Skip to main content

Full text of "Tietosanakirja"

See other formats 


tffrfll 


^ 


^^ 


i^ 


Presented  to  the 

LIBRARY  of  the 

UNIVERSITY  OF  TORONTO 


by 

Laurentian  University 
Library 


Digitized  by  the  Internet  Archive 

in  2011  with  funding  from 

University  of  Toronto 


http://www.arcliive.org/details/tietosanakirja04bons 


TIETOSANAKIRJA 


IV 


TIETOSANAKIRJA 


JALMAR  CASTREN 

INSINÖÖRI,  TEKNILLISEN 
KORKEAKOILUN     LEHTORI 


TOIMITUSKUNTA: 
JAAKKO  FORSMAN 

PIL.    TOHTORI,    LEHTORI 


KUSTAVI  GROTENFELT 

PROFESSORI 


LAURI  HENDELL 

FIL.    KAND.,    ENSIMÄINEN 
TOIMITUSSIHTEERI 


EDVARD  HJELT 

YLIOPISTON    SIJAIS- 
KANSLERI 


UNO   SAXfiN 

FIL.    TOHTORI,    LEHTORI 


E.  N.  SETALA 

PROFESSORI 

YRJÖ  WICHMANN 

PROFESSORI, 
TOIMITUSKUNNAN    PUHEENJOHTAJA 


J.  A.  WECKSELL 

FIL.  KAND,  TOIMITUSSIHTEERI 


NELJÄS  OSA 

Kaivo —  Kulttuurikieli 


HELSINKI 
TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖ 


KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ    OTAVAN 
KIRJAPAINO,  HELSINGISSÄ,   1912 


Tähän  osaan  kirjoittaneiden  luettelo. 


Aarne,  Antti,  lelitori,  dosentti  (A.  A.). 

Aarioviiura,  O.  A.,  insiuööri  (G.  A.  A.). 

Andersson,    Otto,    sUveltaiteilija    (O.    A-n.). 

Aspclin-Ilaaitkylri,  Eliel,  valtioneuvos  (E.  A:n-U.). 

Auer,  Otto.  konsulentti   (O.  A.}. 

Autere,  Oskari,  maisteri,  tullihallituksen  tilasto- 
kouttorin  esimies  (O.  A-e.}. 

Axelson,  V.,  maisteri  (V.  A.). 

Blanhett,  Hugo,  vuori-insinööri  (H.  B.). 

Blonujvist,  A.  li-,  maisteri,  koulunjohtaja  (A.  H.  B.). 

Blomstedt,   Kaarlo,  maisteri    (K.  B:dt.J. 

Bonsdorff,  Adolf  v.,  vapaaherra  (A.  v.  B.). 

Bonsdorff,  II j.  v.,  vapaah.,  professori  (IIj.  v.  B.). 

Brander,  U.,  ylitarkastaja  maanviljelyshallituk- 
sessa  (V.  B.). 

Brofeldt,  Pekka,  maisteri  (P.  B.). 

Cajander,  A.  K.,  professori  (A.  C). 

Castren,  Jalmar,  insinööri,  tekn.  korkeakoulun 
lehtori  (J.  C-en.). 

Cederberg,  Lauri,  lakit,  kandidaatti  (L.  Cg.). 

Collan,   Anni,   voimistelunjohtaja    (A-i   C). 

Elfving,   Fr.,  professori   (Fr.  E.). 

Erich,   Rafael,    professori    (R.    E.). 

Eskola,   Pentti,  maisteri   (P.   E.). 

Europceus,  Aarne,  fil.  kandidaatti  (A.  Es.). 

Forsman,  Jaakko,  fil.   tohtori,  lehtori   (J.  F.). 

Grotenfelt,  Arvi,  professori  (A.  Gr.J. 

Grotenfelt,   Kustavi,  professori   (K.   G.). 

Gummerus,  Jaakko,  professori    (J.  G.). 

Gummerus.   K.,  eläinlääkäri    (K.   G:s.). 

Iluataju,  Kyösti,  lakit,  kandidaatti  (K.  Jl-a.). 

Halli,  Jalmari,  dosentti,   lehtori   (J.   Il-l.). 

Hannikainen,  Lauri,  ylioppilas  (L.  H-nen.). 

Harmaja,  Leo,  fil.  tohtori,  liikennetarkastaja 
(L.  Hrm.). 

Harmaja,  Martti,  mai.steri  (M.  H.). 

Heikel.  B.  M\,  vaiti  on  pomologi  (B.  TY.  E.). 

Heikel,  T.  A.,  metsäneuvos  (T.  A.  H.). 

Heinonen,  V..  insiuööri   fV.   H.). 

Helander,  A.  B.,  yliopiston  metsänhoitaja 
(A.  B.  H-r.). 

Helminen,  Heimo,  lakit,  tohtori,  yliopiston  apu- 
lainen   (H.   H.). 

Hendell,  Lauri,  fil.  kandidaatti  (L.  H.). 

Hertzen,  il.  t;..  everstiluutnantti   (M.  f.  H.). 

Hiden,  K.  J .,  dosentti   (K.  J.   H.). 

Hintikka,  S.  Y.,  tohtori-insinööri   (S.  V.  H.). 

Hirvisalo,  A.  J.,  maisteri,  koulunjohtaja  (A.J.  E.). 

Hjelt,  Arthur,  professori  (Ar.  H.). 

Hjelt,  Edv.,  yliopiston  sijaiskansleri  (Edv.  Hj.j. 

Holma,  Harri.  fil.  lisensiaatti   (H.   H-a.J. 

Holma,  Kaarlo,  lakit,  kandidaatti   (K.  V.  H.). 

Hällström,  K.  77.,  maisteri,  lehtori  (K.  77.  77.^. 

Hänninen,  K.,  maisteri  (K.  n:ncn.). 

Ilvessalo,  L.,  metsänhoitaja    (L.  I-o.). 


Järvi,     T.     77.,    maisteri,     kalastustentarkastajan 

avustaja  (T:  H.  J-i.). 
Järvinen,     Kyösti,    kauppakorkeakoulun     johtaja 

(K.  J.). 
Kaila,  E.  E.,  maisteri  (E.  E.  K.). 
Kaila,  Erkki,  kirkkoherra,  dosentti  (E.  K-a.). 
Kaila,  Kustavi,  lakit,  kandidaatti  (K.  K-a.). 
Kallio,  K.  S.,  arkkitehti  (K.  S.  K.). 
Kankaanpää,  Väinö,  tohtori,  eläinlääkäri  (Kp.). 
Kannisto,  Artturi,  maisteri  (A.  K.). 
Karhunen,  O.  A.,  lakit,  kandidaatti  (O.  K:nen.). 
Karjalainen,  K.  F.,  dosentti  (K.  F.  K.). 
Karttunen,  K.  I.,  maisteri    (K.  K-n.). 
Karttunen,  U.,  fil.  tohtori,  lehtori  (T/.  K.). 
Katila,  E.,  toimittaja  (E.  K.). 
Kemiläinen,  J.  A.,  maisteri  (J.  A.  K.). 
Killinen,  I .,  insiuööri    (I.  K-nen.). 
Kivikataja,  Eero,  lakit,  kandidaatti  (E.  K- ja.). 
Konom,  Evert  v.,  maamiesopiston  johtaja  (E.  v.  K.). 
Koskimies,   Akseli,    lääket.    lisensiaatti,    lääkintä- 

neuvos  (A.  K-s.). 
Koskimies,  K.  W.,  insinööri  (K.  W.  K.). 
Kotilainen,  O.,  säveltaiteilija  (O.  K.). 
Kovero,  Ilmari,  fil.  tohtori,  kauppaopiston   opet- 
taja (I.  K-o.). 
Krohn,  Ilmari,  dosentti,  urkuri  (I.  K.j. 
Krohn,  Kaarle,  professori  (K.  K.). 
Kuusi,  Eino,  maisteri  (E.  K-si.). 
Laine.  F.  W.,  merikapteeni  (F.  W.  L.). 
Laurila,  K.  S.,  dosentti,  lehtori  (K.  S.  L.). 
Laurinen,  V.,  insinööri   ^1'.  L.). 
Lehtinen,  V.,  nahkurikoulun  johtaja  (V.  L.). 
Levander,  K.  M.,  professori  ^71.  .17.  L.). 
Lindeqvist,  K.  O.,  fil.  tohtori,  lehtori   (E.  O.  L.). 
Lindström.  Fredr.  J.,  maisteri,  kollega  (F.  L.). 
Liro,    J.    I.,    fil.     tohtori,     yliopiston     apulainen 

(J.  I.  L.). 
Louhivuori,  O.  W.,  maisteri  (O.  W.  L.). 
Lukkarinen,  J.,  museon  amanuenssi   (J.  L-n.). 
Hanninen,  Otto,  maisteri,  kirjailija  (O.  M-n.). 
Mannio,  Niilo,  lakit,  kandidaatti   (N.  31.). 
Mantere,      Oskari,      fil.      tohtori,     koulunjohtaja 

(O.  M -e.).  I 

Meinander.     K.     K.,      fil.      tohtori,      intendentti 

(K.  K.  M.). 
Mela.  Eino.  maisteri   (E.  Ma.). 
Melander,  K.  R.,  dosentti,  yliopettaja  (K.  R.  M.). 
Mikkola,  Joos.  J.,  profes.sori  (J.  J.  M.). 
Muonionvaara,    M.,   insinööri    (M.    M.}. 
Mäkinen,  Alfred,  pastori   (A.  M.). 
Mäkinen,  Lauri,  tarkastaja  (L.  Mnen.). 
Nuormaa,  Severi,  maisteri,  työväenopiston  johtaja 

(S.  N.). 
Nyström,    Usko,    arkkitehti,    tekn.    korkeakoulun 

lehtori  (U-o  N.). 


VI 


Ojansuu,  lleik-ki.  di  sentti  ( //.  O.). 

Okcr-Iilom.  ilax.  liiiiket.  tohtori,  iloseutti  ( .1/.  Oli.). 

Ok-koncii.  Oiini.  fil.  tohtori  (O.  0.1. 

Ollila.  Olli.  insinööri  lO-i  0.1. 

Olsoiii.  Emcrik.  maisteri  (E.  0.1. 

Patmiii.  E.  (1..  professori  I  E.  O.  I'.l. 

Paunu,  l'..  teoi.  tolitori.  dosentti  (V.  P.). 

Pclloiicn,  A.  F..  tiHil.  tohtori,  yliopiston  aimhiiiion 
(A.  r.  P.). 

Perllilii,  K.,  insinööri   (A'.  /'.). 

Pietilä,  A.  J..  tfol.  tohtori,  yliopiston  apulainen 
l.i.  J.  Pii.i. 

Pihkala.  Lauri,  maisteri  IL.  P.). 

Piponius,  E.  .4.,  tekn.  korkeakoulun  professori 
(E.  .4.  P.). 

Puukko.  A.  /•■..  dosentti  IA.  F.  Po.). 

Päiriö,  IVöiiiö.  toimitusjohtaja  (IV.  P.). 

Päivänsalo.  /.".   W..  teol.  tohtori   (H.  H.  P.). 

Rnmstcdl.  G.  ./..  dosentti  (O.  .1 .  Ii.). 

Kantniiiniii,  Ape.  lehtori   (A.  H-mi.). 

A'(()i.  Edvnnl.  dosentti    (E.  U-n.). 

Ucin.  Cnbricl.  dosentti   (C!.  R.). 

Kclandrr.  L.   Kr.,  fil.  tohtori   ( L.   Kr.   U.). 

Rrtiiiri.tt.  .Mvar,  maisteri,  toimitusjohtaja  (.1.  R-l.). 

Rriiqvist,  llcurik.  maisteri  (II.  I{  ). 

Uiulcr.  Eiizio,  profes-sori   (E.  R.). 

Eirhlcr,  E.,  mai.steri    i  E.   R-r.l. 

Rililiiiimi,  Vollcr.  fil.  tohtori,  seminaarin  joh- 
taja (V.  R.i. 

Uindrll.  A.,  profes.sori  i  A.  R.). 

Rinne,  Juhani,  maisteri   ;./.  Rr.). 

Rosberg,  J.  E.,  professori   (./.  E.  R.). 

Ruuth.  J.  \V..  fil.  tohtori,  arkkivaari   fJ    ^V.  A'.). 

Saatas,  Vunio.  maisteri   (V.  S-s.). 

Saarenseppä,  .4.  R.,  fil.  tolitori  f  A.  R.  ^.). 

Salervo,  Toivo,  arkkitehti   (T.  H.). 

Salminen.  Väinö,  maisteri   (S-n   V-ö.). 

Haraoja.  E.,  insinööri,  tekn.  korkeakoulun  lolitori 
(E.  S-a.). 

Saren,  l'no,  fil.  tohtori,  lehtori   (U.  S:n.). 

Schroeder,  I.  A.,  maanviljelysinsiuööri  (I.  A.  S.). 

Schn-arlzbrrq.  Henrik,  insinööri,  toimitusjohtaja 
(TI.  Se.hn-t shf/.). 

Setälä.  E.   X..   professori    (E.  X.  S.). 

Sitälä,  Helmi,  kirjailija   (II.  S.). 

Simola,  E.  J.,  insinööri   (E.  J.  S.). 


Sirelius,  l'.  T..  dosentti  (V.  T.  S.i. 

Sjiistrnni.    \\'illia»i.  maisteri    ( l\'.   &'-«».). 

Snellman,  J.  W.,  maisteri    (J.  H'.  S.). 

Solitander,  Axel,  insinööri  (A.  S-r.l. 

Stenij,  Edv.,  professori  (Edv.  St.). 

Slcnroth,  Otto.  enl.  senaattori,  pankinjohtaja 
(O.  S.). 

Stahlheni.  K.  ./.,  ent.  seiiaattini.  professori 
(K.  J.'  S.). 

Suits,  Gustav,  maisteri    (G.  S.). 

Sunila,  J.  E.,  dosentti    (J.  E.  S.). 

Suninen,  J.  F.,  maisteri   fJ.  F.  S.). 

Suolahti,  Eino.  läiiket.   lisensiaatti   ( /-".   S-ti.). 

Suolahti,  Gunnar,  dosentti   (O.  S-hti.). 

Suolahti,  Hugo,  professori  (H.  S-hti.). 

Suomalainen,  E.   If.,  mai.steri    (E.  IV.  S.). 

Suomalainen,  Vihtori,  maisteri  (V.  S.). 

Sydänheinio,  M..  kasvatuslaitoksen  jolit.ija 
'l.M.  S-o.). 

Tallgren.  A.  .1/..  mai.steri  (A.  .1/.   T./. 

Tallgren,  Anna-Maria,  neiti    (A.-M.  Tn.l. 

Tallgren,  Oiva  J.,  do.seutti   (O.  J.  T.). 

Tallqvist,  Knut,  professori   (K.  T-I.l. 

Tarkiainen,  V..  dosentti   (V.  T.). 

Tarastähti,  Elli.  ylioppilas  (E.  T.). 

Thcrman.  E.,  läaket.  tohtori    (E.  Th-n.). 

Tit/erstedt,  Roh.,  i)rofessori  (R.  T-dl.). 

Toikka.  Pekka,  yliopettaja    (P.  T.i. 

Tudeer,  O.  E.,  professori  fO.  E.  T.). 

Tulenheimo,  Antti,  lakit,  tohtori,  dosentti  (.4.  '/'.,'. 

Tnnkelo.  E.  A.,  dosentti  (E.  A.  T.). 

Tiirnudd.    Alvar,  lehtori    (A.   Tdd.). 

\Voiiiio,  Wiljo,  insinööri    (W.   T4'o.). 

Valkola,  V.,  insinööri    (V.  V-la.). 

Vahnari,  J .,  maisteri,  insinööri    (.1.   V-i.). 

Waltari,  Toivo,  pastori   (T.  IV-ri.;. 

Vartia,  Arvo,  maisteri   (A.  A.  V-u.i. 

\Vecksell.  J.  A.,  maisteri   (J.  A.   IV.;. 

^^irhmann,  Yrjö.  professori    (Y.   W.j. 

Viljanen,  V.  M.,  insinööri   (V.  V.). 

1Vi7»A»iaH,  Alle,  maisteri,  yliopi.ston  rekistraat- 
tori  (-Ukm-.j. 

Voionmaa,  V.,  dosentti,  kauppakorkeakoulun  opet- 
taja (V.  V-an.). 

175.  ösierhladh,  Kaarlo.  uuu»teri.  kamreeri  (K.  (i.l. 


Kuvitusta   ovat   avustaneet    varsinkin   "»'lir.pislon    Miiinilieienllinen  laitos  ja  kirjakauppias  Mlvcd 
Lagerbom  inuiotokuvia). 


Ääntämisen  merkintä: 


Pitkä  vokaali  merkitään  kirjaimen  yläpuo- 
M\:\   olevalla   viivalla:    ".   esim.   ä    (suom.   aa). 

Korko  merkitään  pilkulla:  '  korollisen  tavun 
vokaalin  jälessä,  siis:  Acacia  [-kä'-].  Jos  korko 
on  ensi  tavulla,  ei   .sitä  merkitä. 

a  kirjaimella  merkitäiin  epämääräinen  vokaali, 
joka  äännetään  kuin  hyvin  lyhyesti  ja  epä.sel- 
västi  lausuttu  e,  esim.  englannin  fedare^sn. 

Nasaalivokaalit  1.  nenässä  äännetyt  vokaalit 
merkitään  "  merkillä,  esim.  ö,  ransk.  en  (=: 
nenässä  äännetty  a). 

(5  kirjaimella  merkitään  esim.  englannin  (/ic 
sanan  alkukonsonantti. 

p  kirjaimella  merkitään  esim.  englannin 
thing  sanan  alkukonsonantti. 

z  kirjaimella  merkitään  esim.  saks.  singcii, 
engl.  zeal,  ransk.  rosc,  ven.  oaepo  sanoissa  z:llä, 
«:llä  ja  3:llä  kirjoitetut  äänteet. 

z  kirjaimella  merkitään  esim.  ransk.  je,  ven. 
iKajTj  sanoissa  ;'  ja  ik  kirjaimilla  merkityt  äänteet. 

s  on  =  saks.  scl^,  engl.  sh,  ven.  lu,  esim.  sanoissa 
xchiile.  shirtinij,     myin.. 


ts  on  =:  saks.  tsch,  ven.  'i.  esim.  sanoissa  tscher- 
kesae,  lejOB^Kb. 

Ylläolevat  z,  z,  s  ja  is  merkit  ovat  Tietosana- 
kirjassa myös  otetut  tavalliseen  suomalaiseen 
kirjaimistoomme  käytäntöön  merkittäessä  sellais- 
ten kielten  äänteitä,  joissa  ei  käytetä  eurooppa- 
laista kirjaimistoa,  ja  joskus  muulloinkin,  esim. 
Tseljuskin,  Puskin,  Niznij-Novgorod,  Novaja 
Zemlja,  afisi. 

T]  kirjaimella  merkitään  enp-äänne  (=  sama 
äänne,  joka  esiintyy  A;:n  edessä  suomen  sanassa 
xiiiiku).  esim.  englannin   mccting  [mltii)]. 

<  merkillä  ilmaistaan  sitä,  että  sen  vasem- 
malla puolen  oleva  sana  johtuu  sen  oikealla  puo- 
len mainitusta  sanasta,  esim.  Auskultantti  (< 
lat.    a«sf;«//u're  =  kuunnella). 

Hakasissa  on  ääntämisenraukaisesti  merkitty 
j  asianomainen  sana  tai  joku  sen  osa  vain  silloin, 
I  kun  sen  ääntäminen  lukijalle  voi  olla  epätietoi- 
nen. 


a  ^  aan 

aas.  =  aasialainen 

abi.  ^=  :\l)latiivi 

cdj.  =^  adjektiivi 

afr.  =  afrikkalainen 

akic.  =  akkusatiivi 

alb'ir.  =z  albanilainen 

alankrim.  =  alankomaal.iinen 

alk.  =  alkuaan 

amcr.  =  ameriikkalainen 

aiifit.  =  anatomiassa,  anatominen 

auyl.s.  ^  anglosaksi  lainen 

arab.  =  arabialainen 

arkeol.  =  arkeologiassa,  arkeo- 
loginen 

armeen.  ^=  armeenialainen 

art.  =  artikkeli 

ns.  =:  asukasta 

a.*-:ct.  =:  asetus 

ass.  =  assyrialainen 

astrol.  =  astrologinen 

aslron.  ^  astronomiassa,  astrn- 
nominen 

at.-p.  =  atomipaino 

auslr.  =^  austraalialainen 

Itnb.  =  babylonialainen 
bclg.  =  belgialainen 
biul.  =  biologiassa,   biologinen 
bööm.  =  böömiläinen 

C  =  Celsius 
cg  =  sontigramma 
cl  =:  sentilitra 
cm  =  sentimotri 


Lyhennyksiä : 

dat.  =:  datiivi 

dep.  ja  deiiart.  =  departementti 

dg  =  desigramma 

dl  =  desilitra 

dm  =  desinietri 

egypt.  :=  egyptiläinen 

e.  Kr.  =  ennen    Kristusta 

elektrot.  =  elektrotekniikassa, 

elektroteknillinen 
clfiinl.  ^=  eläinlääketieteessä 
eläint. ^ eläint ieteellinen,    eläin- 
tieteessä 
engl.  =;  englantilainen 
ent.  =  entinen 
esim.  =  esimerkiksi 
isp.  =  espanjalainen 
etc.  ^  et  eetera 
etel.  =  etelä,  eteläinen 
euroopp.  =  eurooppalainen 

farm.  =::  farmakologia 
fem.  =  feminiini 
fil.    kand.    =    filosofian      kandi- 
daatti 
fil.  Us.  =  filosofian  lisensiaatti 
filus.  =  filosoha,   filosofiassa 
fi-l.  tohl .  =  filo.sofian  tohtori 
flaam,  =:  flaamilainen 
foiiet.  =  fonetiikassa 
[r.  =  frangi 
fys.  =  fysiikassa 
fysivl.  =  fy.siologiassa,        fysio- 
loginen 


g  =  gramma 
gen.  ^  genetiivi 
geol.  =  geologiassa,  geologinen 
geom.  =  geometriassa,     geomet- 
rinen 

ha  ^  hehtaari 

hali.  =  hallinnollinen 

hepr.  =  heprealainen 

hcvosv.  ^  hevosvoima 

hiippuk.  =  hiippakunta 

liist.  =  historiassa 

hl  =  hehtolitra 

holi.  =  hollantilainen 

hydrograf.  =  hydrograCas.sa 

ibid.  =  ibidem,  samassa  paikassa 
ilmat.  =  ilmatieteellinen,    ilma- 
tieteessä 
im.  ^  intialainen 
iii.  =:  irlantilainen 
isl.  =  islantilainen 
it.  =  italialai/ien 
it.  pit.  =  itäistä   pituutta 
itäv.  ^  itävaltalainen 

jap.  =  japanilainen 
;.  Kr.  =  jälkeen  Kri.stukseu 
;.  H.  e.  =  ja  niin  edespäin 
jiiiit.  1=  juutalainen 

k.  =  kuollut 
kand.  =  kandidaatti 
kansat.  ^  kansatieteellinen 
kansan  lal.    =     kansantaloustie- 
teessä 


VIII 


kaavalusop.  =  knsvntiii^opillinou, 

kasviil  Iisopissa 
kasvit.  =  knsvitiilppllinen, 

kiisvil  iflccsBÄ 
kaup.  =  kau|>p:isiiii:i :  kaupunki 
kris.  ^  ki'isiirilliiii'ii 
keis.  k.  =  kri.-nrillinpn   kirje 
Jtci/i.  =  ki-iiiialliiiiii,    keiiiiassa 
kenk.  liil.  =  ki-skinjnu  latiua 
kg  =  kilopraiiiina 
kliliik.  ^  kililakiiiita 
khra  =  kirkkolieira 
khriik.  =  kiri<kiiliiTrnkunta 
kieliuniiiii.  =   kiilmiii.ipiste 
kieHt.  =  kii-lilii-loellinea,    kieli- 

liilfissH 
kiinal.  ^  kiiiiiilninpn 
kirj.  =  kirjalliiuMi,  kirjallisuua 
kirjup.  =  kirjapaiuotaitoa    kos- 

ki'va 
fcirt  =  kiloinet  ri 
konet.  =  kDiiPteollisiiuHpssa 
kpl.  :=  kappale,    kappaletta 
krrik.  =   kriikkalaiueu 
fc»    =  katso 

kuniiik.  =  kuninkaallinen 
ktivunu.  =  kiixiiiiiiotlisfsti 
/cucern.  =:  kuvemenieiitissa,  ku- 

verueiiieulli 

l  =  litra 

J.  z=.  eli ;   lääni 

lakit.  =:  lakitioteollinen,       laki- 

t  i  i'l  eossii 
lupp.  =  lappalainen 
2u(.  =  lalinaluiiicn 
lev.  =   leveys 
loj;.  =  logiikassa 
lyli.  ■=.   lylieiiueltynä 
länt.  =  läntinen 
lääket.  ^  liiiiketipteellinen, 
lääketieteessä 

in  =  metri 

maani.  =  maantieteessä 

tnaaiiv.  =  maanviljelyksessä 

muKuka.    =    ni  liina  isalasaksalai- 
ncii 

mask.  =  maskuliini 

tnalem.  =  malemaaltinen. 
mnteiiiatiikassa 

nipfc.  ^  mekaniikassa 

tiieretik.  =;  merenkulku 

merenp.  =  merenpinnan,  meren- 
pinnasta 

melror.  =  nnliorologiassa 

n-elr.  =   nielriikassa 

r/ij;  ^  niillipraiiiina 

7»*i7;,  ^   niiljftftTia 

min.  =  minuutti 

tnimr.  =   miinTalopiassa 

tiiillatDirip.  =:  inittausopissa 

mfc.  =:  markka 

m'a<.  =  niyoliäislatinainen 

mm  ^  millimetri 

fn.   I/I.  =  mmm    muassa 

mon.  =  monikko 

mongid.  ^  nionirolilainen 

m.  p.  ^  mainitussa   paikassa 


j)iruo(.s.  =  muinaisruotsalainen 
mskand.  =:  nuiiiiaisskaudiuaavi- 

lainen 
muin.  =:  muinainen 
»luinatxt.  =   niiiinaistiede, 

niuinaistutkimus 
»Miit.  =  miikaillu 
inuod.  =  ninoilostettu 
n/ux.  =  musiikissa 
my.<iaks.    ^    niniuaisyläsaksalai- 

nen 
>ityt.  =  mytologinen,   myto- 
logiassa 

II.  =  noin 

nid.  ^   nidos 

nimismivsp.  ^  nimismiespiirissS 

imm.  =  nominatiivi 

nor/'.  =   norjalainen 

II.  a.  =  niin  saiioltu,  näitä  sanoja 

nuor.  =   nuorempi 

ii^fc.  :=  nykyään,  nykyinen 

nftohnni,   =r  oftalmolojriassa 
oik.  =  oikealta,   oikeastaan 
omisi.  =  omistaja 
nin.'p.  =  oniiiiiM>painn 
OS.  ^  osa,   o.saa ;    osoite 
0.-1/.  :=  osakeyhtiö 

p.  :=  päivä;   penniä 
pain.  :=   painos,    painettu 
piileont.  =   paleontologiassa 
palvi.  =  patolopiassa 
pciiiiik.  =  (leniukiilma 
per.  =  perustettu 
;,trs.  =   persialainen 
pii.  =  pituus 
/»,?!;'.  ^  pohjoinen 
polijoism.  =;  polijoismainen 
/;or(.  =  portugalilainen 
]irof.  ^   professori 
pros.  =  prosentti 
;iHo/.  ^  |iiiolalainen 
put.-Jcork.  =  putouskorkeus 

rafe.  =  rakennettu 
rakennusl.  =   rakennustaiteessa 
rtiiisk.  "^   ranskalainen 
rautat.  =  rautatie;  rautatielaitos 
rck.-lon.  ^   rekisterilonui 
roomiil.  =  roomalainen 
rovaslik.  =   rovastikunta 
mm.  =  roinaanialainen 
rntita.  =  ruotsalainen 
ruotsink.  =:  ruotsinkielisiä 

.s.  =:  syntynyt ;  samana 
.■<«/,-s.  =  saksalainen 
lam.  V.  =  samana    vuonna 
«anakr.  ^  sanskriitissa 
xek.  =  sekunti 
veti.  pöfl».  =:  senaatin   päätös 
xcur.  =  seuraava,  seuraavana 
.liili^t.  =:  sielut  ic^teessii 
skand.  ^=-  skandinaavilainen 
akotl.  =:  skotlantilainen 
xlanv.  =  slaavilainen 
».  o.  =  se  on 


.<iiilitt.  =  substantiivi 
Hillu iiiisp.  ^  sulamispiste 
si/aiit.  =  suonialaiiieii 
xiiiiiueiikicl.  =  suomenkielisiä 
niiiir.  =  suuruutta 
N.   t\  =  samana   vuonna 
xKrils.  =  sviitsiliiiiien 
v|/ll^  =  svTilyiiyt 
Xl/r;.  =  syrjääuiUiinen 
■^ifi/i'.   ^   sy,\' ria  la  i  neli 
\///(/.ö/.  =  .-iilikiiiikniikassa 
vn/i»/o/).  ^  säästöpankki 

/.  =  talli;  tätä 

Itiiilrlroll.   =   taideteollisuudessa 
taloiist.  =^  taloustieteessä 
/ii//.\/,-.   =   tanskalainen 
liit.  =  fataarilaiiien 
/«().  =^  tavallisesti 
hk)i.  =  teknillinen 
lri,l.  =   teologiassa,   teologinen 
Iroll.  =  teollisuudessa 
h'iill.-hnl.  =  teollisuuslaitoksia 
/te-  ja  vcair.  =^  tie-       ja       vesi- 
rakennustaito 
lihisldl.  =r  tilastotieteessä 
loini.  =  toimittanut 
/n».  =  to^iii 
Isck.  =  tsekkilJiinen 
tsiiv.  =  t.suvassil:i  iiien 
/«/(.  =  tuliat.    tuliatla 
hirk.  =:  turkkilainen 
liililit.  =  tiiliiilieteellinen,  tähti- 
tieteessä 

K.   ;.  =:  uutta   liikiia 
inilt.   ■=   iiiikarilainen 
[7.   T.  =  Uusi   testamentti 
iiuälul.  =   uusluliuaiiieu 


w.  =  vuonna,   vuotta 

i;riA:.   ^ 

vakinainen 

rniili.  - 

=  vanliempi 

VII  pun  II 

^  vapaalnTra 

riis.  ^= 

vasen,  vasemmalta 

ren.  ^ 

veiiiiliiiiien 

vciiek. 

=  venekunta 

ihk.  — 

vihko 

niin.  — 

=   viimeinen,   viimek 

si 

viimmn 

=  viimemainittu 

vir.  := 

virolainen 

i>.  L  = 

vaiiliaa    lukua 

11,1.  = 

voI\'mi 

volj.  := 

votjaakkilainen 

II 1 .   = 

viThin 

V.  T.  = 

=  Vanha  testamentti 

riior;/. 

=  viioritoiiiiflliiien 

riirjKiA'. 

=:  vuosikirla 

rnunis. 

=  vuosisata,  vuosis: 

d 

Cl).    = 

vuosina 

Il  hl.  =  yhteensä 
ffks.  ^  yksikkö 
filini.  =  yliniääräini'n 
yi.  merenp.  =  ylempiiuä  meren- 
pintaa 

i/liijl.    '=■   3*l:i  pIHih-lla 
ij.  m.  =  ynnä   muuta 


aq    pQ    PQ    pc 

'QR     'np     'QR     'Qp 
dbl    Idb    läbi    Idb 

qp  ""  qp  ~  Qp      ^p 

ÖQ        0Ö        0Ö        Sö 
30     OO     bo     DC 


q    p   Q    p  O 


d    b  d    o  o 


Kaivo,  pohja-  ja  lähdeveden  kokoamista  var- 
ten maahan  kaivettu  syvennys  ja  siihen  upotettu 
pystysuora,  puusta,  kivestä,  raudasta  tahi  beto- 
nista rakennettu  kehä,  kuilukaivo  (kuval), 
tahi  maahan  painettu  putkijolito,  putkikaivo 
(kuva  2).  Vesi  tunkeutuu  k:oon  pohja-aukon 
tahi  seinämärakojen  kautta  tahi  myös  pohja- 
vettä kokoovan  kokooja-,  juoksutin-  tahi  imutin- 
putken  kautta  (ks.  Pohja  vesilaitos)  maan 
sisässä  vallitsevan  veden  paineen  vaikutuksesta. 
Tämän     paineen     suuruudesta,    k:n     seinäpinnan 


Kuva  X 

laajuudesta  pohjavesi-virran  kohdalla  ja  vettä 
johtavan  maakerroksen  karkeasoraisuudesta  riip- 
puu veden  runsaus  k:ssa.  Kuilukaivoa  rakennet- 
taessa upotetaan  kehä  joko  valmiiksi  kaivettuun 
kuoppaan  tahi  runsaan  %'edentulon  takia  osa 
osalta  kuopan  pohjaa  vähitellen  syvennettäessä. 
Jotta  likainen  pintavesi  ei  pääsisi  k:oon,  tiivis- 
1.    IV.    Paiueitu  s»',,  11. 


tetään  sen  ympäristö  pohjaveteen  asti  savitäyt- 
teellä.  K:n  peittää  lava  1.  kansi,  jossa  on  vedon- 
ottoa  tahi  tarkastusta  varten  aukko.  —  Veden- 
nosto  tavallisesta  pihakaivosta,  jonka  läpimitta 
on  1,0-1,5  m,  käy  sangolla  ja  käsin  kierrettävällä 
kelalla  eli  vintturilla,  tahi  on  sanko  kiinni- 
tetty rinun  välityksellä  vipuun,  jonka  lyhem- 
pään varteen  on  kiinnitetty  vastapaino  veden 
nostamisen  helpottamiseksi  (v  i  p  u-  1.  vintti- 
kaivo). Nykyään  vesi  usein  nostetaan  piha- 
kaivoista imu-  ja  painepumpun  tahi  pelkästään 
imupumpun  avulla.  Suurista  kuilukaivoista,  ku- 
ten vesilaitosten  k:ista  vesi  nostetaan  pelkäs- 
tään pumppulaitoksilla.  —  Lähteistä  pulppuava 
vesi  kootaan  siten,  että  lähteen  ympärille  raken- 
netaan kaivokehys  ja  -kansi.  Vesi  kohoo  k:ssa 
määrättyyn  korkeuteen  ja  johdetaan  putkia  myö- 
ten tahi  ammennetaan  talouden  tarpeeksi  (kaivo- 
huone). —  Tavataanpa  vettä  graniitti-  ja  gneissi- 
vuorilajien  halkeamissa,  joista  se  kootaan  ti- 
manttiporilla  (ks.  t.)  porattuihin  v  u  o  r  i  k  a  i- 
V  öihin.  —  Putkikaivo  a,  jonka  yksinker- 
taisin muoto  on  n.  s.  Norton-kaivo  (kuva  2), 
käytetään  joko  yksinänsä  tahi  kuilukaivojen  yh- 
teydessä. Vaikka  k. -torven  läpimitta  onkin  pieni, 
3-8  cm,  voi  sen  antoisuus  olla  suurikin,  (esim. 
7,5  cm  putken  antoisuus  on  2.5  litr.  sek.),  minkä 
vuoksi  tämä  helpporakenteinen  kaivo  on  var- 
sin yleinen  pohjavesikaivoua.  Se  rakennetaan 
takoraudasta,  ja  sinkitään  ruostumisen  ehkäise- 
miseksi. Kaivoputken  alapäässä  on  teräksinen, 
rei'illä  varustettu  kärki,  jonka  kautta  vesi  k;oon 
virtaa.  Jos  pohja  on  hienohiekkainen,  on  kärki 
suojattava  siivilällä.  Putki  painetaan  juntalla 
maahan.  —  Brooklynin  kaupungin  96  putkikai- 
voa  antaa  yhteensä  84,000  m'  vettä  vuorokau- 
dessa. —  vrt.  myös  Arteesi/nen  kaivo  ja 
kuvaa  3,  jossa  a  esittää  sitä  kerrosta,  jota  myö- 
ten vesi  virtaa  tiiviin  maakerroksen  b  alla; 
g  reiästä  vesi  tunkeutuu  ylös  muodostaen  suih- 
kunkin, jos  painekorkeus  on   suurempi  kuin   dg. 

M.  31. 
Kaivonkatsonta,  kaivonpaikan  etsiminen  n. 
s.  taikavirpeä  1.  ,,velhonvapaa"  käyttäen.  Taika- 
virven  käyttö  ulottuu  hämärään  muinaisuuteen. 
Taikavirpenä  käytetään  tavallisimmin  oksanhaa- 
rukkaa,  jonka  taipuvat  ja  kimmoavat  sakarat 
pidetään  nyrkkiin  puristetuissa  käsissä.  Kun 
virpeä  kuljetetaan  polvien  välissä,  niin  .se  muka 


Kaivopuisto— Kajaani 


sellaisessa  kohdassa,  missä  vettii  maan  alta  on 
saatavissa,  painuu  alas.  Jotkut  „kaivonkatsojat" 
etsivät  kaivonpaikkaa  värillisen  lasin  lävit."«e. 
[Valvoja.   1911,  siv.  304.] 

Kaivopuisto.  1.  Puisto,  Helsingin  etelä- 
osan kaakkoiskulmassa,  merenrannalla;  oli  aikoi- 
naan hieno  kylpypaikka.  Keskellä  puistoa  sijait- 
seva Kaivohuone  ei  aina  ole  ollut  vain  pelkkä 
ravintola,  kuten  nyt,  vaan  se  oli  18.t4  v:u  so- 
taan saakka  Pietarin  hienoston  paljon  käyttämä 
kesänviettopaikka.  Tältä  ajalta  ovat  useimmat 
niistä  huviloistakin,  jotka  ovat  puistoa  itäosassa 
merenrannalla.  Main.  v.  Viaporin  pommitus  sai 
aikaan  tuntuvia  vaurioita  puistossa.  Se  aiheutti 
hienon  suurmaailman  elämän  keskeytymisen,  eikä 
se  sittemmin  enää  ole  päässyt  entiselleen.  — 
Puisto  viehättää  katsojaa  kauneiue  lehtokuji- 
neen,  kukkais-istutuksineen  ja  erittäinkin  näkö- 
aloineen  lounaiskolkassa  kohoavain  kallioitten 
laelta,  jossa  ennenmainitun  sodan  aikuiset  multa- 
vallit  tarjoavat  erinomaisen  paikan  aavan  me- 
ren katselua  varten.  —  Etelärannikolla  uimalaitos 
ja  Ullanlinnan  kylpylaitos;  lähellä  Kaivo- 
huonetta keilarata  ja  sen  äärellä  urheilukenttä. 
—  2.  Kaupunginosa  (IX)  Helsingissä; 
samanniminen  puisto  jakaa  sen  kahteen  osaan. 
Itä-  ja  Länsi-kaivopuistoon;  edellisessä  korttelit 
199-204,  jälkimäisessä  yksit}'isiä  erillisiä  huvila- 
rakennuksia. • —  Huomattava  paikka:  Cyg- 
naeuksen galleria  (ks.  t.).  L.  H-nen. 

Kaivos  ks.  Kaivosteollisuus  ja  Vuori- 
teollisuus. 

Kaivosaukko,  kaivoskuilun  suu  vuorikaivok- 
sissa.   ks.   V  u  o  r  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 

Kaivoskaasu,  metaani,  ks.  Suokaasu. 

Kaivoskanta,  suluton  kanava  Ruoveden  pitä- 
jässä. Rakennettiin  vv.  1863  ja  1864  Tarjanne- 
veden  ja  Vaskiveden  välisen  75  m  leveän  hie- 
tikkokannaksen  poikki.  Laajentamista  varten 
rakennettiin  talvella  1892-93  uudestaan  45,793 
markan  kustannuksella.  Pohjan  leveys  on  10  m 
ja  veden  vähin  syvyys  1,«  m.  L.  H-nen. 

Kaivsskenttä  ks.  V  u  o  r  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 

Kaivoskuilu,  pystysuorassa,  taikka  melkein 
pystysuorassa  suunnassa  pinnalta  maan  sisään 
kaivettu  käytävä  vuorikaivoksissa.  ks.  Vuori- 
teollisuus. 

Kaivoslamppu  ks.  D  a  v  y'n  varmuus- 
lamppu. 

Kaivospölkky  ks.   V  ii  o  r  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 

Kaivostauti,  yhteinen  nimitys  taudeille  ja 
taudiiitiloille,  jotka  ilmenevät  kaivoksissa  työs- 
kentelevissä henkilöissä  ja  enimmäkseen  aiheu- 
tuvat milloin  missäkin  työssä  esiintyvien  myr- 
kyllisten aineitten,  arsenikin,  lyijyn,  kuparin, 
y.  m.  vaikutuk.se.sta.  Taudinmerkit  koskevat  etu- 
päässä hermostoa  (perifeeriset  halvaantumiset), 
vatsaelimiä  (lyijyähky)  ja  hengittimiä  (kroonilli- 
set  katarrit).  (M.  0-B.) 

Kaivosteollisuus,  niiden  hyödyllisten  mine- 
raalien 1.  kivennäisaineiden  etsiminen,  louhimi- 
nen ja  jcsaain  määrässä  jalo.staminen,  joita  käy- 
tännöllisen elämän  tarvetta  varten  saadaan 
maanpinnalta  ja  maan  sisästä.  Sanan  ahtaam- 
massa ja  tavallisessa  merkityksessä  ki»ivokseIla 
ymmärretään  paikkaa,  josta  saadaan  varsinais- 
ten metallien  malmeja,  fossiilisia  hiiliä  ja  suolnj:i 
Mutta  laveammassa  merkityksessä  kaivos  kii 
tää  sellaisetkin   paikat,  joista  saadaan  muituki  i 


hyödyllisiä  kivennäisaineita,  kuten  rikkiä,  kao- 
liinia, tulenkestävää  savea,  kipsiä,  kalkkikiveä, 
maasälpää,  kvartsia  y.  m.  Näiden  viimeksi  mai- 
nittujen aineiden  saanti  katsotaan  tavallise.sti 
kuuluvan  kiviteollisuuteen,  huolimatta 
siitä,  että  niitä  voidaan  louhia  aivan  samalla 
tavalla  kuin  malmejakin  maanalaisissa  kaivok- 
sissa, ks.  V  u  o  r  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s.  G.  A.  A. 

Kaivostyö  ks.  V  u  o  r  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 

Kaivukone  1.  k  o  v  e  r  r  u  s  k  o  n  e  ks.  E  k  s- 
k  a  v  a  a  1 1  o  r  i. 

Kaizl,  Josef  (1854-1901),  tsekkil.-itävalta- 
lainen  taloustieteilijä  ja  valtiomies,  opiskeli  Praa- 
gin  ja  Strassburgin  yliopistossa  ja  tuli  1883  kan- 
santalouden professoriksi  Praagin  tsekkiläiseen 
yliopistoon.  Itävallan  parlamentissa  ja  Böömin 
maapäivillä  hänellä  oli  huomattava  sija  taloudel- 
listen kysymysten  tuntijana  ja  tsekkiläisten 
johtajana.  Vv.  1898-99  hän  oli  kreivi  Thunin  kabi- 
netissa finanssiministerinä  ja  sai  tällä  lyhyellä 
vaikutuskaudellaan  aikaan  muutamia  tärkeitä 
muutoksia  pankkilainsäädännön  ja  verotuksen 
alalla.  Hänen  teoksistaan  mainittakoon  „Der 
Kampf  um  Ge\verbereform  in  Bayern"  (1879), 
„Die  Lehre  von  der  t5berwälzung  der  Steuern" 
(1882),  „Die  Verstaatlichung  der  Eisenbahuen 
in  österreich"  (1885)  sekä  tsekinkielellä  „Kan- 
santalouden  käsikirja"  (1883)  ja  „Finanssitie- 
teen  käsikirja"  (1889). 

Kajaani  (ruots.  K  ajan  a),  Kainuunmaan 
kaupunki  Oulun  läänissä,  sijaitsee  etelänpuolella 
Oulujärveen  laskevaa  Kajaaninjokea  Koivu- 
kosken ja  Ämmäputouk- 
sen  viehättävillä  ranta- 
äyräillä 64°  13'pohj.lev. 
ja  27°  46'it.  pit.  Greenw. 
Asukasluku  (kirkonkir- 
jain  muk.  1910)  2,850 
henkeä,  joista  suomea 
äidinkielenään  puhuvia 
2,845,  ruotsia  puhu- 
via 5. 

Kaupungin  pinta-ala 
1907  vahvistetun  asema- 
kaavan mukaan  on 
109, oso  ha;  siitä  on  ra- 
kennettuna ja  asuttuna 
noin  puolet  (1911);  lisäksi  kaupunki  omistaa 
hilijoitusmaata  kaikkiaan  11,16:1,b7o  ha,  josta 
viljeltynä  maana  on  165, 700  ha,  tehdasalueina 
30.«!o  ha,  metsämaana  9,567,«ii  ha,  luonnon- 
niittyinä ja  laidunmaana  350  ha,  joutomaana 
1,050  ha  (kalliota,  rimpeä  y.  m.).  Vesialuetta 
kaupungilla  on  paitsi  järviä,  etelänpuoli  Ka- 
jaaninjokea Petäiskosken  niskasta  alkaen  Par- 
kiuniemeen    saakka,   eli    n.    10   km:n    pituudelta,^ 


Kajaania  vaakuna. 


K.i.iiuuiin  linnan  rauniot. 


Kajaani 


i  -tUna«l<ouf  I 

d -Kiritko 

I     t  -Vbakilt 
9-VA.I.; 
k-4»ulkuU)hu 


Kajaanin  kaupungin  asemakaava. 


jossa  5  koskea,  niistä  yksi  kaksiosainen,  sisäl- 
tyen kaikkiin  yhteensä  40,800  hevosvoimaa; 
koskista  on  ainoastaan  yksi  vuokrattu  tehdas- 
laitoksille. 

Kaupungin  rakennuksiin  on  historialli- 
sena muistomerkkinä  luettava  Kajaaninlinnan  hä- 
viön alaisessa  tilassa  olevat  rauniot.  Linna  on  si- 
jainnut pienellä  saarella  melkein  Ämmäkosken  nis- 
kassa nuolen  muotoon  rakennettuna,  kärki  vir- 
ran vuota  vasten,  sivut  tukevien  muurien  suojaa- 
mina, päädyt  pyöreillä  torneilla  varustettuina. 
Linnasta  on  johtanut  silta  joen  molemmille  ran- 
noille. Raunioalan  poikki  menevä  silta  on  nykyi- 
sinkin kaupungin  kaunistuksena. 

Koivu-  ja  Ämmäkosken  katkaisemaa  ylä-  ja 
alavesien  vene-(tervavene-)liikeyhteyttä  välit- 
tämässä ovat  valtion  rakentamat  ja  ylläpitämät 
sulut   mainittujen    koskien    kupeilla.     Kaupungin 


.\inmakoski. 


rannasta   höyryalukset    välittävät    liikettä    Oulu- 
järven   rannoille. 

Kaupungin  varsinaisista  rakennuksista  herät- 
tää huomiota  ylävältä  paikalta  kohoava  siro- 
muotoinen,  goottilaistyyliin  suorakaidemuotoon 
1895-96  puusta  rakennettu  kirkko  (Jae.  Ahri^n- 
berg),  jonka  tieltä  sai  väistyä  olemattomiin 
1731-34  niinikään  puusta  rakennettu  ristikirkko; 
kaupungin  ensimäisen  —  Pietari  Brahen  - —  1652 
rakennuttaman  kirkon  oli  vihollinen  hävittänyt 
1716.  Raatihuone  kaupungin  torin  reunassa  joh- 
taa puheiden  mukaan  alkunsa  Aleksanteri  I:n 
käynnistä  Kajaanissa.  Keisarin  sanotaan  lahjoit- 
taneen pohjarahan  sanottua  rakennusta  varten. 
Muita  yleisiä  rakennuksia  on  kansakoulunopet- 
tajaseminaari  (1904),  yleinen  sairaala  (1910),  kau- 
pungintalo, työväentalo,  vaivaistalo,  kihlakunnan 
vankila.  Yksityisistä  taloista  on  mielenkiintoisin 
Elias  Lönnrotin  asunnokseen  rakennuttama  upea 
talo,  jonka  siimeisellä  pihamaalla  kasvaa  lukuisa 
määrä  ,,Eljas-tohtorin"  istuttamia  tuuheita  koi- 
vuja: ollut  edelleen  ikäänkuin  perinnäisesti,  Iv- 
hyttä  väliaikaa  lukuunottamatta,  seudun  piirilää- 
kärin omistama  ja  asuma.  Suunnitelluista  puis- 
toista on  ainoastaan  rantapuisto  huollettu  vil- 
poiseksi virkistyspaikaksi.  Noin  kilometri  kau- 
pungista jokivartta  ylöspäin  on  metsikön  ympä- 
röimä Hauhola  niminen  nurmikko,  joka  on  jär- 
jestetty puistoksi.  Siellä  on  pieni  ikkunaluukuilla 
varustettu  aitta,  jossa  Elias  Lönnrotin  sanotaan 
kesän  helteeltä  etsineen  vilpoista  työpaikkaa, 
sommitellen  m.  m.  Kalevalaansa  siellä.  Aitassa  on 
vielä  Lönnrot-muistoja  kaksiosainen  pöytä,  jota 
hän  oli  käyttänyt  sekä  työ-  että  ruokailupövtä- 
nään.  Hauholaan  menevän  tien  varrella  on  joen 
rannassa    ollut    lähde,    jonka    kirkkaalla    vedellä 


Kajaani 


8 


TerraveufitA  Kajaanissa. 

Lönnrotin  oli  tapana  virkistäytyä.  Myöhemmin 
katosta  läliteelle  rakennettaessa  tukkeutui  lähde 
ympärille  ahdettujen  kivien  painosta;  se  puh- 
kesi kuitenkin  ilmi  ylempänä  tien  varressa. 
Paikka  on  sittemmin  ta.soitettu,  aidattu  ja  istu- 
tuksilla varustettu  muodostuen  siten  rantamalle 
pieneksi  virran  vuohon  ulottuvaksi  virki.stys- 
paikaksi.  Toreja  on  raatihuoneentori  vanliassa 
kaupungi.ssa  ja  kauppatori  uudessa  kaupungissa 
(toistaiseksi  ainoastaan  edellinen  käytännössä). 
Kaupungin  tulo-  ja  menoarvio  1911  nousee 
Smk.  20r).282:48,  josta  taksoitus  72,622 :2S.  Huo- 
matuimmat  menoerät  ovat:  kaupungin  virkakun- 
nat 6,100:- — ,  kunnallishallinto  8,195: — ,  poliisi- 
laitos 6,78"): — .  palotoimi  2,150: — ,  terveys-  ja 
sairaanhoito  6,510: — ,  vaivaishoito  6,550: — ,  kir- 
koUisvirasto  914:84,  opetuslaitokset  23,596:67, 
kiinteistöt  12.790: — .  katuvalaistus  3.500:^, 
yleiset  rasitukset  4,055:97,  yleiset  työt  78,710: — 
(40,000: —  lokaviemäriä  varteu).  Kaupungin 
omaisuus  on  1911  arvioitu  seuraavasti:  metsä- 
maat, joi.ssa  rinnan  korkeudelta  20  om:n  pak- 
suisia ja  vahvempia  puita  1  miljoona  kappaletta, 
1,900,000  mk.,  kaupungin  omistamat  6  taloa  tont- 
teineen 290,000  mk.,  telida.salueet  300,000: — ,  vil- 
jely.smaat  330.000: — ,  laidunmaat  ja  luonnon- 
niityt 70,000: — ,  myymättömät  kaupunkitontit 
490.000: — .  koskien  voima  020,000:—.  Kaupungin 
velat  245,000:—.  Kirkon  rakennuskustannukset 
80.000: — .  Kunnallisten  virastojen  ohe.ssa  on  kau- 
pungissa postikonttori  ja  lennätinosa.sto.  Piiri- 
lääkärin a.semapaikka.  —  Kouluja:  liansa- 
koulu  (suom.;  O  luukkua.  .">  opettajaa),  kaupungin 
ja  yksityisten  ylläpitämä  8-luokkainen  suomal. 
yhteiskoulu  (154  oppilasta,  86  poikaa,  68  tyttöä); 
kansak. -opettajaseminaari  (miehiä  varten)  .sen 
yhteydessä  kaupunkilais-  ja  maalaiskansakoulun 
mukainen  harjoituskoulu.  Oppilaita  kansakou- 
lussa ja  harjoituskoulu.ssa  yhteensä  359  (171  poi- 
kaa, 188  tyttöä);  alempi  käsityöläiskoulu;  koti- 
teollisuu.skoulu.  Kirja.stoja:  paitsi  koulujen  ja 
käsit.-yhd:n  kirjastoja  yleinen  lainakirjasto 
<  1,600  nid.).  Sanomalehtiä:  ..Kajaanin  lehti" 
(3  k.  viik.)  ilm.  v:sta  1899;  „Kaikuja  Kajaanista" 
(3  k.  viik.)  ilm.  v:.sta  1906.  Yhdistyksiä  ja 
8  e  u  r  o  j  a:  Kansiinvalistu.s.seuran  Kajaanin  haaia- 
osasto,  Kajaanin  kihlakunnan  maanviljelysseura, 
raittiu.s.seura,  Kainuun  kansanopi.ston  kannat- 
tajayhdistyksen johtokunnan,  Kainuun  raittius- 
piirin    toimikunnan    ja    Kainuun    voimi.stelu-    ja 


urheilupiirin  toimikunnan  asemapaikka,  kauppias- 
yhdistys,  työväenyhdistyksiä,  urheiluseuroja,  klu- 
beja y.  m.  Vapaaehtoinen  palokunta.  Telefonilla 
(per.  1897)  on  n.  120  tilaajaa.  —  Pankkeja: 
Paltamon  pitäjän  säästöpankki  (per.  1800,  liike 
alk.  1861;  vastuusumma  v:n  1910  lopussa  .Smk. 
021.790:28.  omat  varat  67.380:46),  Kansallis- 
osakepankin ja  Suomen  yhdyspankin  haarakont- 
torit. Teollisuuslaitoksi;!;  Herman  Ren- 
fors:  kivihiomo,  turkisliike,  kalastusneuvojen  ja 
suomalaismallisten  puukkojen  ja  metallikääreis- 
ten  tuppien  v:iImistuslaitos  (per.  1874;  60  pa- 
tenttia), Kiijaanin  puutavara-osakeyhtiö  (The  Ka- 
jana  Wood  C:o  Ltd)  (ks.  t.).  Niemisen  ja  Kär- 
nän  saha  (per.  M.  H.  Haapalainen  1902),  O.-Y. 
Niskan  saha  A.-B.  (per.  1911).  Kajaanin  höyry- 
mylly o.-y.  (per.  1905)  omistaa  höyrymyllyn,  joka 
jauhaa  vuodessa  n.  2'l,  miljoonaa  kiloa  rukiita. 
Meijeri-  ja  myllyosmi.skunta  (uud.  per.  1911), 
Kotiteollisuusylidistys  (per.  1908),  Suksiteollisuus- 
osuuskunta  r.  1.  (per.  1910).  Liikenteen  .alitta- 
jina on  huomattava  Oulujärven  höyrylaiva-osake- 
yhtiö (per.  1908).  Sotkamon  reitin  liikeosuus- 
kunta  r.  I.  (per.  1908).  ja  O.-Y.  Paikallisliike 
(per.  1910),  joilla  kullakin  on  kotipaikkansa  Ka- 
jaanissa. 

Tärkeimmät  vientitavarat  kaupungista  ja  kau- 
pungin kautta  ovat:  puutavarat,  selluloosa,  terva, 
voi,  tali.  sukset,  länget,  pieksukengät.  vuolukivi- 
jiv  tuohityöt,  kotikehruulangat.  sarkakankaat; 
metsälinnat,  lampaan-,  vasikan-,  poron-,  karhun-, 
ketun-  ja  oravannahat,  poronlihat,  muikunmäti, 
marjat.  Liikkeen  suuruutta  Ivuvaa,  että  esim. 
heinäkuun  kuluessa  1911  Kajaanin  asemalla  me- 
nevä kiloluku  on  ollut  9.692.584,  josta  rahtia 
maksettavaksi  on  laskettu  113.125  mk.  4  p. 

Historia.  Myöhään  Kainuunmaa  on  asu- 
tusoloiltaan  kehittynyt  kaupunkilaisasutulcselle 
mahdolliseksi.  Vasta  uudenajan  koitteessa  uutis- 
viljelijöitä  runsaammin  etsi  toimeentuloansa  Oulu- 
järven rantamilta.  Kuitenkin  jo  1559  oli  molem- 
min puolin  Oulujärveä  asuttunut  180  taloa  yh- 
teensä, ja  kuninkaankartanoa  oli  ruvettu  raken- 
tamaan joen  suuhun  Paltamoss.a  Oulujärven  r.nn- 
nalle.  V.  1600  viipurilaiset  aiheutuivat  valitta- 
maan, että  talonpojat  Savonlinnan  läänistä  ha- 
keutuivat tavaroineen  Kainuunmaahan  harjoit- 
taen suurta  kauppaa  siellä.  Venäjänkarjalaisilla 
oli  mjös  tapana  samoella  Oulujärven  seuduilla, 
vaikka  useimmiten  ryöstöaikeissa.  Tämän  joh- 
do.sta  sissijoukkojen  päällikkö  Klemetti  Eerikin- 
poika innosti  Kaarle  IX  :n  rakentamaan  lin- 
nan maakunnan  suojaksi  nykyisen  Kajaanin- 
joen  rannalle.  Työt  aloitettiin  nähtävästi  jo  1604. 
V.  1616  se  jo  oli  asuttavassa  kunnossa;  1619 
rakennustyö  lakkautettiin,  mutta  sitä  jatket- 
tiin Pietari  Brahen  aikana,  joka  tähän  tar- 
koitukseen kantoi  veroa  Paltamon,  .Sotkamon. 
Pielisten,  Iisalmen,  Kuopion  ja  Salon  pitäjistä. 
V.  1714  täydennettiin  vielä  linnan  sekä  varus- 
tuksia että  muita  rakennuksia.  Tämän  linnan 
turviin  keliittyi  pieni  kyläasutus,  jonka  Pie- 
tari Brahe  1651  antamallaan  perustuskirjalla 
korotti  kaupungiksi  ..kuninkaalle  vastaiseksi 
hyödyksi  j;i  valtakunnalle  kaunistukseksi";  vasta 
v:sta  1059  kaupunki  kuitenkin  varsinaisesti  al- 
koi järjestyä,  saaden  silloin  oman  raastuvan- 
oikeuden. Sarkasodan  aikana  kaupunkia  ryös- 
teli   vihollisjoukko,  joka  samalla  poltti  eteläosan 


9 


Kajaani  — Kajaanin  vapaaherrakunta 


10 


kaupunki;!.  Ison  vihan  aikana  kaupunki  ja  !inna 
joutuivat  uudelleen  vihollisen  ahdistelun  alaisiksi. 
Estiiiikseen  vihollista  saamasta  suojaa  kaupunprin 
rakennuksista  linnanpäällikku  poltti  1712  säily- 
neen pohjoisen  osan  kaupunkia  1714.  Linna  säilyi 
vielä  vihollisen  ahdisteluilta,  vaikka  eräs  viholli- 
sen sotaväenosasto  ympäristöä  hävitti  ja  ryösti 
1715.  mutta  tykistön  puutteessa  ei  voinut  lintialle 
mitään.  Seur.  v.  alussa  hyökkäy.s  uudistui  suu- 
remmalla voimalla.  Säännöllinen  sotavoima 
(3,000-4.000  miestä)  tykistöllä  varustettuna  ryh- 
tyi linnaa  piirittämään.  Linnan  komentajana 
toimi  majuri  J.  H.  Fieaudt  käytettävänään  50- 
miehinen  varusväki.  Viisi  viikkoa  linna  kesti 
menestyksellä  yhtämittaista  piiritystä  ja  pommi- 
tusta, jopa  hyökkäyksiäkin.  Vastustusvoimau 
kuitenkin  nälkä  ja  ampumavarain  puute  mursi. 
Päättäväinen  päällikkö  aikoi  räjäyttää  linnan, 
kun  huomasi  puolustuksen  malidottomaksi.  mutta 
taipui  kuitenkin,  linnan  suojaan  turvanneiden 
perhekuntien  rukouksesta,  kunniakkaaseen  an- 
tautumiseen 1715.  Linnaan  jääneellä  ruudilla 
venäläinen  päällikkö  räjäytti  sen  hajalle.  Siitä 
lähtien  linna  on  rauniona.  Sulkuja  rakennet- 
taessa Koivu-  ja  Ämmäkosken  sivuille  on  rau- 
niosta murrettu  kiviä  koskien  välisten  rantojen 
kiveämiseen.  Tämän  raunioiden  raiskaamisen  sil- 
loinen Oulun  läänin  maaherra  kuitenkin  kes- 
keytti. Myöhemmin  on  muureja  vielä  madal- 
lettu. 

Kirkollisessa  suhteessa  kaupunki  järjes- 
tyi 1651  omaksi  kirkkoherrakunnaksi  ja  sai 
oman  pappinsa  1654.  Sitä  ennen  jo  v;sta  1613 
linnalla  oli  ollut  oma  saarnaajansa,  jonka  huo- 
lena sielunhoito  .  myös  oli  linnan  ympäristössä 
olevan  asutuksen  keskuudessa.  Kuninkaan  1786 
määräämässä  Paltamon  pitäjän  pappisvirkain 
järjestelyssä  muutettiin  Kajaanin  kaupunki  an- 
neksiksi  Paltamon  pitäjään,  jolloin  siihen  maa- 
seurakuntana liitettiin  Paltamon  pitäjän  eteläi- 
set osat,  nimittäin  Jormuan,  Koutaniemeu,  Lin- 
nantaustan.  Lehtovaaran,  Mainuan  ja  Vuottolah- 
den  kylät,  joihin  1835  Sotkamon  kirkkoherra- 
kunnasta Lahnasjärven  ja  Rautajärven  kylät 
liittyivät.  V.   R. 

Kajaani,  Juhana  Fredrik  (1815-87),  kir- 
jailija ja  pappi.  Julkaissut  Lönnrotin  „Mehiläi- 
sessä"  1837  matkakuvauksen  „Matkakertoelma 
Hiidenlinnaan",  1839-40  oppikirjan  ,,Suomen  his 
toriii",  joka  oli  ensimäinen  laatuansa  suomen 
kielellä,  ja  erikseen  laajennetun  laitoksen  Suomen 
historian  alkuvaiheista,  „Pakanuuden  ja  paavin- 
uskon   ajat".  V.   T. 

Kajaanin  kihlakunta  käsittää  7  nimismies- 
piiriä:  1.  Paltamon  ja  Kajaanin  kunnat:  2.  Sä- 
räisnieinen  k.:  3.  Hyrynsalmen  ja  Ristijärven 
k:t;  4.  Puolangan  k.;  5.  Suomussalmen  k.;  6. 
Sotkamon  k.;    7.  Kuhmoniemen  k..  Oulun  lääniä. 

L.  B-nen. 

Kajaaninlinna  ks.   Kajaani. 

Kajaaninlääni  tarkoitti  laajemmassa  merki- 
tyksessä koko  Kajaanin  vapaaherrakuntaa  (ks.  t.) 
ja  ahtaammassa  merkityksessä  vanhaa  Palta- 
mon pitäjää,  joka  käsittää  nykyiset  Paltamon. 
Sotkamon,  Kuhmoniemen,  Jormasjärven,  Kajaa- 
nin (kaupunki-  ja  maalaisseurakunnan),  Säräis- 
niemen,  Hyrynsalmen,  Suomussalmen,  Puolangan, 
Ristijärven  jii  Vuolijoen  seurakunnat.  —  Asu- 
tus   näillä   seuduin    sai    alkunsa    Kustaa    Vaasan 


kehoituksesta  1550  maamme  laamanneille,  lin- 
nain  vovideille  y.  m.  viranomaisille  toimittaa  erä- 
maihin uudisasukkaita.  Niille  myönnettiin  muu- 
tamaksi vuodeksi  verovapaus.  Oulujärven  ym- 
päristön asuttamista  huolehti  Savonlinnan  lää- 
ninvouti  Kustaa  Fincke;  jo  1552  oli  140  savoLiis- 
perhettä  lupautunut  siirtymään  sinne.  Uudis- 
asutuksen turvaksi  venäläisten  hyökkäyksiltä  ra- 
kennettiin sinne  Vuohenginkosken  partaalle  eli 
nykj'isen  Kajaanin  paikoille  kuninkaankartano 
nimeltä  „0uluu  palte".  Alussa  kuului  tämä  uu- 
disasutus Limingan  pitäjään,  mutta  jo  v.  1559 
oli  siellä  eri  pappi  ja  uutta  pitäjää  nimitettiin 
aluksi  Oulujärven  eli  Oulun  erämaan  seurakun- 
naksi, mutta  m}'öhemmin  Paltamoksi.  V.  1607 
perustetun  Kajaanin  linnan  mukaan  nimitet- 
tiin tätä  seurakuntaa  toisinaan  Kajaanin  linnan- 
pitäjäksi.  A'.  R.  M. 

Kajaanin  maanviljelysseura  aloitti  1891  toi- 
mintansa Kajaanin  maalaisseura-nimi.senä,  Oulun 
läänin  talousseuran  paikallisyhdistyksenä.  V. 
1904  seura  pääsi  suoranaista  valtioapua  nautti- 
maan ja  muutti  silloin  nimensä.  Sen  alueena  oii 
Kajaanin  kihlakunta.  Seuran  koillisosassa  kuii 
ovat  viime  aikoihin  asti  surullisen  kuuluisat 
„nälkämaat",  asutus  kun  }'Ieensä  on  harvaa,  maa- 
talous vähän  kehittynyttä,  niin  on  seuran  toimin- 
takin ollut,  varsinkin  alussa,  vaivaloista.  Sen- 
jälkeen  kuin  seutu  on  tullut  rautatien  yhteyteen, 
ja  kun  osuustoiminta  on  päässyt  sinnekin  leviä- 
mään, on  seura  kohoamistaan  kohonnut,  ollen  ny- 
kyään (1911)  koko  maan  virkeimpiä  ja  toirae- 
liaimpia  maanviljelysseuroja.  Paikallisia  maa- 
miesseuroja oli  sen  alueella  1909  43.         U.  B. 

Kajaaninmeri  ks.  Kain  u  u  n  m  eri. 

Kajaanin  puutavara  o.-y.  (The  Kajona  Wood 
C:o  Ltd)  Kiijaanissa,  1906  perustettu  puuteol- 
lisuusyhtiö  (osakepääoma  191()  1  milj.  mk.,  1911 
päätetty  korotettavaksi  '/,  milj.  mk:lla;  osakkeet 
melkein  yksinomaan  suomalaisten  käsissä).  Yh- 
tiö omistaa  25.000  ha  maata,  Kiehimänjoessa 
olevan  10,000  hevosvoim.  Leppikosken  (lisäksi  on 
vuokrattu  puolet  Ämmäkoskesta  4.000  hevos- 
voim.), höyrysahan,  jonka  valmistusarvo  on  .i.OOO 
standerttia  (arvo  1910  l,i  milj.)  sekä  sulfiitti- 
selluloosatehtaan,  jonka  valmistus  6,000  tonnia 
vanuketta  (arvo  '/j  milj.  mk.  1910,  jolloin  val- 
mistusaika  3  kk.).    Tvöväestö  350  henkeä   (1910). 

E.  E.  K. 

Kajaanin  rata  ks.  I  i  s  a  1  m  e  n-K  a  j  a  a  n  i  n 
rata. 

Kajaanin  rovastikunta  käsittää  Paltamon, 
Säräisaiemen.  Vuolijoen,  Sotkamon,  Jormasjär- 
ven, Kuhmoniemen,  Hyr}'nsalmen.  Suomussalmen 
ja  Puolangan  seurakunnat  Kuopion  hiippakuntaa. 

L.   IJ-nen. 

Kajaanin  tuomiokunta  käsittää  käräjäkun- 
nat:  1.  Hyrynsalmi,  Ristijärvi,  Suomussalmi  ja 
Puolanka;  2.  Sotkamo;  3.  Kuhmoniemi;  4.  Pal- 
tamo ja  Kajaanin  maaseurak.;  5.  Säräisniemi. 
Vaasan    hovioikeuden    alainen.  L.    H-nen. 

Kajaanin  vapaaherrakunta  perustettiin  1650, 
kun  kuningatar  Kristiina  antoi  Pietari  Brahelle 
vapaaherr.okunnaksi  Kajaanin  linnan  sekä  kaikki 
kruunun  hallussa  olevat  talot  Kajaanin  (Palta- 
mon), Kuopion  ja  Iisalmen  pitäjissä.  V.  1652 
kuningatar  myönsi  Brahelle  oikeuden  yhdistää 
Sälöisten  pitäjän  ja  Pielisten  pogostan  vapaa- 
herrakuntaansa.    Tähän    vapaaherrakuntaan  kuu- 


n 


Kajahde — Kajutta 


v: 


lui  1654  89'/.  manttnalia  Kajaanin,  125  manttaa- 
lia Sälöisten.  295  taloa  Kuopion  ja  260  taloa  Ii- 
salmen pitäjässä  sekä  306  talonpoikaa  ja  41  popu- 
lia  eli  mökkiläistä  Pielisten  pogostassa.  P.  Brahe 
perusti  vapaaherrakuntaansa  3  kaupunkia,  nim. 
Raahen  1649,  Kajaanin  1051  ja  Brahean  Pieli- 
siin 1653.  mikä  jonkun  ajan  kuluttua  hävisi. 
Brahe  aikoi  myöskin  perustaa  kaupungin  Kuo- 
pion pitäjään,  mutta  luopui  siitä  pian.  Kaarle 
XI  peruutuksen  kautta  Kajaanin  vapaaherra- 
kunta joutui  kruunun  haltuun.  K.  R.  il. 
Kftjahde  ks.  C  o  d  a. 

Kajakki  (grönl.),  eskimomiesten  vene,  jonka 
hylkeennahkallu  peitetty  runko  on  tehty  kalan- 
luulla ja  jänteellii  kokoonliitetyistä  puu-  ja  luu- 
kappaleista:  luonnonkansojen  täydellisimpiä  kek- 
sintöjä, tärkeä  kulkuneuvo  merieläinten  pyynti- 
ja  kalastusretkillä.  Sitä  soutaa  eskimo,  joka  is- 
tuu aukossa  keskellä  venettä,  aavan  meren  kor- 
keissa laineissakin  kaksipuolisella  airollaan, 
millä  myös  nostaa  kaaduttuaan  itsensä  ja  ve- 
neensä jälleen  pystyyn.  Aleutilainen  k.  (b  a  i- 
d  a  r  k  a)  eroaa  tavallisesta  eskimolaisesta  vain 
siinä,  että  .sen  etunokassa  on  kaksi  kärkeä  (toi- 
nen veden  alla,  toinen  päällä)  ja  että  siinä  on 
kaksi  tai  kolme  istuma-aukkoa.  Kajakin  pituus 
3  14,  lev.  '/j  m.  ks.  kuvaa  kirjoituksessa  Eski- 
m  o  t.   ks.  G  r  ö  n  1  a  n  t  i.  V.  T.  S. 

Kajander  [-ja'-],  Kalle  (s.  1862),  kirjailija, 
kotoisin  Hausjärveltä,  tullut  ylioppilaaksi  1882, 
palasi  joitakin  vuosia  yliopistossa  opiskeltuaan 
hoitamaan  kotitaloansa  Hausjärven  kirkonkylässä. 
K.  esiintyi  ensi  kerran  1897  virkeän  humoristi- 
sen kertomuksen  „Kun  talonpojasta  tuli  herra" 
tekijänä,  julkaisi  myöhemmin  „Kunnanmiehiä" 
(1899).  ja  kertomuskokoelmat  „Pahkakuppi  y.  m. 
kertomuksia"  (1902)  ja  „Yhden  ainoan  kerran" 
(1911)  sekä  sitäpaitsi  matkakuvauksia:  „Metsät 
ja  yhtiöt"  (1901),  ..Nälkämailta"  (1902).  K:n  ku- 
vaukset perustuvat  sangen  läheisesti  nähtyyn  ja 
elettyyn  todellisuuteen.  Hänen  realisminsa  on 
vankkaa,  hiukan  karua,  mutta  sitä  lieventää 
hämäläinen  huumori,  joka  erottaa  hänet  useim- 
mista muista  realisteistamme  ja  tuo  eräissä  koh- 
din mieleen  Aleksis  Kiven  esikuvallisen  vaikutuk- 
sen. V.  T. 

Kajanus,  Robert  (s.  1856),  säveltäjä  ja  ka- 
pellimestari, Suomen  musiikkielämän  huomatuim- 
pia  henkilöitä;  on  mitä 
moninaisimmalla  tavalla 
vaikuttanut  musiikkiolo- 
jemme  kehitykseen.  K. 
syntyi  jouluk.  2  p:nä  1856 
Ilelsingissä.  Kävi  ruots. 
normaalikoulua,  opiskeli 
musiikin  teoriaa  ja  sävel- 
lystä R.  Faltinin,  viulun- 
soittoa G.  Niemannin  joh- 
dolla, sittemmin  Leipzi- 
gissä Richterin,  Keinecken, 
-Tadasohnin  y.  m.  oppi- 
laana .sekä  muualla.  Elä- 
mäntyönsä K.  alkoi  1882, 
jolloin  hän  nuorena  aloite- 
rikkaana musiikkimiehenä 
perusti  Helsingin  trkes- 
teriyhdistyksen  (nyk.  „Fil- 
ks.  t.),  tullen  sen  kan- 
johtajaksi.     Pysyvän    kon- 


Robert  Kajaaus. 

harmoninen     seura", 
nattamao    orkesterin 


serttiorkcsterin  perustamisen  kautta  pääkaupun- 
kiin luotiin  musikaaliselle  elämälle  vankka  pohja. 
\.  1885  K.  perusti  orkesterinsa  yliteyteen  vie- 
läkin toimivan  orkesterikoulun.  V.  1888  pe- 
rustettiin sinfoniakuoro,  joka  yhdessä  Filharmo- 
nisen orkesterin  ja  laulutaiteilijoiden  kanssa 
K:n  johdolla  on  vuosien  kuluessa  esittänyt  mel- 
koisen määrän  musiikkikirjallisuuden  suurteok- 
sia. Paitsi  säännöllisiä  sinfonia-  ja  helppotajui- 
sia konsertteja  K.  on  johtanut  \isein  konsertteja 
ulkomaan  kaupungeissa.  Pariisin  maailmannäyt- 
telyn aikaan  1900  hän  teki  orkestereineen  suuren 
konserttimatkan  Länsi-Eurooppaan,  jolla  mat- 
kalla oli  käänteentekevä  merkitys  suomalaisen 
säveltaiteen    tunnetuksi    tulemisessa    ulkomailla. 

K:n  toiminta  suomalaisen  musiikin  hyväksi 
on  kahdenlainen,  kapellimestarin  ja  säveltäjän. 
Hän  on  sen  murroskauden  alkajia,  jolloin  suoma- 
lais-kansalliuen  säveltaide  vapautui  ja  suuntau- 
tui uusille,  omaperäisille  urille.  K.  oli  ensimäi- 
nen,  joka  orkesterisävellyksissänsä  alkoi  käsi- 
tellä supisuomalaisia,  eritoten  Kalevalan  aiheita 
(„Aino",  „Kullervo"-surumarssi),  jota  paitsi 
hän  uudenaikaisella  tavalla  käsitteli  suomalaisia 
kansansävelmiä  orkesterirapsodioissaan.  Hänen 
sävellyksissään,  varsinkin  „Aino"-sintoniassa,  on 
romanttisen  haaveellinen,  tunnelmallinen  luonne. 
Paitsi  mainittuja  teoksia  K.  on  säveltänyt  jou- 
kon muuta  musiikkia  orkesterille,  kantaatteja  ja 
hymnejä,  pianokappaleita  sekä  lauluja  ja  kuoroja. 

Kapellimestarina  K.  ou  voimakas  persoonalli- 
suus, joka  painaa  oman  leimansa  kaikkeen,  mitä 
hän  esittää.  Hän  on  suurien  piirteiden,  plastil- 
listen muotojen  ja  väkevän  ilmeen  orkesteri- 
johtaja.  Hän  ei  suosi  mitään  erityistä  säveltai- 
teen suuntaa,  vaan  tekee  oikeutta  kaikelle  arvok- 
kaalle musiikille,  klassilliselle  yhtä  hyvin  kuin 
romanttiselle  ja  nykyaikaiselle.  Hän  on  uusim- 
man suomalaisen  musiikin  harras  ystävä  ja  hä- 
nen Sibelius-tulkintansa  ansaitsee  erityisen  mai- 
nitsemisen. Paitsi  orkesterinjohtajan  tointa  K, 
on  yliopiston  musiikinopettajana  v:sta  1897.  Saa- 
nut professorin  arvonimen.  V:sta  1888  kolman- 
sissa naimisissa  näyttelijätär  Lilli  Kurikan 
kanssa.  E.  K. 

Kajatti,  camera  obseuraa  merkitsemiiän  ehdo- 
tettu  tekaistu   sana.    ks.   Kamera. 

Kajeputöljy,  eräiden  Kaakkois-Aasiassa  ja 
Koillis-Austraaliassa  kasvavien  J/eiaie«eo-lajien 
lelulistä  tislattu  kanvertin-  ja  rosmariininhajui- 
nen   öljy,   jota   itämailla   käytetään   lääkkeenä. 

J.  A.  W. 

Kaji  (ransk.  qxiai,  <  kelt.  /.-oe  =  aituus) ,  ranta- 
laituri. 

Kajik  1.  kaiikki  (turk.).  turkkilaisissa  sa- 
tamissa henkilöliikenteen  välittämiseen  käytetty 
pitkä,  kapea,  tavall.  2-airoinen,  joskus  purjeel- 
linen,  nopeakulkuinen  vene.  —  Kajiktäi,  K:n 
soutaja,    vrt.  Kajuk. 

Kajoomisaisti  ks.  Kosketiisaisti. 

Kajuk  ks.  K  a  j  u  k  k  i. 

Kajukki  (<  ven.  kajuk,  myös  kaik,  <  turk.- 
tat.),  Pohjois-Venäjän  ja  Siperian  jokivesillä  ylei- 
nen lastialus  hyvin  vaihtelevaa  kantavuutta 
(l,200:.sta  25,000  puutaan).  K:ssa  on  harjakaton 
muotoinen  kansi  (ovi  keskellä),  kajuutta,  ylös- 
päin kaareutuva  kokka,  iso,  suora  purje,  6-8  airoa, 
vrt.  Kajik. 

Kajutta  ks.  Kajuutta. 


IS 


Kajuutta     Kaksikamarijärjestelmä 


14 


niuinais- 
Suurella 
./.   .1/.; 


keksis  = 


Kajuutta  dioll.  kajuit),  tavallisesti  aluksen  pe- 
rSssä  oleva,  päällystöä  ja  matkustajia  varten  va- 
rattu bunne.  Matkustajalaivoissa  vastaavaa  suo- 
jaa nimitetään  peräsalongiksi.  Sotalaivoissa  sano- 
taan laivanpäällikön  asuntoa  k:ksi.  —  Kajuutan- 
vahti  kauppalaivoissa  on  poika,  jonka  tehtävänä 
on  olla  passarina  kajuutassa  ja  palvella  päällys- 
töä. Sotalaivoissa  kajuuttavahdilla  tarkoitetaan 
k:n  ovella  seisovaa  merisotilasta. 

Kakaani  1.  kagaani,  hallitsijan  arvonimi, 
jota  käytetään  Kiinan  keisarista,  itsenäisistä 
mongolilaisista  ja  tataarilaisista  ruhtinaista  ja 
Turkin  sulttaanista.  Myöskin  avaarien  hallitsi- 
joiden nimenä  oli  k.  Vieläpä  näkyy 
venäläisillä  ruhtinailla,  kuten  Vladimir 
olleen   tämä  arvonimi.  (J. 

Kakadut  ks.  Papukaijat. 

Eakao  ks.  Kaakao. 

Eakeksia  (kreik.  fcafco's  =  paha,  ja 
tila),  se  ruumiinvoiniain  heikkous  ja  ravitsemus- 
tilan huonous,  mikä  seuraa  useata  pitkällistä 
tautia  ja  taudintilaa,  niinkuin  tuberkuloosia, 
kuppaa,  syöpää,  alkoholismia  y.  m.      (M.  0-B.) 

Eakemono  [-c'-J,  japanilainen  taulu  (maalaus) 
määrättyä  kokoa. 

Kakkerlak   (hoU.),   russakka. 

Kakkuhunaja,  hunaja,  joka  viedään  kaupaksi 
mehiläisten  rakentamissa  uusissa,  valkoisissa  ka- 
kuissa. Nämä  ovat  rakennutetut  pieniin,  siroi- 
hin osakehiin  (sections),  suuruudeltaan  tavalli- 
simmin 106x106  mm,  kehän  listat  46  mm  le- 
veät, myöhemmin  100x125  mm  ja  90x125  mm 
sekä  sisältäen  noin  -j,  kg  hunajaa.  Kalliimpaa 
kuin  lingottu  hunaja,  koska  sitä  ei  voida  hel- 
posti väärentää,  "vaikka  lingottu  voi  olla  yhtä 
hyvää.  Vaatii  mehiläisiltä  enemmän  työtä  ja 
siksi  sitä  valmistuu  vähemmän,  edellyttää  hoita- 
jalta suurempaa  kokemusta  ja  taitoa.  Kakku 
on  tasainen,  hyvin  vahakansilla  peitetty,  päältä 
hohtavan  valkoinen,  läpikatsoen  kellahtava.  Lau- 
taselle asetettu  pieni,  osakehään  rakennettu 
kakku  riittää  kerraksi  pienelle  perheelle.  Syö- 
dessä veitsellä  leikataan  kakusta  pieniä  palasia 
nautittavaksi.  Käytännössä  varsinaisesti  Ame- 
riikassa,  verrattain  vähän  muualla,  missä  hu- 
naja nautitaan  juoksevassa  muodossa  astioihin 
lingottuna.  A.   M. 

Kakkulat,  kakkulavaljaat  ks.  Val- 
jaat. 

Kakluuni  =  kaakeliuuni. 

Kako .  .  .  (<  kreik.  kako's),  yhdysperäisissä 
sanoissa  =  paha,  huono. 

Kakodaimon  fda'imönj  (kreik.  <  kako's  = 
paha,  daimön  =  haltija),  paha  henki. 

arsenikkidimetyli,     on     aineosana 


Kakodyli, 
(radikaalina) 
sissä. 

Kakofonia 


pahanhajuisissa 


k.-yhdistyk- 
Edv.    Uj. 
ja    phöne'  = 
laulu,  esim. 


(kreik.  kako's  =  paha, 
ääni),  mus.,  epäsointuinen  soitto  tah: 
siitä  johtuva,  että  erilaista,  yhteenkuulumatonta 
musiikkia  päästetään  soimaan  yhfaikaa  (kuten 
orkesterin  virittäessä  soittimiaan,  ..kissannauku- 
jaisissa"  y.   m.),    vrt.  E  p  ä  s  o  i  n  t  u.         1.  K. 

Kakografia  (kreik.  kako's  =  huono,  ja  graphein 
=  kirjoittaa),  virheellinen  kirjoitus,  ortografian, 
oikeinkirjoituksen  vastakohta. 

Kakola,  kuritushuonevankila  miehiä  varten, 
Turussa,  Kakolan  vuorella  (Suomen  suurin  ku- 
ritushuone),   valmistui    1853    E.    B.    Lohrmannin 


Kakola. 

piirustusten  mukaan;  vv.  1876-78  rakennettiin 
lisää  kaksi  koppisivustaa,  jotka  erkanevat  pää- 
rakennuksesta pihalle  päin,  vv.  1893-94  n.  s. 
boksi-osasto,  vv.  1905-08  sairaala  mielenvikaisille 
rikoksellisille  ja  1908-10  uusi  suuri  koppi  raken- 
nus (250  koppia).  V.  1900  oli  kuritushuoneessa 
665,  1908  772  vankia.  —  Kuritushuone  ynnä  sen 
itäpuolelle  1890  valmistunut  Turun  lääninvankila 
ovat  tulleet  yhteensä  maksamaan  n.  4  milj.  mk.  — 
Kuritushuoneen  yhteydessä  on  maan  ainoa  vangin- 
vartijakoulu   (perust.  1880).  L.  D-nen. 

Kaksihakkuinen  metsä  (saks.  ziceihiebiger 
Hochicald),  metsikkomuoto,  jossa  verrattain  nuo- 
rella iällä  (esim.  40-vuotiaana)  toimitetaan  vah- 
vanlainen  (propsi-,  polttopuu-  t.  m.  s.)  hakkuu; 
harventuneeseen  metsään  ilmaantuu  silloin  run- 
saasti nuorennosta.  Vasta  tämän  nuorennoksen 
tultua  hakkuukelpoiseksi  toimitetaan  lopullinen 
nuorennushakkau»  hakkaamalla  ala  paljaaksi  tai 
siemenpuita  jättäen.  Tarkoituksena  on  mahdol- 
lisimman suuren  puumäärän  kasvattaminen  ly- 
hyessä ajassa.  Soveltuu  ainoastaan  varjoa  sietä- 
ville puulajeille  (kuusi,  pyökki  y.  m.) .         A.  C. 

Kaksi-ikäinen  metsä,  metsikkomuoto,  jossa 
päämetsän  seassa  kasvaa  harvakseltaan  jättö- 
puita tai  jossa  päämetsän  varjossa  kasvaa  (toista 
puulajia  oleva)  alimetsä.  ks.  Jättöpuu  ja 
A  1  i  m  e  t  s  ä.  A.    C. 

Kaksijakoviljelys,  viljanviljelystäpä,  jossa 
pelto  on  jaettu  kahteen  lohkoon,  joista  tavalli- 
sesti toinen  on  kesantona,  toinen  taas  viljan 
kasvussa.  Toisinaan  toinen  lohoista  on  käytetty 
syysviljan,  toinen  kevätviljan  viljelykseen,  ks. 
P  e  1 1  o  V  i  1  j  e  1  y  s  j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ä  t.     J.  E.  S. 

Kaksikamarijärjestelmä,  sellainen  kansan- 
eduskunnan järjestysmuoto,  että  eduskunnan 
muodostaa  kaksi  toisistaan  riippumatonta  osas- 
toa, kamaria.  Tämän  eduskuntamuodon,  joka 
johtaa  alkunsa  Englannin  parlamentista,  ovat 
nykyaikana  kaikkein  useimmat  suurenpuoleiset 
valtiot  omaksuneet.  Paitsi  Saksan  pikkuval- 
tioita ja  Sveitsin  kanttoneja  sekä  Euroopan 
kaikkein  pienimpiä  valtioita,  ovat  Euroopan  val- 
tioista Saksan  valtakunta  (jossa  kuitenkin  liitto- 
neuvosto valtiolliselta  merkitykseltään  tavallaan 
vastaa  ylähuonetta).  Suomi  sekä  itäeurooppalai- 
set valtiot  Serbia,  Bulgaaria,  Kreikka,  Monte- 
negro ja  Kreetta  nykyänsä  yksikamarijärjestel- 
män  kannalla.  Näihin  on  kuitenkin  oikeastaan 
myöskin  Norja  luettava,  koskapa  suurkäräjäin 
osastot    „kansankäräjät"    (Odelsthing)    ja    ,.laki- 


15 


Kaksikas— Kaksinaisvakuutus 


Ui 


käräjät"  (Lagthingj  eivät  ole  toisistaan  riippu- 
mactomut.  Toiset  päätökset  eduskunta  tekee 
näihin  kahteen  osastoon  jakautuneena;  toiset 
jakamattomana  neuvotellen  ja  päätellen.  Nekin 
asiat,  jotka  muuten  ovat  kummassakin  osastossa 
erikseen  käsiteltävät,  joutuvat  yhtyneitten  suur- 
käräjäin  päätettäviksi  (kahden  kolmasosan  enem- 
mistöllä), jos  Lagthing  kahdesti  on  hylännyt 
Odelsthingxn  hyväksymän  lain. 

Ylimalkaan  on  kamarien  muodostamisessa  eli 
kokoonpanossa  se  eroavaisuus  havaittavana,  että 
alahuoneen  jäsenet  ovat  kansan  valitsemia  välit- 
tömillä, enemmän  tai  vähemmän  yleisillä  vaa- 
leilla, kun  taas  ylähuoneen  jäsenten  joukossa  ta- 
vataan hallitsijan  nimittämiä,  syntyperän  tai 
virka-aseman  nojalla  oikeutettuja  y.  m.  Harvi- 
naista ei  kuitenkaan  ole,  että  nämätkin,  koko- 
naan tai  osaksi,  ovat  valittuja,  useasti  jonkin- 
laisilla välillisillä  vaaleilla  (esim.  it-sehallinto- 
yhdyskuntain  orgaanien  kautta),  mutta  muuta- 
missa maissa  välittömilläkin  vaaleilla,  jolloin  ala- 
ja  ylähuoneen  vaalei.^^sa  on  ainakin  jonkun  \i'rran 
eroavaisuutta  äänioikeuden  laajuuteen,  vaalikel- 
poisuuteen tai  ainakin  vaalipiireihin  nähden. 

Tavallisesti  molemmat  kamarit  ovat  oikeu- 
dellisesti yhdenveroiset;  kuitenkin  vallitsee  mo- 
nessa maassa  se  periaate,  että  valtion  tulo-  ja 
meno-arvio  on  ensinnä  alahuoneessa  käsiteltävä, 
ja  tähän  liittyy  useasti  säännös,  että  ylähuo- 
neessa ei  voida  siihen  yksityiskohtaisia  muutok- 
sia tehdä.  Taan  ainoastaan  hyväk.syä  tai  hylätä 
se  kokonaisuudessaan.  Hallituksen  jäsenten 
oikeudellisen  vastuunalaisuuden  voimaan  saatta- 
miseen nähden  kamareilla  tavallisesti  on  eri  teh- 
tävänsä. Tosiasiallisesti  alahuoneella  melkein 
kaikkialla  usei.ssa  asioissa  on  melkoista  suurempi 
vaikutusvalta;  erittäinkin  astuu  sen  etevämmyys 
näkyviin  n.  s.  parlamentaarisesti  hallituissa  val- 
tioissa. 

Kamarien  periaatteellisesta  yhdenvertaisuudesta 
johtuu,  että  säännönmukaisesti  kummankin  yhtä- 
pitävä päätös  vaaditaan  yhteisen  parlamentti- 
päätöksen  aikaansaamiseen  (Englannissa  on  jo 
ennenkin  ollut  eri  mieliä  siitä,  onko  tämän  n>.aan 
kirjoittamattomain  valticsääntöperiaat- 
teitten  — n.  s.  konventsionisääntöjen  —  mukaista, 
että  ylähuone  jatkuvasti  vastustaa  alahuo- 
netta ja  tänä  v.  (1911)  on  siellä  hyväksytty  laki, 
joka  raha-asioissa  antaa  alahuoneelle  yksinomai- 
sen päätösvallan,  lainsäädäntöasioissa  taas  suopi 
ylähuoneelle  ainoastaan  n.  s.  lykkäävän  vetun : 
lakiehdotus,  jonka  alahuone  kolmasti  on  hyväksy- 
nyt, voidaan  alistaa  kuninkaan  vahvistettavaksi, 
vaikka  ylähuone  ei  ole  siihen  yhtynyt.  Helpottaak- 
seen yksimielisyyden  aikaansaamista  laki  tavalli- 
sesti säätää,  että  kamarien  sovitteluilla,  yhteis- 
neuvotteluilla, valiokuntakäsittelyillä  y.  m.  tulee 
koettaa  e.stää  lakiehdotusten  raukeamista  jom- 
mankumman kamarin  vastustukseen.  Sak.siu  ku- 
ningaskunnan valtiosäännössä  tavataan  se  pe- 
rin omituinen  säännös,  että  jos  säädetyt  sovit- 
teluyritykset ovat  jääneet  tehottomiksi,  niin 
vaaditaan  lakiehdotuksen  hylkäämiseen, 
että  jommassakumniassa  kamarissa  vähintään 
kaksi  koIma.so.saa  läsnäolevista  jäsenistä  on  äänes- 
tänyt hylkäämisen  puolesta. 

Parlameiitaariseen  hajoitukseen  nähden  ylä-  ja 
alahuone  useimmi8.sa  maissa  ovat  eri  asemassa 
(kg.  H  a  j  o  i  tus). 


Hanskassa  molemmat  kamarit  yhtyvät  yksi- 
kamariseksi  kansalliskokoukseksi,  milloin  valtio- 
säännön muuttamiseen  on  päätetty  ryhtyä  sekä 
kun  tasavallan  presidentti  on  valittava;  Bel- 
giassa kamarien  yhteensulautuminen  tiipahtuu, 
kun  on  ryhdyttävä  toimenpiteisiin  sen  johdosta, 
että  valta-istuin  on  avoinna  tai  kuningas  on 
ala-ikäinen  taikka  hallitukseen  kykenemätön. 

Kaksikamarijärjestelmän  pääansiona  maini- 
taan tavallisesti,  että  se  tekee  parlamentin  toi- 
minnan hillitymmäksi  ja  harkitummaksi,  vai- 
keuttaen ennenaikaisten  päätösten  syntymistä 
sekä  lieventäen  ristiriitoja,  joita  voi  syntyä 
eduskunnan  ja  hallituksen  kesken.  Sitä  vastaan 
muistutetaan  toisinansa,  että  kahtiajako  saattaa 
estää  tai  hidastuttaa  tarpeellisten  uudistusten 
aikaansaami.sta.  Myöskin  huomautetaan,  että 
kasvava  kansanvaltaisuus  todennäköisesti  on  joh- 
tava siihen,  ettei  parlamenteissa  tule  olemaan 
muunlaisia  edustajia  kuin  yleisillä  kansanvaaleilla 
valittuja,  jolloin  erityisen  ylähuoneen  säilyttämi- 
nen olisi  tarkoituksetonta.  Ameriikan  valtioit- 
ten esimerkki  kuitenkin  osoittaa,  että  kansan- 
valtaisimmissakin  maissa  kaksikamarijärjestel- 
mää  voidaan  pitää  tarkoituksenmukaisena  ja  val- 
tiolliselle tasapainolle  edullisena.  R.   E. 

Kaksikas  ks.  D  u  o  1  i. 

Kaksikko  ks.  Listera  ja  Duaali. 

Kaksikotinen,  dioikinen  1.  dieesinen, 
kasvi,  jonka  kukat  ovat  yksineuvoiset  ja  hede- 
ja   emikukat  eri   yksilöissä,  esim.  haapa. 

Kaksimetallikanta,  sellainen  rahaolojen  jär- 
jestys, että  sekä  kulta  että  hopea  ovat  täysin 
päteviä  maksuvälineitä  ja  niiden  välinen  arvo- 
suhde on  rahalaissa  määrätty.  Puhtaan  k:n 
edellj-tyksenä  on  myöskin  se,  että  molempia  me- 
talleja saa  rajattomassa  määrässä  lyöttää  ra- 
haksi,   ks.   lähemmin   Rahakanta. 

Kaksimuotoinen  kukka  ks.  Heterostv- 
lia. 

Kaksinainen  rahakanta  ks.  Kaksime- 
tallikanta   ja   Kahakanta. 

Kaksinaiselämä,  kaksinaistajunta  ks. 
Kaksois  tajunta. 

Kaksinaisvakuutus  (saks.  Doppelversiche- 
rung).  Saman  esineen  tai  saman  intre.ssin  1.  edun 
vakuuttaminen  useissa  eri  vakuutuslaitoksissa 
saman  vaaran  aiheuttamien  vahinkojen  varalta 
samaksi  vakuutuskaudeksi  on  kaksinaisvakuu- 
tusta  silloin,  kun  vakuutussummain  yhteenlas- 
kettu määrä  on  suurempi  kuin  vakuutetun  esi- 
neen tai  edun  arvo.  Kaksinaisvakuutus  ei  yleensä 
ole  sallittua  senvuoksi,  ettei  vakuutuksen  tule 
tuottaa  kenellekään  voittoa,  vaan  ainoastaan 
korvaus  syntyneestä  vahingosta.  Kaksinaisvakuu- 
tuksella  on  merkitystä  kaikkiin  muihin  vakuutus- 
lajeihin  nähden,  mutta  yleensä  ei  henkilövakuu- 
tuksessa, jos.sa  vakuutuksen  esineenä  on  ihmi- 
nen, hänen  fyysillinen  tai  psyykillinen  voimansa. 
—  Suomen  oikeus  kieltää  periaatteellisesti  kak- 
sinaisvakuutuksen.  Säännöksiä  siitä  on  Merilain 
187-189  §:ssä.  Ne  tosin  lähimmin  koskevat  meri- 
vakuutuksia,  mutta  ovat  ulotettavissa,  mikäli 
asianomaiset  eiyät  ole  toisin  sopineet,  myöskin 
muihin  vakuutuslajeihin  paitsi  henkilövakuutuk- 
seen. Säännösten  mukaan  on  „liika-arvon  vakuu- 
tus laillisetta  voimatta",  jos  „omaisuus  on  useam- 
man vakuutuksenantajan  luona  vakuutettu".  Va- 
hingonkorvau.sta  suoritettaessa  kaksinaisvakuutus- 


17 


Kaksineuvoisuus— Kaksintaistelu 


18 


tapauksissa  on  Iniomioouotettava,  ovatko  vakuu- 
tukset otetut  samaan  aikaan,  vaiko  eri  kerroilla, 
mutta  kuitenkin  saman  vaaran  varalta.  Edelli- 
sessä tapauksessa  vähennetään  kunkin  vakuutus- 
summan määrä  suhteellisesti  vakuutetun  esineen 
arvoon;  jälkimäisessä  tapauksessa  myöhempi  va- 
kuutus on  mitätön  siltä  osalta,  mitä  ei  tarvita 
aikaisemman  vakuutussumman  täydentämiseksi 
vakuutusarvon  suuruutoen.  Kaksinaisvakuutuk- 
sen  kieltävät  myöskin  Saksan  vakuutussopimus- 
laki v:lta  1908"  58-60  §:ssään  ja  Sveitsin  va- 
kuutussopimuslaki samalta  vuodelta  art.  53  ja  71. 

Kaksinaisvakuutusta  koetetaan  estää  siten, 
että  hakijan  vakuutusta  hakiessaan  on,  vastaa- 
malla hakemuskaavassa  olevaan  kysymykseen,  il- 
moitettava, onko  sama  esine  jo  vakuutettu  ja 
suurestako  summasta.  Väärä  vastaus  aiheuttaa 
vakuutussopimuksen  pätemättömyyden,  vrt.  Y  1  i- 
vakuutus.  //.   //. 

Kaksineuvoisuus,  h  e  r  m  a  f  r  o  d  i  t  i  s  m  i,  .sa- 
malla yksilöllä  sekä  urospuoliset  että  naaras- 
puoliset siitoselimet.  K.  on  jokseenkin  yleinen 
kasveissa  ja  alemmissa  eläimissä. 

Kaksineuvoisia  ovat  m.  m.  laakamadot,  kuten 
heisi-  ja  imumadot,  eräät  nivelmadot,  kuten 
juotikkaat  ja  kastemadot,  äyriäisistä  siima- 
jalkaiset,  nilviäisistä  etanat  y.  m.  keuhkokotilot. 
Yleensä  huomataan  suvun  jatkumisen  olevan 
turvatun  hermafroditismilla  monissa  sellaisissa 
eläimissä,  jotka  elävät  hyvin  eristetyissä  pai- 
koissa esim.  loisina  toisten  eläinten  ruumiin 
onteloissa,  jotka  viettävät  suurimman  osan 
elämäänsä  kiinnikasvaneina,  tai  jotka  vain  hi- 
taasti kykenevät  liikkumaan  paikasta  toiseen,  jo- 
ten eri  yksilöiden  on  siittämistarkoituksessa  vai- 
kea löytää  toisensa.  K:ta  voidaan  alemmilla  eläi- 
millä erottaa  eri  asteita :  toisilla  eläimillä,  esim. 
etanalla,  samassa  sukurauhasessa  syntyy  sekä 
munasoluja  että  siittiöitä,  toisilla  taas  —  ja 
tämä  on  yleisempää  —  ovat  naaras-  ja  urospuoli- 
set sukurauhaset  toisistaan  erotettuja,  eri  johto- 
tiehyilläkin  varustettuja  elimiä,  esim.  kaste- 
madolla, jolla  on  kahdessa  ruumiinrenkaassa  vain 
urospuolisia,  eräässä  kolmannessa  vain  naaras- 
puolisia sukurauhasia.  Sangen  yleistä  on,  että 
samassa  eläimessä  eri  sukupuolta  olevat  suku- 
solut kypsyvät  eri  aikoina,  joten  eläin  esim.  var- 
haisemmalla iällä  toimii  uroksena,  myöhemmällä 
naaraksena,  joten  itsehedelmöitys  normaalisesti 
ehkäistyy.  —  Ihmisellä  on  todellinen  k.  (hertna- 
phroditistnus  verus),  kun  sekä  mies-  että  nais- 
puoliset siitinrauhaset  (siis  sekä  kivekset  että 
munasarjat)  yhfaikaa  ovat  olemassa,  varsinhar- 
vinainen ilmiö.  Sitä  vastoin  tavataan  tuontuos- 
takin  näennäisiä  k. -tapauksia  (hermaphroditimnus 
spurius  1.  pseudohermaphroditisimisj,  joissa  esim. 
varsinaisten  sisällisten  sukupuolirauhasten  ollessa 
miessukupuolta  ulkonaiset  osat  pikemmin  muis- 
tuttavat naisen  ulko-osia  (h.  masculintis)  tahi 
päinvastoin  (h.  femininus).     K.  il.  L.  &  M.  0-B. 

Kaksinkertainen  kontrapunkti,  »i«s.,  moni- 
ääninen sävellystäpä,  jossa  kaksi  melodista  ääntä 
soveltuu  toisiansa  säestämään,  riippumatta  siitä, 
kumpi  niistä  on  ylä-äänenä  tai  ala-äänenä  (esim. 
siten  että  alkuperäinen  ylä-ääni  on  siirretty  ok- 
taavia matalammalle).  /.   K. 

Kaksinkertainen  verotus,  lakit.,  jonkun 
henkilön  verottaminen  samasta  tulosta  tai  muu- 
toin   samalla    perusteella   kahdessa   eri    paikassa. 


Varsinkin  kunnallisverotuksessa  sattuu  usein, 
että  samaa  henkilöä  verotetaan  samasta  tulosta 
kahdessa  eri  kunnassa.  Kun  kuitenkin  sama  tulo 
on  verotuksenalainen  vain  yhdessil  kunnassa,  on 
toinen  verotus  aina  laiton  ja  saadaan  sellaisena 
poistetuksi.  Asiasta  valitettaessa  ei  tarvitse  edes 
noudattaa  kunnallisasetuksissa  säädettyä  valitus- 
aikaa. Jos  vero  on  jo  ennätetty  suorittaa, 
on  asianomaisella  oikeus  saada  se  takaisin. 

O.  K:nen. 

Kaksinkertaisesti  hiilihappoinen  natroni 
ks.  Natriumbikarbonaatti. 

Kaksinkertaisesti  rikkihappoinen  kali  ks. 
K  a  1  i  u  m  b  i  s  u  1  f  a  a  1 1  i. 

Kaksinnaiminen.  N.  s.  yksinkertainen  k.  on 
olemassa,  kun  nainut  mies  menee  avioliittoon  nai- 
mattoman naisen  kanssa,  taikka  naitu  nainen 
naimattoman  miehen  kanssa,  sekä  n.  s.  monis- 
tettu k.,  kun  mies  ja  nainen,  jotka  kumpikin  ovat 
naimisissa,  menevät  keskenänsä  kaksinnaimisiin. 
Edellytyksenä  kaksinnaimisrikokseen  kumpaises- 
sakin  tapauksessa  on  se,  että  vihkiminen  sekä 
edellisessä  että  jälkimäisessä  avioliitossa  on  muo- 
dollisesti pätevällä  tavalla  tapahtunut  taikka  että 
oikeus  on  julistanut  miehen  aviomieheksi  taikka 
naisen  aviovaimoksi  sekä  että  rikoksen  tekijä  tie- 
tää sekä  tämän  että  myös  sen,  ettei  edellinen 
avioliitto  säädetyllä  muodollisella  tavalla  ole  pur- 
kautunut, julistettu  mitättömäksi  taikka  hajonnut 
toisen  aviopuolison  kuoleman  takia.  Rangaistus 
on  rikoslain  19  luvun  4  §:n  mukaan  yksinkertai- 
sesta k:sta  korkeintaan  neljä  vuotta  kuritus- 
huonetta paitsi  jos  asianhaarat  ovat  erittäin 
lieventäviä,  jolloin  rangaistus  on  vähintään  kaksi 
kuukautta  ja  enintään  kaksi  vuotta  vankeutta. 
Naimaton,  joka  tiesi  toisen  olevan  naimisissa, 
rangaistaan  korkeintaan  kahden  vuoden  kuritus- 
huone- tai  vankeusrangaistuksella.  Monistetusta 
k;sta  säätää  mainitun  luvun  5  §  rangaistukseksi 
kummallekin  rikoskumppanille  korkeintaan  kuusi 
vuotta  kuritushuonetta  taikka,  jos  asianhaarat 
ovat  erittäin  lieventäviä,  vähintään  kuusi  kuu- 
kautta vankeutta.  —  Yksinkertaisessa  k:ssa  sii- 
tetty lapsi  perii  Perintökaaren  8  luvun  1  ja  5  §:u 
mukaan  niinkuin  laillisen  avioliiton  lapsi  siinä 
tapauksessa,  ettei  jälkimäisellä  vaimolla  ollut  tie- 
toa edellisestä  avioliitosta ;  muussa  tapauksessa 
hän  perii  kuten  avioton  lapsi.  A.  T. 

Kaksinnusväki,  ruots.  duiilering,  oli  nimel- 
tään se  lisäsotaväki,  joka  Suomessa  suuren  Poh- 
jan sodan  alussa  jo  syksyllä  1700  maaherra  A. 
Cronhjcrtin  ehdotuksesta  oman  maan  puolu.stuk- 
seksi  asetettiin  siten,  että  rusthollien  ja  rjotu- 
talonpoikain  vakinaisen  sotaväen  ja  jo  ennen 
otettujen  kolmikasrykmenttien  (ks.  t.)  lisäksi 
käskettiin  asettaa  uusi  kertaus  jaettua  sotaväkeä. 
Aivan  alkuperäisen  ruotusotaväyen  lukuun  ei  tämä 
k.  kuitenkaan  näy  alkuaankaan  nousseen. 

K.  G. 

Kaksinnäkö  ks.  D  i  p  1  o  p  i  a. 

Kaksintaistelu  (d  u  e  1 1  i)  on  kahden  henkilön 
välinen,  joko  tavanomaisten  tai  sovittujen  sään- 
töjen mukaan  tapahtuva  aseellinen  taistelu.  Ta- 
vallisesti k.  tapahtuu  kunnianloukkauksen  joh- 
dosta ja  kaksintaisteluvaatimuksen  jälkeen,  jonka 
loukattu  kolmannen  henkilön  välityksellä  lähet- 
tää loukkaajalle.  Riitapuolet  sopivat  senjälkcen 
aseista  ynnä  muista  taistelun  ehdoista  sekä  va- 
litsevat    kumpikin     yhtä     monta   n.    s.    s  e  k  u  n- 


19 


Kaksipuolinen— Kaksitoiminen 


20 


d  a  n  1 1  i  a  valvomaau,  että  taistelu  tapahtuu 
sääntöjen  mukaisesti.  Jos  jompikumpi  poikkeaa 
siiiinnöistä,  ovat  sekundantit  oikeutetut  keskfvt- 
tiimaan  k:n.  Eri  mieltii  on  oltu  siitä,  onko 
kaksintaistelun  alkuperä  etsittävä  germaanilai- 
sista kansoista  vaiko  Espanjasta,  josta  se  'sitten 
olisi  levinnyt  Ranskaan,  Italiaan  ja  Saksaan.  Var- 
maa on,  että  kaksintaistelu  kaikissa  näissä  maissa 
oli  kielletty  jo  keskiajan  jälkimäiseltä  puolis- 
kolta alkaen.  Nämä  kiellot,  joita  aika-ajoin  on 
uusittu  tavattoman  ankarainkin  rangaistusten 
uhalla,  eivät  kuitenkaan  ole  saaneet  kaksintaiste- 
telutapaa  mainituista  maista  poistumaan.  —  Ruot- 
siin ja  Suomeen  kaksintaistelutapa  levisi  30- 
vuotisen  sodan  ja  varsinkin  Kaarle  X  Kustaan 
sotien  vaikutuksesta.  Tosin  jo  Kaarle  herttuan 
kartano-oikeus  1590  ja  Kustaa  II  Aadolfin  sota- 
artiklat  1621  sisälsivät  määräyksiä  kaksintaiste- 
lua vastaan,  mutta  vasta  1662  ilmestyi  ensimäi- 
nen  varsinainen  kaksintaisteluja  koskeva  julis- 
tus. Senjulkeen  annettiin  1682  asiassa  uusi  ase- 
tus, joka,  lukuunottamatta  muutamaa  vuotta  va- 
paudenajalla.  oli  voimassa  v:een  1866.  Mainit- 
tuna vuonna  ilmestynyt  kaksintaisteluja  koskeva 
asetus  oli  sitten  voimassa  rikoslain  voimaan- 
astumi.seea  saakka.  Säännökset  kaksintaisteluja 
vastaan  ovat  Rikoslain  23  luvussa.  Niiden  mu- 
kaan seuraa  kaksintaistelusta  aina  vankeus- 
rangaistusta, joka  ra.skaimmassa  tapauksessa  — 
kun  on  sovittu,  ettei  kaksintai-stelusta  herjetä, 
ennenkuin  jompikumpi  on  henkensä  heittänyt, 
ja  toinen  todellakin  sen  kautta  saa  surmansa  — 
voi  nousta  12  vuoteen.  Mutta  jos  jompikumpi 
taistelevista  kaksintaistelussa  tahallansa  on  poi- 
kennut sovituista  taikka  tavanomaisista  sään- 
nöistä ja  toinen  sen  kautta  on  saanut  surmansa 
tahi  vahingoittunut  taikka  jos  kaksintaistelu  on 
tapahtunut  ilman  sekundantteja,  rangaistaan  se, 
joka  vastustajansa  surmasi  tahi  häntä  va- 
hingoitti niin  kuin  murhasta,  taposta  taikka 
pahoinpitelystä  on  säädetty.  Myöskin  se,  joka 
toisen  puolesta  vie  perille  kaksintaisteluvaati- 
muksen,  ilman  että  hän  vakavasti  olisi  koetta- 
nut estää  kaksintaistelua  tapahtumasta,  rangais- 
taan, jos  se  sitten  tapahtuu,  vankeudella.  Sitä- 
va-stoin  ovat  sekundantit,  todistajat  ja  lääkärit, 
joita  kaksintaistelussa  käytetään,  rangaistuksesta 
vapaat.  Kaksintaistelua,  joka  tapalituu  äkki- 
päätä ilman  edeltäpäin  kolmannen  henkilön 
kautta  annettua  kaksintaisteluvaatimusta,  sano- 
taan renkontraksi  (rencontre).  Sitävastoin 
ei  n.  8.  ameriikkalainen  kaksintais- 
telu ole  kaksintaistelua  sanan  rikosoikeudelli- 
sessa merkitykse.ssä.  Siinä  riitapuolet  heittävät 
arpaa  siitä,  kummanko  kunniansa  kautta  tulee 
tehdä  it.semurha  sovitun  ajan  kuluessa.  Suurinta 
kannatusta  osakseen  saaneen  mielipiteen  mukaan 
on  toista  riitapuolta  tällöin  rangaistava  mur- 
hasta, tehty  sopimus  kun  on  ollut  raskaana  pako- 
tuksena   itsemurhan    tekoon.  A.    T. 

Kaksipuolinen  ks.  Bilateraalinen. 

Kaksiraiteinen,  kahdella  kiskoparilla  laskettu, 
siis  kahden  junan  toisistaan  riippumatta  kuljet- 
tava rautatie. 

Kaksisiipiset  (THptera),  laji-  ja  yksilörik- 
kaimpia  hyönteislahkoja.  Vain  etusiivet  ovat  ke- 
hittyneet kaivomaisiksi,  harva.suonisiksi  lenain- 
siiviksi.  Takasiivet  surkastuneet  pieniksi  nuija- 
päisiksi    vuristimiksi,    joiden    merkitys    on    epä- 


tietoinen, mutta  joita  muutam.at  tutkijat  arve- 
levat tasapainoelimiksi  hyöntei.sten  lentäessä.  — 
Suuosat  muodostavat  jonkunlaisen  imukärsän, 
joka  aina  on  niveletön.  Alahuulesta  on  taval- 
lisesti syntynyt  suojeleva  osa,  jota  usein  hyvin 
pitkäksi  venynyt  ylähuuli  peittää.  Näiden  väliin 
ovat  kätkeytyneet  ylä-  ja  alaleuat,  jotka  toisi- 
naan ovat  kovia,  teräviä  pistimiä,  toisinaan  mu- 
kautuneet vain  imemistarkoituksiin.  Leukarih- 
mat  ovat  hyvästi  säilyneet.  Pää  suuri,  hyvin 
liikkuva.  Silmät  tavattoman  suuret,  varsinkin 
koiraksilla.  Muodonvaihdos  täydellinen.  Toukat 
aina  jalattomia.  Jalkojen  asemesta  on  toisinaan 
käsnän  tapaisia  kohoamia.  Useimpien  pää  on 
niin  täydellisesti  sulanut  yhteen  muun  ruumiin 
kanssa,  ettei  rajaa  voida  määrätä;  niitä  voidaan- 
kin sen  vuoksi  sanoa  „päättömiksi".  Silmätkin 
puuttuvat.  Vain  harvoilla  on  selvästi  erotettava 
pää  sekä  silmät.  Suuosat  usein  liikkuvia,  reu- 
nalleen asettuneita  levyjä,  joilla  jäytävät  ravin- 
toaan. Elilvät  vedessä,  kosteassa  maassa,  mädän- 
tyneissä kasveissa  tai  eläimissä,  mutta  myös 
loisina  elävissä  kasveissa,  eläimissä  ja  ihmises- 
säkin. Ne  toukat,  joilla  on  selvästi  erotettava 
pää,  työntävät  syrjään  toukkanahkaiusa  ja  muut- 
tuvat koteloiksi,  joissa  täysimuotoisen  hyönteisen 
ruumiinosat  ovat  selvästi  huomattavissa.  Muut 
säilyttävät  koteloituessaan  toukkanahkansa  ym- 
pärillään. Niissä  ei  voi  pinnalla  huomata  merk- 
kejäkään tuntosarvista,  siivistä  tai  jaloista. 
Kaksisiipisiä  voidaan  erottaa  kolme  pääryhmää: 
täikärpäset  (Pupipara),  pitkäsarviset 
1.  sääsket  (Nematocera)  ja  lyhytsarviset 
1.  kärpäset  (Brachycera).  [Meigen,  „Syste- 
matische  Beschreibung  der  europäischen  zweiflU- 
geligen  Insekten";  Fallön,  „Diptera  Svecica"; 
Schiner,  „Fauna  austriaca.  Die  Fliegen"  (1862-64) ; 
E.  Bonsdorff,  „Finlands  tvflvingade  insekter 
(Diptera)"  (1861-66) ;  C.  Lundström,  „Beiträge 
zur    Kenntnis    der    Dipteren    Finnlands    I-V".] 

U.  S-s. 

Kaksisirkkaiset,  dicotyledonew,  koppisieme- 
nisten  kasvien  toinen  suuri  ryhmä.  Tärkeimpiä 
tuntomerkkejä  ovat:  alkiossa  2  sirkkalehteä 
(poikkeuksia  ovat  suvut  Pingvicula,  Cyclamen, 
Ficaria,  joissa  on  vain  1,  ja  muutamat  loiset 
tai  multaloiset,  esim.  Monotropa  ja  Orobanche, 
joissa  sirkkalehdet  puuttuvat).  Juuri  useimmin 
pääjuuri.  Johtojänteet  avoimet,  järjestyneet  pii- 
riin. Lehdet  haarasuoni.set,  pykä-  tai  liuska- 
laitaiset.  Kehässä  useimmin  erotetaan  verhiö  ja 
teriö,  kukilla  2  esilehteä.  Kehän  ja  hetiön.  pohja- 
luku  tavallisesti   5,   emilehtien   luku   vaihteleva. 

J.  A.  W. 

Kaksitoiminen  1.  kaksipuolisesti  vai- 
kuttava on  pumppu,  polttomoottori  y.  m.,  kun 
sen  vaikuttis  on  samanlainen  männän  liikkuessa 
kumpaiseenkin  suuntaan.  Esim.  imu-  ja  paine- 
pumppu  on  yksilöiminen,  kun  pumppu  toisella 
i.skuUa  imee  nesteen  pumpunpesään  ja 
painaa  sen  pumpunpesästä  eteenpäin; 
(ks.  t.)  silloin  tavallisesti 
on  n.  s.  u  p  p  o  m  ä  n  t  ä. 
Pumppu  on  k.,  kun  joka 
iskulla  männän  (tässä 
tapauksessa  1  a  a  k  a- 
m  ä  n  n  ä  n)  toisella  puolella  on  imuvaikutus,  toi- 
sella painevaikutus.  Yksilöimisen  polttomoottorin 
kaaviollisen  rakenteen  esittää  kuva  1    (työvaiku- 


toisella 

mäntä 


21 


Kaksiviivainen— Kaksoispesä 


22 


Kuva 


tus    ainoastaan    silinterin    toisella    puolella,    toi- 
nen puoli  auki.  niiintii  samalla  toimii  ristikappa- 

leeua),  k:n  poltto- 
moottorin rakenteen 
kuva  2  (silinterin 
molemmat  pilat  sul- 
jetut, laakamiintä, 
erityinen  ristikap- 
pale).  K:n  koneen  vaikutus  on  tasaisempi  ja 
sen  koko  pienempi  kuin  yksitoimisen,  mutta  toi- 
selta puolen  jiilkimäinen  yleensil  on  yksinkertai- 
sempi.    Höyrykoneet    aina   tehdään    k:iksi. 

E.    S-a. 

Kaksiviivainen,  mtts.,  1.  K.  oktaavi:  laske- 
taan naisäänen  korkeammasta  c-sävelestä  ylös- 
päin .seuraavaan  li-säveleen  asti.  —  2.  K.  c,  d,  e, 
j.  n.  e.:  sävel,  joka  kuuluu  k:seen  oktaaviin, 
iks.    Oktaavi).  /.    K. 

Kaksivuotinen  kasvi,  jonka  siemenet  itävät 
keväällä  ja  joka  seuraavana  kesänä  kukkii  ja 
kantaa  hedelmiä,  jonka  jälkeen  kuolee. 

Kaksiääninen,  mtis.,  soitto  tahi  laulu,  johon 
ottaa  osaa,  paitsi  mahdollista  säestystä,  ainoas- 
taan kaksi  ääntä.  Kumpaistakin  ääntä  voi  olla 
esittämässä  joko  yksi  tahi  useampi  laulaja  ja 
soittaja.  /.   K. 

Kakskerta.  1.  Kunta,  T.  ja  P.  1.,  Piikkiön 
khlak.,  Piikkiö-Kuusluoto-Kaarina-Kakskerran  ni- 
mismiesp.,  kirkolle  Turusta  vesiteitse  n.  13  km.; 
:U,i  km^  joista  viljeltyä  maata  864  ha  (1901); 
21'/,  manttaalia,  talonsavuja  40,  torpansavuja  16 
ja  muita  savuja  101  (1909);  563  as.  (1908),  joista 
94,8  %  suomenkielisiä  (1900) ;  143  ruokakuntaa, 
joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  77 
(1901).  100  hevosta,  313  nautaa  (1908).  —  Kansa- 
kouluja 2.  —  2.  Seurakunta,  Turun  arkki- 
hiippak.,  tuomiorovastik.;  päätetty  jo  1693  muo- 
dostaa Kaarinan  kappeliksi,  mutta  muodost. 
vasta  1764  omaksi  saarnahuonekunnaksi;  kappe- 
liksi 1858;  nyttemmin  erotettava  omaksi  kkh- 
kunnaksi,  K.  Sen.  päät.  "/„  1904.  Kirkko  kivi- 
nen, rak.   16-  tai   17-sataluvulla.  L.   B-ncn. 

Kaksois-b,  nius.,  h  b,  alennusmerkki,  jolla 
b-merkin  alentama  asteikkoon  kuuluva  sävel  vie- 
läkin tilapäisesti  alennetaan  '/j-astetta  matalam- 
maksi. /.    K. 

Kaksoiseläin  =  Diplozoon  parado.xum 
(ks.  t.). 

Kaksoiselämä  ks.  Kaksoistajunta. 

Kaksoisepäsikiö,  kaksi  yhteen  kasvanutta 
sikiötä,  vrt.  Epäsikiö. 

Kaksoiset,  kaksi  emässä  yhtä  aikaa  kehitty- 
vää sikiötä.  1,000  :sta  synnytyksestä  on  n.  12 
kaksoissynnytystä. 

Kaksoiset,  tähtit.,  1.  Eläinradan  3  :s  merkki  JJ. 
—  2.  Pohjoisen  taivaanpallopuoliskon  linnunradan 
ympärillä  sijaitseva  tähtirikas  tähtikuvio,  jonka 
nimen  sen  päätähdet  et  (Kastor)  ja  jS  (Polluks) 
ovat  aiheuttaneet.  Polluks  on  ensimäistä  suuruus- 
luokkaa ja  Kastor  toista.  Kastor  on  kaksois- 
tähti, jonka  komponentit  jo  pienessä  kiikarissa 
erottaa.    Periodi   on   347   vuotta.  B.   B. 

Kaksoisfuuga  ks.  Fuuga. 

Kaksoishaamu,  aivan  erehdyttävästi  toista 
ihmistä  muistuttava  henkilö;  useimmiten  psyy- 
killisten  häiriöitten  synnyttämä  näkö  tahi  harha- 
näkö. 

Kaksoishullu,  assyrialaisilla,  egyptiläisillä, 
kreikkalaisilla,     roomalaisilla     ja     useilla   muilla 


vanhan  ajan  kansoilla  kiiytännössä  ollut  puhallus- 
soitin,  jonka  muodosti  kaksi  joko  erillistä  tai  sa- 
maan suukappaleeseen  yhdistyvää  huilutorvea, 
joita  soitti  sama  henkilö.  Kaksoishuiluksi  sano- 
taan myös  peitettyä  4-8  jalan  urkutorvea,  jossa 
on  kaksi  vastatuksin  olevaa  kielenhuulta. 

Kaksoiskaari,  kaariryhmä,  jossa  pieni  pylväs 
eli   seinäkieleke  erottaa  toisistaan  kahta  kaarta. 

Kaksoiskerake,  kahdennettu  konsonantti,  ks. 
Geminaatta. 

Kaksoiskonsertto  ks.  Konsertto. 

Kaksoiskotka  ks.  Kotka. 

Kaksoiskovero  ks.  Linssi. 

Kaksoiskudos  ks.  Ontelokangas. 

Kaksoiskuoro,  mus.,  kahteen  ryhmään  jakau- 
tuva kuoro.  Tavallisimmin  kumpikin  ryhmä  on 
4-ääninen.  Sävellyksessä  ryhmät  esiintyvät  mil- 
loin vuorottain,  milloin  yhtyen  huipentaviin 
yhteissointeihin.  K.-tyyli  perustuu  ikivanhaan 
vuorottelevaan  laulutapaan.  Erityisenä  taide- 
keinona  ovat  sitä  kehittäneet  16:nnen  vuosis. 
venetsialaiset  ja  17:nuen  vuosis.  roomalaiset 
kirkkosäveltäjät.  I-   -K. 

Kaksoiskupera  ks.  L  i  n  s  s  i. 

Kaksoiskuva  ks.  Kahtaistaittuminen. 

Kaksoislankajärjestelmä  tavataan  alusku- 
teella  ja  alusloimella  vahvistetuissa  kankaissa, 
ks.   V  a  h  V  i  s  t  e  1 1  u  k  a  n  g  a  s.  E.   J.   S. 

Kaksoisoktaavi,  mus.,  =  oktaavin  oktaavi 
(ks.    t.). 

Kaksois-ote,  mus.,  kahden  tai  useamman  sä- 
velen ylifaikaa  soittaminen  jouhisoittimella. 
Myös  pianonsoitossa  käytetään  tätä  nimitystä, 
jos  samalla  kädellä  soitetaan  nopeassa  tempossa 
useaan  kertaan  perätysten  samoja  intervalli- 
yhtymiä  (terssejä,  sekstejä,  oktaaveja)  joko  sa- 
malla kohdalla  tahi  juoksutuksen  tavoin  liikkuen 
pitkin   asteikon   säveliä.  /.   K. 

Kaksoispesä,  vanhin  tunnettu  irtorakenteinen 
mehiläispesä,  johon  mahtuu  2  yhteiskuntaa  rin- 
natusten asumaan,  erotettuina  toisistaan  vain 
yhteisellä  väliseinällä.  Toukkahuoneessa  käji;e- 
tään  kokonaisia  kehiä,  sen  päällä  matalia  kehiä 
hunajaa  varten.  Lentoreikä  voi  olla  pesän  si- 
vuilla tai  päissä.  Väliseinään  on  tehty  kairan- 
reikä,  joka  avataan  mehiläiskuntia  yhdistettäessä. 
Reiän  kautta  vaihtuu  ilma  pesästä  toiseen,  joten 
molempien  yhteiskuntien  mehiläiset  saavat  sa- 
j  man  hajun  ja  niiden  yhdistäminen  tapahtuu 
helpommin.  Tunnetuin  malli  on  saks.  Dzierzonin, 
jonka  kummassakin  päässä  on  ovet  ja  joihin 
mehiläiset  lentävät  sivuilta.  Näitä  päältä  umpi- 
naisia pesiä  voidaan  kolmekin  asettaa  päällek- 
käin saman  katon  alle.  Edellisen  kaltainen  pa- 
rannettu laitos,  päältä  avattava  sekä  irtonai- 
silla hunajalaatikoilla  varustettu  on  saksalaisen 
Gerstungin  thuringeniläinen  k,  Kumpikin  laa- 
jalle levinneet  Saksassa,  viimemainittu  voittaa 
yhä  alaa.  Kehä  on  edellisessä  saksal.  „normaali", 
jälkimäisessä  Gerstungin  ..järkiperäinen".  Viime 
vuosina  on  etenkin  thtiringeniläisen  k:n  muun- 
nos oloihimme  sovellutettuna  levinnyt  laajalti. 
Se  on  verrattain  halpa.  Mehiläiset  lämmittäen 
toisiaan  yhteisen  väliseinän  kahdenpuolen  talveh- 
tivat siinä  hyvin  muodostamalla  yhteisen  talvi- 
pallon.  Pesä  on  raskas  nostella  ja  kuljetella 
sekä  yhteiskuntia  erotellessa  hankala.  [Dzierzon, 
„Zwillingsstock",  F.  Gerstung,  „Die  Thiiringer 
Bienenwohnung"    (5:s   pain.).]  A.    31. 


23 


Kaksoispikari— Kaksoistähdet 


24 


Kaksoispikari,  löOO-luvuUa  kiiyUiunössä  ollut 
hopeainen  juoma-astia,  jonka  muodosti  kaksi  niin 
asetettua  pikaria,  ettii  ylempi  voi  olla  alemman 
kantena  tai  kuvasi  alempi  juhlapukuista  naista, 
joka  ylöspäin  ojennetuissa  käsissään  kannatti 
ylempää,  akselin  jinpäri  pyörivää  pienempää 
pikaria.  Alempi  oli  miehen,  ylempi  naisen  tyh- 
jennettiivä. 

Kaksoispiste  1.  koolon.  välimerkki  (:),  jota 
käytetään  suoran  kertomalauseen  edessä,  kun 
johtava  lause  käy  edellä,  sanojen  ja  lauseiden 
edessä,  jotka  sisältävät  jakoja,  esimerkkejä,  luet- 
teloita, todisteita  ja  selityksiä,  usein  sanoja  ly- 
hennettäessä jättämällä  kirjaimia  pois  sanan  si- 
sästä (esim.  h:ra,  n:o,  p.HÖ  =  herra,  numero, 
päivänä,  mutta  myös:  hra,  Smk.),  sekä  kirjai- 
mien ja  ideografisten  merkkien,  kuten  nume- 
roiden ja  pykälämerkkien  jäljessä,  kun  niiden 
jälkeen  lisätään  piiätteitä  (esim.  k:n  kato, 
~:nnessä   !>:ssä).  A.    K. 

Kaksoispohja,  n.  800  mm  laivan  ulkopohjan 
sisäpuolella  oleva  pohja,  jonka  tarkoituksena  on 
lisätä  laivan  turvallisuutta  sekä  muodostaa  ulko- 
ja   sisäpohjien   väliin    vesipainolasti-säilicitä. 

B.   Schicrtzbg. 

Kaksoisraide,  toinen  rinnakkainen  jäljestä- 
päin rakennettu  raide  kaksiraiteiseksi  levitetyssä 
rautatiessä,  taikka  toinen  raide  asemalla. 

J.  C-6n. 

Kaksoisristi.  mus.,  x.  korotusmerkki,  jolla 
5-merkin  korottama  asteikkoon  kuuluva  sävel  vie- 
läkin  tilapäisesti   korotetaan   '/a  astetta   ylemmäs. 

/.  K. 

Kaksoissorvi  ks.  Sorvi. 

Kaksoissuola,  kahden  suolan  yhdistys  t.  sa- 
man hapon  suola  kahden  eri  metallin  kanssa, 
ks.    Suolat. 

Kaksoissälpä  ks.  E  a  1  k  k  i  s  ä  1  p  ä. 

Kaksoistaittuminen  ks.  K  a  h  t  a  i  s  t  a  i  1 1  u- 
m  i  n  e  n. 

Kaksoistajunta,  kaksinaistajunta, 

kaksinaiselämä,  kaksoisminä,  kaksi 
samassa  ihmisessä  ilmenevää,  toisistaan  tietämä- 
töntä henkistä  tilaa.  Tämä  ilmiö  vaarinotetaan 
toisinaan  hysteerisissä  sairaissa  sekä  henkilöissä, 
joita  on  usein  hypnotiseerattu.  Sairas  hysteeri- 
sen kohtauksen  aikana  tahi  hypnotiseerattu  som- 
nambulisessa  unessa  ollessaan  kokee  moaenlaisia 
asioita,  hän  niiden  johdosta  puhuu  ja  toimii;  he- 
rättyään hän  ei  tiedä  mitään  siitä,  mikä  on  ta- 
pahtunut. Mutta  kun  hän  uudelleen  joutuu  hys- 
teeriseen kohtaukseen  tai  hypnotiseerataan,  niin 
hän  muistaa  kaiken  sen,  mikä  tapahtui  hänen  ol- 
lessaan edellisellä  kerralla  siinä  tilassa;  hänen 
ajatuksensa  ja  toimintansa  ovat  suoranaista  jat- 
koa siihen.  Siten  häneen  syntyy  niiden  sielun- 
toimintojen  ohessa,  jotka  liittyvät  hänen  sään- 
nölliseen itsetajuntaansa  sekä  säilyvät  hänen 
itsetietoisessa  muistissaan,  „k  a  k  s  o  i  s  m  i  n  ä", 
sarja  sielullisia  toimituksia,  joista  hänen  tavalli- 
nen minänsä  ei  tiedä  mitään.  Voipi  kehittyä  täy- 
dellinen kaksinaiselämä,  kaksi  vuorotte- 
levaa, laajaa  mielikuva-  ja  mui.stimaailmaa,  jotka 
eivät  ole  paljon  ollenkaan  yhteydessä  toistensa 
kanssa.  Joskus  vuorottelee  samassa  ihmisessä 
useampiakin  eri  henkisiä  tiloja,  eri  „persoonalli- 
suuksia".  —  Muutamissa  ihmisissä  tuontapainen 
..piilotajunta"  eli  säännöllisen  itsetajunnan  „ala- 
puolella"    pysyvä    sieluntoiminta    voi    ilmaantua 


samaan  aikiian  kuin  henkilö  on  hereillä  ja  hänen 
itsetietoinen  minänsä  on  kiintyneenä  toisiin  asioi- 
hin. Esim.  spiritististen  meediojen  ,.autom;iatti- 
sessa  kirjoittamisessa"  tapahtuu,  meedion  ollessa 
tavallises.sa  mielentilassaan  ja  keskustellessa 
jokapäiväisistä  asioista,  että  hänen  kätensä  „it- 
sestään"  kirjoittaa  paperille  vastauksia  esitet- 
tyihin kysymyksiin  tahi  muita  tiedonantoja. 
Spiritistit  selittävät  näitä  jonkun  „hengen"  kir- 
joittamiksi meedion  käden  välityksellä,  mutta 
monet  seikat  näyttävät  todistavan,  että  tällai- 
seen meedioon  on  kehittynyt  kaksoisminä  eli 
piilotajunta,  s.  o.  sarja  ajatuksia,  jotka  ovat  ir- 
rallaan hänen  itsetajunnastaan.  Samanlainen 
sielunelämän  kaksinnus  tapahtunee  muutenkin 
usein  spiritistisissä  meedioissa,  heidän  toimittaes- 
saan henki-ilmestyksiä.  [Ribot,  ,,Les  maladies 
de  la  personnalite"  (1885) ;  Janet.  ,.L'automatisme 
psychologique"  (1889) ;  Dessoir,  ,.Das  Doppel-ich" 
(2  pain.  1896);  Herrlin,  „Själslifvets  underjor- 
diska  värld"  (1901,  lis.  tansk.  pain.  1905);  Myers, 
,.Human   personality"    (2   os.,    1903).]        A.    Gr. 

Kaksoistrilli,  mus.,  syntyy  siitä,  että  trilli 
suoritetaan  yhfaikaa  kahdella  saman  soinnun 
sävelellä.  Tavallisimmin  on  näiden  sävelten  väli- 
matkana suuri  tahi  pieni  terssi.  /.  K. 

Kaksoistähdet.  Paljain  silmin  toisistaan  ero- 
tettavissa olevat  kiintotähtitaivaan  kaksoistäh- 
det ovat  ainoastaan  näennäisessä,  n.  s.  optilli- 
sessa  yhteydessä  keskenään.  Varsinaiset  fyysilli- 
set  kaksoistähdet,  joitten  liikunta  on  toisistaan 
riippuva,  ovat  paljoa  likempänä  toinen  toistaan. 
Muutamien  fyysillisten  tähtiparien  keskenäinen 
näennäinen  liikunta  on  kylliksi  nopea,  että  niille 
on  voitu  määrätä  molempien  tähtien  (systeemin 
komponenttien)  radat  yhteisen  painokeskustan 
ympäri.  Vieläkin  oletetaan  niiden  kaksoistähtien, 
jotka  liikkuvat  yhdensuuntaisesti  yhtä  etäällä 
aurinkokunnastamme,  olevan  fyysillisessä  yhtey- 
dessä keskenään;  pikemmin  ne  ovat  yhteistä  alku- 
perää, kuin  keskinäisen  vetovoiman  vaikuttamassa 
suhteessa  toisiinsa.  La.skettujen  ratojen  näen- 
näiset isoakselit  vaihtelevat  '/lo-sta  kaarisekun- 
tia pariin  kymmeneen  sekuntiin,  ja  määrätyt 
kiertoajat  nousevat  5  '/i  vuodesta  tuhansiin  vuo- 
siin. Havaitut  eksentrisiteetit  vaihtelevat  0,u:sta 
0,8!:aau.  Kaksoistähtien  havaitut  radat  eivät 
osoita  minkäänlaista  poikkeusta  Newtonin  lain 
mukaan  lasketuista,  mikä  seikka  tukee  otaksu- 
mista, että  sama  laki  vallitsee  kaikkialla  avaruu- 
dessa. Itse  laskut  ovat  teoreettisen  tähtitieteen 
vaikeimpia  tehtäviä,  usein  kun  ei  ole  kysymys 
ainoastaan  kahdesta  komponentista,  vaan  kol- 
mesta, neljästä  ja  useammastakin.  Esimerkkinä 
kak.soistähtiratalaskujen  tarkkuudesta  mainitta- 
koon Sirius-  ja  Prokyou-tähtisysteemien  toisen 
komponentin  keksiminen.  Jo  1844  Bessel  oletti 
näillä  tähdillä  olevan  toisen  komponentin.  Edel- 
lisen tähden  seuraajan  radan  laski  Peters  ja 
jälkimäisen  Auvvers.  La.skujen  määräämillä  pai- 
koilla keksittiinkin  nämät  komponentit,  edelli- 
nen jo  1862,  mutta  jälkimäinen  vasta  1896. 
Muutamien  kaksoistähtien  massat  on  voitu  mää- 
rätä Keplerin  kolmannen  lain  mukaan,  kun 
ensiksi  on  saatu  tietää  etäisyys  kaksoistähdestä 
maahan  ja  tästä  etäisyydestä  tähtiparisysteemin 
todellinen  suuruus.  —  Erityistä  huomiota  herät- 
tävät n.  s.  spektro.skooppiset  kaksoistähdet,  jotka 
ainoastaan    spektroskoopin    avulla    on    voitu    toi- 


Kaksoisvastahetiöinen — Kaktuskasvit 


26 


sistaaii  erottaa.  Jos  spektroskooppisen  kaksois- 
tiiliden  kiimnuillukin  komponentilla  on  saman- 
kaltainen spektri,  niikyviit  spektrilinjat  Dopple- 
rin  prinsiipin  nuikaan  pcriodisesti  kahdenkertai- 
sina, ja  kiertoaika  on  siis  helppo  inäiiriltil,  eten- 
kin kun  spektri  skooppisilla  kaksoistiihdillil  on 
verrattain  lyhyt  periodi.  Spektroskooppisten  kak- 
soistiihtien  radat  ovat  nseimniiten  myöskin  abso- 
hmttisesti  tavallisten  fyysillisten  kaksoistähtien 
ratoja  pienempiä,  ja  useimpien  eksentrisiteetti 
on  myöskin  vähempi.  Esimerkkinä  spektroskoop- 
pisesta kaksoistähdestä  mainittakoon  pohjantähti, 
jonka  spektroskooppinen  jakso  on  ainoastaan  4 
pilivää.  Molempien  komponenttien  painopiste 
näyttäii  sitäpaitsi  liikkuvan  17-vuotisessa  pe- 
riodissa. Tähän  oletetaan  olevan  syynä  kolmas, 
pimeä  komponentti.  Pimeät  komponentit  ovat 
todennäköisesti  myöskin  syynä  vaihtelevien,  pe- 
riodisten tähtien  n.  s.  Algol-tyypin  osoittamiin 
suuruusvaihteluiliin.  Spektro.skoopin  avulla  on 
myöskin  Algol-tj'ypin  tähtien  ratoja  voitu  mää- 
rätä. Esimerkkinä  systeemistä,  johon  kuuluu 
sekä  spektroskooppisia  että  etäämpänä  toisistaan 
olevia  tähtiä,  mainittakoon  Otavan  tähti  Mizar, 
?  Isossa  Karhussa.  Jo  paljain  silmin  voi  erottaa 
pienen  tähden  Alkor  neljättä  suuruusluokkaa, 
jonka  kulmaetäisyys  toisen  luokan  päätähdestä  on 
11'/;'.  Alkor  ja  Jlizar  ovat,  vaikkakin  hyvin 
etäällä  toisistaan,  huiltav.asti  kuitenkin  fyysilli- 
sessä  yhteydessä;  sitäpaitsi  on  Mizarilla  kiika- 
rissa näkyvä  toinen  seuraaja  14'!,"  etäisyydellä, 
jonka  lisäksi  sekä  Alkor  että  Mizar  ovat  spektro- 
skooppisia  kaksoistähtiä. 

Kaksoistähtien  jakaantuminen  taivaalla  on 
samankaltainen  kuin  muitten  kiintotähtienkin, 
s,  o.  ne  ovat  tiheämmin  löydettävissä  linnun- 
radan ympäristöstä  kuin  .sen  napaseuduilta.  Omi- 
naista kaksoistähdille  on  niitten  väri,  joka 
useimmissa  tapauksissa  poikkeaa  valkeasta; 
komplementtivärit  kahdella  komponentilla  ovat 
hyvin   tavallisia. 

Kaksoistähtien  järjestelmällisen  tutkimisen 
aloitti  F.  W.  Herschel,  joka  havaitsi  846  tähti- 
paria.  J.  Herschel  jatkoi  isänsä  työtä,  havaitsi 
Englannissa  1,0.59  kaksoistähteä  ja  Kap-maassa 
3,346.  Hyvin  tärkeä  on  myös  W.  Struven  toi- 
mittama 3,112  paria  sisältävä  kaksoistähtiluet- 
telo, sekä  tämän  pojan  O.  Struven  työ,  jonka 
tuloksena  on  514  havaittua  tähtiparia.  Spek- 
troskooppisten kaksoistähtien  havaitseminen  on 
etupäässä  Vogelin  ja  Pickeringin  ansio.  Viime 
aikoina  on  vuotuinen  sato  uusia  kaksoistähtiä 
etenkin  ameriikkalaisten  Lick-,  Harvard-  ja 
Yerkes-observatorien  etevien  havaitsijain  ja  suu- 
renmoisten konekalustojen  ansio.  Yhteensä  on 
nykyään  luetteloihin  merkitty  yli  12.000  kaksois- 
tähtiparia,  joista  noin  '/,„  muodostaa  fyysillisessä 
yhteydessä  painokeskustan  ympäri  kiertävän  sys- 
teemin; toista  sataa  systeemiä  on  lähemmin  tut- 
kittu ratojen  suhteen.  Spektroskooppisten  kak- 
soistähtien luettelot  lisääntyvät  kymmenkunnit- 
tain  vuodessa,  ja  on  radan  elementit  nmuta- 
mille   kymmenille   laskettu.  H.   R. 

Kaksoisvastalietiöinen  ks.  Kaksois- 
vuorohetiöinen. 

Kaksoisvuorolietiöiiieii  (diplostemoni- 
n  e  n)  kukka:  hetiö  kaksikiehkurainen,  ulomman 
kiehkuran  heteet  ovat  kukin  vastapäätä  verho- 
lehteä,  sisemmässä  ne  ovat  vastapäätä  terälehteä. 


K  a  k  s  o  i  s  V  a  s  t  a  h  e  t  i  ö  i  s  e  n  (o  1>  d  i  p  1  o  s  t  e- 
monisen)  kukan  hetiön  ulkokiehkuran  heteet 
ovat  terälelitien,  sisäkiehkuran  heteet  verholeh- 
tien  kohdalla.  J.  A.  W. 

Kaksoisääntiö  ks.  Diftongi. 

Kaktus    ks.    Kaktuskasvit. 

Kaktuskasvit  (Cactacem),  kaksisirkkaisheimo 
(n.  20  sukua  ja  1.000  lajia),  johon  kmiluu  usein 
sangen  omituisenuäköisiä  varsimehukasveja,  jotka 
kaikki  alkuperäisesti  polveutuvat  troopillisesta 
Araeriikasta,  etenkin  kuivilta  erämaantapaisilta 
ylätasangoilta.  Varret  ovat  meheviä,  okaisia. 
Ne  ovat  miten  milloinkin  liereitä  tai  särmikkäitä, 
uurteisia  ja  siipipalteisia  ja  joko  pylväsmäisiä, 
pystyjä  (Vercus  giganteus  Uudessa-Meksikossa 
tulee  n.  20  m  pituiseksi  ja  ympärykseltään  1  m 
paksuiseksi)  tahi  ilmajuurien  avulla  kiipeäviä 
{Cereus-  ja  Ä/iipsaZis-lajeja),  litistyneitä,  lehden- 
muotoisia,  haaraisia  ja  nivelikkäitä  (Epiphi/lium, 
Phyllocacius,  Opuntia,  jotkut  Iihipsalis-\a}ii) ,  pak- 
suja, matalia,  palleroisia  tai  munanmuotoisia,  haa- 
rattomia  tai  ainoastaan  hiukan  haarovia  ja  va- 
rustettuja joko  korkeilla  nystyröillä,  joista  jokai- 
sessa on  okakimppu  (Mammillaria),  tai  kohti- 
suorilla vaon  erottamilla  harjuilla  (ilelocactus, 
Echinocactus,  Echinopsis).  Lehdet  puuttuvat 
(paitsi  Petresfcia-suvussa,  jossa  ne  ovat  paksut, 
maitoiset)  tai  ovat  ne  hyvin  pieniä  ja  pian 
katoavia  (Opuntia).  Kukat  keltaiset,  valkeat  tai 
punai.set,  verho-  ja  terälehdet  sekä  heteet  asen- 
noltaan köynnöksiset,  terälehdet  joko  ratasmai- 
sesti  levinneet  tai  pystyt,  tyvipuoleltaau  yhty- 
neet toisiinsa,  hedelmä  marja.  —  K.  ovat  mitä 
täydellisimmin  mukautuneet  kuivaan  ja  kuumaan 
ilmanalaan.  Tilapäisistä  sateista  saatu  vesi  ke- 
rääntyy runsaaksi  varastoksi  varteen,  mistä 
paksu  päällysketto  sen  estää  haihtumasta.  Haih- 
tumisen vähentämiseksi  ovat  lehdetkin  surkas- 
tuneet ja  terävät  piikit  suojelevat  kasvia  eläin- 
ten ruokahalulta.  —  Eräät  k. -lajit  ovat  kotiutu- 
neet muihinkin  maanosiin,  esim.  Opunti-i  vulga- 
ris  Välimeren  maihin,  missä  se  monin  paikoin 
on  muotokasvina.  Eräitä  lajeja  viljellään  syötä- 
vien marjojensa  tai  mehevän  vartensa  vuoksi, 
toisia  pensasaidoiksi.  Eräillä  Opuntia-  ja  No- 
pa?ea-lajeilla  elää  kokenillikirva.  muutamia  An- 
halo7iiinn-\a]e'}a.  käyttävät  alkuasukkaat  niiden 
sisältämän,  hasiksen  tapaan  vaikuttavan  myrkyn 
tähden  nautintoaineena. 

K.  ovat  joks.  helposti  viljeltäviä.  Ne  vaati- 
vat pieniä  ruukkuja,  joiden  tulee  olla  hyvästi 
salaojitettuja.  Multa  on  muodostettava  seoksesta, 
jossa  on  saman  verran  lehti-,  heinäturve-,  ka- 
nervamultaa  ja  kalkkimuraa.  K.  tahtovat  mie- 
luimmin olla  koskemattomina  samassa  paikassa 
ikkunalla.  Kasvuaikaua  on  annettava  kohtuul- 
lisesti vettä,  talvella  tuskin  oljenkaan.  Paraiten 
ne  talvehtivat  10-12°  lämmössä,  lisätään  joko 
siemenistä,  pistokkaista,  sivuversoista  tai  ymp- 
päämällä. Kylvö  toimeenpannaan  keväällä,  mie- 
luimmin pieniin,  mataliin,  sellaisella  mullalla 
täytettyihin  puulaatikkoihin,  jossa  on  hiekkaa, 
lehtimultaa  ja  hyvin  lahonnutta  heinäturvemul- 
taa,  saman  verran  kutakin.  Siemenet  peitetään 
kevyesti  ja  pannaan  terraarioon  20-25°  :n  alus- 
lämmön  alaisiksi.  Multa  pidetään  koko  ajan 
tasaisen  kosteana.  Itämisen  jälkeen  koulitaan 
taimet  ja  kastelua  vähennetään  jonkunverran. 
Muissa     lisäämistavoissa     käytetään      maasekoi- 


V 

> 

M 
CO 


29 


Kaktuskirva— Kalabria 


30 


tusta,  joka  sisältäil  yhtä  monta  osaa  hienoksi 
seulottua  lehtimultaa  ja  hiekkaa  sekä  myös  „ter- 
raariota",  joksi  hätätilassa  voi  kelvata  kumoon 
kaadettu  lasi.  Pistokkaat  juurtuvat  yleensä  hel- 
posti, niitä  kastellaan  hyvin  säästellen  sekä  lei- 
kataan jonkun  „nivelen"  kohdalta  ottaen  huo- 
mioon, että  leikkauspinnan  tulee  olla  joitakuita 
tunteja  auringonsUteitten  vaikutuksen  alaisena. 
Myöskin  tulee  pistokkaat  jättäii  pariksi  päiväksi 
kuivvimaan.  Ne  pistetään  matalalle  maahan. 
Tällä  tavoin  lisättävät  k  :t  kuuluvat  n.  s.  lehtikak- 
tuksiin.  Syksyn  tullen  on  edullista  asteettain  vä- 
hentää kastelua.  EdellämainituUa  tavoin  käy 
seuraavia  viljeleminen :  Ccreiis  speciosissimus, 
varrenhaarat  pystyjä,  tavallisesti  nelikulmaisia, 
kankeasukaisia,  kukat  komeita,  purppuranpunai- 
sia, siniseen  vivahtavia,  C.  flahelliformis,  varren 
haarat  rennot,  kukat  punaiset,  C.  grandiflorus 
(yön  kuningatar),  varret  pitkiä,  rentoja,  oraisia, 
kukat  valkoisia  ja  keltaisia,  hienotuoksuisia, 
C.  Mac  Donaldit,  muistuttaa  edellistä,  mutta  kukat 
isompia  ja  puhkeavat  useammin,  Epiphi/Uum 
truncatum,  tavallinen  talvella  kukkiva  kaktus- 
laji,  vaaleanpunaisine  äyriäiskynsiä  muistutta- 
vine  kukkineen,  Phyllocactus  albus  siiperbissimus, 
valkoinen,  P.  Ackermanni,  punakukkainen,  F. 
creriatus,  kukat  ruusunpunaiset,  P.  kermesinus 
magnus,  kukka  iso,  oranssikeltainen,  terässä  veri- 
punaiset  viirut  ja  vaalean-sinipuuerva  keskus, 
Echinocactus-  ja  ilammillaria-suvnt  (viimemai- 
nittua voi  helposti  lisätä  pallomaisella  varrella 
esiintyvistä  käsnäisistä  kohennuksista).  Lopuksi 
mainittakoon  vielä  Opuntia  ficus  indica,  kukat 
keltaisia,  ja  O.  Raffinesqiiii,  joka  miltei  menes- 
tyy avomaalla.  [Schelle,  „Handbuch  der  Kakteen- 
kunde",  1907.]  J.  A.  W.  d  B.  W.  B. 

Kaktuskirva   ks.   Kokenilli. 

Kaktusviikuna,  viikunakaktuksen  (Opuntia 
ficus  indica)  hedelmä:  iso,  viikunanmuotoinen, 
viheriäpintainen,  punamaltoinen,  imelä  marja, 
jota  syödään  sinänsä  tai  josta,  etenkin  Algeriassa, 
valmistetaan  väkiviinaa.  J.  A.  IV. 

Kakuminaali  (lat.  cac«'n!en  =  kärki,  huippu), 
sellainen  konsonantti,  jota  äännettäessä  kielen 
kärki  koskettaa  kovaa  kitalakea.  Kakuminaali- 
suuden  ilmaisijana  käytetään  foneettisessa  kir- 
joituksessa tavallisesti  pistettä  asianomaisen  kir- 
jaimen alla.  K:eja  tavataan  esim.  intialaisissa 
kielissä  (m.  m.  hindissä),  ruotsalaisissa  murteissa 
ja  muutamissa  suomalais-ugrilaisissa  (esim.  syr- 
jänin  ja  votjaakin)  kielissä.  K:eja  nimitetään 
usein  myös  ling  vaaleiksi  tai  s  e  r  e  b  r  a  a- 
leiksi!  Y.  W. 

Kala.  1.  ks.  Kalat.  —  2.  Tähtit.,  E  t  e  1 .1  i- 
nen  kala  (Piscis  attstrinusj,  tähtikuvio  ete- 
läisellä taivaanpallopuoliskolla,  etelään  Vesimie- 
hen tähtikuviosta;  sisältää  yhden  tähden  ensi- 
mäistä suuruusluokkaa    (a,  Fomalhaut) . 

Kalaasit  (ruots.  1600-luvulla  callats  1.  colluts 
<Ckoltation  >  kollatsioni,  ks.  t.),  kemut, 
juhla-ateria. 

Kala-astia  on,  jos  siinä  maassa  suolattua  kala- 
tavaraa  pidetään  kaupan,  voimassa-olevan  kalas- 
tussäännön mukaan  oleva  siisti,  lujavanteinen, 
vahva  ja  tiivis,  kuivasta  puusta  tehty.  Sen  tulee 
vetää  120,  60,  30,  15  tai  8  litraa,  olla  varustettu 
asianomaisella,  astian  tilavuutta  osoittavalla 
kruunausleimalla  sekä  tulee  siinä  myös  olla  pol- 
tettuna   tai    leimattuna    suolaajan     (rekisteröity) 


kalamerkki,  sen  kunnan  nimi,  missä  hän  asuu, 
ja  suolauksen  vuosiluku.  Namut  määräykset  ei- 
vät ko.ske  maustettuja  kaloja  sisältäviä  astioita. 

T.  H.  Ji. 

Kalabaliikki  (turk.,  <  arab.  ghalaba  =  ihmis- 
joukko, ja  turk.  johtopääte  -lik) ,  mellakka,  ks. 
Benderin   kalabaliikki. 

Kalabar,  engl.  Calabar,  vesiperäinen  ranta- 
alue  Englannin  Guinea-rannikolla,  Etelä-Nige- 
riassa, itään  Nigerin  suusta;  taajaan  asuttu, 
epäterveellinen,  palmu-öljy  tärkein  tuote.  Kau- 
pungit Uusi  K.  (New  Calabar)  ja  Vanha  K. 
(Old  Calabar)  samannimisten  joensuu-lähtien 
varsilla.  Jälkimäinen  on  Etelä-Nigerian  pää- 
paikka, n.  15,000  as.,  kauppakaupunki,  kaksi  pan- 
kin konttoria,  sähkölennätin,  kasvitiet.  asema, 
oppikoulu,   viikottainen  laivayhtevs  Liverpooliin. 

E.  E.  K. 

Kalabar-papu  (Suom.  farmak.  semen  cala- 
bar), Länsi-Afrikassa  kasvavan  hernekasvin  Pliy- 
sostigma  iienenosumin  myrkylliset,  8-11  mm  le- 
veät, 25-35  mm  pitkät,  pavunmuotoiset,  ruskeat 
siemenet,  joita  alkuasukkaat  käyttävät  jumalan- 
tuomioissaan  etenkin  noituudesta  syytettyjä  vas- 
taan. Syyttömään  ei  myrkky  pysty,  syyllinen 
saa  ansaitsemansa  kuoleman.  Vaikuttavina  aine- 
osina on  kaksi  alkaloidia,  fysostigmiini  1. 
eseriini  ja  kalabariini,  joista  edellinen 
pääasiassa  vaikuttaa  halvaavasti  keskushermos- 
toon, jälkimäinen  kouristusmyrkkynä.  Fysostig- 
miini-suolaliuosta  käytetään  silmäterää  supista- 
van vaikutuksensa  vuoksi  eräissä  silmätaudeissa, 
myös  suolilamausta  vastaan.  J.  A.  W. 

Kalabreesi,  Kalabrian  (ks.  t.)  asukas; 
kalabrialaisten  paimenien  ja  rosvojen  käyttämä 
leveälierinen  suippohattu,  tuli  viime  vuosisadan 
alkupuolella  käytäntöön  Italiassa  opiskelevien, 
sittemmin   muuallakin  taiteilijain  kesken. 

Kalabria,  it.  Calabria,  Italian  lounaisnieini- 
maa,  maakunta,  käsittää  provinssit  Catan- 
zaro,  Cosenza  ja  Keggio,  yhteensä  15,075  km"; 
1,447,632  as.  (arv.  1910).  Sen  täyttävät  Cratin 
laaksosta  alkaen  muista  Apenniineista  eroavat 
K:n  Apenniinit,  pyöreämpipiirteiset,  graniitista 
ja  gneissistä  muodostuneet  vuoret;  Catanzaron 
kannaksen  painanne  jakaa  ne  kahteen  osaan: 
pohjoiseen,  osaksi  vielä  metsäpeittoiseen  vuoris- 
toon Sila  (korkein  kohta  Botte  Donato  1,930  m) 
ja  eteläiseen,  joka  päättyy  Aspromonten  gneissi- 
vuoreen  (1,958  m)  Messinan-salmen  äärellä.  Cra- 
tin laaksossa,  Catanzaron  kannaksella,  Giojan 
lahden  hedelmällisessä  perukassa  ja  Etelä-K:D 
rantamilla  on  nuorempia  kerrostumia.  K:  aa 
ovat  usein  hävittäneet  kauheat  maanjäristykset. 
Ilmasto  puhdas  Välimeren  ilmasto.  Sade,  jcta  vuo- 
rilla saadaan  runsaammin,  putoaa  kovin.a  kuu- 
roina; metsien  hävityksen  tähden  tämä  vaikut- 
taa hyvin  tuhoisasti:  itärantamalla  esim.  on  laa- 
joja alueita  taajaan  asuttua  maata  muuttunut 
viljelemättömäksi  louhikoksi.  Kansa  on  köyhää, 
sivistymätöntä,  vars.  ennen  kuuluisa  rosvokun- 
nistaan;  maa  on  suurtilallisten  hallussa,  huonosti 
viljeltyä;  asutus  harvaa  paitsi  Giojan  seuduilla 
ja  Jlessinan-lahdeu  rannalla.  Muista  elinkeinoista 
on  vars.  teollisuus  kehittymätön.  —  Nimi  K.  tar- 
koitti 600-luvulle  saakka  Italian  kaakkois-nientä; 
tällöin  nimitys  siirtyi  nyk.  K:lle,  muinaisajan 
Bruttiumille.  500-luvulta  "n.  1000  seuduille  K.  oli 
arabialaisten    hallussa,    joutuen    senjälkeen    noi- 


31 


Kalaguano— Kalajoki 


32 


maniieille.     UOO-luvuUa     Napoli'a     kuningaskun- 
ualle.  E.  E.   K. 

Kalaguano,  lannoitusaiue.  jota  vahiiistetam 
kalasuolaanioiden  jätteistä,  toisinaan  silleistäkin, 
milloin  saalis  on  tnllut  ylen  rnnsas.  Tavallisesti 
jätteet  kuivatetaan  ja  jauhetaan,  ja  jauhot  suo- 
rastaan kylvetään  maalian.  Hyvä  k.  sisältää 
10fc:iin  vedetöntä  fosforihappoa.  ja  12%:iin 
typpeä.  Ruotsin  ja  Xorjan  sillin  ja  tur.skan  ka- 
lastuspaikoilla ja  jälkimäisen  maan  merirasvan 
keittämöiden  yhteydessä  valmistetaan  suuret 
määrät   k:a.        "        '  J.  A.    \V. 

Kalahari,  suuri,  aromainen,  paikoitellen  erä- 
maanluontoinen  alue  keskisessä  Etelä-Afrikassa. 
Käsite  ei  ole  aivan  vakiintunut;  tavallisesti  lue- 
taan K:  iin  suurin  osa  Englannin  Betsuaana- 
maata  ja  Betsuaaua-protektoraattia  sekä  niihin 
rajoittuva  osa  Saksan  Lounais-Afrikkaa.  Viime- 
mainittu kokonaisuudessaan,  paitsi  pohjoista 
osaa,  on  ominaisuuksiensa  puole.sta  K:n  jatkoa. 
Raja-alueistaan  K.  viettää  sisäänpäin  useampina, 
selänteitten  toisistaan  erottamina  hautoina.  Sy- 
vimmät näistä  ovat  kuivumassa  olevan  Ngami- 
järven  alanne  (9.50  m  yi.  merenp.)  sekä  Soa-allas, 
(900  m  yi.  merenp.).  Ainoastaan  kahdessa  k<.h- 
dassa,  pohjoisessa  Sambesiin,  etelässä  Oranje-jo- 
keen  päin  K:n  reunat  ovat  matalammat,  joten 
niistä  vedet  pääsevät  ulos.  Joista,  jotka  häipy- 
vät K:n  reunojen  sisällä,  on  tärkein  Ngamiin 
laskeva  Okavango  1.  Kubango.  Oranjeen  laskee 
sade-aikana  Molopo  ja  sen  lisävedet  Nosob  ja 
Aoub.  K:ssa  on  runsaasti  suolasoita  ja  -altaita. 
Sade,  joka  lankeaa  kesällä,  elo-  ja  syyskuussa, 
haihtuu  ja  imeytyy  huokoiseen  maahan  nopeasti, 
niin  että  joenuomissa  tavallisesti  on  vettä  ainoas- 
taan sadeaikana,  jolloin  myöskin  kasvullisuus 
elpyy.  Kosteammilla  seuduilla,  jotka  ovat  idässä 
ja  pohjoisessa,  varsinkin  Ngamin  ja  Soan  ym- 
pärillä, on  kasvikunta  rikkaampaa,  harvahkoa 
met.sää.  joka  etelämpänä  vaihtuu  okapensasto-  ja 
ruohoaro-kasvuUisuuteen,  paikoitellen  kokonaan 
kuihtuen  hiekkaan.  Ominaisia  kasveja  ovat 
welffitschiat,  kandelaber-aloe,  tyräkit,  .nkaasiat; 
huomattava  on  Acanlhosicyos  horrida,  alkuasu- 
ka.sten  naraa,  jonka  maukas  hedelmä  on  tär- 
keä ravinnonlisä.  Vuoden  lämmössä  suuria  vaih- 
teluja: v:n  keskilämpö  -|- 2G''C,  kesäkuukausien 
+  36°C.  talvikuukausien  +  15°C.  Myös  vuoro- 
kautiset vaihtelut  ovat  suuret  ajoittaisine  yö- 
balloineen.  Eläimistö  on  suuresti  vähentynyt; 
yleisimmät  ovat  nykyiiän  antilooppilajit.  Asu- 
tus on  harvaa:  betsuaaneja,  heidän  heimolaisiaan 
bakalahareja,  hottentotteja,  busmanneja,  paikoi- 
tellen buureja.  Meloni,  pavut,  maissi,  hirssi,  tu- 
pakka pääviljelyskasvit.  Karjanhoito  vähäinen. 
—  K:ssa  on  vielä  paljo  alaa  tutkimuksille; 
eurooppalaisia  kävi  täällä  vasta  1840-iuvulla. 

E.    E.   K. 

Kalainen  1.  Kalaisten  kaupunki. 
Uudenkaupungin  entinen  nimi;  paikka  mainitaan 
jo  uuden  ajan  alussa  tunnettuna  vakkasuoma- 
laisten  kauppapaikkana  (v.  1.547:  „the  wacka 
ffinnar  i  Kalaas").  Nimi  on  mahdollisesti  yhdis- 
tettävä Kalandin  nimeen   (ks.  t.).         K.  G. 

Kalais  ja  Zetes  [dzetcs],  kreik.  tarustossa 
Boreaan  (pohjoistuulen)  ja  hänen  ryöstämänsä 
attikalaisen  kuninkaantyttären  Oreithyian  pojat, 
joita  kuvaeltiin  siivekkäiksi,  tuulennopeiksi  nuo- 
rukaisiksi.  Ollen    mukana  Argonauttien    retkellä 


he   karkoittivat   lankoansa    Phineusta   ahdistivat 
Ilarpviat    (ks.  H  a  r  p  v  i  a  t  ja  P  h  i  n  e  u  ^) . 

O.  JS.  r. 

Kalajauhot  jauhetaan  suurimmaksi  osaksi 
kuivatusta  turskasta.  Niitä  valmistetaan  var- 
sinkin Norjassa  ja  lähetetään  läkkirasioissa 
kauppaan. 

Kalajoen  rovastikunta  käsittää  Kalajoen, 
Alavieskan.  Ylivieskan.  Sievin.  Haapajärven,  Ni- 
valan, Reisjärven,  Pyhäjoen,  Oulaisten,  Haapa- 
veden, Kärsämäen  ja  Pyhäjärven  seurakunnat, 
Kuopion    hiippakuntaa.  L.    H-ncn. 

Kalajoki.  1.  Kunta.  Oulun  1.,  Sälöisten 
khlak.,  Alavieska-Kalajoki-Raution  nimismiesp. ; 
kirkolle  sekä  Ylivieskan  että  Sievin  asemilta  n. 
40  km;  485,»  km%  joista  viljeltyä  maata  11,131  ha 
(1901);  maatiloja  358,  manttaalimäärä  45"/;,, 
talonsavuja  394,  torpansavuja  36,  muita  savuja 
21  (1909);  5,990  as.  (1908),  miltei  kaikki  suomen- 
kielisiä; 826  ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  523  (1901);  kalastusta 
harjoitti  75  venek.  (1907).  412  hevosta,  2,284 
nautaa  (1908).  —  5  kansakoulua.  Piirilääkärin 
asuntop.  (Kalajoen  piiri) ;  apteekki.  Teollisuus- 
laitoksia: Jokisuun  höyrysaha  ja  höyläyslaitos, 
Peurakosken  saha.  Kalajoen  kivihiomo  ja  lou- 
himo, Friis  veljesten  konepaja.  —  .Mereukalku: 
4  purje-alusta  (yht.  172  rek.-tonnia).  Koska 
Kalajoensuun  satama  on  epämukava  ja  turvaton, 
lastaavat  useimmat  alukset  etelämpänä  olevassa 
Rahjan  lastauspaikassa.  Vienti  sahatuotteita,  pu- 
rilaita,  kiveä.  — Kirkonkylässä  kevättalvella  iki- 
vanhoista ajoista  tärkeät  markkinat.  —  2.  S  e  u  r  a- 
k  u  n  t  a,  konsistorillinen,  Kuopion  hiippak..  Kala- 
joen rovastik. ;  erotettiin  1525  Sälöisten  emä- 
seurakunnasta omaksi  kkhrakunnaksi,  mutta  tuli 
jälleen  sen  kappeliksi  1536.  kunnes  se  muodos- 
tettiin taas  1543  omaksi  khrakunnaksi.  Kirkko 
tiilestä,  rak.  1879.  Vanha  kirkko  (rak.  1815) 
paloi  ukkosentule.sta  1869.  —  Sotatappelu  mar- 
rask.  9  p.   1808.  L.   H-ncn. 

Kalajoki,  joki  Keski-Pohjanmaalla.  Se  alkaa 
kahdella  latvahaaralla;  läntisempi,  jota  pidetään 
päävirtana,  lähtee  Reisjärvestä  (117  m  yi.  me- 
renp.) ;  se  juoksee  koillista  kohti  Haapajärveen, 
jossa  tapaa  itäisemmän;  siitä  joki  kääntyy  luo- 
teissuuntaiseksi,  saa,  n.  10  km  yläpuolella  suu- 
taan, vasemmalta  vesirikkaan  Sievinjoen  ja  las- 
kee Pohjanlahteen  60°  18'  kohdalla  pohj.  lev. 
ja  1°  2'  länt.  pit.  (Helsingistä),  n.  120  km  lou- 
naispuolella Oulun  kaupunkia.  Joen  pituus 
(Reisjärvestä  laskettuna)  n.  110  km,  syvyys 
0,5-6,3  m ;  leveys  on  latvajuoksulla  paikoittain 
tuskin  15  m,  mutta  suupuolella,  Sievinjoen  yh- 
tymäkohdan alapuolella,  se  on  n.  200-300  m. 
Joessa  on  kaikkiaan  16  huomattavampaa  kos- 
kea, joista  suurimmat:  Siltakoski  Kalajoen  kir- 
konkylän luona  (put.-kork.  12,a  m;  hevosv.  880) 
ja  Tilviskoski  n.  9  km  K:n  kirkonkylän  ylä- 
puolella (put.-kork.  12,6  m:  hevosv.  870).  — 
Joki  perattiin  vv.  1903-10  1,744.560  mk:n  kus- 
tannuksella; kaikkiaan  on  tähän  tarkoitukseen 
myönnetty  varoja  1,756,732  mk,  josta  ylijäämä, 
12,172  mk,  käytetään  joen  lopulliseen  järjeste- 
lyyn. Perkaus  on  vapauttanut  ylä-  ja  keski- 
juoksun  sekä  sivujokien  varret  ennen  niin  ylei- 
sistä ja  haitallisista  tulvista,  mutta  saanut  suu- 
puolella aikaan,  ainakin  vielä  toistaiseksi,  äkil- 
lisiä kevättulvahäiriöitä.   —   Jokea   myöten   cite- 


33 


Kaiakaua—  Kalamis 


34 


taan  vuosittain  keskimäärin  iU)-40,000  tukkia.  — 
Joenvarressa  Keisjärven,  Haapajärven,  Nivalan, 
Ylivieskan,  Alavieskan  ja  Kalajoen   kirkonkylät. 

L.  Unen. 

Kaiakaua,  David  (1836-91),  Havaiin  ku- 
ningas 1874-91:  sai  kasvatuksensa  amer.  lähetys- 
koulussa;  nimitettiin  1852  henkivartioston  up- 
seeriksi ja  kohosi  ISG.j  Kamehamehan  V:n  nous- 
tessa valtaistuimelle  everstiksi  ja  valtioneuvos- 
ton jäseneksi.  Helmik.  1874  hänet  valittiin  ku- 
ninkaaksi; kävi  Pohj.-Ameriikassa,  missä  hän 
aikaansai  tärkeän  kauppasopimuksen.  V.  1887 
hän  julkaisi  uuden  hallitusmuodon.  K:aa  seu- 
rasi valtaistuimella  hänen  sisarensa  Liliukalani 
(s.  1838),  joka  oli  saarien  viimeinen  hallitsija- 
tar   ja    18!):!    luopui    kruunustaan. 

Kalakauijpa,  varsinkin  kalojen  myynti,  on 
kauppamme  vanhimpia  aloja.  Kalatuotteidemmo 
ostajina  olivat  aikoinaan  hansalaiset,  sittemmin 
eritoten  lohen  ostajina  ruotsalaiset.  Jlaamme 
jouduttua  eroon  Ruotsista  kalatavaroittemme 
vienti  on  miltei  yksinomaan  suuntautunut  Ve- 
näjälle, nykyisin  viedään  yli  90  %  maamme  kai- 
kista kalatuotteista  sinne.  Tärkeimmät  vienti- 
kalat  ovat  silakka,  lohi,  siika,  näitten  jälkeen 
kuore  (merimuoto)  ja  suomukalat  (hauki,  lahna 
y.  m.)  sekä  ravut  ja  kalasäilykkeet.  Viennin 
raha-arvo  on  keskimäärin  vuotta  kohti  ollut  vv. 
1S83-89  1,«7  milj.  mk.,  vv.  1890-99  2.:»  milj.  mk. 
ja  vv.  1900-09  4,84  milj.  mk.  Kalatavaroita  ja 
muita  kala.stustuotteita  tuodaan  myös  maahamme, 
ensi  sijassa  suolattua  silliä  ja  kalasäilykkeitä 
kuin  myös  o.stereita  ja  hummereja,  viime  vuosina 
runsaaulaise.sti  myös  tuoretta  kalaa.  Tuotetun 
kalatavaran  keski-määräinen  vuotuinen  raha-arvo 
on  ollut  vv.  1883-89  1,:;  milj.  mk.,  vv.  1890-99 
1,50  milj.  mk.,  vv.  1900-09  2,«?  milj.  mk.  Vien- 
nin arvo  on  keskimäärin  vuotta  kohden  ollut 
tuonnin  arvoa  suurempi  vv.  1883-89  0,22  milj.  mk., 
VV.  1890-99  1,28  milj.  mk.  ja  vv.  1900-09  l,i7 
milj.  mk. 

Kalan  myynnistä  on  muutamia  säädöksiä  voi- 
massa. Osa  näistä  säännöksistä  ko.«-kee  k  a  1  a- 
astiaa  (ks.  t.).  Kokonaan  on  kielletty  myy- 
mästä 35  cm  lyhempiä  merilohia,  taimenia  ja 
kuhia,  30  cm  lyhempiä  nieriäitä  ja  lahnoja, 
25  cm  lyhempiä  järvilohia  (rautuja),  harjuksia, 
siikoja  ja  säynäitä.  Sitäpaitsi  on  kielletty  pitä- 
mästä kaupaksi  lohia,  siikoja,  kuhia  ja  rapuja 
tuoreina  niiden  rauhoitusaikoina,  paitsi  sellii.sta 
lohta,  joka  ei  ole  kutupukuiuen.  Mahdolliset  lail- 
lisesti hankitut  varastot  saa  myydä  seitsemän 
ensimäisen  päivän  kuluessa  rauhoitusajan  alusta 
lukien.  Kalansuolaajan  tulee  rekisteröityttää 
kalamerkkinsä  maalla  kruununnimismiehellä,  kau- 
pungissa  maistraatissa.  T.    H.   J-i. 

Kalakirves  ks.  Kalastus. 

Kalakonservi  ks.  Kalankäsittely. 

Kalakouru   ks.   Kalatie. 

Kalakukko,  taikinakuoreen  valmistettu  iso 
piirakka,  jonka  täytteenä  on  kaloja,  perunoita 
ja  rasvaa. 

Kalalammikko  ks.   Lammikkoviljelys. 

Kalallima,  icliihyocoUa,  colla  piscium.  liima- 
aine,  jota  saadaan  erinäisten  suurempien  kala- 
lajien uimarakoista;  k.  saadaan  etenkin  sampi- 
lajeista  ja  eniten  Acipenser  IJuso  lajista.  Kas- 
pian-meren  ja  Mustan-meren  sampilajit  ovat  tär- 
keimpiä. Hyvän  k:n  tä}"tyy  miltei  kokonaan 
2.    IV.    Painettu  ',i„  11. 


liueta  kieliuvaan  veteen;  se  ei  saa  haista  ka- 
lalle eikä  rikkiyhdistyksille.  Jos  1  osa  liuote- 
taan 24  osaan  kiehuvaa  vettä,  jähmettyy  seos 
jähtyessuän  hyytelöksi,  joka  lopullisesti  kovettuu 
liimamaiseksi.  ■ —  Läilketarkoituksiin  käytetään 
nykyäiiu  k:n  asemesta  tavallista  puhdasta  liiiuaa 
l.selatiinia).  K:aa  valmistetaan  myöskin  monista 
muista  kaloi-sta  paitsi  sampilajeista.  Nämä  tuot- 
teet eivät  kuitenkaan  ole  yhtä  hyvää  tavaraa  kuin 
var.sinainen  .4ri;H'»ser-lajista  saatu,  jota  esim. 
ruotsin  kielessä  nimitetäänkin  erikoisella  nimellä 
jiusblnss    (sanasta    Huso).  S.    V.    B. 

Kalallsko  (Ichthyosaurus),  liskoeläinsuku 
(lahko  I  c  h  t  h  y  o  s  a  u  r  i  a) ,  johon  on  kuulunut 
enimmäkseen  suunnattoman  .suuria,  aina  10  m:n 
pituisia  eläimiä.  Ne  olivat  vesieläimiä,  joiden 
raajat  olivat  muodostuneet  eviksi  ja  ruumis  oli 
sukkulamainen.     Iho    oli    paljas,    mutta    karhea. 


Ealalisko. 

Painanteissa  sen  rakenne  näkyy  selvästi,  ja  ruu- 
miin muoto  yleensä  on  usein  hyvin  säilynyt.  K  :t 
ovat  synnyttäneet  eläviä  sikiöitä.  Niitä  on  ollut 
triaskaudesta  liitukauteen.  Yleisimpiä  ne  olivat 
jurakauden  alkupuolella.  Sen  ajan  kerrostu- 
missa on  säilynyt,  paitsi  niiden  ruumiinjäännök- 
siä  ja  painanteita,  myös  runsaasti  niiden  ulos- 
tuksia  (koproliitteja).  P.  E. 

Kalalokki  ks.  Lokit. 

Kalamai  [-la'-]  1.  Kalamata  [-ma'-],  kau- 
punki Kreikassa,  Messenian  nomoksessa,  2  km 
Korone-lahdesta;  13,123  as.  (1907).  Rautatie. 
Vie  silkkiä,  korinttia,  viikunoita,  öljyä,  viiniä. 
—  Vanhalla  ajalla  täällä  oli  kaupunki  nimidtä 
Farai  1.  Ferai.  1200-luvulla  K.  oli  lujasti  linnoi- 
tettu, ja  ranskalaisten  ristiretkeilijäin  hallussa. 
V.  1685  sen  valloittivat  venetsialaiset,  jotka  1718 
sen  luovuttivat  Turkille.  Vapaustaistelun  aikana 
avattiin  K:n  ensimäinen  kansalliskokous  1821; 
Ibrahim  pasa  hävitti  sen  1825.  E.  E.  K. 

Kalamiini  (p  i  i  g  a  1  m  e  j  a),  sinkkimalmiki- 
vennäinen  (vrt.  Gal  me  ja),  kokoomukseltaan 
sinkkisilikaatti  (HjZUjSiOj).  On  puhtaana  väri- 
tön ja  läpinäkyvä  kivennäinen,  kiteytyy  rombi- 
sesti.  Tavataan  Sleesiassa,  Espanjassa  y.  m. 
mutta  ei   Pohjoismaissa.  P.   E. 

Kalamlitti   ks.   Calamariacese. 

Kalamis,  kreik.  kuvanveistäjä  (5:nnen  vuo- 
sis.  alkupuoli-skolla  e.  Kr.),  tungettu  ainoastaan 
kirjallisista  lähteistä.  Vaikutti  sekä  Ateenassa 
että  myös  Delphoissa  (ratsukuvat  n.  vtlta  468), 
Olympiassa,  Tanagrassa  y.  m.  K.  edustaa  sitä 
taiteen  nousua,  joka  ilmeni  persialaissotien  suur- 
ten voittojen  jälkeen  ja  jota  Ateenassa  seurasi 
Perikleen  aikuinen  taiteen  kukoistus.  Hänen 
teoksissaan  sanottiin  olleen  jonkun  verran  ar- 
kaistista kankeutta,  mutta  samalla  ylistettiin  nii- 
den hienoa  suloutta.  —  Koska  muutamat  K:ta 
koskevat  tiedot  näyttävät  viittaavan  melkoista 
myöhempään  aikaan,  ovat  eräät  tutkijat  oletta- 
neet kaksi  K:  ta,  joista  toinen  olisi  elänyt  4:  nnellä 


35 


Kaland— Kalanhaudonta 


36 


vuosis. :  onpa  tahdottu  todistaa,  että  muutamat 
niistä  teoksista,  joissa  on  luultu  K:n  taiteilija- 
luonteen  selvimmin  ilmestyvän  (niink.  Lukianok- 
sen  vlistiimä  ..Sosandra"),  olivatkin  nuoremman 
K :n 'teoksia.  O.  E.  T. 

Kaland.  latinisoidussa  muodossa  Kalandia 
(main.  1332),  myös  Kulas.  Kalais  {»iiom.  K-ilns  t. 
Kalajas),  Vehmaan  ja  Uudenkirkon  rannikko- 
seutu Varsinais-Suomessa.  Agricolan  nimenomai- 
sen tiedonannon  mukaan  siinä  on  aikaisemmin 
ollut    ruotsinkielinen   väestö,   vrt.  Kalainen. 

E.  y.  a. 
Kalanhaudonta,  hedelmöitetyn  kalanmädin 
poikasiksi  kehityttäminen.  Kalanhaudontaa  voi- 
daan varsin  alkuperäisin  keinoinkin  toimittaa, 
esim.  laskemalla  hedelmöitetty  mäti  joko  suoras- 
taan tai  sihtiseinäisen  laatikon  pohjalle  asetet- 
tuna sopiviin  paikkoihin  luonnon  vesissä.  Osaksi 
kuolevaisuuden  vähentämiseksi,  osaksi  muista 
syistä  on  kuitenkin,  eritoten  lohen  sukuisten 
kalojen  mädin  haudontaa  silmälläpitäen,  tekniik- 
kaa pitkälle  kehi- 
tetty. Lohildjiea, 
siian  ja  muikun 
mädin  haudontaa 
toimitetaankin  ny- 
kyisin erikoisissa 
hautomoissa,  hau- 
tomahuoneissa  ja 
niiden  koneilla.  Lohilajien  mätiä,  mikä  on  eril- 
listä, haudotaan  yleisimmin  n.  s.  hautoma- 
kaukaloissa  (kuva  1),  Williamson  in 
kaukaloissa  (kuva  2)  ja  M  a  x  v.  B  o  r  u  e  n 
hautomako  n  eis  s  a  (kuva  3  A.).  Hautojiia- 
kaukalot  ovat  n.  2-3  m  pitkiä,  30-35  cm  le- 
veitä   ja    20-25    cm    syviä,    laudoista    laadittuja, 


Kara  1. 


Kuva  2. 


Knva  3. 

veden  pitäviä  laatikoita,  joiden  pohjaan,  ihan  toi- 
seen päähän,  on  kiinnitetty  pohjan  lävistävä, 
vettä  kaukalosta  pois  jouduttava  torvi.  Torven 
korkeus  kaukalon  sisäpuolella  määrää  veden  kor- 
keuden kaukalossa,  mikäli  veden  tulo  kaukaloon 
ei  ole  torven  imukykyä  suurempi.  Kaukaloa  käy- 
tettäessä tulovesi  johdetaan  la.skutorven  vastakkai- 
seen kaukalon  päähän,  jonka  ohella  laskutorven 
puoleista  päätä  pidetään  pari  cm  toista  päätä  alem- 


pana. Kaukalon  molemmat  päät,  siis  tuloveden 
saapumis-  ja  laskuveden  lähtemiskohdat,  eriste- 
tään kaukalon  muista  osista  puukehyksiin  piugoi- 
tetulla  tiheiillä  metallisihdillä,  mikä  laitos  asete- 
taan paikoilleen  vartavasten  kaukalon  sivuseiniin 
puupienoista  tehtyihin  uriin.  Tämä  kaukalon 
keskiosan  eristäminen  päistä  on  tarpeen  mädin 
ja  poikasten  estämiseksi  joutumasta  tulosuihkun 
alle  ja  lähtöreiän  suulle.  Eristettyyn  keskiosaan 
asetetaan,  sittenkuin  kaukalo  osineen  on  käsi- 
telty lakalla  (ks.  alemp.),  haudottava  mäti  eri- 
koisille asettimille:  1  cm: n  korkuisilla  nurkka- 
kaunoilla  varustettujen,  myöskin  n.  1  cm:n  vah- 
vuisten puukehysten  alapintaan  pingoitetuUe,  gal- 
vanisoidulle,  2x2  mm: n  tiheällä  rautalankasih- 
dille.  Kullekin  tällaiselle  30x50  cm: n  kokoiselle 
asettimelle  mahtuu  n.  8,000  lohikalojen  mäti- 
munaa. Asettimia  asetetaan  toistensa  viereen  yh- 
teen kerrokseen  hautomakaukalon  pohjalle.  — 
Williamsonin  kaukalo  on  kehitetympi  sovi- 
tus edellisestä.  Kaukalo  on  sen  laitoja  hiukan 
matalammilla  poikkiseinämillä  jaettu  osastoihin; 
vesi  pääsee  siis  kaukalossa  vain  kynnysten  (poikki- 
seinain)  ylitse  osastosta  toiseen.  Mutta  näiden 
poikkiseinämäin  rinnalla  on  toisia  poikkiseinä- 
miä,  kaukalon  laidan  korkuisia,  mutta  alta  avo- 
naisia, yksi  kussakin  osastossa;  näiden  poikki- 
seinämien  alitse  täytyy  kuhunkin  osastoon  tul- 
leen veden  eteenpäin  päästäkseen  kulkea.  Näin 
ollen  on  kukin  osasto  tullut  jaetuksi  kahteen 
osaan,  joista  toiseen  vesi  tulee  ylhäältä,  toiseen 
alhaalta.  Niihin  osastojen  osiin,  joihin  vesi  tulee 
alhaalta  päin  virraten,  asetetaan,  sittenkuin  kone 
on  lakalla  käsitelty,  asettimet  mätineen.  Asetti- 
mia. jotka  muuten  paitsi  (kaukalonosastojen  suu- 
ruuden mukaisen)  kokonsa  puolesta  ovat  edellä 
kuvattujen  kaltaisia,  voidaan  tässä  koneessa  hy- 
västi, ainakin  aluksi,  panna  päällekkäin  useam- 
paan kerrokseen.  • —  Myös  Max  v.  Bornen 
hautomakone  on  sovittelu  hautomakaukalosta. 
Sen  osina  on  kolme  erisuuruista,  toistensa  sisään 
sijoitettua,  tav.  sinkistä  valmistettua  laatikkoa, 
joista  ulommaisen  sisään  sijoitetuilla  on  sihti- 
pohjat.  Ulkolaatikko  (h)  tehdään  useimmiten 
n.  40  cm  pitkäksi,  25  cm  syväksi,  keskilaatikko, 
mätisäiliö  (c),  jonka  sihtipohjalle  mäti  pannaan, 
n.  30  cm  pitkäksi  ja  15  cm  syväksi  sekä  pääte- 
seula,  kolmas  laatikoista,  joka  siivilöi  poisttivan 
veden,  n.  10  cm  pitkäksi  ja  yhtä  syväksi.  Kaik- 
kien osien  leveys  on  sama,  n.  25  cm,  vain  sen  ver- 
ran sisemmät  laatikot  ovat  kapeammat,  että  ne 
toistensa  sisälle  sopivat.  Sama  vesi  voidaan,  mi- 
käli veden  putousta  on  käytettävissä,  juoksuttaa 
useamman  v.  Bornen  koneen  lävitse.  Viimeisen 
varsinaisen  koneen  jälkeen  voidaan  erikoinen 
pidättäjäallas  (kuva  3  B)  asettaa  mahdollisesti 
karkuun  päässeiden  poikasten  pidättämiseksi.  — 
Kaikki  edellämainitut  hautomakoneet  kaikkine 
osineen  ovat  ennen  käytäntöä  kolmasti  siveltävät 
parhaalla  asfalttilakalla,  joka  kahdella  ensi  ker- 
ralla ohennetaan  tärpätillä,  kolmannella  ilman 
tärpättisekoitusta  vain  lämmitetään  veteläksi. 
Uutta  lakkasivelyä  ei  voida  alkaa  ennenkuin 
aikaisempi  on  kuivunut.  Viimeisen  sivelemisen 
jälkeen  on  pinta  oleva  kiiltävän  musta,  minkä 
jälkeen  koneissa  juoksutetaan  vettä,  kunnes  la- 
kan maku  ja  haju  eivät  enää  lävitse  kulkeneessa 
vedessä  tunnu.  Kaikista  koneista  on  myös  päi- 
vittäin poistettava  kuolleet,  läpikuultamattomiksi 


37 


Kalanhautomo — Kalanistutus 


38 


muuttuneet  mätimunat. 
Tämä  poistaminen  on 
tehtävä  joko  sulalla  tai 
erikoisilla  kaislasta-  tai 
metallista  valmistetuilla 
pihdeillä  (ks.  kuva  4), 
ei  sormin,  mikä  olisi 
liian  kovakouraista  kä- 
sittelyä. Hautomisajan 
pituus  riippuu  hautovan 
veden  lämmöstä.  Mäti- 
munan kuoren  puhkoessaan,  siis  syntyessään,  on 
lohikalojen  poikasilla  vatsan  kohdalla  riippu- 
massa iso,  ravintoa  sisältävä,  keltuaispussi.  Niin 
kauan  kuin  poikasilla  on  tämä,  ne  ovat  raskaita, 
pysyttelevät  pohjassa,  eivätkä  kaipaa  ravintoa. 
Keltuaispussiu  hävittyä  ovat  lohikalain  pojat 
hautomolaitoksista  istutettavat  (joko  lammikkoi- 
,  hin    tai    muualle). 

Siian,  muikun, 
y.  m.  kalojen  ta- 
kertuvaa mätiä  ei 
voida  edellä  mai- 
nituissa hautoma- 
koneissa  haudot- 
taa, vaan  sitä  var- 
ten  on   käytettävä 

koneita,  joissa 
mäti  joutuu  liik- 
keeseen, esim. 
Z  u  g  in  1.  W  e  i  s  s  in  (kuva  5) ,  tai  W  i  1  m  o  t  in 
(kuva  6)  taikka  C  h  a  s  e  n  (kuva  7) ,  hautomo- 
suppiloja.  Z  u  g  in  1.  W  e  i  s  s  in  suppilo  on 
meillä  yksinomaan   käytetty  hautomosuppilo.    Se 


Eava  3. 


on  tav.  u.  50  cm:u  korkuinen,  pystyyn  asetet- 
tava lasisuppilo,  jonka  läpimitaltaan  vain  n.  2 
cm  leveä  alasuu  kiinnitetään  vesijohtoon.  Sup- 
pilon täytyttyä  valuu  liikavesi  leveän,  läpimital- 
taan n.  20  cm: n  suuruisen  yläsuun  reunoilta 
alas.  Mäti  pannaan  sinänsä  suppiloon,  jossa 
alhaalta  tuleva  vesivirta  pitää  sitä  alituisessa 
liikkeessä;  virran  voimakkuus  ei  kuitenkaan  saa 
olla  niin  suuri,  että  mäti  voi  työntyä  pois  sup- 
pilosta, minkä  vuoksi  virtaa  täytyy  voida  hanan 
avulla  järjestää.  Suppilon  alle  on  sovitettava 
keräyslaatikko  (esim.  v.  Bornen  tapaan  laa- 
dittu (kuva  5)  keräämään  suppilossa  syntyn(«t 
poikaset,  mitkä  vesivirran  mukana  reunalle  nous- 
tuaan kaikki  vaaratta  ja  vahingoittumatta  pu- 
toavat laatikkoon.  Samoin  poistuvat  suppilosta 
vesivirran  mukana  rikat,  kuolleet  mätimunat  ja 
munankuoret,  minkä  johdosta  konetta  sano- 
taan   itsensäpuhdistavaksi.    ■ —    Wilmotiu    ja 


C  h  a  s  e  n  suppilossa  (kuvat  6  ja  7)  johdetaan 
vesi  erikoisilla,  suustaan  laajentuvilla  torvilla 
pikarin  muotoisten  maljojen  pohjalle,  josta  se 
torvien  päitten  ohi  tunkeutuen  kääntyy  maljo- 
jen mätiä  sisältäviin  pääosiin  (torvien  suitten 
yläpuolella),  pitäen  mätiä  liikkeessä.  Nämä  ko- 
neet ovat  samalla  lailla  kuin  Zuginkin  kone 
itsensäpuhdistavia  sekä  työntävät  myöskin  synty- 
neet poikaset  koneesta  pois,  minkä  vuoksi  niit- 
ten alle  on  sijoitettava  keräyslaatikko.  Siian 
ja  muikun  pojat  ovat  miltei  kohta  kuoriutumi- 
.sensa  jälkeen  istutettavat.  —  Kalojen,  varsinkin 
lahnansukuisten,  ja  eritoten  karpin  haudontaa 
harjoitetaan  myös  erikoisissa  kutulammikoissa. 
ks.  L  a  m  m  i  k  k  o  V  i  1  j  e  1  y  s.  T.   H.   J-i. 

Kalanhautomo,  laitos  kalanhaudontaa  varten. 
Tällaisia  laitoksia  lohi-,  siika-  ja  osittain  muikku- 
kalojen  mädin  haudontaa  varten  on  maassamme 
nykyisin  toimessa:  1)  valtion  omistamat  A  e  t- 
sän  hautomo  Kokemäenjoen  varrella  (rak.  1908), 
Langinkosken  hautomo  Kymijoen  suulla 
(rak.  1908),  E  von  hautomo  Lammin  pitäjässä 
(rak.  1892)  ;  2)  valtion  osittaisella  avustuk- 
sella rakennetut  Puntarinkosken  hautomo 
Joensuun  kaupungin  luona  (rak.  1908  pormest. 
W.  Wallenius) ,  Madekosken  hautomo  Oulu- 
joen varrella  (rak.  1906  Oulun  kruununkalastus- 
yhtiö) ,  Euununmyllyn  hautomo  Hämeen- 
linnan luona  (rak.  1907-08  Hämeen  läänin  maan- 
viljelysseura), Ristiinan  hautomo  Ristiinan 
pitäjässä  (rak.  1908  Mikkelin  läänin  maanvil- 
jelysseura). Vieremän  hautomo  Uukuniemen 
pitäjässä  (rak.  1908  Itä-Karjalan  maanviljelys- 
seura ja  lehtori  A.  Th.  Genetz),  Mäntsälän 
hautomo  Mäntsälän  pitäjässä  (rak.  1908-09 
Uudenmaan  maanviljelysseura),  Valkeisen 
hautomo  Kuopion  luona  (rak.  1909-10  leht.  Br. 
Granit-Ilmoniemi  ja  Kuopion  läänin  maaviljelys- 
seura) ,  sekä  3)  yksityisiä:  1 1  a  m  o  n  hautomo 
Hämeenlinnan  luona  (vphra  StandertskjöM), 
Sorsakosken  hautomo  Leppävirroilla  (O.-y. 
W.  Hackman  &  C),  Paloniemen  hautomo 
Lohjalla  (van  der  Pals)  ynnä  muutamia  muita 
pienempiä.  Hautomojen  yhteydessä  on  muuta- 
missa laitoksissa  lammikkolaitteita.  Huomatta- 
vimmat näistä  ovat  Puntarinkosken,  Ila- 
mon  ja  E  von  laitokset.  —  Ensimäisiä  Suo- 
messa toimineita  kalahautomoja  oli  maamme  ensi- 
mäisen  kalastustentarkastajan  H.  J.  Holmbergin 
toimesta  1861  rakennettu  Siikalaiturin 
hautomo  Käkisalmen  luona  sekä  pienemmät  sa- 
maan aikaan  toimineet  yksityiset  laitokset  Mus- 
tiolla  (vphra  Linder),  Tampereella,  Ala-Urpalassa 
sekä  Valamon  saarella,  vrt.  Kalanhaudonta. 

T.  H.  J-i. 

Kalanistutus,  kalataloudellinen  menettely  siir- 
tää kaloja  veteen  kasvamaan,  j6ko  vesistä  toi- 
siin tai  hautomoista  vesiin,  on  nykyaikaisen, 
järjestetyn  kalatalouden  tärkeimpiä  aseita.  Var- 
sin huomattava  osuus  k  :11a  on  kalanviljelyksessä, 
siinä  kun  jok'ikinen  kasvatettava  kala  istute- 
taan. Myöskin  luonnonvesien  kalataloudellisessa 
hoidossa  k :11a  on  tärkeä  sija,  sen  avulla  kun 
koetetaan  saada  imsi  kalalaji  vesialueeseen  ko- 
tiutumaan, k  o  t  i  u  1 1  a  m  i  s-i  s  t  u  t  u  s,  tai  vähä- 
lukuisena esiintyvä  kalalaji  runsaslukuiseksi,  1  i- 
s  ä  ä  m  i  s-i  s  t  u  t  u  s.  Uuden  kalalajin  kotiutta- 
miseksi on  täysi-ikäisten  kalojen  istutus  edullisin, 
ne  kun   alusta  alkaen  kykenevät   sukuaan   lisää- 


39 


Kalankuljetus 


40 


Itään.    Viirttuiieideu  kalojen   istutus  on  maalais- 
tenime     keskuudessa     vanhastaan     ollut     yleistä. 
V:sta   1879   (Senaatin  piiiitös  20  p.  jouluk.   1878) 
alkaen  myös  valtio,  kuvernööreille  jiitettyjen  ano- 
musten  ja   todistuksien   perustalla,  jakaa   vuosit- 
tain   (nykyiiiin   300,   200.    100   ja   50   mk   suurui- 
sia)  palkintoja  onnistuneista   kotiuttamisistutuk- 
sista:    tarkoitukseen   ou   vuosittain   käytettävissä 
1.500  mk.   Useimmat  palkituista  istutuksista  ov.it 
olleet   siian,    muikun    ja   lahnan    istutuksia.     Jos 
uuden,    taloudellisesti    arvokkaan    kalan    kotiut- 
tamisistutus  on  tehty,  on  istutettu  kalalaji  asian- 
omaisessa  vedessä   lain   mukaan   pyynniltä  koko- 
naan rauhoitettu  kuuden  vuoden  ajan.  —  Osaksi 
kalalajien,     etupäässä     eräitten    lohikalojen,    ko- 
tiuttamiseksi,     mutta      varsinkin      viiluilukuisteu 
kalalajien     lisäämiseksi    istutettiin    hautomoissa 
kehitettyjä,  usein  vastasyntyneitä,  toisinaan  lam- 
mikoissa  vartutettuja   kalanpoikasia   myös   luon- 
nonvesiin,    meillä     18601uvulla     ja     nyt     aivan 
nykyisin    1900-luvun    lopulla    (ks.    Kalanhan- 
tomo).     Tällaiset    vastasyntyneet    ja    nuoretkin 
poikaset  ovat  tosin  helpommin  kuljetettavia  kuin 
varttuneet    kalat,    mutta    luonnonvesiin    istutet- 
tuina   niitten    kuolevaisuus    on    suuri,    sillä    mel- 
koinen   osa    joutuu    avuttomuutensa    takia    peto- 
kalojen   sekä    pikkukalain    syöjäin    saaliiksi    tai 
tulee  muuten  hävitetyksi.    Edelleen  kestää  kauan, 
ennenkuin  jäljelle  jääneistä  poikasista  kutukaloja 
kehittyy.    Näin  ollen  on   vain  erikoisissa  oloissa 
täysi    takuu    olemassa    menettelyn    k?nnattavai- 
suudesta.      Milloin    kalalajin    luonnolliset    kutu- 
paikat   ovat    melko    määriissä    hävitetyt    tai    hä- 
viön uhkaamia,  kuten  esim.  lohikalojemme  kutu- 
paikat koskissa  ja  joissa,   on   tällaiseen   istutuk- 
seen   erikoisesti    turvauduttu.     Poikasten    vartut- 
tamineu    kesän    kaksi    erikoisissa,    luonnonvesiin 
istutettavain   kalain   vaatimuksia  silmällä   pitäen 
rakennetuissa  lammikoissa,  lisää  takeita  istutuk- 
sen    onnistumisesta.    —    Istutuskaloja     kuljetus- 
astiaan    ja    siitä    istutusveteen    siirrettäessä    on 
pidettävä    huolta    kalojen    totuttamisesta    uuteen 
veteen,  etenkin  kun  lämmössä  on  erotusta,  siten 
että   uutta   vettä   aluksi   vähän,   sittemmin  enem- 
män  .sekoitetaan   vanhaan.     Istutuskalojen   kulje- 
tuksesta ks.  K  a  1  a  n  k  u  1  j  e  t  u  s.         T.  II.  J-i. 

Kalankuljetus,  varsinkin  elävän  ja  tuoreen, 
vaatii  tavaran  pilaantuvaisuuden  takia  etenkin 
pitempiä  kuljetusmatkoja  varten  erikoisia  toi- 
menpiteitä. Eläviä  kaloja  voidaan  vesiteitse  aina 
verrattain  mukavasti  kuljettaa  sumpuissa,  reikä- 
seinäisissä  laatikoissa,  veneissä,  veneitten  osissa 
j.  n.  e.,  joihin  tyynellä  säällä  käytettäviksi  voi- 
daan liittää  hapaasta  (silmukudoksesta)  tehtyjä 
rysäsumppuja.  Tätä  kuljetustapaa  käyttäen  voi- 
daan m.  m.  suolaisen  veden  kaloja,  esim.  turs- 
kia, kuljettaa  lyhyemmän  matkan  makeassakin 
vedessä  pitämällä  suolapussia  sumpussa  sinne 
virtaavan  veden  suolaamiseksi.  Suuret  sumput 
ovat  osastoihin  jaettavat.  Eläviä  kaloja  voidaan 
ja  usein  täytyykin,  kuten  istutuskaloja  ja  kalan- 
poikasia, kuljettaa  vettä  (kesällä  lähde-  tai  kaivo- 
vettä, muulloin  järvi-  tai  jokivettä,  merikaloja 
varten  tietenkin  merivettä)  sisältävissä  astioissa; 
jos  ulkoilma  on  -f-  10°  C  lämpimämpää  on  astioi- 
hin myös  pantava  jäätä.  Kalojen  hengitykseen 
käytettävän  hapen  arveluttava  väheneminen  ve- 
destä vaikeuttaa  kuitenkin  tällaista  kuljetusta. 
Tätä  seikkaa  silmällä  pitäen  onkin   astioissa  jä- 


tettävä noin  kolmannes  tai  neljännes  tilavuu- 
desta täyttämättä,  siis  ilmaa  sisältäviksi.  Edel- 
leen on  vettä  silloin  tällöin  uusittava  sekä  noin 
kahdesti  tunnissa  astioita  hiljalleen  läikyteltävä, 
jotta  ilmaa  sekoittuisi  ja  samalla  liukenisi  ve- 
teen.   Jos  astiat  esim.  sisältävät  toisiaan  piikki- 


sillä evillään  haavoittavia  kaloja,  niin  ettei  niitä 
voida  läikytellä,  on  vesi  hapetettava  juoksutta- 
malla astiasta  otettua  vettä  hiljalleen  samaan 
astiaan  takaisin.  Kuljetusastian  muoto  ei  yleensä 
paljoakaan  merkitse.  Istutuskalojen  ja  kalanpoi- 
kasten kuljetukseen  soveltuvat  maidonkuljetus- 
astiat,  joskin  varta-va.sten-valmistettuja  käytetään 
(kuva  1).  Isompien  kalojen  kuljetukseen  käyte 
tään  enimmin  latuskaisia,  n.  35  litraa  vetäviä 
tynnyreitä.  Puiset  astiat  ovat  ennen  käyttä- 
mistä vetytettävät.  Suuri-sta  kaloista  on  myös 
lima  pyhittävä  pois.  Kuukauden  ikäisiä  lohen- 
poikasia katsotaan  voitavan  kuljettaa  v^iileällä 
säällä,  ellei  kuljetus  kestä  12  tuntia  kauemmin, 
10  litrassa  vettä  noin  250  kpl.,  keltuaispussilla 
varustettuja  samoissa  oloissa  10  litrassa  vettä 
1,000  kpl.  sekä  siian  poikasia  2,000  kpl.  Eräitten 
(Amtsbergin)  tietojen  mukaan  tarvitaan  kiloa 
kohti  kaksivuotisia  lohia  15  litraa  vettä  10  tun- 
nin matkaa,  20  litraa  20  tunnin,  25  litraa  30  tun- 
nin ja  30  litraa  40  tunnin  matkaa  varten,  kiloa 
kohti  kolmivuotisia  karppeja  (lahnan  kaltaisia 
kaloja)  9  litraa  10  tunnin,  12  litraa  20  tunnin, 
15  litraa  30  tunnin  ja  18  litraa  40  tunnin  mat- 
kalle. Suurten,  syötäviksi  aiottujen  kalojen  kul- 
jetuksessa käytetään  seuraavia  laskelmia:  35  lit- 
raa vettä  kohti  talviseen  aikaan  125  kiloa,  syk- 
syisin ja  keväisin  100  kiloa  ja  kesäisin  75  kiloa, 
jonka  ohella  on  syksyisin  ja  keväisin  lisättävä 
jäitä  12  kiloa,  kesäisin  15  kiloa.  Kehittyneissä 
oloissa,  kuten  esim.  Saksassa,  on  erikoisia  (yksi- 
tyisiä) rautatievaunuja  elävän  kalan  kuljetusta 
varten  vesialtaineen  ja  moottorilla  käypine  ilma- 
pumppuineen   veden   hapettamista   varten;    näillä 


^^jö9^Sb« 

^1 

1 

i 

mjBfcJyanjjtjäggigffiiMlJ^M 

Kuva  3. 


Kuva  4. 


41 


Kalankäsittely — Kalanmädin  kuljetus 


42 


vaunuilla  on  kaloja  eliiviuii  kuljetettu  kolmipäi- 
väisenkin rautatieiiiatkan  takaa.  —  Tuoreen, 
mutta  kuolleen  kalatavaran  lähetys  jäissä  on 
edullinen  kuljetustapa.  Suurempi  varmuus  pilau- 
tumatta  pysymisestä  on  teurastetulla  (ks.  K  a- 
1  a  n  k  ä  s  i  1 1  e  1  y) ,  peratulla  ja  suolavedellä  pes- 
tyllä kalatavaralla.  10  kiloa  kohti  kalaa  katsolaan 
kesällä  tarvittavan  ö  kiloa  i>ikkupalasiksi  hakat- 
tua jäätä,  syksyisin  ja  keväisin  puolta  vähemmin. 
Jäähdykkeeuä  voidaan  myös  käj^ttää  suolan  ja 
jääpala.sten  sekoitusta  (4  osaa  jäätä,  1  osa  suo- 
laa). Edullisin  pakkaustapa  on  vuorotella  jää- 
ja  pergamenttipaperiin  käärittyjä  kalakerroksia. 
Hedelmöitetyn  kalanmädin  kulje- 
tusta varten  asetetaan  joko  vasta  hedelmöi- 
tetty tai  silmäpisteasteeseen  (asteeseen,  jolloin 
silmät  kuultavat  mätikuoreu  läpi)  haudottu  mäti, 
mitkä  asteet  yksin  kestävät  tällaisen  kuljetuksen, 
puukehyksetn  kiinnitetylle,  kostutetulle  flanelli- 
tai  paremmin  sille  asetetulle,  irtonaiselle  liina- 
kankaalle,  josta  tärkkelys  on  pesty  pois  ja  joka 
on  siksi  iso,  että  reunat  voidaan  kääntää  mädille 
peitteeksi  (kuva  2).  Kullekin  kehykselle  asete- 
taan lohikalojen  mätiä  vain  yksi  kerros,  siian  ja 
muikun  mätiä  ei  täysin  kehyksien  paksuudelta. 
Kehyksien  paksuuden  tulee  suunnilleen  vastata 
lohen  mätimunan  läpimittaa  hiukan  suuren- 
nettuna. Mädillä  täytettyjä  kehyksiä  ladotaan 
toistensa  päälle  tarpeen  mukaan  ja  sittenkuin 
alimmaksi  ja  ylimmäksi  kehykseksi  on  asetettu 
tyhjät,  tai  lämpimähköllä  säällä  jääpalasta  si- 
sältävät kehykset,  sidotaan  kehyspino  yhteen 
(kuva  3).  Kunkin  kehyksen  väliin  voidaan,  var- 
sinkin jos  liikenevää  tilaa  on,  sijoittaa  vedellä 
kostutettua  rahkasammalta.  Sidottu  kehyspino 
asetetaan  sitten  sen  verran  suurempaan  laatik- 
koon, että  sen  pohjalle,  sivuille  ja  kannen  alle 
pinon  ympärille  voidaan  asettaa  noin  1  dm;n 
paksuinen,  vedellä  kostutettu  rahkasammalker- 
ros ;  tässä  laatikossa  mäti  sitten  lähetetään 
(kuva  4).  Lähetys  vaatii  alhaista  lämpöä  ympä- 
ristössään, saamatta  kuitenkaan  jäätyä. 

T.  B.  J-i. 
Kalankäsittely,  kalastuksella  saatujen  tuot- 
teiden saattaminen  säilytyskelpoiseen  tilaan,  pää- 
asiass.T  ravinnoksi  aiotun  kalatavaran  pilaantu- 
mattomaksi tekeminen.  K:yyn  luettavia  töitä 
ovat  kuivaus,  savustus,  suolaus,  sokerisuolaus, 
maustaminen,  mariueeraus  ja  öljyynpano,  joista 
useista  on  kehittynyt  erikoisia  teollisuuden  aloja. 
Kaikille  mainituille  kalankäsittelytavoille  katso- 
taan kalojen  teurastuksen,  s.  o.  veren  pois  juok- 
suttamisen, olevan  eduksi.  Tämä  on  siten  toimi- 
teltavissa, että  elävän  tai  juuri  kuolleen  kalan 
kiduskansien  alle  ulottuvan  eturuumiin  nipukka 
leikataan  poikki  (joko  saksilla  tai  veitsellä), 
missä  tapauksissa  joko  sydän  tai  siitä  lähtevä 
valtimo  tulee  katkaistuksi.  Kalojen,  varsinkin 
pienten,  perkausta  ei  katsota  tarpeelliseksi;  usein 
se  päinvastoin  ehdoin  tahdoin  jätetään  teke- 
mättä, jotta  suoliston  ympärille  sijoittunut  rasva 
tulisi  talteen  otetuksi.  —  Kuivaus  suoritetaan 
useimmiten  hyvin  lyhytaikaisen  suolassa-olon 
jälkeen  ulkoilmassa.  Erittäinkin  kuivataan  hal- 
kaistuja turskia  kapakaloiksi  (lipeäkaloiksi).  — 
Savustus  on  joko  lämmintä  tai  kylmää  savus- 
tusta. Edellisessä  tapauksessa  ovat  kalat  lähellä 
liekkiä  kuuman  savun  saavutettavissa,  jälkimäi- 
sessä liekistä  etäämpänä,  vain  kylmentyneen  sa- 


vun tavoitettavissa.  Kylmää  savustusta  käyte- 
tään etupäässä  vain  lohelle.  Lämmintä  savus- 
tusta voidaan  toimittaa  jo  leivinuunissa,  jopa 
padassakin  olkien  ja  niihin  veisteltyjen  katajan 
lastujen  savulla.  Suurempaa  tarvetta  varten  voi- 
daan taivasalle  laatia  n.  l,s  m  pituisia,  1  m 
levyisiä  ja  1,»  m  korkuisia  savutuskaappeja,  joit- 
ten alaosana  on  maalian  kaivettu  ja  tiiliseinällä 
verhottu  kuoppa,  sekä  yläcsana  lautakoju  (mie- 
luimmin kuusilaudoista).  Alaosa,  jossa  on  eri- 
koinen sytytys-  ja  silmälläpitoreikä,  toimii  tuli- 
sijana, yläosaan  asetetaan  vartaisiin  pistettyjä 
kaloja,  mikäli  niitä  toisiinsa  koskettamatta  mah- 
tuu. Jotkut  pitävät  kalansa  ennen  savustusta 
hetkisen  suolavedessä,  toiset  savustavat  ne  aivan 
txioreina,  ripottaen  niihin  vasta  jälestäpäin  hiu- 
kan suolaa.  Jälkimäistä  tapaa  pidetään  edul- 
lisempana, vaikkakin  tuote  tulee  vähemmin  kes- 
tiiväksi.  Savustamiseen  käytetään  tammen,  pyö- 
kin, lepän  tai  katajapuun  lastuja  sekä  sytyke- 
puuna  koivua:  mänty  ja  kuusi  eivät  kelpaa.  — 
.Suolauksessa  käytetään  useita  eri  tapoja,  joista 
tavaran  laatu  suuresti  riippuu.  Jo  eri  perkaus- 
tavat  vaikuttavat  laatuun,  samoin  eri  suolalajit. 
Silakan  suolaukseen  käytetään  meillä  etupäässä 
Välimeren.  lässabonin  ja  Liverpoolin  suolaa  (vii- 
meksi mainittu  suolalaji  tekee,  kuten  on  sanottu, 
silakan  maukkaimmaksi).  —  Sokerisuolaus  on 
omiansa  tekemään  käsiteltävän  kalan,  varsinkin 
hailin,  pehmeälihaiseksi  ja  vaatii  muuten  lihavan- 
laista  raaka-ainetta.  Hailia  sokerisuolatessa  voi- 
taneen (Sandmanin  mukaan)  käyttää  esim.  seosta: 
17Ö  gr  Liverpoolin  suolaa  ja  25  gr  sokeria  litr.ia 
kohti  kaloja  tai  seosta  75  gr  Luneburgiu  suolaa, 
5  gr  Cadixiu  suolaa  ja  50  gr  sokeria  niinikään 
kalalitraa  kohti.  —  Maustaminen  liittyy 
läheisesti  sokerisuolaukseen,  ollen  oikeastaan 
maustettua  sokerisuolausta.  Maustamista  varten 
on  suuri  joukko  mitä  erilaatuisimpia  mauste-, 
suola-  ja  sokerisekoituksia.  Varsinkin  kilohailin 
maustaminen  on  meillä  jo  vanhastaan  kotiutunut 
käsittelytapa,  jota  myös  on  koetettu  tehdasmai- 
sestikin  suorittaa  (anjovis-teollisuus).  —  Mari- 
ueeraus ja  öljyynpano  (,, sardiinein"  val- 
mistus) ovat  monimutkaisempia,  jolloin  kalojen 
keittokin  usein  tulee  kysymykseen,  jälkimäisessä 
tapauksessa  kalojen  savustus  ja  lämmitettyyn 
öljyyn  upottaminen.  —  Sokerisuolausta,  mausta- 
mista, marineerausta  ja  öljyynpanoa  käsitetään 
usein  erikoiseksi  kalankäsittelyn  alaksi,  kala- 
säilykkeiden 1.  -konservein  valmistuk- 
seksi. T.  H.  J-i. 

Kalanluu,  valaan,  varsinkin  Grönlannin  va- 
laan hetuloiden  kauppanimi  (ks.  Hetulat).  Eri 
tavalla  valmistettuina  k:ita  käytetään  pääasiassa 
naisten  pukutarpeisiin.  K:ksi  nimitetään  toisi- 
naan myös  mustekalojen  seljassa  olevaa  kalkki- 
levyä.  J.  A.  W. 

Kalanmaksaöljy  (Oleum  jecoris  aselli),  muuta- 
mien kalalajien  maksasta  kuumentamalla  saatu 
öljy,  jonka  väri  menettelytavan  mukaan  on  mil- 
loin vaaleampi,  milloin  tummempi.  K:ä  käyte- 
tään paljon  riisitaudin,  risataudin  ja  tuberku- 
loosin  hoidossa.  (M.    0-B.) 

Kalanmädin  haudonta  ks.  K  a  1  a  n  h  a  u- 
d  o  n  t  a. 

Kalanmädin  hedelmöitys  ks.  K  a  1  a  n  m  ä  t  i. 

Kalanmädin  kuljetus  ks.  Kalankulje- 
t  u  s. 


43 


Kalanmäti — Kalanrauhoitus 


44 


Kalaumäti,    kalojeu    miaraspuoleiset,    ravinto- 
rikkaat    sukusolut.     Kalanpoikasiksi     kehittyäk- 
seen   niiden    täytyy    olla 

maidin,  urospuoleisten 
sukusolujen,  liedelniöittä- 
miit.  Kalanniädin  hedel- 
möittämistä välittää  myös 
ihminen  kalataloudelli- 
sena toimena.  Aikaisem- 
min toimitettiin  kalan- 
^  mädin  hedelmöityttämistä 

(^  ^        ^  puristamalla  hennosli  ku- 

\^         ^  tukypsästä    naaraskalasta 

mätiä  vettä  sisältävään 
astiaan,  minkä  jäljestä  samaan  astiaan  koiras- 
kalalta  puserrettiin  maitia:  märkä  hedel- 
möittäminen. Tuloksiltaan  edullisempi  on 
venäläisen  Vrasskijn  vakiinnuttama  tapa  puser- 
taa ensin  mäti,  sitten  maiti  (ks.  kuvaa)  kui- 
vaan, hyvin  sileä  pintaiseen  astiaan, 
minkä  jälkeen  sulalla  tai  kalan  pyrstöllä,  ei  kä- 
sin, mäti  ja  maiti  sekoitetaan:  kuiva  hedel- 
möittäminen. Tällaisessa  hedelmöittämi- 
sessä katsotaan  yleensä  teelusikallisen  maitia 
riittävän  hedelmöittämään  lautasellisen  mätiä. 
Hetkisen  sekoittamisen  jälkeen  valetaan  sekoite- 
tulle mädille  ja  maidille  vettä,  kunnes  peittyvät. 
Valettu  vesi  kaadetaan  varovasti  pois  ja  valele- 
mista jatketaan,  kunnes  huuhdevesi  ei  enää  sa- 
mene, minkä  jälkeen  hedelmöittäminen  on  suori- 
tettu. Kuivan  hedelmöittämisen  edullisuus  johtuu 
siitä,  että  mätimunan  kalasta  veteen  joutuessa 
siihen  imeytyy  vettä,  minkä  johdosta,  jos  mäti 
ja  maiti  ennen  veteen  joutumistaan  on  hyvin 
sekoitettu  toisiinsa,  maitisolu  useinkin  jo  veden 
imeytyessä  mätimunaan  tunkeutuu  tähän.  Hedel- 
möitetyn kalanmädin  kehityttäminen  vaatii  hau- 
dontaa (ks.  K  a  1  a  n  h  a  u  d  o  n  t  a).  —  Arvokas- 
ten kalojen,  esim.  lohilajien  hedelmöitettyä  mä- 
tiä pidetään  myös  kaupan.  • —  Useiden  kalojen, 
sammeu,  sterletin,  muikun,  lohen,  mateen  y.  m. 
mätiä  pidetään  herkkuna  ja  syödään  kaviaarina. 

T.  B.  J-i. 

Kalannahka,  eräiden  haikalojen  ja  rauskujen 
nahka,  mikä  sitkeytensä  vuoksi  voidaan  parkita. 
Kun  piikit  ja  epätasaisuudet  on  hiottu  pois, 
saa  k.  sagriinimaisen  pinnan  ja  sitä  käytetään 
värjättynä  korutavaroiden,  kiikarinkoteloiden,  ra- 
sioiden y.  m.  valmistuk.secn.  Aikaisemmin  käy- 
tettiin hain-nahkaa  terävien  suomujensa  vuoksi 
puun  kiillottamiseen.  K:aa  valmistetaan  eten- 
kin  Itävallassa  ja  Italiassa.  J.  A..   W. 

Kalannousu,  kalojen  muutto  kutupaikoilleen, 
eritoten  jokia,  virtoja  ja  koskia  myöten  ylem- 
pänä  sijaitseviin    vesiin.  T.    n.    J-i. 

Kalanpyyntineuvot  ks.  Kalastus. 

Kalanrasva,  kalanraani,  yleensä  pikku- 
kaloista, kuten  sardelleista  y.  m.  kalaguanoa 
valmistettaessa  saatu  raani    (ks.  t.).       S.  V.  H. 

Kalanrauhoitus,  (vapaaehtoinen  tai  pakolli- 
nen) luonnonvesien  kala.ston  säilymistä  ja  ene- 
nemistä tarkoittava,  paljon  käytetty  ja  järke- 
västi sovellettuna  tehokaskin  kalavesien  hoito- 
keino. Erittäinkin  kalanrauhoitus  on  lainsäätä- 
jäin käsissä  ollut  a.se,  jolla  on  koetettu  kala- 
taloutta edistää  ja  varsinkin  ryöstö-  ja  peljät- 
tyä  liikakalastusta  estää.  K.  on  pääasiallisesti 
aika-,  alue-  ja  ikäpolvirauhoitusta, 
mutta   myös  pyydyksien  käyttämiskielloUa  aikaan- 


saatua p  y  y  d  y  s  r  a  u  h  o  i  t  u  s  t  a.  Aikarauhoi- 
tus  estää  määräajaksi  joko  kaiken  tai  erikoisten 
lajien  kalastamisen.  Kuturauhoitus,  viikkorau- 
hoitus,  sunnuntairauhoitus  ovat  tähän  laatuun 
kuuluvia.  Aluerauhoitus  kieltää  kalastamisen 
määrätyllä  paikalla,  rauhoituspiirissä  tai  muualla. 
Ikäpolvirauhoitus  tahtoo  suojata  keskenkas- 
vuiset kalat  osittain  kieltämällä  määrättyä 
kokoa  pienempien  kalojen  pyynnin  tai  kaup- 
paamisen, osittain  tekemällä  määräyksiä  sallittu- 
jen pyydysten  laadusta,  eritoten  havaspyydysten 
tiheydestä.  Pyydysrauhoitus  kieltää  kokonaan 
erikoisten  pyyntitapojen  käytön.  K:n  vaikutus 
on  kuitenkin  monasti  kaksinainen,  minkä  vuoksi 
rauhoitukset  tuleekin  tarkasti  sovittaa  paikalli- 
siin oloihin  ja  tehtyyn  kalataloussuunnitelmaan. 
Aluerauhoituksella,  varsinkin  rauhoituspiireillä 
esim.  on  se  vika,  että  se  valikoimatta  rauhoittaa 
kaikki  kalat,  hyvät  ja  huonot,  hyöty-  ja  vahinko- 
kalat,  sairaat  ja  terveet,  ja  luo  petokaloille  rau- 
hoitetun ruoka-aitan.  Erikoisten  pyydysten 
kielto  ja  niiden  harvoiksi  tekeminen  rauhoittaa 
monet  pikkukalalajit,  jotka  joko  ravinnosta  kil- 
pailijoina tai  mädin  ja  poikasten  syöjinä  olisivat 
kalavedestä  hävitettävät.  Edelleen  harvat  pyy- 
dykset hävittävät  kookasta  rotua  ja  säästävät 
pienikasvuista  vastoin  tarkoitettua  päämäärää 
j.  n.  e.  —  Meidän  kalastussääntömme,  joka  mel- 
koiselta osaltaan  on  vain  rauhoitusta  säätävä, 
määrää  seuraavat  moninaiset  ja  poikkeustensa 
takia  usein   sotkuiset  rauhoitusmääräykset: 

A.  Aikarauhoituksia:  aj  yleisiä:  l:o 
kieltää  liikkuvalla  pyydyksellä  paitsi  ajoverkolla 
meressä  ja  haavilla  pyytämisen,  siis  etupäässä 
nuotanvedon,  jäittenlähdöstä  heinäkuun  1  päi- 
vään saakka  muualla  kuin  laillisesti  merkityissä 
lohi-  ja  siika-apajapaikoissa  sekä  apajapaikoissa, 
joissa  vanhastaan  on  vain  silakoita  pyydetty; 
tätä  rauhoitusta  saatetaan  pidentääkkin  14:llä 
päivällä,  mutta  toisaalta  saa  erikoisetta  luvatta- 
kin jo  kesäkuun  15  päivän  jälkeen  kohonuotalla 
pyytää  muikkuja  selältä  jii  avorannalta,  missä 
vedessä  ei  ole  pohjakasvullisuutta;  2:o  kieltää 
kaiken  onkimisen  lohenpitoisissa  joissa  syyskuun 
15  päivästä  joulukuun  31  päivän  loppuun  saakka; 
h)  erikoisia:  1:0  kieltää  lohen  s.  o.  lohikalain 
(nieriäistä  lukuunottamatta)  pyynnin  syyskuun 
1  päivästä  huhtikuun  30  päivään  paitsi  merestä 
ja  Laatokasta,  sallien  kuitenkin  muuallakin  onki- 
misen syyskuun  15  päivään  saakka  sekä  taime- 
nen pyyntiä  nuotalla  Kemijoessa  Taivalkosken 
alapuolella  elokuun  6  päivän  alusta  lokakuun  15 
päivän  loppuun  ja  Iijoessa  kaikkialla  Raasakan 
padon  alapuolella  elokuun  6  päivän  alusta  loka- 
kuun 25  päivän  loppuun;  2:o  kieltää  siian  pyyn- 
nin loka-  ja  marraskuulla;  3:o  kuhan  pyynnin 
kesäkuulla;  4:o  ravun  pyynnin  toukokuun  alusta 
heinäkuun  15  päivän  loppuun;  5:o  lohen,  nieriäi- 
sen,  harjuksen,  siian,  lahnan,  kuhan,  muikun, 
kuoreen,  säynään  tai  muun  arvokkaan  kalan, 
jota  on  istutettu  vesistöön,  missä  sitä  ennen  ei 
ole  ollut,  pyynnin  kuutena  vuotena  istutuksen 
jälkeen  ollen  mahdollisesti  saadut  kappaleet  kuol- 
leinakin   veteen   takaisin   pantavat. 

B.  Aluerauhoituksia:  l:o  kieltää 
kalastushoitoyhdistykseu  ja  kalastuskunnan  aset- 
tamissa tai  Armollisella  määräyksellä  asetetuissa 
rauhoituspiireissä  kaiken  muun  paitsi  hauen,  ma- 
teen ja   ravun  pyynnin  täkykalalla  varustetuilla 


45 


Kalansavustus — Kalanteri 


46 


koukuilla  ja,  nminittujen  kalalajien  kutuaikana, 
pienenpuoleisilla  rysillä  sekä  merroilla;  ravun 
pyyntiin  saa  tavallisia  käytännössii  olevia  pyy- 
dyksiä käyttää.  Edelleen  ei  saa  sanotunlaisesta 
rauhoituspiiristä,  johon  ei  malmiperäistä  tai  sa- 
ven ottoon  tarvittavaa  paikkaa,  mikäli  se  on 
vältettävissä,  ole  liitettävä,  eikä  piirin  vierei- 
seltä rannaltakaan  kiviä,  hiekkaa,  savea,  malmia 
tai  muuta  sellaista  ottaa;  sitävastoin  on  luval- 
lista korjata  järvirehua  heinäkuun  5  päivän 
jälkeen  sekä  kaislaa  ja  ruokoa  tarpeen  mukaan 
harventaa.  Myöskin  rauhoituspiirin  läheisyy- 
dessä on  kielletty  kivien  lohkominen  riijä- 
hyttämällä  tai  muut  toimenpiteet,  mitkä  kalan 
kutua  häiritsevät  ja  poikasten  menestymistä  es- 
tävät. Myöskin  puutavaran  lauttaaminen,  höyry- 
tä! kudun  aikana  muullakin  aluksella  kulkemi- 
nen on  rauhoituspiirissä  kielletty,  milloin  kulku- 
ja lauttausväylää  muutoin  on  riittävästi.  Rau- 
hoituspiirin ohitse  tai  kautta  kulkiessa  on  höyry- 
alusten kuljettava  hiljaista  vauhtia.  Piirin 
omistaja  taas  on  velvollinen  merkitsemään  sen 
rajat  sopivilla  merkeillä  sekä  järvessä,  jossa  ka- 
lain  tukehtuminen  jään  alle  on  peljättävissä, 
kiviröykkiöitä  tai  muita  kohckkeita  rakenta- 
malla tai  avannoilla  edistämään  ilmanpitoisuutta; 
2:0  määrää  valta-  ja  kalaväylät,  ellei  erikoi- 
sia oikeuksia  ole,  pidettäviksi  aina  vapaina 
kalastuslaitteista  ja  seisovista  kalanpyydyksistä 
8.  o.  verkoista,  rysistä  j.  n.  e.  lukuunottamatta 
kuitenkaan  pitkää  siimaa  ja  muuta  koukkupyy- 
dystä,  sallien  liikkuvallakin  pyydyksellä  (nuo- 
talla) vain  siten  kalastettavan,  että  puolet  väy- 
län leveydestä  on  aina  avoinna;  3:o  kieltää  liik- 
kuvalla rihmapyydyksellä  pyytämisen  lohen-  ja 
siianpitoisessa  joessa  ja  sen  suussa  lukuunotta- 
matta Uppoamista  rannalta  tai  maankiinteiseltä 
sillalta,  nuotanvetoa  laillisesti  merkityssä  lohi- 
tai  siika-apajoissa  sekä  aikarauhoitusten  momen- 
tissa b  1  mainittuja  erikoisoikeuksia:  4:o  kiel- 
tää laskemasta  isoa-rysää  tai  muuta  samanlaa- 
tuista pohjalla  varustettua  pyydystä  lahden  tai 
selän  ainoana  tahi  pääasiallisena  vesireittinä  ole- 
van salmen  suuhun  sekä  meressä  lohen-  tai  siian- 
pitoisen  kymin  tai  joen  edustalle  5  km:iä  lähem- 
mäksi suuta;  5:o  kieltää  kalatiestä  ja  100  m:n 
matkalla  sen  suista  kaiken  kalastamisen;  6 ;o  kiel- 
tää muun  kalastamisen  paitsi  onkimisen  100  m:n 
matkalla  koko  vesistön  poikki  rakennetun  padon 
alapuolella,  kanavassa,  vesirännissä  tai  vesijoh- 
dossa; 7:0  kieltää  kaikissa  sisävesissä,  paitsi 
Laatokassa,  ilman  erikoista  lohen-  tai  siianpyyn- 
tiin  saatua  lupaa,  puoltatoista  metriä  korkeam- 
man rysän  tai  muun  pohjalla  varustetun  pyy- 
dyksen; 8:0  kieltää  (naapurikalastajan  eduksi) 
seisovan  pyydyksen  sijoittamisen  mereen  200  m 
lähemmäksi  nuotta-apajaa  sekä  lähemmäksi  toi- 
sen rysää  kuin  200  m  sen  sivusta  ja  40  m  sen 
päästä  poispäin.  —  Tässä  yhteydessä  on  mai- 
nittava, että  kalastukseen  umpinaisissa  vesissä 
s.  o.  kylään  tai  tilaan  kuuluvissa  vesissä,  joilla 
ei  ole  mitään  yhteyttä  toisen  veden  kanssa  tai 
vain  sellainen,  ettei  siitä  luonnon  aiheuttamista 
syistä  sanottavasti  pääse  kaloja  nousemaan  eikä 
laskemaan,  ei  ole  muuta  rajoitusta  tehtävä  kuin 
se,  mikä  koskee  }'leisesti  kiellettyjen  kalanpyydys, 
ten  käyttämistä. 

C.   Ikäpolvirauhoituksia:    l:o  kieltää 
myymästä    ja    ostamasta    35    cm    lyhempiä    meri- 


lohia, taimenia  ja  kuhia,  30  cm  lyhempiä  nie- 
riäisiä  ja  lahnoja,  25  cm  lyhempiä  puro-  ja 
järvilohia,  siikoja  ja  säynäitä  sekä  kieltää  pyy- 
tämästäkin  10  cm  lyhempiä  rapuja  pituus  luet- 
tuna okapiikistä  pyrstön  päähän;  2:o  kieltää, 
paitsi  erikoi.sella  kuoreen,  muikun  tai  suomus- 
kalain  pyyntiin  hankitulla  luvalla,  käyttämästä 
tiheämpisilmäisiä  havaspyydyksiä,  kuin  että 
niissä  märkinä  ollen  suoraksi  vedettyinä  '/,  m:n 
pituudella  on  enintään  25  silmää  kuoreen,  mui- 
kun ja  kilohailin,  18  silakan,  12'/,  suoniuskalan 
ja  4'/j  lohen  pyydyksissä,  eli  kalvoinkerroissa, 
solmuväleissä,  luettuna  50,  36,  25  ja  9  silmää  luetel- 
tuna samassa  järjestyksessä  kuin  edellä,  myöntä- 
mällä kuitenkin  poikkeuksina,  että  verkko,  joka 
pauloitettuna  ei  ole  korkeampi  kuin  70  cm  ja 
jota  käytetään  vain  salakan  ja  muun  syötti- 
kalan pyyntiin  samoinkuin  varrekkaat  täky- 
haavit,  saavat  olla  tiheämpiä,  sekä  että  rauta- 
eli  piikkikalan  pyytämiseen  järvessä  tahi  jär- 
ven osassa,  missä  se  erittäin  sallitaan,  sekä 
meren  rannalla  on  lupa  loka-  ja  marraskuulla 
käyttää  tarpeeksi  tiheää  varrekasta  haavia,  kun 
sen  suun  läpimitta  Viiin  ei  ole  75  cm  suurempi. 
Pohjahaaville,  paitsi  ravun  pyyntiin  käytettä- 
välle, on  suurimmaksi  tiheydeksi,  niin  mitat- 
tuna kuin  edellämainituista  havaspyydyksistä  on 
sanottu,  määrätty  25  kalvoinkertaa  1.  solmuväliä 
1.  silmien  lukumääränä  12'/3;  3:o  kieltää  ka- 
tiskat ja  muut  liisteistä  rakennetut  pyydyslai- 
tokset,  joissa  liistojen  väliä  ei  ole  2  cm:iä,  sekä 
sellaiset,  joiden  suut,  matalimmankaan  veden  ai- 
kana, eivät  ole  veden  yläpuolelta  suljetut  veden- 
pintaan asti;  4:0  kieltää  vitsamerrat  ja  sentapaiset 
pyydykset,  ellei  vitsain  väliä  ole  vähintään  2  ja 
siteitten  väliä  vähintään  15  cm:iä,  paitsi  nah- 
kiaisen pyyntiin  yöllä  elokuun  16  p:stä  vuoden 
loppuun  sekä  erikoisella  luvalla  ankeriaan  pyyn- 
tiin. Keväällä  kalastukseen  käytettävää  vitsa- 
mertaa  älköön  ennen  kesäkuun  20  päivää  otet- 
tako vedestä  kauemmaksi  ajaksi  kuin  mitä  koke- 
minen  välttämättömästi   vaatii. 

D.  Pyydysrauhoituksia:  l:o  kieltää 
seuraavat  pyyntikeinot  ja  -neuvot:  räjähdys- 
sekä  myrkylliset  ja  huumaavat  aineet;  ahrai- 
men,  ha'an,  pilkin  ja  muut  kalaa  ulkoa  haa- 
voittavat neuvot:  kokonaan  tai  osaksi  kankaasta 
tehdyt  pyydykset,  pituudelle  kudotut  tai  pauloi- 
tetut nuotat  ja  muut  liikkuvat  rihmapyydykset, 
joissa  solmujen  väli  yläpaulassa  on  sanottavasti 
pitempi   tai   lyhempi   kalvoimen   leveyttä. 

T.  H.  J-i. 

Kalansavustus  ks.  Kalankäsittely. 

Kalansiitos  ks.   K  a  1  a  n  m  ä  t  i. 

Kalansiitoslaitos  ks.  Kalanhautomo. 

Kalansuku,  lakikielessä  käytetty,  vanhentu- 
neeksi katsottava  nimitys  kalaistolle  (ks.  t.). 
Ximitys  ei  siis  vastaa  eläintieteellistä  suku- 
käsitettä.  T.  n.  J-i. 

Kalansuolaus  ks.  Kalankäsittely. 

Kalansäilytys  ks.  Kalankäsittely. 

Kalanteri  (ransk.  calandre,  <  lat.  cylindrus  = 
valssi),  kankaan  tai  paperin  kuvioimiseen  tai 
kiillotukseen  käytetty  kone.  Kiilto  syntyy  toi- 
siaan koskettavien  hankaavien  valssien  vaiku- 
tuksesta. Tavallisessa  rulla-k:ssa  kiillotettava 
kudos  käy  monen  valssiparin  välitse  kiillottau- 
tuen  pääasiassa  puristuksesta,  h  a  n  k  a  u  s-k:ssa 
kiilto  syntyy  nopeammin  pyörivän  metallivalssin 


47 


Kalanviljelys — Kalastus 


48 


hankauksesta.  Kuvio-  t.  p  o  f  r  e  e  r  i-k  :ssa  pai- 
nautuu paperiin  tai  kankaaseen  kuvioita  siten, 
että  kuvioille  kaiverrettu  nietallivalssi  (patriisi- 
valssi)  painaa  kuvioitavan  kudoksen  pelimeäni- 
pään    paperivalssiin    (matriisivalssi).        .-1.    S-r. 

Kalanviljelys,  mahdollisinunan  tuottavaksi 
jiirjestetty  kalojen  kasvattaminen  keinotekci- 
sissa  tai  luonnonvesissii,  joista  luonnoiikalasto 
on  joko  tyystin  tai  viillän  merkitseviiksi  hävi- 
tetty. Suurimmaksi  osaksi  k:tä  harjoitetaan 
lammikko  viljelyksenä  (ks.  t.)  keino- 
tekoisissa vesissä.  K.  sovittaa  kalatalouteen 
peltoviljelyksen  tai  ehkä  oikeammin  sanoen  puu- 
tarhaviljelyksen  periaatteita.  Raivattuun  vesi- 
alueeseen, lammikkoon  tai  tyhjäksi  kalastettuun 
järveen  istutetaan  enimmäkseen  jo  jonkun  ver- 
ran varttuneita  kalanpoikasia  käyttökuntoisiksi 
kasvamaan.  Istutettujen  kalojen,  jos  ne  ovat 
rauhakaloja,  ei  anneta  ka.svuvesissä  vapaasti  li- 
sääntyä, jottei  jälkeläisistii  tulisi  ravintokilpai- 
lijoita  kasvukaloille.  Jälkeliiisten  liävittämiseksi 
istutetaan  kalaveteen  kasvukaloja  pienempiä 
petokaloja.  Jos  istutetut  kasvukalat  ovat  peto- 
kaloja ja  ne  kutuikään  kasvatetaan,  estävät  emo- 
kalat liikalisäUntymisen  syömällä  pienet.  Kasvu- 
kalojen  kasvukauden  kuluttua  toimitetaan  tyh- 
jeunyskalastus  ja  korjataan  saalis.  Uusien  istu- 
tettavien kasvukalojeu  hankkimiseksi  kalanvilje- 
lys turvautuu  osaksi  erikoiseen  kalanmädin  hau- 
dontaan (ks.  K  a  1  a  n  m  ä  t  i  ja  K  a  1  a  n  h  a  u- 
donta),  osaksi  erikoiseen  kutu  viljelykseen. 

T.  H.  J-i. 

Kalaporras  ks.  Kalatie. 

Kalaränni  ks.  Kalastus. 

Kalasauna  ks.  Kalastus. 

Kalastajasormus  (annulus  piscatorius),  paa- 
vin sinettisormus,  johon  on  kuvattu  Pietarin 
kalansaalis  ja  asianomai.sen  paavin  nimi. 

Kalasto,  vesialueen  kalat.  Itämeren,  Suomen- 
ja  Pohjanlahtien  kalasto  on  sekakalastoa,  osaksi 
meri-  osaksi  sisävesikalastoa.  Veden  niukka- 
suolaisuuden  takia  vain  osa  varsinaisista  meri- 
kaloista tulee  toimeen  rannikoillamme,  sitä  vastoin 
useimmat  sisävesikaloistamme  ovat  kotiutuneet 
meriimme.  Kaikkialla  näissä  esiintyvät  hyöty- 
kaloista  vain  haili  ja  merihärkä  (simppulaji), 
useimmat  muut  tärkeimmistä  merikaloistamme, 
turska,  kampela,  piikkikampela  ja  kilohaili,  ete- 
nevät suuremmissa  määrissä  Itämereltä  käsin 
vain  puoliväliin  Suomen-  ja  Pohjanlahtia,  ollen 
näiden  lahtien  perukoissa  vain  satunnaisina  kul- 
jeksijoina  tavattavissa.  Sisävesien  talouskaloja 
merissämme  ovat:  kuha,  made,  särki,  säynäs, 
lahna,  siika,  hauki  ja  ahven,  jopa  paikoin  muikku 
ja  harjuskin.  Jo  mainittujen  hyötykalojen  li- 
säksi esiintyy  merissämme  myös  vuoroin  ma- 
keassa, vuoroin  suolaisessa  vedessä  asustavia 
muuttokaloja:  lohi,  taimen,  ankerias,  nahkiainen 
ja  kuore  (merimuoto).  Sisävesissämme  esiinty- 
vät paitsi  jo  mainitulta  meressäkin  asustavia 
makeanveden  kaloja  ja  muuttokaloja  myös  seu- 
raavat talouskalat:  ruutana,  järvi-  ja  purolohi 
ja  nieriä,  eräitä  vähäpätöisempiä  mainitsematta. 
Sisävesiemme  kalaston  kokoumuksessa  on  mel- 
koinen ero  olemassa  pohjoisten  ja  eteläisten  ve- 
sien välillä.  Pohjoisissa  sisävesissämme  ovat 
ahventa  ja  haukea  lukuunottamatta,  jotka  asus- 
tavat kaikissa  maamme  vesissä,  lohensukuiset 
kalat,  varsinkin  siika,  muikku  ja  järvilohi  valta- 


kaloja. Lahnan  sukuisia  kaloja,  verrattain  pit- 
källe pohjoista  kohti  levinnyttä  särkeä  lukuun- 
ottamatta, ei  pohjoisissa  vesissämme  ole.  Maamme 
keski-  ja  eteläosien  (eteläpuolella  välimatkaa 
Oulusta  Kajaaniin)  vesissä  sitävastoin  lohen- 
sukui.set  kalat  ovat  melko  määrin  saaneet  väis- 
tyä kuhan,  kuoreen  (lohen.sukuinen  kala  tosin 
sekin,  mutta  eteläisempi  nnioto)  sekä  eritoten 
lahnansukuisten  kalojen  tieltä.  Parhaiten  lohen- 
sukuisista kaloista  pitää  puolensa  maan  etelä- 
osassakin muikku,  joka  siksi  onkin  kautta 
maamme  valtakala  ja  sisävesiemme  tärkeimpiä 
talouskaloja.  T.   B.   J-i. 

Kalastuksenhoitoylidistys  ks.  Kalastus- 
h  o  i  t  o  y  h  d  i  s  t  y  s. 

Kalastxiksenkaitsija  ks.  K  a  1  a  s  t  u  s  v  a  h  t  i. 

Kalastuksenneuvoja,  maanviljelysseuran,  ta- 
lousseuran tai  kalastajaliiton  palveluksessa  oleva 
neuvoja  kalataloudellisissa  kysymyksissä.  Ensi- 
mäiset  tällaiset  neuvojat  Suomessa  otettiin  toi- 
miinsa   in07.  T.   B.  J-i. 

Kalastus  un  elinkeinoista  vanhimpia.  Vesi- 
alueen laadun  mukaan  se  on  m  eri-,  j  ä  r  v  i- 
tai  joki-k:ta,  jos  vain  tärkeimmät  luonnon- 
vesien laadut  otetaan  huomioon.  Meri-k.  on  me 
rien,  eritoten  valtamerien  suuruuden  vuoksi  suu- 
renmoisin ja  kaikista  antavin.  K.  ei  kuitenkaan 
ole  tuottavin  tropiikkiseutujen  merissä,  joissa 
kalojen  ja  muitten  eläinten  lajirikkaus  on  suu- 
rin. Sitävastoin  ovat  lauhkeiden  vyöhykkeiden 
merikalat,  silli  ja  turska,  koko  kalatalouden  tär- 
keimmät tuotteet  maailman  markkinoilla.  Eris- 
tetyistä meristä  ovat  toiset  kalarikkaita,  kuten 
Pohjanmeri,  toiset,  kuten  Itämeri,  verrattain 
köyhiä;  tämän  ominaisuuden  määräävät  eristet- 
tyjen merien  asema  ja  yhteys  valtamerien  kanssa, 
joista  seikoista  veden  suolanpitoisuus  ja  sen  mu- 
kana monet  muut  kalojen  elämänehtoihin  vai- 
kuttavat luonnonsuhteet  johtuvat.  —  Joki-k:ista 
ovat  lohen-  ja  sammen-k:t  tärkeimmät.  Järvik. 
on  lauhkeassa  vyöhykkeessä  suureksi  osaksi  lah- 
nan- ja  lohensukuisten  kalojen  k:ta.  —  Tyh- 
jennys-k.  on  erikoinen  lammikkoviljelyksissä 
käytetty  k. -laatu. 

Meikäläisen  Itämeren,  Suomen-  ja  Pohjan- 
lahden ja  sisävesiemme  k:n  tuotteet  ovat  mel- 
koiseksi osaksi  samat  (vrt.  Kalasto).  Siksi 
käsitelläänkin  seuraavassa  kalastustuotteitamme 
ryhmittelemättä  niitä  vesien  laadun  mukaan. 
Tärkein  kalastustuotteemme  on  saaliin  suuruuden 
takia  ehdottomasti  merissämme  asustava  haili 
1.  silakka,  jonka  pyyntiä  pitkin  koko  meren- 
rannikkoamme kaikkina  vuodenaikoina,  talvisin- 
kin jään  alta,  harjoitetaan.  Paitsi  hailin  ka- 
lastamista nuotalla,  verkolla,  isollarysällä,  on 
viimeisinä  vuosikymmeninä  myös  sen  pyynti  aje- 
lehtivilla verkoilla,  ajokalastus,  päässyt  hyvään 
vauhtiin,  joten  hailin-k:ta  nykyisin  harjoitetaan 
myös  meren  selillä.  Maassamme  saadun  hailin- 
pyynnin  keskimääräinen  vuotuinen  suuruus  on 
virallisen  tilaston  mukaan  vv.  1S80-89  10, ««  milj., 
VV.  1890-99  8,8  milj.  ja  vv.  1900-09  10,si  milj.  kg. 
Saaliin  käsittely  on  alkuperäisellä  kannalla.  ■ — 
Kilohailin  kalastus,  jota  kuitenkin  voidaan  har- 
joittaa etupäässä  vain  Helsingin  ja  Hangon  väli- 
sellä rantaosalla,  toimitetaan  verkoin  alku-  ja 
loppukesästä;  saalis  on  eri  vuosina  varsin  vaih- 
televa. Virallisen  tilaston  mukaan  on  kilohailia 
tuhansissa    kiloissa    saatu    1903   66,5,   1904   253,? 


49 


Kalastus 


50 


1905  49,8,  190G  194,o,  1907  109.o  ja  1908  84,o. 
Miltei  koko  saalis  valmistetaan  osittain  koti- 
maassa osittain  Veniijällä  säilykkeiksi.  Me- 
riemnie  hailia  vastaa  sisävesissil  ainakin  suola- 
kalana muikku  ja  sisävesi-kuore  (siniäinen).  Mo- 
lempia näitä  pyydetään  suuret  määrät  verkoilla 
ja  nuotalla.  Xäitä  kaloja  koskeva  tilasto  on  var- 
sin epäluotettava.  Meressä  asustavaa  kuore-muo- 
toa pyydetään  Suomenlahden  itäosissa  hailin 
ohella  talvikalastuksessa  melkoisen  suurin  mää- 
rin. Kalastajat  etenevät  silloin  pyydyksineen 
viikkokausiksikin  rantojen  näkyvistä  meren- 
selälle,  asustaen  kuljettamissaan  majoissa  ja  jou- 
tuen toisinaan  jäitten  särkymisen  vuoksi  suureen 
vaaraan,  jopa  surmankin  suuhun.  —  Arvokkain 
kaloistamme  on  lohi,  varsinkin  merilohi,  mutta 
myös  järvi-  ja  purolohi,  taimen  ja  nieriä.  Järvi- 
ja  purolohia  saadaan  sisävesistä,  varsinkin  kos- 
kista ja  suuremmista  joista,  nieriää  Laatokasta 
sekä  jonkun  verran  eräistä  muista  Itä-Suomen 
järvistä  sekä  maan  pohjoisimmista  osista.  Meri- 
lohen ja  taimenen  pyyntiä  harjoitetaan  meressä 
Pohjanmaan  rannikolla,  eräissä  nieriinlaske- 
vissa  lohenpitoisissa  joissa  sekä  niitten  suitten 
edustalla.  Tärkeimmät  lohenpitoiset  jokemme, 
joihin  merilohi  nousee  kutemaan,  ovat  pohjoi- 
sessa Tornion,  Kemin,  Simon-  ja  Oulunjoet  sekä 
Iijoki,  etelässä  Kokemäenjoki,  Kymi  ja  Vuoksi. 
Nuotan  ja  isonrysän  ohella  käytetään  lohenpyyn- 
tiin merestä  (Pohjanlahden  pohjoisosissa)  jataa, 
virroista  ja  joista  pyydetään  lohia  suureksi 
osaksi  patcpyydyksillä.  Oulujoen  merilohen  ja 
taimenen  saaliista  on  viimeisiltä  50:ltä  vuodelta 
olemassa  tarkka  tilasto.  Sen  mukaan  on  näitä 
molempia  kaloja  yhteensä  sieltä  keskimäärin 
vuotta  kohti  saatu  seuraavat  määrät  tuhansissa 
kiloissa:  vv.  1860-69  59,s,  vv.  1870-79  44,o,  vv. 
1880-89  44,«,  vv.  1890-99  47,i  ja  vv.  1900-09  12,7. 
Lohensaalis  Oulujoesta  on  siis  viimeisenä  vuosi- 
kymmenenä ollut  varsin  niukka,  ollen  tuhan- 
sissa kiloissa  1898  vielä  43, j,  mutta  sitten  1899 
19,j,  1900  25.1,  1901  16.1,  1902  vain  6.o,  jolloin 
saalis  on  ollut  pienin;  v:sta  1903  alkaen  se  on 
jälleen  osoittanut  hiljaista  nousua.  Syyt  vähe- 
nemiseen ovat  monet,  osaksi  ne  ehkä  ovat  tunte- 
mattomiakin. Koko  maan  lohensaalis  (meri-,  järvi-, 
purolohen  ja  nieriän  saalis)  on  virallisen  tilaston 
mukaan  keskimäärin  vuotta  kohti  tuhansissa 
kiloissa  ollut  vv.  1880-89  550,  vv.  1890-99  567  ja 
VV.  1900-09  279.  Myös  siika,  joka  esiintyy  eten- 
kin meressä,  lohenpitoisissa  joissamme  ja  Laato- 
kassa, mutta  myös  muissakin  suurimmissa  ja 
eritoten  pohjoisissa  sisävesissämme,  on  kalastuk- 
semme arvokkaimpia  tuotteita.  Siiankin  saalis, 
joka  virallisen  tilaston  mukaan  (harjus  tosin  mu- 
kaan luettuna)  on  keskimäärin  vuotta  kohti  tuhan- 
sissa kiloissa  ollut  vv.  1880-89  1,042,  vv.  1890-99 
919  ja  VV.  1900-09  539,  on  tuntuvasti  vähentynyt. 
Vähennyksen  aiheuttaneet  syyt  ovat  osaksi  liika- 
kalastus,  osaksi  alaikäisten  siikain  meneminen 
hailirysiin,  minkä  johdosta  ne  tulevat  ennen  ai- 
kojaan pyydystetyiksi,  sekä  kutupaikkojen  pilau- 
tuminen  joissa.  —  N.  s.  suomuskaloista  tärkeim- 
päin  ahvenen  ja  hauen  pyynti  koukuilla,  ver- 
koilla, rysillä  ja  muitten  kalojen  keralla  nuo- 
tallakin on  yleistä  kautta  maan.  Lahna,  kuha  ja 
säynäs  esiintyvät  vain  maamme  keski-  ja  etelä- 
osissa, missä  lahnalla  ja  kuhalla  on  kumpaisella- 
kin   erikoiset,    maineen    saavuttaneet    esiintymis- 


alansa  (Vesijärven  lahna,  Vanajavedeu  kuha). 
Suomuskalcjen  pyynnistä  tilasto  ei  ole  ollen- 
kaan luotettava.  Muista  kalastuksistamme  mai- 
nittakoon vielä  mateen,  kampelalajien,  turskan 
ja  ankeriaan  pyynti.  Madetta  pyydetään  var- 
sinkin talvisin  jään  alta  koukuilla  ja  rysillä. 
Kampelaa  ja  sen  vielä  suolaisempaa  vettä  vaati- 
vaa seuralaista,  piikkikampelaa,  kalastetaan  syk- 
syin keväisin  verkoilla  lounaisella  ja  läntisellä 
osalla  eteläistä  rannikkoamme.  Samoilla  seu- 
duilla harjoitetaan  myös  turskanpyyntiä  koukku- 
py.vdyksillä,  etupäässä  pitkälläsiimalla.  Atlan- 
tin syvyyksissä  kutevaa,  meille  verrattain  van- 
hanp  ja  kookkaana,  n.  30-40  cm:n  pituisena 
saapuvaa  ankeriasta  pyydetään  meren  rannikoilla 
ja  niissä  sisävesissä,  mihin  se  runsaslukuisem- 
pana pääsee  nousemaan,  vain  koukuilla.  Maasta 
pois  (Atlantille  takaisin)  muuttavia  pyydetään 
meillä  vain  Kyminjoen  Ahvenkoskessa,  missä  on 
ainoa  ankeriaspatomme,  sekä  viime  vuosina  pa- 
rissa kohden  (Porkkalassa,  Tvärminnessä)  etelä- 
rannikoillamme, jcssa  pyyntineuvona  on  käytetty 
ankeriasrysää.  —  Meikäläisiin  kalastustuottei-.iin 
on  vielä  luettava  rapu.  Sen  pyynti  oli  maamme 
eteläosissa,  missä  sitä  runsaasti  esiintyi,  varsin- 
kin 1890-  ja  1900-luvuilla  varsin  huomattava. 
Eapuruton  hävitysten  vaikutuksesta  oli  nimittäin 
rapujen  kysyntä  Keski-Euroopassa  varsin  suuri 
aiheuttaen  vilkkaan  kysynnän  meilläkin.  B.;tto 
saapui  meillekin:  1893  Vuoksen  vesistöön,  1907 
Kokemäenjoen  vesistöön,  parhaimpaan  rapualu.^e- 
seemme.  Jälkimäisen  ruton  vaikutuksesta  rapujen 
vienti  alenikin  maastamme,  oltuaan  '896-1906 
keskimäärin  vuotta  kohti  12,»  milj.  rapua,  vain 
2.9  miljtksi  1909  ja  2,«  milj.  1910.  —  Myös  helmi- 
simpukan  pyyntiä  on  maassamme  ennen  paikoin 
harjoitettu.  —  Kuten  edellä  esitetystä  käynee  esille, 
on  ainakin  arvokkaimpien  kalojen  kalastus  osoit- 
tanut selviä  huonontumisen  oireita.  Tämä  seikka 
on  tulos  hyvinkin  monen  syyn  yhteisvaikutuk- 
sesta. Toiset  niistä  ovat  verrattain  helposti  kek- 
sittävissä, toiset  kaipaavat  perinpohjaista  tie- 
teellistä selvittelyä.  Yhtenä  erittäin  painavana 
syynä  on  kuitenkin  se  seikka  mainittava,  että 
mitä  arveluttavin  tietämättömyys  ja  käsitteiden 
sekaannus  vallitsee  kalataloudellisiin  kysymyk- 
siin nähden  kaikissa  yhteiskuntaluokissa,  jopa 
joskus  ammattimiehinä  ja  asiantuntijoina  esiinty- 
vissäkin, mikä  onkin  luonnollista,  koska  maas- 
samme ei  milloinkaan  ole  ollut,  eikä  vieläk.'iän 
ole  tarpeelliseksi  katsottu  korkeakoulu-opetusta 
eikä  tutkimusta  tällä  alalla;  tuskin  lienee  edes 
paremmanpuoleista  alkeisopetustakaan  ollut  saa- 
tavissa. Harrastus  kalastuksen  ja  kalatalouden 
edistämiseksi  on  kuitenkin  nykyisin  varsin  \il- 
kas.  "    "  T.  H.  Ji. 

Kalanpyydykset  ja  pyyntitavat. 
Samoinkuin  metsästys  on  kalastuskin  alku- 
aikoina vaatinut  ihmisen  läsnäoloa,  s.  o.  hänen 
välitöntä  ahertamistaan.  Vasta  kohoava  kehitys 
on  luonut  itseottavat  pyydykset,  jotka 
vangitsevat  riistan  silloinkin,  kun  pyyntimies 
on  poissa.  Kalastustavat  voidaan  jakaa  kuu- 
teen päälajiin:  isku-,  pisto-,  silmukka-, 
saarto-,  sulku-  ja  verkkokalastuk- 
seen. Ensinmainittu  kalastuslaji  polveutuu  jo 
ajoilta,  jolloin  ihmisellä  ei  ollut  vielä  minkään- 
laisia erikoisia  kalastimia.  N.  s.  kolkka-,  ha- 
mara-   1.    nuijakalastuksena,    jota   har- 


61 


Kalastus 
Kalastus  I. 


52 


ia  I 


18. 


12. 


1.  Luuta-atrain  (Polyneesla).  —  2.  Kaksisorppainen  atrain  (Laoteis-Ameriiklia).  —  3.  Kalakirves.  —  4.  Kopra.  —  5.  Launi. — 
6.  Nokkanen  I.  puukoukku.  —  7.  Metallikoukkuju.  —  8.  Helmiäiskoukku  (Polyneesia).  —  9.  Syvä-  1.  pohjaonki.  —  10.  Lehti- 
uistln.  —  11.  Polo.  —  12    Vela.  —  13  Liippi.  —  14.  EoUerokobo.  —   15.  Kannonkives.  —  16.  Koppikives.  —  17.  Taskuklres 


joit«taan  ohuilla  lumettomilla  syysjäillä,  se  on 
vieliikin  pohjoisissa  maissa  tunnettu.  Pisto- 
kalastukseen,  jonka  ottavuus  perustuu  sii- 
hen, että  kalastin  työntyy  kalan  ruumiiseen,  lue- 
taan atrain-,  launi-,  koukku-  ja  a  m- 
m  u  n  t  a-p  yynti.  Atraimet  (ks.  t.)  ovat 
kahta  lajia;  pisto-  ja  lyöntiatraiuiia. 
Pistoatraimen  (arinan,  abinkaan, 
t  u  u  1  a  a  n)  alkumuoto  on  keihäs.  Osumisen  var- 
mentamiseksi pantiin  sen  alkuperäisen  yhden  te- 
rän, piin  1.  sorpan  lisäksi  muita:  jos  ne  si- 
joitettiin ympyrän  piiriin,  syntyi  luuta-  (kuva 
1:  Melaneesia,  Polyneesia).  jos  riviin,  tavallinen 
atrain,  joka  2-  (kuva  2)  tai  3-piisenä  tava- 
taan m.  m.  Grönlannissa  ja  Luoteis-Ameriikassa. 
Sen  atraimen  terä,  jota  suomalaiset  pakanuu- 
tensa viimeisinä  aikoina  tässä  maassa  käytti- 
vät, oli  pantu  kokoon  kahdesta  kolmipii.sestä 
osasta,  jotka  oli  sidottu  kiinni  yksi  ku.nnialle- 
kin  puolen  varren  päätä  (ks.  Atrain,  kuva). 
Tästä  n.  B.  kynsiatraimesta  (kynsis 
varteen  upotettava  osa)  ovat  muodostuneet  muut 
suomalaiset  atrainmuodot:  viuhka-,  lapa-, 
selkä-      ja      kaariatraimet.       Lyönti- 


atraimia  käytetään  paraastaan  k  a  1  a  k  i  r- 
veiksi  (kuva  3),  s.  o.  aseiksi,  joilla  saalis 
otetaan  koukkupyydyksistä.  Pimeällä  t  u  u  1  a  s- 
taessa  pidetään  valaistusaines,  tervakset, 
rautaisessa,  veneen  kokkaan  kiinnitetyssä  kop- 
rassa (kuva  4).  —  Launi  (kuva  5)  on  suippo- 
päinen,  keskeä  kannatuslankaan  kiinnitetty  pui- 
nen tai  luinen  tikku,  jolla  jotkut  luonnonkan- 
sat pyydystelevät  vesilintujakin  (Uudet-Hebridit, 
Luoteis-Ameriikka,  Grönlanti).  Sen  pohjalla  on 
mahdollisesti  syntynyt  kolmihaarainen  (oksan 
haarukasta  tehty)  puukoukku  1.  nokka- 
nnn  (kuva  6),  jonka  senkin  keskipalkkaan  pe- 
ruke  on  sidottu.  Vähitellen  on  sitten  kannatin- 
lanka  noussut  koukun  varsipuolen  päähän,  jossa 
se  tavallisesti  on  metallikoukuissa.  Näiden 
(kuva  7)  teräpuoli  on  varustettu  v  ä'ä  1 1  ;l  ja 
varsipuoli  kannatuslangan  kiinnittämistä 
varten  joko  lehdellä  tai  silmuksella. 
P  e  r  u  k  e  on  kannatuslangan  osa,  joka  on  peto- 
kalan hampaitten  varalta  tehty  tavallista  vah- 
vempi, ratastin  se  osa,  joka  koukun  tai 
perukkeen  yhdistää  emälankaan.  Vie- 
heeksi sanotaan  sitä  koukun  kiintonaista  osaa, 


m 


Kalastus 
Kalastus  II. 


o-i 


19. 


"=:«&" 


20. 


23. 


26. 


21. 


19.  Kuiirilsa.  —  20.  Sunria.  —  21.  Eierrennotta.  —  22.  Jalkakela.  —  23.  Jukko.  —  24.  Jääkpnka.  — 
25.  Uittohanko.  —  26.  KSsälä.  —  27.  Kierimet 


joka  kiillollaan  tai  värillään  houkuttelee  kalaa 
koukkuun;  se  tavataan  useimmissa  uistinlajeissa, 
joitten  joukkoon  ovat  luettavat  myös  monet  poly- 
neesialaiset  helmiäiskoukut  (kuva  8).  Onkimi- 
nen on  varmaan  se  pyyntitapa,  jota  lau- 
neilla  ja  koukuilla  aikaisemmin  on  harjoitettu. 
Onkipyytöjä,  joitten  pääosia  ovat  onki 
(=  k  o  u  k  k  u),  s  i  i  m  a  ja  vapa,  on  monenlaisia: 
matala-,  syvä-  (kuva  9),  harjus-,  lohi-, 
perho-,  polvi-,  talvi-,  h  a  u  e  n  o  n  k  i.  U  i  s- 
t  a  m  i  s  e  k  s  i  sanotaan  vieheellä  varustetun  kou- 
kun soutamista;  uistimet  ovat  m.  m.  lehti- 
(kuva  10),  lusikka-,  p  r  o  p  e  1 1  i-  ja  täky- 
uistimia.  Itseottavia  koukkupyydyksiä  ovat 
erilaiset  polo-  (kuva  11)  ja  v  e  1  a-  1.  selkä- 
1  a  n  k  a-p  y  y  d  ö  t  (kuva  12),  joitten  osina  mai- 
nittakoot  s  a  i  1 1  a,  painot  (riippa,  jalka- 
kivi,  päätekivi,  välikivi,kuvaskivi), 
pohjavarpu,  erilaiset  kannattimet  (t  u  p  u  r  i 
1.  polon  paikkamerkki,  kärppä  1.  polokoukun 
kannatin,  kuvas  1.  velan  paikkamerkki,  kuilu 


1.  selkälangan  kannatin)  sekä  eri  tarkoituksiin 
käytetyt  langat  (jalka-,  täky-,  selkä-  1. 
emä-,  kuilulanka).  —  Silmukkaka- 
lastusta  harjoittavat  parhaastaan  poikaset 
huvin  vuoksi:  rihmainen  tai  vaskinen,  vapaan 
kiinnitetty  lankaraksi  ojennetaan  hauen  ruu- 
miin ympäri  ja  kala  kiskaistaan  ylös.  — 
Saartokalastusta  on  haaveilla  ja  erilai- 
silla nuotilla  pyynti.  Jotkut  luonnonkansat  pyy- 
tävät sopivissa  tilaisuuksissa  kaloja  kädellään- 
kin ;  tätä  aikaisinta  pyydystä  voi  syyllä  pitää 
haavin  1.  Hipin  perusmuotona.  Haavia  käy- 
tetään maassamme,  paitsi  apuneuvona  muutamia 
pyydyksiä  kokiessa  ja  kaloja  ammentaessa,  myös- 
kin itsenäisenä  kalastimena.  Niin  valmistetaan 
esim.  Kokemäen,  Kemin  ja  Tornionjoella  erin- 
omaisen siroja,  taipuvalla  vanteella  varustettuja 
lippoja,  joilla  siikoja  koskipaikoista  nostetaan. 
Sisämaan  järvillä  ovat  yleisiä  n.  s.  1  i  i  p  i  t,  s.  o.  le- 
veät, punaisilla  tilkuilla  y.  m.  kalakukilla 
varustetut,  nuoralla  pohjasta  suoraan  ylösnostet- 


55 


Kalastus 


66 


tavat  haavit  (kuva  13).  joilla  onkirisuilta 
I.  turoilta  1.  tokeilta  ahvenia  pyydetään. 
—  Toinen  saartokalastuksen  väline  on  nuotta, 
joka  alkuasteellaan  varmaan  tehtiin  luonnon  vä- 
littömästi tarjoamista  aineksista;  vielii  Ssken  oli 
Tahiti"lla  eräänlainen  lehtinuotta  kUytäuuössä. 
Alkuperäisimpien  havasnuottien  joukkoon  ovat 
luettavat  samojedien  pajunkuoresta  ja  eskimo- 
jen meri-imettävSisten  jänteistä  valmistamat. 
Maamme  nuottapyydykset  voidaan  jakaa  kuuteen 
päiilajiin:  kulteisiin.  vatoihin,  kuu- 
ritsoihin,  suurioihin,  kierrenuot- 
t  i  i  n  ja  tavallisiin  keskipovisiin.  Kulteet 
ja  kuuritsat  ovat  säännöllisesti  povettomia;  sama 
on  usein  laita  vatojen  ja  kierrenuottien  (i  n  o- 
jen).  Havasnuotat  tavallisesti  varustetaan:  1) 
pauloilla  eli  syrjiin  kiinnitetyillä  nuorilla, 
ettei  nuotta  apajoidessa  vetäytyisi  kokoon,  2) 
kannatttmilla  ja  painoilla,  jotka  pitä- 
vät lasketun  nuotan  pystyssä  (niillä  varustamista 
sanotaan  kalutukseksi),3)  riskaimeUa 
1.  vetonuoralla.  joka  sidotaan  yläpaulan  pää- 
hän, 4)  sorasimillal.  nuoralla,  jonka  toinen 
pää  (a  I  a  s  o  r  a  s  i  n)  sidotaan  ala-  ja  tolnen(y  1  ä- 
s  o  r  a  s  i  n)  yläpaulan  päähän  (siihen  kiinnitetään 
vetoköysi).5)  kahlepuulla,  joka  siulaan 
sidottuna  pitää  tämän  määrätyn  korkeana.  Povi 
1.  perä  1.  pussi,  johon  kalat  apajoidessa  painu- 
vat, liitetään  usein  pauloihin  ja  viereisiin  hapai- 
siin siten,  että  suuaukko  1.  kita  1.  nielu  muo- 
dostuu neliömäiseksi :  tämän  neliön  ylä-  ja  ala- 
syrjää  sanotaan  leuaksi- — (ylä-  ja  alaleu- 
aksi); poven  peräpää  onsapan;  sikkol.sa- 
panaukko  =  se  tai  ne  lävet,  joitten  kautta  ka- 
lat sappamesta  karistetaan.  Havasnuotan  päätä 
sanotaan  siulaksi,  sitä  seinäosaa,  joka  sijait- 
see poven  ja  siulan  välissä,  reideksi,  seinän 
korkeutta  1  i  i  n  a  v  u  u  d  e  k  s  i  ja  pituutta  siula- 
V  uudeksi.  Kannattimet  ovat  joko  1  a  u- 
d  u  k  s  i  a  (kuva  18)  tai  k  o  1 1  e  r  o  k  o  h  o  j  a  (kuva 
14),  painot  kannonkiveksiä  (kiinni  k  a  n- 
tomessa  1.  kieluksessa,  kuva  15),  koppi- 
kiveksiä  (kuva  16),  kolleroita  (vrt.  kuv. 
14),  sompia  (kuva  18)  tai  taskukiveksiä 
(kuva  17);  asemansa  mukaan  kivekset  ovat 
reisi-,  k  o  i  r  i  o-  (siulassa),  s  u  u  n  t  i  o-  (alaleu- 
assa) ja  p  o  v  i  k  i  V  ek  s  i  ä,  kannattimet  reisi- 
japovikohoja  (kalkku  yläleuassa,  1  o  k  k  o 
poven  päällä) .  —  Kulteet  (ks.  Ajoverkko, 
kuva  18)  ovat  10-140  cm  pitkiä  tasaliinaisia  virta- 
nuottia,  joilla  pyydetäiin  lohia  ja  siikoja.  Ne  ovat 
varsin  laajalti  käytännössä  niinhyvin  Euroopassa 
kuin  Aasia.ssakiu  ja  ovat  varmaan  kuuluneet  suo- 
malaisten kalastimiin  jo  n.  s.  suomalais-ugrilai- 
sena  aikana.  Kaikkia  eri  kuUelajeja  kuljetetaan 
alavirtaan,  mutta  apaja  tehdään  milloin  ran- 
nassa, milloin  selkävedellä.  Jälkimäisessä  tapauk- 
sessa kuUe  skandinaavilaiseen  tapaan  ennen  nos- 
tamista usein  k  i  e  h  i  t  ä  ä  n,  s.  o.  soudetaan  kak- 
sinkertaisen pesän  muotoon.  —  Vadat  ovat 
pikku  nuottia,  joita  pari  tai  kolme  henkeä  kahle- 
puista  kuljettaa  kaalaten  pitkin  tyvenvesien  ran- 
toja ja  poukamia.  Niillä  saadaan  paraastaan 
pientä  kalaa.  —  Kuuritsa  (kuva  19),  jota 
käytetään  ainoa-staan  maamme  kaakkoisosissa,  on 
venäläinen  laina.  Vedettäessä  asetetaan  jaluk- 
silla juok.sevat  siivet  45"  kulmaan.  Pyyntiin, 
joka  tapahtuu  heinikkorannoilla,  ottaa  osaa  kolme 
miestä:   kaksi  vetää  jalasten  nokista  ja  yksi  oh- 


j:ia  kulkua  peräsauvasta.  —  Suuria  (kuva 
20)  on  havaspussi  eli  -povi,  jolla  pyydetään 
lohta  ja  siikaa.  Sen  suun  kulmista  juoksevat 
nuorat,  joista  pyydystä  kuljetetaan  myötävir- 
taan. Suun  alalaidan  pitävät  painot  pohjassa. 
Suuria  on  Venäjällä  ja  Aasiassa  levinnyt  laa- 
jalti. Se  on  suomalaisille  jossakin  muodossa  var- 
maan jo  suomalais-ugrilaiseen  aikaan  ollut  tun- 
nettu. —  Kierrenuotat  ovat  siitä  omituisia,  että 
niiden  povi,  jos  se  on  olemassa,  on  toisessa  siu- 
lassa (kuva  21).  Ne  potkitaan  yhdestä  veneestä 
renkaan  muotoon,  ja  niillä  pyydetään  paraas- 
taan siikaa  ja  lohta.  Ennen  niitä  käytettiin 
siellä  täällä  sisämaankin  vesillä,  nyt  sen  sijaan 
vain  paikoitellen  rannikoillamme  ja  Laatokalla. 
Maamme  ulkopuolella  kalastetaan  niillä  m.  m. 
Inkerissä  ja  Ääuisjärven  tienoilla.  —  Keski- 
p  o  V  i  s  e  t  nuotat  ovat  kooltaan  hyvin  vaihte- 
levia: sisämaassa  ovat  n.  s.  rantiit  pienim- 
mät, rannikoilla  hailinuotat  suurimmat. 
Mantsinsaarella  Laatokalla  tavataan  maamme 
ehkä  isoimmat  keskipoviset  nuotat;  niiden  pituus 
nousee  aina  400  syleen.  Rannikoilla  on  suurin 
nuottapyynti  käynnissä  talvisin,  sisävesillä 
avoveden  aikana.  Pintaan  noussutta  muikkua 
pyydetään  kesäisin  n.  s.  kohonuotalla, 
s.  o.  tavallisella  keskipovisella,  johon  kannatti- 
mia  on  pantu  niin  runsaasti,  että  pyydys  py- 
syy pinnassa.  Apaja  (ks.  t.)  on  sen  mukaan, 
tapahtuuko  pyynti  jäätymättömästä  vai  jääty- 
neestä vedestä,  avo-  tai  r  a  h  e  a  p  a  j  a.  Vetä 
misen  helpottamiseksi  käytetään  kelaa  (vene-, 
kelkka-,  jalka-,  kuva  22),  jonka  osia  ovat 
tukki,  korva  ja  kampi.  Mainittakoon 
myös  seuraavat  tarvekalut :  u  p  p  i  1.  salko,  jolla 
veneet  ankkuroidaan,  kun  nostattaminen  rannalle 
ei  käy  päinsä;  v  ä  1  i  v  e  r  k  k  o,  joka  samassa 
tapauksessa  lasketaan  veneitten  väliin;  jukko 
(kuva  23),  jolla  rahenuottaa  hartiavoimin 
vedetään;  p  e  i  n  u  t,  kaksi  salkoa,  joitten  avulla 
rahenuotan  reidet  nostettaessa  saatetaan  kulke- 
maan lähellä  pohjaa,  etteivät  kalat  pääsisi  livis- 
tämään; parva  1.  esivaate,  joka  suojelee  kas- 
tumiselta; jouhikkaat  1.  jouhikäsineet; 
jouhisukat;  jääkengät  1.  nahkahihnaan 
kiinnitetyt  rautahokit,  jotka  kenkäin  alle  sidot- 
tuina iljanteisella  jäällä  estävät  luisuma.sta 
(kuva  24).  Raheapajalla  tarvitaan:  tuura 
avantojen  syytämiseen,  lapio  niiden  puhdista- 
miseen, uittosalko  köyden  kuljetukseen, 
uittohanko  (kuva  25)  salon  työntäun.seen, 
k  ä  s  ä  1  ä  (kuva  26)  salon  tavoittelemiseen. 
Nuottakunnan  sanotaan  muodostavan  nii- 
den kalastajain.  jotka  sitoutuvat  j'hteisellä  tai 
yhteisillä  nuotilla  apajoimaan  määrätyillä  kala- 
vesillä; nuottueen  niiden,  jotka  kussakin  eri 
tilaisuudessa  nuotalla  pyytävät.  Ahdinpuut 
eli  telineet,  joilla  nuotta  kuivataan,  ovat  joko 
V  a  p  e  i  t  a  1.  haarapäisiä  pystyseipäitä,  u  1  k  u  j  a 
1.  yksijonoisia  selkoimia,  vakio  ja  1.  kuksi- 
jonoisia  selkoimia,  k  i  e  r  i  m  i  ä  I.  nelikulmaan 
asetettuja  selkoimia  (kuva  27) ;  kärykset 
ovat  oksantyvillä  1.  nauloilla  varustettuja  sel- 
koimia. Usein  säilytetään  nuotta  samoinkuin 
jotkut  muutkin  pyydykset  erityisessä  rannalle 
tehdyssä  harvaseinäisessä  rakennuksessa  eli  t  a- 
1  a  a  s  8  a.  Kaukaisilla  apajapaikoilla  hakevat  ka- 
lastajat suojaa  n.  s.  kalasaunoissa,  jotka 
ennen      useinkin      olivat      osaksi      maan-alaisia, 


57 


Kalastus 
Kalastus  III. 


58 


28.  Saippu. 


29    Kieirekatiska.  —  30.  Herttakatiska.  —  31.  Vitsamerta.  —  32.   Xahkiais-  1.  silmumerta. 
—  34.  Patorjsa.  —  3.i.  Eysa.  —  36.  Häkki.  —  37—38.  Karsinapato. 


33.  Salemerta 


mutta  nyt  miltei  kauttaaltaan  maan-päällisiä.  — 
Sulkukalastuksen  välineet  voidaan  tar- 
koituksensa mukaan  jakaa  kahteen  lajiin:  vangit- 
seviin osiin  eli  itse  pyydyksiin  ja  niihin 
aitoihin  1.  patoihin,  jotka  pyydyksiin  johta- 
vat. Alkuperäisempi  näistä  kahdesta  tekijästä 
on    pato;    ennenkuin    varsinaisia    pyydyksiä    oli 


olemassa,  kalastettiin  näet  pelkästään  sen  avulla: 
kalat  häädettiin  tarpomalla  sulkua,  patoa  vas- 
taan, jossa  ne  seipäin  lyömällä  tai  jollakin 
muulla  sopivalla  tavalla  kuoletettiin  tai  vangit- 
tiin. Paremmin  saatiin  kalat  talteen,  kun  laa- 
dittiin joko  kiilan  muotoon  johdettujen  pato- 
seinien  välille  niinikään  kiilamainen,  ylösnostet- 


59 


Kalastus 

Kalastus  IV. 


60 


39.  l8or>s».  —  40.  Kostepato  Kymijoella. 


41.  Snojapnto  Pielisjoella, 
pato  Tornionjoella. 


—  42.  Raatinpato  Oulujoella.  —  43.  Lava- 


tava  kori  tai  lyötiin  peräkkäin  kaksi  patoa, 
joista  yläpuolinen,  aitaukseen  1.  karsinaan 
johtava,  varustettiin  nielulla.  Edellisen  menettely- 
tavan pohjalla  syntyivät  lanat.  Vangitsevilla 
osilla  varustamattomia  olivat  ja  ovat  myös  pri- 
mitiiviset merien  rannoille  tehdyt  vuoksipadot, 
jotka  vähitellen  muodostuvat  pyöreiksi,  johde- 
aidoilla  varustetuiksi  pesiksi  1.  katiskoiksi. 


Lanat,  jotka  aina  asetetaan  suu  vastavirtaan 
ja  jotka  vangitsevat  kaloja  veden  paineella  ja 
omalla  ahtaudellaan,  ovat  meidän  maassamme 
kahta  lajia:  vitsoista  nidottuja,  halaistun  keilan 
tai  kartion  tapaisia  suippuja  (kuva  28)  tai 
hapaasta  tehtyjä  pussimaisia  r  u  o  n  i  a.  Suipuilla 
pyydetään  pikku  puroista  kevättulvien  aikana 
kutukalaa,    ruonilla   koskista   parhaastaan   siikaa 


61 


Kalastus 
Kalastus  V. 


62 


44. 


49. 


45, 


44.  Eirstupato  Kyminjoella.  —  45.  Lohiarkku.    -  46.  Havaskudelma:  käpy,  kalvoin  ja  kapulat. 
47 — 48.  Karkkeja.  —  49.  Laskoksille  pauloitus. 


ja  lohta.  Erityisenä  lajina  lanoja  ovat  n.  s. 
potkut  (kuva  42),  jotka  pannaan  kokoon  si- 
ten, että  havas  taitetaan  kaksinkerroin  ja  muista 
syrjistään  ommellaan  yhteen  paitsi  siuloista, 
jotka  siipinä  jättävät  kulun  perään  vapaaksi. 
Potkut  ovat  lappalaiskarjalaista  alkuperää.  Sui- 
put  ovat  suomalaisille  olleet  varmaan  tunnettuja 
jo  aikoja  ennen  heidän  tähän  maahan  tuloaan; 
ruonat  he  sitävastoin  ovat  saaneet  lainana 
lännestä  päin.  —  Katiskat  ovat  vahvoista 
päreistä  eli  säleistä  lyötyjä  pikku  aitauksia, 
joilla  meidän  maassamme  tyvenistä  vesistä 
pyydetään  keväisin  kutukalaa.  Ne  ovat  teko- 
tapaansa nähden  joko  kierre-  (kuva  29)  tai 
herttakatiskoita  (kuva  30) ;  jälkimäiset 
varustetaan  usein  porstualla  ja  siivillä. 
Nykyisten  hämäläisten  esi-isät  oppivat  tunte- 
maan katiskan  jo  ennen  tähän  maahan  tuloaan 
jonkun  slaavilaisen  kansan  välityksellä;  suoma- 
laisten kautta  tuli  katiska  tunnetuksi  Ruotsissa. 
—  S  nipusta  on  kehitetty  merta  siten,  että 
siihen  on  lisätty  nielu.  Vanhimpia  mertalaje- 
jamme  on  n.  s.  vitsamerta  (kuva  31),  jo- 
hon suomalaisten  esi-isät  näyttävät  tutustuneen 
ainakin  jo  alkusuomalaisena  aikana.  Syrjä- 
nien  välityksellä  on  karjalaisten  käsiin  tullut 
männynsäleinen,  sapan-aukkoinen  merta  (kuva 
33).  Suomalaisten  omaa  keksintöä  on  ainek- 
seensa nähden  päremerta.  Rihmamer- 
rat  ovat  tulleet  vitsamertoja  myöhemmin  käy- 
täntöön ja  niinpä  useat  lainana  lännestä  päin. 
Samalta  suunnalta  ovat  lainoja  useimmat  n  a  h- 
k  i  a  i  s-  1.  silmu-   (kuva  32)   ja  1  o  h  i  m  e  r  r  a  t. 


Rlhmamertojen  pohjalla  ovat  syntyneet  rysät, 
jotka  —  kuten  nimikin  jo  osoittaa  —  suoma- 
laisella pohjalla  ovat  skandinaavista  alkuperää. 
Sisämaassa  ne  ovat  suureksi  osaksi  vallanneet 
katiskain  aseman  kutukalan  pyydyksinä  keväällä. 
1500-luvulla  tulivat  Pohjanmaalla  ensimäiset  kor- 
vakolliset  patorysät  (kuva  34)  siian-  ja  lohen- 
pyynnissä käytäntöön.  Aivan  myöhäistä  alku- 
perää ovat  ne  jättiläisrysät,  joilla  rannikoil- 
lamme siikoja  ja  haileja  pyydetään  (kuva  "9). 
Rysän  eri  ontelolta  ovat  emusta  (kuva  35  a), 
m  i  e  h  u  s  t  a  (kuva  35  6),  porstua  (kuva  35  c) , 
perä  (kuva  35  e) ;  rysän  sappamessa  on  ta- 
vallisesti s  i  k  k  o  1.  aukko,  jonka  kautta  kalat 
otetaan  ulos.  Rysät  varustetaan  rantaan  johta- 
valla johdeaidalia  1.  hännysteellä,  ja  iso- 
rysien eteen  tehdään  erityisistä  havaskappaleista 
n.  s.  potkuista  aitauksia  1.  pesiä  (kuva  39) . 
—  Yhdeltä  puolen  katiskoja,  toiselta  puolen  mer- 
toja  muistuttavia  ovat  ne  häkki  nimiset  pyy- 
dykset, joilla  muutamin  paikoin  maassamme  lo- 
hia koskista  kalastellaan.  Ne  tehdään  3-  tai 
4-kulmaiset  (kuva  36),  päältä  avonaiset  ja  joko 
pystyistä  tai  vaakasuorista  kepeistä.  Suomeen 
jälkimäiset  ovat  ruotsalaisten  kautta  kotiu- 
tuneet. ■ —  Sulkukalastimiin  johtavat  seinät  1. 
padot  ovat  varsin  monenlaisia.  Pikku  kalan 
pyyntiä  varten  ne  tehdään  milloin  kivistä  mil- 
loin risuista,  joita  jälkimäisiä  asetellaan  vaa- 
jojen varaan.  Muutamissa  Oulun  kihlakunnan 
joissa  on  isoja  kivipatoja.  jotka  ovat  vanhoilta 
ajoilta  peräisin.  Siihen  nähden,  taittaako  pato 
koko    vai    osan    joesta,    sanotaan    sitä    poikki- 


63 


Kalastus 


64 


tai  korva-  1.  r  a  n  t  a  p  a  d  o  k  s  i.  Lohien  ja 
siikojen  pyyntiä  varten  rakennetut  sulkulaitok- 
set  jakaantuvat  seitsemään  lajiin:  karsina-, 
sarja-  (t.  lima-),  koste-,  suoja-  ja 
kirstupatoihin  sekä  o  t  a  v  i  i  n  ja  lohi- 
arkkuihin.  Ensinmainitut  ovat  isoja,  suora- 
kaiteen muotoisia,  jokiin  lyötäviä  aitauksia,  joi- 
hin yhden  tai  kahden  portin  kautta  yksi  tai 
kaksi  vartta  johtaa  kalat.  Eri  osilla  ovat  omat 
nimensä:  esim.  karsinassa  (kuva  37)  pesä  A, 
varsi  2?,  nostos  a,  maalaita  g,  h,  sau- 
vasperä  f,  selkä  laita  e,  niska  b,  sarvi 
d,  sappi  c;  maalaidan  jakaa  portti  1.  s  u  u- 
reikä  ala-  ja  y  1  ä  1  e  n  k  a  a  n.  Pesistä  noste- 
taan saalis  tavalli.sesti  kahden  kulteen  avulla 
(kuva  38;  ks.  Ajoverkko):  toinen  näistä  ase- 
tetaan sauvasperään  ja  toista  kuljetetaan  nis- 
kalta virran  mukana  edellistii  vastaan;  yhteen 
saatettuina  nostetaan  kulteet  yhtaikaa  ylös,  jol- 
loin kalat  seuraavat  mukana  niiden  välissä. 
Karsinapadot  ovat  alkuasteisessa  asussaan  suo- 
malaisten kansain  keskuudessa  ikivanhaa  alku- 
perää ja  ovat  meidän  maassamme  kotiutuneet 
isoimmilla  Pohjanmaan  joilla.  —  Karsinapadoista 
ovat  ehkä  kehittyneet  muutamat  niistä  merroilla, 
rysillä  ja  potkuilla  kalastavista  lohi-  ja  siika- 
padoista,  joita  —  aina  sen  mukaan,  onko  niiden 
seinät  tehty  nitomalla  yhdistetyistä  saloista  vai 
karsimattomista  koivuista  —  sanotaan  sarja- 
tai  limapadoiksi.  Koste-  ja  suoja- 
patoja lyödään  tyventöjen,  s.  o.  kalojen  lepo- 
sijain  aikaansaamiseksi  virtavesiin;  edellisistä 
pyydetään  joko  kulteilla  (Oulujoki)  tai  padoilla 
(kuva  40,  Kyminjoki),  jälkimäisistä  (kuva  41) 
verkoilla.  Useimmat  tähän  asti  puheena  olleista 
padoista  ovat  n.  s.  jalkapatoja  (kuva  42), 
s.  o.  sulkulaitteita,  jotka  lepäävät  pohjaan  lyö- 
dyillä seipäillä  tai  paaluilla.  Vaaja  (c)  on  jo- 
kainen joko  pystysuoraan  tai  vinosti  vastavirtaan, 
ny  de  (d)  jokainen  vinosti  myötävirtaan  isketty 
jalka:  vaaja  ja  nyde  muodostavat  jalkaparin. 
Jalkojen  päihin  vaakasuoraan  kiinnitetyt  orret 
ovat  s  ä  y  1  i  ä(6) ;  kaikki  padon  säylät  yhde.ssä  ovat 
padon  selkä.  Kaksiselkäi  siksi  (kuva  43) 
sanotaan  patoja,  joissa  on  kaksi  yhdensuuntai- 
.sesti  kulkevaa  säylä-  ja  siis  myöskin  jalkasar- 
jaa.  Vaakasuorat  salot,  joita  lasketaan  säylien 
alapuolelle  tueksi  seinäaineksille,  ovat  kaskia. 
Niitä  puita,  jotka  kaksiselkäisille  padoille  (kuva 
43)  ladotaan  kanneksi  1.  sillaksi,  sanotaan  1  a- 
voiksi;  laukoiksi  (laukka)  niitä  auk- 
koja, jotka  jäävät  lavojen  väliin  jalkaparien  koh- 
dalle. Muista  pato-osista  mainittakoot  1  e  i  p  p  o, 
keppikiita  ja  porttikiita.  Leippo  (kuva 
42)  pannaan  kokoon  sarjoista,  s.  o.  ohuista 
suorista  männynrungoista,  jotka  koivuvitsoilla 
sidotaan  kahde.sta  tai  kolmesta  eri  kohdasta  yh- 
teen. Keppikiidan  muodostavat  vaaka.suo- 
rat  2,1  tuuman  välimatkoille  yhteisiin  tai  yhteiseen 
runkopuuhun  kiinnitetyt  kepit.  Porttiikiita 
on  pieni,  pyydysaukon  sulkemiseen  käytetty 
keppikiita.  Pyydyksen  pielipuuta  sanotaan 
korvavaajaksi  ja  sitä  varten  tehtyä  pato- 
aitausta  porstuaksi.  —  Kirstu  padot 
(kuva  44),  joitten  leimallisin  osa  on  niitten  runko 
I.  kosken  pohjaan  kivillä  upotetut  salvok.set,  pyy- 
tävät lohihäkeillä  ja  monilla,  mihin  kalat  usein- 
kin ek.sytetään  eri  patoseinämien  väliin  laadittu- 
jen aitausten  kautta.    Samoinkuin  ruonat  ja  hä- 


kit ovat  it.se  nämä  padotkin  ruotsalaisten  kautta 
muutamille  Etelä-Suomen  joille  kotiutuneet.  • — 
PatoUiitos,  joka  jo  suomalais-ugrilaiseen  aikaan 
näyttää  olleen  heimomme  omaisuutta,  on  n.  s. 
o  tav  a.  Sitä  käytettiin  vielä  äsken  siellä  täällä 
maamme  keskiosissa:  viimeksi  se  oli  yli  joen  las- 
kettu korkea  havas.seiuä,  mikä  veden  paineen  muo- 
dostamalla puohteellaan  vangitsi  myötävirtaan 
vaeltavat  lohet.  Aikaisempina  aikoina  lienee 
tämä  pyydys  ollut  puupato,  josta  laskukalaa 
myötävirtaa  kuljetetun  kulteen  eli  ajoverkon 
avulla  pyydettiin.  —  Lohiarkut  (kuva  45)  ovat 
suomalaisella  pohjalla  ruotsalainen  laina.  Niit- 
ten pääosan  muodostaa  pieni  veden  läpilaskeva 
salvo,  johon  kala  jää  kuiville.  Lohiarkkuja  ase- 
tellaan myllynsulkuihin  ynnä  koskiin  tehtyihin 
juotteihin.  —  Verkkokin  on  tavallaan  pato, 
mutta  niin  pitkillle  kehittynyt,  että  se  ilman  eri- 
tyisiä pyydyksiä  itse  vangitsee  kalan;  tämmöi- 
senä se  on  kaikkein  edistyneimpien  kalastinten 
joukkoon  luettava.  Verkot  ovat  erilaisia  aina  sen 
mukaan,  mitä  kalaa  niillä  pyydetään:  haili-, 
lohi-,  koutere-,  kuha-,  salakka-, 
m  u  i  k  k  u"-,  lahna-,  kampela-,  kuore-, 
siika-,  säynäs-,  harjus-,  hauki-,  ah- 
ven-, seipi-,  kouri-,  ja  särkiverkkoja. 
N.  s.  harvoilla  pyydetään  isompaa  ruoto- 
kalaa ;  tarpoverkoiksi  sanotaan  niitä, 
joita  käytetään  kalan  ajopyyntiin;  r  i  i  m  u  v  e  r- 
k  o  s  s  a  on  ainakin  kaksi  havasta :  tiheämpi,  jonka 
kala  kiintyessään  painaa  pussille  harvemman  sil- 
mään. Tavalliset  k  äs  i-  1.  sekakalan  verkot  laske- 
taan p  u  i  k  k  a  r  i  1  l  a,  s.  o.  erityiseltä  liki  l:u 
kyynärän  pituiselta  kepiltä,  jolle  ne  nostaessa  ylim- 
mästä silmärivistään  kootaan;  merkiksi  heitetään 
veteen  kuvas.  Usein  lasketaan  verkot  n.  s.  j  a- 
t  a  a  n,  s.  o.  useita  verkkoja  yhteen  sarjaan,  joka 
kiinnitetään  paikoilleen  partsoilla  1.  kivi- 
painoilla tai  ankkureilla.  Painojen  ja  kannatti- 
mien avulla  se  saatetaan  laskea  tarpeen  mukaan 
eri  syvyyksille.  Siika-  ja  hailiverkot  usein  poi- 
ketaan pesille  (kierre  ja  herttape- 
sille  vrt.  kuv.  29.  30).  Pohjanlahden  ranta- 
malla ja  paikoitellen  jo  Suomenlahdellakin  pyyde- 
tään haileja  uittojuonella,  s.  o.  verkko- 
jadalla,  jota  virta,  soudettu  tai  purjehtiva  alus 
hiljalleen  kuljettaa  pitkin  merta;  riippuen  siitä, 
millä  syvyydellä  kala  on,  on  uittojuoni  joko 
pinta-  tai  u  m  p  i  j  u  o  n  i.  Sisämaan  vesillä 
tehdään  särjen  kutupaikoiksi  pääasiallisesti  ha- 
vuista n.  s.  turoja,  joitten  ympärille  laske- 
ta;in  verkkoja  1.  n.  s.  n  i  k  k  u  r  e  i  t  a.  —  Verk- 
koja konserveerataan  painamalla;  erittäin- 
kin vanliaan  aikaan  oli  savustaminen  ta- 
vallinen. 

Maamme  rajojen  ulkopuolella  käytetään  monen- 
laisia muita  pyydyksiä,  esim.  heitto-  (ks.  t.) 
ja  laahaus  verkkoja.  Kalan  nousun  hel- 
pottamiseksi tehdään  kalaportaitapa  kala- 
rännejä  ks.  Kalatie. 

Havaspy3'dysten  valmistaminen. 
Hapaan  (ks.  t.)  kutomiseen  käytetään  käpyä 
1.  neulaa,  kalvinta  (kuva  46) ,  kelaa, 
harkkia,  koirasimia  ja  kapuloita. 
Kutomista  alkaessa  tehdään  ensin  suoli  1.  kak- 
kinkertainen  silmäsarja,  tavallisesti  pari  vertaa 
niin  pitkä  kuin  aijottu  havas  kudotaan  pitkä  tai 
korkea.  Suoli  useinkin  kääritään  kelalle  tai 
h  arki  lie    (kuvat    47,   48),    jossa   jälkimäisessä 


65 


Kalastusassistentti— Kalastuskunta 


66 


valmistuva  havas  sitten  koko  ajan  pidetiiän  kiinni. 
Kudottaessa  laitasilniUt  pyrkivät  sikkuroitnniuan, 
minkii  estiimiseksi  käytetiiiiii  k  o  i  r  a  s  i  m  i  a  tai 
kapuloita  (kuva  46),  jotka  jälkimäiset  sa- 
malla ovat  pohjallisia;  niiltä  puretaan  rihmaa, 
joka  kääritään  laitasilmien  ulkotankojeu  ympäri 
niiden  vahvistamiseksi.  Havas  kudotaan  joko 
korkeudelle  tai  suolelle;  jälkimäisessii 
tapauksessa  suoli  määrää  hapaan  korkeudeu. 
Kun  uusi  silmärivi  on  saatu  valmiiksi,  on  havas 
kasvanut  yhdellä  kerralla  (kalvinker- 
ralla).  Hapaan  tiheyden  ovat  kalamiehemme 
määränneet  kertaluvulla,  s.  o.  sillä  osa- 
määrällä, joka  saadaan,  kun  vanha  kortteli 
(1.  vaaksa)  jaetaan  silmän  sivun  1.  silmätä  n- 
g  o  n  pituudella.  Hapaan  leventämiseksi  tai  ka- 
ventamiseksi tehdään  levennys-  tai  k  a  v  e  n- 
u  u  s  s  i  1  m  i  ä.  Solmumuodoista  ks.  Hava  s.  Ha- 
paan rakentamisessa  on  kolme  seikkaa  vaarin- 
otettavana  :  kiinnitys  pauloihin,  panostus 
ja  alustus;  panostuksella  tarkoitetaan  hapaan 
kiinnittämistä  pauloihin  hiukan  koottuna,  mikä 
tekee  hapaan  (verkon)  ottavaksi:  alustami- 
nen on  hapaan  panostamista  siten,  että  ala- 
paula tulee  yläpaulaa  pitemmäksi.  Kiinnittä- 
minen saattaa  tapahtua  s  i  1  m  i  1 1  ä  i  n  (joka  sil- 
mästä) ,  harppaamalla  tai  laskoksi  t- 
tain  (erityisen  ohuemman  nyörin  välityksellä; 
kuva  49).  Silmittäin  kiinnittäminen  suoritetaan 
joko  silmämäärällä,  lippain  (pientä  tuohi-  tai 
nahkalappua  mittana  käyttäen),  pykälä- 
tikuin  tai  tapeettain  (tave  =  paulan  osa, 
jonka  pituus  on  määräluku  kertoja).  Jame  on 
kahden  eri  hapaan  liitos. 

r„Amtliche  Berichte  uber  die  Internationale 
Fisclierei-Ausstellung  zu  Berlin"  (1880);  Benecke. 
„Fisehe,  Fischerei  und  Fischzucht  in  Ost-  und 
Westpreussen"  (1881):  v.  dem  Borne.  ..Handt)uch 
der  Fischzucht  und  Fischerei"  (ISSö)  ;  Metzger, 
„Beiträge  zur  Statistik  und  Kunde  der  Binnen- 
fischerei  des  preuss.  Staates"  (1880);  Blanchere, 
,.La  peche  et  les  poissons.  Nouveau  dictionnaire 
g6n6ral  des  peches"  (1885)  ;  Duhamel  du  Monoeau, 
„Trait4  gön^ral  des  peches  et  histoire  des  poissons" 
(1769-82);  Daubrc?e  et  de  Drouin  de  Boiiville 
M.  Baoul,  „Peche  fluviale  en  France.  Principaux 
'  engins  et  modes  de  peche"  (1900);  ,,Izsledovanija 
o  sostojanii  rybolovstva  v  Rossii.  Izdany  mi- 
ni,sterstvom  gosudarstvennyh  imustsev"  T-TX. 
(1860-75)  :  Schvindt.  ..Suomalainen  kansatiet.  ku- 
vasto I.  Metsänkäyuti  ja  kalastus"  (1906) :  Si- 
relius, „Suomalaisten  kalastus  I-III"  (1906-08); 
sama.  „t'ber  die  Sperrfischerei  bei  den  finni.sch- 
ugrischen  Völkern"  (1906);  sama,  „Kappale  suo- 
mensukuisten kansain  kalastusliistoriaa"  (Suom.- 
ugr.  seuran  aikakauskirja  XXIII) ;  ..Kalastus- 
komitean  mietinnöt"  (1898  ja  1910);  Nordqvist, 
„Kalastustalouden  käsikirja"  (1902) ;  Nordbäek, 
..Handledning  i  fiskevärd  o.  fiskafvel"  (ISSl) ; 
Sandman,  ..Ostseefischerei  in  ihrem  jetzigen 
Lage"  IV.  Finnland  (1906);  ,, Suomen  kalastus- 
lehti" (v:sta  1892);  Walter,  „Die  Fischerei  als 
Nebenbetrieb  des  Land\virtes  u.  Forstmannes" 
(1903);  Järvi.  ..Tärkeimmät  kalat  ja  kalatalous" 
(Suomen  kartasto  1910).]  V.  T.  S. 

Kalastusassistentti  ks.  Kalastustentar- 
kastaja. 

Kalastushoitoyhdistys  on  Armollisella  sään- 
nöksellä määrätty  yhdistys  alueella,  jossa  kala- 
3.     IV.     P.iinptin  "V.  11. 


vesien  hoito  on  oleva  yhteinen.  K:n  jäseniä 
ovat  kaikki  alueen  kalaveden  omistajat.  Asioita 
käsittelevät  osaksi  hoitoyhdistyksen  jäsenet 
kuutakokouksessa,  osaksi  jäsenten  valitsema  hal- 
lintokunta, sillä  tavoin  kuin  kunnan  tai  kuu- 
tain  yhteisesti  ratkaistavista  asioista  on  sää- 
detty. K:n  tulee  aluettaan  varten  laatia  .sel- 
laisia määräyksiä  kalanpyydyksistä,  kalastus- 
aja.sta,  kala.stustavasta,  rauhoituspiirien  ja  kala- 
väylien  laittamisesta  sekä  muusta  kalataloudel- 
lisesta huolenpidosta,  jotka  lain  säätämien  mää- 
räysten lisäksi  havaitaan  tarpeellisiksi.  K:n 
asiana  on  edelleen  toimituttaa  kalanviljelystä 
taikka,  palkintoja  lupaamalla,  muita  siihen  ke- 
hoittaa,  laittaa  ja  kunnossa  pitää  tarpeenmukai- 
sia kalateitä,  pitää  huolta  siitä,  että  kalastuk- 
sesta ja  veden  käyttämisestä  annettujen  mää- 
räysten rikkominen  saatetaan  syytteeseen  ja  että 
pakotetaan  niiden  säätämiä  velvollisuuksia  täyt- 
tämään; sekä  asettaa  ja  palkata  yksi  tahi 
useampi  kalastuskenkaitsija  silmälläpitämään  sa- 
nottujen määräyksien  noudattamista  sekä  valvo- 
maan, ettei  yksityisen  kalastusoikeutta  loukata. 
—  Kaulioituspiirejä  varten  on  k:llä  oikeus  käyt- 
tää pakkoluovutusta.  —  K:n  määräykset  kalas- 
tuksen hoitamisesta  on  alistettava  Senaatin  ta- 
lousosaston tutkittaviksi  ja  vahvistettaviksi  sekä 
julkaistava  asetuskokoelmissa.  • —  Toistaiseksi  ei 
maassamme  ainoatakaan  k:tä  ole  toimessa,  vrt. 
Kalastuskunta.  T.  E.  J-i. 

Kalastuskoeasema  Evolla  Lammin  pitäjässä, 
perustettu  1892  tutkimaan  ja  kehittämään  eten- 
kin järviimme  sovellutettavia  kalataloudellisia 
menettelytapoja.  Koeaseman  yhteyteen  järjestet- 
tiin 1901  kalastuskoulu,  pieni  opastuslaitos  aluksi 
kahta,  v:sta  1904  alkaen  neljää  oppilasta  var- 
ten.    Kurssi    on    yksivuotinen.  T.    E.    J-i. 

Kalastuskonsulentti,  Suomen  kalastusyhdis- 
tj'ksen  VV.  1903-04  selcä  uudelleen  v:sta  1907 
alkaen  palkkaama,  neuvontatyötä  harjoittava 
ammattimies.  T.    E.   J-i. 

Kalastuskoulu  ks.  Kalastuskoeasema. 

Kalastuskunta  on  jakokunnan  (kyläkunnan) 
yhteisen  kalaveden  haltija.  Kalastuskunnan  jä- 
seniä ovat  yhteisen  kalaveden  osakkaat.  Ka- 
lastuskunnan perustaminen  on  lähinnä  kunta- 
kokouksen esimiehen  asia,  joka  saatuaan  maan- 
mittarilta tiedon,  että  raja  yhteisen  kalaveden 
ympäri  on  käyty,  kutsuu  kalaveden  osakkaat 
kokoon.  Kutsumus  toimitetaan  siinä  järjestyk- 
sessä kuin  kuntakokouk.sen  kutsumisesta  on  sää- 
detty, ja  pitää  siinä  kokouksen  aika  ja  paikka 
oleman  ilmoitettuina.  Jos  osakkaat  ilman  täl- 
laista kutsumusta  kokoontuvat,  on  kokous  myös- 
kin pätevä.  K.  on  velvollinen  keskuudessaan 
sopimaan  kalastuk.sen  harjoittamisesta  yhteisessä 
vedessä  siten,  että  kalaston  (kalasuvun)  hävit- 
täminen estetään.  Toisin  sanoen  k:n  tulee  ottaa 
punnittavakseen  kysymys,  miten  suuren  kalas- 
tuksen, kalaverotukseu,  heidän  yhteinen  kalave- 
tensä  voi  sietää,  sitten  sopia  keskenään  siitä, 
kalastetaanko  yhteiseen  vai  kunkin  osakkaan 
omaan  laskuun  sekä  jälkimäisessä  tapauksessa, 
miten  kalanpyynti  osakasten  kesken  jaetaan, 
jotta  kukin  osakas  voisi  saada  oikeutensa,  mant- 
taalinsa mukaisen  hyödyn.  Tehtyjen  sopimusten 
mukaan  laaditaan  kalastuskunnalle  järjestys- 
säännöt, mitkä  lähetetään,  samalla  ilmoittaen, 
kuka   on   kalastuskunnan   esimies,   paikkakunnan 


67 


Kalastuslaiva — Kalastusvahti 


68 


Qimismiehelle  hauen  edelleen  asianomaiselle  ku- 
vernöörille toimitettaviksi.  Järjestyssäiiuuöissii 
on  myöskin  mainittava,  millä  tavoin  osakkaat 
ovat  kutsuttavat  koolle,  sekii,  jos  tarve  vaatii, 
miten  yhteiset  varat  ovat  hoidettavat  ja  niistä 
tili  tehtiivii.  Mikiili  järjestyssiiännöissä  ilmenee 
yleisen  lain  vastaista  tai  muuta  kalastuskunnan 
valtuuksien  ylitsemenoa,  ovat  ne  merkityksettö- 
miii;  kuvernöörin  vahvistusta  sanotut  silännöt 
eivät  kaipaa.  Ellei  kyseenalaista  jiirjestymistil 
saada  aikaan,  on  kuvernöörillä  valta  kieltää 
k:n  osakkaita  käyttämästä  kalastusoikeut- 
taan muulla  tavalla  kuin  yhteiseksi  hyväksi  ka- 
lastamalla, lykäten  kuitenkin  asian  samalla 
oikeuteen,  joka  siitä  lopullisesti  määrää.  Jos 
muullakin  tavalla  kalastuksen  järjestämisestä 
riita  syntyy,  ratkaisee  asian  oikeus.  K:n  sisäi- 
sissä asioissa  käyttävät  kalastuskunnan  jäsenet 
äänivaltaa  kyläosuutensa  (manttaalin)  mukaan-, 
saman  jakoperusteen  mukaan  he  myös  ovat  osalli- 
sia k:n  yliteisistä  tuloista.  Jos  k.  täysin  yksi- 
mielisenä sopii  rauhoituspiirin  asemasta  ja  ra- 
joista, on  sillä  lupa  itse  toimittaa  paalutus,  vrt. 
Kalastushoitoyhdistys.         T.  H.  J-i. 

Kalastuslaiva,  valtion,  osittain  tieteellisiä 
meri-  ja  kalastustutkiniuksia,  osittain  kalatalou- 
dellisen hallinnon  tarpeita  varten  1903  rakennut- 
tama, kalastustentarkastajan  käytettäväksi  an- 
nettu ,,XautiUis"  niminen  laiva.  T.  77.  .7  i. 

Kalastusmuseo,  kalastustentarkastajan  kans- 
lian yhteyteen  Helsingissä  1880-luvulta  lähtien 
järjestettv  pienehkö,  kalataloutta  käsittelevä  mu- 
seo. "  T.  n.  J-i. 

Kalastusoikeus  ks.  Kalavesi. 

Kalastuspoliisl  ks.  Kalastusvahti. 

Kalastusregale  (lat.  jus  regä'le  =  kuninkaalle 
kuuluva  oikeus),  kruunun  oikeus  kalastukseen. 
Maakunta-  ja  maanlait  eivät  vielä  tunne  täl- 
laista kruunulle  kuuluvaa  oikeutta,  mutta  jo 
keskiajan  lopulla  maksettiin  kruunulle  erityistä 
veroa  kalastuksesta  saari.stossa  ja  meressä.  K:n 
muodostumiseen  vaikuttivat  nähtävästi  eteläm- 
pää Euroopan  maista  tulleet  oikeuskäsitykset. 
Sitä  sovellutti  ensimäisenä  selvästi  Kustaa  Vaasa, 
joka  ulotti  sen  myös  sisävesiin  ja  määräsi  niissä- 
kin suuremmista  kalastuksista  erityisenä  verona 
maksettavaksi  osan  saaliista,  tavallisesti  kolman- 
neksen. Paitsi  kalastusregaleen  perustuvaa  oi- 
keutta kalastukseen  on  kruunu  vanhastaan  sa- 
malla tavalla  kuin  yksityiset  maanomistajat 
omistanut  erityisiä  kalastuspaikkoja,  jotapaitsi 
se  on  saanut  niitä  reduktsionien  kautta.  Eri- 
tyisesti on  huomattava  kruunulle  kuuluva  oikeus 
määrättyihin  kalalajeihin  muutamissa  joissa. 
Tämä  regalen  luontoinen  oikeus  on  perustettu 
vanhaan  Tlelgeandsholmin  päätökseen,  jonka  mu- 
kaan kaikkien  Xorrlannin  ja  Suomen  virtojen, 
joissa  pääkalana  oli  lohi,  ankerias,  siika  ja  säy- 
nävä, tuli  kuulua  kruunulle,  ollen  kaikkien, 
jotka  niitä  käyttivät,  maksettava  siitä  kruunulle 
veroa.  Tätä  kruununoikeutta  näissä  virroissa 
ei  ole  katsottu  omistusoikeudeksi  veteen,  vaan 
ainoastaan  yksinomaiseksi  oikeudeksi  noihin  mää- 
rättyihin kalalajeiliin,  pääasiallisesti  loheen  ja 
siikaan,  omistusoikeuden  veteen  kuuluessa  yksi- 
tyisille. Erityisenä  kalastusregalena  määrättiin 
myös  'nelmenpyynti  kruunun  yksinomaiseksi 
oikeudeksi  IflOO-luvun  lopulla.  Jo  1700-luvulla 
myönnettiin  se  vapaaksi  kaikille,  jotka  sitä  var- 


ten kruunun  palvelijalle  itsensä  ilmoittivat,  kui- 
tenkin velvoituksella  tarjota  pyydetyt  helmet 
kruunulle  lunastettaviksi.  Tätä  lunastusoikeutta 
ei  kruunu  ole  pitkiin  aikoiliin  käyttänyt  ja  voi 
sanoa  oikeuden  helmenpyyntiin  nykyään  todel- 
lisuudessa olevan   vapaan. 

Kaikki  kruunulle  kuuluvat  kalastusoikeudet 
ovat  sille  luovuttamattomina  säilytettävät.  Se 
ei  kuitenkaan  estä  niitä  kruunun  kalastuksia, 
jotka  on  erityisinä  kruununUiontoisina  tiloina 
maakirjaan  merkitty,  perinnöksioston  kautta  pe- 
rintöluoutoisiksi  muuttumasta.  Kalastusoikeuk- 
siansa  kruunu  käyttää  vuokraamalla  niitä  yksi- 
tyisille. Tavallisesti  on  vuokra-aika  6  vuotta; 
pohjoisissa  virroissa  se  on  pitempi  ja  on  siitä 
ynnä  vuokralle  antamisesta  siellä  erityisiä  mää- 
räyksiä  voimassa,    vrt.  Kalavesi,   R  e  g  a  1  e. 

K.    n-a. 

Kalastussääntö.  Kalastuslainsäädäntö  käsit- 
tää ne  lakisäädökset,  jotka  järjestävät  kalastus- 
oikeuden käyttöä,  tarkoittavat  estää  kalan  häviä- 
mistä sekä  edistää  sen  lisääntymistä  ja  kalastus- 
elinkeinoa. 1734  T:n  laissa  oli  rakennuskaaren 
17  ja  18  luvuissa  määräyksiä  kalaveden  käy- 
töstä, jotapaitsi  sen  20  luvussa  olevat  määräykset 
valtaväylästä  ja  veden  johtamisesta  koskivat  myös 
valtaväylää,  kalaväylää  ja  kalastusta.  Erityinen 
kalastussääntö  annettiin  14  p.  marrask.  1766  ja 
sen  johdosta  erityinen  kunink.  selitys  24  p.  tam- 
mik.  1771.  Nämät  molemmat  kumosi  kalastus- 
sääntö 4  p:ltä  jouluk.  1865,  sekä  sen  nykyään 
voimassa  oleva  kalastussääntö  23  p:ltä  beinäk. 
1902.  ^'iimemainitussa  säädetään  laillisesta  ka- 
lastustavasta, kalastuksen  rauhoituksesta  ja  suo- 
jaamisesta, rauhoituspiireistä,  kalastuskunnista 
ja  kalastushoitoyhdistyksistä,  kalakaupasta  ja 
kalastussäännön  rikkomisesta  johtuvasta  edesvas- 
tuusta, jotapaitsi  siinä  on  erityisiä  asetuksen  toi- 
meenpanoa koskevia  määräyksiä,  vrt.  Kala- 
vesi. K.  Ha. 

Kalastustentarkastaja,  kalastuselinkeinoa  ja 
sen  etuja  sekä  erityisesti  kruunun  kalastuksia 
valvova  viranomainen;  ollut  meillä  v:sta  1860, 
johto.sääntö  16  p:ltä  tammik.  1861.  Hänelle  ase- 
tettiin apulainen  1892,  jonka  virka  lakkautet- 
tiin aset:lla  20  p:ltä  elok.  1906  ja  perustettiin 
sen  sijaan  n.  s.  vanhemman  ja  nuoremman  ka- 
lastustentarkastajan-avustajan  virat  vakinai- 
silla palkoilla.  Kalastustentarkastajan  tulee  toi- 
mia kalastusten  hoidon  ja  kalastuselinkeinon 
edistämiseksi,  toimeenpanna  ja  avustaa  kalan- 
viljelyksiä  sekä  kruunun  että  yksityisten  ka- 
lastuspaikoilla, ja  pitää  huolta  kaikesta,  joka 
voi  edistää  kalansuvun  säilymistä  ja  enentymistä. 
Näissä  asioissa  on  k  :11a  varsinaisesti  vain  neu- 
vova asema,  jotapaitsi  hänen  tulee  tehdä  tar- 
peen vaatimia  esityksiä  kuvernööreille  ja  Senaa- 
tille sekä  antaa  vaadittuja  lausunnolta.  Lisäksi 
tulee  k;n  valvoa,  että  kalastusta  koskevia  laki- 
määräyksiä seurataan  ja  että  kruunun  yksityis- 
ten kalastusten  käyttämisestä  tehtyjä  sopimuksia 
noudatetaan.  —  V:sta  1903  on  kalastustentarkas- 
tajalla  ollut  palkkiota  nauttiva  lainopillinen 
kanslia-apulainen.  K.  B-a. 

Kalastusvahti,  palkattu  vartija,  jonka  teh- 
tävänä on  kalataloudellisten  laittomuuksien  estä- 
minen ja  ilmiantaminen.  K:eja  palkkaa  esim. 
valtio  vuodesta  1894  alkaen  Kymen-  ja  Vuoksen 
virtojen  lohi-  ja  siikakalastamoille.    Edelleen  ovat 


69 


Kalastusyhdistys-  Kalat 


70 


n.  8.  kruuuuiikahistus-arentiyhtiöt  velvolliset 
palkkaamaan  k:eja  alueilleen.  K:t  ovat  23  p. 
heiniik.  1902  annetun  asetuksen  perustalla,  jos 
he  ovat  valan  tointansa  varten  tehneet,  oikeu- 
tetut itse  esiintymäiin  todistajina  ilmiantamas- 
saan   kalataloutta    koskevassa    asiassa. 

T.  n.  .li. 

Kalastusyhdistys  ks.  Suomen  kalastus- 
y  h  d  i  s  t  y  s. 

Kalasääski  (Pandion  haliaetus),  petolintu 
haukkojen  rj-hmässil.  Sen  tunnusmerkkejä,  ovat 
pitkät  sääret,  lyhyet,  lyijynharmaansiuiset  nil- 
kat, paksut  jalat,  joissa  pitkät  varpaat.  tJlko- 
varvas  on  hyvin  kehittynyt  ja  voi  kääntyä 
taaksepäin.  Kynnet  ovat  vahvat,  käyrät,  lie- 
reät  ja  syrjiltään  vähän  litistyneet.  Siivet  suh- 
teettoman pitkät,  samoin  pyrstö,  joka  kuiten- 
kaan ei  ulotu  aivan  siipien  kärkiin  asti.  Nokka 
pitkä,  vahvasti  koukkupäinen.  Väri  on  päältä 
ruskea,  takaraivossa  muita  pitempiä,  valkeita, 
ruskeakärkisiä  höyheniä.  Silmistä  kaulansyrjille 
kulkee  leveä,  tummanruskea  juova.  Rinta  rus- 
kea, muuten  koko  alapuoli  valkea,  joten  lintu 
lentäessään  tekee  hyvin  vaalean  vaikutuksen. 
Siimakehä  on  keltainen.  Suuruus  sama  kuin 
kanahaukan,  n.  60-70  cm,  mutta  siipikärkien 
väli  1,5-1,8  m.  K.  asustaa  koko  palearktisella 
alueella  ja  Pohjois- Ameriikassa.  Meillä  Suomessa 
koko  alueella  jokseenkin  yleinen.  Se  oleskelee 
vesien  tienoilla,  joista  pyydystää  kaloja.  On 
kalavesille  hyvin  vahingollinen.  Pesä  suuren, 
vanhan,  osaksi  kuivettuneen  puun  latvassa,  puut- 
tomissa seuduissa  kallion  kielekkeellä  tahi 
maassa.  Munia  2-4  (tavall.  3),  tavall.  erinomaisen 
kauniita,  kellanvalkeita,  punaruskein,  sinipunai- 
sin ja  mustanruskein  täplin.  Kalasääski  muut- 
taa pois  syyskuussa  ja  saapuu  keväällä  jäiden 
lähtiessä,     ks.    liitekuvaa    Petolinnut. 

E.    W.    S. 

Kalat  (Pisces),  alhaisimmat  vedessä  elävät 
kylmäveriset  selkärankaiset,  jotka  hengittävät 
vedessä  olevaa  ilmaa  kiduksilla  ja  joilla  yleensä 
on  suomuinen  iho,  parittomat  evät  ja  parilliset 
evänmuotoiset  raajat,  yksinkertainen,  etehisenja 
kammion  muodostama  sydän;  kalat  kehittyvät 
melkein   aina   veteen   munituista   munista. 

Kaloilla  on  veden  lävistämiseen  soveltuva,  mo- 
lempiin päihin  suippeneva,  tavallisesti  sukkulan- 
muotoinen, sivuilta  enemmän  tai  vähemmän  li- 
tistynyt ruumiinmuoto;  kuitenkin  monet  kalat 
ovat  liereitä  (ankeriaat),  nauhamaisia,  joskus 
pallonmuotoisia  tai  litteitä  (rauskut)  tai  kapeita 
ja  korkeita  sekä  samalla  epäsymmetrisiä  (kam- 
pelat) tai  muun  muotoisia.  Yleensä  ruumiin- 
muoto  on  erinomaisen  vaihteleva.  Pää  liittyy 
välittömästi,  ilman  erikoista  kaulaosaa,  varta- 
loon ja  tämä  taas  muuttuu  takaosassaan  vähi- 
tellen taipuvaiseksi  pyrstöksi,  jolla  on  tärkein 
tehtävä  kalan  liikuntoelimenä.  Vartalon  taka- 
osan ja  pyrstön  liikunnot  aikaansaavat  supistu- 
misellaan voimakkaat  lihasjoukot  ruumiin  si- 
vuissa, sivulihakset. 

Parilliset  evät.  joita  tykkönään  ovat  vailla 
alhaisimmat  selkärankaismuodot,  suikulainen  ja 
ympyräsuiset,  vastaavat  etu-  ja  takaraajoja  kor- 
keammilla selkärankaisilla,  mutta  eivät  yleensä 
ole  niin  tärkeitä  paikansiirto-eliminä  kuin  lii- 
kunnon suunnan  ohjaajina.  Etumaiset,  joita  sa- 
notaan rintaeviksi,  tavataan  aivan  kiduksien  ta- 


kana hartijavyöhön  kiinnittyneinä,  takimaisen 
parin  evät  1.  vatsaevät  ovat  lähempänä  toisiaan 
ja  tavallisesti  kauempana  ruumiin  vatsapuolella, 
kuitenkin  aina  peräaukon  edessä,  kiinnittyneinä 
kahteen  kaarimaiseen  rustoon  tai  luuhun,  jotk  \ 
vastaavat  lantiovyötä  korkeammilla  selkärankai- 
silla. Useilla  luukaloilla  vatsaevät  ovat  siirty- 
neet rintaevien  alle  tai  eteen,  harvoin  vatsa- 
evät, jopa  rintaevätkin  ovat  surkastumalla  hä- 
vinneet. Parittomat  1.  pystysuorat  evät  .synty- 
vät yhtenäisestä  ihopoimusta,  joka  kalan  sikiöllä 
kulkee  pitkin  selkää  pyrstön  ympäri  vatsapuo- 
lelle  saakka  aina  peräaukkoon  asti.  Niitä  on 
säännön  mukaan  kolme,  selkäevä,  pyrstöevä  ja 
vatsapuolinen,  peräaukon  takana  oleva  perä- 
(atiaali-)evä,  joista  kuitenkin  selkäevä  ja  perä- 
evä  voivat  olla  jakaantuneet  kaht«en  tai  useam- 
paan eri  evään.  Pyrstöevä  on  alkuperäisimmässä 
muodossaan  tasaisesti  kehittynyt  molemmin  puo- 
lin pyrstön  suoraa  rankoa  (difyserkkinen  pyrstö) 
t.  se  on  epämukainen,  jolloin  pyrstön  pää  on 
ylöspäin  kääntynyt  samalla  kuin  sen  alapuolelle 
on  kehittynyt  iso  lisäliuska  (heteroserkkinen)  tai 
tasamukainen  (homoserkkinen)  kuten  tavallisesti 
luukaloilla,  jolloin  molemmat  pyrstöliuskat  ovat 
yhtäsuuret,  selkärangan  pää  kuitenkin  ylöspäin 
kääntynyt  ja  lyhentynyt  (sisäinen  heteroserkia). 
Eviä  tukevat  sädemäiset  eväruodot,  jotka  luu- 
kaloilla ovat  luutuneet  ollen  milloin  yksinker- 
taisia ja  piikkimäisiä,  milloin  nivelikkäitä  ja 
pensselimäisesti  haaraantuneita.  Eväruotojen, 
varsinkin  selkäevään  kuuluvien,  laadun  mukaan 
on  luukaloja  ryhmitelty  piikkieväisiin  (Acan- 
thopteri)  ja  pehmeäeväisiin  (Anacanihini). 
Eräillä  kaloilla  (lohenheimoisilla  y.  m.)  selkä- 
evän  takana  esiintyvä  ihopoimu,  rasvaevä,  on 
ruotoja   vailla. 

Kalojen  ruumista  peittävä  iho  on  harvoin 
aivan  paljas  (ympyräsuisilla),  tavallisesti  siinä 
esiintyy  suomuja  tai  muita  luutumisia.  Näillä 
muodostuksilla  on  paikkansa  verinahassa  ja  ne 
ovat  orvaskeden  peittämät,  mutta  voivat  muu- 
ten laadultaan  olla  sangen  erilaisia.  Plakoidi- 
suomuissa  (haikaloilla)  on  luinen  tyvilevy  ja 
tästä  ulkoneva,  dentiinistä  muodostunut  ja  orvas- 
keden erittämän  kiillekalvon  peittämä  piikki. 
Ganoidisuomut  ovat  paksuja,  muodoltaan  taval- 
lisesti vinoneliön  kaltaisia  suomuja,  joilla  on 
kiiltävä  pintakerros.  Luukalojen  suomut  ovat 
useimmiten  pehmeitä  ohuita  levyjä,  höUästi 
kiinni  verinahan  taskuissa,  suomutaskuissa,  ja 
peittäen  vapailla  reunoillaan  toinen  toisiaan  niin- 
kuin päreet  pärekatossa.  Senmukaan  ovatko  täl- 
laisten suomujen  vapaat  reunat  sileitä  ja  pyö- 
reähköjä vai  piikkisiä,  erotetaan  ympyrä-  eli 
kykloidisuomuja  ja  kampa-  eli  ktenoidisuo- 
muja.  Toisinaan  suomut  ovat  piin  pieniä  ja 
syvässä  kiinni,  että  iho  on  sileä  (ankerias), 
harvoin  ne  tykkönään  puuttuvat,  useaniuiin 
ne  ovat  kehittyneet  vahvoiksi  kiiviksi.  Ihon 
.suuri  limaisuus  kaloilla  johtuu  siinä  runsaasti 
tavattavien  rauhassolujen  eritteestä,  sen  hopea- 
kiilto  verinahassa  olevista  hienoista  guaniini- 
kiteistä,  sen  värit,  kaloilla  heleämmät  ja  kirja- 
\ammat  kuin  muilla  selkärankaisilla,  aiheutu- 
vat sekä  pigmentistä  että  varsinaisista  väri- 
soluista,  joiden  sisässä  tapahtuvat  väriaineen  lii- 
kunnot myös  aikaansaavat  useilla  kaloilla  huo- 
mattavat nopeat  värimuutokset. 


Kalat  (anatomia). 


päämunuain^n 

sinus  vcnomt* 
cavum  pericardt% 


Lm,^ 

* 

K 

Jl 

Tf 

fl 

^ 

""^^—^d^^ 

^^ 

N.*jfcr6. 

t.  kiduskaan 

^i- 

- 

^ 

i 

kidusUhli 

btiibxis  arlfriffsus    ' 
roitlicultu  eordu 

jveutri- 
1  cutus 

a 
d 

tn 

ap 

un 
A. 

n 
■agm 

a 

OCtr 

appendix 
pylorica 

vesica  uritutria 
ovartum 
int.  tmue  """""  P'""'"<'t>^a 


Järvikaloja. 


1.  M:\dv  (15-75  ciii).  _  2.  Säyne  (35—43  cm).  —  3.  KuUa  (50—100  cm).  —  4.  Lahna  (25—35—45  cm).  —  5.  Ahven  (35—40  cm).  —  li.  Tiiiiiicu 
(75—00  cm).  _  7.  Hauki  (OO— ISO).  —  8.  Siika  (37—52  cm).  —  9   Ankciias  («0—120  cm).  —  10.  Muikku  (10—15—30  cm). 


73 


Kalat 


74 


Ruumiin  sisäinen  ranko  osoittaa  eri  kalaryhmissä 
sangen  eriäviä  mucdostusasteita.  Selkärankaisten 
eläinten  alkuperäisin  sisäranko,  niveletön,  sauvan- 
muotoinen,  joustava  sclkäjänne  (chorda  dorsulis) 
tavataan  alhaisemmilla  kalamuodoilla,  esim.  jnii- 
pyräsuisilla.  hyvin  säilyneenä,  kuitenkin  v.ahvan 
tupen  ynipiiröimänä.  johon  tuppeen  sampikalcilla, 
leveäsuisilla  ja  keuhkokaloilla  liittyy  rustoisia 
tai  osaksi  luutuneita  ylä-  ja  alikaaria.  U.seim- 
milla  haikaloilla  ja  rauskuilla  selkäjännettä  ym- 
päröivän tupen  rustokerros  on  lisäksi  jakaantu- 
nut toisistaan  erotettuihin  nikamiin.  Kaloilla, 
joilla  on  hyvin  kehittyneet  ja  luutuneetkin  nika- 
mat, nämä  ovat  molemmin  puolin  ontevia(a  m  f  i- 
c  (£  1  i  s  i  a)  ja  kahden  nikaman  välissä  on  tällöin 
mykiömäinen  jäännös  selkäjänteestä.  Nikamien 
ja  pääkallon  luutumisasteen  mukaan  on  tapana 
erottaa  luukaloja  ja  rustokaloja.  N.  s.  kalanruo- 
dot  ovat  joko  kylkiluita,  joita  voi  olla  hyvin  monta, 
parikin  sataa,  tai  hienoja  huikappaleitasivulihak- 
sien  jänteissä. 

Pääkallon  muodostua  alhaisimmilla  kaloilla 
yhtenäinen  rustoinen  koppa,  niinkuin  parhaiten 
voi  huomata  leveäsuisista,  mutta  tavallisesti  sii- 
hen liittyy,  niinkuin  näemme  sammella  ja  luu- 
kaloilla, lukuisia  luita,  jotka  eivät  ole  keskenään 
kiinnikasvaneet.  ihosta  syntyneitä  peitinluita.  ja 
itse  alkuperäinen  rustokoppakin  on  luukaloilla 
ainakin  osittain  luutunut.  Pääkopan  tyviosa  en 
aina  kaloilla  liikkumattomasti  kiinni  selkäran- 
gassa. 

Pääkoppaan  liittyy  useita,  tavallisesti  7  paria 
n.  s.  sisälmjs-  1.  visceraali-kaaria.  nim.  vahva 
leukakaari.  sen  takana  oleva  kieliluunkaari  ja 
kiduskaaret.  Piiäkopan  ontelon  täyttävät  vain 
osaksi  aivot,  jotka  ovat  pienet  ja  lima-  ja  ras- 
vaa sisältävän  kudoksen  ympäröimät.  Huomat- 
tava on  haistinliuskojen  (lobii  olfactorii)  mel- 
koinen koko  eräillä  kaloilla.  Silmät  ovat  yleensä 
suuret,  niiden  mykiö  pallomainen,  joten  vain 
lähellä  olevat  esineet  voivat  kuvastua  verkko- 
kalvoon. Liikkuvia  silmäluomia  kaloilla  ei  ole. 
Kuuloelimen  muodostavat  pääkallon  sivuosiin 
painuneet  kalvosokkelot,  joissa  huomataan  3, 
harvoin  1-2  (ympyräsuisilla)  kaarikäytävää  ja 
sacculus  nimisessä  osassaan  luukaloilla  iso 
kalkkikappale,  kuulokivi.  Haikaloilla  kuulosok- 
kelosta  johtaa  ihon  pintaan  aukeava  kanava 
(ductiis  e/idolymphaticus);  muilla  kaloilla  tämä 
kanava,  kuten  korkeammilla  luurankoisilla.  päät- 
tyy umpinaisena.  Uiko-  ja  keskikorva  puuttu- 
vat. Yksinkertaisia  ovat  myös  haistinelimet, 
parilliset  kuopat  (sieraimet),  jotka  keuhkoka- 
loja  lukuunottamatta  päättyvät  umpinaisesti. 
Ympyräsuisilla  nämä  ontelot  ovat  yhtyneet 
parittomaksi  pussiksi.  Leveäsuisilla  sier.ainten 
paikka  on  kuonon  alipuolella.  Makuaisti  on 
yleensä  heikosti  kehittynyt.  Eräillä  kaloilla 
(sähköankeriaalla,  sähkörauskulla  y.  m.)  on  sähkö- 
elimet. 

Merkillinen,  ihoaistimiin  luettava  elin  kaloilla 
kuin  myös  sammakkoeläinten  toukilla  on  kylki- 
viiva.  Tämä  on  hermorikas  ja  lukuisilla  ulospäin 
aukenevilla  aukoilla  varustettu  putki,  joka  kul- 
kee ihossa  pitkin  ruumiin  sivua  ja  si\'uviivassa 
olevien  suomujen  läpi  sekä  jakaantuu  kalan  päässä 
tavallisesti  useampiin  haaroihin. 

Ruoansulatuskanavan  alkupään  muodostaa 
pään   etupäässä  tai   sen   vatsapuolella   oleva   suu. 


Ympyräsuisilla  tämä  on  pyöreä  imusuu,  joka 
johtaa  sarveishampailla  varustettuun  suppilomai- 
seen suuonteloon,  mutta  tavallisesti  suu  on 
muilla  kaloilla  poikittaisen  raon  muotoinen.  Suu- 
ja  nieluontelo  ovat  yleensä  laajat  ja  huomatta- 
vat lukuisista  hampaistaan.  Näitä  on  luukaloilla 
ei  ainoastaan  leuoissa  vaan  useissa  muissakin 
luissa,  usein  vain  höllästi  kiinni  luita  peittävässä 
limakalvossa.  Suuontelon  pohjasta  kehittynyt 
kieli  on  pieni  ja  tuskin  liikkuva,  pait.si  ympyrä- 
suisilla, joilla  se  on  männän  muotoinen.  Etusuo- 
len  tai  nieluoutelon  sivuissa  huomataan  kidusraot. 
Lyhyt  ruokatorvi  johtaa  nielusta  mahalaukkuun. 
Tämän  takana  huomataan  useilla  luukaloilla  ta- 
vallisesti lukuisia  (1-200)  umpilisäkkeitä  (uppnu- 
dicfs  pyloricie),  putkimaisia  elimiä,  jotka  maksa- 
tiehyen  ja  mahasylkirauhaseu  kera  aukeavat 
ohutsuolen  alkupäähän.  Maksa  on  iso  ja  sen 
luona  on  sappirakko.  Leveäsuisilla  ja  keuhko- 
kaloilla  ynnä  eräillä  muilla,  paitsi  luukaloilla,  on 
suolessa  kierteinen  poimu,  joka  laajentaa  suolen 
sisäpintaa,  missä  ravinnon  imeytyminen  tapahtuu. 
Kasviravintoa  käyttävillä  kaloilla  on  pisin  suoli. 

Hengitys  tapahtuu  kiduksilla,  joilla  aina  on 
paikkansa  nielun  ja  ruumiin  seinän  välisissä 
rakomaisissa  aukoissa.  Ympyräsuisilla  johtaa  etu- 
suolesta  ruumiin  ulkopintaan  kummallakin  puo- 
lella 7  torvimaista  kanavaa,  joiden  taskumaisissa 
1  laajennuksissa  on  veririkkaita  lehtimäisiä  lima- 
kalvonpoimuja  1.  kiduksia.  Haikaloilla  on  5  (har- 
voin 6  tai  7j  paria  nielusta  johtavaa  vinoa  ra- 
koa, joiden  välissä  ovat  kiduskaarieu  tukemat 
väliseinät.  Näiden  väliseinien  etu-  ja  takapin- 
noilla on  kiduslehdyköillä  paikkansa.  Luukaloilla 
samoin  kuin  kiillesuomuisilla  on  ulkopuolisten 
kidusrakojen  yli  kasvanut  pään  kummallakin 
puolen  levyjen  tukema  suojeleva  ihopoimu,  kidus- 
kansi, ja  kidusrakojen  väliseinät  esiintyvät  ka- 
peina kiduskaariua,  joiden  ulkoreunassa  on  kaksi 
riviä  kiduslehdyköitä.  Luukaloilla  on  niinmuo- 
doin kummallakin  puolen  4  kampamaista  kidusta. 
LIkonevia  kiduksia  on  vain  haikalojen  sikiöillä 
ja  eräillä  muilla,  kuten  esim.  afrikkalaisella 
keuhkokalalla  (Proloptertisj,  jolla  sisäisten  ki- 
dusten ohessa  on  3  paria  surkastuneita  ulkone- 
via  kiduksia. 

Sydän,  joka  on  heti  pään  ja  kiduksien  takana 
sydänkarsinaan  suljettuna,  kuljettaa  vain  las- 
kimoverta.  Siinä  erotetaan  kaksi  osastoa,  väljä 
ohutseinäinen  etehinen  ja  lihakas  kammio,  joten 
sydän  on  2-lckeroinen.  Ruumiista  tuleva  veri 
kokoontuu  ensin  laskimolaajennukseen  (sinus 
venosus),  ennenkuin  se  saapuu  etehiseen.  Kam- 
mioon liittyy  haikaloilla,  kiillesuomuisilla  ja 
keuhkokaloilla  erikoinen  sydänosasto,  valtimo- 
keko  (conus  arlcriosus),  joka  on  riveihin  järjes- 
tetyillä läpillä  varustettu.  Lu^ikaloilla,  joilla 
valtimokeko  on  surkastunut,  alkaa  kiduksiin  joh- 
tava valtimo,  kidusaorta,  sipulimaisella  valtimo- 
laajennuksella  (biilbus  arteriosus).  Koko  se  veri- 
määrä,  jonka  sydän  puristaa  kidusaortaan  ja 
tästä  haaraautuviin  kidusvaltimoihin,  kiertää 
kiduslehdykköjen  hiussur  nistossa.  Jouduttuaan 
täällä  vedessä  olevan  ilman  yhteyteen  veri  sit- 
ten kokoontuu  yhteiseen  ruumiinvaltimoon,  ruu- 
miinaortaan.  hajaantuakseen  siitä  ruumiin  eri 
osiin.  Kuu  kala  otetaan  vedestä,  pysähtyy  ki- 
duksien kuivuessa  verenkierto  niissä  ja  kala 
tukehtuu,    mutta    eräät    kalat,    joiden    kiduskan- 


75 


Kalat— Kalatie 


76 


iien  rako  on  ahdas,  voivat  säilyttää  kiduksensa 
kauan  kosteina  ja  pysyä  vedestä  otettuinakin 
jonkun   aikaa  elossa   kuten   esim.   ankerias. 

Eräs  omituinen  elin,  joka  tavataan  kiillesuo- 
muisilla,  keuhkokaloilla  ja  useimmilla  luukaloilla 
on  suolen  selkiipuolella  oleva,  ilman  täyttämä, 
tavallisesti  pariton  pussi,  uimarakko.  Se  on 
kiillesuomuisilla,  keuhkokaloilla  ja  useilla  luu- 
kaloilla erikoisen  tiehyen,  ilmaputken,  kautta  suo- 
len (nielun)  yhteydessä  (rakkosuisilla,  Phy- 
aostomi).  toisilla  taas  se  on  umpinainen  (Physo- 
ctitti).  Supistumalla  ja  laajentumalla  uimarakko 
lisää  tai  vähentää  kalan  ominaispainoa  ja  toi- 
mii yleensä  elimenä,  jonka  avulla  kala  voi  so- 
velluttaa ominaispainonsa  eri  syvyydessä  olles- 
saan ympäröivän  veden  mukaiseksi  (hydrostaat- 
tinen elin).  Keuhkokaloilla  uimarakko  on  sovel- 
lettu ilmahengityksecn,  sen  sisäpinta  on  Soini- 
nen, jopa  muutamilla  kahtia  jakaantunut,  joten 
se  niin  rakennukseltaan  kuin  toiminnaltaan  vas- 
tiia  sammakkoeläinten,  samalla  myös  muitten 
luurankoisten,  keuhkoja. 

Kal.tt  ovat  aniharvoja  poikkeuksia  lukuun- 
ottamatta eri  sukupuolisia.  Toisinaan  huomataan 
melkoisia  erilaisuuksia  saman  lajin  uroksen  ja 
nitaraksen  väreissä,  etenkin  kutuaikana,  ja  muo- 
dossa. Säännön  mukaan  tapahtuu  munien  1.  n.  s. 
mädin  (määhnän)  hedelmöitys  vedessä:  suku- 
kypsä naaras  laskee  kutuaikana  veteen  mätiä, 
jooka  sekaan  uroskala  laskee  siittiöitä  1.  n.  s. 
maitia,  harvoin  munat  kypsyvät  jc  naaraksen 
ruumiissa,  joten  se  synnyttää  eläviä  sikiöitä. 
Viimemainittu  tapa  on  useilla  haikaloilla  ja  luu- 
kalojen seassa  kivinilkalla.  Kutuaika  on  taval- 
lisesti keväällä,  usein  myös  kesällä,  harvoin  ku- 
ten useilla  lohikaloilla,  talvella.  Mäti-  ja  maiti- 
kalat  kokoontuvat  silloin  usein  suurina  parvina 
rannikoille  tai  matalikoille  tai  nousevat  virtoja 
myöten  ylös  tehden  pitkiä  matkoja  (lohet,  sam- 
met  y.  m.)  paikoille,  missä  munien  laskeminen 
tapahtuu.  Päinvastoin  taas  ankerias  vaeltaa  vir- 
toja myöten  toimittamaan  kutunsa  meren  sy- 
vyyksissä, mistä  sen  poikaset  sitten  kokoontuvat 
jokiin  ja  virtoihin  varttumaan.  Kehitys  tapah- 
tuu tavalli.sesti  suoranaisesti,  harvoin  voi  kuten 
esim.  ankeriaan  suhteen  puhua  varsinaisesta  muo- 
donvailidoksesta.  Melkein  aina  sikiäväisyys  on 
erinomaisen  suuri,  lukuisat  kalat  tekevät  kym-  | 
meniä-  tai  satojatuhansia  tai  enemmänkin  munia.  \ 
&Ionet  kalat,  kuten  karppi  ja  hauki,  voivat  tulla 
hyvin  vanhoiksi,  ja  hyvin  yleistä  on,  että  kalan 
kasvaminen  jatkuu  senkin  jälkeen  kuin  se  on 
saavuttanut  sukukypsyytensä.  Suurin  osa  kaloja 
elää  meressä,  monet  yksinomaan  makeassa  ve- 
dessä tai  murtovedessä  kuten  lahnansukuiset,  toi- 
set taas  vaihtavat  aika  ajoin,  vars.  kutuajaksi, 
olinpaikkaa  (vaelluskalat).  Veden  ulkopuolella 
harvat  kalat  voivat  kauempaa  aikaa  elää,  kauim- 
min keuhkokalat  ja  eräät  itä-intialaiset  makean- 
veden kalat  (Anabas  scandens).  N.  s.  lentävät 
kalat  voivat  laajoilla  rintaevillään  liitää  jonkun 
matkaa  ilmassa.  Eräiit  kalat  elävät  maanalai- 
sissa vesissä  ja  ovat  sokeita:  valtamerien  sy- 
vyyksistä on  opittu  tuntemaan  melkoinen  joukko 
kummallisia  kaloja. 

Kalojen  luokkaan  luetaan  tavallisesti  seuraavat 
neljä  vedessä  elävää  selkärankaisryhmää:  1. 
Leveäsuiset  (Selachii),  joihin  luetaan  hai- 
kalat (Squalidce),  rauskut  (Rajidce)  ja  koppapäiset 


(Holoccphali).  2.  Keuhkokalat  (Dipnoi);  su- 
vut Lrpidosiren,  Protoptcrus  ja  Ceratodiis.  3. 
Kiillesuomuiset  1.  ganoidit  (Ganohlni), 
joita  edustavat  rustoganoidit  eli  sammet  (suvut 
Acipenser  ja  t!patularia)  ja  luuganoidit  (suvut 
PolypleruB,  Lepidostcits  ja  .Imia).  4.  Luukalat 
(Tcleostei),  joka  ryhmä  käsittiiä  valtavan  euitm- 
niistön  nykyajan  kalamuotoja:  rakkosuiset  (Phy- 
sostomii,  pehmeäeväiset  (Anacanthini),  nieluleu- 
kaiset  (Pharyngognaihi),  piikkieväiset  (Acitn- 
thopteri),  j.äykkäleukaiset  (Plectognathi)  ja  tupsu- 
kiduksiset  (Lophobranchii).  Usein  luetaan  kalo- 
jen luokkaan  myös  alhaisella  organisatsionikan- 
nalla  olevat  ympyräsuiset  (Cyclostomi),  toi- 
selta puolen  taas  eräät  luonnontutkijat  erottavat 
keuhkokalat  eri  luokkana  varsinaisista  kaloista 
(Euichthyes).  Tähän  kirjoitukseen  värilliset  kuva- 
liitteet Järvlkaloja  ja  Merikaloja. 

K.  M.  L. 

Kalat  (Pisces).  1.  Eläinradan  12  :s  merkki  J. 
—  2.  Tähtikuvio  pohjoisella  taivaanpallopuolis- 
kolla  Oinaan  tähtikuviosta  länteen.  Kevätpäivän- 
tasauspiste  on  nykyään  tässä  kuviossa,  joka  ei 
sisällä  kolmatta  suuruusluokkaa  suurempia  tähtiä. 

n.  R. 

Kalatalous  tarkoittaa  vesien  kalaston  ja  sen 
muun  alemman  eläimistön  saattamista  mahdol- 
lisimman runsastuottoiseksi.  K.  on  aina.  aina- 
kin osaksi  kalastusta,  kalojen  ja  muitten 
alempain  vesieläinten  pyytämistä  ja  kalan- 
käsittelyä,  kalastuksella  saatujen  tuotteiden 
saattamista  säilytyskelpoiseen  ja  kauppakuntoi- 
seen  tilaan.  Vuosisadat  ja  -tuhannet  läpeensä 
k.  on  ollut  vain  kalastusta  ja  kalankäsittelyä 
ja  sitä  se  nykyisinkin  vielä  on  varsinkin  valta- 
merien, mutta  myös  muiden  merien,  ja  suurien 
sisävesien  kalataloudessa.  Yhä  tihenevän  asutuk- 
sen aikaansaama  hyötykalaston  väheneminen  pie- 
nemmissä vesissä,  eritoten  järvissä  ja  joissa,  on 
kuitenkin  aiheuttanut  eri  maissa  kunkin  kiilt- 
tuuri-olojen  mukaisen  kalataloudellisen  toimin- 
nan, jonka  tarkoituksena  on  huolenpito  hyöty- 
vesieläinten,  erikoisesti  byötykalojen  kasvami- 
sesta ja  lisääntymisestä.  Tämä  toiminta  on  ollut 
ja  on  edelleen  osaksi  luonnon  vesiin  kohdistuvaa 
kalavedenhoitoa,  osaksi  keinotekoisissa 
vesissä  harjoitettua  tai  sen  mukaan  pienempiin 
luonnonvesiin  sovellettua  kalanviljelystä. 
Kalatalouden  alaan  luetaan  myös  kalakaup- 
paa ja  kalankuljetusta  koskeva  toiminta, 
vrt.  Kalastus,  Kalankäsittely,  Kala- 
vedenhoito.  Kalanviljely  s.  Kala- 
kauppa ja  Kalankuljet  us.       T.  n.  J-i. 

Kalataloussuunnitelma,  eritoten  järviä,  jokia 
ja  yleensä  sisävesiä  varten,  niitten  luonteen  ja 
laadun  sekä  paikallisten  olosuhteitten  tuntemuk- 
sen pohjalle  laadittu  ohjelma  siitä,  minkä  kala- 
lajien ja  kalastustuotteiden  varaan  kunkin  veden 
kalatalous  edullisimmin  olisi  perustettava  ja  mitä 
keinoja  käyttäen  tarkoitettuun  tulokseen  olisi  py- 
rittävä. T.   B.  Ji. 

Kalathos-kapiteli  (kreik.  kalathos  =  koppa), 
korinttilainen  pylväskapiteli,  jonka  ydinmuodon 
muodostaa  pylvään  varren  vasuntapainen  laajen- 
nus. V-o  N. 

Kalatie,  laitos,  joka  tekee  mahdolliseksi  tai 
ainakin  helpottaa  kalojen  nousun  koskissa  ja 
putouksissa,  joista  kalat  joko  tehtyjen  tokeiden 
ja  patoamisten  estäminä  tai  muuten  eivät  kykene 


77 


Kalatiira     Kalavesi 


78 


X- 


nousemaan.    K  :t  ovat  joko  k  a  I  a  k  o  u  r  u  j  a  tai 
kalaportaita.     Edellinen    on    siksi     loivaan 
asentoon      asetettu      vesi- 
ränni,     että      kala      (etu- 
I)iiässä  lohi)  kykenee  siinä 
vastavirtaan  uimaan.   Jäl- 
kimäinen  on    peräkkäinen 
jono   toinen   toistaan   hiu- 
kan   alempana    olevia    al- 
y'i#  _        7  JP     taita,   jotka   jakavat   kor- 
^/ij^  ^  .'5    keaii      putouksen     useihin 

^  M"^  *"  '  *  altaitten  välisiin  pikku- 
])utouksiin.  -Mtaat  raken- 
netaan joko  niin,  että  kala 
kykenee  liyppäämään  al- 
taitten väliseinien  ylitse, 
tai  tehdään  näihin  veden- 
alaisia aukkoja,  joista 
kala  pääsee  uimaan.  Yksi- 
tyiskohtiinsa nähden  on 
sekä  kalakouruja  että  kala- 
portaita hyvinkin  monta 
eri  laatua.  Vesilaitosten  tarvetta  varten  vettä  pa- 
dottaessa koetetaan  k;t  rakentaa  vähän  vettä  ku- 
luttaviksi. Tarkoitustaan  vastaavan  k:n  tulee  kui- 
tenkin täyttää  ainakin  seuraavat  ehdot:  alasuun 
tulee  sijaita  niin.  että  kala  sen  helposti  löytää,  s.  o. 
runsaimman  veden  tulon  läheisyydessä,  itse  tie 
on  oleva  siksi  väljä,  että  kala  siinä  vapaasti  pää- 
see   liikkumaan,    eikä    yläsuutakaan    saa    johtaa 


Kalaporras. 


varsin  matalaan  veteen.  - —  Meillä  nykyisin  voi- 
massaolevan vesioikeuslain  mukaan  k.  on  valta- 
väylää padottaessa  rakennettava,  jos  koski  on  sel- 
lainen, että  kala  siitä  on  voinut  nousta,  missä  ta- 
pauksessa padon  rakentajan  on  se  teetettävä. 
Jos  koskesta  kala  ei  ole  voinut  nousta,  on  padon 
omistaja  silti  velvollinen  sallimaan  k:n  rakenta- 
misen. K.  on  lain  mukaan  pidettävä  avoinna  jäi- 
den lähdöstä  joulukuun  1  päivään,  minkä  jälkeen 
se  voidaan  sulkea  ja  valtaväylä  kalatiettä  tilapäi- 
sellä tokeella  padota.  2*.  E.  Ji. 

Kalatiira   ks.   Tiirat. 

Kalatäi  (Argulus),  aivan  litteä,  'I,  cm  pitkä, 
läpikuultava  kalvoäyriäinen,  joka  elää  loisena 
makean  veden  kalojen  iholla.  Yleinen  Suomessa. 
Kalarikkaissa  lammikoissa  k.  toisinaan  lisään- 
tyy niin,  että  se  on  kaloille  suureksi  vaivaksi. 
Eräs  laji  oleksii  muikulla.  K.  M.  L. 

Kalaureia    1-Ui'u-]    (lat.    Calauria),    saari    Sa- 


ronilaisossa  lahdessa,  nyk.  Pöros;  pinta-ala 
n.  31  km'.  Kapea  salmi  erottaa  sen  Argoliin 
Troizenista.  K:ssa  oli  muinoin  kuuluisa  Posei- 
douin  teiupeli,  jonka  kerrotaan  olleen  erään  his- 
toriantakaisen,  7  itäkreikkalaisen  kaupungin  rmio- 
dostaman  amphiktyoni-liiton  (ks.  t.)  keskuksena. 
Tähän  temppeliin  turvautui  322  e.  Kr.  Antipat- 
roksen  vainooma  Demosthenes;  kuu  tultiin  sinne 
häntä  vangitsem.aan  hän  myrkytti   itsensä. 

O.  E.  T. 

Kalavedenhoito  käsittää  toimenpiteet  hyöty- 
kalaston  kasvamisen  ja  lisääntymisen  hyväksi 
luonnon  vesissä.  Tärkeimmilt  tällaiset  toimen- 
piteet ovat:  meillä  paljon  laiminlyöty  kalas- 
ton järjestely  (arvottoman  ja  vähäarvoisen 
kalaston  liävittäminen  hyötykalojen  eduksi), 
kai  au  rauhoitus  (ks.  t.)  ja  kalanistu- 
tus (ks.  t.).  Edelleen  ovat  tämänlaatuisia  toi- 
mia hyötykalojen  kutupaikkojen  hoito,  keinote- 
koisten kutupaikkojen  (esim.  kututurojen)  laa- 
<linta,  vesikasvien  ja  ravintoeläinten  istutus,  ve- 
den lannoitus,  veden  ilmanpitoisuuden  edistämi- 
nen talvisin  j.  n.  e.,  eli  yleensä  toimenpiteet,  joi- 
den tarkoituksena  on  hankkia  karumpiinkin  ve- 
siin hyötykalastolle  edullisia  olosuhteita  hyvien 
kalavesien  luonnonsuhteista  saatujen  kokemusten 
mukaan.  T.  fl.  J-i. 

Kalavedenjako  ks.  V  e  d  e  n  j  a  k  o. 

Kalavesi.  Omistusoikeuden  veteen  on  meillä 
vanhastaan  katsottu  kuuluvan  maanomistajille, 
^iten  että  kukin  kylä  omistaa  veden  rantansa  koh- 
dalta. Koska  niistä  oikeuksista,  jotka  kuuluvat 
veden  omistajille,  kalastusoikeus  on  huomatta- 
vimpia, on  käsitettä  „kalaveden  omistusoikeus" 
etenkin  vanhempina  aikoina  usein  käytetty  tar- 
koittamaan koko  veden  omistusoikeutta.  Siten 
1734  v:u  laissa  sekä  myöhemmissäkin  asetuk- 
sissa kylän  vesialuetta  nimitetään  u.sein  vain 
kalavedeksi,  vaikka  kj^län  taloilla  on  ollut  siinä 
paitsi  kalastusoikeutta  myös  oikeus  vedenalaiseen 
pohjaan  ja  vesivoimaan  sekä  järvirehun-,  mal- 
min-, kiven-,  saven-  ja  hiedanottoon  y.  m.  s., 
jok.a  kuuluu  välittömästi  vedenomistusoikeuteen. 
Kalastusoikeus  käsittää  niinhyvin  kalojen  kuin 
sellaisten  vesieläinten,  kuten  esim.  rapujen  ja 
raakkujeu  pyytämisen,  joiden  pyynti  ei  kuulu 
metsästyslain  alaan.  Kun  kalavedet  ovat  olleet 
ja  vieläkin  ovat  ■  pääasiallisesti  jakamattomia, 
ovat  etenkin  vanhemmat  niiden  käyttöä  koskevat 
määräykset  etupäässä  järjestäneet  yhteisen  kala- 
veden osakasten  keskinäisiä  suhteita.  Maakunta- 
laeissa  oli  yleisenä  sääntönä,  että  kylän  jaka- 
mattomassa vedessä  kukin  osakas  sai  kalastaa 
kyläosuutensa  mukaan.  1734  v:n  lain  mukaan 
kullakin  kylän  osakkaalla  oli  oikeus  pyydystää 
kylän  jakamattomassa  vedessä  nuotalla  ja  ver- 
kolla tarpeensa  mukaan;  pysjäviä  kalastuslait- 
teitä  sitävastoin  sai  kukin  rakentaa  vain  kylä- 
osuutensa  mukaan.  Jos  joku  osakas  tahtoi  kala- 
vettä jaettavaksi,  oli  valta  vaativalla,  jos  jako 
voi  muita  haittaamatta  tapahtua.  .Jaettuun  kala- 
veteen ei  kukaan  saanut  rakentaa  pysyviä  ka- 
lastuslaitteita  niin,  että  ne  loukkasivat  toisen 
samanlaista  oikeutta.  Kylän  vesialueen  ulko- 
puolella avoimessa  meressä  sekä  kruunulle  kuu- 
luvien merenrantojen  edustalla  ja  sellaisilla  me- 
ressä olevilla  luodoilla  ja  saarilla,  jotka  eivät 
kuulu  määrättyyn  taloon  tahi  ole  jonkun  hal- 
lussa erityisillä  ehdoilla,  on  kalastusoikeus  ollut 


79 


Kalaväylä— Kaldea 


80 


vapaa.  1V34  v.u  hiin  nnikanu  niille,  juilln  oli 
kihlakuiiuassa  tai  pitäjiUssä  asunto,  myöhemmiu 
jokaiselle  maan  asukkaalle.  Erityisenii  ka- 
lastusregalena  (ks.  t.)  on  kruunulla  ollut  oi- 
keus niiiärUttyihin  kalastuspaikkoihin  seka  muu- 
tamiin kalalajeihin  mUUriityissii  joissa.  —  1734 
v:u  lain  ilmestymisen  jälkeen  on  kalastuksesta 
annettu  mUäriiyksiä  kalastussäännöissä  14  p:ltä 
marrask.  17GC  ja  sitä  koskevassa  selityksessä  24 
p:ltä  tammik.  1771:  ne  molemmat  kumosi  kalas- 
tussääntö 4  p:ltä  jouluk.  186.T  sekä  seu  vuoros- 
taan nykyään  voimassa  olevat  määräykset  23 
p:ltä  heinäk.  1902.  Nykyään  on  jokaisella  maan 
asukkaalla  valta  harjoittaa  kaikenlaista  kalas- 
tusta meressä  kylänrajan  ulkopuolella,  lukuun- 
ottamatta aluetta  kymmenen  kilometrin  alalla 
lohipatoisen  kymin  tai  joen  suustii,  sekä  samoin 
sellaisilla  merenrannoilla  sekä  luotojen  ja  saarien 
luona,  jotka  kuuluvat  kruuuuUe  eivätkä  ole  min- 
käiin  tilan  omia  eivätkä  erityisillä  ehdoilla  ke- 
nenkään hallussa,  kaikki  kuitenkin  mikäli  johon- 
kin kalastuspaikkaan  ei  ole  erityisesti  poik- 
keusta tehty  tai  vastedes  tehdä,  Sitäpaitsi  on 
ulkosaaristossa  ja  meren  rannassa  onkiminen  ja 
kaikkinainen  muu  knukkukalastus  syvässä  ve- 
dessä jokaiselle  sallittu.  Isolla  järvenselöllä 
kylänrajan  ulkopuolella  on  kukin  siihen  ulottu- 
van kunnan  asukas  oikeutettu  harjoittamaan  on- 
kimista ja  kaikenlaista  muuta  koukkukalastusta, 
ollen  kunnat  oikeutetut  päättämään,  saavatko  he 
ja  missä  määrin  siellä  muuten  kalastaa.  Yhteisen 
kalaveden  käyttöä  koskevissa,  n\'kyisin  voimassa 
olevissa  miiäräyksissä  velvoitetaan  sen  osakkaat 
niin  järjestämään  kala.stus  siinä,  että  kalasuvun 
hävittäminen  tulee  estetyksi.  Tästä  lähemmin  ks. 
Kalastuskunta.  Kalastuskunnan  yhtei- 
sillä vesillä  on  kullakin  osakkaalla  ja  hänen 
talonväelliiän  ain.a  valta  harjoittaa  yhteisessä  ve- 
dessä onkimista  ja  kaikenlaista  muuta  koukku- 
kalastusta.  Jos  kalastushoito  samassa  tai  ori  ve- 
sistöLssä  tahi  vesistöjen  tai  meren  osissa  on  erityi- 
sesti määrätty  yhteiseksi,  muodostavat  kalaveden 
kaikki  omistajat  sillä  alueella  kalastushoito- 
yhdistyksen  (ks.  t.).  Kalastusoikeuteen  kuu- 
luu myös  oikeus  kalanpyydyksien  laskemista,  nos- 
tamista ja  kokemista  varten  astua  toisen  rannalle, 
ei  kuitenkaan  tontille,  puutarhaan  eikä  kylpy- 
paikkaan, sekä  panna  pyydyksiä  kuivamaan  ran- 
nalle muualla  paitsi  mainituilla  alueilla  sekä  va- 
rastopaikalla, puistossa  tai  viljellyillä  tiluksilla; 
tällaisen  oikeuden  käyttämisestil  aiheutuvan  va- 
hingon ja  haitan  on  maanomistaja  oikeutettu  saa- 
maan korvatuksi.  Vielä  tulee  rannanomistajan 
korvausta  va.staan  sallia  kalastusoikeuden  haltijan 
kulkea  maansa  kautta  kalavedelle,  milloin  hän 
muuten  ei  voi  sinne  soveliaasti  päästä,  vrt. 
Kalastustentarkastaja;  Kalastus- 
sääntö. K.  n-a. 

Kalaväylä,  vedessä  oleva  väylä,  jota  kala  va- 
paasti pää.see  kulkemaan.  Meillä  on  valtaväylä 
ollut  vanhastaan  kalaväylänä.  Nykyään  OTat 
siitä  voimassa  pääasiallisesti  seuraavat  määräyk- 
set. „VaItaväylä  pidettäköön  kalaväylänä,  kuin 
myös  vedessä  valtaväylän  päissä  sen  kaksinker- 
tainen leveys  siihen  saakka,  kunnes  syvä  vesi  al- 
kaa. Valtaväylä  ja  muu  kalaväylä  on  aina  pi- 
dettävä vapaana  kalastuslaitteista  ja  kaikLsta 
muista  seisovista  kalanpyydyksistä,  älköönkä 
siinä    liikkuvallakaan    pyydyksellä    toisin    kalas- 


tettako kuin  etlii  p\iolet  kalaväylän  leveydestä 
aina  on  avoinna.  Älköön  muutoinkaan  kalastus- 
laitteita  niin  rakennettako,  tahi  seisovilla  kalan- 
pyydyksillä niin  kalastettako,  että  kala  suljetaan 
toisen  vedestä  tai  rauhoituspiiristä  tahi  että  ka- 
lan nousu  koskessa  tehdään  malidottomaksi," 
Jos  kalaväylään  on  laittomasti  pantu  pyydys,  on 
ulosottomies  tai  nimismies  velvollinen  joko  pyy- 
tämättä tahi  sen  pyynnöstä,  joka  siitä  kärsii 
haittaa,  pyydyksen  poistamaan  rikollisen  kustan- 
nuksella. (Laki  23  p:Itä  heinäk.  1902,  joka 
säätää  rakennuskaaren  17  ja  18  luvun  toisin  kuu- 
luviksi.) K.   n-a. 

Kalaöljy  ks.  Kalanmaksaöljy. 

Kalb  [IpJ,  Charlotte  von  (1761-1343), 
saks.  nainen,  tunnettu  etenkin  Schillerin  y-itä- 
vättärenä.  Hän  oli  vastoin  taipumustaan  nai- 
tettu Heinrich  v.  Kaihille,  joka  upseerina  palveli 
Kanskan  sotaväessä.  Eräällä  matkalla  K.  Mann- 
heimissa tutustui  Schilleriin,  muutti  sittemmin 
Mannheimiin  ja  rupesi  hehkuv.an  mielensä  koko 
voinnilla  haaveellisesti  ihailemaan  Schilleriä. 
Tämän  silloisia  tunteita  tulkitsevat  m.  m.  runot 
..Freigeisterei  der  Leidenschaft"  ja  „Resignation". 
\^.  1787  Schiller  läksi  Dresdenistä  Weim,\riin, 
missä  taas  tapasi  K: n.  Schillerin  avioliitto  vie- 
roitti hänet  pois  ystävyydestä,  joka  myöhemmin 
taas  uudistvii.  Schillerin  suosituksesta  runoilija 
Ilölderlin  1793-94  eli  K:n  talossa  hiinen  poikansa 
kasvattajana.  Tällöin  Hölderlin  oli  tuon  tuntr-elli- 
.sen  naisen  ihanteena.  H:n  jälkeen  K.  ihaili  lir- 
jailija  Jean  Paulia,  joka  teoksessaan  ,, Titan" 
esiintyvän  Lind.an  esikuvaksi  otti  K:n.  Loppu- 
ikänsä K.  oleskeli  Berliinissä,  tuli  aivan  sokeaksi; 
Preussin  prinsessa  Marianne  piti  huolen  hänen 
toimeentulostaan.  Kirjailijana  tämä  henkevä  ja 
monipuolisesti  sivistynyt  nainen  ei  ole  esiinty- 
nyt. Hän  saneli  toisille  muistelmiaan,  ajatel- 
miaan,  jopa  runoteoksia,  joista  hänen  tyttärensä 
Edda  (1790-1874)  julkaisi  persoonallisista  piir- 
teistä rikkaan  romaanin  „Cornelia".  [E.  Köpke, 
,, Charlotte  v.  K.  und  ihre  Beziehungen  zu  Schil- 
ler und  Goethe"  (1852) ;  Klarmann,  ,,Geschichte 
der  Familie  von  K.,  mit  besonderer  Riicksicht 
auf  Ch.  von  K."   (1902).]  J.  Hl. 

Kalbeck  f-ä-J,  Max  (s.  1850),  saks,  runoilija  ja 
kirjailija,  julkaissut  useita  kokoelmia  muodoltaan 
eteviä  lyyrillisiä  runoja,  kuten  ,,Aus  Natur  und 
Leben"  (1870),  „Neue  Dichtungen"  (1872), 
„Nächte"  (1878),  „Gereimtes  und  Uugereimtes" 
(1885),  „Aus  alter  und  neuer  Zeit"  (1890).  K;n 
suorasanaisista  teoksista  m.ainittakoon  ,,Neue 
Beiträge  zur  Biographie  des  Dichters  J.  Chr. 
Gunther"  (1879),  „Richard  Wagners  Parsifal" 
(1883),  „Opernabende.  Beitrag  zur  Geschichte 
und  Kritik  der  Oper"  (1898).  K.  saavutti  arvos.sa- 
pidetyn  nimen  ooppera-librettistina.  K.  toimi 
musiikkiarvostelijana  Breslaussa  ja  (v:sta  1880) 
Wienissä.  Julkaisi  tutkielmia  Wagnerin  sävel- 
draamoista  („Nibelungen",  1876;  „Parsifar,  1882) 
sekä  Brahmsin  eliimäkerran  (1904-08).  Käänsi 
useita  nykyajan  oopperoita  muista  kielistä  sak- 
saksi ja  toimitti  muutamiin  Mozartin  ja  Gluckin 
oopperoihin  uusia,  tyylikkäitä  käännöksiä  tahi 
myös  aivan  uusia  tekstejä.  Sepitti  oopperalibret- 
toja muutamille  nykyisille  säveltäjille. 

J.  H-l.  <t  I.  K. 

Kalciumi    ks.   Kalsiumi. 

Kaldea    (lat.    Chaldeea),   muinainen    maakunta. 


»1 


Kaldealainen  periodi— Kaleeri 


82 


joka  alkuaan  käsitti  Persian-lahden  luoteisranni- 
kon (siitä  ass.  nimi  mut  (öni (im  =  , .Merenmaa"), 
sittemmin  alaltaan  sama  kuin  Etelä-Babylonia 
(Sumeri,  nyk.  Irak  'Arabi),  ja  jonka  nimi  vih- 
doin tuli  Babylonian  sijalle.  K:n  asukkaat 
kaldealaiset  (ass.  haldii,  hepr.  kasdim, 
kreik.  khaldaioi)  olivat  seemiläisiä,  jotka  nälitä- 
västi  Itä-Arabiasta  tunkeutuivat  Etelä-Babylo- 
niaan ja  myöhintään  ll:nneltä  vuosis.  .ilkaen 
muodostivat  pääosan  sen  luaalaisväestöU,  kun  sitä 
vastoin  varsinaiset  babylonialaiset  (s.  o.  sumeri- 
laisen alkuväestön  ja  3;nnella  vuosituhannella 
maahan  tulleen  seemiläisen  kansanaineksen  se- 
koitus) saivat  tyytyä  kaupunkien  omistamiseen. 
Kaldealaiset  muodostivat  useita  pikkuvaltioita, 
jotka  kautta  usean  vuosisadan  kävivät  sotaa  kes- 
kenään ja  babylonialaisia  vastaan,  pyrkien,  ta- 
vallisesti Elämin  avustamina,  saamaan  kaupungit 
ja  ennen  kaikkea  Babylonin  haltuunsa,  mikä 
heiltä  usein  onnistuikin.  Niinpä  jo  Babylonian 
5:s  hallitsijasuku  (n.  1045-20  e.  Kr.)  oli  kal- 
dealaista alkuperää,  vaikka  kahdella  sen  kol- 
mesta jäsenestä  oli  kassiittilaiset  nimet  (Simbar- 
Sipak  ja  Kassunädinakh).  Huomattavimpia  kal- 
dealaisia ruhtinaita  cli  Raamatussakin  (Jes. 
39,)  mainittu  Merodakbaladan  II,  joka  hallitsi 
Babyloniaa  721-710  ja  704  e.  Kr.  ja  oli 
Assyrian  (Sargonin.  Sanheribin)  ylivallan  sit- 
keimpiä  v.astustajia.  Kaldealaisten  loistoaika 
alkoi,  kun  kaldealainen  Nahopolassar  625  pää.si 
Babylonian  kuninkaaksi  ja  perusti  mahtavan 
uusbabylonialaisen  valtakunnan,  jonka  kuuluisin 
hallitsija  oli  Nebukadnesar  II  (ks.  Babylonia. 
I  784  s.).  Niin  kauan  kuin  ei  osattu  lukea  nuolen- 
pääkirjoituksia, rajoittuivat  melkein  kaikki  tie- 
tomme Babyloniasta  kaldealaisten  aikuiseen  Baby- 
loniaau.  joten  nimitykset  K.  ja  kaldealaiset  tuli- 
vat merkitsemään  samaa  kuin  Babylonia  ja  baby- 
lonialaiset, vrt.  Kaldean  kieli  ja  Kaldi- 
laiset.  A'.  T-t. 

Kaldealainen  periodi  (Saros),  jakso,  jonka 
avulla  vanhan  ajan  tälitientutkijat  (m.  m.  kiina- 
laiset jo  2000  V.  e.  Kr.)  tiesivät  ennustaa  kuun- 
ja  auringonpimennyksiä.  Periodin  pituus  on  223 
synodista  kuukautta  (=18  v.  11  p.  8  t.l,  jolla 
ajalla  kuu  on  242  kertaa  kulkenut  saman  sol- 
mun (nodin)  kautta,  ja  solmu  siis  tehnyt  19  kier- 
rosta. Pimennykset  uudistuvat  periodin  kuluttua, 
vaikkakin  eri   paikoissa   maata  ja  erisuuruisina. 

n.  R. 

Kaldealais-kristityt  on  nimeltään  se  osa 
nestoriolaisia,  joka  levisi  Persiaan  ja  sen 
rajalla  oleviin  seutuihin.  Kun  Edessan  koulu, 
jossa  nestoriolaisuus  oli  säilynyt,  489  keisari 
Zenon  käskystä  lakkautettiin,  lähti  joukko  opet- 
tajia ja  oppilaita  Persi;van  ja  perusti  Nisi- 
bikseen  uuden  kukoistavan  koulun.  Seleukian 
kokouksessa  499  persialais-kristityt  erkanivat 
Rooman  valtakunnan  kirkosta  ja  omaksuivat  nes- 
toriolaisen  tunnustuksen.  Nimeksi  otettiin  k  a  1- 
d  e  a  1  a  i  sk  ristityt.  Persiasta  nestoriolais- 
kirkko  levisi  Arabiaan  ja  Intiaan,  jossa  he  käyt- 
tivät nimitystä  Tuomas-kristityt;  n.  350 
he  olivat  levinneet  jo  Ceyloniin  ja  600-luvulla 
Kiinaan,  jossa  he  saavuttivat  huomattavan  ase- 
man; llrnnellä  vuosis.  he  käännyttivät  erään 
tataarilaisvaltakunnan  Baikal-järven  eteläpuolella, 
keraiitit,  ja  13;unella  vuosis.  he  harjoittivat 
menestyksellistä   lähetystyötä   mongolien   keskuu- 


dessa. Xcstoriolainen  kirkko  oli  useita  vuosi- 
satoja tärkeänä  välittäjänä  Länsimaiden  ja  mon- 
golilaismaailman  sivistyksen  välillä.  Bagdadin 
valloituksen  jälkeen  1258  tunnusti  25  patriarkkaa 
Persian  kaldealaisen  patriarkan  ylipaimenekseen. 
Tämän  kukoistavan  kirkkokunnan  tuhosi  melkein 
kokonansa  Tamerlan  (1369-140.")),  ja  nestoriolai- 
set  tungettiin  Kurdistanin  vuoriseutuihin.  1600- 
luvulla  osa  nestoriolaisia  jesuiittain  vaikutuk- 
sesta kääntyi  roomalaiskatoliseen  uskoon  tunnus- 
taen paavin  ylipaimenekseen,  mutta  säilyttäen 
kreikkalaisen  liturgiansa;  näitä  kaldealai- 
sia on  n.  30,000.  Pääosa  on  kuitenkin  pysynyt 
itsenäisenä;  he  asuvat  enimmäkseen  Urmiajärven 
länsipuolella  (yht.  n.  15,000);  heidän  ylipaime- 
nensa (katholikos)  on  arvonimeltään  , .kaldealais- 
ten patriarkka". 

Kaldean  kieli  oli  sama  kuin  babylonian  1.  as- 
syrian  kieli.  Väärin  käytetään  tätä  nimitystä 
siitä  länsiä  ra  mealaisesta  murteesta,  jota 
tavataan  muutamissa  Raamatun  kirjojen  osissa 
(Danielin  kirjassa  y.  m.)  ja  targumeissa.  ks. 
S  e  e  m  i  1  ii  i  s  e  t  k  i  e  1  e  t.  K.   T-t. 

Kaldilaiset  1.  k  h  a  1  d  i  1  a  i  s  e  t.  Mustan- 
meren kaakkoiskulmassa  olleen  muinaisen  Kal- 
dia  maakunnan  asukkaat,  joitten  nimi  (kreik. 
Khaldoi,  Khaldaioi,  Ksenophon  Anab.  IVj  y.  m.) 
on  tarkoin  erotettava  kaldealaisista  (ks.  K  a  1- 
dea).    vrt.   Armeenia,   I,   570.  K.   T-t. 

Kale  ks.  T  ä  h  k  y  1  ä. 

Kalebassi  ks.  K  a  1  e  b  a  s  s  i-p  u  u. 

Kalebassi-puu  (Crescentia  ciijete),  Bigno^iia- 
rfff-heimoon  kuuluva  puu  Ameriikan  troopilli- 
sissa osissa.  Kypsien  hedelmien  kuori  kova,  puu- 
mainen, joten  siitä  voidaan  valmistaa  talous- 
astioita,  kalebassej  a.  Askenmainittuja  teh- 
dään myös  erään  kurkkukasvin  Lagenarian  he- 
delmistä. J.  A.  W. 

Kaledonia  (lat.  Caledonia,  <  kelt.  =  „lehto"), 
nimi,  jota  roomalaiset  käyttivät  (heille  kuulu- 
mattomasta) Skotlannin  vuorimaasta  Clyde-  ja 
Forth-vuonojen  pohjoispuolella.  Asukkaat,  k  a  1  e- 
donialaiset  olivat  kelttiläistä  kansaa,  raa- 
koja ja  sotaisia.  Myöhemmin  heitä  nimitettiin 
pikteiksi.  E.   E.   K. 

Kaledonialainen  poimuvyöhyke  (Kaledonia- 
Skotlanti),  se  vuorijonovyöhyke,  jcka  käy  halki 
Skandinaavian  niemimaan  ja  sitten  jatkuu  poikki 
Skotlannin,  Irlannin  ja  Walesin.  Vuorenpoimut- 
tuminen  tässä  on  tapahtunut  siluuri-  ja  devoni- 
kausien  vaihdeajalla.  Samanikäisiä  vuorijono- 
muodostuksia  on  Keski-Aasian  pohjoisosassa, 
Pohjois-Ameriikassa  ja  mvös  Pohjois-Afrikassa. 

P.   E. 

Kaledonian  kanava,  kaivettu  (1805-47)  Glen- 
raore  nan  Albinin  kautta  Pohjois-Skotlannin 
poikki,  yhdistäen  Pohjanmeren  Atlanttiin.  Kai- 
vetun osan  syvyys  on  5,s  m,  koko  vesitien  pi- 
tuus 97,s  km.   Ainoa  valtion  kanava  Britanniassa. 

E.  E.  K. 

Kaleeri  (johto  epävarma),  käytetty  1300-lu- 
vulta  merkitsemään  soudettavaa  sotalaivaa.  Täl- 
laisia erinimisiä  sota-aluksia  käytettiin  jo  kau- 
kaisesta muinaisuudesta  aina  1800-luvun  alulle; 
triremis  nimisissä  oli  kummallakin  puolella 
kolme,  qvadriremis  nimisissä  neljä  soutajarivlä 
—  siis  rinnakkain  samalla  penkillä  3  t.  4  sou- 
tajaa. Kaleereja  oli  kaksi  päätyyppiä:  alla  sca- 
loccio,     jossa     soutajat     käyttivät     samaa     airoa 


83 


Kaleesi  —  Kalervo 


84 


Venetsialainen  kaleeii. 

istuen  sniiuilla  penkillä,  mikä  oli  kohtisuorassa 
emäpuuhun,  ja  alla  zemile,  jossa  kukin  sou- 
taja kiiytti  eri  airoa  ja  rinnakkain  istuvien 
yhteisen  penkin  sisäpää  antoi  hiukan  etukeulaan 
päin.  Pituus  35-45  m,  3-5  lyhyttä  mastoa,  pur- 
jeet kolmikulmaiset  (latiniilainen  taklaus). 
Tila  kannen  alla  oli  jaettu  huoneiksi  varustus- 
kappaleille  ja  vara.stoille.  K:t.  jotka  myöhem- 
min varustettiin  tykeillä,  pidettiin  taistelun 
aikana  rivissä  tai  riveissä  rinnatuksin  • —  etu- 
keula  aina  suunnattuna  vihollista  kohti.  Souta- 
jia oli  kolme  luokkaa:  rangaistusvankeja,  orjia 
ja  vapaaehtoisia  (entisiä  vankeja  ja  irtolaisia). 
Erikoisia  kaleerilajeja  olivat:  kaljaasit 
(it.  galeazza),  isoja,  50-60  m  pitk.,  airossa  7  ä  8 
miestä,  enimm.  3  mastoa  (johtajalaivoja,  Venet- 
siassa jo  1500-luvulla,  esiintyvät  viimeksi  Isossa 
armadassa  1588) ;  g  a  1  e  o  t  i  t,  pienempiä,  kulla- 
kin penkillä  2  ä  3  soutajaa,  tavallis.  yksi  masto; 
f  e  I  u  e  a  t  (vrt.  t.),  pienimmät,  2  ä  5  soutajaa,  1  ä  2 
ma.stoa.  Kaleerien  tapaan  olivat  rakennetut  myös 
tartanit,  joissa  pidettiin  useita  purjeita. 

U.  T.  S. 
Kaleesi     (ransk.    caliche;    .slaavil.    alkuperää), 
nelipyöräiset,  korkeat  ja  kevyet,  kuomulla  varus- 


Ealeidofoni     (kreik. 


tetut,  edestä  avonaiset,  neljänistuttavat  vieteri- 
rattaat;  nykyään  myös  kaksikuomuiset  landoon 
kaltaiset   vaunut. 

kälo's  =  kauni.s,  eidos  = 
muoto,  ja  phihie' 
=  ääui),  yksinker- 
tainen n.  s.  Lis- 
sajous'n  heilali- 
duskuvioitten  syn- 
nyttäjä. Kimmoi- 
nen sauva,  jonka 
läpileikkaus  on 
suorakaide  (olkoot 
.sen  sivut  A  ja  B), 
on  kiinnitetty  toi- 
sesta päästään 
puu-alustaan.  Toi- 


Kaleidofonl. 


sessa  päässä  on  valoa  heijastava  pallo  (ks.  ku- 
vaa). Sauva  pannaan  iskemällä  pienellä  vasa- 
ralla tai  hivuttamalla  viulun  jousella  väräjämään. 
Jos  sauvan  värähdykset  ovat  A:n  tai  B:n  suun- 
taiset, niin  sen  yläpää  liikkuu  suoraviivaisesti, 
muissa  tapauksissa  enemmän  tai  vähemmän  moni- 
mutkaista, umpeenmenevää  käyrää  viivaa  myö- 
ten, jonka  muoto  riippuu  A:n  ja  B:n  pituuksien 
suliteesta.  U.  S:n. 

Kaleidoskooppi  (kreik.  Ä:(?io's  =  kaunis,  eidos  = 
muoto,  ja  s/;o2)e' j/i  =  katsella),  torventapainen  kcje, 
jonka  sisään  on  sovitettu  kaksi  kulman  keske- 
nään tekevää  kuvastinta,  niin  että  niiden  hei- 
jastavat pinnat  ovat  vastakkain.  Torven  toinen 
päil  on  suljettu  levyllä,  jonka  keskellä  olevasta 
pienestä  lävestä  voidaan  katsella  torven  sisään. 
Toisen  pään  sulkee  kaksi  noin  2  mm: n  etäi- 
syydellä toisistaan  olevaa  lasilevyä.  Näistä  on 
ulkopuolinen  himmeä  ja  niitten  väliin  on  pantu 
monenlaisia,  helposti  liikkuvia  kirjavia  kappa- 
leita esim.  monivärisiä  lasipalasia.  Kun  k:a 
käännetään  valoa  kohti,  katsellaan  sen  aukosta 
ja  samalla  kierretään  torvea  akselinsa  ympäri, 
niin  nähdään  ulkonäöltään  alituisesti  vaihtelevia, 
tähdenmuotoisia  kuvia.  Näyn  vaihtelevaisuus 
johtuu  suureksi  osaksi  siitä,  että  kulmakuvasti- 
men  eteen  asetetusta  esineestä  ei  saada  ainoas- 
taan kaksi  kuvaa  (yksi  kummassakiu  kuvasti- 
messa) vaan  useampia.  Lukumäärä  riippuu  siitä, 
suuriko  kuvastimien  muodostama  kulma  on.  Jos 
kulma  on  esim.  60°,  on  kuvia  5.  K:ssa  käyte- 
tään usein  kolmeakin  kuvastinta.  Niitten  vä- 
lissä olevan  prismanmuotoisen  tilan  kohtisuora 
läpileikkaus  on  tavallisesti  joko  tasasivuinen  kol- 
mio tai  tasakylkinen  suorakulmainen  kolmio. 

U.   S:n. 

Kaleisi  ks.  Kaleesi. 

Kaleissi,  pienempi  kuunari,  jossa  keulimmai- 
nen  masto  on  pitempi  kuin  perämasto.  ks. 
Höyrykaleissi   ja   Kuunari. 

H.    Sch-mrtzhg. 

Kalema  (Cal  e  m  a)  [•«'■],  Afrikan  länsiran- 
nikolla myöskin  tyynellä  säällä  pauhaava 
tyrsky;  vaikeuttaa  suuresti  maihin  nousua.  — 
Vaikuttaa  rantamuotoihin  kasaamalla  jokien  liet- 
teet rannoille.  —  Syntyy  kauempana  aavalla  me- 
rellä puhaltavien  myrskyjen  mainingeista. 

E.   E.    K. 

Kalenteri  (lat.  cale'ndce,  kunkin  kuukauden 
ensimäinen  päivä).  1.  Vuoden  pituuden  ja  jaon 
mäiiräämiseen  tarvittavien  sääntöjen  yhteiskäsite, 
almanakka  (ks.  t.) ;  vrt.  myös  Ajanlasku.  — 
2.  Kalentereihin  ja  almanakkoihin  ruvettiin  jo 
aikaisin  liittämään  huvittavia  tai  hyödyllisiä 
kirjoituksia,  jotka  lopulta  tulivat  julkaisun  pää- 
osaksi. Almanakkaosastou  kokonaan  jäätyä  pois 
kalenteri  tuli  merkitsemään  eri  kirjoitelmia  tai 
3'leistä  tai  erikoista  laatua  olevia  tiedonantoja 
sisältäväil  julkaisua  (runollisia  kalentereja,  osoite- 
kalentereja, kunnalliskalentereja,  kauppakalente- 
reja  j.  n.  e.). 

Kalenterimerkit  ks.  Ajanlasku. 

Kalenterivuosi,  vuosi  tammikuun  1  p:stä 
joulukuun  31  p:ään. 

Kalervo  esiintyy  painetun  Kalevalan  Kullervo- 
runoissa  sankarin  isän  nimenä;  sama  nimi  (myös 
u.seita  toisintomuotoja,  nk,  Kalervikko,  myös 
Kaleva)  erinäistä  henkilöä  merkitsevänä  tavataan 
kansanrunoissa,  sekä  Kullervo-runoissa  että  myös 


85 


Kalervonpoika— Kalevala 


86 


eräissii  muissa  yhteyksissä,  varsinaisesti  vain 
Inkerin  ja  Karjalan  kannaksen  alueella.  Ilmeisesti 
Kalervo  on  yhtymästä  Kalervonpoika  =  Kalevan- 
poika  (ks.  t.)  eristetty  nimimuoto,  joka  on  synty- 
nyt siten,  että  Kalervon  pojalle  =  Kalevan- 
pojalle  on  oletettu  i  s  ä  Kalervo  (Kaleva) ;  sauan- 
sisUinen  rv  on  todennäköisesti  syntynyt  Kul- 
lervo sanan  vaikutuksesta.  Veljesvihatarinassa 
(KuUervo-runostossa)  ei  sankari  alkujaan  kuiten- 
kaan ole  ollut  Kalevanpoika,  vaan  todennäköisesti 
Kala(ja)han  poika  s.  o.  Kaladajanta  (Kalan- 
dista)  kotoisin  oleva  poika,  ks.  Kullervo, 
K  a  1  a  n  d.  [E.  X.  Setälä,  Finn.-ugr.  forschungen 
X.  Siv.  68-83.]  E.  N.  S. 

Kalervonpoika  ks.   Kalervo. 

Kaleskat  ks.  K  a  1  e  e  s  i. 

Kalev,  vir.  kansanrunoudessa  esiintyvä  nimi, 
ks.  Kalevanpoika. 

Kaleva,   suotu,   myt.,  ks.   Kalevanpoika. 

Kaleva,  henkivakuutusosakeyhtiö,  ks.  H  e  a  k  i- 
vakuutus. 

Kaleva,  Mich.,  kaupunki  Yhdysvalloissa,  asuk- 
kaat melkein  yksinomaan  suomalaisia.  Ympä- 
ristön suomalaiset  elävät  maanviljelyksellä. 
..Siirtolaisen"  yhtiö  muutti  sinne  kirjapainonsa 
ja   koko   liikkeensä    1902. 

Kalevaiuen,  pain.  Kalevalassa  =  kalevansukui- 
nen  mies,  kalevalainen,  kansanrunossa  pienennys- 
muoto  nimeä  Kaleva  ks.  Kalevanpoika. 

E.  N.  ••?. 

Kalevaiset  muodostumat  ks.  Kalevalai- 
set muodostumat. 

Kalevala,  suomalainen  kansalliseepos.  1.  N  i- 
mestä  ks.  Kalevanpoika.  —  2.  Synty 
ja  ainekset.  Kalevalan  syntyä  selvitellessä 
on  otettava  huomioon  kaksi  aivan  eri  puolta:  1. 
kirjallinen  historia,  selvitys  siitä,  miten  suoma- 
laista kansanrunoutta  kerättiin  ja  julkaistiin, 
kunnes  Lönnrot  lopulta  kaikista  toisinnoista  pu- 
noi yhtenäisen  eepoksen,  sekä  miten  hän  tässä 
työssä  menetteli :  2.  itse  runojen  oma  historia, 
joka  käsittelee  niiden  syntyä,  vaiheita,  muunte- 
luja ja  kulkua  kansan  suussa,  kunnes  ne  lopulta 
joutuvat  runonkerääjäin  papereihin  ja  sitten 
Kalevalaan. 

Suomalaisten  runojen  olemassaolosta  antavat 
ensimäisinä  tietoja  Mikael  Agricola  Psalt- 
tarin käännöksen  esipuheessa  1551  ja  Jaakko 
Suomalainen  (Finno)  ensimäisessä  suomen- 
kielisessä virsikirjassa  1580-luvulta.  Mutta  vasta 
1675  piispa  Pietari  Bäng  painatti  ensimäi.sen 
runonäytteen,  erään  karhunrunon.  Varsinaisesta 
runojen  keräämisestä  voi  puhua  vasta  silloin,  kun 
tutkijain  huomio  niihin  kiintyi  heidän  etsiessään 
niistä  tietoja  kansamme  muinaisista  vaiheista. 
Yleisempää  huomiota  niihin  käänsi  ensimäisenä 
piispa  Taneli  Juslenius.  Väitöskirjassaan 
,rA.boa  vetus  et  nova"  (1700)  hän  huomauttaa,  että 
Suomen  talonpojat  harjoittivat  runoilemista  yhtä 
hyvin  kuin  oppineet,  vaikkei  heitä  runoilijoiksi 
kasvateta:  he  ovat  synnynnäisiä  runoilijoita.  Jus- 
lenius esittää  tässä  ja  muissakin  kirjoituksissaan 
runonnäytteitä.  Hänen  kokoelmansa  hävisivät 
tulipalossa,  mutta  kirjoitukset  jäivät  ja  innostut- 
tivat keräämään  ja  tutkimaan  kaikkea,  mikä 
koski  kansamme  menneisyyttä.  Luultavasti  Jus- 
leniuksen vaikutuksesta  heräsi  Henrik  Gab- 
riel Porthanissa  (ks.  t.)  harrastus  runoi- 
hin.   Hän   sepitti   suomalaisista   runoista   väitös- 


kirjan ..Dissertatio  de  poesi  Fennica",  jota  1766- 
78  ilmestyi  5  osaa.  Aineksia  Porthan  keräsi 
matkoillaan,  etenkin  Savossa,  ja  keräytti  niitä 
muillakin :  esim.  Porthanin  oppilaat  Kristian 
Lencqvist  (ks.  t.)  ja  K  ri  st  fr  id  G  a  n  a  n- 
der  (ks.  t.)  niitä  keräsivät  ja  julkaisivat  niistä 
tutkimuksia. 

Porthanin  kuoltua  vanhojen  runojen  keräily- 
jä tutkimusinto  laimeni  joksikin  aikaa,  kuunes 
Herderin  kirjoitusten  innostamana  A.  J.  Sjö- 
gren (ks.  t.),  Gottlund  (ks.  t.),  Abraham 
P  o  p  p  i  u  s  (ks.  t.)  ja  A.  I.  A  r  w  i  d  s  s  o  n  niitä 
v:.sta  1815  ryhtyivät  keräilemään.  Heidän  saa- 
liinsa on  enimmäkseen  Savosta.  Gottlund  jul- 
kaisikin  21  savolaista  runoa  kahdessa  vihkosessa, 
,, Pieniä  runoja  Suomen  pojille  ratoxi"  (1818,  1821). 
Tähänastisissa  keräyksissä  oli  Kalevala-aiheisia- 
kin  runoja;  niinpä  esiintyy  jo  Porthanin  aikai- 
sissa keräyksissä  katkelmia  Kullervo-runosta, 
Kilpalaulannasta,  Sampsa  Pellervoisesta,  Kante- 
leen synnystä  y.  m.  Mutta  eepoksent-ipaista  yh- 
tenäistä runoa  ei  vielä  kukaan  silloin  ajatellut. 
Gottlund  lausui  ensimäisenä  julki  ajatuksen 
runojen     yhteenkutomisesta     „Svensk     literatur- 

tidning"issä    1817:     „ jos    tahdottaisiin 

koota  vanhat  kansanlaulut  ja  niistä  muodostaa 
järjesteellinen  kokonaisuus,  muodostukoon  siitä 
silloin  eepos,  draama  tai  mikä  muu  tahansa,  niin 
siitä  syntyisi  uusi  Homeros,  Ossian  tai  Nibe- 
lungenlied."  Seurauksiltaan  tärkeämpi  eepoksen 
syntymiseen  nähden  on  Reinhold  v.  Becke- 
rin (ks.  t.)  kirjoitus  Väinämöisestä  Turun 
viikkosanomissa  1820.  Siinä  hän  kertoo,  missä 
kansa  vielä  runoja  laulelee  ja  sanoo  häpeäksi,  ellei 
niitä  ymmärretä  ottaa  talteen  ja  pitää  kunniassa. 
Merkillisimpinä  hän  pitää  niitä  runoja,  jotka 
kertovat  Väinämöisestä.  Tässä  kirjoituksessaan 
hän  esittää  suorasanaisessa  muodossa  mitä  runot 
tietävät  Väinämöisestä  ja  lopulla  on  265  säkeen 
pituinen,  kokoonpantu  runo,  joka  sisältää  Väi- 
nämöisen kosinnan,  Polvenhaavan,  Kanteleen  syn- 
nyn, katkelman  Veneenveistoa  ja  Vipusessa  käyn- 
nin. Kilpalaulannan  y.  m.  Ensimäinen,  joka  toi 
julki  suuremman  määrän  runoja,  on  S  a  k  a  r  i  To- 
pelius vanhempi  (ks.  t.).  Hän  kirjoitteli  runoja 
muistiin  jo  v:sta  1803  alkaen.  Vv.  1822-31  hän 
julkaisi  viisi  vihkoa  „Suomen  kansan  vanhoja 
runoja  ynnä  myös  nykyisempiä  lauluja",  joissa 
on  yhteensä  85  vanhaa  runoa.  Hänelle  tulee 
kunnia  siitä,  että  hän  ensiksi  viittoi  kertovaisten 
runojen  oikean  kotipaikan  olevan  Vienan  lää- 
nissä: „Siellä  veisaa  vielä  Väinämöisen  ääni, 
siellä  soipi  vielä  Kantele  ja  Sampo",  sanoo  hän 
viimeisen  runovihon  esipuheessa.  Topeliuksen 
runot  näyttivät,  ettei  runojen  loistoaika  vielä 
ollut  mennyt,  niinkuin  oli  tapana  Porthanin 
ajoista  asti  valitella.  Hänen  julkaisemansa  runot 
olivat  niin  pitkiä  ja  täydellisiä,  että  niiden  täy- 
tyi  vetää  huomiota   puoleensa. 

Topeliuksen  ja  R.  v.  Beckerin  työn  jatkajaksi 
tuli  EliasLönnrot.  Ollessaan  kotiopettajana 
(1822-27)  Laukossa  hän  tutustui  siellä  oleskele- 
van R.  V.  Beckerin  johdolla  siihen,  mitä  suoma- 
laisesta kansanrunoudesta  oli  kirjoitettu.  Becke- 
rin vaikutus  näkyy  siinäkin,  että  Lönnrot  mais- 
teriväitöksensä  valitsi  kansanrunouden  alalta, 
julkaisten  1827  16  sivua  käsittävän  tutkielman 
,,De  Väinämöine,  priscorum  Fennorum  numine" 
(..Väinämöisestä.       muinaissuomalaisesta       juma- 


87 


Kalevala 


88 


lasta").  Kalevalaa  syntyhistoriaan  niihdeu  on  sillä 
merkityksensä  senvuoksi,  että  Lönnrot  täten  tu- 
tustui siihen,  mitä  oli  tähän  asti  kerätty  ja  tut- 
kittu, ja  oppi  yhdistelemään  eri  runoista  otet- 
tuja tietoja.  Hän  oppi  käsittämään  runoja  his- 
toriallisiksi todistuskappaleiksi,  jotka  valaisev.it 
suomalaisten  elämää,  uskontoa  ja  tapoja.  Niin- 
kuin Becker  hän  ei  tässä  tutkielmassaan  käsit- 
tänyt Väinämöistä  jumalaksi  vaan  sankariksi, 
joka  vain  laululla  saavutti  kuolemattomuuden. 
Kun  sam.  v.  sattuneen  Turun  palon  vuoksi  yli- 
opisto oli  vuoden  ajan  suljettuna,  päätti  Lönnrot 
käyttää  aikansa  runouden  hyväksi  ja  läksi  seu- 
raavan vuoden  keväänä  keräysmatkalle.  Matkan 
piti  käydä  Hämeen,  Savon  ja  Karjalan  halki 
Vienan  lääniin.  Hämeessä  ei  muistiinpanoja  kart- 
tunut, mutta  jo  Savon  puhelias  kansa  tiesi  nuo- 
relle maisterille  yhtä  ja  toista  opettaa,  ja  Suomen 
Karjalassa  olivat  löydöt  odottamattoman  runsaat. 
Paras  laulaja  oli  Kesälahden  Humuvaara.ssa  asuva 
Juhana  Kainulainen,  jolta  hän  sai  viidettäkj-ra- 
mentä  runoa.  Kerääjään  teki  pysyvän  vaikutuk- 
sen ystävällinen  kohtelu  Kainulaisen  perheessä 
ja  se,  että  ukko  piti  runoja  „isän  jättäminä  py- 
hinä peruina,  jotka  paraiten  palauttivat  hänen 
mieleensä  lapsuudenajat,  jolloin  ne  kaikki  olivat 
painuneet  hänen  muistiinsa".  Tohmajärvellä.  Ilo- 
niautsis.-a  sekä  Pifli.sjärvellä  oli  saalis  niinikiäu 
runsas,  mutta  Vienan  lääniin  ei  tällä  kertaa 
matka  vielii  ulottunut.  Aikaa  ja  varoja  oli  mie- 
heltä kulunut  jo  täksi  kertaa  liiaksi.  Palattuaan 
matkalta  hän  ryhtyi  niitä  painokuntoon  toimit- 
tamaan. Vuosina  1829-31  niitä  ilmestyi  neljä 
vihkoa  nimellä  ,, Kantele  taikka  Suomen  kansan 
sekä  vanhoja  että  nykysempiä  runoja  ja  lau- 
luja". Niissä  on  yhteensä  90  vanhaa  ja  20  uuden- 
aikaista runoa.  Oikeastaan  niissä  on  enemmän 
runoja,  sillä  usea  on  kokoonpantu  viidestä  ja 
kuude.sta  eri  toisinnosta.  Kielelliseen  tasoitteluun 
ja  kokoonpanoon  nähden  tämä  julkaisu  on  kat- 
sottava eusimäi.seksi  harjoitukseksi  Kalevalaan. 
vaikkei  Lönnrotin  mielessä  vielä  häämöitäkkään 
eepoksen  kokoonkutominen. 

Lönnrotin  mielessä  päilyi  yhä  edelleen  Tope- 
liuk.sen  viittoma  laulujen  maa.  Vienan-Karjala. 
V.  1831  hiin.  saatuaan  äskenperustetulta  Suoma- 
laisen kirjallisuuden  .seuralta  100  ruplan  matka- 
apurahan,  sinne  käsin  suuntasi  matkansa,  mutta 
sairastui  matkalla  Kajaaniin  vilutautiin.  ja  kun 
hän  toivuttuaan  oli  Kuusamosta  menossa  yli  rajan, 
sai  hän  käskyn  palata  takaisin  senvuoksi,  että 
kolera  oli  alkanut  raivota  Etelä-Suomessa.  Seur. 
kesänä  hän  Iäksi  uudelle  keräysmatkalle,  kulkien 
Kuopion  kautta  Nurmekseen  ja  sieltä  yli  rajan 
Repoliian  ja  Akonlalidelle  saakka,  josta  kääntyi 
takaisin.  Saalis  oli  rikas;  tällä  kertaa  hän  sai 
muutamia  kertovaisiakin  runoja.  Piirilääkärinä 
Kajaanissa  hän  otti  1833  uudelleen  runot  tar- 
kastuksen alaisiksi,  aikoen  julkaista  jatkoa  ,, Kan- 
tele" vihkoihin.  Silloin  hänen  mieleensä  välähti 
uusi  ajatus,  ja  hän  kirjoittaa  siitä  Suom.  kir- 
jallisuuden seuran  sihteerille:  ,.Mitenkä  kävisi 
tuo,  jos  pränttäyttäisi  uudestansa  kaikki  Suomen 
Runot,  jotka  .sen  arvon  ovat  ansainneet,  ja  niitä 
koottaisi  järjestykseen,  niin  että,  mitä  Väinä- 
möisestä, Ilmarisesta,  Lemminkäisestä  j.  m.  on 
eri  paikoissa  löyttävä,  lyötäisi  tai  jatkettaisi 
yhteen  ja  lectiones  variantes  pantaisi  ala  kuhun- 
kin   paikkaan. .  ."     Samalla    kertaa    hän    kertoo 


koettaneensa  ..sillä  tavalla  yhteen  lyödä  I-emniin- 
käisen  runot"  ja  oli  tullut  siihen  vakaumuk.seen, 
että  saman  runon  toisinnot  oli  kudottava  yhdeksi 
runoksi,  eikä  julkaistava  erikseen.  Samaten  olisi 
yhdistettävä  kaikki  toisinnot,  jotka  liittyvät  sa- 
man henkilön  nimeen.  Tuo  ensimäinen,  vain  käsi- 
kirjoituksena säilynyt  kokoonpanoyritys,  nimeltä 
..Lemminkäinen",  on  vielä  verraten  vaatimaton, 
kahteen  runoon  järjestetty  825  säkeen  mittainen 
runo.  Ensimäisessä  laulussa  kerrotaan  oluen  syn- 
ny.stä.  kutsuista  häihin.  Lemminkäisen  retkestä 
Päivölään,  kaksintaistelusta  ynnä  paosta  saareen. 
Toisessa  runossa  puhutaan,  miten  Lemminkäinen 
kosii  Hiidestä  ja  miten  hänet  surmataan.  Noilla 
kahdella  runolla  ei  oikeastaan  ole  muuta  yhteistä 
kuin  henkilön  nimi.  Väinämöisestä  ja  Ilmari- 
.sesta  kertovat  runot  Lönnrot  aikoi  samalla  ta- 
voin liittää  yhteen.  JIutta  ennenkuin  hän  siihen 
ryhtyi,  teki  hän  uuden,  tuloksista  rikkaan  löytö- 
retken  Vienan  lääniin.  Vuonnisen  kylässä  hän 
tapasi  kaksi  niin  etevää  laulajaa,  että  sai  koko- 
naan uuden  käsityksen  kansanrunouden  yhtenäi- 
sj-ydestä.  Vaassila  Kieleväinen  lauloi  yhtenäi- 
senä runona  Väinämöisen.  Ilmarisen  ja  osaksi 
Kullervon  urotyöt.  Ontrei  Malinen  taas  oli  muis- 
tellut,  että   Sampojakso   ja   Kosioretki    kuuluvat 

^  O  l  e  ID  a  l  O 


<airfa 

2Ban{;eia  karjalan  diunoia 

(Suomen  fanfan  muinofista 

QJOiStQ. 


1.    Cfa. 


^räntätti)  3-6.  gctnctellin  ja   9)oian  (oloni. 
Kalevalan  pnsimaisen  painoksen  nimilehti.    (Pienennetty.) 


89 


Kalevala 


90 


'P■^Jlx^        i^f-Ao      ey*~öl<sy     ^Vt^rr^Ly     ^c^^^^r»      a^^     Cf-€C,^J'      /Ki 


Ax.<f 


t-^CiKiK-*^^ 


•J/Ui 


^' 


Jäljennösot©  Kalevalan  enslmttisen  painoksen  esipuheen  käsikirjoituksesta. 


yhteen,  sillä  tuo  kosittava  neito  annetaan  sille, 
joka  ansiotyönä  takoo  Sammon.  Nyt  alkoi  Lönn- 
rotille selvitä,  että  runoista  voisi  luoiia  yhtenäi- 
sen eepoksen,  koska  runolaulajat  niitä  niin  pit- 
kinä sarjoina  laulelivat.  Syyskuussa  matkalta 
palattuansa  hän  luopui  aikeestaan  laatia  eri  ru- 
not Väinämöisestä  ja  Ilmarisesta  ja  kutoi  mo- 
lempia sankareja  käsittävistä  toisinnoista  yhte- 
näisen, 1,721  säkeen  mittaisen  runon  „V  ä  i  n  ä- 
m  ö  i  n  e  n".  Sen  yhtenäisenä  juonena  ovat  Väinä- 
möisen epäonnistuneet  kosintayritykset:  uros 
kosi  ensin  Vellamon  neitoa,  sitten  Pohjolan  im- 
peä ja  vihdoin  Joukahaisen  sisarta.  Innostuneena 
kokoonsommittelemaan  yhtenäisiä  runoja  Lönn- 
rot järjesti  samoiliin  aikoihin  vielä  Naimakansan 
virret  yhtäjak.soiseksi  esitykseksi,  saaden  ne  499 
säkeen  pituiseksi  runoksi.  Mutta  nyt  hän  taas 
huomasi,  että  Ilmarinen  Pohjolasta  saa  morsia- 
men ja  että  silloin  vietetään  häät.  Hän  liitti 
häärunoja  Väinämöiseen  ja  niin  syntyi  v:n  1833 
lopulla  ensimäinen  Kalevala  pienoiskoossa,  16 
„laulantoa"  käsittävä,  5,052  säettä  sisältävä 
„R  unokokous  Väinämöisesi  ä".  Siihen 
Lönnrot  on  siis  saanut  sisältymään  tähäna.stiset 
kokoonpanonsa:  Lemminkäisen,  Väinätnöisen  ja 
Naimakansan  virret.  Vasta  tämän  käsikirjoi- 
tuksen hän  lähetti  Helsinkiin.  JIutta  epäilee  jo 
lähettäessään,  onko  vielä  tämäkään  ..Runokokous" 
se  teos,  jota  .,jälkeentulevaiset  mahdollisesti  tule- 
vat pitämään  yhtä  suuressa  arvossa  kuin  göthi- 
läiset  kansat  Eddaa  ja  kreikkalaiset  ja  rooma- 
laiset, ellei  juuri  Homerosta,  niin  ainakin  He- 
siodosta".  Hän  ehdotti,  ettei  painatukseen  ryh- 
dyttäisi ennenkuin  hän  vielä  kerran  oli  käynyt 
runojen  kotimaassa  Vienan-Karjalassa.  Parin 
viikon  kestävä  matka  huhtik.  1S34  onnistui  odot- 


tamattoman hyvin,  toi  julkaisulle  uuden  kään- 
teen. Tällä  matkalla  Lönnrot  tutustui  Vienan 
läänin  etevimpään  runolaulajaan  Arhippa  Pert- 
tuseen. Uusia  aineksia  karttui  siksi  paljon,  että 
eepoksen  sommittelija  vielä  samana  keväänä  itse 
läksi  Helsinkiin  niitä  ,, Runokokoukseen"  liittääk- 
sensä.  Ja  kokonaisia  kappaleita  siihen  tulikin 
lisäksi,  niinkuin  Väinämöisen  sj-ntyminen,  Ainon 
kuolema,  Kullervon  hyvästijättö  y.  m.,  mutta 
kaikki  lisät  mahtuivat  „Runokokouksen"  puittei- 
siin, ettei  tällä  kertaa  enää  tarvinnut  kaikkea 
purkaa  liitoksistaan  niinkuin  ennen.  Loitsutkin 
tulivat  yhtenäisinä  pitkinä  lukuina  tähän  uuteen 
eepokseen  sovitetuiksi.  Talvella  1835  se  vihdoin 
käsikirjoituksena  valmistui;  I  osa  ilmestyi  ennen 
joulua  1835,  II  osa  helmikuussa  1836;  sen  ni- 
menä oli  ,,K  a  1  e  V  a  1  a  taikka  vanhoja  Karja- 
lan runoja  Suomen  kansan  muinosista  ajoista". 
Eepos,  jota  tavallisesti  nimitetään  „V  a  n  h  a  k  s  i 
K  a  1  e  V  a  1  a  k  s  i",  on  jaettu  32  runoon,  joissa 
on  yhteensä  12,078  säettä. 

Mutta  vielä  ei  eepos  ollut  lopulliseen  muo- 
toonsa valettu.  Ennenkuin  Vanha  Kalevala  oli 
ilmestynyt,  lähti  Lönnrot  taaskin/ keräysmatkalle 
Repolan  ja  Uhtuan  puolelle.  Saalis  oli  siksi  run- 
sas, että  täytyi  ajatella,  eikö  olisi  mahdollista 
joskus  vielä  Kalevalaa  laajentaa  uusilla  aineksilla. 
Lönnrot  oivalsi,  että  oli  juuri  nyt  pelastettava 
häviämäisillään  olevat  runot  ja  että  jimri  hä- 
nen elämäntyökseen  oli  suotu  keräily  ja  yhteen- 
sommittelu.  Suomalaisen  kirjallisuuden  seuralta 
saamallaan  matkarahalla  hän  syysk.  16  p.  1836 
lähti  kaikkein  pisimmälle  keräysmatkallensa,  to- 
verinansa aluksi  ylioppilas  J.  F.  Cajan.  Kahdek- 
san kuukautta  hän  kierteli  pohjoisia  perukoita 
aina    Kuollan    niemimaalle    ja    Inariin    saakka. 


91 


Kalevala 


!)2 


Kuukuuden  päivät  Kajaanissa  viivyttyänsä  hän 
taas  lähti  puoleksi  vuotta  samoilemaan  Vuokki- 
niemen, Repolan,  Enon,  Liperin,  Kiteen  kautta 
Sortavalaan  ja  Etelä-Savon  kautta  takaisin.  Ja 
runoja  molemmilla  matkoilla  kertyi  paljo.  Eten- 
kin lyyrillisiä  lauluja  oli  Suomen  Karjalas.^a. 
Kertyneiden  aineksien  järjestämiseen  hiin  ryhtyi 
heti  matkoilta  palattuansa.  Lyyrillisi.stä  lauluista 
hän  ensiksi  toimitti  kokoelman,  joka  1840  ilmes- 
tyi nimellä  „K  a  n  t  e  1  e  t  a  r".  V.  1842  seurasi 
sitä  „Suomen  kansan  sananlaskuja"  ja  1 843 
„Suomen  kansan  a  r  v  o  i  t  u  k  s  i  a". 

Nyt  oli  Lönnrotin  mielestä  saatu  talteen  ja 
julkisuuteen  kaikki  tärkein  kansanrunous  ja  hän 
päätti  sen  jo  heittää  ryhtyäkseen  sanakirjatöihin, 
sillä  sellaisesta  oli  kipeä  tarve.  Sanakirja-aines- 
ten pulitaaksikirjoittajaksi  hän  otti  Kajaaniin 
ylioppilas  Taneli  Europa;uksen.  Tämä 
lähti  Karjalaan  sanoja  ja  runoja  keräilemään 
kesällä  184.5.  Ilän  sattuikin  Ilomantsissa  s:'a- 
mann  käsiinsä  taitavia  runolaulajia,  ja  niinpä 
vielä  kerran  Lönnrotin  huomio  kääntyi  lauluihin. 
Ja  Europa?us  piti  huolen  siitä,  ettei  uusia  ainek- 
sia puuttunut.  Hän  teki  matkan  toisensa  pe- 
rään, kulkien  Vienanmeren  ja  Laatokan  väliä 
ristiin  rastiin,  tuoden  lauluja  aivan  uusilta 
alueilta,  kuten  Salmin  kihlakunnasta.  Karjalan 
kannakselta  ja  Inkeri.stä.  Ennen  uuden  Kaleva- 
lan ilmestymistä  hän  ponnisti  kaikki  voimansa 
ja  jätti  lukunsa  yliopistossa  kesken  kerätäksensä 
eepokseen  aineksia.  Puolet  kaikista  siihen  ker- 
tyneistä lisistä  onkin  hänen  muistiinpanoistansa 
otettuja. 

Suomalaisen  kirjallisuuden  seura  piti  huolen 
siitä,  että  jokunen  keräilijä  joka  vuosi  oli  tästä 
lähin  liikkeellä  Kalevalan  lisiä  varten.  Niinpä 
se  lähetti  1840  ylioppilas  A.  E.  Ahlqvistin 
Suomen  Karjalaan  runoja  keräämään.  Ahlqvist 
kulki  Ilomantsin,  Korpi.selän  ja  Jaakkiman  tie- 
noot. Tammikuussa  1847  mainittu  seura  lähetti 
taas  ylioppilaat  Z.  I.  Sireliuksen  ja  U  i  e  t- 
rikki  Pol^nin  keräysmatkalle.  He  kulkivat 
laajalti  Etelä-Savoa  ja  Suomen  Karjalaa,  tuoden 
mukanaan  n.  450  numeroa  kansanrunoutta.  Seur. 
kesänä  mai.steri  H.  A.  R  e  i  n  h  o  1  m  kulki  Euro- 
pseuksen  kanssa  Inkerissä;  sam:n  v:n  lopulla  Rein- 
holm  teki  ylioppilas  K.  M.  Forsberg  seura- 
laisenaan uuden  retken  Karjalan  kannakselle. 
Uusia  aineksia  siis  kertyi.  V:n  1847  alussa 
Lönnrot  ryhtyi  uuteen  Kalevalan-laitokseen  kä- 
siksi. Hän  sai  paitsi  äskenmaiuittuja  keräyk- 
siä käytettäväk.seen  A.  J.  Sjögrenin  sekä  M.  A. 
Castrenin  kokoelmat.  Ensin  Lönnrot  poimi  kaikki 
samaa  asiaa  koskettelevat  toisinnot  ja  kirjoitti 
ne  asianomaisiin  paikkoihinsa.  Kokonainen  vuosi 
kului,  ennenkuin  hän  saattoi  ryhtyä  uuden  lai- 
tok.sen  tekstiä  ylitenäiseksi  valamaan.  Menetelmä 
toimittajalla  oli  vielä  sama  kuin  ennenkin.  Jär- 
jestetyn, yhtenäisenä  juoksevan  esityk.sen,  jossa 
Suomen  kansa  itse  kuvaa  entistä  elämäänsä, 
ajatustapaansa  ja  tapojansa,  hän  tahtoi  saada 
hajallaan  olevista  runoista  esille.  Vaikka  hän 
punoi  yhteen  eepillisiä,  lyyrillisiä  ja  loitsurunoja, 
luuli  hän  niiden  alkuaankin  kuuluneen  yhtenäi- 
seen kokonaisuuteen.  Hän  ei  tullut  ajatelleeksi, 
ettei  hän  täten  ollut  vain  kokoonpanija,  vaan 
myöskin  samalla  luova  runoilija,  samassa  mer- 
kityksessä kuin  parhaat  runolaulajat.  Suunni- 
telmistaan  ensimäisiin    eepoksen-luonnoksiin    en- 


nen vanhan  Kalevalan  ilmestymistä  hän  sanoo: 
„Mitä  Kalevalan  runojen  järjestäraissuunnitel 
maan  tulee,  niin  ei  minulla  ollut  muuta  suun- 
nitehnaa  siihen  aikaan  kuin  saattaa  kaikki  ru- 
not, joita  on  Väinämöisestä,  Ilmarisesta,  Pohjo- 
lasta, Kalevalasta,  jonkinlaiseen  parempaan  yh- 
teyteen kuin  missä  ne  olisivat  olleet,  jos  kukin 
olisi  käsitelty  erikseen."  Lönnrot  käsitti  Kale- 
valan runoilla  olevan  jonkinlaisen  jhtenäisen 
alkuperäisen  ytimen,  joka  oli  itse  tapausten 
aikana  eläneiden  sepittämä.  Aikojen  vaihtuessa 
keksittiin  lisäpiirteitä  ja  lopulta  hajosi  tuo  yhden 
ihmismuistin  säilytettäväksi  liian  laaja  runo  inn 
niin  yksityisiin  laulelmiin.  Ja  näiden  laulujen 
yhtenäisyys  sekä  se  järjestys,  jossa  ne  nyky- 
aikana lauletaan,  oli  jo  käynyt  sekavaksi.  Edel- 
leen hän  itse  1849  „Litteraturblad"issa  selvittää 
käsitystänsä  runoista  seuraavasti:  „En  voinut 
pitää  toisen  laulajan  järjestystä  toista  alkuperäi- 
sempänä,  vaan  selitin  molemmat  syntyneiksi  siitä 
halusta  mikä  jokaisella  on  asettaa  tietonsa  jo- 
honkin järjestykseen,  ja  joka  sitten,  laulajien 
yksilöllisen  esittämistavan  mukaan,  oli  saanut 
aikaan  erilaisuudet.  Viimein  kun  ei  yksikään 
laulajista  kyennyt  kilpailemaan  keräämieni  lau- 
lujen paljouteen  nähden,  arvelin  itselläni  olevan 
saman  oikeuden  kuin  useimmilla  laulajillakin, 
nim,  saada  järjestää  runot  siten  kuin  ne  par- 
haiten toisiinsa  sopivat  —  tai,  puhuaksemme  ru- 
non sanoilla: 

Itse  loime  loitsi.jaksi, 

Laikahtime  laula,iaksi, 

s.  o.  pidin  itseäni  runolaulajana,  yhtä  hyvin 
kuin  hekin." 

V.  1849  ilmestyi  tuo  uusi  Kalevalan-laitos. 
Se  on  jaettu  50  runoon,  joissa  yhteensä  on  22,795 
säettä.  Järjestykseen  nähden  huomataan  siiiä, 
että  Väinämöisen  ammunta  tapahtuu  maailman 
luomisen  jälkeen  ja  että  väliin  on  sovitettu  maan 
kylvö  ja  Aino-runo.  Eepilliset  ainekset  ovat  siinä 
paisuneet  etenkin  Kullervo-  ja  Lemminkäis- 
runoilla,  lyyrillisiä  runoja  ja  loitsuja  on  run- 
saasti lisätty,  joten  se  uudessa  asussaan  todella 
kuvastaa  kaikkia  vanhalla  runomitalla  sepitet- 
tyjä laululajeja. 

On  väitelty  siitä,  onko  lopullisesti  Suomen 
kansa  vai  Lönnrot  katsottava  Kalevalan  teki- 
jäksi. Ja  vaikka  Lönnrot  ei  mitään  työstään 
ole  salannut,  vaikka  hän  tarkalleen  on  säilyttä- 
nyt kaikki  käyttämänsä  käsikirjoitukset  ja  luon- 
nokset, niin  tätä  kysymystä  on  sittenkin  joskus 
pidetty  hieman  hämäräperäisenä.  Vastaus  on 
kumminkin  sangen  selvä.  Kalevalaa  ei  Lönnrot 
ole  kokoonpannut  minään  tiedemiehenä  tai  estee- 
tikkona, vaan  kansanomaisena  runolaulajana. 
Tämä  runolaulaja  oli  vereltään  suomalainen, 
sukuperältään  hän  kuului  syviin  riveihin,  jonka 
henki  ja  elämäiikäsit}'s  noista  runoista  puliuu. 
Lapsuutensa  ja  ne  vuodet,  jolloin  hän  runoja 
seuloi,  hän  eleli  enimmäkseen  kansan  keskuu- 
dessa. Runolaulajasta  hän  eroaa  vain  siinä  että 
muistin  apuneuvona  käytti  kirjoittamista,  joten 
liänelle  kävi  mahdolliseksi  perehtyä  kuinka  mo- 
niin tuhansiin  runotoisintoihin  tahansa.  Mutta 
hän  lueskeli  kirjaanpanoja  sittemmin  niin,  että 
osasi  suuren  osan  ulkoa  ja  voi  muististaan  tar- 
peen tullen  kokoonpannessaan  soinnuttaa  lisä- 
säkeitä  aivan  kuin  oikea  runolaulaja.  Hän  tosin 
tasoitteli    toisintojen    kieltä,    joka    oli    mitä    eri- 


93 


Kalevala 


94 


laisinta  aina  eri  paikkakuutia  myöten,  ja  korjaili 
ruQomitallisia  virheitä,  mutta  omaa  murrettaan- 
han  jokainen  runolaulajakin  käytti,  oman  paikka- 
kuntansa sanat  niihin  sovitti,  huolimatta  .«^iitä, 
ettii  oli  laulut  ehkä  vieraalla  murteella  oppinut. 
Lönnrot  otti  parhaat  kohdat  kaikista  käytettä- 
vänä olevista  toisinnoista  ja  liitti  säkeitä,  jopa 
kokonaisia  kuvauksia  aivan  muista  yhteyksistä. 
Niin  tekivät  runolaulajatkin,  hekin  voivat  pai- 
suttaa runoaan  loitsuilla,  lyyrillisillä  aineksilla, 
sananlaskuilla  j.  n.  e.  Siten  koko  runon  juonikin 
saattoi  eri  laulajilla  tuntuvasti  muuttua.  Mi- 
tään aivan  omasta  päästään  Lönnrot  ei  tahtonut 
Kalevalaan  lisätä.  Mikäli  mahdollista  hän  aina 
käytti  kansanrunon  säkeitä:  joku  yhdistävä  säe 
—  siinä  kaikki,  mitä  Lönnrot  varsinaisesti  omiaan 
on  pannut.  Lönnrotin  muodostamia  säkeitä 
..Runokokouksessa  Väinämöisestä",  jota  on  yksi- 
tyissUkeittäin  tutkittu,  arvioidaan  olevan  vain 
5  %  ja  nekin  ovat  mukailuja.  Etevimmät  runo- 
laulajat olivat  kehnoja  tekaisemaan  aivan  omin- 
takeisia runoja,  joissa  olisi  täytynyt  soinnuttaa 
uusia  säkeitä,  ja  miltei  yhtä  kehno  oli  Lönnrot 
siinä  taidossa;  sen  näemme  niistä  yrityksistä, 
joissa  hän  joskus  koki  vanhalla  runomitalla 
omiansa  laulella.  Lönnrot  oli  vain  siinä  suhteessa 
edellä  runolaulajia,  että  hänellä  oli  valtava  va- 
rasto runoja  ja  kehittyneempi  maku  valita  ja 
sommitella  aineksia.  Paraskaan  runolaulaja  ei 
olisi  voinut  saada  kokoon  yhtenäistä  eeposta.  Sii- 
hen tarvittiin  myös  muualta  saatu  esikuva  sekä 
kirjoitustaito.  Tuon  ajatuksen  sai  kokoonpanija 
etupäässä  Homeroksesta. 

Runojen  elämä  kansan  suussa.  Mai- 
nitsimme Kalevalan  runoilla  olevan  toisenkin  his- 
torian, joka  käsittelee  niiden  syntyä,  ikää,  levene- 
mistä j.  n.  e.  Kun  tahdomme  päästä  selvyyteen 
Kalevalan  runojen  aiheiden  alkuperästä,  on  koko- 
naan jätettävä  painettu  Kalevala  ja  sen  Lönnrotin 
kokoonpanemat  runot  ja  otettava  tutkimuksen 
alaisiksi  runot,  sellaisina  kuin  niitä  kansa  on  lau- 
lanut. Tutkiessa  niitä  n.  35,000  vanhalla  runo- 
mitalla laulettua  toisintoa,  jotka  tähän  asti  on 
saatu  talteen,  huomaamme,  että  jokainen  yksityis- 
runo  on  ollut  monen  vaiheen  alainen,  sitä  on  jat- 
kellut  ja  muovaillut  monien  sukupolvien  mieli- 
kuvitus, se  on  muistitietona  kulkeutunut  seudusta 
toiseen  ennenkuin  lopulta  joutui  runonkerääjäin 
papereihin  ja  sitä  tietä  pysyväisesti  tutkijain 
käytettäväksi.  Jo  Lönnrot  huomasi,  että  samaa 
runoa  eri  paikkakunnilla  laulettiin  aivan  eri  ta- 
valla. Kun  myöhemmin  on  kerätty  valtavat  mää- 
rät toisintoja,  on  tultu  huomaamaan,  että  kansa 
samalla  seudulla  yleensä  laulaa  jotakin  runoa  sa- 
malla lailla.  Mitä  kauempana  muistiinpanopai- 
kat  ovat  toisistaan,  sitä  erilaisempia  ovat  toisin- 
not. Saattaa  aivan  asteettain  seurata,  mitonkä 
runo  piirre  piirteeltä  muuttuu  eri  paikkakunnilla. 
Usein  ei  kahden  etäällä  toisistaan  olevan  seudun 
runoja  tuntisi  samoiksi,  ellei  olisi  selvillä  kai- 
kista välimuodoista.  Kun  jonkun  seudun  runossa 
vielä  tapaa  vierasmurteisia  sanoja,  joita  ei  mo- 
nesti ole  edes  oikein  ymmärretty,  sekä  paikkakun- 
nalle outojen  luonnonpaikkojen,  eläinten  ja  kas- 
vien nimiä,  niin  voidaan  niistä  päättää,  mistä  kä- 
sin runo  on  kuultu.  Täj-tyy  olettaa,  että  runot 
niinmuodoin  ovat  levinneet  paikkakunnalta  toi- 
seen, ja  kun  tätä  runojen  kulkua  lähemmin  tar- 
kastaa,   huomaakin,    ettei   ajan   hammas   yleensä 


niin  nopeasti  vaikuta  runojen  muotoon  kuin  paik- 
kakunnalta toiseen  kulkeutuminen.  Mielikuvituk; 
set  ja  laulut  jäävät  kautta  sukupolvien  perintönä 
vanhemmilta  lapsille,  niinkuin  puheenparsikin, 
eivätkä  nopeasti  muutu.  Mutta  niinkuin  murre 
tulee  yhä  vieraammaksi,  mitä  kauemmas  kotiseu- 
dultasi kuljet,  niin  sama  runokin  vaihtelee.  Vie- 
ras saattaa  kuulemansa  käsittää  väärin  tai  lisätä 
ennestään  tuttuja,  samaan  suuntaan  käyviä  sä- 
keitä. Tuollaiset  pikkuseikat  kuin  paikkakun- 
nalla muuten  outojen  käsitteiden,  sanojen  ja  itse 
juonen  väärinymmärtäminen  siis  juuri  ovat  tär- 
keitä runon  ikää  ja  kotiperää  tutkittaessa.  Ru- 
not leviävät  siten,  että  pidoissa  ja  juhlina, 
kun  väkeä  oli  koolla  naapurikylistäkin,  harras- 
tettiin laulua,  opittiin  siis  siellä  lähiseutujenkin 
virsiä.  Aviopuoliso  otettiin  usein  myös  toisesta 
kylästä,  joten  runoja  miniän  mukana  kotiutui. 
Salokylän  asukas  saattoi  myös  kuulla  liikekes- 
kuksissa matkustaessaan  uusia  tarinoita  ja  lau- 
luja, joita  sitten  koetti  kotona  uudestaan  laulaa. 
Ellei  niitä  sana  sanalta  muistanut,  muutti  hän  ne 
tuttuun  laulutapaansa,  soinnutellen  joukkoon 
muista  yhteyksistä  muistamiansa  säkeitä. 

Kehittynein  laulutapa  ja  suurin  rakkaus  Kale- 
valan-aiheisiin kertomarunoihin  on  ollut  Vienan 
läänin  asukkailla.  Painetun  Kalevalan  runot  pe- 
rustuvat suurimmaksi  osaksi  heiltä  saatuihin  toi- 
sintoihin. Kalevalan  kertovaisia  runoja  laulettiin 
kyllä  viime  vuosisadalla  vielä  kautta  koko  ^'iron- 
maan  sekä  Inkerissä,  missä  vain  on  suomalaista 
väestöä.  Karjalan  kannaksella,  Laatokan  länsi- 
ja  pohjoisrantamilla.  Suomen  Karjalassa.  Pohjois- 
Aunuksessa  ja  Vienan  läänin  läntisessä  osassa. 
Mutta  mitä  etelämmäksi  tuota  kertovaisten  runo- 
jen varsinaista  laulualuetta  tulemme  Vienan  lää- 
nistä, sen  lyhyemmiksi  ja  yksinkertaisemmiksi 
runot  muuttuvat. 

Viron  ja  Inkerin  runoissa  on  lyyrillinen  aines 
rikkaimmin  edustettuna.  Lyyrillisiin,  tunnelma- 
runoihin verrattuna  on  pitkiä  kertovaisia  runoja 
siellä  vähän.  Tuohon  niin  sanoaksemme  lyyrilli- 
seen katsantokantaan  eteläisellä  runoalueella  on 
tietysti  omat  luonnolliset  syynsä.  Siellä  viljelee 
enimmin  vain  naisväki  lauluja  ja  siksipä  ne  ovat 
lyhyenläntiä  leikki-,  pila-,  kosio-  ja  tunnelma- 
runoja ja  balladeja.  Nämä  alueet  ovat  olleet  yli- 
mystön: saksalaisen,  ruotsalaisen,  liettualaisen, 
puolalaisen  ja  venäläisen  temmellyskenttänä.  Ei 
ollut  kuin  Suomen  Karjalassa  ja  Vienan  läänissä 
partasuilla  uroilla  aikaa  miettiä  runoja  kotiaska- 
reissa ja  metsästys-  sekä  kalastusretkillä.  Ede.ssä 
oli  jokaisella  miehellä  orjan  työt.  Joukolla  raadet- 
taessa työnjohtajan  ruoskan  alaisina  ei  tehnyt 
mieli  punoa  runomuotoon  taruja,  siihen  ei  ollut 
rauhaa,  ja  tuskinpa  työn  touhinassa  olevista  sel- 
laiselle sai  kuulijaakaan.  Häihin  ja  juhliin  .sopivat 
niinikään  paremmin  lyyrilliset  sepitelmät.  Viro- 
laisen heimon  koillisin  osa,  Peipusjärven  lounai- 
sella rannalla  oleva  Setumaa.  on  ollut  rauhalli- 
sempi kolkka  kuin  muut  osat  eteläisestä  laulu- 
alueesta.  Räikeät  vieraat  kulttuurivirtaukset  ja 
olojen  muutokset  eivät  siellä  ole  tukahuttaneet 
hiljaista  mietiskelyä,  ja  siellä  elääkin  senvuoksi 
alueen  pienuuteen  verraten  rikas  muinaisaikainen 
runolaulu.  Mutta  se  on  jäänyt  eristetyksi,  vaikut- 
tamatta Kalevalan  kehitykseen,  sillä  setukaiset 
ovat  muilta  oppineet  runoaiheita,  mutta  muut  ei- 
vät ole  heillä  opissa  olleet.   Runojen  näet  on  Luo- 


90 


Kalevala 


96 


niattu  kulkevan  kulttuurin  mukana,  siten  että  syr- 
jäisten seutujen  asukkaat  oppivat  lauluja  muilta; 
mutta  etäisiltä  saloseuduilta  eivät  runot  enää 
muuanne  leviä.  Siksipä  oletetaan  useimpien  runo- 
aiheiden  kulkeutuneen  sekä  etelästä  että  Länsi- 
Suomesta  Vienan  läänin  saloja  kohti  ja  noissa  rau- 
hallisissa erämaissa  vasta  saavuttaneen  korkeim- 
man kehityksensä.  Viron  ja  Inkerin  paimenpoi- 
kain  laulut,  naisten  lyyrilliset  tunnelmat,  joi.ssa 
„minä"  on  kaiken  keskustana,  tai  Länsi-Suomesta 
käsin  kuullut  pybimystarut  ja  loihtuaiheet  liitty- 
vät Vienan  Karjalan  laulajien  huulilla  kaikki  hei- 
dän haaveksimiensa  Väinämöisen,  Ilmarisen,  Kul- 
lervon ja  Lemminkäisen  ja  Sanunon  kuvauksiin. 

Etevimmät  Kalevalaan  laulaneet  runo- 
laulajat ovat,  lueteltuina  runoaluetta  myöten  ete- 
lästä pohjoiseen:  Juliana  Kainulainen  (1828  Löun- 
rotille)  Kesälahdelta:  Ondrei  Sotikainen  (1845 
Europieukselle)  SuistamoUa;  Jaakko  ITilipov  ja 
Iivana  Semeikka  (Europa;ukselle  184-5) ;  Iivana 
Vornanen  (1846  Europa?ukselle)  Korpiselillä;  Si- 
mana Sissonen  (ks.  t.),  etevin  Suomen  Karjalan 
laulajista,  sekä  hänen  sisarensa  Iro,  joka  lauloi  78 
runoa,  sekä  samasta  kylästä  Simana  Huohvanai- 
nen  ja  Arhippa  Buruskainen,  kaikki  Ilomantsista 
(1845-46  Europa^ukselle  ja  osittain  Ahlqvistille 
1846);  llatelei  Kuivalatar  Koitereen  rannalla 
Kontiovaarasta  (1838  Lönnrotille);  Taaria  Le- 
sonen \'ienan  läänin  Hietajärvellä  (Europneuk- 
selle  1846),  Arhippa  Perttunen  (ks.  t.)  Latva- 
järvellä  (1834  Lönnrotille.  1836  Cajanille  ja  1839 
Castrenille) ;  Jyrki  Kettunen  Tsenannieuiessä 
(Topeliukselle  1821  ja  Lönnrotille  1834) ;  Ontrei 
Malinen  ja  Vaa.ssila  Kieleväineu  Vuonnisessa 
(Lönnrotille  1833  —  Ontrei  lauloi  m.  m.  36S  sä- 
keen pituisen  Sampo-jakson) ;  Martiska  Karjalai- 
nen Lonkan  kylässä  (Lönnrotille  1834);  leski 
nimeltä  Matro  ja  Varahvontta  Sirkeinen  tjhtuen 
kylässä  (v.  1834-35  Lönnrotille).  Inkerin  miltei 
kaikki  Kalevalaan  laulaneiden  henkilöiden  nimet 
ovat  jääneet  unhoon. 

Kalevalan  runot  ovat  teoksen  ilmestymisestä 
asti  olleet  tieteellisen  tutkimisen  esi- 
neenä. On  koetettu  ratkaista,  missä  ja  koska  eri 
runoaiheet  ovat  syntyneet,  ovatko  ne  ehkä  lainoja 
muilta  kansoilta  ja  onko  niillä  historiallinen  vai 
jumalaistaruUinen  pohja.  Lönnrot  itse  oli  sitä 
mieltä,  että  ne  olivat  alkuisin  permalaisvallan 
ajalta  Vienanmeren  eteläpuolelta.  Venäjän  karja- 
laiset olivat  hänestä  permalaisten  jälkeläisiä  ja 
olivat  n.  1,000  vuotta  sitten  saaneet  ne  tuolta  vilk- 
kaalta kauppiaskansalta  perinnöksi.  M.  A.  Ca- 
stren etsi  runoaiheita  paljoa  kauempaa.  Hänestä 
ne  olivat  ikivanhaa  perintöä  urali-altailaisten  kan- 
sain alkukodista  PohjoisAasiasta,  ja  hän  koetti 
löytää  vertauskohtia  esim.  samojedein  ja  tataa- 
rein lauluista.  O.  Donner  vertaili  niitä  1860- 
luvulla  intialaisiin  taruihin  ja  Eliel  A  s  p  e- 
1  i  n  kreikkalaisiin  ja  skandinaavilaisiin,  kumpi- 
kin pitäen  Kalevalan  aiheita  alkuperältään  myto- 
logisina ja  ikivanhoina.  August  Ahlqvist 
väitti  Kalevalan  runojen  .syntyneen  n.  1,000  vuotta 
sitten  karjalaisten  (bjarmien)  keskuudessa  Vie- 
nanmeren rannoilla.  Muualta  Suomesta  ja  Inke- 
ristä saadut  runot  olivat  sieltä  käsin  kulkeutu- 
neet ja  senvuoksi  vain  lyhyitä  katkelmia.  Bjar- 
mit  taas  olivat  lainanneet  osan  aiheista  skandi- 
naaveilta. Italialainen  D.  Comparetti,  nojau- 
tuen   Ahlqvistiin,    pitää    loitsurunoja    alkuperäi- 


simpäuä  muotona.  N.  s.  suorasanaisista  ,,synty- 
runoi.sta"  kehittyi  hänen  mielestään  vähitellen 
eepillisiä.  Runomuodon  oppivat  suomalaiset  skan- 
dinaaveilta jo  viikinkiaikana,  sitä  ennen  heillä 
ei  muka  ollut  runoutta.  Kaikki  nämä  tutkimuk- 
set perustuvat  suorasanaisesti  painettuun  Kaleva- 
laan. Uusi  suunta  runojen  tutkimuksessa  alkoi 
vastii  silloin,  kuu  itse  toisinnot  otettiin  tarkas- 
tuksen alaisiksi.  A.  Borenius  (Lähteenkorva), 
joka  itse  keräsi  suuret  joukot  runoja,  huomautti 
1873,  että  runot  kielellisistä  ja  historiallisista 
seikoista  päättäen  ovat  Suomesta  kulkeneet  Venä- 
jän Karjalaan.  JuliusKrohn  on  ensimäinen, 
joka  kaikessa  laajuudessaan  otti  toisintojen  pe- 
rustuksell.a  Kalevalan  runoja  selitelläksensä,  oh- 
jaten siten  tutkimuksen  uudelle  tolalle,  perustaen 
n.  s.  m  a  a  n  t  i  e  t  e  e  1 1  i  sh  i  s  t  o  r  i  a  1 1  i  s  e  n 
tutkimustavan  (ks.  Folklore;  Kan- 
sanrunous). Teoksessaan  „Suomalaisen  kirjal- 
lisuuden historia.  I.  Kalevala"  (1S85)  hän  sovit- 
taa menetelmäänsä  Kalevalan  runoihin.  Suuri  osa 
aiheista  on  hänestä  luonncntarustoa,  paljon  on 
myös  skandinaavilaista,  liettualaista  ja  venä- 
läistä lainaa.  Julius  Krohnin  työtä  on  jatkanut 
Kaarle  Krohn,  kehittäen  edelleen  maantie- 
teellis-historiallista  tutkimustapaa.  Mainittujen 
lainojen  avulla  hän  on  koettanut  määrätä  myös 
runoaiheideu  ikää.  Runojen  kehitys  itäisillä  ja 
pohjoisilla  runoalueilla  on  tapahtunut  pääasialli- 
sesti uudemmalla  ajalla.  Runojen  iän  hän  supis- 
taa muutamaan  vuosisataan,  väittäen,  että  ,, alku- 
luonnokset  läntisillä  ja  eteläisillä  runoalueilla 
ovat  enimmäkseen  syntyneet  katolisella  keski- 
ajall.a".  Pakanallisaiheisia  hänen  tutkimustensa 
mukaan  ovat  vain:  Väinämöisen  .ammunta.  Kilpa- 
laulanta, Vellamon  neidon  onginta.  Ohran  kylvö. 
Ison  sian  runo  sekä  Sampsan  noudanta.  „Mutta 
näidenkään  alkuperää  ei  ole  välttämättä  siirret- 
tävä puhtaasti  pakanalliseen  aikaan."  Historial- 
lisen taustan  Krohn  katsoo  olevan:  Hiiden  hir- 
ven hiihdäntä,  Ahti  Saarelainen,  Lemminkäisen 
Luotolan- retki,  Kaukamoisen  sekä  Untamon  ja 
Kalervon  pojan  runoilla,  koska  ,, näissä  kuvastu- 
vat kauppasuhteet  Vironmaan  eli  Gottlannin 
kanssa,  ryöstöretket  Itämerellä  ja  viholliset  välit 
Varsinais-Suomen  rannoilla  suomalaisten  ja  ruot- 
salaisten välillä".  Suurin  vaikutus  länsi-suoma- 
laiseen runouteen  väitetään  olleen  katolisilla 
legendoilla,  joihin  Kalevalan  kertomarunoista  pe- 
rustuvat: Verentulva  Polvenhaava-runossa,  Onni 
pojan  ajelu,  Pätöisen  pojan  Päivölän-retki,  Kir- 
kon ainepuun  etsintä.  Tuonelassa  käynti,  Luoj.an 
laivaretki.  Päivän  päästö.  Pakanalliset  nimet  siis 
näissä  olisivat  painautuneet  kristillisen  pohja- 
kuvan päälle. 

Runojen  kulku  oli  K.  Krohnin  mukaan  seuraava: 
Valtaväylä  kulkee  Virosta  halki  Inkerin,  Karja- 
lan kannaksen  ja  Suomen  Itä-Karjalan  Vienan 
lääniin.  Muutamat  legendantapaiset  aiheet  taas 
ovat  levinneet  Länsi -Suome.sta  Vienan  lääniin 
tai  Suomen  Karjalaan  ja  sieltä  Vienan  lääniin. 
Olettaapa  hän  muutamien  kulkeneen  Länsi- 
Suomesta  Karjalan  kannaksen  kautta  Inkeriin 
ja  Viroon  ja  sieltä  sitten  taas  kauas  Vie- 
nan lääniin  tuota  tavallista  valtaväylää.  Pesä- 
jaon  siitä,  missä  käsin  eri  runoaiheet  ovat  syn- 
tyneet, Krohn  tekee  seuraavasti :  Länsi-Suomi 
on  antanut  lukuisimmat  ainekset  Kalevalan  ker- 
tovaisiin    runoihin,    kokonaista    23,    niiden    jou- 


Kalevala-aiheista  taidetta  I. 


\i.  Cainlierg:     Viiiiuimöiseu  laiilii  (kdikokuva). 


S.   A.    Keiiiiiiien:      Kullervon   kirous. 


C.  E.  Sjöstrand;     Ilmarinen,  Väin;nuöini'ii 
Kullervo    ja    Lemminkäinen. 


"H.\- 


.\.   '  Miiiu-Kallela  :      JuukaUaiseu   kosto. 


K.    \\".    Kkman;      Näiniimöineii    ja    Aino. 


Kalevala-aiheista  taidetta  II. 


Gotthilf  Borup:  Väinämöinen. 


l'>iiiil    lliilipucri ;      lni|' 


E.    Wil<slr.,rii:   \'iiiiiiiiiiniiii'M. 


97 


Kalevala 


98 


kossa  Ivilpalaulanta,  Väinämöisen  armnunta,  Ve- 
rentiilva  Polvenliaava-runossa,  I.emiiiinkäisen  I.uo- 
tolan-retki,  Kaukanioisen  runo,  Sisaren  turmelus 
y.  m.  Virosta  alkuisin  on  20  eri  aihetta,  m.  m. 
Luoniisruno.  Iso  tammi.  Ansiotyöt.  Iso  härkä, 
Kultaneidon  taonta  ja  Kanteleen  synty.  Inkeri- 
läi.sten  osuus  rajoittuu  pariin  kertomarunoon  ja 
..pohjoisilla  karjalaisalueilla  syntyneeksi  jää  tus- 
kin ainoatakaan  runon  alkuluonnosta".  Karja- 
laisten ansioksi  jää  runojen  yhdistäminen  pit- 
kiksi jaksoiksi  muutamien  henkilöiden  ympärille. 
Siellä  ..runoaineksissa  tapahtuu  seuloutumiiion, 
sekaantuminen,  sulautuminen  ja  uudelleen  kitey- 
tyminen —  —  niin  että  -syntyy  ihan  uuden- 
veroinen ja  samalla  kaikkia  alkuluomia  rik- 
kaampi juoni". 

Miten  runoista  kehittyivät  Kalevalassa  esiin- 
tyvät Aino,  Ilmarinen,  Joukahainen,  Kullervo, 
Lemminkäinen,  Sampsa  Pellervoinen  y.  m.  pää- 
henkilöt sekä  Sampo,  on  selvitettynä  eri  koh- 
dissa (ks.  esim.  Sampo;  Väinämöinen). 
Otettakoon  tähän  vain  esimerkiksi  siitä,  miten 
Krohnin  tutkimussuunta  ajattelee  runojen  kehi- 
tyksen. Kanteleen  synty  ja  luomisrunot.  ..Edel- 
listä esitetään  Lounais-Virossa  leikkilauluna. 
jossa  kysymystä,  mitä  kantele  on  vailla,  yhä 
uudistetaan.  Siinä  otetaan  kanteleen  kopaksi  lo- 
hen leukaluu,  jota  kanteleen  muoto  muistuttaa, 
nauloiksi  hauen  hampaat,  kieliksi  immen  hiuk- 
set, soittajaksi  veli,  tanssijaksi  sisar  ja  laula- 
jaksi käly.  Välistä  verrataan  kanteleen  helinää 
orpolapsen  itkuun.  Koillis-Virossa  kerrotaan  toi- 
sinaan laulajaneidon  haudalle  kasvaneesta  koi- 
vusta, josta  kannel  tehdään.  Turhaan  yrittiivät 
kannelta  helistää  kylän  miehet  ja  naiset,  piiat 
ja  pojat,  ennenkuin  laulajan  veli  haetaan.  Kan- 
teleen täällä  kuvaillaan  itkevän  morsiamen  ta- 
voin, jonka  on  isän  kotoa  miehelään  muutta- 
minen. —  Varsinaislnkerissä  on  kanteleensoit- 
tajan  sijalla  tavallisesti  sokea  mies.  Ilman  lin- 
nut, veden  kalat  ja  maan  madot  kilvan  rien- 
tävät kuuntelemaan,  jopa  metsän  pedotkin  pitä- 
vät kiirettä.  Karjalan  kannaksella  nähdään  ih- 
misiäkin hartaina  kuulijoina:  miehet  hatutta 
päin.  naiset  käsi  poskella,  pojat  maassa  polvil- 
laan ja  tytöt  vesissä  silmin.  Immen,  jolta  hiuk- 
set kantelen  kieliksi  saadaan,  laulajaneito  joskus 
kuvailee  kohdanneensa  lehdossa  koristautuvana 
ja  päätään  sukivana.  —  Suomen  Itä-Karjalassa 
astuu  esiin,  sittenkun  tuloksetta  on  haettu  kan- 
telen soittajaa  taivaasta  ja  maaemästä,  itse 
vanha  Väinämöinen  asemelle  sokean  miehen.  Neli- 
jalkaisten, lintujen  ja  kalojen  lisäksi  ilmestyy 
vedenemäntä  soittoa  ihailemaan.  Kanteleen  synty 
liittyy  laivaretteen  siten,  että  kannel  tehdään 
venettä  pidättävän  hauen  leukaluusta.  Ilomant- 
sissa vedenhaltijan  ohella  saapuu  metsänhaltija- 
kin paikalle.  Soitto  vaikuttaa  Väinämöiseen  it- 
seensäkin.  niin  että  hän  sulaa  kyyneliin,  mikä 
lisäpiirre  johtuu  samasta  virolaisperäisestä  ru- 
nosta kuin  Ainon  äidin  kyynelten  vierintä.  Venä- 
jän Karjalassa  välistä  Väinämöisen  kyynelet  me- 
ren pohjasta  sotka  sukeltamalla  ilmoille  noutaa." 

Luomisruno  on  Krohnin  mukaan  Viron  länsiran- 
nikolla alkuaan  ollut  tyttöjen  kiikkulaulu  pääsky- 
sestä, joka  etsiessään  pesän  sijaa  hylkäsi  punaisen 
ja  sinisen  pensaan,  mutta  valitsi  kullankarvaisen, 
hautoen  siinä  kolme  munaa  ja  munista  lähte- 
neet poikaset  hajoitti  taivaalle  auringoksi,  kuuksi 
4.    IV.    Painettu  s,,»  II. 


ja  tähdeksi.  Inkerissä  kerrotaan  mättäiden  ole- 
van merellä  ja  sinne  munat  tuulenpuuskan  kan- 
tamina vieriihtiivät.  Rikkimenneiden  munien  val- 
kuaisesta ja  ruskuaisesta  tai  murenista  muodos- 
tuvat taivaan  valot.  Suomen  Karjalassa  liittyy 
johdannoksi  Väinämöisen  ammunta  mereen,  missä 
liiin  nostaa  oman  polvensa  siksi  mättääksi,  jolle 
vesilintu  munansa  laskee.  Linnun  alkaessa  hau- 
toa Väinämöinen  liikauttaa  polveansa,  jolloin 
nuina  vierähtää  veteen  ja  särkyy.  Munasta  ku- 
vitellaan taivaanvalojen  lisäksi  syntyvän  kuoren- 
puoliskoista  maan  ja  taivaan.  Vienan  läänissä 
Viiinäniöinen  hevosen  selästä  veteen  suistuneena 
muodostelee  meren  pohjaa  ja  ääriä  jo  ennen 
muun  maailman  munasta  luomista,  joka  hänen 
sanansa  avulla  tapalituu.  Täällä  luomisruno  sään- 
nöllisesti liittyy  Sammon  taontaan  ja  ryöstöön 
yhtenäiseksi   Sampo- jaksoksi. 

Kalevalan  runojen  esteettistä  puolta  ovat 
tutkineet:  Fredrik  Cygna;us  Kullervo-tutkimuk- 
sessaan ,. Kalevalan  traagillinen  aines"  (tS.'>3), 
F.  Perander  tutkielmi.ssa  „TraagilIi.sesta  peri- 
aatteesta Kullervo-runoissa"  (1872)  ja  ..Kaleva- 
lan Aino-runoista"  (1874),  Julius  Krohn  „Kauno- 
tieteellisessä  katsauksessa  Kalevalaan"  (188.>),  ja 
V.  Tarkiainen  ,,Aino  ja  muut  Kalevalan  naiset" 
(1911). 

Ainesjulkaisuja  on  vanhoista  runoista 
toistaiseksi  vain  vähän  ilmestynyt  painosta; 
niistä  mainittakoon:  ,, Kalevalan  toisinnot"  II,  1 
(1888),  „Vanhan  Kalevalan  eepilliset  ainekset" 
(1898)  ja  „Vienan  läänin  runot  I-II,  Kalevalan- 
aineiset  kertovaiset  runot",  sisältää  1,027  toi- 
sintoa  (1908). 

K :n  käännöksistä  ks.  Kalevalan  kään- 
nökset. 

Suomalaiseen  kirjallisuuteen  ja  tai- 
teeseen Kalevala  on  hedelmöittävästi  vaikut- 
tanut. Suomenkielinen  lyriikka  johtaa  juurensa 
kansanrunoude.sta.  Kalliolla,  Oksasella  ja  Suo- 
niolla jo  on  kajastuksia  kansanrunoudesta.  J.  H. 
Erkko  sekä  veljekset  Kasimir  ja  Eino  Leino 
ottavat  siitä  useita  aiheita.  Mainittakoon  vain 
Eino  Leinon:  ..Tarina  suuresta  tammesta".  ..Lem- 
minkäisen laulu",  „Tuonelan  joutsen"  sekä  van- 
halla runomitalla  soinnutettu  etevä  runokokoelma 
..nelkavir.siä".  Näj-telmäkirjallisuudesta:  Aleksis 
Kiven  draama  ,. Kullervo"  J.  H.  Erkon  saman- 
niminen näytelmä  sekä  ,.Aino"  ja  ..Pohjolan 
häät".  Romaaneista  on  huomattavin  Juhani  Ahon 
..Panu".  Kuvanveistäjistä,  jotka  ovat  muovail- 
leet Kalevala-aiheisia  taideteoksia,  ovat  mainit- 
tavat: Sjöstrand,  Johannes  Takanen,  Stigell  ja 
Wikström.  Taidemaalareista  on  ylinnä  mainit- 
tava Akseli  Gall6n-Kallela,  joka  erikoisesti  on 
syventynyt  Kalevalaan  ja  luonut  siitä  monta 
taideteosta,  joilla  on  pysyväinen  arvo.  .kuten 
Aino-taulu.  Sammon  taonta.  Lemminkäisen  äiti, 
Kiroova  Kullervo  y.  m.,  suurenmoiset  freskot 
Pariisin  maailmannäyttelyyn  sekä  Kullervon 
.sotaanlähtö  y.  m.  Säveltaiteilijoista  ovat  Kaja- 
nus ja  Sibelius  käyttäneet  suurenmoisella  menes- 
tyk.sellä  Kalevalan   aiheita  ja  tekstejä. 

Kalevala  on  synnj-ttänyt  kaksi  muuta  runoel- 
maa, joihin  on  käytetty  aiheita  kansanrunoudesta: 
virolaisen  ,.Kalevipoeg"in  (ks.  t.)  ja  ameriikka- 
laisen  Longfello\v'n  „The  song  of  Hia\vatha"n. 

[M.  A.  Castron,  „Föreläsningar  i  Finsk  ilyto- 
logi";     O.    Donner,    ,,Indernas    föreställning    om 


9» 


Kalevalainen— Kalevalan  käännökset 


100 


verldsskapelseu  jcmförda  med  Fiuiuirues";  R.  As- 
pelin, ..Kalevalan  tutkimuksia"  T:  A.  Ahlqvist, 
..Tutkimuksia  Kalevalan  tekstissä  ja  tämän  tar- 
kastusta" ja  ..Kalevalan  karjalaisuus";  J.  Krohn, 
..Suomalaisen  kirjallisuuden  historia.  I.  Kale- 
vala"; A.  R.  Niemi,  ., Kalevalan  kokoonpano"; 
K.  Krohn.  ..Kalevalan  runojen  historia".  -Jok.seeu- 
kin  täydellinen  luettelo  Kalevalaa  koskevasta  kir- 
jallisuudesta on  ., Kalevalan  selityksissä"  (1910).] 

S-71    V-ö. 

Kalevalainen,  Kalevalan  asukkaan  nimitys, 
Lönnrotin  tekemä  muodostus  Kalevala  nimestä 
( vrt.  K  a  1  e  V  a  n  p  o  i  k  a) .  E.   N.  f}. 

Kalevalaiset  muodostumat,  nimitys,  joka 
alkuaan  annettiin  niille  eri  seuduissa  Suomen 
ja  Venäjän  Karjalassa  tavatuille  liuskemuodos- 
tumille.  jotka  ovat  vanhempia  kuin  jatulilaiset 
mucdostumat,  mutta  eivät  graniittien  läpäisemiä. 
Sittemmin  on  laajoilla  alueilla  Pohjois-Suomessa 
tavattu  Karjalan  kalevalaisen  vyöhykkeen  jat- 
kona samanlaisia  muodostumia  (ks.  liitettä 
Fennoskandian  geologinen  kartta), 
mutta  täällä,  Kajaanista  alkaen,  niitä  läpäisee 
nuorempi  n.  s.  postk  a  lev  alainen  gra- 
niitti. Kalevalaisiin  muodostumiin  kuuluu 
konglomeraatteja,  kvartsiitteja,  fylliittejä,  kiille- 
liuskeita,  hiilenpitoisia  sarvivälkeliuskeita,  kalkki- 
kiviä,  talkki-  ja  kloriittiliuskeita  sekä  suurin 
määrin  liuskeutuneita  emäksisiä  eruptiivivuori- 
lajeja:  dioriittiliuskeita,  diabaasiliuskeita,  ba- 
salttiliuskeita.  Kaikki  nuo  vuorilajit  ovat  olleet 
kovan  vuorijonopaineen  alaisina  ja  ovat  täysin 
kiteisliuskeisia.  Kvartsiitista  on  alkuperäinen 
hiekkakivimäinen  rakenne  useimmiten  miltei  tyk- 
känään hävinnyt.  Kerroksellisuus  on  kuitenkin 
säilynyt.  Konglomeraateista  on  suuri  osa  n.  s. 
pohjakonglomcraatteja,  joissa  pallot  ovat  niiden 
alustana  olleista  vanhemmista  graniiteista  ja 
liuskeista  muodostuneita.  Kalevalainen  vyöhyke 
käy  eteläkaakosta  pohjoisluoteiseen,  ja  sama  on 
myös  .sen  vuorilajien  pääliuskeisuussuunta.  Nämä 
muodostumat  ovat  jäännöksiä  suuresta  vuori- 
jonosta, joka  muinoin  on  kohonnut  näillä  tie- 
noin,    vrt.    Fennoskandia.  P.    E. 

Kalevalan  käännökset.  Ensimäiset  näytteet 
Kalevalasta  ruotsiksi  tarjosi  Elias  Lönnrot 
itse,  joka  1835  marraskuussa,  ennenkuin  Kalevala 
oli  kirjakauppaan  ilmestynyt,  julkaisi  (vanhan) 
Kalevalan  ll:nnen  runon  uelitrokeisella  runo- 
mitalla ruotsiksi  käännettynä.  Tämä  runomuoto 
on  se,  jota  sittemminkin  useimmat  Kalevalan 
kääntäjät  ovat  käyttäneet.  Muutamia  yksityisiä 
runoja  käänsivät  J.  L.  Runeberg  ja  E.  A.  Ing- 
man (..Helsingfors  Morgonblad"issa  1836).  Myös 
F.  M.  Franzenin  tiedetään  (1837  tienoilla)  aiko- 
neen kääntää  ruotsiksi  Kalevalaa  jonktin  verran 
vapaammalla  runomitalla,  mutta  yritys,  josta  ei 
mitään  tullut  julkisuuteen,  jäi  toteutumatta. 
Selontekoja  Kalevalasta,  joissa  myös  oli  runo- 
mittaisia käännösnäytteitä,  julkaisivat  ruotsiksi 
Snellmanin  „Sp.%nska  Flugau"  aikakauskirjassa 
(1839)  maist.  Henrik  Piponius  sekä  aikakaus- 
kirjassa „Brage  og  Idun"  (1841)  ruots.  dosentti 
C.  J.  L^nström  (1811-93).  V.  1841  ilmestyi  ensi- 
mäinen  täydellinen  (vanhan)  Kalevalan  kään- 
nös, M.  A.  Castrenin  tarka.sti  ja  korutto- 
ma£ti  nelitrokeisella  mitalla  ruotsintamana.  Myös 
Abraham  Poppius  (ks.  t.)  oli  Castrenin  työstä 
tietämättä    ruotsintanut    Kalevalan,    joka    kään- 


nös kuitenkin  jäi  julkaisematta.  —  Uudesta  Kale- 
valasta teki  ensimäisenä  ruotsiksi  selkoa,  sa- 
malla antaen  useita  käännösnäytteitä,  Elias 
Lönnrot  ,,Literaturblad"issa  (1848-49);  kirjoi- 
tukseen liittyivät  Kalevalan  loppusanat  J.  V. 
Snellmanin  ruotsintamina.  Erinäisiä  runoja  ja 
runojaksoja  julkaisi  ruotsiksi  runomittaisesti 
käännettyinä  C.  G.  Borg  (Kullervo-runot,  Suomi- 
kirjassa  1850,  11  :s  ja  42 :s  runo  sam.  paik.  18."il. 
Lemminkäisen  runot  eri  kirjasena  1852).  Arvos- 
tellessaan Schiefnerin  Kalevala-käännöstä  Aug. 
Ahlqvist  Suomi-kirjassa  1853  julkaisi  Kalevalan 
3G:nnen  runon  näytteeksi  uudesta  kääntämis- 
tavasta,  jota  suositteli;  siinä  käytettiin  trokeiden 
asemesta  osaksi  daktylejä.  Täydellistä  uuden  Kale- 
valan käännöstä,  jonka  tekijä  oli  Karl  Collan 
(ks.  t.),  ilmestyi  I  osa  1864  ja  II  osa  1868.  Tämä 
monessa  suhteessa  etevä  käännös  on  ollut  välit- 
täjänä Kalevalan  tuntemiseen  sekä  Skandinaa- 
vian  maissa  että  osittain  niiden  ulkopuolellakin. 
Sittemmin  on  R.  Hertzberg  (ks.  t.),  joka  lS75 
oli  suorasanaisesti  —  muutamin  runositaatein  — 
ruotsiksi  kertonut  Kalevalan  nuorisolle,  1884  jul- 
kaissut vapaasti  ruotsinnetun  ja  lyhennetyn  Kale- 
vala-laitoksen, jossa  on  säännöllisesti  käytetty 
loppusointuja:  käännös  on  kyllä  siromuotoinen. 
mutta  mukaillessa  on  alkuperäinen  henki  osittain 
hävinnyt.  Mainittakoon  vielä,  että  Z.  Topelius, 
joka  ..Boken  om  värt  land"  kirjassa  (1875)  on 
nuorisolle  tehnyt  selkoa  Kalevalan  sisällyksestä, 
on  myös  kääntänyt  erään  näytteen  Kalevalasta 
loppusoinnuin  ja  vapaammalla  runomitalla,  ja 
että  ruotsalainen  (suomalaista  sukuperää  oleva) 
kirjailijatar  Elsa  Dalström  (s.  1880)  on  ruotsiksi 
esittänyt  Kalevalan  nuorisolle  Alb.  Bonnierin 
sarjassa  „De  gyllene  böckerna"  (1902). 

Ranskaksi  vanha  Kalevala  ilmestyi  jo  1845 
Löouzon  Le  Ducin  (ks.  t.)  suorasanaisesti 
kääntämänä  kaksiosaisessa  teoksessa  .,La  Fin- 
lande".  joka  sisälsi  samalla  laajan  esityksen  Suo- 
men oloista  yleensä.  Kääntäjällä  oli  käytettävä- 
nään suomalaisten  miesten  tekemiä  sanasanaisia 
apukäännöksiä,  kuitenkin  hän  on  myös  alkuteks- 
tiä silmällä  pitänyt.  Uuden  Kalevalan  kääntämi- 
seen Le  Duc  ryhtyi  jo  ollessaan  Suomessa  1850. 
mutta  se  ilmestyi  kuitenkin  vasta  1867  (uusi 
nimilehtipainos  ilm.  1879) ;  tämäkin  käännös  oli 
suorasanainen  (toimitettu  C.  G.  Borgin  avustuk- 
sella) ja  kääntäjä  oli  aikonut  siihen  liittää  laa- 
jan historiallisen,  mytologisen  ja  filologisen  esi- 
tyksen Suome.sta.  joka  kuitenkin  jäi  ilmestymättä. 
Laajan  selonteon  Kalevalan  sisällyksestä  on 
ranskaksi  julkaissut  A.  Geffroy  aikakauskirj;issa 
„Revue  des  deux  Mondes"  1871.  Uutta  ranskan- 
kielistä suorasanaista  käännöstä,  jossa  oli  tavoi- 
teltu suurempaa  sananmukaisuutta  kuin  L^ouzon 
Le  Ducin  käännöksessä,  alkoi  painattaa  unkari- 
lainen K.  Ujfalvy  (ks.  t.) ;  käännöstä  ilmestyi 
kuitenkin  vain  ensimäinen  vihko  (Pariisissa  1876). 

Saksaksi  on  Kalevalaa  1838  yritellyt  kään- 
tää tunnetun  ,, aatteiden  miehen"  A.  F.  Soldanin 
(ks.  t.)  veli  Karl  Erik  Soldan  (s.  1811,  toimi  sit- 
temmin lääkärinä,  k.  1870);  tämä  käännös  ei  ole 
valmistunut  eikä  julkisuuteen  tullut.  Saksankieli- 
sen selonteon  Kalevalan  sisällyksestä  esitti  „Ge- 
lehrte  Estnisehe  Gesellschaft"  nimiselle  seuralle 
1840  suomalainen  H.  J.  Holmberg  Piponiuksen 
selonteon  perustuksella  (pain.  main.  seuran  toi- 
mitusten I  osassa).   Samalle  seuralle  esittivät  eri- 


101 


Kalevalan  käännökset 


102 


naisten  runojen  käännöksiä  1840  N.  AliililluTg 
(1810-54,  opettaja;  nilyte  painettuna  seuran  toi- 
mitusten I  osassa)  sekä  prof.  h.  Preller  (180i)-61) 
1841  Castrenin  käännöksen  perustuksella.  Enim- 
min huomiota  Kalevalaan  kuitenkin  on  kääntä- 
nyt suuren  kielentutkijan  Jakob  Grimmin  (ks.  t.) 
Berliinin  tiedeakatemiassa  1845  pitämä  esitelmä 
„t)ber  das  fiunisehe  Kpos",  jossa  oli  runomittai- 
nen, suoraan  suomesta  tehty  käännösnäytekin. 
Niinikään  oli  runomittaisia  näytteitä  siinä  esi- 
telmässä, jonka  prof.  Wilh.  Schott  (ks.  t.)  1852 
samassa  akatemiassa  piti  Kullervo-runostosta. 
Koko  uuden  Kalevalan  tarjosi  saksaksi  Pieta- 
rin tiedeakatemian  jäsenen  Anton  Schief- 
nerin  (ks.  t.)  1S52  julkaisema  käännös.  Tämä 
sangen  tarkasti  ja  tunnollisesti,  mutta  ilman 
varsinaista  runolahjaa  tehty  käännös  on  enem- 
män kuin  mikään  muu  levittänyt  tietoa  Kaleva- 
lasta, erittäinkin  sen  vuoksi,  että  se  oli  eusimHi- 
nen  täydellinen  uuden  Kalevalan  käännös.  — 
Schiefnerin  käännöksen  esteettiset  puutteellisuu- 
det saivat  aikaan  uuden  yrityksen  tarjota  Kale 
valaa  saksalaisille  toisella  runomitalla  kuin  tähän 
asti  —  sillä,  jota  Ahlqvist  oli  yllämainitussa  ko- 
keessaan suositellut.  Tämän  yrityksen  tekijä  on 
Suomeen  muuttanut  saksalainen  Hermann 
Paul  (ks.  t.),  jonka  käännös  ilmestyi  1885-86; 
käännös  on  suorasanaisen  apukäännöksen  nojalla 
tehty  ja  on  kielellis-esteettisessä  katsannossa  mel- 
koisesti etevämpi  Schiefnerin  käännöstä,  jos 
kohta  siinä  käytetyn  runomitan  soveltuvaisuatta 
eepilliseen   runoon  täytyy  ep;iillä. 

Unkariksi  alkoi  Kalevalaa  ensimäi.senä 
kääntää  sittemmin  tutki  musmatkustajana  tun- 
nettu Anton  Reguly  (ks.  t.),  joka  1839  kävi  Suo- 
messa ja  suomolai.sen  kansanrunouden  innosta- 
mana kääntyi  suomalais-ugrilaisen  tutkimuksen 
alalle;  hänen  käännöksensä  ei  kuitenkaan  ole  tul- 
lut loppuunsaatetuksi  eikä  julkisuuteen.  Uudesta 
Kalevalasta  tarjosi  ensimäiseuä  näytteitä  siitä 
kirjoittamassaan  laajassa  selonteossa  (1853)  kie- 
len- ja  historiantutkija  P.  Hunfalvy  (ks.  t.).  Sit- 
temmin ryhtyi  Kalevalaa  kääntämään  pappi  ja 
opettaja  I.  Fabian  (ks.  t.)  ;  hän  julkaisi  kään- 
nöksiään eri  aikakauskirjoissa  1861-67.  Koko 
uuden  Kalevalan  julkaisi  unkariksi  F.  Barna 
(ks.  t.)  1871 ;  käännös  oli  tarkka,  mutta  ilman 
runollisia  ansioita.  Siksipä  ryhtyikin  B  6  1  a  V  i- 
kär  (ks.  t.)  jo  1880-luvulla  uudelleen  Kaleval.aa 
unkarintamaan;  käännös,  joka  hienolla  runolli- 
sella aistilla  käyttää  unkarilaisen  kansanrunon 
sanontatapoja  ja  muutenkin  on  suoritettu  harvi- 
naisella taidolla,  valmi.stui  kuitenkin  vasta  1900. 
Aikaisemmin  Vikär  oli  julkaissut  erinäisiä  näyt 
teitä  Kalevalasta  sekä  myöskin  kauniin  kuvite- 
tun nidoksen,  joka  sisälsi  Kullervo-runot  J.Kroh- 
nin Inkerin  runoista  lisäämän  laitoksen  mukaan. 

Englannin  kielellä  Kalevala  ensinnä  on 
tullut  tutuksi  Ameriikan  kautta.  Ensimäinen, 
joka  Kalevalasta  siellä  on  tietoa  antanut,  on 
ameriikkalainen  kasvitieteilijä,  luonnonhistorian 
professori  Pennsylvanian  Lancasterissa,  Thomas 
Conrad  Porter  (s.  1822,  k.  ?).  joka  1855  kir- 
joitti Kalevalan  ja  Longfellow'n  Hiawatha  ru- 
noelman yhtäläisyydestä  sekä  sitä  osoittaakseen 
julkaisi  englanniksi  Kalevalan  alkusanat;  hänen 
käännöksensä  tulivat  sittemmin  Crawfordin  käy- 
tettäviksi (ks.  alemp.).  Toinenkin  ameriikkalai- 
nen,   maanviljelyskemian    professori    New    Have- 


nissa,  suomalaisen  A.  F.  Soldanin  ystävä  John 
Addison  Porter  (1822-60),  ryhtyi  kääntämään 
Kalevalaa,  ja  hänen  kuolemansa  jälkeen  ilmes- 
tyivät painosta  hänen  kääntämänsä  Aino-runot 
ynnä  selonteko  Kalevalan  sisällyksestä  (1368, 
uusi  pain.  1873).  Myös  Lafcadio  Ilearn  (ks.  t.) 
on  suorasanaisesti  Löouzon  Le  Ducin  vanhan  Ka- 
levalan käännöksestä  kääntänyt  muutamia  näyt- 
teitä kirjassaan  „Stray  Leaves  from  strange 
literature"  (1884).  Ensimäisen  täydellisen  Kale- 
valan-käännöksen on  englanniksi  toimittanut 
John  Martin  Crawford  (s.  1845,  tuli 
lääketieteen  tohtoriksi  1879,  oli  fysiologian 
ja  fysikaalisen  diagnostiikan  professorina  Cin- 
ciunati'ssa  1881-89,  Yhdysvaltain  kenraalikon.su- 
liua  Venäjällä  1889-94,  on  sittemmin  ottanut 
osaa  liiketoimiin)  Crawfordin  käännökseen  pe- 
rustui eräs  suorasanainen,  kansatieteellisillä  ku- 
villa valaistu  nuorisoa  varten  tehty  mukailu, 
jonka  Lontoossa  1893  julkaisi  R.  Eivind.  Tämä 
dli  ainoa  Kalevalan  esitys  Suur-Britanniassa, 
kunnes  1907  ilmestyi  uusi,  suoraan  alkukielestä 
tehty  englauuiukieliuen  etevä  Kalevalan-käännös, 
jonka  tekijä  on  engl.  luonnontutkija  W.  F.  K  i  r  b  y 
(ks.  t.). 

Venäjäksi  on  vanhaa  Kalevalaa  ensinnä 
esittänyt  tunnettu  filologi  prof.  Jakob  Grot 
(ks.  t.),  joka  siitä  julkaisi  selonteon  aikakaus- 
kirjassa „Sovremennik"  1840  ynnä  samalla  runo- 
mittaisen käännösnäytteen.  Erityisenä  kirjasena 
painatti  selonteon  Kalevalan  sisällyksestä  suoma- 
lainen opettaja  ja  kirjakauppaliikkeen  hoitaja 
August  Mauritz  Öhman  (1819-49).  Tunnetun  ve- 
näjän kielen  ja  kansanrunouden  tutkijan  F.  Bus- 
laevin  (ks.  t.)  kehoituksesta  ryhtyi  Kalevalaa 
venäjäksi  kääntämään  hovioikeudenauskultantti 
Gustaf  Herman  Lundahl  (k.  1881);  käännös, 
jonka  tiedetään  olleen  valmiina  1877,  on  jäänyt 
julkaisem.atta.  Saman  oppineen  innostamana  ryh- 
tyi samaan  työhön  toinenkin  suomalainen,  S.  W. 
Hellgren  (ks.  t.),  joka  vv.  1880-85  julkaisi  runo- 
mittaise.sti  venäjäksi  käännettynä  erinäisiä  osia 
Kalevalasta  (Kullervo-  ja  Aino-runot  sekä  3  ensi- 
mäistä runoa;  useampiakin  oli  käännettynä, 
vaikka  ovat  jääneet  kääntäjän  kuoleman  vuoksi 
julkaisematta).  H.  koetti  käännöksessään  mu- 
kailla vanhojen  venäläisten  kertomarunojen,  n.  s. 
bylinain  kieltä.  Laajan  suorasanaisen  kertoelman 
Kalevalan  sisällyksestä  julkaisi  1881  E.  Gran- 
ström: esitys  oli  valaistu  Ekmanin  ja  venäläisen 
taiteilijan  Krjukovin  kuvilla.  Samat  kuvat  ovat 
käytetyt  N.  A.  Borisovin  nuorisolle  mukailemas.sa 
Kalevalassa  1889;  esityksessä  on  useita  runo- 
mittaisia käännöksiä,  jotka  on  suorittanut  ven. 
pedagogi  ja  tuottelias  kirjailija  Viktor  Ostro- 
gorskij  (s.  1840,  k.  ?).  Ensimäisen  täydellisen 
Kalevalan-käännöksen  venäjäksi  julkaisi  kuiten- 
kin vasta  Sloskovan  dosentti,  valtioneuvos  L.  P. 
B  e  1  j  s  k  i  j  (ks.  t.)  ensin  aikakauskirjassa  ,,Pan- 
teon  literatury",  sitten  erikoisena  kirjana  1889. 
Käännös  on  sananmukainen,  koruton  ja  yksin- 
kertainen ja  on  saanut  paljon  tunnustusta  osak- 
seen. B.  on  myös  toimittanut  venäjäksi  lyhen- 
netyn Kalevalan  nuorisoa  varten ;  tämä  laitos, 
jonka  on  kuvittanut  ven.  taiteilijatar  Nadozda 
Ivanovna  Zivago  (s.  1875),  ilmestyi  1904  (nimi- 
lehdellä 1905). 

Viroksi  oli  ensimäinen  ja  tiettävästi  ainoa 
näyte   vanhasta  Kalevalasta   se,   jonka   N.   Muhi- 


103 


Kalevalan  käännökset 


104 


berg  ylidessii  saksalaisen  käännöksen  kanssa 
iks.  ylenip.)  julkaisi  Tarton  „Gelehrte  Estnisclie 
Ge.«el"lscliaft"in  toimituksissa  (ilra.  1846).  Uuden 
Kalevalan  on  viroksi  kääntänyt  M.  J.  Elsen 
(ks.  t.).  joka  ensin  annettuaan  nuorisolle  kerro- 
tun laitoksen  (.,\Väike  Kalevala"  1SS3)  ynnä  eri- 
näisiä nävtteitä  julkaisi  koko  Kalevalan  viroksi 
kahtena  liiJoksena  1891  ja  1898. 

T  .s  e  k  i  n  kielelle  on  Kalevalan  kääntänyt  tuot- 
telias ja  etevä  kirjailija  Josef  ITolecek 
(ks.  t.),  joka  ensinnä  julkaistuaan  näytteitä  eri 
aikakauskirjoissa  toimitti  1893-95  julkisuuteen 
täydellisen  Kalevalan-käännöksen,  jonka  vakuute- 
taan tekevän  alkuperäisen  tsekkiläisen  runon  vai- 
kutuksen, samalla  kuin  se  tarkoin  liittyj'  alku- 
tekstiin. Tämän  lisäksi  ilmestyi  1908  Gran.iitrö- 
min  venäläiseen  laitokseen  perustuva  esitys  Kale- 
valasta, jonka  on  julkaissut  Praa<rin  yliopiston 
kirjaston  skriptori  tolit.  Borivoj  Pruslk;  tämän 
laitoksen  on  tsek.  taiteilija  Viktor  Olfva  kaunis- 
tanut mielikuvituksesta  rikkailla  kuvilla. 

Italiaksi  on  ensimäisenä  Kalevalaa  kään- 
tänyt kreikan  kielen  tutkija  prof.  Antonio  Lami, 
joka  1872  teki  selkoa  suomalaisesta  kansan- 
runoudesta ja  samalla  tarjosi  italiaksi  eriiitä 
otteita  häärunoista.  Ensimäinen  Kalevalan  runo- 
kääntäjä  italiaksi  on  italialaisen  klassillisen  kir- 
jallisuuden selittäjä  ja  kriitikko  Ottaviano  Tar- 
gioni-Tozzetti,  joka  aikakauskirjassa  ,,I1  mare" 
(1872)  teki  selkoa  Kalevalan  sisällyksestä  ja 
tarjosi  lukijoilleen  italiankielisen  52-säkeisen 
nUj-tteen  Kullervo-runoista  endecasillabo-niitalla 
(hellenistin  pater  Camardan  tekemän  suora- 
sanaisen käännöksen  pohjalla).  Hänen  poikansa 
Giovanni  Targioni-Tozzetti  (synt.  Livornossa 
1863,  italian  kielen  ja  kirjallisuuden  profes- 
sori I.ivornon  Accademia  Navalessa,  tuottelias 
kirjailija)  julkaisi  1881  Kalevalan  37:nnen  runon 
italiaksi,  ja  1890  toimitti  etevä  kirjailija  Do- 
menico Ciampoli  (ks.  t.)  julkisuuteen  Kalevalan- 
käännöksistään  8:nnen  ja  50:nnen  runon  italia- 
laisella endecasillabo-mitalla  käännettynä.  YLden 
runon,  16:nnen.  on  niinikään  italiaksi  suora- 
sanaisesti käiintänyt  ja  selityksillä  varustanut 
Padovan  professori  Emilio  Teza  (ks.  t.).  Tut- 
kielman Kalevalasta  ynnä  osittain  runomittaisia, 
osittain  proosakäännöksiä  häärunoista  julkai.si 
1900  kuuluisa  it.  runoilija  Antonio  Fogaz- 
zaro  (ks.  t.,  k.  1911).  Eräitä  otteita  ja  .?eIon- 
tekoja  Kalevalasta  tarjosi  prof.  Igino  Cocchi 
(ks.  t.)  teoksessaan  ,,La  Finlandia"  jo  1902; 
sittemmin  hän  1906  julkaisi  valikoiman  Kale- 
valan runoja  (n.  15-16  runoa)  ynnä  selonteon 
puuttuvien  runojen  sisällyksestä  ja  vihdoin  1999 
täydellisen  Kalevalan-käännöksen,  joka  on  kuiten- 
kin sanottava  pikemmin  uudestaan-runoiluksi 
kuin  käännök.seksi ;  tekijä  on  koettanut  muodos- 
tella Kalevalaa  italialaisen  lukijan  ajatuspiirille 
ja  kauneudentajulle  tutunomaisemmaksi.  Alku- 
tek.stiä  tarkkaan  noudattava,  mutta  samalla  ru- 
nollisessakin suhteessa  erittäin  onni.stunut  on 
Firenzen  profc.^^sorin  P.  E.  P  a  v  o  1  i  n  i'n  (ks.  t.) 
täydellinen  Kalevalan-käännös  (ilra.  1910).  Kol- 
mas täydellinen  Kalevalan  italiankielinen  kään- 
nös, herttua  Francesco  di  Silvestri- 
Falconieri'n  (s.  1871)  suorasanainen,  ei  ole 
vielä  ilmentynyt  painosta. 

Tanskaksi  on  aikaisemmin  ollut  kään- 
nettynä     ainoastaan      eräitä      otteita      (Collanin 


ructsinkielisen  käännöksen  mukaan)  tanskalai- 
sen sivistyshistoriantutkijan  Hermann  Heinrich 
Louis  Schvvanenfliigelin  (s.  1844)  teoksessa  ,.01d- 
tidens  Kulturhistorie"  (1884)  olleessa  Kaleva- 
laa ko.skevassa  tutkielmassa  (eripainos  1S91). 
V.  1908  ilmestyi  kuitenkin  kokonaista  kaksi  esi- 
tystä Kalevala.sta  tanskaksi.  Toinen  nSiistä  oli 
F.  O  h  r  t  i  n  (ks.  t.)  runomittainen  valikoimalla 
tehty  kiiännös,  joka  sisältää  n.  10,000  Kalevalan 
n.  23.000  säkecstä  ja  on  alkukielestä  taidokkaasti 
suoritettu;  kääntäjä  on  samalla  tarjonnut  tans- 
kalaiselle yleisölle  kokonaisen  teoksen  Kaleva- 
lasta, sen  synnystä,  historiasta  ja  vaikutuksesta. 
Suorasanai.se.sti  kertoeli  Kalevalan  tanskaksi 
syntyperäinen  suomalainen  Eva  lloltesen  (o.  s. 
Hällström,  s.  1871)  teoksessa  ..Fra  Kalevalas 
Lunde"  (ilmestynyt  suomeksi  1910  nimellä^  ., Ka- 
levalan tarinat"). 

Norjaksi  on  Kalevalasta  julkisuuteen  tul- 
lut ainoastaan  pieni  näyte,  ..morsiamen  opastus- 
sanat",  jotka  prof.  J.  A.  Fri  is  on  kääntänyt 
teoksessaan  ,,En  Sommer  i  Finmarken"  (1880). 
Koko  Kalevalan  on  Collanin  käännöksen  pohjalla 
norjaksi  kääntänyt  opettaja  ja  oppikirjojen  te- 
kijä Mikael  Sundt  (s.  1831);  käännös,  joka 
valmistui  jo  1890,  ei  ole  painettu,  vaan  on  käsi- 
kirjoituksena tallessa  Kristiaanian  yliopiston  kir- 
jastossa. 

Hollanniksi  on  olemassa  ainoastaan  1905 
ilmestynyt  muodostelu  nuorisolle,  jonka  Rafael 
Hertzbergin  nuorisonlaitoksen  mukaan  on  sepit- 
tänyt tuottelias  nuorisonkirjailija  rouva  Nellie 
van  Koi  (s.  1851).  Eräitä  runomittaisia  kään- 
nöksiä ynnä  selonteon  Kalevalan  sisällyksestä 
on  hollanniksi  Ohrtin  ja  Eva  Moltesenin  tanska- 
laisten teosten  perustuksella  julkaissut  rouva 
D.  Logemann-v.  d.  Willigen  aikakauskirjassa 
„Onze  Eeuw"   (1910). 

Puolan  kielellä  on  Kalevalasta  olemassa 
ainoastaan  selontekoja,  joihin  liittyy  joitakuita 
käännösnäytteitä.  Ensimäisen  tämmöisen  selon- 
teon antaja  on  tuottelias  ja  ansiokas  puolalainen 
naiskirjailija  Severyna  Duchinska  (s.  1825,  k.  ?), 
joka  1869  aikakauskirjassa  „Biblioteka  War- 
sza\vska"  kertoili  suomalaisen  eepoksen  synnystä 
ynnä  sen  neljiin  ensimäisen  runon  sisällyksestä. 
Toisen  verrattain  laajan  esityksen  Kalevalan  si- 
sällyksestä on  antanut  kirjallisuuden  alalla  tun- 
nettu Krakovan  yliopiston  professori  Jözef  Tre- 
tiak  (s.  1841)  julkaisussa  ,,Przevodnik  naukowy 
i  literacki"   1882. 

Serbiaksi  kuuluu  fil.  toht.  Sajkovie  alka- 
neen Kalevalaa  kääntää;  ei  ole  tietoa,  kuinka 
pitkälle  työ   on  ehtinyt. 

Kalevalaa  tai  Kalevalan  osia  on  siis  tähän 
asti  (syks.  1911)  käännetty  14  eri  kielelle.  Täy- 
dellisiä käännöksiä  on  olemassa  10  kielelle;  näistä 
on  julkisuuteen  tullut  käännöksiä  9  eri  kieleen 
(ruotsiksi,  ranskaksi,  saksaksi,  unkariksi,  englan- 
niksi, venäjäksi,  viroksi,  tsekiksi  ja  italiaksi), 
painattamatta  on  täydellinen  käännös  norjaksi. 
Tämän  lisäksi  on  tanskaksi  olemassa  valikoima, 
joka  kuitenkin  muodostaa  kokonaisuuden.  Ai- 
noastaan harvoja  osia  Kalevalasta  on  käännetty 
puolaksi:  hollanniksi  on  olemassa  nuorisolle  sovi- 
tettu laitos  ja  serbiaksi  käännöstyö  tiettävästi 
vasta  alulla.  Ruotsiksi  ja  ranskaksi  ovat  ole- 
massa molemmat  Kalevalalaitokset;  sitä  paitsi  on 
ruotsiksi   vielä  Hertzbergin  valikoima.    Saksaksi, 


105 


Kalevalan  runomitta — Kalevanpoika 


106 


englanniksi  ja  unkariksi  on  olemassa  kaksi  sekä 
italiaksi  kokonaista  kolme  täydellistä  Kalevalan- 
käännöstä,  Viimeksimainitulla  kielellä  kaksi  runo- 
muotoista ja  yksi  vielä  julkaisematon  suorasanai- 
nen; jo  aikaisemmin  oli  italiaksi  ilmestynyt  vali- 
koima Kalevalanrunoja.  Nuorisolle  sovitettii 
runomittainen  Kalevala  on  olemassa  venäjäksi, 
suorasanaisia  (joissa  saattaa  olla  joku  runomit- 
tainen osa  välillä)  ruotsiksi  (kaksi  eri  muodos- 
tusta), englanniksi,  venäjäksi  (kaksi  muodos- 
tusta), tsekiksi,  hollanniksi  ja  tanskaksi.  [Val- 
voja 1909,  Siv.  256-354;  1910,  siv.  175-220;  Fin- 
nisch-ugr.  Forschungen  X.]  E.  N.  S. 

Kalevalan  runomitta  on  trokeinon  (ks, 
Trokee)  siten,  että  kunkin  kaksitavuisen  runo- 
jalan ensi  tavu  on  runokorollinen  (muodostaa  nou- 
sun), toinen  runokoroton  (nmodostaa  laskun); 
kussakin  säkeessä  on  neljä  trokeeta.  K.  r:n  kan- 
nalta ovat  yleensä  muut  paitsi  sanan  ensitavut 
runolaajuudeltaau  epämääräiset  ja  soveltuvat 
ylitä  hyvin  nousuun  kuin  laskuun;  runolaaj uudel- 
taan määrätyksi  tavun  tekee  sanakorko:  pitkä 
pääkorollinen  tavu  (sanan  pitkä  ensi  tavu)  sa- 
moin yleensä  pitkä  sivukorollinen,  soveltuu  ai- 
noastaan nousuun,  ei  laskuun  (esim.  tervej  vuo- 
reti  tervej  raorat),  lyhyt  pääkorollinen  (sanan 
lyhyt  ensi  tavu)  ainoastaan  laskuun,  ei  nciisuun 
(esim.  lyökäm/me  kiilsi  käjtehen).  Tästä  poiketen 
säkeen  ensimäisen  runojalan  tavut  voivat  olla 
millaisia  tahansa  (lyhyt  pääkorollinen  voi  olla 
nousussa,  esim.  taka/  vanha/  Väinä/möinen,  pitkä 
pääkorollinen  laskussa,  esim.  jo  tunJAi  tu/hon  tu/le- 
van)  ja  kahden  asemesta  tavuja  siinä  välistä 
voipi  olla  kolme,  jopa  neljäkin  (esim.  jo  oletj 
maalla/  viera/halla;  akka  olij  vanha/  vaipan/ alla). 

Paitsi  runo-  ja  .sanakoron  ristiriida.sta  johtu- 
vaa poljennon  vaihtelevaisuutta  ja  rikas.ivah- 
teista  ilmehikkyyttä  on  tällä  runomuodolla  omi- 
naisina kaunistuskeinoinaan  alku  soi  n  tn  ja 
kerto  (ks.  n.) ;  loppusointu  esiintyy  vain  sa- 
tunnaisesti, tavoittelematta,  enimmäkseen  iiaäte- 
muotojen   yhtäläisyyden    synnyttämänä. 

Tämä  muin. -suom.  runomitta,  jolla  yksinomaan 
kaikki  vanha  kansanrunoutemme  on  sepitetty, 
esiintyy  olennaisesti  samana  myös  koko  virolai- 
sessa muinaisrunoudessa  ja  on  siis  kaiketi  periy- 
tynyt vakiutuneessa  muodossaan  jo  alkusuoma- 
laiselta ajalta.  Onko  se  perintöä  vielä  aikaisem- 
milta kausilta,  sen  on  kaukaisempien  ^ukukansain 
runouden  tutkimus  mahdollisesti  osoittava. 

Yhtä  helposti  ja  tarkasti  kuin  K.  r.  on  pol- 
vesta polveen  säilynyt  niinhyvin  runolaulajain 
kuin  Ruotsin  vallan  aikuisten  pappis-  tai  sit- 
temmin talonpoikais-  sekä  viimeksi  nykyaikais- 
ten taiderunoilijain  tajunnassa,  yhtä  helposti  ei 
ole  ollut  selitetty  sen  synty  eikä  sen  kaikista 
muista  poikkeava  poljennollinen  erikoisluonne, 
jonka  määrääjänä  on  tietenkin  ollut  laulettu 
kieli  eikä  lausuttu.  Tässäkin  suhteessa  K.  r. 
odottaa  yhä  vielä  tyhjentävää  tutkimustaan. 

Jo  esihistoriallisina  viljelyskausina  lopulliseen 
muotoonsa  kiteytynyt  K.  r.  elää  vielä  elinvoimai- 
sena omalla  pohjallaan  muiden  vierasmalli<ten 
runomuotojen  rinnalla  runoudessamme,  loiden 
kanssa  se  ei  ole  voinut  sulautua  yhteen,  yhtä 
vähän  kuin  sen  pohjalta  on  voitu  kehittää  uusia 
rytmimuotoja.  Sen  käyttäjinä  mainittakoon  en- 
nen muita  Oksanen.  Erkko  ja  Eino  Leino. 
[H.    G.    Porthan,    ..De    poesi    fennica"    (1766-78; 


suom.) ;    A.   E.   Ahlqvist,   „Suomen    kielen    raken- 
nus";   A.  Genetz,   „Suomen   kielioppi".] 

O.  M.  <£•  E.  N.  a. 

Kalevanmiekka,  Väinämöisen  viikate, 
Pietarin  sauva,  K  o  1  m  o  i  s  e  t,  Orionin 
tähtikuvion  „vyön"  muodostavien  tähtien  6,  f 
ja  ^:n  suomalaisia  nimityksiä.  II.  R. 

Kalevanpoika  esiintyy  ensi  kerran  Agricolan 
suomalaisten  jumalien  luettelossa  (1551),  jossa 
hämäläisten  jumalien  joukossa  mainitaan :  „Ca- 
leuanpoiat  Nijttut  ia  m\vdli  löit".  Vanhemmassa 
kirjallisuudessa  ja  sanakirjallisissa  lähteissä  ka- 
levanpoika merkitsee  , .jättiläistä",  „väkimiestä". 
Oikea.staan  sama  merkitys  on  tällä  sanalla  niissä 
Länsi-Suomen  ja  Pohjanmaan  paikallistariuoissa 
(ensimäinen  tunnettu  v:lta  1663),  jotka  tietävät 
kertoa  „kaIevanpoikien"  tai  „Kalevanpojan"  vä- 
kevistä teoista;  sanalla  on  ilmeinen  taipumus 
tarinoissa  muuttua  ominaisnimen  tapaiseksi,  sen 
sijaan  että  sillä  aikaisemmin  on  ollut  yleisnimen 
merkitys.  Sama  kuin  kalevanpoika  on  vir.  kalevi- 
poeg,  joka  vanhimpien  tietojen  mukaan  sekin 
merkitsee  „jättiläistä"  ja  joka  virossakin  niin- 
ikään on  muuttunut  ominaisnimeksi.  Virolaisel- 
lakin alueella  Kalevipoeg  esiintyy  paikallistari- 
uoissa ja  hänestä  kerrotaan  väkimiehen  tekoja; 
tämänlaatuisia  tarinoita  tavataan  päilasiallisesti 
virolaisen  alueen  itäosassa  (kertomukset  ovat 
siirtyneet  Suomenlahden  poikki  joko  Varsinais- 
Suomesta  Viroon  tai  päinvastoin).  —  Eräs  tarina 
Kalevanpojan  väkevistä  töistä  (metsänkaadosta) 
on  ilmeise.sti  Länsi-Suomessa  puettu  runopukuun ; 
nimiyhtäläisyyden  johdosta  se  on  liittynyt  niin- 
ikään Länsi-Suomessa  laulettuuu  runoon  veljes- 
vihasta  ja  kostosta  (KuUervo-runostossa  esiinty- 
vään kostotarinaan),  ja  tämä  yhtynyt  runo  on 
sitten  siirtynyt  Inkeriin  ja  Vienan  Karjalaan 
(ks.  Kullervo).  • —  Virolaisia  suorasanaisia 
Kalevipoeg-tarinoita  on  Kreutzwald  kiiyttänyt 
kokoonpanemaansa  „Kalevipoeg"  eepokseen,  johon 
hän  sitä  paitsi  on  yhdistänyt  paljon,  mitä  ei 
alkuaan  ole  Kalevipoeg  sankarista  kerrottu;  viro- 
laisissa runoissa  Kalevipoeg  on  verraten  harvi- 
nainen tai  hän  ei  ainakaan  ole  niissä  kertovai- 
sen  runon  sankarina.  —  Kaleva  erityisenä  hen 
kilona,  Kalevanpoikien  isänä,  esiintyy  eräässä 
Paltamon  rovastin  J.  Cajanuksen  kertomuksessa 
(1663)  ja  sen  mukaan  useissa  .seuraavissa  tiedon- 
annoissa; nimimuodostus  näkyy  kuitenkin  tässä 
olevan  oppitekoista  laatua,  sillä  tekijä  ei  tiedä  ker- 
toa mitään  Kalevasta,  vaan  ainoastaan  12:staKa- 
levanpojasta,  joille  hän  on  olettanut  isäksi  Kale- 
van. Kaleva  tavataan  kuitenkin  kansanomaise- 
nakin muodostuksena  sekä  runoissa  että  erinäi- 
sissä sanayhdistyksissä  {kalevatimiekka,  kalevan- 
titli  j.  n.  e.) ;  niissä  Kaleva  osittain  on  lyhennys- 
nmoto  Kalevanpojan  asemesta,  osittain  on  kan- 
sanrunossakin runoiltu  Kalevan  p  o  j  a  1  1  e  isä 
Kaleva.  Viimeksimainitulla  tavalla  on  etupäässä 
käynyt  runossa  veljesvihasta  ja  kostosta,  jossa 
Kaleva,  Kalevo,  Kalervo  j.  n.  e.  olennaisesti  on 
eristys  Kalevanpoika,  Kalervonpoika  yhdyssa- 
noista (ks.  Kalervo,  Kullervo).  \'ir.  Ka- 
lev,  mikäli  se  on  kansanomainen,  on  lyhennys- 
muoto  Kalevipoeg  sanaa  ja  merkitsee  samaa; 
,, Kalevipoeg"  eepoksessa  isä  Kalev  on  sovittajan 
muodostus.  —  Nimi  Kaleva  on  ollut  lähtökohtana 
paikallisjohdannaiselle  Kalevala,  jonka  kansan- 
runoissa  harvoin    esiintyvän    nimen    Lönnrot    on 


KtT 


Kalevatar—  Kalevipoeg 


108 


asettanut  suomiilaisteu  eepillisten  runojen  siin- 
karieu  kodiksi  ja  suomalaisista  runoista  kokoon- 
pannun eepoksen  nimeksi.  —  Kalevanpoiica  ni- 
men synty  on  vielä  riidanalainen.  Todenniiköi- 
simmäitä  uUyttiiS,  että  yhdyssanan  alkuosa  A-a- 
/ei(i.  vir.  kalcv  on  alkujaan  merkinnyt  ..seppää" 
(ollen  laina  liettualais-lättiläisistii  kielistä:  liett. 
käliris  aik.  =  *kal3vijas).  Sen  johdosta  että  eräilssä 
saturyhmässä  on  sankarina  väkitöitä  tekevä  s  e- 
p  ä  n  p  o  i  k  a  (jota  tiiman  mukaan  on  nimitetty 
kalcpanpojaksi)  on,  kaleva  sanan  alkuperäisen 
merkityksen  unohtuessa,  kalevanpoika  tullut  mer- 
kitsemään ,,väkimiestä".  [E.  N.  Setälä,  „Fin- 
nisch-ujrr.  For.schunjjen"  VII.  22.5-264.]    E.  N.  S. 

Kalevatar  tavataan  kansanrunoissa  oluenkeit- 
täjän  Osmottaren  toisintonimenä.  Uudessa  Kale- 
valassa (20,m)  hänet  on  Osmottaresta  erotettu  eri 
henkilöksi,  mutta  hääruuoissa.  joihin  hänet  myös 
on  sovitettu,  hän  toisinaan  i23b)  esiintyy  Osmot- 
taren kertosanana.  K.  K. 

Kalevipoeg.  1 .  Nimi,  ks.  Kalevanpoika. 

2.  Virolainen  kansalliseepos.  Virolaiset  sa- 
dut Kalevista  ja  Kalevinpojasta  eivät  muodosta 
mitään  varsinaista  kokonaisuutta,  vaan  ovat 
enimmäkseen  irrallaan-olevia  paikalliskertorauk- 
sia  omituisista  luonnonmuodostuksista  ja  ilmiöistä, 
joihin  Kalevi(poeg)  nimi  on  liittynyt.  Käessä 
paikallistarinoissa  esiintyy  Kalevi (poes)  väkevänä 
sankarina,  joka  toimittaa  monenlaisia  töitä,  ra- 
kentaen linnoja,  hävittäen  petoeläimiä  ja  pannen 
maanviljelyksen  alulle.  Nämä  tarinr.t  eivät  näy 
olleen  yleisesti  tunnettuja  virolaisten  asumalla 
alueella,  vaan  ne  rajoittuvat  Harju-,  Viru-  ja 
Tartumaahan.  Kysymys  näiden  tärinäin  yhdis- 
tämisestä kokonaisuudeksi  syntyy  1830-luvulla, 
samoihin  aikoihin  kuin  Kalevala  ilmestyy.  Viro- 
laista kansanrunoutta  ovat  siihen  aikaan  monet 
Viron  oppineet,  kuten  Kniipffer,  Neus,  Fählmann 
ja  Kreutzu-ald,  koonneet.  V.  1838  perustetaan 
Tartossa  Viron  oppineitten  seura  („Gelehrte  Kst- 
nisehe  Gesellschaft"),  jonka  yhtenä  tarkoituksena 
oli  kansan  tarinoissa  ja  lauluissa  esiintyvien  his- 
toriallisten muistojen  pelastaminen.  Tämän  seu- 
ran tammikuun-kokouksessa  1839  tohtori  Fr.  R. 
Fählmann  kiinnitti  läsnäolijain  huomion  Kalevin- 
pojan  kauniiseen  tarinasikermään  ;  vaikkakin  £;ika 
näitä  tarinoita  oli  runnellut,  moni  rivi  oli  kulu- 
nut pois  ja  moni  lehti  lahonnut,  ei  keräystyötä 
ole  unohdettava.  Samana  vuonna  on  eräs  toi- 
nen oppinut,  G.  J.  Schultz  (Bertram),  joka  ker- 
too hankkineensa  ensimäisen  kappaleen  Kaleva- 
laa Tarttoa  varten,  johtanut  mainitussa  seu- 
rassa puheen  Kalevinpojan  turinaan  ja  kehoitta- 
nut  nimenomaan  antamaan  Viron  kansalle  eepok- 
sen. Tällä  tavalla  oli  seura  hänen  mielestään 
voimakkaimmin  edistävä  täysi-ikäiseksi  juliste- 
tun, maaorjuudesta  vapautetun  ja  kuitenkin  ala- 
ikäisyyden ja  alakuloisuuden  painon  alla  edel- 
leen liuokailevan  kansan  valistusta  ja  henkistä 
uudestisyntymistä.  Fählmannia  on  pidetty  itse- 
oikeutettuna ja  sopivimpana  Kalevinpojan  täri- 
näin yhdistäjänä,  ja  omien  sanojensa  mukaan 
hän  oli  ottanut  sen  elämäntehtäväkseen.  Monet 
erilai.set  toimet  jakoivat  kuitenkin  hänen  aikansa, 
keräysmatkoista,  joita  hän  suunnitteli,  ei  tullut 
mitäiin  ja  kuolema  saapui  odottamatta  1850. 
Kohta  tämän  jälkeen  käännyttiin  Viron  oppi- 
neitten seurasta  Fr.  E.  Kreutzwaldin  puoleen 
pyynnöllä,  että  hän  ottaisi   suorittaakseen   Fähl- 


manniu  perinnön.  „,Jollette  saa  ketään  parempaa 
muodostelijaa  Kalevinpojalle",  kirjoitti  Kreutz- 
wald,  ,, täytyy  minun  siihen  suostua". 

Kreutzwal(lin  kirjeistä  käy  selville,  että  hän 
heti  ryhtyi  työhön,  m.  m.  kääntyen  useiden  hen- 
kilöiden puoleen,  joiden  luuli  tietävän  jotakin 
Kalevinpojasta  tai  voivan  hankkia  lisätietoja  sii- 
hen. Niinpä  hän  on  kirjoittanut  Elias  Tiönnro- 
tille  Kajaaniin  ja  saanut  häneltä  selostuksen 
siitä,  miten  Kalevanpojat  esiintyvät  Suomen  ta- 
rinoissa. Lopulla  vuotta  1853  valmistui  Kalevi- 
poegin  käsikirjoitus  ja  Kreutzwald  lähetti  sen 
\'iron  oppineitten  seuralle.  Tämä  Kalevipoegin 
ensimäinen  luonnos  sisälsi  lyhyen  omistuksen, 
johdatuksen,  johdannon  neljässä  laulussa  ja  var- 
sinaisen Kalevipoegin  kahdessatoista  laulussa 
(noin  14,800  säettä).  Sillä  välin  Kreutzwald  oli 
saanut  uusia  aineksia,  jotka  hän  tahtoi  saada 
Kalevipoegiin  liitetyiksi,  ja  ryhtyi  sitä  uudelleen 
muovailemaan.  Kun  alkupuoli  oli  valmis,  jätet- 
tiin se  painoasiamiehen  tarkastettavaksi,  mutta 
tämä  viranomainen,  silloinen  viron  kielen  leh- 
tori, pyyhki  siitä  paitsi  yksityisiä,  onnea  ja 
iloa  ilmaisevia  sanoja,  satakunta  säettä.  Täl- 
lainen menettely  koski  Kreutzwaldiin  ja  lamautti 
joksikin  aikaa  hänen  työintonsa.  Silloin  tuli 
puheeksi,  että  Kalevipoeg  painettaisiin  Hel- 
singissä, missä  paino-olot  olivat  suotuisammat, 
ja  Viron  oppineitten  seuran  sihteeri  oli  tämän 
johdo.sta  kirjeenvaihdossa  Suomalaisen  kirjalli- 
suuden seuran  kirjapainon  johtajan  Paavo  Tik- 
kasen kanssa.  Mutta  valtaistuimella  tapahtunut 
muutos  (Aleksanteri  II  oli  seurannut  Nikolai 
I:tä)  vaikutti  myös  oloihin  Itämerenmaakunnissa, 
ja  syksyllä  18öfi  voitiin  Kalevipoeg  vihdoin  an- 
taa Tartossa  painoon.  Vielä  painatuksen  kes- 
täessä KreutzNvald  liitti  satunnaisesti  tapaa- 
miansa lisiä  Kalevipoegiin  ja  muodosteli  muu- 
tamat laulut  uudelleen.  Tämä  seikka,  samoin  kuin 
saksankielisen  käännöksen  toimittaminen  (viro- 
lainen ja  saksalainen  laitos  ilmestyivät  näet  rin- 
nan), viivytti  työtä,  ja  vasta  1861  valmistui  ,. Ka- 
levipoeg, eine  estnische  Sage"  kahdessakymme- 
nessä laulussa,  sisältäen,  paitsi  omistusrunoa, 
19,047  säettä.  Toinen,  yksinomaan  virolainen  pai- 
nos „Kalevipoeg,  uks  ennemuistene  Eesti  jut" 
ilmestyi  Kuopiossa  1862,  sisältäen   18,093  säettä. 

Kalevinpojan  tarinat  kuuluivat  Kreutz%valdin 
käsityksen  mukaan  ikivanhaan,  hämärässä  mui- 
naisuudessa syntyneeseen  sankaritarinaan,  jonka 
alkumuoto  vuosisatoja  sitten  oli  hävinnyt  ja 
josta  oli  jäljelle  jäänyt  vain  muutamia  muis- 
telmia ja  yksityisiä  piirteitä,  jotka  sallivat  enem- 
män aavistaa  kuin  tuntea  kokonaisuuden  loista- 
vuutta. Koottuansa  nuo  yksityiset  piirteet  hän 
katsoi  olevansa  oikeutettu  uudistamaan  tari- 
nan, liittämään  siihen  puuttuvat  välikohdat,  ]opa 
vapaasti  sovittamaan  siihen  sellaista,  mikä  täl- 
laiseen eepokseen  hänen  mielestään  oli  kuuluva: 
mytologisen  ja  kansatieteellisen  värityksen.  Suu- 
rin osa  Kreutzwaldin  käyttämistä  aineksista  oli 
suorasanaista  ja  ensimäisissä  kokoonpano-yrityk- 
sissään hän  käytti  suorasanaista  ja  mitallista 
muotoa  vuorotellen.  Kun  tällainen  menettely  ei 
kuitenkaan  häntä  tyydyttänyt,  päätti  hän  muut- 
taa tarinat  runopukuun  ja  julkaista  Kalevipoe- 
gin kansanrunon  muodossa.  Kalevipoegin  ensi- 
maiseen painokseen  hän  merkitsi  pienellä  täh- 
dellä  alussa   ja    lopussa    ne   kohdat,    joissa   hän 


uw 


Kaleviset  muodostumat    Kalifit 


110 


julkaisi  kaiisunnincn  muuttamattomana.  Tämän 
miikaau  olisi  Kalevipoegissa  lähes  puolet  (8.258 
säettä)  alkuperäistä  kausanruuoa.  Mutta  kun 
on  lähemmin  tarkastettu  ja  verrattu  Kalovi- 
poegia  Kreutz\valdin  käyttämiin  runomuistiin- 
panoihin  ja  -julkaisuihin,  on  tämä  suhde  suu- 
resti muuttunut,  sillä  vain  harvassa  paikassa 
hän  on  tarjonnut  varsinaista  kansanrunoa  sem- 
moisenaan. Runokatkelmia  ja  toisintoja  sulat- 
taesaaan  ja  yhdistäessään  toisiinsa  hän  menet- 
teli sangen  vapaasti,  jatkoi  kuvausta,  lisäeli 
kertosäkeitä,  melkeinpä  uudestirunoili.  Mitään 
tahallista  ei  hänen  menettelj'ssään  tarvitse  etsiii, 
sillä  kun  tähdellä  merkitseminen  tapahtui  käsi- 
kirjoituksen melkein  jo  valmiina  ollessa,  on  hy- 
vin selitettävissä,  miksi  tuo  merkitseminen  tuli 
ylimalkaiseksi  eikä  vastannut  aina  todellisuutta. 
Kreutz\vald  on  eräässä  kirjeessään  akateemikko 
Anton  Schiefnerille  antanut  seuraavan  selityksen 
työstänsä:  ..Tarinaan  kudotuista  kansanrunoista 
kuuluu  varmasti  vain  pienempi  osa  ankarasti 
otettuina  näihin,  nimittäin  Pihkovasta  ja  Laiu- 
sesta  kotoisin  olevat,  n.  s.  vanhat  runot;  mutta 
kaikkialla,  missä  muuten  tuli  kysymykseen  mää- 
rätä sankarin  kohtaus,  olen  esillä  olevasta  ruuo- 
aarteistosta  ottanut  paikkoja,  jotka  kuvaavat 
samanlaista  tapausta.  Siihen  pidin  itseäni  aivan 
oikeutettuna,  en  tahtonut  antaa  omia  ajatuk- 
siani, vaan  Viron  kansan.  Se  oli  kansan  omai- 
suutta ja  oli  siksi  jääpä."  —  Kreutzwaldin  jäl- 
keenjättämät  paperit,  niiden  joukossa  Kalevi- 
poegin  käsikirjoituksia,  joita  on  pidetty  häviöön 
joutuneina,  on  pastori  W.  Eeimanin  1911  onnistu- 
nut saada  ..Eesti  kirjanduse  selts"in  kokoelmiin. 

Vähitellen  Kalevipoeg  tuli  kansan  omaisuu- 
deksi ja  vaikutti  siihen  herättävästi,  niinkuin 
oli  toivottu.  Se  loi  yhteisyydentunnetta,  keliitti 
näihin  aikoihin  syntynyttä  käsitystä  yhteisestä 
isänmaasta,  Eestimaasta,  ja  tuli  virolaisen  kir- 
jallisuuden merkkiteokseksi.  Samalla  Kalevipoeg 
on  vaikuttanut  herättävästi  virolaisen  kansan- 
runouden keräämiseen  ja  tämän  keräystyön  ensi- 
maiseen mieheen  toht.  J.  Hurtiin  (ks.  t.).  Jo 
ennenkuin  Kalevipoeg  oli  täydellisesti  ilmesty- 
nytkään, herätti  se  oppineen  maailman  huomiota 
ja  teki  Viron  pienen  kansan  nimen  tunnetuksi. 
Kalevipoegista  ei  ole  tosin  ilmestynyt  muuta 
kuin  saksan-  ja  venäjänkielinen  kokonaiskään- 
aös,  mutta  ne  lukuisat  kirjoitukset,  joissa  Kalevi- 
poeg-tarinaa  on  käsitelty,  osoittavat  sen  tuoneen 
jotakin  uutta  maailman  kirjallisuuteen.  [Donner, 
»Kalevipoeg  jumalaistaruUiselta  ja  historialli- 
selta kannalta  katsottuna"  (1866) ;  „Kalewipoeg, 
aus  dera  Estnischen  iibertragen  von  F.  Löwe, 
mit  einer  Einleitung  und  mit  Anmerkungen  von 
W.  Reiman"  (kirjallisuusluettelo,  1900)  ;  U.  Kart- 
tunen,   „Kalevipcegin    kokoonpano"    (1905).] 

V.  K. 

Kaleviset  muodostumat  ks.  Kalevalai- 
set muodostumat. 

Kalfaktori  (lat.  caiefaVere  =  lämmittää),  oik. 
tulentekijä:  sotilas,  joka  on  upseerin  palvelijana. 

Kalgan  (mong.  Chalga  =  portti,  kiin.  Tsangkia- 
hnii),  kaupunki  Pohjois-Kiinassa,  Tsili'n  ma.ikun- 
uassa,  luoteeseen  Pekingistä,  johon  se  on  yhdis- 
tetty 220  km  pitkällä  rautatiellä;  70,000  as.  K. 
vallitsee  tärkeää  solatietä  Kiinasta  Mongoliaan 
ja  on  siten  tärkeä  Kiinan  ja  Venäjän  välisen  maa- 
kaupan asema.    Muurien  ympäröimän  K:n  ulko- 


puolella asuvat  venäläiset  kauppiaat  ja  muuta- 
mat prote.stantti.set  lähetvssaaruaajat.    E.  E.  X. 

Kalhu  ks.   Hiihto." 

Kali,  suuri  villainen  ruskea  plyyssimatto,  jo- 
hon on  neulottu  ympäriinsä  kukkia  värillisellä 
silkki-  ja  hopealangalla.  Käytetään  persialai- 
sissa   huoneissa    keskilattialla.  E.    J.    S. 

Kali,  kuliumimetallin  emäs,  kaliumoksidi,  tai 
kaliumhydraatti    (ks.   t.). 

Kalialuna,  kaliumaluna.  ks.  A  1  u  u  a. 

Kaliberi  ks.   K  a  1  i  i  b  e  r  i. 

Kalibreerattu  ketju  (ks.  Kaliiberi),  n.  s. 
ketjupeukalopyörään  kuuluva  ketju,  jonka  kaik- 
kien renkaitten  tulee  olla  tasan  yhtä  pitkät. 
Tavallinen  ketju  tehdään  k  :ksi  siten,  että  renkaat 
yksitellen  mitataan  sekä  tarpeen  mukaan  veny- 
tetään tahi  lyödään  kokoon.  Tästä  johtuu,  että 
k.  on  sekä  kalliimpi  että  heikompi  kuin  taval- 
linen, yhtä  paksu  ketju.  Sallittu  kuormitus  on 
noin    60-65  %    tavallisen    ketjun    kuormituksesta. 

E.    S-a. 

Kalidasa  [kälidäsaj,  etevin  muinaisen  Intian 
taiderunoilijoista,  eli  luultavasti  5:nnellä  vuosis. 
j.  Kr.  kuningas  Vikramädityan  hovissa.  Hänen 
kahdesta  laajasta  eepoksestaan,  Raghuvamija  ja 
Kumärasambhava,  on  varsinkin  jälkimäinen  ru- 
nollisessa suhteessa  arvokas.  Kaunis  on  hänen 
Meghaduta  (.,Pilviairut")  niminen  runoelmansa. 
Hänen  näytelmänsä  ovat  mytologis-aiheinen 
huvinäytelmä  Mälavikägnimitran,  ihana  Cakun- 
talä  ja  Vikramorvagi.  Näistä  on  todellista  ru- 
noutta tuoksuva  Qakuntalä.  hieman  muovailtuna 
esitetty  useilla  nykyaikaisilla  näyttämöillä,  m.  m. 
Suomen  kansallisteatterissa,  ks.  Intian  kie- 
let ja  kirjallisuus,  II,  1029-30. 

Kalifit.  Arvonimitys  kalifi  (arab.  khalifa  =  si- 
jainen) sai  alkunsa  siitä,  että  Muhammedin  oli 
tapana  poistuessaan  Medinasta  määrätä  joku  hen- 
kilö sijaisena  hoitamaan  hallitusta.  Kun  Abu 
Bekr  profeetan  kuoltua  valittiin  hallitsijaksi,  otti 
hän  arvonimeksensä  khalifat  rasfd  alläh  =  „J uma- 
lan  lähettilään  sijainen",  ja  tätä  arvonimeä  käyt- 
tivät sitten  kaikki  hänen  lailliset  jälkeläisensä. 
Oikeauskoi-set  muhamettilaiset  eivät  kumminkaan 
tunnusta  oikeiksi  kalifeiksi  (alkhulafa  arrasidinj 
muita  kuin  Abu  Bekrin.  Omarin,  Othmanin  ja 
Ali'n,  antaen  toisille  kalifeille  arvonimen  emir 
almuminin  (ks.  Emiiri)  t.  imäm  almuslimUi 
(ks.  Imaami). 

Historia.  Neljä  ensimäistä  kalifia,  632- 
661.  Profeetan  appi  Abu  Bekr  (632-634) 
ryhtyi  innolla  pyhään  sotaan  (ks.  D  z  i  h  a  d)  is- 
lamin levittämiseksi  ja  valloitti  Bahreinin,  Oma- 
uin  ja  Jemenin,  minkä  lisäksi  hänen  sotapääl- 
likkönsä Khälid  hyökkäsi  Syyrian  ja  Persian 
kimppuun.  Näitten  maitten  lopullisen  valloituk- 
sen toimitti  Omar  (634-644),  ,vaatimaton,  si- 
veä, tarmokas  ja  valtioviisas  mies,  joka  hänkin 
oli  Muhammedin  appi.  Khälid  valloitti  Damas- 
koksen 635.  Persialaiset  lyötiin  Jarmukin  luona 
636  ja  Kadesian  luona  637,  minkä  jälkeen  Kte- 
siphon  antautui  muslimeille  ja  Kufaan  asetettiin 
muhamettilainen  maaherra.  Jaffa,  Jerusalem, 
Aleppo  ja  Antiokia  valloitettiin  638.  Egypti  ja 
Aleksandria  anastettiin  642.  Idässä  vielä  valloi- 
tettiin Ispahan,  Farsistan  ja  Kusistan,  mutta 
keskellä  voittojansa  Omar  sai  surmansa  erään 
kristityn  tikarista  644.  Häntä  seurasi  Muham- 
medin  vä%'y   Othman    (644-656),   jonka   aikana 


111 


Kalifit 


112 


Talloituksia  Persiassa  ja  Pohjois-Afrikassa  menes- 
tykseliii  jatkettiin.  Othmanin  huomattavin  toimi 
oli.  että  luin  miiiiräsi  viiden  ja  saman  koraani- 
tekstiä  kaikkien  noudatettavaksi.  Mutta  uimit- 
tiuniillä  sukulaisensa  ja  viihUpiitöiset  suosikkinsa 
maaherroiksi  ja  muillakin  toimillaan  heriitet- 
tyiiän  tv-ytyniiittöniyyttiV,  hiinet  surmattiin  criiiin 
Äbu  Bekrin  pojan  toimesta  656.  Kalifiksi  valit- 
tiiu  Muhammedin  orpana  ja  vävy  Ali  (656-o3;). 
Mitta  m.irtava  p^oU-e,  jonka  jolitajius  olivat 
m'iutsa)at  maahcirat.  Mufnvija  y.  m.  ja  Muhasn- 
meilin  juoniku.i  le.<ik)  Aisa,  asettui  hänrä  vas- 
taan. Syttyneessä  sisällisessä  sodassa  Ali  osoitti 
suurta  urhoollisuutta  ja  voitti  vastustajan.sa. 
Mutta  ennenkuin  oli  päästy  sopimuk-seen,  mur- 
hattiin Ali  kiihkoisien  kharidziittien  toimesta. 
Muftxvijaakin  vastaan  tehtiin  murhayritys,  mutta 
se  ei  onnistunut,  ja  kun  Ali'n  poika  Hasan  luo- 
pui oikeudestaan  päästä  kalifiksi,  siirtyi  kali- 
faatti  Muaxvijalle. 

U  m  a  i  j  a  d  i  t,  6C1-750.  Muäwijan  kautta 
(661-6S0)  pääsi  Mekan  vanha  maallinen  ari.sto- 
kratia  valtaan,  mikä  aiheutti  riitaisuuksia  sekä 
kansanvaltaisten  ja  puhdasuskoisten  kharidziittien 
kans.sa  että  Ali'n  ja  profeetan  suvun  kannattajien 
(si'iittien)  kanssa,  varsinkin  kun  Muäwija  ryh- 
tyi näille  ko,stamaan  sukulaisensa  Othmanin  mur- 
haa. Muäwija  teki  Damaskoksen  valtakunnan 
pääkaupungiksi  ja  määräsi  kalifaatin  perilliseksi. 
Valloitukset  ulotettiin  Turkestaniin  ja  Samarkan- 
diin  saakka  sekä  Välimeren  saariin,  jonka  li- 
säksi Konstantinopolia  mereltä  ahuistettiin.  J  e- 
zldiä  (680-683),  joka  jo  isän  eläessä  oli  mää- 
rätty kalifaatin  perilliseksi,  ei  tunnustettu  kali- 
fiksi p.vhissä  kaupungeissa  Mekassa  ja  Medinassa 
eikä  si'iittien  puolelta.  Kapinalliset  valitsivat 
kalifiksi  ensin  Ali'n  toisen  pojan  Fluseinin  (ks.  t.) 
ja  hänen  kaaduttua  Kerbelan  luona  Zubairin 
pojan  Abdallähin.  Medina  tosin  valloitettiin  ja 
Jezidin  miehet  panivat  pyhässä  kaupungissa  toi- 
meen suuren  verilöylyn  (683),  mutta  sam.  v.  Je- 
zid  kuoli  eikä  hänen  poikansa  JI  u  ä  w  i  j  a  II, 
joka  hallitsi  ainoastaan  kaksi  kuukautta,  p.vsty- 
nyt  kapinallisia  kukistamaan.  Syyriassa  ja  Ep}'p- 
tissä  kalifiksi  valitun  Merwän  I:n  (6S1-0SÖ) 
surmasi  hänen  oma  puolisonsa,  Jeztdin  leski. 
Kalifiksi  pääsi  Merwäuin  tarmokas  poika  A  b- 
dalraalik  (685-705),  joka  riisti  Abdallähilta 
Irakin  ja  Mekan  (692) ,  kukisti  vallasta  muut 
kharidziitit  ja  teki  valloituksia  Vähässä-Aasiassa 
ja  Pohjois-Afrikassa,  jopa  Sisiliassa  ja  Sardi- 
niassakin. Abdalmalik  edisti  tiedettä  ja  taidetta 
ja  usea  runoilija  eli  liänen  hovissaan.  Häu  oli 
ensimäinen  kalifi,  joka  lyOtti  arabialaista  ra- 
haa (jota  on  löydettx'  Suomestakin).  Hänen  poi- 
kansa Walld  I:n  (705-715)  aikana  umaijadien 
kalifaatti  oli  voima ;i.->a  huipulla.  Kaspianmeren 
itäpuoliset  maakutmat,  osa  Etu-Intiaa,  koko  Poh- 
jois-Afrikka  ja  suuri  osa  Espanjaa  valloitettiin. 
Hänen  veljensä  Su  leiman  (715-717)  teki  on- 
ni.stumattoman  hyökkäyksen  Konstantinopolia 
vastaan.  Omar  II  (717-720),  Merxvanin  pojan- 
poika, oli  hurskas  ja  hellämielinen  hallitsija, 
jonka  aikana  si'iitit  jälleen  pääsivät  voimistu- 
maan. Abdnlmalikin  nuorempien  poikien  Jezld 
II :n  (720-724)  ja  Hisäm  I:n  (724-743)  halli- 
tessa valtakuntaa  vaivasivat  alituiset  levottomuu- 
det. Lännessä  Kaarle  Martellin  voitto  Toursin 
luona  ehkäisi  muhamettilaisten   esiinryntäämisen 


Euroopassa.  Waltd  II  (743-744).  J  e  z  i  .1  III 
ja  Ibrahim  (744)  olivat  heikkoja  ja  irstaile- 
via  ruhtinaita.  Viimeinen  umaijadikalifi  M  e  r- 
wän  II  (744-750)  ei  kyennyt  puolustaumaan  yhä 
röyhkeämmiksi  käyneitä  abbasideja  vastaan. 
Korasanissa  julistettiin  hallitsijaksi  Ibrahim,  Ab- 
basin  sukua,  ja  hänen  kuoltuansa  hänen  veljensä 
Abdalluh,  joka  749  sai  Kufan  haltuunsa.  Joudut- 
tuaan tappiolle  Merwän  pakeni  Egyptiin,  jossa 
hänet  surmattiin  750. 

A  b  b  a  s  i  d  i  t,  750-1258.  Päästyään  valtaan 
Abdalläh  Abulabbäs  (750-754)  surmautti 
kaikki  umaijadit,  paitsi  Abdarrahmänia  (ks.  t.), 
joka  pääsi  pakenemaan  Espanjaan,  minne  hän 
perusti  uuden  umaijadilaisen  kalifaatin.  Abba- 
sidien  voitto  merkitsi  arabialaisen  valtion  lop- 
pua ja  persialaisen  kansanaineksen  voimistu- 
mista. Kalifaatti  muodostui  muinaisten  aasia- 
laisten suurvaltojen  uudistumiseksi  ja  jäljittele- 
miseksi. Abulabbäsin  veli  A  b  u  d  z  a  f  a  r,  tun- 
nettu nimellä  ai  MausOr  (Almansor  =  ..voit- 
toisa"; 754-775),  oli  julma  mutta  erittäin  taitava 
hallitsija,  joka  säälimättä  vainosi  vastustajiansa, 
laajensi  valtakuntaa  valloituksilla  Armeeniassa, 
Kappadokiassa  ja  Intiassa,  edisti  tieteitä  ja  tai- 
detta ja  kohotti  pääkaupungiksi  uudestaan  raken- 
tamansa Bagdadin  (ks.  t.).  Hänen  poikansa  Mu- 
hammed ai  M  a  h  d  i  s.  o.  „Jumalau  johtama" 
(775-785)  ja  tämän  poika  M  Osa  ai  Hädi  s.  o. 
,. johtaja"  (785-786)  ovat  tunnetut  urhoollisuudes- 
taan, oikeamielisyydestään  ja  alttiudestaan. 
Kuuluisin  kaikista  abbasideista  on  Härfln  ar 
Rasld  (ks.  t.)  (786-809),  jonka  aikana  kali- 
faatti saavutti  suurimman  loistonsa.  Määrää- 
mällä valtakunnan  jaettavaksi  poikiensa  kes- 
ken Härfln  uudestaan  pani  vireille  sisällisiä 
riitoja,  jotka  puolestansa  jouduttivat  valtakun- 
nan häviötä.  Muhammed  ai  Amin  .=;.  o. 
..uskollinen"  (809-813)  sai  kalifin  nimen  sekä 
Arabian,  Irakin,  Syyrian,  Egyptin  ja  Afrikan. 
Mutta  Abdalläh  ai  MamOn  s.  o.  „Iuotet- 
tava"  (813-833)  ennen  pitkää  nousi  veljeänsä 
vastaan,  valloitti  Bagdadin  ja  anasti  kalifaatin. 
Mamflnin  aikana  muhamettilaisten  henkiset 
harrastukset  olivat  vilkkaimmillaan.  Mutta  sisäl- 
liset  riidat  yhä  lisääntyivät  ja  useat  maaherrat 
valtakunnan  syrjäosissa  tekeytyivät  itsenäisiksi 
hallitsijoik.si.  Mamönin  veli  ai  M  u  t  a  s  i  m 
billah  s.  o.  ..Jumalaan  nojautuva"  (833-842) 
siirsi  asuntonsa  Bagdadista  Samlraan  ja  tur- 
vautui turkkilaisiin  palkkasotureihin,  jotka  vähi- 
tellen saivat  yhä  suuremman  vaikutusvallan,  niin 
että  he  panivat  kalifeja  viralta,  nimittivät  uusia 
mielensä  mukaan  ja  siten  kohosivat  herrojensa 
herroiksi.  Ahmed  almutamid  alalla  h 
(870-892)  ehkäisi  turkkilaisen  sotavartioston 
mielivaltaa  ja  siirsi  jälleen  asuntonsa  Bagdadiin. 
Egyptissä  maaherra  Ahmed  ibn  TulOn  luopui 
kalifaatista,  johon  Ali  almuktafi  billäh 
s.  o.  „Jumalaan  tyytyvä"  (902-908)  kumminkin 
uudestaan  yhdisti  sen  (905).  Dzafar  almuk- 
t  a  d  i  r  billäh  s.  o.  „Jumalan  vahvistama" 
(908-932)  näki  kalifin  auktoriteetin  yhä  heik- 
kenevän. Farsistanin  bujidit  (ks.  t.)  anastivat 
Persian  ja  Egypti  joutui  ikhsidideille  (ks. 
Egypti,  II.  546).  Sekä  Muktadir  ettit  hänen 
veljensä  Muhammed  alkähir  billäh  s.  o. 
..Jumalan  avulla  voittava"  surmattiin  (934). 
Edellisen  poika  Ahmed  arrädi  billäh  s.  o. 


113 


Kalifornia 


114 


..Juinalu.-iii  tyytyvä"  (934-940)  soi  emir  alumara 
arvon  turkkilaisen  henkivartioston  päilllikölle, 
joka  siitä  lähtien  oli  todellinen  hallitsija,  niin 
että  hän  pani  viralta  Muktadirin  toisen  pojan 
T  b  r  a  h  t  m  a  I  m  u  1 1  a  k  i  b  i  1  1  ä  h  i  n  s.  o.  ..Ju- 
malaa pelkäävän"  (940-944).  Tämän  poika  A  b- 
d  a  1  1  a  h  a  1  m  u  s  t  a  k  f  i  b  i  1  1  ä  h  (944-946)  kut- 
sui avuksensa  bujidit.  joista  Muizz  addaula  sai 
periunölli.^eu  emiirinarvon.  Kalifin  nimeä  ei 
enää  mainittu  perjantaipäivän  rukouksessa  eikä 
leimattu  rahaan.  Kairossa  fatimidit  (ks.  t.)  pe- 
rustivat itsenäisen  kalifaatiu  969.  .A  b  d  a  1  1  ä  h 
k  a  i  m  b  i  a  m  r  i  1  1  ä  h  s.  o.  „Jumalan  käskystä 
pysyvä"  (1031-75)  kutsui  avuksensa  Egyptistä 
hyökkäävää  armeiaa  vastaan  seldzukit,  jotka 
tosin  pelastivat  kalifin  mutta  myös  anastivat 
emiirinarvon  ja  hallinnon.  Kalifit  saivat  siitä 
lähin  tyj-tyä  niihin  tuloihin,  mitkä  he  saivat 
Bagdadista,  ja  heidät  pysytettiin  kokonaan  syr- 
jässä hallituksesta.  1200-luvulla  ilmaantuivat 
mongolilaiset,  joista  Hulaku  1258  rii.sti  Bagda- 
din 37:nneltä  abbasidikalifilta  Abdalläh 
almustasim  billäh  ilta  (s.  o.  „Jumalalta 
turvaa  etsivä")  ja  teki  täydellisen  lopun  abbasi- 
dien  maallisesta  vallasta.  Ainoastaan  imaamin 
hengellinen  arvo  periytyi  vielä  abbasidien  kes- 
kuudessa. Näille  abbasideille  Egyptin  mamelukki- 
sulttaanit  soivat  tyyssijan  luonaan  • —  siinä  itsek- 
käässä tarkoituksessa,  että  nämä  läsnäolollaan 
antaisivat  arvoa  ja  pyhyyttä  heidän  vallallensa. 
Valloitettuansa  Egyptin  Turkin  sulttaani  Se- 
lim I  1517  pakotti  viimeisen  nimellisen  abba- 
sidikalif  in  Muhammed  a  1  m  u  t  a  w  a  k  k  i  1 
a  1  a  1 1  a  h  i  n  luovuttamaan  hänelle  arvonsa. 
Siitä  lähtien  Turkin  sulttaanit  nimittävät  it- 
seänsä kalifeiksi,  mutta  tätä  heidän  arvoansa  ei- 
vät Persian  si'iitit  eivätkä  marokkolaiset  tun- 
nusta. Marokon  sulttaani  on  itse  kalifi  ja  ka- 
lifin arvon  pyytäjiä  tuon  tuostakin  on  ilmaan- 
tunut muuallakin  muhamettilaisten  keskuudessa. 
[Weil,  „Geschichte  der  Chalifen"  (1846-62),  Ham- 
mer-Purgstall,  „t?ber  Länderverwaltung  unter 
dem  Chalifate"  (1835),  Kremer,  „Culturgeschichte 
des  Orients"  (1875-77),  MuUer,  „Der  Islam" 
(1885-87),  JIuir,  ,.The  caliphate,  its  rise,  decline, 
and    fall"    (1891).]  E.    T-t. 

Kalifornia  (esp.  ja  engl.  Califo'rnia;  <  ken- 
ties esp.  caliente  /'or7in//o  =  „kuuma  uuni"),  osa 
Pohjois-Ameriikan  läntistä  rantamaata.  Alue  ja- 
ettiin 1848  kahtia.  —  1.  Vanha-  1.  A 1  a-K. 
(C.  la  viejä  1.  Baja  C).  Meksikon  liittovaltioon 
kuuluva  territori;  151.109  km=,  52.244  as.  (1910), 
1.  ainoastaan  0,>  km':llä.  Käsittää,  paitsi  Kolo- 
rado-joen  suu-osan  länsipuolella  olevaa  maata, 
koko  K:n  niemen,  joka  kulkee  kaakkoista 
suuntaa,  mantereesta  idässä  K:n  lahden  erotta- 
mana. Sen  vuoristot  ovat  ytimeltään  graniittia, 
johon  liittyy  liitu-  ja  tertiäärikauden  kerrostu- 
mia. Keskiosan  korkein  kohta  on  ryhmä  tuli- 
vuorikeiloja  Las  Virgines  (1,965  m).  Niemimaan 
korkein  vuori  on  S.  Catalina  (3,390  m)  pohjois- 
osassa; eteläosan  erottaa  muusta  maasta  ainoas- 
taan 150  m  korkea  painanne.  Itärannikko  on 
korkea,  lahtirikas,  edustalla  useita  saaria,  jotka 
ovat  vajonneitten  vuoristojouojen  tähteitä.  Länsi- 
rannikko on  matala,  dyyni-luontoinen.  Ilmasto 
on  kuiva  ja  vars.  kesällä  sietämättömän  kuuma, 
maa  enimmäkseen  kaktus-  ja  okapensaserämaata; 
laaksoissa    savannimaisemia.     Eteläisin     osa    on 


osaksi  hedelmällisempi.  Kaikki  asuttamisyrityk- 
set  ovat  menneet  myttyyn,  väestönä  on  mel- 
kein yksinomaan  alkuasukkaita.  Taloudellinen 
toiminta  rajoittuu  kupari-  ja  hopeakaivoksiin. 
Rannikolla  simpukka-  ja  sienikalastusta,  valaan- 
pyyntiä. —  Pääpaikka  on  La  Paz,  samalla  tär- 
kein satamakaupunki.  Vanhan  K:n  espanjalai- 
set löysivät  1530-luvulla.  ottivat  sen  haltuunsa 
1602;  se  siirtyi  1820-luvulla  Meksikolle  sen  erot- 
tua emämaasta.  —  2.  Ylä-  1.  Uusi  K.  taval- 
li-sesti  ainoastaan  Kalifornia  (lyh.  Cal.). 
Yhdysvaltojen  Tyynen-meren  rannikkovaltio,  suu- 
ruudeltaan valtakunnan  toinen:  409.973  km', 
2,377,549  as.  (1910)  1.  n.  5  kmMlä.  —  Ran- 
nikko (1,750  km  pitkä)  jyrkkäkallioinen,  saa- 
reton paitsi  etelässä,  vailla  satamapaikkoja; 
poikkeuksena  San  Franciscon  lahti,  maailman 
paralta  luonnonsatamia.  Etelässä  lähellä  rannik- 
koa, pohjoisessa  siitä  etääntyen  kulkee  useita 
vuoristojonoja,  yhteisellä  nimellä  Eantavuoret, 
Const  liange.  Niiden  pohjoispäähän  yhtyy  luode- 
kaakkoista  suuntaa  kulkeva,  mahtava  Sierra  Ne- 
vada (korkein  huippu  M:t  Whitney  4.419  m), 
jonka  solien  korkeus  suuresti  on  vaikeuttanut 
rautateiden  rakentamista.  Central-pacific-rauta- 
tien  käyttämä  Truckee-sola  on  2,409  m  yi.  me- 
renp.  Itäpuolella  Sierra  Nevadaa  ulottuu  Great 
Basinistä  osia  K:n  alueelle;  yhtenäisin  on  Etelä- 
K:n  1.  Mohaven  erämaa.  Sierra  Nevadan  ja 
Coast  Hangen  välissä  on  K:n  taloudellisesti  tär- 
kein osa,  K:n  laakso,  800  km  pitkä,  100-150 
km  leveä  (n.  80,000  km').  Se  on  tertiääriaikana 
vuorilta  kulkeutuneista  irtaimista  maakerrok- 
sista syntynyt  tasanko,  etelässä  suolanpitoinen, 
osaksi  rämettä,  osaksi  aroa,  etelässä  130  m. 
pohjoisessa  46-67  m,  keskellä  28-95  m  yi.  merenp. 
Laakson  ainoa  luonnollinen  portti  on  siirrosten 
kautta  syntynyt,  maanjäristysten  pesäseutu,  San 
Franciscon  lahti,  josta  kapea  Golden  Gaten  salmi 
vie  mereen.  Lahteen  la.skee  laakson  pohjoisosan 
läpi  virtaava  Sacramento,  johon  suupuolella  yh- 
tyy etelästä  tuleva  S.  Joaquin;  tämä  on  sade- 
rikkaana  aikana  Tulare-järven  yhteydessä.  — 
Rannikon  meri-ilmasto  (S.  Francisco:  -f  13. jC 
vuoden,  -f-  14,«°  C  heinäk:n,  +  10.i°  C  tammik:u 
keskilämpö)  eroaa  suuresti  K:n  laakson  ja  vuori - 
seutujen  mannerilmastosta,  missä  heinäkuussa 
lämpö  saattaa  nousta  -f-45°:een  C,  ja  tammi- 
kuussa aleta  — 6,4°:een  C  (Fresno) :  Mohaven 
erämaa  on  maailman  kuumimpia  seutuja;  täällä 
on  kuuluisa  „Kuoleman  laakso".  Sadetta  saavat 
kylliksi  ainoastaan  korkeammat  vuoriseudut  ja 
rannikko  pohjoisessa  (Humboldt-lähden  luona 
1,128  mm);  San  Francisco  saa  573  mm,  Fresno 
234  mm,  Keeler,  itään  Sierra  Nevadasta,  69  mm 
sadetta.  Kasvisto  suuressa  määrässä  endee- 
minen. Vuoristometsissä  (18  %  alasta)  vallitse- 
vat arvokkaat  havupuulajit :  Sequoia  gigantmi  ja 
S.  sempervirens,  mammutpetäjä  ja  punapuu, 
eukalyptusten  jälkeen  maailman  kookkaimpia 
puita,  douglas-  ja  jättiläiskuusi  (Tsuga  douglasii, 
Ahics  grandis),  y.  m.  m.  Lehtipuista  monet  ovat 
ainaviheriöiviä.  Huomattavimpia  ovat  tammet 
Qiiercus  lobata,  Q.  douglasii),  laakerit,  kastan- 
jat, vaahterat  y.  m.  Etelässä  esiintyy  palmu, 
yucca  y.  m.  meksikkolaiset  lajit.  N.  27  %  alasta 
on  Uipipääsemättömän  pensaikkometsän  (chapar- 
ral)  peitossa.  K:lle  ominaisista  ruohokasveista 
mainittakoon  leimakasvina  EschschoUzia   califor- 


115 


Kalifornian-lahti — Kalila  va  Dimna 


ik; 


liira,  joka  sumoinkuin  monet  muut  lajit  (esim. 
Lni>inus,  yemophila)  ou  siirretty  Kurooppaan  ko- 
ristekasviksi. Eläinkunta  on  osaksi  sam.i 
kuin  Kalliovuoriston  (harmaa  karhu,  puuma, 
susi),  osaksi  meksikkolainen,  osaksi  omaperäinen. 
—  Asutus:  ulkomailla  syntyneitä  367,240 
(1900),  joista  Suomessa  2,763.  Värillisiä:  intiaa- 
neja. 15.377.  asuu  25  reservatsionissa,  neeke- 
reitä  ainoastaan  11.045.  kiinalaisia  ja  japani- 
laisia 55,904.  Koska  kilpailijoina  pelättyjä  kii- 
nalaisia saapui  liiaksi  (1880  oli  heitä  K:ssa 
75,218),  kielsi  kongressi  1882  heidän  maahan- 
muuttonsa ja  nykyään  vaaditaan  samoja  toimen- 
piteitä japanilaisia  vastaan;  heitä  oli  (1900) 
K:ssa  10,151.  —  Koulupakko;  kouluissa  308,057 
oppilasta  (1907).  Ylemmistä  oppilaitoksista  mai- 
nittakoon University  of  California  Berkeleyssä 
iperust.  1868),  Yhdysvaltojen  suurimpia,  yllä- 
pitää maailmankuulua  Lick-observatoria,  sekä 
lahjoituksella  1885  perustettu  Leland  Stanford 
Junior  Vniversity  Palo  Altossa.  —  Elinkei- 
not: v.  1900  K:ssa  oli  72.542  farmia,  joihin 
kuului  12  f^  maan  alasta;  pelto-  ja  puutarha- 
maata oli  7  %.  Keinotekoista  kastelua  käytti 
il906)  35,000  farmia.  Suurenmoisten  patojärvien 
lesim.  Bear  Valley  Reservoir  sisältää  76  milj.m') 
ja  tuhansien  arteesisten  kaivojen  avulla  valla- 
taan vuosittain  uusia  aloja  reippaasti  edistyvälle 
maanviljelykselle.  Paitsi  Yhdysvaltain  tavallisia 
viljalajeja  (sato:  ohraa  11.4  milj.  hl,  vehnää  4,: 
niilj.  hl,  kauraa  2,j  milj.  hl,  maissia  1  milj.  hl 
1909)  viljellään  enemmän  kuin  missään  muualla 
Yhdysvalloissa  hedelmäpuita  ja  viiniköynnöstä. 
V.  1908  vietiin  yksistään  rautateitse  129  milj.  kg 
persikoita,  päärynöitä,  luumuja  ja  viinirypäleitä 
(38  milj.  kg),  sekä  vielä  suuremmat  määrät 
oransseja.  Viininvalmistus  l'/j  milj.  hl.  Muita 
tuotteita:  aprikoosit,  saksanpähkinät,  oliivit,  hu- 
mala, sokerijuurikas.  Karjanhoito  ei  ole  maan- 
viljelyksen veroinen.  Lypsylehmiä  O.is  milj., 
muuta  sarvikarjaa  l.is  milj.,  hevosia  0,4i  milj., 
sikoja  0,n  milj.,  lampaita  2,i7  milj.  (1910) ; 
kamelikurjen  hoitoa  paraikaa  yritetään.  Slehi- 
läishoito  kehittynyt.  Kalastus  tärkeä  (varsinkin 
lohen)  arvo  20  milj.  mk.  —  Valtio  on  (1880- 
luvulta)  ottanut  haltuunsa  laajoja  metsäalueita, 
n.  90,000  km",  joita  huolella  hoidetaan.  —  Vuori- 
työ,  ennen  pääelinkeino,  on  yhä  edelleen  tuot- 
toisa. Kultaa  on  kaikkiaan  (v:sta  1848)  saatu 
7.800  milj.  mk:n  arvosta,  ennen  huuhtomalla, 
nyk.  kaivoksista  (kuuluisa  ..Mother  Lode"! :  arvo 
oli  1848:  26  milj.  mk.,  1851:  310  milj  mk.,  1908: 
100  milj.  mk.  Hopean  tuotanto  (sam.  v.)  4,s  milj. 
mk.,  kuparin  26,»  milj.  mk.,  elohopean  3,5  milj. 
mk.  Muita  mineraalituotteita:  booraksia  (melkein 
koko  Yhdysvaltain  tuotanto  tulee  K:sta),  suolaa, 
kivennäisvesiä,  rakennuskiveä;  tärkein  on  kui- 
tenkin paloöljy;  sen  tuotanto  alkoi  kehittyä 
vaiita  vuosisadan  alussa,  mutta  on  nyt  suurempi 
kuin  minkään  muun  Yhdysvaltain  valtion;  ar- 
voltaan 121. j  milj.  mk.  —  Koko  vuorityön  arvo 
:>37,«  milj.  mk.  (1908).  Kivihiilen  puute  on  anta- 
nut teollisuudelle  (100,355  työmiestä,  valmistus- 
arvo 1,902  milj.  mk.)  ominaisen  leiman.  Kivihiili 
korvataan  osaksi  koskista  saadulla  sähkövoi- 
malla, jota  johdetaan  pitkien  matkojen  päähän 
iSan  Franciscoon  maailman  pisin,  35  peninkul- 
man mittainen  johto),  osaksi  käytetään  poltto- 
aineena paloöljyä.    Tärkein  teollisuus  hedelmäin- 


säilyketeollisuus:  sitä  seuraa  liha-,  mylly-,  .saha  . 
valimo-  ja  koneteollisuus.  —  Sisämaista  liiken- 
nettä välittää  10,710  km  (1908)  pitkä  rautatie- 
verkko, jonka  lisäksi  on  2,945  km  siihkörauta- 
teitä:  5  linjaa  vie  K:sta  itävaItioil\in.  Meriliike 
käy  etupäässä  San  Franciscon  kautta,  joka  on 
K:n  tärkein  kaupunki;  muita:  Los  Angeles,  Oak- 
land sekä  pääkaup.  Sacrameuto.  —  Halli- 
tusta hoitaa  4  v:ksi  valittu  kuvernööri,  senaa- 
tissa on  40,  edustajakamarissa  80  jäsentä.  Kong- 
ressiin K.  valitsee  2  senaattoria  ja  8  edusmiestä. 
—  Historia.  K:n  rannoille  espanjalaiset  saa- 
puivat 1540-luvulla,  ottivat  sen  haltuunsa  1708; 
jesuiitat  perustivat  sinne  kukoistavia  lähetys- 
siirtokuntia.  Kun  Meksikon  liittotasavalta  oli 
syntynyt  1823,  tuli  K.  sen  provinssiksi.  Vähi- 
tellen asettui  maahan  yhdysvaltalaisia  uutis- 
asukkaita,  joiden  toivomusten  mukaisesti  Yhdys- 
vallat anastivat  alueen  Meksikolta  (1846).  Samoi- 
hin aikoihin  (1848)  löydettiin  K:ssa  kultaa,  jonka 
aiheuttama  kultakuume  muutamassa  vuodessa 
lisäsi  K:n  asukasmäärän  moninkertaisesti  (1850: 
92,597,  1870:  560,247  as.).  Jo  1850  K.  otettiin 
valtiona  Yhdysvaltojen  liittoon.  Kultamaasta  K. 
väliitellea  kehittyi  järjestetyn  vuorityön  ja  myö- 
hemmin   kukoistavan    maanviljelyksen    maaksi. 

E.  E.  K. 

Kalifornian-laliti  (esp.  ilar  bermejn),  1,120 
km  pitkä,  96-240  km  leveä  Tj'ynen-meron  lahti, 
jonka  valtamerestä  erottaa  K:n  niemi.  Saarista 
huomattavimmat  Tubaron  ja  Angel  de  la  Guar- 
dia. Rantamaat  vähän  kehittyneitä,  joten  K.-l;n 
liikennemerkitys  vähäinen  (satamia:  La  Paz, 
Loreto  länsi-,  Gfuaymas  itärannalla).  (E.  E.  K.) 

Kalifomian  niemi  ks.  Kalifornia. 

Kaliiberi  (muin. -esp.  ca/iho  =  malli,  mitta), 
todenuuköisesti  Arabiasta  Espanjan  kautta  Eu- 
rooppaan kulkeutunut  ampuma-aseiden  piipun 
läpimitan  nimitys. 

Kalikat  ks.  K  a  1  i  k  u  t. 

Kalikiille  ks.  M  u  s  k  o  v  i  i  1 1  i. 

Kaliko  ks.  C  a  1  i  c  o. 

Kalikoosi  ikreik.  khalko's  =  vaski),  kalkki- tai 
piikeuhko,  kivitomun  hengittämisen  aiheuttama 
krooiiillinen   tautisuus  keuhkoissa. 

Kalikstiinit  ks.  H  u  s  s  i  1  a  i  s  e  t. 

Kalikut,  myös  Kalikat,  engl.  C  a  1  i  c  u  t, 
kaupunki  Etu-Intiassa  Malabar-rannikoUa,  Mala- 
barin  piirikunnan  pääkaupunki;  76,981  as.(1901). 
Rautatien  varrella.  Satama  huono,  mutta  käy  kui- 
tenkin melkoisen  vilkasta  kauppaa;  viedään  ulos 
riisiä,  kopraa,  kookoskuituja,  pippuria,  betelpäh- 
kinöitä,  santeli-  ja  teakpuuta.  Ennen  kukoistava. 
K:sta  nimensä  saaneen  puuvillakankaan  calicon 
valmistus  nyk.  vähäpätöinen.  K:ssa  Vasco  da 
Gama  nousi  Intian  mantereelle  1498  purjehdit- 
tuansa Afrikan  ympäri.  K.  oli  siihen  aikaan  .suu- 
ren valtakunnan  pääkaupunki,  ja  tuli  tärkeäksi 
portugalilaisten  ja  englantilaisten  kauppa-ase- 
maksi. Hyder  Ali  ja  Tippu  Sahib  hävittivät  sen 
melkein  kokonaan  (1765  ja  1782);  1792  K.  jou- 
tui englantilaisille.  E.  E.  K. 

Kalilasi  ks.  Lasi. 

Kalila  va  Dimna  (arab.,  =  Kalila  ja  Dirana). 
kuuluisa  itämaal.  satukokoelma,  jonka  alkulähde, 
eräs  sanskriitinkielinen  buddhalainen  opetusruno 
(,, Ruhtinasten  peili"  1.  „Hallitustaito"),  on  hä- 
vinnyt, muutamia  muissa  satukokoelmissa  säily- 
neitä katkelmia  lukuunottamatta.    6:nnella  v\io- 


117 


Kalilipeä-  Kaliumferrisyanidi 


118 


sis.  se  käliunettiin  Persian  silloiselle  viralliselle 
pehlevikielelle  ja  sai  nimityksensä  „Kalilak  ja 
Damnak",  s.  o.  ., Sonni  ja  jalopeura".  Tiistil  kään- 
nöksestä tehtiin  sitten  syyriankielinen  käännös, 
joka  löydettiin  1870  ja  julkaistiin  Bickellin  toi- 
mesta. Persiasta  niinikään  Abilallah  ibn  ai  Mu- 
kaffa  n.  757  laati  arabialaisen  käännöksen,  josta 
nn  ilmestynyt  ainakin  16  painosta  ja  40  erikie- 
listä käiinnöstä.  Noin  lOSO  valmistui  kreikkalai- 
nen käännös  („Stefanites  kai  Ikhnilatis"),  josta 
johtuvat  slaavilaiset,  latinalaiset  ja  italiankieliset 
käännökset.  Persialainen  käännös  valmistui  1100- 
Uivulla  ja  siitä  johtuvat  turkin-,  ranskan-  ja  eng- 
lanninkieliset laitokset.  Heprealaisesta  käännök- 
sestä Juhana  Capualainen  1200-luvulla  toimitti 
latinalaisen  käännöksen  nimellä  „Directoriura  vi- 
tfp  huniana;",  joka  jo  1400-luvulla  käännettiin 
saksaksi.  Espanjalainen  käännös  valmistui  1200- 
luvulla.  tanskalainen  1618  ja  ruotsalainen  1745  j. 
n.  e.  K.  ja  D.  on  tärkeimpiä  kokoelmia,  joitten 
välityksellä  itämaitten  satuainekset  ovat  levin- 
neet Eurooppaan.  Muutamissa  käännöksissä  ja 
mukaelmissa  se  käy  Bidpain  satujen  nimellä. 
[Chauvin,  „Bibliographie  des  ouvrages  arabes", 
TT   (1907).]  K.  T-t. 

Kalilipeä,   kaliumhydraatin   vesiliuos. 

Kalimaasälpä  ks.  Maasälpä. 

Kalimaasälpäjauhot,  hienoksi  jauhettua  maa- 
sälpää, on  käytetty  peltomaan  lannoittamiseen, 
koska  sen  kaliuminpitoisuus  on  suuri  (noin  16 
%  kalia).  Sen  vaikutus  ei  kumminkaan  ole  erit- 
täin suotuisa,  koska  sen  hajoaminen  maassa  ta- 
pahtuu hyvin  vaikeasti  ja  hitaasti.       Edv.  Ej. 

Kaliniitti,  kaliumaluuau  mineraloginen  nimi. 

Kalinnlkov  [-li'-],  Vasili  j  (1866-1900),  ven. 
säveltäjä,  Tljinskin  oppilas.  Hänen  kahdesta 
sinfoniastaan  on  varhaisempi  (g-mollissa)  tullut 
yleisesti  tunnetuksi.  Sävelsi  myös  sinfonisia  ru- 
noja,  näyttämömusiikkia,   jouhikvartetin   v.   m. 

/.  E. 

Kalis  [kälisj,  puol.  Kalisz.  1.  Maanviljelystä 
ja  kangasteollisuutta  harjoittava  kuvernementti 
Länsi-Puolassa  Preussin  rajalla  (11.374  km',  l.is 
milj.  as.,  joista  84%  puolal.;  arv.  1909).  — 
2.  Edellisen  pääkaupunki  lähellä  rajaa  PrOsnan 
varrella:  24,418  as.  (arv.  1907).  Rautatie;  verka- 
tehtaita. —  Jo  Ptolemaios  tuntee  K:n  nimellä 
Kalisia.  —  V.  1706  Puolan  kuningas  August  vcnä- 
läisine  liittolaisineen  voitti  K:n  luona  ruot- 
salais-puolalaisen  armeian.  V.  1813  K:ssa 
Preussi  ja  Venäjä  liittoutuivat  Napoleonia  vas- 
taan. E.  E.  K. 

Kalisalpietari  ks.   Salpietari. 

Kalisch  [kälis],  David  (1820-72),  saks.  ilvei- 
lyjen kirjoittaja  ja  uudenaikaisen  kupletin  luoja. 
K:n  ilveilyistä  ovat  huomattavimmat  ,,Einmal- 
hunderttausend  Taler",  „Munchhausen",  „Berlin, 
«'ie  es  weint  und  lacht",  ,,Der  Goldonkel",  „Musi- 
kalische  Abendunterhaltung".  K.  oli  m.  m.  pila- 
lehti  „Kladderadatsch"in  (ks.  t.)  perustaja.  [M. 
Ring,   „David   K."    (1872).]  J.    H-l. 

Kalisulfureetti,  kaliumsulfidi,  rikkimaksa. 

Kalisuolat  I.  kaliumsuolat,  valmistetaan 
enimmiten  kaliumkarbonaatista  antamalla  hap- 
pojen vaikuttaa  tähän.  Ne  ovat  veteen  liuke- 
nevia ja  kiteytyviä  suoloja.  Tärkeimmät  niistä 
ovat  seuraavat.  K. -k  loridi,  klorkaliumi, 
KCI,  tavataan  Stassfurtin  suoloissa  (ks.  K  a  r- 
a  a  Iiii  t  ti,  Sylviini):   käytetään  salpietarin 


ja  alunan  valmistukseen  sekä  lannoitusaineena. 
K.-bromidi,  bromkaliumi,  Klir,  ja  k.- 
jodidi,  jodkaliumi,  KJ,  ovat  bromin  ja 
jodin  tärkeimmät  kaliumyhdistykset.  Niillä  on 
käytäntö  valokuvauksessa  ja  lääkkeissä.  K  a- 
1  i  u  m  k  a  r  b  o  n  a  a  1 1  i,  li.CO,,  on  pääaineosana 
kasvituhkassa  (ks.  Potaska).  Kaliumnit- 
r  a  a  1 1  i,  KNO3,  on  tav.  salpietari  (ks.  t.).  K. -s  u  1- 
f  a  a  1 1  i,  rikkihapon  k. -suola,  KjSO,,  muodostaa 
suuria  kiteitä;  käytetään  moneen  tarkoitukseen. 
K. -s  i  1  i  k  a  a  1 1  i  on  aineosana  useissa  silikaatti- 
mineraaleissa, sitä  valmistetaan  sulattamalla  yh- 
teen piihappoa  ja  potaskaa  (ks.  Vesilasi). 
K.  ovat  kasvien  tärkeimpiä  mineraali-ravinto- 
aineita. —  K:jen  tuotanto  on  Saksassa,  jolla 
tähän  nähden  on  melkein  luonnollinen  monopoli, 
kasvanut  2,493,100  tonnista  (1899)  6,099,000  ton- 
niin (1908).  Tuonti  Suomeen  331,909  tonnia 
(1909).  Edv.   Hj. 

Kalisz  ks.  Kalis. 

Kalium,  kaliumi.  Iv.  a  c  e  t  i  e  u  m,  etikka- 
hapon  k. -suola ;  K.  bicarbonicum,  hiilihapon 
hapan  k.-suola;  Iv.  b  i  c  h  r  o  m  i  o  u  m,  kromi- 
hapon hapan  k.-suola ;  K.  b  i  t  a  r  t  a  r  i  c  u  m, 
viinihapon  hapan  k.-suola,  viinikivi;  K.-b  r  o  m  a- 
t  u  m,  bromkaliumi ;  K.  carbonicum,  hiili- 
hapon k.-suola,  potaska ;  K.  causticum, 
h  y  d  r  i  c  u  m,  kaliumhydraatti;  K.  chlora- 
t  u  m,  klorkaliumi;  K.  chloricum,  kalium- 
kloraattl;  K.  cyanatum,  eyankaliumi;  K. 
ferrocyanatum,  keltainen  verisuola:  K.  h  y- 
permanganicum,  kaliumpermanganaatti ; 
Iv.  j  o  d  a  t  u  m,  jodkaliumi ;  K.  n  i  t  r  i  c  u  m.  sal- 
pietari; K.  o  s  a  1  i  c  u  m,  oksalihapon  k.-suola: 
K.  s  t  i  b  i  a  t  o-t  a  r  t  a  r  i  c  u  m,  oksennuskivi;  K. 
sulfocyanatum,  rodankaliumi ;  K.  s  u  1  p  h  u- 
r  a  t  u  m,  kaliumsulfidi ;  K.  s  u  1  p  h  u  r  i  c  u  m,  ka- 
liumsultaatti;  K.  t  a  r  t  a  r  i  c  u  m,  viinihapon 
k.-suola.  vrt.  Kaliumi.  Edv.  Hj. 

Kaliumasetaatti,  etikkahappoinen  kaliumi 
(farmak.  acetas  kalicus],  CjHjOjK,  lumivalkea, 
kiteinen,  hygroskooppinen,  helposti  liukeneva 
suola,  jota  vähin  erin,  enimmäkseen  mikstuu- 
reissa,  käytetään  virtsaa-ajavana  lääkkeenä. 

Kaliumbikarbonaatti,  kalium  bicarbo- 
n  i  c  u  m,  liapan  hiilihappoinen  kaliumi,  KHCO3, 
saadaan  johtamalla  hiilihappokaasua  tav.  kalium- 
karbonaattiliuokseen.  Valkoinen  jauhe,  joka  liu- 
kenee vaikeammin  veteen  kuin  tav.  kaliumkarbo- 
naatti. Kuumennettaessa  ja  happojen  siihen  vai- 
kuttaessa siitä  syntyy  runsaasti  hiilihappokaasua. 
Kuohu  pulveri  on  k:n  ja  viinihapon  t.  sit- 
ruunahapon seos.  Edv.  Hj. 

Kaliumbikromaatti,  hapan  kromihappoinen 
kaliumi,  kem.  kaava  K^Cr.O,,  muodo.staa  suuria, 
oranssinpunaisia  kiteitä.  Sitä  valmistetaan  luon- 
nollisesta kromi  raudasta  sulattan/alla  tätä  po- 
taskan ja  salpietarin  kanssa.  K.  on  hyvin  happi- 
rikas  ja  kuuluu  tärkeimpiin  hapettamisaineisiin: 
on  myrkyllinen.  K  :11a  on  suuri  teknillinen  käy- 
täntö, esim.  muiden  kromiyhdistysten  valmistuk- 
seen, väriteollisuudessa  ja  värjäyksessä,  kemi- 
ja  litografiassa  j.  n.  e.  Edv.  Hj. 

Kaliumbisulfaatti,  rikkihapon  hapan  kalium- 
suola,  KHSO,.   valkoinen,   syövyttävä   aine. 

Kaliumbitartraatti   ks.   Viinikivi. 

Kaliumbromidi  ks.  Bromkaliumi. 

Kaliumferrisyanidi,  punainen  verilipeäsuola, 
ks.  Ferrisyankaliumi. 


119 


Kaliumferrosyanidi — Kaljaasi 


120 


Kaliumferrosyanidi,  keltainen  verilipeäsuola, 
ks.    F  e  r  r  o  s  y  a  n  k  a  1  i  u  m  i. 

Kaliumfosfaatti,  fosforiliappoinen  kaliumi. 
KjPO,.  kiiytetään  aineksena  apulaiinoitukseen 
kukkais'  iljelystä  varten. 

Kaliumhydraatti,  kem.  kaava  KOH,  syntyy 
kaliumin  vaikutuksesta  veteen,  ja  saailaan 
potaskaliuoksesta  lisäämiiUä  kalkkia  ja  haihdut- 
tamalla liuos  kuiviin.  Nykyään  valmistetaan  k  :ia 
etupäässä  elektrolyseeraanialla  kaliumkloridia 
vesiliuoksessa.  K.  on  jälimeä,  valkoinen,  veteen 
helposti  liukeneva,  vahvasti  emäksinen,  syövyt- 
tävä aine.  Se  on  vaikuttavana  aineosana  tav. 
puutuhkasta  valmistetussa  lipeässä.  Sitä  käyte- 
tään paljon  saippuateoUisuudessa  sekä  syövyttä- 
jänä  eräissä  ihotaudeissa.  Edv.  Bj. 

Kaliumhydroksidi,  kaliumhydraatti    (ks.  t.). 

Kaliumi,  metallinen  alkuaine,  kem.  :nerkki  K, 
at.-p.  39,1,  kuuluu  tärkeimpiin  alkuaineisiin,  on 
hyvin  levinnyt  sekä  elimettömässä  että  elimelli- 
sessä luonno.ssa  kaliumsuoloina,  yhtyneenä  hap- 
peen t.  klooriin.  Ensi  kerran  sitä  valmisti  Davy 
(1807)  kaliumliydraatista  sähkövirran  avulla, 
mutta  sitä  saadaan  myöskin  hehkuttamalla  kalium- 
karbonaatin ja  hiilen  seosta  takorauta-astioissa. 
K.  on  sinertävä,  hopeankiiltävä,  hyvin  pehmeä 
metalli  ja  säilytetään  suljetuissa  t.  vuoriöljyllä 
täytetyissä  astioissa,  koska  se  heti  hapettuu  il- 
massa. K.  vaikuttaa  kiivaasti  veteen,  synnyt- 
täen vetykaasua,  joka  irtautuneesta  lämmöstä 
syttyy  tuleen.  Sillä  on  suuri  reaktsionikyky, 
yhtyy  suorastaan  useiden  muiden  alkuaineiden 
kanssa.  Useat  k:n  yhdistykset  ovat  käytännölli- 
selle elämälle  tärkeitä   aineita.  Edv.    TIj. 

Kaliumjodaatti,   jodihapon  kaliumisuola,  KJO,. 

Kaliumjodidi,  KJ,  jodiyhdistyksistä  tärkein, 
valmistetaan  liuottamalla  jodia  kaliumhydraat- 
tiin.  Muodostaa  valkoisia,  veteen  helposti  liuke- 
nevia kiteitä.  K:a  käytetään  valokuvauksessa  ja 
lääkkeenä. 

Kaliumkarbonaatti  ks.  Potaska. 

Kaliumkloraatti,  kloorihapou  kaliumsuola. 
KClO;,  valmistetaan  antamalla  kloorin  vaikuttaa 
väkevään  kaliumhydraattiliuokseen;  muodostaa 
valkoisia  kidelevyjä,  jotka  vaikeasti  liukenevat 
kylmään  veteen.  Kuumennettuna  siitä  irtaantuu 
happea  ja  siitä  valmistetaan  happikaasua.  K.  on 
voimakas  hapettamisaine  ja  siihen  perustuu  m.  m. 
sen  käytäntö  räjähdysaineiden  valmistuksessa, 
tulitikkuteollisuudessa  j.  n.  e.  —  K:a  käytetään 
sekä  ulkonaisena  lääkkeenä  esim.  korlausvetenä 
monenlaisissa  suu-  ja  kurkkutaudeissa  kuin  myös- 
kin sisällisenä  lääkkeenä  kurkkumädässä.  Tass;! 
on  kuitenkin  suuri  varovaisuus  tarpeen,  sillä 
k.  aikaansaa  ruumiiseen  imeytyneenä  vähänkin 
suuremmissa  annoksissa  myrkyt}'ksen,  joka  pe- 
rustuu sanotun  aineen  vaikutukseen  veren  pu- 
naisiin verisoluihin,  joista  veripuna  irtaantuu, 
joutuen  veriheraan  ja  tullen  sitten  eritetyksi 
virtsassa.  Varsinkin  on  varovaisuus  välttämä- 
tön sille,  jonka  munuaiset  eivät  ole  täysin  ter- 
veet, vrt.  Plemoglobinuria  ja  Hemo- 
lyysi.  Edv.  JIj.  <t  M.  OB. 

Kaliumkloridi   ks.   Kalisuolat. 

Kaliumkromaatti  ks.   Kromi. 

Kaliummanganaatti  ks.  K  a  1  i  u  m  p  e  r  r.i  a  n- 
;;  a  n  a  a  t  t  i . 

Kaliumnatriumtartraatti  ks.  S  e  i  g  n  e  1 1  e 
.-  u  o  1  a. 


Kaliumnitraatti  ks.  Salpietari. 

Kaliumpermanganaatti.  Kun  ruunikiveä 
(maugaauisuperoksidia)  sulatetaan  salpietarin  t. 
kaliunikloraatin  Ja  kaliumhydraatin  kanssa,  syn- 
tyy kaliummanganaatti  (K.MnO,),  joka  liukenee 
veteeu  tuninianvihreäksi  liuokseksi.  Jos  tähän 
lisätään  joku  mieto  happo,  muuttuu  sen  väri 
sinipunaiseksi,  koska  muodostuu  kaliumperman- 
ganaattia (KMnO,).  Tämän  muutoksen  takia, 
joka  muistuttaa  kameleontin  värimuutosta,  ovat 
kaliummanganaatti  ja  myöhemmin  kaliumper- 
manganaatti saaneet  nimen  chammleon  minerale. 
Viimeksimainittu  suola  muodostaa  mustia  kiteitä, 
jotka  antavat  sinipunaisia  liuoksia  (k  r.  m  e- 
leonliuos).  K.  on  hyvin  happirikas  aine. 
jota  käytetään  sekä  hapettamis-  että  antisepti 
sena   aineena.  Edv.   Bj. 

Kaliumplatinakloridi,  KjPtCU,  keltainen,  ve- 
teen vaikeasti  liukeneva  pulveri,  joka  syntyy 
kun  lisätään  platinakloridiliuosta  kaliumkloridi- 
liuokseen.  Sen  muodostumiseen  perustuu  kaliu- 
min kvantitatiivinen  määrääminen. 

Kaliunirautasyanidi  ks.  Ferrisyanka 
I  i  u  m  i. 

Kaliumrautasyanuuri  =  Ferrosyankaliumi 
(ks.  t.l. 

Kaliumsalpietari,  kaliumnitraatti.  ks.  S  a  1- 
p  i  e  t  a  r  i. 

Kaliumsilikaatti  ks.   Vesilasi. 

Kaliumsulfaatti  ks.  Kalisuolat. 

Kaliumsuolat   ks.   Kalisuolat. 

Kaliumsyanidi  ks.   Syankalium  i. 

Kaliumtartraatti  ks.   V  i  i  n  i  k  i  v  i. 

Kalix  ks.  K  a  i  n  u  u  n  j  o  k  i. 

Kalixtus  ks.  C  a  1  i  x  t  u  s. 

Kalja  1.  sahti,  mieto  mallasjuoma,  jota  Suo- 
messa on  vanhoista  ajoista  saakka  valmistettu 
kotitaloudessa.  K.  valmistetaan  samoista  aineista 
kuin  olut  (ks.  t.).  Sen  alkoholinpitoisuus  on 
kuitenkin  tavallisesti  hyvin  pieni.  —  Huomat- 
tavin kaljanvalmistusseutu  Suomessa  on  Häme, 
jonka  „v  a  a  r  i  n  k  a  1  j  a",  väkevä,  juhlatilaisuuk- 
sia y.  m.  s.  varten  valmistettu  kalja  saattaa 
joskus  alkoholinpitoisuudessa  voittaa  oluenkin. 

(S.    V.    B.) 

Kaljaasi  (ransk.  galeace),  kaksi-  tai  uscampi- 
mastoinen  alus,  joka  on  varustettu  yhdellä  tai 
useammalla     kokkapurjeella     ja     jolla     kussakin 


Kaljaasi. 


121 


Kaljupäisyys— Kalkki 


122 


inastossaau  on  kahveli-  ja  toppipurje.  Sellaista 
alusta  iiimitetiiän  mastojen  luvun  mukaan  kaksi-, 
kelmi-  j.  n.  e.  mastoiseksi  k:ksi.  F.   \V.  I,. 

Kaljupäisyys  (calvilies,  alopecia),  tukanliihtö, 
karvankato  vanhemmalla  iiillii,  sekä  myöskin 
muutamien  tautien,  lavantaudin,  kupan,  ihotau- 
tien y.  m.  aiheuttama  hiussato.    vrt.  Alopesia. 

Kaljuuna,  gallioni   (ks.  t.). 

Kalkajoki  (nyk.  K  a  1  m  i  u  s)  laskee  pohjoi- 
sesta Asovan-mereen  Jlariupolin  luona.  Pit.  180 
km.  Jekateriuoslavia  ja  Donin  kasakkain  maan 
raja.  Taistelupaikka,  jossa  Tsingis-kaani  sai  rat- 
kaisevan voiton  EteUi-Veniijäu  (Kiovan,  Tserni- 
govin   y.   m.)    rulitinaista    1223.  L.    B-nen. 

Kalkedon  ks.  K  a  I  k  h  e  d  o  u. 

Kalkeerata,  k  a  1  k  i  o  i  d  a,  jiiljentää  piirrok- 
sia kiiyttämällä  liipiniikyviiä  paperia  tai  kan<jasta, 
oikeammin  jUljentiiii  piirroksia  ja  kirjoituksia 
käyttiimällä  viirjäiiviii  papereja  (kalkeeripaporia, 
karboni paperia).  .i.    k-r. 

Kalkeerikangas  1.  kalkiokangas,  im- 
pregneeraamalla  läpiniikyväksi  tehty  hieno  puu- 
villakangas, jota  käytetään  piirustuksia  monis- 
teltaessa.  A.   S-r. 

Kalkeeripaperi  1.  kalkiopaperi,  joko 
öljyillä  ja  hartseilla  impregneeraamalla  läpi- 
näkyväksi tehty  paperi,  jota  käytetään  piirrosten 
monisteluuu  ja  jäljentämiseen  (saks.  Pauspnpier), 
tai  saippuan  ja  öljyn  sekaisella  värikerroksella 
peitetty  paperi,  josta  värikerros,  painettaessa  ky- 
nällä paperin  peittämätöntä  puolta,  lähtee.  Jäl- 
kimäistä käytetään  etupäässä  mallien  ja  kirjoi- 
tusten monisteluun  esim.  kirjoituskoneissa  (^aks. 
Karbonpapier).  A.   S-r. 

Kalkhas  [-khäsj,  Thestorin  poika,  kreik. 
taruhenkilö;  oli  ennustajana  mukana  Troian  ret- 
kellä. Kuoli  (yleisimmän  tarun  mukaan)  Vähän- 
Aasian  Kolophonin  edustalla  olevassa  Klarok- 
sessa,  kun  toinen  tietiijä,  Mopsos,  voitti  hänet 
ennustustaidossa.  • —  Apuliassa  oli  Drion  kum- 
mulla K:aan  pyhäkkö  inkubatsionioraakkeleineen. 
ks.    1  n  ku  batsi  on  i.  O.    E.    T. 

Kalkhedon  [-k}tedö'n],  joskus  Khalkedon 
(lat.  Chalcc'<iän,  Calche'dön),  muinaiskreik.  kau- 
punki Bosporos-salmen  eteläsuun  aasianpuolei- 
sella  rannalla,  vastapäätä  Byzantionia,  alkuaan 
megaralaisten  siirtola.  K:n  taistelussa  Konstan- 
tinus  Suuri  voitti  Liciniuksen  v.  323.  V.  451 
pidettiin  K:ssa  4:s  yleinen  kirkolliskokous,  jossa 
kirottiin  nestoriolaisuus  ja  hyväksyttiin  n.  s. 
K:n  tunnustus:  ,.Kri.stus  on  totinen  Jumala  ja 
totinen  ihminen,  jumalallisen  luontonsa  puolesta 
iäisyydessä  syntynyt  ja  Isän  kaltainen  kaikessa, 
ihmisellisen  luontonsa  puolesta  syntynyt  Ma- 
riasta, neitseestä  ja  Jumalan  äidistä,  ja  kai- 
kessa meidän  ihmisten  kaltainen,  paitsi  siinä, 
että  hän  on  synnitön,  sekä  että  Kristuksen  ihmi- 
seksitulon  jälkeen  persoonan  yhteyteen  kuuluu 
kaksi  luontoa,  jotka  ovat  yhteensekoittumatto- 
mina  ja  muuttumattomina  nuitta  samalla  hajoit- 
tamattomasti  ja  erottamattomasti  toisiinsa  yhty- 
neet". —  K :sta  on  puolijalokivi  kalsedoni 
saanut    nimensä. 

Kalkidiken  niemimaa  1.  C  h  a  1  k  i  d  i  k  e,  pis- 
tää kolmikärkisenä  Makedoniasta  Aigeian-mereen. 
Sen  erottaa  mantereesta  itä-läntistä  suuntaa  kul- 
keva, järvien  täyttämä  laakso.  Vuorijonot  K:lla 
kulkevat  luoteesta  kaakkoon,  ovat  vanhoista  lius- 
keista  ja    marmoreista    syntyneet.     Niemet   Kas- 


sandra  (nminaisajnn  Pallene),  Longos  (Sithonia), 
Hagion  Oros  (Akte;  tiiällä  kuuluisa  Athos- 
niemen  munkkivaltio)  ovat  muodostuneet  vajoa- 
misten kautta.  —  Kreikkalais-aikana  K.  oli.  doo- 
rilaista Potidaiaa  lukuunottamatta,  joonialaisten 
hallussa.  E.    E.    K. 

Kalkioida  ks.  Kalkeerata. 

Kalkiokangas  ks.  K  a  1  k  e  e  r  i  k  a  n  g  a  s. 

Kalkiopaperi    ks.    Kalkeeripaperi. 

Kalkita,  maalata  kalkkiseoksella  valkeaksi. 

Kalkkarokäärme  (Crotalus),  kyykäärmeitten 
heimoon      kuuluvia     käärmeitä,     joilla    on     syvä 


Ameräkkal.  kalkkarokäärme. 

kuoppa  sieraimen  ja  silmän  välissä  ja  hännän 
päässä  erilaistuneista  sarveissuomuista  muodostu- 
neita kolisevia  renkaita.  C.  durisnus,  l.j  m 
pitkä,  Pohjois-Ameriikassa;  yhtä  vaarallinen 
C.   horridus  Etelä-Ameriikassa.  K.   }[.   L. 

Kalkki  (lat.  calx).  Kun  kalsiumkarbonaattia 
(kalkkikiveä  tai  muunlaista)  kuumennetaan  yli 
800°  C,  niin  hiilioksidi  poistuu  siitä  ja  jäljelle  jää 
kalsium  oksidi  eli  sammuttamaton 
kalkki  (CaO).  Tämä  on  valkea  aine,  joka  su- 
laa vasta  kovimmassa  sähköuunin  kuumuudessa 
(n.  3,000°).  Räjähdyskaasuliekissä  se  hehkuu 
kirkkaasti,  n.  s.  Drummondin  valo  (ks.  t.).  Tul- 
lessaan veden  yhteyteen  k.  kuumenee,  paisuu  ko- 
vasti ja  möyhentyy  valkeaksi  jauhoksi,  joka  on 
kalsium  hydroksidia  1.  sammutet- 
tua kalkkia,  Ca(OH),.  Tämä  on  vaikeasti 
veteen  liukenevaa  (1:700).  Liuos,  jota  nimitetään 
kalkkivedeksi,  samenee  heti,  kun  siihen  tulee  hiili- 
dioksidia, koska  kalsiumkarbonaatti  silloin  saos- 
tuu. K:a  käytetään,  etupäässä  sammutettuna, 
hyvin  moneen  tarkoitukseen,  joista  kalkkilaastin 
ja  sementinvalmistus  ovat  tärkeimmät.  Edelli- 
nen on  hiekalla  sekoitettua  sammutettua  k:ia. 
Ilmassa  tämä  vähitellen  ottaa  hiilidioksidia  muut- 
tuen kalsiumkarbonaatiksi,  samalla  kovettuen, 
mihin  seikkaan  sen  käytäntö  juuri  perustuukin. 
Sementtiä  (ks.  t.)  valmistetaan  kalkista  ynnä 
savesta.  Tärkeän  ja  vuosi  vuodelta  lisääntyvän 
käytännön  k.  on  saanut  maanparannusaineena 
maanviljelyksessä.  Se  ei  tosin  itse  ole  kasvin- 
ravintoainetta,  mutta  se  hajoittai^  maaperässä  ole- 
via kaliuminpitoisia  silikaatteja,  joten  kaliumi 
tulee  täydellisemmin  kasveille  hyödyksi.  —  K:u 
valmistukseen  käytetään  kalkkikiveä.  Suomessa 
nykyään  enimmän  kalkkia  valmistaa  Paraisten 
Kalkkivuori-osakeyhtiö.  jolla  on  louhoksia  Parai- 
sissa, Kemiössä  ja  Lappeenrannassa  ja  kalkki- 
uuneja Paraisissa  sekä  Helsingissä.  Lähinnä  suu- 
rinta kalkkiteollisuutta  harjoittaa  Förb}'n  omis- 
taja, jolla  on  louhoksia  ja  uuneja  Förbyssä,  Loh- 
jalla ja  Paraisissa.  —  Suomessa  poltetaan  ainoas- 
taan ruukkikalkkia  ja  maanviljelyskalkkia,  jota 
vastoin    sementinvalmistus    ei    meillä   toistaiseksi 


123 


Kalkkialpit— Kalkkilaasti 


l-'4 


ole  saanut  jalansijaa,  vaikka  siihen  kyllä  olisi 
edellytyksiä,    vrt.  K  a  1  k  k  i  k  i  v  i.  P.  K. 

Kalkkialpit  muodostavat  Alppien  pohjoisen 
ja  eteläisen  edustavyiihykkeen,  jotka  sulkevat  vä- 
liinsä kiteisistä  vuorilajeista  muodostuneen  kes- 
kusvyiihykkeon.  ks.  Alpit.  E.  E.  K. 

Kalkkibreksia,  yhteeukiintyneistä  teräväsär- 
mäisistä  palasista  muodostunut  kalkkikivi,  ks. 
B  r  e  k  s  i  a. 

Kalkkideegeli,  poltetusta  kalkista  valmis- 
tettu, hyvin  korkeassa  lämmössä  sulava  astia, 
jota  käytetään  m.  m.  platinan  y.  m.  metallien 
sulattamiseen.  S.  V.   II. 

KalkkikasTit,  kasvit,  jotka  viihtyvät  vain 
kalkinpitoisella  alustalla,  esim.  Cypripediliim  cal- 
ceotus. 

Kalkkikivi,  vuorilaji,  joka  pääasiallisesti  si- 
sältäii  kalsiumkarbonaattia  (CaCOj).  Tunnetaan 
parhaiten  siitä,  että  se  on  pehmeämpää  kuin 
muut  tavalliset  vuorilajit  (sitä  voi  helposti  naar- 
muttaa veitsellä)  ja  että  se  liukenee  happoihin, 
jolloin  hiilidioksidi  sähisten  poistuu.  Useimmi- 
ten on  kiven  aine  kalkkisälvän  muodossa, 
harvoin  aragoniittina  (ks.  t.),  jemmoista 
on  joskus  esim.  nuori  koralli-k.  sekä  kalkki- 
sintteri.  Jos  aines  on  magnesiumkarbonaatin- 
pitoista,  nimitetään  kalkkikiveä  dolomiitti- 
seksi  k:ksi  (vrt.  Dolomiitti).  Useat  k:t 
ovat  lisäksi  enemmän  tai  vähemmän  silikaatti- 
aineksien  sekaisia,  toiset  taas  sisältävät  bitu- 
miinisia  aineita  (esim.  haisukalkki).  K:eä  ero- 
tetaan kaksi  rakenteeltaan  erilaista  päämuun- 
nosta,  joista  toiseen  kuuluvat  tiiviit  ja  mul- 
tamaiset.  toiseen  kiteiset  k:t.  Edellisillä 
on  alkuperäinen  sedimenttinen  luonne  säilynyt. 
Ne  esiintyvät  likimain  vaakasuora-asentoisina 
kerroksina,  jotka  usein  vuorottelevat  savikivi- 
tai  hiekkakivikerrosten  kanssa  ja  saattavat  olla 
monen  sadankin  metrin  vahvuisia.  Ne  ovat  vä- 
riltään valkeita,  harmaita,  punertavia  (rauta- 
oksidista) tai  tummia  (bitumiinisista  aineista). 
Tavallisesti  niissä  on  merieläinten  fossiilisia  jään- 
nöksiä, ja  sen  mukaan,  mihin  eläinryhmiin  nämä 
kuuluvat,  erotetaan  eri  muunnoksia,  kuten  f  o  r  a- 
m  i  n  i  f  e  r  i-k.,  k  o  r  a  1 1  i-k.,  s  i  m  p  u  k  k  a-k., 
k  r  i  n  o  i  d  i-k.  (1.  enkriniitti-k.)  y.  m.  Liitu 
on  etupäässä  foraminiferi-k:eä,  samoin  kuin 
Välimeren  maissa  yleinen  nummuliitt  i-k. 
Itämerenmaakunnissa  laajalti  levinnyt  o  r  t  o- 
seeri-k.,  jota  m.  m.  on  paljon  käytetty  katu- 
käytävä- ja  porraskiveksi  Helsingissä,  sisältää 
runsaasti  Ortoceras  nimisestä  pääj aikaisesta  jää- 
neitä suoran,  monilokeroisen  putken  muotoisia 
kuoria.  Epäpuhtaita  k:iä  ovat  k  a  1  k  k  i  m  e  r- 
k  e  1  i,  joka  on  savensekaista,  glaukoniitt  i-k., 
joka  sisältää  glaukoniittia  y.  m.  —  Tiiviissä 
k:issäkin  saattaa  tavallisesti  mikroskoopin  avulla 
erottaa  kiteisen  (mikrokristalliinisen)  rakenteen. 
Kiteisissä  k:issä  taas  on  kiteinen  rakenne  pal- 
jain silmin  näkyvä,  joko  hieno-,  keski-  tai 
karkearakeinen.  Näitä  sanotaan  myös  marmo- 
riksi, jolla  nimityksellä  kumminkin  usein  tarkoi- 
tetaan erikoisesti  hienorakeisia  muunnoksia.  Ki- 
teiset k:tkin  ovat  alkuaan  muodostuneet  sedi- 
menttikerroksiksi,  kuten  edellisetkin,  mutta  ovat 
poimuttuneita  ja  metamorfoseerattuja.  Fossiileja 
niissäkin  on  säilynyt,  lukuunottamatta  pre- 
kambrilaisia  k:iä.  Suomen  vuoriperässä  on  ta- 
vattu    ainoastaan     viimemainitulta.      Yleisimmin 


on  kalkkikiveä  Etelä-Suomessa  (enimmäkseen 
karkearakeista)  ja  Karjalassa  sekä  Pohjois- 
pohjanmaalla (suurimmaksi  osaksi  hienorakeista. 
dolomiittista).  Kaikkialla  meillä  k.  muodostaa 
jotenkin  kapeita  (muutamasta  emistä  muutamaan 
kymmeneen  metriin),  jyrkkä-  tai  pystyasentoisia 
kerroksia,  jotka  maanpinnassa  usein  jatkuvat 
peninkulmittain  joskin  välillä  keskeytyen.  Niitä 
rajoittavat  sivuilta  tavallisesti  gneissimäiset 
vuorilajit,  etenkin  leptiitti.  Graniitti-,  diabaasi- 
y.  m.  eruptiivijuonia  käy  tavallisesti  kalkkikiven 
läpi.  Hehkuvansulana  tunkeutuneen  magman 
vaikutuksesta  on  kalkkikiveen  usein  syntynyt 
kalsiumrikkaita  silikaattimineraaleja  (malakoliit- 
tia,  amfiboleja,  granaattia  y.  m.).  Etenkin  Pa- 
raisten k.  on  kuuluisa  noista,  usein  kauniisti 
kiteytyneistä  mineraaleista.  —  Useimmista  pa- 
leozooisista  tai  sitä  nuoremmista  k:istä  voidaan 
varmuudella  sanoa,  että  ne  ovat  kokonaan  syn- 
tyneet merieläinten  kalkkia  sisältäväin  kuorien 
ja  runkojen  kasaantuneista  jätteistä.  Ainoas- 
taan kalkkisintteri  ja  kalkkituffi  ovat  epäorgaa- 
nisesti,  suorastaan  vedestä  saostumalla  synty- 
neitä. Vanhimpiin  muodostumasarjoihin  kuulu- 
vista k:istä  ei  ole  varmuutta,  koska  niissä  ei 
ole  fossiileja,  mutta  elimellinen  syntymistäpä 
pidetään  niidenkin  suhteen  todennäköisenä.  K;n 
tärkein  käytäntö  on  kalkin  (ks.  t.)  valmistus 
polttamalla.  Tähän  kelpaa  mikä  k.  tahansa,  joka 
ei  ole  silikaattiaineksien  sekaista.  Myöskin  mag- 
nesiuminpitoisuus  (dolomiittisuus)  tekee  poltetun 
kalkin  useimpiin  tarkoituksiin  sopimattomaksi. 
K:eä  käytetään  vielä  semmoisenaan  metalli-  ja 
lasisulatoissa,  soodan,  sulfiitin  ja  kalkki.salnie- 
tarin  valmi-stuksessa,  ja  lisäksi  eräitä  muunnok- 
sia rakennus-,  taideteollisuus-  ja  kuvanveisto- 
aineiksi.  Hienointa  puhtaan-valkoista  marmoria 
saadaan  Carrarasta  Italiasta,  Paroksesta  ja  Pen- 
telikonista  Kreikasta.  Suomen  kalkkikivet  ovat 
näihin  tarkoituksiin  liian  rikkinäisiä.  Ruskealassa 
kumminkin  marmoria  louhitaan  rakennuskiveksi 
Pietariin  y.  m.  Täällä  on  sekä  hienorakeista 
dolomiittimarmoria  että  karkearakeista  kalkki- 
sälpäraarmoria  (tätä  on  esim.  Helsingin  säästö- 
pankin talo  Fabianink.  15).  Förbyssä  louhitaan 
puhdasta  ja  hienorakeista  marmoria,  mutta  tätii 
on  ani  harvoin  saatu  eheinä  kappaleina.  Suu- 
rin osa  siitä  käytetään  palasiksi  murrettuna 
sementtimosaiikin  valmistukseen.  Suonien  suu- 
rimmat kalkinpolttoon  kelpaavat  ja  käytetyt  löy- 
dökset ovat  Paraisi.ssa,  Kemiössä,  Förbyssä,  Loh- 
jalla  ja    Lappeenrannassa.  P.    E. 

Kalkkikonkrementit  {concre'scere  =  liittyä  ko- 
koon, tiivistyä,  kovettua),  kalkkisuoloista.  muo- 
dostuneet kovettumat,  jollaisia  joskus  tapaa  ku- 
doksissa tahi  irtonaisina  kivinä  esim.  sappi- 
rakossa (sappikivi),  virtsarakossa  (rakkokivi), 
munuaise.ssa   (munuaiskivi)   y.  m.         (il.  0-B.) 

Kalkkikonkretsionit  ks.  M  a  r  I  e  k  k  a. 

Kalkkilaasti,  tavallinen  muurilaasti, 
ilmalaasti,  sammutetusta  kalkista,  hiekasta 
ja  vedestä  valmistettu  taikina,  jota  käytetään 
muuraukseen,  rappaukseen  y.  m.  Tällainen  tai- 
kina kovettuu  näet  ilmassa,  sillä  siinä  oleva 
sammutettu  kalkki  muuttuu  vähitellen  kovaksi 
kalkkikiveksi.  Hyvän  k:n  valmistukseen 
käytetty  hiekka  ei  saa  sisältää  savea  eikä  mus- 
taa multaa;  hiekkajyvien  tulee  olla  särmäisiä, 
pieniä    ja    vaihtelevan-kokoisia.     Kalkkia    ei    saa 


l->5 


Kalkkilevät— Kalkkimaalaus 


126 


laastissa  olhi  liiaksi,  vaau  juuri  niin  paljon, 
kuin  hiekkajyvien  lomien  täyttämiseen  tarvi- 
taan. Pikku  tarvetta  varten  k.  valmistetaan 
käsin  käännettävällä  sekoitusakselilla  varuste- 
tuissa astioissa;  suurempia  määriä  tarvittaessa 
valmistetaan  sitä  yhtenäisesti,  keskeytymättä  toi- 
mivissa koneissa.  Muuratessa  on  edullista  ennen 
laastin  sivelyä  kostuttaa  tiilien  pinnat  vedellä, 
jotteivät  tiilit  imisi  liian  nopeasti  vettä  pois 
laastista.  S.   V.   II. 

Kalkkilevät,  leviä  joiden  solukettoihin  on  ker- 
rostunut suuremmat  määrät  kalsiumkarbonaattia, 
ja  jotka  siitä  syystä  ovat  hapraita,  kivenkovia, 
korallimaisia.  Ne  kuuluvat  useihin  eri  leväryh 
miiu  ja  kasvavat  meressä.  Tunnetuimpia  ovat 
suvut  Corallina,  Lithothamnion,  Balimeda,  Ace- 
tabularia.  Eräät  fossiiliset  k.  muodostavat  mali 
tavia   kerroksia  m.  m.  Sveitsin  kalkkialpeissa. 

J.  A.  W. 

Kalkkiliete,  hieno,  savimainen  kalsiumkarbo- 
uaattimassa,  jota  laskeutuu  pohjaan  eräillä  meri- 
alueilla. Se  on  merieläinten  jätteistä  peräisin. 
Pohjassa  se  kovettuu  kalkkikiveksi.  P.   E. 

Kalkkilipeä  ks.  Kalkkivesi. 

Kalkkimaalaus,  kalkkiveteen  sekoitetuilla 
vesiväreillä  maalaaminen,  tavallisesti  kuivalle 
(aisecco),  harvemmin  tuoreelle,  rapatulle  polijalle. 
Sideaineena  joskus  käytetään  liimaa,  alunaa  tahi 
m.  s.  ja  väreinä  sellaisia  maa-  ja  metallivärejä. 
joita  kalkki  ei  syö,  kuten  englannin  punaista, 
keltaokraa,  punaista  värimultaa,  kimröökkiäy.  m. 
Sinooperi,  jolla  poskien  ja  huulien  puna  usein 
esitettiin,  on  aikaa  voittaen  melkein  aina  mus- 
tunut. —  Keski-Euroopan  kirkollisessa  taiteessa 
kalkkimaalausta  harjoitettiin   jo  varhaisella,   vä- 


Hatiulan  kirkko. 


Lohjan  kirkliu. 

rejä  rakastavalla  keskiajalla;  etelästä  sen  käy- 
täntö levisi  balttisiin  ja  pohjoismaihin.  Ruotsista 
Suomeen  ja  suomalaiset  kalkkimaalaukset  kuulu- 
vat suureksi  osivksi  samaan  käsitys-  ja  aihepiiriin 
kuin  Ruotsin  uplantilaiset  (Bro-Knifsta-ryhmä, 
1469-1514).  voimatta  kumminkaan  mehevj^ydessä 
ja  taiteelli.seen  arvoonsa  nähden  täysin  kohota 
jälkimäisten  tasalle.  Tanskassa  ja  Ruotsissa  on 
kalkkimaalauksia  olemassa  aina  romaaniselta 
ajalta  saakka.  Tanskassa  1100-,  Ruotsissa  12(i0- 
luvulta,  meillä  ne  ilmestyvät  vasta  myöhemmällä 
goottilaisella  ajalla;  renesanssiajalla  ne  jo  käj'- 
vät  harvinaisiksi  ja  häviävät  melkein  kokonaan 
1700-  ja  1800-luvuilla,  jolloin  entisetkin,  aikalai- 
sissa pahennusta  herättävät  maalaukset  usein 
peitettiin  valkosivelyllä.  Suurella  vaivalla  ja 
varovaisuudella  on  meilläkin,  usein  parinkin  ker- 
roksen alta,  Muinaismuistoyhdistyksen  toime.sta 
p.aljon  arvokkaita  kalkkimaalauksia  koputeltu 
esille.  —  Melkeinpä  kaikissa  Suomen  vanhoissa 
kivikirkoissa  on  kalkkimaalauksia  ollut  ole- 
massa; Nousiaisten  ja  Mynämäen  karkeat  sekä 
vielä  P.  Mariankin  myöhemmät(1460-70)maalauk- 
set  ovat  alkuperäisimmällä  kannalla,  jota  vastoin 
länsisuomalaiseen  kirkkoryhmään  kuuluvain  Uus- 
kirkon,  Taivassalon,  Perniön  ja  I^araisten,  1400- 
luvun  loppu-  ja  1500-luvun  alkupuolelta,  samaten 
Lohjan  ja  Hattulan  kirkkomaalaukset,  nekin 
löOO-luvun  alkupuolelta,  ovat  koko  joukon  kehit- 
tyneempiä ja  taiteellisempia,  —  dekoratiivisen 
rikkaasti  vaikuttavat  Ahvenanmaan  Kumlingen 
holvimaalaukset.  —  Kulttuurihistoriallisena  ja 
taideilmiönä  kiillä  on  varsin  suuri  merki- 
tys, niissä  kun  keskiajan  alkuperäinen  ja  lap- 
sellinen katsantotapa  puhuu  selvästi  tajuttavaa 
kieltä.  Usein  kömpelön  kankeasti,  mutta  aina  roh- 
keasti  ja   huomattavan   varmalla   dekoratiivisella 


r. 


Kalkkimaali — Kalkkisälpä 


128 


aistilla  taiteilija  levittelee  kirkkojen  sisäsei- 
uille  ja  liolvipiniioille  —  ulkopuoliset  maalaukset 
harvinaisia  —  apostolien,  profeettain  ja  kirkko- 
isäin joko  vksityisiii  tai  ryliniäkuvia,  koristeiden 
ympäröiminä  tahi  rosettien  tai  tähtien  täyttä- 
mälle pohjalle;  samaten  holviruoteetkin  aina  ri"n- 
saasti  koristeltiin.  Kuvaelnuxt  Uaamatun  histo- 
riasta ja  pyhäin  legendoista  (esim.  Kristuslasta 
yli  joen  kantava  Kristotoros  jätti)  ovat  tavalli- 
sia aiheita.  Monumenttaalimaalausta  lähentele- 
vät jo  sellaiset  sommitukset  kuin  viimeinen  tuo- 
mio. P.  Histin  historia  esitetään  Lohjan  kirkossa. 
ja  Isonkyrön  kirkon  maalauksissa  Kustaa  Vaa- 
san   ajoilta    koko   liaamattu    on    kuvauksissa    esi- 


TaivtissaloQ  kirkko. 

tettynä.  „Biblia  pauperum",  joka  Ruotsissa  nä- 
kyy aihelähteenä  ja  esikuvana  ahkeraan  olleen 
kirkkomaalaajain  käsissä,  ei  Suomessa  todistet- 
tavasti ole  tullut  käytäntöön.  Kalkkimaalausten 
varhaisempaan  mustan  ja  punaisen  väriaste'k- 
koon  meillä  myöhemmin  liittyy  keltainen  ja  vihe- 
riä mönjä  ja  jonkinverran  kobolttisineä.  —  Unoh- 
duksiin joutunutta  kalkkimaalaustekniikkaa  on 
viimeaikoina  yritetty  herättää  uuteen  eloon; 
Tanskassa  on  asian  eteen  paljon  tehty;  Kööpen- 
haminan uuden  raatihuoneen  k.-maalauk.set  ovat 
tästä  hyvänä  todisteena.  [E.  Nervander,  ..Kirkol- 
lisesta taiteesta  Suomessa  keskiaikana"  (1887) 
sekä  saman  ja  Meinanderin  kirjoitukset  ..Finskt 
mu.seuni"issa;  Meinander,  „Suomen  keskiaikainen 
taide",  Nordmannin  ja  Schyhergssonin  „Finlands 
kulturhistoria,  Medeltiden"  (1909);  Sylvan, 
..Kyrkomälningar  i  Uppland"  (Antiqvarisk  tid- 
.skrift  för  Sverige  XIV,   1.   1899).]  U-o  N. 

Kalkkimaali,  freskomaalaukseen  käytetyt  vä- 
rit, jotka  pysyvät  kalkkilaastipinnalla  muuttu- 
mattomina.    Näitä   värejä   ovat  esim.   sinkki-   ja 


liaryyttivalkoinen.  antimoni-,  baryytti-,  neaap- 
pelikeltainen,  kromi-  ja  rautaoranssi,  okra,  siena. 
umbra,  mars-ruskea,  englannin  punainen,  krappi- 
lakka,  kromi-,  koboltti-,  schweinfurtinvi!ireä,  ko- 
liolttisininen,  ultramariini,  sekä  lukuisat  erilaiset 
mustat  värit.  (S.  V.  H.) 

Kalkkimaasälpä   ks.    M  a  a  s  ä  I  p  ä. 

Kalkkimaito,  kalkista  ja  vedestä  valmistettu 
niaidouvärinen  neste,  jossa  kalkki  hienona  jau- 
hona on  sekaantunut   veteen. 

Kalkkimerkeli   ks.  Kalkkikivi. 

Kalkkinen.  1.  Koski,  siinä  missä  Kymijoki 
lähtee  Päijänteestä.  Putous  n.  1,8  m.,  4,000  he- 
vosvoim.  —  2.  Kanava,  joka  yhdistää  Päijänteen 
Kymijoen  Kuhmorinpohjan  lahteen,  siten  kier- 
täen Kalkkisten  kosken.  Tämä  vv.  187.5-78  ra- 
kennettu kanava  teki  mahdolliseksi  liikeyhteyden 
Piiijänne-Ruotsalainen.  Kanavan  pituus  1,009  m, 
pohjan  lev.  8,9  m;  matalan  veden  aikaan  2.i  m 
\  fttä.  Yläpuolella  sulkua  on  kanavassa  59  m 
pitkä  ja  pohjasta  14, s  m  leveä  yhtymäpaikka. 
Sulku  41,»  m  pitkä,  8.»  m  leveä,  kynnyksen  koh- 
iliilta  2.1  m  syvä.  Kanavan  yli  puinen  kääntö- 
-ilta.  Sulku  rakennettiin  uudelleen  kiilatusta  ki- 
v."stä,  lankkupäiillystyksellä  1893,  6.5,.500  mk: n 
kustannuksella.  Koko  kanavan  alkuper.  rak. -kus- 
tannukset nousivat  363,000  mk:aan.  Kanavaa 
käyttävien  alusten  vuotuinen  keskimäärä  (1897- 
10Ö6)  4,292:  vuotuisten  menojen  keskim.  7,976 
uik.  ja  tulojen  26,680  mk.  —  3.  Maatila  Kymijoen 
rannalla  n.  5  km  eteläänp.  Kalkkisten  kanavalta. 
Höyrysaha.  L.  H-nen. 

Kalkkipolttimo  ks.  Kalkki. 

Kalkkiruukki  ks.  K  a  1  k  k  i  1  a  a  s  t  i. 

Kalkkisalpietari  ks.  Kaisi  umsuolat. 

Kalkkisavi  ks.  M  e  r  k  e  1  i. 

Kalkkisilikaatti-sarveiskivi,  kalsiumsil  Ikaa- 
lista rikas  vuorilaji,  jemmoista  syntyy  merke- 
listä  ja  hiekansekaisista  kalkkikivistä,  jotka  ovat 
joutuneet  sulan  magman  kuumuuden  vaikutuksen 
alaisiksi,    ks.    Kontaktimetamorfismi. 

P.  E. 

Kalkkisintteri  (saks.  sinfern  =  tippua),  tiivis, 
rakeinen  tai  kuituinen,  valkea  tai  ruskea  kalkki- 
kivi, jota  syntyy  saostumalla  kalsiumkarbonaa- 
tin-pitoisesta  vedestä.  Kalkkikiviluolissa  sitä 
aina  muodostuu  (stalaktiitit  ja  stalagmiitit). 
JIuutamissa  kalkkikiviseuduissa  sitä  syntyy 
myös  järvien  pohjaan  ja  läliteisiin,  ja  varsinkin 
kuumien  lähteitten  sekä  geysirien  suilla  ja  ym- 
pärillä se  on  yleistä,  esim.  Yellovvstonen  kansal- 
lispuistossa   Yhdysvalloissa,    Karlsbadissa    y.    m. 

P.  E. 

Kalkkisuolat  ks.  K  a  1  s  i  u  m  s  u  o  1  a  t. 

Kalkkisälpä  (k  ai  siitti),  kivennäinen,  ko- 
koomukseltaan kalsiumkarbonaattia  (CaCOj), 
väritön,  harmaa  tai  punertava  (rautaoksidista), 
läpinäkyvä,  liipikuultava  tai  himmeä.  Kiteytyy 
romboedri.sesti.  Kidemuodot  ovat  vaihtelevammat 
kuin  millään  muulla  kivennäisellä;  yli  200  yk- 
sinkertaista pintamuotoa  tunnetaan.  Yleisimpiä 
ovat  erilaiset  romboedrit,  skalenoedrit  ja  prisma. 
K:llä  on  erittäin  selvät,  kolmeen  eri  suuntaan 
kiiyvät  lohkopinnat,  jotka  ovat  perusromboedrin 
mukaiset,  nuiodostaen  parittain  105°  kulmia. 
Sennäköisen  kappaleen  saa  lohkaisemalla  jokai- 
sesta k:-kiteestä  tai  kiteenpalasesta.  Happoihin 
k.  sähisten  liukenee  myöskin  tavallisessa  lämpö- 
tilassa eroten  siinä  dolomiitista.    Optillisessa  suh- 


129 


Kalkkituffi— Kalkkivoide 


130 


teessä  k.  on  merkilliuen  erittiiiu  vahvan  kaksois- 
taitteisuuteusa  vuoksi,  mikä  läpinäkyvässä  k: ssä 
ilmenee  suorastaan  siten,  että  esineet  sen  läpi 
katsoen  näkyvät  kaksinkertaisina.  Tämä  ilmiö 
on  keksitty  juuri  ktssä,  samaten  kuin  kiteiden 
pararaetrilaki,  dimorfisuus  (k:n  ja  aragoniitin 
välillä)  y.  m.  tärkeät  ilmiöt  ovat  tässä  ensi  ker- 
ran huomatut.  —  K  :ä  tavataan  kiteinä  mineraali- 
juonissa,  raoissa  ja  onteloissa.  Etenkin  kalkki- 
kiven onteloissa  kidesikeröt  ovat  yleisiä.  Suo- 
messa on  läpikuultavia,  kauniita  k.-kiteitä  löy- 
detty Bredvikin  kalkkilouhcksesta  Vestanfjär- 
distä  ja  Nik-saaresta  Finbystä.  Ihan  läpinäkyvää 
kiteytynyttä  kalkkisälpää  saadaan  Eskefjordilta 
Islannista  ja  nimitetään  kaksoissälväksi  (kak- 
soistaitteisu\itensa  johdosta)  eli  islauninsälväksi. 
Sitä  käytetään  optillisiin  koneisiin,  etenkin 
nikolinprismoiksi.  Rakeisesta  k:stä  on  kalkki- 
kivi muodostunut.  —  Kidemuodoiltaan  ja  lohkea- 
miseltaan k:u  kaltaisia  ovat  dolomiitti,  magne- 
siitti,  rautasälpä  y.  m.  Nämä  kaikki  ovat  kes- 
kenään isomorfisia  ja  muodostavat  n.  s.  rom- 
boedristen   karbonaattimineraalien   ryhmän. 

P.  E. 

Kalkkituffi,  lähde-  tai  purovedestä  laskeutu- 
nut huokoinen  kalkkikivi,  jota  syntyy  monin  pai- 
koin kalkkikiviseuduilla,  missä  pohjavesi  sisäl- 
tää paljon  liuennutta  kalsiumkarbonaattia.  Huo- 
koisuus johtuu  tavallisesti  siitä,  että  k: iin  on 
hautaantunut  kasvien  osia,  jotka  sitten  ovat  la- 
honneet. Tähän  kuuluu  Tivoli'ssa  Rooman  lähellä 
tavattava  travertiini,  jota  on  kaikkina  ai- 
koina käytetty  rakennuskiveksi  Roomassa. 

P.   E. 

Kalkkityppi  <karbidityppi,  typpikalkki)  on 
lannoitusaine,  jonka  pääaineksena  on  eräs  kalsium- 
syanamidin  nimellä  tunnettu  hiilen,  typen  ja 
kalsiumin  yhdistys.  Sähköuunissa  voipi  kalkista 
ja  hiilestä  valmistaa  kalsiumkarbidia,  joka  puh- 
taassa typessä  sopivaan  asteeseen  kuumennettuna 
sitoo  tjppeä  muodostaen  hiiltä  ja  kalsiumsyanami- 
dia.  K:n  typpi  muuttuu  peltomaassa  helposti 
ammoniakin  muotoon,  siis  kasviravinnoksi.  K  :eä 
on  käytettävä  10-14  päivää  ennen  kylvöä,  mutta 
ei  päältäpäin  lannoittamalla;  se  lähenee  silloin 
tehokkuudessaan  nitraatteja.  Ihmiskunnan  yi  'i 
kasvavan  tarpeen  tyydyttämiseksi  maanviljely.^ 
tarvitsee  typenpitoisiakin  apulannoitusainoita. 
Jälkimäisistä  tärkein,  chile-salpietari,  ei  riittäne 
moneksikaan  vuosikymmeneksi,  mutta  k:n  kek- 
sintö turvaa  ihmiskunnalle  tässä  kohden  typen 
saannin  ja  on  siis  suuriarvoinen.  Mieltä  kiinnit- 
tävä se  on  myös  sentähden,  että  k:n  valmistuk- 
sessa sidotaan  typpeä  ilmakehän  tyhjentyniiittö- 
mästä  varastosta,  jota  kasvit  yleensä  eivät  voi 
käyttää  hyväkseen.  K:eä  käytetään  myös  kemial- 
lisessa teollisuudessa  raaka-aineena  erityisten 
syaanijohdannaisten  (-derivaattien)  vilmistusta 
varten.  A.  It. 

Kalkkiutuminen  ks.  Arteeriskleroosi. 

Kalkkiuuni,  sellainen  uuni,  jossa  kalkkikiveä 
poltetaan  kalkiksi.  Alkuperäisin  on  m  a  a  u  u  n  i, 
tavallisesti  mäentöyrääseen  kaivettu  ja  harmaa- 
kivellä  vuorattu  komero.  Se  täytetään  kalkki- 
kiven palasilla  niin,  että  pohjaan  jää  pesiä  poltto- 
puille, ja  katetaan  mullalla.  Tämmöisiä  uuneja 
käytetään  Suomessa  vielä  paikoin,  missä  vain 
kotitarpeeksi  poltetaan  kalkkia,  mutta  koska  työ 
niissä  käy  hitaasti  ja  polttoaineen  tuhlaus  on 
5.    IV.    Painettu  ";,,,  11. 


suuri,  ovat  nämä  uunit  saaneet  väistyä  uuden- 
aikaisempien tieltä  kaikkialla,  missä  kalkinpolttoa 
harjoitetaan  tehdasmaisesti.  Ensinnä  tulivat  sijaan 
n.  s.  silinteri-  I.  k  u  i  1  u-u  u  n  i  t,  jotka  ovat 
pystyssä  seisovan  silinterin  muotoisia.  Kalkki- 
kivi pannaan  ylhäältä,  kun  taas  lämmittäminen 
käy  altapäin,  ja  kivi  vajoo  alaspäin  sitä  myöten 
kuin  se  palaa.  Poltettu  kalkki  tyhjennetään  poh- 
jalla olevista  aukoista.  Uuni  on  niinmuodoin 
toimessa  yhtäjaksoisesti,  kun  taas  maauunissa 
voidaan  polttaa  vain  yksi  uunillinen  erällään. 
Uudenaikaisimmissa  kuilu-uuneissa  kiven  kuu- 
mentaminen tapahtuu  kaasun  avulla.  Erityi- 
sessä uunin  osassa,  n.  s.  kaasugeneraatto- 
rissa,  annetaan  polttoaineen  (kivihiilen  tai 
puun)     palaa    epätäydellisesti    ja    näin     syntyvä 


Kuilu-uuni  (Illossa  EemiiJssä). 

kaasu  johdetaan  ilmalla  sekoitettuna  kalkkikiven 
yhteyteen,  missä  se  lopullisesti  palaa.  Kuilu-uu- 
neja on  Suomessa  Paraisissa,  Kemiössä,  För- 
byssä,  Lohjalla  ja  Helsingissä,  kolmessa  viime- 
mainitussa kaasugeneraattoriuuneja.  Kaikkein 
uudenaikaisimpia  ja  suurteollisuuteen  paraiten 
soveltuvia  ovat  kumminkin  n.  s.  r  e  n  g  a  s  u  u  a  i  t, 
samanlaiset  kuin  ne,  joita  käytej;ään  tiiliteolli- 
suudessa.  Rengas-kalkkiuuneja  on  Suomessa 
toistaiseksi   vain  Paraisissa  ja  Lohjalla.   P.  E. 

Kalkkivalo  ks.  Drummondi  n-v  aio. 

Kalkkivesi.  Sammutettu  kalkki  liukenee  vä- 
hissä määrissä  veteen,  ja  liuosta  nimitetään  k  :ksi. 
Se  on  vesikirkasta,  mutta  samenee  ilmassa,  koska 
siinä  ilmassa  olevan  hiilihapon  vaikutuksesta 
syntyy  liukenematonta  kalsiumkarbonaattia. 

Edv.   Bj. 
'  Kalkkivesiväri  ks.  Kalkkimaali. 

Kalkkivihreä  ks.  S  c  h  e  e  1  e  n-v  i  h  r  e  ä. 

Kalkkivoide,    yhtä    suurista    tilavuusmääristä 


131 


Kalkkivärit— Kalkyleerata 


132 


kalkkiTettii  ja  oliiviöljyä  hyvin  sekoittanuilla 
saatu  voide  linimeiilum  calcis,  jota  nienestyksellii 
k:>ytetiiän   paloliaavain  hoidossa.  (il.  0-B.) 

Kalkkivärit  ks.  K  a  1  k  k  i  m  a  a  1  i. 

Ealkkuloida   ks.   Kalkyleerata. 

Kalkkuna  (ileleagris  gallopavo)  on  suuri, 
vahvarakenteinen,  fasaanien  heimoon  kuuluva 
kanalintu.     Päfi    ja    kaulan    yläosa    ovat    höyhe- 


7.    Kesv  kalkkuna. 


TaplikSs  kalkkuna. 


nettöniät,  käsnäihoiset.  Yläleuan  tyvestä  riippuu 
keilamainen  heltta.  Väri  musta,  metallihohtoi- 
nen,  siivet  ja  pyrstö  mustanru.skean  ja  valkean 
kirjavat.  K.  on  kotoisin  Pohjois-Ameriikan  etelä- 
osista ja  Meksikosta.  Se  tuotiin  kohta  Ameriikan 
löydön  jälkeen  Eurooppaan,  jossa  sitä  senjälkeen 
on  pidetty  kesynä.  Kesyn  k:n  väri  vaihtelee, 
niinpä  on  valkeita,  harmaita,  sinisiä,  keltaisia, 
ruskeita  ja  juovikkaita  lintuja.  Muutenkin  ne 
eroavat  villeistä  suuremman  kokonsa  puolesta. 
Meillä  k.  on  verrattain  harvinainen.      E.  IV.  .S'. 

Kalkografia  (kreik.  khalko's  =  vaski,  ja  ora- 
phein  =  piirtää)   ks.  V  a  s  k  i  p  i  i  r  r  o  s  t  a  i  d  e. 

Kalkokemigrafia  (kreik.  khalko's  =  vaski), 
eräs  kohosyövyttämismenetelmä;  syövytys  toimi- 
tetaan siten,  että  piirustus  uurretaan  vaalealla 
vesivärillä  maalatulle  sinkkilevylle,  jonka  pin- 
nalle sitten  kaadetaan  asfalttiliuos.  Asfaltti  kos- 
kee silloin  sinkkiin  vain  niissä  paikoin,  joista 
maali  on  uurrettu  pois.  Kun  asfaltti  on  kui- 
vunut, upotetaan  sinkkilevy  veteen;  silloin  vesi- 
väri liukenee  pois  ja  sinkkilevylle  jää  vain  ha- 
luttu asfalttipiirros.  Kun  sinkkilevylle  nyt  kaa- 
detaan syövyttäviä  ne.steitä,  jäävät  asfalttipiir- 
roksen  paikat  syöpymättä,  koska  niitä  suojelee 
asfalttiverho  ja  saadaan  siis  tarkkaan  piirus- 
tusta vastaava  korkokuva.  S.  V.  II. 

Kalkutta  (engl.  Calcutta  [kälka'to],  hind. 
Katkatta),  Intian  keisarikunnan  ja  samalla 
Bengaalin  käskynhaltijakunnan  pääkaupunki 
Ganges-joen  oikeanpuoleisen  suuhaaran  Hugli'n 
vas.  rannalla  n.  13  penink.  merestä;  l,216..5l4 
as.  (1911;  esikaupunkeineen),  joista  62  %  hin- 
duja, 32,»  %  muhamettilaisia,  4,4  %  kristittyjä; 
n.  20,000  eurooppalaista;  ainoastaan  '/a  naispuo- 
lisia. K.  ulottuu  5  km:  n  pituisena  Hu.£;li'n 
rantaa  pitkin.  Etelässä  on  suuri  puisto  Mai- 
dan,  missä  sijaitsee  linnoitus  Fort  William. 
Maidaniin  rajoittuu  eurooppalaisten  kaupungin- 
osa Choirringhee  leveine  katuineen,  palatsimai- 
sine  yksityisasuntoineen.  Sen  pohjoispuolella  on 
alkuasukaskaupunki  savi-  ja  olkimajoineen, 
ahdaskujainen  Paita.  Hugli'sta  erottaa  K:n  sa- 
tamakatu The  Strand;  esikaupungeista  idässä  sen 
erottaa  Circular  Road  katu.  Hindulaisen  ra- 
kennustaiteen tuotteita  Kissa  ei  ole  ollenkaan, 
mutta  monta  huomattavaa  eurooppalaista  raken- 


nusta: varakuninkaan  palatsi  (perust.  1804), 
raatihuone,  Bengaalin  pankin  ja  korkeimman 
tuomioistuimen  rakennukset.  St  Paulin  katedraali 
(yhteensä  27  evank.,  8  katol.  kirkkoa),  rahapaja 
y.  m.  Muistopatsaita  m.  m.  Warren  Hastingsin, 
lordi  Kobertsin.  —  Teollisuus  on  korkealle  ke- 
hittynyt, keskittyen  Hugli'n  toi.sella  rannalla  ole- 
vaan esikaupunkiin  Howrahiin.  Täällä  ovat  In- 
tian tärkeimmät  juuttitehtaat.  monta  puuvillateh- 
dasta, useita  sokeri-,  indigo-  ja  messinkitehtaita. 
K:n  läheisyydessä  ovat  hallituksen  suuret  tykki- 
valimot.  —  K:aan  pääsevät  6  m  syväkulkuiset 
valtamerialukset;  isommat  pysähtyvät  ulkosata- 
maan Diamond  Harbour.  Useat  suuret  Englan- 
nin ja  mantereen  höyrylaivayhtiöt  ylläpitävät 
säännöllisiä  kulkuvuoroja  K:aan.  V.  1908-09 
K:n  laivaliike  käsitti  2,»»  milj.  rek.-tonnia.  Joki- 
laivaliike  ylöspäin  on  vilkas.  Rautatieverkko 
haarautuu  monelle  suunnalle.  K.  on  Intian  suu- 
rin kauppakaupunki.  Tavaranvaihto  ulkomaiden 
kanssa  nousi  (1908-09)  2,629  milj.  mk:aan. 
Vientitavaroista  tärkeimmät:  juutti-  ja  j. -val- 
misteet (15  %  Intian  j. -viennistä),  ooppiumi 
(18%),  riisi  y.  m.  vilja  (14%),  tee  (13%),  vuo- 
dat, puuvilla,  öljysiemenet,  indigo.  Tuonti  kä- 
sittää etupäässä  teollisuustuotteita  (ensi  sijalla 
puuvillatavarat).  ■ —  Sivistys-  ja  oppilaitoksia  on 
lukuisasti.  K:n  yliopisto  (tutkintolaitos),  perus- 
tettu 1857,  on  Intian  suurin  (1907-08  2,308  yli- 
oppilasta). N.  s.  college  ja,  joista  useat  lähetys- 
seurain  ylläpitämiä,  on  monta;  suurenmoinen  mu- 
seo, kasvitiet.  puutarha  —  maailman  suurimpia; 
tieteellisiä  seuroja:  hyväntekeväisyys-  ja  sairas- 
hoitolaitoksia.  —  Aseman  epäterveellisyyden  ai- 
heuttamat kulkutaudit  (kolera,  kuume,  paiserutto) 
on  terveydellisten  toimenpiteitten  kuten  vesijolito- 
laitoksen  ja  likaviemärien  avulla  saatu  rajoite- 
tuiksi, mutta  sietämätön  ilmasto  (tammikin 
-f  18,1°  C,  toukok:n  -f  30°  C,  v:n  +  19,5°  C;  sa- 
taa 1,667  mm,  sadeaika  kesä-lokakuu)  tekee 
eurooppalaisille  välttämättömäksi  ajoittaisen  oles- 
kelun vuori-ilmastossa  Darjeelingissa  tai  Sim- 
lassa,  minne  varakuningas  hoveineen  kuumaksi 
ajaksi  siirtyy.  K:ssa  raivoavat  usein  hirmu- 
myrskyt, jotka  joskus  ovat  tuottaneet  suurta 
tuhoa  alkuasukasten  kaupunginosassa  sekä  kasvi- 
tiet,  puutarhassa  (1864  hävitti  pyörremyrsky 
40,000  taloa).  —  K  :ssa  käy  suomalai-sia  merimiehiä 
joukoittain.  Heidän  keskuudessaan  toimii  poh- 
joismainen merimieslähetys.  Lukusalin  osoite  on 
i  Calcutta,  26  Free  School  Street.  Lähetystoimi 
K:ssa  nauttii  melkoista  avustusta  Suomen  Meri- 
mieslähetysseuralta. E.  E.  K.  (T.  W-ri). 

Historia.  V.  1686  englantilaiset  kauppiaat 
perustivat  K: n,  ja  sen  alue  joutui  1700  oston 
kautta  Itä-Intian  kauppaseuralle,  jonka  jälkeen 
K.  nopeasti  kasvoi.  V.  1756  sen  valloitti  Ben- 
gaalin nabobi  Suraj-ud-Dowlah;  hän  sulki  n.  s. 
..mustaan  luolaan"  toista  sataa  vankia,  joista 
suurin  osa  kuoli  yhtenä  yönä.  Clive  valloitti 
K:n  takaisin  1757.  Se  tuli  1773  Englannin  Intian 
pääkaupungiksi.  G.    R. 

Kalkyleerata  (ransk.  calculer,  <  !at.  calcu- 
lä're,  <  calculus  =  pieni  (kalkki)  kivi,  lasku- 
kivi),  tehdä  laskelmia,  laskea,  arvioida.  —  K  a  1- 
k  y  1  i,  laskelma,  arvio.  Tämä  sana  esiintyy  myös 
muutamien  matemaattisten  analyysin  lajien  ni- 
missä, esim.  differentsiaalikalkyli,  variatsioni- 
kalkyli. 


133 


Kalkyli— Källay 


134 


Kalkyli   ks.    K  a  1  k  y  1  e  e  r  a  t  a. 

Kalla  1.  Kallan  karit,  pari  vähäistä  luo- 
toa n.  l'/]  peninkulmaa  Kalajoensuusta  länteen; 
(L.  A.  Runebergin  1766  valmistaman  kartan  mu- 
kaan yht.  11  tynnyrin  8 '/<  kapanalaa) ;  ne  kuulu- 
vat Kalajoen  pitäjään,  josta  samoinkuin  Ulhipitä- 
jistä  tänne  keriiäntyy  kalastajia  varsinkin  Jaa- 
konpäivän  jälkeen  harjoittamaan  silakankalas- 
tusta  lähimatalikoilla;  keväällä  pyydetään  myös 
lohia,  talvenseutuvilla  ammutaan  hylkeitä.  —  Ai- 
kaisemmin kalastus  oli  paljoa  vilkkaampi  ja  ka- 
lastajaväestö  niin  lukuisa,  että  talvisin  asuinatto- 
malle  Maakallalle  rakennettiin  pieni  puu- 
kirkko 1778-80;  ennen  sitä  oli  täällä  ollut  rukous- 
huone, jonka  ovenkamaiuxssa  oli  vuosiluku  1080. 
Kokkolan  pedagogian  rehtori  oli  pyyntiaikan.a 
K:n  karilla  sielunhoitajana;  kalastajaväestön  vä- 
hennyttyä nykyisin  ainoastaan  harvoin  liialla 
toimitetaan  jumalanpalvelusta.  —  K.  lienee  tiet- 
tCvästi  ainoa  paikka  Suomessa,  missä  on  ollut  toi- 
messa s  a  t  a  m  a  o  i  k  e  u  s,  jonka  ratkaistavana 
asetuksen  mukaan  10  p:ltä  toukok.  1069  oli  ka- 
lastajien välillä  syntyneet  riitaisuudet;  satama- 
voutina  1.  satamaoikeuden  puheenjohtajana  oli 
yllämainittu  pedagogian  rehtori.  —  U  1  k  o  k  a  1- 
lan  saarella  on  1872  rakennettu  tiilikivinen  Ma- 
jakka, jonka  loistevalo  on  vaihtum.iton  valkoinen 
16.»  m:n  korkeudella  vedenpinnasta.      E.  E.   K. 

Kallas.  1.  Aino  K.  (s.  1878),  suom.  naiskir- 
jailija, Julius  Krohnin  tytär,  v:sta  1900  naimi- 
sissa Oskar  K:n  kanssa.  Julkaisi  nuorena  tyt- 
tönä (kirjailijanimellä  Aino  Suonio)  ensi- 
mäisen  kaunokirjallisen  teoksensa,  runokokoel- 
man „Lauluja  ja  ballaadeja"  (1897).  On  sen  jäl- 
keenkin esiintynji;  eri  julkaisuissa  Suomessa  ja 
Virossa  yhä  vakavammanlaatuisilla  runopukui- 
silla  tunnelmakuvauksilla.  Hänen  ansionsa  kirjai- 
lijana perustuvat  pääasiallisesti  kuitenkin  hänen 
tuotantoonsa  suorasanaisella  alalla.  Jo  hänen 
ensimäisen  novellikokoelmansa  „Kuloa  ja  kevättä" 
(1899),  yksilölliseltä  elämänsisälh-kseltään  vielä 
kehittymätön,  osoittaa  itsetietoisia  tyylillisiä  jiyr- 
kimyksiä  kiinteään  ranskalais-realistiseen  teko- 
tapjian.  Hänen  seuraava  hieno  ja  hillitty  „sielun- 
kuvauksensa"  ,,Kirsti"'  (1902)  muodostaa  käänne- 
kohdan tekijän  tuotannossa.  Hänen  huomatta- 
vimpia novelliteoksiaan  ovat  virolaisaiheiset  ker- 
tomukset „Meren  takaa"  (kaksi  kokoelmaa  1904 
ja  1905)  ja  „Ants  Raudjalg"  (1907),  Itämeren- 
maakuntain  venäläistyttämisaikuisen  virolaisen 
nuorukaisen  kehityshistoria.  Virolainen  sivistys- 
elämä saa  K:ta  kiittää  nykyaikaisten  kirjallisten 
käsitteiden  selvittämisestä  Virossa  sekä  virolaisen 
kirjallisuuden  tuntemisen  edistämisestä  Suomessa. 

6.  S. 

2.  O  s  k  a  r  P  h  i  1  i  p  p  K.  (s.  1868).  vir.  kansan- 
runouden ja  kansatieteen  tutkija,  fil.  toht.  Hel- 
singin yliopistossa  1901,  kymnaasin  opettaja  lar- 
tossa,  „Eesti  rahwa  museum"in  johtaja,  sanoma- 
lehtimies ja  yhteiskunnallinen  toimihenkilö.  Tie- 
teellisiä julkaisuja:  ,,Lutsi  niaarahwas"  (1891),  | 
,.Die  WiederholungsIieder  der  estnisehen  Volks- 
poesie"    (1901)   ja  »Kraasna  maarahwas"    (1903). 

G.  S. 

Kallavesi,  Pohjois-Savon  suurin  järvi,  muo- 
dostunut kallioaltaaseen;  osaksi  se  myös  on  mo- 
reenisoran  salpaama.  Kuopion  korkea  niemimaa 
jakaa  K:n  kahteen  suureen  saari  rikkaaseen  sel- 
kään, jotka   yhdistää  toisiinsa   vv:n    1808-09   so- 


dasta kuuluisa  4  km:n  levyinen  Toivalan-salmi 
ja  joista  eteliiosa,  n.  s  Ollinselkä,  on  suurempi. 
Pohjoisosan  jatkoksi  on  katsottava  kapeampi 
Huokovesi,  jonka  taaja  saariryhmä  erottaa  suu- 
resta K:stä.  K.  on  Pohjois-Savon  kauneudestaan 
kehuttu  keskusjärvi;  pituus  9  penink.;  82  m  yi. 
mereup.  Suuruu.-*  on  laskettu  eri  tavoin :  toiset 
laskevat  sen  1,000  km'':ksi,  toiset  vain  877 
km=:ksi,  vieläpä  564  km-:ksi.  Pinnan  noustessa 
tai  laskie.s.sa  1  m:n  muuttuu  pinta-ala  3,?: 
milj.  m".  Lounaiseen  Ollinselkä  kapenee  mata- 
laksi Sotkanseläksi,  joka  tavallisesti  jäätyy  pari 
päivää,  joskus  viikkoa  ennen  pääjärveä.  Kaksi 
saariryhmää  erottaa  vielä  K:n  eteläkolkasta 
Humalaselkä  ja  Koirusvesi  nimiset  osat,  joi.sta 
toista  tavallisesti  ei  enää  lasketa  K:een  kuulu- 
vaksi. Ruokoveden  kautta  la-skee  K:een  Iisalmen 
reitti;  Jännevirran  ja  pienemmän,  varsinaisen 
Toi  valan-salmen  kautta  purkautuu  Nilsiän  reitti, 
ja  samaten  vedet  kahta  eri  tietä  virtaavat  K:stä 
fteläänpäiu;  näistä  toinen  vie  Vehmersalmen 
kautta  340  km'  avaraan  Suvasveteen  (itäinen 
laivaväylä  Karvion  ja  Kerman  kanavain  kantta 
Savonlinnaan)  ja  valtaväylä  useiden  erinimis- 
ten, saarien  erottamain  selkäin,  Konnuksen  kes- 
ken ja  kanavan  sekä  kapean  Leppävirran  kautta 
Unnukkaan.  K:n  rantaviivan  pituus  on  n.  400 
km.  Tämän  pituus  verrattuna  sellaisen  ympyrän 
kehään,  jolla  on  sama  pinta-ala,  on  4,i7.  K.  on 
suuruudeltaan  yhdeksäs  Suomen  järvistä  (Laa- 
tokkaa lukuunottamatta).  Syvin  kohta  on  OUin- 
selässä  Säyneensalon  länsipuolella  n.  40  m.  Syvin 
lahti  on  kalliorantainen  luonuonihana  Jynkän- 
lahti.  Vedenkorkeuden  järjestäminen  K:n  vesis- 
tössä on  kohdannut  melkein  voittamattomia  es- 
teitä siitä  syystä,  että  haihtumismäärä  osassa 
vesistön  järviä  on  näihin  järviin  virtaavaa  vesi- 
määrää huomattavasti  suurempi.  Tutkimus  on 
osoittanut,  että  K.  jääkauden  jälkeen  oli  meren- 
lahtena.  Syvimmistä  vesikerroksista  on  näet 
saatu  n.  s.  reliktieläimiä,  suureksi  osaksi  äyriäi- 
siä, jotka  oikeastaan  elävät  Jäämeressä  ja  ovat 
muistona  siitä  ajasta,  jolloin  Jäämeren  lahti 
ulottui  tänne.  Toisena  muistona  lienee  Kuopion 
kivennäislähde,  jonka  luullaan  saaneen  rauta- 
oksidi- ja  -kloridipitoisuutensa  entiseen  meren- 
lahteen ajautuneista  elimellisistä  ja  muista  ai- 
neista. K.  vastaanottaa  erään  laskelman  mu- 
kaan (esim.  VV.  1883-84)  19.  XII.  n.  300  milj  m', 
2.  IV  n.  125  milj  m",  1.  VI  n.  650  milj.  m'  ja 
14.  IX  n.  75  milj.  m'  vettä.  K:n  sadealueessa 
sataa  n.  400  mm  vuodessa.  Vuosittain  tulee 
K:een  5,468  milj.  m'  vettä.  K.  jäätyy  keski- 
määrin noin  marraskuun  26  p:nä,  jäänlähtö  on 
tavallisesti  noin  toukokuun  21  tai  22  p:nä.  Su- 
lan veden  aikaa  vuodessa  on  188  tai  189  päivää. 
Luullaan  että  vesi  K:ssä  nousee  jaf  laskee  ajan- 
jaksottaiu  (n.  s.  Briicknerin  periodien  mukai- 
sesti), jollainen  ajanjakso  täällä  kestäi.si  34  vuotta. 
•  J.    E.   R. 

Kallavesi,  J.  V.  Snellmanin  toimittaman 
..Saima"  lehden  kirjallinen  lisälehti  (1845-46). 

Källay  [källai],  Benjamin  (von)  (1839- 
1903),  itäv.-unk.  valtiomies.  Toimi  1869-75  Bel- 
gradissa kenraalikonsuliua,  puolusti  Unkarin  ali- 
huoneessa  tarmokkaasti  sekaantumista  Balkanin 
niemimaan  selkkauksiin;  nimitettiin  1879  ulko- 
asiainministeriön osastopäälliköksi,  1882  valta- 
kunnan    raha-asiainministeriksi    ja    Bosnian    ja 


135 


Källay-Kallio 


136 


Hertsegovinan  hallitusmieheksi;  toimi  tarmok- 
kaiisti  ja  hyvällii  menestyksellä  näiden  maakun- 
tien kohottamiseksi  siitä  rappiotilasta,  johonka 
ne  olivat  joutuneet  Turkinvallau  aikana;  julkais- 
sut serbialaisten  historian  ja  „Die  Orientpolitik 
Russlands"    (18TS). 

Källay,  Ferenc  [käUai  [öräntsj  (1790-1861), 
unk.  kirjailija  ja  tiedemies,  palveli  1814-28  sota- 
tuomarina ja  muutti,  oleskeltuaan  muutamia  vuo- 
sia Erdelyissä.  1832  Budapestiin,  jossa  kokonaan 
antautui  kirjallistieteellisiin  töihinsä.  Huomatta- 
via julkaisuja:  „A  nemes  szökely  nemzet  erede- 
tf  röl"  („Jalosukuisen  sz^kely-kansan  alkuperästä", 
1832),  „A  magyar  uemzets^gröl"  („Unkarin 
kansakunnasta",  1836),  „Kölcsey  Ferenc  gyer- 
mek-  6s  ifjukora"  („F.  K:n  lapsuuden-  ja  nuo- 
ruudenaika",  1839),  ,,Finn-magyar  nyelv"  („Suo- 
raalais-unkarilainen  kieli",  1844,  jossa  K.  le- 
kee  selkoa  sucm.-ugril.  kieli-  ja  kansatiedettä 
koskevasta  kirjallisuudesta,  tutkimuksen  siihen- 
astisista tuloksista  sekä  antaa  histor.-kansatie- 
teellisiä  tietoja  suom.-ugril.  kansoista,  joihin 
myös  lukee  samojedit  sekä  alkujaan  myös  bas- 
kiirit,  mestserjaakit  ja  tsuvassit  kuuluviksi),  ja 
„A  pogäny  magyarok  ösvalläsa"  („Pakanalli3- 
ten  unkarilaisten   muinaisuskonto",   1862). 

Y.  W. 

Kalliala,  Tjrvään  (ks.  t.)  pitäjän  vanha  ni- 
mitys, vanhan  kirkonkylän  mukaan.  Pitäjän  ny- 
kyinen nimitys  oli  silloin  erään  kylän  nimenä, 
niinkuin  käy  selville  Kallialan  kappeliseurakun- 
nan kirkontileistä  vv:lta  14691524.  [Hansen, 
„Bidrag  tili  Finlands  historia"  I,  2  (siv.  359- 
420) ;  H.  Ojansuu,  „Tyrvään  ja  Kallialan  nimistä" 
(Virittäjä    1910).]        "  L.   O-nen. 

Kalligrafia  Ikreik.  kallos  =  kauneus,  ja  gra- 
phein  =  kirjoittaa),  kaunokirjoitus. 

Kallikrates  [-Vkrates],  kreik.  arkkitehti,  ra- 
kensi yhdessä  Iktinoksen  kanssa  Ateenan  Akro- 
poliin 434  e.  Kr.  valmistuneen  Parthenonin,  ja 
lienee  pieni,  siro  Nike  Apteros  temppeli  myöskin 
hänen  suunnittelemansa.  V-o  N. 

Kallikratidas  [-i'das]  (lat.  Callicratides)  (k.  406 
e.  Kr.),  spartalainen  sotapäällikkö  peloponne- 
solaissodan loppuajoilta.  K.  aloitti  laivaston  yli- 
päällikkönä Arginusai-saarten  luona  taistelun 
ateenalaisten  ylivoimaista  laivastoa  vastaan, 
mutta  suistui  mereen  ja  hukkui  (406  e.  Kr.). 
Hänen  kuolemansa  aiheutti  spartalaisten  tap- 
pion. E.   R-n. 

Eallimaklios  f-li'-J,  kreik.  grammatikko  ja 
runoilija.  Battoksen  poika  Kyrenestä  (3;nnen 
vuosis.  alkupuoliskolla),  opiskeli  Ateenassa,  eli 
sitten  Aleksandriassa  nauttien  Ptolemaios  Phila- 
delphoksen  ja  Ptolemaios  Euergeteen  suosiota. 
Laati  Aleksandrian  .suuren  kirjaston  kokoel- 
mien nojalla  laajan  kirjallisuushistoriallisen 
ja  bibliografisen  teok.sen  „Pinakes"  („Luettelot"), 
120  kirjaa;  tästä  (hävinneestä)  teoksesta  johtu- 
vat suureksi  osaksi  tietomme  kreik.  Kirjaili- 
joista ja  heidän  tuotteistaan.  Runoilijana  K  :11a 
oli  johtajan  asema  aikalaistensa  keskuudessa. 
Kirjoitti  m.  m.  suuren  elegiateoksen  ,.Aitia" 
(„Syyt",  s.  o.  tarut,  jotka  muka  selittivät  jon- 
kun pyhän  menon,  omituisen  tavan  tai  muun 
eemmoi.sen  syntyä).  Tätä  teo.sta  on  äskettäin 
Eg}'pti8tä  löydetty  papyrus-katkelma,  joka  kos- 
kee Akontioksen  ja  Kydippen  lemmentarinaa. 
Vähän     aikaisemmin     löydettiin     sievän     Hekale 


uimisen  pikkueepoksen  k;itki'lma  (julk.  Gomperz 
1897).  Niinikään  on  löydetty  ianibos-runoelmien 
jäännöksiä  (kholiambeja  ja  tetrametreja,  osaksi 
kertovaa  sisällystä).  Ennestään  oli  tallella  6 
juhlatilaisuuksia  varten  sepitettyä  hymniä  (5 
heksametri-runoa,  1  elegia),  joissa  jumalaistarus- 
toa  koskevia  aiheita  esitetään  puolittain  hento- 
mielisesti,  puolittain  leikillisesti,  sekä  68  siroa, 
teräväkärkistä  epigrammaa.  Elegia  kuningatar 
Bereniken  uhraamien  hapsien  muuttumisesta 
tähtisikermäksi  on  tunnettu  Catulluksen  lat.  kään- 
nöksestä, hyökkäysruno  Ibis  Ovidiuksen  mukael- 
masta. K.  ou  aleksandrialaisen  ajan  tyypillisin 
runoilija.  Hän  vieroo  vanhempien  aikojen  suuri- 
piirteisen runouden  jäljittelyä  ja  tavoittelee 
uutta,  ajanmukaista;  hänen  runoutensa  on  hie- 
noa, älykästä  mutta  haennaista  intiimitaidetta, 
joka  pyrkii  vaikuttamaan  milloin  mytologisella 
oppineisuudella,  milloin  tunteellisuudella  tai 
teennäisellä  naivisuudella,  milloin  hienopiirtei- 
sellä pikkumaalauksella,  aina  mitä  hienoinimin 
hiotulla   runotekniikalla.  O.  E.  T. 

Kalling,  ruots.  aatelissuku,  peräisin  Suomesta, 
Kalajoelta,  josta  suvun  nimikin  on  muodostettu. 
Sen  alkaja,  Kaarle  K.,  alkuansa  Arctophilacius, 
oli  Kalajoen  kappalaisena  1648-72,  ja  hänen  poi- 
kansa Per  K.  (1648-1705)  tuli  Svean  hovioikeu- 
den asessoriksi  ja  reduktsionikomissionin  jäse- 
neksi sekä  aateloitiin  1608.  Suvun  huomattavin 
jäsen  on  Per  K.  (1700-95),  joka  oli  mukana 
Suomen  sodassa  1741-43  ja  Pommerin  sodassa 
1757-62,  kohoten  lopulta  kenraaliluutnantiksi. 
Hän  otti  innokkaasti  osaa  vapaudenajan  puolue- 
taisteluihin,  ensin  kiihkeänä  hattuna,  mutta  sit- 
temmin kuuluen  myssypuolueeseen,  jonka  voitolle 
päästessä  1765  K.  nimitettiin  valtaneuvokseksi. 
K.  oli  tähän  aikaan  myssyjen  huomattavimpia 
johtajia  ja  korotettiin  1771  kreivin  arvoon,  mutta 
sai  Kustaa  III:n  vallankumouksen  jälkeen,  jol- 
loin hän  vangittiin,  eron  virastaan  eikä  hilntä 
sen  jälkeen  enää  käytetty  valtakunnan   asioissa. 

K.  G. 

Eallinos  [-ll-J,  vanhin  tunnettu  kreik.  ele- 
giain  runoilija,  kotoisin  Ephesoksesta  (7:nnen 
vuosis.  alkupuolella  e.  Kr.).  Kun  Vähään-Aasiaan 
hyökänneet  kimmerialaiset  ryöstäen  ja  polttaen 
ahdistivat  sikäläisiä  kreik.  kaupunkivaltioita,  ke- 
hoitti  K.  tulisissa,  miehekkäissä  elegioissa  kansa- 
laisiaan tai.stelemaan  henkeään  säästämättä  isän- 
maan puolesta.  Hänen  runoistaan  on  säilynyt 
vain  katkelmia.  O.  E.  T. 

Kallio  sanalla  kielessämme  tarkoitetaan  yleensä 
kiinteistä  vuorilajeista  muodostunutta  vuoriperää 
irtonaisen  maaperän  vastakohtana.  Usein  k.  eri- 
koisesti merkitsee  paljastunutta  vuoriperän  osaa, 
joka  silloin  saattaa  yhtä  hyvin  olla  laaja  ja 
korkea  kuin  matala  ja   vähäpätöinen.       P.   E. 

Kallio,  Aukusti  Herman  (1858-96), 
koulumies,  sana-  ja  oppikirjuin  tekijä,  yliopp. 
1877,  fil.  k.and.  1885.  Jo  ylioppilaana  K.  1879 
sai  opettajanpaikan  Helsingin  lyseossa;  1885  hän 
tuli  opettajaksi  Helsingin  suomal.  tyttökouluun 
ja  nimitettiin  1887  suomen-  ja  ruotsinkielen  kol- 
legaksi samaan  oppilaitokseen,  joka  edell.  v.  oli 
muutettu  valtion  kouluksi.  Tässä  virassa  K.  oli 
kuolemaansa  saakka.  Paitsi  etevänä  opettajana 
K.  tuli  tunnetuksi  myöskin  kirjallisella  alalla. 
Ylioppilaana  hän  jo  oli  Lönnrotin  apuna  suuren 
suomalais-ruotsalaisen  sanakirjan  toimittamisessa. 


137 


Kallio— Kalliopiirros 


138 


johon  liittyvän  ..Lisävihou"  häu  itsenäisesti  laati. 
SuomiiU.  kirjiill.  seuralta  hän  sai  tehtäväkseen 
toimittaa  jo  aloitetun  uuden  ruotsalais-suomalai- 
seu  sanakirjan,  mikä  työ  häneltä  kumminkin  jäi 
kesken  (Ilahnsson-Kallio-Paasosen  sanakirja).  K. 
on  myös  toimittanut  huomiota  ansait.sevan  suo- 
men kielen  alkeiskirjan  ruotsinkielisiä  kouluja 
varten  ynnä  siihen  liittyvän  lyhyen  suomen 
kieliopin.  O.  Mc. 

Kallio,  Hemmo  (s.  1863),  Kansallisteatte- 
rin -näyttelijä,  alkup.  nimi  Puttonen,  pal- 
vellut aluksi  latojana  useissa  kirjapainoissa, 
O.  V.  Backmanin  kirjap.  johtaja  1888;  liittyi 
Kansallisteatteriin  1890.  oli  Tampereen  teatte- 
rin johtajana  1906-0".  K:n  osista  mainittakoon 
Esko  „Nummisuutareissa",  Sganarelle  („LiUi- 
käri  vastoin  tahtoaan"),  Tuhkimo  (..Tuhkimo  ja 
kuninkaantytär").  Herman  von  Bremen  (..Valtio- 
viisas  kannunvalaja").  Sovittanut  näytelmäksi 
Kiven   ..Seitsemän   veljestä". 

Kallio,  Samuli  Kustaa    ks.  Berg,  S.  K. 

Kallio-antilooppi  1.  S  a  s  s  a  (Oreotragus  sai- 
tatrtj-j,  pieni,  lyhytsarvinen  antilooppi,  jolla  on 
kallioilla  hyppelemiseen  soveltuvat  lyhyet,  pyö- 
ristetyt, teräväreunaiset  kaviot.  Elää  korkeilla 
vuorilla  Itä-Afrikassa  Kap-maasta  Abessiiniaan 
saakka.  K.  il.  L. 

Kallioasunnot  ks.  C  1  i  f  f  d  w  e  1 1  e  r  s, 
L  u  o  1  aa  s  ii  n  n  o  t. 

Kalliohauta  on  ollut  pitkien  aikojen  kuluessa 
hyvin  suosittu  hautamuoto  Välimeren  maissa.  Se 
esiintyy  jo  Egyptin  „vanhan  valtakunnan"  ai- 
kana. Nämä  egypt.  haudat  hakattiin  kallioon  teke- 
mällä ensin  kaivomainen  syvennys,  jonka  poh- 
jasta lyhyt  käytävä  johtaa  hakattuun  kammioon, 
mihin  arkku  sijoitettiin.  Pystysuoran  kaivoaukon 
päälle  rakennettiin  nelikulmainen  huone,  jonka 
seinät  moua.sti  olivat  runsailla  maalauksilla  ko- 
ristetut ja  jossa  uhrej.i  vainajille  toimitettiin. 
Myöhemmänaikuisetkin  muinaisegyptiläiset  k:t 
ovat  pääpiirteiltään  tällaiset.  Niin  myös  foini- 
kialaiset. 

Jonkun  verran  toisenlaisiksi  muodostuivat  kal- 
liohaudat  muissa  Välimeren  maissa.  Lähinnä 
egyptiläisiä  iältään  lienevät  Mykenen  kalliohau- 
dat.  Niitä  on  5  lähekkäin  toisiaan  Mykenen  Akro- 
poliilla ja  ne  ovat  kallioon  hakattuja  kaivomai- 
sia syvennyksiä,  kuningashautoja,  muinaiskalus- 
tosta  äärettömän  rikkaita.  Ne  lukeutuvat  varhai- 
sempaan Mykenelais-aikaan  (1700-1500  e.  Kr.) 
(ks.  M  y  k  e  n  e-a  i  k  a).  —  Persiassa,  Fryygia.ssa, 
Palestiinassa,  Etruriassa  y.  m.  haudat  ovat  haka- 
tut sivuilta  päin  kallioseiniin,  ja  niiden  julki- 
puoli on  usein  erittäin  komeasti  koristeltu  pila- 
reilla ja  eläin-  ja  kasviaiheilla.  Toiset  jäljittele- 
vät ilmeisesti  temppelejä  ja  yksityisasumuksia, 
joiden  mukaan  hautakammiokin  usein  on  järjes- 
tetty, esim.  etruskeilla,  joiden  kalliohautojen  sei- 
nät usein  ovat  ihanoilla  maalauksilla  koristetut. 
(ks.  Etruskit,  II,  896,  kuva).  —  K:jen  val- 
mistaminen on  vaatinut  paljon  työtä,  joten  ai- 
noastaan varakkaimmat  voivat  sellaisia  itselleen 
hankkia.  Tämä  hautamuoto  on  niin  ollen  ylimyk- 
sellinen, jopa  monasti  kuninkaallinen.    A.  if.  T. 

Kallio-imarre  (Polypodium  vulgare),  meillä 
yleinen,  kallioilla  kasvava  sananjalkakasvi,  joka 
on  saanut  nimensä  imelähköstä,  lakerille  maistu- 
vasta juurakostaan.  Lehdet  kaljut,  pariliuskai.set, 
itiöpesäkeryhmät   katesuomuttomat.    Eräät   PoJj/- 


podiuni- lajit  ovat  troopilli- 
sia epilyyttejä.  muutamia, 
esim.  P.  aiireasL,  viljellitäu 
ruukkukasvina. 

J.  A.   IV. 

Kallioinen  ks.  E  r  i- 
ge  r  o  n. 

Kalliokana  ks.  K  a  1- 
1  i  o  p  y  y  t. 

Kalliokoski,  lasitehdas 
saniannimi.seu.  Virolah- 
teen  laskevassa  Virojoessa 
olevan  kosken  äärellä, 
Miehikkälän  pitäjässä.  Lä- 
himmälle r.autatieasemalle 
Taavettiin  on  35  km;  Ha- 
minaan 38  km.  Lasiteh- 
das perustettiin  1861; 
useampaan  kertaan  omis- 
tajaa vaihdettuaan  se  jou- 
tui kreivi  Mengdenille, 
joka      vararikon      tähden 

lakkautti  liikkeen  1880.  Nyk.  omistaja,  ,,K. 
g  1  a  s  b  r  u  k  s  a  k  t  i  e  b  o  1  a  g"  (osakepäiioma 
200,000  mk)  osti  tehtaan  1891.  Valmistus  käsit- 
tää ikkunalasia  (1909  10,000  laatikkoa,  u.rvol- 
taan  330,000  mk;  1892:  125.000  mk,  1900: 
240,000  mk).  Yhtiö  omistaa  myös  vesivoimalla 
käyvän,  hieman  alempana  olevan  Pitkänkosken 
sahan  ja  höyläyslaitoksen  sekä  myllyn;  maa- 
omaisuus: 2,500  tynnyrinalaa  metsää,  160  tynn. 
peltoa.  Oma  kansakoulu.  —  Työmiehiä  on  80 
(1909)  suurelta  osalta  ruotsinkielisiä;  asuvat  yh- 
tiön huoneistoissa.  E.  E.  K. 

Kalliolintu  (Rupicola  crocea)  asustaa  Guaya- 
nan  vuoriseuduissa.  Se  on  närhen  kokoinen,  kirk- 
kaan kellanpunainen  varpuslintu.  Otsan  ja  pää- 
laen höyhenet  muodostavat  komean,  purppuran- 
punaisen kypärän.  Siivet  ja  pyrstö  ovat  ruskeita, 
vaaleareunaisia.  Etelä-Ameriikassa  on  vielä 
kaksi  muutakin  lajia.  E.  W.  S. 

Kalliope  1-o'pi]  (lat.  Calli'ope),  „kauuisääni- 
nen",  kreik.  runoudessa  yksi  yhdeksästä  muu- 
sasta (runottaresta).  Kun  (roomal.  keisarivallan 
aikana)  eri  muusille  annettiin  vakinaiset  toimi- 
alat, tuli  K:sta  eepillisen  runouden  edustaja. 

O.  E.  T. 

Kalliopii  ks.  H  ä  1 1  e  f  1  i  n  t  a. 

Kalliopiirros  iruots.  hällristnittg).  Näin  nimi- 
tetään muinaistieteellisesti  kuvioita  ja  piirroksia, 
joita  historiantakaisina  aikoina  on  kallioihin  ja  ir- 
tonaisiin paasiin  hakattu.  Tunnetuimmat  sellaiset 
ovat  pronssikaudelta ;  niitä  on  Pohjois-Italiassa, 
Dnestrin  varsilla  Venäjällä  ja  erinomaisen  suu- 
ressa määrin  eteläisessä  Ruotsissa,  (vrt.  Esi- 
historialliset ajanjaksot.  II.  817.)  — 
Nämä  kalliopiirrokset  ovat  sukua  keskenään  ja 
jotenkin  yhdenaikuiset. 

Erikoisen  toisen  ryhmän  muodostavat  n.  s. 
arktiset  kalliopiirrokset,  joita  on  Trondhjemin 
seuduilla  Norjassa  ja  Jämtlandissa  ja  Härjeda- 
lenissa  Ruotsissa,  parissa  paikassa  Aunuksessa 
ja  Keski-Aasiassa.  Jenisein  latvoilla.  Niille  on 
yhteistä  se,  että  kuvioiden  ääriviivat  vain  ovat 
hakatut  kiveen,  ei  koko  kuvaa  syvennetty.  Ne 
esittävät  etupäässä  eläimiä,  etenkin  hirviä:  toi- 
set ovat  mestarillisen  hyvin  tehdyt  (kuva).  Mikä 
niiden  suhde  on  toisiinsa,  sitä  ei  vielä  ole  toden- 
nettu.   Niiden   ikä  on   voitu  toistaiseksi  määrätä 


i3y 


Kalliopyyt — »Kallis  paikka" 


140 


KiiUioi'iinoksia. 

vain  Skaadinaaviassa,  jossa  ne  ainakin  osaksi 
ovat  vanhempia  kuin  pronssikautiset  etelä-skandi- 
naaviset kalliopiirrokset,  siitä  päättäen  että 
viimemainittuja  eräässä  koliden  on  tavattu  ha- 
kattuina arktisen  kalliopiirroksen  päälle,  (ks. 
lähemmin  U  r  a  1  ia  1 1  a  i  1  a  i  n  e  n  muinais- 
t  u  t  k  i  m  u  s.)  [G.  Hällström,  ..Nordskandinaviska 
hällristningar"    („Fornvännen"    1907    ja    19091.] 

A.  M.  T. 
Kalliopyyt  (Caccahis)  ovat  kanalintuja,  pelto- 
pyyn läheistä  sukua.  Ne  ovat  helposti  tunnetta- 
vissa punaisista  jaloistaan  ja  nokastaan,  nilkan 
etupuolella  olevasta  kahdesta  kilpirivistä  ja  .«.en 
takapuolella  olevasta  kannuskyhmystä.  Sveitsin, 
Tyrolin  ja  Ylä-Baierin  alppiseuduissa  sekä  Kans- 


':ue 


kassa.  Italiassa  ja  Kreikassa  saarineen  elää  k  i- 
vikkokana  (C.  suxatilis).  Se  on  3.t  om  pituinen, 
yleisväri  harmaa,  kurkus.sa  ja  pään  sivuilla  si.kä 
otsassa  ja  silmäin  yläpuolella  musta  juova.  Ku- 
peilla on  valkoisen,  ruosteenpunaisen  ja  mustan 
kirjavia  poikkijuovia.  Selkäpuoli  ruskeahko. 
Välimeren  seuduissa  elää  pari  muutakin  lajia, 
k  a  1 1  i  o  k  a  n  a  (C.  petrosa)  ja  p  u  n  a  k  a  n  a  (C. 
rufa),  molemmat  hyvin  kivikkckanan  näköisiä. 
Kreikassa  ja  Arabiassa  vielä  kaksi  muuta  lajia. 
Liha  on  hyvänmakuista  kuin  peltopyyn. 

E.  W.  S. 

Kalliotemppelit  ks.  L  u  o  1  a  t  e  m  p  p  e  1  i  t. 

Kalliovuoret  (Rocky  Mountains),  yhteinen 
nimitys  niille  sis.-imaan  vuorijonoille  ja  ylätasan- 
goille.  jotka  muodostavat  Pohjois-Ameriikan  Kor- 
dillieerein  itäisen  osan  ja  ulottuvat  yhdenjaksoi- 
.sesti  Meksikon  rajalta  Beringin-salmelle.  Niitä 
pidetiiän  siirrosten  kautta  muodostuneina.  Yhdys- 
valtain K:.S8a  on  pääasiassa  kiteisiä  kivi- 
lajeja (graniittia,  gneissiä).  Pohjoisempana  ja 
Kanadassa  pääsevät  paleozooiset  vuorilajit  val- 
taan. Edustavuorissa  ja  vuorten  välisillä  ylä- 
tasangoilla  on  tertiäärisiä  kerrostumia.  Yksityi- 
.set,  tuliperäisislii  vuorilajeista  muodostuneet  vuo- 
ret ja  ylätasankojen  basalttipeitteet  todista- 
vat aikaisempaa  vulkaanista  toimintaa;  jätteitä 
siitä   ovat   myös   kuumat  lähteet    (ks.   Yellow- 


stoue).  Vlätasankoihin  ovat  useat  joet  kaiva- 
neet syviä  erosiouilaaksoja  (ks.  C  a  n  o  n  s).  Kor- 
keimmat osat  ovat  enimmäkseen  kalliokenttiä  ja 
lohkarekasojen  peitossa  (siitii  vuoriston  nimi). 
Kanadan  Kissa  ei  ole  laajoja  ylätasankoja  vaan 
kapeita  pitkittäislaaksoja  vuorten  välissä.  — 
Yhdysvaltain  K.  jakautuvat  eteläisiin 
jotka  ovat  korkein  osa  K:sta  ja  pohjoisiin; 
rajalla  on  Laramiön  ylätasanko.  Tärkeimmät 
vuoret  ovat:  eteläosassa:  Front  Kange  (Gray's 
Peak  4,371  m),  Sawatch-jono  (Mount  Elbert 
4,395  m.  on  K:n  korkein),  trakyyttivuori  San 
Juan  Mountains,  Saugre  de  Cristo-jono  ja  Wah- 
satch-vuoret;  pohjoisosassa:  Wiud  River  jono 
(Fremonfs  Peak  4,203  m)  ja  Teton-vuoret.  K  a- 
nadan  K:n  korkein  huippu  on  Mount  Robson 
(4,100  m).  Alaskan  K;ssa  on  Pelly  Mountains 
(2,100  m).  —  Ilmasto  on  kuiva.  K:n  alemmat 
osat  ovat,  paitsi  missä  keinotekoisen  kastelun 
avulla  harjoitetaan  maanviljelystä,  pensaskasvul- 
lisuuden  peitossa,  osittain  erämaan  kaltaiset. 
Havumetsä  alkaa  ylempää  ja  ulottuu  3,500  m:n 
korkeudelle.  Yhdysvaltain  K  :11a  tavataan  pysy- 
vää lunta  ainoastaan  joskus  huippujen  pohjois- 
rinteillä. Kanadan  ja  Alaskan  K  :11a  on  mahta- 
via firu-kenttiä  ja  jäätiköitä  varsinkin  länsi- 
osissa (Illieilliwaet  jäätikkö-alue).  —  Kulku- 
teiden rakentaminen  on  yleensä  ollut  helppoa 
paitsi  caiionien  poikki.  Liikettä  estää  lumi  tal- 
vella sekä  koillistuulet  fblizzards).  Solat  ovat 
verrattain  matalalla;  Kieking  Horse-solan  (1,600 
m)  kautta  kulkee  Union  Pacific-rata.  —  K.  ovat 
hyödyllisistä  mineraaleista  erittäin  rikkaat.  Saa- 
daan hopeaa,  kuparia,  kultaa,  lyijyä,  rautaa,  kivi- 
hiiltä, paloöljyä,  vuorisuolaa  y.  m.  E.  T. 

Kallipasta,  kipsiin  valetut,  steariinilla  kyl- 
lästytetyt esineet,  joihin  on  lisätty  väriainetta 
sen  verran,  että  ovat  saaneet  heikosti  kellahtavan 
värivivahduksen.  Kestävät  vedellä  tai  heikolla 
saippualiuoksella   pesemisen. 

Kallippos  l-i'-],  kreik.  tähtitieteilijä,  Eudok- 
soksen  oppilas,  eli  neljännellä  vuosisadalla  e.  Kr. 
.\teenassa,  määräsi  tarkemmin  vuoden  pituuden 
ja  Melonin  sarjan,  jcsta  tuloksena  oli  parannettu 
kalenteri ;  laajensi  Eudoksoksen  teoriaa  kierto- 
tahtien  liikunnosta.  H.  /•'. 

Kallipygos  {•li'py-J  (kreik.  =  kaunislanteinen). 
Aphrodite  K  :11a  kerrotaan  olleen  pyhäkkö  Syra- 
kusassa.  K:k.seksi  nimitetään  tätä  nykyä  erästä 
Napoli'n  kansallismuseossa  olevaa,  farneselaisiin 
taideteoksiin  kuulunutta  kreik.  marmori-kuva- 
pntsasta,  joka  esittää  nuorta  naista,  joka.  nos- 
tettuaan syrjään  verhonsa,  pää  taaksepäin  kään- 
nettynä  koettaa   nähdä   upeata   takapuoltaan. 

O.  E.  T. 

Kallirrhoe  [-ro'c]  (kreik.  =  ,, kauniisti  vir- 
taava"), ..kauniisti  pulppuava",  lähde  muinaisessa 
Ateenassa,  jonka  vettä  käytettiin  hääkylpyihin 
ja  muihin  pyhiin  tarkoituksiin.  Kun  Peisistratos 
oli  siihen  rakennuttanut  katollisen  säiliön,  josta 
vettä  juoksi  9:stä  suusta,  tuli  lähteen  nimeksi 
Enneakrunos  =  „yhdeksänsuihkuinen".  Tämä 
lähde  on  tavallisesti  sijoitettu  llissos-puron  uo- 
maan tai  sen  viereen;  W.  Dörpfeld  taas  on  koet- 
tanut todistaa,  että  se  oli  Pn}'ks-vuoren  juurella, 
paikassa,  jossa  hän  on  paljastanut  suuret,  näh- 
tävästi   Peisistratoksen    aikuiset    vesisäiliöt. 

»Kallis  aika"  ks.  Palkka. 

„Eallis  paikka"  ks.  Palkka. 


1-11 


Kallisthenes — Kalm 


142 


Kallisthenes  [■e'nes]  (lat.  CalHsthenes)  {n.  360- 
327  e.  Kr.),  kreik.  historiankirjoittaja,  Aristo- 
teleen sisarenpoika  ja  oppilas,  kotoisin  Olyntliok- 
sesta.  K.  seurasi  Aleksanteri  Suurta  hauen  ret- 
kelleen Aasiaan,  mutta  joutui  suorasukaisuutensa 
vuoksi  kuninkaan  vihoihin  ja  kuoli  vankeudessa. 
Hiin  sepitti  „HelIenika"  teoksen  (Kreikan  histo- 
rian viilta  387-357  e.  Kr.)  ja  kuvaili  n.  s.  „3:tta 
pyhiiä  sotaa"  sekä  Aleksanteri  Suuren  tekoja. 
[Westermann,  „De  Callisthene"  (1838-42).]  — 
Kallistheneen  nimell.ä  on  käynyt  eräs  romaanin- 
tapainen Aleksanteri  Suuren  elämäkerta  („Pseu<io- 
Kallisthenes"),  jonka  ydin  lienee  alkuisin  Ptole- 
maiosten ajoilta,  mutta  joka  näkyy  saaneen  var- 
sinaisen muodostuksensa  vasta  3:11a  vuosis:lla 
j.  Kr.  Se  on  ollut  keskiaikaisen  „Aleksanterin- 
tarun"  (ks.  t.)  päälähteitä.  [Zacher,  ..Pseudo- 
calli-sthenes"   (1867).]  E.   R-n 

Kallisto  [-tö']  (<  kreik.  kalli'ste-ka.uncia), 
kreik.  tarustossa  neitonen,  joka  oli  Artemiin 
metsästystoverina.  Kun  K.  Zeukselle  synnytti 
.\rkas  uimisen  pojan  (arkadialaisten  nimikko- 
urhon),  niin  neitseellinen  jumalatar  suuttuneena 
muutti  hänet  karhuksi  (tai  surmasi  hänet  nuo- 
lellaan; toisen  tarun  mukaan  Heran  mustasuk- 
kaisuus aiheutti  hänen  surmansa) ;  myöhemmän 
tarun  mukaan  Zeu?.  siirsi  karhuksi  muuttuneen 
K:n  tähtien  joukkoon  ..isoksi  karhuksi",  s.  o. 
Otavaksi.  —  Luultavasti  K.  on  alkuaan  ollut 
sama  kuin  Artemis.  jolla  paikoittain  oli  liika- 
nimi Kalliste.  O.  E.  T. 

Kallistuminen    ks.    I  n  k  1  i  n  a  t  s  i  o  n  i. 

Kallistuslaituri,  erikoisesti  rakennettu  ranta- 
laituri, jonka  viereen  purjelaivoja  kallistetaan 
taljojen  avulla  niin  paljon,  että  köli  nousee  ve- 
den pinnan  yläpuolelle  ja  toinen  kylki  tulee  kor- 
jausta varten  kokonaisuudessaan  näkyviin. 

E.  Schtcrlzbg. 

Kallistusmittari  ks.  K  1  i  n  o  m  e  t  r  i. 

Kallita  (ven.  A-a/!''<y  =  kuumentaa,  karaista), 
takomalla  teroittaa  vanhoja  viikatteita  ja  sirp- 
pejii. 

Kallo  ks.  P  ä  ä  k  a  1 1  o. 

Kallokas  ks.  Puku. 

Kallo-oppi   ks.   K  r  a  n  i  o  1  o  g  i  a. 

Kallositeetti   ks.   Callositas  ja  Callus. 

Kallstenius  /-e'-/,  Gottfrid  Samuel  Ni- 
kolaus (s.  1861).  ruots.  taidemaalari,  opiskeli 
ensin  E.  Pers^uksen  johdolla  ja  sitten  1884-88 
Tukholman  taideakatemiassa  sekä  oleskeli  1891-94 
Ranskassa  ja  Italiassa.  Hän  on  maalannut  voi- 
makkaan realistisia  ja  tunnelmallisia  maisemia 
eri  puolilta  Ruotsia.  Niistä  mainittakoon  ,, Syksy" 
(1888,  Lyypekin  museossa).  ..Rappeutunut  puu- 
tarha" (1895),  .,Kuutamo-yö"  (1900),  „Auringon 
laskettua"  (1907,  kaikki  kolme  Tukholman  kan- 
sallismuseossa), „Kesäpäivä"  (1896,  Gööteporin 
museossa),  „Metsäjärvi"  (1898,  Ruotsin  valtio- 
päivätalossa),  ,,Smäland"  (Malmön  museossa), 
„Metsä  muinaisaikaisine  hautoineen"  (1903,  Bu- 
dapestin museossa),  „Mäntymäki"  (1905,  Munche- 
nin  uudessa  pinakoteekissa),  dekoratiivinen  „Tuu- 
lenpuuska"  (1906)  Tukholman  Dramaattisen  teat- 
terin lämpiössä.  Antellin  kokoelmissa,  Ateneu- 
missa on   „Ilta   cotlantilaisella  rämeellä"    (1902). 

F.    L. 

Kallus.     1.    Lääket.    ks.    Callus. 

2.  Kasvit.,  solu-  ja  solukkomucdot,  jotka  syn- 
tyvät haavoittumisen  johdosta;    myös   siiviläput- 


kissa  eiicnimän  tai  vähemmän  tilapäisesti  esiin- 
tyvä, siivilälevyä  peittävä  kettoaineinen  levy. 

Kallvik  (Iso-K.),  merenlahti  n.  8  km "  Hel- 
singistä itään,  VI,  km  Degeröstä  itäkoilliseen, 
Kamsjön  niemen  itäpuolella;  höyrylaivalaituri; 
huviloita.  L.   IJ-nen. 

Kalm,  Pietari  (1716-79),  luonnontutkija, 
synt.  maaliskuussa  1716  Angermanlandissa,  minne 
vanliemmat  —  isä  oli  Korsnäsin  kappalainen  Gab- 
riel Kalm  —  olivat  paenneet  Lson  vihan  aikana; 
yliopp.  Turkuun  1735  Vaasan  lukiosta.  Akatemia- 
kaupungissa  tunnettu  mesenaatti,  vapaah.  Bjelke 
prof.  Brovalliuksen  suosituksesta  avasi  kotinsa 
nuorelle,  luonnontieteitä  harrastavalle  teologille. 
Bjelkeu  kustannuksella  K.  sitten  1740  teki  laajan 
luonnont.  matkan  Karjalaan  ja  seur.  v.  Keski- 
Ruotsiin,  jolloin  tutustui  Linnöhen  saavuttaen  tä- 
män luottamuksen.  Vv.  1742-45  hän  teki  luonnont. 
matkoja  uudestaan  Etelä-Suomeen,  Länsi-Göötan- 
maalle,  Tukholman  seuduille  ja  (1744)  Bjelken 
seurassa  Venäjälle  Moskovaan  ja  Ukrainaan 
saakka.  \'i)meksi  mainitun  matkan  tuloksena 
syntynyttä  Venäjän  kasviota  („riora  mosquensis") 
säilytettiin  käsikirjoituksena  Turun  yliopiston 
kirjastossa.  Tunnustukseksi  tieteellisistä  ansiois- 
taan ja  ennenkaikkea  kasvikokoelmistaan  K.  1745 
valittiin  Tukholman  tiedeakatemian  jäseneksi  ja 
1747  hänet  ehdotettiin  Turun  yliopiston  ensi- 
mäiseksi  ekonomian  ja  luonnonhistorian  dosen- 
tiksi. Tähän  toimeen  K.  ei  heti  ryhtynyt,  vaan 
lähti  ensin  tiedeakatemian  toimesta  Linnan  suun- 
nittelemalle kuuluisalle  tutkimusmatkalleen  Pohj.- 
Ameriikkaan,  josta  K:n  kokeneena  kasvitietei- 
lijänä toivottiin  löytävän  paljon  ennen  tunte- 
mattomia lajeja,  mutta  ennen  kaikkea  tuovan 
muassaan  Ruotsiin  hyödyllisiä  talouskasveja.  Vv. 
1748-51  hän  tekikin  laajoja  matkoja  nykyisten 
Yhdysvaltojen  koillisissa  valtioissa  ja  Kanadassa 
ja  julkaisi  niistä  laajan,  mutta  keskeneräiseksi 
jääneen  teoksen  „En  resa  tili  Norra  Amerika 
I-III"  (1753-61),  joka  kaikkialla  Euroopan  oppi- 
neissa piireissä  otettiin  suurella  mielenkiinnolla 
vastaan  ja  käännettiin  englanniksi,  hollanniksi 
ja  saksaksi  sekä  supistetussa  koossa  ranskaksi. 
Se  sisältää  tarkan  kuvauksen  K:n  tutkimain 
maiden  luonnosta,  taloudellisista  ja  sivistys- 
oloista.  Matkoillaan  K.  ensimäisenä  eurooppa- 
laisena kävi  Niagaran  putouksella. 

K:n  kasvilöydöt  käytti  Linna  teoksissansa  hy- 
väkseen, itse  K.  Turussa  pani  kuntoon  yliopis- 
ton kasvit,  puutarhan  ja  alkoi  kokeilla  Amerii- 
kasta  tuoduilla  talouskasveillaan  erityisellä  tätä 
tarkoitusta  varta  vasten  varatulla  alueella 
(Hirvensalon  Sipsalossa)  —  kuitenkin  ilman  mai- 
nittavia tuloksia.  Alussa  runsaat  yleiset  apu- 
rahat lakkautettiin  1772.  Kasvitiet.  puutarha 
sen  sijaan  menestyi  paremmin,  jji  amer.  kasvit 
levisivät  Turusta  kaikkialle  Euroopan  kasvitiet. 
puutarhoihin.  Kotimaassa  K.  yleensä  ei  kiinnit- 
tänyt huomiota  tieteelliseen  toimintaan,  vaan 
suuntasi  työnsä  kokonaan  maamme  taloudellisen 
tilan  parantamiseen.  Sitä  todistaa  n.  150  hänen 
esimiehyydellään  julkaistua  akateemista  väitös- 
kirjaa, jotka  melkein  kaikki  käsittelevät  puu- 
tarhan- tai  metsänhoitoa  ja  maanviljelystä.  Tär- 
keä sivistyshistoriallinen  merkitys  on  ylioppi- 
laiden hänen  aloitteestaan  kirjoittamilla  pitäjän- 
kertomuksilla. Hänen  tieteellisistä  teoksistaan  on 
„Flora  fennica"   (1765)    ainoa   1700-luvulla  ilmes- 


143 


Kalma— Kalmarin  sota 


14-i 


tyuyt  esitys  Suomen  kasvistosta  ja  osoittaa  tii- 
man tuntemisen  entisestaiin  paljon  kclionneen. 
[Hjelt,  „Naturalhistoriens  studium  vid  Abo  aka- 
demi"; Fre<lr.  Elfving,  „Finsk  biogr.  haud- 
bok"issa  ja  ..Omassa  maassa",  VI.  211;  F..  Ci.  Pal- 
man, ..Biografisessa  nimikirjassa".]        J.  A.  W. 

Kalma  merkitsee  alkuansa  hautaa  (josta  kal- 
misto) ja  sittemmin  haudan  haltijaa.     K.  K. 

Kälm&n  [kalman]  (s.  n.  1070,  k.  1116),  Unka- 
ria kuningas,  Arpädin  suvun  mainehikkaimpia, 
hallitsijana  v:sta  1095,  setänsii  Pyhän  Ladislauk- 
sen  seuraaja;  kukisti  109"  kapinoitsevat  kroat- 
sialaiset,  saattoi  1102-05  dalnuitsialaiset  meri- 
kaupungit valtansa  alle  ja  huudatti  itsensii  1102 
Kroatsian  ja  Dalmatsian  kuninkaaksi.  Galitsiaa 
vastaan  K.  turhaan  taisteli  ja  hallituksensa  myö- 
hemmällä ajanjaksolla  hänen  tuon  tuostakin  tiiy- 
tyi  kukistaa  veljensä  Almosin  kapinayrityksiä. 
Muuten  kunniakkaau  hallituksensa  maineen  hän 
tahrasi  antaessaan  sokaista  Almosin  ja  tämän 
pojan  Belan  (myöhemmin  Bfila  II).  Valtakun- 
tansa sisäisiä  asioita  hän  hoiti  tarmolla  ja  vii- 
saudella. Neronsa  ja  harvinaisen  laajan  sivis- 
tvksensä  vuoksi  häntä  myös  nimitettiin  „Kirja- 
K:ksi"   („Eönyves   Kälmän").  (Y.   W.) 

Ealmar.  1.  Lääni  Etelä-Ruotsissa  Itämeren 
rannalla,  käsittävä  Smfllandin  itäosan  sekä  ölan- 
nin  saaren;  pituus  220  km.  leveys  75  km,  pinta- 
ala  11,543  km^  228,066  as.  (1909)  1.  21  km=:llä. 
—  Pääelinkeinoina  ovat  maanviljelys  ja  karjan- 
hoito. Peltomaata  on  alueesta  16  %,  luonnon- 
niittyä 6%,  metsämaata  59%.  Enimmän  korja- 
taan kauraa,  sitten  ruista,  ohraa,  vähän  vehnää, 
perunoita  ja  nauriita  sekä  n.  10,000  tonnia  so- 
kerijuurikkaita. Viljaa  ja  karjatalouden  tuot- 
teita riittää  vietäväksi.  Rannikkoseuduilla  on 
kalastus  tärkeä;  arvo  n.  750,000  mk.  Vuori- 
työtä  vain  nimeksi.  Teollisuus  huomattava;  arvo 
(1908)  51  milj.  mk.,  tehtaiden  luku  471;  tär- 
keimmät mylly-,  huonekalu-,  rauta-,  saha-,  tuli- 
tikku-, kone-  ja  paperiteollisuus.  Kauppalaivas- 
toon kuului  272  alusta,  yhteensä  44,630  rek.- 
tonnia.  Rautateitä  685  km,  kaikki  yksityisiä. 
Hallinnollisesti  K.  jakaantuu  6  voutikuntaan  ja 
yhtii  moneen  tuomiokuntaan.  Kaupunkeja:  Os- 
karshamn,  Västervik,  Vimmerby  sekä  pääkau- 
punki Kalmar;  yhteinen  asukasluku  36,416 
(1909).  —  Lääni  oli  jo  keskiajalla  tunnettu  ni- 
mellä Kahnarna  fogathi.  ■ —  2.  Edellisen  pää- 
kaupunki, 15,062  as.  (1909).  Pääosa  on  usei- 
den siltojen  mantereeseen  yhdistämillä  saarilla 
K:n  salmessa,  vastapäätä  ölantia.  Rautatien  yh- 
teydessä. —  K.  on  silännöUisesti  rakennettu,  ka- 
dut .suorakulmaiset.  Huomattavimmat  rakennuk- 
set ovat:  Italian  renesanssityyliin  rakennettu 
tuomiokirkko  (alettu  1660,  vielä  osaksi  valmista- 
maton),  raatihuone  ja  maaherran  hallintopalatsi 
(kumpikin  alettu  1600-luvulla),  teatteri,  vapaa- 
muurariloosin  talo,  pankki  y.  m.  Mantereelta 
pistävällä  niemellä  on  kuuluisa  K:n  1  i  n  n  a.  Sitä 
alettiin  rakentaa  jo  1100-luvulla  vanhemman,  nyt 
kokonaan  hävinneen  linnoituksen  viereen.  Lisä- 
rakennuksia ja  linnoituksia  tekivät  m.  m. 
Maunu  Eerikinpoika  ja  Vaasa-kuninkaat  (ylel- 
lisesti varustettu  „Eerik-kuninkaan  sali")  ;  1600- 
luvun  alussa  se  oli  Pohjoismaiden  lujimpia  lin- 
noituksia ja  kuninkaallinen  asunto.  Vuosisadan 
lopulta  se  sai  rappeutua.  1850-luvult.a  alkaen  on 
alettu   linnan   uusiminen   ja  sen   vanhojen,   arvo- 


kasten muistomerkkien  kuntoonpano.  Siinä  on 
tehty  monta  tärkeää  päätöstä  ja  taisteluissa  se 
on  näytellyt  huomattavaa  osaa.  —  Sivistyslai- 
toksia K:ssa  on  ylempi  oppikoulu,  purjehdus- 
koulu,  opettajatarseminaari,  Fröbergin  laimin- 
lyötyjen lasten  kasvatuslaitos,  tyttökouluja,  mu- 
siikkiopisto, teknillinen  ammattikoulu  y.  m.  — 
Pääelinkeino  on  kauppa  ja  merenkulku.  Klaree- 
raukset  K:u  satamassa  1907  nousivat  1,046,479 
tonniin,  joista  109,728  t.  ulkom.  merenkulussa. 
Oma  kauppalaivasto  on  6,796  t.  Tullitulojensa 
puolesta  K.  on  Ruotsin  kaupungeista  viides. 
Teollisuuslaitoksista  (tuotannon  arvo  1907  19, i 
milj.  mk,  työväestö  1,100)  mainittakoot  2  myllyä, 
margariini-,  tapetti-,  kaakeli-,  tulitikkutehtaat. 
—  Hyvän  kauppa-asemansa  sekä  sotilaallisen 
merkityksensä  vuoksi  K:sta  jo  varhain  tuli  Ruot- 
sille tärkeä  kaupunki.  Mainitaan  ensi  kerran 
1027  ja  usein  senjälkeen.  Omistajaa  K.  vaihtoi 
usein.  Varsinkin  Tanskan  ja  Ruotsin  välisistä 
asioista  neuvoteltiin  K:ssa.  Tärkeimmät  tapauk- 
set olivat  n.  s.  ,,K:n  unioni"  (ks.  t.)  1397, 
„K:n  r  e  s  e  s  s  i"  (ks.  t.)  1483,  „K:n  veri- 
löyly" 1505,  jolloin  Hannu  kuningas  mestautti 
useita  kaupungin  porvareita  ko.stoksi  siitä,  että 
K.  oli  antautunut  ruotsalaisille.  Kaikkiaan  K. 
kesti  unioniaikana  12  piiritystä  jääden  lopulta 
tanskalaisten  käsiin ;  näiltä  sen  Kustaa  Vaasa 
1523  valloitti.  Juhana  III  julkaisi  täällä  „K:n 
säännökset"  1587  Ruotsin  ja  Puolan  yhdistämi- 
sestä. Kaarle  IX:n  aikana  K.  joutui  keskus- 
taksi „K:n  sodassa"  (ks.  t.),  jossa  se  ruotsa- 
laisilta valloitettiin;  1647  raivonneen  tulipalon 
jälkeen  kaupunki  siirrettiin  nyk.  paikallensa. 
Senjälkeen  kuin  Skäne  oli  yhdistetty  Ruotsiin, 
K.  kadotti  entisen  sotilaallisen  merkityksensä; 
sen  kauppa  on  edistynyt  hitaasti.        (E.  E.  K.) 

Kalmari  ks.  Mustekalat. 

Kalmarin  resessi,  sopimus,  joka  tehtiin  Kal- 
marissa 7  p:nä  syysk.  1483  toiselta  puolen  Ruot- 
sin ja  toiselta  puolen  Tanskan-Norjan  välillä. 
Ruotsin  edustajat  täällä  antoivat  lupauksen,  että 
kuningas  Hannu,  joka  aikaisemmin  oli  valittu 
Tanskan  ja  Norjan  kuninkaaksi,  tunnustettaisiin 
erinäisillä  ehdoilla  Ruotsinkin  hallitsijaksi.  Näi- 
den ehtojen  mukaan  kuninkaan  valtaa  yleensä 
suuresti  rajoitettiin  neuvoskunnan  ja  ylempien 
säätyjen  hyväksi,  joiden  asema  samalla  turvat- 
tiin myös  alempia  säätyjä  vastaan.  Tärkeimmät 
asiat  oli  ratkaistava  vain  „neuvoskunnan  neu- 
volla", korkeammat  virat  sekä  läänit  uskottava 
yksinomaan  kotimaisille  ylimyksille  j.  n.  e.  Jos 
kuningas  rikkoisi  näitä  määräyksiä  vastaan,  olisi 
alamaisilla  oikeus  nousta  kapinaan.  —  Ovela 
Sten  Sture  vanhempi  osasi  valtiotaidollaan  vii- 
vyttää Hannun  pääsöä  Ruotsin  valtaistuimelle 
aina   v;een    1497.  O.   R. 

Kalmarin  sota  on  nimeltään  ensi  jakso 
Ruotsin  ja  Tanskan  välillä  huhtikuussa  1611 
alkanutta  sotaa,  jolloinka  taisteltiin  Kalmarin 
omistamisesta.  Tanskan  kuningas  Kristian  IV 
ryhtyi  Kalmarin  linnaa  piirittämään.  Linnan 
avuksi  riensi  Kaarle  IX  sotajoukkoineen,  muka- 
naan poikansa  Kustaa  Aadolf,  joka  täällä  ensi 
kerran  osoitti  päällikkökykyä  valloittamalla 
erään  tanskalaisten  varastopaikan.  Kun  luja 
Kalmarin  linna  "°/io  1611  kavalluksen  kautta  jou- 
tui tanskalaisten  valtaan,  loppui  tämä  sodan 
jakso.  E.   R.   M. 


146 


Kalmarin  unioni— Kälnoky 


146 


Kalmarin  unioni,  kuninpatar  Margareetan 
aikaansaama  liitto  Ruotsin,  Norjan  ja  Tanskan 
välillii,  joka  liitto  viiliaikoja  lukuunottamatta 
kesti  v:sta  1389  eli  kuningas  Allirektiii  kukis- 
tumisesta v:een  1521,  jolloin  Ruotsissa  alkoi 
Kustaa  Vaasan  johtama  kapina  Kristian  II:ta 
vastaan,  mikä  vei  unionin  lopulliseen  hajoami- 
seen. Kalmarin  kokouksessa  20  p.  heiniik.  1397 
päivätty  asiakirja  (josta  K.  u:n  nimitys)  oli 
vain  valmistava  ehdotus  tällaiseen  liittoon,  mikä 
ei  koskaan  saanut  laillista  pätevyyttä.  (Saapu- 
villa oli  edustajia  kaikista  kolmesta  valtakun- 
nasta, mutta  norjalaiset  eivät  näytä  ehdotukseen 
suostuneen.)  Ehdotuksen  mukaan  oli  Ruotsilla, 
Norjalla  ja  Tanskalla  oleva  yhteinen  hallitsija, 
joka  oli  valittava  (kuninkaan  ainoa  poika  seu- 
raisi kuitenkin  aina  isäänsä)  ;  sodat  ja  yleensä 
ulkopolitiikka  olisivat  myös  yhteisiä.  Jokainen 
valtakunta  säilyttäisi  oman  lakinsa  ja  oikeutensa; 
toisen  valtakunnan  lakia  ei  tyrkytettäisi  toiselle. 
—  Samoilla  herrainpäivillä  kruunattiin  Marga- 
reetan sisarentyttärenpoika,  Pommerin  Jierttua 
Eerik,  kolmen  valtakunnan  yhteiseksi  hallitsi- 
jaksi. —  Unionin  tarkoitus,  pohjoisten  valta- 
kuntien vahvistaminen  keskinäisellä  liitolla,  jäi 
sentähden  saavuttamatta,  että  saksan-  tai  tans- 
kan.sukuiset  hallitsijat  katsoivat  Tanskaa  pää- 
maakseen  ja  sortivat  Ruotsia,  siten  ärsyttäen 
ruotsalaista  kansallista   puoluetta   vastarintaan. 

Lailliselle  pohjalle  perustettua  liitoa  ei,  kuten 
sanottu,  saatu  aikaan  Kalmarissa  eikä  myöhem- 
minkään. V.  1425  Eerik  Pommerilainen,  ottaes- 
saan mainitusta  asiakirjasta  jäljennöksen,  koetti 
erityisiä  temppuja  käyttämällä  (sinettejä  osaksi 
poistamalla)  toimittaa  alkuperäiselle  liittoehdo- 
tukselle  näennäisen  sitovaisuuden.  Lailliseksi 
liittosopimukseksi  sitä  katsoivat  yleensä  vanhem- 
mat historioitsijat.  Myöhemmistä  tutkijoista  on 
varsinkin  ruotsalainen  O.  S.  Rydberg  osoittanut 
tämän  asiakirjan  oikean  luonteen.  [O.  S.  Ryd- 
berg, „Sveriges  traktater  med  främmande  mag- 
ter"  II,  2 ;  „InträdestaI  i  Kongi.  Vitterhets  His- 
torie  o.  Antiqvitets  akademien  15  maj   1883".] 

G.   R. 

Ealmeerata  (ransk.  calmer),  rauhoittaa,  tyyn- 
nvttää. 

Kalmeija  ks.  6  a  1  m  e  j  a. 

Kalmisto  ks.  Hauta. 

Kalmojuuri  ks.  A  c  o  r  u  s. 

Kalmukit  1.  o  i  r  a  t  i  t.  mongolien  (ks.  t.) 
läntisimmät  heimot,  jotka  yhdessä  elettyjen  vai- 
heiden johdosta  kieleltään  ja  tavoiltaan  eriävät 
muista  mongoleista.  He  nimittävät  itseään  /)ör- 
bön  Oirad  („neljä  Oirat-heimoa")  ;  nimi  „kal- 
mukki"  (Xalimak  =  „siirtolainen")  kuuluu  niille 
jotka  Aasiasta  ovat  siirtyneet  Euroopan  puolelle. 
Heidän  vanhoina  neljänä  heimonaan  pidetään: 
Dörböt,  Torgut,  Hosut  ja  Dzun-gar  heimoja. 
Mongolien  hallitessa  Kiinassa  (ks.  t.)  oiratit 
pysyivät  Kiinan  vaikutuksen  ulkopuolella,  asuen 
Altai-vuoriston  ja  Tien-sanin  välillä,  josta  osa 
heitä  vähitellen  siirtyi  Gobin  eteläpuolelle  Tsai- 
damiin  ja  Kukunorin  tienoille.  Dzun-garin  („va- 
semman  sivustan")  ruhtinasten  johdolla  perustet- 
tiin erityinen  valtakunta,  josta  nimi  Dzungaria 
on  muistona.  Käytiin  laajoja  sotia,  m.  m.  Tibe- 
tissä,  jonka  kirkon  päämieheksi  kalmukit  aset- 
tivat Dalai-laman.  Sisälliset  sodat  (noin  v.  1620) 
aiheuttivat     kansanvaeUuksen     länteenpäin.      V. 


1630  kalmukkeja  tuli  Ural-joen  ja  Volgan  tie- 
noille; he  kukistivat  aroseudun  turkkilaiset  hei- 
mot. Uusia  joukkoja  tuli  yhä  lisää  ja  kalmuk- 
kien valta  kasvoi.  Kalmukkien  kaani  m.  m.  an- 
toi Pietari  Suurelle  tuntuvaa  apua  Poltavan 
taistelu.ssa  ja  suojeli  Venäjää  sen  vihollisilta 
j  idässä  päin.  Kun  Venäjä  myöhemmin  vaati  kal- 
mukit alamaisikseen,  niin  suurin  osa  heitä 
j  (n.  40,000  perhettä)  v.  1771  lähti  vaivaloiselle 
retkelle  takaisin  Dzungariaan,  jossa  oiratit 
(V.  1759)  olivat  joutuneet  Kiinan  mantsulaisen 
hallitsijasuvun  alamaisiksi.  Tulokkaat  sijoitet- 
'  tiin  eri  tahoille  ja  oirattien  valtiollinen  merki- 
tys oli  mennyttä.  Venäjällä  kalmukit  v.  1892 
menettivät  viimeiset  itsehallintonsa  jätteet.  Tätä 
nykyä  kalmukkeja  eli  oiratteja  asuu  Venäjällä 
(Astrakaanin  kuvernementi.ssa  150,000,  Stavro- 
polin  kuv.  10,000,  Donin  alueella  kasakkoina 
10,000  sekä  Kubanin.  Uralin  ja  Orenburgin 
alueilla  muutamissa  kylissä),  Mongoliassa,  missä 
heitä  nimitetään  öölöteiksi,  (Altain  ja  Tien- 
sanin  välillä,  Tien-sanin  etelälaaksoissa  sekä 
Ezine-golin  varrella)  ja  Tibetin  pohjoisrajoilla 
(Tsaidami-ssa,  Kukunor-järven  läheisyydessä) 
ynnä  pieninä  joukkoina  muuallakin  Aasiassa. 
Kaikkiaan  heitä  arvelun  mukaan  on  n.  1  mil- 
joona. He  ovat  yleensä  pysyneet  paimentolaisina, 
asuntonaan  huopateltta,  ruokanaan  etupäässä 
liha  ja  maito.  Henkisesti  k.  yleensä  ovat  lahjak- 
kaita ja  tarmokkaita.  Heillä  on  omat  kirjai- 
mensa (v:lta  1640)  ja  jonkun  verran  kirjalli- 
suutta (etupäässä  historiallista  ja  uskonnollista 
sekä  lakeja).  Uskonnoltaan  he  ovat  buddhalaisia, 
kuuluen  lamalaiseen  uskokuntaan,  ja  ovat  sen- 
vuoksi  Tibetin  sivistyksen  vaikutuksen  alaisia- 
Venäjällä  on  vain  pari  kristittyä  kalmukkikylää 
(n.  1,000  h.).  K.  pitävät  vanhoja  tapoja  pyhinä 
ja  säilyttävät  suuren  joukon  tarinoita  ja  sankari- 
runoja,  joista  tunnetuin  on  Dzangar-Tuno.  Kieli 
on  erityinen  mongolin  murre,  joka  puolestaan 
nykyään  on  kehittymässä  useaksi  paikallismur- 
teeksi  (näistä  tunnetuin  Volgan  seudun  murre). 
[Kieliopin  on  julkaissut  m.  m.  Popov  (1847), 
sanakirjan  Zwick  (1853),  kielennäytteitä  Kot- 
wicz  (1905)  ja  Ramstedt  (1909).  kansatieteel- 
linen kuvaus:  Bergmann,  .,Nomadisehe  Streife- 
reien  unter  den  Kalmiicken"  (1804).]       G.  J.  K. 

Kalmukki,  karkea,  pitkäkarvainen  puuvilla- 
tai  villakangas,  joka  on  löysästi  kudottu  pak- 
suista langoista  ja  villaisena  vielä  pehmeäksi 
vanutettu.  Se  viimeistellään  kiiltopintaiseksi  ja 
värjätään  eri  väriseksi.  Valmistetaan  usein  Per- 
siassa ja  käytetään  talvivaatteiksi.       JS.  J.  S. 

Kalmukkivilla,  karkeasyinen  venäläinen 
villalaji.  jota  käytetään  vain  karkeimpien  kan- 
kaiden   valmistuksessa.  E.   J.   S. 

Kalm-vyöhyke  (ransk.  cs^meptyven;  engl. 
doldrums)  ympäröi  maapalloa  pasaatituulten  vy5- 
hykkeitten  välissä,  esiintyy  selvemmin  valta- 
merien yläpuolella  häiriintyen  mantereiden  seu- 
duilla. K:ssä  maapinnan  korkean  lämpiämisen 
takia  ilma  nousee  alituiseen  ylöspäin,  tuulet  ovat 
epätasaisia,  tyyntä  säätä  on  20-25  % ;  sadetta 
tulee  runsaasti,  melkein  joka  päivä,  ukkossäät 
tavallisia.  K.  sijaitsee  melkein  kokonaan  poh- 
joisella pallonpuoliskolla  meidän  talvikuukausi- 
nam.me  0''-5°  pohj.  lev.,  kesäkuukausinamme 
S"-!!"  pohj.  lev.  —  ks.  Tuulet.         E.  E.  K. 

Kälnoky    [kälnoki].    Gustav    Siegmund 


147 


Kalobiotiikka— Kalorimetri 


148 


(1832-9S),  kreivi,  itUv.-uiik.  valtiomies,  palveli 
ensin  husaiiriupseeriua.  mutta  antautui  1854 
diplomaattiselle  uralle;  oli  1874-79  liibettiläänii 
Kööpenhaminassa,  1880-81  Pietarissa;  tuli  1881 
Itiivaltn-Unkarin  ulkoasiainministeriksi.  K.  vah- 
visti Itiivallan  ja  Saksan  välistä  liittoa  ja  vai- 
kutti tehokkaasti  siihen,  että  Italiakin  yhtyi 
näihin  valtoihin;  myöskin  Venäjän  kanssa  hän 
tahtoi  pysyä  hyvissä  väleissä  koettaen  kuiten- 
kin samalla  ehkäistä  Venäjän  vaikutusvallan 
lisääntymistä  Balkanin  niemimaalla;  kun  Ve- 
näjä ruhtinas  Aleksanterin  karkoituksen  jälkeen 
(1SS6)  yritti  tehdä  Bulgarian  Venäjän  vasalli- 
valtioksi, K.  tarmokkaasti  vaati  Berliinin  sopi- 
muksen määräysten  noudattamista,  niin  että 
1886-88  sodan  uhka  oli  lähellä.  Vv.  1894-95  K:u 
kuitenkin  onnistui  saada  Itävallan  ja  Venäjän 
suhteet  jälleen  paremmalle  kannalle;  erosi  1895 
riitaannuttuaan  Unkarin  silloisen  pääministerin 
Bänffyn  kanssa.  [Molden,  „Allgem.  Jeutsche 
Biographie",   51    nid.]  J.   F. 

Kalobiotiikka  (kreik.  fcaJo'g  =  kaunis,  ja  bios  = 
elämä),  taito  järjestää  elämä  niin,  että  henkiset 
ja  aistilliset  kyvyt  kehittyvät  ja  toimivat  sopu- 
sointuisesti. 

Ealocsa  [-otsa],  kaupunki  Unkarissa,  Pest- 
Pilis-Solt-Kiskunin  komitaatissa.  5  km  Tonaviista 
itään;  11,380  as.  (1901),  unkarilaisia.  K.,  aikai- 
semmin linnoitettu,  on  Unkarin  vanhimpia  kau- 
punkeja, v:sta  1135  arkkipiispan  istuin.  Uusi 
tuomiokirkko,  arkkipiispan  palatsi,  jossa  kirjasto 
sekä  kuuluisa  herbaario,  jesuiittaluostari  tähti- 
tieteellisine  havaintoasemineen,  seminaari,  lukio, 
y.  m.  Maanviljelys  on  pääelinkeino.  Rautatien 
päätea.sema.  (E.  E.  K.) 

Kalokagathia  (kreik.  A;oJo's  =  kaunis,  fcat  =  ja, 
ja  agatho's  =  hyvä),  muinaisilla  kreikkalaisilla 
henkisesti  ja  ruumiillisesti  täydellisen  miehen  — 
mallimiehen  (kalokagatho'  s)  —  olemus,  sitten 
ylimalk.  siveellinen  kelvollisuus,  kunniallisuus, 
jalous. 

Kalomeli  (kreik.  fca^o'*  =  kaunis,  ja  melas  = 
musta)    ks.   Elohopea. 

Kalong  1.  lentäväkoira  (Pteropus  edulis), 
It.'i-Intian  saarilla  yleinen  iso  lepakkolaji;  ruu- 
miin pituus  on  40  cm,  siivenkärkien  väli  l.so  m. 

K.    M.    L. 

Kalopsi  (engl.  collops  =  lihaviilekkeet)  1.  v  a  t- 
k  u  1  i,  ruokalaji,  joka  valmistetaan  paksuista 
häränlihaviilekkeistä.  Viilekkeet  vatkataan  mu- 
reiksi ja  kääritään  torvelle,  jonka  sisään  on 
pantu  voita,  rasvaa  ja  jauhoja,  ja  keitetään 
hiljaisella  tulella  suljetussa  astiassa. 

Kaloressensi  (lat.  calor  -  lämpö)  1.  lämpö- 
loiste,  keskitettyjen  pimeitten  lämpösäteitten 
aiheuttama   kappaleen   hehkuminen. 

Kalori  f  lat.  caZor  =  lämpö),  lämpöyksikön  nimi- 
tys. Kilogramma  kalori  on  se  lämpö- 
määrä, joka  tarvitaan  vcsikilogramman  lämpö- 
tilan kohottamiseen  l°:lla.  Tuhannes  osa  siitä 
n.  s.  grammakalori  on  lämpömäärä,  joka 
kuluu  vesigramman  lämpötilan  korottamiseksi 
l°:lla.  Veden  ominaislämpö  ei  kuitenkaan  ole 
riippumaton  lämpöasteesta,  vaan  vaihtelee  sen 
mukana,  kuten  monen  tutkijan  kokeet  osoittavat. 
Bunsen  on  sentähden  ehdottanut,  että  veden 
keskimääräinen  ominaislämpö  0°  ja  100°  välillä 
pidettäisiin  lämpöyksikkönä.  Viimemainittua  k  :  ia 
sanotaan      keskimääräiseksi      (Bunsenin) 


k  :ksi.  Y  h  d  e  ua  s  t  e  e  n  k.  on  lämpömäärä, 
joka  korottaa  painoyksikön  painavan  vesimäärän 
lämpötilan  0°:sta  l°:eeii.  15-asteen  k; ia  mää- 
rättäessä on  lämpötilan  korottaminen  tapahtuva 
14,5°  :sta-15,5°  :een.  Keskimääräinen  ja  15-asteen 
k:t  ovat  jotakuinkin  yhtäsuuret.  —  Absoluut- 
tinen k.  saadaan,  kun  tehdään  se  lämpö- 
määrä =1,  joka  vastaa  työyksikköä  absoluutti- 
sessa mittajärjestelmässä.  15-asteen  gramma- 
kalori  on  niinmuodoin  =  41,8s.  10°  ergiä  =  4,189 
Joulia  (10'  ergiä  =  1  Jouli).  —  Kilogrammakalori 
vastaa   427   kilogrammametriä.  V.   S:n. 

Kaloria   ks.   Kalori. 

Kalorifeeri  (lat.  eaZor  =  lämpö,  ja /erre  =  viedä). 
1.  Andrensin  1845  keksimä  ja  Pfaundlerin  pa- 
rantama laaja-astiaisen  lämpömittarin  tap.ainen 
kappale  nesteiden  ominaislämmön  määräämistä 
varten.  V.    S:n. 

2.    ks.    Lämmityslaitokset. 

Kalorimetri  (lat.  calor  =  lämpö,  ja  kreik.  met- 
ron =  mitta),  lämpömäärien  mittaamiseksi  suun- 
niteltu laitos.  K:u  avulla  voidaan  mitata  kor- 
keita lämpötiloja,  kappalten  sulamis-  ja  höyrys- 
tymislämpöjä, kemiallisen  toiminnan  yhteydessä 
olevia  lämmön  vaihdoksia  (palamislämpö),  sähkö- 
virran tai  säteilyn  tuottamia  lämpömääriä  j.  n.  e., 
mutta  etenkin  k:iä  käytetään  kappalten  ominais- 
lämmön määräämiseksi.  K.  on  rakenteeltaan 
vaihteleva,  riippuen  siitä  periaatteesta,  minkä 
nojalla  se  ou  valmistettu.  J  ä  ä  k  a  1  o  r  i  m  e  t- 
rissä  mitattava  lämpömäärä  kuluu  jään  sulat- 
tamiseen  ja  saadaan  helposti  lasketuksi,  kun 
tiedetään,  että  1  g  jäätä  sulaessaan  sitoo  80 
grammakaloria.      Paras  « 

kaikista  jää-k:eistä  on 
Bunsenin  suunnittelema 
k.  (kuva  1),  jolla  sula- 
neen jään  paljous  mää- 
rätään havaitsemalla, 
paljonko  sen  tilavuus 
vähenee,  kun  se  muut- 
tuu vedeksi.  W\V  on 
laajahko,  tislattua  vettä 
sisältävä  lasiastia,  jonka 
yläpäähän  on  korkilla 
suljettava,  lasinen  koe- 
putki P  kiinnisukatettu 
ja  alapäästä  alkaa  6':  n 
muotoiseksi  taivutettu, 
elohopeata  sisältävä  lasi- 
putki QQ.  Korkin  K -.a 
läpi    päättyy    n.    1    m:n  Kuva  1. 

pituinen,  vaakasuora,  as- 
teikolla varustettu  hiuspilli  R  putkeen  Q.  Koeputki 
si.sältää  hieman  viini-väkiviinaa,  jota  jäähdyte- 
tään esim.  lumesta  ja  kloorikalsiumista  tehdyllä 
jäähdytyssecksella,  niin  että  koeputken  ympä- 
rille ilmestyy  jääkerros  E.  Koko  laitos  on  las- 
kettu lunta  tai  hienonnettua  jäätä  sisältävään 
astiaan  S.  Ennenkuin  ryhdytään  havaintojen 
tekoon,  on  lämpötila  kojeen  joka  kohdassa  saa- 
tettava 0-asteiseksi.  Jos  nyt  koeputkeen  la.ske- 
taan  joku  0°  lämpöisempi  kappale  tai  jos  siinä 
tapahtuu  lämpöä  synnyttävä  kemiallinen  toi- 
minta, niin  osa  jäästä  sulaa.  Mutta  koska  muo- 
do.stunut  vesi  täyttää  pienemmän  tilan  kuin  jää. 
niin  elohopea  kolioaa  astiassa  IV  ja  vetäytyy 
siis  takaisin  hiuspillissä.  Tilavuuden  vähennys, 
joka   on   suoraan    verrannollinen    koeputken   vas- 


149 


Kalorimetriä—  Kalsiumhydraatti 


150 


ottama,    ellei    mitään 


taanottamaan  lämpömäärään,  on  luettava  hius- 
pillin  asteikosta.  —  Samoin  kuin  Bunsenin  jää- 
kalorimetrissä  lämpömääriä  mitataan  sulaneit- 
ten  jääpaljouksien  tilavuuden  muutoksen  väli- 
tyksellä, lasketaan  h  ö  y  r  y  k  a  1  o  r  i  m  e  t  r  i  n 
avulla  lämpömääriä  siitä  laajennuksesta,  mikä 
lämpöä  vastaanottavassa  nesteessä  tapahtuu  sen 
höyrystyessä.  Tällaisen  k:n  on  Rosenthal  suun- 
nitellut ja  sitä  ovat  Neesen,  Bunsen  ja  Joly 
parannelleet.  —  Vesik  a  lori  metri  perustuu 
siilien  tietoon,  että  kahden  eri  lämpöisen  kap- 
paleen ollessa  välittömässä  yhteydessä  keskenään 
lämpöä  siirtyy  alituisesti  lämpöisemmästä  kap- 
paleesta kylmempään,  kunnes  ne  ovat  molem- 
mat samassa  lämpötilassa.  Edellisen  luovuttama 
lämpömäärä  on  sama  kuin  jälkimäisen  vastaan- 
lämmön  luovutusta  ulos- 
päin säteilcmällä  tai 
muulla  tavalla  ole  ta- 
pahtunut. Kuva  2  esit- 
tää Berthelofn  vesi- 
1.  sekoituskalorimet- 
rin  läpileikkauksen. 
Vettä  sisältävä  kan- 
nellinen platina-astia  a 
lepää  korkkituilla  ku- 
pariastiassa  6,  jonka 
kiiltävä  sisäpinta  hei- 
jastaa lämpösäteet  ta- 
kaisin ensinmainittuun 
astiaan.  Kannellinen 
astia  6  seisoo  niin- 
Ku^a  ■-•  ikään     korkkipalasilla 

teräsastiassa  c.  Tämä 
on  varustettu  kaksinkertaisilla,  välissään  vettä  si- 
sältävillä seinillä.  Astiaan  o  saatetaan  kuumen- 
nettu aine,  jonka  lämpömäärä  tahdotaan  tietää. 
Sitten  tutkitaan  astiassa  olevaa  lämpömittaria  ta- 
van takaa  ja  lämpötila  huomioonotetaan  hetkellä, 
jolloin  se  on  tullut  pysyväiseksi.  Tässä  hetkessä 
k.  on  vastaanottanut  kaiken  sen  lämmön,  jonka 
kuumennettu  aine  voi  sille  luovuttaa.  Tästä  lä- 
hemmin   ks.    Ominaislämpö.  V.    S:n. 

Kalorimetriä  (lat.  ca7or  =  lämpö,  ja  kreik.  me- 
tron =  mitta) .  oppi  lämpömäärien  mittaamisesta. 
Kalossit  ks.  Kumiteollisuus. 
Kalotaszeg  f-säg],  maantienoo  Kolozsin  ko- 
mitaatin  lounaisosassa.  Unkarissa,  Kalota-  ja 
Eörös-jokien  laaksoseutu,  jonka  unk.  väestö  on 
tullut  kuuluisaksi  kauniista  kansallispuvuistaan, 
vanhanaikaisesta  kansantaiteestaan  (vars.  taite- 
hikkaista  ompelutöistään)  ja  patriarkallisista 
elintavoistaan.  K: iin  kuuluu  34  kylää  (pää- 
paikka: Bänffy-Hunyadin  suurkylä),  joissa  unk. 
väestöä  n.  20,CO0.  [J.  Jankö,  ,.Kalotaszeg  ma- 
gyar    n^pe",    1892.]  Y.    W. 

Kalotti  (ransk.  calotte),  pyöreä,  päälaen  mu- 
kainen lakki:  patalakki;  itämailla  ylen  taval- 
linen (samaten  kuin  sitä  muistuttava  päähine 
muinaissuomalaisilla).  1600-luvulUi  käyttivät 
useissa  Euroopan  maissa  kalottia,  paitsi  hengel- 
liset, useain  virkakuntien  jäsenet.  Nykyään  se 
kuuluu  yksistänsä  katolisten  pappien  virka- 
pukuun. —  2.  Rakoinusf..  eräs  holvimuoto,  ks. 
Holvi    (böömiläinen  kupuholvi). 

Kalpakki  (tat.  kalpak,  turk.  kolhak),  alkuaan 
tataarien  käyttämä  korkea  lammasnahkainen  pää- 
hine; mvös  Unkarin  ja  Saksan  husaarien  karva- 
lakin nimitys.  K.   T-f. 


Kalpaveljekset,  temppoliherrain  sääntöjä  nou- 
dattava ritarikunta,  jonka  Riian  piispa  Albert 
1202  perusti  Liivinmaan  käännyttämistä  varten. 
Ritarit,  jotka  saivat  kolmannen  osan  kaikista 
valloitetuista  maista,  levittivät  pian  valtansa  yli 
koko  Liivin-,  Kuurin-  ja  Vironmaan,  saivatpa 
1232  paavilta  kehoituksen  rientää  pakanain 
kanssa  taistelevan  Suomenkin  piispan,  Tuomaan, 
avuksi.  V.  1237  k.  yhtyivät  Preussissa  vallitse- 
vaan Saksan  ritarikuntaan,  jonka  suurmestarin 
alaisena  eräs  ,,maamestari"  (myöhemmin  sota- 
mestari)  johti  heidän  asioitaan.  1.500-luvun  alussa 
k.  saavuttivat  jälleen  suuremman  itseurusyjden, 
jopa  vapautuivatkin  täydelleen.  Uskonpuhdistuk- 
sen mukana  he  kadottivat  kuitenkin  varsinaisen 
merkityksensä  ja  1561  luopui  heidän  viimeinen 
sotamestarinsa  Gotthard  Kettler  toimestaan,  tul- 
len Kuurinmaan  herttuana  Puolan  vasalliksi.  Lii- 
vinmaa  joutui  silloin  Puolalle  ja  Viro  Ruotsille. 
K:n  pukuna  oli  valkoinen  vaippa  ja  siinä  punai- 
nen risti,  jonka  alla  oli  samanvärinen  miekka. 
Siitä  myöhemmin  heidän  nimensä,  joka  alkuaan 
oli  Kristuksen  ritarikunnan  veljet. 
[Bunge,  ,,Orden  der  Schnertbriider".]     J.  W.  1{. 

Kalpeus,  se  kasvojen  värivivahdus,  mikä  aiheu- 
tuu siitä,  että  joko  veren  kokoomus  on  taudil- 
lisesti  tavallistaan  vaaleampaa  (vrt.  Anemia, 
K  1  o  r  o  o  s  i),  tahi  siitä,  että  kasvojen  ihossa  kul- 
kevat verisuonet  supistuvat  pää.stäen  entistään 
vähemmän  verta  niissä  kiertiimään,  josta  on  seu- 
rauksena kasvojen  tilapäinen  kalpeneminen,  esim. 
säikähdyksestä,   häpeästä,   kivusta   v.  m. 

(M.    0-B.) 

Kalpeutuminen  ks.  Etioleeraantumi- 
n  e  n. 

Kalsea  vesi,  kova  vesi,  luonnollinen  vesi,  joka 
sisältää  runsaasti  kalkkisuoloja.  K.  v.  kelpaa 
hyvin  juomavedeksi,  mutta  on  sopimatonta  mo- 
neen muuhun  tarpeeseen,  esim.  pesuun  (ks. 
Vesi). 

Kalsedoni,  läpihohtava,  tiivis  kvartsimuunnos. 
ks.   K  V  n  r  t  s  i. 

Kalsiitti   ks.   K  a  1  k  k  i  s  ä  I  p  ä. 

Kalsinatsioni,  kalkkioituminen,  merkitsi  al- 
kuaan metallien  muutosta  oksideiksi  (metalli- 
kalkeiksi),  mutta  tarkoittaa  myöskin  sellaista 
aineiden  kuumentamista,  että  niistä  orgaaniset 
aineosat  häviävät  ja  vesi  poistuu,  esim.  .soodan 
kalsinatsioni.  Edv.  nj. 

Kalsiumbisulfiitti,  rikkihapokkeen  hapan  kal- 
siumsuola,  valmistetaan  kalkkikivestä  ja  rikki- 
dioksidista (ks.  t.).  Sen  liuoksella  on  suuri  käy- 
täntö selluloosaa  puusta  valmistettaessa  (sulfiitti- 
menettely ) .    ks.   Selluloosa. 

Kalsiumdihydrofosfaatti,  hapan  kalsiumfos- 
faatti.    ks.   Superfosfaatti. 

Kalsiumfluoridi,  fluorivetyhapon  kalsium- 
suola,  CaFj,  valkoinen,  veteen  liukenematon  pul- 
veri; esiintyy  luonnossa  mineraalina  ja  eläinten 
hampaissa,    ks.   F  1  u  o  r  i  i  1 1  i. 

Kalsiumfosfaatti,  kem.  kaava  Ca3(P0,)3,  on 
keinotekoisesti  valmistettuna  valkoinen,  j. aihei- 
nen, veteen  liukenematon  aine.  Esiintyy  mine- 
raalina (ks.  Apatiitti,  Fosforiitti)  ja 
on  aineosana  eläinten  luissa.  Luutuhka  on  pää- 
asiallisesti k.-fcsfaatin  ja  k.-karbonaatin  seos. 
K. -fosfaatti  on  tärkeä  ravintoaine  kasveille  (vrt. 
A  pulanuoitusaineet).  Edv.    Hj. 

Kalsiumhydraatti,  kaisi  umhydroksidi. 


151 


Kalsiumhydroksidi— Kalteva  pinta 


152 


s  a  ni  m  u  t  e  t  t  VI  kalkki,  kem.  kaava  Ca(OH)„ 
syntyy  antamalla  ve<leii  vaikuttaa  poltettuun 
kalkkiin.  Valkoinen  jauhe,  liukenee  väliissä  niiiii- 
ris^siS  veteen  (ks.  K  a  1  k  k  i  v  e  s  i) ;  on  vahva 
enitU.  K:ia  kiiytetään  kalkkiruukin  valmistumi- 
seen. Edv.    nj. 

Kalsiumhydroksidi  ks.  K  a  1  s  i  u  m  h  y  d- 
r  a  a  t  t  i. 

Knlsiumhydrosulfiitti,  rikkihapokkeen  hapan 
kalsiumsuola.  kiiytetään  sokeriteollisuudessa  so- 
keriliuoksen  viirin  poistajana. 

Kalsiumhypokloriitti   ks.   K  1  o  o  r  i  k  a  1  k  k  i. 

Kalsiumi,  iiietallinen  alkuaine,  kem.  merkki 
Ca,  at.-p.  40,  on  hyvin  levinnyt  luonnossa,  etu- 
päässä sidottuna  happeen,  kalsiumsuolojen  muo- 
dossa, joista  tärkeimmät  ovat  k,-karbonaatti 
(kalkkikivi),  k.-sulfaatti  (kipsi),  k.-fosfaatti  ja 
k.-silikaatti.  K.  esiintyy  myös  kaikissa  kasveissa 
ja  eläinten  ruumiissa  (esim.  luissa).  Vapaan  me- 
tallin erotti  ensin  Davy  (1808)  k.-kloridista 
sähkövirran  avulla.  Nytkin  sitä  valmistetaan 
elektrolyyttisesti.  K.,  joka  kuuluu  aikalisiin  maa- 
metalleihin,  on  pehmeä,  hopeanvalkoinen  aine, 
joka  helposti  hapettuu  ilmassa  ja  hajoittaa  vettä. 
Sitä  käytetään  pelkistävänä  aineena,  mutta  suu- 
rempaa merkitystii  semmoisenaan  sillä  ei  ole. 
Erittiiin  tärkeitä  ovat  sitä  vastoin  sen  oksidi 
(sammuttamaton  kalkki),  hydraatti  (sammutettu 
kalkki)    ja  useat  sen   suoloista.  Edv.   Bj. 

Kalsiumkarbidi,  kalsiumin  ja  hiilen  yhdistys, 
CaCj,  valmistetaan  teknillisesti  yhteensulatta- 
malla  kalkkia  ja  hiiltä  sähköuunissa.  Se  on 
kovaa,  valkoista  tai  epäpuhtaassa  muodossa  har- 
maata ainetta.  Kosteassa  ilmassa  k.  vähitellen 
hajoaa  ja  vaikuttaa  veteen  kiivaasti,  jolloin  syn- 
tyy kalsiumhydraattia  ja  asetyleenikaasua  (ks. 
Asetyleen  i).  Edv.  Hj. 

Kalsiumkarbonaatti,  hiilihappoinen 
kalkki,  CaCO,,  esiintyy  runsaasti  mineraali- 
kunnassa  kalkkikivenä,  marmorina,  liituna,  mel- 
kein kaikissa  irtonaisissa  maakerroksissa,  myös 
eläimissä,  esim.  nilviäisten  ja  äyriäisten  kuorissa, 
koralleissa,  munankuorissa  j.  n.  e.  Keinotekoi- 
.sesti  k:ia  saadaan  antamalla  jonkun  liukenevan 
karbonaatin  vaikuttaa  kalsiumsuolaliuoksiin,  jol- 
loin se  saostuu  valkoisena  pulverina,  joka  ei  liu- 
kene puhtaa.seen,  mutta  kyllä  hieman  hiilihapon- 
pitoiseen  veteen.  Sentähden  sisältää  luonnollinen 
vesi,  joka  on  kulkenut  maakerroksien  läpi,  vä- 
hän tätä  suolaa.  Merivedessä  on  aina  k:a  ja 
siitä  korallit  ja  kuorieläimet  sen  erottavat. 
Ilmassa  tai  lämmitettynä  kalkinpitoinen  vesi 
kadottaa  hiilihapponsa,  jolloin  k.  saostuu  liuke- 
nemattomana pulverina.  Kuumennettaessa  k. 
hajoaa  hiilidioksidiksi  ja  kalsiumoksidiksi  (sam- 
muttamattomaksi kalkiksi).  K.  esiintyy  kitei- 
senä kahdessa  eri  kidemuodossa  (luonnossa  kalkki- 
«älpUnä    ja    arragoniittina).  Edv.    Ej. 

Kalsiumkloridi  ks.  K  a  1  s  i  u  m  s  u  o  1  a  t. 

Kalsiumoksidi,  sammuttamaton  kalkki,  CaO. 
ks.  Kalkki. 

Kalsiumsillkaatit,  piihapon  kalsiumsuolat, 
ovat  yleisiä  aineosia  silikaattimineraaleissa.  Ne 
eivät  liukene  veteen.  Lasi  on  kalsiumin  ja  jon- 
kun alkalimetallin  silikaatin  seos. 

Kalsiumsulfaatti  ks.  Kipsi. 

Kalsiumsulfidi,  kalsiumsulfureetti, 
kalsiumin  rikkiyhdistys,  syntyy  sivutuloksena 
iiomlan    valmistuksessa;    on    valkoinen   t.   harmaa 


aine,  joka  vaikuttaa  syövyttävästi  ihoon.  Sitä 
käytetään  nalikateollisuudessa  karvojen  poista- 
miseen. 

Kalsiumsulfiitti  ks.  K  a  1  s  i  u  m  h  i  s  u  1- 
f  i  i  t  t  i. 

Kalsiumsuolat  1.  k  a  1  k  k  i  s  u  o  1  a  t,  ne  eri 
happojen  suolat,  joissa  kalsiumi  on  metallisena 
aineosana.  Ne  ovat  osaksi  liukenevia,  osaksi  liu- 
kenemattomia veteen  (ks.  Kalsiumkarbo- 
naatti,Kipsi,  Kalsiumfosf  a  atti.  Kal- 
sium fluoridi.  Kaisi  umsilikaatit). 
Kalsiumkloridi,  klorkalsiumi.  CaCl,, 
joka  saadaan  liuottamalla  kalsiumkarbonaattia 
suolaliappoon,  on  helposti  liukeneva  veteen  ja 
muodostaa  suuria,  kidevettä  sisältäviä  kiteitä. 
Kuumennettuna  kalsiumkloridi  tulee  vedettö- 
mäksi, mi.ssä  tilassa  sillä  on  suuri  taipumus 
taas  yhtyä  veteen.  Sitä  käytetään  sen  tähden 
veden  poistamiseksi  liuoksista  ja  ilman  kuivaa- 
miseen. Kalsiumnitraatti,  kalkkisal- 
p  i  e  t  a  r  i.  syntyy  luonnossa,  kun  typenpitoiset 
aineet  mätänevät  kalkin  läsnäollessa  (vrt.  myös 
B  i  r  k  e  1  a  n  d-E  y  d  e  n  menetelmä).  Esiin- 
tyy kiteisenä  päällyksenä  navettain  kivimuu- 
reissa y.  m.  sellaisissa  paikoissa,  josta  sen  nimi, 
muurisalpietari.  Edv.    Bj. 

Kalsongit  (ransk.  calcQons,  <C  it.  calzoni  = 
housut,    <   catea  =  sukka) ,   alushousut. 

Kalteri   ks.    Ristikko. 

Kalteva  pinta,  taso,  joka  muodostaa  terävän 
kulman  vaakasuoran  tason  Ijanssa.  Kun  mainittu- 
jen tasojen  leikkausviivaa  vastaan  asetetaan 
kohtisuora  taso  ja  k:n  p:n  siten  saadun  leikkaus- 
viivan jostain  pisteestä  piirretään  kohtisuora 
vaakasuoralle  viivalle,  syntyy  suorakulmainen  kol- 
mio ABC  (kuva  1).   Kateettia  AC : ta  sanotaan  k :n 


1 — -^^f 

A  P 

J*^^"^-^ 

/  Q 

'■ 

Kuva  1. 


Kuva  2. 


p:n  asemaksi  (s),  AB.ta.  k:n  p:n  korkeu- 
deksi (k)  ja  hypotenuusaa  BC: ta  sen  pituu- 
deksi (p).  Kulma  e  on  k:n  p:n  kaltevuus- 
kulma. Korkeuden  ja  pituuden  suhdetta  sano- 
taan k:n  p:n  nousuksi  ja  määrätään  taval- 
lisesti prosenteissa.  Lasketaan  suuriko  k:n  p:n 
pituuden  tai  aseman  suuntainen  voima  pitää  kap- 
paletta tasapainossa  pinnalla.  Kappaleen  paina- 
vuus Q  jaetaan  edellisessä  tapauk.sessa  kompo- 
nentteihin, joista  toinen  on  yhdensuuntainen  k:n 
p:n  pituuden  kanssa,  toinen  kohtisuorassa  sitä 
vastaan.  Suorakulmainen  kolmio,  jonka  kateet- 
teina  ovat  nämät  komponentit  ja  painavuus 
Q    hypotenuusana    on    yhdenmuotoinen    kolmion 

ABC:a  kanssa.    Saadaan  siis  P  =  Q.  —  =Q.sine. 

V 

Vicriessään  alas  k:aa  p:aa  myöten  kappale  niin 
ollen  saavuttaa  kiihtyväisyyden  a  =  g.  sin  e.  (g  = 
painovoiman  kiihtyväisyys).  Kun  kappaletta  tah- 
dotaan pitää  tasapainossa  k:n  p:n  aseman  suun- 
taisella voimalla  on   P  =  Q.—  =Q.tge    (kuva   2). 

Edellä  olevia  kaavoja  johdettaessa  ei  ole  kitka- 
vastusta  otettu   huomioon    (ks.   Kitka).    Kohti- 


153 


Kaltevuus— Kalvo 


]54 


.^ 


suora  paine  /"  k:aa  ptaa  vasten  saadaan  edel- 
lisessä tapauksessa  yhtälöstä  P'  =  Q.  —  =  Q  cos  e 
ja    julkimäisessä     tapauksessa    kaavasta     P^  -  Q. 

—  =  Q.  sec  e.  —  K:u  p:n  käytäntöön  soveltaminen 

tulee  kysymykseen  mouella  alalla.  Tärkeimmät 
sen  käytäntöön  perustuvat  koneet  ovat  telkin 
ja  r  u  u  V  i.  V.  l^.-n. 

Kaltevuus,  tason  poikkeaminen  vaakasuorasta 
asennosta.  Maanpinnan  kallistuminen  mereen 
päin. 

Kaltevuuskulma  ks.  Kalteva  pinta. 

Kaltevuuspylväs,  pylväs  merkkiviittoineen, 
jota  rautatiellä  käytetään  osoittamaan  radan 
kaltevuutta.  K.  asetetaan  radan  var- 
relle siten,  että  veturinkuljettaja  siitä 
voi  selvästi  lukea  edessä  olevan  tien 
kaltevuuden.  Kuva  osoittaa  meillä 
käytettyä  k:tä.  Yläpäässä  oleva  taulu 
osoittaa  edessä  olevan  matkan  pi- 
tuutta, jota  viitan  numerotkin  koske- 
vat. K:stä  lähtien  eteenpäin  on  siis 
328  m  pituudella  ylämäkeä,  kaltevuu- 
della 8:1,000.  K:n  toisellapuolen  on 
kaltevuusnumero  toisessa  viitassa,  ja  se  osoittaa 
siis  sieltäpäin  tullen  k:n  takana  olevan  radan 
nousua  (joka  kuvan  osoittamassa  tapauksessa 
on  =  0).  Alaspäin  osoittava  viitta  näyttää  las- 
kua. Suomen  valtion  rautateillä  on  suurin  kalte- 
vuus 0,010  taikka  0,oij  muilla  paitsi  Jyväskylän 
radalla,  jossa  suurin  kaltevuus  on  0,o!o. 

E.    S-a. 

Kalthoff,  Albert  (1850-1906),  saks.  ju- 
maluusoppinut, kuollut  Martinin  kirkkoherrana 
Bremenissä.  Viimeisinä  vuosinaan  K.  herätti 
suurta  huomiota  kieltäessään  Kristuksen  ole- 
massaolon ja  selittäessään  alkuperäisen  kristin- 
uskon roomalaisen  köyhälistön  sosiaaliseksi  liik- 
keeksi. K:n  kirjoista  ovat  huomattavimmat: 
„Religiöse  Weltanschauung"  (1903);  „Das  Chris- 
tus-Problem"  (1903);  „Die  Entstehung  des  Chris- 
tentums"  (1904) ;  „Die  Religion  der  Jlodernen" 
(1905).  [A.  Titius,  „Der  Bremer  Eadikalismus" 
(1908).]  E.    K-a. 

Kaltimon  kanava,  Pielisjoessa  Kaltimonkos- 
ken  vieressä;    ks.  Pielisjoen   kanavat. 

Kaltimon  puuhiomo  on  Enon  pitäjässä,  Pie- 
lisjoessa olevien  Kaltimon  koskien  (putous- 
korkeus  4,»  m,  otetaan  1,000  hv.;  sen  ohi  Kal- 
timon kanava,  ks.  Pielisjoen  kana- 
vat) oikealla  partaalla,  '/s  km  Joensuuu-Nurmek- 
sen  rautatien  Kaltimon  asema.sta  (35  km 
Joensuusta).  Tehdas  on  rak.  1897,  palon  jälkeen 
1908  uudistettu  ja  suurennettu  3  kertaa  entis- 
tään laajemmaksi  sekä  varustettu  Karhulan  kone- 
pajan valmistamalla  kartonkikoneella.  Tehtaalle 
(omist.  „Kaltimon  puuhiomo  osakeyhtiö",  pääcma 
900,000  mk)  kuuluu,  paitsi  puuhiomoa  (valmis- 
tus 3.000  tonnia  valk.  puupahvia),  maita  Enon, 
Ilomantsin.  Pielisjärven.  Nurmeksen  ja  Juuan 
pitäjissä  sekä  saha  ja  höyläämö  (20-30.000  tuk- 
kia);  yhteinen  valmistusarvo  550,000  mk  (1910). 
Työväestö  (150  työmiestä)  asuu  enimmäkseen 
tehtaan    rakennuksissa.  E.    E.    E. 

Kalug^a  [-ii'-]-  1.  Iso-venäläinen  kuvernemontti 
Moskovasta  lounaiseen,  30,929  km',  1,363,000  as. 
(1909)    1.   44   henkeä   kmMlä;    99,»%    venäläisiä. 

—  Kokonaisuudessaan  laakeaa,  paikoitellen  keski- 


osissaan hedelmällistä,  mutta  yleensä  karua 
maata,  etelässä  soista.  Joet  ovat  tärkeitä  kulku- 
teitä, höyryaluksilla  kuljettavaa  on  n.  225  km, 
vilkas  on  liike  vars.  Oka,  Zizdra,  Ugra,  Bolva 
ja  Resseta  joilla.  Kolme  päärataa  kulkee  K:n 
halki.  Pääelinkeino  maanviljelys  ei  tuota  kyl- 
läksi  omiin  tarpeisiin.  Viljeltyä  maata  on  alasta 
44  %,  siitä  48,7  %  kylvetty  rukiilla,  25,5  % 
ohralla;  perunoita  viljellään  vähemmin,  pellavaa 
laajalti.  Karjanlioito  alhaisella  kannalla.  Met- 
sää on  n.  19  %  aluee.sta.  Kaivostyöu  tuotteita 
ovat  rauta  (n.  28,000  t.  valmistus)  ja  kivihiili, 
myös  kaivetaan  saviteoUisuudessa  käytettyjä 
maalajeja.  Tehdasteollisuuden  haaroista  huomat- 
tavimmat: väki  viina-,  rauta-,  paperi-  ja  metalli- 
teollisuus. Kotiteollisuus  on  tärkeä  ja  moni- 
puolinen. • —  Hallinnollisesti  K.  jakaantuu  11 
piirikuntaan.  —  2.  Edellisen  pääkaupunki,  53,100 
as.  (1908).  Sijaitsee  Okan  vas.  rannalla;  rauta- 
tieyhteys. K:ssa  on  37  kreik.-katolista  ja  2 
room.-kat.  kirkkoa,  3  luostaria,  teatteri,  mies- 
ja  naislukio  y.  m.  Kauppa  ei  voi  kehittyä  alem- 
pana Okan  varrella  olevan  kilpailijan  Aleksinin 
takia.  Tehtaista  huomattavimmat:  kynttilä-, 
olut-,  nahka-  ja  maitotehtaat;  tehdastyöväestön 
lukumäärä  n.  1,300.  —  K:n  perustamisaika  tun- 
tematon, mainitaan  ensikerran  1389.  Oli  yhteen 
aikaan   linnoitettu.  E.    E.   K. 

Kalunda  ks.   L  u  n  d  a. 

Kalunkirjoitus   ks.    Perunkirjoitus. 

Kalusto,  kaluiksi  tehty  irtaimisto,  vrt.  I  r- 
taimisto  ja   Inventaari. 

Kalusz  [-s],  kaupunki  Galitsiassa,  Dnestristä 
etelään,  Stanislausta  länteen;  7.829  as.  (1900), 
joista  yli  Y,  juutalaisia.  Suuria  kainiitti-ja  suola- 
kaivoksia (kainiittia  n.  13,000  tonnia,  suolaa  n. 
10,000  tonnia).    Maataloustuotteitten  kauppaa. 

(E.  E.  K.) 

Kaluuna  (ransk.  galon),  liinainen  tai  silkki- 
nen nyöri  tai  reunusnauha,  johon  on  kudottu 
hopeaa  tai  kultaa  ja  joka  kiinnitetään  olkapolet- 
tiin.  kaulukseen  tai  hihansuihin  merkitsemään 
sotilaallisia    arvoasteita.  il.    v.    E. 

Kalvetustauti    ks.    K  1  o  r  o  o  s  i. 

Kalvik,  Espoonlahden  koillisrannalla,  1  km 
luoteeseen  Bastvikin  höyrysahalta;  tiilitehdas, 
höyryl. -laituri.  L.  E-:ieii. 

Kalvin  ks.  Calvin. 

Kalvinilaisuus  ks.   Calvin. 

Kalvinpora,  yksi-  tai  useampisärmäinen  taikka 
kierteisillä  uurteilla  ja  hampailla  varustettu  hie- 


KalTiuporia. 

man  suippeneva  teräksinen  työkalu,  jota  käyte- 
tään metalliin  lävistettyjen  pyöreiden  reikien  si- 
littämiseen  ja   suurentamiseen.  Y.    h. 

Kalvo,  kankaantapainen  kudosmuodostuma, 
jollaisia  eläinruumiissa  on  monenlaisia,  milloin 
verhoten  ruumiin  ontelolta  tai  peitellen  erityisiä 
elimiä  ja  elimencsia,  milloin  yhdistäen  kudos- 
osia  toisiinsa  luoden  ruumiin  rakennukselle  vank- 
kuutta. Vatsakalvo  (peritoneum)  verhoo  vatsa- 
onteloa ja  peittää  sisälmykset,  keuhkokalvo 
(pleura)     verhoo     keuhkopussina     keuhko-onteloa 


155 


Kalvoin  kerta— Kamara 


156 


muodostaen  myöskin  peitteen  itse  keuhkoille; 
aivo-  ja  selkiiydiukalvot  (meninges)  verhoovat 
näitä  elimiä;  limakalvo  (epUhelium)  verlioo  si- 
sältä vatsaeliniet  ja  liengittimet:  sidekalvo  (con- 
junctival  verhoo  ulkoa  silmämunan  ja  silmä- 
luomien sisäpuolet;  monenlaiset  jännekalvot  (fas- 
cice)  muodostavat  lihaksille  omat  kotelonsa  ja 
vaippansa  sekä  kiinnittävät  eri  luita  toisiinsa 
niinkuin  on  laita  nivelissä  raajojen  luitten  vä- 
lillä  ja  selkänikamien  välillä.  .1/.   OB. 

Kalvoinkerta    ks.    K  a  1  a  s  t  u  s. 

Kalvola.  1.  Kunta.  Hämeen  1.,  Tammelan 
klilak..  Kaivola-Sääksmäen  nimismiesp.;  kirkolle 
Iittalan  asemalta  n.  2  km  ja  Kuurilan  asemalta 
n.  5  km;  341  km',  joista  viljeltyä  maata  4,223  ha 
(1901);  talonsavuja  84.  torpansavuja  221,  muita 
savuja  268  (1909);  4,045  as.  (1908),  joista  2,*% 
ruotsink.  (1900);  815  ruokakuntaa,  joista  maan- 
vilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  451  ja  teolli- 
suutta 153  (1901).  355  hevosta,  1,214  nautaa 
(1908).  —  Kansakouluja  4.  Teollisuuslaitoksia: 
Iittalan  lasitehdas,  Iittalan  osuusmeijeri,  Heinun, 
Ahlajärven  ja  Niemen  sahat.  Kartanoita:  Kan- 
kaanpää. Kuurila,  Kutinen  ja  Niemi.  — •  2. 
Seurakunta,  konsistorillinen,  Porvoon  hiip- 
pak..  Ilattulan  rovastik.  Pitäjänä  tahi  Hattulan 
kappelina  jo  1494;  pääsi  itsenäiseksi  1660.  Kirkko 
puusta,  rak.  1802.  [J.  Fr.  Vallin.  .,Beskrifning 
öfver    Kalvola   socken"    (1847).]  L.    E-nen. 

Kalvotar  tavataan  Suonettaren  ja  Lihattaren 
kera  joskus  Niukahdusluvuissa.  On  kalvoja  kas- 
vattavan ja  suonia  sitovan  Neitsyt  Maarian  ko- 
ristenimi.  K.    K. 

Kalvoäyriäiset  (Entomostraca),  yhteisnimi 
alhaisimmille  pienimmille  äyriäisille,  joiden  ruu- 
miin muodostavat  luvultaan  vaihtelevat  niveleet 
ja  joiden  muodonvaihdos  säännön  mukaan  alkaa 
n.  s.  naHj)/iKs-toukalla.  Kalvoäyriäisiin  luet:ian: 
lehtijalkaiset  (Phyllopoda),  r  a  a  k  k  u- 
äyriäiset  (Ostracoda),  hankajalkaiset 
(Copepoda)  ja  siimajalkaiset  (Cirripedia). 

K.  M.  h. 

Kalydon  f-dö'nj,  muinainen  kaupunki  Krei- 
kan Aitoliassa  (ks.  t.),  Arakynthos- vuoren  juu- 
rella, lähellä  Euenos-joen  suistamon  muodo.sta- 
maa  tasankoa.  Mainitaan  usein  sankaritarus- 
tossa;  kuuluisa  oli  varsinkin  taru  K:n  metsä- 
karjun   ajosta:   ks.   Meleagros. 

Kalym  ks.  K  o  I  y  m  a. 

Kalymmatiakatto  (kreik.  kalymma'(ion  - 
kattoaukkoja  täyttävät  kapat)  ks.  Kasetti- 
katto. 

Kalypso  [sö^J  (<  kreik.  knly'pt(> -peitän, 
kätken),  kreik.  sankarieepoksessa  Atlaan  (toisten 
tarujen  mukaan  Okeanoksen)  tytär,  kaunis  halti- 
atar, joka  asui  yksin  Ogygie-saaressa  keskellä 
merta;  otti  lempeästi  huostaansa  haaksirikkoon 
joutuneen  Ody.sseuk.sen  ja  pidätti  hänet  luonansa 
7  vuotta.  Toivoen,  että  sankari  jäisi  hänelle 
iäk.''i,  hän  lupasi  hänelle  kuolemattomuuden  ja 
ikui.sen  nuoruuden.  Mutta  Odys.seus  vain  ikävöi 
kotimaataan  ja  puolisoaan,  kunnes  K.  vihdoin 
Zeuk.sen  käskystä  päästi  hänet  lähtemään  koti- 
matkalle (ks.  Homeros).  Hesiodoksen  Theo- 
gonian  mukaan  K.  synnytti  Odysseukselle  kaksi 
poikaa,  Nausithooksen  ja  Nausinooksen. 

O.    E.    T. 

Kama  (votj.  Kam,  täuv.  Burg-Adal,  tat.  Ak- 
Idalj,  Volgan  vasen  lisäjoki.    Lähteet  ovat  Vjat- 


kan  kuv:ssa  ja  se  virtaa,  tehden  laajan  kaa- 
ren pohjoiseen  ja  itään.  Permin,  Ufau  ja  Ka- 
saanin  kuv:ien  kautta,  laskien  Volgaan  Ka- 
saanin  alapuolella.  Pituus  1,886  km,  vesialue 
524,757  km'.  Lisä  joista  tärkeimmät:  Visera, 
Tsusovaja.  Belaja  vas.,  Vjatka  oik.  K.  on  kulku- 
kelpoisine  lisiijokiueen  Venäjän  tärkeimpiä  sisä- 
vesiteitä;  juoksu  on  tasainen,  koskipaikkoja 
ei  ole.  Kuljettavan  osan  .syvyys  vaihtelee  3-20 
m: iin.  Leveys  saattaa  suupuolella  jäiinlähdön 
aikana  nousta  30  km:iin.  Jääpeite  K:na  on 
pitkäaikainen:  purjehduskautta  kestää  yläjuok- 
sulla keskim.  170  p.,  suussa  192  p.  Aluksilla 
kuljettava  matka  ou  1,500  km,  höyrylaivaliike 
alkaa  Viseralta.  K:n  vesistöllä  on  ollut  ratkai- 
seva merkitys  Uralin  vuorityön  kehitykseen; 
myös  kauppa  Siperian  kanssa  kävi  ennen  suu- 
reksi osaksi  sitä  m}"öten  ja  se  tulee  vasta  vielä 
enemmän  sitä  käyttämään,  kunhan  valmistuu  ka- 
nava Tsusovajan  ja  Obin  lisajoen  Resctkan  vä- 
lillä. Tärkeimmät  K;n  vesistöä  myöten  kuljetetut 
tuotteet  ovat  puu  ja  puutavarat,  vilja,  rauta  ja 
suola;  kaikkiaan  lähetettiin  satamista  n.  2  milj. 
tonnia  (1890).  Paitsi  muita  välittää  (1890)  laiva- 
liikettä  276  höyry-alusta.  Kokonaisuudessaan 
laivaliike  K :  n  vesillä  käsittää  n.  ^3  koko  Volgan 
alueen  liikkeestä.  —  Alueen  metsärikkaus  on 
synnyttänyt  vilkkaan  laivarakennusteollisuuden. 
K:n  jokiverkon  rannoilla  on  15  höyryalus-  ja 
n.  160  muuta  veistämöä.  —  V.  1822  valmistunut 
Katariinan-kanava  K:n  ja  Väinäjoen  välillä  sul- 
jettiin 1838;  uudelleen  avattu,  vilkaskulkuinen. 
—  K.  oli  1200-luvulle  asti  tärkeä  kauppatie, 
jota  myöten  alajuoksulla  asuvat  bolgaarit  (ks.  t.) 
ja  yläjuoksulla  asuvat  permiläiset  kansat  y.  m. 
vaihtoivat  tavaroita  keskenään  sekä  Vienanjoen 
ja  Vytsegdan  varsilla  asuvien  kansojen  kanssa. 
Venäläinen  uutisasutus  sen  varsille  alkoi  1500- 
luvun  alusta,  jolloin  K:n  merkitys  uudestaan 
kasvaa.  (E.   E.    K.) 

Kamaieu  ks.   C  a  m  a  i  e  u  ja  K  a  m  e  a. 

Kainala  (Suom.  farmak.  glandulm  kamala), 
Intiassa  ja  Kiinassa  kasvavan  EiiphorbiaceoE-bei- 
moon  kuuluvan  puun  tai  pensaan  ilallotus  phi- 
lippinevsikseti  hedelmien  ja  lehtien  tähti-  ja 
nystykarvoista  muodostunut  ruskeanpunertava 
tai  tiilenpunainen,  kevyt  pulveri.  Sillä  on  ennen 
värjätty  silkkiä,  käytetään  nykyään  lääkkeenä 
heisimatoja  vastaan.  J.  A.  VT. 

Kamaldolllaiset,  Benediktuksen  sääntöä  nou- 
dattava munkkikunta,  jonka  Pyhä  Romualdo 
(ks.  t.)  1018  perusti  erään  Maldolus  nimisen 
porvarin  lahjoittamalle  maapalstalle  (Campus 
ilaldoli,  Camatdolil  Arezzon  kaupungin  lähei- 
.syyteen.  Askeesi  oli  hyvin  ankara,  lili.an  syönti 
kokonaan  kielletty.  Pukuna  olivat  pitkä,  val- 
koinen hame,  vaippa,  pyöreä  päähine  sekä 
kengät.  Veljeskunta  jakaantui  jo  keskiajalla 
useampiin  keskenään  riiteleviin  luostariliittoihin, 
ja  18:nnella  vuosis.  se  lakkasi  miltei  kokonaan. 
Paavi  Gregorius  XVI  oli  lähtöisin  veljeskunnan 
kuuluisimmasta  luostarista  S:t  Michelestä  Venet- 
sian läheltä.  [Heimbucher,  „Die  Orden  und 
Kongregationen  der  katholiscUen  Kirche"  (l:nen 
nide,   1896).]  A.  J.   P-ö. 

Kamana-ikkuna,    ovenpäällinen    ikkuna. 

Kamara,  paksuntunut  ja  kovettunut  kudos, 
jommoisen  mekaaninen  hankaus  ja  paino  sekä 
monenlaiset    tulehtumisilmiöt    voivat    synnyttää. 


157 


Kamara-aura — Kamariviritys 


158 


kamara-auran  työ- 
päivässä (työleveys 
ja 


cm) 


voimatarve 


Edelliseen  ryhmään  kuuluvat  tavalliset  ihon  mar- 
raskedeu  paksunemiset;  jälkimäiseen  lihaksissa, 
varsinkin  sydänlihaksissa  tuontuostakin  esiin- 
tyvät lihaskamarat  1.  arpikamarat. 

M.    O-B. 

Kaiaai'a-auTa,  viljelysmaan  pinnan  kuorimi- 
seen s.  o.  kamarakyntöön  (noin  5  ä  10  cm  sy- 
vältä) käytettävä  aura,  useasti  moniteräinen. 
Työmäärä  suurempi  kuin  tavallisessa  kyntö- 
työssä:  esim.  ueliteräisen 
määrä  lasketaan  1  ha:ksi 
80  cm  ja  työsyvyys  6  ä  8 
200-250  kgiksi  eli   kaksi  voimakasta  hevosta 

Kamari  (ruots.  kammare,  saks.  Kammcr, 
rausk.  cliambre  <  lat.  camera  oik.  =  holvi,  hol- 
vattu huone).  1.  Pienenpuoleinen  asuinhuone.  — 
2.  Hallinnollinen  virasto,  varsinkin  sellainen, 
jolla  on  tekemistä  kunnan  tai  valtion  raha-asiain, 
verojen  ja  tullien  kanssa,  esim.  Suomessa 
rahatoimikamari,  tullikamari  (ks.  n.)  Senaa- 
tin kamari  toimituskunnasta  ks.  S  e- 
naatti.  Ruotsissa  k.  oli  kamarikollesjin 
(ks.  t.)  alkuperäinen  nimi.  Tämä  k.  sanan  mer- 
kitys johtunee  siitä,  että  k:ksi  alkuansa  sanot- 
tiin sitä  frankkilaisten  kuningasten  huonetta, 
jossa  heidän  yksityinen  omaisuutensa  säilytettiin. 
Tästä  k.  sai  sittemmin  merkityksen :  ruhtinaan 
taloutta  hoitava  virasto.  Tämä  virasto  jakautui 
aikaa  myöten  useihin  eri  virastoihin  (kamari- 
kollegio,  hovikamari,  verokamari),  joista  nyky- 
ajan tinanssiministeriöt,  tullihallitukset,  lasku- 
kamarit  y.  m.  ovat  kehittyneet.  —  3.  Kansan- 
eduskunnan eri  osastojen  nimi.  Muutamissa 
maissa  (Alankomaissa.  Badenissa.  Baierissa,  Ja- 
panissa, Ruotsissa,  Saksissa)  sitä  käytetään  mo- 
lempien osastojen,  toisissa  (Belgiassa.  Italiassa. 
Ranskassa)  vain  toisen  osaston  virallisena  ni- 
menä. —  4.  Eräiden  tuomioistuinten  eri  osas- 
tojen nimi,  esim.  Saksassa  Landgericht-oikeus 
jakaantuu  rikos-  ja  siviilikamariin. 
Ruotsissa  ja  Preussissa  on  kamarioikeus 
niminen  tuomioistuin.  —  5.  Valtuusto,  jonka 
tehtävänä  on  jonkun  ammattiryhmän  etujen  val- 
vominen, esim.  työ-  ja  työväenkamari, 
kauppa-  (ja  teollisuus-)kamari,  maan- 
viljely s  k  a  m  a  r  i   y.   m.  J.    F. 

Kamariaresti  (saks.  Stubenarrest),  eräissä 
ulkomaalaisissa  sotilasrikoslaeissa  yksi  laji  soti- 
laallista vapausrangaistusta.  Se  sisältää  kiellon 
lähtemästä  asunnostaan  ja  ottamasta  vastaan 
käyntejä.  O.   K:nen. 

Kamariarkisto  Ruotsissa  on  kamarikollegin 
alaosastona  ja  on  valtionarkiston  ohella  Ruotsin 
suurin  ja  arvokkain  arkisto,  muodostettu  etu- 
päässä niistä  tilikirjoi.sta  ja  muista  asiakirjoista, 
jotka  1500-luvun  alkupuolelta  saakka  tulivit  vero- 
kamaria  ja  sittemmin  kamarikollegin  huostaan. 
Vaikkapa  Suomea  koskevat  asiakirjat  suuriiu- 
maksi  osaksi  ovat  sieltä  poissiirretyt,  osaksi  Suo- 
meen —  missä  Suomen  valtionarkiston  (ks.  t.) 
vanhempi  osasto  pääasiallisesti  niistä  muodos- 
tettiin —  ja  joksikin  osaksi  myöskin  Ruotsin 
valtionarkistoon,  tavataan  siellä  kuitenkin  vielä 
hajallisia,  tärkeitäkin  meidän  maatamme,  esim. 
ison  reduktsionin  toimeenpanoa.  Pietari  Brahen 
kajaanilaista  vapaaherrakuntaa  y.  m.  koskevia 
asiakirjoja.  K.   (}. 

Kamarihappo,  vedensekaista  rikkihappoa,  ks. 
Rikkihappo. 


Kamariherra,  hovivirkamies;  arvonimi;  k:n 
virkamerkkinä  on  kullattu  avain.  — •  Venäjän 
hovissa  k:n  arvonimen  voi  saada  vain  virka- 
arvojärjestyksen  neljännessä  luokassa  oleva  hen- 
kilö. —  Ylikamariherra,  Venäjän  hovissa 
eiisimäisen  luokan  hoviarvo,  joka  va.staa  virka- 
arvojärjestyksen   toista    luokkaa. 

Kamarijunkkari,  hovivirkamies;  arvonimi; 
Venäjällä  k;n  arvonimeä  ei  voi  saada  kahdek- 
satta  arvoluokkaa   alempana  oleva  henkilö. 

Kamarikirjoittaja,  alempi  virkamies  (kam- 
reerin apulainen)  lääkintä-,  posti-,  tulli-  ja  van- 
keinhoitohallituksessa (aikaisemmin  myöskin  se- 
naatissa). 

Kamarikollegi,  Ruotsin  vanhin  kollegi;  se  kä- 
sittelee kameraalista  luontoa  olevia  ja  julkista 
taloutta  koskevia  kysymyksiä,  hoitaa  ja  valvoo 
siviili-  ja  kirkoUisviraston  virkataloja,  kruunun- 
taloja  y.  ni.  —  Tämä  virasto  perustettiin  1530- 
luvuUa  ja  asetettiin  n.  1540  kollegiaaliselle  kan- 
nalle. Sen  nimenä  oli  alkuansa  laskukamari 
1.  kamari  ja  sen  tehtävänä  oli  valvoa  voutien 
toimintaa,  tarkastaa  heidän  tilejänsä  ja  hoitaa 
valtakunnan  taloutta.  Sigismundin  1594  antaman 
ohjesäännön  mukaan  sen  tuli  käsitellä  myöskin 
kauppaa,  vuorityötä,  tulleja  ja  rahalaitosta  kos- 
kevia ky.symyksiä  ja  hoitaa  kruunun  tiloja  ja 
valtakunnan  regalioita;  v.-sta  1602  valtakunnan 
rahavarain  hoitaja  oli  sen  päällikkönä;  v:n  1634 
hallitusmuodon  mukaan  K.  oli  yksi  valtakunnan 
viidestä  koUegista.  Jo  1630-luvulla  ruvettiin  vä- 
hentämään sen  tehtäviä  ja  siirtämään  niitä  uusille 
virastoille,  vuorivirastoUe,  kauppakoUegille  ja 
sittemmin  muillekin.  J.  F. 

Kamarilla  (esp.  camarilla).  oik.  pieni  kamari; 
hovipuolue.  joka  vastuunalaisten  ministerien  se- 
län takana  koettaa  vaikuttaa  hallitsijaan.  Tä- 
män merkityksen  sana  sai  1814,  jolloin  pieni 
itsevaltiutta  ja  pappisvaltaa  kannattava  nurkka- 
kunta sai  Espanjan  kuninkaan  Ferdinand  VII:n 
rikkomaan    perustuslakia.  J.    F. 

Kamarimusiikki.  Tällä  nimellä  tarkoitettiin 
alk.  (jo  16;nnella  vuosis.)  ruhtinaallista  hovi- 
musiikkia, vastakohtana  kirkkomusiikille  („ka- 
mari"  kun  merkitsi  hovin  taloudenhoitoa).  Ny- 
kyään nimitetään  k:ksi  sellaista  soitinmusiikkia, 
jossa  kutakin  ääntä  esittää  ainoastaan  yksi 
soolosoitin  ja  johon  kuuluu  jouhisoittimia,  joko 
pelkästään  tahi  niiden  mukana  piano  tai  puhal- 
timia.  /.    K. 

Kamarineiti,  seuranainen  ruhtinattaren  ho- 
vissa. 

Kamarineuvos,  Ruotsissa  kamarikollei^in  jä- 
sen;   Suomessa    kuudennen    luokan    arvonimi. 

Kamarirouva,  nainen,  joka  hoitaa  eräitä 
taloustelitäviä  y.  m.  jonkun  ruhtinattaren  hovissa. 

Kamariteoria,  teoria,  joka  ei  ota  huomioon 
käytännöllisiä    mahdollisuuksia. 

Kamaritolmituskunta  ks.  Senaatti. 

Kamariviritys,  mus.,  orkesterisoitossa  vähi- 
tellen aikojen  kuluessa  vakiintunut  viritystaso. 
Sen  vastakohtana  oli  n.  s.  kuoroviritys.  joka 
16-17:nnella  vuosis.  rakennettujen  urkujen  kor- 
kean viritystason  vuoksi  kauan  aikaa  pysyi  k:tä 
korkeammalla.  Yleensä  on  viritystaso  ollut  alin- 
omaisten ja  monenlaisten  vaihtelujen  alaisena, 
kunnes  vihdoin  Pariisin  akatemian  1858  päät- 
tämä normaaliviritys  (1-viivaiselIa  a  :11a  435 
kaksoisvärähdystä  sekunnissa)   on  tullut  käytän- 


159 


Kambio— Kameleontti 


160 


töön  enimmillä  soitinrakenteen  aloilla.  [Ellis, 
„History   of  mvisical   pitch"    (1880).]  /.   K. 

Kambio  ks.  C  a  m  b  i  o. 

Kambium   ks.   Jälsi. 

KambodSa,  ransk.  Cambodge;  myös  X  a  m- 
b  o  (1  j  a,  Ranskan  Indo-Kiinnan  kuuluva  suo- 
jelusvaltio,  Taka-Intiau  niemimaan  eteläosassa, 
Siamin  lahdesta  koilliseen;  90,900  km»,  l,193,5o4 
as.  (1906),  1.  12  kmMIä.  —  Rannikko,  jonka 
edu.stalla  useita  vähäisiä  saaria,  on  alavaa;  si- 
sempänä maa  kohoaa  vuoristoksi,  joka  jatkuu 
länteen  ja  pohjoiseen.  Suurin  osa  K:sta,  keski- 
ja  itäosa,  on  tasaista,  alavaa,  sadeaikana,  kesiilUi, 
laajalti  veden  peitossa.  Tämän  alueen  läpi  vir- 
taava Mekong  paisuu  silloin  ja  osa  sen  vedestä 
virtaa  isoon  Tonl6-sap-järveen  (2,400  km-). 
Ilmanala  jotenkin  siedettävä;  lämpö  nousee  har- 
voin yli  -f  33°  C;  v:n  keskilämpö  +  26°  C.  Kas- 
vullisuus troopillinen;  laajoja  aarniometsiä  on 
varsinkin  Tonlö-sapin  rantamailla,  joissa  run- 
saasti jaloja  puulajeja,  kautsuliaaneja,  bambuja 
y.  m.  arvokkaita,  vaikka  vielä  mitättömän  vähän 
käytettyjä.  Metsissä  elelee  norsuja,  tiikereitä, 
sarvikuonoja,  leopardeja,  metsäsikoja  y.  m.  Kala- 
rikkaus  joissa  ja  järvissä  suuri,  kalastuksen  tuot- 
teet tärkeitä  vientitavaroita.  —  Asutuksen  pää- 
aines, k:]aiset  1.  khmer  (ks.  t.)  kuuluvat  niihin 
Taka-Intian  puolisivistyneisiin  kansoihin,  jotka 
ovat  olleet  enimmäkseen  intialaisen  vaikutuksen 
alaisia.  Uskonto  brahmanopin  sekaista  buddha- 
laisuutta. Vuoristoseutuihin  on  tungettu  puoli- 
villit  heimot,  maan  varsinaiset  alkuasukkaat  kui, 
khamen,  pönong  y.  m.  Lisäksi  Kissa  asuu  lu- 
kuisa-sti  kiinalaisia  (yli  100,000),  annamilaisia 
(n.  120,000),  malaijila"isia  (n.  30,000);  valkoisia 
on  ainoastaan  500:  n  seuduilla.  Pääelinkeino  on 
maanviljelys;  viljakasveista  tärkein  riisi;  edel- 
leen viljellään  beeteliä,  tupakkaa,  indigoa,  so- 
keriruokoa, pippuria  (sato  750,000  kg),  maissia, 
kanelia,  kahvia;  puuvilla-istutukset  laajenevat; 
sato  nykyään  u.  9,000  tonnia.  Silkkiäistoukan 
viljelys  huomattava.  Karjanhoito  kehittymätön; 
puhveleita  pidetään  riisiviljelysseuduilla.  Suolan 
valmistus  tärkeä;  vuorissa  on  kultaa,  lyijyä,  ku- 
paria, rautaa.  Teollisuus  kehittymätöntä,  käsi- 
työmäistä; suuremmassa  määrässä  valmistetaan 
silkki-  ja  puuvillakankaita.  Ulkomaankauppa 
käy  enimmäkseen  kotsin-kiinalaisen  .Saigonin 
kautta.  K:n  satamakaupunkiin  Kampotiin  eivät 
merialukset  pääse.  Vienti:  suolattua  kalaa,  puu- 
villaa, riisiä,  tupakkaa  (l,i  milj.  mk.  1908); 
tuonti  suolaa,  viiniä,  kankaita,  a.seita  (4,i  milj. 
mk.  1908).  —  Paitsi  Ranskan  Indo-Kiinan  hopea- 
kantaan  perustuvia  rahoja  ovat  käypiä  myös 
kotimaiset;  samoin  mitat.  Pääkaupunki  Pnom 
Penh.  —  Kuninkaalla  on  nimellisesti  rajaton 
valta  alamaistensa  yli;  maa  kuuluu  hänelle; 
hallitusta  hoitaa  hänen  nimessään  5-miehineu 
ministeristö.  Todellisuudessa  on  ratkaiseva  valta 
hallinnollisi.ssa  asioissa  ranskalaisella  asiamie- 
hellä (risident  superieur),  joka  on  Indo-Kiinan 
kenraalikuvernöörin  alainen.  K.  on  jaettu  8  maa- 
kuntaan. —  K.  oli  aikoinaan  kukoistava  valta- 
kunta, ensin  tsam-kansan,  sitten  700-luvulla  maa- 
han tulleiden  khmerien  loistokauden  kestäessä; 
1300-luvulla  alkoi  rappeutuminen,  ja  K.  joutui 
maksamaan  veroa  naapurimaille,  jotka  ennen 
ajoittain  elivät  sen  yliherruutta  tunnustaneet. 
V.  1863  Ranska  otti  K:n  suojelukseensa,  ja  sopi- 


muksella    1SS4     tehtiiu     maasta     todellisuudessa 
Ranskan   alusmaa.  E.    E.    K. 

Kambonde  Ondongan  pikkuvaltion  kuninkaita 
Ambomaalla:  K.  I  ka  Nankuaja  (hali.  1874- 
83),  K.  II  ka  Mpingana  (hali.  1S84-1909)  ja 
K.  111  k'Angula   (hali.  v:sta  1909). 

Kambrikki  (ransk.  camfcrois,  engl.  camirics), 
alkuaan  hieno  hollantilainen  liinakangas.  Ny- 
kyään kudotaan  k.  puuvillalangasta  ja  nimitys 
tarkoittaa  eräitä  hienoja  2-vartisia  puuvilla- 
kankaita. Hieuoinimat  k. -lajit  ovat  jo  oikeas- 
taan   perkal-kankaita.  E.   J.   S. 

Kambrilainen  aika,  siluurikauden  alajakso, 
ennen  luettu  itsenäiseksi  kaudeksi  (kambrikausi). 

Kambrllaiset  muodostumat  ks.  K  a  m  b- 
r  i  u  m  i. 

Kambrisysteemi  ks.  K  a  m  b  r  i  u  m  i. 

Kambrium.!  1.  kambri  (<  Walesin  lat.  ni- 
mestä Catnhria),  paleozooisen  sarjan  vanhimmat 
ja  ylipäänsä  vanhimmat  geologiset  muodostumat, 
joissa  on  runsaasti  fossiileja  säilynyt.  Nykyään 
pidetään  kambriumia  siluurisysteemin  alaosas- 
tona, jota  vastoin  se  ennen  luettiin  eri  sys- 
teemiksi tämän  rinnalla.  Sanan  käytäntö  yllä 
määritellyssä  merkityksessä  ei  ole  päässyt  aivan 
yleiseksi,  vaan  näkee  uudessakin  geologisessa 
kirjallisuudessa  usein  nimitykset  kambrisysteemi 
ja    kambrikausi,     vrt.    S  i  1  u  u  r  i.  P.    E. 

Kambyses  [-y'-]  (pers.  kähudzija,  babyl.  kam- 
buzi)a),  kahden  (tai  kolmen)  muinaispersialaisen 
kuninkaan  nimi.  K.  I,  Kyros  I:n  poika  ja 
Kyros  II :n  (Suuren)  isä,  oli  Ansanin  kuningas, 
vuoteen  559  e.  Kr.  K.  II,  Kyros  Suuren  poika, 
hallitsi  529-522.  Hän  valloitti  Egyptin  525,  mutta 
hänen  yrityksensä  valloittaa  Etiopia  ei  onnistu- 
nut ja  retkellä  Ammonin  keitaaseen  heitti  suuri 
osa  hänen  armeiaansa  henkensä  Libyan  erä- 
maassa. Vastoinkäymisistään  suuttuneena  K. 
antautui  julmuuteen  ja  vainoihin,  joitten  uhriksi 
moni  hänen  omaisiansakin,  m.  m.  hänen  veljensä 
Smerdis,  joutui.  Paluumatkalla  Persiaan,  jonne 
syttynyt  kapina  pakotti  hänet  kiirehtimään, 
hän  kuoli  tapaturman  johdosta,  522.  K.  T-t. 

Kamea  1.  kamee  (it.  cameo),  kaiverrettu 
jalokivi,  ks.  Gemmit  ja  Glyptiikka. 

Kamee   ks.   K  a  m  e  a. 

Kameke,  Arnold  Karl  Georg  von 
(1817-93),  preussil.  sotilas,  tuli  1858  sotaminis- 
teriön  insinööriosaston  päälliköksi,  1867  insi- 
nöörikunnan ja  linnoitusten  ylitarkastajaksi; 
johti  1870-71  sodassa  m.  m.  insinöörihyökkäystä 
Pariisia  vastaan;    oli    1873-83  sotaministerinä. 

Kameleontti  (Chamceleon  vulgarin),  puissa 
elävä,  30  cm  pitkä  sisilisko,  jolla  on  särmäi- 
nen  pää,  kehänmuotoinen  silmäluomi,  matomai- 
sesti  esiintyönnettävä,  hyönteisten  pyydystämi- 
seen soveltuva,  paksu- 
päinen  kieli,  tarttuma- 
jalat  (varpaat  kaksi  ja 
kolme  aina  yhteenkas- 
vaueet)  ja  kiertohäntä. 
Sen  iho  vaihtaa  vilk- 
kaasti värinsä  valais- 
tuksen, lämmön  ja  mie- 
lentilan mukaan,  seu- 
rauksena hermoston 
vaikutuk.«en  alaisten 
ihoviirisolujen  supistumistilasta.  Tavataan  Väli- 
meren maissa.    Sisiliskojen  joukossa  k:n  heimon 


Kuraflfoiittj. 


161 


Kameli  — Kamenets-Podoljsk 


162 


kntfotaan  edustavan   erikoista  alalahkoa,    m  ;i  t  o- 
kielisiä  (Vcrmilinguia).  K.  ^[.  L. 

Kameli  (lat.  came'lus).  Tällä  nimellä  tarkoi- 
tetaan yliteisesti  niitä  molempia  k)'tt\  räselkäi- 
siä  kamolieliiinlajeja,  jotka  elävät  Vanhan  maail- 
man kuivimmissa  osissa(ks.  K  a  m  e  1  i  e  1  ä  i  m  e  t). 
Dromedaari  1.  arabialainen  1.  y  k  s  i- 
kyttyräinen  k.  (Camelus  dromedarius)  on 
3,i  m  pitkä,  2.»  m  korkea,  hoikkajalkainen  ja 
pitkäkaulainen  eläin;  sillä  on  keskellä  selkää 
korkea  kyttyrä,  rasvamuodostus,  joka  voi  olla 
15  kg: n  painoinen,  kuivalla  ajalla  kun  ruoka 
on  niukka,  ainoastaan  2-3  kg.  Yleisenä  koti- 
eläimenä tämä  „eri(maan  laiv.a"  tavataan  kaik- 
kialla eriimaavyöliykkeissä  Länsi-Aasiassa,  Ara- 
liiassa,  koillisessa  ja  pohjoisessa  Afrikas.sa.    Afri- 


Yksikyttyraioen  kameli. 

kassa  elää  yksinomaan  yksikyttyräinen  k.,  jota 
samoin  kuin  kaksikyttyräistä  on  eri  rotuja: 
toisia  käytetään  enfemmän  kuormakameleina,  toi- 
sia ratsuina. 

Kak.sikyttyräinen  k.  (C.  hactrianus) 
on  2  m  korkea  ja  eroaa  edellisestä  paitsi  siinä, 
että  sillä  on  kaksi  kyttyrää,  tanakamman  varta- 
lonsa, tiheämmän  karvansa  ja  lyhempien  jalko- 
jensa, yleensä  kömpelömmän  ruumiinrakennuk- 
sensa  puolesta.  Se  on  levinnyt  Keski-Aasian 
aro-  ja  erämaista  Etelä- Venäjälle,  Pohjois-Kii- 
naan  ja  Siperian  eteläosiin.  Välivyöhykkeessä, 
joka  ulottuu  Vähästä-Aasiasta  Persian  ja  Afga- 
nistanin kautta  Intiaan,  tavataan  sekä  drome- 
daareja että  kaksikyttyräistä  kameleja  ynnä  näi- 
den sekarotuja. 

K:t  ovat  tyhmiä,  äksyjä  eläimiä,  mutta  kor- 
vaamattoman arvokkaita  kuivien  erämaitten  pai- 
mentolaiskansoille.  Arabialainen  kuormakameli 
kantaa  250  kg,  ratsukameli  juoksee  140  km  päi- 
vässä. Kauemmin  kuin  muut  kotieläimet  ne 
kestävät  janoa  ja  syövät  niitä  kuivia  piikkisiä 
kasveja,  joita  erämaissa  voivat  löytää.  Ne  anta- 
vat maitoa,  lihaa,  nahkaa  ja  karvoja;  lantaa 
käytetiiän  polttoaineeksi.  Molempia  eläimiä  käy- 
tetiiän   myös   sodassa. 

Kaksikyttyräisen  k:n  alkuperäinen  kotimaa 
lienee  Keski-Aasia,  missä  se  Lobnorissa  vieläkin 
elää  vapaassa  tilassa  (ehkä  villiytynyt?).  Var- 
maan kesyttäminen  alkoi  hyvin  aikaiseen.  Dro- 
medaari polveutuu  luultavasti  kaksikyttyräisestä 
k:sta,  koska  sillä  nuorena  on  aiheet  kahteen 
kyttyrään.  Se  on  etelämmässä,  kai  Arabia.=isa, 
syntynyt  kesy  rotu.  Kesyjä  kameleja,  sekä  yksi- 
cttä  kaksikyttyräisiä,  tavataan  assyrialaisissa 
kuvissa  9:nneltä  vuosisadalta  e.  Kr.,  mutta  Raa- 
matussa mainitaan  kameli  („gamal"  nimellä)  jo 
«.    IV.    Paineuu  -'"/loll. 


Kaksikyttyräinen  karaeh. 

Abrahamin  aikaan.  Egyptiin  yksikyttyräinen  k. 
on  siirtynyt  verrattain  myöhään,  päättäen  siitä, 
että  sen  kuvaa  ei  tapaa  muinai.segyptiläisissä 
muistomerkeissä.  K:n  nimi  on  assyrian  ja  egyp- 
tin  kielissä  arab.  lainasana.  Vanhan  maailman 
ulkopuolellekin  k.  on  siirretty,  mutta  ei  liene 
muualla  päässyt  arvoon  kuin  Austraaliassa,  jonne 
se  joutui  vasta  viime  vuosisadan  loppupuoliskolla. 

il.  M.  L. 

Kamelianainen,  A.  Dumas  nuoremman  (ks.  t.) 
kirjoittaman  „La  dame  aux  cam(;lias"  nimisen 
romaanin  ja  näytelmän  sankaritar,  syvän  r:ik- 
kauden  kohottama  entinen  kurtisaani.  Sittem- 
min on  kamelianainen  yleiskäsitteenä  tullut  mer- 
kitsemään „puoliylhäisöön"  kuuluvaa  naista,  s.  o. 
naista,  jonka  maineessa  on   tahra. 

J.  Il-l. 

Kamelieläimet  (Tylopoda),  sarvettomia,  kaksi- 
varpaisia  märehtijöitä,  jotka  astuvat  varpaitten 
alla  olevalle  polkukamaralle.  Välileuan  luissa  on 
2  etuhammasta  (nuorilla  eläimillä  6)  ja  molem- 
missa leuoissa  on  vahvat  kulmahampaat.  Ylä- 
huuli on  halkonainen.  Mahalaukku  on  kolmi- 
osainen, satakertaa  vailla.  Kamelieläimiin,  joi- 
den sukupuuta  on  voitu  seurata  vanhempaan 
tertiäärikauteen  saakka,  luetaan  yksi  heimo,  ka- 
melit, nim.  kyttyräselkäiset  kamelit  (Camelus) 
Vanhassa  maailmassa  ja  sileäselkäiset  laama- 
eläimet    (Auchenia)    Etelä-Ameriikassa. 

K.    M.    L. 

Kamelikurki  ks.   Strutsi. 

Kamelilanka,  keväällä  putoavista  kamelinkar- 
voista valmistettu  lanka.  Paralta  ovat  selkä- 
karvat.  Mustia  karvoja  pidetään  kelvollisimpina. 
Langoista  valmistetaan  karkeita  kankaita  ja 
peittoja.    Paras   tavara   saadaan    Persiasta. 

Kamelinkarva  saadaan  kamelista,  kun  se  vuo- 
sittain luo  villansa.  Se  on  hienoa  ja  kiharaista, 
mutta  vanumatonta  ja  väriltään  vaihtelevaa 
kellanruskeasta  aina  puna-  tai  tummanruskeaan. 
Tavataan  myös  karkeaa,  suorasyistä  ja  tumman- 
ruskeaa kamelinkarvaa,  mutta  vaia  ensinmainit- 
tua käytetään  kehruuteollisuudessa.       E.  J.  S. 

Kamelisaunio  ks.  M  a  t  r  i  e  a  r  i  a. 

Kamellia   ks.   C  a'm  ellia  japoniea. 

Kamelot  ks.  Kami  otti. 

Kamenets-Podoljsk  (puol.  Kamieniec  Podolxk), 
Podolian  kuvernementin  pääkaupunki,  sen  iou- 
naLsosassa,  kauniilla  paikalla  Dnestrin  li^äjoen 
Smoritsin  äyräällä;  36,900  as.  (1908),  joista  mel- 
kein 7,  juutalaisia,  7i  puolalaisia.  —  Ii  lutatietä 
ei  ole.  - —  Kreik.-katolisia  kirkkoja  on  ^8.  joista 
yksi  v:lta  1280;  tuomiokirkossa  on  kirkollisUis- 
toriallineii    muinaismuistokokoelma.     Room.  kato- 


163 


Kamennaja  baba— Kameraalitieteet 


164 


lisiä  kirkkojii  on  4.  juutalaisten  synagogia  ja  ru- 
koushuoneita 32.  Sairaaloita  S.  mies-  ja  naislukio, 
tiengellineu  seminaari  y.  m.  Teollisuus  mitätön. 
—  K.-P.  mainitaan  ven.  aikakirjoissa  jo  1100- 
luvulla,  1300-luvulla  ruhtinas  Gedimin  sen  lin- 
noitti ja  rakensi  uudelleen  Batun  hiivityksen  jäl- 
keen. Ollen  rajakaupunki  K.-P.  joutui  seura.ivana 
aikana  milloin  turkkilaisten,  milloin  kasakkojen, 
kerran  moldovalaisten  hyökkäysten  ja  hävitys- 
ten alaiseksi.  V.  1793  se  tuli  Venäjälle;  1812 
purettiin  linnoituslaitteet.  E.  E.  K. 

Kamennaja  baba  ks.   Baba. 

Kamenskij  l-c'-J,  Nikolai  llibailovits 
(1778-1811),  ven.  kenraali,  oli  Suvorovin  mukana 
tämän  sotiessa  Italiassa  ja  Sveitsissä  Ranskan 
tasavaltaa  vastaan,  otti  osaa  kolmannen  liitto- 
kunnan sotaan  ja  Suomen  sotaan  1808-09;  oli 
tumUn  alussa  divisioonapäällikkönä  Etelä-Suo- 
messa, mutta  venäläisten  jouduttua  tappiolle 
Lapualla  heinäk.  14  p.  1808,  määräsi  ylikomen- 
taja,  kenraali  Buxhoevden  hänet  Rajevskijn  si- 
jaan Pohjois-Suomessa  toimineen  armeian  ]>ääl- 
liköksi.  K.  vastaanotti  Jämsässä  Rajevskijn  ar- 
meian voitetut  tähteet,  eteni  Saarijärvelle.  mutta 
kääntyi,  kun  saapui  sanoma  Alavuden  tappiosta 
(elck.  17  p.),  Jyvä.skylän  ja  Keuruun  kautta 
Kuonaa  kohti.  Vaikkakin  suomalaiset  voittivat 
Kuonalla,  peräytyivät  he  Salmin  vähäpätöisen 
taistelun  jälkeen  syysk.  1  ja  2  p.,  ja  tämän- 
jälkeen  alkoi  K:n  voittokulku.  Sen  sijaan  että 
hän  olisi  Lapualta  marssinut  suoraan  Uutta- 
kaarlepyytä  kohti  ja  siten  katkaissut  suoma- 
laisten paluun,  jotka  kulkivat  Vaasan  tietä,  seu- 
rasi hän  heitä  ja  sai  heistä  ratkaisevan  voiton 
Oravaisissa  syysk.  14  p.,  ajoi  sitten  takaa  Suo- 
men armeian  tähteitä,  kunnes  nämä  Olkijoen 
sopimuksen  perusteella  (marrask.  19  p.)  pois- 
tuivat Suomesta.  Silloin  hän  sairaloisuuden 
vuoksi  joksikin  aikaa  jätti  sotanäyttämön. 
Heinäk.  1809  hän  otti  haltuunsa  Länsipohjassa 
taistelevien  venäläisten  sotavoimien  päällikkyy- 
den, taistellen  sittemmin  vaihtelevalla  onnella, 
kunnes  sanoma  saapui  Haminan  rauhasta.  V.  1810 
K.  taasen  niitti  kunniaa  Turkin  sodassa.  K.  oli 
vallanhimoinen  ja  itserakas,  mutta  rohkea  ja 
<'vcla  sotapäällkkö.  E.    il-a. 

Kamera  1.  camera  (lat.,  =  huone,  kamari). 
1.  Camera  Zjictrfo  =  valoisa  kamari,  laitos,  jonka 
avulla  voidaan  piirtää  kuvia  luonnosta.  Wonas- 
tonin  e.  I.  on  nelisärmäinen,  epäsäännöllinen  lasi- 
prisma, jota  kuvattavasta  esineestä  tulleet  valo- 
säteet kohtaavat  saapuen  kaksinkertaisen  koko- 
naisheijastuksen jälkeen  prisman  sisäpinnoista 
piirtäjän  silmään.  Kuva  näkyy  silmään  saapu- 
neen säteen  suunnassa  paperilla  linssin  toisella 
puolella.  Piirtäjä  asettaa  silmänsä  niin  prisman 
reunalle,  että  siihen  tulee  silmäterän  toisen  puo- 
len kautta  valoa  suoraan  paperilta.  Siten  hän  voi 
kynällä  seurata  paperilla  olevan  kuvan  äärivii- 
voja. —  Lasiprisman  asemesta  voidaan  valon  hei- 
jai^tajina  käyttää  kuvastimia.  Mikroskoopissa 
nähtävän  esineen  kuvaamiseksi  on  Nobert  suunni- 
tellut okulaarille  pantavan  c.  l:n.  Samanlaisia  ko- 
jeita ovat  Abbe  ja  Nachet  suunnitelleet.  —  2.  Ca- 
mera o6scMro  =  pimeä  kamari.  Tämän  laitoksen 
alkuperäinen  tarkoitus  on  suunnilleen  sama  kuin 
<■.  l:n.  Se  on  sisältä  mustaksi  maalattu  puu- 
laatikko, jonka  etuseinässä  on  pieni  aukko.  Valon 
suoraviivaisen    edentymisen    tähden    syntyy    vas- 


takkaiselle seinälle  ylösalasin  käännetty,  heikko- 
valoiueu  kuva  esineestä.  Kirkkaampi  ja  selvä- 
piirteisempi  on  kuva,  jos  etuseinään  liitetään 
kuperan  linssin  sulkema  putki  ja  annetaan  lins- 
sin luoda  kuva  esineestä  takaseinän  paikalla  ole- 
valle himmeälle  lasilevylle.  Tässä  tapauksessa 
syntyy  selvä  kuva  vain  määrätyllä  etäisyydellil 
linssistä.  Sentähden  sekä  linssi  että  lasilevy 
ovat  siirrettäviä.  Jos  kuva  tahdotaan  piirtää, 
annetaan  valosäteiden  kohdata  c.  o:n  sisään  ase- 
tettua, niiden  kanssa  45°  kulman  tekevää  tasaista 
kuvastinta.  Kuva  saadaan  siten  vaakasuoraan 
asentoon  ja  se  on  helpompi  jäljentää.  C.  o.  teh- 
dään joskus  niin  suuri,  että  sen  sisään  maliluu 
ihmisiä  katselemaan  ympäristön  siinä  synnyttä- 
miä värillisiä  maisemakuvia.  Kesällä  lehtipuit- 
ten  varjoon  ilmestyneitä,  pyöreitä  valotiipliä 
aiheuttaa  lehtien  lomitse  kuvastuva  aurinko. 
C.  o :  n  käytöstä  valokuvauksessa  ks.  V  a  1  o- 
kuvaus.  V.  l^:n. 

Kameraalihovi,  Viipurissa  ollut  virasto,  jonka 
tuli  Venäjän  vallan  aikana  hoitaa  veronkanto- 
ja talousasioita  itäisessä,  vuosien  1721  ja  1743 
jälkeen  Venäjän  alle  kuuluvassa  osassa  Suomea. 
Samaa  tarkoitusta  varten  oli  siellä  kuusi  vero- 
kamaria,  yksi  kussakin  maakunnan  kaupungissa. 

K.    Ha. 

Kameraalilainoppi  ks.  K  a  m  e  r  a  a  1  i  t  i  o 
teet. 

Kameraalinen   ks.    Kameraalitietee'.. 

Kameraalitaksamenetelmä  (saks.  Knmcritl- 
taxation).  Itävallan  hovikamarin  v.  1788  käy- 
täntöön ottama  kaavamenetelmä,  jossa  hakkaus- 
määrä    lasketaan    seuraavalla    kaavalla    E  =  Z  -{- 

;    Z   tarkoittaa  koko   hoitoluokan   hakkuu- 


kelpoisuus-keskilisäkasvua  (Gesammi-Jlaiib'iri:eUa- 
ditrchsclntittszuuiachs),  kV  todellista  puuvarastoa, 
nV  normaalista  puuvarastoa  ja  o  sitii  aikaa, 
jonka  kuluessa  metsän  tila  tahdotaan  saada  nor- 
maaliseksi. Tämä  menetelmä  on  ollut  paljon  käy- 
tännössä etenkin   eteläsaksalaisissa   maissa. 

A.  C. 
Kameraalitieteet  (lat.  eamerä'lia)  käsittivät 
alkuaan  kaikki  ne  tieteet,  jotka  koskivat  hal- 
litsijan „kamarin"  tarkoituksenmukaista  hoitoa. 
Nimeä  „kamari"  (ks.  t.)  käytettiin  Saksan  val- 
tioissa sen  viraston  nimityksenä,  joka  hoiti  häi- 
ritsijän yksityistä  omaisuutta,  tuloja  domeeneista. 
regaleista  y.  m.  s.  Ajan  oloon  katsottiin  tar- 
peelliseksi valmistaa  niille,  jotka  pyrkivät  noi- 
hin virastoihin,  tilaismis  perusteellisemmin  pe- 
rehtyä niihin  aineisiin,  jotka  noissa  viroissa  tuli- 
vat kysymykseen,  ja  perustettiin  niissä  sentakia 
oppituoleja  useihin  Saksan  3iiopistoihin.  Kame- 
raalisiin  aineisiin  luettiin  elinkeinoja,  kuten 
raakatuotantoa,  käsityötä  ja  kauppaa  koskevat 
asiat,  koska  niiden  katsottiin  lisäävän  yleistä 
hyvinvointia  ja  siten  ruhtinaiden  tuloja:  myös 
luettiin  niihin  erityisiä,  samaa  tarkoittavia  po- 
liittisia laitoksia  sekä  sitäpaitsi  valtiotalous,  jota 
myös  nimitettiin  kameraalitieteeksi  rajoitetussa 
merkityksessä.  Nykyiiän  on  yliopistoissa  lakattu 
opettamasta  kameraalitieteisiin  luettuja  asioita 
erityisinä,  yhteen  kuuluvina  tieteinii,  vaan  käsi- 
tellään suurin  osa  niistä  nykyään  yleisesti  hal- 
linto-oikeuden osina.  Suomen  yliopistossa  on 
lainopillisessa  tiedekunnassa  ollut  erityinen  kame- 
raali-  ja  politialainopin  sekä  valtio-oikeuden   pro- 


165 


Kameraalitutkinto— Kami 


166 


fessorinvirka.  Asetuksella  10  p:ltä  taiiiniik.  1'.''07 
se  jaettiin  kahteen  osaan,  ja  kameraalilaiiioppi 
tuli  kuulumaan  toisen,  hallinto-oikeuden  profes- 
sorin alaan.  K.  Tl-a. 

Kameraalitutkinto.  Keis.  julistuksella  30  p:Uä 
toukok.  1871,  jolla  hiinoiiin  opinnot  yliopistossa 
järjestettiin  uudelle  kannalle,  säädettiin,  että 
lainopillisessa  tiedekunnassa  tuli  olla,  paitsi  la- 
kit.-kand.  ja  lisensiaattitutkintoa,  yleinen  oi- 
keustutkinto, tuomaritutkinto  ja  kameraalitut- 
kinto, ja  viimemainittuun  tuli  kuulua  Suomen 
valtiohallinto-oikeus,  finanssi-,  politia-  ja  talou- 
dellinen lainsäädäntö,  sekä  kansantalouden  ja 
Suonien  siviili-  ja  rikosoikeuden  pääopit.  Kame- 
raalitutkinnon  suorittanut  oikeutettiin  ylimää- 
räisenä palvelemaan  senaatin  talousosastossa  sekä 
pääsemään  virkoihin  maan  kameraalisi-ssa  ja  hal- 
lintovirastoissa, mikäli  niihin  ei  nimenomaa  kor- 
keampaa tutkintoa  vaadittu.  Keis.  julistuksella 
15  p:ltä  elok.  1894  kameraalitutkinto  lakkautet- 
tiin, ja  tulivat  julistuksen  mukaan  lainopilliset 
yliopistotutkinnot  olemaan,  paitsi  lakit.-kand.-  ja 
lisensiaattitutkintoa,  oikeustutkinto  sekä  ylempi 
ja   alempi   hallintotutkinto.  K.    H-a. 

Kameralisti,   kameraalitieteiden   opiskelija. 

Kamerun  (<  port.  Rio  dos  Camurues  = 
„äyriäisjoki"),  saks.  siirtomaa  Länsi-Afrikassa. 
Guineanlahden  ja  Tsad-järven  välillä,  493,600 
km=,  3  milj.  as.  (arv.)  1.  6  km^tUä.  Rantamaa, 
joka  ulottuu  Rio  del  Reystä  Rio  Campoon,  on 
Rio  del  Reyn  ja  K:n  lahtien  ympärillä  alavaa, 
tavattoman  hedelmällistä.  Jälkimäisen  luoteis- 
puolella kohoaa  basalttinen  K.-vuoren  ryhmä. 
Sisämaa  on  n.  700-800  m  korkeaa  aaltomaista 
ylätasankoa,  josta  kohoaa  useita  yli  2,000  m 
korkeita  vuoriryhmiä.  Geologinen  rakenne  vielä 
vähän  tunnettu;  perusta  lienee  pääasiallisesti 
graniittia  y.  m.  vanhoja  kivilajeja  sekä  nuo- 
rempia purkautuneita  aineksia;  raudansekainen 
lateriitti  peittää  laajoja  aloja.  Ilmasto  kuuma, 
rannikolla  epäterveellinen,  kuumetaudit  täällä  tu- 
hoisia: lämpimin  kiuikausi  +  26.6°  C,  kylmin 
-f  23,«''  C.  K.  on  Afrikan  saderikkaimpia  seu- 
tuja; K.-vuoren  juurella  v:ssa  10,486  mm,  Dua- 
lassa  rannikolla  4,052  mm,  sisämaassa  vähem- 
män, 1,500-3,000  mm.  Seisovia  vesiä  on  kuiten- 
kin vähän,  huokoinen  maa  imee  nopeasti  kos- 
teuden. Joet  Rio  del  Rey,  Jleme,  K.-lahteen  las- 
kevat Wuri  y.  m.,  Sanaga,  Njong  ovat  ainoas- 
taan suussaan  kuljettavia.  Benue  virtaa  osaksi 
K:n  alueella;  Tsad-järveen  laskee  Schari.  Ranta- 
maalla ja  Tsad-järven  seuduilla  vallitsee  rehevä 
aarniometsäkasvuUisuus  arvokkaine  puulajeineen ; 
sisäosa  on  yleensä  savannimainen.  Eläinkunta 
sisämaassa  rikas.  —  Rannikolla  asu.staa  bantu- 
neekereihin  kuuluvia  heimoja;  näistä  on  tärkein 
sotaisa  du  ai  a  (n.  20,000),  joka  saksalaisten 
ponnistuksista  huolimatta  kauan  piti  yksinoikeu- 
tenaan välityskauppaa  sisämaahan  ja  on  tuotta- 
nut siirtolayritykselle  paljon  vastusta.  Syvem- 
mällä sisämaassa  tavataan  ensin  bantu-  ja  sudan- 
neekerien  sekaheimoja  (bali,  yaunde),  sitten  puh- 
taampia fvilbe-  ja  hausa-heimojen  vaikutuksen 
alaisia  sudan-neekereitä.  —  K.  on  plantaasi-  ja 
kauppasiirtola;  vasta  vähäinen  osa  on  saatettu 
saksalaisten  vaikutuspiiriin,  mutta  kehitys  edis- 
tyy vakavasti;  eurooppalaisten  lukumäärä  oli 
1899:  425.  1909:  1,127;  näistä  986  saks.  Istu- 
tuksista,    melkein     kaikki     K.-vuoren     kaakkois- 


puolella Bucan  piiris.sä,  ovat  tärkeimmiit  kaakao- 
istutukset,  7,500  ha;  kautsu-istutu.sten  ala  on 
2,100  ha,  kclapähkinän  220  ha;  ainoastaan  kahvi- 
istutukset  eivät  menesty,  öljypalmuja  on  125,000. 
Victorian  koeasemalla  tehdään  ryyti  neilikan,  va- 
niljan, inkiväärin,  pippurin  }'.  m.  viljelyskokeita. 
Sisämaassa  kehittyy  karjanhoito.  Kultaa  ja 
rautaa  on  löydetty.  Tärkeimmistä  rannikkopai- 
koista on  ruvettu  johtamaan  ratoja  sisämaahan; 
1908  oli  rakennuksen  alaisena  520  km:  valmiina 
(1910)  160  km.  Posti-  ja  sähkölennätinasemia 
(1907)  29.  Vedenalainen  kaapeli  Englannin  Nige- 
riaan. Tärkeimmät  kauppapaikat:  Duala  (22,000 
as.),  Victoria,  Kribi,  Rio  del  Rey,  Campo.  V. 
1908  saapui  5  satamaan  421  kauppalaivaa,  yht. 
1,315,564  tonnia.  Kauppatavaroista  tärkeimmät 
(arvo  markoissa)  :  kautsu  5.»  milj.,  kaakao  3, s 
milj.,  palmuydin  2,:  milj..  palmuöljy  l.»  milj., 
norsunluu  l,i  milj.,  yhteensä  vienti  (1908)  15 
milj.  Tuonti  (sam.  v.)  20,«  milj.,  kankaita,  väki- 
juomia, puutavaroita,  suolaa,  rautatavaroita.  — 
Neljän  lähetysseuran  ylläpitämissä  kouluissa  on 
19,000  oppilasta  ja  hallituksen  neljässä  koulussa 
550.  —  Hallitusta  hoitaa  kuvernööri  neuvos- 
ton avulla,  johon  kuuluu  m.  m.  3  paikallisten 
kauppahuoneitten  jäsentä.  Kuvernöörin  asunto 
on  Bueassa.  Siirtomaan  tulo-  ja  menoarvio 
(1909-10)  15  milj.  mk.,  joista  2,8  milj.  valtion 
avustusta.  K:n  suojelusosastossa  on  n.  1,500 
miestä  (1909).  —  K.-alueen  rantamalle  olivat 
saksalaiset  kauppahuoneet  jo  v:sta  1868  perus- 
taneet faktorioita.  Ne  luovuttivat  oikeutensa 
Saksan  valtiolle,  joka  julisti  K:n  1884  alus- 
maakseen.  Sittemmin  levitettiin  siirtomaan  ra- 
joja syvemmälle  sisämaahan,  alituisten  taistelu- 
jen jatkuessa  alkuasukasheimojen  kanssa.  Useissa 
rajasopimuksissa  Englannin  ja  Ranskan  kanssa 
on   päätetty   sisämaiden  jaosta.  E.   E.   K. 

Kamerun-vuori  on  Länsi-Afrikan  rantamaan 
korkein,  sijaitsee  Guinean-lähden  perukassa  Sak- 
san Kamerunissa.  Se  on  tuliperäinen,  n.  2,000 
km-  peittävä  basalttivuori,  josta  lähtee  useita 
sivuhaarakkeita.  Korkein  kohta  Fako  (llongo 
ma  loba),  4,075  m,  on  sadekautena  ajoittain  lu- 
messa. K:n  tuliperäisestä  toiminnasta  oli  selviä 
jälkiä,  mineraalilähteitä.  mofetteja,  paikoitellen 
tuoretta  laavaa,  mutta  oletettiin  sen  toiminta 
lakanneeksi,  kunnes  1909  tapahtui  voimakas  pur- 
kaus. K:n  eteläpuolella,  meren  rannalla  on  n.  s. 
Pieni  K.  (1,774  m).  Suurin  osa  K:n  rinteistä 
oa  mahtavien  aarniometsäin  peitossa.  Juurella 
etelään  ja  kaakkoon  päin  on  eurooppalaisten  istu- 
tuksia. Rinteellä  985  m  yi.  merenp.  on  terveys- 
asema  Buea,   jossa   siirtolan    kuvernööri    asuu. 

E.    E.    K. 

Kamferi,  vars.  tieteellisessä  kirjallisuudessa 
käytetty  kanvertin  nimitys. '  ks.  K  a  n- 
V  e  r  t  t  i. 

Kamf erilinjamentti  ks.  Kanverttiliuja- 
m  e  n  1 1  i. 

Kamferipuu  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i  p  u  u. 

Kamferiviina  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i  v  i  i  n  a. 

Kamfertti  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i. 

Kamferttilinjamentti  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i  1  i  n- 
jameutti. 

Kamferttipuu  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i  p  u  u. 

Kamferttiviiixa  ks.  Kanverttiviina. 

Kami,  alempien  jumaluusolentojen  nimi  Japa- 
nin alkuperäisessä  n.  s.  sinto-uskonnossa. 


IBi 


Kamienski— Kampamaneefit 


168 


Kamienski  [-e'-],  Mntthias  (17341S21), 
en»:iiiiiiiien  puol.  oopperansiiveltiijä.  Eniten  suo- 
sittu oli  luinen  kaiisanomaiuen  oopperansa 
„Zoska".  /.    K. 

Kamiiui  (it.  ram  iho,  ransk.  cheminic),  Uimpi- 
niiiniiiiissii  maissa  käytetty  avoimen  takan  ta- 
painen, tav.  keskelle  seiniiii  sijoitettu  tulensija, 
joka  levittiiii  länipöii  ainoastaan  suoranaisen  sä- 
teilyn kautta  ja  on  siis  semmoisenaan  sangen  vä- 
hän tehoisa.  Sen  sijaan  on  se  taiteellisesti  käsitel- 
tynä ollut  eri  aikojen  mieliaiheena.  Myös  rauta- 
uuni, vrt.  1,  ;i  m  m  i  t  y  s  1  a  i  t  o  k  s  e  t.    K.  S.  K. 

Kamil  pasa,  M  u"s  t  a  f  a  (1873-1908),  egypt. 
sanomalehtimies  ja  kansanjohtaja.  K.,  joka  oli 
opiskellut  lakitiedettä  Pariisissa,  perusti  Egyp- 
tin kansallispuolueen  ja  vaati  Egyptille  itse- 
hallintoa; ajoi  tätä  asiaa  innokkaa.sti  sekä  euroop- 
palaisissa lehdissä  että  omassa  ,,Le\va"  nimisessä 
arapiankielisessä  lehdessään,  joka  ilmestyi  myös 
englannin   ja    ranskan    kielillä. 

Kamimura,  Hikouodzo  (s.  1850),  jap.  ami- 
raali; taisteli  soguni-hallitusta  vastaan  1868,  meni 
1872  merisotapalvelukseen,  oli  mukana  Jalun 
taistelussa  1894  ja  johti  maallenousua  Falien- 
lahdessa.  Otti  toisen  eskaaderin  päällikkönä  osaa 
hyökkäykseen  Port  Arthurissa  olevaa  Venäjän 
laiva.stoa  vastaan  helmik.  8  p.  1904;  pommitti 
6  p.  maalisk.  Vladivostokia;  tuotti  14  p.  elok. 
Vladivostokin  eskaaderille  tappion  Korean  sal- 
messa ampumalla  upoksiin  risteilijä  Rurikin  ja 
pahasti   vioittamalla  kahta  muuta  ^en.   laivaa. 

E.    M-a. 

Kamisardit  (ransk.  camisards),  Ranskan  huge- 
notit bevenneiu  vuoristossa.  Nimitys  merkitsee 
oikeast.  „puseromiehet"  (ransk.  murt.  camiso  = 
cAeniise  =  paita,  pusero),  koska  heidän  oli  Vapana 
yöllisis.sä  hyökkäyksissään  vetää  paita  vaattei- 
den päälle  pysyäkseen  tuntemattomina.  —  Jul- 
man sorron  tähden,  jonka  alaisiksi  Ranskan  pro- 
testantit joutuivat  Ludvik  XIV:n  aikana,  k.  nou- 
sivat 1689  aseisiin  uskonsa  suojelemiseksi.  Kun 
tämä  yritys  oli  saatu  tukahutetuksi,  alettiin 
heitä  sortaa  vielä  pahemmin,  varsinkin  apotti 
Chailan  toimesta.  Väkivaltaisuuksiensa  tähden 
tämii  murhattiin  1702,  jonka  jälkeen  k.  taas 
alkoivat  yleisen  kapinan,  käyttäen  menestyksellä 
hyväkseen  vuorisen  maansa  tarjoomia  etuja.  Hei- 
dän pääjohtajanaan  oli  nuori  leipurinsälli,  Jean 
Cavalier.  Vihdoin  Ludvik  asetti  marski  Villars'in 
ylipäälliköksi  (huhtik.  1704).  Tämä  julisti  an- 
teeksiannon kaikille,  jotka  luopuisivat  taiste- 
lusta, sen  sijaan  hän  surmautti  jokaisen,  joka 
vielä  tavattiin  a.se  kädessä.  Hänen  tarmokkaiden 
toimenpiteillensä  kautta  saatiin  kapina  asettu- 
maan; itse  Cavalier  teki  .sovinnon  Villars'in 
kanssa  (toukok.  1704)  ja  meni  kuninkaan  palve- 
lukseen. Kiivaimmat  k.  jatkoivat  kuitenkin  tais- 
telua, kunnes  heidät  kukistettiin  ennen  v:n  1704 
loppua.  Villars'in  seuraajan  Bervvickin  herttuan 
väkivallanteot  saivat  kuitenkin  aikaan  uuden  ka- 
pinan, ja  k.  saivat  englantilaisilta  sekä  hol- 
lantilaisilta aseita  ja  rahoja.  Huhtikuussa  1705 
oli  kuitenkin  tämäkin  yritys  tukahutettu,  ja  vii- 
mei.set  kapinalli.^et  saivat  surmansa  Ntmes'isriä 
polttoroviolla.  Koko  Sevennein  seutu  oli  autiona 
ja  hävitettynä.  Osa  k:sta  meni  Cavalier'n  joh- 
dolla, joka  oli  katunut  luopumistaan.  Englan- 
nin palvelukseen,  ja  taisteli  varsinkin  Espan- 
jaissa    Ranskan    sotajoukkoja    vastaan.     Cavalier 


lähti  sitten  Englantiin,  missii  hän  kuoli  Jerseyn 
kuvernöörinä  1740.  [G.  Frosterus,  „Les  insurg^s 
protestants   sous   Louis    XIV".]  G.    li. 

Kamlotti  (ransk.  rnmelot  <  come'ZHs  =  ka- 
meli), alkuaan  angora-vuolien  villasta  valmistettu 
ohut  2-vartinen  kangas.  Kanipalauka-k.  on  sileä 
kangas,  jonka  loimi  on  kaksinkertainen  ja  kude 
yksinkertainen.  Silkki-k.  on  eräs  Groa  de  Naples 
laji,  jonka  loimilanka  on  löyhäkierteiseksi  ker- 
rattua kahdesta  erivärisestä  säikeestä  ja  kude 
on    yksinkertainen,   mutta  eri    väriä   kuin    loimi. 

E.    J.    K. 

Kammin,  vanha  kaupunki  Oderin  suussa  Taka- 
Pommerissa,  6,000  as.  (1905).  K.  oli  keskiajalla 
piispanistuin,  mutta  tämä  lakkautettiin  \\'est- 
falenin  rauhassa  1648,  jolloin  se  alueineen  joutui 
Brandenburgille. 

Karamiohappo   ks.   Rikkihappo. 

Kammiovuori,  vuori  Sysmän  pitäjässä,  n.  12 
km  eteläänp.  Luhangan  kirkolta,  Päijiinleen  ran- 
nalla, vastapäätä  Judinsalon  saarta;  221  m  yi. 
merenp.  (n.  143  m  yi.  Päijänteen) ;  vuoriperä 
gneissigraniittia.  Luonto  karua  ja  jylhää.  Suu- 
renmoinen näköala  Päijänteelle.  Tuneldin  maan- 
tieteessä (1700-luvun  lopulla)  tiedetään  kertoa, 
että  vuoren  rotkoista  nousi  maanalaista  lämpöä 
ja   sen   ympärillä   ilmaantui    aarnivalkeita. 

L.   Il-nen. 

Kammo   ks.   Kimmo. 

Kamomilli-tee,  kamelisaunion  (ilatricaria  cha- 
momiUa)  kuivatetuista  kukkamykeröistä  keitetty 
infusioni,  jota  kotilääkityksessä  käytetään  hios- 
tavana ja  kaasuja  poistavana  lääkkeenä. 

Kampa  ks.  Puku. 

Kampahahtua  valmistetaan  kampavillasta  si- 
ten, että  määrättyä  mittaa  lyhyemmät  syyt 
kampakoneessa  kammataan  pois  ja  pitemmät 
jäljellejäävät  järjestetään  yhdensuuntaisiksi  muo- 
dostamaan pyöreän,  koossa  pysyvän  hahtuan  eli 
lepeen.  Tästä  kehrätään  kanipalanka.  Kampa- 
hahtuaa  ei  valmisteta  Suomessa  vaan  se  tuo- 
daan valmiina  ulkomailta  meikäläisiin  kehruu- 
tehtaisiin.  —  Myös  kammattua  puuvillahahtuaa 
käytetään  puuvillateollisuudessa.  Lähemmin  ks. 
K  e  h  r  u  u  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s.  E.  J.  S. 

Kampakone  1.  kampauskone  erottaa 
kehr\uiteollisuudessa  lyhyet  syyt  kampalangoiksi 
kehrättävistä  raaka-aineista,  ks.  K  e  h  r  u  u  t  e  o  1- 
1  i  s  u  u  s.  E.  J .   S. 

Kampalanka  1.  kampavillalanka,  kam- 
matusta villasta  kehrättyä  lankaa.  Se  on  ta- 
saista, sileää  ja  kauniin  näköistä  lankaa,  sillä 
sen  syyt  ovat  yhdensuuntaisiksi  järjestetyt.  Lä- 
hemmin ks.  K  e  h  r  u  u  t  e  o  1  I  i  s  u  u  s.     E.  J.  S. 

Kampamaneetit  (Ctenophora),  hentoja,  lasi- 
kirkkaita,  vapaasti  uiskentelevia  merieläimiä, 
jotka  huolimatta  monessa  suhteessa  poikkeavasta 
ruumiinrakenteestaan  tavallisesti  luetaan  ontelo- 
eläinten  luokkaan.  Niillä  on  hyytelömäinen  pyö- 
reähkö ruumis,  jonka  ulkopinnalla  huomataan 
8  pitkinpäin  kulkevaa,  väräjävien  lehdykköjen 
eli  uimalevyjen  muodostamaa  riviä.  Kuumiin  ylä- 
navassa  on  tasapainoelin  ja  hermoston  keskus, 
sen  alapäässä  ektodermaaliuen  nielu,  joka  johtaa 
entodermaaliseen  keskusonteloon  eli  n.  s.  suppi- 
loon; tämä  taas  on  poikittain  kulkevien,  hanka- 
maisesti  haaraantuvien  kanavien  kautta  kampa- 
rivien  alla  kulkevien  pituuskanavien  yhteydessä. 
Useimmilla   k:lla  on   kaksi    pitkää   supistuvaista 


169 


Kampania— Kampi 


170 


pyyntilankaa,  joissa  on  tainneita  limasoluja. 
K:n  ruumis  on  kaksinkerroin  symmetrinen  s.  o. 
kaksi  ruumiin  pituusakselin  kautta  kulkevaa 
tasoa,  jotka  leikkaavat  toisensa  kohtisuorasti, 
jakavat  kumpikin  ruumiin  kahteen  symmetriseen 
puoliskoon.  K.  ovat  kaksineuvoisia.  —  Pleuro- 
brachia  pileus,  tavataan  Itämeressäkin,  Venuk- 
sen vyö  (Cestiis  veneris)  elää  Välimeressä  y.  m.; 
Beroi-  on   pyyntilankoja   vailla.  K.   M.  L. 

Kampania  ks.  K  a  m  p  a  n  j  a. 

Kampanja  1.  K  a  in  p  a  n  i  a  (lat.  Campä'nia, 
;t.  Canipagiia).  maakunta  Keski-Italian  länsi- 
rannikolla, johon  kuuluvat  provinssit  Avellino, 
Benevento,  Caserta,  Napoli,  Salerno,  16,294  km'; 
3,283,848  as.  (arv.  191  OK  K.  käsittää  »isäos.is- 
saan  Apenniinien  vuorimaata,  rannikolla  (jolla 
m.  m.  on  Salernon-,  Napolin-  ja  Gaetan-lahdet) 
alankomaata,  pohjoisessa  etupäässä  jokikerrostu- 
main  peittämää  tasankoa;  etelässä  kohoaa  tuli- 
peräisten tuhka-  ja  tuffikerrosten  keskeltä  Vesu- 
vius sekä  tuliperäinen  kumpumaisema  Flegreiset 
kentät.  Tavattoman  hedelmällinen  maa  on  jo 
varhaisista  ajoista  ollut  puutarhamaisesti  viljelty 
(roomalaiset  mainitsivat  sitä  nimellä  Regio  felix, 
nyk.  tunnetaan  Napolia  ympäröivä  alue  nimellä 
Campngna  felice,  ks.  t.) ;  tuottaa  vehnää,  viiniä, 
silkkiä,  hamppua,  etelänhedelmiä;  kaktus  ja 
agave  kasvavat  villinä.  Asutus  on  Italian  taajin; 
kansa  on  köyhää,  toimetonta,  kaukana  jäljessä 
pohjoisitalialaisista.  Teollisuus  mitätön.  Vanhr.n 
ajan  K.  vastasi  provinsseja  Caserta  ja  Napoli. 
Tänne  oli  kerääntynyt  monia  kansallisuuksia. 
Kuuluisia  kaupunkeja  olivat  Bajse,  Capua,  Cuma;, 
Puteoli,  Neapolis,  llerculaneum,  Pompeji,  Sta- 
bise  y.  m.  Luonnonkauneuksistaan  ja  merkilli- 
syyksistään oli  seutu  jo  varhain  tuttu.  V.  343 
e.  Kr.  se  joutui  Rooman  herruuteen.       E.  E.  E. 

Kampasaniainen    ks.    B  1  e  c  h  n  u  m. 

Kampasimpukka  (Pccten),  meressä  elävä 
simpukansuku,  johon  kuuluvien  lajien  kuorissa 
on  viuhkanmuotoiset  vaot,  vaipan  reunassa  silmiä 
ja  tuntorihmoja.  Uivat  räpäyttämällä  kuoria 
vuorotellen  auki  ja  kiinni.  Isojen  lajien  kuoria 
käytetään   omelettilautasina  ja  koristeina. 

K.  31.  L. 

Kampauskone  ks.  K  a  m  p  a  k  o  n  e. 

Kampavilla  on  yleisnimitys  pitkä-  ja  suora- 
syiselle  villalle,  joka  usein  vielä  on  kiiltävää. 
Se  soveltuu  parhaiten  kammattavaksi  ja  kampa- 
langan  kehräykseen,  ks.  Kehruuteollisuus. 

E.    J.    S. 

Kampeerata  (ransk.  camper,  <  lat.  campus  = 
kenttä),  olla  leirissä  ulkosalla;  olla,  oleskella; 
kampeerata  yhdessä,  elää  yhdessä,  jakaa 
elämän    huolet   ja    ilot. 

Kampela-alus  ks.  E  v  ä  a  1  u  s. 

Kampelat  (Pleuronectidce),  pehmeäeväisiä, 
uimarakottomia,  pohjalla  eläviä  luukaloja,  joilla 
on  hyvin  korkea,  sivuilta  litistynyt,  epäsymmet- 
rinen ruumis:  toinen  kylki,  joka  on  pohjaa  vas- 
taan, on  valkea,  toinen  värillinen  ja  sillä  puolen 
molemmat  silmät.  Vatsaevät  rintaevien  ede.ssä. 
Munat  samoinkuin  hennot  poikaset,  jotka  ovat 
säännöllisen-muotoiset,  ovat  pelagisia.  Heimo  kä- 
sittää useita  taloudellisesti  tärkeitä  hyötykaloja. 
Tavallinen  kampela  (Pleuronectes  flesus), 
20-35  cm  pitkä,  selkäevän  tyvessä  karkeita  kyh- 
myjä, yleisin  kampelalaji  Suomen  lounaisilla  ja 
eteläisillä  rannoilla;   punakampela  (Pl.  pla- 


tessa),  30-60  cm  pitkä,  Pohjois-Euroopan  merissä, 
suuren  kalastuksen  esineenä ;  kielikampela 
(Solea  vulgaris),  30-60  em  pitkä,  erittäin  hyvän- 
makuinen ;  Ruija  n-p  allas  ( llippoglosaus  vul- 
garis), 2,5  m  pitkä,  200  kg  painava,  pohjoisissa 
merissä;  p  i  i  k  k  i  k  a  m  p  e  1  a  (Rhovibiis  tuaxi- 
mus),  värillisellä  puolella  kartiomaisia  piikkejä, 
meillä  25-40  cm  pitkä,  suolaisissa  merissil  1  n> 
pitkä  ja  35  kg  painava,  saadaan  tav.  kampelan 
ohessa  Suomen  lounaisilla  ja  eteläisillä  rannoilla, 
mvös  hyvänmakuinen,  ks.  kuvaliitettä  art:iin 
Kalat.  K.   .V.   L. 

Kampen,  kauppakaupunki  Alankomaiden  Over- 
ij.selin  maakunnassa  Ijselin  vasemmalla  ran- 
nalla, kunnassa  20,000  as.  (1902):  oli  aikoinansa 
vapaa  valtakunnan  ja  hansakaupunki. 

Kamperduin  [-döin],  Pohjois-Hollanniss;i,  lä- 
hellä Kampin  kylää  olevat  dyynit,  joiden  edus- 
talla elok.  21  p.  1673  amira;ili  de  Ruyterin  joh- 
tam.a  hoU.  laivasto  voitti  amiraali,  prinssi  Ru- 
pert Pfalzilaisen  komentaman  engl.-ransk.  lai- 
vaston. Voittajat  menettivät  miehistöään  2,5  %, 
voitetut  9%  sekä  6  linjalaivaa.  —  Lokak.  11  p. 
1797  amiraali  Duueanin  johtama  engl.  laivasto 
voitti  vara-amiraali  de  Winterin  komentaman 
holl.  laivaston.  Voittajat  menettivät  miehistöään 
10,«  %,  voitetut  57,4  %.  Hollantilaisilta  riistet- 
tiin   9    linjalaivaa    ja    2    fregattia.  -Iskm-. 

Kampes  ks.   S  i  n  i  p  u  u. 

Kampetse  ks.  S  i  n  i  p  u  u. 

Kampf,  Arthur  (s.  1864),  saks.  taidemaa- 
lari, opiskeli  Diisseldorfissa,  jossa  oli  sittemmin 
v:sta  1893  akatemian  professorina,  muutti  1898 
Berliinin  akatemian  opettajaksi  ja  tuli  1907  sen 
esimieheksi.  Hän  herätti  1886  huomiota  suu- 
rella maalauksellaan  ,, Viimeinen  kuulustelu", 
jonka  järkyttävä  aihe  oli  työväen  elämästä  ja 
esitetty  vaikuttavalla  todenmukaisuudella  sekä 
täysin  nykyaikaisella  tekotavalla.  Hän  on  maa- 
lannut .sekä  luonteenomaisia  laatukuvia  että  his- 
toriallisia tapahtumia.  Edellisiin  kuuluvat  sel- 
laiset teokset  kuin  „Jäähyväiset",  .,Kevelaerin 
pyhiinvaeltajia",  „Härkätaistelu",  „Kautatehdas", 
„Sillanrakennus",  „Teatteriaitio",  ..Klovni",  ja 
jälkimäisiin  „Yö  13-14  p.  toukok.  1888"  i\"ilhelm 
I:n  ruumis  Berliinin  tuomiokirkossa),  „Vapaa- 
ehtoiset",  „Professori  Steffens  kiihottaa  kansaa 
ranskalaisia  vastaan  1813"  (Berliinin  kansallis- 
galleriassa), ,. Ihmisuhreja"  (ransk.  sotilaita 
paluumatkalla  Venäjältä).  K.  on  myöskin  teh- 
nyt useita  historiallisia,  allegorisia  ja  nyky- 
aika is-aiheisia  seinämaalauksia  sekä  muotokuvia 
esim.  keisari  Vilhelm  II: n.  F.  L. 

Kampi,    kone-elin,    jota   yhdessä   kiertokangen 
kanssa    (kuva    1)    käytetään    muuttamaan    risti- 
kappaleen  suoraviivainen  liike 
akselin     pyöriväksi     (mootto-  _ 
rit,  kuten   höyrykoneet   y.  m.) 
tahi    päinvastoin     (työkoneet,  Kuva  l. 

kuten   pimiput   y.   m.).     Kuva 
2    esittää    makaavan    höyrykoneen    k: ia    tavalli- 
sinta muotoa;   k.  on  joko  kutistamalla  tahi   kii- 
lan   avulla    kiinnitetty    akselin 
päähän,  k:n   toisessa  päässä  on 
tavallisesti    ruuvilla    kiinnitetty 
kammintappi,     johon     mäntään 
vaikuttava   voima   kiertokangen 
välityksellä    kohdistuu.     Pysty- 
höyrykoneissa    sekä    polttomoot-  Kuva  2. 


171 


Kamplotti— Kamysin 


172 


toreissa  kaytetiiän  yleeusä  kuvan  3  esittäinäii 
muotoa,  jossa  k.  on  samaa  kappaletta  kuin  ak- 
seli. —  Käsikampia  käytetään, 
kun  akseli  on  saatava  pyörimään 
■niisvoimalla;  k:n  päässä  on  ta- 
vallisesti irtonainen  käsipuu, 
jotta  akselia  pyöritettäessä  tappi 
■  E.    S-a. 


Knra  3. 


ei    pyörisi   käsissä 

Kamplotti   ks.   K  a  m  1  o  1 1  i. 

Kamppi   ks.   G  a  m  b  i  i  1 1  i. 

Kamptulikon-matot  valmistetaan  rouhitusta, 
kokoonpuristetusta  korkista,  joka  on  kiinnitetty 
hamppu-  tai  jute-kankaaseen  sekä  päällystetty 
paksulla  öljyviirillä. 

Kampurajalka,  .vleensä  jokainen  jalan  pysy- 
väinen viallinen  muodostus  (talipes,  pes  calcaneus. 
fquinus,  varus,  valgiis).  Erikoisemmin  k :11a  tar- 
koitetaan sellaista  epämuodostumaa,  joka  kulkee 
nimillä  ,,pes  varus"  ja  „p.  equinovarus"  ja  jossa 
jalkaterä  on  vääntynyt  sisäänpäin,  niin  että 
jalkapohjan  sisälaita  ei  tapaa  maahan  vaan  on 
sisäänpäin  —  ja  äärimäisissä  tapauksissa  ■ — 
ylöskinpäin  kääntyneenä,  joten  kulkija  tallaa 
jalkaterän  ulkolaidalla,  jopa  suorastaan  jalka- 
terän selkäpuolella  (p.  ia r«s)  jonka  lisäksi  kanta- 
pää joskus  on  vetäytynyt  ylöspäin,  niin  että 
ainoastaan  jalkaterän  varvaspää  ulottuu  maahan 
(p.  equinovarus).  K.  esiintyy  joko  synnynnäi- 
senä tahi  jalkalihasten  halvaantumisen  tahi  vas- 
taavien lihasten  pitkällisen  kouristuksen  aiheut- 
tamana.   Hoito   ortopedinen   ja   kirurginen. 

M.    OB. 

Kamreeri  (<  mlat.  comcräVius  =  verokamarin 
päiillysmies,  <  lat.  c(imero  =  holvattu  huone, 
vrt.  Kamari),  kirjanpidon  valvoja  (joskus 
myös  rahastonhoitaja)  hallinnollisissa  virastoissa 
(senaatissa,  keskusvirastoissa,  lääninhallituksissa, 
rahatoimikamareissa) ;  pankeissa,  vakuutusyh- 
tiöissä y;  m.  virkamies,  joka  säilyttiiä  asiakirjat 
ja   vastaa   kirjanpidosta. 

Kamtsadaalit  1.  kamtsatkalaiset,  arkti- 
siin kansoihin  luettu  kansanheimo  Aasiassa. 
KamtSatkan  eteläosassa;  tieteellisesti  vähän  tut- 
kittu. Ulkomuodoltaan  heidän  sanotaan  olevan 
väliemmän  ..mongolimaisia"  kuin  naapurikansat. 
Ovat  nykyään  tavoiltaan,  uskonnoltaan  ja  kie- 
leltään melkein  venäläistyneet;  harjoittavat  ka- 
lastusta, metsä.stystä,  karjanhoitoa  (poroja,  nauta- 
karjaa), keräävät  Fritillaria  saranan  sipuleja. 
—  Joutuivat  venäläisten  kanssa  tekemisiin  IfiOO- 
luvun  lopulla,  elivät  silloin  vielä  kivikaudessa, 
ainoana  kotieläimenä  koira.  Olivat  fetisien  pal- 
velijoita; ylijumala  Kumha.  Kesäasuntoina  oli- 
vat pylväitten  päälle  rakennetut  majat.  —  Luku- 
määrä suuresti  alenemassa;    1889  se  oli   4,029. 

E.  E.   K. 

Kamtsatka,  Koillis-Aasiasta  lounaaseen  Isoon 
valtamereen  pistävä  niemimaa,  263,530  km';  sen 
eteläisin  niemi  Lopatka  on  Antverpenin  leveys- 
a.steella.  Pituus  n.  1,100  km,  leveys  400  km, 
mantereeseen  yhdistävä  kannas  120  km.  Edus- 
talla iso  Karaginskin  saari.  Halki  suurimman 
osan  K:aa  kulkee  pituuslaakso  (virrat  Kamtsatka 
n.  .500  km  ja  Bystraja :  kuljettavia  samoin  kuin 
useimmat  muut  K:n  joista),  joka  jakaa  niemi- 
nnian  kahtia.  Länsiosan  rannikko  on  eheä,  alava, 
cisempänä  läntinen  vuoristojono  kohoaa  n.  1,000 
m:iin:  korkeammalle  nousevat  muutamat  tuli- 
vuoret (Tsoaien  3,050  m).    Itäisessä  vuorijonossa 


Avalbau  tulivuori  Pelfopavlovskiu  luuna. 

tulivuoret  esiintyvät  leimaa-antavina;  niitä  on 
K  :11a  kaikkiaan  n.  40  (näistä  ainoastaan  5  länti- 
sessä vuoristossa),  joista  12  toimivaa.  Mahtavin 
näistä  on  Kljutsevskaja  sopka  (4,916  m),  josta 
'/j  ainaisesti  lumipeitteinen.  Sen  tuhoisin  pur- 
kaus oli  1737.  Muita  toimivia  tulivuoria  ovat 
Seveljuts  (2,984  m),  Avatsa  (2,660  m)  y.  m.  Kor- 
kein on  sammunut  Itsinskaja  sopka  (5.076  m); 
muita  esim.  Kronotskaja,  jolla  K:n  suurin  järvi 
Kronotskoe  n.  2,000  km'.  Itäranta  on  silpoutu- 
nutta, lahtirikasta.  Ilmasto  alavilla  ranta.seu- 
duilla  vuoden  umpeen  koleaa,  usvaista,  mutta 
sisempänä  kesälämpö  korkea;  pohjoiseen  edetessä 
ilmasto  kylmenee  tuntuvasti.  Petropavlovskissa 
rannikolla  v:n  keskilämpö  on  +  2,s°  C,  elokuun 
-)- 14.8  C,  helmikuun  —  10°  C;  sisämaassa  on 
kesän  keskilämpö  -f-  17,»°  C.  Ikuisen  lumen  raja 
etelässä  on  1,500-1.700  m  korkealla.  Kasvullisuus 
on  yleensä  tavattoman  rehevä:  ruoho  kasvaa 
miehen  mittaiseksi.  Väririkkaat  .vrtit,  jättiläis- 
mäiset iSpirceai,  Heracleiim-  ja  Ängelica-'putket 
peittävät  alavat  maat.  Metsiä  on  runsaasti: 
lehtipuut  (koivu,  Betula  Ermani)  vallitsevat. 
Metsärajan  yläpuolella  alkaa  omituinen,  läpi- 
pääsemätön  pensaikko  „zlanets",  pohjoisessa 
tundra.  Kauttaaltaan  luonto  tekee  suurenmoisen 
kauniin  vaikutuksen.  Eläinkunnassa  ovat  edus- 
tettuina arvokkaat  turkis-  ja  petoeläimet.  Joissa 
ja  rannoilla  runsaasti  kaloja,  vars.  lohen.5Ukuisia. 
Sääsket  maanvaivana.  Asutus  tavattoman  har- 
vaa (1888  7.199):  alkuasukkaita  korjaakkoja  ja 
kamtsadaaleja.  maahanmuuttaneita  jakuutteja, 
tunguuseja  ja  venäläisiä.  Pääelinkeinot  kalas- 
tus ja  metsästys.  Poro  ja  koira  ovat  alkuperäi- 
set kotieläimet,  venäläiset  ovat  tuoneet  hevosen 
ja  lehmän.  Karjanhoidolle  toivotaan  vastedes 
hyvää  menestystä.  Viljalajeista  menestyy  hyvin 
ainoastaan  kaura.  Peruna  y.  m.  juurikasvit,  vi- 
hannekset j.  m.  s.  antavat  hyviä  satoja.  Vuo- 
rissa käyttämättöminä  kuparia,  rautamalmia, 
kivihiiltä,  rikkiä.  Alkuasukkaat  harjoittavat 
melko  taitavasti  kotiteollisuutta.  Teitä  puuttuu. 
Kuljetaan  poroilla  ja  koirilla.  —  K.  kuuluu 
Rannikkomaakuntaan.  Pääpaikka  P  e  t  r  o  p  a  v- 
1  o  V  s  k.  —  Ensimäisenä  eurooppalaisena  K:  aan 
saapui  joukkoineen  kasakka  Atlasov  (1697),  jonka 
jälkeen  maa  pian  oli  kukistettu.  E.  E.  K. 

Kamvertti  ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  j. 

KamySin  [-y'-],  piirikunnan  kaupunki  Sarato- 
vin kuvernementissa  Volgan  oik.  rannalla,  K. -joen 


173 


Kana— Kanaali 


174 


suussa;  16,264  as.  (1900).  Ruutiitien  päätekohta. 
.Sairaala,  10  kirkkoa,  joista  1  luteril.,  1  rooin.- 
katolil.,  reaalikoulu  y.  m.  Teollisuus  mitätön. 
Kauppa  vilkasta:  viedään  viljaa,  tuodaan  puu- 
tavaroita. • —  K.  sijaitsi  ensin  toisella  puolen 
K. -jokea,  perustettiin  (1668)  rosvojen  kurissa- 
pitoa  varten.  V:teen  17S0  oli  nykyiselle  pai- 
kalle siirretyn  kaupungin  nimi  Dmitriev.  —  K:n 
piiri.ssä  a.*uu  paljon  saks.  uutisasukkaita,  n.  40  %. 

E.  E.  K. 

Eana.  Tavallinen  talous-k.,  jonka  arvellaan 
polveutuvan  nykyään  vielä  Itä-Intiassa  villinä 
elävästil  b  a  n  k  i  v  a-k:s  t  a  (Gallus  ferrugineus  1. 
bankiva),  eroaa  muista  kanalinnuista  etupäässä 
omituisen,  päälaella  olevan  harjansa  ja  leuka- 
lielttojeusa  puolesta.  Harjamuotoja  erotetaan  7: 
pysty-,  kallistuva-,  lehti-,  sarvi-,  nystyrä-, 
ruusu-  ja  nap|)uharja.  Höyhenien,  harjan,  naa- 
man, silmien  ja  korvalehtien  väri,  helttojen 
pituus,  ruumiin  koko  ja  muoto,  jalkojen  kor- 
keus ja  väri  ja  varvasten  lukumäärä  ovat  mää- 
rääviä rotutunnusmerkkejä.  Nykyään  tunnetaan 
noin  61)  erilaista,  taloudellisesti  hyödyllistä  kana- 
rotua,  joista  meidän  maassamme  parhaiten  tun- 
nettuja ovat:  Leghorn  (uljasryhtinen,  verrat- 
tain solakkarakenteinen.  pysty-  ja  sileäharjainen, 
vaihtelevanvärinen,  meillä  valkeat  ja  peltopyyn- 
väriset  enin  suosittuja),  M  i  n  o  r  k  a  (edellisen 
näköinen,  mutta  harja  karheapintainen,  jalat 
korkeammat,  väri  valkea  t.  musta),  Plymouth 
Rock  (jykevärakenteinen,  höyhenpuku  kukolla 
ja  kanalla  samanlainen:  useimmin  tummanhar- 
maita, rivittäisiä  täpliä  valkean-tuhkanliarmaalla 
pohjalla,  siivet  aivan  pienet) ,  Ramelsloher 
(harjan  ja  silmien  välissä  kapea  rivi  harjas- 
maisia,  ylös  kääntyviä  untuvia,  joita  myös  har- 
vakseltaan isoissa  kasvoissa) ,  Fawerolle 
(leukaparta,  tuuheat  viikset  suupielissä,  2  taka- 
varvasta) ,  Rhode  Island  Reds  (höyhenpuku 
punaineu  paitsi  mustaa  pyrstöä),  Orpington 
(harja  1-kertainen  t.  ruusuharja,  siivet  pienet, 
kanalla  py.sty  harja,  pyrstö  lyhyt,  raskasraken- 
teisia),  Hondan  (2-kertainen  harja,  2  taka- 
varvasta) ,  XVyandotte  (kirkkaanpunainen 
ruusuharja).  Kotimainen  maatiaiskana  on  vielä 
jalostamattomassa  tilassa.  Erilaisten  taloudelli- 
sesti hyödyllisten  ominaisuuksiensa  puolesta  k:t 
jaetaan  3  pääryhmään:  keveihin,  keskinkertai- 
siin ja  raskasrotuisiin  k:hin.  Kevyt  rotuisten 
k:jen  joukossa  tavataan  parhaat  munijat  kuten 
Leghorn  ja  Jlinorka  kanat.  Keskinkertaisissa 
taasen  parhaat  lihakanat  kuten  Houdau,  Fawe- 
rolle,  Plymouth  Rock  ja  Wyandotte.  Raskasrotui- 
siin kuuluvat  suurikasvuiset  kanalajit,  joiden 
muuimiskyky  on  huono  ja  joiden  liha  on  karkea- 
syistä  ja  mautonta  niinkuin  Brahma  ja  Kochin 
kanoilla. 

Kananhoidon  kohottamiseksi  perustettiin 
Turkuun  1894  yhdi.stys  „Siipikarjanhoidon  ystä- 
vät", joka  työskenteli  v:teen  1909  Turun  lää- 
nissä, ja  jonka  työalue  1909  laajennettiin  koko 
maata  käsittäväksi.  Sen  ohjelmaan  otettiin  myös 
mehiläishoito  ja  inideksi  nimeksi  tuli  ..Suomen 
siipikarja-  ja  mehiläishoitoyhdistys  Turussa". 
Yhdistyk.sen  äänenkannattaja  „Siipikarjan-  ja 
niehiläishoitolehti"  ilmestyy  6  kert.  v:ssa.  Paitsi 
edellämainittuja  ovat  meillä  ..Martta-yhdistykset" 
työskennelleet  siipikarjanhoidon  hyväksi.  Näillä 
on   jo  munakauppakin   järjestetty   ajanmukaiselle 


kannalle.  Tähänastiset  tulokset  ovat  osoittaneet, 
että  kanaa  kohti  voidaan  v:ssa  ansaita  ke.ski- 
määrin  5  mk.  nettoa. 

Hyvin  viihtyäkseen  kana  tarvitsee  valoisan 
ja  lämpimän  huoneen.  Tämä  rakennetaan  mie- 
luimmin auringonpuoleiselle  mäen  rinteelle,  jossa 
on  kuivaperäineu  maa.  Kutakin  kanaa  varten 
on  laskettava  vähintään  '/j  m'  lattiapintaa.  Huo- 
neen korkeus  voi  vaihdella  l'/3-27a  m: n  välillä. 
Ikkunoiden  pinta-alaksi  lasketaan  '/lo  lattian 
pinta-alasta.  Missä  kanoja  ei  kesällä  voida  pitää 
vapaina,  aidataan  niille  kanalan  ympärille  niin 
suuri  piha,  että  kunkin  kanan  osalle  tulee  vä- 
hintään 10  m'.  Jos  kanahuonetta  ei  muuten 
voida  pitää  vähintään  +  6°  lämpöisenä,  rakenne- 
taan siihen  lämmityslaitos.  Lattialla  pidetään 
aina  vahva  kerros  turvepehkua  tahi  muita  kui- 
vikkeita, ja  seinät,  katto,  orret  y.  m.  pestään 
kalkkiliuvoksella  ainakin  keväällä  ja  syksyllä. 

Tarkastuspesien  avulla  nähdään,  montako  mu- 
naa kukin  kana  v:ssa  on  muninut.  Siito.star- 
koitukseen  käytetään  parhaitten  kanojen  munia. 
Tuoreet  munat  säilytetään  puhtaassa  ja  raittiissa 
paikassa  ja  lähetetään  kauppaan  vähintään  ker- 
ran viikossa. 

Kanan  ruuaksi  kelpaavat  keittiön  ja  maito- 
talouden jätteet,  liha,  hienonnetut  luut,  ^iVyJ., 
nokkoset,  apilaheinä  y.  m.  Ruoka  valmistetaan 
ravinnonpitoisuuteensa  nähden  siten,  että  täysi- 
kasvuinen n.  2  kg  painoinen  munijakana  saa  päi- 
vässä n.  135  gr  ruokaa,  jossa  on  13-15  gr  muna- 
valkuaisainetta,  4-5  gr  rasvaa  ja  40-50  gr  tärk- 
kelystä. Raitista  vettä,  simpukankuoria  tai  nuiuta 
kalkkiainetta  ja  kiven  tahi  posliinin  siruja  täy- 
tyy k  :11a  aina  olla  saatavana.  Ruoka-  ja  juoma- 
astiat  pidetään  puhtaina,  ks.  liitekuvaa  Kana- 
rotuja.  O.  A. 

Kanaali,  myös  Englannin  kanaali 
(engl.  EnijUsh  Channel,  ransk.  La  Manche,  saks. 
Der  Katral  1.  Ärmehneer,  lat.  ilare  Brifatmicuin) 
on  Ranskan  ja  Ison-Britannian  välillä  olevan 
Atlantin  valtameren  osan  nimi.  Se  on  verrattain 
myöhään  syntynyt:  kannas  K:ia  ja  Pohjanm.erta 
yhdistävän,  kapeimmalla  kohdallaan  33  km  le- 
veän, syvimmällä  kohdallaan  vain  57  m  olevan 
Calais'n-salmen  kohdalla  murtui  vasta  paleoliitti- 
kauden  ihmisen  saavuttua  Britanniaan.  K.  onkin 
matalaa,  syvyys  nousee  vasta  länsisuunnassa 
100  m:iin.  Pituus  on  550  km,  leveys  Ouessant- 
saaren  ja  Land's  Endin  välillä  156  km,  suurin 
syvyys  174  m,  keski.s_vvyys  86  ra.  Ranskan  puo- 
leinen rannikko  on,  lahtirikasta  ja  silpoutunutta 
Bretagnen  vuorirantaa  lukuunottamatta,  vaikea- 
pääsyinen.  paikoitellen  100  m  korkeaa  kalkki- 
kalliorantaa  (falaises)  kuten  Seinen  suun  itä- 
puolella ja  Calais'n-salmen  seuduilla,  paikoitel- 
len dyynirannikkoa.  Suuri  Coten^inin  niemimaa 
pistää  Bretagnen  pohjoispuolella  olevan  Norman- 
dian lahden  (jossa  Kanaali-saaret)  itäpuolella 
kauas  mereen;  sen  uloin  kärki  on  Cap  de  la 
Hague.  Itään  Cotentinistä  en  Seinen  lahti,  josta 
eteenkäsin  kaareva  Bassarelle  de  la  Somme. 
Englannin  vastakkaiset  rantaseudut  vastaavat 
geologisen  rakenteensa  puolesta  Ranskan  rantaa, 
mutta  siellä  on  runsaasti  erinomaisia  luonnon- 
.satamia  kuten  Plymouth-  ja  The  Solent-lahdet. 
Itäosassa  täälläkin,  samoinkuin  Ranskassa,  on 
suurenmoisia  keinotekoisia  satamia  (Dover).  — 
K:ssa  vaikuttaa  rantamuotoihin  tavattoman  voi- 


175 


Kanaali-saaret — Kanada 


17t) 


makns  viiorovesiliike,  joku  tullen  Atlaiitin- 
mereltii  ja  Pohjanmereltä  saa  aikaan  aina  15  m:n 
vaihtelun.  Cotentinin  länsirannalla  säännöllisissä 
oloissa  ti.i  m.  lIAvreu  satamassa  3,a  m.  —  K.  on 
maailman  vilkasliikkeisin  vesireitti.  Usein  rai- 
voavat myrskyt,  vars.  läntiset,  usva  ja  sala- 
karit aikaansaavat  taajaan  haaksirikkoja,  joiden 
uhkaa  vilkasliikkeisyys  suuresti  lisää.  Alajakoita 
ja   loistoja   on    n.   200.    kuuluisin    Eddystone. 

E.   E.   K. 

Kanaali-saaret  (engl.  Channel  Islarids)  1. 
Normandian  saaret.  Englannille  kuuluva 
saariryhmä  Englannin  kanaalissa  länsipuolella 
Cotcntin-nientä.  Ne  ovat  meren  mantereesta  ir- 
roittamia,  jyrkkärantaisia  ylätasankokappaleita. 
Suurimmat  ovat  Jersev,  Guernsey,  Alderney, 
Sark,  yhteensä  196  km'.  As.  95,618  (1901), 
englantilaismielisiä,  normandian  murretta,  rans- 
kaa ja  englantia  puhuvia,  rcformeerattua  oppia 
tunnustavia  ranskalaisia,  harjoittavat  maanvilje- 
lystä sekä  karjan-  ja  puutarhanhoitoa  (50,?  % 
peltomaata,  13,s  cj,  laidunta;  korkealle  kehitty- 
nyt meijeritalous,  kiitetty  lehmärotu),  joita  kaik- 
kia edistää  lauhkea  ilmasto  (tamniik.  keskilämpö 
+  6,1°  C,  elok.  +  16,«°  C) ;  tärkeitä  ovat  kalastus 
ja  merenkulku  (satama  St.  H^lier).  Kauppa  käy 
Englantiin;  vienti  26,5  milj.  mk.,  tuonti  27,6 
milj.  mk.  —  Saaret  jakaantuvat  kahteen  osaan 
(Jersey  sekä  Guernsey,  Alderney  y.  m.),  joita 
hallitsevat  kansan-edustajain  avulla  niiden  omien 
lakien  mukaan  kuvernöörit.  —  K.-saaret  ovat 
jätteitä  Englannin  1204  kadottamista  ranskalai- 
sista alueista.  E.  E.  E. 

Eanaanin-maa  (hepr.  'eres  k9na'an,  egypt. 
kan'natt,  Amarna-kirjeissä  kinah(h)i,  kinahni,  l:i- 
tmhna).  Raamatussa  israelilaisten  „Iuvatun  maan" 
1.  Pale-stiinan  nimityksenä  (1  Moos.  II3, ;  I25; 
2  Moos.  6,;  3  Moos.  14„;  4  Moos.  34,;  5  Moos. 
32„;  Jos.  5,j;  Tuom.  21,.;  Hes.  16„;  Ps.  105„ 
y.  m.).  Nimen  alkumerkitys  on  tuntematon;  sen 
maantieteellinen  käytäntö  ei  liioin  ole  tarkoin 
määrättävissä.  Alkuaan  se  lienee  osoittanut  mää- 
rätyn, Palestiinassa  asuvan  kansanheimon  aluetta; 
erikoise.sti  nimitettiin  Kanaaniksi  foinikialaisten 
hallitsemaa  rannikkoseutua  Karmel-vuoresta  poh- 
joiseen. Sittemmin  käytettiin  tätä  nimitystä, 
myö.skin  egyptiläisten  keskuudessa,  ylira.ilk;van 
Jordanin  länsipuolella  olevasta  maasta,  ks.  P  a- 
1  e  s  t  i  i  n  a.  Ar.  H. 

Kanada,  valtio-oikeudellisesti  The  Itominuyn 
of  Cnnnda,  on  laajin  kaikista  Englannin  alus- 
maista ja  käsittää  Pohjois-Ameriikan  pohjoisen 
osan,  lukuunottamatta  Alaskaa,  joka  kuuluu  Yh- 
dysvalloille, ja  Ne«'  Foundlandia  ja  Labradorin 
rannikkoa,  jotka  välittömästi  ovat  Englannin  hal- 
lituksen alaisia.  Eteläisin  kärki  on  Pelöen  saa- 
rella Erie-järvessä  41°47'  pohj.  lev.;  polijoisin, 
jos  arktiset  saaret  lasketaan  mukaan,  Kap  Colum- 
bia, 85°5'  pohj.  lev.  Itäisin  paikka  on  Kap  Char- 
les Quebecissa.  Raja  Alaskaa  vastaan  kulkee  en- 
sin suorana  viivana  141  pituusastetta  myöten, 
mutta  kääntj-y  Mount-Elias-vuoren  etel.äpuolella 
itäänpäin  niin,  että  kapea  Alaskaan  kuuluva 
rantakaistale  erottaa  K  :n  merestä  n.  54°  :een  pohj. 
lev.  saakka.  Eteläinen  raja  alkaa  lännessä  Van- 
couver-saaren eteläpuolelta  Juan-de-Fuca-salmesta 
ja  seuraa  ensin  49:ttä  leveysastetta,  kunnes  se 
Lake  of  the  Woodsin  kohdalla  kääntyj'  pohjoi.seen 
päin    seuraten    sen    pohjoista    rantaa.     Se   kulkee 


edelleen  pienempiä  vesistöjä  myöten  Vläjilrveen, 
lluroniin,  Erie-järveen  ja  Ontarioon;  täällä  se 
tekee  kaaren  pohjoiseen  päin  ja  päättyy  Atlanlin- 
mereen  Fundy-lahden  suulla. 

P  i  n  t  a-a  I  a  nuian  eri  maakunnissa  ja  alui-i.ssa 
sekä  väkiluku  1901  nähdään  seuraavasta  taulusta. 
(Väeulasku  tapahtuu  joka  10 :s  vuosi  paitsi  kol- 
messa maakunnassa  joka  5:s.  Näissä  oli  asukas- 
luku 1906:  Manitobassa  305,688,  Saskatchowa- 
nissa  257,763  ja  Albertassa  185,412.) 


Ci n  ta  ala 

.\sukasUiki 

Mnakunoat. 

km-'. 

lUUl. 

Pilllkaup. 

Ontario 

577,200 

2,182,947 

Toronto 

Quebec 

892,600 

1,648,898 

Quebec 

Nova    Scotia 

55,500 

459,574 

Halifax 

New  Brunswick     72,500 

331,120  Fredericton 

Prince   Edward 

Island 

5,600 

103,259 

Charlottentown 

Manitoba 

191,100 

255,211 

\Vinnipeg 

British    Co- 

lumbia 

965,100 

178,657 

Victoria 

Saskatchewan 

651,600 

91,460 

Regina 

Alberta 

659,200 

72,841 

Edmonton 

.\lueet. 

Keewatin 

1,343,000 

8,800 

Vukon 

510,100 

27,219 

Dawson   City 

Mackeuzie 

1,456,000 

5,216 

Ungava 

919,000 

5,113 

Franklin  (Ark 

tiset  saaret) 

1,360,000 

The  Dominion  9,658,500  5,371,315  Ottawa 

V.  1909  (31  p.  maalisk.)  arvioitiin  koko  maan 
asukasluvun   olevan   7,185,000   henkeä. 

K.  on  siis  pinta-alaltaan  lähes  niin  suuri  kuin 
koko  Eurooppa,  mutta  asukasluku  ainoastaan  n. 
2 '/a  kertaa  Suomen.  Syntyperäisiä  kanadalaisia 
oli  1901  87  %  koko  väestöstä.  Englannin  alamai- 
sia syntymästään  saakka  94,34  %,  muut  5,«9  % 
olivat   muukalaisia.   Intiaaneja   oli    1907    110,345. 

Pinnanmuodostus.  Ison  valtameren  ran- 
nikon suuntaisesti  kulkevat  Kalliovuoret  1.  Rocky 
Mountains  tekevät  maan  läntisen  osan  vuori- 
maaksi. Suurimpaan  korkeuteensa  vuoret  nou.^e- 
vat  52°20'  pohj.  lev.  Lännessä  J'htyy  niihin  Bri- 
tish Columbian  ylänkö  runsaine  vesistöineen. 
Lounaisosassa  on  Kalliovuorten  rinnakkais-vuori- 
jonoja,  kuten  Gold-  ja  Selkirkrange.  Columbia-  ja 
Fraser-joki  muodostavat  syviä  laaksoja  niitten  vä- 
lille. Ylängön  länsirajan  muodostavat  Coa.^trange- 
vuoret,  jotka  rinnakkaisjonoineen  ulottuvat  ran- 
nikolle saakka  jatkuen  vielä  saarille,  joista  suu- 
rin on  Vancouver.  Itäänpäin  vuorimaa  laskeutuu 
vähitellen,  kunnes  se  yhtyy  äärettömään  alankoon, 
joka  ulottuu  Pohjoiseen  jäämereen  ja  Atlantin- 
niereen.  Vuoria  tiiliä  alueella  ei  ole  muualla  kuin 
St.  Lawrence-joen  yläjuoksun  varrella,  johon  Ap- 
palakit  (ks.  t.)  ulottuvat;  matalat  harjanteet  ovat 
vedenjakajina.  K:n  alangon  jakaa  sarja  suuria 
järviä,  alkaen  suurista  järvistä  Suureeu  Karhu- 
järveen  saakka,  kahteen  maanlaadultaan  hyvin 
erilaiseen  alueeseen.  Idässä  on  maaperä  vanlioja 
kiteisiä  vuorilajeja;  siinä  on  lukematon  määrä 
suurempia  ja  pienempiä  vesistöjä;  maanlaatu  on 
ylf  ensä  hedelmätöntä.  Paikoittain  etelässä  on  jyrk- 
kiä reunavuoria,  samoin  ovat  myös  Labradorin 
kaakkois-   ja   koillisrannikot   jyrkkärantaisia.   — 


I 


Kanada 


178 


Kanadan  rannikkovuoristoa  British  Colombiassa. 


Alamaan  läntistä  osaa  peittävät  kerrostuneet 
maa-lajit,  joten  maanlaatu  on  hedelmällistä  ja 
vehnänviljelykselle  hyvin  soveltuvaa.  Jletalleja 
on  sekä  itäisissä  että  läntisissä  vuorissa,  Nova 
Scotiassa  on  paleozooisia  kivihiilikerroksia,  Alber- 
tassa  ja  Vancouverissa  mesozooisia,  Ontariossa 
vuoriöljy-  ja  suolalähteitä  ja  Quebecissä  apatiit- 
tia  ja  asbestia.  Kivihiilialueen  lasketaan  oiev.in 
n.  170.000  km». 

Järvet  ja  joet.  .K.  on  maailman  järvi-  ja 
vesirikkain  maa.  ja  kun  vedenjakajat  ovat  mata- 
lia, on  liikenne  eri  vesistöjen  välillä  yleensä 
helppo  pienille  aluksille.  Isommille  aluksille  tuot- 
tavat monet  kosket  suuria  esteitä.  Suurimmat  jär- 
vet ovat  suuret  K:n  järvet,  jotka  osaksi  kuuluvat 
K:aan.  Isoja  ovat  myös  Winnipeg,  Reindeer-  ja 
Athabasca-järvet.  Iso  Orjajärvi  ja  Iso  Karhujärvi. 
Lukemattomia  pienempiä  järviä  on  etenkin  Bri- 
tish Columbian  ylängöllä.  Joista  on  tärkein  St 
Lawrence,  joka  kanavoituna  muodostaa  liike- 
väylän  Atlantin  ja  suurten  järvien  välillä.  Laa- 
jojen seutujen  vesitienä  on  Saskatche\van,  joka 
virtaa  W"innipegosis-järven  kautta  Wintiipeg-jär- 
veen,  josta  Nelson-joki  johtaa  vedet  Hudsonin- 
lahteen :  4,426  km  pitkä  Mackenzie-joki  laskee  Poh- 
joiseen jäämereen,  Fraser-jokl  virtaa  British  Co- 
lumbian läpi  ja  laskee  Isoon  valtamereen.  Useita 
pienempiä  jokia  laskee  Hudsonin-lahteen,  mutta 
niiden  merkitys  on  vähäinen,  kun  Hudsonin-lahti 
suuren  osan  v^lotta  on  ajojäiden  vallassa. 

Ilmanala.  Sellaisessa  maassa  kuin  K:ssa, 
joka  ulottuu  42°  pohj.  lev.  arktisiin  seutuihin  ja 
joka  on  kolmen  valtameren  rannalla,  ovat  ilman- 
alan vaihdokset  luonnollisesti  hyvin  suuret.  Atlan- 
tin ja  Ison  valtameren  rannikoilla  ilmanala  on 
verrattavissa  läntisen  Euroopan  ilmanalaan;  Bri- 
tish Columbian  lounaisosassa  melkein  samanlai- 
nen kuin  Etelä-Englannissa.  Sisämaassa  vallitsee 
enimmäkseen  tyypillinen  mannerilmasto.  Etelässä 
kesä  alkaa  toukokuun  keskivaiheilla,  pohjoisessa 
Karhujärven  tienoilla  heinäkuussa.  Harvat  vil- 
jelyskasvit menestyvät  Hudsou-alueella  ja  Labra- 
dorilla.  Jlonen  pohjoisraja  kulkeekin  K:n  kautta. 
Verrattain  laajalla,  n.  1,5  milj.  km-:n  alueella 
vehnä  tuleentuu  hyvin,  ja  ohra  paljoa  laajemmalla. 


Maissi  ja  ameriikkalainen  viiniköynnös  menesty- 
vät ainoastaan  eteläisessä  Ontariossa.  Havupuut 
menestyvät  hyvin  ja  ovat  kauan  olleet  maan  tär- 
keimpiä vientitavaroita. 

V  ä  e  s  t  ö.  Kanadan  asukasluku  on  viimeisten 
vuosikymmenien  kuluessa  verrattain  runsaasti 
lisääntynyt  kasvavan  siirtolaisuuden  kautta.  Vv. 
1007-10  on  maahan  muuttanut  719,020  lienkeä. 
Suurimman  lisäyksen  ovat  saaneet  luoteiset  seu- 
dut, sen  jälkeen  kuin  maanviljelystä  on  ruvettu 
niissä  harjoittamaan.  Kansallisuudeltaan  oli  1901 
väestöstä  57.1  %  brittiläisiä,  30,;  %  ranskalaisia, 
5,8  %  saksalaisia,  2,7  %  muita  eurooppalaisia, 
2,4  %  intiaaneja  ja  sekarotuisia,  0,j  %  kiinalaisia 
ja  1  %  muita  kansallisuuksia.  Arktisilla  ranni- 
koilla elää  n.  5,000  eskimolaista.  —  Mitään  valtio- 
kirkkoa ei  maassa  ole.  Väestöstä  oli  1901  57  % 
protestantteja  (eri  lahkoja),  41.5  %  katolLsia, 
0,3  %  oli  juutalaisia.  Joka  maakunnalla  on  yli- 
opistonsa, muutamilla  useampiakin,  yhteensä  18; 
niis.sä  opettajia  n.  500  ja  ylioppilaita  n.  9,000. 
Sitäpaitsi  on  40  ylempää  ..college"  opistoa,  jotka 
valmistavat  yliopistotutkintoihin.  Korkeampia 
kouluja  (high  ja  superior  schools)  ja  kansakou- 
luja fpubiic  schools)  oli  1908-09  22.760,  niiden 
oppilasluku  1.162,994.  Niiden  aiheuttamat  kus- 
tannukset olivat  134,8  milj.  mk.  Koulunkäynti 
on  enemmän  tai  vähemmän  pakollinen,  mutta  la- 
keja ei  tässä  suhteessa  aina  tarkoin  sovelluteta. 
Ontariossa,  Quebecissä,  Albertassa  ja  Saskatche- 
wanissa  on  eri  kouluja  katolisia  varten:  muissa 
maakunnissa  koulut  ovat  tunnustuksettomia. 

Elinkeinot.  Pääelinkeinoja  '  K  :ssa  ovat 
maanviljelys  ja  karjanhoito,  kalastus,  metsän- 
pitely,  kaivostyö  ja  metsästys.  Sato  tuotti  1910 
4,055,5  tuh.  tonnia  vehnää,  39  rukiita,  976.ii  ohraa, 
5,293,»  kauroja,  2.015,s  perunoita.  Sluita  tärkeitä 
viljelyskasveja  ovat  maissi,  herneet  ja  pavut,  so- 
kerijuurikkaat ja  muut  juurikasvit,  tattari  sekä 
tupakka,  viiniköynnös  ja  omenapuu  Ontariossa. 
Karjaa  pidettiin  1910  2,s  milj.  hevosta,  7,i  milj. 
nautaa,  2,75  milj.  sikaa,  2,«  milj.  lamma.sta.  Sa- 
moin kuin  maanviljelys  on  karjanhoitokin  vii- 
meisten vuosikymmenien  kuluessa  suuresti  kehit- 
tynrt.    V.    1909-10   vietiin   maasta   90.430   tounia 


179 


Kanada 


180 


Kanadan  rannikkuvuoristoa  Ison  Taltameren  rannalla. 

juustoa  ja  2,309  toimia  voita.  —  Kalastuksen  tuo- 
t.innou  arvo  v.  1908  oli  130  milj.  mk.  Eivimiiiän 
tuottaa  kalastus  Nova  Scotiassa  (n.  43  milj.  mk.) 
British  Columbiassa  (n.  34  milj.  mk.)  New  Bruns- 
\vickissa,  Quebecissa.  Ontariossa.  Prince  Ed^rard 
Islandissa.  Tärkeimmät  kalastuksen  antimet  ovat 
turska,  lohi.  silli,  hummeri  ja  makrilli. 

K:n  metsien  arvioidaan  peittävän  n.  2.i«  milj. 
km'.  Suurimmat  metsäalueet  ovat  British  Colum- 
biassa (n.  34  %  koko  metsäalueesta) ,  luoteisissa 
maakunnissa,  alueissa  (n.  33  %)  ja  Quebecissä 
(n.  22»;^).  Vuoritj'ön  tuotannon  arvo  oli  1909 
480  milj.  mk.   Tärkeimmät  tuotteet  ovat  kivihiili, 

1909  9,4   milj.  tonnia,  arvoltaan   130, s   milj.   mk., 

1910  11,«  milj.  tonnia,  kupari  25,700  tonnia,  nik- 
keli 50,s  milj.  mk.,  hopea  867,141  kg,  arvoltaan 
7C.:  milj.  mk.,  kulta  14.730  kg,  arvoltaan  S2,s 
m.ilj.  mk.,  lyijy  10,»  milj.  mk.,  rauta  0,a  milj. 
tonnia,  51  milj.  mk.  Asbe.stia  saatiin  12,»  milj. 
mk:n  arvosta  ja  vuoriöljyä  n.  3  milj.  mk.  Apa- 
tiitiu  tuotanto  oli  1890-luvulla  huomattava  (1891 
32  tuh.  tonnia),  mutta  on  sen  jälkeen  suuresti 
vähentynyt.  —  Teollisuus  on  kehittynyt  va.sta 
viimeisten  vuosikymmenien  kuluessa;  sitä  on  koe- 
tettu edistää  korkeilla  suojelustulleilla,  etenkin 
Yhdysvaltoja  vastaan.  V.  1891  työskenteli  teol- 
lisuudessa 367,496  henkilöä,  190.5  765,060.  Tär- 
keimmät teollisuudet  ovat  mylly-,  puu-,  nahka-  ja 
paperiteollisuus.  Kutomateollisuus  on  myös  ke- 
hittynyt. V.  1901  oli  puuvillakehrien  lukumäärä 
640.000,   1910  855,293. 

K:n  vientiä  ja  sen  kehity.stä  viime  vuosina 
valaisee  seuraava  taulu,  jossa  otetaan  huomioon 
tärkeimmät  vientitavararyhmät. 


1904-0 
Maan  vii  jelystuot- 

teet 
Karja  ja  sen  tuot- 
teet 338 
Teollisuustuotteet  262.« 
Vuorityön   tuotteet  170.8 
Kalastuk.sen     „  59,» 
Metsän              „  27,? 


1909-10 


160,1  milj.  mk.  4,706  milj.  Pik. 


228 

373,8 

192,j 

83,4 

47,. 


Koko  vienti  1910  nousi  1,442,»  milj.  mk:aan. 
Tärkeimmiit  tuontitavarat  ovat  teollisuustuotteet, 
kivihiili,  raaka-aineet  ja  siirtomaantavarat.  Tuon- 
nin kokonaisarvo  oli  1910  1,910  milj.  mk.  K:n 
ulkomaankauppa  oli  1909  1,9  %  koko  maailman 
kaupasta.  Tärkeimmät  kauppasatamat  ovat  Mont- 
real, Toronto,  Halifax,  Quebec,  St.  John,  Ottawa 


ja  Vancouver.  —  Kauppalaivastoon  kuului  1909 
4.541  purjealusta  ja  3,227  höyrjiaivaa ;  näihin 
lukuihin  sisältyvät  myös  sekä  joki-  ja  knnava- 
että  rannikkoaluk.set.  —  Yhteenlaskettu  toniiiluku 
on  718,553. 

Rautatieverkko  on  asukaslukuun  verrat- 
tuna hyvin  kehittynyt.  V.  1909  oli  39,877  km  rauta- 
teitä eli  n.  C  km  1,000  asukasta  kohti.  Tärkein 
rata  on  K:n  paeific-rata  (4,675  km),  joka  alkaen 
Montrealista  päättyy  Ison  valtameren  rannalla 
Vancouverissa.  Sillä  on.  paitsi  merkitystänsä  K :n 
liikkeelle,  suuri  merkitys  maailman  liikenteelle, 
sen  päätepisteistä  kun  alkavat  Englantiin,-  Aust- 
raaliaan  ja  Aasiaan  johtavat  höyrylaivalinjat.  — 
Sähkölennätinlinjojen  pituus  oli  1909  56,820  km. 
Langattomia  lennätinasemia  oli  1911  46. 

K:n  tulo-  ja  menoarvio  vuodelta  1908-09  päät- 
tyi 454,4  milj.  mk:aan  tuloja  ja  448.9  milj.  mk  :aan 
menoja.  Maan  valtiovelka,  joka  suurimmaksi 
osaksi  on  syntynyt  rautateiden,  kanavien  y.  m. 
yleisten  töiden  aikaansaamiseksi,  oli  1910  1,739 
milj.  mk. 

Rahana  on  Yhdysvaltain  dollari  =  100  cenliä. 
Aikaisemmin  K.  ei  lyönyt  kultarahoja,  mutta 
1908  perustettiin  Ottawaan  rahapaja,  ja  =!en  jäl- 
keen on  siellä  lyöt.y  sekä  kulta-  (englantilaisia 
sovereigns)  että  hopea-  ja  pronssirahoja.  1  sove- 
reign  =  4,a«-/j  dollaria.  Mitat  ja  painot  ovat  .sa- 
mat kuin  Englannissa,  sentneri  ja  tonni  kuiten- 
kin   samansuuruiset   kuin    Yhdysvalloissa. 

Valtiomuoto  on  muodostunut  osaksi  emä- 
maan, osaksi  Yhdysvaltojen  valtiomuodon  mu- 
kaan. Toimeenpanovalta  on  Englannin  kuningasta 
edustavan  kenraalikuvernöörin  ja  15  ministerin 
muodostaman  neuvoston  (King's  privy  conncil  for 
Canada)  käsissä.  Lakiasäätävä  valta  on  liitto- 
parlamentilla,  jonka  muodostavat  senaatti  ja  ali- 
huone.  Senaatissa,  jonka  jäsenet  kenraalikuver- 
nööri privj'  councilin  ehdotuksesta  nimittää  elin- 
ajaksi, on  nyt  (1911)  87  jäsentä.  Senaattorien 
tulee  olla  vähintään  30  vuoden  ikäisiä  syntyperäi- 
siä tahi  kausalaistettuja  kanadalaisia,  samalla 
kuin  heidän  tulee  asua  ja  omistaa  vähintään 
4,000  dollarin  arvoinen  omaisuus  siinä  maakun- 
nassa, jota  tulevat  edustamaan.  Alahuone  on 
kansan  valitsema  5  vuodeksi  kerrallaan,  niin  että 
Quebecilla  aina  tulee  olla  65  edustajaa,  muilla 
suhteellisesti  siihen  asukashikusuhteiden  perustuk- 
sella. Nykyään  (1911)  on  alahuoneessa  211  jä- 
sentä. Vaalioikeus  on  jokaisella  miehellä,  joka  on 
tä.vttänyt  21  vuotta  ja  omistaa  määrätyn,  150-300 
dollarin  arvoisen  omaisuuden,  tahi  jolla  on  300 
dollarin  vuositulot,  tahi  jonka  isän  varallisuus 
on  niin  suuri,  että  se  antaa  vaalioikeuden  sekä 
isälle  että  pojalle.    Alueissa  ei   ole  sensusta. 

Kullakin  maakunnalla  on  oma  parlamenttijsa 
ja  oma  liallintonsa,  jonka  johdossa  on  licitie- 
nant-governor,  jonka  kenraalikuvernööri  nimit- 
tää. Quebecissa  ja  Nova  Scotiassa  on  eduskunta 
kaksikamarinen,  muissa  maakunnissa  yksikama- 
rinen.  Maakuntien  suhde  liittoon  on  jotakuinkin 
sama  kuin  valtioiden  Yhdysvalloissa.  Ottaxi-assa 
on  maan  korkein  tuomioistuin.  Maakunnat  jär- 
jestävät tuomioistuimensa,  mutta  liiltohallitus 
nimittää  ja  palkkaa  tuomarit.  Poliisivirkimiehet 
ja  rauhantuomarit  ovat  maakuntahallitusten  ni- 
mitettäviä. 

K.  on  jaettu  13  sotilasalueeseen.  Kaikki  K:n 
miehiset    kansalaiset    kuuluvat    18-60    ikävuosien 


181 


Kanada-balsami — Kanadan-järvet 


lg2 


vfilillä  nostoväkeen.  Sen  muodostavat  vakinai- 
set, jotka  palvelevat  3  vuotta,  ja  varaväki,  josta 
vuosittain  45,000  miestä  kutsutaan  8-16  päivää 
kestäviin  harjoituksiin.  ..Vakinainen"  nostov.-iki 
.lii  1910  59,000  miestä.  Sotalaivastossa  oli  1910 
kaksi   sotalaivaa. 

Historia.  Islantilaisten  satujen  mukaan  löy- 
sivät Bjarne  Ilerjulfsson  ja  Leit  Eriksson  n.  v:n 
1000  seudiiis.sa  j.  Kr.  K;n  rannikot,  luultavasti 
nyk.  Nova  Scotian,  jolle  maalle  antoivat  nimen 
V  i  n  1  a  n  d.  Löydöllä  ei  kuitenkaan  ollut  mitään 
käytännöllisiä  seurauksia.  Vasta  löytöretkien 
aikakaudella  K.  tuli  tunnetuksi  Giovanni  Caboton 
ja  portugalilaisten  Miguel  ja  Gaspar  Corterealin 
matkojen  kautta.  Kanadan  varsinainen  löytäjä 
on  kuitenkin  ransk.  Jacques  Cartier,  joka 
matkojensa  (1534-43)  ja  tarmokkaan  toimintansa 
kautta  perusti  Ranskan  vallan  Pohjois-Amerii- 
kassa.  Hän  koetti  hoiJcutella  siirtolaisia  Euroo- 
pasta, lähinnä  Ranskasta,  K:aan,  mutta  ?asta  n. 
60  vuotta  myöhemmin  suurempi  siirtol.iisuus 
saa  alkunsa.  Silloin  K:n  ensimäinen  Kuver- 
nööri, Samuel  de  Champlain,  1608  perusti  Que- 
becin kaupungin,  joka  sittemmin  pysyi  Ranskan 
vallan  ja  ranskalaisen  sivistyksen  keskuksena 
maassa.  Henrik  IV  ja  Richelieu  suosivat  uutta 
siirtomaata,  ja  1628  ryhtyi  monopolikauppa.seura 
toimimaan  siellä.  Riitaisuudet  alkuasukasten, 
etenkin  irokeesi-intiaanien  kanssa  kuitenkin  stiu- 
resti  ehkäisivät  siirtomaan  kehitystä,  samoin 
kuin  näihin  aikoihin  alkavat  kinastukset  englan- 
tilaisten kanssa.  Pääelinkeinona  oli  kauppa, 
maanviljelys  edistyi  vain  hitaasti.  Jesuiitoilla 
oli  suuri  vaikutusvalta  maan  hallitukseen,  ja  he 
pitivät  enemmän  silmällä  alkuasukasten  kään- 
nyttämi.stä  kuin  maan  aineellista  kehitystä.  V. 
1663  K.  asetettiin  Ranskan  Länsi-Intian  hallin- 
non alaiseksi,  mutta  1674  Colbert  antoi  sille  oraan 
hallituksen,  jonka  muodostivat  kuvernööri,  kir- 
kon korkein  edustaja  ja  neljä  aatelista  neuvos- 
miestä.  Hallinnon  henki  oli  jyrkästi  kirkollinen, 
katolisuus  yksinvallitseva  ja  yhteiskunnalliset 
olot  jäljittelivät  Ranskan  oloja.  Suhde  Englan- 
tiin kävi  yhä  kireämmäksi,  ja  vihdoin  Ranska 
pitkällisten  sotien  jälkeen  1713  luovutti  Englan- 
nille New  Foundlandin  (Terre-Neuve),  Nova  Sco- 
tian (Acadian)  ja  Hudson-bay-maat.  Seitsenvuo- 
tisen sodan  aikana  Wolfen  voitto  Quebecin  luona 
1759  ja  Jlontrealin  antautuminen  1760  mursivat 
Ranskan  vallan  Kanadassa,  ja  Pariisin  r^uha.ssa 
1763  Englanti  sai  koko  maan;  Ranskalle  jäi  vain 
2  pientä  saarta.  St.  Pierre  ja  Miquelon. 

Ensimäisen  vuosikymmenen  ajalla  1763 :n  jäl- 
keen oli  paljon  riitoja  ..vanhojen  alamai.sten" (eng- 
lantilaisten) ja  , .uusien  alamaisten"  (ranska- 
laisten) välillä.  Edelliset  tahtoivat  sulkea  kato- 
lilaiset pois  kaikista  viroista  ja  muuttaa  olot 
englantilai.sten  kaltaisiksi.  N.  s.  „Q,uebec  act", 
1774.  rauhoitti  mieliä;  sen  kautta  ranskalainen 
siviililaki  edelleen  jäi  voimaan.  Englannin  rikos- 
laki otettiin  käytäntöön,  katolisen  kirkon  oikeu- 
det kymmenyksiin  y.  m.  tunnustettiin  ja  katoli- 
laiset pääsivät  virkoihin.  Vanhempien  siirtokun- 
tien vapaustaistelun  aikana  K.  pysyi  uskollisena 
Englannille.  Sodan  päätyttyä  siirtyi  n.  35,000 
pakenevaa  „lojalistia"  Yhdysvalloista  K: aan  aset- 
tuen Uuteen  Skotlantiin,  New  Brunswiekiin  ja 
nyk.  Ontarioon.  Lisääntynyt  eugl.  väestö  vaikutti 
sen,  että  1791  maa  ,. Canada  act"illa  jaettiin  kah- 


teen alueeseen,  Ala-Kanadaan  1.  Quebeciin  ja 
Ylä-Kanadaan  1.  Ontarioon.  Edellisessä  olivat 
ranskalaiset,  jälkimäisessä  englantilaiset  enem- 
mistönä. Kumpikin  alue  sai  eduskuntansa  (as- 
sembly),  ylähuoneensa  (council)  ja  kuvernöörinsä. 
Mielivaltainen  hallitus,  ranskalaisten  syrjäyttä- 
minen, raha-asiain  huono  hoito  ja  Englannin  par- 
lamentin välinpitiimättömyys  kaikista  valituk- 
sista sai  aikaan,  että  Ala-Kanadan  eduskunta 
1836  kieltäytyi  myöntämästä  veroja  pitemmäksi 
aikaa  kuin  6  kuukaudeksi  vaatien  toimistaan  vas- 
tuunalaisia ministerejä.  Samaa  vaativat  myös 
Ylä-Kanadan  demokraatit.  Sekä  Ala-  että  Ylä- 
Kanadassa  syntyi  kapina,  joka  kuitenkin  hel- 
posti tukahutettiin.  Englannin  hallituksen  lä- 
hettämän lordi  Durhamin  viisaan  ja  maltillisen 
toiminnan  kautta  rauhoittuivat  mielet  ja  „Keu- 
nion  act"  1840  järjesti  olot  uudella  tavalla.  Ylä 
ja  Ala-K.  yhdistettiin,  ja  ne  saivat  yhteisen  par- 
lamentin, vastuunalaiset  ministerit  ja  omat  maa- 
kuntapäivät paikallisia  asioita  varten.  K.  tuli 
täten  Englannin  ensimäiseksi  siirtomaaksi,  jossa 
parlamentaarinen  itsehallinto  toteutettiin. 

Lähimpinä  vuosikymmeninä  maa  kehittyi  no- 
peasti, uudistuksia  pantiin  toimeen  (feodaali- 
järje.stelmä  poistettiin),  asukasluku  lisääntyi, 
kauppa  ja  teollisuus  edistyivät  suuresti.  Pääkau- 
pungiksi kuningatar  Victoria  1857  määräsi  mo- 
lempien alueiden  rajalla  olevan  Ottawan.  Vähitel- 
len muutkin  Pohjois-Ameriikan  siirtokunnat  sai- 
vat itsehallinnon  ja  liittyivät  Kanadaan,  ja  1867 
syntyi  Dominion  of  Canada,  käsittäen  aluk-i  Que- 
becin, Ontarion.  Nova  Scotian  ja  New  Bruns- 
wickin.  V.  1869  uusi  valtioliitto  oston  kautta 
hankki  Hudson-bay-kauppaseuran  maat  ja  niistä 
muodostettiin  Manitoba  ja  Luoteisterritorit.  V. 
1871  liittyi  British  Columbia  ja  1873  Prince  Ed- 
ward Island  valtioliittoon.  Maakunnat  Alberta 
ja  Saskatchewan  on  muodostettu  alueista  Alberta, 
Athabaska,  Assiniboia  ja  Saskatchewan  ja  otet- 
tiin ne  maakuntina  liittoon  1  p.  syysk.  1905. 
Yhdysvaltain  kanssa  sattuneet  raja-  ja  kauppa- 
riidat on  ratkaistu  sovinto-oikeuden  kautta. 
V.  1903  ratkaistiin  viimeinen  rajariita,  kun  raja 
British  Columbian  ja  Alaskan  välillä  järjestet- 
tiin. —  Useampaan  kertaan  on  herätetty  kysy- 
mys Kanadan  liittymisestä  Yhdysvaltoihin,  mutta 
ajatus  ei  ole  saanut  suurempaa  kannatusta.  Päin- 
vastoin on  brittiläisellä  imperialismilla  suuri 
kannatus  Kanadassa.  Viimeiset  parlamenttivaa- 
lit (1911),  jolloin  vanhoillinen  puolue  voitti, 
osoittaa  sen  selvästi.  A.  R.   B. 

Kanada-balsami  ks.  K  a  n  a  d  a-p  a  1  s  a  m  i. 

Kanadalainen  vesirutto  ks.  H  e  1  o  d  e  a  c  a- 
n  a  d  e  n  s  i  s. 

Kanadan-Mrvi  ks.  Hirvieläimet. 

Kanadan-järvet,  viisi  suurta  (yht.  247,000 
km-)  järveä  Kanadan  ja  Yhdysvaltojen  rajalla 
(paitsi  Michigania,  joka  kokonaan  on  Yhdys- 
valtain alueella),  ovat  kaikki  yhteydessä  tois- 
tensa kanssa.  Läntisin  on  Yläjärvi  (182  m 
yi.  merenp.)  joka  St  Mary-joen  kautta  laskte 
H  u  r  o  n-j  ä  r  v  e  e  n,  joka  taas  länsipäässään  on 
yhteydessä  Michigan-järven  kanssa.  Huron- 
järveen  kertynyt  vesi  virtaa  St  Clair-jokea 
samannimiseen  pieneen  järveen,  ja  siitä  Detroit- 
virtaa  m.vöten  Erie-järveen  (175  m  yi. 
merenp.),  josta  Niagaran  putouksen  kautta  vesi 
joutuu  O  n  t  a  r  i  o-j  ä  r  v  e  e  n  (71  m  yi.  merenp.) ; 


IbS 


Kanadan-kaura— Kanarianheinä 


184 


täiiltu  St  Lnwrence-joki  laskee  Atlanttiin.  Kana- 
vien avulla  K.  ovat  tulleet  erittäin  tärkeiksi 
ympäröivien  maiden  liikenteelle.  E.  E.   I\. 

Kanadan-kaura  ks.  Kaura. 

Kanadan-kuusi  ks.  Kuusi. 

Kanadan-piikkisika  ks.  U  r  s  o. 

Kanada-palsami  pohj.-ameriikkalaisesta  Abies 
balsamca  kuusesta  y.  m.  havupuista,  esim.  Piiiiis 
Frascrista.  ja  Ahics  canadcnsikscsta  saatu  pal- 
sami. Sitä  kootaan  etenkin  Quebecin  provin.s.sissa 
La«-rence-vuorilla  puiden  kylkeen  nousevista 
pihka  rakkuloista.  K.  on  tuoreena  väritöntä,  kel- 
lastuu ja  sakenee  vanhemmiten  pysyen  kuitenkin 
kirkkaana.  Haju  miellyttävän  palsamimainen, 
maku  aromaattinen,  samalla  katkera.  Ominais- 
paino 14,1°  :ssa  0.»»8«.  Vahvan  valontaittokykynsä 
vuoksi  sitä  käytetään  mikroskooppisten  valmis- 
teiden säilyttämiseen  lasien  välissä,  lääketieteel- 
lisiin tarkoituksiin  ja  kollodiumin  valmistukseen. 

J.  A.  \y. 

Kanadoli,  kanadalaisen  vuoriöljyn  haihtuvin 
osa,  kiehumap.  alle  60°.  K: ia  käytetään  paljon 
liuottimena,  m.  m.  rasvan  uuttamiseen  erinäi- 
sistä  siemenlajeista.  (S.   V.   U.) 

Kanahaukka  ks.  Haukat. 

Kanahka  ks.  Z  o  o  g  1  cc  a. 

Kanajärvi,  Emanuel  (1801-68),  talonpoika, 
kirjainkeräilijä.  Poikasena  hän  oppi  äidiltään 
lukemaan  ja  hiukan  varttuneempana  hän  opet- 
teli itse  kirjoittamaan.  Tyydyttääkseen  herän- 
nj^ttä  lukuhaluaan  hän  vähitellen  hankki  itsel- 
leen oman  kirjaston,  ja  varsinkin  kasvoi  hänen 
keräilyintonsa  sitten  kuin  tunnettu  kirjainkeräi- 
lijä Matti  Pohto  (ks.  t.)  kävi  hänen  kotipitä- 
jässään Kalvolassa  ja  piti  asuntoa  hänen  kodis- 
saan. Hänen  kirjastostaan,  joka  kuitenkin  on  ai- 
nakin osaksi  Pohdon  keräämä,  tavattiin  sittem- 
min useita  varsin  harvinaisia  ja  arvokkaita  suo- 
menkielisiä kirjoja;  n.  650  nidettä  sisältävänä 
se  ostettiin  1908  Yliopiston  suomalaisen  seminaa- 
rin omaksi.  K.  oli  samalla  etevä  maanviljelijä,  oli 
o.sallisena  kotipitäjänsä  yhteisissä  pyrinnöissä, 
vieläpä  oli  valittuna  eräihin  yleisempiinkin  luot- 
tamustoimiin (m.  m.  Suomen  pankin  tilintarkas- 
tajaksi  taloTipoikais.säädyn   puolesta). 

E.  Ma.  (E.  N.  S.) 

Kanakhos,  kreik.  kuvanveistäjä,  kotoisin  Si- 
kyonista,  sikäläisen  taiteilijasuvun  jäsen  (luult. 
6:nnen  vuosis.  loppupuolella  e.  Kr.).  Hänen  teok- 
sistaan tunnetaan  parhaiten  miletolaisten  alueella 
olevan  Did}'n)an  Apollonin  pyhäkössä  ollut  Apol- 
lon Philesioksen  pronssinen  kuvapatsas,  jota  on 
säilynyt  useita  jäljennöksiä  (kuvapatsaita  ja 
rahakuvia).  Se  esitti  Apollonia  alastomana  joten- 
sakin jäykässä  asennossa  seisovana,  kädet  kyy- 
närpäistä eteenpäin  ojennettuina,  vasemmassa 
kädessä  jousi,  oikealla  kämmenellä  hirvenvasikka. 
Tämän  kuvapatsaan  Kserkses  tai  (luultavaiumin) 
jo  Dareios  vei  Ekbatanaan,  josta,  lähes  200  vuo- 
den kuluttua  Seleukos  I  lähetti  sen  takaisin 
miletolaisille.  O.  E.  'f. 

Kanakit,  valkoihoisten  käyttämä  nimitys  Ha- 
vvaii-saarten  asukkaista;  ulotetaan  usein  kaikkiin 
polyneesialaisiin.  (E.  E.  K.) 

Kanakolera  on  helpon  tarttuvaisuutensa  vuoksi 
siipikarjan  vaarallisin  tauti.  Sitä  poteva  eläin 
näyttää  uupuneelta  ja  raukealta,  sillä  on  kova 
jano  ja  ripuli,  ja  kuolema  seuraa  tavallisesti 
1-3    päivän    kuluttua.     Taudin    alussa    annetaan 


juomavedessä  suolahappoa,  jota  myöskin  voidaan 
käyttää  taudin  ehkäisyaineena  vielä  sairastamat- 
tornille  eläimille.  Terveet  ovat  heti  eristettävät, 
kuolleet  kuopattavat  ja  kanala  desinfisioitava. 

Kp. 

Kanalinnut  (liasores  1.  Gallinmj  tunnetaan 
vahvoista,  mataloista  astumajaloistaan,  joissa 
sääri  on  kokonaan  höyhenikäs  ja  ruumiista  ul- 
kona, ja  takavarvas  etuvarpaita  ylempänä. 
Nokka  on  kupera,  lyhyt  ja  tanakka.  Höyhen- 
peite vahva,  kova,  sukupuolet  usein  eriväriset. 
Siivet  lyhyet,  pyöreäpäiset,  harvoin  pitkät  ja 
suipot.  Kyynärvarren  suuret  peitinhöyhenet  pit- 
kät ja  useampaan  riviin  asettuneet.  K.  munivat 
tav.  suuren  luvun  munia,  joista  kehittyvät  poi- 
kaset ovat  näkeviä  ja  voivat  heti  seurata  emoaan. 
Asustavat  kaikissa  maapallon  osissa,  napaseu- 
duilta päiväntasaajalle  saakka.  Meidän  linnus- 
tomme lajit  jaetaan  seuraaviin  heimoihin: 
metsäkanat  (Tctraonidte),  peltopyyt 
(Perdicidte),  fasaanilinnut  (PhasiavUlm)  ja 
arokanat  (PterocHdie).  ks.  liitekuvaa  Kana- 
lintuja. E.  ir.  S. 

Kanalisatsioni  (lat.  can(i'hs  =  putki,  avoin 
vesiränni,  rausk.  caiialisation),  kanavoiminen, 
kanavaverkko  lika-  y.  m.  vesien  poisjohtaniiseksi. 
ks.    L  o  k  a  V  i  e  m  ä  r  i. 

Kanaliseerata  (ransk.  caiialiser),  kanavoida, 
rakentaa    kanavaverkko. 

Kanalja  (ransk.  cajiaiVie  =  roskaväki,  <  lat. 
rojiis  =  koira),    lurjus. 

Kanankaali  ks.  B  a  r  b  a  r  e  a. 

Kananliha  (ciitis  anserina),  se  ihon  tila,  jossa 
—  kylmän  talli  myöskin  joskus  ankarien  mielen- 
liikutusten  aiheuttamana  —  ihokarvain  juurissa 
olevien  lihassäikeitten  vaikutuksesta  hiuspussit 
1.  näitten  karvain  tupet  talirauhasineen  ynnä 
peittävine  pintoineen  kohoavat  pienille  ny.sty- 
röille,  niin  että  iho  saa  kanan  ilioupiutaa  muis- 
tuttavan ulkonäön.  (.^f.  0-B.) 

Kananoja,  kylä  ja  samanniminen  kartano  Vii- 
purista Lappeenrantaan  vievän  maantien  var- 
rella, lähes  3  penink.  luoteeseen  päin  ensin- 
raainit.  kaupungista.  Venäläisen  sotajoukon  leiri- 
paikka elok.  1741;  '/,  km  päässä  silloisesta  Ruot- 
sin   rajasta.  L.    B-nen. 

Kanapea  (ransk.  canape,  <  kesk.  lat.  cana- 
pS'um,  väännös  kTeik.  konope'ion,  <  könop»  = 
säiiski,  sääskiverholla  suojattu  sänky),  leposohva. 

Kanaran  kieli  ks.  D  r  a  v  i  d  a-k  i  e  1  e  t. 

Kanarialasi,  uraanilla  vihreänkeltaiseksi  vär- 
jätty,   fluoresseeraava   lasi.  (S.    Y.    H.) 

Kanarialintu  (Serinus  cntiarius)  on  kotoisin 
Kanarian-  ja  Kap  Verden-.saariUa  ja  Madeirasta. 
1500-luvun  jälkeen  sitä  on  pidetty  kesynä  Euroo- 
passa. Villi  k.  on  yleensä  vihreä,  harm  >an- 
sinisine  selkäpuolineen  ja  mustanruskeine  siipi- 
ja  pyrstösulkineen.  Laulutaito  on  hyvä,  mutta 
kesytetyn  k:n  kuitenkin  monipuolisempi.  Erit- 
täinkin Saksassa  kasvatetaan  k: ja  vuosittain  mil- 
joonittain. E.  IV.  S. 

Kanarianheinä  (Phalaris  canariensis),  etelä- 
eurooppal.,  n.  00-70  om  korkea  heinä,  jolla  on 
lyhyehköt  lehdet  ja  munanmuotoiset,  mykerömäi- 
set,  n.  3  cm:n  pituiset  tähkät,  kaleet  siipipaltei- 
.set.  Viljellään  Saksassa  suurin  määrin  häkki- 
lintujen ruuaksi  sopivien  jyviensä  tilhden.  Meillä 
satunnainen  rikkaläjillä  kaupunkien  lähettyvillä 
ja  lastauspaikoilla.  J.    A.    W. 


Kanalintuja. 


>'»iu 


^. 


« 


10. 


11. 


12. 


1.  Peltopyy.  —  2.  Metsäkana,  naaras  kesäpuvussa.  —  3.  Sama,  uru.s  kesäpuvussa.  —  4.  Kiiruna, 
naaras  kesäpuvussa.  —  5.  Sama,  uros  talvipuvussa.  —  6.  Vyy,  naaras.  —  7.  Sama,  uros.  — 
S.  Teeri,  naaras.  —  9.  Sama,  uros.  —  10.  Korpimetso,  uros.  —  11.  Metso,  uros.  —  12.  Sama,  naaras. 


Kanarotuja. 


liralima. 


.Minorka. 


\ 


Orpington. 


Leijbcirn,   valkoisia. 


'•«';*-   '^^^^v-- 


Leghorn,  ruskeita. 


Plviuuutli-Kock. 


185 


Kanarian-saaret— Kanava 


186 


Kanarian-saaret  (esp.  Islas  Canarias),  Espan- 
jalle kimluvii  saariryhmä  00-300  km  Afrikan  luo- 
teisrannikosta, 27°  30'  ja  29°  3t'  pohj.  lev.  sekä 
13°  17'  ja  18°  10'  länt.  pit.  välillä.  Saaristossa, 
ji)ka  nuiodostaa  koilliseen  avautuvan  kaaren,  on 
7  suurempaa  saarta:  Ferro  (llierro),  Palma,  Go- 
niera.  Tenorife,  Gran  Canaria,  Fuerteventura 
ja  Lanzarote  sekä  5  pienempää,  asumatonta 
saarta.  Pinta-ala  7,273  km".  Saaret  ovat  tuli- 
peräisiä ja  kohoavat  jyrkästi  merestä.  Aikai- 
semmasta tulivuoritoiminnasta  ou  runsaa.sti 
merkkejä,  mutta  purkauksia  on  historiallisella 
ajalla  harvoin  tapahtunut.  Läntiset  saaret  ovat 
uudempaa  vulkaanista  muodostusta  kuin  itäi- 
set (trakyyttihuippu  Pico  de  Teyde  TeneriJelUi 
3,730  m),  saavat  tarpeeksi  sadetta,  ovat  met- 
säiset ja  varsinkin  erosionilaaksoissa  runsaan 
subtrooppi.sen  kasvullisuuden  peittämät.  Itäiset 
saaret  (Fuerteventura  ja  Lanzarote)  ovat  kuivat, 
metsättömät,  osittain  Saharan  erämaahiekan 
peittämiit.  Ilmasto  on  tasainen  ja  terveellinen 
(rinta-  ja  hermotautisille).  Vuoden  keskilämpö 
(Las  Palmasissa)  19,;°.  Kesät  ja  syksyt  ovat 
kuivat,  talvet  sateiset  (Lajrunassa  Tenerifellä 
5.54  mm.  Santa  Cruzissa  307  mm  vuodessa). 
Lunta  sataa  1,500  m:n  korkeudelta  alkaen.  Kas- 
visto on  samanluontoinen  kuin  Välimeren  mai- 
den, mutta  siinä  on  myöskin  afrikkalaista 
ainesta.  Tenerifellä  on  270  endeemistä  lajia. 
.Vina  viheriöivissä  metsissä  kasvaa  taatelipalmu, 
tamariski,  kaktuskasveja.  laakeri,  y.  m.  Traakki- 
puu  (Dracccna  Draco)  on  omituinen  näille  saa- 
rille. Eläinkunta  on  myös  suurimmaksi  osaksi 
sama  kuin  Etelä-Euroopassa.  Lintuja  ja  hyön- 
teisiä on  paljon.  —  Asukkaat,  luvultaan  418,024 
(1909)  (57  km-:llä),  ovat  sekoitusta  espanjalai- 
sista ja  berberirotui.sista  alkuasukkaista,  guan- 
cheista,  sekä  normanneista  ja  arabialaisista. 
Kanarialaiset  ovat  enimmäkseen  valkoihoisia, 
rauhallisia,  rehellisiä  ja  vieraanvaraisia.  Kato- 
linen usko  on  vallalla,  kansansivistys  alhainen 
(80%  lukutaidottomia).  Varallisuus  suurien  ve- 
rojen y.  m.  takia  yleensä  vähäinen.  Maanvilje- 
lys, karjanhoito  ja  merenkulku  ovat  tärkeimmät 
elinkeinot.  Viljellään  viiniä,  sipulia,  perunoita, 
viljaa,  tupakkaa  ja  etelänhedelmiä.  Kokenillin- 
hoito  on  taantumassa.  Teollisuus  on  vähäpätöinen, 
kauppa  edistymässä.  Saaret  muodostavat  tärkeän 
«seman  afrikkalaisilla  ja  etelä-amerilkkalaisilla 
laivareiteillä.  —  Las  Palmas  (Gran  Canarialla) 
on  ainoa  hyvä  satama.  Santa  Cruz  (Tenerifallä), 
maakunnan  pääkaupunki  ja  kuvernöörin  asuin- 
paikka, on  myös  satama.  Sähkösanomakaapeli 
on  johdettu  Tenerifeltä  Cadiziin  ja  Saint  Louisiin 
(Senegalissa).  —  K.-saaret,  joita  muinaiset  kan- 
sat nimittivät  ..onnellisiksi  saariksi",  olivat  luul- 
tavasti tutut  jo  foinikialaisille.  V.  1402  ne  otti 
haltuunsa  normanni  Jean  de  Bfithencourt  Kasti- 
lian lääniksi,  1496  ne  joutuivat  lopullisesti  Espan- 
jalle ja  ovat  siihen  liitetyt  emämaahan  kuulu- 
vana   maakuntana.  E.    T. 

Eanaris  [-na'-],  Konstantinos  (1790-1877), 
kreik.  merisaukari,  oli  vapaussodan  syttyessä  1821 
pienen  kauppalaivan  kapteeni;  kunnostautui  so- 
dassa useita  kertoja  rohkeudellaan  ja  oveluudel- 
laan johtaessaan  polttolaivansa  turkkilaisia  sota- 
laivoja vastaan,  ensi  kerran  kun  hän  yöUä  kesäk. 
18  ja  19  p:n  välillä  1822  hävitti  useita  turkkil. 
laivoja    Khic?-saaren    kohdalla    ja    aiheutti    ami- 


raalin ja  2,000:n  turkkilaisen  kuoleman.  Mar- 
rask.  sam.  v.  hän  sytytti  toisen  turkkilaisen 
amiraalilaivan  palamaan  Tenedoksen  luona  ja 
elok.  17  p.  1824  hän  hävitti  muutamia  turkki- 
laisia laivoja  Kap  Trogilionin  luona  sekä  pelasti 
siten  Samos-saaren  joutumasta  ryöstön  alaiseksi. 
V.  1825  hän  aikoi  Aleksandrian  satamassa  hä- 
vittää koko  Egyptin  laivaston,  mutta  yritys  epä- 
onnistui vastatuulen  vuoksi.  V.  1827  K.  valittiin 
synnyinsaarensa  Ipsaran  edu,stajaksi  kansallis- 
kokoukseen. Kuningas  Oton  hallitusaikana  hän  oli 
meriministerinä  ja  konseljipresidenttinä  1848-49, 
uudelleen  meriministerinä  1854-55  ja  lyhyen  aikaa 
1802  konseljipresidenttinä;  otti  osaa  lokak.  sam. 
V.  kapinaan  Ottoa  vastaan  ja  oli  jäsenenä  väli- 
aikaisessa hallituksessa.  Hänet  lähetettiin  1803 
Tanskaan  tarjoamaan  prinssi  Vilhelmille  (Yrjö  I) 
Kreikan  kruunua.  Yrjö  I;n  hallitessa  hän  oli 
muutamia  kertoja  meriministerinä  ja  konselji- 
presidenttinä. Vielä  muutamaa  kuukautta  ennen 
kuolemaansa  hän  asetettiin  .sen  kokoomunhalli- 
tuk.sen  johtoon,  joka  muodostettiin  venäläis- 
turkkilaisen  sodan   puhjetessa.  E.   M-a. 

Kanarutto,  jonka  aiheuttajaa  ei  toistaiseksi 
tarkemmin  tunneta,  on  nopean  leviämisensä  ja 
tuhoisuutensa  takia  pelätty  kanatauti.  Tähän 
sairastuneet  eläimet  näyttävät  uupuneilta,  niiden 
höyhenpeite  on  pörröllään  ja  silmät  ummessa. 
Käydessään  ne  horjahtelevat  ja  nykivät  usein 
kouristuksentapaisesti  päätään  ja  kaulaansa. 
Ulostus  on  tavallisesti  säännölli.stä,  joskus  vain 
vihertävää  ja  vetelää.  Alussa  korkea  (aina  43''G) 
kuume,  joka  vähää  ennen  kuolemaa,  mikä  tupah- 
tuu  joskus  jo  muutaman  tunnin,  tavallisesti  kui- 
tenkin vasta  3  vuorokauden  kuluttua,  alenee  aina 
3D°C:een.  Hoito  yleensä  toivoton,  eristys  ja  de- 
sinfisioiminen   välttämättömät.  Rp. 

Kanatäi,  yhteisnimi  useille  kanalla  eläville 
väiville  (ilallophaga),  joista  mainittakoon  Lipeu- 
rus  caponis,  2  mm   pitkä. 

Kanava,  „Sanansaattaja  Viipurista",  P.  Han- 
nikaisen (ks.  t.)  toimittama  sanomalehti,  jota 
voidaan  pitää  valtioUis-yhteiskunnallisen  suomen- 
kielisen sanomalehdistön  alkuna,  ilmestyi  kerran 
viikossa  v:sta  1845  v:een  1847,  jolloin  leliti  lak- 
kautettiin. [Alpo  Silander,  Virittäjä  1899,  sIv. 
113-119;   E.  N.  Setälä,  Valvoja  1905,  siv.  021-23.] 

E.   y.  S. 

Kanava,  Englannin  k.  ks.  Kanaali. 

Kanava,  rakennettu  vesiuoma  veden  johtamista 
tahi  laivaliikennettä  varten.  K: ia  veden  johta- 
jina käytetään  kuivien  seutujen  vesittämi- 
seksi (1.  kastelemiseksi)  tai  vetisten  maiden 
kuivaamiseksi,  jolloin  niitä  sanotaan  v  i  e- 
m  ä  r  e  i  k  s  i,  puhtaan  veden  hankkimiseksi  asut- 
tuihin paikkoihin  ja  voimalaitoksiin  (vesijoh- 
dot), teollisuuslaitoksiin  (t  e  h  dya  s-  ja  mylly- 
rännit),  tehtaiden  ja  asuntojen  likavesien  (vrt. 
Kanavoiminen)  poistamiseksi  (1  i  k  a  v  i  c- 
märit).  —  Liikennettä  varten  rakennetussa 
k:ssa  on  vesi  liikkeen  välittäjänä;  niitä  ovat 
kanavat  puiden  uittoa  varten  (t  u  k  k  i  r  ä  n  n  i  t) 
:  ja  laivojen  kulkua  varten  sisämaan  vesistöissä, 
ijokikanavat  (vrt.  Jokirakennus)  ja 
merenrannikolla  merikanavat.  —  Laiva- 
kulku-k:t  ovat  joko  tasokanavia,  jotka  ta- 
saisena uomana  yhdistävät  kaksi  samalla  kor- 
keudella olevaa  vesistöä  toisiinsa  (.Suezin  kanava), 
taikka   sulkukanavia,   joissa    sulkulaitok.set 


187 


Kanava 


188 


jakavat  kanava-uoiiiau  porrasraaisesli  yleneviin 
taikka  aleneviin  osiin  ja  välittävät  aluksen  kul- 
jettamista eri  korkeuksilla  olevien  vesipintojen 
välillä   (Saimaan  kanava). 

K:aa  suunniteltaessa  toimitetaan  ensin  talou- 
dellinen tutkinius,  joka  tarkoittaa  vallitsevien 
liikennesuhteiden  ja  niiden  elpyniismaluioUisuak- 
sien  selville  ottamista,  sekä  teknillinen  tutkimus, 
jclloin  maanpinnan  korkeus-  ja  pohjasuhteiden 
perusteella  määrätään  k  :n  paikka,  poikkileikkaus- 
muoto,  sulkujen  lukumiiiirä  ja  paikat  sekä  tut- 
kitaan varsinkin  k:n  ylempien  osien,  syöttö-  1. 
käyttöveden  määrä  ja  sen  saamisniahdoUisuudet. 
K.  r.ikennetaan  mieluummin  leikkaukseen  kuin 
täytemaahan,  jonka  läpi  vesi  helpommin  imeytyy. 
Rautatien,  .syvänteen  taikka  sellaisen  joen  yli, 
jota  ei  voida  johtaa  kanava-uomaan,  k.  raken- 
netaan kiviselle,  rautaiselle  tai  puiselle  kanava- 
sillalle  (ks.  t.).  Maahan  kaivetun  k:n  seinät 
1.  luLskat  tehdään  sortumisen  ehkäisemiseksi  kal- 
tevat maanlaadun  ja  verhouksen  mukaan  (1:1 
ä  1:2  1:3)  tahi  kallioleikkauksessa  pystysuorat. 
Jotta  aluksen  kulusta  syntynyt  aaltoilu  ei  syö- 
vyttäisi luiskia,  vahvistetaan  ne  vedenpinnan 
kohdalta  ja  1,„  ä  1,5  m  sen  alle  kiviverhouksella 
(vrt.  kuva  1).  Laivan  potkurin  synnyttämän  ve- 
den liikkeen  tähden  k:t  tehdään  niin  syviksi, 
että  laivan  ja  kanavapohjau  väli  on  0,3  ä  O.s  m. 
K:ien  leveys  on  toisissa  sellainen,  että  suurim- 
matkin  laivat  voivat  kaikkialla  sivuuttaa  toi- 
sensa (väli  0.5-1.0  m),  toisissa  on  isompia  lai- 
voja varten  erityisiä  leveämpiä  sivuutuspaikkoja. 
Vedenhukan  estämiseksi  veden  imeytyessä  maa- 
han kanavan  seinät  tiivistetään  erittäinkin  täyte 
maassa  savieristyksellä.  Lotjien  vetämistä  varten 
on  k: ien  vieressä  vetotie,  jolta  niitä  mies-,  hevos-. 
taikka  joskus  sähkövoimallakin  vedetään.  K:ieu 
kaarteet  tehdään  siinä  kulkevien  alusten  piluuden 
mukaan  (34  m:n  lotjapituus  esim.  vaatii  100  m  :n 
säteen).  Sopiva  pituuskaltevuus  k.-uomassa  on 
7  ä  11  m  1,000  m:lle.  Kun  maa  kallistuu  tätä 
enemmän,  kerätään  kanavan  pituuskaltevuus 
porrasmaisesti  yksityisiin  kohtiin,  joihin  raken- 
netaan liikettä  välittämään  stilut  (kuvat  2  ja  3). 
Kanavasulun  muodostaa  2-porttinen,  puusta  tai 
kivestä  rakennettu  kamari,  joka  väliaikaisesti 
laivan  no.stamista  tai  laskemista  varten  eri  vesi- 
tasoille täytetään  tai  tyhjennetään.  Kun  alus 
esim.  on  nostettava  alemmasta  k. -osasta  ylem- 
pään, ui  se  sulkukamariin,  portti  sen  takana  sul- 
jetaan ja  vettä  lasketaan  sisään,  kunnes  sen 
pinta  ja  alus  sen  mukana  on  yläveden  tasalla, 
jolloin  yläportti  voidaan  avata  ja  alus  kuljettaa 
ulos.  Laskettaessa  suljetaan  alaportti  ja  sulku 
täytetään    vedellä,    alus    ui    sisään    avatun    ylä- 

taift9maa.ua 


"SI[=JZ 


PILPAH  KANAVA. 


^.yeaU  tentv  auiku 


ttl/lhtUAAmM 


Kuva   I.    Saimaan  kanavan  sMnn&lllnen  poikkileikkaus 
MuRtolan  ja  Nuijamaajnrvf^n  välisellä  osalla. 


Kuva  2.    Sulun  puhja-  ja  loikkauskuvia. 

portin  kautta  sulkukamariin,  portti  suljetaan 
ja  vesi  kamarista  lasketaan  pois,  jolloin  alus 
la.skeutuu  alaveden  tasoon  ja  voidaan  alaportin 
kautta  kuljettaa  pois.  Yhden  sulkukamariu  vä- 
littämä korkeusero,  n.  s.  kynnyskorkeus,  oli  ennen 
korkeintaan  4  ä  5  m,  mutta  nykyään  voi,  kun 
portit  tehdään  raudasta  ja  niitä  liikutellaan  ko- 
neilla, kynnyskorkeus  olla  8-9  metriäkin.  Kun 
kanavaosien  korkeusero  on  näitä  suurempi,  ra- 
kennetaan useampia  sulkukamaria  peräkkäin,  jol- 
loin sää.stetään  yksi  portti  kutakin  kaksoissulkua 
kohden  (ks.  kuvaa  Saimaan  kanavalta).  Sulku- 
portit tehdään  vielä  useimmin  puusta  ja  kaksi- 
puoliset, niin  että  ne  kiinni  ollessaan  muodos- 
tavat keskenään  kulman  vesipainetta  vastaan. 
Niitä  käännetään  rantamuurilta  käsin  hammas- 
kangella  ja  pyörillä  vääntölaitteineen  taikka  köy- 
sillä painevesi-  taikka  sähkökoneistoineen,  joi- 
hin voima  toisinaan  otetaan  sulussa  muodostu- 
vasta vesi])utouksesta.  Sulkukamarin  täyttämi- 
nen taikka  tyhjentäminen  tapahtuu  porteissa  ole- 
vien liikuteltavien  luukkujen  taikka  rantamuu- 
rien  sisässä  kulkevien  väljien  torvijohtojen 
kautta.  —  Tarpeellisen  syöttöveden  saanti  veden- 
jakajien yli  kulkeviin  kanaviin  on  usein  hyvin- 
kin vaikea,  minkä  vuoksi  on  koetettu  keksiä 
sellainen  sulkulaitos,  jossa  vedenhukka  ylem- 
mästä kanavasta  alempaan  olisi  mahdollisimman 
pieni  sulkua  käytettäessä.  Täydellisimmin  tämä 
tarkoitus  saavutetaan  laivahisseillä  ja  kaltevilla 
vetopinnoilla,  joissa  alus  joko  laatikontapaisessa 
altaassa    nostetaan    kanavaosasta    toiseen    taikka 


Kuva  3.    Juustilnn  sulku. 


189 


Kanava 


190 


vaunuilla  vedetään  kiskotettua,  jyrkästi  nousevaa 
rataa  pitkin.  Tällaiset  laitokset  ovat  kuitenkin 
hyvin  kalliit  ja  liankalat  liikenteelle.  Paikkoi- 
hin, missä  k.  on  lähellä  rautateitä,  rakennetaan 
k  a  n  a  V  a  s  a  t  a  m  i  a,  joihin  asemalta  johdetaan 
tarpeelliset  pistoraiteet. 

Ajatus  rakentaa  suuria  kanavaväyliä.  laiva- 
liikettä  varten  ei  ollut  vieras  vanhoille  sivistys- 
kansoille. Egyptin  faaract  ja  Ptolemaiokset 
suunnittelivat  Niilin  ja  Punaisen-meren  yhdis- 
tJimistä.  Kiinalaisten  harrastuksia  kana- 
voimisen alalla  kuvaa  JunUo-  1.  Keisarinkanava, 
joka  jhdistää  Pekingin  ja  Kantonin  laivaliiken- 
teelli.sesti  toisiinsa.  —  Alankomaiden  k:t 
ovat  tunnetut  jo  vanhastaan  vesittämis-  ja  laiva- 
liikckauavina.  —  Ranskassa  kanavaraken- 
uukset  pääsevät  suurempaan  voimaan  ITmnellä 
vuosis.  Tärkeii  kanava  on  vv.  1667-81  raken- 
nettu Canal  du  Midi,  joka  yhdistää  Atlantin- 
meren  Välimereen.  Sen  pituus  on  279  km,  le- 
veys 20  m  ja  syvyys  2  m.  Veden  hankkimiseksi 
n.  100  sulkuun  on  St  Ferr^olin  luo  rakennettu 
mahtava  säiliö.  Myöhemmin  rakennettiin  Canal 
du  Centre,  joka  yhdistää  Ranskan  eteläiset  maa- 
kunnat jokien  kautta  Pariisiin  ja  Pohjanmereen. 
Ranskan  k:t  muodostavat  kyllä  laajan  vesitie- 
yhteyden maan  eri  osien  välillä,  mutta  eivät 
tuota  loistavaa  taloudellista  voittoa  niihin  uhra- 
tulle, suurelle  (yli  800  milj.  frangin)  pääomalle, 
—  lS:unella  vuosis.  rakennettiin  Englan- 
nissa Sankey-Mersey-kanava,  Bridgev.ater- 
kanava,  joka  on  Manchesterin-kanavan  ja  Liver- 
poolin kanssa  yhteydessä,  Grand-Trunk-kanava, 
joka  sitoo  Liverpoolin,  Hullin,  Lontoon,  Oxfordin 
ja  Bri.stolin  vesiteillä  toisiinsa.  Atlantin-meri  on 
kanavatiellä  yhdistetty  Pohjanmereen.  —  P  o  h- 
j  o  i  s-A  m  e  r  i  i  k  a  n  k  :ista  on  mainittava  Now 
Yorkin  Philadelphiaan  yhdistävä  Erie-kauava 
(rak.  1817-25).  Myöhemmin  syntyneen  kanava- 
verkon  tarkoitus  on  yhdistää  suuret  jokialueet 
Kanadan  järviin  ja  valtameriin.  Useimmat  räislä 
k:ista  eivät  kuitenkaan  ole  voineet  kilpailla 
rautatieliikenteen    nopean    kehityksen    kanssa. 

Suurimpia  insinööritöitä  on  1860-69  ransk. 
Lessepsin  johdolla  rakennettu  englantilaisten 
hallussa  oleva  Suezin  kanava,  joka  yhdistäen 
Väli-  ja  Punaisenmeren  toisiinsa  lyhentää  meri- 
tien Englannista  Intiaan  n.  6.000  km:llä.  Sue- 
zinkin kanavan  rakensivat  ranskalaiset  ja  aloit- 
tivat Yhdysvaltain  jatkamat,  nykyisin  valmis- 
tumaisillaan olevat  Panamankin  kanavan 
rakennukset.  Tämä  kanava  aj.ateltiin  aluksi  ra- 
kennettavaksi ilman  sulkuja,  mutta  päätettiin 
myöhemmin,  äärettömien  kustannusten  välttämi- 
seksi, rakentaa  sulkukanavaksi. 

Saksassa  joet  ovat  syviä  ja  kanavain  väli- 
tyksellä keskinäisessä  laivaliikeyhteydessä.  Sen 
jokiteistä  on  12,400  km  liikekelpoistä  ja  n.  2,500 
km  kanavoitua.  Saksa  oli  ensimäinen  maa,  missä 
yleisemmin  alettiin  käyttää  sulkuja  kanavoissa. 
Ensimäinen  oli  Elbeu  ja  Itämeren  yhdistävä  k. 
Elben  yhdistää  Oderiin  Finow-  ja  Miillraser-kana- 
vat,  jotka  rakennettiin  17:nnellä  ja  18;nnella 
vuosis.;  niiden  pituus  on  93  km.  Main-rouavan 
kanava  173  km  pitkä,  Elbing-Oberländer  115  km 
pitkä,  Rein-Marnen  kanava  104  km,  Rein- 
Rhönen  kanava  132  km  ovat  pituutensa  puo- 
lesta mainittavimmat  Saksan  k:ista.  Tärkeä  k. 
on    Keisari     Wilhelmin    kanava,    joka    yhdistiiä 


Itä-  ja  Pohjanmeren  toisiinsa.  Tämän  kanavan 
ynnä  yleensä  Preussin  vesitieverkon  laajentami- 
seksi myönnettiin  1905  334,575,000  Saksan  mk. 
Kuinka  laajaksi  Saksan  joki-  ja  kanavaliikenne 
un  muodostunut,  osoittaa  vertailu  Saksan  meri- 
alusten  yhteisen  kantavuuden,  joka  1902  lopulla 
cli  3,1  milj.  painotonnia,  ja  sisävesialusten  vas- 
taavan 5,0  milj.  painotonnin  välillä.  —  R  u  o  t- 
s  i  n  kanavaverkon  tarkoitus  on  ollut  yhdistää 
Ruotsin  sisäjärvet  lännessä  ja  idässä  mereen.  — 
^'  e  n  ä  j  ä  n  kanavain  tehtävä  on  täydentää  suur- 
ten Veniijän  jokien  tarjoomaa  edullista  kulku- 
kelpoisuutta ja  siten  saada  aikaan  yhteys  Itä- 
meren. Suomenlahden,  Kaspian-  ja  Mustanmeren 
välillä.  V.  1732  valmistui  110  km  pitkä  Laa- 
tokan-kanava, joten  Volgan  kanssa  yhteydessä 
oleva  Olhava  Uudelta  Laatokalta  lähtien  tuli 
yhteyteen  Pähkinäsaaren   kanssa. 

Alustavia  kanavoimistöitä  tehtiin  Suomessa 
ke.skiajan  lopulla  n.  6  km  itäänpäin  nykyisestä 
Lappeenrannan  kaupungista.  Jäännöksenä  tästä 
kanavahankkeesta,  jolla  nähtävästi  on  tarkoitettu 
Saimaan  yhdistämistä  kuljettavalla  vesitiellä 
Suomenlahteen,  oli  vielä  1840  näkyvissä  ollut 
118  m  pitkä  Vanha  kaivanto.  Sata  vuotta 
myöhemmin  kuningas  Kaarle  IX  käski  Pentti 
Severinpoika  Juustenin  ja  Viipurin  ponn-^starin 
Klemetti  Siprinpojan  kaivattaa  vesitien  Savon- 
linnan ja  Viipurin  välille.  Teknillisen  taidon, 
varojen  ja  työvoimain  puutteessa  keskeytyneiden 
töiden  jäännöksenä  on  1  km  pitkä,  6  m  syvä 
u.  s.  Uusi  kaivanto.  Kanava  oli  nähtävästi 
ajateltu  suluttomaksi.  vrt.  kuvaa  4,  joka  esittää 
viime  vuosisadalla  syntyneen  kanavaverkkcmme 
laajeunusohjelmaa.  Saimaan  kanavasta 
samoin  kuin  lähemmin  muLstakin  Suomen  kana- 
vista  ks.    lisäksi   erikoisartikkeleita. 

Pääkulkuväylällä  Savonlinnasta  Iisalmelle  ovat 
1835-39  rakennetut  ja  1867-71  uudistetut  Tai- 
paleen ja  Konnuksen  kanavat,  v.  1878-79 
tehty  ja  1889-93  uudistettu  Ruokovirran  k., 
1866-74  tehty  ja  1884-85  uudistettu  Ahkion- 
lahden  k.  ja  1866-69  rakennettu  ja  1900-02 
korjattu  Nerkoou  k.  Nämä  työt  maksoivat 
n.  2,100.000  mk.  Keskimääräinen  vuotuinen  väy- 
lällä kulkeva  alusmäärä  on  n.  8.700,  tuottaen 
voittoa  n.  20.000  mk.  Iisalmen-Kiuruveden  rei- 
tillä valmistui  1907  Saarikosken  k.  (929,000 
mk.),  Kuopion-Heinäveden  reitillä  rakennettiin 
1895-96  K  a  r  V  i  o  n  k.  (120,200  mk.),  Heinävedop- 
Joutsenveden  reitillä  toimitettiin  1903-06  Ker- 
man, Vihovuonteen,  Vääräkosken  ja 
P  i  1  p  a  n  kanavatyöt  (n.  850,000  mk.).  —  Toisella, 
itäisellä,  pääkulkuväylällä  Savonlinna-Nurmes  on 
1859-61  rakennettu  ja  18S1  uudistettu  Oravin 
k.  (suluton)  ja  1874-83  rakennetut  ja  1891-96. 
1S9S-1902  ja  1907  korjatut  Pielisjoen  k:t. 
Tämän  väylän  k.-työt  maksoivat  yli  3  milj.  mk. 
Laivaliike  on  vilkastumassa,  mutta  k:t  eivät 
tuota  voittoa.  Saimaan  vesistön  kanavoiminen 
maksanee  yli   21   milj.  mk. 

Päijänteen  vesistöä  kanavoimalla  on  saatu 
aikaan  erittäin  tärkeä  liikennetie.  joka  yhdistää 
Keski-Suomen  Lahteen.  Tämän  vesistön  kulku- 
väylillä on  (Jyväskylä- Vesijärvi:)  1868-71  laken- 
nettu,  1892,  1909-10  korjattu  Vesijärven 
kanava,  jonka  kautta  vuosittain  kulkee  lähes 
6,000  alusta,  ruotuin.  voitto  n.  19,000  mk.; 
(Päijänne-Heinola:)   Kalkkisten  kanava,   ra 


191 


Kanava 


U)-_> 


-H  -^  ^H  - 


i 

:» 

^ 

CO 

3' 

2 

c 
0 

f 

3 

r> 

3 

Oi 

-^ 

m 

^ 

^ 

2 

I 


1h 


kennettu  1875-78  ja  1893  korjattu,  (Pielavesilis- 
vesi :)  Koi  un,  Säviän  ja  Kuttakosken 
1892-0')  rakennetut  k;t.  Päijiinteen  vesistön  ka- 
navoiniis-  ja  perkaustyöt  maksavat  n.  2  milj.  mk. 
Lukuunottamatta  Vesijärven  kanavaa  ei  liikenne 
muilla   kanavilla  tuota  sanottavaa   voittoa. 

Pyhäjärven  vesistöllä  on  alustavia  kulkuväylä- 
töitä,  telity  jo  18:nnella  vuosis.  Kulkuväylällä 
Tampereelta  Virroille,  joka  on  n.  120  km  pitkä, 
on  rakennettu  Muroleen  (1850-56),  Kautun 
(1884-8.'i),  Kaivosk  annan  (1863-64)  ja  H  e  r- 


raskoskeu  (1903-07)  kanavat,  jotka  myöhem- 
min toimitettuine  täydennystöineen  maksavat  n. 
1,1  milj.  mk.  Kulkureitillä  Hämeenlinna-Tampere 
on  1867-74  rakennettu  ja  1896-97  korjattu  Lem- 
päälän kanava.  Reitti  on  väliäliikkeinen. 
Reitillä  Kämeenlinnasta  Längelmä veteen  ja  Hau- 
hoon on  1866-68  rakennettu  ja  1895-96  syven- 
netty Valkiakosken,  osaksi  rakennettu  ja 
osaksi  luonnonvoiman  1830  uurtama  Kaivan- 
non k.  sekä  1889-92  kanavoitu  Kyllönjoki. 
Pyhäjärven   vesistön   kanavoimiset   p-aksavat   2,; 


193 


Kanavakudos— Kanavoiminen 


194 


milj.  mk.  —  Pohjanmaan  kulkuviiylistä  on  epäile- 
mättii  Oulujoki  paras.  A  m  m  il  n  ja  Koi  v  u- 
kosken  sulkujen  (tervaveneitä  varten)  valmis- 
tuttua 184G  liittyi  Oulujoen  kulkuväyliUlu  Kuhmo- 
niemen  reitti.  Oulujoen  veneviiyliireitti  on  saatu 
n.   SOO   km    pitkiiksi. 

Numerollisen  tarkkoja  tietoja  siitä,  mitä  Suo- 
men k:t  kokonaisuudessaan  valtiolle  ovat  mak- 
saneet, ei  valitettavasti  ole  olemassa.  Mutta  voi 
arvioida  niiden  kaikkine  piiivätöineen  maksa- 
neen lähes  30  milj.  mk.  Lukuunottamatta  Sai- 
maan kanavaa  tuottavat  useimmat  muut  nimel- 
listä tappiota.  Kauavalaitoksemme  tuottama 
säästö  perustuspääomalle  on  hiukan  yli  1  %. 
Mutta  välillinen  kanavain  tuottama  voitto  maalle 
on  merkityksellinen.  Ei  voida  numeroin  laskea 
sitä  hyötyä,  minkä  kanavatiet  ovat  vaikuttaneet 
tarvisaineiden  hinnan  alentumiseen  tekemällä 
mahdolliseksi    säännöllisen    höyrylaivaliikkeen. 

Rautatieverkkomme  kehittyessä  moni  luuli, 
että  kauavalaitoksemme  liikenteellinen  ja  talou- 
dellinen merkitys  vähenisi.  Niinpä  arveltiin  Sai- 
maan kanavan  liikkeen  kärsivän  Savon  ja  Kar- 
jalan ratojen  valmistuttua.  Näin  ei  kuitenkaan 
ole  käynyt.  V.  1880  kuljetettiin  maamme  kana- 
via myöten  tavaraa  yhteensä  419,28.5,8  tonnia, 
1906  1,539,069,»  tonnia.  Rautateiden  samaan 
aikaan  kuljettama  tavaramäärä  oli  365,090,i  ja 
3,077,384  tonnia.  —  Verrattuna  katu-  ja  rauta- 
tieliikkeeseen  on  kanavaliikkeellä  se  etu,  että 
se  vaatii  pienemmän  kuljetusvoiman,  se  epäkohta 
taas,  että  liikenne  käy  hitaammin  ja  jääesteiden 
takia  ainoastaan  osan  vuotta.  Kanavaliikenteen 
rahtimaksut  ovat  aina  70-75  %  matalammat  kuin 
rautateiden.  Sentähden  sopii  kanavaliikenne 
raakatavaran  (puutavaran,  massan  y.  m.)  ja 
yleensä  suuremman  joukkotavaran  kuljettajaksi. 
Tässä  suhteessa  ei  Suomen  kanavilta  puutu  teh- 
täviä kehittyvän  liike-elämämme  palveluksessa. 
[„Suomen  vesitiet"  (Tie-  ja  vesir.akennusten  yli- 
hallituksen julkaisu) ;  E.  G.  Palm6n,  ,, Vesitiet  ja 
kanavat"  (Suomen  kartastossa) ;  Strukel,  „Der 
Wasserbau"  y.  m.  saksalainen  ammattikirjal- 
lisuus.] M.    M. 

Kanavakudos  1.  -kangas  (ransk.  canevas, 
<  lat.  coHnabts  =  hamppu)  on  harva,  kovasti 
kierretystä  langasta  valmistettu  kangas,  jonka 
sidos  muodostaa  4-kulmaisia  aukkoja.  Puuvilla- 
kanava  on  kovaksi  tärkättyä,  villakanava  peh- 
meää ja  käytetään  näitä  värilliseen  kuvio-ompe- 
luun   y.    m.  E.    J.    S. 

Kanavalämmitys  ks.  L  ä  m  m  i  t  y  s  1  a  i  t  o  k- 
s  e  t. 

Kanavankaitsija,  palvelusmies  kanavilla. 
Paitsi  kanavamaksujen  kantoa  on  hänen  tehtä- 
vänään valvoa,  että  alukset,  joilla  on  asianmukai- 
set laivapaperit,  viivytyk.settä  lasketaan  kulke- 
maan kanavasta,  ja  muutenkin  huolehtia  järjes- 
tyksestä kanavalla.  K.  on  Tie-  ja  vesirakennus- 
ten ylihallituksen  alainen.  Hänen  lähin  päällys- 
miehensä  on  piiri-insinööri.  E.  K-ja. 

Kanavasilta  kannattaa  kanavaa  suurempien 
jokien  ja  syvänteiden  yli,  joita  ei  voi  täyttää.  K. 
rakennetaan  puusta,  raudasta  tai  kivestä.  Alus- 
rakenteeltaan k,  on  pääasiallisesti  tiesillan  kal- 
tainen. Ajotien  asemasta  k:ssa  on  tiiviiksi  ra- 
kennettu ränni,  kanavauoma,  jonka  liittymä- 
paikka  rautaisissa  k:issa  lämmön  vaihtelusta  joh- 


piiiap 

-■■■^                      X.  - 

Ti 

i 

■ '. ■ 

J 

■iuva 

1. 

^i^**"^ 

Kuva  2. 


Kuva  -. 

tuvan  pidentymisen  ja  kutistumisen  takia  raken- 
netaan joustavaksi.  1/.  M. 

Kanavataksa,  ne  m.aksuperusteet,  joiden  mu- 
kaan maksut  kanavain  ja  sulkujen  käyttämisestä 
lasketaan.  Suomessa  on  vähin  aluksesta  suori- 
tettava kanavamaksu  50  p.  Kannelliset,  puoli- 
kannelliset  tai  kannettomat  laivat,  lotjat,  proo- 
mut y.  m.  maksavat  rekisteritcnnilta  Saimaan 
kanavassa  5  p.,  Pielisjoen  kanavissa  3  p..  Taipa- 
leen ja  Konnuksen  kanavissa  2  p.,  muissa  1  p. 
Höyrylaivat,  jotka  yksinomaan  tai  pääasiallisesti 
ovat  aiotut  matkustajaliikettä  varten,  reki.steri- 
tonnilta  Saimaan  kanavassa  8  p.,  Pieli.sjoen  kana- 
vissa 4  p..  Taipaleen  ja  Konnuksen  kanavi.ssa 
2  p.,  muissa  1  p.  Alukset,  jotka  eivät  ole  kanta- 
vuuskirjalLa  varustetut,  suorittavat,  kun  niiden 
pituus  Vantaasta  vantaaseen  on  10  metriä  tai 
sitä  vähemmän,  Saimaan  kanavassa  1  mk.,  Pielis- 
joen, Taipaleen  ja  Konnuksen  kanavissa  50  p., 
Valkiakosken,  Ahkionlahden  ja  Kajaanin  kana- 
vissa 30  p.,  muissa  20  p.,  sekä  jokaisesta  met- 
ristä tai  metrin  osasta,  minkä  vannasten  välinen 
pituus  on  päälle  10  metrin,  lisämaksua  Saimaan 
kanavassa  20  p.,  Pielisjoen  kanavissa  10  p.,  Tai- 
paleen ja  Konnuksen  kanavissa  5  p.,  Valkiakos- 
ken, Ahkionlahden  ja  Kajaanin  kanavissa  ö  p., 
muissa  2  p.  Lastista  on  vähin  maksu  25  p.  Per- 
niön pitäjän  Strömman  kanavan  käyttämisestä 
ei  ole  mitään  maksua.  [„Asetuskokoelma  1898, 
n:o   14".] 

Kanavoiminen,  luonnollisen  vesireitin  tekemi- 
nen laivoin  kuljettavaksi  matalikkoja  syventä- 
mällä, kannaksia  puhkomalla  ja  erittäinkin  ko- 
hottamalla jokien  vettä  palolaitoksilla,  niin  että 
saadaan  laivakululle  t.arpeellinen  vedensyvyys. 
ks.   Jokirakennus.  J .    C-en. 


IV.     Paineltu  =», 


.11. 


195 


Kanavuori— Kaneli 


lito 


Kanavuori,  vimn.  Piiijäiiteen  p<  lijciis|iäUn 
koillisraniialla.  10  km  itäJinp.  J yviiskvliistä.  Poli- 
jois-.  luoteis-  ja  länsipuolet  vuorta  seinämiiiseii 
jyrkkiä;  laelta  avara  ja  kaunis  näköala  Päijän- 
teelle ja  ympäröiville  saloille;  sitäpaitsi  näkyy 
m.  m.  Jyväskylän  kaupunki  ja  Jyväskylän  maa- 
seurakunnan kirkko.  —  Aivan  vuoren  alle,  H:iapa- 
kosken  tehtaille,  päästään  useampia  kertoja  päi- 
vässii  laivalla  Jyväskylästä.  L.  Jl-ifn. 

Kandahar.  1.  Kaakkois-Affianistanin  maa- 
kunta, piilijt  iuen  osa  vuorimaata,  viljeltyä,  ete- 
läinen eränniata.  Paikallaan  pysyviä  as.  n. 
900.000.  K.  on  muinaisajan  Arakhosia.  —  2. 
Edellisen  pääkaup..  viljavalla  ylätasangolla  1,055 
m  yi.  merenp.  kahden  Hilmendiin  laskevan  joen 
välissä.  Kappiotilaan  joutunutta  kaupunkia, 
jouka  neljä  pääkatua  jakaa  neljän  eri  lieimon 
asumiin  kortteleihin,  ympäröi  8  m  korkea  nuuiri. 
Loistavista  rakennuksista  ei  ole  nuuita  jäljellä 
kuin  Akhmed  sahin  hauta.  —  Tärkeiden  kara- 
vaaniteiden scdmukohta.  Ilmoitukset  asukasmää- 
rästä vaihtelevia  (■20-.')0,000l.  —  Lienee  Alek- 
santeri Suuren  perustama  329;  viholliset  ovat 
sen  monta  kertaa  hävittäneet.  Akhmed  sahin 
aikana  (18:nnella  vuosis.)  se  oli  valtakunnan 
pääkaupunki.  £•   E.    K. 

Kandeerata  (ransk.  catidir  <  candi,  <  arab. 
kand.  sanskr.  khaiidu.  eräs  intialainen,  sokerin 
valmistuk.sessa  käytetty  menetelmä),  päällystää 
sokerilla  esim.  hedelmiä,  niin  että  sokeri  suurina 
kiteinä    peittiiä    piniuui. 

Kandelaberi  (lat.  candehVhrum,  <  r:andi;'hi  = 
vahakynttilä),   i.so,   haara inen  kynttiläjalka. 

Kandia  I.  C  a  n  d  i  a.  1.  Kreetan  (ks.  t.)  ita- 
lialaijien  nimi.  —  2.  Kaupunki  Kreetan  pohjois- 
rannalla (myös  H  e  r  a  k  1  e  i  o  n  ja  M  e  g  a  1  o- 
kastrou)  "22.481  a.s.  (1900).  Jätteitä  van- 
hoilta ajoilta  ovat  venetsialaisten  linniiitusteii 
rauniot;  14  moskeiaa,  lisäksi  3  kirkko.i.  Satama 
madaltuva;  vientitavaroita  oliivi-öljy,  viini,  rusi- 
nat y.  m.  Neljän  merenalaisen  kaapelin  lähtö- 
kohta. —  Lähettyvillä  kuuluisat  Knosoksen  rau- 
niot. —  K:n  valloittivat  turkkilaiset  venetsia- 
laisilta   lll<i9.  E.    E.    K. 

Kandidaatti  (lat.  rundidöV hs  =  valkopukuinen, 
valkoiseen  toogaan  pukeutunut  roomalainen,  joka 
halusi  tai  tavoitteli  jotakin  virkaa).  1.  Viran, 
eritoten  vaaleilla  täytettävän,  hakija;  ehdo- 
kas. —  2.  Filosofian  kandidaattitutkinnon  yli- 
opistossa suorittanut  henkilö.  Paitsi  filosofisen 
tiedekunnan  molemmissa  osastoissa  suoritettua 
filosofian  kandidaattitutkintoa  on  yliopistos- 
samme vielä  seuraavat  kandidaattiarvot;  juma- 
luu.sopin  1.  teologian,  lakitiedetten.  lääketieteen, 
hammaslääkärin    .sekä   opettajakandidaatti:iivo. 

Kandidatuuri  (ks.  Kandidaatti),  kandi- 
daattina,  flidnkkaana   olo. 

Kandiootit,  Kreetan    (Ivandian)    asukkaat. 

Kandi-sokeri,  isokiteinen  ruokosokeri,  ks.  S  o- 
k  e  r  i. 

Kandy  Ikändi]  1.  C  a  n  d  y.  kaupunki  Ceylonin 
si.säosassa  512  m  yi.  merenp.;  20.519  as.  (1901). 
Kantatie  Colomboon.  Sen  entisestä  loisto.sta  — 
K.  oli  muinoin  singhalilaiseu  kuningaskunnan 
pääkaupunki  —  on  enää  jäljellä  vain  kuninkait- 
ten haudat  .sekä  palatsi,  16  buddhalaista  ja 
brahmalalsta  temppeliä,  joi.sta  varsinkin  on  mai- 
nittava »e.  missä  Näilytetään  Buddhan  hammasta, 
joka   on    hindulaisten    kiilliinipia    pyhimysjUtteitä. 


-  K.  on  yleensä  uudenaikainen;  teollisuuskimlu 
ja  college;  lähellä  suurenmoiset  Peradeniyan 
kasvit iet.  puutarhat.  —  V.  1803  engl.  valt;isi- 
vat    K: II.  E.    E.    K. 

Kane  IkvinJ.  Klisha  Kent  (1S20-57).  tun- 
nettu yhdysvaltal.  tutkinuisniatkailija;  matkusti 
lääkärinä  ^'lulysvaltain  liihetystön  .seurassa  Kii- 
naan 1844.  kävi  sitten  Filippiineillä.  Ceylonilla, 
Ttä-Tntiassa,  Egyptissä.  Etelä-  ja  Liinsi-Afrikassa. 
Otettuaan  osaa  Jleksikon  sotaan  sekä  sikäläisiin 
rantamittauksiin  K.  seurasi  1850-52  Grinnellin 
toimeenpanemaa  Franklinin  etsintäretkikuntaa. 
Johti  1853-55  vaikeaa,  saman  miehen  kustanta- 
maa pohjoisnapa-tutkimusretkeä.  jolloin  luuli 
löytäneensä  avoimen  na])ameren.  Tutkimuksis- 
tansa   julkaissut    teoksia.  (£.    E.    K.) 

Kanea  1.  C  h  a  n  ia.  C  a  n  e  a,  muinaisajan  lv  y- 
d  o  n  i  a.  Ivreetan  linnoitettu  hyväsatamainen  pää- 
kaupunki saaren  pohjoisrannikon  länsiosassa; 
21,001  as.  (1900).  Saaren  tärkein  kauppakau- 
punki; ympäristössä  rikkaita  öljypunlehtoja.  Te- 
lakoita, asevarikko;  vieraiden  valtojen  edustajia. 
Kolmen  merenalaisen  kaapelin  lähtökohta.  — 
Kärsi  suuresti  taisteluista  1896-97.         E.  E.  K. 

Kaneforit  (kreik.  kanepho'roi),  korinkantajat; 
muin.  Kreika.ssa  neitoset,  jotka  eräiden  jumalien 
kunniaksi  toimeenpannuissa  juhlakulkueissa  kan- 
toivat pyhiä  esineitä,  niiuk.  kalliita  temppeli- 
a.stioita  y.  m.  Ateenassa  mainitaan  k:eja  Pa- 
nathenaia  ja  Eleusinia  juhlissa.  Heidän  tuli  olla 
jalosukuisia,  puhtaita  neitsyeltä.  Eleusinia  juh- 
lassa metoikkien  t3'ttärien  oli  heitä  varten  kan- 
nettava päivänvarjoja.  —  K:ien  kuvina  pidetään 
niitä  kuvapatsaita,  joita  tavallisesti  sanotaan 
k  a  r  y  a  t  i  d  e  i  k  s  i   (ks.  t.).  O.  E.  T. 

Kaneli  on  eräiden  LoHracece-heimoon  kuuluvien 
puulajien,  varsinkin  Cinnamomum  ceylaniciimin 
ja  C.  Cassian  nuorten  oksien,  mausteena  käytetty 
kuori.  —  C.  cei/lanivum,  Ceylonin  k.-p  u  u. 
kasvaa  villinä  Ceylonin  ja  Etu-Intian  länsiranni- 
kon vuoristometsissä,  missä  seuduissa  sekä  muu- 
tamilla Antilleista  (Guadeloupe  ja  Martiniipie) 
ja  Etelä-Ameriikan  muutamissa  osissa  (Bahial 
sitä  myös  viljellään,  on  villinä  10  m: iin  korkea, 
alativihreä  puu  (viljeltynä 
sitä  leikkelemällä  pidetään 
pensaana),  jouka  nuoret  ok- 
sat ja  nahkeat,  kiiltävät, 
eheät  lehdet  aluksi  ovat  pu- 
n;iiset.  .Jo  2-3-vuotisten 
pensaiden  oksat  kuoritaan, 
kuoret  vapautetaan  päälli- 
mäisestä  kerroksestaan,  kui- 
vataan ja  a.setetaan  u.  8-10 
kappaletta  sisäkkäin  käpris- 
tymäiin.  Kuta  ohuempaa 
kuori  on.  sitä  parempaa.  — 
C.  Caxsia  on  edelliselle  aivan 
läheinen    laji,   kasvaa    villinä 

Etelä-Kiinassa,  viljellään 
varsinkin  Kantonin  tienoilla.  Kiin.  k.  esiintyy 
kaupassa  enimmäkseen  yksikerroksisina  putkina, 
joskus  kaksi  sisilkkäin.  On  yleisemmin  kilytän- 
nössä,  vaikka  aromi  ei  ole  edellisen  veroinen. 
Kauppatavarana,  kimputettuna  se  käy  'Missni  liy- 
iiean  nimellä.  Myös  kuivatut  kukat,  kanelin- 
nupu  t,  flores  cassicB,  joilla  on  samat  ominausmi- 
det  kuin  kuorella,  ovat  yleistä  kauppatavaraa. 
Molempien    k. -lajien    kuorenpulidistnsjät  teistä  val- 


Ceylouin  kaneli. 
11  Uukka. 


197 


Kanelihappo     Kanervamehiläinen 


198 


niistetään  k  a  n  e  1  i  ö  1  j  y  ä.  jota  käytetäiiu  liköö- 
rin maustamiseen.  —  Valkea  k.  on  Floridassa 
ja  Antilleilla  kasvavan  puun  Canclla  alban  kuorta. 
—  V.  1909  tuotiin  Suomeen  kanelia,  kanelinnup- 
puja  ja  Cassia  ligneaa  yhteensä  31,652  kg,  irvol- 
taan  41,148  mk.  J.  A.  W. 

Kanelihappo  esiintyy  useissa  hyvänhajuisissa 
kasvituotteissa  (palsameissa),  niinkuin  stoor.ik- 
sissa,  tolu-  ja  peru-palsamissa,  sekä  vapaana  että 
eetterinä.  K.  syntyy  myöskin  kaneliöljyu  (kaneli- 
aldeliydin)  hapettaniisessa,  josta  sen  nimi  johtuu, 
ja  sitä  voi  synteettisesti  valmi.staa  bentsildoliy- 
dista.  K.  on  kiinteä,  kiteinen  aine,  jota  käyte- 
tään moneen  tärkeään  synteesiin.  Sen  eetterit 
ovat   hyvänhajuisia.  Edv.   Ilj. 

Kanelikivi  =  hessoniitti.  ks.  Granaatti. 
Kauelipuu  ks.  Kaneli. 

Kaneliöljy  (olciim  cinnamomi).  keltainen  öljy, 
jota  on  Ceylonin  kanelissa  ja  joka  on  syynä  tämän 
hyvään  hajuun  ja  makuun.  Sisältää  kanelialde- 
hydia  y.  m.  aineita.  Edv.  Ilj. 

Kanein,  Afrikassa.  Tsad-järveu  koillispuolella 
oleva,  pohjoisessa  kuiva,  etelässä  hedelniällin-n 
rämeinen  ma^ikunta.  kuuluu  Kan.skau  Konjron 
Tsad-järven  alueeseen;  n.  56,000  km^  As.  (100,(ioO) 
tibbu-,  kanuri-.  kanembu-heimoja,  arabialiisia 
y.  m.  Kanembut.  huomattavasti  neekereihin  se- 
kaantuneet, olivat  ennen  hallitsevia  K  :ssa,  joka 
aikoinaan  oli  mahtava  valtakunta,  sittemmin  osa 
Bornusta.  Nyk.  kanembut  ovat  työnnetyt  syr- 
jään; paimentolaisheimo  Ulad  Soliman  on  hallit- 
sevana. Pääpaikka  Mao.  —  Ranskan  haltuun  K. 
lopullisesti  joutui   1902.  E.   E.   K. 

Kanerva  (Calluna  vulgaris),  matala  pensas  tai 
korkea  varpu,  jolla  en  laajalle  haarovat  juuret, 
vastakkaiset,  ristikkäin 
asettuneet  neulasmaiset  leii- 
det  ja  heleän  punaiset,  jos- 
kus valkeat,  lakastuneina 
talven     yli     säilyvät     kukat 

yksipuolisissa  tertuissa. 
Kukkii  Etelä-Suomessa  hei- 
näkuun lopulla  ja  elokuussa, 
un  mehiläi.sten  suosima 
hunajakasvi.  K.  on  sosiaoli- 
simpia  kasveja  peittäen  ra- 
vintoköyhällä, erittäinkin 
hiekkaisella  alustalla  laa- 
joja aloja,  meillä  tavallisesti 
iiiekkaharjuilla.  mutta  myös 
rämeillä.  Kaskeamisen  jäl- 
keen k.  useimmin  valloittaa 
entisen  metsämaan  valmis- 
taen vähitellen  uudestaan 
multaa  vaativampaa  kasvul- 
lisuutta varten.  K: aa  voi- 
daan käyttää  nahan  parkit- 
semiseen ja  villaa  sekä  silk- 
kiä ruske.aksi,  punertavaksi 
tai  keltaiseksi  värjättäessä,  vrt.  Kanerva- 
kangas.  J.  A.   'W. 

Kanervahunaja,  mehiläisten  elokuussa  kaner- 
vasta kokoama  hunaja,  on  kirkkaan  ru.skean  tili 
tumman  väristä,  hyvänmakuista  ja  voimakka^asti 
tuoksuavaa.  arvokasta,  kallista.  Se  on  sangen 
sitkeätä,  sakeata,  hyytelömäistä.  joten  se  ei  juokse 
kennoista  pois,  vaikka  veitsellä  halkaisee  kanerva- 
hunajakakun.  Tämä  seikka,  sen  hyvä  maku  ja  se, 
että  se   pysyy   kakuissa  kauan   kiteytymättä,   te- 


Kanerva. 


kee  sen  sopivaksi  nautittavaksi  kakkuhunajana. 
Sitä  kootaan  kanervamehiläisen  kotimaassa  Sak- 
sassa suuret  määrät,  meillä  kalseiden  elokiiun 
ilmojen  ja  perin  huonojen  kaiiervaniaiden  vuoksi 
tuskin  niineksikään.  Sitkeytensii  vuoksi  vaikea 
lingota  ilman  hunajan  irroittajaa  (pientä  pii- 
keillä varustettua  häkyläntapaista  esinettä,  minkä 
piikit  työnnetään  kakkujen  kennoihin  panemaan 
hunajaa  liikkeelle),  minkä  avulla  on  mahdollista 
saada  kakut  osaksi  lingotuiksi.  Tämii  tapahtuu 
kuitenkin   parhaiten   varsinaisessa   k.-lingossa. 

.1.  il. 

Kanervakangas,  kuivanpuoleinen  tav.  nummi- 
hiekkakentällä  tai  vierinsoraharjuUa  sijaitseva 
alue,  missä  valtakasvuUisuiiden  niuodo.stavat 
poronjäkälä  ja  kanerva;  metsän  keski-iällä  saat- 
tavat myöskin  seinäsammalet  ( Uylocotnium  purie- 
tiitiim)  y.  m.  käydä  melkoisen  runsaiksi.  Metsäi- 
set k:t  muuttuvat  erittäin  helposti  aukeiksi,  sillä 
jos  metsä  on  esim.  kulossa  tullut  hävitetyksi, 
eikä  taimistoa  ole  heti  ilmestynyt,  vaan  ala  on 
joutunut  olemaan  kymmenkunnan  vuotta  tai  pari 
metsättömänä,  on  sen  metsittäminen  myöhemmin 
erinomaisen  vaikea.  Tunnetuimmat  meikäläisistä 
aukeista  kanervakankaista  ovat  Hämeen-Pohjan- 
kangas (useita  tuhansia  hehtaareja)  Satakun- 
nassa, Siikakangas  (lähes  500  ha)  Ruovedellä,  Vie- 
rusten-kangas (n.  250  hai  Karjalankanaakäella. 
Ensinmainitun  kankaan  metsittämistä  aloitet- 
tiin jo  1860-iuvulla,  mutta  yleensä  verrattain 
huonolla  menestyksellä,  sillä  vieläkin  on  suurin 
osa  kangasta  autiona;  samaten  ovat  enimmät  met- 
säuviljelykset  Vierusten  kankaalla,  joita  aloitet- 
tiin 1870-luvulla.  epäonnistuneet  (vrt.  Autio- 
maa). Luoteis-Euroopassa  ovat  luontaiset  au- 
keat tai  harvametsäiset  kanervakankaat  erittäin 
yleisiä  ja  laveita,  esimerkkeinä  mainittakoot 
Liineburger  Heide,  Rostocker  Heide  y.  m.  Saksassa. 
Hedet  Jyllannissa  y.  m.  Niiden  nietsättömyys  lie- 
nee seuraus  etupäässä  maan  liiallisesta  laihtumi- 
sesta huuhtoutumalla.  A.  C. 

Kanervakasvit  (Ericacece),  kasviheimo  kaksi- 
sirkkaisten  luokassa,  n.  800  lajia,  joista  suurin 
osa  lauhkeissa  vyöhykkeissä.  Kehä  sikiäis-alai- 
nen  tai  -peräinen,  teriö  useimmin  yhdislehtinen. 
K.  ovat  usein  joukottaiu  kasvavia  pensaita  tai  var- 
puja. Kukat  helakanväriset ;  niissä  on  mettä 
erittävä  pohjuskehrä:  pölyytys  hyönteisten  tai 
tuulen  välityksellä.  "  "    "  "      J.  A.  W. 

Kanervakäärme  (Coronella  austriaca),  riyrkky- 
hampaaton.  65  cm  pitkä  käärme  tarhakäärmeit- 
ten  heimoa,  levinnyt  yli  Euroopan  Ke-ski-Ruotsiin 
ja  Ahvenanmaalle  saakka  pohjoisessa.  K.  erote- 
taan tavallisesta  tarhakäärmeestä  selkäpuolen 
suomuista,  jotka  ovat  harjuttomat.  sileät  ja  kiil- 
tävät. ,  li.    il.    L. 

Kanervamehiläinen  polveutuu  yleisestä  sak- 
salaisesta mehiläisestä,  on  ahkera,  parveilun- 
haluinen,  ajitaa  kesässä  2-5  parvea.  Sen  esiparvl 
parveilee  vielä  samana  vuonna,  joskus  jälkipar- 
vikin.  Alkaa  toukkia  kasvattaa  aikaisin  ke- 
väällä ja  pitkittää  sitä  myöhään  syksyyn.  On  s.ak- 
salaisen  mehiläisen  suuruinen,  väriltään  sitä  vä- 
hän tummempi.  Sen  kotimaa  on  Liineburgin 
nummi.  Hannoverin  seudut.  Oldenburg.  Braun- 
schweig. Slesvig-Holstein,  Thiiringen  ja  Sachsen. 
Luonteeltaan  lempeä,  mutta  tattarisadon  aikana 
pistohaluinen.  Kehittyy  aikaisin  keväällä  parvei- 
luun valmiiksi,  asettaa  lukuisia     kuningatar-keu- 


109 


Kanervatar—Kangasalan  harjut 


200 


Näköala  Kan^asalnu  lurkkunarjnlKi 


noja,  rakentaa  paljon  kulinurikennoja  ja  kasvat- 
taa niissä  mielellään  koirastoukkia.  Syyssadon 
aikana  kokoo  suuret  hunajamäärät,  siksi  parhai- 
ten sopiva  syyssato-seutuihin.  Pidetään  paljon 
kauppamehiläistarhoissa  parveiluhalunsa  tähden 
ja  antamassa  ristisiitoksen  kautta  uutta  verta 
parveiluhitaille  meliiläisille.  A.   M. 

Kanervatar.  Kaalimadon  loitsussa  joskus  ru- 
koillaan: ..Kulitar  (Kulotar?)  neito  kuulu,  K. 
vaimo  kaunis,  tule  kytke  koiriasi  ennenkuin 
Ukko  pääsi  särkee"  (H.  Laitinen  IV  22).  Am- 
piai.sta  toisinaan  puhutellaan  „K:n  karitsaksi" 
(M.  Nurmio  2.735).  Syntynyt  sen  paikan  runol- 
lisesta per.sonoimisesta,  jossa  mainittujen  hyön- 
teisten   ajatellaan   oleskelevan.  K.    K. 

Kangas,  rautatieasema  (V  1.)  Oulun  radalla, 
Ylivieskan  ja  Oulaisten  välillä,  643  km  Helsin- 
gistä,  1 1 1    km   Ouluun.  L.    E-nen. 

Kangas  tarkoittaa  metsänhoitokirjallisuudessa 
(metsä-)maata,  jossa  pinta  on  kangasturpeeu 
peittämää  ja  kasvullisuuden  muodostavat  samma- 
let tai  jäkälät  ynnä  varpukasvit;  vastakohtana 
on  lehtomaa.  K:ita  erotetaan  tavallisesti 
kuivat  ja  tuoreet,  joista  edellisillä  vallitsevat  jä- 
kälä ja  kanerva,  jälkimäisillä  sammalet  ja  marja- 
varvut; k  isiin  laajemma.ssa  merkityksessä  lue- 
taan myös  suotumaisillaan  olevat  maat  (n.  s. 
korven-  ja  rämeentapaiset  maat).  Usein  käsite- 
tään k:illa  myöskin  ainoastaan  kuivia  kanerva- 
kankaita.  A.  C. 

Kangasala.  1.  Kunta,  Hämeen  1.,  Pirkkalan 
kihlak..  Kangasala-Messukylän  nimismiesp.;  kir- 
kolle Kangasalan  rautatienasemalta  6  km,  Tam- 
pereen kaupungista  18  km.  Pinta-ala  395,»  km', 
joi.sta  viljeltyä  maata  7,755  ha  (1901).  Manttaali- 
määrä lOO.m»;  talonsavuja  256,  torpansavuja 
205  ja  muita  savuja  647  (1907).  6,926  as.  (1909), 
miltei  kaikki  suomenkielisiä;  1,294  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystii  pääelinkeinonaan  harjoitti 
690  (1901).  927  hevosta,  3,347  nautaa  (1908).  — 
Kansakouluja  13  (16  opett.  1911).  Kunnanlää- 
käri yhteinen  Sahalahden  kunnan  kanssa,  samoin 
eläinlääkäri.  Apteekki.  Siiästöpankki.  —  Teolli- 
suuslaitoksia :     B.     A.    Thul6n   urkutehdas,   Kan- 


gasalan osuusmeijeri,  Vääk.syn  mylly.  —  Vanhoja 
herraskartanolta:  Liuksiala  ja  Vääksy.  —  Luon- 
nonnähtävyyksiä: kuuluisat  ,, Kangasalan  har- 
jut" (ks.  t.) ;  luonnonihanat  järvet  Roine,  Vesi- 
järvi   ja    osa    Längelmävettä    sekä    Kaukajärvi. 

—  Luonnonihanuuksiensa  vuoksi  K.  on  orittäin 
suosittu  matkailu-  ja  kesänviettopaikka.  Matkai- 
lijaliikennettä  varten  mainittava:  Seurahuone, 
Lepo-  ja  matkailijakoti  kirkolla,  sekä  Kaivannon 
matkailijakoti.  Satamapaikka  Kaivannon  kana- 
valla (ks.  t.),  josta  laivaliike  m.  m.  Hämeenlin- 
naan. —  2.  Seurakunta,  keisarillinen,  Por- 
voon hiippak.,  Tampereen  rovastik.;  mainitaan 
eri  pitäjänä  ainakin  jo  1366;  K:aan  on  kuulunut 
myös  Kuhmalahden  kappeli.  Kirkko,  kivinen, 
rakennettu  1765,  korjattu  1896;  lehterillä 
Kaarle  XII:u,  Kaarina  Maununtyttären  ja  hä- 
nen tyttärensä  Sigrid-prinsessan  muotokuvat. 
[A.  O.  Heikel,  „Kertomus  Pirkkalan  kihlakunnan 
muinaisjäiinnöksistä",  sivv.  70-83  (Vet.  soc.  Bi- 
drag  tili  kännedom  om  Finlands  natur  och  folk, 
N:o  38);  K.  Ignatius,  „Tietoja  Kangasalan  pitä- 
jästä 1540-77"  {„Länsi-Suomi"  IV).]  — 3.  R  a  u  t  a- 
t  i  e  a  s  e  m  a  (V  1.)  Vaasan  radalla,  Vehmaisten 
ja  Suinulan  asemien  välillä,   13  km  Tampereelta. 

—  K:n  kirkolle  matkaa  6  km.  L.  tl-nen. 
Kangasalan  harjut  käsittävät  joukon  yhte- 
näiseen liarjuryhmäun  kuuluvia,  enemmän  tai  vä- 
hemmän erillisiä  vierinkiviharjukatkelmia  Liin- 
gelmäveden  etelä-  ja  Roineen  pohjois-  .sekä  koillis- 
puolilla ynnä  Vesijärven  ympäristöillä  Kangas- 
alan pitäjässä;  ne  ovat  Pyynikin  suoranaista 
jatkoa  ja  niiden  kulkusuunta  on  parhaastaan 
länsiluoteesta  itäkaakkoon,  kääntyen  itäpuoles- 
saan yhä  enemmän  luoteis-kaakkoissuuntaisiksi. 
Viimeksimainittuun  suuntaan  kulkee  m.  m.  Län- 
gelmävettä Roineesta  erottava  harju,  jonka  kat- 
kaisee Kaivannon  kanava  (ks.  t.).  K:n  harju- 
jen luonnonkauneus  on  laajalti  tunnettu.  Luon- 
uonihanimmista  mainittakoon  :  V  e  h  o  n  i  e  m  e  n-, 
Keisarin-  ja  Kirkkoharjut.  Viimeksi- 
mainittu sijaitsee  aivan  Kangasalan  kirkon  poh- 
joispuolella. Siellä  olevasta  näkötornista  avau- 
tuu viehättävä  näköala  yli  kirkonkylän  viljavien 


201 


Katigaskirvinen  — Kangaspaino 


202 


■mifc 


Näköala  HaraUn  harjulta. 

vainioiden,  joiden  keskessä  etelänpuolella  aaltoi- 
lee Kirkkojärvi  ja  sen  takana  Roine,  jonka  ran- 
nalla huomaa  Liuksialan  iiuiistorikkaan  kunin- 
kaankartanon. Polijoiseenpäin  katsoessa  kohtaa 
silmää  Vesijärvi  kauniine  lahtineen  ja  aiemi- 
neen.  Kaakossa  on  näköpiirissä,  lähes  4  kin:n 
pääs.sä.  K  e  i  s  a  r  i  n  h  a  r  j  u.  Se  kohoaa  45  m 
yli  Roineen  (huomattava  harjukorkeus)  ja  se  on 
saanut  nimensä  keisari  Aleksanteri  I:n  siellä 
käynnistä  1819.  Siellä  olevasta  tornista  cm  mitä 
lumoavin  ja  avarin  näköala  yli  ikivanhojen  vil- 
jelysmaiden, joille  eloa  antavat  kauniit  järvet, 
pohjoisessa  lainehtii  Längelmävesi  ja  etelässä 
Roine,  luoteessa  siintää  Vesijärven  pinta.  Tätä 
nähdessään  kerrotaan  kuningas  Kustaa  JJI:n, 
tunnetulla  Suomen  matkallaan,  huudahtaneen: 
„Tässä  varmaankin  paholainen  kiusasi  Her- 
raamme, näyttäen  hänelle  koko  maailman  ihanuu- 
den"! ■ —  Siirryttäessä  kaakkoa  kohti,  kohoaa 
Pälkäneelle  vievän  maantien  vierellä  V  e  h  o  n  i  e- 
menharju;  sen  tornista  (n.  2  km; n  päässä 
Kaivannolta)  avautuvaa  näköalaa  monet  pitä- 
vät vielä  viehättävämpänä  kuin  Keisarin-  ja 
Kirkkoharjujen.  —  H  a  r  a  1  a  n-  (1.  H  a  r  j  u  1  a  n) 
„harju",  josta  myös  puhutaan  aina  Kangasalan 
harjujen  yhteydessä,  ei  ole  mikään  todellinen 
harju,  vaan  tavallinen  korkea  mäki  Vesijärven 
länsirannalla,  jonkun  matkaa  Frantsilan  kitrta- 
nosta.  Sinne  on  Matkailijayhdistyksen  haara- 
osasto 1895  rakennuttanut  korkean  näkötornin, 
josta  on,  jos  mahdollista,  vielä  ihanampi  ja  laa- 
jempi näköala  kuin  mainituilta  harjuilta;  täältä 
on  m.  m.  saanut  aiheensa  runoilijan  iki-ihana 
laulu  , .Kesäpäivä  Kangasalla".  Alapuolella  leviää 
satojen  saarien  täyttämä  Vesijärvi,  idässä  kim- 
meltää Längelmävesi  lukemattomine  lahtineen  ja 
niemineen,  ja  lounaasta  pistää  esiin  Näsijärven 
Aitolahti.  —  Harjuilla  ja  niiden  ympäristöillä 
on  runsaasti  kesähuviloita;  lukuisa  joukko  sekä 
koti-  että  ulkomaisia  matkailijoita  käy  vuosit- 
tain ihailemassa  Kangasalan  harjujen  rauhaisaa 
luonnonihanuutta.  L.   H-nen. 

Kangasklrvinen    ks.    Kirviset. 
Kangaskorte  ks.  Korte. 

Kangaskosken  ruukki  (omist.  C.  J.  H.  Stan- 
dertskjöld),  Parikkalan  pitäjässä  Kokkolan-  1. 
Hiitolan-joessa  olevan  ruukin  omistaman  Kan- 
gaskosken partaalla,  on  perustettu  1901  puuhio- 
moksi, sitten  varustettu  koneilla  pahvin  ja  (1907) 
paperin  valmistusta  varten.  Ruukilla  on  metsiä 
Parikkalan  ja  Rautjärven  pitäjissä.  —  Lähin 
rautatienasema    Syväoro    Savonlinnan-Elisenvaa- 


ran  radalla.  Valmistus  1,800  tonnia  valkoista  ja 
ruskeaa  puuvanuketta,  pahvia  sekä  ruskeaa 
käärepaperia.  —  Työväestö  40-60  henkeä  (1910); 
asuvat  ruukin   huoneissa.  E.  E.  K. 

Kangaslampi.  1.  Kunta,  Mikkelin  1..  Ranta- 
sahiiiMi  kihlnk.,  Rantasalmi-Kangaslammin  nimis- 
uiiesp.;  kirkolle  Savonlinnasta  74  km.  Pieksä- 
mäen rautatienasemalta  70  km  ja  Varkauden  teh- 
taalta 27  km.  Pinta-ala  2G0,>  knr,  joista  viljel- 
tyä maata  2,458  ha  (1901).  Manttaalimäärä 
18,7817;  taloMsavuja  139,  torpaiisavuja  102  ja 
muita  savuja  28  (1907).  2,638  as.  (1909);  590 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  454  (1901).  228  hevosta.  1,367  nautaa 
(1908).  —  Kansakouluja  3  (1911).  Kunnanlääkäri 
yhteinen  Varkauden  tehtaan  kanssa.  Säästö- 
pankki. Teollisuuslaitoksia:  Viljolahden  ja  Jout- 
senlahden  meijerit.  —  2.  Seurakunta,  kei- 
sarillinen, Savonlinnan  hiippak.,  tuomiorovastik.; 
perustettu  rukousliuonekunnaksi  1862,  kappeliksi 
''/j  1869  ja  omaksi  kirkkoherrakunnaksi  '"/,„ 
1894.  Kirkko  puusta,  rak.  1868-69.  L.  H-nen. 
Kangasmaa  ks.  Kangas. 
Kangasniemi.  1.  Kunta,  Mikkelin  1.,  Mik- 
kelin khlak.,  Kangasniemen  nimismiesp.;  kirkolle 
kesäisin  Otavan  satama-asemalta  Puulavettä 
pitkin  (jolla  säännöllinen  laivaliike)  55  km,  Mik- 
kelistä maanteitse  65  km.  Pinta-ala  l,001,i  km', 
josta  viljeltyä  maata  10,387  ha  (1901);  65"^/.^ 
manttaalia,  talonsavuja  727,  torpansavuja  383  ja 
muita  savuja  238  (1907);  11,391  a.s.  (1910), 
suomenkielisiä;  2,426  ruokakuntaa,  joi.sta  maan 
vilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  1,703  (1901). 
1,131  hevosta,  5,573  nautaa  (1908).  —  Kansa- 
kouluja 9  (11  opettajaa).  —  Läsäkosken,  Vuoja- 
lahden  ja  Äkrynkosken  vesisahat  ja  myllyt, 
Ikosen,  Topeliuksen,  Unnukkalan  höyrysahat  ja 
myllyt,  Hokan  ja  Synsiönjoen  mylly  ja  V.  Tope- 
liuksen marjanjalostustehdas;  osuusmeijeri.  Sääs- 
töpankki (perust.  1859).  —  Oma  kunnanlääkäri 
ja  apteekki.  —  2.  Seurakunta,  keisarillinen, 
Savonlinnan  hiippak.,  Mikkelin  rovastik.;  kuulu- 
nut Pieksämäkeen  kappelina  ja  siitä  erotettu 
omaksi  kirkkoherrakunnaksi  n.  1650.  Kirkko, 
puusta,  rak.  1812,  vihitty  '/,  1815;  korjattu  1886. 
[Ad.  Neovius,  „Ur  Finlands  historia"  (siv.  459- 
469) ;  ,, Suomen  muinaism.-yhd.  aikak."'  X  (siv. 
99,  109-115,  117-119,  138-146);  H.  Laitinen.  ..Ker- 
tomus Kangasniemen   pitäjästä"    (1875).] 

L.  B-nen. 
Kangaspainimo  on  teollisuuslaitos,  missä  kan- 
kaita painetaan.  Kangaspainoteollisuuden  keskus 
on  Elsassissa  Miilhausen  ympäristöineen.  Suu- 
ria kangaspainimoita  on  myöskin  Manchesterissä 
Englannissa,  Lodzissa  Puolassa  ja  varsinkin 
Moskovassa  Venäjällä,  missä  etenkin  toiminimi 
Emil  Zundel  on  tunnettu  sekä  teostensa  että 
tieteellisten  tutkimustensa  kautta  väriteknii- 
kan alalla.  Suomen  ainoa  kangaspainimo  on 
Forssan  puuvillatehtaalla.  Painokoneita,  jotka 
kaikki  ovat  valssipainokoneita,  on  tehtaassa  4, 
näistä  2  kaksiväristä,  1  kolmivärinen  ja  1  kuusi- 
värinen.  Painovalsseja  on  tehtaassa  (1910)  n. 
700  kpl.  vastaten  osapuilleen  21  tuh.  mk: n  pää- 
omaa. K.  7^ 

Kangaspaino  on  valmiin  kankaan  osittain 
värjäämistä,  jonka  avulla  kankaalle  saadaan  eri- 
värisiä ja  -muotoisia  kuvioita.  Vanhimpina 
aikoina   tämä   työ   suoritettiin   siveltimellä   maa» 


203 


Kangaspuna — Kangastus 


204 


laamalla,  siitä  kehityttiin  n.  s.  k  ä  >  i  p  a  i  n  o  u  u, 
joka  osittain  vieläkin  on  käytännössä.  Käsi- 
painossa käytetään  imnlaattoja.  joihin  painetta- 
vat kuviot  ovat  leikatut  keholle;  tällainen  pai- 
namisnieuettely  soveltuu  etupäässä  isompien  mal- 
lien, kuten  gobeliinijäljittelyjen  painamiseen  sekii 
.semmoisissa  tapaviksi.ssa,  missä  tarvitaan  paljon 
eri  värejii  samaan  malliin.  Käsipainosta  kehit- 
tyi u.  s.  p  e  r  r  o  t  i  i  n  i  p  a  i  n  o  k  o  n  e.  jossa 
nivöskin  kiiytetään  puulaattoja,  rautta  painami- 
nen tapahtuu  koneella.  Nykyään  enimmin  käy- 
tetty en  V  a  1  s  s  i  p  a  i  n  o  k  o  n  e.  Koneessa  on 
iso. "kankaalla  päällystetty  valssi,  n.  s.  depressori. 
jota  vastaan  painovalssi  on  puristettu  ja  joka 
myös  saa  liikkeensä  painovalssiu  välityksellä. 
Painovalssi  on  tehty  kuparista  ja  painettavat 
kuviot  ovat  siihen  kaiverretut  syveanykselle. 
Värikaukalossa  oleva  painoväri  tulee  väli-valssin 
välityksellä  painovalssille.  mistä  veitsi  (n.  s.  rok- 
keli)"sen  vetää  pois  muualta  paitsi  syvennyksistä. 
Kun  painettava  kanijas  kulkee  depressorin  ja 
painovalssiu  välitse,  tarttuu  väri  valssin  syven- 
nyksellä olevista  kuvioista  kankaalle,  kanjras  tu- 
lee painetuksi.  Koneen  takaosassa,  n.  s.  niansar- 
dissa,  kuivaa  näin  painettu  kangas  ja  joutuu 
sitten  värin  kiinnityslaitokseen.  Kun  painettavan 
mallin  eri  värien  lukumäärä  on  riippuvainen  ko- 
neen valssien  lukumäärästä,  mikä  nyk.  ei  ker- 
naasti ole  12  suurempi,  ei  valssipainokone  sovellu 
kovin  moniväristen  mallien  painamiseen. 

Painoväreihin  nähden  kaugaspaino  on  joko 
s  u  o  r  a  p  a  i  n  o.  jolloin  painettava  väri  ja  sen 
peitta  suorastaan  painetaan  kankaalle,  s  y  ö  v  y- 
tyspaino,  jossa  valmiiksi  värjätylle  kankaalle 
painetaan  aineita,  mitkä  hävittävät  kohdallaan 
olevan  pohjavärin,  joten  saadaan  valkeita,  tahi 
—  .sekoittamalla  painoväriin  syövytysainetta 
kestäviä  värejä  • —  värillisiä  kuvioita  värjätylle 
pohjalle,  tahi  s  ä  i  1  y  t  y  s  p  a  i  n  o  (reserveeraus). 
jolloin  värjäämättömiille  kankaalle  painetaan 
aineita,  mitkä  estävät,  kangasta  painamisen  jäl- 
keen värjätessä,  värin  kiinnittj-mästä  painettui- 
hin kohtiin.  Säilytyspainokin  on  joko  valkoinen 
tahi  värillinen. 

Painovärien  kiinnittäminen  kankaalle  tapah- 
tuu höyryttämällä.  Ettei  väri  painettaissa  le- 
viäisi, on  se  tärkkelysliisterillä  tehty  sakeaksi. 
Kun  väri  on  kiinnitetty,  pestään  liisteri  ja  yli- 
määräinen väri  pois.  vrt.  K  a  n  g  a  s  p  a  i  n  i  m  o. 
[Lauber,  ..Handhuch  des  Zeugdruckes"  (lv)01-()3; 
Supplementband  1905),  Lauber,  „Jahrcsbericht 
uber  die  Fortschritte  des  Zeugdruckes"  (v : sta  1 908 
alkaen).]  K.    P. 

Kangaspuna,  valoa  ja  pesua  ke.stävä  atsoväri, 
jolla  voidaan  värjätä  myöskin  yhdessä  väripuista 
saatujen    väriaineiden    kanssa.  S.   V.    11. 

Kangaspuut  ks.  K  u  t  o  m  a  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 
Kangasrousku  ks.  Helttasienet. 
Kangassirriäinen  k.s.  S  i  r  r  i  ä  i  s  e  t. 
Kangasturve    (saks.   Rohhumus,    TrockiMilorf). 
enemmän     tai     vähemmän     hapan,     turvem.iineii. 
tiivis    multakerros,    joka    jyrkällä    rajalla    eroaa 
alla    olevasta     kivennäismaa.sta.      Viimemainitt\i 
on    usein    vaaleaksi    huulitoutunut    (n.    s.    ..lyijy- 
hiekkaa");    tämän    vaalean    kerroksen    alla    vih- 
doin   on    tavallisesti    ruosteesta    ruskeahko    ker- 
ros,  joka   toisinaan    voi    olla   hyvin   kovaksi    ko- 
vettunut    (ortsteni).      Kangasturvetta     tavataan 
aivan  yleisesti  meikäläisillä  met-säkankailla,  jota- 


vastuin  lehti  maisissa  metsissä,  eteukin  Keski- 
Euroopassa,  on  varsinaista  multaa  (Mullboden), 
joka  tarjoo  puille  paljoa  parempia  toimeentulon 
edellytvksiä.  K:ta  muodostuu  seuraavissa  tapauk- 
sissa: 1)  hyvin  laihoilla  mailla,  2)  mailla,  joissa 
ilmanvaihto  on  huono.  3)  hyvin  saderikkaissa 
seuduissa,  4)  kylmissä  seuduissa,  ja  5)  hyvin 
kuivilla  paikoilla,  yleensä  siis  siellä,  missä  eli- 
mellisten aineiden  lahoaminen  tapahtuu  huonosti, 
(ks.    M  a  a  p  e  r  ä  a  I  u  e  e  t.)  Ä.    C. 

Kangastus,    niiköharhaus.   joka    johtuu    valon- 
säteiden   taittumisesta    ja    kokonaisheijastuk.sesta 
(ks.   Heijastuminen)    eri   tiivisten   ilmaker- 
rosten   rajalla.     K.    syntyy,    kun     ilmakerrokset 
lähellä   maanpintaa   ovat    tavallista   suuremmassa 
määrässä  tihe.vdeltään   erilaiset.     Niin   voi   tapah- 
tua etenkin  hiekkaerämaassa,  missä  maa  auringon 
paahtaessa   kovin   kuumenee,   että    alimmat   ilma- 
kerrokset    ovat      melkoisesti     ylempiä     harvem- 
mat.   Ylhäältä  alaspäin  tunkeutuva  valosäde  tait- 
tuu  niin    ollen    normaalista   poispäin,    joten    tulo- 
kulma  kahden   kerroksen   rajalla   tulee   sitä   suu- 
remmaksi,   kuta    alempana    ne    ovat,    kunnes    se 
lopuksi    tulee    rajakulman    suuruiseksi    tai    sitä 
siuiremmaksi.     Säde   heijastuu    nyt   takaisin   kul- 
kien   ylö.späin    tiiviimpään    ilmaan    ja    taittuen 
normaaliin   päin.    Valo   on   täten   edentynyt  käy- 
rää   myöten,    jonka    kupera    puoli    on    ala.^^päin. 
Katsoja    näkee    esineen    sen    suoran    jatkoksella, 
jota  myöten  valo  viimein  silmään  saapuu.    Selos- 
tetussa   tapauksessa    siis    todellista     paikkaansa 
alempana.    Puut  ja  rakennukset  kuvastuvat  ylös- 
alaisin    käännettyinä     kuni     tyyneen     vedenpin- 
taan.   Hairahdus  tulee  täydelliseksi,  kun  katsoja 
ei   näe  maanpintaa,   vaan   sen   sijaan   taivaan   Ku- 
vastuneen sinen  ikäänkuin  tyynenä  vedenpintana, 
jonka    yli     kukkulat     saarina    kohoavat.      Meillä 
näkee    usein    suuremmilla    selillä    kylmänä,    tyy- 
nenä aamuna  etenkin  kevätkesällä  rannat  ja  saa- 
ret  oikeilta    paikoiltaan    kohonneina.     Ilmiö   .syn- 
tyy   .syystä,    että    ilma    mainituissa    olosuhteissa 
läiiellä    vedenpintaa    on    hyvin    kylmää    ja    siis 
ylempänä    olevaa     ilmaa    tuntuvasti     tiiviimpää. 
Alhaalta  tuleva  valosäde  taittuu  matkallaan  ylös- 
päin    normaalista     poispäin.      Tulokulman     tästä 
aiheutuva     kasvaminen    aikaansaa    lopulta    koko- 
naisheijastuksen.     Alaspäin     edentyessään     säde 
taittuu    normaaliin    päin.     Sen    matka    on    siis 
kuperan  puolensa  ylöspäin  kääntävä  käyrä.    Sä- 
teen    loppnsuunta     tähtää    yläpuolelle    esineestä, 
joka  niin  nuiodoin  näyttää  siirtyneen  paikaltaan 
ylöspäin.  U.    S:n. 


-.-^^e^>^—i 


.^••'^ 


i' 


Kaogastusmaisema  crUinaassa. 


L'or) 


Kangasvuokko     Kaniininhoito 


206 


Kangasvuokko  ks.  A  n  e  m  o  n  e. 
Kangistustauti,  eläinl.,  uilieutuu  sille  omi- 
naisesta Imsillista.  joka  tunkeutuu  pienen  haavan 
tai  ruhjoutnmau  kautta  ruumiiseen  ja  eristäen 
hermostoon  vaikuttiivaa  myrkkyii  saa  aikaan  li- 
haksissa jatkuvan  kouristuksen.  Eläiinistii  sai- 
rastuu tautiin  useimmiten  lievoneii.  Sen  päii  ja 
kaula  ojentuvat.  li'nat  puristuvat  lujasti  yhteen, 
.selkiilihakset  kovettuvat  ja  liiintä  on  vähän  viis- 
tossa kohollaan.  Kaajat  ovat  jäykkinä  hajallaan 
antaen  täten  eläimelle  sahapukkia  nmistnttavan 
asennon.  Kuumetta  ei  tavallisesti  ole.  eliiin  vain 
hikoilee  aika-ajoin.  Ruokahalu  pysyy  vaikka  syö- 
minen käy  vaikeasti.  .Juominen  käy  usein  parem- 
min.—  Tauti  on  hyvin  vaarallinen,  sillä  kuolema 
seuraa  useasti  jo  jonkun  vuorokauden  kuluttua. 
Sairas  eläin  on  pidettävä  rauhallisessa  paikassa. 
sillä  melu  ja  kolina  kiihottavat  sitä  ja  enentä- 
vät sen  tuskia.  .Juomavettä  on  sille  aina  pidet- 
tävä tarjolla.  Lääkkeistä  ei  ole  paljon  apua; 
sitävastoin  seerumihoidolla  taudin  parantamiseksi 
sekä  siltä  suojelemiseksi  on  päästy  suotuisempiin 
tuloksiin,    vrt.   Jäykkäkouristus.        Kp. 

Kanhpur  [kfinpiia]  (enjrl.  Caiciiporc  I.  Caun- 
pur).  1.  Piiri  brittiläisen  Intian  Luoteismaakun- 
nissa  (.\llahabadin  divisionissa!.  6.120  km-'. 
1.259,243  as.  (1901).  —  2.  Edellisen  pääkaupunki 
fianges-joen  varrella.  197.170  as.  (19011.  suuri 
sotilasasema,  tärkeä  kauppakaupunki  ja  rauta- 
tiekeskus.  jalokivi-  ja  nahkateoksia,  puuvilla- 
kehruutehtaita.  K:ssa  Xana  Sahib  seapoys-kapi- 
nan  aikana  surmautti  antautuneet  englantilaiset 
kesäk.   1S.57.  "      E.  T. 

Kaniikki  (lat.  cniiö'  iiicus),  keskiaikaisessa 
suomen  kielessä  k  a  n  U  n  k  i.  alkuaan  piispan- 
kirkon  pappi,  joka  yhdessä  virkaveljiensä  kanssa 
eli  erityisellä  säännöllä  (kaanonilla  ks.  t.)  jär- 
jestettyä elämää.  Augustinuk.sen  antaman  esi- 
merkin kehc iltamana  sai  Metzin  piispa  Ivrode- 
gang  n.  v.  760  alaisensa  papit  elämään  yhtei- 
sessä .jVeljesasunnossa"  Benediktus  Nursialaisen 
säännön  mukaan.  Kaniikit  söivät  ja  nukkuivat 
yhdessä  sekä  kokoontuivat  määrä-aikoina  n.  s. 
kapitulisaliin  kuulemaan  Raamatun  tai  muun 
opettavan  kirjan  lukemista,  mutta  köyhyyden  ja 
kuuliaisuuden  lupauksia  heiltä  ei  vaadittu. 
Aaehenin  kokouksessa  816  (tai  817)  ulotettiin 
Krodegangiu  sääntö  kaikkiin  frankkien  valta- 
kunnan kirkkoihin,  joissa  palveli  suurempi  määrä 
pappeja  (Rvgtila  Aquisgrnncnsis).  ll:nnellä  ja 
12:nnella  vuosis.  kaniikit  jakaantuivat  sään- 
töä seuraaviin  (canonici  reyularcs)  ja 
maallisiin  (canonici  sa:cularcs),  kun  heille 
jaeltiin  palkkatiloja  ja  -seurakuntia  ja  toi- 
set erkanivat  yhteiselämästä,  asettuen  yksityi- 
siin asuntoihin.  Elämän  rappeutuminen  aiheutti 
useita  uudistusyrityksiä,  joista  praemonstraten- 
sien  sääntö  on  huomattavin.  Jlyöhemmin  keski- 
ajalla ruvettiin  nimittämään  roomalais-katoli- 
laisten  kapitulien  jäseniä  kaniikeiksi.  A.  J .  P-u. 

Kaniini  (Lepiis  cuniciilus)  elää  villinä  m.  m. 
Etelä-  ja  Keski-Euroopassa  ja  Austraaliassa.  Se 
on  hyvin  jäniksen  kaltainen,  mutta  eroaa  tästä 
l.vhyempien  korviensa  ja  takajalkojensa  puolesta. 
Kun  k:n  kantoaika  on  ainoastaan  29-31  vuoro- 
kautta ja  kun  emo  voi  synnyttää  kerrallaan 
aina  1.5  pcikasta,  voi  k.  vapaudessaan  ollessaan 
lisääntyä  hyvin  nopeaan,  engl.  Pennantin  las- 
kelmien   mukaan    yhdestä   parista    4    v:n    aikana 


Isu  hopeak»niini. 

aina  1.274.840 :ksi.  Siksipä  villiytyneistä  k:eista 
useissa  maissa,  kuten  esim.  Austraaliassa,  on 
tullut  maanvaiva.  Kotieläimenä  pidetään  kanii- 
nia tätä  nykyä  enimmin  Ranskassa,  Saksassa, 
Englannissa,  Belgiassa,  Alankomaissa,  Tan.skassa. 
Norjassa  ja  Ruotsissa.  Yksistään  Lontoossa  syö- 
dään keskimäärin  noin  100,000  kpl.  päivässä. 
K. -rodut  jakaantuvat  kahteen  ryhmään:  talous- 
ja  huvikaniineihin.  Ensinmainituista  ovat  tär- 
keimmät: pikku  hopeakaniini  (painaa  3-3'/,  kg), 
iso  hopeakaniini  (4-5  kg),  sininen  beveren 
(4-6  kgi,  belgialainen  jäniskaniini  (4  kg),  rans- 
kalainen oinas  (5-6  kg)  sekä  polijoismainen  maa- 
tiaiskaniini (2'/..-3'/,  kg).  Uuvirodui.sta  on  mai- 
nittava: belgialainen  jättiläinen  (6-11  kg),  engl. 
oinas  (4-5  kg),  angora-kaniini  (3-5  kg),  venä- 
läinen kaniini  (3  kg),  japanilainen  kaniini 
(2-4   kg),    blaek-and-tan-kaniini    (2V.   kg). 

L.  Kr.  R. 
Kaniininhoito.  Kauiininhoidon  kannattavai- 
suus  riippuu  erittäin  suuressa  määrässä  siitä 
rodusta,  millä  kulloinkin  työskennellään.  Meikä- 
läisissä oloissa  lienevät  pikku  hopea-  ja  sini- 
nen beveren-kaniini  arvokkaan  nahkansa,  mauk- 
kaan lihansa  sekä  kestävyytensä  takia  edulli- 
simmat. Kaniininhoitoa  voidaan  harjoittaa  myös- 
kin siellä,  missä  kalliimpien  rakennusten  puut- 
teessa muut  kotieläimet  eivät  voi  tulla  kysy- 
mykseenkään. Kaniiniasunnoissa  täytyy  kullakin 
täysikasvui-sella  siito.seläimellä  olla  oma  erityinen 
osastonsa,  jonka  suuruus  riippuu  käytetystä  ro- 
dusta; suurimmat,  kuten  belgialainen  jättiläinen, 
vaativat  ainakin  150x60x60.  ke.skikokoiset, 
esim.  sininen  beveren  100x60x60  ja  pienet  ro- 
dut kuten  pikku  hopeakaniini  ainoastaan 
75x50x50  cm  eläintä  kohti.  Ruokaansa  näh- 
den kaniini  on  vaiitimaton  ja  siis  huokea  eläin. 
Kaniini  on  kasvissyöjä  ja  sille  kelpaa,  myrkky- 
kasveja lukuunottamatta,  mitkä  kasvikset  ta- 
hansa, kunhan  ne  eivät  ole  millään  tavalla  pi- 
laantuneita. Yleisimmin  käytettyjä  kaniinin- 
ruokia  ovat  väkirehut,  heinä,  juurikasvit,  sekä 
vihannekset.  Siitokseen  ei  ole  kaniineja  käytet- 
tävä ennenkuin  ne  ovat  täyttäneet  S  kuukautta. 
Siitosemoja  ei  ole  rasitettava  useammalla  kuin 
korkeintaan  5:llä  synnytyksellä  vuodessa,  ja  sil- 
loinkin on  muistettava,  ettei  kaniineja  karvan- 
luonnin  aikana  —  syys-lokakuuUa  —  käytetä 
siitokseen.  Kaniinin  lihasta  voidaan  valmistaa 
mitä  erilaisimpia  ruokalajeja  ja  kaniiniunah- 
koista  arvokkaifav  turkiksia,  naisten  ja  lasten 
kenkiä,  lompakoita,  kukkaroita  y.  m.  [Ander.son, 
„Rationell  kaninafvel";    Thyra  Brandelius,   „Ka- 


207 


Kanin— Kankaisten  kartano 


208 


ninskötsel";  B.  Tliaius.  „Rationel  kaninavl"'; 
C.  TeiifTvall.  ..Kallinen  som  husdjur  i  allnioge- 
hemmef:  Einar  Sigmund,  „Kaninbogen";  Nico- 
laus  Junker.  ..Praktisk  kaninavl";  Relander, 
..Kaniininhoidcsta".]  L.  Kr.  R. 

Kanin.  Venäjän  mantereesta  Pohjoiseen-jää- 
mereen  Vienanmeren  itäpuolella  pistävä  niemi- 
maa (10.500  knr),  jonka  mantereesta  erottaa  itä- 
puolella Tsesskaja-Iahti.  K.  on  alavaa,  tasaista 
järvi-  ja  jokirikasta  tundraa,  josta  kohoaa  ainoas- 
taan luoteesta  koilliseen  kulkeva  Timanin  jatko 
(240  m).  Asukkaat,  n.  l.öOO  paimentelevaa  samo- 
jedia, ovat  hallinnollisesti  oinan  staarostansa 
alaisia.  Vakinaisia  asumuksia  on  ainoastaan 
kolme.  Venäläisiä  käy  K  :11a  hylkeenpyynnissä. 
—  Alue  otettiin  Venäjän  haltuun  ITSO-lu^Tilla. 

E.  E.  K. 

Kanisteri  (lat.  cani'strum  =  kori),  metalli- 
levystä tehty  astia  vars.  öljyn  säilyttämistä 
varten. 

Kanitz,  Philipp  Felix  (1829-1904),  itäv. 
kirjailija,  tutki  v:sta  1858  lähtien  varsinkin 
muinaishistoriallisessa  ja  kansatieteellisessä  suh- 
teessa Turkin  valtakunnan  slaavilaisia  maakun- 
tia; julkaissut  m.  m.  ..Serbiens  byzantinische 
Monumente"  (1862),  „Serbien.  Historisch-ethno- 
graphisehe  Heisestudien  aus  den  Jahren  1859  bis 
1868"  (1868),  ..Donau-Bulgarien  und  der  Balkan" 
(1875-79),  „Das  Königreich   Serbien"    (1904). 

J.  F. 

Kanizsa   ks.   N  a  g  y-K  a  n  i  z  s  a. 

Kankaan  paperitehdas,  Jyväskylän  maaseura- 
kunnassa, 1  km  kaupungista,  Palokkajärvestä 
Jyväsjärveen  laskevassa  Tourulan  joessa  olevan 
Lohiko.sken  (putouskorkeus  13,s  m,  vesimäärä 
1-7  m'  sek:ssa)  äärellä,  Jyväskylän-Suolahden 
radan  varrella;  laivayhteys  Jyväsjärven  kautta 
Päijänteelle  ja  Lahteen.  • —  Tehtaan  perusti  1872 
parooni  Akerhjelm ;  vaihdettuaan  useampaan  ker- 
taan omi.stajaa  sen  omistajaksi  tuli  1902  ,. Kansas 
pappersbruks  A.-b."  (osakepääoma  1,200,000  mk), 
joka  v:sta  1904  on  vararikkotilassa.  Päätöksen 
mukaan  (1911)  luovuttaa  konkurssihallinto  1912 
pesän  takaisin  osakeyhtiölle  (laatuaan  ensimäi- 
nen  tapaus  Suomessa).  Tehdas  valmistaa  2,100 
tonnia  (1910)  sanomalehti-,  hienoa  kirjoitus-, 
posti-,  silkki-,  paperossi-,  voi-  y.  m.  paperia;  val- 
mistusarvo 2  milj.  mk  (1910;  1880:  1  milj.,  1890: 
1,4  milj.,  1900:  1,7  milj.  mk).  Valmistuksesta 
mj-ydään  '/,  Venäjälle,  loput  kulutetaan  koti- 
maassa. Työväe.stö  (1910:  230  työmi3st.1)  f-suu 
osaksi  tehtaan,  osaksi  omissa  huoneissa;  heillä 
on  sairas-  ja  eläkekassat  (35,000  ja  20,000  mk), 
kirjasto  ja  lukusali.  E.   E.  K.. 

Kankaanpää.  1.  Kunta,  Turun  ja  Porin  1., 
Ikaalisten  kihlak.,  Kankaanpää-Karvia-Hougon- 
joen  nimismiesp.;  kirkolle  Porin  kaupungista 
57  km.  Pinta-ala  714,«  km',  josta  viljeltyä  maata 
7,197  ha  (1901).  Manttaalimäärä  26"/^.  Talon- 
savuja  196,  torpansavuja  483.  muita  savuja  799 
(1907);  as.  8,467  (1909),  miltei  kaikki  suomen- 
kielisiä; 1,579  ruokakuntaa,  joista  maanvilj. 
pääelinkeinonaan  harjoitti  889  (1901).  857  he- 
vo.sta,  2,907  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  5 
(1911).  Pohjois-Satakunnan  kansanopisto  (alkoi 
toimintansa  '/n  1909).  Säästöpankki.  Oma  kun- 
nanlääkäri ja  apteekki.  —  Paattikosken  saha, 
o.suusmeijeri  (kirkonkylässä).  ^  2.  Seura- 
kunta,   konsistorillinen,    Turun    arkkihiippak.. 


Tyrvään  rovastik.  Perustettu  saarnahuouekuu- 
naksi  Ikaalisten  emäseurakuntaan  1756,  kappe- 
liksi 1759  ja  omaksi  kirkkoherrakunnaksi  1852. 
Kirkko  rakennettu  v:n  1834  jälkeisinä  vuosina, 
vihitty  7„  1839.  [W.  Carlsson,  „Entinen  Ikalinen" 
(1871),  „Kankaanpään  pitäjä,  ynnä  Uonk;ijoen 
ja  Karvian  kappelit",  siv.  133-142  (Suomen  mui- 
naism.-yhd.  aikak.  VI).] 

3.  Perintötil.a  Laukaan  pitäjässä,  3  km  kir- 
kolta, Jyväskylän-Kuopion  maantien  varrella; 
1  km  Laukaan  asemalta.  '/,  manttaalia.  Omi.staja 
(v:sta    1903)    maanviljelijä    N.    Tammenoksa. 

L.    H-nen. 

Kankaanpörhötyskone,  kone.  jolla  kankaan 
pinta  tehdään  karvaiseksi  repimällä  kankaan  loi- 
mista ja  kuteista  kuituja  ulos.  Täten  kangas 
tulee  paksummaksi,  pehmeämmäksi  ja  paremmin 
lämpöä  pitäväksi.  Puuvillakankaitten  pörliBtys- 
koneessa  on  joukko  (tavallisesti  24  tahi  36)  n.  s. 
pörhötysvalsseja,  jotka  pyörivät  kahden  ison  p.vö- 
rän  kehälle  sovitetuissa  laakereissa.  Pörhötys- 
valssit  muodostavat  täten  ison  rummun,  joka 
tav.  kankaan  menosuuntaan  päin  pyörii  koneen 
pääakselin  ympäri,  mikä  samalla  on  edellä  mai- 
nittujen isojen  pyörien  akseli.  Pörhötysvalssit 
ovat  päällystetyt  terävillä,  polvekkeelle  taivute- 
tuilla neuloilla  ja  neulojen  kärjet  ovat  joka 
toisessa  valssissa  kankaan  menosuuntaan  päin 
(myötäkarvavalssit),  joka  toisessa  sitä  vastaan 
(vastakarvavalssit).  Nämä  valssit  pyörivät 
kaikki  kankaan  menosuuntaa  vastaan  ja  niiden 
pyörimisnopeus  voidaan  järjestää  kartiomaisten 
hihnapyörien  avulla,  myötäkarvavalssien  nopeus 
riippumatta  vastakarvavalssien  nopeudesta  ja 
päinvastoin.  Mitä  hitaammin  myötäkarvavalssit 
pyörivät,  sitä  enemmän  niiden  neulat  tulevat 
repimään  kankaan  kuituja  ja  päinvastoin,  mitä 
nopeammin  taas  vastakarvavalssit  pyörivät,  sitä 
voimakkaampi  on  pörhötys.  Kun  vielä  pörhö- 
tettävän kankaankin  kulkunopeus  voidaan  järjes- 
tää, saadaan  pörhötyskone  mielin  määrin  vai- 
kuttamaan joko  voimakkaammin  tahi  heikommin. 
—  Villakankaitten  pörhötyskoneessa  on  pyörivä 
rumpu,  jonka  vaippaan  on  kiinnitetty  takiaisia. 
Näiden  piikit  toimittavat  kuitujen  repimisen.  — 
Tunnetuimmat  pörhöty.skonetehtaat  ovat  Franz 
Miiller  ja  A.  Monforts,  molemmat  Miinchen- 
Gladbachissa.  ii.   P. 

Kankahatar.  1.  Gananderin  (Mythologia  fen- 
nica'ssa  siv.  49,  vrt.  siv.  31)  esiintuomassa  puun- 
synnyn  säkeessä:  „Kangattaren  (luettava:  Kanka- 
hattaren)  kajuma",  jota  seuraa  „Tuulettaren  tuu- 
ittama",  ilmeisesti  puita  kasvattava  metsän  kan- 
gas tilapäisesti  personoituna.  2.  Kangaspuitten 
runollisesta  personoimisesta  muodostunut  (Kale- 
vala 25,j.5K  K.    K. 

Kankaiden  valkaisu  ks.  Valkaisu. 

Kankaisten  kartano,  vanha  säteritila  Maskun 
pitäjässä  lähellä  kirkkoa'.  Tila  mainitaan  jo 
1300-luvulla.  kuului  1400-luvulla  Diekn-suvulle  ja 
siirtyi  naimisen  kautta  samalla  sataluvulla  Horn- 
suvulle,  jonka  hallussa  se  oli  pari  sataa  vuotta. 
Kankaisten  Horneja  olivat  tunnetut  Henrik 
Klaunpoika  (k.  1595),  Kaarle  Henrikinpoika  (k. 
ICOl)  sekä  viimeksimainitun  pojat  Evert  (k.  1615) 
ja  Kustaa  Horn  (k.  1GÖ7)  y.  m.  Kartanon  myö- 
hemmistä omistajista  mainittakoon  luutnantti  Ja- 
eob  Detlof  (1695)  ja  Hesselliom-Fredensköld-suku 
1700-luvulla    ja     1800-luvun    alnllii.     Everstiluut- 


209 


Kanki  — Kannattaja 


210 


J^_.. 

— . 

kaiikai->r<'ii    k; 

uaiitti  N.  FreJensköliiiii  iTiiniii  liovioikeuden 
varapresid.  Nils  F -.n  poika)  ja  hänen  leskensä 
kuoltua  kartanon  omisti  hovioikeudenneuvos 
Florus  Toll  (k.  1844)  ja  T.  puolisoiden  kuoltua 
sen  osti  everstiluutnantti  Berndt  Aminoff  sääntö- 
perintötilaksi  suvulleen,  jona  se  vieläkin  on. 
Suuruudeltaan  kartano  on  2 '/,  manttaalia.  Pää- 
rakennus on  harmaasta  kivestä,  asemaltaan  neliö- 
mäinen ja  pyramidikattoinen.  Sitä  on  arveltu 
jo  keskiajalla  rakennetuksi.  Todennäköisesti  on- 
kin kartanossa  jo  keskiajalla  kivinen  asuin- 
rakennus ollut,  mutta  epätietoista  on,  minkäver- 
ran  siitä  on  jäljellä  nykyisessä  päärakennuksessa, 
joka  lähinnä  muistuttaa  kartanolinnoja  liuot- 
sin  suuruuden  ajan  alulta.  ..Suuri  kivirakennus 
ja  monta  suurta  puurakennusta"  mainitaan  siinä 
olleen  1683.  1700-luvulla  oli  kivirakennus  autiona, 
ja  kun  puinen  päärakennus  oli  palanut,  korjat- 
tiin ensinmainittu  jälleen  asuttavaksi,  kuten  ker- 
rotaan, Augustin  Ehrensvärdin  piirustusten  mu- 
kaan. Rakennuksen  kolmas  asuinkerros  poistet- 
tiin silloin.  ./.  l!e. 

Kanki  ks.  Puutavaralaji  t. 

Kankirauta  ks.  Rauta. 

Kankirikki,  tankorikki,  lyhyiksi  tangoiksi 
valettu  rikki.  ks.  Rikki. 

Kankkonen,  Matts  Gustafsson  (1815- 
99),  talonpoika  Kokkolan  pitäjästä;  sai  paljon 
kiitosta  osakseen  reippaana  ja  tarkkakätisenä 
pyssymiehenä  ottaessaan  vapaaehtoisena  osaa 
Kokkolan  puolustukseen  Halkokarin  kahakassa 
(ks.  t.)  '/e  1854.  Kutsuttiin  sitten  Pietariin  Kei- 
sarin puheille,  joka  taiteilija  V.  Svertskovilla 
maalautti   K:n  muotokuvan.  E.  E.  K. 

Kankrin  (Cancrin),  Jegor  Frantse- 
vits  (1774-1845),  kreivi,  ven.  valtiomies.  Hänen 
isänsä,  syntyänsä  saksalainen  Franz  C,  suolakai- 
vosten tarkastaja,  siirtyi  1784  Venäjälle.  Poika 
K.  opiskeli  Saksassa  oikeustiedettä  ja  muutti 
1796  Venäjälle;  nimitettiin  1812  länsiarmeian  ja 
seuraavana  vuonna  koko  sotajoukon  yli-intenden- 
tiksi.  V.  1823  hän  tuli  Venäjän  raha-asiain  mi- 
nisteriksi, jota  virkaa  hän  hoiti  vuoteen  1844.  K. 
saattoi  tosin  rappeutuneet  raha-asiat  järjestyk- 
seen, mutta  esti  samalla,  suojelustulleja,  mono- 
poleja y.  m.  liiaksi  suosimalla.  Venäjää  taloudelli- 
sesti kehittymästä.  Hän  koetti  etupäässä  hank- 
kia Taltion  harjoittamalla  teollisuudella  rahaa  ja 
käytti  valtion  mahtikeinoja  estääkseen  kilpailua 


yksityisen  teollisuuden  puolelta.  V.  1844  K.  nimi- 
tettiin valtioneuvoston  jäseneksi.  Hän  kirjoitti 
valtiotieteellisiä  teoksia  sekä  matkakuvauksia 
(ks.  K:n  raha-asiain  hoidosta  A.  Schmidtin  kir- 
joitust:i  aikakauskirjassa  „Russische  revue",  nid. 
7,  1875).  G.  R. 

Kankriniitti,  heksagonisesti  kiteytyvä  vaa- 
lean kellertävä  kivennäinen,  kokoomukseltaan  lä- 
hellä nefeliiniä  (NaAlSiOJ,  mutta  sisältää  li- 
säksi vettä  ja  hiilidioksidia.  Sitä  tavataan  nefe- 
liini-  ja  kankriittisyeniitissä.  On  ainoa  hiili- 
(lioksidinpitoiiien  kivennäinen,  joka  esiintyy  sään- 
nöllisenä eruptiivivuorilajin  aineksena.       P.  E. 

Kankriniittisyeniitti,  vuorilaji,  joka  kokoo- 
mukseltaan ja  aineksiltaan  lähenee  nefeliinisye- 
niittiä,  mutta  sisältää  nefeliinin  asemasta  kankri- 
iiiittia.  Tätä  harvinaista  vuorilajia  on  tavattu 
vain  Taalainmaalla  Ruotsissa  ja  meidän  maas- 
samme Pyhäkurussa  Kuolajärvellä.  P.  E. 

Kankroidi,  sarveissyöpä,  ihokoi,  ihon  mar- 
raskedestä  kehittyvä  kasvannainen  1.  syöpä,  jonka 
soluilla  on  taipumus  muuttua  sarveisainetapaisiksi 
kovettumiksi. 

Kanna-antilooppi  ks.   Hirviantilooppi. 

Kannabiini,  alkaloidi,  joka  esiintyy  hamppu- 
kasvissa ja  vaikuttaa  nukuttavasti.       Edv.  Uj. 

Kannanlahti  (karj.  K  a  n  n  a  n  1  a  k  s  i).  1. 
Vienanmeren  luoteisin  lahti  (ven.  Ii andalakskij 
zaliv),  joka  pistää  KuoUanniemimaan  ja  pohjoi- 
sen Vienan-Karjalan  väliin.  Suurin  lev.  (Teis- 
tikin niemestä  Solomennoin  niemeen)  85  km  ja 
suurin  pit.  näiltä  kohdin  lahden  perukkaan  190- 
200  km;  molemmat  rannat,  etenkin  pohjoinen, 
jj-rkkiä  ja  rikkinäisiä;  rannikot  paikoittain  saa- 
risia, etenkin  pohjukka,  jonka  pikkusaarista  on 
louhittu  kupari-  ja  lyijymalmeja.  K.  on  syvin 
osa  V'ienanmerta,  suurimmalta  osaltaan  hiukan 
päälle  200  m.,  ja  syvin  kohta  n.  383  m  (180  ven. 
syltä).  K:een  purkaa  vetensä  kaksi  laajaa  järvi- 
aluetta: pohjoisesta  Imantero  Nivajoen  kautta 
ja  lounaasta  Paana-,  Tuoppa-,  Pää-  ja  Koutajär- 
vet  Koutajoen  kautta.  Tärkeimmät  liikepaikat: 
Kannanlahden  ja  Kieretin  kauppalat,  sekä  Rou- 
dan kylä,  jotka  lähettävät  puutavaraa  ja  seitiä 
(Vienanmeren  silliä).  —  2.  Kauppala  (ven.  Kanda- 
lakka)  samannim.  lahden  perukassa,  Nivajoen  oi- 
kealla rannalla.  Kuollaan  menevän  postitien  var- 
rella. Ennen  muinoin  tärkeä  ja  huomattu  paikka, 
m.  m.  kolmikirkkoisen  luostarinsa  tähden  (luos- 
tari   nyk.    hävitetty).  L.    E-ncn. 

Kannattaja  on  tekniikassa  yleinen  nimitys 
kuormaa  kantavalle  rakenteelle.  Kantotapansa 
mukaan  k:t  ovat  palkki-k:ia,  jos  ne  siirtävät 
niille  tulevan  kuorman  tukikohdille  pystysuo- 
riksi paineiksi,  tuki-  t.  k  a  a  r  i-k: ia,  jos  kuorma 
aikaansaa  vinon  työnnön  k:n  tukea  vasten  ja 
riippu-k:ia,  jos  työnnön  asemasta  syntyy  veto 
k:n  tukikohdissa.  Taso-k:ksi  sanotaan  sellaista 
k:aa,  jonka  kaikki  osat  ovat  samassa  tasossa,  ja 
a  V  a  r  u  u  s-k:ksi  sellaista,  jonka  osat  ovat  eri 
tasoissa  kuten  kupukattojen  (vrt.  Katto- 
tuoli). Rakenteensa  puolesta  on  lev  y-k  a  n- 
n  a  1 1  a  j  i  a,  jotka  ovat  levyistä  ja  kulmarau- 
doista koottuja  eheäpintaisia  rakenteita,  ja  r  i  s- 
t  i  k  k  o-k  annattajia,  jotka  kyhätään  kokoon 
suorista  sauvoista  kiinnittämällä  ne  päistään  yh- 
teiseen nurkka-levyyn,  niin  että  koko  k.  muodos- 
tuu kolmiosilmäiseksi  sauvaverkoksi.  Eri  tarkoi- 
tuksia vastaavat:  sillan-k:t,  sillan  (ks.  t.)  kan- 


>11 


Kannatuskaan— Kannu 


212 


tavat  osat:   katoii-k:t   (ks.  K  a  1 1  o  t  u  i)  1  i).  la- 
keiuuisteii  kattoja  kannattavat   rakenteet. 

J.  C-vn. 

Kannatuskaan,  smirempaa  kuormitusta,  esim. 
muuria    kannattava   kaari.  l'-o    N. 

Kanne,  vaatimus,  joka  tehdäiin  toista  vastaan 
oikouiifukäynnissä.  Se  on  vireille  pantava  haa.s- 
teen  iks.  t.)  kautta.  Alioikeiulessa  on  suulli- 
nen kanne  sääntönä,  mutta  se  voidaan  kirjalli- 
sestikin tehdä,  jos  asian  laveus  tai  muut  seikat 
niin  vaativat.  Hovioikeudessa  ja  Senajitissa  on 
k.  aina  esitettävä  kirjallisesti.  E.  K-ja. 

Kannegiesser  /■yVsnjrl,  Karl  L  u  d  w  i  <; 
(1781-1S61).  saks.  runoteosten  kääntäjä.  Mainit- 
tavinimat  K:n  kääntämistä  teoksista:  Beau- 
monfin  ja  Fletcherin  draamalliset  teokset (1808), 
Danten  ..Divina  commedia"  (1809-21)  ja  lyyrilli- 
set runot  (yhdessä  \Vitten  kanssa,  1827).  Leopar- 
di'n   ..Canti"  ja  truhaduurien   runoja.       ./.    ll-l. 

Kannekirja,  kirjalli.sesti  esitetty  kanne(ks.  t.). 

Kannel  1.  kantele  (liett.  kanklrs),  suom. 
kansa usoittokone.  Muodoltaan  se  on  kuin  vaaka- 
suoraan asetettu  harppu,  jonka  kielet  on  kiinni- 
tetty puiseen  kaikupohjaan.    K:n  kielet  ovat  nie- 


5-klelinen  kan-    .5-ki*'Iin'-n  kannel-        r2-kielinfn  kan- 
tel»*  (kannetoQ).  linen  kantele  Karja-       tele  Karjalasta, 
lasta 

talliset  (tav.  teräslangasta),  josta  johtuu  nimitys 
„vaskikannel".  „Jouhikannel"  sitävastoin  ei  ole, 
kuten  nimestä  voisi  päättää,  jouhisilla  kielillä  va- 
rustettu kannel,  vaan  se  on  aivan  erilainen,  j  o  u- 
sella  soitettava  kielisoitin  (ks.  J  o  u  h  i  k  a  n- 
tele).  K:n  kieliä  lienee  alk.  ollut  5,  viritettyinä 
molliasteikon  toonikan  ja  dominantin  välisen  o.ian 
mukaisesti  (esim.  g  a  b  c  d).  Kielien  luku  on  vä- 
liitellen  lisääntynyt.  Nyk.  yleisimmin  levinneissä 
..taide"-kanteleissa  on  30  kieltä,  viritettyinä 
diatonisen  a.steikon  mukaisesti  siinä  sävellajissa, 
mitä  soittaja  kulloinkin  tahtoo  soittoonsa  käyttää. 
Kansansoittimena  k.  on  joutunut  jotenkin  syr- 
jään. Mutta  viime  vuosikymmeninä  on  ruvettu 
kanteletta  taas  suosittamaan  „kansalliseksi"  soit- 
timeksi.  Kreetta  Haapasalon,  .\.  Ockenströmin 
ja  Pasi  .Jääskeläisen  jälkeen  on  ilmaantunut  yhä 
useampia  ..kantelekonserttien"  pitäjiä  sekä  kau- 
pungeissa että  maaseudulla.  Mutta  yleiseksi 
kansansoittimeksi  ei  .se  uudelleen  ole  aiuak.aan 
vielä   päässyt.    Esteenä  on   sen   virityksen   vai  va- 


loisuus, tekniikan  epämuk;ivuus  ja  äänisävyn 
heikkous.  Kuitenkin  on  sillä  laulun  siiesti- 
m  e  n  ä  hyvä  vaikutus.  Sellai.seua  se  kylläkin  voi 
saavuttaa  kansallis-taiteellista  merkitystä.  K.- 
nuottikirjallisuus  on  vasta  alullansa  (Kansan- 
valistusseura:  „Säveleitä  Kanteleelle"  I-III). 

/.   K. 

Kanneleerata  (ks.  K  a  n  n  el  il.  varustaa  k:iii 
neleillä,  uurtaa. 

Kannelhiilet  [hiinl-J  (en<rl.  ciiinnl-cniil),  eriis 
kivihiililaji.  ks.  Kivihiili. 

Kanneli  (ransk.  cnH«c  =  sauva),  pystysuora, 
pyöreäpohjainen  uurrekoriste,  etenkin  pylvään- 
varsissa    iks.   Pylväs).  V-o   N. 

Kanneviskaali,  virkamies  hovioikeuksissa  ja 
tullihallituksissa.  Hovioikeuksissa  k:n  tehtävänä 
on  panna  .syytteeseen  sellaisista  rikoksista,  joissa 
hovioikeus  tuomitsee  ensimäisenä  oikeusasteena. 
TuUiliallituksessa  k.  on  ylin  syyttäjä  ja  oikeu- 
tettu jokaisessa  asianomaisessa  tuomioistuimessa 
.syyttämään  tullisääntöä  vastaan  tehdyistä  rikok- 
sista. E.  K-ja. 

Kannibaali  (<  esp.  canihal,  väännös  nimestä 
karihit),  ihmissyöjä,  antropofagi.  ?Iyös 
raaka,  tarkoitukseton  hävittäjä,  ks.  T  h  m  i  s- 
s  y  ö  j  ä  t. 

Kannibalismi  1.  a  n  t  r  o  p  o  f  a  g  i  a.  ihmis- 
syönti; kuvannollisesti:  raakuus,  ks.  Ihmis- 
^  y  ö  j  ä  t. 

Kannonkoski,  koski  Kivijärven  pitäjässä. 
Kivijärven  ja  Kannonselän  välillä.  Siellä  on  ol- 
lut harkkohytti  (perustamisvuosi  tuntematon), 
lakkautettu  1863.  E.  E.  K. 

Kannonnostaja,  työase  kantojen,  juurien  ja 
kivienkin  irroittamista  ja  nostoa  varten.  Yksin- 
kertaisin muoto  on 
tavallinen  vipuvarsi 
(Polhemin  kannonnos- 
taja), jossa  tukiosan 
muodostaa  kaksi  rin- 
nakkaista pystyiauk- 
kua.  jotka  ovat  va- 
rustetut kahdella  i 
villa  reikiä  8  cm:  n 
päässä  toisistaan.  Noin' 
2  m:n  pitui.sen  vipu- 
puun  alapäässä  on 
kaksi  lovea,  joiden 
etäi.syys  vastaa  reikärivien  väliä,  sekä 
rautakoukku,  mikä  kiinnitetään  kantoon, 
puu  asetetaan  lankkujen  väliin  ja  nojaa 
mainittujen  reikien  läpi  pistettyyn  rautapult- 
tiin  vuoroin  toi.sen,  vuoroin  toisen  loven  koh- 
dalla. Kannon  nostaminen  tapahtuu  vipuvartta 
nostamalla  ja  laskemalla  sekä  muuttamalla  pult- 
teja vähitellen  ylemmäksi.  —  Voimakkaamman 
muodon  kannonnostajaa  näyttää  tässä  oleva  kuva 
Fiskarin  tehtaan  v.almistamasta  kannonnosta- 
jasta,  minkä  nuiodostaa  vankkaan  jalustaan  no- 
jaava kela.  jota  hammasrattaan  ja  päättymättö- 
män ruuvin  avulla  kierretään  käsikammilla  ja 
jonka  ympäri  kiertyy  kettinki,  minkä  alapäähän 
on  kiinnitetty  kantoon  kiinnitettävät  sakset.  — 
Samanluontoinen,  mutta  varmempi,  on  Bennetin 
ameriikkalainen,  vastushaalla  ja  va.stuslevyllii 
varustettu    kannonnostaja.  /.    A.    S. 

Kannu  (ruots.  kanna),  vanha  suom.  (ja  ruots.) 
tilavuusmitta,  jota  on  käytetty  sekä  kuivan  tava- 
ran että  ne.steiden  mittaamiseksi.  1  k.  = '/to  kuutio- 


KaoDonnostaja. 


vahva 

Vipu- 

edellä- 


I 


213 


Kannunvalaja — Kanooppi 


214 


jalkaa  =  100   kuutiokyiiimenystuiimaa  =  "Z.ii;    1.     K. 
oli  =  2   tuoppia  =  S   korttelia  =  32   juiiiprua. 

f'.    S; H. 

Kannunvalaja.  Holbergiti  liuviniiytelmästä 
..Xaltioviisas  kannunvalaja"  saatu  nimitys,  jolla 
tarkoitetaan  itspstään  suuria  luulevaa,  poliittista 
>uuiisoiltajaa. 

Kannurustot  ks.  K  u  r  k  u  n  p  ii  ä. 

Kannus,  ratsumiehen  jalkineen  kantaan  nau- 
loilla, nipistimillii  tai  nilkan  ympäri  sidotta- 
valla hihnalla  kiinnitettävä  metallinen  ase,  jota 
painamalla  hevosen  kylkiin  jcudutetaan  sen  kul- 
kua. Kannuksessa,  joka  useimmiteu  on  rautaa 
tai  messinkiä,  joskus  hopeata  tai  nuiuta  metallia, 
on  säännöllisesti  kaari,  joka  ympäröi  koron,  sekä 
siitä  lähtevä  kaula,  joka  vanlu^mpina  aikoina 
päättyi  kärkeen,  mutta  1200-luvulta  alkaen  ta- 
vallisesti tähdenmuotoiseen,  usein  varsin  suureen 
pyörään.  Näiden  osien  muoto  ja  suhde  loisii asa 
on  tärkeä  kannuksen  ikää  määrätessä.  Vanhem- 
pina aikoina,  erittäin  1500-1600  luvuilla,  kan- 
nus oli  usein  varustettu  runsailla  koristuksilla, 
jotka  tehtiin  metallia  pakottamalla,  jalompaa 
metallia  siihen  upottamalla  j.  n.  e.,  jopa  emal- 
joimallakin.  Tällaisia  kävtti  ratsuväki,  mutta  ei 
vähemmä.ssä  arvossa  pidetty  jalkaväki,  ja  kannuk- 
sesta tulikin  täten  ritariston  vertauskuva.  Rita- 
reilla oli  kannukset  kullasta.  Vieläkin  käytetään 
sananpartta  ..ansaitsee  kannuksensa".  [Zschille 
und  Forrer.  ,.Der  Sporn  in  seiner  Formentwicke- 
lung"    (1S91).]  K.    K.    il. 

Kannus  (ent.  nimi  Ylikannus).  1.  K  u  n  t  a, 
Vaasan  1..  Pietarsaaren  khlak..  Lohtaja-Himanka- 
Kannuk.sen  nimismiesp.  Pinta-ala  40.5. s  km^  josta 
viljeltyä  maata  6,087  ha  (1901).  Manttaalimäärä 
o0,7«87;  maatilojen  lukumäärä  385;  talonsavuja 
473,  torpansavuja  106  ja  muita  savuja  122 
(1907);  4,546  as.  (1909),  joista  0,8%  ruotsin- 
kielisiä (1900) ;  663  ruokakuntaa,  joista  maan- 
vilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  533  (1901).  388 
hevosta,  2,399  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  4 
(1911).  Kunnanlääkäri  yhteinen  Lohtajan,  Hi- 
mangan. Toholammen  ja  Lestijärven  kuntain 
kanssa.  Apteekki.  —  Teollisuuslaitoksia:  höyry- 
saha (omist.  kauppaneuvos  Aug.  Eklöf),  vesisaha 
ja  2  vesimyllyä.  —  Kirkonkylä  Lestijoen  ran- 
nalla. —  2.  Seurakunta,  konsistorillinen, 
Turun  arkkihiippak.,  Kokkolan  rovastik.:  perus- 
tettu Lohtajan  kappeliksi  1692.  omaksi  pitäjäksi 
'/jlSig  (K.  SI.  kk.).  Kirkko,  puinen,  rakennettu 
1817,  korjattu  1880.  [E.  E.  Takala.  ..Muinais- 
muistcja  Pietarsaaren  kihlakunnan  suom.  osasta" 
sivv.  '13-14.  137-38.  171.  191.  208.  261-62,  295, 
303  ja  307  (Suomen  muinaism.-yhd.  aikak.  XVIT).] 
—  3.  Rautatieasema  (III  1.)  Kannuksen 
kirkonkylässä.  Oulun  radan  varrella.  Kälviän  ja 
Sievin  asemain  välillä.  592  km  Helsingistä,  162 
km  Ouluun.  L.  H-nen. 

Kannuskosken  puuMomo  on  Valkealan  pitä- 
jän Sorsalan  kylässä  olevan.  Kivijärvestä  Ky- 
miin laskevaan  reittiin  kuuluvan  Kannuskosken 
(putouskorkeus  4.s  m,  100-800  hevosv.)  varrella, 
13  km  Kaipiaisten  asemalta.  Tehtaa.seen  (rak. 
1883  puusta,  sittemmin  lisätty.  1910  uusittu 
tiili-  ja  betonirakennuksilla)  kuuluu  2.600  ha 
metsämaata:  omistaja  ..Kannuskosken  osake- 
yhtiö" (pääoma  138,455:69:  1910),  valmistus  puu- 
pahvia  (815  tonnia  1909;  1890:  450  t.  1900: 
910  t.).    Työväestö   (52  henkeä  1910)   asuu  enim- 


mäkseen    tehtaan     huoneistoissa;     sairasrahasto, 
kirjasto.  E.  E.  K. 

Kannusruoho   ks.   L  i  n  a  r  i  a. 

Kane,  [lääkaupunki  (ks.  F  u  1  b  e,  kuva)  .saniau- 
nimi.^essii  Englannin  länsi-afrikkalaisen  Northern- 
Nigeria-siirtomaan  hedelmällisessä,  ta.ajaan  asu- 
tussa maakunnassa  (27,530  km%  n.  300,000  as.), 
vakinaisia  as.  n.  35.000.  Joen  rannalla  olevan, 
7-8  m:n  korkuisen,  14  porttisen  muurin  ympä- 
röimän K:n  pohjoisosassa  asuu  enimmäkseen 
hausalaisia  ja  arabialaisia,  eteläosassa  hallitse- 
vaa fulbe-kansaa.  Kauppa  on  tavattoman  vilkas : 
kaupunki  on  Afrikan  tärkeimpiä  kaupan  kes- 
kustoja: siihen  keskittyvät  Tripoliksesta.  iIai:o- 
kosta.  Wadaista,  Bornusta  tulevat  karavaanitiet. 
Pääkauppatavarat :  puuvillakankaat,  kolapähkinä, 
sucla.  ennen  myös  orjat.  Teollisuus  tärkeä:  K:n 
värjiiyslaitosten  tuotteet  ja  nahkatavarat  leviä- 
vät Atlantin  ja  Välimeren  rantamaille  «osti.  — 
K.  on  sähkölennätin-yhteydessä  Lagoksen  kanssa. 
Rakennuksen  alaisena  on  rautatie  (valmistunut 
1911)  Nigerin  satamasta  Baro.  K:n  valloittivat 
engl.  1903.    Siihen  asti  se  oli  ollut  osa  Sokntosta. 

E.  E.  K. 

Kanon   ks.   Kaanon. 

Kanonadi  (ransk.  canonnade),  yhtämittainen 
tykeillä  ampuminen. 

Kanonikko  ks.  K  a  n  i  i  k  k  i. 

Kanoninen,  kaanonin  mukainen,  kaanoniin 
kuuluva,    vrt.   Kanoninen  oikeus. 

Kanoninen  oikeus  (lat.  jus  canö'nicuit'.;  ks. 
Kaanon),  roomalaiskatolisen  kirkon  kirkolli- 
sen lainsäädännön  kautta  syntyneet  lakimääräyk- 
set. Tärkeimmän  osan  siitä  muodostavat  kirkol- 
liskokousten päätökset  ja  paavien  dekretaalit. 
mutta  niiden  rinnalla  on  säännöksissä  paljon 
epäperäistäkin  ainesta.  Tärkeimmät  vanhemmat 
kokoelmat  Collectio  dionysiana  ja  Colleetio  his- 
pana  joutuivat  syrjään  erään  bolognalaisen  mun- 
kin 12:nnen  vuosis.  puolivälissä  julkaiseman  ko- 
koelman tieltä,  joka  kantaa  toimittajan.sa  mu- 
kaan nimeä  Decretum  Gratiani.  Myöhemmät  paa- 
vit julkaisivat  uusia  kokoelmia,  kuten  Decre- 
tales  Gregorii  noni  (1234),  Bonifacius  Vni:n 
Liber  sextus  (1298),  Klemens  V:n  Clemen- 
tinarum  libri  V  (1313),  jotka  yhdessä  Gratia- 
nuksen  kokoelman  kanssa  muodostavat  Corpus 
juris  canonici  nimisen  lain.  Tärkein  osa  kano- 
nisen lain  asiallisesta  sisällöstä  on  kotoisin 
roomalaisesta  oikeudesta,  ja  sentähden  se  on 
ollutkin  vaikuttavana  välittäjänä  tutustutta- 
massa germaanilaisia  kansoja  viimemainittuun 
oikeudenhaaraan.  Mutta  toisaalta  on  germaani- 
lainenkin laki  vuorostaan  vaikuttanut  kanoniseen 
oikeuteen.  Kirkon  vallan  laajetessa  varsinaisten 
seurakunnallisten  asiain  ulkopuolelle  tuli  kano- 
ninen oikeuskin  sisältämään  yhä  eiemmän  mää- 
räyksiä siviili-,  rikos-  ja  prosessioikeuden  aloilta 
ja  on  sentähden  tarkkaan  erotettava  kirkko- 
oikeudesta,  joka  rajoittuu  kirkkoa  koske- 
viin säädöksiin.  [Schulte,  ,.Geschichte  der  Quel- 
len  >iud  Literatur  des  kanonischen  Rechts" 
(1875-80,   3   nid.).]  A.   J.   P-ä. 

Kanonisatsioni  (mlat.  cano»isä'tiO).  kaano- 
niin, s.  o.  katolisen  kirkon  pyhimysten  luetteloon 
ottaminen,    pvhimvkseksi    julistaminen. 

A.    J.    P-ä. 

Kanoniset  kirjat  ks.  Kaanon. 

Kanooppi,    enimmäkseen    kivestä    tehty    astia 


äl5 


Kanootti-  Kansainvaellus 


eli  arkku,  juliou  niuiuaisegyi>til;iiset  kätkivät 
balsamoidun  ruumiiu  sisälmykset.  Seu  kansi  ta- 
vallisesti oli  ilimiseu  tai  joukuu  eläiuieu  päUu 
luuotoiueu.  Ä.    T-t. 

Kanootti    (rausk.  canot,   <   esp.   canoa  =  veue, 
alk.  karibilaineu  saua),  iutiaauieu  käyttämä  ke- 


Kanoolti. 

vyt  soutuvene,  tehty  nahasta,  puunkuoresta  tai 
puunrunkoa  kaivertamalla;  soudetaan  kaksipäi- 
sellä melalla.  —  Sivistysmaissa  käytetään  ny- 
kyisin yleisesti  tiivistetystä  kankaasta  tai  me- 
tallilevystii  tehtyjä  kanootteja  sekä  soutu-  että 
purjehdusurheiluun.  F.   W.   L. 

Kanopus,  tähtikuvio  Argo-laivan  tähti  a,  Si- 
riuksen jälkeen  kiintotähtitaivaston  loistavin 
tähti;  parallaksimittaukset  eivät  kuitenkaan  ele 
tulleet  positiivisiin  tuloksiin.  H.  R. 

Kansa,  ihmisryhmä,  joka  tapojen,  laitosten, 
yhteisesti  elettyjen  vaiheiden,  useimmiten  ,nyös 
kielen  puolesta  muodostaa  yhden  kokonaisuuden 
ja  eroaa  ympäristöstään.  „Kansa"  sanaa  käyte- 
tään mistä  elimellisesti  yhteenkuuluvasta  ihmis- 
ryhmästii  tahansa,  joka  muodostaa  jonkinlaisen 
,, etnologisen"  kokonaisuuden  (puhutaan  esim.  villi- 
kansoista,',  mutta  sitä  käytetään  erityisesti  osoit- 
tamaan kansaa  valtio-oikeudellisessa  merkityk- 
sessä: saman  valtion  kansalaisia  yhtenä  koko- 
naisuutena, mikäli  niiden  kat.sctaan  muodostavan 
tällaisen  kokonaisuuden,  vaikkapa  eivät  muo- 
dosta mitään  „rotu"-  tai  kieliyhteyttä  (esim. 
Suomen  k..  Sveitsin  k.,  sitä  vastoin  ei:  Itävallan 
k.,   vaan    I:n   kansat).  E.   N.   S. 

Kansainoikeus  ks.  Kansainvälinen  oi- 
keus. 

Kansainvaellus,  suuri  k.,  en  nimenä  sillä 
300-luvun  lopusta  500-luvun  loppupuoleen  asti 
tapahtuneella  kansojen  siirtymisellä  Euroopassa, 
jonka  seurauksena  oli  Länsi-Rooman  valtakunnan 
häviö  ja  keskiaikaisten  germaanilaisten  valta- 
kuntien synty.  Syynä  siihen  oli  nähtävästi, 
paitsi  germaanien  sodan  ja  seikkailun  halua, 
nof)ea.sti  lisääntyvä  väestö,  joka  ei  enää  sen 
ajan  alkuperäisillä  viljelysneuvoilla  saanut  tar- 
peeksi elatu.sta  entisillä  asuinsijoillaan.  Jonakin 
enteenä  tästä  voidaan  jo  pitää  kimbrien  ja  teu- 
tonien (ks.  n.)  kulkua  Rooman  alueelle  113-101 
e.  Kr.:  sitten  levisivät  goottilaiset  kansat  v;n 
200  vaiheilla  luoteesta  päin  Mustanmeren  pohjois- 
puolisille aroille.  Mutta  ensimäisen  sysäyksen 
varsinaiseen  k:een  antoi  hunnien  (ks.  t.) 
hyökkäys  alaanien  ja  sitten  goottien  kimppuun 
v.  375.  Tämä  sai  länsigootit  ensin  etsi- 
mään turvaansa  Tonavan  eteläpuolelta,  ja  sieltä 
sitten  jatkamaan  kulkuansa  Italiaan  ja  Etelä- 
Galliaan,  jonne  419  asettuivat  ja  josta  levisivät 


Espanjaan.  Viidennen  vuosis.  ensi  vuosina  fran- 
kit, a  1  e  m  a  n  n  i  t,  b  u  r  g  u  n  d  i  t  ja  v  a  n  d  a  a- 
I  i  t  samosivat  Rein-joen  yli  Galliaan  ja  otti- 
vat haltuunsa  osia  tästä  maasta,  jesta  viime- 
mainitut sitten  siirtyivät  Etelä-Espanjaan  ja  429 
Pohjois-Afrikkaan.  Tämän  vuosisadan  keskivai- 
heilla (449)  meni  kaksi  Saksan  pohjoisosassa  ja 
Tanskan  rajoilla  asuvaa  heimoa,  a  n  g  1  i  t  ja 
saksit,  Polijanmeren  yli  Etelä-Britanniaan  ja 
perusti  siellä  anglosaksien  valtakunnan.  Vv.  451- 
453  tekivät  sitten  hunnit  Attilan  johdolla  pää 
rynnäkkönsä  Koomaa  vastaan,  mutta  se  torjut- 
tiin Katalaunisten  kenttäin  verisellä  voitolla. 
V.  476  teki  Rooman  sotajoukossa  palvelevain 
germaanilaisten  palkkasoturien  (herulien,  rugien 
y.  m.)  päällikkö  Odoakar  lopun  Länsi-Roomau 
vallasta,  tehden  itsensä  Italian  kuninkaaksi. 
Mutta  hänen  aikansa  ei  tullut  pitkäksi.  Itä- 
gootit,  jotka  hunnien  tullessa  ensin  olivat  jää- 
neet näiden  alamaisiksi,  siirtyivät  sittemmin  län- 
nemmäs  ja  hyökkäsivät  489  kuninkaansa  Teo- 
derikin  johdolla  Italiaan,  missä  Odoakar  me- 
netti kruununsa  ja  henkensä.  Samoihin  :iikoihin 
laajeni  frankkien  valtakunta  Galliassa,  jonka 
Klodvig  miltei  kokonaan  teki  heille  alamaiseksi 
(alemannit  496,  länsigootit  507).  Viimeinen  huo- 
mattava germaanilainen  kansanmuutto  oli  1  a  u- 
gobardien  tulo  pohjoiseen  Italiaan  368.  Lan- 
gobardien jättämät  Tonavan  ja  Tiszan  laaksosju- 
dut  ottivat  silloin  idästä  tulleet  turkkilais-tataa- 
rilaiset  a  v  a  a  r  i  t  valtaansa,  siksikuin  Kaarle 
Suuri  796  kukisti  heidät.  Myöskin  useimmat 
muut  kansainvaelluksen  aikana  perustetut  valta- 
kunnat suistuivat  pian :  vandaalit  jo  534,  itä- 
gootit  553,  länsigootit  Espanjassa  711,  lango- 
bardit  774,  anglosaksit  1066,  j.  n.  e.;  ainoa,  joka 
tuli  pysyväksi,  oli  frankkien  valta.  —  Yhteydessä 
itägermaanilaisten  kansojen  siirtymisien  kanssa 
olivat  myöskin  samanlaiset  ilmiöt  slaavilais, 
ten  ja  suomalai  s-u  g  r  i  1  a  i  s  t  e  n  alueilla. 
Goottien  samottua  Mustanmeren  puolelle,  ja  var- 
sinkin sittenkuin  niiden  jälkeen  tulleet  vandaa- 
lit, gepidit  y.  m.  5:nnellä  vuosis.  siirtyivät  ne- 
kin eteläisemmille  maille,  ottivat  slaavilaiset  hei- 
mot haltuunsa  niiden  entiset  asuinsijat  nyk.  Itä- 
Saksassa  aina  Elbeen  ja  sen  länsipuolelle  asti. 
Hunnien  tulo  ja  itägoottien  valtakunnan  kukis- 
tus  375  sekä  myöhemmin  slaavilaisten  etenemi- 
nen koilliseen  päin  Ilmajärven  tienoille  .sysäsivät 
taas  itämerensuomalaiset  pohjai.semmaksi  heidän 
nykyisille  asuinsijoilleen,  jossa  he  jakautuivat  eri 
osiin,  suomalaisiin,  hämäläisiin,  karjalaisiin,  viro- 
laisiin j.  n.  e.  —  Vähemmässä  yhteydessä  ta- 
vallisesti k:ksi  sanotun  liikkeen  kanssa  olivat 
kansain  muutot  Itä-Euroopassa  Aasian  rajoilla, 
Jlainittakoon  tässä  vain,  että  suomensukuiset 
unkarilaiset  1.  magyarit  9:nnen  vuosis, 
alussa  siirtyivät  länteen  alkuperäisiltä  asuin- 
sijoiltaan Ural-vuoriston  eteläisillä  rinteillä  ja 
harhailtuaan  muutamia  vuosikymmeniä  Venäjän 
aroilla  saman  vuosisadan  lopussa  asettuivat  nyk, 
maahansa  Tonavan  ja  Tiszan  varsille. 

K.  on  sangen  huomattavalla  tavalla  vaikutta- 
nut historialliseen  kehitykseen;  eikä  ainoastaan 
niin,  että  kansojen  asuinalat  muuttuivat,  \  aita- 
kunnat  sui-stuivat  ja  toisia  syntyi,  vaan  myös- 
kin siten,  että  yhdessä  kansanmuuttojen  kans.sa 
uusia  kulttuurivirtauksia  tuli  esiin,  uusia  yhteis- 
kuntaoloja syntyi   ja  järjestyi.    Vanha   antiikki- 


217 


Kansainvälinen  bibliografinen  laitos— Kansainvälinen  oikeus 


218 


nen  yhteiskunta  Iiävisi,  uusi  valtiojärjestys  syn- 
tyi germaanilaisella  pohjalla,  mutta  tämä  uusi 
järjestys  muodostui  kuitenkin  monessa  suhteessa 
antiikkisen  kulttuurin  vaikutusten  alaisena. 
[Dahn,  „Urgeschichte  der  j;ermauischcn  und  lo- 
manischen  Volker";  Kaufmann,  ..Deutsche  Ge- 
schichte  bis  auf  Karl  den  Grossen";  Erekort, 
„Wanderunfjen  und  Siedelun<ren  der  germanisclien 
Stämme  in  Mitteleuropa";  Schafarik,  „Slawische 
Altertiimer";  Thomsen,  ,,Berörinp:er  melhmi  de 
finske  og  de  baltiske  sproc:".]  K-   ^• 

Kansainvälinen  bibliografinen  laitos  fhisti- 
tut  international  de  hihliorjraphie i,  Brysselissä 
sijaitseva  tieteellinen  laitcs,  jolla  on  haaraosas- 
tot Pariisissa,  Wienissä  ja  Ziiricliissä  ja  jonka 
tarkoituksena  on  kehittää  ja  parantaa  biblio- 
grafisia menetelmätapoja  kuin  myöskin  edistää 
ja  järjestää  eri  maiden  välistä  bibliografista 
yhteistyötä:  perustettu  1895,  ensimäisessä  kan- 
sainvälisessä, bibliografisessa  kongressissa  Brys- 
selissä. Sen  yhteydessä  on  Office  international 
de  bibliographie,  joka  M  el  vii  Dewey  n  jär- 
jestelmän mukaan  laatii  yleisbibliografiaa  kaik- 
kien aikojen  ja  kaikkien  maiden  kirjallisuu- 
desta (,,Repertoire  bibliographique  universel") ; 
julkaisee  v:sta   1S95   ..Bulletin"ia.  J.   F. 

Kansainvälinen  ilmatieteellinen  toimikunta 
ks.  Ilmatieteelliset  kongressit. 

Kansainvälinen  kaappausoikeus  ks.  K  a  a  p- 
p  a  u  s  o  i  k  e  u  s. 

Kansainvälinen  kieli,  kieli,  jonka  tehtävä 
olisi  olla  ajatustenvaihdon  välittimenä  eri  kan- 
sallisuuksien jäsenille,  jotka  toistensa  äidinkieltä 
eivät  ymmärrä.  Yrityksiä  k.  k:n  aikaansaami- 
seksi on  tehty  paljon,  mutta  toistaiseksi  menes- 
tyksettä. Sellaisia  tavallaan  ovat  yritykset  laa- 
tia jonkinlainen  yleiskirjoitusjärjestelmä  (p  a  s  i- 
g  r  a  f  i  a),  jossa  kukin  käsite  osoitettaisiin  omalla 
merkillänsä,  jotka  olisivat  kaikkien  ymmärret- 
tävi<ä,  kuten  numeromerkit,  vaikka  kukin  kansa 
ääntäisi  ne  omalla  tavallaan.  Kaikki  tämän- 
laiset järjestelmät  ovat  kuitenkin  ylenmääräisen 
vaikeutensa  takia  näyttäytyneet  käytäntöön  kel- 
paamattomiksi. Huomattavampia  ovat  yritykset 
aikaansaada  varsinainen  sekä  puhuttavaksi  että 
kirjoitettavaksi  soveltuva  k.  k.  (pasilalia). 
Kahta  ratkaisutapaa  voitaisiin  katsoa  mahdolli- 
seksi. Joko  on  valittava  joku  jo  olemassaoleva 
kansalliskieli  kansainvälisissä  suhteissa  käytet- 
täväksi; tai  on  luotava  kansallisten  kielten  mal- 
liin aivan  uusi,  keinotekoinen  kieli,  rakenteel- 
taan mahdollisimman  yksinkertainen  ja  säännöl- 
linen ja  siis  helposti  opittava.  Mitä  keinotekoi- 
siin kieliin  tulee,  on  niitä  rakenneltu  jo  monia 
kymmeniä,  ja  eräillä  (v  o  1  a  p  ii  k  i  1  1  a,  espe- 
rantolla ja  idolia)  on  ollut  ainakin  näen- 
näistä menestystä.  Mutta  vakavia  epäilyksiäkin 
on  lausuttu  erittäin  kielentutkijain  taliolta  siitä, 
voiko  minkäänlainen  keinotekoinen  kieli  täyttää 
k.  k:n  tarvetta.  Keinotekoista  kieltä  uhkaa 
ensiksikin  se  vaara,  että  uusi,  onnistuneempi 
voi  työntää  sen  syrjään  (kuten  esperanto  vola- 
pukin  ja  ido  nähtävästi  esperanton).  Toi.?ena 
vaarana  ovat  kansalliset  kielet:  keinotekoinen 
kieli,  jolla  ei  ole  varsinaista  kotimaata,  jonka 
kielimuoto  tunnustettaisiin  yleispäteväksi  mal- 
liksi, voi  niiden  voimakkaasta  ja  eri  suuntiin 
kulkev;x.sta  vaikutuksesta  helposti  hajaantua  siinä 
määrin    toisistaan    eroaviin    murteisiin,    ett»"    se 


eniiä  kelp:i:i  k.  k:u  tehtäviin.  Suuremmat  mah- 
dollisuudet luulisi  olevan  jonkun  kansallisen  kie- 
len ottamisella  k.  k:ksi;  on  huomattava,  että 
eräät  niistä  ovat  aikoinaan  kohonneetkin  tämän- 
tapaiseen ;i.semaan,  vaikka  ahtaammalla  alueella; 
niin  esim.  latina  Rooman  valtakunnassa  ja  myö- 
heuimiu  katolisen  kirkon  ja  oppineen  sivistyk.sen 
kielenä,  arabia  muhamettilai.smaissa  sekä  nudem- 
malhi  ajalla  ranska  hovien  ja  diplomatian  kie- 
lenä. Mutta  mille  kielelle  (englannille,  ranskalle, 
saksalle?)  olisi  tässä  tapauksessa  k.  k:n  suun- 
naton etu  annettava,  se  kysymys  on  kansallisen 
itsekkäi.syyden  ja  kansojen  keskinäi.sen  kateuden 
takia  erinomaisen  vaikea  ratkaista.  [Vilh.  Thom- 
sen, „Tieteeu  yhteiskieli"  (Valvoja  190.5):  H.  Paa- 
.sonen,  ..Kielentutkijain  lausuntoja  keinotekoi- 
sesta yleiskielestä"  (Aika  1908):  W.  O.  Streng, 
..Huomattavia  lausuntoja  kansainvälisestä  kie- 
lestä"   (Aika    1910).]  A.    K. 

Kansainvälinen  kriminalistiyhdistys  (In- 
lernatinnalc  kriminalistische  Vereinirinng,  lylienn. 
/.  K.  V.),  professoreiden  von  Lisztin  (Berliinissä), 
van  Hamelin  (Amsterdamissa)  ja  Prinsin  (Brys- 
selissä) 1889  perustama  kansainvälinen  yhdis- 
tys, jonka  tarkoituksena  on  n.  s.  uuden  rikosoi- 
keudellisen koulukunnan  aatteiden  perustalla  toi- 
mia rikoksellisuuden  vastustamiseksi.  Yhdistyk- 
sen 1897  uudistetussa  ohjelmassa  lausutaan  m.  in. : 
I.  K.  V.  on  sitä  mieltä,  että  rikosta,  yhtävähän 
kuin  sen  vastustamiseksi  aiottuja  keinoja  ei  ole 
tarkastettava  yksinomaan  lainopilliselta,  vaan 
myöskin  antropologiselta  ja  sosiologiselta  kan- 
nalta, ja  yhdist3'ksen  tarkoituksena  tulee  olemaan 
tämän  mukainen  rikoksen,  sen  syiden  ja  sen 
ehkäisemistä  tarkoittavien  keinojen  tieteellinen 
tutkiminen.  Yhdistykseen  kuuluu  jäseniä  kai- 
kista maailman  sivistyskansoista  ja  sillä  on  ala- 
osastoja (n.  s.  maa-rylxmiä)  useimmissa  Euroopan 
mais.sa.  Se  pitää  vuosittain  yleisiä  kongresseja, 
joiden  tulokset  julkaistaan  saksan-  ja  ranskan- 
kielisinä Yhdistyksen  ,. tiedoksiantoina"  („Mittei- 
lungeu  der  I.  K.  V.").  A.  T. 

Kansainvälinen  luisteluliitto,  1892  perus- 
tettu ..Die  Internationale  Eislauf-Vereinigung", 
on  main.  v:sta  lähtien  valvonut  luistelu-urhei- 
lun  kehitystä  eri  maissa,    ks.  Luistelu. 

Kansainvälinen  merikonferenssi  oli  1889 
koolla  Washingtonissa:  sen  tehtävänä  oli  keksiä 
keinoja  merellä  sattuvien  tapaturmien,  varsinkin 
yhteentörmäysten  vähentämiseksi  [„Prctocols  of 
proceedings"    (1890).] 

Kansainvälinen  merioikeus  ks.  M  e  r  i  o  i- 
k  e  u  s. 

Kansainvälinen  merkinantojärjestelmä  ks. 
Jl  e  r  k  i  n  a  n  t  o  j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ä. 

Kansainvälinen  merkinantokirja  ks.  M  e  r- 
kin  autokirja. 

Kansainvälinen  metrisopimus  ks.  Metri- 
j  ii  r  j  e  s  t  e  1  m  ä. 

Kansainvälinen  naisliitto  ks.  Xaisasia. 

Kansainvälinen  oikeus  (kansainoikeus),  niit- 
ten oikeusohjeitten  kokonaisuus,  jotka  määrää- 
vät valtioitten  keskinäiset  oikeudet  ja  velvolli- 
suudet. Kansat  sellaisinaan  eivät  ole  kansain- 
välisen oikeuden  mukaan  oikeutettuja  ja  vel- 
voitettuja yksilöitä  (subjekteja),  vaan  tässä  ase- 
massa ovat  ainoastaan  valtiot,  ja  täydessä  mää- 
rin ainoastaan  riippumattomat  (n.  s.  suveree- 
niset)   valtiot.     Ei    kuitenkaan    ole    mahdotonta. 


219 


Kansainvälinen  osuustoimintaliitto— Kansainvälinen  yksityisoikeus 


2-20 


että  valtiu  \:iiitoiumiiueii  valtio),  joka  uii  loi- 
sen vallan  alaisena,  rajoitetulla  alalla  ja  erinäi- 
sissä suliteissa  esiintyy  kansainvälisesti  toimi- 
vana. Toiselta  puolen  kaksi  itsenäistä  valtiota 
voipi  olla  n.  s.  reaaliuuionissa  keskenään  (kuten 
Itiivalta  ja  Unkari),  jolloin  ne  ulkopolitiika.>sa 
aina  esiintyvät  yhtenä  kokonaisuutena.  —  -Ai- 
noastaan sivistysvaltiot  kuuluvat  täydessä  iiiiia- 
rin  kansainväliseen  oikeusyhteisyyteen,  muihin 
valtioihin  tämän  oikeuden  normit  ainoastaan 
ositt^iisesti  soveltuvat.  Mutta  kaikki  itsenäiset 
sivistysvaltiot  ovat  kansaiuvälisoikeudelliscäti 
yhdenvertaiset,  suuruudestaan  ja  voima- 
suhteistaan riippumatta.  Periaatteelli.sesti  jokai- 
nen on  velvollinen  tunnustamaan  toisen  itse- 
näisyyden ja  itsemääräämisvallan.  —  Valtioitten 
puolesta  toimivat  tietysti  niitten  orgaanit,  val- 
tion päämiehet,  ulkoasiainministerit,  lähettiläät 
y.  m.,  mutta  ainoastaan  valtioille  syntyy  heidän 
tointensa  johdosta  oikeuksia  ja  velvollisuuksia, 
sillä  ainoastaan  valtiot  ovat  kansainvälisiä  sub- 
jekteja. Varsinaisesta  kansainvälisestä  oikeu- 
desta on  tarkoin  erotettava  n.  s.  kansainvälinen 
yksityisoikeus,  joka  käsittelee  eri  valtioitten  s  i- 
säisten  oikeusjärjestysten  suhdetta  toisiinsa. 

Kansainvälisen  oikeuden  lähteet  ovat  oikeus- 
käytjintö.  s.  o.  yhteiseen  oikeustietoisuuteen  pe- 
rustuva yhdenmukainen  menettelytapa,  sekä  val- 
tiosopimusten määräykset,  jotka  jälkimäiset 
useimmiten  eivät  ole  voimassa  kaikkien  valtioit- 
ten, vaan  ainoastaan  yksityisten  scpimusvaltioit- 
ten  kesken.  Mitään  julkista  valtaa,  jolla  olisi 
pakko-  ja  rangaistuskeinoja  käytettävinään,  ei 
ole  olemassa  valtioitten  uiko-  ja  yläpuolella,  mikä 
ei  suinkaan  merkit.se  sitä,  etteivät  kansainvälisen 
oikeuden  säännökset  velvoita  kaikkia  valtioita. 
—  Kansainvälinen  oikeus  käsittää  kaksi  suurta 
pääalaa,  nim.  valtioitten  keskinäiset  suhteet  rau- 
han aikana  sekä  n.  s.  sodan  oikeuden  eli  ne 
suhteet,  jotka  ovat  olemassa  toiselta  puolen  kah- 
den tai  useamman  keskenänsä  sotaan  joutuneen 
valtion,  toiselta  puolen  sotivien  valtioitten  ja 
puolueettomien  (neutraalisten)  valtioitten  välillä. 
Luonnollista  on,  että  valtioitten  rauhanaikaiset 
suhteet  paljoa  suuremmassa  mäiirin  kuin  sotaiset 
ovat  tulleet  ja  voivat  tulla  oikeudellisen  järjeste- 
lyn alaisiksi.  Viime  vuosikymmeninä  on  kyllä 
so<lankäyntimuotoja  huomattavalla  tavalla  sään- 
nöstelty, sodan  edellytyksiä  sitävastoin  kansain- 
välinen oikeus  ei  määrää.  [Hugo  Grotius,  „Ue 
jure  helli  et  pacis"  (1625);  Vattel.  „Le  droit 
des  gens  ou  principes  de  la  loi  naturelle"  (1758) ; 
Bluntschli,  ,,Das  Völkerrecht  der  zivilisierten 
Staaten"  (1868);  Wheaton,  „Elenients  of  interna- 
tional la\v"  (l:nen  pain.  1836,  sittemmin  monta 
uutta  painosta) ;  F.  von  Martens.  ., Völkerrecht" 
(1883-86,  alkuaan  venäjän  kielellä);  Calvo,  „Le 
droit  international  thforique  et  pratique"  (4:s 
pain.  1887-88,  alkukieli  espanja):  Despagnet, 
..Cours  de  droit  international  public"  (1899  ja 
190.'));  ]{ivier,  ., Principes  du  droit  des  gens" 
iIS96):  Ullman,  „Völkerrecht"  (1908);  v.  Liszt, 
..Oas  Völkerrecht"  (uusin  pain.  1910).  Suomen 
kielellä  ei  ole  mitään  oppikirjaa  kansainväli- 
.sessä  oikeudessa.  Lyhyt  esitys  siitä  on  „Ybteis- 
kunnallisessa   käsikirjassa"    (1909).] 

/,'.  E. 

Kansainvälinen  osuustoimintaliitto  ks. 
O  s  n  u  s  t  o  i  m  intä. 


Kansainvälinen  polaaritoimikunta  ks. 
Naparetkikunnat. 

Kansainvälinen  rauhankongressi  ks.  1!  a  u- 
h  a  n  k  o  n  j;  r  e  s  s  i  t. 

Kansainvälinen  seismologinen  .-^ssosiat- 
sioni,  perustettu  1899,  huolelitii  seisniologistoii 
h;ivaiMtoaseniain  perustamisest-a  varsinkin  sellai- 
siin mailiin,  joissa  tällaisia  on  vähiin  tai  ei  ol- 
lenkaan, koettaa  saada  yhdenmukaisuutta  havain- 
nontekoiliin  ja  havaintovälineisiin  sekä  toimittaa 
julkaisuja   maanjäristyshaviiinnoista. 

Kansainvälinen  sopimus  ks.  \' a  1  t  i  o  s  o  ]>  i- 
m  u  s. 

Kansainvälinen  sosiaalibibliografinen  lai- 
tos ks.  I  u  t  e  r  M  a  t  i  o  n  a  1  e  s  1  n  s  t  i  t  u  t  f  ii  r 
S  o  z  i  a  1 1)  i  1)  I  i  o  g  r  a  p  h  i  e. 

Kansainvälinen  sosialistinen  toimisto  l-;s. 
Kansainväliset  toimistot  ja  Sosiaa- 
lidemokratia. 

Kansainvälinen  sovinto-oikeus  ks.  K  a  n- 
s  a  i  n  V  ä  1  i  n  e  n        v  ii  1  i  t  y  s  t  u  o  m  i  o  1  a  i  t  o  s. 

Kansainvälinen  sähkölennätinliitto  ks. 
S  ä  11  k  ci  1  e  11  n  ii  t  i  u  1  a  i  t  o  s. 

Kansainvälinen  telegrafiyhdistys  k.-,. 
S  ä  h  k  ö  I  e  n  n  ii  t  i  n  1  a  i  t  o  s. 

Kansainvälinen  tilastollinen  instituutti  ks. 
T  i  1  a  s  t  o. 

Kansainvälinen  tilastollinen  kokous  ks. 
Tilastotieteelliset    kongressit. 

Kansainvälinen  työväensuojelusyhdistys 
ks.    T  y  ö  v  ii  e  n  s  u  o  j  e  1  u  s  k  11  n  g  r  e  s  s  i  t. 

Kansainvälinen  unioni  kirjallisten  ja  tai- 
teellisten teosten  omistusoikeuden  turvaami- 
seksi ks.   O  m  i  s  t  u  s  o  i  k  e  u  s. 

Kansainvälinen  unioni  teollisen  omistus- 
oikeuden turvaamiseksi  ks.  Omistusoi- 
keus. 

Kansainvälinen  välitystuomiolaitos,  sään- 
nöstö, jota  käyttiimällä  valtiot,  joitten  kesken 
vakavaa  erimielisyyttä  on  syntynyt,  voivat  an- 
taa riitakysymyksen  puolueettomien  villitystuo- 
marien  ratkaistavaksi.  Tällainen  toimenpide 
saattaa  johtua  siitä,  että  valtiot  yksityistapauk- 
sessa sopivat  mainitunlaisesta  riidanratkaisusta, 
mutta  tavallisinta  on  nykyaikana,  että  valtiot 
ennakolta  ovat  tehneet  yleisen  välitystuo- 
mio s  o  p  i  m  u  k  s  e  n,  jossa  määrättyä  laatua 
olevat  riitaisuudet  (joskus  kaikki  mahdolliset 
riitakysymykset I  määrätiiiin  ratkaistaviksi  väli- 
tystuomiolla, tavallisesti  Haagin  kansainvälistä 
tuomioistuinta  käyttämällä.  Tällaisia  sopimuksia 
ovat  valtiot  viime  aikoina  varsin  yleisesti  solmi- 
neet. Mainituin  keinoin  ratkaistavista  riidoisiii 
sopimusvaltiot  tavallisesti  erottavat  pois  sellai- 
set, jotka  koskevat  valtioitten  ,,elinintressejii  ja 
kunniaa",  mikä  tiety.sti  on  omansa  vähentämään 
sopimuksen  kiiytännöllistä  merkitystä.  [Meurer, 
„Die  Haager  Friedenskonferenz"  (1905);  Nippold, 
,,Die  Fortbildung  des  Verfalirens  in  vöiker- 
reehtliolien  Streitigkeiten"  (1907);  Kried,  ,,Die 
zweite  Haager  Konferenz"  (1908).]  —  ks.  Kan- 
sainväliset tuomioistuimet,  A  1  a- 
b  a  m  a-k  y  s  y  m  y  s.  li.    K. 

Kansainvälinen  yksityisoikeus  (tarkemmin 
sanoen  yksityisoikeuden  alaan  kuuluva  osa  kan- 
sainviilLstä  oikeutta,  vastakohtana  julkisoikeu- 
delliselle osalle  kansainvälistä  oikeutta)  käsittää 
ne  oikeussäännökset,  jotka  määräilvät,  minkä 
maan    oikeutta    on    noudatettava   sellaisissa   yksi- 


221 


Kansainvälisen  oikeuden  laitos— Kansainväliset  kongressit 


222 


tyisoikemlellisissii  s^llltei.s^su.  joihin  useiden  mai- 
den lukien  sovelluttaniineu  voi  tulla  kysymyk- 
seen. Tuolin  nimityksellä  voidaan  myös  käsittiiii 
tätä  oikeutta  käsitteleviiii  tiedettä;  luonnollisesti 
ei  tällaista  oikeutta  yksi  valtio  ilman  muiden 
valtioiden  myötiivaikutusta  voi  täysin  määrätä, 
jos  kohtakin  moniaat  lait  sisältävät  säännöksiä 
oman  ja  vieraan  maan  oikeuden  välisestä  :~ulitoesta 
k:een  y:een  kuuluvan  kysymyksen  joutuessa  oman 
maan  viranomaisien  ratkaistavaksi.  Viime  ai- 
koina on  senvuoksi  koetettu  järjestä;!  k:eeny:een 
si.sältyviä  seikkoja  useampien  valtioiden  välisillä 
kansainvälisillä  so|)inmksiUa.  Niimemainituista 
tärkeimmät  ovat  ne.  jotka  ovat  aikaansaadut 
llaa.siin  konferens.seissa  vv.  ISnS.  1S94.  181)6.1900, 
l!)Oi  ja  1904.  Näissä  on  laadittu  ehdotuksia  so- 
pimuksiksi avioliiton  solmimisesta.  avioero.sta. 
holhouksesta.  mäiiräyksi.stä  riita-asioihin  kuulu- 
vista seikoi.sta  .sekä  perinnöstä  ja  testamentista. 
Xämät  ehdotukset  eivät  vielä  eri  maissa  ole 
kaikki  lopullisesti  hyväksyttyjä.  Konveutsionien 
tarkoituksena  ei  ole  ollut  aikaansaada  yhtenäistä 
aineellista  oikeutta,  vaan  ainoastaan  eri  maiden 
lakeihin  yhdenmukaisia  säännöksiä  oman  ja  vie- 
raan oikeuden  suhteesta  toisiinsa.  Näitä  sään- 
nöksiä nimitetään  kollisioninormeiksi  ja  ne  voivat 
määrätä  joko  että  oman  maan  lakia  aina  on  nou- 
datettava (eksklusiivinen  kolli.sioninormi)  taikka 
ne  määräävät  noudatettavan  lain  ylei-sellä  vissiin 
asianhaaraan  liittyvällä  säännöllä  (yleinen  kolli- 
sioninormH.  Eri  tapauksissa  noudatettavaksi 
määrätty  laki  on  n.  s.  materiaalistatuutti.  Sitä 
lakia  itseään,  jonka  kollisioninormit  määräävät 
materiaalistat  uutin,  sanotaan  formaalistatuutiksi. 
Yleisenä  sääntönä  on  (milloin  formaali-  ja  mate- 
riaalistatuutti eivät  yhdy),  että  viranomainen 
sovelluttaa  ulkomaista  oikeutta  ainoastaan  sillä 
edellytyksellä,  että  sen  si-sällys  on  tunnettu  tai 
tulee  hänelle  tunnetuksi  ja  ettei  se  sodi  oikeus- 
periaatteita ja  hyviä  tapoja  vastaan  viranomai- 
sen omassa  maassa. 

K.  y.  jakaantuu  3  pääosaan,  nimittäin  prosessi- 
oikeuteen, rikos-  ja  luovutusoikeuteen  sekä  kan- 
sainväliseen yksityisoikeuteen  varsinaisessa  mer- 
kityksessä. Kahdessa  ensinmainitussa  formaali- 
ja  materiaalistatuutti  yleensä  yhtyvät  (s.  o.  laki 
määrää  että  sitä  itseään  on  noudatettava),  vaikka 
niissäkin  ulkomaista  oikeutta  määrätyissä  ra- 
joissa on  otettava  huomioon  ja  ulkomaalainen 
usein  on  toisenlaisten  määräysten  alainen  kuin 
oman  maan  mies  (prosessioikeudessa  voi  esim. 
kantaja  olla  velvollinen  määriityissä  tapauksissa 
asettamaan  takauksen  kuluista  ja  vahingosta). 
—  Varsinaisessa  kansainvälisessä  yksityisoikeu- 
dessa formaali-  ja  materiaalistatuutit  eivät  yhdy, 
vaan  määrätään  ensiksimainittu  itsenäisesti  jos- 
takin Olennaisesta  tosiasiasta  riippuen.  Niinpä 
formaali.statuutin  henkilön  oikeudelliseen  toi- 
mintakelpoisuuteen nähden  määrää  ylei- 
sen säännön  mukaan  personaalistatuutti  s.  o. 
joko  sen  maan  laki,  jossa  henkilö  asuu  (lex  do- 
micilii).  tahi  sen.  jonka  kansalainen  hän  on  (lex 
patria;  1.  civHatis).  Oikeuskelpoisuuden 
järjestää  osaksi  jompikumpi  edellämainituista 
laei-sta.  osaksi  sen  maan  laki.  johon  oikeus  tai 
velvollisuus  erikoistapauksessa  perustetaan.  Uu- 
demman oikeuskäsityksen  mukaan  annetaan  val- 
tionkansalai.suudelle  etusija.  (Englannissa.  Tans- 
kassa ja   Norjassa  on   vielä   sen   maan   laki.  jossa 


henkilö  asuu,  ratkaisevana).  Oikeustoimen 
muotoon  nähden  on  osaksi  tekopaikka  mää- 
räävä (lociis  regit  actum),  osaksi  noudatetaan 
sitä  lakia,  jonka  valtapiirissä  toimesta  riippuva 
suhde  on.  Velkasuhteet  ovat  riippuvaisia 
laista  siinä  paikassa,  missä  ne  formaalistatuu- 
tin  mukaan  piiättyvät  (lex  loci  solutionis).  Tämä 
on  säännöllisesti,  mutta  ei  aina,  sama  kuin  ve- 
lallisen kotipaikka,  jonka  lakia  toiset  .senvuoksi 
pitävätkin  ..ohlijratsionistat nutiksi"  sopivimpana. 
Toisten  mielipiteen  mukaan  on  etusija  annet- 
tava sen  paikan  laille,  jossa  peru.stana  oleva 
oikeustoimi  tahi  asia  tapahtui  (lex  loci  contrac- 
tus),  tiiytäntöönpanopaikan  laille  (lex  loci  execii- 
tiotiis)  tahi  vihdoin  sen  paikkakunnan  laille, 
jossa  oikeudenkäj'nti  suhteesta  on  vireille  pan- 
tava (lex  f  ori).  ,,R  e  a  a  1  i  s  t  a  t  u  u  1 1  i",  jolla 
on  ratkaiseva  merkitys  hallintoon  ja  esineoikeuk- 
siin nähden,  on  sen  paikan  laki,  missä  esine 
sijait.see  (lex  rei  sitce).  Vanhemman  katsantokan- 
nan mukaan  oli.  milloin  oli  kysymys  irtaimis- 
tosta,   personaalistatuutti    määräävänä. 

Perintö-  ja  perheoikeudellisiin  suhteisiin  näh- 
den on  yleensä  miehen  kotimaan  laki  ,. avioliitto- 
statuutti"  s.  o.  se  laki,  joka  järjestää  avioliiton 
ja  sen  oikeiidelliset  seuraukset;  muutamissa  ta- 
pauksessa on  kuitenkin  sen  maan  laki,  jossa 
yhdyselämä  tapahtuu,  määräävä.  Avioliiton 
s  o  1  m  i  m  i  s  m  u  o  d  o  n  määrää  yleensä  sen  pal- 
kan laki,  jo.ssa  avioliitto  solmitaan  (lex  loci 
celehratioiris)  tahi  poikkeustapauksissa  kotimaan 
laki.  Avioesteisiin  nähden  on  otettava  huomioon 
molempien  naimisiin  menijäin  kotimaan  lait  — 
kuitenkin  saattaa  sen  paikkakunnan  laki,  jossa 
avioliitto  solmitaan,  asettaa  tahi  olla  huomioon- 
ottamatta esteitä,  jotka  konventsioneissa  ovat 
tarkoin  määrätyt.  Avioero  määräytyy  joko 
sen  paikan  lain  mukaan,  missä  aviopuolisot  .xsu- 
vat  taikka  kotimaan  lain  mukaan;  Haagin  kon- 
ventsionin  mukaan  kotimaan  laki  voi  kuitenkin 
tällai.sessa  tapauksessa  määrätä  itsensä  eksklu- 
siiviseksi kollisioninormiksi.  Huolenpito- 
statuutti  alaikäisiin  nähden  on  asianomai- 
sen kotimaan  laki  ja  viranomaiset  siellä  ovat 
etupäässä  velvolliset  huolehtimaan  holhouksesta. 
Perintö-  ja  testamenttioikeus  riippuu 
kuolleen  per.sonaalistatuutista  s.  o.  hänen  koti- 
maansa laista,  joka  siis  myös  on  seuraanto- 
statuutti.  Poikkeuk.sen  tekee  kiinteimistö,  johon 
nähden  tavallisesti  sijaitsemispaikan  laki  (lex 
rei  silfFi  pidetään  määräävänä.  E.  K-ja. 

Kansainvälisen  oikeuden  laitos  ks.  I  n  s  t  i- 
t  u  t  de   d  r  u  i  t   international. 

Kansainväliset  hallintolaitokset,  sivistys- 
valtioitten  perustamat  virastot,  joitten  tehtävänä 
on  eräitten  yhteisten  kansainvälisten  etujen 
valvominen.  Sellaisia  ovat  maailm&npostiyhdis- 
tyksen  toimisto  Bernissä  (per.  1875),  Bernissä 
oleva  toimisto,  jonka  tarkoituksena  on  turvata 
omistusoikeus  teollisuustuotteisiin  (per.  18S3),  tai- 
teellista ja  kirjallista  omistusoikeutta  valvova, 
myöskin  Bernissä  sijaitseva  toimisto  (per.  1886), 
orjakaupan  va.stustamiseksi  1890  perustettu  Bvys^ 
selin  toimisto  y.  m.  —  ks.  Kansainväliset 
toimistot  ja  tuomioistuimet.     It.  E. 

Kansainväliset  kongressit.  A  i  n  e  e  n  k  o  e- 
t  u  s  k  o  n  g  r  e  s  s  i  t.  Niitä  on  pidetty  v  :sta  1885 
lähtien.  V:.sta  1895  ne  järjestää  kansainvälinen 
aineenkoetusliitto. 


223 


Kansainväliset  metrikonferenssit — Kansakoulu 


2i'4 


Amerikanistikongressit.  Niitä  on 
v:sta  1875  lähtien  pidetty  joka  toinen  vuosi, 
vrt.  Amerikanisti. 

Arkkitehtikongressit.  Niitä  on  pi- 
detty Pariisissa.  1867,  1878  ja  1889  maailman- 
näyttelyjen yliteydessä.  Brysselissä  1897,  jolloin 
muodostettiin  pysyväinen  toimikunta  niitä  jär- 
jestämään, Pariisissa  1900,  JIadridissa  1904,  Lon- 
toossa  1906  ja  Wienissä   1908. 

Bibliografiset  kongressit.  Niitä  on 
pidetty   Brysselissä   1895,    1897,    1900   ja   1908. 

Geologikongressit    (ks.    t.) . 

Historialliset  kongressit  ks.  His- 
toriantutkijain  kokouksia. 

Ilmatieteelliset  kongressit  (ks.  t.). 

Insinöörikongressit  (ks.  t.) . 

Kemistikongressit    (ks.   t.). 

Lääketieteelliset  kongressi  t(ks.  t.). 

Maantieteelliset  kongressit  (ks.  t.) . 

Matemaattiset   kongressit    (ks.   t.). 

Merenkulkukongressit  (ks.  t.) . 

Orientalistikongressit   (ks.  t.) . 

Pikakirjoituskongressit   (ks.  t.) . 

Postikongressit   (ks.  t.). 

Rauhankongressit   (ks.   t.). 

SairaanUoitajainkongressi  t(ks.  t.). 

Sanomalehtimieskongressit  (ks.  t.). 

Sielutieteilijäin  kongressit  (ks. 
t.). 

Sosialistikongressit  ks.  Työväen- 
kongressit. 

Tilastotieteelliset  kongressit 

(ks.  t.). 

Työväenkongressit    (ks.    t.). 

Työväensuojeluskongressit  (ks.  t.) . 

Tähtitieteelliset  kongressit  (ks.  t.). 

Vaivaishoitokongressit   (ks.   t.) . 

Vakuutuskongressit    (ks.   t.). 

Kansainväliset  metrikonferenssit  ks.  M  e  t- 
rijärjestelmä. 

Kansainväliset  näyttelyt  ks.  Näyttelyt. 

Kansainväliset  polaarikonferenssit  ks. 
Naparetkikunnat. 

Kansainväliset  sähkölennätinkonferenssit 
ks.    .S  ä  li  k  ö  1  e  n  n  ä  t  i  n  1  a  i  t  o  s. 

Kansainväliset  toimistot  ovat  valtioiden  tai 
kansainvälisten  yhdistysten  ylläpitämiä  ke.skus- 
laitoksia  ja  tiedonantotoimistoja,  jotka  keräävät 
ja  julkaisevat  kukin  alaltaan  tietoja  ja  tilastoa, 
antavat  lausuntoja  ja  tekevät  ehdotuksia,  y.  m. 
Niistä  mainittakoon:  Baselissa  oleva  kansain- 
välisen työväensuojelus  yhdistyk- 
sen ..kansainvälinen  työtoimist  o", 
perustettu  1901 ;  Bernissä  olevat:  sähkölennä- 
tin  hallintojen  toimisto,  avattu  1869; 
maailman  p  o  s  t  i  y  h  d  i  s  t  y  k  s  e  n  toi- 
misto, perustettu  1875 ;  teollisen  omis- 
tusoikeuden suojelemiseksi  1883 
perustetun  unionin  toimisto  ja  siihen 
v:sta  1888  yhdistetty  kirjallisen  ja  tai- 
teellisen omistusoikeuden  suojele- 
miseksi 1886  perustetun  unionin 
toimisto;  kansainvälinen  rauhan- 
toimisto, perustettu  1892;  parlament- 
tien välinen  kansainvälisen  so- 
vi n  t  0-0  ikeuden  toimisto,  perustettu  1892. 
ja  kansainvälisen  kuljetuksen  toi- 
misto, avattu  1893;  Brysselissä  olevat:  af- 
rikkalaisen  orjakaupan   hävittämi- 


seksi 1890  perustettu  toimisto;  sa- 
manlaincu  toimisto  on  Sansibarissa;  tulli- 
tariffien julkaisemista  varten  pe- 
rustettu toimisto,  avattu  1891;  kan- 
sainvälinen sosialistinen  toimisto 
1.  sihteeristö,  avattu  1901;  Haagissa  oleva 
1899  perustettu  kansainvälisen  sovinto- 
oikeuden  toimisto;  Pariisissa  olevat: 
kansainvälinen  ferveydenhoitotoi- 
misto,  toimessa  v:sta  1908.  ja  kansain- 
välinen vaivaishoidon  ja  hyvänte- 
keväisyyden toimisto;  SSvre'.ssä  (lähellä 
Pariisia)  oleva  1876  avattu  kansainväli- 
nen painojen  ja  mittojen  toimisto: 
Telegraphenbergissä  lähellä  Potsdamia  oleva  1866 
perustettu  kansainvälisen  maanmit. 
tauksen    toimisto.  J.    F. 

Kansainväliset  tuomioistuimet,  useitten  val- 
tioitten yhteisesti  perustamat  ja  ylläpitämät 
tuomioistuimet.  Näitä  on  kahta  aivan  erilaista 
perusmuotoa.  Puolisivistyneissä  maissa,  kuten 
Turkissa  ja  Egyptissä,  sivistysvaltiot  ylläpitä- 
vät n.  s.  sekalaisia  tuomioistuimia, 
joihin  kuuluu  sekä  koti-  että  ulkomaisia  tuoma- 
reita ja  jotka  tuomitsevat  asioissa,  joissa  riita- 
puolet kuuluvat  eri  kansallisuuksiin.  Paljoa  tär- 
keämmät ovat  kansainväliset  välitystuomioistui- 
met.  Vakinaisen  sellaisen  perusti  1899  pidetty 
ensimäinen  rauhankonferenssi  Haagiin.  Siihen 
kuuluvat  sopimusvaltioitten  nimittämät  välitys- 
tuomarit,  joita  kukin  valtio  kuudeksi  vuodeksi 
nimittää  neljä.  Kun  riita-asia  joutuu  tässä  oikeu- 
dessa vireille,  valitsee  kumpikin  riitapuoli  näi- 
den joukosta  kaksi  tuomaria,  nämät  valitsevat 
viidennen  puheenjohtajaksi  (elleivät  he  voi  sopia, 
on  puheenjohtajan  asettaminen  määrätty  toiselki 
tavalla  tapahtuvaksi).  Oikeuden  päätöii  on  tie- 
tysti oikeudellisesti  riitapuolille  sitova,  vaikku 
tuomioistuimella  ei  ole  mitään  pakkokeinoja  käy- 
tettävänään. V.  1907  pidetty  Haagin  toinen 
rauliankonferenssi  on  luonut  uuden  kansainväli- 
sen tuomioistuimen,  joka  ylimpänä  oikeusasteena 
käsittelee  n.  s.  priisikysymyksiä.  —  ks.  K  a  a  p- 
pausoikeus.  Kansainvälinen  väli- 
ty s  t  u  o  m  i  o  1  a  i  t  o  s.  K.  E. 

Kansainväliset  työväenkongressit  ks.  T  y  ö- 
väenlvongressit. 

Kansainväliset  virrat,  sellaiset  virrat,  jotka 
kulkevat  kahden  tai  useamman  valtion  alueen  läpi, 
taikka  ovat  rajana  eri  valtioitten  välillä 
ja  jotka  ovat  laivakuluUe  sopivassa  yhteydessä 
meren  kanssa.  Näillä  virroilla  on  kaikkien  mait- 
ten laivoilla  oikeus  vapaasti  kulkea.  Erityisesti 
ovat  Euroopan  vallat  pitäneet  huolta  Tonavan 
laivaliikkeen  vapaudesta;  siitä  on  voimassa  tar- 
kat määräykset,  ja  sitä  valvoo  kansainvälinen 
toimikunta,  joka  rantavaltioista  riippumatta 
laajanpuoleise-sti    harjoittaa   julkista    valtaa. 

Kansakoulu.  Kansakoulun  synty  on  etsittävä 
16:nnelta  vuosis.  Tosin  perustettiin  jo  14:nnellä 
ja  15:nnellä  vuosis.  u.seihin  Euroopan  mailiin 
n.  s.  kaupunkikouluja  (ks.  t.).  joissa  annettiin 
opinalkeita  porvariston  lapsille;  mutta  vasta 
uskonpuhdistuksen  ajalla  herää  vakavampi  kan- 
sanopetuksen harrastus.  Se  ajatus  lausutaan 
julki,  että  huolenpito  tiistä  opetuksesta  kuuluu 
valtion  tehtäviin.  Tämä  jäi  kumminkin  toistai- 
.seksi  etupää.ssä  vain  vaatimukseksi.  Tosin  Sak- 
sassa    Wurttembergin     koulujärjestykseen     v:lta 


Kansakouluja  I 


\iipuiiu  keskuskuulu.   Elumaiueu  rakeuuiis/vauUempi,  v.  ISliO.  Tiiaiiumainen,  uudempi,  v.  18S5. 


Ratakadun  kansakoulu  IIelsin"issä. 


Kansakoulukadun  kansakoulun   piirustus 
sali,  Helsingissä. 


Eteishalli  Aleksanterin  k;in<ak'iulii- 
rakennuksessa  Tampereella. 


.\lek.santerin  kansakoulu  Tampereella. 


Kansakouluja  II 


^^Hk^-_ 

J^ 

Vi^^y 

mBSm 

?*ax 

Vi^JHH«SM| 

m 

Hl 

:<aluiiti   Kirkkojoen  kansakoulu. 


Kiijahui    vanha  kausakimln   Suoniemellä. 


Salmin   Kirkkojoen  kansakoulu  (.si.säkuva). 


\abalahden  kansakoulu   Suoniemellä. 


Kylpyhuone  Tehtaankadun  kan.sakoulussa, 
llelsin<'issä. 


Kallion  kansakoulun  voiinistelu.<ali, 
Helsinjri.ssa. 


225 


Kansakoulu 


226 


1559  sisiiltvy  luku,  jossa  siuinnöitelUUin  kansiin- 
opetusta  maallakin,  ju  useissa  muissa  5aman  aika- 
kauden kouhijUrjestyksissä  pyritiiän  kansanope- 
tuksen jiirjestelyyn.  Mutta  varsinaisesta  kansa- 
koulusta uskonpuhdistuksen  ajalla  ei  voida  pu- 
hua. —  Kun  riatke  ja  Conienius  17:nnen  vuosis. 
alkupuolella  olivat  esittäneet  kasvatusopilliset 
uudistusolijehnansa,  virisi  kansanopetuksen  har- 
rastus voimakkaaseen  eloon.  V.  1642  annetaan 
Gotlian  herttuakunnan  koulujiirjestys,  jolla  ensi- 
mäinen  evankelinen  kansakoulu  tulee  peruste- 
tuksi. Preussin  koulujärjestyksessii  v:lta  1736 
on  jo  säiinnöksiä  oppivelvollisuudesta  viidennestä 
kolmanteentoista  ikävuoteen  ja  Fredrik  TI  :u  hal- 
litessa pannaan  toimeen  oppipakko  1763.  Opet- 
tajia valmistetaan  erityisessä  seminaarissa.  Sama 
tuli  säädetyksi  Itävallassa  Maria  Teresian  hal- 
litessa 1774.  —  Etupäässä  PestalozEi'n  vaiku- 
tuksesta kansakoulu  lOinnellä  vuosis.  saa  laa- 
jemman kautavuuden  ja  syvemmän  merkityksen 
sivistyselämässä.  Useimmissa  sivistysvaltioissa 
säädetään  oppivelvollisuus,  niinpä  Ranskassa  ja 
Englannissa  1880.  Oppiaika  määrätään  6-,  jopa 
8-vuotiseksi,  opettajavalmistusta  suuresti  paran- 
netaan. Tämän  lisäksi  järjestetään  vielä  useampi- 
vuotinen säännöllinen  jatko-opetus.  Sen  sijaan 
jo  Comeniuksen  esittämä  aate,  että  kansakoulu 
olisi  tehtävä  yleiseksi  pohjakouluksi  ylemmille 
kouluille,  enimmäkseen  odottaa  vielä  toteutumis- 
taan, vaikka  onkin  pitkän  aikaa  ollut  vilkkaan 
pohdinnan  alaisena  kaikkialla  sivistysmaissa. 

Ruotsissa  ovat  7-14  ikäv:n  viiliset  lapset 
oppivelvolliset.  V:n  1897  kansakoululain  mu- 
kaan on  olemassa  kolmenlaisia  kouluja:  pienten- 
lastenkouluja (kaksivuotinen  oppijakso),  kansa- 
kouluja (nelivuotinen  oppijak.so)  ja  pienempiä 
kansakouluja  (niihin  sisältyy  aina  myöskin  pii-n- 
tenlastenkoulu,  oppijakso  kuusivuotinen).  Luku- 
vuosi on  34  '/.  viikkoa,  mutta  useissa  koului.^sa, 
ja  varsinkin  n.  s.  pienemmissä  kansakouluissa, 
jokainen  oppilas  saa  opetusta  vain  puolet  tästä 
ajasta  tai  vähemmän.  Oppiaineiden  joukossa  saat- 
tavat olla  myöskin  käsityöt,  taloudenhoito  ja  puu- 
tarhanhoito. Yleensä  jokainen  kirkollinen  seura- 
kunta muodostaa  koulupiirin,  ja  kirkonkokous 
päättää  koulujen  ylläpitoa  koskevista  asioista 
ja  valitsee  vakinaiset  opettajat  ja  kouluneuvos- 
ton, jonka  puheenjohtajana  aina  on  seurakunuan 
kirkkoherra.  Koulujen  toimintaa  valvovat  koulu- 
neuvoston ollessa  piispa  ja  tuomiokapituli  sekä 
kansakouluntarkastajat.  Kansakoulun  jatkona  on 
olemassa  jatkokouluja  ja  n.  s.  korkeampia  kansa- 
kouluja. 

Norjassa  on  oppivelvollisuus.  Kouluikä 
7-14(15)  V.  Maalaiskausakoulu  on  kaksiosa>toi- 
nen  (7-10  v.,  10-14  v.),  kaupunkikansakoulu  kolmi- 
osastoinen  (7-10  v.,  10.12  v.,  12-14  v.).  Luku- 
vuosi on  ainakin  ensinmainituissa  12-15  viikkoa. 
Oppiaineista  mainittakoon  yhteiskuntaoppi  (his- 
torian yhteydessä)  ja  terveysoppi  (sen  yhteydessä 
myös  alkolu)Iogia).  Kansakoulu  on  kunnallinen 
laitos.  Koulun  hallintoa  ja  tarkastusta  hoitavat 
kouluujohtokuuta,  tarkastusvaliokunta,  jonka  pu- 
heenjohtajana on  joku  johtokunnan  jiisenistä  ja 
jäseninä  kolme  lasten  vanhempain  valitsemaa 
henkilöä  ja  joka  lähinnä  valvoo  koulun  toimin- 
taa, ja  amtin  ylitarkastusneuvosto.  Norja-^-sa  on 
yritetty  täydellisestä  kansakoulusta  tehdä  ylei- 
nen pohjakoulu,  mutta  yritys  ei  ole  vienyt  tyy- 
8.    IV.     Painettu  ">/i  12. 


dyttäviin  tuloksiin.  Jatkokouluja  ovat  n.  s.  ilta- 
koulut ja  amtikoulut.  (Laki  v:lta  1839,  täy- 
deunyslait   vv:lta    1892,    1894,    189G.) 

Tanskassa  ovat  v:n  1899  lain  mukaan 
7-14-vuotiset  lapset  oppivelvolliset,  ja  vanh>mpia, 
jotka  eiviit  lumki  lapsilleen  kansakoulusivistystU, 
rangai.staan  nousevilla  rahasakoilla.  Lukuvu^isi  41 
viikkoa.  Kansakoulut  ovat  kunnallisia  laitoksia. 
Niitä  valvoo  kunnallinen  koulukomissioui,  jonka 
puheenjolitajana  on  maalaiskunnissa  kirkkolnjrra; 
koulukomissionin  yläpuolella  on  piirirova.stin  ja 
amtmannin  tnuodostama  kouludirektsioni.  Tans- 
kassa on  kansakoulusta  pyritty  muodostamaan 
yleistä  pohjakoulua. 

Venäjällä  ei  vielä  ole  oppivelvollisuutta. 
Kansakoulu-oloissa  vallit.see  suuri  kirjavuus.  Kou- 
lut ovat  osaksi  kansanvalistusministeriön,  osaksi 
Pyhän  synodin  tai  muiden  viranomaisten  alai- 
set. Alkeiskansakoulut  ovat  joko  yksilui>k'<'iisia 
(o-vuotinen  oppijakso)  tai  kaksiluokkaisia  i5-vuo- 
tinen  oppijakso).  Oppiaineiden  joukossa  ".aattavat 
olla  m.  m.  poikien  käsityöt,  puutarlian-  ja  me- 
hiläishoito. Laajempi  kurssi  on  kaupunkikou- 
luilla, joissa  on  tavallisesti  neljä  luokkaa  (6-vuo- 
tinen   oppijakso). 

Alankomaat.  Kansakouluja  koskeva  l;'ki 
on  v:lta  1878;  oppivelvollisuus  sääd^-ttiin  11)00 
ja  sen  mukaan  ovat  kaikki  lapset  koulunkäynti- 
velvollisia  7-13  ikävuoteen  (yleiseksi  tavaksi  on 
tullut  6-12  ikäv.).  Uskonnon  opetusta  ei  anneta 
kunnallisissa  kouluissa,  josta  on  seurauksiMia, 
että  viimemainittujen  rinnalla  on  suuri  joukko 
yksityisiä  tunnustuksellisia  kansakouluja.  Kolme 
suorastaan  ministerin  alaista  päätarkastaia.»  ja 
joukko  alempia  tarkastajia  pitää  huolen  kr.usa- 
koulujen  tarkastuksesta.  Suuremmissa  kunnissa 
kunnallisneuvoskunnan  määräämä  komissioai  val- 
voo koulujen  toimintaa. 

Belgia.  Kansakoululaitos  on  järjestetty  1884 
ja  1895  annettujen  lakien  mukaan.  Vanhempien 
on  hankittava  lapsilleen  opetusta;  lasten  ei  ole 
kuitenkaan  pakko  käydä  koulua,  mutta  heidän 
täytyy  vuosittain  suorittaa  miiärätyt  näytteet 
yleisissä  kouluissa.  Kouluikä  kestää  Cl 4  ikä- 
vuoteen. Kuntien  kansakoulujen  rinnalla  on  yksi- 
tyisiä, joista  osa  saa  kunnilta  kannatusta.  S^lä- 
paitsi  on  vielä  jatkokouluja.  Vapaaehtosia  aineita 
ovat:  ranskan  kieli  (toiskielisiini  alueillai,  luon- 
nontieteet, kirjanpito,  taloudenlioito  (tyttöjen), 
perustuslaillinen  oikeus  y.  m.  —  Koulujen  toiit.in- 
taa  valvovat  piiri-  ja  ylitarkastajat.  Huomiota 
ansaitseva  on  kansakoulujen   säästökassaliitos. 

Englannissa  on  olemassa  koulunkäynti- 
pakko.  Tavallinen  kouluikä  5-13  v.  Kansakouluja 
on  kahta  lajia:  jonkun  uskonnollisen  yhdyskun- 
nan yhteydessä  olevia  kirkkokouluja  (von-prnvi- 
ded  schnnis)  ja  kreivikuntaneuvoslojen  ja  kau- 
punkihallitusten  alaisia  neuvostokouluja  (cotmcil 
sciinnl.i,  provided  schools).  Kaikkia  näitä  kansa- 
kouluja ylläpidetään  osaksi  valtion  avustuksella, 
osaksi  paikallisilla  veroilla.  Kirkkokouluja  oli  v. 
1902  20.391  (oppilaita  2.545.437),  neuv-ostokonluja 
11,111  (oppilaita  2,369.980).  Uskonnon  opetus  ei 
ole  pakollinen,  mutta  todenteolla  u.seimmijsu  kou- 
luissa tätä  opetusta  annetaan,  kirkkokouluissa 
tunnustuksellista,  neuvostokouluissa  yleistä  us- 
konnonopetusta; suurin  osa  niitä  kouluja,  joissa 
uskontoa  ei  opeteta,  on  Walesissa.  Pakollisi.sta 
oppiaineista  mainittakoon  siveysoppi  ja  talouden 


227 


Kansakoulu 


228 


hoito-oppi  (tyttöjä  varten),  jiiiniiiiriiisiii  ovat  käsi- 
työt, pmitariiaiilioito,  keittäminen,  peseminen  y.  m. 
(Lait  vv:lta  ISTO,  1902  y.  m.)  Kansakonliijen 
toimintaa  valvoo  n.  100  opetusministeriön  (Tioiird 
of  educalioti)  alaista  piiritarkastajaa,  joiJ«>n  rin- 
nalla vielii  paikoittain  on  paikallisten  koiiluviran- 
omnisten  asettamia  tarkastajia. 

I  t  ä  V  a  1 1  a-U  nkari.  1.  Itävallan  kansa- 
koululaitos perustuu  lakeihin  vv:lta  ISliS  ja 
1883.  Oppivelvollisuus  on  olemassa.  Lukuvuosi 
46  viikkoa.  Oppiaika  on  8  vuotta  (G-14  ikilv.). 
Varsinainen  kansakoulu  jakaantuu  kan?a-  ia 
kansalaiskouluun,  edellinen  kestäii  5  v.,  jälki- 
mäinen 3  V.  Kansakouluissa  opetetaan  tiivi.l- 
listen  kan.sakouluaineitten  lisäksi  vielii  eriitäiu- 
kiu  kirjanpitoa  ja  mittausoiiillista  piirustusta. 
Kansalaiskouluissa  on  aineopettajajärjestelmii. 
mui.ssa  kansakouluissa  luokkaopetusjärjesl-hiiii. 
Uskonnonopetuksesta  liuolelitii  joku  !icnu'i^lli:>en. 
Eri  kruununmaissa  pitäil  maan  kouluiienvosto 
huolen  ylivalvonnasta,  koulupiirissä  piirin  koulu- 
neuvosto ja  yksityisissii  kunnissa  kunnan  ktiulu- 
neuvosto.  Koulujen  ylliipito  on  Itävallan  eri 
maissa  hyvin  erilailla  järjestetty.  —  2.  Unkari. 
V:n  ISG8  laissa  säädetään  oppivelvollisuus,  siinä 
muodossa  että  lapset,  jotka  eiviit  syystii  tai  toi- 
sesta käy  koulua,  ovat  velvolliset  kuitenkin  suo- 
rittamaan, muuten  hankittujen  tietojimsa  o.soit- 
teeksi,  tutkinnon  julki.sessa  oppilaitoksessa.  Tii- 
man laiminlyömisestä  lasten  vanhemmille  on  milii- 
rätty  sakko.  612  ikävuoteen  on  kiiytävä  kansa- 
koulua ja  ellei  sitten  siirrytä  jolionkin  kor- 
keampaan oppilaitok.seen,  on  käytävii  /ielä  3  v. 
jatkokoulua.  Koulut  ylläpidetiiän  piiäasiallisesti 
kuntain  kustannuksella.  Jokainen  kunta,  jossa 
on  yli  5.000  asukasta,  on  velvollinen  ylliiiiiiä- 
i.iään  myös  ylempää  kansakoulua.  —  Tavallisten 
kausakouluoppiaiiieiden  lisäksi  annetaan  Unka- 
ri.ssa  vielii  opetusta  kansalaisen  oikeuKsista  ja 
velvollisuuksista.  Koulujen  ylivalvonnasta  huo- 
lehtivat   tarkastajat   ja   kouluneuvostot. 

J  n  p  n  n  i.  Koululaki  v:lta  1000  mäiiriiä  4  v. 
kestävän  koulunkiiyntivelvollisuuden  6  vuotta 
täyttäneille.  Kansakoulu  jakaantuu  alempaan, 
jonka  oppijakso  on  4-vuotinen  ja  ylempään,  jonka 
oppijakso  on  2-4  vuotinen;  ylempien  kansakorilu- 
jen  perustaminen  ei  ole  viilttiimiitön.  Lukuvuosi 
kestäii  viihintiiiin  32  viikkoa.  Opi)iainfina  ovat 
m.  m.  siveysoppi,  japanin  ja  kiinan  kioI':n  kir- 
joitus, käsityöt,  vapaaehtoisina  maanvilj^^lys-  ja 
kauppaoppi  y.  m.  Ylemmässii  kansakoulussa 
(jonka  suurin  osa  lapsista  kiiy  siiiinnöllisosti) 
on  m.  m.  täydellisempi  kiinan  kirioitusmcrUkieM 
oppiminen  y.  m.  Koko  maa.ssa  131  piiritarkas- 
tajaa. —  Kansakoulu  on  polijakouluna.  Koiilut 
ovat  kunnan  ylliipitiimiii :  kansakouluja  oli  190!) 
20,410    (oppilaita   0.OOO.G'.)2). 

T?  a  n  s  k  a  n  kansakoululaitos  perustuu  v:ien 
1881,  1HS2  ja  18SG  lakeihin.  Lasten  on  oltava 
koulussa  6-13  ikävuoteen,  nuitta  he  voivat  l'"lii'Uaa 
koulunkäyntinsä  jo  ll-vuotiaina  osoitettunan  iul- 
kinnos.sa  tarpeellisen  tietomäiirän.  T,astentarliain 
jälkeen  tulevat  varsinaiset  kansakoulut  (all-eis- 
kansakouliit),  jotka  ovat  jaetut  kolmeen  nsastcon, 
(7-9,  9-11  ja  11-13  ikäv.),  näiden  jillkeen  yh-m- 
miit  kansakoulut,  joissa  on  kolmivuotinen  kuissi. 
Oppiaineina  on  tavallisten  oppiaineiilen  ohessa 
käytännöllinen  siveysoppi  (uskontoa  ei  opeteta), 
maatalous,  puutarhanhoito,  käsityöt,   sotilaalliset 


harjoitukset    y.    m.      Kouluja     valvovat     läliinnii 
kansakouluntarkastajat. 

Saksa.  Jokainen  liittovaltio  järjestää  kansa- 
koulu la  itok.sensa  itseniiisesti.  Kouluniiiiynii pakko 
on  siiiidetty  kaikkialla.  Kouluikii  on  yleensä 
6-14  ikiiv.  Jluutamissa  valtioissa,  esim.  fJaierissa, 
on  jatkokoulussakin  kiiyminen  (16  ikäv.  n.sti) 
tehty  pakolliseksi.  Paikoittain  annetaan  opetusta 
myöskin  käsitöissä  ja  taloudenhoidossa.  Kausa- 
koulut  ovat  enimmiten  tunnustuksellisia,  ja  nii- 
den paikallinen  valvonta  on  usein  hengellisten 
käsissii. 

Sveitsissä  järjestää  joka  kanttoni  itse  lä- 
hemmin kansakoululaitoksensa.  Koulunkiij-ntivel- 
voUisuus  vallitsee  koko  maa.ssa.  Koulut  ovat 
osaksi  kokovuosi-,  osaksi  taas  puolivuosi,  koko- 
päivä- tai  puolipiiiviikouluja.  Kou!unk;iynti-ikä 
6  tai  7  ikävuodesta   \'>    (ja   16):een. 

P  o  h  j  o  i  s-A  m  e  r  i  i  k  a  n  Yhdysvallat. 
Kukin  valtio  jiirjestiiii  koululaitoksensa  itsenäi- 
sesti. Koulunkiiyiitipakko  on  säiidetty  useimmissa 
valtioissa.  Kouluikii  vailitelee  7-17  ikäv:n  \'ä- 
lillä.  \'iimeaikoina  on  kulkuneuvojen  kehitys 
tehnyt  mahdolliseksi  ryhtyä  poistamaan  maal.iis- 
kansakonluja  ja  yhdistiimiiän  niitä  kaupuuki- 
kouluihin,  joissa  on  kahdeksanvuotinen  kansa- 
koulukur.ssi.  Kansakoulu  on  yleisenä  pohjakou- 
luiu>.  Opetusta  on  viilttiimättömästi  annettava 
alkoholin  ja  tupakan  luonnosta  ja  vaikutuksesta 
ihmisruumiiseen.  A"altionkouluissa  ei  opeteta  us- 
kontoa. Useissa  valtioissa  (itäisissä  ja  muuta- 
missa eteliiisi.ssii)  luetaan  kuitenkin  ennen  oppi- 
tuntien alkamista  valituita  kohtia  Raamatusta  ja 
..Isii  meidiin"  rukous.  Utahissa  ja  Nevadassa  on 
Raamatun  kiiyttilminen  kouluissa  lainva.staisena 
kielletty.  Kouluja  ylliipidetiiiin  suureksi  osaksi 
erityisillä  kouluraliastoilla,  jotka  useissa  val- 
tioissa ovat  syntyneet  siten,  ettii  kouluja  värien 
on  ajoi.ssa  varattu  suuri  maaalue,  jonka  myyn- 
neistil  tai  vuokrista  saadut  tulot  on  kiiytetty 
yksinomaan  koulujen  tarpeisiin.  Valtionkoulujen 
ohessa  on  joukko  uskonnollisten  yhdyskuntain 
seurakuntakouluja.  [Rein,  „Encyklopildisclies 
Handbuch   der   Pildagojrik".]  (J.    F.) 

Suomessa  vasta  18:nnen  vuosis.  lopulla  lau- 
sutaan julki  se  ajatus,  että  kansanopetuk.sen  pi- 
täisi kiisittiiii  muutakin  kuin  uskontoa  ja  sen 
}  liteyilessii  olevia  aineita.  Asessori  Ahlmanin 
jiilkisiiiidöksen  nojalla  syntyiviit  19:nnen  vuosis. 
alussa  Tampereen  tienoilla  lahjoittajan  mukaan 
nimitetyt  „.Milinanin  koulut"  (ks.  t.),  joi.ssa  an- 
nettiin opetusta  sisiiluvun  ja  uskonnon  ohella 
myös  kirjoit uksessii  ja  laskennossa  sekil  ,,jiirki- 
peräisen  maatalouden  tärkeimmissii  kohdissa". 
Niiiden  koulujen  merkitys  oli  m.  m.  siinä,  että 
ne  ailieuttiviit  silloisiin  oloiliin  niiliden  varsia 
vilkkaan  keskustelun  siitii.  miten  kansanopetus 
parhaiten  olisi  jiirjestettävä.  Keskustelun  ku- 
lues.sa  Pestaloz7.i'n  aatteet  yleisestä  kansansivis- 
tyksestii  raivasivat  itselleen  tietä  meidänkin 
maaliamme.  BellLaneasterin  vuoro-opetusjärjes- 
telmä alkoi  myös  tulla  tunnetuksi,  ja  se  käsitys 
yhii  varnii.stiii.  ettii  kansan  syviii  rivejä  voitiin 
kouluissa  opettaa.  Yhä  yleisemmin  alettiin  toi- 
voa todellisten  kansakoulujen  peru.stamista.  Ja 
niin  lausuttiin  k:n  .syntysanat  viimein  kuu- 
luisassa senaatin  istunnossa  maalisk.  24  p.  18.">ij. 
Siiliä  keisari  Aleksanteri  II  antoi  senaatin  tehtii- 
väksi    valmistaa    ehdotuksen    siitä,    „kuinka    hei- 


229 


Kansakoulu 


230 


petettäisiin  maalaiskunnille  koulujen  perustami- 
nen kansanopetusta  varten".  Perussuunnitelmia 
laadittaessa  pastori  Uno  Cygnoeus  ,. Erinäi- 
sissä ajatuksissaan"  esitti  uudenaikaisen,  tuomio- 
kapitulien lausunnoista  poikkeavan  käsityksen 
kansanopetuksen  telitjivitstil  ja  järjestelystä.  Cyjj- 
Da?uksen  lausunto  saavutti  senaatin  hyväksymyk- 
äen  ja  pääasiallisesti  sen  mukaisesti  laadittiin 
ehdotus  kansakoululaitoksen  järjestämiseksi  maa- 
hamme. Senaatin  elidotus  esitettiin  liallitsijalle 
ja  sai  luinen  valivistuksensa  manlisk.  24  p.  18Ö8. 
Cypna-us  lähetettiin  ulkomaille  tutkimaan  kansa- 
kouluoloja  ja  sai  sieltii  palattuaan  tehtäväkseen 
laatia  ehdotuksen  opettajaseminaarin  ja  kansa- 
koululaitoksen jiirjestiimiseksi.  Hänen  tekemänsä 
ehdotukset  annettiin  vielä  erityisen  komitean  tar- 
kastettavaksi, ja  vasta  toukok.  11  p.  1SG6  vah- 
vistettiin lopullisesti  kansakouluasetuksemme, 
mikä  piiiikolulissaan  vieläkin  on  voimassa.  Jo 
sitä  ennen,  elok.  1  p.  18G:>,  avattiin  Jyväskylässii 
maan  ensimäinen  kansakoulunopettajaseniinaari 
sekä  mies-  että  naisopettajien  valmistamista 
varten. 

Cygnaeuksen  suunnitelman  mukaan  Suomen 
kansakoulun  tuli  edi.stää  „y  1  e  i  s  t  ä  kansa- 
1  u  i  s  s  i  V  i  s  t  y  s  t  ii"  eikä  vain  uskonnollista  ja 
kirkollista;  sen  hallintokin  oli  siitä  syystii  uskot- 
tava erityiselle  kansakouhitoimen  .ylihallitukselle 
eikä  tuomiokapituleille.  Tämä  kansakoulumme 
itsenäisyys  on  vielä  täuiipiilvänä  suurempi  Suo- 
messa kuin  sen  naapurimaissa  ja  Saksassakin,  ja 
muodostaa  yhden  kansakoulumme  tärkeimmistä 
tunnusmerkei.stä.  N.  s.  reaaliaineet  saivat 
opetusohjelmassa  alun  pitäen  itseniiisen  sijan. 
Käsitöiden  o  p  e  t  u  s,  samalla  kuin  sen  tuli 
edistää  toimintakykyä  ja  kiitevyyttä,  oli  tarkoi- 
tettu liittämään  koulun  likeisemmin  kansan  elä- 
niiiän  —  opetusala,  joka  oli  uutta  ja  erikoista 
meidän  kansakoulullemme.  Tunnu.smerkilli.senä 
yleispiirteenä  sojjii  vielä  mainita,  että  koulu 
järjestelyltäiin  piiäasiassa  on  \'  li  t  ä  1  ä  i  n  e  n  yli 
koko  maan  ja  että  ylempi  kansakoulu  kaikkialla 
maassamme  on  kiinteä.  Kansakoulut  ovat 
kunnallisia  laitoksia:  ne  kustannetaan  pää- 
asiallisesti kunnallisella  verotuksella,  joskin  ne 
saavat  valtiolta  tuntuvaa  kannatusta,  ja  kou- 
lun liihin  hoito  ja  valvonta  kuuluu  kunnan  valit- 
semalle  johtokunnalle. 

Kansakoulun  oppijakso  maalla  on  neli- 
vuotinen jakautuen  kahteen  luokkaan,  joissa 
kummassakin  on  kaksi  vuosiosastoa.  Korkein 
oppilasluku  yhden  opettajan  hoidossa  olevassa 
koulussa  on  50.  Koulut  ovat  joko  erikois-  tai 
yhteiskouluja.  Lukuvuosi  kestää  36  viikkoa. 
Oppilaaksi  pyrkijän  tiiytyy  olla  tiiyttiinyt  9 
vuotta.  Ennen  varsinaisen  koulun  alkamista  tu- 
lee ensimUiselle  luokalle  pyrkivien  lasten  käydä 
koulua  6  viikon  aika  (n.  s.  pienten  las- 
ten koulu).  Alkuopetus  maalla  on  muutoin 
järjestiimiittä.  Kaupungissa  toimii  alempi 
kansakoulu,  mutta  maalla  alkuopetus  anne- 
taan joko  kotona  tai  kirkollisissa  kiertokou- 
luissa (ks.  Alkuopetus);  kiinteitä  pikku- 
kouluja on  vielä  harvassa.  Suoritettu  tiiydel- 
iinen  oppimiiärä  tuottaa  erinäisiä  oikeiksi  i  (ly- 
hennetty sotapalvelusaika)  ja  on  vaatimuksena 
esim.  seminaareihin  sekä  useihin  ammattikoului- 
hin  pyrittäessä. 

Alkuaan   kansakouluasetus  ei   säätänyt   opet- 


tajalle varsinaisia  määrättyjä  kelpoisuus- 
ehtoja. V:sta  1880  on  seminaarin  päästötodistus 
kelpoisuusvaatimuksena  niaalaiskansakoulun  ja 
v:sta  1800  kaupunkien  ylempien  kansakoulujen 
opettajille.  Nykyään  on  voimassa  julistus  toukok. 
29  p;ltä  1901,  jonka  mukaan  kelpoisuuden  tuot- 
taa hyväk.sytyn  piiiistötutkinnon  suorittaminen 
jossakin  opettajaseminaarissa;  nuitta  myös  sel- 
laisen oppilaitoksen  läpikiiynyt,  jolla  on  päästö- 
todistus yliopistoon,  on  virkakelpoinen  suoritet- 
tuaan määrätyt  tutkinnot  ja  nii3'tteet  seminaa- 
rissa. Maassa  toimii  nykyiiän  8  opettaja- 
seminaaria: 2  siu)menkiel.  yhdistettyä  mies- 
j,a  naisseminaaria  (Jyviiskylän  ja  Sortavalan), 
2  nais.seminaaria  (Ueinolan  ja  Raahen),  2  mies- 
seminaaria  (Rauman  ja  Kajaanin)  sekä  ruotsiu- 
kiel.  naisseminaari  Tammisaaressa  ja  miessemi- 
naari  Uudessakaarlepyyssä.  Oppiaika  nii.ssä  on 
nelivuotinen.  Opettajasivi.styksen  kohottamiseksi 
on  syksystä  1907  toimeenpantu  eduskunnan  myön- 
tämillä varoilla  yliopistollisia  jatko- 
kursseja kansakoulunopettajia  varten.  — 
Maalaisopettajan  alin  palkka  koulunkannatta- 
jalta  on  paitsi  asuntoa,  lämpöä  ja  valoa  250  mk; 
maksettuna  joko  rahassa  tai  luonnossa.  Val- 
tiolta opettaja  saa  1907  tapahtuneen  korotuksen 
jälkeen  900  mk.  (ennen  miesop.  800,  naisop. 
600  mk.),  mutta  tämä  yleinen  peruspalkka  koro- 
tetaan 1,100  markaksi  naimisissa  olevalle  tai 
olleelle  mies-  ja  naisopettajalle,  joka  on  perheensä 
pääasiallinen  elättiijä  ja  jolla  on  yksi  tai  useam- 
pia lapsia.  Palkanlisäystä  opettaja  saa  valtiolta 
5,  10,  15  ja  20  v:n  palveluksesta  20%  peruspal- 
ka.sta.  Vuotuinen  eläke  sekä  maalais-  että  kau- 
punkiopettajalle  30  vuoden  nuhteettoman  palve- 
luksen jälkeen  on  1,000  mk.  mies-  ja  750  mk. 
naisopettajalle.  —  Opettajan  valitsee  kansakou- 
lun johtokunta  tavalla,  josta  armoU.  julist.  hei- 
näk.  21  p:ltä  lähemmin  määrää,  ja  hän  toimii 
lähinnä  johtokunnan  ja  tarkastajan  silmälläpidon 
alaisena.  —  Osallisuudesta  Kansako  ulun- 
opettajain  leski-  ja  orpokassaan 
ks.  t. 

Kan.sakoulun  j  a  t  k  o-o  pet  uksesta  (ks.  t.) 
on  määrättynä  1866  v:n  asetuksessa  (§  125), 
mutta  se  kaipaa  useissa  kohdin  uudistusta. 

Oppivelvollisuutta  ei  ole  säädetty, 
vaikka  asia  on  ollut  esillä  useilla  valtiopäivillä. 
Kuitenkin  velvoitettiin  kunnat  asetuksella  tou- 
kok. 24  p:ltä  1898  jakamaan  alueensa  kansa- 
koulupiireihin  ja  perustamaan  niihin  kou- 
lun, jos  vähintään  30  kouluikäistä  lasta  ilmoi- 
tetaan kouluun  pantaviksi.  Piirien  lukumäärä 
oli  1  p.  tammik.  19U7  maalaiskunnissa  yhteensä 
3,247,  joista   939:ssä  ei   vielä  ollut  kansakoulua. 

Koulujen  kehityksestä  mainittakoon 
seuraavat  numerot.  Maalais  kansakouluja  oli 
lukuvuonna  1875-76  285,  joissa  opettajia  294,  op- 
pilaita 11,421.  Vastaavat  luvut  lukuvuonna  1885- 
86  olivat:  koul.  667,  opett.  683,  cppil.  24,305. 
Lukuv.  1895-96:  koul.  1,273,  opett.  1,396,  oppii. 
56.956.  Lukuv.  1900-01:  koul.  1,873,  opett.  2,179, 
oppii.  82,614.  Lukuv.  1905-06:  koul.  2.400,  opett. 
2.831,  oppii.  100,406.  Lukuv.  1907-08:  koul.  2,063, 
opett.  3,197,  oppii.  112,362.  Lukuv.  190809:  koul. 
2,778,  opett.  3,379,  oppii.  121.353.  Opettajista 
oli  miesopettajin  1.767,  naisopettajia  1,612.  Oppi- 
laista poikia  63,148,  tyttöjä  58,205.  Kaikkein 
useimmat  maaseudun  k:ista  ovat  nykyisin  yhtel,s- 


23  i 


Kansakoulu     Kansakoulunopettajain  leski-  ja  orpokassa 


232 


kouluju.  Jviikuv.  1S77-78  oli  uiitii  48,s  ^J,  kaikista 
k:ista.  mutta  lukuv.  1907-08  89  7o-  \'arhaisem- 
niilta  ajoilta  olevat  erikoiskoulut  muutetaan  ne- 
kin vähitellen  yhteiskouluiksi.  Keskimäiiriu  tuli 
lukuv.  1877-78  kutakin  koulua  kohden  38  oppi- 
lasta. 1S87-S8  sama  luku;  1897-98  45  ja  kutakin 
mies-  ja  naisopettajaa  kohden  40  ja  1907-08 
kutakin  koulua  kohden  42  ja  kutakin  opet- 
tajaa kohden  35  oppilasta.  — •  Kaupunki- 
kouluissa  oli  lukuv.  1875-70  opett.  180,  oppii. 
6,483.  Lukuv.  1885-86  opett.  439,  oppii.  14,251. 
Lukuv.  1895-96  opett.  711.  oppii.  23,098.  Lukuv. 
1900-01  opett.  873,  oppii.  26,098.  Lukuv.  1905-00 
opett.  1.036,  oppii.  30,043.  Lukuv.  1907-08  opett. 
1,150,  oppii.  32,993.  Lukuv.  1908-09  opett.  1.300. 
joista  miesopettajia  342  ja  naisopettajia  958, 
oppii.  38,095,  joista  poikia  18,750  ja  tyttöjä  19,345. 
—  Lukuv.  1881-82  oli  maassamme  177  kuntaa. 
joissa  ei  ollut  ylempiiit  kansakoulua,  1900-01  oli 
sellaisia  kuntia  ainoastaan  7,  1907-08  1  ja  1908- 
09  ei  yhtiikiiän.  Uusimpien  laskujen  mukaan  tuli 
maaseudulla  1896-97  yksi  k.  1.619  asukasta  kohti, 
1907-08  sitä  vastoin  yksi  k.  957  asukasta  kohti. 
Tehtyjen  laskujen  mukaan  oli  Suomen  maalaiskun- 
nissa v:n  1905  lopussa  216,959  lasta  ylemmän 
kansakoulun  iiissii  (9-12  vuotisia).  Saman  laskun 
mukaan  oli  n.  117.000  kouluikäistä  lasta  mainit- 
tuna vuonna  kansakoulun  ulkopuolella.  Siten 
54  c/r,  kansakoulua  käymättä,  46  ^c  kävi  kansa- 
koulua. Uusimpien  laskujen  mukaan  oli  lukuv. 
1907-08  maaseudulla  kouluiässä  olevista  lapsistn 
49  fo  sellaisia,  jotka  eivät  kansakoulua  käyneet. 
Toiset  laskut  taas  osoittavat,  että  joskin  jo  ole- 
mas.sa  olevia  kouluja  tarkoin  käytettäisiin,  niin 
että  kuhunkin  kouluun  tulisi  suurin  määrä  oppi- 
laita, mikä  niihin  voidaan  ottaa,  tarvittaisiin 
maaseudulla  kuitenkin  vielä  ehkä  pari  tuhatta 
koulua,  jotta  niihin  mahtuisivat  kaikki  koulu- 
iässä olevat  lapset.  Varsin  yleisiksi  k:t  ovat 
tulleet  Uudenmaan  kuin  myös  Viipurin  ja  Hä- 
meen   lääneissä. 

Kansakoulu  kustannukset  tekivät  v.  1903 
maalaiskouluista  6,304.816  mk.,  kaupunkikou- 
luista 2,866.010  mk.  Valtioapu  mainittuna  vuonna 
teki  maalaiskouluille  2,240.743  mk.  ja  kaupunki- 
kouluille 632,031  mk.  V.  1909  kansakovilujen 
avustamiseksi  vahvistetut  määräraliat  nousivat: 
rnaalai.skouluja  kohti  Smk.  5,351,000:—  ja  kau- 
punkien kansakouluja  kohti  Smk.  1.020,000:—. 
[Paitsi  kansakouluasetuksia  M.  Soininen,  „Kansa- 
koululaitoksemme,  sen  voitot  ja  voitettavat" 
(Oma  maa  ITT,  siv.  333),  A.  .J.  Tarjanne. 
,,Kansakoulu"  (Yhteiskunnall.  käsikirja),  „Suo- 
men  kartasto"  (1910).  Muiden  maiden  k :a  koske- 
vasta kirjallisuudesta  mainittakoon:  \Vestling, 
„Hufvuddragen  af  den  svenska  folkundervisnin- 
gens  historia"  (1900),  I>agerstedt,  „Svenska  upp- 
fostringsväsendets  historia"  (1903)  ;  Heppe,  „öe- 
schichte  des  deutschen  Volkssthiihvesens  (5  nid. 
1858-60),  Petersilie,  „Das  öffentliche  Unterriehts- 
wesen  im  deutschen  Reieh  und  in  den  iibrigen  eu- 
ropäischen  Kulturländern"  (2  nid.  1897) :  K  rause, 
„Die  englische  Volksschulgesetzgebung"  (1907)  ; 
Schröder,  „Da8  Volksschuhvesen  in  Frankreich" 
(2  nid.  1884-87)  ;  T^evasseur,  „I/ensei;;nement  pri- 
maire  dans  les  pays  civilisfes"  (1897)].  Tähän 
liitekuva    kansakoulurakeunuksia.    O.    M -e. 

Kansakoulu,  kasvatusopillinen  aikakauskirja, 
joka    seminaarinlehtori    O.    W  a  1 1  i  n  i  n    toimit- 


tamana ilmestyi  Jyväskylässä  vv.  1875-81.  Lehteä 
ilmestyi  24  numeroa  vuodessa. 

Kansakouluasetus    ks.    K  a  n  s  a  k  o  u  1  u. 

Kansakoulukokous.  ISfiO  v:n  kansakoulu- 
asetuksessa  (4§,  0)  velvoitetaan  Koulutoimen  yli- 
hallitus kutsumaan  kansakoulunopettajat  joka 
kolmas  vuosi  yleiseen  kokoukseen  ja  ylihallituk- 
.sen  on  myös  määrättävii  ne  kansakoulua  koske- 
vat kysymykset,  joita  kokouksissa  käsitellään. 
Kokouksen  puheenjohtajana  on  kansakoulujen 
ylitarkastaja  ylihallituksessa.  Asiain  käsittelyyn 
ja  ratkaisuun  saavat  ottaa  osaa  paitsi  kansakou- 
lunoi)ett;ijia  ylihallituksen  jäsenet,  .seniiii:iarien 
opettajat,  kansakouluntarkastajat  sekä  kuuluu- 
johtokuntien  jä.senet;  muukin  yleisö  on  oikeutettu 
olemaan  läsnä  kokouksessa.  Niiltä  kokouksia  onkin 
säännöllisesti  pidetty  kolmivuotisen  väliajan  jäl- 
keen ja  on  niissii  käsitelty  useita  tärkeitä,  erit- 
täin koulun  sisäistä  toimintaa  koskevia  kysymyk- 
siil.  Kun  kokousten  jäsenluku  viime  aikoina  on 
käynyt  kovin  suureksi,  nousten  Oulun  kokouk- 
.sessa  1911  kolmeen  tuhanteen,  on  tehty  ehdotuk- 
sia, että  yleiset  kansakoulukokoukset  muutettai- 
siin edustajakokouksiksi.  O.  J/-e. 

Kansakoulunjohtokunta,  kansakoulun  toimin- 
taa valvova  lähin  paikkakunnallinen  virasto,  jo- 
hon kuuluu  kuusi  kansanopetusta  harrastavaa 
henkilöä,  miehiä  tai  naisia.  Sen  kokoonpanosta 
ja  tehtävistä  määrätään  kansakouluaset  uksen 
14-16  ja    126   §§:.ssä.  O.   Me. 

Kansakoulun  lehti,  kasvatusopillinen  aika- 
kauskirja, alkoi  ilmestyä  Turussa  1883  kansakou- 
hijen  tarkastajan  Aksel  Bernerin  toimitta- 
mana 12-numeroisena.  V.  1890  lehden  toimitus 
siirrettiin  Helsinkiin  j;i  vuosikerta  laajennettiin 
24numeroiseksi.  Toukokuussa  1892  tuli  Bernerin 
kLn>ltua  lehden  piiätoiinittajaksi  kansakoulun- 
opettaja   \.    K  o  II  o  n  e  n. 

Kansakoulunopettaja  ks.  Kansakoulu. 

Kansakoulunopettajain  leski-  ja  orpokassa 
perustettiin  lM70-hivulla.  Kun  kassaa  varten  }'k- 
sltyisellä  keräyksellä  oli  koottu  30,000  markkaa, 
myönsi  keisari  päätöksellä  18  p.  tammik.  1877 
200,000  markan  apurahan  maksettavaksi,  sitten 
kun  ohjesääntö  oli  hyväksytty  ja  laitos  saattoi 
aloittaa  toimintansa.  Samaa  tarkoitusta  varten 
inyönsiviit  vielii  valtlosäädyt  valtiopäivillä  1877- 
78  50,000  markkaa  viiden  vuoden  aikana.  Kassan 
ohjesääntö  vahvistettiin  maalisk.  11  p.  1880,  ja 
seuraavan  huhtik.  1  p.  kassa  aloitti  toimintansa. 
Oikeus  ja  velvollisuus  olla  kassan  osakkaana  on 
jokaisella  vakinaisella  miesopettajalla  kuin  myös 
vähintään  600  markan  rahapalkkaa  nauttivalla 
apulaisopettajan;!  niissä  korkeammissa  ja  alem- 
missa kansakouluissa,  jotka  ovat  ylihallituksen 
tarkastuksen  alaisia  ja  joita  kunnat  voimassa 
pitävät.  Johtokunnalla  on  oikeus  myöntää  osal- 
lisuus myös  yksityi.sen  kansakoulun  opettajalle. 
Kassaa  hoitaa  kolmijäseninen  johtokunta,  jonka 
kotipaikka  on  ITelslnglssä.  Se  valitaan  yleisessä 
kansakoulunopettajien  kokouksessa  kolmeksi  vvio- 
deksi  erältänsä.  Kassan  varat  muodostavat  yllä- 
mainitut pohjavarat,  vuotuiset  jäsenmaksut,  ko- 
rot ja  mahdolliset  lahjoitukset.  Kassan  osakkaat 
sekii  osakkaiden  leskille  ja  lapsille  annettavat 
eläkkeet  jaetaan  kaliteen  lu<ikkaan.  Suoritetta- 
vien jäsenmaksujen  ja  eläkkeiden  siniruus  määrä- 
tään 12  vuodeksi  eriiltänsä.  1  p:stii  tammik.  1903 
aina   1914   vuoden   loppuun    on   vuotuinen   maksu 


233 


Kansakouluntarkastaja — Kansalaishuolenpito 


234 


ensini.   luokassa   80,   toisessa   40   markkaa:    täysi 
eläke   vastaavissa   luokissa   600   ja   300   markkaa. 

O.  J/c. 

Kansakouluntarkastaja,  virkamies,  jouka 
tehtäviiiiä  on  kansakouluasetukseu  ja  Koulutoimen 
ylihallituksen  ohjeiden  mukaisesti  tarkastaa  ja 
valvoa  opetustointa  piiriinsä  kuuluvissa  kansa- 
kouluissa. Kansakouluntarkastajan  asettaa  kou- 
lumiessivistyksen  ja  -kokemuksen  omaavista  hen- 
kilöistii  maalla  Senaatti  ylihallituksen  esityk- 
sestä, kaupungeissa  kunta.  Maalaistarkastajia 
on  nykyään  26,  ja  lisäksi  yksi  niitä  maal.iiskou- 
luja  varten,  joissa  oppilaiden  enemmist<i  on  kreik.- 
katol.  Tehtävistä  määrätään  lähemmin  ylihalli- 
tuksen  johtosiiännössä    1    p:ltä  kesäk.    18S5. 

O.   i(c. 

Kansakoulupiiri.  24  p.  toukok.  1898  annetun 
armolli.sen  asetuksen  mukaan  kukin  kunta  on 
velvollinen  jakamaan  alueensa  kansakoulupiirei- 
hin,  joissa  pisin  koulumatka  ei  saa  yleensä  olla 
viittä  kilometriä  pitempi.  Kuhunkin  piiriin  on 
kunnan  perustettava  ylempi  kansakoulu,  jos  kou- 
luunpantavaksi  ilmoitetaan  vähintään  30  piiristä 
kotoisin  olevaa  kouluikäistä  lasta.  O.  M-e. 

Kansakunta  (ruots.  ja  saks.  nation l.  ihmis- 
yhteisö, joka  yhteisen  korkeamman  kulttuurin 
perustuksella  muodostaa  kokonaisuuden.  Tunnus- 
merkkinä on  tavallisesti  yhteinen  kieli  (kuiten- 
kaan ei  niin,  että  samaa  kieltä  puhuvat  aina 
kuuluisivat  samaan  kansakuntaan,  vrt.  esim. 
Englannin  ja  Pohjois- Ameriikan  Yhdysvaltojen 
kansakuntia;  riidanlaisena  on  kysymys,  voi- 
daanko ..kansakunta"  nimeä  myös  käyttää  eri- 
kielisistä ryhmistä,  jotka  muodostavat  kulttuuri- 
yhteyden, esim.  Sveitsin  kansasta).  Useimmiten  k. 
muodostaa  myös  samalla  „kansan"  (ks.  t.)  valtio- 
oikeudellisessa  merkityksessä,  vaikka  tiima  ei  ole 
välttämätöntä  (esim.  Saksan  kansakuntaan  voi- 
daan lukea  kaikki  saksalaiseen  kulttuuripiiriin 
kuuluvat  saksan  kieltä  puhuvat  henkilöt,  vaik- 
kapa eivät  kuulukkaan  Saksan  valtakuntaan). 

E.  N.  S. 

Kansalainen,  henkilö  suhteessansa  siihen  val- 
tioon, jonka  vallan  alainen  hän  on  ja  jossa  hän 
nauttii  valtiollisia  ja  yhteiskunnallisia  oikeuk- 
sia. Kun  yksilöä  katsotaan  niitten  velvollisuuk- 
sien kannalta,  jotka  valtion  lait  hänelle  määrää- 
vät, nimitetään  häntä  alamaiseksi,  valtion  lakien 
hänelle  turvaamien  oikeuksien  ja  etujen  kan- 
nalta taas  kansalaiseksi.  Tavallista  on,  että  ai- 
noastaan perustuslaillisissa  maissa  puhutaan  kan- 
salaisesta, koska  ainoastaan  niissä  yksilöillä  on 
varsinainen  valtiollinen  vapaus  ja  yleensäkin 
heidän  julkiset  oikeutensa  esivaltaa  kohtaan  ovat 
laillisesti  turvatut  ja  taatut.  Kuitenkin  puhutaan 
kansalaisuussuhteesta  ja  kansalaisoikeudesta 
kaikkien  valtioitten  alamaisiin  nähden,  hallitus- 
muotoon katsomatta,  ks.  Kansalaisen  oi- 
keudet. Kansalaisoikeus,  Kansalai- 
suus. K.  E. 

Kansalaisadressi,  se  maalisk.  5-12  päivinä 
1899  ympäri  koko  Suomenmaata  n.  525,000  kan- 
salaisen allekirjoittama  ja  n.  s.  suuren  lähetys- 
tön 15  p.  samaa  kuuta  Pietariin  Nikolai  II:lle 
viemä  adressi,  jossa  pj^ydettiin  helmikuun-julis- 
tuskirjan (ks.  t.)  peruuttamista.  Keisari  ei  kui- 
tenkaan lähetystöä  vastaanottanut.  — ■  Toinen  k., 
sisältävä  475.000  kansalaisen  tekemän  vastalau- 
seen elokuun   1    p.    1901   Suomelle  julkaistua   lai- 


tonta venäläistä  asevelvollisuus-asetusta  vastaan, 
jätettiin  seuraavan  syyskuun  30  p.  Suomen  se- 
naattiin. 

Kansalaisen  oikeudet,  ne  oikeudet,  joita  val- 
tion kansalaiset  valtion  lakien  nojalla  voivat  itsel- 
leen vaatia.  Suorastaan  kansalaisuussuhteesta  koi- 
tuvat kansalaisille  sellaiset  oikeudet  kuin  oikeus 
oleskella  maassa  ja  oikeus  saada  turvaa  ja  suoje- 
lu.-^ta  valtion  viranomaisilta.  Nykyaikana  yli- 
malkaan perustuslait  takaavat  yksilölle  joukon 
n.  s.  yleisiä  kansalaisoikeuksia  eli  perusoikeuk- 
sia. Suomessakin  peru.stuslainsäännökset  tur- 
vaavat kansalaisille  erityisesti  seuraavat  tär- 
keät oikeudet:  ruumiillisen  loukkaamattomuu- 
den, vapauden  (lain  suojeluksen  mielivaltaista 
vapauden  riistämistä  vastaan),  oikeuden  tulla 
lailli.sessa  tuomioistuimessa  tuomituksi  sekä  n.  R. 
siavutetut  oikeudet  (kuten  omistusoikeuden  ja 
yhdenvertaisuuden  lain  edessä)  sekä  nykyänsä 
(1906  annetun  perustuslain  nojalla)  kokoontumis-, 
yhdistys-  ja  lausunto  (paino-)  vapauden.  Ylei- 
sessä laissa  on  vielä  e.sim.  kotirauhaa  ja  elinkeino- 
vapautta turvaavia  säännöksiä.  Uskonnollinen 
vapaus  on  vielä  varsin  vaillinaisesti  toteutettuna. 
Kansalaisten  yleisille  oikeuksille  ominaista  on. 
että  ne  osaksi  turvaavat  yksityisille  vapaan  toi- 
mintapiirin, johon  julkinen  valta  ei  puutu,  osaksi 
saattavat  valtiovallan  hänen  hyväksensä  toimi- 
maan oikeudenhoidon  ja  hallinnon  aloilla.  — 
Kansalaisten  yleisistä  (yhteiskunnallisista)  oi- 
keuksista ovat  erotettavat  valtiolliset  oikeudet 
(erittäinkin  valtiollinen  äänioikeus),  jotka  suovat 
kansalaisille  mahdollisuuden  vaikuttaa  valtioval- 
lan käyttiimiseen,  ja  jotka  eivät  erotuksetto- 
masti  kuulu  kaikille  kansalaisille.       R.   E. 

Kansalaishuolenpito.  Tavallisen  köyhäinhoi- 
don ja  sosiaalivakuutuksen  välillä  on  joukko  väli- 
muotoja, joita  voidaan  yhtä  vähän  pitää  köyhäin- 
hoitoon kuuluvina  kuin  varsinaisena  vakuutuk- 
sena. Yhteistä  näille  on.  että  määrätyillä  väestö- 
piireillä  on  lakiin  perustuva  oikeus  saada  val- 
tiolta määrätynsuuruisia  vuotuisia  avustuseriä, 
joihin  tarvittavat  varat  kannetaan  veroina  kai- 
kilta veroamaksavilla.  Tämäntapaista  kansalais- 
huolenpitoa  (saks.  Staatsbiirgerversorgung)  myön- 
tävät: Islannissa,  heinäk.  11  p.  1890  annettu  laki 
apuatarvitseville  perustetuista  avustuskassoista. 
Tanskassa  huhtik.  9  p.  1891  julkaistu  laki  van- 
huusavusta  kunnioitusta  ansaitseville  apuatarvit- 
seville, mikä  laki  sittemmin  muutettiin  toukok. 
23  p.  1902,  Ranskan  laki  heinäk.  14  p.  1905 
pakollisesta  avustuksesta  vanhuksille,  heikoille  ja 
parantumattomasti  sairaille.  —  Austraaliassa  on 
olemassa  laissa  säädettyä  kansalaishuolenpitoa 
useampien  eri  lakien  nojalla:  Uudessa-Seelan- 
nissa. Uudessa  Etelä-Walesissa  ja  Viktoriassa  eri 
lakien  mukaan  vv:lta  1898-1908  ja  tammik.  1  p. 
1909  julkaistun  lain  nojalla/  myöskin  muissa 
Austraalian  liittovaltioon  kuuluvissa  valtioissa. 
Austraalialaisten  lakien  mukaan  valtio  suorittaa 
jokaiselle  määrätyn  iän  täyttäneelle  henkilölle 
vviotuisen  elinkoron,  suuruudeltaan  korkeintaan 
26  puntaa  (=  650  mk.)  vuodessa  eli  10  sillinkiä 
viikossa.  Ikärajana  on  65  v.,  mutta  siitä  on 
poikkeuksia  eri  valtioissa.  Uudessa  Etelä-Wale- 
-issa  on  henkilö  oikeutettu  saamaan  vanhuus- 
koron  jo  60  vuotta  täytettyään,  ellei  itse  kykene 
itseään  elättämään.  Viktoriassa  saa  jo  pilkalli- 
sesti  sairaskin   puheenalaisen   elinkoron,   jos   sai- 


235 


Kansalaiskatkismus— Kansalaisvelvollisuudet 


23ti 


raus  on  uilieutumit  kaivos-  tai  nniusta  terveydel- 
lisesti vahiiifTollisesta  työstii.  Tsein  saattaa  elin- 
koron saannin  eilellytyksenä  olla  niiiäriitty  varal- 
lisuustila.  Siten  eiviit  lienkilöt,  joilla  on  laissa 
edellytetty  niiiiirä  varoja,  ole  elinkorkoon  oikeu- 
tettuja. —  Eutrlannin  ..Old  Age  Pension  Ar-t'"  elo- 
kunn  1  p:ltä  1908  takaa  jokaiselle  lienkil?)lle,  joka 
20  vuotta  on  ollut  Englannin  kansalaisena,  1-5  sil 
linjrin  suuruisen  elinkoron  viikossa,  niin  pian  kuin 
hän  on  saavuttanut  70  vuoden  iiin  eiviilkä  liiinen 
vuotuiset  tulonsa  nouse  yli  31  punnan  10  sillicitrin 
(=  n.  800  mk.).  Elinkoronnanttija  ei  saa  kantaa 
vaivai.sapua,  eikii  hiin  myöskiiän  saa  jättäii  voi- 
mainsa  mukaisen  työn  etsimistii  sikseou.  Van- 
keusrangaistusta kärsivii  ei  saa  elinkorkoa,  ja 
vankeudessa  ollut  saa  elinkoron  vasta  10  vuoden 
periistä   rangaistusajan  loppuunkulumisesta. 

77.  n. 

Kansalaiskatkismus,  routavuosina  1902  Tuk- 
holmassa painettu  kirjanen,  ky.symysten  ja  vas- 
tau-sten  muodossa,  jossa  kelioitettiin  tinkimättä 
kiinnipitiiniäiin  Suomen  oikeuksista  ja  luopumaan 
kaikesta  yliteydestii  niiden  suomalaisten,  „pettu- 
rien".  kanssa,  jotka  k:ssa  esiintyvän  katsanto- 
kannan mukaan  olivat  alistuneet  palvelemaan 
sortoja  rjestelmiiä. 

Kansalaisluottamus.  Moniaista  rikoksista  on 
lisärangaistuksena  mäiirätty  kansalaishioftamuk- 
sen  menettäminen;  sellaisen  seuraamuksen  kes- 
tiiessä  on  tuomittu  erotettu  niistit  oikeuksista  ja 
eduista,  joiden  nauttimi.seen  hyvä  maine  on  tar- 
peen. Tärkeimmät  edut.  mitkä  kansalaisluotta- 
muksensa menettänyt  lienkilö  kadottaa,  ovat  oi- 
keus olla  virassa  taikka  nutussa  julki.sessa  toi- 
messa, oikeus  tulla  valituksi  kansanedustajaksi 
ja  oikeus  ottaa  osaa  edustajanvaaliin.  Lisäksi  oi- 
keus tulla  valituksi  kaupungissa  valtuusmie- 
heksi  ja  maalla  kuntakokouksen  esimieheksi,  kun- 
nan valtuusmielieksi  ja  kunnallislautakunnan 
jäseneksi;  samoin  oikeus  tulla  valituksi  holhous- 
lautakunnan, terveydenhoitolautakunnan  tai  vai- 
vaistioitohallituksen  jäseneksi :  oikeus  olla  toisen 
holhoojana  sekä  oikeus  esiintyä  asiamiehenä 
taikka  todistajana  oikeudenkiiynnissä.  Lisäksi  ei 
kansalaisluottamuksensa  menettänyt  henkilö  ole 
oikeutettu  olemaan  kruununtalon  asukkaana, 
eikä  erityisettä  luvatta  liarjoittamaan  kauppaa 
tai  muuta  samantapaista  liikettä  avonaisessa  (>uo- 
di.ssa,  konttorissa  tai  erinäisessä  myyntipaikassa 
taikka  muissa  elinkeinoissa  työapulai.sena  käyt- 
tämäiin  toista  kuin  vaimoaan  tahi  omia  holhun- 
alaisia  lapsiaan.  A.    T. 

Kansalaisoikeus,  se  oikeusasema,  jossa  yksilö 
on  sen  johdo.sta.  että  hän  jäsenenä  kuuluu  johon- 
kin valtioon  eli  kansaan  (valtio-oikeudellisessa 
merkityksessä),  ja  joka  tuottaa  hänelle  sekii 
oikeuksia  että  velvollisuuksia.  Siiäntönä  on,  että 
yksilöllä  saattaa  olla  kansalaisoikeus  yhdessä 
ainoas.sa  valtiossa  (liittovaltiossa  vallitsee  ta- 
vallaan poikkeus  tiistä,  yksilö  kun  siinä  nauttii 
kansalaisoikeutta  sekil  jossakin  osavaltiossa  että 
liittovaltiossa  itsessiiän).  Koska  jokainen  valtio 
lainsiiädäntönsä  kautta  vapaasti  miiäriUl  kansa- 
iai.soikeuden  saavuttamisen  ja  menettämisen  edelly- 
tykset, saattaa  kuitenkin  kansalaisoikeuteen  näh- 
den joskus  todellisia  ristiriitoja  syntyä,  joko  siten, 
että  sama  henkilö  jMifaikaa  esiintyy  kahden  val- 
tion alamaisena,  taikka  piiivastoin  että  hänellä  ei 
ole    kansalaisoikeutta    missään.  —  Suomessa    on 


kansalaisoikeus  a)  syntyperän  nojalla  niillJi,  jotka 
ovat  .syntyneet  avioliitosta,  jossa  mies  on  Suo- 
men kansalainen,  sekä  niillä  aviottomilla  lap- 
silla, joitten  äiti  on  Suomen  kansalainen;  b)  lail- | 
listutlamisen  nojalla  ulkomaalaisen  äidin  aviot-  I 
toiiialla  lapsella,  jonka  (suomalainen)  isä  on  tun- 
nustanut omakseen  taikka  joka  tuomion  kautta  < 
on  hiinen  omakseen  julistettu;  c)  naimisen  no- 
jailla ulkomaan  naisella,  jonka  Suomen  mies  on 
nainut;  d)  kansalaistuttamisen  (naturalisatsio- 
nin)  nojalla  niillii.  jotka  hallitsija  on  Suomen 
alamaisiksi  ottanut.  Edellytyksenä  on,  että  ha- 
kija on  asiiuul  Suomessa  3  vuotta,  on  uskon- 
tiinnustuk.sellaan  kristitty,  hyviimaineinen  ja  ky- 
kenevä itseiinsä  eliiltiiiiiäiiM.  Venäjän  alamaisista 
on  voimassa  erikoismaa  räyksiii :  he  voivat  yleen.sä 
helpommilla  ehdoilla  kuin  muut  saavuttaa  Suo- 
men kansalaisoikeuden.  —  Suomen  kansalais- 
oikeus voidaan  saavuttaa  myöskin  sen  nojalla, 
ettii  ulkomaalainen  saa  viran  Suomessa,  milloin 
tämii   lain    mukaan   on    mahdollista. 

Suomen  kansalaisoikeuden  menettää  nainen, 
joka  menee  avioliittoon  ulkomaan  miehen  kanssa 
sekä  erinäisissä  tapauksissa  se,  joka  maasta 
muuttaa,  asettuakseusa  pysyväisesti  vieraaseen 
valtioon.  Suomalainen,  joka  asettuu  Veniijälle 
asumaan  taikknpa  siellä  pääsee  valtionvirkaan- 
kin, ei  kuitenkaan  vielä  sen  nojalla  menetä  kan- 
salaisoikeuttaan   Suomessa. 

Ulkomaalaisen,  joka  pyrkii  Suomen  kansalai- 
seksi, tulee,  kun  hänen  hakemuksensa  on  hy- 
väksytty, vannoa  uskollisuus-  ja  alamaisuusvala: 
Venäjiin   alamaisilta   sellaista  ei   vaadita. 

Suorastaan  kansalaisoikeutensa  nojalla  Suomen 
kansalaisella  on  persoonallinen  vapaus,  oikeus 
oleskella  maassa,  oikeus  vaatia  suojelusta  valtio- 
vallan puolelta  sekä  kääntyä  pyyntöineen  ja 
valituksineen  viranomaisten  puoleen.  Muutenkin 
hän  nauttii  oikeuksia  valtion  lakien  mukaan. 
[Sieber.  ,.Das  Staatsbiirgerrecht  im  internatio- 
nalen    Verkehr"    (1907);    Lehr,    „La    nationalitö" 

(inoo).]  R.  E. 

Kansalaissota  ks.   Sota. 

Kansalaistuttaminen  1.  n  a  t  u  r  a  1  i  s  a  t- 
s  i  o  n  i,  vieraan  valtion  alamaisen  kansalaiseksi 
ottaminen,   ks.   Kansalaisoikeus.     R.    E. 

Kansalaisuus,  kansalaisuus-suhde,  .se  suhde 
jossa  jokin  henkilö  on  siihen  valtioon,  jonka 
alamainen  hän  on  ja  jonka  lakien  mukaan  hän 
oman  oikeuden  nojalla  nauttii  oikeusturvaa  ja 
erinäisiä  etuja.  Tilssä  maassa  liänelUl  sanotaan 
olevan  kansalaisoikeus,  ja  se  suhde,  jossa  hän 
mainittuun  valtioon  nähden  on,  vaikuttaa,  että 
luinellä  vieraassakin  valtiossa  oleskellessaan  on 
kotivaltioonsa  niihden  sekä  velvollisuuksia  (ils- 
kollisuudenvelvoUisuus)  että  oikeuksia,  jotka  jäl- 
kimiiiset  erittäinkin  ilmenevät  siinä,  että  koti- 
valtion viranomaisten  tarvittaessa  tulee  suoda  hä- 
nelle oikeusturvaa.  —  ks.  Kansalaisoikeus. 

R.  E. 

Kansalaisvelvollisuudet,  ne  velvollisuudet, 
jotka  yksilöllä  on  sit.ä  valtiota  kohtaan,  jonka 
kansalainen  ja  alamainen  hiin  on.  Alaraaisuus- 
suhtee.seen  kuuluu,  että  yksilö  on  julkisen  vallan 
alainen  j.v  sellaisena  velvoitettu  lain  miiäräilmiin 
suorituksiin  ja  tekoihin  sekä  velvollinen  teke- 
miittä  jättämiiän  sen.  minkä  laki  kieltiiä.  Kansa- 
lainen on  siis  ensiuniikin  velvollinen  kuuliai- 
suuteen     valtion      oikeusjärjestystä     kolitaan. 


237 


Kansalais->leiskanne— „Kansallis-kirjokirja" 


238 


(Myöskin  vnltioQ  nlueellii  olcskeleviiUa  ulkomaa- 
laisella on  tiimil  velvcllisiuis.)  Toinen  kansalais- 
velvollisuus on  uskollisuus;  sen  perusteella 
kansalainen  on  velvollinen  pidättäytyniiiiin  val- 
tiota valiinpoittavista  teoista,  erittiiinkin  valtio- 
petoksesta ja  maankavalliiksesta.  —  NUitil  vel- 
vollisunksia  useasti  esitetiiiin  alamaisen  velvolli- 
suuksina hallitsijaa  kohtaan,  mutta  oikea-i- 
tnan  ne  ovat  velvollisuuksia  valtiota,  valtiovaltaa 
kohtaan.  K.    E. 

Kansalais-yleiskanne,  room.  oikeuden  artin 
popiitans,  sellainen  rangaistuskanne,  joka  l{oo- 
massa  oli  jokaisen  kansalaisen  nostettavissa,  ja 
jcta  voitiin  käyttää  ainoastaan  tiirkeätä  yleistä 
ja  julkista  etua  koskevissa  asioissa.  Nykyaikai- 
sissa oikeusjärjestyksissii  ei  sitä  tunneta,  vaikka 
kieltiimättä  on  olemassa  oikeu.ssäännöstöjä,  jotka 
tarkoitukseltaan  ja  luonteeltaan  sitä  johonkin 
mäiiriiän   lähenevät.  /\'.   E. 

Kansallinen  heräys  ks.  Suomenmieli- 
s  y  y  s. 

Kansallinen  yksilöisyys  (kansallinen 
i  n  (1  i  V  i  (1  u  a  1  i  t  e  e  t  t  i),  yhden  erityisen  kansan 
omituiset,  rnuniiilliset  ja  siplnlli.set,  erikoispiir- 
teet, jotka   erottavat  sen  muista  kansoista. 

Kansallisfilosofia  on  filosofinen  oppisuunta, 
joka  kuvaavasti  ilmaisee  yhden  kansan  henkeä. 
Koska  filosofinen  ajattelu  ei  ole  vain  erikois- 
tosiasiain  tieteellistä  tutkimista,  vaan  kuvastaa 
ajattelijan  maailmankatsomusta,  niin  eri  kansain 
luonne  ilmenee  sangen  tuntuvasti  heidän  keskuu- 
dessaan esiintyneissä  filosofisissa  opeissa.  Niin 
esim.  Englannissa  on  vallinnut  kokemusperäinen 
filosofia:  saksalaisten  filosofien  haaveileva,  roh- 
keita aater;ikennnksia  muodostava  „spekulatiivi- 
nen  idealismi"  kuvaa  yhtii  saksalaisen  kansallis- 
hengen puolta  tahi  ajanvaihetta;  Boströmin  jyrk- 
kää idealismia  voinee  katsoa  ruotsalaisen  kan- 
sallisluonteen ilmaukseksi;  puolalainen  filosofi 
Lutoshnvski  viiittilä,  että  äärimäinen  individua- 
lismi, yksilö!lisyysopi)i,  on  puolalaisten  kansallis- 
filosofia. Kuitenkin  enimmiikseen  erehdytiiän,  jos 
väitetään  yhtä  tarkkaan  määrättyä  oppia  jon- 
kun kansan  ainoaksi  kansalliseksi  filosofiaksi. 
Kunkin  kansan  hengessä  on  enimmiikseen  sijaa 
sangen  erooville  aatesuunnille.  Niinpä  esim.  rans- 
kalainen kansallinen  ajattelutapa,  joka  ennen 
kaikkea  vaatii  selviä,  yksinkertaisia,  helppotajui- 
sia periaatteita  ja  suorapiirteistä  oppikehitystä, 
ilmenee  yhtä  hyvin  Descartesin  varmassa  spiri- 
tualistisessa diuilismissa  kuin  valistusajan  epui- 
lysfilosofiassa  ja  materialismissa  sekä  vallan- 
kumous-ajan jyrkissä,  ahstraktisiss.a  opeissa  ih- 
misen ,,luontais-oikeuksista".  Saksalaisessa  kan- 
sallisluonteessa on  muitakin  puolia  kuin  haa- 
veellinen ilmalinnojen  rakentaminen,  jonka  täh- 
den aivan  toisenlaisetkin  filosofiset  opit  kuin 
spekulatiivinen  idealismi  voivat  ilmaista  kansal- 
lista saksalaista  aatesuuntaa  (esim.  Leibnizin 
individualismi,  kenties  myö.skin  Nietzschen  ynnä 
muiden  voimanihailu).  Monet  väittävät  va.stoiu 
Lutoslawskia,  että  yksilöllinen  maailmankiisilys 
ja  filosofia  on  ensi  sijassa  germaanilaisten  kan- 
sain  hengen    ilmaus.  A.    Gr. 

Kansallishenki,  kansakunnassa  elävä  yhteis- 
henki. Jokaisessa  ihmisryhmä.ssä,  jonka  jäsenet 
eliivät  läheisessä  kanssakäynnissä  keskenään  ja 
jolla  on  yhteiset  edut  puolustettavana,  kehittyy 
yhteisiä    mielipiteitä    ja    harrastuksia,    yhteinen 


ajatus-  ja  toimimistapa.  Niin  jo  perheessäkin, 
samoin  raakalaisheimossa,  u.sein  myöskin  erityi- 
sessä j'hteiskunnallisessa  luokassa;  varsin  mah- 
tavaksi yhteishenki  kehittyy  saman  kansikiuinan 
jäsenten  kesken,  varsinkin  jos  kansakunta  samalla 
muodostaa  erityisen  valtion.  Itaakalaishoiniossa 
yhteinen  ajatus-  ja  toimintatapa  tavallisesti  hyvin 
ankarasti  sitoo  yksityisihmisen,  niin  ettei  hiinelle 
johdu  mieleenkään  poiketa  niistä.  Korkeammalla 
sivistyskannalla,  kun  henkinen  elämä  yleensä  ke- 
hittyy monipuoliseksi  ja  rikastuu,  yksilön  itsenäi- 
nen ajattelu  vahvistuu,  samaan  yhteisöön  kuulu- 
vien yksilöiden  välillä  ilmaantuu  eneniMiän  eroa- 
vaisuuksia ja  yksilö  voi  ruveta  arvostelemaan  pe- 
rinnäisiä katsantotapoja.  Siten  yhteishengen  kah- 
lehtiva valta  yksilöiden  yli  jossain  määrin  höl- 
tjy.  Mutta  yksilöiden  rikkaampi  henkinen  elilmä 
on  sekin  saanut  alkunsa  ja  kehittynyt  ympäris- 
tön vaikutteiden  johdosta,  siinäkin  sentähdeu  vai- 
kuttaa mahtavasti  mukana  yhteisön  yhteishenki, 
kansallishenki,  vaikka  sen  piiriin  korkeammalle 
sivistysasteelle  mahtuu  monipuolisi.a  ja  erisuun- 
taisia aatteita  ja  pyrintöjä.  —  K.  on,  ainakin 
muutamina  aikakausina,  ollut  ihmiskunnan  his- 
torian voimakkaimpia  vaikuttavia  voimia.  He- 
gelin esittämän  ja  Snellmanin  kehittämän  opin 
mukaan  k:ssä,  jok.a  viimemainitun  mukaan  on 
sama  kuin  „kansallisuus"  ja  „isänmaallisuus"  yh- 
dessä, elää  .syvempi  ja  varmempi  tietoisuus  siitä, 
mikä  on  oikein  ja  hyvää,  kuin  yksityisihmisessä 
(vrt.  Hegel);  yksilön  tulee  sentähdeu  heidän 
mielestään,  etenkin  valtiollisessa  toiminnassaan, 
katsoa  korkeimmaksi  tehtäväkseen  ja  ohjeekseen 
noudattaa  k:n  vaatimuksia  ja  toteuttaa  sen  pyrki- 
myksiä. A.  Gr. 

Kansalliskaarti  (ransk.  garde  nationale)  oli 
porvarimiliisi,  jonka  Lafayette  suuren  vallan- 
kumouksen aikana  Ranskassa  perusti  1789.  Sii- 
lien kuului  n.  100,000  miestä,  joilla  oli  oikeus 
itse  valita  upseerinsa  ja  aliupseerinsa.  Sitä  ei 
luettu  seisovaan  armeiaan  ja  se  hajoitettiin 
1827,  mutta  sen  uudisti  taas  Ludvik  Filip.  V. 
1848  se  alistettiin  sotaministeriön  alaiseksi  ja 
kadotti  oikeutensa  itse  valita  päällystönsä.  V:n 
18G8  jälkeen  kaikki  asekuntoiset  miehet,  jotka 
eivät  olleet  palvelleet  vakinaisessa  väessä,  30: nnen 
ja  60:nnen  ikävuotensa  välillä,  tulivat  kuulumaan 
kansalliskaartiin.  \'v:n  1870-71  sodassa  se  otti 
osaa  Pariisin  puolustukseen  saksalaisia  vastaan. 
Se  hajoitettiin  lopullisesti   1872.  M.   r.  // 

Kansalliskirjallisuus,  kansan  sellaisten  kirja- 
teosten kokonaisuus,  joissa  sen  yksilöllisyys  sel- 
vänä ja  omintakeisena  ilmenee.  Kansalliskirjal- 
lisuuteen luetaan  lähinnä  kaunokirjallisuus  sekä 
teoksia  kaiken  kansallisen  tutkimuksen  ja  hen- 
genviljelyksen   alalta.  J.   U-l. 

„Kansallis-kirjokirja",  Akseli  GalI6n-Kallelan 
suunnittelema  kuvitettu  Kalevala,  jossa  eivät  ai- 
noastaan Kalevalan  päätapahtumat  olisi  kuvin 
esitettynä,  vaan  joka  muodostaisi  Suomen  kan- 
sanelämää ja  luontoa  esittävän  taiteellisen  koko- 
naisuuden. Kuoleman  sattuessa  työn  jatkaminen 
oli  jätettiivä  seuraavan  sukupolven  taiteilijoille. 
K.  oli  säilytettävä  erityisessä  Kansallismuseon 
huoneessa,  joka  pyhitettäisiin  Kalevalalle  ja  Lönn- 
rotille, ja  siitä  oli  otettava  erihintaisia  jäljennös- 
painoksia  värillisin  ja  värittömin  kuvin  sekä  koti- 
ettil  ulkomaisilla  kielillä.  [Valvoja  2:nsn  vhk. 
1909.] 


239 


Kansalliskokous— Kansallismuseo 


240 


Kansalliskokous,  kansan  valitsema  edustaja- 1 
kokous,  joka  periupolijiiisten  valtiollisten  luul- 
listusteu  yliteyJessii  taikka  sellaisten  jälkeen 
saapi  tehtäväkseen  laatia  uuden  valtiollisen  jär- 
jestyksen ja  joka  senvuoksi  —  ainakin  useim- 
miten —  on  varustettu  rajattomalla  n.  s.  konsti- 
tueeraavalla  vallalla.  Sama  tehtävä  ja  asema 
saattaa  kyllä  mainitunlaisissa  oloissa  joutua  kuxi- 
lumaan  säännölliselle  kansaneduskunnallekin  (si- 
ten Ruotsin  säädyt  vv.  1719-20  ja  1809  päätte- 
livät rajattomalla  perustuslainsäädäntövallalla), 
mutta  varsin  useasti  on,  kuten  historia  todistaa, 
uudistustyön  suorittajana  ollut  tilapäinen,  ylei- 
sillä vaaleilla  valittu  kansalliskokous,  jommoisen 
mahdollisuutta  siihenastisessa  oikeusjärjestyk- 
sessä ei  ollenkaan  ole  edellytetty.  —  Kuului- 
sin kansalliskokous  on  se,  joksi  Ranskan  vultio- 
säädyt  1789  yhtyivät,  ja  joka  johti  tämän 
maan  valtiollisen  elämän  aivan  uuteen  suun- 
taan. Helmikuun  vallankumouksen  jälkeen,  1848, 
uuden  valtiosäännön  säätäminen  myöskin  joutui 
kansalliskokouksen  tehtäväksi.  Niinikään  ovat 
Ranskan  nykyiset  valtiosääntölait  täysivaltaisen 
kansalliskokouksen  säätämät;  tämä  kokoontui  jo 
helmikuussa  1871,  mutta  sai  vasta  neljää  vuotta 
myöhemmin  perustuslainsäädäntötehtävänsä  suo- 
ritetuksi. - —  Voimakkaan  kansanliikkeen  vaiku- 
tuksesta kokoontui  1848  Frankfurt  am  Mainiin 
yhteissaksalainen  kansalliskokous,  jolle  liittoneu- 
vostokin antoi  virallisen  tunnustuksen  sekä  teh- 
täväksi ,. hallitusten  ja  kansan  yhteisvaikutuk- 
sella luoda  Saksan  valtiosääntölaitoksen".  Ko- 
kous tahtoi  kuitenkin  toimia  täysivaltaisena 
Saksan  valtakunnan  orgaanina,  mutta  sen  pää- 
tökset eivät  johtaneet  mihinkään  tulokseen.  Mo- 
nen muunkin  valtion  historia  tuntee  tällaisia 
kansalliskokouksia.  Mainittakoon  myöskin  että 
Suomessa  v:n  1905  suurlakon  yhteydessä 
muutamilla  tahoilla  harrastettiin  ..kansallis- 
kokouksen"  asettamista  (valtiosäätyjen  kekoon- 
kutsumisen  sijasta),  mikä  tuuma  kuitenkin  rau- 
kesi  tyhjiin. 

Säännönmukaistakin,  s.  o.  valtiosään- 
nössä edellytettyä  ja  määrättyä  edustusorgaania, 
erittäinkin  perustuslakia  säätävää,  nimitetään 
muutamissa  maissa  kansalliskokouksiksi.  Niinpä 
Ranskassa,  kun  molemmat  kamarit  yhtäpitävästi 
ovat  päjittäneet,  että  valtiosäännön  muuttamiseen 
on  ryhdyttävä,  yhtyvät  ne  heti  yksikamariseksi 
kansalliskokoukseksi  (assemhlie  vationale),  joka 
sitten  muutok.sen  suorittaa.  Vaalikollegiunnina 
toimii  taas  samalla  tavalla  muodostettu  kansallis- 
kokous, kun  tasavallan  presidentti  on  valittava.  — 
ks.  Edustuslaitos,  Konstitueeraava 
valta,   K  I)  Il  V  e  n  1 1  i.  R.   E. 

Kansalliskonventti  (ransk.  Convention  natio- 
nale), kolmas  Ranskan  suuren  vallankumouksen 
aikana  kokoontuneista  kansaneduskunnista;  oli 
koolla  21  pistä  syysk.  1792  26  p:ään  lokak. 
1795;  julisti  Ran.skan  tasavallaksi  ja  antoi  ennen 
hajaantumistaan  maalle  uuden  valtiosäännön, 
ks.    R  a  n  .s  k  a.  J.    F. 

Kansallislaulu.  Musikaali.sessa  suhteensa  k:t 
eivät  yleensä  ole  ylevän  tarkoituksensa  tasolla. 
Toisi.ssa  k:i.ssa  on  nielodiikka  sydämelli.-en  yksin- 
kertainen, mutta  samalla  melkein  lapsekkaan  ko- 
ruton; sellainen  on  esim.  Haydnin  säveltämä  Itä- 
vallan ja  Saksan  k.  („Gott  erlialte  Franz  den 
Kaiser",   „Deutsehland.   Deutschland   iiber   alles") 


[„Nouse  riennä.  Suomen  kieli"]  ja  Oaroy'n 
säveltämä  engl.  „God  save  the  king",  (..Eläköön 
armias").  Toisissa  k;issa  sävelmä  tapailee  mahti- 
pontisuutta, pääsemättä  kumminkaan  mihinkään 
syvenimiiUe  juurtuvaan  ylevyyteen;  .sellaisina  on 
pidettävä  esim.  ransk.  ..Marseljeesi"  sekä  suom. 
..Maamme"-laulun  sävelmä.  Korkeampaa  taide- 
vaikutu.sta  lälienevät  j'ksinkertaisine  piirteineen 
ven.  juhlallisen  vakava  ,,Boze  tsarja  hraui", 
alankoni,  karskipiirteinen  ..Wilhelnuis  van  Nas- 
souvve"  sekä  jap.  pentatoniuen.  sekuntiinsa  päät- 
tyvä ,.l\i  mi  gajova".  Viimemainittuun  on  eräs 
saks.  musiikkitirehtööri  tilauksesta  tehnyt  to- 
naaliseen väärinkäsitykseen  perustuvan  soinnu- 
tuksen, joka  siitä  huolimatta  on  otettu  Japanissa 
viralliseen  käytäntöön.  Italialla  ja  Espanjalla 
on  k:n  asemesta  pelkästään  soittimilla  esitettävä 
kansallinen  juhlamarssi.  K:jen  sävelmäin  synty- 
perä on  mitä  kirjavinta  laatua.  Vanhin  on 
alankom.,  vapaussotien  ajoilta  (julkaistu  162C). 
18: unelta  vuosis.  ovat  engl.  ja  itävalt.  k.;  samoin 
myös  tau.sk.  ..Kong  Christian",  jonka  sävelmä 
alk.  kuului  erään  säveluäytelmän  aariaan  (v;lta 
1780).  sekä  ..Marseljeesi",  jonka  sävelmä  on  otettu 
eriiiin  ..Esther"  nimisen  oratorimaisen  kantaatin 
alkukappalee.sta  (v:Ita  1787).  Ven.  k:n  säveltä- 
jäksi mainitaan  Ljvov  (1833).  mutta  oletetaan 
myös.  että  hän  on  muodostanut  sen  .^.ävelmän 
erään  ransk.  sotilasmarssin  ke.skiosasta  (eli 
,.trio"sta).  /.    K. 

Kansallisliiga  ks.  Irlanti,  historia. 

Kansallismielinen  nuorisoliitto  ks.  Nuo- 
risoseurat. 

Kansallismuseo,  liuoneisto,  jossa  kansan  ja 
maan  historiaa  ja  kulttuuria  valaisevia  kokoelmia 
säilytetään,  sekä  itse  kokoelmat  kokonaisuute- 
naan. —  Suomen  k: n  sjnnyinsanat  lausuttiin 
19  p.  helmik.  1887.  jolloin  yliopiston  konsistori 
m.  m.  tilani)uutteen  takia  pyjsi  hallitusta  otta- 
maan huostaansa  historiallis-kansatieteellisen  mu- 
seon sekä  tälle  samoinkuin  Suomen  muinais- 
muistoyhdi.styksen,  Muinaistieteellisen  toimikun- 
nan ja  ylioppilasosakuntain  kokoelmille  hankki- 
maan sopivan  huoneiston.  Kesäk.  30  p.  ^am.v.  se- 
naatin kirkollisasiain  toimituskunta  käski  Mui- 
naistieteellistä  toimikuntaa  valmistamaan  >ksi- 
tyiskolitaisen  ohjelman  sanottua  huoneistoa 
varten.  Alustavat  tjöt  suoritti  Eliel  .\spelin 
lentokirjasessaan  ..Suomalainen  kansallismuseo". 
Helmik.  10  p.  1888  toimikunta  antoi  senaattiin 
olijelmansa.  minkä  mukaan  mu.seoon  oli  raken- 
nettava csiliistoriailiselle,  historialliselle  ja  kansa- 
tieteelliselle osa.stolle  eri  kerros  kullekin  siten, 
että  esihistoriallinen  osasto  tuli  ali-  ja  kansa- 
tieteellinen ylikerrokseen.  Museo  oli  sijoitettava 
Tähtitorninvuorelle  tai  Nikolainkadun  pohjois- 
pääliän.  Kun  yleisten  rakennusten  ylihalliiuksen 
ylitirehtööri  Seb.  Gripenberg  oli  kirkollisasiain 
toimituskunnan  kä.skystä  tehnyt  museotalon  luon- 
nokset ja  kustannusarvion  ja  Muinaistieteellinen 
toimikunta  niistä  antanut  lausuntonsa,  sai  j'Ieis- 
ten  rakennusten  ylihallitus  13  p.  toukok.  1891 
toimek.seen  laatia  lopulliset  piirustukset  ja  kus- 
tannusarvion, jotka  molemmat  annettiin  senaat- 
tiin 15  p.  jouluk.  1891;  kustannusarvio  päältyi 
403.000  ink:aan.  ja  Helsingin  kaupungin  valtuus- 
miehet tarjosivat  tarkoitukseen  Tähtitorninvuoren 
pohjoisrinteen.  Sittenkuin  piirustukset  vielä  ker- 
ran   oli    jätetty    Muinaistieteellisen    toimikunnan 


•_>41 


Kansallismuseo 


242 


tarkastettavaksi  ja  yleisten  rakenuusten  ylilialli- 
Uis  niihin  tehnyt  toimikunnan  vaatimat  muu- 
tokset, jolloin  kustannusarvio  nousi  r)fiO,(iOO 
mk:uan,  antoi  senaatti  1894  v:n  valtiopiiiville 
arm.  esityksen  varojen  myöntämisestä  talon  ra- 
kentamista varten  esihistoriallisille,  historialli- 
sille ja  kansatieteellisille  kokoelmille,  jotka  — 
mikäli  ne  olivat  yliopiston  ja  ylioppilasosakun- 
tain —  julistuksella  17  p:ltä  elok.  1893  oli  otettu 
valtion  huostaan.  Säädyt  tekivätkin  31  p.  *.oukok. 
1894  päätöksen  museotalon  rakentamisesta  jo 
tehdyn  suunnitelman  mukaan  ja  .500,000  ink:n 
myöntämisestä  tähän  tarkoitukseen.  l^-y^y- 
mys  joutui  uusiin  vailieisiin  kun  senaatti  ken- 
raalikuvernöörin kirjelmiillä  3/15  p:Itä  tam- 
raik.  1895  mäiirättiin  antamaan  siitä  alamainen 
lausuntonsa.  Ruvettiin  liakemaan  uutta  sopivam- 
paa tonttia,  mikä  löydettiinkin  Fjälldalista  ja 
minkä  Helsingin  kaupungin  valtuusto  määrätyillä 
ehdoilla  vapaasti  tarkoitukseen  luovutti  29  p. 
maalisk.  1898.  Jlutta  uusi  tontti  aiheutti  7nuu- 
toksia  jo  valmiisiin  piirustuksiin  ja  kustannus- 
arvioon, ja  niin  yleisten  rakennusten  ylihallittis 
sai  helmik.  1  p.  1899  senaatilta  toimekseen  vielä 
kerran  laatia  täydelliset  piirustukset  ja  kus- 
tannusarvion. Nämä  valmistuivatkin  vuoden  lo- 
pulla, mutta  eiviit  saaneet  osakseen  kaikkien 
asiantuntijain  hyväksymistä.  90-luvuIla  tapahtu- 
nut makusuunnan  käänne  toi  mukanaan  uusia 
vaatimuksia.  Perinnäistä  palatsityyliä  ei  enää 
pidetty  sopivana,  vaan  oli  saatava  rakennus, 
jonka  huoneistot  vastaavat  säilytettäväin  kokoel 
main  erikoista  luonnetta  ja  laatua.  Samalla  oli 
otettava  huomioon  kokoelraain  kasvamismuhdol- 
lisuudet:  museorakennus  oli  saatava  sellaiseksi, 
että  sen  eri  osiin  voitiin  liittää  niihin  kuuluvia 
lisärakennuksia  tarvitsematta  silti  koko  museota 
uudesti  järjestää,  ja  että  huoneet  siten  sulaut,i- 
vat  toisiinsa,  että  katsoja  määrätyssä  järjestyk- 
sessä tulee  osastosta  ja  aikakaudesta  toiseen. 
Tällaista  museonsuunnittelua  sanotaan  agglome- 
ratsioni-järjestelmäksi.  Näitä  periaatteita  sil- 
mälläpitäen Muinaistieteellinen  toimikunta  teki 
senaatille  sensuuntaisen  esityksen,  että  ennen  jo 
valmiiden  piirustusten  vahvistettaviksi  esittä- 
mistä yleisten  rakennusten  ylihallitukselle  annet- 
taisiin määräys  kysymyksen  kaikinpuoliseksi  va- 
laisemiseksi tehdä  museotaloa  varten  piirustukset 
agglomeratsioni-järjestelmänkin  mukaan.  Seuraus 
oli,  että  senaatti  12  p.  maalisk.  1901  julisti  Suo- 
men arkkitehtien  kesken  kilpailun  uusista  museo- 
piirustuksista.  Niitä  tarkastamaan  senaatti  asetti 
5-henkisen  palkintolautakunnan,  jonka  puheen- 
johtajaksi määrättiin  valtiona rkeologi  J.  K.  As- 
pelin ja  johon  ulkomaalaisiksi  asiantuntijoiksi 
kutsuttiin  prof.  I.  G.  Clason  Tukholmasta  ja 
arkkitehti  Martin  Nyrop  Kööpenhaminasta.  Kil- 
pailussa saivat  ensi  palkinnon  arkkitehdit  Gc- 
sellius,  Lindgren  ja  Saarinen,  joille  annettiin  toi- 
meksi Muinaistieteellisen  toimikunnan  ohjeiden 
mukaan  laatia  pääpiirustukset,  mitkä  1904  val- 
mistuivat ja  saivat  lopullisen  vahvistuksen  18  p. 
huhtik.  1905  Keis.  Majesteetin  senaatin  esityk- 
sestä määrättyä  13  p.  huhtik.  1905  1,600,000  mk. 
viiden  vuoden  kuluessa  käytettäväksi  museo- 
rakennusta varten.  Rakennustyöt  aloitettiin 
Fjälldalissa  syksyllä  sam.  v.  Vv:n  190.5-07  rau- 
hattomien työolojen  takia  rakennustyöt  viiväh- 
tivät   melkoisesti,   ja    rakennus    tuli    pääosaltaan 


valmiiksi  vasta  1910,  sittenkuin  Keis.  Majes- 
teetti töitten  loppuunsaattamista  varten  oli  myön- 
tänyt 200.000  mk:n  lisämäärärahan.  Rakennus- 
töiden hitaaseen  kulkuun  on  osaltaan  vaikuttanut 
myös  hallituksen  vastahakoisuus  rahojen  myön- 
tämiseen. Niinpä  ovat  tarvittavat  varat  huoneit- 
ten sisustamista  varten  vieliikin  suurimmaksi 
osaksi  määräämättä,  joten  kallisarvoinen  raken- 
nus seisoo  (1911)  tarkoitustaan  tiiyttämättä  odot- 
tamassa parempia  aikoja.  Siihen  on  laatikkoihin 
pantuina  jo  siirretj't  kansatieteelliset  ja  histo- 
rialliset sekä  osaksi  esihistorialliset  kokoelmat. 
Niiden  muuttoa  ja  uuteen  taloon  järjestelyä  var- 
ten on  hallitus  myöntiinyt  45,000  mk.  Tammi- 
kuussa 1909  kirkollisasiain  toimituskunta  asetti 
kansallismuseon  virkamiehistä  Sjäseuisen  val- 
tuuskunnan pitämään  huolta  kokoelmaiu  siirrosta 
uuteen  museotaloon  sekä  tämän  sisustami.se.-.ta. 
—  Rakennuttajana  on  toiminut  yleisten  raken- 
nusten ylihallitus,  ja  rakennustöitä  ovat  valvo- 
neet arkkitehdit  Gesellius,  Lindgren  ja  Saarinen. 

Museo  käsittää  neljä  pääosastoa:  1)  esihis- 
toriallisen, minkä  muodostavat  pääasialli- 
sesti kotimaiset  löydöt,  mutta  myös  eräät  itä- 
venäläiset  ja  siperialaiset  kokoelmat,  2)  histo- 
riallisen, jossa  on  esineitii  Suomen  histo- 
rialliselta ajalta,  alkaen  kristinuskon  tuonnista 
ja  päättyen  meidän  päiviimme,  3)  kansatie- 
teellisen, jossa  on  kolme  alaosastoa:  koti- 
mainen, suomensukuisten  kansain  ja  vierassukuis- 
ten  kansain,  joka  jälkimäinen  etupäässä  käsittää 
kokoelmia  luonnonkansoista  maapallon  eri  osista. 
ja  vihdoin  4)  numismaattisen  1.  raha- 
tieteellisen,  jonka  pääosana  on  H.  F.  Antel- 
lin   keräilemä   runsas   raha-  ja  mitalikokoelma. 

Nämä  4  osastoa  ovat  rakennusta  suunnitel- 
taessa järjestetyt  siten,  että  kukin  osasto  pää- 
asiallisesti muodostaa  toisistaan  erillään  olevan 
kokonaisuuden,  jota  mielin  määrin  voidaan  laa- 
jentaa rakennuttamalla  tarpeellisiin  paikkoihin 
lisärakennuksia.  Kullekin  osastolle  on  pyritty 
antamaan  kokoelmia  vastaava  luonne  sekä  i-uo- 
neitten  muotoon  ja  asuun  että  itse  fasadiinkin 
nähden.  Niinpä  kansatieteellisen  osaston  suhteet 
ja  muodot  jossakin  määrin  muistuttavat  kansan- 
omaisia esikuvia.  Koristelut  tässä  osastossa  esit- 
tävät aiheita  kansantaruston  kuvituspiiristä.  His- 
toriallisia kokoelmia  taas  vastaavat  rakennus- 
muodot-, joille  vanhat  kirkkomme  ja  linnamme 
ovat  olleet  esikuvina.  Kokonaisvaikutusta  on  py- 
ritty pitämään  eheänä,  kotimaisena,  samalla  kuin 
on  vältetty  orjamaista  tyylijäljittelyä.  — •  Mu- 
seossa kävijä  voi,  alkaen  keskushallista,  käydä 
kaikkien  kokoelmien  läpi  kronologisessa  järjes- 
tyksessä katkaisematta  kulkuaan,  mutta  hän  voi 
myöskin  mukavasti  tutkia  ainoastaan  yhtä  osas- 
toa kerrallaan.  Kiertokulkua  osoittaa  pilkutettu 
viiva  (ks.  pohjapiirroksia).  ^  on  keskushalli, 
josta  oikealle  on  esihistoriallinen  osasto:  1  kivi- 
kauden. 2  pronssikauden.  3  rautakauden  kokool 
mia.  Huoneesta  4  alkavat  historialliset  kokoel- 
mat: 4  vanhimmat  historialliseen  aikaan  kuulu- 
vat löydöt,  5  keskiaikaiseen  kirkkotyyliin  som- 
miteltu sali,  jossa  keskiajan  kirkolliseen  kult- 
tuuriin kuuluvia  kokoelmia,  6  muita  katoliseen 
aikaan  kuuluvia  kokoelmia,  7  1600-luvun  tj'yliin 
sommiteltu  kirkkosali  kirkollisine  kokoelmineen 
samalta  ajalta,  8  aseita,  9,  10  renesanssi-,  11,  12 
barokki-kokoelmia      (etupäässä      huonekaluja      ja 


243 


Kansallisneuvosto — Kansallisomaisuus 


244 


Tuinen  kerros. 


RelUnkerros. 

muotokuvia),  13  rokoko-tyylisiä  huonekaluja,  14 
saman  ajan  posliini-,  tina-  y.  m.  esineitä,  15  Jak- 
karilan  huone  alkuperiiisine  seinäverlioinaen  1700- 
luvun  loppupuolelta,  16,  17  empire-kokoelniia,  18, 
19  1800-luvun  esineitä.  Osastosta  oikealle  en 
virkamieshuoneiston  yhteydessä  huone  K,  jos»a 
kuvakokoelmat.  Luentosalin  21  edessil  käytävä 
20,  mist.ä  avautuu  näköala  keskushalliin.  Käytä- 
västä  tullaan    kansatieteelliseen    osastoon,    niissä 


huoneet  22-34  sisältävät  kotimaisia  kokoelmia: 
22-24  pukuja,  niihin  kuuluvia  koristeita,  nauhoja, 
vaippoja,  raanuja,  ryijyjä  y.  m.  vaatetavaroita, 
2.5  naisten,  26  miesten  käsityökaluja,  27  kuvia 
Suomen  eri  maakunnista,  28  kulkuneuvoja  ja  met- 
sästysvälineitä, 29  kalastusvälineitä,  30  soitto- 
ja taikaneuvoja,  leikkikaluja,  rasioita  y.  m.,  31 
astioita,  32-34  huonekaluja.  ITuoueesta  34  astu- 
taan portaita  alas  suomensukuisten  kansain  osas- 
toon, jonka  huoneissa  ovat  seuraavat  kokoelmat: 
3G  lappalaiset,  37  itämeren-suomalaiset,  38  mord- 
valaiset ja  tseremissiläiset,  39  syrjäniläiset  ja 
votjaakkilai.set  .sekä  40  ostjaakkilaiset  ja  vopuli- 
laiset.  Huoneissa  41  ja  42  on  kokoelmia  Pohjois- 
Siperian  eri  kansoista:  tataareista,  samojedeista, 
jakuutei.sta  y.  m.  Kansatieteellisen  osaston  ul- 
lakkokerrokseen ovat  sijoitettuina  vierassukuis- 
ten  kansain  ja  esihistoriallisen  osaston  ullakko- 
kerrokseen numismaattiset  kokoelmat.  V  =  virka-, 
J/ =  makasiini-,  P  =  kokoelmain  vastaanotto-  ja 
konserveeraushuoneita.  Museon  yhteydessä  on 
erityinen  ja  erilleen  rakennettu  huonei-^to,  jossa 
kokoelmat  hiilirikillä  vapautetaan  vahiniroitta- 
vi.=ta  eliöistä.  [„MuseifrÄg;ans  officiella  handlin- 
gar  1898-1900"  (Tekniska  fören.  förliandliuKar 
1900,  vihko  II).]  —  ks.  Kansatieteelliset 
kokoelmat,  Helsinki    (kuvaliite  1). 

A.  L.  rf  U.  T.  S. 

Kansallisneuvosto  (saks.  Xationalrat),  Sveit- 
sin liittokokouksen  toinen  kamari,   ks.  Sveitsi. 

Kansallisomaisuus.  Tiiliä  sanalla  tarkoite- 
taan yleensä  niitä  aineellisia  hyödykkeitä,  jotka 
kansa  (s.  o.  valtio,  julkiset  ylidyskunnat  ja  yksi- 
tyiset kansalaiset)  omistaa.  Kansallisomaisuuden 
muodostavat:  1)  maa,  2)  rakennuk.set,  3)  tuotan- 
toon ja  ansiotoimeen  kiiytettävä  liikkuva  pää- 
oma, 4)  kulutusesineet,  5)  maassa  liikkeellä  ole- 
vat käteiset  rahavarat  sekä  6)  kansan  ulkomai- 
set saatavat,  joista  kansan  ulkomaiset  velat  ovat 
vähennettävät.  Sitävastoin  eivät  esim.  ylcsityis- 
ten  kansalaisten  saatavat  muilta  yksityisiltä  sa- 
man kansan  jäseniltä  kuulu  kansallisomaisuu- 
teen. —  Kansallisomaisuuden  raha-arvo  voidaan 
la.skea  joko  siten,  että  arvioidaan  eri  omaisuus- 
ryhmäin  arvot  ja  lasketaan  ne  yhteen,  tahi  si- 
ten, että  arvioidaan  eri  henkilöiden  tai  henkilö- 
ryhmäin ja  muiden  oikeussubjektien  omaisuus 
ja  lasketaan  yhteen  tulokset.  Edellistä  menetel- 
miiä  sanotaan  reaaliseksi  1.  koUektiivisel-csi,  jälki- 
mäistä henkilökohtaiseksi  1.  individuaaliseksi.  — 
U.seita  yrityksiä  kansallisomaisuiulen  arvioimi- 
seksi on  kyllä  tehty,  mutta  ne  eivät  vielä  ole  joh- 
taneet luotettaviin  tuloksiin.  Tämä  näkyy  siitä- 
kin, että  tulokset  suuresti  eroavat  toisistaan. 
Niinpä  useat  tutkijat,  m.  m.  Schmoller,  ovat 
laskeneet  Saksan  k;n  arvoksi  n.  200  miljardia 
Saksan  mk.,  mutta  eräs  tutkija,  Steinmann-Bueher, 
on  äskettäin  koettanut  osoittaa,  että  Saksan  k:n 
arvo  on  n.  350  miljardia  Saksan  mk.  ja  suurempi 
kuin  minkiiiLn  muun  Euroopan  maan  omaisuuden 
arvo.  Ranskan  yksityisomaisuuden  arvoksi  on 
äskettäin  laskettu  n.  200  miljardia  frani;ia.  Ison- 
Britannian  k:n  on  yhdistys  „Fabian  Society" 
arvioinut  noin  12,«  miljardiksi  punnaksi  v.  1905 
ja  1906.  .Suurin  k.  koko  maailmassa  lienee  ny- 
kyäiln  Pohjois-Ameriikan  Yhdysvalloissa.  Niiden 
k:n  arvoksi  laskettiin  v.  1904  n.  107  miljardia 
dollaria.  —  Suomen  yksityisomaisuuden  arvon 
Lainvalmistelukunta  on  laskenut  noin  2,200  mii- 


245 


Kansallis-osakepankki — Kansallispuisto 


246 


Joonaksi  markaksi  v:n  1890  vaiheilla  ja  mais- 
teri O.  Autere  iioiu  5,100  miljoonaksi  markaksi 
V.  1903.  Molemmissa  arviolaskuissa  on  se  osa 
yksityisomaisuudesta  jätetty  huomioon  ottamatta, 
joka  ei  joutuisi  suunnitellun  omaisuusveron  alai- 
seksi. Suomen  valtion  omaisuus  nousi  v.  1907 
toimitetun  arvion  mukaan  n.  920  miljoonaan 
markkaan.  O.  A-e. 

Kansallis-osakepankki  ks.  Pankki. 

Kansallispuisto.  Ennenkuin  uutisasukkaat  oli- 
vat joutuneet  1'olijois-Ameriikan  Ylidysvaltojen 
Kalliovuorten  kaukaisimpiin  laaksoihin,  liihetet- 
tiin  sinne  insinöörejä  ja  tiedemiehiä  maata  tut- 
kimaan ja  pääasiallisesti  vuorten  aarteita  hake- 
maan. Kotiin  tultuaan  nämä  insinöörit  ja  geo- 
logit kertoivat  ihmeen  kauniista  maasta,  joka  oli 
Kalliovuorten  lomissa  aivan  vedenjakajana  Mis- 
souri- ja  Columbia-jokien  latvaliaarojen  välillä. 
Päätettiin  (1872),  että  tämii  siihen  aikaan  aivan 
asumaton  (nuuitamia  kuljeskelevia  intiaaneja 
lukuunottamatta)  alue  suojeltaisiin  uutisasutuk- 
sesta  „kansallispuistona".  Näin  syntyi  tämii  uusi 
käsite,  joka  ei  merkitse  samaa  kuin  „suojelus- 
metsä"  ja  , .kruununpuisto",  joita  jo  ennen  oli 
Euroopassa  (ks.  Y  e  1  1  o  w  s  t  o  n  e).  Sittemmin  on 
sekä  Yhdysvaltoihin  että  Kanadaan  perustettu 
lukuisia  kansallis-  ja  luonnonpuistoja,  toisten 
päätarkoitus  oli  lintumaailman  tai  muiden 
eliiinlajien,  toisten  kasviston  tai  maantieteel- 
listen omituisuuksien  säilyttäminen.  Myös  on 
otettu  huomioon,  että  nämä  puistot  tulevat  sijait- 
semaan jokien  latvatienoilla,  joten  ne  es- 
tävät maan  kosteuden  äkkinäistä  haihtumista 
tai  haitallisia  tulvia.  Paitsi  Yello\vstonen  puis- 
toa, joka  on  Uudenmaan  lääniä  suurempi,  on 
idässä  n.  16,188  km':n  suuruinen  ...Appalacliian 
national  Park",  ..The  Montana  national  Bison 
Range"  Kalliovuorissa,  „Superior  national  Game 
and  Forrest  Reserve"  Minnesotassa,  „The  grand 
Canon  national  Game  Reserve"  Arizonassa  ja 
useita  muita  Y'hdysvalloissa.  Kanadassa  on 
„Roeky  S[ouutain  Park"  Kalliovuorissa  suurin. 
—  Ruotsissa  on  (1910)  jo  kymmenen  tällaista 
puistoa:  1)  Abiskon  laakso  Tornio-järvon  ran- 
noilla, n.  5.000  ha,  2)  Stora  Sjöfjällen  kansallis- 
puisto Luulajan  ylilaaksossa,  n.  1,500  km'  ja  3) 
tähän  rajoittuen  Sarjek-tunturit,  n.  1,900  km',  4) 
osa  Suorsan  1.  Rissan  kruununpuistoa  Tärennön 
hoitoalueessa,  5)  n.  200  ha:n  laajuinen  koivikko 
Arjeplougin  hoitoalueessa,  6)  osa  Son-tunturia 
Härjedalenin  hoitoalueessa,  7)  osa  Hamran  kruu- 
nunpuistoa Länsi-Helsinglannin  hoitoalueessa,  8) 
Ängsön  Tukholman  läänissä.  9)  Garphyttanin 
kruununpuisto  örebron  läänissä  ja  10)  f.sa  Got- 
lannin Sandöstä.  Sitä  paitsi  on  yhdistyksien  ja 
yksityisten  ylläpitämiä  luonnonpuistoja  Ruot- 
sissa. Norjassa  on  perustettu  suuri  kansallis- 
puisto Patajoen  länsipuolelle.  Se  nlettuu  Patsjoen 
läpivirtaamasta  Vaggetem-järvestä  melkein  Ina- 
rin rajalle  saakka.  Metsä  on  siinä  osittain  koske- 
maton, kasvi-  ja  eläinkunta  Norjalle  hyvin  omi- 
tuista, koska  sillä  on  inarilais-kuollalainen  luonne. 
Pääsy  sinne  on  vielä  vaikea,  kunnes  hinaajalai- 
voja  pannaan  käymään  Patsjoen  reitin  suurem- 
missa järvissä.  Muuten  on  Norjassa  seitsemän 
puistoa  esitetty  erotettavaksi,  joi-sta  yksi  tulisi 
olemaan  Fämund-järven  itäpuolella,  yksi  saarella 
saaristossa  j.  n.  e.  Tarkoitus  on  suojella  ikivan- 
hojen   metsien     viimeiset    jäännökset.    —    S  u  o- 


messa  A.  E.  Nordenskiöld  1880  herätti  kan- 
sallispuisto-ajatuksen, jota  Evon  johtaja  \.  G. 
Blamqvist  1884  kannatti,  mutta  piti  paljoa  tilr- 
keiimpänii,  että  kaikenlaisia  ulkomaalaisia  puu- 
lajeja istutettaisiin  sopiviin  paikkoihin.  V.  1891 
tolit.  R.  riult  kiirehti  asiaa  suurella  innolla,  ja 
Maantieteellinen  yhdistys  päätti  hiinen  mieli- 
pidettään ja  perusteinaan  noudattaen  käiintyii 
.senaattiin  pyynnöllä,  että  kansallispuisto  perus- 
tettaisiin Pohjois-Suomeen.  V.  1897  prof.  .1.  E. 
Rosberg  koetti  turhaan  herättiiä  asian  uudel- 
leen eloon  sanomalehdissä  ehdottaen  kansallis- 
puiston asettamista  Kuusamoon.  V.  1905  Mot.siin- 
hoitoyhdistys  otti  asian  taas  metsänhoitaja  K.  O. 
Elfvingin  alkuesityksestä  puheeksi  ja  valio- 
kunta pantiin  toimeen  kaikista  tieteellisistä  yh- 
distyksistä, joilla  oli  tämän  kysymyksen  kanssa 
tavalla  tai  toisella  tekemistä.  Tiima  valiokunta 
on  keriinnyt  paljon  ainehistoa  sopivista  kansallis- 
puistoista. Piiiitettiin,  että  1)  k:ksi  ehdotetta- 
van alueen  tulee  olla,  jos  suinkin  mahdollista, 
ihmiskädeltä  säilyneessä  seudussa  sekä  kruunun- 
maalla;  kuitenkin  voi  siihen  liittäil  |)ieneriipi!i 
yksityismaita,  jos  alueen  rajoittaminen  sitii  vaa- 
tii taikka  jos  pakkoluovutuksella  jokin  luonnon- 
historiallisessa suhteessa  erityisesti  huomattava, 
yksityisille  kuuluva  alue  voidaan  helposti  sii- 
lien liittiiä;  2)  k.  on  perustettava  .sellaiseen 
paikkaan,  jossa  se  voidaan  muodostaa  kyl- 
lin laajaksi,  esim.  100-400  km'  laajuiseksi;  3) 
k:n  paikka  on  valittava  niin,  että  siinä  tavataan 
niin  runsaasti  kuin  mahdolli.sta  maassamme  ylei- 
siä maisemamuodostuksia  sekä  metsä-  ja  muita 
kasvistotyyppejä. 

N.  s.  suojelusmetsäkomissioni,  joka  v.  1907  sai 
tehtäväksi  määrätä  ja  rajoittaa  suojelusmetsä- 
alueen  Lapin  tunturitienoilla,  on  mietinnössään 
ehdottanut,  että  koko  niemeke  suojelusalueesta 
Kolarin,  Muonion.  Kittiliin  ja  Enontekiön  ra- 
joilla, eli  alue  Ylläs-,  Pyhä-.  Akiis-,  Pallas-  ja 
Etelä-Ounastunturien  ympiirillä  olisi  yhtenit  puis- 
tona. Toinen  olisi  Pyhätunturin  tienoo  Kemi- 
järven ja  Sodankyliin  rajoilla  ja  kolmas  Savina- 
ja  Oulankajoen  laaksot  Kuusamon  ja  Kuolajär- 
ven  rajoilla. 

Pallastunturin  puistossa  ovat  Suomen  korkeim- 
mat tunturit,  lukuunottamatta  Enontekiössä  si- 
jaitsevia. Siellä  on  .sopiva  tilaisuus  Suomelle  omi- 
naisen tunturikasvuUisuuden  ja  puurajain  sama- 
ten kuin  vuori-  ja  maaperän  tutkimiseen.  Pääsy 
on  sinne  jotenkin  helppo.  Rautatieliikenteen  loppu- 
kohdasta. Rovaniemeltä,  on  hyvää  maantietii  Kit- 
tilän kirkolle  16  peuink.  Tämä  tie  soveltuu  au- 
tomobiilikulkuakin  varten.  Kittiliin  kirkolta  on 
taas  hyvil  maantie  Sirkankyliiän,  ja  sieltii  kulkee 
n.  s.  ratsastie  Jerisjärven  rannalle.  Loppumat- 
kalla on  vain  tavallinen  polku.  Myö.skin  Tor- 
niosta pääsee  verrattain  hejposti  Pallastuntu- 
rille. Sieltä  on  n.  27  peninkulman  pituinen  hyvä 
maantie  Muonion  kirkolle,  josta  kulkee  ratsastie 
Jerisjärvelle.  Pallastunturin  puistossa  on  liyvin 
vaihteleva  luonto,  tuntureita,  soita,  metsiä,  jär- 
viii,  jokia  ja  eriis  kuivattu  järvi  sekä  jylhä  tun- 
turirotko.  Pyhätunturin  ja  Luostotunturin  alue 
Kemijärven  pitäjässä  on  tunnettu  laajojen  niikö- 
alojensa  ja  omituisen  vuoriperänsä  takia.  Pääsy 
sinne  on  verrattain  helppo.  Kemijärven  kirkolta 
on  vakinainen  laivaliikenne  Pelkosenniemen  ky- 
lään, josta  kulku  Pyhätunturille  ei  ole  vaikeata. 


347 


Kansallispuku— Kansallisteatteri 


248 


—  Kolmas  k:ksi  ehdotettu  alue  on  maamme  kau- 
neimpia paikkoja.  Useat  joenuomat  ovat  syviä 
kuiluja,  melkein  Ameriikan  caöon-laaksojon  ta- 
paisia. Sinue  pääsee  Paanajärveltä  veneellä.  — 
Lopuksi  kruunun  lunastama  Kolin-alue  Pielis- 
järven rannalla  on  oikeastaan  kansallispuistona, 
vaikkei  siitä  käytetä  sitä  nimeä.  Saarijärvellä 
on  n.  1,000  ha: n  suuruinen  kruununpuisto,  jota 
jo  hoidetaan  erittäin  hyvästi,  kuten  myöskin 
Korpiselän  Punkaharjua  Tolvajärvessä.  Myös 
Imatran  rannat,  eräs  metsä  Korpilahdella  ja  joku 
pieni  alue  Uudellamaalla  (Kirkkonummi)  ovat 
aijofut  k:ksi.  J.  E.  R. 

Kansallispuku  ks.  P  u  k  u. 

Kajisallissosiaalinen  puolue  (saks.  ualional- 
soziale  Partei),  saks.  puolue,  joka  syntyi  l.SOfi 
Naumannin,  Göhren  ja  Sohmin  johdolla:  se  tah- 
toi kristillisellä  ja  kansallisella  pohjalla  toimia 
työväen  aseman  parantamiseksi  ja  muiden 
yhteiskunnallisten  parannusten  aikaansaamiseksi, 
mutta  saavutti  vähän  kannatusta  ja  hajosi  jo 
1903;  sen  äänenkannattajia  olivat  lehdet  „Die 
Hilfc"  ja  ,.Die  Zeit".  fWenek,  „Die  Gesehi<-hte 
der  Nationalsozialen".]  J.  F. 

Kansallistajunta,  kansallishengen  (ks.  t.) 
ilmaantuminen  yksityisihmisten  sielunelämäs.sä 
sekä  tietoperäisenä  että  tunteenomaisena  tajui- 
suuteua  kansallisuudestaan. 

Kansallistalous  ks.  Talous  ja  Talous- 
tiede. 

Kansallisteatteri  on  nimi,  joka  useissa  maissa 
on  sillä  teatterilla,  joka,  enimmäkseen  valtion 
myöntämän  avustuksen  tukemana,  etupäässä  ja 
arvokkaimmin  edustaa  kansallista  näyttämötai- 
detta. Suomen  kansallisteatteri  Hel- 
singissä, jolla  v:een  1902,  jolloin  se  muutti  ny- 
kyiseen taloonsa,  oli  vaatimattomampi  nimi  Suo- 
malainen teatteri,  oli  alkuaan  ensimäi- 
ncn  samoin  kuin  se  kauan  oli  ainoa  pysyvä, 
suomenkielinen  näyttämö.  Sen  synty  on  johdet- 
tava niistä  tavallista  taiteellisemmista  seurauäy- 
tännöistä,  jotka  Kaarlo  Bergbom  (ks.  t.), 
jo  silloin  Emilie  sisarensa  (ks.  t.)  avustam:ina, 
v:sta  1869  alkaen  toimeenpani  ja  joista  merkil- 
lisimmät  olivat  ne,  joissa  esitettiin  Kiven  „Lea" 
(rva  Hedvig  Charlotte  Raa  nimiroolissa)  10  p. 
toukok.  main.  v.  ja  Verdi'n  „Trubaduuri"  (Tda  Ba- 
silier  Leonorana)  25  p.  marrask.  1870.  Näitten 
näytäntöjen  herättämä  innostus  —  viimeiset  niitä 
olivat  keväällä  1872  —  aiheutti  teatterin  perus- 
tamisen 22  p.  toukok.  viimemainittuna  vuonna 
kansalaiskokouksessa,  jossa  sitä  varten  kannatus- 
yhdistys muodostettiin.  Tuskin  kuukautta  myö- 
hemmin Bergbom  oli  kerännyt  pienen  seurueen, 
ja  kun  koko  kesän  näytelmiä  oli  harjoitettu, 
alkoi  näyttämö  julkisen  toimintansa  Porissa  13  p. 
lokak.  yhä  sam.  v.  Sen  jälkeen  vielä  esiinnyt- 
tyään  Tampereella  ja  Viipurissa  teatteri  antoi 
ensi  näytäntönsä  Helsingissä  2  p.  maali.sk.  1873. 
Näin  aloitettua  toimintaansa  taidelaitos  jatkoi 
koko  ensi  kehityskautensa,  7  vuotta,  pääasiassa 
samaan  tapaan,  esiintyen  paitsi  Helsingi.ssä  ja 
muissa  jo  mainituissa  kaupungeissa  vaihdellen 
seuraavissakin;  Hämeenlinnassa,  Joensuussa,  Sa- 
vonlinnassa, Kuopiossa,  Lappeenrannassa,  Mikke- 
lissä, Jyväskyläissä,  Kristiinankaupungissa,  Vaa- 
sassa, Oulussa  ja  Pietarissa.  Kaikkialla  teat- 
teri vaikutti  herättävästi  ja  innostavasti.  Niij-t- 
telijöistä    olivat    huomattavimmat,    en.si    vuonna 


tulleet:  Oskari  Vilho  (ks.  t.,  seurueen  johtaja 
kiertomatkoilla).  Aurora  Toikka  (rva  Aspeirren, 
ks.  t.),  Arthur  Lundahl,  L  E.  Kallio,  .\uk.  Kor- 
honen, Alfred  A.  .\spegren  (ks.  t.),  Lydia  Lagus 
(k.s.  t.),  Bruno  Böök  ja  Benj.  I^eino  (ks.  t.),  .sekä 
myöhemmin  tulleet:  Ida  Aalberg  (ks.  t.),  Rmilie 
.Stenberg  (1875),  Kaarela  Avellan  (ks.  t.),  Axel 
Ahlberg  (ks.  t.),  Knut  Weekman  (1878,  ks.  t.). 
Edistystä  huomattiin  vuosi  vuodelta  sekä  ohjel- 
miston laadussa  että  näyttelemisessii.  pikkukappa- 
leita (niinkuin  Kiven  ..Kihlaus",  Manuelin  ..Työ- 
väen eliimästä",  Hauptnerin  „Laululintunen")  seu- 
rasi suurempia,  niinkuin  Kneiselin  ,,Viulunii'kka", 
Holbergin  , .Jeppe  Niilonpoika",  Schillerin  ..Kava- 
luus ja  rakkaus",  V.  Hugon  ,, Maria  Tudor"  ja 
,.Angelo",  Kiven  ..Nummisuutarit",  VVecksoIlin 
..Daniel  Hjort".  Oehlenschlägerin  .,.\ksel  ja  Val- 
puri". Töthin  ..Kylänheittiö",  Moli&ren  „Saituri". 
Kumminkin  joutui  pulieosasto  näinä  vuosina  huo- 
mattavassa määriissä  Suomalaisen  teatterin  syk- 
syllä 1873  perustetun  lauluosaston,  n.  s.  Suoma- 
laisen oopperan  varjoon,  tämä  kun  Bergbo- 
min johdolla  kuuden  vuoden  aikana  saavutti  meillä 
kuulumattomia  taiteellisia  voittoja  ja  vastusta- 
mattomasti veti  puoleensa  yleisön  mielenkiinnon. 
Pääansio  loistokkaasta  menestyksestä  oli  useiden 
kotimaisten  laulutaiteilijoitten,  joiden  hämmäs- 
tyttävä ilmestyminen  muodostaa  maamme  ensi- 
mäisen  soitannollisen  keviitkauden.  Näistä  mai- 
nitsemme primadonnat,  neidit  Emniy  Strömer 
(rva  Acht4).  Ida  Basilier  ja  Alma  Fohstrom  sekä 
edelleen  neidit  Lydia  Lagus.  Naemi  Ingman  ja 
Sophie  Strömer  sekä  miehiset  laulajat  L.  N.  Achtfi, 
John  Bergholm.  Elis  Duncker,  Bruno  Holm,  Niilo 
Kiljander  ja  Hannes  Hahl.  Sitäpaitsi  avusti 
oopperaa  4  vuotta  tsekkiläinen  tenorilaulaja  Jo- 
sef Navratil.  Kaikkiaan  esitettiin  lähes  30  ooppe- 
raa yleiseurooppalaisesta  ohjelmistosta,  ja  useat 
niist:i  lukuisat  kerrat  (..Faust"  55,  „Lucia"  46, 
..Trubaduuri"  44,  ..Sevillan  Parturi"  33,  „Taika- 
huilu"  25,  „Norma"  24,  ..Hugenotit"  19,  „Lucrezia 
Borgia"  ja  ,.Don  Juan"  18,  ..Alessandro  Stra- 
della"  ja  ..Emäni"  17,  ,.Fra  Diavolo"  15,  „Martha" 
14,  „Linda  di  Chamounix"  12,  „Romeo  ja  Julia" 
11,  ..Fidelio"  ja  ..Musta  Domino"  10  j.  n.  e.). 
Huolimatta  kaikesta  menestyksestä  ooppera  oli 
1879  lakkautettava,  syystä  että  siltä  puuttui  vält- 
tämättömät olemassaolon  edellytykset,  nimittäin, 
riittiivän  runsas  valtioapu  ja  yksimielinen  yleisö 
(Kuotsalainen  teatteri  toimeenpani  näet  häikäi- 
lemättömän kilpailun).  —  PuheosastoUe  oli  laulu- 
osaston  häviö  eduksi,  sillä  se  sai  nyt  yksin  naut- 
tia sitä  valtioapua  (24,000  mk),  joka  ennen  oli 
myönnetty  molemmille  yhteensä,  ja  v:sta  1879 
onkin  sen  taiteellinen  nousuaika  luettava.  Noin 
14  vuotta  se  rientää  voitosta  voittoon,  suorit- 
taen toisen  smiren  tehtävän  toisensa  jälkeen. 
Ohjelmistoon  liitetään  Sh.akespearen,  MoIiSren, 
Calderonin,  Goethen  ja  Schillerin,  Ibsenin  ja 
Björnsonin,  Kiven.  Z.  Topeliuksen  ja  Runebergin 
vanhempia  draamoja  sekä  Minna  Canthin,  G.  von 
Numersin,  J.  H.  Erkon  ja  R.  Kiljanderin  näy- 
telmiä, ja  juuri  nämä  viimemainitut,  jotka  ilmai- 
sevat suomenkielisen  draamarunouden  ilahdutta- 
vaa elpymistä,  ovat,  miten  välillisiil  olivatkaan, 
katsottavat  kallisarvoisimmiksi  hedelmiksi  kan- 
sallisen näyttämön  taiteellisesta  työstä.  Kum- 
minkaan ei  voittoja  helposti  saatu.  Lukuisat  oli- 
vat  vastoinkäymiset   ja    ankarat   taloudelliset   ja 


249 


Kansallistietoisuus— Kansallistyöhuoneet 


250 


muut  vastukset.  Kuolema  vei  paraimpia  kykyjä, 
niinkuin  \'illion.  Bruno  Böökiii  ja  Niilo  Salan, 
toisia  eteviinpiii  erosi  kokonaan  taikka  lyliein- 
mjiksi  tai  pitetiimiiksi  aikaa,  niinkuin  Kaarola 
Avellan,  Aurora  Aspegren.  Tila  Aalberg,  jonka 
suurta  taidetta  teatterin  oli  kiittäminen  loistok- 
kaiinniista  voitoistaan,  ja  Ailolf  Lindfors,  mainio 
koomikko.  Toiselta  puclen  ennenmainituista  T-eino, 
Alillierg  y.  m.  kehittyivät  mitä  vaikeimpia  teh- 
täviä suorittamaan  ja  uusia  kykyjä  ilmaantui 
niinkuin  rva  Katri  Rautio  ja  nti  Olga  Finne 
(rva  Poppius).  Mitä  taloudelliseen  ahdinkoon  tu- 
lee, niin  teatterin  ystävät  eivät  vetäytyneet  arpa- 
jaisten toimeenpanemisella  ja  muulla  tavoin  }'hä 
avustamasta  teatteria,  niiu  että  kunnialla  pääs- 
tiin eteenpäin.  Berghomin  toiminnan  viimeisen 
jakson  sopii  lukea  vtsta  1893  v:een  190,5.  Tällä- 
kin ajalla  saavutettiin  erinäisiä  loistavia  taiteel- 
lisia voittoja,  joi.sta  u.seat  sattuivat  Ida  Aalbergin 
vieraillessa,  mutta  joista  erittiiin  mainittakoon 
vain  Sopliokleen  ..Antigoneen"  ja  „Kuningas  Oidi- 
puksen" esitykset  (lOni  ja  1905).  Samalla  aikaa 
alkoi  joukko  nuoria  kykyjä  taiteellisen  uransa, 
saaden  vielä  pysyviä  vaikutelmia  vanhan  johta- 
jan ohjaajataidosta.  Mutta  ajanjakson  merkki- 
tapahtuma oli  kuitenkin  Kansallisteatterin  talon 
rakennus  1900-1902.  Tähän  saakka  teatteri  oli 
toiminut  kovin  vaatimattomassa,  vanhassa  Ar- 
kadia-teatterissa (ks.  t.),  joka  1875  ostettuna  si!0- 
malaista  näyttämöil  varten  1885  oli  melkoisilla 
kustannuksilla  uudistettu,  mutta  sitten,  puu- 
rakennusten tapaan,  jälleen  pahanpäiväisesti 
ränstynyt.  Kun  Helsingin  kaupungin  valtuus- 
tolta turhaan  oli  pyydetty  sopivaa  tonttia  uutta 
teatteritaloa  varten,  osti  eräs  teatterin  ystävä- 
piireissä muodostunut  yhtiö  1897  n.  s.  Villensaunan 
alueen  rautatietorin  ja  Kaisaniemen  puiston  vä- 
lillä varatak.seen  siitä  torin  laidassa  riittävän 
tonttialan  rakennusta  varten.  Vuotta  myöhemmin 
perustettiin  samoissa  piireissä  Suomalaisen  teat- 
teritalon o.-y.,  ja  v:n  1899  lopulla  olivat  prof. 
Onni  Törnqvistin  (Tarjanteen)  tekemät  piirus- 
tukset valmiit.  Kun  jo  kesällä  sam.  v.  korkeim- 
massa paikassa  oli  hyväksytty  senaatin,  1897 
v.n  säätyjen  anomuksen  mukainen  esitys,  että 
rakennysyritystä  varten  valtiovaroista  myönnet- 
täisiin "5Ö0.OOO  mk.  sekä  lainana  300.000,  voitiin 
työhön  ryhtyä  tammikuulla  1900.  Paalutuksen 
päätyttyä  tapahtui  peruskiven  juhlallinen  laske- 
minen 18  p.  kesiik.  sam.  v.  ja  sitten  työ,  jonka 
ylijohtajana  toimi  vapaah.  Seb.  Gripenberg, 
arkkitehtina  O.  Törnqvist  ja  rakennusmestarina 
Nestor  L.  Eskola,  edistyi  niin  reippaasti,  että 
juhlalliset  avajaiset  voitiin  viettää  Elias  Lönnro- 
tin syntymän  100-vuotismuistopäivänä  9  p. 
huhtik.  1902.  Rakennus,  joka  tyyliltään  romaa- 
nilaisvoittoisine  graniitti-  ja  vuolukivi-fasadei- 
neen  ja  kulniatorneineen  on  kaupungin  uljainipia, 
on  sisältä  ilmavine  käytävineen,  somasuhteisine 
suojineen  ja  kohtuullisine  koristuksineen  miellyt- 
tävän kodikas  sekä  yleensä  laitoksiltaan  aikansa 
kehityksen  tasolla.  Istuimia  permannolla  ja  mo- 
lemmilla riveillä  on  yhteensä  noin  1,000.  Akus- 
tiikka huomattiin  niin  hyväksi,  että  se  kohta 
tuli  soittotaiteilijain  erikoisesti  suosimaksi  esiin- 
tymispaikaksi. Kustannukset  nousivat  lopulta 
1,500,000  markkaan,  joten  paitsi  ennen  mainit- 
tua summaa  (800,000)  siihen  meni  ei  ainoastaan 
yhtiön   osakepääoma  200,000  mk.,  vaan   myöskin 


kaupungin  myöntämät  100,000  (josta  sille  kor- 
vauksena annettiin  torin  ja  Kaisaniemen  viUinen 
katu),  valtion  antama  lisälaina  280.000  sekä  toista 
sataatuhatta  markkaa  yksityisiltil.  Niinii  kolmena 
vuotena,  jona  Bergbom  vielä  johti  teatteria  (hä- 
nen sairaana  ollessaan  1903-04  oli  .Jalmari  Finne 
V.  t.  johtaja),  oli  taidelaitoksen  toimeentulo  vielä 
huolestuttava,  mutta  ensimäisenä  näytäntökau- 
tena hänen  erottuaan  valtioapu  korotettiin 
32,000 :.sta,  jonka  suuruinen  se  oli  ollut  1880- 
luvun  loppupuolelta,  57,000  mark.aksi  (nykyään 
on  valtioapu  64,000  mk.).  Vielä  Bergbomin  aikana, 
1902.  perustettiin  Suomen  kansallisteatterin  o.-y., 
jonka  hoidossa  taidelaitos  nykyään  on.  Vasta 
viimemainittu  valtioavun  korotus  vapautti  teat- 
terin ystävät  velvollisuudesta  tukea  sitä  vuotui- 
silla riiha-avustuksilla;  mutta  silloin  olikin  kan- 
salaisten puolelta  taidelaitokselle  33  vuoden  ku- 
luessa suotu  avunanto  kohonnut  runsaasti  yli 
miljoonan  markan  (1,083,283:63).  —  Bergbomin 
jälkeen  ovat  teatterin  johtajina  olleet  190.i07 
toht.  Jalmari  Hahl  ja  v:sta  1907  näyttelijä 
Adolf  Lindfors.  [Eliel  Aspelin-Haapkylä,  ,. Suo- 
malaisen teatterin  historia",  I-IV  (1906-UJ).] 
ks.  liitekuvaa  Helsinki.  E.  A-n-H. 

Kansallistietoisuus,  yksityisihmisen  tietope- 
räinen    tajunta    kansallisuudestaan. 

Kansallistunne,  kansallistunto,  kan- 
sassa ja  sen  jäsenissä  elävä  yhteenkuuluvaisuu- 
dentuune. 

Kansallistunto  ks.  K  a  n  s  a  1 1  i  s  t  u  n  n  •». 

Kansallistyöhuoneet  (ransk.  ateliers  natio- 
naiix).  Sittenkuin  helmikuun  vallankumous  (1848) 
oli  työväen  avulla  saatettu  onnelliseen  päätök- 
seen, täytyi  Kanskan  väliaikaisen  hallituksen 
ensi  sijassa  ryhtyä  tyydyttämään  työväen  vaati- 
muksia, sitä  suuremmalla  syyllä  kuin  vallan- 
kumous oli  pahentanut  taloudellista  pulaa  ja 
saattanut  suuret  joukot  työväkeä  työttömiksi. 
Louis  Blancin  vaatimuksesta  se  helmik.  25  p. 
antamassaan  julistuksessa  tunnusti  „työnsaan- 
nin  oikeuden"  ja  määräsi  seur.  päivänä,  että  oli 
heti  ryhdyttävä  perustamaan  kansallistyöhuoneita, 
minkä  jälkeen  työttömille  annettiin  kadunta-ioi- 
tus-  ja  maanluoniistyötä  2  frangin  päiväpalkasta. 
Mutta  kun  tällä  tavalla  ei  voitu  hankkia  työtä 
suuremmalle  määrälle  työttömiä  eivätkä  Parii- 
sin ammattitaitoiset  työmieliet  olleet  halukkaita 
rupeamaan  tällaiseen  työhön,  alettiin  niillekin, 
jotka  saattoivat  todistaa,  etteivät  olleet  saaneet 
työtä  k:issa,  maksaa  1 '/a  frangia  päivältä.  Tämä 
menettely  huomattiin  kuitenkin  pian  sopimatto- 
maksi. Maalisk.  6  p.  k:iden  johtajaksi  nimitet- 
tiin nuori  kemisti  E.  Thomas,  joka  järjesti  k: iden 
työväen  sotilaallisesti  isompiin  ja  pienempiin 
osastoihin.  Töihin  päiisivät  ainoastaan  Seinen 
departementissa  asuvat;  päiviipalkka  oli  2  fr. 
työpäivältä,  1  fr.  joutopäivältä.  Alussa  eik:eissa 
ollut  kovin  paljo  väkeä.  Mntta  palkan  saami- 
nen työttömiltäkin  piiiviltä  houkutteli  pian  Pa- 
riisiin joukottain  työtä  vierovaa  väkeä.  Maalisk. 
30  p.  oli  k:eissa  jo  40,000,  toukok.  lopulla  toista- 
sataatuhatta henkeä.  Sopivaa  työtä  oli  mahdo- 
ton hankkia  näille  joukoille,  joista  vain  15  %  f^li 
ammattitaitoa  vailla  olevia.  Päätyönä  tuli  edel- 
leenkin olemaan  maanluominen  ja  puiden  istut- 
taminen ulkobulevardeilla,  joten  nimitys  „kan- 
sallistyöhuoneet"  ei  ensinkään  vastannut  todelli- 
sia oloja.    Samalla  kuin  näiden  työväenjoukkojen 


251 


Kansallisuus— Kansallisvärit 


252 


kurissa  pitäminen  osoittautui  vaikeaksi,  nousivat 
kustannukset  nousemistaan  —  liulitik.  9  p:stä 
alkaen  ne  olivat  piiiviiltä  keskiiniiUrin  200,000 
frangia  —  niin  että  yritys  saattoi  hallituksen 
pian  suureen  pulaan.  Asema  kiivi  lopulta  sirlä- 
mättöniäksi.  Toukok.  20  p.  erotettiin  Thomas, 
joka  väliäii  ennen  oli  tehnyt  parannusehdotuksen, 
ja  sittenkuin  Pariisiin  kokoontuneen  kansallis- 
kokouksen enemmistö  oli  osoittautunut  xansallis- 
työhuoneitten  vastustajaksi,  antoi  hallitus  kesäk. 
21  p:nä  julistuksen,  jonka  mukaan  m.  m.  csa 
kansallistyöhuoneittcn  työväkeä  oli  erotettava  ja 
osa  lähetettävä  maakuntiin  valtion  töihin.  Tii- 
man johdosta  Pariisin  työväki  kesäk.  22  p:nä 
aloitti  n.  s.  ke.slikiuinkapinan,  joka  va.sta  4-piUvili- 
sen  kiivaan  katutaistelun  jälkeen  saatiin  kukis- 
tetuksi, lleinäk.  4  p:nä  kansallistyöhuoneet  koko- 
naan lakkautettiin.  —  Kansallistyöhuoneet  oli- 
vat alun  pitiien  vain  hätäkeino,  jolla  hallitus  ci 
suinkaan  to<len  teolla  aikonut  toteuttaa  „työn- 
saannin  oikeuden"  periaatetta,  vaan  jolla  se  vain 
koetti  rauhoittaa  levotonta  ja  sosiali.stisen  kiiho- 
tuksen vaateliaaksi  tekemää  työväkeä,  siksi  kun- 
nes valtiollinen  a.sema  oli  selvinnyt:  ennen  kaik- 
kea se  tahtoi  tälläkin  toimenpiteellä  heikontaa 
L.  Blancin  vaikutusvaltaa  Pariisin  työväenjouk- 
koihin  ja  ehkäistä  hänen  „työn  organisatsionin" 
nimellä  tunnettuja  sosialistisia  suunnitelmiaan. 
Onpa  väitetty,  että  hallituksen  salaisena  tarkoi- 
tuksena samalla  oli  osoittaa  koko  maailmalle, 
mihinkii  mahdottomuuksiin  Blancin  .sosialistiset 
aatteet  käytännössä  tulisivat  viemään.  Toden- 
teolla näillä  aatteilla  ei  kuitenkaan  ollut  mitään 
yhtevttä  kansallistyöhuone-laitoksen   kanssa. 

J.  F. 

Kansallisuus  (ransk.  natiouaUti),  1)  kuulu- 
vaisuus  johonkin  kansakuntaan  (tiation);  2)  se, 
mikä  on  jollekin  kansakunnalle  ominaista  (yh- 
teinen tietäminen  ja  tapa,  Snellman)  ;  S)  ryhmä 
ihmisiä,  joilla  on  sama  kansallisuus  (merkityk- 
8e.«.sä  2).  Viimeksimainitussa  merkityksessä  sitä 
käytetään  sekä  semmoisista  suurista  kansalli- 
sista ryhmistä,  joiden  nimitykseksi  myös  sovel- 
tuu ..kansakunta",  että  myös  osoittamaan  määrät- 
tyjä väestön  ryhmiä  saman  valtion  piirissä  (esim. 
Unkarin  eri  kansallisuudet).  Kansallisuuden 
tunnusmerkkinä  on  enimmiten  yhteinen  kieli. 
mutta  oikeastaan  sillä  kuitenkaan  ei  ole  vani- 
nnista  objektiivi-sta  tunnusmerkkiä,  vaan  subjek- 
tiivinen: yhteisesti  elettyjen  vaiheiden  .synnyt- 
tämä  kansallistiintn.  K.   \.   8. 

Kansallisuusperiaate  on  se  periaate,  että 
jokaiselle  kansakunnalle  on  tunnustettava  oikeus 
muodostaa  valtiollinen  kokonaisuus.  Tämä  peri- 
aate alkoi  saavuttaa  merkitystii  kansainvälisessä 
politiikassa  !820-luvulta  alkaen  ja  on  siitä  lähtien 
ollut  erittäin  tärkeänä  tekijänä  kansainvälisissä 
suhteissa  syrjäyttäen  sitä  ennen  vallas.sa  olleet 
..valtiollisen  t:isapainon"  ja  ..legitimiteetin"  peri- 
aatteet. Siellii  missä  samaan  valtioon  on  kuulunut 
useita  eri  kansallisuuksia,  niinkuin  esim.  Itäval- 
lassa ja  Turkissa,  k.  on  vaikuttanut  voimassa  ole- 
vaan valtioyhteyteen  hajoittava.sti.  Siellä  taas, 
missä  sama  kansakunta  on  ollut  jakaantunetMia 
moneen  eri  valtioon,  niinkuin  Saksassa  ja  Ita- 
lia^-sa,  k.  on  vaikuttanut  yhdistiivästi.  Saksan  ja 
Italian  yliilistyminea  onkin  k:n  suurimpia  voit- 
toja 19:nnellä  vuosis.  Tämän  periaatteen  toteutta- 
jina ovat  valtiomiehet  sellaiset  kuin  Bismarek  ja 


Cavour  saavuttaneet  maineensa.  K:n  väärinkäyt- 
tämistä on  se  sorto,  jota  useat  suuret  kansat  tätä 
nykyä  harjoittavat  pieniä  kansallisuuksia  vas- 
taan, sillii  tällainen  menettely  on  ilmeisessä  ri.sti- 
riidassa  k:n  oman   sisiillyksen  kans.sa.       J.  /■'. 

Kansallisuusprinsiippi  ks.  K  a  n  s  a  1 1  i  s  u  u  s- 
periaate. 

Kansallisuustodistus  (ransk.  certificnt),  re- 
kisteriviranomaisen antama  ote  laivareki.steristä 
(ks.  t.).  Sen  pääasiallisena  tarkoituksena  on 
olla  todisteena  laivan  kansallisuudesta,  mutta 
siinä  on  sen  ohessa  joukko  tietoja  laivan  yksityis- 
oikeudellisista suhteista.  K:n  tulee  aina  olla 
laivan  mukana  ja  laivarekisteriin  tehdyt  muu- 
tokset ovat   siihen   merkittävät.  E.   K-ja. 

Kansallisvapaamiellnen  puolue.  1.  Saks. 
puolue  (saks.  Sntionalliberale  Partci).  V.  1866 
erosi  Preussin  ediistajakamarin  edistyspuolueesta 
Laskeriu  ja  T«estenin  johtama  ryhmä,  joka  py- 
symiillä  entisissä  vapaamielisissä  periaatteissaan 
halusi  antaa  Preussin  hallituk.selle  vastuuvapau- 
den edellisten  vuosien  omavaltaisesta  valtiotalou- 
den hoidosta  ja  kannattaa  sen  saksalais-kansal- 
lista  politiikkaa.  Näin  syntyi  kansallisvapaa- 
mielineii  puolue,  johonka  myöskin  liittyivät 
useimmat  Preussiin  sam.  v.  yhdistettyjen  maa- 
kuntien vapaamielisestä  edustajista  (Miqiiel, 
Benniji.sen  y.  ni.).  Uusi  puolue  saavutti  suuren 
merkityk.sen  ISTO-luvulla  sittenkuin  Saksan  valta- 
kunta oli  perustettu.  Mutta  jouduttuaan  1870- 
luvun  lopulla  riitaan  Bismarckin  kanssa  osaksi 
sosialistilain,  osaksi  Bismarckin  silloin  alulle  pa- 
neman suojeUistullipolitiikan  tähden  puolue 
alkoi  heikontua  ja  liajaautua.  V.  1879  siitä 
luopui  Voikin  ja  Schaussin  johtama  17-miehinen 
ryhmä,  joka  hyväksyi  Bismarckin  talouspolitii- 
kan; 1880  siitä  erosivat  jyrkät  vapaakaupan 
miehet  (Forckenbeck,  Rickert,  Bamberger  y.  m.) 
ja  muodostivat  vapaamielisen  yhdistyksen,  joka 
1884  sulautui  eilistyspuolueen  kanssa  sak.salais- 
vapaamieliseksi  pucluecksi.  —  1890-liivun  lopulla 
alkoi  kansallisvapaamielisen  nuorison  keskuu- 
dessa syntyä  n  u  o  r  v  a  p  a  a  m  i  e  1  i  s  i  ä  yhdis- 
tyksiä, jotka  1901  yhtyivät  koko  valtakunnan 
käsittäväksi  liitoksi.  [Patzig,  „Die  nationalli- 
berale   Partei    1807-92".] 

2.  Tansk.  puolue.  1840-luvulta  lähtien  nimeä 
..kansallisvapaamiellnen"  kiiytettiin  suunnasta, 
joka  halusi  yhdistää  Slesvigin  lähemmin  Tans- 
kan kuningaskuntaan  yhteisellä  valtiosäännöllä 
(e  i  d  e  r  t  a  n  s  k  a  1  a  i  s  e  t).  18.50-luvun  keskipal- 
koilta lähtien  tämä  puolue  pääsi  vallits(!vaksi  hal- 
litukses.sa  ja  ajoi  perille  u.seita  vapaamieliseen 
suuntaan  meneviä  lakeja  sekä  Tanskan  ja  Slesvi- 
gin yhteisen  valtiosiiännön  18  p:ltä  marr  isk.  1863. 
Mutta  sittenkuin  sen  politiikka  1S64  oli  kiir- 
sinyt  täydellisen  haaksirikon,  se  viihitellen  me- 
netti merkityksensä,  sulautui  yhdistynee.seen  oi- 
keistoon ja  lakkasi  1870-luvulla  olemasta  itse- 
näiseni!   puolueena.  J.    F. 

Kansallisvarallisuus  ks.  Kansallisomai- 
suus. 

Kansallisvärit  ovat  jonkun  kansan  kansalli- 
seksi tunnusmerkiksi  valit.semat  ja  lipuissa  y.  m. 
käyttämät  värit.  Ne  eivät  riipu  maan  vaaku- 
nasta, vaikka  joskus  ovatkin  sen  pohjalla  synty- 
neet. Banskan,  suuren  vallankumouksen  aikana 
otetut  k.  ovat  punainen,  valkoinen,  sininen  (n.  s. 
trikolori),     samoin     Alankomaiden,     Norjan     ja 


253 


Kansaneduskunta— Kansankeittiöt 


251 


Yhdysvaltiiiii  (..tiilitilippu") ;  myöskin  Venäjällä 
on  samat  viirit,  mutta  toisessa  jiirjestyksessii:  val- 
koinen, sininen,  punainen.  Saksan  k.  ovat  musta, 
valkoinen,  punainen;  Suur-Britannian  punainen, 
keltainen,  sininen;  Italian  ja  samoin  Unkarin 
vihreä,  valkoinen,  punainen;  Ruotsin  sininen  ja 
keltainen;  Tanskan  punainen  ja  valkoinen;  Es- 
panjan keltainen  ja  punainen  j.  n.  e.  S  u  o- 
messu  valtiollisen  eliimiin  jälleen  herätessä  1803 
syntyi  myöskin  vilkas  keskustelu  k:sta  ja  hy- 
väksyttiin jotenkin  yleisesti,  muiden  muassa  lo- 
peliuksen  liimpimiisti  puolustamat  värit:  sininen 
ja  valkoinen.  Jlitään  virallista  päätöstä  ei  kui- 
tenl<aan  voitu  tehdä,  ja  mainittujen  sijasta  on 
yhä  kannatettu  ja  kiiytetty  Suonien  vaakunan 
[)erustHL-ila  valittuja  värejä:  punaista  ja  keltaista, 
vrt.   Lippu.  K.   G. 

Kansaneduskunta  ks.  Eduskunta. 

Kansanedustaja  ks.  Edustaja. 

Kansanedustus  ks.  Eduskunta,  Edus- 
tuslaitos. 

Kansan  itsemääräämisoikeus,  1)  kansalle 
kuuluva  oikeudellinen  ja  tosiasiallinen  valta  olla 
mukana  määräiimässä  valtioasiain  hoidosta  ja 
julkisen  vallan  harjoittamisessa  (valtiollinen  va- 
paus, valtiolliset  oikeudet) ;  2)  kansakunnan  joko 
täydellinen  taikka  ainakin  osittainen  vapaus  vie- 
raan vallan  alaisuudesta  ja  riippumattomuus 
muista  kan.soista  (täydellinen  riippumattomuus; 
sisiiUinen    itsenäisyys).  R.    E. 

Kansanjohdannainen  I.  kansanetymo- 
logia,  sellainen  kielipsykologinen  ilmiö,  että 
joku  sana  suuremman  tai  pienemmän  äänteel- 
lisen yhtäläisyyden  perusteella  käsitetään  olevan 
samaa  alkuperää  kuin  toinen  sana  tai  ianaryhmä, 
jonka  kanssa  sillä  todellisuudessa  ei  ole  mitään 
etymologista  yhteyttä.  Tämä  voi  tapahtua  .sa- 
nan muodon  tai  merkityksen  lainkaan  'niiutUi- 
matta,  esim.  kun  puumerkki  (<  ruots.  honinrke) 
sanan  alkuosa  käsitetään  suomen  Tpuu  sanaksi. 
Useimmiten  sana  kuitenkin  muodoltaan  mukau- 
tuu asianomaiseen  samaniiäniseen  sanaan  mer- 
kityksen jäädessä  ennalleen;  esim.  metso,  saatu 
alkuperäi.semmästä  muodosta  metto  asettamalla 
tämä  metsä  sanan  yhteyteen;  siknlisko  <  sisi- 
lisko +  sika;  liikavarvas  <  ruots.  liktorn  -\- 
liika;  painetti  <  ruots.  hajonett  ■\- painitn.;  liuiu- 
sintti  <  ruots.  hyacint  +  haju.  Toisinaan 
taas  sanan  muoto  säilyy  ja  vain  sen  merki- 
tys muuttuu  asianomaiseen  suuntaan,  esim.  hal- 
veerata  merkityksessä  ,, halveksia",  knrtHicrrata 
merk.  „kursailla".  K:ista  suurin  osa  syntyy  rah- 
vaan naiivissa  ja  välittömässä  ajatuspiirissä, 
mutta  jotkut  tunkeutuvat  yleiskieleenkin.  Oman 
lajinsa  muodostavat  oppineiden  tekemät  n.  s. 
oppitekoiset  1.  tieteilevät  k:t  (e.sim. 
kainalo  <  k(i[d]en  ala),  ollen  itsetietoisemman 
harkinnan  tuloksia.  —  Vieraspoh  ja  isiksi 
sanotaan  sellaisia  k:ia,  jotka  kansanmies  koko- 
naan suorittaa  hänelle  vieraan  kielen  alalla,  kie- 
len, jota  liän  jossakin  määrin  taitaa;  esim.  piiplä- 
sa?i'a  =  ruots.  horsaiva  (kiisitetty:  hordsalna,  htird 
=  pöytii).  K:sta  on  erotettava  san  a  pii  a  (1. 
vitsi),  joka  syntyy  kun  koomillisen  vaikutuksen 
saamiseksi  sanoja  yhdenäänisyyden  perusteella 
yhdistetäiin  hyvin  tietäen,  että  yhdistys  ei  ole  oi- 
kea; esim.  7,H/iHia  =  ottaa  Kuhncn  kylpyjä,  remu- 
kraatti  =  {so!iia:i\\)demokraalli,  vrt.  remu.  [A.  V. 
Forsman,    ..Suomenkielen    kansanjohdannaisista" 


(Valvoja  ISnU:  E.  N.  Setälä,  „Kielellisiä  virva- 
tulia ihmisajatuksen  tiellä"  (Valvoja  1897,  myös 
erik.s.).]  A.   K. 

Kansankeittiöt,  laitoksia,  joiden  tarkoituk.sena 
on  pitää  työviiestöUe  huokeasta  hinnasta  tarjolla 
voimakasta  ja  terveellistä  ravintoa.  Ei  sekoi- 
tettava n.  s.  h  ä  t  il  a  p  u  k  e  i  1 1  i  ö  i  h  i  n  (ks. 
alempana),  eikä  myöskään  yksityisinä  liikejMi- 
tyksinä  hoidettuihin  t  y  ö  v  ä  e  n  r  u  o  k  a  I  o  i  h  i  n, 
joista  kuitenkin  yleisesti  käytetäiln  samaa  nimeä. 
K.  sanan  varsinaisessa  merkityksessä  ovat  aina 
ylei-shyödy liisiä,  mutta  köyh.äinavustuslaitoksista 
tarkoin  erillään  pidettäviä  laitoksia,  joko  yksi- 
tyisten asianharrastajain  yhteenliittymien,  teh- 
taiden isiinnistöjen  t;ii  kuntien  toimeenpanemia 
ja  jolitamia  ja  perustuvat  itsensäkannatt;ivai- 
suusperiaatteeseen.  —  K:n  merkitys.  Työ- 
paikan etiii.syys  työläisen  kodista  vaikuttaa,  että 
luinen  ravintonsa  l)akostakin  muodostuu  hyvin 
epätyydyttäväksi,  sillä  tavallinen  korieväs  on 
yleensä  mitä  epäterveellisintä  ja  ravitsematlo- 
minta  laatua,  • —  meillä  useimmiten  hapanta  ja 
suolaista  kuivaa  ruokaa,  kahvia  ja  kaljaa.  • — 
Lähellil  työpaikkoja  sijaitsevien  k:n  tarkoituk- 
sena on  saattaa  työväe.stöUe  tärkeä  ravintokysy- 
mys  terveemmiiUe  pohjalle.  Suurta  kulutusta 
varten  jiirjestettyinii  ne  alhaisine  hintoineen  tar- 
joavat työmiehelle  muun  edim  lisiiksi  tilaisuuden 
suoranaiseen  säästämiseenkin.  Terveelliset  kan- 
san ravinto-olot  näyttävät  kaupungeissa  ja  teol- 
lisuuspaikoissa olevan  tiitä  tietä  helpommin  sa.i- 
vutettavissa  kuin  vaikuttamalUi.  työviien  kylläkin 
taitamattomasti  hoidettuun  yksityistalouteen, 
sillä  paitsi  että  työväki  saa  niistä  useimm;it 
ateriansa,  ne  lisäksi  opettavat  sitä  huomaamann 
tosiravitsevan  ruuan  merkityksen  terveyilolle  ja 
työkyvylle  ja  järjestämiiäu  kotiravintonsakin 
tämän  mukaan.  —  Kehitys.  K:n  ajatus 
johtuu  jo  1800-luvun  ensi  vuosikymmeneltä,  jol- 
loin R.  Owen  Skotlannissa  eräiissä  muodos.sa  to- 
teutti sen  tehtaa.ssaan.  Sittemmin  k.  ov.it  kuu- 
luneet siihen  „työväen  menestyslaitosten"  ohjel- 
maan, jota  työväestönsä  parasta  katsovat  teh- 
taanisännistöt  varsinkin  viime  vuosikymmeninä 
ovat  kaikissa  sivistysmaissa  koettaneet  toteut- 
taa. ■ —  Etenkin  Saksassa  on  tällii  tavoin  synty- 
neiden k:n  rinnalle  saatu  vapaan  kansahiis- 
toiminnan  kantta  aikaan  toinen,  isännistöistä 
riippumaton  k:n  muoto.  V:n  IStS  jiilkeen 
syntyi  Leipzigissä  (kunnan  kannatuksella),  Cliem- 
nitzissä,  Hannoverissa  y.  m.  yksityisten  asian- 
harrastajain toimesta  k: itä,  jotka  osaksi  menns- 
tyiviit  erinomaisesti  ja  ovat  sitten  levinneet  useim- 
piin Saksan  suurkaupunkeihin,  Baseliin.  \\'ieniin 
y.  m.  Huomattavin  on  se  laitos,  joka  ISfii)  l.ina 
Morgensternin  johdolla  syntyi  Berliinissä  ja  on 
nykyään  laajentunut  ainakin  15  alaosastoon.  An- 
nosten hinnat  5-25  pfennigiä.  —  Suomessa 
tämiinlaatuiset  k.  eivät  vielä  gle  saaneet  jahm- 
sijaa.  Joissakin  kaupungeissa  on  valtuusto  kui- 
tenkin myöntiinyt  anniskeluvaroista  k:lle  sa- 
tunnaista avustu.sta.  Tehtaitten  yhteyde.ssä  k:it;i 
sensijaan  on  ollut  jo  kauan,  vaikka  niidenkin 
lukumäärä  on  jäänyt  pieneksi.  Jo  1.S40  mai- 
nitaan Tampereella  Finlaysonin  puuvillatehtaan 
perustama  ruokala,  joka  tuotettiiaan  tehtaalle 
tappiota  sitten  joutui  yksityisten  haltuun.  V. 
1892  tämä  tehdas  Vaasan  puuvillatehtaan  esi- 
merkin mukaan  perusti  uuden  ruokalan.  .Samalta 


iOi) 


Kansankirjailija— Kansankirjastot 


256 


vuosikyinmeiieltä  ou  uiitä  ollut  toimessa  Tam- 
pereen pellavatelitaalla,  Forssassa,  Pitkiissäran- 
nassa,  Oravaisissa  y.  ra.  suurissa  tehtaissa,  joko 
tehtaau  omistamina  tahi  vain  avustamina.  Mutta 
niimii  laitokset  näkyvät  toinen  toisensa  jälkeen 
lakkaavan  tai  joutuvan  yksityisten  huostaan. 
Syynä  sanotaan  olevan  kannatuksen  puutteen 
työväen  puolelta.  Toiset  k.  ovat  pitäneot  ruo- 
kaa ainoastaan  tehtaan  työssä  oleville  hipsille. 
Tampereella  on  käyttäjistä  suurin  osa  ollut  nai- 
sia. Annosten  hinnat  yleensä  ö-lO  penniä,  jn.s- 
kun  l.'>-20:kin  p.  Tampereen  pellavatehtaalli  on 
keittiössä  käytetty  tehtaan  15-18  vuotisia  tyttöjä 
vuoroviikkonsa  palvelemassa  ja  oppimassa  ruuan- 
laittoa y.  m.  V.  1S99  tarjottiin  Finlaysonin  teh- 
taan keittiössä  358.314  koko-  ja  179.309  pi.oli- 
annosta  (myyntiarvo  44,796  mk.  80  p.),  pellav.Tteli- 
taan  keittiössä  C48.500  kokoannosta  (myyntiarvo 
64,850  mk.).  Sittemmin  ovat  nämäkin  molemmat 
suuret  k.  siirtyneet  pois  tehtaitten  välittöni.ästä 
hoidosta.  V.  1901  F:n  tehdas  uudelleen  luovutti 
keittiönsä  eräälle  yksityiselle  kannattaen  yritystä 
vapaalla  huoneistolla,  mutta  laitos  on  sitten  täs- 
säkin muodossa  lakannut.  Pellavatehtaan  keittiö 
on  keväiistä  1908  P:n  työväen  osuuskaupan  omis- 
tama ja  pysyy  pystyssä  sen  kautta,  että  saa  teh- 
taalta vapaasti  suurenmoisen  huoneiston,  valon 
ja  lämmön.  Keittiön  myynti  on  ollut  yli  50.000 
mk.  vuodessa.  Tampereen  Lapinniemen  tehtaan 
keittiö  sen  sijaan  on  yhä  tehtaan  hallussa. 

K:ksi  sanotaan  myöskin  hätäapukeit- 
t  1  ö  i  t  ä  1.  ,.sopankeittolaitoksia"  (Suppenan.itnlt), 
joita  hyväntekeviii.syy.sylidistykset  tai  kunnat  !)e- 
rustavat  satunnaisesti  erinomaisina  hätäaikoina 
jakaakseen  ravintoa  hätääntyneille.  Kuok.i-aniiok- 
set  saadaan  tavallisesti  ennakolta  jaeltuji?n  nioka- 
lippujen  nojalla.  Jos-kus  voi  ainakin  osalle  käyt- 
täjistä tulla  kysymykseen  alhainen  maksukin. 
—  .-^.ite  lienee  1700-hivun  lopulla  lähtenyt  amu- 
riikkalaissyntyisestä  fysiikan  tutkijasta  ja  ihmis- 
ystiivä.stä  Benj.  Thompsonista,  Eumfordin  krei- 
vistä, joka  Baierin  hovissa  oleskellessaan  teki 
paljon  lieventääkseen  köyhien  hätää.  Hänen  vai- 
kutuksestaan -syntyivät  ne  keittiöt,  joita  Saksassa 
perustettiin  hätävuosina  1818,  1846-47  ja  myöh. 
Useissa  kaupunjreissa.  —  Suomessa  on  tämän- 
tapainen köyhäin  ruokkiminen  tunnettu,  paitsi 
katovuosilta  1807-68,  työttömj'ysajoilta  1891-94, 
j<>lloin  Helsingin  ja  Tampereen  valtuustot  myön- 
sivät varoja  „sopankeittolaitoksille",  sekä  1900- 
luvulla.  Kiitä  ovat  kaupungeissamme  ylläpitä- 
neet erinäiset  hyväntekeväisyysyhdistykset  tai 
hätäapukomiteat,    joskus    kunnan    kannatuksella. 

E.  K-si. 

Kansankirjailija.  On  tullut  tavaksi  nimittää 
meillä  kansankirjailijoiksi  semmoisia  kirjaili- 
joita, jotka  varsinaisia  oppikouluja  käymättii 
ovat  antautuneet  kirjalliseen  työhön  luontaista 
vaistoaan  noudattaen,  kuvaillen  useimmiten 
suoranaisia  vaikutelmiaan  kansan  elämästä,  kuten 
esim.  P.  P.äivärinta  ja  Heikki  Meriläinen.  Jotkut 
heistä  ovat  itseoppineina  kohonneet  tietoisempaan 
taiteellisen  tekotavan  hallintaan,  joka  on  taide- 
kirjailijan  edellytyksenä,  joten  ei  rajaa  näiden 
kirjailijarybmien  välillä  voida  suinkaan  varmasti 
vet.-iä.  V.  T. 

Kansankirjastot  ovat  tarkoitetut  palvelemaan 
etupäiissä  laajempien  kansalaiskerrosten  luku- 
ja  sivistystarvetta.    Tällaisia   kirjastoja   on   erit- 


täinkin Euroopassa:  sitä  vastoin  esim.  Pohjois- 
.\nieriikan  Yhdysvalloissa,  missä  kirjastot  ovat 
kehittyneet  sangen  huomattaviksi  yhteiskunnalli- 
siksi sivistyslaitoksiksi,  ei  ole  kirjastoja  erity i- 
se.sti  tätä  tarkoitusta  varten,  vaan  sen  sijaan 
yleisiä  kirjastoja,  jotka  työskentelevät  kaik- 
kien kansalaiskerrosten  sivistyksen  kohottami- 
seksi. 

Suomen  ensiniiiinen  kansankirjasto,  Anjalan 
Regina-koulun,  perustettiin  jo  viime  vuosisadan 
alussa  (1802  t.  1803).  Mutta  varsinainen  kansan- 
kirjastoliike  alkoi  vasta  samoihin  aikoihin  kuin 
kansallinen  heräiiminen  tapahtui.  Silloin  (1845) 
näet  viipurilainen  kauppapalvelija  Juha  P  y  n  n  i- 
n  e  n  rylityi  työskentelemään  innokkaasti  kansan- 
kirjastojen perustamiseksi.  V:een  1850  perustet- 
tiin maaliamme  19  kansankirjastoa  (n.  s.  pitä- 
jäiikirjastoa).  V.  1875  oli  kansankirjastoja  n. 
436,  1900  tienoilla  lähes  2,000  ja  1906  kirjas- 
toja, jotka  eivät  olleet  seurojen  omia,  1,470,  Nuo- 
riso-, raittiusseurain  ja  työväenyhdistysten  kir- 
ja.stoja  oli  1907  yliteensä  n.  972.  Tämän  mu- 
kaan oli  1907  kirjastoja  2.442.  Kun  otetaan  huo- 
mioon sellaistenkin  seurojen  kirjastot,  jotka  ei- 
vät sisälly  edellä  olevaan  tilastoon,  ja  myöhem- 
min perustetut  useat  sadat  uudet  kirjastot  (erit- 
tiiinkin  lastenkirjastoja  on  1907  jälkeen  perus- 
tettu paljon),  on  kansankirjastojen  lukumäärä 
nykyään  (1911)  n.  3,000.  Näistä  on  ruotsinkie- 
lisiä ainakin  300  (1900  tienoilla  oli  a.  220).  — 
V:n  1900  tienoilla  oli  1.709  kirjastossa  yhteensä 
525.928  nidosta  (siis  n.  308  keskimäärin  kussakin 
kirjastossa)  ja  1,111  kirjastosta  tehtiin  yhteensä 
810,029  lainausta  (siis  noin  729  lainausta  keski- 
määrin kustakin  kirjastosta).  Ensimäisissä  kir- 
jastoissa oli  miltei  yksinomaan  uskonnollista  kir- 
jallisuutta, mutta  myöhemmin  on  kaunokirjalli- 
suus anastanut  ensi  sijan.  —  Maalaiskirjastot 
saivat  1905  kunnilta  kannatusta  49,814  mk. 
(1890:  11,730  mk.),  kaupunkien  kirjastot  136,920 
mk.,  yhteensä  180,734  mk.  Valtiolta  kirja.stot 
saivat"  1903-05  ja  1908  kunakin  v.  5,000  uik.  Vi- 
rallista kirjallisuutta  on  eduskunnan  anomuk- 
sesta päätetty  myöntää  kuntien  omistamille 
kantakirjastoille,  sellaisille  kuntien  pää- 
kirjastoille, jotka  kirjavarojensa  (erittäinkin 
tietokirjallisuuden),  hoitonsa  y.  m.  puolesta  pyr- 
kiviit  tyydyttämään  .suurempia  vaatimuksia  kuin 
tavalliset  kylissä  toimivat  kirjastot,  piirikir- 
jastot, ja  jotka  samalla  pyrkivät  tukemaan 
piirikirjastojen  toimintaa;  valtiopäiväasiakir- 
joja  saavat  myös  piirikirjastot,  jos  ennen  niiden 
valtiopiiiväin  alkua,  joiden  asiakirjoja  itselleen 
toivovat,  ilmoittavat  eduskunnan  kirjastonhoi- 
tajalle lialuavansa  niitä  saada.  —  Jo  v:n  lS66 
kansakouUiasetuksessa  säädettiin,  että  jokaiseen 
kansakouluun  oli  perustettava  väliitellen  kirjasto, 
josta  sekä  koulun  oppilaat  että  muut  ojiinhaluiset 
kuntalaiset  voivat  saada  hyödyllistä  lukemista, 
Tämii  pykälä  on  viimeisinä  vuosina  vedetty  unoh- 
duksista esille.  Koulukirjastojen  perustaminen  ja 
kannattaminen  on  vielä  vapaaelitoinen  asia,  ei- 
vätkä tällaiset  kirjastot  vielä  nauti  valtionavus- 
tusta; seminaareissa  annetaan  v:sta  1911  kirjas- 
ton hoidonopetusta,  —  Kansankirjastojen  hyväksi 
on  työskennellyt  erittäinkin  Kansanvalistusseura 
(ks.  t.),  joka  jo  v:sta  1882  alkaen  on  julkaissut 
luetteloita  kansankirjastoihin  .sopivista  kirjoista, 
aluksi    kalentereissaan,    sittemmin     (v:sta    1893) 


';>* 


Kansankirjastot 


258 


eri  vilikoina  (yhteensä  1893-1910  14  vihkoal. 
V:stn  1892  seura  on  lioitanui,  kirjainvälityslii- 
kettä  kansankirjastoja  varten.  V:sta  189:i  on 
seuran  toimikunnalla  ollut  apunaan  erityinen 
kirjastovalit  kunta.  V:sta  189G  alkaen  seura  on 
jakanut  kirjastoavustuksia.  Vv.  I890-I910  on 
jaettu  yliteensii  1,519  avustusta,  joista  276  on  an- 
nettu lastenkirjastoille,  muut  kanta-  ja  piirikir- 
jastoille; edelliset  ovat  saaneet  noin  2'i  mk; n, 
jiilkiniiiiset  noin  50  mk:n  arvoisia  kirjakokoel- 
mia tai  joskus  myös  osittain  kirjastovälineita. 
Paitsi  niiiUi  en  seuran  kautta  jaettu  kirjastoille 
ne  valtion  avustukset,  jotka  190.3-05  ja  1908 
myönnettiin  kirjastoille.  Seuran  kokousten  yhtey- 
dessä on  ollut  keskustelukysymyksiä  kirjasto- 
alalta: yleisiä  kirjastokokouksia  on  seura  pan- 
nut toimeen  1905  ja  1908.  Suuriu  osa  suomen- 
kielisestä kirjastokirjallisuudesta  on  seuran  jul- 
kaisemaa. V:sta  1908  .seura  on  julkaissut  Kir- 
jastoleliteä  ja  sam.  v:sta  alkaen  on  seuran  pal- 
veluksessa ollut  erityinen  kirjastonhoidonneuvoja 
(kirjastosihteeri).  —  V.  1910  perustettiin  „S  >i  o- 
men  kirjastoseura",  jonka  tarkoituksena 
on  etupäässä  aikaansaada  yhteistoimintaa  kir- 
jastojen, kirjastonhoitajien  ynnä  muiden  kir- 
jastoasian harrastajien  kesken  ja  siihen  turvau- 
tuen työskennellä  kirjastojen  hyväksi.  Jä.seniä 
tässä  seurassa  oli  toukokuussa  1911  470.  Syyskuun 
alusta  1911  oli  seuralla  linomattavimpien  kustiin- 
nusliikkeittemme  taloudellisesti  avustaessa  tilai- 
suus ottaa  palveluk.seensa  erikoinen  kirjasto- 
konsulentti,  tosin  aluksi  vain  yhden  vuoden  ko; 
keiluajaksi.  —  P.uotsinkielisten  kirjastojen  hy- 
väksi on  erittäinkin  viimeisinä  vuosina  työsken- 
nellyt „Svenska  folkskolans  vänner"  yhdistys. 
jolla  on  m.  m.  erityinen  kirja.stokonsulentti(v:sta 
1910).  —  Suomen  suurin  kansankirjasto  on  ,,riel- 
sinpin  kaupunjrin  kirjasto",  joka  perustettiin  ISCO 
ja  jolla  on  nykyisin  (1911)  neljä  sivuosastoa.  Kir- 
jastossa oli  1910  lopussa  nidoksia  49,303;  lOlO 
tehtiin  lainauksia  229.908.  Kaupungin  1910  an- 
tama kannatus  oli  noin  90.000  ]iik.  Kirjastoa  ni- 
mitettiin aikaisemmin  Helsinjrin  kansankirjas- 
toksi, mutta  tämä  nimi  muutettiin  1910.  Muut 
huomattavimmat  kirjastot  ovat  Turussa,  Viipu- 
rissa, Tampereella,  Vaasassa  ja  Oulussa. 

P  o  h  j  o  i  s-A  m  e  r  i  i  k  a  n  Y  h  d  y  s  v  a  1- 
I  o  i  s  s  a  yleiset  kirjastot  (puilic  librnriea)  suo- 
rittavat kansankirjastojenkin  tehtävän.  Tässä 
maassa,  jonka  kirjasto-olot  ovat  korkeammalle 
kehittyneet  kuin  minkiiän  muun  maan,  alkoi 
xuidenaikainen  kirjastoliike  viime  vuosisadan 
puoliviilin  tienoilla.  Voimakkaasti  on  liikettä 
edistänyt  ..American  library  association",  joka 
perustettiin  1S7C.  V.  1909  oli  Vlidysvalloi.ssa 
yli  8,000  sellaista  kirjastoa,  joissa  oli  yli  1.1)00 
nidosta  kussakin;  nämä  eivät  kuitenkaan  kaikki 
ole  varsinaisia  yleisiä  kirjastoja  (1900  oli  yli 
1,000  nidok.sen  kirjastoja  5,383,  mutta  näistä  oli 
yleisiä  kirjastoja  vain  1,979).  Nidosten  luku 
maan  yleisis.sä  kirjastoissa  oli  1903  yhteensä 
n.  55  milj.,  lainausten  yli  59  milj.  Kaikki  Yhdys- 
valtojen kirjastot  maksavat  n\aalle  vii  40  milj. 
mk.  vuosittain.  Valtion  toiminta  kirjastojen  hy- 
väksi on  erittäin  tarmokasta.  Liittohallitus  jake- 
lee kirjastoille  virallisia  julkaisujaan  »-uosittain 
yli  300.000  nidosta  ja  pitää  yllä  kongressikir- 
jastoa  (Washingtonissa),  joka  on  tavallaan  koko 
valtakunnan  keskiiskirjasto.  Tämän  laitoksen 
9.    IV.    Painettu  '-•,  12. 


ylliipitoon  menee  vuosittain  noin  4  milj.  mk. 
Eri  valtiot  pitäviit  yllä  suuria  kesktiskirjastoja; 
1906  oli  47:llä  (yhteensä  52  valtiosta  ja  piiri- 
kunnasta) oma  keskuskirjasto  (niistä  oli  7:ssä 
yli  100,000  nidosta).  V.  1909  oli  27  valtiossa 
kirjastovaltuuskunta  (library  cnmmUsio»)  johta- 
massa kirjastoja  valtion  puolesta;  ensimäinen 
perustettiin  Massachusettsiin  1890.  Nämii  valtuus- 
kunnat neuvovat  kirjastoja  sekä  kirjeellisesti 
ettii  erityisten  kirjastonjilrjestiijien  avulla,  jul- 
kaisevat kirjaltietteloita,  käsikirjoja  y.  m.,  pane- 
v;it  toimeen  kirjastokursseja,  pitäviit  yllä  kir- 
jastokouluja  (niitä  oli  1909  yhteensä  10)  j.  n.  o. 
Huomattavimmat  kirjastot  ovat  Wasliingtonin 
kongressikirj.-isto  (noin  1  'j,  milj.  nid.),  New 
Yorkin  kaupungin  (yli  1  milj.  nid.),  Bostonin, 
Brooklynin  yleiset  kirja.stot,  Harvardin  ylicpis- 
ton  kirjasto  sekä  New  Yorkin  valtion  kirjasto. 
—  Myöskin  Englannissa  suorittavat  yleiset 
kirjastot  (piiblic  libraries)  kansankirjastojenkin 
tehtävän.  V.  1850  julkaistiin  laki.  joka  antoi 
kaupungeille  oikeuden  erityisen  kirjastoveron 
kantamiseen.  Tiima  edisti  kirja.stoliikettä  suu- 
resti. Iso.ssa-Britanniassa  on  n.  700  kirjastos.^a, 
jotka  melkein  kaikki  ovat  kaupungeissa,  j-h- 
teensä  noin  5  milj.  nidosta;  näistä  tejidään  vuo- 
sittain yhteensä  noin  30  milj.  lainausta.  Erg- 
lannin  maaseuttijen  kirjasto-olot  eivät  ole  niin 
korkealle  kehittyneet  kuin  kaupunkien.  — K  u  o  t- 
sissa  oli  1907  n.  1,800  elinvoipaa  kansan- 
kirjastoa. Valtionavustusta  myönsivät  valtio- 
päivät kansankirjastoille  ensi  kerran  1905.  Avus- 
tussumma oli  jo  ensi  kerralla  noin  85,000 
mk.  V:sta  1903  on  Folkbildningsförbundet,  joka 
muutenkin  työ.skentelee  kirjastoasian  hyväksi, 
julkaissut  ,,Folkbiblioteksbladet"  nimistä  kir- 
jastolehteä.  Huomattavimmat  kirjastot  ovat  Tuk- 
holmassa (erittäinkin  työväenkirjasto),  Göötepo- 
rissa,  Malmössä,  Norrköpingissä,  Luulajassa, 
Sundsvallissa  y.  m.  kaupungeissa.  —  Norjassa 
oli  1910  865  varsinaista  kansankirjastoa.  Sitä- 
paitsi oli  1910  koulukirjastoja  2,834  ja  joku 
määrä  yhdisty.sten  kirjastoja,  joista  ei  ole  tilas- 
toa. Valtionavustusta  kansankirjastot  saivat  ensi 
kerran  jo  1841,  vaikka  avu-stussuninia  alussa 
olikin  pieni.  Vv.  1863-76  avustusta  ei  annettu 
ollenkaan,  mutta  sen  jälkeen  avustusta  on  taas 
myönnetty  ja  avustus.sumnia  on  tasai.sesti  kohon- 
nut, ollen  1910  noin  57,000  mk.  Sitäpaitsi  koulu- 
kirjastot ovat  v:sta  1891  saaneet  valtionavus- 
tusta, nykyisin  vuosittain  n.  28,000  mk.,  joten 
valtionavustus  on  nykyisin  yhteensä  noin  85,000 
mk.  V:sta  1907  on  julkaistu  kirja.stolehteä 
.,For  folke-  og  barnebogsamlinger".  Norjan  ja 
koko  pohjoismaiden  suurin  kansankirjasto  on 
..Deichmanin  kirjasto"  Kristiaaniassa.  Huomat- 
tavia ovat  myös  Bergenin,  Trondhjemiu  y.  m. 
kaupunkien  kirjastot.  —  Tanskassa  oli 
1909-10  valtion  avustamia  varsinaisia  kansan- 
kirjastoja 694.  Sitäpaitsi  valtio  kannatti  sam.  v. 
lastenkirjastoja  297  kunnassa.  Valtionavustusta 
on  jaettu  v:sta  1882  alkaen.  Valtion  kirjasto- 
jen hyväksi  käyttämä  summa  oli  1909-10  yli 
70,000  mk.  V.  1905  perustettiin  ..Danmarks 
folkebogsamliuger"  niminen  seura  kirjastoasian 
edistämiseksi;  tässä  seurassa  oli  1910  yli  900 
kirjastoa  jäseninä.  V:sta  1906  on  julkaistu  ,,Bog- 
samlingsbladet"  nimistä  kirjastolehteä.  Tansk:in 
I  kansankirjastoista     ansaitsevat     enimmän     huo- 


259 


Kansankirkko— Kansanlainsäädäntö 


260 


miota  KöiipenhaiiiiiKui  kirjastot.  —  Saksassa 
kansaukirjastoja  ou  ollut  jo  kauan,  mutta  vasta 
viime  vuosisadaa  viimeiseu  ja  tämän  vuosisadan 
ensimäisen  vuosikymmenen  kuluessa  ne  ovat  suu- 
remmassa määrin  edistyneet.  Yhä  useammat  kir- 
jastit  muodo.stuvat  valtion  ja  kuntien  kannat- 
tamina todellisiksi  yleisiksi  kirjastoiksi.  Sangen 
luioniattavasti  ou  varsinkin  maaseudun  ja  pikku- 
kaupunkien kansankirjastojen  hyväksi  työsken- 
nellvt  ..(iesellschaft  fiir  Verbreitung  von  Volks- 
l.ildung".  joka  1909  avusti  8,919  kansankirja.stoa 
(osa  cli  yhdistyksen  omia) ;  annettujen  nidosten 
luku  cli  181,887.  V:n  1897  jälkeen  mainittu 
seura  on  levittänyt  tällä  tavoin  n.  1  milj.  ni- 
dosta Saksan  valtakunnan  kaikkiin  osiin.  Pal- 
jon on  vaikuttanut  kirjastojen  hyväksi  myös 
Comenius-seura.  Suuria,  uudenaikaisesti  sisustist- 
tuja  kansankirjastoja  on  Breslaussa,  Diisseldor- 
fissa.  Frankfurt  am  Mainissa,  Berliinibsä,  Char- 
lottenburgissa,  Essenissä,  Elberfeldissä,  Jenassa, 
Dresdenissä,  Hampurissa  y.  m.  kaupungeissa.  — 
Hanskassa  on  kansankirjastoja  runsaasti. 
mutta  ne  ovat  yleensä  verrattain  pieniä.  —  Itä- 
valta-Unkarissa ovat  yleensä  yksityiset 
henkilöt  ja  yhdistykset  saaneet  pitää  huolta 
kansankirjastoista.  —Italiassa  ja  erittäinkin 
Espanjassa  ja  Venäjällä  ovat  kansan- 
kirjasto-olot keliittymättömällä  kannalla.  [K. 
\Verkko.  ..Xietoja  ja  mietteitä  Suomen  kansan- 
ja  lastenkirjastoista  ynnä  luku-yhdistyksistä  ja 
luennoi.sta  vucteen  1875"  (1879);  sama,  ..Tut- 
kimuksia kansankirjaston  asiassa"  v1S9'J):  L. 
Schade«itz,  „Suomen  kansankirjastot"  (1904): 
1906  toimineen  valtion  kirjastokomitean  mietintö 
(1906);  1910  toimineen  valtion  kirjastovaltuus- 
kunnan  mietintö  (1910);  Valfrid  Palmgren,  „Kir- 
jastot  ja  kansankasvatus"  (1910);  Andr.  Sch. 
Steenberg,  „Koulu  ja  kirjat"  (1908  ja  1910); 
N.  K.  af  Ursin,  „Kansansivistysharrastuksia 
ulkomailla"  (1910);  A.  A.  Granfelt,  „Opas  kansa- 
kirjastojen hoidossa"  (1905);  H.  F.  Soveri,  ,.Kir- 
jastonhoito"  (1910);  ,,Lyhyt  kirjastojen  kuntoon- 
panon opas"  (1910);  ,. Kirjastolehti"  (vtsta  1908 
alkaen) ;  Valfrid  Palmgren,  ,.0m  folkuppfo.stran" 
(1910);  H.  E.  Greve,  „Das  Problem  der  Biiclier- 
und  I.esehallen"  (1908);  E.  Jaeschke,  „Volks- 
bihliothekeu"  (1907);  Ernst  Schultze,  „rreie 
öffentliehe  Bibliotheken"  (1900);  Andr.  Sch. 
Steenberg,  „Folkel)Ogsamlinger,  deres  historie  og 
indredning"  (1900).  Paraiten  voi  eri  maiden 
kansankirja.sto-oloihin  tutustua  asianomaisten 
ammattilehtien  avulla.  Mainittakoon  näistä  edellä 
esitettyjen  lisäksi:  „TJhrary  Journal"  (New 
York),  „Public  Libraries"  (Cliicago),  „Library'' 
(Lontoo)  ja  ..Blätter  fiir  Volksbibliotheken  und 
Lesehallen"    (Leipzig).]   —  vrt.   Kirjasto. 

J.   .1.   A". 

Eansankirkko,  sellainen  kirkkokunta,  johon 
jonkun  kausan  enemmistö  kuuluu,  ja  jolla  sen- 
tähden  on  muihin  kirkkokuntiin  nähden  lain 
nojalhi   etuoikeutettu   asema.  E.    K-a. 

Kansankonsertit.  Taiteellisten  sävelteosten 
esittäminen  r;ijoittui  muinoin  piiäasiassa  ruliti- 
naallisiin  ja  kirkollisiin  julilatilaisuuksiin  sekä 
yksityisiin  musiikinharrastajnpiireihiu.  Vasta 
18:nnella  vuosis.  alkoi  vähitellen  julkisten  kon- 
serttien toimeenpano.  Korkeitten  pää.symaksujen 
ja  yleisen  vajavaisen  sivistystason  vuoksi  otti- 
vat niihinkin  osaa  kauan  aikaa  ainoastaan  ylhäi- 


simmät ja  varakkaimmat  seurapiirit.  Viime 
vuosikymmeninil  ou  yleinen  kansanvalistushar- 
rastus  suuntautunut  tällekin  alalle.  Valtion  ja 
kuntain  varoilla  on  useissa  suurissa  kaupuuv;eissa 
eri  nutissa  kannatettu  konscrttilaitoksia  sillä 
nimenomaisella  elidolla,  että  niiden  on  toimeen- 
pantava säännöllisiä  helppohintaisia  konsertteja 
varattonuinimille  kansanluokille.  K:eissa  arvel- 
tiin ensi  alussa  tarpeelliseksi  esittää  pelkä.stään 
..helppotajuista"  musiikkia,  välttäen  kaikkea  .sy- 
vempiiii  ja  vakavampaa  taidetta.  Viime  aikoina 
on  kumminkin  osoittautunut,  että  syvien  rivien 
taiteellinen  kehitysmahdollisuus  on  arvioitava 
korkeammaksi.  Nykj'ään  on  n.  s.  ..kansankonser- 
teilla"  mitä  suurin  menestys  monilla  tahoilla, 
niinpä  esim.  Helsingissäkin.  Tämä  ilmiö  on  aivan 
luonnollinen,  sillä  onhan  muistettava,  että  kan- 
san laajimpiin  kerroksiin  on  vuosisatainen  sään- 
nöllinen kirkkolaulu  sekä  muinaisen  ^yksiäänisen 
laulutaiteen  jätteenä  yhätikin  hedelmöivä  kansan- 
laulu luonut  vakavan  taiteen  vastaanottamiselle 
saman  polijan,  mille  koko  uuden  ajan  sävel- 
taiteelliiieu  kehitys  ou   rakentunut.  /.   K. 

Kansankoti,  paikka,  jossa  vähävaraiset  pie- 
nestä maksusta  saavat  käytettäväkseen  kirjalli- 
suutta ja  kirjoitustarpeita;  tavallisesti  on  myös- 
kin saatavissa  virvoitusjuomia.  Helsingin  Sör- 
näisissä avattiin  1890  opettajatar  Alli  Tryggin 
toimesta  k.,  joka  kauan  oli  Sörnäisten  työväen 
valistuspyrintöjen  tyj'ssijana,  mutta  joka  sittem- 
min on  luovutettu  toiseen  tarkoitukseen. 

Kansankäi'äjät  (tansk.  Folkcthing)  on  Tans- 
kan  kansaneduskunnan   (Rirjsdag)   alahuone. 

Kansanlainsäädäntö,  lainsäädäntö,  jota  kansa, 
s.  o.  valtiollisesti  täysivaltaiset  eli  äänioikeutetut 
kansalaiset  suorastansa  harjoittavat.  Useimmissa 
maissa  kansalaisten  enemmistö  ainoastaan  viilil- 
lisesti,  edustajia  valitsemalla,  vaikuttaa  valtio- 
vallan harjoittamiseen,  mutta  muutamissa  maissa 
on  toteutettuna  n.  s.  välitön  kansanvalta,  s.  o. 
kansalaiset  ottavat  ainakin  jossakin  määrin  vä- 
littömästi osaa  lainsäädäntöön,  toisinansa  muit- 
tenkin tärkeitten  valtioasiain  (erittäinkin  val- 
tion talouteen  kuuluvien)  ratkaisemiseen.  — 
Sveitsissä  tiiliä  säännöstöllä  on  vanhat  juuret,  ja 
nykyänsä  välitön  k.  siellä  on  erinomaisen  kehit- 
tynyt ja  merkitykseltään  tärkeä.  Välittömiin  k:n 
muodoista  on  kansanäänestys  (Sveitsissä  r  e  f  e- 
r  e  n  d  u  m  iksi  nimitetty)  huomattavin.  Sekä 
Sveitsin  liittovaltiossa  että  kanttoneissa  on  poik- 
keuksettomasti  voimassa  periaate,  ettei  mikään 
valtiosäännön  uudistus  tai  muutos  voi 
astua  voimaan  ilman  kansanäänestystä,  jossa 
äänestävien  kansalaisten  enemmistö  mviutosta 
kannattaa.  KaikEein  useimmissa  Sveitsin  osa- 
valtioissa ovat  myöskin  tavalliset  lait  tai 
ainiikiu  tärkeimmät  niistä  alistettavat  kansan- 
äänestyksen alaisiksi.  Sveitsin  liittovaltiossa 
taas  ovat  tavalli.set  lait  ainoastaan  ehdollisesti 
kansan  hyväksyttäviksi  tai  hylättäviksi  esitet- 
tiiviit,  nim.  jos  30,000  Sveitsin  kansalaista  taikka 
8  kanttonia  sitä  vaatii.  Sveitsiläiseen  kau.=iau- 
lainsäädäntöön  kuuluu  lisäksi  vielä  kansan 
aloiteoikeus,  jolla  ymmärretään  .=itä,  että 
suuruudelleen  määrätty  luku  kansalaisia  voi])! 
saada  k:iusanäänestykseii  alaiseksi  joko  kysymyk- 
sen jonkun  lainsäädäntötoimen  tarpeellisuudesta 
(jolloin,  vastauksen  ollessa  myönteinen,  eduskun- 
nan   on    rvhdvttävä    sitä    valmistamaan)    taikka 


261 


Kansanlaki— Kansanlaulut 


262 


laatimansa  valmiin  lakiehdotuksen.  Tällaiueu 
aloiteoikeus  on  kansalla  kaikkialla  Sveitsissil 
valtiosääntöoikeuteen  (perustuslakiin) 
nähden  (Sveitsin  liittovaltiossa  vaaditaan,  että 
50,000  kansalaista  on  aloitetta  kannattamassa), 
monessa  kanttonissa  myöskin  tavallisen  Iniu- 
säädännön  alalla.  —  Kansanäänestys  tapahtuu 
vaalien  tavoiri  samaan  aikaan  valtion  eri  osissa. 
Muutamissa  pienimmissä  kanttoneissa  yhteinen 
määräaikoina  pidettävä  kansankokous  {Latids- 
gemeindi),  johon  äänivaltai.set  kansalaiset  s,ia- 
puvat,  suorastansa  päättää  uusien  lakien  hy- 
väksymisestä y.  m.  tärkeänpuoleisista  asioista; 
näissä  „välitön  kansanvalta"  siis  on  täydelli- 
simmin toteutettuna.  —  Melkein  kaikissa  Pohjois- 
Ameriikan  Yhdysvaltoihin  kuuluvissa  osaval- 
tioissa ovat  valtiosäännönmuutokset  ehdottom.asti 
kansan  hyväksyttäviksi  alistettavat,  verrattain 
harvoissa  valtioissa  käytetään  kansanäänestystä 
ylei.sen  lain  alalla.  Austraaliassakin  valtiosääntö- 
kysymykset  toisinansa  aiheuttavat  kansanäänes- 
tyksen, ks.  Kansanäänestys.  [Curti,  ,.Le 
referendum"  (1905),  Signorel,  „£;tude  de  Ifgisla- 
tion  coniparfie  sur  le  Referendum  löcrislatif" 
(1S96):  Oherhol/.er,  „The  Referendum  in  Ameriea" 
(1900):  Borgeaud,  ,,£tablissement  et  revision  des 
constitutions  en  AmSrique  et  en  Europe"  (IS92); 
Arncult.  ..De  la  revision  des  constituticns" 
(1S96)  ;  Erich.  ,.Valtiosääntöjen  säätäminen  ja 
muuttaminen"   (1909).]  It.  E. 

Kansanlaki,  kansan  oikeustietoisuudesta-  ja 
käytiinnöstä  välittömästi  johtuva,  alkuperäisesti 
kirjoittamaton  oikeus.  Kansanlaeiksi  (saks. 
Volksrechtc)  nimitettiin  muinaisgermaanien  van- 
himmat lait,  n.  s.  Legesharharorum,  sellaiset  kuin 
Lex  salica.  Lex  saxontim  y.  m.  Niissä  vallitsi 
se  periaate,  että  itsekukin  vieraallakin  alueella 
ollessaan  oli  kohdeltava  ja  tuomittava  kotipaik- 
kansa oikeuden  eli  n.  s.  perscnaali.statuuttiensa 
mukaan.  —  Kansanlakeja  olivat  myöskin  Ruot- 
sin   vanhat    maakuntalait.  R.    E. 

Kansanlaulut.  1.  Kansanlauluilla  ja  -runoilla 
tarkoitetaan  selhiisia  suusta  suuhun  kulkevia 
runomitallisia  tai  laulettavia  kansan  sepitelmiä 
—  laulettavien  laulujen  .sanat  eivät  aina  runomit- 
taa noudata  —  joiden  tekijät  eivät  ole  tunuet- 
tuja  eivätkä  tiettävästi  ole  olleet  kirjallisesti  si- 
vistyneitä taiderunoilijoita.  Kansanlaulujen  val- 
tava enemmistö  on  kertovaisia  ja  lyyrillisiä  (tun- 
nelmarunoja), vähemmän  on  myytillisiä  ja  opet- 
tavaisia lauluja.  Pääasiallisesti  kertovaisia  aiheil- 
taan ovat  esim.  sankarirunot.  jumalaistarulliset. 
historialliset,  balladit,  legendat,  romanssit;  lyy- 
rillisiii.  tunnelmarunoja:  työ-,  lemmen-,  tanssi- 
ja piirileikkilaulut,  pilkkarunot,  paimen-  ja  las- 
tenlaulut, itkuvirret  ja  osittain  häärunot,  eri  ryh- 
män muodostavat  uskonnollisiin  menoihin  kuu- 
luva runous,  rukoukset  sekä  loitsut  ja  niinikään 
leikin  alkajaisluvut,  lorut,  hokemiset,  arvoitus- 
laulut. 

Alkuperäisintä  kansanlaulua  tavataan  luonnon- 
kansoilla. Villit  säe.stävät  tan.s.seja  ja  hyppyjä 
rytmillisellä  ulvonnalla,  jossa  toi.stuu  \ain  muu- 
tama saiui  ja  jossa  poljentoa  teroitetaan  kätten- 
taputuksilla, rummutuksella  y.  m.  Hiemin  ke- 
hittyneempää kantaa  edustavat  jo  esim.  lajipa- 
laisten  joikaukset  (ks.  Joiku),  joissa  on  useam- 
piakin sanoja  ja  muutamia  tahteja  käsittävä  sä- 
velmä.   On  ollut  tarpeen  vuosituhansien  kehitys. 


ennenkuin  on  päästy  alkeelliselta  asteelta,  jolloin 
lauluutapaisissa  tarvittiin  esitysten  tuute.;nilmai- 
sun  lisinä  hammasten  kiristystä,  rummrit-ista, 
•».VPPyJii  j-  n.  e.,  niin  pitkälle  että  pelkkä  sanojen 
sisällys,  poljento  ja  laulun  sävel  voivat  ilmaista 
inhimillisien  tunteen  vivahduksia.  Runomittai- 
sista joko  luettavista  tai  laulettavista  runoi.sta 
ovat  ehkä  vanhimpia  lorut,  lastenluvut  ja  laulut. 
Niissä  näet  on  piiäasiana  runomitalla  ja  sanojen 
soinnulla  leikittely,  joka  tavallaan  todistaa,  että 
.sanarytmi  niiden  syntymisaikoina  on  ollut  vielä 
niin  uutta,  ettei  sisällyksestä  ole  suuria  \älitetty. 
Niinpä  arvellaan  anglien  ja  saksien  5:nnellä  vuö- 
sis.  siirtyessään  Englantiin  vieneen  sinne  muka- 
naan koti.seutuusa  Pohjois-Saksan  lastenlauluja, 
ko.ska  niissä  vielä  nykyäänkin  huomaa  yhtäläi- 
syyksiä, samaten  kuin  suomalaisissa  ja  virolai- 
sissa lastenloruissa.  Va.sta  kun  runomitta  tai 
sävelrytmi  alkoivat  vakiintua,  kehittyi  kansan- 
laulu   yhä    uusiin    muotoihin. 

Kehittyneempiä  kansanlauluja  tutkittaessa  on 
huomattava  erityisiä  laulualueita.  Jyrkä.sti  eroo 
Bretagnen  niemekkeen.  Englannin,  .Skotlannin, 
Islannin  ja  Skandinaavian  puhtaasti  eepillinen 
kansanrunous  slaavilaisista  eepillis-Iyyrillisistä 
lauluista  idässä.  Saksan  historiallisista,  lyyrilli- 
sistä ja  balladei-sta.  Ranskan  ja  Pohjois-Italian 
katsotaan  muodostavan  oman  laulualueensit.  Etelä- 
Italiassa  ei  ole  laulettu  eepillistä  runoutta,  mutta 
Espanjassa  sen  sijaan  kyllä.  Liettualaiset  ja  lät- 
tiläiset muodostavat  oman  ryhmänsä,  heillä  on 
vain  lyyrillisiä  lauluja.  Erityiseksi  alueeksi  on 
niinikään  luettava  suomalaiset.  Venäjän  puoliset 
karjalaiset  sekä  virolaiset,  joiden  runous  on  eepil- 
listä, maagillista  ja  lyyrilli.stä  ja  eroo  jo  omin- 
takeisen runomittans-äkin  vuoksi  kaikkien  mui- 
den kansojen  runoudesta. 

Kansanlaulun  iästä  ja  levenemisestä  on  huo- 
mattava, että  ranskalaisilla  on  ollut  tapana  piiri- 
leikin säestykseksi  laulaa  värssyihin  jaettuja 
kertovaisia  lauluja.  Vanhemmat  espanjalaiset  ro- 
manssit eivät  sitävastoin  olleet  värssyihin  jaet- 
tuja. Tällaisia  piirileikkilauluja  sepitettiin  kuu- 
luisista sankareista,  kuninkaista  ja  sotaisista  voi- 
!  toista.  Ensi  kerran  puhutaan  niistä  v.  SOO.  Mil- 
loin latinalaiset  kansat  niitä  ovat  alkaneet  käyt- 
tää, on  epätietoista.  On  arveltu  niiden  olevan 
lainattuja  muinaisilta  kelttiläisiltä,  mutta  on 
otettava  huomioon,  että  jonkun  verran  näitä 
muistuttavia  lauluja,  vaikka  tosin  ilman  sään- 
nöllistä runomittaa,  on  olemassa  Afrikan  ja  Ame- 
riikan  luonnonkansoillakin.  Germaaneilla  taas 
oli,  paitsi  lastenlauluja,  yhtäjaksoisia  eepillisiä 
runoja,  jotka  eivät  olleet  värssyihin  jaettuja.  On 
arveltu  niitä  etupää.ssä  lausutun.  Luullaan  tä- 
män runolajin  viikinkiajan  lopulla  levinneen  ger- 
maaneilta Ranskaan.  Keskiajalla  olivat  värssyt 
ranskalaisissa  .,carole"issa  kaksisäkeisiä,  sisällys 
eepillis-lyyrillinen  ja  joka  vätssyn  lopulla  oli 
kerto.  1100-Iuvulla  tanssilauluja  tavataan  Englan- 
ni.ssa  ja  Saksassa.  Englantilaisissa  on  kaksi  riiiio- 
riviä,  Saksassa  on  sekä  2  että  4.  Ruotsissa  ker- 
too Olaus  Magnus  keväisin  piirileikeissä  laule- 
tun samantapaisia  lauluja.  Luultavasti  tuo  kaksi- 
säkeinen  laulu  opittiin  Englannista,  nelisäkeinen 
taas  alisaksalaisilta  Hansan  kauppiailta  n.  v:n 
1300  tienoilla,  jolloin  he  kaikkialla  olivat  Pohjois- 
maiden kaupunkien  porvariston  valtavana  osana. 
Balladeja   (vrt.  t.)    tavataan   Islannissa   jo    1100- 


263 


Kansanlaulut 


264 


liiviilln.  sisallöltuan  ne  ovat  lyyrillisiä  rakkauslau- 
luja tai  satiirisia.  Eri  maiden  balladeissa  ei  yleensä 
puhuta  muista  kuin  ylimyksien  teoista.  Tekisipii 
mieli  väittää,  etteivät  ue  oikeastaan  olekkaan 
kansanlauluja,  koskei  niissä  koskaan  kans.ia  ku- 
vata J!i  koskei  kansa  niitii  laulanut.  Ylimysten 
almuista  elävät  erityiset  laulajat  niitä  sepitti\ät 
ja  vähän  niitii  kansa  taisi  edes  laulaakkaan.  Vasta 
1700-luvulhi  balladit  Skandinaavian  maissa  alkoi- 
vat muuttua  kansanlauluiksi,  mutta  on  oiettava 
huomioon,  että  niitä  ISOO-luvun  lopulta  alkaen 
oli  jo  kirjasinakin  levitetty.  —  Balladin  ku- 
koistusaika oli  1100-1400,  jonka  jälkeen  romanssi 
tuli  käytiintöön.  Romanssi  eroo  ball idistä  jo 
suuremmalta  pituudeltaan.  Niissä  ei  ole  toiminta 
keskitetty  yhteen  päätapaukseen,  vaan  ne  on 
kuten  romaanit  pantu  kokoon  eri  seikkjilui.sta. 
Pituutensa  ja  sentinientalisuutensa  vuoksi  niitä 
tuskin  onkaan  sepitetty  tanssin  säestyksenä  lau- 
lettaviksi, ne  on  l.-irkoitettu  ylimysten  linnoissa 
luettaviksi.  Noilla  lyyrillis-eepillisillä  kansan- 
lauluilla on  eri  maissa  omat  nimityksensä: 
Pohjois-Italia.ssa  c  a  n  z  o  n  i,  Katalonias.?a  c  a  n- 
30  Q  s.  Ranskassa  c  h  a  n  s  o  n  s,  Espanjassa  r  o- j 
mances,  Bretagnessa  <:  w  e  r  z  i  o  u,  Knglan- 
uissa  ja  Skotlannissa  b  a  1 1  a  d  s,  Skandina.ivian 
maissa  k  ä  m  p  e  v  i  s  e  r.  —  Uskonpuhdistuksen 
aikana  oli  aatelisnaisilla  tapana  kirjoittaa  balla- 
deja ja  lyyrillisiä  lauluja  muistiin  erikoisiin 
laulukirjoihin.  Ensimäiset  kansanlauluja  sisiiHä- 
vät  julkaisut  ovat  vasta  1500-luvulta.  Tietläviisti 
varhaisin  on  valencialainen  „Cancioneros  gencra- 
les"  v:lta  1511,  jossa  on  37  kansanlaulusta  muodos- 
tettua romanssia.  Ensimäiset  ehkä  kansanrunou- 
teen kuuluvat  balladit  Englannissa  tulivat  julki- 
suuteen 1530.  Tanskassa  on  ensimäinen  laulukirja 
v;lta  1591,  Ruotsissa  v:lta  1583.  Aivan  mitätlö- 
miin  vihkosiin  tuo  balladein  julkaiseminen  jäi 
vuosisadoiksi,  kunnes  Percy  1765  painotti  suuren 
kokoelman  „Reliques  of  ancient  english  poetry". 
Mutta  siinä  olevat  runot  ovat  nälitävästi  vain 
osittain  kansanlauluja.  Ensimäinen.  joka  julkaisi 
ja  keräsi  varsinaisia  kansanlauluja  ja  vieläpä 
eri  maista,  on  Ilerder  (ks.  t.).  Va.sta  1800-luvun 
alussa  siis  voimme  sanoa  kansanrunouden  vih- 
doinkin joutuneen  oppineiden  huomion  esineeksi, 
Ilerderin  julkaisu  näet  sisälsi  kansanlaul'ija  li:on- 
nonkansojenkin  keskuudesta  ja  siinä  koet(>ttiin 
nuo  laulut  tuoda  julkisuuteen  sellaisina  kuin  ne 
kansan  ke.skuudessa  elivät.  19:nnellä  vuosis.  — 
etenkin  jälkimäisellä  puoliskolla  —  koettivat 
useimmat  Euroopan  sivisty.skansat  korjata  enti- 
set laiminlyöntinsä  ja  saada  muistiin  kaiken 
kansanrunouden.  Kaikkialta,  missä  kansa  ei  ollut 
liian  pitkäaikaisen  kirjallisuuden  ja  koulun  vai- 
kutuksen alai.sena  ollut,  olikin  vielä  runsaasti 
talteenotettavaa. 

Slaaveilla  on  paitsi  lyyrillisiä  lauluja, 
joissa  monesti  ei  ole  runomittaa,  runsaasti  ker- 
tovaisia  by  li  noja  (ks.  t.).  Lättiläisten 
laulut,  dsee.smat,  ovat  aivan  lyhyitä,  sisällyksel- 
tään lyyrillisiä.  Suurin  osa  niistä  on  nelisäkei- 
siä,  joskus  O-  ja  8-säkeisiä.  Niitä  on  keriitty 
monia  kymmeniä  tuhansia  toisintoja,  joista  <m 
huomattu  n.  27,000  itsenäistä  dseesmaa.  Näitil 
ovat  v:sta  1894  alkaen  julkaisseet  Kr.  Baron 
ja  n.  Wissendorff  sarjassa  „Latwju  dainas",  jota 
toistaiseksi  on  ilmestynyt  5  suurta  nidosta. 
Liettualainen    kansanlaulu    on    pal.ioa    ke- 


hittyneempää kuin  lättiläinen.  Eteläisellä  alueella 
.se  on  15-30  siikeen  pituista,  pohjoisella  vain  0-15 
säettji,  ja  niitä  laulavat,  kuten  lättiläisinkin  ru- 
noja, naiset  ja  nuoret  miehet.  A.  K.  Niemi  on 
koettanut  viime  aikoina  löytää  niistä  ja  muu- 
tamista    suomalaisista     lauluista    yhtäläisyyksiä. 

—  Mongolian,  Kiinan  y.  m.  kansojiMi  ru- 
noudesta tehdiiän  selkoa  niiden  kieliä  ja  kirjal- 
lisuutta koskevissa  erikoisartikkeleissa.  Suoma- 
laisista runoista  ja  lauluista  on  huomattava, 
että  n.  s.  Kalevalan  runomitalla  on  kirjnitettu 
mui.stiin  Suomesta.  Inkeristä  ja  Vienan-Kaija- 
lasta n.  35,000  toisintoa  etupäässä  runoja,  lyy- 
rillisiä lauluja  ja  loitsuja.  Enimmät  näistä  ovat 
Karjalan  heimon  laulamia.  Liinsi-Suomesta  on 
vanhalla  runomitalla  säilynyt  vain  loitsuja,  lo- 
ruja ja  kehtolauluja.  Uudenaikaisempia  lauluja 
on  etenkin  Ijänsi-Suomesta  ja  Hämeestä  saatu  tal- 
teen n.  20,000  toisintoa,  (ks.  lähemmin  Tuuti- 
laulut.  Loitsut,  Rekilaulut,  Itku- 
virret, Kalevala,  Kanteletar.)  Kerätyt 
ainekset   ovat    vielä    enimmiikseen    julkaisemitta. 

—  Virosta  on  kerätty  n.  fiO.OOO  toisintoa  ru- 
noja vanhalla  runomitalla,  niitä  ovat  enimiiilik- 
seen  laulaneet  naiset  ja  niissä  on  lyyrillinen 
aines  valtavimpana.  Julkaisijoista  mainittakoon 
Kurt  ja  Eisen.  (ks.  lähemmin  Viron  kieli 
ja    kirjallisuus.) 

S  u  o  m  a  1  a  i  su  grilaisilta  kanso'lt,a  on 
kansanlauluja  keräyttänyt  Suomalais-ugrilainen 
seura  (osa  julkaistu  tämän  seuran  Aikakaus- 
kirjassa). Myöskin  unkarilaiset  ovat  ugrilaisilta 
kansoilta  keriinneet  ja  saattaneet  julkisuuteen 
suuret  määrät  kansanrunoutta.  Unkarissa  on 
etenkin  Br^la  Vikflr  fonografilla  ottanut  talteen 
kansanlauluja,  jotka  (n.  50,000  fonogrammia) 
tallettaa    Unkarin    kansallismuseo. 

Kansanlaulut,  etenkin  balladit,  ovat  tiintMvasti 
vaikuttaneet  kirjallisuuteen  —  etupäässä  Englan- 
nin, Saksan  ja  Skandinaavian;  mainittakoon  vain 
Scott,  Goethe,  ITeine,  Schiller,  Uliland,  Atterbom, 
Geijer,   Stagnelius   ja   suomalaisi-sta   Eino   I^eino. 

S-n  V-ö. 

2.  Kansanlaulu  eroaa  taidelaulusta  s  ä  v  e  1  e  1- 
lisessä  suhteessa  varsinkin  siinä,  että  .se  kul- 
kiessaan suusta  suuhun  ja  paikasta  toi.seen  on 
alinomaisten  vaistomaisten  vaihtelujen  alaisena. 
Samakin  laulaja  voi  sävelmää  satunnaisesti 
muunnella  laulaessaan  eri  säkeistöjä,  jopa  kerra- 
tessaan  samaakin  säkeistöä  muistiinpanijan  tar- 
kattavaksi. Milloin  joku  kansansävelmä  m.uis- 
tiinpantuna  ja  julkaistuna  saa  kiinteän,  lopulli- 
sesti vailitumattoman  muotonsa,  kuuluu  se  taval- 
laan jo  sen  vuoksi  taidelaulun  alalle.  Monet  taide- 
laulut  voivat  olla  rakenteensa  yksinkertaisuuden 
ja  sävynsä  koruttomuuden  puolesta  täysin  k:n 
kaltaisia.  Ainoaksi  erotukseksi  niiden  välille  jää 
silloin  vain  se,  ettei  k:n  säveltäjää  tiedetä;  eipä 
edes  laulajakaan,  jonka  suusta  sen  viimeistelty 
muoto  on  muistiinpantu,  ole  tietoinen  aikaan- 
saamastaan siivelmän  lopullisesta  muodosteliista. 
K:ssa  on  myös  sävelmäin  ja  sanojen  yliteenkuulu- 
vaisuus  hyvin  epävarma  ja  vaiht«levninen.  Luul- 
tavasti ovat  enimmissä  tapauksissa  sävelmät  van- 
hempia tahi  ainakin  muunnoksia  vaniieminista 
alkumuodoista,  kun  sitävastoin  laulujen  sanoja 
sepitetään  uusia  vuosi  vuodelta  tahi  ainakin 
muodostetaan  huomattavasti  entisiä  muuntele- 
malla.    —     K:jen     sävelmissä     voidaan     havaita 


265 


Kansanleikit— Kansan  Näyttämö 


266 


vaikutuksia  eri  aikakausien  taidetyyleistii,  mikäli 
niillii  on  ollut  mahdollisuutta  tulla  laajemmissa 
kansankerroksissa  kuuluville.  Vertaava  tutki- 
mus taipuu  nykyään  olettamaan,  että  kansan- 
siivelmät  yleensä  ovat  jiitteitä  entisaikoina  ylem- 
pien kansankerrosten  käyttämästä  taidemusii- 
kista, jota  kansan  syvemmät  rivit  ovat  jäljitel- 
leet  ja  entisten  tuttumustensa  vaikutuksesta 
luonnollisella  vaistollaan  muodostelleet.  Niinpä 
esim.  suom.  k:issa  on  runsaasti  aineksia  keski- 
ajan katolilaisen  messulauUm  ja  ritarilaulun 
melodiikasta.  Xlyöhäi.sempäuä  kerroksena  on  ha- 
vaittavissa 18:nnen  vuosis.  tanssimusiikin  ja 
seuralaulun  kajaluluksia.  Jopa  ovat  uusimmalla 
ajalla  sucsituimmat  kansakoululaulut  ja  tutuim- 
mat posetiivinsoittajain  levittämät  oopperamelo- 
diat  jättäneet  jälkiänsä  ympäri  maatamme. 
Rannikoilla  tavataan  merimieslauluja,  joiden  sä- 
velmät ovat  skand.  tahi  engl.  sukuperää  ja  Kar- 
jalassa mj-Ö3  venäläisperäisiä  sävelmiä.  Sitkeim- 
min keskiaikainen  melodiikka  lienee  säilynyt 
Etelä-Pohjanmaalla.  —  Hengellisiin  kan 
sansävelmiimme  on  vaikuttanut,  paitsi  kirkollista 
koraalia,  myös  17;nnen  vuosis.  „välittävU"  sä- 
vellystyyli,  tuottaen  niihin  erityi.stä  syvätun- 
teista  viehkeyttä.  Uudemmalla  ajalla  niihin  on 
tunkeutunut  myös  monenlaista  epähengellistä 
rallatusta.  Lounais-Suomessa,  Rauman  ja  Po- 
rin ympäristöllä,  on  luultava.sti  hengellisen 
k:mme  alkuperäinen  tyyssija;  siellä  tavataan  eri 
säveltyylit  sekaisin,  ihanimman  omintakeisista 
muodostuksista  aina  kaikkein  pintapuolisimpiin. 
Pohjanmaalla  vallitsee  koraalimainen  jylhä  tyyli, 
joka  hieman  lieventyneenä  on  levinnyt  Pohjois- 
Savooukin.  Krikoinen,  mieltäkiinnittävä  toisin- 
telutyyppi  on  tavattu  muutamissa  Karjalan  pitä- 
jissä, Sortavalan  ja  Joensuun  välisillä  alueilla. 
Sieltä  ja  täältä  muualtakin  Suomesta  on  muis- 
tiinpantu yksityisiä  hengellisiä  k: ja.  —  Erityisiä 
k:n  lajeja  ovat  myös  runo-  ja  työlanlut  (ks.  t.). 
—  K:jen  vertaileva  musiikillinen  tutkimus  on 
vasta  alullansa.  Mutta  sävelmäkokoelmia  on,  pää- 
asiallisesti 19:nnen  vuosis.  kuluessa,  julkaistu  run- 
saat määrät  enimmissä  Euroopan  maissa.  Erit- 
täin ovat  tässä  suhteessa  huomattavasti  edustet- 
tuina monet  pienet  sorretut  kansallisuudet.  Oma- 
peräisistä sävelmistään  ne  toivovat  saavansa 
aineksia  kansalliselle  säveltaiteelleen  ja  myös 
yleensä  vahviketta  kansallisille  harrastuksilleen. 
Erikoisuudellaan  k:t  ovat  sitäpaitsi  omiansa 
suuressa  määrin  herättämään  tutkijain  mielen- 
kiintoa. Suomessa  on  Suomalaisen  kirjallisuu- 
den seura  ryhtynyt  julkaisemaan  kansansävel- 
miämme laajana  kokoelmasarjana:  Suomen 
kansan  sävelmiä:  I.  Hengellisiä  sävelmiä. 
II.  Laulusävelraiä.  III.  Tanssisävelmiä.  IV. 
Runosävelmiä.  V.  Työlauluja.   vrt.  Runolaulu. 

/.   Ä. 

Kansanleikit,  määrättyjen  perintätapain  mu- 
kaan harjoitetut  kansanomaiset  ajanvietteet.  K. 
ovat  yhtä  vanhat  kuin  ihmiskunta.  Eläinten 
pennut  harjoittavat  leikkien  erilaisia  vai.stojaan. 
Ihmislapset  oppivat  hekin  leikkien  avulla  elä- 
misen  taitoa. 

Kansanleikit  kulkevat  perintönä  sukupolvelta 
toiselle  ja  paikkakunnasta  toiseen.  Niinpä  ta- 
paa nykyajan  kansanleikkejä  jo  muinaishisto- 
riallisilla kansoilla:  egyptiläisillä  oli  pallo-, 
sokko-  ja  muita  leikkejä,  kreikkalaisilla  kansan- 


leikit kohosivat  korkeimmilleen  suurissa  kansal- 
lisiinsa juhlissa;  heidän  leikeistään  mainittakoon 
nuorakeinu,  puujaloillakulku,  piilosilla-olo  j.  n.  e. 
Roomahiisten  juhlissa  esiintyi  myöskin  kansan- 
leikkejä.  Aasian  kansoille  ovat  ominaisia  rat- 
sain suoritetut  leikit.  Austraalian  saaristolaisilla 
ovat  m.  m.  uinti,  kukkotaistelu  ja  kaikenlaiset 
pelit  yleisinä  leikkeinä,  Afrikan  villikansoilla 
sotaisat  tanssit.  Pohjoismaisten  kansojen  histo- 
ria on  erityisen  rikas  urheiluntapaisista  kansan- 
leikeistä,  joista  mainittakoon  kilpajuoksu,  paini, 
hiihto,  luistelu,  kivenheitto,  miekkatanssi  y.  m. 
Muutamilla  paikkakunnilla  ja  eri  maissa  tava- 
taan vieläkin  näille  seuduille  ominaisia  leik- 
kejä; sellaisia  ovat  italialaisten  b  o  c  c  i  a,  espan- 
jalai.sten  pelota,  ranskalaisten  le  m  a  i  1,  eng- 
lantilaisten cricket,  skotlantilai.sten  golf 
ja  c  u  r  1  i  n  g,  ameriikkalaisten  b  a  .s  eb  a  1 1,  ka- 
nadalaisten lacrosse,  gotlantilaisten  p  ä  r  k 
ja  V  a  r  p  a  n  heitto.  Suomessa  leikkejä  on 
harrastettu  yleisesti  varsinkin  joulunaikana, 
mutta  onpa  leikitty  muinakin  juhlina.  Moni 
Suomen  kansan  leikeistä  lienee  perintöä  paka- 
nuuden ajoilta.  —  Kansanleikit  voidaan  jakaa 
henkisiin  eli  ajatusleikkeihin  ja  ruiuniillisiin 
leikkeihin.  Ajatusleikkejä  ovat  lorujen  lukemi- 
.set  („Oli  ennen  Onnimanni"),  seura-  (myöskin 
pantti-)  leikit  (äitisillä,  nauriisilla,  ämmänvaihto) 
ja  pelit  (neulanakki,  tikkuaminen,  tarhasilla). 
Ruumiillisia  leikkejä  ovat  juoksuleikit  (hippasilla. 
hj^tynkanto,  karttupiilosilla) ,  hyppäysleikit  (pa- 
danhyppäys,  krampunloikkaaminen) ,  heitto-  ja 
lyöntileikit  (hurripallo,  kankkuaminen,  pilpan- 
lyönti,  kiekonheitto),  kiikkuminen  (kelakiikku, 
villikelkka,  kehähuissa) ,  kujeet  (tahtien-katso- 
minen, kengän-nauraminen,  jäniksen-ampumi- 
nen), voimainkoetukset  (kynsikapia,  suutarin- 
sohiminen,  markuksen-tervehtäminen) ,  notkeus- 
harjoitukset  (kiiskisilläolo,  ketun-valkaisu,  sou- 
ruttaminen),  arpomiset  (saratarha,  onnennosto. 
kasanveto)  ja  kansanomaiset  laululeikit  (sika- 
silla,   leikarisilla,  hanhisilla).    vrt.   Leikki. 

[J.  Häyhä,  „Kuva.elmia  itä-suomalaisten  van- 
hoista tavoista"  (1893-1900),  A.  Collan.  „Suomen 
kansan  leikkejä"  (1904),  A.  J.  Arvidsson. 
„Svenska  fornsänger"  (3  os.,  1842),  E.  Meier, 
..Deutsche  Kinder-Reime  und  Kinder-.Spiele  aus 
Schwaben"  (1851),  E.  L.  Rochholz,  ..Aleman- 
nisches  Kinderlied  und  Kinderspiel  aus  der 
Schweiz"  (1857),  Vernaleken  und  Frz.  Branky. 
„Spiele  und  Reime  der  Kinder  in  österveieh" 
(1873),  H.  Dunger,  „Kinderlieder  und  Kinder- 
spiele  aus  dem  Vogtlande"  (1874),  H.  Hande- 
mann,  ,,Volks-  und  Kinderspiele  aus  Schleswig- 
Holstein"  (1874),  E.  Fournier,  „Hist0!re  des 
jouets  et  des  jeux  d'enfants"  (1889),  M.  Zettler. 
„Die  Bewegungsspiele"  (1893),  A.  B.  Oomrae. 
.,The  traditiona]  games  of  England,  Scotland 
and  Ireland"  (1894,  1898),  Ö.  "t.  Kristensen, 
..Danske  bornerim,  remser  og  lege"  (1898), 
B.  Stoylen,  „Norske  barnerim  og  leikar"  (1899).] 

Ai   C. 

Kansan  Näyttämö.  V.  1907  perustettiin  „Kan- 
san  Näyttämö  osakeyhtiö"  ylläpitämään  kansan- 
näyttämöä  Helsingissä.  Sam.  v.  edusVcunta 
myönsi  laitokselle  20,000  mk: n  vuotuisen  valtio- 
avun,  sekä  kaksi  vuotta  myöhemmin  lisätyn 
5,000  mk:n  avustuksen,  jonka  on  määrä  alkaa 
v:sta  1911.   K,  N.  näyttelee  nykyään  (1911)  Yli- 


267 


Kansanopetus — Kansanopisto 


268 


oppilastalossa.  Ohjelmistossa  on  etupäässä  uudem- 
paa näytelmäkirjallisuutta  kuten  esim.  Ibsen, 
Bjiirnson,  Strindberg.  Sha\v,  AVied,  Thoma,  Bahr, 
Sudermann.  Kulda,  Tolstoi,  Eino  Leino,  Kaarle 
Halme  y.  m.  —  Teatterin  johtajana  on  v:a  1911 
loppuun  ollut  laitok.<en  perustaja  Kaarle 
H  a  1  m  e. 

Kansanopetus  ks.  K  a  n  s  a  k  o  u  I  u,  K  a  n  s  a  n- 
opisto.  Kansanvalistustyö.  Alku- 
opetus. 

Kansanopisto  on  oppilaitos  varttunutta  nuori- 
soa (miehiä  ja  naisia)  varten  ja  sen  tixrkoitulcsena 
ou  kansakoulun  oppimäärälle  perustuvan  yleisen 
kansalaissivistyksen  .syventäminen  ja  kohoitarai- 
nen.  Tärkeimpänä  kasvatusvälineenä  ktssa  on 
e  1  U  V  ä,  p  u  h  u  t  t  u  s  a  n  a.  K  ;  issa  eivät  tule  ky- 
symykseen tarkasti  määritellyt  kurssit  ulkolukui- 
neen  eivätkä  tutkinnot.  Opetusaineiden  joukossa 
annetaan  yleensä  etusija  historialle  ja  runoudelle, 
kuuluen  viimemainittuun  erittäin  runsaassa  mää- 
rässä harjoitettu  laulu.  Muita  oppiaineita,  joita 
k:  issa  harrastetaan,  ovat  äidinkieli,  laskento, 
maantieto,  luonnontieto,  kansantalous  j.i  yhteis- 
kuntaoppi, terveysoppi,  voimistelu  ja  käsityöt.  Us- 
kontoa ei  opeteta  kaikkien  pohjoismaiden  k:issa, 
vaikka  kaikissa  opistoissa,  jotakin  harvaa  poik- 
keusta lukuunottamatta,  vallitsee  harras  uskon- 
nollinen henki.  Muutenkin  on  opetusaineisiin 
nähden  eri  maiden  k:issa,  jopa  samankin  niuan 
opistoissa  paljo  vaihtelevaisuutta  ja  valinta- 
vapautta.  Oppijakson  pituus  3-6  kuukautta. 

Tanskassa  on  k:n  .syntysanat  lausuttu. 
Siellii  k.  on  myöskin  ensiksi  käytäntöön  sovitettu. 
Kansanopistoaatteen  isä  on  tansk.  pappi  N.  F.  S. 
Grundtvig  (ks.  t.).  Knsi  kerran  hän  puliui 
tästä  asiasta  1831,  heinäkuun  vallankumouksen 
jälkeisenä  vuonna.  V.  1S44  perustettiin  ensimäi- 
nen  kansanopisto  Roddingiin  Etelä-Jyllantiin. 
Tästä  laitoksesta  toivottiin  tukea  sille  kansalli- 
suustaistelulle,  jota  tanskalaiset  kävivät  saksalai- 
suutta vastaan.  Sodan  vuoksi  Roddingin  opisto 
oli  suljettuna  1848-49,  avattiin  jälleen  1850,  mutta 
suljettiin  1864,  jolloin  Slesvig  joutui  Preussille. 
Roddingin  opiston  silloinen  johtaja  L.  Schröder 
siirt3M  rajan  pohjoispuolelle  .Askovin  kylään, 
missä  kansanopistoa  sitten  jatkettiin  marraskuun 
alu.sta  1865.  Askovin  kansanopisto  on  vähitellen 
kehittynyt  Tanskan  kuuluisimmaksi.  V.  1878 
muodostettiin  Askovissa  talvikurssi  n.  s.  laa- 
jennetuksi kansanopistoksi,  johon 
pää.sevät  oppilaiksi  henkilöt,  jotka  jo  aikaist^m.min 
ovat  käyneet  tavallisen  k:n  tai  ovat  opiskel- 
leet jossakin  muussa  kansakoulua  korkeammassa 
oppilaitoksessa.  Kristen  Koldin  iki-ansio  on,  että 
k:sta  tuli  se  kansanomainen  koulumuoto,  jom- 
moisena  se  on  tullut  rakkaaksi  kautta  (lohjois- 
maiden.  Kold  toimi  k:n  johtajana  ja  opettajana 
18.51-70.  Hän  aloitti  kansanopistotyönsä  Ryslin- 
gessä,  jatkoi  Dalbyssä  ja  Dalumissa.  Nämä  opis- 
tot olivat  hänen  yksityisomaisuuttaan.  Niinpä  on- 
kin Tanskas.sa  ylei.senä  sääntönä,  poikkeuksia 
lukuunottamatta,  että  johtaja  omistaa  ohjaa- 
mansa opiston.  Kold  järjesti  talvikurssin  marras- 
kuun alusta  maaliskuun  loppuun  nuoria  miehiä 
varten.  Tultuaan  Dalumiin  1862  hän  alkoi  ke- 
väiillä  1863  nuoria  naisia  varten  kesäkurssin 
toukokuun  alusta  heinäkuun  loppuun.  Tämmöistä 
najskur.=!.=,ia  Grundtvig  ei  ollut  lainkaan  .ajatellut. 
Kummatkin  kurssit  ovat  tulleet  tavallisiksi  Tans- 


kassa. Niinikään  on  yleistä  se,  että  luiorukai.set 
ovat  k:ssa  talvella,  neitoset  kesällä.  Joitakin  k:ja 
on  vain  tyttöjä  varten.  Askovin  laajennettu  k.  on 
yhteiskoulu.  Kaikki  k:t  Tanskassa  ovat  nsuma- 
laitoksia.  \'v.  1844-64  kasvoi  k:jen  luku  ja 
oppilasmäärä  hitaasti.  Mutta  onnettoman  sodan 
jälkeen  1864  k:t  ja  niitä  käyttävä  nuoriso  ovat 
lisääntyneet  erittäin  nopeasti.  Vv.  1865-70  perus- 
tettiin 43  k:oa.  V:een  1910  oli  näitä  laitoksia 
-sj-ntynyt  136,  joista  sam.  v.  oli  vielä  toime^sa  78. 
Näistä  ovat  liuomatuimmat  Askov  (osoite  \'cjen 
st.).  Vallfkilde,  Ryslinge,  Fredriksborg  (IliUeidd), 
Ro.skilde.  To.strup  (Maarslet),  Grundtvigs  l.ojskole 
(Lyngby),  OUerup  (Svenborg),  Hong.  K:t  ovat 
melkein  järjestäiin  grundtvigilaisia.  Korkeakir- 
kollinen  sisiilähetysseura  on  perustanut  muutamia 
k:ja,  joista  mainittakoon  v.sta  1891  toimiva  Has- 
levin  opisto.  Syksyllä  1911  alkoi  Kööponliami- 
nassa  k.  sosiaalidemokraattisella  ohjelmalla.  Oppi- 
laiden lukumäärä  vailitelee  niuutania.sta  kymme- 
nestä 500:aan.  jakaantuen  kahteen  kurssiin.  Kou- 
lua kohti  tulee  keskimäärin  lähes  100  oppilasta. 
Miehiä  on  hiukan  runsaammin  kuin  naisia.  Oppi- 
laista on  6  5fc  kaupunkilii-si.i,  muut  maalaisia. 
Noin  30%  Tanskan  nykyisestä  täysi-ikiiisestä 
maalaisväestä  on  käynyt  k:n.  V.  1010  oli  Tans- 
kan 78  opistossa  3,542  mies- ja  3,146  naisoppilasta, 
eli  yhtcen.sä  6,688  oppilasta.  Valtioapua  myön- 
nettiin 1910  opistoille  yhteensä  210.000  mk.,  josta 
myönnetty  avustus  vaihteli  1.211-4,200  markan 
välillä.  Askovin  laajennettu  opisto  sai  20,300  mk. 
Valtioavun  suuruus  riippuu  oppilaitten  lukumää- 
rästä ja  opettajien  pätevyydestä  (yliopisto.3sa 
suoritetuista  tutkinnoista).  Hallitus  on  asettanut 
k: ja  varten  erityisen  tarkastajan,  jonka  kuiten- 
kaan ei  tule  määräillä  opistojen  työtapaa  tai  si- 
.säistä  elämää.  V.  1902  julkaistu  laki  säätila  hal- 
lituksen suhteen  kansanopistoihin.  Pääasiallisen 
tulonsa  Tanskan  k:t  saavat  oppilasmaksuista, 
jotka  talvikurssilta  tekevät  70  mk.,  kesäkursseilta 
suhteellisesti  vähemmän.  Oppilasten  täyslioito- 
maksut  ovat  siksi  runsaat,  että  niistä  jää  opistoille 
melkoinen  säästö.  Siksi  isot  opistot  kannattavat 
hyvin.  Oppilaat  saavat  runsaasti  valtionavustusta. 
V.  1910  käytettiin  siihen  tarkoitukseen  280,000 
mk.  Suurin  osa  oppilaista  saa  tätä  avustusta,  ja 
sitä  annetaan  jotenkin  sen  verran,  minkä  ruoka 
ja  asunto  opistoaikana  tulevat  maksam.ian.  — 
Opettajia  oli  v.  1906  71  opistossa  yhteensä  548, 
joista  naisopettajia  165.  Vakinaisia  opettajia  oli 
413,  tuntiopettajia  135.  Opettajien  lukumäärä  opis- 
toa kohti  vaihteli  2-20.  Opettajien  valmi.stus  on 
hyvin  erilainen.  Ainoastaan  20  johtajaa  ja  43  opet- 
tajaa on  saavuttanut  yliopistollisen  oppiarvon. 
V:sta  1895  on  vuosittain  pidetty  k:jen  opettajia 
varten  yliopistollisia  kursseja,  joissa  yliopiston 
professorit  ja  muut  tiedemiehet  opettavat.  .Usko- 
vin k:ssa  on  kesäisin  kurssit  k:jen  opettajia  ja 
niiksi  aikovia  varten.  Tanskan  huomatuimniista 
kansanopistomiehistä  mainittakoon:  Kristen  Kold 
(k.  1870),  Dalum;  Ernst  Trier  (k.  1895),  Valle- 
kilde;  L.  Schröder  (k.  1908),  Askov;  P.  la  (.'our 
(k.  1908),  Askov:  J.  Norregaard,  Testiup;  H. 
Begtrup,  Fredriksborg;  A.  Poulsen,  Ryslinge; 
J.  Appel.  A.skov;  Th.  Bred.sdorff.  Ro.skilde";  H.  Ro- 
sendal,  Lyngby.  —  K:jen  opettajia  varten  on 
eläkelaitos,  johon  vuosittain  suoritetaan  yleisi.stä 
varoista  yhtä  paljo  kuin  osakkaat  maksavat. 
K:jen   vaikutus   Tanskan   kansan    sivistykselli- 


269 


Kansanopisto 


270 


seeii,  valtiolliseen  ja  taloudelliseen  elämään  on 
erittäin  suuri.  Sanotaan,  että  Tanskassa  on  ,.si- 
vistyneimniät  talonpojat".  Vaikka  kansanopisto- 
miehet  harvoja  poikkeuksia  lukuunottamatta  py- 
syttelevät erossa  pcliittisesta  elämästä,  on  k:n 
vaikutus  siilien  sittenkin  hyvin  suuri.  Tätä  osoit- 
taa m.  m.  se,  ettii  nykyisin  (1911)  on  päämiuis- 
teiinä  entinen  kansanopiston  johtaja,  ja  sivistys- 
ministerinä  Askovin  k:n  johtaja.  K:jen  kasva- 
teista talonpojat  ovat  saaneet  edustajansa  kunta- 
ja  lääninneuvostoihin  jopa  valtiopäivillekin.  Etelä- 
-lyllannissa  kansallisuutensa  puolesta  taistelevat 
tanskalaiset  ovat  saaneet  johtomiehensä  emitmaan 
k:issa  olleista  miehistä  ja  naisista.  Mahtavan 
osuustoimintaliikkeen  johtomiehet  ovat  k:jen  en- 
tisiä oppilaita.  Muutenkin  on  yleisesti  huomattu 
Tanskan  k:jen  suuret  ansiot  maan  taloudellisen 
elämän  nopeassa  kehityksessä. 

Suomessa  ruvettiin  k:sta  julki.suudessa  jm- 
humaan  1860-luvun  lopulla.  V.  1868  piti  teo- 
logian kandidaatti  K.  G.  Leinbers  esitelmän  Kas- 
vatusopillisen yhdistyksen  kokouksessa  näi.stä 
grundtvigrilaisista  valistuslaitcksista.  V.  ISiiO  kir- 
joitti Yrjö-Koskinen  asiasta  artikkeleita  Kirjal- 
liseen kuukauslehteen.  Sam.  v.  kansakoulunopet- 
taja Anders  Svedberg  julkaisi  (ruotsiksi)  tansk. 
kansanopistomiehen  Chr.  Nielsenin  kirjoituksen 
„Miten  nuorukaisista  tulee  miehiä",  varustaen 
sen  esipuheella,  jossa  kuvataan  Tanskan  k.jen 
työtapaa.  Sitten  harrastus  ktoon  nävttää  nu- 
kahtaneen enemmäksi  kuin  vuosikymmen^VrCsi.  V. 
18S1  K.  Verkko  julkaisi  Turussa  kirjasen  „Poh- 
joismaiden  kansanopistoista".  Jo  1879  liän  oli 
kääntänvt  suomeksi  A.  Nielsenin  kirjan:  ,.Kun 
Hannu  tulee  kansanopistoon".  V.  1886  X.  J.  Hag- 
fors kirjoitti  Skandinaftvian  k:ista  ..Ruotsalaisen 
kansakoulun  ystäväin"  kalenteriin.  V.  18S7  oli 
kansanopisto  keskustelun  alaisena  Kansanvalistus- 
seuran juhlakokouksessa  Jyväskylässä  ja  syk.>yllä 
sam.  V.  pappeinkokouksessa  Lappeenrannassa.  V. 
1889  lehtori  J.  Päivärinta  julkaisi  kirjan  ..Kan- 
sanopistosta ja  sen  perustamisesta  Suomeeu'.  Kn- 
simäinen  suomalainen  k.  naisia  varten  perus- 
tettiin maahamme  1888  Kangasalle.  Perustaja 
Sofia  Hagman  (1842-1900)"^  oli  sitä  ennen  ol- 
lut talvikauden  (1887-88)  tutustumassa  Ruotsin 
ja  Tanskan  k;ihin.  Sofia  Hagmanin  laitos  oli 
kansanopistohenkinen  käsityökoulu,  ei  siis  k. 
tanskalaisessa  eikä  nykyaikaisessa  mielessä.  Sel- 
lainen ei  ollut  myöskään  vielä  1889  perusteltu 
Porvoon  ruotsalainen  k.  alkuaikoinaan.  Siellä 
näet  pidettiin  aluksi  luentoja  ainoastaan  iltasin 
niille  henkilöille,  jotka  päivällä  saivat  oppia  kau- 
pungissa toimivissa  veisto-,  kutoma-  ja  ruuan- 
laittokouluissa.  Varsinaisia  k: ja  nykyisessä  mer- 
kitykse.ssä  olivat  vasta  ne,  jotka  1890-luvulla 
syntyivät  tuloksena  siitä  vilkkaasta  ja  jalosta 
kansanopistoharrastuksesta,  joka  1890  vaiheilla 
heräsi  ylioppilasnuorisossa  ja  joka 
pani  kunkin  ylioppilasosakunnan  ponnistelemaan 
siksi,  kunnes  yksi,  jopa  kaksikin  opistoa  oli 
perustettu  osakunnan  alueelle.  Aloitteentekijöistä 
mainittakoon  rouva  M.  Asp.  joka  lähetti  Pohja- 
laiselle osakunnalle  kehoituskirjeen,  ja  vapaah. 
Kr.  von  Alfthan,  joka  piti  innostavan  esitelmän 
kansanopistoasiasta  Pohjalaisessa  osakunnassa. 
(Alfthanilla  on  myös  ansioita  Kruunupyyn  ruols. 
k:n  perustamisessa.)  Niinpä  siis  täysin  ottein 
alkoivat  toimintansa  1891  Kruunupyyn  ja  Espoon 


ruots.  k:t.  Ensimäiset  täydelliset  suomalaiset 
opistot  avattiin  1892,  Huittisissa  2  p.  mirrask., 
Joroisissa  3  p.  marrask..  Ilmajoella  7  p.  marrask. 
ja  Limingassa  15  p.  marra.sk.  V:n  1900  lopussa 
oli  15  suonien-  ja  6  ruot-sinkielistä  opistoa.  Ruuta- 
vuosien  epävakaisina  aikoina  k:jen  perustaminen 
taukosi.  Suurlakon  jälkeen  niiden  lukumäärä 
taas  on  nopeasti  noussut,  niin  että  niitä  pyt 
(1911)  on  27  suomen- ja  14  ruotsinkielistä.  Kaikki 
Suomen  k:t  ovat  yhteiskouluja.  Ruotsalainen 
„kansanakatemia"  vastaa  Askovia.  Siihen  tule- 
vat oppilaat  ovat  olleet  ennen  k:ssa  tai  jossa- 
kin muussa  kansakoulua  korkeammassa  oppi- 
laitoksessa. 

Aluksi  oli  kansanopistojemme  opetusohjelma  jo- 
tenkin samanlainen  kuin  tanskalaistenkin,  pp.itsi 
että  meillä  alunpitäen  uskonto  ja  käsityöt  ovat 
olleet  oppiaineina.  V:sta  1894  ruvettiin  liittämäiin 
k:ihin  n.  s.  isäntä-  (maamies-)  ja  emänt;iosas:oja. 
Ilmajoella  oli  emäntäosasto  opiston  perustami- 
sesta saakka.  Isäntä-  ja  emäntäosaston  nuikana 
tuli  Suomen  k:oon  joukko  käytännöllisiä  aineita. 
K:n  toisella  vuosikymmenellä  saivat  maatalous- 
aineet  valtavan  aseman  k:issa,  niin  että  niitä 
nykyisin  opetetaan  eräässä  opistossa  11  tuntia 
viikossa.  Tavallisesti  niitä  on  5-6  tuntia  viikossa. 
Käytännöllisiä  aineita  on  tullut  paljo  välttämät- 
tömyyden pako.sta.  Maalaisnuori.so  ei  ylimalkaan 
voi  varojen  eikä  ajan  puolesta  päästä  useammaksi 
vuodeksi  opiskelemaan.  Siksi  on  k:n  pyrittävä 
antamaan  niin  paljo  kuin  mahdollista.  Myöskin 
lienee  siihen  vaikuttanut  se,  että  käytännöllisten 
aineiden  vuoksi  saadaan  runsaampaa  valtionapua. 
Oppiaineiden  valinnassa  ja  oppikurssien  laajuu- 
dessa vallitsee  suuri  vapaus.  Niinpä  saavat  viikko- 
tunteja uskonto  l-2'/2,  äidinkieli  ja  sen  kiijalli- 
suus  4'/j-ll,  historia  3-7,  yhteiskuntaoppi  1-2, 
laulu  1-9,  luonnontieto  1-3,  maantieto  1-3,  laskento 
2-i'l^,  mittausoppi  i-2'l„  kirjanpito  0-2,  terveys- 
oppi  1-2,  voimistelu  0-5,  käsityöt  ja  piirustus  S- 19, 
tyttöjen  talousopetus  15-50.  Taloustoimien  ope- 
tusta nauttii  vain  3-10  tj'ttöä  kerrallaan.  Työs- 
kentelyä kestää  klo  7  e.  p.  p.  -  9  j.  p.  p.  Työkausi 
jatkuu  marraskuun  alusta  toukokuun  alkupäiviin. 
Mimtamissa  opistoissa  tytöt  saapuvat  1  a  4  viik- 
koa aikaisemmin,  jossakussa  he  jäävät  kasvitarha- 
töihin  ja  taloustoimiin  toukokuun  loppuun.  Joissa- 
kin opistoissa  toimii  erityisenä  osastona  maainies- 
talvikoulu.  Tämä  muoto  on  parhaiten  edustettuna 
Hämeen  ja  Vestankvarnin  opistoissa.  Viime- 
aikoina on  myöskin  ruvettu  toimeenpanemaan 
puu-  ja  kasvitarhakursseja.  Kokovuotiset  kurssit 
on  Pohjois-Karjalan  ja  vanhin  kesäkurssi  Hämeen 
k  :11a. 


^^'^> 


Lahden  kaosaDOpisto. 


271 


Knnsnnopisto 


272 

1 


Luentohiuine  Lahden  kansanpistossa. 

Oppilaita  oli  työkautena  1910-11  suomenkieli- 
sissä 524  miestä  ja  7G6  naista,  ruotsinkielisissä 
180  miestä  ja  208  naista,  yhteensä  kaikkiaan 
1,678.  Oppilasmiiärä  vaihteli  20-117  i-Jäinsä- 
Lahti).  Eniten  oppilaita  on  viime  vuosina  ollut 
Lahden  ja  Pohjois-Savon  opistoissa.  Suomenkieli- 
siä käy  opistoissa  0,i  ja  ruotsinkielisiä  1,2  jo- 
kaista 1,000  asukasta  kohti.  Jos  otetaan  huo- 
mioon ainoastaan  maalaisväestö,  ovat  vastaavat 
luvut  0,5  ja  1,5.  Työkauden  1909-10  suomenkieli- 
sistä oppilaista  oli  71  %  suorittanut  kansakoulu- 
kurssin  kokonaan,  11%  osittain,  18%  kansakou- 
lun käymättömiä.  Vastaavat  luvut  ruotsinkieli- 
sissä opistoissa  80  %,  11  %  ja  9  7^.  Lähes  2  %  oli 
käynyt  jossakin  kansakoulua  korkeammassa  oppi- 
laitoksessa. Oppilasten  vanhemmista  oli  suoma- 
laisista tilallisia  68  %,  tilattomia  23  %  ja  jnuita 
9  %,  ruots.  opistoissa  68  %,  20  %  ja  12  %.  Vapaa- 
oppilaita  suom.  22  %,  ruots.  25  %.  Kurssimaksu 
vaihtelee  15-30  mk.  Jokaisessa  opistossa  entiset 
oppilaat  muodostavat  toveriyhdistyksen,  jonka 
jäsenet  suorittavat  jäsenmaksuja  varattomien 
oppilasten  stipendirahastoa  varten. 

Opettajia  oli  1910-11  suom.  95  miestä  ja  87 
naista,  ruots.  68  miestä  ja  30  naista,  yhteensä 
suom.  ja  ruots.  280.  Opettajien  lukumäärä  opis- 
toa kohti  keskimäärin  7.  Yleisenä  tapana  on,  että 
jolitaja  on  filosofian  kandidaatti.  Kuitenkin  on 
u.scita  poikkeuksia,  niin  että  johtajina  on  myös 
pappeja,  ylioppilaita,  kansakoulunopettajia.  Joh- 
tajan rinnalla  on  johtajatar,  joka  hyvin  usein  on 
johtajan  puoliso  ja  myöskin  valmistunut  opettaja- 
toimeen.  Ensimäinen  opettaja  on  useimmiten 
agronomi,  joskus  fil.  kandidaatti.  Kussakin  opis- 
tossa opettaa  3-4  opettajaa  käsitöitä  ja  talous- 
toimia yksinomaan  tai  lisäksi  vielä  jotakin  tieto- 
puolista ninelta.    Jatko-opintoja  ja  opintomatkoja 


Pohjols-Karjalan  kansanopisto. 


Pohjois->.i\  iiQ    kau-.i.i    ii.-l    . 

varten  on  erilaisia  stipendejä.  KansakoiiUmopot- 
tajiksi  valmistuneet  voivat  saada  apurahoja 
kansak.  opettajien  yliopistollisille  jatkokiirsseilie. 
Kansanvalistusseura  ja  „Ruotsalaisen  kansakou- 
lun ystävät"  antavat  stipendejä  ulkomaisia  opinto- 
matkoja varten.  Samaan  tarkoitukseen  antaa 
kouluylihallitus  yhden  800  mk:n  stipeuiin  ja 
1.200  mk.  100-150-200  markan  erissä  koti.naisia 
opintomatkoja  varten.  Palkat  vaihtelevat  suu- 
resti. Johtajien  peruspalkka  on  tavallise.sti 
3,000  mk.  Opettajien  palkat  vaihtelevat  400- 
3,400  mk.  Rahapalkan  lisäksi  tulee  melkein  aina 
asunto,  lämpö  ja  valo.  Kansanopistonopett  ija  \oi 
päästä  osakkaaksi  yksityiskoulujen  eläkelaitok- 
seen. K:jen  opettajat  ovat  perustaneet  (1905) 
keskuuteensa  (kaksikielisen)  Suomen  kansan- 
opistoyhdi.styksen,  jonka  tarkoituksena  on  olla 
ylidyssiteenä  opettajien  kesken  sekä  pohtia  sekä 
opetusta  ettii  opistojen  ja  opettajien  taloudelli.-ita 
asemaa  koskevia  kysymyksiä. 

Kaksi  Suomen  k:ista  on  yksityisen  henkilön 
omaisuutta  (Puhos  ja  Räisälä).  Lahden  k.  on  it- 
sensä omistava  laitos,  jolle  valitsee  johtokunnan 
kuntain  edustajakokous,  johon  jokainen  kannat- 
tava kunta  valitsee  yhden  edustajan.  Muiden 
k:jen  takana  on  kannatusyhdistys,  joiden  toi- 
minta toisin  paikoin  on  laimea.  V.  1909  opistot 
saivat  kannatu.sylidistyksiltään  avustu.sta  0-5,617 
mk.:  avustus  teki  yhteensä  44,453  mk.  Toinen 
tärkeä  avustaja  ovat  kunnat,  joiden  kannatus  27 
opistolle  nousi  39,829  mk:aan,  vaihdellen  100- 
6,200  mk: n  välillä  opistoa  kohti.  Muutamat  opis- 
tot saavat  korkoja  pysyvistä  lahjoitusrahastoista. 
Niinpä  Oscar  Toppeliuksen  rahaston  (40,000  mk.) 
koroi.sta  annetaan  vuosittain  puolet  Oulun  liiänin 
k:ille.  Vapaaherra  A.  Tandefeltin  40,000  mk:n 
raliaston  korot  saavat  tasan  Kyminlaakson  ja 
Virolahden  opistot.  Tätä  rahastoa  hoitaa  Kansan- 
valistusseura, jolla  on  sen  lisäksi  hoidossaan  mui- 
takin kansanopistornhas- 
toja  yhteensä  n.  70.000  ink. 

Oppilasmaksuja  kertyi 
1909  suomenkielisille  k;in- 
sanopistoille  20.925  ja  ruot- 
sinkielisille 5,761  mk.  Pa- 
rissa ruotsalaisessa  ja  yh- 
dessä suomalaisessa  oi  kan- 
neta oppilasmaksuja.  Val- 
tiuapua  kukin  k.  saa  6,000 
mk.  ehdolla,  että  siinä  on 
ainakin  20  oppilasta.  Kah- 
tena ensimäisenä  vuotena 
on  avustus  ainoastaan  3,000 
mk.    Eduskunta   on   useita 


273 


Kansanopisto 


271 


kerfcja  päättUuyt,  että  isommille  opistoille  an- 
nettaisiin 1.000-2.000  mk:u  lisiiavustus,  mutta 
piiätös  ei  ole  saavuftamit  vahvistusta.  Samoin 
on  kiiynyt  edu.skunnaii  päättiimälle  rakennu-s- 
apu-mä;ir;irnlialle  ja  varattomien  oppilasten 
apuralioille.  Isiintii-  ja  emäntiiosastoa  varten 
opistot  saavat  3,000  mk.  ja  maamie.sopetu.sta  var- 
ten korkeintaan  3,000  mk.  Erityisenä  osastona 
toimivat  uiaamieskoulut  saavat  runsaampaa  avus- 
tusta. 41  opiston  tulot  tekivät  1009  yhti!ensä 
604,208,  menot  698,510  mk.  27  opistolla  oli  oii.a 
talo,  joiden  yunä  opiston  omistaman  maan  arvo 
vaihteli  15,o"oO-300,000  mk:aan,  tehden  yhteensä 
2,2.52.465  mk.  Rakennuksia  varten  saada.au  valtio- 
lainoja.  Usealla  opistolla  on  .suuret  velat.  —  Mo- 
net yksityiset  ovat  lahjoitelleet  suuria  .summia 
k:ille.  Xäistä  mainittakoon  kauppaneuvos  J.  Lal- 
lukka Viipurista,  hovineuvos  A.  Fellman  I,ah- 
desta,  Kaninin  perilliset  Kuopiosta  ja  Halloublad 
puolisot  Sortavalasta.  Ylioppilasosakunnat  ovat 
koonneet  suuria  summ.ia.  Jlonet  kaupungit  ovat 
antaneet  melkoisia  rahamääriä  anniskeluvoitto- 
varoista. 

":s  pohjoi-smainen  kansanopistokokous  pidettiin 
Porvoossa  190".  Muut  samanlaiset  kokoukset  on 
pidetty  Te.strupissa  (Tanska)  1883,  Sagatunissa 
(Norja)  1885,  Hvilanissa  (Ruotsi)  1890,  Askovissa 
(Tanska)  1894,  Seljordissa  (Norja)  1900  ja  Borg- 
hamnissa   (Ruotsi)    1902. 

Seuraavassa  esitetään  kustakin  Suomen  opis- 
tosta lyhyitä  tietoja,  joista  opettajia  ja  oppilaita 
koskevat  ovat  lukuv:lta  1910-11,  kiinteistöä  kos- 
kevat   (K,)    v:n    1910   lopussa. 

Porvoon  kansanopisto  (Folkhögskolan  i  Borgä) 
Porvoon  kaupungissa.  Avattu  1889,  maamies-  ja 
emäntäosasto  1900.  Opett.  13;  oppii.  36.  K.  70,000. 

Keski-Uudenmaan  kansanopisto  (Mellersta  Ny- 
lands  folkhögskola)  Espoossa,  2,5  km  Köklahden 
asemalta  Karjanradalla.  Os.  Ivöklaks.  Av.  1891, 
maamies-  ja  emäntäosasto  1897.  Opett.  8;  oppii. 
24.  K.  64.000.  Opistolla  asui  19  oppii. 

Kruunupyyn  kansanopisto  (Kronoby  folkhög- 
skola) Kruunupyyn  kirkonkylässä,  '/s  ^^  saman- 
nimiseltä asemalta,  os.  Kronoby.  Av.  1S91,  maa- 
mies- ja  eniiiutiiosasto  1899.  Opett.  5;  oppii.  30. 
K.  40,000.    Opistolla  asui   7  oppii. 

Länsi-Suomen  eli  Huittisten  kansanopisto  Huit- 
tisissa, 17  km  Äetsän  asemalta  (kesäisin  laivalla 
22  km  Kyttähän  asemalta).  Os.  Lauttakylä.  Av. 
1892,  maamies-  ja  emäntäosasto  1904.  Opett.  6; 
oppii.  43.  K.  40.000.  Emäntäkoulu  alkaa  lokak. 
puolivälissä.     Opistolla    asui    21    oppilasta. 

Keski-Savon     1.     Otavan,     Mikkelin     pitäjässä, 


Länsi-Suomen  eU  Huittisten  kansanopisto. 


jonne  muutettiin  1901  Joroisista,  missil  avattiin 
1892,  Maamies-  ja  emilntuosasto  1896.  0,i  km  Ota- 
van asemalta.  Os.  Otava.  Opett.  10;  cppil.  73.  K. 
99,681.    Opistolla  asui  43  oppii. 

Etelä-Pohjanmaan  suomalainen  I.  Ilmajoen. 
Tlnuijoella,  23  km  Seinäjoen  asemalta.  Os.  Ilma- 
joki. Av.  emäntäosastoineen  1892.  Opett.  5;  oppii. 
56.  K.  46,000.  Emäntiikoulu  toimii  loka-  ja  touko- 
kuissakin.   Opistolla  asui  33  oppii. 

Pohjois-Polijanmaan  ensimäinen  1.  Limingan, 
Limingan  kirkonkylässä,  2  km  Limingan  ase.tialta. 
Os.  Liminka.  Av.  1892.  Maamies-  ja  emäntäosasto 
1898.  Opett.  7;  oppii.  53.  K.  62,000.  Opistolla  a.sui 
26  oppii. 

Varsinais-Suomen  ruotsalainen  1.  Paraisten 
(Sydvästra  Finlands  sven.ska  folkhögskola)  Pa- 
raisissa. Os.  Parainen  (Pargas).  Av.  1893,  emäiitii- 
osasto  1905,  Opett,  5;  oppii.  29.  K.  37,780.  Opis- 
tolla  asui   26  oppii. 

Lahden  kansanopisto.  Lahden  kaupungissa,  O.s 
km  Lahden  a.semalta.  Os.  Lahti.  Av.  1893.  Maa- 
mies- ja  emäntäosasto  1896.  Opett.  10;  oppii. 
117.  K.  250.000.  Voimistelusali.  Emäntäkoulu 
alkaa  lokak.  puolivälissä.  Lukuvuosi  päättyy  12  p. 
toiikck.  Opistolla  asui  60  oppii.  Kesällä  toimii 
toukok.  alusta  lokak.  loppuun  kasvitarha-  ja 
ruuanlaittokurssi. 

Hämeen  I.  Säiiksmäen,  Sääksmäen  pitäjässä, 
5  km  Kuurilan  asemalta,  os.  Kuurila.  Av.  1894. 
JIaamies-  ja  emäntäosasto  1895.  Opett.  7;  oppii. 
60.  K.  113,150.  Sen  yhteydessä  toimii  talvella 
Päivölän  maamieskoulu  ja  ke.sällä  Päivölän  kasvi- 
tarhakoulu.    Opistolla   asui   39   oppii. 

Uudenkirkon,  Uudenkirkon  V.  I.  pitäjässä,  3 
kra  Uudenkirkon  asemalta.  Os.  Uusikirkko  as. 
Av.  1S94.  Maamies-  ja  emäntäosasto  1897.  Opett. 
6;  oppii.  64.  K.  95,000.  Voimistelusali. 

Keski-Suomen  I.  Äänekosken.  Av.  1894  maa- 
mies- ja  emäntäosastoineen.  Opett.  5;  oppii.  32. 
Syksyksi  1912  valmistim  oma  talo,  joka  on  Ääne- 
kosken pitäjässä,  1  'I2  km  Suolahden  asemalta,  os. 
Suolahti. 

Pohjois-Savon  1.  Koivumäen,  Kuopion  pitäjässä, 
3  km  Pitkänlahden  asemalta.  Os.  Pitkälaliti.  Av. 
Maaningan  pitäjässä  1895.  Maamies-  ja  emäntä- 
osasto 1898.  Muutettiin  1900  nyk.  paikkaansa. 
K.  150.000.  Voimistelusali.  Opett.  8;  oppii.  101. 
Kaikki   oppii,  asuvat  opistolla. 

Pohjois-Karjalan  I.  Xiittylahden,  Kiihtelys- 
vaaran pitäjässä,  1  '/s  km  Xiittylahden  pysäkiltä, 
os.  Niittylahti.  Av.  1895  maamies-  ja  emäntäosas- 
toineen. "  Opett.  6;  oppii.  44.  K.  71.932.  Sen  yh- 
tej-dessä  toimii  ympäri  vuoden  Niittylahden  puti- 
ja  kusvitarhakoulu. 

Ahvenanmaan  (Alands  folkhögskola),  Finströ- 
min  pitäjässä,  23  km  Maarianhaminasta,  os. 
Godby,  Strömsvik.  Av.  1895.  Maamies- ja  emäntä- 
osasto 1897.  Opett.  7;  oppii.  27.  K.  54,200.  Opis- 
tolla asui  25  oppii.  / 

Lounais-Karjalan  1.  Virolahden,  Virolahdella, 
35  km  Haminasta,  os.  Virolahti.  Av.  1895.  Fniäntä- 
osasto  1896;  maamiesosasto  1901.  Opett.  6;  oppii. 
27.  K.  49,000.  Opistolla  asui  14  oppii. 

Ve.stankvarnin  (Vestankvarn  landtmanna-  cch 
husmoderskola)  Inkoon  pitäjässä,  3  km  Inkoon 
asemalta.  Os.  Inkoo  (Inga).  Av.  1895.  Opett.  6; 
oppii.  29.  K.  300,000.  Yhteydessä  maamies- 
talvikoulu.  Opistolla  asui  16  oppii. 
.  Keski-Pohjanmaau   I.  Haapaveden,  Haap.aveden 


Kansanopisto 


276 


kirkolla,  os.  Haapavesi.  Av.  1896  Maamies-  ja 
einäntäosaÄto  1808.   Opett.  6;  oppii.  33.  K.  15,000. 

Kymiulaaksoii  I.  Inkeroisten,  Sippolassa,  1  km 
Inkeroisten  asemalta.  Os.  Inkeroinen.  Av.  1896 
maamies-  ja  eniiintäosastoineen.  Opett.  7:  oppii. 
37.  K.  78.787.  Yliteydessii  maamiestalvikoulu. 
EmUntäosasto  toimii  koko  lokakuun  ja  keviiällä 
toukokuun  loppuun.  Asumalaitos. 

Liinsi-Uudenmaan  1.  Vihdin,  Vilidissil,  2.-.  km 
Nummelan  asemalta.  Os.  Nummela.  Av.  1897  uina- 
mie.sosastoineen.  Emiintiiosasto  av.  jo  1896.  Opett. 
6:  oppii.  28.  K.  55.000.  Maamies-  ja  emäntäo.-iasto 
toimivat  jo  lokakuussa  ja  jatkavat  keviiällä  tou- 
kok.  loppuun.    Opistolla  asui  28  oppii. 

Varsinais-Suomen  1.  Paimion.  Paimiossa,  1  km 
Paimion  asemalta.  Os.  Paimio.  Av.  1899  maamies- 
ja  emänt;iosastoineen.  Opett.  6;  oppii.  U2.  K. 
95,195.  Emäntäkoulu  alkaa  lokak.  puolivälissä. 
Opistolla  asui  43  oppii. 

Niirpiön  maamies-  ja  emäntäkoulu  (Närpes 
landtmanna-  och  liusmoderskola)  Närpiössä,  03  km 
Tobvn  asemalta,  os.  Yttermark.  Av.  1901.  Opett. 
6;  cppil.  28.  K.  32,600. 

Perä-Pohjolan  1.  Tornion,  Alatornion  pitäjässii, 
l,j  km  Tornion  asemalta,  os.  Tornion  as.  Av.  1901 


Pera-Pithjoinn  1.  Tornion  kansanopisto. 

maamies-  ja  emäntäosastoineen.  Opett.  6;  oppii. 
36.  K.  104,562.  Yhteydessä  toimivat  kevättalvella 
2  kuukautta  kestävät  maamieskurssit.  Opi-stolla 
asui  37  oppii. 

Itä-Uudenmaan  maamies-  ja  emäntäkoulu 
(Östra  Xylands  landtmanna-  och  husmcderskola) 
Pernajassa,  0,j  km  Kuggomin  pysäkiltä.  Os.  Kug- 
gom.  Av.  1905.  Opett.  5;  oppii.  22.  K.  48.000. 
Opistolla  asui  15  oppii.  Sen  yhteydessä  toimii 
kurssi  kalastajia  varten. 

I.änsi-Uiidenmaan  ruots.  kansanopisto  (Västra 
Nylands  folkhögskola)  Pohjan  pitäjässä,  2  km 
Skurun  asemalta,  os.  Skuru.  Av.  1905  Karjan  pi- 
täjässä, mi.stä  siirrettiin  nyk.  paikkaan  1906. 
jolloin  myös  alkoi  maamies-  ja  emäntiiosasto. 
Opett.  6;  oppii.  19.  K.  3,000. 

Itä-Karjalan  1.  Tmpilahden.  Impilahdella,  48 
km  Sortavalasta  (talvitie  30  km),  os.  Impilahti. 
Av.  1900.  Opett.  6;  oppii.  52.  K.  98,400.  Opistolla 
asui  30  oppii. 

Sörnäisten  kristillinen  k.  Helsingissä.  Av.  1907, 
myös  maamies-  ja  emäntäosasto.  Opett.  10;  oppii. 
40'.  K.  1,000. 

Tuusulan,  Tuusula.ssa,  5  km  Järvenpään  ase- 
malta, os.  Järvenpää.  Av.  1907.  Opett.  7;  oppii. 
69.  K.  138,639.  Opi.stolla  asui  34  oppii. 

Puhoksen,  Kiteellä,  46  km  Matkaselän  ja  45 
km  Tohmajjirven  asemilta,  os.  Koivikko,  Puhos. 
Omi.^taa  johtaja  E.  E.  Takala.  Opett.  9;  oppii.  20. 
Hi  omaa  taloa. 


Voyrin  (VOrä)  Vöyrin  pitäjässä,  lähellä  Voyrin 
asemaa,  os.  Vöyri.  Av.  maamies- ja  emäntäoia.stoi- 
neen  1907.  Opett.  7:  oppii.  21.  K.  48,533.  Opis- 
tolla asui   8  oppii. 

Lapväärtin  (Lappfjärd),  Lapväärtin  pitäjässii, 
os.  Lappfjiird.  Av.  maamies-  ja  emäntäosastoineen 

1907.  Opett.  6;  oppii.  21.  Ei  omaa  taloa. 
Räisälän,    Käisälän    pitäjässä,    25    km    Sairalan 

asemalta,  os.  Kilisälä.  Av.  maamies-  ja  emjiiitä- 
osastoineen  1908.  Omistaa  kauppaneuvos  J.  Lal- 
lukka  \'iipuri.sta.   Opett.   6;    oppii.  46. 

Itä-Hämeen  1.  Hartolan,  Hartolassa,  60  km 
Mäntyharjun  asemalta,  os.  Hartola.  Av.  i.iaaniios- 
ja  emäntäosastoineen  1908.  Opett.  6;  oppii.  24. 
Ei  omaa  taloa.    Opistolla  asui  10  oppii. 

Ruotsal.  kansanakateniia  (Svenska  foUcika- 
demin)  Helsingin  pitiijässä,  0,5  km  Malmin  ase- 
malta, os.  Malm.  Toisvuotinen  kansanopisto.  Av. 

1908.  Opett.  14;  oppii.  22.  K.  70,000.  Voimistelu- 
sali. Kaikki  oppilaat  asuivat  opistolla. 

Breidahlick,  ruots..  Maalahdella,  os.  Kantlaks, 
Munsala.  Av.  maamies- ja  emäntäosastoineen  1908. 
Opett.  5;   oppii.  25.  K.  2,023. 

Keski-Poiijanmaau  ruots.  kiertävä  (Molh.-rsta 
österbottens  folkhögskola.  Os.  Pietarsaari.  Av. 
1908.  Kaksi  3  kuukautta  kestävää  kurssia  vuo- 
dessa. Opett.  5;   oppii.  24  +  31.  K.  420. 

Pohjois-Satakunnan  1.  Kankaanpään,  Kankaan- 
l)ään  kirkonkylässä,  57  km  Porin  ja  67  Karkun 
asemalta,  os.  Kankaanpää.  Av.  maamies-  ja 
emäntiiosastoineen  1909.  Opett.  7;  oppii.  03.  K. 
70,000.    Opistolla  asui  23  oppii. 

Keski-llämeen  1.  Oriveden.  Oriveden  kirkon- 
kylässä, 0.5  km  Oripään  pysäkiltä,  os.  Orivesi  k. 
k.  Av.  maamies-  ja  emäntäosastoineen  1909  Län- 
celmäellä,  niistä  siirrettiin  1910  Orivedelle.  Opett. 
6;  oppii.  47.  Ei  omaa  taloa. 

Jiimsän,  Jämsän  kirkonkylässä.  Vilppulan  ase- 
malta 42,  Petäjäveden  asemalta  47  km,  kesällä 
Päijänteen  laivoilla.  Os.  Jämsä.  Av.  maamies-  ja 
emäntäosastoineen  1909.    Opett.  6;  oppii.  20. 

Kainuun  1.  Mieslahden  Paltamossa,  32  km  Ka- 
jaanin asemalta,  kesiillä  laivalla  Kajaanista  opis- 
toa rantaan.  Os.  Kajaani,  Mieslaliti.  Av.  maainies- 
ja  emäntäosastoineen  1909.  Opett.  5;  oppii.  23.  K. 
6,000. 

Itil-Pohjanmaan  I.  Kuusamon,  Kuusamossa,  os. 
Kuusamo.  Lähin  asema  Oulu,  jonne  240  km.  Av. 
maamies-  ja  emäntäosastoineen  1909.  Opett.  7; 
oppii.  28.  Ei   omaa  taloa. 

Kouluyliliallituksen  alaisia  ovat  ja  virallisissa 
tilastoissa  luetaan  kansanopistojen  kouluryhmään 
seuraavat  emäntäkoulut: 

Orimattilan  emäntäkoulu,  Orimattilan  kirkolla, 
1  km  Viljamaan  asemalta,  os.  Orimattila.  Av. 
1893.  Kurssi  O  p.  syysk.  —  10  p.  kesäk.  Opett.  4; 
Oppii.  32.  K.  31,000.  Asumalaitos. 

Laihian  emiintä-  ja  käsityökoulu,  Laihialla,  os, 
Laihia.  Av.  1890.  Opett.  2;  oppii.  10.  Kurssi  1  p. 
marrask.  —  26  p.  toukok.  Ei  omaa  taloa. 

Elias  Lönnrotin  eiiiännyyskoulu,  Sammatissa. 
Lohjan  asemalta  20,  Skurun  asemalta  34  km,  os. 
Samm<atti.  Av.  1897.  Opett.  3;  oppii.  27.  Kur.ssi 
1  p.  syysk.  —  8  p.  kesäk.  K.  38,000.  Asumalaitos. 

Jokelan  emäntä-,  käsityö-  ja  kasvitarhakoulu 
Paimiossa,  'j,  km  Paimion  asemalta,  os.  Paimia 
Av.  1897.  Opett.  3;  oppii.  19.  K.  32,000.  Kurssi 
1  p.  elok.  —  15  p.  kesäk.  Asumalaitos. 

Lapuan   emäntä-,   käsityö-   ja   kasvitarliaicoulu. 


Kansanopisto 


278 


Lapuan  kirkolla,  1  km  Lapuan  asemalta,  os. 
Lapua.  Av.  189S.  Opett.  2;  oppii.  12.  Ei  omaa 
taloa.  Kurssi  15  p.  elok.  —  150  p.  kesiik. 

Kokkolan  emäntäkoulu,  Kokkolassa,  os.  Kok- 
kola. Av.  1908.  Opett.  5;  oppii.  16.  K.  :U,S16. 
Kurssi  1  p.  syysk.  —  30  p.  toukok. 

Norjassa  on  kansanopistoaatteen  tienrai- 
vaaja Ole  Vig  (182457),  kansanopettaja  ja  kan- 
sanomainen kirjailija,  joka  levitti  kansalli.sten 
herättiijäin  \Ver<!:eIan(lin  ja  Grundtvigin  aatteita 
kantta  Norjan.  Knsimäisen  k:n  perustivat  Raga- 
tuniin  Ilamarin  lähelle  Herman  -Vnker  (k.  1S99) 
ja  Olaus  Arvesen.  Xorjan  k:jen  kukoistusaika 
oli  lS70-luvulla.  Opistot  olivat  kaikki  yksityi.siä 
yrityksiä.  K. -aatteen  esitaistelijoita  Norjassa  oli 
myös  Kristoffer  Bruun  (s.  1839),  joka  perusti  k:n 
1867  (tuli  1893  papiksi  Kristiaaniaan,  missä  elää 
ja  vaikuttaa  (1911)  vielä).  Useat  Norjan  kansan- 
opistomieliet  ovat  ottaneet  innokkaasti  osaa  puo- 
lue-eliimään,  eroten  siinä  tanskalaisista.  Sekin  on 
osaltaan  vaikuttanut,  että  vallanpitäjät  asettuiv.at 
k:ja  vastustavalle  kaunalle.  K:jen  vastapainoksi 
Norjan  suurkäräjiit  päättivät  1875  perust.ia  n.  s. 
amtikouluja  (amlskoler),  joista  tuli  valtionkou- 
luja. Amtikäräjät  asettavat  niille  johtokunnan, 
jossa  piirin  kansakouluntarkastaja  on  itseoikeu- 
tettu jäsen.  Tämä  johtokunta  laatii  ehdotukset 
opettajavirkojen  täyttämisestä.  Virkanimitykset 
tekee  ja  amtikoulujen  työsuunnitelmat  hyväksyy 
hallitus.  Ne  ylläpidetään  siten,  että  amtin  kas- 
sasta suoritetaan  '/<•  valtion  rahastosta  'j,  me- 
noista. Amtikouluja  on  nykyisin  (1911)  toimessa 
39.  niistä  ovat  monet  olleet  kiertäviä.  Oppilaiksi 
otetaan  lapset  heti,  kun  he  ovat  kansakoulukurs- 
sin  -suorittaneet.  Näiden  runsasta  valtioapua 
nauttivien  koulujen  kanssa  on  yksityisillä  va- 
roilla pystyssä  pidettyjen  k:jen  ollut  vaikea  kil- 
pailla. Vanhemmat  panevat  mieluummin  lapsensa 
amtikouluun,  koska  siihen  pää.see  nuoremmalla 
iällä,  jolloin  lapset  paremmin  joutavat.  Viimeai- 
koina on  kuitenkin  hucmattu.  ettei  amtikoulu  voi 
korvata  k:oa.  Amtikoulu  ei  kykene  antam.ian  sitä 
henkistJi  herätystä,  mikä  saadaan  vap.aassa  k:ssa. 
Edellisten  oppilaista  jättää  suhteellisesti  ii'ieampi 
maalaisolot  siirtyen  kaupunkeihin  ja  tehtai- 
siin tai  Ameriikkaan.  K:ista  taas  on  huomattu 
Norjassa,  kuten  muuallakin,  että  niiden  oppilaat 
yleensä  palaavat  entisille  olinsijoilleen,  omistaen 
niille  oloille  työnsä  ja  harrastuksensa.  Siksipä  on 
ruvettu  amtikouluissakin  enemmän  noudattamaan 
k:jen  kokemuksia  ja  työtapoja.  Myöskin  on  alettu 
krillekin  myöntää  valtioapua.  Jos  amtin  kassasta 
annetaan  jollekin  cpistolle  avustusta,  niin  valtio 
myöntää  kolme  kertaa  saman  summan.  JIutta  ym- 
märrettiivääliän  on,  etteivät  amtin  viranomaiset 
tavallisissa  olosuhteissa  ole  halukkaat  tukemaan 
oman  amtikoulunsa  kilpailijaa.  Norjan  neljä  n.  s. 
laajennettua  k:oa,  joissa  on  kaksi  luokkaa,  saivat 
1909  valtioapua  6,300-7,000  mk,  sekä  varattomia 
oppilaita  varten  kukin  3.500  mk.  V.  1909  suur- 
käräjät myönsivät  satunnaisen  näärärahan,  jcsta 
annettiin  avustusta  sellaisillekin  kansanopistoille, 
joille  amtivirastot  eivät  mitään  suoneet.  Sinä 
vuonna  saivat  Norjan  kaikki  kansanopistot 
ensi  kerran  valtioapua.  Työkautena  1908-09  oli 
Norjan  15  ktssa  870  ja  38  amtikoulussa  1.460  oppi- 
lasta. Syksystä  1909  alkoi  Norjassa  kaksi  uutta 
cpistoa  toimensa,  samoin  syksyllä  1910,  joten 
viimemainitun   vuoden   lopussa  oli   kaikkiaan    19 


k:oa.  Muutamissa  opistoissa  on  tyttöjä  \'aiten  ly- 
hyitä käytännöllisiä  kesäkursseja.  Jotkut  opis- 
tot ovat  kiertäviä.  Kaikilla  määrätyssä  paikassa 
toimivilla  on  oma  rakennus,  joiden  arvo  vaihte- 
lee 10,000-70,000  mk.  Muutamat  ovat  asunuilai- 
toksia  samalla.  Kaikki  k:t  ovat  johtajien  omai- 
suutta. Laajennettuja  kansanopistoja  ovat:  Jse- 
rens  folkehogskole  (osoite:  Kleppe),  Voss,  Sund 
(Inderoen),  Telemarkens   (Seljord). 

Ruotsissa  perustettiin  ensimäiset  k :t  H vi- 
lan.  Lunnevad  ja  önnestad  1808.  Kevätkaudella 
1910  työskenteli  42  k:oa,  joista  yksi  lakkautti  toi- 
mintansa. Sam.  v.  oli  kolme  uutta  opistoa  tekeillä. 
Naisille  ruvettiin  k:issa  antamaan  opetusta  l>>ft9. 
Nykyisin  opetetaan  naisia  kaikissa  k:issa.  Yhdek- 
sän maan  pohjoisosassa  toimivaa  opistoa  on  yh- 
teiskouluja. Muissa  opiskelevat  miehet  talvella 
marraskuusta  huhtikuun  loppuun,  naiset  kesällä 
touko-heinäkuun  aikana.  Muutamissa  opistoissa 
on  toisvuotinen  kurssi  talvella,  esim.  Hvilanissa 
ja  önnestadissa.  Useimmissa  opistoissa  on  maa- 
miestalvikurssi.  V.  1908  oli  11  opistossa  tytöille 
kesällä  jatkokurssi,  jonka  luonteen  nimitys 
emäntäkoulu  ilmaisee.  Sittemmin  niitä  on  perus- 
tettu useaan  muuliunkin  opistoon.  Tämmöinen 
emäntäkoulu  on  esim.  Tärnassa,  Lunnevadissa, 
Hvil.anissa.  Useissa  opistoi.ssa  toimeenpannaan 
lyhyitä  käytännöllisiä  puutarha-,  meijeri-  y.  m. 
kurs.seja.  V.  1909  oli  39  opistossa  kaikilla  kurs- 
.seilla  yhteensä  1,093  mies-  ja  1,008  naisoppilista. 
Kaikkiaan  on  1868-1910  Ruotsin  k:issa  ollut 
39,000  oppilasta.  Opettajista  on  melkein  järjes- 
tään johtaja  yliopistollisen  oppiarvon  saavutta- 
nut: filosofian  tohtoreita  on  joukossa  monta. 
U.seinimiten  on  ainakin  ensimäinen  opettaja  myös- 
kin yliopistolliset  opinarvot  hankkinut.  Uskonto 
ei  ole  Ruotsissakaan  erityisenä  oppiaineena.  Luon- 
nontiedolle omistetaan  suurempaa  huomiota  kuin 
Tanskassa. 

Ruotsin  k:jen  taloudellinen  asema  on  ylimal- 
kaan tukeva.  Oppilasmaksut  vaihteleviit  21-112 
mk.  Maakuntakäräjät  antavat  avustusta  700- 
4.900  mk.  vuosittain  opistoa  kohti.  K: ja  kannat- 
tavat myöskin  maanviljelysseurat,  kunnat  ja 
kannatusyhdistykset.  Valtioapua  annettiin  ensi 
kerran  1872.  "v.  1909  jaettiin  29  opistolle  yh- 
teensä 248.793  mk.,  sekä  varattomille  oppilaille 
49,000  mk.  Valtioavun  ehdoksi  on  pantu,  että 
opistolla  tulee  olla  muita  tulcja  ainakin  yhtä  pal- 
jon kuin  sille  myönnetiiän  valtioapua.  Miesten 
talvikurssille  on  valtioapu  korkeintaan  4.200  mk. 
Naiskurssia  varten  saadaan  aina  2.520  mk.  Tois- 
vuotista  kurssia  varten  myönnetään  2.300  mk. 
ehdolla,  että  siinä  on  'j,  edellisen  kurssin  opi>ilas- 
määrästä.  Rinnakkaisosastoja  varten  saadaan  kcr- 
keintaan  1,400  mk.  ylimääräistä  valtioapua.  Ra- 
kennuksia varten  maakuntakäräjät  myöntävät 
runsaita  apurahoja.  Laitoksilla  on  omat,  yleensä 
hyvät  rakennukset.  SosiaalideAiokraattisen  ohjel- 
man pohjalla  toimiva,  1906  perustettu  Brunusvi- 
kin  opisto  (osoite:  Sörvik)  ei  saa  valtioapua.  Siinä 
annetaan  runsaasti  raittiusopetusta,  joten  rait- 
tiusjärjestöt kustantavat  sinne  oppilaita.  Samoin 
työväen-  ja  osuustoimintayhdistykset.  Se  on  yh- 
teiskoulu. V.  1909-10  oli  siinä  75  oppilasta.  Ruot- 
sin opistoja  ei  omista  johtaja,  vaan  niiden  takana 
on  kannatusyhdistys.  Huomattavia  opistoja  ovat 
Tärna.  Lunnevad  (osoite:  SjögestadU  Hvilan 
(Akarp). 


279 


Kansanopistokurssit— Kansanrunous 


280 


K.  muissa  maissa.  Polijois-Aiiieriikan  \l\- 
dysvalloissa  on  tanskalaisten  keskuudessa  vii- 
meisten 25  v:n  kuluessa  ollut  pitempHi  tai  lyliera- 
piii  aikoja  toimessa  useita  kansanopistoja.  Alussa 
V.  1911  pidetty  suuri  niaalaisnuori.son  kasvatu.sta 
pohtimaan  kutsuttu  kokous  ou  päiittiinyt  ruveta 
perustamaan  englanninkielisiä  kansanopistoja  Vh- 
dysvalloihin.  tnglannissa  on  Fircroft  opisto 
Bournettillessa  järjestetty  pitäen  tanskalaista  kan- 
sanopistoa esikuvana.  Saksassa  on  blesvigiin 
ja  riclsteiniiu  perustettu  1906-11  kolme  kansan- 
opistoa, joista  keväällä  1911  Nordborgissa  Sles- 
vipissä  avattu  on  tarkoitettu  saksalaistuttamaan 
Etelä- Jyllannin   tanskalaisia. 

[N.  F.  S.  Grundtvig,  ,,Smaaskrifter  om  den  liis- 
toriske  lioj.skole"  (1872);  Clir.  Bruun,  .,Folkelige 
grundtanker"  (2:nen  pain.  1878);  H.  Begtru- 
pin  julk.  Grundtvigin  valitut  teokset  (1910);  L. 
Schröder,  „Den  nordiske  folkehojskole"  (1905): 
A.  Nordahl-Petersen,  ,,Danraarks  hojskoler" 
(1908):  A.  II.  Ilollman,  ,,Die  dänisehe  Volks- 
hochschule"  (1909);  Rasmus  Stauri,  „Folkehog- 
skolcn  i  Danmark,  Norge,  Sverige  og  Finland" 
(1910,  landsmaalilla;  sisältää  luettelon  pohjois- 
maiden opistoista) ;  Ludvig  Schröder,  „N.  F. 
Grundfvig,  kansanopiston  isä";  A.  Austlid,  „Kin 
Folkela;rar"  (Kr.  Kold)  ;  G.  Lönnbeck,  „Kertoinus 
Suomen  kansanopistojen  tilasta  1906-07"; 
,Svenska  tolkhögskolans  ärsbok"  (7  vuosik.)  ;  T. 
Holmberg,  „Fclkhögskola  och  folkupplysning" 
(1883) ;  .,Hojskolebladet"  (Tanskan  kansanopiston 
äänenkannattaja,  ilm.  kerran  viikossa;  v:sta 
1870) ;  ,.Hog.skolebIadet"  (Norjan  kansanopiston 
äänenkannattaja,  ilm.  v:sta  1904).]  R.  K. 

Kansanopistokurssit,  luentotilaisuus,  jossa 
useana  eri  päivänä  pidetään  kansantajuisia  esi- 
telmiä tiedon  eri  aloilta.  Niitä  on  parina  vii- 
meisenil  vuosikymmenenä  toimeenpantu  eri  osissa 
maata  sekä  kaupungeissa  että  maaseudun  liike- 
keskuksissa joko  yksityisten  henkilöiden  taikka 
erityisten  seurojen  ja  yhdistysten  aloitteesta. 
Ainakin  toisin  paikoin  kunnat  ovat  niitä  rahal- 
lisesti avustaneet.  O.  M-e. 

Kansanpankki,  luottolaitos,  joka  tyydyttää 
etupiiässä  vähävaraisten  kansanluokkien  luoton- 
tarvetta.  Tätä  nimeä  käytetään  u.sein  luotto- 
osuuskunnista  ja  osuuskassoista  (ks.  n.). 

Kansanparantola,  parantola,  joka  etupäässä 
on  aiottu  vähävaraisten  hoitolaksi,  vrt.  Paran- 
tolat. 

Kansanpsykologia  ks.  K  a  n  s  a  n  s  i  e  1  u- 
tiede. 

Kansanpuistot  ovat  puistoja,  jotka  ovat  perus- 
tetut etupää.ssä  työväen  hyödyksi  ja  liuviksi. 
Suomessa  ovat  kansanpuistojen  tapaisia  esim. 
Helsingin    Seurasaari   ja   Tampereen   Viikinsaari. 

Kansanpuolue.  Tämännimisiä  puolueita  on 
esiintynyt  useissa  maissa.  —  1)  Saksa.ssa  muo- 
dostui 1808  kansanvaltainen  saksalainen  k. 
(saks.  deutsrhe  Volksjiartei) ,  jolla  on  ollut  kan- 
nattajia etupäiissä  Etelä-Saksassa  ja  jota  sen 
vuoksi  ja  myöskin  erotukseksi  saksalais-vapaa- 
mielisestä  puoluee.sta  1893  eronneesta,  etupäässä 
polijois-saksalaisten  muodo.stamasta  vapaamieli- 
sestä k:.sta  tavallisesti  sanotaan  etelä  saksa- 
laiseksi k:ksi.  Puolueen  äänenkannattajia 
on  m.  m.  „Frankfurter  Zeitung".  V.  1910  saksa- 
lainen k.,  vapaamielinen  k.  ja  vapaamielinen 
yhdistys      sulautuivat      edistysmieliseksi 


kansanpuolueeksi.  —  2)  Itävallassa  on 
v  :sta  1890  olemassa  saksalainen  k.,  ohjelma 
saksalais-kansallinen.  —  3)  Pohjois-.Vmeriikan 
Yhdysvalloissa  syntyi  1891  k.  (eugl,  Pcc>ple's 
party,  Populist  party),  joka  saavutti  kannatta- 
jia etupiiiissä  maanviljclijjun  liiton  (National 
Farmcrs'  Allianvc)  jäsenten  keskuudessa.  Se  vas- 
tustaa suojelustulleja.  vaatii  progressiivista  tulo- 
veroa, rautateitteu  ja  sälikölennätinlinjain  luo- 
vuttamista valtion  haltuun,  vapaata  hopean  ra- 
haksilyöntiä,  y.  m.  ja  on  eräissä  prosidontiii- 
vaaleissa  kannattanut  demokraattien  ehdokasta. 
—  4)  Ruotsissa  perustettiin  1895  vapaamielisten 
ainesten  keskuudessa  k.  (ruots.  folkptntiet),  joka 
1900  sulautui  vapaamieliseen  kokoomuspuoluee- 
seen. —  5)  Suome.ssa  ruotsalainen  puolue  1906  otti 
nimekseen  ruotsalainen  k.   (ks.  t.).  J.  F. 

Kansanpuvut  ks.  P  u  k  u. 

Kansanrunoilija  merkitsee  kansan  keskuudesta 
nous.sutta  runoniekkaa,  joka  välittömin,  yksin- 
kertaisin keinoin  laulaa  ilmi  tunteitansa  ja  nä- 
keniyksiänsä.  Tällaisia  ovat  (sanan  laajimmassa 
merkityk.sessä)  olleet  ne  runolaulajat  (ks.  t.), 
joiden  sepittämänä  kansanrunoutemme  on  syn- 
tynyt. Erikoisen  ryhmän  muodostavat  ne  enim- 
mäkseen savolaiset  talonpoikaisrunoili- 
jat.  jotka  jo  kirjoitustaitoa  apunaan  käyttäen 
.sepittelivät  runoja  vanlialla  Kalevalan  mitalla, 
mutta  myöskin  loppusointuja  käyttäen.  Näistä 
mainittakoon  Paavo  Korhonen.  Olli  Kymäläinen, 
Pentti  ja  Opatti  Lyytinen,  Pietari  Makkonen, 
Pietari  Mansikka,  Antti  Puhakka.  Jaakko  Räik- 
könen. [K.  Grotenfelt,  ..Kalideksantoista  runo- 
niekkaa" (1889);  Väinö  Salminen,  ,, Suomalaiset 
kansanrunoilijat"    (Oma    maa    V,    siv.    515-522).] 

Kansanrunous.  Kansanrunoudella,  folklorella, 
käsitetään  kansan  muistin  varassa  suullisina 
perintätietoina  säilyneitä  mielikuvituksen  tuot- 
teita. Laajimmassa  merkityksessään  se  on  kan- 
san keskuudessa  ilman  kirjallisia  välineitä  (kir- 
joitettua ja  painettua  .sanaa)  elävää  kirjalli- 
suutta, runoutta,  kansantietoa  ja  kansanuskoa. 
Ahtaammassa  merkityksessä  ymmärretään  sillä 
vain  sellaisia  kansan  muistossa  säilyneitä  runol- 
lisia—  joko  suorasanaisia  tai  runomitallisia  tuot- 
teita —  joiden  tekijää  ei  tunneta.  Sellaisiksi 
luetaan  sadut,  tarut,  tarinat,  paikallistarinat,  ru- 
not, laulut,  loitsuluvut,  lastenlorut,  leikeissä  käy- 
tetyt luvut,  itkuvirret,  sananlaskut,  arvoitukset 
sekä  tavallisesti  myös  taiat,  luulot,  ennustukset, 
mytologiset  muistot,  vieläpä  tnpainkuv.iuksetkin 
on  monesti  luettava  folkloreen,  hääm.fnoissa, 
hautajaisissa,  juhlien  vietossa  j.  n.  e.  kun  usein 
on  tiirkeä  osansa  suullisella  esit.yksellä.  Yleensä 
kaikki  kansat,  alhaisimmallakin  asteella  olevat, 
viljelevät  jotakin  lajia  k:ta  ja  ovat  sitä  nähtä- 
västi luoneet  niin  kauan  kuin  inhimillinen  mieli- 
kuvitus  on    ollut   olemassa. 

K:ta  alettiin  länsimaissa  kirjoittaa  muistiin 
ja  julkaista  vasta  sangen  myöhäisinä  aikoina. 
Itämailha  oli  jo  vuosisatoja  ennen  ajanlaskumme 
alkua  monia  käsinkirjoitettuja  kokoelmia.  Niinpä 
esim.  heprealaisten  Vanhassa  testamentissa  on 
säilynyt  kansantarinoita,  ja  Korkea  veisu  sekä 
Salomonin  sananlaskut  ovat  epiiilemättä  suureksi 
o.saksi  kansanrunouteen  perustuvia.  Kreikassa 
taas  Homeroksen  (ks.  t.)  laulut.  Länsimailla  sitä- 
vastoin ei  tiedetä  k:ta  kirjoituksen  avulla  säily- 
tetyn vanlialla  ajalla.    Vasta  1500-hivulla  alettiin 


281 


Kansanrunous 


282 


länsimailla  k:teen  kiiiinittäil  liuoiiiiota,  samoiliin 
aikoihin  sekä  satiiiliin  ettii  lauluihin,  multa  ousi- 
miiisissä  julkaisuissa  pidettiin  silmällii  yksiii- 
oninan  kaunokirjallista  puulta  ja  niitii  nuioJostel- 
tiin  «erivuoksi  aivan  mielivaltaisesti.  181'0-lnvuIla 
alkoi  etupäiissa  Ilerderiu  ja  Grimni-velje-tou  jul- 
kaisujen ja  tutkimusten  johdosta  piiasta  \Uliitel- 
Ien  valloille  oppineissa  piireissii  kiisitys,  ettii 
kaikkia  lajeja  kansanrunoutta  olisi  keriiftiivä  ja 
sellaisenaan  julkaistava,  niissä  kun  kuvastuu  kan- 
sojen luonne  ja  vaiheet  aina  historiantakaisista 
ajoista  alkaen.  1800-luvun  keskivaiheilla  kerjiys 
pääsi   miltei   kaikissa  sivisty.smaissa  vauhtiin. 

Kun  keräykset  on  alettu  niiin  myiihiiiseiiä  ai- 
kana, on  .selviiä,  ettei  niistä  vielä  ole  ennätetty 
saada  kuin  pieni  osa  julkaistuksi  ja  tutkimuskin  on 
monissa  suhteissa  vasta  alulla.  K:n  ensimäisinii 
tutkijoina  pidetään  tavallisesti  Orimm-veljeksiii 
(ks.  t.).  Tutkimusmenetelmä  on  ollut  ja  on  vielä- 
kin kovin  hiiilyvällä  kannalla.  Kansansatujen 
[ks.  t.)  tutkimiseen  sekä  Kalevalan  runoihin  ja 
Eddaan  on  piiäasiallisesti  menetelmiii  käytetty. 
Muut  k:n  alat  ovat  vielä  jokseenkin  selvittämättä 
ja  tutkimukset  niistä  ovat  kovin  hajanaisia. 

Suomalaiseen  kansanrunouteen  kiinnitti 
ensimäisenä  huomiota  Taneli  Juslenius.  Mutta 
Henrik  Galiriel  Porthanin  ansioksi  on  luettava, 
«ttä  niitii  tieteellisiä  tutkimuksia  varten  ylei- 
semmin alettiin  kerätä.  Pieniksi  keräykset  jäi- 
vät (Lencqvist,  Ganander.  Topelius.  K.  A.  (iott- 
lund,  A.  I.  Ar\vidsson,  A.  J.  Sjögren,  A.  Pop- 
pius),  kunnes  1831  perustettiin  Suomalaisen  kir- 
jallisuuden seura,  ja  Kalevalan  ilinesiyminen 
teki  kansanrunouden  muistiin  kirjoittamisen  kan- 
salliseksi tehtäväksi.  Mainittu  seura  lähetti  vv. 
184Ö-4S  kiuisi  stipendiaattia  k:ta  keräilemään. 
V.  1854  oli  6  miestä  liikkeellä,  vv.  184.5-61  kaik- 
kiaan kolmekymmentä  kerääjää,  jotka  toivat  kaik- 
kia lajeja  kansanrunoutta.  ISTO-luvun  lopulla  oli 
Suomalaisen  kirj.  seuralla  koossa  koko  .••luiret 
kansanrunouskokoelmat.  Ne  käsittivät  101  eri 
henkilön  muistiinpanot.  Joukossa  oli  melkoisen 
suuriakin  kokoelmia.  Niinpä  D.  E.  D.  Europifuk- 
sen  2.800  numeroa  käsittävä  runokokoelma,  jolion 
vielä  tulee  58  satua,  55  itkuvirttä  sekä  sanan- 
laskuja ja  arvoituksia,  Elias  Lönnrotin  2.100  ru- 
noa, Saxliäckin  1.200,  Ahlqvistin  1,000  runoa. 
— •  1870-luvun  keräilijöistä  on  mainittava  A.  Bo- 
renius (Läliteenkorva)  ja  A.  Genetz.  Julius 
Krohnin  kansanrunouteen  soVelluttnma  tutkiunis- 
suunta  antoi  keräyksille  ISSO-luvulla  ennen 
aavistamattoman  vauhdin.  Sanomalehdissä  ke- 
hotettiin kansalaisia  lähettämään  mainitulle 
seuralle  kokoelmia  ja  selvitettiin  kaikkien  toi- 
sintojen vertailevalle  tutkimukselle  olev.m  tär- 
keitä ja  että  oli  saatava  muistiinpanoja  joka 
pitäjästä,  että  siten  voitaisiin  selvitellä  ?ri  toi- 
sintojen synty  ja  leviäminen.  Vv.  1880-1900  otti 
keriiyksiin  osaa  n.  550  henkilöä,  joista  monet  lähet- 
tivät u.seita  eri  kertoja  kokoelmia.  Parissa  vuosi- 
kymmenessä kerääntyi  siten  seuralle  satuja  n. 
22.000,  runoja  12.000,  lauluja  13.700,  loitsuja 
6,500,  taikoja  40,000,  leikkejä  ja  tapainkuvauk- 
sia 1.470.  itkuvirsiä  330.  sananlaskuja  75,000, 
arvoituksia  24,000,  sävelmiä  4.500,  siis  yhteensä 
n.  200.000  numeroa.  Kuluvalla  vuosisadalla  ei 
keräys  ole  ollut  laimenemaan  päin.  Siilien  on 
ottanut  osaa  1901-11  n.  280  henkilöä,  jotka  ovat 
lähettäneet  lähes  100,000  numeroa  eri  lajeja  kan- 


sauriinoutta.  Etevimmiit  keräiijilt  1880-1911  ovat: 
Kaarle  Krohn  ja  \'ihtori  Alava,  kumpikin  n. 
3,000  runoa  (satujen  kerääjistä  ks.  Kansan- 
sadut), V.  Porkka  (ks,  t.)  2,000  ja  Ad.  Neo- 
vius n,  2,400  runoa,  A.  Rytkönen  2,100,  Väinö 
Salminen  n.  1,500  ja  J.  Fr.  Ruotsalainen  1,000 
runoa,  j.  n.  e.  satujen,  taikojen,  sanani  iskujen 
keräyksistä  ks.  erikoisartikkeleita.  Tähänastiset 
Suomalaisen  kirjallisuuden  seuran  hallii.sa  kiisi- 
kirjoituksina  siiilyneet  kokoelmat  kjisittävät  kaik- 
kiaan n.  tuhannen  eri  henkilön  ker;iyks'.'t,  n. 
350,000  numeroa  kansanrunoutta.  Julkisuuteen  ei 
niistä  ole  saatettu  kuin  pieni  osa  satuja,  runoja, 
taikoja  ja  sananlaskuja.  Tutkimuksista  ks.  K  a- 
I  e  V  a  1  a.  Kansansadut,  Loitsut,  Taiat. 
Tarkemmin  kuin  miltei  missäiin  on  Virossa 
kerätty  kansanrunoutta.  Ensimäinen  huomattava 
keräiijä  oli  A.  F.  J.  Kniipffer  —  n.  600  numeroa 
runoja.  Kalevipoegin  (ks.  t.)  yhteydessä  on  mai- 
nittu Faehlmanii,  Kreiit7.wald  y.  m.  Mutta  suu- 
renmoisimnian  keriiyksen  jiirje.sti  J.  Hurt  (ks.  t.), 
keriiyttäen  n.  217,000  numeroa  kansanrunoutta  ja 
Eisen  (ks.  t.),  joten  muistiitipa.io)en  iiii)iR-ro- 
määrä  tätä  nykyä  nousee  n.  280,000.  Neus,  Ilurt 
ja  Eisen  ovat  virolaisia  kokoelmia  suuremmassa 
määrin  julkisuuteen  toimittaneet.  Liivil.äistä  ja 
vepsäläistä  kansanrunoutta  on  kerännyt  E.  N.  Se- 
tiilii.  Muilta  suo  m  a  1  a  i  s-u  g  r  i  1  a  i  s  i  1 1  a  kan- 
soilta ovat  Ahlqvist,  Aminoff,  Castrf^n,  Genetz, 
Kannisto,  Karjalainen,  Paasonen,  Porkka,  Wieh- 
inann  sekä  unkarilaiset  Munkäcsi,  Päpay,  Re- 
guly  kirjoittaneet  muistiiu  suuret  määriit  kan- 
sanrunoutta. Etenkin  mordvalaisilta  ja  voguleilta 
on  saatu  paljon  lyyrillisiä  lauluja,  kaikilta  suom.- 
ugrilaisilta  kansoilta  satuja  sekä  mytologisia  tie- 
toja. Osa  kokoelini.sta  on  tullut  julkisuuteenkin 
mainitun  seuran  aikakauskirjassa.  Vertailevia  tut- 
kimuksia   sitiivastoin  niistä  ei  vielä  ole  olemassa. 

V.  1878  perustettiin  Lontoossa  „Folklore 
Society",  jonka  tarkoituksena  on  kansanrunouden 
julkaiseminen  ja  tutkiminen.  Seuralla  on  oma 
äänenkannattajansa  „Folklore".  —  Tanskassa 
alkoi  ensimiii.senä  Svend  G  r  u  n  d  t  v  i  g  (ks.  t.) 
julkaista  kansanrunoutta  1853,  „I)anmarks  gan:le 
folkeviser"  .sekä  vihoittain  „GaTnle  danske  mln- 
der  i  folkemunde"  (1854-63),  Keriiystä  ja  tutki- 
musta ovat  jatkaneet  A.  Olrlk  sekä  E.  T.  Kristen- 
sen.  He  perustivat  1883  ..Dansk  samfund  til 
indsamling  af  folkeminder"  ja  julkaisivat  sarjan 
,,Jydske  folkeminder",  äänenkannattajana  oli 
,.Dania"  (1890-1903),  v:sta  1904  ..Danske  studier". 
Etevin  Tanskan  tutkijoista  on  juuri  A.  O  1  r  i  k. 
—  Norjassa  ovat  tärkeimmät  julkisuuteen  tul- 
leet kokoelmat  Asbjornseuin  ja  J.  Moen  „Norske 
folkeeventyr"  (1842-52)  sekä  Bangeu  laaja 
loitsujulkaisu  „Norske  hexenformularer  og  ma- 
giske  opskrifter".  Tutkijoista  on  mainittava 
S.  Bugge  ja  M.  M  o  e.  —  Ruotsissa  on  ke- 
räily viime  aikoihin  asti  ollut  laivan  vähäpätöistä. 
Julkaisijoista  mainittakoon  A  f  z  e  1  i  u  s,  H  y  1- 
t  ^  n-C  a  V  a  1 1  i  u  s.  Eva  Vigström,  joka  on 
aikakauskirjassa  ,. Svenska  landsmäl  och  .svenskt 
lolklif"  painattanut  keräyksiänsä. 

Suomen  ruotsalaista  kan.sanrnnoutta 
on  keräyttänyt  Ruotsalainen  kirjallisuusseura. 
Kokoelmat  käsittävät  n.  40.000  numeroa  eri  lajeja 
kansanrunoutta:  satuja  2,000,  tarinoita  ja  :nuis- 
telmia  1,850,  pilajuttuja  70,  arvoituksia  3,340, 
sananlaskuja  ja  puheenparsia  14,400,  kansaulau- 


283 


Kansansadut 


284 


luja.  leikkilauluja  8,400,  tanssisävelmiä  2,2U0, 
lasteu  lauluja,  leikkilukuja  y.  m.  1.100,  7iiiiislo- 
värssyjä  SOO,  leikkien  kuvauksia  830,  taikoja 
3.700,'  tapainkuvauksia  200,  lääkitsemisiä  2.10, 
ennustuksia  ja  merkillepauoja  250.  Niitä  on  jul- 
kai.stu  etupUäs.sä  vain  kokoelmassa:  ,. Nyland, 
sanilinjrar  utpifua  af  Nylämlska  afdelningen". 
[O.  Andersson,  „Ur  den  svenska  folkdiktsforsk- 
ningrens  historia  i  Finland";  E.  Lagus,  „Svenska 
litteratursällskapets   folkloristiska   samlingar".] 

Slaavilaista  kansanrunoutta  on  kerätty 
melkoiset  määrät,  mutta  julkaisut  ovat  toistai- 
seksi vielä  kovin  hajallaan  historiallisissa,  kan.sa- 
ja  maantieteellisissä  sarjoissa.  Loitsut  näyttävät 
suureksi  os.iksi  olevan  lainoja  kri.stillisistä  aja- 
tuspiireistä.  saduissa  on  paitsi  yleisiä  kansain- 
välisiä aineksia  myöskin  omintakeisia  juttuja 
tsaareista,  pyhimyksistä  y.  m.  Venäläiset  laulut 
ovat  osaksi  lyyrillisiä,  joista  knuneimpina  pide- 
tään väliävenäläisiä.  osaksi  eepillisiä,  sadunsekai- 
sia  lauluja  kansallisista  sankareista,  kylälauluja 
b  y  I  i  n  o  i  t  a    (ks.   t.). 

Liettuan  ja  Lätin  kansanrunouden  on  huo- 
mattu olevan  Euroopan  rikkaimpia.  Keräyksiä 
on  etenkin  1870-luvulta  lähtien  runsaasti.  Lättiläi- 
siltä on  kirjoitettu  muistiin  214,872  numeroa  k :ta, 
liettualaisilta  n.  10,000.  Suurin  julkaisu  on  B  a- 
ronin  parhaillaan  jatkuva  sarja  lättiläisiä  lau- 
luja sekä  Juszkenitzin  suuri  liettualainen  „daina"- 
kokoelma,  —  Saksassa  on  huomattava  Wos- 
sidlon  (ks.  t.)  keräykset  ja  laajat  julkaisut. 
Äänenkannattajana  on  ..Zeitschrift  des  Vereins 
fiir  Volk.skunde"  (1891).  —  Ameriikassakin 
on  tuotu  julkisuuteen  suuret  määrät  kokoelmia 
alkuasukasten  kansanrunoudesta.  Aäneakannat- 
tajana  on  „Tbe  Journal  of  american  folklore" 
(v:sta    1SS8). 

Folkloren  tutkimista  varten  on  1800-luvun  alku- 
puoliskolta lälitien  syntynyt  seuroja  ja  aikakaus- 
kirjoja kaikissa  Euroopan  maissa.  Ylempänä 
huomautettujen  lisäksi  mainittakoon  vielä  seu- 
rat: Saksa.s.sa  ,.Verein  fur  Volkskunde".  Rans- 
kassa ,,Soci6t6  des  traditions  populaires",  Bel- 
giassa „Sooiet^  du  folklore  wallon" ;  aikakaus- 
kirjat: ..Revue  des  traditions  populaire.s"  (1886). 
..Bulletin  du  folklore"  (1891),  „Schweizerisches 
Archiv  fiir  Volkskunde"  (1896).  K.  Krohnin  ja 
A.  OIrikin  perustaman  kansainvälisen  kansan- 
runoudentutkijain  liiton  ,, Folklore  Fellows"in  jul- 
kaisusarja, jonka  tarkoituksena  on  aluksi  saada 
luetteloja  käsikirjoituksina  ja  hajallaan  eri  jul- 
kaisuissa tavattavista  kansanrunousaineksista,  on 
vasta  alullaan. 

K.  on  syvällisesti  vaikuttanut  ihmiskunnan 
kulttuurikehitykseen.  Kansat  ovat  tuonoet  ilmi 
haaveensa,  mielikuvituksensa,  toiveensa  ja  unel- 
mansa taruina  ja  lauluina,  joista  sitten  on 
syntynyt  esim.  kansojen  erilaiset  uskonnot.  My- 
tologian, taruston  ja  kansanlaulun  piiristä  taide 
ja  kirjallisuus  ovat  saaneet  etevimmät  aibeen.sa. 
Sekä  itämaisen  että  muinaisen  Hellaan  tiiide 
peru.stuu  miltei  kokonaan  mytologian  ja  laulun 
aiheisiin.  Maailmankirjallisuuden  merkkituotteina 
ovat  py.s}'npet  Homeroksen  Odysseia  ja  Hindi. 
Kalevala,  Niel)elungenlied,  Edda  j.  n.  e.,  jotka 
ovat  antaneet  virikettä  ja  sisältöä  sekä  runoel- 
miin   että   näytelmiin,     vrt.    Kansatiede. 

S-n  V-ö. 

Kansansadut.   Saduksi  sanotaan  vapaan  mieli- 


kuvituksen synnyttämää,  lapsellisesta  maailman- 
katsomuksesta liilitenyttä  kertomusta,  jossa  ei 
kiinnitetä  huomiota  aika-  ja  paikkasuliteisiiu  ja 
yliluonnollinenkin  esitetään  luonnolli.sena,  to- 
dellisuudessa olevana.  Satujen  luonteenomaisin 
laji  on  kansansadut,  s.  o.  kansan  huulilla  elävät 
sadut,  jotka  suullisen  kertomisen  välityksellä 
kulkevat  henkilöltä  henkilölle  ja  täten  siirtyvät 
ajasta  toiseen,  paikkakunnasta  paikkakuntaan. 
Kansansadut  ovatkin  suureksi  osaksi  yhteisiä 
usealle  kansalle,  toiset  tunnetaan  miltei  kaikissa 
maissa.  Tämän  .seikan  selittiimiseksi  on  tuotu 
esiin  eri  ajatuksia.  Saduntutkiniuksen  isät.  sak- 
salaiset Orimm-veljek.set  pitivät  satuja  ikivanho- 
jen, yli  koko  Euroopan  juurensa  levittäneiden 
tarujen  viimeisinä  jälkikaikuina  ja  selittiviit  sa- 
tujen yhtäläisyyden  eri  kansoilla  riippuvin  siitä, 
että  kertomuksen  alkujuuret  ovat  yliteiset.  Saksa- 
laisen, itämaisten  kielten  ja  kirjallisuuden  tutki- 
jan, Th.  Benfeyn,  mukaan  sadut  ovat  kotoisin 
Intiasta,  josta  ne  pääasiallisesti  kirjallisuuden 
välityksellä  ovat  levinneet  ensin  islaminuskoi- 
siin  valtakuntiin  Aasiassa,  Afrikassa  ja  Euroo- 
passa ja  sitten  kristinuskoisiin  länsimaihin.  Kngl. 
A.  Lang  arvelee  satujen  samankaltaisuuden  joh- 
tuvan kaikille  kansoille  niiden  varhaisimmalla 
kehitysasteella  yhdenlaisesta  mielikuvituksesta  ja 
ylidenlaisi-sta  ajatustavoista.  Eri  kansojen  sa- 
dut ovat  tiiman  mukaan  pääasiallisesti  syntyneet 
toisistaan  riippumatta.  Uudempi  saduntutkimus, 
joka  vanhempien  kirjallisten  todistuskappaleiden 
ohessa  etupäässä  perustuu  kansan  suusta  kerät- 
tyihin ruusaihin  ainesvarastoihin,  on  osoittanut 
näiden  käsity.skantojen  erhetykset.  .Satujen  var- 
sinainen leveuemi-stapa  on  todistetusti  ollut 
suullinen  laina,  joskin  sen  ohessa  myös  kirjal- 
lista vaikutusta  on  ollut  olemassa,  ja  tähän  ra- 
kentuvan vertailevan  tutkimustavan  kautta  on 
käynyt  selville,  että  kukin  satu  on  syntynyt 
määrättynä  aikana  ja  määrätyllä  paikalla,  jonka 
ei  tarvitse  olla  Intia,  vaikka  sadut  ovatkin  mui- 
naisessa Intiassa  olleet  hyvin  käytettyjä.  Van- 
hat intialaiset,  samoin  kuin  useat  muutkin  itä- 
maiset sekä  länsimaisetkin  kertomuskokoelmat 
sisältävät  nim.  usein  satuja.  Vanhoista  itiimai- 
sista  kokoelmista  mainittakoon  intialaiset  ..Pan- 
catantra".  jonka  luullaan  syntyneen  v:n  2(10 
e.  Kr.  ja  600  j.  Kr.  välisenä  aikana,  ja  ..Kathä- 
saritsägara".  persialainen  ..Tuti-näme"  ja  hyvin 
tunnettu  arabialainen  ..Tuhat  ja  yksi  yötä". 
Länsimaisista  satukokoelmista  mainittakoon  Aiso- 
poksen  (ks.  t.)  kreikkalaiset  sadut,  jotka  moneen 
kertaan  muodosteltuina  ja  eri  kielille  kiiä"iiet- 
tyinä  tulivat  yleisesti  tunnetuiksi.  Myös  Odys- 
seuksen seikkailut  „Odysseia"ssa  esiintyvät  usein 
kansansatuina. 

Kansansatujen  tutkimus,  samoin  kuin  kansan- 
runouden tutkimus  yleensä,  on  viime  aikoina 
eri  maissa  ruvennut  }'hä  enemmiin  vetilmiiiin 
puoleensa  huomiota,  ja  yhä  useammat  ovat  antau- 
tuneet satujen  tutkimiseen.  Suomalaisen  kansan- 
runouden tutkimuksen  nykyisen  johtajan,  prof. 
Kaarle  Krohnin  ensimäinen  laajempi  tieteelli- 
nen teos  oli  ,, Tutkimuksia  suom.  kans:m.-i:itujen 
alalta"  (1887).  Hän  tutki  siinä  viekknamman 
ja  väkeviimmän  (ketun  ja  karhun)  keskinäistä 
suhdetta  eläinsaduissa  ja  tuli  siihen  lopputulok- 
seen, että  jo  ainakin  1,000  vuotta  taka]>eriii  rn 
ollut  olemassa  sekä  etelämaisesta  eläinsadustosta 


386 


Kansansietutiede — Kansantalous 


286 


ettil  clliiiifabula-  ja  eläineeposkirjallisiuulesta  si- 
Sallyksensä  puolesta  riipiuiniatDii  polijoismainen 
eliiinsailiisto.  ,,Manu  iiiul  Fuclis"  (Mies  ja  koltvi) 
niinisessä  teoksessa  hän  jatkaa  eläinsaduntiirki- 
muksiaan.  Krohn  sovitti  kansansatuihin  maan- 
tieteellis-histor iällisen  tutkinnisnienetelmän,  jota 
huneu  isänsä  Julius  Krohn  ensi  kerran  käytti 
suomalaisten  eepillisten  runojen  tutkiniiseeii  ja 
joka  kansansatuihin  nähden  on  osoittautunut 
erittäin  tarkoituksenmukaiseksi  tullen  yhä  enem- 
män kiiytäntöön.  A.  Aarneen  laatimia  kansan- 
saduntutkimuksia  ovat:  ,.Vergleichende  Märchen- 
forschunpen''   ja   „Die   Zauhergabeu". 

Vertaileva  kansansatujen  tutkiminen  edellyttää 
riittäviil  kansan  suusta  muistiinpantuja  ainek- 
sia. Ensimäisenä  kansansatujen  keriiäjänil  voi- 
nee pitiiä  italialaista  Straparolaa,  joka  lööO  jul- 
kaisi niitä  kokoelmassaan  ..Kolmetoista  lujit- 
tavaa yötii"  parikymmentä  kappaletta.  V.  1037 
ilmestyi  ensimäinen  nykyaikaiseen  tapaan  toimi- 
tettu kansansatukokoelma,  italiankielinen  „Pen- 
tanierone",  jonka  Basile  julkaisi.  Varsinaisesta 
satujen  keräämisestä  ei  kuitenkaan  vielä  tähän 
aikaan  eikä  liiiiinnä  seuraavanakaan  vuosisatana 
saata  puhua.  Satujen  tieteellistä  arvoa  ei  käsi- 
tetty, ja  jos  niitä  julkaistiin,  tapahtui  se  yksin- 
omaan kaunokirjallista  tarkoitusta  silmällä  pi- 
täen. Niiden  kansanomaista  muotoa  ei  pyritty- 
kään säilyttämään  muuttamattomana.  Ilmestyi 
sitten  vv.  1812-22  Grimm-veljesten  toimittama 
kuuluisa  „Kinder-  und  Hausmärchen"  (Lasten  ia 
kodin  satuja),  joka  on  ensimäinen  tieteelliselle 
perustukselle  rakentuva  kansansatukokoelma. 
Tämä  tuli  laajan  keräystyön  pohjaksi.  Kunsaat 
satuaarteet  ovat  sen  jälkeen  eri  maissa  tuodut 
päivänvaloon.  Tutkijain  tjön  helpottamiseksi 
aine.sten  kokoonsaannissa  on  joku  aika  sitten 
(prof.  K.  Krohnin  aloitteesta)  perustettu  ..Folk- 
lore Fellovvs"  (Kansanrunouden  y.stävät)  yhdistys 
ryhtynyt  puuhaamaan  sisällönmukaisia  luetteloja 
eri  maiden  satuvarastoista,  sekä  käsinkirjoite- 
tuista että  painetuista.  Luettelot,  jttka  Suomal. 
tiedeakatemia  kustantaa,  perustuvat  tarkoitusta 
varten  laadittuun  erityiseen  tyyppiluetteloon  ja 
niitä  on  tiihiln  asti  ilmestynyt  kaksi  osaa,  joista 
toinen,  toht.  A.  Aarneen  toimittama,  käsittää 
kaikki  Suomal.  kirjall.  seuran  hallussa  olevat, 
toinen,  toht.  O.  Hackmanin  laatima,  Ruotsal. 
kirj.  seuran  kokoonsaamat.  Suomen  ruots:itaiset 
sadut.  Ensinmainittujen  lukumäärä  oli  v:n  190S 
alussa  n.  27.000,  mutta  on  senjälkeen  vielä  li- 
sääntynyt muutamalla  tuhannella.  Keräystyöhön 
on  ottanut  osaa  enemmiin  kuin  500  kerääjää. 
Eri  kerääjien  kokoonsaama  saalis  on  suuruudel- 
taan hyvin  erilainen.  Samalla  kuin  K.  Krohnin 
kokoelma  käsittää  noin  8,500  ja  V.  Alavan  1,400 
muistiinpanoa,  on  muutamissa  ainoastaan  joita- 
kuita, jopa  yksi  ainoakin  satu.  —  Suomalaisia 
kansansatuja  on  tähän  asti  ainoastaan  vähäinen 
osa  ennätetty  painosta  julkaista.  Ensimäinen 
suomalainen  satukokoelma.  Eero  Rudbäckiu  eli 
Salmelaisen  toimittama  ..Suomen  kansan  satuja 
ja  tarinoita",  joka  rouva  Schreokin  käiintiimänii 
on  myös  julkaistu  saksaksi,  ilmestyi  neljässä 
osassa  vv.  1852-66.  Tieteen  vaatimuksia  nou- 
dattavan ohjelman  mukaan  järjestettyinä  ilmes- 
tyivät K.  Krohnin  toimesta  1886  suomalaiset 
,. Eläinsadut"  ja  1893  ensimäinen  osa  ,.Ku!iiuka:il- 
lisia  satuja".    Edellinen   sisältää   noin   .i00:n,  jäi 


kimiiincn  22  :n  tiiydellisessä  muodossa  esitetyn 
sadun  ohessa  kaikki  siihen  asti  tunnetut  satu- 
jen toisinnot,  vrt.  Kansanrunous.     A.  A. 

Kansansielutiede  1.  sosiaalinen  sielu- 
tiede on  viime  vuosikymmeninä  kehittynyt  eri 
tutkimushaaraksi  yksityisihmisen  .sielunelämää 
tutkivan  yksilöllisen  sielutieteen  rinnalle  ja  täj'- 
dennyk.seksi.  K:seen  sopii  lukea  kaikki  tut- 
kimuk.set  sellaisista  sielullisista  ilmiöistii,  joita 
vaariuotetaan  ihmisten  yhtei.seliimässä.  Kuji  ih- 
miset elävät  pysyväisesti  keskinäisessä  yhtey- 
dessä, keliittyvät  heissä  useat  henkiset  toimin- 
nat, jotka  eivät  voisi  syntyäkkään  yksik.soen  elä- 
vässä ihmisessä;  tällä  ei  voisi  olla  esim.  kieltä, 
ei  yhteistunteita  j.  n.  e.  K:n  tehtävä  on  sama  kuin 
sosiologian  1.  yhteiskuntatieteen,  mikäli  tämä  tut- 
kii sielullisia  ilmiöitii  ja  niiden  lakeja.  Vanhoista 
ajoista  asti  yritettiin  usein  kyllä  selvittää  kan- 
sanpsykoIo<;isia  ky.symyksiä,  mutta  osoittautui 
sangen  vaikeaksi  näissä  tutkimuksissa  saavut- 
taa täsmällisyyttä  ja  varmoja  tuloksia.  Hegel 
johdatti  pontevasti  huomiota  kansanhengen  suu- 
reen merkitykseen  ihmi.skunnan  kehityksessä  ja 
valmisti  siten  maaperiiä  k:lle.  Erityiseksi  tut- 
kimushaaraksi nuiodostivat  sen  Lazarus  ja  Stein- 
thal  useilla  teoksillaan,  varsinkin  julkaisemall.-ian 
..Zeitschritt  fur  Völkerpsychologie  und  Sprach- 
wissen.schaft"  1859-90.  Wundt.  joka  nykyisin  on 
suuripiirteisessä  teok.sessa  käsitellyt  k:ttä,  mää- 
rittelee sitä  siten,  että  se  tutkii  ,, ihmistä  kaik- 
kiin niihin  hiinen  toimintoihinsa  nähden,  jotka 
johdattavat  yksilöllisen  olemassaolon  ulkopuolelle 
ja  joiden  yleisenä  edellytyksenä  on  henkinen 
vuorovaikutus  ihmisten  kesken".  Wundt  katsoo, 
että  k:n  varsinaisena  tutkimusesineenä  ovat  kieli, 
tarusto  ja  tavat  (Sprache,  Mythus,  Sitte).  K., 
niiin  käsitettynä,  ei  suinkaan  katso  lopulliseksi 
piiätehtäväkseen  kuvata  tahi  miiäritellä  eri  kan- 
sojen lienkisiii  omituisuuksia.  —  tämä  on  vain 
kylläkin  mieltäkiinuittävä  valmi.stava  tehtäv-i  ja 
ainesten  keräily,  —  vaan  k:n  lopputarkoituk- 
sena  on  selvittää  henkisen  yhteiselämän  yleisiä, 
paikasta  ja  ajasta  riippumattomia  lakeja.  rWundt, 
.,\'ölkerpsychologie",  5  os.  (..tapoja"  käsittelevä 
kolmas  pääosasto  vielä  ilmestjiiiättä) ;  FouiU^e, 
..Psychologie  du  peuple  frangais"  (4  pain.  1903); 
sama,  ,.E.squisse  psychologique  des  peuples  euro- 
peens"   (3   pain.   1903).]  A.   Gr. 

Kansantalot  ovat  työväenjärjestöjen  omista- 
mia taloja,  joihin  on  sijoitettu  näiden  järjes- 
töjen kokous-  ja  toimistohuoneita.  Tunnetuimpia 
niistä  on  Brysselin  k.  („Maison  du  peuple"), 
joka  avattiin  1899.  Kuotsissa  on  k: ja  noin  sata- 
kunta. Suomessa  k: ja  vastaavat  työväenyhdis- 
tvsten  talot  (..työväentalot").  K:ksi  >:anotaan 
yleisesti  Helsingin  työväenyhdistyksen  Siltasaa- 
rella sijaitsevaa  taloa,  jcka  valmistui  1908  ja 
johon  on  sijoitettu  Helsingin  paikallisten  am- 
mattiosastojen   toimistot.  '  J.    F. 

Kansantaloudellinen  yhdistys,  Helsingissä 
1S8Ö  perustettu  suomenkielinen  seura,  jonka  tar- 
koituksena on  esitelmiini  ja  keskusteluilla  levit- 
tiiä  kansantaloudellista  tietoa  ja  julkaista  suo- 
menkielistä taloustieteellistä  kirjallisuutta;  toi- 
mittanut julkisuuteen  m.  m.  sarjan  ..Esitelmiä" 
ja  ..Taloustieteellisiä  tutkimuksia":  julkaisi  1905 
..Yhteiskuntataloudellista  aikakauskirjaa"  (joka 
seur.   v:n   alusta   siirtyi   prof.  J.   H.   Vennolalle). 

Kansantalous  ks.  Talous. 


:'87 


Kansantalouspolitiikka — Kansantanssi 


288 


Kansantalouspolitiikka  ks.  Talouspoli- 
tiikka. 

Kansantaloustiede  ks.  Taloustiede. 

Kansantanhu   ks.   Kansantanssi. 

Kansantanssi  1.  kansantanhu.  Tanssi 
on  poljeiiuollinen  ruumiiuliikunto.  joka  suorite- 
taan soiton  (joskus  laulun)  säestämänä. 

Eri  kansojen  tavallisimmista  k:ista  mainitta- 
koon saksalaisten  valssi  (jota  myöskin 
nimitetään  Allemandeksi),  Ländler  ja  (laloppe, 
ranskalaisten  nienuette,  gavotte  ja  fran- 
Caise.  englantilaisten  anglaise,  liornpipe, 
morris  ja  carrol,  skotlantilaisten  ficossaise 
ja  reel,  irlantilaisten  jig,  espanjalais- 
ten bolero,  sarabande  ja  fandango,  italia- 
laisten tarantella  ja  saltarello,  puolalais- 
ten poloneesi  ja  masurkka,  unkarilaisten 
csardas,  ruotsalaisten  polskat  ja  i  ri  maa- 
kuntien tanhut,  joita  on  kokoonpantu  näissä  maa- 
kunnissa tavatuista  tanssimuodoista,  norja- 
laisten  hallingen,  springar  ja  gangar,  tans- 


kalaisten katrillit,  syvspring,  ruder  es  j.  n.  e. 
Islannissa  ja  Fä  r-s  aarilla  on  säilynyt 
erityinen  tanssilapa,  keskiaikuiset  n.  s.  kans.m- 
laulutnnssit. 

Tavallisesti  seuratanssit  ovat  saaneet  alkunsa 
k:i.sta;  joskus  taas  seuratanssit  ovat  kulkoutu- 
neet  takaisin  k:iksi;  sitä  todistavat  nimet  sellai- 
set kuin  ankeliini,  engelska  (anglaise),  alainan- 
nia  (Allemande),  riian  vaali  (fria  valet),  inueeta 
(menuette),  matsuska  (masurkka).  Usein  tanhut 
ovat  kulkeneet  paikkakunnasta  toiseen;  sitä  to- 
di.stavat  nimet  lieinäveteläinen,  laukaalainen,  val- 


Viitiatuista. 

kealan  hieno,  tai  merimiesten  ia  matkustavaisten 
kanssa  maasta  toiseen,  esim.  Tanskan.  Huolsin, 
Ranskan,  ryssän  katrilli,  kasakka,  reppury.ssä. 
Ovatpa  tanliut  joskus  kansalli.sen  pilkkaliongen 
tuotteita;  siilien  viittaavat  nimet  sellaiset  kv.ln 
rempulnjalka.  raalikkoon,  kahvipannu,  paakarin 
valssi;  toisinaan  ne  esittävät  jotain  jokapäiväistä 
toimintaa  kuten  suutarinpolska.  kyntiimiehen 
valssi,  nuotanrepiäminen.  kärriukko,  itkupolska, 
hapanlohko.  Ehkä  ovat  hyvinkin  vanhoja  tanhut 
sellaiset  kuin  vanha  harmaa,  pakana  Juha,  karhun- 
peijaispolska.  Ovatpa  tanhut  joskus  saaneet  ni- 
mensä opettajansa  tai  keksijänsä  mukaan,  esim. 
Konnin  Faari,  Fläskin  Kallen  valssi  j.  n.  e. 

Suurin  piirtein  voi  k  :t  jakaa  kolmeen  ryhmään: 
1)   p  a  r  i  l  a  n  h  u  j  a   (kuvio  1)   ovat  m.  m.  lantti, 

^    t     - 

V  ^^        r\  /\ 

> 

Kuvio  l. 


V  W   V   V  V  v-* 


VVV VV  V 


Kuvio  £ 


Ko 


'xo  4 


Kumerus, 


^  A^^  A  .-,  A 
K  ,.^  V  i  o  3, 
/-»Tarkoittaa  poikaa:  ATyttöa. 

hienohelma,  kaakkuri,  kullanvaihto,  parikkalai- 
nen,  Martin  vappu,  melkutus,  torppari,  hyllytys 
j.  n.  e.; 

2)  katrillit,  joissa  seistään  neljällä  kul- 
malla (kuvio  2) ;  niitä  ovat  m.  m.  Räisälän  snppu, 
tölppatanssi,  kakkunassi,  Mikon  päivii,  kumerus, 
viittätoista,  ristikontra,  kiertuli,  mylläkkä,  Sa- 
muli Purainen,  vallanpujari,  hurja  y.  m.; 

3)  sola-  I.  k  u  j  a  t  a  n  h  u  t,  jois.sa  seistään 
kahdessa  rivissä  vastakkain  (kuviot  3  ja  4);  nii- 
hin kuuluu  ni.  m.  vanha  loikka,  sahan  katrilli, 
kynkkälippakko,  kujanen,  ankeliini,  kahilainen. 
rihmarulla,  pensserin  enkeliska,  pilkistys,  jänis- 
jahti j.   n.  e. 

Onpa  yhdenkin  hengen  tanhuja,  niink.  tikku- 
risti,  vanha  piika,  Taneli.  ■ —  Suuria  tanhuja  taas 
ovat  purpuri,  hollolan-polska  ja  sellaiset  tunne- 
tut tanhut  kuin  esim.  koiviston-polska  ja  niitto- 
tanhu,  joitten  kahden  viimemainitun  kansan- 
omaista  alkuperäii   kuitenkin   täytyy  epäillä. 

\'anhojen  k  tien  uiKlclleen  käytäntöön  ottami- 
seksi perustettiin  Tukholmaan  yhdistys  „Svenska 
folkdansens  vänner"  (1893),  Helsinkiin  „Suoma- 
lai.sen  kansantanssin  ystävät"  (1901)  ja  „Brage" 
(1906)  sekä  Kööpenhaminaan  „Foreningen  til 
fclkdansens  fremine"  (1001).  Muissa  maissa  ei 
tietääksemme  vielä  ole  pantu  alulle  tällaista  lii- 
kettä. 


289 


Kansantribuuni— Kansanvakuutus 


290 


Ristikontra,  2:nen  vnoro. 

[„Suomen  kansan  sävelmiä.  III.  Kansautans- 
seja."  (1893) :  A.  Collan,  ..Suomalainen  kisapirtti" 
I  (2:neu  pain.  1910).  II  (1907)  III  (1908);  A. 
Pulkkinen,  ,. Suomalaisia  kansantanhuja"  (1910) ; 
,,12  folkdanser"  (julk.  Brage-yhdistys,  1907) ; 
.,Lekstugan"  I  (7:s  pain.  1909),  II  (1903,  selon- 
teko ruots.  kansantansseista) ;  tansk.  kansan- 
tanssin edistämisseuran  julkaisu  ,,Folkedanse"  I 
(1903),  II  (1904):  G.  Meyer,  ..Volktänze"  (1909); 
Cowper  Coles,  „OId  english  country  danee  steps" 
(1909) ;  Hj.  Thuren,  „Folkesangen  paa  Fseroerne" 
(1908).]     vrt.   Tanssi.  A-i     C. 

Kansantribuuni  ks.  Tribuuni. 

Kansanvakuutus  laajimmassa  merkityksessä 
on  koko  kansan  vakuutusta.  Tavallisimmin  ni- 
mitetään tämmöistä  kansanvakuutusta  kansalais- 
vakuutukseksi  1.  kansalaishuolenpidoksi.  Sillä 
tarkoitetaan  vakuutusta  tarvitsevien  kansanker- 
rosten toimeentulon  varmentamista,  siis  joukko- 
vakuutusta,  missä  ei  voida  erottaa  vakuutettavia 
eri  kansankerroksia  toisistaan  (ks.  Kansa- 
laishuolenpito).  Tavallisesti  käytetään 
kuitenkin  nimitystä  kansanvakuutus  rajoitetussa 
merkityksessä.  Silloin  sillä  ymmärretään  julkis- 
ten tai  yksityisten  vakuutuslaitosten  myöntämiä 
henki-  tai  pääomavakuutuksia,  jotka  päätetään 
ilman  lääkärintutkimusta  tai  ainoastaan  hyvin 
yksinkertaista  ja  lyhyttä  tutkimuskaavaa  käyttä- 
mällä, vakuutussummat  pieninä  pitäen,  ja  joista 
vakuutusmaksut  suoritetaan  lyhyiltä  ajanjak- 
soilta, tavallisesti  viikoilta  tai  kuukausilta.  Kan- 
sanvakuutusta nimitetään  usein  myöskin  hautaus- 
apuvakuutukseksi.  Pienten  paikallisten  hautaus- 
apukassojen,  hautausapurenkaiden  ja  ammatti- 
yhdistysten y.  m.  s.  hautausapuliikkeestä  k.  eroaa 
kuitenkin  laajuutensa  vuoksi,  sitä  näet  harjoi- 
tetaan suurliikkeenä. 

K:  n   päätuntomerkit  ovat: 

vakuutussumman  rajoittaminen  määrättyyn 
pieneen  erään,  tavallisesti  500  mk: aan:  poikkeus- 
tapauksissa vakuutussumma  voi  olla  suurempikin 
esim.   1,000-5,000  mk: n   suuruinen; 

vakuutuksien  päättäminen  ilman  että  liiäkäri 
on  antanut  lausuntoansa  vakuutettavan  henkilön 
terveydentilasta  tai  tehnyt  sen  vain  hyvin  ly- 
hyttä kaavaa  käyttämällä:  poikkeustapauksissa 
käytetään  tavallista   lääkärintutkimusta; 

vakuutusmaksujen  suorittaminen  lyhyeltä  ajalta 
—  tavallisesti  viikoittain  tai  kuukausittain  — 
mutta  myöskin  joskus  neljännesvuosin; 

vakuutusmaksujen  kokoaminen  vakuutetuilta 
10.    IV.    Painettu  "^Z,  12. 


siten,  että  asiamiehet  ne  käyvät  vakuutetuilta 
perimässä  joko  rahassa  tai  erityistä  merkki- 
järjestelmää  käyttämällä. 

K:na  ei  ole  pidettävä  ainoastaan  sitä  vakuutu.s- 
liikettä,  johon  kaikki  nämä  tuntomerkit  sopivat. 
K: ta  voi  olla  myöskin  vakuutus,  jolta  joku  tai 
jotkut  näistä  tuntomerkeistä  puuttuvat.  —  K.- 
liikkeessä  käytetyt  vakuutusmuodot  ovat  yleensä 
samanlaisia  kuin  ne,  jotka  henkivakuutuksessa 
ovat  tavallisia.  K:ia  myönnetään  kuoleman  va- 
ralle, yhdistettyinä  henki-  ja  pääomavakuutuk- 
sina,  elämän  varalle  määrättyyn  ikään  j.  n.  e. 
Kansantaloudelliselta  kannalta  edullisimpana  pi- 
detään k:ta  kuoleman  varalta,  siis  vakuutusta, 
jossa  vakuutusaika  on  mahdollisimman  pitkä. 
K:t  saattavat  olla  osallisia  vakuutuslaitoksen 
voittoon,  mutta  kansanvakuutuksia  myönnetään 
myöskin  ilman  voiton  osallisuutta.  Omituista 
k:lle  on  vakuutusten  myöntäminen  lapsien 
hengelle.  Tämmöinen  vakuutustapa  on  erittäin 
laajalle  levinnyt  Englannissa,  Ameriikassa  ja 
Saksassa  (ks.  Lapsen  vakuutu  s).  —  K  :11a 
on  kaksi  sangen  pahaa  puolta.  Toinen  on  va- 
kuutuksesta kesken  aikojaan  luopuminen  ja  toi- 
nen vakuutuksen  kalleus.  Vakuutuksesta  luopu- 
minen vahingoittaa  k.-liikettä  yleisön  silmi.ssä 
eikä  ole  edullinen  vakuutuslaitoksellekaan.  Luo- 
pumista ovat  vakuutuslaitokset  lukuisilla  kei- 
noilla koettaneet  estää,  mutta  sangen  huonoilla 
tuloksilla.  Tärkein  estämistoimenpiteistä  on 
aulius  vakuutusmaksujen  suorittamisessa.  Va- 
kuutusmaksut saadaan  maksaa  aina  kahden  kuu- 
kauden kuluessa  erääntymispäivän  jälkeen,  ja 
mitättömäksi  joutunut  vakuutus  voidaan  vieläpä 
yhden  vuoden  kuluessa  tämän  perästä  muitta 
mutkitta  jälleen  saattaa  voimaan.  Vakuutuksen 
oltua  määrätyt  vuodet  voimassa  se  voidaan  vaih- 
taa vapaakirjaan,  ellei  enää  vakuutusmaksuja  ha- 
luta suorittaa.  Vapaakirja  annetaan  tavallisesti 
vakuutetun  tarvitsematta  sitä  yhtiöltä  pyytää. 
K:n  kalleus  johtuu  osaksi  siitä,  että  vakuiituk- 
sia  myönnetään  ilman  lääkärintutkimusta  tai 
vain  sangen  lyhyen  lääkärintutkimuskaavan  no- 
jalla, minkä  vuoksi  vakuutettujen  kuolleisuus- 
suhteet  k:ssa  muodostuvat  epäedullisemmiksi  kuin 
tavallisessa  henkivakuutuksessa,  osaksi  kalleus 
johtuu  siitä,  että  vakuutusmaksut  ovat  kerättä- 
vät vakuutettujen  kotoa,  mikä  edellyttää  vaki- 
naista palkkaa  nauttivien  asiamiesten  käyttämistä 
ja  muutoinkin  korottaa  asiamiespalkkioita.  Enen- 
tyneen  kuolleisuuden  tuottamien  haittojen  pois- 
tamiseksi on  otettu  käytäntöön  n.  s.  karenssi-  eli 
odotusaika  (ks.  Karenssivakuutus).  Kun 
vakuutettujen  on  viime  kädessä  suorittaminen 
vakuutusten  hankintaan  käytetyt  kustannukset, 
täytyy  k:n  vakuutusmaksujen  olla  suhteellisesti 
paljoa  suuremmat  tavallisen  henkivakuutuksen 
vakuutusmaksuja.  K:n  kustannuksia  on  mitä 
erilaisimmilla  tavoilla  koetettu  vähentää,  mutta 
yleensä  huonoilla  tuloksilla.  Miltei  kaikki 
uudistuspyrinnöt  ovat  jääneet  seurauksitta.  Kai- 
kesta päättäen  k.-liikettä  ei  voida  harjoittaa 
ilman  suuria  kustannuksia,  jotka  vuorostaan 
taas  vaihtelevat  eri  maissa  kunkin  maan  elanto- 
kustannuksien  ja  työvoiman  kalleuden  mukaan. 
Täytyy  näet  ottaa  huomioon,  että  tavallisella 
vakuutusasiamiehellä  on  useinkin  vain  yksi  tie 
kuljettavana  kantaakseen  100  mk: n  suuruisen  va- 
kuutusmaksun,  mutta  että   hänen  ehkä  on   1,000 


291 


Kansanvalistusseura 


292 


kertaa  käytävS  sama  matka  periessään  yhtä  suu- 
ren vakuutusmaksun  kymmenpennisissä. 

K:n  kotimaa  on  E  n  g  I  a  n  t  i.  Jo  1852  eräs 
parlamentin  asettama  komitea  kiinnitti  halli- 
tuksen huomion  siihen,  että  k.  voisi  saavut- 
taa sangen  laajan  levenemisen  Englannissa, 
jossa  k:>nsa  varsin  hyvin  käsittää  vakuutvik~,en 
ircrkitvksen,  nuitta  että  olisi  pidettävä  huolta 
siitä,  etteivät  taloudellisesti  heikoille  perusteille 
rakennetut  laitokset  saisi  ryhtyä  k. -liikettä  har- 
joittamaan, koska  ne  toinen  toisensa  jälkeen  teke- 
vät vararikon  aiheuttaen  jäsenilleen  suuria  ta- 
loudellisia vahinkoja.  Tämän  jälkeen  usea  eri 
yhtiö  ryhtyi  k: ia  myöntämään,  m.  m.  1S4S  pe- 
rustettu henkivakuutusyhtiö  ..Prudential",  joka 
1854  otti  tämän  liikkeenhaaran  ohjelmaansa. 
.,Prudential"in  menestys  on  tällä  alalla  ollut  erin- 
omainen. V:n  1910  päättyessä  sen  antamien  va- 
kuutuskirjojen  lukumäärä  oli   liki   19  miljoonaa. 

—  Englannin  ohella  on  A  m  e  r  i  i  k  k  a  k. -liik- 
keelle tärkeä  maa.  V.  1909  oli  k:sten  yhteen- 
laskettu määrä  Yhdysvalloissa  2,968  miljoonaa  dol- 
laria. Kansanvakuutustoiminta  alkoi  Yhdysval- 
loissa 1873;  suurimmat  sitä  harjoittavat  yhtiöt 
ovat  ..Prudential  insurance  company  of  America" 
Newarkissa  ja  ..Metropolitain"  New  Yorkissa.  — 
Saksassa  alkoi  eräs  itävalt.  henkivakuutuslai- 
tos  jo  1875  harjoittaa  k.-liikettä,  mutta  tulokset 
olivat  kuitenkin  huonot.  V.  1882  ryhtyi  ensiraäi- 
nen  saks.  henkivakuutusyhtiö  ..Friedrich  Wil- 
helm" Berliinissä  myöntämään  kansanvakuutuk- 
sia, mutta  vasta  henkivakuutusyhtiö  „Victoria"n 
1892  otettua  tämän  toimialan  ohjelmaansa,  k. 
saavutti  Saksassa  menestystä.  K. -kanta  Saksassa 
oli  1910  1.611.292,448  Saks.  mk.,  mistä  määrästä 
.,Victoria"n    osalle    tulee    752,410,647    Saks.    mk. 

—  Itävallan  ja  Sveitsin  k.-liike  ei  vedä 
lähimainkaan  vertoja  edellämainituissa  kolmessa 
maassa  saavutetuille  tuloksille.  —  Tanskan 
suurin  k:ta  harjoittava  yhtiö  on  „Dansk  Folke- 
forsikringsanstalt",  jonka  vakuutuskanta  oli  1910 
päiittyessä  42,653,408  kruunua.  —  Suurin  osa 
k. -kantaa  Ruotsissa  kuului  ,, Svenska  lifför- 
säkringsanstalten  Trygg"ille,  jonka  vakuutus- 
kanta 1910  lopussa  oli  112,071,617  kruunua.  — 
Suomessa  ryhtyi  1908  varsinaista  k.-liikettä 
harjoittamaan  1905  perustettu  „Henkivakuutus- 
osakeyhtiö  Fennia"  Turussa.  Yhtiön  k.-kanta 
oli  1909  :n  päättyessä  vakuutustarkastajan  ker- 
tomuksen mukaan  15,371,131  mk.  „Vakuutus- 
osakeyhtiö  Kaleva"  ja  „Keskinäinen  henkivakuu- 
tusyhtiö Suomi"  ottivat  tämän  liikkeenhaaran  käy- 
täntöön 1911.  —  K:n  suuret  haitat  ovat  aiheut- 
taneet useita  uudistusehdotuksia,  jotka  kuiten- 
kin kaikki  ovat  jääneet  ilman  mainittavia  tu- 
loksia. Tärkeimmät  näistä  ovat  saksalaisten 
Hitzen,    Petersin,    Bleicherin    y.    m.    ehdotukset. 

—  Sveitsissä  ovat  eri  kanttonit  koettaneet 
ratkaista  k.-kysymyksen  eri  tavoilla.  Maalis- 
kuun 29  p.  1899  kanttoni  Neuchätel  julkaisi 
k.-kassan  perustamista  tarkoittavan  lain,  jonka 
avulla  koetetaan  järkiperäisellä  ja  vakavaraisella 
järjestysmuodolla  kehoittaa  ja  helpottaa  sää.stä- 
mistä,  vakuutusta  ja  huolenpitoa.  Vakuutuksen 
saavat  ottaa  kaikki  kanttonissa  asuvat  henkilöt, 
jotka  ovat  täyttäneet  18  vuotta.  Vakuutussum- 
man tulee  olla  vähintään  100  frangia  ja  se  saa 
olla  enintään  5,000  frangia,  elinkorko  on  vähin- 
tään   30   ja   enintään    100    frangia   kuukaudessa. 


Kanttoni  maksaa  kunkin  vakuutetun  puolesta 
avustusta  eri  suuria  määriä,  jotka  vaihtelevat 
iän  mukaan  5-20  5^:iin  vakuutusmaksun  mää 
rästä.  Lisäksi  valtio  suorittaa  kassan  kaikki  kus- 
tannukset. Mainittakoon  vielä,  että  Sveitsissä  tn 
St.  Gallenin  kunta  tehnyt  henkivakuutus-  ja 
vanhuusvakuutussopirauksen  yksityisen  vakuutus- 
yhtiön kanssa  myöntäen  kullekin  jäsenelleen,  joka 
vakuutuksen  ottaa,  erityistä  avustusta.  —  Venä- 
jällä julkaistiin  v.  1905  eräs  laki,  jonka  nojalla 
valtion  säästökassat  ovat  oikeutetut  kansan- 
vakuutusliikettä  harjoittamaan,  mutta  tämän  ko- 
keen tulokset  ovat  pienenlaiset.  H.  77. 

Kansanvalistusseura.  Aloite  Kansanvalistus- 
seuran perustamiseen  tehtiin  Jyväskylässä  1872 
pidetyssä  kansakoulukokouksessa,  seuran  ensimäi- 
set  säännöt  vahvistettiin  30  p.  lokak.  1873  ja 
perustava  kokous  pidettiin  kesällä  1874,  minkä 
jälkeen  käytännöllinen  työ  alkoi.  Seuran  tarkoi- 
tus on  työskennellä  kansanvalistuksen  edistämi- 
seksi etupäässä  Suomen  suomenkielisen  väestön 
keskuudessa.  Jäseneksi  voi  liittyä  jokainen  hen- 
kilö, joka  suorittaa  vuosittain  3  mk.  tai  kerta 
kaikkiaan  40  mk.;  jäseniksi  liittyneet  yhdistyk- 
set, osuuskunnat,  koulut,  kirjastot  sekä  muut  yh- 
dyskunnat ja  laitokset  suorittavat  vuosittain  va- 
llintaan 5  tai  joka  25 :s  vuosi  vähintään  60  mk. 
Vuosimaksunsa  va.stineeksi  saa  jäsen  seuran  toi- 
mittamia tai  muulla  tavoin  hankkimia  julkaisuja 
toimikunnan  harkinnan  mukaan.  K:n  asioita  hoi- 
taa Helsingissä  oleva  toimikunta.  —  Seurasta  on 
vähitellen  tullut  vapaan  kansanvalistustyön  tär- 
keimpiä keskuksia  Suomessa.  „Toimitusten"  li- 
säksi (v:n  1910  loppuun  ilmestynyt  156  n:oa)  on 
K.  julkaissut  suuren  joukon  muutakin  yleistajuista 
kirjallisuutta,  josta  mainittokoon  jatkuvat  sar- 
jat „Maantieteellisiä  kuvaelmia",  „Elämäkertoja". 
,, Suomen  maakunnat"  ja  ..Kansanvalistusseuran 
kalenteri".  Uranuurtavan  työn  ovat  tehneet  K:n 
laulu-  ja  soittojuhlat  (juhlalaulajaiset  Jyväs- 
kylässä 1881,  ensimäinen  laulu-  ja  soittojuhla  Jy- 
väskylässä 1884).  Kansan  laulu-  ja  soittokuntain 
tarpeeksi  on  toimitettu  suuri  joukko  säveljulkai- 
suja.  Kansanopistojen  hyväksi  K.  on  toiminut 
paljon,  varsinkin  opistojen  alkuaikoina.  Kansan- 
kirjastotoimen  edistämiseksi  on  seura  antanut 
vuosittain  palkintoja  kirjastoille,  perustanut  kir- 
jain ja  kirjastotarpeiden  välitysliikkeen,  julkais- 
sut kirjastonhoitokirjallisuutta  ja  ,,Kirjastoleh- 
teä"  y.  m.  (ks.  Kansankirjastot).  Ny- 
kyisin on  .seuran  palveluksessa  erityinen  kirjasto- 
sihteeri. Luentotoimintaa  on  ylläpidetty  valtion 
avustuksella.  Seuran  toimialoihin  kuuluu  vielä 
taikalyhtyliike.  —  Seuran  tärkeimpänä  tuloläh- 
teenä on  kustannusliike.  Valtioapua  K.  on 
saanut  ainoastaan  lyhyen  aikaa  luentotoimintaa 
varten  ja  kansankirjastopalkinnoiksi.  Längma- 
nin  varoista  K.  on  v:sta  1882  alkaen  naut- 
tinut pientä  vuotuista  apurahaa.  Seuran  haltuun 
karttuneissa  lahjoitus-  y.  m.  rahastoissa  cli  v;n 
1910  lopussa  varoja  320,208  mk,  josta  summasta 
109,348  mk  kansanopistojen  ja  89.717  mk  kansan- 
kirjastojen hyväksi  määrätyissä  rahastoissa, 
17,040  mk  „Tammikuun  14  p:n  rahastossa"  pal- 
kintojen jakamiseksi  vanhoille  lastenopettajille 
ja  loput  seuran  vapaasti  käytettäväin  rahastojen 
varoja.  —  Haaraosastoja  on  seuralla  parikym- 
mentä, joista  10  varsinaista  toimivaa  osastoa. 
Seura  oli  alkuaan  kaksikielinen,  mutta  on  viime 


293 


Kansanvalistusseuran  kalenteri— Kansanvalistustyö 


294 


vuosina  ainoastaan  poikkeuksittain  julkaissut 
ruotsinkielistä  kirjallisuutta.  Seuran  esimiehinä 
ovat  olleet  S.  J.  Cleve  1874-81,  Yrjö-Koskinen 
1881,  Julius  Krohn  1882-84,  A.  Meurman  1885- 
1905,  E.  G.  PalmOn  1906-08  ja  Arvi  Grotenfelt 
v:sta  1909.  Ensimäisinä  sihteereinä  olivat  Jaakko 
Päivärinta  1874-78,  A.  A.  Granfelt  1878-1907 
■sekä   v:sta    1907    V.    Voionmaa.  V.   V-aa. 

Kansanvalistusseuran  kalenteri  on  vanhin  ja 
yleisimniin  tunnettu  suomalaisista  helppohintai- 
sista,  kansanomaisista  vuosikirjoista.  .Sen  ensi- 
mäistä vuosikertaa  1881  painettiin  6,000  kpl.  Pai- 
nosmäärä on  sitten  säännöllisesti  suurentunut 
nousten  viime  vuosina  30,000  kpl  :een ;  sivuluku  on 
vaihdellut  178  :sta  335  teen,  hinta  on  ollut  nid.  1  mk. 
25  p.  ja  sid.  1  mk.  75  p.  Kalenterin  sisällyk- 
senä on  ollut  almanakka,  jonka  nimistö  on  saa- 
nut yleisen  tunnustuksen  suomalaisen  yleisön  kes- 
kuudessa, käytännöllisiä  tietoja  eri  aloilta  sekä 
laaja  tekstiosasto.  Vv.  1905-08  julkaistiin  kalen- 
terista n.  s.  laajempi  laitos,  jossa  oli  erityinen 
yli  100-sivuinen,  yleisiä  käytännöllisiä  ja  var- 
sinkin tilastotietoja  sisältävä  osasto.  Käytännöl- 
lisistä syistä  ja  voidakseen  paremmin  vastata 
tarkoitustaan  on  tämä  osasto  monin  verroin  laa- 
jennettuna v:sta  1909  julkaistu  kokonaan  eri 
kirjana  nimellä  „Kansanvalistusseuran  tietokalen- 
teri".  r.  X. 

Kansanvalistustyö.  Suurimman  osan  yleistä 
valistustyötä  maassamme  suorittavat  valtion  ja 
kuntain  pysyvät  valistuslaitokset,  etupäässä  kou- 
lut. Tämän  valistustyön  rinnalla  on  erinäisten 
laitosten,  vapaitten  yhdyskuntain  ja  yksityisten 
henkilöitten  harjoittamalla  vapaalla  valistus- 
työllä suuri  merkitys  vanhempain  ikäluokkain 
valistamisessa  ja  yleisen  kansalaissivistyksen  le- 
vittämisessä. —  Vanhimpia  k:n  harrastajia  ovat 
ylioppilasosakunnat,  jotka  jo  1840- 
luvulla  julkaisivat  kansankirjasia  ja  pari  vuosi- 
kymmentä myöhemmin  panivat  alkuun  „kansan- 
tajuisten  esitelmäin"  pitämisen.  Myöhemmin  ovat 
osakunnat  innokkaasti  jatkaneet  työtä  ja  var- 
sinkin kansanopistojen  perustamisessa  ja  koti- 
seutuharrastusten herättämisessä  ansiokkaasti 
toimineet.  Ensimäinen  yksinomaan  k:tä  harras- 
tava yhdyskunta  oli  1874  perustettu  Kansan- 
valistusseura (ks.  t.) .  Vastaava  ruotsin- 
kielinen järjestö  on  v.  1882  perustettu  Svenska 
folkskolans  vänner  (Ruotsalaisen  kansa- 
koulun ystävät)  seura;  sen  melkoisten  rahastojen 
korkoja  käytetään  etupäässä  ruotsalaisten  kansan- 
opetuslaitosten  kannattamiseen.  —  Suuri  osa  nyky- 
ajan k:tä  suoritetaan  edistysseuroissa  tai 
niiden  välityksellä.  Nuorisoseurat  pitävät  jäsen- 
tensä valistamista  ja  kehittämistä  tärkeimpänä 
tehtävänään,  ja  nämä  seurat  sekä  raittius-,  työ- 
väen-, ammatti-  ja  naisyhdistykset  vaikuttavat  ym- 
päristöjeusäkin  valistamiseksi  esitelmiä,  oppikurs- 
seja, iltamia,  näytelmiä  y.  m.  s.  tilaisuuksia  jär- 
jestämällä. —  Pääkeinoja  vapaankin  valistustyön 
tarkoitusten  saavuttamiseksi  on  opetus.  Kansa- 
koulujen yhteyteen  v:sta  1893  alkaen  järjestetty 
vapaaehtoinen,  valtion  kustantama  j  a  t  k  o-o  p  e- 
tus  on  vasta  alussaan.  Erinomainen  menestys 
sitävastoin  on  ollut  paikallisten  kannatusyhdis- 
tysten ylläpitämillä  ja  valtion  avustamilla  kan- 
sanopistoilla, mitkä  nykyisin  lienevät  maa- 
seutujen tärkeimpiä  laitoksia  vapaata  kansalais- 
opetusta    varten.     Useissa    kaupungeissa    on    ole- 1 


massa  kaupunkien  kustantamia  työväenopis- 
toja (Tampereella  1899,  Oulussa  1907,  Turussa 
1908,  Viipurissa  1908,  Kotkassa  1910)  tai  työ- 
väen kursseja  (Helsingissä,  Vaasassa,  Po- 
rissa, Pietarsaaressa  y.  m.),  mitkä  ovat  saaneet 
alkunsa  1890-luvulla  pidetyi.stä  „kansanopisto- 
kursseista".  Toimihenkilöittensä  kehittämiseksi 
ovat  jotkut  edisty.sjiirjestöt  perustaneet  i-nemmän 
tai  vähemmän  py.syviä  vapaita  opistoja  (Uait- 
tiusopisto,  Osuustoimintaopisto).  Yliopistossa  on 
v:sta  1894  lähtien  silloin  tällöin  pidetty  suu- 
relle yleisölle  aiottuja  lomakursseja  ja 
kansakoulunopettajia  varten  on  yliopi.stossa  v:.sta 
1907  alkaen  pidetty  vuotuisia  jatkokurs- 
seja. Valtion  kannatuksella  pidettiin  vv.  1906 
09  ympäri  maata  suuri  määrä  luentokurs- 
seja, joita  Kansanvalistusseura  ja  Svenska 
folkskolans  vänner  seura  järjestivät.  Aivan 
viime  vuosina  on  ryhd.vtty  järjestämään  n.  s. 
kansalaisopintoja,  joiden  tarkoituksena 
on  tutkintojen  suorittaminen  eri  oppiaineissa 
siihen  tapaan,  jota  Raittiuden  ystäväin  v.  1902 
alkuunpanemissa  raittiustutkinnoissa  on  nouda- 
tettu, tai  vapaampain  opiskelujen  harjoittami- 
nen „opintopiireissä",  joita  edistysseurain  jäsenet 
tai  muut  kansalaiset  keskuudessaan  perustavat. 
—  Vapaan  kansanvalistustyön  perustaksi  ja  toi- 
selta puolen  myöskin  huipuksi  on  katsottava 
kirjastoja,  joidenka  edistäminen  on  kansan- 
valistusrientojen  tärkeimpiä  silmämääriä  (ks. 
Kansankirjastot).  Useat  vapaata  valistus- 
työtä harjoittavat  suomalaiset  kansanjärjestöt  ja 
laitokset  ovat  yhdessä  asettaneet  erityisen  V  a- 
listusjärjestöjen  yhteistoimikun- 
nau,  joka  m.  m.  toimeenpanee  k  ansa  n  va- 
listuskokouksia  (ensimäinen  pidetty  Hel- 
singissä 1909,  toinen  Lahdessa  1910,  kolmas  Hä- 
meenlinnassa 1911).  [,, Yhteiskunnallinen  käsi- 
kirja", „Kansauvalistuskokousten  pöytäkirjat", 
»Kirjastolehti".] 

Viime  vuosikymmeninä  on  useissa  sivistys- 
maissa kehittynyt  huomattavia  kansanvalistus- 
liikkeitä.  Useimmat  näistä  Iiikkei.stä  kohdistu- 
vat määrättyihin  ihmisryhmiin,  kuten  uskonto- 
kuntiin, ammattiryhmiin,  yhdistyksiin,  puoluei- 
siin y.  m.,  rajoitettuihin  alueisiin  tai  erityisiin 
valistushaaroihin.  kuten  kirjain  levittäuii.seen, 
kirjastoihin,  opetukseen,  luentoihin,  näyttelyihin, 
teattereihin  ja  muuhun  taiteeseen  j.  n.  e.  Seu- 
raavassa mainitaan  ainoastaan  sellaisia  lärkeim- 
päin  sivistysmaitten  kansanvalistusliikkeitä.  jotka 
tarkoittavat  kansan  yleisen  kansalaissivistyksen 
kohottamista  tai  joilla  muuten  on  yleisempää 
merkitystä.  —  Ruotsin  vanhemmat  kansan- 
valistu.sta  harrastavat  yhdistyk.set  ovat  pääasial- 
lisesti vain  julkaisseet  yleistajuista  kirjallisuutta. 
Viime  aikoina  ovat  samalla  alalla  suurella  me- 
nestyksellä toimineet  Upsalan  ylioppilasyhdistyk- 
set  „Verdandi"  (per.  1882)  ja?  „Heimdal"  (i>er. 
1891).  Tukholmassa  1880  perustettu  „Arbetar- 
institut"  on  ollut  herätteenä  lukuisain  työväen- 
opistojen perustamiseen  ympäri  maata.  Val- 
tion myöntämäin  kannatusvarain  nojalla  on  eri- 
tyisten ,.Iuentoyhdistysten"  välittämä  luentotoimi 
viime  vuosina  ollut  hyvässä  vauhdissa.  Sc-n 
ohella  on  edistysseuroissa,  etupäässä  Goodtemplar- 
raittiusjärjestössa,  perustettu  n.  s.  „opii;topii- 
rejä"  (studiecirklar;  niitä  oli  Goodtemplar-järjes- 
tössä  työvuonna  1909-10  toimessa  yli  puolen  tu- 


205 


Kansanvalta 


296 


liatta).  V.  1903  perustettu  vapaan  valistustyön 
keskusliitto  ..Folkbildningsförbundet"  on  ansiok- 
kaasti työskennellyt  kansanvalistuksen,  etenkin 
kansankirjastojen  hyväksi.  —  Kaikissa  .Skandi- 
naavian  maissa,  mutta  varsinkin  Tanskassa 
ovat  kansanopistot  luoneet  maalaisnuori.^on  ylei- 
selle valistukselle  laatuaan  ainoanlaatuisen  poh- 
jan iks.  Kansanopisto).  Tanskassa  j,\  Nor- 
jassa on  sen  lisäksi  kirjastoliike  saanut  merki- 
tystä. —  Englannin  ja  englannin  kieltä  pu- 
huvain  A  m  e  r  i  i  k  a  n  maitten  kansanvalistus- 
liikkeissä  on  kirjastoilla  keskittävä  asema  »ks. 
Kansankirjastot).  Englannissa  on  myös- 
kin jo  kauan  ollut  voimakas  työväenopistoliike, 
jonka  nykyisiä  edustajia  ovat  m.  m.  ,.Working 
men's  college"  Lontoossa  ja  ..Kuskin  college" 
Oxfordissa.  Pyrkimys  saattaa  kansanvalistustyö 
tieteelliselle  pohjalle  synnytti  1870-luvulla  ,,yli- 
opistolaajennusliikkeen"  (University  extcjiinn), 
joka  antoi  aihetta  toiselta  puolen  esikaupungeissa 
vaikuttavaan  ..siirtola"  CSefi^cmentj-liikkee.seen  ja 
toiselta  puolen  uusimpaiu,  työväen  itsensä  joh- 
tamain  „yliopistollisten  opetusluokkain"  (Univer- 
sity tutorial  classes)  perustamiseen.  Huomattava 
työväen  valistusharrastusten  keskus  Englannissa 
on  1903  perustettu  „Workers'  educational  asso- 
ciaton"  liitto.  Vapaa  lukuyhdistysliike  on  niin- 
ikään suuressa  voimassa  englanninkielisissä 
maissa.  Englannin  sillä  alalla  toimivista  järjes- 
töistä on  mainittava  suuri  kotilukemisUitto  (Na- 
tional home-rcading  union,  per.  1889)  ja  Ame- 
riikassa  lienee  sen  liikkeen  keskuksista  Chau- 
tauqua  mainittavimpia  (ks.  Chautauqua).  — 
Saksassa  on  runsaasti  kansanvalistuslaitok- 
sia,  mutta  harvoja  yleisemmin  huomattavia.  Ber- 
liinissä sijaitseva,  koko  valtakunnassa  työsken- 
televä seura  „Gesellschaft  filr  Verbreitung  von 
Volksbildung"  (1871)  on  tullut  tunnetuksi  erit- 
t-äin  tarmokkaasta  toiminnastaan  varsinkin  kiin- 
sankirjastojen  hyväksi.  Monipuolisen  maakun- 
nallisen valistustyön  esikuvana  voidaan  mai- 
nita Frankfurt  a.  M:ssa  sijaitseva  seura  ,.Ehein- 
Mainisher  Verband  fUr  Volksbildung"  (1897). 
Kansanvalistusaatteiden  levittäjänä  on  Berlii- 
nissä oleva  seura  „Comenius-Gesellschaft"  (1892) 
muistettava.  Saksalaisen  valistustyön  vahvoja 
puolia  on  vanhastaan  ollut  helppotajuisten  kir- 
jain levitys.  Viime  vuosina  on  perustettu  pal- 
jon kauniita  hyvinvarustettuja  ,,kirjahalleja" 
(Bächerhallen).  Saksan  kansanvalistustyö  on  saa- 
nut tietopuolisen  keskuksensa  tunnetun  yhteis- 
kunnallisen keskuslaitoksen  ,,Zentralstene  filr 
Volkswohlfahrt"  äsken  Berliinissä  perustamasta 
kansanvalistusosastosta,  joka  m.  m.  julkaisee  tär- 
keää aikakauskirjaa  „Volksbildungsarchiv".  — 
Samaan  tapaan  kuin  Saksassa  työskennellään 
kansanvalistuksen  hyväksi  muissa  saksan  kieltä 
käyttävissä  maissa.  [G.  Fritz,  ,,Das  moderne 
Volksbildungswesen";  „Volksbildungsarchiv"  1909- 
10;  asianom.  järjestöjen  ja  laitosten  julkaisuja.] 

V.  7-aa. 
Kansanvalta  I.  demokratia,  hallitus- 
muoto, jonka  mukaan  valtiossa  hallitsee  kansa, 
8.  o.  täysivaltaisten  kansalaisten  yhteys  taikka 
ainakin  vaihteleva  kansalaispaljous,  jota  perin- 
nölliset etuoikeudet  eivät  tee  suljetuksi.  Van- 
hat kreikkalaiset  kirjailijat,  etupäässä  Aristo- 
teles, määrittelivät  kolmea  lajia  valtiomuotoja: 
monarkiassa   hallitsi   yksityinen   henkilö,    aristo- 


kratiassa etuoikeutettu  luokka,  demokratiassa 
vapaiden  kansalaisten  yhteys.  Nykyaikana  ei 
voida  vastaavalla  tavalla  asettaa  demokratiaa 
muunlaatuisten  hallitustapaiu  jyrkäksi  vastakoh- 
daksi, koskapa  nykyajan  sivistysmaissa  kansa 
ainakin  jossain  muodossa  ottaa  osaa  taikka  vai- 
kuttaa valtiovallan  harjoittamiseen.  Aristoteleen 
käyttiimät  käsitteet  ja  nimitykset  siirtyivät  sit- 
temmin roomalaiseen  (Cicero)  sekä  keskiajan 
kirjallisuuteen  ja  niitä  käytetään  edelleen  myö- 
hempien aikojen  valtio-opissa.  Valtio-oikeudelli- 
sesti  sisältyy  taas  poliittisessa  suhteessa  sangen 
erilaatuisia  aristokratian  ja  k:n  muotoja  tasa- 
vallan, repuhliikin,  nimitykseen.  Kansanvaltai- 
sia periaatteita  voidaan  käytännössä  toteuttaa 
myöskin  monarkkisissa  valtiomuodoissa,  eikä  toi- 
selta puolen  tasavaltainen  valtiomuoto  sellaise- 
uaan  ehdottomasti   takaa   niiden  toteuttamista. 

Jlikäli  kansanvaltaisella  periaatteella  merki- 
tään kaikkien  kansalaisten  mitä  täydellisintä 
yhdeuveroisuutta  valtiollisiin  ja  yhteiskunnalli- 
siin oikeuksiin  nähden,  oli  tämä  periaate  Krei- 
kan kaupunkivaltioissa,  joita  Aristo- 
teles nimittää  demokratioiksi,  hyvin  rajoitetussa 
määrässä  toteutettuna.  Sangen  suuri  osa  asuk- 
kaita oli  orjia  ja  vailla  kaikkia  oikeuksia,  ja  va- 
paidenkin kansalaisten  oikeuksissa  oli  eroavai- 
suutta. Kooman  tasavallassa  oli  val- 
tiollinen valta  aiemmin  patriiseilla.  Vasta  ple- 
beijien  kiivaiden  taistelujen  kautta  ja  kansan- 
kokouksen toimivallan  laajettua  kansanvaltaiset 
periaatteet  toteutuivat  laajemmassa  määrässä, 
ei  kuitenkaan   läheskään  täydellisesti. 

Muinaisgermaaneista  mainitaan,  että 
kaikilla  vapailla  kansalaisilla  oli  yhtäläiset  val- 
tiolliset oikeudet  ja  velvollisuudet,  että  valtio- 
laitos  oli  rakennettu  suvereenisen  kansankokouk- 
sen perustukselle.  Epäilemättä  tämän  kansan- 
kokouksen kuitenkin  muodostivat  maataomista- 
vat  perheenisät  ja  -päämiehet.  Niiden  ohella  oli 
olemassa  lukuisa  joukko  oikeudettomia  epä- 
vapaita ja  valtiolli.sessa  suhteessa  vaikutuksetto- 
mia puolivapaita.  Useissa  germ.  valtioissa  oli  jo 
varhaisimpina  aikoina  ratkaiseva  vaikutusvalta 
kuninkaalla.  Toiselta  puolen  jo  vanhimpina  ai 
koina  vapaiden  talonpoikien  rinnalle  astuu  suur- 
tiloja omistavia,  lukuisia  sotilasjoukkoja  ja  seu- 
rueita pitäviä  aatelissukuja  yhä  vaikutusvaltai- 
sempaan asemaan. 

Myöhemmällä  keskiajalla  monarkkiset, 
aristokraattiset  ja  demokraattiset  periaatteet 
taistelevat  kirjavassa  sekamelskassa.  Kaupun- 
geissa k:n  periaate  voittaa  alaa  vitkaan  ja  mel- 
kein kaikkialla  ankarien  taistelujen  perästä,  ei 
missään  täydellisesti.  Useissa  kaupungeissa  pat- 
riisit, joiden  käsissä  alkujaan  oli  kaupungin  hal- 
litus, jäävät  voitolle,  esim.  Venetsiassa,  jonka 
hallitusmuoto  aina  oli  aristokraattinen.  Missä 
käsityöläisetkin  pääsivät  valtaan,  joutuivat  juuri 
he  ja  heidän  yhdistyksensä  (ammattikuntansa) 
patriisien  rinnalla  tai  sijalla  kaupunkien  halli- 
tukseen, mutta  yhteiskunnan  syvempiä  kerroksia, 
jotka  kaikissa  kaupungeissa  muodostivat  asuja- 
miston  enemmistön,  ei  tunnu.stettu  valtiollisiin 
ja  yhteiskunnallisiin  oikeuksiin  nähden  saman- 
arvoisiksi. 

Kansanvaltaisen  periaatteen  huomaa  histo- 
riassa yleensä  toteutuvan  tasarintaa  kansan  laa- 
jain  kerrosten  hyvinvoinnin  edistymisen  kanssa, 


297 


Kansanvaltainen  hallitustapa     Kansanäänestys 


•298 


tiiltä  perustiiltu  lähtien  vaikuttavuu  voimakkaim- 
min, terveellisiinmin  ja  kestävinimin,  kun  taasen 
viikivaltaiset,  usein  juuri  syvien  kerrosten  suora- 
naisen hädän  aiheuttamat  yhteiskunnallisen  jär- 
jestyksen järkytykset  useimmiten  tuottavat  kan- 
sanvaltaisille pyrinnöille  ainoastaan  näennäisen 
ja  ohimenevän  voiton.  Keskiajan  kukoistavim- 
pana  ajanjaksona  näkyy  talonpoikien  ja  porvari- 
luokan  taloudellisen  vaurastumisen  ohella  vähitel- 
len alempien  kansankerrosten  nousua,  helpotusta 
maaorjuudessa,  tasoituksia  oikeuksien  erilaisuu- 
dessa; 16:nneu  ja  17:nnen  vuosis.  sotien  köyh- 
dytettyä talonpojat,  saatettua  kaupungit  talou- 
delliseen rappioon,  painuvat  alemmat  luokat 
riippuvaisuuden  ja  oikeudettomuuden  sortotilaan. 
Talonpoikaissotien  julmuus  ei  tuota  apua,  vaan 
pitkäaikaista  pahennusta  asiaintilaan.  Vasta 
kolmikymmenvuotisen  sodan  loputtua  alkaa  huo- 
mata vitkallisen  parantumisen  ensimäisiä  merk- 
kejä. Ilallitsevat  ruhtinaat  asettuvat  ylempien 
luokkien  etuoikeuksia  vastaan,  he  harrastavat 
laajojen  kansankerrosten  kohottamista,  niiden 
avulla  vapauttaakseen  monarkkista  valtaa  aris- 
tokratian käsistä. 

Suurenmoisella  ja  väkivaltaisella  tavalla  kan- 
sanvaltainen periaate  kuohahtaa  toteuttamis- 
taan kohti  Ranskan  vallankumouk- 
sessa, joka  historiallisen  säätyjaon  ja  .sääty- 
jen etuoikeuksien  sijalle  asetti  vapauden  ja  tasa- 
arvcisuudeu  periaatteet.  Tämä  valtava  liike, 
joka  sittemmin  johti  verisiin  hirmutekoihin,  ku- 
mosi tykkänään  Ranskan  silloisen  valtio-  ja  yh- 
teiskuntajärjestyksen, hävitti  feodaalivallan  ja 
maaorjuuden,  vapautti  työn  ammattikuntalaitok- 
sen kahleista,  lakkautti  kaikki  etuoikeudet,  sääti 
tasa-arvoisuuden  lain  edessä,  vaalioikeuden,  joka 
oli  verrattain  laaja  j.  n.  e.  Ranskan  vallan- 
kumouk.sen  aatteet  levisivät  myöskin  muihin  Eu- 
roopan maihin,  ja  on  19 :s  vuosisata  niiden  poh- 
jalla toteuttanut  kansanvaltaisen  periaatteen  mu- 
kaisia uudistuksia  hallinnon  ja  lainsäädännön 
aloilla  laajemmin  ja  voimakkaammin  kuin  edellä- 
käynyt  vuosituhat. 

Mutta  paljoa  syvemmäksi  tähtäävien  ja  perin- 
pohjaisempien  uudistusten  vaatimuksia  alkaa  nyt 
ilmaantua.  Kansan  laajoja  kerroksia  ei  tyydytä 
ainoastaan  oikeudellinen  vapaus  ja  tasa-arvoi- 
suus.  He  näkevät  Ranskan  vallankumouksen  ta- 
pahtumien aiheuttamassa  oikeusjärjestyksen  uu- 
distuksessa etupäässä  porvarillisten  pääoman- 
omistajien,  bourgeoisien  voiton  historiallisesti 
etuoikeutetuista  säädyistä  (ruhtinaista,  aatelista, 
kirkosta),  väittäen,  että  todellista  vapautta  ei 
ole  saavutettu,  vaan  ovat  „syvät  rivit"  ainoas- 
taan vaihtaneet  herroja.  He  ovat  laajentaneet 
tasa-arvoisuuden  vaatimuksen  oikeuden  ja  valtio- 
laitoksen  alalta  taloudellisen  ja  sosiaalisen  jär- 
jestyksen alalle  ja  alkaneet  taistelun  pääoman, 
kapitaalin,  herruutta  vastaan.  Täten  kansan- 
valtainen periaate  esiintyy  sosiaalidemo- 
kraattisena (ks.  Sosiaalidemokra- 
tia),   ks.  Kansanvaltaisuus.  S.   .V. 

Kansanvaltainen  hallitustapa,  valtiollinen 
järjestysmuoto,  joka  mahdollisuuden  mukaan  tun- 
nustamalla kansalaisten  yhdenvertaisuuden  sekä 
kansan  itsetoiminnan  ja  itsemääräämisoikeuden 
lainsäädännössä  ja  hallinnossa  pyrkii  toteutta- 
maan kansanvaltaisuuden  (ks.  t.,  vrt.  Kansan- 
valta)   periaatetta.     Sellainen    hallitustapa    on 


aivan  hyvästi  noudatettavissa  myöskin  perustus- 
laillisissa eli  rajoitetuissa  yksinvalloissa  (monar- 
kioissa), jos  kohta  voidaan  sanoa  tasavaltaisen 
hallitusmuodon  ainakin  periaatteellisesti  ensi  si- 
jassa edistävän  kansanvallan  aatteiden  täydel- 
listä ja   kaikinpuolista   toteuttamista.        U.    E. 

Kansanvaltainen  monarkia,  monarkkinen  1. 
yksinvaltainen  valtio,  jossa  kansanvaltainen  hal- 
litustapa on  voimassa.  Hyvin  monessa  Euroopan 
monarkiassa  on  toteutettu  kansanvaltaisia  peri- 
aatteita, joko  täydellisemmin  taikka  vähemmin 
tä}'dellisesti.  Asettuvatpa  useat  monarkkiset 
valtiosäännöt  nimenomaan  n.  s.  kansansuvereeni- 
suusperiaatteen  kannalle,  jonka  mukaan  korkein 
valta  valtiossa  kuuluu  kansalle  ja  kaikella  julki- 
sella vallalla  on  perustuksensa  kansassa.  Suu- 
rempi merkitys  kuin  tällaisilla  periaatteellisilla 
julkilausumilla  on  tietysti  sillä  tavalla,  jolla 
kansan  välitön  tai  välillinen  vaikutusvalta  on 
toteutettu.  Omansa  edistämään  kansanvaltaa 
monarkkisissa  maissa  on  n.  s.  parlamentaa- 
rinen hallitustapa,  jota  ei  silti  suinkaan 
ehdottomasti  voida  pitää  kansanvaltaisuuden 
vaatimana.  Erittäin  suuri  merkitys  on  kansan- 
valtaisten periaatteitten  toteuttamisella  kansan- 
eduskunnan kokoonpanossa;  kuta  yleisempi  ja 
yhtäläisempi  valtiollinen  äänioikeus  ja  vaalikel- 
poisuus on,  sitä  täydellisemmin  on  demokratia 
tässä  suhteessa  toteutettuna.  R.  E. 

Kansanvaltaisuus,  kehityksenalainen  val- 
tiollis-yhteiskunnallinen  periaate,  joka  vaatii 
kansanvaltaa  (ks.  t.)  1.  demokratiaa  valtiossa 
toteutettavaksi.  Ou  mahdotonta  yleisellä  sään- 
nöllä määritellä,  mitä  kaikkea  on  katsottava  kan- 
sanvaltaisuuteen ehdottomasti  kuuluvaksi,  siksi 
suhteellinen  ja  epämääräinen  on  tämän  sanan 
sisällys.  Joka  tapauksessa  on  selvää,  että  rajat- 
tomassa yksinvallassa  ei  voida  varsi- 
naisesti kansanvaltaisuudesta  puhua,  jos  kohta 
täälläkin  saattaa  olla  suuria  eroavaisuuksia  yh- 
teiskunnallisiin oikeuksiin  ja  yhteiskunnalliseen 
vapauteen  näliden.  Sillä  kansanvalta  ilmeisesti 
edellyttää,  että  kansalla  on  valtiolliset  oi- 
keudet, joitten  nojalla  se  voipi  vaikuttaa  itse 
valtiovallan  harjoittamiseen,  ennen  kaikkea  lain- 
säädäntöön. -Mutta  kuinka  laajalle  näitten  oi- 
keuksien tulee  ulottua  ja  kuinka  ratkaisevaa  laa- 
tua kansan  ja  kansaneduskunnan  vaikutusvallan 
tulee  olla,  sekä  toiselta  puolen  kuinka  yleiset  ja 
yhtäläiset  valtiolliset  oikeudet  vaaditaan,  jotta 
..kansanvaltaisuus"  on  katsottava  toteutetuksi, 
on  kysymys,  johon  ei  voida  yleispätevää  vastausta 
antaa,  vaan  johon  eri  aikakausina  ja  eriävien 
katsantokantain  mukaan  voidaan  hyvinkin  eri 
tavalla  vastata,   ks.   Kansanvalta.     R.   E. 

Kansanvarallisuus  ks.  Kansallisomai- 
suus. 

Kansanäänestys,  lainsäädäntökysymyksessä 
tai  muussa  valtioasiassa  toimeenpantu  äänestys, 
johon  äänioikeutetut  kansalaiset  ottavat  osaa,  ja 
jolla  päätetään,  onko  lakiehdotus  taikka  muu 
ehdotus  hyväksyttävä  vai  hylättävä.  Missä  väli- 
tön kansanlainsäädäntö  on  voimassa,  on  kansan- 
äänestys tärkein  keino,  jota  sitä  harjoitettaessa 
käytetään.  Mutta  sellaisissakin  maissa,  missä 
mainittua  lainsäädäntöä  ei  käytetä,  on  joskus 
kansanäänestystä  käytetty  n.  s.  k  a  n  s  a  n  p  ä  ä- 
t  Östen  (lat.  plebiscitum)  aikaansaamiseksi. 
Niinpä  Napoleon   I  konsulina  ja  keisarina  olles- 


299 


Kansas — Kansatiede 


300 


saan  toisiuaan,  tosin  hyvin  mielivaltaisesti,  kau- 
saupäätuksellä  vahvistutti  valtiosäiiutöön  teke- 
mänsä muutokset,  ja  toisen  keisarivallan  (Na- 
poleon III:  n)  aikana  oli  niinikiiiin  Ranskan 
valtiosäännössä  se  periaate  voimassa,  että  valtio- 
suUnnön  ,. perusteita"  koskevat  muutokset  olivat 
kansanpUätöksellä  vahvistettavat.  —  Norjan  uu- 
simmassa historiassa  on  kansanäänestystä  kah- 
ilesti  käytetty  v.  1905;  ensimäisessä  oli  äänestyk- 
sen alaisena  kysymys  unionin  purkamisesta,  toi- 
sella kerralla  äänestys  muodollisesti  koski  sitä, 
yhtyykö  kansa  suurkäräjäin  päätökseen,  jolla 
hilllitus  valtuutettiin  ryhtymään  neuvotteluihin 
Norjan  kruunusta  Tanskan  prinssin  Kaarlen 
kanssa;  tosiasiallisesti  ratkaistiin  silloin  kysy- 
mys Norjan  vastaisesta  valtiomuodosta.  Valtio- 
oikeudellisena  laitoksena  k.  esiintyy  Sveitsissä 
(ks.  t.) .  —  ks.  K  a  n  s  a  n  1  a  i  n  s  ä  ä  d  ä  n  t  ö, 
Referendum.  R.  E. 

Kansas  [känzas]  (lyheiiu.  K  a  n.  1.  Ka  n  s.; 
nimi  johtuu  kansa  intiaaniheimon  nimestä),  Poh- 
jois-Ameriikan  Yhdysvaltoihin  kuuluva  preeria- 
valtio,  jokseenkin  keskellä  maata,  säännöllisen 
suorakaiteen  muotoinen  (pituus  640  km,  leveys 
244  km),  paitsi  koilliskulmassa,  jonka  rajan  muo- 
dostaa Missouri-joki;  212,780  km»,  1,690,G49  as. 
(1910)  1.  8  kmMlä.  Asukkaista  on  n.  52,000 
neekereitä,  1,351  intiaaneja  (1909);  ulkomailla 
syntyneitä  vain  126,000  (1900).  Suomalaisia 
puolisataa.  —  Läntinen  osa  (n.  60  %)  Kansasia 
on  500-1,200  m  korkeaa  ylänkö-aroa  (Grcat 
Plains),  jonka  mataloiden  kalkki-  ja  hiekkakivi- 
selänteitten  katkoma,  jokivarsilla  laajalti  hiekka- 
kenttien, muualla  merkelin-,  saven-  ja  soran- 
pitoinen  maaperä  ilmaston  suuren  kuivuuden  ta- 
kia (sadetta  tosin  518  mm,  mutta  sadepäiviä 
ainoastaan  70  heinäkuun  lämpömäärän  ollessa 
4-  25,«°  C)  on  melkein  kekonaan  viljelykselle  kel- 
paamaton. Keinotekoinen  kastelukin  käy  vai- 
keaksi, sillä  joet  (Kansas,  Arkansas),  jotka  sade- 
aikana saattavat  olla  tulvillaan,  sisältävät  ke- 
sällä tuskin  ollenkaan  vettä.  Sitäpaitsi  esiinty- 
vät K:ssa  (myös  itäosassa)  hävittävät,  kuumat 
myrskytuulet  „tornados"  (nopeus  50-60  km  ttssa, 
lämpö  +  38°-+  45°  C)  useammin  kuin  muualla 
Yhdysvalloissa;  talvella  niiden  asemesta  raivoa- 
vat lumimyrskyt  „blizzards".  Itäosa  valtiota  on 
alavampaa  (n.  250  m  yi.  merenp.),  saderikkaam- 
paa  (823  mm),  metsiäkin  täällä  esiintyy  (5  % 
valtion  alasta).  Itä-osaan  ovatkin  keskittyneet 
melkein  kaikki  kaupungit.  Hedelmällinen  löss- 
maaperä  antaa  ajoittain  mitä  parhaita  satoja: 
maissia  56  milj.  hl,  vehnää  31,?  milj.  hl  (1909)  ; 
muita  viljelyskasveja:  kaura,  ohra,  ruis,  peruna, 
pellava,  omenapuu,  viiniköynnös;  myös  puuvilla, 
mutta  sato  huono.  Yhdysvaltojen  hirssin  vilje- 
ly.s  on  melkein  kokonaan  keskittynyt  tänne. 
Viljellyn  maan  ala  oli  1900  10  milj.  ha.  Vilje- 
lyksen edistyttyä  viime  vuosisadan  loppuun  asti 
huimaavaa  vauhtia  näyttää  se  jo  n.  10  vuotta 
sitten  saavuttaneen  huippukohtansa.  Valtion  toi- 
sella pääelinkeinolla,  karjataloudella,  sitävastoin 
on  yhä  hyvät  kehittymi.smahdollisuudet.  V.  1910 
täällä  oli  1,187  milj.  hevosta,  O, m  milj.  muulia, 
0,73:  milj.  lypsylehmää,  3,3i  milj.  muuta  sarvi- 
karjaa,  0,17»  milj.  lammasta,  1,94»  milj.  sikaa. 
—  Kaivostyön  tuotteita  ovat  kivihiili  (työssä 
kaivok8is.sa  14,500  miestä;  arvo  48  milj.  mk., 
maakaasu    (arvo   40   milj.    mk.),    sementti,   suola. 


sinkki  (kaakkoisosassa  maahan  ulottuvasta  Ozark- 
vuoristosta),  vuoriöljy;  yhteensä  arvo  (1908)  136 
milj.  mk,  —  Teollisuuden  haaroista  ovat  teu- 
rastus- ja  myllylaitokset  suurenmoiset  (valmi-^^tus- 
arvo  500  niilj".  ja  218  milj.  mk.  1905);  koko 
teoUisuusväestö  35,410,  yhteenlaskettu  valmistus- 
arvo 1,024  milj.  mk. (1905).  Rautateitä  (1908) 
14,750  km;  kuusi  tärkeää  päärataa.  .-  Kor- 
keammista sivistyslaitoksista  (kaikkiaan  22)  mai- 
nittakoon ,, University  of  K."  Ijawrencessa  (opett. 
181,  opp.  2,210  1909)"  sekä  „Agricultural  College" 
Manhattanissa  (opett.  103,  opp.  2,308).  —  Lakia- 
säätävään kokoukseen  valitaan:  senaattiin  40, 
edustajakamariin  125  jäsentä.  Kongressiin  K. 
lähettää  2  senaattoria,  S  edusmiestä.  Valtion 
pääkaupunki  on  Topeka.  —  V:sta  1881  K. -val- 
tiossa on  kieltolaki,  jota  vasta  viime  aikoina 
on  ruvettu  yksityiskohtaisesti  täytäntöön  pane- 
maan. —  K.,  aikaisemmin  osa  Louisianasta,  jou- 
tui 1803  oston  kautta  Yhdysvalloille,  sai  ensi- 
mäiset  siirtolaiset  vasta  1850-luvulla,  kehittyi 
sitten  sangen  nopeasti  (1860  107,206  a.s.,  1880 
996,096  as.)  viime  vuosisadan  lopulle  asti  (1890 
1,427,096  as.),  josta  pitäen  edistys  on  ollut  hi- 
das. V.  1854  K.  tehtiin  territoriksi,  1861  val- 
tioksi.   Oli  orjasodassa  pohjoisvaltioiden  puolella. 

E.  E.  K. 

Kansas  City  [känzas  sitij,  kaksi  yhteenkasva- 
nutta  kaupunkia  Pohjois-Ameriikan  Yhdysval- 
loissa, Missouri'n  oik.  rannalla,  osaksi  siihen 
laskevan  Kansas-joen  oikealla,  korkealla  ran- 
nalla Missouri'n  valtiossa  (suurempi  puoli, 
248,381  as.  1910;  ennen  nimeltä  West  Port), 
osaksi  Kansasin  valtiossa  Kansas-joen  vasem- 
malla, alavalla  rannalla  (pienempi  puoli,  82,331 
as.  1910.  entinen  nimi  Wyandotte),  Kansasin  suu- 
rin kaupunki.  K.  C.  cli  jo  varhain  tunnettu 
lauttaus-  ja  turkiksien  kauppapaikka  (1838  n. 
300  as.),  kohosi  merkityksessä  länteen  suuntau- 
tuvan kullanetsijä-  ja  uutisasutustulvan  pää- 
porttina (1860  n.  4,400  as.)  sekä  varsinkin  Union 
Pacific  radan  rakentamisen  johdosta  il870  n, 
32,000  as.),  ollen  nykyään  Yhdysvaltojen  rauta- 
tieverkon tärkeimpiä  solmukohtia  (ratoja  20 
suunnalle),  3  siltaa  Missouri-  ja  17  Kansas-joen 
yli.  Preeria-alueen  yhä  kehittyvä  uutisasutus  on 
tehnyt  K.  C:n  Chicagon  jälkeen  Yhdysvaltojen 
tärkeimmäksi  karjamarkkina-  ja  suurteurastus- 
kaupungiksi  (karjan  ja  lihantuotteideu  vienti 
523  milj.  mk.  1907),  tärkeäksi  viljakaupan  ja 
myllytoimen  keskustaksi  (vienti  n.  7-10  milj.  hl 
vehnää).  Myös  muita  huomattavia  teollisuuslai- 
toksia (kynttilä-,  saippua-,  kone-  y.  m.  tehtaita), 
teoUisuustyöväestöä  21,000  (1905)  henkeä,  val- 
mistusarvo n.  1,500  milj.  mk.  • —  Metodistinen 
korkeakoulu,  useita  ,satoja  kirkkoja,  35  sairaa- 
laa y.  ni.  E.  E.  K. 

Kansas-joki  [kiinzos],  Missouriin  vasemmalta 
Kansasin  valtiosta  tuleva  lisäjoki,  syntynyt  kah- 
den n.  060  km  pitkän  joen  (Republican  fork  ja 
Snioky  Hill  fork)  yhtymisestä,  josta  alkaen  sen 
juoksu  on  212  km.  K.  on  selvä  arojoki,  milloin 
tulvillaan  milloin  melkein  kuivana.       E.  E.  K. 

Kansatiede.  1.  Käsite  ja  ala.  K.  on  tiede, 
joka  tutkii  sitä  kulttuuria,  jonka  ihminen  yh- 
teisön (perheen  heimon,  kansan)  jäsenenä 
on  luonut.  Se  saattaa  olla  yleistä  kansa- 
tiedettä (saks.  V ölkerkunde) ,  kun  se  ulottuu 
maailman     kaikkiin     kansoihin,     tai     erikois- 


.iOl 


Kansatiede 


302 


kansatiedettä,  kun  se  rajoittuu  mäilriittv yn 
lieimoon,  kansaan  tai  kansarylimiUin.  Tutkimus- 
tavaltaan ja  tarkoitusperiiltäiin  se  saattaa  olla 
toteavaa  1.  d  e  s  k  r  i  p  t  i  i  v  i  s  t  ii,  kun  se  an- 
taa kuvauksia  eri  kansojen  eliimiistil  tekemättU 
päätelmiä  olojen  kehityksestä  ja  alkuperästä,  tai 
historiallista  1.  geneettistä,  kun  se 
tarjonaolevien  ainesten  nojalla  tekee  päätelmiä 
olojen  kehityksestä  ja  synnystä. 

K.  laajimmassa  merkityksessään  (etnolo- 
gia) kUaittiiä  kansojen  kaiken  aineellisen  ja  hen- 
kisen kulttuurin  tutkimisen.  Sen  esineenä  saat- 
taa siis  olla  kansojen  aineellinen  I.  esi- 
neellinen kulttuuri:  elinkeinot  (ra- 
vinnonkeräily  sekä  tulenteko  ja  ruuanvalmistus, 
metsästys,  kalastus,  karjanhoito,  maanviljelys, 
teollisuus  j.  u.  e.  ynnä  kussakin  työssä  tarvitta- 
vat työkalut  ja  a.seet),  asunnot  ja  niiden  ka- 
lustus, puvut  ja  koristeet  (tatueeraus,  ruu- 
miinmaalaus,  hiuslaitteet,  keinotekoiset  ruumiin 
typistämiset)  sekä  kuva  am  a  taiteelliset 
tuotteet  (piirrokset,  maalaukset,  veistokset). 
K:n  esineenä  ovat  edelleen  kansojen  tavat  ja 
menot  sekä  kansojen  yhteiskunnallinen 
elämä  ja  järjestys  (m.  m.  tervebdystavat, 
kestiystävyys,  aviomuodot,  naima-  ja  häätavat, 
raskaudentilaan  ja  synnytykseen  kuuluvat  tavat 
ja  menot,  lastenmurha,  couvade  (ks.  t.),  ympäri- 
leikkaus, kuolinjuhlat,  hautaustavat,  taiat,  us- 
konnolliset tavat  ja  menot,  oikeustavat,  niinkuin 
valanteko,  verikosto,  jumalantuomiot,  perheen  ja 
yhteiskuntajärjestyksen  synty) .  Vihdoin  kuuluu 
k:een  kansan  kulttuurin  puhtaasti  henkisten 
tuotteiden  tutkimus,  joten  siis  sen  aineena 
ovat;  1)  kansan  perinnäinen  maistot  ieto: 
kansanusko  (känsän  käsityksiä  ihmisen  suh- 
teesta yliluonnollisiin  asioihin) ,  kansantieto 
(kansan  käsityksiä  maailmanrakeuteesta,  kansan 
kokemusperäisiä  tietoja,  esim.  merkkipäivistä, 
luonnosta  j.  n.  e.,  luku-,  mitta-  ja  painojärjestel- 
mät)  ja  kansan  mielikuvituksen  tuot- 
teet, jotka  usein  ovat  puettuina  kansan- 
runouden (joko  runomittaiseen  tai  suora- 
sanaiseen) muotoon,  sekä  2)  kieli  (etenkin  sen 
merkitys  kansojen  sukulaisuuden  määrääjänä,  eri 
luokkien  kielet) ,  myös  merkkikielet  (viit- 
tauskielet.  rumpukielet  y.  m.),  ynnä  ajatusten 
merkitseminen  kirjoitetuilla  merkeillä, 
olipa  tämä  sitten  ajatusten  suoranaista  kuvai- 
lua (ideografista  kirjoitusta)  tai  puhutun  kielen 
merkitsemistä  (foneettista  kirjoitusta  ks.  K  i  r- 
joitus).  Yleisesti  k.  tutkii  n.  s.  primitiivisiä 
oloja  ja  muotoja,  jotka  eivät  suuressa  määrin 
ole  joutuneet  korkeamman  kulttuurin  vaikutuk- 
sen alaisiksi,  mutta  mitään  jyrkkää  rajaa  ei 
tässä   kohdin   mitenkään    voi   tehdä. 

K:n  alalla  on  vielä  oppisanasto  kovin  epävarma 
ja  ristiriitainen  ja  tämän  tieteen  rajoitus  muihin 
tieteisiin  epävarma;  useat  k:n  haarat  muodosta- 
vat itsenäisiä  tieteitä  samalla  kuin  niitä  voidaan 
pitää  k:n  osina.  K.  on  osa  ..ihmistiedettä"  sanan 
laajimmassa  merkityksessä  (yhteisnimitykseksi 
sille  tiederyhmälle,  joka  tutkii  ihmisen  ruumiil- 
lista ja  henkistä  olemusta  yleensä,  on  ehdotettu 
,, antropologia"  —  niin  esim.  englantilainen  et- 
nologi A.  C.  Haddon  — ,  jota  vastoin  sitä  tämän 
tiederyhmän  osaa,  joka  tarkastelee  ihmistä  sem- 
moisenaan, hänen  ruumiinrakennustaan  ja  ro- 
tiiaan,    nimitettäisiin    „antropograf  iäksi").    „An- 


tropografia"  ja  „antropogeografia"  (tutkimus  ih- 
n\isrotujcn  maantieteellisestä  leviämisestä)  ovat 
tietysti  k;llekin  tärkeinä  aputieteinä.  Niistä  tie- 
teistä, joiden  esineenä  on  ihminen,  on  myös 
kansansielutiede  (ks.  t.) ,  tutkimus  niistä 
sielunilmiöi.stä,  jotka  esiintyvät  inhimilli.sessä 
yhteiselämässä,  katsottava  inhimillistä  kulttuu- 
ria tutkivan  k:n  aputieteeksi  ja  sille  perusta- 
vaksi tieteeksi  eikä  k:n  osaksi,  vaikkakin  se  mo- 
nesti saattaa  muodostua  miltei  suorastaan  kansa- 
tieteelliseksi tutkimukseksi  ja  käsitellä  samoja  ai- 
neita (vrt.  esim.  VV  u  n  d  t,  „Völkerp.sychologie"). 
Tutkimus  inhimillisen  yhteiskunnan  alusta  ja  syn- 
nystä sekä  inhimillisen  yhteiselämän  ilmiöiden  ke- 
hityksestä, joka  tietenkin  muodostaa  osan  k:ttä, 
on  muodostunut  erikoiseksi  tieteeksi,  yhteis- 
kuntatieteeksi 1.  sosiologiaksi  (ks.  t., 
vrt.  Esihistoria.  II,  809).  Tutkimusta,  joka 
kansantavoista,  mutta  myös  kansojen  aineelli- 
sesta ja  henkisestä  kulttuurista  yleensä  sekä  kan- 
sansielutieteestä  saatavien  ainesten  perusteella 
tutkii  inhimillisen  kulttuurin  syntyä  ja  kehitystä 
ja  sen  lakeja,  on  tapana  erikoisesti  nimittiiä  et- 
nologiaksi (ks.  t.),  jota  sanaa  samalla  myös 
käytetään  kaiken  kansatieteen  yleisnimenä.  Itse- 
näisen ja  erikoisen  haaran  k;ttä  muodostaa  kan- 
sanrunouden (ks.  t.)  1.  f  o  1  k  1  o  r  e  n  (ks.  t.) 
tutkimus;  „folklore"  sanaa  käsitetään  myös  laa- 
jemmassa merkityksessä,  niin  että  sillä  käsitetään 
kansanuskoa,  kansantietoa  ja  kansanrunoutta 
yhteisesti  (vrt.  Esihistoria,  II,  809),  joskus 
vieläkin  laajeramasti,  niin  että  siihen  edellämai- 
nittujen aineiden  lisäksi  vielä  luetaan  kansan- 
tavat ja  menot  (tässä  merkityksessä  saks.  Volks- 
kunde).  Tutkimus  kansanuskosta  muodostaa  sa- 
malla osan  uskontotiedettä,  uskonnon- 
historiaa, mytologiaa  (ks.  n.).  Vihdoin 
on  kielitiede,  joka  tavallaan  sekin  on 
haara  kansatiedettä  sanan  laajimmassa  merki- 
tyksessä, samalla  myös  itsenäinen  tiede  omine 
tarkoitusperineen.  Tiedettä  kansojen  esineellisestä 
kulttuurista  käsitetään  usein  k ;ksi  sanan  ahtaam- 
massa merkityksessä  eli  etnografiaksi  (mui- 
naisaikojen  etnografiaa,  joka  perustuu  samoilta 
ajoilta  säilyneihin  mui.stomerkkeihin,  nimitetään 
arkeologiaksi  eli  muinaistieteeksi, 
(ks.  t.,  vrt.  Esihistoria  11,808,809).  „Etno- 
graf iäksi"  on  kuitenkin  myös  nimitetty  1)  tutki- 
musta kansojen  leviämisestä  maapallolla  (vrt. 
esim.  Fr.  Sliillerin  teosta  „Allgemeine  Ethno- 
graphie")  tai  niiden  leviämisen  historiasta  määrä- 
tyillä aloilla  ja  määrättyinä  aikoina  (vrt.  esim. 
Hunfalvyn  ,,Ethnographie  von  Ungarn"),  sekä 
2)  deskriptiivistä  kansatiedettä  (vrt.  Etnogra- 
fia). E.  .V.  S. 

2.  K;n  tutkimuksen  historia.  Uu- 
denaikaiseksi tieteeksi  yleinen  k.  kohosi  vasta 
1800-luvun  alulla,  jolloin  eri  maissa  perustet- 
tiin seuroja,  mitkä  äänenkjinnattajissaan  ru- 
pesivat julkaisemaan  järjestelmällisesti  koot- 
tuja aineksia.  Niinpä  sai  alkunsa  1839  „Soci6tS 
ethnologique"  Pariisissa,  1859  „Soci6t6  d'anthro- 
pologie"  (aikak.ausk.  „Bulletins"),  1842  ,.Ethno 
logical  Society"  (aikakausk.  „Transact!ons"  vrsta 
1845)  ja  myöhemmin  „Smithsonian  institution" 
Ameriikassa,  1848  ,,Ethnological  society"  Lon- 
toossa (aikakausk.  ,. Journal"  1848-70,  ,,Trans- 
actions"  1861-69),  1863  „Anthropological  society" 
(aikakausk.   „Anthropological   review"   1863-70  ja 


:k« 


Kansatieteellinen — Kansatieteelliset  kokoelmat 


.SM 


..Memoirs";  kun  molemmat  jälkimäiset  seurat 
1S7I  yhtyivät  yhdeksi  ,.Anthropological  institute 
of  Great  Britain  and  Ireland",  rupesi  ilmesty- 
mään aikakauskirja  .Journal");  1871  ,.Revue 
d'anthropologie",  1S82  ..Kevue  dVthnographie", 
jälkeen  v:u  1861  „Archiv  fiir  Anthropologie", 
1869  ..Zeitschrift  fUr  Ethnologie":  1889  „Unka- 
rin  kansatieteellinen  seura"  (aikakausk.  „Ethno- 
graphia") .  —  vrt.  Kansanrunous. 

Suuresti  ovat  kansatieteellistä  tutkimusta  edis- 
täneet kansatieteelliset  kokoelmat,  joita  nyt 
jo  on  kaikissa  suuremmissa  sivistyskeskuksissa 
miltei  kautta  koko  maailman ;  Suomessa  Kan- 
sallismuseossa   Helsingissä. 

Kun  kaikilta  tahoilta  karttuva  aines  tekee 
mahdolliseksi  luoda  käsityksen  kehityksen  ku- 
lusta luonnonkansoissa,  tarjoutuu  vihdoin  avain 
korkeampien  kehitysmuotojen  mutkallisempien 
ilmiöiden  selittämiseen.  Tätä  tavoittelevat  yleis- 
teokset: Peschel,  „Völkerkunde"  (7  painosta,  en- 
sim.  1873) ;  Miiller,  ..Allgemeine  Ethnographie" 
(2  pain.  1879) :  Ratzel.  „Völkerkunde"  ^2  pain. 
1894);  Lampert,  „Die  Volker  der  Erde"  (1902); 
Keane,  „EthnoIogy"  (2  pain.  1901)  ja  „The 
world's  peoples"  (1908);  Deniker,  „The  races  of 
men"  (1900);  Andree,  „Ethnographische  Paral- 
lelen  und  Vergleiche"  (1878-89);  Petri,  „Verkehr 
und  riandel  in  ihren  Uranfängen"  (1888);  Post, 
„Studien  zur  Entwickelungsgeschichte  des  Fa- 
milienrechts"  (1889)  ja  „Grundriss  der  cthnolo- 
gischen  Jurisprudenz"  (1894-95)  ;  Schurtz,  „Ur- 
geschichte  der  Kultur"  (1900);  Hörnes,  „Die 
Urgeschichte  des  Menschen"  (189?) ;  Bartels, 
,,Die  Medizin  der  Naturvölker"  (1893);  Wester- 
marck, „The  history  of  hunian  marriage"  (1P91, 
ruots.  „Det  menskliga  äktenskapets  historia", 
1892);  Frobenius,  „Ur.sprung  der  Kultur"  (1898); 
Ratzel,    „Anthropogeogräphie"    (1882-91). 

Suomalai  su  grilaisen  kansatie- 
teen tutkimusta  edustaa:  Suomessa  Suomalais- 
ugrilainen seura  (v:sta  1883),  joka  paitsi  „Aika- 
kauskirjaa"  („Journar',  v:sta  1886),  mikä  m.  m. 
sisältää  joukon  kansatieteellisiä  kirjoituksia  ja 
„Toimitnksia"  (..MCmoires"  v:sta  1890),  toimittaa 
sarjaa  ..Kansatieteellisiä  julkaisuja"  („Travaux 
ethnographiques") ;  Unkarissa:  „Unkarin  kansa- 
tieteellinen seura"  (v:sta  1889),  jonka  aika- 
kauskirja „Ethnographia"  myös  sisältää  kirjoi- 
tuksia yleisen  kansatieteen  alalta;  sitäpaitsi 
„Ethnologische  Mittheilungen  aus  Ungarn"  (v:sta 
1887).  Yleisiä  teoksia:  Castren,  „Ethnologiska 
föreläsningar  öfver  altaiska  folken"  (18.57;  sivv. 
94-164  käsitellään  suom.-ugr.  kansoja) ;  sama, 
„rörelilsningar  i  finsk  mythologie"  (1853),  Julius 
Krohn.  ..Suomen  suku"  (1887),  Setälä,  „0m  de 
finsk-ugriska  spräken"  (1888),  Julius  ja  Kaarle 
Krohn,  ,, Suomen  suvun  pakanallinen  jumalan- 
palvelus" (1899),  Heikel,  „Rakennukset  tseremis- 
seillä, mordvalaisilla,  virolaisilla  ja  suomalai- 
silla" (1887,  parannettu  painos  saksaksi),  Jankö, 
„Herkunft  der  magyarischen  Fischerei"  (1900) ; 
Sirelius,  „tJber  die  Sperrfischerei  bei  den  fin- 
nisch-ugr.  Völkern"  (1906),  sama,  „t'ber  die  pri- 
mit.  Wohnungen  der  finnischen  und  obugrisehen 
Volker"  (1910).  Monografioja:  Leem,  ..Beskri- 
velse  over  Finmarkens  lapper"  (1767),  Diiben, 
„Oin  Lappland  och  lapparne"  (1873,  etup.  Ruot- 
sin lappalaisista) ;  Fellman,  „Anteckningar  un- 
der    min     vistelse   i   Lappmarken"    (1906),   Blom- 


stedt ja  Sucksdorff,  „Karjalaisia  rakennuksia  ja 
koristemuotoja"  (1901),  Smirnov  (venäjäksi), 
„Tseremissit"  (1889).  ..Mordva"  (1895),  „Votjaa- 
kit"  (1890).  ..Permjaakit"  (1891),  Buch,  .,DieWot- 
jiiken"  (1882),  Heikel,  „Mordvalaisten  pukuja  ja 
kuoseja"  (1899,  myös  saksaksi).  Ahlqvist,  ., Unter 
Wogulen  und  Ostjaken"  (1883),  Patkanov,  .,Die 
Trtysch-ostjaken"  (1897),  Karjalainen,  ,.Ostjaak- 
keja  oppimassa"  (1899),  Hunfalvy,  „Ethnogra- 
phie  von  Ungarn"  (1877),  „Die  Ungern  oder  Ma- 
gj-aren"  (1881),  O.  Herman,  „A  magyar  baläszat 
könyve"  (1887),  „A  magyarok  nagy  ösfoglalko- 
zdsa"   (1909). 

Suomalaisen  kansatieteen  tvitki- 
musta  on  lähinnä  edustanut  Suomalaisen  kirjalli- 
suuden seura,  jonka  „Suomi"  aikakauskirjassa 
m.  m.  on  joukko  pitäjänkertomuksia  (erityi- 
nen sarja  „Pitäjänkertomuksia"  v:sta  18C9) ; 
sitä  paitsi  Suomen  tiedeseura  (aikakauskirja 
..Bidrag  tili  Finlands  uaturkännedom.  etnografi 
och  statistik"  10  vihkoa;  jatkona  ., Bidrag  tili 
kännedom  om  Finlands  natur  och  folk").  Suomen 
muinaismuisto-yhdistys  (aikakauskirja:  ,, Suomen 
museo".  ..Finskt  museum"  v:sta  1894;  ..Suomen 
muinaismuisto-yhdistyksen  aikakauskirja"  v:sta 
1874,  jossa  m.  m.  joukko  muinaistieteellisiä  kerto- 
muksia eri  pitäjistä).  Kotiseutututkimus-yhdis- 
tykset (aikak. -kirja:  „Kotiseutu"  v:sta  1910  ja 
..Hembygden"  v:sta  1910).  - —  Teoksia  ja  tutkiel- 
mia: Riihs.  ..Finnland  und  seine  Bewohner"  (1809; 
ruots.  „Finland  och  dess  invänare",  1811-13;  Ar- 
widssonin  täydentämänä  1827),  Varelius,  „Bi- 
drag  tili  Finlands  kännedom  i  ethnographiskt 
hänseende"  (Suomi  1847,  myös  saks.) ;  edelliseen 
..Jälkilauseita"  (Suomi  1847) ;  Retzius.  ..Finska 
kranier  jämte  nägra  natur-  och  literaturstudier 
inom  andra  omräden  af  finsk  antropologi"(1878) ; 
Westerlund.  ..Studier  i  Finlands  antropologie 
I-IV"  (Fennia  18.20,21);  Schvindt,  „Suomalaisia 
kansallispukuja"  (1902,  myös  ruots.);  Falkman, 
.,T  Östra  Finland,  Itä-Suomessa"  (1895;  runsaasti 
kuvia  puvuista,  rakennuksista,  maisemista  y.  m.) ; 
Sirelius,  ..Kansan  puvut"  (Oma  maa  V,  827-47) ; 
Schvindt.  ,,Suomalaisia  koristeita"  (v:sta  1894); 
Lencqvist,  ..De  superstitioue  veterum  fennorum 
theoretica  et  jiractiea"  (1782)  ;  Ganander.  .,Mytho- 
logia  fennica"  (1789) ;  Häyhä.  ..Kuvaelmia  itä-suo- 
malaisten vanhoista  tavoista" (1893-98) ;  Y.  K.Yrjö- 
Koskinen,  „Suomalaisten  heimojen  yhteiskunta- 
järjestyksestä pakanuuden  loppu-aikoina"  (18901; 
Gösta  Grotenfelt,  ,.Det  primitiva  jordbrukets  me- 
toder  i  Finland  under  den  historiska  liden" 
(1899);  Schvindt,  ..Suomalainen  kansatieteellinen 
kuvasto  I.  Metsänkäynti  ja  kalastus"  vlOOO) ; 
Sirelius,  ..Suomalaisten  kalastus"  (osat  I-III 
190G-07).  V.   T.   8. 

Kansatieteellinen  ks.  Kansatiede. 

Kansatieteelliset  kokoelmat  käsittävät  esi- 
neitä, jotka  ovat  omiaan  kaikin  puolin  valaise- 
maan eri  kansain  alkuperäistä  niin  aineellista 
kuin  henkistäkin  viljelystä  (ks.  K  a  n  s  a  t  i  f- d  e). 
Ensimäiset  kansatieteelliset  kokoelmat  S  u  o- 
messa  kerättiin  Yliopiston  historiallis-kansa- 
tieteclliseen  museoon,  joka  käsitti  ulkomaisiakin 
kokoelmia:  mainittakoon  ennenkaikkea  amiraali 
Etholönin  1847  lahjoittama  arvokas  kokoelma 
Luoteis-Ameriikasta  ja  sen  saaristosta,  ^'arsi- 
nainen  kansatieteellinen  museo  syntyi  ylioppilas- 
osakuntien  toimesta.     Aatteen    viritti    Viipurilai- 


305 


Kansayksilö— Kanslia 


306 


sessa  osakunnassa  1874  silloinen  kuraattori  ö  1 1  o 
Donner  (ks.  t.).  ja  ensimäiset  saavutukset  tuli- 
vat ensi  kerran  yleisön  nähtäviksi  Suomen  j'.ei- 
sessä  näyttelyssä  Helsingissä  1876.  Keräystyötä 
jatkettiin  ja  kokoelmia  ylläpidettiin  osittain  h  il- 
lituksen  myöntämällä  valtioavulla  osittain  yksi- 
tyisten kerääjien  toimesta  ja  iltahuveilla  koo- 
tuilla varoilla.  Jo  lopulla  v.  1879  asetettiin  mu- 
seolle varsinainen  hoitaja,  joksi  tuli  museoasian 
innokkain  ajaja  Theodor  Schvindt.  Tut- 
kimusretkeilijöiltä  saatiin  kokoelmia  myös  suo- 
mensukuisten kansain,  kuten  inkeriläisten,  viro- 
laisten, mordvalaisten  ja  tseremissien  alueilta. 
Kokoelmien  kasvaessa  ja  taloudellisen  aseman  sen 
kautta  käydessä  yhä  vaikeammaksi  tarjosivat 
ylioppilasosakunnat  1887  kokoelmansa  valtion 
huostaan,  johon  ne  samoinkuin  Yliopistonkin  his- 
torialliset ja  kansatieteelliset  keräelmät  Arm. 
julistuksella  elok.  17  p:ltä  1893  otettiinkin.  Kuu 
sitäpaitsi  Muinaismuistoyhdistyksen  kcrfcoelmat 
samalla  joutuivat  saman  virallisen  hoidon  alai- 
siksi (ks.  M  u  i  n  a  i  s  t  i  e  t  e  e  1 1  i  n  e  n  toimi- 
kunta), tarjoutui  tilaisuus  liittää  eri  tahoilla 
keräellyt  kokoelmat  yhteen.  Valtion  historiallis- 
kansatieteellisen  museon  kansatieteellinen  osa.sto 
tuli  siten  käsittämään  kokoelmia  paitsi  Suo- 
mesta ja  suomensukuisista  myöskin  viera.ssukui- 
sista  kansoista.  Muutamat  osakunnat  jatkoiv.it 
edelleenkin  osittain  omilla  varoillaan  esineitten 
keräilyä  alueiltaan,  ja  hallituksen  määräraha  ko- 
koelmien kartuttamiseen  oli  alusta  pitäen  1,000 
mk.  v:ssa.  V:n  1894  jälkeen,  jolloin  .\ntf>llin 
(ks.  t.)  testamenttivaroja  ruvettiin  tieteellisiäkin 
ostoja  varten  käyttämään,  ovat  kansatieteelliset 
kokoelmat,  niin  koti-  kuin  ulkomaisetkin,  suu- 
resti karttuneet  (ks.  A  n  teliin  kokoelmat). 
—  Ylioppilasosakuntien  museo  on  sijainnut  seu- 
raavissa rakennuksissa:  1876-79  Aleksanterin- 
kadun 15:ssä,  1S79-S0  Unioninkadun  ■i7:ssä, 
1880-87  alkeisopiston  talossa  Ratakadulla  ja 
1887-93  Unioninkadun  20:ssa,  jossa  kokoelmia 
säilytettiin  niitten  valtion  huostaankin  joudut- 
tua aina  niiden  uuteen  museotaloon  muuttami- 
seen asti  1910.  ks.  Kansallismuseo  ja 
Ulkomuseo.  U.  T.  S. 

Eansayksilö,  yksi  erityinen  kansa  kokonai- 
-uudeksi   ajateltuna.  A.   <.!r. 

Kanseri  (lat.  caneer  =  rapu)  ks.  Syöpä. 

Kansi,  laivanrok.,  aluksen  ylälaitoja  yhdistävä 
päällys  rungon  vahvistamista,  vedenpilämistä, 
kansilastin   säilyttämistä   v.   m.   varten. 

F.    W.    L. 

Kansipatteri,  ne  tykit,  jotka  ovat  asetetut 
sota-aluksen   yläkannelle. 

Kansiupseeri,  upseerin  ja  aliupseerin  välinen 
arvoaste  meriväessä.  Kansiupseereja  ovat  sota- 
aluksissa  perämiehet,  puosmannit,  ainevaraston- 
hoitaja,    mekanikko   y.    m.  il.    v.    H. 

Kansleri  (lat.  canceUä'rius,  ruots.  kansler, 
saks.  Kanzler,  ransk.  chancelier,  engl.  chancellor). 
virkamies,  jonka  tehtävänä  on  asiakirjain  laati- 
minen ja  lähetettäviksi  toimittaminen,  ekspediee- 
raaminen.  Jo  Rooman  valtakunnassa  oli  sen  loppu- 
aikoina cancellarius  niminen  virkamies, 
joka  aitauksen  (cattcelli)  ääressä  seisoen  otti.  vas- 
taan suullisia  ja  kirjallisia  esityksiä.  Keskiajan 
ruhtinailla  oli  k:insa,  joka  samalla  oli  asiakirjoja 
laativan  viraston,  kanslian,  päällikkö  ja  hallit-  j 
sijan    vaikutusvaltainen    neuvonantaja.     K  reiksi  j 


otettiin  alkuaan  hengellisen  säädyn  miehiä; 
useissa  maissa  esiintyvä  valtakunnankans- 
lerin (arkkikanslerin)  virka  oli  joskus 
sidottu  määrättyyn  kirkolliseen  virkaan:  esim. 
Saksassa  oli  Mainzin  arkkipiispa  valtakunnan 
kanslerina.  Ruotsissa  oli  olemassa  kuninkaan 
kansleri  ainakin  1200-Iuvun  alussa.  Keski- 
ajan lopulla  oli  Strengnäsin  piispa  valtakun- 
nan kanslerina.  Kustaa  Vaasan  ja  Eerik 
XIV:n  kanslereilla  ei  ollut  tätä  arvonimeä;  Ju- 
hana III:n  aikana  valtakunnankanslerin  arvo 
uudistettiin,  mutta  vasta  Kustaa  II :n  Aadolfin 
hallitessa  siitä  tuli  todellinen  valtionvirka  mää- 
rättyine  tehtävineen.  V:n  1626  kansliajärjes- 
tyksen  mukaan  k.  oli  kanslian  (ks.  t.)  esimies, 
jonka  hoidettavina  oli  asiakirjain  ekspeditsionin 
ohessa  m.vöskin  eräät  hallinnolliset  tehtävät,  ensi- 
sijassa ulkopolitiikka,  koululaitos  y.  m.  Kustaa 
II:n  Aadolfin  ja  Kristiinan  aikana  antoi  Axel 
Oxenstjernan  persoonallisuus  kanslerin  viralle  eri- 
koisen merkit.vksen,  jota  seuraavat  kanslerit  Erik 
Oxenstjerna  ja  Magnus  Gabriel  De  la  Gardie 
eivät  kyenneet  ylläpitämään.  Viimemainitun  pois- 
tuttua valtakunnankanslerin  virasta  1680  sitä  ei 
enää  tä.vtetty;  valtakunnan-k:n  sijaan  tuli  kans- 
liapresidentti  (ks.  t.).  Vv.  1792-99  oli  silloisella 
ulkoasiain  hoitajalla  F.  Sparrella  valtakunnan- 
kanslerin arvonimi.  Valtakunnankanslerilla  oli 
Juhana  III:n  aikana  lähimpänä  miehenään  kans- 
liassa hovikansleri,  jolla  sittemmin  tuli  olemaan 
erityisiä  tehtäviä  (ks.  Hovikansleri).  — 
Muutamissa  maissa  k.  on  vielä  tätä  nykyä  eräi- 
den ylimpäin  hallitusmiesten  arvonimenä.  Englan- 
nissa en  lordikansleri  (lord  chancellor) 
oikeusministeri,  ylihuoneen  puheenjohtaja  y.  m.; 
raha-asiainministerin  virallisena  arvonimenä  on 
verokamarin  kansleri  (chancellor  of  the 
exchequer):  sitäpaitsi  on  Englannin  ministeris- 
tön  jäseninä  Lanca.sterin  ja  Irlannin  kani^lerit. 
Saksassa  on  valtakansleri  fReichsl:n:tz!rr) 
valtakunnan  pääministeri.  Sveitsissä  on  liitto- 
kansleri (Buvdeskanzler)  liittokanslian  esi- 
mies. ■ —  Kanslerin  nimi  on  eräissä  maissa, 
esim.  Ruotsissa  ja  Suomessa,  yliopistojen  ylim- 
mällä hallitusmiehellä ;  sitäpaitsi  on  Ruotsissa 
ja  Suomessa  olemassa  sijaiskansleri  (k.s. 
Yliopisto).  Myöskin  ritarikuntien  korkeinta 
toimimiestä  sanotaan  kansleriksi.  J.  F. 

Kanslia  (mlat.  cancellrVria,  ruots.  kansli,  saks. 
Kamlei,  ransk.  chancellerie,  engl.  chancery).  al- 
kujaan se  aitauksella  (lat.  cancelU)  ympäröity 
paikka,  jcssa  asianomaiset  virkamiehet  ottivat 
vastaan  tulevia  asiakirjoja  ja  laativat  meneviä; 
sittemmin  itse  se  virasto  tai  viraston  osasto, 
jossa  asiakirjain  vastaanotto,  asiain  esiteltäviksi 
valmistaminen  ja  viraston  päätösten  ekspeditsioni 
suoritetaan.  —  Keskiajan  ruhtinailla  oli  useissa 
maissa  k:nsa,  joka  hallitsijan  vallan  kasvaessa 
saavutti  suuren  merkityksen;  k:n  ylimmät  virka- 
miehet olivat  usein  samalla  hallitsijan  neuvon- 
antajia (vrt.  Kansleri);  aikaa  myöten  k.  ja- 
kautui eri  toimituskuntiin,  joiden  päälliköt  Rans- 
kassa ja  Englannissa  valtiosihteerien  nimellä 
lopulta  kohosivat  ministerien  asemaan.  — Ruot- 
sissa k.  esiintyy  erikoisena  virastona  16:nnella 
vuosis.,  Kustaa  Vaasan  ajoista  lähtien;  silloisen 
k:n  tehtävä  rajoittui  kuninkaan  kirjeitten 
ja  muiden  asiakirjain  ekspeditsioniin ;  k:n  virka- 
miehet  olivat   halpasukuisia    kirjureita.     Kustaa 


307 


Kansliajärjestys    Kant 


308 


11  :n  Aadolfin  hallitessa  k.  järjestettiin  uudelle 
kamuille.  Siitä  tuli  kollegiaalinen  virasto,  jonka 
etupiiiissii  oli  kansleri  ja  kaksi  kanslianeuvosta; 
se  sai  sittemmin  nimekseen  kausliakollegi. 
Sen  ohessa,  että  k.  edelleen  pysyi  >  loisena 
ekspeditsionivirastona,  siitä  samalla  tuli  hal- 
lintovirasto, jossa  myiSskin  asiallisesti  kiisitel- 
tiin  erikoisia  hallinnollisia  asioita,  ulkojiolitiik- 
kaa.  kouluja  ja  armeliaisuuslaitoksia  y.  ni.  kos- 
kevia kysymyksiä.  18:nnella  vuosis.  k.  jakaan- 
tui toimituskuntiin,  joiden  lukumäärä  vaih- 
teli ja  joiden  päälliköillä  tavallisesti  oli  val- 
tiosihteerin nimi.  V.  ISOl  vanha  kansliakol- 
legi  lakkautettiin;  mutta  edelleenkin  oli  ole- 
massa Kunink.  Majesteetin  kanslia  toimituskun- 
tineen,  joista  1840  muodostettiin  Ruotsin  nykyi- 
set departementit  (ministeriöt).  • —  Suo- 
messa 1809  perustettu  hallituskonselji  (senaatti) 
jaettiin  Ruotsin  k:n  tapaan  eri  toimituskuntiin, 
joista  yksi  oli  nimeltään  kansliatoimituskunta 
(sittemmin  siviilitoimituskunta).  Tätä  nykyä  k. 
esiintyy  Suome.ssa  seuraavien  virastojen  tai  vi- 
rastonosastojen  nimenä:  kenraalikuvernöörin  k., 
valtiosihteerin  virastossa  Hänen  Majesteettinsa 
Keisarin  Suomen  k.,  senaatissa  talousosaston  k., 
lääninhallituksissa  lääninkanslia;  myöskin  yli- 
opistolla, valtiopäivillä,  kirkolliskokouksella  y.  ra. 
on  k:nsa.  J.  F. 

Kansliajärjestys  (ks.  Kanslia).  Tätä  ni- 
meä käytetäiin  niistä  asetuksista,  jotka  sisältä- 
vät raäärä}"ksiä  Ruotsin  valtakunnan  kanslian 
järjestyksestä,  tehtävistä,  virkamiesten  keskinäi- 
.sestä  työnjaosta  y.  m.  Vanhin  k.  on  v:lta  1612, 
A.  Oxenstjeriiaii  laatima.  Sen  jälkeen  on  k:iä 
olemassa  v:ilta  1C13(?),  1618,  1620,  1626  (ensi- 
mäinen  laaja  järjestys),  1651,  1661,  1713,  1719. 
1720,  1773,   1801,   1809. 

Kansliakieli.  Saksalainen  k.,  saksalaisissa 
kanslioissa  14:nneltä  vuosis.  alkaen  kehittynyt 
saksilaismurteeseen  perustuva  kirjallinen  saksan- 
kielen miioto,  jota  Luther  noudatti  raamatun- 
käännöksessään ja  joka  siten  tuli  uusyläsaksa- 
laisen  kirjakielenkin  pohjaksi.  —  Kanslia- 
tyyli,  vanhettuneen  sanavarastonsa,  kaavamais- 
ten käänteidensä  ja  mutkikkaan  lauserakenteensa 
puolesta  yleisestä  kirjakielestä  eroava  kirjakielen 
muoto.  A.  K. 

KansliakoUegi  ks.  Kanslia. 

Kanslianeuvos  (ks.  Kanslia),  ennen  eräi- 
<len  Ruotsin  valtakunnan  vanhan  kansliakollegin 
jäsenten  arvonimi;  tätä  nykyä  toimistonpäällikkö 
Ruotsin  departementeissa.  Suomessa  k.  on  kuu- 
dennen luokan  arvonimi. 

Kansliapresidentti,  1680-1790  Ruotsin  kanslia- 
koUejriii  päällikön  arvonimi,  1801-09  kuninkaan 
ja  valtakunnan  kanslian  päällikön  nimi.  Vapau- 
den ajalla  k.  oli  neuvoskunn.in  ensimäinen  mies 
ja  jonkinlainen  pääministeri.  K;einä  olivat  m.  m. 
Arvid  norn  (1710-19  ja  1720-38),  K.  Gyllenborg 
(1739-46),  K.  G.  Tessin  (1747-52),  A.  J.  v.  Höpken 
(1752-61),  U.  Scheffer  (1772-83),  G.  F.  Creutz 
(1783-86). 

Kanslisti  (ks.  Kanslia),  kirjuri,  alempi 
virkamies   kansliassa. 

Kanssi  (ruots.  sknns),  merimiesten  yhteinen 
asuntosuoja  kauppa-aluksissa.  F.   W.  L. 

Kansu,  varsinaisen  Kiinan  luoteisin  maa- 
kunta; 351,400  km'.  10,5  milj.  as.  1.  30  km':M. 
Itäosa    kuuluu    Polijois-Kiinan    laakamaahan.    on 


laajalti  löss-kerrosteu  peitossa.  Nämä  ulottuvat 
myös  pitkiille  lännessä  ja  etelässä  olevien  vuoristo- 
jen, Kuenhinin  haarakkeitten,  Nansanin  (6,000  m 
yi.  merenp.)  ja  Tsinlingsanin  rinteille.  K.  kuu- 
luu noanglion  jokialueeseen.  Ilmasto  on  puh- 
taasti mannerinaista  talvipakkasineen,  sademäärä 
alemmilla  seuduilla  vähäinen,  joten  vuoristojen 
laajat  metsät  siellä  vaihtuvat  aroluontoiseen 
kasvullisuuteen.  Löss-maan  tavaton  hedelmällisyys 
tekee  viljan,  vihannesten,  tupakan,  unikon  y.  m. 
viljelyksen  tuottavaksi.  Nälkävuosia  sattuu  kui- 
tenkin usein.  Asukkaat,  tanguutteja,  mongo- 
leja, dungaaneja,  kiinalaisia,  harjoittavat  lisäksi 
matto-,  villakangas-,  paperi-,  puuleikkele-  ja  me- 
talli- y.  m.  teollisuutta,  joilla  tuotteilla  samoin- 
kuin teellä  käydään  vilkasta  kauppaa  Ktuun 
keskittyviä  karavaaniteitä  pitkin.  Tärkein  niistä, 
ikivanha,  kulkee  Hsinganista  Nansanin  pohjois- 
juurta  Kuldzaan.  \'uorissa  on  osaksi  käytettyjä 
kulta-,  hopea-,  kupari-,  rauta-  ja  kivihiilikerrck- 
sia.  —  Pääuskonto  on  islami.  Pääkaupunki 
Lant,sou.  E.   E.    K. 

Kant,  Immanuel  (1724-1804),  uuden  ajan 
ehkä  suurin  ja  vaikuttavin  filosofinen  ajattelija, 
-synt.  22  p.  huhtik.  1724 
Königsbergissä  satulase- 
pän poikana,  kasvoi  anka- 
ran uskonnollisessa  ko- 
dissa, sai  syntymäkau- 
puugissaan  koulu-  ja  yli- 
opistukasvatuksensa,  oli 
1746-55  enimmäkseen  koti- 
opettajana maakartanoissa 

Königsbergin  ympäris- 
tössä, tuli  1755  dosen- 
tiksi, 1770  professorik.si. 
K.  vaikutti  sitten  koko 
ikänsä  yliopistonopetta- 
jana  tuossa  syrjäisessä 
paikkakunnassa  eikä  liene 
eläessään  koskaan  käynyt 
Itä-Preussin  maakunnan  ulkopuolella.  Vasta  1781 
K.  perusti  oman  filosofisen  kantansa  teoksellaan 
..Kritik  der  reinen  Vernunft",  kehitti  sitä  sit- 
ten lukuisissa  teoksissa,  jotka  nopeasti  seurasivat 
toisiaan  v:eeu  1798  asti.  Tultuaan  1796  vanhuu- 
denheikkouden johdosta  kykenemättömäksi  jat- 
kamaan yliopistollista  opettajatointaan  ja  kär- 
sittyään elämänsä  viime  vuosina  surullista  hen- 
kistenkin voimien  riutumista  K.  kuoli  12  p. 
Iielmik.  1804.  —  K:n  luonnetta  kuvaillaan  esi- 
kuvalliseksi tarkassa,  täsmällisessä  velvollisuuden 
noudattamisessa. 

K.  sai  tieteellisen  kasvatuksensa  vallalla  olevan 
Leibniz-Wolffilaisen  filosofian  ja  tieteenharjoi- 
tuksen vaikutuksen  alaisena.  Sen  oppimuodostus 
tosin  ei  täydellisesti  tyydyttänyt  häntä,  hän  oli 
tieteellisissä  kysymyksissä  yhä  etsivällä  kan- 
nalla; mutta  varhaisemmissa  teoksissaan  hän  kui- 
tenkin poikkeaa  siitä  ainoastaan  syrjä.seikoissa. 
Hiin  kiisittelee  siilien  aikaan  kirjoitelmissaan 
mielellään  luonnontieteiden  ja  filosofian  rajalla 
olevia  kysymyksiä  (,,Oedanken  von  der  wahren 
Schätzung  der  lebendigen  Kräfte",  1747;  „Die 
Frage,  ob  die  Erde  veralte,  pliysikalisch  erwo- 
gen",  1754;  „Von  den  Ursachen  der  Erderschiitte- 
rungen",  1756;  „Zur  Erläuterung  ier  Theorie 
der  Winde",  1756,  y.  m.).  V.  1755  K.  julkaisi 
merkillisen      teoksensa      ,, Allgemeine      Naturge- 


Immanuel  K;int. 


309 


Kant 


310 


schichte  iind  Theorie  des  llinimels",  jossa  hiiu 
esittilii  sen  hypoteesin,  että  taivaankappaleet  ovat 
muodostuneet  pyörivästä,  äärettömän  suuresta 
sumupallosta,  —  jota  aatetta  Laplace  40  vuotta 
myöhemmin  tarkemmilla  tähtitieteellisillä  perus- 
teilla kehitti.  Vähitellen  englantilaisten  kokemus- 
filosofia  yhä  enemmän  vaikutti  K:iin,  varsinkin 
Humen  siitä  johtamat  skeptilliset  johtopäätökset. 
Iv: n  tästä  johtunut  uusi  aatesuunta  ilmenee  omi- 
tuisesti teoksessa  ,.Träume  eines  Geistersehers, 
orläutert  durch  Träume  der  Metaphysik"  {ITfiUK 
jossa  hän  kiisittelee  ruotsalaisen  henkienniikijän 
Svedenborgin  kertomuksia  näyistään  ynnä  henki- 
maailman oloista  sekä  väittää,  että  vallalla  ole- 
vat metafyysilliset  opit  ovat  aivan  yhtä  ,, mahdol- 
liset" ja  yhtä  epävarmat  kuin  henkiennäkijän 
haaveilut.  Professoriväitöksessääu  .,Ue  mundi 
sensibilis  atque  intelligibilis  forma  et  principiis" 
(1770)  K.  on  jo  o  s  a  k  s  i  löytänyt  ne  perusaatteet. 
Jotka  ovat  hänen  omituisen  ,, kriitillisen"  filoso- 
fiansa pohjana.  Mutta  kului  vielä  It  vuotta  an- 
karassa sisällisessä  ajatustyössä,  ennenkuin  hän 
saattoi  „Kritik  der  reinen  Vernunft"  teokse.ssa 
(1781:  toinen,  muodostettu  pain.  1787)  täydelli- 
sesti esittää  filosofiansa  perustavan  osan.  kriitil- 
lisen tieto-oppinsa.  Vaikka  tämä  teos  sisällyksel- 
tään on  niin  pitkällisen  ajatustyön  tulos,  on  .se 
lopullisesti  pantu  paperille  sangen  lyhyessä  ajassa, 
4-5:ssä  kuukaudessa.  Lyhyemmin  ja  helppotajui- 
semmin hän  esittää  samoja  ajatuksia  ,.Prolego- 
mena"  teoksessa  (1783).  Sitä  filosofista  katsanto- 
tapaa, jonka  perusteet  K:n  mielestä  täten  olivat 
järkähtämättömästi  oikeiksi  todistetut,  hän  sit- 
ten sovitti  maailmankatsantomme  eri  puoliin 
u.seissa  teoksissa.  Siveysopin  peruskysymyksiä 
käsittelevät  „Grundlegung  zur  Metaphysik  der 
Sitten"  (1785)  ja  „Krit:k  der  praktisehen  Ver- 
nunft" (1788),  luonnontieteiden  peruskäsitteitä 
„Metaphysische  Anfangsgriinde  der  Natur-.vissen- 
schaft"  (1786);  „Kritik  der  Urteilskraft"  (1790) 
esittää  m.  m.  estetiikan  perusteet,  .,Die  Eeli- 
gion  innerhalb  der  Grenzen  der  blossen  Ver- 
nunft" (1793)  K:n  uskonnonfilosofian,  ..Meta- 
physik der  Sitten"  (1797)  siveysopin  järjestel- 
män ja  ..Anthropologie"  (1798)  sielutiedettä.  Huo- 
mattavia pienempiä  kirjoitelmia  ovat  historian- 
filosofinen ,.Idee  zu  einer  allgemeinen  Geschiehte 
in  weltburgerlicher  Absieht"  (1784),  .,Zum  e\vi- 
gen  Frieden"   (1795)   y.  m. 

K.  tahtoo  oikeudenmukai-sesti  ratkaista  tuon 
kauau  kestäneen  kiistan  filosofisen  empirismin 
ja  ratsionalismin  välillä.  Hänen  loppupiiätök- 
sensä  ovat  seuraavat.  Ei  ole  mitään  synnynnäisiä 
mielikuvia,  vaan  ensimäiset  mielteet  syntyvät  ih- 
miseen vasta  ulkovaikutteiden  johdosta,  yhtaikaa 
kuin  kokemus  rupeaa  vaikuttamaan  häneen  (..niit 
der  Erfahrung")  :  mutta  mielikuvat  eivät  sitten- 
kään johdu  yksistään  kokemuksesta  (,,a!is  der  Er- 
fahrung"),  vaan  niissä  on  jotakin  ,, apriorista", 
alkuperäistä,  nim.  se  omituinen  tapa  eli  „muoto", 
miten  tietokykymme  oman  olemuksensa  pakosta 
tajuaa  esineet  (.,die  Form  der  Erfahriitig").  Tä- 
ten tulee  sittenkin  tietämiseemme  tärkeitä  aprio- 
risia aineksia,  joiden  laatua  K.  ryhtyy  selvittä- 
mään. Tietokyvyssämme  on  edelleen  erotettava 
■kaksi  puolta  eli  astetta,  aistillinen  havainto  ja 
ymmärrys,  joilla  kummallakin  on  omat  apriori- 
set tajuamismuotonsa.  Aistillisen  havaintomme 
.aprioriset       havaintomuodot       („A7ischauiingi'for- 


mcn")  ovat  paikka  ja  aika,  s.  o.  se  tajuaa  ehdot- 
tomasti kaikki  sille  ilmenevät  asiat  paikallisina 
ja  ajallisina.  Tähän  perustuu  matematiikassa  il- 
menevä ankara  välttämättömyys;  kokemus  ei  voi 
koskaan  o.soittaa  meille  mitään  ankarasti  yleis- 
pätevää eli  välttämätöntä  totuutta,  vaan  kun  mit- 
tau.sopin  aksiomit  ja  perusväitteet  nojautuvat  sii- 
hen, että  oma  tajuamiskykymme  välttämättä  kä- 
sittää kaikki  ulkoesineet  paikallisuuden  muo- 
dossa, ja  mittausoppi  vain  selvittää  tämän  pai- 
kallisuuden luontoa,  niin  sen  oppirakenne  saa 
apodikti.sen  varmuuden.  —  Kun  aistillinen  ha- 
vaintokyky on  ottanut  vastaan  ulkovaikutteet  ja 
niistä  muodostanut  mielikuvia,  niin  tietokykymme 
toinen  puoli  eli  aste,  ymmärrys,  yhdistää  ne  ar- 
vostelmiksi ja  muodostaa  siten  niistä  varsinaista 
tietoa.  Tässä  toiminnassaan  ymmärrys  ehdotto- 
masti edellyttää  kaikkien  esiintyvien  objektien 
olevan  varmassa,  lainmukaisessa  yhteydessä  tois- 
tensa kanssa.  Tämän  perusedellytyksen  nojalla 
.se  käsittää  esim.  kaikkien  tapahtumien  maail- 
massa riippuvan  edelläkäyneistä  tapahtumista 
määrättyjen  syy  laki  en  mukaan,  kaikkien  il- 
miöiden kannattajina  olevan  pysyväisiä 
substansseja  (tosiolioita)  j.  n.  e.  Siten  ym- 
märrys omasta  sisällisestä  pakosta  sovittaa  ilme- 
nevään kokemusmaailmaan  yleisen  kausaliteetin 
aatteen,  substanssin  pysyväisyyden  aatteen  ynnä 
useita  muita  maailmankatsantomme  peruskäsit- 
teitä, kaikkiaan  12  ,, kategoriaa".  Näistä  , .puh- 
taista (apriorisista)  ymmärryskäsitteistä"  jnlitu- 
vat  koko  luonnon  rakennuksen  eli  luonnonkäsi- 
tyksemme  yleisimmät  peruslait;  ..ymmärryk- 
.semrae  säätää  luonnolle  lait".  Tämä  katsanto- 
tapa K:n  mielestä  selittää,  mitenkä  saatamme 
luonnontiedonkin  alalla  käsittää  yleispäteviä  to- 
tuuksia, jota  ei  voisi  mitenkään  selittää  yksis- 
tään kokemuksen  nojalla.  Xe  totuudet  ovat  päte- 
vät „kokemusmaaiImassa"  eli  kaikkiin  esineisiin 
nähden,  mikäli  me  niitä  tajuamme.  ..Kokemus- 
maailma", ..luonto"  ei  voi  merkitä  mitään  muuta 
kuin  ilmiöllistä  maailmaa;  siihen  vain  suhtautuu 
kaikki  tietomme.  Oliot  sinänsä  („Die  Dinge  an 
sich")  jäävät  sitä  vastoin  meiltä  aivan  tuntemat- 
tomiksi. K.  todistelee  laajasti  ja  terävästi,  että 
esim.  kaikki  yritykset  nä}'ttää  mitään  toteen  sie- 
lun olemuksesta  tahi  Jumalasta  ovat  epäpätevät. 
—  Sitä  mullistusta  tieto-opillisessa  katsantota- 
vassa, minkä  K.  näillä  subjektivistisilla  opeilhian 
panee  toimeen,  hän  vertaa  siihen  perinjuuriseen 
käänteeseen,  minkä  Kopernikus  sai  aikaan  tähti- 
tieteessä. —  Paikkaan  ja  aikaan  nähden  hän 
esitti  tämän  katsantotavan  jo  väitöskirjassaan 
1770,  mutta  ymmärryksen  kategorioihin  hän  sen 
sovitti  vasta  ,.Kritik  der  reinen  Vernunft"  teok- 
sessa. 

Siveellisyys  perustuu  „praktillisen  järjen"  si- 
sälliseen.  aprioriseen  käskyyn,  joka,  samoinkuin 
teoreettisen  tietokyvyn  aprioi'iset  ainekset,  on 
puhtaastaan  ..muodollinen".  Se  käskee  ehdotto- 
masti: ..toimi  yleispätevästi"!  eli  ,, toimi  niin, 
että  toimintatapasi  kelpaa  yleisen  lainsäädännön 
ohjeeksi".  Tämä  sääntö  on  ..kategorisena  imi>era- 
tiivina"  eli  ehdottomana  käskynä  istutettu  hen- 
keemme.  Tämän  perusaatteen  pohjalla  K.  kehittää 
ankaran,  ,.rigoristisen"  siveysopin.  Siveyslakia 
pitää  ehdottomasti  noudattaa,  katsomatta  ollen- 
kaan siihen,  edistääkö  sen  noudattaminen  mitään 
..arvokasta  tarkoitusperää",  tuottaako  se  mitään 


311 


Kanta — Kantabrian  vuoret 


:!12 


etua  tai  hjviiä  kellekiUiu;  esiiu.  ei  pieuinkään 
hät&ralhe  ole  oikeutettu  minkään,  vaikkapa 
kuinka  arvokkaan  tarkoitusperän  saavuttamiseksi. 
Teko  on  siveellinen  ainoastaan  kun  se  tehdUäa  yk- 
sinoinaau  ..velvollisuuden  takia",  s.  o.  kun  tekijä 
mielessäun  alistuu  velvollisuudeksi  käsitetyn  si- 
veyslain alle.  Jos  hän  sitä  vastoin  tekee  velvolli- 
suuden mukaisen  teon  „taipumuksesta"  („aus  .AVt- 
gung"),  sentähden  että  hänessä  on  luontaisia  ih- 
misystävällisiä tunteita  ja  hän  tehdessään  hyvää 
itse  nauttii  ..hyväntekemisen  suloista  mielihyvää" 
(„die  susse  Liist  des  Wohltuns"),  niin  hänen  te- 
konsa on  siveellisesti  arvoton.  Siveysoppiinsa 
nojautuen  K.  sitten  esittää,  että  nuo  ihanteelliset 
vakaumukset  sielun  kuolemattomuudesta,  hen- 
kemme siveellisestä  vapaudesta  sekä  Jumalan 
olemassaolosta,  vaikka  niitä  ei  voida  jinmärryk- 
senmukaisesti  todistaa,  kuitenkin  ovat  oikeutetut 
.,praktillisen  järjen  postulaatteina"  eli  uskona, 
joka  nojautuu  yksinomaan  moraaliseen  tietoisuu- 
teemme. Moraalinen  tajuntamme  vaatii  meitä 
ajattelemaan,  että  yliaistillisessa  maailmassa, 
jota  tietopuolinen  tutkimuksemme  ei  voi  saavut- 
taa, nuo  ihanteet  ovat  toteutettuina  ja  että  me 
itsekin  kuulumme  siihen  maailmaan  vapaina 
henkiolentoina.  —  Uskonnonfilosofiassaan  K.  esit- 
tää, että  uskonnon  ydin  on  siveellinen  mieliala 
ja  toiminta.  Hän  tulkitsee  useita  kristinuskon 
erikoisia  opinkappaleita  siten,  että  ne  vertaus- 
kuvallisesti lausuvat  yleisiä,  siveellis-uskonnolli- 
sia  totuuksia.  —  Estetiikassakin  K.  on  esittänjl 
huomattavia  oppeja,  jotka  syvästi  ovat  vaikutta- 
neet uusimpaan  kaunotieteeseen.  Esin-ien  kauneus 
on  hänestä  siinä,  että  .se  muodoltaan  on  omansa 
panemaan  tajuaniiskykymme  sopusuhtaiseen  toi- 
mintaan ja  sentähden  herättää  pyyteetöntä, 
yleispätevää  ja  välttämätöntä  mielihyvää. 

K: n  filosofia  on  erinomaisen  mahtavasti  vai- 
kuttanut filosofian  kehitykseen.  Melkein  kaikki 
samanaikuiset  ja  nuoremmat  saksalaiset  filosofit 
saivat  häneltä  syviä  vaikutteita  (vrt.  F  i  c  h  t  e, 
J.  G..  Hegel,  G.  W.  F.).  Tosin  „spekulatiivi- 
set  idealistit"  pian  johdattivat  Saksan  filosofian 
urille,  jotka  suure.sti  poikkesivat  K:n  henj^estä, 
mutta  he  tunnustivat  kuitenkin  aina  hänet 
opettajakseen.  Suomen  yliopistossa  huomattiin 
verrattain  vähän  K:n  filosofian  vaikutusta. 
F.  M.  Franzen  esitti  kantilaisia  aatteita  pa- 
rissa väitöskirjassa  (1798);  samoin  A.  J.  La- 
jrus  (filosofian  professorina  1805-24).  ISUO- 
luvulla  syntyi  Saksan  filosofiassa  voim.ikas  py- 
rintö ..takaisin  K:iin";  ryhdyttiin  uudel- 
leen innokkaasti  tutkimaan  tieto-opillisia  kysy- 
myksiä samassa  kriitillisessä  hengessä,  jota  K. 
oli  koettanut  noudattaa.  Muodo.stui  „uuskanti- 
lainen"  oppikunta  (F.  A.  Lange,  H.  Cohen,  P.  No- 
torp  y.  m.).  Sangen  monet  muutkin  viime  vuosi- 
kymmenien filosofiset  oppisuunnat  Saksassa  ja 
muuallakin  nojautuvat  osaksi  K:n  aatteisiin,  tul- 
kiten ja  kehittäen  niitä  eri  tavoin.  —  K:n  teok- 
set ovat  julkaisseet  Hartenstein  (1838-39,  10  os., 
uudelleen  1807-69,  8  os.),  Rosenkranz  ja  Schubert 
(1838-42,  12  OS.)  y.  m.:  uusi  täydellisempi  pai- 
nos, joka  sisältää  myöskin  kirjeenvaihdon,  K:n 
jälkeenjättämät  käsikirjoitukset  y.  m.,  ilmestyy 
v;sta  1900  alkaen  Berliinin  tiedeakatemian  toi- 
mesta. [K: n  elämää  ja  filosofiaa  esittävät:  K. 
Fischer,  „I.  K."  (4  pain.  1898-99,  rauoJo.staa 
kaksi  osaa  hänen  uudemman  filosofian  historias- 


taan);  Paulsen,  „1.  K.'';  Krouenberg.  „Kaiit". 
K:n  filosofiaa  käsittelevästä  suunnattoman  laa- 
ja.sta  kirjallisuudesta  mainittakoon:  J.  Schulze. 
„Erläulerungen  iib.  des  Herrn  Prof.  K.  Critik  d. 
rein.  Vern.  (1784):  Vaihinger,  ..Couimentar  zu 
K:s  Krit.  d.  r.  V."  (2  os..  1881-92):  Caird,  „The 
critical  philosophy  of  I.  K."  (2  os.,  1889) ;  vrt. 
myöskin  Cohen,  H.  V:sta  1896  alkaen  ilmes- 
t.vy  Vaihingerin  ja  muiden  toimittama  arvo- 
kas  julkaisusarja   .,Kiintstudien".]  A.    (Ir. 

Kanta  ks.  Kasvinjalostus  ja  Kanta- 
kirja. 

Kanta-astujat,  plantigrada,  ne  nisäkkäät, 
jotka  astuvat  koko  jalkapohjalleen  (planta  pedis), 
esim.  karhut. 

Kantaatti  (it.  cantata,  <  lat.  ran{ä'?i,' =  lau- 
laa), mi(s.  1.  17:nnellä  vuosis.  Italiassa  alkunsa 
saanut  mouijaksoinen  soololauhiesilys.  —  2. 
18:nnella  vuosis.  tämä  nimitys  vähitellen  siirtyi 
tarkoittamaan  vastaavanlaatuisia,  orkesterin  säes- 
tämiä lyyrillisiä  kuorosävellyksiä,  etenkin  sellai- 
sia, jotka  ovat  sepitetyt  jotakin  määrättyä  juhla- 
tilaisuutta varten.  —  Kirkkokantaatteja 
sävellettiin  18:nnella  vuosis.  kirkkovuoden  kai- 
kille juhla-  ja  pyhäpäiville,  päivän  tekstiin  liit- 
tyviin sanoihin.  Niissä  oli  sekä  kuoro-  että 
soolo-osia.  säestyk.seuä  orkesteri  ja  urut,  päätök- 
senä tavallisesti  koraali.  Bach  on  tällä  alalla 
luonut  lukuisia  luonteenomaisuutensa  puolesta 
merkittäviä   mestariteoksia.  /.    A'. 

Kantabria  (lat.  Canta'bria),  roomalais-aikui- 
nen  Espanjan  maakunta  Biskajan-lähden  etelä- 
rannikolla, v;istaten  nyk.  Santanderin  maakun- 
taa sekä  Oviednn  itäosaa.  Ennen  roomalaisvaltaa 
siihen  luettiin  lisäksi  Oviedon  länsiosa,  Vizcaya 
ja  Guii)uzcoa.  Asukkaat,  sotaisat  k  :!aiset,  tekivät 
roomalaisille  kauan  menestyksellistä  vastarin- 
taa, kunnes  heidät  kukistettiin  19  e.  Kr. 

Kantabrian  vuoret  (esp.  Cordillera  Canta- 
brica).  vuoristo  Pyreneitten  niemimaan  pohjois- 
osassa. Pyreneitten  vuorien  länsipäästä  Galiciaan, 
muodostaa  etelään  loivasti,  pohjoiseen  jyrkästi 
laskeutuen  Kastilian  ylätasangon  pohjoisreunan. 
K.  v:n  pohjois-  ja  itä-osissa  vallitsevat  meso- 
zooiset,  Pyreneitten  mukaiseen  itä-läntiseen 
suuntaan  poimettuneet  ja  vahvasti  siirtyneet 
kerrokset.  Oviedon  seuduilla  astuu  näkyviin 
vuoriston  perusta,  paleozooiset,  mcsclna  etelä- 
pohjoiseen  suuntaan  poimettuneet  ja  siirtyneet 
kerrostumat:  täällä  leviävät  laajalti  n.  s.  para- 
menas,  ylätasangot.  Korkeimmat  kohdat  ovat 
K.  v:n  ke.skiosastossa,  Besaya-joen  ja  Oviedon  väli- 
mailla: Torre  de  Cerredo  (2,678  m),  Pena  Viejä 
(2.665  m),  molemmat  ryhmässä  PeSas  de  Europa, 
Pena  Prieta  (2,531  m)  y.  m.  Liikenteelle  tärkeim- 
mät solapaikat  ovat:  Besayan  laakso  (rautatie 
Santanderista)  sekä  Pajares-.sola  (rautat.  Ovie- 
dosta).  —  Vuoriston  pohjoisosa  on  hyvin  vaih- 
televa, erosionin  rikkiuurtelema.  lukuisine  luoli- 
neen  caiTon-laaksoiueen  (Allerin  on  300  m 
syvä).  Tämä,  samoinkuin  rinteitten  metsärik- 
kaus, on  seurauksena  pohjoissivun  saderunsau- 
desta.  Eteläpuoli  Leoniin  ja  Vanhaan  Kastillaan 
päin  sitävastoin  on  yksitoikkoista,  sadeköyhää. 
K.  V.  erottavat  kaksi  toisistaan  jyrkästi  eroavaa 
aluetta:  kukoistavan  Asturian,  työteliäine,  eteen- 
pärnpyrkivine  väestöineen  toimettomasta,  van- 
hoillisesta Keski-Espanjan  kastilialaisesta  kan- 
sasta. —  K.  v:n  pohjoispuolella  louhitaan,  suuret 


M.i 


Kantaja— Kantasilli 


314 


miUlriit  rautu-,  sinkki-,  kupari-  ja  lyijy-npalnioja 
sekä  täällä  olevasta  Espaujan  ainoa.sta  luioinat- 
tavasta  kiviliiilialueesta  kiviliiiltä.  E.  E.  K. 

Kantaja.  Alioikeudessa  sanotaan  k:ksi  sitä, 
joka  osittaa  kanteen,  paitsi  milloin  yleinen 
syyttiijä  sen  virkansa  puolesta  tekee,  ja  hovioi- 
keudessa sitä,  joka  riita-asiassa  maksettuaan  ve- 
don siellä  jatkaa  oikeudenkäyntiä,  vrt.  Valit- 
taja,  Asianomistaja,   Vastaaja. 

E.  K-ja. 

Kantajalka  (pes  talus  1.  calcaneus),  jalan 
epämuodostus,  jossa  jalkaterä  on  vetäytynyt  ylös- 
päin koukkuun,  niin  että  ainoastaan  kantapää 
tapaa  nuialian. 

Kantakirja,  järjestelmällinen  sukuluettelo  sel- 
laisista jalostukseen  käytettävistä,  samaan  rotuun 
kuuluvista  kotieläimistä,  jotka  mahdollisimman 
suuressa  milärässä  omaavat  ne  sisäiset  ja  ulko- 
naiset etevät  ominaisuudet,  jotka  rodulle  ovat 
tunnusmerkilliset  ja  jatkuvassa  jalostuksessa 
(siitoksessa)  pidetään  toivottavina.  K  :11a  on 
ollut  määräävä  merkitys  monien  kuuluisain 
eläinrotujen  kehitykseen.  K: ja  on  yleisiä,  koko- 
naista maata  tai  ainakin  maakuntaa  käsittä- 
viä, tahi  yksityisiä,  yhdellä  ainoalla  tilalla  pi- 
dettäviä. Vanhin  ja  huomattavin,  nykyaikaan 
asti  jatkettu  k.  lienee  se,  jota  Englannissa  v:sta 
1808  lähtien  on  pidetty  n.  s.  täysverisestä  hevo- 
sesta. Melkein  yhtä  vanha  on  (v:sta  1822)  lyhyt- 
sarvikarjasta  pidetty  k.  (General  Short-lloriied 
llerd-Book).  Kullakin  k:aan  otetulla  eläi- 
mellä on  siinä  oma  numeronsa.  Sen  (ja  nimen) 
alta  löytyy  eläimen  syntymäaika,  tietoja  vanhem- 
mista ja  esivanhemmista,  jälkeläisistä,  ruumiin 
koosta,  väristä  j.  n.  e.  Hevosista  merkitään  tar- 
kemmin erinäisiä  mittoja  (korkeus,  pituus,  rin- 
nan ympärys  j.  n.  e.),  ennätys  kilpa-ajoissa 
(juoksijoilla).  Sonneista  ja  lehmistä  merkitään 
m.  m.  elävä  paino,  tietoja  tuotantotuloksista 
(maito-  ja  rasvamäärät)  ja  rehunkulutuksesta. 
Eläimet  merkitään  usein  k:aan  oton  jälkeen 
erityisillä  virallisilla  leimoilla  joko  polttamalla 
merkki  nahkaan  (hevoset,  karja),  sarviin  tai 
sorkkiin  (karja),  kiinnittämällä  metalli-  (alumi- 
uium-)merkit  korviin  (karja,  siat)  tahi  lenkaat 
jalkoihin  (kanat)  y.  m.  Viime  aikoina  on  myös 
ruvettu  käyttämään  valokuvia  painetuissa  k: issa. 
K: aan  otto  tapahtuu  erityisissä  k. -näyttelyissä 
tahi  käy  k.-lautakunta  eläimet  maatiloilla  vali- 
koimassa. Suomessa  pidetään  oriista  k: aa  val- 
tion toimesta  hevoshoidonneuvojan  kautta;  tairma- 
k:ja  pitävät  hevosjalostusliitot.  Karja-k:ja  pitä- 
vät  karjanjalostusyhdistykset    (ks.   t.).      17.    B. 

Kantakirjanäyttely  ks.  K  a  r  j  a  n  ä  y  1 1  e  1  y. 

Kantakirjasto  ks.  Kansankirjastot. 

Kantakuzenos  [-VnnsJ,  kreik.  ylimyssuku,  joka 
14:nnellä  vuosis.  nousi  Itä-Rooman  keisarikunnan 
valtaistuimelle.  Turkkilai.svallan  aikana  K.  suku, 
jonka  myöhempien  haarojen  yhteys  vanhempien 
kanssa  kuitenkin  on  epävarma,  kuului  etevimpiin 
fanarioottisukuihiu  (ks.  F  a  n  a  r  i  o  o  t  i  t)  ja  on  le- 
vinnyt myös  Romaaniaan  (ks.  C  a  n  t  a  c  u  /.  i  n  o) 
ja  Venäjälle.  Sen  jäsenistä  on  huomattavimmat: 
1.  Johannes,  Itä-Rooman  keisarina  Johan- 
nes VI  (1341-55)  (ks.  t.).  2.  Matthaios  (k. 
1383),  edellisen  poika  ja  v:sta  1353  hallitustoveri, 
jatkoi  isänsä  menetettyä  kruununsa  (1355)  tais- 
telua Johannes  V:tä  Palaiologosta  (ks.  t.)  vas- 
taan,   mutta    pakotettiin    luopumaan    keisarinar- 


vostaan  ja  menemään  luostariin  (1357),  missä 
harjoitti  opintoja  ja  kirjallista  työtä.  —  .1.  M  a- 
nuel  (k.  1380),  edellisen  veli,  v:sta  1348  Mi- 
sithran  käskynhaltija  („despootti"),  missä  a.se- 
massa  pysyi  isänsä  kukistuttuakin.  —  Myöhem- 
mistä K.  nimen  kantajista  ovat  tunnetuimmat: 
4.  Georgios  K.  (k.  1857),  Venäjälle  nmutta- 
uutta  haaraa,  palveli  ensin  venäläisessä  sotaväessä, 
seurasi  1821  Aleksander  Ypsilantikseu  mukana 
Moldovaan,  missä  toimi  tämän  esikuntapäällik- 
könä ja  lähetettiin  puolustamaan  Jassya,  mutta 
vetäytyi  sieltii  pois  ja  palasi  heti  kaupungin  jou- 
duttua turkkilaisten  käsiin  (kesäk.  1821)  Venä- 
jälle. —  5.  Aleksander  K.  (k.  1841),  edelli- 
sen veli,  seurasi  Demetrios  Ypsilantiksen  mukana 
Hydraan  ja  sitten  Moreaan  (1821),  lähetettiin 
Monemvasian  edustalle,  joka  antautui  hänelle,  ja 
otti  osaa  Tripolitsan  valloitukseen.  A.  K.  on  jul- 
kaissut muistelmia  Kreikan   vallankumouksesta. 

E.  R-n. 

Kantalahti   ks.   Kannanlahti. 

Kantalasta  ks.  Jalka. 

Kantaluku,  luku-  tai  logaritmijärjestelmän 
pohjana  oleva  luku.  Meidän,  kuten  kaikkien 
sivistyskansojen,  lukujärjestelmän  k.  cu  10  ja 
sama  luku  on  Briggin  logaritmijärjestelmän  k  :na. 
ks.  Lukujärjestelmät  ja  Logaritmi. 

U.   S. -n. 

Kantaosake  ks.  Osake. 

Kantapää  (lat.  calx),  jalan  takaosa,  jossa  on 
kantatun,  nisäkästen  suurin  nilkkaluu,  erit- 
täin  tilospistävä   kanta-astujilla.  K.    M.    L. 

Kantapääoma,  se  pääoma,  joka  on  liikeyri- 
tyksen (pankin,  vakuutusyhtiön  j.  n.  e.)  talou- 
delli.sena  pohjana.  Pankkeihin  nähden  on 
säädetty,  että  niillä  tulee  olla  k.,  jota  ei  saa 
liikkeen  kestäessä  vähentää.  Jos  pankin  varat 
vähenevät  niin,  että  ne,  kun  velkain  määrä  on 
luettu  pois,  eivät  vastaa  90  %  sen  säädetystä 
k:sta,  ja  sitä  3  kuukauden  kuluessa  ei  saada 
täytetyksi,  on  pankki  suljettava  ja  asetettava  sel- 
vitystilaan. Säästöpankeilla  tulee  niin- 
ikään olla  säännöissä  määrätty  kantapääoma, 
joka  kuitenkin  määrätyillä  ehdoilla  voidaan 
myöhemmin  suorittaa  takaisin  merkitsijöille. 
Osakeyhtiöissä  k:  11a  yleensä  tarkoitetaan 
osakepääomaa.  Tätä  ei  saa  vähentää  antamatta 
yhtiön  velkojille  vuosihaastoa  ja  velkoja  maksa- 
matta. E.  E-ja. 

Kantarahasto  I.  pohjarahasto  ks. 
K  a  n  t  a  p  ä  ii  o  m  a. 

Kantarelli  ks.  Helttasienet. 

Kantaridiini,  kamfertinkaltainen,  kiteinen 
aine,  joka  esiintyy  espanjan-kärpäsessä  ja  muu- 
tamissa muissa  sen  sukuisissa  kovakuoriaisissa 
(Cantharis) ;  vetää  ihon  rakolle.  K.  on  vaikut- 
tava  aineosa   espanjankärpäslaastarissa    (ks.    t.). 

Edv.   Bj. 

Kantaridi-laastari  ks.  Espianjankärpäs- 
laastari. 

Kantaridi-salva  ks.  Espanjankärpäs- 
salva. 

Kantasana,  sana,  joka  vastaa  johdetun  sanan 
1.  johdannaisen  (ks.  Johtopääte)  kantavarta- 
loa  (ks.  t.) ;  esim.  johdannaisten  kalainen,  pääs- 
tää kantasanat  ovat  kala,  pääsee.  A.   K. 

Kantasilli  1.  p  e  r  p  e  1  i  (Clupea  alosa),  sillin- 
sukuinen  kala,  joka  elää  Länsi-Euroopan  ranni- 
koilla nousten  keväällä  jokiin  kutemaan.    Se  on 


315 


Kantatila—  Kanteletar 


31& 


30-70  cm  pitkä,  selkSevä  lähempänä  päätä  kuin 
sillillä  ja  haililla.  Muunnos  finta.  jolla  on  kidus- 
kaarissa  vain  20-45  lyhyttä  lisäkettä,  ruumiin 
kupeissa  rivi  tummia  täpliä,  on  yleinen  Itä- 
meren eteläosassa  ja  tavattu  toisinaan  Suomenkin 
rannoilla.  K.    il.    L. 

Kantatila,  Viipurin  läänin  lahjoitusmaista 
(isojaossa)  erotetuista  hovitiloista  usein  käytetty 
nimitvs.  Väliin  k.  tarkoittaa  samaa  kuin  emä- 
tila   iks.  t.).  E.  A.   P. 

Kantavartalo,  se  johdannaisen  osa,  joka  jää 
jäljelle,  kun  johtopääte  erotetaan,  esim.  kala-, 
pääs-  johdannaisissa  kalaitien,  päästää.      A.  K. 

Kantavuus,  aluksen  kantomäärä  eli  se  paino- 
määrä, jonka  vedessä  uiva  alus  voi  kantaa. 

F.   IV.   L. 

Kantavnustonnl,  rautateitä  koskevissa  jul- 
kaisuissa käytetty  painomitta.  Merkitsee  samaa 
kuin  tonni  (1,000  kg).  Kun  tahdotaan  esim. 
ilmoittaa,  että  koko  paino,  jonka  voi  lastata  jon- 
kin radan  tavaravaunuihin.  on  100,000  tonnia, 
niin  sanotaan  vaunujen  yhteenlasketun  kantavuu- 
den olevan  100,000  kantavuustonnia.       U.  feVn. 

Kantele.  1.  ks.  Kannel.  —  2.  Lönnrotin 
1829-31  julkaisema  kansanrunokokoelma,  ks. 
Kanteletar. 

Kanteletar,  Elias  Lönnrotin  1S40  julkaisema, 
etupäässä  lyyrillisiä  runoja  ja  balladeja  sisältävä 
kokoelma  suomalaista  kansanrunoutta.  K:n  sa- 
maten kuin  Kalevalankin  alkuluonnoksena  voi 
pitää  Lönnrotin  omalla  kustannuksellaan  vih- 
koina julkaisemaa  „K  a  n  t  e  1  e  1 1  a".  Ensimäi- 
neu  vihko  ,.Kantele  taikka  Suomen  kansan  sekä 
vanhoja  että  nykyisempiä  runoja  ja  lauluja" 
ilmestyi  kesällä  1829  sisältäen  17  vanhaa  ja  7  uutta 
runoa,  jotka  L.  oli  kerännyt  ensimäisellä  mat- 
kallaan 1828,  2:nen  ja  3:s  vihko  valmistuivat 
1830,  4:s  1831.  Viides  vihko  jäi  varojen  puut- 
teessa painattamatta.  Yhteensä  on  niissä  n.  90 
runoa  ja  loitsua  sekä  parikymmentä  uuden- 
aikaista runoa.  „Kanteleen"  esikuvana  on  ollut 
Z.  Topeliuksen  julkaisu,  mutta  toimitu.st:i''assa 
L.  on  menetellyt  paljoa  vapaammin.  Hän  ta- 
soitteli kieltä  ja  yhdisteli  runoja  eri  toisinnoista. 
Koko  julkaisussa  on  tuskin  puolta  tusinaa  ru- 
noa, jotka  olisivat  sellaisenaan  esitettyjä,  useat 
ovat  kokoonpantuja  jopa  15  eri  kirjaanpanosta. 
.Saatuan.sa  1835  julkisuuteen  n.  s.  „Vanhan  Kale- 
valan" teki  Lönnrot  yhä  uusia  keräysmatkoja. 
Etupäässä  1836-37  tekemiensä  matkojen  tulok- 
sista hän  suunnitteli  „Kanteletarta".  Touko- 
kuulla 1838  hän  ilmoittaa  puolen  vuotta  yhteen 
menoon  teosta  valmisteltuaan  saavansa  sen  jo 
parin  kuukauden  kuluttua  painokuntoon.  \'al- 
mista  ei  kumminkaan  niin  pian  tullut,  hän  kir- 
joitti ne  yhä  uudelleen  puhtaaksi.  Itse  hän  ker- 
too valmistuksi-staan:  „kun  työmme  alla  aina  tu- 
limma  vaillinaisia  paikkoja  yhdessä  tai  toisessa 
kohtaa  havatsemaan,  syksyllä  1838  ja  1839  nii- 
den tähden  uudelleen  läksimmä  Karjalaan,  josta 
myös  kummallakin  kertaa  saimma  paljo  lisäyk- 
siä ja  toisinnolta  ennen  koottuihin".  V.  1840 
K.  lopulta  valmistui  (alkulau.se  on  päivätty  L:n 
syntymäpäivänä  9  p:nä  huhtik.),  nimellä  „Kantcle- 
tar  taikka  Suomen  kansan  vanhoja  lauluja  ja 
virsiä". 

Kanteletar  nimestä  hän  itse  sanoo  esipuheessa: 
„Kanteleella  oli  ennen  vanhaan  oma  haltljaneit- 
sensä,    jota    Kantelettareksi    eli    Kantele- 


liettareksi  nimitettiin.  Kun  hänen  huolensa  Kan- 
teleesta jo  on  vähennyt,  ja  kohta  taltia  pe- 
räti loppua,  niin  toki  toivommaki  hänellä  nyky- 
alkoiua  siksi  joutoa  olevan,  että  ottaa  niimät 
laulutki  huostaansa.  —  —  —  Sillä  toivolla  ja 
mielellä  olemma  tälle  laulukokoukselle  antaneet 
nimensä  Kanteletar." 

Tämä  eusimälnen  laitos  Ilmestyi  kolmena  itse 
näi.senä  kirjana.  Kolmannen  kirjan  alkui.iu.se  on 
päivätty  ,, Matkalla  Sotkamon  pitäjässä  9  päivä 
Lokakuuta  1840".  Ensimuiuen  kirja  ilkau  laa- 
jalla alkulauseella,  jossa  L.  selittelee  käsitys- 
tänsä  kansanlauluista.  Johdantoon  hän  on  otta- 
nut sitäpaitsi  näytteeksi  24  värssylhin  jaettua, 
uudella  runomitalla  sepitettyä  kansanlaulua. 
Seitsemää  ensimäistä  niistä  („Kreivin  .sylissä  istu- 
nut", ..Petetty  nuorukainen",  ..Morsiamen  kuolo", 
..Velisurmaaja",  ,.Ah  voi  kuinka  kauheasti",  „Sy- 
dämestäni  rakastan",  „Kultani  kukkuu")  hän 
ilmoittaa  lauletun  jo  siihen  aikaan  ,,yli  koko 
Suomen".  Huomauttaapa  hän  8  uudenaikaisen 
laulun  ruotsalaisista  vastineistakin  ja  esittää, 
etupäässä  Herderin  julkaisusta,  näytteitä  muuta- 
mista muiden  kansojen  lauluista.  F.nsimäinen 
kirja  sisältää  238  lyyrillistä  laulua,  jotka  L.  ja- 
kaa: kaikille  yhteisiin,  hääkansan,  paimen-  ja 
lastenlauluiliin.  Toisen  kirjan  354  laulua  ovat 
niinikään  lyyrillisiä:  tyttöjen,  naisten,  poikien 
ja  miesten  lauluja.  Kolmannessa  kirjassa  sen- 
.sijaan  on  60  „virsllaulua".  Lönnrotin  jaoituksen 
mukaan:  muinaisuskoisia  6.  historiallisia  25, 
tarunsekaisia  29.  Kolmannen  kirjan  loppuun  L. 
lisäsi  joukon  toisintoja  siten,  että  julkaisi  vain 
kaikki  poikkeavat  säkeet.  Toinen  K:n  painos 
valmistui  1864.  Se  ilmestyi  yhtenä  nidoKscna, 
mutta  runot  on  siihen  enslmälsestä  laitok.sesta 
otettu  aivan  muuttamattomina  ja  samassa  jär- 
jestyksessä, mutta  toisinnot  on  jätetty  pois,  ja 
sensijaan  liitetty  „Valkeampaiu  sanain  iuetielu". 
Kolmas,  v:n  1887  painos  en,  mitä  kolmanteen 
kirjaan  tulee,  suuresti  muuttunut.  Lönnrot  ryh- 
tyi elämänsä  loppuvuosina  uudelleen  lisäilemään 
K:ta  ja  ehtikin  saada  3:nnen  kirjan  käsikirjoi- 
tuksen valmiiksi,  00  laulun  sijaan  tuli  siilien 
137.  Seuraavissa  laitoksissa,  jotka  Suo.aialaisen 
kirjallisuuden  seura  on  julkaissut,  on  katsottu 
parhaaksi  pääasiallisesti  palata  taas  edellisiin 
painoksiin,  joten  K.  nykyisessä  asussaan  on  jo- 
tenkin ensimäisen  painoksen  kaltainen. 

Ainekset  K:een  Lönnrot  kokosi  suurimmaksi 
osaksi  itse.  „Jo  toistakymmentä  vuotta  olemma 
niiltä  keräilleet  erittäinkin  kesäaikoina  1828, 
1831,  1832  ja  vuosina  1836,  1837."  Lönnrot  on, 
kuten  tietty,  kirjoittanut  muistiin  n.  2,100  nu- 
meroa runoja.  Niistä  on  enemmän  kuin  puolet 
K:een  käytettj'jä.  Saantipaikoista  hän  f;inoo 
alkulauseessa:  „Se  on  Suomen  Karjalassa,  jossa 
näitä  lauluja  nykyalkolna  enimmästi  lauletaan 
ja  mainittavimpia  siinä  kohdassa  ovat  Lieksan, 
Ilomantsin,  Kiteen,  Tohmajärven,  Sortavalan, 
Jaakkiman  ja  Kurkijoen  pitäjät."  Kolmannessa 
kirjassa  olevia  „virsllauluja"  hän  ensimäisen  kir- 
jan esipuheessa  ilmoittaa  tavattavan  enemmän 
Venäjän  kuin  Suomen  Karjalassa.  Mutta  kun 
hän  kolmannen  kirjan  alkulauseessa  lähtee  sel- 
vittelemään, mistä  mikin  „virsi"  on  saatu,  on 
tuloksena,  että  5  on  Hämeestä  ja  Satakunnasta, 
28  Suomenpuoleisesta  Karjalasta,  10  sekä  Suo- 
men  että  Venäjän   Karjalasta  ja   vain    17   Venä- 


317 


Kantetnir 


318 


jänpuoleisesta  Karjulasta.  Painettuja  liiliteitä, 
joissa  olisi  ollut  K:n  ruiu)ja,  ei  ollut  moniakaan 
käytettävissä.  Itse  L.  ilmoittaa  Porthanin  tut- 
kimuksissa tutustuneensa  pariin  jauUoiunoon, 
K.  A.  Gottluniliu  1818  ja  1821  julkaisemassa 
kahdessa  kirjassa  ..Pieniä  runoja  Suomen  po- 
jille ratoxi"  samantapaisia  lauluja  oli  10.  II.  R. 
Schröterin  teoksessa  „Finnische  Runen"  (1819) 
on  m.  m.  7  paimenlaulua,  nuo  yllämainitut 
jauhorunot,  sekä  Kojosen  pojan  virsi,  Z.  Tope- 
liuksen „Suomen  kansan  vanhoja  runoja  ynnä 
myös  nykyisempiä  lauluja"  sisälsi  myöskin  u.-^eita 
toisintoja.  Käsikirjoituksena  oli  Lönnrotilla  K  :ta 
varten  käytettävänään  M.  A.  Casträuin  ja  .1.  Fr. 
Cajanin  kokoelmat.  Muilta  saadut  ainekset  oli- 
vat  siis  todellisuudessa  sangen   vähäpätöiset. 

Paitsi  sitii,  että  niihin  on  valikoitu  eri  kirjaan- 
panoista  parliaat  säkeet,  on  K.:n  laulut  kieli- 
asultaankin  muutettu  yhdenmukaisiksi,  samoin- 
kuin Kanteleessa  ja  Vanhassa  Kalevalassa.  Kar- 
jalan murre  pysyy  niissä  tunnusmerkillisenä, 
mutta  muutamilla  kirjakieltä  lähentelevillä  ta- 
soitteluilla  (esim.  maahan  pro  maahan,  päähän 
pro  pcähän,  meneti  pro  mänövi  j.  n.  e.).  Joka 
taas  odotti  länsisuomalaista  kirjoitustapaa  esim. 
d:n  suhteen  (Lohutti  pro  lohdutti,  lohrutti, 
lohlutti;  sydämet  pro  syrämct,  sylämet),  niiden 
kotimurteistaan  ylpeiden  sydämien  loliduksi  Lönn- 
rot alkulauseessa  sanoo:  ,.Se  joka  ylen  siitä  meille 
pahastuu,  pitäköön  kun  muinaki  kirjoitus  eli 
pränttivirheiuä  ne  poisjääneet  kerakkeet  ja  oikais- 
koon sanat  mieltänsä  myöten."  Tuon  Topeliuk- 
sen julkaisutavasta  poikkeavan  menettelyn  puo- 
lustukseksi tulee  mainita,  ettei  Lönnrot  K:ta  tar- 
koittanut vain  muinaismuistoksi,  vaan  etupäässä 
kansankirjaksi,  joka  hedelmöittävästi  vaikuttaisi 
suomalaiseen  kirjallisuuteen.  Jo  Kanteleen  esi- 
puheessa hän  lausuu:  ,, Aikomukseni  näiden  suo- 
malaisten runoin  julkaisemisella  on  kahtalainen: 
ensiksi  soisin,  että  yhteinen  kansa,  nähtyänsä 
heidän  runonsa  olevan  suuremmasta  arvo.sta,  kuin 
he  ite  niitä  ovat  tottuneet  pitämään,  ei  enää 
kuin  tähän  asti  on  tapahtunut,  heittäisi  niitä, 
tai  vaihettaisi  Ruotille  murtaviin  lauluin,  toi- 
seksi toivoisin  niistä  ei  ainoastansa  jotain  voit- 
toa ja  etua  Suomen  kielelle,  vaan  myöskin  jon- 
kunlaista tiedonsisältöä  esivanhempaimme  liien- 
neistä ajoista,  joidenka  muisto  aina  on  'ueille 
rakas  ja  huvittava,  samalla  tavalla  kuin  mie- 
helle lapsuudensa  muistot  ovat  rakkaat  ja  iha- 
nat." Ja  Kantelettaren  esipuheessa  hän  sanoo 
jo  suoraan  toivovansa,  että  Suomen  uusi  laulu 
perustetaan  vanhan   laulun  kulmakivelle. 

Mitään  tutkimusta  K:n  lyyrillisten  runojen 
kokoonpanosta  ei  vielä  ole  olemassa,  eikä  kahden 
ensimäisen  kirjan  runoja  ole  muutenkaan  selvi- 
telty. Kolmannen  kirjan  balladeja  ja  historiallisia 
runoja  sen  sijaan  ovat  tutkineet  etupäässä  Julius 
ja  Kaarle  Krohn.  Ritvalan  helkavirsiä  he  pitä- 
vät, samoinkuin  koko  helkajuhlan  menoja,  ka- 
tolisperäisinä.  A.  R.  Niemi  taas  on  huomannut 
juhlamenot  pakanuuden  aikana  syntyneiksi,  eikä 
pidä  mahdottomana,  että  hämäläiset  juhlissaan 
olisivat  laulaneet  helkavirsiä  jo  ennen  risti- 
retkiä. 

Suomalaisilla  on  vain  k\-mmenkunta  historial- 
lista runoa,  kuten  „Piispa  Henrikin  surmavirsi",  I 
..Elinan     surma",     laulut     ,, Kaarle     iierttnasta", 
„Jaakko  Puntuksesta"  ja  „Kaarlo  kuninkaasta". 


Niistä  on  ensiksimainittu  puhtaasti  länsisuoma- 
lainen ja  syntynyt  1200-1500,  samaten  „Elinan 
surma",  ehkä  vasta  1500-luvun  lopulla.  „Kaarle 
herttuan"  runo  on  saanut  alkunsa  Turun  tienoilla 
nuijasodan  jiilkeen.  yiJaakko  Puntuksen"  runon 
Krohn  on  todistanut  syntyneen  Riian  linnan  val- 
loituk.sen  johdosta  16201u"vulla  ja  sieltä  levinneen 
Itä-Suomeen  aina  \'ienan  lääniin  asti.  Laulu 
„Kaarlo  kuninkaasta"  (Kaarle  XII)  on  alkuisin 
Länsi-Inkeristä,  josta  se  1700-luvulla  levisi  Vienan 
lääniin.  ÄLainittakoon  vielä  muista  runoista,  eitä 
,, Luojan  virsi"  on  katolisperiiinen  ja  pää:isialli- 
sesti  Itä-Suomessa  saanut  alkunsa,  ja  että  „Vi- 
ron  orjan"  virren  kotiseutu  on   Etelä-Viro. 

K:n  alkulauseessa  julkaistuista  runoi.sta  ovat, 
niinkuin  jo  Lönnrot  huomauttaa,  useat  länsi- 
maista alkuperää.  Mutta  kahden  ensimäisen  kir- 
jan lyyrilliset  runot  ovat  epäilemättä  omintakei- 
sia ja  Suomessa  syntyneitä.  Nuo  tunnelmarunot 
ovat  sävyltään  niin  suomalaisia,  ettei  niitä  voi 
edes  ajatella  lainatuiksi.  Balladeja,  legendoja 
ja  eepillisiä  runoja  on  ollut  helppo  lainata  sen- 
vuoksi.  että  niissä  on,  niinkuin  saduissa  ja  tari- 
noissakin, jonkunlainen  toiminta  tai  tapahtuma. 
Mutta  lyyrillisissä  runoissa,  joiden  perustana  on 
vain  tunnelmasävy  ja  sointu,  voi  harvoin  olet- 
taa lainaa.  Luultavasti  ovat  esim.  tuutilaulut, 
lastenlaulut  ja  lorut  vuosituhannen  takaisia  pe- 
rintöjä, samaten  kuin  se  runomitta,  jolla  ne  on 
esitetty. 

Lönnrotin  alkulauseen  sanat:  „Meidän  toivo- 
tuksemme on,  että  Suomen  uusi  laulu  perus- 
tettaisi vanhan  laulun  kulmakivelle".  ovat 
toteutuneet  siten,  että  Kanteletar  on  ollut  uudem- 
man taiderunouden  ehtymättömänä  lähteenä.  Sen 
rikas  kieli  on  paljon  vaikuttanut  esim.  Aleksis 
Kiven  ja  Juhani  Ahon  suorasanaisiin  teoksiin; 
mutta  ennen  kaikkea  K:n  hedelmöittävä  vaiku- 
tus havaitaan  suomenkielisessä  lyriikassa  (vrt. 
esim.  J.  H.  Erkon  ja  Eino  Leinon  runoutta). 
K:n  runot  ovat  antaneet  aiheita  useille  sävel- 
lyksillekin   (esim.    Sibelius,   Palmgren,   Kuula). 

Kantelettaren  runoja  on  käännetty  ruotsin, 
saksan  ja  unkarin  y.  m.  kielille.  Ruotsiksi 
niitä  ilmestyi  melkoinen  joukko  H.  Kellgrenin, 
R.  Tengströmin  ja  K.  Tigerstedtin  julkaisemassa 
kokoelmassa  .,Fosterländskt  album",  III  (1845); 
sittemmin  on  niitä  suurella  taidolla  kääntänyt 
R.  Hertzberg  (ks.  t.).  Täydellisin  valikoima  on 
Hermann  Paulin  saksantama  (1882);  unkariksi 
ilmestyi  valikoima  A.  Bänin  kääntämänä   1907. 

S-n   V-ö. 

Kantemir,  Antioh  Dmitrievits  (1709- 
44),  ruhtinas.  Venäjän  kaunokirjallisuuden  isä, 
.syntyi  Konstantinopolissa  10  p.  syysk.  (v.  1.) 
1709.  K.  suku  on  kotoisin  Moldovasta  ia  tataa- 
rilaista  alkuperää.  Runoilijan  sekä  isoisä  että 
isä  olivat  Turkin  vasalliruhtinaita  Moldovassa; 
isä,  Demetrius  K.,  joka  liittyi  venäläisiin 
Turkkia  vastaan  ja  1711,  Pietari  Suuren 
sotaretken  onnettomasti  päätyttyä,  yhdessä  tu- 
hannen moldovalaisen  aatelismiehen  mukana  siir- 
tyi Venäjälle,  oli  oppinut  historioitsija,  äiti, 
Kassandra  Kantakuzen,  polveusi  bysanttilaisesta 
keisari-suvusta.  Poika  sai  huolellisen  kasvatuk- 
.sen,  jota  täydensi  ulkomaalaisten  oppineiden,  Pie- 
tarin tiedeakatemian  jäsenten  antama  opetus. 
Laajan  tieteellisen  ja  kirjallisen  sivistyksensä 
puolesta  hän  oli  paljon  ympäristöään  ylempänä. 


319 


Kantiini — Kantsili 


320 


Keisarinna  Annun  valtaistuimelle  noustessa  K. 
auttoi  tarmckkuasti  huutii  voimaan  saattamaan 
rajattoman  itsevaltiuden,  koska  vanliavenäläinen 
puolue  tahtoi,  kuteu  Pietari  II  :n  hallitessa  oli 
näkynyt,  käyttää  hallitsi5an  vallan  rajoitusta 
vaiii  Pietari  Suuren  toimeenpanemien  uudistusten 
hävittämiseksi.  Tämä  kiinnitti  keisarinnan  huo- 
mion häneen,  ja  K,  sai  1732,  vasta  22-vuoti-iana, 
Venäjän  lähettilään  paikan  Lontoossa,  josta  hän 
1738  siirtyi  samaan  toimeen  Pariisissa.  Nyt  hän 
sai  läheltä  seurata  ihailemaansa  lännen  sivistys- 
elämää ja  seurustella  oppineiden  ja  kirjailijoiden, 
kuten  Maupertuis'n,  Fontenellen  ja  Montesquieu'n 
kanssa.  Pariisissa  hän  aikoi  sa;ida  julkisuuteen 
venäläiset  satiirinsa,  mutta  kuolema  tuli  väliin 
31  p.  maalisk.  (v.  1.)  1744,  ja  tämä  K:n  pää- 
teos ilmestyi  painosta  vasta  1762,  sen  jälkeen 
kun  se  ensin  oli  nähnyt  päivän  valon  ranska- 
laisessa ja  saksalaisessa  käännöksessä,  K:n  satii- 
rit, joissa  hän  on  käyttänyt  esikuvanaan  Hora- 
tiusta  ja  BoiIeau'ta,  ovat  meidän  ajallemme  ver- 
raten vähän  nautittavat,  mutta  Venäjän  taiteel- 
lisen kaunokirjallisuuden  esikoisena  niillä  on 
tärkeä  merkityksensä.  Niiden  tekijä  esiintyy 
ennakkoluulottomana  miehenä,  joka  pilkkaa  suku- 
ylpeyttä  ja,  „säkeissään  nauraen,  mutta  sydä- 
messään itkien",  kuten  hän  itse  sanoo,  paljastaa 
koko  senaikaisen  Venäjän,  pappien,  ylimysten  ja 
kauppiaiden,  tekopyhyyden,  laiskuuden  ja  valis- 
tuksen vihan.  Täten  hän  on  tavallaan  Venäjän 
suurten  realistien  edelläkävijä.  Muutamat  K:n 
teoksista  ja  käännöksistä  matematiikan  ja  filo- 
sofian alalta  ovat  joutuneet  hukkaan.  Hänen  seli- 
tyksillä varustettu  käännöksensä  Fontenellen  tun- 
netusta teoksesta  „Keskusteluja  maailmojen  mo- 
neudesta"  oli  keisarinna  Elisabetin  aikana  ,, us- 
kon ja  siveyden  vastaisena'"  kielletty.     </.  J.  il. 

Kantiini  (ransk,  cantine),  kenttäpullo;  kasar- 
min sisällä  oleva  kauppahuoneisto,  jossa  sotilaita 
varten  on  kaupan  kaikenlaista  tavaraa,  kuten 
tupakkaa,  teetä,  sokeria,  ompelutarpeita,  puh- 
distusaineita y.  m.  halvasta  hinnasta.  K,  on 
jonkun  upseerin  valvonnan  alaisena,  ja  sitä  hoi- 
taa päällystön  valitsema  henkilö. 
Kantilena  ks.  C  a  n  t  i  1  e  n  a. 
Kantiin  (ransk.  cannetille,  myös  houillon), 
hieno,  ruuvimaiseksi  kierretty  metallilanka,  jota 
käytetään  koruompeluksiin.  Myös  hienoa,  silkillä 
ympäröityä  rauta-  tai  kuparilankaa  käytetään 
kantilleina.  E.  J.  H. 

Kantlahti  (ruots.  Kantlaks),  kylä  Munsa- 
lan  pitäjässä,  n.  2  penink.  lounaaseen  Uudesta- 
kaarlepyystä.    Satamapaikka.  L.   H-nen. 

Kant-Laplacen   teoria   ks.   Kosmogonia, 
Kantohinta  ks.  M  e  t  s  ä  n  m  y  y  n  t  i. 
Kantokauppa   ks.   M  e  t  s  ä  n  m  y  y  n  t  i, 
Kantoluettelo  ks.  Veronkantokirja, 
Kanton  (kiin,  Kvangtsou),  linnoitettu  kauppa- 
kaupunki   Etelä-Kiinassa,    Tsukiangin    va.s.    ran- 
nalla;    n.     880,000-2,000,000     as.,   Kiinan   luulta- 
vasti väkirikkain.    Rautatieyhteys  kolmeen  suun- 
taan.  Muurilla  ympäröidyssä  vanhassa  1,  mantsu- 
kaupungissa  ('/,  pinta-alasta),  josta  laajat  alueet 
ovat  asumattomia,   ovat   huomattavimmat   raken- 
nukset: kenraalikuvernöörin  (K,  on  Kvangtungin 
maakunnan   hallintokaupunki)    ja  mantsukenraa- 
lin    palatsit,   keisarill.   temppeli,    kuuluisa   5-ker- 
roksinen    pagodi,    120    muuta    temppeliä,    luosta- 
reita, rahapaja,  Konfutse-opiston  rakennus,  y,  m. 


.loen  varrella  oleva  uusi  kaupunginosa  on  liike 
elämän  keskusta:  ahtaat,  kivilaatoilla  lasketut 
kadut,  siistimmät  kuin  muualla  Kiinassa,  ovat 
tavattoman  vilkasliikkeiset.  —  Laivasto-esikau- 
pungissa joella  edellisen  edustalla  asuu  n.  100,000 
henkeä.  Eurooppalaisten  hallussa  on  pieni  saari 
Samien  ('/s  englantilaisten,  '/s  ranskalaisten  hal- 
lussa). Joki  kapenee  meren  puolella  „Tiikeri- 
portiksi";  ainoastaan  matalakulkuiset  alukset 
pääsevät  K:iin  asti,  suuremmat  pysähtyvät  Vam- 
poan  ulkosatamaan,  K.  lienee  Kiinan  etevin  teol- 
lisuuskaupunki ainakin  mitä  tulee  kotimaiseen 
teollisuuteen :  silkki-,  lakkatavara-,  paperi-,  me- 
talli-, posliini-,  lasi-  j,  m,  s,  tuotteitten  valmis- 
tus on  tavattoman  suuri.  Kauppa  on  suureksi 
osaksi  englantilaisten  käsissä;  viime  aikoina 
kärsinyt  suuresti  Hongkongin  kilpailusta,  V:een 
18.57  K.  oli  maan  etevin  kauppasatama,  nyk, 
K:n  vienti  on  toisella  (1909  142,»  milj,  mk,), 
tuonti  kolmannella  sijalla  (1900  90,«  milj.  mk.), 
K:n  ulkomaankauppaan  on  luettava  myös  Lappan 
ja  Kaulunin  satamassa  tullatut  tavarat,  sillä  nämä 
ovat  todellisuudessa  K:u  ulkosatamia;  tällöin 
tulee  K:n  ulkomaankauppa  olemaan  415  milj, 
mk,  (1909).  Vientitavaroista  tärkeimmät  ovat 
tee,  raakasilkki,  silkkitavarat,  matot,  sokeri, 
kassia,  tupakka,  posliini;  tuontitavaroista:  oop- 
piumi,  puuvilla-,  villa-  ja  metallitavarat,  poltto- 
öljy. —  K.  oli  kauan  aikaa  ainoa  eurooppalai- 
sille avattu  Kiinan  satama.  [Israel  Reinius,  „An- 
märkningar  samlade  under  en  resa  tili  Canton  i 
China",]  E.   E.  K. 

Kantoni,  maa-  1.  piirikunta.  1.  Sveitsissä 
(saks.  Kanton)  liittotasavallan  itsenäiset  pikku- 
valtiot. • —  2,  Ranskassa  (ransk,  canton)  arron- 
dissemenfien  alaosastot.  —  3.  Baierin  Pfalzissa 
piirikunnan   alaosasto.  (E.   E.   K.) 

Kantonneerata,  pilarin  tai  muurikulman  pyö- 
ristäminen uurteeseen  asetetulla  eli  ulkonevalla 
pienellä  pyöreällä  sauvalla,  V-o   N. 

Kantoraha,  kantovuokra  (ruots,  stubb- 
hyra),   puun   hinta   metsässä  ennen   kaatamista. 

A.  C. 

Kantotuoli,  kulkuväline,  yksinkertaisimmassa 
muodossaan  kantotangoilla  varustettu  tuoli.  1000- 
ja  1700-luvuilla  k  :11a  oli 
suuri  merkitys  ylempien 
kansanluokkain  elämässä;  se 
oli  silloin  umpinainen  kuten 
umpivaunut,  varustettu  yh- 
dellä tai  kahdella  ovella  ja 
kolmella  sivulla  lasi-ikku- 
noilla, koristettu  usein  kaa- 
neilla maalauksilla  ja  leik- 
kauksilla. K:n  käyttö,  joka 
lienee  ulottunut  meidänkin 
maahamme,  lakkasi  Ranskan 

vallankumouksen   jälkeen. 
Nykyisin  k.  on  vielä  käytän- 
nössä   esim.    Kiinassa,     Suu- 
rissa    kirkollisissa     juhlissa 

paavi  kannatuttaa  itseään  k:ssa,  n.  s.  sedia  gcnta- 
toriassa.  K.   K.  M. 

Kantrata  (ruots.  kantra),  purjehtia  kumoon, 
kaatua   (aluksesta  puhuen). 

Kantsili  (Traguluss  kanchil),  41  cm  pitkä,  sar- 
veton märehtijä,  jolla  on  myskihirvien  tavoin 
yläleassa  pitkät  käyrät  kulmahampaat,  alaleuan 
kulmahampaat    etuhampaan     muotoiset,     jaloissa 


Kantotuoli. 


;i2i 


Kantsindzinga— Kanverttilinjamentti 


322 


Kantsili. 


täydelliset       syrjiivar- 
paat.    Taka-Intiassa  j;i 
Isoilla    Sunila-saarilla. 
7v.    M.    L. 
Kantsindzinga 
(kirjoitustapa      hyvin 
vaihteleva),   vunri   Hi- 
uialajalla.    Nepalin    ja 
Sikkiniin     rajalla,  kci- 
keuileltaau     (8,582    ni) 
maailman  kolmas. 
E.   E.    K. 
Eantsou,   kaupunki   Kiinassa,  Kansuu  maakun- 
nassa.  Kiinan    muurin    lähellä    Ileihon    varrella; 
o0-150,000    as.     Karavaanitie    käy    K:n    kautta 
Kiinasta  Tibetiin  ja  Mongoliaan.         E.  E.   K. 

Kantta,  kausanomaiueu  kantaatin  (ks.  t.)  ni- 
mitys. 

Kanttarelli  ks.   Helttasienet. 
Kanttauspyhä       1.      k  a  n  1 1  a  u  s  p  ä  i  v  ä      1. 
k  a  n  1 1  a  p  y  h  ä,     kansanomainen     rukouspäivän 
(ruots.      gdngdag)     nimitys,     vrt.     K  a  n  1 1  a  u  s- 
viikko. 

Kanttausviitko  on  yksi  vanhain  suomalais- 
ten keväisiä  nierkkiviikkoja.  Erinomaittain  se 
näkyy  olleen  sopiva  maauviljelystaikojen  teko- 
aika  ja  myöhemmin  rukousviikko  hallavuosien 
torjumiseksi.  Peltoja  siunattiin  tällöin  kiertä- 
mällä kulkueissa  niiden  ympäri  (arvattavasti 
vain  Länsi-Suomessa).  Myöskin  ilmoja  ennus- 
tettiin: jos  k.  oli  lämmin,  oli  kesä  myös  lämmin, 
ja  päinvastoin.  Viikon  vietto  näkyy  sattuneen 
toukok.  20  p:n  tienoille  ja  sen  jälkeen.  Touko- 
kuun rukoussunnuntai,  viides  pyhä  pääsiäisestä, 
oli  k  a  n  1 1  a  u  s  s  u  u  n  u  n  t  a  i.  Pohjois-Karja- 
lassa  k.  oli  nimenomaan  helatorstai-viikko;  toisin 
paikoin  saattoi  pyhäaika  ulottua  helluntaihin 
asti.  J.    L-n. 

Kanttori  (lat.  ran/or  =  laulaja).  1.  Alkuaan 
seurakunnan  esilaulaja,  jonka  tuli  suorittaa  yh- 
teiseen vuoroveisuuseen  kuuluva  soolo-osa.  • — 
2.  Kirkkokuoron  ja  seurakuntaveisuun  ohjaaja. 
Suomessa  on  k:n  tehtävä  siirtynyt  lukkarille 
(ks.  t.).  '  /.  K. 

Kanukka  (Cornus),  kasvisuku  CornacetE-hei- 
mossa;  n.  30  lajia  pohj.  pallopuoIiskoUa  ja  pit- 
kin Andes-vuoria.  .Meillä  ran- 
nikko- ja  tunturiseuduissa 
kasvava  r  u  o  h  o  k.  (Cornus 
suecica)  on  matala  yrtti,  jolla 
on  pienet,  sinimustat  kukat 
sarjassa  varren  latvassa.  Sar- 
jan alla  olevat  4  valkeata, 
terämäistä  lehteä  ovat  suojus- 
lehtiä.  Punaiset,  lainieanrna- 
kuiset  luumarjat  lopulta  mel- 
kein mykerössä.  -—  Pensas- 
maisista k. -lajeista  viljellään 
meillä  puistoissa  ja  puutar- 
hoissa C.  albaa.,  valkeata 
ja  C.  sanguineaa.,  punaista 
pensask:aa,  joista  edelli- 
sellä on  veripunaiset  »fanhem- 
mat  oksat  ja  valk3;it  luu- 
marjat, jälkimäisellä  van- 
hemmat oksat  ovat  punarus- 
keat, luumarjat  sinimustat.  Edellinen  kasvaa 
Pohj.-Aasiassa,  jälkimäinen  Keski-Euroopassa  ja 
Etu-Aasiassa.  J-  -^-  1'- 

n.    IV.    Paineuu  ■'>/,  12. 


Ruohokanukka. 


Kanukknpensas  ks.  K  a  n  u  k  k  a. 

Kanunki   ks.    K  a  n  i  i  k  k  i. 

Kanuri  1.  K  a  n  o  r  i,  kansanheimo  Sudanissa, 
Bornun  pääväestö,  H.  Barthin  arvion  mukaan 
n.  4  milj.  luvultaan.  K.,  ulkomuodoltaan  selvä 
neekerikausa,  on  toimekasta,  harjoittaa  käsi- 
työtä, maanviljelystä  ja  kauppaa;  sen  kieli  osoit- 
taa heimoutta  teda-kielten  kanssa.  Uskonto  is- 
lam. —  K. -heimoa  ovat  tutkineet  m.  m.  H.  Barth, 
Koelles.  Naohtigal,  Ilartmann.  E.   E.  K. 

Kanuuna  (ruots.  hanon,  •<  ransk.  canon,  it. 
canitnnr,    <    lat.   f-a?i ho  =  ruoko),   tykki    (ks.   t.). 

Kanuunametalli  ks.  Pronssi. 

Kanuuuavene  ks.  Tykkivene. 

Kanvasti  (ransk.  cuncvas,  <^  lat.  cannabis  = 
hamppu),  harvasäikeinen  hamppukangas,  sittem- 
min tiillaista  mui.stuttava  pellavakangas  t.  m.  s., 
joka  liimaamalla  on  tehty  kankeaksi.  Käytetääji 
puvuissa    jäykisty  s  viii  ikkeenä. 

Kanvertti  1.  k  a  m  f  e  r  1 1  i,  tieteellise.ssil  kir- 
jallisuudessamme nyk.  tavallisesti:  kamferi 
(tavallinen  k.,  1  a  u  r  i  n  e  a-k.,  japani  n-k.,  cam- 
phora),  kanvertti-  1.  kamferipuun  (ks.  t.)  las- 
tuista vesiliöyr}'tislauksen  avulla  erotettu  ja  sit- 
ten härmistämällii  puhdistettu,  väkevänhajuinen, 
väritön,  kiteinen,  polttavanmakuinen  aine.  Kem. 
kaava  CioH,„0.  K.  haihtuu  herkästi,  liikkuu  kier- 
rellen veden  pinnalla.  Ei  liukene  vete^Mi  juuri 
ollenkaan,  sen  sijaan  helposti  alkoholiin,  eetteriin, 
rasvaisiin  ja  eetterisiin  öljyihin.  Sulaa  17.')'':ssa. 
—  K:n  käytäntö  on  verrattaiu  suuri.  Enin  s!tä 
tarvitaan  tecllisuudessa  selluloidin  ja  «^räideu 
vähäsavuisten  rnutilajien  valmistukseen;  .%n  a!ko- 
holiliuosta  käytetään  k. -spriin  1.  k.-v  i  i  n  a  n  ni- 
mellä ulkonai-sena  lääkkeenä;  vereen  ruiskuteraan 
k:  ia  sydämen  toiminnan  elvyttämiseksi.  K.  kar- 
koittaa  myös  koita;  sitä  sekoitetaan  myöskin  eri- 
näisiin ilotulitusesineisiin.  —  Formosan,  Japania 
ja  Kiinan  tuotanto  vallitsee  kekonaan  k. -markki- 
nat. Viime  aikoina  on  alettu  valmistaa  Viia  jon- 
kun verran  myöskin  keinotekoisesti,  jolloin  raaka- 
aineena  käytetään  yleensä  erästä,  varsinkin  rans- 
kalaisessa 1.  ameriikkaLiisessa  tärpätissä  run- 
saasti esiintyvää  hiilivetyä,  pineeniä.  —  Paitsi 
tavallisesta  k:sta,  puhutaan  myös  b  o  r- 
neo-k:sta.  Tätä  k: ia  saadaan  Dryobalanops 
Campliora  puusta;  se  on  k:lle  haiseva,  väritön, 
kiteinen  aine,  kem.  kaava  C,„H„0.  Borneo-k:lla 
on  kuitenkin  toisenlaiset  vaikutukset  kuin  ta- 
vallisella k  :11a.  Sopivasti  hapettaen  saadaan  bor- 
neo-k.  muuttumaan  tavalliseksi  k:ksi.  —  Paitsi 
tavallista  ja  borneo-k:ia  on  luonnossa  lukuisia 
muitakin  k.-l.ajeja.  Suurin  käytäntö  on  kuiten- 
kin   äskenmaiuituilla.  S.    V.    //. 

Suomessakin  on  prof.  G.  Kompan  keksimän 
menetelmän  mukaan  ryhdytty  keinotekoisesti  k: ia 
valmistamaan  Tainionkoskella  olevassa  tehtaassa. 
Laitoksen  omistaja  on  Suomen  kemialli- 
nen o.-y.  (osakepääoma  O.s  pilj.  mk.,  suurin 
osakas  Hackman  &  C:o  Viipurissa),  perustettu 
1908.  Tuotanto  on  laskettu  60.000-100,000  kg:ksi 
v:ssa,  vaikka  se  ei  vielä  ole  tätä  määrää  saavut- 
tanut. Ulkomaille,  Saksaan,  vietiin  ensimäinen 
erä  12,400  kg  syksyllä  1910.  —  Työväestö  teh- 
taalla on  20-30  henkeä.  —  K:n  tuonti  Suomeen 
oli  1909  7,459  kg  (josta  6,338  kg  Saksan  kautta), 
arvoltaan  37.295  mk.  E.  E.  K. 

Kanverttilinjamentti,  kanvertin,  oliiviöljyn 
ja  ammoniakin  seos,  käytetään  ulkonaisena  lääk- 


323 


Kanverttipuu — Kapearaiteinen 


324 


KnDverltipiiiin  oksa. 
a  kukku. 


keenä;  vaikuttaa  tuskia  lieventävästi  reumatis- 
missa ja  sea  kaltaisissa  taudeissa,  kuu  ihoa  sillä 
hierotaan. 

Kanverttipuu  (Cinnanrnmum  camphora),  laa- 
keri|>ui(len  heimoon  kuuluva  puu  itäisimmässä 
trouppi.sessa  ja  subtroop- 
pisessa Aasiassa  varsin- 
kin Formosan  saarella; 
viimeaikoina  viety  Ceylo- 
niin y.  m.  viljeltäviiksi. 
K.  on  40  m:iiu  korkea, 
sillä  on  nahkeat,  tumman- 
vihreät lehdet,  jotka  sisäl- 
tävät runsaasti  eetteristä 
öljyä.  Kanvertti  ja  kan- 
verttiöljy  saadaan  tislaa- 
malla k:n  palasia  ja  leh- 
tiä  veden   kera. 

J.    A.    \V. 

Kanverttiviina,  yhden 
osan  kanverttia  ja  10  osaa 
miedonnettua  väkiviinaa 
sisältävä  sekoitus,  jcta 
käytetään  sekä  sisälliseiiä 
ettii  ulkonaisenakin  lääkkeenä,   vrt.  Kanvertti. 

Kanvärtti   ks.  Kanvertti. 

Kanyli  (ransk.  cuhk/c  =  putki),  putkentapainen 
laite  kirurgisia  tarkoituksia  varten;  esim.  ilman 
ja  nesteitten  johtamiseksi. 

Kaoliini  1.  k  a  o  1  i  n  i  i  1 1  i  (luultav.  Kauling, 
alkuper.  löytöpaikka  Kiinassa),  valkea  tai  har- 
malitava,  useimmiten  niullamai.sena  esiintyvä  ki- 
vennäinen. Suureniiuk.sella  siinii  saattaa  erottaa 
hienoja  suonuiju,  onpa  sitii,  vaikka  harvoin,  ta- 
vattu kiteytyneenä  monokliinisiksi  levyiksi.  Iv- 
on pelimeil  aine,  haisee  savelle,  kun  siihen  hengit- 
tää, ja  tulee  kostutettuna  pla.stilli.seksi.  Kemial- 
lisesti se  on  vedeiipitoinen  alumiuiiimsilikaatti 
(II,.\l,Si...O,).  Kokoomukseltaan  samanlaatuisia 
yhdistyksiä  on  lauhkean  ja  kylmän  ilmanalan 
savilajeissa,  ja  siitä  johtui  se  kanan  vallalla  ollut 
käsitys,  että  k.  olisi  saven  säännöllinen  aines- 
osa. \'iime  aikoina  on  kumminkin  todistettu  ta- 
vallisessa savessa  olevan  amorfisia,  kolloidisia 
aliiininiumsilikaatteja,  mutta  ei  kiteistä  k:ia. 
Tämäkin  kyllil  on  nuiuttumistulos  samoista  ki- 
veniiiiisistä  kuin  savlaineetkin,  nimittäin  alumi- 
niuminpitoisista  silikaateista,  mutta  muuttuminen 
k:ksi  on  siiäniiölli.sesti  syviiltii  tulleiden  lämpimien 
vesien  aiheuttama,  eikä  pinnallinen  rapautumis- 
ilmiö, kuten  saven  synty.  —  K:ia  käytetään  pos- 
liini- ja  fajaii.ssituotleiden  sekä  tulenke.stävier. 
tiilien  valmistukseen.  Sitä  saadaan  puhtaana 
Meisseliin  seudusta  Saksista,  Böömistä,  Cornwal- 
lista,  Limoges'in  seudulta  Ranskasta,  Bornhol- 
mistä  ja  Iföstä  Länsi-Göötanmaalta  Ruotsista. 
Kaikissa  näi.ssä  paikoissa  k.  on  vuorilajien  maa- 
sälvästä syntynyttä.    Suomessa  k: ia  ei  ole. 

P.    E. 

Kaoliinisavi,  miiltnmaisina  massoina  esiintyvä 
kaoliini  (ks.  t.).  Nimitystä  käytetään  myös  sel- 
laisista oikeista  savilajei.sta,  jotka  sisältävät  suu- 
rimmaksi osaksi  aluiuiniumsilikaattia  ja  hyvin 
vähän  rautaa.  Tällainen  savi  käy  poltettaessa 
valkeaksi  ja  kestää  kovaa  kuumuutta  sulamatta, 
joten  siitä  saadaan  tulenkestäviä  tiiliä.       P.  E. 

Kaos  ks.   Kaaos. 

Kap  (<  lat.  enp«(  =  pää;  >  engl.  tape,  ranek. 
cap,  it.  capo,  esp.  caho,  saks.   Kaj),  myös  \orge- 


birge),  mereen  pistävä  niemen  kärki,  yleensS 
mantereen  ulkonevia  kohta.  Sellaiset  k:t  ovat 
liikenteelle  erittäin  tärkeitä,  missä  rantaviiva 
muuttaa  suuntaa,  ja  joiden  takana  siis  tuulet 
kohtaavat  purjehtijaa  toiselta  kädeltä.  Sellaisia 
ovat  Kap  Iloorn,  Ilyväutoivou-niemi,  Gibraltar 
y-  m.  B.   E.  K. 

Kapabeli  (ransk.  capahle,  <  lat.  capere  =  ot 
taa),  kykenevä,  kelvollinen. 

Kap  Agulhas  [-giiljas],  Afrikan  eteläkärki. 
Kapinaan  rannikolla  (34°  50'  et.  lev..  20°  if.  |)it.). 
Niemen  edustalla  on  112-130  m:n  syvvvdessä 
Agulhas-ma  tali  kko. 

Kapakala,  kuivattu  turska  (tai  hauki),  jota 
käytetään    ..lipeiikalana". 

Kapakka  (ven.  kaha'f:),  huononpuoleinen  ra- 
vintola,   jdssa    anniskellaan    väkijuomia. 

Kapalo,  pienten  la.sten  vaatteiksi  käytetyt 
kiiiireet.     vrt.    Pikkulasten    hoito. 

Kapasiteetti  (ransk.  capacM,  <  lat.  cafiu'- 
citas),  tilavuus,  vetävyys,  sisältiimiskyky  1.  -määrä, 
esim.  fysiikassa  lämpökapasiteetti,  sähkök-ipasi- 
teetti;  fysiologiassa  keulikokapasiteetti ;  se  ilma- 
määrä, jonka  keuhkot  sisäänhengittäissä  voivat 
ottaa  vastaan;  kelpoisuus,  etevä  kyky. 

Kapaturska,  kuivattu  turska,  ks.  Kapa 
kala. 

Kap  Blanco  („valkea  kärki"),  usean  niemen- 
kärjen  nimi.  1)  Afrikan  pohjoiskärki  Tunisissa 
(37°  20'  pohj.  lev.),  2)  Saharan  länsiraauikolla 
(20°  45'   pohj.    lev.). 

Kap  Bojador  [-ö'r],  niemen  kärki  Afrikan 
länsirannalla  (20°  pohj.  lev.).  Sitä  pidettiin  kauan 
maailman  länsikärkenä  ja  sen  ympäri  kulkemista 
mahdottomana,  kunnes  portugalilaiset  1434  tä- 
män   purjehduksen   suorittivat. 

Kap  Bon  ks.  Bon. 

Kap  Breton  ks.  Cape  Breton. 

Kap  Buru,  Aasian  eteläisin  kärki  Jlalakan 
lounaiskulmassa  (1°  16'  pohj.  lev.,  103°  31'  it. 
pit.). 

Kap  Cod  ks.  C  a  p  e  C  o  d. 

Kap  Delgado  [-giV-J,  niemi  Etelä-Afrikan  itä- 
rannikolla  (1(1°  24'  et.  lev.). 

Kap  Beznev,  Aasian  itäisin  niemi  Tsuktsien 
niemimaalla,  Beringinsalmen  varrella  (66°  3' 
polij.  lev.  ja  179°  44'  länt.  pit.),  sai  1898  Venäjän 
keisaria  määräyksestä  löytäjänsä  muistoksi  ni- 
mensä.   Ennen  sitä   I  t  ä  n  i  e  m  i.    vrt.  D  e  z  n  e  v. 

Kapeanenäiset  1.  i  t  ä  a  p  i  n  a  t  (Calnrrhini), 
ylhiii.seläiiitea  alalahko,  johon  luetut  muodot  eläxät 
Vanhassa  maailmassa.  Niillä  on  sierainten  väli- 
seinä kapea,  joten  sieraimet  ovat  eteenpiiin  suun- 
natut, kynnet  litteät  tai  kuperat,  hampaitten 
luku  (32)  ja  hammaskaava  sama  kuin  ihmisellä. 
Useilla  on  poskipussit  ja  istuinkamarat.  Häntä 
ei  ole  koskaan  voimallinen  kierteisliäntä,  eräillä 
se  on  lyhyt  tai  surkastunut.  Kapeanenäisiin 
apinoihin  luetaan  kaita-apinat  (Henmopi- 
Ihecus),  tynkiapinat  (Colohiis),  mara- 
katit (Cerco2>illiecus),  m  a  k  a  k  i  t  (Slacacus), 
paviaanit  (Cynocephulus),  myös  ihmisen 
muotoiset  apinat  1.  antropoidit  (Anlhro- 
pitii).  K.   31.   L. 

Kapearaiteinen  on  rautatie,  jos  sen  rataleveys 
s.  o.  kiskonselkien  sisiipintojen  väli  on  pienempi 
kuin  normaalirataleveys  1,485  metriä.  Yleisimmät 
kapearaiteisten  ratain  raideleveydet  ovat  1,000, 
750  ja  600  mm.  vrt.  Rautatie.  J.  C-dn. 


325 


Kapellatsioni— Kapitalismi 


326 


Kapellatsioni  ks.  Kappeliko  e. 

Kapellimestari,  (it.  maestro  di  capella,  saks. 
Kapclliiicistci},    orkesterin    tahi    kuoron    johtaja. 

Kapenemisluku,  nietsiU.,  osoittaa  puunrungon 
kapenemista  tyvestii  latvaa  koliti;  tätä  kapene- 
mista voidaan  useilla  tavoin  ilmaista,  hyvin  usein 
8e  tapahtuu  aivan  yksinkertaisesti  siten,  ettii 
mUiiriitiiän  suhde  tyvi-  tai  rinnankorkeus-paksuu- 
den    ja   latvamittnpaksuuden    villillii.  Ä.   C. 

Kapemaum  ( A((/^«rM(/'Hm  =  „Nahumin  kylii"), 
muinainen  kaupunki  Galileassa,  Genesaret  järven 
luoteisrannalla,  todenniiköisesti  nykyisen  Teli  Uu- 
min tienoilla.  Evankeliumeissa  K.  esiintyy  „Jee- 
suksen  kaupunkina",  se  kun  oli  keskustana  hiii.en 
toiminnalleen  Galileassa.  Pietarin  ja  Andreaksen 
kotipaikka   (Matt.  9,.  Mark.  l,„-,8  y,  m.). 

Kapetingit  (Capet-suku),  Ranskan  hallitsija- 
suku  (987-1328).  joka  on  saanut  nimensä  Hugo 
Capefsta.  Nimi  Capet  johtuu  lat.  sanasta  captVtiis 
=  „rauukin  kaapuun  puettu",  mainittu  hallit- 
sija oli  niniittiiin,  kuten  isänsUkin,  m.yös  St. 
Martin  de  Tours'in  apottina.  Suvun  kantaisä  oli 
Witichin,  joka  oli  saksilaista  alkuperää.  Här.en 
poikansa  Kobert  Urhoollinen  sai  Kaarle  Kalju- 
päiiltä  m.  m.  Francian  eli  Isle-de-Franeen  hert- 
tuakunuan  läänityksekseen  8G1.  Hän  kuoli  S66. 
Robertin  poika  Odo  suojeli  887  Pariisia  norman- 
nein hyökkäykseltä  ja  valittiin  siitä  syystä  Rans- 
kan kuninkaaksi  (k.  898).  Odon  veli  Robert  kaa- 
tui 923  taistelussa  Kaarle  Yksinkertaista  vas- 
taan. Robertin  poika  oli  llugo  Suuri,  Francian 
ja  Burgundin  herttua  (k.  9.50);  tämän  poika  taas 
oli  Hugo  Capet.  jonka  ylimykset  valitsivat  kunin- 
kaaksi Noyon'issa  o  p:nä  heinäk.  987  (k.  P'J6). 
Hänen  jiilkeläisensä  suorassa  polvessa  (14  luvul- 
taan) hallitsivat  Ranskaa  v:een  1328.  jonka  jäl- 
keen kruunu  siirtyi  ensin  Valois-,  v.  1498  Valois- 
Orleans-  ja  1589  Bourbon-suvulle,  jotka  kaikki 
olivat  C:n  suvun  sivuhaaroja,  ks.  Ranska. 

G.  II. 

Kap  Farewell  ks.  F  a  r  e  w  e  1 1. 

Kapfelman,  Erik  Jakob  Arrhöu  von 
(1790-1851),  ruots.  niieskuorosäveltäjä,  jonka  lau- 
luja on  meilläkin  aikoinaan  yleisesti  laulettu 
(esim.   ..Kevät   on   tullut").  /.   K. 

Kap  Finisterre  ks.  Finisterre. 

Kap  Frio  (Caho  Frio),  kalliokärki  Brasilian 
rannikolla,  Rio  de  Janeiron  valtiossa. 

Kap  Guardafui  I.  >}  a  r  d  a  f  u  i  [-u'ij  (somal. 
Ras  Asin,  arab.  Dsard  Iltijun),  Afrikan  itäi.'-in 
niemi.  Somali-maan  kärjessä  (12°  pohj.  lev., 
51°  15'  it.   pit.). 

Kap  Haitien  [ai1iä'J  (Kap  Ilaiti),  satamakau- 
punki Haitin  pohjoisrannikolla:  20,000  as.;  kah- 
vinvientiii.  —  Neekerien   polttama   1795. 

Kap  Hoorn  ks.  Hoorn. 

Kapi  ks.  Syyhy. 

Kapillaarinen  (ks.  Kapillariteetti), 
hiusliuokoinen,  hiushuokoisuutta  1.  kapillariteettia 
koskeva. 

Kapillaarit  (lat.  capi'llum  -  tukka)  1.  hius- 
suonet  ks.   Verenkierto. 

Kapillaarivoima  (lat.  eap»7Z«s  =  tukka))  1. 
h  i  u  s  p  i  1  1  i  V  o  i  m  a,  voima,  joka  aiheuttaa 
hiushuokoisuiiden    (ks.  t.). 

Kapillariteetti  (lat.  capVllus  =  tukka)  ks. 
Hius  huokoisuus. 

Kapina,  laajimmassa  merkityksessä  jokainen 
useampien     henkilöiden      väkivallalla     tahi     sen 


uhalla  toimittama  itseavustus  laillista  esivaHaa 
vastaan.  Suomen  Rikoslain  10  luvun  4  §:ssä  ver- 
rattuna 1  §:ään  ymniiirretiiän  kiila  sitä,  että 
kokoontunut  väkijoukko  yksin  toimin  „viikival- 
lalla  tahi  väkivaltaa  uhaten  pakottaa  tahi  koettaa 
pakottaa  virkamiestä  tekemäiin  tahi  tekemättä 
jättämään  virkatoimen,  taikka  sanotulla  tavalla 
tekee  hänelle  vastarintaa  virka-asioissa,  taikka 
nuiuten  harjoittaa  väkivaltaa  virkamiestä  vas- 
taan virantoiniituk.sessa  tahi  ko.staaksensa  hä- 
nelle virkatoimesta".  Rangaistus  on:  yllyttäjälle, 
johtajalle  ja  jokai.selle  rikokseen  csalli.selle  kor- 
keintaan 9  vuotta  kuritushuonetta  tahi  vähintäiin 
6  kuukautta  vankeutta.  Muulle  kapinaan  osalli- 
.selle  on  rangaistus  korkeintaan  3  vuotta  kuritus- 
huonetta tahi  vähintään  100  mk.  sakkoa,  vrt. 
Meteli.  E.    K- ja. 

Kapiot,  morsiamen  vaatetustavarat,  jotka  hän 
myötiijiiisinään   vie  uuteen   kotiin.sa. 

Kapitaali    (lat.  cu/)«t  =  pää),  pääoma   (ks.  t.). 

Kapitaliseerata  (ks.  Kapitaali).  1.  Tehdä 
rahasununa  pääomaksi,  pääomana  tuottavaksi, 
esim.  lisiiämilllä  korko  pääomaan.  —  2.  Laskea 
siiännöllisesti  suoritettavan  rahamäärän  pääoma- 
arvo,  s.  o.  kuinka  suuren  pääoman  korko  tämä 
summa  määriityn  korkokannan  mukaan  on.  F.sira. 
200  mk:n  suuruinen  vuotuinen  tulo  on  5%:n 
mukaan   ka|)italiseerattuna  4,000  mk. 

Kapitalismi.  1.  Kapitalistinen  talou.sjärjes- 
telmä.  Sen  tunnusmerkit  ovat  seuraavat:  Tuo- 
tanto- ja  ansioviilineet  ovat  työntekijöistä  eriUiiän 
olevan  kapitalisti-  ja  yrittiijilluokan  'miai.^uutta, 
josta  on  seurauksena,  että  tämä  luokka  jolitaa  tuo- 
tantoa ja  määräii  sen  suunnan :  sen  omiksi  joutuvat 
myös  valmistetut  tuotteet,  kun  taas  tuotantoon 
osaa  ottavat  työntekijät  saavat  yksityisillä  tai 
joukkosopimuksilla  määrätyn  palkan.  K:n  valli- 
tessa taloudellisen  toiminnan  pää.niääränä  on 
liikevoitto  (profiitti).  Kapitalistisen  liike- 
yrityksen onnistumista  ei  arvostella  sen  suoritus- 
ten laadun  ja  tuotteiden  määrän  perusteella  vaan 
yksistään  sen  perusteella  antaako  se  voittoa  ja 
kuinka  suurta  voittoa,  toisin  sanoen  sen  mukaan, 
onko  se  rahasumma,  jonka  esim.  teollisuuden- 
harjoittaja  ostaessaan  raaka-aineita,  koneita,  työ- 
voimaa y.  m.  on  p.annut  yritykseensä,  sittenkuin 
valmistetut  tuotteet  on  myyty,  palannut  takai- 
sin liikevoitolla  lisättynä.  Tästä  voittoon  tähtää- 
västä taloudenpidosta  on  itsesUiän  .seurauksena, 
että  kajiitalistinen  yrittiijä  toiminnassaan  tietoi- 
sesti pyrkii  noudattamaan  mahdollisimman  jär- 
keviä menettelytapoja,  joten  voiton  aatteen 
ohessa  k:n  toisena  perusteena  on  n.  s.  talou- 
dellinen ratsionalismi.  Se  ilmenee  a) 
taloudenpidon  suunnitelmanmukaisuu- 
d  e  s  s  a,  s.  o.  kapitalistisen  talouden  pohjana  on 
mahdollisimman  kauas  tulevaisuuteen  ulottuva 
suunnitelma;  b)  taloudenpidon  tarkoituk- 
senmukaisuudessa, s.  o.'  taloussuunnitel- 
man toteuttamiseksi  koetetaan  mitä  huolellisim- 
min valita  paraiten  tarkoitusta  vastaavat  keinot; 
e)  I  a  s  k  e  I  m  a  1 1  i  s  u  u  d  e  s  s  a,  s.  o.  kapitalisti- 
nen liikeyritys  edellyttää  tarkkojen  laskehnien 
(kalkyylien)  tekemistä  mahdollisesti  suoritetta- 
vista ja  m;ihdollisesti  saatavista  hinnoista.  Multa 
kun  kapitali.sti.selle  liike-elämälle  ominaisen  epä- 
vakaisuuden, liikesuhteitten  ja  hintojen  alitui.sen 
vaihtelun  johdosta  tämä  laskeminen  usein  on  las- 
kemista tuntemattomilla  suureilla,  niin  kapitalis- 


327 


Kapitalismi 


328 


tisessa  yrityksessä   laskelmien  tekemiseen  lijttyy 
n.  s.  s  p  e  k  u  1  a  t  s  i  o  n  i. 

Jossain  mäiiriu  k: iin  vivahtavia  talousilmiöitä 
tavataan  jo  vanhalla  ajalla,  mutta  uudenaikainen 
k.  esiintyy  Euroopan  maissa  aikaisimmin  v;ista 
ristiretkiVu  aikakaudella  (1100-1300).  öitä  ennen 
oli  vallitsevana  n.  s.  feodaalinen  järjestelmä. 
\V.  Sombart  asettaa  feodalismin  ja  k:n  väliin  vielä 
n.  s.  käsityömäisen  talousjärjesteloi.in,  joka 
ei  vieläkään  ole  täydellisesti  hävinnyt.  Feodalis- 
min vallitessa  tuotantovälineet  myöskin  olivat 
työntekijöistä  erotetun  luokan  (maanomistajain) 
hallussa,  mutta  se  erosi  kapitalismista  siinä,  että 
työntekijät  eivät  olleet  vapaita,  vaan  tuotanto- 
Tälineitten  omistajista  persoonallisesti  riippuvai- 
sia (orjia,  maa-orjia,  alustalaisia).  Käsityöjärjes- 
telmän  ulkonaisena  tunnusmerkkinä  ta.is  on,  että 
tuotantovälineitten  omistajat  samalla  ovat  työn- 
tekijöitä. Sekä  feodaalisesta  että  käsityömäisestä 
talousjärjestelmästä  k.  eroo  vielä  taloudellisen 
toiminnan  menettelytapojen  ja  päävaikuttimen 
puolesta.  Kun  k:n  vallitessa  taloudellisen  toi- 
minnan ohjaajan.a  on  taloudellinen  ratsionalismi 
ja  voiton  saannin  halu,  ei  yksilön  taloudellinen 
toiminta  ensinmainittujen  järjestelmien  >allitessa 
tarkoita  muuta  kuin  säädynmukaisen  t-oineen- 
tulon  hankkimista  vanhoja  perinnäisiä  menettely- 
tapoja noudattamalla  (t  r  a  d  i  t  s  i  o  n  a  1  i  s  ra  ;). 
Rikastumisen  halu  ei  tosin  syntynyt  k  :n  mukana, 
mutta  rikkauden  lähteenä  ei  aikaisemmin  juuri 
ollut  tavallinen  taloudellinen  toiminta,  vaan  muut 
seikat,  esim.  valloitukset,  ryöstöt,  talonpoikain 
nylkeminen,  y.  m.  s.  Uudenaikainen  k.  sai  al- 
kunsa silloin,  kun  ihmisissä  heräsi  njatus,  että 
normaalisen  taloudellisen  toiminnan  avulla  voi- 
tiin luoda  rikkautta.  Kapitalistisia  liikeyrityk- 
si:i  saattoi  siis  syntyä  vasta  sitten  kuin  ta- 
loudellisen toiminnan  harjoittajissa  oli  herän- 
nyt ansiovietti  ja  heidän  käsiinsä  oli  kerään- 
tynj-t  jonkin  verran  pääomavaroja.  Ne  varat, 
jotka  alkava  k.  tarvitsi,  oli  keskiajan  kuluessa 
synnyttänyt  maakoron  kasaantuminen,  siirto- 
maatalous, kauppa,  y.  m.  Kapitalistiselle  liike- 
yritykselle olennainen  laskelmallisuus  edellyttää 
lisäksi  rahan,  nimenomaan  metallirahan  tai  sen 
vastikkeiden  käyttöä  yleisenä  vaihtovälineenä  ja 
arvojen  mittana,  ja  k.  esiintyykin  juuri  samaan 
aikaan  kuin  rahatalous  alkoi  päästä  jonkinlai- 
seen merkitykseen  Euroopassa.  Jalojen  metallien 
ja  niitä  edustavien  kiertovälineitten  lisääntjini- 
nen  ja  sen  mukana  seurannut  luoton  laajenemi- 
nen on  aina  sittemminkin  voimakkaasti  kehit- 
tänyt k:ia.  ■ —  W.  Sombartin  mukaan  on  juuta- 
laisilla ollut  tärkeä  osa  k:n  ja  kapitalistisen 
hengen  luomise.s3a.  Erittäin  tähdellinen  on,  väit- 
tää hän,  heidän  merkityksensä  tässä  kohden  ollut 
rahan  lainaksi-antajina,  sillä  ,. juuri  rahalainasta 
k.  on  syntynyt".  Kun  kapitalistisen  yrittäjän 
toiminta  oikeastaan  on  alituista  ostamista  ja 
myymistä,  merkitsi  k:n  valtaan  pääseminen,  että 
it.senäisen  taloudellisen  toiminnan  harjoittajat 
rupesivat  kat-somaan  toimintaansa  pääasiallisesti 
kauppiaalle  ominaiselta  kannalta.  Näin  ollen  oli 
luonnollista,  että  k.  ensin  esiintyi  k  a  u  p  a  n  ja 
pankkiliikkeen  alalla  (erittäinkin  Italian 
kaupungeissa);  sittemmin  se  levisi  t  e  o  1 1  i  s  u  u- 
d  e  n  ja  viimeksi  (ja  vähimmin)  maatalouden 
alalle.  Teollisuuden  alalla  k: ia  edu.sti  ensin  kaup- 
pias, ..kustantaja",  joka  otti  myydäkseen  käsityö- 


läisten tuotteet  ja  joka  joskus  antoi  näille  raaka- 
aineet  ja  työkalut.  Näin  sai  alkunsa  k:n  hoteissa 
osittain  jo  keskiajan  lopulla  n.  s.  kotiteolli- 
suus esim.  vuorityön,  kutomateoUisuuden,  kirja- 
painoteollisuuden alalla.  Vielä  kiinteämpään  yh- 
teyteen pääoma  joutui  teollisuuden  kanssa  n.  s. 
m  a  n  u  f  a  k  t  u  u  r  i  s  s  a.  kun  kapitalisti,  yrit- 
täjä, voidakseen  käyttää  hyväk-seen  suurtuotan- 
non etuja,  keräsi  suuremman  joukon  tyiiväkeä 
yhteen  työpaikkaan  persoonallisen  johtonsa  alai- 
siksi. Mutta  huolimatta  siitä,  että  ]6;nnella 
vuosis.  varsinkin  Ameriikasta  valuva  jalojen  me- 
tallien paljous  antoi  tuntuvaa  vauhtia  k: He,  se 
kuitenkin  edistyi  verraten  hitaasti  uuden  ajan 
ensimäisillä  vuosisadoilla.  Sen  pahimpia  ehkäisi- 
jöitä olivat  pitkälliset,  alituiset  sodat  ja  väes- 
tön heikosta  lisääntymisestä  johtuva  työvoimain 
puute  sekä  varsinkin  se  seikka,  ettei  silloin  vielä 
syntynyt  suuria  varattomia  irrallisia  työväen- 
joukkoja.  K:n  kukoistusaika  alkoi  18:nnen 
vuosis.  lopulla  Englannissa  ja  muissa  Euroopan 
maissa  vasta  19:nnen  vuosis.  kuluessa.  Sen  kehi- 
tystä teollisuuden  alalla  edistivät  ja  helpottivat 
varsinkin  suuret  teknilliset  uudistukset  (höyryn 
käyttäminen  liikevoimana,  konetekniikan  uudis- 
tus, kemialliset  keksinnöt,  parannetut  kulkuneu- 
vot) ja  ammattikuntaetuoikeuksien  ynnä  muiden 
vapaata  kilpailua  ehkäisevien  rajoitusten  poista- 
minen. Teollisuudessa  pääsi  valtaan  koneita  k:lyt- 
tävä  suurteollisuus,  niin  että  teoUi.suiisyri- 
tysten  perustaminen  ja  ylläpitäminen  kysyi  en- 
tistä suurempia  pääomia.  Teollisuuslaitokset, 
joita  ennen  oli  perustettu  etupäässä  maaseudulle 
vesiputousten  ja  metsien  läheisyyteen,  alkoivat 
keskittyä  kaupunkeihin,  ja  tällaisista  teollisuu- 
den ja  kaupan  keskuksista  lähtevä  lisääntynyt 
elintarpeitten  ja  raaka-aineiden  kysyntä  kor.itti 
maanviljelystuotteiden  hintaa,  josta  taas  oli  seu- 
rauksena k:n  tunkeutuminen  maanviljelyksenkin 
alalle.  Kapitalistiset  maatalouden  harjoittajat 
irroittivat  suuren  osan  maalaisväestöä  siitä  kiin- 
teästä yhteydestä,  missä  se  ennen  oli  ollut  maan- 
viljelykseen ja  itse  maahan,  ja  vaikeuttivat  tä- 
män väestön  toimeentuloa,  m.  m.  anastamalla 
yhteismaat,  joiden  nautinnolla  oli  ollut  suuri 
merkitys  pienten  eläjien  taloudessa,  ja  muutta- 
malla maanviljelyksen  entistä  enemmän  sesonki- 
elinkeinoksi,  joka  tosin  kesällä  tarvitsi  enemmän 
työvoimia  kuin  ennen,  mutta  talvella  vähemmin. 
Myöskin  se  tuntuva  sivuansio,  mikä  maalaisväes- 
töllä  oli  ollut  teollisesta  työstä,  väheni  tai  lop- 
pui kokonaan,  kun  teollisuuslaitokset  alkoivat 
siirtyä  kaupunkeihin,  ja  kotiteollisuus,  i.ita  esim. 
Englannissa  ja  Saksassa  oli  laajalti  harjoi- 
tettu maaseudulla,  ei  ajan  pitkään  jaksanut  kil- 
pailla kaupunkeihin  keskittyvän  suurteollisuuden 
kanssa.  Kun  väestö  samalla  oli  alkanut  nopeam- 
min lisääntyä,  syntyi  maaseudulle  liikaviiostö, 
jonka  täytyi  lähteä  etsimään  toimeentuloansa 
teollisuuskeskuksista  ja  josta  niinmuodoin  novi- 
.seva  suurteollisuus  sai  tarvit-semansa  työvoimat. 
Vetoamalla  yksilön  omaan  etuun  ja  tarjoamilla 
hänelle  miltei  rajattomat  rikastumisen  mahdolli- 
suudet k.  on  voimakkaasti  kiihottanut  yksiliil- 
li.stä  alkuunpanoa,  luonut  uusia  arvoja  ja  lisän- 
nyt eri  maiden  kansallisrikkauden  moninkertai- 
seksi. K.  on  tehnyt  nykyajan  teknilliset  kek- 
sinnöt hedelmällisiksi  ja  siten  luonut  nykyajan 
suurenmoi.set     ..tuotantovoimat".      Kapitalistinen 


329 


Kapitalisti — Kap-kaupunki 


3H() 


yrittäjä  ottaa  käytäiitiUiii  teknillisiä  luulistiiksia 
voidaksensa  tuottaa  parempia  ja  huokeampia 
tuotteita  kuin  kilpailijat  ja  ennen  kaikkea  saa- 
dakseen näiden  uudistusten  kautta  tavarain  tuo- 
tanto- ja  kiertoprosessin  lyhennetyksi  ja  yrityk- 
seen paunun  pääoman  siten  ])alaamaan  takaisin 
entistä  nopeammin.  Teknillisesti  täydellisempien 
menettelytapojen  käyttäminen  merkitsee  yleensä, 
että  tuotantovälineitä  ja  entistään  suurenmoisem- 
pia,  siis  myöskin  kalliimpia  tuotantovälineitä. 
esim.  koneita,  on  käytettävä  entistä  laajemmassa 
mitassa.  Mutta  mitä  enemmiin  pääomaa  sidotaan 
esim.  juuri  koneisiin,  sitä  vitkallisemmin  tapah- 
tuu itse  asiassa  pääoman  muuttuminen  jälleen 
rahaksi,  sillä  koneisiin  kiinnitetty  pääoma  voi- 
daan kuolettaa  vasta  pitemmän  ajan  kuluessa. 
Puheena  oleva  tuotanto-  ja  kiertoprosessin  ly- 
hentämishalu  synnyttää  niinmuodoin  pääoman 
kiertoajan  pitenemistendenssin.  Kun  yrittäjä  tä- 
män johdosta  taas  koettaa  saada  mainitun  pro- 
sessin lyhennetyksi  sitomalla  entistä  enemmän 
pääomaa  teknillisesti  täydellisempiin  tuotanto- 
välineisiin, on  seurauksena  uudelleen  pitenemis- 
tendenssi,  ja  niin  lojjpumattomiin.  Tästä  seikasta 
johtuu  m.  m.  .se  nykyajan  taloudelliselle  kehityk- 
selle omituinen  ilmiö,  että  tuotannon  aineelliset 
tekijät,  tuotantovälineet,  ennen  kaikkea  juuri 
koneet,  työntäviit  yhä  enemmän  syrjään  elävän 
työn.  Viimemainittu  on  samalla  joutunut  mitä 
suurimmassa  määrässä  riippuvaiseksi  pääomasta. 
Työmies  ei  voi  arvottaa  työvoimaansa  ilman  tuo- 
tantovälineitä, mutta  kun  nämä  ovat  kapitalis- 
tin hallussa,  niin  viimemainitusta  riippuu,  saako 
hän  työtä  ja  millä  ehdoilla.  Se  häikäilemätön 
tapa,  millä  pääomanomistajat  suurteollisuuden 
alkuaikoina  käyttivät  hyväkseen  ylivoimaansa 
työviikeen  nähden,  antoi  osaltansa  aihetta  nyky- 
aikaisen työväenliikkeen  ja  sosialismin  syntymi- 
seen (vrt.  Industrialismi  ja  Sosia- 
lismi). 19:nnen  vuosisadan  sosialistiset  ajat- 
telijat, joista  kuitenkin  useat,  ennenkaikkea  Karl 
Marx,  myöntävät  k;n  historiallisesti  välttämät- 
tömäksi kehitysasteeksi,  eivät  moiti  k:ia  ainoas- 
taan siitä,  että  se  jakaa  yhteiskunnan  jäsenet 
varallisiin  ja  varattomiin  ja  tekee  jälkimäiset 
edellisistä  riippuvaisiksi,  vaan  väittävät  myös- 
kin, että  se  koko  yhteiskunnan  edun  kannalta 
näyttäytyy  yhä  sopimattomammaksi  järjestel- 
mäksi: kun  yhteiskunnan  tuotanto  k:n  valli- 
tessa tapahtuu  ilman  yhtenäistä  suunnitelmaa, 
on  vapaasta  kilpailusta  ja  teknillisistä  nnillis- 
tuksista  seurauksena  täydellinen  taloudellisen 
elämän  anarkia,  liikatuotanto  ja  liikepulat.  Ka- 
pitalistisen liike-elämän  epävakaisuuden  poista- 
miseksi on  ruvettu  perustamaan  n.  s.  taloudel- 
lisia yhtymiä,  kartelleja  ja  trusteja 
(ks.  n.),  jotka  puolestaan  ovat  suuresti  lisänneet 
kapitalististen  yrittäjäin  valtaa  ei  ainoastaan  työ- 
väkeen vaan  yleensä  kuluttajiin,  s.  o.  suureen 
yleisöön  nähden.  Usein  k  :11a  tarkoitetaankin 
juuri  suurten  pääomanomistajain  rahavaltaa. 
—  2.  Kapitalistinen  tuotantotapa  (ks.  t.).  (W. 
Sombart.  ..Der  moderne  Kapitalismus";  sama, 
„Die  Juden  und  das  Wirtseha£tsleben";  K.  Marx, 
„Das  Kapital";  Hobson,  ,,The  Evolution  of  mo- 
dern  capitalism".]  J-   f- 

Kapitalisti      (ks.      Kapitaali),      pääoman 
omistaja,    vrt.  Kapitalismi. 

Kapitalistinen      tuotantotapa.      Tnloust.      1. 


Kapitalistisella  tuotantotavalla  tarkoitetaan  ta- 
vallisesti sellaista  tuotantoa,  joka  on  pääoman- 
omistajan,  kapitalistin,  vallassa  ja  johdossa. 
2.  Itiiv.  taloustieteilijän  Bölim-Bawerkin  termi- 
nolotrian  mukaan  kapitalistinen  tuotantotapa  on 
sellainen  t:iloudellinen  toiminta,  joka  ei  välittö- 
mästi tuota  ensimäisen  asteen  hyödykkeitä,  niitä, 
joilla  suora.staan  voi  tyydj^ttää  per.soonallisia 
t;irpeita,  vaan  joka  tuottaa  . , välituotteita',  tuo- 
tantovälineitä, s.  o.  hyödykkeitä,  jotka  v:ista  har- 
vempain  tai  useampaiu  tuotanto]>rosessieii  j;il- 
keen  tulevat  ensimäisen  asteen  hyödykkeiksi  tai 
joiden  avulla  viimemainitulta  tuoteta;n.  vrt. 
Hyödyke.  — Termejä  „kapitalistinen  tuotanto- 
tapa" ja  „kapitalismi"  käytetään  usein  s:imaa 
merkitsevinä,  vaikka  edellinen  oikeastaan  on  kä- 
sitteeltään ahtaampi  kuin  jiilkimäinen.  vrt.  K  a- 
p  i  t  a  1  i  s  m  i. 

Kapiteeli  (mlat.  capite' U  itm ,  vähennysmuoto 
sanasta  capui  =  pää).  1.  liakennust.  Pylvään  pää. 
kantavasta  pylväästä  tai  pilarista  kannettavaan 
palkistoon  tai  kaareen  välittävä  muoto  (ks.  Pyl- 
väs). ■ —  2.  Kirjap.,  antiikvaau  (ks.  t.)  kuuluvia 
kirjasimia,  jcilla  on  sama  muoto  kuin  isoilla 
kirjaimilla  (versaaleilla),  nuitta  jotka  koollaan 
ovat  yhtiisuuria  kuin  pienet,  esim.  Jl'H.\N A  VIL- 
HELM SNKLLMXN. 

Kapiteelilaatta  ks.  A  b  a  k  u  s  ja  Pylväs. 

Kapitoli  (<  Capilolium,  ks.  t.),  kaupuii;;in  t. 
valtion  kunnallisen  t.  valtiollisen  elämän  keskus, 
..raatihuone"',    kaupungintalo,    eduskuun;intaIo. 

Kapitteli  (lat.  tapi'tuhtm.  vähennysmuoto  sa- 
nasta  rop»^  =  pää),   luku    (kirjassa). 

Kapittelisali  (ks.  Kapitteli).  suurenpuo- 
leinen luostarisali,  jossa  munkeille  luettiin  jär- 
jestyssääntöjen kappaleita;  käytettiin  myöhem- 
min   neuvottelusalina.  f'-o    -V. 

Kajiitulaarit  ks.  C  a  p  i  t  u  1  a  r  i  a. 

Kapitulatsioni  (ransk.  capitulatioii,  <  kesk. 
lat.  cnpitiiiri'fiö,  <  cnpf/ifZäVe  =  järjestää  piiäkoh- 
tien  mukaan),  sopimus,  jonka  sotajoukkojen  tai 
sotajoukon  osastojen  (laivaston,  linnoituksen) 
päälliköt  sodan  aikana  keskenään  tekevät  ja 
jonka  mukaan  linnoituksen  tai  muun  varustetun 
paikan,  laivan  tai  laivaston  taikka  sotajoukon 
on  antauduttava  viholliselle.  Sopimukseen  ote- 
taan tavallisesti  määräyksiä  antautumisen  eh- 
doista ja  ajasta  y.  m.;  voimassa  olevain  kansain- 
välisoikeudellisten periaatteitten  mukaan  tällai- 
set määräyk.set  eivät  saa  loukata  antautuvien 
sotilaallista  kunniaa.  —  Kapitulatsioneiksi  nimi- 
tetään useasti  vieläkin  eurooppalaisten  valtioit- 
ten sekä  puolisivistyneitten  (erittäinkin  aasialais- 
ten) valtioitten  välisiä  sopimuksia,  joilla  edelli- 
sille myönnetään  oikeus  n.  s.  konsulaarilainkäyt- 
töön,  s.  o.  oikeus  omien  viranomaistensa  kautta 
harjoittaa  tuomiovaltaa  tuollaisessa  puolisivisty- 
neessä  maassa  oleskeleviin   alamaisiinsa   nähden. 

'  R.   E. 

Kapituleerata  (ks.  Kapitulatsioni),  an- 
taa linnoitus,  sotajoukko  tai  laiva  vihollisen  hal- 
tuun;   antautua. 

Kapituli  (lat.  capi'tulum,  vähennysmuoto  sa- 
nasta capicl  -  pää)   ks.  Tuomiokapituli. 

Kap-kasvisto  ks.  K  a  pm  a  a. 

Kap-kaupunki  (engl.  Cape  Toirn).  linnoitettu 
merikaupunki  Englannin  Etelä-Afrikassa,  Kap- 
maassa,  jonka  pääliaupunki  se  on,  samalla  EtelK- 
Af rikan  liittovaltion   eduskunnan    istuntopaikka: 


331 


Kap  Komorin — Kap-maa 


332 


169,641  as.  (1904),  joista  esikaupunkiea  (Clare- 
iiiont,  Green  nnd  Sea  Poiiit.  Maitland,  >Io\vbray, 
Rondeboscb,  Woodstock,  Wynberg)  osalle  tulee 
91,97ö  as.  Kansalli.<uussiibteet  kirjavia:  päa- 
viiestö  hollantilaisia  ja  englantilaisia,  Iisaksi  lu- 
kuisasti nialaijiorjain  sekarotuisia  jälkeliiisiii, 
hotteutotteja,  kaffereja,  Intian  ja  Kiinan  kuuleja 
y.  m.  K.  sijaitsee  avoimen  Table  Bayu  raanalla 
sen  nieniiniaau  pohjoispuolella,  jonka  eteläkär- 
jessä on  Hyväntoivon-nienii  (engl.  =  Cape  of  Gond 
Uope,  josta  K:n  nimi).  Kaupunkia  ympäröivät 
liinnessU  ja  eteliissä  Lions  Rump-  y.  m.  vuoret 
ja  aivan  tasalakinen  Tafel-vuori  (Table  Mountain 
1,082  m).  Ympäristö  on  kuivaa,  aroluontoist.i, 
itäpuolelle  on  ruvettu  kasvattamaan  menestyk- 
sellä metsää.  Ulkomuodoltaan  K.  on  tiiysin 
eurooppalainen,  suorakulmaisine,  leveine  katui- 
neen ja  puistikkoineen ;  huomiota  ansaitsevia 
rakennuksia  ovat  kuvernoiirin  palatsi,  parlamen- 
tin talo,  raatiliuone,  katolil.  katedraali,  kirjasto 
(60,000  nid.)  y.  ra.  Tieteellisiä  laitoksia  ovat: 
..university"  niminen  tutkijalaitos  (1873),  „col- 
lege",  tähtitiet.  ja  magneettinen  observatori,  mu- 
seoja,  kasvitiet.  puutarha  y.  m.  K:n  satama,  ensi- 
mäinen  huomattava  pohjoisesta  päin  länsirantaa 
kuljettaessa,  on  luode-  ja  polijoism}'rskyil!e  avoin, 
suurilla  kustannuksilla  rakennetun  aallonmurta- 
jan osaksi  suojaama;  useita  allastelakkoja.  Kla- 
reeraukset  (1009)  n.  5,»  milj.  t.  —  Vienti  K:sta 
(1908)  995  milj.  mk.  ('/,  Kap-maan  viennistä), 
tuonti  114.»  milj.  mk.  Säännöllinen  höyrylaiva- 
yhteys  Eurooppaan.  Merenalaisia  kaapeleita 
Eurooppaan  ja  Austraaliaan.  K:sta  haarautuu 
useita  ratoja;  on  rakennuksen  alaisen  Afrikkaa 
hiilkovan  rautatien  eteläinen  piiätepiste.  — 
Vastapäätä  K:ia,  niemen  eteläpuolella  olevan 
False  Bayn  rannalla,  on  sotasatama  Simonsto\vn. 
^  K.  perustettiin  1052,  joutui  englantilaisille 
1806.  E.  E.  K. 

Kap  Komorin  ks.  Cornerin. 

Kap-kyyhkynen  ks.  Myrskylinnut. 

Kaplaaki  (lioll.  A:ap?aAT?i  =  lakki  vaate),  mää- 
rätty prosentti  laivan  rahdista,  joka  sopimuksen 
mukaan  laivanomistajan  ja  laivanpäälliköa  vä- 
lillä joutuu  jälkimäiselle  vakinaisen  palkan  li- 
siiksi  ikäänkuin  korvaukseksi  tehtävän  huolelli- 
sesta ja  rehellisestä  suorittamisesta.        E.  K-ja. 

Kap-maa  (engl.  Cape  colotixj)  on  saanut  nimensä 
Hyväntoivon-niemestä  (engl.  Cape).  Englanti- 
lainen siirtomaa,  joka  käsittää  Afrikan  ete- 
läisimmän osan,  28°  ja  34°  51'  et.  lev.  sekä  16°  30' 
ja  30°  10'  it.  pit.  välillä.  Se  käsittää  seuraavat 
alueet:  varsinaisien  K:n  535,746  km',  sekä  siihen 
liitetyt  East  Griqualandin,  TembulanJin.  Trans- 
kein,  Pondolandin,  Betsuaana-maan,  Walfish  Bayn 
(viimem.  Afrikan  länsirannalla  Saksan  Lounais- 
Afrikan  alueen  ympäröimiinä)  ;  kaikkiaan  717,388 
km=,  2,507.500  as.  (1907),  3  kniMlä;  valkoihoisia 
oli  1904  579,741,  1,830,063  värillisestä  oli  15,682 
malaijilaista,  298,334  sekarotuista,  loput,  väestön 
pääosa,  maassa  syntyneitä  mustaihoisia.  Ran- 
nikko ks.  Afrikka.  K:ssa  on  vuoriperusta 
alinna  kiteytyneitä  vuorilajeja  vahvasti  puimet- 
tuueina  kerroksina.  Tälle  aikojen  kuluessa  hy- 
vin kuluneelle  perustalle  on  sitten  n.  s.  ka  p- 
muodostus  laskeutunut  vaakasuorina  kerros- 
tumina. Devoni-  ja  kivihiiliaikakauden  jiilkeen 
eivät  sitten  mitkään  mulli.stukset  ole  häirinneet 
siten  syntynyttä  kerrosperustaa.    Ainoastaan  ani- 


harvassa  paikassa  maa  on  laskeutunut,  jättäen 
entiselle  korkeudelle  jälkeensä  taffeli-vuoria  ja 
ylätasankoja.  Juuri  yllämainituissa  molemmissa 
muodostuksissa  on  tehty  rikkaita  kultalöytöjä. 
Sisiimaan  ylätasangot  ovat  enimmäkseen  n.  s. 
k  a  r  r  o  o-m  u  o  d  o  s  t  u  s  t  a,  jonka  liuskeet  ja 
hietakivet  oletetaan  laskeutuneiksi  muinaiseen, 
näitä  seutuja  peittäneeseen  mereen.  Monin  pai- 
koin on  maan  raoista  pursunut  diabaasia.  Kun 
diabaasi  on  erittäin  kovaa  vuorilujia,  on  se  suo- 
jannut allaolevia  kerroksia  veden  kuluttavaa  vai- 
kutu.sta  vastaan,  ja  useat  taffeli-vuoret  saavat 
kiittää  juuri  tällaista  suojaavaa  peitettä  ole- 
ma.s.saolostaan.  Jos  sitten  tiiUainen  diabaasihuntu 
vihdoin  alkaa  rikkoutua,  niin  tatfeli-vuori  muut- 
tuu suipoksi  kopjeksi.  Maisemalle  ovat  omi- 
naisia laajat,  kituvan  kasvullisuuden  peittämät 
karroo-tasangot  taffeli-vuorineen  ja  kopjeineen, 
jotka  sulkevat  taivaanrannan  ja  muodostavat  jät- 
tiläi.smiiisiil  vuorenrykämiä.  Näihin  tasankoihin 
ylänköjoet  kaivavat  uomansa,  virtaavat  useam- 
malta taholta  yhteen  ja  murtavat  vihdoin  yhteis- 
voimin itselleen  tien  sulkevien  diabaasikynnysten 
läpi.  Siellii.  missä  joet  virtaavat  pengerreunojen 
yli,  muodostuu  ahtaita  rotkoja,  kloofeja,  joit- 
ten läpi  kulkee  solateitä.  Vuorien  juurella  on 
sirottuneina  isoja  kivilohk;treita.  Täällä  on  oltu 
löytävinään  jälkiä  kahdestakin  jääkaudesta,  joista 
toinen  olisi  ollut  samoihin  aikoihin,  kuin  mei- 
dän iso  jääkautemme.  Toistaiseksi  puuttuu  kui- 
tenkin ratkaisevia  todistuksia  tällaisista  ilmasto- 
vaihtelui.sta.  K.  kohoa.a  penkereittäin  merestä 
ja  käy  yhä  aromaisemmaksi,  kuta  pitemmälle 
edetään  rannikolta.  Tavallisesti  erotetaan  neljä 
tasankoa,  jotka  kohoavat  sisämaahan  päin  toi- 
nen toisensa  takana.  Rantatasanko  on 
harvoin  50  km  leveämpi  ja  verrattain  hyvin  kas- 
teltu, joten  siinä  on  tihein  ja  vanhin  asutus. 
Se  on  rautateitten  halkoma  ja  siinä  on  useita 
huomattavia  kaupunkeja.  000  m  korkean  por- 
taan yli  tullaan  Eteläiselle  Karroolle. 
Seuraava  penger,  joka  on  hiukan  leveämpi,  on 
GOO-900  m  yi.  meren  pinnan  ja  on  nimeltään 
Iso  K  a  r  r  o  o.  Tätä  ylätasankoa  rajoittaa  poh- 
joisessa Roogeveldin  ja  Nieuxveveldin  jyrkkä 
muuri  sekä  2.378  m:n  korkuinen  Kompassi- 
vuori.  Neljäs  tasanko,  Pohjoinen  Kar- 
r  o  o,  kohoaa  900-1,800  m  yläp.  merenp.  JIatalat 
kuopat  muodostavat  järviä  (vleis),  joista  vesi 
haihtuu  kuivana  aikana  kokonaan  pois  jättäen 
suolakerrokseu  jälkeensä.  Siellä,  missä  vesi  on 
suolattomampaa,  kasvaa  kuivuneella  pohjalla  re- 
hevätä  ruohikkoa.  Pisin  joki  on  Oranje-joki. 
joka  pitkiillä  matkalla  on  K:n  pohjoisrajana; 
muita  huomattavampia  ovat  rannikkojoet:  Oli- 
fant,  Breede,  Iso  Kalajoki  ja  Kei.  Kuumia  läh- 
teitä ja  mineraaliljihteitä  on  monin  paikoin.  — 
Ilmasto.  Sateenvähyys  painaa  leimansa  maa- 
lian; etelärannikolla  sataa  600-750  mm,  sisem- 
pänä 300-790  mm;  sadeaika  eri  paikoissa  eri 
vuodenaikoina.  V:n  keskiliinipö  Kapkaupungissa 
-f-  10,»°  C,  tammikuun  +  20,«°  C,  heinäkuun 
-{- 12,>°  C.  Ilmanala  terveellinen.  Kasvulli- 
suus ja  eläimistö.  Karroo  on  fjräänlaista 
aroa,  joka  rehottaa  ainoastaan  sadeaikana.  SiellU 
täällä  näkyy  termiittien  kekoja;  ainoastaan  ve- 
sistöjen varsilla  on  vihertävä  mimoosapensas- 
aitaus.  Puita  kasvaa  vain  varjoisissa  rotkoissa. 
Etelä-.\frikan   kasvimaailmassa  ovat  yleensä  kyl- 


S33 


Kapnist— Kapodistrias 


334 


mät,  sinertävät  ja  himmeiU  viirit  vallitsevia. 
Useat  kasvit  ovat  vaikeahkoja  tai  Iinrniaamik- 
kaisia,  ja  lehdet  enimniakseeu  pieniä,  jonka 
kautta  lehvistu  näyttää  harvemmalta  kuin  se 
oikeastaan  on.  Koko  joukko  koristuska.svcjaniiiie 
on  kotoisin  Kap-maasta,  esim.  pelargoniat,  ka- 
Dervalajit.  proteaeeat,  Iris-  ja  Amaryllis-layit 
sekä  useat  liljat. 

K:n,  ehkäpä  koko  Afrikankin  alkuasukkaita 
ovat  hottentotit  (ks.  t.)  ja  busmannit  (ks.  t.). 
Nämä  työnsivät  tieltään  ensin  kafferit  ja  bet- 
suaanalaiset  sittemmin  eurooppalaiset,  ja  nyt  ne 
ovat  ainoastaan  murto-osana  väe.stöstä.  Euroop- 
palaisista tulivat  ensin  hollantilaiset  (buurit, 
ks.  t.)  ;  nykyään  muuttaa  maahan  pääasialli.sesti 
englantilaisia.  Viimemainitut  ovat  myös  hank- 
kineet maalian  malaijilaisia,  intialaisia  ja  kiina- 
laisia työmiehiä  sekä  neekereitä  muualta,  josta 
on  ollut  seurauksena,  että  on  syntynyt  seka- 
kansa.  —  Maanviljelys  kukoistaa  pää- 
asiallisesti rannikolla.  Monin  paikoin  on  keino- 
tekoinen kastelu  välttämätöntä,  mutta  siten  vil- 
jeltynä maa  tuottaa  runsaita  satoja  viljaa,  hedel- 
mi.ä  ja  viiniä.  Viiniä  valmistettiin  1904  0,4 
milj.  hl.  Viininvienti  aikaisin  huomattava,  tuot- 
taa enää  ainoastaan  230,000  mk.  (1009).  Kar- 
janhoito on  näihin  asti  ollut  piiäeliiikeinona 
suurimmassa  osassa  maata.  Varsinkin  lampaan- 
hoito (11,8  milj.  kapi.  1904;  2  milj.  nautaa, 
0.«  milj.  hevosta  ja  muulia,  7,i  milj.  vuohta) 
on  ollut  kukoistavalla  kannalla.  Karjarutto  on 
usein  raivonnut,  erittäinkin  hevoslaumoissa. 
K:ssa  on  kamelikurkea  alettu  aikaisimmin  pitäii 
kesynä:  1904  niitä  oli  35S.000  kappaletta,  ny- 
kyään (1911)  lienee  kak.si  sen  vertaa.  —  Tuotanto 
on  19  milj.  kg  villaa,  4  milj.  kg  angoravuohen- 
villoja.  176,500  kg  kamelikurjeu  sulkia  ja  l.«> 
milj.  kg  voita  (1904).  —  Vuoristo  tuottaa 
timantteja,  vaskea,  kivihiiltä  ja  vähän  kultaa. 
—  Teollisuus  on  vielä  verrattain  vähä- 
arvoinen. Kauppa  on  sitä  vastoin  vilkas  ja 
kasvaa  kasvamistaan.  Suurin  osa  muitten  Englan- 
nin etelä-afrikkalaisten  alueitten  kauppaa  kulkee 
K:n  satamien  kautta  (alueet  muodostavat  v:sta 
1906  tulliunionin),  sisältyen  K:n  kauppatilas- 
toon.  Tuonnin  arvo  on  448. s  milj.  mk.  (jos^ta 
teollisuudentuotteita  408,5  milj.  mk.),  viennin 
l,166.s  milj.  mk.  (josta  kultaa  811  milj.  mk., 
villaa  "1.1  milj.  mk.,  kamelikurjeu  sulkia  "12,9  milj. 
mk.;  1909),  timantteja  160,»  milj.  mk.  Tärkeim- 
mät kauppasatamat  ovat  Kap-kaupunki,  Port 
Elizabeth  ja  East  London.  Rautateitä  on  7,047 
km  (1909),  sähkölennätinlinjoja  on  13,310  km. 
Kap-Kairon  rata  on  rakennuksen  alaisena.  Posti- 
toimistoja on  1,087.  K:n  satamissa  selvitettiin 
1909  3,6»  milj.  rek.  tonnia  netto  ulkomailta  tul- 
leita aluksia.  Oma  kauppalaivasto  ainoastaan 
5,812  rek.-ton.  netto  (1910). 

K:n  hallinnon  etunenässä  on  Englannin  halli- 
tuksen nimittämä  kuvernööri,  jolla  on  rinnallaan 
samoin  Englannin  hallituksen  asettama  7-henki- 
nen  valtioneuvosto  executive  council.  JCdusUunta 
jakaantuu  kahteen  kamariin:  26-lienkiseen  lakia- 
säätävään neuvostoon,  Icyislative  council  ja  107- 
henkiseen  edustajakamariin  house  of  axsemhly.  — 
V.  1910  K.  yhtyi  Transvaalin,  Oranje-valtion  ja 
Natalin  kanssa  liittoon  „Etelä-Alrikan  liittoval- 
tio 1.  liitto":  liiton  parlamentti  kokoontuu  Kap- 
kaupungissa, joka  on  K:n  pääkaupunki.  —  K.  on 


hallinnollisesti  jaettu  119  piiriin.  —  K:n  tulot 
1909  184,*  milj.  mk.,  menot  193,t  milj.  mk.  — 
K:n  löysi  v.  1487  portugalilainen  Bartlmlomeo 
Diaz  ja  kymmenen  v.  myöhemmin  Vnsco  da 
Gama.  Ensimäiset  siirtolaiset  tulivat  Hollannista 
V.  1601.  V.  1795  englantilaiset  saivat  ensikerran 
jalansijaa  K:ssa  ja  1806  K.  joutui  viimemainit- 
tujen yliherruuden  alle.  V.  1814  maksettiin  kui- 
tenkin rauhansopimuksessa  150  milj.  nik:aa  va- 
hingonkorvauksena Hollannille  siitä  ja  samoin 
valloitetusta  Guayanasta.  (Uudempi  hist.  ks. 
Buuri  t.)  J.  E.  Ii. 

Kapnist  [-^'«1],  Vasilij  Vasiljeviti 
(1757-1823),  ven.  runoilija,  Zanten  saaridta  pol- 
veutuvaa, sittemmin  Capnissin  nimellä  Italiaan 
ja  1700-luvun  alkupuolella  Venäjälle  siirtynyttii 
aatelissukua,  syntyi  Pultavan  liiänissä,  »ai 
sotilassivistyksen  ja  oli  loppuikänsä  virkamie- 
henä. Ystävällinen  seurustelu  hieno.sti  sivisty- 
neen N.  A.  Ljvovin  ja  Derzavinin  kanssa  ke- 
hitti K:n  venäjänkielistä  runoilua;  samoin  kuin 
monet  muut  senaikuiset  venäläiset  hänkin  kir- 
joitteli ensinnä  ranskan  kielellä.  Hänen  oikea 
alansa  oli  satiiri.  Kuvaava  hänen  etelävenäläi- 
selle mielialalleen  on  1783  kirjoitettu  „Oodi 
orjuudelle",  jota  ei  kuitenkaan  silloin  voitu 
julkaista.  Siinä  hän  muistelee  Vähä-Veniijän  en- 
tistä vapautta  ja  valittaa  sitä  orjuutta,  johon 
maa  Katariina  II  :n  aikana  joutui.  Hänen  ensi- 
mäinen  runokokoelmansa  ilmestyi  1796.  Suurta 
suosiota  nautti  kauan  aikaa  K:n  ivanäytelmä 
„Panettelu",  jossa  ruoskitaan  lahjusten  ottoa  ja 
panettelua.  Tämä  Gogolin  ..Reviisorin"  edellä- 
kävijä oli  Katariinan  ja  vieliipä  Aleksanteri  I:n 
aikana  kielletty.  Useat  siinä  käytetyistä  lau- 
seista tulivat  sananparsiksi.  Mieltiikiiunittävä 
oli  K:n  yritys  kääntää  kreikkalaisia  ja  rooma- 
laisia runoilijoita  venäläisellä  kansanlaulun  runo- 
mitalla.  Hänen  kootut  teoksensa  ilmestvivät  1849. 

J.  J.    M. 

Kapodasteri  ks.  C  a  p  o  t  a  s  t  o. 

Kapodistrias  l-i'st-]  (Capo  d'Istrias),  Johan- 
nes Antonios  (1776-1831),  kreivi,  kreik.- 
ven.  valtiomies,  synt.  Korfussa,  opiskeli  Italiassa, 
kääntyi  valtiomiehen  uralle  ja  sai,  kun  Joonian- 
saaret  1800  muodostettiin  Turkin  herruuden  alai- 
.seksi  tasavalKiksi,  toimekseen  hallinnon  jiirjes- 
tjimisen  niissä.  Oli  sitten  ministerinä;  vetäytyi 
yksityiselämään,  kun  saaret  1807  joutuivat  Rans- 
kalle. V.  1809  hänet  kutsuttiin  Pietariin  ja  hän 
toimi  sitten  menestyksellä  Aleksanteri  I;n  palve- 
luksessa, saavuttaen  hänen  täydellisen  luottamuk- 
sensa. Wienin  kongre-ssissa  K.  sai  aikaan,  että 
Joonian-saarien  tasavalta  uudistettiin  Englan- 
nin suojelusherruuden  alaisena.  V.  1816  hän  tuli 
valtiosihteeriksi  johtaen  siitä  lähtien  Nesselroden 
kanssa  \'enäjän  ulkopolitiikkaa.  Maanmiehensä 
toivoivat  hänestä  tähän  aikaan  paljon:  1814  K. 
tuli  n.  s.  hetairian  pre.sidentiKsi.  Kun  Vpsilan- 
tis  alkoi  Kreikan  vapaustaistelun,  ci  K.  hy- 
väksynyt hänen  yritystään,  mutta  toivoi  voitta- 
vansa Aleksanteri  I:n  Kreikan  ystäväksi:  luo- 
pui hänen  palveluksestansa  1822,  kun  keisari 
selitti  paheksuvansa  kreikkalaisia.  Sveitsissä, 
Ranskassa  y.  m.  K.  sitten  vaikutti  isänmaansa 
liyviiksi.  V.  1827  hänet  valittiin  Kreikan  tasa- 
vallan presidentiksi.  Hänen  onnistui  kuitenkin 
vain  osaksi  saada  järjestystä  aikaan:  häntä  syy- 
tettiin   venäläismielisyydestä    ja    alettiin    vihata. 


335 


Kapok— Kap  Palmas 


336 


Vastustajiansa  kohtaan  K.  osoitti  ankaruutta 
suosien  sen  sijaan  liiaksi  sukulaisiaan.  Epäiltiin 
hänen  pyrkivän  itsevaltiuteen,  kapinoita  syttyi 
ja  Naupliassa  hänet  murhasi  1S31  kaksi  kreik- 
kalai^ta  ylimystä.  G.  ja  K.  Mauromichalls.  — 
Hänen  veljensä  Augustin  K.  valittiin  1S31 
väliaikaiseksi  presidentiksi,  mutta  kun  häntä  ei 
kannatettu,  luopui  hän  tästä  virasta  1832. 
[Betant,  ..Correspondance  du  comte  J.  Capo- 
distrias",  Mendelssohn-Bartholdy,  ,.Graf  J.  K.", 
Evangelides,   „J.   K:n    historia"    (kreikaksi). J 

(1.   h: 

Eapok  ks.   Kapokki. 

Kapokki,  kasvivilla,  ceibavilla, 
paina  linipa.  lana  vejetale,  eräiden 
Bomftacfff-heimoon  kuuluvien  troopillisten  puiden 
(Bomhax  ceiba,  B.  heptaphyllum,  B.  carolinnm. 
B.  cumanense,  B.  rhodognaphalon,  B.  malaiari- 
cum,  Ceiba  pentandra)  hedelmän  sisässä  sieme- 
niä ympäröivä  villa.  Varsinainen  k. -puu  (Ceiha 
pentandra)  on  miltei  kaikissa  tropiikkimaissa 
kasvava  kookas  puu.  jonka  5-9-sormisteu  lehtien 
hankoihin  pienet  kukkaviuhkot  puhkeavat.  He- 
delmä 12-15  cm  pituinen,  4-5  cm  paksuinen,  5-loke- 
roinen,  nahkeakuorinen  kota.  Sen  sisä.-^sil  oleva 
silkinkiiltoinen  villa  on  muodostunut  yksisolui- 
sista 1-1.5  cm  pituisista  ja  0,oi9-0,o4s  mm  paksui- 
sista karvoista,  joiden  ontelo  on  hyvin  laaja 
ohueen  seinään  verraten.  Tämä  ominaisuus  ja 
siitä  johtuva  hapraus  tekevät  k.-villan  kehruu- 
aineeksi  kelvottomaksi,  mutta  sen  käyttäminen 
patjojen  täyttämiseen  on  nopeasti  kasvamassa. 
Hengenpelastusrenkaideu  y.  m.  -tarpeiden  vnlmis- 
tamiseen  k.  soveltuu  paremmin  kuin  mikään  muu 
aine,  sillä  puserrettu  k.  (1  g  40  cm^:iä  kohti) 
kantaa  vedessä  36-37-kertaisen  painonsa,  eikä 
tärvelly  kastumisista  ja  kuivattamisista.  Pää- 
vienti  Uudesta-Seelannista  ja  Austraaliasta  Mel- 
bournen  kautta.  —  Siemenistä  puserretaan  öljyä, 
jota  käytetään  saippuateollisuudessa  ja  jonkun- 
verran    ruokaöljynä.  J.    A.    \V. 

Käpolna  (kä-J.  kauppala  Unkarissa  Hevosin 
komitaatissa:  26-28  p.  lieimik.  1849  Dembin.ski'n. 
Görgeyn  ja  Klapkan  johtamat  unkarilaiset  Icärsi- 
vät  K:ssa  tappion  taistellessaan  Windischgrätzin 
itävaltalaisia  joukkoja  vastaan. 

Kaponnieeri  (ransk.  capoyiniire),  linnoitus- 
linjan  ulkovarustus,  jonka  tarkoituksena  on  valli- 
haudan  alemman  osan  puolustaminen.  K:t  sijoi- 
tetaan tavallisesti  johonkin  ulkonevaan  kulmak- 
keeseen  tai  pitemmän  etulinjan  ke.skelle  itse 
vallihautaan,  niin  että  siitä  voidaan  ampua  ki- 
vääreillä tai  revolveritykeillä  vallihaudan  poh- 
jaan ja  seinämiin.  Ne  rakennetaan  miehistön 
suojelemiseksi  pommeilta  erittäin  lujiksi.  K:t 
ovat  sisemmän  linnoituksen  yhteydessä  vallin 
alla  kulkevilla  käytävillä.  '  Sf.  r.  H. 

Kaposi  [kapoii],  Moritz  (M  O  r)  (1837- 
1902),  unk.-itävalt.  lääkäri,  dermatologi,  v;sta 
1866  dermatologian  dosentti,  v:sta  1875  saman 
aineen  ylim.  professori  ja  v:sta  1895  vak.  pro- 
fessori Wienin  yliopistossa.  Tärkeimmät  julkai- 
sut: „Die  Syphilis  der  Schleimhaut  der  Mund-, 
Nasen-  und  Rachenhöhle"  (1866),  ,,Die  Syphilis 
der  Haut  und  der  angrenzenden  Sehleimhäute" 
(1872-75),  „Pathologie  und  Therapie  der  Haut- 
kranklieiten"  (1879.  5:s  pain.  1899),  „Pathologie 
und  Therapie  der  Syphilis"  (1891),  „nandatlas 
der  Hautkrankheiten"   (3  osaa,  1898-1900). 


Kapotti  (ransk.  capote).  karkea  sotilaskauh- 
tana:  hartiakapallinen  pitkä-kauhtana;  naisten 
sadetakki.  —  K  a  p  o  1 1  i  h  a  1 1  u,  eräänlainen 
pieni,  leuan  alta  nauhoilla  solmittava  naisten 
hattu. 

Kappa,  vanha  suom.  ja  ruots.  astiamitta  kui- 
van tavaran  mittaamista  varten.  K.  =  1"/,  kan- 
nua =4, s8  1,  32  k.  =  1  tynnyri.  Metrijärjestelmän 
vcimaan  astuttua  Suomessa  ruvettiin  5  litraa 
sanomaan   k:ksi.  17.   S:n. 

Kappadokia  (lat.  Cappadocia,  muin.per.s.  A"ff/- 
patuka,  s.  o.  Tukan-maa),  muinainen  Vähän- 
Aasian  maakunta,  käsitti  persialaisvallan  aikana 
Tatta  nimisestä  suolajärvestä  (lännessä)  Eufratiin 
idässä  ja  Taurus-vuoresta  etelässä  ensin  Mustaan- 
mereen  sittemmin  keskiseen  Halys- jokeen  ulottu- 
van alueen.  Maa  tuotti  runsaasti  vehnää  ja 
viiniä  ja  oli  kuuluisa  hevossiittoloistaan,  joiden 
lievoset  olivat  .suosittuja  sekä  Persian  kuninkaan 
tallissa  että  myöhemmin  Bysantionin  sirkuksessa. 
,Jo  assyrialais-kuningas  Tiplatpilesar  I  (1120- 
1100)  teki  K:ssa  valloituksia.  Persialaisajalla 
.se  oli  jaettu  kahteen  satraappikuntaan,  jotka 
diadokkien  aikana  muuttuivat  kuningaskunniksi. 
Iso-  (Cappadocia  ad  Taurum)  ja  Vähä-Kappado- 
kiaksi  (C.  ad  Pontum).  Keisari  Tiberius  liitti  var- 
sinaisen K:n  Kooman  maakunnaksi  v.  17  j.  Kr. 
—  Itsenäiseen  a.semaan  K.  pääsi  vasta  Danismen- 
din  hallitsijasuvun  aikana,  jolle  osa  siitä  joutui 
v:n  1086  paikkeilla.  Seldznkkien  ahdistarnana 
tjimä  hallitsijasuku  oli  usein  hyvin  riippuvaisessa 
asemassa  ja  1174  suvun  viimeinen  jäsen  kaatui 
taistelussa  seldzukkeja  va.staan;  K.  muodosti  siitä 
lähtien  osan  Ikonionin  sulttaanikuntaa,  kun- 
nes osmannit  laskivat  sen  valtansa  alle.  K.  muo- 
dostaa   nykyisin    Sivasin    vilajeetin. 

Kappadokialaiset  kirkkoisät,         kolme 

s  u  u  r  t  n  k  a  p  p  a  d  o  k  i  a  1  a  i  s  t  a.  Basilius,  Gre- 
gorius  Nvssalainen  ja  Gregorius  Naziansilainen 
(ks.  n.).   ' 

Kappalainen  (mlat.  capellä'nus) ,  alkua;vn 
pappi,  joka  toimitti  jumalanpalvelusta  (linnan) 
kappelissa  (ks.  t.l.  Myöskin  piispoilla  oli  omat 
kappalaisensa,  jotka  samalla  olivat  heidän  sih- 
teereinään. Nykyään  sanotaan  katolisissa  maissa 
kirkkoherrain  joko  vakinaisia  tai  tilapäisiä  apu- 
laisia kappalaisiksi.  Ruotsissa  ja  Suomessa  ni- 
mitettiin v:n  1686  kirkkolain  mukaan  kappeli- 
seurakuntain (ks.  t.)  pappeja  sekä  suurempain 
seurakuntain  vakinaisia  apulaispappeja  tällä  ni- 
mellä, ja  Suomessa  on  tämä  järjestys  vieläkin 
voimassa,  llovikappalaiseksi  sanotaan 
ruhtinasten    ja    ylimvsten    kotisaarnaajia. 

A.  J.  P-ä. 

Kappalepalkka  ks.  T  y  ö  p  a  1  k  k  a. 

Kappaletulli  ks.  Tulli. 

Kappaletyö  on  työ,  jossa  työntekijä  valmistaa 
määrättyjä  esineitä  tahi  osia,  sa.aden  kustakin 
edeltäpäin  työnantajan  kanssa  sovitun  maksun 
kappaleelta.  K.  tekee  mahdolliseksi  työntekijän 
ansaita  enemmän  tahi  vähemmän  ahkeruutensa 
sekä  työtaitonsa  mukaan;  sitil  käytettäessä  työ 
yleensä  joutuu  nopeammin.  K.  vaatii  tarkem- 
paa valvomista  työnjohtajan  puolelta,  koska 
se  houkuttelee  työntekijä;!  hutiloimaan.  Toisena 
haittana  taas  on  .se,  että  se  voi  kiihottaa  häntä 
liiallisiin   ponnistuksiin,    ks.  Työpalkka. 

K.   8-a. 

Kap  Palmas,  n.  25  m  korkea  kallioinen  niemi 


337 


Kappel— Kapusiinit 


338 


Afrikassft,  Liberian  riiiiiiikolla  4°  22'  pohj.  lev., 
7°  45'   liint.   pit.     Valotorni.  E.    E.   K. 

Kappel,  kylä  Sveitsissä  ZUrichin  kautonissa. 
Tunnettu  reformeerattujen  ja  kntnlisten  kanto- 
uien  sotavoimien  välisestä  taistelusta  11  p.  lokak. 
1531:  päättyi  jälkimäisten  voittoon.  Taistelussa 
kaatui  Zningli:  hänelle  pystytettiin  tjinne muisto- 
patsas   tS3S.  ■     "  E.    E.    K. 

Kappeli  (it.  cappcUn  <  nilat.  c(;;i/)«  -  pyliäin- 
jäänniisten  säilytyslipas) .  Kakoiinustaiteessa  pieni 
rakennus  tahi  huone  hengellisiä  ja  hartaus- 
tarkoituksia  varten,  joko  erillinen  (hauta-  ja 
muistokappeli)  tai  toisen  rakennuksen 
(linnan,  kirkon)  yhteyteen  rakennettu  (goottil. 
kirkkojen  kuoria  kiertiivä  kappeli  vyö  ja 
sivukappelit  nojapylväiilen  välissä),  vrt.  Kap- 
peliseurakunta. TJ-o    N. 

Kappelikoe  (kapellatsioni),  malmien  ja 
metalliseosten  kullan-  tai  liopeanpitoisuutta  tut- 
kittaessa paljon  käytetty  menetelmä,  jonka  mu- 
kaan ainetta  l.vijyn  kera  sulatettuna  kuumen- 
netaan ilman  vaikutuksen  alaisena  lunntuhlcasta 
valmistetussa  astiassa  (..kappeli"',  ..luukappeli"). 
Lyijy  ja  koeaineessa  olevat  muut  epäjalot  me- 
tallit hapettuvat,  ja  oksidit  imeytyvät  huokoi- 
seen astiaan,  mutta  jalot  metallit  jiiävät  sula- 
neina kuulina  pohjalle.  Nii-stä  sitten  kulta  ja 
hopea  erotetaan  käsittelemällä  niitä  typpihapolla, 
johon   hopea    liukenee,   mutta   ei   kulta.        P.   E. 

Kappeliseurakunta,  kaukaisempi  seurakun- 
nan osa,  jolla  on  oTna  kirkko  (ks.  Kappeli) 
ja  mahdollisesti  erityinen  pappikin.  Kappeli- 
seurakunnan kirkollisesta  hoidosta  määrää  emä- 
seurakunnan kirkkoherra,  ja  sen  jäsenet  ovat 
velvolliset  ott^imaan  osaa  emäseurakunnan  eri- 
näisiin kirkollisiin   rasituksiii.  A.  J.  P-ä. 

Kappeln,  satama-,  teollisuus-  ja  kalastus- 
kaupunki  Pohjois-Saksassa  Slesvigissä,  2,566  as. 
(1905).  Siellä  käy  kesäisin  jonkun  verran  suo- 
malaisia merimiehiä.  Heille  pitää  kokouksia  tar- 
peen tullen  Hampurin  suomalainen  merimiespappi. 

T.  W-ri. 

Kappireki  ks.  Ajoneuvot  (liitekuva  Ajo- 
neuvoja  I.). 

Kapriflkatsioni,  viikunapuun  hedelmöittämi- 
nen,   ks.  \'  i  i  k  u  n  a  p  n  u. 

Kapriinihappo  (lat.  capra  =  vuohi),  rasvahappo, 
joka  esiintyy  voissa,  kookosöljyssä  ja  muutamissa 
muissa  rasvoissa.  Sen  etyli-  ja  amylieettorit 
esiintyvät  viineissä. 

Kapriisi  (ransk.  capricc,  oik.  jotakin  mikä  on 
aivan  odottamatonta  kuten  pukin  hyppy,  <  lat. 
coper  =  pukki),   oikku. 

Kaprio  (ven.  Koporje),  kylä  Inkerinmaalla, 
K:n  joen  varrella.  Sen  paikalle  perustettiin  1237 
t.  1280  linna,  joka  Ruotsin  ja  Venäjän  väli- 
sissä taisteluissa  joutui  monien  hyökkäysten 
alaiseksi;  niinpä  1581  sen  valloitti  Pontus  De 
la  Gardie,  1612  Evert  Horn.  Venäläisille  se 
lopullisesti  joutui  1703.  —  Nykypäiviin  ovat  säi- 
lyneet  linnoituksen   rauniot.  E.   E.    K. 

Kapriskastike  ks.  C  a  p  p  a  r  i  s  spinosa. 

Kapronihappo,  öljymäinen  rasvahappo,  esiin- 
tyy samoissa  rasvoissa  kuin  kapriinihappo  sekä 
hiessä.  Sillä  on  ilkeä  haju.  josta  eltaantuneen 
voin  ja  vanhan  juuston  haju  osaksi  riippuu. 

Kaprubiini,  eräs  pnnainen  granaattimuunnos. 

Kapryliliappo  esiintyy  kuten  kaproni-  ja  kap- 
riinihappo muutamissa  rasvoissa  sekä  hiessä. 


Kap  San  Vincente  ks.  San  V  i  n  c  e  n  t  e. 

Kapseisata,  mcrit.,  kaatua,  mennä  kumoon, 
esim.  alus  tai   vene.  F.  W.  L. 

Kapseli  (lat.  capsula  =  pikkn  lipas),  pieni  sela- 
tiinista  tai  ohlaattiaineesta  tehty  kotelo,  johon 
suljetaan  pahanmakuiset  lääkeaineet.  K:ihin 
pannaan  usein  esim.  kiniini,  risiiniöljy,  kopaiva- 
palsanii   j.   n.   e.  (S.   V.   H.) 

Kapsäkki    (ruots.    kappsäck),   matkahuikkn. 

Kapteeni  (ransk.  capitaiiie,  it.  capiiuno,  <  lat. 
(■«p«(  =  pää).  1.  16:nnelta  vuosis.  alkaen  komp- 
panianpäällikön nimitys.  Nykyisin  kapteenin 
arvo  on  korkein  yliup.seerinarvo  jalka-  ja  tykki- 
väessä.  Venäjän  meriväessä  tehdään  ero  l:seu 
arvoluokan  ja  2  :s  e  n  arvoluokan  kap- 
teenin välillä,  joista  edellinen  vastaii  everstin 
arvoa  armeiassa  ja  jälkimäinen  majurin  arvoa 
ja  jotka  Venäjän  laivastossa  ovat  suurempien 
sota-alusten  päällikköinä,  kun  taas  pienempien 
alusten  päiillikköinä  on  kapteeniluutnant- 
teja, mikä  arvo  vastaa  armeian  kapteenii\arvoa. 
—  Kenraalikapteeui  on  Espanja.ssa  ni- 
meltään   provinssin    sotilaskuvernööri. 

M.  V.  n. 

2.  Kauppa-aluksen  päällikkö,  joka  on  suoritta- 
luit  sitil  varten  tarpeelliset  tutkinnot  ja  joka  on 
oikeutettu  kuljettamaan  alusta  maapallon  kaikilla 
merillä.  F.  W.  L. 

Kapteijn  [-tejn],  Jacobus  Cornelin  s 
(s.  1S51),  alankom.  tähtitieteilijä.  Tuli  1875  Lei- 
denin  observatorin  astronomiksi,  vtsta  1878  Gro- 
ningenin  yliopiston  professoriksi.  Toimitti  yh- 
dessä Gillin  kanssa  julkaisun  ,,The  Cape  photo- 
graphic  Durehmusterung",  joka  kolmessa  nidok- 
sessa sisältää  tulokset  Gillin  ottamista  ja  K:n 
mittaamista  tähti  valokuvista  eteläiseltä  taivaan- 
pallopuoliskolta.  K:n  toiminta  koskettelee  etu- 
päässä kiintotähtiastronomiaa,  ja  hän  on  kiinto- 
tähtien  ryhmittelystä,  parallaksista,  itseliikun- 
nasta  ja  valosta  julkaissut  useita  teoksia  eri 
julkaisusarjoissa  ja  aikakauskirjoissa.       77.  R. 

Kaptsak  1.  K  i  p  t  s  a  k.  turkkilainen  heimo 
Keski-Aasiassa,  Ferganan  maakunnassa,  perusti 
keskiajalla  n.  s.  kultaisen  o  r  d  a  n  (ks.  t.) 
valtakunnan,  joka  säilyi   15  niteen  vuosis.. 

K.  T-t. 

Kap  Tseljuskin,  Aasian  mantereen  pohjoisim- 
man niemimaan  pohjoisin  kärki  77°  36'  48"  pohj. 
lev.,  103°  17'  12"  it.  pit. 

Kapudan  [-a' n]  (turk.,  <  it.  capitano),  pääl- 
likkö. —  K.-p  a  s  a,  ennen  "Turkin  suuramiraali, 
nykyisin   meriministeri. 

Kapulasilta,  kahdesta  pitkittäisestä  alusnis- 
kasta  ja  niiden  yli  poikittain  asetetuista  lyhkäi- 
si.stä  puista  (kapuloista)  suohon  muodostettu  silta 
eli  porrastus.  ./.   Ccn. 

Kai^usiiniapina  (Cehits  capucinus),  kierteis- 
häntäapina,  tunnettava  ryppyisestä,  paljaasta 
ihonpunaisesta  otsastaan.  Sen  tummanruskea 
ruumis  on  45,  häntä  35  cm  pitkä.  Oleskelee  enim- 
mäkseen puissa  ja  on  levinnyt  Guayanassa  ja 
Brasiliassa  Paraguayhin  saakka  (ks.  Apinat. 
kuv.  12).  "  E.  Sf.  L. 

Kapusiinikrassi  ks.  Krassi. 

Kapusiinit  (Capucini  ordinis  fratntm  inino- 
rum),  fransiskaanien  (ks.  t.)  observanteista  läh- 
tenyt haarautuma,  jonka  ohjesääntö  on  anka- 
rampi kuin  millään  muulla  katolilaisella  munkki- 
kunnalla.    Matteo   di    Bassi'n    1525   perastaraa.ua 


339 


Kapusiiniveljeskunta— Karabinieeri 


340 


veljeskunta  sai  1528  vahvistuksen  Clemens 
VII:lt;i  ja  1529  oman  olijesääiinön.  Pukuna  on 
ruskea  hame,  johon  on  ommeltu  suippokärkinen 
piiiihine  (siitii  alkuaan  pilkan  tarkoituksessa  kek- 
sitty nimitys),  vyötäisillä  on  nuora,  josta  riip- 
puu ruoskankieli,  paljaissa  jaloissa  sandaalit. 
Kapusiinit  ovat  tehneet  itsensä  tunnetuiksi  re- 
päiseviä, osaksi  sopimatonta  leikkiä  sisältäviä 
sanontatapoja  käyttävinä  kansansaarnaajina  ja 
taitavina  kerjäläisinä,  mutta  sivistyksen  puute 
on  heiiliit  ajoittain  tehnyt  huonossa  mielessä 
siksi,  miksi  perustaja  heidät  nöyryydessään  aikoi : 
proletariaatiksi  munkkien  keskuudessa.  18:nnen 
vuosis.  lopulla  veljeskunta  oli  miltei  lakannut 
olemasta,  mutta  ultramontaanisen  hengen  voi- 
maan pääseminen  19:nneilä  vuosis.  on  vaikutta- 
nut siihen  niin  edullisesti,  että  sillä  oli  jo  1904 
yli  700  luo.staria,  joissa  asui  lähes  10,000  jä- 
sentä (niistä  6,222  pappismunkkia).  —  K  a  p  u- 
siinien  nunnakunta  perustettiin  ITiiiS. 
[SteidI,  ,.Die  Missionen  der  Kapuziner  in  der 
Gejren\vart"  (1890),  Heimbucher,  „Die  Orden  und 
Kongregationen  der  katholischen  Kirche"  (1  nide 
189CI.]  A.  J.  r-ä. 

Kapusiiniveljeskunta    ks.    Kapusiinit. 

Kapustahaikara  (Platalca  leiicorodia)  asus- 
taa pääasiallisesti  Pohjois-Afrikassa  ja  Etelä-Aa- 
siassa   Kiinaan    saakka.     Euroopassa    sitä    tava- 


taan Balkanin  niemimaalla,  Tonavan  alueella  ja 
Alankomaissa.  Se  on  valkoinen,  "5  cm  pituinen 
ibis-lintu.  Nokka,  josta  lintu  on  saanut  ^'iniensä, 
on  litistynyt  ja  latuskainen,  varsinkin  kärjestä. 
Niskassa  on  tuuhea  töyhtö.  Pesii  suurin  joukoin 
puihin,  on  luonteeltaan  epäluuloinen  ja  arka. 
Paitsi  tätä  tunnetaan  lisäksi  5  muuta  lajia  m.ia- 
pallon  kuumista  seuduista.  E.  W.  S. 

Kaputt  f-u'-],  (ruots.,  <  ransk.  .■■apot),  lo- 
pussa, masennuksissa  oleva,  kaiken  menettiinyt. 

Kap  Verde  (port.  Caho  Verde  =  „Viheriä 
niemi"),  Afrikan  mantereen  läntisin  niemi  17° 
34'  länt.  pit.,  14°  30'  pohj.  lev.  E.  E.  K. 

Kap  Verden  saaret,  Portugalille  kuuluva 
saariryhmä  Afrikan  läusirannikolla,  Kap  Ver- 
destä  n.  570  km  länteen.  Sen  muodostaa  pohjoi- 
nen saarikaari.  „tuulen  päällä"  (Barlavcnto),  jo- 
hon kuuluvat  Sao  Antäo,  Sao  Vicente,  Santa 
Luzia,  Säo  Nicolao,  Sai  ja  Böa  Vista,  sekä  ete- 
läinen kaari,  „tuulen  alla"  (Sotavcnlo),  .Maio,  Säo 
Thiago,  Pogo  ja  Brava;  lisäksi  joukko  vähäisem- 
piä luotoja,  yhteensä  3,822  km'.  —  Saaristo  on 
selvästi  tuliperäinen;  vanhempia,  kerrostuneita 
aineksia  on  myös  tavattu.  Vilkkaasti  toimiva 
tulivuori   on   ollut   Pico  de  Fogo    (saariston   kor- 


kein. 2.975  m),  jonka  viimeinen  tuhoisa  purkaus 
oli  1847,  —  Ilmasto  on  kuiva;  sadetta,  etupäässä 
syyskuussa,  300  mm.  Sadeaika  sangen  epäterveel- 
linen. Kuumimmat  kuukaudet  ovat  elo-  ja  syysk., 
+  2C.«°  C,  kylmimmät  tammi-  ja  helmik.,  -|-22,t° 
C.  KasvuUi.siuis  köyhä,  metsiä  ei  ollenkaan:  ai- 
noastaan akaasia-  ja  tamariskipuistoja  sekä  taa- 
teli- ja  kookospalmu-istutuksia;  16%  kasveista 
endeemisiä.  Eläimistössä  verrattain  vähän  afrik- 
kalaisia edustajia;  kovakuoriaiset  ja  maakoti- 
lot  muistuttavat  eurooppalaisia  muotoja.  Koti- 
maisia nisäkkäitä  alkujaan  puuttui.  Asukkaat, 
147,424  (1900),  joista  ainoastaan  3,856  valkoista, 
puliuvat  portugalilaista  .sekakieltä  (lingiia  cre- 
Ollin );  harjoittavat  maanviljelystä  (k.ihvi,  hir.«si, 
riisi,  maissi,  viini,  sokeri,  tupakka,  puuvilla  kas- 
vaa villinä).  Pääelinkeino  on  kuitenkin  karjan- 
hoito. Merestä  kuivataan  suolaa.  Viennin  arvo 
(1909)  1,4S  milj.  mk.;  tuonnin  10,«5  milj.  n. k., 
josta  suurin  osa  kivihiiltä.  Paras  satama  on  Säo 
\'icentellä  oleva  Porto  Grande,  tärkeä  hiili-  ja 
muona-asema  sekä  merenalaisten  kaapelien  lähtö- 
kolita.  V.  1908  klareerattiin  5,is»  milj.  rek. -ton- 
nia K.  V:n  saarien  satamissa.  —  Hallitusta  hoi- 
taa kuvernööri,  asuntona  pääkaupunki  Praia.  — 
Saaristo  löydettiin  1400-liivuu  keskivaiheilla, 
epävarmaa  minä  v.,  ja  oiettiin  samalla  Portuga- 
lin haltuun.    Ne  olivat  silloin  asumattomia. 

E.  E.  K. 

Kap-viinit,  Etelä-Afrikan  Kap-maan  viini- 
lajit.  Jo  1650-luvulta  viljelty  viini  on  siirtomaan 
länsiosan  suotuisassa  ilmastossa  ja  maaperässä 
tuottanut  hyviä  lajeja  (Constantia) ;  niiden  alko- 
holinpitoisuus  on  yleensä  suhteellisen  korkea. 
V.  1904  oli  Kap-maassa  77,9  milj.  viiniköynnöstä, 
tuottaen  463.234  hl  punaisia  ja  valkoisia  viinejä 
.sekä  paloviinaa.  Viinin  vienti  1909  tuotti  0,;« 
milj.   mk.  E.   E.   K. 

Käpyysi  ks.  K  a  b  y  s  s  i. 

Kara  1.  p  i  n  t  i  1  ä  (spindel),  sorvissa  myl- 
ly.ssä,  porakoneessa  y.  m.  käytetty  lyhyehkö  ak- 
.seli.  Kara  merkinnee  alkuaan  nappulaa,  vaar- 
naa, sitäpaitsi  m.  m.  myös  rukin  tai  syöstävän 
puola-akselia  ja  lukossa  tappia,  joka  sopii  avai- 
men  päässä   olevaan   reikään.  V.   V-la. 

Karaatti,  kullan  ja  jalokivien  punnitsemiseen 
enueu  käytetty  painomitta.  Sana  johtuu  Johan- 
neksen leipäpuun  (ks.  t.)  palon  kreik.  nimityk- 
.sestä:  kera'tion.  Jalokivi-k.  oli  n.  200  mg,  vaih- 
dellen hieman  suuruudelleen  eri  maissa.  K.  sisäl- 
tää 4  graania  (ks.  t.).  — •  K:ia  on  meillä  myös 
käytetty  kullan  hienouden  merkitsemistä  varten. 
Puhilas   kulta  on   24   k: ia.  V.   S. -n. 

Karabagh  [-ha'-]  („musta  puutarha"),  ennen 
itseniiinen  kannikunta,  nyt  eteläosa  venäliiislä 
.Jelizavetpoliu  kuvernementtia  Transkaukaasiassa, 
Persian  rajalla.  Kuuluu  Armeenian  vuorimaahan. 
—   Venäläisten    valloittama    1822. 

Karabinieeri  (ransk.  carahinier),  oik.  karbii- 
nilla  varustettu  ratsumies.  Hugenotti.sotien 
aikana  liitettiin  kuhunkin  rat.suväen  komppa- 
niaan muutamia  tuliaseilla  varustettuja  ja  muita 
keveämmin  asestettuja  ratsumiehiä  käytettäviksi 
vakoiluun.  Niiitä  nimitettiin  k:ksi.  Pian  kaikki 
saman  rykmentin  k:t  yhdistettiin  yhdeksi  kom- 
paniaksi  ja  1000-luvun  lopulla  muodostettiin  eri- 
koisia k. -rykmenttejä,  jotka  tuskin  muutoin  kuin 
nimelUiän  erosivat  muusta  ratsuväestä.  Näitä 
rykmenttejä  oli   vielä   Napoleonin   aikana.    V:sta 


341 


Karabugas — Karadzic 


342 


1871  niitii  on  eniiii  vain  Saksissa  (ratsuväen- 
rykmentti)  ja  Belj;iassa  (jalkaviienrykmeiitti). — 
Italiassa  k.  (carabinieri  reali)  merkitsee  san- 
tarmia, il.    V.    II. 

Karabugas  [-«'sj  („musta  kita"),  Kaspian- 
meren luhti,  sen  itiirannalla  (18,000  km').  Ai- 
noastaan kii])ea,  1  m  syvii  s!ilmi  vie  Kaspian- 
merestii  siihen.  Tlmaston  kiiiviuiden  ja  kuumuu- 
den Taikutuksesta  liaihtuminen  lalutessa  on  ta- 
vattoman nopea,  joten  snolanpitoisuus  on  kohon- 
nut paljoa  korkeammalle  kuin  Kaspinnmeren 
ollen   17  %.    Siitii  syystä  kalaton.         (E.  E.  K.) 

Karachi  [koriVtsiJ  (ennen  Currachee) ,  kau- 
punki lirittil.  Intiassa,  Arabian-meren  rannalla, 
Indus-deltan  luoteispiiässä,  Sindin  proviiissi.isa, 
Bombay'n  presidenttipiirissä.  Indus-laaksoradan 
päiiteasema.  Oli  1842,  jolloin  joutui  Englannin 
haltuun,  viihäpätöinen  kaupunki;  kasvanut  no- 
peasti, 116.663  as.  (1901),  niistä  n.  6.000  kris- 
tittyä. On  uudenaikaisesti  rakennettu.  Kirkkoja, 
kouluja,  pankkeja,  museo.  Teollisuuslaitoksia: 
puuvillapainimoita  ja  rautatehtaita.  Neljäs  In- 
tian satamakaupungeista  (Sindin  maakunnan 
ainoa).  Satamaa  pidetään  suurilla  kustannuk- 
silla puhtaana  Indus-joen  liejusta.  Tavaranvaihto 
286  milj.  rupiaa  (1907-08).  Tärkeimmät  vienti- 
tavarat: velinä  (Punjabista),  tee,  puuvilla  ja 
villa.  —  Kaupungin  ympärillä  on  samanniminen 
piiri.  E.    T. 

Karadag  [-a' g]  („iiiusta  vuori"),  Montenegron 
turkinkielinen  nimitys. 

Karadjordje  („musta  Yrjö")  1.  Djordje 
Petro  vie  /-ri/.s/  (n.  1700-1817),  serbial.  va- 
paustaistelija, serbialaisen  talonpojan  poik:i.  Itä- 
vallan puolelle  paenneena  hän  taisteli  Itävallan 
armeiassa  1788-90  Turkkia  vastaan.  Kolikeana, 
häikäilemättömiinä  seikkailijana  hän  tuli  serbia- 
laisten kapinallisten  johtajaksi  1804  ja  karkoitti 
turkkilaiset  Serbiasta.  Turkkilaiset  perinpohjin 
voitettuaan  1806  hän  tuli  Serbian  mahtavim- 
m.aksi  mieheksi,  jonka  käsissä  oli  sotajoukon  ja 
hallinnon  johto;  1811  hän  oli  Serbian  itsevaltius 
hallitsija  ja  seur.  v.  Bukarestin  rauhassa  Turkki 
tunnusti  Serbian  autonomian.  Mutta  Napoleonin 
sotia  hyväkseen  käyttäen  turkkilaiset  ottivat 
pian  Serbian  uudelleen  valtaansa  ja  K:n  täytyi 
(1813)  paeta  maasta.  Kun  Milos  ObrenoviC 
(ks.  t.)  1815  oli  menestyksellä  noussut  turkki- 
laisia vastaan,  palasi  K.  takaisin  Serbiaan  tais- 
tellakseen turkkilaisia  vastaan,  mutta  kaatui  Mi- 
losin  toimesta  salamurhaajien  surmaamana  1817. 
K.  on  tyypillisiä  Balkanin  niemimaan  vapaus- 
taistelijoita: sukkela,  rohkea,  raaka,  aivan  sivis- 
tymiitön  —  hän  ei  osannut  edes  kirjoittaa  — 
häikäilemätön  julmuri,  joka  surmasi  isänsä  ja 
veljensä.  J.  J.  31. 

Karadzic  [-itsj,  Vuk  Stefanovie  (1787- 
1804),  nykyisen  serbian  kirjakielen  isä,  oli  kotoi- 
sin Länsi-Serbiasta  likeltä  Bosnian  rajaa.  Nimi 
Vuk  [t;iifc  =  susi]  johtuu  serbialaisesta  taika- 
uskosta. Vanhemmilta  oli  jo  kuollut  viisi  lasta; 
jotta  eivät  noidat  voisi  tuhota  enää  kuudetta,  an- 
nettiin tiiUe  pelottava  nimi.  Nuori  K.  sai  siksi 
paljon  opetusta,  että  osasi  jo  kirjoittaa  ja  oli 
serbialaisten  noustessa  kapinaan  1804  maakun- 
tansa kapinallisten  johtajan  kirjurina.  Hank- 
kiakseen itselleen  enemmän  sivistystä  hän  lähti 
Slavoniaan  ja  Kroatsiaan.  Kun  hän  1807  palasi 
Serbiaan  oli  hän  taas  erään  voivodin  sihteerinä.  | 


Voivodi  piti  intohimoisesti  serbialaisista  san- 
karirunoista  ja  K.  saattoi  siten  jo  tiillöin  tutus- 
tua serbialaiseen  kan.sanrunouteen.  Kun  Serbia 
tuli  valuiksi  aikaa  itseniiiseksi,  oli  K.  ..hallitus- 
neuvoston"  sihteerinä.  Tiiman  jälkeen  hän  oles- 
keli opettajana  ja  virkamiehenä  eri  osissa  koti- 
maatansa, tutustui  Serbian  kielen  murteihin  ja 
kansanrunouteen,  jossa  hänellii  oli  suureksi  avuksi 
hänen  tavaton  muistinsa.  V.  18i:i  valtiolliset  elot 
pakottivat  K:n  jättiimiiiin  Serbian  ja  hiin  :isi!ttui 
Wieniin.  Tiiiillä  hiin  tutustui  slaavilaisten  kiel- 
ten tutkijaan  Kopitariin  (ks.  t.),  joka  kuultua:in 
K:n  sanelevan  muutamia  kansanlauluja  ja  huo- 
mattuaan hiinen  hyvän  kielivaistonsa.  kehoitti 
häntä  kokoamaan  serbian  kansanrunoutta  ja  kir- 
joittamaan kieliopin  ja  sanakirjan.  K.  noud:ilti 
neuvoa  ja  julkaisi  1814  pienen  .serbialaisen  ki'n- 
sanlaulukokoelman  ja  kieliopin  sekii  1818  sa-ia- 
kirjan,  josta  1852  ilmestyi  laajennettu  laitos 
(Lexicon  serbico-germanico-latinum).  Tulok.sena 
K:n  matkoista  serbialaisissa  nuiissa  oli  siniren- 
moiset  kansanrunokokoelmat  „Srpske  narodne 
pjesme"  (4  os.  1823-33,  laajennettu  painos  5  os. 
1841-65)  ja  „Srpske  pjesme  iz  ITercegovino" 
(1866).  Varsinkin  niihin  otetut  eepilliset  runot 
lieriittivilt  tavatonta  huomiota.  Jakob  Grimm  kir- 
joitti nii.stä  ihastuneena,  niitii  käännettiin  useille 
Euroopan  kielille,  saksalaisista  kiiännöksistä  mai- 
nittakoon Therese  liobertsonin  (salanimi  Talvj). 
Kapperin  ja  v.  Goetzen.  jonka  mukaan  Runeberg 
käänsi  ruotsiksi.  K.  kokoili  myöskin  serbialaisia 
kansansatuja  (,,Srj).ske  narodne  pripovijotke,  \f'53) 
ja  sananlaskuja  („Srpske  narodne  iiosloviee" 
1836).  Hänen  muista  julkai.suistaan  tärkeimmät 
ovat:  „Milos  Obrenovie"  (1828),  „Montenegro  und 
die  Montenegriner"  (1837),  ,.Danica"  („Aaniu- 
tähti")  1826-34  vuosittain  ilmestyvä  kalenteri 
(serbian  kansatiedettä  ja  historiaa)  ja  mallikel- 
poinen Uuden  testamentin  kiiännös  (1847).  Hän 
saneli  myö.skin  ainekset  Ranken  teokseen  „]!)ie 
serbische  Revolution"  (1829).  K:n  merkitys  ser- 
bialaisen kirjakielen  ja  kirjallisuuden  uudi.st.ijana 
käy  selville  vasta  kun  muistamme,  että  Serbiassa 
18:nnella  vuosis.  ja  19:nnen  vuosis.  alussa  käytet- 
tiin kirjakielenä  omituista  slaavilaisen  kirkko- 
kielen, venäjiin  ja  .serbian  kielen  sekoitusta.  Kroat- 
siassa  oli  kirjakielenä  paikallinen  murre,  Dalmat- 
siassa  oli  myöskin  oma  jo  16:nnella  vuosis.  ke- 
hittynyt kirjakieli.  K.  tahtoi  korottaa  kansan- 
kielen kirjakieleksi  Serbiassa  ja  otti  sen  ])erus- 
taksi  syntymäseutunsa  murteen.  Tämä  valinta 
oli  onnistunut,  sillä  K.  oli  kotoisin  Serbian,  Bos- 
nian ja  Hertsegovinan  rajaseudulta.  Myöskin  li- 
keisen Dalmatsian  kirjakielestä  erosi  K:n  käyt- 
tämä murre  varsin  vähiin.  Tilten  saatiin  Serbialle. 
Bosnialle,  Hertsegovinalle,  Montenegrolle  ja  Dal- 
matsialle  yhteinen  kirjakieli.  Myöhemmin  kroat- 
sialaisetkin  huomasivat  itselleen  edullisemmaksi 
yhtyä  tähän  kirjakieleen  (ks.  Illyrismi).  K. 
seurasi  oikeinkirjoituksessa  äänteenmukaisuuden 
periaatetta,  tarpeettomat  kirjaimet  jätettiin  pois 
ja  sellaisille  äänteille,  joilla  ennen  ei  ollut  omaa 
merkkiä,  keksittiin  uudet  merkit.  Kun  K  :11a  sitä- 
paitsi oli  selvä  kansanomainen  tyyli,  tuli  hiinen 
kiiyttämänsä  kieli  vähitellen  kaikkien  serbialais- 
ten ja  kroatsialaisten  maiden  yleiseksi  kirja 
kieleksi,  vaikka  aluksi,  varsinkin  papisto  Ser- 
biassa ankarasti  vastusti  tiitä  uutta  kieltä  ja  sen 
merkkejä,  vieläpä  se  oli  jonkun  aikaa  hallinnoUi- 


343 


Karafuto— Karakteristika 


344 


sesti  kiellettykin  Serbiassa.  K.  kuoli  G  p.  helmik. 
1864  \Vieiiissä  ja  1897  hiinen  ruumiinsa  siirret- 
tiin Serbian  valtion  toimesta  suurilla  iuhlalli- 
suuksilla  Belgradiin.  J.  J.  il. 

Karafuto,  Sahalinin  japaninkielinen  nimitys. 

Karagassit,  alkujaan  samojedilainen,  sittem- 
min turkkilaistuaut,  häviiimäisillään  oleva  kan- 
sanheimo Etelä-Siperiassa,  Jenisein  ylisen  juok- 
sun varrella,  Sajanin  vuoristossa.  Lukumäärä 
1883:  457  henk..  mutta  1889  vain  415benk.  Elin- 
keino: metsästys.  Uskonnoltaan  k.  ovat  nimel- 
lisesti kristittyjä,  todellisuudessa  pakanoita.  Hei- 
dän alkuperäänsä  selvitti  ja  kieltänsä  tutki  M.  A. 
Ca.~triMi    (kielioppi  ja  sanasto,   1857). 

Karahviini  (ruot.  karaffin,  <  ransk.  carafe, 
<  it.  caiaffa,  <  arab.  jnra/^a  =  ammentaa),  al- 
haalta leveä,  kaulaa  kohti  suippeneva  lasi-  tai 
kristallipullo,  jossa  säilytetään  juomavettä,  vii- 
niä y.  UI.  s. 

Karaibin-meri  (nimi  johtuu  karibi-  1.  kanxibi- 
intiaaneista) ,  rantanieri  Etelä-Ameriikan  pohjois- 
ia Keski-Ameriikan  itärannikolla,  jonka  erotta- 
vat Atlantista  Isot-  ja  Pienet-Antillit.  Meksikon- 
lähden  yhteydessä  se  on  120  km  leveän  Vut-atanin 
salmen  kautta.  Keski-Ameriikasta  koilliseen  Ja- 
maicaan  ulottuva  kynnys  jakaa  meren  kahteen 
altaaseen  ;  läntisemmän  suurin  syvyys  on  Bartlett- 
hauta  (6,269  m) ,  itäisemmän  Curacao-hauta 
(5,201  m).  Keskisyvyys  on  yli  2,000  m.  —  Päivän- 
tasaajavirta  tulee  Antillien  salmien  kautta  K:een, 
josta  Yucatanin  salmen  kautta  juoksee  vettä 
Meksikon -lahteen.  Sadeaikana  heinäkuusta  loka- 
kuuhun, jolloin  koillispasaati  lakkaa,  aousee  usein 
hirvittäviä,  maalla  ja  merellä  hävittäviä  pyörre- 
myrskyjä, hurrikaaneja.  E.  E.  K. 

Karaibit  ks.  K  a  r  i  b  i  t. 

Karaiimit  ks.  K  a  r  e  i  t. 

Karaiitit  ks.  K  a  r  e  i  t. 

Karaiseminen  ks.  Ruumiin  karkaise- 
minen ja  Karaista. 

Karaiskakis  [-ka'-},  Georgios  (1782-1827), 
Kreikan  vapaussodan  sankareita;  otti  Janinan 
Ali-pasan  palveluksessa  osaa  tämän  kapinaan 
.sulttaania  vastaan  ja  liittyi  maamiehiinsä,  kun 
nämä  1821  nousivat  taisteluun  turkkilaisia  vas- 
taan. Kunnostautui  Missolonghi'n  piirityksessä 
(1825-26)  ja  määrättiin  beinäk.  1826,  sittenkuin 
tämä  linnoitus  oli  antautunut,  Livadian  korkeim- 
maksi päälliköksi.  Hän  piti  kreikkalaisissa  vi- 
reillä rohkeutta  ja  toivoa  taitavasti  suoritetulla 
sissisodallaan  ja  voitokkaalla  taistelulla:in  Ara- 
hovan  (jouluk.  1826)  ja  Dhistomon  luona  (heimik. 
1827).  Toukok.  1827  turkkilaisen  kuula  surmasi 
hänet.  K  :11a  oli  suurimmat  johtajalahjat  kaik- 
kien vapaussotaan  osaa  ottavien  kreikkal.  pääl- 
liköiden joukossa.  Paparrhigopulos  julkaisi  1877 
hänen  elämäkertansa. 

Karaista,  tehdä  jokin  kappale  kovaksi,  esim. 
teräs  siten,  että  hehkuvaksi  kuumennettu  te- 
räs äkkiä  jäähdytetäiin  kylmäksi.  Monot  me- 
tallit tulevat  koviksi,  kun  niihin  sekoitetaan 
(u.sein  varsin  pieni  määrä)  muuta  metallia  tahi 
epämetallla.  Monet  metallit  ja  metalliseokset  tu- 
levat myö.skin  koviksi  s.  o.  karkenevat,  kun  niitii 
kylmänä  taotaan  tahi  valssataan.  Se  kovuus, 
joka  metalleihin  tulee  karaisemalla  s.  o.  äkkiä 
jäähdyttämällä  tahi  kylmänä  takomall.i,  saadaan 
niistä  pois,  kun  niitä  kuumennetaan  usein  heh- 
kuviksi ja  annetaan  sitten  hitaasti  jäähtyä.    Te- 


räksen karkeneminen  selitetään  osittaiii  siten,  että 
karaistessa  muodostuu  raudan  toinen  allotroop- 
pinen  muoto,  osittain  siten,  että  teräksess.ä  oleva 
hiili  yhtyneenä  rautaan  rautakarbidiksi  1.  semen- 
tiitiksi  (Fe^C)  jää  rautaan  liuenneena.  Tätä 
liuosta  sanotaan  martensiitiksi,  ja  se  näytt.-iytyy 
mikroskoopilla  tarkastettaessa  pieninä  terävinä 
neuloina,  jotka  leikkaavat  toisiansa  muodostaen 
usein  ()0°.  30°  j.  n.  e.  kulmia.  f7.  A.  A. 

Karakali   ks.   Ilves. 

Karakalpakit  (..mustalakkisefl.  turk.-t.ataaril. 
kansa  aroseudussa  Araljärven  ja  alisen  byr- 
Darjan  luona.  He  olivat  17:nnellä  vuo.sis.  Keski- 
Aasian  tärkeimpiä  kansoja,  nykyisin  alhai.sella 
sivistysasteella.  harjoittavat  maanviljelystit,  kar- 
janhoitoa ja  kalastusta:  ovat  Venäjän  v;i(lan 
alla.    Korkeintaan   300.000   henkeä.  (E.   T.) 

Karakane  (jap.).  pronssintapainen  kuparin, 
sinkin,  tinan  ja  lyijyn  seos;  käytetään  kello- 
metallina.  "     "  "   <^.  V.  n.) 

Karakorum  [-u'mj  (..musta  vuori").  1.  (län- 
nessä myös  ^[ustagh)  Keski-Aasiassa.  Pamirista 
kaakkoon  Himalajan  länsiosan  pohjoispuolella  kul- 
keva vanhoista  vuorilajeista  muodostunut  vuori- 
jono, joka  on  vedenjakajana  Indus-  ja  Tarim- 
alueiden  välillä.  Sen  keskikorkeus  on  suurin 
maailmassa  (6.000  m).  Korkeimmalta  huipulta 
Godnin  Austenilta  (K.  2,  toinen  korkeudessa  maa- 
pallon vuorenhuipuista)  lähtee  suurin  jäätikkö 
(Baltoro-jäätikkö.  56  km).  Solat  ovat  korkealla, 
Karakornm-sola  (5.210  m)  yhdistää  Sajok-  ja 
Jarkand-laaksot.  Vuoriston  etelärinne  on  jyrkkä 
ja  jäätiköistä  rikas,  pohjoinen  loivempi,  kuinp.ii- 
nenkin  toivotonta  erämaata.  E.  T. 

2.  Keskiajalla  kahden  Mongoliassa,  Orhon- 
joen  laaksossa  olleen  kaupungin  nimi.  Niiden 
rauniopaikat  on  saatu  tarkemmin  määrätyksi  pari 
vuosikymmentä  .sitten  (1889-91).  osaksi  venäläi- 
sen .Jadrintsevin  (ks.  t.)  osaksi  Suomalaisugri- 
laisen  seuran  ja  myös  Pietarin  tiedeikatemian 
lähettämien  retkikuntien  tutkimu.sten  kautta. 
Suomal.  retkikuntaa  johti  toht.  A.  O.  Heikel. 
Vanhempi  K.,  jota  mongolit  nimittävät  Karabal- 
gassuniksi  („mustaksi  kaupungiksi")  tai  Kara- 
keremiksi  (..mustaksi  muuriksi"),  sijaitsee  Orho- 
nin  vasemmalla  rannalla  (47°  28'  pohj.  lev.  ja 
102°  35'  it.  pit.).  Raunioista,  jotka  ovat  uiguri- 
kaanien  hallituskaupungin  jätteitä  v:n  800  vai- 
heilta, on  löydetty  kolmikielisiä  piirtokirjoituk- 
sia. Läheisyydessä  on  löydetty  kaksi  muuta 
kivimuistomerkkiä  kaksikielisine  kirjoituksineen 
kahden  muinaisturkkilaisen  ruhtinaan  kun- 
niaksi 700-luvun  edelliseltä  puoliskolta.  Siihen 
aikaan  ei  kaupunkia  vielä  ollut  olemassa.  Toi- 
nen kaupunki  oli  25  km  kaakkoon  edellisestä, 
Orhonin  oikealla  rannalla,  ja  oli  Tsingis-kaanin 
pojan  Oktain  1230-luvulla  perustama  hallitus- 
kaupunki. Täällä  kävivät  m.  m.  kuuluisat  mat- 
kustajat Piano  Carpini  (1246),  Rubruquis  (1253) 
ja  Marco  Polo  (1275).  Sen  raunioille  pern.-tet- 
tiin  v.  1590  nyk.  Erdenidzun  buddhalainen  luos- 
tari. 

Karakterlseerata  (ks.  Karaktääri),  esit- 
tää jonkun  asian,  henkilön,  esineen  j.  n.  e.  erot- 
tavat tuntomerkit.  kuv.ata;  olla  jollekin  kuvaa- 
vaa,  tunnusmerkillistä,   ominaista. 

Karakteristiikka  (ks.  Karaktääri),  luon- 
teenkuvaus. 

Karakteristika     (ks.    Karaktääri),    kym- 


345 


Karakteristinen — Karamzin 


346 


menmurtoluvuii  muodossa  olevau  logaiitiiiiu  ko- 
kouaisosa.  K:aa  ei  iiiurkitä  loguritinitauluiliiu 
syystä,  että  se  aivan  liolposti  voidaan  iiiiiärUtä. 
Jus  uiiut  luku  ou  suutempi  kuiu  1,  uiiu  seu 
logaritmia  k.  ou  ylitä  ykköstä  pienempi  nume- 
roitten  lukumäärää  luvuu  kokonaisosassa.  l:tä 
pienemmän  kymmeumurtoluvuu  logaritmin  k. 
taas  sisältää  ylitä  monta  negatiivista  ykköstä, 
kuiu  luvun  alussa  ou  nollia.  K:ii  suuruuteen 
ei  oUeukaau  vaikuta,  mitkä  numerot  kymmeii- 
raurtoluku  sisältää,  vaan  aiuoastaau  kymmenys- 
pilkun  paikka.  Esim.  lukujen  ö2U,  7,4  ja  U,ooe>9 
k:t  ovat  2,  O  ju  — 3.  V.  iS;ii. 

Karakteristinen  (ks.  K  a  r  a  k  t  ä  ä  r  i) ,  lucu- 
netta   kuv:i:iv:i,   luonteenomainen. 

Karaktaari  \Kreik.  kharaktc'r  alk.  =  leima- 
sin, sitteu  =  leima,  tunnusmerkki,  luonne),  ks. 
L  u  o  n  u  e. 

Karaman  l-u'n]  (turk.  Karaman-lli),  K  a  r  a- 
m  a  u  i  a,  maakunta  Vähän-Aasian  eteläosassa 
(=  muinaiset  maakunnat  Isauria,  Lykaouia,  osa 
Kappadokiaal.  Alkuaan  tällä  nimellä  tarkoitet- 
tiiu  seldi:ukkieu  vallan  kukistuttua  (n.  130U) 
perustettua  turkkilaista  valtakuntaa  (K  a  r  a- 
mau),  jonka  pääkaupunkina  oli  Ikonium.  Valta- 
kunta kukistui  1462-72,  jonka  jälkeen  maa  muut- 
tui osmaiiuien  |>a.salikaatiksi. 

Karamboli-peli  (ransk.  carambole],  eräs  bil- 
jaardipeli. 

Karamelli  (ransk.  caramel,  esp.  caramelo  < 
arabian  kielestä),  keltainen  tai  ruskea  massa, 
joka  syutyy  sokeria  kuumeuuettaessa.  K: ia  käy- 
tetään m.  m.  liköörien  y.  m.  nesteiden  värjäämi- 
seen ja  karamelliteoUisuudessa.  —  Suomessa  oli 
1908  7  karamellitelidaÄta  (niistä  4  Uudenmaan 
läänissä),  ilmoitettu  valmistusarvo  Ö02,Ö00  iiik. 
(josta  Uudenmaan  läänin  osalle  407,500  mk.) ; 
suurimmat  karamellitelitaat  ovat  K.  Fazerin, 
O.-Y.  Westerlund  &  C:u,  N.  Bonsdroffiu  Uusi 
karamellitehdas,  O.-Y.  Blomqvist  &  C:u,  O.-Y. 
K.  M.  Brondinin  ja  Helsingin  sokeritehdas  0.-Y:n, 
kaikki  Helsingissä.  Useimmat  karamellitehtaista 
valmistavat  samalla  kaakaota,  suklaata,  marme- 
laadia  y.  m.  makeisia.  Ulkomailta  tuotiin  1909 
k:eja  24,073  kg,  arvoltaan  59,322  mk.,  jo.std  n.'/. 
Venäjältä;  vienti  Suomesta  on  aivan  mitätön 
(1909   1,000   mk.). 

Kara  Mustafa,  turk.  suurvisiiri;  kunnostau- 
tui 1667-69  Kreetalla,  nimitettiin  1676  suurvisii- 
riksi.  Vv.  1682-83  hän  johti  sotaliikkeitä  Itä- 
valtaa vastaan;  piiritti  heinäk.-syysk.  1683  Wie- 
niä, mutta  pakotettiin  lakkauttamaan  piiritys 
Kahlenbergin  taistelun  jälkeen  (syysk.  12  p.) ; 
kärsi  pian  uuden  tappion  Parkanyn  luona  ja 
surmattiin  jouluk.  25  p.  1683  Belgradissa  .sult- 
taanin  käskystä. 

Karamzin  [-zVn].  1.  Nikolai  Mihailo- 
vits  K.  (1766-1826),  ven.  kirjailija  ja  historian- 
kirjoittaja, palveli  1783  sotaväessä,  mutta  an- 
tautui sitten  kokonaan  kirjallisiin  harrastuksiin; 
matkusteli  1789-90  Saksassa,  Sveitsissä,  Kans- 
kassa  ja  Englannissa,  jota  matkaa  hän  on  ku- 
vannut „Venäläisen  matkailijan  kirjeissä"  (leh- 
dessään  ..Moskovskij  Zurnal",  1791-92);  K.  jul- 
kaisi myöskin  runollisia  antologioja  ja  kertomuk- 
sia y.  m.;  toimitti  1802-04  aikakauskirjaa  ,,Vest- 
nikEvropy".  V.  1803  K.  sai  „historiografin" 
arvonimen  ja  tehtäväkseen  kirjoittaa  Venäjän 
historian,  johon  työhön  hän  tämän  jälkeen  uh ras: 


melkein  kaiken  aikansa.  Vv.  1816-24  ilmestyi 
K:n  suureksi  suunniteltu  „Venujän  valtakunnan 
historia"  („Istoria  Oosudarstva  Uossijskago",  11 
nid.;  12  :s  nide  julkaistiin  hiilien  kuolemansa 
jälkeen  1829),  joka  ulottuu  v:een  1011.  K.  tah- 
toi teoksessaan  etupäässä  antaa  eläviil  ja  mieltä- 
kiinnittäviä  kuvauksia  Venäjän  hi.storiasta,  ja 
.se  saavuttikin  tyylillisten  ansioittensa  vuoksi 
pian  suuren  suosion.  Mutta  itsenäistä  kriitil- 
listä tutkimusta  ja  uusia  näkökohtia  siinä  ei 
tavata.  Tieteellisesti  erittäin  tärkeitä  ovat 
K:n  muistutukset,  jotka  sisältävät  laajoja  ot- 
teita käsikirjoituksista,  joista  muutamat  sittem- 
min ovat  hävinneet.  K:n  käsityk.sen  mukaan  \'e- 
näjän  historia  on  ollut  pääasiallisesti  sen  hal- 
litsijain  historiaa,  ja  hänen  teoksensa  onkin 
kauttaaltaan  kirjoitettu  itsevaltiutta  ihailevassa 
ja  vanhoilli.sessa  hengessä.  Samaii-suuntaisia  ovat 
eräät  K:n  valtiolliset  kirjoitelmat,  varsiukin  hä- 
nen Aleksanteri  I:lle  (1810)  esittämänsä  memo- 
riaali  „Vanhasta  ja  uudesta  Venäjästä",  jo.ssa 
hän  m.  m.  vastustaa  Speranskiju  vapaamielisiä 
uudistushankkeita.  „Viriilliseii  natsionalismin" 
perustajana  ja  historiankirjoittajana  K.  ei  ole 
saavuttanut  j.ikamatonta  kiitosta,  mutta  sen  si- 
jaan on  hänen  merkityksensä  kirjailijana  ja 
kirjakielen  uudistajana  yksimielisesti  tunnustettu. 
Hän  toi  Venäjän  kirjallisuuteen  Länsi-Euroo- 
passa  silloin  vallassa  olleen  tunteellisen  suun- 
nan. ,, Venäläisen  matkustajan  kirjeet",  joissa 
tämä  suunta  ensi  kerran  Venäjällä  esiintyi,  te- 
kivät kirjallisuudessa  käänteen.  Ulkomaiden  kult- 
tuurin, kirjallisuuden,  taiteen  ja  luonnon  knu- 
neudet  olivat  kuvatut  yksinkertaisella  ja  hert- 
taisella tavalla,  humaanisessa  hengessä,  ja  tämä 
toi  muassaan  uuden  kirjoitustavankin,  joka  lä- 
henuellen  tavallista  puhetta  jyrkästi  poikkesi 
entisestä  kankeasta,  puoleksi  kirkollisesta  tyy- 
listä. Lisäksi  K.  muodosti  joukon  uusia  luonte- 
via sanoja  uusille  käsitteille  ja  runollisille  ar- 
voille, jotka  venäläisille  olivat  siihen  asti  tunte- 
mattomat. Kun  varsinkin  hänen  tunteelliset  no- 
vellinsa „Liisa  parka"  ja  ,.Natalja,  pajarin  ty- 
tär" olivat  paljon  luetut  ja  herättivät  koko  jou- 
kon mukailuja,  painui  K:n  lucma  uusi  kirja- 
kieli kaikkien  sivistyneiden  mieleen  ja  tuli  ylei- 
seen käytäntöön,  vaikka  sitä  vastaan  vanhavenä- 
läiseltä  taholta  nousikin  ankara  vastarinta,  jota 
johti  amiraali  Siskov.  Uudistuksellaan  K.  muok- 
kasi   venäjän    kielen    suuria    kirjailijoita    varten 


Puskinista  alkaen. 

2.  Eva  Charlotta 
Aurora  K.  (1808-1902), 
lahjoittaja,  edellisen  po- 
jan vaimo,  omaa  sukua 
Stjernvall,  nimitet- 
tiin 1830  hovineideksi  ja 
asettui  sitten  Pietariin, 
missä  hän  loisti  hovin  ete- 
vimpien kaunotarten  jou- 
kossa. Meni  1836  naimi- 
siin hovijahtimestari  y.  m., 
rikkauksistaan  tunnetun 
P.  Demidovin  kanssa,  jol- 
loin hän  lahjoitti  suuria 
summia  (yhteensä  80.000 
ruplaa)  erityisille  Helsin- 
gin kouluille  sekä  myötä- 
jäisrahastoksi   nuoria  tyt- 


.7.  F.  rf  J.  J.  M. 


.\urora  Karamzin. 


347 


Karanteeni — Karavelov 


348 


töjU  varten.  Ensiniiiisen  miehensä  kuoltua  liiin  meni 
uudestaan  naimisiin  1S46  eversti  A.  Karamzinin 
kanssa,  joka  kaatui  1S54  Krimin  sodassa.  Uouva 
K.  vetäytyi  nyt  yksinäisyyteen  ja  oleskeli  v:sta 
186S  pysyväisesti  omistamas.saan  Flakasalmen  hu- 
vilassa lähellä  Helsinkiä  sekä  Järvenpään  kar- 
tanossa Esjioossa.  Hän  harjoitti  laajaa  hyvän- 
tekeväisyyttä, perusti  Helsingin  diakonissalaitok- 
sen 1867  ja  köyliäiuhoitolaitoksia,  edisti  ante- 
liaasti taiteita  ja  kirjallisuutta  ja  nautti  ele\  ien 
ominaisuuksiensa  ja  rakastettnvuutensa  tähden 
yleistä  suosiota  ja  kunnioitusta.  Sortovuosien 
aikana  häu  koetti  käyttää  vaikutusvaltaansa 
Pietarin   hovissa   Suomen   hyväksi.  G.   li. 

Karanteeni  (ransk.  qunrantaine,  <  quarante 
=  neljäkymmentä I,  maan  tai  seudun  suojeleminen 
kulkutaudeilta  pidättämällä  ihmiset  (tai  eläimet) 
suojeltavan  alueen  rajalla  n.  s.  karanteenilaitok- 
sissa  ja  desinfisioinialla  kaikki  tartuntaa  muka- 
nansa kuljetettavat  esineet.  Nimityksen  arvellaan 
johtuvan  siitä,  että  \"euetsiassa  keskiajalla  ruton 
saastuttamasta  maasta  tullut  alus  40  vuorokautta 
oli  eristettynä  maasta.  Näin  pitkäaikaista  ,. ka- 
ranteenia" ei  mi.ssään  enää  ole  käytännössä; 
lyliyerapiaikaineukin  k.  on  viimeaikoina  vähi- 
tellen viiistynyt  toisten  enemniiiu  tarkoituksen- 
mukaisten toimenpiteitten  tieltä,    vrt.  Kolera. 

M.   OB. 

Karaportaat  ks.  Kierreportaat. 

Karasjoki,  kihlakunta  ja  pitäjä  Norjan  Finn- 
markeaissa.  Suomen  rajalla,  7,540  km^  679  as. 
(190U)  1.  0,0»  km":llä.  K.  on  joki-  ja  järvirikas 
tunturimaa  (pääjoki  Karasjokka),  joka  jjohjuis- 
osassaan  Gaissa-tuntureissa  kolioo  yli  1,000  m  yi. 
mereup.  Se  on  enimmäkseen  puurajan  yläpuo- 
lella, ainoastaan  2.50  km"  on  metsää,  koivikkoa. 
Asukkaat,  lappalai.set  (vain  parikymmentä  nor- 
jalaista ja  suomalaista),  harjoittavat  enimmäk- 
seen poronhoitoa  (1900:  15,015  poroa);  kalastus 
on  myös  tuottoisa.  Puolet  asuu  kirkonkylässä 
Karasjokkan  suupuolella:  täiillä  on  koulu  ja 
postiasema.  V:een  1751  K.  oli  Norjan  ja  Suomen 
yhteismaata.  (E.   E.   K.) 

Karasjokka,  joki  Norjan  Finnmarkenissa. 
yhdyttyäUn  Inarinjokeen  saa  nimen  Tenojoki. 
K:n  vesialue  on  5,255  km^  Sen  ILsäjoista  (Sargi- 
jokka  y.  m.)   huulidotaau   kultaa.       (E.  E.  K.) 

Karasoin   ks.   V  a  h  v  i  k  e  s  o  1  u  k  k  o. 

Karasu  f-su']  („musta  vesi"),  monen  joen  nimi 
turkkilaisissa  maissa.  Mainittakoon  Eufratin 
läntinen   lähdejoki   sekä  Struma  Kumeeliassa. 

E.  T. 

Karatai-mordvalaiset  (Karatni  <  tat.  kara 
=  musta,  ja  (ai  =  varsa),  pieni,  kielellisesti  tatari- 
laistuiiut  mordvalaisrylimä  Kasanin  kuvernemen- 
tin  Tetjusi'n  piirin  Jlordovskie  Karatai  (Karatai 
Mordovskija,  Uozdestvenskoe),  Mensitov  (Mensi- 
tova,  Karatai)  ja  Malye  Karatai  (Sersalan,  Salan) 
nimisi.ssä  kylis.sä  (yht.  n.  1,750  henk.).  Uskonto: 
kreikk. -katolinen;  naispuku:  mordvalainen.  K.- 
m.  puhuivat  mordvaa  luultavasti  ainakin  vielä 
17:nnellä  vuosis.;  heidän  sananvarastossaan  tava- 
taan vielä  nuiutamia  mordvankielen  jiilkiä,  etu- 
päiiRsä  siikulaisuusnimityksissä.  [A.  O.  Heikel, 
..Mordvalaisten  pukuja  ja  kuoseja",  siv.  IV-V; 
H.  Paasonen,  ,,I)ie  sogenannten  karataj-mordvi- 
nen  cder  karatajen"  (Suom.-ugr.  seuran  aika- 
k.-iii-k.   XXl.i).]  y.  W. 

Karatsi  ks.  K  a  r  a  c  h  i. 


Karavaani  (pers.  kärvu»),  matkaseurue,  joka 
kameleilla,  hevosilla  y.  m.  julidillu  viilittää  lii- 
kettä erämaitten  halki.  Turvallisuuden  vuoksi 
karavaaniin  otetaan  niin  monta  henkilöä  kuin 
suinkin  on  malidolli.sta.  Kamelien  luku  nousee 
viili.stä  tuhanteen.  Tavallinen  kamelinkuorma  on 
n.  200  kg.  Juhtain  ajajat  kulkevat  it.se  jalkaisin. 
Ta.saisella  alueella  kamelit  kulkevat  vierekkäin, 
jotta  voivat  uypiitä  matkan  varrelta  tavattavia 
kasveja  ja  muuta  syötäväii.  Vuoripoluilla  tai  öi- 
sin kulkiessa  juhdat  kulkevat  periikkäin  pitkänä 
jonona  siten,  että  edellisen  häntä  köydellä  on 
kiinnitetty  jillkimäisen  päähän.  Karavaanin  joh- 
taja on  ylin  komentaja,  jonka  käskyjä  kaikkien 
matkustavaisten  tulee  noudattaa.  Vanhastansa 
k.-iytetyt  pysähdyspaikat  ovat  jonkun  lähteen  tai 
kaivon  läheisyydessä,  johon  usein  on  rakennettu 
erityinen  majatalo  (ks.  K  a  r  a  v  a  a  n  i  s  e  r  a  i). 
Karavaaneilla  on  ollut  ja  on  osaksi  vieläkin 
suuri  merkitys  maailman  kaupalle.  Muinaisajan 
karavaanitiet  esim.  Etu-Aasiassa  ovat  osittain 
vielä   nvtkin   kävtännössä.  K.    T-t. 


KaravaaDiserai. 

Karavaaniserai  (pers.)  1.  k  h  a  n  i  (khän), 
majatalon    nimi    itiimailla.  K.    T-t. 

Karavankit,  n.  100  km  pitkä  eteläisten  kalkki- 
alppien  osa,  Dravan  eteläpuolella,  länsiosa  yhte- 
näinen jono,  itäosa  hajaantunut  rjiimiin.  Kor- 
kein kohta  Stou  2,239  m.  Liikenteen  käyttämiä 
solia:    Loilil,    Wurzener    Berg,    Seeberger    Si.ltel. 

(E'.  e.  k.) 

Karavelov  [-vO'-J,  Ljuben  (183S-79),  bul- 
gaar.  kirjailija,  harjoitti  opintoja  Moskovan  yli- 
opistossa, oleskeli  vuorotellen  Serbiassa  ja  Romaa- 
nia.ssa,  julkaisten  sieltä  käsin  vallankumoukselli- 
sia lehfiii  ja  kiihottaen  Turkkia  vastaan.  K.  on 
hulgaarialaisten  parliaita  runoilijoita  ja  varsin- 
kin  novelliiikirjoittajana   huomattava.  J.  J.   il. 

2.  Petko  K.  (1840-1003),  bulgaar.  valtio- 
mies, edellisen  veli,  opiskeli  Veniijällä.  Oli  vara- 
presidentti perustuslakia  säätiivässä  notaheli- 
kokoukse.ssa  Tirnovossa  1879.  Hänellä  oli  tämän 
jälkeen  varsin  huomattava  asema  Bulga.irian 
poliittisessa  elämässä  radikaalisen  puolueen  joh- 
tajana. Tuli  1880  Tsankovin  ministeristössä  fi- 
nanssiministeriksi, toimien  itse  joulukuusta  mi- 
riisteripresidenttinii.  Ruhtinas  Aleksanterin  val- 
tiokaappauksella  1881  kukistettua  hallituksen  K. 
liihti  Itii-Kumeeliaan,  missä  hän  toimi  opettajana 
ja  sittemmin  Filippopolin  pormestarina;  palasi 
Bulgaariaan  sittenkuin  valtiosiiiintö  oli  saateHu 
enti.selleen  1883;  oli  schranjan  presidenttinä 
1884  ja  tuli  Tsankovin  kukistuttua  heiiiäk.  sam. 
v.  taas  pääministeriksi,  josta  toimesta  luopui 
elok.  1880,  jolloin  rulitinas  Aleksanteri  karkoi- 
tettiin.  K:n  esiintyminen  tiissä  asia.ssa  oli  kaksi- 
mielinen;    vallankumouksellisen    hallituksen    as- 


349 


Karazin  — Karboniseeraus 


350 


tuttua  syrjäät!  K.  ryhtyi  taas  asioiden  johtoon, 
talitoinatta  kuitenkaan  kutsua  Aleksanteria  ta- 
kaisin. Luopuessaan  kruunustaan  syysk.  sam.  v. 
ruhtinas  Aleksanteri  valitsi  hiinet  ynnä  Stainbu- 
lovin  ja  Mutkuroviu  väliaikaisen  hallituksen 
jäseniksi,  mutta  se  epäselvii  kanta,  jolle  liiin 
asettui  venäliiisten  suhteen,  aiheutti  hänen  eronsa 
inarrask.  sam.  v.  Taistelun  jatkuessa  Venäjää 
vastaan  K.  oli  alitui.scsti  Staiulnilovin  epäluulo- 
jen esineenä.  TIelmik.-maalisk.  1887  tapahtuneen 
kapinan  aikana  K.  vangittiin  joksikin  aikaa; 
Beltsevin  murhan  jälkeen  1891  hänet  vangittiin 
uudestaan  ja  tuomittiin  viideksi  vuodi^ksi  v.m- 
keuteen,  mutta  vapautettiin  Stambulovin  kukis- 
tuttua (jouluk  1S94),  jonka  jälkeen  hän  taas 
rupesi  „karaveli.'5tien"  puolueen  johtaj.iksi;  ];;;äsi 
maalisk.  1901  vielä  kerran  miiiisteripresiilentiksi, 
mutta  kukistui  jo  tammik.  1902  finanssivaikeuk- 
sien   vuoksi.  E.   M-u. 

Karazin  [-ra'-},  Vasilij  Nazarovits 
(1773-1842),  ven.  valtiomies,  yhteiskunnallinen 
toimimies  ja  kirjailija,  kreikkalaista  sukuperiiä. 
Saavutti  eräiillä  valtiollisia  uudistuksia  koske- 
valla kirjoituksellaan  Aleksanteri  l:n  luottamuk- 
sen: aikaansai  kansanvalistusniinisteriön  perus- 
tamisen ja  tuli  sen  koululaitos-osaston  johtajaksi; 
perusti  Harkovan  }'liopiston  ja  otti  tehokkaasti 
osaa  uudistustöiliin.  V.  1804  hiinen  jo  kuitenkin 
täytyi  luopua  virastaan'  ja  joutui  kansanvalis- 
tamisiutonsa  vucksi  poliisivalvonnan  alaiseksi 
(istui  jonkun  aikaa  Sehliisselhnrgin  vankilassa- 
kin). K.  ei  kuitenkaan  masentnnut.  Kriitsikin 
kylä.ssä  olevalle  maatilalleen  hän  perusti  kemial- 
lisen työpajan  ja  ilmatieteellisen  havaintoaseman, 
aikaansai  paljon  uudistuksia  maanviljelyksen 
alalla  sekä  parannuksia  talonpoikiensa  tilaan. 
K:u  monilukuisista  kirjoituksista  ovat  merkilli- 
simmät  hänen  nerokkaat  ilmatieteelliset  tutkiel- 
mansa. [G.  P.  Banilevskiju  kirjoitus  teoksessa 
„Ukrainskaja  staritui";  D.  Bagalej,  „Prosveti- 
teljnaja  dejateljnostj   V.  N.  K-na".] 

Karbamidi,   virtsa-aine. 

Karbidit,  metallien  hiiliyhdistykset.  Se  hiili, 
joka  vaihtelevassa  määrässä  on  aineosana  rau- 
dassa, ja  suuresti  vaikuttaa  raudan  ominaisuuk- 
siin, on  siinä  osaksi  karbidimuodossa.  Tärkeä 
k.  on   kalsiumkarbidi    (ks.   t.). 

Karbiini  (ransk.  carahiiie),  lyhyt  jalkaväen- 
kiväiiri,  tavallisesti  samaa  mallia  ja  samoja  pat- 
rooneja  käyttävä  kuin  muut  armeian  livii.ärit. 
Kaikki  Veniijiin  rakuuna-  ja  kasakkarykmentit 
ovat  asestetut  k:eilla.  Tavallisesti  k:t  oivät  ole 
metriä  pitemmät.  Kun  k; ia  aikaisemmin  käytet- 
tiin ratsuväessä,  kiinnitettiin  se  satulaan  ratsu- 
miehen oikeanpuolisen  reiden  taakse.  Nykyisin, 
kuu  ratsuväkeä  yhä  enemmän  käytetiuin  myös 
sotimaan  jalkaisin,  kannetaan  k.  hihnassa  selässii. 

.1/.  V.   II. 

Karbiinihaka  (ks.  Karbiini),  jousella  sul- 
keutuva haka,  saanut  nimensä  siitä,  että  niillä 
kiinnitettiin  karbiini  ratsumiehen 
olkavyöhöu;     käytetään     nykyiiäu 

_    ...  ..    ,  sotilas-    ja    palovarustuksiin,   kel- 

lonpenin  y.   m.  V.   L. 

Karbinoli,  metylialkoholi.  K:ia  käytetään  ni- 
mityksenä alkoholeille  ylimalkaan,  kun  ne  johde- 
taan tiistä  yksinkertaisimmasta  alkoholista.  Tav. 
alkoholia  (etylialkoholia)  nimitetään  silloin  me- 
tylikarbinoliksi.  Edv.  Ej. 


Karboksyli,  melkein  kaikissa  orgaanisissa  ha- 
poissa esiintyvän,  yhdestä  hiili-,  kahdesta  happi- 
ja  yhdestil  vetyatomista  kokoonpannun  ryhmän 
(COJI)    nimitys.  Edv.    llj. 

Karbolihappo,  haavainhoidossa  2-5-prosentti- 
sena  liuoksena  käytetty  aine,  jolla  desinfisioidaan 
kirurgiset  kojeet,  opereeraavan  liiiikärin  kiidet 
sekä  pestiiän  haava  ja  sen  ympäristö  puhtaaksi, 
v rt.  13  e  s  i  n  f  i  s  i  o  i  m  i  n  e  n  ja  Haava.  K : n 
kemiallisista  ominaisuuksi.sta  ks.  Fenoli,  vrt. 
myöskin    K  a  r  b  o  1  i  m  y  r  k  y  t  y  s.  M.    0-Ii. 

Karbolikalkki,  kalkki,  johon  on  .sekoitettu 
raak;ia  karboliJKippoa  1.  kiviiiiilitervaöljyä. 

Karbolimyrkytys.  Karbolihappo  kuuluu  nii- 
hin harvoihin  aiuoisiin,  jotka  voivat  imeytyii 
ruumiiseen  terveenkin  ihon  liipi ;  enimmät  myr- 
kytykset aiheutuvat  kuitenkin  karboliliuoksien 
kiiyttiimisestä  kovin  suurien  ja  laajojen,  esim. 
suurempia  ruumiinosia  kohdanneitten  ])alohaa- 
vain  hoidossa  .sekä  erehdyksestä  nautitusta  kar- 
bolihaposta.  Vähemmät  myrkytykset  synnyttävät 
palloin  vointia,  ruuansulatushäiriöitä,  piiänsärkyä 
ja  pyörrytystä;  vaikeammissa  tapauksissa  esiin- 
tyy suoneuheikkous,  tainnoksiinmeno,  houraus 
ynnä  virtsan  muuttuminen  vihertiiväksi,  jopa 
mustanpuhuvaksikin,  tila,  joka  viiliin  vie  no- 
peastikin kuolemaan.  Karbolivettii  kiiytettäossä  on 
siis  oltava  varovainen  sekä  sitä  käyttämättä  ko- 
vin laajoiliin  haavoihin,  niinkuin  suuriin  palo- 
haavoihin y.  m.  suurempia  ihoaloja  koskevien 
ihottumien  y.  m.  s.  hoitoon.  Varsinaista  vasta- 
myrkkyä k:lle  ei  ole.  Epäiltävissil  tapauksissa 
on  käytetty  karboli  mikäli  mahdollista  Iriuhdot- 
tava  pois  ja  läiikärinapu  pikimmiten   noudettava. 

M.  O- Ii. 

Karbolineumi,  öljy,  jota  valmistetaan  kivi- 
hiiliöljystä.  Se  sisältiUi  fenoleja  ja  vaikuttaa 
sentähden  antisepti.sesti.  K.  estiiii  miitänemistä, 
johon  sen  k.äytäutö  puun  kyllustysaineena  etu- 
päiissä   [)erustuu.  Edv.    llj. 

Karbolivesi,  karboliliapon  vesiliuos;  sisältää 
2-5%  karbolihappoa ;  käytetään  desinfisioimis- 
tarkoituksiin. 

Karboliöljy,  yhden  osan  karbolihappoa  ja  9 
osaa  oliiviöljyil  sisältävä  liuos;  käytetään  haa- 
vainhoidossa. 

Karbonaatit,  hiilihapon  suolat.  Tärkeimmät 
ovat  natrium-  (sooda),  kalium-  (potaska)  sekä 
kalsiumkiubonaatti.  Kaikki  k:t  kuohuvat  tul- 
lessaan yhteen  happojen  kaussa,  koska  niistä 
eroaa  hiilidioksidikaasua.  Edo.  Uj. 

Karbonaatti,   eräs   timanttilaji. 

Karbonari  ks.  C  a  r  b  o  n  a  r  i. 

Karbonihapot,  ne  hiileni>itoi.set  hapot,  jotka 
sisältävät  yhden  t.  useamman  karbok.sylirylimän. 
.Sellaisia  ovat  useimmat  orgaaniset  hapot,  m.  m. 
kaikki  kasviliapot.  Edv.  Uj. 

Karbonikausi    ks.   K  i  v  i  h  i  i  I  i  k  a  u  s  i. 

Karbonimuodostumat  ks.  ^  i  v  i  h  i  i  1  i  s  y  s- 
t  e  e  m  i. 

Karbonipaperi,  nokikerroksella  peitetty  kalk- 
keerauspaperi,  jota  käytetään  kirjoituskoneessa 
kopioimiseen.  A.    S-r- 

Karboniseeraus  (lat.  carfco  =  hiili),  löysän  vil- 
lan tai  villakankaiden  kemiallinen  puhdistami- 
nen kasviaineksista.  Tiima  tapahtuu  siten,  että 
villa  tai  villakangas  uutetaan  laimeassa  rikki- 
happo-, suolahappo-  tai  suolahappoa  vapautta- 
vassa   suolaliuoksessa.     Liuos    lingotaan    pois    ja 


351 


Karbonisysteemi— Karbureetit 


352 


villa  tai  kangas  kuivataan  80-100°  C  lämmössä. 
Tällöin  kasvisselluloosa  muuttuu  helposti  tomuu- 
tuvaksi  liydroselluloosaksi  ja  osittain  veden  pois- 
imeytyniisen  takia  hiiltyy.  Toniuuttamalla  voi- 
daan hajaantuneet  kasvisjäännökset  poistaa  kar- 
boniseeratusta  villasta  tai  kankaasta.     E.  J.  S. 

Karbonisysteemi  ks.  Kivihiilisys- 
t  e  e  m  i. 

Karbonyli,  atomiryhmä,  joka  sisältää  yhden 
hiili-   ja  yhden   happiatomin   (CO). 

Karbonylikloridi  ks.  Fosgeeni. 

Karboraattori  (lat.  rar6o  =  hiili)  1.  kaasut- 
taja. 1.  Uentsiinimocttoreissa  käytetty  koje, 
jossa  bentsiini  muutetaan  kaasuksi  ja  sekoitetaan 
sopivan  ilmamäärän  kanssa,  jolloin  saadaan  syt- 
tyvii  .seos,  joka  johdetaan  moottorin  silinteriin 
ja  siellä  räjähtäen  panee  moottorin  käyntiin. 
Enimmin  käytettyjä  k:eja  on  Longuemarren  (ks. 
kuvaa).  Sen  muodostaa  2  silinterinmuotoista, 
toistensa  kanssa  yhdistettyä  astiaa:  bentsiini 
johdetaan  jostakin  ylempänä  olevasta  säiliöstä 
putken  kautta  vasemmanpuoliseen  astiaan,  jonka 
sisällä  on  koho  ii;  tämän  tarkoitus  on  pitää 
bentsiinipintaa  astiassa  suunnilleen  samalla  kor- 
keudella. Kun  nimittäin  bentsiiuipinta  laskeu- 
tuu, painaa  koho  Ä  kahta  pientä  vipua  V  vas- 
taan, jotka  nostavat  neulaventtiilin  X,  jolloin 
uutta  bentsiiuiä  pääsee  virtaamaan  astiaan.  Multa 
samalla  myöskin  7v  nousee,  vivut  Y  joutuvat 
vapaiksi  ja  neulaventtiili  painuu  alas,  sulkien 
hentsiinin    sisääntulon.     Vasemmanpuolisesta    as- 


Lon^emarren  karboraattori. 


tiasta  bentsiini  virtaa  toiseen  ja  nousee  siinä 
ensin  pieneen  putkeen,  jonka  yläpään  melkein 
sulkee  kartionnuiotoinen  tulppa,  jättäen  ainoas- 
taan pienen  raon  bentsiiniä  varten.  Astian  ylä- 
puolesta putki  jolitaa  moottoriin,  ja  kun  moot- 
torin inuivaikutuksesta  ilma  suurella  nopeudella 
virtaa  astian  alipäästä  osaksi  aukkojen  A,  osaksi 
hylssin  II  kautta  bentsiiniputken  ohi,  niin  bent- 
siini tunkeutuu  kartioumuotoisesta  raosta  ja 
kaasuttuu  heti.  Astian  keskellä  on  lävistetty 
levy  /,,  jonka  reiän  kautta  ilman  ja  lentsiini- 
kaasun  tulee  kulkea  siten  sekoittuen  hyvin  kes- 
kenään; seos  menee  sitten  putkea  pitkin  inoot- 
toriin.  Astian  yläpäässä  on  2  vartta;  toista 
kiertämällä  saadaan  moottoriin  johtava  aukko 
suljetuksi,  toinen  taasen  vaikuttaa  akselin  väli- 
tyksellä levyyn  .)/,  jolla  suljetaan  ilma-aukot  A. 
—  Polttoöljyn  kaasuttamiseen  voidaan  käyttää 
samanlaista  k: ia  kuin  bentsiininkin  kaasuttami- 
seen; koska  kuitenkin  polttoöljy  vaatii  kaasut- 
tuakseeu  korkeamman  lämpötilan  kuin  bentsiini, 
niin  on  joko  ilma  tahi  seos  lämmitettävä  noin 
300-asteiseksi  ennenkuin  se  johdetaan  silinteriin; 
lämmittämiseen  yleensä  käytetään  moottorin 
menokaasuja. 

2.  Kaasulaitoksissa  käytetty  laite,  jossa  laiha 
ja  huonosti  valaiseva  valokaasu  tehdään  parem- 
min loistavaksi.  Valokaasun  hintaa  nimittäin 
usein  halvennetaan  siten,  että  kaasuun  sekoite- 
taan joku  halvempi  kaasu,  etupäässä  vesikaasu. 
Jotta  kuitenkin  sekoitetun  kaasun  valaisukyky 
ja  lämpöarvo  eivät  liiaksi  alenisi,  johdetaan  sii- 
lien haihtuvia  hiilivetyaineita,  etupäässä  tervas- 
aineita.  Tämän  menetelmän  läpikäynyttä  kaa- 
sua sanotaan  karboroiduksi.  K.  voi  olla  tehty 
esim.  siten,  että  karboroitava  kaasu  johdetaan 
sisältä  tulenkestävillä  tiilillä  vuorattuun  kuu- 
mennettuun uuniin,  johon  pumputaan  hienon  n.  s. 
hajoittajau  kautta  öljyä  (Helsingin  kaasuteh- 
taassa  n.  s.  „solaariöIjyä"  tahi  raakaa  naftaa), 
joka  uunissa  vallitsevan  korkean  lämpötilan  vai- 
kutuksesta haihtuu  ja  sekoittuu  kaasun  kanssa. 

E.  S-a. 

Karborundumi,  on  piikarbidia  (SiC),  jota  saa- 
daan kun  puhdasta  piihiekkaa  ja  hiiltä  (kok- 
sia) kuumennetaan  sähköuunissa  ruokasuola- 
peitteen  alla.  Se  on  kovempaa  kuin  korundi, 
mutta  vähän  pehmeämpää  kuin  timantti.  Sitä 
käytetään  senvuoksi  hioma-aineena.  Myöskin  sitä 
käytetään  deoksidatsioni-  1.  pelkistävänä  ai- 
neena metalleja  ja  niiden  seoksia  valmistettaessa. 
Valmistusmäärä  1898  723  tonnia,  1908  2,226  ton- 
nia, jonka  arvo  oli  noin  Vj,  milj.  mk.     G.  A.  A. 

Karbunkkeli  (carhunculusj,  veriajos,  veripaise; 
erittäin  raju  tulehdus  ihossa  ja  ihonalaisessa 
solukossa,  mikä  tulehdus  johtaa  useamman  toi- 
siaan lähellä  olevain  paiseitten  syntymiseen. 
K.,  jolla  on  suuri  taipumus  levitä  lähelläoleviin 
osiin,  on  ankara  tauti,  jota  usein  seuraa  kova 
kuume,  vaatien  lääkärin  käsittelyä.  On  olemassa 
erityinen  varsin  pahanlaatuinen  k.,  joka  esiin- 
tyy pernarutossa   (ks.  t.).  M.  0-B. 

Karbureerata  (Int.  carfio  =  hiili),  heikosti  va- 
lostavalla  liekillä  palavien  kaasujen,  kuten  vedyn, 
vesikaasun,  huonon  valokaasun  y.  m.  sekoitta- 
minen bentsolin,  petrolieetterin,  naftaliinin  y.  m. 
aineiden  höyryillä,  joten  saadaan  liekki  valaise- 
vaksi. "  ,S'.   V.   B. 

Karbureetit  =  karbidit    (kg.   t.). 


353 


Kardemumma— Karenssivakuutus 


351 


Kardemumma  on  Zingibcracc(E-\\e\moon  kuu- 
luvan k.  kasvin  (Elettaria  cardamonium)  sieme- 
net. Kuten  sen  lähisukulainen  inkiviiärikasvi  on 
tämäkin  juurakollinen,  monivuotinen  yrtti.  Juu- 
rakosta nousee  sekä  kukattomia  2-3  m  korkui- 
sia lelitivesoja  että  lukuisia,  pieniä  kukintoja 
kantavia,  lehdettömiä,  tyvestään  suomuisia  var- 
sia. Kypsät  hedelmät  ovat  20-30  mm  pituisia, 
keltaisia,  3-lokeroisia  kotia,  jokaisessa  lokerossa 
2  riviä  ruskeita,  jonkunverran  kulmikkaita, 
4-5  mm  pituisia  siemeniä.  K-kasvi  on  kotoisin 
Etu-Intian  länsi-rannikon  kosteista  vuorimetsistii. 
Sitä  lisätään  juurakon  kappaleista.  —  Halpa- 
hintaisenipi  k. -laatu  on  n.  s.  pitkä  1.  C  ^  y- 
I  o  n-k.,  jota  saadaan  oikean  k. -kasvin  eräästä 
pitkähedelmäisestä  muunnoksesta.  K:n  nimellä 
käy  kaupassa  myös  eräiden  afrikkalaisten,  inti.i- 
laisten  ja  Suuda-saarilla  kasvavien  Amomum 
lajien  siemeniä.  Tuonti  Suomeen  v.  1909  16,133 
kg.  arv.  72.599  mk.  —  K.-ö  1  j  y  ä  puserretaan 
pääasiassa  Ceylonkin  siemenistä.  </.  1.  IV. 
KardemvurLmaöljy  ks.  Kardemumma. 
Kardia  (kreik.  kardi'a),  mahansuu,  se  kohta, 
jossa    ruokatorvi    yhtyy    malialaukkuun. 

Kardinaali  (Coccoborus  virginianus),  yleensä 
tumman  karmiiui])unainen,  vähän  kottarai.sta 
pienempi  peipposliutu.  Tavataan  Polijois-Anierii- 
kan  eteläosissa  ja  Meksikossa.  On  mainio  laulaja, 
jonka  takia  sitä  pidetään  häkkilintuna. 

E.  W.  S. 
Kardinaali  (lat.  cardinalis,  <  cardo  =  sarana- 
koukku),  alkuaan  kaikkien,  jonkun  määrätyn  kir- 
kon vakinaisten  pappien  nimit3's. 
on  ll:nneUä  vuosis.  lähtien  ollut 
paavin  läheisinten  apulaisten  eri- 
koisena nimenä.  Ensin  kuuluivat 
kardinaalikollegiin  Rooman  piiä- 
kirkkojen  papit,  sen  seitseuiän 
seurakuntapiirin  diakonit  sekä  6 
Kardinaalinhattu.pii.spaa  Rooman  ympäristöstä, 
mutta  kardinaaliarvon  kasvaessa 
on  sitä  ruvettu  antamaan  erityisenä  suosionosoi- 
tuksena kauempanakin  asuville.  Nimitysoikeus 
kuuluu  paaville,  mutta  muutamat  hallitsijat  saa- 
vat suosittaa  henkilöitä  tämän  arvon  saami- 
seen (kruunukardinaalit).  Sittenkuin  Nikolaus  II 
1059  oli  uskonut  paavinvaaliu  kardiuajlikolle- 
gille,  kohosi  kardinaalinarvo  vähitellen  arkki- 
piispankin arvoa  korkeammaksi.  Innoeentius  IV 
antoi  kardinaaleille  punaisen  hatun,  Bonifacius 
VIII  ruhtinasvaipan,  Urbanus  VIII  arvonimen 
..ylhäisyys"  (eminentissimi).  Sixtus  V  määräsi 
1586  heidän  lukunsa  70:ksi.  Niistä  on  14  "liako- 
nia,  50  pappia  ja  6  piispaa  (Ostian,  Porton,  Cassi- 
non,  Palestinan,  Frascatin  ja  Albanon).  Roo- 
massa asuvat  kardinaalit  muodostavat  paavin 
korkeimman  neuvoskunnan  (kardinaalikonsis- 
torin),  joka  kongregatsioneihin  (ks.  t.)  jaet- 
tuna johtaa  kirkon  toiminnan  eri  haaroja  ja 
jenka  jiisenistä  paavi  nimittää  korkeimmat  hovi- 
ja  kirkolliset  virkamiehet.  Vanhin  kardinaali- 
piispa,  jota  nimitetään  kardinaalidekaa- 
niksi,  johtaa  kollegia.  Vielä  kirkkov.ilticm 
lakkauttamisen  jälkeenkin  on  säilytetty  seuraa- 
vat valtiolliset  virat:  kardinaalikamari- 
herran  (camerlengo),  joka  pitää  huolta  paa- 
vin tuloista,  kardinaali  valtiosihtee- 
r  i  n,  joka  hoitaa  ulkoministerin  tehtäviä,  k  a  r- 
dinaalivikaarin,  joka  on  paavin  sijaisena 
12.    IV.    Painettu  ^1, 12. 


Kooman  hiippakunnassa,  sekä  kardinaali- 
varakanslerin,  joka  jolitaa  Rooman  kans- 
liaa. [Cristoferi,  „Storia  dei  Cardinali"  etc. 
(1SS8  seur.).]  A.  J.  Pii. 

Kardinaalihyveet  (ks.  K  a  r  d  i  n  a  a  1  i),  =  puä- 
hyveet,  varsinkin  Platonin  ynnä  muiden  muinais- 
:i ikäisten  filosofien  opista  puhuttaessa. 

Kardinaalipiispa  ks.  Kardinaali. 

Kardinaalipisteet,  neljää  pääilmansuuntaa 
vastaavat  näköpiirin  pisteet:  etelä-,  länsi-,  poh- 
jois-  ja  itä-pisteet,    vrt.  Ilmansuunnat. 

Kardioidi,  neljännen  asteen  käyrä,  jonka  syn- 
n\tUiä  ympyrän  kehää  myöten  liukumatta  pyö- 
rivän toi.sen  ympyrän  keliällä  oleva  piste.  Ni- 
mensä käyrä  on  saanut  sydämen  muotoisen  ulko- 
näkönsä tähden  kreik.  sanasta  A-«rdra  =  sydän. 
K.  on  episykloidin  ja  Pascalin  simpukan  erikois- 
laji.  V.    i<:n. 

Kardis  (lätt.  Knrdi),  maatila  Pohjois-Liivin- 
niaalla.  Siellä  solmittiin  kesiik.  21  p:nn  1661 
Ruotsin  ja  ^'euäjän  välillä  rauha,  jossa  pää- 
asiassa  vahvistettiin    Stolbovan    rauhanehdot. 

(E.  T.) 

Kardoli,  öljy,  jota  on  aracajou-pähkinöissä 
(A)iacardium  vccidentale);  on  myrkyllinen  ja  syö- 
vyttävä aine,  joka  vaikuttaa  ihoon  kuten  knn- 
taridiini  (ks.  t.).  Sitä  käytetään  joskus  lääk- 
krenä,  mutta  enemmän  mu.stavärjäyk.sessä  ja 
merkintäuuisteen    valmistamiseen.  Edv.    IIj. 

Kareit  1.  karaiitit  1.  karaiimit  (hepr. 
Icaraim  =  kirjanlukijat),  juutalai.sten  tärkein 
lahko,  joka  uskonnon  asioissa  ei  tunnustanut 
muuta  lakia  kuin  kirjoitetun  ilmoituk.sen  ja  hyl- 
käsi talnnidiin  kootut  perinnäistiedot.  Meidän 
aikoiitamme  sitä  on  Länsi-  ja  Etelä-Venäjällä, 
Galitsiassa.  Turkissa  ja  Persiassa.  Lahkon  pe- 
rustajana mainitaan  Auan  ben  David,  joka  eli 
Babyloniassa  700-luvun  ke.skitienoissa.  —  Etelä- 
Venäjällä  asui  pieuelikö  määrä  k:eja  luultavasti 
jo  ennen  mongolien  maahan-tuloa.  Krimiin  heitä 
ilmestyi  ainakin  jo  1230-Iuvulla.  14:nnen  vuosis. 
lopulla  liettualainen  suurirulitinas  Vitovt  siirsi 
osan  näitä  k:eja  ynnä  Krimin  tataareja  Liet- 
tuaan (nyk.  Vilnon  kuvernemeuttiin),  jossa  hei- 
dän ke.skuudessaan  vähitellen  syntyi  kirjallis- 
tieteellisiäkin  harrastuksia.  ITuomattavia  kirjai- 
lijoita olivat  m.  m.  Isak  Troki,  joka  1593  kir- 
joitti teoksen  kristinoppia  vastaan,  Salomon 
Troki,  joka  n.  1700  julkaisi  kirjoituk.sen  kristin- 
oppia ja  rabbinismia  vastaan,  sekä  kuuluisa 
Abram  Firkovits,  joka  viime  vuosisadan  keski- 
vaiheilla tutki  k:n  historiaa.  Katariina  n:n 
aikoihin  asti  Venäjän  k.  olivat  samojen  mää- 
räysten alaisia  kuin  juutalaiset;  .seiijiilkeen  he 
vähitellen  rupesivat  saamaan  etuoikseuksia  näi- 
den rinnalla,  ja  Firkovitsin  ansioksi  on  luet- 
tava, että  he  1863  saivat  täj-det  kansalaisoikeu- 
det. Veniijän  (Länsi-Venäjän  ja  Krimin)  k:n 
lukumäärä  nousee  n.  10.000 :een*  [Pinsker,  ,.Zur 
Geschichte  des  Karäismu.s"  (1860) ;  Frankl,  ,.Ka- 
räische  Studien"  (1882);  sama,  „Karaiten" 
(Erseliin  ja  Gruberin  Ensyklopediassa);  Harka- 
vyn  kirjoitus  ,.Karaimy"  venäläisessä  Brockhaus- 
Jefronin  tietosanakirjassa.]     Edv.  SI.  (Y.  XV.J 

Karenssiaika  (lat.  carc're  =  olla  vailla),  odotus- 
aika, ks.  Karenssivakuutus. 

Karenssivakuutus  (lat.  carf'ie  =  olla  vailla) 
on  henkivakuutus,  päätetty  ehdolla,  että  jos  se 
tapaus,    jonka    toteutumisesta    vakuutussuoritus 


355 


Karesuanto     Karhula 


356 


on  riippuva,  sattuu  määrfityn  ajan  kuluessa, 
välittömästi  vakuutuksen  päiittiimisestii  lukien, 
ei  vakuuttajan  tarvitse  maksaa  vakuutussummaa 
tai  on  vain  osa  vakuutussummasta  suoritettava 
taikka  kannetut  vakuutusmaksut  takaisinmak- 
settavat. Aikaa,  jonka  tulee  kulua,  ennenkuin 
koko  vakuutussumma  suoritetaan,  nimitetäiin 
karenssiajaksi.  Karenssiaika  on  tavalli- 
nen henkivakuutuksessa  ilman  lääkärintutki- 
musta (ks.  n  e  n  k  i  V  a  k  u  u  t  u  s)  ja  kansan- 
vakuutuksessa (ks.  Kansanvakuutus).  Jlää- 
riiykset  karenssiajasta  ovat  erittäin  moninaiset. 
Tavallisin  on  määräys,  että  vakuutetun  kuol- 
lessa ensimäisenä  vakuutusvuotena  vakuntus- 
ybtiö  suorittaa  vakuutusmaksut  takaisin,  vakuu- 
tetun kuollessa  toisen  vakuutusvuoden  aikana 
puolet  vakuutussummasta  ja  kolmannesta  v:Bta 
alkaen  koko  vakuutussumman.  Muista  vakuutus- 
summa-asteikoista k:n  kuluessa  mainittakoon: 
■/..  7..  '/..  1:  '/..,  '/.o.  1:  '/>.  %,  1-  Suomalaiset  henki- 
vakuutusyhtiöt käyttävät  asteikkoja:  vakuutus- 
maksu, vi,  1;  vakuutusmaksu,  ""/i»,  "/loo,  1,  paitsi 
kun  on  kysymyksessä  tapaturmainen  kuolema, 
jolloin  vakuutussumma  heti  suoritetaan  kokonai- 
sena. U.  H. 

Karesuanto,  ruots.  Karesuando  {vir:ill.)  1. 
Enontehis,  pitäjä  Ruotsissa  Norrbottenin  lää- 
nissä. Suomen  rajalla.  K:n  kirkonkylä  sijaitsee 
Könkämäenon   oik.   rannalla.  (E.   E.   K.) 

Karettikilpikonna   ks.    Kilpikonnat. 

Karf,  vuoriteollisuuskylä  Preussin  Sleesiassa; 
n.  5,000  as.    (1905). 

Karfologia  (kreik.  fcorp/ios  =  he;nä,  korsi,  ja 
legeiii  -  poimia),  vaistomainen  liike  sairaan  kä- 
sissä ja  sormissa,  jotka  näyttävät  tahtovan  poi- 
mia pieniä  esineitä  ilmasta.  Tämä  oire  huoma- 
taan usein  hyvin  voimattomiksi  käyneissä  ihmi- 
sissä, tajuttomuuden  tila.ssa  ja  esiintyy  usein  lä- 
hestyviin   kuolemanhetken   edellä. 

Karfunkkeli /-«'-/  (saks.,  <C  \a.t.  carbu'nculus) , 
vanhalla  ajalla  punainen  jalo  granaatti,  keski- 
ajalla sadunomainen  punainen  kivi,  joka  muka 
kykeni  tekemään   ihmisen   näkymättömäksi. 

P.   E. 

Karhealehtiset   ks.   Borraginaceae. 

Karhi  ks.  .\  e  s. 

Karhiainen  ks.  Ohdakkeet. 

Karhijärvi,  järvi  Lavian  pitäjässä,  n.  30  km 
Porin  kaupungista  itäkoilliseen;  pinta-ala  n.  2S 
km',  suurin  pituus  14  km,  leveys  vaihtelee  1-7 
km:iin;  pituussuunta  jotenkin  lännestä  itään. 
Järven   itäpäässä  Lavian  kirkonkylä.  L.  IJ-nen. 

Karhu  1.  ks.  Karhut.  —  2.  Tähtit.,  ks. 
Otava. 

Karhu  järvi.  Suuri  K.  (Great  Bear 
Lake),  järvi  Luoteis-Kanadassa  65-67*  pohj.lev., 
ja  117-123°  länt.  pit.  (Greenw.);  119  m  yi.  me- 
renp.,  p.-ala  29,000  km'.  Järvi  muodostaa  viisi 
suurta  lahtea  (Keith,  Smith,  Dease,  Mac  Tavisli 
ja  Mac  Vieas) ;  laskee  Karhujoen  (Bear  Ri- 
ver)   kautta   Mackenzie'hin.  L.   Il-nen. 

Karhukenkuru  ks.  K  e  n  k  u  r  u  t. 

Karhula,  omistaja  v;sta  1002  K.  osake- 
yhtiö, osakepääoma  v:sta  1908  6  milj.  mk 
(enimmät  osakkeet  omistaa  kapteeni  Williani 
Ruth),  Suomen  suurimpia  ja  monipuolisimpia 
teolli.Huusyrityksiä.  Teollisuuslaitokset  sijaitsevat 
Kymin  pitiijässä,  vasemmanpuolisen  Kymijoen 
suubaaran   (Korkeakoskenhaaran)    itäpuolella,  lä- 


P^?y^' 


Karhula. 

hellä  merta  tai  aivan  rannalla,  n.  4  km  Kot- 
kasta. Tänne  erinomaiselle  liikepaikalle.  Suomen 
paraimman  lauttausväylän  suulle  oli  1874  perus- 
tettu 2-raaminen  höyrysaha,  joka,  samoin- 
kuin K:n  maatila,  1881  oston  kautta  joutui  kap- 
teeni W.  Ruthin  käsiin.  Omasta  ja  ympä- 
ristön lukuisista  sahoista  halvalla  saatavat  jät- 
teet sekä  alhaiset  tuontirahdit  antoivat  kapteeni 
Ruthille  aiheen  saliansa  yhteyteen  peru.«taa  puu- 
hiomon 1887  ja  lasitehtaan  1888.  Edel- 
linen sijaitsee  Korkeakosken  putouksen  partaalla 
3  km  muista  laitoksista.  Vähän  aikaa  perusta- 
misen jälkeen  se  paloi;  uuden  valmistuskyky  on 
kohonnut  moninkertaiseksi:  n.  7,500  tonnia  pa- 
rasta pahvia,  koneet  (m.  m.  kolme  kartonki- 
konetta) mitä  uudenaikaisimmat.  Tiilestä  raken- 
netussa. 100  m  pitkässä  lasitelitaassa  on  kaksi 
upokeuunia,  toinen  ikkuna-,  toinen  kristalli-,  ta- 
lous- y.  m.  s.  lasimassan  sulatusta  varten,  sekä 
kaksi  vannauunia;  vars.  kristallilasin  valmistus 
on  suuresti  lisääntynyt,  niin  että  suurin  osa 
nyk.  Suomessa  myydystä  kristallilasista  on  K:ssa 
valmistettua.  Vanhan  höyrysahan  lisäksi  (käy 
nyk.  puolella  voimalla,  valmistus  kimpiä  y.  m. 
pienempää  piuitavaraa)  rakennettiin  Sunilan- 
lähden  rannalle  toinen,  uudenaikaisilla  koneilla 
varustettu  5-raaminen  höyrysaha.  Sahojen 
valmistus  on  yliteensä  n.  12,000  standerttia  v:ssa. 
Alkuaan  omien  tehtaitten  korjauksia  varten  pe- 
rustettu konepaja  on  nyk.  Suomen  suurim- 
pia: siihen  kuuluu  mallipuusepänpaja,  valimo  ja 
pajaliuoneisto;  paja-alijoja  on  14,  metallisorvin- 
koneita  40,  rautahöyläkoneita  4,  porakoneita  16, 
jyrsiukoneita  3,  kuulanvalamiskoneita  2,  kuulan- 
muodostuskoneita  2  (1908);  muita  koneita  ja 
laitoksia  mainitsematta.  Valmistuksen  arvo  1908 
720,000  mk;  erikoisalana  ovat  saha-,  puuhiomo- 
ja selluloosakoneet  (viimeksimainituista  varsin- 
kin   mainittavat    K:n    patentinsaaneet    lajittelu- 


Puuhiomo  ja  voima-asema. 


307 


Karhunheinä— Karhusaari 


308 


Kont-pnja. 

laitteet),  sotatarpeet,  raiitalievauuut  ja  liöyry- 
meet.  Korvaamaaa  yhä  kallistuvaa  höyryvoi- 
maa perustettiin  1906  sähkökeskuslaitos  länsi- 
puolelle Korkeakosken  |)utousta;  tiistä  on  aikai- 
semmin otettu  puuhiomoon  n.  2,300  hevosv.  Jäl- 
jelläolevat "50  hevosv.  siirretään  3  turbiinilla 
6.000  voltin  sähkövirtana  valaistus-  ja  voima- 
tarpeisiin. Toista  K.  osakeyhtiön  omistamaa  kos- 
kea. Koivukoskea,  ei  vielä  ollenkaan  ole  otettu 
käytäntöön.  —  Paitsi  edellämainittuja  laitoksia 
ou  K  :ssa  1  a  s  t  u  v  i  1  1  a  t  e  h  d  a  s,  mylly  .sekä 
pari    pajaa.   — 

Liikennettä    välittää    vesitse    yhtiön    S    höyry- 
purtta  ja  60  proomua.    Maaliikennettä  varten  ra- 


:1 


h,i 


Karhulan  kartano,     raar.ikciiim^. 

kennettiin  K:n  rautatie  (myönnytys  1897, 
ylei.selle  liikenteelle  avattu  lOOOl  Kyniin  asemalle 
Kotkan-Kouvolan  radalla.  Sen  pituus  on  5,4  km, 
sivuraiteita  3.t  km.  raideleveys  0.78i  m.  V.  1908 
oli  rautatiellä  2  veturia,  2  henkilö-  ja  30  tavara- 
vaunua; liikenne  tuotti  ratakm:ltä  5,994  mk, 
vastaavat   menot   olivat   5,203    mk.   — 

Päinvastoin  kuin  muiden  sahaliikkeitten  maa- 
tiloilla on  maanviljelykseen  kapteeni  Ruthin  toi- 
mesta pantu  paljun  huolta:  mallitiloja  ovat  vars. 
K.  itse,  Leitimo  Viipurin  pitäjässä  ja  Sarikko 
Laukaassa.  — 

K:n  tehdaslaitoksissa  on  tj"össä  n.  1.000  hen- 
keä (1910).  He  asuvat  enimmäkseen  ylitiön  huo- 
neistoissa (asuinrakennuksia  K:ssa  on  n.  70). 
Työmiehiä  varten  on  sairaskassa,  lääkäri,  sai- 
raala, apteekki,  kouluja,  joissa  7  opettajaa  ja 
4-500  oppilasta  y.  m.  E.   E.   E. 

Karhunheinä    ks.    T  o  f  i  e  1  d  i  a. 

Karhun  kiertäminen  ks.   Metsästys. 

Karhunkynsi   ks.   A  k  a  n  1 1  i. 


Karhunpalvelus  on  hyviu  yleinen  Pohjois- 
Kuroopan  ja  Pohjois- .Vasiau  kansoilla.  Karhua  on 
pidetty  ihmisen  kaltaisena  olentona.  Sitä  ei  ole 
aiiioasti  eläessä  peljätty,  niin  etlei  ole  uskallettu 
sea  varsinaista  iiimeiikään  mainita  —  sen  mielis 
telynimistä  huomattakoon  kouko  ja  mö  n  ni- 
ku i  ne  n  (=  menninkäinen),  joiden  alkumerkitys 
on  „vainaja",  —  vaan  sen  kaaduttua  oli  sille  i)idet- 
tävä  peijaat  niinkuin  kuolleelle  ihmiselle.  Karhun- 
peijaisissa  ovat  snonuilaiset  laula iieet  varsinaisia 
runoja.  Näitii  runoja  on  kansansuusta  muistiin- 
pantu sekä  Itä-Suomessa  että  \"enäjän-KarjaIassa. 
Suomenpuoliset  runot  ovat  yksinkertaisempia  ja 
nähtävästi  alkuperäisempiä,  vienaupuoliset  ovat 
kehittyneitä  etui);iässä  liäiiruuojen  vaikutuksesta. 
Xäi.ssä  jälkimäisissä  Tukulmin  (Tukholman),  Vi- 
ron, Saksan  ja  Suolasalmen  (Juutinrauman)  sekä 
pyssyn  mainitseminen  viittaa  runojen  .saapumi- 
seen Suomesta  päin  verrattain  myöhäisellä  ajalla. 
Suonuilaisten  karhurunojen  vuorolaulu  lähentelee 
näytelmän  ta]iaista  esitystä.  Varsinaisia  näytel- 
miä ovat  karhunpeijaisissuan  esittäneet  suomen- 
sukuiset vo^Milit.  [Hj.  Appelfjrenin  ja  A.  K.iii- 
niston   kirjoitukset    Valvojassa    1S85   ja    1907.] 

K.  K. 

Karhunpeijaiset   ks.    Karhunpalvelus. 

Karhunj^utki    ks.    A  n  p  e  1  i  e  a. 

Karhunsammal  (Polytrickum  commune),  var 
sinkin  korpisoissa  kasvava  latvapesäkkeinen 
lehtisammal,  jonka  itiöpesiikettä  karvainen  huntu 
peittää.  Sitä  käytetään  karkeiden  jalkamattojen 
valmistamiseen.  J.   A.   W. 

Karhunvartija  (Bootes),  tähtikuvio  pohjoi- 
sella taivaanpallopuoliskolla.  Otavan  ja  Herku- 
les-tälitikuvion  välillä.  Tähdistä  mainittakoon  a 
(Arcturus),  joka  on  Siriuksen  jälkeen  kirkkain 
meillä  näkyvistä  kiintotäUdistä,  sekä  eriväriset 
kaksoistähtiparit  E  ja  5.  H.  R. 

Karhurunot   ks.    Karhunpalvelus. 

Karhusaaret  (ven.  lledvezji  onlrova),  lu- 
vultaan O  (suurin  Krestovyi),  n.  1,100  km',  Pohj. 
jäämeressä  Siperian  rannikolla  Kolyman  suussa, 
ovat  muodostuneet  purkautuneista  aineksista; 
omituisuuksia  mahtavat,  rapautumisen  välityk- 
sellä syntyneet  kivipylväät  (saarella  Tsetyreh- 
stolhovyi).  Puukasvullisuus  puuttuu:  muutamilla 
saarista  on  hiiriä  ja  villiporoja.  Ranuoille  ka- 
saantuu simnnattomat  määriit  ajopuita.  Asumat- 
tomat; jälkiä  varhaisemmasta  asutuksesta  ta- 
vattu. Saaret  löydetty  1700-luvulla;  tutkitut 
u.seampaan   kertaan.  (E.    E.    K.) 

Karhusaari  (Beeren  Eiland),  sijaitsee  Pohj. 
jäämeressä  225  km  Huippuvuorten  eteläpuolella: 
173  knr;  asumaton.  Pohjoisosa  on  tasanko- 
maata  n.  40  m  yi.  merenp. ;  vuorilaji  kivihiilen- 
piloista  hiekkakiveä.  Useita  pieniä  järviä,  m.  m. 
kalarikas  Ellan,  kirkas  ja  syvä  tunturijärvi. 
Eteläosa  on  200-400  m  korkea,  vuoret  kalkki- 
kiveä ja  liuskeita.  Saaren  itäpuolella  sijaitsee 
penservuori  Mount  Misery,  jonka  korkein  huippu 
on  536  m.  Rannikot  ovat  jyrkiit.  Atlantin-(GoIf)- 
virran  vaikutuksesta  ilmanala  on  verrattain 
leuto.  Keskilämpö  n.  — 5°,  kesäk.-elok.  ovat  läm- 
pimimmät, keskimäiirin  n.  -f-  3°.  Jäätiköitä  ei 
ole,  mutta  uurteet  kallioissa  todistavat  K  :n  ennen 
olleen  jään  peitossa.  Kasvi-  ja  eläinkunta  ovat 
yleensä  köyhät,  ainoastaan  lintumaailma  on  li- 
kas.  —  K:n  löysi  Barents  1596.  A.  E.  Nor- 
denskiöld tutki  sitä  1868,  toiset  myöhemmin.  Saa- 


359 


Karhut— Karibit 


360 


rella  on   valaaiipyyntiasema  ja  muutamia    retki- 
kuntien   rakentamia   taloja.  W.   S-m. 

Karhut  llrsidte),  isoja  petonisäkkäitä,  joilla 
on  raskas,  kiimiielö  ruiimiinmuoto,  pitkäkarvai- 
nen turkki,  lyliyet  korvat,  pienet  silmät  ja  ly- 
hyt häntä.  XystermäUampaat  ovat  isot,  raatelu- 
hammas pieni,  kolme  ensimäistä  välihammnsta 
tavallisesti  pienet  ja  usein  varisevia.  K.  ovat 
täydellisiä  kanta-a.stujoita.  Jalat  ovat  viisivar- 
paiset.  vahvakyutiset,  jalkapohjat  leveät.  Mel- 
kein kaikki  lajit  elävät  suureksi  o.saksi  kasvi- 
aineista  tai  ovat  kaikkiruokaisia.  Useimmat  ovat 
taitavia  kiipijöitä.  Ne  asuvat  sangen  erilaisissa 
ilmanaloissa  ja  ovat  levinneet  koko  Eurooppaan, 
Aasiaan,  Ameriikkaan  sekä  Atlas-vuoristoon  Afri- 
kassa. —  Ruskea  niaakarhu  (Ursus  arctos) 
on  Euroopan  kookkain  petoeläin.  Sillä  on  leveä 
ja  kupera  otsa,  tylppä  kuono,  pitkä  ja  tuu- 
hea turkki,  jonka  väri  tav.  on  tummanruskea, 
mutta  vaihtelee  melkein  mustasta  vaaleanrus- 
keaan saakka.  Jalkapohjat  ovat  kaljut.  Se  kas- 
_vaa  2  m  pitkäksi,  on  hartiain  kohdalla  l-l,s  m 
korkea  ja  voi  painaa  150-250  kg.  Se  on  ollut 
levinneenä  koko  Euroopassa,  mutta  tavataan  nyt 
enuii  vain  paikoitellen  Keski-Euroopan  vuoris- 
toissa (Balkanilla,  Siebenbiirgenissä,  Alpeilla  ja 
Pyreneillä),  Norjassa  ja  Ruotsin  pohjoisosissa, 
Suomessa,  Polijois- Venäjällä  ja  Siperiassa.  Suo- 
messa on  karhuja  tapettu  viimeisten  vuosien  ku- 
luessa Oulun,  Kuopion  ja  Viipurin  lääneissä, 
useimmat  \enäjän   rajalla. 

K.  viihtyy  parhaiten  kolkoissa  metsissä,  joissa 
se  elää  marjoista  ja  juurista,  hyönteisistä,  sie- 
nistä ja  etanoista  y.  m.  ollen  kaikkiruoKainen. 
Päästyään  lihanmakuun  se  voi  käydä  vaaralli- 
seksi isoimmillekiu  kotieläimille.  Sen  aistit  cvat 
tarkat,  erittäin  sillä  on  tarkka  kuulo.  Se  ma- 
kaa talviunta.  Vetäydyttyään  talveksi  risuista 
ja  kuusenoksista  rakentamaansa  pesään  naaras- 
karhu synnyttää  6  kuukauden  tiineysajan  jäl- 
keen joulu-,  tammi-  tai  helmikuussa  2-3,  mein 
Tain  yhden,  harvoin  4  rotankokoista  poikasta. 
—  Ruskean  k:n  ja  pleistoseeniajalla  sukupuut- j 
toon  kuolleen  ison  luolakarhun  (L'rsus 
spel<Bus)  läheinen  sukulainen  on  Luoteis-Araerii- 
kassa  Rocky  Mountains-vuorilla  tavattava  har- 
maa karhu  (Ursus  ferox).  suuri  ja  voimakas 
peto,  joka  kasvaa  2,>-2,s  m  pitkäksi.  B  a  r  i  b  f.  1  i 
1.  Ameriikan  musta  k.  (Urxus  amerivnnHs) 
on  eräs  pienempi  Pohjois-Ameriikassa  levinnyt 
laji.     Se    on    hyvänsävyinen  ja   näppärä  kiipijä. 

Jääkarhu  (Ursus  1.  Thalassarctos  riariti- 
mus),    pohj.    napaseutujen    suurin    niaapetoeliin. 


Ruskea  maakarhu. 


JiiAkarhu. 

eroaa  maakarhuista  siinä,  että  sillä  on  verraten 
pitkäveteinen  vartalo,  kapea  hoikkakuonoinen  pää 
ja  pitkä  kaula  sekä  erittäin  leveät  käpälät,  joi- 
den anturat  ovat  karvaiset.  Sen  pitkäkarvainen 
turkki  on  kesän  talven  valkea,  hiukan  keltaiseen 
vivahtava.  Ruumiin  pituus  on  2,s  m.  Jääkarhu 
ui  ja  sukeltaa  taitavasti,  elää  kaloilla,  uylkeillä 
y.  m.  merieliiimillä,  mutta  kesällä  myös  ruo- 
hoilla ja  jäkälillä  miten  milloinkin  sattuu.  Vai- 
nun hyvin  merenkulkijain  ruokavarastot,  joita 
käy  tylijentämässä,  mutta  välttää  vii-.iia»li  sille 
viritetyt  loukut  ja  paulat.  Ihmisea  kimppuun 
se  käy  vain  ärsytettynä  tai  kovimman  niiläii  pa- 
kottamana. Ei  vaivu  talviuneen.  Atlantin  puo- 
lella jääkarhu  tavataan  yleisimmin  Frans  Jo- 
sefin maalla.  Huippuvuorilla,  Grönlannissa  ja 
Ameriikan  itäosissa  Baffinin-  ja  ITudsonin-lahtien 
seutuvilla  sekä  Labradorissa. 

Hyvin  mieltäkiiunittävä  laji  k:Jen  joukossa 
on  myös  li  u  n  1  i  k  a  r  li  u  (ilclursus  lahialis), 
joka  elää  Etu-Tntiassa 
ja  Ceylonissa.  Sillä  on 
kärsämäisesti  pitenty- 
nyt  kuono,  irinomai- 
sen  liikkuvaiset  ja  ve- 
nyväiset  huulet,  pit- 
källe ulottuva  kieli, 
pitkät  ja  käyrät  kjn- 
net.  Se  on  metsäasu- 
kas,  joka  parhaasta 
päästä  elää  kasvi- 
aineista  ja  hyöntei- 
sistä. Etenkin  se  on 
ahne  hunajalle,  jonka 
ryöstämiseksi  mehiläis- 
ten ja  ampiaisten  pe- 
sistä .se  nousee  korkeim- 
piinkin  puihin.  Ruu- 
miin pituus  on  1,8  m," 
lyhyt  häntä  siili.m  hiet- ' 
tuna,  ja  korkeus  hartiain   kohdalla   85  cm. 

K.    M.  L. 

Karia    ks.    Kaaria. 

Karian-meri   ks.   Kaaria  n-m  eri. 

Karibit  1.  k  a  r  a  i  b  i  t,  intiaanikansa,  joka 
luultav.  on  alkuisin  Keski-Brasiliasta  ja  Amerii- 
kan löydön  aikaan  asui  la.ijalle  levinneenä  Etelä- 
.\meriikan  pohjoisosissa  ja  Pienillä  Antilleilla. 
Tämä  sotainen,  useaan  heimoon  jakautunut  val- 
loittajakansa  teki  ankaraa  vastarintaa  eurooppa- 
laisille. Nykyään  asuu  saarikaribeja  ainoastaan 
St.  Vinceutillä,  Dominicalla  ja  Trinidadilla.  Seka- 


Huulikaihu. 


361 


Karies— Kari  n  kylä 


3G2 


rotua  knrilieibta  ja  neekereistä  ovat  mustut  ka- 
ribit  (morcnos)  Keski-Aiiieriikiissii.  Etelii-Amerii- 
kan  tiirkeiinniiit  karihi-lieimot  ovat:  bakuiri  Xin- 
gun  ja  1'araguayu  vedenjakajan  tienoilla,  ja  ina- 
kushi  alisen  Amazini-virran  pohjoispuolella.  En- 
nen iliniissyöjinä  i)elj;Uyt  karihit  ovat  nykyään 
enimmäkseen  arkoja  metsästäjiilieimoja.  He  har- 
joittavat myös  maanviljelystä  ja  kalastusta  sekä 
jonkunverran  käsiteollisuutta  (venerakennusta, 
savenvalamista,  verkonkudontaa),  vrt.  Intiaa- 
uit.  E.    T. 

Karies  (lat.  caries),  luumätä  (ks.  t.),  myöskin 
hammasmiitä    (ks.    Hampaan    taudit). 

Karihaara   ks.   K  e  m  i  y  h  t  i  ö. 

Kariitti  ks.  K  h  a  r  i  i  1 1  i. 

Karijoki  (rnots.  Bötom).  1.  Kunta.  Vaa- 
san 1.,  Hmajoen  kihlak.,  Isojoki-Karijoen  nimis- 
miesp.;  kirkolle  Kristiinankaupungista  23  km 
ja  rakenteilla  olevan.  Seinäjoen-Kristiinau-Kas- 
kisten  rautatien  liihimmältä,  Myrkyn,  asemalta 
i:l  km.  Pinta-ala  157,4  km^  josta  viljeltyä  maata 
3.396  ha  (1901).  Manttaalinuiärä  13"/,„:  maa- 
tilojen lukumäärä  178;  talonsavuja  177,  torpan- 
savuja  94  ja  muita  savuja  185  (1907).  2,800  ms. 
(1909),  joista  ruotsinkielisiä  1,;%  (1900);  509 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  301  ja  teolli.suutta  101  (1901).  315  he- 
vosta, 994  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  2 
(1911).  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Mannilan  saha,  Toivolan  ja  Kläjipikosken  sahat 
sekil  myllyt,  Tuimalan  mylly.  Ylikylän  ja  Ala- 
kyliin meijerit.  —  Luonnonnähtävyyksiä:  Iso- 
Kakkurin  vuori  (130  m  yi.  merenp.  ja  80  m  yi. 
ympiiristöään)  ja  Pyhävuori.  —  2.  Seura- 
kunta, konsistorillinen,  Turun  arkkihiippak., 
Vaasan  alarovastik.;  perustettu  saarnahuonekun- 
naksi  Lapväärtiin  1811.  tuli  kappeliksi  1835  ja 
omaksi  kirkkoherrakunnaksi  °^/„  18G2.  Kirkko, 
piuista.  rak.   1808-12;   korj.  1904.  L.  U-nen. 

Karikal  [ku-J,  ransk.  alusmaa  Etu-Intiassa. 
Koromandel-rannalla,  Kaverin  suistomaassa.  Abie 
135  km',  17.350  as.  (1907).  Riisiä.  —  Alueella 
on  samanniminen  kaupunki,  S.1G7   as.   (1901). 

E.   T. 

Karikatyristi  (ks.  Karikatyyri),  irvi- 
tai   pilak\ivieii   piirtäjä. 

Karikatyyri  (ransk.  caricaturc,  it.  caricatura, 
<  kesk.  lat.  for)-ic«rf  =  liiaksi  kuormata,  liioi- 
tella, <  lat.  pffrrHs  =  kuormarattaat) ,  irvi-  tai 
pilakuva,  kuvaus  tai  esitys,  josta  sen  esine  täy- 
delleen tunnetaan,  mutta  joka  liioittelee  erityisiä 
piirteitä  tai  tunnusmerkkejä.  Kuvaamataiteessa 
k.  jotenkin  vastaa  burleskia  satiiria  (ks.  t.)  ru- 
noudessa. Komediassa,  kuten  yleensä  runollisessa 
satiirissa,  k:n  käyttäminen  on  vähemmässä  tai 
suuremmassa  määrin  välttämätön.  Jo  antiikkiset 
kansat  käyttivät  k:iä.  Vanhemmista  karikatyris- 
teistä  kuvaamataiteen  alalla  ovat  mainittavia 
it.  Leonardo  da  Vinci,  jolta  m.  m.  on  säilynyt 
useita  karikeerattuja  päitä,  ja  Annibale  Carracei, 
ransk.  Callot  ja  engl.  Hogarth.  Poliittista  k:iä 
viljeltiin  ensin  Englannissa  ja  Ranskassa,  mistä 
se  on  levinnyt  kaikkiin  sivistysmaihin,  ja  sitä 
käyttävät  meidiin  aikanamme  valtiolliset  puo- 
lueet tehokkaana  aseena  keskinäisi-ssä  taisteluis- 
saan. Ktuiluisin  engl.  k:ejä  julkaiseva  pila- 
lehti  on  1840  peru.stettu  .,Punch"  (ks.  t.),  minkä 
etevin  karikatyristi  oli  Sir  John  Tenniel,  joka 
-siinä  työskenteli  50  vuotta.  Ranskassa  olivat  suu- 


ren vallankumouksen  ja  lieinäkuunvallatikumouk- 
sen  aikana  k:t  hyvin  yleisiä.  Helmikuun  vallan- 
kumouksen jälkeen  (1848)  astui  etualalle  persoo- 
nallinen k.,  jota  ankara  sensuuri  siihen  asti  oli 
rajoittanut.  Ensimäi.set  saksalaiset  karikatyyri- 
kuvat  olivat  ulkomaalaisten  kuvien  kopioita. 
Vasta  Wienin  kongressin  aikana  k:jen  piirtä- 
minen tuli  yleisemmäksi  Saksassa.  Varsinkin 
Napoleon  T  oli  sen  esineenä.  Kuluneen  vuosi- 
sadan 30-luvulla  vilkastui  siellä  poliittinen  k. 
Saksan  nykyisistil  pila-  ja  irvikuvia  julkaise- 
vista lehdistä  ovat  huomattavimpia  ..Kladdera- 
datscli",  .,Fliegende  Blätter",  „Jugend"  ja  vars. 
„Simplicissimus".  Viimemainitun  parhaat  kari- 
katyristi! ovat  Th.  Heine,  E.  Thöny,  H.  Paul 
y.  m.  Uudenaikuisista  ran.sk.  k:n  piirtäjistä 
ovat  saavuttaneet  kuuluisuutta  etenkin  Forain 
ja  Caran  d'Aehe.  Sangen  huomattava  k:n  piir- 
täjä on  ruotsalainen  Albert  Engström  (ks.  t.). 
[Champfleury,  „Histoire  g<5nörale  de  la  oarica- 
ture"  (1805-80,  5  nid.) :  Th.  Wright,  ..History 
of  carieature  and  grote.sque"  (1875);  Bayard, 
,,La  carieature  et  les  earicaturistes"  (190!) ;  Fuchs 
u.  Kramer,  „Die  K.  der  europjiisohen  Volker 
vom  Altertum  bis  zur  Neuzeit"  (1901-04,  3  nid.).l 

j.  n-i. 

Karikeerata  (ks.  Karikatyyri),  piirtää 
jostakin  irvi-  tai  pilakuva,  liioitellen  t.  nurin- 
kurisesti  kuvata   jotakin. 

Karikkeet.  MetsJika  rikkeillä  (metsäpehkulla, 
saks.  Waldstieu)  tarkoitetaan  puista  ja  muista 
metsäkasveista  karisseita  lehtiä,  neulasia,  urpuja, 
norkkoja  y.  m.;  usein  luetaan  metsä-k:iksi  myös- 
kin jäkälät  ja  sammalet.  K: iden  korjuu  (saks. 
Streuntiizung),  jota  aikaisemmin  on  Keski-Euroo- 
passa  yleisesti  harjoitettu  lannoituk.sen  hankki- 
miseksi pellolle,  laihduttaa  luonnollisestikin 
metsämaata  tuntuvasti.  Ky.symys  karikkeiden 
korjuun  vaikutuksesta  metsämaalian  ja  kruunun 
metsien  vapauttamisesta  karike-servituuteista  on 
synnyttänyt   laajan   kirjallisuuden.  A.    C. 

Karimetso  ks.  Merimetsot. 

Karinainen  (ruots.  Karinais).  1.  Kunta. 
Turun  ja  Porin  1.,  Maskun  kihlak.,  Marttila- 
Tarvasjoki-Koski-Karinaisten  nimismiesp.;  kir- 
kolle Kyrön  rautatien  asemalta  4  km.  Turun  kau- 
pungista 48  km.  Pinta-ala  83  km=;  manttaali- 
määrä 15'/i;  talonsavuja  50,  torpansavuja  78. 
muita  savuja  219  (1907).  1.527  as.  (1909);  199 
hevosta,  690  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja 
(1911)  2  (3  opett.).  Kunnanlääkäri  yhteinen 
Marttilan.  Kosken  ja  Tarvasjoen  kuntien  kanssa; 
säästöpankki  yhteinen  samojen  kuntien  kanssa. 
—  Teollisuuslaitoksia:  Kyrön  höyrysaha,  Kyrön 
höyry-liuonekalutehdas,  Kyrön  lastuvillatehdas. 
Karinaisten  saha-osuuskunta.  Karinaisten  osuus- 
meijeri, Savelan  tiilitehdas  ja  saha,  ja  Nokan 
mylly.  —  2.  Seurakunta,  konsist..  Turun 
arkkihiippak.,  Perniön  rovastiin.;  kuulunut  Mart- 
tilaan rukoushuonekuntana  jo  ainakin  1657.  muo- 
dostettu kappeliksi  1901.  Kirkko  puinen,  rak. 
1835,  korj.   1874.  L.   U-nen. 

Karinkylä.  Karinkylän  talon  maalle  Maskun 
pitäjässä  ryhdyttiin  1438  rakentamaan  Suomen 
ensimäistä  birgittalaisluostaria.  Paikka,  harjan- 
teiden ympäröimä  laakso,  jonka  mukaan  sille 
annettiin  nimeksi  Vallis  gratice  (=  armon  laakso), 
ruots.  N  ä  d  e  n  d  a  1,  huomattiin  ennenpitkää  kui- 
tenkin epäterveelliseksi  ja  muutenkin  sopimatto- 


363 


Karisma — Karja 


364 


mnksi,  jonka  vuoksi  luostari  1445  siirrettiin  >-ille 
lahjaksi  annetulle  Allosten  tilalle  Raision  pitii- 
jäiin.  Entinen  nimi,  joka  ei  uudelle  paikalle, 
mereen  pistävälle  niemekkeelle,  en.-iU  sopinut,  jäi 
luostarille  edelleenkin  ja  on  meidän  päiviimme 
saakka  siiilvnvt   Naantalin  kaupungin  nimessä. 

A.   Es. 

Karisma  (kreik.  kharisma),  U:ssa  T:ssa 
P.  llenjren  armolahjoista  käytetty  nimitys.  Näi- 
hin kuuluvat  esim.  opetuksen,  palvelemisen  (dia- 
konian), hallit.semisen.  profetoimisen  ja  kielillä- 
puhumisen  lahjat.  1  Kor.  12-14  Paavali  opettaa, 
että  armolahjat  ovat  annetut  seurakunnan  yhtei- 
seksi rakennukseksi,  ja  että  niiden  arvo  riippuu 
siitä,  missä  määrin  tämä  tarkoitus  saavutetaan. 
Erityisesti  Paavali  varoittaa  kielillä-puhumisen 
yksipuolisesta  harrastamisesta,  koska  siitä  ei  ole 
seurakunnalle  rakennusta.  Kun  ihmisen  luonnol- 
liset kyvyt  ja  taipumukset  tulevat  Jumalan 
Hengen  eläliyttiimiksi  ja  pyhittämiksi.  esiinty- 
vät ne  Hengen  vaikuttamina  armolahjoina.  Nyky- 
aikana antavat  karismoille  erinomaisen  arvon 
i  r  V  i  ngi  1  ä  i  set  (ks.  t.).  [Gunkel.  „Wirkun- 
gen  des  heil.  Oeistes  nach  der  populären  Anschau- 
ung  der  apost.  Zeit"   (1909).]  E.  K-a. 

Karistaja,  laitos,  minkä  avulla  havupuiden 
siemeniä  karistetaan  kiivyistä.  Meillä  käytetään 
männyn  ja  kuusen  käpyjen  tilapäisinä  karisti- 
mina tavalli.sesti  riihiä.  Kävyt  a.setetaau  seula- 
pohjaisiin  laatikkoihin,  jotka  nostetaan  tavalli- 
sesti riihen  orsien  tasalle.  Riihtä  lämmitetiiUn 
niin.  että  kävyt  tulevat  n.  3.t-50°  C,  joskus  suu- 
rempaankin lämpötilaan,  jolloin  naiden  suomut 
aukeavat  ja  siemenet  varisevat  lattialle.  Var- 
sinaisia k:jia  on  kaksi  eri  järjestelmää:  1)  sel- 
laisia, joissa  karistaminen  tapahtuu  seulapohjai- 
sissa  laatikoissa  ja  2)  sellaisia,  joissa  kävyt  ka- 
ristetaan seulalaitaisi.ssa  sylintereissä.  Käpyjä 
on  tuontuostakin  ravistettava,  jotta  siemenet, 
jotka  suuressa  kuumuudessa  pitemmän  ajan  ol- 
tuaan menettävät  itäväisyytensä,  pääsevät  pu- 
toamaan viileämmälle  lattialle  tahi  lattiassa  ole- 
viin kuurniin,  mistä  ne  kootaan.  Meikäläiset 
pysyväiset  k:t,  joita  on  ainakin  neljä,  ovat  ra- 
kennetut   laatikkojärjestelmän    mukaan. 

A.   B.   n-r. 

Karistetauti,  neulasten,  lehtien,  kukkien,  he- 
delmänalkujen  ja  silmujen  ennenaikainen  irtau- 
tuminen kasvista.  Syynä  ilmiöön  voi  olla  liian 
alhainen  (pakkaskariste)  tahi  liian  korkea 
(lämpökariste)  lämpö,  kuivuus  (kuivuuskariste), 
liiallinen  vedenrunsaus  (vesikariste),  liian  voima- 
ka.s  (valokariste)  tahi  heikko  (varjokariste)  valo, 
niukka  ravinto  (nälkäkariste)  ja  loisien,  kuten 
sienien  esiintyminen  (sienikariste)  y.  m.  va- 
hingolliset vaikuttimet.  J.   I.   L. 

Karistus,  siementen  irroittaminen  kävyistä. 
Kun  tyydytään  pienempiin  siemenmääriin,  karis- 
tetaan kiipyjä  eräänlaisissa  .seulalla  varustetuissa 
kannellisissa  laatikoissa,  n.  s.  karistuslaatikoissa, 
jotka  asetetaan  auringonpaisteeseen  ja  joissa  kä- 
vyt näin  .syntyneessä  lämmössä  vähitellen  avautu- 
vat varistaen  siemenensä  laatikon  pohjalle.  Ka- 
ristaminen suoritetaan  myös  huoneenlämmössii 
kuivattamalla  käp^-jä  kattoon  ripustetuissa  pus- 
seissa, auringonpaisteeseen  levitetyillä  purjeilla 
y.  m.  Suurempia  määriä  karistetaan  riihessä 
tahi  karistaji.ssa  (ks.  t.).  —  Karistuskustannuk- 
set  nousevat  männynsiemenille   n.   0,4-1    mk:aan, 


kuusensiemenille  n.  O.sa-O.jo  mk:aan  1  kg:lta. 
Mäunynsiemeniä  saadaan  yhdestä  lihsta  käpyjä 
0,«-0,ij5.  poikkeustapauksissa  0.7  kg;  kuusensieme- 
niii  samasta  käpymäärästä  O.s-l  Jcg  puhdasta, 
siivetöntä   sionuMitä.  A.    li.    Il-r. 

Karits.".r.villa  on  nuoresta  lampaasta  ensimäi- 
sessä  puolivuotis-leikkauksessa  saatu  villa.  Sen 
syyt  ovat  juuresta  paksumpia  ja  päättyvät  te- 
räväkärkiseen huippuun.  .Se  on  pelimeämpää, 
mutta  myös  heikompaa  ja  epätasaisempaa  kuin 
täysikn   vuisen    lampaan    villa.  E.    J.    8. 

Kariääri  (ran.sk.  caniire,  <  corrKS  =  karrit), 
oik.  hevosen  nopein  juoksu,  nelistys;  kohoaminen 
virka-asteissa  tai  yleensä  elämässä.  —  Karia- 
risti,   kariäärin    tavoittelija,   onnenonkija. 

Karja  (myös  Karjaa,  ruots.  Kari  s).  1. 
K  u  n  t  a.  Uudenmaan  1.,  Raaseporin  kihlak., 
Karja-Mustio-Karjalohja-Sammatin  nimismiesp.; 
kirkolle  Karjan  rautatienasemalta  5  km.  Pinta- 
ala  1S4,8  km'-;  manttaalimäärä  69,416?;  maatilo- 
jen lukumäärä  146,  talonsavuja  14."),  torpansavuja 
\'2S  ja  muita  savuja  493.  K:n  kunnalla  ynnä 
Mustion  telulassenrakunnalla  oli  1901  4.865  ha 
viljeltyä  maata.  (Muut  tilastolli.set  numerot  kos- 
kevat yksinomaan  K:aa.)  4,007  as.  (1909),  joista 
7%  suomenkielisiä  (1900).  570  hevosta,  2,1.'52 
nautaa  (1908).  —  Kansakouluja:  6  ruotsink.. 
1  yksit,  suomenk.  (1911).  Yksityinen  lääkäri 
Karjan  asemalla,  jossa  myöskin  apteekki.  Säästö- 
pankki. —  Teollisuuslaitoksia:  Karjan  kalja-  ja 
virvoitusjuomatehdas.  —  Kunnan  alueella  Fag.-r- 
vikin  asema  Helsingin-Turun  radalla,  Svartän 
asema  Hyvinkääu-Hangon  radalla  ja  Karjan 
asema  molempien  ratojen  yhteisellä  osalla.  — 
Historiallisia  muistoja:  Grabbackan  herraskar- 
tano (ks.  t.)  3  km  kirkolta.  —  2.  Seurakunta, 
keisarin.,  Porvoon  hiippak.,  Raaseporin  länt.  lo- 
vastik.;  vanlia  keskiaikainen  emäseurakunta 
iluultavasti  1200  luvulta)  ;  seurakuntaan  kuuluu 
Sriappertunan  kappeli  ja  Mustion  (Svartän)  feli- 
dnsseurakunta.  [.J.  E.  Wefvar,  ,,rornlemningar 
i  Raseborgs  vestra  härad",  sivv.  14-36  (Suomen 
mui:iaism.-yhd.  aikak.  IV).]  —  3.  Rautatien- 
asema  (II  1.)  Helsingin-Turun  radan  ja 
Hangon  radan  haarautumiskohdassa,  87  km  Hel- 
sinkiin,  113   km  Turkuun  ja  50  km  Hankoon. 

L.    H-nen. 

Karja.  Käsite  ,, karja"  on  suomen  kielessä, 
kuten  sitä  vastaava  käsite  usei.ssa  muissa  kie- 
lissä, jonkunverran  häilyvä,  johtuen  varmaan- 
kin siitä,  että  maataloutta  kiisittelevä  tiede  nuo- 
rena tieteenä  ei  ole  vielä  ennättänyt  vakaan- 
nu'taa  varmoja  käsitteitä.  Karjalla  käsitetään 
välistä  kaikkia  tuottavia  kotieläimiä,  siis  kaik- 
kia muita  paitsi  koiraa  ja  kissaa.  Useimmi- 
ten luetaan  kuitenkin  hevonenkin  varsinaisena 
veto-eläimenä  pois,  jolloin  karjaan  luetaan  ne 
kotieläimet,  joista  saadaan  eläimellisiä  hyödyk- 
keitä tai  tuotteita,  kuten  maitoa,  lihaa,  vuo- 
tia, villoja,  munia  j.  n.  e.,  siis  lehmät,  lampa,it, 
vuohet,  siat  ja  sii])ikarja  (kanat,  hanhet),  ja 
sanotaan  näitä  maaiiviljelystaloudelli.sessa  kir- 
jallisuudessa silloin  mviiskin  hyöty  karjaksi 
(saks.  Niitzrieh).  Jokajiäiväisessä  kielenkäytössä 
..karja"  kuitenkin  tarkoittaa  jotenkin  yleisesti 
samaa  kuin  ruotsin  kielen  mukaan  muodostettu 
nautakarja  sana  (ruots.  nöthoskap;  saks. 
liivdvieh)  eli  siis  lehmänsukuun  kuuluvia  'coti- 
eläimiä.     Maissa,    joissa    karjaa    pidetään    pää- 


365 


Karjaan  pitäjä— Karjala 


366 


asiallisesti  maidon  saannin  takia,  kuten  Tans- 
kassa, Suomessa  j.  n.  e.,  puhutaan  erittUin 
lypsykarjasta  (tansk.  mcelkrkvmg,  ruots. 
mjötkboskap)    ja    1  y  p  s  y  k  a  r  j  a  n  li  o  i  d  o  s  t  a. 

Virallisen  tilaston  mukaan  oli   Suomessa  esim. 
V.   1906  hyötykarjaa  seuraavat  mäUrilt: 

sonneja    72,055 

täysi-ikäisiä    lehmiä     1,103,201 

nuorta    karjaa     301,269 

lampaita    912,407 

vuohia    5,074 

sikoja    218,923 

(samaan  aikaan  oli  täyskasvuisia  hevosia  285.695 
ja  varsoja  39.947).  Siipikarjasta  ei  toistai.seksi 
ole  luotettavaa  tilastoa  olemassa.  Tila.stollisia 
vertailuja  ja  la.skelmia  varten  käytetään  käsi- 
tettä „n  a  u  t  a  y  k  s  i  k  k  ö"  ja  tämä  on  =  1  täysi- 
ikäinen  lehmä  tai  sonni,  '/,  hevosta,  2  varsaa, 
2  kpl.  nuorta  karjaa  (hiehoja,  vasikoita),  8  lam- 
masta ja  3  sikaa.  Jos  tämän  mukaan  kotieläi- 
met, hevoset  mukaan  lukien,  muutetaan  nauta- 
yksiköiksi,  oli  Suomessa  1906  yhteensä  2,104,997 
nautayksikköä.  Raha-arvossa  tämä  vastaa,  jos 
arvioidaan  varsin  alhaisesti,  kuten  virallisessa 
tilasto.ssa  tehdään,  nautayksikkö  100  markan 
arvoiseksi,  tasaluvuissa  210  miljoonaa  markkaa. 
Jos  3"ksistään  nautakarja  otetaan  lukuun,  niin 
voidaan  sen  määriin  vaihteluihin  nähden  mer- 
kitä, että  se  VV.  1865-85-1005  oli  seuraava  (vi- 
rall.  tilaston  mukaan) 


Sonnf^jft 

Lphmia 

NuortJi  karjan 

1865 

64.960 

670.897 

218,464 

1882 

70.065 

814.531 

272,505 

1905 

73.548 

1,097,198 

309,946 

askien   1,000  asukasta  koliti: 

-Sonnej 

»    Lehmiil 

Nunna  karjaa 

1865 

35 

364 

119 

1885 

34 

369 

123 

1905 

25 

379 

107 

Ruotsissa  oli  1902  1.000  asukasta  kohti  leh- 
miä 341,  Tanskassa  samoihin  aikoihin  noin  400, 
keskimäärän   koko   Euroopassa   ollessa   138. 

Tilattoman  väestön  alakomitean  1901  kokoo- 
man tilaston  mukaan  oli  Suomen  maalaiskun- 
nissa 100  hehtaaria  kohti  viljeltyä  maata  (sekä 
pellot  että  luonnonniityt  mukaan  lukien)  10  he- 
vosta, 3  9  lehmää.  34  lammasta  ja  7  sikaa. 
V.  1902  oli  Ruotsissa  samoin  100  ha  kohti  vil- 
jeltyä maata  35  lehmää,  Tanskassa  38,  Euroo- 
pan keskimäärän  ollessa  14. 

Äskenmainitun  alakomitean  tilaston  mukaan 
oli  Suomen  maalaiskunnissa  erikokoisilla  vil- 
jelmillä (taloilla)  seuraav.it  määrät  hevosia  ja 
karjaa   100  ha  kohti  viljeltyä  maata: 


100  ha  kohti  viljeltyä 
maat*  oh 

V  Ijplmän  suuruus  ha 

CO 

s* 

5 

o 

5 

i! 

3  = 

=  E 

HeTOsia    kpl    .  .     .  . 
Lehmiä        ,     ..... 
Lampaita     _     ,        ... 
.Sikuja           _     

7 
55 
.57 
11 

n 

37 

39 

7 

26 
22 

4 

5 

24 

6 

3 

Tästä  yhdistelmästä,  jo.sta  pienin  viljelmä- 
ryhmil,  alle  3  ha  viljeltyä  maata,  on  jätetty  pois, 
osoittaa  saman  tosiseikan,  mikä  on  muuallakin 
havaittu,  että  pienemmillä  viljelmillä  voidaan 
yleensä  pitiiu  suhteellisesti  suu) empi  määrä  koti- 
eläimiä. [Karl  Enckell,  „Maatilau  hoito-oppi"; 
Hannes  Gchhard,  „Yliteiskuntatilastollinen  kar- 
tasto Suomen  maalaiskunnissa  v.  1901";  „Sve- 
riges  jordhruk  vid  1900  talets  början".]     U.  B. 

Karjaan  pitäjä  ks.  Karja. 

Karja-aura,  veturin  edessä  oleva  laite,  jonka 
tarkoituksena  on  raivata  pois  radalle  joutuneet 
esteet. 

Karjakauppa  on  Suomessa  vielil  verrattain 
vähiin  kehittynyt.  Enimmäkseen  se  tapahtuu 
välittäjien  (useimmiten  teurastajien)  kautta. 
Maassa  toimivat  karjanjalosttisyhdistykset  ovat 
viime  aikoina  ryhtyneet  järjestämään  k:aa,  toi- 
meenpannen siitoseläinten  huutokauppoja  ja  vä- 
littiien  muutoinkin  siitoseläimiä  tarvitsijoille. 

Virallisen  tilaston  mukaan  on  karjaa  (koti- 
eläimiä) viety  elävinä  ulkomaille  seuraavat 
määrät : 


1906 

ltKI9 

kpl 

3  ? 
e 

kpl 

< 

Nautakarjaa  (lehmiä  y.  m.) 

2l,Bfi4 
1  6:<0 

l,lB.i.0OO 

71I4,0(KI 

1 14.00(1 

13,000 

2.t4:i 

9.91G 

378 

I,02i000 

1.052,000 

8ii,000 

4,000 

Sikoja  ja  porsaita 

Lampaita  ja  vuohia 

12.70:! 
1,21» 

Karjan  vienti  Suomesta  on  siis  verrattain 
pieni.  Raha-arvossa  menee  melkein  'j,  tästä  Ve- 
näjälle, loput  pääasiallisesti  Ruotsiin.  Karjan- 
tuonti  ulkomailta  on  kuitenkin  vielä  pienempi. 
Niinpä  tuotiin  virallisen  tilaston  mukaan  1909 
nautaeläimiä  (lehmiä)  75  kpl.,  raha-arvo  24,000 
mk.,  ja  hevosia  386  kpl.,  raha-arvo  223,000  mk. 
—  vrt.  E  1  ä  i  u  m  a  r  k  k  i  n  a  t.  U.   B. 

Karjakko  ks.  L  y  p  s  y  k  a  r  j  a  n  h  o  i  t  o. 

Karjakonsulentti  ks.  Karjan  hoitoko  n- 
s  u  1  e  n  1 1  i. 

Karjakymmenykset  ks.  Kymmenykset. 

Karjakärpänen  ks.  Hevoskärpänen. 

Karjala  ks.   Sanomalehdistö. 

Karjala.  1.  Kuuta.  Turun  ja  Porin  1.,  Mynä- 
mäen kihlak..  Mynämäki-Karjala-Mietoinen-Lemu- 
Askai.steu  nimismiesp. ;  kirkolta  Turun  kaupun- 
kiin 48  km.  Pinta-ala  72  km-,  josta  viljeltyä 
maata  1,530  ha  (1911).  Manttaalimäärä  17  "/„. 
Talonsavuja  60.  torpansavuja  37  ja  muita  savuja 
173  (1907);  1,081  as.  (1909),  miltei  kaikki  suo- 
menkielisiä; 238  ruokakuntaa,  joista  maanvilj. 
pääelinkeinonaan  harjcitti  104  (1901).  175  he- 
vosta, 610  nautaa.  —  1  kansakoulu  (1910).  —  Teol- 
lisuuslaitoksia; Jokelan  ja  Salmisen  höyrysahat, 
höyläyslaitoksineen.  Karjalan.  Suojoen  ja  Kale- 
lan myllyt:  turvepehkutehdas.  —  Lautanpään 
lastauspaikalle  28  km  kirkolta.  —  2.  Seura- 
kunta, Turun  arkkihiippak.,  Mynämäen  ro- 
vastik.,  kuulunut  Mynämäkeen  saarnahuonekun- 
tana  jo  1600-luvun  lopulla,  muodostettiin  kap- 
peliksi 1797.  johon  1860  yhdistettiin  myö.skin 
Vehmalaisten  kappeli ;  määrätty  erotetta- 
vaksi   eri     kirkkoherrakunnaksi     K.     Sen.    päät. 


367 


Karjala 


;J6S 


Kitrjntan  vaakunn. 


•/,,  in06.  [J.  Sjöros,  ..Muinaismuistoja  Myiiii- 
mUeii  kihlak.",  siv.  115-132  (Suom.  muinaism.- 
yhd.   aikak.    VIII).]  L.    H-nen. 

Karjala  (uimi  johtuu  mahdcUisesti  karja  sa- 
nasta) (ruots.  K  a  r  e  1  e  n).  1.  Suomen  itäisin  maa- 
kunta, on  60°10'  ja  63°50'  vii- 
lillii  polij.  lev.  Läntisin  paikka. 
\'irolaluielIa,  on  27°20'  ja  itäi- 
sin. Suojärvellä,  32''47'  it.  pit. 
(;reenwichistä  lukien.  Maa 
kunta  on  n.  430  km  pitkii 
koillisesta  lounaiseen,  levey- 
deltiiän  vailiteleva.  90-180  kiii. 
Kansan  suussa  K.  kuitenkin 
on  paljoa  laajempi  käsite. 
Siihen  kuuluu  osa  Pohjan- 
maata Kuusamon  pohjois- 
rajalle asti,  sitä  paitsi  koko 
Vienan  Karjala.  Kaakossa  yh- 
tyy maakunnan  raja  maan- 
rajaan;  aikaisin  Karjalan  raja  lienee  ulottunut 
Nevajokeen.  Itäinen.  Stolbovan  rauhanteossa  mää- 
rätty raja  käytiin  1621.  JIaakunnan  länsiraja  läh- 
tee Suomenlahdesta  pitkin  Virolahden  ja  Sliehik- 
kälän  pitäjäin  länsirajoja  ja  sieltä  koilliseen  Imat- 
raa kohti,  josta  se  Rautjärven  ja  Parikkalan  länsi- 
rajoja myöten  kulkee  Puruveden  ja  Oriveden 
halki  pohjoiseen.  Läntisen  rajan  pohjoisosa  ja 
pohjoinen  raja  ovat  muodostuneet  Täyssinän 
rauliau  jälkeen  l.')9.5.  K.  jaetaan  tavallisesti  seu- 
raaviin osiin:  Karjalan  kannas,  Laatokan  Kar- 
jala ja  Pohjois-Karjala.  Näiden  rinnalla  käyte- 
tään myös  nimityksiä  Etelä-,  Itä-  (Raja-)  ja  Poh- 
jois-Karjala. ja  viimeisen  vuosikymmenen  ku- 
luessa on  tullut  käytäntöön  Viipurin  länsipuolella 
olevien  seutujen  nimityk.senä  Lounais-Karjala. 
Ennen  aikaan  nimitettiin  Vanhaksi  Suomeksi 
sitä  osaa  Itä-Suomea,  joka  Iscn  ja  Pikku  vihan 
jälkeen  liitettiin  Venäjään.  —  Pinta-ala  45,837,» 
km'.  Väkiluku  487.051  henkeä  (1908);  harvim- 
min asuttuja  seutuja  ovat  Rautavaara.  Korpi- 
selkä  ja  Suojärvi. 

Pinnanmuodostus.  Pohjois-Karjala  on 
sillä  alueella,  missä  Ke.ski-Suomen  järvialue  yh- 
tyy itäisten  rajamaiden  pienempiin  reittialiiei- 
hin.  Sen  keskikorkeus  on  n.  150  m.  Pielisjärven 
länsipuolella  on  jono  jyrkkiä  vuorenselkiä.  vaa- 
roja, joita  syvät  laaksot  erottavat  toisistaan. 
Kuuluisin  niistä  on  Kolivaara  (337  m  yi.  merenp. 


Kfiivisiim  UirknnkylMn  r.inta. 


Hatluvanrnn  kylä  Ilomantsissa. 

ja  242  m  Pielisjärven  pinnasta)  joka  on  muodos- 
tunut valkeasta,  kimaltelevasta  kvartsiitista 
ja  siitä  länteen  päin  Petronvaara.  Pielisjärven 
ja  Jänisjärven  välillii  olevat  seudut  ovat  myös 
mäkisiä;  seudun  keskikorkeus  on  n.  100  m.  mutt.i 
vaarat  voivat  kohota  200  mi  iin.  Laatokan  poli- 
joisella  rannikolla  on  maanpinta  epätasainen. 
Siellä  on  runsaasti  äkkijyrkkiä  graniittikallioita. 
Korkeimmat  ovat  Impilahden  Pullinvuori  (200  m) 
ja  Ristijärven  polijoispuolella  oleva  Pötsövaara 
(140  m).  Impilaliden  Koirinojan  itäpuolella 
maa  loivenee  ja  yhtyy  siellä  aukeavaan  tasan- 
koon. Suomenlahteen  viettävä  kapea  rantamaa 
kohoaa  melkoisesti  päätemoreenia.  Salpaussel- 
kää kohden.  Karjalan  kannaksella  ei  ole  vuo- 
ria ollenkaan.  Kronstatin-lahden  rantaseudun 
tasaisilta  kanervakankailta  maa  nousee  vähitel- 
len ja  kohoaa  sisämaassa,  Valkjärvellä  ja  Rau- 
dussa, verrattain  korkeaksi,  aina  182  m: iin.  — 
Vuori  perän  suurimmassa  osassa  Karjalaa 
muodostaa  graniittigneissi.  Pielisjärven  länti- 
sellä rannalla  kolioaa  kvartsiittikallioita,  joita 
jatkuu  Jänisjärvelle  asti.  Muualla  on  vuori- 
perusta  graniittia,  gneissiä  ja  varliaisempia  lius- 
keita. Laatokan  saarilla  ja  länsirannikolla  tava- 
taan diabaasia  ja  irtonaisia  hiekkakivilolikareita 
(jotunisia).  Salmissa  sekä  Viipurin  ympäristössä 
ja  siitä  länteen  on  vuoriperä  rapakivigraniittia. 
Erikoisuutena  mainittakoon  pari  harvinaista 
kivilajia:  sordavaliitti,  jota  tavataan  Sortavalan 
kaupungissa,  ja  pitkärandiitti,  jota  esiintyy 
Pitkänrannan  tehtaan  alueella.  Hyödyllisistä 
mineraaleista  ovat  huomattavimnuit:  kuparikiisu 
(Kontiolahti.  Pitkäranta,  Kuu.sjärvi),  sinkki- 
välke,  rautamalmit  (järvi-,  suo-  ja  vuorimalmit), 
marmori  (Ruskeala),  vuolukivi  (Nunnanlahti  ja 
Vuonislahti).  maasälpä  (Laatokan  pohj.  ranta), 
kloriittikiiltoliuske  (m.  m.  Suistamo)  ja  rapakivi- 
graniitti  (Pyterlahti).  —  Irtonaiset  maa- 
lajit. Tavallisin  maalaji  Karjalassa  on  sora, 
joka  nuiodostaa  kankaita  ja  luoteesta  kaakkoon 
käyviä  harjanteita.  Kaarena  poikki  Kajjalan 
kulkevat  Salpausselät.  joista  Pieni  Salpaus.selkä 
alkaa  Koitereen  eteläpuolelta  ja  Suuri  Salpaus- 
.selkä Viinijärven  ja  Höytiäisen  seuduilta.  Laa- 
tokan pohjois-  ja  länsipuolella  ja  Viipurin  ympä- 
ristössä sekä  järvien  rannoilla  tavataan  savea. 
K:irjalan  kannaksella  on  laajoja  hiekkakenttiä, 
jotka  ovat  muodostaneet  särkkiä  ja  lentohiekka- 
valleja.  Hiekka  on  tavallinen  maalaji  Salmissa 
sekä  Kiteellä,  Tohmajärvellä,  Kiihtelysvaaralla 
ja  Joensuun   ympärillä. 

Vesistöt.     N.    12,1%    K:n    pinta-alasta    on 
vettä.    Pohjois-K:n   vedet  kuuluvat   Saimaan   ve- 


369 


Karjala 


:!70 


Laatokan-maisema  Sonavalan  saaristoa  Honkasalosta. 


sistöön.  Pielisjärven  vesirikas  reitti  saa  vetensä 
Lieksanjoen  kautta  rajan  takana  olevista  Tuuli- 
järvestä,  Lentieran,  Lieksan,  Roukkulan  ja  Juu- 
tulan  järvistä.  Pielisjärvestä.  K:n  isoimmasta 
järvestä,  virtaa  Pielisjoki  vaihtelevien  seutujen 
halki;  paikoin  se  on  niin  leveä,  että  näyttää  jär- 
veltä, paikoin  se  syöksyy  kapeana  koskena  alas. 
Pielisjoen  yläosaan  laskee  Koitajoki,  jonka  kos- 
kista Pamilo  on  kuuluisin.  Koita  saa  alkunsa 
Venäjän  rajan  tuolta  puolen  ja  pohjoisesta  tule- 
vat siihen  kauniin  Koitereen  vedet.  Koitaan  ko- 
koontuu vesiä  myös  niistä  soista  ja  rämeistä, 
jotka  täyttiivät  suuren  osan  Ilomantsin  pitäjää. 
Paitsi  Pielisjokea  laskee  Pyhä.selkään  Höytiäinen 
(456  km'),  joka  1859  aukaisi  itselleen  uuden 
väylän,  nykyisen  Höytiäisen  kanavan  (ks.  Jär- 
venlaskut). Lounaassa  Pyhäselkä  yhtyy  laa- 
jaan, 75  km:n  pituiseen  ja  20  km:n  levyiseen 
Oriveteen,  joka  pohjoisesta  saa  Viinijärven  ja 
kaakosta  Pyhäjärven  vedet.  Savon  ja  Karjalan 
rajalla  Saimaan  vesistö  katkaisee  Salpausselän 
Tainioukoskessa,  Imatrassa  ja  Vallinkoskessa  ja 
purkautuu  Vuoksen  kautta  Laatokkaan.  Nois- 
niemen  kohdalla  Vuoksi  jakautuu  kahteen  haa- 
raan, joista  toinen  kulkee  Räisälän  ja  Käki- 
salmen sivutse  ja  toinen  Suvannonjärven  ja 
Taipaleen  kautta.  Vuoksen  pohjoispuolella  vir- 
taavat Laatokkaan  Kokkolan-  1.  Iliitolanjoki, 
jonka  kautta  Simpeleen  vedet  laskevat.  Ihalan- 
joki,  Kiteenjoki,  Tohmajoki.  Jänisjärven  reitti 
koskirikkaan  Jänis-  1.  Läskelänjoen  kautta,  Uuk- 
sunjoki  ja  Tulomaujoki.  Suojärven  vedet  laske- 
vat Suojujoen  kautta  Aänisjärveen.  Suomenlah- 
teen laskee  Karjalasta  pieniä  jokia,  joista  mai- 
nittava on  Siestar-  1.  E.ijajoki.  Laatokasta  ks.  t. 
K:n  luonto  on  sangen  vaihteleva.  Toista 
viehättää  Pohjois-Karjalan  maisemien  jylhyys  ja 
suurpiirteisyys,  jommoisena  se  näyttäytyy  esiin. 
Kolivaaroilta  tai  Pamilon   rannalta,  toinen  ihai- 


lee Laatokan  pohjoispuolisia  rantoja,  pitäen  niitii 
Suomen  kauneimpina,  ja  se,  joka  tahtoo  naat- 
tia koskemattomasta  luonnosta  ja  erämaan  hil- 
jaisuudesta, suuuta.a  tiensä  Suistamon  ja  Korpi- 
selän salomaille.  Etelä-Karjalan  luonnonihanutik- 
si.sta  on  ensi  sijassa  mainittava  Suomenveden 
pohja  ja  Saimaankanavan  ympäristöt  ja  ennen 
kaikkea  kuuluisin  nähtävyys,  ,, vetten  äiti" 
Imatra.  Luonnon  ja  maisemien  puolesta  K.  jae- 
taan viiteen  alueeseen:  Karjalan-kannakseen, 
Etelä-Karjalaan  (Suomenlahden  ja  Vuoksen  vä- 
lillä), relieväluontoiseen  Laatokan  Karjalaan, 
ulottuen  Käkisalmesta  Uuksujoen  tienoille  ja 
sisämaassa  Parikkalaan  ja  Jäni.sjärven  seuduille, 
ja  Pohjoi.s-Karjalaan.  Karjalan  itäisin  seutu, 
.Suojärvi,  liittyy  luonnonhistoriallisesti  rajan- 
takaiseen alueeseen. 

Ilmasto.  Vuoden  keskilämpö  on  Käkisalmeii 
tienoilla  +  3°,  Sortavalassa  n.  -f  2.t°,  Värtsilä^sä 
-|-  1,7°  ja  Nurmeksen  pohjoispuolella  +  1°.  Sor- 
tavalassa on  vuoden  kuumimman  ja  kj"lmimmä:i 
kuukauden  keskilämpöjen  erotus  26°,  Värtsilässii 
27°,i  (Värtsilässä  tammik.  lämpö  — 10°,?  ia 
heinäk.  -f-  16°,4).  Laatokan  rannoilla  on  huo- 
mattavissa yö-  ja  päivätuuli.  Sademäärä  on  Kar- 
jalassa yleensä  pienempi  kuin  muualla  Suomessa, 
lukuunottamatta  Laatokan  rantoja,  missä  sataa 
runsaasti.  U.    K. 

Kasvistollisesti  K.  jaetaan  neljään 
alueeseen,  joilla  on  samat  nimet  ja  lähimain 
sam.a  laajuus  kuin  maantieteellisilläkin  alueilla. 
Xäistä  ovat  Karjalan  kannas,  josta  1911  tunnet- 
tiin 684  putkilokasvilajia.  Etelä-Karjala  (=  Lou- 
nais-Karjala,  663  lajia)  ja  Laatokan  Karjala  (686 
lajia)  Suomen  lajirikkaimpia  maakuntia,  jota  vas- 
toin Pohjois-Karjala  (536  lajia)  on  verrattain  yk- 
sitoikkoista ja  köyhää.  Omituista  K:lle  on,  että 
täällä  itäiset,  pohjoiset  ja  eteläiset  lajit  kohtaa- 
vat    toinentoisensa     kasvaen     sekaisin     samoilla 


371 


Karjala 


372 


aloilla  etenkin  Laatokan  K:ssa.  Jaloista  puista 
kasvavat  tammi  ja  saarni  harvinaisina  kannak- 
sen eteläosissa.  Suomenlahden  rannikkoseuduissa 
Etelii-K:ss;i  ja  varsinkin  Viipurinlahden  ympä- 
rillä, saarni  myös  Sortanlahdessa  Laatokan  puo- 
lella. Villin  omenapuun  pohjoisimmat  löytöpaikat 
ovat  Kirvussa,  Kaukolassa  ja  Taipalsaarella,  päh- 
kinäpuu on  yleinen  kannaksella,  mistä  etenee 
pohjoiseen  lUitolaan  ja  Parikkalaan.  Kynäjalava 
tav.ataan  verrattain  yleisenä  kannaksen  etelä- 
osissa ja  Viipurin  seuduilla,  vuorijalava  harvi- 
naisempana samoilla  seuduilla  mutta  myös  poii- 
Joisempana  Ruskealassa  ja  Suistamossa  saakka. 
Sama  pohjoisraja  kuin  edellisellä  on  myös  sitä 
varsinkin  Laatokan  ranta-seuduissa  paljon  ylei- 
semmällä vaaliteralla.  Lehmuksia,  jotka  etelässä 
ovat  saneen  yleisiä,  tavataan  joskus  vielä  Nur- 
meksessa ja  Lieksassa  pohjoisessa.  Yleisistä  puu- 
lajeistamme tervaleppä  käy  maakunnan  pohjois- 
osissa harvinaiseksi.  (J.  A.  M'.} 

E  I  ä  i  n  k  u  n  t  a  on  yleensä  sangen  rikas.  Maas- 
samme yleisesti  tavattavien  lajien  ohes.sa  huoma- 
taan useita  eteläisiä  ja  kaakkoisia  lajeja,  jotka 
eivät  ole  levinneet  muuhun  Suomeen  tai  jotka 
K:ssa  ovat  aikaisemmin  kotiutuneet  ja  täällä  ta- 
vallisemmat kuin  maamme  muissa  osissa.  Sel- 
laisia ovat  muutamat  nisäkkäät,  esim.  tammihiiri 
(Laatokan  pohjoispuolella),  rusakkojänis  ja  hil- 
leri, jotkut  linnut  kuten  sininärhi  ja  kaulushai- 
kara (Karjalan  kannaksella),  punavarpunen, 
kaislakertut,  eräs  matelija,  nira.  hietasisilisko 
(.Aunuksessa),  eräät  kalat,  m.  m.  mutakala  (Rau- 
dussa) ja  miekkakala  (Laatokassa)  y.  m.  Toiselta 
puolen  monet  varsinaisesti  pohjoiset  lajit  ulot- 
tavat levenemisalueensa  Karjalaan  saakka  niin- 
kuin villi  peura,  joka  Venäjän  puoleisessa  osassa 
on  viime  vuosinakin,  joskin  harvalukuisena,  epiin- 
tynrt,  ahma.  jota  peuran  seuralaista  Viipurin  lää- 
nissä tapettiin  1903-07  yhteensä  20  kpl.,  naali, 
jonka  ilmoitetaan  oleskelevan  paikoitellen  (Korpi- 
selillä)  joskus  ympäri  vuoden,  linnuista  joutsen, 
iso  hanhi,  pohjansirkku  y.  m.  Ennen  maassa  ylei- 
sesti levinnei.stä  petoeläimistä  tavataan  vain  raja- 
seuduilla (Salmi,  Korpiselkä.  Ilomantsi,  Pielis- 
järvi) enää  joku  määrä  karhuja.  Xäitä  ammut- 
tiin siellä  vielä  1906  15  kpl.  ja  yhtä  monta  yh- 
teensä 1907  ja  1908.  Muita  petoeläimiä  tapettiin 
VV.  1903-07  Viipurin  läänissä;  susia  11,  ilveksiä 
65,  näätiä  108  ja  kettuja  851  kpl.  Laatokassa 
elää  omaan  rotuunsa  (Phoca  f<e1ida  ladogensis) 
kuuluva  norppa  sangen  lukuisana.       A'.  M.   L. 

K:n  vanhimmat  asutusalueet  ovat  Kar- 
jalan kannas  ja  Laatokan  länsi-  ja  luoteisran- 
nikko. Ensimäiset  asukkaat  asettuivat  nähtä- 
västi laaksoihin  ja  pienempien  vesistöjen  ympä- 
rille harjoittaen  elinkeinoinaan  kalastusta  ja 
metsästystä.  Kivikauden  loppupuolella  väestö 
näyttää  lisääntyneen,  ja  siihen  viittaavat  tämän 
ajan  lukuisat  löydöt  Vuoksen  alajuoksun  varrelta 
(Kaukolassa,  Räisälässä,  Pyhäjärvellä,  Sakkolassa 
ja  Metsäpirtissä).  Löj-döissä  tavatut  saviastiat. 
runsaine  mittausopillisine  kuvioineen,  osoittavat 
viljely.syhteyttä  Keski-Venäjän  kanssa,  josta  päin 
Karjalan  ensi  asutus  näyttää  tulleen.  Toden- 
näköisesti lappalaiset  jo  kivikaudella  ovat  asut- 
taneet Karjalan.  Pronssikauden  esineitä  on 
Etelä-Karjala-sta  löydetty  vain  kolme  kappaletta 
(kaikki  sen  vanhan  reitin  varrelta,  joka  johti 
Suomenveden     pohjasta     Laatokalle),     joten     sitä 


aikaa,  jolloin  Karjalassa  on  siirrytty  metalli- 
esineiden käytiintööu,  ei  tarkoilleen  voi  määrätä. 
V:n  700  paikoilla  j.  Kr.  alkaa  Etelä-Karjalassa 
rautakausi:  samoihin  aikoihin  tulevat  karjalaiset 
maahan,  ei  kuitenkaan  minään  valloittajakan- 
sana,  vaan  pienin  joukoin  ja  pitemmän  ajan  ku- 
luessa, ja  ottavat  maan  haltuunsa  rauhallisina 
siirtolaisina.  Rautakauden  Karjalasta  ja  sen  vil- 
jelyskannasta  antavat  kalmisto-  ja  muut  löydöt 
varsin  monipuolisen  kuvan.  Ne  o.soittavat  kan- 
san aineellisen  sivistyksen  kohonneen.  Kansa 
harjoittaa  maanviljelystä  ja  karjanhoitoa,  sen 
työkalut  ovat  parantuneet  ja  kauneusaisti  ke- 
hittynyt. Vuoksen  Linnasaarella,  nykyisessä 
Räisälän  pitäjässä,  on  ollut  Tiuri nlinna,  jonka 
raunioista  on  saatu  runsaat  löydöt.  Laatokan 
luoteisrannikolla  on  tavattu  puolustuslaitosten 
jäännöksiä,  n.  s.  muinaislinnoja,  jotka  sijaitsivat 
korkeilla  mäillä  ja  kallioilla;  sellaisia  ovat 
Kurkijoen  Linnavuoret.  Jaakkiman  Linnamäki 
ja  linnarauniot  Läskelänjoen  edustalla,  joista 
Mäkisalon  saaressa  oleva  on  maamme  paraiten 
säilyneitä.  Löydöistä  päättäen  on  rautakauden 
asutus  Karj:ilassa  levinnyt  Jänisjärven,  jopa 
Oriveden  tienoille  saakka.  Pohjoinen  Karjala 
oli  silloin  metsien  peittämää  erämaata,  joissa 
lappalaiset  liikkuivat.  Erämiesten  tieltä  täytyi 
kuitenkin  lappalaisten  väistyä,  ja  keskiajan  lo- 
pulla on  karjalainen  asutus  ulottunut  pohjoi- 
sessa Pielisjärvelle;  Pielisjoen  länsipuolella  ole- 
vat seudut  olivat  silloin  koskemattomat.  Samoi- 
lun aikoihin  kuin  karjalaiset  ottivat  haltuunsa 
Laatokan  ja  Suomenlahden  väliset  alueet,  ulotti- 
vat viikingit  retkensä  näiliin  seutuihin.  Islanti- 
laisissa tarinoissa  kuvastuvat  nuo  retket  ,, itä- 
maille": niinpä  kerrotaan  Ruotsin  hallitsijan 
livar  Vidfamnen  purjehtineen  Karjalanpohjaan, 
jolla  nälitävästi  tarkoitetaan  Nevajoen  suuta  (vrt. 
Karjalaiset).  Viikinkiretket  jatkuivat,  ja 
9:nnellä  vuosis.  viikingit  perustivat  valtakun- 
nan Ilmajärven  rannalle.  Karjalaisten  maa  kos- 
ketti tärkeätä  kauppa-  ja  sotatietä,  mikä  ei  ol- 
lut vaikuttamatta  heidän  oloihinsa.  Karjala  jou- 
tui vähitellen  Novgorodin  vaikutuspiiriin.  Venä- 
jän aikakirjoissa  mainitaan  ensi  kerran  1143 
karjalai-sten  nimi  niiden  heimosotien  yhteydessä, 
joita  karjalaiset  ja  hämäläiset,  maamme  histo- 
riallisen ajan  koittaessa,  kävivät  keskenään. 
Ja  vihollisuus  yltji,  kun  ruotsalaiset  laskivat 
Lounais-Suomen  valtansa  alle  ja  näyttivät  aiko- 
van levittää  vaikutustaan  hämäläisten  keskuu- 
teen. Novgorodilaisten  kannattamina  karjalaiset 
tekivät  retkiä  Lounais-Suomeen,  tunkeutuivatpa 
laivastolla  1187  Mälaren-järvelle,  jolloin  hävitti- 
vät Ruotsin  mahtavimman  kauppakaupungin 
Sigtunan.  Heimosodat  jatkuivat  koko  seuraavan 
vuosisadan.  Kun  Häme  oli  joutunut  Ruotsin 
vaikutuspiiriin,  aiheutti  tämä  varmaankin  ryöstö- 
retkiä karjalaisten  puolelta.  Eräs  paavillinen 
huUa  (v;lta  1256  tai  1257)  kuvaa  heidän  julmaa 
menettelyään.  Siinä  valitetaan,  että  „Kristuk- 
sen  viholliset,  joita  tavallisesti  ,,carialeiksi"  sano- 
taan, ynnä  muut  sen  puolen  pakanat  olivat  teh- 
neet julman  hävitysretken  Suomeen,  surmanneet 
paljon  kristityltä,  vuodattaneet  paljon  verta, 
l)olttaneet  paljon  kyliä  ja  viljelysmaita,  saas- 
tuttaneet jumalanpalvelukselle  pyhitettyjä  paik- 
koja ja  ryöstäneet  monta  kastettua  lasta,  joita 
lie    aikoivat    kasvattaa    pakanalliseen    uskoon    ja 


373 


Karjala 


374 


kiiyttSK  kovitnpuan  orjuuteen".  Vaikkakin  Laa- 
tokan karjalaiset  esiinTvviit  iiovjjjorodilaistisn 
liittolaisina,  elivät  he  vielä  tilllöiu  1200-luvun 
loppupuolella  vapaana  kansana.  Selvimmin 
tämä  seikka  ilmenee  eräiissä  Novgorodin  ja  Got- 
lannin sekä  Saksan  kauppiaiden  keskisessä  sopi- 
muksessa v:lta  1270,  missä  kauppiaille  luvataan 
täyttä  turvaa  Uetusaaren  ja  Novfjorodin  väli- 
sellä taipaleella,  s.  o.  [ukerissä.  ,, Alutta  jos  sak- 
salaiset tai  gotlantilaiset  ovat  kauppamatkoilla 
Karjalassa  ja  jos  lieille  siellä  jotakin  fapalituu, 
niin  sen  kanssa  ei  ole  novgorodilaisilla  mitään 
tekemistä."  Mutta  vähitellen  aseveljeys  muuttui 
alamaisuudeksi  ja  onnistumattomaksi  jäi  karja- 
laisten ensimäinen  kapina  1278  Novgorodia  vas- 
taan. Jo  sitä  ennen  olivat  venäläiset  u.skonkin 
siteillä  koettaneet  'aivuttaa  karjalaisia  puoleensa: 
aikaisimmin  tunnettu  venäläisten  kääntämisyri- 
tys  Karjalassa  on  tapahtunut  1227,  vaikkei  sillä 
\iäy  olleen  pysyviä  seurauksia.  —  Ruotsin  halli- 
tus väsyi  alituiseen  levottomuuteen  itäisillä 
rajamailla  ja  ryhtyi  1293  suureen  sotahankkee- 
seen,  jota  historiassa  sanotaan  Karjalan  risti- 
retkeksi  ja  jota  johti  Torkel  Knuutinpoika, 
Maallenousu  tapahtui  Suomenlahden  pohjassa  ja 
valloituksen  suojaksi  kohosi  pian  kalliosaarelle 
Suomen-veden  pohjaan  Viipurin  linna.  Ruotsin 
vahvistuva  valta  Länsi-Karjalassa  synnytti  pel- 
koa novgorodilaisissa,  ja  ennen  pitkää  oli  hävit- 
tävä sota  käynnissä,  jonka  kuluessa  karjalaiset 
koettivat  ruotsalaisten  avulla  1314  luoda  nov- 
gorodilaisen  ikeen,  siinä  kuitenkaan  onni.stu- 
matta.  Pitkällinen  sota  päättyi  1323  Pähkinäsaa- 
ren  rauhaan,  joka  määräsi  rajan  kulkemaan  me- 
restä Siestarjokea  myöten  Vuokseen  ja  siitä  Päivä- 
kiveu  kautta  (Noisniemessä)Torsa järvelle  ja  Keski- 
Savoon.  Ruotsin  puolelle  jäivät  Äyräpään.  Jääsken 
ja  Savon  kihlakunnat,  Novgorod  sai  Laatokan  Kar- 
jalan. Karjalan  n/aa  ja  kansa  oli  halkaistu  kah- 
teen osaan,  jotka  läksivät  kulkemaan  omia  tei- 
laan, heimositeet  katkesivat  ja  vastakkaiset 
■elämänkatsomukset  tulivat  sijaan.  Ihmekö,  että 
Karjalan  vaakunaan  on  kuvattu  kaksi  tois- 
taan va.staan  kohotettua  asestettua  kättä!  — 
Kohta  valloituksen  jälkeen  alkavat  yhteiskun- 
nalliset olot  Ruotsin  Karjalassa  järjestyä.  Vii- 
puri tulee  hallinnon  keskustaksi  ja  hansaliiton 
kauppa  suuntautuu  Viipuriin,  joka  sai  kauppa- 
oikeudet 1403.  Roomalaiskatolinen  usko  sai  tun- 
nustajia: vanhin  seurakunta  itäpuolella  Viipuria 
■on  Ayräpää  (1.  Pyhäristi.  myöhemmin  Muola). 
Senjälkeen  ovat  seurakunniksi  muodostuneet  Ki- 
vennapa 1.  Planttula.  Uusikirkko,  Jääski  ja  Viro- 
lahti. Laatokan  Karjalan  läänittivät  novgorodi- 
laiset  kymmenen  vuotta  Pähkinäsaaren  rauhan 
jiilkeen  liettualaiselle  ruhtinaalle  Narimontille, 
jolla  ja  jonka  jälkeläisillä  se  p.vsyi  v;een  1384. 
Keski-ajan  lopulla  luettiin  La.itokan-  ja  Pohjois- 
Karjala  kuuluvaksi  n.  s.  Vatjalaiseen  viidennek- 
seen ja  muodosti  Korelan  linnaläänin,  jonka  hal- 
lintokesku-stana  oli  Korelan  1.  Kiikisalmen  kau- 
punki. Alue  jakautui  seitsemään  pitäjään  1.  po- 
kostaan :  Räisälä  1.  kaupungin  pokosta,  Sakkola, 
Rautu.  Kurkijoki,  Sortavala,  Salmi  ja  Ilomantsi. 
-Vlue  oli  siis  sangen  laaja,  lännessä  se  ulottui 
Saimaan  vesistöön,  idässä  jokseenkin  Suomen 
nykyiseen  valtiorajaan  ja  pohjoisessa  luettiin 
Repolan  seudut  nykyisessä  Luoteis-Aunuksessa 
rsiihen   kuuluviksi.     Asutus   oli    kuitenkin    sangen 


harva;  koko  läänissä  oli  keskimäärin  kolme  ta- 
loa kussakin  kylilssä,  vain  Salmin  pokosta  oli  ti- 
heämmin asuttu.  Omistu.soloissa  tapalitui  keski- 
ajan lopulla  suuri  nuiutos.  Läänityslaitos  ulotet- 
tiin Laatokan  Karjalaan  ja  maat  joutuivat  lien- 
gellisten  j;i  maallisten  ylimysten  läänityksiksi  ja 
myöhemmin  suuriruhtinaan  maiksi,  joita  Kor<.- 
lan  maaherra  hallitsi.  Venäläisaikana  (v:een 
1617)  oli  Karjalan  takamailla  veroyksikkönä 
jousi,  jolla  ymmärrettiin  veroamaksavaa  miestä. 
ja  viitannee  tiima  seikka  siihen,  että  veroja 
määrättäessä  oli  siellä  metsästys  pääelinkeinona. 
Ennen  1478  on  Novgorodin  arkkipiispa  kanta- 
nut saatavansa  Kiteeltä  ja  Ilomantsista  näädän 
ja  oravan  nahoissa;  jotkut  Jaakkiman  ja  Impi- 
lahden  kylät  ovat  maksaneet  veron  jahtihau- 
koissa.  Etelä-Karjala.ssa  oli  veroperusteena  obäa 
1.  maavero,  johon  luettiin  niin  paljon  maata 
kuin  yksi  mies  hevosen  kera  jaksoi  viljellä.  Lää- 
nin pohjoiset  pokostat  olivat  jaetut  n.  s.  perevaa- 
roihin  1.  veroninaksualueihin,  jotka  käsittivät 
sek.i  emäkylän  asukkaat  että  sen  takamaille  läh- 
teneet siirtolaiset.  Venäläisten  tietojen  mukaan 
oli  jokaisessa  Käkisalmen  läänin  poko.stassa  1500 
oma  kirkkonsa.  Aikaisemmin  oli  kreikkalais- 
katolisen uskon  levittämistä  varten  perustettu 
Valamon  luostari  1329  ja  Konevitsan  luostari 
1392.  Mutta  arkkipiispa  Makarijn  kertomuksen 
mukaan  v:lta  l.')33  karjalaiset  palvelivat  met- 
siä, kiviä,  jokia,  lähteitä,  vuoria,  aurinkoa  ja 
kuuta  ja  uhrasivat  haltioille  veriuhreja:  här- 
kiii,  lampaita,  kaikenlaisia  eläimiä  ja  lintuja. 
,.Ja  tavallisen  ihmisen  pitävät  he  luonaan  pap- 
pinaan, häntä  kutsuvat  he  arpojaksi  (arbui)  ja 
tämä  toimittaa  kaikki  petollisella  tavalla  ja  an- 
taa nimen  lapsille."  Seur.  v.  lähetettiin  Ilja 
munkki  kastamaan  kansaa  uudelleen  kristin- 
uskoon. Hän  hävitti  pakanalliset  menot,  hak- 
kasi maahan  ja  poltti  pyhät  lehdot,  upotti  uhri- 
kivet.  Mutta  hitaasti  pakanuus  poistui  ja  vielä 
tänä  päivänäkin  on  monta  pakanallista  menoa 
huomattavissa  varsinkin  Salmin  kihlakunn.an 
kreikanuskoisen  väestön  keskuudessa.  —  Päh- 
kinäsaaren rauha  oli  tehty  ikuisiksi  ajoiksi,  ku- 
ten rauhakirjassa  sanotaan,  mutta  siitä  huoli- 
matta kesti  rajariitoja  Ruotsin  ja  Venäjän  vä- 
lillä Kivennavan  riitamaasta  ja  muista  paikoista, 
ja  Etelä-Karjala  oli  taistelutantereena.  Niinpä 
1411  venäläiset  polttivat  Viipurin,  joka  jo  sil- 
loin oli  jonkinlaisilla  varustuksilla  ympäröity, 
ja  n.  s.  suuren  Venäjän  sodan  aikana  1489-97 
varsinkin  Ruotsin  Karjala  joutui  kovan  kohta- 
lon alaiseksi.  Kun  Ruotsi  uudella  ajalla  alkoi 
kohota  suurvallaksi,  tulivat  Suomenlahden  ja 
Laatokan  väliset  seudut  taistelutantereiksi.  Pon- 
tus de  la  Gardie  valloitti  5  p.  marrask.  1580 
Käkisalmen,  jolloin  koko  linnalääni  joutui  ruot- 
salaisten haltuun  17  vuodeksi.  Retkikuntia  lä- 
hetettiin läänin  sisäosiin  ja  asukkaita  alettiin 
verottaa.  Mutta  vaikka  tämä  lyhyt  valloituksen 
aika  edisti  „molempain  Karjalain"  yhteenliittä- 
mistä, oli  se  samalla  raskas  aika.  Venäläiset 
tekivät  ryöstöretkiä  ja  toisin  paikoin  sota  sai 
sissLsodan  luonteen.  Täyssinän  rauha  1595  pa- 
lautti rajan  entiselleen  ja  kaksi  vuotta  myö- 
hemmin Käkisalmi  luovutettiin  venäläisille. 
Mutta  lyhyet  olivat  rauhan  vuodet.  V.  1611  ruot- 
salaiset Jaakko  de  la  Gardien  johdolla  val- 
loittivat Käkisalmen  läänin,  joka  Stolbovan   rau- 


375 


Karjala 


37C 


bnssa  1617  heille  virallisesti  luovutettiin.  Kar- 
jala oli  nyt  tullut  saman  valtikan  alle  ja  kohta 
Ruotsin  hallitus  alkoi  järjestiiii  Käkisalmen  liiii- 
nin  oloja.  Alue  tuli  voittomaan  luontoiseksi. 
Ajan  tavan  mukaan  läänitettiin  tai  myytiin  suu- 
rin osa  maakuntaa  ylimyksille.  Näitten  laäni- 
tysten  haltiat  ja  suurten  tilain  omistajat  kokoon- 
tuivat maapäiville  joskus  Käkisalmeen,  mutta  ta- 
vallisesti yhdessä  Inkerinmaan  aatelisten  kanssa 
Narvaan  päättämään  veroista,  päivätöistä,  talon- 
poikain maksuista  papeille  y.  m.,  joskus  on  kau- 
punkien edustajia  ollut  näissil  kokouksissa. 
Virkamiesten  mielivallasta  ja  oman  voiton  pyyn- 
nistä antaa  kamarikollef^in  viskaali  Samuel  Cröell 
rSikeän  kuvan.  ..Täällä  on",  kirjoitti  hän, 
..useampia  ylimääräisiä  veronkantoja  kuin  mi.<tä 
ikinä  tiliä  tehdään,  sillä  niitä  ei  merkitä  kos- 
kaan mihinkään  maakirjaan  ja  Ruotsin  kamari 
saa  niistä  vähä  tietää".  Lainkäyttö  oli  myös 
huonois.sa  käsissä.  Joskus  kansa  katkeroittui  sor- 
toon siinä  määrin,  että  se  valmistautui  aseelli- 
sesti vapautumaan  sortajistaan.  Tunnetuimmat 
ovat  ne  talonpoikaisliikkeet,  jotka  Pielisjärven 
Lieksan  hovissa  asuva  Simo  Affleck  1.  Hurtta 
aiheutti.  Käkisalmen  läänin  oloja  järjestäessä 
uskcutokysymys  tuotti  hallituk.selle  paljon  huolta. 
Kun  Olavi  Elim.Teus  1618  oli  määrätty  Viipurin 
hiippakunnan  piispaksi,  sai  hän  hallitukselta  oh- 
jeet niitä  toimenpiteitä  varten,  joihin  Käkisal- 
men läänissä  ja  Inkerinmaalla  oli  ryhdyttävä 
kreikauu.skoi.sten  asukkaiden  käännyttämiseksi 
luterilaisuuteen.  Hallituksella  ei  kuitenkaan  ollut 
menestystä  toiminnassaan.  Luterinuskoisia  seura- 
kuntia syntyi  kyllä  Stolbovan  rauhaa  jälkeisenä 
aikana,  mutta  kreikanuskoiset  katsoivat  epäluu- 
lolla ja  vihalla  käännytyspuuhia  ja  alkoivat  siir- 
tyä uskon  veljiensä  luo  rajan  taa.  Vv.  1627-35 
muutti  Käkisalmen  läänistä  1,530  perhettä,  ja 
kun  1056-57  sodan  aikana  kreikanuskoiset  talon- 
pojat yhtyivät  maahan  hyökkääviin  veuäliiisiin, 
pakeni  4,107  perhettä  kostoa  peläten  Venäjälle, 
Käkisalmen  lääni  tuli  melkein  autioksi  ja  Länsi- 
Karjalasta,  Savosta,  Hämeestä  ja  Pohjanmaalta 
siirtyi  luterinuskoisia  uutisasukkaita  autiotiloille. 
Tämän  kautta  Laatokan-  ja  Pohjois-Karjalan  yh- 
teys muun  Huomen  kanssa  lujittui.  Käkisalmen 
läänissä  oli  1600-Iuvulla  seuraavat  kaupungit: 
Käkisalmi,  Suvannon  Taipale,  Kurkijoki,  Sorta- 
vala, Salmi  ja  Brahea  (Lieksa)  sekä  markkina- 
paikat: Tiurnla,  Jaakkim.a  ja  Ilomantsi,  Tär- 
keimmät vientitavarat  olivat  terva,  puu  ja  voi. 
Laatokan  rannan  kauppapaikoista  käytiin  Nevan- 
linnassa. Tärkein  välittäjä  oli  kuitenkin  Viipuri. 
jonka  porvareilla  oli  oikeus  pitää  vapaita  mark- 
kinoita Jääskessä.  Ayräpäässä,  Vehkalahdella  ja 
Lai>peella,  —  Iso  viha  monessa  suhteessa  vaikutti 
Karjalan  oloihin.  Uudenkaupungin  rauha  1721 
siirsi  rajan  Ruotsin  ja  Venäjän  välillä  Viipurin 
länsipuolelle,  joten  Etelä-  ja  Keski-Karjala  yhdis- 
tettiin VenäjiUin,  ja  Turun  rauha  1743  vei  rajan 
Kymijokeen.  Ruotsin  Karjala  1.  Pohjois-Karjahi 
liitettiin  muuhun  Suomeen  ja  sen  edustajia  oli 
1731  ensimäisen  kerran  valtiopäivillä.  Syrjäi- 
sestä asemasta  huolimatta  maakunta  edistyi  1700- 
luvulla  huomattavasti.  Silloin  rakennettiin  ensi- 
mäiset  maantiet  ja  maanviljelykseen,  jopa  teol- 
liseenkin elämään  alettiin  kiinnittää  huomiota. 
Varsinkin  on  mainittava  Korpi-  ja  Koski-Jaakon 
ja   ..Karjalan   kuninkaan"   Gabriel   Walleniuksen 


toiminta.  Hallinnollisessa  suhteessa  Pohjois-Kar- 
jala  kuului  1700-luvulla  ensin  Kyminkartanpn 
lääniin  ja  v:sta  1775  Kuopion  liiäniin.  Kah- 
dessa kohden  pysyivät  ^'eni^jän  valloittaman 
alueen  eli  ,, Vanhan  Suonien"  olot  ennallaan: 
kihlakunnan  oikeuksissa  noudatettiin  Ruotsin 
lakia  ja  verotuksessa  palattiin  Ruotsin  vallan 
aikuisiin  oloihin,  nuitta  muuten  tapalitui  pit- 
källe tuntuvia  muutoksia.  Huomattavin  niistä 
on  lahjoitusmaajärjestclmä  ja  sen  mukana  vie- 
rasten ainesten,  venäläisten  ja  saksalaisten,  li- 
sääntyminen. Kun  Suomen  Suuriruhtinaskunta 
sisällise.sti  itsenäisenä  1809  yhdistettiin  Venä- 
jään, olivat  Vanlian  Suomen  olot  sangen  huoles- 
tuttavat. Jo  1802  oli  Aleksanteri  I  lausunut: 
,, murheeksemme  näemme  Me  tämän  seudun  ny- 
kyään olevan  niin  kurjassa  tilassa,  ettei  se  suu- 
resti siitä  eroa,  missä  se  oli,  kun  maa  valloitet- 
tiin". Uusissa  oloissa  kypsyy  sitten  ajatus  Van- 
han Suomen  liittämisellä  muun  Suomen  yhtey- 
teen parantaa  oloja  ja  23  p.  jouluk.  1811  anne- 
taan asetus  Vanhan  Suomen  yhdistämisestä  Suo- 
men Suuriruhtinaskuntaan.  Järjestämiskomis- 
sioni,  jonka  piti  tutkia  Vanhan  Suomen  oloja 
ja  tehdä  ehdotuksia,  alkoi  työnsä  seuraavan  vuo- 
den maalisk.  5  p.  Niistä  ajoista  alkaen  on  Vanha 
Suomi  ollut  yhdistettynä  Suomen  valtioon  ja  ke- 
hittynyt rinnan  muun  Suomen  kanssa.  —  Kir- 
kollisessa suhteessa  Karjala  kuuluu  Savonlinnan 
hiippakuntaan,  kreikanuskoiset  seurakunnat  Vii- 
purin hiippakuntaan.  V.  1900  oli  Karjalaan  kuu- 
luvassa osassa  Viipurin  lääniä  33.641  kreik.- 
katolil.  (näistä  venäjän  kieltä  puhuvia  3,165) 
sekä  Kuopion  läänin  osassa  9.858  kreik.-katoliL 
(venäjänkielisiä  166)  1.  yliteensii  43,499  (joista 
venäjän  kieltä  puhuvia  3,331:  luterilaisista  asuk- 
kaista oli  sam.  v.  venäjän  kieltii  puhuvia  3).  — 
Oikeudellisessa  suhteessa  Karjala  on  Viipurin 
hovioikeuden   piiriä. 

Elinkeinot.  Jo  vanhoista  ajoista  on  Kar- 
jalassa harjoitettu  maanviljelystä  ja  karjanhoi- 
toa. Entisajan  viljelytavoista  on  kaskiviljelys 
vielä  monin  paikoin  käytännössä,  kuten  esim. 
Uukunieniellä.  Ruskealassa.  Korpiselillä,  Suojär- 
vellä.  Kesälahdella.  Kiteellä  ja  Ilomantsissa. 
Kolmijakoinen  viljelys  on  vähenemässä.  Siir- 
ryntä  on  käymässä  vuoroviljelykseen,  mikä  täy- 
dellisesti järjestettynä  ja  järkiperäisenä  on  pien- 
tilallisten kesken  vielä  harvinainen.  Viime  ai- 
koina on  huomio  yhii  enenuuän  kääntynyt  soi- 
hin, joita  on  runsaasti  varsinkin  Pohjois-Karja- 
lassa :  Rillinginsuo  Pälkjärvellä  ja  Tolimajärvellä. 
Suurisuo  Kiteellä,  Kurkisuo  Kesälahdella,  liksen- 
suo  Kiihtelysvaaralla,  Lehmonsuo  Kontiolahdella, 
Egyptin  korpi  Pielisjärven  ja  Nurmek.sen  raja- 
mailla ja  Ylikylän  suot  Nurmeksessa,  Pohjois- 
Karjalassa  on  tosin  harjoitettu  suoviljelystä 
Ruotsin  vallan  ajoilta,  mutta  uudenaikainen  suon- 
perkaus  on  vasta  alulla.  Etelämpänä  olevista 
pitiijistä  ovat  Kurkijoen  suoviljelykset  mainit- 
tavat. Monin  paikoin  Karjalassa  on  viljelys 
heikko,  varsinkin  itäisissä  rajapitäjissä  ja  Rauta- 
vaaralla, missä  viljeltyä  maata  on  korkeintaan 
5%  koko  maa-alasta  (1901):  näissä  seuduissa 
valtio  ja  yhtiöt  omistavat  (Eno.  Ilomantsi.  Ko- 
vero) suuria  alueita.  Etelii-Karjalassa  on  pieniä 
maaomaisuuksia  enemmän  kuiu  Pohjois-Karja- 
las.sa.  Karjalan  kannaksella  on  joukko  tiloja 
joutunut    vierasmaalaisten    haltuun,    mikä   asian- 


Karjala 


378 


tila  niheuttaa  knnsalliseu  vaaran  ja  synnyttää 
taloudellista  haittaa.  V.  1907  oli  Karjalan  "kan- 
naksella vierasmaalaisten  omistuksessa  514  tilaa 
eli  37.s:4s  manttaalia:  niistä  oli  Uudellakirkolla 
249  tilaa  1.  13, us  niantt..  Kivennavalla  112  1. 1.  7,7u 
Miantt..  Muolaassa   49  t.  1.  3,ss<a  mantt.  ja  Kuo- 


Muisema  Sortavahui  ■ 

lemajärvellä  42  t.  1.  2.j8«s  mantt.  —  Viljelyskas- 
vit ovat  Karjalassa  samat  kuin  muualla  Suomessa. 
Tattaria  viljellään  jonkun  verran  Polijois-Karja- 
lan  kaskimailla.    Herneen  viljelys  on  leviämässä, 
vaatetuskasvien,     pellavan    ja    hampun     (liinan), 
taas   vähenemässä.   Kasvitarhan   hoito   on    ahiUa. 
Kaalia    viljellään    kaikkialla    Viipurin    läänis<:ä, 
lukuunottamatta  Korpiselän  ja  Suojärven  pitäjiä, 
joi.ssa  sipuli  on  yleisin.   Jaakkiman  ja  Sortavalan 
seuduilta  on  kotoisin  eräs  yleinen  kaalilaji,  n.  s. 
Otsoisten  kaali.  —  Polijois-Karjalassa  on  karja- 
talous jo  entisinä  aikoina  ollut  tärkeä  maatalou- 
den haara;   1868  mainitaan  Joensuusta  lähetetyn 
roita  ainakin  1  milj.  markan  arvosta.    Sen  sijaan 
on  muussa  osassa  Karjalaa,  lukuunottamatta  Vii- 
purin   länsipuolella    olevia    seutuja,     karjanhoito 
ollut  vähäisempi    (Salmissa  ja   Suojärvellä   se  on 
vielä   aivan   alkuperäisellä   kannalla).     Viime   ai- 
koina  on   kuitenkin   kaikkialla    ryhdytty    innok- 
kaasti  harrastamaan   karjanhoitoa   ja   siinä   suh- 
teessa on  varsinkin   1898  perustetun   Itä-Suomen 
karjanjalostusyhdistyksen    toiminta    Itä-Suomen 
maatiaiskarjan     hyväksi     mainittava.      Maa-     ja 
karjatalouden  kohottamisessa  on  osuu.stoiminnalla 
tärkeä   sija.     V.    1906   oli    Polijois-Karjalassa    23 
osuusmeijeriä,  13  osuuskassaa,  3  turvepehkuosuus- 
kuntaa,  15  puimakoneosuu.skuntaa  ja  1  maa.seutu- 
osuuskauppa.     V.    1907    oli   Viipurin   läänissä    14 
osuusmeijeriä,   87   osuuskassaa,   83    osuuskauppaa 
ja  48   muuta  osuuskuntaa.    IJautatietilaston   mu-  j 
kaan    lähetettiin    1908    Karjalan    radan    asemilta  I 
(Joensuu-Antrea)    2.042,000    kg    voita.     Karjalan  j 
hevonen    on     vanhastaan    tunnettu:     venäläisissä! 
keskiaikaisissa    aikakirjoissa    puhutaan    „tamma-  1 
Karjalasta",   jolla    tarkoitetaan   joitakin    seutuja  i 
Karjalan     kannaksella.      Nykyään     harjoitetaan  I 
hevoskasvatusta  varsinkin  Laatokan  länsipuolella  | 
olevissa   pitiijissä  ja   Jänisjärven   pohjoispuolella 
(Soanlahti,  Korpiselkä).    Rantaseutujen  asukkaat 
ja   saaristolaiset    (Lavansaari,    Seiskari)    harjoit-  I 
tavat    kalastusta,    mikä   toisin    paikoin    on    pää- 
elinkeinona.    Suomenlahdella    pyydetään    haileja. 


Laatokalla  siikaa,  kuhaa  ja  nieriäistä.  Kalat 
myydäiin  yleensä  Pietariin.  ^luutamia  vuosi- 
kymmeniä sitten  oli  metsästys  harvaan  asutuissa, 
riistarikkais.sa  rajapitäjis.sä  tuottava  elinkeino, 
jota  harjoittivat  m.  ra.  Korpi.selän  Tolvajärven 
Vornaset  ja  Suistamon  Semeikat.  Merenkulkua 
harjoitetaan  Suomenlahden  ja  Laatokan  ranta- 
pitäjissä.  Koivistolla,  joka  jo  pakanuuden  aikana 
on  ollut  tärkeä  kauppapaikka,  oli  1907  yhteensä 
191  alusta,  joiden  kantavuus  oli  13,024.ii  rek. 
tonnia  ja  arvo  1.673,970  mk.,  sam.  v.  ansaittiin 
rahdinkuljetuksella  623.590  mk.  Laatokan  huo- 
mattavimmat merenkulkijat  ovat  salmilaiset. 
Kotiteollisuus  on  toisin  paikoin  tärkeä  elinkeino. 
Kotiteollisuudestaan  on  kuuluisin  Valkjilrven  pi- 
täjä, jossa  harjoitetaan  ajokalujen  valmi.stu.sta; 
valmistettujen  tuotteiden  arvo  1906  oli  339.270 
mk.  Muitten  pitäjäin  kotiteollisuudesta  mainit- 
takoon saviastiain  valmistus  Muolaan  Kyyrölässä, 
puuastiat  Säkkijärvellä,  nahkaruoskat  ja  vempe- 
leet Kurkijoella,  huopakengät  Parikkalassa,  ven- 
heet Sortavalas.sa  ja  kärryt  Liperissä.  Rahdin- 
ajo  on  aikoinaan  ollut  yleinen  kautta  Karjalan, 
mutta  kulkuneuvojen  parantuessa  se  on  suuresti 
vähentynyt.  Vielil  nytkin  harjoittavat  sitä  Kar- 
jalan kannaksen  pienviljelijät.  Muolaan  ja  Valk- 
järven pitäjäläiset  käyvät  lumppuja  keräämässä 
paperitehtaihin  1.  n.  s.  rätinajossa.  Erikoisuutena 
mainittakoon,  että  muutamissa  Karjalan  joissa, 
Syskyän,  Sumerian  ja  Ihalan,  harjoitetaan  hel- 
men pyyntiä.  Maatalouden  ja  sen  sivuelinkeino- 
jen kohottamiseksi  työskentelee  Karjalassa  ny- 
kyään neljä  maanviljelysseuraa  Pohjois-Karjalan 
(per.  1887),  Itä-Karjalan  (1894),  Viipurin  läänin 
(1850)  ja  Läntisen  Viipurin  läänin  maanviljely.^- 
seura  (1895),  mihin  viimeksimainittuun  Karja- 
lasta kuuluvat  Virolahden  ja  Miehikkälän  pitä- 
jät. Vanhin  maanviljelyskoulu  oli  Tohmajärven 
Jouhkolassa  1857-67,  sitä  seuraavat  Kurkijoen 
(1874),  Liperin  Simananniemen  (1886),  missä  jo 
aikaisemmin  (1869)  oli  avattu  karjakko-  ja  mei- 
jerikoulu.  Virolahden  Harjun  (1889),  Elisenvaa- 
ran  (1897),  Nurmeksen  Haapapuron  (1807)  ja 
Soanlahden  (1898)  koulut.  Viime  a  -nina  on  pe- 
rustettu u.seita  maamies-  ja  karj;tkkokouluja. 
Puutarhakouluja  on  Viipurin  Myllysaare.ssa  ja 
Kiilitelysv.aaran  Niittylahdella,  kasvitarhakoulu 
Antrean  Järvenlinnassa  ja  emäntäkoulu  Sorta- 
valan pitäjässä.  Salmin  kihlakunnassa  toimii 
kolme  kiertävää  maanviljelyskoulua  ja  Ilomant- 
sin pitäjässä  yksi.  Kunnallisraha.stoja,  jotka  ovat 
syntyneet  siten,  että  lahjoitusmaiden  metsän- 
myynnin  ylijäämästä  osa  on  erotettu  yhteisiä 
edistystarkoituksia  varten,  on  Itä-Karjalassa 
neljä:  Korpiselän,  Soanlahden,  Korpiselän  Äglä- 
järven  ja  Suojärven  rahastot  (viimeksimainittu 
miljoonan  markan  suuruinen). 

Karjalan  vanhimmat  teolliset  laitokset  ovat 
olleet  rautatehtaita:  Tervajoen  tehdas  Viipurin 
pitäjässä,  Raivolan  tehdas  Kivennavalla,  Peippo- 
lan Uudellakirkolla,  Pyhän  Annan  1.  Karat- 
salmen  Suojärvellä,  Pitkänrannan  Impilahdella, 
Pankakosken  Pielisjärvellä,  Möhkön  Ilomantsis,sa 
ja  Värtsilän  (per.  1850).  Rautatehtaiden  rin- 
nalle syntyi  sahoja.  Pohjois-Karjala.ssa  toimi 
molemmilla  aloilla  liike-elämän  alkajina,  ensin 
N.  L.  Arppe  (ks.  t.)  ja  sitten  A.  J.  Mustonen 
(k.  1877).  Myöhemmin  ovat  sahat  ja  puuhiomot 
syrjäyttäneet  rautateollisuuden.    V.  1908  oli  puu- 


37y 


Karjala 


380 


hiomoitu,  paperi-  ja  selluloosatehtaita  Karja- 
lassa  1 4. 

Saimaan  ja  Pielisen  kanava  sekii  Karjalan  rata 
välittiivitt  liikettii.  Rajapitiijut  ovat  kulku- 
neuvoiliiukin  niihden  takapajulla.  Kylien  viilillii 
on  n.  s.  kapulasiltoja,  ja  purilailla  tai  hevo- 
sen seliissil  kuljettaa  rajakarjalainen  tavaransa 
metsiikyliiiinsii.  Vanhoista  kauppateistä  on  mai- 
nittavin se,  mikä  kulki  Käkisalmesta  Laatokan 
pohjoisrannalle  ja  siitä  maitse  Pyliiijärvelle,  mist;i 
tultiin  Orivedelle,  Pielisjoelle  ja  Pielisjärvelle  ja 
Pohjnnlaliteen.  Pielisjärveltä  haarautui  toinen 
tie,  joka  kulki  Lieksan  jokea  pitkin  Repolaan  ja 
sieltä  edelleen  Kiimasjärven,  Jyskyjärven  ja 
Paanajärven  kautta  \'ienan  Kemiin.  V.  18.33 
N.  L.  Arppe  rakennutti  Kiteen  Puhoksessa 
maamme  ensimäi.sen  höyrylaivan  Ilmarisen  ia 
Puhoksen  kaunak.sen  poikki  maamme  ensimäisen 
rautatien,  jossa  hevo.set  olivat  vetäjinä. 

Kansanopetuksesta  pitävät  huolta 
kansakoulut.  V.  1905-06  kävi  kouluikäisiä,  9-12 
vuotisia  lapsia  kansakouluissa  seuraavat  määrät: 
Rannan  kihlakunnassa  83  %,  Kurkijoen  k.  55  ^, 
Sortavalan  k.  55  ^,  Salmin  k.  48  %,  Jääsken  k. 
47  %,  Äyräpään  k.  43  %,  Liperin  k.  40  %,  Käki- 
salmen k.  38  'Jc,  Ilomantsin  k.  38  %  ja  Pielis- 
järven k.  32  %.  Vähimmin  kävi  lapsia  kansa- 
kouluissa Kuolemajärvellä  (15%),  Uukuniemellä 
(26%),  Ilomantsissa  (22%)  ja  Juuas.sa  (16%). 
Kansanopistoja  on  Uudellakirkolla  (per.  1894), 
Virolahdella  (1895),  Räisälässä  (1908),  Impilah- 
della (1906),  Puhok.sessa  (1907)  ja  Kiihtelys- 
vaaran Niittjlahdella  (189.")).  Karialan  kau- 
pungeis.sa,  Viipurissa.  Kiikisalmessa,  Sortavalassa 
ja  Joensuussa  on  erilaisia  oppi-  ja  ammatti- 
kouluja. Maa.seuduUa  toimii  yliteiskouluja  Teri- 
joella, Säkkijärvellii,  Imatralla,  Parikkalassa. 
Värtsilä.ssä  ja  Nurmeksessa.  Maaseutuharrastus- 
ten  vireyttä  o.soittavat  muutamaiu  kuntain  (Jaak- 
kiman. Parikkalan  ja  Säkkijärven)  pienet  sa- 
nomalehdet. Uskonnollisista  liikkeistä  on  mainit- 
tava, että  Sortavalan  ja  Impilaliden  pitäjissä 
tuntuu  vielä  Henrik  Renqvistin  vaikutus  ja  että 
Suojärvellä  ja  Ilomantsissa  on  viime  aikoihin 
asti  ollut  joitakin  starovertseja  1.  vanhavieroHi- 
sia.  Kansansivistyksen  kohotessa  on  myös  kan- 
sallistunto varttunut;  nuoriso-  ja  raittiusseurain 
aatteelliset  pyrinnöt  ovat  vaikuttaneet  kansal- 
lista valveutumista.  Rajapitäjien  edistyspyrinnöt 
alkavat  18S0-luvun  alussa,  jolloin  Sortavalan  se- 
minaari perustetaan;  1887  avataan  kiertokoulu- 
seminaari.  Rajaseudun  hyväksi  toimineista  hen- 
kilöistä on  ensi  sija.ssa  mainittava  O.  A.  Hainari 
ja  Antti  Kaksonen.  Salmin  kihlakunnassa  on 
kansallistunto  heikko.  Väestö  on  siellä  henki- 
sesti myöhästynyt,  vanhempi  ja  keski-ikäinen 
sukupolvi  ei  yleensä  osaa  lukea  eikä  kirjoittaa, 
ja  siitä  on  johtunut,  että  se  on  kreikkalaiskato- 
lisen papiston  jolidettavissa.  Venäläisiä  kouluja 
oli  Salmin  kihlakunnassa  v.  1911   alussa  25. 

Kansatieteellisessä  sulitees.sa  tap.ia 
Karjiilassa  vanhaa  ja  uutta  rinnakkain.  Van- 
hojen rakennusten  vierelle  kohoo  Salmissa  uuden- 
aikaisia taloja,  mutta  Suojärvellä  rakennetaan 
vielä  ilimi.sasunnot  ja  eliiinten  suojat  saman  ka- 
ton alle.  Samoissa  pitäji.ssä  käytetään  rukin 
ohella  värttiniiä.  Maanviljelystyökaliiista  on  risu- 
bara  yleinen  niillä  seuduin,  niissä  kaskiviljely.stä 
harjoitetaan.     Aikoinaan    Etelä-Karjalassa    ylei- 


Xykynjan  knrjnlujsia. 


O 


/■ 


Nykyajan   karjalaisia. 

set  kansallispuvut  ovat  joutuneet  pois  käytän- 
nöstä, ja  unohduksiin  ovat  myös  jääneet  vanhat 
ompelukoristeet.  Karjalaisista  ruuaksista  ovat 
mainittavimmat  piiraat.  Laatokan  pohjoisran- 
nalla tapaa  vielä  jonkun  vanhan  aluksen,  n.  s. 
galjotan;  Karjalan  kielimurteista  ks.  Suomen 
m  u  r  t  e  e  t. 

Karjalainen  on  kasvultaan  lyhyempi  kuin 
hämäläinen  ja  ruumiinrakenteeltaan  hoikempi. 
Tukan  väri  on  yleensä  tumma,  kasvojen  ilme  vil- 
kas. Topeliuksen  ,, Maamme  kirjassa"  antama  ku 
vaus  karjalaisista  pitää  mäilrätyissä  rajoissa 
paikkansa.  Karjalaisen  luonteen  miellyttävimpiä 
puolia  ovat  avomielisyys  ja  ystävällisyys,  sen 
suurimpia  vikoja  epäluotettavuus  ja  kestävyyden 
puute.  Karjala  on  runon  maa,  sen  parhaimmat 
laulajat  Kalevalan  laulajia.  Tunnetuimmat  ru- 
nolaulajat ovat  olleet  Kesälahden  Juhana  Kainu- 
lainen, Ilomantsin  Sissoset  ja  Mateli  Kuivalatar, 
Suislamon    Ontrei   Sotikainen   ja   Semeikan    ukot 


381 


Karjalainen  osakunta— Karjalaiset 


382 


sekä  Borissan  Ontto  Suojärveltii.  EteläKarjalan 
riinolaiiliijista  mainittakoon  Inkeristä  kotoisin 
ollut  Larin  Paraske.  Karjalan  merkkilienkilöistU 
mainittakoon  M.  Akiander,  N.  L.  Ary)|)e.  Jakoi) 
Trese,  O.  A.  Ilainari.  Herman  ja  Elisabet  Ilal- 
lonblad,  Arvid  Cenetz  (Jännes),  J.  F.  ja  W. 
Hackman,  Paavali  Jmisten,  J.  Krolin,  J.  F.  La- 
gervall, Maikki  Pakarinen,  Antti  Puliakka,  Julio 
Pynninen,  O.  Rein,  Henrik  lienqvist,  Jaakko 
Steniukset  (Korpi-  ja  Koski-Jaakko),  J.Takanen, 
Gabr.  \Vallenius,  sissipiiiillikkö  Olli  Tiainen.  Kan- 
sanrunouden kantta  Karjalaan  kiintynyt  Imomio 
on  sittemmin  siirtynyt  muillekin  aloille.  Tiede- 
mieliet  ovat  tutkineet  Karjalan  oloja,  taiteilijat, 
keräilijät  ja  matkailijat  ovat  suunnanneet  ret- 
kensä  näille  kansanrunon  kirkastamille  seu- 
duille ja  saaneet  sieltii  runsaasti  aineksia.  Tä- 
ten on  Karjalaa  kiisittelevä  kirjallisuus  sangen 
laaja.  [..Karjalan  kirja"  (1910)  ;  O.  A.  Fors- 
ström, „Kuvia  Raja-Karjalasta"  (1894);  Oskar 
Relander.  „Pohjois-  ja  Itä-Karjala"  (1903)  ;  — 
„Karjalan  kuvia"  (1893);  ..Karjala,  Karjalaisen 
osakunnan  julkaisu"  (1910);  J.  V.  Ronimus, 
..Novjxorodin  vatjalaisen  viidenneksen  verokirja 
1500  ja  Karjalan  silloinen  asutus"  (1906);  Joh. 
Rieh.  Danielson,  ..Viipurin  läänin  palauttaminen 
muun  Suomen  yhteyteen"  (1894);  O.  A.  Kallio, 
„Viipurin  läänin  järjestämisestä  muun  Suomen 
yhteyteen"  (1901);  O.  M.  Reuter,  „Suomea  samoi- 
lemassa"   (1904).]  f7.   K. 

2.  Venäjän  karjalaiset  alueet  voi- 
daan jakaa  kolmeen  toisistaan  erilliseen  osaan, 
nimittäin:  a.  Venäjän  Karjala,  millä  ni- 
mellä tavallisessa  puheessa  tarkoitetaan  karjalais- 
maita  itään  Suomen  rajasta.  Siihen  kuuluu  Vie- 
nan läänistä  suurin  osa  Kemin  kililakuntaa  ja 
muutamia  asutuksia  Kuollan  kihlakunnassa 
(=  „Vienan  Karjala")  ja  Aunuksen  läänistä  Povent- 
san,  Petroskoin,  Aunuksen  ja  Latinapellon  kihla- 
kunnat, joiden  asukkaista  kuitenkin  huomattava 
osa  on  vierasheimoista  (ks.  .^  u  n  u  s)  ;  b.  Nov- 
gorodin Karjala,  käsittää  karjalaisen  väes- 
tön asumat  seudut  Borovitsin,  Tihvinan  ja  Val- 
dain  (aikaisemmin  myös  Demjanskiu,  Kirillovin, 
Krestsyn,  Tserepovetsin  ja  Ustjuznan)  kililakun- 
nista;  c.  Tverin  Karjala,  johon  kuuluu  osia 
Bezetskin,  Novotorzokin.  Vesjogonskin.  Vysne- 
volotsokin  ja  Zubtsovin  (aikaisemmin  myös  Ka- 
sinin,  Korisevan  ja  Ostaskovon)  kihlakunnista. — 
Karjalaan  laveimmassa  merkityksessä  voitaisiin 
vielä  lukea  nelnkerinmaanseudut,  joissa 
asuu  inkerikkoja  1.  karjalaisia  ja  ägrämöisiä. 

K.  F.  K. 

Karjalainen  osakunta  ks.  Y  1  i  o  p  p  i  1  a  s  o  s  a- 
kunnat. 

Karjalaiset.  1.  ks.  Karjala.  —  2.  Se  itä- 
merensuomalainen heimo,  joka  kielellisesti  on 
lähinnä  nyk.  suomalaisia.  Heidän  vanhin  his- 
toriansa on  vielä  monessa  suhteessa  hämärän 
peitossa  (vrt.  Karjala).  Todennäköisesti  he 
jo  toisella  puoliskolla  ensimäistä  kristillistä  vuosi- 
tuhatta olivat  ottaneet  haltuunsa  Laatokan-Ääni- 
sen seudut  ja  sieltä  levinneet  kahtena  haarana, 
toinen  pohjoisen  Vienanjoen  varsille  ja  siitä 
länteenpäin  oleviin  seutuihin,  toinen  Pohjan- 
maata kohden,  nähtävästi  pitkin  Laatokan  ja 
Saimaan  ylämaasta  tulevia  vesireittejä.  Jo  ennen 
V.  900  k:ia  (kiijala)  mainitaan  nyk.  Pohjois- 
suomessa   ryöstelemässä    kainulaisten    maassa   ja 


taistelemassa  norjalaisiakin  vastaan.  Vienan  aeu- 
tuisiin  k:iin  kohdistuvat,  ainakin  osittain,  poh- 
joismaiset tiedot  (800-luvulta  alkaen)  bjarmei.sta 
(ks.  B  j  a  r  m  a  1  a  n  t  i)  ja  jonkunverran  myö- 
hemmät venäläi.set  tiedot  „taipaleentakaisesta 
tsuudista"  (ks.  t.).  Laatokan  k:ia  mainit.ian 
livar  Vidfamnen  (ks.  t.)  teoista  kertovissa  skand. 
.-.aduissa  (retki  Karjalanpolijaan,  Kirjnlahotn, 
GOOluvun  loppupuolelta),  kerrotaanpa  ruotsalai- 
sen Eerik  Emundinpojan  (k.  n.  885)  laskeneen 
valtaansa  m.  m.  Karjalan  (Kirjdlalaiid,  kirinln, 
kyriale).  Venäläisissä  lähteissä  esiintyy  ensi  ker- 
ran k:n  kansallinen  nimitys  (korela),  varmaan- 
kin Laatokan  k:n  nimenä,  kerrottaessa  k:n  ret- 
kestä jäämejä  vastaan  1143.  —  K:n  itsenäi- 
syyttä uhkasi  vaara  etupäässä  kahdelta  taholta, 
venäläisten  ja  ruotsalaisten.  Jo  1137  kerrotaan 
novgorodilaisten  verottaneen  (tietysti  vain  tila- 
päisesti) Aunusta,  vieläpä  erästä  Vienanmeren 
rannalla  olevaa  suolankeittolaitosta,  ja  ainakin 
1227  alkoi  kreikkalaiskatolisen  opin  levittäminen 
k:n  keskuuteen.  Ruotsalaiset  myöskin  ryhtyivät 
toimiin  k:n  kukistamiseksi  ja  käännyttiimiseksi. 
Novgorodilaiset  olivat  kuitenkin  ehtineet  ennen, 
ja  Pähkinäsaaren  rauhassa  Ruotsi  sai  tyytyä  kar- 
jalaisalueen  lounaiseen  kolkkaan.  Jo  ennemmin, 
1251  oli  Norja  tunnustanut  (pohjoiset)  k.  Novgo- 
rodin verollisiksi.  Vakiintuneeksi  voimme  Novgo- 
rodin valtaa  katsoa  kuitenkin  vasta  1400:n  pai- 
koilta, ja  pian  sen  jälkeen  (1478)  se  menetti 
herruutensa  Moskovalle. 

Päättäen  n.  s.  Nousijavenäläisen  kertomuksesta 
näyttiiä  vakinainen  karjalainen  a.sutus  Veniijän 
puolella  1550:n  paikoilla  saavuttaneen  pohjoiseksi 
rajakseen  Kemijoen  eteläisen  vesiliaaran  ja  ali- 
juoksun  (asuttuina  mainitaan  kylät  Tuuli  järvi, 
Kolvaisjärvi,  Repola,  Koukkula,  Kiimaisjärvi, 
,.Leassjärvi"  [Luvarvi?],  Piisnialaksi,  J}'.skärvi, 
Suopasalmi,  Poanarvi,  Piepärvi,  Uzmana,  Kemi, 
Suigu).  Vienanmeren  rannalla  mainitaan  Kan- 
nanlaksi,  mutta  siellä  lienee  ollut  muitakin  asut- 
tuja paikkoja.  Vienanjoen  seuduilta  lienevät  k. 
jo  silloin  saaneet  väistyä  lännemmäksi. 

Stolbovan  rauha  oli  kova  isku  k:lle.  Uudessa 
voittomaassaan  Ruotsin  hallitus  ryhtyi  sekä  yh- 
teiskunnallisiin että  uskonnollisiin  toimen  pitoi- 
hin, jotka  tulivat  rasittaviksi  sikäläiselle  krei- 
kanuskoiselle  väestölle.  Tätä  siirtyi  joukoittain 
Venäjän  puolelle  rajaa  vieläpä  kauemmaskin, 
Sisä-Venäjälle.  Näistä  ja  jo  aikaisemminkin 
.\unuksen  läänin  pohjoisista,  n.  s.  Lapin  pokos- 
toista,  nälkää  pakoon  lähteneistä  siirtolaisista 
(ehkä  myöskin  Inkerinmaasta  siirtyneistä)  sai  al- 
kunsa nykyinen  karjalaisasutus  Novgorodin  ja 
Tverin  lääneissä,  mihin  hallitus  heitä  houkutteli 
ruton  ja  sodan  autioittamille  maille  tai  missä  luos- 
tarit ja  yksityiset  maanomistajat  mielellään  otti- 
vat vastaan  täten  tarjoutuvaa  työvoimaa.  Maini- 
tuista lääneistä  siirtyi  tai  maanomistajain  toi- 
mesta siirrettiin  pieniä  karjalaisjoukkoja  naa- 
purilääneihinkin  (Vologdan,  Jaroslavin,  Vladi- 
mirin, Smolenskin,  Kalugan  ja  Tambovin),  joi.ssa 
ne  kuitenkin  jo  aikoja  ovat  venäläiseen  rahvaa- 
seen sulautuneet.  —  Stolbovan  rauhan  jälkeen 
Suomi  siis  menetti  varsinaiskarjalaisen  väes- 
tönsä: Suomen  rajojen  sisällä  tavataan  sitä  vain 
Salmissa,  sekä  osiss.a  Suojärveä,  Suistamoa  ja 
Impilahtea.  —  Venäjän  k:n  vaiheista  viime  250 
vuoden   kululta   ei    ole   suuria   kerrottavaa.     V:n 


383 


«Karjalaisten  pakinoita" — Karjalan-kannas 


'.84 


1700  vnilieilla  Kuotsiii  ja  Veiiiijiiii  viilillä  kiiydyt 
sodat  ulottivat  vaikutiiksiaan  myöskin  Vienaan 
ja  Aunukseen.  Tapalitui  joukko  rajakaliakoita, 
ja  ryöstöretkiii  tehtiin  kummaltakin  puolen, 
mitkä  taistelut  varassotien  nimellisinä  vie- 
läkin säilyviit  kansan  muistissa.  JIuutoksin  valta- 
suhteisiin karjalaismailla  ne  eivät  kuitenkaan 
aiheuttaneet.  Sisäiset  olot  koetettiin  saada  jär- 
jestykseen ja,  mikäli  mahdollista,  muualla  Venä- 
jällii  vallit.sevien  kaltaisiksi.  Huomattava  erotus 
oli  siinä,  että  yksityinen  maaorjuus  ei  päässyt 
voimaan  k:n  keskuudessa  kuin  poikkeustapauk- 
sissa ;  jonkuuverran  enemmän  heitä  oli  luosta- 
rien alustalaisina.  Aunuksessa  kehittyi  m-iuta- 
milla  seuduin  kovin  rasittava  työorjuns,  kun 
kruununvero  määrättiin  suoritettavaksi  fyöllä 
sinne  perustetuissa   valtion  tehdaslaitoksissa. 

Tiedot  venäjänkarjalaisten  1  u  k  u  m  ä  ä  r  ä  s  t  ä 
ovat  epävarmoja.  V.  1897  laskettiin  heidän  lu- 
kunsa 205.«  tuhanneksi,  joista  Vienan  läänissä 
19,1  t.,  Aunuksen  .59,i  t.  (siitä  n.  3.000  lyydi- 
läistä. Ijiiudilcoi,  jotka  olisivat  erotettavat  varsi- 
naisista k:sta),  Novgorodin  9.9s  t.,  Tverin  110.7»  t. 

—  V.  1907  Vienan  k:n  lukumäärä  ilmoitetaan 
kuitenkin  28.022:ksi,  ja  erään  laskun  mukaan 
pitäisi  Novgoro<Iin  läänissä  olla  n.  26,000  kar- 
jalaista. —  Venäjänkarjalaisten  elinkeinot 
ovat  luonnonsuhteiden  pakosta  muodostuneet  ori 
alueilla  jonkunverran  erilaisiksi.  Maanviljelystä 
harjoitetaan  kaikkialla,  mutta  Vienan  Karjalassa 
se  on  hyvinkin  takapajulla  ja  vähätuottoista. 
Karjanhoito  on  vielä  keliittymätöntä.  Kalastus 
ja  i);etsä.-itys  ovat  tärkeitä  pohjoisilla  uineilla, 
l.ario-tetaanpa  siellii  paikoin  simpukanpAVvntiä- 
kin.  Kotiteollisuudesta  on  tuloja  osissa  Annusta 
ja  eräissä  Sisä-Venäjän  kylissä.  Tärkeitä  ovat 
tilapäiset  ansiotyöt  koko  alueella  (metsän- 
tuotteiden  valmistaminen  paikoin  Sisä-Venäjällä, 
tukkityöt  pohjoisalueella,  halkotyöt,  vuori-  ja 
tehdastyöt  .Aunuksessa,  ralulinteko  y.  m.  s.). 
Kaupankäyntiin  on  k:lla  kaikkialla  taipumusta; 
erittäin  on  mainittava  heidän  Suomessa  ja 
läheisissä  Venäjiin  kuvernementeissa  käymänsä 
laukkukauppa,  joka  on  vienalaisten  ja  eräiden 
Aunuksen  seutujen  tärkeimpiä  tuloläliteitä.  Ta- 
loudellinen tila  on  ahdas  Vienan  Karjalassa,  pa- 
rempi muualla.  Elinkeinojen  kehittymistä  ehkäi- 
sevät, varsinkin  pohjoisalueella,  sekä  ilmastolli- 
set ja  maaperäsuhteet  että  liikeneuvojen  huo- 
nous, rahvaan  alhainen  sivistysta.so  ja  osittain 
.sen  huoleton  luonnekin.  • —  Venäjänkarjalaisten 
ulkoinen  elämä,  asunto-,  vaatetus-  ja  elin- 
tavat ovat  saaneet  paljon  vaikutusta  venäläiseltä 
taholta,  samoin  kansanluonnekin.  Erotta>':a  piir- 
teitä on  kuitenkin  vielä  paljonkin  huom.ittavissa. 
Karjalainen  on  yleensä  pulitauttarakastavampi 
kuin  venäläinen,  tavoissaan  jonkunverran  vaka- 
vampi ja  hillitympi,  mutta  samalla  jurompi,  itse- 
päisempi,  pik,a-  ja  rajnvihaisempi.   Sukupuolisiveys 

—  kuitenkin  etupäässä  naisten  keskuudessa  —  on 
\'ienan  k:n  joukossa  aivan  malliksikelpaava.  Juop- 
pou.s  on  saanut  suuren  vallan.  —  Venäjänkarja- 
iaiset  tunnustavat  kreikkalaiskatolista 
uskontoa,  jota  heihin  on  koetettu  istuttaa  jo 
seitsemänsadan  vuoden  kuluessa  lähetyssaarnaa- 
jien, myöliemmin  lukuisain  luostarien  (mainitta- 
vimmat  Valamo  ja  Solovetskoi)  ja  kirkkojen 
kautta.  Papisto  on,  harvoja  poikkeuksia  lukuunot- 
tamatta,   ollut  ainoastaan  venäjää  taitavaa  eikä 


senvuoksi  ole  kyennyt  pitäniiiän  huolta  uskonnon- 
opetuksesta. Kirkolliset  toimitukset  suoritetaan 
veniililisellä  kirkkokielellä  ja  venäjiiksi;  ainoas- 
taan luuvoin  on  karjalan-kieli  päässyt  jumalan- 
palveluksessa käytäntöön.  Uskonnollisuu.'  onkin 
enimmäk.seen  ulkonaista  kuorta.  Paikoin  on  lah- 
kolaisuus, etenkin  n.  s.  „vanliavierolaisuus"  saa- 
vuttanut paljon  alaa;  onpa  lirstadiolaisuuskin 
saanut  Vienan  Karjalassa  jonkunverran  jalan- 
sijaa. —  Opillinen  sivistys  on  vähän  le- 
vinnyt. Kansanopetuslaitos  on  viime  vuosikym- 
meninä vilkkaasti  kehittynyt;  on  perustettu 
joukko  kouluja  sekä  maallisten  viranomaisten 
että  hengelli.sen  hallinnon  ja  laitosten,  vieläpä 
muutamien  yksityistenkin  toimesta.  Opetus  on 
kaikkialla  venäjänkielistä,  ei  edes  alkeita  ole  saa- 
nut karjalan  kielellä  opettaa  ummikkokarjalai- 
sille  lapsille,  vaikkapa  opettaja  olisikin  ollut  kar- 
jalantaitoinen.  Että  tällaisen  opetuksen  tietotulok- 
set  ovat  aivan  viihäiset.  on  sanomattakin  selvää. 
Lukutaitoi-sten  prosentti  (10  vuotta  vanliemmista) 
nousi  Aunuksessa  1907  25.3  ;een,  Vienan  Karja- 
lassa (1897)  15,1  :ään.  —  Karjalankielistä  kir- 
jallisuutta on  jonkunverran,  pari,  kolme 
aapista,  samanverran  rukouskirjoja,  kiulnnök.set 
evankelioista,  raamatunhistoria  y.  m.,  kaikki 
käiinnöksiä  venäjä.stä  ja  venäläisillä  kirjakkeilla 
painettuja.  Suomessa  on  k:ia  varten  ilmestynyt 
aapinen,  ja  Vienan  karjalai.sten  liiton  julkai- 
suissa on  muutamia  karjalankielisiäkin  paloja. 
Vanhimmat  karjalankieliset  kirjat  ovat  „Muu- 
tamien  rukousten  ja  lyhennetyn  katkismuksen 
käännös  Karjalan  kielelle"  (Pietari  1S04)  ja 
,, Herran  Mian  Syndy-Ruohtinan  Svjatoi  Jovan- 
geli   Matveista  Karja"lan  kielellä"   (Pietari  1820). 

Suomen  rajan  läheinen  karjalaisalue,  Ulituen 
seuduilta  Himolaan,  ne  seudut,  joiden  asutus  ai- 
nakin suurimmaksi  osaksi  näyttiiä  olevan  Suo- 
mesta peräisin,  on  erittäin  huomattava  Kalevalan 
n.  s.  kertovai.sten  runojen  varsinaisena  kotisijana. 
Vilkkaat,  runollisuuteen  taipuvat  ja  vaikutteille 
alttiit  k.  ovat  kyenneet  vastaanottamaan  ja  ke- 
hittämään sekä  lännestä  että  etelästä  päin  oppi- 
mansa laulut  ja  lanlunsirpaleot  sekä  yhteensnlat- 
taen  luomaan  niistä  mahtavia  runokertomuksia 
Väinämöisestä,  Ilmarisesta,  Lemminkäisestä  ja 
Kullervo.sta  (vrt.  Kalevala).  Heidän  luomansa 
ovat  runkona  ja  pääasiallisimpana  sisällyksenä 
Kalevalassa.  [,. Karjalan  kirja",  1910.]  K.  F.  K. 

,, Karjalaisten  pakinoita",  sittemmin  Kar- 
jalan kävijä,  oli  Vienan  karjalaisten  lii- 
ton toimittama  aikakautinen  julkaisu,  joka  Sor- 
tavalassa (sitten  Helsingissä)  alkoi  ilmestyä 
loppupuolella  vuotta  1906  ja  jonka  tarkoitus  oli 
olla  \'ienan  karjalaisten  iiänenkannattajana  ja 
telidä  työtä  tuon  kovaa  kohtaloa  kokeneen  suoma- 
laisen heimon  henkisen  ja  aineellisen  tilan  ko- 
hottamiseksi. Venäjän  suurlakon  jälkeen  näytti 
mahdolliselta  saada  jotain  tässäkin  suhteessa 
aikaan,  mutta  taantumuksen  jälleen  voitolle  pääs- 
tessä Venäjällä  kävi  julkaisun  toimittaminen  ja 
levittiimineu  yhä  vaikeammaksi,  joten  se  v:n 
1909  lopussa  lakkasi.  Sen  päätoimittajana  oli 
I.   Härkönen.  K.    G. 

Karjalan-kannas  on  maantieteellinen  ja 
yleensä  luonnontieteellinen  nimi  sille  maakaista- 
leelle, joka  sijait.see  Laatokan  ja  Suomenlahden 
sisimmän  osan  (Viipurinlahden,  Koiviston  saa- 
riston ja  Kronstadtin-lahden)  välissä.  Sitä  rajoit- 


385 


Karjalan  kieli— Karjalankosken  rautatie 


386 


taa  luoteessa  Viipurin  ja  Kiikisalmen  välille  \e- 
detty  viiva,  eteliissä  Neva.  K  :11a  ovat  seuraa- 
vat Suomen  kunnat  t.  kuntain  osat:  Kaivola, 
Kivennapa.  Palkeala,  Metsäpirtti.  Rautu,  Valk- 
järvi, Muola,  Uusikirkko.  Kuoleniajärvi.  Koi- 
visto, Johannes,  KyyruUl,  Heinjoki,  Viipuri  (o.sa), 
Autrea  (osa),  Käisälä  (osa).  Kiikisalmi  (osa), 
Kaukola  (osa).  Pyhäjärvi  ja  Sakkola.  Venäjästä 
kuuluvat  K:een  m.  m.  seuraavat  pitäjät:  Valkea- 
saari, Malaja  Vologodskaja,  Pargalovo,  Suva- 
lovka,  Spasskaja,  Ozeretskaja,  Murino,  Toksova, 
Lenipaala.  Vuole  ja  Aleksaiulrovo.  —  Vielä  jää- 
kauden jälkeen  laski  Laatokasta  tuleva  joki  K:n 
pohjoisrajaa  \'iipnrinlahteen.  Vasta  myöhemmin 
syntyi  Neva.  Mutkikas  ja  epäsäännöllinen  laakso 
erottaa  K:n  suure.sta  järvipuolitasangosta.  Yleeu.sä 
K.  on  matala.  Ainoastaan  siellä  täällä  nousevat 
sorakummut  saavuttavat  mainittavan  korkeuden. 
Korkein  kukkula  on  Kivennavalla,  161  m  yi. 
nierenp.  ja  Raudussa,  182  m  yi.  merenp.  K:n 
pohjoisosa  on  sitävastoin  hyvin  matala  ja  alava, 
niin  että  Vuoksen  ja  sitä  ympäröivien  järvien 
pinnat  ovat  ainoastaan  11-18  m:n  korkeudella 
yi.  merenp.  —  Missään  ei  ole  kiinteätä  vuorta 
näkyvissä,  esim.  Valkjärven  pitäjässä  ei  ole  edes 
pientäkään  kalliota.  Kaikki  on  soran  ja  hiekan 
peitossa.  Täten  K.  saa  muusta  Suomesta  aivan 
poikkeavan  ulkonäön.  Hyvin  syvällä  lienee 
kyllä  graniittia,  koska  porausreiät  Pietarissa 
185-190  m:n  syvyydellä  aina  päättyvät  graniittia 
vastaan.  Graniitin  päällä  on  kambrilaista  savea. 
joka  merkilli.stä  kyllä  suuresta  iästään  huoli- 
matta on  tähän  asti  pysynyt  pehmeässä  muo- 
dossa. Savikerros  on  paikoittain  yli  100  m  paksu, 
ja  se  muodostaa  tavallisesti  K:n  kukkulain  yti- 
men. Kambrilaisen  saven  päällä  on  kvartääri- 
ajalla  kasaantunutta  soraa,  suureksi  osaksi  n.  s. 
moreenisoraa.  —  Jääkauden  jälkeen  K.  oli  ajoit- 
tain meren  huuhtomaiui.  mutta  litorina-ajalla 
se  oli  jo  suureksi  osaksi  kohonnut  yli  merenpin- 
nan, ja  tämän  meren  aallot  leikkasivat  hyvin 
selviä  rantapenkereitä  nykyistä  rantaa  hiukan 
ylempänä.  Vanhalla  litorina-meren  rannalla  on 
monin  paikoin  hietadyynejä  nähtävissä.  Semmoi- 
sia on  esim.  Muurilassa  (Kuolemajärvi)  ja  Uuden- 
kirkon rannalla,  jopa  20  m:n  korkeita.  Myös 
Laatokan  rannalla  näkee  lentohietad}'ynejä  ja 
kinoksia;  ja  myöskin  sisämaassa  niitä  on  pai- 
koittain nähtävissä.  Maaperä  on,  kuten  tästä  sel- 
viää, karua  ja  hedelmätöntä,  maanviljelys  alhai- 
sella kannalla.  —  Ilmasto  on  hieman  Venäjiin 
mannerilmaston  kaltaista.  Niin  on  keskilämpö 
K:n  eteläosassa  heinäkuussa  +17°C,  eli  korke- 
ampi kuin  missään  muualla  Suomessa.  Ilman- 
paine on  talvella  korkeampi  kuin  muualla  maas- 
samme. Kasvi-  ja  eläinkunnalla  on  myös  outo 
luonne.  Venäjän  mantereen  kasvit  tunkeutuvat 
tätä  tietä  Suomeen  (lehtikuusi)  ja  eläimistä 
tavataan  täällä  esim.  saksan-jänis.  —  Kansa  on 
karjalainen,  osaksi,  kuten  Terijoella  ja  Kuokka- 
lassa,  hiukan  venäläistynyt.  Suurin  osa  kansaa 
on  luterilaista.  Kyyrölässä  asuu  umpivenäläisiä. 
jotka  Ison  vihan  aikana  siirrettiin  tänne  Venä- 
jältä; ja  siellä  on  jo  kolme  Suomen  valtion 
ylläpitämää  venäläistä  kan.sakoulua.  Asutus  on 
ryhmittynyt  rannikolle  suurten  järvien  ja  jokien 
sekä  vanhempien  maanteiden  varsille.  Suurim- 
mat yhteiskunnat  (paitsi  Viipuri)  ovat  Terijoki, 
Kuokkala  (joissa  kesällä  asuu  paljon  pietarilaisia 
13.    IV.    Painettu  M;i  12. 


kesäasukkaita),  Koiviston  kirkonkylä,  Kaijala 
(Johanneksessa),  Ummeljoki  (Koivi.stolla),  Pöl- 
liikkiilä  (Vuoksen  varrella),  Raivola  ja  Uuden- 
kirkon kirkonkylä.  Kauppa  ja  liike  ovat  suunna- 
tut Pietariin  päin.  Kaksi  kansanopistoa:  LTuden- 
kirkon  ja   Räisälän.    Yhteiskoulu  Terijoella. 

J.  E.  R. 

Karjalan  kieli  tavallisimraa.ssa  merkityksessä 
=  venäjänkarjalaisten  kieli.  Suomesta  se 
eroaa  sekä  iiänne-  ja  muotorakenteeltaan  että 
muoto-  ja  erittäinkin  sanavara.stoltaan.  Esimerk- 
keinä eroavaisuuksi-sta  mainittakoon:  heiiha 
„köyhä",  viiihti  „vyyhti",  laluo  „taloa",  hobie 
,, hopea",  hohatta  ,,poliatta",  jagoa  ,. jakaa",  pada 
„pata",  lamii  „lampi",  eglein  „eilen",  pedran 
,. peuran",  tsngar^i  ,,sakarisormi",  mcttsä  r>u  nie- 
tsän  „metsä  /xt  metsän",  huviis  »v/  huvilön  ,,liy- 
vyy.s",  kntkuz'ie  ..kätkyitä",  tervehcn,  terveittä 
..terveen,  tervettä",  oitoat  ..ottakaa",  itkieh  „itke- 
tään.  itkevät",  ilkeih  ..itkettiin,  itkivät",  ettsihiiö 
„etsittyä";  refleksiivimuodot,  jotka  muodostuvat 
eri  alueilla  eri  tavoin.  —  K:ssä  tavattavat  murre- 
eroavaisuudet  ovat  verrattain  vähäisiä.  Tavalli- 
.sesti  siinä  erotetaan  kaksi  päämurretta,  (varsi- 
nainen) karjalan  kieli  ja  aun  uksen 
kieli  (eroavai.snuksi.sta  ks.  Aunuksen 
kieli).  Varsinaiskarjalassa  tavataan  siinäkin 
alamurteita,  jotka  eri  murre-eroavaisuuksia  huo- 
mioonottaen ryhmittyvät  eri  tavalla.  Huomat- 
tavimmin  eroaa  Suomen  rajan  lähei.sen  Luoteis- 
Karjalan  kieli  („pohjoiskarjala")  muiden  aluei- 
den kielestä  („eteläkarjalasta")  :  edelli.sessä  ni- 
mittäin aikaisemmat  puheäänettömät  fc  <  p  .s  puhe- 
iiänellistenkin  äänteiden  ympäröiminä  ollessaan 
ovat  säilyneet  puheäänettöminä  (esim.  poika  n^ 
eteläkarj.  poiga,  antoa  ,>^  ntidna,  leipä  ,^^  Icibii, 
kakla  i>^  kagla,  käsH /y^  knz'i,  kaiisa  r^^  kanza) . 
Muista  murre-eroavaisuuksista  mainittakoon:  tuoa 
n^  mua  r^  mya  ,,maa".  ottoa  r^  ottiia  n^ottya  „ot- 
taa",  pcä  r^^  piä  ,,pää",  piiii  r^j  pii't  i-Pyy">  liigo- 
imih  /-^  lugeuiuh  „Iukemaan",  pertti  ,>^  p'er't'i 
..pirtti",  jollan  r^  jalan  ,, jalan",  saniio  r^^  sanuo 
..sanoa"  sie  r»j  sie  ^^  s'ie  .,sinä",  pczä  <%j  pezä 
..pesä",  aksi  n^  ilk>i'i  ..yksi",  usson  o^  ttssoii  ,. us- 
kon", silmä  r^  s'il'im'ä  „silmä";  käiif^kniippi 
..käy",  artdoma  o^  unnoimma  „annoimme",  nndnja 
r^yjOnnoitta  ,, annoitte",  magairsjmaguz'i  ..makasi", 
andoal  rv,  avdagoa  r^^  andakkoa  ,, antakaa",  Inh- 
tieh  r\j  lähetäh  /^,  lähtietäh  ..lähdetään,  lähtevät" 
j.  n.  e.).  Muoto-opilliset  eroavaisuudet  eivät  kui- 
tenkaan ole  niin  varmoja,  että  niitä  voitai- 
siin käyttää  murrejakoperusteina.  —  Sana.sto.ssa- 
kin  on  huomattavia  eroja. 

Venäjän  kielen  vaikutus  karjalaan  tuntuu  eri 
alueilla  eri  määrässä.  Sen  ansioksi  lienee  luettava, 
että  k.  k:.s.sä  puheäänelliset  g  d  b  z  z  sekä  tumma 
l  ovat  tulleet  käytäntöön  ja  että  sanan  alussa 
tavataan  kaksi  tai  useampiakin  konsonantteja.  Ve- 
näjän vaikutusta  on  myöskin  muljeeraus.  joka 
on  tunkeutunut  varsinkin  Sisä-Venäjän  karjalais- 
murteisiin. Samasta  syystä  on  sanavarastossa- 
kin tapahtunut  muutoksia.  Lauserakenteeseen  on 
venäjä  vaikuttanut  voimakkaimmin  Sisä-Venä- 
jällä.  Suomalainen  vaikutus  on  paljoa  vähäi- 
sempi; se  rajoittuu  melkein  yksinomaan  pohjoi- 
simpaan Karjalaan,  jonka  asukkaat  ovat  olleet 
enimmän  suomalaisten  kanssa  tekemisissä. 

K.  F.  K. 

Karjalankosken    rautatie    JIuuruveden    pitä- 


;{87 


Karjalankoski  —Karjalohja 


388 


jäiisii  olevaltix  ■liuuiteutaalta  Karjalaukoskeu  las- 
tauspaikalle Akonvedeu  rannalla;  raideleveys  0.« 
III.  pituus  3,5  km;  avattu  liikenteelle  10O.>.  Talvi- 
sin välittiiä  ainoastaan  tavaraliikennettä.  \'.  190S 
kuljetettiin  S. 011  matkustajaa,  39.010  tonnia  ta- 
varoita, tulot  olivat  16,793  mk.,  menot  17.504  mk. 

Karjalankoski.  1.  „C  a  r  e  1  a  k  o  s  k  i".  mui- 
nainen kosken  nimi,  mainitaan  rajapaikkana 
Pähkinäsaaren  rauhankirjassa  Varkauden  tie- 
noilla olevan  Siiteen  selän  ja  arvatenkin  Koli- 
ma.sta  Keiteleeseen  vievässä  virrassa  sijaitsevan 
Kolimakosken  välillä.  Tällä  taipaleella  ei  ny- 
kyään enää  ole  tämän  nimistä  ko.skea.  —  2.  Koski 
Nilsiässä  (Muuruvedellä)  Vuotjärvestä  Akon- 
veteen   tulevassa   virrassa.    Laivaliike  Kuopiosta. 

A.    Es. 

Karjalan  laamannikunta  perustettiin  1578, 
jolloin  se  tuli  käsittämään  Savon  ja  Karjalan. 
Mahdollista  on.  että  Käkisalmen  lääni  kuuluessaan 
Huotsille  löSO-97  ainakin  joksikin  aikaa  ylidis- 
tettiin  tähän  laamannikuntaan.  V.  1598  luettiin 
Karjalan  laamannikuntaan  paitsi  Viipurin  ja 
Savonlinnan  läänejä  myöskin  Kyminkartanon  ja 
Porvoon  läänit.  Sen  jälkeen  kuin  Paiotsi  Stolbovan 
rauhassa  oli  saanut  Käkisalmen  läänin  ja  Inke- 
rin, luettiin  nämä  alueet  ainakin  v:sta  1624  al- 
kaen Karjalan  laamannikuntaan  (Käkisalmen 
läilni  nähtävästi  jo  ennen  Inkeriä).  K.  R.  M. 

Karjalan  luostari,  Vienajcen  suulla  ..Karja- 
lan suun"  varrell.i.  Sen  perusti  eräs  novgorodi- 
lainen  posadnikka  v;n  1417  vaiheilla.  Luostari, 
joka  oli  rakennettu  Pyhän  Nikolain  kunniaksi  ja 
jota  sen  mukaan  mainitaan  Karjalin  Nikolain 
luostariksi,  on  vanhimpia  kristinuskon  istutuk- 
sia  Vienanmeren    rannoilla.  A.  Es. 

Karjalan  oikeus  (Carelicnm  jus),  eräs  1300- 
luvun  alussa  syntynyt  kirkollisverojen  maksu- 
tapa, jenka  mukaan  kaikki  viljakymmenykset 
menivät  kirkkoherralle,  vrt.  H  e  1  s  i  n  g  I  a  n- 
n  i  n    o  i  k  e  u  s. 

Karjalanpiirakka.  Kuori  tehdään  tavallisim- 
min kiiiiteiist.-i  ruisjauhctaikinasta,  jota  pöydällä 
vaivataan,  kunnes  se  tulee  sitkeäksi.  Siitä  leivo- 
taan pyöreä  taikinatanko,  joka  leikellään  ybtä- 
suuriksi  paloiksi.  Näistä  muovaillaan  pyöreitä 
kakkaroita,  jetka  ajellaan  (kaaviloi- 
daan)  mahdollisimman  ohuiksi  pyöreiksi  kuoriksi. 
Tä.vtteeksi  käytetään  ohra-,  hirssi-  tai  riisiryyni- 
puuroa  ja  joskus  perunamuhennosta.  Täytettä 
sivellään  pitkulaisesti  kuoren  ke.skelle,  ja  pii- 
rakka ummistetaan  siten,  että  kuori  kään- 
netään kahdelta  vastakkaiselta  puolelta  kesku.sta 
kohti  ja  käännetyt  laidat  poimutetaan.  Kun 
piirakat  on  paistettu  uunissa,  sivellään  ne  voi- 
sulalla  tai  voista  ja  maidosta  keitetyllä  voi- 
teella, ks.  K  e  i  t  i  n  p  i  i  r  a  k  k  a.  Suitsina  ja 
T  s  u  p  u  k  k  a.  n.  Z.  (V.  T.  S.) 

Karjalanpohja  ks.   K  i  r  j  a  1  a  b  o  t  n. 

Karjalanranta.  Vienanmeren  eteläistä  ja  län- 
tistä rannikkoa  Vienajoen  suusta  lähtien  länteen- 
päin Kantalahteen  saakka  nimitetään  vanhoissa 
venäläisissä  aikakirjoissa  vielä  1600-luvulla 
Karjalanrannaksi,  kuten  nykyäänkin  osaa  siitä, 
Kemin  kihlakunnan  rantakaistaletta.  Nimitys  on 
kuten  moni  muukin  paikannimi  seudulla  (ks. 
Karjalan  luostari,  Karjalan  suu) 
todistuksena  siitä,  että  karjalaisen  heimon  mui- 
nai.set  asumusalat  ovat  ulottuneet  Vienanmeren 
rannikolla  ainakin  Vienajokeen  saakka.     A.  Es. 


Karjalan  rata.  Pääraiteen  koko  pituus  Viipu- 
rin aseman  lälitövaihtecsta  Joensuun  asenuiken- 
tän  loppupäähän  on  .'ilO.jj  km;  tienpinnan  kor- 
kein kohta,  123.»;  m  yi.  merenp.  on  3  km  Onka- 
mon  aseman  luoteispuolella  274:nnellä  km:llä 
Viipurista:  tienpinnan  alin  kcbta  2  m  yi.  merenp. 
toisella  km:llä  Viipurin  asemalta:  rautatien  ta- 
sosta on  penkereillä  ja  silloilla  227,84  km,  leik- 
kauksissa 82.03  km:  .syvin  leikkaus,  17.5»  m  on  13 
km  Elisenvaaran  aseman  koillispuolella;  penger 
kaikkialla,  paitsi  asemilla,  tehty  yhtä  raidetta 
varten.  —  Haara  radat:  Antrean  asemalta 
Vuoksen  satamaan  l.«i  km,  Elisenvaaran  asemalta 
Savonlinnaan  80. «;  km.  Sortavalan  asemalta  Sorta- 
valan satamaan  2,o«  km.  Matkaselän  a.semalta  Rus- 
kealan kivilouhimolle  S.is  km,  Värtsilän  asemalta 
Joensuun  satain;ian  O.ss  km  ja  Antreasta  Imatralle 
ja  Vuoksenniskaan  39.59  km,  sekä  viimeksimaini- 
tun haararadan  sivulmara  Enson  asemalta  Enson 
puuhiomolle  1.3s  km.  —  Radalla  (sen  sivuradat 
liuomioonotettuina)  oli  1908  42  asemaa.  4  satama- 
asemaa.  12  pysäkkiä.  Rataan  kuxiluu  17  rautiv- 
siltaa.  joista  4  kääntöosalla  varustettua.  —  Ra- 
dan eri  asemille  (Viipuria  lukuunottamatta)  saa- 
pui 1908  yhteensä  ."120.099  matkustajaa  ja  sen 
eri  asemilta  lähti  517.Ö31  matkustajaa;  saapui 
198,158  tonnia  tavaraa  ja  lähetettiin  533,509  ton- 
nia. —  Anomusehdotus  Karjalan  radan  raken- 
tamisesta jiitettiin  v:n  1885  valtiopäivillä;  seu- 
raavilla (1888)  päätettiin  radan  rakentaminen. 
V:n  1889  lopulla  ratalinja  oli  tutkittuna  ja  au- 
kaistuna, joten  1890  alussa  voitiin  jo  aloittaa 
varsinaiset  rakennustyöt.  Rataosa  Viipuri-Ant- 
rea-lmatra  valmistui  ja  avattiin  yleiselle  liiken- 
teelle 1  p.  marrask.  1892,  Antrea-Sortavala  1  p. 
marrask.  1893,  Sortavala-Joensuu  12  p.  lokak. 
1894,  rataosa  Imatra-Vuoksenniska  ja  Värtsilän 
haararata  puolivälissä  lokak.  1895.  Haararata 
Elisenvaarasta  Savonlinnaan  valmistui  helmik. 
1908.  Karjalan  radan  suoranainen  jatko,  J  o  e  n- 
s  u  u  ii-N  u  r  m  e  k  8  e  n  rata  (ks.  t.)  valmis- 
tui lokak.  1911.  —  Kustannukset  1894:n  päät- 
tyessii  tekivät  24.219.371  mk.,  ja  nousivat  täy- 
dennystöihin  varatun  summan  kanssa  24.325.750 
mk.  "(=70,108.J8  mk.  1  km:iä  kohti),  1895  val- 
mistunut Imatran-Vuoksenniskan  rata  maksoi 
327.517,«i  mk.  (=48,521.18  mk.  1  km:iä  kohti) 
ja  sam.  v.  valmist.  Värtsilän  haararata  347,130.ii 
mk.  (=105,286,75  mk.  1  km:iä  kohti;  toistaiseksi 
km:iä  kohti  kallein  rata  Suomessa).  Siis  kustan- 
nukset tekivät  kaikkiaan  v:n  1895  päättyessä 
25,000.398.35   mk.  L.   H-nen. 

Karjalan  suu,  vanhoissa  venäläisissä  aika- 
kirjoissa esiintyvä  Vienajoen  läntisen  suuhaaran 
nimitvs.  Sen  varrella  sijaitsi  Karjalan  luostari 
(ks.  t'.).  A.   Es. 

Karjalintu  (Agelmus  pecoris),  kottarai.sta 
muistuttava.  Pohjois-Ameriikassa  elävä,  musta, 
ruskeapäinen  varpuslintu.  Se  asustaa  suoseu- 
duissa ja  laidunmailla,  missä  noukkii  karjasta 
h}'önteisiä  ja  muita  syöpäläisiä.  Munii  toi.sten 
lintujen    pesiin.  E.    W.    S. 

Karjalohja  (ruots.  K  a  r  i  s  1  o  j  o).  1.  Kunta, 
UudeniiKiaii  1..  Raaseporin  kihlak.,  Karja-Mus- 
tio-Karjalohja-Sammatin  nimismiesp. ;  kirkolle 
Mustion  asemalta  19  km  ja  Skurun  asemalta  23 
km.  Pinta-ala  120  km',  josta  viljeltyä  maata 
2,383  ha  (1901).  JIanttaalimäärä  35.i«.. ;  maa- 
tilain   lukumäärä    64;     talonsavuja    59,    torpas- 


389 


Karjanhoito — Karjansiitos 


31)0 


savuja  101  ja  muitu  savuja  219  (1907).  2,147  as. 
(1909),  joista  10,5%,  ruotsinkielisiä  (1900);  451 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  277  (1901).  293  hevosta,  1,214  nautaa 
(1908).  —  Kansakouluja  3   (1911).  Säästöpankki. 

—  Teollisuuslaitoksia:  2  sahaa,  3  myllyä  ja  1 
meijeri,  —  Seutu  erittäin  luonnonihanaa ;  huo- 
mattavia paikkoja  m.  m.  Karkalinnienii.  —  Kar- 
tanoita:   Jlailan    ratsutila   ja   Karkailu   kartano. 

—  2.  S  e  u  r  a  k  u  n  t  a,  konsistorillinen,  Porvoon 
hiippak.,  Haaseporiu  länt.  rovastik.;  Karjan  ja 
Lohjan  emäseurakuntien  osista  muodostettu 
kirkkokunta  n.  1531;  erotettiin  1041  omaksi 
kirkkoherrakunnaksi.  Kirkko,  rakennettu  har- 
maasta kivestä,  valmistui  1860.  [J.  E.  Wefvar, 
..Fornlemninfrar  i  Raseborjrs  härad",  sivv,  34-46 
(Suomen  muinaism.-yhd.  aikak.  IV) ;  „Luettelo 
Suomen  muinaislinnoista",  siv.  74-75  (Suomen 
nuiiuaism.-ylul.   aikak.    XII) .]  L.    fl-nen. 

Karjanhoito  ks.  1,  ypsykarjanhoito. 

Karjanhoitokonsulentti,  korkeamman  am- 
mattisivistyksen saanut  neuvoja  karjatalouden 
alalla.  V.  1911  oli  Suomessa  22  karjauhoitokon- 
sulenttia,  nimittäin  1  valtion  palveluksessa  keko 
maata  varten  (eläinsiitoksen  ja  karjanhoidon 
kousulentti),  kullakin  laajempialaisella  4:llä 
karjanjalostusyhdistyksellä  on  konsulentti,  joka 
samalla  on  yhdistyksen  sihteeri  ja  kantakirjan- 
pitäjä,  ja  17  maanviljelysseuralla  (kaikkiaan  22 
m. -v. -seuraa)    on  kullakin  k.  V.  B. 

Karjanhoitokoulu  ks.  Maatalousopetus. 

Karjanjalostus,  karjan  järje.stelmällinen  pa- 
remmaksi kehittäminen.  Nojautuen  perinnöl- 
lisyyteen, s,  o.  siihen,  että  erinäiset  ominai- 
suudet, kuten  nuimiin  koko,  muodot,  väri,  viih- 
tyväisyys,  kestävyys,  tuottavaisuus  (karjassa 
kyky  käyttää  rehut  hyvin  tuotteiksi,  runsas-  ja 
rasvamaitoisuus)  menevät  perintönä  polvesta  pol- 
veen, harjoitetaan  tarkkaa  ja  huolellista  siitok- 
seen käytettävien  yksilöiden  valintaa.  K:ssa 
noudatetaan  tarkoituksenmukaista  hoitoa  ja 
ruokintaa.  Tärkeinä  apukeinoina  k:ssa  ovat 
kantakirjat,  jalostus-  ja  tarkastus- 
yhdistykset,  t  u  o  t  a  n  t  o  k  i  1  p  a  i  1  u  t  ja 
siitoseläinten  näyttelyt.  Hyvin  johdetun,  jat- 
kuvan k:n  avulla  muodostuu  vähitellen  esim.  pai- 
kallisista vähemmän  kehittyneistä  eläinsuvuista 
ja  -kannoista  rotu,  joka  pysyväisinä  omistaa 
juuri  ne  ulkonaiset  ja  sisäiset  ominaisuudet, 
mitkä  siinä  on  haluttu  kehittää.  K:ssa  voittaa 
nykyään  yhä  enemmän  alaa  kunkin  maan  omien, 
oloihin  tcttuneitten  ja  taloudellisia  edellytyksiä 
vastaavien   kantojen   kehittäminen.  U.   B. 

Karjan  jalostusyhdistys,  karjanjalostuksen 
suunnittelemista,  yhteiseen,  määrättyyn  siuintaan 
kehittämistä  ja  järjestelmällistä  johtamista  tar- 
koittava, yleensä  laajemman,  yhtenäisen  alueen 
käsittävä  yhdistys.  Suomessa  oli  niitä  1911  yh- 
teensä 4,  joista  3  tarkoittaa  kotimaisen  karjan 
jalostamista,  nimittäin  1 1  ä-S  u  o  m  e  n  k.  (kanta- 
kirjoissa y.  m.  käytetty  lyhennysmerkki  I.  S.  K.), 
perustettu  1898,  Länsi-Suomen  k.  (L.  S.  K.) 
per.  1904  ja  P  o  h  j  o  i  s-S  u  o  m  e  n  k.  (P.  S.  K.) 
per.  1906.  Skotlantilaista  alkuperää  olevan 
ayrshire-rotuisen  karjan  jalostamiseksi  toimii 
Suomen  A  y  r  s  h  i  r  e-y  h  d  i  s  t  y  s  (Ay)  per. 
1900.  Alueeltaan  laajin  on  näistä  I.  S.  K.,  kä- 
sittäen Kuopion,  Viipurin  ja  Mikkelin  läänit 
kokonaan,  Oulun  läänistä  Kajaanin  kihlakunnan, 


Vaasan  liiäuistii  Keski-Suomen  ja  Keski-Pohjan- 
maan  maanviljelysseurain  alueet  sekä  Hämeen 
läänistä  sen  osan,  mikä  kuuluu  Itä-Hämeen  maan- 
viljelysseuran alueeseen.  I.  S.  K:n  jalostustyyp- 
pinä  on  itäsuomalainen  nupo  (sarveton),  kyyttö 
(punakylkinen)  karja.  V:n  1909  loppuun  oli 
sen  kantakirjoihin  merkitty  548  sonnia.  L.  S.  K. 
toimii  Hämeessä,  Uudenmaan,  Turun  ja  Porin 
lääneissä  sekä  Etelä-Pohjanmaalla.  Jalostustyyp- 
pinä  on  länsisuomalainen  vaaleanpunainen  karja 
ja  oli  .sen  kantakirjaan  v:n  1909  loppuun  mer- 
kitty 141  sonnia.  P.  S.  K.  toimii  Oulun  läänin 
keski-  ja  pohjoisosissa,  sen  jalostustyyppinä  on 
pohjoisosissa  nupo,  valkea,  pohjoissuomalainen 
(lappalainen)  ja  piirin  eteläosissa  nupo,  vaalean- 
punainen karja,  ja  oli  sen  kantakirjaan  1909  mer- 
kitty 42  valkeata  ja  48  punaista  sonnia.  Ay  toi- 
mii maan  eteläosissa,  pääasiallisesti  suurtilallis- 
ten keskuudessa  ja  sen  kantakirjassa  oli  1909 
215  A-sonnia  (maahantuotuja  tai  niiden  jälke- 
läisiä) ja  63  B-sonnia  (valmistavaan  luetteloon 
otettuja).  Kullakin  k:llä  on  ollut  viimeisinä 
vuosina  (v:een  1911  asti)  10.000  mk:n  suuruinen 
valtioapu.  Yhdistysten  tcimia  hoitaa  lähinnä  sih- 
teeri, joka  on  samalla  konsulentti na  ja  kanta- 
kirjanpitäjänä.  Jäseninä  ovat  maanviljelysseu- 
rat, paikalliset  karjatalousyhdistykset  (sonni-  ja 
tarkastus-y:t)  sekä  yksityiset  karjanomistajat. 
I.  S.  K:ssa  oli  1909  jäseniä  yhteensä  501,  niistä 
maanviljelysseuroja  9  ja  siitosyhdistyksiä  25;  sen 
alueella  oli  sam.  v.  sonniyhdistyksiä  281  ja  tar- 
kastusyhdistyksiä  32.  L.  S.  K:ssa  oli  1909  jäse- 
niä 172,  joista  maanviljelysseuroja  7  ja  siitos- 
yhdistyksiä  25;  sen  alueella  oli  sonniyhdistyksiä 
94  ja  tarkastusyhdistyksiä  19.  P.  S.  K:ssa  oli 
jäseniä  v,  1909  133.  joista  3  maanviljelysseuraa: 
sonniyhdistyksiä  alueella  30.  Ay:ssä  oli  sam.  v. 
jäseniä  237;   sonniyhdistyksiä,  joilla  Ay-souni,  91. 

K:sten  toimintaan  kuuluu  pääasiallisesti:  yh- 
teisten kantakirjain  pito  (kaikki  4  yhdistystä 
ovat  julkaisseet  useampia  painettuja  kantakir- 
joja), kantakirja-  ja  jälkeläisnäyttelyjen  järjes- 
täminen, paikallisten  karjatalousyhdistysten  oh- 
jaaminen, siitoseläinten  välitys  sekä  koko- 
naisten karjain  tuotantokilpailujen  pitäminen. 
Viimemainittujen  avulla  valikoidaan  pitemmälle 
piiässeissä  yhdistyksissä  n.  s.  s  i  i  t  o  s  k  e  s  k  u  s- 
t  o  j  a.  joilla  ymmärretään  sellaisia  karjataloja, 
joiden  karjaa  rotuominaisuuksiensa,  tuotantonsa, 
terveytensä  y.  m.  puolesta  pidetään  niin  arvok- 
kaana, että  se  tunnustetaan  mallikarjaksi,  sen 
vasikoita  suositetaan  siitoseläimiksi  j.  n.  e. 
I.  S.  K:ssa  julistettiin  1909  4  karjataloa  siitos- 
keskustoiksi  (kaikki  Kuopion  läänissä:  G.  Ceder- 
berg &  Kmp,  Joensuu:  J,  Tahvanainen,  Kiihtelys- 
vaara: J.  I.aarus,  Iisalmi  ja  veljekset  Karttunen, 
Karttula).  Muitten  yhdistysten  piireissä  ei  vielä 
1911  ollut  varsinaisia  siitoskeskustoja.  vrt. 
Karjanjalostus,  Karjantarkastus- 
v  h  d  i  s  t  V  s.  Lehmä,  S  o  n  n  i  v  h  d  i  s  t  v  s, 

'U.  B. 

Karjankauppa   ks.   Karjakauppa. 

Karjan  pitäjä  ks.  Karja. 

Karjan  rata  ks.  H  e  1  s  i  n  g  i  n-K  arjan 
r  a  t  a. 

Karjansiitos,  eri  siikupuolta  olevien  karja- 
yksilöiden  parittaminen,  ei  ainoastaan  suvun 
jatkamista  vaan  myöskin  jalostami.sta  varten. 
Siitoksessa  erotetaan  eri   lajeina :    p  u  h  d  a  s  s  i  i- 


n 


Karjansilta — Karjarutto 


392 


t  o  s.  jolloin  samaan  rotuun  kuuluvia  eläimiii 
paritetaan,  ja  ristisiitos,  jolloin  erirotuisia 
yksilöitä  kiiytetään  siitokseen.  Ristisiitos  voi 
olla  joko  satunnainen,  yhden  ainoan  tai 
harvan,  tilapäisen  kerran  tapahtuva,  tai  jat- 
kuva ristisiitos,  jolloin  jatkuvasti  käytetääu 
siitokseen  esim.  saman  rodun  uroseläintä  (son- 
nia). Karjanjalostuksessa  voittaa  nykyisin  enem- 
män alaa  puhdassiitos.  Jos  puhdassiitosta  har- 
joitetaan varsin  läheisteu  sukulaisten  kesken, 
sanotaan  sitä  suku-  1.  umpisiitokseksi. 
\  rt.  Karjanjalostus. 

U.   B. 

Karjansilta,  suohon  karjanpolulle  tehty  silta 
I.   porrastus. 

Karjantarkastusyhdistys  (tansk.  kontrol- 
forctiing)  on  maanviljelijäin  keskeinen  yhteen- 
liittymä karjatalouden  kehittämiseksi  ja  sen  kan- 
nattavaisuuden  selville  saamiseksi.  Niiden  tehtä- 
vänä on  osoittaa  eri  lehmäyksilöiden  ja  kokonais- 
ten karjain  erilainen  hyvyys  siten,  että  käytetyn 
rehun  ja  saadun  tuotannon  välinen  suhde  selvi- 
tetään. Tarkoitusta  varten  palkataan  toimeensa 
erityisillä  kursseilla  valmistautunut  yhteinen  tar- 
kastuskarjakko, joka  määräajoittain  käy  kussa- 
kin jäsentalossa,  järjestäen  siellä  ruokinnan,  ar- 
vioiden ja  punniten  käytetj-t  rehumäärät,  toimit- 
taen koelypsyn,  suorittaen  rasvanmääräyskokeet 
kunkin  lehmän  maidosta  sekä  pitäen  kaikesta 
tästä  tarkkaa  yhteisen  kaavan  mukaista  kirjan- 
pitoa. Jotta  vertailut  eri  karjain  kesken  kävisi- 
vät mahdollisiksi,  muunnetaan  kirjanpidossa  eri- 
laiset rehulajimäärät  vertausyksikcksi,  nimellä 
rehu  yksikkö  (ry).  Suomessa  ry  tavallisim- 
min määritellään  siten,  että  1  ry  vastaa  1  kg  se- 
koitettua väkirehua  (kauranrouheita,  leseitä,  öljy- 
kakkuja  j.  n.  e.),  2-3  kg  hyviä  heiniä,  4  kg  olkia 
ja  ruumenia,  10-12  kg  rehujuurikasveja  (lanttuja, 
luruipseja  j.  n.  e.)  sekä  '/o  laidunpäivää  kesällä. 
Tämän  suurta  tarkkuutta  ja  arvostelukykyä  ky- 
syvän arvioimisen  avulla  toisaalta  ja  koelypsyjen 
ja  rasvamääräysten  tulosten  kautta  voidaan  tehdä 
laskelmia,  jotka  osoittavat,  montako  kg  maitoa 
ja  voirasvaa  100  ry  on  antanut  sekä  lopulta,  käyt- 
täen paikallisten  olojen  mukaista  hinnoitu-^ta. 
voidaan  osoittaa,  mitä  maito-  ja  voikilo  on  tullut 
maksamaan  kullakin  lehmällä  ja  kussakin  koko- 
naisessa karjassa,  mitkä  yksityiset  lehmät  ovat 
tuottaneet  omistajalleen  voittoa  tahi  tappiota  ja 
miten  paljon.  Yhdistykseen  liittyy  tavallisesti 
niin  monta  jäsentä  (10-12),  että  karjakko  ennät- 
tää käydä  kussakin  talossa  2  kertaa  kuukaudessa. 
Jäsenmäärissä,  tarkastusten  tiheydessä  j.  n.  e.  on 
eri  yhdistyksissä  kuitenkin  vaihteluita  riippuen 
välimatkoista,  kulkuneuvoista,  karjojen  suuruu- 
desta y.  m.  Jotkut  yhdistykset  tyytyvät  1  tar- 
ka-stuskertaan  kuukaudessa,  jolloin  jäsenmäärä 
voi  nousta  aina  22  taloon  asti.  Yhdistysten  mer- 
kitys tunnustetaan  nykyaikaisessa  karjatalou- 
des.?a  hyvin  tärkeäksi,  ei  vain  taloudellisen  puo- 
len .selvittäjänä  vaan  myöskin  jalostuksen  tehok- 
kaana apukeinona.  Ensimäinen  k.  perustettiin 
Tanskassa  1895  ja  niitä  on  sitten  levinnyt  erit- 
täinkin Euroopan  pohjoismaihin.  V.  1909  oli 
Tanskassa  530  yhdistystä,  Ruotsissa  662,  Norjassa 
126  ja  Suomessa  92.  Suomen  enimmät  yhdistyk- 
set ovat  nykyisin  Uudenmaan  (1910  25  yhd.) 
ja  Kuopion  (1910  24  yhd.)  lääneissä.  [Nils  Hans- 
son,    „Kontrollföreningarues    arbetsfält"     (1910; 


suom.,  „Tarkastusyhdistykset  ja  niiden  toi- 
minta").] U.    B. 

Kar jantuotteet  ks.  Maito.  Voi,  Juusto, 
L  i  11  a  :   vrt.  Maitotalous. 

Karjan-Turun  rata,  Ilelsingin-Turun  radan 
loppuosa,  ]iituus  111  km,  avattiin  yleiselle  liiken- 
teelle 1899.  Rakennuskustannukset  tekivät  n. 
12.1  milj.  mk.  (=109,009  mk.  1  knuiä  kohti); 
Koko  Ilelsingin-Turuu  radan  rakennuskustannuk- 
set nousivat  n.  21,»  milj.  mk:aan  (=112,887  mk. 
1   km:iä   kohti).  L.    U-nen. 

Karjanvakuutus  ks.  E  1  ä  i  n  v  a  k  u  u  t  u  s  ja 
E  1  ii  i  n  v  a  k  u  u  t  u  s  y  h  t  i  ö. 

Karjanäyttely,  julkinen  tilaisuus,  jossa  kar- 
jaa ominaisuuksiensa  puolesta  arvostellaan  ja 
palkitaan.  Vähemmän  keliittyneissä  oloissa  k:illa 
on  ensi  sijassa  harrastusta  herättävä  ja  opettava 
luonne.  Eläimiä  arvostellaan  pääasiallise.sti  nii- 
den ulkomuodon  perusteella  ja  palkinnot  anne- 
taan omistajalle  tunnustukseksi  ja  kehoitukseksi, 
muille  esimerkiksi  ja  opiksi.  Aikaisemmat  pai- 
kalliset näyttelyt  olivat  yleensä  tällaisia.  Tä- 
hän lajiin  k:jä  voidaan  m.  m.  lukea  ne  k  a  r  j  a  n- 
palkitsemiset  (ruots.  nöthosicnpspremie- 
ring),  joita  Suomessa  varsinkin  lS90-luvun  jälki- 
puoliskolla ja  1900-luvun  alussa  Ruotsin  mallin 
mukaan  (Skaraborgin  järjestelmä)  aivan  yleisesti 
maanviljelysseurain  toimesta  ja  valtion  avustuk- 
sella toimeenpantiin.  Niissä  pidettiin  useimmiten 
esitelmiä  (hyvien  siitoseläinten  ominaisuuksista, 
karjan  kasvatuksesta  j<a  hoidosta  j.  n.  e.)  .sekä 
koetettiin  ohjata  ja  avustaa  yleisöä  siitoseläinten 
valintaan  jakamalla  palkittujen  lelimien  mukaan 
n.  s.  vapaalippuja,  jotka  oikeuttivat  maksutto- 
maan astutukseen  palkitulla  sonnilla.  Seur.  v. 
lunastettiin  vapaaliput  sonnin  omistajalta  ja  as- 
tutustodistukset  lehmän  omistajilta.  —  Olojen 
kehittyessä  k;t  joutuvat  yhä  enemmän  varsinai- 
sen karjanjalostuksen  palvelukseen,  ulkonaisten 
merkkien  oliella  ruvetaan  palkittaviin  eläimiin 
nähden  vaatimaan  tietoja  niiden  tuotannosta 
(maito-  ja  rasvamääriin  sekä  reliunkulutukseen 
nähden),  .sukuperästä  (kantakirjatiedot) ,  jopa  yk- 
silöllisestä jalostusarvosta.  Viimemainitun  sei- 
kan selvillesaamiseksi  vaaditaan  esim.  että  sonni 
tuodaan  niiyttelyyn  yhdessä  sen  si iltamiin  miiiirä- 
lukuisen  jiilkeliiisryhmän  kanssa,  jonka  mukaan 
sen  kyky  jättää  ominaisuutensa  perintönä  arvos- 
tellaan, tai  pannaan  toimeen  erityisiä  valmis- 
tavia j  ä  1  k  e  1  ä  i  s  n  ä  y  1 1  e  1  y  i  t  ä,  joiden  tulok- 
set otetaan  sitten  lukuun  sonnia  isommassa  näyt- 
telyssil  esiteltäessä.  Kantakirjaanoton  helpotta- 
miseksi, malidollisimman  pätevän  ja  julkisen 
asiantuntijain  arvostelun  ja  eri  eliiinyksilöiden 
välisen  vertailun  aikaansaamiseksi  pidetään  eri- 
tyisiä kantakirjanäyttelyitä.  Viime- 
mainitut saattavat  muodostua  myöskin  ylei- 
siksi näyttelyiksi,  jos  ne  käsittiivät  ko- 
konaisen maan  tai  ainakin  jonkun  rodun  tai 
roduksi  muodostuvan  kannan  koko  jalostusalueen. 
Yleisessä  näyttelyssä,  jossa  useimmiten  palkitaan 
eri-ikäistä  karjaa  eri  luokissa,  ollaan  tilaisuu- 
dessa toteamaan,  miten  toimenpiteet  karjan- 
jalostuksen hyväksi  ovat  onnistuneet,  tarkiste- 
taan menettelytapoja  ja  suunnitellaan  työtä  vas- 
taisuutta varten,    vrt.  Kantakirja.       U.  B. 

Karjarodut  ks.  Lehmä. 

Karjarutto  on  märehtijöille  ominainen,  hel- 
posti  leviävä   tarttuva   tauti,   joka   etenkin    nau- 


:^93 


Karjasto— Karkku 


394 


lUiilhi  esiintyy  iiiikarana,  tappaen  ne  tavallisesti 
jo  muutaman  vuorokauden  kuluttua.  Tarmok- 
kailla elikiliaytoimenpiteillä  tämä  pelätyin  karja- 
tauti  ou  saatu  tuhotuksi  muista  Euroopan  maista 
paitsi  Venäjältii.  jonka  aroilla  se  edelleen  rai- 
voaa. Tauti  alkaa  korkealla  kuumeella,  maidon- 
anti  vähenee,  ruokalialu  katoaa  ja  märehtiminen 
taukoaa.  Hengitys  kiihtyy,  elilin  yskii  ja  sie- 
ramista  tulee  likaisen  kellertävää  vuotoa.  Lima- 
kalvoihin ilmestyy  tuniman])unertavia,  harmahta- 
van tahmau  peittämiä  pilkkuja,  jotka  taliman 
irtauduttua  muuttuvat  punertaviksi  uiljettymiksi. 
Ulostus  on  vetelää,  usein  liman  ja  veren  sekaista. 
Eläimen  sairastuttua  tai  epäiltynä  saira.stuneen 
tähän  tautiin  se  on  heti  sopivasti  eristettävä 
sekä  viipymättä  annettava  asiasta  tieto  viran- 
omaisille, joidfQ  toimesta  piirieläinlääkäri  mää- 
riitäiin   tautia   tutkimaan.  Kp. 

Karjasto,  kussakin  maassa  tai  jollakin  paikka- 
kunnalla oleva  karja-  tai  kotieläinmäärä.  ks. 
K  a  r  j  a. 

Karjatie  ks.  Taloustie. 

Karju,   urospuolinen  sika. 

Karjuyhdistys,  yhteisen  siitoskarjun  pitä- 
mistä ja  sen  kautta  sikatalouden  parantamista 
tarkoittava  yhdistys.  Järkiperäinen  sianhoito  kun 
Suomessa  on  verrattain  alkeellisella  kannalla,  on 
myöskin  k:iä  varsin  vähän  olemassa.  Enimmät, 
7,  lienevät  (1911)  Mikkelin  läänissä,  ks.  Sian- 
hoito. V.  B. 

Karkaisu-uuni  on  uuni,  jossa  terästä  kuumen- 
netaan karkaisemista  varten.  Rakenteeltaan  on 
niitä  monenlaisia.  Kaasulla  lämmitettävät  muh- 
veli-uunit  ovat  siinä  suhteessa  hyviä  karkaisu- 
uuneja,  ettei  karaistavaan  teräkseen  voi  poltto- 
aineesta ja  polttotuloksista  yhtyä  mitään  haitalli- 
sesti vaikuttavia  aineita,  eikä  myöskään  karais- 
tavan teräksen  hiilimäärä  pääse  edes  pinnalta 
mainittavasti  vähenemään.  Välttämätön  lisäke 
nyk3'aikaisissa  karkaisu-uuneissa  on  pyrometri, 
jolla  tarkoin  määrätään  teräksen  lämpöaste  ka- 
raistessa, sillä  työn  onnistuminen  riippuu  miltei 
enimmän    liimpöasteesta.  G.    A.   A. 

Karkalinniemi,  niemi  Lohjanjärvessä,  Karja- 
lohjan pitäjässä;  pituus  ö'l,  km,  leveys  n.  '/j  km; 
erittäin  reheväkasvuista  ja  luonnonihanaa  seu- 
tua: kalkkikiviluola  lähellä  To  rh  oi  a  n  taloa. 
Karkalin  kartano  K:n  salmen  rannalla  n.  2  km 
koilliseen  niemen  kärestä.  Karjalohjan  kirkko- 
rannasta  Karkalin    laivalaituriin    3    km. 

L.   H-nen. 

Karkassi  (ransk.  carcnsse  oik.  =  luurunko, 
luuranko),  päällystetty  metallilanka,  jota  esim. 
käytetään  vahvistavana  rankana  naisten  ha- 
tuissa: kovikkeena  käytetty,  tärkkelyksellä  t.  m.  s. 
jäykistetty  kangas. 

Karkauskuukausi  ks.  Ajanlasku. 

Karkausvuosi   ks.   Ajanlasku. 

Karkearakeinen  on  vuorilaji,  jossa  rakeitten 
keskimääräinen  läpimitta  on  suurempi  kuin  5  mm. 

P.  E. 

Karkea  ruuti  ks.  Ruuti. 

Karkemis,  vanha  hittiittiläinen  kaupunki  Euf- 
ratin varrella  (nyk.  DScrabis,  vanha  Europas), 
näkyy  jo  v:n  2000  vailieilla  e.  Kr.  olleen  Syy- 
rian tärkeimpiä  kaupunkeja.  A.ssyrian  kuningas 
Sargon  valloitti  sen  717  e.  Kr.  (vrt.  Jes.  10„). 
Nebukadnesar  voitti  farao  Nekon  sen  läheisyy- 
dessä 605  e.  Kr.  K.  T-t. 


Karkkilan  ruukki  (ruots.  Högfors  bruk), 
omistaja  v  :sta  1894  O.-Y.  Högforsin  tehdas 
ja  Vattolan  puuhiomo,  (osakepääoma  1 
milj.  mk.)  sijaitsee  Pyhäjärven  pitäjässä  (U.  1.) 
Karjanjoen  varrella,  jossa  olevat  Karkin  ja  Nyh- 
kälän  kosket  sekä  osuus  VattoUu\  putoukseen 
kuuluvat  o.-y:Ile.  - —  Täällä  lienee  jo  1700-luvun 
lopulla  harjoitettu  jonkunlaista  teollisuutta, 
mutta  vasta  1820  saadun  lupakirjan  nojalla 
sinne  perustettiin  varsinainen  rautatehdas,  jo- 
hon kuului  masuuni  ja  valimo.  V.  1835  laa- 
jennettiin sitä  valssauslaitokselUi,  joka  oli  Suo- 
men ensimäinen;  myöhemmin  se  kuitenkin  sopi- 
mattomana purettiin.  V.  1846  saatiin  kone- 
pajan perustamislupa,  kolme  v.  myöhemmin 
uudistettiin  valssaus-  ja  putlauslaitoksen  lupa- 
kirja. —  Rautamalmi  saatiin  Kulonsuonmäeii 
kaivoksesta  sekä  järvistä.  - —  Valmistuksen  pää- 
haara on  aina  ollut  valinteollisuus:  1908  valmis- 
tettiin kauppavalinteoksia  2,598  tonnia  (käytetty 
takkirauta  ulkomaalaista)  I.  58,«  %  koko  Suo- 
men kauppavalinteos-valmistuksesta.  Tunnettuja 
yli  maan  ovat  m.  m.  leimalla  Ilögfors  bruk 
varustetut  keittiön-hellat.  Paitsi  valintuotteita 
ruukki  valmistaa  nykyään  konepajantöitä:  läm- 
mitys- ja  vesijohtoja  (m.  m.  valtion  voinlajittelu- 
makasiiniin  Hangossa  ja  Helsingin  asemaraken- 
nukseen), myllylaitoksia,  höyrypannuja,  maanvil- 
jelyskaluja  y.  m.  Yhteensä  on  edellämainittujen 
valmi.stusarvo  l.ss  milj.  mk.  (1908).  —  Rauta- 
teollisuuden ohella  yhtiö  on  ryhtynyt  valmista- 
maan puuvanuketta  1895  perustetussa  Vattolan 
puuhiomossa.  —  Maita  yhtiö  omistaa  Pyhäjärven 
ja  Pusulan  pitäjissä  5,750  ha;  harjoittaa  maan- 
viljelystä. —  Työväestö  515  henkeä  (1911);  heillä 
sairas-apukassa  17,000  mk.  —  Liikennettä  ruu- 
kille välittää  yksityinen,  kapearaiteinen  rautatie 
Hyvinkään   asemalta.  E.   E.   K. 

Karkku.  1.  Kunta,  Turun  ja  Porin  1.,  Tyr- 
vään kililak.,  Karkku-Suoniemen  nimismiesp.; 
kirkolle  Heinoon  asemalta  3  km,  Karkun  ase- 
malta 8  km.  Pinta-ala  177,6  kmS  josta  viljeltyä 
maata  4,330  ha  (1901).  Manttaalimäärä  57"/3.; 
talonsavuja  160,  torpansavuja  138  ja  muita  sa- 
vuja 592  (1907).  3,811  as.  (1909),  joista  1  %  ruot- 
sinkielisiä (1900):  875  ruokakuntaa,  joista  maan- 
viljelystä pääelinkeinonaan  harjoitti  495  (1901). 
456  hevosta,  1,508  nautaa  (1908).  —  Kansakou- 
luja 6  (1911).  —  Piirilääkärin  asuinpaikka. 
Tyrvään  haara-apteekki.  Säästöpankki.  —  Teol- 
lisuuslaitoksia: Karkun  höyrysaha,  Karimäen. 
Grandellin  ja  Aspin  vesisahat  ja  myllyt.  Luon- 
nonnähtävyytenä mainitaan  „Pirunvuori"  eräässä 
Rautaveden  saaressa,  8  km  kirkolta;  ylhäällä  vuo- 
ressa luola ;  näköala  yli  vesirikasten  ympäris- 
töjen. —  Muinaismuistoista  on  huomattava  m. 
m.  vanha  polttokalmisto  Arven  talon  maalla. 
Karkun  kylässä.  —  2.  Seurakunta,  konsis- 
torillinen.  Turun  arkkihiippak.,  Tyrvään  rovas- 
tik.;  Ylä-Satakunnan  vanhimpia  seurakuntia, 
mainitaan  erillisenä  jo  1328.  K:uun  kuuluu  Suo- 
niemen 1693  perustettu  kappeli,  joka  nyttemmin 
(^/j  1908)  on  kuitenkin  määrätty  erotettavaksi 
omaksi  kirkkoherrakunnaksi.  Kirkko,  harmaasta 
kivestä,  rakennettu  1300-luvulla,  korjattu  1870. 
—  Karkun  vanhin  nimi  S  a  s  t  a  m  a  1  a.  [„Luet- 
telo  Suomen  muinaislinnoista"  sivv.  13-15  (Suom. 
muinaism.-yhd.  aikak.  XII) .]  —  3.  Rautatien- 
asema  (V  1.)  Porin  radalla,  Siuron  ja  Heinoon 


395 


Karkoittaa  maasta — Karlovvitz 


396 


iiseiiiieu  välillä.  44  km  Tampereelta.  02  km  Po- 
riin. —  Karkun  kirkolle  8  km.  L.  H-neit. 

Karkoittaa  maasta  ks.  M  u  a  s  t  a  k  a  r  k  o  i- 
t  us. 

Karkoitus  ks.  51  a  a  s  t  a  k  a  r  k  o  i  t  u  s. 

Karl  /-(/-/  ks.  Kaarle. 

Karl,  Heinrich  (1796-1885).  saks.  metsäu- 
lioitomies.  toiminut  metsänhoitajana  etupäässä 
Holienzollernissa.  K.  on  tunnettu  varsinkin  kek- 
simiinsä kaavamenetelmän  takia.  A.   C. 

Karlberg  [härlbärjj,  kartano  4  km  Hämeen- 
linnan pchjoispnolella,  luonnonihanalla  paikalla 
Vanajaveden  rannalla.  Sen  tiluksiin  kuuluu  koko 
Luhtialau  kylä  (lukuunottamatta  Heikkilän  kruu- 
nunpuustellia)  Hämeenlinnan  maaseurakissa  sekä 
lisäksi  Metsäkylä  Hattulan  kunnasta;  yht.  3,86s 
mantt.  Nyk.  omistaja  eversti  Hugo  Staudert- 
skjöld.  Päärakennus  rak.  1880  vaiheilla.  —  Oma 
kansakoulu.  —  Kartanosta  7  km  päässä  on  Ila- 
mon  vuoren  juurella  kartanonomistajan  yksityi- 
nen uudenaikainen  kalanviljelyslaitos  (rak.  1901). 
—  Kartano  on  kuuluisa  luonnoniliauasta.  suuren- 
moisesta puistostaan,  joka  käsittää  maa- 
alueen  Vanajaveden  rannasta  aina  Aulangon-jär- 
veen  saakka:  pinta-ala  n.  74  ha.  Koko  laaja  ala 
on  mitä  huolellisimmin  hoidettua,  metsiköt  rai- 
vattuja, luonnostaan  kivisiä  mäkien  rinteitä  ver- 
hoaa kaikkialla  tasainen  nurmikko,  jonka  lo- 
mitse kiertelee  hiekoitettuja  teitä  ja  käytäviä. 
Puiston  merkillisyyksistä  mainittakoon  keskiai- 
kaiseen tyyliin  rakennettu  vesiliuna,  jonka  pääl- 
lystää koristavat  istutukset  ja  kukkaislaitteet  ja 
jonka  torneista  viehättävä  näköala  Vanaja  vedelle, 
keinotekoinen  luola,  suihkukaivo,  keinotekoinen 
vesiputous,  ,, Onnen  temppeli"  historiallis-aiheisiue 
lasimaalauksineen,  ..Kuusulaakso"  goottilaistyyli- 
sine  huvihuoneineen,  kaksi  kaivettua  lampea 
(„Joutsenjärvet")  ja  Joukko  kreikkalais-mytolo- 
gisia  aiheita  esittävi.ä  kuvapatsaita.  Eläintar- 
hassa on  nykyjään  2  kuusipeuraa.  4  vuorikaurista, 
4  riikinkukkoa,  400  fasaania  ja  4  joutsenta. 
Puistoon  kuuluu  myös  ihana  Aulangon 
vuori  (ks.  Aulanko).  —  Pääkartanon  äärellä 
sijaitsee  laaja,  erinomaise.ssa  kunnossa  oleva 
kasvitarha,  jossa  12  eri  kasvi-  ja  hedelmä- 
huonetta,  m.  m.  viini-,  aprikoosi-,  luumu-,  ana- 
nas-, kirsikka-,  viikuna-,  omena-  ja  päärynähuo- 
neet;  toista  tuhatta  taimilavaa  ja  200  vihannes- 
lava-akkunaa;  pinta-ala  lähes  10  ha.  —  Suurim- 
mat raivaustyöt  puistossa  tehtiin  1880-luvun 
keskipaikoilla  ja  lopulla.  Ensi  vuosina  lasket- 
tiin kustannuksiin  menneen  keskim.  120,000  mk. 
vuodessa;  sittemmin,  puiston  tultua  täyteen  kun- 
toon, lasketaan  hoitokustannukset  n.  30,000  mk:ksi 
vuosittain.  [F.  O.  Rapola,  „Häme"  (siv.  196-200).] 
•  L.    n -71  en. 

Karlberg  [kärlhärj],  linna  ja  sotakoulu  Ruot- 
sissa, likellä  Tukholmaa.  Sota-akatemia  perus- 
tettiin 1792,  jolloin  siilien  myös  entinen  Karls- 
kronan kadettikoulu  siirrettiin,  kunnes  1868  jäl- 
leen eri  merisotakoulu  meriupseereiksi  aikoville 
pantiin  toimeen.  Linna  on  Kaarle  Kaarlenpoika 
Gyllenhjelmin   rakentama  1630-luvulla.      K.  G. 

Karleborg  ks.   Kaarlepori. 

Karleby  [kärlehy],  maatila  972  km  maan- 
teitse Porvoosta  lounaaseen  päin  7  '/,  km  etelään 
Hindhärin  asemalta.  K.  käsittää  kaikkiaan  7  eri 
tilaa,  joista  5  rälssisäteriä  ja  2  vercsäteriä :  yht. 
lask.  manttaalimäärä  3  '/„  pinta-ala  .'iOO  ha.   Tilan 


omistaa  nykyisin  kreivi  H.  Stcven-Steinheil.  — 
Säännöllinen  laivakulku  Porvoosta  omaan  laitu- 
riin. L.    ll-nen. 

Karlfeldt  [kärlfvlt],  Erik  Axel  (s.  1864). 
tualalainen  runoilija.  Fil.  lis.  1S98,  valittu  1904 
Ruotsin  akatemian  jiiseneksi,  työskcuuellyt  monta 
vuotta  kirjastonhoitajana.  —  Hänellä  on  erikoi- 
nen asemansa  siinä  kirjallisessa  renesanssissa, 
joka  seurasi  80-luvun  realismia  Ruotsissa.  K.  lai- 
naa mielellään  kuvia  ja  käänteitä  kansankielestä 
(huomattakoon  esim.  hänen  verraton  sikermänsä 
..Dalmälningar  pä  rim"),  mutta  kaikessa  näen- 
näisessä kansanomaisuudessaan  ja  jksinkertai- 
suudessaai.  hän  on  koko  Ruotsin  lyriikan  hie- 
uostuneimpia  ja  itsetietoisimpia  taitureita.  Hä- 
nen subjektiiviset  tunnerunonsa  ovat  miehekkään 
syviä,  samalla  kuin  niissä  on  jonkinlainen  läpi- 
kuultava kirkkaus,  jota  sanojen  nuisikaalinen 
järjestely  yhä  kohottaa.  Runokckoelmat:  ..Vild- 
marks-  oeh  kärleksvisor"  (1895),  „Fridolins  vi- 
sor"  (1898),  ..Fridolins  lustgärd"  (1901),  ..Flora 
ooh  Pomona"  (1906).  [Ruben  G:son  Berg, 
..Svenska  skalder  frän  nittitalet"  (2:nen  painos 
1909).]  A-M.    Tn. 

Karli  ks.   H  u  n  d,   T  o  r  e  r. 

Karlistit,  Bon  Carlos  nimisten  Espanjan  kruu- 
nuntavoittelijaiu   kannattajat    (vrt.    Carlos). 

Karlmann,  Karolingi-suvun  ruhtinaita.  1.  K., 
frankkilainen  niajordoinus,  k.  754,  Kaarle  Mar- 
tellin  vanhempi  poika,  jakoi  isänsä  kuoltua  741 
veljensä  Pippin  Pienen  kanssa  frankkilaisen 
valtakunnan  saaden  itse  Austrasian  mutta  luopui 
viillasta  741   ja  meni   luostariin. 

2.  K.,  frankkien  kuningas  (751-71),  Pippin 
Pienen  nuorempi  poika,  hallitsi  v:sta  768  valta- 
kunnan eteläisiä  osia  veljensä  Kaarle  Suuren 
saadessa  muut  alueet.  Veljesten  kesken  vallitsi 
eripuraisuus,  ja  K:n  kuoltua  hänen  leskensä  sekä 
poikansa,  joilta  Kaarle  riisti  perintöoikeuden, 
turhaan  hakivat  apua  langobardein  kuninkaalta 
Desideriukselta. 

3.  K.,  itäfrankkilainen  kuningas  (n.  828-801, 
Ludvik  Saksalaisen  vanhin  poika,  sai  Baierin 
rajamaan  hallittavak.seen.  soti  määriläisiä  vas- 
taan, tuli  isänsä  kuoltua  876  Baierin  kunin- 
kaaksi ja  valloitti  Italian  877  karkoitettuaan 
sieltä  setänsä  Kaarle  Kaljupään.  K:n  kuoltua 
hänen  veljensä  Ludvik  Nuorempi  ja  Kaarle  peri- 
vät hänen  maansa,  paitsi  Kärnteniä,  jonka  sai 
hiinen  äpäräpoikansa  Arnulf,  sittemmin  Ttä- 
Francian   kuningas   ja   keisari.  G.    R. 

Karlöcza   ks.  K  a  r  1  o  w  i  t  z. 

Karlovci  ks.  Karlowitz. 

KarloTvitz  (kroats.  Karlovci  doljni,  nnk. 
Kurlocza) ,  kaupunki  Kroatsia-Slavoniassa,  Syr- 
niian  (Szer^min)  komitaatissa,  Tonavan  oikealla 
rannalla,  kreikkalais-katolisen  arkkipiispan  ja 
Tnkarin  serbialaisten  patriarkan  asuinpaikka; 
5.643  as.  (1901);  tunnettu  rauhasta,  jonka 
Itävalta.  Puala,  Venäjil  ja  Venetsia  tekivät  Tur- 
kin kanssa  26  p.  tiininiik,  1099.  Itävalta  sai  siinä 
Turkin  vallan  alla  olleen  Unkarin,  paitsi  Temes- 
vilria  ja  Baanaattia,  sekä  Siebenbiirgenin,  Puola 
Kamenetsin,  Podolian  ja  Ukrainan,  mutta 
jätti  takaisin  Moldovassa  valloittamansa  alueet; 
Venäjä  sai  Asovau  siihen  kuuluvine  aluei- 
neen; Venetsia  sai  pitää  hallussaan  Morean, 
Santa  Maurau  ja  iEginan  sekä  kuusi  Dalmat- 
siassa  valloittamaansa   linnoitusta   vnnä  ne  Arki- 


397 


Karlovvitzin  rauha — Karl  VVilhelm  Ferdinand 


:;98 


peliigin  saaret,  jotka  sille  olivat  ennen  sotaa 
knnlnneet.  Tässä  rauhassa,  jossa  Turkki  menetti 
mahtiasemansa  Euroopassa  ja  joka  sittemmin  tuli 
oleuuian  Turkin  ja  Itävallan  välisten  sopimusten 
pohjana.  Hiivalta  sai  takaisin  melkein  kaikki, 
mitä  Turkki  oli  v:sta  1526  lähtien  valloittanut. 
[Acsädy,  „K:n  rauhanteon  historia"  (unkariksi. 
Unkarin  akatemian  julkaisuissa  1S99) ;  M.  R. 
Popovi*?.  ,.T)er  Friede  von  K."]  K.   O.  L. 

Karlowitzin   rauha   ks.   K  a  r  1  o  w  i  t  z. 

Karlsbad  /körlshrull.  Itävallan  ensimäinen 
kylpypaikka  Luoteis-Bööniissä,  kauniissa  Tepl- 
laaksossa.  14.G37  saksalaista  as.  (1900).  Lämpi- 
mistä lähteistä  —  kuumin,  Sprudel,  74°  —  saa- 
daan terveysvesiä,  jotka  tärkeimpänä  osanaan 
sisältiivät  glauber-suolaa  (rikkihappoista  natriu- 
mia). V.  1907  kävi  kaupungissa  6;>.000  kylpy- 
vierasta.  Vuosittain  viedään  muualle  n.  20  mil- 
joonaa pulloa  terveysvesiä.  —  Keisari  Kaarle 
TV  perusti  loöS  K:n  linnan;  K.  tuli  1370  kau- 
pungiksi. Itävallan  hallitsijat  y.  m.  rakensivat 
K: iin    parantolcita.  E.    T. 

Karlsbadin-suola  (sai  karoiinum),  Karlsbadin 
(ks.  t.)  lähteitten  vesistä  saatu  suola;  keino- 
tekoinen k.  sisältiiä  rikkihappoista  natriumia 
ja  kaliumia,  natriunikloridia.  ynnä  hiilihappoista 
natriumia.  K:aa  käytetään  samoihin  tarkoi- 
tuksiin  kuin   Karlsbadin-vettä    (ks.   t.). 

(M.  OB.) 

Karlsbadin-vesi  sisältää  rikkihappoista  nat- 
riumia ja  kaliumia,  natriumkloridia,  hiilihap- 
poista natriumia,  kalsiumia,  magnesiumia,  hie- 
man rautaa  sekä  vapaata  hiilihappoa  ynnä  var- 
sin pienet  määrät  joitakuita  muitakin  aineita. 
Eri  lähteitten  (tunnetuimmat  ovat  iliihlbrunn 
ja  Schlossbrunn)  veden  lämpö  55.»°  C.  vesien  ko- 
koumus  vaihtelee  jonkin  verran.  Karlsbadin-ve- 
det  ovat  saavuttaneet  suuren  maineen  vatsa-  ja 
maksatautieu    hoidossa.  J/.    0-B. 

Karlsborg  [kfirlsborjj,  vahva  linnoitus  Ruot- 
sissa, Skaraborgin  läänissä,  Vetternin  länsiran- 
nalla. 

Karlshamn  [kä-],  satamakaupunki  Itämeren 
rannalla  Ruotsissa.  Blekingen  läänissä,  7.317  as. 
(1909);  merikoulu.  laivatelakka,  punssi-,  tu- 
pakka- ja   nahkatehtaita.  E.  T. 

Karlskrona  [kurlskru'-],  saarille  rakennettu, 
linnoitettu  satamakaupunki  Ruotsin  eteläran- 
nalla. Blekingen  läänin  pääkaupunki;  27.460  as. 
(1909).  Kaupungissa  en  erinomaisia  laivatela- 
koita  sekä  asevarastoja  ja  teollisuuslaitoksia 
(tupakka-,  verka-  ja  tulitikkutehtaita).  K;n  pe- 
rusti Kaarle  XI  1680  Ruotsin  laivaston  pää- 
asemaksi. E.   T. 

Karlsmark  ks.  Kaasmarkuntehdas. 

Karlsrube  [kärlsnVe],  Badenin  suuriruhtinas- 
kunnan pääkaupunki.  118.009  as.  (1907),  6  km 
itään  Reinistä.  Hampuri-Baselin  ja  Wien-Miin- 
chen-Karslruhen-ratojeu  yhtymäkohta.  Vanhem- 
massa kaupunginosassa  kadut  lähtevät  säteittäin 
ruhtinaallisen  linnan  luota.  Kauniisti  raken- 
nettu, useita  muistomerkkejä,  kirkkoja,  linna, 
hoviteatteri,  taidemuseo,  arkisto.  Oppilaitoksia: 
teknillinen  korkeakoulu  (kirjastoineen),  taide- 
akatemia, musiikkikonservatori,  taideteollisuus- 
koulu, eläinlääkäriopisto.  4  kymnaasia,  2  reaali- 
koulua.  TeoUi.suus  melkoinen:  kone-,  huonekalu-, 
hajuvesi-,  kiiltonahka-,  rautatievaunu-,  ase-  ja 
patruunatehtaita,    olutpanimoita,    rahapaja.     Pe- 


rusi. 171Ö.  \'.  1S4S  K.  oli  vallankumcusliikkci- 
den   näyttiimönä.  E.   T. 

Karlstad  [kärlstäd],  kaupunki  Ruotsissa,  lä- 
hellä Klar-juen  laskua  Venerniin.  Tukhclma-Kris- 
tiaania-radan  varrella.  Vermlannin  läänin  pää- 
kaupunki. 16,762  as.  (1909);  piispanistuin; 
opettaja-seminaari;  67  tehdasta  (trikootavaroita. 
tulitikkuja,  rautateollisuutta).  Käy  kauppaa 
rauta-  ja  puutavaroilla.  Laivaliikettä  Venernillä 
ja  Gööteporiin.  Perust.  1584.  K:ssa  pidettiin 
1905  Norjan  vallankuniiiukscn  jälkeen  neuvotte- 
lut, joiden  johdosta  Norja  tunnustettiin  itsenäi- 
seksi valtioksi.  E.  T. 

Karlstadt  [kuristat],  oik.  Andreas  Ru- 
dolf B  o  d  e  n  s  t  e  i  n  (n.  1480-1541),  saks.  refor- 
maattori. Vaikuttaen  v:sta  1504  alkaen  Witten- 
bergin yliopistossa  hän  ankarana  thomistina 
ensin  vastusti  Lutheria,  mutta  liittyi  myöhem- 
min häneen,  julkaisten  huhtikuussa  1517  152 
väitöslausetta  skohistikkoja  vastaan.  V.  1519 
hän  väitteli  Leipzigissä  tohtori  Juhana  Eckin 
kanssa  vapaasta  tahdosta.  Lutherin  Wartbur- 
gissa  ollessa  hän  jouluna  1521  piti  ehtoollista 
saksan  kielellä  ja  molemmissa  muodoissa,  antaen 
siten  voimakkaan  sysäyksen  uskonpuhdistuksen 
käytännölliseen  toimeenpanemiseen,  mutta  eksyi 
pian  yhdessä  Zxviekaun-profeettain  kanssa  kannat- 
tamaan jumalanpalveluksen  häiritsemistä,  altta- 
rien ja  kuvien  hävittämistä  y.  m.  väkivaltaisuuk- 
sia, kunnes  Luther  palautti  järjestyksen.  Kiih- 
koisan uudistusintonsa  vvioksi  Saksista  karkoi- 
tettuna  ja  osanotosta  talonpoikaissctaan  epäil- 
tynä hän  oleskeli  eri  paikoissa  Saksaa,  kunnes 
löysi  Sveitsissä  turvapaikan.  Hoidettuaan  pa- 
rissa seurakunnassa  papinvirkaa  hän  pääsi  siellä 
1534  saarnaajaksi  ja  jumaluusopin  professoriksi 
Baseliin,  jossa  vaikutti  loppuikänsä,  voittaen 
ylei.stä  kunnioitusta.  [Barge,  „Andr.  Bodenstein 
V.  K."   (1905,  l:nen  nid.).]  A.  J.  P-ä. 

Karisten  [käristciij,  entinen  linnoitus  Ruot- 
sissa. Sijaitsee  samalla  saarella  kuin  ilarstran- 
din  kaupunki,  Bohusläänin  saaristossa.  Ensimäi- 
nen varustus  rakennettiin  1658.  Tanskalaiset  val- 
loittivat linnoituksen  1677  Gyldenlöven  johdolla 
ja  1719  Tordenskjoldin  johdolla.  Kun  linnoitus 
aikojen  kuluessa  oli  yhä  enemmän  ja  enemmän 
kadottanut  merkityksensä,  siirrettiin  linnoitus- 
väki  1882  pois.  Linnoitusta  ylläpidetään  kui- 
tenkin edelleen.  E.  M -a. 

Karl  Ulfsson  ks.  S  p  a  r  r  e. 

Karl  Wilhelm  Ferdinand  (1735-1806), 
Braunseh\veigin  herttua  (v:sta  1780).  johti 
seitsenvuotisessa  sodassa  Preussin  apujoukkona 
taistelevaa  engl.-saks.  osastoa,  joutuen  useissa 
otteluissa  (Korbachin,  Kloster  Campin,  Griin- 
bergin.  Friedbergin)  alakynteen.  Siirtyi  1773 
Preussin  palvelukseen  ja  otti  osaa  Baierin  peri- 
myssotaan. Saatuaan  1792  johtoonsa  Ranskan  ra- 
jalle kootut  preussilaiset  ja  itävaltalaiset  joukot, 
K.  W.  F.  heinäk.  25  p.  1792  julkaisi  uhkaavan 
sotamanifestinsa  (ks.  Ranska,  historia)  ja 
marssi  Lothringeniin,  mutta  kävi  sotaa  hitaasti 
ja  epäröiden,  m.  m.  suotta  tuhlaten  aikaa  Long- 
wyn  ja  Verdun''in  valloittamiseen.  Valmyn  tykki- 
taistelulla  syysk.  20  p.  1792  Dumouriez  ja  Kel- 
lermann  pakottivat  hänet  luopumaan  sotasuunni- 
telmastaan ja  perä.vtymään  rajalle.  Seur.  kesänä 
K.  W.  F.  tosin  valloitti  Mainzin  ja  voitti  mar- 
raskuussa    Rochen     Kaiserslauternin     taistelussa, 


399 


Kariö—  Karneades 


400 


mutta  muuten  oli  1703  vuoden  sodankäynti  ylitii 
tuloksetonta  kuin  e<lelliseukin  vuoden.  Masentu- 
neena K.  \V.  F.  silloin  luopui  ylipäällikkyydes- 
tään. —  Kun  ranskalaiset  1806  hyökkäsivät 
Preussiin,  otti  Tl-vuotias  K.  W.  F.  johtaakseen 
Preussin  pääarmeiaa.  Auerstädtin  taistelussa 
lokak.  14  p.  hän  sai  kuolettavan  haavan  ja  hä- 
nen joukkonsa  lyötiin;  pelastuakseen  leppymättö- 
män  Napoleonin  käsiin  joutumasta  K.  W.  F. 
pakeni  herttuakunnastaan  Aitonaan  ja  sieltä 
Ottenseniin,  jossa  hän  marrask.  10  p.  1806  kuoli. 

■Iskm-. 

Earlö  ks.  Hailuoto. 

Karma  ks.  Buddha  ja  Teosofia. 

Karmaania,  maakunta  muinaisessa  Persiassa, 
Persian   lahden   pohjoisrannalla. 

Kärinän,  Jözsef  [knrmän  jözefj  (1769-95), 
unk.  kirjailija,  jonka  pääharrastuksia  oli  silloin 
viel.-i  etupäässä  saksankielisen  Budapestin  kohot- 
taminen Unkarin  kirjallisen  elämän  keskustaksi. 
Aatteensa  toteuttamiseksi  hän  perusti  „Urania- 
kliibin"  ja  v.  1794  „Urania"  aikakauskirjan,  joka 
kuitenkin  jo  seuraavan  vuoden  alussa  lakkasi. 
Siinä  liän  m.  m.  terävästi  arvostelee  kirjallisuu- 
den ja  yhteiskunnallisen  elämän  varjopuolia. 
Kazinczyn  (ks.  t.)  vastapainona  K  :11a,  joka  oli 
hyvä  kertoja  ja  stilisti,  on  varsin  tärkeä  merki- 
tys Unkarin  kirjakielen  kehittämisessä.  K:n  pa- 
ras teos  on  Goetlien  .,Werther"iu  vaikutuk.sesta 
syntynyt  romaani  ,. Fanni  hagyomänyai"  (.,F:n 
jälkeenjääneet  paperit",  ilmestyi  ,.Urania"ssa), 
joka  on  hienolla  sielunelämän  tuntemuksella  läm- 
pimiisti,  välittömästi  ja  taitehikkaasti  kirjoitettu 
kertomus  nuoren  neidon  onnettomasta  rakkau- 
desta. Y.  W. 

Karmarsch,  Karl  (1803-79),  saks.  teknologi, 
1830-7.T  Hannoverin  polyteknillisen  koulun  joh- 
t.aja.  Uudemman  tieteellisen  mekaanisen  tekno- 
logian perustajia.  Mainittavin  teos:  „Handbuch 
der  mechanischen  Technologie".  (V.  V-la.) 

Karmel,  vuori  Palestiinassa,  Akka-lahden 
eteläpuolella,  kohoaa  ympäröivästä  laaksoseu- 
dusta  552  m  yi.  merenp.  K.  on  suhteellisen  sa- 
teinen, purorikas,  paikoitellen  metsän  peittämä, 
hedelmällinen  ja  hyvin  viljelty.  Kalkkikiveen 
syntyneet  monet  luolat  ovat  aina  olleet  pakopaik- 
koja, keskiajalla  erakkojen  a.sustamia.  Luoteis- 
kulmalla on  karmoliittimunkkien  luostari,  pyhi- 
tetty Eliakselle,  joka  täällä  Eaaraatun  kertomuk- 
sen mukaan  kilpataistelussa  kukisti  Baalin  papit 
(siitä  vuoren  toinen  nimi  Dzebel  Mär  Elias.  E:n 
%Tiori).  E.  E.  K. 

Karmeliitat,  Berthold  Calabrialaisen  1150 
Karmelin  vuorelle  perustama  erakkoyhdistys, 
jonka  jäsenet  olivat  Jerusalemin  patriarkan  jM- 
bertin  1209  antaman  säännön  mukaan  velvolliset 
elämään  toisistaan  erillään  olevissa  kammioissa, 
harjoittamaan  vuoroin  päivällä,  vuoroin  yöllä 
rukousta  ja  käsitöitä,  pidättäytymiiän  lihan  syö- 
misestjl  sekä  mäiiräaikoina  noudattamaan  täy- 
dellistä vaikenemista.  Saatuaan  1226  paavin  vah- 
vistuksen ja  siirryttyään  saraseenien  karkoitta- 
mina  ensin  Kyprokseen,  sitten  länsimaillekin, 
veljeskunta  muodo.stettiin  1274  kerjäläismunkis- 
toksi  nimellä  „Neitsyt  Marian  Karmelin  vuoren 
veljeskunta"  (Ordo  heatoE  Marice  de  monle  Car- 
nielo)  ja  sai  samalla  lievemmän  ohjesäännön. 
Kun  ohjesääntöä  vielä  myöhemmin  lievennettiin, 
jakaantui     veljeskunta     Pius     II  :n    aikana    1459 


o  b  s  e  r  V  a  n  1 1  e  i  h  i  n  1.  paljasjalkakarnieliit- 
toihin  ja  k  o  n  v  e  n  t  u  a  a  1  e  i  h  i  n,  jotka  käyt- 
tävät kenkiä.  Sitäpaitsi  on  veljeskunnassa  oniain 
ohjesääntöjen  mukaan  eläviä  kongrepatsioneja 
(ks.  t.),  kuten  maailmassa  elävät  tertiäärit 
y.  m.  Pukuna  oli  alkuaan  valko-  ja  musta-  tai 
ruskcaraitainen  vaippa,  mutta  myöhemmin  omak- 
suttiin dominikaanien  puku  sillä  erotuksella, 
että  hameen  piti  olla  mustan,  vaipan  valkoisen. 
—  Veljeskunnan  kenraalin  Johann  Baptist  So- 
rethin  1452  Ranskassa  perustama  k  a  r  m  e  1  i  i  t- 
t  a  i  n  n  u  n  n  a  k  u  u  t  a  harjoittaa  varsinkin 
opetustointa.  [Ileimbuclier,  ..Die  Orden  und  Kon- 
gregationen  der  katholisclien  Kirche"  (2:n  nide 
1897),  Koch,  ,,Die  Karmeliterklöster  der  nieder- 
deutsehen  Provinz,  13.  bis.  16.  Jahrhundert" 
1889).]  A.   J.    P-ä. 

Karmiini  (ransk.  carmifi),  karmiini- 
happo,  punainen  väriaine,  joka  saadaan  koke- 
nillista  keittämällä  sitä  alunaliuoksella.  K:a 
käytetään  vesi-  ja  öljyvärinä,  ihomaalina,  punai- 
sen kirjoitusmusteen  valmistamiseen  j.  n.  e.  — 
Indigokarmiini,  sininen  väriaine  (ks. 
Indigokarmiini).  Edv.    Hj. 

Karmiinivihreä,  Indigokarmiinin  ja  pikriini- 
hapon  seos. 

Karminatiivit  ks.  Carminativa. 

Karmosiini  (saks.  karmesin,  ransk.  cramoisi, 
<  arab.  ^■e^me.5  =  Coccus  Ilicis,  kokenillihyöntei- 
sen  sukua),  tummanpunainen  väri.  jota  valmis- 
tetaan   kokenillihyönteisistä.  (S.    V.    II.) 

Karnak,  pieni  kjlä  Niilin  itärannalla,  673  km 
Kairosta  etelään,  kuuluisa  muinaisen  Theban 
kaupungin  raunioista.  Huomattavin  on  Amonin 
temppeli,  joka  perustettiin  myöhintään  12:nnen 
dynastian  aikana  (n.  2000  e.  Kr.)  ja  sittem- 
min laajennettiin  ja  kaunistettiin  18:nnen  ja 
19:nnen  dynastian  aikoina,  osaksi  vielä  paljoa 
myöhemminkin,  vrt.  Egypti  (II  540,  544); 
ks.  myös  L  u  k  s  o  r.  [Mariette,  „Karnak,  6tude 
historique  et  archgologique"    (1875).]        K.  T-t. 

Kamalliitti,  väritön,  katkeranmakuinen  suola- 
kivennäinen,  kokoomukseltaan  kalium-magnesium- 
kloridi  (KCI.MgCL.6H,0).  Liukenee  erittäin  hel- 
posti ja  imee  ilmasta  kosteutta,  sulaa  niinikään 
lielposti.  K.  kiteytyy  rombisesti,  esiintyy  suola- 
kerrostumissa  rakeisena.  Sitä  tavataan  Stassfur- 
tiu  ja  Kaluszin  suolakaivoksi.ssa  ja  käytetään 
kalisuolojen  valmistukseen.  Stassfurtissa  kali- 
teollisuus  perustuu  suurimmaksi  osaksi  tähän  ki- 
vennäiseen. P.   E. 

Karnatsioni  (lat.  caro  =  liha),  ihmisruumiin 
alastoman  pinnan,  ihon  1.  hipiän  värin  ja  väri- 
vaikutusten  esittäminen  maalaustaiteessa. 

F.   L. 

Kamauba-vaha  hilseilee  läntisimmässä  Brasi- 
liass.a  kasvavan  vaha-  1.  karnauba-palmun  (Co- 
pernicia  cerifera)  puhkeamaisillaan  olevista  kui- 
vatuista lelidi.stä.  Puhdas  k.  on  vaalean  viher- 
tävänkellertävää,  tiheää,  haprasta,  hajutonta  ja 
mautonta.  Sulamisp.  n.  84'':ssa,  om.  p.  15°:ssa 
0,9»«.  On  suurimmaksi  osaksi  cerotiinihappoa  ja 
myrisylialkoholia.  Käytetään  Brasiliassa  kyntti- 
löiksi, Euroopassa  vahan  sijakkeena,  nahan  kiil- 
lotusaineisiin  y.  m.  J.  A.  W. 

Karneades  '[-a'dj  (n.  214-129  e.  Kr.),  kreik. 
filosofi,  syntyisin  Kyrenestä;  Ateenan  akatemian 
päämielienä  K.  aloitti  n.  s.  3:nnen  akatemian, 
taitavasti     kehittämällä    ja    perustelemalla     sitä 


401 


Karneerinki  — Karoliina 


40;^ 


epHileviiisyysk;uit;ia,  jonka  jo  Arkesilaos  (ks.  t.) 
oli  saaltLiuut  Viillitsevaksi  IMatoniii  vanha,<sn 
oppikiiiuiassa.  K.  käänsi  kritiikkinsii  varsinkin 
stoalaisten  tieto-oppia,  luonnonfilosofiaa  ja  ju- 
maluusoppia vastaan  sekil  esitti  seikkaperäisen 
opin  todennäköisyyden  eri  asteista,  joita  mei- 
dän tulee  ottaa  olijeeksi  toiniinnassamnie.  K.  ei 
jättänyt  jiilkeensä  kirjallisia  teoksia,  vaan  voitti 
suuren  maineen  puhujana.  Kerrotaan  hänen  he- 
räittjineen.  käydessään  v.  l.")G  ateenalaisten  läliet- 
tilääuä  l\oomas.sa,  tavatonta  huomiota  sillil  tai- 
dolla ja  pontevuudella,  jolla  piti  toisen  ])u- 
heen  oikeuden  ylistykseksi  ja  toisen  puheen, 
jossa  kielsi  oikeusaattoen  pätevyyden  ja  asetti 
sen  yläpuolelle  kunkin  ihmisen  itsokkäiin  hyö- 
dyn. K:n  oppilas  Klitomakhos  esitti  kirjalli- 
.se.sti   liänen   oppinsa.  A.    Gr. 

Karneerinki  (ruots.  garnering),  laivanralc, 
aluksen  rungon  kaarien  eli  n.  s.  „pantturien" 
sisiipuoloUa  oleva   lankutus.  F.   W.   L. 

Karneia  ks.  K  a  r  n  e  i  o  s. 

Karneios,  kreik.  uskonnossa  Apollonin  liika- 
nimi. .Apollon  K:ta  palveltiin  useissa  doorilais- 
yhteiskunnissa;  liänen  juhlansa,  Karneia,  oli 
m.  m.  spartalaisten  tärkein.  Sitä  vietettiin  Kar- 
neios kuukaudessa  (elokuussa),  7  päivän  kuluessa. 
Juhlamenoja  oli  m.  m.  kansaa  edustavien  mies- 
ten ateria  lehtimajoissa.  Myöskin  kuului  nii- 
hin „muusilliset"  (laulu-  ja  soitto-)  kilpailut. 
Apollon  K.  oli  nähtävästi  etupäässä  paimen- 
jumala.  K:n  arvellaan  olleen  alkuaan  eri  jumala, 
jota  on  palveltu  Peloponnesoksessa  ennen  doori- 
laisten tuloa  ja  sitten  on  sulautunut  yhteen 
Apollonin   kanssa.  O.   E.   T. 

Karneoli  (<lat.  roro  =  liha),  punainen,  lihan- 
värinen kalsedonimuunnos,  jota  käytetäiin  puoli- 
jalokivenä  ja  koruesineiden  valmistukseen. 

P,  B. 

Karnevaali  (it.  carnevale),  paaston  edellä 
käypä  laskiaisaika.  joka  tavallisimmin  luetaan 
alkavaksi  loppiaisesta.  Nimi  johtuu  joko  keski- 
aikaisista latinalaisista  sanoista  came  vale!  (=  hy- 
västi, liha!)  tai,  luultavammin,  eräästä  Reinin 
mai.ssa  kiiytännössä  olleesta  kulkueesta,  jossa 
Reinin  laivaliikkeen  alkamisen  johdosta  kuljetet- 
tiin rattailla  jonkunlaisia  laivavaunuja  (carrus 
navalis).  Paastonajan  ankarampien  elintapojen 
vuoksi  kansa  on  katolilaisessa  maissa  muodos- 
tanut tämän  ajan  ja  varsinkin  sen  3  viimei.stä 
päivää  erityiseksi  huvitteluajaksi  naamiaishuvei- 
neen,  kulkueineen,  ilotulituksineen,  kilpa-ajoineeu 
j.  n.  e.  Kuuluisia  ovat  varsinkin  Venetsian, 
Rooman   J!i  Pariisin   karnevaalit.       A.  J.   P-ä. 

Karniferriini,  eräs  fosforihappoinen  rautayli- 
tymii,   jota   käytetään    vähäverisyyden -hoidossa. 

Karniisi  (saks.  Karnics,  ransk.  corniche),  ra- 
kennustaiteessa    A    -muotoinen    muotojäsen.     ks. 

Profiili. 

Karnilainen  ryhmä,  triassysteemin  yläosaan, 
Keuperiin  kuuluva  kerrosryhmä.  ks.  Geologi- 
set m  u  o  d  o  s  t  u  m  a  t. 

Karnioli   ks.   Karneoli. 

Karniset  alpit  (nimi  kelttiläisten  k  a  r  n  i  e  n 
mukaan).  Dravan  eteläpuolella  oleva  osa  eteläi- 
siä kalkkialppeja.  Sisäinen  rakenne  monimut- 
kainen ja  vaihteleva:  taajat  pitkittäismurrok- 
set  jakavat  ne  itiikaakkoon  kulkeviin  lohkoihin. 
Dravan  ja  Gail-joeu  välillä  olevan  osan  nimi  on 


Gailtaler  Alpeu  (korkein  kohta  2,862  m); 
etelään  niistit  on  K.-a  1  p  p  i  e  n  p  ät  il  j  o  n  o  (kor- 
kein kohta  2,813  m).  Se  on  Itävallan  ja  Italian 
valtiollinen,  .sekä  saksalaisten  ja  furlaanieu  kie- 
lellinen raja.  E.  E.  K. 

Karnuutit  (lat.  CarmVtcs  1.  Carnu'ti).  1.  Gal- 
lialainen kan.sanheimo  Pohj. -Italiassa  roomalais- 
ten aikana.  —  2.  Kansanheimo  keskisessä  Gal- 
liassa nykyisen  Chartresin  ympärillä  (saanut  ni- 
mensä k:eista).  Heidän  piiäkaupunkiaan  Aut- 
ricumia  (nyk.  Chartres)  pidettiin  ..kelttiläisen 
maailman  keskipisteenä",  jonne  Gallian  druidit 
vuosittain  kckoontuivat.  Karnuuttien  alueella 
oli  myöskin,  Loiren  varrella,  linnoitettu  kau- 
punki Genabuni  (nyk.  Ork-ans  tai  Gien).  Samoin 
kuin  muidenkin  pallialaisten  pikkuvaltakuntain 
tiiytyi  karnimttienkin  alistua  Ca-sarin  vallan 
alle.  Ile  aloittivat  sen  vaarallisen  kapinan,  jonka 
johtajaksi  tuli   Vercingetorix   (53-52  e.  Kr.). 

E.  M-a. 

Käroli,  Gäspdr  [Icärnli  gäspär}  (s.  n.  1529, 
k.  1591),  unk.  protest.  (kalvinil.)  pappi,  ensimäi- 
sen  täydellisen  unkarinkielisen  Raamatun  taitava 
kääntiljä.  Tätä  raamatunkäännöstil,  joka  ilmes- 
t3'i  3  osassa  1590,  Unkarin  protestantit  vieläkin 
käyttävät.  (Y.    \V.) 

Karoliina  (engl.  Caroline)  Amalia  Elisa- 
bet (17G8-I821),  Englannin  kuningatar,  Yrjö 
IV :n  ])Uoliso,  Braunsclnveig-Wolfenbiittelin  hert- 
tuan Kaarle  Wilhelm  Ferdinandin  tytär;  meni 
1795  naimisiin  serkkunsa  Walesin  prinssin  Yr- 
jön kanssa  (sittemmin  Yrjö  IV),  joka  jo  aikai- 
semmin 1785:sta  oli  salaisissa  naimisissa  mrs. 
M.  Fitzherbertin  kanssa.  Yrjö  kohteli  häntä 
alusta  asti  kylmiisti  ja  hylkäsi  hänet  koko- 
naan heidän  ainoan  lapsensa,  prinsessa  Char- 
lottan synnyttyä  (1796).  Vv.  1814-16  K.  mat- 
kusteli EteUi-Euroopassa  ja  Itämailla  ja  asettui 
tämän  jälkeen  asumaan  Italiaan.  Isän.sä  kuol- 
tua 1820  Yrjö  IV  koetti  pakottaa  K:aa  luopu- 
maan kuningattaren  arvonimestä,  mutta  tämä 
pal.asikin  kotia.  Kuningas  syytti  nyt  julkisesti 
puolisoaan  aviorikoksesta;  antoipa  hän  pääminis- 
terilleen, lordi  Liverpoolille  toimeksi  esittää  ylä- 
huoneessa, että  K:lta  riistettäisiin  kuningattaren 
arvonimi  ja  muut  oikeudet,  samalla  kuin  hiinen 
avioliittonsa  Yrjön  kanssa  julistettaisiin  pure- 
tuksi. Kuningas,  joka  itse  oli  irstaan  elämänsä 
vuoksi  sangen  halveksittu,  sai  tällä  toimen- 
piteellä aikaan  vain  sen,  että  kuningatarta  ruvet- 
tiin pitämään  marttyyrina.  Kaksi  etevää  whig- 
puolueen  lakimiestii,  Brougham  ja  Denman  otti 
puolustaakseen  häntä  osoittaen,  että  mannermaalta 
häntä  vastaan  hankitut  todistukset  olivat  tär- 
keissä kohdin  viUirät  tai  liioitellut.  Yleisen  mieli- 
piteen vaikutuksesta  Liverpool  otti  takaisin 
lakiehdotuksensa,  mutta  kun  kuningatar  saapui 
kuninkaan  kruunaukseen  Westminster  abbeyssä, 
ollakseen  läsnä  katselijana  (heinäk.  19  p.  1821), 
ajettiin  hänet  häpeällisesti  pois.  Arvellaan,  että 
tämän  tapauk.sen  herättämä  suuttumus  aiheutti 
sen  taudin,  johon  kuningatar  pian  sortui. 

E.  M-a. 

Karoliina  (it.  Carolina),  Napoli'n  kuningat- 
taria. 1.  Maria  K.  (1752-1814)  keisari  Frans 
I:n  ja  Maria  Teresian  tytär.  Meni  1768  naimi- 
siin Napoli'n  Ferdinand  IV :n  kanssa.  Ollen  val- 
lanhimoinen luonteeltaan,  hän  anasti  vähitellen 
kokonaan  hallitusohjakset  heikolta  ja  kykenemät- 


403 


Karoliina — Karoliinit 


404 


tumiiltä  mieheltääu.  syrjäytti  1777  vapaamieli- 
sen ministerin  Taniicci'n  ja  antoi  vallan  arvotto- 
malle suosikilleen,  englantilaiselle  Actonille. 
Knniiigsitar  vihasi  kiilikeästi  Ranskan  vallan- 
knmousta  ja  sen  aatteita,  varsinkin  senjälkeen 
knin  hänen  sisarensa  Maria  Antoinette  oli  me- 
nettänyt henkensä.  Hän  ryhtyi  sotaan  Ranskaa 
vastaan  kaksi  kertaa  1793-96  ja  uudestaan  179vS- 
1801:  hänen  täytyi  jouluk.  1798  paeta  Palermoon. 
mutta  kun  hän  seur.  v.  palasi  ja  sai  taas  vallan 
käsiinsä,  kosti  hän  verisesti  vallankumoukselli- 
sille. Tammik.  1806  hovin  täytyi  uudestaan 
paeta  Palermoon  ran.skalaisten  maahan  hyökä- 
te.ssä.  Kun  englantilaiset  kuningattaren  mie- 
lestä eivät  tukeneet  häntä  kyllin  paljon  tässä 
taistelussa,  riitaantui  hän  myö.skiu  eugl.  kenraa- 
lin, lordi  Bentinckin  kanssa,  joka  1811  pakotti 
hänet  jättämään  Sisilian.  ITän  lähti  silloin  Wie- 
niin ja  koetti  sieltä  käsin  ryhtyä  neuvotte- 
luihin Napoleon  I:n  kanssa;  a.sui  senjälkoen 
Schönbrunnissa.  —  Kustaa  JIauri  Armfeltin,  joka 
1794  oleskeli  Napoli'ssa  Ruotsin  lähettiläänä  ja 
jota  Ruotsissa  epäiltiin  vehkeilyistä,  K.,  jonka 
suosion  Armfelt  oli  saavuttanut,  pelasti  joutu- 
ma.sta  Ruotsin  hallituk.sen  asiamiesten  käsiin. 
[E.  Tegnfir,  .,G.  M.  Armfelt":  Helfert,  ..Tvönigin 
Karoline  von  Neapel  und  Sizilien"  ja  , .Marie 
K.aroline.  Anklagen  und  Vertheidigungen":  Bou- 
nefons,  „Marie  Caroline,  reine  des  Deux-Sieiles".] 

2.  K.,  Joakim  Murafn  puoliso,  ks.  Bona- 
parte  9.  E.    M-n. 

Karoliina  (tansk.  Karoline)  Matilda 
(1751-75),  Tanskan  kuningatar.  Englannin  kunin- 
kaan Yrjö  Tllin  sisar;  meni  1766  naimisiin 
serkkunsa,  Tan.skan  kuninkaan  Kristian  VII: n 
kanssa.  Tästä  avioliitosta  syntyi  poika,  kruunun- 
prinssi Fredrik  (sittemmin  Fredrik  VI).  K:n 
puoliso  oli  irstailevan  elämän  vuoksi  aikaiseen 
henkisesti  ja  ruumiillisesti  turmeltunut,  ja  puo- 
lisoiden välit  kylmenivät  pian.  Palatessaan 
eräiiltä  ulkomaanmatkalta  (tammik.  1769)  ku- 
ningas toi  mukanaan  Struenseen  henkilääkäri- 
nään. Tämä  lahjakas  ja  kevytmielinen  mies  sai 
pian  suuren  vaikutusvallan  kuningattareen,  ja 
keväällä  1770  muuttui  tuttavallinen  seurustelu 
rakkaussuhteeksi,  joka  pian  herätti  yleistä  suut- 
tumusta. Struenseesta  tuli  Tanskan  mahtavin 
mies,  mutta  palatsivallankumous  tammik.  17  p. 
1772  kukisti  .sekä  hänet  että  kuningattaren. 
K.  M.  vangittiin,  hänen  avioliittonsa  purettiin 
ja  toukok.  30  p.  hänet  vietiin  Hannoveriin,  missä 
hän  vietti  loppuikänsä.  [Blangstrup,  ..Christian 
VII   og   Caroline   Mathilde".]  E.    M-a. 

Karoliini  (lat.  Cnro/Ks  =  Kaarle).  1.  Kaarle 
XII:n  soturien  nimitys.  —  2.  Ruotsalaisten  raho- 
jen nimi.  Vv.  1606-10  lyötiin  tämännimisiä 
kultarahoja,  jotka  arvoltaan  vastasivat  4  hopea- 
taaleria;  samaten  1868-72  kultakaroliineja,  joi- 
den arvo  oli  10  frangia  (10  mk.).  K:eiksi  sanot- 
tiin m3'ö.skin  v:n  1064  raha-asetuksen  mukaan 
lyötyjä  hopearahoja  ja  1718  liikkeeseen  lasket- 
tuja hopeaisia  n.  s.  Goertzin  taalereita.       J.  F. 

Karoliininen  opisto  (Kuroiinska  ivstitutct) 
Tukholmassa  on  sääntöjensä  mukaan  lääkeopil- 
linen  korkeakoulu,  joka  Upsalan  ja  Lundin  yli- 
opiston lääketieteellisten  tiedekuntain  kera  ottaa 
osaa  sekä  teoreettiseen  että  käytännölliseen  lää- 
kärinkasvatukseen.  Se  perustettiin  13  p.  jouluk. 
1810   ja   yhdisti    itseensä    muutamia   aikojen    ku- 


luessa syntyneitä  opetus-  ja  tntkiTitolaitoksi.i. 
Laitos,  joka  alkuaan  perustettiin  taitavien  kentlä- 
läiikärien  valmistusta  varten,  keliittyi  pian  huo- 
mattavaksi opistoksi.  Vasta  1874  opisto  sai  oikeu- 
den toimeenpanna  tutkintoja  paitsi  käytännölli- 
sissä lääkeo|)in  osissa  (läiiketieteen  lisensiaatti- 
tutkinto) myös  lääkeopin  teoreettisissa  osissa 
(liiiiketieteellinen  kandidaattitutkinto)  sekä  arvos- 
tella lääketieteen  tohtorin  arvoa  varten  julkais- 
tuja tutkimuksia,  ja  vasta  190(i  opistolle  annet- 
tiin lupa  toimeenpanna  tohtoriiivilikiiiisiä.  Opis- 
tolla on  erittäin  runsas  kirjasto  ja  lahoratoreja 
lääkeopin  teoreettisia  haaroja  varten;  käytän- 
nöllinen lääkeopinopetus  annetaan  osaksi  Sera- 
fimer-sairaalassa,  osaksi  yleisessä  lapsenpäästö- 
laitoksessa,  lastensairaalassa,  Tukholman  mielen- 
vikaisten hospitaalissa,  Sabbatsbergin  sairaalassa 
.sekä  Pyhän  Yrjön  sairashuoneessa.  Nykyisin 
(1910)  opistossa  on  22  professoria,  4  laboraat- 
toria, 1  pro.sektori,  2  muuta  opettajaa  ja  29  do- 
senttia sekä  lisäksi  kirjastonhoitaja,  sihteeri  ja 
kamreeri.  Oppilasluku  oli  lukuvuonna  1909-10 
295,  joista  29  naista,  sam.  lukuvuonna  suoritti 
33  Ijläkeopin  kandidaattitutkinnon  ja  26  lääke- 
opin lisensiaattitutkinnon.  Opiston  valtioapu 
(sairaaloiden  kustannuksia  lukuunottamatta)  1910 
oli  j'hteensä  299.195  kruunua  (=  n.  414.000  mk.); 
sitäpaitsi  nousivat  r.ahastojen  pääomat  yhteensä 
504.000  kruunuun  (lähes  700.000  mk.).  Opetta- 
jina opistossa  on  ollut  harvinaisen  monta  etevää 
tiedemiestä,  kuten  kemistit  J.  J.  Berzelius  ja 
C.  G.  Mosander.  anatomit  Anders  ja  Gustaf  Ret- 
zius,  fysiologi  Christian  Lovfin.  etnografi  Gustaf 
von  Diiben.  patologisen  anatomian  tutkija  Axel 
Key,  kliinikot  Magnus  Huss,  F.  T.  Berg,  P.  H. 
Malmsten.  C.  G.  Santesson,  H.  A.  Abelin,  Johan 
Widmark.  [Seikkaperäinen  historia  julkaistu 
satav,uotisjuhlan   johdosta   1910.]  R.   T-dt. 

Karoliinit,  Saksan  omistama.  Mikroneesiaan 
kuuluva  saaristo,  Uuden-Guinean  pohjoispuolella 
137°  ja  104°  it.  pit.  sekä  4°  ia  10°  pohj.  lev. 
välillä,  levittäytyy  n.  2  milj.  knr:n  alalle.  Pinta- 
ala  n.  1.000  km',  josta  796  tulee  neljän  saaran 
osalle:  P  o  n  a  p  e  347  knr,  J  a  p  1.  Y  a  p  207  km=, 
Ruk  132  km^  Kusaie  110  km'':  muut  aivan 
vähäisiä.  Suuremmat  ovat  tuliperäisiä  muodos- 
tumia, Jap-saaren  perusta  liusketta.  Nämä  saa- 
ret ovat  korkeita  (korkeimmat  kohdat  892-300  m), 
muut,  arviolta  500,  ovat  melkein  yksinomaan 
korallimuodostumia  ainoastaan  pari  m  yi.  merenp. 
Ilmasto  vielä  tutkimaton:  lämpö  vaihteli  (1900) 
joulukuusta  kesäkuuhun  -f  25°  4-  31°C.  Kuiva 
vuodenaika  on  marraskuusta  kesäkuuhun.  Sade- 
määrä vähenee  idästä  (Kusaie  arv.  3.500-4,000  mm) 
litnteen  (Jap  n.  2.600  mm).  Kasvullisuus,  intialais- 
malaijilainen  on  yleensä  sangen  rehevä,  myös 
korallisaarilla.  Rannikon  mangrove-kasvullisuu- 
den  takana  leviävät  alkuasukasten  viljelykset, 
joiden  sisäpuolella  taas  alkaa  vuorisaarilla  vuo- 
ristokasvullisims  Myristica-,  Pandanus-,  palmu- 
lajeineen  sekä  köynnöskasveineen.  Läntisellä  Jap- 
saarella  vallitsevat  sisäosissa  savannit.  Eläin- 
kunta köyhä:  kotimaisia  nisäkkäitä  ainoastaan 
lentävät  koirat  sekä  rotat  ja  hiiret.  Maalintu- 
lajeja  ainoastaan  9  (Kusaie).  Käärmeitä  ja 
sammakoita  ei  ollenkaan,  hyönteislajeja  vähän, 
Merieläimistö  tavattoman  runsas.  —  Asukkaat 
41.600  (1908;  niistä  15!)  valkoista),  tähiin  luettu 
Palau-rvlimiin     as.,     kuuluvat    '  mikroneesialaisiin 


iVb 


Karolina — Karpaatit 


40G 


(ks.  liitekuvan  A  u  s  t  r  a  a  1  i  n  1  a  i  s  i  a  k  a  n- 
s  a  n  t  y  y  p  p  e  j  ii).  Taidokkaita  punonta-  ja  pal- 
ujikoimisteoksia  sekä  varajalaksella  varustettuja 
veneitä  valmistetaan.  Kauppa  osaksi  vaihtokaup- 
p:ia;  rahana  käytetiiiin  erjiänlaista  helinisim- 
|iiikkavalmistetta  sekä  kivilevyjä.  Kristinusko 
vallitsee  nimellisesti.  Suurenmoiset  kivirauniot, 
tierakennukset  y.  m.  s.  todistavat  asukkaitten 
aikoinaan  saavuttaneen  varsin  korkean  kehitys- 
asteen. —  Pääelinkeino  on  maanviljelys:  kookos-, 
betel-palmu,  leipäpuu,  banaani,  papaya.  taro.  so- 
keriruoko  y.  m.  Valkoi.sten  istutuksilla:  kahvia, 
kaakaota,  maissia,  riisiä.  Karj.atalous  käsittää 
vuohia,  lehmiä,  siipikarjaa.  Kalastusta  harjoi- 
tetaan innolla  ja  taiiloUa.  Ulkomainen  k:iupp.x 
on  Jaluit-yhtiöu  käsissä  (1906  yht.  25, SOS  rek,- 
tonnia).  Vienti  käsittää  kopraa  ja  fosfaattia. 
Palau-ryhmän  ja  llariaanien  kera  yht.  0.»  niilj. 
mk.  (in09):  tuonti,  eurooppalaisia  teollisuus- 
tuotteita 2,s  milj.  mk.  (sam.  v.).  —  Hallinnol- 
li.-esti  K.  jaetaan  kahtia:  Itä-  ja  Länsi-K.  Edel- 
liseen kuuluvalla  Ponape-saarella  asuu  (Saksan 
Uuden-Guinean  hallituksen  alla  toimiva)  vara- 
kuvernööri: hallintopaikka  Santiairo.  —  Saaristo 
löydettiin  1527.  Epävarmat  omistussuhteet  rat- 
kaistiin 1899  siten,  että  Sak.sa  maksoi  niistä 
Espanjalle,  jolla  oli  vaatimuksia  niiden  suhteen, 
21  milj.  mk.  Äskettäin  (1911)  puhkesi  saarilla 
laajalle  levinnyt  kapina,  joka  vasta  sotalaivojen 
avulla  tukaliutettiin.  E.  E.   K. 

Karolina  ks.  C  a  r  o  1  i  n  a. 

Karolingit,  frankkilainen  hallitsijasuku,  joka 
sai  nimensä  Kaarle  Suuresta.  Sen  kotiseutu  oli 
Austrasiassa  JIaasin  ja  Moselin  välillä,  ensimäi- 
nen  tunnettu  esi-isä  oli  A  r  n  u  1  f .  ifetzin  piispa 
(k.  641).  Hänen  pojanpoikansa  Pippin  (myö- 
hemmin n.  s.  Heristalin  herra.  k.  714)  sai  Testri'n 
voiton  kautta  6S7  majordomuksen  arvon  koko 
frankkilaisessa  valtakunnassa.  Häntä  seurasi  tässä 
arvossa  hänen  poikansa  Kaarle  JIartell 
(714-741).  viimemainittua  tämän  pojat  K  a  r  1- 
mann  ja  Pippin  Pieni.  Karlmannin  men- 
tyä luostariin  Pippin  Pieni  hallitsi  yksin,  syöksi 
vallasta  viimeisen  Merovingin  ja  omaksui  ku- 
ninkaanarvon  751.  Hänen  poikansa  Kaarle 
Suuri  (768-814)  yhdisti  veljensä  K  a  r  1  m  a  u- 
n  i  n  kuoltua  771  koko  frankkilaisen  valtakun- 
nan ja  sai  800  Rooman  keisarinarvon.  Hänen  po- 
jistaan Kaarle  ja  Pippin  kuolivat  ennen 
isäänsä ;  nuorin,  Ludvik  Hurskas,  tuli 
isänsä  seuraajaksi  (814-840).  Tämän  kuoltua  hä- 
nen poikansa  sotivat  keskenään,  kunnes  tekivät 
Verdunin  sovinnon  843:  vanhimmalle,  Lotha- 
rille jäi  keisarinarvo  ja  Italia  sekä  maat  Schel- 
den,  Maasin,  Saönen,  Rhönen  ja  Reinin  välillä 
ynnä  Friislanti,  Ludvik  Saksalainen  sai 
näistä  itään  olevat  maat  (Itä-Francianl  ja  nvio- 
rin,  Kaarle  Kaljupää,  länteenpäin  olevat 
alueet  (Länsi-Francian),  Lotharin  pojat  toimit- 
tivat hänen  kuoltuaan  855  keskenään  uuden  jaon, 
jolloin  Ludvik  II  sai  Italian  ja  keisarinarvon, 
Lothar  II  (hänestä  nimitetyn)  Lothringeiiin 
y.  m.  ja  Kaarle  Rhönen  alueei  Proveneen  ni- 
mellä. Viimemainitun  kucltua  S6S  Provence  (1. 
Burgundi)  tekev^tyi  vähitellen  itsenäiseksi.  Lo- 
thar II :n  kuoltua  869  Ludvik  Saksalainen  ja 
Kaarle  Kaljupää  jakoivat  ke.skenään  hänen  maansa 
(Mersenissä  870».  Ludvik  ILu  kuollessa  875 
sammui    Lotharin    sukuhaara.    —   Ludvik    Saksa- 


laisen (k.  876)  pojat  K  a  rl  ma  n  n  (k.  880), 
Ludvik  Nuorempi  (k.  882)  ja  Kaarle 
Paksu  (k.  888)  jakoivat  ke.skenään  isänsä 
valtakunnan;  heistä  nuorin.  Kaarle.  pi;in  peri 
veljiensä  alueet,  sai  li.säksi  Italian  ja  keisarin- 
kruunun  sekä  myös  Länsi-Franeian  884.  Kaarle 
Paksu  pantiin  kuitenkin  jo  887  viralta,  jolloin 
valtakunta  lopullise.sti  hajosi;  sen  sijaan  esiin- 
tyy kolme  päämaata,  Saksa,  Ran.ska  ja  Italia. 
Saksan  sai  Karlmannin  äpäräpoika  A  r  n  u  1  f 
(k.  899)  ja  tämän  jälkeen  hänen  poikansa  Lud- 
vik III  Lapsi,  jonka  kuollessa  911  K. -suku 
sammui  Saksassa.  —  Ranska.ssa  peri  Kaarle 
Kaljupään  kruunun  877  hänen  poikansa  Lud- 
vik .^  n  k  y  t  t  ä  j  ä  (k,  879),  jonka  poji.sta  Lud- 
vik III  kuoli  882  ja  Ka  rima  n  n  884:  nuo- 
rin, Kaarle  Yksinkertainen,  jäi  viimei- 
seksi eloon  (hali.  898-929).  Häntä  seurasi  vasta 
936  poikansa  Ludvik  IV  Merentakainen 
(d'outrc  mcr);  tätä  suoraan  alenevassa  polvessa 
Lothar  I  954  ja  Ludvik  V  Kelvoton 
(faiiieant)  986,  johon  K.  suvun  ranskalainenkin 
haara  sammui  987,  Tässä  maassa  nousi  nj-t 
(^apet-suku  valtaistuimelle.  Lothrinsrenissa  K. -su- 
vun haara,  polveutuva  Ludvik  IV: n  nuorem- 
masta pojasta,  Kaarlesta,  oli  elossa  vielä 
lOOO-luvuUa.  —  Tämän  aikoinaan  niin  etevän 
suvuu  myöhemmissä  jäsenissä  huomataan  selvästi 
henkistä  ja  ruumiillista  rappeutumista.  [Warn- 
koenig  ja  Gerard.  ,,Hisfoire  des  earolingiens": 
Bonnell,  ,,Die  Anfänge  des  karolingisehen  Hau- 
ses";   Lot,  „Les  derniers  earolingiens".]     G.  R. 

Karossi  (lat.  ramVca  1.  carrocha,  it.  rarrorcio, 
ran.sk.  carrosse).  isot  nelipyöräiset  umpivaunut, 
tavallisesti  kuuluneet  hovin  ajoneuvoihin  (ks, 
kuvaliitettä  Ajoneuvoja  II,  vaunu  XVIII  :lta 
vuosisadalta). 

Karoteenit,  eläin-  ja  kasviruumiissa  erittäin 
tavallisina  esiintyviä  aineita,  jotka  antavat  eläin- 
ja  kasvirasvoille,  veriseerumille,  hyönteisten  ki- 
tiinikuorelle,  kasvien  juurille  (porkkana!,  ku- 
kille, siitepölyhiukkasille.  hedelmille.  itiöille 
j.n.e.  niiden  keltaisen  tahi  punakeltaisen  värin. 
Myö,s  kaikissa  viheriäisissä  kasvinosissa  k.  ovut 
hyvin  tavalliset  esiintyen  lehtivihreähiukkasis.sa. 
K.  ovat  kemiallisesti  vähän  tunnetulta,  kiteyty- 
viä, värillisiä  hiilivety-yhdistyksiä,  jotka  helposti 
sitovat  itseensä  run.saasti  happea.  Tavallisin 
karoteenioksidi  on  k  s  a  n  t  o  f  y  1 1  i.  joka  syk.syi- 
sin  värjää  maahan  varisevat  lehdet  keltaisiksi. 
K:ien  fysiologinen  merkitys  eliön  ruumiissa  on 
toi.i^tai.seksi   tuntematon.  ./.   /.   L. 

Karotiini    ks.    Karoteenit. 

Karotis  farteria  carotis),  kaulavaltimo,  vrt. 
Verisuonet. 

Karotti  fruots.  karott),  syvä,  usein  kannellinen 
vati    itavall.   posliinista), 

Karpaatit,  vuorijono  Keski-Euroopassa.  Ulot- 
tuu n.  1.400  km:n  pituisena  ja  12-370  km:n 
levyisenä  kaarena  Pozsonyista  Orsovaan  (mo- 
lemmat Tonavan  varrella)  ja  muodostaa  Unka- 
rin tasangon  rajan  Määriä,  Sleesiaa.  Galit- 
siaa  ja  Romaaniaa  vastaan,  K.  ovat  poimu- 
vuoria,  samaa  geologista  syntyä  kuin  Alpit,  ja 
niiden  jatkoa.  Kaaren  ulkoreunassa  on  hiekka- 
kivivyöhyke.  joka  alenee  hitaasti  vuoren  juu- 
rella oleviin  mioseeni-mäkimaihin.  8en  mai.se- 
mat  ovat  yksitoikkoiset.  Kalkkikivi  esiintyy  eril- 
lään olevina  kallioina.    Keskusvyöhyke  (kidemäi- 


407 


Karpalainen — Karpionmaa 


■108 


Maisema  Karpaaieissu.  Korkea  Tatia 

siä  vuorilajeja)  on  vuoriston  mahtavin  osa;  se 
esiintyy  L:lnsi-K:ssa  Siebenbiirgenin  K:ssa  ja 
Trans.-ytvanian  alpeissa.  Itä-K:sta  se  puuttuu. 
Vyöbyke  päättyy  jyrkästi  Unkarin  laskeuma- 
tasankoon.  Murrosviivojeu  kohdalla  on  tuliperäi- 
siä vuorilajeja.  K:n  tärkeimmät  osat  ovat: 
Länsi-K.:  Valkoiset  K.  ja  Länsi-Beskidit; 
keskusvyöhykkeen  mahtavin  osa  Tatra-vuoret 
(Fraus  Josefin  huippu  Korkeassa  Tatras.sa 
2,663  m.) ;  Unkarin  malmivuoret  Hegyalja  y.  m. 
ovat  tuliperäistä  syntyä.  I  t  ä-K  a  r  p  a  a  t  i  t: 
Itä-Beskidit  muodostavat  länsiosan  Metsä-K:sta 
(Pietrosz-huippu  Csorna  Horassa  2,202  m),  tuli- 
peräiset Vihorlat-Gutin-vuoret.  Siebenbiirge- 
nin  Itäiset  rajavuoret:  (Petrosu-huippu  Rodna- 
vuorissa  2.305  m)  Traussylvanian  alpit  (Negoi- 
huippu  Fogaran  vuoressa  2,544  m).  Baanaatin- 
vuoret  yhdistävät  K.  Balkanin  vuoriin.  Sie- 
benbiirgenin  läntiset  reunavuoret  luetaan  myös 
K:hin;  niiden  kat.sotaan  muodostavan  jatkon 
Länsi-K: n  katkenneelle  keskusvyöhykkeelle. 

K.  ovat  vedenjakajana  Tonavan,  Tiszan  ja 
Dnestriu  välillä.  Kehittynyt  laaksomuodostus 
on  ainoastaan  Länsi-K  :ssa  ja  Siebenbiirgenissä. 
Pieniä  vuorijärviä  on  varsinkin  Tatrassa,  mutta 
suuria  laak.sojärviä  ei  ole.  Kulkuteitä  on  sangen 
vähän  johdettu  K:n  yli,  niin  että  ne  kansan- 
tieteellisestikin  ovat  rajavuoria.  Solista  mainit- 
takoon Jablunka-sola  (551  m)  Länsi-Beskideissä, 
Körö.smezö  1.  Magyarien  tie  (1,037  m)  Itä-K:ssa, 
Punaisen  tornin  sola  (352  m)  Siebenbiirgenissä, 
Rautaisen  portin  sola  Baanaatin-vuori.stossa. 

K.  ovat  Ke.ski-Euroopan  hyödyllisistä  mine- 
raaleista rikkaimmat  vuoret.  Unkariu  ja  Sieben- 
biirgenin  malmivuori.sta  saadaan  kultaa,  hopeaa, 
lyijyä,  kuparia,  sinkkiä,  rautaa,  kiviliiiltä  ja 
suolaa;  mio.>ieenikerrostumissa  on  vuorisuolaa  ja 
paloöljyä.  Myös  mineraali-  ja  lämpimiä  lähteitä 
on  runsaasti.  Ilmasto  on  ke.ski-eurooppalainen, 
mutta  tulee  itään  ja  pohjoiseen  päin  yliä  man- 
terei.=emmaksi.  Vuoden  keskilämpö  -|-  5.8°,  sade- 
maksimi  Metsä-K;ssa  1,600  mm.  minimi  Sieben- 
bUrgenin  sisäosissa  600  mm.  Talvet  ovat  lumi- 
rikkaat,  mutta  ikuista  lunta  ja  jäätiköitä  ei  ole. 
Metsää  kasvaa  melkein  kaikkialla.  Metsäraja 
1,500-1,800  m,  tammi-  ja  viljaraja  n.  1,000  m. 
Met.sää  seuraa  alppikasvullisuus.  mutta  viheriöitä 
alppiniittyjä  tuskin  on.  Eläimi.stä  mainittakoon 
täällä  vielil  säilyneet:  karliu,  susi,  gemssi  ja 
suuret  petolinnut.  Asukkaat  (lännessä  50,  idässä 
35  km':llä)   ovat  pohjoisosissa  slaaveja,  kaakossa 


Karpalo 


roniaanialaisia.  unkarilaisia  ja  saksalaisia:  har- 
joittavat enimmäkseen  karjanhoitoa,  myös  maan- 
viljelystä,  metsänhoitoa  ja   vuorityötä.        E.   T. 

Karpalainen  ks.  Carpelan. 

Karpalo  (Vacciniu})i  oxycoccus),  Ericacece- 
heimoon  kuuluva  sekä  vanhan  että  uuden  maail- 
man polijoisosissa  turve- 
alustalla kasvava  suiker- 
tava  rilimauhieno  varpu. 
Talvivihannat  lehdet  pui- 
keat,  päältä  kiiltävät,  reu- 
nat   taaskääuteiset,    kukat 

pitkäperäiset,  vaaleasti 
punateräiset,  teriön  lius- 
kat taaskääuteiset.  Mar- 
jat, jotka  poimitaan  ke- 
vilällä  lumen  sulattua.  tum- 
manpunaiset, miellyttä- 
västi happamat.  —  Polij.- 
Ameriikan  itä-osissa  vil- 
jellään veden  alle  lasketta- 
villa soilla  suurin  määrin 
V.  tnacrocarpiimia,  jolla  on 
suuremmat   marjat  kuin   meikäläisellä  lajilla. 

J.  A.  IV. 

Karpathos  (turk.  Kcrpe,  it.  Scarpanto),  Spo- 
radeihin  kuuluva  Turkin  omi.stama  saari  Kree- 
tan ja  Rhodoksen  välillä;  332  km*.  Keskustan 
liitukalkkivuorista  kohoaa  korkeimmalle  Last- 
ros  (1,220  m).  Rannikot  yleensä  korkeita,  jyrk- 
kiä. N.  S. 000-9,000  as.,  kreikkalaisia,  harjoitta- 
vat piiäasiallisesti  vuohen-  ja  lampaanhoitoa. 
Karussa  maassa  menestyy  maanviljelys  vain 
laaksoissa.    Pääsatama   Arkasos.        (E.   E.    K.) 

Karpeles,  Gustav  (s.  1848),  saks.  kirjallis- 
ja  kulttuurihistorioitsija,  sanomalehtimies.  K:n 
huomattavimmat  teokset:  „Ludvig  Börne"  (1870), 
„Nikolaus  Lenan''  (1873),  „Ge.scliichte  der  ju- 
dischen  Literatur"  (1880),  ,,Die  Zionsharfe, 
Antliologie  neuhebräischer  Dichtungen"  (1889), 
„Goethe  in  Polen"  (1890),  „AlIgemeine  Geschichte 
der  Literatur"  (1891),  „Sechs  Vorträge  iiber  die 
Ge.schichte  der  Juden"  (1896),  „Heinric-h  Heine 
u.  seine  Zeitgenossen"  (1888),  „Heinrich  Heine. 
Aus  seinem  Leben  u.  seiner  Zeit".  K.  julkaisi 
Heinen    teokset.  J.    H-l. 

Karpentaarian-lahti,  merenlahti  Austraalian 
polijoisrannikolla,  780  km  pitkä  ja  675  km  leveä. 
Idiissil  rannikko  on  matalaa  ja  eheää.  Korkea 
ja  kallioinen  länsiranta  taas  on  laliti-  (Limmeii-, 
Bluemud-,  Caledon-  ja  Melville-lahdet)  ja  saari- 
rikas  (Groote  Eylandt,  Sir  Edward  Pellew  ja 
\Vellesley-saaret).  K. -lahteen  laskevista  joista 
ovat  tiirkeimmät  Mitcliell,  Flinders,  Leichhardt, 
ja  Roper.    Tasmanin  löytämä   1644.       V.  v.  F. 

Karpinski  [-pi'nj-J,  Franciszek  (1741- 
1825),  puolal.  runoilija,  on  kirjoittanut  joukon 
herttaisia  lyyrillisiä  ja  myöskin  isänmaallisia 
runoja,  jotka  aikoinaan  olivat  hyvin  suosittuja, 
sekä   murhenäytelmän   ,,Jud3-ta".  J.   J.   M. 

Karpinteri  (amer.  suom.,  <  engl.  carpenter), 
kirvesmies. 

Karpio,  vanha  viljanmitta,  = '/.^  tynnyriä  ^  10 
kappaa  =  21  kannua;  paikoitellen  yleensä  tilavuus- 
mitta, jonka  suuruus  vaihteli  5  ja  10  kapan  vä- 
lillä,   vrt.  Karpionmaa. 

Karpionmaa,  '/i  panninmaata  =  n.  '/<  t^ii  tois- 
ten   ilmoitusten    mukaan    '/a    tvnnyrinalaa. 

E.  A.  P. 


-;( '. 


Karpogoni-  Karsi 


410 


Karpogoni,         uaaraspuolinen       sukupuolielin 
puunlL-villii.  ks.  Punalevät. 

Karpoli   ks.  Fenoli. 

Karpoliitit     (kreik.     A:o?7)o's  =  hedelniil,    ja    li- 
</i()x  =  kivi) ,   fossiiliset   hedelmiit. 

Karpologia    (kreik.  fc«rpo's  =  hedelmä,  ja  logos 
=  0|)pi),   oppi    liedelinistii. 

Karppi      (Ci/iniiiits     cnrpio),     suurisuonuiinen 
tummauliarniaanvilireii,    maukas    .särkikala,    jolla 

on  suupielissii  mo- 
lemmin   puolin    2 

viiksisiiijettii, 
pitkil  selkiievii, 
lyliyl  periiovä  ja 
lialkopäinen  pyr.s- 
töevii;  tav.  pituus 
Karppi.  40-50     cm,     mutta 

voi  kasvaa  l,s  m 
pitkäksi  ja  35  kg:n  painoiseksi  sekii  tulla  200  vuo- 
den vanhaksi.  Sen  varsinainen  kotinuia  on  Aasia. 
mutta  yleinen  myös  viljeltynä  Euroopassa,  jossa 
sitä  suurin  määrin  kasvatetaan  erikoisissa  karppi- 
lammikoissa.  Polijoisimpana  sitii  viljelläneen  Itii- 
meren-nmakuunissa.  Myös  Polijois-Ameriikkaan 
ja  Austraaliaan  k.  on  istutettu.  Se  kutee  kesii- 
kuussa  ja  oii  liyvin  nopeakasvuinen,  saavuttaen 
jo  n.  r/i  v:n  ikäisenä  25  cm  pituuden  ja  500  gr 
painon.  Karpista  on  eri  rotuja:  punaisenkeltai- 
nen  kultakarppi,  melkein  suoniuton  n  a  h  k  a- 
karppi  ja  peilikarppi,  jolla  on  harvoja, 
mutta   erinomaisen   isoja  suomuja.       7v.   M.   L. 

Karpposet   ks.   L  u  m  i  k  e  n  g  ii  t. 

Karr,  Jean  Baptiste  Alphonse  (1808- 
00),  ransk.  kirjailija,  oli  avustajana  ja  toimitta- 
jana „Figaro",  ..Corsaire"  y.  m.  lehdissä  ja  OJi 
julkaissut  koko  joukon  romaaneja  ja  kertomuksin 
y.  m.  teoksia.  K:n  romaaneista  ansaitsevat  eri- 
tyistä mainitsemista  ..Sons  les  tilleuls"  (1832). 
„Geuevii>ve"  (1838)  ja  ..Agathe  et  Weile"  (1853). 
Melkoista  huomiota  heriittivät  K:n  nimellä  „GuO- 
pes"  julkaisemat  kokoelmat  kompia,  purevia  anek- 
dootteja ja  kirjallisia  arvosteluja,  jotka  ensin 
olivat  ilmest.vneet  „Figaro"  lehdessä  (1839-48), 
mutta  lisiittyiiiä  ja  koettuina  julkaistiin  1803- 
55  (7  nid.).  Nämä  tuottivat  hänelle  paljon  viha- 
miehiä; muun  muassa  eriis  nainen  uiiden  joh- 
dosta yritti  surmata  hänet.  V.  1870  K.  „Moni- 
teur  universel"  lehdessä  julkaisi  luisia  ..Guepes" 
kirjoitelmia,  jotka  kuitenkin  olivat  edellisiä  pal- 
joa värittömämmät.  Teoksissaan  ,,Dieu  et  diable" 
ja  „Le  er^do  du  jardinier"  K.  vastusti  katoli- 
laista kirkkoa.  I.oppuikänsä  hän  eli  kukkakaup- 
piaana Nizzassa.  Autobiogrnfilliiien  on  teos 
,.Livre  de  bord"  (1870-80.  4  nid.).  [A.  Honssaye. 
,.Les  confessions"  IV  (1885)  ;  F.  Loli^e,  .,A.  Karr" 
(„La  Nouvelle  Revue",  1890) ;  L.  Gautier,  „Por- 
traits  du   XIX:e  s."  IV    (1894).]  J.   Jl-l. 

Karrageeni,  Irlannin  sammal,  helmi- 
sammal,  kuivatut  ja  valkaistut  punalevät 
Chovdrns  crispus  ja  Gigarlina  mamiUosn,  jotka 
kasvavat  Atlantin  pohjoisosan  rannikoilla.  Kui- 
vattuina levät  ovat  kellertäviä,  sarvikovia;  liu- 
kenevat kiehuvaan  veteen  sakeaksi  hyytelöksi, 
jota  käytetään  lääkkeenä  ja  ravintona  (Irlannin 
köyhät  raunikkoasnkkaat),  mutta  pääasialli- 
sesti kuitenkin  oluen  ja  hunajan  selvikkeenä, 
kankaan    ja  paperin   apretuuriua   j.   n.   e. 

J.  A.  W. 
Karrioli      (ransk.     cnrriole),     yksinistuttavat. 


kaksipyöriiiset  korkeat  vieterirattaat.  Ransk. 
nimitys  tarkoitti  alkuaan  umpinaisia  u.  s.  posti- 
kiessejä. 

Karriääri  ks.   K  a  r  i  ä  ä  r  i. 

Karronadi,  ensiksi  Carronin  luona  Skotlan- 
nissa valmistettu,  lyhyt,  sileiiksi  porattu  0-0  kali- 
berin   tvkki,  jollaisia  ennen   käytettiin   laivoissa. 

.1/.  i).  n. 

Karroo  [-ru]  (liottentotinkiel.  Ilnri),  ylä- 
tasanko  brittiläi.sessii  Kap-maassa.  Pienen-Kar- 
roon  erottaa  rantatasangosta  600  m  korkuiset 
rouuavuoret.  Sen  pohjoispuolella  on  I.so-Karroo, 
755  km  pitkät,  keskikork.  800  m.  K.  on  aroa, 
jonka  i)uuertava,  raudanpitoinen  savimaa  kui- 
vana aikana  on  kivenkovaa;  sadeaikana  se  ka.s- 
vaa  rehevää  ruohoa.  K:sta  kohoaa  taffelivuoria 
(Elands-vuoret  I.sossa-K:ssa  1,490  m).  —  Kista 
nimensä  saaneella  karroo-muodostuksella  (lius- 
keita ja  hiekkakiveä),  jota  tavataan  muuallakin 
Etelä-Afrikassa,  ei  ole  selväät  vastinetta  Euroo- 
passa, sitä  voidaan  lähinnä  verrata  Etu-Intian 
gondxvaua-muodostukseen.  ^e  käsittää  ajanjak- 
son ylä-karbonista  uusimpiin  triasmuodostuksiin. 

E.  T. 

Kars.  1.  Slaakunta  (ohlastj)  Venäjän  Kaukaa- 
sia,ssa.  Turkin  Aasian  rajalla,  18,920  km=,  304,700 
as,  (1909).  N.  7*  on  korkeaa  yliitasankoa,  josta 
kohoaa  huippuja  (3,000  m  yi.  merenp.),  vanhoja 
tulivuorenkeiloja  ja  kraaterien  kehiä,  yksi  sisäl- 
täen ison  järven  Tsaldyr  Gölin.  Ilmasto  täällä 
viileä,  korkeimmalla  kohdin  kolea  (K:n  kau- 
pungissa v;n  keskilämpö  -\-  3,s°C,  kuumimnian  k:n 
4- 17,s°  C,  kylmimmän  — 16,»°C.),  sademäärä  al- 
hainen (456  mm  sam.  paikassa),  talvella  lumi- 
tuiskuja, kesällä  hallaa.  Kasvullisuus  etupäälssä 
savannimainen,  paikoitellen  rämemäinen.  Jokia 
Tsoroli,  Kura,  Aras,  kaikki  liikenteelle  arvotto- 
mia; niiden  laaksoi.ssa  on  ilmasto  lauhkeampi 
(v:n  keskililmpö  +  10°-4-  13''C),  kesiit  kuu- 
mat ja  kuivat,  kasvullisuus  etelämainen:  viini- 
köynniis-,  viikuna-  ja  öljyiniut  menestyvät.  Metsiä 
tiiälliikin  puuttuu;  kaikkiaan  6'!^%  koko  alasta. 
.\sutus  kirjava:  turkkilaistataarilaisia  35,»%, 
armeenialaisia  25,j  %,  kurdeja  y.  m.  26,?  %,  venä- 
läisiä 9,6%;  50,2%  tunnustaa  islamia,  ar- 
meenialaiseen  kirkkoon  kuuluu  25, i  %,  kreik, - 
katolilaiseen  22,2%  (luvut  v:lta  1905),  —  Maan- 
viljelys (vehnä,  ohra,  viiniköynnös)  on  piiiielin- 
keino,  peltomaata  4,?  %.  Karjanhoito  on  toisella 
sijalla.  \"uorityö  tuottaa  ainoastaan  suolaa.  Teh- 
dasteollisuutta ei  ole,  käsiteollisuus  vähäinen.  — 
K,  joutui  Berliinin  sopimuksessa  Turkilta  Venä- 
jälle (1878),  Se  jaetaan  4  piiriin.  ■ —  2,  Edell:n 
pääkaupunki,  samannimisen  joen  varrella  1,740 
m  yi.  merenp.,  Tiflis-K. -rautatien  päätepiste; 
20,805  as.  (1908).  Lujasti  linnoitettu.  Teollisuus 
mitätön,  kauppa  (suolaa,  viljaa)  melkoinen.  Si- 
vistyslaitoksia vähän.  Yleensä  K.  on  huonosti 
hoidettu.  —  K:n  perustamisaikaa  ei  tiedetä, 
Georgialaisilta  se  siirtyi  armeenialaisille,  kun- 
nes useitten  vaihdosten  jälkeen  joutui  turkki- 
laisten käsiin.  Turkin  ja  Venäjän  väilisissii  so- 
dissa sillä  aina  on  ollut  tärkeä  merkitys.  Aikai- 
semmin useaan  kertaan  piiritettyään  ja  pari 
kertaa  (1828  ja  1855)  valloitettuaan  K:n,  venii- 
läiset   saivat   sen    1877   lopullisesti   haltuunsa. 

(E.  E.   K.) 
Karseri  ks.   K  a  r  s  s  e  r  i. 
Karsi,    kaupunki     samannimisen   arojoen   var- 


411 


Karsi—  Karstavilla 


412 


rella  Bukharnssa,  pääkaupungista  150  km  kaak- 
koon: n.  -25,000  as.  Teräase-valmistusta,  tupakka- 
ja  unikkoviljelystä:  vilja-  ja  hevoskauppaa.  Oli 
Tauierlaniu  raieliasunto  (silloin  Nalizeb  1.  Nezef 
niminen).  (E.   E.   K.) 

Karsi  (ruots.  skarii),  amfiboleja,  pyrok.seeneja, 
Kranaattia  y.  m.  yleensä  kalsiumsilikaattirik- 
kaita  kivennäisiä  sisältävät  vuorilajit.  joita  usein 
tivataan  kiteisen  kalkkikiven  rajalla  tätä  nuo- 
rempia magina-vuorilajeja  vastaan.  K.  on  sillein 
syntynyt  viimemainitun  kontaktivaikutuksesta 
kalkkikiveen.  Toisissa  tapauksissa  kalkkikivi- 
kerros  on  kokonaan  muuttunut  k:ksi.  Tällaisissa 
muodostumissa  on  usein  rauta-  ja  nuiitakiii  mal- 
meja (karsimalmit).  Etelä-Suomen  kalkkikivieu 
yhteydessä  k:t  ja  myös  k.-malmit  ovat  varsin 
yleisiä.  P-  E. 

Karsikko.  Suomalaisilla  en  ollut  tapana  valita 
sopivasta  paikasta  asumuksen  läheltä  puu.  josta 
karsittiin  oksa  jokaiselle  talon  vainajalle.  Tämän 
n.  s.    k:n    piti    välttämättä    olla    havupuu.     Puun 


Savolaisia  karsikolta. 


juurella  uhrattiin  vainajille.  Tätä  nykyä,  lau- 
suu muutamia  vuosikymmeniä  takaperin  eräs 
kirjoittaja,  tehdään  karsikko  siten,  että  puu  kar- 
sitaan tyve.stä  ja  .sen  kylkeen  leikataan  vainajan 
nimimerkki  sekä  syntyinä-  ja  kuolinvuosi.  Karsi- 
koksi sanotaan  myös  lautapalasta  tai  kiveä,  jo- 
hon mainitut  merkit  tehdään.  Myös  vainajia  hau- 
taan vietäessä  tehdään  karsikkoja.  Tien  vierestä 
karsitaan  puu,  johon  merkit  leikataan,  tai,  jos 
matka  suoritetaan  veneellä,  laitetaan  tavanmukai- 
nen karsikko  johonkin  niemeen.  N.  s.  muistekar- 
sikkoja  tehdään  suuren  onnettomuuden  tai  muun 
liarvinai.sen  tapauksen  nuiistoksi.  Silloin  leika- 
taan karsittiuni  puuhun  tapahtuman  vuosiluku 
tai  py.stytetääu  paikalle  kivi,  johon  vuosiluku  on 
hakattu.  Karsikkoja  tehtiin  vielä  henkilölle  hä- 
nen ensi  kertaa  tullessaan  taloon  tai  kun  hän 
saapui  tuntemattoman  .seudun  rajalle,  esim.  lä- 
hestyi ensikerran  kaupunkia.  [K.  H.  Hornborg, 
..Karsikoista"  (Virittäjä  II,  1886);  Krohn,  „Suo- 
men  suvun  ]>akanallinen  jumalanpalvelu.s",  siv. 
38-42.]  A.  A. 

Karsina,  aitaus  navetassa  pikku  karjalle  ja 
kufjpi]-sa  tai  kellari.ssa  juurikasveille;  uunin  ja 
peräseinän   välinen   osa  karjalaisessa  ja   savolai- 


sessa  pirtissä.   K:sta   sulkukalastuksessa  ks.   Ka- 
lastus. U.   T.  S. 

Karsinakulle   ks.   Kalastus. 

Karsinomi    (lat.  carcinoma)    ks.  Syöpä. 

Karsseri  (lat.  cari:er  alk.  =  aitaus),  vanki- 
huone, varsinkin  kouluissa  ja  ylioi)istoissa.  Kiui- 
luisa  on  esim.  Heidelbergin  yliopiston  k.  niistä 
lukemattomista  kuvista  ja  piirroksista,  jotka 
täyttävät  sen  eri  huoneiden  seinät.  1872  v:n 
koulujärjestyksen  39-40  §§:ssä  on  säännökset 
karsserirangaistuksesta   Suomen    oppikouluissa. 

O.    il-c. 

Karst  (it.  Carso),  luoteesta  kaakkoon  kulkeva 
vuoristo  Itävallan  rantamaassa  ja  Kraiuissa; 
.Julisista  alpeista  erottavat  sen  Lsonzo.  Idria, 
.Sora  ja  Sava,  kaakossa  se  yhtyy  Dinarisiin  alp- 
peihin.  K.  on  suurimmaksi  osaksi  liitukauden 
kalkkikiveä,  joka  on  lievästi  poimuttunutta. 
Huomattavimmat  ylätasaugot  ovat  T  e  r  n  o  v  a- 
u  e  r  «■  a  1  d  pohjoisosassa  (1.408  m)  ja  siitä 
kaakkoon  B  i  r  n  b  a  u  m  e  r  \v  a  1  d  (1,300  m) ; 
omituiset  ovat  Krainin  kalkkimaan  alle  häviävät 
ja  siellä  jatkuvat  joet  (Reka,  Poik  ja  Riuse  ka- 
toavat maan  alle  ja  tulevat  taas  näkyviin  Tima- 
vona,  Unzina  ja  Laibachina),  luolat  (Adelsber- 
gin  luola),  aika  ajoittain  täyttyvät  järvet  (Zirk- 
iiitz-järvi)  ja  „karrenfeldit"  (ks.  Karstimaa). 
—  Vuoriston  ilmasto  on  raaka ;  kesä  ja  talvi 
kuivat,  kevät  ja  syksy  runsassateiset.  Pel- 
jättyjä  ovat  kylmät  ja  ankarat  koillistuulet 
ibora).  Krainissa  on  keski-eurooppalainen  kas- 
visto (havumetsiä),  muualla  on  illyyrinen  (tammi- 
metsiä). K.  on  ennen  ollut  metsän  peittämää, 
mutta  metsä  on  suureksi  osaksi  haaskattu  ja 
vuohenhoito  estää  sen  uudelleen  kasvama.sta. 
Yliitasangot  ovat  sentähden  erämaan  kaltaiset. 
Doliinieu  pohjalla  tai  siinä,  missä  maassa  on  sy- 
veinmällä  vedenpitäviä  kerroksia,  menestyy  maan- 
viljelys. Asukkaat  (40-50  km^:llä),  jotka  pohjoi- 
sessa ovat  sloveeneja,  etelässä  kroaatteja,  harjoit- 
tavat maanvilielystä.  karjanhoitoa  ja  elohopea- 
kaivostyötä.     Kulkuteitä  on  vähän.  E.  T. 

Karsta.  1.  GcoL,  ks.  T  u  f  f  i.  —  2.  Eläiiil.  ks. 
S  y  y  h  y, 

Karstakangas  1,  k  a  r  s  t  a  p  ä  ä  1  1  y  s  on  3-5 
cm  leveää  nahkavyötä  tai  moninkertaisesta  puu- 
villakankaasta keinotekoisesti  teht3'ä  vyötä,  jonka 
läpi  on  määrätyssä  järjestyksessä  pistetty  teräs- 
lankapiikkejä,  jotka  katkaistaan  tasapitkiksi  ja 
taivutetaan  päästään  niin,  että  muodostavat  tylsä- 
kulmaisen  polven  nauhan  toisella  puolen,  K  :11a 
päällystetään  ne  karstakoneideu  ja  karstojen  pin- 
nat, jotka  suorittavat  karstauksen,  ks,  K  e  h  r  u  u- 
teollisuus,  E.  J.  S. 

Karstakone,  kehruuteollisuuden  tärkeimpiä 
koneita  sekä  raaka-aineiden  avaamista  että  puh- 
distamista   varten,    ks.    Kehruuteollisuus. 

E.   J.   S. 

Karstalanka  I.  karstavilla  lanka  on 
yleensä  lyhytsyisestä  villasta  kolmikarstajärjes- 
telmäii  mukaan  kehrättyä  lankaa.  Syyt  langassa 
eivät  ole  suorina  ja  yhdensuuntaisina,  joten 
lanka  näyttäil  pörhöiseltä.  K.  on  hyvää  etenkin 
vanutettavien  kankaiden  valmistukseen.  Lähem- 
min  ks,   Kehruuteollisuus.         E.   J.   S. 

Karstavilla,  yleisnimitys  lyhytsyiselle  kiha- 
rai.selle  villalle,  joka  on  helposti  vanuvaa  ja  so- 
veltuu senkin  täliden  hyvin  karstalangaksi  keh- 
rättäväksi. E.  J.  S. 


413 


Karsten  — Kartano-oikeus 


414 


A.  P.  Karsien. 


Karsten,  Petter  Adolf  (s.  1834),  kuuluisa 
suom.  sienieututkija.  Yliopp.  1856,  fys.-mat. 
kand.  1857,  fil.  lis.  1860. 
Toimi  aluksi  luounoutie- 
leiden  opettajana  Turussa, 
Tampereella  ja  Pietarsaa- 
ressa; nimitettiin  1864 
Mustialan  maanviljelys- 
opistoon  kasvi-  ja  eliiin- 
tieteen  lehtoriksi ;  erosi 
tästä  virastaan  1908.  Pro- 
fessorin arvonimi  1900. 
—  K:n  laajat  systemaat- 
tiset tutkimukset,  joissa 
etupäässä  Suomesta  on  se- 
litetty sadoittain  tieteelle 
uusia  lajeja,  käsittävät 
kaikkia  sieniluokkia  ja 
erityisesti  basidiomyseet- 
tejä.  Hänen  tieteellisistä 
teoksistaan  mainittakoon: 
,,Sydvestra  Fiulands  Polyporeer"  (1859,  väitös- 
kirja), , , Synopsis  Pezizarum  et  Aseobolorum  Fen- 
nia" (1861),  ..Fungi  Fenni;e  exsiccati"  I-X 
(1861-70),  ..Slonographia  Pezizarum  fennicarum" 
(1809),  „Mycologia  fennica"  I-IV  (1871-79), 
„Rys.slands,  Finlands  och  den  skandinavi.ska  half- 
öii.s  hatt.svampar"  I-II  (1879,  1882),  ,.Finlands 
rost-  och  brandsvampar"  (1884),  „Revisio  mono- 
graphica  atque  Synopsis  Ascomycetum  in  Fennia 
hujusque  detectorum"  (1885),  ,,Sph!eropsidete  hu- 
jusque  in  Fennia  observatse"  (1890),  ,,Icones  se- 
lect;!-  Hymenomycetum  Fenuise"  I-III  (1888-91), 
..Kritisk  öfversigt  af  Fiulands  basidsvampar" 
(1889),  sekä  tähän  kolme  lisäystä  ..Tillägg" 
T-TTI  (1892-98),  .,Finlands  mögelsvampar"  (1892), 
, .Finlands  Basidsvampar"  (1899).  ,,SymboljE  ad 
mycologiam  lennieam"  I-XXXII  (1870-93),  „Frag- 
menta  m.vcologica"  I-XLIV  (1883-96).     J.  I.  L. 

Karstimaa  on  saanut  nimensä  Itävallan 
Karst-vuoristosta,  jossa  se  tyypillisenä  esiintyy. 
Tavataan  siellä,  missä  on  liukenevaa  kivilajia, 
varsinkin  kalkkikivivuoristoissa.  —  Hiilihappoi- 
nen  vesi  liuentaa  kalkkikiveä:  sentähden  sade- 
vesi valuessaan  halkeamiin  kaivaa  itselleen  teitä 
vuoriperustan  sisään  ja  muodostaa  tippukivi- 
luolia ja  maanalaisia  jokia.  Joet 
tulevat  jälleen  esille  jossain  alempana  tai  juok- 
sevat maan  alla  mereen  saakka.  K:n  ajoittai- 
set järvet  ovat  veden  täyttämät  tai  tyhjät 
aina  se'i  mukaan,  onko  maanalaisen  veden  pinta 
niiden  pohjan  yläpuolella  vai  ei. 

l\:lle  ovat  ominai.set  myös  doliinit  (ks.  t.), 
kattilamaiset  .syvennj-kset.  Uv  alat  ja  poljet 
ovat  pitkulaisia  umpilaaksoja.  suurempia  kuin 
doliinit.  Xiitä  pidetään  tektonisina  laskeuma- 
laak.^^oina.  Lukemattomia  välimuotoja  on.  K  a  r- 
r  e  n  f  e  1  d  i  t  esiintyvät  paljailla  rinteillä. 
Kalkkikivi  liukenee  epätasaisesti.  Sentähden 
vesi  muodostaa  uomia  ja  teräväsärmäisiä  kampa- 
maisia  kohopaikkoja,  jotka  tekevät  liikkumi- 
sen hyvin  vaikeaksi.  Koska  runsassateisessa- 
kin karstimai.semassa  vesi  ainoastaan  vähissä 
määrin  pysyy  maan  päällä,  on  karstimaa  yleensä 
kuivaa  seutua.  Rapautumistulokset  ovat  hedel- 
mälliset, mutta  vesi  huuhtoo  ne  metsättömissä 
seudui.ssa  ylängöltä  alempiin  paikkoihin  kuten 
doliineihin.  Ylängöt  ovat  siis  usein  todellista 
erämaata,     jonka     synkkää    vaikutusta    „karren- 


feldit"  lisäiivät.  —  Lukuisista  karstiseuduista 
mainittakoon  vielä  Etelä-Kanskassa,  Venäjällii  ja 
.'aniaiean  saarella  sijaitsevat  sekä.  Yhdysvalloissa 
Alleghany-vuorten  ja  Mississippin  väliset  luola- 
seudut.  E.    T. 

Karstula.  1.  Kunta,  Vaa.san  1.,  Laukaan 
kihlak.,  Karstulan  nimismiesp. ;  kirkolle  Mylly- 
mäen rautatieuasemalta  56  km.  Pinta-ala  1.269 
km%  josta  viljeltyä  maata  9,715  ha  (1901);  maa- 
tilain lukumäärä  373;  manttaalimäärä  29  "/j„; 
talousavuja  370,  torpansavuja  311,  muita  savuja 
349  (1907);  as.  8,959  (1909);  1,535  ruokakuntaa, 
joista  maanvilj.  päiielinkeinonaan  harjoitti  1.090 
(1901).  803  hevo.sta,  4,138  nautaa  (1908).  — 
Kansakouluja  9.  Oma  kunnanlääkäri  ja  sairas- 
huone sekä  apteekki.  Säästöpankki.  —  Riuttanie- 
men.  Kalraulelidon  ja  Nopolan  sahat,  2  osuusmei- 
jeriä, 2  höyry-  ja  6  vesimyllyä.  —  Kirkonkylässä 
taistelu  21  p.  elok.  1808,  jolloin  kenraali  "Vlas- 
tov  löi  Otto  V.  Fieandtin.  Historiallisia  muisto- 
merkkejä: Karstulan  taistelun  aikuinen,  kanuu- 
nankuulain  runtelema  talli  ja  „Fieandtin  kivet". 
—  Luonnonnähtävyytenä  mainitaan  Mulikan- 
mäki.  —  2.  Seurakunta,  konsistcrillinen, 
Porvoon  hiippak..  Jyväskylän  rovastik.;  perus- 
tettu Saarijärven  kappeliksi  1775;  erotettiin 
omaksi  kirkkoherrakunnaksi  ''j,  1858.  V.  1907  nos- 
tettiin kysymys  Kyyjärven  kansakoulupii- 
rin muodostamisesta  omaksi  kirkkoherrakun- 
naksi, johon  myös  liitetään  osia  Alajärven  seura- 
kunnasta. Kirkko,  puinen,  rakennettu  1853,  korj. 
1904.  L.  B-ncn. 

Kartago  ks.   Karthago. 

Kartamiini  ks.  Carthamus  tinctorius. 

Kartankutistuminen,  karttapaperin  aikain 
kuluessa  tapahtuvasta  kutistumisesta  johtuva 
muutos  kartan  alkuperäisessä  mittakaavassa. 
Jos  kartta  ou  piirretty  laudalle  pingoittaessa 
kostutetulle  paperille  tai  runsaasti  vesivärillä 
väritetty,  kutistuu  se  piankin  melkoi.sesti.  Sama 
on  painettujen  karttain  laita.  Kutistumisen  tai 
venymisen  suuruus  määrätään  prosenteissa  pi- 
tuusmitoissa tapahtuvasta  muutoksesta  (kutistu- 
minen-f-,  venyminen — ).  Koska  täysin  muuttu- 
matonta paperia  .ei  voida  valmistaa,  koetetaan 
kutistumista  poistaa  sillä, 
piirretään  hiukan  suurem- 
den  mittakaava  näyttää. 
Oi  O. 

Kartanonkylä  (1.  Kartano),  rälssitila  Ypä- 
jän kirkolla;  päätila  kaikkine  ulkotiloineen  yh- 
teensä 11  manttaalia  ja  n.  6,916  ha  (14,000  tyn- 
nyrinalaa). Omistajat  (eri  aikoina)  :  valtioneu- 
vos Gauger.  sitten  D.  A.  Collin  ja  nykyjään  P.  A. 
Collin.  Päärakennus  vanhantyylinen.  yksikerrok- 
sinen. —  Tilan  alueella  juustomeijeri,  höyrysaha 
ja  höyläyslaitos.  Lähin  rautatienasema  Ypäjä 
(10   km).  L.   H-ncn. 

Kartano-oikeus  (ruots.  gärdsrätt),  kokoelma 
oikeusolijeita,  joiden  alaisia  olivat  kuninkaan 
linnain  (kartanoitten)  ja  ajoittain  myöskin  aate- 
liston linuain  ja  kartanoitten  väki.  K.  sisälsi 
etupäässä  kurinpitosäännöksiä,  mutta  määräsi 
myöskin  tavallisista  rikoksista  rangaistuksia, 
jotka  olivat  kovemmat  kuin  yleisen  lain  mää- 
räämät. K:tta  käytettiin  sekä  Ruotsissa  että 
Tanskassa  ja  Norjas.sa.  Ruotsin  vanhin  k.  lie- 
nee Maunu  Eerikinpojan  ajoilta  (1319-63).  Eerik 
Pommerilaisen  k:tta  (15:nnen  vucsis.  alulta)  sai- 


karttain  tavallista 
että  ne  heti  alussa 
miksi    kuin    mitä    ni 


415 


Kartanpiirustustaito — Kartelli 


■4  K! 


vat  myöskin  sovelluttaa  valtaneuvoskuntaaii  kuu- 
luvat piispat  ja  aatelismieliet  sekä  kuninkaan 
hovimielict  ja  virkamiehet.  10:nnella  ja  ITnmellä 
puosis.  julkaistiin  Tfuotsissa  useita  kuninkaalli- 
sia kartano-oikeussääntöjä,  mutta  aatelisto  koetti 
turhaan  saada  oikeutta  sovelluttaa  niitä  karta- 
noissaan. Vasta  1671  aateliston  onnistui  saada 
julkaistuksi  erityinen  k.  eli  kctikuri-sääntö. 
jonka  rnukaan  se  sai  rangaista  palvelusväkeän-sä 
sakoilla,  ruumiinrangaistuksilla  ja  vankeudella. 
mutta  tjiniäu  säiiiinön  sovelluttaminen  kiellet- 
tiin jo  1675.  V.  1719  annetuissa  aateliston  eri- 
oikeuksissa luvattua  k:tta  ei  milloinkaan  toteu- 
tettu, vaikka  aatelistolle  v:n  1723  erioikeuksien 
mukaan  pysytettiinkin  oikeus  kurittaa  talon- 
poikiansa    ja    palvelusväkeänsä.  J.    F. 

Kartanpiirustustaito  tulee  kysymykseen 
enemmän  alkuperäisten  karttain  suunnittelussa 
ja  tekemisessä  kuin  valmiitten  karttain  jäljen- 
tämisessä. Viimemainittu  työ  vaatii  yksinomaan 
teknillistä  kätevyyttä  ja  tunnollista  koneellista 
työtii,  alkuperiiisen  kartan  laatiminen  edellyttää 
sitäpaitsi  kartanpiirtäjiiltä  (kartografilta)  mo- 
nenmoisten maantieteellisten,  geodeettisten  y.  m. 
seikkain  tuntemista.  Kartoitus-  ja  mittaustyöt 
sekä  vanliemmat  kartat  antavat  piirustajalle 
työhön  tarpeelliset  ainekset.  Jos  kartta  käsit- 
tää siksi  pienen  alueen,  ettei  sitä  tarvitse  mis- 
sään erityise.ssä  projektsionissa  tehdä  (esim.  tilus- 
kartta), sijoitetaan  valitun  mittakaavan  mukai- 
sesti ko'ordinaattiensa  perusteella  kartalle  ensiksi 
kolmio-  ja  monikulmiopisteet  sekä  näiden  varaan 
mittalinjat.  joilta  käsin  sittemmin  kartoittaessa 
tehtyjen  muistiinpanojen  ja  piirrosten  avulla 
kaikki  yksityisseikat  mittainsa  mukaan  kartalle 
lj'ijykynälUi  piirretään.  Lopuksi  kartta  piirre- 
tilan  puhtaaksi  tussilla  ja  väritetään.  Kartan 
laatiminen  on  siis  etupäässä  konstruktiivista  laa- 
tua; sen  tekeekin  tavallise.sti  sama  henkilö,  joka 
on  toimittanut  kartoitustyön.  Virallisiin  tilus- 
karttoihin käytetyistä,  eri  seikkoja  osoittavista 
merkeistä  (signatuureista)  sekä  yleensä  karttain 
piirtämisestä  ja  viirittämisestä  on  kaikissa 
mai.ssa  annettu  erityi.set  yksityiskohtaiset  mää- 
räykset. —  Topografisia  ja  maantieteellisiä  kart- 
toja varten  on  laskettava  ja  piirrettävä  aste- 
verkko  (ks.  t.)  valitussa  projektsionissa  (ks. 
Karttaprojektsioni)  ja  mittakaavassa. 
Asteverkon  avulla  sijoitetaan  kartalle  kaikki 
tähtitieteellisesti  ja  geodeettisesti  määrätyt  pis- 
teet ko'ordinaattiensa  perusteella.  Kartoitustöi- 
den tai  muiden  karttain  antama  aineliisto  pie- 
nennetään kartan  mittakaavaan,  jonka  jälkeen 
peruspisteiden  nojalla  ja  jakamalla  asteverkko 
yllä  pienempiin  osiin,  nuitu  ruudulta  sijoitetaan 
ja  piirretäiln  aluksi  n.  s.  situatsioni,  s.  o.  vesis- 
töjen rautapiirteet,  joet,  tiet,  rajat,  kaupungit 
y.  m.  s.  Maan  pinnanmuodon  kuvaaminen  tapah- 
tuu tiimiin  jälkeen  joko  erityisillä  liienoilla.  miian 
kaltevuussuunnassa  vedetyillä  varjostusv  ii  voilla 
tai  värivarjostuksella,  joka  tehdäiin  sitä  tummem- 
maksi, kuta  jyrkempi  kaltevuus  on.  Topografi- 
kartoilla  o.soitetaan  pinnanmuoto  usein  vielä  eri- 
tyisillä korkeusviivoilla  (isohyp.seillä).  Maantie- 
teellisissii  kartoissa  kilytetään  yleisesti  alaville 
maille  viheriiiä  väriä,  joka  vaaleten  ylemmiiksi 
tullessa  vähitellen  muuttuu  yhä  tummemmaksi 
ruskeaksi.  Siis:  „kuta  korkeampi,  sitä  tum- 
mempi".    Hydrografisten     karttain     värityksessä 


noudatetaan  yhdenmukaisesti  väritystapaa  ;..kuta 
syvempi,  sitä  tummempi".  Lopuksi  kirjoitetaan 
kartalle  tarpeelliset  nimet.  —  Kartaiipiiruslus- 
työssä  on  ennen  kaikkia  pidettävä  huoli  siitä, 
ettil  kartta  tulee  tarkaksi,  s.  o.  ettii  se  mitta- 
kaavansa ja  projektsioninsa  myöntämässä  mää- 
rä.ssä  osoittaa  kaikki  pituudet  ja  pinta-alat 
oikeina  ja  luonnonmukaisina.  Sitäpaitsi  kartan 
tulee  olla  selvä  ja  kaunis  sekä  vain  siinä  mää- 
rin yksityiskohtainen  ja  rikas  nimi.stä,  ettii  kar- 
tan kiiyttiijä  saa  .sen  kuvaamasta  seudusta  ja 
seikoista   myöskin    hyvän   yleiskuvan. 

Kartografian  1.  kartanpiirustustaidon  alaan  on 
luettava  myöskin  karttain  monistelussa  1.  paina- 
misessa käytet.vt  menetelmät,  koska  näistä  riip- 
puu suuresti  karttain  tarkkuus  ja  ulkonäkö. 
.Muksi  käytettiin  monistellessa  puupiirrosta,  sit- 
temmin kupari-,  kivi-,  teräs-  y.  m.  kaiverrusta 
levylle,  josta  painaminen  suoraan  toimitettiin.  Ny- 
kyään ovat  valokuvaukselliset  menetelmät  enim- 
min kiiytiinnössä,  koska  niiden  avulla  saadaan 
tarkka  jiiljennös,  mielen  mukaan  myöskin  suu- 
rennettuna tai  pienennettynä.  Piirros  viedäiln 
valokuvauksellisesti  joko  kivelle  (fotolitografia), 
sinkille  (fotosinkografia),  aluminiumille  (algra- 
fia),  kuparille  (heliografia),  jolle  se  kemiallisesti 
syövytetiiän  tai  kiinnitetään  ja  jolla  painaminen 
sittemmin  toimitetaan.  Kaiverrn.skivelUi  tai 
-levyllä  ei  nykyisin  tavallisesti  painamista  telidii, 
vaan  n.  s.  siirtopainokivellii  tai  -levyllii,  jolle 
kuva  alkuperäisestii  kaiverruksesta  erityisten  me- 
netelmien avulla  siirretään.  Jokainen  väri  pai- 
netaan   kartalle    omalla    kivelliiiin    tai    levylliiän. 

0'-i  O. 

Kartauni  (lat.  7i!ar/(('?ia  =  neljänneskappale), 
suurenpuoleinen  tykki;  nimi  hävisi  käytännöstä 
seitsenvuotisen  sodan  jälkeen    (1763). 

Kartelli  (it.  curtcUo,  <  lat.  charta),  oik. 
paperipalanen,  asiakirja,  sopimus.  —  K  :Ila  tar- 
koitettiin alkuaan  niitä  sääntöjä,  joita  oli  nouda- 
tettava turnajaisissa,  sittemmin  kirjallista  tais- 
teluvaatimusta.  —  Kansainoikeudelli- 
sessa merkitykse.ssä  sanaa  kiiytetään  sopimuk- 
sista, joita  valtiot  tekeviit  keskenään  sodan 
aikana  esim.  vankien  vaihdosta,  posti-  ja  kauppa- 
yhteyden  ylläpitämisestä  tai  rauhan  aikana 
salakuljettajain,  karanneiden  rikollisten  ja  sota- 
miesten luovuttamisesta  y.  m.  Tullikartelli 
on  kahden  tai  useamman  valtion  välinen  sopimus, 
jonka  mukaan  näiden  valtioiden  tulliviranomais- 
ten tulee  miiärätyi.ssä  rajoissa  auttaa  toisiaan. 
—  Parlamenttaarisessa  kielessä  k  :11a 
ymmärretään  eri  puolueiden  satunnaisia  liittou- 
tumisia, varsinkin  eri  puolueiden  yhtymistä  vaa- 
lien  aikana   äilnestilmiiän  yhteisiil  ehdokkaita. 

Taloustieteellisenä  oppisanana  k. 
merkitsee  u.seampien  samalla  ammattialalla  toi- 
mivien itseniiisten  yrittäjien  vapaaelitoista  liit- 
toa (oikeastaan  sopimusta),  jonka  tarkoituksena 
on  rajoittamalla  heidän  keskiniiistä  kilpailuansa 
tai  kokonaan  poistamalla  se  telidii  jokaiselle  liit- 
toon yhtyneelle  mahdolliseksi  saavuttaa  liikeyri- 
tyksestään suotuisa  taloudellinen  tulos.  Kartelli- 
sopimukset  kohdistuvat  pääasiallisesti  tavarain 
liintain,  menekin  ja  tuotannon  järjestämiseen. 
Sovitaan  esim.  alimmasta  myyntihinnasta,  jae- 
taan menekkialue  jäsenten  ke.sken,  vieläpä  määril- 
tään, kuinka  paljon  kukin  saa  tuottaa,  y.  m. 
Jos  tämä  ei   riitä,   voidaan   koko   myynti   siirtää 


417 


Kartemumma— Karthago 


418 


yhteiseen  keskuspaikkaan,  joka  voi  esiintyä  yh- 
teisen toimiston  tai  itseniiisen  osakeyhtiön  muo- 
dossa. Näitä  yhteisiä  mj-yntipuikkoja  sanotaan 
syndikaateiksi,  jota  nimitystä  usein  myös- 
kin käytetään  samassa  merkityksessä  kuin  kar- 
telli-sanaa. (Suomessa  k:eja  sanotaan  tavallisesti 
renkaiksi.)  K. -sopimukset  tehdään  tavallisesti 
määräajaksi  tai  niin,  että  jokaisella  osanotta- 
jalla on  oikeus  sanoa  irti  sopimus.  K:t  eivät  ole 
niin  kiinteitä  yhtymiä  kuin  trustit  (ks.  t.). 
Viimemainituissa  ylityneet  liikeyritykset  sulau- 
tuvat todenteolla  yhdeksi  ainoaksi  saman  joh- 
don alaiseksi  liikeyritykseksi,  mutta  k:ssa  jokai- 
nen jäsen  saa  vapaasti  järjestää  tuotantonsa,  kun 
hän  vain  tuotannon  määrään  nähden  noudattaa 
k. -sopimusta.  Kiinteästä  k:sta  ei  kuitenkaan 
iMiää  ole  pitkiiii  askelta  trustiin. 

K:ien  tapaisia  liittoutumisia  on  ollut  olemassa 
jo  varhaisempinakin  aikoina  (esim.  käsityöläis- 
ten kesken),  mutta  yleisiksi  ja  erikoisen  huomion 
alaisiksi  ne  ovat  tulleet  vasta  viimei.sten  vuosi- 
kymmenien kuluessa.  Nykyajan  k:eilla  tahdo- 
taan poistaa  yhä  yltyviin  kilpailun  ja  umpimäh- 
käisen, yhteistä  suunnitelmaa  vailla  olevan  tuo- 
tannon vaikuttamat  epäkohdat:  liikatuotanto, 
hintain  alenemiset  ja  liikepulat,  ja  siten  saada 
liikeyritysten  talous  lujalle,  varma.sti  voittoa 
antavalle  kannalle.  Tämä  tarkoitus  onkin  jossa- 
kin määrin  saavutettu,  ja  kansantaloudenkin 
kannalta  on  k:eille  luettava  ansioksi,  että  ne 
voivat  saattaa  tarjonnan  ja  kysynnän  parem- 
paan sopusointuun  keskenänsä.  Ne  voivat  sitä- 
paitsi vähentää  tavarain  tuotantokustannuksia 
supistamalla  kilpailun  vaatimia  ilmoitus-,  rahti- 
y.  m.  kustannuksia.  Riutta  epäilemätöntä  on, 
että  ne  myöskin  voivat  käyttää  väärin  sitä 
valtaa,  minkä  liittoutuminen  niille  tuottaa. 
Ottamalla  tavaroistaan  liian  kalliit  hinnat  ne 
vahingoittavat  kuluttajia.  Tullisuojelusta  nautti- 
vassa maassa  tapahtuu  usein,  että  k.  pitää  hin- 
nat omassa  maassa  hyvin  korkealla,  samalla  kuin 
se  myy  tuotantonsa  ylijäämän  verraten  huo- 
keasta ulkomaille  (vrt.  D  umpi  n  g).  Työväkeen 
nähden  k.  tuottaa  yhtyneille  työnantajille  sellai- 
sen mahtiaseman,  että  he  saattavat  katsoa  tar- 
peettomaksi suostua  työväen  kohtuullisimpiinkin 
vaatimuksiin,  josta  taas  voi  olla  seurauksena 
luokkavastakohtien  kärjistyminen  ja  työtaistelu- 
jen lisääntjTTiinen.  Onpa  myöskin  syytä  peljätä, 
että  k:t  saattavat  ehkäistä  teknilli.stä  edistystä, 
jonka  harrastusta  vapaa  kilpailu  on  voimak- 
kaasti pitän3t  vireillä,  j.  n.  e.  —  Väärinkäytös- 
ten ehkäisemiseksi  on  k:ien  toimintaa  muuta- 
missa maissa  (esim.  Ranskassa  ja  Yhdy.sval- 
loissa)  koetettu  rajoittaa.  Useissa  tapauksissa 
valtio  saattaa  tullipolitiikallaan  pitää  k:t  ai- 
soissa.-—  K:eja  voi  helpoimmin  syntyä  sellaisilla 
liikealoilla,  jotka  ovat  verraten  harvojen  yrittä- 
jäin hallussa.  Enimmin  niitä  onkin  olemassa 
vuorityön.  suurteollisuuden,  kuljetu.stoimen  alalla. 
Myöskin  kauppiasten  kesken  niitä  on  muodostu- 
nut paljon;  kaupan  alalla  ne  ovat  voimakkaasti 
edistäneet  suurliikkeiden  syntymistä.  Erittäin 
voimakkaana  k. -liike  esiintyy  tätä  nykyä  Sak- 
sassa, mi.ssä  k:ien  perustaminen  pääsi  hyvään 
vauhtiin  jo  1870-luvnlla.  Niiden  luku  on  arvioitu 
n.  4.50:ksi.  Huomattavin  Saksan  k:eista  on  Rei- 
nin-VVestfalenin  hiilisyndikaatti.  Myöskin  Itä- 
valta-Unkarissa, Ranskassa  ja  Belgiassa  k:eja 
14.    IV.    Painetto  «/i  12. 


on  hyvin  paljon;  vähemmin  Englannissa,  Skan- 
dinaavian  maissa.  Venäjällä  ja  Suomessa.  (Suo- 
messa esim.  paperi-,  lasi-,  naula-,  sokeri-,  saip- 
pua-, kattohuopa-,  rautasänky-,  tulitikku-  ja  puu- 
villateollisuuden alalla.)  Polijois-Ameriikan  Yh- 
dysvalloissa k:t  pyrkivät  kehittymään  trusteiksi. 

Ammattiyhdistyskartelliksi  sano- 
taan  Saksassa  varsinkin  samalla  paikkakunnalla 
olevain  ammattiyhdistysten  paikallisjiirjestöä. 
[Liefmann,  „Die  Unternehmerverbände";  sama, 
„KartelIe  und  Trusts";  Banmgarten  ja  Mes7.I^ny, 
„KartelIe  und  Trusts";  K.  M.  Pitkäniemi,  „Ylity- 
inät".]  J.  F. 

Kartemumma   ks.    K  a  r  d  e  m  u  m  m  a. 

Karteropi  ks.  Garderobi. 

Kartesiuksen  sukeltaja,  DeseartesMn  (Karte- 
siuksen)  keksimä  lasista  puhallettu,  osaksi  il- 
malla, osaksi  vedellä  tiiytetty  ontto  nukke,  joka 
ui  vettä  sisältävä.ssä  pullossa.  K:n  s;n  veden- 
pinnan alla  olevassa  osassa  on  pieni  läpi.  Pullon 
siui  tukitaan  kautsukalvolla.  Kun  tähän  levyyn 
painetaan  sormella,  tiivistyy  ilma  pullossa  ja 
lisävettä  puristuu  lävestä  nukkeen.  Se  tulee  sil- 
loin raskaamm.aksi  ja  painuu  pohjaan.  Paineen 
herettyä  sukeltajaan  kokoonpuristettu  ilma  ajaa 
lisäveden  siitä  ulos  ja  nukke  kohoaa  jälleen.  Jos 
K.  s.  varustetaan  syrjään  päin  käännetyllä  hän- 
nällä ja  läpi  sovitetaan  siihen,  niin  nukke  koho- 
tessaan pyörii  ulosvirtaavan  veden  aiheuttamast,a 
va.stavaikntuksesta  pystysuoran  akselin  ympäri. 
Suomessa  K.  s.,  jolle  u.sein  on  annettu  paholai- 
sen ulkomuoto,  on  saanut  nimekseen  „v  i  k  s  a  r  i" 
I.  ,.p  i  r  u  p  u  I  I  o  s  s  a".  V.  S;  n. 

Kartessi  (saks.  Kartätsche,  ransk.  cnrtoiiche), 
pienillä,  n.  50-200  gr:n  painoisilla  kuulilla  täy- 
tetty, molemmi.<;ta  päistään  suljettu  pelti.^iylin- 
teri  aiottu  ammuttavaksi  tykistä.  Ammuttaessa 
sylinterin  kannet  aukeavat,  niin  että  kuulat  pää- 
sevät hajaantumaan.  Kartessia  käytetään  ly- 
hyiltä matkoilla  ammuttaessa.  Senjiilkeen  kuin 
srapnelli  keksittiin,  on  k.  vähitellen  jiiänyt  pois 
käytännöstä.  Kartesseja  käytettiin  sekä  rihla- 
tuilla  että  sileäpiippuisilla  tykeillä  ammuttaessa. 
Edellisessä  tapaukse.^ssa  sylinteri  oli  tehty  rauta- 
pellistä  ja  kuulat  olivat  rautaa  tai  sinkkiä:  jiil- 
kimäisessä  tapauksessa  sylinteri  oli  sinkkipeltiä 
ja   kuulat    (40-60   kpl.)    sinkkiammoniumia. 

31.  V.  n. 

Kartessitykki,  kartes.seilla  (ks.  t.)  ammut- 
taessa käytetty  tykki.  Myöskin  mitraljööseistä 
ja  revolveritykeistä  kävtetään  joskus  tätä  nimeä. 

M.   V.   H. 

Karteusit  ks.  Kartusiaanit. 

Karthago  /-/«'-/,  muin.  kaupunki  Afrikan 
pohjoisrannikolla  Tunis-lahden  varrella  nyk.  Tu- 
nisin pohjoispuolella.  Tav.  kertomuksen  mukaan 
foinikialaiset  9:nnellä  vuosis.  perustivat  tämän 
kaupungin,  jonka  alkuperäinen  foinikialainen 
nimi  oli  K  a  r  t  h-H  a  d  a  t  h  a  I.  Uusikaupunki 
O  kreik.  Knrl-hCdött,  lat.  Karthago  \.  Cartliago). 
K.  sijaitsi  niemekkeellä,  joka  kapeimmalta  koh- 
daltaan oli  vain  n.  4-.'>  km  leveä.  Kaupunkia  oli 
3  osaa,  nim.  kaako.ssa  vanha  osa,  jossa  oli 
B  y  r  s  .a  n  linna  ynnä  ylinnä  Esmunin  (kreik. 
Aiklcpios)  temppeli,  pohjoispuolella  etukaupunki 
(ilegarn  1.  Magalia)  sekä  vielä  polijoi.«empaaa 
liautuupaikka  ( Kecropolis).  Koko  kaupunki  oli 
mahtavien  muurien  suojaamana,  varsinkin  länsi- 
puolelta.  Muureissa  oli  asuntoja  sotamiehille  sekä 


419 


Karthago  nova— Kartio 


l-.'() 


^iS^^^^^^^^sis^c^^x                         1 

NefcroporujJE^ffr/T"  "^"^ 

iM       Mtjiii»  ^^^^^AV\\ 

^vS  -        ^^^yy/  " 

- ^^^^^^^//y 

^^k              cW^/  m////// 

^^^^^J%^^m^&^^ 

^^^i^y 

Is^^^MM/ 

Mittakaava  M50  000 

0               113              4 

IKi  L(((l« 

mi^yrr 

n>t.OMET«<l 

Entisen  Karthagon  kartta. 

talleja  elefanteille  ja  hevosille.  K:ii  satama-alue 
oli  suurenmoinen:  ulompana  oli  suorakaiteen- 
muotoinen kauppasatama  sekä  sen  sisäpuolella 
pyöreä  sotasatama  (Kö'thm)  veistämöineen,  ma- 
kasiiueineen,  telakoineen  ynnä  laitureineen.  Sata- 
missa oli  tilaa  kaikkiaan  n.  1,100  laivalle.  Kissa 
oli  n.  V.  150  e.  Kr.  700,000  as.  —  Erinomaisen 
asemansa  ja  asukkaidensa  yritteliäisyyden  takia 
K.  piankin  vaurastui.  K:n  kauppa  ja  meriliike 
oli  varsin  laaja:  sen  karavaanit  kulkivat  kauas 
Afrikan  sisäosiin  ja  sen  laivat  purjehtivat 
kaikkialle  Välimerelle  ja  Atlantin  valtamerelle. 
Useat  karthagolaiset,  Hanno,  Himilko  y.  m.,  teki- 
vät löytöretkiä  pitkin  Afrikan  ja  Euroopan  länsi- 
rannikkoa. Myös  maanviljelystä  ja  karjanhoitoa 
harjoitettiin  taitavasti  ja  uutterasti.  Aikoja  myö- 
ten foinikialaisten  jälkeläiset  1.  puunilaiset  (lat. 
Pccni  >  Puni)  ja  libyalaiset  alkuasukkaat  su- 
lautuivat yhteen  .sekaroduksi  (lat.  LibyphcenVces) . 
K:n  vallan  rajat  olivat  etelässä  Triton-järvi, 
idäs.sä  Iso-Syrtti  ja  lännessä  Hippo  repius  (nyk. 
Bona).  K:n  sotajoukot  olivat  osaksi  libyalaisia 
alamaisia  puunilaisten  päällikköjen  johdolla, 
osaksi  palkka.sotureita  Euroopan  eri  maista. 
Sittenkuin  karthagolaiset  olivat  lujittaneet  val- 
tansa Afrika.ssa,  ryhtyivät  he  valloituksiin  Väli- 
meren Baarilla.  Etruskien  avustamina  he  tor- 
juivat kreikkalaiset  Korsikasta  ja  Sardiniasta. 
Sisiliassa  karthagolaiset  tosin  kärsivät  tappion 
Himeran  luona  480  e.  Kr.  taistellessaan  Syra- 
kusan hallitsijaa  Gelonia  vastaan,  mutta  taiste- 
livat sitten  vailitelevalla  menestyk.sellä  Dionysios 
vanhempaa  ja  nuorempaa  sekä  Ägathoklesta  vas- 


Hupearaboja  Karthagosta. 


taan  ja  pitivät  hallussaan  saaren  länsiosan. 
Viilloitustensa  johdosta  puunilaiset  joutuivat  usei- 
hin sotiin  roomalaisten  kanssa.  Ensimäisessä  puu- 
nilaissodassa (264-241  e.  Kr.)  K.  menetti  Sisilian 
sekä  myöhemmin  Korsikan  ja  Sardinian.  Korva- 
taksensa  nämä  tappiot  Ilamilkar,  hänen  vävynsä 
Hasdrubal  ja  hänen  poikansa  Hannibal  hankki- 
vat K:lle  laajoja  alusmaita  nispanias.sa.  Mutta 
toinen  puunilaissota  (218-201)  riisti  K:lta  sen 
alusmaat  ja  sen  valta-aseman  Afrikassa.  Kol- 
mas puunilaissota  (149-146)  päättyi  K:n  valloit- 
tamiseen ja  täydelliseen  hävitykseen  (ks.  S  c  i- 
pio).   K:n  aluoesta  tuli  roomal.  provinssi  Atrica. 

—  Sittenkuin  jo  v.  122  e.  Kr.  K:n  raunioille  oli 
muodostettu  roonuil.  siirtola  (vrt.  Gracchus  3), 
perustettiin  Augustuksen  aikana  uusi  K.,  joka 
myös  suuresti  edistyi  sekä  myöhemmin  oli  Rooman 
valtakunnan  ensimäisiä  kaupunkeja,  ollen  maa- 
kunnan päiikaupunki  ynnä  tärkeä  piispanistuin. 
Sittemmin  K.  oli  vandaalien  pääkaupunkina 
v;sta  439  v:een  534  j.  Kr.  jolloin  se  joutui 
bysanttilaisten  käsiin.  Arabialaiset  hävittivät 
K:n  n.  v.  698  j.  Kr.  eikä  sen  paikalle  siitä 
lähtien  ole  kohonnut  kuin  jokin  kurja  kylä. 
Ihmiskädet  ja  luonnonmullistukset  ovat  aikojen 
kuluessa  melko  lailla  muuttaneet  koko  seudun 
muodon.  Viime  vuosikymineninä  useat  oppineet 
(N.  Davis.  Ch.  E.  Beul6,  E.  Babelon,  S.  Reinach, 
A.  L.  Delattre,  P.  Gauckler)  kaivauksillaan  ja 
tutkimuksillaan  ovat  valaisseet  varsink.  puunilai- 
sen  K:n  topografiaa  ja  historiaa.  K:n  alueelta 
on  löydetty  paljon  hautoja,   rahoja  y.  m. 

K:n  hallitusmuoto  oli  plutokraattinen.  Halli- 
tuksen etunenässä  oli  kaksi  vuodeksi  valittua 
suffetia  (sofetim),  joiden  toimivalta  oli  melkein 
saraa  kuin  Rooman  konsulien.  Neuvosto  (oik. 
suuri  neuvosto  ja  varsin,  senaatti,  28  jäsentä) 
julisti  sotaa,  määräsi  sotaväen  otot,  nimitti  pääl- 
liköt y.  m.  Sitä  paitsi  oli  K:ssa  100-104-miehi- 
nen  tarkastuslautiikunta.  Kansankokouksen  mer- 
kitys oli  alussa  aivan  vähäinen,  mutta  kasvoi 
vähitellen,  varsinkin  Hamilkar  Barkaan  toimesta. 

—  Karthagolaisten  uskonto  oli  alkuperin  sama 
kuin  foinikialaisten;  jumalista  mainittakoon 
Melkart,  Astarte  ja  Baal-Molokh,  jolle  etupäässä 
uhrattiin  lapsia.  —  Kirjallisuus  oli  aivan  vähä- 
pätöinen. [O.  Meltzer,  „Geschichte  der  Kartha- 
ger"  (2  OS.,  1879,  1896)  ;  Ch.  Tissot,  „G(5ograpUie 
comparee  de  la  province  romaine  d'Afrique"  (2  os., 
1884,  1888);  R.B.Smith,  „Carthage  and  the  Car- 
thaginians"  (3:s  pain.  1894);  A.  Audollent,  „Car- 
thage  romaine"   (1904).]  A'.  J.  n. 

Karthago  nova  ks.  Cartagena. 

Karthli  1.  K  a  r  t  h  v  e  1  i  ks.  Georgia  ja 
Grusian  kieli. 

Kartiini  (ransk.  courtine  —  nykyisin  melk. 
poissa  käytännöstä;  sen  sijalla  rideau — ,  it.  cor- 
ti'na),  verho  (ikkunan,  ovien,  sängyn  y.  m. 
edessä),  uutimet. 

Kartio.  Korkeammassa  geometriassa  sanotaan 
tavalli.se.sti  k:ksi  kiinteän  pisteen  kautta  kulke- 
van ja  .sen  varassa  kääntyvän  rajattoman  suoran 
muodostamaa  pintaa,  jos  suora  liikkuessaan  liu- 
kuu käyrää  myöten,  jonka  taso  ei  sisällä  mai- 
nittua pistettä.  Suora  eri  asennoissaan  on  k;n 
sivu  viiva  1.  emäviiva  (generatrix), 
käyrä  sen  ohjaaja  (directrix)  ja  pi.ste 
sen  huippu  1.  kärki.  Koska  k.  on  rajatto- 
man   suoran    synnyttämä,    ulottuu    se    huipusta 


421 


Kartioleikkaus — Kartoittaminen 


422 


kummallekin  puolen  äärettömiin.  K.  kuuluu  n.  s. 
suoristuviin  (developpabel)  pintoihin,  joita  voi- 
daan levittilii  tasapintaan.  Jos  ohjaaja  on  ym- 
pyrä, sanotaan  k:ta  ympyräkartioksi.  — 
Alkeisgeometriassa  sanotaan  k:ksi  huippuun 
päiittyvan  ynipyräkartioupinnan  ja  ohjaajan 
suuntaisen  ympyrän  rajoittamaa  kappaletta. 
Edellinen  pinta  on  k:n  vaippa  jälkimäiinen 
.>en  pohja.  Iluipun  ja  pohjan  keskipisteen 
yhdistiivä  suora  on  k:n  akseli.  Huipun  ja 
polijan  kohtisuoraa  viiliil  sanotaan  k:n  korkeu- 
deksi. Jos  akseli  yhtyy  korkeuteen  on  k.  s  u  o  r  a 
muuten  vino.  Jos  r  on  k:n  pohjan  säde,  s  sen 
sivuviiva  ja  k  sen  korkeus,  on  suoran  kartion 
vaipan  ala  y  =  :Trs  ja  tilavuus  v  =  'l,nr'k.  Kat- 
kaistu k.  on  k:n  pohjan  ja  sen  kanssa  yhden- 
suuntaisen tason  välinen  osa  k:sta.  Katkaistua 
k:ta  rajoittavat  ympyrilt  ovat  sen  pohjat,  joi- 
den säteet  merkittäkööt  R  ja  r.  Pohjien  kohti- 
suora väli  on  sen  korkeus  A;  ja  pohjain  vä- 
linen osa  alkuperäisen  k:n  sivuviivasta  sen 
sivuviiva  s.  Katkaistun  k:n  käyrän  pin- 
nan 1.  vaipan  ala  y  =  :is(R-\-r)  ja  tilavuus 
v  =  %JtU(R^-\-Iir-\-r').  V.   S:n. 

Kartioleikkaus,  suoran  ympyräkartion  (ks. 
Kartio)  ja  tason  leikkausviiva.  Huipun  kautta 
kulkeva  k.  on  joko  piste,  suora  tai  kaksi  toi- 
siaan leikkaavaa  suoraa.  Muissa  tapauksissa  k. 
on  käyrä.  .Jos  tason  ja  akselin  välinen  kulma 
abc  (ks.  kuvaa)  on  suurempi 
kuin  sivuviivan  ja  akselin 
muodostama  kulma  acb  =  v, 
niin  taso  kulkee  kartion  toi- 
sen vaipan  läpi  tapaamatta 
huipun  toisella  puolen  olevaa 
vaippaa  ja  leikkauskuvio  on 
umpinainen  käyrä  nimeltä 
ellipsi  (ks.  t.).  Siinä  ta- 
pauksessa että  tason  ja  akse- 
lin välinen  kulma  adc  =  v  s.  o. 
ad  on  sivuviivan  cf:n  suuntai- 
nen, ei  taso  myöskään  kohtaa 
Syntyy  äärettömiin  ulottuva, 
nimeltä  parabeli  (ks.  t.l. 
välisen  kulman  aec.n  ollessa 
saadaan  kummastakin  vaipasta 
leikkausviiva.  K.  on  nyt  kaksihaarainen,  ääret- 
tömiin ulottuva  käyrä,  nimeltä  hyperbeli 
(ks.  t.).  Analyyttisessa  geometriassa  todistetaan, 
että  k:n  ekvatsioni  suorakulmaisessa  ko'ordi- 
naattijärjestelmässä  on:  Ax--\-By--\-2Cxy-{-2Dx 
+  2Ey'+F  =  0.  Jos  AB—OO  esittää  ekvat.  ellip- 
siä, jos  AB — C  =  O  parabelia  ja  kuu  AB — C<CO 
hyperbeliä.  —  K.  on  niitten  pisteitten  ura,  joi- 
den etäisyys  tunnetusta  suorasta  ja  tunnetusta 
pisteestä  ovat  toisiinsa  vakinaisessa  suhteessa. 
Tunnettu  suora  on  k:n  johtoviiva,  tun- 
nettu piste  sen  polttopiste  ja  mainittu  vaki- 
nainen suhde  sen  eksentrisyys  e.  K.  on 
ellipsi,  parabeli  tai  hyperbeli  sitä  myöten  onko 
e<l,  e=l  tai  e>l.  K.  on  ympyrä  jos  e  =  0.  — 
K:t  keksi  Platonin  ja  Eudoksoksen  oppilas  Me- 
naikmos,  ja  niitten  teoriaa  kehitti  sittemmin 
Arkhimedes,  mutta  etenkin  ApoUonios  Pergalai- 
nen.  joka  ensiksi  rupesi  käj-ttämään  nimiä  ellij>si, 
parabeli,  hyperbeli.  [L.  Lindelöf,  „Analytisk  geo- 
metri"  (myös  suom.) ;  Salmon-Fiedler,  „Analy- 
tische  Geometrie  der  Kegelschnitte"  (2  osaa.  C:s 
pain.  1898,  1903).]  V.  S:n. 


toista     vaippaa, 
avonainen    käyrä 
Tason    ja   akselin 
pienempi  kuin  v 


Kartioprojektsioni  ks.  K  a  r  t  t  a  p  r  o  j  e  k- 
t  s  i  o  n  i. 

Kartiopyörä   ks.   II  a  m  m  a  s  p  y  ö  r  ä. 

Kartioventtiili,  ne.steittcn  ja  kaasujen  sulku- 
elin,  jossa  venttiililautaseu  ja  -istuimen  välinen 
pinta  on  kartionmuotoincn.  K.  on  ohjattava  joko 
venttiilivarren  tahi  lautaseen  kiinnivalettujen 
siipien  avulla.  K:iä  käytetään  etupäässä  vesi- 
pumppujen venttiilipesissä  sekä  polttomooti orien 
silintereissä.  E.   S-a. 

Kartografia  (kartta,  ks.  t.,  ja  graphein  =  piir- 
tää) ks.  Kartanpiirustustaito. 

Kartogramma  1.  k  a  r  t  o  g  r  a  m  m  i  ks.  G  r  a  a- 
f  i  1  I  i  u  e  n    esittäminen,    Kartta. 

Kartoittaminen.  1.  Kartan  laatimista  varten 
tarvittavaiu  geodeettisten  (ks.  Geodesia)  mit- 
tausten suorittaminen.  Kartoittamistyöt  tapah- 
tuvat pääasiallisesti  kahdella  eri  tavalla:  kolmio- 
mitannoUise.sti  ja  graafillisesti.  Edellistä  mittaus- 
tapaa käytettäessä  määrätään  kartoitettavalla 
alueella  kolmiopisteitä  (ks.  A  s  t  e  m  i  1 1  a  u  s)  ja 
näiden  varaan  monikulmio-  (polygoni-)  linjoja, 
mittaamalla  taitekulmat  ja  sivujen  pituudet. 
Varsinainen  yksityiskohtainen  kartoitu.styö  teh- 
diiän  monikulmiosivuilta  ja  niiden  väliin  asete- 
tuilta suorilta  mittalinjoilta  siten,  että  yksityis- 
kohtiin (rakennuksiin,  rajapisteisiin,  pellon 
nurkkiin  j.  n.  e.)  linjalta  .suunnattuin  koh'.i- 
suorain  pituus  ja  kantapisteen  asema  linjalla 
(pisteiden  ko'ordinaatit)  mitataan.  Kartoitet- 
taessa merkitään  mitatut  pituudet  silmävaraisesti 
tehtyyn  karttapiirrok.seen,  jonka  antamain  uu- 
merotietojen  perusteella  oikea  kartta  myöhem- 
min kokoonpannaan.  Sekä  kolmio-  että  moni- 
kulmiopi-steiden  keskinäinen  asema  määrätään 
kulmista  ja  pituuksista  lasketuilla  suorakulmai- 
silla tai  m.aantieteellisillä  ko'ordinaateilla,  joiden 
avulla  pisteet  ja  niistä  riippuvat  mittalinjat  yksi- 
tyiskohtaisine  mittauksineen  voidaan  asettaa  kar- 
talle piirrettyyn  ruutu-  tai  asteverkkoon.  Kolmio- 
mitannoUisella  kartoitustavalla  on  se  etu,  että 
kartalla  olevain  kuvioiden  pjntaalat  voidaan 
laskea  suoranaisista  mitoista,  joten  kartankutis- 
tuminen  (ks.  t.)  ei  tulokseen  vaikuta,  ja  kartta 
piirtää  missä  mittakaavassa  halutaan  ja  niin 
tarkkaan  kuin  se  yleensä  on  mahdollista.  Kolmio- 
mitannollista  kartoitustapaa  sanotaan  myöskin 
sekä  ko"ordinaatti-  että  numeromittaustavaksi.  — 
Graafillinen  kartoittaminen  tapahtuu  mittaus- 
taulun  ja  tähtäyssuunnan  määräämiseen  sopivan 
koneen  (kipregeli,  diopteri,  takymetri)  avulla. 
Kartoitettavan  alueen  yli  mitataan  ensin  suora 
asema-  1.  baasilinja  ja  tätä  vastaan  kohtisuoraan 
tai  yhdensuuntaisesti  toisia  linjoja.  Näillä  lin- 
joilla olevat  tai  muuten  asemalleen  tunnetut  pis- 
teet asetetaan  taululle  kiinnitetj-lle  paperille 
mittakaavan  mukaisessa  suhteessa.  Johonkin 
näistä  pisteistä  asetetaan  taulu  jalustallaan 
vaakasuorasti  sellaiseen  asemaan,  että  piste  on 
tarkkaan  sitä  vastaavan  asemapisteen  yläpuolella 
ja  pisteestä  lähtevät  suunnat  lankeevat  yhteen 
vastaavien  maalle  merkittyjen  suuntain  kanssa 
(taulu  orienteerataau).  Tämän  jälkeen  tehdään 
ympärillä  oleviin  uusiin  pisteisiin  tähtäyksiä, 
joiden  suunnat  merkitään  taululle  asemapi-steen 
kautta  kulkevilla  viivoilla.  Kun  samalla  tavalla 
on  toisissa  tunnetuissa  pisteissä  tehty  tähtäyk- 
siä, saadaan  samoihin  pisteisiin  tehtyjen  tähtäys- 
viivain      leikkauspisteissä      yhdenmukaisuusopin 


•125 


Kartometria  —  Kartta 


424 


perusteella  umlet  pisteet  taululla  määrätyksi  ja 
sille  syntymään  vähitelleu  uusi  kartta,  kunhan 
vaiu  pisteet  kuvioiden  ääriviivoja  vastaavalla 
tavalla  keskenään  yhdistetään.  Tähtäyksiä  teh- 
täessä voidaan  myöskin  suoraan  mitata  asema- 
ja  tähläyspisteiden  välimatkat,  jolloin  uusia  pis- 
teitä saadaan  taululle  jo  yhdestä  a.semapisteestä 
käsin.  Graafillinen  kartoitustapa  ei  vedä  tark- 
kuudessa vertoja  kolmiomitannolliselle  tavalle, 
mutta  pienemmissä  mittakaavoissa  kartoitettaessa 
se  on  yksinkertaisuutensa  ja  nopeutensa  takia 
puolustettavissa.  Topografiset  kartoitustyöt  ta- 
pahtuvat sen  takia  tavallisesti,  ennemmin  kolmio- 
mitannoUisesti  määrätyistä  pi.steistä  lähtien, 
praafillisesti,  koska  tällöin  saatetaan  asema-  ja 
täliiäyspistciden  korkeuserotkin  kipregelin  tai 
takynietrin  avulla  helposti  määrätä.  Myöskin 
k.lytetään  näissä  kartoituksissa  bussolia  suunnan- 
määrääjänä  ja  ilmapuntaria  korkeuserojen  mit- 
taamiseen. Viime  aikoina  on  ruvettu  etenkin 
vuorisissa  seuduissa  menestyksellä  käyttämään 
fotogrammetrista  (ks.  Fotogrammetria) 
kartoit iistapaa.  —  Meillä  nykyisin  maanmittauk- 
ses.sa  vallitsevan  kartoitustavan  mukaan  määrä- 
tään alueen  yli  100-400  m:n  päähän  toisistaan 
yhdensuuntaisia  ja  kohtisuoria  linjoja,  joilta 
yksityiskohtain  kartoittaminen  ko'ordinaattien 
mittaamisella  toimitetaan,  ks.  lisäksi  Kartan- 
piirustustaito.  —  2.  Karttamerkeillä  varus- 
taminen, ks.   Leimavero.  0-i  O. 

Kartometria,  erinäisillä  kojeilla  (harpilla,  pi- 
tuusmitalla, :istplevyllä,  transportöörillä,  karto- 
metrillä  y.  m.)  mittauksien  (pituus-,  kulma-, 
pinta-ala-  v.  m.)    toimittaminen  kartalla. 

(E.  E.  E.) 

Kartonki  (ransk.  carton,  <  lat.  charta  = 
paperilehti).  1.  Hivallista  paksumpi  paperi, 
neliömetri|)aino  n.  l.'>(l-:!00  gr;  valmistetaan  joko 
kartonkikoneella  suorastaan  paperimassasta  tai 
liimaamalla  toisiinsa  useampia  paperikerroksia. 
—  2.  Kartongiksi  nimitetään  myöskin  suurem- 
paa, tavallisesti  vahvalle  paperille  piirrettyä 
taideteoksen    luonnosta   tni    kvuäpiirrosta. 

A.  S-r. 

Kartta  (lat.  cAar<o  =  paperilehti),  pienennetty 
kuvaus  suuremmasta  alasta  maapallon  pintaa. 
Riippuen  mittakaavasta,  s.  o.  siitä  kuinka  suuri- 
kokoisia kartat  ovat  kuvaamaansa  maa-alaan 
nähden,  sekä  mitä  tarkoitusperiä  niiden  tulee 
etupäässä  palvella,  kartat  jaetaan  tavallisesti 
kolmeen  eri  ryhmään:  1)  asema  kartat  ja 
tiluskartat,  ovat  suurissa  mittakaavoissa, 
1:500-1:10,000;  niitä  käytetään  apuna  erilai- 
sia teknillisiä  suunnitelmia  tehdessii  kuten  tie- 
ja  vesirakennuksia,  rakennus-  ja  viljelysjärjes- 
telmiä  y.  m.  s.  varten  sekä  maanomistus-,  jako- 
ja verotusolojen  selvittäjänä  (maanmittaus-  ja 
katasterikartat) ;  suuren  mittakaavansa  takia  ne 
osoittavat  tarkkaan  kaikki  maanpinnalla  olevat 
yksityisseikat,  kuten  vesistöt,  tiet,  rajat,  raken- 
nukset y.  m.  sekä  kaikenlaiset  maanlaadut:  pel- 
lot, niityt,  kankaat,  suot,  kalliot  j.  n.  e.:  2) 
topografiset  erikoiskartat,  mitta- 
kaavoissa 1:10,000-1:200,000,  palvelevat  etupäässä 
sotilaallisia  ja  hallinnollisia  tarkoituksia;  niille 
on  kuvattu  myös  maan  pinnanmuoto  joko  kor- 
keusviivoilla  tai  varjostuksella  (korkeuskar- 
tat),  joten  ne  samalla  sopivat  pohjakartoiksi 
geologisia,     hydrografisia    y.    m.    s.    tutkimuksia 


varten ;  3)  yleiskartat  ja  maantieteel- 
liset kartat  ovat  pienissä  mittakaavoissa; 
ne  näyttävät  yleissilmäyksellisesti  kokonaisten 
maiden  tai  maanosien  vesistöt,  vuoristot,  kulku- 
neuvot, rajat,  kaupungit  y.  m.  (koulukartat, 
seinäkartat).  Jos  ne  etupäässä  kuvaavat  maan 
pintasuhteita:  vesi.stöjä.  vuoristoja,  alankoja, 
erämaita  j.  n.  e.,  sanotaan  niitä  fyysillisiksi. 
erotukseksi  valtiollisista  kartoista,  jotka  osoit- 
tavat valtiollisia  ja  hallinnollisia  rajoja,  kau- 
punkeja,  teitä,   suurimpia   vesistöjä   y.   m. 

Eri  tieteenhaarat  käyttävät  moninaisissa  tar- 
koituksissa karttoja  apunaan,  ne  kun  antavat 
havainnollisen  ylei-skuvan  esittämistään  seikoist:i. 
Geologiset  kartat  näyttävät  erilaisten  vuori- 
ja  maalajien  levenemisen;  hydrografiset 
1.  v  e  s  i  s  t  ö  k  a  r  t  a  t  joet  ja  järvet,  virtavuus- 
ja  syvyyssuhteet.  kosket,  y.  m.;  merikortit 
1.  purjeväyläkartat  vesiväylät  merimerkkeineen 
ja  syvyy.ssuht  eineen ;  meteorologiset  1. 
ilmatieteelliset  kartat  lämpötilan,  ilman- 
paineen, sademäärän,  tuulien  y.  m.  vaihtelut; 
luonnonhistorialliset  kartat  eläinten 
ja  kasvien  levenemisen ;  kansatieteelliset 
kartat  eri  kansallisuuksien  asuinpaikat,  kieli- 
murteiden, kansantapain  y.  m.  s.  levenemisen; 
historialliset  kartat  valtioiden  välisten 
suhteiden  muuttumiset  eri  aikakausina;  tilas- 
tolliset kartat  eri  seuduilla  vallitsevia  yhteis- 
kuntaoloja (lähemmin  ks.  Graafillinen 
esittäminen);  kulkunen  vokarttoja 
on  tie-,  puhelin-,  posti-,  y.  m.  karttoja;  tähti- 
tieteelliset kartat  kuvaavat  taivaankappal- 
len  keskinäistä  asemaa,  suuruutta  ja  liikuntoa 
tai  yksityisten  taivaankappalten  pintamuotoa; 
lentokartat  ovat  ilmailijoiden  tarpeiksi.  — 
Paitsi  edellämainittuja  tasapintaisia  karttoja, 
tehdään  jostain  plastillisesta  aineesta  (kipsistä, 
paperimassasta  y.  m.  s.)  n.  s.  k  o  r  k  o  k  a  r  t- 
toja,  joissa  korkeusmittakaava  havainnollisuu- 
den vuoksi  otetaan  monin  kerroin  pituusmitta- 
kaavaa  suuremmaksi. 

Ainoa.staan  pienempiä  maa-aloja  käsittävät 
kartat  voivat  joka  kohdassaan  olla  täysin  oi- 
keita. Kun  kupera  maanpinta  on  laajemmalta 
alalta  kartan  tasolle  kuvattava,  täytyy  kartan 
oikeellisuuden  paikoittaisen  puristumisen  tai 
venymisen  takia  kärsiä.  Erilaisten  kartta- 
projektsionien  (ks.  t.)  avulla  koetetaan 
tällaisia  välimatkoissa  ja  pinta-aloissa  välttä- 
mättä tapaliluvia  muutoksia  pitää  mahdollisim- 
man pieninä  ja  tasoittaa  niiden  vaikutus  yli  koko 
kartan  alueen.  Täysin  oikeana  saattaa  koko 
maanpinnan  kuvata  vain  karttapallolle   (ks.  t.). 

Eiisimäiset  historian  tuntemat  kartat  ovat  jo 
000-luvulta  e.  Kr.  Nämä,  samoinkuin  muutkin 
ennen  1000  j.  Kr.  tehdyt  kartat,  joista  huomat- 
tavin on  Ptolemaiok.sen  maailmankartta  2:selta 
vuosis.  j.  Kr.,  ovat  etupäässä  tarujen  ja  kuulo- 
puheiden mukaan  tehtyjä  karttaluonnoksia.  Va.-ta 
keskiajan  lopulla  ja  uuden  ajan  alussa,  geodesian 
|.i  maantieteen  harrastuksen  elpyessä,  ruvettiin 
karttoja  .suuremmas.sa  määrässä  laatimaan,  sa- 
malla kuin  niiden  tarkkuuteen  ja  ulkonäköön 
pantiin  yhli  suurempaa  huolta.  Nykyäiin  on  kar- 
toilla taloudellisessa  ja  hallinnollisessa  suhteessa 
niin  tärkeä  merkitys,  että  kaikissa  maissa  on 
erityiset  virastot  pitämässä  huolta  maan  kartta- 
laitoksesta.   Meillä  on  tämä  tehtävä  nykyisin  us- 


425 


Karttamerkki — Karttaprojektsioni 


A-26 


kottu  Maanmittauksen  ylihallituksen  maantie- 
teelliselle osastolle  (ks.  Astemittaus;  Geo- 
desia). Maanmittarien  tekemistä  tiluskartoista 
mittakaavoissa  1:2.000  (tonttika.iva) ,  1:4,000 
(peltokaava)  ja  1:8,000  (metsUkaava)  kokooupan- 
uaan  p  i  t  ii  j  il  n  k  a  r  t  a  t  (1 :20,000) ,  jotka  vuo- 
rostaan yluli-stetätin  kihlakunnankar- 
toiksi  (1:100,000).  Viimemainittuja  on  alettu 
v:sta  lOO.")  liihtien  painosta  julkai.sta.  Suomen 
yleiskartan  (1:400,000)  ensimjiinen  painos 
valmistui  1872.  Ei  mikiiiin  niii.stä  kartoista  osoita 
maanpinnan  korkeussuhteita.  Topografisia  kart- 
toja (1:21,000)  on  toistaiseksi  ainoastaan  Etelii- 
Suomesta;  ne  ovat  veniililisten  topografien  laati- 
mia eikii  niitii  nykyisin  yleisölle  anneta.  —  ks. 
myös  Kartoittaminen,  Kartanpiirus- 
tustaito,   Suomen   kartta.  Oi   O. 

Karttamerkki   ks.   Leimavero. 

Karttaohdake   ks.   D  i  p  s  a  c  u  s. 

Karttapallo  (lat.  globus).  pallolle  piirretty 
kartta  maanpinnasta  tai  tiihtitaivaasta.  Tällai- 
sella kartalla  on  se  etu  tasapintaisen  kartan  rin- 
nalla, että  sillä  voidaan  kuvaus  tehdä  täysin 
luonnonmukaisena,  oikeana  sekä  välimatkoihin 
että  pinta-aloihin  nähden.  Itse  kartta  kokoon- 
pannaan  pienistä,  vierekkäin  liimatuista  sekto- 
rinmuotoisista  karttalehdistä,  jotka  on  piir- 
retty tavallisesti  monikartioprojektsionissa  (ks. 
Karttaprojektsioni).  Koko  karttapallo 
pyörii  napojen  kautta  kulkevan,  kiinteän  jalus- 
tan jhteydessä  olevan  akselin  ympäri,  jonka 
k;iltevuu.skulma  pallon  jalustallaan  seisoessa  on 
.sama  kuin  maan  akselin  ja  ekliptikan  välinen 
kulma,  siis  n.  66  "/j"-  Suuremmissa  karttapal- 
loissa on  sitiipaitsi  asteisiin  jaettu,  piiivän- 
tasaajan  kohdalla  palloa  ympäröivä  metalliren- 
gas sekä  tätä  vastaan  kolitisuorassa  napojen 
kautta  kulkeva  toinen  samanlainen  rengas,  joiden 
avulla  voi  määriltä  pallon  pyörähdysten  suuruu- 
den kulmissa  tai  aikamitoissa  ja  kartalla  olevain 
paikkain  leveydet,  siis  maapallolla  palkkain  maan- 
tieteelliset ko'ordinaatit  ja  taivasta  kuvaavalla 
pallolla  tähtitieteelliset  ko'ordinaatit.  Kartta- 
palloja, sekii  maa-  että  taivaanpalloja,  valmis- 
tettiin jo  vanhana  aikana.  Keskiajalla  ne  tehtiin 
usein  sangen  suuriksi,  aina  4  m  läpimitaten; 
nykyään  niiden  tavallinen  koko  on  2-4  dm.  Eten- 
kin opetu.svillineinä  karttapallot  ovat  havainnol- 
lisuutensa takia  paljon  käytännössä.  0-i  O. 

Karttapaperi  ks.  Leimavero. 

Karttaprojektsioni  (ks.  Kartta  ja  P  r  o- 
jektsioni),  menetelmä,  jonka  avulla  kartan 
tasolle  saadaan  kuvatuksi  osia  maapallon  pin- 
nasta mahdollisimman  virheettömästi  ja  tarkoi- 
tuksenmukaisesti. Kuta  suurempi  maa-ala  on  ku- 
vattava, sitä  enemmän  muuttuvat  pituudet,  joten 
kartan  todellinen  mittakaava  on  eri  suuri  sen 
eri  osissa.  Erilaisia  projektsionilajeja  käytet- 
täessä saadaan  kuviot  pysjTiiään  joko  pinta-alal- 
taan tai  muodoltaan  muuttumattomina,  mutta 
molempia  ehtoja:  tarkkuutta  kartan  pinta-aloissa 
ja  luonnollista  yhdenmukaisuutta  sen  kuvioissa 
ei  sama  projektsionilaji   voi  täyttää. 

Ominaisuuksiensa  mukaan  kartta])rojektsionit 
näin  ollen  voidaan  jakaa  seur.aaviin  pääryhmiin: 
1)  perspektiivisissä  projektsioneissa  ku- 
vaus s_yntyy  perspektiivisten  lakien  mukaan  ta- 
solle, jonka  ajatellaan  olevan  kohtisuorassa  silmä- 
pistettä    (perspektiivin    keskipistettä)    ja    kuvat- 


-trzzz^ 

.  ,  ..._.„^ 

-— _ 

■  i 

« « 

K [ » 


Kuva  3. 


Kuva  1.  Kkviviilenitisen  karttaprojektsinnm  (I^nnnen)  asie- 
verkko.  Kuva  2.  Ekvivaleniimen  lieriöprojekisioni  (L«m- 
bertin).  Kuva  3.  Osa  koDformisen  lieriöprojektsiuum  (Mer- 
cntorin)  asieverkkoa.  kuva  4.  Kartioprojektyioiii;  .-iGif  si- 
TuaniisparaUeUipiiri.  Kuva  5.  Atsimuiaalinen  perspektiivi- 
n*»!!  stereografinen  pitiväntnsqajaprojektäioni :  AFQLG  päi- 
väntasaaja, MX  taso.  .-l  silmäpisie. 


427 


Karttaselitys— Kartusiaanit 


428 


tavan  piiimiu  keskustaa  ylulistuvää  viivaa  va-s- 
taan.  Riippuen  siitä,  ajatellaanko  silmäpisteen 
olevan  maapallon  keskipisteessä,  pinnalla  vai 
äärettömän  kaukana  siitä,  saadaan  gnomoninen, 
stereografiuen  tai  ortografinen  projektsioni.  Kai- 
kissa perspektiivisissä  projektsioneissa  muutta- 
vat pinta-alat  melkoisesti,  etenkin  kartan  reu- 
noilla, jonka  vuoksi  niitä  harvoin  käytetään 
muulloin  kuin  aivan  pienissä  mittakaavoissa  ole- 
vain pallokarttain  tai  napaseutujen  kuvaamiseen; 
2)  e  k  V  i  V  a  1  e  n  1 1  i  s  e  t  1.  oikeapintaiset  (saks. 
flächcntreu)  projektsionit  pysyttävät  kuvioi- 
den pinta-alat  oikeina,  mutta  sallivat  niiden 
muodon  muuttua;  3)  konformiset  1.  oikea- 
kulmaiset  (saks.  irinkeltreu)  projektsionit  säi- 
lyttävät kulmat  ja  siis  kuvioiden  muodon  oikeana, 
mutta  antavat  pinta-alan  muuttua;  4)  k  o  m- 
pensatiiviset  (tasoittavat  1.  välittävät)  pro- 
jektsionit sallivat  .sekä  piuta-alain  että  kulmain 
muuttua,  mutta  kummankin  mahdollisimman 
ahtaissa  rajoissa ;  5)  konventsiona  alis- 
ten (sovinnaisten)  projektsionien  lait  valitaan 
jotain  erityistä,  tarkoitusta  silmällä  pitäen  enem- 
män tai  vähemmän  mielivaltaisella  tavalla. 

Sen  mukaan,  ajatellaanko  kaikin  puolin  kupera 
maapallon  pinta  kuvatuksi  suoraan  kartan  ta- 
solle vai  ensin  sellaiselle  yksipuolisesti  käyrälle 
pinnalle,  jonka  voi  tasoksi  levittää,  karttapro- 
jektsionit  jaetaan  atsimutaali-,  kartio-  ja  lieriö- 
projektsioneihin.  Maapalloa  joko  sivuavalle  tai 
leikkaavalle  tasolle,  kartion  tai  lieriön  pin^ialle 
projisioidaan  tavallisesti  maapallon  säteitten 
suunnassa  asteverkko  (ks.  t.).  jonka  avulla  kuvat- 
tavat seikat  sittemmin  piirretään  oikealle  pai- 
kalleen kartalla.  Kuvaustason  sivuamis-  tai  leik- 
kauskohdalla tulevat  kartan  osoittamat  välimat- 
kat täysin  oikeiksi  (ks.  Ekvidistanssi), 
kartan  reunoille  käsin  ne  muuttuvat  yhä  enem- 
män. Jos  projektsioni  tehdään  usealle  eri  kar- 
tion pinnalle  taikka  eri  tasoille,  jotka  sivuavat 
kuvattavaa  aluetta  kukin  omalla  paralellillaan 
tai  kohdallaan  (monikartio-  1.  polygoniprojekt- 
sioni  ja  monikulmio-  1.  polyederiprojektsioni), 
saadaan  syntymään  hyvä  ekvidistanssinen  kartta 
pienemmältä  alalta  tai  useissa  pienissä  lehdissä 
(ks.  Asteosasto).  —  Kun  kuvaustason  ajatel- 
laan olevan  päiväntasaajan  suunnassa  tai  kar- 
tion ja  lieriön  akselien  lankeavan  yhteen  maan- 
akselin  kanssa,  sanotaan  projektsionia  normaa- 
liksi, kun  kuvaustaso  on  maanakselin  suuntai- 
nen tai  kartion  ja  lieriön  akselit  lankeavat  päi- 
väntasaajalle, sanotaan  projektsionia  trans- 
v  e  r  s  a  a  1  i  s  e  k  s  1,  muussa  tapauksessa  v  i- 
n  o  k  s  i. 

Paitsi  projektsionilajin  pääominaisuuksista  riip- 
puu kuvattavan  alueen  laajuudesta  ja  muodosta, 
mitä  projektsionia  kulloinkin  on  edullisin  käyt- 
tää. Idästä  länteen  ulottuvat  pitkähköt  maakais- 
taleet saadaan  vähimmillä  virheillä  kuvatuiksi 
alueen  keskiparalellia  sivuavan  kartion  tai  lie- 
riön pinnalle,  meridiaanin  suuntaiset  maat  taasen 
transversaalisella  kartio-  tai  lieriöprojektsionilla. 
Atsimutaalisia  projektsioneja  käytetään  etupäässä 
kaikille  suunnille  ulottuvain  maa-alueiden  ja 
kokonaisten  maapallon  puolikkaiden  kuvaami- 
sessa  (pallokartat). 

Karttaprojektsionioppia  ovat  tutkineet  ja  ke- 
hittäneet useat  maantieteilijät  ja  matemaatikot. 
Ptolemaiosta  (1.50  e.  Kr.)  pidetään  kartioprojekt- 


sionin  keksijänä.  Mercator  (1554)  on  keksinyt  m. 
m.  yleisesti  merikorteissa  ja  maailmankartoissa 
käytetyn,  hiinen  nimellään  mainitun  konformisen 
lieriöprojektsionin,  17-  ja  18-  sataluvuilla  eläneet 
tunnetut  matemaatikot  Flamsteed.  Bonne,  Lam- 
hert,  Cassini,  Soldner.  Gauss.  y.  m.  useita  keksi- 
jäinsii  nimillä  tunnettuja  projektsioneja.    0-i  O. 

Karttaselitys  tehdään  täydentämään  tavallisia  ] 
maanjakokarttoja.  tarkemmin  selittämään  kar- 
talle kuvattujen  kylien  tai  talojen  yleistä  asemaa-] 
ja  maataloudellista  tilaa  sekä  yksityiskohtaisem- 
min eri  tilusten  maanlaatua.  hyvyyttä,  pinta-alaa 
ja  nautintoa  eli  omi-stusoikeutta  (vrt.  N  a  u- 
t  i  n  t  ose  I  i  ty  s).  E.  A.  P. 

Karttauskone    ks.    K  a  r  s  t  a  k  o  n  e. 

Karttula.  1.  Kunta,  Kuopion  1.,  Kuopion 
khlak.,  Karttulan  nimismiesp.;  kirkolle  Karttu- 
lan pysäkiltä  n.  32, ä  km,  samoin  Kurkimäen 
asemaita,  Kuopion  kaupungista  48  km.  Pinta- 
ala  777,3  km-,  josta  viljeltyä  maata  9,624  ha 
U901).  Manttaalimäärä  34,8«i«;  tilojen  luku- 
mäjirä  279  (1907).  Talonsavuja  270,  torpan- 
savuja  324  ja  muita  savuja  373  (1907);  9.335  as. 
(1909).  2,069  ruokakuntaa,  joi.sta  maanvilj.  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  1,420  (1901).  971  he- 
vcst.a.  5,419  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  13 
(1910).  Kunnanlääkäri  yhteinen  Vesannon  kanssa 
(asuu  Karttulassa)  :  apteekki;  säästöpankki.  • — 
Teollisuuslaitoksia:  Syväniemen  rullatehdas,  Sou- 
run  rautatehdas.  Savikosken,  Saitan,  Ayskosken 
ja  Hirvikosken  sahat.  Karttulan,  Tervon,  Tallus- 
kylän  ja  Soinlahden  meijerit.  Syväniemen  ja 
\'iitalalKlen  tiilitehtaat  sekä  Savikosken,  Karttu- 
lanlaluien,  Tervon,  Talluskylän,  Ayskosken,  Sai- 
tan ja  Keihäskosken  myllyt.  —  Laivaliike  m.  m. 
lisveden  rautatieasemalle,  Keiteleen  kirkolle  ja 
Pielavedelle.  —  2.  Seurakunta,  keisarillinen, 
Kuopion  hiippak.,  Kuopion  rovastik.;  kuulunut 
Kuopion  emäseurakuntaan  ja  saanut  kappeli- 
oikeudet  1769;  erotettu  omaksi  kirkkoherra- 
kunnaksi "/,„  1862.  Kirkko,  puinen,  rakennettu 
1887-88.  [II.  E.  Wegelius,  ,, Muinaisjäännöksiä 
Kucpion  kililakunnassa"  (Suomen  muinaism.- 
yhd.  aikak.   III,  sivv.   127-133).]  L.   B-nen. 

Karttuuni  (ruots.  kattun,  ransk.  coton,  <  arab. 
/.-oi/ion  =  puuvilla),  2-vartinen  puuvillakangas, 
jonka  lankanumerot  vaihtelevat  16-30  ja  lanka- 
tiheydet  16-24  lankaa  sentimetrillä.  Kudotaan 
tavalli.sesti  painokankaaksi,  mutta  sitä  käytetään 
myös   i)ainamatta.  E.   J.  S. 

Karttuunlpaperi,  kuviovalsseilla  yksinkertai- 
sempia malleja  käyttämällä  painettu  valkea  tai 
kirjepaperi.  A.  S-r. 

Kartulariat  (mlat.  chartulä'ria).  Tätä  nimeä 
käytetiiän  varsinkin  luostarien  y.  m.  kirkollis- 
ten laitosten  kopiokirjoista,  joihin  on  koottu  vas- 
taanotettujen asiakirjain  jäljennökset,  vrt.  D  i- 
p  1  o  m  a  t  a  r  i  u  m. 

Kartusi  ks.  K  a  r  t  u  s  s  i. 

Kartusiaanit  (k  a  r  t  e  u  s  i  t,  Ordo  Carthu- 
siensis) ,  Pyliän  Bruno  Kölniläisen  1084  la  Char- 
treu.sen  erämaahan  Grenoblen  lälieisyyteen  pe- 
rustama ja  Aleksanteri  III: n  1177  vahvistama 
erakkoveljcskunta.  Benediktuk.sen  säännön  li- 
säksi noudatettiin  alituista  vaikenemista  jumalan- 
palveluksen ulkopuolella  sekä  täydellistä  pidät- 
täytymistä Iiliansyönni.stä.  Pukuna  on  pitkä, 
valkoinen,  samanvärisellä  päähineellä  varustettu 
hame,    jonka    päällä   ulkona   liikuttaessa   kanne- 


1:.".) 


Kartussi — Karvastnan  tel  i 


430 


ta;iii  mustaa  kaapua.  Ijahjoitusten  kantta  kcrty- 
■  icitil  rikkauksiaan  veljeskunta  kilytti  asunto- 
ansa ja  kirkkojensa  kaunistamiseen  (Certosa 
I  .idovan  luona  y.  m.).  Protestanttisessa  maail- 
massa kartusiaanit  ovat  tunnetut  liköörin  val- 
mistajina. —  Kartusiaanien  v.  1234  perustettu 
nunnakunta  lakkasi  1790.  [Le  Couteux,  „Anna- 
lea  ordinis  cartusiensis"  (1888-91,  8  ni(l.),LeVas- 
seur,  „Epliemeri(ies  ordinis  Cartusiensis"  (1891- 
93,  5  nid.).  Ileimbucher,  „Die  Orden  und  Kongre- 
gationen  der  katliolischen  Kirche"  (1  nid.  1896), 
Loebbel,  „Der  heil.  Bruno  von  Köln"   (1899).] 

A.  J.  P-ä. 
Kartussi.     1.    (Ransk.   cartouche,   it.  carto'ccio, 

<  lat.  Wi«('/o  =  paperilevy),  runsaasti  koristeltu, 
varsinkin  piirustettu  tai  kaiverrettu  revinus  tai 
kehys,  esim.  painetun  tekstin  tai  kuvan  ympä- 
rillä. —  2.  (Ransk.  cartoiichiire),  se  laukku,  jossa 
ratsuväki  ja  joskus  myös  tykkiväki  kuljettavat 
mukanaan   ampumatarpeensa. 

Kartuusi  (ruots.  kardus,  it.  carfo'ccio  =  paperi- 
tötterö,  <  lat.  c/iarfa  =  paperi),  paperista  tai  pah- 
vi.sta  valmistettu  ja  tehtaanmerkillä  varustettu 
tavaran   (esim.  piipputupakan)  kääre. 

Kartuusipaperi     (it.    cario'ccio  =  paperitötterö, 

<  lat.  c/iarfo  =  paperi),  paksu  valkea  tai  väril- 
linen   käärepaperilaji.  A.    S-r. 

Karuna.  1.  Kunta.  Turun  ja  Porin  1.,  Piik- 
kiön kihlak.,  Sauvo-Karunan  nimismiesp. ;  kir- 
kolle Paimion  rautatienasemalta  27  km,  talvi- 
liikenne Piikkiön  aseman  kautta,  jonne  22  km. 
Pinta-ala  S3,s  km=,  josta  viljeltyä  maata  2.382  ha 
(1901).  Manttaalimäärä  47 '/m  talonsavuja  78, 
torpansavuja  50  ja  muita  savuja  285  (1907). 
1.792  as.  (1909),  joista  20.s  %  ruotsinkielisiä 
(1900)  ;  428  ruokakuntaa,  joi.sta  maanvilj.  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  202  (1901);  kalastaja- 
venekuntain  luku  52  (1907).  188  hevosta  ja  791 
nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  3,  joista  1  ruot- 
sinkielinen (1911).  Kunnanlääkiiri  yhteinen  Sau- 
von kanssa,  samoin  sää.stöpankki.  —  Teollisuus- 
laitoksia: Nybodan  tiilitelidas.  — Vanhoja  herras- 
kartanolta:  Karunankartano.  Steninge,  Kärkinen 
(Kärkis),  Savisalo,  Strömsböle  ja  Kärkniemi 
(Kärknäs)  sekä  siihen  liitetyt  Thor.sböle  ja  Kuila 
(Kvillebj').  —  Historiallisena  muistopaikkana 
mainittava  Sandön  virta,  jossa  venäläinen  lai- 
vasto-osasto voitti  ruotsalaisen  laivaston  2  p. 
elok.  1808.  —  Kesäisin  jokapäiväinen  laivaliike 
Turkuun,  ja  sitä  varten  on  kunnan  alueella  9 
laituria.  —  2.  Seurakunta,  Turun  arkki- 
hiippak.,  tuomiorovastik. ;  perustettu  Sauvon 
kappeliksi  n.  1681-85.  Vanhan,  puisen  kirkon 
rakennutti  maaherra  Arvid  Maurinpoika  Horn 
1685-86;  kirkossa  joukko  arvokkaita  tauluja. 
Uusi  kirkko,  harmaasta  kivestä  (rak.  J.  Sten- 
bäck), valmistui   1910.  L.  E-nen. 

Karunan  kartano,  l:n  manttaalin  suuruinen 
säteritiKa  Karunan  kappelissa.  1500-luvulla  kar- 
tanon omisti  Turun  linnanpäällikkö  Henrik  Pi- 
monpoika  (k.  1570)  ja  hänen  puolisonsa  Kristina 
Fleming  (k.  1573).  Näiden  tyttären  naimisen 
kautta  se  tuli  linnanpäällikkö  Juhana  Booselle,  tä- 
män tyttärien  naimisten  kautta  taas  Klaus  Eeri- 
kinpoika Slangille  ja  Bertel  Nierothille  sekä  pysyi 
suvulla  1650-luvulle  saakka,  jolloin  Arvid  Maurin- 
poika Horn  (k.  1692)  tuli  sen  omistajaksi.  Myö- 
hemmin olivat  kartanon  omistajia  piispa  Geze- 
lius   nuor.   sekä   tämän   Oliveereutz   nimellä   aate- 


loidut jälkeläiset,  kunnes  se  Margareeta  Oli- 
vecreutzin  naimisen  kautta  taas  tuli  Fleming- 
suvulle.  Päärakennus  kivestä,  alkuaan  mahdol- 
lisesti edellämainitun  Simonpojan  rakennuttama, 
kuten  saattaisi  päättää  täältä  1860-luvulla  löy- 
detystä Simonpojan  Flemingin  vaakunakilvestä 
v:lta  1566,  joka  arvatenkin  on  ollut  rakennuk- 
seen portaan  yläpuolelle  muurattuna.  V.  1683 
mainitaan  täällä  „suuri  kivimuuri".  Myöhem- 
min on  rakennusta  uusittu  ja  lisätty  ellei  koko- 
naan uudestaan  rakennettu.  Kartanolla  oli  kap- 
pelin papin  määriiämisoikeus.  [Gottlund,  „Lää- 
ninjr   för   finnar",   siv.    37.]  J.    Fe. 

Karunki  (ruots.  Karungi).  1.  Kunta. 
Oulun  I.,  Kemin  kihlak.,  Alatornio-Karungin 
nin)ismiesp. ;  kirkolle  Tornion  kaupungista  26  km. 
Pinta-ala  236,9  km',  joista  viljeltvä  maata 
2.353  ha  (1901).  Manttaalimäärä  14%,;  maa- 
tilojen lukumäärä  165,  talonsavuja  165,  torpan- 
savuja  44  ja  muita  s;\.t-uja  301  (1907).  2.344  as. 
(1909);  335  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä 
pääelinkeinonaan  harjoitti  201  (1901).  189  he- 
vosta, 1,165  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  3 
(löll).  —  Teollisuuslaitoksia:  Karungin  osuus- 
meijeri ja  Kukkolan  mylly.  —  Luonnonnähtä- 
vyyksiä: Jylhän-  1.  Kukkolankoski  ja  Matka- 
koski Tornionjoessa.  —  2.  Seurakunta,  kei- 
sarillinen, Kuopion  hiippak.,  Kemin  rovastik.; 
Haminan  rauhanteossa  (1809)  Suomen  puolelle 
jäänyt  osa  Karl  Gustafin  (1.  Ruotsin  Karungin) 
seurakuntaa,  muodostettu  Alatornion  kappeliksi 
1812  ja  erotettu  omaksi  kirkkoherrakunnaksi 
21  p.  marrask.  1859.  Kirkko,  puinen,  rakennettu 
1817.  L.  H-nen. 

Karunkkeli  ks.  Caruncula. 

Karuselli      (ransk.     carrousel,     it.     carosello). 

1.  Kitarileikki,  jota  aikaisemmin  Euroopan  ho- 
veissa harrastettiin  ja  jossa  komeasti  pue- 
tut jalosukuiset  kilpailivat   ratsastustaidossa.  — 

2.  Edellämainittujen    leikkien    esityspaikka.    — 

3.  Pystyakselin  ympäri  pyörivä  huvittelulaitos, 
jossa  on  pieniä  vaunuja,  puuhevosia  y.  m.  istu- 
mista varten.  Välistä  ripustetaan  telineeseen  ka- 
rusellin viereen  rengas,  jota  huvittelijat  täyttä 
vauhtia  pyörivästä  k:sta  tavoittelevat;  tämä 
nmistuttanee  keskiajan  leikkejä.  —  4.  Paikka, 
jossa  on  tällainen  huvittelulaitos.         (V.  V-la.) 

Karusellisorvi,  tavallisen,  pystyakselisen  sor- 
vin nimitys,    ks.  Sorvi. 

Karvakorte  ks.  Korte. 

Karvalaukku  ks.  Helttasienet. 

Karvalehti  ks.  Ceratophyllum  demer- 
s  u  m. 

Karvanokkonen   ks.   B  a  1  1  o  t  e. 

Karvanvaihdos,  nisäkkäillä  tapahtuva  van- 
hojen karvojen  poisputoaminen  ja  uusien  kasva- 
minen niiden  sijaan,  joko  määräaikaisesti  (ke- 
väällä, syksyllä)  tai  säännöttömästi  pitemmän 
ajan  kuluessa.  K.  M.  L. 

Karvapussi  ks.  Karva  t. 

Karvari   (ruots.  garvare),  nahkuri. 

Karvasaineet  (remedia  amara),  monet  kasvi- 
kunnasta saadut  karvaanmakuiset  aineet,  joita 
käytetään  lääkkeenä  usean  vatsataudin,  niinkuin 
vatsakatarrin,  syömättömyyden  y.  m.  s.  hoidossa. 

Karvasammal   ks.  H  y  p  n  u  m. 

Karvasjuuri,  eräiden  Ge»i(ta»olajieu  rohdok- 
sena esiintyvä  juuri.    ks.   G  e  n  t  i  a  n  a. 

Karvasmanteli  ks.  Mantelipuu. 


431 


Karvasmantelivesi — Karviaismarjapensas 


432 


Karvasmantelivesi  syntj-j-,  kun  vesi  vaikut- 
taa hienoksi  puserrettuihin  karviismanteleihia; 
sisilltää  karvasmanteliöljyä  sekil  sinihappoa  {vrt. 
A  m  y  p  d  a  1  i  i  n  i  1 . 

Karvasmantelivihreä  ks.  Malakiitti- 
V  i  li  r  e  U. 

Karvaamanteliöljy  ks.   B  e  n  t  s  a  1  d  e  h  y  d  i. 

Karvasruoho  ks.  L  a  s  e  r  p  i  c  i  u  m. 

Karvassuola,  rikkihappoinen  mafrnesiumi,  jota 
käytetään  lääkkeenä  ulostavana  aineena:  monessa 
kivennäisvedessä  on  k:aa,  joka  antaa  näille  ulos- 
tavan vaikutuksen,  ks.  Katkerovesi. 

Karvasvesi  ks.  Katkerovesi. 

Karvat.  1.  (vrt.  I  h  o.)  Sarvettuneiden  orvas- 
kesisolujen  muodostamia,  täyteläisiä,  tavallisesti  ! 
liereitä  ja  hienoon  kärkeen  päättyviä  rihmoja. 
K:ssa  erotetaan  ihon  sisässä  oleva  tyviosa,  k  a  r- 
vanjuuri,  ja  ulkoneva  osa,  k  a  r  v  a  n  v  a  r  s  i.  ! 
Karvanjuuri  saa  alkunsa  tupenmuotoisen  muodos-  { 
tuksea,  karvatupen  1.  karva  pussin  (fol-  | 
Ukkelin)  polijasta,  missä  pu.^sin  ulkoseinän  1.  1 
ulomman  karvanjuuren  tupen  muodostava  orvas- 1 
kesi  yhtj-y  suurempaan  solujoukkoon.  karva- 
sipuliin,  jonka  solujen  jatkuvasta  lisäänty- 
misestä k:n  vähitellen  sarvettuvat  muodostus- 
.solut  syntyvät.  Karvasipulin  sisään  tunkeutuu 
verinahasta  pieni,  verisuonia  ja  hermoja  sisältävä 
kohoke,  karva  nystyrä,  joka  välittää  kar- 
van ravit.semisen.  Muodo.stussolujen  sarvettuessa 
syntyy  karvanjuuren  ympäri  vielä  torvimainen 
kerros  sarvettuueita  orvaskesisoluja,  sisempi 
karvanjuurentuppi.  Karvanjuurentuppeen  aukeaa 
pieni  rypälerauhanen,  talirauhanen,  jonka 
erite  pitää  karvan  joustavana  ja  pehmeäuä. 
Karvatupet  ja  niinmuodoin  itse  karvat  ovat 
yleensä  vinossa  asennossa  ihon  pintaa  vastaan 
ja  karvatuppeen  kiinnittyy  tavallisesti  iholihas, 
nostaja  (arrcctor),  jonka  supistuessa  karva 
nousee  pystyyn.  Itse  karvan  varressa  solut  eivät 
ole  samanlaisia,  vaan  voidaan  siinä  niiden  eri- 
laistumisen mukaan  erottaa  eri  kerroksia:  pääl- 
lysketto  1.  karvan  kutikula,  kuorikerros  ja  ydin- 
kerros.  Muuten  karvojen  laatu  on  hyvin  vaihte- 
leva eri  eläimillä  ja  saman  eläimen  ihon  eri 
osissa.  Hyvin  tavalli.sta  on,  että  voi  erottaa  pi- 
tempiä ja  jäykempiä  peitinkarvoja  ja  hie- 
nomman pohjavillan.  Hiukset,  haive- 
net, viikset,  harjakset,  jouhet,  pii- 
kit ovat  nimiä  erilaisille  karvoille.  Lyhyt  ja 
harva  karva  on  esim.  virtahevosilla  ja  sireeni- 
eläimillä,  valailla  on  vain  muutamia  harjaksia 
huulien  ja  sierainten  luona.  Monet  eläimet  saa- 
vat talveksi  pitemmän  ja  tiheämmän  karvan  kuin 
niillä  on  kesällä,  mutta  tämä  muutos,  johon  usein 
yhdistyy  v  ä  r  i  n  v  a  i  h  d  o  s,  ei  ole  kaikissa  ta- 
pauksissa yksinomaan  riippuva  varsinaise.sta 
karvan  vaihdoksesta  (ks.  Karvan- 
vaihdos  ja  Jänis). 

Karvat  ovat  ehkä  alkuaan  tuntoelimiä,  mutta 
yleensä  niiden  tehtävä  on  suojella  eläintä  kyl- 
mää ja  kosteutta  vastaan  ja  siten  ylläpitää  ruu- 
miin tasalämpöisyyttä.  Paljasihoisilla  valailla  te- 
kee ihonalainen  rasvakerros,  ihmisellä  vaatteet, 
samaa  virkaa.  K.  M.  L. 

2.  Kasveissa  muodostuneet  joko  yhdestä  ai- 
noasta erikoisenmuotoisesta  päällyskettosolusta 
tai  solukosta,  joka  on  syntynyt  päällyskettosolun 
jakautumisesta,  varsinaiset  k.  (trikoo- 
mit),  tai  ottaa  niiden  muodostumiseen  osaa  myös 


päällysketon  alaisia  solukerroksia,  s  o  1  u  k  k  o-k. 
(emergenssit).  Yksisoluisia  karvoja  ovat 
esim.  juurihapset  ja  monien  kasvien  pitkät  villa- 
karvat, jotka  peittävät  silmuja  tai  ovat  kiinnite- 
tyt kasvin  varteen,  lehtiin,  siemeniin  {esim.  Ver- 
bascum,  puuvillapensas).  Monisoluisia  ovat  useim- 
min varressa,  lehdissä  tai  kukkalehdissä  esiintyvät 
nystykarvat,  joilla  varren  päässä  on  pihkamaista 
ainetta,  eetteristä  öljyä  y.  m.  sekreettejä  erittävä 
nystyrä.  Yleisiä  ovat  myöskin  erimuotoiset  tähti- 
karvat. 

Solukko-k  :ista  on  poltink:n  huipussa  pitkä  solu, 
jonka  uuijamainen  alipää  on  maljanmuotoisen 
soIukko-k:n  ympäröimä.  Ketto  on  piitynyt  tai 
kalkkiutunut  ja  siksi  helposti  murtuu  etenkin 
kärjessä  olevan  nystyrän  alta.  Katkennut,  terävä 
karva  tunkeutuu  ihmisen  ja  eläinten  ihoon,  missä 
karvan  sisältämä  kirpeä  neste  saa  aikaan  heikon 
myrkytyksen. 

Monien  siementen  k.  toimivat  leijailueliminä 
siementen  levitessä  tuulen  mukaan,  varren  ja 
lehtien  k.  ovat  usein  liiallisen  haihtumisen  estä- 
jiä, kynsimäisesti  koukerot,  kovat  k.  ovat  kii- 
peämiselimiä,  poltinkarvat  ovat  suojana  eläimiä 
vastaan,  lihansyöjäkasvien  solukkonysty-k.  ovat 
ruuansulatu.selimiä,  monien  muiden  kasvien 
nystyk:n  tarkoitus  on  tuntematon,  juurihapset 
ja  monien  epifyyttien  karvat  imevät  vettä. 

J.  A.  W. 

Karvavirna  ks.  Virna. 

Karvia.  1.  Kunta,  Turun  ja  Porin  1..  Ikaa- 
listen kihlak.,  Kaukaanpää-Karvia-Honkajoen 
nimismiesp.;  kirkolle  Sydänmaan  rautatienase- 
malta  86  km,  Heittolan  laivarannasta  (Ikaali- 
sissa) 51  km,  Pori.sta  102  km,  Kristiinasta  91  km 
ja  Kauhajoen  asemalta,  rakenteilla  olevan  Seinä- 
joen-Kristiinan-Kaskisten radan  varrella,  50  km. 
Pinlaala  443,»  km",  josta  viljeltyä  maata 
3,980  ha  (1901).  Manttaalimäärä  ll"/«;  talon- 
savuja  187,  torpansavuja  214  ja  muita  savuja 
259  (1907).  4,106  as.  (1909):  671  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
477  (1901).  4ö6  hevosta,  1,404  nautaa  (1908).  — 
1  kansakoulu  (1911).  —  Teollisuuslaitoksia: 
Myllykosken  ja  Sarvikosken  sahat  ja  myllyt.  — 
Luonnonnähtävyytenä  mainitaan  Myllykoski  Kar- 
vianjoessa.  —  2.  Seurakunta,  konsistorilli- 
nen,  Turun  arkkihiippak.,  Tyrvään  rovastik.; 
per.  1796  Ikaalisten  kappeliksi,  siirretty  1841 
Kankaanpään  kappeliksi;  erotettiin  omaksi 
kirkkoherrakunnaksi  11  p.  jouluk.  1891.  Kirkko, 
puinen,  rakennettu  1798,  suurennettu  kaksi  rri 
'-lertaa,   1837   ja   1870.  L.   H-nen. 

Karviaismarja  ks.  Karviaismarjapen- 
sas. 

Karviaismarjahome  ks.  E  r  y  s  i  p  h  a  c  e  se. 

Karviaismarjamato  ks.  Karviaismar- 
jan  s  a  h  a  p  i  s  t  i  ä  i  n  e  n. 

Karviaismarjamittari  ks.  A  b  r  a  x  a  s. 

Karviaismarjan  sahapistiäinen  (Pteronus  1. 
yemutus  ribesii)  kuuluu  kasvipistiäisten  (Ten- 
tkrcdinidcB)  heimoon  ampiaisten  (Dymenoptera) 
lahkossa.  Toukka,  yleinen  n.  s.  „karviaismarja- 
inato",  tekee  usein  sangen  tuntuvaa  vahinkoa 
karviais-  ja  viinimarjapensaissa,  jotka  se  ly- 
hyessä ajassa  saattaa  syödä  puhtaiksi.  vrt. 
Tuhohyönteiset.  E.  R. 

Karviaismarjapensas,  /Jibcs-sukuun  kuuluvia 
pensaita,  joilla  lehden  tyven  alla  on  1-3.  toi.sinann 


433 


Karviaismarjaviini—  Karvonen 


434 


Karvii)isinnrj)i]iensaiin  oknn 


5  piikkiäi,  kukat  1  :ttäin-3  :ttain  tertuissa,  mar- 
jat isot,  usein  karvaiset,  sukaiset  jopa  okaiset- 
kin. Lukuisia  lajeja  Pohj.-Ameriikan  lauhkeissa 
osissa,  nuuitaniia  Itii-Aasiassa,  Siperiassa,  Hima- 
lajalla, Euroopassa  yksi  (liibes  Grosstilaria),  joka 
ei  kasva  villinä  Suo- 
messa, mutta  kyllä  vielä 
Keski-Ruotsissa  ja  -Nor- 
jassa. —  Karviaismarjo- 
jen viljelys  ei  ole  varsin 
vanlia.  Se  oli  tuntema- 
ton kreikkalaisille  ja 
roomalaisille,  mainitaan 
ensikerran  ransk.  virsi- 
kirjassa 1100-luvulla  ja 
12001uvulla  trubaduuri 
Eutebeuf  kertoo  marjojen 
käyttämisestä.  1500-luvua 
alussa  eivät  karviaismar- 
jat enää  olleet  harvinai- 
sia Euroopan  mantereella 
eivätkä  Englannissakaan, 
missä  jo  vv:n  1650-1750  paikkeilla  viljeltiin  lu- 
kuisia eri  laatuja.  Suomessa  tavataan  k.  1600-luvun 
loppupuolella  ainakin  Turussa  ja  on  nykyään  ver- 
rattain yleinen  kansankin  keskuudessa  Päijänteen 
länsipuolella  63°  reen,  mutta  jo  Vaasassa  alkavat 
vaativaisemmat  engl.  laadut  viihtyä  huonosti.  Eu- 
roopassa viimeisiin  aikoihin  saakka  viljellyt  kar- 
viaismarjalaadut  polveutuvat  miltei  yksinomaan 
Euroopassa  villinä  kasvavasta  Riies  Grossiila- 
riasta,  josta  on  2  eri  muunnosta:  sileäkuorinen 
vihreä  tai  punainen,  sekä  karvainen.  Näistä  on  ai- 
kojen kuluessa  kehittynyt  tuhansia  eri  viljelys- 
muunnoksia  joiden  luku  vuosi  vuodelta  yhä  edel- 
leen kasvaa.  Suurin  osa  uudessa  maailmassa  viljel- 
lyistä ja  osaksi  jo  meidän  maanosaan  siirtyneistä 
laaduista  ovat  kehitetyt  sikäläisistä  villeistä  la- 
jeista, R.  oxyacatithoidclxscsta  ja  R.  ciinosbati- 
.sta.  Edellisen  jälkeläisiä  ovat  kuuluisat  karviais- 
marjalaadut  Iloughton,  Do\vning  ja  Pearl.  Jälki- 
mäisestä lajista  polveutuu  meillä  nykyisin  Suo- 
messa hyvin  yleinen  ,,V  uoriston  karviais- 
marja" (Mountain  Seedling),  joka  on  siitä  edul- 
linen, ettei  siihen  yhtävähän  kuin  muihinkaan 
amer.  laatuihin  karviaismarjahome  pysty.  Paras 
tunnusmerkki,  josta  eurooppalaiset  laadut  voidaan 
erottaa  ameriikkalaisista  on  se.  että  viimemainit- 
tujen lehdet  ovat  ohuet,  eivätkä  reunoistaan  kou- 
ristuneet niinkuin  eurooppalaiseen  ryhmään  kuulu- 
vien. Sekasikiöissä  mainittu  tunnusmerkki  ei  pidä 
paikkaansa.  —  Sopivia  karviaismarjalaatuja  voi- 
daan Suomessa  menestyksellä  viljellä  ainakin  Ou- 
lussa, Nurmeksessa  ja  Kajaanissa  saakka.  Hyvin 
menestyäkseen  karviaismarja  vaatii  syvämul- 
taista ja  kohtuullisen  kosteaa,  mieluimmin  saven- 
sekaista maata.  Paras  lannoitusaine  on  hyvin 
multunut  sekalanta  (komposti),  johon  valmistet- 
taessa on  sekoitettu  runsaasti  tuhkaa.  Karviais- 
marjaviljeljk.sen  tärkeimpiä  ehtoja  on,  että  pen- 
saista säännöllisesti  joka  vuosi  poistetaan  liiat 
vuosiversot  ja  kolmea  vuotta  vanhemmat  oksat. 
Pensaat  monistetaan  kotioloissa  mukavasti  tai- 
vukkeista  ja  suuremmassa  määrässä  esim.  kesä- 
pistokkaista,  jotka  leikataan  juuri  siihen  aikaan 
keskikesällä,  jolloin  vuosiversot  alkavat  jäykistyä. 
Juurruttaminen  toimitetaan  viimemainitussa  ta- 
pauksessa lasin  alla  lavoissa.  Karviaismarjoista 
saadaan  viiniä.  J.  A.  IV.  <f  B.  W.  E. 


Karviaismarjaviini  ks.  Karviaismarja- 
pensas. 

Karvlanjoki  alkaa  kahdella  latvahaaralla,  län- 
tinen Nummi-,  itäinen  Säkkijiirvestä  Kauliajoen 
pitäjän  eteUiosassa;  itäinen  kulkee  Karvianjärven 
kautta  ja  yhtyy  sitten  läntiseen,  jonka  jälkeen 
joki  saa  itäpuolelta  Suomijoen,  kulkee  monia  mut- 
kia tehden  länttä,  sitten  jyrkästi  etelää  kohti,  ja- 
kaantuu Kynä.sjärven  pohjoispuolella  kahteen  haa- 
raan, joista  pohjoisempi  laskee  Isojärveen  (33  m 
yi.  meren  p.),  eteläi-sempi  Kynäsjärven  kautta 
luonnonkauneudestaan  tunnettuun  Inliottu- (I.  In- 
hattu-)  järveen,  joista  vedet  juoksevat  kalita  haaraa 
myöten,  polij.  laskee  Pomarkunjokena  Isojärveen, 
eteläinen  atitaa  vettään  osaksi  Ahlaistenjokeen, 
osaksi  Poosjärven  kautta  useasti  mainittuun  Iso- 
järveen, josta  taas  Karvianjoki  laskee  Pohjan- 
lahteen, n.  3  km  eteläpuolella  Merikarvian  kirkon- 
kylää. Joessa  on  yläpuolella  I.sojärveä  14  koskea 
(suurimmat  niistä:  Mylly-,  Jyllin-,  Haapa-  ja 
Kynäskosket),  suurin,  Pitkäkoski  (put.  kork.  7,« 
m,  hevosv.  500).  —  Pituus  (Säkki järvestä  las- 
kettuna) n.  150  km;  vesialue  2.673  km'.  —  Joki 
on  vanhastaan  tunnettu  helmisimpukan  pyynnis- 
tään. L.  Il-nen. 

Karvianjärvi,  järvi  Karvian  pitäjän  koillis- 
kulmassa, n.  5  km  kirkolta  pohjoiseen;  pinta-ala 
n.  14  km',  suurin  pituus  8  km,  leveys  1-2 '/i  km; 
pituussuunta  jokseenkin  pohjoisesta  etelään.  Jär- 
ven pohjoispäähiin  la.skee  Säkkijärvestä  Karvian- 
joen  itäinen  lähdehaara,  joka  Karvianjärvestä 
lähdettyään  sitten  tapaa  läntisen,  Nummijärvestä 
tulevan.  L.  Il-nen. 

Karvian-ourat(ruots.  Skarförarne),  saari- 
ryhmä Pohjanlahdessa,  Karvianjoen  suusta  länsi- 
luoteeseen (n.  Cl''42'  ympäriini  pohj.  lev.).  Suu- 
rimmat saaret,  Hampskär,  Likskär,  Linggrund. 
Storgrund  y.  m.  ovat  tuskin  1  km  pituisia  ja 
'l,-'l,  km  leveitä.  Liike  mannermaalle  käy  pää- 
asiassa Merikarvian  kirkonkylää  lähellä  olevan, 
Brändön,  lastaus-  ja  satamapaikan  kautta. 

L.  Il-nen. 

Karvio.  1.  Koski  Heinäveden  pitäjässä  Karvio- 
järven  ja  Kermajärven  välillä;  put.  l.s  m,  72  he- 
vosv. —  2.  Kanava  samannim.  kosken  vierellä. 
Kuopi  o-H  e  i  n  ä  V  e  d  e  n  kulkuväylällä ;  rakenn. 
VV.  1895-96  120,206  mk:n  kustannuksella;  pit. 
175  m  ja  pohjan  lev.  9  m;  sulku  35,6  m.  pitkä,  7,s 
m.  leveä,  veden  syvyys  matalan  veden  aikana  2,i 
m.  Kanavaa  kiiyttävien  alusten  vuotuinen  keski- 
määrä (1897-1906)  929;  vuotuisten  menojen  keski- 
määrä 2,612  mk.  ja  tulojen  1.419  mk.  L.  II:nen. 

Karvonen,  JuhoJaakko  (s.  1863),  lääkäri, 
yliopistonopettaja,  yliopp.  1883,  f  il.  maist.  1886, 
lääket.  lisensiaatti  1892.  Toiminut  aluksi  erinäi- 
sissä lääkärinviroissa  maaseudulla  ja  myöhemmin 
Helsingin  yleisen  sairaalan  iho-  ja  kuppatautien 
osaston  assistenttilääkärinä,  väitteli  1898  lääket. 
ja  kirurgian  tohtoriksi  ja  nimitettiin  1903  iho- 
ja kuppatautien  hoidon  ylim.  professoriksi,  jul- 
kaistuansa sitä  ennen  osaksi  kotimaassa  osaksi 
ulkomailla  tehtyjen  tutkimusten  tuloksina  useita 
niinhyvin  erikoisalansa  monipuolista  tuntemusta 
kuin  yleislääketieteellistä  oppineisuutta  ja  tark- 
kaa tutkimustapaa  osoittavia  teoksia  ja  kirjoituk- 
sia. Lääkärijäsen  henkivakuutusyhtiö  Suomen 
johtokunnassa  v:sta  1893  ja  neuvotteleva  lääkäri 
tapaturmavakuutusyhtiö  Kullervon  johtokunnassa 
yhtiön  perustamise.sta  alkaen.    K.  on  kirjoituksil- 


435 


Karyatidit— Kasaarit 


436 


laan  ja  ollessaan  vv.  1S93-1903  „Duo<lecim"  leh- 
den päätoimittajana  ansiokkaasti  ottanut  osaa 
suomenkielisen  lääketieteellisen  sanaston  luomi- 
seen ja  vakiinnuttamiseen  sekä  yleensä  kielemme 
kehittämiseen   lääketieteen   alalla.  A.   K-s. 

EarTatidit  (kreik.  karyä'lides).  rakennustai- 
teessa naiskuvapatsaat,  jotka  pylväiden  tavoin 
kannattJivat  jonkun  rakennuksen  palkistoa;  pää- 
laellaan ne  tavallisesti  kantavat  korinmuotoista 
prlväänpäätä;  niitii  on  sentähden  myös  sanottu 
kaneforeiksi  (ks.  t.)-  K:eja  kiiytettiin  monumen- 
taalisissa rakennuksissa  jo  6:nnella  vuosis.  e. 
Kr.;  niinpä  niitä  oli  Delphoin  n.  s.  aarreaitoissa 
(ks.  D  e  1  p  h  o  i) ;  mitä  ihanimpia,  arvokkaimpia 
kypsyneen  taiteen  tuotteita  ovat  .\teenan  Erekh- 
theionin  länsipuoleisen  eteisen  palkistoa  kannat- 
tavat k:t  (kuva,  ks.  Ateena).  Paitsi  rakennuk- 
sissa on  k:eja  (ja  niiden  tapaisia  korkokuvia) 
käj-tetty  myös  muunlaisissa  esineissä,  esim.  sarko- 
fageissa ylireunusta  kannattamassa.  K:eja  nä- 
kyy alkuaan  nimitetyn  vain  nimellä  korai  (=  ty- 
töt) ;  tämä  oli  ainakin  Erekhtheionin  marmori- 
neitsyeiden  nimi.  Karyatides  nimi  on  kaiketi 
alkuaan  tarkoittanut  neitosia,  jotka  Lakonian 
Karyaissa  tanssivat  kooritansseja  Artemis  Ka- 
ryatis  nimisen  jumalattaren  kunniaksi;  näiden 
tanssien  yhteyteen  lienee  asetettava  eräitä  korko- 
kuvia, joissa  nähdään  tanssijattaria,  joilla  on 
päälaellaan  korkeat,  kruununtapaiset  korit. 

O.  E.  T. 
Karybdis  ks.  K  h  a  r  y  b  d  i  s. 
Kasaani  (ven.  Kaza'nj).  1.  Kuvernementti  Ve- 
näjällä, Volgan  mutkan  ja  Kaman  alajuoksun  ym- 
pärillä, 63.716  km».  2,711,000  as.  (1910).  Maa  on 
osaksi  tasainen,  laajojen  metsien  peittämä  (pohjoi- 
sessa), osaksi  mäkinen,  syvänteitten  uurtelema 
(varsinkin  Volgan  oikea  ranta,  joka  myös  on  va- 
senta korkeampi)  ;  Kaman  eteläpuolella  oleva  osa 
on  aroluontoinen.  Etelässä  on  mustamulta-alueita. 
Ilmasto  mannermainen;  v:n  keskilämpö  -f  3°  C, 
tammik:n  —  14°  C,  heinäk:n  -f  19,.°  C;  .sataa 
450-500  mm  v:ssa.  Joet  Volga,  Kama,  Vjatka, 
Vetluga  liikenteelle  tärkeitä  (kuljettavia  1.541 
km,  joista  höyryaluksilla  826  km),  varsinkin 
koska  rautateitä  on  ainoastaan  162  km,  vähem- 
män (asuka.sta  kohti)  kuin  missään  muussa 
Euroopan  Venäjän  kuvernementissa.  —  Asuk- 
kaista 54,1  %  turkk.-tataarilaisia  (tataareja,  tsu- 
vasseja),  38.»%  venäläisiä,  l,x%  suomensukuisia 
(votjaakkeja,  tseremissejä,  mordvalaisia;  osaksi 
vielä  pakanoita).  Kreik.-katolilaisia  on  70,8%, 
islamilaisia  28,7%  (kaikki  v:Ita  1905).  Pääelin- 
keino on  maanviljelys:  maataloutta  harjoittaa 
86%  asukkaista;  peltomaata  on  55%,  niittyä 
12%,  metsää  30%  (1892).  Kauransato  664,000 
tonnia,  rukiin  350,000  t.,  vehnän  ja  speltin 
168,000  t.,  perunan  135,000  t.  (1909)  ;  viljellään 
myös  tattaria,  pellavaa,  hamppua.  Hevosia  0,«5 
milj.,  nautakarjaa  0,s  milj.,  lampaita  ja  vuohia 
1,«>  milj.,  sikoja  0,i7j  milj.  (1909).  Kalastuk.sen 
merkitys  vähenemässä.  —  Teollisuuslaitoksia  352 


työväestö  16,619  (1906).  Kuvernementti  jakaan- 
tuu 12  piirikuntaan.  —  K.  oli  jo  varhain  keski- 
ajalla mahtavain  bolgaarien  valtakunnan  keskus, 
joka  1250-luvulla  joutui  tataarien  Kultaisen  Or- 
dan  alamaisuuteen;  tämän  vallan  heikontuessa 
muutamat  suomensukuiset  heimokunnat,  kuten 
mordvalaiset  ja  t§eremissit,  esiintyivät  ajoittain 
omine  ruhtinaineen.  V.  1438  Mahmet  perusti  bol- 


gaarien hajonneen  valtakunnan  raunioille  K:n 
kaani  kunnan.  V.  1522  Moskovan  suuri- 
ruhtinas Iivana  Julma  valloitti  sen  pääkaupungin 
ja  kukisti  tataarien  vallan.  Samoihin  aikoihin 
antautuivat  myös  tseremissit  ja  votjaakit  sekä 
viimeiseksi  baskiirit  (1554).  V.  1708  muodostet- 
tiin alueesta  kuvernementti,  joka  1781  sai  ny- 
kyiset rajansa.  —  2.  Edellisen  pääkaup.,  jon- 
kun matkaa  Volgan  mutkasta  itään,  pienen 
Kazanka-joen  varrella,  kauniissa  ympäristössä; 
154,800  as.  (1909),  joista  n.  20%  tataareja,  pää- 
asiassa esikaupunkien  asukkaita.'  Rautatien  pääte- 
pi.ste.  —  K.,  Venäjän  paraiten  hoidettuja  kaupun- 
keja, jakaantuu  useampaan  osaan,  joista  muurein 
ympäröimässä  kremljissä  kuvernöörin  palatsi, 
tuomiokirkko,  luostari,  missä  v:een  1821  säilytet-' 
tiin  ihmeitätekevää  ,.K:n  Jumalanäidin"  kuvaa; 
paitsi  lukuisia  kreik. -kat.  kirkkoja  on  K  :ssa  luteri- 
lainen ja  room.-katol.  kirkko,  14  moskeijaa.  Näh- 
tävyyksiä on  m.  m.  Derzavinin  muistopatsas.  — 
Teollisuus  (laivanrakennus,  turkistavarain  valmis- 
tus, saippua-,  nahka-,  kynttilä-  y.  m.  teollisuus) 
huomattava.  Liikenne  Volgan  satamassa  vilkasta. 
Kauppayhteys  etupäässä  Kiinan,  Bukharan,  Kil- 
van ja  Persian  kanssa;  suureksi  osaksi  tataa- 
rien   käsissä.     Suurempia    markkinoita    K:ssa   ei 

ole     Niznij-Novgorodin     läheisyyden     vuoksi.     

Suuri  merkitys  K  :11a  on  sivistyskeskustana,  var- 
sinkin tataarien,  joilla  täällä  on  useimmat  kou- 
lunsa ja  kirjapainonsa.  K:n  yliopistossa  oli  1908 
3,418  ylioppila.sta  ja  kuuntelijaa.  Lukuisasti 
oppi-  ja  ammattikouluja,  hengellinen  akatemia 
sekä  seminaari,  eläinlääkäriopisto  y.  m.  Tieteelli- 
siä seuroja  ja  laitoksia:  muinaistieteellinen,  histo- 
riallinen ja  kansatieteellinen  seura  bolgaarien  kult- 
tuuria käsittävine  museoineen,  useita  lääketieteel- 
lisiä yhdistyksiä,  fyysillis-matemaattinen  seura 
y.  m.;  26  kirjastoa.  Hyväntekeväisyyslaitoksia 
ja  sairaaloita  runsaasti.  —  K.  mainitaan  ensi  ker- 
taa 1230.  mutta  perustettiin  luultavasti  jo  aikai- 
semmin bolgaarin-vallan  aikana;  nykyiselle  pai- 
kalleen sen  perusti  pääkaupungikseen  1437  Mah- 
met-kaani;  1774  sen  valloitti  ja  poltti  Pugatsev ; 
Katariina  II  rakensi  sen  uudestaan,  vrt.  B  o  1- 
S  a»  ■■  '  t-  E.   E.   K. 

Kasaarit  1.  k  a  z  a  r  i  t  (väärin  katsaarit), 
turk.  alkuperää  oleva  kansa,  mainitaan  histo- 
riassa ensikerran  198.  jolloin  he  silloisilta  asuin- 
paikoiltaan Mustan-  ja  Kaspian-merten  välimailta 
tekivät  sotaretken  Armeenian  puolelle.  .Sittem- 
min he.  oltuaan  lyhyen  aikaa  Attilan  alamaisina, 
ulottiv.it  valtaansa  Persian  puolelle;  sieltä  heidät 
torjuttiin  takaisin  noin  v.  507,  jolloin  he  aset- 
tuivat Volgan  suistomaahan  ja  vähitellen  eteni- 
vät pohjoista  kohden  pannen  valtaansa  Volgan 
bolgaarit  (ks.  t.)  ja  pakottaen  Okan  ja  Dneprin 
varsilla  asuvat  slaavilaiset  tunnustamaan  yli- 
herruuttaan. Krimin  ja  Kiovan  he  myös  valloit- 
tivat. 8:nnella  ja  9:nnellä  vuosis.  k: ien  valta 
kohosi  suurimpaan  kukoistukseensa,  vaikkakin 
heidän  samoihin  aikoihin  täytyi  maksaa  veroa 
Kaspianmeren  eteläpuolisille  muhamettilaisille. 
Heidän  alueensa  kautta  kulki  vilkas  kauppaliike 
aina  Bagdadiin  ja  Asterabadiin  asti.  Heidän  pää- 
kaupunkinsa  Iti!  (nyk.  Astrakaani)  oli  Volgan 
suistomaassa.  Kan.san  ylin  mies  oli  kakaani 
(khakan-khazar),  joka  valittiin  juutalaisuskois- 
ten  ylimysten  ke.skuudessa.  Hänen  valtansa  oli 
vain   nimellinen,  sillä  maan   asioita  hoiti   kakaa- 


437 


Kasakat 


438 


nin  valitsema  fiefc  niminen  hallitsija,  jonka 
tuli  olla  Mooseksen  uskoa.  Järjestetty  sotavoima 
käisitii  12.000  miestä.  Kaupan  kukoistukseen  vai- 
kutti tuntuvasti  myöskin  se.  että  k.  kahdeksan- 
nella vuosisadalla  ottivat  keskuuteensa  Konst.in- 
tinopolista  karkoitetut  juutalaiset;  niiidin  •. ai- 
kutus  oli  niin  suuri,  että  k: ien  Iiallitsijasuku  ja 
ylimmät  yhteiskuntaluokat  kääntyivät  Mooseksen 
uskoon.  Muu  osa  kansaa  oli  muhamettilaisia, 
kristittyjä  ja  pakanoita.  Kun  SOO-luvun  lopulla 
Venäjän  valtakunta  perustettiin,  alkoi  knenvalta 
horjua.  Jo  883  Kiovan  suuriruhtinas  Oleg  va- 
pautti drevljaanien  slaavilaisen  heimon  k:ien  val- 
lasta ja  Svjatoslav  valloitti  suurimman  osan  hei- 
dän valtakuntaansa,  voitettuaan  heidät  verisessä 
taistelussa  966.  Vain  Krimillä  säilyi  jonkun 
aikaa  pieni  jäännös  tuota  laajaa  valtakuntaa, 
mutta  siitäkin  tekivät  lopun  1016  bysanttilaiset 
ja  venäläiset  Vladimirin  pojan  Mstislavin  joh- 
dolla. [Frähn,  ..Veteres  memoria?  Chazarorum" 
ll82'2);  Chuolson,  „Izvestija  o  hozarah,  burtasah. 
bolgarah,  madjarah.  slavjanah  i  russah"   (1869).] 

K.  B:di.  (J.  J.  H.) 
Kasakat  (ven.  Kazaki'  t.  kozaki',  puol.  to- 
xa'cy),  kansalliselta  kokoonpanoltaan  sekoittunut, 
omitui.sen  itsehallinnon  mukaan  sotilaallisesti  jär- 
je.stäytynyt  väestö  muutamissa  Puolan  ja  Venä- 
jän aroihin  ulottuvissa  rajamaissa  (ven.  ukrajny), 
jota,  paitsi  rajavahdin  tehtäviin,  myös  käytetään 
nuiiliin  sotilaallisiin  tarkoituksiin.  Kasakkalai- 
toksen  vanhin  historia  on  hämärän  peitossa.  Ka- 
sakka nimi  on  lainattu  turkkilaisista  kielistä, 
joissa  se  näyttää  merkinneen  rohkeaa  ratsu- 
miestä. Aikaisimmin  (1400-luvun  alussa)  ka- 
s.ikkaväestöä.  maahan  muuttaneita  tataareja,  voi- 
daan osoittaa  olleen  Liettuan  suuriruhtinaskun- 
nan kaakkoisessa  rajamaassa,  jossa  se,  säilyttäen 
muhamettilaisen  uskontonsa,  asui  1600-hivulle 
saakka.  Paljoa  suuremman  merkityksen  saavutti 
se  kasakkain  yhteiskuntalaitos,  joka  vähitellen 
muodostui  sinne  muuttaneista  slaavilaisista  (puo- 
lalaisista ja  liettualais-venäläisistä)  kristinuskoa 
tunnustavasta  kansanaineksista  keskisen  Dneprin 
alangolle  (Niz),  ennen  v.  1569  Liettuaan  kuulu- 
v.ian  ja  sen  jälkeen  Puolaan  yhdistetty3'n  ja 
1667  Venäjälle  osaksi  luovutettuun  Ukrainaan. 
Vasta  1500-luTulta  on  tarkempia  tietoja  näistä 
v  ä  h  ä-v  e  n  alaisista  kasakoista.  Heidän 
etujoukkonaan  etelässä  olivat  n.  s.  zaporogit 
(ven.  aaporoifsi/ =  [Dneprin]  „koskien  takaiset"), 
joiden  keskustana  oli  omituisesti  järjestetty  Sitä 
niminen  kaupunki  eräällä  Dneprin  saarella.  Toi- 
nen osa  asui  niissä  pikkukaupungeissa,  joiden 
starostat  ja  heidän  esimiehenään  Kiovan  voivodi 
pitivät  yllä  valtakunnan  yliherruutta  näissä  seu- 
duissa. Itsenäisimmät  olivat  zaporogit,  mutta 
eivät  toisetkaan  kasakat  antautuneet  veronalai- 
siksi. Kasakkain  ainaiset  ryö.störetket  olivat  ali- 
tuisena rajarauhan  vaarana  puolalaisten  sekä  toi- 
selta puolen  turkkilaisten  ja  tataarien  välillä, 
minkä  vuoksi  valtiovallalle  oli  tärkeätä  koettaa 
rajoittaa  kasakkain  lukua  määrättyyn  korkeim- 
paan mieslukuun,  pitää  heistä  luetteloa  sekä  har- 
joittaa valvontaa  ja  kurinpitoa  heidän  keskuu- 
dessaan. Kun  tärkeimmät  kasakkapiirikunuat 
1569  olivat  yhdistetj-t  Puolaan,  tuli  Puolan  ata- 
maani  (ks.  H  e  t  m  a  n)  heidän  sotilaalliseksi  yli- 
päällikökseen.  Istvan  Bäthoryn  aikana  kasakat 
taistelivat  rohkeasti  valtakunnan  palveluksessa  ja 


lie  sanat  siitä  suosionosoituksia,  mutta  ei  kui- 
tenkaan laajaa  itsehallintoa,  niinkuin  myöhempi 
perintälieto  kertoi.  Valtiopäivät  vahvistivat  1590 
Puolan  atamaanin  kurinpito-oikeuden.  Kasakkain 
hillitön  vallattomuus  puhkesi  1590-luvulla  (ensi- 
maiseen) kasukkakapinaan  ja  -samoiliin  aikoihin 
he  alkoivat  päästä  suhteisiin  ulkovaltojen  kanssa. 
Maaorjuuden  lailli.stuttaminen  Veniijälle  kartutti 
kasakkavaltaa,  kun  tyytymättömiä  laumoittain 
pakeni  orjuutta  pakoon  aron  vapaiden  poikien 
turviin.  Vale-Dmitrin  nmkana  (1004)  alkaneissa 
kui  .vv;:-liikkei.ssä  kasakoilla  oli  tärkeä  osa  vallan- 
kunioukseliiacna  aineksena  ja  heidiin  lukunsa  kas- 
voi nopeasti.  Tsaarin  vaalissa  1613  Mikael  Ro- 
manov  pääsi  valtaistuimelle  kasakkain  ehdok- 
kaana. Puolassa  ataniaani  Konaszewicz-Sagaj- 
daczny  (1006-22)  alistui  valtion  johdon  alle.  Puo- 
lan alituiset  pyrkimykset  rajoittaa  kasakkain 
luvallista  lukumäärää  ylläpitivät  heissä  suurta 
tyytymättömyyttä,  joka  1020-luvulla  puhkesi 
uusiin  kasakkakapinoihin.  V.  1648  kasakkain 
atamaaniksi  virallisesti  tunnustettu  Bogdan 
Chmielnicki  kokosi  koko  Ukrainan  kapi- 
naan ja  saadak.seen  lujaa  tukea  alistui  Venäjän 
tsaarin  käskynalaiseksi  (1654).  Kasakoille  jnyön- 
nettiin  sisäinen  itsehallinto  ja  virallisesti  vah- 
vistettu lukumäärä  sai  nousta  60,000 :teen.  Tä.ssä 
sodassa  Kaarle  X  Kustaa  oli  keskustelussa  ka- 
sakkain kanssa.  .Viidrusovon  rauhassa  (1667) 
määrättiin,  että  Dneprin  oikealla  rannalla  asu- 
vien kasakkain  edelleen  tuli  olla  Puolan  alamai- 
sia, mutta  vasemman  rannan  kasakkain  totella 
tsaaria.  Atamaani  Dorosenkon  1668  tekemä 
yritys  yhdistää  molemmat  kasakkaryhmät  itse- 
näiseksi kokonaisuudeksi  Turkin  ylivallan  alle 
epäonnistui.  Suuren  pohjan  sodan  herättämä  tyy- 
tymättömyj-s  tsaaria  vastaan  näytti  valmistavan 
alamaani  Mazepalle  (1687-1709)  suotuisan  ti- 
laisuuden irtaantua  venäläisistä,  mutta  tsaari 
Pietari  osasi  tehdä  tyhjäksi  tämän  yritykset  ja 
Pultavan  taisteluun  (1709)  ne  raukesivat  koko- 
naan. Mazepan  kapina  teki  lopun  Vähän- Venä- 
jän itsenäisyydestä.  Pietari  riisti  kasakoilta 
oikeuden  valita  uuden  hetmanin,  vaikkakin  arvo- 
nimi säilytettiin  v:een  1764,  jonka  jälkeen  vähä- 
venäläinen  kasakka-armeia  lakkasi  olemasta  eheä 
kokonaisuus.  Nykyisin  vähä-venäläiset  kasakat 
eroavat  muista  talonpojista  vain  erinäisiin  maan- 
omistusoikeuksiin nähden.  Kaarle  XII:een  liit- 
tyneet ja  sittemmin  Turkin  turviin  paenneet 
zaporogit  saivat  keisarinna  .\nnan  hallitessa 
(1730-40)  palata  alisen  Dneprin  alueelle,  jo.sta 
Katariina  II  1775  heidät  karkoitti.  Osa  heistä 
järjestäytyi  1787  M  u  s  t  a  n-in  e  r  e  n  kasa- 
koiksi (ven.  Tsernomorskie)  ja  sai  1792  Donin 
kasakkain  eteläpuolella  olevan  maan  Kubaniin 
saakka  sekä  Tamanin  niemen  (1860  heidän  jär- 
jestönsä lakkautettiin  ja  heidät  yhdistettiin  Ku- 
banin  kasakoihin) ;  osa  heistä  pakeni  Turkkiin. 
Nämä  palasivat  1828  ja  asettuivat  osaksi  Asovan- 
meren  rannalle  (Asovan  kasakat,  lakkau- 
tetut 1865),  osaksi  Bessarabiaan  (U  u  s  v  e  n  ä- 
jän   kasakat,   lakkautetut   1 868) . 

Donin  kasakat  ovat  suurimmaksi  osaksi 
iso-venäläistä  alkuperää.  Heidän  ensimäinen  vi- 
rallinen yhteytensä  Venäjän  kanssa  on  v:lta 
1570,  jolloin  Iivana  Julma  vahvisti  heidän  jär- 
jestönsä. Se  oli  hyvin  kansanvaltainen,  yhtei- 
set asiat  ratkaistiin  kasakkakokouksessa  (vojsko- 


435> 


Kasakka 


440 


voj  krug),  jolla  myös  oli  tuomio-oikeus.  Maa 
oli  yhteistä,  kaikki  olivat  tasa-arvoisia:  toimeen- 
panovalta oli  valitulla  atamaanilla.  Kun  Uonin 
kasakat  ryöstöillään  olivat  telineet  Volgan  ja 
sen  ympäristön  kaupalle  epävarmaksi,  lähetti 
Iivana  ln77  heitä  vastaan  sotaväkeä.  J  e  r  m  a  k 
Timofejevitsin  johdolla  osa  heistä  pakeni 
Aasian  puolelle,  valloitti  Siperian  1581  sekä 
muodosti  Siperian  kaupunkikasak- 
k  a  i  n  ytimen,  tullen  näin  Siperian  uutisa.suk- 
kaiksi  ja  Venäjän  vallan  esitaistelijoiksi  Aasiassa. 
Eräs  o.sa  vetäytyi  Kaspian-meren  rannoille,  kulki 
Jaik-jokea  ylös  ja  perusti  sinne  1.584  kaupungin 
muodostaen  siten  Jäikin  kasakkain  alku- 
ryhmän.  (Pugatsevin  kapinan  jälkeen  177.^-74 
Katariina  II  muutatti  joen  nimen  Uraliksi  ja 
kasakkain  nimeksi  tuli  Uralin  kasakat.) 
Haara  Donin  kasakoita  ovat  Astrakaanin  kasa- 
kat. Kasakkavallan  kukoistusaika  on  1600-luku. 
IleidUn  vapautensa  vastakohtana  Venäjän  kan- 
san sorroualaisuudelle  teki  heistä  kansanrunou- 
den sankareita.  Tyytymättömät  hakivat  heiltä 
turvaa  ja  niin  .syntyi  useita  vaarallisia  kapi- 
noita, joista  mainittakoon  Stenka  Razinin 
(1065-71),  Bulaviniu  (1708)  ja  ennen  muita 
Pugatsevin  kapina  (1773-74),  joka  oli  kasak- 
kain viimeinen  suuri  vastalause  Pietari  Suuren 
alkamia  ankaroita  uudistuksia  vastaan.  Pietari 
lakkautti  vähä-venäläisten  kasakkain  ja  zaporo- 
gien  itsenäisyyden;  Bulavinin  kapinan  johdosta 
rajoitettiin  Donin  kasakkain  itsemääräämis- 
oikeutta. V:sta  1738  hallitus  nimitti  atamnanin, 
kasakkakokoukselta  riistettiin  sen  v?lta,  joka 
siirrettiin  harvainvallalle.  1700-luvuUa  siviililial- 
linto  erotettiin  sotilaallisesta.  Vv.  1865-70  hal- 
litus toimeenpani  kasakk.ajoukoissa  uudistuksen, 
jonka  tarkoituksena  oli  heidän  sulattamisensa 
muuhun  rahvaaseen. 

Paitsi  edellisiä  on  Venäjällä  lisäksi  hallituk- 
sen aloitteesta  muodostettuja  uusia  kasakka- 
joukkoja  (Kubanin,  Terekin,  Orenburgin,  Sipe- 
rian, Semirjetsenskin,  Transbaikalin  ja  Amurin 
kasakat) . 

Kasakkaseutujen  muuna  väestönä  on  hengel- 
lisiä sekä  maahanmuuttaneita,  jotka  harjoittavat 
kauppaa,  käsiteollisuutta  ja  maanviljelystä.  Suuri 
osa  maataviljelevistä  oli  aikaisemmin  niiden  maa- 
tilojen maaorjia,  jotka  olivat  annetut  1768  perus- 
tetulle kasakka-aatelille  ja  jotka  1835  annettiin 
tälle  perinnöksi  ja  omaisuudeksi.  Maaorjuuden 
lakkauttamisen  jälkeen  (1863)  nämä  talonpojat  sai- 
vat erinäisiä  maa-alueita  ja  v:sta  18G7  on  kaikilla 
Venäjän  alamaisilla  oikeus  omistaa  kiinteistöjä 
kasakka-alueilla.  Varsinaisten  kasakkain  maa  on 
osaksi  sntilaalli.sta  yhteismaata  osaksi  yksityistä 
/aatelisten)  omaisuutta.  Syntyperältään  varsinai- 
set kasakat  ovat  suuremmaksi  osaksi  iso-venUläi- 
.siä;  vain  pieni  osa  on  enää  vähä-venäläisiä  (Ku- 
han), kalmukkeja  (Don),  tataareja  (Don,  Urali. 
y.  m.),  burjaatteja  ja  tunguuseja  (Transbaikal), 
kirgiisejä,  knukaasialaisia  kansoja  sekä  (Orenbur- 
gin kasakoissa)  baskiireja,  mordvalaisia  ja  tsu- 
vasseja.  Enimmät  ovat  myös  kreikauuskoisia  (pal- 
jon vanhauskolaisia)  ;  muut  ovat  pakanoita  tai 
muhamettilaisia.  Maanviljelys  on  nykyisin  ka- 
sakkain   piiäelinkeino.    Teollisuus   aivan   mitätön. 

Kasakkain  ylijohdo.s.sa  on  „Kasakkajoukkojen 
päähallinto"  ja  v:sta  1835  on  perintöruhtinaalla 
ollut  „kaikkien  kasakkain  atamaanin"  arvo.    Ka- 


sakkn-armeian  päällikkönä  on  ..sijaisatamaani" 
(nakaznyi  ataman).  Vain  Donin  kasakoilla,  joi- 
den maa  muodostaa  erikoisen  maakunnan,  Do- 
nin kasakkain  maan,  on  suorastaan  kes- 
kushallinnon alainen,  kenraalikuvernöörin  vallalla 
varustettu  „sijaisatamaani".  Muiden  „sijaisata- 
maanien"  arvo  on  yhdistetty  muiden  sotilaspääl- 
liköiden  tai  kuvernöörien  virkoihin.  Sisäistä  hal- 
lintoa varten  kasakat  ovat  jaetut  piirikuntiin 
(oldely)  ja  stanitsoihin.  (J.  J.  M.) 

Kasakat  muodostavat  sotilaallisesti  tärkeän 
osan  Venäjän  armeiaa.  Lapsuudesta  asti  tot- 
tuneina hevosenselkään  ja  aseiden  käyttöön  ka- 
sakat ovat  kevytaseiseksi  ratsuväeksi  erittäin 
soveliasta  soturikansaa,  jota  sodanaikana  menes- 
tyksellä voidaan  käyttää  pieneen  sotaan  sekä  tie- 
dustelu- ja  etuvartiopalvelukseen.  Kasakat  eivät 
ole  Venäjän  yleisen  asevelvollisuuslain  alaisia, 
vaan  suorittavat  asevelvollisuutensa  elintapo- 
jensa  mukaan  laaditun  asetuksen  nojalla.  Tä- 
män mukaan  jokainen  kasakka  on  asevelvollinen. 
Poikkeuksia  on  kuitenkin  sivistys-,  ammatti-  ja 
perhesuhteiden  nojalla.  Palvelusaika  alkaa  18v:n 
iässä  ja  kestää  20  vuotta.  Kolme  ensimäistä 
vuotta  kasakka  on  rekryyttinä.  Sitten  alkaa 
12-vuotineu  palvelus  jaettun.a  3  luokkaan.  Ensi- 
maisessa  luokassa,  joka  palvelee  myös  rauhan- 
aikana,  on  oltava  4  vuotta.  Palvellessaan  toi- 
ses.sa  luokassa,  joka  myös  on  nelivuotinen,  ka- 
sakka on  virkavapaa,  mutta  velvollinen  koko- 
ajan pitämään  hevosta  ja  aseita.  Kolmannessa, 
myöskin  nelivuotisessa  luokassa  kasakalla  on 
aseidenpitovelvolli.suus,  mutta  hevonen  on  hankit- 
tava vasta  erikoisesta  käskystä.  Kasakan  on  it- 
sensä hankittava  aseensa,  pukunsa,  hevonen  ja 
sen  varustus  (vain  kaartinkasakat  ovat  tästä 
vapautetut),  mutta  hän  saa  palvelusaikanaan  pal- 
kan, ruoan  ja  rehun.  Aseina  on  sapeli  ja 
kasakkakarbiini  (samaa  mallia  kuin  jalka- 
väen, mutta  melkoista  lyhempi),  jonka  ohella 
ensimäinen  rivi  on  varustettu  keihäillä  (n.  s.  p  i  i- 
keillä).  Ainoastansa  Kubanin  ja  Terin  kasa- 
kat ovat  keihäättömiä;  sen  sijaan  heillä  on  ti- 
kari. Kasakkarykmenttien  upseerit  saadaan  ta- 
vallisesti kasakka-aatelista  ja  saavat  kasvatuk- 
sensa erikoisissa  kasakkaupseeri-kouluissa.  Ka- 
sakkaupseeriarvot  ovat:  horunsij  (=  vänrikki),, 
sotnik  (=  luutnantti),  jcsaul  (=  kapteeni,  ratsu- 
mestari), vojskovoj  starsina  {,,joukon  vanhin"  = 
eversti);  ylipäällikkö  (=  kenraalin  arvo)  a  t  a- 
maani. 

Tärkeimmistä  kasakkajoukoista  mainittakoon 
vielä :  Donin  kasakat,  joita  rauhanaikana 
on  19  ratsuväenrykmenttiä  ja  18  ratsastavaa  pat- 
teria; Kubanin  kasakat,  joita  rauhanai- 
kana on  8  jalkaväen  pataljoonaa,  11  ratsuväen 
rykmenttiä  ja  15  ratsastavaa  patteria;  Oren- 
burgin kasakat,  joita  rauhanaikana  6  ryk- 
menttiä ja  3  ratsastavaa  patteria.  Rauhanaikana 
\'enäjun  armeiaan  kuuluvia  kasakkajoukkoja  on 
yhteensä  8  '/j  pataljoonaa,  50  ratsuväenrykment- 
tiä ja  20  ratsastavaa  patteria  eli  6  5.0  O  ()■ 
miestä  ja  108  tykkiä.  Sodanaikana  mies- 
luku li-sätään  185,000 :ksi  ja  tykit  240:ksi,  jaet- 
tuina 24  jalkaväen  pataljoonaan,  148  ratsuväen- 
rykmenttiin  ja  39  patteriin.  M.  v.  H. 

Kasakka  (ven.  kaza'k).  1.  ks.  Kasakat.  — 
2.  Piiivätyöläinen,  päiväläinen.  - —  3.  Eräs  laji 
kartuusitupakkaa. 


III 


Kasakkamellakat  — Kasetti 


442 


Kasakkamellakat.  Tiitii  iniiiitystii  oii  kiiytetty 
11  listii  mellakoista,  jotka  ta]ialituivat  Helsinjiissil 
IS  [).  liulitik.  1002  ja  jotka  saivat  alkunsa  siitil, 
i-ttil  kasakoita  lälietettiin  liajoittamaau  laittoman 
Kcvelvoll isiui.sk iit sun nan  jolulosta  senaatintorille 
kokooiitiiiuitta  viiki joukkoa. 

Kasan  ks.  Kasaani. 

Kasapilvet  k.s.  Pilvet. 

Kasaritar,  kasarin  eli  vasken  karvaisen  sisi- 
liskon emo   loitsussa;    runollinen  muodostuma. 

K.  K. 

Kasarmi  (veu.  kmarma,  ransk.  caserne,  <  lat. 
Casa  =  talo),  sotaväen  |)ysyväiseksi  asunnoksi  aiottu 
rakennus.  K:eja  rakensivat  jo  roomalai.set,  esim. 
pretoriaanein  k:n.  Nykyisen  kasarmijärjestel- 
m-in  perustaja  on  Ludvik  XIV:n  aikuinen  ransk. 
insinööri  \'auhan.  K:t  olivat  aluksi  vain  lin- 
noitusten yliteydessä.  Suurimpiin  k:eihin  voi- 
tiin sijoittaa  aina  5,000 :een  mieheen  asti.  Täl- 
laista järjestelmää  sanotaan  keskitysjär- 
j  e  s  t  e  1  m  ä  k  s  i  vastakohtana  e  r  i  s  t  ä  m  i  s- 
järjestelmälle,  jota  viime  vuosisadan  ku- 
luessa ryhdyttiin  toteuttamaan.  Tätä  noudattaen 
joukot  majoitetaan  pienempiin  rakennuksiin, 
jotka  yhdessä  muodostavat  kootun  ryhmän,  jossa 
puuistutukset  erottavat  asunnot  toisistaan.  Tätä 
järjestelmää  noudattaen  rakennettiin  Suomen  ha- 
joitettujen  tarkkampujapataljoonain  maaseutii- 
kaiipunjreissa  olevat  k:t.  Niihin  kuului  2 
kumppaniankasarmia,  joihin  kumpaankin  mah- 
tui kaksi  komppaniaa,  sekä  erikoi.set  rakennuk- 
set keittiötä,  sairaalaa,  varushuonetta,  leipomoa, 
työpajoja,  taloudenhoitoa,  upseereja,  alipäällys- 
töä,  aseettomia  y.  m.  varten.  Rakennukset  ovat 
puusta  ja  ovat  terveydellisessä  suhteessa  aikai- 
semmin rakennettuja  kivikasarmeja  paremmat. 

M.  V.  B. 

Kasanniaresti,  päällystön  alipäällystölle  tai 
iiiiehistölle  antama  kurinpidollinen  rangaistus, 
jona  on  kielto  määrätyn  ajan  sisällä  poistua 
kasarmialueen  ulkopuolelle.  M.  v.  E. 

Kasarmilaiva,  vanha,  meripalvelukseen  kel- 
paamattomaksi käynyt  alus,  joka  on  muodostettu 
soiaväen   asunnoksi.  M.   v,   II. 

Kasarrus-ahjo    ks.    K  a  s  a  r  t  a  a. 

Kasartaa,  puhdistaa  raakakuparia  sulattamalla 
sitä  erikoisessa  kasarrusahjossa  voimak- 
kaan   ilmavirran   vaikutuksen   alaisena. 

Kasbek    ks.   K  a  z  b  e  k. 

Kaschau  ks.  Kassa. 

Kaseerata  (ransk.  casser,  it.  cassä're,  <  lat. 
qiKiasiVrc  =  pudistaa),    hyljätä. 

Kaseerata  (ransk.  cacher  =  peittää),  peittää 
pahvi   liimaamalla  sen   pintaan   paperia;    peittää. 

Kaseiini,  juustoaine,  munanvalkuaisaine,  joka 
kuuluu  nukleoalbumiineihin  ja  esiintyy  maidossa. 
Se  on  liukenematon  veteen  ja  mietoihin  happoi- 
hin, mutta,  ollen  itse  hapan,  k.  liukenee  aika- 
lisiin liuoksiin,  muodostaen  suoloja.  Maidossa  k. 
on  kalsiumisuolana.  Se  saostuu  siitä  happojen 
sekä  erityisen  entsymin  vaikutuksesta,  joka  on 
juoksuttimessa  (ks.  t.  ja  Juusto).  Kasvi- 
kaseiini  (legiiniiini)  on  munanvalkuaisaine, 
joka  esiintyy  viljan  ja  palkokasvien  siemenissä 
y.  m.  Edv.  Ej. 

Kaselli  ks.  Gaselli. 

Kasematti  (it.  casamatta,  ransk.  casemate). 
holvattu  huone  linnoituksessa,  aiottu  miehistön 
olopaikaksi  piirityksissä.    K:t  varustetaan  taval- 


lisesti pommitusta  vastustavalla  panssarilla.  Muu- 
tamia kasematteja  käytetään  jo  rauhanaikana 
miehistön  asunnoiksi.  il.  v.  ff. 

Kasembe  1.  M  u  a  t  a-K  a  s  e  m  b  e,  neekerival- 
tio Koillis-Hhodesiassa,  Afrikassa,  Mweru-  ja 
Baug\veolo-järvien  välissä.  Ennen  mahtava  val- 
tio, joutui  ensin  lunda-kansan  hallitsijan  ja  1891 
Englannin  vallan  alle.  Maa  on  vuorista  mutta 
viljavaa.  Asukkaat  (bantuneekereitii)  harjoitta- 
vat maanviljelystä  (tuotteet:  kassa va,  bataatit, 
maissi,  durra,  maapähkinät,  puuvilla  ja  palmu- 
öljy)   ja  käsiteollisuutta  sekä  käyvät  kauppaa. 

E.  T. 

Kasetteerattu,  kasetilla  varustettu,  ks.  K  a- 
set  ti  1. 

Kasetti  (ransk.  ca»ct<«  =  pieni  lipas,  vähennys- 
muoto  sanasta  caisse,  casse,  <  lat.  capsa  =  lipas, 
säiliö).  1.  Rakennust.,  neliömäinen  tahi  moni- 
sivuinen kattosyvenuys,  kattokomero.  Alkuaan 
luonnollisella  tavalla  Itämaan  ja  Kreikan  varhai- 
sissa puukatoissa  muodostuneena  kasettijärjes- 
telmä  sittemmin  siirtyi  myöskin  kreik.  temppe- 
lin kivimuotoihin  (n.  s.  k  a  1  y  m  m  a  t  i  a  k  a  1 1  o), 
jolloin  sen  merkitys  samalla  oli  kattopintaa  ke- 
ventävä eli  konstruktiivinen  ja  puhtaasti  koris- 
teellinen. Kun  sitten  myöhemmällä  antiikkisella 
ajalla  Kooman  Pantheonin  kupukasetit  jäljestä- 
päin hakattiin  valmiiseen  holvipintaan  ja  run- 
saasti   koristeltiin    kullatuilla    pronssilevyillä    ja 


'etS-uinftUJrn^  Sijpofi!h^naJ/f  ■rtn'ef^ftfm*_ 


443 


Kasgar — Kasino 


441 


kun  renesiiussi  kattoparrujen  alle  ripusti  upeat 
kasettivalekattonsa,  oli  kaseteilla  vain  yksipuoli- 
nen koristamiseu  tarkoitus.  Vasta  uusimman  ajan 
betonikatoissa  on  kasettien  arvokkaat  ominaisuu- 
det konstruktiivisen-dekoratiivisena  sisäikattoai- 
heeua  uudestaan  otettu  huomioon.  —  2.  ks.  V  a  1  o- 
kuvaus.  U-o  N. 

Kasgar,  samannimisen  keidasalueen  pääkau- 
punki Kasgar-Darjan  varrella,  Itä-Turkestanissa. 
Vanha  kaupunki  on  alidaskatuinen  ja  likainen, 
8  km  siitä  ou  kiinalaisten  rakentama  linnoi- 
tettu uusi  kaupunki  (Jangisar).  Vilkas  kauppa 
Venäjän  ja  ympäristön  kanssa.  Asukkaat 
(n.  60,000,  turkkilaisia,  kiinalaisia  y.  m.)  ovat 
taitavia  kankaankudonnassa  ja  metallitöissä.  — 
Tutkimusmatkailija  Adolf  Sclila!rintweit  murhat- 
tiin täällä  1S5T  (muistomerkki).  K:iin  perus- 
tettiin n.  640  kiinal.  maaherrakunta,  se  kuului 
sitten  turkkilaisille,  senjälkeen  mongolilaisille, 
oli  1300-luvulta  alkaen  itsenäinen,  joutui  taas 
vuorctellen  kiinalaisille,  kirgiiseille  y.  m.,  Jakub 
Begillf  1860-luvulla,  nyk.  osa  Kiinan  maakuntaa 
Siiiklau.  E.  T. 

Kashmir,  virall.  Jammu  and  K.,  Englan- 
nin suojelusvaltio  Intian  keisarikunnan  luoteis- 
kolkassa; 209,530  km',  2,905,578  as.  (1901),  1. 
14  km':llä.  K.  jakautuu  Himalajan  pohjoisrin- 
teellä ja  Karakorumissa  oleviin  maakuntiin 
Gilgit,  Baltistan  ja  Ladakh  (Outlying  Goverti- 
incnts),  joiden  harva  (n.  6  %)  asutus  on  keskit- 
tynyt maan  läpi  virtaavan  Indus-joen  laaksoon, 
sekä  etelässä,  Himalajalla,  olevaan  pääosaan  K. 
ja  Jammu.  Täällä  on  asutuskeskusta  Himalajan 
kahden  haarakkeen  ympäröimä  K:n  umpilaakso 
Jlielam-joen  kummallakin  puolen,  maanjäristys- 
ten usein  hävittämä.  Se  on  entisen  järven  pohja; 
(jätteenä  tästä  on  m.  m.  16  km  pitkä,  10  km 
leveä  Vular-järvi).  K:n  suopeailmastoinen  laakso 
on  suurenmoisen  luontonsa  takia  maailman  kau- 
neimpia seutuja;  tänne  sijoitettiin  ennen  mui- 
noin paratiisi,  ja  vielä  sillä  on  tärkeä  sija  itäi- 
maisessa  runoudessa.  Himalajan  eteläisen  haa- 
rakkeen yli  vie  useita  solia  (Banihal  2,976  m, 
Pir  Pandshal  3,475  m  yi.  merenp.)  Jammun 
kautta  Punjabiin.  Ilmasto  mannermainen,  K:n 
laaksossa  ja  Himalajan  etelärinteellä  lauhkea 
(Srinagarissa  v:n  keskilämpö  -f-  13,8°  C,  kylmim- 
män k:n  +  4,5°  C,  lämpimimmän  k:n  -)-24°C; 
sataa  1,160  mm  v:ssa).  —  Alemmassa  kasvul- 
lisuusvyöhykkeessä  vallitsevat  kirsikka-,  apri- 
koosi-, omena-,  silkkiäis-  ja  saksanpähkinäpuut; 
paikoitellen  tavataan  niiden  alapuolella  kuuman 
vyöhykkeen  muotoja.  2,000-3,350  m:n  välillä  peit- 
tävät rinteitä  laajat  havupuumetsät  (mänty, 
kuusi,  Himalajan  setri).  Eläinkunta  rikas:  ga.sel- 
leja,  susia,  karhuja,  sakaaleja,  myskihärkiä  y.  m. 
—  Asutus  moniaineksinen;  pääosa  on  arjalainen 
väestö,  kaunis  ja  vilkasluontoinen,  mutta  mongo- 
lilaistyyppiä  tavataan  runsaasti.  Pääkieli  kas- 
miri.  Islamin  tunnustajia  2,154,695,  hindulaisia 
689.073,  sikhejä  25,828;  ballitsijasuku  (Jam 
musta)  hindulainen.  Kansansivi.styk-sestä  pide- 
tään hyvää  huolta.  —  Pääelinkeino  on  maan- 
viljelys (riisi  y.  m.  viljalajeja,  viiniköynnös,  he- 
delmiipuut).  Karjatalous  (vuohia,  nautakarjaa) 
tuottaa  m.  m.  raaka-aineita  kuuluisiin  k.-saalei- 
hin  (vienti  n.  4,»  milj.  mk.),  joille  tehdasteolli- 
suuden tuotteet  viime  aikoina  ovat  tulleet  vaaral- 
lisiksi kilpailijoiksi.    Myös  muuta  käsiteollisuutta 


(kultasepäiityötä  y.  ni.)  harjoitetaan.  —  Hallit- 
sija, iixilioiudiuh,  on  suorastaan  Intian  vara- 
kuninkaan alainen,  englantilaisen  residentin  val- 
voma, mutta  yleensä  sangen  itsenäinen,  mak- 
saen ainoastaan  nimellisesti  veroa.  K:u  valtio- 
tulot  n,  18, a  niilj.  mk.  Hallituskaup.  S  r  i  n  a- 
g  a  r.  —  Historia  (alkaa  jo  1200  e.  Kr.)  kertoo 
melkein  yksinomaan  viholliskansojen  hyökkäyk- 
sistä. Baktrialaiset,  indosk3'ytit,  hunnit,  islami- 
laiset kansat  ahdistivat  vuoron  perään  K:ia,  joka 
1587  liitettiin  Suurmogulin  valtakuntaan,  1752- 
Affianistaniin,  joutui  1819  sikhien  käsiin  sekä 
vihdoin  1846  englantilaisten  kautta  Jammun  ma- 
ha radzahlle.  E.   E.   K. 

Kasia,  bysanttilainen  naisrunoilija  Theophi- 
loksen  (829-42)  ja  Mikhael  III: n  (842-67)  ajoilta. 
K.,  joka  nuoruudessaan  oli  ollut  vähällä  joulua 
keisari  Theophiloksen  puolisoksi,  perusti  luosta- 
rin, minne  asettui  asumaan.  Häu  ou  sepittänyt 
kirkkolauluja,  mieterunoja  ja  epigrammoja.  joista 
kuvastuu  samalla  kertaa  harras  uskonnollisuus 
ja  avomielinen,  rohkea  itsetunto.  [Krumbacher, 
„Kasia"  (Sitzungsberichte  d.  bayer.  Akademie 
1896).]  E.  R-n. 

Kasnda  (arab.),  useita  säkeitä  käsittävä  ga- 
seelin   (ks.  t.)   tapainen  runo.  K.  T-t. 

Kasikumykit  1.  lakit,  lesghiläinen  kan.sa 
Kaukaasiassa,  Dagestanin  alueessa,  n.  44,000. 
Erinomaisia  ase-  ja  hopeaseppiä;  kulkevat  töi.^sä 
lähimaissa.   ■ —   Kiivaita   muhamettilaisia. 

Kasimir  (puol.  Kazimierz),  Puolan  hallitsi- 
joita. 1.  Kasimir  III  Suuri  (1310-70)  hal- 
litsi v:sta  1333.  K.  lopetti  edeltäjiensä  taistelut 
Saksan  ritarikunnan  kanssa  Kali.szin  rauhalla 
1343.  Böömin  kuninkaalle  K.  luovutti  1335  Slee- 
sian  yliherruuden,  mutta  sai  .sensijaan  valtaansa 
Galitsian  ja  Volhynian.  Aatelisto  antoi  hänelle 
liikanimen  „talonpoikaiskuningas",  koska  hän 
suosi  sorrettua  kansaa.  Hän  julkaisi  Puolan  ensi- 
mäisen  lakikirjan;  perusti  useita  kaupunkeja, 
edisti  teollisuutta  sekä  tieteitä  ja  taiteita;  pe- 
rusti 1364  Krakovan  yliopiston.  Häneen  sammui 
Piasti-suku,  ja  hallitus  joutui  hänen  kuolemansa 
jälkeen  hänen  sisarensa  pojalle,  Unkarin  Ludvik 
Suurelle. 

2.  Kasimir  IV  (1427-92).  Jagellon  (Vla- 
dislav II:n)  poika,  oli  v:sta  1440  Liettuan  suuri- 
ruhtinas ja  v:sta  1447  Puolan  kuningas.  K.  oli 
enemmän  kiintynyt  Liettuaan  kuin  Puolaan;  kävi 
pitkällistä  .sotaa  saksalaista  ritarikuntaa  vastaan, 
jonka  täytyi  Thornin  rauhassa  (1466)  luovuttaa 
hänelle  Länsi-Preussi  ja  Ermeland  ja  Itä-Preussin 
puolesta  tunnustaa  hänet  lääniherrakseen;  K:n 
poika  Vladi.slav  valittiin  Böömin  ja  Unkarin 
kuninkaaksi.  Puolassa  aateliston  valta  hänen 
aikanaan  kasvoi  tuntuvasti.         E.  M-a.  (J.  F.) 

Kasimiri  ks.  K  a  s  m  i  r. 

Kasimov  /-t'-/,  piirikunnan  pääkaupunki  Ve- 
näjällä Rjazanin  kuvernementissa,  Okan  rannalla. 
13,545  as.,  joista  n.  1.000  tataaria  (1897).  Ennen 
huomattava  nahka-  ja  jalkineteollisuus  vähene- 
mässä. KäRiteollisuusmaineu  kellojen,  turkkien 
y.  m.  valmistus  melkoinen.  • —  Lukioita;  sairaala. 

(E.  E.  K.) 

Kasino  (it.  casivn,  vähennysmuoto  sanasta  casa 
=  talo).  ,, pikku  talo",  huvimaja;  yhdistys;  tällai- 
sen suljetun  yhdistyksen  kokoushuoneisto;  seura- 
talo, klubi;  julkinen  huvitteluhuoneisto;  peli- 
huone  (esim.  Monte  Carlossa). 


1 


445 


Kaskaat—  Kaskinen 


446 


Kaskaat  1.  y  h  t  il  1  ä  i  s  s  i  i  p  i  s  e  t  (Homo- 
pteriij.  NivclkärsiiisiU  hyÖQteisiä,  joiden  peitin- 
siivet  kauttaaltaan  ovat  samanlaisia,  joko  koko- 


t  Nfannakaskas,    3  sylkikaskas,    ;*  Surinamin  lyhtykaskas 

naan  kaivomaisia  taikka  kokonaan  nahkeita,  ta- 
vallisesti lepotilassa  kattolaskuisia.  Jakautuvat 
neljään  pääheimoon:  1.  L  a  u  1  u-k.  (Cicadidce). 
Suurehkoja,  10-30  mm  pitkiä;  kaikki  siivet  kalvo- 
maisia.  Koiras  aikaansaa  äänen  keskiruuniiin 
alapuolella  olevalla  monimutkaisella  äänikoneis- 
tolla.  —  Imevät  nestettä  kasveista.  Pistoksen  jäl- 
keen valuu  usein  haavasta  runsaasti  nestettä 
kasvin  pinnalle.  Mannakaskas  (Cicada  omi) 
saattaa  mannasaarnin  nesteen  valumaan  esille  ja 
hyytymään.  Suomessa  yksi  ainoa  laji:  Melani- 
psalta  montana.  —  2.  L  y  h  t  y-k.  (Fulgoridce). 
Päässä  omituiset,  suuret,  usein  lyhdyn  tapaiset 
lisäkkeet.  Ennen  luultiin  „lyhdyn"  valaisevan 
pimeässä.  Etelä-Euroopassa  on  pienempiä  lajeja. 
Suurempia  ovat  Kiinan  lyhtykaskas  (Fulgnra 
candelaria)  ja  Surinamin  lyhtykaskas  (F.  later- 
nariaj,  joka  jälkimäinen  voi  tulla  7,8  cm:  n 
pituiseksi.  —  3.  K  y  1 1  y  r  ä-k.  (Membracidai). 
Siivet  kaivomaiset,  keskiruumiissa  omituisia  li- 
säkkeitä. Suomessa  on  yleinen  Cenirotus  cornu- 
tus,  jolla  on  sarvi  keskiruumiin  kummallakin 
sivulla  sekä  sitäpaitsi  keskellä  pitkä  taaksepäin 
suunnattu  piikki.  —  4.  P  i  k  k  u-k.  (Cicada- 
ricEj.  Pieniä,  hyppytaitoisia ;  etusiivet  useimmi- 
ten nahkeat.  Väriltään  vihreitä,  keltaisia,  rus- 
keita, mustia,  kirjavia  tai  jonkun  muun  väri.siä. 
Suomessa  218  lujia.  Jotkut  tulevat  vahinjrolli- 
siksi  .«en  kautta,  että  runsain  joukoin  esiintyes- 
sään imevät  hennoista  kasveista  nestettä.  Jnssus 
se.cnotatus  on  Sbksassa  tehnyt  suurta  häviötä 
viljakasveilla,  perunoilla,  valkojuurikkailla  ja 
palkokasveilla.  Typldocyba  ros(e  aikaansaa  ruu- 
sunlehtien  kuihtumisen.  Sylkikaskaan  (Phi- 
lenus  [Aphrophora]  spumariiis)  toukka  synnvt- 
tää  suojaksensa  konnan-  1.  käärmeensylkeä  (ks. 
Sylkikaskas).  '  U.   S-s. 

Kaskadi    (ransk.   cascade,    ■<   it.   coscö 'r e  =  pu- 
dota), vesiputous. 

Kaskad-vuoret  (engl.  Cascade  range  nimi  Ko- 
lumbia-joen putouksista,  kaskadeista),  n.  900  km 
pitkä,   pohjoisesta  etelään  kulkeva,   Sierra  Keva- 
dan   jatkoa    oleva   vuoristo   Yhdysvaltojen    länsi- 
osassa,   41°-49°    välillä    pohj.    lev.     N.    1,500    mj 
korkeasta  laakeasta  selänteestä,  joka  on  syntynyt  I 
etupää.ssä   vanhoista   kiteisistä   ja   kerrostunei.sta  i 
muodostumista,   kohoavat   myöhään    tuliperäisten  | 


voimain  vaikutuksesta  syntyneet,  osaksi  vielä 
viime  vuosis:lla  toimineet  mahtavat  vuoret,  jotka 
varsinkin  pohjoisessa  ovat  lumi-  ja  jäätikköhuip- 
puiset.  Huomattavimmat  ovat:  M:t  Shasta 
(4,374  m),  M:t  Scott  (2,782  m),  jonka  rinteellä 
(2,0,50  m  yi.  merenp.)  kuuluisa  ..>I:t  Mazaman" 
kraatterijärvi,  M:t  Thielsen  (3,030  m),  M:t  Hood 
(3,725  m),  M:t  Tacoma  (4,376),  M:t  Baker 
(3,290  m).  Vuorten  länsirinteet  ovat  mahtavain 
metsäin  peitossa,  itärinteet  kuivan  sisämaan  luon- 
toisia. —  Ruskohiili-,  lyijy-  ja  hopeakaivoksia. 
—  Kolme  rautatietä  on  rakennettu  K:n  poikki; 
vaikeuksia  ovat  ainoastaan  tuottaneet  tavan- 
takaa  uudistuvat   vuorenvieremUt.  E.   E.   K. 

Kaskarilla-kuori,  Croton  eleulheriaa  kuori 
(Suom.  farmakopeassa  cortex  cascarilloe) ,  josta 
valmistettua  dekoktia  tai  tinktuuria  käytetään 
lääkkeenä  kroonillisissa  vatsa-  ja  suolikatarreissa. 
Sisältää  1,5-3  %  eetteristä  öljyä,  hartsia  ja  kas- 
karilliinia,  erästä  karvasainetta,  joka  on  rohdok- 
sen tärkein  vaikuttava  aine.  J.  A.  11". 

Kaskelotti  (Physetcr  macrocephaliis),  mahta- 
vimpia  valaita,  18-20  m  pitkä,  levinnyt  useimpiin 
meriin,  mutta  tavallisimpana  niissä  merissä,  jotka 


Kaskelotti. 

ovat  päiväntasaajan  molemmin  puolin.  K:na, 
joka  kuuluu  hammasvalaisiin,  on  n.  20  piinm^io- 
toista  hammasta  kummassakin  alaleuan  puolis- 
kossa, jota  vastoin  yläleuka  on  hampaaton.  Pää 
on  erinomaisen  iso,  lähes  kolmasosa  koko  ruu- 
miin pituudesta,  turpa  hyvin  korkea  ja  paksu, 
aivan  typäkkö.  Päässä  olevissa  suurissa  onte- 
loissa ja  pitkin  selkää  kulkevassa  putkessa  on 
öljymäistä  ainetta,  n.  s.  spermaseettia;  suo- 
lesta ja  virtsarakosta  saadaan  ambraa  (ks.  t.) . 

K.    M.   L. 

Kaskenpoltto,  kaskenvierto  ks.  Kaski- 
viljelys. 

Kasketti  (ransk.  casguette,  <  esp.  casco  =  pää- 
kallo), keskikorkuinen  miehenl.akki  kankaa.>äta, 
nahasta  tai  sahviaanista,  varustettu  suurella  li- 
palla. 

Kaski  ks.  Kaskiviljelys. 

Kaski  (ransk.  casque) , 
kypäri. 

Kaskihara  ks.  Hara. 

Kaskinen  ( ruots.  Kas- 
kö), merikaupunki  Etelä- 
Pohjanmaalla,  Vaasan  lää- 
nissä 62°  22'  pohj.  lev. 
38»  50'  it.  pit.  Asuk- 
kaita kirkonkirj.  muk. 
1,243,  henkikirj.  muk.  1.170 
(1910)  ;  n.  15  %  suomen- 
kiel.  —  K.  sijaitsee  terveel- 
lisellä paikalla,  kallioperus-  Kaskisten  vaakuna. 


447 


Kaskinen 


448 


Kaskisteo  asemakaava. 


täisen,  pohjoispäiistään  kapean,  virrakkaan  sal- 
men yli  vieviillu  sillalla  mantereeseen  yhdistetyn 
Kaskön  saaren  luoteisosassa,  pitkin  kapeaa 
{'/,-'/,  km),  syviiii  (8-14  ni),  6  km  pitkää  Kaskö- 
sundia,  joka  erottaa  mainitun  saaren  sen  länsi- 
puolella olevasta  Eskilsön  saaresta.  Itäpuolella 
6  km  pitkäil,  1'/,  km  leveäii  Kaskötä  on  saari- 
ja  lalitirikas  (Pielahden-  ja  NUrpiönlalidet)  öster- 
fjiirdenin  selkä.  —  A.semakaavaltaan  (vahvistettu 
1785)  K.  on  aivan  säännöllinen  (1'/,  km  pitkä, 
680  m  leveä,  98  lia)  melkein  suunnikkaanmuotoi- 
nen,  kadut  leveät,  suorakulmaiset,  kiveämättö- 
mät ;  sähkövalo.  Rakennukset,  pieniä  puu- 
taloja, usent  uusia,  seisovat  harvassa,  monet  ton- 
tit vielä  rakentamattomia.  Mainitsemista  ansait- 
see ainoa.staan  kaupungin  perustamisen  aikuinen, 
kaksikerroksinen  rakennus  (rak.  1798),  johon  on 
sijoitettu  kirkko  ja  raatiliuone.  Pääkatu  on 
Raatiliuoneenkatu ;  toreja  Kauppa-,  Kirkko-, 
Heinä-    ja    Kalatori.     Rautatieuasema    tulee    ra- 


Vasemmalla  Kasklstf^n. kirkko  ja  raatibuone. 


kennettavaksi  kaupungin  itäosaan  lähelle  Kirkko- 
toria. Puistoista  on  ainoastaan  Kaupungin- 
puisto järjestetty. 

K:n  taloudellinen  merkitys  toistaiseksi 
vähäinen;  naapurikaupunki  Kristiinankaupunki, 
jonne,  aikaisemmin  perustettu  kun  on,  suunnat- 
tiin kaikki  maantiet,  esti  K:n  kehittymisen.  Ra- 
kennuksen alaisen  rautatien  (valmistunee  1912) 
odotetaan  vaikuttavan  elvyttävästi  K:n  elin- 
keinoihin, varsinkin  koska  K:n  satama,  tuu- 
lilta suojattu  Kaskösund,  on  Suomen  parhaita 
luonnonsatamia.  Sinne  johtaa  kaksi  väylää: 
pohjoinen,  jota  ainoastaan  saaristolaivat  voivat 
käyttää,  sekä  eteläinen,  jota  myöten  suurimmat- 
kin  alukset  piiäsevät  satamaan,  vain  kerran,  Själ- 
gruudin  majakan  (luotsi-asema)  kohdalla,  kulku- 
suuntaa muuttamalla;  5  jolitoloistoa  osoittaa 
suunnat.  Rautatien  valmistuttua  rakennetaan  Ko- 
hergetin  kohdalle  (2  km  kaupungista  etelään), 
jonne  satamaraide  ulotetaan,  laituri  (syvyys  n. 
8  m)  suurille  höyry-aluksille  (lastaavat  nyk. 
ankkurissa),  sekä  mahdollisesti  toinen  pienempi 
kaupungin  rantaan.  Satama  on  auki  keskira. 
7  kuukautta.  —  K:n  ulkomainen  laivaliike 
on  82,996  rek.-tonnia  (1908).  Oma  laivasto  kä- 
sittää 3  höyryalu.sta  (271  rek.-tonnia;  proomuja 
180  rek.-tonnia,  1910).  Säännöllinen  höyrylaiva- 
yhteys  rannikkosatamien,  sekä  Ruotsiin  Sunds- 
vallin kanssa.  Vientitavaroista  tärkeimmät:  pu- 
rilaat,  sahatuotteet,  kaura,  ruis,  terva  (1,500 
tynn.),  karja  (780  kpl.  1909),  liha;  yhteensä 
viennin  arvo  (1908)  1,.324,000,  tuonnin  101,000 
mk.   Tullitulot:  tuontitullia  Smk.  12,527  :87  (1910) 


449 


Kaskisten  kartano — Kaskiviljelys 


450 


vientitullia  Smk.  :)3.827;14  (1910;  1909  Smk. 
77,;!28;74).  Teollisuutta  edustaa  kaupungin 
pohjoispuolella  oleva  höyrysaha  (valmistusarvo  n. 
110,000  mk.  1910).  Kaupunkilaisille  tärkeämpi 
elinkeino  kuin  tehdas-  t.  käsiteollisuus  on  k  a- 
1  a  .s  t  u  s,  jota  harjoittaa  '27  venekuntaa;  saaliin 
arvo  n.  100,000  mk.  Kaloja,  silakoita,  myydään 
laajalti  sisämaahan.  — ■  Pankeista  on  ainoas- 
taan Vaasan  pankilla  K :ssa  haarakonttori.  Paitsi 
tavallisia  kunnallisia  y.  m.  virastoja,  on 
K:ssa  tullikamari,  sähkölennätinkonttori,  ap- 
teekki, kaupunginliiäkäri,  sekä  Närpiön  kanssa 
yhteinen  eläinlääkäri.  Puhelimella  (haaraosasto 
Kristiinankaupungin  keskusasemasta)  on  21  ti- 
laajaa. Kylpylaitos  (kaupungin  omistama,  20,000 
mk.K  —  Sivistyslaitoksia:  ruots.  kansa- 
koulu (talo  55,000  mk.),  pientenlastenkoulu,  kir- 
jasto (1,187  nid.  1910),  lukusali.  Eaittiusyhdis- 
tys,  n.  s.  nuorisoseura,  työväenyhdistys.  Vapaa- 
ehtoinen   palokunta. 

Kaupungin  talous.  Paitsi  Kaskön  saarta 
kaupunki  omistaa  saaret  Diks-  ja  Härtsholmen, 
Själgrund,  Rönnskär,  osan  Stora  Bockholmenia  ja 
kappaleen  E.skilsötä  1.  yhteensä  567  ha  metsämaata 
(arvo  302,500  mk.),  7rha  viljeltyä  maata  (71,000 
mk.)  sekä  kaupungissa  tontteja  66,000  mk:n  ar- 
vosta. Kaupungin  maiden  arvo  on  kaikkiaan 
550.800  mk.  Menoarvio  (v:lle  1911)  44,000  mk., 
taksoitus  13,379  mk.  Suurimmat  menoerät:  kansa- 
koulu 7,655  mk.,  vaivaishoito  3,100  mk.  Anniskelu- 
yhtiön  voittoraha-osuus  Smk.  118,771:30  (1910). 
Velkoja  (1910  "/,.)  ainoastaan  Smk.  7,194:32 
(jäännös  kansakoulun  kuoletuslainasta).  Kau- 
pungin  hoidossa   olevia    rahastoja   100.000   mk. 

Kirkollisesti  K.  on  Närpiön  (ks.  t.)  kap- 
peli. 

Historia.  Kaskön  saaren  satamaa  käytti- 
vät Kristiinankaupungin  porvarit  jo  vanhastaan, 
mutta  mitään  itsenäisyyttä  se  ei  saavuttanut, 
vaikkakin  sen  kelvollisuus  oli  hyvin  tunnettu: 
tosin  maaherra  Frölich  1738  vaatiessaan  Pohjan- 
maalle tapulikaupunkia,  ehdottaa  sellaisen  pe- 
rustettavaksi juuri  K:n  satamaan,  jota  hän 
myös  ehdottaa  linnoitettavaksi  ja  tehtäväksi 
Pohjanlahdelle  sijoitettavan  sotalaivaston  pää- 
asemaksi ;  Vaasan  varapormestari  Henrik  Pip- 
ping 1746-47  v:n  valtiopäivien  ,, Suomalaisessa  de- 
putatsionissa"  vaatii  myöskin  Pohjanmaalle  tapuli- 
kaupungiksi  Kaskön  satamaa.  Tämä  ajatus  esiin- 
tyy myöiiemmiukin ;  silloin  kuu  useat  Pohjan- 
maan kaupungit  olivat  tapulioikeudet  jo  saaneet, 
herätettiin  kysymys  tehdä  K:n  satama  kaikkien 
Pohjanmaan  kaupunkien  tapulipaikaksi.  Vasta 
1785  K.  sai  kaupunginoikeudet  sekä  vaikutusval- 
taisen suojelijansa.  Benvikin  kartanon  isännän, 
liikemies  P.  J.  Bladhin  (ks.  t.)  toimesta  tapuli- 
oikeudet  1792.  K:n  kehitys  on  kuitenkin  ollut 
aivan  hidas  (1805  se  väkiluvultaan  oli  Suomen 
pienin:  358  as.),  eikä  edes  Pohjanmaan  kaupun- 
kien loistokautena  1800-luvun  keskivaiheilla  se 
ole  sanottavasti  edistynyt.  E.  E.  K. 

Kaskistea  kartano,  l'/i  manttaalin  suuruinen 
säteritila  Jlietoisten  kappelissa,  pari  km  kir- 
kolta lounaaseen.  Kuului  1400-luv.  Djekn-  ja 
Fleming-suvuille  sekä  sataluvun  lopulta  alkaen 
Naantalin  luostarille.  Luostarin  lakkautettua 
tila  tuli  kruunulle,  kunnes  se  jälleen  1500-luvun 
lopulla  tuli  Fleming-suvuUe  ja  v:sta  1584  yh- 
distetyksi Lehtisten  kartanoon  (ks.  t.),  jonka 
1.5.    IV     Painettu  » ,12. 


keralla  .se  myöhemmin  naimisen  kautta  joutui 
Creutz-  ja  Lybecker-suvuille,  pysyen  viimeksi- 
mainitun hallussa  ISOO-luvuUe  saakka.  Vieläkin 
tila  on  Lehtisten  yhteydessä  ja  on  nykyään  talon- 
poikaisissa  käsissä.  J.    lie. 

Kaskiviljelys,  alkuperäinen  viljelystapa,  jolla 
tulta  apuua  käyttäen  metsää  kasvava  maa  saate- 
taan vuodeksi  tai  useammaksi  viljakasveja  tuot- 
tamaan. 

Menettelytavat  ja  työaseet.  Eri  ai- 
koina ja  eri  seuduissa  on  k:ssä  käytetty  toisis- 
taan enemmän  tai  vähemmän  eroavia  menettely- 
tapoja. Yleisimpänä  ja  lähinnä  ruiskaskiin  koh- 
distuvana voidaan  pitää  seuraavaa:  k:tä  varten 
valitaan  mieluimmin  lehti-  tai  ainakin  sekamet- 
sää kasvava  tuoreperäinen,  päivärinteinen  maa. 
Sittenkuin  naiset  ja  vanliukset  ovat  kesän  alussa 
kassaroilla  (vesureilla)  hakanneet  maa-alalla  kas- 
vavat pensaat  ja  vesat  .sekä  karsineet  isompien 
puideu  ala-cksat,  kaadetaan  metsä  kirveillä  lehti- 
puiden täyteen  lehteen   tultua,  tavallisesti   viihää 


Eero  Järnefelt:  Kaskenpoltto. 

ennen  juhannusta.  Koivunoksista  vastat  (sauna- 
vihdat) ja  lampaiden  ruuaksi  kerput  mahdollisesti 
taitettua  jätetään  täten  syntynyt  kaski  hau- 
tumaan seur.  v:een.  Tällöin  kesäkuulla  kaikki 
isommat  puut  karsitaan  ja  latvotaan,  jonka  jäl- 
keen, tavallisesti  kesäkuun  jälkipuoliskolla,  kaski 
poltetaan.  Se  sytytetään  yhtaikaa  pitkin  jotakin 
laitamaa,  tavalli.se.sti  vastatuuleen,  jolloin  pala- 
minen tapahtuu  tasaisesti  ja  riittävän  hitaasti 
sekä  leviämättä  lähimetsään.  Viimemainitussa 
tarkoituksessa  on  ennen  polttoa  kasken  ympä- 
rystäreunat  parin  metrin  leveydeltä  raivattu  ai- 
van puhtaaksi  sekä  risuista  että  kanervista  ja 
sammalista.  Silloin  kun  metsämaata  on  uudistu- 
vasti  kaskeksi  käytetty  ja  varsinkin  kun  harvem- 
pia metsiköitä  on  hakattu,  joissa  jää  tyhjiä  paik- 
koja kaskeen,  on  poltossa  käytetty  viertä- 
mistä.  Tällöin  siirrellään  palavia  puunrun- 
koja ohuilla  puukangilla  vähän  kerrassaan  eteen- 
päin pitkin  alleasetettuja  telapuita,  samalla  li- 
säten risuja  ja  viipyen  pitempään  sellaisilla  pai- 
koilla, missä  pclttoaineksia  ei  alkujaan  ole  riit- 
tävästi. Viertäessä  on  jalkineina  ennen  käytetty 
tuohisia  „virsuja".  Poltettua  kaskea  sanotaan 
paloksi.  Palo  kynnetään  tavallisesti  heinä- 
kuun alkupuolella  kaski-aatralla  1.  .sahralla  (ks. 
Aa  tr  a).  Varemmin  käytettiin  kyntötyön  täy- 
dennykseksi     erityisiä      kuokantapaisia,      puisia 


451 


Kaskö— Kasmiri 


462 


kaskiharoju,  joilla  kantojen  ja  kivien  lähimpiä 
ympäristöjä  möyhennettiin.  Samoihin  aikoihin 
kuin  kyntö  toimitetaan,  aidataan  palo  joko  pol- 
tossa jiiljellejääneillä  nokisilla  rungoilla  tai 
muilla  liiheltä  saatavilla  aidasaineksilla.  Kukiin- 
kylvö  toimitetaan  heinäkuun  loppupuolella.  Sie- 
men mullataan  oksaisesta  kuusesta  tehdyllä  ris.u- 
äkeellä  1.  karhilla  (ks.  t.)  tai  myöskin  aatralla. 
Vanhempina  aikoina  kylvettiin  usein  pelkkään  tuh- 
kaan, kyntämättä  tai  karhitsematta.  Kylvön  jäl- 
keen sanotaan  kaskea  usein  paikoin  h  u  u  h  d  a  k  s  i. 
ja  kun  siinä  seuraavana  kesänä  on  laiho  ka.sva- 
massa.  kulkee  se  useimmiten  halmeen  nimellä. 
Tuleentunut  vilja  leikataan  sirpillä,  sidotaan  lyh- 
teiksi eli  sitcmiksi,  ladotaan  kuhilaiksi  ja  kootaan 
lopuksi  aumoihin  (ks.  t.),  kekoihin  tai  närttei- 
hin  (toukoviljat),  joista  vilja  talvikelin  tultua 
vedetään  riiheen.  Viljankorjuun  jälkeen  kynnetiiän 
sänki  (maa  syystetään)  aatralla.  Seur.  kesänä 
kylvetään  uusi  vilja.  Taka-aikoina  käytettiin  en- 
nen kaskeamattomilla  mailla  (erämaan  metsissä) 
ruistakin  2  vuotta  peräkkäin,  samoin  ohraa,  ilyö- 
hemmin  on  ruista  seurannut  tavallisemmin  yksi 
tai  kaksi  kaurankasvua,  joskus  vielä  tattari.  Vil- 
jan kasvattamisesta  lakattua  jätetään  nyt  ahon 
nimellä  kulkeva  maa  vielä  aidan  ympäröimäksi ; 
jos  maa  on  tuoretta  ja  ruohoa  ottavaa,  kor- 
jataan siitä  heinää,  tai  se  pidetään  laitumena. 
Jos  maa  pian  ottaa  uuden  metsän,  kaske- 
taan se  jälleen  25-30-40  v:n  perästä.  Jos  kaski 
sy}"stä  tai  toisesta  on  jäänyt  polttamatta  ja  vil- 
jelemättä (sateiset  kesät,  liian  vähät  puut)  sano- 
taan sellaista  maata  r  a  s  i  k  s  i. 

Viljelyskasvit.  Aikaisimmin  oli  ohra 
yleisin  kaskivilja.  Nauris  on  myös  ollut  liyvin 
yleinen;  sille  on  tavallisesti  oma  kaski  raadettu 
vaatimustensa  mukaiseen  maahan.  Myöhemmin 
on  ruis  saanut  enemmän  tilaa  ja  tullut  yleisim- 
mäksi, varsinkin  maan  keski-  ja  itä-osissa,  sekä 
kaura  rukiin  jälkikasvina.  Itä-Suomessa  on  myös- 
kin tattaria  vähin  käytetty,  etupäässä  karuim- 
milla mailla.  Eräissä  Hämeen  seuduissa  on  myös- 
kin pellavaa  kaskessa  viljelty. 

Historiikkia.  K.  oli  muutamia  vuosisatoja 
sitten  Suomen  yleisin  viljelystapa  (vielä  1700-lu- 
vulla),  jota  harjoitettiin  sekä  vanhemmissa  rinta- 
kylissä  ja  niiden  läheisillä  metsämailla  että  erä- 
maissa, kaukaisten  kalavesien  rannoilla.  Väes- 
tön ja  asutuk.sen  lisääntyessä  ja  metsien  siitä 
syystä  sekä  liiallisen  kaskeamisen  johdosta  vähe- 
tessä supistuivat  vähitellen  kaskiviljelysseudut. 
1800-luvun  loppupuolella  käy  tämä  supi-stuminen 
yhä  nopeammaksi  metsäntuotteiden  tultua  raha- 
arvoon  ja  tämun  arvon  yhä  noustessa.  Työpalk- 
kojen kohoaminen  ja  jyväviljan  hinnan  alenemi- 
nen ja  tuonti  kaukaisistakin  maista  ovat  myös- 
kin osaltaan  vaikuttaneet  k:n  vähenemiseen. 
Xiinikään  on  lainsäädännöllä  koetettu  k:tä  joko 
e.stää  tai   ainakin   rajoittaa. 

, .Societas  pro  fauna  et  flora  fenniea"  .seuran 
1894  toimittaman  tutkimuksen  mukaan  oli  kas- 
keaminen jäänyt  enimmäkseen  käytännöstä  pois 
rannikkomaakunnissa  Uudellamaalla,  Varsinais- 
Suomessa,  Satakunnassa  ja  Pohjanmaalla,  jola- 
vastoin  se  suurimmassa  osassa  Hämettä,  Savoa 
ja  Karjalaa  oli  yleensä  vallalla.  Tämän  mukiian 
olisi  kaskeamisraja  suunnilleen  kulkenut  vähän 
Haminan  itäpuolelta  Heinolan  tienoille,  Längel- 
mäelle,   Ruovedelle  ja  siitä   kaaressa   Sotkamoon. 


Tämän  varsinaisen  ka.skeamispiirin  ulkopuolelle 
jäi  kuitenkin  pieni  alue  Uudenmaan,  Varsinais- 
Suomen  ja  Hämeen  välisille  metsärajoille  (etu- 
päässä Suomusjärvi,  Pusula,  Loppi,  Renko  ja  Kal- 
vola), missä  jonkunverran  k:tä  vielä  oli  harjoi- 
tettu. Itä-Suomen  kaskialueella  voi  Heinolasta 
Sortavalan  tienoille  vetää  rajan,  jonka  eteliipuo- 
lella  k.  on  jo  paljoa  harvinaisempaa.  Yksityis- 
metsiikomitean  hankkimien  tietojen  mukaan  k.  cli 
vielä  1898  varsin  yleistä  laajoilla  aloilla  kolmessa  1 
itäisessä  läänissä.  Näiden  tietojen  mukaan,  mi- 
käli niitä  voi  aivan  varmoina  pitää,  olisi  vielä 
silloin  ollut  paikkakuntia,  joissa  kaskeen  kylve- 
tyn eri  viljalajien  siemenen  määrä  olisi  vastan- 
nut 50  9c  peltoon  kylvetystä  ruissiemenmäärilstä. 
Sellaisia  kuntia  olivat  olleet  m.  m.  Ilomantsi, 
Kiihtely.svaara,  Kitee,  Kesälahti,  Enonkoski, 
Virtasalmi,  Puumala,  Uukuniemi,  Suistamo. 

Viimeiset  k:n  levenemistä  osoittavat  tiedot  ovat 
v:lta  1910,  jolloin  maanviljelyshallituksen  tilas- 
tollinen osasto  toimitti  yleisen  maataloutta  kos- 
kevan tiedustelun  koko  maasta.  Tämän  mukaan 
k.  on  edelleen  tuntuvasti  supi.stunut.  Mutta  sen 
arvo  näkyy  vielä  sitkeästi  säilyvän  vanhan  polven 
käsityksessä,  koskapa  Mikkelin  läänissä  on  vain 
muutamia  harvoja  kuntia,  joista  k.  on  melkein 
kokonaan  hävinnyt  (Mikkeli,  Joroinen,  Sysmä). 
Melkein  samoin  on  Kuopion  läänissä.  Viipurin 
läänissä  sen  iiuomattavimpana  levenemisalueena 
on  Salmin  kihlakunta  (Impilahtea  lukuunotta- 
matta), vähemmässä  määrässä  eräät  Lappeen 
kihlakunnan  pitäjät  sekä  siellä  täällä  jotkut  syr- 
jäisemmät  seudut  (kuten  Uukuniemi,  Rautjärvi, 
Ruokolahti  ja  Pyhäjärvi).  Vaasan  läänissä  tava- 
taan k:ä  vielä  hiukan  eräissä  Laukaan  kihla- 
kunnan kunnissa,  samoin  eräissä  muissa  metsä- 
seuduissa  (Lehtimäki).  Muista  lääneistä  k.  on  jo 
enimmäkseen  kokonaan  hilvinnyt  tai  on  siitä 
vielä  vähiipätöisiä  merkkejä  jälellä  syrjäisimmillä 
metsäkulmilla. 

Joskus  käytetään  k:tä  järkiperäisessä  metsän- 
hoidossakin, kun  joku  arvotonta  metsää  (räkä- 
mäntyjä,  leppiä  j.  n.  e.)  kasvava,  syrjäseudulla 
ja  tuoreella  maalla  oleva  metsikkö  tahdotaan  pe- 
rinpohjaisesti uudistaa  puhdasta  kuusta  tai  män- 
tyä kasvavaksi.  Tällöin  menetellään  samoinkuin 
tavallisessa  k:ssä.  Otetaan  ainoastaan  yksi  vilja 
ja  kylvetään  puunsienien  sen  oraaseen,  jonka 
jälkeen  aidattu  alue  täydellisesti  rauhoitetaan. 

1700-1800-luvun  vaiheilla  k.  oli  useitten  ra.  m. 
Turun  yliopiston  tiedemie.sten  huomion  esineenä 
ja  he  julkaisivat  asiasta  tutkimuksia  ja  kirjoite! 
mia.  [Gösta  Grotenfelt,  ..Det  primitiva  jordbru- 
kets  metoder  i  Finland  under  den  histcriska  ti- 
den":  sama,  „Suomen  polttoviljelys";  „Yksityis- 
metsäkomitean   mietintö"    (1900).]  U.    Ii. 

Kaskö  ks.  Kaskinen. 

Kasiin,  Edvin  Efraim  (1856-1905),  va- 
kuutusmies;  yliopp.  1873;  toimi  v:sta  1878  henki- 
vakuutusyhtiö Kalevan  palveluksessa;  v:sta  1890 
henkivakuutusyhtiö  Suomen  johtajana  toimien 
harvinaisen  tarmokkaasti  henkivakuutuksen  le- 
vittämiseksi maassamme  ja  kohottaen  Suomi- 
yhtiön  henkivakuutuskannan  puolesta  Pohjois- 
maiden suurimpien  henkivakuutusyhtiöitten  jouk- 
koon. 

Kasniir  k.'-.  Kashmir. 

Kasmiri  1.  kasimiri  (ransk.  cachemire  < 
intial.  valtio  Kaslimir),  erittäin  hieno  ja  peh- 


J       453 


Kasmir-villa — Kassa 


454 


liieii,  kulmivartinen,  kokovillaiiicu  kyperttikiulos, 
jonka  kuteet  ovat  niin  tilieään  lyödyt,  ettil  ky- 
perttikudoksolle  muutoin  ominaiset  vinot  rannut 
tulevat  melkein  vaakasuoriksi  ja  viillän  näkyviksi. 
Kangas  esiintyy  kaupassa  tavallisesti  yksiväri- 
senä, mustana  tai  värillisenä;  se  on  kauniskiil- 
toista  ja  sitä  käytetään  naisten  puvuiksi.  Alkuaan 
k.  kuului  nimityksenä  niille  kallisarvoisille  saa- 
leille, joita  Kashmirissa  kudottiin  tibetiläisen 
vuohen  sisimmistä  villauntuvista  kehrätyistä  hie- 
non hienoista  langoista.  Näillä  käsinkudotuilla 
saaleilla  <ili  usein  erittäin  korkea  hinta  (1,000- 
5,000  mk.  kpl.),  mikä  ei  ole  ihniekkiiän,  kun  yhden 
ainoan  saalin  valmistus  voi  antaa  työtä  kokonai- 
selle perheelle  vuodeksi  ja  vieläpä  euemmäksikin 
aikaa.   vrt.   \' u  o  h  e  t. 

Kasmir-villa   ks.    V  u  o  h  e  t. 

Kasperle,  erikois-itävaltalainen  muunnelma 
vanhan  sak.salaisen  näytelmän  ,.IIans\vurst"ia  1. 
groteski-koomilli.sta  henkilöii,  jonka  sijalle  se 
astui  sittenkuin  tämä  oli  näyttämöltä  karkoiteitu. 
K.  pysyi  kauimmin  Wienin  Leopoldstadtilaisen 
teatteria  näyttämöllä.  Tavallisesti  sanotaan  mai- 
nitun teatterin  koomikkoa  Johann  Larochea  (k. 
1807)  ensimäiseksi  K:n  esittiijäksi.  Meidän  aikoi- 
namme K.  esiintyy  ainoastaan  nukketeatterissa 
(..Kasper-teatterissa").  J.  H-l. 

Kaspian-meri  (ven.  Kaspijskoe  more,  tataar. 
Ak-Deviz,  pers.  Dortsa  1.  Sizir),  maapallon  suurin 
järvi,  438,090  km-  ('/<  Suomea  suurempi),  syvyy- 
tensä, aaltoliikkeen  y.  m.  ominaisuuksien  puo- 
lesta meren  luontoinen.  Suurin  osa  K:stä  kuu- 
luu Venäjälle,  ainoastaan  etelärannikko  on  Per- 
siaa hallussa.  K:n  ulottuvaisuus  etelästä  poh- 
joiseen on  1,224  km.  leveys  185-4.50  km.  Sen  pinta 
on  26  m  Mustau-meren  pintaa  alempana,  suurin 
syvyys  1.098  m.  Ympäröivine  ranta-alankoineen 
K.  muodostaa  maailman  suurinmian,  736.000 
km^:n  laajuisen  yhtenäisen  depressioui-alueeo. — 
Eteläosa,  missä  suurimmat  syvyydet  tavataaa  ja 
missä  raanikot  ovat  osaksi  vuorisia,  on  hauta- 
laskeuma  tai  mahdollisesti  synklinaalilaakso. 
Keskiosa  Apseronin  ja  Krasnovodskin  niemien 
välisen  viivan  pohjoispuolelta  Magyslak-niemeen 
ja  Terekin  suistoon  asti,  on  edellistä  matalampi, 
saavuttaen  kuitenkin  vielä  769  m:n  syvyyden. 
Pohjoisin  osa  on  selvästi  arojärven  luontoinen, 
ö  m:n  syvyj-s  tavataaa  vasta  peninkulmien  (itä- 
osassa 20  penink:n)  päässä  rannasta;  sitä  madal- 
luttaa  herkeämättä  varsinkin  Volga,  joka  jo  on 
työntänyt  suistomaansa  kauas  mereen  ja  muodos- 
tanut sen  rannikoille  lukemattomia  pikkusaaria. 
K:n  saarien  pinta-ala  on  kaikkiaan  2.236  km" 
(suurimmat  Tselekea  ja  Ogurtsinsk  eteläosassa)  ; 
ne  ovat  enimmäkseen  pitkulaisia,  rannikon 
suuntaan  kulkevia.  Sama  omituisuus  on  mereen 
pistävillä  niemekkeillä.  Lalidista  suurimmat  ovat 
syvälle  Buzatsi'n  niemimaahan  työntyvä  Mertvyj- 
Kultuk,  ainoastaan  kapean  salmen  kautta  meren 
kanssa  yhteydessä  oleva  laaja,  laakapohjainen 
Karabugas  sekä  Balhan-lahti,  kaikki  itärannalla. 
Itä-  ja  pohjoisrannat  ovat  kokonaisuudessaan 
alavia,  enimmäkseen  hiekkaisia;  ainoastaan  pai- 
koitellen lähentelevät  niitä  vuo renselänteet (Sala- 
han sekä  Aktau  ja  Karatau  Magyslak-niemi- 
maalla).  Eteläs.sä  ja  osaksi  lännessä  rannat  ovat 
vuorisia,  edustalla  usein  kapea  tasankokaistale. 
Veden  suolaisuus  etelässä,  l,i  %,  alenee  pohjoi- 
sessa ^/4%:iin  kohoten   idässä,  vars.   muutamissa 


suljetuissa   lahdissa  tavattoman  korkealle   (Kara- 


bugas 17 


K:een  laskee  Euroopan  suurin  joki 


Volga  sekä  lisäksi  Kuma,  Terek,  Kura,  Atrek. 
Ural;  haihtuminen  on  kuitenkin  niin  suuri,  ettei 
näiden  kuljettama  veden  paljous  voi  nostaa  vedon 
pintaa  paitsi  kevättulvien  aikana.  —  K:ssä 
elävistä  monista  kalalajeista  ovat  varsinkin  sam- 
met  tärkeitä;  kalastus  on  asukkaille  paikoin 
pääelinkeino.  Vaikka  K:n  rantavesiä  melkein 
kaikkialla  haittaa  mataluus  (3  m  syväkulkui.^et 
alukset  eivät  esim.  pääse  Enzeliin  eikä  Astera- 
badiin),  ou  se  kuitenkin  tärkeä  Venäjän  ja 
Aasian  välisen  kaupan  kulkutienä.  K:llä  on  laiva- 
liike  yksinomaan  venäläisten  käsissä;  1909  oli 
Veniijän  Kaspianlaivasto  228,725  netto  rek.-ton- 
nia,  1.  32,«  %  Venäjän  koko  kauppalaivastosta. 
Tärkeimmiit  satamat  ovat  Astriikaani,  Derbent, 
Baku,  Enzeli  (Persiassa) ,  Krasnovodsk.  Persian 
kanssa  (1828)  tehdyn  sopimuksen  mukaan  Ve- 
näjii,  saa  pitää  K:llä  sotalaivaston;  se  käsittää 
(1910)  9  pienempää  sota-alusta  (4,118  tonnia;, 
29  tykkiä.  K:n  pohjoisosa  on  talvella  jäässä 
3-4  kk.,  eteläosa  ei  koskaan.  —  K.  on  laajan, 
Wienin  alanteeseen  asti  ulottuneen  tertiäärikau- 
tisen  meren  jäännös.  Vielä  1700-luvulla  K.  oli 
Manyts-alannetta  juoksevan  joen  kautta  Donin 
ja  siten  Mustanmeren  yhteydessä.  —  K:n  nimi 
oli  muinäisajalla  joskus  Hyrkanian-,  keskiajalla 
Kazarein-meri.  E.   E.  K. 

Kasprowicz  [kaspro'vits],  Jan  (s.  1860) ,  puo- 
lal.  ruuoilija,  syntyisin  Kujaviasta  (Koillis-Pose- 
nista)  talonpoikaisista  vanhemmista,  opiskeli 
Leipzigin  ja  Breslaun  yliopistoissa,  istui  saksa- 
laisessa vankeudessa  osanotostaan  Sleesian  puo- 
lalaisten kansalliseen  liikkeeseen  ja  toimi  jonkun 
aikaa  sanomalehtimiehenä  Lembergissä.  K:lla 
on  huomattava  sija  uusimpien  puolalaisten  runoi- 
lijain  joukossa.  Hän  laulaa  syvällä  tunteella, 
u.sein  epätoivolla  puolalaisen  maalaiskansan  koh- 
taloa ja  hänen  ruuoi.ssaan  esiintyy  synkkänä  risti- 
riita sivistyksen  ja  alkeelliseu  luonnon,  järjen  ja 
uskon  välillä.  Hänen  teoksiaan  on:  „Poezye" 
(1889),  „Chrystus"  (1891),  ..Z  chlopskiego  "za- 
gonu"  („Talonpojan  saralta".  1891),  „Anima 
lacrymans"  (1894),  ,,Krzak  dzikiej  rözy"  („Orjan- 
tappurapensas",  1898) ,  ..Gintvcemu  swiatu"  (, .Huk- 
kuvalle maailmalle",  1891),  „Salve  regina"  (1903), 
näytelmät:  „Swiat  siQ  konczy"  („Maailman 
loppu"  1891),  „Bunt  Napierskiego"  (,,Napierskin 
kapina",  1894),  „Basn  nocy  swi?tojanskiej"  („Ju- 
hannusyön  tarina",.  1900),  „Uczta  Herodjady" 
(„nerodiaan   pidot",   1905).  J.  J.  il' 

Kasr  el  Kebir,  1.  Alcazar  Quivir,  kau- 
punki Pohjois-Marokossa,  viini-  ja  öljypuutarho- 
jen  ympäröimä;  kutomoteollisuutta.  —  On  ken- 
ties roomalaisten  Oppidum  yovtim:  Almansorin 
hallituskaupunki.  K:n  lähitienoilla  Portugalin 
kuningas  Seba.stian  joutui  häviölle  taistelussa 
maurilaisia  vastaan  1578.  (E.  E.  K.) 

Kassa,   hiuspalmikko. 

Kassa  (it.  cassa),  rahojen  säilytyspaikka;  se 
liikehuoneuston  osasto,  missä  niiiksujen  .suoritus 
tapahtuu ;  rahasto.  —  Kassakonto  I.  kassa- 
tili,  se  pääkirjan  tili,  johon  kertyneet  ja  mak- 
setut rahasummat  merkitään.  Tavallisesti  kassa- 
tili  päätetään  joka  kuukausi,  minkä  jälkeen  se 
jäänaös,  joka  on  vanhassa  tilissji,  siirretään 
uuteen  ja  asetetaan  ensimäiseksi  debet-puolelte. 
Kun    tätä    tiliä    melkein    aina    pidetään    eri    kir- 


4ö."> 


Kassa — Kassakone 


■ir,(i 


jassa,  II.  s.  k  il  s  s  a  k  i  r  j  a  s  s  a  (ks.  Kirjan- 
pito), pidetään  sen  ohessa  pääkirjassa  lylien- 
iiettyä  kassatiliä.  johon  (n.  s.  journaaliu  kautta 
ks.  Kirjanpito)  kassakirjan  erät  otetaan 
(tavallisesti  kuiikausisupistelmina).  —  Kassa- 
alennu  s,  hinnanalennus,  tavallisesti  n.  Vj,  H 
3  prosenttia  (joskus  enemmänkin),  joka  myönne- 
tilän  käteiskaupassa.  —  Per  kassa,  käteisesti. 
Kassa  fkassaj  (saks.  A'asc/iaH.  slovaak.  iosico) , 
komitaatiu  pääkaup.  Pohjois-Unkarissa,  Hernä- 
ilin  viinitarhojen  ympäröimässä  laaksossa,  sen 
oikealla  rannalla:  40.102  as.  (1900),  joista  60% 
unkarilaisia,  23  %  slovaakkeja,  8  %  saksalaisia. 
—  Unkarin  kauneimpia  kaupunkeja,  vanhoine 
kirkkoineen,  joista  mainittavat  tuomiokirkko,  ra- 
ken.  1270-14S0.  uusittu  1877-96,  Unkarin  huoma- 
tuinipia  rakennustaiteen  tuotteita,  y.  m.  raken- 
nuksineen. Lainopillinen  tiedekunta  (perust. 
1659),  lukioita,  pappisseminaari,  useita  oppilai- 
toksia, museo,  kirjastoja;  room.-katol.  piispan- 
istuin. Kauppa-  ja  teoUisuuskamari.  Konjakki-, 
paperi-,  huonekalu-,  tupakka-  y.  m.  tehtaita,  vil- 
kas kauppa,  Unkarin-Galitsiau  kauppatien  var- 
rella; tärkeä  rataristeys.  Ympäristössä  kivennäis- 
lähteitä  kylpylöineen.  —  K.  sai  kaupunkioikeudet 
1235,  kunink.  vapaakaupunki  1347.  Unkarilaistui 
vähitellen  oltuaan  alussa  saksalainen.  V.  1849  se 
oli  useiden  taistelujen  näyttämönä.  (E.  E.  K.) 
Kassa-alennus  ks.  Kassa. 
Kassai,  Kongoon  laskeva  joki  Länsi-Afrikassa; 
lähteet  Portugalin  Angolassa  12°  15'  et.  lev.,  lä- 
hellä Kuanzau  ja  Sambesi'n  lähteitä,  jonka  viime- 
mainitun kanssa  se  on  .ajoittaisessa  yhteydessä 
Dilolo-järven  soitten  kautta.  Näille  seuduille  vir- 
rattuaan  itäistä  suuntaa  K.  kääntyy  pohjoiseen, 
myöhemmin  luoteeseen,  saaden  runsaasti  lisäjokia 
yksistäiin  vasemmalta,  leviää  Pogge-  ja  Wi3s- 
maiin-putousten  kautta  syöstyään  1  km:n  levyi- 
.seksi  ja  vastaanottaa  oikealta  Luluan.  K:n  vasen 
ranta  on  pitkät  matkat  jyrkkä,  oikea  loiva.  Toi- 
nen suuri  si\'ujoki  oikealta  on  Sankura,  sen- 
jälkeen  vasemmalta  Loange  ja  Kwango,  oikealta 
Leopold  II:n  järven  yhteydessä  oleva  Lukenje 
1.  Mfini ;  yhtyneet  vedet  saavat  nyt  nimen 
K  w  a.  joka  36  m  .syvänä  laskee  Kongoon,  pur- 
kaen siihen  korkean  veden  aikana  12,000  m' 
sek:ssa.  K:n  pituus  n.  2.000  km.  Kuljettava  se 
on  Wipsmann-putouksesta  alkaen,  muodostaen 
lisäjokineen   3,000   km   pitkän   vesitieverkon. 

jE.    e.   k. 
Kassakaappi,     tulenkestävä,     luja,     varkaiden 
varalt;i  "i  k'  i->'-ti  varustettu  kaappi,  jossa  säily- 
tetään   rahoja,  arvopa- 
pereita,     arvoesineitä 
!'.    y.     m.      Kaapissa     on 
2-kertaiset    rauta-    tai 
teräslevyseinät,   joiden 
välissä       on       lämpöä 
eristävää  ainetta  (puu- 
tuhkaa,   ilmaa  y.  m.) , 
ovet    ovat    ilmatiiviit, 
lukot    erikoisraken- 
netta.     Ensimäisen 
kassakaapin       keksijä 
on      lontoolainen      W. 
Marr    (1834).   —    Pa- 
remman   suojan    tulta 
ja     varkaita     vastaan 
kuin  kassakaappi  tarjoo  kassaholvi,  joka  on 


kivirakennuksen  perusrauuriin  muurattu,  huo- 
neenmuotoinen.  sisältä  rauta-  ja  teräslevyllä  vuo- 
rattu, betoniseinäinen  holvi,  ovet  ovat  lämpöä- 
läpäisemättömät,  lujat  kuten  kassakaapissakin. 

V.  L. 

Kassakirja  ks.  Kassa  ja  Kirjanpito. 

Kassakone,     tarkastuslaite,    jonka    tarkoituk- 
sena   on    suojella    liikkeenomistajaa  ostajan   tai 


Kassakaappi. 


Kassaregistraattori. 


myyjän  petollisuudelta  tai  erehdykseltä,  antaa 
helposti  nähtävä  ja  selvä  tili  päivän  kauppasum- 
masta. Yksinkertaisin  kassakone  on  pulpetti- 
registraattori.  Kassalaatikon  kannessa 
olevan  aukon  alla  kulkee  paperiliuska,  mihin 
maksuerät  kirjoitetaan.  Usein  kopioituu  kirjoi- 
tus toisellekin  liuskalle,  josta  irrotetaan  kuitti 
ostajalle.  Rahat  pannaan  toisinaan  lasin  alla 
näkyviin  rahalokeroihin,  kuhunkin  maksuerä, 
joka  on  näkyvissä  kunnes  se  lokeroita  siirret- 
täessä vuorostaan  putoo  kassalaatikkoon.  Ylei- 
sempiä ovat  kassaregistraattorit,  jotka 
numeroilla  näyttävät  ostajalle  maksuerän,  paina- 
vat eräluettelon  ja  kuitin  sekä  la.skevat  yhteen 
kassaan  tulleet  rahamäärät.  Suurissa  koneissa 
on  kullakin  nn-yjällä  oma  kirjaimella  merkitty 
laatikkonsa  ja  kullakin  laatikolla  omat  lasku- 
koneensa. Maksusumma,  maksunlaatu  ja  laatikko- 
kirjain  merkitään  koneeseen  painamalla  vastaa- 
villa numeroilla,  sanalla  (velaksi,  saatu,  maksettu) 
ja  kirjaimella  merkittyjä  nuppeja,  vipuja  tai 
kahvoja.  Kampia  väännettäessä  tulee  merkitty 
numero,  sana  ja  kirjain  näkyviin  koneessa  ole- 
vaan .aukkoon  t.  tauluun,  painokone  merkit.see  ne 
kuittiin  ja  eräluetteloon,  yhteenlaskuknneet  toi- 
mivat, merkinantokello  helähtää  ja  merkitty  laa- 
tikko aukenee.  Muutamia  koneita  käyttää  pähkö- 
moottori.  niuutami.ssa  on  ajantarkastuskello,  niin 
että  kuittiin  voidaan  painaa  tunti-  ja  minuutti- 
määräkin.  Registraattorikoneita  käytetään  myös 
maksu-,  vaihto-  ja  lajittelukoneiden 
yhteydessä.  Maksu-  ja  vaihtokoneissa  työntyvät 
rahat  esiin  näppäimiä  painettaissa.  Lajittelu- 
koneissa joutuvat  rahat  kaltevaan  kouruun,  jo.sta 
ne   erisuurien    aukkojen    kautta   putoavat    laatik- 


■157 


Kassakreditiivi— Kasselin-musta 


45» 


kuihinsa.  —  Kassakoueeii  keksi  kaupjiias  Joliu 
Ititty  Daytonista  1879.  Suurin  kassakonetnluias 
on  ..National  Casli  Kegister  Co  Dayton",  Ohio,  U. 
S.  .\.  ■  V.  L. 

Kassakreditiivi  k.s.  Pankki  ja  Kredi- 
t  i  i  V  i. 

Kassandra  f-sa'ndräj,  kreik.  tarustossa  Troian 
kuninkaan  Priamoksen  ja  Hokahen  tytiir.  Taval- 
lisimman tarun  mukaan  Apollon  antoi  hiinelle 
lemmenlahjaksi  ennustuskyvyn,  mutta  kun  K.  ei 
sitten  antautunutkaan  rakastuneelle  jumalalle, 
niin  tämä  suuttuneena  laittoi  niin,  ettei  hänen 
ennustuksiaan  koskaan  uskottu.  Kun  Troia  val- 
loitettiin, niin  Aias  Oileuksen  poika  raasti  väki- 
valloin K:n  Athene  jumalattaren  p}'häköstä,  jo- 
hon hän  oli  turvautunut  (ks.  Aias).  Sotasaa- 
lista jaettaessa  K.  joutui  Agamemnonin  omai- 
suudeksi, ja  kun  tämä  kotiin  saavuttuaan  mur- 
hattiin, niin  K.  sai  Klytaimestran  kädestä  sur- 
mansa. —  Myöhemmässä  kreik.  runoudessa  esiin- 
tyi K:n  nimenä  välistä  Aleksandra;  tämä 
johtuu  luult.  siitä,  että  K.  on  sulautunut  yhteen 
Aleksandra  („miesten  torjuja")  nimisen  jumalat- 
taren kanssa,  jota  palveltiin  muutamissa  paikoin 
Lakoniaa.  K:n  ennustuksina  ladellaan  Lykophro- 
nin  (ks.  t.)  ,, Aleksandra"  runoelmassa  joukko  hä- 
märiä  taruja.  O.   jE.   T. 

Kassandros  (Uit.  Cassa'nder)  (355-297  e.  Kr.), 
Makedonian  hallitsija,  Antipatroksen  (ks.  t.) 
poika.  K.  läksi  323  Aasiaan,  missä  johti  sota- 
väenosastoa, mutta  palasi  319  Eurooppaan  ottaak- 
seen haltuunsa  valtionhoitajantoimen,  jonka  Anti- 
patros  kuollessaan  oli  uskonut  Polyperkhonille. 
Tehtyään  liiton  Antigonoksen  y.  m.  diadokkicn 
kanssa  hän  sai  valtaansa  Ateenan  (318)  ynnä 
melkein  koko  Keski-Kreikan  ja  vihdoin  (315) 
Makedonian,  mutta  menetti  sodassa  Antigonosta 
vastaan,  jossa  häntä  auttoivat  Ptolemaios,  Lysi- 
makhos  ja  Seleukos,  valloittamansa  maat  p.aitsi 
Makedonian  ja  Thessalian  (311).  Lujittaakseen 
asemaansa  K.  järjestänsä  raivasi  tieltään  Alek- 
santeri Suuren  perheen  vielä  elossa  olevat  jäse- 
net, ja  hänen  onnistuikin  säilyttää  Makedonian 
hallitus  kuolemaansa  saakka.  Mutta  hänen  yri- 
tyksensä pysyväisesti  saada  jalansijaa  Kreikassa 
ehkäisi  Demetrios  Poliorketes  (ks.  t.),  jonka 
kanssa  hän  kävi  pitkällisiä  sotia.  E.  R-n. 

Kassantarkastuslaitteet   ks.   Kassakone. 

Kassara,    vesoin,    vesuri,    ison   käyräkär- 
kisen   puukon  tapainen   ase,  jolla   semminkin  ty- 
töt    kasken- 
^^^     hakkuus.^a 
— cLj      karsivat 
puita  ja  tait- 
Kassara.  tavat  vesoja. 

U.  T.  S. 

Kassaregistraattori  ks.  Kassakone. 

Kassatili  ks.  Kassa. 

Kassatsioni  (ransk.  cassation) ,  tuomion  ku- 
moaminen antamatta  uutta  tuomiota  sijaan,  ks. 
Kassatsionioikeus.  —  Sotakielessä  toi- 
mitus, jonka  kautta  sotamies  julistetaan  sota- 
viikeen  kelpaamattomaksi.  —  Paikoittain  ulko- 
mailla k.  myös  merkitsee  ankarinta  virkamiehen 
tahi  upseerin  virasta  erottamista.  E.  E-ja. 

Kassatsionioikeus  (ks.  Kassatsioni),  yli- 
tuomioistuin,  joka  ainoastaan  kumoaa  alemman 
oikeuden  tuomion,  mutta  ei  itse  ratkaise  asiaa. 
Tällaisten   tuomitsemisten   esikuva   on    ranskalai- 


uea  Voitr  de  cansution  Pariisissa.  Se  ei  ole  varsi- 
nainen oikeusaste,  vaan  sen  tehtävänä  on  valvoa 
lainkäytön  oikeuden-  ja  yhdenmukaisuutta.  Kas- 
satsionin  esineenä  saattaa  olla  jokainen  korkeim- 
massa oikeusasteessa  annettu  tuomio,  joka  katso- 
taan nimenomaista  lain  määräystä  vastaan  soti- 
vaksi. K:n  tutkimus  ei  kohdistu  kysymyksi-en, 
mitä  on  pidettävä  toteennäytettynä,  mitä  ei,  vaan 
siihen,  miten  lakia  j'ksityistapauksessa  on  sovel- 
lutettava. Jos  lain  sovelluttaminen  huomataan 
vääräksi,  niin  tuomio  kumotaan  ja  asia  jätetään 
uudestaan  käsiteltäväksi  samanlaiselle  tuomio- 
istuimelle kuin  se,  joka  sen  viimeksi  ratkaisi. 
Jos  tämänkin  tuomiossa  ilmenee  sama  oikeus- 
käsitys  kuin  ensimäisessä  ja  k.  käsiteltyään  asian 
osastojen  yhteisessä  istunnossa  vieläkin  päiittää 
jättää  sen  toisen  tuomioistuimen  ratkaistavaksi, 
on  viimemainittu  velvollinen  noudattamaan  k:n 
käsitystä.  —  Ransk.  kassatsionimenettely  tava- 
taan suuremmassa  tahi  vähemmässä  määrässä 
toteutettuna  Euroopan  eri  maissa  (Belgia,  Italia, 
Romaania,  Venäjä)  vrt.  Oikeusaste,  Revi- 
sioni. E.   K-ja. 

Kasseerata  ks.  Kaseerata. 

Kassel,  myös  C  a  s  s  e  1.  1.  Preussilainen  hal- 
lintoalue Hessen-Nassaun  maakunnassa,  vastaa 
suunnilleen  entistä  Hessen-Kasselin  vaaliruh- 
tiuaskuntaa;  10,083  km=,  955.233  as.,  joista  2% 
juutalaisia.  —  2.  Edellisen  piiäkaupunki,  molem- 
min puolin  Fulda-jokea;  153,078  as.  (1910).  Joen 
partaalla  olevien,  vanhanaikaisesti  rakennettu- 
jen Altstadt  ja  Unter-Neustadt  kaupunginosien 
länsipuolella  ja  niitä  ylempänä  ovat  leveäkatui- 
set  uudet  kaupunginosat  Ober-Neustadt,  Freiheit. 
Hohenzollernviertel,  jotka  tekevät  K:n  yhdeksi 
Saksan  kauneimmista  kaupungeista.  Huomatta- 
via rakennuksia:  entinen  hallituspalatsi  (rak. 
1767)  Fredrik  II :n  marmoripatsaalla  koristetun 
Friedrichsplatzin  äärellä,  missä  myös  Frideri- 
cianum-museo.  palatsi  Bellevue,  uusi  raatihuone, 
goottilainen  Martinskirche  (1300-luvulta),  jossa 
Filip  Jalomielisen  hautapatsas;  pääkatu  Königs- 
strasse.  —  Teollisuus  korkealle  kehittynji;:  ve- 
turi-, vaunu-,  rauta-,  puu-  sekä  savitavara-, 
soittokone-,  juuttitehtaita  sekä  fysikaalisten  ko- 
neitten valmistusta.  Sijaiten  ikivanhan  liikenne- 
tien  varrella  (nyk.  tärkeä  rautatien  solmidiohta) 
K.  on  vilkas  kaupp:ikaupunki:  maan  ja  siirto- 
maantuotteita,  villaa,  vuotia;  2  messut.  Kauppa- 
ja  käsiteollisuuskamari.  —  Sivistys-  ja  oppilai- 
toksia: paitsi  useita  oppikouluja  ja  seminaareja, 
rakennus-,  taideteollisuus-,  kauppa-  ja  sotakoulu, 
taideakatemia,  kaksi  kirjastoa  (yht.  n.  350,000 
nid.),  kuuluisa  taulukokoelma  (vars.  alankomaa- 
laista taidetta)  y.  m.  tiede-  ja  taidekokoelmia; 
teatteri.  —  Lähistöllä  linnat  ja  puistot  Wilhelms- 
höhe  ja  Wilhelmstal.  —  K.  mainitaan  ensikerran 
913,  sai  1200  kaupunki-oikeudet,  1400-luvulta 
Hessenin  maakreivin,  1806-13  Westfalenin  ku- 
ninkaan Jörömen  hallintopaikka.  Joutui  1866 
Preussille  ja  on  v:sta  1867  Hessen-Nassaun  maa- 
kunnan  pääkaupunki.  E.   E.   E. 

Kasselin-kelta,  eräs  keltainen  väri  (lyijy- 
oksykloridia  1.  emäksistä  lyijykloridia),  jota  saa- 
daan sulattamalla  lyijyoksidia  ja  salmiakkia 
määrätyissä  painosuhteissa;  sulatettu  ja  sitten 
jähtynyt  aine  jauhetaan  hienoksi.         S.  V.  H. 

Kasselin-musta,  puhdistetun  luumustan  1.  luu- 
hiilen  nimitys. 


450 


Kasselin-ruskea— Kaste 


460 


Kasselin-ruskea,  ruskea  maaliväri,  jota  .-saa- 
daao  eräistä  seiiiiuista  Saksaa  ruunihiili-  ja 
turvekerroksista;  se  on  siellä  joko  hienona  jau- 
hona tai  pikku  paloina  puusirpaleihin  sekoittu- 
neiden runniliiilten  välissä  ja  se  on  tietenkin 
puun  lahoamistulosta;  pääasiassa  se  on  humus- 
I.  h  u  m  i  i  n  i  h  a  p  p  o  a.  S.  V.  II. 

Kasselin-sini,   lirenienin-sinisen   nimitys. 

Kasselin-vihreä,  vanha  sch\veinfurtin-vihreän 
(ks.   t.)    nimi. 

Kassia-öljy  ks.   K  a  n  e  1  i  ö  1  j  y. 

Easslitit  (ass.  Kassit,  kreik.  Kassa'ioi) ,  mui- 
nainen aasialainen,  ehkä  iraanilainen  kansa,  joka 
Elämistä  päin  tullen  anasti  Babylonian  ja  hal- 
litsi sitä  500  vuotta(n.  1700-1200*e.  Kr.) .  Heidän 
kielestään  antaa  tietoja  eräs  kassiittilais-assyria- 
lainen  syllabaari  ja  lukuisat  henkilönnimet.  Hei- 
dän palvelemiansa  jumalia  olivat  Burias,  Surias, 
Ubrias.  Kharbe,  Sipak,  Turgu  y.  m.  [Delitzsch, 
„Die   Sprache  der   Kassäer"    (1884).]      E.    T-t. 

Kassiopeia.  1.  ks.  A  n  d  r  o  m  e  d  a.  —  2. 
Tälitit.,  tähtirikas  tähtikuvio  linnunradassa,  Ota- 
vaan nähden  taivaannavan  vastakkaisella  puo- 
lella. Tähdet  ra.  [),  y,  6  ja  e  muodostavat  tunne- 
tun, (kaksois-)  W:n  muotoisen  kuvion.  Tyko 
Brahen  keksimä  ,,nova"  1572  oli  K:n  tähti- 
kuviossa. E.  R. 

Kassiteridit  (lat.  CassiterVdes  insulce,  <  kreik. 
kassi' teros  =  tina),  Tinasaaret,  nimitys,  jota 
puunilaiset  käyttivät  siitä  paikasta,  mistä  he 
noutivat  tinaa.  Tämä  paikkakunta  oli  saari, 
jonka  maantieteellisestä  asemasta  on  paljon  kiis- 
telty. Ruotsalainen  tutkija  H.  Hildebrand  arve- 
lee sillä  tarkoitetuli  Luoteis-Espanjaa.  Mistä 
muuten  itse  Kassiteridein  nimi  alkuaan  johtuu, 
on  myös  epävarmaa.  Se  on  ehkä  väännös  jos- 
tain kelttiläisestä  sanasta.  [Hildebrand,  „Sur  la 
situation  des  Cassit^rides"  (Compte-Rendu,  Congr. 
Aroh.  de  Stockholm   I   s.  579).]  A.   M.   T. 

Kassiteriitti  (kreik.  kassi'teros  =  tina),  t  i  n  a- 
k  i  v  i.  ainoa  tinamulmikivennäinen,  hyvin  kova 
ja  voimakkaasti  kiiltävä,  erikoista  lohkosuun*aa 
Tailla,  väriltiiän  tavallisesti  ruskea,  joskus  musta, 
tetragonisesti  lyhyinä  tai  pitkinä  prismoina  ki- 
teytyvä. Kokoomukseltaan  se  on  tinaoksidia 
(SnOj),  kumminkin  aina  sisältäen  myös  rauta- 
oksidia, josta  väri  johtuu.  K.  esiintyy  malmi- 
juonissa,  joko  ainoana  malmikivennäisenä  tai, 
harvemmin,  kupari-,  sinkki-  y.  m.  malmien  ohella, 
kuten  Pitkässärannassa.  Viimemainittu  on  Suo- 
men kaivoksista  ainoa,  josta  k:a  on  louhittu. 
Euroopan  rikkaimmat  tinamalmiesiintymät  ovat 
CornwalliBsa  Englannissa,  Galiciassa  Espanjassa 
ja  Erzgebirgessä  .sekä  Saksin  että  Böömin  puo- 
lella, mutta  malmin  saanti  näissä  on  jo  suuresti 
vähentynyt.  Enimmän  tinaa  saadaan  nykyään 
Itä-Intiasta  Englannin  Straits  Settlements  alus- 
maasta sekä  Hollantiin  kuuluvilta  Bangka-,  Bil- 
liton-  ja  Karimon-saarilta  ynnä  lisäksi  Austraa- 
liasta.  —  Yksitj-isinä  kiteinä  k:a  on  joskus  gra- 
niitissa, m.  m.  Helsingissä.  P.  E. 

Kassööri  (ks.  Kassa),  kassanhoitaja,  ra- 
ha."itonhoitaja. 

Kastalia  /-«'«/  (lat.  Casta'lia),  lähde  Delphoissa 
(ks.  t.).  Sen  vedellä  oraakkelintiedustelijat  puh- 
distautuivat ennenkuin  lähestyivät  Apollonin 
temppeliä.  Roomalaisessa  ja  sittemmin  uudempi- 
aikaisessa  runoudessa  K.  esiintyy  runoilija-innos- 
tuksen lähteenä.  O.  E.  T. 


Kastanjnpuun  oksa. 
a  hedekukka,  h  emikukka,  c  he- 
delmä, d  siemen. 


Kastanjapuu   (Castanea   vesca)   kasvaa   villinä 
Välimeren    maiden    vuoristoissa    muodostaen    pai- 
koin    etenkin     Ita- 
liassa ja  Kreikassa 

metsiäkin.        Myös 

Pohj.- Amer  iikassa 
ja  Japanissa  on 
k. -muunnos.  Sitä 
viljellään     yleisesti 

Keski-Euroopassa 
koristuspuuna  ja 
syötävien  hedel- 
miensä  vuoksi.  K. 
on  jonkunverran 
tammen  näköinen, 
15-20  m:iin  korkea, 

tulee  l,000:kin  vuo- 
den vanhaksi.    Isot 
lehdet      ovat      sui- 
keita,   kiiltävän 
vihreitä,    nahkeita, 

reunastaan  karkea- 

saliaisia,  hedelmät  3  ruskeata  pähkinää,  joita 
piikkinen  „kehto"  ympäröi.  Maukkaat  siemenet 
ovat  meillä  herkkuruokaa,  Etelä-Euroopassa  köy- 
hän kansan  tärkeimpää  ravintoa.  Ne  sisältävät 
n.  50%  tärkkelystä  ja  muita  hiilihydraatteja  ja 
9  %  typenpitoisia  aineita.  Parhaat  kastanjat  saa- 
daan Etelä-Ranskassa,  pohj.-amer.  k.-muunnok- 
sella  on  imelämmät  siemenet.  Puuta  käj-tetään 
kanavasulkuihin,  laituripaaluihin  y.  m.  vedenalai- 
siin  rakennuksiin.  J.  A.   W. 

Kastanjetit  (ransk.  castagnettes,  esp.  casta- 
ne'tus,  custai'iuc'tas) ,  esp.  ja  etelä-it.  lyömäsoi- 
tin. Siihen  kuu- 
luu kaksi  halais- 
tun kastanjapäh- 
kinän  muotoista 
puusälettä,  jotka 
nauhalla  kiinni- 
tetään peukalon 
molemmin  puo- 
lin; toisilla  sor- 
milla niitä  nä- 
päytetään vas- 
takkain, joten  ai- 
kaansaadaan erikoinen,  kilkattava  ääni.  Tanssin 
rytmiä  ohjaavana  säestimenä  käytetään  k:eja 
usein  baleteissa.  Tanssintapaista  väritystä  vah- 
vistamaan niitä  käytetään  korkeammassakin 
orkesterimusiikissa.  /.  K. 

Kaste,  hienoissa  vesikarpaloissa  maanpinnalla 
oleville  esineille  laskeutunut  kosteus.  Engl.  Wells 
on  ensimäineu  tiedemies,  joka  perusteellisesti  on 
tutkinut  syitä  k:n  syntymiseen.  Hänen  viime 
vuosisadan  alussa  tehtyjen  havaintojensa  mukaan 
k.  on  alkuperäisin  ilmakehästä,  eikä  maasta.  Kun 
selvänä,  tyynenä  iltana  ja  yönä  lämpöä  vahvasti 
säteilee  maasta,  jäähtyy  maanpinta  ja  siitä  kyl- 
meneminen jatkuu  alimpaan  ilmakerrokseen. 
Lämpötila  laskee  .vhii,  kunnes  .se  on  niin  alhainen, 
että  mainittu  kerros  tulee  kyllästetyksi  vesihöy- 
ryllä. N.  s.  kastepiste  on  silloin  saavutettu. 
Kastepi-stettä  alemmilla  lämpöasteilla  ei  ilma 
enää  voi  pidättää  itsessään  kaikkea  vesikaasua, 
vaan  osa  siitä  tiivistyy,  laskeutuen  k:na  s.  o. 
pieninä  pisaroina  maanpinnalle  ja  sitä  verhoa- 
valle kasvullisuudelle.  K.  voi  niin  ollen  ilmestyä 
maahan  illalla,  vöUä  tai  aamulla  auringonnousun 


Kastanjetteja. 


un 


Kaste— Kasteenuudistajat 


462 


aikana,  riippueu  siitä,  milloin  kastepiste  on  saa- 
vutettu. Uudempien  tutkimuksien  mukaan  k:u 
muodostuminen  voi  tapailtua  sitenkin,  että  kas- 
vit yön  kuluessa  huokuvat  maasta  imemänsil  kos- 
teuden lähimpiin  ilmakerroksiin,  joista  vesihöyry 
jälleen  kasvin  jäähtyessä  laskeutuu  k:na  näille. 
Tiedemie.sten  kesken  on  ollut  erimielisyyttä  siitä, 
missä  määrin  k.  on  alkuperäisin  ilmasta  jämissä 
määrin  maasta.  .-Vsian  selvittelyssä,  johon  suoma- 
laisetkin tiedemiehet  (Lemström,  nom6n)  ovat 
ottaneet  osaa,  ovat  \Vollny  ja  Russel  tulleet  sii- 
hen johtopäätökseen,  että  k.  on  etupäässä  maasta 
noussutta  kosteutta.  —  K:n  runsaus  vaihtelee 
niin  hyvin  vuodenaikojen  kuin  paikkakunnan  mu- 
kaan. Kuumassii  vyöhykkeessä  esim.  on  kaste- 
määrä  paljoa  suurempi  kuin  lauhkeassa.  Man- 
uormaitten  vedestä  köyhissä  sisäosissa  (Afrikan 
ja  Aasian  hiekkaerämaat)  sekä  merellä  tulee  tus- 
kin ollenkaan  k:ta,  kun  sitä  vastoin  rantamailla, 
joilla  on  lämmin  ja  kostea  ilmanala  (Persia,  Ara- 
hia)  ilmestyy  viljalti  k:  ta.  Keski-Euroopassa 
hyvä  kasteyö  antaa  n.  300  g  vettä  m'  kohti.  Eng- 
lannissa 100  g  ja  Suomessa  (Honiönin  havainto- 
jen mukaan)  100-200  g.  Kuumassa  vyöhykkee.-sä 
kastepaljous  voi  olla  mainittuja  määriä  10  ker- 
taa suurempi.  Taivaan  ollessa  pilvessä  ei  tule 
k:ta,  koska  lämmön  säteily  maasta  silloin  es- 
tyy (ks.  Halla).  Samoin  tuulisella  säällä  k:ta 
ei  synny,  kun  alimmat  ilmakerrokset  alituisesti 
sekaantuvat  toisiinsa.  —  K:ta  kokoontuu  run- 
saasti toisille  kappaleille,  kuten  esim.  ruoholle, 
toisille  sitä  va.stoin  ei.  kuten  mullalle  ja  hiekalle. 
K.  on  hyvä  kasvien  kostuttaja  kuivana  aikana, 
semminkin  maissa,  joissa  sataa  vähän.  —  Jos 
vesihöyryn  tiivistys  tapahtuu  0°  alemmassa 
lämpötilassa,  syntyy  k:n  asemasta  huurretta. 
Arvelu,  että  huurre  ei  ole  muuta  kuin  jäätynyttä 
k:ta,  ei  ole  aivan  oikea,  koska  huurteen  ja  k:n 
ilmestyminen  ei  tapahdu,  kuten  Aitken  on  toteen 
näyttänyt,  aivan  samanlaisissa  olosuhteissa. 
Esim.  maanpinnan  läheisyydessä  olevalle  lasi- 
levylle tulee  k:ta  ainoastaan  tuulen  vastaiselle 
puolelle,  kun  sitä  vastoin  huurretta,  sen  muodos- 
tumiselle sopivana  yönä,  ilmestyy  levyn  tuulen 
puoleiselle  pinnalle.  Huurre  on  pieniä,  vaihtele- 
valla tavalla  kokoouryhmittyneitä  jääneulasia. 
Niitten  pituus  ja  järjestely  riippuu  lämmönsätei- 
lyn  voimakkuudesta  ja  sen  pinnan  laadusta,  jossa 
ne  ovat  kiinni.  V.  S:n. 

Kaste,  kristillisen  kirkon  sakramentti. 
Sen  lähimpänä  esikuvana  on  .Johannes  Kastajan 
toimittama  ,, parannuksen  kaste"  syntein  an- 
teeksi antamiseksi  (Mark.  1,).  Kasteen  sakra- 
mentti perustuu  Jeesuksen  käskyyn  oppilaillensa 
(Matt.  28,s-5„).  Tämän  paikan  sanamuodon  mukaan 
Jeesus  on  käskenrt  kastaa  ,.Isän,  Pojan  ja  Pyhän 
Hengen  nimeen";  tämä  on  kuitenkin  epävarmaa, 
koska  kaikkialla  Apostolien  teoissa  ja  Paavalin 
kirjeissä  puhutaan  kasteesta  „Jeesuksen  Kristuk- 
sen nimeen"  (Ap.  t.  2^;  Gal.  3^  y.  m.).  Kasteen 
yleinen  käytäntö  kirkos.sa  alusta  alkaen  on  kui- 
tenkin epäämätön  todistus  siitä,  että  Jeesus  itse 
on  sen  asettanut.  Kirkollinen  käsitys  k.isteesta 
otti  lähtökohdakseen  etupäässä  Tit.  Sj  ja  Joh.3,-a, 
joissa  paikoissa  uusi  syntyminen  liitetään 
kasteeseen.  Kasteesta  tuli  täten  uudensynty- 
misen  sakramentti.  Erityisiä  vaikeuksia 
tämä  ei  tuottanut  niin  kauan  kuin  etupäässä  kas- 
tettiin  aikaihmisiä.    Yleisenä   raamatullisena  op- 


pina oli  vanhassa  kirkossa,  että  kaste  tuottaa  syn- 
tein anteeksi  saamisen,  lahjoittaa  Pyhän  Hengen 
ja  saattaa  ihmisen  mystilli.seen  yhteyteen  Kristuk- 
sen kanssa  (Room.  C).  Kun  kastettava  kasteessa 
luopui  entisestä  pakanallisesta  menosta,  liitettiin 
kasteeseen  tätä  osoittavia  seremonioja,  manaus 
(eksorsismi)  ja  luopumus  perkeleestä  (abrenun- 
tiatio  ks.  t.).  Katolisen  kirkon  käsityksen  mu- 
kaan k.  tuottaa  anteeksiantamuksen  perisynnistä 
ja  ennen  kastetta  tehdyistä  tekosynneistä,  jonka 
tähden  vanhana  aikana  ihmiset  usein  lykkäsivät 
kasteen  kuolinvuoteelle.  Koom. -katolisen  kirkon 
oppi  kasteesta  määriteltiin  lopullisesti  Tridentin 
kirkolliskokouksessa  (1543-61).  —  Luterilaisen  ja 
reformeeratun  kirkon  ka.steopin  pääeroavaisuus 
on  se,  että  edellinen  teroittaa  reali.stista,  jälki- 
mäinen symbolistista  käsitystä.  Luterilaisuus 
teroittaa  kasteessa  perustettua  kasteenliit- 
t  o  a,  joka  Jumalan  puolelta  pysyy  ihmisen  elin- 
ajan voimassa.  Tämä  käsitys  kasteenliitosta  on 
sopusoinnussa  lapsenkasteen  kanssa;  sitä  vastoin 
käsitys  kasteesta  uudensyntymisen  sakramenttina 
tuottaa  lapsenkasteen  suhteen  vaikeuksia,  jotka 
prote.stanttisissa  maissa  siellä  ja  täällä  ovat  vie- 
neet lastenkasteen  hylkäämiseen  (ks.  Baptis- 
tit  ja   Kasteenuudistajat. 

Kastee.sta  Suomen  kirkkolaki  säätää,  että  lapsi 
on  kastettava  ilman  tarpeetonta  viivytystä,  aina- 
kin ennenkuin  6  viikkoa  syntymisestä  on  kulunut. 
Vastoin  vanhempain  tai  edusmiesten  vakaasti 
ilmoitettua  tahtoa  ei  ole  lasta  saatettava  kastee- 
seen (35  §).  Jos  peljätään  lapsen  heikkouden  täh- 
den kuolevan,  ennenkuin  pappi  ennättää  kasta- 
maan, saapi  hyvämaineinen  ev. -luterilainen  kris- 
titty toimittaa  hätäkasteen,  joka  myöhem- 
min on  papin  vahvistettava  (39  §).  Kastettaessa 
pitää  muutamia  henkilöitä  olla  kummeina 
saapuvilla.  Niiden  tulee  olla  luterilaisen  kirkon 
jäseniä.  Ehtoollisella  käyneitä  ja  elämässään 
nuhteettomia  (42  §) .  [Höfling,  „S,akrament  der 
Taufe"  (1859)  ;  P.  Althaus.  .,i)ie  Heilsbedeutung 
der  Taufe  in  N.  T."  (1897)  ;  W.  Heitmuller. 
„Im  Namen  Jesu"  (1903)  ;  Alfred  Kililman. 
„Dogmen  om  barndopet,  hist.  kritisk  afhandling" 
(186^6).]  E.  Ka. 

Kasteallas,  kivestä  tai  metallista  tehty  astia, 
niin  suuri,  että  kastettava  —  vanhimpina  aikoina 
täysikasvuinenkin  —  mahtui  siihen  sisälle.  Se  oli 
tavallise.sti  korkokuvilla  runsaasti  koristettu,  ku- 
vat esittivät  joko  kahtatoista  apostolia  tai  koh- 
tauksia .Jeesuksen  elämästä:  hänen  kastamistaan 
Jordanissa,  hänen  kuolemaansa  ja  ylösnousemis- 
taan y.  m.  Niinikään  oli  allasta  kannattava  jalka 
koristeltu  korkokuvilla  ja  ornamenteilla.  Tyy- 
pillisiä kastealtaita  sekä  roomalaiselta  että  gootti- 
laiselta taidekaudelta  on  varsinkin  Saksassa. 

F.  L. 

Kasteenkertojat  ks.  Kasteenuudista- 
j  at. 

Kasteenuudistajat  1.  a  n  a  b  a  p  t  i  s  t  i  t,  us- 
konpuhdistusajan  uskonnollinen  liike,  joka  hyl- 
käsi lastenkasteen  ja  sentähden  vaati  uskovai- 
silta kasteen  uudistamista,  iluuten  suunnassa  oli 
paljon  erilaisia  mielipiteitä.  Maailmasta  ja  val- 
tiosta erotetun  pelkkäin  pyhäin  seurakunnan 
ihannetta  tavoitellen  monet  tahtoivat  vetää  ää- 
rimäiset  johtopäätökset  uskonpuhdistuksen  sub- 
jektiivisesta periaatteesta,  halveksivat  kirkollista 
virkaa,    asettivat    „sisällisen    sanan"    Raamatun 


403 


Kasteheinä — Kasti 


4G4 


edelle,  kielsivät  sakramenttien  merkityksen  ar- 
monvälineinä ja  tahtoivat  jiirjestää  seurakun- 
nan elämän  alkukristillisyyden  mallin  mukaan. 
Lisäksi  muutamat  odottivat  Kristuksen  pikaista 
tulemista  ja  tuhatvuotista  valtakuntaa  sekä  puo- 
lustivat lihan  vapautta.  Varsinkin  käsityöläis- 
ten ja  muiden  pikkuporvarien  sekä  talonpoikain 
keskuudessa  nämä  opit  saivat  kannattajia  Sveit- 
sissä, Etelä-  ja  LHnsi-Saksassa,  Hollannissa, 
jopa  itse  uskonpuhdistuksen  päämaassa  Sak- 
sissa. Yleensä  liike  oli  rauhallista,  mutta  Etelä- 
ja  Keski-Saksan  sorrettujen  talonpoikain  keskuu- 
dessa hengellisen  vapauden  oppi  synnytti  yhteis- 
kunnallisen vapauden  ja  maallisten  oikeuksien 
vaatimuksen,  joka  johti  talonpoikaissotaan.  Ka- 
pina kukistettiin  asevoimalla  152.5.  ja  pahin  yl- 
lyttäjä, n.  s.  Zwickaun-profeettain  johtaja  Tuomas 
Miinzer  (ks.  t.)  teloitettiin.  Mutta  liike  jatkui 
edelleen.  Baierissa  vaikuttivat  Juhana  Denk  ja 
Luihvig  lletzer,  Sveitsissä  Balthasar  Hubmayer 
ja  Konrad  Grebel.  Alankomaissa  Daavid  Joriszoon. 
We.stfalenissa.  Ilolsteinissa  ja  Itä-Friislannissa 
Jlelkior  Iloffmann  ja  Melkior  Rink.  Määrissä  ja 
Tyrolissa  Juhana  Hut  sekä  mainittu  Hubmayer. 
-\nkarat  vainot  lisäsivät  uskonkiihkoa.  V.  1533 
ka.steenuudistajat  saivat  valtaansa  Monsterin 
kaupungin,  karkoittivat  esivallan  ja  perustivat 
Messiaksen  valtakunnan,  jossa  vallitsi  omai- 
suudenyliteys.  monivaimoisuus  j.  n.  e.  Johtajina 
olivat  hollantilaiset  Juhana  Leideniläinen  (ks.  t.) 
ja  Juhana  Matthys  Haarlemista,  munsteriläinen 
|iappi  Bernt  Rothmann  sekä  kankuri  Bernt 
Knipperdolling.  Vasta  1535  Monsterin  piispa  sai 
kaupungin  haltuunsa,  kostaen  julmasti  kapinalli- 
sille. Tämän  jälkeen  liike  laimeni,  kunnes 
Menno  Simonis  järjesti  sen  uudelleen.  Jonkun 
verran  historiallista  ja  periaatteellista  yhteyttä 
on  kasteenuudistajilla  myös  baptistien  "(ks.'  t.) 
kanssa.  [Hase,  „Neue  Propheten"  (3:s  pain. 
1893),  Keller,  „Gesohichte  der  Wiedertäufer  und 
ihres  Reiehs  zu  Miin.ster"  (1880),  Tumbult,  „Die 
Wie(!ertäufpr"    (1899).]  A.   J.  P-ä. 

Kasteheinä,  kansannimitys,  tarkoittaa  toisi- 
naan nurmilauhaa  (JiJra  cmspiiosa),  toisinaan  eri- 
näisiä kastikka-  (Calumagrostis-)  lajeja. 
Kastekappeli  ks.  B  a  p  t  i  s  t  e  r  i  u  m. 
Kastelholma,  linna  Ahvenanmaalla  Sundin 
pitäjässä,  elikä  mahtavan  Bo  Joninpoika  Gripin 
perustama,  mainitaan  ensimäisen  kerran  1388, 
jolloin  hänen  jälkisäädöksensä  toimeenpani  j.it 
jättivät  sen  muiden  linnojen  ohessa  kuninsatar 
Margareetan  haltuun.  Linna,  jonka  2.4  metriä 
vahva  ja  217  metriä  pitkä  kehämuuri  ympäröitsi 
useita  rakennuksia  sekä  kahta  linnanpihaa,  saa- 
vutti suurimman  merkityksensä  unionisotien  ai- 
kana, jolloin  se  tärkeän  a.semansa  vuoksi  oli  Ruot- 
sissa taistelevain  puolueiden  pyyteiden  esineenä. 
Niinpä  valloitti  sen  1434  Engefbrektin  puoluelai- 
sen Eerik  Puken  alapäällikkö  Juhana  Folkenpoika 
saks.alaiselta  ritarilta  Otto  PogwischiIta,  jonka 
suvus.sa  se  oli  ollut  läänityk.senä.  Linnaa  liallitsi- 
vat  sitten  useat  Ruotsin  valtakunnan  etevimmistä 
miehistä,  esim.  Hannu  KrOpelin,  Knut  Posse, 
joka  siellä  kuoli  1500,  Eerik  Juhananpoika 
Vaasa,  Kustaa  Vaasan  isä  y.  m.  V.  1507  tanska- 
laiset valloittivat  linnan,  sytyttivät  sen  tuleen  ja 
veivät  sen  päällikön,  valtaneuvos  Sten  Turen- 
poika  Bielken,  vankina  Tanskaan.  Toistamiseen 
valloitti    sen    tanskalainen    Severin    Xorby    1510. 


Oltuaan  jonkun  aikaa  tan.skalaisten  hallussa  se 
joutui  syksyllä  1523,  luultavasti  livar  Flemingin 
miehitlämänä,  Kustaa  Vaasan  haltuun.  V.  1571 
säilytettiin  entistä  kuningasta  Eerik  XIV;ta 
jonkun  aikaa  vankina  Kastelholmassa.  Kuningas 
Sigismundin  ja  Kaarle  herttuan  välisen  taiste- 
lun aikana  kuninkaan  päällikkö  Salomon  lUe 
kesti  K:ssa  kaksi  piiritystä  peräkkäin  15!)!), 
mutta  pakotettiin  lopuksi  antautumaan  ja  mes- 
tattiin Turussa.  Tämän  jTilkeen  linna  vähitellen 
kadotti  merkityksensä  varsinkin  kun  sinne  ei 
enää  v:n  1G35  jälkeen  eri  päUUikköä  a.setettn. 
Turhaan  kuuluisa  Dalilberg  huomautti  1679  K:n 
tärkeydestä  ja  ehdotti  sen  korjaamista.  Linna 
jäi  yhä  autiotilaan  ja  sen  rappeutumista  joudut- 
tivat tulipalot  1745  ja  1772.  Nyt  on  linnasta 
ainoastaan  rauniot  jälellä.  [Bomansson,  „Fin- 
lands   fornborgar".]  J,   ly.   ft_ 

KasteUaani  (ks.  K  a  s  t  e  1  1  i) .  linnanpääl- 
likkö.    varsinkin    ritariajalla. 

Kastelli  (lat.  cantcllum).  1.  Pieni  linnoitus 
tai  linna.  —  2.  Korkea  päällysrakennus  entisajan 
alusten  etu-  ja  peräkeulassa,    vrt.  Kaleeri. 

Kastelu  ks.  Vesitys. 

Kastelukone  ks.   V  e  s  i  t  y  s. 

Kastemalja,  alkuaan  metallinen  astia,  josta 
täysikasvuinen  kastettu  kastetoiniituk.sen  jälkeen 
nautti  sakramentin;  sittemmin,  kun  kastamista 
alettiin  toimittaa  heti  syntymisen  jälkeen,  astia. 
jossa  kastevesi  säilytetiiän.  Kuten  muutkin  kaste- 
esineet,  kasteallas  (ks.  t.)  ja  kastekannu.  on 
kastemtiljakin  tavallisesti  koristettu  kirkollisilla 
kuvilla   ja   ornamenteilla.  f.    h. 

Kastemato  (Liiinhricus  terrestris  1.  herculeus), 
harvasukaismatojen  ryhmään  kuuluva  15-25  cm 
pitkä  nivelmato.    Niinkuin  muillakin  saman   su- 


Kastemato. 


vun  lajeilla  on  tummanruskean  ruumiin  etuosassa 
huomattava  vaaleampi,  satulamainen  ihopaksun- 
nos  1.  vyö  (clilellum);  ruumiin  takapää  on  lit- 
teähkö.  K.  kaivaa  .syviä  käytäviä  maahan  ja 
nielee  maata  ynnä  lahoavia  kasviosia  ravinnok- 
seen, joten  se  tekee  maan  murakammaksi  ja 
edistää  ruokamullan  syntymistä,  on  niinmuodoin 
maanviljelykselle  hyödyllinen  eläin.  K:a  käyte- 
tä.-in  kalansyöttinä.        "  K.  M.  L. 

Kastemittari  1.  d  r  o  s  o  m  e  t  r  i,  kastemäärän 
mittaamiseksi  suunniteltu  herkkä  vaaka,  jonka 
toisessa  kupissa  on  kivstetta  runsaa.sti  kokoovaa 
ainetta  kuten  villaa  tai  haahkanuntuvaa.  Kas- 
teen tietyssä  ajassa  syntyneen  paljouden  mää- 
räämiseksi tutkitaan  näitten  aineitten  painon- 
lisäystä,  (n,  s. -n.) 

Kastepiste  ks.  Kaste. 

Kastepistekuvastin  ks.  H  y  g  r  o  m  e  t  r  i. 

Kastetodistus,  kirkollisen  (seurakunnallisen) 
viraniiniai.son  antama  todistus  siitä,  että  henkilö 
en   jolionkin  kristilliseen  tunnustukseen  kastettu. 

Kasti  (port.  ca.t/n  =  suku,  rotu),  yhteiskunta- 
luokka, johon  joku  syntymänsä  perustalla  erot- 
tamattomana jäsenenä  kuuluu.  Kastilaitoksen 
kotimaa  on  Intia,  jonka  arjalaisilla  alkuaan  nä- 
kyy olleen  neljä  k:a:  papit  (brahmava),  soturit 
(IcsatriaJ,    maanviljelijät  (vai.iiu)  ja  voitetut  alku- 


465 


Kasti—  Kastriota 


4(;g 


asiikkiiiit  (iiidra).  Kastijako  epäilemättil  on  edis- 
tänyt amiiiiiltitaitoa,  kun  pojan  ehdottomasti  on 
tiiylynyt  jatkaa  isänsä  harjoittamaa  ammattia. 
Multa  ihmishengen  vapaalle  kehitykselle  se  on  ol- 
lut kiusallisena  esteenä.  Egyptissäkin  on  luultu 
ka.stilaitoksen  olleen  olemassa,  mutta  nykyajan 
tutkimuksen  mukaan  niin  ei  näy  olleen  laita. 
Selvempiä  jälkiä  siitä  on  tavattu  Perösla  ja  Mek- 
sikosta,   vrt.  E  t  u-1  n  t  i  a,  II,  n02.  E.  T-t. 

Kasti  ks.   K  i  r  j  a  p  a  i  n  o  t  a  i  t  o. 

Kastikka   ks.    C  a  I  a  m  a  g  r  o  s  t  i  s. 

Kastilla  (esp.  Gastilla  <  esp.  castilln  =  lin- 
noitus) käsittää  suurimman  osan  Pyreneitfen- 
nieininiaan  keskusylätasankoa,  mcsitaa,  ja  on  si- 
ten maantieteellisesti  ja  valtiollisesti  Espanjan 
hallitseva  maakunta.  (Täällä  on  Espanjan  pää- 
kaupunki Madrid,  liikennetiet  ovat  keskitetyt 
tänne.)  Se  on  tertiäärisistä,  suolanpitoisista  mer- 
keleistä,  konglomeraateista  ja  kipseistä,  osaksi 
kvartäärisistä  kerroksista  muodostunut  maa.  Kor- 
keus 800-050  m  yi.  merenp..  ilmasto  kuiva  (sataa 
n.  300  mm)  ja  kuuma  (Madrid:  heinäkuun  keski- 
lämpö +  24,5°C;  talvella  toisinaan  lumituiskuja, 
tammikuun  lämpö  -(-4,i>°C).  maa  on  aroluontoi- 
nen;  joet  ovat  siihen  uurtaneet  syviä  uomin, 
canons.  Kasvullisuus  on  vars.  idässä  köyhää,  etu- 
pilässä  Cistits-  ja  La!)!öY(E-muotoja  sekä  esparto- 
lieinää;  ainoastaan  kosteikoissa  on  puukasvuUi- 
suutta.  K:n  jakavat  K:n  rajavuoret  (hors- 
teja).  Sierra  de  Guadarrama  ja  S.  d.  Gredos  kah- 
teen osaan.  1.  Pohjoisessa  on  V  a  n  h  a-K.  (Gas- 
tilla la  Viejä),  johon  nyk.  luetaan  myös  osa 
Kantabrian  vuori.sto.sta  Biskajan-lähteen;  se  ja- 
kaantuu 8  provinssiin:  Paleueia.  Valladolid,  Avila, 
Segovia,  Soria.  P.urgos.  Logroiio  ja  Santander, 
yhteensä  6,1.727  km=,  l.§45,870  as.  (1910).  Sen 
läpi  virtaa  Duero.  jonka  tärkeimmän,  pohjoisesta 
tulevan  lisäjoen,  Pisuergan,  ympärillä  maa  on 
kuivuudesta  huolimatta  hedelmällistä,  Espanjan 
vilja-aitta.  Muuten  maa  on  osaksi  karjalaitu- 
mcna  käytettyä  aroa.  vars.  Dueron  eteläpuolella. 
Asukkaat  ovat  ibeerien  ja  germaanien  sekoitusta, 
luonteeltaan  vanhoillisia,  itsetietoisia.  Espanjan 
vahakansaa.  Heidän  kielensä  on  Espanjan  kirja- 
kieli. —  2.  Eteläosa,  Uus  i-K.  (Gastilla  la 
N  u  e  V  a) ,  käsittää  provinssit  Madrid.  Toledo.  Ciu- 
dad Eeal,  Cuenea,  Guadalaj:ira.  yhteensä  72.160 
km',  2,101,079  as.  (1910).  t  m  jakavat  Toledon 
vuoret  kahteen  alueeseen.  T;.jon  ja  Guadianan. 
Sen  autioin  osa  on  kaakossa  oleva  La  Mancha, 
jossa  ainoastaan  lampaanhoito  voi  tulla  kysvmyk- 
seen.  Uuden-K:u  asukkaat  ovat  varsinaisia  kas- 
tilialaisia  vilkkaammat,  heihin  on  sekaantunut 
myös  maurilaista  verta.  —  Vauha-Iv.  oli  900-Iu- 
vulla  Asturian  ja  Leonin  kuninkaitten  alainen, 
joutui  sitten  Navarralle,  josta  1035  sai  oman  hal- 
litsijan. Kaiken  aikaa  käytiin  kiivasta  sotaa 
maureja  vastaan,  joilta  Alfonso  VI  1085  anasti 
Toledon  kuningaskunnan,  mikä  Uuden-K:n  ni- 
mellä liitettiin  valtakuntaan.  Sen  laajenemista 
lamauttivat  1200-  ja  1300-luvuilla  sisäiset  rau- 
hattomuudet ja  vallanperimyskiistat.  V.  1474 
kruunu  joutui  kuningatar  Isabellalle  (tunnus- 
tettu 1479  hallitsijaksi),  joka  1469  oli  mennyt 
naimisiin  Aragonian  Ferdinandin  kanssa.  Seur. 
historia  ks.  Espanja.  E.  E.  K. 

Kastman,  Karl  Vilhelm  (s.  1832).  ruots. 
koulumies  ja  kansanvalistuksen  harrastaja,  toimi- 
nut  opettajana   useissa    eri    oppilaitoksissa    sekä 


rehtoriua  Karlstadin  ja  Tukholman  kansakoulu- 
opettajaseminaareissa.  Samaan  aikaan  hän  on 
myös  ollut  kansakoulujen  tarkastajana  sekä  jä- 
senenä useissa  kansakoululaitok.sen  järjestelyä 
varten  asetetuissa  komiteoissa.  Vv.  1891-1901  K. 
oli  kanslianeuvoksena  ja  toimistonpäällikkönä 
kirkoUisasiaintoimituskunnassa  hoitaen  kansan- 
opetusta koskevia  asioita.  K.  on  julkaissut  joukon 
kansakouluopetusta  ja  kansakoulun  historiaa  kä- 
sitteleviä teoksia  sekä  toimittanut  useita  kasva- 
tusopin, aikakauslehtiä.  Ilän  on  kirjoittanut 
Kuotsin  kansakouluoloista  myös  „Kasvatusopilli- 
sen   yhd.   aikakauskirjaan".  O.   M-e. 

Kastner,  Johann  Georg  (1810-67),  elsas- 
silainen musiikkikirjailija,  teoreetikko  ja  sävel- 
täjä, Reichan  oppilas.  Asettui  Pariisiin  1835  ja 
julkaisi  siellä  sarjan  eteviä  musiikkioppikirjoja, 
jotka  otettiin  sikäläisessä  konservatorissa  käy- 
täntöön. Sävelsi  oopperoita,  aluksi  saksalaisin, 
sittemmin  ranskalaisin  sanoin;  niistä  on  huo- 
mattavin ,.Judan  viimeinen  kuningas"  (1844,. 
Omituisia  laadultaan  olivat  K:n  „Livres  parti- 
tions"  (jonkinlaisia  sinfonisia  runoelmia) ;  yh- 
dessä niistä,  „Les  voix  de  Paris"  (1857).  ovat  ai- 
heina Pariisin  katukaupustelijain  huutojen  säve- 
lelliset  muodostumat.  /.  K. 

Kastor  [-törj  ja  P  o  1  y  d  e  u  k  e  s,  kreik.  tarus- 
tossa Zeuksen  ja  Ledan  pojat;  ks.  Dioskuu- 
r  it. 

Kastoriini  (kreik.  kastor  =  majava)  on  yksin- 
kertainen puuvillaplyyssi,  joka  kiiltonsa  puolesta 
muistuttaa  villaplyyssiä.  Nukan  muodostava 
loimi  on  kerrattua  puuvillalankaa.  Nukka  lähtee 
verrattain  helposti  irti  ja  Uxkoutuu  samoin  vä- 
häisen joustavuutensa  takia.  E.  J.  S. 

Kastraatti  (ks.  Kastreerata),  kuohilas. 
—  Kastraattilaulaja,  mieslaulaja,  jonka 
äänenmurros  on  kuohitsemalla  saatu  estetyksi. 
Siten  säilytetty  poika-ääni  on  naisääntä  mel- 
koista voimakkaampi  ja  sointuvampi.  Alkuaan 
tämä  ilmiö  oli  luultavasti  satunnaisten  tapa- 
turmien aiheuttama.  Mutta  yksityisten  k:  ien 
suuri  taiteellinen  menestys  vaikutti,  että  17:anen 
vuosis.  lopulla  alettiin  Italiassa  niitä  tahallisesti 
valmistaa.  K: ien  vuoksi  kehittyi  silloinen  oop- 
perataide perin  luonnottomaan  suuntaan.  San- 
kariosien  esittäjät  lauloivat  enimmiten  sopraano- 
ääntä, ja  koko  esitys  perustui  taiturimaisen  ää- 
nenkäytön näytteille-saamiseen.  Lopulla  18:tta 
vuo.sis.  k:t  alkoivat  vähetä  ja  hävitä  yleisen 
mielipiteen  kannattaman  taiteellisemman  käsitys- 
kannan   vaatimuksesta.  /.    K. 

Kastratsioni    (lat.   casträ'tio) ,   kuohitseminen. 

Kastreerata    (lat.  castru'rE),  kuohita. 

Kastriota  [-^'-],  Yrjö  (n.  1403-68),  albania- 
lainen kansallissankari,  tunnettu  nimellä  Skan- 
d  e  r  b  e  g  (turk.  Iskenderbeg,  „.\leksan- 
teri  ruhtinas") ;  joutui  panttivankina  sulttaani 
Murad  II  :n  hoviin  ja  kasvatettiin  Muhametin- 
uskoon,  mutta  kun  hän  isänsä,  albanialaisen  yli- 
myksen, kuoleman  jälkeen  ei  saanut  tämän  alueita, 
palasi  hän,  Hunyadl'n  voitettua  turkkilaiset  Nisin 
tappelussa  (1443),  mukanaan  kolmesataa  albania- 
laista ratsumiestä  kotimaahansa,  sai  petoksella 
haltuunsa  Krojan  linnan,  kääntyi  takaisin  kris- 
tinuskoon ja  nostatti  albanialaiset  kapinaan.  Tä- 
män jälkeen  K.  voitollisesti  piti  puoliaan  niitä 
usein  suuria  turkkilaisia  sotajoukkoja  vastaan, 
jotka  lähetettiin  häntä  kukistamaan.    Itse  Mura- 


407 


Kastro—  Kasvaminen 


4(58 


din,  joka  1449  vei  100.000  miestä  häntä  vastaan, 
täytyi  tyhjin  toimin  poistua  Krojan  edustalta 
(1450).  V.  14G1  Muhammed  II  tunnusti  K:n  Alba- 
nian herraksi.  Valittuna  paavi  Pius  II ;n  suun- 
nitteleman ristiretken  johtajaksi  K.  aloitti  1404 
uudelleen  sodan  ja  taisteli  jälleen  onnellisesti 
turkkilaisia  vastaan.  K.  oli  viimeinen,  joka  mc- 
neiityksellä  kykeni  ehkäisemään  turkkilaisten 
etenemistä  Balkanin  niemimaalla.  Vasta  hänen 
kuolemansa  jälkeen  Albania  alistui  Turkin  val- 
taan (1479).  —  K:n  poika  Juhana  K.  asettui 
Napoliin,  missä  viimeinen  Kastriota-Skanderbeg 
kuoli  1873.  [Pisko.  „Skanderbeg",  Cuniberti  „L' 
Albania  ed   il   principe  Skanderbeg".]         J.  F. 

Kastro  (<  lat.  cas<riini  =  linna),  italialaiston 
monelle  \'ähän-Aasian  rantaseudun  ja  saaren  kau- 
pungille (Khios,  Lemuos,  Lesbos,  Antiparos  y.  m.) 
aniama  nimi. 

KastniUi  (ruots.  kasirull  <  rausk.  casserole) , 
tasapohjainen  sylinterimäinen,  varrellinen  keitto- 
astia,  kasari. 

Kasuaalipuhe  1-  kasuaalisaarna,  kir- 
kollinen puhe,  joka  liittyy  määrättyyn  merkki- 
tapahtumaan (cäsus)  tai  tilaisuuteen,  kuten  puhe 
ristiäisissä,  konfirmatsionissa,  ehtoollista  vietrt- 
täessä,  vihkiäisissä,  hautajaisissa,  kirkon,  urku- 
jen, hautausmaan  y.  m.  vihkiäisissä,  virkaan- 
asettajaisis.sa  j.  n.  e. 

Kasuaarit  (Casuarius)  ovat  Pohjois-Austraa- 
lian  ja  lähisaarten  metsissä  asuvia  strutsi- 
lintuja.  Siipiä  ja 
pyrstöä  niillä  ei 
ole  juuri  ollenkaan, 
ja  mustat  höyhe- 
net ovat  kaksiosai- 
set, jouhimaiset. 
Pää  ja  kaula  ovat 
■  paljaat,  tavallisesti 
korean  kirjavat. 
Nokka  muistuttaa 
kanalintujen  nok- 
kaa. Kaikkiaan 
tunnetaan  10  lajia, 
joista  austraa- 
1  i  a  1  a  i  n  e  n  k.  (C. 
uustralis)  on  tunnetuin,  mantereen  pohjoisim- 
missa osissa  elävä  laji.  Kypäri-k:lla  (C.  ga- 
leatusj,  on  otsassa  .sarveisharja,  ja  heiluri- 
k:l  1  a  (C.  uniappendiculatus)  pitkä,  riippuva 
lihasnahka  kaulassa.  K.  ovat  lähes  2  m  korkeita 
lintuja;  ne  elävät  pääasiallisesti  maahan  pudon- 
neista hedelmistä.                                          E.  W.  S. 

Easualismi  (lat.  casuä7ts  =  satunnainen),  se 
mielipide,  että  sokea  sattuma  määrää  maailman 
kulun.  —  K  a  s  u  a  1  i  s  t  i,  k:n  kannattaja. 

Easuariina-puu  ks.  C  a  s  u  a  r  i  n  a  ja  E  a  u  t  a- 
p  u  u. 

Kasubit,  länsislaavilainen  heimo  Länsi-Preus- 
sin maakunnasisa  Danzigin-lahden  länsipuolella, 
etupäässä  Putzigin,  Neustadtin  ja  Kasthausin 
piirikunna.ssa.  Heidän  kielensä,  hyvin  vanhanai- 
kainen puolalaismurre,  on  alkujaan  ollut  väli- 
muotona Itämeren  vendien  ja  puolan  kielen  välillä. 
Heitä  on  n.  180,000  ja  he  ovat  uskonnoltaan  kato- 
lilaisia. Myöskin  TakaPommerissa  Stolpin  piiri- 
kunnassa asuvat  jo  häviämäisillään  olevat  slo- 
vintsit,  joita  enää  on  vain  vähän  päälle  kahden 
sadan,  luetaan  usein  kasubeihin,  vaikka  slovint- 
sien  kieli   todellisuudessa  on   likempänä  jo  muu- 


Kyparikasnaari. 


taniia  vuosisatoja  sitten  kuollutta  Itiimeren  ven- 
dien kieltä.  K:ieu  alue  on  kerran  ulottunut  kauem- 
maksi luoteeseen,  ja  Pommerin  herttuat  nimit- 
tivät itseään  jo  1200-luvulla  myöskin  Kasubien- 
maan  (,.Kassuben")  herttuoiksi.  Sen  jälkeen  kuin 
1648  osa  Pommeria  joutui  Ruotsin  valtaan,  liitti- 
vät Ruotsin  kuninkaat  v:een  1720  asti  arvo- 
nimeensä  sanat  ..hertig  af  Cassuben".  Nyt  kuu- 
luu ,,kasubien  herttua"  Preussin  kuninkaan  arvo- 
niniiin.  Kilaismurretta  on  viljelty  kirjallisuudes- 
sakin, varsinkin  Florian  Ceinova.  .Slaavilainen 
kielentutkimus  on  kiinnittänyt  erityistä  huo- 
miota tälliin  murteeseen.  J.  J.  il. 

Kasulstiikka,  kasuistinen  sireys- 
o  p  p  i,  sellainen  siveysopin  käsittelytapa,  joka 
katsoo  päätehtäväkseen  selvittää  kaikellaisia  eri- 
koi.stapauksia,  jotka  voivat  ailieuttaa  omantun- 
non e])äilyksiä  (casus  conscictitiiF).  Taipumusta 
käsittelemään  siveysoppia  „kasuistisesti"  ilmenee 
etupäässä  siinä,  missä  siveyslakia  käsitetään 
ulkonaisen  lain  tapaiseksi.  K:n  alkua  huo- 
mataan stoalaisissa.  Sitä  kehittivät  myöskin  juu- 
talaiset kirjanoppineet,  joiden  kasuistisia  erikois- 
määräyksiä Jeesus  usein  ankarasti  vastustaa, 
sekä  vielä  enemmän  talmudistit.  Sittemmin  sitä 
on  varsinkin  kehitetty  katolisessa  kirkossa,  joh- 
datukseksi papeille,  joiden  pitää  toimia  rippi- 
isinä.  A.   Gr. 

Kasukka  (lat.  casH?o  =  pikku  maja),  kirjailtu 
messupuku,  joka  on  saanut  alkunsa  roomalaisesta 
matkavaipasta.  Alkuaan  k.  oli  täydellinen  hian- 
reiätön  päällysvaate,  mutta  myöhemmin  sitä  ru- 
vettiin sivuilta  leikkaamaan,  kunnes  saatiin  se 
Suomessa  tavallinen  muoto,  jonka  muodostaa 
päänreiällä  varustettu,  sivuilta  kokonaan  auki- 
nainen vaate,  joka  puetaan  messu  paidan 
päälle.  Juhlien  mukaan  ktlla  on  katolisissa  maissa 
eri  värejä:  valkea,  punainen,  vihreä,  violetti  tai 
musta.  Protestanttisessa  kirkossa  luovuttiin  mo- 
nin paikoin  kasukan  käyttämisestä  jo  uskon- 
puhdistuksen aikakaudella. [Bock,  ..Geschichte  der 
liturg.  Gewänder  des  Mittelalters"  (1866)  ;  Axel 
O.  Heikel,  ..Piirteitä  papin  puvun  historiasta" 
(„Suomen  museo",  1909,  siv.  43-49).]  —  vrt. 
M  e  s  s  u  p  u  k  u.  A.   J.   P-ä. 

Kasus  ks.  Kaasus. 

Kasvain  ks.  Kasvannainen. 

Kasvaminen.  Eläimen  ruumis  suurenee  kas- 
vamisajan  kestäessä  melkein  samanverran  kai- 
kissa osissaan,  jonka  jälkeen  seuraa  täysikasva- 
nut  tila,  missä  kaikki  elimet  ovat  valmiiksi 
muodostuneita.  Ivasveissa  sitä  vastoin  tavataan 
koko  niiden  elinaikana  valmiiden  ohella  uusien 
osien  aiheita,  joilla  on  mahdollisuus  kehittyä 
edelleen.  —  Kasvin  k.  kokonaisuudessaan  perus- 
tuu sen  kasvusol ukkojen  solujen  jakautumiseen 
sekä  yksityisten  solujen  k:seen.  Solun  keton 
pinta  laajenee  uusien  osasten  erittyessä  alku- 
limasta vanliojen  ketto-osien  väliin  (väli-k., 
intussusceptsioni),  .se  paksunee  niiden  laskeu- 
tuessa keton  sisäpinnalle  (kerrostus-k.,  apposit- 
sioni).  .Juuren  ja  varren  pituus-k.  tapahtuu  suu- 
rimmaksi osaksi  niiden  kärjessä  tai  heti  tämän 
takana  olevissa  kasvupisteissä  (ks.  t.),  joita 
poikkeuksellisesti  kuitenkin  on  myöskin  pysyvien 
solukkojen  välissä,  paksunemis-k.  erityisen,  lie- 
riön pinnan  muotoisen,  kasvin  nila-  ja  puuosan 
väli.ssä  olevan  kasvusolukon,  jällen  (ks.  t.)  avulla. 
—    Sekä    solun    että    jokaisen    kasvinosan    k:ssa 


4G9 


Kasvannainen — Kasvatuslaitos 


470 


voidaan  erottaa  kolme  vnilietta:  1)  alkiollinon 
syntyminen  ja  muodostuminen.  2)  piteneminen, 
3)  sisäinen  keliitys  ja  lopullinen  valmistuminen. 
Näiden  toinen  toisiinsa  siirtyvien  vailieiden 
nikana  k.  tapalituu  aluksi  hitaasti,  kiihtyen  viilii- 
ii'llen  huippuunsa,  jonka  jiilkeen  se  uudestaan 
liidastuu  kasvinosan  tai  solun  joutuessa  si.säisen 
kehityksen  vaiheeseen.  K:seen  vaikuttavat  ulko- 
naiset tekijät  monella  tavalla.  Valo  esim.  mää- 
rää alkiollisen  solunsyntymisen  paikan  sanikkais- 
ten alkeisvarsikoissa,  joissa  sukupuolielimet  aina 
syntyvät  valosta  poispäin  kääntyneelle  puolelle; 
samalle  puolelle  vartta  kasvavat  myös  muratin 
ilmajuuret.  Yleensä  voimakas  valo  hidastuttaa 
k:ta,  joten  tämä  on  nopeampaa  yöllä  kuin  päi- 
1  iillä.  Toiselta  puolen  pitkä-aikainen  valonpuute 
saa  kasveissa  aikaan  n.  s.  kalpeutumisen  (etio- 
leeraantumisen.  ks.  t.).  Pohjoismaisten  k.asvien 
k.  on  nopein  n.  -)- 25°  C:.ssa,  hidastuen  lämpö- 
tilan noustessa  tai  laskiessa.  Sitäpaitsi  kasvu- 
nopeus riippuu  tarjolla  olevasta  vedestä,  ravinto- 
aineista, hapesta.  Useiden  myrkkyjen,  esim.  eet- 
terin ja  kloroformin  vaikutuksesta  k.  pysähtyy, 
nnitta  saattaa  pienistä  annoksista  kiihtyäkkin 
( vrt.  Eteriseeraus).  J.  A.  IV. 

Ihmisen  kasvaminen  syntymisestä 
täysikasvuiseen  tilaan  saakka  suoriutuu  ter- 
veissä oloissa  jotenkin  säännöllisesti  iän  mukaan. 
\'as(asyntyneen  lapsen  paino  on  keskimäärin 
n.  3-3,5  kg,  poikalapsen  yleensä  n.  80-150  g  suu- 
rempi kuin  tytön;  vastasyntyneen  ruumiin  pi- 
tuus on  n.  48-50  cm.  Ensimäisinä  päivinä  syn- 
tymisen jälkeen  paino  vähenee  jonkin  verran 
(100-200  g)  ulostuksien  ja  virtsan  poi.stuessa  ja 
ravitsemuksen  ollessa  alussa  vielä  kovin  niukka, 
noustakseen  jälleen  niin,  että  alkuperäinen  paino 
taasen  saavutetaan  n.  7  vuorokauden  iässä.  Tästä 
lähtien  paino  karttuu  nopeasti,  niin  että  lapsi 
24  viikon  ikäisenä  painaa  jotenkin  kaksi  kertaa 
enemmän  kuin  heti  synnyttyään.  Koko  ensimäi- 
sen  ikävuoden  kuluessa  paino  lisääntyy  n.  6  ki- 
lolla ollen  siis  vuoden  ikiiisellä  lapsella  n.  9-10  kg. 
Ruumiin  pitiuis  kasvaa  ensiniäisten  kuukausien 
kuluessa  verrattain  nopeasti  ollen  viiden  kuukau- 
den ikäisellä  n.  68  cm,  sittemmin  hitaammin, 
niin  että  vuoden  ikäinen  lapsi  on  n.  77  cm  pitui- 
nen; siitä  lähtien  pituuskasvu  tapahtuu  vielä- 
kin hitaammin.  Kolmen  vuoden  vanhan  lapsen 
pituus  vastaa  jotakuinkin  täysikasvuisen  puolta 
pituutta.  Viiden  vuoden  ikäisenä  on  poika  keski- 
määrin 97  ja  tyttö  96  cm  pitkä,  edellisen  paino 
n.  16.  jälkimäisen  n.  15  kg.  Konluiällä  vähenee  vuo- 
tuinen pituuden  lisäys  yhä  edelleen  ikävuodesta  toi- 
seen n.  10-13  vuoden  ikään  asti,  jonka  jälkeen  ruu- 
mis taas  alkaa  pidetä  nopeammin  n.  15-17  ikä- 
vuoteen. Pojilla  sattuu  tuo  vähimmän  vuotui.sen 
lisäyk.sen  ajanjakso  n.  11-13  ikävuoden  vaiheilla; 
tytöissä  ruumiin  kehityksen  käännekohta  esiin- 
tyy näköjään  hieman  aikaisemmin  1.  n.  10-11 
vuoden  iässä.  Ruumiin  kasvaminen  muuttuu  sit- 
ten virkeämmäksi  mieskuntoisuuden  kehittymisen 
alkaessa,  pojissa  n.  12-14  iästä  lähtien,  jatkuen 
16-17  ikään  saakka;  tytöis.sä  tätä  aikaa  kestää 
10-12  ja  14-15  ikävuosien  välillä.  Askenraaini- 
tuista  ylimmistä  ikärajoista  saakka  ruumiin 
keliitys  täysikasvuiseksi  suoriutuu  jälleen  hitaam- 
min, päättyen  naisella  aikaisemmin  kuin  mie- 
hellä. N.  11-12  ja  15-16  ikävuosien  välillä  ovat 
tytöt    enimmäkseen    pitemmät    kuin    vastaavassa 


iiissil  olevat  pojat,  vaikka  sekä  aikai.semmin  että 
myöhemmin  piiinvastainen  suhde  vallitsee.  Vir- 
keimmän  kehityksen  aikana  on  painon  lisiiys  jok- 
seenkin suhteellinen  pituuden  lisäyksen  neliöön, 
ollen  ennen  tätä  ajanjaksoa  verrattain  paljoa 
väliäisempi.  Pojissa  ruumiin  painon  vilkasta  li- 
sääntymistä ke.stitä  aina  ll:nnestiL  ikävuodesta 
18:nteen  ikävuoteen  saakka;  tytöissä  vastaava 
tila  päättyy  aikaisemmin,  niinkuin  heissä  muu- 
tenkin ruumiillinen  kehitys  nopeammin  suoriu- 
tuu. Tytöissä  esiintyy  tähän  aikaan  painonlisäys 
vieläkin  huomattavammassa  määrässä  kuin  po- 
jissa, niin  että  he  11-12  ja  15-16  ikävuosien 
välillä  yleensä  painavat  enemmän  kuin  saman- 
ikäiset pojat.  Seuraavat  poikien  keskimääräiset 
pituudenmitat  .Suomessa  esitetään  I.  Wilskmanin 
mukaan: 

10    vuotias    133,48    cm       16    vuotias    161, is     cm 


11 

i:!5.83   ,. 

17 

166.S0 

12 

i:!!).:n   ,. 

IS 

168,75 

13 

143.03   .. 

li' 

170,01 

14 

148,53    „ 

20 

170.10 

15 

1.54,-1   „ 

Virkein  ruumiin  kasvaminen  näkyy  suoriutu- 
van elo-lokakuun  aikana,  vähemmän  karttuu  pi- 
tuuden lisäystä  marras-tammikuun  aikana,  ja 
helmi-heiniikuun  kuluessa  lisääntyy  ruumiin  pi- 
tuus varsin  vähän.  M.  0-B. 

Kasvannainen,  tumööri  (tumor),  jokainen 
taudillisen  ilmiön  aikaansaama  ruumiinosan,  eli- 
men tai  kudososan  kasvaminen,  ko'on  lisäänty- 
minen tai  muodon  muuttuminen  tavallisesta  luon- 
taisesta tilastaan.  Tauti.sesti  muuttuneen  kudok- 
sen lisääntymisestä  (neoplasma)  ovat  syntyisin: 
fibromi,  kondromi,  osteomi,  lipo  mi, 
angiomi,  n  e  u  r  o  m  i,  adenomi,  I  y  m- 
fomi,  tuberkelinystyrä,  syfilistaudin 
synnyttämä  n.  s.  k  u  m  i  k  a  s  v  a  i  n,  sekä  s  a  r- 
komi,  karsiomi  ynnä  yleensä  kaikki  syövän 
1.  ruumiinkoin  tapaiset  muodostumat.  Nesteit- 
ten  kasaantumisesta  syntyneet  ovat:  h  e  m  a- 
tomi,  hygromi,  hydroseele  sekä  s  y  s- 
tat;  aneurisma,  suonikohju  (varix), 
e  c  h  i  n  o  c  o  c  c  u  s-r  a  k  k  u  1  a  y.  m.  luetaan  niin- 
ikään kasvannaisiin  kuuluviksi.  Luonteestaan 
ja  laadustaan  riippuen  kasvannaiset  ovat  eri- 
lailla vaarallisia  ja  eri  määrässä  vaikeita  hoi- 
taa; hoito  on  asianhaarain  mukaan  erilainen; 
usein    kirurgian    alaan    kuuluva.  M.    OB. 

Kasvattava  opetus  ks.  Opetus  sekä  H  e  r- 
b  a  r  t-Z  iller  itäinen  kasvatusoppi. 

Kasvatusapuralia  ks.  Ruthin  lahjoitus- 
r  a  h  a  s  t  o. 

Kasvatushakkaukset  ks.  A  p  n  h  a  r  v  e  n  n  u  s. 

Kasvatuslaitos,  laajemmassa  merkityksessä 
kaikki  sellaiset  laitokset,  joissa  nuorisoa  kasva- 
tetaan ja  opetetaan,  siis  yleensä  koulut.  Erityi- 
se.sti  tätä  sanaa  käytetään  merkitsemään  laitosta, 
jossa  n.  s.  pahantapaisia  lapsia  kasvate- 
taan erikoista  menettelyä  noudattamalla.  Useissa 
sivistysmaissa  on  erityisellä  lailla  säädetty,  miten 
tällainen  kasvatus,  n.  s.  suojeluskasvatus 
(ks.  t.).  on  järjestettävä,  ja  valtion  sekä  yksityis- 
ten yhdistysten  toimesta  on  perustettu  joukko 
kasvatuslaitoksia.  Suomessa  ei  ole  mainitunlaista 
lakia,  mutta  maassamme  toimii  joukko  kasvatus- 
laitoksia. Niinpä  on  nuoria  (7-15  vuotisia)  lain- 
rikkojia   varten    neljä    laitosta:    Koivula    Tuu.su- 


471 


Kasvatusopillinen  matka-apuraha — Kasvatusoppi 


lassa  iperust.  K^yl',  Kotiuiemi  Ruovedellä  ilöoäi, 
Sippola  Sippolan  pitäjiissä  (1909),  kaikki  pojille, 
sekä  Vuorela  Vihdissä  (1891)  tytöille.  V.  ISTO 
muodostettu  ..Turvattomien  lasten  kasvatusyhdis- 
tys" perusti  useita  suojeluslaitoksia  lapsille.  Yh- 
distys hajosi  1904.  Sen  laitoksista  osa  on  lakkaa 
tettu  ja  toiset  lakkautetaan;  niihin,  jotka  jatka- 
vat toimintaansa,  otetaan  pahantapaisia  poikia 
7-1.5  ikävuoteen.  Nämä  laitokset  ovat  Käyrän 
turvakoti  Prunkkalassa,  Koivikon  turvakoti  Jlik- 
kelissä  ja  östeusön  turvakoti  Pietarsaaressa. 
Viipurin  läheisyydessä  on  Kylliälän  lahjoitus- 
varoilla ylläpidetty  kasvatuslaitos  pojille,  ja  Vih- 
dissä yksityinen  kasvatuslaitos,  Seimelä.  tytöille, 
Helsingin.  Turun.  Porin,  Tampereen  ja  Viipurin 
kunnallishallinnot  ovat  asettaneet  erityisiä  kun- 
nallisia kasvatuslautakuntia  huoltamaan  sellais- 
ten kunna.^sa  olevien  pahantapaisten  lasten  kasva- 
tusta, joihin  nähden  erityiset  kasvatustoimen- 
piteet  ovat  näyttiiytyneet  välttämättömiltä.  Pää- 
kaupungin lautakunta  on  järjestänyt  yhdeksän 
koulusiirtolaa   ja  kasvatuslaitosta.  O.   M-e. 

Kasvatusopillinen  matka-apuraha.  27  p. 
ke.-iäk.  1S72  ja  24  p.  syysk.  1896  annettujen 
armoll.  kirjeiden  mukaan  määrättiin  valtion 
alkeisoppilaitosten  ja  tyttökoulujen  opettajille 
annettavaksi  valtion  varoista  kaksi  3.000  mk:n 
suuruista  matka-apurahaa  kasvatusopillisia  tai 
tieteellisiä  opintoja  varten  ulkomailla.  Armoll. 
määräyksen  mukaan  20  p:ltä  elok.  1906  on  v:n 
1907  alusta  edellisten  lisäksi  annettu  mainituille 
opettajille  2,000,  1,500  ja  1,000  mk:n  suuruisina 
matkastipendeinä  yhteensä  10.000  mk.     O.  J/-e. 

Kasvatusopillinen  yhdistys  ks.  Suomen 
kasvatusopillinen  yhdistys. 

Kasvatusopillisen  yhdistyksen  aikakaus- 
kirja, ilmestynyt  v:.sta  1864  ruotsin-  ja  suomen- 
kielisenä edellisenä  v.  perustetun  , .Suomen  kas- 
vatusopillisen yhdistyksen"  aloitteesta  ja  toi- 
me.sta.  Ensi  vuosina  aikakauskirjalla  ei  ollut 
varsinai.sta  päätoimittajaa,  vaan  Gjäseninen  mai- 
nitun yhdistyksen  valitsema  toimituskunta.  V. 
1878  asetettiin  erityinen  päätoimittaja,  jossa  toi- 
messa itse  asiassa  jo  sitä  ennenkin,  v:sta  1871 
alkaen  oli  ollut  kanslianeuvos  C.  Synnerberg. 
Hän  oli  päätoimittajana  v:een  1899,  siitä  läh- 
tien ja  edelleen  rehtori  V.  T.  Rosenqvist. 
Aikakauskirjan  sisältönä  on  ollut  paitsi  kirjoi- 
telmia kasvatustoimen  eri  aloilta  Kasvatusop. 
yhd.  pöytäkirjat  ja  vuosikertomukset,  opettajien 
matkakertomukset  sekä  kirja-arvostelut.  Se  on 
saanut  myös  valtioapua,  aluksi  800  mk.,  nykyään 
3,000  mk.  [Kasvatusop.  vhd.  aikakauskirja  1864 
ja  1903.]  "  O.  J/-e. 

„Kasvatusopillisia  sanomia",  kasvatusopilli- 
nen aikakauskirja  „kristillisille  opettajille  ja 
vanhemmille",  ilmestynyt  Sortavala.ssa  1893-1907 
kerta  kuussa  seminaarin  lehtorin  B.  Boxströmin 
toimittamana.  O.  it-e. 

Kasvatusopin  tutkinto,  yliopistossa  suoritettu 
tutkinto  (arni.  aset.  10  p:ltä  heinäk.  1873).  joka 
v:n  1872  koulujärjestyksen  (51  §:n)  mukaan 
on  kelpoisuusvaatimuk.sena  vakinaiseen  virkaan 
valtion  alkeisoppilaitoksissa.  Sama  tutkinto  vaa- 
ditaan myös  kansakoulujen  ja  aistivialliskoulu- 
jen  tarkastajilta  (arm.  ohjes.  18  p;ltä  lokak. 
1898).  O.   Me. 

Kasvatusoppi  1.  kasvatustiede  1.  peda- 
gogiikka, tieteellinen  esitys  kasvatuksen  tar- 


kuituksesta.  välikappaleista  ja  menettelytavoista. 
Jo  klassillisella  m  u  i  n  a  i  s  a  j  a  1 1  a  harjoitettiin 
teoreettista  kasvatusopin  tutkimusta.  Sokrateen 
työtä  jatkaen  Platon  dialogeissaan,  etenkin  „Val- 
tio"  nimisessä  esittää  idealistisen  filosofiansa  poh- 
jalla käsityksensä  kasvatuksen  tehtävästä  ja  siinä 
noudatettavasta  menettelytavasta.  Hänen  sama- 
ten kuin  pääasiassa  Aristoteleenkin  mielipiteen 
mukaan  kasvatus  on  valtion  asia.  ja  se  on  järjes- 
tettävä valtion  tarpeita  silmällä  pitäen.  Musii- 
killa ja  runoudella  on  tärkeä  sija  heidän  kasva- 
tusohjelmassaan, ja  ruumiin  kehittymiseen  pan- 
naan paljon  huomiota.  —  Roomalaisista  kasvatus- 
teoreetikoista  ovat  huomattavimmat  Cicero.  Se- 
ueca  ja  Quintilianus.  Viimeksi  mainittu  esittiiä 
selväpiirteisen,  eheän  kasvatusjärjestelmän.  Ope- 
tuksen tarkoitus  hänellä  niinkuin  yleensä  rooma- 
laisilla on  puhetaidon  kehittäminen.  Eri  opetus- 
aineiden, kuten  geometrian  ja  musiikinkin,  mer- 
kitystä arvostellaan  puhetaidon  kannalta.  Hän 
pitilä  julkista  kouluopetusta  yksityisopetust.a  pa- 
rempana ja  va.stustaa  ruumiillista  kuritusta,  .se 
kun  liäuen  mielestään  on  luonnetta  turmeleva. 

Keskiajalla  julkinen  nuorisokasvatus  ta- 
pahtui luostari-  ja  katedraalikouluissa  ja  pää- 
huomio kohdistui  tahdon  kehittämiseen  ajan  kris- 
tillisen katsantotavan  mukaisesti.  Kirkon  tar- 
peet ja  vaatimuk.set  olivat  täydellisesti  määrää- 
vinä. Teoreettista  kasvatusoppia  ei  sanottavasti 
harjoitettu,  eikä  koko  tvioua  pitkänä  ajanjaksona 
syntynvt  ainoatakaan  järje.stelmällistä  kasvatus- 
opin esitystä.  Joitakin  yksityisiä  tavataan  Hra- 
banus  Mauruksella  ja  Vincentius  Beauvais'lai- 
sella. 

Keskiajan  lopulla  ja  uuden  ajan  alussa  esiinty- 
vät humanistit.  Agricola,  Erasmus,  Melanch- 
thon,  Vives  y.  m.,  kasvatuksen  uudistajina  ja 
kasvatusopin  tutkijoina.  Vapaa  ja  rikas  inhi- 
millinen sivistys  oli  luotava  klassillisen  muinai- 
suuden uudestisyntymisen  kautta.  Klassillisten 
kielten  taito,  niissä  saavutettu  kaunopuheisuus 
tuli  opetuksen  korkeimmaksi  ihanteeksi,  äidin- 
kieli ja  reaaliaineet  eivät  toistaiseksi  saaneet  sa- 
1  uottavaa  sijaa  opetusohjelmassa.  Humanismissa 
I  puhaltaa  yleensä  ylimysmielinen  ja  esteettinen 
henki.  Sen  rinnalla  uskonpuhdistajat, 
Luther  ja  Melanehthon,  esittävät  kirjoituksissaan 
kansanvaltai-sempaa  käsitystä,  pannen  myös  eri- 
koista merkitystä  uskonnonopetukselle.  —  Huma- 
nismin yksipuolista  klassillisuuden  ihailua  ja 
muodollista  kieltenopetusta  va.staan  nousee  jo  var- 
hain eteviä  kasvatusopillisia  kirjailijoita,  Mon- 
taigne, Ratke,  Comenius,  Locke,  kiinnittäen  suu- 
rempaa huomiota  äidinkieleen  ja  reaaliaineisiin 
(realismi)  sekä  vaatien  sielutieteellisempää 
opetusmenettelyä.  Varsinkin  Comenius  ete- 
västi  kirjoitetuissa  teoksissaan  suunnittelee  eheän 
ja  kypsyneen  kasvatusjärjestelmän:  uskonnollis- 
siveellinen luonne  on  kehitettävä  luonnonmukaista 
kasvatusmenetelmää  noudattamalla;  nelijaksoi- 
nen koulu  on  niin  järjestettävä,  että  alempi  jakso 
aina  on  valmistuksena  ylemmälle;  opetuksen  tu- 
lee perustua  havaintoon;  kansakoulu  tulisi  olla 
yhteisenä  pohjakouluna.  —  Pietismi  vaikut- 
taa niinikään  kasvatuksen  uudistukseksi  reaali- 
seen suuntaan  edistäen  samalla  kansanopetusta. 
Pietistit,  joista  koulualalla  huomattavimmaksi 
tuli  Francke,  tahtovat  ennen  kaikkea  kasvattaa 
nuorisoa  sydämen  ja  elämän  kristillisyyteen.  X"s- 


■W 


Kasviaihe— Kasvijärjestelmä 


474 


koiiuouupolus  tuloe  tiiikeiiksi,  multa  Äiiiiuilla  heillä 
ou  käytännöllinen  silmä  havaitsemaan  reaali- 
aineiden, uusien  kielten,  historian,  inaautiedou  ja 
nuileinat iikan    merkitys. 

]8:nnella  vuosisadalla  Rousseau,  liittyen 
Jlontaigneen  ja  Lockeen,  nousee  intomielisesti 
vaatima;in  luonnollisuutta  ja  vapautta  kasvatuk- 
sessa. Uskoen  ihmisolennon  alkuperäiseen  syn- 
nynniiiseen  hyvyyteen  hän  tälidentäii  yksilöllisyy- 
den suojaamisen  tärkeyttä  ehdotellen  samalla  laa- 
jan itsetoiminnan  käytäntöön  saattamista.  Kuu- 
miin kehityksestä  on  pidettävä  hyvä  huoli ;  ku- 
rin tulee  olla  inhimilliiion  ja  lempeä.  — -  F  i  1  a  n- 
t  r  o  o  p  i  t,  Basedo\v,  Campe,  Trapp.  pyrkivät  käy- 
tännössä toteuttamaan  l\ousseau'n  oppeja,  kehi- 
tellen opetusmenetelmää  ja  edistäen  reaaliainei- 
den opetusta.  —  Samalla  vuosisadalla  u  n  s- 
li  u  m  a  n  i  s  t  i  t.  Gessner.  Heyne.  flerder.  Wolf, 
mnlelleen  pontevasti  kiinnittävät  huomiota  klas- 
sillisiin opintoihin  pyrkien  syventämään  latinan 
ja  kreikan  opetu.sta,  niin  että  antiikin  humani- 
teetti-ihanne pääsisi  henkeä  muodostavana  voi- 
mana vaikuttamaan. 

Kousseau'n  kasvatusoppi  lähtökohtana  Pestä- 
lozzi  etsii  syvennettyä  kasvatusihannetta  ylei- 
sestä ilimiskasvatuksesta.  etsii  sielutieteellisem- 
pää  menetelmää  ja  vaatii  yleistä  kansanopetusta. 
Todellinen  inhimillisyys  saavutetaan  luonnon- 
mukaisesti ja  sopusuhtaisesti  kehittämällä  ihmi- 
sen kaikkia  taipumuksia  ja  voimia.  Tällaisesta 
kehityksestä  on  kaikkien  päästävä  osalliseksi: 
sivistyksen  tulee  päästä  tunkeutumaan  matalim- 
piinkin  majoihin.  Kansakoulu  ja  opetuksen  ha- 
vainnollisuus saivat  Pestaloz7.i'lta  voimakkaan 
.sysäyksen.  —  Tlerbart  viimein  luo  siveysoppiin 
ja  sielutieteeseen  perustetun  yhtenäisen  kasvatus- 
opillisen järjestelmän,  osoittaen  hänkin  lujan  si- 
veelliseii  luonteen  muodostuksen  kaiken  kasva- 
tuksen päämääräksi,  opetuksen  tehtäväksi  taas 
monipuolisen  harrastuksen  herättämisen.  Hänen 
oppinsa  on  voittanut  paljon  hartaita  kannatta- 
jia, joista  tunnetuimmat  ovat  Z  i  1  1  e  r  ja  Hein. 
Meidän  maassamme  etenkin  M.  Soininen  on  kas- 
vatusopillisissa teoksissaan  esittänyt  herbarti- 
laista  käsityskantaa. 

Viime  vuosisadan  lopulla  esiintyy  vielä  s  o- 
sia  alinen  kasvatusoppi  (Paul  N  a  t  o  r  p 
y.  111.) ,  joka  sekä  kasvatuksen  tarkoitusta  että  sen 
välikappaleita  määrättäessä  ei  aseta  etualalle 
yksilöä  eikä  yksilöllisyyttä,  vaan  yhteisyyden. 
..Ihminen  kehittyy  ihmiseksi  inhimillisessä  yh- 
teiskunnassii  ja  sen  jatkuvan  vaikutuksen  alai- 
sena." —  Aivan  viime  aikoina  on  alettu  harjoit- 
taa kokeellista  kasvatusoppia  (Meumann). 
[Ziegler,  ..Kasvatusopin  historia" ;  O.  .Stenbäck, 
„Kasvatusopin  historian  pääpiirteet";  A.  K.  Ot- 
telin. ..Kasvatusopin  historian  oppikirja" ;  M. 
Soininen.  ..Yleinen  ka.svatusoppi" :  sama,  , .Ope- 
tusoppi". —  Saksankielistä  kirjallisuutta  run- 
saasti teoksessa:  Rein,  ..Encyklop.  Handb.  der 
Pädagosik"   2:nen   pain.]  O.   3l-e. 

Kasviaihe  ks.  Alkio. 

Kasvialbumiini  ks.  Muna  n  v  a  I  k  n  aisa  i- 
n  ee  t. 

Kasvianatomia    ks.    Kasvitiede. 

Kasviassosiatsioni  (ks.  Assosiatsioni) 
tarkoittaa  osittain  samaa  kuin  sanat  kasviyhdys- 
kunta ja  kasviformatsioni,  osittain  sellaista  yh- 
teyttä,  joka   on   olemassa   esim.   loiskasvin   ja   sen 


isäntäkasvin,  köynnöskasvin  ja  sen  kasvin  välillä, 
millin   edellinou   nojautuu.  A.  C. 

Kasvibiologia  (ks.  Biolopia)  ks.  Kasvi- 
tiede. 

Kasvieläimet  ks.  O  n  t  e  1  o  e  1  ä  i  m  e  t. 

Kasviemäkset  ks.  Alkaloidi  t. 

Kasviformatsioni  (ks.  F  o  r  m  a  t  s  i  o  n  i)  mer- 
kitsee hyvin  yleisesti  samaa  kuin  kasviyhdys- 
kunta, useimmiten  sentään  k:eilla  tarkoitetaan 
vain  sellaisia  suuria  biologisia  kasviyhdyskuntia, 
jommoisia  metsistä  ovat:  troopilli.set  sademetsiit, 
monsuunimetsät,  .savanni-  ja  piikkimetsät,  talvi- 
vihannat  ja  kesävihannat  metsät  sekä  havumet- 
siit,  ruohikoista  savannit,  arot  ja  niityt  sekä  aa- 
vikoista varsinaiset  aavikot  ja  tundra,  jotavas- 
toiu  kasviyhdy.skunnilla  ahtaammassa  merkityk- 
sessä tarkoitetaan  pienempiä  nyansseja  kasvi- 
peitteessä, jotka  johtuvat  tämän  lajikokoumuk.seu 
erilaisuudesta  erilaisilla  kasvupaikoilla,  esim. 
jäkälämänniköt,  kanervamänniköt.  puolukkamän- 
niköt,  lelitoinänniköt  y.  m.,  jotka  kaikki  ynnä 
kuusimetsät  eri  muotoineen,  lehtikuusimetsät  y.  m. 
muodostavat  havumetsien  biologisen  formatsio- 
nin.  Yleensä  nomenklaturi  tässä  suhteessa  on  hy- 
vin  häilyvii.  A.  C. 

Kasvifysiologia  (ks.  Fysiologia)  ks. 
Kasvitiede. 

Kasvihuone  ks.  A  n  s  a  r  i. 

Kasvijärjestelmä  voi  olla  kahta  aivan  eri  laa- 
tua: joku  teennäinen  tai  luonnollinen. 
Jos  tarkoituk.sena  on  vain  ryhmittää  maailman 
monilukuisat  kasvilajit  jonkunlaiseen  järjestel- 
mään, jossa  jokaisella  muodolla  on  varma  paik- 
kansa, mistä  sen  helposti  löytää,  saadaan  teen- 
näisjärjestelmä.  Tällöin  jakoperusta  määrätään 
jo  edeltäkäsin  enemmän  tai  vähemmän  mielival- 
taisesti, eikä  välitetä  siitä,  ovatko  ne  muodot,  jotka 
järjestelmässä  joutuvat  samaan  ryhmään,  tois- 
tensa kaltaisia  muissakin  kuin  jakoperustaksi 
valitussa  suhteessa.  —  Ensimäisen  yhtenäisen 
kasvijärjestelmän  laati  C  se  s  a  1  p  i  n  o  hedelmä- 
muotojen  perustalle,  toiset  vanhat  tutkijat  käyt- 
tivät jakoperustana  kukan  osia.  Etevin  ja  tär- 
kein teennäisjärjestelmä  on  Linnan  siitin- 
järjestelmä  (1735),  jossa  ryhmitysperus- 
tana  on  siitinelinten  luku  ja  yhteenkasvamissuh- 
teet.  —  Aikaisemmiltakaan  kasvientutkijoilta  ei 
voinut  jäädä  huomaamatta,  että  kasvilajien  kes- 
ken on  olemassa  luonnollisia  ryhmiä,  joitten  jä- 
senet, kun  niiden  kaikki  ominaisuudet  otetaan 
huomioon,  ovat  selvästi  toistensa  kaltaisia,  vaik- 
kapa tällä  ryhmällä  ehkä  ei  ole  ainoatakaan  yksi- 
tyistä tunnusmerkkiä,  joka  olisi  yhteinen  sen  kai- 
kille jäsenille.  1600-luvulta  lähtien  alkaakin  selvä- 
piirteisimniistä  luonnollisista  heimoista  yhä 
useampi  esiintyä  kasvitieteellisissä  teoksissa.  En- 
simäisen yhtenäisen  luonnollisen  järjestelmän, 
joka  siis  ei  ollut  rakennettu  minkään  edeltäkäsin 
valitun  jakoperusteen  mukaan,  vaan  laadittiin 
kasvimuotojen  kaikkien  ominaisuuksien,  niiden 
luonnollisen  yhteenkuuluvaisuuden  perustalle, 
esitti  Jussi  eu  (1789)  (luonnollisen  järjestel- 
män kehittäjistä  ks.  Kasvitiede,  histo- 
ria). N.  1830-luvulta  se  on  ollut  yksinvallitsevana 
tieteellisessä  kirjallisuudessa,  ainoastaan  kasveille 
nimeä  haettaessa  Linnan  siitinjärje.stelmää  vielä- 
kin käytetään  koulukirjoissamme.  Ennen  Darwi- 
nia  luonnollinen  järjestelmä  käsitettiin  jotenkin 
ab.straktiseksi,  luonnolliset  ryhmät  edustivat  ,,Luo- 


475 


Kasvijärjestys — Kasvimaantiede 


«ITli 


jan  aatteita",  jotenka  jUi  enenimiin  tai  vuhcniiniiii 
mielivallasta  riippuvaksi,  mikä  ,.aate"  oli  pidet- 
tävä korkeimpana.  Polveutumisoppi  antoi  jär- 
jestelmälle uuden,  reaalisen  sisällyksen:  luonnol- 
linen yhteenkuuluvaisuus  on  todellista  sukulai- 
suutta, järjestelmän  tehtävänä  on  esittää  kasvi- 
muotojen  polveutumissuhteet  (fylogeneettinen  jär- 
jestelmä). Näin  ollen  luonnollista  järjestelmää 
ei  ole  sommiteltava,  vaan  se  on  otettava  selville. 
Käytännössä  tämä  uusi  perusta  tosin  ei  ole  pal- 
joakaan helpottanut  kasvi.systemaatikkojeu  työtä, 
kasvilajien  polveutumissuhteet  kun  ovat  sangen 
hämärät  ja  niistä  monesti  voi  olla  eri  mieltä. 
Uusintakaan  järjestelmän  muotoa  ei  siis  suin- 
kaan ole  pidettävä  lopullisena.  Esitämme  tässä 
luonnollisen  järjestelmän  pääpiirteet  pääasiassa 
E  i  c  h  1  e  r  i  n  mukaan.  Tämä  järjestelmän  muoto 
ei  edusta  tieteen  uusimpia  tuloksia,  mutta  .sen 
yleiskatsauksellisuuden  vuoksi  sitä  paljon  käyte- 
tään pienemmissä  kasvitieteen  oppikirjoissa.  Laa- 
jemmissa tieteellisissä  teoksissa  m.  m.  sekovarti- 
set  jaetaan  useampiin,  lehtivartiset  sen  sijaan 
harvempiin  kaariin. 

Kaari  T:  S  e  k  o  v  a  r  t  i  s  e  t,  Thallophyta.  Kas- 
veja, joilla  on  .«ekovarsia,  s.  o.  ravi tsemisel imet 
eivät  ole  erilaistuneet  juureksi,  varreksi  ja  leh- 
diksi. Alakaari  1:  Levät,  Algos:  kasveja,  joiden 
kaikissa  osissa  on  lehtivihreää.  Enimmät  lisään- 
tyvät suvuUisestikin.  Alakaari  2:  S  i  e  n  e  t,  Fumji. 
Lehtivihreil  puuttuu.  Ainoastaan  hyvin  harvat 
lisääntyvät  suvullisesti.  Alakaari  3:  Jäkälät, 
Livhcnes.  Selvä  ero  lehtivihreällisteu  ja  lehtivih- 
reättömien  solujen  välillä.  Yleisen  mielipiteen 
mukaan  jäkäläin  lehtivihreättöniät  solut  ovat 
sienisoluja,  vihreät  solut  leviä,  ja  koko  jäkälä 
siis  sienen  ja  levän  muodostama  kaksoiseliö. 

Kaari  ITT:  Sammalet,  Bryophyta.  Kasveja, 
joilla  on  lehtisiä  varsia,  mutta  ei  varsinaisia  juu- 
ria eikä  johtojänteitä  (muutamilla  vain  seko- 
varsi).  Sukuelimet  kehittyvät  tähän  lehtiseen 
varteen  (suvullinen  polvi) ;  omaehtoisesti  liikku- 
vain,  kairakierteisten  siittiöiden  hedelmöittä- 
mästä munasolusta  kehitt}'y  varrellinen  itiöpesäke 
(suvuton  polvi),  joka  loiskasvin  tavoin  elää  su- 
vullisella polvella. 

Kaari  TTT:  Sanikkaiset,  Pfcridophyta.  I^as- 
veja,  joilla  on  juuri,  varsi  ja  lehtiä  sekä  johto- 
jänteitä  (putkiloitiökasveja).  Sukuelimet  syntyvät 
pieneen,  .sekovartiseen,  joskus  aivan  surkastunee- 
seen, enimmiten  lyhytikäiseen  alkeisvarsikkoon 
(suvullinen  polvi).  Siittiöt  ja  siitos  samanlaiset 
kuin  sammalilla,  siitoksen  tuloksena  kehittyy 
lelitiä  kantava  kasvi,  jonka  lehdillä  itiöt  muodos- 
tuvat pesäkkeissä   (suvuton  polvi). 

Kaari  IV:  Paljassiemeniset,  Oymno- 
»pcrmm.  I^ehtivartisia  (lehdet  melkein  kaikilla 
nykyisillä  lajeilla  neulamaisia:  liiivupuita) .  He- 
delmöitetystä munasolusta  kehittyy  lehtinen  kasvi 
(suvuton  polvi),  joka  ensin  lepää  n.  s.  alkiona  sie- 
raene.ssä  ja  vasta  tämän  itäessä  kehittyy  edelleen. 
Muutamat  versot  ovat  erilaistuneet  lisäytymi.sen 
palvelukseen  muuttuen  kukiksi.  Näissä  kukissa 
muodostuvat  siitepölyhiukkaset  ja  alkiorakot, 
jotka  vastaavat  kahden  edellisen  kaaren  itiöitä, 
ja  joista  edelliset  syntyvät  heteiden  ponsissa, 
jälkimäiset  avoimilla  lehdillä  (emilehdillä)  sijait- 
sevissa siemenaiheissa.  Siitepölyhiukkasissa  syn- 
tyy suku.solujen  lisäksi,  (tavallisesti)  2-3  (enimmi- 
ten)    ketollista,    alkeisvarsikkoa  vastaavaa  solua 


isuvullinoii  polvi),  siitos  tapahtuu  siitosputkeu 
avulla.  Alkiorakoissa  syntyy  ennen  siitosta  al- 
keisvarsikko  (suvullinen  polvi),  jossa  naarassuku- 
eliniet   tavataan. 

Kaari  V:  Koppisiemeniset,  A ngiosper- 
mcE.  Kuten  edellinen  kaari,  mutta  siemeuuiheita 
kannattavat  emilehdet  ovat  suljettuja  (emiö). 
Siitepölyhiukkasissa  syntyy,  paitsi  (1  t.  2)  suku- 
solua, yksi  ainoa  (tavallisesti)  paljas  alkeisvar- 
sikkoa vastaava  kasvullinen  solu.  Alkiorakoissa 
on  munasolun  lisäksi  nuuitamia  ketottomia  soluja, 
jotka  ehkä  osittain  vastaavat  edellisten  kaarien 
alkeisvarsikkoa.  (Suvullinen  polvi  melkein  ole- 
mattomiin surkastunut.) 

Kaarilla  II-V  on  yhteisenä  nimenä  lehtivartiset 
(Corinophyta).  Vanhastaan  jaetaan  kasvit  sala- 
siittiöihin  (Cryptogamce)  kaaret  I-III)  ja  ilmi- 
siittiöihin  (Funerogamce)  (kaaret  IV-V)  ;  edelli- 
siä nimitetään  myös  itiökasveiksi,  jälkimäisiä 
siemenkasveiksi.  Kaaret  III-V  ovat  putkilo- 
kasveja   (planlcE  vasciilarcs).  K.   B.   H. 

Kasvijärjestys  on  peltoviljelysjärjestelmän  il-, 
maisu,  joka  näyttää,  mitä  kasveja  ja  missä  jär- 
jestyksessä sekä  keskinäisessä  laajuudessa  niitä 
määrättynä  aikana  peltomaalla  viljellään. 

J.  E.  S. 

Kasvikemia,  kasveja  käsittelevä  fysiologisen 
kemian  osa.  vrt.  Fysiologia. 

Kasvikunta  ks.  Kasvit. 

Kasvilava  ks.  H  y  ö  d  e  1  a  v  a. 

Kasviliima  =  gluteeni    (ks.  t.). 

Kasvillisuus  ks.  K  a  s  v  i  m  a  a  n  t  i  e  d  e. 

Kasvimaantiede  on  tiede,  joka  .selvittelee  kas- 
vien levenemistä  ja  esiintymistä  maan  pinnalla. 
Kasvin  1  e  v  e  u  e  m  i  s  a  1  u  e  e  1 1  a  tarkoitetaan 
sitä  tavalliselle  maantieteelliselle  kartalle  merkit- 
tävissä olevaa  alaa,  jossa  kasvilaji  kasvaa  joko 
luonnostaan  tai  viljeltynä.  Ed.  tapauksessa  puhu- 
taan luontaisesta,  jälkimäisessä  tapauksessa  kei- 
nollisesta levenemisalueesta.  Kasvimaantieteen 
tehtävänä  ei  kuitenkaan  ole  ainoastaan  ottaa  sel- 
koa, mille  alueille  kasvit  ovat  levinneet,  vaan  myös- 
kin selvitellä  syyt  niiden  levenemiseen.  Koko  sitä 
osaa  kasvimaantieteestä,  joka  käsittelee  kasvila- 
jien nykyi.stä  levenemistä  maan  pinnalla,  sanotaan 
floristiseksi  kasvimaantieteeksi  1. 
h-hyesti  floristiikaksi.  Kasvien  esiinty- 
misellä tarkoitetaan  kasvien  esiintymi.stä  eri- 
laisilla kasvupaikoilla  levenemisalueensa  sisäpuo- 
lella. Tätä  puolta  selvittelevää  osaa  kasvimaan- 
tieteessä, joka  samalla  tutkii  syitä  kasvien  erilai- 
.seen  esiintymiseen,  nimitetään  topografi- 
seksi kasvimaantieteeksi  L  kasvi- 
topografiaksi.  Koska  kaikki  ne  kasvilajit, 
jotka  jollekin  erityiselle  alueelle  ovat  levinneitä, 
yhteensä  nuiodostavat  sen  alueen  kasviston  1. 
floran,  ja  taas  kaikki  ne  kasvit,  jotka  yhdessä 
esiintyvät  jollakin  erityisellä  kasvupaikalla,  muo- 
dostavat tiiman  kasvillisuuden  1.  vegetatsionin, 
niin  voidaan  myöskin  sanoa,  että  floristisen 
kasvimaantieteen  esineenä  on  kasvisto  ja  topo- 
grafisen kasvimaantieteen  esineenä  kasvillisuus. 
— •  Aikojen  kuluessa  kasvien  leveneminen  ja 
esiintyminen  on  ollut  suurten  muutosten  alai- 
nen. Tertiäärikaudella  esim.  kasvoi  komeita  met- 
siä nykyisissä  napamaissakin,  jääkaudella  oli 
Keski-Euroopassakin  puutonta  tundraa.  Se  osa 
kasvimaantieteestä,  joka  selvittelee  kasvien  leve- 
nemistä ja  esiintymistä  muinaisina  aikoina,  käy 


477 


Kasvimaito — Kasvinjalostus 


478 


aimellii  paleontologinen  kasvimaan- 
tiede 1.  k  a  s  V  i  p  a  1  e  o  n  t  o  1  o  g  i  a. 

Kasvimaantieteen  perustajana  pidetään  A  1  e- 
xander  von  Humboldtia,  joka  1800-luvun 
alussa  julkaisi  useita  kasvimaantieteellisiii  teok- 
sia: „Tdeen  zu  einer  Geographie  der  Pfhmzen", 
„Ideen  i;u  einer  Physiognomik  der  Gewäclise", 
j.ProIegoinena"  (teoksessa  „Nova  genera  et  species 
plantarum"),  „Ansichten  der  Natur"  y.  m.  Tär- 
keimmät yleiskasvimaantieteet  ovat:  S  c  h  o  u  w, 
„Grund/.uge  einer  allgemeinen  Pflanzengeograp- 
hie",  A.  De  C  a  n  d  o  1 1  e,  „Gfographie  botanique 
raisonnSe"  (1856) ,  A.  G  r  i  s  e  b  a  c  h,  „Die  Vegeta- 
tion  der  Erde  nach  ihrer  klimatischen  Anordnung" 
(1872).  A.  E  n  g  1  e  r,  „Entwickelungsgeschichte 
der  Pflanzenwelt"  (1879-82).  O.  D  r  u  d  e,  ..ITand- 
buch  der  Pflanzengeographie"  (1890),  E.  W  a  r- 
m  i  n  g.  ..Plantesamf und"  ( 1895)  ja  A.  F.  S  c  h  i  m- 
p  e  r,  „Pflanzengeographie  auf  physiologischer 
Grundlage".  Floristista  laatua  olevista  erikois- 
teoksista, joiden  luku  on  erinomaisen  suuri,  mai- 
nittakoon ainoastaan  tienraivaajana  pidettävä 
G.  W  a  li  1  e  n  b  e  r  g.  „Flora  lapponica".  Kasvi- 
topografisen  erikoistutkimuksen  tienraivaajina 
mainittakoon  ruots.  H.  v.  Post,  itäv.  A.  K  e  r- 
n  e  r  v.  M  e  r  i  1  a  u  n  ja  suom.  J.  P.  N  o  r  r  1  i  d 
(,.Bidrag  tili  sydöstra  Tavastlands  flora"  ja  ,,0m 
Onega  Karelens  vegetation  och  Finlands  jemte 
Skandinaviens  naturhi.storiska  gräns  i  Öster"). 
Paleontologisen  kasvimaantieteen  uranaukaisi- 
joita ovat  olleet  O.  H  e  e  r,  A.  G.  N  a  t  h  o  r  s  t 
y.  m.  Suomessa  on  kasvimaantieteellistä  tutki- 
mustyötä edistänyt  etupäässä  ..Societas  pro  fauna 
et  flora  tennica",  ja  on  tämä  työ,  ainakin  välil- 
lisesti, pääasiallisesti  ollut  Norrlinin  johtamaa. 
—  Viime  aikoina  on  kasvimaantiede  alkanut  saa- 
vuttaa yhä  suuremman  käytännöllisen  merkityk- 
sen metsänhoidossa,  puutarhanhoidossa  ja  maan- 
viljelyksessä. A.  C. 

Kasvimaito,  Lahmanink..  on  valmistettu  man- 
teleista ja  pähkinöistä  ja  sisältää  7  %  munan- 
valkuaisaineita,  25  '^0  rasvaa,  42  f^  sokeria.  Li- 
säämällä sitä  lehmänmaitoon.  mihin  on  sekoi- 
tettu puoleksi  vettä,  saadaan  rintalasten  ruuaksi 
käytetty  valmiste. 

Kasvimorfologia  ks.  Morfologia  ja 
Kasvitiede. 

Kasvinjalostus,  entistä  tuottavampien  vil- 
jelyskasvilaatujen  aikaansaaminen,  joko  paranta- 
malla vanhastaan  viljeltyjä  laatuja  (parannus- 
jalostus,  siemenen  parantaminen),  tahi  hakemalla 
ja  eristämällä  entisistä  sekalaaduista  sellaisia 
muotoja,  joita  ei  ole  ennen  viljelty  puhtaina, 
tai  synnyttämällä  uusia  muotoja  (varsinainen 
jalostus,  uutisjalostus) .  K.  tapahtuu  valin- 
nan t.  ristisiitoksen  kautta.  Valitse- 
malla kylvösiemeniksi  tai  kylvösiementä  tuot- 
taviksi yksilöiksi  sellaisia,  jotka  jossain  suhteessa 
edullisesti  eroavat  muista,  toivotaan  saatavan  näi- 
den siementen  t.  valioyksilöiden  edulliset  ominai- 
.suudet  siirtTiTnään  niiden  jälkeläisiin.  Valinta 
on  joukko-  t.  yksilövalintaa.  Edelli- 
sessä tapauksessa  valitaan  sadosta  parhaat  sie- 
menet taikkapa  useitten  parhaitten  yksilöitten, 
hedelmistöjen  (tähkäin  y.  m.)  siemenet,  jotka 
kylvetään  kaikki  sekaisin;  niiden  sadon  suhteen 
menetellään  samalla  tavalla.  Yksilö-  (kanta-,  pe- 
digree-)  jalostuksessa  kylvetään  sekä  ensimäisellä 
että  seuraavilla  kerroilla  kunkin  valiovksilön  sie- 


menet erilleen.  Yhdestä  tällaisesta  yksilöstä  pol- 
veutuva jiilkeläissarja  on  nimeltään  kanta. 
Joukko-  ja  yksilöjalostuksen  välimuoto  on 
h  e  i  m  o  k  u  n  t  a  j  a  I  o  s  t  u  s,  jota  käytettäessä 
useasta  erittäin  samankaltaisesta  valiosta  sieme- 
net kylvetään  sekaisin.  —  Jalostusrotujen  pysy- 
vaisyys  s.  o.  niiden  ominaisuuksien  periytyminen 
myöhemmille  polville,  riippuu  siitii,  minkä  muun- 
telulaadun  alaan  valioitten  erikoisominaisuudet 
I  kuuluvat  (vrt.  Muuntelu).  Nämä  perij-tymis- 
seikat  ovat  vielä  suureksi  osaksi  selvittämättä. 
Ylimalkaan  voi  sanoa,  että  jos  valiot  eroavat 
keskilaadusta  ainoastaan  aivan  vähäisen  (yksi- 
löllinen 1.  huojuva  muuntelu),  niin  jalo.stettu 
rotu,  varsinkin  joukkovalintaa  käytettyä,  verrat- 
tain pian  huononee  jalostamattoman  laadun  kal- 
taiseksi. Valinnan  tarkoituk.sena  on  tällöin  Laa- 
dun pysyttäminen  mahdollisimman  tuotanto- 
kjkyi.senä  (parannusjalostus).  Jos  taas  valioiksi 
haetaan  yksilöitä,  jotka  eroavat  muista  tuntu- 
vammin (harppausmuuntelu),  niin  uusi  rotu  ta- 
vallisesti on  alusta  pitäen  täysin  periytyvä. 
Tällaisia  valioita  haettaessa  monesti  ensin  kiin- 
nitetään huomio  pelkkiin  ulkonaisiin  (muoto- 
opillisiin)  ominaisuuksiin,  jotka  näyttävät  todis- 
tavan, että  valio  kuuluu  erikoiseen  laatuun;  sit- 
temmin tutkitaan,  ovatko  näin  saadut  eristetyt 
laadut  myöskin  käytännöllisesti  arvokkaita.  — 
Valioyksilöt  (-joukot,  -heimokunnat)  ovat  estet- 
tävät siittymästä  ristiin  muitten  kanssa.  Tämän 
takia  valioita  viljellään  mahdollisimman  erillä;in 
sekä  toisistaan  että  samaa  kasvilajia  kasvavista 
pelloista  tai  ne  peitetään  harsokankaalla  tai  läpi- 
näkyvällä pergamiinilla.  Jos  niiden  pölyytys  ta- 
pahtuu hyönteisten  avulla,  ei  edellinen  varokeino 
riitä,  ja  jälkimäistä  käji;ettäessä  on  har.sou  alle 
pistettävä  asianomaisia  hyönteisiä.  —  Valinta- 
jalostusta voidaan  myös  harjoittaa  lisäämällä 
kasveja  suvuttomasti  (perunat,  humala  y.  m.). 
Uudet  muodot  saadaan  tällöin  silmumuunnoksista. 
—  Ristisiitoksella  koetetaan  sekasikiöön 
yhdistää  kahden  tai  useamman  ennestään  tunne- 
tun laadun  edulliset  ominaisuudet;  lisäksi  seka- 
sikiöiden jälkeläisissä,  jotka  useimmiten  ovat 
monimuotoiset,  monesti  esiintyy  näennäi.sesti 
uusiakin  ominaisuuksia.  Jos  sekasikiöitä  lisä- 
tään suvutouta  tietä,  pysyvät  niiden  ominaisux:- 
det  muuttumatta;  siemenistä  lisättäessä  jälkeläi- 
set useimmiten  eivät  kaikki  ole  samanlaisia,  täl- 
löin jatketaan  jalostusta  valitsemalla  siemen- 
yksilöiksi  toivotunlaiset,  kunnes  uusi  muoto  on 
tyydyttävän  pysyvä.  Ristisiitosta  on  etupäässä 
käytetty  uusien  koristuskasvi-  (myös  peruna-) 
muotojen  aikaansaamiseksi.  (Menettelytavoista, 
periytymissäännöistä  y.  m.  ks.  Sekasikiö).  — 
K:ta  varten  on  monessa  maassa  valtion  varoilla 
tai  avustuksella  toimivia  laitoksia,  joissa  joko 
harjoitetaan  varsinaista  jalostusta  tai  ainoastaan 
verrataan  toisiinsa  yksityi.sten  jalostamia  laa- 
tuja ja  kantoja  (esim.  viime  aikoina  kuuluisaksi 
tullut  Svalöfin  koeasema  Ruotsissa,  meillä  val- 
tion koekentät  Änäsissa  ja  Suomen  kylvösiemen- 
yhdistyksen  Korsossa).  —  Hedelmäpuu-,  ruusu- 
ja monien  muitten  viljelyskasvilaatujen  erikois- 
ominaisuudet eivät  periydy  varmasti  niiden  sie- 
menistä kasvaneille  jälkeläisille,  jonka  vuoksi 
näitä  kasveja  lisätään  siten,  että  hyvän  laadun 
verso  kasvetutetaan  huonomman  runkoon,  jota 
silloin   sanotaan   jalo.stetuksi    (ks.   Hedelmän- 


■179 


Kasvi  n  veljeys—  Kasvit 


480 


viljelysi.    Llriiuutli.  ..Die  Ziichtung  der  laud- 
wirtsc'lia'ftlioheu  Kiilturpflanzen"  (1904-07).] 

il.   //.  II. 

Kasvinveljeys  (riiots.  fostbrödialag) .  y.stä- 
vyydeiiliitto.  jonka  muinaisten  pohjois-germaa- 
nien  keskuudessa  solmivat  nuoret  miehet,  kun 
he  yhdessä  kasvatettuina,  sotatantereella  tai  muu- 
ten elämiissä  olivat  oppineet  toisiaan  kunnioit- 
tamaan. Antaen  viilletyistä  haavoista  vuotavan 
veren  valua  }'hteeu  ja  kutsuen  jumalia  todista- 
jiksi kasviuveljet  vannoivat  kostavansa  toistensa 
puolesta.  K.  tehtiin  koko  elämän  ajaksi  ja  oli 
tällainen  liitto  usein  luonnollista  veriheimolai- 
suutta  lujempi.  Kristinuskon  vaikutukse.sta  hä- 
visi tämä  ikivanha  tapa.  Samansuuntaisia  liit- 
toja  tavataan   toisillakin   muinaisajan   kansoilla. 

E.  K-ja. 

Kasvio,  jonkun  maan  tai  alueen  kasviston 
systemaattinen  esitys.  Suomen  fanerogami-kasvis- 
toa  käsittelevät  Lönnrotin  ,, Flora  fennica.  Suo- 
men kasvisto"  (1860)  ja  A.  J.  Melan  ..Suomen 
kasvio"  (Itnen  pain.  18S4,  nimellä  ,, Lyhykäinen 
kasvioppi  ja  kasvio",  5  pain.  1906,  A.  K.  Cajan- 
derin toimittama).  J.  A.  W. 

Kasvioppi  ks.  K  a  s  v  i  t  i  e  d  e. 

Kasvipaleontologia  ks.  Paleontologia. 

Kasvipatologia  (ks.  Patologia),  kasvitie- 
toi-n  ala.  joka  käsittelee  kasvien  tauteja,  ks. 
Kasvit  a  ii  d  i  t. 

Kasvisilkki,  erinäisten  Asclepiadacece-  ja  Apo- 
ci/jiace-tc-lieinioihin  kuuluvien  troopillisten  kasvien 
siemenhaivenet.  Nämä  ovat  vain  vähäsen  jous- 
tavat ja  sopimattomat  kehrättäviksi;  sen  sijaan 
ne  ovat  hyvää  patjantäytettä.   vrt.  A  s  e  1  e  p  i  a  s. 

J.  A.  W. 

Kasvisto   ks.   Flora. 

Kasvisyntyinen  ks.  Fytogeeniset  ker- 
rostun) a  t. 

Kasvisysteemit  ks.  K  a  s  v  i  j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ä  t. 

Kasvisystematiikka  ks.   K  a  s  v  i  t  i  e  d  e. 

Kasvit  muodostavat  eläinten  rinnalla  elollisen 
luomakunnan  toisen  suuren  haaran.  Ne  eroavat 
eläimistä  ylimalkaan  siinä,  etteivät  näiden  tavoin 
voi  liikkua  paikasta  toiseen,  että  niiden  tunto 
on  monin  verroin  vähemmän  kehittynyt,  ja  että 
ne  käyttävät  ravinnokseen  liuenneita  tai  kaasu- 
maisia, useimmiten  elimettömiä  aineita,  kun  taas 
eläimet  ottavat  ruumiiseensa  jähmeitä  elimellisiä 
kappaleita.  JIutta  ei  ainoakaan  tuntomerkki  erota 
ehdottomasti  kaikkia  k:eja  kaikista  eläimistä,  ja 
elolli.sen  luomakunnan  suurten  haarojen  yhtei- 
sessä tyvessä,  alku-„eläinten"  ryhmässä,  käy  mah- 
dottomaksi vetää  rajaa  eläin-  ja  kasvikunnan 
välille. 

Samoin  kuin  eläinten,  on  k:ienkin  alkeisosana 
.solu,  mutta  toisin  kuin  edellisten,  ovat  k: ien 
solut  säännöllisesti  selluloosa-aineisen  keton  ym- 
päröimät. Monet  alhaiset  k.  ovat  yhden  ainoan 
solun  muodostamat  (esim.  bakteerit,  pii-levät), 
enimmät  tällai-set  yksisoluiset  kasvit  ovat  tuiki 
pieniä,  mutta  on  yksisoluisia  leviä,  jotka  voi- 
vat kasvaa  monen  dm: n  pituisiksi,  ja  joissa  on 
juurten  ja  lehtien  muotoisia  osia  (esim.  Cau- 
Icrpa).  Näitten  ..soluissa"  on  hyvin  monta  solu- 
tumaa. Toisilla  alliaisilla  k:eilla,  esim.  monilla 
hiivasienillä,  tytär.solu  elinehdoista  riippuen  joko 
voi  irtaantua  emosolusta  taikka  jäädä  siihen 
kiinni;  seuraavalla  asteella,  jota  esim.  useat 
rihmalevät  edustavat,  tytärsolut  aina  jäävät  toi- 


siinsa kiinni  ja  levä  muodostaa  kiinteän  rihman, 
mutta  tiiman  solut  ovat  kaikki  aivan  tai  mel- 
kein yhtäläisiä  ja  voivat  jatkaa  elämäänsä  naa- 
purisoluista  riil)puniatta.  Yksi-  ja  monisoluisteii 
välillä  ei  siis  kasvikunnassa  ole  jyrkkää  raja.i, 
kuten  on  laita  eläinkunnassa.  Sen  sijaan  voi  kas- 
vit jakaa  kaliteen  ryhmään  sen  mukaan,  onko 
niillä  varsi,  lehdet  ja  juuret  (lehtivartiset), 
vaiko  ainoastaan  erilaistumaton  sekovarsi 
(ks.  t.).  Mutta  näinkin  jaettaessa  on  huomattava, 
että  muutamilla  sekovartisilla  (eräillä  levillä)  on 
elimiä,  jotka  ovat  muodoltaan  ja  toiminnaltaan, 
mutta  eivät  rakenteeltaan,  korkeampain  k;ien 
varren.-  lehtien  ja  juurten  kaltaiset,  ja  toi.selta 
puolen  lehtivartisiin  luetaan  muutamia  sellaisia- 
kin, joilla  on  vain  sekovarsi,  jota  paitsi  varsi- 
naiset juuret  puuttuvat  koko  lehtivartisten  alim- 
malta  ryhmältä,   sammalilta. 

Sekovarsi  voi  kooltaan  vaihdella  mikroskoop- 
pisen pienestä  muutaman  sadan  m;n  pituiseen 
(päärynälevä)  ;  .se  voi  olla  aivan  erilaistumaton, 
kuitenkin  alhaisillakin  sekovartisilla  jonkinlai- 
set kiinnittimet  ovat  yleisiä  ja  muutamilla  isoilla 
muodoilla  on  lehtienkin  näköisiä  muodo.stuksia. 
—  Korkeampain  k: ien  kasvulliset  osat  voi  nii- 
den muodon  mukaan  ryhmittää  kolmeen  muoto- 
opilliseen  peruselimeen:  juuri,  varsi  ja 
lehti.  Varsi  lehtineen  käy  nimellä  verso. 
.Juuri  kasvaa  rajattomasti  kärjessään,  jota  peit- 
tää juuriliuntu,  se  kasvaa  alaspäin,  eikä  kanna 
koskaan  lehtiä,  sen  tehtävänä  on  kiinnittää  ka.svi 
maahan  ja  imeä  maasta  liuenneita  ravintoaineita. 
Sammalilla  on  ainoastaan  yhden  solurivin  muo- 
dostamia hapsijuuria,  sellaisia  voi  olla  sekovarti- 
sillakin.  Varsi  kasvaa  kärjestään,  sen  kasvu  ra- 
joittuu säännönmukaisesti,  ainoastaan  jos  sen 
päähän  muodo.stuu  kukka;  se  kantaa  lehtiä.  Varsi 
voi  olla  joko  maanpäällinen,  puutunut  tai  ruoho- 
mainen,  taikka  maanalainen  juurakko,  mukula 
tai  sipuli.  Lehti  syntyy  vain  varrelle,  tavalli- 
sesti lähelle  kärkeä  ja  määrättyihin  varren  koh- 
tiin, se  lakkaa  kasvamasta  saavutettuaan  mää- 
rätyn muodon  ja  ko'on.  Lehtiä  erotetaan  1)  ala- 
lehdet, joihin  voidaan  lukea  myös  itukasvin  ensi- 
mäiset  lehdet,  sirkkalehdet,  2)  vihreät  kasvu- 
1.  varsilehdet,  3)  ylälehdet,  4)  verholehdet,  5)  terä- 
lehdet,  6)  hedelehdet,  7)  emilehdet.  Kaksi  ensin- 
mainittua lehtilaatua  toimii  kasvin  ravitsemi- 
sessa, ja  nimitetään  niitä  kasvullisiksi  lehdiksi, 
5  jälkimäistä,  jotka  tavataan  kukassa  ja  kukin- 
noissa, ovat  likemmissä  tai  kaukaisemmissa  te- 
kemisissä lisääntymisen  kanssa. 

Korkeammilla  k: ei  11a  solut  muodostavat  tehtä- 
vänsä mukaan  erilaisia  solukolta  1.  ku- 
doksia. Kasvamiskohdissa  on  erilaistumatto- 
mien,  jakautumiskykyisten  solujen  muodostamaa 
k  a  s  v  u  s  o  1  u  k  k  o  a.  Tiivis,  usein  erikoisilla  rei- 
jillä,  ilmaraoilla,  varustettu  pintasolukko 
peittää  k:n  ulkopinnan  ja  välittää  k:n  ja  ulko- 
maailman keskistä  vuorovaikutusta.  Pitkistä  so- 
luista muodostunutta  jolitosolukkoa  myö- 
ten, joka  johto-  I.  putkilojänteinä  kulkee  k:n 
kaikkien  osien  läpi,  kulkevat  k:ssa  vesi  ja  ra- 
rintoaineet.  Vahvike-  1.  t  u  k  i  s  o  I  u  k  k  o, 
jonka  soluseinät  ovat  paksut  ja  useimmiten  puu- 
ainekset ja  solut  kiinteästi  toisiinsa  liittyneet, 
antaa  k:lle  lujuutta.  Muita,  vähemmän  erilais- 
tuneita solukkomuotoja  voi  yhteisesti  nimittää 
perussolukoksi;   tämä  on  yleensä  lukuisten 


181 


Kasvit 


482 


soluviilien  läpiiisemUii  tylppysolukkoa,  jonka  elä- 
\  issä,  verrattaiu  ohutseinäisissä  soluissa  tapahtuu 
.1  ilaaluisia  ravit scniistoimia. 

Kliiitoiniintoiliin  tarvitsemansa  energian  kasvi 
samoiu  kuin  eläinkin  yleensä  saa  hengittä- 
mällä, s.  o.  siten  että  ilman  happi  yhtyy  kasvi- 
aineisiin  hapettaen  ne,  jossa  tapahtumassa  ener- 
giaa vapautuu.  Tämän  happeutuniisen  lopputulok- 
sena ovat  samoinkuin  eläimilläkin  hiilihappo  ja 
vesi,  paitsi  vähempiä  määriä  epätäydellisiä  pa- 
lamistuotteita  (kasviliappoja  y.  m.),  joilla  voi 
olla  merkityksensä  kasvin  taloudessa.  Hetigit- 
täessään,  mikä  tapahtuu  sekä  valossa  että  pi- 
meässä, kasvit  siis  ottavat  ilmasta  happea  ja 
erittävät  hiilihappoa,  jota  tapahtumaa  ei  ole 
.sekoitettava  hiilihapon  yhteyttämistapahtumaan 
(ks.  alemp.).  Monet  alhaiset  kasvit  (u.seat  bak- 
teerit, hiivasienet)  voivat  elää  melkein  tai  aivan 
happea  vailla  (anaörobisesti)  ;  tässä  tapauksessa 
110  tavallisesti  hajoittavat  suuret  määrät  jotain 
elimellistä  ainetta  käyttäen  hyväkiseen  tällöin  va- 
pautuvaa energiaa.  Tällaista  ilmiötä  nimitetään 
käymiseksi  (ks.  t.).  Erikoisluontoisia  ta- 
pauksia ovat  rikkibakteerit,  jotka  energialäh- 
teek.seen  hapettavat  rikkivetyä  rikkihapoksi,  sekä 
typpihapoke-  ja  typpihappobakteerit,  jotka  sa- 
moin hapettavat  ammoniakkia  typpihapokkeeksi 
ja  -hapoksi. 

Ravintonaan  vihreät  kasvit  käyttävät 
vettä  sekä  siihen  liuenneita  kiveunäis-  ja  typpi- 
suoloja,  jota  kaikkea  ne  ottavat  maasta,  sekä 
hiiltä,  jota  ne  saavat  ilman  hiilihaposta.  Hiilen 
eristäminen  hiilihaposta,  hiilihapon  yhteyttämi- 
nen, assimilatsioni,  tapahtuu  ainoastaan  lehtivih- 
reän, klorofyllin,  välityksellä,  ja  yksinomaan  va- 
lossa, s.  o.  (auringon)  valon  energian  avulla 
(poikkeuksena  typpihappo  ja  -liapokebakteerit) . 
Sellaiset  kasvit,  joilla  ei  ole  lehtivihreää  (sienet, 
bakteerit,  korkeammista  kasveista  lehtivihreättö- 
mät  loiset  ja  mädännäisloiset),  ottavat  hiiliravin- 
tonsa  elimellisistä  ainei.sta ;  sitäpaitsi  voivat  jot- 
kut harvat  kasvit  erittämänsä  nesteen  avulla  su- 
lattaa ja  käyttää  ravinnokseen  hyönteisiä,  mikä 
kumminkin  etupäässä  tapahtunee  runsaamman 
typpiravinnon  saamiseksi  (ks.  Lihansyöjä- 
kasvit).  Typen  kasvit  ottavat  ravintoalustansa 
typpiylidistyksistä.  etupäässä  typpihappoisista 
suoloista,  ilmakehän  vapaata  typpeä  on  ainoas- 
taan muutamaiu  harvain  bakteerien  ja  alhaisten 
leväin  havaittu  kykenevän  sitomaan;  juurissaan 
asustavain  bakteerien  välityksellä  palkokasvit 
voivat  myös  käyttää  sitä  hyväkseen.  Eri  kasvi- 
lajit käyttävät  eri  ravintosuoloja  eri  määrässä, 
eikä  kasvi  ota  maasta  suoloja  samassa  suhteessa, 
missä  ne  esiintyvät  ravintonestee.seen  liuenneina, 
vaan  ne  kykenevät  jossain  määrin  valikoimaan 
ravintosuolansa;  tähän  perustuu  v  u  o  r  o  v  i  1  j  e- 
1  y  s.  —  Hiilihapon  yhteyttämisen  ensiniäisenä 
näkyvänä  tuloksena  on  tärkkelys,  joka  esiintyy 
pieninä  jyväsinä  lehtivihreähiukkasissa.  Typelli- 
sistä  kasviaineista  ovat  tärkeimmät  erilaiset 
valkuaisaineet,  jotka  ovat  pääosana  alkulimassa: 
niiden  syntymistäpä  ja  -paikka  on  vielä  suureksi 
osaksi  epäselvä.  JIuodostumispaikoistaan  nämä 
yhteyttämistulok.set  kulkevat  johtojänteitten  nila- 
osaa  sekä  kuorta  myöten  määräpaikkoihinsa.  Täl- 
löin niiden  yleensä  täytyy  tunkea  solukettojen 
läpi  ja  tätä  varten  muuttua  liukenevaan  muo- 
toon, siiviläputkia  myöten  valkuaisaineet  pääse- 
Ifi.    IV.    Painettu  «,,  12. 


vät  kulkemaan  liukenemattakin.  —  Seuraavan 
sukupolven  tai  seuraavan  vuoden  verson  varalle 
k.  kokoo  usein  edeltäkäsin  ravintoa;  tällai- 
sen vararavinnon  varastopaikkoja  ovat  siemenet, 
kaksi-  ja  monivuotisilla  kieilla  sitäpaitsi  yli- 
päänsä niiden  talvehtivat  osat,  esim.  porkkanan 
juuri,  perunan  maanalaiset  varsimukulat  j.  n.  e. 

Elävän  kasvin  läpi  kulkee  alituinen  vesivirta, 
h  a  i  h  t  u  m  i  s  v  i  r  t  a  u  s.  Vesi  imeytyy  juuriin 
juurikarvojcn  ohuen  seinän  läpi.  nousee  johtojän- 
teitten putkilolta  myöten  ja  haihtuu  etupäässä 
ilmarakojen  kautta.  Jos  vettä  haihtuu  liiaksi, 
vähenee  solujen  nestejännitys  ja  kasvi  kuihtuu; 
toiselta  puolen  täytyy  kasvin  ulkopinnan  päästää 
kaasuja  läpitsensä,  koska  toisin  ollen  kasvin  ja 
ulkoilman  välinen  viilttämätön  kaasujen  vailito 
estyisi.  Haihtumisen  järjestäminen  on  näin  kas- 
ville tärkeä  taloudellinen  tehtävä,  joka  painaa 
leiman.sa  varsinkin  lehtien  rakenteeseen.  Haih- 
tumisvirtanksen  fysikaaliset  tekijät  eivät  vielä 
ole  tyydyttävästi  selvitetyt. 

Liiku  ntoilmiöitä  tapahtuu  kasvikun- 
nassa enemmän  kuin  yleensä  luullaan.  Erotamme 
tällä  alalla  koneellisia  ja  elollisia  liik- 
keitä. Edellisiä  voivat  elottomatkin  kasvinosat 
toimittaa  ja  ne  tapahtuvat  selvien  mekaanisten 
voimien  vaikutuksen  alaisina.  Niihin  kuuluvat 
esim.  hedelmäin  aukeaminen,  käp3-suoniujen  kään- 
tyminen kokoon  tai  haralleen  ko.steuden  mukaan. 
Elollisia  liikkeitä  toimittavat  ainoastaan  elävät 
k.  tai  kasvinosat,  eikä  niiden  koneistoa  voida 
vielä  selittää  millään  mekaanisella  tavalla.  Sellai- 
set vaikuttimet,  jotka  yleensä  haittaavat  elintoi- 
mintaa, esim.  liian  korkea  tai  liian  alhainen 
lämpötila,  saavat  elolliset  liikkeet  taukoamaan, 
kasvi  joutuu  horrostilaan  (ks.  Horros).  Elolli- 
set liikkeet  ovat  osaksi  ärsytysliikkeitä, 
jotka  tapahtuvat  jonkun  ulkonaisen  voiman,  är- 
sykkeen, vaikutuksesta,  osaksi  itse  määrä  i- 
s  i  ä,  autonomisia,  liikkeitä,  joita  kasvi  toi- 
mittaa ikäänkuin  itsestään,  kun  vain  ulkonaiset 
olosuhteet  ovat  suotuisat.  Liiknntotavan  puole.sta 
k: ien  liikkeet  harvoin  ovat  vapaita  liikkeitä  pai- 
kasta toiseen.  Tällaisiin  kykenevät  ainoa.staan 
monet  alhaiset  kasvit:  limasienet  esim.  ryömivät 
ama?bamaisesti  alustallaan,  monet  bakteerit,  jot- 
kut yksisoluiset  levät  sekä  korkeampain  leväin 
parveilusolut  uivat  värekarvojen  avulla,  samoin 
myös  näkinpartaisten,  sammalten  ja  sanikkaisten 
siittiöt.  Hyvin  yleisiä  ovat  sen  sijaan  k  ä  y  r  i  s- 
tys-  1.  taipumisliikkeet,  jotka  tapahtu- 
vat joko  sen  kautta,  että  kasvavan  kasvinosin 
vastakkaiset  sivut  kasvavat  eri  nopeasti :  kasvu- 
käyristykset.  taikka  siten,  että  jo  val- 
miissa osissa  solujen  nestejännitys  ja  siitä  riip- 
puva kudosjänuitys  muuttuu  vastakkaisilla  si- 
vuilla erilaiseksi :  vaihtuvaisliikkeet. 
Mitään  lihasten  tapaisia  liikuntoelimiä  k:eilla 
ei  ole,  ja  niiden  liikkeet  ovatkin  monin  verroin 
hitaampia  kuin  eläinten.  Kasvukäyristyksiä 
esiintyy  kasvin  kaikissa  osissa,  vaihtuvaisliik- 
keitä  etupäässä  niissä  nivelissä,  joilla  kerrottujen 
lehtien  lehdykät  ovat  kiinnitetyt  yhteiseen  lehti- 
ruotiinsa. Iv:ien  ärsytysliikkeiden  aiheuttajina 
ovat  valo  (ks.  Fototaksis  ja  Heliotro- 
p  i  s  m  i) ,  painovoima  (ks.  Geotropismi),  kos 
ketus  (ks.  K  o  s  k  e  t  u  s  h  e  r  k  k  y  y  s),  lämpötila 
(ks.  Termot  ro  p  is  mi),  kosteus  (ks.  Hydro- 
tropismi).    kemialliset    ärsykkeet     (ks.    Che- 


443 


Kasvitali— Kasvitaudit 


484 


m  o  t  a  k  s  i  s  ja  K  e  m  o  t  r  o  p  i  s  m  i)  j.  u.  e.  (ks. 
A  e  r  o  t  a  k  s  i  s,  A  e  r  o  t  r  o  p  i  s  m  i.  G  a  1  v  a  n  o- 
tropismi.  Reotropismi).  Käyristys  ei 
aina  tapalulu  siinä  paikassa,  initii  ärsykkeen  vai- 
kutus ou  kolidannut,  vaan  ärsytys  voi  johtua  jon- 
kun matkaa.  Jos  esim.  koskettaa  yhtä  ainoata 
tuutokasvin  (ilimosa)  ulointa  leUdykkää.  niin 
kääntyvät  myöskin  muut  saman  lehden  lehdykkä- 
parit  toinen  toisensa  jälkeen  eteenpäin  yhteim, 
vaikka  ei  niihin  ollenkaan  kajottu.  Mitään  her- 
mojen kaltaisia  muodostuksia  k:eilla  ei  ole.  — 
Viime  aikoina  on  selitetty  k:eilla  olevan  erityi- 
siä laitteitakin  ärsytysten  va.staanottamista  var- 
ten, siis  jonkunlaisia  alkeellisia  aistimia.  Niiin 
ehkä  erinäiset  isot,  helposti  liikkuvat  tärkkelys- 
hiukkaset  toimivat  kasvin  asennon  ilmaisijoina 
samalla  tavoin  kuin  eläinten  statoliitit,  lehtien 
kuperat  päällyskettosolut  valon  suunnan  ilmoit- 
tajina j.  n.  e. 

Alhaisemmilla  levillä  ja  sienillä  voi  koko  elä- 
misjakso  olla  suoritettu  muutamassa  päivässä, 
jopa  muutamassa  tunnissakin,  yrttimäisillä  kas- 
veilla usein  muutamissa  viikoissa,  mutta  talveh- 
tivat yrtit,  pensaat  ja  puut  voivat  elää  tuhansien 
vuosien  ikäisiksi  (marjakuusi  esim.  3.000,  tammi 
2,000,  petäjä  korkeintaan  500,  kuusi  ei  aivan  niin 
monta  vuotta).  Yksivuotiset  yrttikasvit  suorit- 
tavat koko  kehitj'ksensä  yhden  kasvukauden  ku- 
luessa, jonka  jälkeen  niiden  kaikki  muut  osat 
paitsi  siemenet  kuolevat.  Kaksivuotiset  elävät 
2  kasvukautta.  Tavallisesti  kehittyy  ensimäisenä 
kasvukautena  ainoastaan  lehtiruusuke,  joka  ko- 
koo  ravintoa  seur.  v.  kehittyvän  kukallisen  ver- 
son varalle.  Monivuotiset  yrtit  muodostavat  vuo- 
sittain ruohomaisia  maanpäällisiä  varsia,  jotka 
kasvukauden  lopussa  kuolevat,  mutta  niistä  jää 
jäljelle,  tavallisesti  maan  alle,  toisen  muotoinen 
varsi,  josta  seuraavana  vuonna  kehittyy  uusia, 
yhteyttäviä  versoja. 

K;ien  lisääntyminen  on  sekä  suvullista 
että  suvutonta.  Yksisoluiset  kasvit  lisääntyvät 
suvuttoma.sti  yksinkertaisesti  solujakautumisen 
tai  kuroutumisen  kautta,  jäkälät  muodostavat 
jäkälämuruja,  soredioita,  sammalet  synnyttävät 
yksi-  tai  monisoluisia  itusilniuja.  Useimmilla 
Sekova rtisilla  sekä  nuiilla  itiökasveilla  on  erityi- 
siä suvuttomia  lisääntymiselimiä,  itiöitä.  Siemen- 
kasveilla ja  putkiloitiökasveilla  suvuton  lisäänty- 
minen tapalituu  yksinkertaisimmin  siten,  että  ta- 
valliset versot  tai  silmut  irtaantuvat  emokasvista 
esim.  juurakoitten  vanliimpain  osain  kuollessa,  toi- 
sissa tapauksissa  esiintjy  erityisiä  versoja,  maan- 
alaisia lonkerolta  (esim.  leskenlehti)  tai  maan- 
päällisiä rön.syjä  (esim.  mansikka),  joiden  päässä 
olevat  silmut  keliittyvät  uusiksi  juurtuviksi  ver- 
soiksi; harvemmin  .syntyy  silmuja  juuriin  (esim. 
pelto-ohdake).  Maanpäällisiin  osiin  syntyy  joskus 
irtaantuvia  itusilmuja  lehtihankoihin  (esim. 
ruskolilja),  kukintoon  (esim.  monet  sipulilajit), 
tai  lehtiin  (jotkut  saniaiset).  K:eja  viljeltäessä 
käytetään  niiden  suvutonta  lisääntjTuiskykyä 
hyödyksi  lisäämällä  niitä  pistokkaista  ja  taivuk- 
kaista, silmikoimalla  ja  oksittamalla  hedelmä- 
puita y.  m.  —  Suvullinen  lisääutyniiuen  puut- 
tuu melkein  kaikilta  sieniltä,  samoin  kaikilta 
jäkäliltä  sekä,  ainakin  mikäli  nykyään  tiedetään, 
useilta  leviltä.  Alimmalla  asteellaan,  joka  esiin- 
tyy monilla  levillä,  siitos  on  yhtäläissiitosta,  s.  o. 
molemmat    yhtyvät    .solut,    g  a  m  e  e  t  i  t    (ks.   t.) 


ovat  sauuuilaiset.  Jo^,  naarassolu  on  liikkumaton, 
m  u  n  a  s  o  1  u,  ja  koirassolua  isompi,  kuten  on  laita 
toisilla  levillä  ja  kaikilla  lelitivartisilla,  on  siitos 
numasiitosta.  Muutamilla  levillä  esiintyy  näiden 
siitostapojen  viilinuiotoja.  Koirassolut  ovat  enim- 
millä levillä  sekä  kaikilla  itiökasveilla  värekarvo- 
jen  avulla  liikkuvia  siittiöitä  1.  s  p  e  r  m  a  t  o- 
zoideja,  punalevillä  liikkumattomia  siitto- 
soluja  1.  s  p  e  r  m  a  t  s  i  o  i  t  a.  Koirassolut 
syntyvät  tavallisesti  hyvin  suurin  joukoin  s  i  i  t- 
tiöpesäkkeissä,  munasolut  yksitellen,  har- 
voin useampi  yhdessä,  m  u  n  a  p  e  s  ä  k  k  e  i  s  s  ä. 
—  Siittiöt  (ja  punalevän  siittosolut)  kykenevät 
liikkumaan  ainoastaan  nestemäisessä  väliaineessa, 
ja  salasiittiöillä  sukusolujen  yhtyminen  tapahtuu- 
kin vedessä  (maaitiökasveilla  kasvin  kostealla 
pinnalla).  Siemenkasveilla  siitos  ei  ole  Vedestä 
riippuvainen  eikä  koirassolu  näin  ollen  pääse 
munasolun  luo  yhtä  yksinkertaisesti  kuin  sala- 
siittiöillä. Munasolu  syntyy  emin  sikiäimessä 
sijaitsevan  siemenaiheen  alkiorakkoon,  koiras.solu 
heteiden  ponsissa  kehittyviin  siitepölyhiukkasiin. 
.Siitepöly  joutuu  emin  luotille  tavallisesti  tuulen 
tai  hyönteisten  välityksellä,  p  ö  1  y  y  t  y  s.  Luo- 
tilla siitepölyhiukkase.sta  tunkee  siitosputki  emin 
vartalon  läpi  siemeuaiheisiin,  ja  tätä  putkea  myö- 
ten koirassolu  pääsee  alkiorakkoon,  missä  se  yh- 
tyy munasoluun.  —  Hedelmöittj-misen  tuloksena 
on  enimmillä  levillä  yksisoluinen  itiö  (ylitäläis- 
tai  niunaitiö),  joka  kehittyy  joko  yhdeksi  yksi- 
löksi tai  itäessään  ensinnä  jakaantuu  moneen 
osaan  ja  on  siten  alkuna  usealle  kasviyksilölle. 
Sammalilla  hedelmöittyneestä  munasolusta  keliit- 
tyy  varrellinen  itiöpesäke,  sanikkaisilla  varsi- 
nainen lehtinen  sanikkaiskasvi,  sukuelimet  näet 
tässä  kasviryhmässä  syntyvät  pieniin  sekovarren 
tapaisiin  alkeisvarsikkoihin,  siemenkasveilla  al- 
kio, koko  siemenaiheen  samalla  aikaa  kehittyessä 
siemeneksi.  A'.  II.  II. 

Kasvitali.  1.  Itä-intial.  kasvin  Vaferia  incU- 
can  siemenistä  pu.serrettu  valkea,  mauton,  hyvän- 
hajuinen talintapaineu  rasva  (vateria-,  malabar-, 
pineytali),  jota  Englannissa  suuressa  määrässä 
käytetään  kynttiläteollisuudessa.  —  2.  Kiinassa 
sekä  villinä  kasvavan  että  viljellyn  t  a  1  i  p  u  u  n 
(Sapiuin  scbifcrum)  siementen  joko  pinnalta  kuo- 
rittu tai  niistit  kokonaisuudessaan  puserrettu  val- 
kea, valkeanvihertävä.  kellertävä  tai  ruskea  rasva 
(Kiinan-tali,  sapium-tali) .  jota  Englannissa  niin- 
ikään käytetään  kynttilä-  ja  saippuateollisuu- 
dessa.  J.  A.  W. 

Kasvitarhakoulu  ks.  Maatalousopetus. 

Kasvitaudit,  joiden  käsittely  muodostaa  eri- 
tyisen kasvitieteen  osan.  kasvi-  1.  f  y  t  o  p  a  t  o- 
1  o  g  i  a  n,  syntyvät  elollisten  tahi  elottomien  voi- 
mien vaikutuksesta.  Jälkimäisiin  kuuluvat  esim. 
maasuhteiden  aiheuttamat  häiriöt  kasvien  nuio- 
dossa  ja  elonilmiöissä.  Ravintoköyhillä,  kuivilla 
paikoilla  kasvit  kääpiöityvät  ( iianismus),  käyvät 
karvaisemmiksi  (pilosis),  tekevät  kuivempia  he- 
delmiä {lilliidsis;  ks.  H  e  d  e  1  m  ä  r  u  p  i) .  — 
Jonkun  ravintoaineen,  kuten  kaliumin,  fosforin, 
raudan  y.  m.,  puutteen  takia  lehdet  painuvat 
valko-  tahi  keltalaikuUisiksi  (icterus).  —  Liian 
suuri  kosteus  aikaansaa  tylppysolukoissa  pöhöt- 
tj'män  (osJema),  jota  huomataan  esim.  viinimarja- 
pensaiden rungon  alaosassa,  .silloin  kun  ne  kasva- 
vat vahvan  rikkaruohon  ympäröiminä;  kypsy- 
vien sokerinpitoi.sten   marjojen  ja  hedelmien   pin- 


Kasvitauteja  I. 


I  ja  2.  Ustilago  Avenae  kaurassa.  —  3.  Ustilago  Horöei  ohrassa.  —  4.  Ustilago  nuöa  ohrassa.  —  5—10.  Puccinia 
graminis  (5  ja  6  happomarjapensaassa,  7  kesäitiöitä  heinässä,  8  talvi-iliöitä  heinässä,  9  talvi-itiöitä,  10  kesäiliöitä).  — 
Il  ja  12.  ChrYSomy.xa  Leiji  kuusessa.  —  13.  Sama  suopursussa.  —  14.  Coleosporium  Melampyri  männyssä.  -  15.  Cronar- 
tium  ribicola  viinimarjapensaassa.  —  16.  Gymnosporangium  juniperinum  pihlajassa.  —  17.  Scierotinia  fructigena  muumio- 
omenassa.  —   IS.    Fusiclaöium  öenDriticum  omenassa.  —  19.     Nectria  cinnabarina. 


•  MTTnil» 


I  Härkäjyvä  (Qaviceps  purpurea)  rukiissa.  -  2.  Sania,  itävä.  -  3.  KaiviaJsmariahome  (Spteroiheca  mors  uvs) 
-  *.  Hvcospharella  Frzgarte  hvötymansikalla.  -  5-  Tervasroso  Cronartium  Periöermu-Pini)  männyssä.  -  6  Peruna- 
rrtlosiem  Phytophlhora  infestans)  perunan  IrfjöeUä.  -  7.  Taulakääpä  Fomes  iomentarins)  koivussa.  -  8  Sama  halk.. 
leflcatluna.  -  9.  Fomes  igniaris  Uhohaavassa.  -  10  ia  11.  Maannousema"  (Polyporus  annosus)  kuusessa.  -  12.  Tra- 
Pini  lahomännyssä. 


485 


Kasvitaudit 


486 


nalle  jäilneet  sadepisarat  aiheuttavat  hedelmien 
halkeainisenkiii.  Muutamat  karisteilmiöt  (chori.i- 
mus  ks.  K  a  r  i  s  t  e  t  a  u  t  i).  kukkaosien  viherty- 
minen (chlo)anthia),  keltalaikkuisuus  (aurigi>) 
esim.  riimeillä  kasvavissa  männynneulasissa  ja 
karvamuodostukset  (intiimescenlia)  esim.  maata 
koskevissa  lierneenpaloissa  ovat  liiallisen  kosteu- 
den aiheuttamia.  —  Liian  runsas  ja  yksipuolinen 
ravinnonsaanti  enentää  silmujen  lukua  (hlastoma- 
niai.  Tätii  puutarhurit  toisinaan  käyttävät  hy- 
väkseen pistokkaiden  saamiseksi.  Lepässä,  män- 
nyssä, kuusessa  y.  m.  kasveissa  tavattavat  vanne- 
muodostukset  (fascintio)  lienevät  osaksi  aiheutu- 
neet liiallisesta  ravinnosta.  —  Lämmön  puutteen 
takia  vilieriäiset  kasvit  kalpeat  uv  at  jää- 
den, siksi  kunnes  lämpö  kohoaa,  vaaleiksi,  kel- 
lertäviksi tahi  punertaviksi.  Muutamat  lämpöi- 
.sempien  seutujen  kasvit  vilustuvat,  s.  o.  ne 
kuolevat  jos  ne  vaikka  vain  ohimenevästi  joutu- 
vat noin  parin  asteen  lämpöiseen  ilmaan.  Alem- 
massa lämmössä  kasvit  lopuksi  jäätyvät;  täl- 
löin toiset  joko  osaksi  tahi  kokonaan  kuolevat 
(paleltuminen),  toisiin,  kuten  esim.  puihin, 
syntyy  erilaisia  p  a  kkas  halkeamia  ja 
syöpä  muodostuksia  (carcinomu).  —  Liian 
voimakas  päivänpaiste  hävittää  lehdistä  viher- 
hiukkaset ja  tappaa  toisinaan  puiden  eteläpuo- 
lelta kuorikerroksen  osia.  Valon  puutteessa  kas- 
vit yleensä  saavat  luonnottoman  muodon  ja  värin 
(etiolement I,  minkä  paraiten  huomaa  pimeässä 
itäneistä  perunoista.  —  Tauteja  syntyy  edelleen 
rakeiden,  tuulen,  myrkyllisten  kaasujen,  sähkö- 
purkausten y.  m.  syiden  vaikutuksesta.  —  Tunie- 
mattomista  syistä  luonnottomasti  kehittyneet  kas- 
vit viedään  toistaiseksi  samaan  teratologi- 
s  e  e  n  ryhmään.  —  Kun  tauti  johtuu  alkuliman 
apuaineissa  esiintyvistä  syistä  ja  on  tarttuva, 
nimitetään  sitä  entsymaattiseksi.  Tällai- 
sina pidetään  tupakassa  esiintyvää  vaarallista 
mosaiikkitautia  sekä  ainakin  osaksi  peru- 
noissa esiintyvää  kierretautia  ja  tarttuvaa 
valkolaikkuisuutta  (albicatio).  —  Mutatsionin 
vaikutuksesta  voi  syntyä  tavalla  tahi  toisella 
puutteellisia  kasveja.  Tällaisina  voimme  pitää 
valkokukkaisia  sireenejä  ja  valkoisia  sinivuok- 
koja y.  m.  a  1  b  i  n  o  s  m  u  o  t  o  j  a  sekä  lehdistään 
keltalaikullisia  (saks.  Pannchierung)  puita  ja  pen- 
saita. Mutatsionin  vaikutuksesta  syntynyt  puut- 
teellisuus on  perinnöllinen.  Kuusissa  ja  män- 
nyissä tavattavat  tuulenpesät  syntynevät  oksien 
kasvupisteissä  tapahtuneen  mutatsionin  vaikutuk- 
sesta. —  Tavattoman  paljon  tauteja  synnyttävät 
tuhoeläimet,  varsinkin  -hyönteiset,  sekä  loiskas- 
vit.  Jälkimäisiin  kuuluu  paitsi  muutamia 
puoliloisina  (hemiparasiitteina)  ja 
täysloisina  (holoparasiitteina) 

esiintyviä  korkeampia  kukkakasveja,  joukko  bak- 
teereja ja  erittäinkin  sieniä.  —  Bakteerien 
aiheuttamista  kasvitaudeista  mainittakoon  öljy- 
imussa  esiintyvät  äkämät,  joita  Baoillus  Savasia- 
noi  aiheuttaa,  hyasinttimätä  fPseiidomonas  Bya- 
cinthij ;  ristikukkaisissa  (kaali,  lanttu,  nauris) 
aiheuttaa  Pseiidomonas  campestris  juuren  mätä- 
nemisen.  Useat  bakteerilajit  mädättävät  kurkku- 
kasveja, sokerijuurikasta  y.  m.  juurikasveja  ja 
perunoita.  Tunnetuimpia  on  Bacillus  phytophtho- 
riis.  joka  mädättää  perunakasvin  kaikkia  maan- 
alaisia osia  (p  e  r  u  n  a  k  o  1  e  r  a)  ja  nousee  put- 
kiloja  myöten   ylöspäin   painaen   varren    vihdoin 


melkein  mustaksi.  Pohjois-Ameriikassa  Bacillus 
amylovorus  aiheuttaa  vuosittain  paljon  vahinkoa 
päärynä-  y.  m.  hedelmäpuissa  (pcar-  ja  (ire- 
bliglit)  hävittäen  kukat,  nuoret  oksat  lehtineen 
ja  lopuksi  koko  puun.  Loinen  leviää  erittäinkin 
kukissa  käyvien  hyönteisten  avulla.  Hernekas- 
vien  juuriäkämissä  esiintyvät  Phylomyxa-\ii']it 
(ks.  Äkämät),  jotka  ovat  tärkeitä  typenyhteyt- 
täjiä  (ks.  Bakteroidit),  ovat  alkujaan  myös- 
kin pidettävät  loisina.  —  Limasienten  jou- 
kossa on  kasvitautien  sj-nnyttäjänä  huomatuin 
Plasmodiophora  Brassica;  (ks.  K  a  a  1  i  r  e  v  e  n- 
nainen).  Hpongospora  scabiens  aiheuttaa  peru- 
noi.ssa  rupimuodostuksia.  —  Levä  sienistä 
loisii  Vhrysophlyctis  cndobiotica  perunan  maan- 
alaisilla osilla  synnyttäen  näihin  ja  erittäinkin 
nuorten  mukuloiden  pinnalle  runsaasti  äkämä- 
joukkioita.  Pylhiiim  de  Baryanum  on  usein  syynä 
nuorten  ristikukkaisten  y.  m.  taimien  kuolemaan. 
Cystopiis  caiididus  on  erittäin  tavallinen  risti- 
kukkaisilla (Capsella,  Brassica,  Raphanus  y.  m.) 
synnyttäen  näiden  maanpäällisille  osille  kiinteätä 
puhtaan  valkoista  peitettä.  Vaarallisena  perunan- 
vihollisena  esiintyy  Phytoplitkora  infcstans,  joka 
aiheuttaa  n.  s.  perunaruton  (ks.  t.).  Viinin- 
viljelykselle  vaarallinen  Plasmopara  viticola  on 
aikojen  kuluessa  aiheuttanut  suunnattomia  va- 
hinkoja vähentäen  esim.  189.5  yksin  Italiassa 
viinisadon  n.  12  miljoonalla  hlrllä.  Sieni  talveh- 
tii kuolleissa  lehdissä  syntyvien  munaitiöiden 
avulla.  Pcioiiospora  sparsa.  kotoisin  Intiasta,  hä- 
vittää ruusupensaiden  lehtiä.  Useat  muut  sa- 
maan sukuun  kuuluvat  lajit  esiintyvät  juurik- 
kaalla, apilaalla,  herneellä,  pavulla  y.  m.  — 
Nokisienten  joukosta,  jotka  kaikki  ovat 
kasviloisia,  mainittakoon  Ustilago  Aveiice  kau- 
ralla, U.  nordei  ohralla,  V.  Tritici  vehnällä  sekä 
samalla  kasvilla  esiintyvät  Tilleiia  Tritici  ja 
T.  levis  (ks.  N  o  k  i  s  i  e  n  e  t) .  —  Ruostesie- 
net, ehkä  kuuluisimmat  kaikista  loissieni.stä, 
esiintyvät  yksinomaan  korkeimmilla  kasveilla 
(saniaisilla,  havupuilla,  kukkakasveilla).  Vilja- 
ruoste  Puccinia  graminis  hävittää  viljalaje- 
jamme sekä  esiintyy  monella  muullakin  heinä- 
kasvilla ja  happomarjapensaalla.  Katajan- 
ruoste  esiintyy  alkukesästä  keltaisina  hyytelö- 
joukkoina  katajan  oksilla  sekä  pihlajan  leh- 
dillä. C')OHo7*i«m-lajit  synnyttävät  mäntylajeihin 
tervasrosoja.  Eräs  laji,  Cronartium  liibicola, 
loisii  samalla  viinimarjapensaan  lehdillä.  Coleo- 
sporium-\a.')\t  loisivat  männynneulasilla  ja  useilla 
ruohokasveilla.  C7iri/so»ii/xa-lajeista  on  vaaral- 
lisin Chr.  Ledi,  joka  elää  kuusen  neulasilla  ja 
suopursulla.  J/eZampsora-lajit  esiintyvät  män- 
nyllä, lehtikuusella.  pajuilla,  koivulla,  haavalla 
y.  m.  (ks.  Ruostesienet).  —  Kotelosie- 
nistä on  meillä  viimeaikoina  tullut  kuuluisaksi 
ameriikkalaineu  karviaismarjahome,  joka  lyhyen 
ajan  kuluessa  Ameriikasta  päin  on  levinnyt 
kautta  Euroopan  (ks.  Erysiphacea;).  Scle- 
rotinia  fructigcna  aiheuttaa  omena-  ja  päärynä- 
piiissa  ja  Scl.  cinerea  kirsikkapuissa  kukkien, 
nuorten  oksien  ja  lehtien  kuolemisen.  Sienen 
saastuttamat  osat  painuvat  mustanruskeiksi 
ikäänkuin  olisi  pakkanen  ne  tappanut.  Hedelmät 
putoavat  maahan,  jossa  eivät  mätäne,  vaan  muut- 
tuvat mustiksi,  muumiohedelmiksi.  joiden  pin- 
nalla huomaa  sienten  valkoiset  kuromajoukot. 
Myöhemmin      syntyy     muumiohedelmän      sisässä 


487 


Kasvitiede 


488 


sienipahkoja.  joista  aikoinnan  kasvaa  varrellisia 
itiömaljoja.  Muuniiomarjoja  synnyttää  S.  Padi 
tuomessa  tappaen  keväällä  tuomen  nuoret  kas- 
vaimet; S.  Aucupiiriee  pihlajassa;  S.  tirnula  muo- 
dostaa puolukasta  ja  S.  baccarum  mustikasta 
muunnon.  Isäntäkasveja  vaihtava  on  iS.  Ledi  suo- 
pursulla ja  juolukalla.  S.  Trifoliorum  k.  A  p  i- 
lasmätä.  Härkäjyvän  synnyttää  Claviceps 
purpurca  vilja-  ja  muihin  heinälajeihin  (ks. 
H  ä  r  k  ä  j  y  V  ä) .  Vcjidd  io-lajit  (ks.  H  e  d  e  1  m  ä- 
rupi)  synnyttävät  tummia  homelaikkuja  hedel- 
mien pinnalle.  Hyötymansikoissa  erittäin  tavalli- 
nen M ycosphcereila  Fragarice  synnyttää  lehtiin 
tummanpunaisia  laikkuja,  joiden  ke.skus  u.sein  on 
valkoinen.  Laikkujen  alapuolella  esiintyy  paljain 
silmin  tuskin  huomattava  homeniaineu  kuroma- 
muoto  (liamutaria).  Sienten  talvehtimisaste  (itiö- 
pullot)  kehittyy  vasta  kuolleilla  lehdillä.  Tau- 
din leviämistä  ehkäistään  laikullisten  lehtien 
poistamisella  ja  hävittämisellä.  Xectria  cinna- 
barina  on  tavallisin  kaikista  lehtipuilla  esiinty- 
vistä sienisiä.  Sen  kauniiupunaiset  kuromapah- 
kat  (Tttbcrcularia  viilgaris)  esiintyvät  kaikilla 
meillä  kasvavilla  ja  viljellyillä  lehtipuilla  ja  pen- 
sailla ja  ne  ovat  paraiten  huomattavissa  kosteina 
vuodenaikoina.  Pienissä  ryhmissä  esiintyvät  itiö- 
pullot  ovat  tummanpunaiset.  Sieni  erottaa  itses- 
tään myrkyllistä  ainetta,  joka  nopeasti  tappaa 
kokonaisia  oksia.  Vasta  kuolleiden  oksien  pin- 
nalle voi  sieni  kehittää  lisääntymiselimiUän. 
Saa.stutus  tapahtuu  kuoressa  löytyvien  pienten, 
usein  hyönteisten  aiheuttamien  haavojen  kautta. 
Lophodcrmium-  ja  J7»/po(ierjHc/;o-lajit  aiheuttavat 
havupuissa  karistetautia.  ÄAj/iisma-lajit  muodos- 
tavat pajujen  ja  vaahteran  lehtien  pinnalle  kiil- 
täviä kiinteitä  mustia  täpliä.  —  Kääpä-lajeista 
esiintyy  Folyporus  fonicntarins  yleisenä  koi- 
vulla sekä  P.  igniarius  haavalla.  Trametes 
1'iiii,  männyn  kääpä,  on  vahingollisin  männyssä 
elävistä  käävistä.  Sen  lahottamassa  puussa  huo- 
maa selviä,  lumivalkoisia  selluloosalaikkuja.  jotka 
lopuksi  kehittyvät  onteloiksi.  Kuusessa  esiinty- 
vän m  a  a  n  n  o  u  s  e  m  a  n  aiheuttaa  Ileterohasi- 
dion  annosus.  Sen  turmelema  kuusipuu  on  aluksi 
valkolaikkuista  ja  laikkujen  ke.skellä  on  tavalli- 
sesti tummempi,  sienirihmojen  muodostama  kes- 
kus. Myöhemmin  muuttuu  puun  sisäosa  melkein 
mustaksi,  palaneen  näköiseksi  ja  murenee  vihdoin 
maankaltaiseksi  jauheeksi,  ks.  värillistä  kuvalii- 
tettä Kasvitaudit  I  ja  IT.  [P.  Sorauer, 
„Handhuch  der  Pflanzenkrankheiten  I-III";  Cv. 
Tubeuf,  „Pflanzenkrankheiten  durch  kryptogame 
Parasiten  verur.sacht;  E.  Ro.strup,  ,,Plantepato- 
logi" ;  J.  Eriksson,  „Landtbruksvä.xternas  svamp- 
ajukdomar" ;  P.  Sorauoriu  toimittama  aikakaus- 
kirja „Zeitsehrift  fur  Pflanzenkrankheiten" 
(v:sta    1891).l  J.   I.    L. 

Kasvitiede  1.  botaniikka,  kasveja  käsit- 
televä tiede.  Kasvitiede  jakaantuu  useaan  haa- 
raan. Kasvimorfologia,  kasvien  muoto- 
oppi,  käsittää  laajimma.ssa  merkityksessään  sekä 
opin  kasvien  ulkoelimistä,  o  r  g  a  n  o  1  o  g  i  a^, 
että  opin  niiden  sisärakenteesta,  anatomian. 
Usein  kumminkin  kasvimorfologialla  tarkoite- 
taan ainoastaan  edellistä,  siis  oppia  ulkonaisten 
kasvielinten  muodosta,  keskinäisestä  asennosta  ja 
kehityksestä;  sitä  suuntaa,  joka  tutkii  ulko-olojen 
vaikutusta  ka.svien  elinten  muotoon,  on  erityisesti 
ruvettu      nimittämään      organografiaksi. 


Kasvianatomia  käsitielee  kasvin  kudoksien  ja 
solujen  rakennetta  ja  kehitystä,  sen  erikoisliaara 
on  cytologia,  joka  tutkii  solun  hienompaa 
rakennetta.  Fysiologinen  kasvianatomia  tarkas- 
taa kudosten  rakennetta  niiden  tehtävän  yhtey- 
dessä. Kasvifysiologia  tutkii  kasvien 
elonilmiöitä  koettaen  saada  selville  ne  lait.  jotka 
näitä  määräävät.  Kasvibiologia  tarkastaa 
kasveja  niiden  luonnollisten  elinehtojen  yhtey- 
dessä, selvitellen,  mitenkä  kasvit  ovaty  järjestä- 
neet elämänsä,  missä  suhteissa  ne  ovat  toisiinsa 
ja  eläimiin  j.  n.  e.,  sekä  millä  tavoin  ulko-olot  nii- 
hin vaikuttavat.  Kasviekologia  nimitystä 
käytetään  joko  merkitsemään  samaa  kuin  kasvi- 
biologia, taikka  sillä  tarkoitetaan  erikoisesti  ulko- 
olojen,  lämpö-  ja  kosteussuliteitten  j.  n.  e.  vaiku- 
tusta kasviin.  (Biologia  nimitystä  käytetään 
myös  paljoa  laajemmassa  merkityksessä,  ks.  B  i  o- 
1  o  g  i  a.)  Kasvisystematiikka  tarkas- 
taa eri  kasvimuotojen  välisiä  yhtäläisyyksiä  ja 
eroavaisuuksia  .sekä  rj'hmittää  kasvit  järjestel- 
mään. Sitä  nimitetään  joskus  eritj-iskasviopiksi, 
koska  se  selvittää  erityisiä  kasvimuotoja,  vasta- 
kohtana aikaisemmin  mainituille  kasvitieteen  haa- 
roille, joita  taas  yhteisesti  nimitetään  yleiseksi 
kasvitieteeksi,  koskapa  ne  käsittelevät  yleisem- 
pää luonnetta  olevia  seikkoja  kasvikunnassa. 
Kasvimaantiede  tutkii  kasvien  levenemistä 
maan  pinnalla,  tämän  syitä  ja  lakeja.  Floristinen 
kasvimaantiede  tarkastaa  eri  kasvilajien  levene- 
mistä, jakaa  maan  pinnan  alueisiin  sen  mukaan, 
mitä  kasvilajeja  missäkin  paikoin  kasvaa  ja  tut- 
kii näiden  kasvistollisten  alueiden  historiallista 
kehitystä.  Ekologinen  kasvimaantiede  koettaa  sel- 
vittää missä  yhteydessä  maan  pinnan  eri  paikko- 
jen kasvimuodot  ovat  näissä  paikoissa  vallitse- 
vain  ulkoehtojen  kanssa.  Kasvipaleontolo- 
gian  tutkimusesineinä  ovat  muinaisaikojen 
kasvikunnasta  säilyneet  kivettyneet  tähteet.  — 
Nyt  mainitut  k:n  haarat  kuuluvat  puhtaaseen 
k:een,  jonka  tarkoitusperä  on  pelkästään  tieteelli- 
nen. Sovellettu  kasvitiede  koettaa  tehdä 
kasvitieteen  tulokset  hyötyä  tuottaviksi,  sovellut- 
taen niitä  esim.  lääketieteeseen  (farmakognosia) , 
maanviljelykseen,  metsän-  ja  puutarhanhoitoon 
(kasvitaudit,  kasvijalo.stus  y.  m.). 

Historia.  Ensimäisen  tunnetun  kasviopil- 
li.sen  teoksen  kirjoittaja  on  Aristoteles,  hä- 
nen teoksestaan  ei  kumminkaan  ole  meille  säi- 
lynyt juuri  mitään,  enemmän  on  jäljellä  hä- 
nen oppilaansa  Theophrastoksen  kasvi- 
opillisi.sta  kirjoituksista.  Tärkein  teos  roomalais- 
ajalta,  jolloin  käytännölliset  näkökohdat  —  maan- 
viljelykselliset  ja  myös  lääketieteelliset  —  olivat 
määräävinä,  on  kreikkalaissyntyisen  D  i  o  s  k  o- 
rideen  „De  materia  medica".  Ke.skiajalla  k.  ei 
edistynyt,  .selitettiin  vain  Theophrastok.sen  ja 
Dio.skorideen  teoksia,  joita  pidettiin  täydellisinä. 
Ainoa,  joka  esitti  joitakin  itsenäisiä  havaintoja, 
oli  .■\  1  b  e  r  t  u  s  M  a  g  n  u  s.  Uudempi  k.  syntyi 
u.skonpuhdistuk.sen  ajalla;  sen  perustajat  olivat 
kaikki  saksalaisia  protestantteja;  heistä  mainit- 
takoon Brunfels,  Bock  1.  Tragus  ja 
Fuchs(ius).  jotka  tarkasti  kuvasivat  ja  selit- 
tiviit  suuren  joukon  oman  maansa  kasveja.  Näi- 
den jälkiä  seurasi  suuri  joukko  tutkijoita,  huo- 
mattavin näistä  on  B  a  u  li  i  n  u  s,  jonka  suuri  ko- 
koelmateos  „Pinax  theatri  botanici"  (1623)  päät- 
tää tämän  kasvienkuvaamis-   (n.  s.  Kräuterbuch-) 


489 


Kasvitieteellinen  laitos 


490 


nikakauden.  Niiiltä  ajoin  k:n  eri  haarat  kehitty- 
vät toisistaan  riippumatta.  Aikaisemmista  syste- 
maatikoista  mainittakoon  C  a;  s  a  1  p  i  n  o,  tieteel- 
lisen kasvisystematiikan  perustaja.  Ray  (R  a- 
jus)  ja  Tournefort.  Vasta  Kaarle  v. 
Linna  (1707-78)  loi  kasvijärjestelmäiin  täyttii 
järjestystä  ja  selvyyttä.  Hän  oli  ensimäinen.  joka 
teki  selvän  eron  teennäisen  ja  luonnollisen  järjes- 
telmän välillä,  sommitteli  tunnetun  siitinjärjestel- 
niänsä  käytännöllisen  tarpeen  varalle  täysin  tie- 
toisena sen  teennäisyydestä,  jättäen  luonnollisen 
järjestelmän  selvittämisen  myöhempien  kasvin- 
tutkijain  tehtäväksi.  Linn6  myös  otti  käytäntöön 
eliöitten  nimittämisen  kahdella  nimellä,  joista 
ensimäinen  ilmaisee  suvun,  jälkimäinen  lajin. 
Luonnollisen  järjestelmän  esitti  ensi  kerran  koko- 
naisena de  Jussien  (1789).  Tätä  järjestelmäsi 
ovat  sittemmin  kehittäneet  A.  P.  D  e  C  a  n  d  o  1 1  e, 
Elias  Fries,  Agardh,  Hooker,  End- 
licher,  Eichler,  Engler,  Wettstein. 
Erittäin  tärkeitä  systematiikalle  olivat  H  o  f- 
meisterin  vertailevat  tutkimukset,  jotka  loi- 
vat sillan  korkeanipain  kryptogamien  ja  fanero- 
gamien  välille.  Alempain  kryptogamien  tutkijoista 
mainittakoon  Nägeli,  Cohn,  veljekset  T  u- 
lasne.  Thuret,  Pringsheim,  de  Bary, 
B  r  e  f  e  1  d.  —  Kasvimorfologian  kehittäjiä  olivat 
1800-luvulIa  Bravais,  Schimper.  Braun, 
A.  P.  D  e  C  a  n  d  o  1 1  e,  uutta  suuntaa,  joka  tutkii 
kasvien  elinten  ja  ulko-olojen  vuorosuhteita,  edus- 
taa varsinkin  G  o  e  b  e  1.  —  Tieteellinen  kasvi- 
anatomia  sai  alkunsa  1600-luvun  loppupuoliskolla, 
jolloin  mikroskooppi  oli  kehitetty  tällaisiin  tutki- 
muksiin kelpaavaksi.  Kasviauatomian  perustajia 
olivat  M  a  1  p  i  g  h  i  ja  G  r  e  w.  Heidän  jälkeensä, 
Linnan  aikakaudella,  anatomian  edistys  oli  sei- 
sauksissa 1800-luvun  alkupuolelle  asti.  Tämän  ai- 
kaisista anatomeista  mainittakoon  M  i  r  b  e  1, 
M  o  1  d  e  n  h  a  w  e  r,  v.  M  o  h  1,  tarkka  huomion  te- 
kijä ja  nykyisen  kasviauatomian  perustaja,  sekä 
S  c  h  1  e  i  d  e  n.  jonka  „Handbuch  der  «issenschaft- 
lichen  Botanik"  kauan  aikaa  oli  yleisenä  käsi- 
kirjana. X  ä  g  e  1  i  tutki  solumuodostusta  sekä 
protoplasmaa  ja  aloitti  kehitystä  tutkivan  suun- 
nan; hänen  jälkiään  noudattaneista  ovat  tärkeim- 
mät Hofmeister,  Hanstein  ja  de  Bary. 
Sehwendener  toi  kasvianatomiaan  uusia 
näkökohtia  ryhtymällä  tutkimaan  kudosten  ra- 
kennetta niiden  toiminnan  yhtejdessä.  Hänen 
aloittamansa  suunnan,  fysiologisen  kasvianato- 
mian  tärkein  edustaja  on  nykyään  H  a  b  e  r- 
1  a  n  d  t.  Viime  aikoina  on  solun  ja  varsinkin 
solutuman,  etenkin  jälkimäisen  jakautumisilmiöit- 
ten,  tutkiminen  käynyt  tärkeäksi,  johtajana 
on  tällä  alalla  Strassburger.  —  Kasvifysio- 
logiankin perustajina  voidaan  pitää  II  a  1  p  i  g- 
h  i' a  ja  G  r  e  w' t  a  1600-luvun  loppupuolella.  Sa- 
moihin aikoihin  Camerarius  keksi  kasvien 
sukupuolisuuden.  Ne,  jotka  1700-luvuna  ja  1800- 
luvun  alkupuolella  —  systematiikan  aikakaudella 
—  tutkivat  kasvien  ravinnon  ottoa  ja  aluevaih- 
toa, olivat  varsinaiselta  alaltaan  kemistejä;  heistä 
mainittakoon  I  n  g  e  n-H  o  u  s  s,  kasvien  hengityk- 
sen keksijä,  Saussure,  varsinkin  L  i  e  b  i  g, 
sekä  Boussingault.  Sachs,  ollen  varsinai- 
nen kasvitieteilijä,  teki  omain  tutkimustensa 
ohella  näiden  tulokset  kasvientutkijoille  tunne- 
tuiksf  ja  vaikutti  hedelmöittävästi  kaikilla  kasvi- 
fysiologian aloilla.  —  Kasvifysiologian  fysikaali- 


sen puolen  aikaisempia  edustajia  ovat  Hale», 
joka  tutki  varsinkin  nesteiden  kulkua,  K  n  i  gh  t, 
joka  teki  käänteentekeviä  kokeita  painovoiman 
vaikutuksesta  kasveihin,  ja  D  u  t  r  o  c  h  e  t.  endos- 
moosin  keksijä.  Uutta  aikakautta  on  tälläkin  alalla 
1800-luvun  loppupuoli,  jolloin,  paitsi  Sachsia. 
varsinkin  viimeisinä  vuosikymmeninä  Pfeffer 
on  johtanut  kasvifysiologian  tutkimista,  kehit- 
täen etenkin  ärsytysfysiologiaa.  —  Kukkabiolo- 
gian alalla  jo  Sprengel  1700-luvun  keski- 
vaiheilla teki  erittäin  tärkeitä  havaintoja,  mutta 

I  ne  jäivät  huomaamatta,  kunnes  Darwin  ha- 
vaitsi   niiden    arvon    ja    omilla    tutkimuksillaan 

'  sekä  teorioillaan   pani   alkuun  virkeän  biologisen 

I  tutkimussuunnan.  Viimeksi  kuluneena  vuosikym- 
menenä on  periytymisilmiöitä,  muuntelevaisuutta 

j  ja     hybridejä     tutkittu     erinomaisen     vilkkaasti. 

iMendelin  1800-luvun  keskivaiheilla  tekemät 
mutta  vasta  1900  ylei.sesti  tunnetuiksi  tulleet 
ristisiito.skokeet  ovat  osoittautuneet  käänteenteke- 
viksi ja  erittäin  hedelmällisiksi.  Muuntelevaisuus- 
tutkimuksista  on  .suurinta  huomiota  herättänyt 
de  V  r  i  e  s  i  n  mutatsionioppi. 

Kasvimaantieteen  perustaja  on  A  1  e  x.  v.  H  u  m- 
b  o  1  d  t,  joka  Etelä- Ameriikassa  laajalti  matkus- 
teltuaan  julkaisi  (1804)  yleistä  kasvimaantiedettä 
käsittelevän  teoksen.  Hänen  jälkiään  noudatta- 
neista mainittakoon  Wahlenberg,  Schouvv. 
A  I  p  h.  de  C  a  n  d  o  1 1  e,  R.  Brown,  W.  ja  J. 
Hooker,  Grisebach,  Drude  ja  Engler. 
Uudempaa  suuntaa,  ekologista  kasvimaantiedettä, 
edustavat  Schimper  ja  Warming.  —  Ka.svi- 
paleontologian  alalla  julkaisi  perustavan  teoksen 
Brogniart  (1828);  sittemmin  ovat  varsinkin 
ranskalaiset  ja  englantilaiset  tutkijat  työsken- 
nelleet tällä  alalla. 

Suomessa  Turun  yliopistossa  tämän  laitok- 
sen alkuaikoina  vallitsivat  samat  katsantotavat 
kuin  suurissa  sivistysmaissa  100-200  vuotta  aikai- 
semmin. Ensimäinen  kasvientutkija  Turun  yli- 
opistossa oli  Ruotsissa  syntynyt  Elias  T  i  1- 
landz  (k.  1693),  joka  julkaisi  luettelon  Turun 
seudun  villeistä  ja  viljellyistä  kasveista.  1700- 
luvuna,  „hyödyn  aikakaudella",  kiinnitettiin  huo- 
mio etupäässä  hyödyllisten  kasvien  viljelemiseen, 
ja  luonnonhistorian  opetus  liitettiin  1747  perus- 
tettuun talousopin  professorin  virkaan.  Toiselta 
puolen  oli  Linmin  vaikutus  luonnollisesti  hyvin 
tuntuva.  Huomattavin  tämän  ajan  turkulaisista 
luonnonhistorioitsijoista  oli  Pietari  Kalm 
(k.  1779),  Linngn  oppilas,  joka  teki  laajan  tie- 
teellisen matkan  Pohjois-Ameriikkaan.  1800-luvun 
alussa  taloudellinen  harrastus  laimenee  ja  luon- 
nonhistorian ja  talousopin  professorinvirat  ero- 
tetaan toisistaan.  V.  1821  perustettu  ,, Societas 
pro  fauna  et  flora  fennica"  seura  on  johtanut 
ja  välittänyt  Suomen  kasviston  (ja  eläimistön) 
tutkimista.  V.  1852  perustettiin  kasvitieteelle  eri- 
tyinen professorinvirka,  johon  nimitettiin  W.  N  y- 
1  a  n  d  e  r  (k.  1899) .  huomattavin  suomalainen 
kasvitieteilijä,  etupäässä  jäkäläin  tutkija.  Hänen 
muutettuaan  ulkomaille  tuli  hänen  sijalleen  ruot- 
salainen S.  O.  L  i  n  d  b  e  r  g  (k.  1889).  etevä  sam- 
maltentuntija.  K.  H.  H. 

Kasvitieteellinen  laitos.  Kasvitiet.  opetus  ra- 
joittui Helsingin  yliopistossa  pitkät  ajat  de- 
monstratsioneihin  ja  luentoihin  kasvitieteellisessä 
puutarhassa  olevan  professorin  asunnon  yhtey- 
teen  V.   1842   rakennetussa   luentosalissa.     Kasvi- 


4H1 


Kasvitieteellinen  puutarha — Kasvojen  kouristus 


4!)2 


tiet.  kokoelmat  säilytettiin  omassa  museosnlissa 
yliopiston  päiirukpuuuksessa.  V:n  1880  jälkeen 
lUkomaideu  esimerkin  mukaan  toimeeapanuut 
kUytiinnölliset  harjoitukset  kasvianatouiiassa  jii- 
dettiin  milloin  missäkin  yliopiston  huoneistossa, 
missä  tilaa  kulloinkin  oli.  Kasvava  ylioppilas- 
luku  ja  lisääntyvät  kokoelmat  tekivät  erityisen 
k:n  l:n  välttämättömäksi.  Tämä  valmistui  1903 
entisen  professorin  asunnon  paikalle.  Piirustukset 
laati  prof.  G.  Nyström  kasvitieteen  professorin 
Fr.  Elfvingin  ohjeiden  mukaan.  Kustannukset  nou- 
sivat 327.000  mk:aan.  Ruotsalaiseen  linnatyyliin 
rakennettu  talo  sisältää,  paitsi  professorin  ja  yh- 
den vahtimestarin  asuinhuoneistoa,  27  huonetta, 
niiden  joukossa  luentosalin,  kirjaston,  museo- 
saleja,  kurssihuoneistoja  sekä  huoneita  tutkijoille. 
Sen  esimies  on  kasvitieteen  professori,  jolla  on 
avustajinaan  kustos  ja  amanuenssi  museossa  ja 
assistentti  opetusta  varten.  Laitoksen  vuosi- 
määräraha  on  3,500  mk.  Kasvitieteellisistä  mu- 
seon kokoelmista  mainittakoon,  paitsi  IlerhnriHm 
miisei  fennicitd  (ks.  Herbarium),  entiset 
Achariuksen  (leviä),  P.  A.  Karstenin  (.suom.  sie- 
niä), S.  O.  Lindbergin  (sammalia),  W.  Nylan- 
derin (jäkäliä)  ja  Chr.  Stevenin  (fanerojraameja) 
iierbaariot.  Fr.  E. 

Kasvitieteellinen  puutarlia.  Jo  Turun  aka- 
temiaa perustettaessa  varattiin  sille  alue  k.  p;ksi, 
mutta  vasta  1670-luvun  lopulla  alkoi  prof.  Til- 
landz  tätä  käyttää  yliopistollisen  opetuksen  hy- 
väksi, lääkekasvien  ja  todennäköisesti  myös  mui- 
den kasvitieteellisesti  mieltäkiinnittävien  kasvien 
viljelemiseen.  Tillaadzin  kuoleman  jälkeen  Ifi03 
puutarha  pysyi  rappiotilassa,  kunnes  prof.  Bro- 
vallius  1750  ajoi  läpi  päätök.sen,  että  k.  p.  pe- 
rustettaisiin n.  s.  piispanalueelle  Aurajoen  itä- 
rannalle. Ennenkuin  tämä  oli  saatu  kuntoon, 
palasi  Pietari  Kalm,  joka  1747  oli  määrätty  ta- 
lousopin professoriksi,  Pohjois-Ameriikasta  muas- 
saan sikäläisiä  siemeniä  ja  kasveja,  joihin  tule- 
vaisuutta varten  kiinnitettiin  suuria  toiveita. 
Hän  sai  kokeilukentäkseen  Turun  ääressä  olevan 
Hirvensalon  Sipsalon  tilan,  minkä  lisäksi  hä- 
nelle mj'önnettiin  erityinen  määräraha  viljely.s- 
kokeita  varten.  Jonkun  ajan  kuluttua  kävi  sel- 
ville, etteivät  toiveet  toteutuneet,  minkä  vuoksi 
määräraha  lakkautettiin.  Varsinainen  k.  p.  oli 
sillävälin  saatu  kuntoon  ja  sitä  hoidettiin  vaih- 
televalla mene.«tyksellä  Turun  palooji  .saakka. 
Helsingissä  yliopiston  viranomaiset  toivoivat 
puutarhan  sijoitettavaksi  Sörnäisiin,  mutta  1S29 
Keis.  majesteetti  määräsi  sille  sen  nykyisen  pai- 
kan Töölön-lähden  etelärannalla.  Senjälkeen  pys- 
tytettiin tänne,  paitsi  puista  asuinrakennusta 
luonnonhistorian  professorille  ja  puutarhan  hen- 
kilökunnalle, kaksi  rakennusta,  joiden  huoneita 
käj'tettiin  ansareina.  Yksi  näi.stä  huoneista  viilu- 
tettiin v.  1889  prof.  S.  O.  Lindbergin  aloitteesta 
komeaksi  palmuhuoneeksi  (lasista  ja  raudasta). 
Myöhemmin  on  muihinkin  huoneisiin  sovitettu 
ajanmukaisia  rautakonstruktsioneja,  jotapaitsi 
yksi  on  sisustettu  vesika.svie!i  viljelemistä  var- 
ten. Puutarhassa  on  vuosipalkalla  puutarhuri  ja 
alipuutarhuri.  Vuosiraha.  paitsi  polttopuita, 
7,000  mk.  sekä  1,000  mk.  korkoja  Sipsalossa  ole- 
vista vuokratonteista.  Fr.   E. 

Kasvitieteelliset  kongressit,  kansainvälisiä 
k.  k;eja  en  pidetty  joka  5:s  vuosi,  1900  Parii- 
sissa,   1905    Wienissä,    1910    Brysseli.ssä.     Ohjel- 


I  mana  on  ollut  esitelmät,  keskustelut,  retkeilyt, 
näyttelyt.  Tärkeimpiä  on  ollut  \Vienin  kongressi, 
I  missä  hyväksyttiin  säännöt  siemenkasvien  kasvi- 
I  tieteelliselle  nimistölle.  [.,Verliandlungen  des  in- 
I  tern.  bot.  Kongresses  . .  . ."  ja  „Actes  du  congrfe 
international  de  botanique  . . ."]  J.  A.  W. 

Kasvitieteilijäin  kansainvälinen  Uitto  ^4»- 
socialinti  iittiriiationul  des  hotunistc-i)  perustet- 
tiin Genevessä  1901.  Sen  tarkoituksena  on 
aikaansaada  mahdollisimman  suuri  keskitys 
kasvitieteellisen  referaattikirjallisuuden  ja  biblio- 
grafian alalla.  Tämän  saavuttamiseksi  -'en  toi- 
mesta v:sta  1902  alkaen  julkaist-ian  Leidenis-Sä 
aikakauslehteä  ,,Botanische3  Centralblatt',  johon 
erikoistoimittajat  kaikista  maista  lähettävät  sak- 
san-, ranskan-  tai  englanninkielisiä  refariiatteja 
kaikista  heidän  tutkimusalallaan  ilmestyneistä 
kasvitieteellisistä  kirjoituksista.  Sitäpaitsi  jul- 
kaistaan aikakauslehdessä  mahdollisimman  täy- 
dellinen kasvit,  bibliografia.  Liiton  sihteerinä 
ja  „Botanisches  Centralblatfin  päätoimittajana 
on  perustamisvuodesta  alkaen  toiminut  piof. 
J.   1'.   Lot.sy   Leidenissä.  J.   A.    W. 

Kasvitopografia  ks.  Kasvimaantiede. 

Kasvivaha,  kasveista  saatu  vaha  (vastakoh- 
tana meliiläisvahalle) . 

Kasvivilla  ks.  Kapokki. 

Kasvivuorottelu  ks.   V  u  o  r  o  v  i  1  j  e  1  y  s. 

Kasvivärit,  väriaineet,  jotka  esiintyvät  kas- 
veissa, ovat  hyvin  lukuisia.  Käytännössä  tär- 
keimmät ovat  indigo,  alitsariini  (krappiväri), 
brasiliini  (bresilja),  orseiini  (orselji),  kartamiiui 
(safflori),  tiematoksj^liini  (sinipuu),  kversitroni 
(keltapuu).  Niihin  kuuluu  myös  kaikissa  vih- 
reissä kasveissa  esiintyvä  klorofylli  1.  lehtivihreä. 

Edv.  Dj. 

Kasviyhdyskunta.  Kaikki  keskenään  yhtä- 
läiset kasvustot,  jotka  toisistaan  eroavat  kor- 
keintaan ikänsä  mutta  ei  lajikokoumuksensa  puo- 
lesta, muodostavat  yhteensä  yhden  kasviyhdys- 
kunnan (ruots.  växtsa inhalle) .  Niin  esim.  kaikki 
kanervarikkaat  männiköt  muodostavat  _vhteensä 
yhden  kasviyhdyskunnan,  kaikki  ukonparta- 
(Nardiis-)  niityt  yhden  j.  n.  e.  Se  seikka,  että 
kasvit  useissa  eri  paikoissa  voivat  ryhmittyä 
keskenään  melkein  täydellisesti  samanlaisiksi 
kasvustoiksi,  johtuu  sekä  siitä,  että  kasvit  ovat 
riippuvaiset  ilmastosta  ja  maaperästä  (s.  o. 
kasvupaikasta),  että  kasvien  välisestä  taistelusta. 
Kaikki  ne  kasvupaikat,  joilla  sama  kasviyhdys- 
kunta esiintyy,  ovat  keskenään  biologisesti  saman- 
arvoisia. Metsäyhdyskuutia  sanotaan  metsä- 
tyypeiksi. A.  C. 

Kasviäkämä  ks.   Ä  k  ä  m  ä  t. 

Kasvojen  halvaus  (paralysia  facialis),  kasvo- 
hermon (nervus  facialis)  vikaantumisesta  aiheutu- 
nut kasvojen  lihasten  halvaantuminen  ja  veltos- 
tuminen. Aiheutuu  joko  aivohalvauksesta  (ks.  t.) 
ja  siten  kasvohermon  ke.skuksia  kohdanneesta 
taudillisesta  ilmiöstä,  tahi  myöskin  itse  hermo- 
rungon  vikaantumisesta.  Hoitona:  sähkö,  hie- 
ronta y.   III.  M.   0-lS. 

Kasvojen  kouristus  (spasmus  facialis  iic 
covvulsifj,  kasvojen  lihaksissa  esiintyvät,  kivut- 
tomat supistumiset,  jotka  ilmenevät  nopeina  vä- 
rähtelemisinä  ja  nykimisinä.  Varsin  pienet  vä- 
rähtelemiset  ihossa,  jommoisia  usein  huomataan 
esim.  silmäluomissa,  kulkevat  kansan  kielessä  elo- 
hiiren  (ks.  t.)   nimellä.  3/.  0-B. 


493 


Kasvokulma — Kasvutaulu 


191 


Kasvokulma,  kulma,  joka  syntyy  kasvojen 
suunnan  jii  piUikopan  aseman  suunnan  viittaa- 
mien viivojen  välillil.  lluxley'n  mukaan  ,, kasvo- 
viiva"  1.  oikeammin  ..kasvoakseli"  kulkee  kita- 
liuin  ja  seulaluun  yhtymäkolidasta  viilileuan  etu- 
osaan sillli  kolitaa,  jossa  tämä  kajoo  nenäonte- 
loon;  piUikopan  aseman  akseli  kulkee  samasta 
lälitökolitlasta  keskellä  takaraivojen  nastoja  ole- 
vaksi  ajateltuiui   pisteeseen.  il.  0-Ii. 

Kasvoruusu  ks.  R  u  u  s  u. 

Kasvosynnytys,  synnytj-s,  jossa  sikiö  syntyy 
kasvot   edellii.    vit.   Synnytys. 

Kasvosärky  (lat.  prosopulgia;  ransk.  tie  dou- 
loiiieux),  kasvojen  tuntohermossa  (nerfiis  Irigc- 
inhius)  kolitauksittain  ilmenevä  särky.  K.  saat- 
taa esiintyä  tilapäisten  seikkain,  vilustumisen, 
liorkan,  korvatulehduksen  y.  m.  aiheuttamana  ohi- 
nienevänil  särkynä,  tahi  myöskin  pitkällisenä,  sa- 
notun hermon  jatkuvasta  ärsytyksestä  (hermon 
puristamisesta  vastaavassa  pääkopan  hnissa  ole- 
van vian,  kasvannai.sen  y.  m.  vaikutuksesta) 
ailieutuneena.  Hoito  asianhaarain  mukaan:  sähkö, 
hieronta,  sisälliset  ja  ulkonaiset  aineet  ynnä  ki- 
rurgiset toimenpiteet.  il.  OB. 

Kasvot   ks.   F  y  s  i  o  n  o  m  i  i  k  k  a. 

Kasvotila  ks.  Kasvosynnytys. 

Kasvu.  Kasvulla  (lisäkasvulla)  tarkoitetaan 
metsätaloudessa  puiden  tai  metsikköjen,  luonnol- 
lisesta kasvamisesta  johtuvaa,  ko'on,  laadun  tai 
arvon  lisääntymistä  (saks.  Quantitut.<i-,  Qiialitäts-, 
Wertzuwaclis).  Ko'on  kasvu  voi  olla  pituuskas- 
vua, paksuus-,  pinta-  (poikkileikkauspinnan), 
muoto-  tai  massa-k:a.  Sitä  k:a,  joka  tapahtuu 
jonkun  määrätyn  ajan  (esim.  kyseessä  olevan  vuo- 
den) kuluessa,  sanotaan  juoksevaksi  k:ksi, 
keskimääräisellä  k  :11a  taas  tarkoitetaan 
keskimääräistä  vuotuista  kasvua  jonkun  pitem- 
män ajanjakson  kuluessa.  Jos  tämä  ajanjakso  kä- 
sittää koko  kiertoajan,  puhutaan  hakkuu  kel- 
poi s  uuskesk  i-k  :sta  (saks.  E auiarkeU sdiirch- 
schniHszuivachs).  Paitsi  absoluuttisena  voidaan 
kasvua  lausua  myöskin  prosenteissa  (kasvupro- 
sentti). Kasvuprosentti,  p,  jonkun  mää- 
rätyn ajanjakson,  n  vuoden  kuluessa,  määrätään 


kaavalla 


/'  = 


100  ^j   ^  _  ,y    jossa    .1/   ja    m    ta 


koittavat   kasvavaa   suuretta   ajanjakson   lopussa 

ja   alussa,   tai   myös   likimääräisyyskaavoilla   p  = 

Jf  —  m     soo   ,T,        1     ■    >  .    •  .'       - 

-jy— —  •  —   (Presslerin)  tai  p  = 


il  (11 


■O +  '"("  + O 

200  (Kunzen).  A.  C. 

Kasvukaira,  prof.  M.  R.  Presslerin  kek- 
simä ontto  kaira,  jolla  tutkitaan  puiden  paksuus- 
kasvua.  A.   C. 

Kasvukausi  (maanviljelyksessä)  on  aika  ensi- 
mäi.sestä  kylvöpäivästä  keväällä  viimeiseen  kor- 
juupäivään   syksyllä.  J.  E.  S. 

Kasvukäyrä  (Zuicachskiirve),  graafillinen  esi- 
tys puiden  tai  metsikköjen  kasvusta,  ks.  K  a  s  v  u. 

A.   C. 

Kasvulehdet,  kasvin  vihreät,  täydellisimmin 
kehittyneet  lehdet,  joiden  tehtävänä  on  hiilihapon 
yhteyttäminen. 

Kasvullinen  {Tiiots.  växtlig)  metsämaa,  yleensä 
parempikasvuinen  metsämaa:  lehtomaat,  tuoreet 
ja  kuivat  kankaat.  Niiden  vastakohtana  ovat 
huonokasvuiset  maat  (kalliopohjaiset  ynnä. 


korven-    ja     rämeentapaiset)     ja     hyi  ky  maat 
(esim.  aukeat  suot,  tunturimaat  y.  m.).       A.  C. 

Kasvullinen  norsunluu,  k  i  v  i  p  ä  h  k  i  n  ä  t, 
eräiden  troo[)i!lisesla  Elelä-.\meriikasta  kotoi- 
sin olevien  matalakasvuisten  Plniteleph(i.<i-sukunn 
kuuluvien  palmujen,  erittäinkin  Phytclcphus  vuic- 
rocarpan  siemenet,  joiden  siemenvalkuainen  kui- 
vuessaan kovettuu  siihen  määrin,  että  sitä  voi- 
daan käyttää  nappien  sorvaamiseen.  Samaan  tar- 
koitukseen kaytetiiän  myös  n.  s.  tahiti-päh- 
kinöitä  läntisillä  Karoliineilla,  Salomonin-  ja 
Fidiii-saarilla  kasvavien  Coelococctts  cnrolinensis 
ja  (7.  salnmntien.iis  palmujen  siemeniä.    J.  A.  VV. 

Kasvulliset  osat,  kasvinosat,  jotka  eivät  ole 
suvullisen  Iisäänt}'miseu  palveluksessa:  alemmilla 
kasveilla  sekovarsi,  ylemmillä  juuri,  varsi  ja  leh- 
det, paitsi  knkkalehtiä.  ./.  A.  W. 

Kasvullisuus,  v  e  g  e  t  a  t  s  i  o  n  i,  jonkun  mäii- 
rätyn  alueen  kasvit  biologisena,  ilmastosta  ja 
alustasta  riippuvana  kokonaisuutena. 

Kasvupaikka  (saks.  Standort)  tarkoittaa 
kaikkien  ilmastollisten  ja  maaperätekijöiden  yh- 
teisvaikutusta kasvien  esiintymiseen.  Usein  ote- 
taan k.  ahtaammassa  merkityksessä  merkitse- 
mään ainoastaan  maaperätekijöiden  (ravintorik- 
kauden,  kosteuden,  hienorakeisuuden,  tiviyden, 
ilmanvaihtokyvyn   y.   m.)    yhteisvaikutusta. 

A.   C. 

Kasvupiste,  se  kasvin  kohta,  missä  uusien 
kasvinosien  valmistuminen  tapahtuu  täällä  tavat- 
tavan kasvusolukon  solujen  jakautuessa.  Versossa 
ja  juuressa  k.  on  elimen  latvassa  (päätteinen  1. 
terminaalinen  k.),  harvemmin  k:eitä  tavataan 
pysyvien  solukkojen  välis.sä  (välika.svninen  1.  in- 
terkalaarinen  k.)  erityisenä  vyöhykkeenä,  esim. 
heinäkasvien  korsien  nivelvälien  tyvessä  ja  leh- 
tien kantaosassa,  joissa  solukot  kauan  säilyttävät 
kasvu.solukon  luonteen.  J.  A.  W. 

Kasvuprosentti  ks.  K  a  s  v  u. 

Kasvusolukko,  kasvit.,  alkulimarikkaista  ohut- 
kettoisista,  suuritumaisista,  soluväleittä  toisiinsa 
liittyvistä,  jakokykyisistä  soluista  muodostunut 
solukkolaji,  josta  kasvi  alkiona  kokonaan  on  muo- 
dostunut ja  joka  sellaisenaan  säilj^y  kasvupis- 
teissä (alkeiskasvusolukko),  ja  jatkuu  jällessä 
(ensi-ikäinen  kasvusolukko).  K.  saattaa  myös 
muodostua  pysyvän  solukon  soluista  (jälkikasvu- 
solukko),  esim.  korkkijälsi  ja  haavojen  aiheut- 
tama uudistnssolukko.  J.  A.  W. 

Kasvusto.  K:ksi  (ruots.  hestdnd)  sanotaan 
jokaista  kokoumukseltaan  yhtenäistä  kasviyhty- 
mää.  Eri  kasvustot  liittyvät  toisiinsa  melkein 
kuin  ruudut  parkettilattiassa ;  siten  voi  m.  m. 
samassa  niityssä  olla  rinnakkain  useita  niitty- 
kasvustoja, esim.  ukonpartakasvusto  (yardetum), 
notkokohdissa  sarakasvustoja  (Cariceia)  ja  met- 
sänlaidoilla  kuUerokasvustoja  (Trollieta).  Syynä 
siihen,  miksi  kasvit  ovat  ryhmittyneet  säännön- 
mukaisiin kasvustoihin,  joilla  usein  on  melkoisen 
jyrkät  rajat,  on  lähimraiten  kasvien  välinen  tais- 
telu. Kasvustojen  latinankielisissä  nimityksissä 
käytetään  aivan  yleisesti  -ctiim  päätteisiä,  kas- 
vin sukunimestä  johdettuja  nimisanoja.  Metsä- 
kasvustoja  sanotaan   metsiköiksi.       A.   C. 

Kasvutaulu  (saks.  Ertragstafel)  on  taulukko, 
joka  osoittaa  metsikön  kasvua.  K:issa  on  ilmoi- 
tettuna metsikön  runkoluku,  pohjaleikkauspinta 
(saks.  Grundfläche) ,  keskipituus.  puumäilrU, 
muotoluku,  vuotuinen  kasvu  t-  m.  kullekin  met- 


4515 


Kasöön"     Katajanokka 


496 


sikou  iälle  kaikissa  eri  kasvullisuiishiokissa.  Ensi- 
maiset  k:t  laati  Paul  se  n  17S7,  niyöUempinii 
aikoina  niitä  ovat  laatineet  etupiifissä  metsätie- 
teelliset tutkimuslaitokset.  Suomessa  on  tolit.  A. 
G.  Blomqvist  laatinut:  „Tabeller  framstäl- 
lande  utveeklingeu  af  jeinnäriga  ocli  slutiia  sko<rs- 
bestAnd  af  tali.  prau  och  björk"  (1872).  Kasvu- 
taulujen  laatimiseen  käytetään  pääasiassa  3  eri 
menetelmää,  juova-,  joUtokäyrä-  ja  näyttäjämene- 
telmää.  ^-    C- 

Kasööri  ks.  Kassööri. 

Kataarit  (kreik.  A-n//iaro'i  =  ..puhtaat" :  siitä 
(!uz:iui.  A'c/jer  =  kerettiläinen).  keskiaikaisia 
gnostillismanikealaisia  lahkoja,  jotka  10:nneltä 
vuosis.  alkaen  levisivät  Vähästä-Aasiasta  Balka- 
nin-niemimaan ja  Illyrian  kautta  Pohjois-Ita- 
liaan,  Etelä-Ranskaan  ja  Länsi-Saksaan.  Sukulai- 
suutensa vuoksi  manikealaisuuden  kanssa  heitä 
usein  nimitettiin  mauikealaisiksi,  Bulgaa- 
rian  mukaan,  joka  oli  heidän  ensimäisiä  pesä- 
paikkojaan  Euroopassa,  bulgaarialaisiksi 
(siitä  ranskan  bougre).  Italiassa  heidät  tunnet- 
tiin nimillä  patareenit  t.  potariinit, 
publikaanit  tai  popelitaanit.  Rans- 
kassa texerauds,  koska  heidän  joukossaan  oli 
paljon  kutojia,  tai,  Albi'n  kaupungin  mukaan, 
a  1  b  i  g  e  n  s  i  t.  Heidän  hyväsydämisyj-tensä 
hankki  heille  viimemainitussa  maassa  nimen 
bons  hommes  (hyvät  ihmiset) .  K.  olivat 
valinneet  nimensä  sen  perustuksella,  että  he  tah- 
toivat juli.staa  puhdasta  Jeesuksen  oppia  ja  hyök- 
käsivät ankarasti  maallistunutta  kirkkoa  vas- 
taan, jolla  oli  kardinaaleja,  arkkipiispoja  ja 
munkkeja,  mutta  ei  diakonissoja,  kuten  ensimäi- 
sessä  seurakunnassa.  Heidän  keskuudessaan  oli 
2-3  eri  suuntaa,  mutta  useimmat  hyväksyivät 
dualistisen  peruskäsityksen.  Pelastus  oli  saavu- 
tettava ankaralla  askeesilla.  Avioliitto,  yksityis- 
omaisuus, eläinten  surmaaminen  ja  eläinkun- 
nasta saadut  ruuat  olivat  kielletyt.  Ne  jotka  täyt- 
tivät kaikki  nämä  vaatimukset  olivat  täydel- 
lisiä (perfecti)  ja  olivat  kätten  päällepanemi- 
sessa  saaneet  henkikasteen  (consolameniiim) ; 
muut  olivat  vain  uskovia  (credentes)  ja  saivat 
elää  avioliitossa,  syödä  lihaa,  käydä  sotaa  ja  olla 
muuten  yhteydessä  maailman  kanssa.  Jumalan- 
palveluksen pääosan  muodosti  saarna.  Järjes- 
tyksen tarve  oli  saanut  k.  kehittämään  oman 
hierarkian.  Koetettuaan  turhaan  voittaa  liikettä 
saarnalla  kirkko  ryhtyi  tukahuttamaan  sitä  so- 
dalla (albigensisodat)  ja  inkvisitsioni  (ks.  t.) 
hävitti  loput  13:nnella  ja  14:  miellä  vuosis.  [Döl- 
linger,  „Beiträge  zur  Sektengeschichte  des  Mit- 
telalters",  l:nen  uid.   (1890).] 

A.  J.  /'-n. 

Katafalkki  (it.  catafalco,  <  ke.sk.  lat.  catä'rc 
=  katsella),  katsomoteliue;  koroke,  jolle  ruumis- 
arkku asetetaan,  kun  hautaus  suoritetaan  kir- 
kossa tai  kappelissa. 

Kataforeesi  (kreik.  A-a(n' =  mukaan  ja  pherein 
=  vipdii),  sähkövirran  läpikulkemaan  nesteeseen 
liettyneitten  hiukkasten  virransuuntainen  tai 
va.stai.ssunntainen  liike,  joka  johtuu  näitten 
sähkövarauksesta.  Ne  kulkevat  virran  suuntaan, 
jos  varaus  on  positiivinen,  vastai.seen  suuntaan, 
jos  varaus  on  negatiivinen.  Neste  itse  kulkee 
päinvastaiseen  suuntaan  kuin  hiukkaset.  K:lla 
on  tärkeä  merkityksensä  n.  s.  koUoidiaineitten 
(ks.    t.)    tutkimukse.ssa.    —    Lääketieteessä    k  :11a 


tarkoitetaan  lääkkeitten  (esim.  morfiinin,  jodin) 
imevttämistä   sairaan   ruumiiseen   sähkön   avulla. 

(U.  S: n.) 

Katafraktit  (kreik.  kata'phraktos  =  panssari- 
pukuinen),  muinaiskreikkalaisen  arnieian  raskas- 
aseinen  ratsuväki.  Nimitystä  käytettiin  sittem- 
min myös  parthilaisten,  persialaisten  ja  sarmaat- 
tilaisten   raskasaseisista  ratsumiehistä. 

Kataja  (Juniperus  com7nunis),  paljassiemenis- 
ten  kasvien  Pinofcfc-heimoon  ja  Cupprcssinece- 
alalieimoon  kuuluva  pensas  tai  puu,  jolla  on  hel- 
posti hilseilevä  kuori  ja  lyhyet,  teriivät,  3-lukui- 
siin  kiehkuroihin  järjestyneet  neulaset.  Hede-  ja 
emikukat  eri  varsilla;  yleisempiä  ovat  hedepen- 
saat, joista  touko-  tai  kesäkuussa  tupruaa  run- 
saasti siitepölyä  („kataja  savuaa").  Emikukat 
pienissä  kävyissä,  joiden  3:n  ylimmän  suomun 
lumgassa  pystyt  siemenaiheet  ovat.  Pölyytyksen 
jälkeen  äskenmainitut  suomut  alkavat  paisua, 
käyvät  m.altoisiksi,  kasvavat  yhteen  paitsi  kär- 
kiä  ja  muodostavat  väliinsä  sulkemainsa  siemen- 
ten kanssa  k:n  ,, marjan",  joka  kypsyy  vasta 
2:n  vuoden  perästä.  Siksi  onkin  samassa  k:ssa 
aina  sekä  vihreitä  raakaleita  että  kypsiä,  mus- 
tia, siuihärmäisiä  marjoja.  K.,  joka  on  levin- 
nyt kaikkiin  pohjoisen  pallonpuoliskon  maihin, 
on  meillä  yleinen  koko  maassa,  edeten  pohjoi- 
sessa puurajan  tuolle  jjuolellekin.  Etelä-Suomessa 
se  usein  kasvaa  puuksi  (Pälliläu  k.,  13,7«  m  kor- 
kea, rungon  halkaisija  20  cm,  lienee  meidän  kaik- 
kein korkeimpia),  alenee  pohjoisessa  ja  saariston 
uloimmilla  kareilla  kääpiömäiseksi,  suikertavaksi 
varvuksi.  K:n  puu  haisee  setrille,  on  sangen 
kovaa,  sitkeää  ja  kestävää,  jonka  vuoksi  siitä 
kernaasti  tehdään  viilikehloja,  lusikoita,  voipyt- 
tyjä y.  m.  talouskaluja.  Pienemmät  k:t  kelpaa- 
vat aidanseipäiksi  ja  vitsaksiksi,  sitä  paitsi  k:aa 
käytetään  lihan  ja  kalan  savustuksessa.  Mar- 
joista voidaan  niiden  .sokerinpitoisuuden  vuoksi 
polttaa  viinaa  (giniä,  geneveriä)  ja  valmistaa 
maukasta  kaljaa.  Ne  esiintyvät  rohdoksena 
(Suom.  farmak.  friictus  juniperi),  josta  valmis- 
tettu infusioni,  katajanmarjasiirappi,  on  virtsaa- 
ajava  lääke,  niistä  tislattua  öljyä,  samoinkuin 
puusta  poltettua  tervaa  käytetään  kotiläiikitvk- 
sessä  ihon  sieroittumista  vastaan.  —  Pohj.-Ame- 
riikan  itäosissa  1:5  m:n  korkuiseksi  kasvavan 
Juniperus  virginianaa  („punainen  setripuu"), 
Floridan,  Bahama-  ja  Bermudas-saarien  J.  bermu- 
dianun  ja  kiinal.  J.  churensiksen  puuta  käyte- 
tään, varsinkin  ensinm:unitun,  hienompiin  lyijy- 
kyniin. J.  virginianasta.  myös  ti.slataan  setri- 
öljyä,  jota  käytetään  parfymiaineisiin,  saip- 
puoihin, kalliimpien  öljylajien,  esim.  neilikka- 
öljyn, väärentämiseen  ja  vahvan  valontaittamis- 
kykynsä  tähden  immersioniaineena  mikroskopee- 
rauksessa.  ks.  liitettä  Havupuita,  kuv.  9 
ja  10.  J.  A.   W. 

Katajanmarjaöljy  ks.  Kataja. 

Katajanokka  (ruots.  Skatudden),  kau- 
punginosa (VIII)  Helsingissä,  samannimisellä 
niemcUii,  Pohjois-  ja  Eteläsataman  välissä.  Muusta 
kaupungista  sen  erottaa  nykyjään  kanava,  jonka 
yli  vie  kaksi  siltaa,  toinen  Päävahdintorilta  ja 
toinen,  käilnnettävä  rautatiensilta,  Eteläsataman 
reunustalta.  Katajanokan  niemen  lounainen,  etelä- 
satamanpuoleinen  sivu  on  1  km  pituisena  laiva- 
laiturina, jonka  äärellä  ovat  kaupungin  tulli- 
kam:iri   ja   pakkahuoneet,    rautatien   satamakont- 


497 


Katajan-ruoste    Katakombit 


498 


tori  sekii  Helsingin  makasiini  o.-ytn  (Helsing- 
fors magasins  a. -h.)  suuret,  ö  korttelia  käsittävät 
varastomakasiinit;  Pohjoissataman  puolella  ovat 
Luotsilaitoksen  varastomakasiinit,  muutamia  kau- 
pungin liikkeitten  makasiineja  ja  merikasar- 
mit. Katajanokan  nientii  rajoittaa  ulkopuolella 
Kruunuvuorenselkä.  —  Kanavakadun  varrella 
(N:o  4l  on  Suomen  valtion  rahapaja  ja  sitii 
vastapäätä  venäläinen  Uspenskin  tiU)miokirkko. 
Postitoimisto  (Länt.  Satamakatu  5),  Varasto-  ja 
Po.stitullikamari  (It.  Satamakatu  6),  Läänin- 
vankila (\'yökatu  1-3).  —  Katajanokan  uykyinen 
rakennusjärjestelmii  vahvistettiin  1895,  jonka  jäl- 
keen kaupungino.-^a  on  nopeaan  ja  kaunii.sti  ke- 
hittyn_\-t.  —  Eteläsataman  reunustalla  laajasti 
haarautuva  satamarata.  —  1700-luvun  alkupuo- 
lella oli  vireillä  tuuma  K:n  linnoittamisesta  mutta 
se  raukesi  1741.  Viaporin  piirityksen  aikana 
1808  oli  osa  venäläisten  pattereita  K:n  niemellä. 

L.  H-nen. 

Katajan-ruoste  ks.  Ruostesienet. 

Katajatar,  naisolennoksi  personoitu  puunnimi. 
esiintyy  välistä  karhun  emona,  kuten  tavallisesti 
Hongatar.  K.   K. 

Katakaustika  (kreik.  A-aio' =  pitkin,  ja  fcoiis- 
/»Aro's  =  polttava).  Valopisteestä  koverolle  pallo- 
kuvastimelle  tulleet  säteet  eivät  heijastuksen  jäl- 
keen yhdy  samaan  pisteeseen,  jos  kuvastimen 
aukeama  (ks.  Kuvastin)  on  suurempi  kuin  5 
il  10  astetta,  vaan  niitten  leikkauspisteet  sijait- 
sevat k.  nimisellä  pinnalla.  Tällä  on  kuvastimen 
ak.selilla  oleva  kärki,  joka  on  sen  loistavin 
piste.  Aukeamaa  pienentäessä  k:n  sjTJäisemmät 
osat  vähitellen  himmenevät  ja  hälvenevät,  joten 
jäljellä  on  lopuksi  ainoastaan  tuo  kärki.  Se  on 
valopisteen   kuva.     vrt.    Diakaustika. 

17.  S:n. 

Katakaustinen  viiva  (ks.  Katakaustika), 
koveron  kuvastimen  pääakselin  kautta  kulkevan 
tason  ja  sen  katakaustikan  leikkausviiva. 

Kataklaasirakenne,  sellainen  vuorilajin  ra- 
kenne, jossa  yksityiset  rakeet  ovat  vuorijono- 
puristuksessa  ruhjoutuneet.  P.  E. 

Kataklysmi  (kreik.  kataly'zein  =  tulvia,  yli, 
hukuttaa) ,  vedenpaisumus.  —  Kataklysmi- 
teoria,  se  oppi.  että  muinaiset  eläin-  ja  kasvi- 
maailmat muka  ovat  useita  kertoja  kokonaan 
tuhoutuneet  suunnattomissa  mullistuksissa,  joit- 
ten jälkeen  aina  on  luotu  uudet  muodot.  Tällä 
tavoin  k. -teorian  kannattajat,  jotka  eivät  hyväk- 
syneet kehitysoppia  missään  muodossa,  koettivat 
.selittää  sitä  geologian  selville  saamaa  tosiseik- 
kaa, että  eläin-  ja  kasvimaailmat  ovat  muinaisina 
aikoina  suuresti  vaihdelleet.  K:n  etevin  puolus- 
taja oli  C  u  v  i  e  r.    vrt.  Geologia,  II,  1416. 

P.  E. 

Katakombit  (lat.  catacu'mbw) ,  maanalaiset, 
vuoreen  louhitut  hautakäytävät  kammioineen, 
varsink.  itämailla  ja  Italiassa.  Tunnetuimmat 
ovat  Rooman  ja  Napoli'n  k.  Kooman  k:eja  (lat. 
ccpmetfriutn,  <  kreik.  koimete'rion  -  leposija) 
muodostavat  pitkät,  kapeat  (55  cm-1  m),  peh- 
meään tuffiin  (tufa  litoide  ja  granulare)  ha- 
katut käytävät  (amhulacra),  useasti  3-5  kerrok- 
ses.?a  päällekkäin  aina  25  m:n  syvj-yteen.  Käy- 
tävien seinissä  on  vaakasuorissa  riveissä  kivi- 
laattojen  peittämiä  aukkoja  (loculus)  ruumiita 
varten;  monin  paikoin  on  laajempi  kammio 
(cuhiculum    1.    crypta),   jota   käytettiin   kappelina 


Paavien  kammio  P.  Sebastianon  katakombeissa  Roomassa. 

t.  pyhien  henkilöiden  hautapaikkana.  Kristityt 
saattoivat  häiritsemättä  rakentaa  näitä,  koska 
roomal.  lain  mukaan  maa  (area)  siihen  kuulu- 
vine hautoineen  oli  jokaisen  rauhoitettu  omai- 
suus ja  yksityiset  ynnä  hautayhdistykset  käyt- 
tivät tätä  oikeutta  kirkon  hyväksi.  Juutalaiset 
käyttivät  jo  aikaisemmin  samanlaisia  hauta- 
paikkoja ja  heidän  kaivamiaan  katakombeja 
onkin  tavattu  Rooman  läheisyj-dessä.  Vasta  myö- 
hemmin k.  joutuivat  vainojen  alaisiksi  ja 
muutamat  silloin  hävitettiin.  Sitten  kuin  kris- 
tinusko oli  päässyt  voitolle,  rakennettiin 
useasti  kirkkoja  k:ien  päälle.  Mutta  goottilais- 
ja  langobardilaissotien  johdosta  lakattiin  hau- 
taamasta k:eihin  ja  melkein  kaikki  k.  unoh- 
tuivat. Uuden  ajan  alussa  tunnettiin  vain  P. 
Sebastian  '  '  'id     catacumbas). 


J^^ 


4^;> 


Katakreesi— Katalonian  kieli  ja  kirjallisuus 


500 


mutta  15VS  kpksittiin  siittunialtii  muutamia  k  :ei.i, 
ja  sitten  on  niitä  yliii  edelleen  löydetty.  Kata- 
kombeja on  R<H>miin  ympärillä  CampagnuUa  n.  50 
ja  niitten  käytävien  yhteenlaskettu  pituus  on 
n.  8S0  km.  Tärkeimmät  ovat  Callistuksen.  Pr.T- 
textatuksen,  Uomitillan  ja  Commodillan  k.  K:ien 
hautaliolvikot  ovat  useasti  koristetut  kuvilla  ja 
kirjoituksilla  ja  niistä  on  tavattu  paljon  eri- 
laisia esineitä.  Täten  k: ien  tutkimus  on  erin- 
omaisesti valaissut  kristittyjen  elämää  ensimäi- 
sinä  vuosisatoina.  —  Pariisin  k.  ovat  oik.  kivi- 
louliimoita.  jotka  ulottuvat  kauas  kaupungin  alle. 
Vanhoista  kirkkotarhoista  on  niihin  viety  luita 
aina  17:nuen  sataluvun  lopulta.  [G.  B.  de  Rossi, 
..La  Roina  sotterranea  cristiana"  (3os.;  1864-77); 
.1.  Wilpert,  „Die  Malereien  der  Katakomben 
Roms"  (2  OS.;  1903);  J.  Center\vall,  ,.Romas 
kristna  katakomber"  (1881);  A.  Weber,  ,.Die 
röm.  Katakomben"  (1900)  :  O.  Marucchi,  „Le 
catacombe  romane"  (1903);  E.  N(ervander),  „Ka- 
takombit  Roomassa"    (1883).]  K.  J.   H. 

Eatakreesi  (kreik.  kata'kliresis  =  väärinkäy- 
tös), jonkun  sanan  käyttäminen  merkityksessä 
joka  on  ristiriidassa  sen  varsinaisen  merkityk- 
sen kanssa;  vertauskuvallisen  lauseparren  väärä 
käyttäminen  tai  eri  vertauskuvien  sekoittaminen. 
Esimerkkejä:  ..punainen  muste",  ..kultainen  teräs- 
kynä"  ;  „tämä  tieto  perustuu  luotettavaan  lähtee- 
seen"; „edistyksen  siemen  tukahutettiin  kapaloi- 
hinsa". O.  E.  T. 

Katalauniset  kentät  dat.  Campi  catalau'nici), 
se  paikka,  missil  tapahtui  verinen  taistelu  hun- 
nien kuninkaan  Attilan  ja  roomalaiseen  Aetiuk- 
se-i  välillä  4.51.  Tavallisen  otaksumisen  mukaan 
.se  oli  Cliälons-sur-JIarnen  (lat.  Catalaunum,  Du- 
rocatalauni)  tienoilla  nykyisessä  Champagnessa, 
uudempain  tutkimusten  mukaan  etelämpänä, 
Troyes'n  seuduilla.  Alue  oli  saanut  nimensä  gal- 
lilaisesta  katalaunien  heimosta  (lat.  catalauni, 
cntnlnuni) .  G.  R. 

Katalektinen  fkreik.  Jtatulekiiko'.i.  <  kata- 
le^geiu  =  loppua)  on  antiikki.sen  metriikan  mukaan 
säe,  joka  on  rytmillistä  kaavaansa  lyhyempi,  s.  o. 
säe,  jonka  viimeisen  tahdin  eli  runojalan  heikkoa 
(runokorotcnta)  tahdinosaa  ei  vastaa  eri  tavu 
vaan  joko  edellisen  tai  seuraavan  tavun  venytys 
taikka  joskus   paussi.    Esimerkkejä: 

(k:sia   trokaisia   tetrapodioja)  ; 

tai /\ 

(k:sia   daktylisia    tetrapodioja)  ; 

^  _  w , tai _ • 

(k:sia    jambisia    tetrapodioja)  ; 

(k.  anapestinen  tetrapodia).  O.  E.  T. 

Eatalepsia  (kreik.  A-«(o7c;«is  =  kouristus)  on 
omituinen  jäykkyydentila  lihaksissa,  joka  sallii 
jäsenten  ja  jäsenryhmien  taivuttamista  ja  aset- 
tamasta mitä  erilaisimpiin  asentoihin  ja  pysyttää 
ne  näissä  asennoissa  pitkät  ajat,  jopa  tuntikau- 
detkin. Tämä  tila,  jota  sanotaan  m}'ös  vahamai- 
seksi  taipumiseksi  (flexibilitas  cereaj,  esiintyy 
aina  psyykillisen  häiriön,  useimmiten  stuporin, 
yhteydessä  aiheutuen  joko  hypnoosista,  hyste- 
riasta, mielisairaudesta  tai  paikallisesta  vam- 
ma.sta  aivoi.ssa.  K.  ei  niin  muotloin  ole  mikään 
erityinen  sairaus  vaan  sairauden  oire.  —  K  a  t  a- 


1  e  p  t  i  n  e  n,  katalepsiaa  esittävä,  vahamaisessa 
jäykkyystilassa  oleva.  E.   Th-ii. 

Katalogi  (kreik.  kata'logos),  luettelo.  —  Ka- 
ta 1  o  g  i  s  e  e  r  a  t  a,  laatia  luettelo,  kirjoittaa 
luetteloon. 

Katalonia  (esp.  Cataluna),  rantamaakunta 
Pyreneitteu  niemimaan  koilliskulmassa,  Ran.skan 
rajalla,  32,197  knr  (lisäksi  14  knr  suuruinen 
palanen  Ran.skassa),  2.038,434  as.  (1910),  Espan- 
jan laajimmin  asuttuja  seutuja.  —  K.  on,  muu- 
tamia tasankoja  lukuunottamatta,  vuorimaata, 
pohjoisessa  Pyreneitteu,  etelässä  ja  idässä  etelä- 
lounaasta pohjois-koilliseen  kulkevien  mio.seeni- 
ajalla  poimettuneitten  K:u  vuorten  täyttämä. 
Viimemainittujen  välissä,  jakaen  ne  kaliteen  jo- 
noon, kulkee  liedelmällinen  pitkittäislaakso.  asu- 
tuksen keskus.  Ranta  on  osaksi  j_\  rkkäkallioinen, 
osaksi  alava,  hyviä  satamia  vähän,  mistä  huoli- 
matta asukkaat  vanhoista  ajoista  ovat  eteviä 
merenkulkijoita.  Ilmasto  vaihteleva,  sadetta 
yleensä  riittävästi,  joten  monilajinen  kasvullisuus 
(öljy-  ja  appelsiinipuu,  korkkitammi)  viihtyy  hy- 
vin: metsät  kuitenkin  enimmäkseen  raiskatut. 
Jokia:  Ehro,  jonka  tärkein  lisäjoki  Segre  Pyrc- 
neiltä.  Llobregat,  Ter.  —  Asukkaat,  katalo- 
nialaiset, ovat  toimekkaita,  kyvykkäitä  ja 
uudistusmielisiä,  eteläranskalaisten  heimolaisia; 
ovat  aina  olleet  vihamielisissä  väleissä  Espanjan 
hallitsevaan  kansallisuuteen,  kastilialaisiin.  He 
ovat  kohottaneet  maansa  huomattavaan  varalli- 
suuteen: maanviljel}'s  (vehnä  y.  m.  viljakasvit, 
öljj-puu,  viiniköynnös),  karjanhoito  (lampaan, 
vuohen  ja  sian),  silkinviljelys  ovat  kehittyneet. 
Tärkein  ja  merkittävin  on  kuitenkin  suurenmoi- 
nen ja  monipuolinen,  keskieurooppalaismallinen 
teollisuus  (puuvilla-,  silkki-,  villa-,  lasi-,  kone-, 
korkkiteollisuus,  keskustana  pääkaupunki  Barce- 
lona), joka  jättää  kauas  jälkeensä  koko  muun 
Espanjan.  Liikenneyhteys  meritse  ja  maitse  mui- 
hin maihin  on  hyvä  ja  vilkas.  Vuorissa  olevat 
malmi-,  .suola-  ja  kivihiilikerrokset  toistaiseksi 
käyttämättä.  Katalonialaisten  kieli  ks.  K:n 
kieli  ja  kirjallisuus.  —  K.  jaetaan  4 
provinssiin:  L6rida,  Gerona,  Barcelona,  Tarra- 
gona.  —  Jo  rooraalais-aikana  K.  oli  kukoistava 
maakunta,  Uispania  tarraconensis  nimeltä.  lian- 
sainvaellusten  aikana  siihen  asettuivat  alaanit 
ja  länsigootit  (heistä  mahdollisesti  nimi  K.  < 
Gotholanid).  712  tulivat  maurilaiset  herroiksi; 
heidät  Kaarle  .Suuri  karkoitti.  .yhdistäen  K:n 
(801)  valtakuntaansa.  V.  888  Barcelonan  krei- 
vit tulivat  itsenäisiksi  ja  siten  syntyi  K:n  ruh- 
tinaskunta, joka  1137  liittyi  Aragoniaan,  ja  sen 
kautta  myöhemmin  Espanjaan.  Sen  omat  ase- 
tukset ja  lait  olivat  kuitenkin  voimassa  1700- 
luvulle  asti.  E.  E.  K. 

Katalonian  kieli  ja  kirjallisuus.  1.  Kieli. 
X  imi  tv  s  k:n  kieli,  „lo  catala"  [lu  k3t3la'], 
keskiajalla  myös  .,lo  catalanesch"  [kat3l3ne'sk] ), 
ahtaammassa  merkityksessä  tarkoittaa  Barcelo- 
nassa ja  lähitienoilla  puhuttuja  romaanisia  kie- 
limuotoja. Tavallisesti  kuitenkin  nimitys  käsi- 
tetäiln  laajemmaksi,  joten  k:n  kieleen  kuuluviksi 
luetaan  myöskin  „l'alguer6s",  jota  puliuta:in  Sar- 
diniassa Alguerin  (ital.  Alghero)  seutuvilla,  Ibi- 
zan murre  (..reivissenc"),  „lo  mallorqul,  jota  on 
monta  hyvinkin  erilaista  alalajia,  ja  ennen  muita 
..lo  valenci.l"  [hohnsia'/ ;  lisäksi  kielimurteet,  joit- 
ten ala  jotenkin  vastaa  Ranskan  departementtia 


501 


Katalonian  kieli  ja  kirjallisuus 


r>(i2 


PyrenOes  orientales.  Valencian  ja  Mallorcan 
asukkaat  eivät  niielelläiin  myönnil  puhuvansa 
., kataloniaa"  ja  heidän  runoilijansa  (esim.  IjIo- 
rente)  ovat  kaikista  k:husista  uskollisimmat  klas- 
silliselle trubaduuiikielelle  (..llemosi") ,  joka  K:ii 
kirjallisuuden  keko  edellisen  jakson  aikana  oli 
miltei  yksinomaan  vallalla  K:n  runoudessa  (vrt. 
ilemp.  K  i  r  j  a  1  1  i  s  u  u  s) .  Kaikkia  mainit- 
tuja nimityksiä  käytetään  vielä  meidän  päivi- 
nämme, vaikka  tosin  laajin  yhteisnimitys  „la 
llenfr(u)a  catalana"  [Is  Ijcrjgo  kataln'no]  juurtu- 
mistaan juurtuu  paikalliseenkin  kielenkäyttöön. 
Tähän  vaikuttaa  tietenkin  se  virkeä  heimohenki, 
jonka  merkillisimpiii  ilmauksia  oli  1906  loista- 
vasti vietetty  ..l:nen  kansainvälinen  k:n  kielen 
kongressi."  K:n  kieltä  (laaj.  merk.)  puhuvien 
kokonaisluvuksi  ilmoitettiin  kongressissa  3,899,066 
(niistä  Espanjassa  3,610.530,  [Ranskassa  n. 
'.'OO.OOO])  ;  tilasto  ei  sano  kuinka  moni  näistä  osaa 
ainoastaan  k:aa.  Euroopan  ulkopuolella  on  kata- 
lonialaisia etenkin  Kuhassa  ja  -Vrgentiinassa.  ■ — 
K:n  kirjakielen  historia  on  merkillinen. 
Sen  kahta  loistokautta  erottaa  lähes  2  m  vuosi- 
sadan historiaton  väliaika  (vrt.  alemp.  Kirjal- 
lisuus), jolloin  sivistyskielenä  Krssakin  oli  yli- 
voimainen ,,castellano"  (=  ..espanja") .  1640-lu- 
vulla  noussut  K:n  kapina  aiheutti  vielä  joukon 
ktnkielisiä  lentokirjasia:  toiselle.  1714  tukahu- 
tetulle  vapausliikkeelle  oli  k:n  kielen  asia  ie  mil- 
tei tykkänään  vieras.  K:n  tiedemiehet  ja  isän- 
maanystävätkin kirjoittivat  yksinomaan  espan- 
jaa, kunnes  k:n  kieli  jälleen  nousi  alennustilas- 
taan 1800-luvun  alkupuoliskolla;  vrt.  alemp.  Kir- 
jallisuus. Mieltäkiinnittävä  on  kysymys  k  :n 
kielen  nykyisestä  asemasta  sivistyskielenä,  sen 
suhteesta  vallalla  olleeseen  espanjaan.  Siinä  koh- 
den vallitsee  jyrkkä  ero  edistyneen  idän  ja  vanhoil- 
lisen lännen  välillä.  Lännessä  k:n  kieli  on  talon- 
poikaiskieltä:  ainoastaan  espanjaa  kirjoitetaan: 
Barcelonan  katalonialaisia  sanomalehtiä  ei  osata 
eikä  tahdotakkaan  lukea  (niin  esim.  L6rida'n  vuori- 
seudussa)  .  Idiissä  on  kyllä  vielä  sielläkin  espanja 
virallisena  ja  opetuskielenä,  mutta  iäkkäämpikin 
polvi  käyttää  k:n  kieltä  vuosi  vuodelta  enemmän, 
ja  nuoret  osaavat  espanjaa  puutteellisesti.  Andor- 
ran pieni  tasavalta  Pyreneillä  on  toistaiseksi  ai- 
noa valtio,  jossa  k:n  kieli  on  virallisena  kielenä. 
—  Kieli  historiallisesti  k:  n  kieli  on  vail- 
linaisemmin  tutkittua  kuin  esim.  espanjan  tai 
portugalin  kirjakielet.  Vanhimmat  tunnetut 
muistomerkit  ovat  ll:nneltä  vuosisadalta  (tiedon- 
anto v:lta  1906).  Verraten  runsaat  ainekset,  m. 
m.  pari  riimisanastoa  keskiajalta,  ovat  vielä  jul- 
kaisematta, tutkimatta.  —  Vähän  on  tehty  työtä 
murretutkimuksenkin  alalla,  niinkuin 
yleensä  Pyreneitten  niemimaalla.  K:aan  nähden 
on  kuitenkin  viime  vuosilta  merkittävä  loistavia 
poikkeuksia,  varsinkin  kirjallisuusviitteenä  mai- 
nittu .Schädel.  ..Pyrenäendialekte"  sekä  jotkut  kir- 
joitelmat yllämainitun  kielikongressin  pöytäkir- 
joissa. —  Kielelliseltä  luonteeltaan  k:n  kieli 
on  ainakin  yhtä  lähellä  Etelä-Ranskan  kuin  Kas- 
tilian („Espanjan"l  kielimuotoj.» ;  sanat  ovat 
..kuluneempia"  kuin  espanjan  ja  italian  kirja- 
kielessä. K:n  kielello  luonteenomaisimpia  piir- 
teitä on  korottomain  vokaalien  heikkoasteisuus.  — 
Kun  ei  yksikään  nykyisistä  kielenkäyttäjistä  ole 
saanut  opetella  kieltään  koulussa,  koska  sen  sei- 
nien  sisällä   viime  aikoihin   asti   on   suvaittu   ai- 


noastaan virallista  kieltä,  vallitsee  lukuisissa  kata- 
lonialaisissa painotuotteissa  melkoinen  horjuvai- 
suus  mitä  oikeakielisyyteen  ja  oikeinkirjoituk- 
seen tulee.  Vielä  pahemmin  on  laita  yksityisem- 
män   kielenkäytön   alalla,  esim.  kirjeissä. 

[Kielioppeja:  Fabra  (1891,  1898),  Foulch6-Del- 
bosc  (1902;  käytännöllinen).  Kielihistoriaa:  Mo- 
rel-Fatio  ja  Saroihandy  (Gröberin  „Grundriss", 
I).  Fonetiikkaa:  Schädel(1908).  Murretutkimusta: 
Schädel.  .,Die  katal.  Pyrenäendialekte"  (ilm. 
parast'aikaa).  „Primer  Congres  internacional  de 
la  11.  catal."  (1908).  Sanakirjoja:  Bulbena  y  To- 
sell  (kat.-rausk.-esp.,  1905),  I.*vy  (kat.-saks.,  te- 
keillä).] 

2.  Kirjallisuus.  Katalonian  kirjallisuus 
käsittää  kaksi  selvästi  erotettavaa  jaksoa,  rajana 
noin  parin  vuosisadan  pituinen  hedelmätön  väli- 
aika. Edellinen  jakso  (1200-1600-luvut). 
K:n  kaikkein  varhaisimmat  kirjailijat  olivat 
trubaduureja,  jotka  tahtoivat  käydä  provencelai- 
sista  ja  kuuluvat  Provencen  kirjallisuuteen.  Ensi- 
mäisiä  ja  kansallisimpia  varsinaisesti  kat.ilonia- 
laisen  kirjallisuuden  tuotteita  ovat  kronikat. 
Uran  uursi  Jaakko  I:n  Valloittajan 
(1213-76)  „Chrönica"  1.  „Comentari";  kuuluisa 
,,Libre  dels  feyts"  on  nähtävästi  vasta  1300-lu- 
vulta.  Kronikoitsijat  loivat  vähitellen  vilkkaan, 
sujuvan  proosatyylin.  Mainittavin  on  Rämön 
M  u  n  t  a  n  6  r,  soturi  ja  kertoja,  jonka  ..Ajantieto 
1.  kertomus  Aragonian  kuninkaan  Jaakko  I:n 
toimista  ja  mainetöistä"  esittää  K:n  historiaa  vv. 
1276-1327  ja  m. m.  sisältää  erittäin  kiitetyn  ku- 
vauksen katalonialaisten  valloitusretkestä  Kreik- 
kaan. Eteviä  kronikoitsijoita  ovat  vielä  B  e  r- 
uat  Desclot  (,.Conquestes  de  Cathalunya")  ja 
Bern  at  Descoll  (Pietari  IV  :n  [k.  1387]  his- 
toriaa); mainittavat  ov.at  myös  Bernat  Boa- 
des  (k.  1444),  Anton  Beutör  (153S),  G  e  r  ö- 
nimPujades  (s.  1568 :  kron:n  alku  pain.  Bar- 
celonassa 1609) .  Viimemainitut  alkavat  teoksensa 
kataloniaksi,  mutta  ajat  ovat  muuttuneet:  kum- 
pikin vaihtaa  kieltä  ja  jatkaa  espanjaksi.  —  Kro- 
nikkojen rinnalle  syntyi  muitakin  aito-k:it;iloui.i- 
laisia  proosateoksia.  K:n  kirjallisuuden  suur- 
nimiä  on  Rämön  Lull  1.  Liu  11  [Ijulj],  lat. 
Lullius  (k.  1315).  L.  on  mystikko  („iluminat  doc- 
tor"),  jonka  kirjat  ovat  toisaalla  herättäneet  har- 
tautta, toisaalla  pilkkaa.  Hänen  tavattoman  laa- 
jasta tuotanncstaan  on  syytä  mainita  ,.Libre  de 
contemplaeiö",  suosittii  „L.  del  gentil  e  dels  3  sa- 
vis"  („Pakana  ja  3  viisasta  miestä").  „L.  de  con- 
solaeiö  d'ermitä"  (1313)  sekä  valituslaulu  ,,Desco- 
nort".  Lullin  opillisista  teoksista  tekeillä  oleva 
kokonaispainos  on  suunniteltu  käsittäväksi  29  ni- 
dosta (julk.  1906-15).  Mainio  on  myöskin  piispa 
Franeesch  Eximöniz  (k.  1409),  jonka 
sivistyshistoriallisesti  tärkeät  teokset  koskevat 
uskontoa,  valtiota  ja  kansantaloutta  ja  valitetta- 
vasti ovat  vain  osaksi  tallella.  Vielä  etevämpi 
näyttää  olleen  Eximfinizin  aikalainen,  saarnaaja 
Vincent  FerrSr.  Myöskin  runoilijana  ti:n- 
nettu  Bernat  Metje  (v:u  1300  tienoilla)  ker- 
toi pirteästi  erään  näyn  („Somni"),  saaden  siinä 
aihetta  puhua  etup.  kahdesta  asia.sta :  sielun  kuole- 
mattomuudesta ja  naisista  (ransk.  1889) .  Alallaan 
merkkiteoksia  on  Cervautesin  ylistämä  ritari- 
romaani „Tirant  lo  Blanch"  (l:nen  pain.  1489), 
josta  alkuosan  näyttää  sepittäneen  J  o  h  a  n  o  t 
Martorell,  lopun  Johan  de  Galba.  Viime 


503 


Katalyysi 


504 


vuosina  »n  kuitenkin  tahdottu  epäillä  tämän  ro- 
maanin katalonialaista  alkuperää.  Romaanien  jou- 
kossa mainittava  on  myöskin  Lullin  hurskas 
erakkotarina  „Bla(n)querna".  —  Missään  romaa- 
nisessa maassa  ei  r  u  n  o  u  s  ole  kehittynyt  niin 
erillään  proosasta  kuin  Kataloniassa.  1200-1 SOO- 
luvuilla.  keskellä  provencenkielisen  runouden  tul- 
vaa (vrt.  ylemp.).  kirjoittivat  tosin  muutamat, 
esim.  kronikoitsija  Muntan^r  (1323).  ku- 
nin^'as  Pietari  IV  (..coblas",  137S)  ja  varsinkin 
jo  mainittu  Lull  kieleen  ja  runonniotoihin  näh- 
den kansanomaisia  runoja.  Helppoja  ja  vaati- 
mattomia ..noves  rimades",  riimipareja,  sepitet- 
tiin myöhemminkin,  etenkin  1400-luvulla.  ilutta 
nämä  yritykset  jäivät  vieraiksi  Katalonian  varsi- 
naiselle taiderunoudelle.  Tämä  esiintyi  provenee- 
laisen  runouden  suoranaisena  jatkona,  saaden 
uutta  elvykettä  1300-luvuu  lopulla,  jolloin  .Tubana 
I  perusti  Barcelonan  ,.kukkasleikit"  (jochs  flo- 
rals  (ioks  fluralx]).  Ammattimaista  ja  hovi- 
runouden  muotoihin  jäykistyvää  lyriikkaa  koot- 
tiin ..laulelmistoihin",  eanconörs,  joista  tärkeim- 
mät ovat  n.  s.  ,,C.  d'araor"  ja  C.  de  Zaragoza"  (julk. 
1896).  Tämän  joka  tapauksessa  katalonialaisen 
runouden  edustajat  on  tapa  ryhmittää  3  jaksoon. 

1)  1300-luvun  lopulta  1400-luvun  alkupäähän; 
edustajina  m.  m.  Pau  de  B  e  1 1  v  i  u  r  e,  Per  e 
March  [markj,  Jordi  de  Sant  Jordi 
[zordij  —  viimeksi  mainittu  epäilemättä  etevin. 

2)  14001uvun  alkuosa.  Edustavin,  vieläpä  lois- 
tava nimi  on  valencialainen  Auzias  March 
(k.  1458),  jonka  „Cants  d'anior"  ja  „Cants  de 
Mort"  ovat  paljoa  syvällisempiä  ja  hartaiimpia 
kuin  muitten  tämän  ajan  petrarkistien  ja  vaikut- 
tivat huomattava.sti  seur.  vuosisadan  esp.  runoili- 
joihin. Mainittava  on  myöskin  Danten  kääntäjä 
Andren  Febrör.  3)  Tämä  jakso  kehittää 
joitakuita  uusia.  Espanjasta  päin  lainattuja 
runomuotoja,  tarjoomatta  yhtään  suurta  runoili- 
jaa. Lääkäri  Jaume  Roig  [iaums  rotsj 
(k.  1478),  hänkin  valencialainen,  kirjoitti  laajan, 

kuuluisaksi  tulleen  satiirin  „Llibre  de  eongelLs" 
1.  ..Spill  de  les  dones"  („Naisten  kuvastin";  1531). 
1600-luvuIta  on  manittava  melkein  ainoastaan 
Francesch  Fontanella,  „jonka  runoja 
luulisi  parempainkin  vuosisatain  tuotteiksi". 
Tämä  ja  jotkut  muut  kirjoittivat  myöskin  us- 
konn.  ja  histor.  näytelmiä  (valencial.  Guill6n 
de  Castro  kirjoitti  espanjaksi;  ks.  Espan- 
jan  kirjallisuus). 

Jälkimäinen  jakso:  „Renaixensa'Ycana- 
se'ns3],  elpymys.  1800-luvuu  ensi  vuosikymmeninä 
herää  Kataloniassa  romanttinen  innostus  isän- 
maan menneisyyteen  ja  kansaan,  ja  ennen  pitkää 
syttyy  se  mielenkiintoinen  sivistyssota,  jota 
katalanistit  (Katalonian  regionalistit)  vieläkin 
käyvät  Madridin  eentralisteja  vastaan.  Kun 
kauppias  C.  Buenaventura  Aribäu  (k. 
1862)  viittaa  K:n  historian  suuriin  muistoi- 
hin ja  myöskin  äidinkielen  sorrettuun  asemaan 
kauniissa  „oodissaan  isänmaalle"  ja  tekee  senk:n 
kielellä,  saattaa  sanoa  K:n  kirjallisuuden  uudes- 
taan syntyneen.  Uuden  Katalonian  varsinainen 
isä  on  kuitenkin  J.  Rubiö  y  Ors  (1818-99), 
jonka  runckokoelmasta  „Lo  gaytfr  del  Llobregat" 
(„Säkkipillin  puhaltaja  LI. -virralta")  tuli  kata- 
lonialaisten kansalliskirja.  Ripeästi  nousee  koti- 
maankielinen kirjailijapolvi,  jolla  kyllä  toisinaan 
on    kykyä   vähemmän    kuin    intoa,   ja   uudestaan 


elpyy  keskiaikuisen  komeana  kukkasleikkilaitos 
(v:.sta  1858  jokavuotisena;  aluksi  „runokilpailu- 
jen"  nimisenä.  1841),  joka  tosin  vie  sovinnaisuuk- 
siin ja  hidastuttaa  kunnollisen  proosan  kehitystä. 
Nuoren  katalauismin  kirjallisia  suurmiehiä  oli- 
vat, paitsi  R  u  h  i  6'ta,  runoilija,  historikko  ja 
valtiomies  V.  Balagu^r  (k.  1901),  folkloristi 
F  r.  P  e  1  ä  y  y  B  r  i  z  (k.  1889),  kirjallishistorioit- 
sija  M.  M  i  lä  y  F  o  n  t  a  n  a  1  s  (k.  1884) ;  lisäksi 
valeucialaiset  runoilijat  T.  Llorente  (s.  1836), 
korkeitten  iliauteitteu  mies,  ja  V.  Q  u  e  r  o  1,  sekä 
mallorcalaiset,  veljekset  M  a  r  i  a  n  o  ja  T  o  ni  il  s 
Aguilö  y  F  u  s  t  6  r,  jälkimäinen  (k.  1884)  saa- 
ren suurin  runoilija,  edellinen  (k.  1897)  Milan 
kilpailija  kirjallisuuden  tutkijana  —  muita  mai- 
nitsematta. Useat  näistä  kirjoittivat  myöskin 
espanjaksi.  V.  1867  hallitus  kielsi  esittämästä 
näytelmiä  k:n  kielellä;  kieltoa  lakattiin  pian 
panenuista  täytäntöön.  Uutta  sisällystä  sai  kata- 
lanismi  seur.  v.,  kun  Provencen  runoilijoita 
(Mistral  y.  m.)  saapui  Barcelonan  kukkaslei 
keille.  Senjälkeisistä  suurin  oli  runoilija,  pappi 
Jaeinto  Verdaguör  [bordsge']  („Mossen 
Cinto" ;  k.  1902),  jonka  kosmogonisen  pauhui- 
saa  eeposta  ,.La  Atläntida"  (1876)  yhä  pidettä- 
neen uuskatalonialaisen  kirjallisuuden  pääteok- 
sena. Verdagu$r'n  muista  kirjoista  hienoimpia 
ovat  lyyrilliset  runokokoelmat  ,,Idilis  y  eants 
mtstichs"  („MystiIlisiä  idyllejä  ja  lauluja")  ja 
„Patria";  hänen  kielensä  on  kansanomaista, 
korutonta,  mutta  säteilevää  ja  harrasta.  Nuo- 
ren Katalonian  miehiä  mainittakoon  vielä  J. 
M  a  s  s  6  T  o  r  r  e  n  t  s,  A.  G  u  i  m  e  r  ä  fgimara'], 
jonka  näytelmä  „Terra  baixa"  on  meilläkin  esi- 
tetty oopperana  („Tiefland")  ,Apeles  Mestres 
M.  Costa  y  L  1  o  b  e  r  a,  Fr.  M  a  t  h  e  u,  J. 
Marti  y  Folguera,  A.  Careta,  J.  Planes, 
J.  M  a  r  a  g  a  1 1,  V.  Catala,  J.  R  u  y  r  a.  Ete- 
vin kirjall.  aikakauslehti  on  ..  Joventut" ;  etevin 
kustannusliike  „L'Avene".  Ensimäinen  katalonia- 
lainen sanomalehti  alkoi  ilmestyä  1840.  Jotkut 
katalonialaiset,  esim.  valencialainen  novellisti 
V.  Blaseo  Ibäiiez,  kirjoittavat  enimm.  espanjaksi. 
[Morell-Fatio,  „Die  katal.  Litteratur"  (Gröber, 
,.Grundriss",  II  2) ;  Rubiö  y  Ors.  „Breve  re.seDa 
del  actual  renacimiento  de  la  lengua  y  liter.itura 
catalanas"  (1880);  Denk.  ,,Einf.  in  die  Geschichte 
der  altkat.  Literatur"  (1893);  Vogel,  „Neukatala- 
nische  Studien"  (1886);  Pagano.  „Attraverso  la 
Spagna  letteraria  (I  Catalani)"  (1902).  Lisäksi 
Tubinon  ja  de  Malins'in  teokset,  mainitut  art:ssa 
Espanjan  k  i  r  j  a  1 1  i  s  \i  u  s.  Käännöksiä : 
Fastenratli.  ..Katalanische  Troubadoure  der  Ge- 
genxvart"    (1890).]  O.  J.  T. 

Katalyysi  (kreik.  fcaia7j/sis  =  hajoittaminen), 
kem.  reaktsionin  aikaansaaminen,  ehkäiseminen 
tai  jouduttaminen  jonkun  aineen,  n.  s.  kata- 
lysaattorin, läsnäolon  avulla,  joka  aine  itse 
pysyy  muutoksen  tapahtuessa  näennäisesti  muut- 
tumattomana. Esimerkkeinä  tällaisista  tapauk- 
sista mainittakoon  vedyn  ja  hapen  kemiallinen 
yhtyminen  platinan  läsnäollessa  sekä  useiden 
metallien  hapettuminen,  jos  vettä  on  läsnä  vain 
pienikin  määrä.  K:n  alaan  kuuluu  m.  m.  rikki- 
trioksidin  .syntyminen  rikkidioksidista  ja  ilman 
hapesta  hienoksi  jaetun  platinan  vaikutuksesta; 
samoin  sokerin  muodostuminen  tärkkelyksestä 
rikkihapon  vaikutuksesta  (inverteeraus).  —  Ai- 
neita,  jotka   vaikuttavat   „katalyyttisesti",   s.   o. 


Ö05 


Katalyyttinen  vaikutus — Katariina 


506 


iiiionnaisesti  pelkiillii  läsnäolollaan,  nimitetiiiin 
katalysaattoreiksi  1.  kontaktiai- 
n  e  i  k  s  i.  Monet  katalysaattorit  vaikuttavat  vain 
Tnäiiratyissä  reaktsioneissa,  toiset  taasen  useam- 
mankiiilnntiiisissa   eri   tapauksissa.  S.   V.   U. 

Katalyyttinen   vaikutus   ks.   Katalyysi. 

Katalyyttinen  voima  (ks.  Katalyysi), 
Berzeliuksen  selityksen  mukaan  hypoteettinen 
voima,  joka  esiintyy  katalyysissä  ja  aiheuttaa 
keni.   roaktsionin   kulun.    ks.   Katalyysi. 

Katamaraani,  lautta,  jota  käytetään  monessa 
kuuman  vyöhykkeen  rantaseudussa.  Se  on  taval- 
lisesti 6-7  m  pitkä,  3  m  leveä,  hirsistä  tai  bam- 
busta kyhätty:  kuljetetaan  melomalla.  —  Eng- 
lantilaisten Is^apoleouin  Boulogne-laivastoa  vas- 
taan 1804  käyttämiä  polttolaivoja  nimitettiin 
myös  k:eiksi.  (E.  E.   K.) 

Katanga,  ennen  myös  Msirin  valta- 
kunta (ent.  hallitsijansa  mukaan),  Kongo  val- 
tion kaakkoinen  osa  Lualaba-  ja  Luapula-jokien 
välissä,  n.  '/j  iiilj-  km-  n.  1.200  m  korkeaa 
ylätasankosavannia,  lämpö  tasainen  (-(-  25°- 
-f-35°C),  sää  tuulinen,  ilmasto  terveellinen.  Asuk- 
kaat bantuneekereitä.  K:n  vasta  viime  vuosina 
tarkemmin  tutkitut  kuparikerrokset  otaksutaan 
olevan  maailman  rikkaimpia;  kup,arinpitoisuus 
suuri.  KaivostOitä  varten  perustettiin  1906 
engl.-belg.  yhtiö,  joka  nyt,  kun  alue  (1910)  on 
saatettu  rautatien  kautta  meren  yhteyteen,  voi- 
nee ruveta  aarteita  käyttämään.  Koskirikkaista 
joista  saadaan  runsaasti  käyttövoimaa.  Rauta- 
ja    tinamalmeja    sekä    kultaa    on    mvös. 

"  E.   E.    K. 

Eataplasma  (kreik.),  pehmittävä  ja  myöskin 
tuskia  lieventävä  haude;  tähän  tarkoitukseen 
käytetään  pellavansiemen-puuroa,  ruohoista  ja 
yrteistä  valmistettuja  kosteita,  lämpöisiä  hau- 
teita, y.  m.  s.    vrt.  Haude. 

Katapleiittisyeniitti,  ainoastaan  yhdessä  pai- 
kassa, nim.  Viittern-järven  itäpuolella  Ruotsissa 
tavattu  vuorilaji.  Se  kuuluu  nefeliinisjeniittei- 
hin,  mutta  sisältää  lisäksi  varsinaisena  ainek- 
sena harvinaista  katapleiitti  nimistä  mine- 
raalia, joka  kokoomukseltaan  on  vedenpitoiuen 
natriumzirkoniumsilikaatti.  P.    E. 

Katapleksia  (kreik.  fca(a'p/rtsts  =  säikähdys), 
säikähdyksen  aikaansaama  lamautumisentila,  jo- 
hon ihminen,  mutta  etupäässä  eläimet  joutuvat 
kovan  pelon  tai  säikähdyksen  aiheutuksesta. 

Katapultti  (kreik.  katapeltis) .  ampumajouseu 
muotoiseksi   tehty,  erittäin   voimakas  heittokone. 

K.  voi  heittää  puo- 


lentoista   m:n 


pi- 


Kiitapuhti. 


tuisia  nuolia  kuu- 
denkin  sadan  m;u 
päähän  tai  suuria, 
vieläpä  7.5  kg;n 
painoisia  kiviä  n. 
'400     m:n     päähän. 

Nuolia         ampuv.at 

'*"  '         k;t    saivat    rooma- 
laisilta   nimen 
skorpionit,  ki- 
nimeltään    hallista     (ks. 
ensi    kerran    Syra- 
vastaan    400 
il.  V.   H. 


venheittäjät     olivat 
t.).     Katapulttia    käytettiin 
cusan    piirityksessä    karthagolaisia 
e.  Kr. 

Katara,     rustitila    Tyrvään    pitäjässä,    5    km 
itäänpäin    kirkolta;     2    manttaalia;    pinta-ala    n. 


1.200    ha;    ollut    aikoinaan    m.    m.    Pfaler-suvun 
hallussa,    nykyään    talonpoikaisella    omistajalla. 

/..    Unen. 

Katarakta  ks.  Kaihi. 

Katarakti  (kreik.  A-a(arWia'fc(ts  =  vesiputous). 
1.  Vesiputous,  varsinkin  suuri  ja  valtaavan  vai- 
kutuksen tekevä,  joka  syöksee  kohtisuoraan  alas. 
Niilin  koski.sta  tätä  nimitystä  käytetään  aivan 
yleisesti,  vaikkakin  ne  ovat  tavallisia  koskia. 

2.  Läiiket.,  harmaan  kaihin  tieteellinen  nimitys. 

Katariina  (engl.  Catherine),  Englannin 
kuningattaria. 

1.  K.  Valoi  s'l  a  i  nen  (1401-37),  Ranskan 
kuninkaan  Kaarle  VI:n  tytär;  Henrik  V  py.vsi 
häntä  jo  1413  puolisokseen,  mutta  kun  kosimis- 
tarjoukseen  tuli  epäävä  vastaus,  otti  Henrik  «en 
sodanjulistuksen  tekosyyksi.  Troyes'n  sopimuk- 
sen perusteella  hän  nai  hänet  1420.  Henrik  VI 
oli  heidän  poikansa.  Leskenä  K.  meni  naimisiin 
«alesilaisen  aatelismiehen  0\ven  Tudorin  kanssa, 
jonka  kanssa  hänellä  oli  kolme  poikaa.  Hen- 
rik \II,  Englannin  ensimäinen  Tudorinsukuinen 
kimingas,  oli  hänen  pojanpoikansa. 

2.  K.  Arago  n  ia  lainen  (14851.536),  Fer- 
dinand Katolilaisen  ja  Isabellan  tytär;  joutui 
1501  naimisiin  Henrik  VII: n  vanhimman  pojan 
prinssi  Arthurin  kanssa.  Tämä  kuoli  jo  1502  ja 
K.  määrHltiin  silloin  nuoremman  veljen  Henri- 
kin (VIII)  puolisoksi;  H.  naikin  hänet  paavin 
suostumuk.sella  valtaistuimelle  noustuaan  (1509). 
Alussa  avioliitto  oli  onnellinen.  Vähitellen  ku- 
ningas kuitenkin  kylmeni  vaimoonsa  ja  kiintyi 
erääseen  hovinaiseen,  Anna  Boleyniin.  Hän 
koetti  nyt  saada  aikaan  avioeroa,  mutta  K.  ei 
tahtonut  siihen  millään  ehdolla  suostua,  vaan 
piti  kiinni  oikeudestaan.  Hän  vetosi  paaviin  ja 
paavi  Klemens  VII.  joka  oli  riippuvainen  hänen 
sisarenpojastaan  Kaarle  V:stä,  julisti  kauan 
vitkasteltuaan  hänen  avioliittonsa  lailliseksi 
(1534).  Mutta  K:n  vetoaminen  paaviin  vaikutti, 
että  Henrik  jo  1531  julistutti  itsensä  Englan- 
nin kirkon  päämieheksi,  ja  1533  Henrik  sai  uuden 
arkkipiispan  Cranmerin  julistamaan  hänen  ja 
K:n  avioliiton  laittomaksi.  K:n  tytär  oli  Maria 
Verinen. 

3.  K.  Ho\vard  (1521-42),  Henrik  VIII  :n  vii- 
des puoliso.  Kiinnitti  kauneudellaan  Henrikin 
huomion  puoleensa  ja  meni  hänen  kanssaan  nai- 
misiin 1540.  K.  oli  innokas  katolilainen  ja  vai- 
kutti kuninkaaseen  protestanttien  vahingoksi, 
mutta  mestattiin  aviorikoksesta  svytettynä  jo 
1542.   vrt.   Howard. 

4.  K.  Parr  (1512-48),  Henrik  VIII:n  kuudes 
puoliso,  naimisissa  hänen  kanssaan  v:sta  1543 
lähtien,  vaikutti  tahdikkaalla  ja  viisaalla  esiin- 
tymisellään hyvin  edullisesti  oikulliseen  ja  ty- 
rannimaiseen puolisoonsa.  Meni  Henrik  VIII:n 
kuoltua  naimisiin  lordiamiraali  Sir  Thomas  Sey- 
mouriu  kanssa. 

5.  K.  Braganzalainen  (1638-1705),  Por- 
tugalin kuninkaan  Juhana  Braganzalaisen  tytär, 
joutui  1662  naimisiin  Kaarle  TI:n  kanssa.  Avio- 
liitto, joka  oli  lapseton,  tuli  kuninkaan  uskotto- 
mtuiden  ja  sydämettömyyden  vuoksi  sangen  onnet- 
tomaksi. Puolisonsa  kuoltua  (1685)  K.  vetäytyi 
kokonaan  syrjään;  1692  hän  palasi  Portugaliin, 
missä  hän  1704  ja  1705  toimi  maan  hallitsijat- 
tarena.     Ollen   yleensä   vailla   valtiollisia   harras- 

j  tuksia    hän    edisti    kuitenkin    innokkaasti    engl.- 


507 


Katariina 


508 


portujralilaista    liittopolitiikkaa.     [N.    Stricklaml, 
..Lives  of  the  queeus  of  England".]        (E.  M-a.) 

Katariina,  K  u  o  t  s  i  ii  kuningattaria  ja  prin- 
sessoja. 1.  K..  Kustaa  I:n  eusimäinen  puoliso 
(1513-35).  Saksi-Lauenburgin  ruhtinatar.  Yksiu- 
oniaau  fioliittiset  syyt  aiheuttivat  tämän  avio- 
liiton, koska  Kustaa  Vaasa,  sitoutumalla  saks. 
protestanttiseen  ruhtinasperheeseen,  tahtoi  antaa 
suurempaa  pontta  ja  voimaa  uudelle  kuninkaan- 
arvolleen.  Avioliittosopimus  allekirjoitettiin  Lyy- 
pekissä maalisk.  1531:  syyskuussa  vietettiin  häät 
Tukholmassa  erinomaisella  loistolla.  Pian  kui- 
tenkin puolisoiden  välit  kylmenivät.  K.  ei  ym- 
märtänyt miestään,  oli  heikko  luonteeltaan  ja 
tyytymätön  niihin  oloihin,  joihin  oli  joutunut. 
Välit  eivät  parantuneet  sittenkään,  kun  poika, 
prinssi  Eerik.  1533  oli  syntynyt. 

2.  K.  Stenbock,  Kustaa  I:n  kolmas  puoliso 
(1535  t.  1536-1621).  Marjrareeta  Leijonhufvuiliu 
kuoltua  kuninfras  valitsi  K:n  puolisokseen,  vaik- 
kakin sen  ajan  käsityskannan  mukaan  oli  ole- 
massa varsin  pätevä  este  tähän  avioliittoon,  nim. 
läheinen  sukulaisuus,  K.  kun  oli  kuningatar- 
vainajan  sisarentytär.  Papisto,  arkkipiispa  Lau- 
rentius Petri  etunenässä,  koettelikin  tehdä  esteitä, 
mutta  kuningas  sai  tahtonsa  toteutetuksi  (1552). 
Avioliitto  tuli  onnelliseksi,  mutta  lapsettomaksi. 
Kuninkaan  kuoltua  K.  a.sui  jonkun  aikaa  Ah- 
venanmaalla, mikä  VV.  1569-98  oli  hänelle  lääni- 
tettynä, tahi  Strömsholmissa.  jonka  kuningas 
kuolinvuoteellaan  oli  lahjoittanut  hänelle. 

3.  K.  (Kaarina  Maununtytär),  Eerik 
XIV:n    puoliso     (1550-1612).     Hänen    isänsä    oli 

ensin  sotilas,  sittemmin 
vanginvartija.  K.  kadotti 
jo  aivan  nuorena  vanhem- 
pansa, joiden  elättämi- 
seen hän  oli  saanut  ottaa 
osaa  myymällä  pähkinöitä 
Tukholman  torilla.  Täällä 
sanotaan  Eerik  XIV:n 
ensi  kerran  nähneen  hä- 
net ja  heti  kiintyneen  hä- 
neen. Jo  1565  mainitaan 
K.  kuninkaan  rakastajat- 
tarena. Lokak.  15  p.  1566 
hän  synnytti  tyttären, 
Sigridin.  Jo  näihin  aikoi- 
hin kuningas  aikoi  naida 
hänet,  mutta  asia  lyk- 
käytyi tuonnemmaksi  v:n 
1567  surullisten  tapausten 
vuoksi.  Niiden  vainojen  aikana,  joiden  alaisiksi 
useat  maan  etevimmät  miehet  silloin  joutuivat, 
K.  koetti  tyynnyttää  kuningasta  ja  taivuttaa 
häntä  lempeyteen.  Kesällä  1567  hän  hellyydellä 
hoiti  saira.sta  Eerikkiä.  Kuningas  päätti,  tul- 
tuaan terveeksi,  toteuttaa  naima-aikeensa.  Luul- 
tav,i.sti  tapahtui  salainen  vilikiminen  jo  kesällil 
sam.  V.  V:n  1568  alussa  K.  .synnytti  poj.^n, 
Kustaan.  Heinäk.  4  p.  vietettiin  häät  julkise.sti 
suurella  loi.stolla  Tukholman  Isossakirkossa  ja 
seur.  päivänä  K.  kruunattiin  Ruotsin  kuningat- 
tareksi. Mutta  Eerikin  veljet,  joille  tämä  avio- 
liitto ei  ollut  mieluinen,  syöksivät  hänet  jo  sam.  v. 
valtaistuimelta.  Aluksi  K.  sai  olla  yhdessä  puo- 
lisonsa kanssa  vankilassa,  mutta  kesäk.  1573, 
sittenkuin  Eerik  oli  muutettu  Västeräsiin,  onne- 
ton kuningas  erotettiin  perheestään,  jota  hän  ei 


Rafirin.1  MaununlytJlr. 
Muotokuva  Turun  histo- 
riallisessa museossa. 


Katariina  Jasrellonica. 


eiiiiii  koskaan  nähnyt.  K.  lapsineen  vietiin  sil- 
loin Turkuun,  mutta  jo  1575  hänen  poik.xnsa 
Kustaa  (ks.  t.)  temmattiin  äidin  sylistä  ja  vie- 
tiin numanne.  Eerikin  kuoltua  1577  K:lle  annet- 
tiin Liuksialan  kuninkaankartano  Kangasalla. 
Siellä  hän  eleli  elämänsä  loppuajat,  harjoittaen 
laajaa  hyväntekeväisyyttä;  hänet  liaiulattiin  Tu- 
run tuomiokirkkoon.  [.Vhlqvist.  ..Karin  Mäns- 
dotter".]  E.  .V-a. 

4.  K.  Jagellonica  (1526-83)  oli  Puolan 
kuninkaan  Sigismuud  I:n  ja  Bona  Sforzan  tytär. 
Italialaiselta  äidiltään  hän 

oli    perinyt    kauniit    kas-  ' 

vonpiirteet    ja    miellyttä-  , ,  i 

vän  ulkonäön,  ja  hänelle 
ilmestyi  useita  kosijoita, 
joiden  joukossa  myöskin 
Moskovan  tsaari  Iivana 
IV  Julma.  K.  ei  näihin 
sulhasiin  suostunut.  Sen 
sijaan  hän  vastasi  1561 
myöntävästi  Suomen  hert- 
tuan Juhanan  naimatnr 
joukseen  ja  4  p.  lokak. 
1562  vietettiin  Vilnassa 
heidän  häänsä.  Häät  pi- 
dettiin juhlallisten  kemu- 
jen  ja  turnauksien  kera, 
joissa  kaatui  hevosia  ja 
haavoittui  miehiä.  Taika- 
uskoinen häärahvas  piti  sitä  pahana  enteenä  nuo- 
relle pariskunnalle.  Huomenlalijakseen  K.  .sai 
Ahvenanmaan,  Rauman  kaupungin,  Laitilan  ja 
Lopen  pitäjät.  Joulun  aikaan  1562  nuori  paris- 
kunta saapui  Turkuun,  mutta  jo  seur.  v.  K.  sai 
seurata  puolisoaan  vankeuteen.  Vv.  1563-67  hän 
jakoi  miehensä  surut  ja  ilot  Gripsholman  lin- 
nassa. Siellä  syntyivät  hänen  vanhimmat  lap- 
sensa Isabella  ja  Sigismund.  Mutta  Iivana  Julma 
muisteli  yhä  K.  Jagellonicaa  ja  toivoi  Juhanan 
vankina  ollessa  voivansa  saada  hänet  itselleen. 
Sitä  varten  olivat  jo  tsaarin  legaatit  tulleet  Tuk- 
holmaan ja  Eerik  XIV  keskusteli  heidän  kans- 
saan 1568  K:n  luovuttamisesta,  kun  vallan- 
kumous saattoi  Eerikin  vankikomeroon  ja  K:n 
Ruotsin  kuningattareksi.  Politiikkaan  K.  ei  pal- 
joakaan vaikuttanut,  mutta  usein  hän  sentään 
koetti  asioita  parhain  päin  kääntää  sekä  lauh- 
duttaa itsepäistä  ja  kiivasta  puolisoansa.  Enim- 
män K.  on  tietenkin  vaikuttanut  Juhanaan  us- 
konnollisessa suhtee-ssa,  katolisuudellaan.  Ollen 
harras  katolinen  hän  sai  Juhanan  miettimään 
katolisuuden  palauttamista  Ruotsiin.  Hän  sai 
Sigismundin  kasvatetuksi  omaan  uskoonsa.  Us- 
konnon asioissa  K.  oli  kardinaali  Hosiuksen  ja 
myöskin  jesuiittain  Stanislaus  Warsze\vickin, 
Antonio  Possevinon.  Herbstin  y.  m.  vaikutuksen 
alainen.  Sen,  että  K.  oli  rakastettu  Ruotsissa, 
näemme  siitä,  että  itse  ankara  Kaarle  IX  sanoo 
häne.stä  riiniikrouikassaan:  ,.Rulitinatar  siveä  ja 
hurskas,  vaikka  hänen  oppinsa  oi'  Roomast". 
K.  Jagellonica  kuoli  16  p.  syy.sk.  1583.  Hä- 
nen hautansa  on  Upsalan  tuomiokirkossa. 
[Przezdzieeki,  „Jagiellonki  PoLskie  w  XVI  \vieku" 
(5  osaa,  1868).]  K.   K-n. 

5.  K.,  Kaarle  IX:n  tytär  (1584-1638),  kadotti 
jo  1589  hurskaan  äitinsä  Pfalzin  Marian;  Kaarle 
herttuan  mentyä  1592  uusiin  naimisiin  Ilol.stei- 
nin  Kristiinan  kanssa  K.  joutui  tämän  kasvatet- 


509 


Katariina 


510 


tavuksi.  AitipuohMisu  ja  velipuolensa  Kustua 
Aadolfia  kanssa  hiin  oli  aina  eritliiin  hyvissil 
väleissä.  K:n  hionloessn  yhdistyivät  isän  voima 
ja  viisaus  sekä  äidin  nöyryys.  Kesäk.  11  p.  1()15 
K.  meni  naimisiin  pfalzkreivi  Juhana  Kasimirin 
kanssa  ja  lGlT-22  hän  oleskeli  puolisoineen  tä- 
män rnhtiiiaskunnassa  Saksassa,  kunnes  sota 
pakotti  heidät  i)alaaniaan  Ruotsiin,  missä  he  aset- 
tuivat Stegebor^^in  linnaan.  Ollen  yleisesti  ar- 
vo.ssa  pidetty  jalomielisyytensä,  oikeuden  m  ukai- 
sunteiisa  ja  kiiytilnnöllisen  kykynsä  vuoksi,  K. 
sai  16li(5  toiinekseen  huolehtia  nuoren  kuninga- 
tar Kristiinan  kasvatuksesta.  Epiiilemättä  oli 
siuiri  onnettomuus  Kristiinalle,  että  hänen  kas- 
vatusäitinsil  kuoli  pian.  K:n  monista  lapsista 
on  erityisesti  mainittava  Kaarlo  Kustaa,  joka 
Kristiinan  jälkeen  astui  Ruotsin  valtaistuimelle. 
[Ellen    Fries,    „Märkvärdiga    qvinnor",    II.] 

E.  M-a. 
Katariina  (ven.  .Jekaterina),  Venäjän  kei- 
sarinnoja. 1.  K.  I  Aleksejevna  (1684-1727). 
hallitsi  v:sta  1725,  oli  erään  liettualaisen  Sa- 
iTiuel  Skavronski'n  tytär  ja  hänen  alkuperäinen 
nimensä  oli  Jlartta;  joutui  orpona  Marienburgin 
pastorin  (lliickin  hoitoon  ja  1702  naimisiin  ruots. 
ratsumiehen  Johan  Krusen  kanssa.  Marienburirin 
antautumisessa  1702  hän  joutui  venäläisten 
vangiksi  ja  sittemmin  ruhtinas  Mensikovin  hio. 
Kun  Pietari  I  tapasi  hänet  siellä,  mielistyi  hän 
häneen  ja  otti  hänet  jalkavaimok.seen ;  1703  hän 
siirtyi  kreik.-katol.  kirkkoon,  jolloin  sai  nimen 
K.  Aleksejevna  (kumminsa,  Pietarin  pojan  Alek- 
sein mukaan).  V.  1707  Pietari  meni  salaisiin 
naimisiin  K:n  kanssa,  joka  synnytti  hänelle 
useita  lapsia;  näistä  kuolivat  nuorena  muut  paitsi 
.\nna,  joka  joutui  naimisiin  Holstein-Gottorpiu 
lierttnan  Kaarle  Fredrikin  kanssa  (ks.  t.),  ja 
Elisabet,  joka  tuli  Venäjän  keisarinnaksi.  K.  oli 
Pietarin  mukana  1711  sotaretkeltä  Turkkia  vas- 
taan ja  sai  neuvokkuudellaan  armeian  pelaste- 
tuksi Pruth-virran  luona.  Sen  johdosta  tehtiin 
avioliitto  julkiseksi  1713,  ja  1724  K.  kruunat- 
tiin keisarinnaksi.  Pietarin  kuoltua  (1725)  K. 
.Mensikovin  avulla  pääsi  valtaistuimelle;  mutta 
Mensikov  johti  hallitustoimia.  [J.  Grot.  „0m 
\\.  I:s  härkomst"  (Hist.  bibliothek  1,S80); 
Briickner,  ,.Der  Brief\vechsel  Peters  d.  Gr.  mitK." 
(Hist.  Tasehenbuch   1880).] 

2.  K.  Il  (1729-96).  hallitsi  v:sta  1762,  alku- 
peräinen nimi  Sofia  Fredrika  Augusta, 
synt.  Stettinissä,  jossa 
hänen  isänsä.  Anhalt- 
Zerbstin  ruhtinas  Kris- 
tian August  oli  siellä  ma- 
|:iilevan  rykmentin  pääl- 
likkönä; muutti  1744  Ve- 
näjälle, kun  keisarinna 
I^lisabet  oli  valinnut  hä- 
net määräämänsä  pe- 
rintöruhtinaan  Pietarin 
(III)  vastaiseksi  puoli- 
soksi, kääntyi  kreik.-ka- 
toliseen  uskoon  ja  meni 
1745  naimisiin.  Avioliitto 
ei  ollut  onnellinen,  Pie- 
tari kun  oli  välinpitä- 
mätön ja  kohteli  häntä 
raa'astikin.  K.  hankki  it- 
Katarlina  II.  selleen    suosikkeja,    joista 


ensimäinen  oli  nuori  ja  kaunis  kreivi  Sergei 
Saltykov;  .sen  jälkeen  kuin  suuriruhtinas  Paa- 
vali oli  syntynyt  (1754),  tuli  puolalainen  kreivi 
Stani.slaus  Poniato\vski  hänen  rakastajak.seeu 
sekä  sittemmin  Gregori  Orlov.  Elisabetin  kuol- 
tua (1762)  Pietari  III  tuli  valtaistuimelle, 
mutta  hiin  herätti  halveksimalla  kaikkea  venil- 
läisyyttä,  varsinkin  kirkkoa,  tyytymättömyyttä 
ja  vihaa,  jonka  jolulo.sta  K.,  joka  oli  osannut 
saada  puolellensa  suosiota,  ryhtyi  vallankumous- 
hankkeisiin, joissa  varsinkin  Orlov  veljineen 
hilntä  avusti.  Aikaisin  aamulla  heinäk.  8  p.  1762 
-Meksei  Orlov  toi  K:n  Pietarhovista  Pietariin, 
jossa  kaartinrykmentit  tunnustivat  hänet  hallit- 
sijaksi ja  Kasaanin  kirkkoon  kokoontunut  pa- 
pisto julisti  luinen  nous.seen  valtaistuimelle.  Pie- 
tari, kuultuaan  tapahtumasta,  ilmoitti  luopu- 
vansa hallituksesta;  hänet  vietiin  lähellä  Pieta- 
ria olevaan  Ropsan  huvilinnaan,  jo.ssa  Orlovit 
surmasivat  hänet  K  :n  tietämiUtii.  K.  vakaannutti 
asemansa  valtaistuimella,  ja  monet  salaliitot, 
joita  hiintä  vastaan  tehtiin,  tukahutettiin  anka- 
rasti. Iivana  VI  (ks.  t.)  sai  surmansa  Pähkinälin- 
nassa ja  Pugatsevin  suuri  kapinakin  (1773-74) 
kukistettiin.  Hallituksensa  alussa  K.  ransk.  va- 
listusfilosofien aaatteiden  kannattajana  rupesi 
panemaan  toimeen  reformeja  monella  alalla: 
ulkomaalaisia  kehoitettiin  asettumaan  Venäjälle 
uutisasukkaiksi  ja  erityinen  virasto  perustettiin 
uutisasutu.sta  johtamaan;  armeliaisuuslaitoksia 
ja  sairashuoneita,  pappisseminaareja,  yleisiä  oppi- 
laitoksia ja  sotilaskouluja  perustettiin,  ja  1783 
ven.  akatemia;  uusia  kaupunkeja  perustettiin: 
kauppaa  edistettiin  vapaammilla  säädöksillä,  ja 
ulkomaiden  kanssa  tehtiin  kauppasopimuksia.  V. 
1709  järjestettiin  hallintolaitos  yhdenmukaiseksi 
koko  valtakunnassa  siten  että  valtioneuvosto  oli 
sen  kesku.stana  ja  valtakunta  jaettiin  käskyn- 
haltijakuntiin.  kuvernemeutteihin  ja»  piirikuntiin. 
Saadak.seen  oikeuslaitoksen  muodostetuksi  uuden- 
aikaiselle kannalle  K.  kutsui  1766  kokoon  n.  s. 
suuren  komisionin,  jossa  oli  edustajia  kaikista 
kuvernenienteista  ja  jota  varten  hän  oli  laatinut 
ohjesäännön.  Sen  piti  laatia  uusi  lakikirja,  mutt:i 
sen  toiminta  ei  onnistunut,  jonka  vuoksi  se 
hajoitettiin.  Hallituksensa  lopulla  K.,  Ranskan 
vallankumouksen  tiihden,  tuli  ranskalaisten  vi- 
holliseksi. Vallankumouksen  puhjettua  karkoitet- 
tiin  Venäjältä  ne  ranskalaiset,  jotka  eivät  kirjal- 
lisesti sitoutuneet  tuomitsemaan  vallankumousta; 
ranskalaisilta  laivoilta  kiellettiin  pääsy  Venäjän 
satamiin.  —  K:n  ulkopolitiikka  tarkoitti  Venä- 
jän laajentami-sta  ja  sen  vaikutusvallan  lisäii- 
mistä.  varsinkin  heikkojen  naapurivaltioiden  kus- 
tannuksella. Ruotsi  kuitenkin  pelastui  Kustaa 
III:n  toimeenpaneman  vallankumouksen  avulla. 
Puolaan  K.  asetti  1764  kuninkaaksi  entisen  suo- 
sikkinsa Stanislaus  Poniatowski'n,  pakotti  valtio- 
piiivilt  myöntämään  eriuskoisille  kansalaisoikeu- 
det, ja  voitti  Barin  konfederatsioniin  liittyneet 
1768.  Kadehtien  Veniijän  menestystii  Puolassa 
Turkki  julisti  sodan,  jota  käytiin  1768-74;  Venä- 
jän joukot  saivat  voittoja  ja  peljättiin.  että  K. 
hävittäisi  koko  Turkin.  Preussin  Fredrik  II  ke- 
hoitti  silloin  Puolan  jakoon,  jonka  kautta  Venäjä 
saisi  korvausta  Turkissa  saamistaan  voitoista. 
Tässä  ensimäisessä  jaossa  (1772)  Venäjä  sai  Val- 
kean-Venäjän. Turkin  kanssa  tehtiin  rauha  Kut- 
sukkainardsissa    (1774),   jossa    Venäjä   sai   Bugin 


;.ll 


Katariina— Katariina  Medici 


512 


ja  Dneprin  välisen  nnmu  sekä  useita  linnoituksia,  j 
ja  Krimin  kaanikuuta  julistettiin  itsenäiseksi,  j 
Orejror  Potemkin,  joka  Orlovin  epäsuosioon  jou- 
duttua tuli  K:n  suosikiksi,  vaikutti  tämän  jäl- 
keen suuresti  K:n  itämaiseen  politiikkaan;  Kri- 
miä kaanikuuta  yhdistettiin  Venäjään  ja  Itä- 
vallan Joosef  II :n  kanssa  tehtiin  sopimus;  sen 
jälkeen  syntyi  toinen  Turkin  sota  (1787-92),  jossa 
Xeuäjä  sai  Otsakovin  linnoituksen  ja  sulttaani 
hyväksyi  Krimin  yhdistämisen.  Tämän  sodan 
aikana  oli  myöskin  Ruotsin  kanssa  sota  (1788-00), 
joka  päättyi  Värälän  rauhassa.  Sitten  K.  kään- 
tyi Puolaa  vastaan,  jossa  1791  oli  saatu  aikaan 
vapaamielinen  valtiomuoto;  hän  auttoi  tähän 
muutokseen  tyytymättömiä,  jotka  olivat  tehneet 
Targovviee  konfederatsionin,  ja  pani  Preussin 
kuninkaan  kanssa  toimeen  toisen  jaon  (1703), 
jossa  hän  sai  Ukrainan  ja  suuren  osan  Liet- 
tuasta y.  m.;  ja  kun  Puolassa  syntyi  kapina, 
jaettiin  loputkin  siitä  Venäjän,  Preussin  ja  Itä- 
vallan kesken  (1795).  vrt.  Puola  ja  Ve- 
näjä. —  K.  rakasti  valtaa  ja  nautintoja,  ja 
talitoi  saada  itselleen  historiassa  loistavan  ni- 
men; keinoista  hän  ei  välittänyt  toiminnassaan 
ja  uskonnon  asioissa  hän  oli  välinpitämätön. 
Ranskan  valistuskirjailijoiden,  Voltairen,  Dide- 
rot'n  d'Alambert'iu  kanssa  hän  oli  kirjeen- 
vaihdossa; kuuluisan  Grimmin  tehtävä  oli  an- 
taa hänelle  tietoja  kirjallisista  ja  taiteellisista 
uutuuksista.  Hän  sepitti  itsekin  näytelmiä  ja 
historiallisia  kirjoituksia  sekä  muistiinpanoja 
omasta  elämästään  v:een  1759  (,,M(5moire  de 
Timperatrice  Catherine,  ficrits  par  elle-meme"), 
jotka  Herzen  toimitti  painosta  1859;  hänen  kir- 
jeenvaihtonsa Preussin  prinssin  Henrikin  kanssa 
(,,Briefwechsel  z\vischen  Heinrich,  Prinz  von 
Preussen,  und  K.  II  von  Russland")  julkaisi 
Krauel  1903.  [Bruekner,  ..K.  II";  Bilbasov,  „Ge- 
schiohte  Katliarinas  II"  (1,  2  ja  12  osa)  ja  ,.K.  II 
im  Urteile  der  Weltliteratur";  A.  Sorel,  ,,Cath6- 
riue  II  et  la  rövolution  frangaise";  de  Lariviöre, 
.■,Cath6rine   II    et   la    rövolution    frangaise".] 

ff.  O.  L. 
Katariina     (kreik.    ta i/i aro's  =  puhdas,    siveä), 
6:n  katolilaisen  pjhimyksen  nimi. 

1.  K.  A  1  ek  s  a  n  d  r  i  a  1  a  i  n  e  n  (k.  307) ,  tari- 
nan mukaan  kaunis  ja  oppinut  neito  kuninkaalli- 
sesta suvu.sta.  18-vuotiaana  hän  esiintyi  keisari 
Maxentiuksen  toimeenpanemassa  pakanallisessa 
juhlassa  saarnaten  evankeliumia.  Vankeuteen  hei- 
tettynä hän  käänsi  kristinuskoon  kymmeniä  op- 
pineita, joita  oli  lähetetty  väittelemään  hänen 
kanssaan.  Kun  hän  pysyi  uhkauksista  ja  imar- 
teluista huolimatta  lujana  uskossaan,  sidottiin 
hänet  keisarin  käskystä  25  p.  marrask.  307  rat- 
taa.seen,  mutta  kun  .se  hajosi,  mestattiin  hänet. 
Kuvissa  on  K:n  tunnusmerkkinä  terävillä  pii- 
keillä varustettu  särkynyt  ratas,  marttyyripalmu 
ja  miekka,  joskus  (hänen  oppineisuutensa  vuoksi) 
kirjojakin.  Pyhä.stä  K:sta  puhuttaessa  tarkoi- 
tetaan tavallisesti  häntä.  On  oppineitten,  nimen- 
omaan Pariisin  yliopiston  filosofisen  tiedekunnan 
suojeluspyhimys.  [Knust,  ..Gesdiichte  der  Legen- 
'■■3  der  heiligen  K."  (1890),  Baruhagen,  „Zur 
Ge.schichte  der  Legende  der  K.  von  Alexandrien" 
(1891).] 

2.  K.  Ulfintytär  (n.  1331-81),  Pyhän  Bir- 
gitan (ks.  t.)  toinen  tytär.  Vaikkakin  oli  joutu- 
nut naimisiin  jo  12-vuotiaana,  säilytti  hän  neit- 


syytensä liipi  elämänsä.  Seurattuaan  äitiiiäntä- 
miin  matkoilla  hän  palasi  1374  hänen  ruumiinsa 
mukanaan  kotimaahan,  ruveten  innolla  jatka- 
maan hänen  työtään  Vadstenan  luostarin  voimis- 
tuttamiseksi.  Vaikka  häntä  ci  koskaan  vihitty 
abbedissaksi,  johti  hän  kuitenkin  luostaria  kuo- 
lemaansa asti  22  p.  maalisk.  1381,  tehden  sille 
lahjoituksia  ja  hankkien  paavilta  etuja.  1400- 
luvulla  tehtiin  Ruotsissa  paljon  työtä  hänen  ju- 
listamisekseen  pyhimykseksi,  pääsemättä  juh- 
lallista arkkuunpanemista  pitemmälle,  mutta 
siitä  huolimatta  häntä  vieläkin  kunnioitetaan 
katolisissa   maissa   Ruotsin    suojelusneitseenä. 

3.  K.  Sienalaiuen  (1347-80),  värjäri  Be- 
nincasan  tytär  Sienasta.  Luvattuaan  jo  8-vuo- 
tiaana  ikuista  kainoutta  hän  liittyi  1364  domi- 
nikaanien tertiaareihin,  antautuen  harjoitta- 
maan varsinkin  köyhilin  ja  sairasten  hoitoa. 
Ylenmääräinen  itsensäkiduttaminen  kiihdytti  lui- 
nen hermostoaan  niin  että  hän  näki  näkyjä, 
seurusteli  neitsyt  Maarian  ja  Jeesuksen  kanssa, 
sai  juoda  Jeesuksen  verta  ja  ruumiiseensa  Jee- 
suksen haavain  jäljet.  Erityisesti  hän  ylisti  sitä 
onneaan,  että  Jeesus  oli  kihlannut  hänet  mor- 
siamekseen. Kirkon  puhdistusta  ja  sisäistä  rau- 
haa harrastaen  hän  sai  paavi  Gregorius  XI:nnen 
(ks.  t.)  muuttamaan  Avignonista  Roomaan.  Urba- 
nus  VI:nnen  Roomaan  kutsumana  hän  kuoli 
siellä  29  p.  huhtik.  1380.  V.  1461  hänet  julistet- 
tiin pyhimykseksi;  on  dominikaaniveljeskunnan 
ja  Sienan  kaupungin  suojeluspyhim}'s.  Kuvissa 
ovat  hänen  tunnusmerkkejään  ristiinnaulitun 
kuva  tai  lilja  tai  kirja  kädessä,  joskus  myöskin 
Kristuksen  haavain  jäljet,  mutta  varsinkin  mor- 
siussormus.  [Hase,  ,, Catarina  von  Siena"  (2  pain. 
1892),  Butler,  ,, Catherine  of  Siena"  (3  pain. 
1881),  Drane,  „The  history  of  St.  Catherine  of 
Siena"   (2  nid.,  2  pain.  1887).]  A.  J.  P-ä. 

Katariina  Medici  (ransk.  Catherine  de  Me- 
dicis)  (1519-89),  Ranskan  kuningatar,  Urbinon 
herttuan  Lorenzo  Medici'n  tytär,  tuli  sukulai- 
sensa paavi  Kleuiens  VII:n  toimesta  Ranskan 
daufin'in,  sittemmin  kuningas  Henrik  II: n  puo- 
lisoksi. Aluksi  hän  oli  .syrjäytettynä  hovissa, 
sillä  hänen  puolisonsa  oli  rakastajattarensa  Diana 
Poitiers'ilaisen  vaikutuksen  alaisena;  mutta  vä- 
hitellen Henrik  II  rupesi  osoittamaan  hänelle 
yhä  suurempaa  luottamusta.  Puolisonsa  kuoltua 
(1559)  K.  koetti  saada  sovintoa  aikaan  uskon- 
nollisten puolueiden  kesken  ja  kallistui  hugenot- 
tien puolelle  vähentääkseen  Guisein  valtaa,  jonka 
he  olivat  saaneet  Frans  II; n  aikana.  Kun  tämä 
kuoli  (1560),  pääsi  K.  hallitusta  hoitamaan  toi- 
sen poikansa  Kaarle  IX: n  alaikäisyyden  aikana 
ja  osoitti  vieläkin  suvaitsevaisuutta  uskonnon 
asioissa;  mutta  kun  Guiset  olivat  joutuneet  syr- 
jään, muuttui  hänen  politiikkansa  hugenoteille 
vihamieliseksi.  S:t  Germain'in  rauhan  jälkeen 
(1570),  jolloin  amiraali  Coligny  (ks.  t.)  sai  suu- 
ren vaikutuksen  kuninkaaseen,  K.  pani  toimeen 
Pärttylin  yön  verilöylyn  (1572).  Jatkuvien 
uskonsotien  aikana  hänen  vaikutuk.sensa  kävi 
vilhäpätöisemmäksi,  ja  hugenottien  saavuttamat 
edut  katkeroittivat  hänen  viimeisiä  aikoja:in. 
K.  oli  tavattoman  vallanhimoinen  nainen,  joka 
toimissaan  ei  pitänyt  väliä  keinoista;  hän  har- 
rasti taidetta,  rakennutti  useita  linnoja  sekä  lah- 
joitti Pariisin  kirjastoon  Kreika.sta  ja  Italiasta 
tuotuja    arvokkaita    käsikirjoituksia.       [„Lettres 


613 


Katarit— Kate 


514 


de  Catherine  de  Mödicis";  llilliger,  „K.  von  Me- 
dici  und  die  Zusamiiienkunft  in  Bayonue";  Bou- 
diot.  „Catli<5riiie  de  MSdieis";  Laoombe,  ,.Les  dd- 
buts  des  guerres  de  religion.  CathCTine  de  M6- 
diiis".]  A-.  O.  /.. 

Katarit  k<.  K  a  t  a  a  r  i  t. 

Katarkeiset  muodostumat  ks.  K  a  t  a  r  k  e  i- 
>  I'  t    V  u  u  r  i  I  a  j  i  t. 

Katarkeiset  vuorilajit,  nimitys  kaikille  niille 
alkuviioren  vuorilajeille,  jotka  ovat  vanhemmat 
kuin  mitkään  sedimenteistä  syntyneet  liuskevuori- 
lajit.  Niiliin  on  luettu  Suomen  ja  Venäjän  Kar- 
jalan graniittigneissit  ja  Lounais-Ruotsin  n.  s. 
rautagneissit.  Kaikki  nämä  ovat  gneissimäisiä 
vuorilajeja,  jotka  alkuaan  näyttävät  olleen  gra- 
niitteja. Täyttä  varmuutta  niiden  „katarkeisesta" 
iästä  ei  kumminkaan  ole.  /'.   E. 

Katarraalinen,  tulehdusmainen,  ks.  Ka- 
tarri. 

Katarri  (kreik.  katarro'os  =  vdixs  vuotaminen), 
limakalvontulelidus.  tila,  jolloin  limakalvo  on  ta- 
vallistaan verekkäämpi.  turvoksissa  sekä  erittää 
naljää  tai  märkää;  tällaisia  taudillisia  tiloja  ovat 
nuha,  keuhkokatarri,  vatsakatarri,  suolikatarri 
1.  ripuli,  emäkatarri  y.  m.  Aht.aammassa  merki- 
tyksessä käsitetään  k  :11a  keuhkokatarria.  Erote- 
taan äkillinen  1.  akuuttinen  nopeasti  kehittyvä 
ja  yleensä  pian  paraneva  k.,  .sekä  pitkällinen, 
kroonillinen,  hitaasti  kehittyvä  ja  kauan  kes- 
tävä k.  M.  OB. 

Katarri-kuume  (ks.  Katarri),  katarria, 
esim.  äkillistä  keuhko-  ja  vatsakatarria  seuraava 
kuume;  tällainen  on  viime  aikoina  tavalliseksi 
tullut  influensa  (ks.  t.),  jossa  jonkin  katarrin 
ohella   on   kuumetta. 

Katarsis  ks.  Katharsis. 

Katartiset  aineet  (remedia  cathartica),  ulos- 
tavat aineet,  jotka  ovat  lievemmät  kuin  dras- 
tica,  mutta  voimakkaammat  kuin  laxantia,  esim. 
folicr   xciince. 

Katasteri  (mlat.  cata'stn(rn  1.  capita'sirum,  < 
capiit  =  Y>Ää.,  it.  co(a's?ro  =  verokirja)  oli  alkujaan 
luettelo  veroa  maksavista  henkilöistä  ja  sittem- 
min yleensä  veroluettelo,  verokirja,  erittäinkin 
maaomaisuuksista  (vastaisi  meidän  manttaali- 
kirjaa,  maakirjaa).  Jo  vanhan-ajan  kulttuuri- 
kansoilla  on  ollut  sellaisia  veroluetteloja  ja 
niitä  hoitavia  virastoja.  Nykyään  k.  käsittää 
maatilojen  ja  tiluspalstojen  verollepano-  ja  maan- 
jakokartat  (ks.  Verollepano  ja  Kartta), 
karttaselitykset,  verollepano-  ja  maanjakokirjat 
ja  näistä  kootut  tilusten  yhteenvedot  1.  maarekis- 
terin (ks.  t.;  Tanskassa  ilafritcul  ja  Saksassa 
Gnindstcucrmulterrolle  1.  Muttcrrolle) .  Maarekis- 
teri on  sitten  perusteena  maakirjalle  ja  myöskin 
tilojen  omistusta  ja  käyttöä  koskeville  imissioni-, 
kiinne-   ja  kiinnityskirjoille. 

Täydellisemmin  k.  (palstannekatasteri)  on  ke- 
hittynyt suurissa  sivistysmaissa.  Saksassa,  Itä- 
vallassa y.  m.  K:n  pääperusteen  siellä  muodos- 
tavat erikoisella  tarkkuudella  mitatut  ja  val- 
mistetut katasterikartat  mittakaavassa  1:250- 
1:5,000,  tiluspalstanteiden  selityskirja  (saks.  das 
Flurbncli)  ja  siitä  omistajien  mukaan  koottu 
yhteenveto,  maaveronkantarekisteri  (saks.  die 
Grundsteitci-nnitterrolle  1.  MutterroUe) ,  joka  sisäl- 
tää kunkin  maanomistajan  tiluspalstanteet  pinta- 
aloineen,  tiluslaatuineen,  veroluokkineen,  netto- 
tuloineen  ja  pohjaveroineen,  sekä  rakennusvero- 
n      IV.    Painettu  ", ,  12. 


luettelo  (saks.  die  Gebäudesteucrrolle)  tahi  niitä 
vastaavat  kirjat.  Maaveronkantarekisteri  (saks. 
Muttcrrolle)  on  perusteena  oikeusviranomaisten 
pitämälle  kiinteistökirjalle.  maakirjalle  (saks. 
das  Crundbuch). 

K:n  laatimisesta  ja  ajanmukaisessa  kunnossa 
pitämisestä  huolehtii  erityinen  virasto,  maanmit- 
tausvirasto  (katasteri  virasto).  Maatilojen 
rajankäynnit,  mittauksen,  verollepanon,  isotjaot, 
tilusvaihdot,  perinnönjaot  ynnä  muut  maatilojen 
osittelut  ja  niistä  aiheutuvat  muutokset  tilojen 
karttoihin  (katasterikarttoihin)  ja  selityksiin 
sekä  maarekisteriin  suorittaa  mainittu  virasto. 

E.  A.  P. 

Katastrofi  (kreik.  kntastrophiy  =  käänne, 
loppu),  näytelmässä  ratkaiseva  toiminnan  kään- 
nekohta; ratkaiseva,  käänteentekevä,  tavallisesti 
onneton,   tuhoa   tuottava   tapahtuma. 

Katastrofioppi  ks.  K  a  t  a  k  1  y  s  m  i. 

Katatonia  (kreik.  Aufa'(onos  =  alas  jännitetty) 
on  Kahlbaumin  1874  esittämä  mielisairaus- 
muodon  nimitys,  jolla  nykyjään  Kraepelinin 
mukaan  käsitetään  aikaiseen  tylsistymiseen  (de- 
mentia jjrcecoxl  kuuluvaa  tautiryhmää.  Todellinen 
syy  tähän  tautiin  on  vastaiseksi  tuntematon.  K. 
alkaa  7;:ssa  tapauksista  ennen  25  vuoden  ikää, 
useimmiten  ilman  ulkonaisesti  vaikuttavaa  ai- 
hetta yksistään  perinnöllisen  taipumuksen  perus- 
tuk.sella.  Sen  tärkeimmät  oireet  ovat:  omituiset 
stupor-  ja  kiihotustilat,  joihin  liittyy  jännitystä 
ja  viettimäistä  vastahakoisiuitta,  katalepsiaa,  im- 
pulsiivisia tekoja,  tarkoituksettomia  liikkeitä  ja 
virnistelyjä,  samojen  liikkeiden  ja  sanojen  pitkit- 
tyvää uudistamista,  liiallista  johdettavaisuutta. 
harha-aistimuksia  ja  harhaluuloja,  tunne-elämän 
tylsistymistä  ja  koko  olennon  kieroutumista. 
Kaiken  tämän  ohella  huomiokyky,  muisti-  ja  älyl- 
liset ominaisuudet  ylimalkaan  saattavat  olla  ver- 
rattain hyvin  säilyneitä.  Useimmassa  tapauk- 
sessa tämä  tauti  vie  heikkomielisyyteen  tai  jät- 
tää jälkeensä  henkisiä  vajavaisuuksia.  E.  Th-n. 

Katatypia,  valokin-.,  Ostwaldin  ja  Grosin  1902 
keksimä  menetelmä  valokuvien  monistamiseksi 
katalyysin  avulla.  Negatiivista  hopea-  tai  platina- 
kuvaa  käsitellään  vetysuperoksidilla  eetterissä. 
Tällöin  %'etysuperoksidi  hajaantuu  kuvakohdilla 
hapeksi  ja  vedeksi,  mutta  muilta  kohdilta  vety- 
superoksidi  jää  muuttumatta.  Näin  saadaan 
näkymätön  positiivinen  vetysuperoksidi-kuva. 
Tämä  kuva  siirretään  paperille.  Jos  siirrettyä, 
yhä  edelleen  näkymätöntä  kuvaa  käsitellään  sel- 
lai.sen  aineen  liuoksella,  joka  muodostaa  värilli- 
siä tai  tummia  oksideja  (esim.  mangaanisulfaa- 
tilla),  syntyy  vetysuperoksidin  voimakkaasti  ok- 
sideeraavasta  vaikutuksesta  positiivinen  kuva. 
Tämä  menetelmä  ei  ole  saavuttanut  käytännöl- 
listä  merkitystä. 

Kate,  suoritus,  korvaus  (usein  jonkun  kolman- 
nen välityksellä;  remburssi).  —  Kattau- 
t  u  a,  hankkia  itselleen  suoritus,  korvaus  (rem- 
Inirssautuaj. 

Kate,  Jan  Jacob  Lodewijk  (1819-89), 
alankoni,  runoilija,  v:sta  1845  reformeerattu 
pappi.  K:n  ensimäinen  runokokoelma  ,,Gedich- 
ten"  ilmestyi  1836;  sitä  seurasivat  m.  m.  kokoel- 
mat „Rozen"  (1839)  ja  „Zangen  des  tijds"  (1841). 
K:n  pääteos  on  raamatunaiheinen  runoelma  ,. De 
Sehepping"  („Luominen",  1866).  K:n  simri  kielen- 
käytännön  taitavuus  houkutteli  häntä  usein  pel- 


515 


Katechu— Kategorinen 


516 


kästjiiin  soinnusteluuu.  Hänen  kielellinen  taita- 
vuutensa ja  hieno  kieliaistinsn  saattoivat  hänet 
eteväksi  kääntäjäksi.  K:n  hollannin  kielelle 
kääntämistä  teoksista  mainittakoon  Chamisson 
runot  (lSt>2).  Schillerin  ,. Maria  Stuart"  (1866), 
Goethen  ..Faust",  I  osa  (1878),  Miltonin  ..Kado- 
tettu paratiisi"  (1S80),  Tasson  ..Vapautettu  Je- 
ru.salem"  (ISöG)  ja  Danten  ..Inferno"  (1876). 
K:n  kootut  teokset  ..Complete  dichtvverken"  jul- 
kaistiin 1867  (S  nid.)  ja  runot  ..Gedichten"  1890-91 
(12  nid.l.  f  Jan  ten  Brink,  ,.Geschichte  der  nord- 
nietiorlandisohen  IJteratur".]  J.  U-l. 

Katechu  ks.  K  a  t  e  k  u. 

Katederi  (kreik.  fro/^i c'dra  =  istuin,  lat.  ca- 
lhi'ilta).  korotettu,  rintanojalla  varustettu  paikka, 
josta  opettaja  koulussa  tai  yliopistossa  esiintyy; 
oppituoli.  —  Katederikukkanen,  opetta- 
jan (varsinkin  professorin)  naurettava,  tyhmä 
ja   epäjohdonmukainen   lause. 

Katederisosialistit  (ks.  Katederi),  saks. 
vapaamielisen  politikon  H.  B.  Oppenheimin  kek- 
simä pilkkanimi,  jota  lS70-luvulta  lähtien  on  käy- 
tetty reformiystiiviillistä  sosiaalipolitiikkaa  kan- 
nattavista saks.  taloustieteen  professoreista.  So- 
siaalireformatorineu  suunta  oli  mainitulla  vuosi- 
kymmenellä vasta  nousemassa  ja  sai  alussa  osak- 
seen ankaraa  vastustusta  vanhan,  valtion  sekaan- 
tumista taloudellisiin  oloihin  vierovan  vapaamie- 
lisen koulukunnan  miehiltä.  Nimittämällä  uutta 
suuntaa  katederisosialismiksi  tahdot- 
tiin osoittaa,  että  se  muka  oli  samalla  kertaa 
kumouk.sellinen,  niinmuodoin  valtiolle  vaaralli- 
nen ja  akadeemis-doktrinaarineu,  niinmuodoin 
epäkäytännöllinen.  Sen  johdosta  että  G.  Schmol- 
ler,  Ad.  Wagaer  y.  m.  katederisosialisteiksi  lei- 
matut yliopistonopettajat  tulivat  olemaan  joh- 
tavia mieliiä  1872  perustetussa  „Verein  fiir  So- 
zialpolitik"  yhdistyksessä  —  jossa  muuten  kaikki 
puolueet  olivat  edustettuina  —  ruvettiin  myös- 
kin tämän  yhdistyksen  harrastuksia  sanomaan 
katederisosialismiksi.  Kuitenkin  SchmoUer  jo 
yhdistyksen  perustajaisissa  pitämässään  avaus- 
puheessa jyrkästi  hylkäsi  kaikki  sosialistiset  ko- 
keilut ja  asetti  ylidistyksen  ohjelm.iksi  nykyisen 
yhtei.skuntajärjestyksen  pohjalla  liikkuvan,  tark- 
koihin historiallisiin  ja  tilastollisiin  tutkimuk- 
siin perustuvan,  työväen  aseman  parantamista 
tarkoittavan  uudistustyön.  Tämän  ohjelman  mu- 
kaisesti yhdistys  onliin  toiminut  ja  tietojen 
keräyksillä  ja  julkaisuillaan,  jotka  käsittävät 
toista  sataa  nidettä,  suuresti  vaikuttanut  viime 
vuosikymmenien  .sosiaalipoliittiseen  lainsäädän- 
töön Saksassa  ja  muissakin  mai.ssa.  —  Nimityk- 
siä katederisosialisti  ja  katederisosialisrai  enää 
harvoin  käytetäiin,  vaikka  itse  sosiaalireformu- 
torinen  suunta  on  aikaa  myöten  saavuttanut  yhä 
suuremman  merkityksen  sekä  Saksassa  että  muu- 
alla. Kuitenkin  leimataan  Saksassa  työnantajain 
taholta  yhä  edelleen  katederisosiali.stiksi  jokai- 
nen professori,  joka  työriitaisuuksien  sattuessa 
kokonaan   tai    osittain    asettuu    työväen    piiolelle. 

J.  F. 

Katedraali  (katedraalikirkko;  lat.  ca- 
t/4c'cZ;a  =  istuin,  opetusistuin,  piispanistuin),  piis- 
pan tai  arkkipiispan  asuntokaupungin  pääkirkko. 

A.  J.  P-ä. 

Katedraalikoulu  (lat.  cathe'dra  =  piispanis- 
tuin) ,  piispanistuimen  yhteyteen  perustettu  keski- 
aikainen   koulu    etupäässä    hengelliseen    säätyyn 


valmistuvia  varten.  Kaarle  Suuren  hallitessa  ue 
tulivat  yleisiksi  frankkien  valtakunnassa.  Turun 
k.  oli  meidiiii  «laamme  vanliin  koulu.  Näissä  oppi- 
laitoksissa oli  ,,sisiikouhr'  ja  ..ulkokoulu";  edelli- 
sessä kasvali-ttiin  hengellisiä,  jälkimäisessä,  joka 
tavallisesti  ei  ollut  a.sumalaitos,  saivat  ylempien 
siiätyjeu  pojat  opetusta.  Johtajaa  sanottiin  sko- 
lastikoksi. Oppiaineet  jaettiin  kahteen  ryhmään 
samaten  kuin  luostarikoulussa,  nim.  t  r  i  v  i  u- 
m  i  i  n,  jolion  kuuluivat  kielelliset  aineet,  gramma- 
tiikka, retoriikka,  dialektiikka,  ja  q  v  a  d  r  i- 
V  i  u  m  i  i  n,  johon  kuuluivat  matemaattiset  ai- 
neet, aritmetiikka,  geometria,  musiikki  ja  astro- 
nomia. O.    M-i', 

Katedraalilasi  (ks.  Katedraali),  lujaa, 
tav.  värillistä  lasia,  jonka  aaltomaisesti  rosoinen 
pinta  aikaansaa  miellyttäviä  valontaitteita  ja 
värivivahduksia.    Kävtetään  lasimaalauksiin. 

K.  S.  K. 

Kateederi  ks.   K  a  t  e  d  e  r  i. 

Kateenkoi-va  ftliynius),  rauhanen,  jolla  on 
paikkansa  rintaontelou  yläosassa  rintalastan  kah- 
van takana.  Se  on  suurimpana  toisen  ikävuoden 
lopulla  ja  sen  muodostaa  silloin  kaksi  liuskasta, 
jotka  ulottuvat  kilpirauhasesta  pitkin  kaulaa 
sydänkarsinaan  saakka,  mutta  se  alkaa  senjäl- 
keen  vähitellen  surkastua,  joten  se  miehuuden 
iässä  on  joko  kokonaan  hävinnyt  tai  siitä  on 
jäljellä  vain  mitättömiä  jäännöksiä.  K.  luetaan 
tiehyettömiin  rauhasiin  s.  o.  sellaisiin,  jotka  las- 
kevat eritteeusä  vereen.  Sen  fysiologinen  merki 
tys  elimistölle  on  hämärä,  mutta  sitä  arvellaan 
samankaltai-seksi  kuin  kilpirauhasen.  K.  tava- 
taan rustokaloista  saakka  kaikissa  selkärankais- 
ryhmissä. Huomattava  on  sen  suuri  koko  läpi 
elämän   hylkeillä  ja  delfiineillä.  K.   M.   L. 

Kateetti  (kreik.  A:a(/iefos  =  luotiviiva),  suora- 
kulmaisessa kolmiossa  suoran  kulman  viereisten 
sivujen   nimitys   (ks.  Kolmio). 

Kateg'oria  ikreik.  katSgorVa),  alk.  =  lausuma, 
maine,  predikaatti.  K:t  ovat  ne  yleisimmät 
..mainesanat"  eli  käsitteet,  joihin  lopulta  joh- 
dumme, kun  jatkuvalla  yleistävällä  abstraktsio- 
nilla  nuiodostamme  3-hä  yleisempiä  käsitteitä(vrt. 
A  b  s  t  r  a  h  e  e  r  a  t  a).  Aristoteles  luetteli  10  k:aa. 
stoalaiset  vähensivät  niiden  luvun  4:ksi.  Sangen 
monet  filosofit  ovat  eri  tavoin  esittäneet  katego- 
riojen  eli  ajatuksemme  peruskäsitteiden  luettelon. 
Luonnollisinta  on  erottaa,  pääasiassa  noudattaen 
stoalaisia,  pääkategoriat:  1)  olio  eli  esine;  2) 
ominaisuus;  3)  toiminta  eli  tapalituma;  4)  suhde. 
Jokainen  erikoinen  käsite  alistuu  jonkun  k:nalle, 
—  se  merkitsee  joko  esinettä  tahi  ominaisuutta 
j.  n.  e.,  joten  kaikki  käsitteemme  k:ojen  mukaan 
jakaantuvat  vastaaviin  luokkiin.  Näitä  vastaavat 
piiäasiassa  myöskin  kielen  sanaluokat.  —  Joka- 
päiväisessä kielessä  k.  =  luokka.  A.  Gr. 

Kategorinen  (<  kreik.  ka1egore'in  =  lausun. 
väittää),  varma,  ehdoton.  K.  arvostelma  on 
arvostelma,  joka  yksinkertaisesti  lausuu,  että 
määrätty  predikaatti  soveltuu  (tahi  ei  sovellu) 
määrättyyn  subjektiin  (,.A  on  B",  —  erotuk- 
seksi hypoteettisesta  ja  disjunktiivi.sesta  arvos- 
telmasta) .  —  K.  päätelmä  on  päätelmä,  jonka 
„ylälauseena"  on  k.  arvostelma;  sen  perusmuo- 
toina ovat  kaavat:  M  on  P;  S  on  M;  siis  S  o:i 
P  (esim.  rikok.set  ovat  rangaistavat;  petos  on 
rikos;  siis  petos  on  rangaistava)  sekä  M  ei  ole 
P;  S  on  M;  siis  S  ei  ole  P.     (vrt.  Dictum  de 


517 


Katekcesi— Katekumeenit 


518 


o  m  n  i    o  t    n  ii  1  1  oi .    —    K .    imperatiivi    ks. 
Imperatiivi.  .1.   Or. 

Katekeesi  1.  k  a  t  ek  i  sa  t  s  i  o  n  i  (kreik.  ka- 
tfklitsix  =  siuilliiien  opetus),  uskonuonopetus,  eri- 
koisesti kys_viiii,steii  ja  vastausten  muodossa  ta- 
pahtuva. Tavallisimmin  katekismus  on  k:n  poh- 
jana. K:n  voi  sanoa  johtuvan  pietismin  alka- 
jasta F.  J.  Speneristä,  joka  luopui  siihen  asti 
vallinneesta  yleisestä  tavasta,  että  oppilaan  an- 
nettiin ulkoa  oppia  lukukappaleet  ja  sitten  la- 
della   ne   opettajalle.  A.    /•'.    P. 

Katekeetta  (kreik.  A-o/eA/i("/<;'s  =  opettaja),  kris- 
tinuskouopettaja.  jonka  tehtävänä  on  opettaa 
erittäinkin  alkeellisella  kehityskannalla  olevia.  — 
Vanhassa  kirkossa  tiiliä  nimityksellä  tarkoitet- 
tiin katekumeenien  (ks.  t.)  opettajia.  Alkuaan 
nämä  opettaj.at  eivät  olleet  erikoisia  kirkollisia 
viranomaisia,  vaan  sekä  papit  että  maallikot  voi- 
vat toimia  tällaisina  opettajina.  Kun  katekumee- 
nien opetus  sittemmin  edelleen  kehittyi,  muodos- 
tui erikoinen  katekeetanvirka.  Kuuluisin  vanhan 
kirkon  katekeettakoulu  oli  Aleksandriassa;  sen 
kuuluisin  opettaja  on  Orig;enes.  Lastenkasteen 
tullessa  yleiseksi  hävisi  myös  katekeetanvirka. 

Useissa  Lapin  seurakunnissa  on  yleisistä  va- 
roista   palkattuja   katekeettoja.  A.   F.    P. 

Katekeettinen  (ks.  Katekismus)  on  sellai- 
nen opetus,  joka  perustuu  katekisatsioniin,  s.  o. 
kysymyksin    ja    vastauksin    tapahtuva   opetus. 

Kateketiikka  (ks.  Katekismus),  oppi  suul- 
lisesta opetuksesta,  varsinaisimmin  u.skonnonope- 
tuksesta.  Aluksi  annettiin  kristityssä  kirkossa 
tätä  opetusta  (kasteopetusta)  tiiysikäisille  paka- 
noille, mutta  se  muuttui  myöhemmin  la.stenope- 
tnkseksi.  Vanhimmat  tätä  ojietusta  käsittelevät 
kirjat  ovat  Kyrilloksen  ,,K.atekhesis  mystago- 
gike",  Gregoriuksen  „Logos  katekhetikos"  ja  Au- 
gustinuksen „De  catechizandis  rudibus"  (4:nneltä 
vuosis.).  Opetus  oli  pääasiassa  uskontunnustuk- 
sen ulkoaopettamista.  Keskiajalla  ei  kirkon  pii- 
rissä yleen.sä  ole  havaittavana  tuntuvampaa  edis- 
tystä uskonnonopetuksen  metodiikassa;  sen  si- 
jaan valdolaisten  ja  hussilaisteu  kesken  harras- 
tettiin opetuk.sen  parantamista  ja  m.  m.  kirjoi- 
tettiin uusia  oppikirjoja.  Uskonpuhdistuksen 
ajalla  erittäin  Luther  kiinnitti  paljon  huomiota 
lasten  uskonnonopetukseen,  saaden  sen  oppikirjo- 
jensa,  katekismusten,  avulla  ohjatuksi 
uusille  urille.  Ulkoluku  pysyi  kumminkin  yhä 
pääasiana  sekä  katekismuksen  että  Raamatun 
kappalten  opetuksessa.  Vasta  pietistien  koulussa 
pääsi  k.,  kysely  ja  vastaukset,  vallalle.  Valistus- 
ajalla tuli  n.  s.  sokraattineu  opetustapa  ylei- 
seksi: viisaasti  kysymällä  oli  oppilas  ohjattava 
uskonnollisen  totuuden  selvään  ymmärtämiseen. 
Tätä  taas  Pestalozzi  vastusti  tahtoen  saada  us- 
konnonopetuksenkin havainnollisemmaksi  ja  sen 
kautta  vaikuttavaksi.  O.  M-e. 

Katekisatsioni  ks.  Katekeesi. 
Katekismus  (kreik.  An/rA/iismo'*  =  opetus,  < 
katck)ie'iu  =  opettaa),  kansantajuinen,  kysymys- 
ten ja  vastausten  muotoon  laadittu  oppikirja 
jonkun  tiedonhaaran  alkeisopetusta  varten.  Ta- 
vallisesti tarkoitetaan  tällä  nimellä  kuitenkin 
ainoastaan  kristinuskon  opetusta  varten  laadit- 
tuja edellä  esitetyn  kaltaisia  oppikirjoja.  Tun- 
netuimmat näistä  viimeksimainituista  katekis- 
muksista ovat:  luterilaisessa  kirkossa  Luthe- 
rin   katekismukset   v:lta    1329    (suurempi 


opettajia  ja  pienempi  kansaa  varten),  reformee- 
ratussa  kirkossa  Heidelbergin  k  a  t  e  k  i  .s- 
m  u  s  (kahden  rcformecratun  teologin,  Olevia- 
nuksen  ja  Ursiuuksen  kirjoittama,  vuodelta  1563), 
anglikaani.sessa  kirkossa  n.  s.  ..Church  catechism" 
(kirkkokatekismus)  vv:lta  1553  ja  1572,  room.- 
katolisessa  kirkossa  „Tridentin  k."  1.  „Catechis 
mus  ronumus"  (roomalainen  kateki-smus,  1566) 
ja  kreik. -katoli.sessa  kirkossa  ,,It;imaiden  kato- 
li.sen  ja  apostolisen  kirkon  oikeauskoinen  tun- 
nustus" (v:lta  1043,  kuten  luullaan  Pietari  Mogi- 
laan   kirjoittama).  A.   F.   P. 

Ensimäinen  suomenkielinen  k.  oli  Mikael  .\,gri- 
colan  (ks.  t.)  laatima;  siitä,  yhtiiväliiin  kuin 
Paavali  Juusteninkaan  (ks.  t.)  1574  ilmesty- 
neestä k:sta  ei  ole  nykyaikaan  tiettävästi  ainoa- 
takaan kappaletta  säilynyt.  Jaakko  Suomalai- 
sen 1.  Finnon  (ks.  t.)  k:n  ensimäinen,  luulta- 
vasti vuosien  1580  ja  1582  välillä  ilmestynyt 
painos  on  kadonnut,  toinen  on  v:lta  1615.  Eerik 
Eerikinpoika  Sorolainen  (ks.  t.)  kirjoitti  kaksi 
k:ta,  laveamman  etupäässä  opettajien  ohjeeksi, 
ja  lyhyemmän  kansaa  varten.  Edellistä  (v:lta 
1614)  kehutaan  itsenäiseksi  ja  helppotajuiseksi. 
Molemmat  pysyivät  käytännössä  vuosisadan  lop- 
puun saakka;  jälkimäisestä  ilmestyi  useita  pai- 
noksia, joista  aikaisin  meille  siiilynyt  on  v:lta 
j  1629.  Gezelius  vanhempi  (ks.  t.)  julkaisi  1666 
aapiskirjan  ja  k:n  nimeltä  „Yxi  paras  Lasten 
I  ta\vara",  jota  on  ilmestynyt  vähintään  60  pai- 
i  nosta  (1666-1889).  Taneli  Juslenius  (ks.  t.)  suo- 
j  mensi  1746  Svebiliuksen  k:n,  josta  on  otettu 
useita  kymmeniä  painoksia  viime  vuosikymme- 
niin  asti. 

Katekismus-saarna   ks.   A  a  m  u  k  e  1 1  o  t. 

Katekoiva   ks.   Katekeettinen. 

Kat'  eksokhen  l-khCn]  (kreik. /.-a/n' =  mukaan. 
eÄsot/ip' =  ulkoneminen,  ederamy3's,  etevämmyys). 
etenkin,   varsinkin,    nimenomaisesti. 

Kateku  (malaj.  S«<c  =  puu  ja  fc/ui  =  mehu) ,  Cey- 
lonissa ja  Intiassa  yleisen  Acacia  Catechu  puun 
lastuista  vedellä  keittämällä  saatu  ekstrakti.  K. 
tuodaan  Eurooppaan  suurina,  kulmikkaina,  mus- 
tanruskeina, kovina  ja  hauraina  paloina,  joiden 
murtopinta  on  loistava.  K.  maistuu  katkeralta, 
jumoavalta.  Sitä  kuljetetaan  Eurooppaan  joko 
suuriin  lehtiin  tai  mattoihin  käärittynä  tai  sä- 
keissä, laatikoissa  j.  n.  e. 

K.  liukenee  miltei  täydellisesti  kuumaan  veteen. 
Sen  pääaineosa  on  n.  s.  katekiini  (katekuhappo). 
K:a  käytetään  jonkun  verran  lääkkeenä,  mutta 
pääasiassa  värjäykseen  ja  parkitukseen.  Sillä 
värjätään  silkkiä,  puuvillaa  sekä  kosteuden  ja 
veden  vaikutuksen  alaiseksi  tulevia  tavaroita,  ku- 
ten matkalaukkujen  päällyskankaita,  telttakan- 
kaita,  verkkoja  j.  n.  e.  —  K:a  käytetään  paljon 
parkitukseen  varsinkin  Italiassa  ja  Englannissa. 
Sillä  käsiteltj'  nahka  on  hyvää,  kestävää  ja  kau- 
niinväristä.  —  K:a  käytetään  joskus  myöskin, 
lipeäraäisiä  aineita  joukkoon  lisäten,  estämään 
kattilakiven  muodostumista  höyrykattiloihin. 

Intiassa  kasvavan  palmulajin  Arcca  catechun 
hedelmistä  valmistetaan  tämän  puun  kasvupai- 
koilla katkeranmakuista  ekstraktia,  jota  nimi- 
tetään a  r  e  k  a  p  a  1  m  u-k  :k  s  i,  jota  ei  kuiten- 
kaan kaupita  Euroopassa.  8.  V.  77. 

Katekumeenit  (kreik.  katekhu'menoi  =  opetet- 
tavat), kristinuskon  opetusta  nauttivat.  Näin 
nimitettiin  kristillisen  kirkon   alkuaikoina  niitä, 


Ö1!J 


Katekumenaatti— Katillus 


520 


joita  valmistettiin  kasteessa  otettaviksi  seura- 
kunnan yhteyteen  ja  jotka  siinä  tarkoituksessa 
nauttivat  kristinuskouopetusta.  —  Katekume- 
naatti, kristillisessä  kirkossa  sen  alkuiiikoina 
kiiytänuössä  ollut  opetustoiminta,  jonka  tarkoi- 
tuksena oli  antaa  pakanuudesta  ja  juutalaisuu- 
desta kristillisyyteen  kääntyville  kristinuskon- 
opetusta,  ennenkuin  nämä  kasteessa  otettiin 
seurakunnan  yhteyteen.  Tämä  opetustoiminta, 
josta  meillä  on  ensimäiset  tarkemmat  tiedot 
vasta  v:n  l.')0  vaiheilta  (Justinus  Marttyyrin 
l:stä  Apologiasta),  oli  eri  aikoina  ja  paikoissa. 
niin  hyvin  mitä  tulee  opetuksen  kestämisaikaan 
kuin  !ien  tapaankin,  hyvin  erilainen.  Alussa  kesti 
tällaista  opetusta  ainoastaan  hyvin  vähän  aikaa, 
niin  että  varsinaisesta  katekumenaatista  ei  juuri 
vielä  voi  puhuakkaau.  Mutta  vähitellen,  kun  luo- 
pumukset kristinuskosta  ja  palaamiset  takaisin 
pakanuuteen  tulivat  yleisemmiksi,  tultiin  myöskin 
varovaisemmiksi  otettaessa  uusia  jäseniä  kristilli- 
sen seurakunnan  yhteyteen.  Origeneen  (k.  254) 
aikoihin  esim.,  jolloin  katekumenaattilaitos  muu- 
tenkin jo  alkoi  saavuttaa  kehityksensä  huipun, 
kesti  opetusta  useampia  vuosia,  ja  katekumeenit 
olivat  kristillisen  kypsyvtensä  mukaan  jaetut  eri 
asteisiin,  joista  korkeimmalla  asteella  olevat, 
vaikka  eivät  vielä  olleetkaan  saaneet  kastetta, 
tavallaan  jo  luettiin  seurakuntaan  kuuluviksi. 

Opetuksen  sisällyksessä  pantiin  alkuaikoina, 
mikäli  voidaan  päättiiii  niiltä  ajoilta  säilyneistä 
varsin  niukoista  tiedoista,  pääpaino  kristillisen 
siveellisyyden  teroittamiseen.  Uskon  sisälljksen 
taas  muodo.sti  usko  yhteen  ainoaan  Jumalaan, 
tunnustautuminen  Kristukseen,  Vapahtajaan  ja 
Herran  pikaisen  tulemisen  sekä  kuolleiden  ylös- 
nousemisen toivo.  Myöhempinä  aikoina,  kun  ka- 
tekumeeniopetusta  kesti  useamjua  vuosia,  annet- 
tiin, samalla  kun  katekumeenit  jo  alusta  aikain 
.saivat  olla  läsnä  ainakin  osassa  seurakunnan 
jumalanpalvelusta  ja  siellä  oppia  kristinu.skon 
totuuksia,  ensimäisellä  asteella  oleville  opetusta 
erittäinkin  pyhässä  historiassa,  jolloin  varsin- 
kin kiinnitettiin  huomiota  V:n  T:n  ennustuksiin 
ja  niiden  täj-ttymiseen  (Augustinus,  ,.De  cate- 
ehizandis  rudibus").  Opetuksen  huippukohdan 
muodosti  n.  s.  traditio  symboli  s.  o.  Apos- 
tolisen uskontunnustuksen  opettaminen  kateku- 
meeueille,  jonka  nämä  sitten  muutamia  päiviä 
.sen  jälkeen  tapahtuvassa  kastetilaisuudessa  omana 
tunnu.stuksenaan  julki  lausuivat  (redditio 
s  y  m  b  o  1  i  I .  Myöskin  Ilerran  rukouksen  opetta- 
minen kuului   viimeisiin  katekumeeniopetuksiin. 

.5:nneltä  vuosis.  aikain,  osaksi  jo  varhaisem- 
minkin, .samalla  kuin  joukottainen  kristinuskoon 
kääntyminen  tuli  yleiseksi  ja  varsinkin  sen  jäl- 
keen kuin  lasten  kaste  tuli  tavalliseksi  kris- 
tillisessä kirkossa,  alkaa  katekumenaatti  vähitel- 
len yhä  enemmän  käydä  pintapuolisemmaksi  ja 
kadottaa  merkitystänsä,  kunnes  siitä  jäi  jäljelle 
enää  vain  muutamia  jätteitä  kasterituaaleihin, 
jollaisia  jätteitä  vieläkin  tavataan  erittäinkin 
roomalai-sen  kirko:i.  mutta  osittain  evankelis- 
tenkin kirkkokuntain  kastekaavoissa.      A.  F.  P. 

Katekumenaatti    ks.    Katekumeenit. 

Katekupalmu  =  betel-palmu.  ks.  A  r  e  c  a  c  a  t  e- 
<■  1]  u. 

Katelaatta,  Abakuks.^i    (ks.  t.)   suom.  nimitys. 

Katetometri  (kreik.  luthetos  -  luotiviiva,  ja 
metron  =  mitta),  kahden  eri  korkealla  ja  eri  luoti- 


viivoilla  sijait.sevan  pisteen  pystysuorien  kor- 
keuksienerotuk.sen  mittaamiseksi  suunniteltu 
fysikaalinen  koje.  Sen  pystysuora  runko  on 
asetinruuveilla  varustettuun  jalustaan  kiinni- 
tetty metallinen  sauva,  jota  myöten  voidaan 
siirrolla  ylös  ja  alas  vaakasuoraa  tähystintä. 
Sauvassa  on  miUimetreihin  jaettu  asteikko.  Tä- 
hystin suunnataan  vuoron  perään  kumpaakin 
])istettä  kohti  ja  asema  luetaan  noiiiuksen  .ivuU.t 
asteikosta.  Havaintojen  erotus  ilmoittaa  pistei- 
den   läpi    kulkevien    vaakasuorien    tasojen    välin. 

V.  S:». 
Katetri  (kreik.  kathetfr.  <  kathi'cnai  =  pistää 
sisään),  putkentapainen,  metallista  (kova  k.)  tahi 


Katetreja,  ylimmitinen  miehiä,  alimmainen  naisia  varten. 

kautsukista  (pehmeä  k.)  tehty  kirurginen  koje, 
jonka  avulla  keinotekoisesti  tyhjennetään  ja 
huuhdotaan  esim.  virtsarakkoa,  tahi  puhalletaan 
ilmaa  esim.  nenän  kautta  ja  eustachion-torven 
viilityksellä  korvan  täryonteloon.         (il.  O-B.j 

Katguti  (engl.  coi^iit  =  kissansuoli),  kissnu 
suolista  valmistettu  rihma  tai  lanka,  jota  ki- 
rurgiassa käytetään  haavojen  ja  erittäinkin  sy- 
vemmällä kudoksissa  ja  ruumiin  onteloissa  ole- 
vien haavojen  neulomiseen.  K:lla  on  se  etu  muun 
rihman  ja  silkin  rinnalla,  että  se  vähitellen  su- 
laa ja  imeytyy  ruumiin  nesteisiin,  joten  se  — 
tehtävänsä  tehtyään  —  kokonaan  häviää. 

Katharina  ks.  Katariina. 

Katharsis,  kreik.  puhdistus.  Puhdistusmenoilla 
oli  kreik.  uskonnossa  tärkeä  sija;  ainoastaan 
puhtain  käsin  sai  ryhtyä  pyhiin  toimituksiin. 
Tärkeänä  pidettiin  varsinkin  rikoksentekijän 
puhdistamista  rikoksen  saastutuksesta;  niinpä  oli 
miestappajan  käsistä  verensaastutus  huuhdottava 
pois  uhriverellä.  Kreik.  lääketieteessä  k: iillä  tar- 
koitettiin taudinaiheideu  karkoittamista  ruumiista 
ulostuslääkkeiden  avulla.  K;iiksi  selitettiin  myös- 
kin sitä  hurmausta.  jota  Diony.soksen  ja  eräiden 
muiden  jumalien  orgiastisissa  menoissa  saatiin 
aikaan  kiihdyttävien  laulujen  ja  t.TUssien  avulla 
ja  joka  lopuksi  laukesi  hervottomuudentilaan 
(loveen  lankeamiseen) ;  sitä  näet  pidettiin  pa- 
rannu.skeinona  sairaalloista  kiiht.vmykseen  tai- 
pumusta vastaan.  Tätä  k. -käsitettä  sovitettiin 
kreik.  esteettisessä  teoriassa  draamaan,  joka  .se- 
kin kuului  Dionysoksen  palveluksen  menoihin: 
.Vristoteleen  määritelmän  mukaan  tragedia  saa  pe- 
lon ja  säälin  kautta  aikaan  puhdistuksen  sellai- 
sista   (sairaalloisista)    mielentiloista.     O.   E.   T. 

Kathay  (Cathay),  Kiinan  keskiaikainen  ni- 
mitys. Sen  arvellaan  syntyneen  erään  mantsu- 
lieimon,  kitaanien,  nimestä,  joka  heimo  900-luvulta 
on  asunut  koilli.sessa  Kiinassa  ja  jonka  ylivalta 
Siellä  lakkasi  112.5.  Tämä  nimitys,  tavallisesti 
muutettuna  muotoon  Kitai,  on  vieläkin  Kiinan 
nimenii  Venäjällä,  Persiassa,  Turkestanin  kan- 
soilla  y.   m. 

Katholikos  (kreik.  7ia(7io7!Ao's  =  yleinen),  Ar- 
meeiiian  kirkon  patriarkkain  arvonimi. 

Katillus  ks.   C  a  t  i  1  1  u  s. 


621 


Katinala — Katodisäteet 


62-' 


Katinala,  vaiilui  kartano  Hattulan  pitäjässä; 
sen  omisti  uuden  ajan  alussa  n.  s.  K:n  vapaa- 
miessuku,  jonka  jiiseuistä  mainitaan  Abraliain 
Jönsinpoika  (1448)  ja  Antti  Jönsinpoika  (main. 
1553-88),  ja  tämän  jälkimäisen  pojilta  se  joutui 
hänen  sisarenpojalleen  Jöns  Skyttelle.  .Toskus 
nimitetään  suku  vaakunansa  mukaan  Ilalfmäna. 
—  Myöskin  Naantalin  luostari  omisti  aikoinaan 
maata  K:ssa.  K.  G. 

Katinen  (ruots.  Kattis),  kartano  Hämeen- 
linnan kaupungin  kaakkoispuolella  lähellä  Ka- 
tuinajiirven  rantaa;  omist.  (1911)  tilanomistaja 
O.    Lönnliolt7.  L.    ll-ncn. 

Katinkulta,  kiilteen  kansanomainen  nimitys. 
ks.  Kiille. 

Kationi  (kreik.  Ah^i  =  alliaalla)  ks.  Elektro- 
I  y  y  s  i. 

Katiska  ks.  K  a  1  a  s  t  u  s. 

Katkaiseminen  1.  t  a  i  1 1  a  m  i  n  e  n,  kirjap., 
ks.  Kirjapainotaito. 

Katkaisija  ks.  D  i  s  j  u  n  k  t  o  r  i. 

Katkat  (Amphipoda),  niveläyriäisiä.  joilla 
on  sivulta  litistynyt  ruumis,  pitkähkön  taka- 
ruumiin 3  etumaista  jalkaparia  uima  jalkoja,  3 
takimaista  taaksepäin  suunnattuja  liyppyjalkojx; 
vartalojaloissa  rakkomaiset  kidukset.  K.  ovat 
yleensä  pieniä,  harvoin  useita  cm  pitkiä  äyriäi- 
siä, joista  useimmat  elävät  meressä,  liarvat  suo- 
lattomissa vesissä.  Suomen  merirannoilla  j'!ei- 
neu,  kivien  alla  tavattava  katka  on  Gamtnarus 
locusta,  sisävesissämme  tavataan  Gammat  us  pu- 
lex.  K.  M.  L. 

Katkerapuu,  kvassiapuu  (ligniim  qtias- 
siw),  Et.-Ameriikan  pohj. -osissa.  Keski-Amerii- 
kassa  ja  Antilleilla  kasvavan  pensaan  Quassia 
umaran  katkeranmakuinen.  hajuton  puu.  josta 
valmistettua  infusionia  käytetään  vahvistavana 
lääkkeenä  ruuansulatushäiriöissä.  Vähemmän  ar- 
vokas on  Antilleilla  kasvavasta  Picrcena  exccl- 
«östa  saatu  rohdos. 

Katkerasuola   ks.    K  a  r  v  a  s  s  u  o  1  a. 

Katkerasälpä  ks.  Dolomiitti. 

Katkero   ks.   G  e  n  t  i  a  n  a. 

Katkerovesi,  k  i  r  p  p  a  v  e  s  i,  karvasvesi, 
rikkiluippoista  natriumia  paljon  ja  rikkihappoista 
magnesiumia  lähes  puoli  prosenttia  sisältävä  ki- 
vennäisvesi, jollaista  on  muutamassa  luonnolli- 
sessa lähteessiL.  Sellaisia  lähteitä  ovat  esim.  Hu- 
nyadi  Janos  (Unkarissa).  Friedrichshall  (Bres- 
laun  läliellä)  y.  m.  Keinotekoinen  k.  sisältää 
pääasiallisesti    rikkihappoi.sta   magnesiumia. 

(M.  0-B.) 

Katkismus    ks.    K  a  t  e  k  i  s  m  u  s. 

Katko  ks.  C  I)  n  i  u  m  m  a  c  vi  1  a  t  u  m. 

Katkonaisloisto  (engl.  occulting  light),  meren- 
kulkijoita johtava  loisto,  jonka  valo  säännöUi- 
.siksi  väliajoiksi  peittyy  läpinäkymättömän  ver- 
hon  taakse.  "  '  '         F.   W.    L. 

Katkopihdit  ks.  Atulat  ja  Pihdit. 

Katkov  l-o'f],  Mihail  X  i  k  i  f  o  r  o  v  i  t  s 
(1818-87),  ven.  sanomalehtimies,  opiskeli  Mosko- 
vassa ja  kuului  siellä  Aksakovin,  Belinskijn,  Ba- 
kuninin,  Herzenin  y.  m.  edistysmielisten  nuorten 
miesten  piiriin.  Harjoitettuaan  vielä  opintoja 
Königsbergissä  ja  Berliinissä  K.  tuli  1845  filo- 
sofian apulaisopettajaksi  Moskovan  yliopistoon. 
V.  1850,  jolloin  hallitus  pelästyneenä  v:n  1848 
tapauksista  siirsi  filosofian  opetuksen  pappien 
käsiin,   lakkautettiin   K:n   opettaja-virka.    Silloin 


hän  siirtyi  alalle,  jolla  hän  saavutti  varsinaisen 
kuuluisuutensa.  Hän  perusti  ,.Ruskij  vestnik" 
(Venäläinen  sanansaattaja)  nimisen  aikakaus- 
kirjan 1S56  ja  vuokrasi  1802  yliopistolta  sanoma- 
lehden „Moskovskija  vedomosti"  (Moskovan 
uuli.set)  jota  oli  toimittanut  jo  v:sta  1851.  Sa- 
uomalehtimicheksi  ryhtyessään  K.  vielä  oli  vapaa- 
mielinen uudistusten  ystävä  ja  Englannin  pe- 
rustuslaillisen valtiomuodon  ihailija.  Mutta  Puo- 
lan kapinan  jälkeen  (1803)  hän  vähitellen  siir- 
tyi yhä  eniMumäu  oikealle,  tullen  lopulta  van- 
hoillisten johtajaksi.  Hän  piti  itsevaltiutta  Ve- 
näjälle kansallisena  laitoksena  ja  vaati  vieras- 
heimoisten väkivaltaista  venäläistyttämistä.  Hil- 
neu  ja  hänen  lehtensä  vaikutusvalta  kohosi  aiko- 
jen kuluessa  niin  suureksi,  että  hän  saattoi  va- 
paasti arvostella  ylimpienkin  hallitusmiesten  toi- 
mia ja  antaa  neuvoja,  melkeinpä  määräyksiä  hal- 
litukselle. Erittäinkin  pidettiin  häntä  keisari 
Aleksanteri  ]II:n  läheisenä  ystävänä.  [Ljubimov. 
,,M.  N.  K."  (ven.  1889)  ;  Neveden.skij,  „K.  ja  hänen 
aikansa"  (ven.  1888);  Alfred  Jensenin  kirjoitus 
..Finsk  Tidskriffissä    (1888).]  K.   li.dt. 

Katmandu,  Nepalin  pääkaupunki  Himalajan 
rinteellii  (1.4,"i0  m  yli  merenp.),  50,000  as.  (enim- 
mäkseen buddhalaisia  nevaareja).  Useita  temppe- 
leitä ja  ruhtinaan  }'.  m.  palat.seja,  asevarasto 
ja  kanuunavalimo.  Likainen,  köyhännäköinen 
kaupunki.  Tie  Kutiin  (Tibetissä)  ja  Patnaan 
(Intiassa).  E.   T. 

Katodi  (kreik.  kathodos  =  alaspäin  viepä  tie) 
ks.  Elektrolyysi  ja  S  ä  h  k  ö  k  ä  r  k  i. 

Katodisäteet  (ks.  Katodi).  Jos  sähkövirta 
johdetaan  Geisslerin  putken  (ks.  t.)  läpi,  havai- 
taan siinä,  kun  paine  on  1  ä  2  mm  n.  s.  Fa- 
raday'ii  pimeä  tila  katodin  luona,  muitten  osien 
ollessa  valokerroksien  täyttäminä.  Vieläkin 
ohuemmassa  ilmassa  (tai  muussa  kaasussa)  pimeä 
tila  laajenee  paineen  vähetessä  anodiin  päin,  kun- 
nes paineen  ollessa  pieni  murto-osa  mm:stä  put- 
ken valoilmiö  on  melkein  kokonaan  hälvennyt. 
Mutta  sen  sijaan  lasiseinät  rupeavat  hohtamaan 
lasin  laadun  mukaan  erivärisellä  —  viheriäisellä. 
sinisellä  tai  punaisella  —  valolla.  Valoilmiö  on 
voimallisin  katodia  vastapäätä.  Hittorf  on  .selit- 
tänyt (1869)  ilmiön  syynä  olevan  n.  s.  k:n. 
Ne  ovat  näkymättömiii.  suoraviivaisesti  katodista 
ja  kohtisuorasti  sen  pintaa  vastaan  leviäviä  sä- 
teitä. Niiden  suunta  ei  niin  ollen  riipu  yhtään 
anodin  paikasta.  K.  saattavat  putken  seinän  hoh- 
tamaan siinä  kohden,  missä  ne  sen  tapaav.it. 
Muutkin  aineet  paitsi  lasi  hohtavat  k:n  valaise- 
mina: timantti  vaaleanvihreänä,  kalkkisälpä  kel- 
taisenpunaisena  j.  n.  e.  V.  1879  Crookes  jatkoi 
Hittorfin  havaintoja.  Hän  suunnitteli  sitä  var- 
ten putkia  (Crookesin  putket),  joissa  ilma  ohen- 
nettiin aina  Viooo  mm: n  paineiseksi  asti.  Par- 
haan todistuksen  k:n  suoraviivaisesta  leviämi- 
sestä antaa  kuvassa  esitetty  Crookesin  putki, 
j  Elektrodit  ovat:  aluminiumlevy  a  katodina  ja 
aluminiumristi  b  anodina.  Ilma  on  niin  ohen- 
nettu, että  sisus  on  pimeä  ja  ainoastaan  seinät 
hohtavat  —  fluorisoivat.  Aluminiumristi  luo  sil- 
loin mustan  varjon  d  taakseen  lasiseinälle,  koska 
suoraviivaisesti  etenevät  k.  eivät  tunkeudu  me- 
tallin läpi.  eivätkä  niin  muodoin  voi  kohdata 
lasia  ristin  takana,  eivätkä  saattaa  sitä  kohtaa 
fluorisoimaan.  —  K.  saavat  aikaan  lämpenemis- 
'  täkin.      Niinpä     ne    kuumentavat    sitä    paikkaa 


523 


Katolikos — Katolilaisuus 


524 


Crookesin  initki. 

Crookesin  putken  seinässä,  jota  kohtaavat,  siinä 
määrin  että  se  peliiniää.  Putki  voi  siten  ilman- 
paineesta pulijetakkin.  Metallilevy  alkaa  k:n 
kuumentamana  helikua.  Hyvin  merkillinen  on 
se  k:n  ominaisuus,  että  niitä  lähennelty  mag- 
neetti poikkeuttaa  ne  suunnastaan.  Myös  elek- 
trostaattiset  voimat  taivuttavat  k:tä.  ikäänkuin 
ne  olisivat  negatiivisella  sähköllä  varatut.  • — 
Crookesin  putkessa  hienoja  lasikiskoja  myöten 
lierkästi  pyörivä  siipiratas  kulkee  k:n  työn- 
tiiyksestä  eteenpäin.  Ratas  pyörii  päinvastaiseen 
suuntaan,  kun  virta  käännetään.  K.  ilmituovat 
siis  mekaanisiakin  vaikutuksia.  K:n  tutkimi- 
sessa tapalitui  suuri  edistys,  kun  huomattiin, 
että  ne  tunkeutuvat  ulos  Crookesin  putkesta,  jos 
niiden  kohtaamaan  paikkaan  lasiseiuässä  sovite- 
taan hienon  hieno  (O.ooj  mm  paksu)  aluminium- 
levy  n.  s.  Lena  rd  in  ikkuna  lasin  sija.iu. 
K:n  huomataan  siten  voivan  jatkua  tavallisen 
tiheässä  ilmassakin,  vaikka  ne  syntyvät  vain  hy- 
vin harvennetussa.  Ulkopuolella  putkea  edenty- 
vät  k.,  n.  s.  L  e  n  a  r  d-s  ä  t  e  e  t,  osoittavat  saman- 
laisia ominaisuuksia  kuin  sen  sisässä.  Näitten 
säteitten  keksinnön  jälkeen  on  tehty  se  k:  n 
luonteen  perillepääsemiseksi  perin  tärkeä  ha- 
vainto, että  jokainen  niitten  tiellä  oleva  kappale 
tulee  negatiivisesti  sähköiseksi.  Crookes  anioi 
k:n  niin  ihmeellisistä  ominaisuuksista  selityk- 
sen, joka  teki  paljon  niistä  ymmärrettäväksi, 
joskaan  ei  kaikkea.  Hänen  teoriansa  mukaan 
lähtee  katodista  hienoja  hiukkasia,  jotka  ovat 
joko  katodin  tai  putkessa  olevan  kaasujätteen 
osasia,  tai  ehkä  myös  molekylien  elektrolyytti- 
siä aineosia.  Myöliemmiu  keksittyjen  tosiasiain 
perusteella  on  Crookesin  teoriaa  korjattu  ja  kehi- 
tetty. On  osattu  laskea  k:n  suunnassa  liikku- 
vien hiukkasten  nopeus,  .sähkövaraus  ja  massa. 
Samoin  kuin  pyssystä  ammutun  luodin  radan 
käyryydestä  saattaa  laskea  luodin  nopeuden,  voi- 
llaan myös  määrätä  mainittujen  hiukkasten  no- 
peus, kun  tunnetaan  paljonko  k.  taipuvat  mag- 
neetin vaikutuksesta.  Siten  on  saatu  tietää,  että 
tämä  nopeus  on  suurempi  tarkkaan  ilma.sta  tyh- 
jennetyissä putkissa  kuin  enemmän  ilmaa  sisäl- 
tävissä. Edellisissä  se  voi  saavuttaa  '/a  valon 
leviämisnopeudesta.  Samalla  kuin  katodista  läh- 
tevien hiukkasten  nopeus  on  miiärätty,  saattaa 
laskea  niitten  sähkövarauksen  ja  massan  suhteen. 
.Sen  on  havaittu  olevan  2,000  kertaa  suurempi 
kuin  va.staava  sulule  vetyionilla.  J.  J.  Thomson 
on  tämän  tiedon  ja  kokeittensa  perusteella  voi- 
nut määrätä  hiukkasten  massan  suuruuden.    Hän 


antoi  vesihöyryllä  Kyllästetyn  ja  k:llä  valoste- 
tun,  pölystä  vapautetun  ilmamiiärän  laajeta.  Si- 
ten syntyneessä  ylikylliistetyssä  höyryssä  muo- 
dostavat hiukkaset  samoin  kuin  pölyjyväset  ta- 
vallisessa ilmassa  keskuksia,  joiden  ympäri  kos- 
teus tiivistyy,  niin  että  ne  tulevat  näkj'viksi. 
Lukemalla,  montako  sellaista  pisaraa  tunnettu 
tilavuus  sisältää,  Thomson  osasi,  käyttämällä 
muutamia  apusuureita,  laskea  hiukkasten  sähkö 
varauksen.  Hän  huomasi  sen  olevan  vetyionin 
varauksen  suuruisen  elektrolyysissä.  Koska  hiuk- 
kasten varauksen  ja  massan  suhde  on  2,000  ker- 
taa suurempi  kuin  vastaava  suhde  vetyionilla, 
mutta  varaukset  ovat  yhtäsuuret,  on  hiukkasten 
massa  vain  '/„„[,„  vetyatomin  massasta.  Thomson 
oletti,  että  kaasun  atomit  hajaantuvat  sähkö- 
purkauksesta ja  että  k:n  suunnassa  liikkuvat 
hiukkaset  ovat  atomien  negatiivisesti  sähköiset 
sirpaleet,  n.  s.  negatiiviset  elektronit.  Viimeaikaj 
set  tutkimukset  ovat  johtaneet  siihen  ajatukseen, 
että  negatiivisten  elektronien  massa  on  vain  näen- 
näinen, johtuen  niitten  sähkövarauksen  elektro- 
magneettisesta vaikutuksesta  eetteriin.  Tuo  massa 
olisi  toisin  sanoen  vain  elektronien  liikkeestä 
herännyt  itseinduktsioni.  Syntynyt  vastus  on 
verrattava  painavan  aineen  jatkavaisuusvastuk- 
seen.  Elektroni  voi  niin  ollen  vuorostaan  samoin 
kuin  liikkuva  painava  kappale  saada  aikaan  työn- 
täyksen  sen  tiellä  olevaan  esineeseen.  Siten  ovat 
elektronien  mekaaniset  vaikutukset  ymmärrettä- 
vissä. Elektronien  massan  näennäisyydestä  seu- 
raa luonnollisena  johtopäätöksenä,  että  se,  mitä 
nimitämme  materiaksi,  aineeksi,  on  vain  samaa 
kuin  se,  jota  sanotaan  sähköksi.  —  K:tä  syntyy 
myös  punasinervän  valon  kohdatessa  metalleja. 
Ne  saavat  samoin  alkunsa  kuumennetuista  elek- 
trolyyteistä, valkeauhehkuvista  metalleista  ja 
radioaktiivisista  aineista.  —  Koska  k.  tappavat 
bakteereja,  on  niitä  käytetty  samoin  kuin 
Köntgen-  ja  radiumsäteitä  lääketieteellisiin  tar 
koituksiin.  U.  S:n. 

Katolikos   ks.   K  a  t  h  o  1  i  k  o  s. 

Katolilaisuus  (kreik.  li-athoUko's  =  yleinen), 
katolinen  hengensuunta  protestanttisuuden  vasta- 
kohtana. Katolilaisuuden  olennaisia  tunnusmerk- 
kejä ovat:  1.  T  r  a  d  i  t  s  i  o  n  a  1  i  s  m  i.  Kirkon 
uskon  ja  elämän  perustuksena  ei  ole  yksin  Raa- 
mattu. v:ian  kirkollinen  perintätieto,  jonka  muo- 
dostavat kirkkoisien  lausunnot,  kirkolliskokouk- 
sien päätökset  ja  paavien  määräykset.  2.  N  o- 
m  i  s  rn  i  1.  lakisuuntaisuus.  Ihmisen  suhde  Juma- 
laan ajatellaan  oikeudellisesti  määrätyksi  ja 
evankeliumi  käsitetiiäu  uudeksi  laiksi,  jonka  ih- 
minen voi  täyttää,  voipa  hän  tehdä  ylikin  sen. 
mitä  laki  vaatii,  ja  siten  saavuttaa  ylimääräisiä 
ansioita,  joita  sitten  kirkko  voipi  siirtää  muille. 
3.  Hierarkia.  Yksityisen  ihmisen  suhde  Ju- 
malaan ou  kirkon  välittämä,  jonka  edustavia  jä- 
seniä ovat  yksin  piispat.  Maallikot  ovat  papis- 
toon nähden  kokonaan  holhouksen  alaisia  ja 
heistä  riippuvia.  4.  Sakramentalismi.  .Tu- 
malan  armon  käsittää  katolilaisuus  yliluonnolli- 
seksi oloaineeksi,  joka  sakramenttien  avulla  vuo 
datetaan  ilimiseen.  Sakramentit  vaikuttavat  sen- 
tähden  sinänsä  (cx  operc  opcrato),  kuuhan  ihmi- 
nen ei  tietoisesti  niiden  vaikutusta  vastusta.  — 
Näiden  k.atolilaisuuden  tunnusmerkkien  keskei- 
senä lähtökolitana  on  katolinen  k  i  r  k  k  o  k  ä- 
s  i  t  e.    Ulkonainen   kirkkokunta,   joka   semmoise- 


I 


525 


Katolinen — Katona 


526 


naan  käsitptiiän  Jumalan  valtakunnaksi,  on  ju- 
malallisen totuuden  täydellinen  omistaja  ja  rat- 
kaisee paavin  ja  kirkolliskokouksen  kautta,  mikii 
on  totuutena  pidettävii.  Uskonnollinen  varmuus 
perustetaan  siis  ulkonaiseen  kirkolliseen  auktori- 
teettiin. Kirkko  myös  yksin  omistaa  sakrament- 
teihin sidotut  jumalalliset  armonvoimat,  ja  ou 
yksin  oikeutettu  niitä  välittiijiensä  (papiston) 
kautta  ihmisille  jakamaan,  vrt.  Roomalais- 
katolinen kirkko  ja  Protestantti- 
suus. [Katoliselta  kannalta:  J.  A.  Möhler, 
.Symbolik"  (1832)  (vieläkin  arvokas),  protes- 
tanttiselta kannalta:  Karl  Sell.  ..Katholizismus 
iind  Protestantismus  in  Geschichte,  Relijrion,  Po- 
litik.   Kultur"    (1908).]  E.  Ka. 

Katolinen  (ks.  Katolilaisuus),  apostoli- 
sessa uskontunnustuksessa  mainittu,  kristillisen 
kirkon  ominaisuus,  jolla  tahdotaan  ilmaista,  että 
se  on  avonainen  kaikille  ihmisille.  Nykyään  käy- 
tetään tätä  nimitystä  tavallisesti  roomalais- 
katolisesta kirkosta  (ks.  t.),  joka  myös  pi- 
tää sen  omana  yksinoikeutenaan.  Myöskin  itä- 
mainen kirkko  (ks.  t.)  ja  aufrlikaaninen  kirkko 
(ks.  t.)  omistavat  itselleen  tämän  nimityksen.  — 
vrt.  K  a  t  o  1  i  n  e  n  k  i  r  k  k  o.  E.  K-a. 

Katolinen  kirkko  (ks.  Katolilaisuus). 
Katolisen  kirkon  synty  alkukristillisestii  seura- 
kunnasta on  vielä  monessa  suhteessa  hämäräiin 
verhottu.  Selvää  kuitenkin  on,  että  tämä  kehitys 
on  saanut  alkunsa  taistelussa  gnostilaisuutta  ja 
montanilai-suutta  vastaan.  Vastoin  gnostilaisten 
luuloteltua  salatraditsionia  ruvettiin  kirkon  puo- 
lelta panemaan  painoa  siihen  perintätietoon,  jonka 
oikeina  omistajina  pidettiin  piispoja,  jotenka 
piispain  valta  kirkossa  kasvoi,  ja  samaan 
suuntaan  vaikuttivat  synodit  (kokoukset),  joissa 
piispat  tekivät  sitovia  päätöksiä  uskoa  ja  elämää 
koskevista  asioista.  Toisella  ja  kolmannella  vuosi- 
sadalla alkoi  myöskin  lakisuuntainen  katsanto- 
tapa ihmi.sen  suhteesta  Jumalaan  ja  hyvien  töiden 
arvosta  päästä  valtaan,  osaksi  V:n  T:n,  osaksi 
stoalaisen  filosofian  vaikutuksesta.  Samassa  mää- 
rässä kuin  välitön  innostus  ja  hengenlahjat  seura- 
kunnassa laimenivat,  joutui  vaikutus-  ja  toimi- 
valta papiston  käsiin,  jota  vanhatestamentillisten 
esikuvien  mukaan  ruvettiin  pitämään  erikoisena 
säätynä  (kleerus)  ja  välittäjänä  Jumalan  ja  ih- 
misten välillä.  Ennen  pitkää  ruvettiin  myöskin 
sovittamaan  kreikkalais-itämaisiin  salapalveluk- 
siin  liittyviä  katsantotapoja  kristillisen  kirkon 
sakramentteihin,  joten  nämä  saivat  omituisen, 
taikavoimaisen  telion.  Niin  muodostuivat  vähi- 
tellen katolilaisuudelle  olennaiset  ominaisuudet 
kirkossa  osaksi  taistelussa  harhaoppeja  vastaan, 
osaksi  menneisyyden  (V:n  T:n)  ja  jinpäristön 
vaikutuksesta.  Katolisen  kirkon  synty  ja  kehitys 
on  niinmuodoin  suurenmoinen  hi.storiallinen  mu- 
kautumisprosessi.  Roomalaisen  ja  kreikkalais- 
itämaisen  sivistyksen  erilaisuus  johti  vähitellen 
välttämättömyydellä  katolisen  kirkon  kahtia  ja- 
kautumiiieen.  [A.  Ritschl.  ..Die  Entstehung  der 
altkatholischen  Kirche"  (1857)  :  A.  Harnack. 
.,Lehrbuch  der  Dogmengesebichte"  I-IV    (1910).] 

E.  Ka. 
Katolinen  liiga,  valtiollinen  liitto,  joka  syn- 
tyi Miinchenissä  10  p.  heinäk.  1G09;  sen  tarkoi- 
tuksena oli  puolustaa  katolisuuden  etuja  Sak 
sassa  ja  olla  vastapainona  1608  muodostetulle 
evankeliselle  unionille   (ks.  Unioni):    sen  teki 


vät  \Viir/.t)urgin.  Konstanzin.  Augsburgin,  Pns- 
saun  ja  Regensburgin  piispat  Baierin  herttuan 
Maksimilianin  johdolla;  mutta  siihen  liittyivät 
muutkin  Baierin  ja  Scinvabenin  i)iirien  katoliset 
siiädyt  sekä  Mainzin,  Triorin  ja  Kölnin  arkkipiis- 
pat sekä  1613  keisari  Matiaskin.  30-vuotisen  so- 
dan alkaessa  liigan  joukot  taistelivat  Maksimi- 
lianin ja  Tillyn  johdossa  keisari  Ferdinandin 
puolella,  voittivat  böömilUiset  Valkeallavuorella 
(1620)  ja  saivat  haltuunsa  koko  Pohjois-Saksan; 
mutta  kun  Wallenstein  tuli  keisarin  joukkojen 
sotapiiiilliköksi,  väheni  sen  merkitys;  Kustaa  II 
Aadolf  tuhosi  sen  voimat  perinpohjin,  niin  että 
se  jo  1631  hajosi,  (ks.  Kolmikymmenvuo- 
tinen sot  a.)  K.  O.  L. 

Katolinen  majesteetti.  Espanjan  kuninkaiden 
arvonimi,  jonka  paavi  Aleksanteri  VI  antoi  Fer- 
dinand V:nuelle  ,, katoliselle"  ja  hänen  puolisolleen 
Isabellalle  sekä  heidän  jälkeläisilleen  sen  johdosta, 
että  he  karkoittivat  maurit  ja  juutalaiset  sekä 
panivat  toimeen  inkvisitsiouin;  mutta  jo  Toledon 
kirkolliskokouksesta  alkaen  (.'589)  useat  Espanjan 
hallitsijat  olivat  käyttäneet  tätä  nimeä. 

K.   O.    L. 

Katolinen  reaktsioni  ks.  Vastakkai  s-u  s- 
k  o  n  p  u  h  d  i  s  t  u  s. 

Katolisapostoliset  seurakunnat  ks.  Irvin- 
g  i  1  ä  i  s  e  t. 

Katoliset  kirjeet  (ks.  Katolilaisuus). 
V:istakolitana  Paavalin  13  kirjeelle  ja  Heprealais- 
epistolalle  .sanotaan  ":ää  jäljelläolevaa  U:n  T:n 
(..osoitteetonta")  kirjettä  niiden  yleisen  laadun 
vuoksi  katolisiksi  1.  yleisiksi.  Ne  ovat  2  Pietarin 
kirjettä,  3  Johanneksen  kirjettä.  Jaakobin  ja  Juu- 
daan kirjeet.  1  Pietarin  ja  1  Johanneksen  kirje 
yleisesti  jo  varhaisimpina  aikoina  tunnustettiin 
näiden  apostolien  kirjoittamiksi.  Muista  sitii 
vastoin  olivat  mielipiteet  hyvin  eroavia  ja  vasta 
4:nnellä  vuosis.  ne  kaikki  liitettiin  kanonisina 
Uuteen  testamenttiin,   vrt.  A  n  t  i  1  e  g  o  m  e  n  a. 

A.  F.  F. 

Katona,  Istvan  (1732-1811),  unk.  historioit- 
sija; rupesi  jesuiittain  munkkikunnan  jäseneksi 
ja  toimi  opettajana  useissa  jesuiittain  kouluissa. 
Nimitettiin  1790  tuomiokapitulin  kirjastonhoita- 
jaksi Kalocsaan.  Julkaisi  useita  historiallisia 
teoksia,  joista  tärkein  on  ,. Historia  eritica  regum 
Hungaria;"  (42  osaa,  1779-1817),  jolla  vieläkin  on 
suuri  merkitys  siinä  julkaistun  laajan  aineiston 
vuoksi.  E.  il-a. 

Katona,  Jözsef  (1792-1830),  unk.  kirjailija. 
otti,  toimittuaan  Budapestissä  asianajajana  1816- 
20,  VV.  1810-15  innokkaasti  osaa  näyttämö-elä- 
mään osaksi  amatöörinäyttelijänä,  osaksi  näy- 
telmiikappaleiden  kääntäjänä  ja  kirjoittajana. 
Kun  K.  1817  suurteok-sellaan,  historiallisella 
„B.1nk  bän"  murhenäytelmällään  kilpaili  Kolozs- 
v.ärin  teatterin  palkinnosta,  eivät  palkintotuo- 
marit  (m.  m.  G.  DObrentey,  ks.  t.)  lausunnossaan 
katsoneet  K:n  kappaletta  edes  mainitsemisenkaan 
arvoiseksi.  K.,  joka,  ehkä  onneksi,  ei  saanut  lau- 
sunnosta tietoa,  luuli  koko  kilpailun  menneen 
myttyyn  ja  tarjosi  näytelmänsä,  korjaeltuaan 
sitä.  Szekesfehörvärin  näyttämöseuralle;  sensuuri 
kuitenkin  kielsi  esittämisen.  Silloin  K.  pai- 
natti teoksensa,  joka  kuitenkin  ilmestyessiiän 
sentimentaaliseen  kaunopuheisuuteen  tottuneessa 
yltiöisänmaallisessa  yleisössä  ei  herättänyt  min- 
käänlaista huomiota.    Sillä  välin  K.  syntymäkau- 


527 


Katona—  Katovuodet 


528 


piin^issniiii  Kecskemötiosil  1820  sai  kaupungin- 
asianajajan  viran,  jossa  pysyi  ennenaikaiseen 
kuolemaansa  asti.  Vasta  1S34  „Bänk  bän",  jota 
syystii  pidetään  parhaana  unkarilaisena  murhe- 
näytelmänä, ensi  kerta  esitettiin  Kolozsvärin  teat- 
terissa, näyttelijä  G.  Egressyn  (ks.  t.)  resettikap- 
paleena,  mistä  lähtien  yleisö  ja  arvostelu,  kuiten- 
kin vain  vähitellen,  alkoi  ymmärtää  teoksen  ar- 
voa. „Bituk  bän"issa,  jonka  aihe  on  otettu  ku- 
ningas Andreas  II:  n  (ks.  t.)  hallitusajasta,  pää- 
henkilön, Bdnkin  traagillisuus  esiintyy  kirkkaasti 
ja  todellisuuden  syvällä  voimalla.  Shakespeareläi- 
iscllä  teholla  K.  osaa  kuvata  hurjia  intohimoja, 
ja  hänen  luonteenkuvauksensakin  ovat  yleensä 
tosia  ja  runollisella  voimalla  piirrettyjä.  Kielel- 
liset epätasaisuudet  ja  ilmaisumuodon  raskasluon- 
toisuus  eivät  paljoakaan  häiritse  kappaleen 
näyttäniökelpoisuutta  ja  suurta  draamallista  vai- 
kuttavuutta. K:n  muista  julkaisuista  ansait- 
see huomiota  v.  1S21  ilmestynyt  kirjoitus:  ..Mikii 
on  syynä  siihen,  ettei  näytelniärunous  Unkarissa 
pääse  kohoamaan?''  —  ..Bflnk  l>;tn"  ilmestyi  .sak- 
saksi 1S58  A.  Duxin  kääntämänä.  K:n  kootut 
teokset  julkaisi  L.  Abafi  1879-80.  [P.  Gyulai, 
„K.  J.  is  Bänkbänja"  (1883)  ;  Schwicker,"  „Ge- 
sehichte   der   ung.    Litteratur",   siv.   424-444.] 

y.  W. 

Katona,  La  jos  (1862-1910),  unk.  kansan- 
runouden- ja  kirjallisuudentutkija.  v:sta  1889  nor- 
maalilyseon opettajana  Budapestissä,  v:sta  1900 
vertailevan  kirjallisuudenhistorian  dosentti  ja 
v:sta  1908  vanhemman  unk.  kirjallisuudenhisto- 
rian professori  Budapestin  yliopistossa.  Hänen 
lukuisista  julkaisuistaan  mainittakoon:  „Völund 
koväcs  6s  rokonai  az  .Irja  regevilägban"  („V. 
seppä  ja  sen  sukulaiset  aarialaisessa  tarumaail- 
massa",  1884),  „Zur  Litteratur  iind  Charakteris- 
tik  des  magj-arischen  Folklore"  (1887),  „Ein  alt- 
deut.scher  Schwank  in  Ungarn"  (1888),  „A  n€p- 
mesökröl"  („Kansansaduista",  1889),  „Moliöre 
otthon  ös  a  tärsasägban"  („M.  kotona  ja  seurassa", 
1889),  „Pervigilium  Veneris"  (1893),  „Mytholo- 
giai  iränyok  is  niCidszerek"  (..Mytologisia  suun- 
tia ja  menetelmiä",  1896).  ...\  magjar  mythologia 
irodalma"  („L'nkarilaista  mytologiaa  koskeva 
kirjallisuus".  1898),  „.\  Gesta  Romanorum  Sztä- 
rai-codexe"  (1898).  Otti  osaa  ..Ethnographia", 
..Ethnologische  Mitteilungen  aus  Ungarn"  ja 
..Egyetemes  philologiai  közlöny"  aikakauskirjojen 
toimittamiseen  ja  julkaisi  niissä  useita  tärkeitä 
folkloristisia  ja  kirjallisuushistoriallisia  tutkiel- 
mia (m.  m.  ..Magyar  n^pmese-typusok",  Ethn. 
XIV-XV).  Viime  vuosinaan  K.  pääasiallisesti  koh- 
disti huomion.sa  vanhaa  unk.  codex-kirjallisuutta 
koskeviin    lähdetutkimuksiin    (useita    julkaisuja). 

y.  W. 

Katoptriikka  fkreik.  katopi)i'zein  ^heijastaa.), 
oppi  valon  säännöllisestä  heijastumisesta.  —  Ad- 
jektiivi :    k  a  t  o  p  t  r  i  n  e  n. 

Katovuodet  vaikuttivat  enneuaikaan,  jolloin 
taloudelliset  olot  olivat  kehittymättömiä,  kulku- 
neuvot kehnoja  ja  terveydenhoitoa  tuskin  ole- 
massa, vielä  paljoa  syvemmin  kansojen  elämään 
kuin  nykyisin.  Nälänhätä  ja  sen  johdosta  käy- 
tetty sopimaton  ruoka  aikaansai  sen,  että  .sään- 
nöllisesti kadon  yhteydes.sä  ilmestyi  ruttotauteja, 
huonot  kulkuneuvot  vaikuttivat,  ettei  voitu  sie- 
mentä saada  uutiskylvöön,  ja  näin  kesti  syntynyt 
hätätila    useampia    vuosia    peräkkäin,    tehden    k. 


ihmiskunnan  pahimmaksi  vitsaukseksi.  .Sentäh- 
den  huomataan  nykyaikoinakin,  että  k,  niissä 
maissa,  missä  kulkuneuvot  ja  terveydenhoito  ovat 
takapajulla,  enimmin  järkyttävät  kansan  Käiin- 
nöllisiä  elinoloja,  kuten  viime  aikoina  esim. 
Intiassa.  Euroopassa  Venäjällä  j.  n.  e.  sattuneet 
nälänhädät  osoittavat. 

Semmoisessa  maassa  ktiin  Suomessa,  missä 
kansan  hi.storia  läpi  vuosisatojen  on  ollut  sH- 
keätä  työtä  ja  taistelua  aineellisen  toimeentulon 
puolesta  hallaa  ja  katoa  vastaan,  on  tiety.sti 
k;n  vaikutus  ennen,  mutta  vielä  meidän  päi- 
viimme asti,  ollut  erittäin  suuri.  Vanhoilta 
ajoilta  ovat  tietomme  näistä  asioista  kovin  niu- 
kat. Jo  tunnetun  isonruton  (ks.  t.),  joka  vv. 
1347-.52  kulki  kaikkien  Euroopan  maiden  läpi, 
mainitaan  olleen  yhdistett3'nä  katoon  ja  uätän- 
hätään.  V.  1391  oli  Kuotsissa  semmoinen  kato 
..ettei  mitään  kasvanut  maiissa";  1421  oli  kato- 
vuosi ja  Turussa  kuoli  kansaa  joukoittain  tiäl- 
kään.  Kuningas  Kristofer  Baierilaisen  iiallitessa 
1440-luvulla  oli  kato  ja  kallis  aika  Ruotsin  valta- 
kunnassa, josta  syystä  talonpojat  nimittivät 
häntä  ,,pettukuninkaaksi". 

Uuden  ajan  alusta  käyvät  meille  säilyneet  tie- 
dot k:sta  runsaammiksi,  ja  me  näemme,  että 
ne  entisinä  aikoina  ovat  uudistuneet  hyvin  ti- 
heästi aina  muutaman  vuoden  perästä.  Keski- 
määrin tulee  yksi  yleinen,  vaikea  katoaika  joka 
vuosikymmenen  ajalle.  Vv.  1527-28,  1542  ja  seur., 
1551  oli  katoja,  aina  ruttoon  yhdistyneinä,  1580 
n.  s.  suuri  y.skävuosi,  1601-02  suuri  hallavuosi 
1.  olkivuosi.  1631-35  useampia  k:ia  peräkkäin 
(1635:  Perttulin  hallavuosi),  1649-50  kato,  1669 
(Laurin  liallavuosj)  j.  n.  e.  Kauheimmat  k.  Suo- 
messa viimeisten  vuosisatojen  kuluessa  ovat 
kuitenkin  olleet  ne,  jotka  sattuivat  vv.  1601-02, 
1695-97  ja  1867-68.  Jo  vuosi  1600  oli  ollut 
huono  vuosi,  mutta  vasta  seur.  v.  tuli  täydel- 
linen kato.  ..Jona  \votena  eij  yhtäkän  jyvän 
muodoista  caikelle  Pohjan  maalle  casonnut,  mutta 
kesähallalta  eaikenni  turmelthiu,  etei  sen  oal- 
taista  nälkä  ole  ikänäns  yhdenkän  inhimisen 
muistohon  ennen  ollut,  ja  älkän  Jumala  was- 
takan  tulla  jongun  inhimisen  eläis  andako", 
sanoo  siitä  tunnettu  kirkkoherra  Ljungi  Tuo- 
maanpoika lainsuomennoksensa  esipuheessa.  Ja 
silloinkin  rutto  seurasi  nälän  jäljissä,  niin- 
kuin suomalainen  riimikronikka  kertoo:  „.siir 
ajalla  rutto  Suomes  lijckui  melkein  jooa  huones". 
Ihmisiä  kuoli  tuhansittain  nälkään  ja  tapojen 
villiytymistä  todistaa  m.  m.  kertomus,  kuinka 
muutamat  vanhemmat  Iin  pitäjästä  olivat  myy- 
neet lapsensa  Venäjälle.  Köyliös.sä  oli  kansa 
niin  lopen  kuollut,  ettei  väen  puutteessa  voitu 
kylvöä  tehdä  eikä  satoa  korjata. 

Samankaltaisia  olivat  vuosisadan  lopussa 
1695-97  n.  s.  „i.sot  kuolovuodet"  (ks.  t.).  On 
laskettu,  että  niiden  kuluessa  noin  neljäsosa 
Suomen  silloi.sesta  väkiluvusta,  joka  kaikkiansa 
oli  puolen  miljoonan  paikoilla,  kuoli  nälkään. 
Vuodet  1708  ja  1709  olivat  niin  ikään  k:ia  useim- 
missa paikois.sa  Ruotsin  valtakunnassa,  niin  Suo- 
me.ssakin,  ja  seuraava  vuosi  1710  on  tunnettu 
„ruttosyksyn"  nimellä.  Myöhemmin  1700-luvulla 
mainitaan  kadon  kohdanneen  maata  erittäin 
1726,  1740-41,  1756,  1763  (kuivuudesta),  1769. 
1776  ja  1783-85. 

Viime  vuosisadan  kuluessa  oli  ankara  kato  '..S33. 


629 


Kat-pensas — Katsura 


530 


Mutta  vielä  surkeampi  oli  viinhemman  polven 
muistissa  vielU  liyvin  siiilyvU  vv:u  1SG7-68  tiiiliin- 
häitä.  Jo  1862  oli  ollut  katovuosi.  18G5  oli  taas 
huono  vuosi,  kesä  ja  syksy  186G  olivat  tavatto- 
man sateiset,  niin  että  järvet  ja  joet  nousivat 
äyräittensä  yli  ja  monessa  paikassa  soudettiin 
venheellä  niittyjen  ja  kylvett\'jen  peltojen  poikki. 
V.  1867  tulivat  sitten  kylmät  ja  viiviistyttivät 
viljan  kypsymistä  ja  lopulta  hallat  veivät  sadon 
miltei  kokonaan.  Hallituksen  puolelta,  jossa 
Snellman  silloin  oli  valtiovarainhoitajana,  koe- 
tettiin kyllä  ryhtyä  aputoimiin  —  m.  m.  aloi- 
tettiin Riiliimäen-Pietarin  rautatien  rakentamista 
—  ja  yksityisillä  rahankeräyksillä  koti-  ja  ulko- 
maalla yritettiin  lieventää  hätää,  mutta  tämä  ei 
kuitenkaan  voinut  auttaa.  Pian  oli  nälänhätä 
yleinen  koko  maassa.  Suuret  kerjäläislaum-.it  liik- 
kuivat repaleisina  ja  nääntyvinä  ympäri  maata 
ja  kuolivat  teiden  varsille  nälkään  ja  sen  synn}'ttä- 
miin  tauteihin.  Kaikenlaisilla  hätäleivillä  (ks.  t.) 
ja  apuruuilla  koetettiin  elämää  .ylläpitää,  mutta 
tämä  usein  epiiterveellinen  elatus  synnytti  tau- 
teja ja  tuotti  kuoleman.  Jo  1867  on  puutteeseen 
ja  tautiin  kuolleiden  luku  arvioitava  ainakin 
25,000  hengeksi,  ja  1868  70-80,000 :ksi.  Suomen 
väkiluku  aleni  näinä  vuosina  toistasataatuhatta 
henkeä,  sen  sijaan  että  se  tavallisissa  oloissa 
säännöllisesti  lisääntyy.  Sen  jälkeen  aikaansaa- 
dut parannuk.set  kulkuneuvojen  ja  terveydenhoi- 
don alalla  tosin  antavat  sy}-tä  toivoa,  että  kato- 
vuosi ei  nyt  enää  voisi  maassamme  synnyttää 
yleistä  kurjuutta  siinä  määrässä  kuin  silloin, 
mutta  miten  vaikea  vitsaus  kato  yhä  vieliikin  voi 
olla,  osoitti  se  osittainen  kato,  joka  1902  Suo- 
men pohjoisosissa  tuotti  suurta  hätää.  [K.  Gio- 
tenfelt,  „Katovuosista  ja  ruttoajoista  .Suomes.sa" 
(Kansanval. -seuran  kalenterissa  1906)  ;  A.  Jleur- 
man,  „Nälkävuodet  1860-luvuna"  (1892);  K.  F. 
Ignatius,  „Katovuosien  vaikutuk.sesta  väestöön" 
(Oma  Maa  V  siv.  81).]  K.   G. 

Kat-pensas  =  Catha   edulis    (ks.  t.) . 

Katrilli  (<  ran.sk.  quadrille,  <  esp.  cuadrilla, 
yhteenkuuluva  ryhmä  ratsumiehiä  turnajaisissal, 
I9:nnen  vuosis.  alulla  kehittynyt  ransk.  tanssi, 
jossa  aina  kaksi  tanssijaparia  muodostaa  oman 
erikoisryhmänsä.  K: iin  kuuluu  5  lyhyehköä  vuo- 
roa 1.  sarjan  osaa.  jotka  käyvät  milloin  tasa- 
jakoisessa Cl,),  milloin  kolmijakoisessa  ('/„.  "/«) 
rytmissä.  K.  tavat.-ian  Suomessakin  kansantans- 
sina. /.   K. 

Kalsarit   ks.   K  a  s  a  a  r  i  t. 

Katselmus  on  viranomaisen  virkatoimena  toi- 
mittama kiinteistön  tai  irtaimiston  tarkastus.  — 
Ruotsalais-suomalaisessa  oikeudessa  on  vanhas- 
taan Oikeuden  katselmus  ollut  todistuskeinona 
tunnettu.  K:n  on  tuomari  voinut  toimittaa  aina, 
kun  hän  on  sen  tarpeelliseksi  ja  sopivaksi  kat- 
sonut. Erikoisessa  asemassa  on  ollut  laissa  eri- 
tyisesti mainittu,  tilusriidoissa  toimitettava  kihla- 
kunnankatselmus.  Sellainen  on  tuomarin  tullut 
toimittaa  koko  lautakunnan  kanssa  ja  on  kat- 
selmus siinä  muodostunut  erityiseksi  oikeuden- 
käynniksi, jossa  tuomio  on  tullut  antaa  kat- 
selmustilaisuudessa.  Jlyös  muutoksenhaku  tällai- 
seen katselmukseen  oli  aikaisemmin  tavallisesta 
muutoksenhausta  poikkeava.  (1734  v:n  lain  Maa- 
kaaren  14  luku.) 

Talonkatselmus  oli  1734  v:n  lain  mu- 
kaan   toimitettava    kruununtiloilla    joka    kolmas 


vuosi  sen  tarkastamiseksi,  mitä  talonpoika  oli 
rakentanut  ja  viljellyt;  verotilalla  oli  sellainen 
toimitettava  silloin,  kun  sen  viljelys  ja  raken- 
nus havaittiin  joutuneeksi  rappiolle.  Nykyään 
on  kruununtalon  katselmus  toimitettava  vain  sil- 
loin, kun  asukas  on  taloa  niin  huonosti  hoita- 
nut, että  hallinta-oikeuden  menettiiminen  voi  tull.i 
sen  takia  ky.symyk.seen.  Verotaloilla  ovat  v:.sta 
17  89  saakka,  jolloin  niiden  omistajille  myönnet- 
tiin taloihin  samanlainen  oikeus  kuin  rälssi- 
talojen  omistajilla  jo  aikaisemmin  oli,  talonkat- 
selmukset  tulleet  kysymykseen  ainoastaan  niitä 
vuokralle  annettaessa  toimitettavina  tulo-  ja 
lähtökatselmuksina  (ks.  n.).  Sellai.set 
k:set  ovat  myös  kaupungeissa  olevissa  virka- 
kartanoissa  virkamiesten  vaihtuessa  toimitetta- 
vat. Vuokralle  annetuilla  kruununluontoisilla  ti- 
loilla sekä  papiston  virkataloilla  toimitetaan  sitä- 
paitsi vuokrakauden  kestäessä  erityisiä  vuokra- 
tilan hoidon  valvomista  tarkoittavia  n.  s.  ta- 
loudellisia katselmuksia  (ks.  Virka- 
talo). 

Voimassa  olevan  1902  v:n  vesioikeuslain  mu 
kaan  on  viranomaisen  katselmus  toimitettav.i 
vesilaitoksen  perustamisen,  lauttauksen  järjestä- 
mi.sen,  järven  tai  virran  laskemisen,  kosken  jaka- 
misen sekä  erinäisissä  tapauksissa  myös  ojitta- 
misen ollessa  kysjTiiyksessä.  Katselmuksista 
näissä  tapauksissa  on  vesioikeuslaissa  ja  sitä 
seuranneissa  a.setuksissa  erikoismääräyksiä  voi- 
massa. 

Yleisten  teiden  katselmus  on  kruunun- 
palvelijan  toimitettava  keväällä  ja  syk.syllä. 

Kuolleen  ruumiin  katsastuksen 
voi  kuvernööri  poliisiviranomaisen  ilmoituksesta 
määrätä  toimitettavaksi  silloin,  kun  joku  on 
tavattu  kuolleena  eikä  tiedetä  hänen  tautiin  kuol- 
leen, JOS  katsastukseen  aihetta  on;  samoin  voi 
kruununvouti,  pormestari,  poliisimestari  ja  jiir 
jestysmies  pyytää  lääkäriä  sellai.sen  katsastukseji 
toimittamaan,  siitä  kuvernöörille  ilmoittaen,  sek.i 
myös  tuomari.  (Rikoslain  voimaanpano-a.setuk- 
sen  8  §.) 

Edellämainittujen  katselmuksien  lisäksi  on 
laissa  useissa  muissakin  tapauksissa  määrätty 
katselmuksia  toimitettaviksi.  K.  TJ-a. 

Katsike  (K  a  s  i  k,  Katsik),  karibilainen 
intiaanipäällikön  nimitys  (Keski-  ja  Etelä-Ame- 
rakassa).  E.   T. 

Katsina,  Pohjois-Ameriikan  intiaanien  alem- 
pia jumaluusolentoja,  joita  naamioidut  ihmiset 
tai  nuket  esittävät.  Myöskin  heidän  kunniakseen 
toimeenpantuja  tansseja  sanotaan  k:ksi.     E.  T. 

Katsintsit,  pieni  turkkilaistataaril.  kansan- 
heimo Tomskin  ja  Jenisei.skin  kuvernementeissa, 
Abakan-joen   oikealla   rannalla;    paimentolaisia. 

Katskar-lammas  (Ovis  PoliiJ,  eräs  niitä  villejä 
lammaslajeja,  jotka  asuvat  Keski-Aasian  vuoris- 
toissa, ja  tavataan  Tiensanissa,  Paniirissa  y.  m. 
vuoristoissa,  missä  se  oleskelee  puurajaa  ylem- 
pänä. Se  on  2  m  pitkä,  sen  sarvet  hoikat  ja 
pitkät,  kierrokset  hyvin  avonaiset.       A".   M.  L. 

Katsontamies  ks.   Päällysmies. 

Katsura  /-«-/,  Taro  (s.  1848),  jap.  valtio- 
mies, taisteli  1868  mikadon  puolella,  harjoitti 
sotatieteellisiä  opintoja  Berliinissä  ja  oli  1875-78 
siellä  sotilasattaseana;  tuli  1886  sotaministerin 
varamieheksi  ja  otti  osaa  armeian  uudelle  kan- 
nalle   järjestämiseen:    kunnostautui    divisioonan 


531 


Kattaminen 


532 


Kuva   1. 


Kuva  3. 


'  :  :  !  I 

1    !    1 

.    .    .           1    ,    1 

1 
J    1 

i    J    i 

^ 

?3^ 

^s 

^ 

■^ 

^ 

Kova  2. 


Kuva  C. 


Kuvu  10. 


Kuva  9. 


päällikkönä  Kiinan  sodassa  1894-95;  oli  1898- 
1900  sotaministerinä,  1901-05  pääministerinä 
(saatuaan  1903  eduskunnalta  epäluottamus- 
lauseen ei  eronnut,  koska  ei  hyväksynyt  parla- 
mentarismin periaatetta)  ;  oli  1908-11  uudelleen 
pääministerinä  ja  samalla  raha-asiainministerinä; 
korotettiin    1907   markiisiksi. 

Kattaminen,  rakennuksen  varustaminen  vedeltä 
ja  lumelta  suojelevalla  peitteellä.  Kattotuoleille 
lasketaan  rakennuksen  pituussuuntaan  käyvä 
ruodelaudoitus,  ja  ruodelaudoitukselle  var- 
sinainen kattamisaine.  Orsikattotuoleja 
käyttäen  voi  ruodelaudoitus  muutamissa  tapauk- 
sissa jäädä  kokonaan  pois,  jolloin  kattamisaine 
la.sketaan  suorastaan  orsille.  Ennen  aikaan  kun 
kattotuoleja  ei  yleensä  lainkaan  käytetty,  vaan 
kattoa  kannattavat  orret  juoksivat  rakennuksen 
päädystä  piiätyyn,  laskettiin  kourii  katossa 
puiset  kourut  suorastaan  orsille;  oljilla  kattaessa 
tuli  kattamisaine  myöskin  orsien  varaan,  mutta 
orsien  tuli  olla  tavallista  tilieämmässä  ja  saivat 
ne  sen  vuoksi  olla  ohuita;  malka-  eli  tuohi- 
katossa laskettiin  orsille  rakennuksen  poikki 
suuntaan  käyvät  pyöreät  ohuet  ruodepuut,  niille 
tuohet    limittäin,    tuohille    malot,    sekä    malkoja 


kiinni  pitämään  rakennuksen  pituussuuntaan 
käyvät  juurikaspuut,  joiden  koukut  rakennuksen 
päissä  riippuivat  alaspäin.  Lautakatossa 
lasketaan   laudat   myöskin    suorastaan   orsille. 

Yllämainituista  ei  enää  puutavaran  hinnan 
suunnattomasti  kohottua  ole  jäänyt  käytäntöön 
muut  kuin  olkikatto  (kuva  1),  joka  hintansa 
halpuuden,  läpäisemättömyytensä  ja  verrattain 
pitkän  ikänsä  vuoksi  onkin  varsin  sopiva  kat- 
tamisaine ladoissa  ja  muissa  rakennuksissa,  joissa 
ei  ole  tulen  vaaraa.  Olkikattojen  tapaisia  ruoko- 
kattoja käytetään  ruokoisilla  merenrantamilla 
asuinrakennustenkin  katteena,  jolloin  ruoko  tu- 
len varalta  syövytetään  kalkkivedellä,  ruodelau- 
doituksen  ja  katteen  väliin  lasketaan  savikerros, 
sekä  pujotetaan  ruokokimppujen  väliin  rautalan 
kaa  estämään  niitä  palavina  rakennukseen  pu- 
toamasta. Olki-  ja  ruokokaton  tulee  olla  jyr- 
kän, vähintään  50°  vaakasuorasta.  —  Muut  käy- 
tännössä olevat  kattamistavat  vaativat  kattamis- 
aineen pohjaksi  kattotuolille  lasketun  harvemman 
talli  tiheämmän  ruodelaudoituksen.  Halpa  ja  ver- 
rattain kestävä  mutta  tulenarka  on  pärekatto 
1.  liistekatto  (kuva  2).  Kattaminen  aletaan  räys- 
täältä asettamalla  päreet  limittäin  riviin  ja  nau- 


533 


Kattamisaine — Kattilahuone 


534 


iaamalhi  ne  riiodelautoiliin.  jotka  saavat  olla  vor 
rattaiii  harvassa.  Seuraava  rivi  naulataan  katon 
vastakkaisesta  piiästii,  alkaen  niin,  että  se  peit- 
tää noin  'I,  edellisestä  rivistä.  Harjasaunui  peite- 
tään harjalau<loilla,  niinkuin  paanukaton  ku- 
vassa 3.  Koneelli.sesti  valmistettuja  piireitii  käy- 
tettäessä ovat  päreet  laliomisen  liidastultaniiseksi 
asetettavat  niin.  etteivät  puun  syyt  tule  veden 
juoksusuuntaa  vastaan.  Tulenarkiuitta  välionn?- 
tään  melkoisesti  sekottanialla  kattoväriin  ..vesi- 
lasia" (ks.  t.),  talli  sivelemällä  päreet  kloori- 
kuikin  ja  samnnittamattoman  kalkin  seoksen  vesi- 
liuoksella. Katon  tulee  olla  verrattain  jyrkän, 
vähintäiiu  4.')°.  ks.  Kattopäre.  —  Rakenteel- 
taan ja  luonteeltaan  edellisen  kaltainen  on 
paanukatto  (kuva  3).  Se  on  suosittu  pui- 
sien huviloiden  ja  kirkkojen  katteena.  Paanujen 
asettami.sesta.  tulenarkuuden  vähentämisestä  ja 
katon  kaltevuudesta  ks.  edellä.  —  Hyvin 
vanha,  vaikka  meillä  vasta  viime  aikoina  ylei- 
sesti käytetty  on  t  i  i  1  i  k  a  1 1  o.  Se  on  kestävä, 
kaunis  ja  verrattain  halpa.  Kattaminen  aletaan 
alhaalta,  jolloin  laattatiiliä  käytettiiessä  tiilet  las- 
ketaan ruoteiden  v.araan  ja  kiinnitetään  naulaa- 
malla (kuva  4).  falssitiilet  asetetaan  niiden  muo- 
don määräämällä  tavalla  myöskin  ruoteiden  va- 
raan, ja  kiinnitetään  sitiipaitsi  usein  niihin  gal- 
vanoidulla rautalangalla  (kuva  5).  Euoteet  saa- 
vat olla  harvassa;  joka  riviä  vastaa  ruode. 
llarjapaikat  katetaan  harjatiilillä  ja  räjstäliu 
ulkokulmaus  kaunistetaan  usein  päätetiilellii. 
Jleillä  vaativat  palovakuutusyhtiöt  kattotiilien 
;ille  asfalttihuopa-  tahi  levykatteen,  jolloin  sitä 
kannattavan  ruodelaudoituksen  tulee  olla  tiiviim- 
män; tälle  varakatteelle  kiinnitetään  puulistat, 
joiden  varaan  tiilikattaminen  toimitetaan,  ^'ara- 
kate  estää  myöskin  lumen  tunkeutumisen  ulla- 
kolle. Varsinaisilla  kouruilla  katetaan  nykyjään 
vähän,  hollantilaisilla  pannuilla  ei  juuri  ensin- 
kään. Pienin  kaltevuus  on  33°.  ks.  Kattotiili. 
Samalla  tavalla  kuin  falssitiilillii  tapahtuu  katta- 
minen ..lasisilla  kattotiilillil"  (ks.  Kattovalo). 
Miiden  tarkoituksena  on  valon  välittäminen  ulla- 
kolle eikä  varsinaisesti  rakennuksen  suojaami- 
nen. Sitäpaitsi  kä\'tet;iän  kattamisaineena  erilai- 
sia keinotekoisesti  valmistettuja  kattoja,  joiden 
kattamistapa  on  samanlainen  kuin  kattotiilen 
tahi  katt  oli  uskojen.  —  Liuskakatto  on  kes- 
tävä, yleensä  paljon  käytetty,  vaikka  Suomessa 
harvinainen.  Kattamistapoja  erotetaan:  a.  eng- 
lantilainen (kuva  G),  b.  ranskalainen  (kuva  7), 
o.  saksalainen  (kuva  S),  a:  Harva  ruodelaudoitus; 
liuskat  kiinnitetiiiin  naulaamalla,  ja  ne  peittävät 
toisiaan  yli  puolen  pituuttaan.  Katto  jyrkempi 
kuin  27°.  6.-  Harva  ruodelaudoitus;  liuskat 
kiinnitetään  koukuilla  tahi  rautalangalla;  peit- 
tävät toisiaan  yli  puolen  pituuttaan.  Kaltevuus 
kuin  a.  c:  Jlelkein  tiivis  ruodelaudoitus;  liuskat 
kiinnitetään  naulaamalla;  peittävät  toisiaan  niin 
vähän,  että  '/„  tahi  */,  on  yksinkertaisena  katon 
olematta  kuitenkaan  edelli.stä  huonompi.  Kal- 
tevuus noin  4,5°.  —  Harjapaikat  suojataan  le- 
vyillä. Kotimaisten  palovakuutu-syhtiöiden  vaati- 
mukset ovat  liuskakattoon  nähden  samat  kuin 
tiilikattoon.  —  L  e  v  y  k  a  t  t  o  on  kestävä  ja  tulen- 
varma.  Katteena  käytetään  etupäässä  kupari- 
levyä, galvanoitua  rautalevyä,  tavallista  rauta- 
levyä 1.  ..mustaa  levyä"  ja  vakolevyä,  viimemai- 
nittua meillä  varsin   vähän.    Vakolevy  lasketaan 


suorastaan  orsille,  muut  vaativat  melkein  tiiviin 
ruodelaudoituksen.  Kattaessa  on  huolehdittava 
siitä,  ettii  liitokset  (kuva  0)  tulevat  tiviit.  Mu.sta 
levy  sivellään  ennen  kattamista  päältä  vernis- 
salla, alta  mönjiillä;  kun  kattaminen  on  suoritettu, 
maalataan  katto  mönjävärillil  tahi  tervataan. 
Kaltevuus  voi  olla  hyvinkin  pieni,  5°.  —  Meillä 
paljon  mutta  usein  aivan  .sopimattomasti  käytetty 
on  a  s  f  a  1  1 1  i  k  a  t  ti  o.  Se  on  halpa,  tulenvarma 
ja  varsin  kestävä,  kuu  vain  rakennus,  jota  se  kat- 
taa, ei  liiku,  ruodelaudoitus  on  huolellisesti  tehty 
puntatuista  laudoista,  kaltevuus  ei  ole  suuri,  10°- 
lö°.  ja  kun  katto  tarpeeksi  usein  sivellään  kivi- 
hiilitervalla  ja  hiekoitetaan.  Liitoksia  kuvassa 
10.  Asfalttipahvin  tapaisia  kattamisaineita  ou 
paljon;  verrattain  laajan  kiiytännön  on  saavut- 
tanut ,.ruberoidi".  — -  Laaka  katto  päiillysto- 
tään  asfaltilla  tahi  eristyshuovalle  valetulla  .se- 
mentillä. 7'.   8. 

Kattamisaine,  katon  peitteeksi  käytetty  ra- 
kennusaine, joka  estää  sadeveden  tunkeutumasta 
katon  läpi.  Yleisimmät  kattamisaineet  ovat  olki 
(ruoko),  päre,  p  a  a  n  u,  asfalttihuopa 
(ruberoidi),  tiili,  kattoi  iuska  sekä  ku- 
pari- ja  rautalevy,  viimeksi  mainittu  joko 
maalattuna  n.  s.  ..mustana  levynii"  tahi  galva- 
noituna   (ks.   Kattaminen).  T.   S. 

Kattara  (Bromus),  heinäkasvi.suku,  n.  40  lajia 
pohjoisessa    lauhkeassa    vyöhykkeessii.     Tähkylät 
isoja     (15-30     mm     pitui- 
sia),    suikeita     tai     pui- 
keita,  5-8  kukkaisia,  ulko- 
helve    liuskainen     tai     2- 
hampainen.     Suomessa    4 
lajia,   joista   p  e  1 1  o-k.   1. 
hiirenruis      on      va- 
hingollinen       rikkaruoho 
varsinkin   ruispelloissa. 
J.  A.  IV. 

Kattava,  k  a  1  h  u,  p  o- 
t  a  s  m  a,  oikean  jalan  ly- 
hempi suksi  (ks.  Hiili- 
to). 

Katte,  Hans  Her- 
mann von  (1704-30), 
preussil.  luutnantti,  Fred- 
rik Suuren  nuoruuden- 
ystävä,  avusti  tiitä  hänen 
1730  yrittäessään  paeta 
Ranskaan,  vangittiin  sen 
johdosta  ja  mestattiin 
kuninkaan  käskystä  Fred- 
rik   prinssin    nähden. 

-Isieni-. 

Kattegat,  meren  osa  Ruotsin  ja  Tanskan  vä- 
lissä, 30.000  km'.  Pohjoisessa  se  on  yhteydessä 
Skagerrakin  kanssa ;  etelässä  sen  yhdistävät  Itä- 
mereen Juutinrauma,  Iso-  ja  Villiä-Beltti.  K:n 
syvyys  ei  ole  suurempi  kuin  40  m;  matalikkoja 
on  varsinkin  Lseson  ja  Anholtin  saarten  välissä. 
Veden  lämpö  ja  suolanpitoisuus  ovat  hyvin  vaih- 
televat. "     E.   T. 

Kattila,  seurakunta  Länsi-Inkerissä,  n.  4  pe- 
nink.  koilliseen  Narvasta.  Asukkaat  vatjalaisia 
(ks.  t.).  K:n  mukaan  oli  arvattavasti  Retusaa- 
rella  entinen,  jo  1200-luvulla  mainittu  nimen.sä 
Kotiin  =  Kattilansaari.  K.  G. 

Kattilahuone,  huone  tahi  rakennus,  joka  si- 
sältää höyrykattilan   (höyrykattilat).  K.  tehdään 


Peltokatliini. 


53r) 


Kattilakivi— Katto 


536 


mikilli  malidoUista  konehuoneeu  viilittönuuin  lii- 
lieisyyteeii.  jotta  valvouta  olisi  imikavanipi  ja 
höyryputket  tulisivat  niahdoUisimmau  lyhyet. 
Suomen  uusissa  höyrykattilasääiinöissä  sanotaan. 
että  höyrykattila  mikäli  mahdollista  on  sijoitet- 
tava ..ulkopuolelle  työhuoneistoa  ja  mieluimmin 
erityiseen  rakennukseen"  sekä  että  asuntojen  ja 
muideu  sellaisten  huoneitten  alla,  joissa  ihmisiä 
tavallisesti  oleskelee,  saa  käyttää  ainoastaan 
senkaltaisia  höyrykattiloita,  että.  kertomalla  kat- 
tilan neliömetrin  lausuttu  tulipiuta  (ks.  Höyry- 
kattila) ilmakehäpainein  lausutulla  työpai- 
ueella,  saadaan  tulos,  joka  ei  nou.se  yli  luvun  50. 
—  Uudemmissa  ja  suuremmissa  kattilalaitok- 
sissa, sekä  varsinkin  kun  kivihiiliä  käytetään 
lämmittiimiseen,  pannaan  paljon  painoa  muka- 
viin polttoaineen  kuljettamislaitteisiin.  Hiilet 
kuljetetaan  pienissä  rautavaunuissa  k:n  yläker- 
taan, josta  ne  saavat  suorastaan  painua  väljiä 
levyputkia  myöten  kattilan  tulipesään.     E.  S-a. 

Kattilakivi,  höyrykattiloiden  syöttöveden  vie- 
raista aineista  muodostunut  ja  kattilan  sisäpin- 
nalle kovaksi  kuoreksi  muuttunut  saostus.  K.  on 
huono  lämmönjohtaja  ja  vaikuttaa  lähinnä  sen, 
että  kattilaa  täytyy  lämmittää  enemmän,  jotta 
höyrypaine  saataisiin  pysymään  määräarvossaan, 
siis  polttoaineen  hukan.  Mutta  k.  voi  tulla  vaa- 
ralliseksikin, jos  sitä  muodostuu  niin  paljon,  että 
levy  kiihottuneesta  lämmittämisestä  ja  kun  vesi 
ei  pää.se  levyä  jäähdyttämään,  tulistuu,  samalla 
pehmeten,  niin  että  se  pullistuu  ja  vihdoin  hal- 
keaa, siten  aikaansaaden  kattilaräjähdyksen.  Sitä 
vastoin  ei  se  seikka,  että  k.  kiihdytetyn  lämmittä- 
misen aiheuttamasta  levyn  laajentumisesta  irtaan- 
tuu ja  vesi  äkkiä  pääsee  tulistuneen  levyn  yhtey- 
teen, ole  niin  vaarallinen  kuin  ennen  luultiin.  — 
N'e  aineet,  jotka  varsinkin  ovat  omiaan  muodosta- 
nuian  k:eä,  ovat  kalkki-  ja  magnesiumisuolat.  Pa- 
ras keino  estää  k:n  muodostumista  on  s}'öttö- 
veden  mekaaninen  ja  kemiallinen  puhdistaminen 
erityisessä  puhdistuslaitteessa,  ennenkuin  se  syö- 
tetään kattilaan,  sekä  kattilaveden  osittainen 
„ulospuhaltaminen"  aika  ajoin.  Muut  käytetyt 
keinot  (kattilan  sisälle  ripustetut  sinkkilevyt 
y.  m.)  eivät  ole  osoittautuneet  tarkoitustaan  vas- 
taaviksi. E.   S-a. 

Kattilakoski  Tornionjoessa,  93  km  joen  suusta 
3iöspäin,  napapiirin  kolidalla;  18  km  pohjoisp. 
Aava.saksaa.  Putouskorkeus  8  m;  hevosvoini. 
67..-)i)n.  L.  H-nen. 

Kattilalevy,  takomarautalevy  (keittorautaa 
lalii  —  mieluimmin  —  valantarautaa) ,  jota  käy- 
tetään höyrykattiloihin.  Kuparilevyä  käytetään 
ainoa-staan  joskus  höyryveturien  tulipesiin.  K:n 
paksuus  riippuu  etupäässä  kattilan  läpimita.sta 
sekä  höyryn  pontevuudesta.  Pienin  paksuus, 
mitä  käytetään,  on  7  mm,  suurin  (suurissa  laiva- 
kattiloissa)  40  mm.  Valantarautaiselta  k:lta 
vaaditaan  vetokestävyys  34-42  kg/mm'  sekä  veny- 
väisyys  18-22%  ;  vielä  täytyy  k:n  kylmänä  kestää 
taivuttaa  kangen  ympäri  (180°),  jonka  läpimitta 
on  2  kertaa  k:n  paksuus,  sekä  tummanhehkuv.aksi 
lämmitettynä,  n.  50  mm  leveänä  kaistaleena,  ta- 
koa vähintään  l,s  kertaiscen  leveyteensä  ilman 
että  reunoissa  ilmestyy  halkeamia.  Kattilan  tuli- 
torvet  (ks.  Höyrykattila)  tehdään  mie- 
luimmin n.  s.  aaltolevystä,  jolloin  torvi  on  sekä 
kestävä  että  pituussuunnassa  joustava.  E.  S-a. 

Kattilapaja,    se    rakennus    tahi    tehtaan    osa. 


jossa  valmistetaan  höyrykattiloita.  K.  voi  olla 
joko  itsenäinen  talii  yhdistetty  takomoon.  Siinä 
tarvitaan  ahjoja  niittien  kuumentamista  varten, 
(yksi  tahi  useampi)  levyntaivutuskone,  leikkuu 
kone.  lävistyskone,  porakoneita,  viimemainitut 
usein  ])ieniä,  siirrettiiviä.  sähkövoimalla  käyviii; 
uudenaikaisessa  k:ssa  vielä  on  pneuma.attisia  til 
kitsemiskoueita  sekä  niittauskoneita.  Jos  työ- 
koneet saavat  liikkeensä  siirtoakselista,  johde- 
taan liike  tähän  tehtaan  pääakseli.sta  rauta- 
lankaköydellä;  uusimmissa  k:ssa  eri  työkoneet 
saavat  liikkeensä  oniivsta  sähkömoottorista,  joten 
ei  mitään  siirtoakselia  tarvita.  Tv.  Sa. 

Kattllaräjähdys,  höyrykattilan  tahi  jonkun 
sen  osan  niin  äkillinen  halkeaminen  tai  muu  sär- 
kyminen, että  kattilassa  vallinnut  höj'rynpaine 
sinkauttaa  kattilan  palasia,  höyryä  ja  kiehuvaa 
vettä  ympäristöön.  K.  tulee  niin  tuhoisaksi  .sen 
vuoksi,  että  suuri  osa  höyrykattilan  vedestä  äkkiä 
muuttuu  höyryksi.  Jos  esim.  höyrykattila,  jonka 
vesitila  on  7  m'  ja  höyryponne  8  ilmakehää,  räjäh- 
tää, niin  muuttuu  n.  1  m' vettä  1  ilmakehän  pai- 
neiseksi höyryksi,  jonka  tilavuus  on  1,700  m'; 
kuta  isompi  kattilan  vesitila  on,  sitä  tuhoisam- 
maksi k.  käy.  K:n  syyt  voivat  olla:  l)kattilan  vir- 
heellinen rakenne,  2)  virheellinen  aine,  3)  pitkälli- 
sen käytön  aiheuttama  heikontuminen,  4)  kattila- 
kivi (ks.  t.).  5)  paikoittain  tapahtuva  syöpyminen 
.sekä  virheellinen  hoito.  Viimeksi  mainittu  seikka 
voi  ailieuttaa  k:n  esim.  siten,  että  varmuuslait- 
teita  ei  pidetä  kunnossa,  että  kattila  pääsee  kui- 
ville kiehumaan,  jolloin  levy  kuumenee  liiaksi  ja 
voi  pehmetä  niin  että  se  ei  enää  kestä  höyrynpai- 
netta, tahi  että  äkkiä  johdetaan  paljon  höyryä 
kattilasta,  jolloin  uutta  höyryä  voi  hyvin  raju.sti 
muodostua  siinä  määrin,  että  .se  ei  ehdi  poistua 
varaventtiilin  kautta,  vaan  aiheuttaa  k:n.  K.- 
va.aran  ehkäisemiseksi  ovat  kaikki  uudet  kattilat 
sekä  käytetyt  kattilat  aika  ajoin  koeteltavat  vesi- 
paineella,  jonka  arvo  Suomen  uusien  kattilasään- 
töjen  mukaan  on  1,5  kertaa  työpaine  -f-  1  ilma- 
kehä, paitsi  kun  työpaine  on  vähintään  10  ilma- 
keliiiä.  jolloin  koepaine  on  tasan  1,5  kertaa  työ- 
paine. JS.   S-a. 

Katto,  huoneen  rajoitus  ylöspäin,  suojaksi 
ilman  vaurioilta.  Katon  tärkeyttä  huoneen  tuui- 
liin  rajoituksiin,  lattiaan  ja  seiniin  verraten  ku- 
vailee sattuvasti  arkipäiväinen  lausetapa:  „hä- 
nellä  ei  ole  kattoa  päänsä  päällä".  Villien  'eltta, 
lappalaisen  kota,  alkuperäisimmät  rakennuks.-t 
ovatkin  vain  paljasta  kattoa,  sisä-  ja  ulko- 
katon välillä  eroa  tekemättä,  mutta  vasta 
sittenkuin  molemmat  ovat  rakennuksessa  ole- 
massa, kulkee  kehitys  kummassakin  omia  tei- 
tään. Vesi-  I.  ulkokatosta  rakennuksen  ullco- 
muntoon  nähden  tulee  tärkeä  tekijä,  ja  fisäkatto 
rakennustaiteessa  muodostuu  sattuvaksi  tyylin- 
määrääjäksi.  Ilmastosta  ja  käytetyistä  aineista 
riippuen  katon  muoto  vaihtelee.  Niinpä  esim. 
kuivassa  Egyptissä  ja  yleensä  muuallakin  Itä- 
mailla ja  etelässä  sekä  aikaisemmin  Kreikassa- 
kin joko  kivilaatoista  tahi  vierekkäin  yli  huo- 
neen liidotuista.  ruoko-  ja  savikerroksella  peite- 
tyistä parruista  rakennettu  laakakatto  on 
vallitseva.  Illan  tullen  tällainen  k.atto  oli  mie- 
luisa, viileyttä  tarjoava  olopaikka,  jonka  van- 
han ajan  rikkaat  ymmiirsivät  muodostaa  ko- 
meaksi, pylviiillä.  teltoilla,  kuvapatsailla  y.  m. 
koristelluksi    tasanteeksi.    Semiramiin    ..riippuvat 


537 


Kattohaikara— Kattoliuska 


538 


pmitarhat"  lienevät  olleet  tämäntapaisia  biti)k 
siu,  mutta  niinkin  myiiliiiän  kuin  keisarivallan 
aikana  näki  Kooman  Campagnalla  pieniä  puroja 
joluietuu  yli  huviloita  yhdistävien  siltaiu  ja 
halki  kattopuutarhain.  joten  pääsi  veneellä  kul- 
kemaan katolta  katolle.  Samantapaisia  som- 
inituksia  on  yritetty  poikkeustiloissa  joskus 
riykyaikaankin  toteuttaa  esim.  Ameriikan  suur- 
kaupunkien liiketaloissa,  joiden  tasakatot  istu- 
tuksineen ja  muine  laitteineen  muodostavat  erin- 
omaisia henkilökuntain  virkistyspaikkoja.  — Sa- 
teisissa lauhkeissa,  pohjois-  sekä  vuoristomaissa 
tasainen  katto  ei  enää  ole  tarkoituksenmukai- 
nen, vaan  ovat  kaltevat,  veden  ja  lumen  yltään 
luovat  kattopinnat  tarpeeuvaatimia.  Tällaisen 
katon,  täysin  kehittyneenä  loivana  n.  s.  sa- 
tulakattona sekä  poltetuilla  tahi  marmori- 
tiilillä  katettuna,  puisieu  kattotuolien  kannatta- 
mana ensi  kerran  tapaamme  kreikkalaisessa  temp- 
pelissä. Kapeiden  päätysivujen  kuvakoristeisista 
otsikoista  silloin  muodostui  temppelin  ihanin  ko- 
riste; tasainen  sisäkatto  oli  rikkaasti  kasettee- 
rattu.  Jo  roomalaisilla  rakennusvi  ivoissa  ilme- 
nevä pystysuoran  suosiminen  aiheuttaa  yleensä 
jonkinverran  jyrkempiä  kattokaltevuuksia  kuin 
kreikkalaisilla,  ja  Keski-Euroopan  gotiikassa, 
jo.ssa  tyyli-  j.a  ilmastosuliteet  alun  pitäiu  vaati- 
vat jyrkempiä  kattoja,  pyrkimys  saavuttia  huip- 
punsa. Italian  ja  Espanjan  renesanssi  ei  yleensä 
suosi  korkeita,  näkyviä  kattoja,  mutta  .■Vippien 
pohjoispuolella  tyyli  gotiikan  perintönä  ne  kum- 
minkin omistaa.  Myöhemmällä  reuesanssiajalla 
barokki-tyylin  keksintö,  mehevä  taitettu  eli 
mansardikatto.  luo  rakennukselle  suljetut, 
eheät  rajapiirteet  ja  tekee  mahdolliseksi  katto- 
tilau  käyttämisen  sisähuonetarpeisiin.  —  .Japani, 
Kiina,  Itä-Intia  lisäävät  kattomuotoihin  omitui- 
set kaarrepintaiset  kattonsa.  Ulkokattojen  muo- 
toiluun vaikuttavina  mainittakoon  paitsi  itse  kat- 
tamisaineita (tiilet,  puu-  ja  liuskakivipaanut,  me- 
talleista  etenkin   vihertyvä   kupari,   lasi   ja    routa 


J>ulPftb't2ifb      jarufafeätto  ifPttaB 


<>ianscrb)}Sa\fo    "VcPmlkSc^o    ^°^ '^-k-^TJ^'^ 


nanifc     arirb*  tdSj».  T^W 


'tTa  fPn  -J^a^LOa 


fäXerMa 


"tau.  tiini  Ocema 


oittify^ 


9 


Tyytnlllsinimut  kattomuodot. 


Katiokaki. 


y.  m.  —  Intian  TajMahalmausolcumin  kupu  on 
läpikuultavaa  marmoria  ja  persialaiset  silasivat 
kupolinsa  värikkäillä  emaljoiduilla  fajanssilaa 
toilla)  lisäksi  savupiiput,  kattoikkunat,  katto- 
ratsastajat, harjakoristeet  j.  m.  s.;  sisäkaton 
muoto  riippuu  siitä,  onko  sitä  rakennettaessa 
käytäntöön  otettu:  a)  v  a  a  k  a  s  u  o  r  i  a  kanna- 
tusparruja  puusta,  kivestä,  raudasta  y.  m. 
tai  b)  holveja  (ks.  Sisäkatto,  Väli- 
katto, Holvi).  V-o  N. 

Kattohaikara  ks.  T  u  o  n  e  n  k  u  r  k  i. 

Kattohuopa,  pehmeistä  kuiduista  etupäässä 
villasta  ja  käytetyistä  papereista  valmistettu 
pahvi,  joka  upottamalla  kuumaan  asfalttitervaan 
tehdään  vedenpitäväksi.  Viime  vuosina  on  kau- 
passa esiintynyt  kattohuopalajeja,  jotka  ovat 
vuorivahan  tapaisilla  vaikeasti  syttyvillä  aineilla 
impregueeraamalla  tehdyt  vettä  kestäviksi. 

A.  S-r. 

Kattokäki,  puinen  linnun  kuva,  joka  ripustet- 
tiin pirtin  kattoon;  jälkikaiku  ikivanhoista  katso- 
muksista, joitten  mukaan  lintuja 
pidettiin  toisia  eläimiä  ja  ihmi- 
siäkin lahjakkaampina  ja  tietä- 
vämpinä  olentoina.  Siksi  niitä 
oiettiin  todistajiksi,  niitten  kautta 
vannottiin  ja  niistä  ennustettiin 
(oraakkelilinnut).  Enimmin  ar- 
vossa pidettyjä  olivat  ontoissa  puissa  pesivät, 
esim.  tikat,  käenpiiat,  sarvilinnut  ja  sinikyyhkyt; 
ne  olivat  pyhien  puiden  demoneja,  joitten  val- 
lassa elämänitujen  luultiin  olevan  ja  joiden  arvel- 
tiin tuovan  ihmisillekin  jumalallisen  voima-aineen. 
Niin  ruvettiin  lintuja  kasvillisuuden  demoneina 
uhraamaan  kasvillisuuden  hyväksi.  Sellaisena 
lintuna  on  germaanilaisissa  kansoissa  viime  ai- 
koihin asti  ollut  kukko  (saks.  Erntehahn),  jonka 
veri,  elämänidun  itseensä  kätkevänä,  vuodatet- 
tiin pelloille  ja  todennäköisesti  osaksi  nautittiin- 
kin. Tapetun  linnun  ruumis  tai  vain  nahka  ja 
höyhenet  säilytettiin  asunnossa  siunausta  tuot- 
tavana fetisinä.  Myöhemmin  tehtiin  linnun  kuva 
oljista  (Ruotsi)  tai  puusta  ja  ripustettiin  pirt- 
tiin. Sellaisia  lintuja  pitävät  vielä  monet  Euroo- 
pan kansat.  [Tämän  linnun  suhteesta  p\"hän- 
hengen  lintuun  y.  m.:  N.  E.  Hammarstedt,  „Tn- 
spirationsfägeln"     („Fataburen",    1908).] 

V.  T.  8. 

Kattolanta,  joko  sekoittamaton  tai  sekoitettu 
eläinkanta,  joka  sisäänkääntämättä  levitetään 
maan  pinnalle.  Oljensekaista  k:aa  käytettiin 
ennen  varsinkin  ohramaille,  jotta  alkukesän 
poutailmain  aikaan  siemen  hyvin  orastaisi  ja 
pääsisi  kasvun  vauhtiin.  Suomudalla  sekoitettuna 
on  k  taa  käytetty  myöhempinä  aikoina  kylvö- 
heinänurmien  voimistamiseen,  etenkin  kiviperäi- 
sillä  mailla,  missä  ei  ole  tahdottu  ryhtyä  suuri- 
töiseen maan  uudelleen  muokkaukseen.  Iluoiiiat- 
tavampaa  levenemistä  ei  kattolannoitus  ole  kos- 
kaan saavuttanut,  siinä  kun  helposti  liukenevat 
kasvi  nravintoaineet  ovat  vaarassa  hukkaantua 
joko  ilmaan  haihtumalla  tai  sadeveden  mukana 
huuhtoutumalla,    ks.  Lannoitus.  V.  TS. 

Kattoliuska.  Ohuita  saviliuskelaattoja,  joita 
käytetään  kattamiseen.  Mitä  ohuempi  ja  sileämpi 
k.  on,  mitä  paremmin  se  säilyttää  värinsä  muut- 
tumattomana, sitä  parempi  se  on.  Liusketta  saa- 
daan joko  avoimista  louhoksista  tahi  kaivoksista. 
Suuret  louhitut  kappaleet  jaetaan  taltalla  ohuiksi 


539 


Kattoniska — Kattotuoli 


540 


laatoiksi,  joille  joko  käsin  hakkiianialla  tahi  ko- 
aeellisesti  leikkaamalla  annetaan  säännöllinen 
muoto.  Pisimmälle  on  k. -teollisuus  Euroopassa 
kohonnut  \Valesissa,  jossa  liuske  saadaan  kaivok- 
sista. Kattoliuskoja  valmistetaan  sitäpaitsi  suu- 
rissa mäiirin  .\meriikassa,  monissa  louhimoissa 
Keski-Euroopassa  ja  Italiassa.  Euotsissa  ja  Nor- 
jassa. Suomessa  ovat  liuskakatot  harvinaisia. 
Kemijoen  varrelta  on  alettu  louhia  kattoliuske- 
kiviä,  mutta  meillä  käytetty  k.  on  vielä  etu- 
päässä  Norjan   louhimoista.  T.   S. 

Kattoniska,  kattotuolien  päällä  poikittain 
oleva  puinen  taikka  rautainen  palkki,  johon  katto- 
laudoitus  peitteineen,  taikka  muu  katonkate  kiin- 
nitetään, vrt.  Kattotuoli.  J.  C-en. 

Katto-orsi,  vaakasuora  hirsi,  joka  kannattaa 
kattoa:  vesikaton  orret  =  v  u  o  1  e  t,  v  u  o- 
liaiset,  r  aa  v  ilot,  vierteet;  välika- 
ton (laipion,  laen,  v  u  o  r  i  k  a  t  o  n)  orret  = 
kurkihirret,  kurkiaiset  (ylimmät),  n  i  s- 
k  a  t,  syömärit,  1  a  i  p  i  o  n  a  1  a  i  s  e  t,  r  y  ö  p- 
piäiset   (alimmat  sivuseinäin  vieressä). 

r.  r.  S. 

Kattopaanu  on  ohut.  n.  40-50  cm  pitkä  lauta- 
inaiiioii.  tdi.seen  päähänsä  oheneva  sahantuote,  jota 
käytetiiän  kattamiseen.  Se  on  joko  molemmista 
päisliiän  suorakulmaisesti  poikki  sahattu,  tahi 
vahvemmasta  päästään,  joka  katossa  jää  näky- 
viin, sahattu  suipoksi.  T.  8. 

Kattopäre,  aivan  ohut,  n.  40  cm  pitkästä 
mäntypölkystä  joko  käsin  kiskottu  tahi  koneelli- 
sesti pärehöylässä  valmistettu  tasapintainen  levy, 
jota  käytetään  kattamiseen.  Kiisin  kiskotut  ovat 
parempia,  koska  leikkauspinta  niissä  aina  seuraa 
puun  syitä,  eikä  poikkipuuta  niinollen  jUä  veden 
ja  ilman  vaikutuksille  alttiina  olevalle  pinnalle. 
Kiskominen  on  kuitenkin  hidasta,  jonka  vuoksi 
pärehöylässä  valmistetut  ovat  paljoa  yleisemmät. 
Pärehöyliä  on  sahojen  ja  vesimyllyjen  yhteydessä; 
varakkailla  taloilla,  jotka  tarvitsevat  paljon 
kattopäreitä,  on  sitäpaitsi  usein  oma  hövlä. 

"  T.  S. 

Kattoratsastaja,  katon  harjalta  kohoava  torni- 
hui|>pu;  tavataan  goottilaisissa  kirkoissa  keski- 
ja  poikkilaivan  risteyksessä,  joskus  harjamaisella 
katolla  varustetun  tornin  päätteenä,  sekä  ainoana 
toruina  esim.  Norjan  sauvakirkoissa  (kuva  ks. 
Borgundin  sauvakirkko).  Suomen  van- 
hoista kirkoi.sta  on  ainoastaan  Rjinättylän  kir- 
kolla k.  Nauvon  kirkolla  on  ollut,  mahdollisesti 
nuiutamilla  muillakin,  vaikka  myöhempi  aika  on 
ne  poistanut.  T.  S. 

Kattoruode,  varsinaisen  kattamisaineen  alla 
oleva  harvempi  tahi  tiheämpi  laudoitus. 

Kattosimssi    ks.    S  i  m  s  s  i. 

Kattotiili.  Savesta  poltettuja  ohuita  tasapin- 
taisia tahi  käyristettyjä  levyjä,  joita  käytetään 
kattamiseen.  Niillä  on  muotonsa  perusteella  eri  ni- 
miä: laattatiili.  kourutiili  ja  falssi- 
tiili.  Laattatiilistä  mainittakoon  paanu- 
tiili  (D)  ja  kourutiilistä  varsinaiset  kou- 
rut (E),  jotka  erilai.sen  a.sentonsa  perusteella 
ovat  saaneet  a  nimen  „nunna"  ja  6  „munkki", 
sekä  hollantilaiset  pannut  (F).  Fal.ssi- 
tiilet  (A)  ovat  erityisillä  koukkumaisilla  ulok- 
keilla ja  niitä  vastaavilla  syvennyksillä  varustet- 
tuja, niin  että  ne  paikoilleen  asetettuina  tiiviisti 
liittyvät  toisiinsa.  Paikkansa  perusteella  nimensä 
saaneita  on   päätetiili    (B)    ja  harjatiili 


(C).    Kattotiileen  käy-      a     ^^0 

tetyn     saven     erilainen       %!a^  _ 

laatu    antaa    sille    eri-  t.  • 

laisia    värivivahduksia.  Kattotiileja. 

ICun   k.   lasitetaan,   voi 

se  lasituksen  mukana  saada  melkein  minkä  värin 

hyvän.sä.    Meillä   ovat  lasittaniattomat   falssitiilet 

enin  käytetyt  ja  ilmanalaamme  sopivimmat.    Ne 

ovat   tähän    asti   olleet   ulkolaista,    pääasiallisesti 

saksalaista  ja   ruotsalaista  tuotetta.  T.  8. 

Kattotuoli  on  kattoa  kantava  rakenne.  Ta- 
vallisessa rakennuksessa  kattotuolit  ovat  toisis- 
taan riippumattomia  tasapintaisia  sauva-,  taikka 
ristikkorakenteita,  jotka  siirtävät  katon  pai- 
non kantaville  (tavallisesti  uiko-)  seinille.  Poi- 
kittain kattotuolien  yli  käy  kattolaudoitus,  jos 
k:t  ovat  lähellä  toisiaan  (n.  1  m),  muutoin  katto- 
niskat,  joiden  päälle  sitten  laudoitus  naulataan. 
Laudoituksen  asemesta  saattaa  olla  rautoja.  Tor 
ninhuipuissa  ja  kupukatdissa  katon  kannattimet 
muodostavat  yhden  avaruusrakenteen.  Puisia 
k.attotuolirakenteita  ovat  kuvissa  1-5  esitetyt.  Ta 
vallisesti  ne  ovat  lähellä  toisiaan  (n.  1  m)  ja  kaikki 
samanlaiset,  mutta  toisinaan  tehdään  nuuitamat 
valivemi)ia.  p  ä  ä  k  a  1 1  o  t  u  o  I  i  t.  ja  välillä  ole 
vat  yksinkertaisempia  ja  heikompia,  väli 
kattotuolit.  Kaarikattotuolit  puusta  ovat 
nykyään  harvinaisia  ja  ne  tehdään  joko  liittä- 
mällä syrjälleen  asetettuja  leveämpiä  lankun 
paloja  vuoroliitoksin  kaareksi  taikka  (kuva  5) 
yhdistämällä  useampia  lappeeltaan  taivutettuja 
lankkuja  rautapulteilla  päällekkäin  jykeväksi 
kaareksi. 

Rautai-set  kattotuolit  (kuva  6  a,  h,  c,  d)  ovat 
useimmiten  ristikkopalkkeja,  jotka  tehdään  [_ 
(kulma)-  taikka  \^  (u)-rautasauvoista  kiinnittä- 
niiillii  (kuva  7  a,  6,  c,  d)  ne  päistään  nii- 
teillä —  harvemmin  ruuvipulteilla  —  ristikon 
nurkkakolitaan  sovitettuun  nurkkalevyyn.  Rauta 
k  ien  väli  on  suurempi  kuin  puisten  (2-4  m), 
kattoniskat  ovat  puu-  taikka  rautapalkkeja  ja 
usein  on  niiden  välissä  vielä  ristiinkäyvät  tuuli- 
siteet. 

Kaarenmuotoiset  rauta-k:t  ovat  joko  täysiä 
taikka  ristikonmuotoisia  kaaria,  joissa  on  nive- 
let joko  sekä  laessa  että  kannoissa  (kolminivel- 
kaaret) taikka  ainoastaan  kannoissa  (kaksinivel- 
kaaret).  Kun  kaari  aina  kannallaan  työntää 
ulospäin,  jatketaan  suurten  kauppa-,  näyttely-  ja 
asemahallien  y.  m.  s.  rakennusten  kattokaaret 
u.sein  lattiaan  saakka  ja  kantanivelet  sovite- 
taan vakavien  perusmuurien  varaan,  taikka  kaa- 
ren kannat  yhdistetään  vetokangella.  joka  jänni- 
tyksellään hävitUiä  kaaren  työnnön,  jolloin  kaari 
voidaan  asettaa  korkeampienkin  muurien  varaan. 
Isot  kaari-k:t  tehdään  tavallisesti  kahdesta  rin- 
nan (väli  n.  1,0-1,5  m)  asetetusta  kaaresta,  jotka 
väliristikoilla  sidotaan  yhteen  kaksoiskaariksi. 
Kaksoiskaarien   väli   on   6-10  m.   niskat  siis  van- 


1 


Erilaisia   kattotuoleja. 


543 


Kattovahinkovakuutus — Katu 


544 


kempin  palkkeja  —  usein  nivelpalkkeja  (ks.  t.) 
ja  tuuli  ristikot  useimmin  joka  toisessa  kaari- 
välissit. 

Rautaiset  kupukatot  (kuva  8)  ovat  tavallisesti 
pallo-  taikka  paraboloidi-pinnan  muotoisia,  niissä 
on  laessa  lakirengas,  josta  säteettiiisesti  lähtevät 
taivutetut  kattoruoteet,  näitä  yhdistävät  rengas- 
raudat  säännöllisten  välimatkojen  päässä  ja  täten 
syntyneissä  kattopinnan  nelikulmioissa  käyvät 
ristisiteet  nurkasta  toiseen.  Kaikki  kattoraken- 
teen sauvat  ovat  samassa  pallopinnassa  ja  muo- 
dostavat  yhdessä   toimivan    avaruusristikon. 

J.  C-in. 

Kattovahinkovakuutus  takaa  talonomista- 
jille korvauksen  myrskyn,  rajuilman  y.  m.  odotta- 
mattomien tapauksien  katoille  aiheuttamista  va- 
hingoista. Kattovahinkovakuutusliikettä,  joka  on 
aivan  uusi  vakuutuslaji,  alettiin  harjoittaa  Sak- 
sassa vasta  V.  1903.  Suurta  merkitystä  sillä  ei 
ole,  sitä  harjoitetaan  vain  muutamissa  maissa, 
eikä  Suomessa  ensinkään. 

Kattovalo,  kattoon  jätetyn,  lasilla  katetun 
aukon  kautta  tuleva  valo.  Tavallisin  rakenne 
on  kaksinkertainen,  rautakehykseen  kitillä  tii- 
vistämällä tehty  lasitus;  toinen  kehys  laseineen 
on  katon  pinnassa,  toinen  vaakasuorana  sisä- 
katossa. Jos  valaistava  huone  on  ullakkohuone, 
ovat  molemmat  lasikerrokset  kattopinnan  suun- 
taisia. Molemmissa  tapauksissa  on  huolehdit- 
tava lasin  pinnalle  muodostuvan  hikiveden  joh- 
tamisesta sopivalla  tavalla  sitä  varten  teh- 
tyjä rännejä  myöten.  Kellariin  kattovaloa  laitet- 
taessa käytetään  vahvaa  raakaa  lasia,  tahi,  jos 
valoa  on  jaettava  laajalle  alalle,  prismalasia 
rautakehyksessä.  Ullakkoa  kattovalolla  valais- 
tessa voi  käyttää  falssitiilen  luontoisia  lasisia 
kattotiiliä,  joilla  katetaan  samoin  kuin  katto- 
tiilillä. Kupolien  päätteenä  käytettyjen  valolyh- 
tyjen kautta  saatu  valo  ei  ole  varsinaista  katto- 
valoa, se  kun  tulee  pystysuorista  ikkunoista. 

T.  S. 

Katu  on  huolellisesti  rakennettu  tie  kau- 
pungissa. Katuverkon  kautta  muodostuvat  kau- 
pungin asemakaavan  pääpiirteet.  K  e  s  k  e  i  s- 
järjestelmän  mukaan  laaditussa  katuver- 
kcssa  pääkadut  lähtevät  keskustorista  säteen- 
muotoisesti  ja  niitä  yhdistävät  kehässä  kiertävät 
poikkikadut.  Korttelit  tulevat  vinokulmaisia  ja 
rakennustontit  usein  epäedullisia.  Vanhaan  ai- 
kaan käytettiin  tätä  järjestelmää  usein  ja  keskus- 
torin keskelle  rakennettiin  kirkko,  raatihuone 
taikka  linnoitus,  josta  katuja  voitiin  hallita.  Ha- 
minan (ks.  t.)  vanha  osa  on  täten  järjestetty. 
Suuntaisjärjestelmässä  kadut  raken- 
netaan yhdensuuntaisina  pää-  ja  poikkikatuina, 
korttelit  tulevat  täten  säännöllisiä  ja  asemakaava 
yksinkertainen  ja  selvä,  mutta  kuolettavan  yksi- 
toikkoinen. Monessa  varsinkin  Ameriikan  ja  Suo- 
menkin kaupungissa  kadut  ovat  täten  järjestetyt. 
Uudenaikaisissa  asemakaavoissa  sekoitetaan  kum- 
matkin järjestelmät  ja  pääkadut  sovitetaan  suu- 
rimman liikkeen  mukaan  yhdistämään  kaupungin 
p.-läosia  keskenään  ja  liikekeskuksien,  rautatie- 
asemien ja  satamien  kanssa.  Niille  haetaan  mah- 
dollisimman ta.sainen  paikka  eikä  niissä  sallita 
jyrkempiil  nousuja  kuin  '/,,  (1  m  20  m:n  mat- 
kalla). Suuremmat  sivukadut  sovitetaan  jotenkin 
samanlaisten  näkökohtien  mukaan,  mutta  pienem- 
mät   niin,    että    sopivia    rakennuskortteleita    ja 


tontteja  nuiodostuu.  Näissä  voidaan  jyrkempiäkin 
nousuja  kuten  '/u  sallia,  jos  maan  pinta  vaatii 
ja  kadun  laskos  valitaan  sen  mukaan.  K:n  le- 
veys on  vähintään  oleva:  ajokatu  2x-,5  m  ja 
käytävät  2x1,'  m  1.  yhteensä  8  m;  tavallisesti 
kuitenkin  10  m.  Liikkeen  ja  merkityksen  mu- 
kaan lisätään  leveyttä  erilaisten  a.steikkojen  mu- 
kaan; esim.  Saksan  pienemmissil  kaupungeissa 
8,  13,  18,  23  m;  isommissa  (Dresdenissä)  14,  17, 
20,  23  m.  Puistok.adut  ovat  vieläkin  leveämpiä, 
m.  m.  Unter  deu  Linden  Berliinissä  64,j  m,  Pa- 
riisin bulevardit  60-70  m,  Esplanadikadut  Hel- 
singissä yhteensä  89  m.  K:n  keskiosa  on  ajokatu 
ja  holvimaisesti  kupera  ^\:a^im)  —  sitä  kupe- 
rampi,  jota  karkeampi  kadun  laskos  on.  Sivuilla 
ovat  kadulle  päin  viettävät  ('/«-'/so)  katukäytävät, 
niitä  reunustaa  12-15  cm  korkea  reunakivi,  jonka 
vieressä,  käytävän  ja  ajokadun  välissä  on  katu- 
oja, johon  vesi  kadulta  valuu  juostakseen  sitä 
pitkin  katujen  risteyksissä  peitossa  oleviin 
.syöksykaivoihin  ja  niistä  likaviemärijohtoihin. 
Puistokaduilla  on  puita  katukäytävän  reunalla 
taikka  kadun  keskelle  varatulla  hietikko-  tahi 
ruohikko-alueella.  Leveillä  k:illa  varataan  toisi- 
naan vahvasti  laskettu  osa  kuormaliikkeelle,  ke- 
veästi ja  sileästi  laskettu  n.  s.  kesätie  keveille 
ajopeleille,  tila  raitioteille  kadun  keskellä  taikka 
sivulla,  vieläpä  pehmeähiekkainen  kapea  ratsas- 
tustie  taikka  sileäksi  laskettu  polkupyörärata 
puistikon  sisällä.  Vielä  erotetaan  eri  suuntiin 
kulkeva  liike  suurkaupunkien  vilkasliikkeisillä 
k:illa  eri  puolille.  K:jen  pinta  varustetaan  eri- 
tyisellä laskoksella,  jotta  kulku  k:lla  olisi 
tasaisempi  ja  keveämpi,  jotta  k:t  paremmin  voi- 
taisiin pitää  puhtaina  ja  jotta  likavesi  kaduilta 
ei  tunkeutuisi  maahan  ja  saastuttaisi  sitä  vaan 
valuisi  likajohtoja  pitkin  pois.  Makadamoitu 
(keksijä  Mac  Adam  n.  v.  1820)  katu  on  21-28 
cm: n  paksuudelta  laskettu  kovilla,  puhtailla  kivi- 
mur.skaleilla  (sepelkivillä),  jotka  raskaalla  12-26 
tonnia  painavalla  katujyrällä  (ks.  .1  y  r  ä)  puserre- 
taan kokoon  kantavaksi  kerrokseksi ;  päälle  levite- 
tään hiekkaa.  Sellainen  k.  pölyää  kovin  ja  levittää 
taudinsiemeniä  eikä  pysy  kauan  sileänä.  Kiehut- 
tamalla kivihiilitervaa  ja  soraa  määrättyyn  astee- 
seen saadaan  seos,  joka  kadulle  levitettynä  jähme- 
tyttyään  muodostaa  kestävän,  vettä  pitävän  ja  to- 
muttoman tervamakadami-laskoksen.  Muunlaisia- 
kin la.skoksia  tervataan.  Pyöreillä  luonnonkivillä 
lasketaan  katu  painamalla  kivet  kuperapintaiseen 
soratäytteeseen  ja  sullomalla  lujaan  katujuntalla 
(ks.  Juntta)  ja  levittämällä  päälle  hiekkaker- 
ros kolojen  täytteeksi.  Luonnonkivi-k:t  ovat  meillä 
hyvin  j-leiset  mutta  raskaat  ajaa,  jotapaitsi 
lika  tunkeutuu  kivien  väliin  ja  hiekan  mukana 
tomuaa  ilmaan.  Ne  ovat  senvuoksi  erittäin  epä- 
hygieniset.  Parempi  on  louhituista  kivistä  tehty 
katula.skos.  Siihen  käytetään  pää.stään  säännölli- 
sen suorakaiteen  muotoon (10-15x15-25  cm)  louhit- 
tuja „nupukiviä",  jotka  säännöllisissä  riveissä  ja 
liitoksissa  painetaan  sora-alukseen.  Louhitut  päät 
muodostavat  sileähkön  katupinnan;  kivien  väliin 
tosin  jää  kapeat  saumat,  mutta  ne  täytetään  so- 
ralla taikka  paremmin  asfaltilla,  jolloin  kadun 
pinta  tulee  tivis  ja  helpompi  pitää  puhtaana. 
Sellai.set  kadut  ovat  yleisimmät.  Jos  kadulla  liik- 
kuvat kuormat  ovat  hyvin  raskaat  ja  perusmaa 
pehmeä,  tehdään  tavallisen  sorapohjaisen  kivi- 
laskoksen   alle  jykevämpi   pohjakivitys   pyöreistä 


546 


Katukivitys— Katukäytävä 


546 


® 


|l?t 


Kuva  I. 


1.   RaatatietuDneli.    2.   Tuooeli  erilaisia  johtoja  varteu. 

3.   LikajohtotunDeli.    4.   Rakfonuksen  kellari. 

Kuva  4.    Katu  Lontoossa. 

kivistä  taikka  n.  20  cm  paksu  betonikerros. 
.\sfaltilla  lasketaan  ajokatuja  siten,  että  n.  20  cm 
paksun  alusbetoni-kerroksen  päälle  levitetään 
8  cm  paksu  kerros  jauhoksi  jauhettua  puhdistet- 
tua luonnollista  asfalttikiveä,  joka  on  kuumen- 
nettu 140-180°  C  ja  kuumilla  rautajuntilla  sullo- 
taan kokoon  n.  5  cm:n  paksuiseksi  ja  tasoitetaan 
kuumilla  silitysraudoilla.  Sellainen  laskos  on 
aivan  tasainen,  vedenpitävä  ja  helppo  pitää  puh- 
taana, mutta  se  on  niin  liukas  varsinkin  sateella, 
ettei  sitä  voida  käyttää  jyrkemmissä  nousuissa 
kuin  '/to-  rikomaiden  tasaisissa  suurkaupungeissa 
kuten  esim.  Berliinissä  on  paljon  asfalttikatuja. 
Katukäytävillä  on  asfalttilaskos  muuallakin  aivan 
yleinen,  mutta  se  tehdään  n.  l.s  cm: n  paksui- 
sesta valuasfalttikerroksesta  (ks.  Asfaltti) 
betonipohjalle.  K:ja  lasketaan  myöskin  n.  15 
cm:n  korkuisilla  kuusi-  taikka  nelikulmaisilla 
puupölkyillä,  jotka  pystysyisin  asetetaan  betoni- 
pohjalle.  Pihkaisesta  puusta  kuten  pohjoismai- 
den männystä  ja  ameriikkalaisista  (m.  m.  Pitch- 
pine)  ja  austraalialaisista  puulajeista  tehdyt  pöl- 
kyt kyllästytetään  terva-aineilla,  saumat  täyte- 
tään asfaltilla,  tervalla,  sementillä  ja  pinta  ter- 
vataan ja  hiekoitetaan.  Puulaskos  kuluu  tosin 
verrattain  pian  (n.  8  v:ssa)  eikä  sitä  ole  aivan 
helppo  pitää  puhtaana,  mutta  sitä  on  kuitenkin 
alettu  varsin  paljon  käyttää  erittäinkin  semmoi- 
silla paikoilla,  joissa  tahdotaan  äänetöntä  ja  peh- 
meää, tärinätöntä  liikettä  taikka  keveää  las- 
kosta kuten  silloilla,  sairashuoneiden  ja  kirkkojen 
y.  m.  s.  läheistöUä.  Betonista  (ks.  t.)  on  alettu 
tehdä  katuja  laskemalla  sitä  kaksi  ohkaisempaa 
kerrosta,  joihin  n.  8  m:n  päähän  aina  jätetään 
laajenemissauma.  Pinta  tehdään  epätasaiseksi 
rihlavalssilla  taikka  jyrällä.  Sekä  ajokatuja 
että  erittäinkin  katukäytäviä  lasketaan  myöskin 
monenlaisilla  keinotekoisilla  laskoskivillä,  jotka 
18.    IV      PaineUu  '..12. 


1.  Sähköjohtotorria.    2.  Kaasujohto. 
Tiemäri. 


3.  Vesijohto.    4.  Lika- 


Vantaan  roomalaisaikuisen  kadun  poikkileikkaus. 

toisinaan  erivärisinä  järjestellään  kuvioiksi,  mo- 
saikkilaskokseksi. 

Katujen  alla  ovat  vesi-,  likaviemäri-,  useimmin 
myös  sähkö-  ja  telefonijohdot  joko  kukin  erik- 
seen taikka  kaikki  koottuina  yhteen  suurehkoon 
tunnelimaiseen  kadunalaiseen  käytävään,  mikä 
tavalli.sesti  ainakin  osittain  toimii  likaviemärinä. 
Suurkaupungeissa  rakennetaan  katujen  alle  myös 
maanalaisia  kaupunkiratoja  (ks.  t.)  asemineen, 
joihin  kadulta  johtavat  portaat.  Terveydenhoi- 
dolle kaupungissa  on  tärkeää,  että  kadut  pide- 
tään puhtaina  ja  niiden  pölyäminen  mahdollisim- 
massa  määrässä  estetään.  Tavallisimmin  kastel- 
laan katuja  kärryille  sovitetusta  makaavasta  vesi- 
tynnyristä,  jonka  päässä  on  pitkähkö  poikittai- 
nen torvi  ja  siinä  pieniä  reikiä,  joiden  kautta  vesi 
hienoina  suihkuina  sataa  kadulle,  taikka  on  tyn- 
nyrin päässä  turbiinirattaan  tapainen  heitto- 
ratas,  joka  saa  pyörivän  liikkeen  kärryn  akselista 
ja  heittää  veden  varsinkin  sivullepäin.  Katujen 
puhdistamiseen  käytetään  tavallisesti  lakaisu- 
koneita, joissa  on  kärr}'ihin  vinosti  kiinnitetty 
sylinterimäinen  harjavalssi,  jonka  kärryn  pyö- 
rivä akseli  välitysten  avulla  panee  liikkeeseen. 
Vinon  asentonsa  vuoksi  harjavalssi  lakaisee  pyö- 
riessään roskat  sivulle  luokoon  erittäin  nopeasti, 
vrt.   Tie.  J.    C-in. 

Katukivitys  ks.  Katu. 

Katukäytävä  ks.  K  a  t  u. 


547 


Katumuspäivä — Kaufmann 


54S 


Katumuspäivä,  Suomessa  tavallisesti  r  u- 
touspä  ivaksi  nimitetty,  miiärätty  kirkolli- 
uen  juUIapiiivli.  jonka  tarkoituksena  on  erityi- 
sesti kehoittaa  ihmisiä  selvittämään  välejään  Ju- 
malan kanssa.  Katumuspäivät  jaettiin  keski- 
ajalla säännöllisesti  palautuviin  (dies  ropatio- 
Hum)  ja  erityisten  tilaisuuksien  aiheuttamiin 
(dies  supplicationum).  Vanhimman  katumusajan 
muodostivat  pääsiäisen  edelliset  viikot  (quadra- 
gonma),  mutta  keskiajalla  kehittyi  kullekin 
vuodenajalle  oma  katumusaikansa  (qiiatcmber- 
paastot).  Suomessa  on  nykyään  4  säännöllistä 
katumuspäivää.  jotka  kaikki  vietetään  sunnun- 
taisin, -i-  J.  P-ä. 

Katrunja-patsaat,  lumipeitteinen  vuori  venä- 
läisessä Altai'ssa.  Huippu  Beluha  (n.  4,000  m). 

Katuposti,  postin  kuljettaminen  kaupunkien 
piirissä  käyttämällä  vaunuja,  joissa  kirjeet  mat- 
kalla lajitellaan;  k.  on  olemassa  vain  suurkau- 
pungeissa, joissa  se  useasti  on  yhdistetty  julki- 
siin kulkulaitoksiin,  esim.  raitiotieliikenteeseen 
y.  m. 

Katusilta,  silta,  jonka  kansi  on  kaduksi  muo- 
dostettu. Sillä  on  siis  yksi  tahi  kaksi  käytävää 
ja  ajorata.  Käytävät  lasketaan  puulla,  asfaltilla 
taikka  kivellä;  ajorata  peitetään  soralla,  kivellä, 
asfaltilla  taikka  kernaimmin  puulla,  jotta  laskos 
ei  tulisi  kovin  raskas  eikä  aikaansaisi  kovaa 
tärinää  sillalla  ajettaessa.  Kaupungeissa  taikka 
muutoin  vilkasliikkeisillä  paikoilla  kun  ovat,  pi- 
detään k: ja  rakennettaessa  erityisesti  silmällä 
niiden  muotoa  ja  ympäristön  esteettisiä  vaati- 
muksia,    vrt.   Silta   ja    Katu.  J.    C-4n. 

Katusulku  (ransk.  barricade) ,  kaikenlaisista 
s;iatavilla  olevista  esineistä  —  tynnyreistä,  ajo- 
neuvoista, katukivistä,  puista,  huonekaluista 
j.  n.  e.  kiireessä  tehty  varustus,  jonka  tarkoi- 
tuksena on  sulkea  ahdas  kulkutie  esim.  katu. 
Erittäinkin  Ranskan  historiasta  on  tämä  varus- 
tus tunnettu.  E.  K-ja. 

Katuvalaistus,  katujen  ja  torien  keinotekoi- 
nen, kunnan  ylläpitämä  valaistus.  Jo  vanhan-ajan 
suurkaupungeissa  kuten  Roomassa,  Antiokiassa 
y.  m.  käytettiin  katulyhtyjä.  Vv.  1524-53  käs- 
kettiin Pariisin  asukkaita  kl.  9  illalla  sytyttä- 
mään valoja  akkunoihin  katujen  valaisemiseksi 
ja  1667  oli  jo  kaikkialle  katulyhtyjä  pystytetty. 
Pariisin  esimerkkiä  noudattivat  Lontoo  1668, 
Amsterdam  1669,  Berliini  1679,  \Vien  1687  y.  m. 
ja  18:nnen  vuo.sis.  kuluessa  useimmat  suurem- 
mat kaupungit  varsinkin  Saksassa.  Ensin  poltet- 
tiin lampuissa  naurisöljyä,  sitten  paloöljyä.  Suu- 
ren mullistuksen  k  teen  teki  kaasuvalon  käytän- 
töön ottaminen.  Monet  keksinnöt  sekä  öljy-  että 
kaasulamppujen  rakenteessa,  erittäinkin  hehku- 
vien valaistuskappaleiden  (sukkien)  käyttäminen 
ovat  k:ta  kehittäneet.  Kaasuvalo  otettiin  ensin 
käytäntöön  Lontoossa  1814,  sitten  Berliinissä 
1826.  Uusin  on  sähkövalon  —  pääasiallisesti 
kaarivalon  —  käytäntö  k:een  ensin  Pariisissa 
1877  sitten  Berliinissä  1882.  Sähkövalo  otettiin 
Suomessa  ensin  käytäntöön  Tampereella  1888  ja 
kunnalliseen  k:een  Helsingissä  osittaisesti  1911; 
useissa  maaseutukaupungeissamme  sähkövalo  on 
yksinomaisena   k:na.  J.    C-en. 

Katzbach  [katsbah],  Oderin  syrjäjoki,  jonka 
varrella  elok.  26  p.  1813  kenr.  v.  Blucherin  joh- 
tamat preussilaiset  ja  venäläiset  (80,000)  voitti- 
vat marsalkka  Macdonaldin  komentamat  ranska- 


laiset (60,000).  Voittajain  mieshukka  5%,  voi- 
tettujen 50%.    Taktillinen  arvo  l.oj.       -Iskm-. 

Katzenauge  (saks.,  =  kissansilmä),  korukivenä 
käytetty  ruskeanvihreä  tai  ruskea  kvartsimuun- 
nos,  jossa  lui  hienoja  yhdensuuntaisia  asbesti- 
kuituja. '  P.  E. 

Katzenjammer  (saks..  oik.  =  kissannauku) . 
pohmelo ;  nielu.  K.  on  kotoisin  ISOO-luvulta,  jol- 
loin sen  mainitaan  ensiksi  esiintyneen  saks.  yli- 
oppilaskielessä. 

Kauf fmann,  (Marie  Anna)  Angelika 
(1741-1807),  sveits.  maalaajatar,  opiskeli  Italiassa 
1753-06  etupäässä  isänsä  johdolla  ja  herätti  jo 
nuorena  suunnatonta  huomiota  kauneudellaan  ja 
.  lahjoillaan.  Tutustuttuaan  Roomassa  Winckel- 
nianniin  hän  liittyi  taiteessaan  n.  s.  uusklassilli- 
seen  kouluun.  V.  1766  hän  muutti  Lontooseen, 
jossa  pääsi  ylhäisimpien  piirien  tuttavuuteen  ja 
sai  paljon  muotokuvatilauksia,  jopa  valittiin 
1768  perustetun  kuninkaallisen  taideakatemian 
kunniajäseneksi.  V.  1781  hän  meni  naimisiin  it. 
taiteilijan  Antonio  Zucchi'n  kanssa  ja  palasi  Ita- 
liaan, ensin  Venetsiaan  ja  sitten  Roomaan,  jossa 
eri  maiden  hallitsijoita,  ylhäisiä  ja  kuuluisia  hen- 
kilöitä kävi  häntä  tervehtimäs.sä  ja  maalautta- 
{  niassa  hänellä  muotokuviaan.  M.  m.  Goethe  ja 
Herder  puhuvat  hänestä  tavattomallii  ihastuksella. 
Parhaita  hänen  teoksistaan  ovat  enimmäk.seen  yk- 
sityisten hallussa  olevat  muotokuvat,  ne  ovat 
luonnollisen  reippaasti,  joskus  voimakkaastikin 
maalattuja.  Hänen  laatukuviaan  sitävastoin  hait- 
taa useinkin  epävarma  piirustus  ja,  joskin  miel- 
lyttävä, jotenkin  pintapuolinen  väritys.  Sitäpaitsi 
hänen  henkilönsä  ovat  yleensä  epätodellisesti 
ihannoituja  ja  kovin  hentomielisiä.  Tunnetuim- 
mat hänen  tauluistaan  ovat  Dresdenin  gallerian 
„Vestaalitar"  ja  ,, Hyljätty  Ariadne"  sekä  muoto- 
kuvista „Herttuatar  Anna  Amalia"  (Weimarissa) 
ja  ,. Paronitar  Kriidener  lapsineen"  (Louvressa). 
—  K.  oli  myöskin  taitava  etsaaja.  [E.  Engels, 
„Angelika  Kaiiffmann"    (1904).]  F.   L. 

Kauffmann,  Konstantin  Petrovits 
von  (1818-82).  ven.  kenraali.  Tuli  1838  upseeriksi 
insinöörikuntaan;  kunnostautui  Kaukaasiassa 
varsinkin  Karsin  piirityksessä  1855;  kohosi  ken- 
raalimajuriksi 1857.  Palveltuaan  jonkun  vuoden 
sotaministeriössä  nimitettiin  hänet  1867  ken- 
raalikuvernööriksi Turkestaniin.  Asettui  asu- 
maan Taskeutiin,  antoi  tälle  kaupungille  euroop- 
palaisen leiman,  saavutti  maan  asukkaiden  luot- 
tamuksen ja  saattoi  maahan  järjestyneet  olot. 
Hänen  johdollaan  suoritettiin  retkikunta  Bucha- 
raau  ja  Samarkandin  valtaaminen  1868.  retki- 
kunta Kiivaan  1873  ja  sotaretki  Kokania  vas- 
taan 1875.  Hän  valtasi  myöskin  Kuldsan.  joka 
1881    annettiin   takaisin   Kiinalle.  E.   Ma. 

Kaufmann.  1.  Alexander  K.  (1817-93), 
saks.  runoilija,  Reinin  maakuntain  lempirunoi- 
lija,  jonka  runot  uhkuvat  syvää  tunnetta,  raik- 
kautta ja  elämäniloa.  K:n  runokokoelmat  ovat 
„Gediohte"  (1852),  „Mainsagen"  (1853)  ja  ,.XJn- 
ter  den  Rehen"  (1871.  K.  on  lisäksi  julkaissut 
teoksen  „Der  Gartenbau  im  Mittelalter  und  wäh- 
rend   der    Renaissance"    (1892). 

2.  Mathilde  K.  (s.  1835),  edellisen  puoliso 
(omaa  sukua  Binder),  tuli  tunnetuksi  sala- 
nimellä Amara  George  julkaisemalla  synkkä- 
mieliset  runonsa  „Bluten  der  Nacht"  (1856).  Sit- 
ten hän  julkaisi  „Mythen  und   Sagen  der  India- 


549 


Kaufmann — Kaukaan  tehtaat 


550 


ner  Amorikas"  (ISSG)  ja  naimisiin  inentyäuB  yh- 
dessil  niiehensii  ja  Dauinerin  kanssa  ,31ythorpe. 
Mytlicn-Sagcn-  iind  Legendenbuoh"  (185S).  K:n 
niiiiit  tUrkeimniiit  teokset  ovat  .,Vor  Tagesanbruch. 
N'ovellen  und  Gedichte"  (1859),  „Auf  deutschein 
Boden.  Erziililung"  (1877),  „Die  Jiinsifrau  von 
Orlfaus,  ein  Lel)pnsbild"  (1877),  „Dissonauzen 
u.  Akkorde,  Roman"  (1879)  ja  ,.Don  Gabriel 
Garcia  Moreno,  Prilsident  der  Republik  Ecuador" 
(1891).  .7.  n-i. 

Kaufmann,  Georg  Ileinrich  (s.  1 842) . 
saks.  historioitsija,  v:sta  1891  professorina  Bres- 
laussa:  teoksia:  „Deutsche  Geschichte  bis  auf 
Karl  den  Grossen"  (1880-81),  ..Die  Geschichte  der 
deutschen  Universitäteu"  (1888-96),  „Politische 
Geschichte  Deutschlands  lm  19.  Jahrhundert" 
(1900). 

Kaufmann,  Richard  von  (18.'J0-190S), 
saks.  taloustieteilijä,  oli  professorina  m.  m.  Aa- 
clienin  ja  Charlottenburgin  teknillisissä  korkea- 
kouluissa. Caprivin  ollessa  kanslerina  1890-94 
K.  saavutti  suuren  vaikutusvallan  hallituksen 
neuvonantajana  talous- ja  finanssikysymyksissä; 
teoksia:  „I)ie  Finanzen  Frankreichs"  (1882), 
,.Die  öffentlichen  Ausgaben  der  grössern  euro- 
päischen  Länder  nach  ihrer  Zweckbestiinmung" 
(1889),  „Die  Eisenbahnpolitik  Frankreichs" 
(1896),  ,,Die  Komniunalfinanzen.  Grossbritan- 
uieu,  Frankreich,  Preussen"  (1906).  K.  tuli 
myöskin  tunnetuksi  muinai.stutkijana  ja  kaivaus- 
töiden toimeenpanijana  Vähässä-Aasiassa,  Syy- 
riassa ja  Egyptissä.  J.  F. 

Kauhajoki.  1.  Kunta.  Vaasan  1.,  Ilmajoen 
kihlak..  Kauhajoen  nimismiesp.  Kirkolle  Seinä- 
joen rautatienasemalta  63  km,  Kristiinasta  50  km 
ja  Kaskisista  60  km:  rakenteilla  olevan  Seinä- 
joen-Kristiinan-Kaskisten rautatien  varrella,  kun- 
nan alueella,  tulee  olemaan  2  asemaa.  Kauhajoki 
ja  Kainasto,  edellinen  4  km.  jälkimäinen  10  km 
kirkolta.  Pinta-ala  1,266,4  knr,  joista  14.547  ha 
viljeltyä  maata  (1901).  Manttaalimäärä  32"/,,; 
maatilojen  lukumäärä  509,  talonsavuja  510,  tor- 
pansavuja  814  ja  muita  savuja  734  (1907). 
12,878  as.  (1909),  joista  0,4%  ruotsinkielisiä 
(1900);  2.178  ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  1,598  (1901).  1,430  he- 
vosta, 4.675  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja 
7  (1911).  Kunnanlääkäri;  apteekki.  Säästöpankki. 
—  Teollisuuslaitoksia:  Ikkelän  ja  Kyynyn  höyry- 
sahat, Keturin.  Teevahaisen,  Kosken,  Heikkilän 
ja  Pietarin  vesisahat,  osuusmeijeri  ,, Toivo"  ja 
1  yksityinen  meijeri.  Kosken,  Heikkilän.  Knuut- 
tilan ja  Mattilan  myllyt.  —  3  turvepehku -osuus- 
kuntaa. —  Kirkolla  taistelupaikka,  jossa  v.  Dö- 
beln 10  p.  elok.  1808  löi  kenraali  Sepelevin  joh- 
taman venäläisen  armeiaosaston.  Paikalla  on 
komea  kivestä  hakattu  muistomerkki.  Kaatuneit- 
ten suomalaisten  haudat  '/a  ^'"^t  venäläisten  2 
km  eteläänp.  kirkolta.  [O.  Blomstedt,  ., Kapina 
Kauhajoella  v.  1808".].  —  2.  Seurakunta, 
konsistorillinen,  Turun  arkkihiippak..  Vaasan 
ylärovastik.;  perustettu  Ilmajoen  saarnahuone- 
kunnaksi  1624  ja  kappeliksi  1627;  määrättiin 
omaksi  kkhrakunnaksi  K.  M.  kk:llä  */„  1858, 
mikä  kuitenkin  saatettiin  panna  toimeen  vasta 
1892.  Kirkko,  puinen,  rakennettu  1819,  korjattu 
perinpohjin    1902.  L.   H-nen. 

Katihajoki  on  nimenä  Kyrönjoen  (ks.  t.)  latva- 
juoksulla;    se   alkaa   Kauhajärven    lammesta,   lä- 


heltii  toiseen  suuntaan  juoksev;in  Karvianjoen 
latvoja.  Kauhajoen  pitäjän  katikkoisosa.sta  ja 
juoksee  vielil  Ilmajoen  nimellä  ennen  Kyrös- 
joeksi  tulemistaan.  Suurin  koski  on  Jyllinkoski, 
liihellä  Kurikan  kirkonkylää,  put.  kork.  12  m., 
411  hevosvoimaa.  —  Jokilaaksossa  Kauhajoen  ja 
Kurikiui    kirkonkylät.  L.    H-ven. 

Kauhajärvi,  rukoushuonekunta,  eteläosassa 
I.;appajiirven  pitiijää,  perustettu  ja  kirkonraken- 
tamislupa  annettu  14  p.  kesäk.  1866.  Kirkko, 
jonka  rukoushuonekuntalaisct  omin  voimin  ra- 
kensivat suurena  nälkävuonna  1867-68,  sijaitsee 
31  km:n  päässä  emäkirkolta.  .Siellä  pidetään 
jumalanpalveluksia  8-10  kertaa  vuodessa.  Kir- 
kon   luona    hautausmaa.  L.    IJ-nen. 

Kauhalanjoki  on  yksi  niitä  jokia,  jotka  nov- 
gorodilaiset  1311  tekemällään  ryöstöretkellä  jää- 
mejä  vastaan  ,. valtaavat"  (ks.  Kauppa  joki). 
Tarkoittaa  ehkä  Vihdin  rajalta  Haapajärveltä 
Espoonlahteen  tulevaa  jokea,  jonka  Vähäjärven 
ja  Isojärven  välistä  Kauhalan  kartanon  ohitse 
virtaavaa  osaa  vielä  nykyään  nimitetiiän  Kauha- 
lanjoeksi.  A.  Es. 

Kauhava.  1.  Kunta,  Vaasan  1..  Lapuan  kih- 
lak., Kauhavan  nimismiesp. ;  kirkolle  Kauhavan 
rautatienasemalta  2  km.  Pinta-ala  506,3  km^  joista 
viljeltyä  maata  14.032  ha  (1901).  Manttaalimäärii 
52  "1^;  maatilojen  lukumäärä  530,  talonsavuja 
520,  torpansavuja  246  ja  muita  savuja  1,550 
(1907).  8,838  as.  (1909),  miltei  kaikki  suomen- 
kielisiä; 1.475  ruokakuntaa,  joista  maanvilje- 
lystä pääelinkeinonaan  harjoitti  948  (1901). 
1,005  hevosta,  3,583  nautaa  (1908).  —  Kansakou- 
luja 7  (10  opett.)  (1911).  Kunnanlääkäri;  ap- 
teekki. Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia; 
puukkotehtaita  3,  kaidetehdas,  sahoja  3.  meije- 
reitä  3.  höyrymyllyjä  2  ja  vesimyllyjä  8.  -- 
Yleisenä  kotiteollisuutena  vanhastaan  puukkojen 
valmistaminen  (,, Kauha  van  puukot").  —  2.  S  e  u- 
r  a  k  u  n  t  a,  konsistorillinen.  Turun  arkkihiippak.. 
Lapuan  rovastik. ;  perustettu  Lapuan  kappeliksi 
1643,  erotettu  omaksi  kirkkoherrakunnaksi  16  p. 
toukok.  1859.  Kirkko,  puinen,  rakennettu  1756, 
korj.attu  1886-87.  —  3.  Rautatienasema 
(IV  1.)  Oulun  radalla,  Lapuan  ja  Hiirmän  asemien 
välillä,  456  km  Helsingistä,  298  km  Ouluun.  "Ra- 
vintola. —  Kauhavan  kirkolle  matkaa  2  km. 

L.  B-rten. 

Kauhavanjoki,  Lapuanjoen  sivujoki,  laskee 
siihen  oikealta  13  km  alapuolella  Lapuan  kirkon- 
kylää. Joki  saa  alkunsa  Kauhajärvestä  ja  muuta- 
masta sen  pohjoispuolella  olevasta  pikkujärvestä. 
Pituus  (Kauhajärvestä  laskettuna)  lähes  40  km. 
—  Joki  perattiin  vv.  1902-04.  189,000  mk;n  kus- 
tannuksella; koko  työssä  tehtiin  58,727  päivä- 
työtä. —  Jokilaaksossa  Kauhavan  kirkonkylä,  n. 
9  km  yläpuolella  sen  laskua  Lapuanjokeen. 

L.  H-nen. 

Kaukaan  tehtaat,  omistaja  (v:sta  1903;  osake- 
pääoma 4,8  milj.  mk.  ä  5,000  mk.)  „A  k  t  i  e- 
bolaget  Kaukas  Fabri  k",  on  suuri,  etu- 
päässä rihmarulla-  ja  puuvanuketeollisuutta  har- 
joittava liike,  jolla  nykyään  on  tehtaita  kol- 
messa pitäjässä.  Sen  ensimäisen  rihmarulla- 
tehtaan  (Suomen  ensimäisen)  perusti  1873 
patruuna  R.  Björkenheim.in  muodostama  yhtiö 
Keravanjoen  Mäntsälän  pitäjässä  olevan  K  a  u- 
kaankosken  varrelle;  toinen  rullateh- 
das   (palanut  1899,  uudestaan  käynnissä  1900) , 


551 


Kaukaasia 


552 


eudniiiistii  suurempi,  rakeuuettiin  1801  1'arkka- 
rilan  tilalle  Lappveiien  pitäjässä  Lappeenran- 
nasta koilliseen  Saimaan  rannalle.  Ensimäinen 
yhtiö  hajaantui  1S94  myytyään  tehtaat  eversti 
H.  StandertskjölJille.  Tämä  rakensi  Parkka- 
rilaan  Kaukaan  ensimäisen  s  u  1  f  i  i  1 1  i  s  e  1 1  u- 
loosa  tehtaan  1S90.  sekä  1898  samalle  tilalle 
Kuukaan  höyrysahan  (palanut  1906,  uudes- 
taan rak.  1908).  Sam.  v.  siirrettiin  Kaukaan- 
kiKskeu  lakkautetusta  tehtaasta  työväki  ja  ko- 
neet uuteen,  Iitin  pitäjään  Uudenkylän  rauta- 
tieaseman lähelle  perustettuun  rullatehtaa- 
seen. Valmistamaan  tätä  varten  aineksia  raken- 
nettiin Seestau  tilalle  Nastolassa  b  1  o  k  k  i  t  e  h- 
das  1905.  Edellisenä  v.  oli  Parkkarilan  laitos- 
ten luku  lisätty  toisella  sulfiittisellu- 
loosa t  e  h  t  a  a  1  I  a.  —  V.  1896  rakennettiin 
kapearaiteinen  Kaukaan  rautatie  (yksis- 
tään liikkeen  omiksi  tarpeiksi)  Lappeenran- 
nasta Parkkarilaan,  joka  1907  pidennettiin  Lau- 
ritsalaan; täältä  Saimaankanavan  toisella  puo- 
len olevalla  O.-y.  Salvesenin  Varkaan.saaren 
sahalle  vievällä  köysiradalla  kuljetetaan  sahan- 
jätteitä  K.  t:n  tarpeiksi.  —  Maatiloja  omistaa 
yhtiö,  paitsi  Parkkarilaa,  useita  Itä-Suomessa; 
suurin  Puhoksen  (ks.  t.)  tila.  —  Tuotanto 
(1910)  P  a  r  k  k  a  r  i  1  a  s  s  a:  rullatehdas  (375 
työmiestä)  1,«  milj.  grossia  rullia,  puuvanuke- 
tehdas  (309  työm.)  11.600  tonnia  sulfiittisellu- 
loosaa, saha  (22  työm.i  70,000  tukkia;  Iitissä: 
rullatehdas  (Sö  työm.)  O.15  milj.  grossia  rullia; 
Nastolassa:  blokkitehdas,  0,s  milj.  grossia 
aineksia.  . —  Työmiehiä  on  kaikkiaan  1,035,  joista 
26  tulee  rautatien  (4  veturia,  116  vaunua)  sekä 
köysiradan  o.salle.  Ammattityömiehet  asuvat 
maksutta  yhtiön  huoneistoissa  taikka  saavat 
vuokra-aviistu.sta.  Parkkarilassa  on  2  yhtiön 
ku.stantamaa  kansakoulua  (7  opettajaa),  sairas- 
tupa, työväenkeittiö,  lukusali,  kirjasto  y.  m. 
—  Tehtaitten  toimeenpanevana  johtajana  on 
v:.sta  1893  kauppaneuvos  Gösta  Björkenheim. 
(G.  B-m.  d  E.  E.  K.) 
Eaukaasia  (ven.  Kavkaz),  maantieteellinen  ja 
kansatieteellinen  alue  Venäjällä,  Kaspian-  ja 
ilustan-meren  välissä,  Manyts-alanteesta  valta- 
kunnan rajaan  etelässä;  469.220  km^  ('/i  Suomea 
suurempi),  11,735,100  as.  (arv.  1911).  Kaukasus- 
vuorten pohjoispuolella  olevaa  osaa  nimitetään 
Etu-K:ksi  (ven.  1'rrdknvkazje)  ;  siinä  on  ku- 
vernementti  Stavropol  sekä  alueet  Kuban  ja  Te- 
rek.  Kaukasus-vuoristossa  ja  sen  eteläpuolella 
olevaa  seutua  sanotaan  T  a  k  a-K:k  s  1  (ven. 
Zaknvkazje) ;  siinä  ovat  kuvernementit  Baku, 
Tsernomorskaja,  Jelizavetpolj,  Erivan,  Rutais, 
Tiflis,  alueet  Batum,  Dagestan,  Kars  sekä  piirit 
Suhum  ja  Zakataly.  Paitsi  viimemainittua,  Taka- 
K.  muodostaa  liallinnoUisen  kokonaisuuden  K:n 
k  ä  s  k  y  n  h  a  1 1  i  j  a  k  u  n  n  a  n  (laatuaan  ainoa 
Venäjällä),  243,024  km',  6,002,100  as.  (arv.  1911). 
Pinnanmuodostus,  vesistöt  j:i  il- 
masto. K.  jakaantuu  neljään  toisi.staan  tmitu- 
vasti  eroavaan  osaan.  Etu-K.  on  suureksi  osuksi 
alavaa  aroa,  Kaukkois-Venäjän  aroaluoe;i  jat- 
koa, joka  osaksi  on  hedelmällistä,  venilläistcn  ta- 
lonpoikain ja  kasakkain  viljeleraää  mustaamultaa, 
osaksi  paimentolaisparvien  hallussa  olevaa  suola- 
aroa.  Pääjoet  ovat  Kuma  ja  Terek  Vvaspian- 
mereen,  Kuban  Mustaan-mereeu.  —  Toisen  alueen 
muodostaa      vaikeakulkuinen,       monisokkeloinen 


alppivuoristo  K  a  u  k  a  s  u  s-v  u  o  r  e  t  (ks.  t.).  Sen 
eteläpuolella  on  kaksi  kaakosta  luoteeseen  kulke- 
vaa, yleen.sä  taajaan  asuttua  lasken  m  ah  au- 
ta a,  jotka  toisistaan  erottaa  horstina  seisomaan 
jiiänyt  Me.skiläis-  1.  Suramvuoristo.  Liiuleen- 
päiii,  JIustaan-mereen  aukeavan  laakson  läpi  vir- 
taa Rion,  itiiänpäin.  Kaspian-mereen  Kura  osaksi 
(Sirinkuni.  Mugan.  Peigambar  y.  m.)  aros^eutujen 
kautta.  Yläjuoksultaan  ne  ovat  kuohuvia  vuori- 
virtoja,  kulkukelpoisia  ainoastaan  lyhyen  matkaa 
suupuolella.  Laaksoaluetta  rajoittaa  etelässä 
osaksi  K:aan  kuuluva,  monien  jokien  (Tsoroh  Mus- 
taan-mereen,  Aras  Kaspian-mereen)  uurtelema  A  r- 
m  e  e  n  i  a  n  y  1  ä  n  k  ö  m  a  a  korkeine  vuorenUuip- 
puineen  (Ararat  5.156  m)  ja  lukuisine  järvi.Meen 
(Goktsa.  Tsaldyrgöl).  —  Ilmastossa  on  jyrk- 
kiä vastakohtia.  Pääpiirteissään  se  on  manterei- 
nen Etu-K  :ssa.  Kuran  laaksossa  ja  Armeenian 
ylängöllä  (Tiflis:  v:n  keskilämpötila  +  12,7°C, 
tammikuun  0°C.  heinäkuun  -|-  24,5°C),  mitkä 
myös  laajoilla  alueilla  kärsivät  sateen  puutetta 
(Tiflis  490  mm  v:ssa,  Baku  ainoastaan  241  mml. 
Rionin  laaksossa  ja  Mustan-meren  rannikolla  il- 
masto on  mitä  suopein  (Batum:  v:n  keskilämpö- 
tila +  15°C,  tammikuun  -|-  5.»°C,  heinäkuun 
-f-17,5°C),  sadetta  runsaasti;  Batumissa  sataa 
v:ssa  2,370  mm,  joten  se  on  Venäjän  saderikkaim- 
pia  seutuja. 

Kasvullisuus  Mustanmeren  rannikolla  on 
tavattoman  rehevä  ja  monilajinen;  eri  korkeus- 
asteilla  on  Keski-Euroopan  ja  Välimeren  puitten 
muodostamia  metsiä,  joita  vähemmän  rehevinä 
tavataan  myös  muualla  vuorten  rinteillä;  viini- 
köynnös menestyy  1,000  m:n  korkeudolle,  vilja 
1,800  m:  n.  Alemmilla,  kuivuuden  vaivaamilla 
seuduilla  Etu-K :ssa  ja  Kuran  laaksossa  leviää 
laajoja  aroja.  —  Eläimistössä  tavataan 
runsaslukuisina  Keski-Euroopan  vuoristo.-feutujen 
nykyään  vähiin  huvenneita  lajeja:  karhuja,  .'■usia, 
villisikoja,  kettuja,  ilveksiä,  näätiä.  Aasian  puo- 
lelta tunkeutuu  K:aan  tiikeri  ja  pantteri,  ylei- 
sesti esiintyy  sakaali.  Useista  kauris-  ja  vuohi- 
lajeista  mainittakoon  kaukaasialainen  vuorivuohi 
(Capra  caucasica),  mufloni  ja  besoaarivuohi.  Syr- 
jäisissä metsissä  elelee  vielä  visentti  (Bos  hona- 
sus).    Petolintuja  on   runsaasti. 

Asutus.  K:n  luoksepääsemättömät  vuoristot 
ovat  aina  olleet  turvallisia  pakopaikkoja  lukui- 
sille osaksi  K:n  ääritse  kulkeneista  kansnnvir- 
roista  pirstoutuneille  heimoille.  Uusimpana  ai- 
kana on  Veniijän  hallituksen  toimittama  uutis- 
asutus  lisännyt  kansain  kirjavuutta.  Vasta  viime 
vuosikymmeninä  on  tieteellinen  tutkimus  saanut 
selvitetyksi  näin  syntyneet  tavattoman  sekavat 
kansallisuussuhteet.  Aikaisemmin  oletettujen 
150-300  kansallisuuden  sijaan  on  luku  nyttemmin 
supistettu  50:een.  Tärkeimmät  niistä  ovat  (1897) 
(ks.  lähemmin  erikoishakusanoja) ;  slaavilai- 
set 3,183,900  (joi.sta  muut  venäläisiä  paitsi  25,100 
puolalaista) ,  turkkilais-tataarilaiset 
1,879.900  (näistä  tataareja  1,500,800,  turkkilai- 
sia 139,400,  nogailaisia  64,000,  kumykkeja  !:.3.400, 
karapapakkeja  29,900.  karatsaijeja  27.200,  turk- 
meeneja  24,500),  ka  rth  velit  1.350,300,  a  r- 
meenialaiset  1,118,100,  lezgiläiset 
600,500,  tsetsenit  274.300,  n.  s.  sirkassit: 
tserkessit,  kabardalaiset  ja  abhasit  214,000,  o  s- 
seetit  (iraanil.)  171.700.  kreikkalaiset 
100,300,     kurdit      (iraanil.)      99,800,     taatit 


Kaukaasia  I. 


Anauiuiu   kauii]i!Uu  Sotilastien   varrella. 


Kalatiiiiiu   i.^al^-^"  ja   kyUi. 


1   irui  Targimissa. 


Kaukaasia  II. 


lle\  siiureja   rautajiaidoi.ssa. 


llatmii.     Osa  vanhaa  kaujjuukia. 


Kristityn   kirkcm    raiuiiiU'' Uajiakissa. 


:.^j...m 


'^V/r'"-  •;- 


I..-II1    lllst-n    laliellä. 


Kasbek-vuoii. 


553 


Kaukaasia 


(irnauil.)  95,100,  g  e  r  m  a  a  n  i  1  a  i  s  e  t  47,400, 
juutalaiset  40,500,  t  älysit  (iraanil.) 
35,000,  k  almuki  t  (mongol.)  14,400,  persia- 
laiset 14,000,  suomensukuiset  7,400 
(virolaisia  4,300),  r  o  m  a  a  n  i  1  a  i  s  e  t  7,200, 
1  i  e  1 1  u  a  1  a  i  s-1  ä  t  t  i  1  il  i  s  e  t  6,700.  —  VenäMi- 
set  ja  osa  kartliveloista  ovat  oikeauskoisia  (yh- 
teensä 50,»%  K:n  asnkk:sta);  muihin  Kristiltyi- 
hin  kirkkokuntiin  (ptupäässSi  armeenialaiseen) 
kuuluu  12,5%.  Muluunottilaisia  on  34,5%.  vrt. 
Kaukaasian  kielet.     ,/.  E.  h\  (E.  E.  K.) 

Elinkeinot.  Maataloutta  harjoittaa  7S.s  % 
väestöstä:  teollisuutta  ja  vuorityötä  ainoast.ian 
6,s  %.  Tiirkeinnniit  viljalajit  ovat  (niilj.  tonneissa 
1910)  vehnä  3.»;  (josta  liki  -/,  Kubanissa),  ohra 
1,75  C/j  Kubanissa),  maissi  0,»s  (%  Taka-K;ssa), 
kaura  0,j«  (yli  '/,  Kubanissa),  ruis  0,s«  (*/.  Ku- 
banissa), hirssi  0,25  (Etu-K:ssal.  Taka-K;ssa  vil- 
jellään myös  riisiä.  Tämän  alueen  viinit  ovat 
kiitettyjä  (varsinkin  Kahetiasta  saadut),  mutta 
niiden  viljelys  vähenee.  Etu-K:ssa  viljellään  myös 
paljon  viiniköynnöstä,  mutta  viini  on  huonoa. 
Tupakkaa  viljellään  Kubanissa.  Kutaisissa  ja 
Tsernomorskajassa,  sato  22. »s  milj.  kg  I.  24,3  % 
Venäjiin  tupakkasadosta  (190S).  Erinomaisia  he- 
delmäpuita (persikka,  aprikoosi)  ja  meloneja 
viljellään  kaikkialla,  mulperipuita  Taka-K:lle 
tärkeän  silkkiäi.stoukau  ravinnoksi.  Eamie-kasvia 
on  mene.styksellä  koteutettu  tänne,  samoin  on 
teepensasta  hallituksen  toimesta  ryhdytty  vilje- 
lemään iMu.stan-meren  rannikon  suopeassa  ilmas- 
tossa (viljelysalue  1907  505  ha).  Puuvillaa  kor- 
jattiin itäosassa  maata  13  milj.  kg  (1909).  Kar- 
janhoito alkuperäistä.  V.  1910  oli:  hevosia 
Etu-K:ssa  0,45  milj.  (joista  Kubanissa  */t).  Taka- 
K:ssa  0.4s  milj.;  nautakarjaa  Etu-K:ssa  2.9» 
milj.,  Taka-K:ssa  3,2  milj.;  lampaita  ja  vuohia 
Etu-K:ssa  6,oi  milj.,  Taka-K:ssa  5,98  milj.:  si- 
koja Etu-K:ssa  O.re,  Taka-K:ssa  0,4i  milj.  Tär- 
keä on  mehiläishoito.  Vuorityön  runsaat  tuot- 
teet antavat  K:lle  merkityk.sen  maailmankau- 
passa. Tärkein  on  nafta.  Vaikka  nattat.eolli- 
suus  täällä  on  paljoa  nuorempi  kuin  Yhdysvalto- 
jen, tuotti  se  kuitenkin  vv.  1.S9.S-1901  enemmän 
kuin  viimemainittu.  Loistavalle  kehitjkselle  an- 
toivat hetkeksi  pahan  iskun  1905  puhjenneet  levot- 
tomuudet. Nafta-alueet  K:ssa  jakaantuvat  seu- 
raavasti :  Bakun  kuvernementissa,  Kaspian-mereen 
pistävällit  Apseronin  niemimaalla  ovat  maailman 
rikkaimmat  naftakentät  Zabuntsi,  Bibi-Eib:it,  Ro- 
many  ja  B;ilahany.  Bakun  kuvernemeuti.st.a  saa- 
tiin 91,e  %  Veniijän  koko  naftatuotannosta  (1907). 
Toinen  tiirkeä  alue  on  Terekin  alueessa  cleva 
Groznyj.  Kolmas  tavattoman  rikas,  erittäin  edul- 
lisesti liihellil  merta  sijaitseva  nattakenttä  Jlai- 
kop  Kubanin  alueessa  odottaa  vain  rautatietä 
päästäk.seen  toimimaan.  Yhteensä  tuottivat  K:n 
nafta-alueet  8,58  milj.  tonnia  naftaa,  1.  99  % 
Venäjän  koko  naftantuotannosta  (1907).  '  Erin- 
omai.sta  mangaanimalmia  louhitaan  Kut:iisissa 
Tsjaturyn  luona  (678.600  tonnia  1907  67  %  tuo- 
tannosta Venivjällä),  josta  sitä  viedään  Amerii- 
kan  ja  Euroopan  rauta-  ja  terästehtaisiin.  Ku- 
parimalmia  saadaan  Jelizavetpoljin  ja  Tiflisin 
kuvernementeista  (5,020  tonnia :  37,7  %  Venäjän 
tuotannosta  1907),  lyijyä  (371  tonnia;  Veuiijän 
tuotannosta  73%  1907),  sinkkiä  (155  t.mnia; 
15%  sam.  V.)  ja  hopeaa  (1.238  kg;  47,»%)  Te- 
rekin  alueesta,   kobolttia   .Telizavetpoljista    (1,066 


kg;  koko  Venäjiin  tuotanto).  Kivihiiltä  on  run- 
saasti, mutta  naftan  laaja  käyttö  e:-!tä;i  sen 
kaivostyöu  kehitystä  (53,000  tonnia  10081.  - 
K:n  kivenniiisvesilähteet  ovat  kuuluisat.  Tunne- 
tut ennen  nmita  ovat  Pjatigorsk  ympäristö.ssä 
olevine  kylpypaikkoineen,  joi.sta  vesiä  myös  lä- 
hetetään laajalti  Eurooppaan  (Kislovodskista 
>iarzan-,  Essentukista  cssentuki-vetUi).  -  Teol- 
lisuus tehdasmaisesti  harjoitettuna  rajoittuu 
verrattain  harvoihin  tuotteisiin.  Aksiisista  va- 
paitten teolli.,uuksien  tuotantoarvo  1910  oli  125 
milj.  mk.  (kone-,  metalli-,  mineraali-,  puuvilla-, 
ravintoaine  sekä  muutamia  muita  tehtaita)  ;  ak- 
siisinalaisissa  tehtaissa  (nafta-,  viini-  ja  olut- 
tehtaita) oli  1907  18.730  työmiestii.  Kaikki  ne 
ovat  keskittyneet  muutamiin  suurempiin  kau|),ui- 
keihin.  —  Erinomaisten  taiteellisten  teräaseitten. 
hopeacsineitten.  silkki-,  villa-  ja  puuvillatuotteit- 
ten  (matot),  nahkateosten  y.  m.  käsitoolli-nus- 
tuotteitten   valmistus  supistuu  vuodesta  vuoteen. 

Kelvollisten  liikenneteitten  aik-vansaa- 
minen  on  tuottanut  suuria  vaikeuksia.  Joista  on 
viillän  hyötyä;  höyryaluksilla  kuljettavia  ovat 
iiinoastaan  Kuban  ja  Kura,  yhteensä  543  km. 
Rautateitä  ei  ole  vielä  rakennettu  suoraan  vuo- 
riston yli:  sen  poikki  kulkee  grusialainen  sotilas- 
tie  Vladikavkazista  Darjal-solan  kautta.  Donin 
Ilostovista  tuleva  rautatie  kiertää  vuoriston  itä- 
pään Bakuun,  josta  rautatie  kulkee  Potiin  ja 
Batumiin  Mustan-meren  rannalle,  haar:iutuen 
Tiilisistä  etelään  Erivaniin  ja  Persian  rajalle. 
Kaikkiaan  K:ssa  on  rautateitä  3,916  km   (1011). 

Kauppa  ulkomaille  kiiy  etupäässä  Batumin. 
Poti'n.  Novorossijskin  (Mustau-meren  rann;illa) 
sekä  Bakun  (Kaspianmeren  rannalla)  kautta. 
Sen  arvo  on  251,5  milj.  mk.  (1908;  285,4  milj.  mk. 
1907).  jo.sta  n.  '/,  naftan  tuotteita.  Tuonti  käy 
samojen  satamien  kautta;  arvoltaan  97,5  milj.  mk. 
(1908). 

Kansansivistys  on  vielä  alhaisella  as- 
teella; lukutaitoisia  on  n.  12,4%  väestöstä.  Oppi- 
ja ammattikouluja  oli  1909:  keskikouluja  77 
(23,400  oppilasta),  ammattikouluja  66  (6,700 
opp.),  yksityisten  ja  toi.su.skolaisten  kouluja  67 
(2,700  opp.)",  kansakouluja  4,199  (275,800  opp.)  ; 
tiedot  oppilasmääristä  ovat  kolmesta  kuverne- 
mentista  osaksi  vajanaiset.  Erivanissa  on  hengel- 
linen korkeakoulu  (202  opp.).  —  Sairaaloita  on 
289.  lääkäreitä  940. 

Historia.  K:n  asutuksesta  vanhemmalla 
rautakaudella  ja  myöhempinä  hi.storiantakaisina 
aikoina  kertovat  runsaat  löydöt  ja  hautarouk- 
kiot.  Jo  varhain  kreikkalaiset  tunsivat  K:n. 
käyden  kauppaa  Kolkhis-maassa,  Phasis-virran 
(Eionin)  suulla,  minne  myös  perustivat  siirtolan. 
Strabon  }■.  m.  kreikkalaisten  historioitsijain  ku- 
vaamissa sodissa  Mithridates  l:llä  vuosisadalla 
e.  Kr.  kukisti  K:n  kansat,  paitsi  vuorilla  asu- 
via. Eoomalaiset  eivät  olleet  K:n  kanssa  välit- 
tömissä tekemisissä.  Keskiajalla  vuoristolaiset 
yleensä  säilyttivät  vapautensa,  alinomaisesti  tais- 
tellen turkkilaisten,  persialaisten  ja  mongolien 
kanssa  sekä  keskenään.  Uudella  ajalla  he  jou- 
tuivat tekemisiin  Venäjän  kanssa.  Pietari  Suu- 
ren Persialta  valloittamat  Derbent  ja  Baku  (w22) 
tosin  pian  täytyi  luovuttaa  takaisin,  mutta 
auttamalla  kristittyjä  karthveleja  taistelussa 
turkkilaisia  vastaan,  venäläiset  saavuttivat  niii- 
den    luottamuksen,    niin    että    karthvelien    ruhti- 


Kaukaasialainen  rotu— Kaukalopesä 


550 


ii:is  untuutui  Neiiäjäii  vliliorruuden  alle.  HuUli- 
Daau  kuoltua  (ISOl)  huueii  maansa  liitettiiu  Ve- 
näjään, joka  kukistettuaan  osseetit  ja  lezgiläi- 
set  pian  sai  K:n  laaksoinaan  käsiinsä  (ISIO) ; 
sen  lisäksi  Persialta  anastettiin  Kaspian-meren 
rantii-alue  Lenkuranista  Derbentiin  (1S13).  Tur- 
kin luovuttua  Adrianopolin  rauhassa  (1S29)  K:u 
vuorilieiniojen  nimellisestä  yliherruudesta  Venäjä 
alkoi  järjestelmällisen  sodan  heitä  vastaan.  Lezgi- 
läisten  päällikkö  ja  ylimmäinen  pappi  S  a  m  y  1 
kokosi  hajallaan  olleet  heimot  pyhään  sotaan. 
Sitä  käytiin  yli  Euroopan  ihailua  herättävällä 
sitkeydellä  ja  urhoollisuudella.  Vasta  1859  onnis- 
tunut Samylin  vangitseminen  katkaisi  vuoristo- 
laisten yhteisen  vastarinnan.  Taistelua  kuiten- 
kin epätoivoisasti  jatkettiin  v:een  1864.  Ve- 
näläisturkkilaiseu  sodan  (1877-78)  yhteydH.ssä 
puhjennut  kapina  kukistettiin.  Adrianopolin  rau- 
ba.ssa  Venäjä  sai  aikaisemmin  (1828-29)  anasta- 
mien.sa  pohjois-arnieenialaisten  alueitten  lisäksi 
Karsin.  Batumin  ja  Ardahanin  alueet.  —  Monet 
vuori.stokansat  eivät  suostuneet  Venäjän  herruu- 
teen, vaan  siirtyivät  kymmenin  tuhansin  maas- 
taan pois.  etupäässä  Turkin  alueelle.  Näitten 
sijaan  hallitus  toimitti  siirtolaisia  Venäjältä.  — 
Toimenpide,  jolla  hallitus  otti  armeenialaisen  kir- 
kon omaisuuden  valtion  huostaan  (1903) ,  synnytti 
levottomuuksia  Taka-K:ssa.  Ne  eivät  vielä  olleet 
talttuneet,  kun  1905  verinen  rotu-  ja  uskonto- 
sota  leimahti  tataarien  ja  armeenialaisten  välillä. 
Hallituksen  ollessa  täydellisesti  voimaton  sitä 
kukistamaan  se  taukosi  vasta  vähitellen,  luotot- 
tuaan  maalle  suunnatonta  tuhoa.  (ks.  Liitekuvaa 
Kaukaasia;  siinä  kuvien  ..Leiri  Htsen  lä- 
hellä" ja  „Kazbek-vuori"  allekirjoitukset  ereh- 
dyksestä  vaihtaneet   paikkaa   keskenään.) 

E.  E.  K. 

Kaukaasialainen  rotu,  saksalaisen  antropo- 
login J.  F.  Blumenbachin  1798  kirjallisuuteen 
tuoma  nimitys,  jonka  sijasta  nykyään  usein  käy- 
tetiiän  nimityksiä  indoeurooppalainen, 
in  d  «germaanilainen  tai  Välimeren 
rotu.  Tähän  rotuun  Blumenbach  luki  kaikki 
muut  Euroopan  kansat,  paitsi  suomalaiset  ja  lap- 
palaiset; lisäksi  kuului  siihen  muutamia  Aasian 
ja  Pohjois-Ameriikan  kansoja.  Tämän  rodun  omi- 
naisuuksia oli :  valkea  ihonväri,  tumma  tai  päli- 
kinänruskea  tukka,  soikeat,  säännölliset  kasvot, 
kapea  nenä,  pieni  suu  ja  pystysuoraan  toisiaan 
vastaan  seisovat  hammasrivit.  J.  J.  il. 

Kaukaasian  kielet.  Ei  millään  kohdalla  maa- 
palloa vastaavan'  suurella  alalla  puhuta  niin 
monta  ja  toisistaan  niin  eroavaa  kieltä,  kuin 
Kaukaasiassa.  Siellä  näet  puhutaan  ensinnäkin 
paitsi  venäjän  kieltä  seuraavia  indoeuroop 
palaisi  a  kieliä:  1)  armeenian  kieltä 
(Erivanin,  Jelisavetpoljin  ja  Bakun  kuvernemen- 
teissa  sekä  Karsin  alueella),  2)  iraanilai- 
s  i  a  kieliä,  nim.  ossetin  kieltä  (Terin  alueella, 
Terekin  ja  sen  lisäjokien  laaksoissa,  osissa  Tii- 
lisin ja  Kutaisin  kuvernementtia),  persian  kieltä 
ja  sen  murteita  (tatin  ja  talysin  kieltä,  Bakun 
kuvernementissa) ,  sekä  sen  kanssa  läheistä  sukua 
olevaa  kurdin  kieltä Taka-Kaukaasiassa;  3)uus- 
kreikkaa  (eri  osissa  Kaukaasiaa).  Turkki- 
I  a  i  s-m  o  n  gol  i  1  a  i  s  i  s  ta  kielistä  ovat  edus- 
tettuna nogain,  truhmenin  eli  turkmeenin,  kara- 
tsain,  kabardalais-tataarien  ja  kumykin  kieli  Poh- 
jois-Kaukaasiassa,    aderbeidzanilaisten     tataarien 


ja  turkkilaisten  kieli  Taka-Kaukaasiassa  ja  kal- 
mukkien kieli  Stavropolin  kuvernementin  aroilla. 
Suomalaisugrilaisista  kielistä  puhutaan  virou 
kieltä  Stavropolin  kuvernementissa  ja  Mustan- 
meren alueella.  Pääjoukon  muodostavat  kuitenkin 
ne  kielet,  jcita  varsinaisesti  sanotaan  kaukaa- 
s  i  a  1  a  i  s  i  k  s  i  ja  jotka  edellämainittuihin  verra- 
ten ovat  tavallaan  Kaukaasian  alkukieliä.  Nämä 
voidaan  jakaa  kahteen  ryhmään:  Kaukasus-vuor- 
ten pohjois-  ja  eteläpuolella  puhuttuihin  kieliin. 
Eteläistä  ryhmää  nimitetään  k  a  r  t  h  v  e- 
lilaiseksi  1.  grusialaiseksi  1.  myös- 
kin iberiläiseksi.  Siihen  kuuluvat  grusiau, 
miugrelin.  lazin  ja  svanetin  kielet  ovat  todistet- 
tavasti läheistä  sukua  toisilleen.  Pohjoiskau- 
kaasialaisten  kielten  sukulaisuussuhteet 
ovat  sen  sijaan  vielä  hyvin  vaillinaisesti  selvite 
tyt.  Friedrich  MuUerin  mukaan  nämä  kielet  ryh 
mittyvät  seuraavasti:  1)  abhazin  ja  tserkessien 
(circassi)  1.  adygin  kielet  Pohjois-Kaukaasian 
länsiosassa  ja  2)  avaarin.  kasikumykin,  artäin. 
hyrkanin,  kyriuin.  udin  ja  tsetsenin  kielet  Poh- 
jois-Kaukaasian itäosissa.  Viimemainitut  2)  ryh- 
mään kuuluvat  kielet  jaetaan  myöskin  lezgiläi- 
siin.  udilaisiin  ja  tsetseniläisiin  kieliin.  Enim 
mäu  niistä,  yli  koko  Dagestanin,  on  levinnyt 
avaarin  kieli.  Pohjois- ja  yleensä  kaukaasialaisten 
kielten  lähempi  selvitteleminen  on  erittäin  tärkeä 
Etelä- Kuroopan  ja  Etu-Aasian  muinaishistorialle 
ja  sellaisena  nykyisen  kielentutkimuksen  raieltä- 
kiinuittävimpiä,  mutta  myöskin  vaikeimpia  teh- 
tiiviä,  kun  nämä  kielet  lisäksi  sekä  äänteellisen 
että  muoto-  ja  lauseopillisen  asunsa  puolesta  ovat 
perin  omituiset.  Eteläkaukaasialaisten  kielten 
sukulaisia  on  haettu  Vähän-Aasian  hävinneistä  si- 
vistyskielistä (kuten  esim.  heettiläisten  kielestä), 
vieläpä  etruskin  ja  baskinkin  kielistä.  Kaukaa- 
sialaisten kielten  tutkimisen  panivat  alulle 
(lS:nuella  vuosis.)  Pietarin  akateemikot  Gylden- 
stedt,  Gmelin  ja  Pallas.  Julius  Klaproth  („Reise 
in  den  Kaukasus  und  nach  Georgien",  1812-14. 
..Tableau  historique  et  ethnographique  du  Cau- 
case".  1827)  koetti  ryhmitellä  näitä  kieliä.  Erittäin 
ansiokkaat  olivat  maamiehemme  A.  Sjögrenin 
tutkimuk.set  (..Os.setische  .Sprachlehre",  1844)  ja 
-\.  Scliiefnerin  Pietarin  akatemian  toimituksissa 
julkaistut  selvittelyt  K:n  eri  kielistä.  Schiefne- 
rin  kirjoitukset  nojautuivat  paroni  L"slarin  eri 
kielistä  tekemiin  muistiinpanoihin,  jotka  sittem- 
min ovat  useassa  osassa  ilmestyneet  Kaukaasian 
opetuspiirin  hallinnon  toimituksissa,  [v.  Erckert. 
„Die  Sprachen  des  kaukasischen  Stammes" 
(1895).]      vrt.    Kaukaasia     (asutus). 

J.  J.  il. 

Kaukaasian  käskynlialtijakuiita  ks.  Kau- 
kaasi a. 

Kaukainen  itä,  Aasian  itäisimmät  osat.  Ve- 
näläiset tarkoittavat  nimityksellä  etupäässä 
Mantsliriaa. 

Kaukainen  länsi,  Pohjois-Ameriikan  länti- 
simmät osat. 

Kaukalopesä,  puukaukaloa  jäljittelemällä  lau- 
doista tehty  pitkä,  soukka,  päältä  avattava  ja 
kehillä  varustettu  kaukalonmuotoinen  mehiläis- 
pesä. Mehiläisen  asumatila  on  kaukalon  toisessa 
päässä,  ja  hunaja  kokoontuu  kaukalon  takapään 
kehiin,  josta  se  otetaan  lingottavaksi.  Toukkain 
ja  hunajan  hallussa  olevat  kehut  ovat  samansuu- 
ruisia,  mikä  on   etu  kakkuja   vaihtaessa.    Viime 


567 


Kaukas—  Kaukoputki 


558 


aikoina  on  pesii  tehty  lyhemmäksi  ja  meliiläiset 
pakotetut  kokoomaan  hunajansa  pesän  piialle  ase- 
tettuun irtonaiseen  hunajalaatikkoon,  jolla  on 
»ain  pesiin  puoli  korkeus  ja  jonka  kehiit  ovat 
puolta  matalammat  kuin  toukkakeliUt.  Pienet  hu- 
najakehält  ovat  kevyemmiit  pidellii  ja  helpommat 
lingota.  Niimil  pesiit  ovat  yleensii  levinneet  poh- 
joismaissa: Tanskassa,  Ruotsissa,  Suomessa  sekä 
enemmiiu  tai  viiliemmiin  muodostettuina,  muissa- 
kin maissa.  Kehien  suunta  muodostaa  yleensii 
liimpimiin    rakenteen.  A.    M. 

Kaukas  ks.  Kaukaan  tehtaat. 
Kaukasus-vuoret,  joitten  korkeimmat  huiput 
ovat  Elbrus  (5,629  m)  ja  Kazbek  (5,043  ui),  ovat 
pitemmiit  kuin  -Mpit  ja  niitit  pidetiiän  sen  pit- 
kiiu  ketjuvuoriston  osana,  joka  ulottuu  Keski- 
Aasiasta  (Hindukuä  tai  ehkä  Tiensan)  yli  Kri- 
min ja  Balkanin.  Varmaa  ei  ole,  milloin  poi- 
mettuminen  alkoi,  mutta  että  sitä  jatkui  vielä 
tertiääriaikana,  nähdään  siitä,  että  tältä  ajalta 
on  tavattu  merenpohjakerrostumia  K:issa  Alp- 
pien korkeudella.  Keskusosat  ovat  vanhoja  vuori- 
liijeja  (jrraniittia  y.  m.)  ;  sivustoilla  tavataan 
nuorempia  vuorilajikerrostumia  (liusketta,  hiekka- 
ja  kalkkikiveä).  Kaikki  osoittaa,  että  uykyiset 
mahtavat  vuoret  ovat  vain  tähteitä  entisaikojen 
vieläkin   mahtavammasta   Kaukasuksesta. 

K.  ovat  paljoa  jylhempää  ja  luoksepääsemättö- 
mämpää  vuoriseutua  kuin  Alpit.  Jo  maan  his- 
toria osoittaa  sen  luoksepääsemattömyyden.  So- 
lat ovat  hyvin  korkealla;  Keski-Kaukasuksella 
alin  sola  on  2.379  m  yi.  merenp.  Tämän  kautta 
kulkee  georgialainen  sotilastie.  Vedenjakaja  seu- 
raa enimmäkseen  oikeanpuoleista,  muurimaista 
ja  ikuisen  lumen  ja  jään  peittämäil  pääharjan- 
netta.  Sivustoilla  tavataan  useita  syvälle  leik- 
kautuneita, suurenmoisen  jylhiä  poikkilaaksoja, 
joissa  vaahtoavat  vuoristopurot  ryöpyten  virtaa- 
vat. Lumiraja  on  2,900-3,900  m  merenp.  kor- 
keammalla, alempana  runsassateisessa  läntisessä 
osassa  ja  korkeampana  itäisessä.  Myöskin  kasvi- 
kunta (Keski-Euroopan  lehtipuita,  havupuita, 
alempana  viiniköynnös  y.  m.)  osoittautuu  paljoa 
rehevämmäksi  Mustaan-mereen  viettävillä  rin- 
teillä kuin  itäisissä  laaksoissa.  Keskisiltä  K:lta 
saavat  alkunsa  m.  m.  Kuban-  ja  Terek-joet,  jotka 
muuttuvat  alajuoksullaan  arojoiksi  ja  laskevat 
edellinen  Mustaan-  jälkimäinen  Kaspian-mereen. 
rrt.  K  a  u  k  a  a  s  i  a.  J.  E.  It. 

Kaukjärvi,  järvi  Uudenkirkon  (V.  1.)  ja 
Kuolemajärven  kuntain  rajalla;  suurin  pituus  n. 
10  km,  leveys  '/:•!  l^™-  suunta  luoteesta  kaakkoon. 
Järven  ympäristöt  kuuluivat  keskiajalla  v:sta 
1362  Vexiön  tuomiokirkon  alle  ja  olivat  1500- 
luvulla  erityisenä  hallinnollisena  pitäjänä.  Itäi- 
sellii  rannalla,  lähellä  Talpolan  kylää  Uudenkirkon 
pitäjässä,  oli  ITOOluvun  lopulle  saakka  pieni  puu- 
kirkko: samoilla  seuduin  on  nykyjään  venäläinen 
kirkko.  —  Järven  rannikot  tiheään  asutulta  ja 
täynnä  kesähuviloita.  Lähettyvillä  laaja  sotaväen 
leiripaikka.  —  Lähin  rautatienasema  on  Perk- 
iärvi,  jonne  Kaukjärven  majatalosta  13  km. 

L.  B-nen. 
Kauko,  Kaukomieli.  Kalevalassa  Lemmin- 
käisen toisintonimi;  mutta  alkuansa  erityisen 
runon  päähenkilö.  Inkerissä,  missä  runo  on  eril- 
lisenä säilynyt,  Kaukamoinen  (vatjan  kie- 
lessä =  V  i  e  r  a  s)  tulee  kähärpään  Kalervon  pojan 
olutpitoihin,   joutuu   juopuneena   riitaan   veitikan 


vereviin  pojan  kera,  jonka  surmaa  kaksintaiste- 
lussa, rientää  kotiinsa  ja  saa  vanhemmiltansa 
neuvon  paeta  Saareen,  josta  taas  kevytmielisen 
elämänsä  vuoksi  on  pakotettu  poistumaan.  Runo 
on  luultavasti  syntynyt  Varsinais-Suomessa  suo- 
malaisen ja  ruotsalaisen  asutuk.sen  viilimailla 
pakanallisen  ja  kristillisen  ajan  vaiheilla.  [Kaarle 
Krohn,  „Kalevalan  runojen  historia"  (siv.  516- 
552,   80708).]  K.   K. 

Kaukokohtio  ks.  T  e  1  e  o  b  j  e  k  t  i  i  v  i. 
Kaukokuvaus  (t  e  1  e  f  a  n  i  a) ,  kuvien  lähettä- 
minen pitempien  matkojen  päähän  sähkövirran 
avulla  kiiyttämällii  seleenisolua,  jonka  sähkövastus 
muuttuu  valostuksen  voimakkuuden  vaihdellessa. 
Täydellisempää  kaukokuvauskeinoa  ei  ole  vielä 
kelisitty.  V.   S:n. 

Kaukola.  1.  Kunta,  Viipurin  I.,  Käkisalmen 
kililak.,  Kiikisalmi-Kaukolan  nimismiesp. ;  kir- 
kolle Ojajärven  rautatienasemalta  18  km.  Käki- 
salmen kaupungista  27  km.  Pinta-ala  264,»  km', 
josta  viljeltyä  maata  5,493  ha  (1901).  Mant- 
taalimiiärä  28.««;  talonsavuja  436,  torpansavuja 
•23  (1907).  4.268  as.  (1909);  753  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  päiielinkeinonaan  harjoitti 
449  (1901).  625  hevosta,  2,044  nautaa  (1908).  — 
Kansakouluja  7  (1911).  —  Teollisuuslaitoksia: 
1  tiilitehdas,  6  vesimyllyä.  —  Muinaismuistoja: 
kivikauden  asuinpaikat  Piiksuon  kankaalla,  Kau- 
kolan, Kangasmilen  ja  Piiskunsalmen  kylissä; 
Kekomiien  ja  Kulhamäen  kalmistot.  —  2.  Seura- 
kunta, keisarillinen,  Savonlinnan  hiippak., 
Kiikisalmen  rova.stik. ;  oli  Rilisälän  kappelina  jo 
ainakin  1693.  siirrettiin  Käkisalmen  kappeliksi 
1849,  määrättiin  omaksi  kirkkoherrakunnaksi 
■*j^  1869,  mikä  saattoi  kuitenkin  toteutua  vasta 
1896.  Kirkko,  puinen,  rakennettu  1779,  korjattu 
perinpohjin  1908-09.  [„Luettelo  Suomen  muinais- 
linnoista" siv.  97.  (Suomen  muinaism.-ylid. 
aik.ak.  XII).]  L.  U-nen. 

Kaukolämmitys  ks.  L  ä  m  m  i  t  y  s  1  a  i  t  o  k- 
set. 

Kaukolämpömittari  ks.  Teletermoindi- 
k  a  a  t  t  o  r  i . 

Kaukomieli   ks.    Kauko. 

Kaukoniemi,  säkeen:  ,, Kauko  niemen  kaina- 
lossa" kahden  ensi  sanan  yhteen  kirjoittamisesta 
syntynyt    (Kalevalassa   esiintvvä)    paikannimi. 

K.  K. 

Kaukonäköisyys.  1.  Lääkct.  ks.  Hypermet- 
r  o  p  i  a. 

2.  Kyky  poikkeuksellisessa  sieluntilassa  „nähd;l" 
eli  sisäisen  selkeänäköisyyden  avulla  tajuta  kau- 
kai.sia  asioita,  vrt.  Cl  air  voyance  ja  Kauko- 
vaikut  u  s  2.  A.   Gr. 

Kauko-objektiivi    ks.    Teleobjektiivi. 

Kaukoputki,  valo-opillinen  kone,  jolla  katsoen 
etäinen  esine  näkyy  suuremmassa  näkökulmassa 
kuin  paljain  silmin,  joten  esine  näyttää  siirty- 
neen katsojaa  lähemmäksi.  K:ia  on  kahta  lajia: 
dioptrisia  1.  refraktoreita  (jiilkiraäi- 
sellä  nimityksellä  tarkoitetaan  etenkin  suuria 
tähtitieteellisiä  koneita)  ja  katoptrisia  1. 
reflektoreita.  Edellisissä  on  ainoastaan 
linssejä,  jälkimäisissä  käytetään  sekä  kovero- 
kuvastimia  että  linssejä  kuvan  synnyttäjinä.  Esi- 
neestä tulevat  valosäteet  kohtaavat  linssiä  tai 
kuvastinta,  jota  sanotaan  objektiiviksi; 
silmän  eteen  asetettavaa  linssiä  sanotaan  oku- 
laariksi.  Ensimäisen  dioptri.sen  k:n  arvellaan 


559 


Kaukoputki 


r>RO 


Kuva  1' 


Kova  2. 


I.ippersbey  niinisen  hollantilaisen  lasinhiojan 
keksineen  1600-luviin  alkuvuosina.  V.  1609  Galilei, 
kuultuaan  Venetsiassa  k  .n  keksinnöstii,  rakensi 
omintakeisesti  samantapaisen  kojeen  ja  teki  sillä 
monta  tärkeätä  havaintoa  taivaankappaleista 
(ks.  Galilei).  Tällaista  k:ea  sanotaan  sentiih- 
deu  hollantilaiseksi  1.  G  a  li  1  e  i'n  k:ksi. 
Siinä  on  objektiivi  00  (kuva  1)  akromaattinen 
kupera  linssi  ja  okulaari  VV  kovero.  Edellinen 
antaisi  esineestä  AB  ylösalaisin  käännetyn  ku- 
van ba,  mutta  sen  eteen  objektiivin  polttovälille 
asetettu  okulaari  hajoittaa  yhteenlänkeävät  sä- 
teet siten,  että  ne  näyttävät  yhtyvän  okulaarin 
ja  objektiivin  välissä,  synnyttäen  suurennetun, 
oikeiuseisovan  valekuvan  a'b'.  Tavallisesti  yhdis- 
tetään kaksi  Galilei'n  k:ea  toisiinsa,  joten  voi- 
daan katsella  kummallakin  silmällä  yhfaikaa. 
Sellaista  konetta  sanotaan  usein  teatteri-k:ksi. 
Hollantilaista  k:ea  ei  nykyään  enää  käytetä 
tähtitieteellisiin  havaintoihin,  vaan  sen  .-ijaan 
on  tullut  Keplerin  1.  tähtitieteellinen 
k.  Sen  sekä  objektiivi  että  okulaari  ovat  kupe- 
ria linssejä.  Objektiivin  esineestä  AB  (kuva  2) 
luomaa  kuvaa  6a  katsellaan  suurennuslasina  käy- 
tetyllä okulaarilla,  jonka  polttovälille  kuva  jou- 
tuu. Siten  saadaan  ylösalaisin  käännetty  lopul- 
linen kuva  b'a'  esineestä.  Okulaari  on  pienempi 
kuin  objektiivi  ja  kiinnitetty  putkeen,  jota  voi- 
daan työntää  enemmän  tai  vähemmän  syvälle 
objektiivia  kantavaan  putkeen.  Siten  saattaa 
okulaarista  tulleet  valosäteet  tehdä  joko  yhden- 
suuntaisiksi, hajaantuviksi  tai  yhteenlänkeäviks', 
sitä  myöten  onko  katsojalla  normaalinen,  liki- 
näköinen vai  pitkänäköinen  silmä.  Okulaari  ei 
ole  yksi  linssi,  vaan  kahden  tasaisenkuperan  lins- 
sin yhdistelmä.  Tällainen  okulaari  antaa  joka 
kohdastaan  yhtä  selvän  kuvan.  Huygensin  1. 
negatiivisessa  okulaarissa  molemmat  kuperat  pin- 
nat ovat  käännetyt  objektiiviin  päin,  Ramsdenin 
1.  positiivisessa  okulaarissa  taas  vastakkain, 
.lälkimäinen  soveltuu  paremmin  kulmamittauk- 
siin,  kcska  siinä  polttöpinnalla,  jonka  kohdalle 
mittaukseen  käytetty  mikrometri  .sovitetaan,  on 
py.syväi.sempi  asema  kuin  edellisessä  tapauksessa. 
—  Se  seikka,  että  kuva  Keplerin  k:sKa  on  ylös- 
alaisin, ei  vaikuta  haitallisesti  tähtitieteellisissä 
havainnoissa,  mutta  jos  tätä  k:ea  tahdotaan 
käyttää  maisemien  tähystelemiseen  tai  merellä, 
on  okulaariksi  otettava  neljästä  kuperasta  lins- 
sistä kokoonpantu,  heikosti  suurentava,  yhdis- 
tetty mikroskooppi  (terrestrinen  okulaari),  joka 
kääntää  objektiivin  luoman  ylös-alai.sen  kuvan 
pysty}'n.  —  K:ien  hyvyyttä  arvosteltaessa  on 
m.  m.  niiden  suurentamiskyky  ja  näkö- 


Kuva  3. 


561 


Kaukoputkitähtäin     Kaukovaikutus 


562 


ulue  huomioonotettava.  Kdelliiien.  jolla  tarkoite- 
taan kuvan  ja  esineen  niikiikiilmien  sulidetta,  on 
likipitäen  yhtä  suuri  kuin  objektiivin  ja  okulaa- 
rin polttovälien  suhde.  Xäkiialue  on  sen  kartion- 
pinnan  rajoittama  tila.  jonka  asemana  on  okulaari 
ja  kärkipisle  objektiivin  keskusta.ssa.  Xäköalue 
pienenee,  kun  siiureunus  lisääntyy.  Galilei'n  k:lla 
saavutetaan  tavallisesti  vain  3-4-kertainen  suu- 
rennus. Maailman  suurimmilla  refraktoreilla: 
Mount  Hamilton-vuorella  Kaliforniassa  olevan 
Lick-observatorin  ja  Geneva-järven  rannalla  Wis- 
con.sinissa  sijaitsevan  Yerkes-observatorin  jät- 
tililis-k:illa  saadaan  2..500-  ä  3,500-kertainen  suu- 
rennus. Koska  kuvan  joka  piste  saa  valoa  koko 
objektiivista  ja  taittuneet  säteet  kohtaavat  oku- 
laarin, on  k:n  valonvoimakkuus  suoraan  riip- 
puvainen objektiivin  suuruudesta.  Toiselta  puo- 
len on  kuvan  valonvoimakkuus  sitä  pienempi, 
kuta  enemmän  linssi  siuirentaa.  Jotta  sentäh- 
den  vahvasti  suurentava  k.  antaisi  tarpeeksi  va- 
loisan kuvan,  täytyy  objektiivin  olla  hyvin  suuri. 
Äskenniainituista  refraktoreista  on  edellisen 
objektiivi  102  cm,  jiilkimäisen  91  cm  läpimitaten. 
Sellaiset  linssit  ovat  tavattoman  kalliita.  Gali- 
Iei'n  k:n  näköalue  on  pienempi  kuin  tähtitieteelli- 
sen t.  terrestrisen  k  :n  (niaa-k  : n),  suurennuksen  ol- 
lessa sama.  Jälkimäisillä  k-.illa  on  sitä  paitsi 
ensinmainittuun  verrattuna  se  etu,  että  niillä  on 
reunaan  asti  yhtä  valoisa  näköalue.  Mutta  Ga- 
lilei'n  k:ea  saattaa  sen  lyhyyden  tähden  mu- 
kavammin pidellä.  .Sen  pituus  on  näet  suunnil- 
leen yhtä  suuri  kuiu  objektiivin  ja  okulaarin 
polttovälien  erotus,  jota  vastoin  tähtitieteellisen 
k:n  pituus  on  melkein  yhtä  suuri  kuin  mainittujen 
polttovälien  summa.  Terrestrinen  okulaari  lisää 
vieläkin  k:n  pituutta.  Nykyään  laajalti  käytän- 
töön tulleessa,  Zeissin  valmistamassa  prisma- 
kaukoputkessa  1.  G  o  e  r  z  i  n  kaukoput- 
kessa (Goerz  Trieder-Binocle)  on  kummankin 
k.-tyypin  edut.  Siinä  on  sovellettu  Porroii  kek- 
simä järjestelmä  kuvan  kääntämiseksi  oikein- 
seisovaksi.  Tähtitieteellisen  k:n  objektiivin  ja 
okulaarin  väliin  siimmitellaan  kaksi  prismaa  (tai 
pri.snuiyhdistelmää).  joiden  taittavat  särmät  ovat 
kohtisuorat  toisiaan  vastaan.  Valosäde  on  mat- 
kallaan okulaarista  objektiiviin  kokonaishiijas- 
tnk.sen  alaineu  neljä  kertaa  prismojen  sisäpin- 
noilla (kuva  3).  Samalla  kuin  objektiivin  syn- 
nyttämä kuva  täten  kääntyy  oikein.seisovak.si, 
lyhenee  k:n  pituus  siinä  määrin,  että  .se  on 
tuskin  kolmatta  osaa  yhtä  vahvasti  suurentavan 
terrestrisen  k:n  pituudesta.  Galilei'n  k:een  ver- 
rattuna prismakaukoputki  on  etevämpi  isomoian 
suurennuksensa  (se  suurentaa  6-12  kerta.i)  ia 
näköalueensa  sekä  reunaan  asti  selväpiirteisen 
kuvan  puolesta.  Kuvassa  4  esittää  sisäympyrä 
edellisen  ja  koko  ympyrä  jälkimäisen  näköaluetta. 
—  K:ien  menestyksellinen  valmistus  on  suuresti 
siitä  riippuvainen,  missä  määrin  voidaan  valmis- 
taa pallo-  ja  kromaattisesta  aberratsionista  (ks. 
Poikkeaminen)  vapaita  suurempia  linssejä. 
Kun  lS:unen  vuosis.  lopulla  oli  Taikeata  ielidä 
suuria  homofreenisia  piilasilevyjä,  ehdotettiin, 
ettei  piilasilinssiä  sovitettaisi  ihan  kiinni  ruunu- 
lasilinssiin,  vaan  lähemmäksi  okulaaria  suunnil- 
leen ruunulasilinssiu  puolelle  polttovälille.  Täl- 
laisessa Plösslin  keksimässä  n.  s.  d  i  a  I  y  y  1 1  i- 
sessa  k:ssa,  on  piilasilinssi  ruunulasilinssiä 
melkoista   pienempi.     Eialyyttiset   k:t    olivat    ai-  | 


koinaan  hyvin  levinneet,  mutta  joutuivat  käy- 
tiinnöstä,  kun  Fraunliofer  19:nnen  vuosis.  ilus.sa 
kehitti  objektiivien  ja  refraktorien  valmistus- 
tekniikan ennen  aavistamattoman  täydelliseksi. 
—  Kun  Newton  aikanaan  oli  sitä  mieltä,  ettei 
k:ssa  niin  haitallista  kromaattista  aberratsionia 
voida  viilttää.  niin  ruvettiin  17:nnellä  vuosis. 
kehittämään  1610  keksittyä  kuvastinteleskooppia 
1.  reflektoria.  Yhteistä  kaikille  reflektoreille  on 
se,  että  niissä  objektiivikuvastiniena  käytetään 
laajan,  toisesta  päästä  avonai.sen  torven  polijaan 
asetettua  koverokuvastinta,  jonka  synnyttiimää 
todellista  kuvaa  katsellaan  kuperalinssiokul.ia- 
rilla.  Newtonin  teleskoopissa  (kuva  5)  on  pieni. 
4ö°  kulman  objektiivikuvastimen  valo-opillisen 
pääakselin  kanssa  muodostava,  tasainen  kuvastin 
/),  joka  suuntaa  objektiivista  heija.stuneet  valo- 
säteet teleskoopin  sivuun  liitettyä  putkea  kohti, 
niin  että  kuva  syntyy  6:ssä.  Siten  vältetään  epä- 
kohta, että  havainnontekijän  pää  joutuisi  täh- 
den ja  objektiivin  väliin,  (vrt.  myös  Tähti- 
t  i  e  t  e  e  1  I  i  s  e  t    k  o  n  e  e  t) .  V.   S:n. 

Kaukoputkitähtäin,  uudenaikaisiin  tykkei- 
hin  ja  kuulakivääreihin  liitetty,  hiusristikoUa 
(ks.  t.)  varustettu  kaukoputki,  jonka  avulla  am- 
puma-ase voidaan  tarkkaan  suunnata  pilkkita 
koliti.  r.   !i:n. 

Kaukosignaali  (ks.  Signaali),  sema- 
fori, teline  tai  konei.sto,  jonka  avulla  erityi- 
sillä merkeillä  annetaan  tietoja  paika.sta  toiseen. 

F.  W.  L. 

Kaukosäänmittaaja  ks.  T  e  1  e  m  e  t  e  o  r  o- 
K  r  a  f  i. 

Kaukovaikutus.  1.  Luonnontiet.  Tuntuu  hel- 
polta ymmärtää,  että  kappale  koskettaes- 
saan toista  vaikuttaa  siihen  sysäämällä;  sitä 
vastoin  tuntuu  käsittämättömältä,  kuinka  se  voi 
vaikuttaa  toiseen  välimatkan  päästä,  s.  o. 
saada  aikaan  vaikutuksen  paikassa,  missä  se  ei 
itse  ole.  Kuitenkin  oletetaan  fysiikan  tavallisessa 
oppijärjestelmässä,  niinkuin  se  varsinkin  Newto- 
nin  keksintöjen  ja  oppien  kautta  on  vakaantu- 
nut, k:n  luontoisia  veto-  ja  poistovoimia;  ylei- 
nen vetovoima  näyttää  olevan  kieltämätön  esi- 
merkki kaukovoiman  todellisuudesta;  myöskin 
elektrostaattisia  ja  magneettisia  voimia  ajatel- 
laan tavallisesti  kaukovoimiksi.  Itse  asiassa  ei 
saakkaan  a  priori  kieltää  k:n  mahdollisuutta. 
Ei  voida  ehdottomasti  väittää,  että  ajatuksemme 
todellisesti  ymmärtää  kosketusvaikutusta  sen  pa- 
remmin kuin  kaukovaikutustakaan.  Kumminkin 
on  vanhastaan  esitetty  huomattavia  yrityksiä  se- 
littää kaikkia  kaukovoimia  avaruutta  täyttävän 
aineen  työntövaikutuksiksi.  esim.  DescartesMn 
luonnonfilosofia  on  sellainen  yritys.  Viime  ai- 
koina nämä  yritykset  ovat  saaneet  uutta  tukea, 
kun  Hertz  y.  m.  ovat  todistaneet,  että  elektro- 
staattinen  ja  magneetti-voima  tarvitsee  aikaa 
siirtyäkseen  toisesta  avaruuden  paikasta  toi- 
seen, joka  seikka  viittaa  siihen,  että  avaruutta 
täyttävä  väliaine  välittää  näiden  voimien  vaiku- 
tusta. Sen  johdosta  on  aivan  nykyisin  taas  eri 
tahoilta  yritetty  todistaa,  ettei  painovoimakaan 
ole  mikään   todellinen   k. 

2.  Sielullinen  k.  1.  telepatia  on  sel- 
keä näköisyyden  1.  clairvoyancen 
(ks.  t.)  erikoislaji.  Siihen  ovat  nim.  luettavat 
ne  tapaukset,  joissa  mielikuva  tai  joku  muu 
sieluntila   (tunne  y.  m.)   näyttää  suorastaan  siir- 


563 


Kaukovalokuvaus— Kaulakoriste-juttu 


564 


tyviin  toisen  ilimisen  sielustu  toisen  sieluun,  ilman 
aistien  säännöllisen  toiminnan  välitystä  (vrt. 
A  j  a  t  u  s  t  e  n  1  u  k  e  m  i  n  e  n).  Kerrotaan  lukui- 
sia esimerkkejä,  jotka  näyttävät  osoittavan,  että 
määrätyissä  oloissa,  kun  toinen  ihminen  kiin- 
teästi ja  voimakkaasti  ajattelee  esim.  kaukana 
olevaa  ystäväänaä,  tähän  voi  syntyä  tuntemus 
siitä:  joskus  hän  esim.  näkee  toi.sen  esiintyvän 
valheaistimuksena.  Jonkinmoinen  määrä  sellai-i.x 
tapauksia  on  tarkasti  pantu  muistiin  ja  hyvin 
vahvistettu.  Huomattavin  kokoelma  kriitillisesti 
tutkittuja  tämänlaatuisia  tapauksia  on  Gurueyn, 
Myersin  ja  Podmoren  julkaisema  ,,Phantasms  of 
the  living"  (2  os.,  1886).  Miten  tällaiset  ilmiöt, 
jos  niissä  on  perää,  ovat  selitettävät,  on  tieto- 
jemme nykyiseltä  kannalta  mahdoton  ratkaista. 

A.    Gr. 

Kaukovalokuvaus  (t  e  1  e  f  o  t  o  g  r  a  f  i  a)  ks. 
\"  a  1  o  k  u  V  a  u  s. 

Kaukovalta,  Pietari,  suom.  lähetyssaar- 
naaja virolaisten  keskuudessa  1200-luvun  alussa, 
lähetettiin  1215  Riiasta  yhdessä  erään  toi.sen  pa- 
pin kanssa  Sakkalaan  ja  Uganniaan  virolaisia 
kastamaan,  minkä  tekivätkin  aina  Emäjokeen 
asti;  mutta  pakanain  raivon  takia  eivät  voineet 
jäädä  heidän  luokseen  asumaan.  Vasta  1220, 
kun  Tanskan  kuningas  Valdemar  Voittaja  edell.  v. 
oli  laskenut  pohjoisen  Viron  valtansa  alle,  voi- 
tiin käännytj-styötä  pysyvämmin  jatkaa,  jolloin 
sinne  jälleen  lähetettiin  K.  ja  Henrik  Lättiläi- 
nen. Täällä  he  kuitenkin  nj-t  joutuivat  selkkauk- 
siin tanskalaisten  kanssa,  jotka  väittivät  koko 
maan  kuuluvan  itselleen,  ja  heidän  keskustelunsa 
Lundin  arkkipiispan  Andreas  Sunesenin  kanssa 
ei  selvittänyt  riitakysymystä.  Vielä  1226  nimi- 
tetään K.  niiden  saarnaajain  joukossa,  jotka  paa- 
vin lähettiläs  Vilhelm  silloin  toimitti  Vironmaan 
läntiseen  osaan,  Tiäilnemaahan,  jonka  asukkaat 
nyt  kastettiin   kristinuskoon.  Ä.    G. 

'Ka.nla.  (collum),  pään  ja  vartalon  välinen  lie- 
reä ruumiin  osa.  Pään  puolella  tätä  rajoittavat 
alaleuka  ja  takaraivo,  vartalon  puolella  rinta- 
lasta, solisluut,  hartialuut  ja  selkärangan  selkä- 
osa.  K:ssa  erotetaan  kaksi  osastoa,  niska,  joka 
muodostaa  k:n  tuen,  ja  kaula  ahtaammassa  mer- 
kityksessä. Niskassa  ovat  kaulanikamat,  jotka 
ympäröivät  selkäytimen  yläosaa  ja  joiden  sivu- 
haarakkeissa  molemmat  aivoihin  vievät  nikama- 
valtimot  (aitericB  vericbrales)  kulkevat,  ja  vah- 
voja liha.sjoukkoja  okaliaarakkeitten  kummalla- 
kin puolella.  K:n  puolella  sijaitsevat  kieliluu  ja 
kurkunpää  ynnä  näihin  kuuluvat  monet  lihakset 
ja  jänteet,  lymtarauhasia,  kilpirauhanen,  henki- 
torvi,  ruokatorvi,  kummallakin  sivulla  vahvasti 
esiintyvä  pään  keikuttajalihas  ( sternocleidomas- 
toideus),  kaulavaltimo  (arteria  carotis),  kaula- 
laskimo  (vena  jur/iilaris)  sekä  vahvoja  hermo- 
runkoja.  Ylipäänsä  on  k:ssa  1.  siinä  ruumiin 
osas.sa,  joka  yhdistää  pään  vartaloon,  pieneen  ti- 
laan sovitettuna  simri  joukko  ravitsemiselle, 
hengitykselle  y.  m.  tärkeimmille  ruumiin  toimin- 
noille aivan  välttämättömiä  elimiä,  seikka,  josta 
riippuu  että  kaulalla  on  erittäin  tärkeä  osa  ruu- 
miin taloudessa.  —  Selkärankais-eläinten  eri  ryh- 
missä k.  on  sangen  eri  tavoin  kehittynyt.  Kalat 
ja  käärmeet  ovat  k:aa  vailla,  sammakkoeläimillä 
ja  sisiliskoilla  se  on  hyvin  lyhyt.  Linnuilla  on 
yleensä  pitkä  kaula,  vaikka  .se  höyhenpeitteen 
vuoksi    usein    kyllä    ei    siltä    näytä.     Pituus    on 


kuitenkin  hyvin  vaihteleva,  riippuen  osaksi 
kaulauikamien  pituudesta,  osaksi  niiden  luvusta, 
joka  vaihtelee  9:n  (petolinnuilla)  ja  24:n  (jout- 
senella) välillä.  Nisäkästen  vaihtelevan  pitkä 
kaula  sisältiiä  sitävastoin  aina  saman  määrän 
i\ikamia,    nim.    7    (niinkuin    ihmisellä). 

K.   M.  L. 

Kaulain    on    kahdella    kohtisuoralla    sakaralla 

varustettu    mittapuu    puun    paksuuden    mittaami- 

^  seksi.     N.    s.    rintamittakaulaimissa 

on  toinen  mittapuuta  vastaan  kohti- 

'      r  1   suora   sakara   kiinnitetty   mittapuun 

6"    }   \  päähän      kiiutonaise.sti,      jotava.stoin 


!|"hj|t*lt(_^»lW!-ll 


I^atvukaiilutn. 


RiDtämittakDnI.iin. 


toinen  sakara  on  liikkuva.  N.  s.  latvakaulaimissa, 
joilla  niitataan  puun  korkeus  5  ä  7  metrin  kor- 
keudelta, ovat  usein  molemmat  sakarat  kiintonai- 
sia.  Molemman  laatuisista  k: ista  on  suuri  joukko 
erilaisia   malleja   käytännössä.  A.    C. 

Kaulakupu  1.  kaulapahka  (struma),  kilpi- 
rauliaseu  turpoamisesta  aiheutunut  kaulan  kur- 
kunpään edessä  olevan  osan  kohoaminen  1.  pak- 
suneminen. K.  ilmenee  etupäässä  naisissa  jo 
kehityskaudesta  lähtien  sekä  on  jotenkin  yleinen 
seuduilla,  jossa  juomavesi  on  kovin  kalkkisuolan- 
pitoista.  Hoito  asianhaarain  mukaan  sisällinen, 
mutta  usein  myöskin  kirurgin  tehtäviin  kuuluva. 

il.  OB. 

Kaulakoriste-juttu  (ransk.  le  proc^s  du  col- 
licr),  kuuluisa  häväi8t}'.sjuttu  Pariisissa  vähää 
ennen  I!an.skan  vallankumousta,  jonka  johdosta 
hovin  ja  kuninkuuden  arvo  suuresti  kärsi.  Kar- 
dinaali Louis  de  Rohan  oli  menettänyt  kuninkaal- 
listen suosion,  mutta  koetti  kaikin  tavoin  jäl- 
leen siihen  päästä.  Käyttäen  tätä  hyväkseen 
viekas  petkuttaja,  kreivitär  La  Motte,  uskotteli 
kardinaalille  voivansa  hankkia  hänelle  kuninga- 
tar Marie-Antoinetten  suosion,  toimitti  hänelle 
väärennettyjä  kirjeitä  kuningattarelta,  panipa 
toimeen  yöllisen  kohtauksenkin  Versailles'n  puis- 
tossa, jossa  muuan  nainen,  yksi  hänen  apulai- 
siaan,  näytteli  kuningattaren  osaa.  Vihdoin  krei- 
vitär sai  kardinaalin  muka  kuningatarta  var- 
ten hankkimaan  kalliin  jalokivi-kaulakoristpen 
(1785),  jota  sen  tekijät,  pari  Pariisin  kulta- 
seppää, olivat  tätä  ennen  turhaan  tarjonneet 
Marie-Antoinettelle.  Kuningatar  tulisi  muka  vä- 
hissä erin  salaa  maksamaan  hinnan,  jonka  suo- 
rittamisesta kardinaali  meni  takaukseen.  Saa- 
tuaan koristeen  käsiinsä  kreivitär  omaksi  hyö- 
dykseen möi  jalokivet.  Kun  maksua  ei  kuulunut, 
kääntyivät  kultasepät  kuninkaallisten  puoleen; 
kardinaali  vangittiin,  mutta  Pariisin  parlamentti 
vapautti  hänet  1786,  siten  suuresti  vahvistaen 
kuningattaresta  liikkuvia  epäedullisia  huhiija. 
Kreivitär  tuomittiin  häpeärangaistukseen  .sekä 
elinkautiseen  vankeuteen,  hänen  apulaisensa  pää- 
sivät helpommalla;  tunnettu  Cagliostro,  joka  oli 
sekaantunut  juttuun,  vapautettiin.  [Funck- 
Brentano,  „L'affaire  du  collier";  Goethe  käsitte- 
lee k. -juttua  huvinäytelmässään  „Der  Oroas- 
cophta".]  G.  R. 


565 


Kaulanikaman  nyrjähtyminen — Kaulbars 


Ö66 


Kaulanikaman  nyrjähtyminen,  liiiiiiL,  ta- 
pailtiin toisinaan  lievosolla  ja  naudalla  loukkann- 
turaisesta.  Eläin  pitiiii  tiillöin  kaulaansa  vinossa, 
ja  nyrjiihtyniän  koilta  turpoaa.  Pysyttiimiillä 
eläimen  kaulaa  suorassa  ja  hoitamalla  turpoamaa 
vamma  paranee  tavallisesti  jonkun  päivän  tai 
viikon  kuluessa.  Kaulanikaman  sijoiltaanmeno 
jii  murtuminen  ailiiMittaa  selkäytimen  valiin^oit- 
tiiiiiiscn   vuoksi    nopean   kuoleman.  Kp. 

Kaulanikamat,  .seitsemän  ylintä,  selkärankaa 
imiodostavaa  ja  ihmisen  tahi  eläimen  kaulaa  vas- 
taavaa   nikamaa,     vrt.   Luusto. 

Kaularauhaset,  kaulan  tienoissa  ja  varsinkin 
leuan  alla  olevat  imurauhaset :  ne  rauha.set,  jotka 
ennen  muita  u.sein  joutuvat  risataudille  alttiiksi, 
vrt.    U  i  s  a  t  a  u  t  i. 

Kaularisa  ks.  K  a  u  1  a  r  a  n  h  a  s  e  t. 

Kaulaiöhkä  ks.  K  a  u  1  a  t  a  u  d  i  t. 

Kaulataudit.  Kaulan  tai  oikeammin  nielun 
limakalvo  ynnä  nielurisat  saattavat  joutua  mo- 
nenlaisille taudillisille  ilmiöille  alttiiksi.  Taval- 
lisin näistä  on  yksinkertainen  kaula-  1.  nielu- 
katarri,  jossa  limakalvo  käy  entistään  verek- 
käämmäksi,  turpoaa  jonkinverran  ja  erittää  ta- 
vallista enemmän  limaa.  Tätä  tilaa,  joka  usein 
on  vain  osana  yleisemmästä  hengittimien  katar- 
rista, seuraa  äkillisissä  tapauksissa  myöskin 
jonkinverran  kuumetta.  Varsinaisempana  kaula- 
tautina  esiintyy  n.  s.  1  a  k  u  n  a  a  r  i  n  e  n  1.  f  o  1- 
tikulaarinen  tonsilliitti  (angina  lacu- 
naris  1.  n.  follicularis),  jossa  etupäässä  nielu- 
risat, mutta  myöskin  ympäristö  ovat  tulehtuneet 
ja  risain  lokeroista  tihkuaa  märkäistä  eritettä; 
tämä  muoto  on  se,  joka  yleensä  kulkee  äkillisen 
kaulataudin,  kaulatulehduksen  1. 
kurkkutaudin  ja  nielurisain  tuleh- 
duksen nimellä.  Tilaa  seuraa  kuume  ja  kipua- 
tuottavat  nielemishäiriöt.  Seurauksena  tästä  tau- 
dista saattaa  myöskin  kehittyä  ,.k  a  u  1  a-a  j  o  s" 
risan  ja  kitakaaren  välisessä  kudoksessa;  tämä 
vaatii  enimmäkseen  asianymmärtäväistä  puhkase- 
mista.  Yllämainitut  kaulataudin  muodot  ovat 
kaikki  laadultaan  äkillisiä  ja  johtuvat  vilustu- 
misesta ja  märkimiskokkien  aiheuttamina  sekä 
ovat  omintakeisia  tauteja.  Tämän  lisäksi  kaula- 
taudit  usein  esiintyvät  muitten  tarttuvien  tau- 
tien paikallisina  taudinilmiöinä;  niin  on  aina 
laita  kurkkumädässä  ja  tulirokossa  sekä  joskus 
tuberkuloosissa  ja   kuppataudissa.  M.   0-B. 

Kaulatulehdus  ks.  Kaulataudit. 

Kaulavaltimo  (arteria  carotis),  emävaltimosta 
lähtevät,  kahden  puolen  kaulaa  kulkevat  haarat, 
jotka  vievät  verta  päähän  ja  aivoihin,  vrt.  Veri- 
suonet. 

Kaulbach  [-hah],  Wilhelm  von  (1805-74), 
>-aks.  taidemaalari,  aloitti  opintonsa  Diisseldor- 
fissa  Corneliuksen  johdolla  ja  seurasi  tätä  1825 
Muncheniin.  Nuorempana  hän  osoitti  taipumuk- 
sia varsinaisen  laatukuvan  alalle;  siitä  on  m.  m. 
esimerkkinä  hänen  kamala-aiheinen  piirustuk- 
sensa ,.nullujen  huone",  joka  osoittaa  hänen 
terävää  havaintokykyään  ja  joka  hankki  hänelle 
lisänimen  , .Saksan  Hogarth".  Mutta  ajan  ylei- 
nen taidekäsitys  vei  hänetkin  historialliseen 
monumenttaalimaalaukseen,  ja  tällä  alalla  hän 
on  luonutkin  suurimmat  teoksensa.  Corneliuksen 
seinämaalaukset  olivat  oikeastaan  kookkaita  pii- 
rustuksia, viivakäsittely  oli  hänelle  väriä  paljoa 
tärkeämpi.  K.  erosi  siinä  suhteessa  opettajastaan. 


että  hän  antoi  arvoa  myöskin  värillisille  pinnoille 
ja  siten  hän  välitti  siirtymistä  Corneliuksen  un- 
karasta  muodonorj uudesta  siihen  teatterimaiseen 
väriloistoiseen  hi.storiamaalaukseen,  joka  tuli  n.  s. 
milncheniläiseu  koulun  erikoisalaksi  ja  jonka 
kuuluisimmat  edustajat  olivat  Piloty  ja  Makart. 
Vv.  1834-37  K.  valmisti  ensimäiaen  suurteoksensa 
..Hunnilaistaistelun"  ruskealla  värillä  ruskealle 
pohjalle,  ja  sitä  seurasi  samojen  periaatteiden 
mukaan  sommiteltu  „Jeru8alemin  hävitys".  V. 
1847  hänet  nimitettiin  MUnchenin  taideakate- 
mian johtajaksi  ja  sam.  v,  hän  sai  koristaakseen 
Berliinin  uuden  museon  porraskäytävän  suurilla 
seiniikuvilla,  joiden  tuli  esittää  maailmanhisto- 
rian tärkeimpiä  tapahtumia.  Ne  valmistuivat 
1863  ja  olivat  aiheiltaan  seuraavat:  ,,Hunnilais- 
taistelu",  ,, Jerusalemin  hävitys",  ,,Babelin  tornin 
kukistuminen",  ,, Kreikan  kukoistus",  ,,Ristiretke- 
läi.set  Jerusalemin  edustalla"  ja  „Uskonpuhdis- 
tuksen  aika".  Samoihin  aikoihin  hän  koristi 
Miinohenin  uuden  pinakoteekin  ulkoseinät  fres- 
koilla, joiden  tuli  esittää  taiteiden  kehitystä 
Miinchenissä  Ludvik  I:n  aikana.  Maalaukset  he- 
rättivät suurta  suuttumusta,  koska  väitettiin  K  :n 
niissä  tehneen  pilaa  siitä,  mitä  hänen  olisi  tullut 
ylistää.  Hänen  muista  monumenttaalimaalauksis- 
taan  mainittakoon  „Otto  III  Kaarle  Suuren  hau- 
dassa" (1859,  Niirnbergin  germaanil.  museossa), 
„Salamiin  taistelu"  (MUnchenin  Maximilianeu- 
missa),  „Nero"  (1873)  ja  „Vedenpaisumus".  — 
K.  maalasi  myöskin  muotokuvia  ;  niistä  on  etenkin 
Ludvik  I:n  mainio  luonteenkuvauksensa  ja  reip- 
I  paan  tekotapansa  puolesta.  Sitäpaitsi  hän  kuvitti 
Schillerin  ja  Shakespearen  näytelmiä  ja  Wagne- 
rin  oopperoita  sekä  julkaisi  joukon  satiirisia  pii- 
rustuksia. Luonteeltaan  hän  olikin  epäilevä  ja 
pilkallinen,  vailla  Corneliuksen  uskoa  ja  liar- 
tautta  taiteeseen.  Hänen  aikanaan  niin  suuri 
maineensa  on  nykyaikana  nopeasti  laskenut. 
[H.  Miiller,  „W.  von  Kaulbach"  (1892) ;  F.  von 
Ostini,  „W.  von  Kaulbach"  (1907,  „Kiinstler-Mo- 
nographien",  Bd.  84).]  F.  L. 

Kaulbars  von.  1.  Lars  Fredrik  von  K. 
(1734-1815),  vapaaherra,  ruots.  sotilas,  oli  mu- 
kana Pommerin  sodassa  (1757-62);  v:n  1772  val- 
lankumouksen kannattajia;  tuli  sen  jälkeen 
everstiksi  ja  v.  1782  kenraalimajuriksi.  Kun  Kus- 
taa III  1789  eteni  Haminaa  kohti,  marssi  K.  pie- 
nemmän osaston  johtajana  Lappeenrantaan  päin, 
mutta  voitettiin  Kaipiaisissa  ja  peräytyi,  vasten 
saamaansa  käskyä,  Anjalaan.  Tämän  johdosta  K. 
tuomittiin  ammuttavaksi,  mutta  kuningas  lie- 
vensi tuomion  1790,  niin  että  K.  menetti  virkansa, 
mutta  sai  pitää  palkkansa.  J.  F. 

2.  Nikolai  von  K.  (1842-1905),  vapaaherra, 
ven.  kenraali.  Tuli  1868  yliesikunnan  upseeriksi, 
otti  osaa  venäläis-turkkilaiseen  sotaan  ja  nimitet- 
tiin 1881  sotilasattaseaksi  Wieniin.  Syksyllä  1883 
hänet  lähetettiin  Bulgaariaan  sovittelemaan  rii- 
taisuuksia, jotka  olivat  syntyneet  ruhtinas  Alek- 
santerin kanssa.  Viimemainitun  luovuttua  halli- 
tuksesta K.  lähetettiin  uudelleen  Bulgaariaan 
syysk.  1886  valvomaan  Venäjän  etuja,  mutta  hä- 
nen jyrkkä  esiintymisensä  ei  vienyt  tarkoitetuille 
perille.  V.  1889  K,  nimitettiin  yliesikuntapäälli- 
köksi  Varsovaan,  1891  Suomeen  ja  1899  pääesi- 
kunnan tieteellisen  osaston  jäseneksi.  Hän  tuli 
myöskin  tunnetuksi  useiden  kartografisten  ja 
sotilaallisten  teosten  laatijana. 


5«7 


Kaulun— Kauneus 


568 


3.  Aleksandr  von  K.  (s.  1844),  vapna- 
lierra.  edellisen  veli,  ven.  kenraali.  Teki  1 869-72 
löytöretkiii  Tian-sanissa  ja  otti  1973  osaa  Aniu- 
Darja-retkikuntaan.  Sen  pulan  aikana,  joka  syn- 
tyi Bulgaariassa  ruhtinas  Aleksanterin  valtiokei- 
kauksen  jälkeen  1881,  K.  nimitettiin  lieinäk. 
1882  Bulgaarian  sotaministeriksi.  Hän  joutui 
kuitenkin  pian  ilmiriitaan  ruhtinaan  kanssa,  ryh- 
tyipU  vielä  vehkeilyihinkin  yhdessäi  Bulgaarian 
vastustuspuolueen  kanssa  häntii.  vastaan.  Kun 
kuitenkin  vastustuspuolue  syysk.  1883  .sopi  ruh- 
tinaan kan.ssa.  erosi  hän  ja  palasi  Venäjälle.  Hän 
toimi  sittemmin  useissa  sotilaallisissa  päällikön 
viroissa,  kohoten  ratsuväen  kenraaliksi.  Venä- 
läis-japanilaisessa  sodassa  hän  oli  mukana  ollen 
ensin  kolmannen  ja  helmikiuista  1905  toisen 
Mantsurian  armeian  päällikkönä  ja  ottaen  osaa 
m.  m.  Mukdenin  onnettomaan  taisteluun.  Odessan 
sotilaspiirin  päällikkö  v;sta  1904.  K.  on  julkais- 
sut useita  topografisia  ja  sotilaallisia  teoksia. 

E.  Ma. 
Eaulun  (engl.  Koiclooii),  kaupunki  Etelä-Kii- 
uassa,  Kvantungin  maakunnassa,  vastapäätä 
Hongkongin  saarta.  Englannin  vuokraamassa 
aineessa;  laivatarve-varasto,  hiilia.sema,  kuivia 
telakoita.  K.  avattiin  1887  ulkomaiselle  kaupalle. 
Sen  kaup|)availito  (1908:  tuonti  107,2  milj.,  vienti 
51,»  milj.  mk.)  jää  vain  Sanghain  ja  Kantonin 
kauppavailulosta  jälkeen.  E.  E.  K. 

Kaulus,  painiskehis.ia,  kaulaa  kuri.stava.  kiel- 
letty   paiiiiote.    ks.    Paini. 

Kaulushaikara      iBotaurus     stellaris)     eroaa 
muista  haikaroista  pehmeän  höyhenp-^itteensii  puo- 
lesta.     Erittäinkin 
i.    ^'^  kaulassa    höyhenet 

lAft  ^/.._f.j  \    "  •^rBt     *  /  '»vat  sangen  pitkät. 

li   /jio'  ,'  -     '  Väri  on  epämääräi- 

lk\fef'.'-  :  '.  -.Tl      kellanruskea, 

mustine  juovineen 
^^Uj^yjiLfi.  •••<V>.>j^^^  •-  ja  täplineen  var- 
..>  *r-«ja».».  ^^  »^«o.VVV---  sinkin  selkäpuo- 
lella. Jalat  ovat 
lyhyet,  koko  lin- 
nun pituus  70  cm. 
K.  ei,  kuten  muut 
haikarat,  esiinny 
joukoissa,  vaan 
yksinään.  Se  oleskelee  kosteilla  mailla  ruovi- 
koissa, joihin  rakentaa  pesänsä  kaisloista,  ja 
josta  sen  mylvivä,  yksitoikkoinen  ääni  kuuluu. 
Seistessään  kaula  ja  pää  kapeina  melkein  pysty- 
suoraan ylöspäin,  koko  lintu  muistuttaa  kuivaa 
kantoa  oksineen.  Tavataan  Keski-  ja  Etelä-Eu- 
roopassa,  Aasiassa  ja  Afrikassa.  Ei  ole  harvinai- 
nen vielä  Saksassa  ja  pesii  paikka  paikoin  Kaak- 
kois-Suomessakin.  Syö  rottia,  hiiriä,  lintuja, 
käärmeitä,,  sammakoita,  kaloja  ja  hyönteisiä. 

E.  W.  S. 
Kauluslintu  (Chlamydodera  holosericea)  on 
iiu.sliaalialainen.  rastasta  vähän  suurempi  varpus- 
lintu. Koiras  kiiltävän  sinimusta,  naaras  viheriän- 
harmaa,  alta  kirjava.  Niskassa  on  tasaisenpit- 
kiä,  alaspäin  kaulukseksi  kääntyneitä  höyheniä. 
Sillä  on  omituinen  tapa  rakentaa  pitkiä,  leliti- 
kujan  muotoisia  pesiä,  joissa  sekä  hääilot  että 
munien  hautominen  toimitetaan.  Risuista  tehty 
pesä  maassa;  sen  ympärille  on  koottu  kaikenlai- 
.-.ia  kiiltäviä  esineitä,  kuten  höyheniä,  simpukan- 
kuoria, kiviä,  kukkia  y.  m.  E.  W.  S. 


Knulushaikara 


Kauluspekkari  ks.  N  a  p  a  s  i  k  a. 

Kaunat   k  s,   T  ä  h  k  y  1  ä. 

Kauneus,  estetiikan  (ks.  t.)  pääkäsitteitä.  Mu 
net  esteetikot  sekä  vanhempina  että  uudempina 
aikoina  ovat  tavallista  kielenkäyttöil  muuttaen 
antaneet  ..kauneus"  sanalle  niin  laajan  merkityk- 
sen, että  ovat  siihen  sisällyttäneet  koko  este- 
tiikan, jolloin  estetiikka  on  määritelty  yksis- 
tään vain  tieteeksi  kauniista.  Tällöin 
selitetään  esteettisesti  vaikuttavan  muut  muodot 
(ylevä,  koomillinen,  traagillinen,  karakteristinen 
j.  n.  e.,  vieläpä  usein  kauniin  tavallisen  kielen 
käytön  mukainen  vastakohta,  rumakin)  kau- 
neuden muunnoksiksi  (m  o  d  i  f  i  k  a  t  s  i  o- 
neiksi).  Näin  laajaa  merkitystä  ja  yksin- 
valtiasta asemaa  ei  kauneuskäsitteellä  ollut  van- 
himmassa estetiikassa,  eikä  uusinkaan  e.stetiikka 
enää  sellaista  kauneuskäsitystä  yleisesti   hyväksy. 

Esim.  Platon  ja  Aristoteles,  vanhan 
ajan  ensimiii.set  ja  suurimmat  esteetikot,  eivät 
antaneet  kauneuskäsitteelle  sellaista  keskeistä  ja 
yksinvaltiasta  asemaa,  jommoisen  se  myöhem 
mässä  e.stetiikassa  sai.  Platon  puhuu  tosin 
kauneudesta  paljon  ja  innostuksella,  mutta  kau- 
neus ei  näytä  olevan  hänelle  ainakaan  selvästi 
mikään  yksistään  esteettinen  käsite,  vaan  se  se- 
kaantuu hänellä  alinomaa  yhteen  hyvän  kä- 
sitteen kanssa.  Sen  vuoksi  ei  Platon  myöskään 
aseta,  myöhemmän  ajan  e.steetikkojen  tavoin, 
kauneutta  ja  taidetta  mihinkään  olemus- 
ja  syy-yhteyteen  toistensa  kanssa,  vaan  määrit- 
telee taiteen  ilmiöitten  jäljittelyksi. 
Aristoteleen  ajatuksissa  näyttiiä  tosin  kau- 
neudella ja  taiteella  olevan  enemmän  keskinäistä 
yhteyttä  kuin  Platonin,  päättäen  siitä,  että  Aris- 
toteles runousopissaan  selittäessään  etenkin  tra- 
gedian lakeja  perustelee  niitä  joskus  viittaa- 
malla siihen,  että  se  ja  se  on  kauniimpaa. 
Niin  esim.  vaatiessaan,  että  nuirhenäytelmän 
juonen  tulee  olla  jok.seenkin  pitkä  (,, Poetiikka", 
7:s  luku).  Mutta  kuitenkaan  oi  .\ristoteleskaan 
tee  kauneudesta  mitään  esteettistä  pääkäsitettä, 
vaan  määrittelee  taiteen,  kuten  Platonkin,  jäl- 
jittelyksi; ei  kuitenkaan  ilmiöitten  jäljittelyksi 
semmoisenaan,  vaan  ilmiöitten  olennaisten  1.  tyy- 
pillisten puolien,  s.  o.  niihin  sisältyvän  idean, 
jiiljittelyksi.  Muutenkin  Aristoteles  puhuu  kau- 
neudesta suoranaisesti  erinomaisen  vähiin  ja  sen- 
kin aivan  sivumennen.  —  Ensimäinen  filosofi. 
joka  kohdisti  osteetti.sen  ajattelunsa  etupäässä 
kauneuden  käsitteen  selvittämiseen  ja  siten  te- 
hokkaasti kohotti  tätä  käsitettä  siihen  keskei- 
.seen  asemaan,  minkä  se  myöhemmässä  estetii- 
kassa sai,  oli  P  1  o  t  i  n  o  s.  Plotinoksen  jälkeen 
käsittivätkin  halki  vuosisatojen  u.seimmat  estee- 
tikot estetiikan  päätehtäväksi  kauneuden  kasit 
teen.  sen  miumnosten  ja  alalajien  määrittelemi- 
sen  ja    selvittelemisen. 

Itse  kauneuden  käsitteen  määrittelemisyrltyk- 
sissä  voi  erottaa  kaksi  piiäsuuntaa:  objektii- 
visen ja  subjektiivisen  1.  psykologi- 
sen. Edellistii  menettelytapaa  noudatettaessa  koe- 
tetaan saada  selville,  mitkä  itse  esineissä 
ilmenevät  (objektiiviset)  ominaisuudet  1. 
syyt  tekevät  esineen  kauniiksi.  Jälkimäistä  me- 
neltelytapaa  noudatettaessa  taasen  jätetään  itse 
esineet  ensi  aluksi  syrjään  ja  tarkastellaan  vain 
sitä  vaikutusta,  minkä  ne  meihin  tekevät  ja 
tämän       vaikutuk.sen      erilaisuudesta      koetetaan 


569 


Kauneus 


570 


päUstii  selville,  miten  kauniin  esineen  tekemä 
vaikutus  eroaa  ei-kauniin  tekemästä  ja  miten 
siis  lopulta  kaunis  esine  on  tunnettavissa.  K  a  n- 
t  i  a  aikaisempi  ja  ajoittain  vielä  Kantin  jäl- 
keinenkin n.  s.  spekulatiivinen  estetiikka  koetti 
selvittää  kauneuden  kiisitettä  yleensä  objektii- 
vista tietä.  Kantista  alkunsa  saanut  uudenaikai- 
nen, kokemusperiiinen  t.  psykolojrinen  estetiikka 
sitävastoin  subjektiivista  tietä.  Tälle  tielle  on 
uudenaikainen  estetiikka  ajautunut  sen  takia, 
että  kauneuden  objektiivisten  syitten  selville  saa- 
minen on  osoittautunut  toivottomaksi.  Kaikki 
ne  esineissä  itsessään  ilmenevät  ominaisuudet  ja 
syyt,  joitten  aikojen  kuluessa  on  arveltu  olevan 
kauneuden  perustana,  voidaan  lielposti  osoittaa 
riittämättömiksi  (vrt.  esim.  Edv.  Kulke,  ..Kritik 
der  Philosopliie  des  Sc-liönen").  Sitä  pait.si  kau- 
neuden objektiiviset  määritelmät  usein  ovat  ol- 
leet niin  ristiriitaiset,  että  ne  suurelta  osalta 
kumoavat  toisensa  keskinäisesti.  Niin  oli  esim. 
Aristoteleen  mielestä  suuruus  yksi  kauneuden 
objektiivisista  perusteista,  niin  että  siis  esineen 
ollakseen  kaunis  täytyi  olla  melkoisen  suuri. 
Engl.  esteetikko  B  u  r  k  e  taas  oli  sitä  mieltä, 
että  ainoastaan  pienet  esineet  voivat  olla  kau- 
niita, yksi  Platonin  kauneuden  objektiivisista 
tunnusmerkeistä  oli  ulkonainen  tarkoituk- 
senmukaisuus: kaiken  kauniin  piti  olla 
..kaunista  johonkin"  (..Valtio"  X,  6).  Toisessa 
kohda.ssa  (..Philebos"  5H  Platon  puhuu  kuiten- 
kin kauniista  esineistä,  jotka  eivät  ole  ..kau- 
niita mihinkään  tarkoitukseen,  vaan  olemuksel- 
taan ja  aina",  ja  uudenaikainen  estetiikka  on 
hyvin  yleisesti  omaksunut  sen  käsityksen,  ettiv 
kauneus  ei  riipu  eikä  saa  riippua  ollenkaan 
siitä,  soveltuuko  esine  johonkin  tarkoitukseen 
vai  ei.  —  Tavallisimpia  kaikista  esineitten  ul- 
konaismuodolliseen  laatuun  nojautuvista  objektii- 
visista kauneusmääritelmistä  on  se.  että  esineen 
tekee  kauniiksi  siinä  ilmenevä  yhteys  moni- 
naisuudessa. Jo  Aristoteles  viittasi  tällai- 
seen käsitykseen.  Mutta  yhtä  vähän  tämä  kuin 
se,  niinikään  jo  Aristoteleen  esittämä  ajatus,  että 
kauneuden  objektiivisena  perustana  olisi  sym- 
metria, rajoitus,  sopusuhtaisuus 
tai  kultaisen  leikkauksen  suhde 
(ksi.  t.),  kuten  Z  e  i  s  i  n  g  viime  vuosisadan  keski- 
palkoilla esitti,  osoittautuu  lähemmin  tarkastet- 
taessa kestäväksi.  Kaikki  nämä  ja  monet  muut 
esineitten  ulkonaismuodolliset  ominaisuudet  saat- 
tavat kyllä  olla  u.sein  tekijöinä  kauneus- 
vaikutuksen  syntymisessä,  mutta  yksikään  niistä 
ei  ole  aina  riittävä  kauneuden  peruste  eikä 
toisaalta  myöskään  ehdottomasti  välttämä- 
tön. Saattaa  olla  esineitä,  jotka  näistä  luetel- 
luista muodollisista  ominaisuuksista  huolimatta 
eivät  esiinny  kauniina,  ja  toisaalta  ilmiöitä,  jotka 
niitä  väilläkin  ovat  kauniita.  Yleensä  täytyy 
sanoa,  että  esim.  '■unouden  tuotteiden,  niinkuin 
yleensä  korkeampien  henkisten  ilmiöitten  kau- 
neutta kävisi  monasti  hyvin  vaikeaksi  edellä- 
luetelluilla  perusteilla  selittää,  ne  kun  yleensä 
voivat  so%-eltua  vain  muotoihin,  kuvioihin,  ja 
ulkonaisesti  havaittavien  esineitten  rakenteeseen. 
—  Tämän  ulkonaismuodoUisiin  tunnusmerkkei- 
hin nojautuvien  objektiivisten  kaiineusmääritel- 
mien  riittämättömyyden  tuntien  ja  tajuten  Kan- 
tin jälkeinen  spekulatiivinen  estetiikka  (Schel- 
ling,    Hegel,    Vischer   y.    m.)    koetti    löytää    kau- 


neuden objektiivista  perustetta  toisaalta.  Poh- 
jautuen 1'lotinokseen,  joka  oli  sanonut  luonnon- 
esineen  kauneuden  perustuvan  siihen,  että  siinä 
ilmenee  henki  1.  idea  tai  pohjaltaan  itse 
alkuoleva,  kaiken  olevaisen  ydin  fl-i),  selitti 
tämä  uudenaikainenkin  spekulatiivinen  estetiikka 
niinikään  kauneuden  idean  ilmaukseksi. 
„K  auneus  on  idean  ilmeneminen 
aistimin  havaittavassa  muodoss  a" 
(Hegel).  —  „K  a  u  n  e  u  s  on  idea  rajoite- 
tun ilmiön  muodossa"  ( Vischert .  Vaikka 
varsinkin  hegeliläinen  koulu  (eritoten  Vi.scher) 
tämän  käsityksen  pohjalle  rakensi  hedelniällisi.stä, 
terävistä  ja  syvällisistä  ajatuksista  rikkaan  este- 
tiikan, on  itse  tämä  perusajatus  kauneuden  ob- 
jektiivisena määritelmänä  sittenkin  riittämätön, 
kuten   helposti   voi   osoittaa. 

Objektiivisten  kauneusmääritelmien  ilmeinen 
kestämättömyys  osoittaa,  että  on  parasta  koettaa 
selvittää  kauneutta  vain  psykologista  tietä,  s.  o. 
lausuen,  minkälainen  on  kauniin  esineen  tai  il- 
miön meihin  tekemä  vaikutus.  Jos  meidän  siis 
nyt  on  vastattava,  mitä  kauneudella  ymmär- 
rämme, niin  vastaamme  siihen  pääasiassa  Kantin 
määritelmää  kehittäen :  kaunis  on  esine, 
joka  herättää  puhdasta  (s.  o.  persoo- 
nallisista pyyteistä  vapaata),  välitöntä 
mielihyvää  pelkällä  muodollaan. 
Tai  vielä  lyhyemmin:  kaunis  on  esine  tai 
ilmiö,  jonka  pelkkään  havaitsemi- 
seen tai  mielikuvaan  liittyy  pyy- 
teistä vapaa,  välitön  hyvän  tunne. 
Tämän  hyvän  tunteen  herättää  kaunis  esine  luul- 
tavasti siitä  syj-stä,  että  sen  muoto,  s.  o.  sen  ra- 
kenne tai  se  tapa,  millä  se  tarjoutuu  havaitta- 
vaksemme, on  erityisesti  havaitsemiskykymme 
vaatimusten  mukainen.  Mutta  mitkä  kaikki  esi- 
neet sellaisia  ovat  ja  minkä  ominaisuuksiensa 
nojalla,  siitä  ei  voi  yleistä  sääntöä  rakentaa.  — 
Muuten  on  lisättävä,  että  vanhempi  estetiikka  on 
yleensä  pannut  liian  paljon  painoa  kauneuskäsit- 
teen  selvittelyyn  ja  siten  osittain  johtanut  esteet- 
tistä ajattelua  sivuteille.  Kaunis  on  vain  erään 
esteettisen  vaikutusmuodon  nimi,  tosin  ehkä  tyy- 
pillisimmän, mutta  sittenkin  vain  yhden 
muitten  joukosta.  On  verrattain  tois- 
arvoinen asia.  mitenkä  nimittelee  esteettisen  vai- 
kutuksen eri  ilmausmuotoja  ja  miten  niitä 
jaoittelee.  Pääasia  on  tietää,  mitä  itse 
esteettinen  vaikutus  on.  ja  mikä  koko 
sen  harrastus-  ja  toimintapiirin  erikoisluonne, 
elintehtävä.  merkitys  ja  asema,  jota  esteettiseksi 
sanotaan.  Kun  huomio  kohdistetaan  näihin  to- 
dellisiin pääkysymyksiin,  silloin  tulevat  esteetti- 
sen vaikutuksen  perusmuodot  ja  niitten  mukana 
kauneuden  käsitekin  oikeaan  asemaansa  ja  myös 
paraiten    oikeaan    valaistukseensa. 

(Syystä  että  estetiikka  niin  kauan  on  ollut 
pääasiassa  kauneuskäsitteen  selvittelyä,  on  ylei- 
nen estetiikan  historia  paras  kauneuskäsitysten 
historian  lähde.  Suomen  kielellä  saa  kauneus- 
käsitjsten  kehityksestä  yleiskatsauksen  K.  S. 
Laurilan  teoksesta  ..Johdatus  estetiikkaan"  I 
(1911).  Ulkomaisista  lähteistä  mainittakoon: 
Gustaf  Ljunggrön,  .,De  förnämsta  estetiska  syste- 
merna"  I-II:  Edv.  Miiller,  ..Geschichte  der  Theo- 
rie  der  Kunst  bei  den  Alten"  I-II  (1834-37): 
Julius  Walter,  „Die  Gesch.  d.  Ästh.  im  Altertum" 
I  (1893)  ;  R.  Zimmermannin  ja  Max  Schaslerin  ylei- 


Ö71 


Kauniaisten  kartano— Kaunoluistelu 


572 


set  estetiikau  historiat  sokii  Lotzeu  ja  Eiiv.  v. 
Hartnuiuuin  uudemman  (etup.  saksalaisen)  este- 
tiikan historiat.  —  Yksityisten  esteetikkojen 
kauneusselvittelyistii  ansaitsevat  mainitsemista 
erityisesti:  Kant,  ..Kritik  der  Urteilskraft" ;  He- 
gel, ..Vorlesungeu  iitier  die  ,-Esthetik" ;  Vischer, 
...^sthetik"  ja  „Das  Schöne  u.  die  Kuust"  (1898) 
sekä  Volkelt,  „System  der  Ästhetik"  II   (1910).] 

K.  S.  L. 

Kauniaisten  kartano,  Suoniemen  kappelissa, 
Kuldveilen  rannalla ;  900  ha.  Oli  toista  sataa 
vuotta  \Vegelius-suvun  hallussa,  joutui  1896  ny- 
kyiselle omistajalleen,  agronomi  W.  Kosenlexville. 

Kaunis  ks.  K  a  u  n  e  u  s. 

Kaunissaaren  saha  on  Luvian  pitäjiissä  Lapin- 
joen suussa  n.  2  peuink.  pohjoiseen  Raumalta. 
Hyvii  lastaussatama.  Saha,  liiiyryllä  käypä, 
(omist.  A.  Ahlström  osakeyhtiö),  rakennettiin  en- 
sin 2-raamiseksi ;  nyk.  siinä  on  4  raamia;  tuotteet 
sahattuja  puutavaroita  8,000  stand.  (1909),  arvo 
1,>  milj.  mk.  brutto  (1880:  3,500  st.,  1890:  5,000 
.st.;  1900:  6,800  st.).  Työväestö  (250  työmiestä 
1909)  asuu  enimmäkseen  yhtiön  huoneistoissa ; 
kirjasto,  kansakoulu.  E.   E.    K. 

Kaunissaari.  1.  Merensaari  15  km  Kotkan 
kaupungista  lounaaseen,  Pyhtään  pitäjän  alueella 
(„Pyttis-Fagerö") ,  pituus  3  km,  leveys  n.  l.skm; 
luotsiasema  (Viipurin  luotsip.).  —  2.  Jlerensaari 
Sipoonselän  etelärannalla  (..Sibbo-Fagerö") ,  pi- 
tuus n.  1,5  km;  höyrylaivalaituri.         L.  H-nen. 

Kaunisto,  ratsutila  Tyrvään  pitäjässä,  20  km 
Tyrviiän  asemalta  eteläänpäin  kulkevan  maan- 
tien varrella.  Haunian  ja  Kataran  ratsutiloista 
erotettu  yksinäistaloksi  1829.  Pinta-ala  800 
ha,  josta  peltoa  250  ha;  1°/=,  manttaalia.  Til.in 
ensimäinen  omistaja  oli  vänrikki  Sven  Eric  von 
Pfaler  (1829-36);  hänen  jälkeensä  laamanni  P.  E. 
Falck  (1836-01)  ;  nykyisin  talonpoikais-suvun 
käsissä.  —  Tilan  alueella  on  mylly  ja  sahalaitos. 

L.  Il-neti. 

Kaunitz,  Wenzel  Anton  von  (1711-94), 
ruhtinas,  itäv.  valtiomies,  tuli  1735  valtakun- 
nan hovioikeuden  jäseneksi  Wieniin.  Toimit- 
tuaan Itävallan  hallituksen  edustajana  Sardi- 
nian hovissa  ja  Alankomaisssa  sekä  Aachenin 
rauhankongressissa  1748,  jossa  tuli  huomatuksi 
taitavana  diplomaattina,  hänet  nimitettiin  salai- 
sen valtiokonferenssin  jäseneksi.  Oltuaan  vielä 
Itävallan  lähettiläänä  Ranskan  hovissa  ja  saa- 
tuaan aikaan  lähentymisen  näiden  maiden  välillä 
K.  tuli  1753  hovi-  ja  valtiokansleriksi.  Lähes  40 
vuotta  liän  nyt  johti  maansa  sekä  sisä-  että  eten- 
kin ulkopolitiikkaa,  ollen  varsinkin  Maria  Tere- 
sian  aikana  Itävallan  todellinen  valtias.  Hän 
pyrki  ennen  kaikkea  estämään  Preussin  vallan 
ka.svamista  ja  teki  siinä  mielessä  liiton  Ranskan 
ja  Venäjän  kanssa.  Hänen  toimestaan  tehtiin 
ensimäinen  suuri  koalitsioni  Fredrik  II:ta  vas- 
taan. K.  oli  uudenaikaisen  valistuksen  kannat- 
tajia ja  lämmin  tieteiden  ja  taiteiden  suosija. 
V.  1792  hän  luopui  viroistaan.  [Arneth,  „Bio- 
graphie  des  FUrsten  K.". —  K:n  kirjeenvaihto  Jo- 
sef II:n,  Leopold  II:n  y.  m.  kanssa  on  julkaistu 
painosta.]  K.   B:dt. 

Kaunokainen  ks.   Bellis   perennis. 

Kaunokirjallisuus  on  se  laji  kirjallisuutta, 
joka  lähinnä  vetoaa  lukijan  tai  kuulijan  mieli- 
kuvitukseen, luoden  kirkastetun  kuvan  sisäisestä 
tai    ulkonaisesta   todellisuudesta.     Muodoltaan    se 


Ruisk.iuDokki. 


saattaa  olla  suorasuuaista  tai  runomittaista.  Esi- 
tystavaltaan kaunokirjiillisuuden  tuotteet  jakaan- 
tuvat kolmeen  osaan:  lyyrillisiin,  eepillisiin  ja 
draamallisiin,  riippuen  siitä,  ovatko  ne  suoranai- 
sia tunttHMiilmaisMJa  vai  kertomuksen  tai  näy- 
tehnliri   muotoon    puettuja. 

Kaunokit  fCcntaurva).  m.vkerökukkaislin  kuu 
luva  kasvisuku.  Tiirkeimpänä  tuntomerkkinii  ovat 
neuvottomat,  isot  laitii- 
kukat.  Lukuisia  lajeja 
etenkin  Etelä-Euroopassa, 
Suomessa  4,  joista  yleisin 
ruispelloissa    kasvava    sini- 

kukkainen    ruiskau- 
nokki (C.  cyaiius). 

j.  A.  \y. 

Kaunoluistelu  esittää 
kokoelman  käj-räteräisillä 
kaunoluistimilla  suoritet- 
tuja tasapainoliikkeitä,  joi- 
den tarkoituksena  on  saada 
jääliän  piirretyksi  mää- 
rättyjä kuvioita.  K:ssa  ero- 
tetaan kaksi  eri  suuntaa: 
k  o  u  1  u  1  u  i  s  t  e  1  u  ja  va- 
paaluistelu. Edellinen 
käsittää  varsinaiset  alkeis- 
kuviot  ja  niiden  suori- 
tuksen, ympyrän,  terän- 
vaihdon,  kolmosen,  apilaanlehden.  silmukan, 
vastakolmosen,  va.stakäännöksen  ja  vaihtokään- 
nöksen,  jotka  kaikki  on  tehtilvä  kummallakin 
jalalla  neljällä  eri  tavalla  (aloittaen  eteenpäin 
jilos-  ja  sisäänpäin  sekä  taaksepäin  ulos-  ja  si- 
säänpäin) ,  jälkimäinen  sisältää  edellisten  liikkei- 
den yksinkertaisia  ylidistelmiä.  Vapaaluistelu 
(engl.  free  skatinij,  saks.  KUrlaufen)  käsittää 
kaikki  koululuistelun  ulkopuolelle  kuuluvat  liik- 
keet, jotka  luistelija  saa  vapaasti  sommitella  ko- 
koon voimiensa  ja  taitonsa  mukaan.  K.  on  moni- 
puolisimpia  ruumiinharjoituksia,  ruumiinharjoi- 
tustaidetta.  joka  kehittää  vartaloa  (k;ssa  teke- 
vät kuvioiden  suorituksen  mahdolliseksi  etu- 
päässä joustavanäkkinäiset  ja  voimakkaat  var- 
talonliikkeet,  jalkojen  ja  käsien  tehtävä  on  tois- 
arvoinen) ja  vaatii  suorittamisessa  enemmän 
kuin  mikään  muu  urheilu  ruumiinhallitsemis- 
kykyä  ja  plastiikkaa,  hioo  pois  kankeutta  sekä 
tekee  liikkeet  pehmeiksi  ja  sulaviksi.  Varsinai- 
seksi taiteeksi  kohotti  k:n  amer.  kaunoluistelu- 
taituri  Jackson  Ray  ne  s,  joka  1860-Iuvulla 
matkoillaan  monessa  Euroopan  kaupungissa, 
lierätti  suurta  huomiota.  K:a  harjoitetaan 
nykyään,  paitsi  Pohjoismaissa,  myös  Keski-Eu- 
roopassa  esim.  Berliinissä  ja  varsinkin  Wienissä, 
jossa  nykyinen  kaunoluistelujärjestelmä  ja  kil- 
pailusäännöt (vahvistettu  kansainvälisissä  luis- 
telukongresseissa       Kööpenhaminassa       1895       j:i 


KauiHiluistelukaavoja. 


573 


Kaunopuheisuus— Kauppa 


Ö74 


Tukholmassa  1897)  alkuaan  kehittyivät.  Kan- 
sainvUlisen  luistinliiton  toimesta  on  v:sta  189G 
saakka  toimeenpantu  vuosittain  k:ssa  maail- 
manmestariuiskilpailuja,  joissa  useimmin  on 
mestariksi  tullut  ruots.  Ulrich  Salchow.  Viime- 
mainittu on  julkaissut  lyhyen.  hyvUn  kaunoliiis- 
teluoppaan:  „Handbok  i  konstäkniug  pä  skrid- 
skor".  A.  A.  V-a. 

Kaunopuheisuus  (lat.  eloquentia),  taito  sat- 
tuvasti, vaikuttavasti  ja  taiteellisen  muotoisesti 
suusanallisessa  puheessa  tuoda  esiin  jotain  kysy- 
niystii  tai  ainetta  koskevia  ajatuksia.      J.  H-l. 

Kaunopuhetaito  ks.  Kaunopuheisuus. 

Kaunosielu,  kaunokirjallisuuden  ja  taiteen 
tuutija,  ihailija  ja  liarjoittaja.  Jlyös  kauneuden 
maailmassa  haaveilija,  usein  käytetty  ivallisessa 
merkityksessä  henkilöstä,  jolle  tosioloinen  elämä 
on  vieras.  J.  B-l. 

KaunosUmä  ks.  C  o  r  e  o  p  s  i  s. 

Kaunotaide   ks.   Taide. 

Kaunotiede   ks.  Estetiikka  ja  Taide. 

Kaunti,  suomalaismuotoinen  kirjoitustapa 
>anulle  county    (ks.   t.). 

Kaupanvälittäjä  ks.  Meklari. 

Kauppa.  Kauppaa  (lat.  commercitim,  saks. 
Handd,  ransk.  commerce,  engl.  trade)  laajem- 
massa merkityksessä  on  yleensä  kaikki  arvoesi- 
neiden vaihtaminen,  ostaminen  ja  myyminen, 
mutta  suppeammassa  merkityksessä  kauppa  on 
sellainen  elinkeinotoiminta,  jossa  ostetaan  tahi 
hankitaan  hyödykkeitä  jälleen  myytäväksi  tai 
poisluovutettavaksi.  siinä  tarkoituksessa,  että 
saataisiin  täten  voittoa  tai  ansiota  osto-  ja 
myymähiunan  erosta.  Kauppias  on  työnjaon  ke- 
hittyessä tuottajan  ja  kuluttajan  välille 
tullut  välittäjä,  joka  ostaa  tuottajalta  ja  m.vy 
kuluttajalle.  Kaupassa  tavarat  eivät  olemuksel- 
taan muutu,  mutta  kauppaan  saattaa  kyllä  kuu- 
lua esim.  niiden  uudestaan  päällystäminen,  ulko- 
asun muuttaminen  ja  sekoittaminen. 

Kauppa  voidaan  eri  perusteiden  mukaan  ryh- 
mittää eri  ryhmiin  seuraavalla  tavalla.  1.  Sen 
mukaan  mitä  kaupassa  vaihdetaan,  erotetaan 
toiselta  puolen  kiinteistöjen  kauppa,  toiselta 
puolen  tavarakauppa,  kirjakauppa  sekä 
raha-  ja  arvopaperikauppa.  Tavarakaupan  alalla 
on  sellaisten  tavarain  kuin  esim.  väkijuomien, 
apteekkitavarain  ja  ampumatarpeiden  kauppa  eri- 
tyisten lakimääräysten  alainen.  Raha-  ja  arvo- 
paperikauppaan kuuluu  rahan,  jalojen  metallien, 
pankkisetelien,  vekselien,  osakkeiden  ja  obli- 
gatsionien  kauppa.  2.  Kaupassa  on  yhteisenä 
vaihtoesineenä  ylimalkaan  raha  tai  rahanvasti- 
neet.  On  olemassa  myös,  varsinkin  alhaisimmalla 
kansantalouden  kehityskaudella,  n.  s.  vaihto- 
kauppaa, jossa  tavaroita  vaihdetaan  suoraan 
toisiin  tavaroihin.  3.  Kaupassa  siirtyvien  ta- 
varaerien suuruuden  mukaan  puhutaan  tukku- 
kaupasta ja  vähittäiskaupasta,  jol- 
loin tukkukaupalla  tarkoitetaan  tavaran  myyn- 
tiä suurissa  erissä  kauppiaille,  ja  vähittäiskau- 
palla tavarain  myyntiä  pienissä  erin  kuluttajille. 
Raja  näiden  välillä  ei  aina  ole  aivan  tarkka. 
Vähittäi.skauppa  ei  merkitse  samaa  kuin  pikku- 
liike: ulkomailla  eräissä  suurkaupungeissa  on 
myös  erittäin  suuria  vähittäiskauppoja,  suur- 
myymälöitä (ks.  t.).  Vähittäiskaupan  alalle 
kuuluvat  myös  sellaiset  erityiset  kaupanlaj itkuin 
rihkamakauppa,   kulkukauppa,  tori- 


kauppa, markkinakauppa  j.  n.  e.  4. 
Kauppa-alueen  laajuuden  mukaan  erotetaan 
kotimaankauppa  ja  ulkomaan- 
kauppa. 1'lkoniaankauppa  on  tuonti-  (im- 
portti-)tai  vienti-  (eksportti-)  kauppaa  tai 
myö.s  V  ä  1  i  k  a  u  p  p  a  a,  jolloin  tavarat  ostetaan 
ulkomailta  ja  myydään  edelleen  johonkin  ulko- 
maiseen paikkaan.  Kun  tavarat  kuljetetaan  maan 
läpi,  ilman  että  ne  ovat  joutuneet  maan  omien 
kauppiaiden  omaisuudeksi,  nimitetään  tällaista 
kauppaa  kauttakulku-  1.  t  r  a  n  s  i  t  o  k  a  u- 
p  a  k  s  i.  Puhutaan  myöskin  esim.  m  e  r  i  k  a  u- 
pasta  ja  karavaanikaupasta  kauppa- 
teiden mukaan,  ja  maakaup.asta  vastakohtana 
kaupungeissa  harjoitetulle  kaupalle.  5.  Aktii- 
vista kauppaa  sanotaan  sellaisen  maan  har- 
joittavan, joka  myy  itse  omain  kauppiaittensa, 
pääomainsa  ja  meriliikenteensä  välityksellä  tuot- 
teensa muihin  maihin  ja  samoin  ostaa  itse  ulko- 
maiset tuotteet  itselleen,  kun  taas  passiivi- 
seksi sanotaan  kauppaa  sellaisessa  maassa, 
jonka  ulkomaisesta  tavaranvaihdosta  pitävät  huo- 
len pääasiassa  ulkomaalaiset  kauppiaat.  (Eri  mer- 
kitys on  aktiivisella  ja  passiivisella  kauppa- 
bilanssilla,  ks.  t.)  6.  Kauppaan  osallisten  vas- 
tuunalaisuuden kannalta  katsottuna  on  olemassa 
kauppaa  omaan  lukuun  ja  korais- 
sionikäuppaa  (ks.  t.).  7.  Kaupatun  tava- 
ran ostajalle  toimittaminen  voi  tapahtua  kah- 
della tavalla:  tavara  toimitetaan  ostajalle  joko 
heti  kaupan  tapahtuessa  tai  voi  kauppa  olla  myös 
n.  s.  hankinta-  1.  lever.anssikauppa, 
jolloin  myyjä  sitoutuu  toimittamaan  tavaran  os- 
tajalle myöhemmin  (ks.  Pörssi).  8.  Jos  kauppa- 
yrityksen  omistaa  yksityishenkilö,  sanotaan  sel- 
laista kauppayritystä  yksityiskaupaksi 
ja  sen  omistajaa  yksityiskauppiaaksi. 
Muita  kauppayritysmuotoja  ovat  erilaiset  y  h- 
tiöt    (ks.  t.)    ja  o  s  u  u  s  k  a  u  p  a  t. 

Kaupan  tehtävä  ja  kansantalou- 
dellinen merkitys  johtuu  siitä,  että  työn- 
jakoon perustuvan  taloudellisen  järjestelmän  val- 
litessa tavaroiden  vaihtaminen  on  välttämätöntä 
ja  että  tuottajan  ja  kuluttajan  välillä  tarvitaan 
välittäjä,  joka  tämän  vaihdon  ottaa  suorit- 
taakseen. Kaupan  tehtävä  on  pitää  huoli  tuot- 
tajain valmistamain  tuotteiden  menekistä  ja  toi- 
mittaa kuluttajille  säännöllisesti  heidän  tarvit- 
semansa tavarat.  Kauppa  on  kansantaloudelli- 
sesti tuottava  silloin,  kun  se  tasoittamalla  hyö- 
dykkeiden liiallista  runsautta  tai  puutetta  lisää 
niiden  käyttömahdollisuutta,  kun  se  suorittaa  ta- 
varain vaihdon  halvemmalla  ja  täydellisemmin 
ja  tekee  tarpeiden  tyydyttämisen  mahdolliseksi 
paremmin,  kuin  mitä  ilman  sitä  voisi  tapahtua. 
Kaupan  avulla  eri  maiden  tai  paikkakuntain 
asukkaat  saavat  käytettäväkseen  sellaisia  tuot- 
teita, joita  ei  siellä  ollenkaan  voida  tuottaa,  vaan 
jotka  on  tuotava  toisista  maista  tai  toisilta 
paikkakunnilta.  Kauppa  edistää  kansainvälisen 
ja  eri  paikkakuntain  välisen  työnjaon  synty- 
mistä, joten  kunkin  maan  tai  paikkakunnan  työ- 
voima ja  pääoma  tulee  käytetyksi  kaikkein  tuot- 
tavimmalla  tavalla.  Kauppa  pakottaa  tuottajat 
antautumaan  sellaisen  tuotannon  harjoittamiseen, 
johon  kullakin  maalla  ja  paikkakunnalla  on  luon- 
nollisimmat  edellytykset  ja  jossa  tuotantokustan- 
nukset tulevat  suhteellisesti  halvimmiksi.  Kauppa 
vaikuttaa   tasoittavasti    tavaroiden   hinnan   eroa- 


57r> 


Kauppa 


57lj 


vaisuiiksiiu  sekii  paikallisesti  että  myöskin  ai- 
kaan uäliJen.  Kauppias  koettaa  aina  tehdä  ostok- 
sensa sieltä,  missä  tavaroita  on  tarpeeseen  näh- 
den liian  runsaasti  ja  niissä  ne  siis  ovat  halvim- 
pia, sekä  sellaiseen  aikaan,  jolloin  on  edullisinta 
ostaa  ne,  ja  myy  ne  taas  siellä,  missä  ne  ovat  kal- 
liimpia ja  sellaiseen  aikaan,  jolloin  ue  edullisim- 
min saa  kaupaksi.  Kauppa  tekee  suurtuotannon 
mahdolliseksi  ja  on  edellj-tyksenä  suurkaupunkien 
syntymiselle  sekä  väestön  lisääntymiselle  nykyai- 
kaisissa sivistysvaltioissa  ja  edistää  suuressa 
määrin  yhdysliikennettä  ja  jouduttaa  kulkuneu- 
vojen kehitystä.  Efekti-  1.  arvopaperikaupalla 
on  myöskin  suuri  kansantaloudellinen  merkitys 
varsinkin  kahdella  tavalla:  se  helpottaa  kansain- 
välistä vaihtoa,  jossa  suoritukset  tapahtuvat 
pääasiassa  vekseleillä,  ja  toiseksi  se  edistää  pää- 
omien välitystä  pääomanomistajilta  tuotannon 
palvelukseen,  antaa  yleisölle  tilaisuuden  sijoit- 
taa pääomansa  korkoa  tuottaviin  arvopapereihin 
ja  samalla  auttaa  arvopaperien  emitteeraajia 
(valtio,  kunnat,  osakeyhtiöt)  saamaan  paperinsa 
liikkeeseen  ja  siten  luotoutarpeensa  tyydytetyksi. 

Kaupan  merkitys  näissä  suhteissa  on  yksin- 
omaan tai  pääasiassa  taloudellista  laatua.  Mutta 
sitäpaitsi  on  kaupalla  suuri  merkitys  sivistyksen 
edi.stäjänä.  Se  levittää  tietoa  käyttöesineistä  var- 
sinkin alemmalla  sivistysasteella  olevain  Iran- 
sain  tai  kansankerrosten  keskuudessa,  synnyttää 
uusia  tarpeita  ja  edistää  siten  kulttuurin  levene- 
mistä. Kaupan  välityksellä  kansat  joutuvat  kos- 
ketuksiin toistensa  kanssa  ja  oppivat  tuntemaan 
toLstensa  tapoja  ja  sivistystä. 

Täyttääkö  kauppa  tehtävänsä  tavarain  vaih- 
don välittäjänä  ja  hintain  muodostajana  tarkoi- 
tuk.senmukaisimmalla  ja  kansantaloudellisesti 
hyödyllisimmällä  tavalla,  riippuu  tietysti  aina 
yksityisistä  tapauksista.  Kaupankin  alalla  on 
useita  epäkohtia  olemassa,  jotka  ovat  yleisössä 
herättäneet  paljon  epäluuloa  sitä  vastaan,  vaikka 
tosin  tämä  epäluulo  ja  vihamielisyys  johtuu  usein 
myös  kateudesta  ja  nykyisen  taloudellisen  järjes- 
tyk.sen  ymmärtämisen  puutteesta.  Kauppa  ei  aina 
edistä  rauhallista  liikennettä  kansojen  välillä,  vaan 
on  usein  päinvastoin  ollut  sodan  ja  kiskomisten 
aiheena.  Se  ei  levitä  ainoastaan  hyödyllisiä  esi- 
neitä eikä  herätä  ihmisissä  ainoastaan  sivistys- 
tarpeita,  vaan  se  kiihottaa  usein  hyödytöntä 
kulutusta  ja  on  tuottanut  varsinkin  luonnonkan- 
sojen keskuudessa  tuhoa  levittämällä  väkijuomia, 
ooppiumia,  aseita  ja  orjuutta.  Kauppa  ei  aina 
vaikuta  hintoihin  tasoittavasti,  vaan  kehittyy 
usein  hillittömäksi  keinotteluksi  ja  päinvastoin 
tekee  hinnanvaihtelut  rajummiksi.  Tuottajat  ja 
kuluttajat  eivät  kaupasta  ole  aina  saaneet  etuja, 
vaan  he  ovat  usein  saaneet  kauppiaan  palveluk- 
set maksaa  liian  kalliisti.  Kauppiaiden  keskeinen 
kilpailu  ei  aina  voi  suojella  kuluttajain  etuja, 
vaan  kauppiaiden  pyrkimys  kauppavoiton  saa- 
vuttamiseksi joutuu  usein  ristiriitaan  muiden 
yhteiskunnan  jäsenten  etujen  kanssa.  Usein 
kauppiaiden  lukumäärä  tulee  liian  suureksi,  väli- 
käsiä tuottajan  ja  kuluttajan  välille  tulee  useam- 
pia, ja  tavarat  sentähden  kallistuvat.  Varsinkin 
vähittäiskaupassa  ostaja  ja  myyjä  eivät  ole  tasa- 
väkisiä, sillä  ostaja  ei  voi  tuntea  tavaran  laatua, 
eikä  markkinain  asemaa,  hän  on  usein  sitäpaitsi 
riippuvainen  eikä  ymmärrä  valvoa  omaa  etuaan. 
Kaupan   alalle  tunkeutuu  usein   henkilöitä,  jotka 


eivät  sinne  siveellisen  kantansa  eikä  sivistyksensä 
puolesta  sovi  ja  jotka  ovat  valmiit  käyttämään 
ascmaansiv  väärin.  Erityiset  epäkohdat  maakau- 
IKin  alalla  ovat  synnyttäneet  meillä  n.  s.  maa- 
k  a  u  p  p  a  k  y  s  y  m  y  k  s  e  n  (ks.  il  a  a  k  a  u  p  p  a) . 
Käsitys  siitä,  että  yksityi-skauppiaat  ottavat  liian 
suuren  maksun  kansantaloudelle  tekemistään  pal- 
veluksista sekä  pyrkimys  turvautumaan  tavaran 
väärennystä  vastaan,  ovat  useissa  maissa  saatta- 
neet sekä  kuluttajat  että  tuottajat  (varsinkin 
maatalouden  alalla)  yksityiskaupan  syrjäyttä- 
miseksi ryhtymään  osuustoimintaan  ja  perusta- 
maan n.  s.  osuuskauppoja   (ks.  t.) . 

K:n  historiallinen  kehitys  on  lähei- 
sessä yhteydessä  kansojen  sivistyssuhteiden  ja 
kulkuneuvojen  kehityksen  kanssa.  Alkuperäisellä 
kehityskanualla  olevan  kansan  keskuudessa  kaup- 
paa ei  voinut  juuri  ollenkaan  esiintyä,  kun  kaikki 
tuottivat  jokseenkin  samoja  esineitä  (,, suljetun 
kotitalouden  kehitysaste"),  vaan  kauppa  syntyi  ta- 
vallisesti siten,  että  eri  kansanheimot  joutuessaan 
kosketuksiin  toistensa  kanssa  tunsivat  tarvetta 
vaihtaa  keskenään  sellaisia  tuotteita,  joita  luon- 
non erilaisuuden  tähden  saatiin  toisessa  maassa 
mutta  ei  toisessa.  Vaihdon  alkuunpanijana  oli 
aina  sivistyneempi  kansa,  joka  rupesi  harjoitta- 
maan kauppaa  alemmalla  kehityskanualla  olevien 
kansojen  alueella.  Vaihtoesineinä  olivat  silloin 
tavallisesti  toiselta  puolen  koristeet,  aseet,  me- 
tallitavarat  ja  juovutu.sjuomat,  toiselta  puolen 
kulta,  jalokivet,  turkikset  ja  orjat.  Kauppa  oli 
alkuaan  vaihtokauppaa,  tapahtui  ilman  rahan 
välitystä.  Kaupan  ohella  harjoitettiin  usein  myös 
ryöstöä  vieraan  kansan  alueella.  On  olemassa 
useita  esimerkkejä  siitä,  että  luonnonkansat  ovat 
joskus  käyneet  keskenään  n.  s.  sanatonta 
vaihtokauppaa,  jossa  neuvottelu  kaupasta 
tapahtuu  asianosaisten  kesken  siten,  että  myyjä 
asettaa  esille  tavaransa  ja  vetäytyy  pois,  jolloin 
ostaja  tekee  samalla  tavalla  tarjouksen  j.  n.  e., 
kunnes  molemmin  puolin  ollaan  kauppaan  suos- 
tuvaisia. Vasta  myöhemmällä  kehityskaudella 
ruvetaan  pitämään  markkinoita,  säännölli- 
sisiä.  aikakautisia  vaihtotilaisuuksia  määrätyillä 
paikoilla.  \'aarallisten  olojen  ja  kuljetuksen  vai- 
keuden tähden  tajiahtuu  kauppsv  enimmäkseen  lai- 
valta, jolloin  kauppias  on  samalla  laivanomistaja. 
Ainoastaan  kalleimpia  esineitä  kuten  esim.  silk- 
kiä kannattaa  kuljettaa  karavaaniteitse  maata 
myöten.  Alemmalla  kehityskanualla  ei  kauppa 
juuri  esiinny  erityisenä  ammattina,  vaan  sitä 
harjoittavat  kan.san  varakkaimmat:  ylimykset, 
papit  ja  virkamiehet.  Paljoa  myöhemmin  kuin 
kauppa  vieraiden  kansojen  kanssa  syntyy  paikal- 
linen kauppa,  joka  kehittyy  vasta  työnjaon  syn- 
tyessä, asutuksen  tihetessä,  kaupunkien  muodos 
tuessa.  Raha.  jota  käytettiin  jo  vanhalla  ajalla, 
on  kaupassa  yleisemmin  vaihtoesineenä;  syntyy 
erityinen  kauppiassääty,  samalla  kuin  vaihto  suu- 
resti laajenee. 

Ihmiskunnan  historiassa  ensinnä  esiintyvät 
kansat  olivat  jo  vilkkaassa  kauppayhteydessä 
keskenään,  Niilin  ja  Eufratin  ympärillä  olevat 
maat  sekä  Intia,  Arabia,  Syyria  ja  Vähä-Aasia 
vaihtoivat  tuotteitaan  toistensa  kanssa.  Välittä- 
jäksi Itämaiden  ja  Euroopan  puolisten  Välimeren 
rantamaiden  välille  tulivat  12:nnelta  vuosia, 
lälilion  e.  Kr.  foinikialaiset,  jotka  ulot- 
tivat   kaupparetkensä    aina    „Herakleen    patsai- 


677 


Kauppa 


578 


den"  (Gibraltarin)  taa  ja  Britanniaan,  „tina- 
saarille"  asti,  ja  [lerustivat  siirtoloita  pitkin 
Välimeren  rannikoita.  Foinikian  loistoaika  oli 
10 — 8:nnella  vuosis.  e.  Kr.  N'.  S;niielta  vuo- 
sis.  lähtien  foinikialaisten  kilpailijoiksi  tuli- 
vat kreikkalaiset  ja  kartliafrolaiset, 
jotka  kukistivat  foinikialaisten  kauppanionopolin 
ja  perustivat  samoin  kukoistavia  siirtokuntia. 
Myöhemmin  Aleksanteri  Suuren  valloituksien 
kautta  Aasiassa  ja  Egyptissä  kreikkalaisten 
kauppa-alue  suuresti  laajeni.  Kreikkalais-kartha- 
golaisen  ajan  jälkeen  tuli  Rooman-vallan  aika, 
joka  voidaan  laskea  u.  v:sta  146  e.  Kr.  n.  v:een  527 
j.  Kr.  Roomalaiset  it.se  eivät  luonteeltaan  sopineet 
hyvin  kauppiaiksi,  vaan  kauppa  joutui  suuressa 
määrin  kukistettujen  kansakuntien  haltuun.  Tär- 
keimpiä kauppakeskuksia  Rooman  ohella  olivat 
varsinkin  Aleksandria  ja  By.santion.  Länsi-Roo- 
man valtakunnan  hajotessa  saavutti  Bysantion 
ja  Itä-Rooman  valtakunta  ensimäisen  sijan 
kauppamaana  ja  sen  ohella  7:nneltä  vuosis.  läh- 
tien Välimeren  kauppa  oli  melkein  kokonaan  ara- 
bialaisten tai  oikeammin  muhamettilaisten  hal- 
lussa, jotka  olivat  samalla  vilkkaassa  kauppayh- 
teydessä  Intian  kanssa  ja  tekivät  kauppamatkoja 
aina  Kiinaan  saakka.  Ristiretkien  aikana  (v:sta 
1096)  vahvistui  varsinkin  Italian  kaupunkien 
valta,  ja  nämä  anastivat  pian  koko  Välimeren 
kaupan  haltuunsa.  Niistä  olivat  tärkeimmät  en- 
sinnä A  m  a  1  f  i,  jonka  merimiehet  ottivat  kom- 
passin käytäntöön,  ja  12  :nnelta  vuosis.  Genova, 
P  i  s  a  ja  V  e  n  e  t  s  i  a.  Italian  kaupunkien  kukois- 
tusajalla,  13 — 15:nnellä  vuosis.,  syntyi  uusia  lai- 
toksia kaupan  palvelukseen,  pankkilaitos,  vekseli, 
merivakuutuslaitos,  varastoonpanoliike  ja  kir- 
janpito, mistä  ovat  vieläkin  todistuksena  kauppa- 
kielessä  säilyneet  italialaiset  sanat.  Samaan  ai- 
kaan hallitsivat  Keski-  ja  Pohjois-Euroopan 
kauppaa  Flanderin  kaupungit  ja  v.  1241  pe- 
rustettu Hansaliitto,  johon  kuuluivat  kaikki 
Pohjan-  ja  Itämeren  etelärannikon  kaupungit 
sekä  useat  sisämaan  kaupungit  Saksassa.  Ita- 
lialais-hansalainen  aika  loppui  15:nnen  vuosis. 
lopulla,  jolloin  suuret  maantieteelliset  löydöt  al- 
koivat. 

Keskiaikaiselle  kaupalle  oli  ominaista,  että 
sitä  rajoitettiin  varsinkin  kaupunkikuntien  puo- 
lesta monenlaisilla  määräyksillä,  päinvastoin 
kuin  roomalaisena  aikana,  jolloin  jokseenkin  täy- 
dellinen elinkeinovapaus  oli  vallalla.  Kaupunki- 
kuntien hallitukset  koettivat  säilyttää  suora- 
naista vailitoliikettä  kuluttajain  ja  tuottajain 
välillä  ja  pitää  käsityöläiset  kauppiaista  riippu- 
mattomina. Kaupungin  viranomaisten  puolelta 
tarkastettiin  kaupankäyntiä  monella  tavalla,  sitä 
saatiin  harjoittaa  ainoastaan  määrättyihin  aikoi- 
hin ja  määrätyissä  paikoissa,  annettiin  määräyk- 
siä tavaroiden  laadusta  ja  hinnasta  j.  n.  e. 
Mutta  vähitellen  kauppiaat  vapautuivat  yhä 
enemmän  ja  saivatpa  aikaan  erityisiä  etuoikeuk- 
siakin, jotka  herättivät  usein  yleistä  tyytymät- 
tömyyttä.. Keskiajan  yleisen  katsantokannan 
mukaan  kauppa  ei  ollutkaan  mikään  hyödylli- 
nen elinkeino  ja  kaupan  harjoittajia  katseltiin 
suurella  epäluulolla. 

Kauppavaihdon  suuruutta  keskiajalla  ollaan 
yleensä  halukkaita  liioittelemaan;  nykyaikaiseen 
vaihtoon  verraten  se  oli  aivan  vähäinen.  Kauppa- 
tavarat olivat  melkein  ^sinomaan  ylellisyystava- 
19.    IV.    Painettu  s/.,  1-2 


roita,  joita  muutamat  harvat  ja  rikkaat  tarvit- 
sivat; yleisistä  tarveaineista  oli  suurempaa  mer- 
kitystä ainoastaan  suolan  kaupalla.  Kaupungeissa 
saavutti  myös  ruoka-  ja  nautintoaineiden  (vilja, 
kalat,  viini,  olut)  kauppa  huomattavan  merki- 
tyksen. Teollisuustuotteista  olivat  tärkeimpiä  ku- 
tomateoUisuuden  tuotteet.  Kauppatavaroiden  kul- 
jetus tapahtui  edelleen  miltei  yksinomaan  vesi- 
teitse. Keskiajan  loppuun  saakka  kauppa  oli  kes- 
kittynyt ainoastaan  pienemmille  alueille,  mutta 
sittenkuin  Vasco  da  Gama  oli  keksinyt  meritien 
Intiaan  ja  Kolumbus  oli  löytänyt  Ameriikan, 
alkaa  varsinainen  maailmankaupan  aika. 
Alue,  jolla  kauppaa  harjoitettiin,  laajeni  suu- 
ressa määrin,  keksittiin  uusia  kauppatavaroita 
(kahvi,  tee,  tupakka)  ja  toiset  ennestään  tunne- 
tut tavarat  (sokeri,  riisi,  silkki,  puuvilla)  saa- 
vuttivat entistä  paljoa  suuremman  kä}'tännön  ja 
merkityksen.  Kaupankäynti  sai  myöskin  aivan 
uuden  vilkkauden  sentähden,  että  siirtomaista 
virtasi  Espanjan  (ja  Portugalin)  kautta  Euroop- 
paan suunnattomat  määrät  jaloja  metalleja. 

Jo  ennen  keskiajan  loppua  mutta  varsinkin 
uuden  ajan  ensimäisinä  vuosisatoina  muuttui  vä- 
hitellen myöskin  yleisön  käsitys  kaupan  merki- 
tyksestä ja  valtioiden  johtomiehet  rupesivat  ar- 
vioimaan kaupan,  varsinkin  ulkomaankaupan 
merkitystä  liiankin  suureksi  kansain  vallalle  ja 
hyvinvoinnille.  Uusaikaisten  kansallisvaltioiden 
muodostuessa  ja  kaupunkikuntien  menettäessä 
itsenäisen  merkityksensä  valtioiden  hallitukset 
tulivat  kaupunkikuntien  sijasta  elinkeinojen,  etu- 
päässä kauppaelinkeinon  ohjaajiksi  ja  tarkoituk- 
sena tällä  holhouk.sella  oli  saada  kauppa,  varsin- 
kin vientikauppa  mahdollisimman  hyvään  kukois- 
tukseen. Valtioiden  hallitukset  koettivat  kehit- 
tää rahalaitosta  ja  teollisuutta,  edistää  oikeus- 
turvaa, parantaa  kulkuneuvoja  ja  tiedonanto- 
laitosta,  järjestivät  säännöllisen  postiliikkeen 
j.  n.  e.  Samalla  kuin  tiedonantolaitos  rupeaa 
myöskin  rahtiliike  eroamaan  kaupasta  itsenäi- 
seksi toimeksi.  Syntyi  kansallinen  kauppapoli- 
tiikka, eri  valtiot.  Espanja,  Portugali,  Ranska, 
Englanti  ja  Pohjoismaat,  koettivat  vapautua  vie- 
rasten kaupanvälittäjäin,  italialaisten  ja  saksa- 
laisten vallasta.  Tällaiset  n.  s.  merkantilis- 
tiset (ks.  Merkantiilijärjestelmä) 
periaatteet  olivat  vallalla  varsinkin  17:nneUä 
vuosis.  Tällä  vuosisadalla  käydyt  sodat  olivat 
eniramäk.seen  kauppa-  ja  siirtomaasotia.  Silloin 
perustettiin  myöskin  n.  s.  kauppakomppanioita 
(ks.  t.),  joilla  oli  yksinomainen  oikeus  kau- 
pan käyntiin  määrätyillä  aloilla.  Pankki-  ja 
rahaliike  sai  suuren  merkityksen.  Ensimäinon 
pankki  Alppien  pohjoispuolella  oli  1609  perus- 
tettu Amsterdamin  pankki  ja  ensimäinen  pörssi 
oli   1531   perustettu   Antverpeuin   pörssi. 

Uuden    ajan    alussa,    suurten    maantieteellisten 
löytöjen  jälkeen  kauppavalta  siirtyi  Italian  kau- 
punkikunnilta löytäjämaille  Portugalille  ja 
Espanjalle,  ja  Hansaliiton  vallan  perivät  sa- 
moin Alankomaat  ja  Englanti.    Edelliset 
ovat  ensimäisellä  sijalla  kauppamaiden  joukossa 
ICOO-luvulle  asti.    Venetsian  sijaan  tuli  tärkeim- 
mäksi kauppakaupungiksi  Lissabon,  jonka  kautta 
I  Intian   tuotteet  tulivat  Eurooppaan.    Ameriikka- 
I  laisista    siirtomaista    virtaili    suunnattomia    rik- 
j  kauksia  Espanjaan.  Kun  Portugali  1580  liitettiin 
Espanjaan,  saavuttivat  sen  alueet  suuriminan  laa. 


579 


Kauppa-alus — Kauppa-apulaiset 


r)80 


juutensrt.  Mutta  suuret  erehdykset  sekä  sisii-  että 
ulkopolitiikassa  kukistavat  pian  sen  mahtavuu- 
den ja  Alankomaat  ovat  jonkun  aikaa.  1700- 
luvulle  asti  maailman  ensimäineu  kauppakansa. 
Lissabonin  jouduttua  Espanjan  haltuun  valloit- 
tivat hollantilaiset  vähän  kerrassaan  Portuga- 
lin itä-intialaiset  siirtomaat  sekä  Kapmaan,  ja 
1G02  perustettu  hollantilainen  Itä-Intian  kauppa- 
komppania anasti  Itä-Intian  kaupan  haltuunsa. 
Samoin  joutui  heidän  haltuunsa  osa  Länsi-Intiaa, 
jonka  kauppa  jäi  1021  perustetun  Länsi-Intian 
komppanian  haltuun.  Pohjois-Ameriikassa  perus- 
tettiin m.  m.  Cuden-Amsterdamin  siirtola  (ny- 
kyinen New  York)    1614. 

Sittenkuin  Englannin  laiva.sto  Elisabetin  aikana 
oli  voittanut  Espanjan  laivaston,  tulivat  englan- 
tilaiset pian  Ranskalle  ja  Alankomaillekin  yli- 
voimaisiksi merellä  ja  anastivat  vähitellen  suu- 
rimman osan  näiden  siirtomaita  Intiassa  ja 
Pohjois-.\meriikassa.  Siuirimmau  osan  Etu-In- 
tiaa valloitti  vähitellen  1600  perustettu  Englan- 
nin Itii-Intian  komppania.  Samoin  englantilai- 
set rupesivat  vähän  kerras.saan  asuttamaan  1600- 
luvulla  löydettj'ä  Austraalian  mannerta.  Suuri 
osa  hollantilaisten  harjoittamasta  rahtiliikkeestä 
joutui  englantilaisten  haltuun  Cromwellin  pur- 
jehdussäänuiiu  (1651)  vaikutuksesta.  Vähitellen 
joutui  maailman  kauppa  melkein  kokonaan 
englantilaisten  haltuun  ja  juuri  kauppa  ja  teol- 
lisuus ovat  luoneet  tämän  valtakunnan  mahta- 
vuuden. Kun  18:nnen  vuosis.  lopulla  tehtiin  suu- 
ria keksintöjä  (höyrykone,  kehruu-  ja  kutoma- 
kone), tuli  hyöty  näistä  alussa  etupäässä  Englan- 
nille. Pohjois-Ameriikan  menettäminen  1783  ei 
Englannin  kauppaa  paljoa  vahingoittanut.  Vasta 
lOinnen  vuosis.  loppupuolella  on  Saksan  ja 
Yhdysvaltain  kilpailu  käynyt  Englannin  asemalle 
maailman  ensimäisenä  kauppavaltana  vaaralli- 
seksi. 

Viimeiselle  vuosisadalle  on  taloudellisen  elämän 
ja  kaupan  suurenmoinen  kehitys  ominaista. 
Kauppavaihto  on  kasvanut  tällä  aikaa  monin- 
kertaiseksi. Maailman  koko  vaihto  on  laskettu 
1800  noin  7'/,  miljardiksi  mk:ksi,  1900  n.  110 
miljardiksi  ja  1910  n.  175  miljardiksi  mk:ksi 
(nämä  luvut  osoittavat  kansainvälistä  ta- 
varanvaihtoa  kaksinkertaisena,  nimittäin  tuo- 
tantomaiden  vientiä  ja  kulutusmaiden  tuontia 
yhteenlaskettuna) .  Tämä  kauppavaihdon  laajene- 
minen johtuu  pääasiassa  tuotannon  suurenemi- 
sesta ja  kulkuneuvojen  kehityksestä.  Teollisuus- 
tavaroiden  tuotanto  on  suunnattomasti  laajentu- 
nut, uusia  tuotantomaita  on  tullut  entisten  li- 
säksi, aivan  uusia  kauppatavaroita  on  keksitty 
ja  sellaiset  joukkotavarat  kuin  esim.  vilja,  joita 
ennen  voitiin  kuljettaa  vain  vähemmässä  mää- 
rin, ovat  kulkuneuvojen  kehityksen  tähden  tul- 
leet erittäin  tärkeiksi  kauppatavaroiksi.  Kulutus 
on  suurentunut  vastaavassa  määrässä  sen  tähden, 
että  väestö  on  lisääntynyt,  markkina-alue  on 
laajentunut  ja  kulutuskyky  on  hintojen  halpe- 
nemisen ja  yleisen  hyvinvoinnin  edistymisen 
tähden  kasvanut.  Uudenaikaiset  liikenneneuvot, 
höyrylaivat,  rautatiet,  kanava-,  tunneli-  ja  silta- 
rakennukset,  posti,  sähkölennätin  ja  telefoni  ovat 
saaneet  aikaan,  että  liikenne  on  tullut  nopeam- 
maksi ja  varmemmaksi.  Kaupan  kehitystä  on 
myöskin  vaihtovälineiden  suuri  lisääntyminen 
sekä  raha.-  ja  luottoliikkeen  kehitys  jouduttanut. 


Kaupan  kansainviilise.ssä  jakaantumisessa  on 
ISOO-luvulla  tapalitunut  se  muutos,  että  Englanti 
on  alkanut  nieiiettäii  vallitsevan  aseman  maail- 
mau  kauppamaiden  joukossa.  Edelleen  Englanti 
on  knniniiiikin  eusimäisellä  sijalla;  viime  vuo- 
sina sen  kauppavailito  on  ollut  noin  16 — 17% 
maailman  koko  vaihdosta  ja  siirtomaineen  on 
Englannin  osuus  maailman  kauppavaihdosta 
enemmän  kuin  neljäsosa.  Samalla  kuin  Englan- 
nin ja  myö.skin  Kanskan  osuus  maailmankau- 
pasta on  sulitcellisesti  pienentynyt,  on  Saksan 
ji  Yhdysvaltain  merkitys  kasvanut.  Myöskin 
Euroopan  osuus  maailman  kauppavaihdosta  on 
muiden  maanosien  kilpailun  tähden  ollut  vähe- 
nemään päin.  Kumminkin  Euroopan  asema 
maailnianicaupassa  on  vielä  aivan  vallitseva.  Sen 
väkiluku  on  noin  '/<  maailman  väkiluvusta, 
mutta  kauppavailito  Uki  -/,  maailman  kauppa 
vailido.sta.  Neljän  tärkeimmän  kauppamaan.  Eng- 
lannin, Yhdysvaltain.  Saksan  ja  Ranskan  kauppa- 
vaihto yhteensä  on  enemmän  kuin  puolet  koko 
maailman  kauppavaihdosta.  Suomen  kaupasta  ja 
kaupan  historiasta  ks.  Suomi. 

M  a  a  i  1  m  a  n  koko  kauppavaihto  (Gus- 
tav Sundliärg,  ..Apercus  statistiques  internatio- 
naux")    oli   (milj.  mk.) : 

Tuonti  Vienti  Koko  vaihto 

1876  36,909  32,053            68.962 

IS.SO  42,338  36,529             78,867 

1890  47,815  42,833             90,648 

1900  61,148  56,423  117,571 

1905  75,083  70,606  145,689 

1906  82,548  77,537  160,085 

1907  87,960  81,620  169,580 

Saksan  tilastollisen  vuosikirjan  mukaan  oli 
maailman  tärkeimpien  maiden  kokonaiskauppa- 
vaihto  1908  155.432  milj.  mk.  ja  1909  165.440 
milj.  mk.  V:n  1910  kauppavaihto  voidaan  ar- 
vioida n.  175  miljaardiksi  markaksi.  Muutamien 
tärkeimpien  maiden  kauppavaihto  1910  oli 
(milj.    mk)  : 

Tuonti  Vienti        Koko  vaihto 

Iso-Britannia  14.654  lO.O.SO  25,634 

Saksa  11,168  9,343  20,511 

Yhdvsvallat  7,995  8,978  16,973 

Ranska  6.760  6,006  12,766 

Alankomaat  6.605  5.204  11.809 

M.  H. 

Kauppa-alus,  alus,  jota  ansaitsemistarkoituk- 
sessa  kä3tetään  joko  henkilö-  tai  tavaraliikkee- 
seen,  hinaamiseen,  pelastamiseen  tahi  kalan 
taikka   muun    saaliin    pyyntiin.  F.    W.   L. 

Kauppa-apulaiset  1.  liikeapulaiset,  sel- 
laiset liikkeen  omistajan  palveluk.sessa  olevat 
apulaiset,  jotka  suorittavat  varsinaisia  kauppa- 
tehtäviä,  vastakohtana  tavallisille  palvelijoille. 
Suomen  oikeuden  mukaan  kauppa-apulaiset  ovat 
elinkeinolaissa  olevien,  elinkeinoapulaisia,  työn- 
tekijöitä ja  oppilaita  koskevien  yleisten  mää- 
räysten alai.set.  Niiden  mukaan  elinkeinonhar- 
joittajalla on  oikeus  työntekijäinsä  noudatetta- 
viksi määrätä  ohjeet  työtunneista,  järjestyksestä 
työnteos.sa  j.  n.  e.  Apulaisten  tulee  osoittaa 
elinkeinonharjoittajalle  uskollisuutta  ja  kuuliai- 
suutta, noudattaa  sovittua  tai  paikkakunnalla  ta- 
vallista työaikaa  ja  olla  ilmaisematta  elinkeino- 
liikettä  koskevia  liikesalaisuuksia.  Jollei  sopi- 
muksen  lakkaamisen   ajasta   ole  erityisesti   mää- 


581 


Kauppa-apulaiskoulut—  Kauppabilanssi 


082 


rälty.  Oli  moleiuiniu  puolin  irtisanomisaikaa  14 
pHiväii.  mutta  muutamissa  mUiiriityissii  tapauk- 
sissa on  elinkeinonliarjoittaja  oikeutettu  ilman 
irtisanomisaikaa  heti  erottamaan  apulaisensa  ja 
samoin  apulainen  oikeutettu  eroamaan  ja  saa- 
maan liilitötodistuksen.  V.  1910  asetettiin  val- 
tion komitea  laatimaan  lakiehdotusta  liikeapu- 
laisten oikeudellisesta  asemasta,  työolojen  sekä 
ammatillisen  opetuksen  uudelleen  järjestämisestä. 
—  Liikeapulaisten  lukumäärästä  Suomessa  ei  ole 
luotettavaa  tilastoa  olemassa. 

Liikeapulaisten  yhteisten  harrastusten  tukemi- 
seksi on  syntynyt  k  a  u  p  p  aa  p  u  1  a  i  s-  1.  liike- 
apulaisyhdistyksiä.  Xiiden  yhteinen  kes- 
kusliitto. Suonien  liikeapulaisylidistysten  liitto, 
perustettiin  1906  siihen  saakka  toimineen,  v.  1899 
liikeapulaisten  yleisessä  kokouksessa  valitun 
keskusvaltiokunnan  sijaan.  Liitto  kokoontuu  joka 
vuosi  yleiseen  kokoukseen,  missä  valitaan  liiton 
hallinto  .seuraavaa  toimintavuotta  varten.  Ensi- 
mäinen  yleinen  liikeapulaisten  kokous  pidettiin 
IS97  Tampereella  ja  v:sta  1S99  lähtien  on  näitä 
kokouksia  pidetty  joka  vuosi.  Pyrinnöt  yleisen 
sairaus-  ja  hautausapu-  sekä  eläkekassan  ja 
paikanvälitystoimiston  aikaansaamiseksi  eivät 
ole  vielä  johtaneet  mainittaviin  tuloksiin.  Liike- 
apnlaisylulistysten  päähuomio  onkin  keskittynyt 
ainnuittisivistyksen  parantamiseen,  mikä  on  joh- 
tanut n.  s.  liikeapulaiskoulujen  ja  ammattikir- 
jastojen  perustamisen  useihin  kaupunkeihin,  ja 
toiseksi  palvelus-  ja  työsuhteiden  parantamiseen 
sekä  vapaaehtoista  sopimustietä  että  lainsää- 
dännön avulla ;  tuloksena  näistä  pyrkimyksistä 
on  m.  m.  edellä  mainitun  valtion  komitean  aset- 
taminen. Liittoon  kuului  toimintakauden  1910-11 
lopussa  21  yhdistystä,  joiden  jäsenmäärä  oli 
1,409,  niistä  yksi  yhdistys  ruotsinkielinen  ja 
yksi  kaksikielinen,  muut  suomenkielisiä.  Liike- 
apulaisilla on  oma  äänenkannattaja,  viikkolehti 
..Liikeapulainen".  —  Ruotsissa  liikeapulais- 
ylidistykset  ovat  vasta  v;n  1911  aikana  ruven- 
neet toimiin  yhteisen  keskusliiton  aikaansaami- 
seksi. Saksassa  on  tällaisia  keskusliittoja 
useampia,  niistä  suurimmat  ..Deutschnationaler 
Handlungsgehilfen-Verband",  ..Verein  fiir  Hand- 
lungs-Commis  von  1858"  ja  ,,Verband  deutsphor 
Handlung-sgehilfen  zu  Leipzig",  joihin  kuuluu 
yhteensä    n.    300.000    jäsentä.   "  M.    H. 

Kauppa-apulaiskoulut  ks.  K  a  u  p  p  a  o  p  p  i- 
1  a  i  t  o  k  ,^  e  t . 

Kauppa-asiamies,  henkilö  jonka  tehtävänä  on 
määrätyllä  alueella  toimia  kaupan  ja  teollisuuden 
kohottamiseksi  ja  valvoa  näiden  elinkeinojen  etuja. 
Suomessa  on  tällaisia  kauppa-asiamiehiä  Kauppa- 
valtuuskunnan keskusvaliokunnan  kauppa-asia- 
mies (v:sta  1909),  Viipurin  Kauppa-  ja  tehdas- 
yhdistyksen  kauppa-asiamies  (v:sta  1907)  ja  val- 
tion kauppa-asiamiehet  Pietarissa,  Tallinnassa 
ja  Kronstadtissa.  Viimemainittujen  lisäksi  oli 
valtiolla  aikaisemmin  kauppa-asiamies  myös 
Odessassa  ja  Riiassa.  Venäjällä  toimivien  kauppa- 
asiamiesten  nykyään  voimassa  oleva  ohjesääntö 
on  vuodelta  1835.  Viime  vuosina  on  ollut  kysy- 
mys tämän  viran  lakkauttamisesta  ja  Suomen 
kaupauedustuksen  järjestämisestä  uudelle  kan- 
nalle. Ensi  askeleena  tähän  suuntaan  on  mai- 
nittava Venäjän  vientikamarin  Suomen  valtuus- 
kunnan   (ks.  t.)   perustaminen  1911.  il.  B. 

Kauppa-asioitsijat  1.  k  a  u  p  p  a-a  g  e  n  t  i  t  ovat 


itsenäisiä  liikemiehiä,  jotka  tekevät  kauppoja  loi- 
sen henkilön  kauppaliikkeelle  tai  päiittävät  niitä 
hänen  nimessiiän.  Kauppa-asioitsija  voi  toimia 
samalla  kauppiaana  omassa  nimessään  tai  olla 
useamman  liikkeen  asioitsijana  yhtaikaa.  Palk- 
kionsa k.  saa   jirovisionin   muodossa.  ^f.   II. 

Kauppa-attasea  (ks.  .Vttasea).  lähetystöjen 
tai  konsulivirastojen  yhteydessä  toimiva  kauppa- 
asioihin  perehtynyt  virkamies,  jonka  tehtävänä 
on  toiminta-alueellaan  ulkomailla  valvoa  koti- 
maansa kaupan  ja  teollisuuden  etuja.  Ruotsissa 
tämä  toimi  perustettiin  konsulilaitoksen  uudis- 
tuksen tapahtuessa  1900,  jolloin  asetettiin  kolme 
kauppa-attaseaa,  Itä-.\asiaan,  Argentiinaan  ja 
Turkkiin.  Suomen  Pietarissa  toimivaa  kauppa- 
asiamiestä  nimitetään  usein  myöskin  Suomen 
\  altiosiliteerinviraston    k:ksi.  il.    II. 

Kauppabalanssi  ks.  Kauppabilanssi. 

Kauppabilanssi  (ks.  B  i  1  a  n  s  s  i) ,  kauppatasa- 
paino,  on  tavallisen  kielenkäytön  mukaan  maan 
tuonnin  ja  viennin  arvojen  välinen  suhde.  Ak- 
tiiviseksi sanotaan  kauppabilanssia,  kun 
vienti  on  tuontia  suurempi,  passiiviseksi, 
kun  tuonti  on  vientiä  suurempi.  Paitsi  että 
kaujipatilastossa  on  suuria  virheitä,  on  otettava 
huomioon,  että  kauppatilastoon  merkittyyn  tuon- 
nin arvooji  tavallisesti  sisältyvät  sellaisetkin 
maksut  kuin  kuljetus-  ja  vakuutu.smaksut  y.  m., 
jotka  eivät  ole  menneet  muuta  kuin  osaksi  ulko- 
maille (jos  esim.  kuljetus  on  tapahtunut  koti- 
maisilla aluksilla)  ja  samat  maksut  eivät  taas 
sisälly  viennin  arvoon,  joten  tuonti  ja  vienti  ei- 
vät osoita  sitä  arvoa,  mikä  tavaroista  on  ulko- 
mailla todella  maksettu  tai  mikä  niistä  on  saatu. 
Jos  nämä  otetaan  mukaan,  saattaa  maan  k.  olla 
edullinen,  vaikka  tuonnin  arvo  on  viennin  arvoa 
suurempi. 

Laajempi  käsite  on  n.  s.  m  a  k  s  u  b  i  I  a  n  s  s  i, 
jonka  tulopuolelle  kuuluvat  seuraavat  erät ;  1)  ta- 
varoiden (niihin  luettuna  jalot  metallit  ja  aluk- 
set) viennin  raha-arvo;  2)  rahti-  ja  vakuutus- 
maksut, jotka  tulevat  maahan  joko  tuonti-,  vienti- 
tai  välikaupasta  tai  rahdista  vieraiden  maiden 
välillä;  3)  voitot,  jotka  maassa  asuvat  liikemiehet 
saavat  ulkomaisista  liikeyrityksistä,  ja  tästä  joh- 
tuneet pääomansiirrot  ulkomailta  sekä  ulkomais- 
ten henkilöiden  pääomansijoitukset  maassa  ole- 
viin liikeyrit}"ksiin:  4)  ulkomailta  otetut  lainat 
ja  maan  ulkomaisten  säätäväin  korot  ja  kuole- 
tukset sekä  ulkomaille  myytyjen  arvopaperien 
arvo  ja  ulkomailta  ostettujen  arvopaperien  tuot- 
tamat korot:  5)  maahan  ulkomailta  tulleet  raha- 
lähetykset  sekä  matkustajain  ja  siirtolaisten 
maahan  tuomat  rahamäärät;  6)  erityiset  satun- 
naiset tulot  ulkomailta,  kuten  esim,  sotakorvaus 
ja  avustukset;  7)  erityiset  tulot  perinnöistä, 
testamenteista,  eläkkeistä  j.  n.  e.  Menopuolelle 
maksubilanssissa  kuuluvat  taas  vastaavat  erät, 
jotka  ovat  merkinneet  arvojen  siirtymistä  maasta 
ulkomaille.  Samoin  kuin  suotuisasta  tai  epä- 
suotuisasta k:sta  puhutaan  myös  suotuisasta  tai 
epäsuotuisasta  maksubilanssista.  Jos  maksu- 
bilanssi  on  epäsuotuisa,  tapahtuu  tasaus  eri  tavoin 
eri  olosuhteissa,  jaloja  metalleja  siirtämällä,  tuon- 
tia supistamalla,  vientiä  suurentamalla,  lainoilla 
j.n.  e.  Maan  taloudellista  asemaa  ei  voida  arvos- 
tella k:n  eikä  maksubilanssin  mukaan,  sillä 
niissä  ei  oteta  ollenkaan  huomioon  maan  tuo- 
tantovoimia   eikä    sellaisia    saatavia    ulkomailta 


583 


Kauppa-  ja  teollisuustoimituskunta— Kauppakamarit 


581 


tai  ninksettavia  ulkomaille,  jotka  eivät  ole  tul- 
leet suoritetuiksi  sinä  aikuua,  jota  uiaksubilanssi 
koskee.  .Vktiiviiien  k.  voi  eri  tapauksissa  olla 
to<iistukseiia  joko  suotuisista  tai  epäsuotuisista 
taloudellisista  oloista  ja  päiuvastoiu.  Vanhojen 
sivistysmaiden  k:t  ovat  ylimalkaan  passiivisia,  i 
Englannin  k.  on  ollut  passiivinen  jo  viime  vuosi-  ' 
sadan  alkupuolelta  lähtien.  V.  1910  oli  tuonti  | 
vientiä  3.»  miljardia  mk.  (tuonnista  21, «  %)  suu- 
rempi. Saksan  k.  ou  samoin  jo  pitemmän  ai- 
kaa ollut  passiivinen.  V.  1910  oli  tuonti  1  '/, 
miljardia  mk.  vientiä  suurempi.  Ranskan  k.  oli 
1910  noin  'j,  miljardia  mk.  passiivinen.  Yhdys- 
valtain n.  Vi.  miljardia  mk.  aktiivinen  ja  Venä- 
jän yli  1  miljardin  mk.  aktiivinen.  Suomen 
k.  on  ollut  py.-^yvästi  passiivinen.  Varsinkin  nel- 
jänä viime  vuonna  on  tuonti  ollut  paljon  suu- 
rempi vientiä  (1910  93.?  milj.  mk.).  Jonkin  maan 
maksubilanssin  laskeminen  on  erittäin  vaikea 
tehtävä  eikii  esim.  Suomen  maksubilanssia  ole 
saatu  suuniiilleenkaan  lasketuksi.  Vekseli- 
kurssi  (ks.  t.)  ilmaisee  jossakin  määrin  onko 
maan  maksubilanssin  tila  määrättynä  hetkenä 
aktiivinen  vai  passiivinen  (vrt.  Kauppa- 
tilasto).  M.  H. 

Kauppa-  ja  teollisuustoimituskunta  ks.  S  e- 
naatti. 

Kauppajoki  (Kupetskaja  reka),  muudan  niitä 
jokia,  jotka  novgorodilaiset  1311  jäämien  maa- 
lian tekemällään  ryöstöretkellä  ,, valtasivat".  K. 
on  siis  etsittävä  jostain  Suomenlahden  pohjois- 
rannikolta. On  arveltu  sillä  tarkoitettavan  Ky- 
miujokea,  jonka  vanhan  nimen  Ankoper  (ks. 
A  n  k  a  p  o  r  a)  on  selvitetty  johtuvan  saksan  kie- 
lestä (vrt.  saks.  Anknufcr)  ja  merkitsevän  kaup- 
pia-sta.  Äskettäin  on  Ankoper  nimelle  esitetty 
toinenkin  selitys,  jonka  mukaan  se  johtuisi  mui- 
nais-pohjoismaisesta  kielestä.  [M.  Akiander, 
,.rtdr.  ur  ryskä  annal."   (Suomi  1848).]    A.  Es. 

Kauppakaari,  viides  kaari  Ruotsin  valta- 
kunnan laissa  v:lta  1734.  Se  sisältää  varallisuus- 
oikeudellisia määräyksiä,  jotka  eivät  suoranai- 
sesti koske  kiiuteimistöä.  Tämän  ohella  siinä  on 
useita  määräyksiä  oikeudesta  harjoittaa  kauppaa. 
Tärkeitä  osia  k:sta  on  kumottu  myöhemmillä 
asetuksilla.  Huomattavimpia  viimemainituista 
ovat  Keis.  as.  etuoikeudesta  ja  konkurssisääntö 
9  p:ltä  marrask.  1868,  Keis.  palkkaussääntö  30 
p:ltä  tammik.  1865.  Keis.  as.  elinkeinoista  31 
p;ltä  maalisk.  1879  j.  n.  e.  E.  K-ja. 

Kauppakalenteri  1.  kauppa-  ja  t  e  o  1  1  i- 
suuskalenteri  (ks.  Kalenteri),  maan 
liikkeeuharjoittajain  osoitekalenteri,  joka  voi  si- 
sältää myös  tietoja  muista  maan  liike-elämää  kos- 
kevista seikoista.  Suomessa  julkaistaan  nykyään 
.sellaisia  kaksi,  toinen  on  E.  Lammin-Koskisen 
julkaisema  „Suomen  kauppa-  ja  teoUisuuskalen- 
teri"  (uusi  jakso,  toinen  vuosikerta  1911)  ja  toi- 
nen Jlercatorin  julkaisema  „Mercators  handels- 
och  industrikaleiuler"  (ensimäinen  vuosikerta 
1910-11).  Ulkomaisista  kauppakalentereista  mai- 
nittakoon seuraavat:  „Sveriges  handelskalender" 
(.•\lb.  Bonnier),  „Svensk  Industri-  och  e.\port- 
kalender",  ,,Kongeriget  Danmarks  handelskalen- 
der", ,.Kjobenhavns  veiviser  —  Danmarks  han- 
del.sspejl",  „Norges  handelskalender",  „Deutsches 
Reichsadressbuch  fiir  Tndu.strie,  Ge\verbe  und 
Händel",  „Internationales  Welthandelsadres8- 
buch",    „T..euch'8    Adressbuch     aller    Länder    der 


Krde.  der  Kaufleute.  Fabrikaiiten  etc",  „KeIly's 
direotory  of  mercbants.  nuuuifacturers  and  ship- 
pers  of  the  World",  vrt.  ..Adressbuch  der  Adress- 
biicher"  ja  Didot-Bottin,  „Annuaire  du  com- 
merce".  M.   U. 

Kauppakamarit  ovat  joko  lainsäädännön  jär 
jestämiä  tai  aivan  vapaita  liikemiesten  valtuus- 
toja, joiden  tehtävänä  on  määrätyllä  alueella 
kaupan  ja  teollisuuden  etujen  valvominen  ja  näi- 
den elinkeinojen  edistäminen.  Kauppakamarien 
tehtäviin  kuuluu  m.  m.  viranomaisten  pyynnöstä 
tai  omasta  aloitteesta  antaa  lausuntoja  kaup- 
paa, teollisuutta  ja  liikennettä  koskevista  kysy- 
myksistä, esiintuoda  toivomuksia  ja  antaa  tie- 
toja näiden  elinkeinonhaarojen  tilasta  sekä  toimit- 
taa niistä  tarpeellista  tilastoa.  Kauppakamari- 
laitos  on,  niinkuin  nimikin  (ransk.  chninhre  de 
cotiimcrcc).  alkuisin  Ranskasta.  Ensimäinen 
sentapainen  laitos  perustettiin  1599  Marseillessa, 
1700-luvun  alussa  niitä  perustettiin  useampia  ja 
sittenkuin  ne  suuren  vallankumouksen  jälkeen 
1803  Napoleonin  toimesta  järjestettiin  uudestaan, 
on  niitä  viime  vuosisadalla  syntynyt  yhä  imsia, 
niin  että  niitä  nykyään  on  Ranskan  kaikissa 
departementeissa.  Voimassa  olevan  kauppakama- 
reja koskevan  asetuksen  mukaan  v:lta  1898 
määrää  k:  ien  perustamisesta  Ranskan  presi- 
dentti; hän  määrää  myöskin  niiden  jäsenluvun 
(tavallisesti  toistakj-mmentä) ,  mutta  jäsenet  va- 
litsee paikkakunnan  etevimpien  liikemiesten  muo- 
dostama valiokunta.  Ranslcassa  k.  ovat  viralli- 
sia, hallinnollisille  viranomaisille  neuvoa-antavia 
laitoksia.  —  Napoleonin  aikana  kauppakamari- 
laitos  levisi  myöskin  naapurimaihin,  Italiaan, 
Belgiaan,  Alankomaihin  ja  Länsi-Saksaan.  Sak- 
sassa on  kauppakamareja  runsaasti,  mutta  nii- 
den toiminta  ei  ole  valtakunnanlainsäädännöo 
järjestämä,  joten  ne  eri  valtioissa  ovat  hyvin 
erilaisia,  toisissa  niillä  on  virallinen  luonne,  toi- 
sissa ei.  V.  1861  muodostettiin  Saksan  kauppa- 
kamarien kesken  liitto,  „Der  deutsehe  Handels- 
tag",  jolion  nykyään  kuuluvat  myöskin  muut 
laillisesti  järjestetyt  liikemiesten  valtuustot  sekä 
joukko  vapaita  yhdistyk:,iä.  Liitto  on  Saksan 
hallituksesta  riippumaton.  Se  kokoontuu  kerran 
vuodessa,  ja  kokousten  väliajoilla  hoitaa  sen 
asioita  valiokunta,  joka  kokoontuu  vähintään 
neljii  kertaa  vuodessa  ja  joka  asettaa  erityisiä 
komiteoja  määrättyjä  tarkoituksia  varten.  Eng- 
lannissa k.  ovat  täysin  vapaita  laitoksia. 
Tärkein  niistä  on  1881  perustettu  Lontoon  k., 
joka  työskentelee  useihin  osastoihin  ja  erikois- 
komiteoihin  jakaantuneena.  V.  1860  muodostet- 
tiin Englannin  kauppakamarien  kesken  liitto. 
„The  association  of  ciiambers  of  commerce  of  the 
United  Kingdom",  joka  kokoontuu  kerran  vuo- 
dessa. Venäjällä  vastaavat  kauppakamareja 
jossakin  määrin  pörssiko  m  ite  at,  mutta 
viime  aikoina  on  sielläkin  ruvettu  perustamaan 
kauppakamareja,  joilla  on  osittain  virallinen 
luonne.  Tärkein  niistä  on  1909  perustettu  „Ve- 
näläis-Englantilainen  kauppakamari",  jonka  loi- 
nen osasto  on  Pietarissa,  toinen  Lontoossa. 
Ruotsissa  on  vasta  viime  vuosikymmenellä 
perustettu  kauppakamareja.  Niiden  kesken  muo- 
dostettiin 1908  liitto,  joka  kokoontuu  kerran  vuo- 
dessa. 

Viime  aikoina   on   ruvettu   perustamaan   myös- 
kin  ulkomaisia  kauppakamareja,  joi 


685 


Kauppakeinia^  Kauppakomppaniat 


586 


lien  tehtäviiuä  on  avustaa  ulkomailla  toimivia 
kotimaan  liikemiehiä,  avustaa  konsuleja  ja  antaa 
tietoja  kotimaan  liikemieliille  ulkomaisista  liike- 
suhteista. Ensimäineu  tämänlaatuinen  laitos  oli 
1870  Konstantinopoliin  perustettu  It.ävallan  k. 
Sen  jälkeen  muutkin  maat  ovat  perustaneet  niitä, 
vaikka  paljoa  vähemmässä  määrin  kuin  koti- 
maisia kauppakamareja.  Ulkomaisistakin  kauppa- 
kamareista ovat  toiset  virallisia  laitoksia,  toiset, 
kuten  ensriantilaiset  ja  anieriikkalaiset,  ovat  va- 
paita yhdistyksiä.  On  olemassa  myöskin  n.  s.  k  a  n- 
sain  välisiä  kauppakamareja,  joiden 
tarkoituksena  on  määrätyillä  ulkomaisilla  paikka- 
kunnilla valvoa  vieraiden  liikemiesten  yhteisiii 
etuja.  —  Viime  vuosina  eri  maiden  k.  ovat  ryli- 
tyneet  yhteistoimintaan  siten,  että  on  ruvettu 
pitämään  kansainvälisiä  kauppaka- 
marikongresseja  (Liögessä  1904,  Mila- 
nossa  1906.  Praagissa  1908  ja  Lontoossa  1910). 

Suomessakin  on  viime  vuosina  herännyt 
kysymys  kauppakamarilaitoksen  aikaansaami- 
sesta. Turun  kauppiaskokouksessa  (1907)  oli  asia 
esillä  ja  kokouksen  päätöksen  mukaisesti  asetettu 
valtion  komitea  kaupan  edistämistä  tarkoittavain 
kysymysten  pohtimista  varten  antoi  asiasta  mie- 
tintönsä 1910.  Sen  mukaan  tulisi  kauppakama- 
reja maahamme  perustettavaksi  yksityisestä  aloit- 
teesta siten,  että  muodostettaisiin  kauppakamari- 
yhdistyksiä,  jotka  valitsisivat  keskuudestaan 
k:n  muodostavan  johtokunnan.  Kauppakamareja 
tulisi  perustettavaksi  viisi,  Helsinkiin,  Turkuun, 
Viipuriin,  Tampereelle  ja  Vaasaan,  jota  paitsi  eri 
kauppakamarien  valitsemat  valtuutetut  muodos- 
taisivat Helsinkiin  erityisen  keskuskauppa- 
kamarin. Kustannukset  viimeksimainitusta 
suoritettaisiin  kokonaan  valtion  varoista,  samoin 
toinen  puoli  yksityisten  kauppakamarien  kustan- 
nuksista. Kauppakamarilaitosta  koskeva  asetus 
on  vahvistettu  v:n  1911  lopulla  ja  samalla  on 
kamareille  tuleva  valtioapu  erinäisillä  ehdoilla 
periaatteessa  myönnetty.  il.  II.  (E.  J.) 

Eauppakemia  (ks.  K  e  m  i  a)  käsittelee  kauppa- 
tavaroita kemiallisessa  suhteessa,  nim.  niiden  ke- 
miallisia ominaisuuksia  ja  tuntomerkkejä  sekä, 
mikäli  ne  ovat  kemiallisia  tuotteita,  myös  niiden 
valmistustapoja.  lEdv.  Ej. 

Kauppakemisti  (ks.  Kemisti),  henkilö, 
jonka  toimena  on  kauppiaiden,  teollisuudenhar- 
joittajaiu  y.  m.  pyytäessä  tutkia  kemiallisesti 
kaupassa  esiintyvien  tavarain  laatu  sekä  antaa 
siitä  lausunto  tai  todistus.  Kauppakemistit  voi- 
vat olla  valtion,  kunnan  tai  jonkin  kauppa- 
miesjärjestön  palkkaamia  tai  voivat  he  saada  tu- 
lonsa kokonaan  toimittamistaan  tehtävistä.  Pai- 
koin ulkomailla  kauppakemistien  tulee  vannoa 
erityinen  virkavala.  Suomen  k:eistä  ks.  Maan- 
viljelys- ja  kauppakemialliset  labo- 
r  a  t  o  r  i  t. 

Kauppakirja,  asiakirja,  jonka  kautta  omistaja 
siirtää  ostajalle  oikeutensa  omaisuuteen.  Histo- 
riallisesti k:n  käT;-ttö  on  meidän  oikeudessamme 
saanut  alkunsa  siitä  Maanlain  määräyksestä,  että 
kiinteimistön  kaupan  tuli  tapahtua  käräjillä  ja 
että  kihlakunnantuomarin  1.  laamannin  tuli  olla 
kaupan  välittäjänä.  Kun  kauppa  oli  tehty,  teki 
tuomari  sen  tunnetuksi  lain  määräämillä  kaava- 
sanoilla  sekä  antoi  kaupasta  kirjallisen  todistuk- 
sen, jota  alettiin  kutsua  kiinnekirjaksi  (kau- 
pungissa kaupunginkirjaksi).    Kirjoitustaidon  le- 


j  vitessä  syntyi  menettelyssä  sellainen  muutos,  ettU 

j  ostaja    ja     myyjä    sopivat    kaupan     yksityisesti. 

I  Myyjä  laati  kirjallisen,  todistajien  oikeaksi  vah- 
vistaman k:n,  joka  oli  samantapainen  kuin 
oikeuden  antama  kiinnekirja.  Vasta  1734  v:n 
laki,  jonka  määräykset  edelleen  tähän  nähden 
ovat    Suomessa    voimassa,    asettaa    kiinteimistö- 

I  kaupan  pätevyyden  ehdoksi,  että  se  tapahtuu  kir- 
jallisesti. Täyttääkseen  lain  muotomiiäräykset  tu- 
lee kauppakirjasta  ilmetä,  että  myyjä  luovuttaa 
omistusoikeuden  kiiuteimistöön,  ja  sen  tulee  si- 
sältää kiinteimistön  virallinen  nimitys,  ne  ehdot, 
joihin  kauppa  perustuu  sekä  ostajan  suostumus 
kavippaan.  Tavallisesti  laaditaan  2  asiakirjaa, 
kauppakontrahti  ja  varsinainen  kauppakirja, 
jotka  kumpikin  ovat  molempien  sopimuskumppa- 
nien allekirjoitettavat.  Edellinen  sisältää  tar- 
kat määräykset  kaupan  ehdoista,  jälkimäinen 
itse  luovutuk.sen.  Kahden  asiakirjan  laatiminen 
ei  kuitenkaan  ole  välttämätöntä,  vaan  on  yks' 
ainoa  riittävä.  Tällöin  on  samantekevää,  sano- 
taanko sitä  kauppakirjaksi  tai  kauppakontrah- 
diksi.  —  Myös  irtaimiston  kaupassa  voidaan  käyt- 
tää kaupi)akirjaa,  vaikka  se  ei  tällöin  ole  oikeus- 
toimen pätevyyden  ehtona.  E.  K-ja. 

Kauppakirjasto,  yleisön  käjrtettävänä  oleva 
kirjasto,  joka  sisältää  pääasia.ssa  liikealaa  kos- 
kevaa kirjallisuutta.  Ainoa  tämänlaatuinen  kir- 
jasto Suomessa,  lukuunottamatta  kauppaopistojen 
ja  -koulujen  kirjastoja,  on  Kauppavaltuuskunnan 
keskusvaliokunnan  kauppa-nsiamiehen  kirjasto 
Helsingissä.  il.  B. 

Kauppakollegi  (ruots.  Kommerskollegium), 
Ruotsissa  finanssidepartementin  alainen  ke.skus- 
virasto.  jonka  tehtävänä  on  kaupan,  meren- 
kulun, vuorityön  ja  teollisuuden  silmällä  pitämi- 
nen ja  edistäminen,  työtilastollisten  tutkimusten 
toimeenpaneminen  y.  m.;  vastaa  Suomen  teolli- 
suushallitusta.  K.  päätettiin  perustettavaksi  jo 
16.37,  mutta  aloitti  toimintansa  vasta  1650-luvulla: 
lakkautettiin  1680,  jolloin  sen  käsiteltävät  asiat 
siirrettiin  kamarikoUegille.  mutta  uudistettiin 
1711. 

Kauppakomppaniat  (ks.  Komppania), 
kauppaseurat.  jotka  etuoikeuksilla  tai  täydelli- 
sellä monopolillakin  varustettuina  kävivät  kaup- 
paa varsinkin  siirtomaiden  kanssa.  Xiitä  perus- 
tettiin Länsi-Euroopan  maissa  16:nnen  \-uosis. 
lopulta  lähtien.  Mutta  jo  ennen  näitä  oli  keski- 
ajalla varsinkin  Saksassa  ja  Italiassa  toisenlaji- 
sia kauppaseuroja.  Näiden  jäsenet  kävivät  kaup- 
paa omaan  laskuunsa,  sitoutuen  vain  noudatta- 
maan kauppaseuran  järjestysmääräyksiä  ja  suo- 
rittaen yhteiseen  rahastoon  maksuja,  samalla  kuin 
jäsenet  puolestaan  saivat  nauttia  seuralle  myön- 
nettyjä etuoikeuksia,  oikeusturvaa  vieraissa 
maissa  j.  n.  e.  Samalla  näillä  seuroilla  oli  valtiol- 
lisiakin tarkoitusperiä. 

Varsinaiset  k:t.  joita  1600-  ja  1700-luvuilla 
perustettiin  kaikkiaan  enemmän  kuin  70,  olivat 
osakeperiaatteen  mukaan  järjestettyjä  yhtiöitä, 
jotka  toimivat  varsinkin  siirtomaissa  ja  olivat 
valtiolta  saaneet  etuoikeuksia  tai  yksinoikeuden 
kaupan  harjoittamiseen  jollakin  määrätyllä 
alueella  tai  jollakin  erityi.sellä  tavaralajilla.  Yk- 
sityiset eivät  voineet  harjoittaa  kauppaa  siirto- 
maissa, sillä  olot  olivat  erittäin  vaaralliset,  kun 
Englanti  ja  Hollanti  toiselta  puolen  sekä  Espanja 
ja'  Portugali  toiselta  puolen  taistelivat  keskenään 


587 


Kauppakorkeakoulut — Kauppala 


588 


siirtomaiden  omistuksesta,  ja  lisäksi  kauppayri- 
tjkset  vaativat  erittäin  suuria  pääomia  samalla 
kuiu  menettämisen  vaara  oli  suuri.  Sen  vuoksi 
muodostettiin  tällaisia  komppanioja.  joilla  taval- 
lisesti oli  suuria  pääomia  ja  joita  hallitukset  suo- 
jelivat ja  suosivat  etuoikeuksia  antamalla.  Palk- 
kioksi k:t  maksoivat  suuria  veroja  valtiolle  ja 
niistä  oli  hyötyä  myöskin  siten,  että  ne  hankki- 
vat uusia  siirtomaita.  Aluksi  nämä  kauppaseu- 
rat  usein  menestyivät  hyvin  ja  voivat  saada  ta- 
vattoman suuriakin  voittoja,  mutta  lopuksi  ne 
yleensä  joutuivat  epäjärjestyk.seen  ja  lakkasivat 
toimimasta,  saaden  usein  siirretyksi  velkansa  ja 
asiansa  valtiolle. 

Komppanioista  ovat  kaikkein  huomattavimpia 
Itä-Intian  kauppakomppaniat.  (Eng- 
lannin, perustettu  1600;  Hollannin  1602;  Tans- 
kan 1616;  Ranskan  1604;  Kuot.sin  1731  y.  m.), 
Länsi-Intian  komppaniat  (Hollannin 
1621.  Ran.skan  1604.  Ruotsin  1786  ja  Ranskan 
Mississippi-komppania  1717)  .Guinea- 
komppaniat  ((Ruotsin  1649  y.  m.),  Englan- 
nin 11  u  d  s  o  n  b  a  y-k  o  m  p  p  a  n  i  a  (1670),  Eng- 
lannin Venäläinen  k  a  u  p  p  a  k  o  m  p  p  a- 
n  i  a  ( l.i54) ,  Saksan  Seehandlungsgesell- 
schaft  (ks.  t.)  (1772),  Ruotsin  ja  Suomen 
tervakompi)aniat,  kuparikomppa- 
niat,  tupakkakomppaniat,  suola- 
komppaniat  y.   m. 

Viime  vuosikymmeninä  on  varsinkin  Englan- 
nin siirtomaissa  syntynyt  uudeulajisia  komppa- 
nioita, n.  .s.  C  h  a  r  t  e  r  e  d  c  o  m  p  a  n  i  e  s,  joille 
valtio  antaa  muutamia  etuoikeuksi::,  esim.  oikeu- 
den järjestyksen  ylläpitoon,  verojen  ja  tullien 
kantoon,  mutta  samalla  valvoo  tarkoin  niiden  toi- 
mintaa ja  vaatii  niiltä  määrättyjä  sitoumuksia. 
Näillä  komppanioilla  ei  ole  koskaan  kauppamono- 
polia.  Niistä  mainittakoon  ..British  North  Bor- 
neo  Company"  (1882),  ..British  South  Africa 
Company"  sekä  Saksan  Itä-Afrikan  komppania 
ja  Uuden  Guinean  komppania,  jotka  viimemaini- 
tut  ovat   luopuneet  etuoikeuksistaan.  M.   II. 

Kauppakorkeakoulut.  Kysymys  kauppakor- 
keakoulujen perustami-sesta  heräsi  viime  vuosisa- 
dan lopulla,  jolloin  muuttuneet  taloudelliset  olot 
ja  kaupan  erinomaisen  nopea  kehitys  asettivat 
liikemiehille,  etenkin  johtavassa  asemassa  oleville, 
entistä  paljoa  suurempia  vaatimuksia  varsinkin 
heidän  tietoihinsa  nähden,  kuin  mitä  siihen  a.sti 
toimineet  erilaiset  kauppaoppilaitokset  (ks.  t.) 
voivat  tyydyttää.  Tarvittiin  sellaisia  kauppa- 
oppilaitoksia, joissa  voitiin  tarjota  perusteelli- 
sempaa, tieteellistä  opetusta,  ja  jotka  vastasivat 
kaupan  alalla  sitä.  mitä  teknilliset  korkeakoulut 
ovat  teollisuuden  alalla.  Antverpenin  Institut 
xupiricur  de  connncrce  oli  jo  kehittänytkin  ohjel- 
maansa tähän  suuntaan  ja  1881  oli  Anieriikassa 
Philadelphian  yliopiston  yhteyteen  perustettu 
erityinen  osasto  korkeampaa  kauppaopetusta  var- 
ten. Samoin  perustettiin  1898  Lontoon  yliopiston 
yhteyteen  erityinen  taloudellisten  ja  valtiotietei- 
den osasto,  London  school  of  ccononiics  and  politi- 
cal  science  ja  Saksassa  sam.  v.  Leipzigin  yliopis- 
ton ja  Offoilliche  Ilandrlslehranstaltin  avustuk- 
sella Leipzigin  kauppakorkeakoulu,  jota  pian  ovat 
.seuranneet  it.senäiset  Frankfurt  am  Mainin, 
Kölnin  ja  Berliinin  y.  m.  kauppakorkeakoulut. 
Muissa  maissa  syntyi  kauppakorkeakouluja  sa- 
maan aikaan,   1898  Wieni88ä  n.  s.  Export- Akade- 


inie  Itävallan  kauppamuseon  yhteyteen,  v.  1900 
Budapestissä,  1902  Milanossa.  Englannissa  ja 
Yhdysvalloissa  syntyi  kauppakorkeakouluja  myös- 
kin, mutta  ne  ovat  siellä  samoinkuin  Belgiassa 
perustetut  yliopistojen  yhteyteen.  Ruotsissa  pe- 
rustettiin Tukholmaan  itsenäinen  kauppakorkea- 
koulu, joka  aloitti  toimintansa  1900.  Myöskin 
teknillisten  korkeakoulujen  yhteyteen  on  muu- 
tamia  kauppakorkeakouluja  järjestetty. 

Suomessa  oli  kysymys  kauppakorkeakoulun 
perustamisesta  esillä  jo  siinä  komiteassa,  joka 
1897  asetettiin  tekemään  suunnitelmaa  kauppa- 
opetuksen  järjestämiseksi  maassamme.  Kym- 
mentä vuotta  myöhemmin  kysymys  virisi  uudel- 
leen .sen  johdosta,  että  Suomen  liikemiesten 
kauppaopistoon  oli  täytynyt  muodostaa  erityiset 
rinnakkaisluokat  ylioppilaita  varten.  Opiston 
johtaja  Kyösti  Järvinen,  ulkomailla  asiata  tut- 
kittuaan, teki  1907  ehdotuk.sen  näiden  ylioppilas- 
luokkain järjestämisestä  varsinaiseksi  kauppa- 
korkeakouluksi. Jo  sam.  v.  opiston  jolitokunta 
teki  hallitukselle  anomuksen  asiasta.  Ky.syniys 
oli  sitten  1908  keskustelun  alaisena  ensimäi- 
sessä  yleisessä  Suomen  kauppaoppilaitosten  opet- 
tajain kokouksessa,  joka.  pitäen  kauppakorkea- 
koulun pikaista  aikaansaamista  suotavana,  asetti 
komitean  asiasta  antamaan  lausuntonsa.  Komitea 
sam.  V.  julkaisemassaan  mietinnössä  puolsi  Suo- 
men liikemiesten  kauppaopiston  ylioppilasluok- 
kain muodostamista  kauppakorkeakouluosastoksi. 
Asiasta  tehtyyn  anomukseen  hallitus  antoi  1910 
periaatteessa  suostumuksensa,  ja  sittenkuin  tar- 
peellinen valtioapu  oli  saatu,  alkoi  kaiippa- 
korkeakoulu  Suonien  liikemiesten  kauppaopiston 
erityisenä  osastona  toimintansa  kevätlukukau- 
della 1911  yhtenä  ja  syksystä  1911  kahtena 
vuosiosastona  aluksi  väliaikaiselle  kannalle  jär- 
jestettynä. M.  n.  d  K.  j. 

Kauppakoulu  ks.  Kauppaoppilaitok- 
s  e  t. 

Kauppala.  Alkujaan  k:t  olivat  kaupuncreista 
(ks.  t.l  riippuvaisia  kauppa-  ja  lastauspaikkoja, 
joissa  emäkaupungin  asukkailla  oli  oikeus  asua 
ja  harjoittaa  elinkeinoa.  Myöhemmällä  ajalla  on 
syntynyt  kauppaloita,  jotka  ovat  kaupungista 
riippumattomia.  K:n  oikeudet  annetaan  erityi- 
sellä hallitsijan  päätöksellä.  Samalla  määrätäiin 
k; lie  alue,  jonka  se  joko  silloin  tai  myöhemmin 
saa  omaksensa  valtion  kustannuksella.  Tätä 
tarkoitu.sta  varten  voidaan  tarpeen  vaatiessa  käyt- 
tää pakkoluovutusta.  Perustamispäätöksessä  jär- 
jestetään tavallisesti  k:lle  oma  hallitus,  jossa  on 
järjestysmies  puheenjohtajana  ja  muutamia  jäse- 
niä. Ilallituksen  asettamisesta  sekä  muusta  k:n 
järjestämisestä  ja  hallinnosta  määrää  senaatin 
talousosasto  k: Ile  vahvistamassaan  ohje.säännössä. 
K.  kuuluu  kirkollisessa  suhteessa  ja  oikeudenhoi- 
toon nähden  sitä  VTnpäröivään  maaseutuun.  Sa- 
moin se  saattaa  kunnallisiin  asioihin  nähden  kuu- 
lua siihen  maalaiskuntaan,  jonka  piirissä  se  on. 
K:n  asukkaat  säilyttävät  silloin  kunnalliset  oi- 
keutensa ja  velvollisuuten.sa.  mutta  samalla  on 
heillä  k:n  jä.seninä  omat  asiansa  ja  oma  riippu- 
maton taloutensa.  K.  juli.stetaan  erityiseksi  kun- 
naksi tavallisesti  sen  asukasten  hakemuksesta. 
Tämä  saattaa  tapahtua  samalla  kuin  k.  saa  oman 
hallituksen  tahi  vasta  myöhemmin.  —  Paloviinan 
valmistukseen  ja  myymiseen  sekä  miedompain 
väkijuomain   kauppaan   nähden   k:t  ovat   samalla 


ö89 


Kauppalainsäädäntö — Kauppamuseo 


590 


knnnallu  kuin  inaiiseiitu.  mutia  sitilvastoiii  nial- 
lasjuomaiu  aniiiskelemi.seen  ja  myymi.seen  .seka 
sälikölaitosten  perustamiseeu  samassa  asem.assa 
kuin  kaupungit.    K.  muodostaa  omaa  kyytilolion. 

E.   K-ja. 

Kauppalainsäädäntö  käsittää  kauppaoikeutta 
(ks.  t.)  koskevat  laiiimäiiräykset,  jotka  useis.^a 
maissa  ovat  kootut  erityiseen  kauppalakikirjaau. 
(Ranskassa:  codc  de  commerce.  Saksassa:  Hän- 
delsgcsctzbuch  des  dcutschen  Rcichs).  Suomessa 
ei  ole  tällaista  yleistä  k;öä.  vaan  tähän  alaan 
kuuluvat  määräykset  ovat  löydettävissä  kauppa- 
kaaresta ja  erityisistä  asetuksista.  E.  K-ja. 

Kauppalaiva   ks.   K  a  u  p  p  aa  1  u  s. 

Kauppalaivasto.  K:n  muodostaa  jonkin  kan- 
san kaikki  alukset,  joita  ansaitsemistarkoituk- 
sessa  käytetään  henkilö-  ja  tavaraliikkeeseen,  hi- 
naamiseen, pelastamiseen  sekä  kalan  tai  muun 
saaliin  pyyntiin  (soutu-  ja  muita  pienempiä  ve- 
neitä kuitenkaan  lukuunottamatta).  Suomen  vi- 
rallinen tilasto  lukee  k:oon  19  rek. -tonnin  kan- 
toi.set  ja  suuremmat  alukset.  Laajemmassa  merki- 
tyksessä siilien  luetaan  meri-,  järvi-  ja  joki- 
alukset  ;  ahtaammassa  merkityksessä  ainoastaan 
merialukset.  Eri  maitten  k:jen  suuruus  1909 
näkyy  aUa  olevasta  taulukosta.  Koska  muuta- 
mien maitten  tilasto  ottaa  lukuun  myös  vähäi- 
set alukset  neljään  rek. -tonniin  asti,  eivät  alus- 
ten lukumäärät  ole  aivan  verrannollisia,  mutta 
rek.tonnimäärään  epämääräisyys  vaikuttaa  vä- 
hän. Verrattaessa  laivastojen  arvoa  toisiinsa  on 
otettava  huomioon  höyryalusten  purjealuksia  pal- 
joa suurempi  työkykyisyys:  höyryaluksen  rek.- 
tonnin  lasketaan  toimittavan  saman  työn  kuin 
n.  3.8  purjealuksen  rek. -tonnia.  Sillä  luvulla 
kerrottuun  höyryalusten  rek.-tonnimäärään  lisää- 
mällä purjealusten  rek.-tonninuLärä  saadaan 
muutettu  rek.-tonnimäärä,  joka  parhaiten  il- 
niai.see  laivastojen  voimasuhteet. 


Suomi 

Ruotsi 

Norja 

Tnnska  .  .  .  . 
Venäjä    .  .  .  . 

Saksa  

Alankomaat 

Belgia 

Iso-Bntannia. 
Ison-B:n 

aUism.    .  .  . 
Ranska  .  .  . 
Kspanja .... 
Portugali  .  .  . 

Italia 

Itävalta  .  .  .  . 
Unkari    .  .  .  . 
Kreikka  .  .  .  . 
Yhdysvallat  . 
Brasilia    .  .  . 
Argentiina  .  . 

Chile 

■lapani 

Kiina 

Purjealuksia 

Höyryaluksia 

_  =  S 

iti 

kpl. 

1,000  rek.-t 

kpl. 

1,000  rek.-t. 

2.771 

1,689 
5.219 
2.804 
2,465 
2.685 
426 
4 
9,392 

12,236 

15,878 

545 

269 

4.701 

1,427 

90 

K82 

14,017 

298 

179 

90 

5.880 

3 

320  netto 

193     „ 

702      . 

126      „ 

258      „ 

522      „ 

47      „ 

3      „ 

1,301      „ 

873      „ 
638      „ 
79      „ 
50      „ 
453      „ 
19      ., 
1      „ 
165      „ 
2,640  brutto 
63  netto 
52     „ 
49      _ 
403  brutto 
1  neuo 

454 

1.211 

2,698 

1,635 

898 

1.955 

303 

97 

11,797 

5J73 

1.670 

462 

58 

626 

322 

116 

261 

11,641 

224 

1.56 

85 

2,360 

43 

71  netto 
.583      „ 
870      „ 
420      .. 
443      „ 
2,303     „ 
4M      „ 
184      „ 
10,285      „ 

889      . 
806      „ 
4.33      ,. 
40      „ 
568      ., 
343      „ 
114      .. 
292      „ 
4,7+9  brutto 
121  netto 

'il      „ 
68      „ 
1,198  brutto 
42  netto 

574 
2.291 
3,S:10 
1.64» 
1.8.53 
8.823 
1.717 

665 
38,326 

4,073 

3,5:H9 

1.638 

193 

2,498 

1,254 

411 

1.216 

19,735 

499 

307 

282 

4,716 

150 

Yhdysvaltain  suunnattoman  suurella  laivastolla 
ei  ole  vastaavaa  merkit}'stä  maailmanliikenteessä, 
sillä  suurin  osa  siitä  I.  87  %  brutto-tonnimää- 
rästä  välittää  ainoastaan  kotimaista  liikennettä. 
Japanin  ja  Kiinan  aluksista  on  otettu  lukuun 
ainoastaan   eurooppalaismalliset.    Japanilla   esim. 


on  japaiiilaismallisia  purjealuksia  301,000  rek.- 
tonnia.  —  Oman  maamme  kauppalaiva.stosaa  val- 
litsevasta omituisesta  suhteesta  purjealusten  ja 
liöyryalusten  välillä  ks.  Suomi.  vrt.  mj'ö8 
L  a  i  v  a  1  i  i  k  e.  E.  E.  K.  <i  F.  \V.  L. 

Kauppalehdet,  sanoma-  tai  aikakauslehdet, 
jotka  käsittelevilt  pääasiassa  liikealaa.  Suomessa 
ilmestyvistä  tätä  alaa  käsittelevistä  lehdistä  on 
vanhin  ,, Kauppalehti,  Suomen  liikemiesten  äänen- 
kannattaja", joka  on  ilmestynyt  v:sta  1898  läh- 
tien. Muita  liikealaa  käsitteleviä  lehtiä  meillä 
ovat  ruotsinkielinen  ,,Mercator",  jossa  on  englan- 
nin- ja  saksankielinen  osasto,  Kauppalehden  ja 
Mercatorin  yliteisesti  julkaisema  venäjänkielinen 
„Ekonomi.st  Finljandii"  sekä  ..Liikeapulainen", 
,, Hermes"   ja   ,, Maakauppias".  M.    H. 

Kauppalippu,  kansallislippu,  jolla  kauppa- 
alukset  ilmaisevat  kansallisuutensa,  on  tavalli- 
sesti n.  puolitoista  leveyttään  pitkä,  erilaisilla 
väreillä,  vaakunoilla  ja  tunnuskuvilla  merkitty; 
se  nostetaan  joko  aluksen  perässä  olevaan  lippu- 
tankoon tai  perämaston  huippuun  taikka  sen 
kahvelin  kärkeen.  Väärän  lipuu  kantaminen  on 
rangaistuksenalainen.  On  myös  sotalippuja,  jotka 
muutamilla  kansoilla  ovat  samanlaiset  kuin  nii- 
den  kauppaliput.  F.   TV.   L. 

Kauppamaantiede  ks.  T  a  1  o  u  s  m  a  a  n  t  i  e  d  e. 

Kauppamatkustaja  on  henkilö,  joka  tekee 
matkoja  ottaen  kauppa-  tai  teollisuusliikkeen  val- 
tuuttamana vastaan  tavarain  tilauksia  sellaisilla 
paikkakunnilla,  jossa  liikkeenomistajalla  ei  ole 
myymälää,  ja  tavallisesti  myöskin  perien  mak- 
sut myymistään  tavaroista.  Ulkomaisten  kauppa- 
matkustajain  on  monessa  maassa  maksettava  eri- 
tyistä elinkeinoveroa.  Sellaista  ei  Suomessa  ny- 
kyään ole.  M.  H.   (K.  J.) 

Kauppamatrikkeli  ks.  Kaupparekis- 
teri. 

Kauppamerenkulku,  ansaitsemistarkoituksessa 
harjoitettu   merenkulku   kauppa-aluksilla. 

Kauppamerkki  ks.  T  a  v  a  r  a  1  e  i  m  a. 

Kauppaministeri  on  se  ministeristön  jäsen, 
joka  johtaa  kauppa-  ja  teollisuusasiain  hallintoa, 
jolloin  näitä  asioita  varten  on  eri  ministeriö 
olemassa.  Muutamissa  valtioissa  kauppa-  ja  teol- 
lisuusasiain hallinto  kuuluu  raha-  tai  sisäasiain 
mini,sterille.  Itsenäinen  kauppaministeriö  tai 
kauppa-  ja  teollisuusministeriö  on  m.  m.  Englan- 
nissa (board  of  trade).  Ranskassa.  Saksassa  ja 
Venäjällä.  Suomessa  vastaa  senaatin  talousosas- 
ton kauppa-  ja  teollisuustoimituskunta  tätä  mi- 
nisteriötä. Muutamissa  maissa  kuuluu  kauppa- 
ja  teollisuusasiain  hallinto  maanviljelysasiain 
yhteyteen,  toisissa  taas  kauppa-  ja  työasiain  hal- 
linto kuuluu  yhteen.  Ruotsissa  on  kauppa-asiain 
hallinto  jaettu  finanssi-  ja  siviilidepartementtien 
kesken,  Norjassa  kauppa-,  teollisuus-  ja  meri- 
liikenneasiat    kuuluvat    yhteen.  il.    E. 

Kauppanionopoli  ks.  Monopoli. 

Kauppamuseo,  pysyvä  kauppatavarain  näyt- 
teiden näy'ttely.  jonka  tarkoituksena  on  antaa 
kauppiaille  ja  teoUisuudenharjoittajille  käytän- 
nöllistä viittau.sta  tuotteiden  valmistuksesta,  kau- 
pasta ja  menekistä,  muiden  maiden  tarpeista, 
makusuunnasta  j.  n.  e.,  yleensä  vieraiden  mark- 
kinain  kaikista  omituisuuksista.  K:t  ovat  syn- 
tyneet usein  yleisten  näyttelyjen  jälkeen  siten, 
että  näyttely  on  jäänyt  pysyväiseksi.  Siten  syn- 
tyi   Wieuissä    1873    pidetyn    maailmannäyttelyn 


591 


Kauppaneuvos— Kauppaoppilaitokset 


692 


jälkeen  n.  s.  ..Itämainen  museo",  v;stii  1S8G  tun- 
nettu nimellä  ..Itävallan  kauppamuseo",  joka  on 
nj-kyUän  parhain  tämänlaatuinen  laitos.  Muita 
huomattavia  kauppamuseoita  ovat  Brysselin  „Mu- 
s^  Commercial".  Lontoon  ..Imperial  institute", 
Pliiladelpliian  ..Commercial  bureau".  Ruotsissa 
on  yleisen  kauppayhdistyksen  hallussa  oleva 
..Svenskt  Industri-  och  handelsmuseum"  (perust. 
1895).  K:iden  käytännöllinen  merkitys  ei  ole 
varsin  suuri,  sillä  niiden  ylläpito  ja  niissä  esi- 
tettyjen näytteiden  hankkiminen  ja  alituinen 
uudistaminen  tulee  kalliiksi.  Tuotteiden  näyt- 
teillepanijoita  on  suhteellisesti  vähän  ja  mu- 
seoissa ei  ole  yleensä  kävijöitä  runsaasti.  Pal- 
joa suurempi  merkitys  on  usein  kauppamuseoi- 
den  yhteyteen  perustetuilla  kauppatietojen 
toimistoilla  (ks.  t.).  Suurempien  kauppa- 
museoiden  yhteydessä  on  tavallisesti  kirjasto  ja 
lukusali,  ja  ne  julkaisevat  joskus  omaa  aikakaus- 
lehteä (Wienin  ..Ilandelsmuseum",  Brysselin  „Bul- 
letin  Commercial"  j.  n.  e.).  Erityisesti  viennin 
edistämistä  silmällä  pitäen  järjestetään  kauppa- 
museoiden  ohella  erityisiä  vientinäyteva- 
rastoja  joko  kotimaahan  tai  ulkomaille,  jotta 
ulkomai-set  ostajat  olisivat  tilaisuudessa  maan 
vientitavaroihin  tutustumaan.         M.  H.  (K.  J.) 

Kauppaneuvos  (ruots.  kommerserdd,  saks. 
Kommerzienrat),  Ruotsissa  kauppakollegin  jä- 
sen; Saksassa,  Venäjällä  ja  Suomessa  arvonimi, 
joka  annetaan  kauppiaille  ja  tehtailijoille;  viime- 
mainituissa maissa  k:n  arvonimi  vastaa  virka- 
arvojärjestyksen  kahdeksatta  luokkaa. 

Kauppaoikeus,  laveammassa  merkityksessä  se 
osa  oikeudesta,  joka  käsittelee  kauppaa,  mutta 
tavallisesti  sillä  ymmärretään  ainoastaan  yksi- 
tyisoikeudellisia tätä  alaa  koskevia  säännöksiä. 
K.  on  niinmuodoin  osa  varallisuusoikeudesta 
(ks.  t.).  Siihen  kuuluviksi  luetaan  määräykset 
kauppa-,  hankinta-,  kuljetus-,  ku.stannus-.  vakuu- 
tus-, välityssopimuksista,  yhtiöstä  ja  toimini- 
mestä  j.  n.  e.  sekä  vekseli-  ja  merioikeus.  Eri- 
koista k:lle  on,  että  se  eri  kansakunnilla  yhä 
enemmän  pyrkii  kehittymään  samanlaiseksi,  mikä 
onkin  ymmärrettävää,  kun  kauppaoikeudellisten 
sääntöjen  yhtäläistjminen  helpottaa  kauppa- 
yhteyttä  eri  maiden  välillä.  E.  K-ja. 

Kauppaoikeustoimi,  kauppalain  alainen  oi- 
keustoimi. Kun  kauppaoikeus  Suomessa  ei  ole 
muu.sta  yksityisoikeudesta  erotettu,  niin  k:t 
täiillii  ovat  yleisen  siviililain  alaiset.       E.  K-ja. 

Kauppaopisto  ks.  Kauppaoppilaitok- 
set. 

Kauppaoppilaitokset  ovat  ammattioppilaitok- 
sia, joiden  tarkoituksena  on  antaa  kauppa-amma- 
tin harjoittamista  varten  tarpeellisia  esitietoja. 
Jo  ke.skiajan  lopussa  oli  Italiassa  ja  Saksassa 
kauppakouluja,  joissa  opetusaineina  olivat  kir- 
joitus, laskento  ja  kirjanpito.  Valistusaikakau- 
della,  1700-luvun  loppupuoli.skolla  syntyi  sitten 
muutamia  uudenlajisia  yksityisten  tai  valtion  toi- 
mesta perustettuja  kauppaoppilaitoksia,  joissa  an- 
nettiin perusteellisempia  tietoja  sekä  varsinai- 
sis.sa  kauppateknillisissä  että  muissa  yleisemmissä 
ainei-ssa  kuten  maantieteessä,  kielissä  ja  kauppa- 
historiassa.  Ensimäisiä  näistä  olivat  ministeri 
Pombalin  Portugalissa  perustama  k.iuppakoulu 
ja  riampurissa  1768  perustettu  yksityinen  kaupp.v- 
akatemia.  Kun  viime  vuosisadalla  ja  varsinkin 
.sen  viimeisinä  vuosikymmeninä  kauppa  on  saanut 


yhä  suuremman  merkityksen,  on  kauppaopetus- 
laitos  kehittynyt  nopeasti  ja  saanut  entistä  suu- 
rempaa huomiota  osakseen.  Viime  vuosisadalla 
perustetuista  kauppaoppilaitoksista  mainitta- 
kiion  1826  perustettu  Göteborgs  liandelsinstHut 
Ruotsissa,  1831  avattu  Offcntliche  Ilandelslehr- 
anstalt  Leipzigissä.  1853  avattu  Institut  .sii/K^rt- 
ctir  de  cnmmercc  Antverpenissa  ja  1875  avattu 
Kristiania  ha7tdelsg;imnasium  Norjassa.  1890-lu- 
vulla  syntyi  uusi  laji  kauppaoppilaitoksia,  n.  s. 
kauppakorkeakouluja  (ks.  t.) ,  joissa  an- 
netaan korkeampaa  tieteellistä  opetusta  kauppa- 
alalle  kuuluvissa  aineissa.  Nykyisin  on  eri  maissa 
hyvin  monenlajisia  ja  monennimisiä  kauppaoppi- 
laitoksia, kauppakouluja,  kauppaopistoja,  kauppa- 
akatemioja,  kauppakymnaaseja,  kauppa-apulais- 
kouluja  ja  kauppa-  ja  kirjanpitokouluja  sekä 
kauppakorkeakouluja.  Erilaisuutta  on  olemassa 
sekä  oppilaitosten  perustamiseen  ja  ylläpitoon 
että  niiden  järjestykseen  ja  oppisuunnitelmiin 
nähden.  Toiset  ovat  valtion  tai  kuntain  laitoksia, 
toiset  liikemiesjärjestöjen  perustamia  ja  valtion 
tai  kuntain  avustamia,  toiset  taas  yksityisten 
omistamia,  suoranaisia  liikej'rityksiä.  Sak.sassa 
on  paljon  kauppaoppilaitoksia,  jotka  toimivat 
vain  eri  osastoina  kymnaaseissa,  reaali-  t.  teolli- 
suuskouluissa.  Yksityisiä  kauppaoppilaitoksia  on 
runsaasti  varsinkin  Yhdysvalloissa,  n.  s.  busi- 
ness colleges.  Kauppaoppilaitokset  voidaan  jakaa 
eri  ryhmiin  yleensä  sillä  perusteella,  mitkä  pääsy- 
vaatimukset niihin  on.  Ylempiin  kauppaoppil.ii- 
toksiin,  joita  Saksassa  ja  Itävallassa  tavallisesti 
sanotaan  kauppa-akatemioiksi,  on  pääsyvaatimuk- 
sena yleensä  keskikoulun  (oppikoulun  viiden  luo- 
kan) oppimäärä,  alempiin  kansakoulukurssi. 
Paitsi  näitä  kahta  ryhmää  on  olemassa  liikeapu- 
lais-iltakouluja,  joissa  opetusta  annetaan  toi- 
messa oleville  liikeapulaisille. 

Suomessa  perustettiin  ensimäinen  kauppa- 
koulu 1838  yksityisestä  aloitteesta  Turkuun.  Toi- 
nen oli  1864  perustettu  Oulun  kauppakoulu,  ja 
vasta  1880-luvulla  syntyi  sittemmin  useampia 
uusia  kauppakouluja.  Huomattavimpia  myöhem- 
min perustetuista  kauppaoppilaitoksista  ovat 
„Raahen  porvari-  ja  kauppakoulu"  (1882),  joka 
syntyi  Fellmanin  veljesten  lahjoituksen  nojalla, 
„Suomen  liikemiesten  kauppaopisto"  Helsingissä 
(1898)  ja  „Högre  svenska  handelsläroverket 
i  Helsingfors"  (1909).  Maamme  kauppaopetus- 
laitoksen  järjestämistä  suunnittelemaan  hallitus 
asetti  1897  komitean,  joka  sai  mietintönsä  val- 
miiksi 1899,  ja  sen  mietinnön  mukaisesti  jul- 
kaistiin helmik.  24  p.  1904  asetus  kauppaoppi- 
laitoksista Suomessa.  Asetviksen  mukaan  on  hal- 
lituksen suostumuksella  perustetut  kauppaoppi- 
laitokset, jotka  ovat  oikeutettuja  saamaan  val- 
tionapua, jaettu  kolmeen  ryhmään:  kauppa- 
opistot, kauppakoulut  ja  kauppa- 
apulaiskoulut.  Kauppaopistoihin,  joissa 
yleensä  on  kaksivuotinen  kurssi,  ja  jotka  anta- 
vat korkeampaa  ammatti-  sekä  yleistä  ope- 
tusta kauppiaiksi  ja  konttoristeiksi  aikoville,  on 
pääsyvaatimuksena  viiden  luokan  lyseossa  tai 
korkeammassa  tyttökoulussa  suoritettu  kurssi  tai 
kauppakoulun  täydellinen  oppimäärä.  Kauppa- 
kouluihin  on  pääsyvaatimuksena  ylemmän  kansa- 
koulun kurssi.  Ne  ovat  samoin  kuin  kauppaopistot 
kaksivuotisia;  niiden  tarkoituk.sena  on  varsinkin 
vähittäiskauppiaiden  valmistaminen.   Kauppa-apu- 


593 


Kauppapakko — Kauppapolitiikka 


594 


laiskouluihin  on  piifisyvaatimuksena  ylemmän 
kuusakouluii  kurssi  ja  iiiissii  annetaan  opetusta 
toimessa  oleville  liikeapulaisille  sellaiseen  aikaan 
päivästä,  jolloin  he  ovat  palveluksesta  vapaat. 
Kaikki  niiniä  erilajiset  kauppaoppilaitokset  ovat 
kaupunkikuntain,  yhdistysten  tai  yksityisten  pe- 
rustamia. Ne  ovat  teollisuushallituksen  valvon- 
nan alaiset  ja  saavat  avustusta  valtiolta,  kauppa- 
opistot aina  '/j,  kauppakoulut  aina  'j,  ja  kauppa- 
apulaiskoulut  '/a  vuotuisista  kustannuksistaan, 
uppilasmaksut    poisvähennettyinii. 

Kauppaopistoja  on  nykyäiin  maassamme  viisi: 
„Suomen  liikemiesten  kauppaopisto",  „Raahen 
porvari-  ja  kauppakoulu",  „Turun  kauppaopisto", 
„Kotkan  kauppaopisto",  „Tampereen  kauppa- 
opisto" ja  „Hög;re  svenska  handelslärovärket  i 
Helsingfors".  Viimemainitussa,  joka  on  yksin- 
omaan ruotsinkielinen,  on  yhdistettynä  kaksi- 
vuotinen kauppaopisto  sekä  kaksivuotinen  ylempi 
osasto,  johon  pääsyvaatimuksena  on  ylioppilas- 
tutkinto tai  lyseokurssi.  Turun  kauppaopisto=!sa 
on  suomenkielinen  ja  ruotsinkielinen  osasto.  .Suo- 
men liikemiesten  kauppaopistossa  ja  Raahen  por- 
vari- ja  kauppakoulussa  on  kolmivuotinen  kurssi. 
Niissä  päiisevät  ylioppilaat  kumminkin  kahdella 
vuodella  ja  muissa  suomenkielisissä  kauppaopis- 
toissa yhdellä  vuodella.  Kauppakouluja  on  ny- 
kyään 13,  .,Helsingin  kauppiaitten  kauppakoulu" 
„Helsingin  kauppakoulu",  Tampereen,  Kotkan, 
Porin,  ^'aasan,  Kuopion,  Viipurin,  Oulun,  Sorta- 
valan, Joensuun,  Lahden  ja  Jyväskylän  kauppa- 
koulut. Kahdessa  niistä,  Helsinfrin  ja  Vaasan 
kauppakoulussa,  on  ruotsinkielinen  rinnakkais- 
osasto.  muut  ovat  suomenkielisiä.  Kauppa-apu- 
laiskouluja  on  maassamme  viime  vuosina  ollut 
toiminnassa  noin  kymmenkunta.  M.  B.  (K.  J.) 

Kauppapakko  ks.  Tapulikaupunki. 

Kauppapankki  ks.  Pankki. 

Kauppapolitiikka  (ks.  Politiikka)  on  se 
kansantalouspolitiikan  osa,  joka  kohdistuu  kaup- 
paan: sillä  siis  ymmärretään  niitä  toimenpiteitä 
—  yhtenäiseksi  kokonaisuudeksi  ajateltuina  — , 
joihin  valtio  joko  välittömästi  tai  sen  piiriin 
kuuluvien  laitosten  välityksellä  ryhtyy  vaikut- 
taakseen tämän  elinkeinon  kehitykseen.  Kun  kau- 
pan edellytyksenä  on  tuotanto,  on  kauppapolitii- 
kalla myös  suoranainen  suhde  etenkin  teollisim- 
teen  ja  sen  rinnalla  muihinkin  tuotannonaloihin, 
nimenomaan  kotimaassa.  Sillä  on  siten  hyvin 
tärkeä  asema  taloudellisessa  elämässä;  ja  vaikka- 
kin on  väitetty  kaupan  luonteensa  puolesta  vaa- 
tivan mahdollisimman  saurta  liikuntavapautta, 
joten  yhteiskunnan  ei  holliouksellaan  pitäisi  sii- 
hen puuttua,  on  k:n  tosiasiallinen  merkitys 
kansantaloudessa  viime  aikoina  yhä  kasvanut. 
Valtion  toimenpiteet  kaupan  edistämiseksi  taval- 
lisesti jaetaan  kahteen  eri  ryhmään  sen  mukaan, 
kohdistuvatko  ne  ulkomaiseen  vai  kotimaiseen 
kauppaan ;  muutamat  laitokset  taas  ovat  näille 
molemmille  yhteisiä.  Etualalla  on  aina  pyrkinyt 
olemaan  ulkomaankaupan  edistämistä  tarkoittava 
valtion  toiminta.  Varsinkin  merkantilismin  ai- 
kana - —  jonka  mukana  varsinaisen  kauppapoli- 
tiikan voidaan  katsoa  syntyneenkin  —  pantiin 
erityistä  painoa  vientikauppaan,  ja  juuri  sen 
edistämistä  hallitukset  ensi  sijassa  harra.stivat 
taloudellista  toimintaa  ohjaellessaan:  tämän 
mukaan  järjestettiin  ulkomaiset  kauppasuhteet. 
Kotimaan  teollisuuden   tueksi  säädettiin   ankaria 


suojelustuUeja  (ks.  Tulli),  jopa  suorastansa 
(uontikieltojakin  (ks.  t.) ,  samalla  kuin  etenkin 
raaka-aineiden  maastavientiä  ehkäistiin  vienti- 
kielloilla ja  vientitulleilla.  Teollisuuden  ja  ulko- 
maankaupan kehittäminen  oli  myös  siirtomaiden 
hankinnassa  tärkeänä  tekijänä.  Monessa  muo- 
dossa myönnettiin  teoUisuudenharjoittajille  ja 
kauppiaille  erityisiä  etuja  valtion   puolelta. 

Ne  liiallisuudet,  joihin  tällainen  holhous  ja 
keinotekoinen  tukeminen  veivät,  aiheuttivat 
sittemmin  va.stavaikutuksen,  ensin  tietei-sopissa 
(ks.  Fysiokraatit  ja  Taloustiede)  ja 
ennen  pitkää  myös  käj^ännössä  (ks.  Vapaa- 
kauppa); täten  pääsi  vallalle  vapauden  peri- 
aate sekä  teollisuuden  että  kaupan  alalla.  Tämä 
suunta  sai  osaksensa  verrattain  j-leistä  kanna- 
tusta varsinkin  viime  vuosisadan  puolivälissä  ja 
sitä  seuraavina  vuosikymmeninä.  Mutta  vuosi- 
sadan loppupuolella  tapahtui  taas  käänne:  suo- 
jelustullit  alkoivat  tulla  uudelleen  käytäntöön 
ja  ovat  vähitellen  voittaneet  alaa  siinä  määrin, 
että  vapaan  kaupan  kannalla  on  nykyään  enää 
oikeastansa  vain  Englanti.  Sen  mukana  on  ulko- 
mainen kauppapolitiikka,  joka  liberalismin  valli- 
tessa luonnollisesti  menetti  varsinaisen  sisällyk- 
sensä,  taas  astunut  etualalle  julkisessa  elämässä, 
varsinkin  suurissa  teollisuusmaissa;  siirtomaa- 
politiikka sen  rinnalla.  —  Tuonti-  ja  vientikiel- 
lot eivät  enää  ole  tulleet  käytäntöön;  vain  poik- 
keustapauksissa —  kuten  esim.  eläintautien  eh- 
käisemiseksi —  niitä  nykyään  säädetään.  Sitä- 
vastoin käytetään  vientipalkkioita,  joita  merkan- 
tilismin vallitessa  suosittiin,  viennin  edistämi- 
seksi vielä  nytkin  joskus  —  ainakin  peitetyssä 
muodossa.  —  Ulkomaankaupan  helpottamiseksi 
asetetaan  tärkeimpiin  kauppapaikkoihin  konsu- 
leja ja  kauppa-asiamieliiä  kauppiaita  avusta- 
maan, samoin  pidetään  huolta  siitä,  että  ulko- 
mailla olevissa  lähetystöissä  kyetään  kotimaan 
kaupan  etuja  valvomaan  sekä  kauppasopimusten 
nojalla  valtioiden  taloudellisia  suhteita  järjestet- 
täessä että  muulloinkin,  sikäli  kuin  asiain  kulku 
vaatii.  Kauttakulkukauppaa  helpotetaan  vapai- 
densatamain  (ks.  t.)  avulla. 

Kotimaankauppaa  koetettiin  aikaisemmin  kehit- 
tää siten,  että  kaupunkien  kauppiaille  myönnet- 
tiin erityisiä  etuoikeuksia,  jopa  yksinoikeuksia- 
kin kaupankäyntiin,  samalla  kuin  ehkäistiin  kau- 
pan harjoittamista  maaseudulla.  Merkantiili- 
järjestelmän  periaatteiden  mukaisesti  annettiin 
seikkaperäisiä  määräyksiä  siitä,  miten  kauppiaan 
oli  milloinkin  meneteltävä.  Kun  sitten  libera- 
lismin vallalle  päästessä  elinkeinovapaus  säädet- 
tiin, lakkasi  tällainen  holhous  ja  kaupankäynti 
tuli  yleensä  vapaaksi.  Poikkeuksena  tästä  sään- 
nöstä on  nykyänsä  vain  sellaisten  tavarain 
kauppa,  joiden  käsittely  vaatii  erityistä  taitoa 
ja  luotettavaisuutta,  kuten  lääkkeiden,  juovutta- 
vien juomien,  myrkkyjen  ja  räjähdysaineiden; 
näiden  valmistukseen  ja  myyntiin  nähden  on 
yleensä  kaikkialla  tuntuvia  rajoituksia.  Yhteis- 
kunnan edun  nimessä  on  samoin  vähitellen  ru- 
vettu antamaan  erityisiä  määräyksiä  ravinto- 
aineiden, rehujen,  siementen  ja  lannoitusaineiden 
kaupasta,  ja  tämä  on  useimmiten  pantu  sään- 
nöllisen tarkastuksen  alaiseksi.  Yleistä  elinkeino- 
vapautta tavallansa  supistaa  sekin,  että  tunnot- 
tomien kaupanharjoittajien  hillitsemiseksi  on  ru- 
vettu säätämään  asetuksia  epärehellistä  kilpailua 


595 


Kauppapula — Kauppasovinto-oikeus 


596 


vastaan,  samoin  kuin  se,  että  erityisten  piitevyys- 
ehtojen  asettamista  Icauppiaiiksi  pääsemistä  var- 
ten on  Suomessakin  jo  ajateltu,  jotta  siten  eh- 
käistäisiin taitamattomien  ja  kelvottomien  hen- 
kilöiden tunkeutumista  tälle  taloudellisessa  suh- 
teessa tärkeälle  alalle.  Toiselta  puolen  on  liike- 
miesten ammattitiedoista  pidetty  huolta  perusta- 
malla ja  valtionvaroilla  kauaattamalla  kauppa- 
oppilaitoksia, samoin  antamalla  apurahoja  nuo- 
rille liikemiehille  ulkomaisia  opintomatkoja  var- 
ten. —  Kotimaiseen  kauppapolitiikkaan  kuuluvat 
vielä  valtion  toimenpiteet  osuuskauppojen  hy- 
väksi ;  meillä  oii  Pellervo-seura  saanut  valtion- 
apua neuvontatyötä  varten  tällä  alalla.  Toimin- 
tansa kaupan  edistämiseksi  valtio  suorittaa  osit- 
tain omien  laitostensa  (ylinnä  kauppaministe- 
riön,  meillä  kauppa-  ja  teollismistoimituskunnan 
ja  teollisuushallituksen),  osittain  kauppiaiden 
järjestöjen  ja  perustamien  laitosten  (pörssien, 
kauppakamarien,  .sovintolautakuntien  y.  m.  s.) 
välityksellä.  Useat  toimenpiteet  (esim.  suuret 
näyttelyt)  ovat  näiden  molempien  yhteistyön 
tuloksia.  —  K:artn  sanan  laajemmassa  merkityk- 
sessä luetaan  myös  kaikki  se  valtion  toiminta, 
joka  kohdistuu  sellaisiin  kauppaa  edistäviin  lai- 
toksiin kuin  kulkuneuvoihin  (erityisesti  rauta- 
teiden tariffipolitiikka),  ralialiikkeeseen,  luotto- 
laitoksiin; samoin  kauppatilaston  toimittaminen 
y.  m.  s.  [Scharling.  ..Handels-  cg  Toldpolitik" 
(1905)  :  Van  der  Bor<;ht,  „Handel  und  Handels- 
politik"     (]!)07).l  L.    Hrm. 

Kauppapula  k  s.  L  i  i  k  e  p  u  1  a. 

Kaupparekisteri,  viranomaister  pitämä  luet- 
telo, joka  si.^^iiltää  määrättyjä  merkintöjä  liike-elä- 
mää koskevista  seikoista.  Suomessa  on  voimassa 
Keis.  as.  kaupparekisteristä  sekä  toiminimestä 
ja  prokurasta  2  p:itä  toukok.  1895.  Asetuksessa 
luetellut  elinkeinonharjoittajat  sekä  yhtiöt  ovat 
velvolli-set  ilmoittamaan  toiminimen,  jolla  liikettä 
harjoitetaan,  k:  iin  merkittäväksi.  Ennenkuin 
osakeyhtiö  on  merkitty  k:iin,  ei  sen  nimessä  saa 
hankkia  omaisuutta  eikä  kantaa  tai  vastata.  Pro- 
kura  on  niinikään  ilmoitettava  k:iin  merkittä- 
vilksi.  K:iä  pitää  koko  maata  varten  teollisuus- 
hallitus  Ilelsingissä,  jolle  rekisteriin  merkit- 
tävät ilmoitukset  ovat  tehtävät  kaupungissa 
maistraatin  tahi  järjestysoikeuden  ja  maalla  i^en 
paikkakunnan  kruununvoudin  kautta,  missä  lii- 
kettä aiotaan  liarjoittaa.  K:  iin  merkitty  ja 
asianmukaisesti  rekisteriviranomaisen  toimesta 
kuulutettu  seikka  katsotaan  tulleen  kolmannen 
miehen  tietoon,  ellei  asianhaaroista  käy  ilmi, 
ettei  hän  ole  sitä  tietänyt  eikä  velvollinen  tietä- 
mään. Ennenkuin  kuuluttaminen  on  tapahtunut, 
ei  ilmoitettuun  talii  ilmoitettavaan  seikkaan 
voida  lain  nojalla  vedota  muuten  kuin  milloin 
kolmannella  miehellä  näytetään  olleen  tieto  siitä. 
.Joka  katsoo  k:ssä  olevan  merkinnän  itselleen 
haitalliseksi,  on  oikeutettu  nostamaan  kanteen 
rekisteröimisen  peruuttamise.sta.  K.  on  julkinen 
ja   jokaisen    niilitävillä   pidettävä.  E.    K-ja. 

Kauppaseura  ks.  Kauppakomppaniat 
ja  Kauppayhdistys. 

Kauppasopimus  1.  kauppatraktaatti 
on  sellainen  valtioiden  keskeinen  sopimus,  joka 
kohdistuu  kauppaan  ja  sen  yhteydessä  oleviin 
asioihin,  varsinkin  merenkulkuun  ;  virallinen  ni- 
mitys onkin  u.sein  kauppa-  ja  merenkulkutrak- 
taatti.     Tällainen    sopimus    sisältää    määräyksiä 


etupäässä  tavarain  maahantuonti-,  maastavienti- 
ja  kauttakuljetusoikeudesta;  tulli-,  merenkulku-, 
satama-,  majakka-,  luotsi-  y.  m.  s.  maksuista; 
toisen  valtion  alamaisten  oikeudesta  asettua  toi- 
sen valtion  alueelle  ja  harjoittaa  siellil  kauppaa, 
merenkulkua  tai  muita  elinkeinoja,  erityise.sti 
liikkua  kauppamatkustajana,  omistaa  irtainta  tai 
kiinteää  omaisuutt.a  ja  huilita  sitä  sopimuksia 
tai  testamentteja  tekemällä;  laivojen  kansalli- 
suustodistusten  ja  mittauskirjojen  pätevyydestä 
sekä  henkilökohtaisista  veroista  ja  muista  rasi- 
tuksi.sta.  nimenomaan  asepalveluksesta.  Väliin 
kauppasopimuksiin  paunaan  määräyksiä  myös 
yleensä  oikeusturvasta,  omistusoikeudesta  —  kir- 
jallisesta ja  taiteellisestakin  joskus  —  sekä  oikeu- 
desta asettaa  konsuleja  toisen  valtion  alueelle  ja 
näille  kuuluvista  etuoikeuksista.  Missä  määrin 
erityisiä  sopimuksia  kuhunkin  tällaiseen  seik- 
kaan niihden  on  tarpeen,  se  riippuu  asianomais- 
ten kansain  taloudellisesta  kehitysasteesta  ja 
niistä  oikeusperiaatteista,  joita  niissä  ylipäänsä 
noudatetaan.  Taloudellisten  näkökohtien  ohella 
kauppasopimuksilla,  joiden  tekeminen  viime 
vuosisadalla  tuli  hyvin  yleiseksi,  on  useimmiten 
mitä  painavin  merkitys  myös  valtiollisessa  suh- 
teessa. Niistä  eduista,  joita  asianomaiset  valtiot 
tällaisten  sopimusten  nojalla  toisillensa  myöntä- 
vät, ei  tavallisesti  laadita  täsmällisiä  yksityis- 
kohtaisia määräyksiä,  vaan  taataan  sopimus- 
kumppanin alamaisille  erinäisissä  suhteissa  sa- 
mat oikeudet  kuin  mitä  maan  omille  asukkaille 
tai  suosituimman  maan  alamaisille  on  annettu. 
Jos  taas  tulleiliin  nähden  tehdään  erityismää- 
räyksiä, nimitetään  sellaista  sopimusta,  tariffi- 
traktaatiksi.  Siinä  tapauksessa,  että  tulli- 
määrät,  joita  jonkun  maan  tavaroihin  sovellute- 
taan, poikkeavat  yleisen  tuUitaksan  sisältämistä 
määristä,  sanotaan  niitä  ero-  tai  erotus-  (diffe- 
rentsiaali-)tulleiksi  (ks.  Erotustulli);  nämä 
tulevat  ilman  muuta  myös  kaikkien  niiden  mai- 
den hyväksi,  joilla  on  suosituimman  oikeudet. 
Tällai.sen  välipuheen  tekeminen  saattaa  myös 
tulla  kysymykseen  esim.  merenkulkumaksuiliin 
nähden.  „Suosituimmuudesta"  on  se  suuri  etu, 
että  se  asianomaisissa  suhteissa  turvaa  epätasai- 
selta ja  siten  ylivoimaiselta  kilpailulta  jonkun 
muun  maan  puolelta,  jolle  muuten  olisi  ehkä 
voitu  myöntää  erityisiä  parempia  ehtoja.  Ta- 
riffitraktaatti  taas,  samoin  kuin  muutkin  erityis- 
sopimukset, antaa  takeita  kysymyksessä  olevien 
suhteiden  muutoksia  ja  yleensä  epävakaisuutta 
vastaan  sovitan  ajanjiikson  kuluessa;  tällä  sei- 
kalla on  liiketoiminnan  kannattavahsuuslaskelmia 
laadittaessa  suuri  merkitys.  —  Suomea  koskevista 
kauppasopimuksista  tehdään  selkoa  tullipolitii- 
kan   (ks.  t.)   yhteydessä.  L.   Erm. 

Kauppasovinto-oikeus,  kauppakamarin  tai 
muun  kauppavaltuuston  asettama,  kokeneista  ja 
yleistä  arvonantoa  nauttivista,  kauppaelämää  ja 
kauppatapoja  tuntevista  henkilöistä  kokoonpantu 
lautakunta,  joka  ratkaisee  kauppiaiden  kesken 
syntyneitä,  kauppasopimuksista  johtuneita  riitoja. 
Tämmöinen  riidanratkaisu  on  Ranskassa  nimel- 
tään arbiirage  ja  Englannissa  arbitration,  ja 
kauppasovinto-oikeuksia  nimitetäänkin  senvuoksi 
usein  arbitratsionilautakunniksi.  Suomessa  on 
1911  perustettu  Helsingin  kauppa-,  teollisuus-  ja 
meriliikenne-sovintolautakunta,  johon  kuuluu  60 
jäsentä.  K.  J. 


öi)7 


Kauppastipendit— Kauppavaltuuskunta 


598 


Kauppastipendit,  nuorille  liikemiehille  ja 
kaui>|)ao|ij)ilaitosteii  opettajille  annettavia  apu- 
rahoja, jotta  lieillii  olisi  tilaisuus  jonkun  aikaa 
■oleskella  ulkomailla  paremmin  perehtyäkseen 
alaansa.  Lseissa  maissa  niiiden  stipendien  piUi- 
tarkoituksena  on  valmistaa  liikemiehille  tilai- 
suutta pitempiaikaista  ulkonuiillaoleskelua  var- 
ten, jotta  he  siten  voisivat  paremmin  työsken- 
nellä nimenomaan  vientikaupan  edistämiseksi 
(n.  s.  vientistipcndif).  Ruotsissa  esim.  nykyisin 
annettujen  vienti-  ja  kauppastipendien  määrä 
nousee  vuosittain  40,000  kruunium.  monissa 
muissa  maissa  paljoa  suurempiin  summiin.  Suo- 
messa annetaan  vuosittain  teollisuushallituksen 
kautta  kauppastipeiidejii  12.000  mk.,  joista  osa 
■on  aiottu  kauppaoppilaitosten  opettajia,  osa  nuo- 
ria liikemiehiä  varten.  Tämä  vuotuinen  määrä- 
raha on  Turun  kauppiaskokouksen  pyynnöstä 
;inottu    korotettavaksi    30,000    markkaan. 

M.  n. 

Kauppatasapaino  ks.  K  a  u  p  p  a  b  i  1  a  n  s  s  i. 

Kauppatieteet  käsittävät  ne  tiedonhaarat,  joi- 
den tunteminen  on  hyödyllinen  tai  tarpeellinen 
kauppiaalle  hänen  harjoittaessaan  kauppaliikettä. 
Niihin  kuuluvat  sellaiset,  osittain  vasta  kehit- 
tymässä olevat  tieteenhaarat,  kuin  oppi  kansain- 
välisestä kaupasta,  liikenneoppi.  raha-  ja  pankki- 
oppi,  vakuutusoppi  ja  kaupanhoito-oppi  sekä  laa- 
jimmassa nierkityk.sessä  vielä  kauppaoikeus,  ta- 
lousmaantiede, taloushistoria  ja  tavaraoppi  ynnä 
käytäntöön  sovellettuina  kauppatieteinä  kirjan- 
pito, kauppalaskento,  kirjeenvaihto  ja  konttori- 
työt, il.  J. 

Kauppatietojen  toimistot  ovat  liikemiesten 
tai  hallitusten  aloitteesta  perustettuja  laitoksia, 
joiden  tehtävänä  on  etenkin  ulkomaisen  kaupan 
alalla  toimivain  liikkeiden  avustaminen  kaiken- 
laisiin tiedusteluihin  vastaamalla  ja  kaikenlaisia 
tuotanto-  ja  menekkioloja,'  liikenne-  ja  tullisuh- 
teita  j'.  m.  maan  ulkomaiselle  kaupalle  tärkeitä 
asioita  tutkimalla  ja  tietoja  niistä  hankkimalla. 
Usein  kauppatietojen  toimistot  liittyvät  kauppa- 
Tcamareihin  (ks.  t.)  tai  kauppamuseoihin  (ks.  t.l. 
Pohjoismaiden  huomattavin  kauppatietojen  toi- 
misto on  Norjan  elinkeinojen  tiedonantotoimisto 
Ivristiaaniassa.  Sen  yhteydessä  on  myöskin 
kauppamuseo   ja   se    julkaisee   omaa    lehteä. 

K.  J. 

Kauppatilasto  on  se  osa  tilastoa,  joka  kos- 
kee kauppavaihtoa,  varsinkin  kauppavaihtoa  ulko- 
maiden kanssa.  Kotimaisen  kauppavaihdon  suu- 
ruude.sta  on  mahdoton  saada  tarkkoja  tietoja, 
mutta  kun  tavaran  kuljetus  maan  rajain  yli 
tapahtuu  tavallisesti  määrätyissä  paikoissa  tietä 
tai  jokea  myöten  tai  sataman  kautta,  ja  useista 
tavaroista  on  maksettava  tullia,  on  tilastotieto- 
jen saaminen  ulkomaisesta  kauppavaihdosta  hel- 
pompi. K:ssa  erotetaan  yleensä  toisistaan  k  o- 
konaiskauppavaihto  (saks.  Generalhan- 
■dcl),  johon  kuuluu  kaikki  tavarain  maahan  tuonti 
(iraportti)  ja  kaikki  tavarain  maasta  vienti  (eks- 
pertti) ,  ja  erikoiskauppa  vaihto  (saks. 
Spe::ialhandel) ,  joka  käsittää  maahan  kulutetta- 
vaksi tuodut  ulkomaiset  tavarat  ja  ulkomaille 
viedyt  kotimaassa  valmistetut  tuotteet,  sekä 
kauttakulku  kauppa,  tulliviranomaisten 
valvonnan  alla  tapahtuva  tavarain  tuonti  maa- 
han ja  niiden  vieminen  edelleen  toiseen  maahan. 
K:ssa  ilmoitetaan   tavallisesti   se   maa,   josta   ta- 


varat on  tuotu  tai  johon  ne  tulevat  vietäviksi, 
ja  sen  selville  saami.seksi  käytetään  eri  mai.ssa 
eri  järjestelmiä,  mutta  tässä  suhteessa  ei  k: n 
laatimisessa  ole  yleensä  päästy  tyydyttäviin  tu- 
loksiin. 

Tavaranvaihdon  arvon  määräämisessä  eri 
maissa  käytetyt  järje.stelmät  voidaan  jakaa 
kahteen  ryhmään,  arvioimisjärjestel- 
m  ä  ä  n  ja  a  r  v  o  n  i  1  m  o  i  1 1  a  m  i  s-  1.  d  e  k  1  a- 
r  a  t  s  i  o  n  i  j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ä  ä  n.  Edellisessä  ta- 
varanvaihdon arvon  määrääminen  tapahtuu  siten, 
että  erityiset  asiantuntijat  tai  valtion  viranomai- 
set vuosittain  arvioivat  kunkin  tavaralajin  keski- 
määräiset yksikköhinnat,  joilla  sitten  kerrotaan 
kunkin  tavaralajin  tuonti-  ja  vientipaljoudet. 
Tämä  järjestelmä  on  käytännössä  useimmissa 
Euroopan  maissa.  Suomessa  arvioinii.sjärjestel- 
mää  käytetäiin  useimpien  tuonti-  ja  vientitava- 
rain  arvoa  laskettaessa.  Arvonilmoittamis-  1. 
deklaratsioni järjestelmää  noudatettaessa  tavarain 
lähettäjäin  ja  vastaanottajain  tulee  välittömästi 
ilmoittaa  lähettämiensä  tai  saamiensa  tavarain 
arvo.  Tätä  järjestelmää  noudatetaan  Enjrlannissa, 
Yhdysvalloissa  ja  Venäjällä  sekä  osittain  myös 
Saksassa  ja   Sveitsissä. 

Paitsi  tavaranvaihdon  suuruuden  ja  arvou 
määräämi.stä  julkaistaan  kauppatilaston  yhtey- 
de.ssä  tavalli.sesti  tietoja  tuUikannosta,  tuUiperuu- 
tuksista  sekä  laivaliikenteestä,  ilmoittamalla  lai- 
vojen   kansallisuus,  kantavuus,  lastin  paljous  y.  m. 

Kauppatilasto  voi  tulla  ainoastaan  suunnilleen 
oikeihin  tuloksiin,  käytettiinpä  mitä  järjestelmää 
hyvänsä  tavaravaihdon  arvon  määräämisessä.  ,Ta 
kauppatilaston  epätäydellisyydestä  johtuu,  että 
kaikkien  maiden  tuonti  lasketaan  yhteensä  tuntu- 
vasti suuremmaksi  kuin  kaikkien  maiden  yhteen- 
laskettu vienti.  Kauppatilaston  huomattavim- 
mista tuloksista  ks.  Kauppa.  M.  E. 

Kauppatraktaatti  (ks.  Traktaatti)  ks. 
K  a  u  p  p  a  sopi  m  u  s. 

Kauppatuomioistuin  on  raastuvanoikeus  sil- 
loin, kun  siilien  paitsi  tavallisia  oikeuden  jäse- 
niä kuuluu  erityisiä  kauppa-asioita  tuntevia  hen- 
kilöitä. Ruotsissa  on  muutamissa  suurimmissa 
kaupungeissa  lain  mukaan  kesäk.  20  p:ltä  1905 
tällainen  kauppatuomioistuin,  jossa  määriityillä 
ehdoilla  määrätynlaiset  riidat  voidaan  ottaa  rat- 
kaistaviksi. Suomessa  on  kysymys  kauppatuomio- 
istuinten  perustamisesta  ollut  esillä  esim.  Vaasan 
kauppiaskokouksessa  (1909),  mutta  odottaa  ylei- 
sen kauppalaki-uudistuksen  ohella  vielä  ratkai- 
suansa. ,1/.  n.  (K.  J.) 

Kauppa-usanssit,  kauppatavat,  kauppakutyy- 
niit.    ks.  U  s  a  n  s  s  i  t. 

Kauppavaltuuskunnan  keskusvaliokunta  ks. 
Kauppavaltuuskunta. 

Kauppavaltuuskunta,  yleisen  kauppiasko- 
kouksen ja  kaupunkien  kauppayhdistysten  valit- 
semain  edustajain  muodostama  toimikunta.  Se 
perustettiin  1890  yleisessä  kauppiaskokouksessa 
Tampereella,  jolloin  sille  hyväksyttiin  ohje- 
sääntö. Tämän  mukaan  valitsee  k:aan  yleinen 
kauppiaskokous  muutamia  jäseniä  Helsingissä 
asuvista  liikemiehistä  (Porissa  1911  pidetyn 
kauppiaskokouksen  päätöksen  mukaan  9  jäsentä) 
ja  kauppayhdistykset  kukin  kaupunkinsa  puolesta 
yhden  tai  kaksi  jäsentä.  Kauppiaskokouk- 
sen valitsemat  jäsenet  muodostavat  Kauppa- 
valtuusku  n  nan  keskusvaliokunnan. 


599 


Kauppavoitto— Kauppis-Heikki 


lilN) 


jiiiika  tehtiiviinii  on  valvoa  kaupaa  ja  laivaliik- 
keen  etuja,  tehdä  tarpeen  vaatiessa  asianomai- 
sille virastoille  esityksiä  ja  antaa  vaadittuja  lau- 
suntoja, panna  toimeen  kauppiaskokousten  pää- 
tökset sekä  valmistaa  näissä  kokouksissa  esille 
tulevia  keskustelukysymyksiä  ja  muuten  olla 
k:n  maaseutujäsenten  kanssa  vuorovaikutuksessa 
kirjeenvaihdon  kautta  ynnä  tarpeen  tullen  kut- 
sua koko  valtuuskunta  kokoon.  Itse  k.  on  ollut 
koossa  vain  kaksi  kertaa,  1S90  ja  1910;  onkin 
ollut  kysymys  tämän  laitoksen  lakkauttamisesta. 
Keskusvaliokunnan  toiminnasta  on  sitävastoin 
ollut  tärkeitä  tuloksia.  Kaupunkien  kauppa- 
yhdistysten kauppavaltuusmieliistä  ks.  Kauppa- 
yhdistys, il.  E. 

Kauppavoitto  johtuu  tavallisesti  osto-  ja 
myT,-mähinnan  erosta,  mikä  ero  syntyy  eri  ta- 
voilla: kauppiaan  maksama  tukkukauppahinta  on 
halvempi  kuiu  ostajain  suorittama  vähittäis- 
kauppahinta.  hinta  ostopaikalla  on  alempi  kuin 
myyntipaikalla,  hinta  on  ostamisen  ja  myymisen 
välisenä  aikana  saattanut  muuttua  kauppiaalle 
edulliseksi  ja  vielä  on  kauppiaan  ostohinta  eri- 
tyisten konjunktuurien  eli  liikeolojen  vaikutuk- 
sesta voinut  olla  erittäin  edullinen.  Kaikessa 
kaupassa  on  siten  samoin  kuin  muussakin  elin- 
keinotoiminnassa spekulatiivista  eli  keinottelevaa 
arvioimista.  Keinottelu  varsinaisessa  merki- 
tyksessä käyttää  hyväk-seen  pääasiassa  hinnan 
muutoksia  eri  aikana,  joita  vaihtelevat  konjunk- 
tuurit   synnyttjivät.    vrt.   Hinta  ja  Pörssi. 

Kauppayhdistys,  jollakin  määrätyllä  alueella 
tai  kaupungissa  asuvain  kauppaliikkeenharjoitta- 
jain  muodostama  yhdistys  tämän  elinkeinon  etu- 
jen valvomista  varten.  Tällaisia  yhdistyksiä  on 
monennimisiä,  kauppa-  tai  kauppiasyhdistyksiä, 
kauppaseuroja,  kauppaklubeja,  liikemiesyhdistyk- 
siä  j.  n.  e.  Erikoisessa  asemassa  ovat  Suomessa 
varsinaiset  kauppaylidistykset,  joita  tämän  elin- 
keinon harjoittajat  kaupungeissa,  joko  erikseen 
tai  yhteisesti  tehdasteollisuuden  ja  käsityön  har- 
joittajain  kanssa  (kauppa-  ja  tehdasyhdistykset), 
ovat  elinkeinolain  mukaan  velvolliset  muodosta- 
maan niitten  asiain  hoitamista  varten,  jotka  kos- 
kevat yhdistyksen  jäsenten  harjoittamaa  elin- 
keinoa (vrt.  Elinkeino  yhdistykset). 
Tällaisen  elinkeinoyhdistj'kseu  jäsen  on  jokainen, 
joka  kaupungissa  liarjoittaa  elinkeinoa  laissa 
määrätyn  elinkeinoilmoituksen  jälkeen,  ja  hän 
on  myös  velvollinen  suorittamaan  yhdistykselle 
vuosimaksuja.  Huolta  yhdistyksen  vaikutustoi- 
mesta  pitävät  valtuusmiehet  (kauppa- 
yhdistyksissä kauppavaltuutetut),  joiden 
tulee  hoitaa  sen  raliastoja  ja  omaisuutta,  antaa 
asianomaisille  virkakunnille  pyydettyjä  mietin- 
töjä ja  selityksiä,  koettaa  sovittaa  elinkeinon- 
harjoittajain  ja  heidän  työntekijäinsä  välisiä  rii- 
taisuuksia j.  n.  e.  Yhdistys  on  velvollinen  teke- 
mään itselleen  yk.sityi.skohtaisen  järjestyssäännön 
ja  hankkimaan  sille  kuvernöörin  vahvistuksen. 
Tällaisista  yhdistyksistä  ovat  tärkeimmät  suu- 
rimpien kaupunkiemme,  Helsingin,  Viipurin 
(kauppa-  ja  tehdasyhdistys),  Tampereen,  Turun 
ja  Vaasan  kauppayhdistykset. 

Vapaista  yhdistyksistä  on  tärkeimpiä  Suomen 
liikemiesyhdistys  (ks.  t.).  Sekä  virallisten  että 
vapaitten  yhdistysten  jäsenillä  on  oikeus  ottaa 
osaa  yleisiin  kauppiaskoko  uksiin  (ks.  t.). 

M.  H. 


Kauppayhtiö  ks.  Yhtiö. 

Kauppias,  henkilö,  joka  omassa  nimessäiln 
harjoittaa  kauppaelinkeinoa.  Ammattitilaston 
mukaan  v:lta  1000  oli  Suomen  itsenäisistä  amma- 
tinharjoittajista kauppa-alalla  toimivia  l,t  %.  Vi- 
ralli.sen  tilaston  mukaan  oli  1908  Suomessa  kaik- 
kiaan 13,015  kauppiasta,  niistä  5.200  maakaup- 
piasta (yksi  kauppias  495  henkeä  kohti  maalais- 
väestöstä)  ja  7,815  kaupunkikauppiasta  (.vksi 
kauppias  56  henkeä  kohti  kaupunkiväestöstä) . 
Helsingissä  oli  kauppiaiden  luku  3.368,  joten 
yksi  kauppias  tulee  noin  41  asukasta  kohti  ja 
Viipurissa  1,141,  eli  vksi  kauppias  29  henkeä 
kohti.  "  M.   U. 

Kauppiaskokoukset,  Suomen  yleiset,  koko 
maata  käsittävät  liikemiesten  kokoukset,  joissa 
keskusteluihin  ja  päätösten  tekoon  saavat  ottaa 
osaa  virallisten  kauppa-  ja  laivanpäällikköyhdis- 
tysten  sekä  vapaiden  kauppa-  ja  liikemiesyhdis- 
tysten  jäsenet,  julkisten  kauppaoppilaitosten  joh- 
tajat ja  liikeapulaisyhdistysten  liittoon  kuuluvien 
liikeapulaisyhdistyksien  edustajat,  joilla  viime- 
mainituilla ei  ole  äänestysoikeutta.  K:sten  voi- 
massa oleva  järjestyssääntö  on  hyväksytty  Kuo- 
pion kauppiaskokouksessa  1895  ;  Porin  kauppias- 
kokouksessa  1911  oli  esillä  uusi  järje.styssääntö- 
ehdotus,  mutta  sen  lopullinen  hyväksyminen  jä- 
tettiin seuraavaan  1913  Tampereella  pidettävään 
kauppiaskokoukseen.  Yleisiä  kauppiaskokouksia 
on  tähän  saakka  pidetty  13:  Helsingissä  1881, 
Viipurissa  1883,  Turussa  1884,  A'aasassa  1886, 
Porissa  1888,  Tampereella  1890,  Oulussa  1892, 
Kuopiossa  1895,  Helsingissä  1898,  Viipurissa 
1902,  Turussa  1907,  Vaasassa  1909  ja  Porissa 
1911.  M.   H. 

Kauppiasyhdistys  ks.  Kauppayhdistys. 

Kauppinen,  Heikki  ks.  K  a  u  p  ]>  i  s-ll  e  i  k  k  i. 

Kauppis-Heikki  (s.  1862),  suom.  kirjailija 
(oik.  Heikki  Kauppinen),  syntyisin  Iisal- 
melta. Päästyänsä  15  v:n  ikäisenä  renkipojaksi 
pappilaan,  .Juhani  Ahon  kotiin,  hän  oppi  kirjoi- 
tustaidon. V.  1884  hän  kirjoitti  ensimäisen  no- 
vellinsa ,. Äidin  kuoltua",  joka  ilmestyi  Val- 
vojassa. Sen  jälkeen  hän,  palvellen  jonkun 
aikaa  Minna  Canthin  kaupassa  Kuopiossa  ja 
toimien  kiertokoulunopettajana  Pohjois-Savon 
pitäjissä,  rupesi  v:sta  1886  alkaen  julkaisemaan 
kertomuksiansa  kirjanmuodossa.  Niitä  ilme.styi  ni- 
mellä ..Tarinoita"  4  kokoelmaa  (1886,  1897,  1900 
ja  1906).  Laajempia  yhtäjaksoisia  kuvauksia 
ovat  „Mäkijärveläiset",  (1887),  „Viija"  (1889), 
„Kirottua  työtä"  (1891).  „Laara"  (1893),  „Aliina" 
(1896),  „lTranaukasijat"  (1906),  kulturellista 
ajankuvausta  lähenevä  kertomus,  ja  „Anaski" 
(1911),  jonka  leikillisten  juttujen  sankarina  on 
kansanomainen  keppostentekijä  täynnä  savo- 
laista huumoria.  Monet  näistä  teoksista  ovat 
syntyneet  Kuopion  lähellä  Kehvon  kasvatuslai- 
toksessa, jonka  opettajana  K. -H.  oli  1893-1908. 
Suoritettuaan  1907  seminaarissa  tutkinnot  hän 
siirtyi  sieltä  opettajaksi  Uimalan  kansakouluun 
Iisalmelle.  —  K. -H.  on  yksi  noita  suoraan  kansasta 
nousseita  koulunkäymättömiä  kirjailijoita,  joita 
realismi  meillä  herätti  ja  joilla  on  sangen  huo- 
mattava merkitys  omintakeisen  kansankuvauk- 
semme keliityksessä.  Hän  on  semmoisella  vaiston- 
varmuudella  ja  muotokyvyllä,  joka  on  suotu  vain 
.synnynniiiselle  kirjailijalle,  esittänyt  vaihtelevia 
tyyppejä  ja  kotitauksia  savolaisesta  maalaisyaipil- 


601 


Kauppo— Kaupunginvaltuusmiehet 


602 


ristöstään.  Hän  katselee  maailmaa  puhtaan  ja 
sielukkaan  runoilijan  herkällä  lapsensilmällä. 
Hän  iloitsee  sen  muodoista,  kirkastaa  sydämelli- 
sellä hymyllä  elämän  jokapäiväisiä  pikkutapah- 
tumia ja  sivuuttaa  arkana  sen  karkeudet  ja 
kovuudet.  Kirjailijan  oma  herkkä,  lempeä  ja 
leikillinen  persoonallisuus  kuvastuu  hänen  tuot- 
teissaan. Erityisesti  hän  näyttää  olleen  aikoi- 
naan kiintynyt  tulkitsemaan  savolaisen  maalais- 
naisen sielunelämää.  Samalla  hän  on  tahtonut 
ikäänkuin  puhua  uaissuvun  puolesta.  Mutta  se 
on  tapahtunut  niin  hiljaisesti,  ettei  tarkoitusta 
lainkaan  huomaa.  Verrattomia  ovat  myös  monet 
savolaiset  maalaismiehet,  joista  hän  on  piirrel- 
lyt leikilli-sesti  ilmieläviä  luonnekuvia.  Joskus 
hän  on  kajonnut  syvempiinkin  elämänky-symyk- 
siin  ja  hänen  esityksensä,  joka  rakastaa  etu- 
päässä rajoitettua  ja  yksityiskohtaista,  kohoaa 
„Uranaukasijoissa"  paikoittain  aivan  suurpiir- 
teiseksi. [V.  Tarkiainen.  ..Kansankirjailijoita 
katsomassa"   (1904).]  V.  T. 

Kauppo  (k.  1217),  liiviläinen  päällikkö,  Henrik 
Lättiläisen  mukaan  ,.quasi  rex  et  senior  Lyvo- 
num",  kääntyi  jo  aikaisin  kristinuskoon  ja  oli 
tämän  jälkeen  kaikissa  vaiheissa  kristittyjen 
uskollinen  ystävä  ja  auttaja  uuden  uskon  levittä- 
misessä kansansa  keskuuteen.  Munkki  Teoderik  vei 
hänet  1203  mukanaan  paavin  luo  Roomaan,  näh- 
tävästi hänessä  herättääksensä  ja  vahvistaak- 
sensa käsitystä  katolisen  kirkon  mahtavuudesta 
ja  ihmeellisyydestä.  Vihasta  K:a  vastaan  paka- 
nat polttivat  hänen  talonsa  ja  ryöstivät  hänen 
omaisuutensa,  mutta  hänen  linnansa  läheisyyteen 
Koivajoen  rannalle  kristityt  rakensivat  Kubbe- 
selen  kirkon.  K.  johti  sitten  useasti  kristittyjen 
sotaretkiä  pakanallisia  virolaisia  vastaan,  esim. 
1210,  jolloin  hänen  poikansa  Berthold  ja  vävynsä 
Vane  saivat  surmansa.  K.  itse  kaatui  1217  Paala- 
joen  rannalla  suuressa  taistelussa  virolaisia  vas- 
taan. —  K:sta  on  johdettu  tunnetun  Liewen- 
suvun   alkuperä.  K.   G. 

Kaupunginlaki.  Kaupungit  kuuluivat  alku- 
jaan sen  maakunnan  oikeuspiiriin,  jossa  ne  si- 
jaitsivat. Mutta  monessa  kaupungissa  olot  alkoi- 
vat kaupan  elpyessä  ja  kaupunkiin  siirtv'neiden 
ulkomaalaisten  kauppiasten  ja  käsityöläisten  mu- 
kana siinä  määrin  kehittyä,  ettei  maakunnan 
yksinkertainen  oikeusjärjestys  enää  ollut  riittävä. 
Uusia  säädöksiä  tarvittiin  uusia  monimutkaisia 
oloja  varten.  Niin  syntyivät  Ruotsin  valtakunnan 
kaupunginlait,  jotka  perustuivat  etupäässä  lakiin 
siinä  maakunnassa,  jossa  asianomainen  kaupunki 
sijaitsi.  Ne  ovat  kuitenkin  monessa  kohden  toi- 
senlaatuisia  kuin  maakuntalait,  niihin  kun  sak- 
salaisten hansakaupunkien  oikeuskin  on  suuresti 
vaikuttanut.  Ruotsin  vanhin  k.  on  B  j  ä  r  k  ö  a- 
laki  (ks.  t.),  joka  todennäköisesti  on  13:nnen 
vuosis.  lopulta  tahi  14:nnen  alulta.  Tämän  ohella 
ansaitsevat  mainitsemista  Visbyn  kaupunginlaki 
(todennäköisesti  14:nnen  vuosis.  keskipaikkeilta) 
ja  Söderköpingin  oikeus,  josta  ainoastaan  kat- 
kelma on  säilynyt.  Yleiseksi  laiksi  Ruotsin  valta- 
kunnan kaupungeille  syntyi  ISöO-luvulla  Maunu 
Eerikinpojan  kaupunginlaki,  jolle  tosin  vasta 
Kustaa  II  Aadolf  antoi  vahvistuksen  tammik. 
7  p.  161S.  Se  pysyi  voimassa  kaupungeissa  1734 
v:n  lain  ilmestymiseen  saakka.  E.  K-ja. 

Kaupunginlääkäri.  Ensimäiset  kaupungin- 
lääkärivirat  maassamme  perustettiin  1700-luvulla, 


samoihin  aikoihin  kuin  ensimäiset  piirilääkäri- 
viratkin,  eikä  alkujaan  ollutkaan  mitään  varsi- 
naista eroa  näiden  lääkärien  virkatehtävillä. 
Ensimäinen  piiriliiäkärien  ohjesääntö  v:lta  1774 
oli  nim.  ,,proviusiaalitolitoreita"  varten,  jotka 
kruunulta  tai  kaupungilta  saavat  määrä- 
tyn vukinjvisen  palkan.  Ja  niin  on  päuasia.ssa 
vielä  nytkin  laita.  Vaikkakaan  voimassa-oleva 
piirilääkärien  ohjesääntö  ei  enää  koske  kaupun- 
kien palveluksessa  olevia  ja  palkkaamia  lääkä- 
reitä, joita  varten  ei  nykyisin  ole  mitään  yh- 
teistä ohjesääntöä,  rajoittuvat  kuitenkin  piiri- 
lääkärien velvollisuudet  kaupunkeihin  nähden, 
jotka  virallisesti  kyllä  luetaan  heidän  virka- 
alueeseensa  kuuluviksi,  varsin  vähiin.  Erinäis- 
ten asetusten  ja  määräysten  nojalla  suurin  osa 
piirilääkärien  virkatehtävistä  kaupungeissa  kuu- 
luu k:lle,  niinpä  oikeuslääketieteellisten  tehtä- 
vien suorittaminen,  rokotuksen  ja  kätilöjen  toi- 
minnan valvominen,  mielenvikaisten  hoido.sta 
huolehtiminen,  toimenpiteet  veneeristen  tautien 
ehkäisemiseksi  ja  —  terveydenhoitolautakunnan 
jäsenenä  ja  alaisena  —  yleisen  terveydenhoidon 
valvonta,  kulkutautien  ehkäiseminen  j.  n.  e. 
Paitsi  varsinaisia  k: itä.  joita  muutamissa  suu- 
remmissa kaupungeissamme  on  nykyisin  kaksi- 
kin, jolloin  virkatehtävät  ovat  erityisillä  ohje- 
säännöillä jaetut  näiden  kesken,  eri  kaupungeissa 
eri  tavalla  —  Helsingissä  esim.  tulee  ensimäisen 
k:n,  jolta  yksityispraktiikan  pitäminen  on  koko- 
naan kielletty,  pitää  huolta  kaupungin  yleisestä 
terveydenhoidosta  —  muutamien  kaupunkien  pal- 
veluksessa on  lisäksi  erityisiä  lääkäreitä  huolehti- 
massa köyhien  sairaiden  hoidosta,  erityisiä  lää- 
käreitä kunnallisissa  sairaaloissa,  parissa  kol- 
messa vielä  erityiset  koululääkärit.  Kaupungin- 
lääkäriä ei  ole  Mikkelin.  Kemin  eikä  Iisalmen 
kaupungeissa.  —  Varsinaiset  kaupunginlääkärit 
valitsee  kunta  ja  nimittää  virkaan  lopullisesti 
senaatti  ..yhden  valituista".  A.  K-s. 

Kaupunginposti  ks.  Postilaitos. 

Kaupunginvaltuusmiehet,  kunnallinen  edus- 
tuslaitos kaupungissa.  Keis.  asetuksen  mukaan 
kunnallishallituksesta  kaupungeissa  8  piitä  jouluk. 
1873  kaupunkikunnan  päätösvalta  on  annet- 
tava k: Ile.  jos  kaupungissa  on  yli  2.000  asukasta. 
Ellei  ole  yli  2,000  asukasta,  on  raastuvankokouk- 
sella valta  päättää  k:n  asettamisesta.  Päätök- 
sen tekemiseen  vaaditaan  silloin  -/,  äänen  enem- 
mistö läsnäolevien  koko  äänimäärästä  ja  se  py- 
syy voimassa  5  vuotta.  K.,  joiden  lukumäärä 
saattaa  vaihdella  9-60  riippuen  asukasluvusta, 
valitaan  kolmeksi  vuodeksi  kerrallaan  kunnan 
äänivaltaisista  miehistä.  Vaalikelpoisia  eivät  ole 
25  vuotta  nuoremmat:  eivät  ne.  jotka  ovat  luo- 
vuttaueet  omaisuutensa  velkojilleen,  elleivät  voi 
näyttää  olevansa  heidän  velkomisestaan  vapaita; 
syytteenalaiset  tahi  tuomitut  rikoksista,  joista 
voi  seurata  kansalaisluottamuksen  menettäminen, 
eivätkä  ne,  jotka  laillisella  tuomiolla  ovat  juliste- 
tut kelvottomiksi  maan  palvelukseen,  toisen  asiaa 
oikeudessa  taUi  muun  julkisen  viranomaisen 
edessä  ajamaan.  Edelleen  ei  saa  k:ksi  valita  ku- 
vernööriä, lääninsihteeriä,  lääninkamreeria,  apu- 
laislääninsihteeriä,  apulaislääninkamreeria,  maist- 
raatin jäseniä,  virka-  ja  palvelusmiehiä  maistraa- 
tissa ja  poliisikamarissa,  yleistä  syyttäjää  eikä 
kaupungin  rahatoimilaitoksessa  tahi  muissa  sen 
hoitovirastoissa  olevia  ja  toimistansa  tilintekoon 


6CV? 


Kaupunginvaltuusto — Kaupunki 


604 


velvollisia  virka-  tai  palvelusmiehiä.  Kaupungin- 
valtuusmiehen  tehtiiviistä  voi  kieltiiytyä  se,  joka 
asuu  kaupungin  ulkopuolella,  joka  3  viimeistä 
vuotta  on  ollut  kaupunginviiltuusmiehenä  tahi 
joka  on  täyttänyt  60  vuotta.  Muillakin  perus- 
teilla saattaa  vaatia  vapautusta,  mutta  k.  ratkai- 
sevat tällöin  ilmoitetun  esteen  pätevyyden.  Pää- 
tök.seen  tyytymättömällä  on  oikeus  hakea  muu- 
to.sta  kuvernööriltä.  K.  valitsevat  joka  vuosi  kes- 
kuudestaan yhden  esimiehen  ja   varaesimiehen. 

K.  käyttävät  kaupungin  päätösvaltaa,  paitsi 
kun  on  päätettävä  k:n  lukumäärästä  ja  vaa- 
lista, tilintutkijoista,  takseeraus-  ja  tarka.stus- 
lautakunnan  jäsenien  vaalista,  kuinka  suuri 
määrä  tuloista  on  pidettävä  va.staavana  yhtä 
veroäyriä  sekä  muutamista  muista  asetuksessa 
mainituista  seikoista.  Kysymyksen  ollessa  kiin- 
teän omaisuuden  ostosta,  myynnistä  tai  vaihdosta 
paitsi  mitä  rakennustontteiliin  tulee,  uudesta  yri- 
tyksestä, joka  vaatii  yleistä  takseerausta  tahi  lai- 
nan ottamisesta  yhteisiin  tarpeisiin  2  vuotta  pi- 
temmäksi ajaksi,  on  k:n  lukumäärä  lisättävä  puo- 
lella (lisävaltuusmiehet).  vrt.  Kunta,  Maist- 
raatti. E.  K -ja. 

Kaupunginvaltuusto  ks.  K  a  u  p  u  n  g  i  n  v  a  1- 
t  u  u  s  ni  i  e  h  e  t. 

Kaupung-invanhimmat.  Alkuaan  kaupungin 
koko  asujamisto  otti  osaa  muutamiin  kaupunki- 
kuntaa koskevien  asioiden  ratkaisemiseen.  Monet 
.seikat  vaikuttivat  kuitenkin  sen,  että  tämä  teh- 
tävä siirtyi  joillekuille  sitä  varten  valituille  edus- 
tajille, joita  IGOO-luvun  keskivaiheilla  yleisesti 
alettiin  nimittää  kaupunginvanhimmiksi.  Ei  ole 
täydelleen  selvää,  missä  suhteessa  raati  (myös 
maistraatti)  ja  k.,  joita  tavallisesti  oli  48,  olivat 
toisiinsa.  Ximeuoraaisia  lainmääräyksiä  tästä 
ei  ole  ollut.  19:nnen  vuosis.  alussa  käytäntö  oli 
.sellainen,  että  varsinainen  päätösvalta  oli  maist- 
raatilla, mutta  k.  saivat  valittaa  päätöksestä,  jos 
olivat  siilien  tyytymättömiä.  Ainoastaan  kun  oli 
ky.syniys  kaupungin  omaisuudesta  ja  tuloista, 
vaadittiin  k:n  hyväksyminen.  Kaupunkien  kun- 
nallishallintoa koskeva  Keisarillinen  asetus  8 
p:ltä  jouluk.  1873  lakkautti  tämän  edustuslaitok- 
sen. E.  K-ja. 

Kaupunginviskaali,  yleinen  syyttäjä  kau- 
])ungis>a.  Hän  on  välittömästi  ainoastaan  pro- 
kuraattorin alainen.  K:n  määrää  toimeensa 
prokuraattori,  sittenkuin  maistraatti  ja  kuver- 
nööri ovat  antaneet  lausuntonsa  hakijasta. 

E.  K-ja. 

Kaupunginvouti,  ulosottomies  kaupungissa, 
jonka  telitävät  tällaisena  on  järjestetty  Ulosotto- 
lain kautta  3  p:ltä  jouluk.  1895.  Yleensä  jokai- 
sessa kaupungissa  on  k.,  ja  suurempiin  kaupun- 
keiliin  voidaan  tarvittaessa  asettaa  useampiakin. 
Kaupunkikunnan  virkamiehenä  k.  on  maistraa- 
tin alainen,  joka  myös  asettaa  hänet  virkaansa. 

E.  K-ja. 

Kaupunki  (mskand.  kaupungr,  kaupangr:  < 
Aranp  =  ..kauppa") ,  hallinnollisessa  ja  tavalli- 
sesti myöskin  oikeudellisessa  suhteessa  maaseu- 
dusta erotettu  alue,  jossa  asuu  jotenkin  lukuisa 
väestö  ahtaiden  rajojen  sisäpuolella.  Tilastossa 
luetaan  usein,  ransk.  esikuvan  mukaan,  k:eiksi 
sellaiset  paikat,  joissa  on  vähintään  2,000  asu- 
kasta. W.  Sombartin  mukaan  k.  on  taloudel- 
liselta kannalta  katsoen  paikka,  jonka  asuk- 
kaat ovat  elatuksensa  puolesta  riippuvaisia   vie- 


raasta maataloustyöstä.  Taloudellisessa  merki- 
tyksessä eivät  siis  olisi  k:eja  sellaiset  vanhan 
ajan  jättiläiskaupungit  kuin  Ninive  ja  Babylon 
eivätkä  myöskään  sellaiset  keskiajan  ja  uuden 
ajan  k:t.  joissa  suuri  osa  väestöä  harjoittaa 
nKKUiviljelvstii.  Siihen  nähden,  millä  tavalla  maa- 
talouden ylijäämätuotto  saadaan  valumaan  k:ei- 
hin,  nämä  voidaan  jakaa  seuraaviin  päätyyppei- 
hin;  1 )  kauppa-  ja  1  i  i  k  e  n  n  e  k  a  u  p  u  n  k  i. 
jossa  väestön  toimeentulo  pääasiallisesti  perustuu 
kaupan,  kuljetuksen  j.  n.  e.  tuottamaan  voittoon: 
2)  teollisuuskaupunki,  jossa  asukkaat 
etupiiii.ssä  teollisuustuotteilla  vaihtavat  itselleen 
maantuotteita:  3)  puhdas  kulutuskau- 
punk  i,  jossa  väe.stön  toimeentulo  riippuu  siitä, 
että  k.  on  esim.  hovin  virkamiesten,  sotilasten, 
eläkkeennauttijain  ja  koroillaaneläjäin  asuin- 
paikka; 4)  suurkaupunki,  jonka  olemassa- 
olo perustuu  siihen,  että  se  on  samalla  kertaa 
kauppa-  ja  teollisuuskaupunki,  suurten  luotto- 
laitosten pesäpaikka  ja  kulutuskaupunki.  — 
Asukasluvun  suuruuden  mukaan  on  Saksassa  ta- 
pana jakaa  k:t  seuraaviin  ryhmiin:  maalais- 
kaupungit (2,000-5.000"  asuk.),  pikku- 
kaupungit (5.000-20,000),  keskikokoi- 
set kaupungit  (20.000-100.000) ,  suurkau- 
pungit (100.000-1  miljoona),  maailman- 
(miljoona-)  kaupungit  (enemmän  kuin 
1  milj.).  —  Niistä  seikoista,  jotka  ovat  vaikut- 
taneet k:ien  syntymiseen  joko  itsestänsä  tai  ta- 
hallisen perustamisen  kautta,  mainittakoon:  jon- 
kun paikan  sopivaisuus  kaupan  tai  teollisuuden 
harjoittamiselle,  se  seikka,  että  paikka  on  tullut 
hovin,  hallinnon,  ylimystön  tyyssijaksi,  tai  pai- 
kan   linnoittaminen. 

K:eja  tai  kaupungintapaisia  oli  jo  olemassa 
itämaiden  vanhoissa  sivistysmaissa:  Egyp- 
tissä. Babyloniassa,  Assyriassa,  Foinikiassa,  Per- 
siassa, Kiinassa  j.  n.  e.  Kreikassa  k:t  enim- 
mäkseen olivat  itsenäisiä  valtioita  (kaupunkival- 
tioita), ja  semmoisina  valtio-  ja  sivistyselämän 
keskuspaikkoja.  Myöskin  Italiassa  oli  al- 
kuansa paljon  valtiollisessa  suhteessa  itsenäisiä 
k:eja,  ja  senkin  jälkeen  kuin  ne  oli  yhdistetty 
Rooman  valtakuntaan,  ne  säilyivät  erityisinä 
itsehallinnolla  varustettuina  kuntina.  Kooman 
valtakunnassa  tavataan  k:eja  kaikissa  valtakun- 
nan osissa.  Kreikkalaisroomalainen  kulttuuri 
oli  kaupunkikulttuuria,  ja  kreikkalaisten  ja  roo- 
malai.sten  k:ien  joukossa  oli  todellisia  suur- 
kaupunkeja: Ateenassa  lasketaan  sen  kukoistus- 
aikana (5:nnellä  vuosis.  e.  Kr.)  olleen  n.  sata- 
tuhatta asukasta,  keisariajan  Roomassa  n.  2  mil- 
joonaa. Länsi-Rooman  valtakunnan  kukistuttua 
sen  alueella  olevat  kaupungit  rappeutuivat  tai 
hävisivät  kokonaan,  sillä  germaanilaiset  kansat 
vieroivat  aluksi  kaupunkielämää.  Ne  k:t,  jotka 
säilyivät,  sulautuivat  hallinnollisessa  ja  oikeudel- 
li.sessa  suhteessa  ympärilläolevaan  maaseutuun, 
ja  niiden  asukkaat  harjoittivat  pääasiassa  maan- 
viljelystä. Ainoastaan  Italiassa  ja  Espanjassa 
k:eilla  edelleenkin  oli  suurempi  merkitys.  Vähi- 
tellen ja  ainakin  jo  ll:nnellä  vuosis.  nämä  van- 
hat k:t  jälleen  alkoivat  elpyä,  samalla  kuin  uu- 
sia k:eja  syntyi  joko  itsestään  tai  kuningasten 
ja  lääniherrain  perustamina  vanhoihin  kauppa- 
paikkoihin tai  luostarien  ja  linnain  ympärille. 
Cudet  k:t  oli  alun  pitäen  aiottu  etupäässä 
kaupan   keskuksiksi,   ja   samaan   suuntaan    alkoi 


605 


Kaupunki 


(50(5 


vanhojenkin  k:ien  kehitys  kulkoii.  Samalla  k:t 
jSlleen  erosivat  maaseudusta  erityisiksi  etuoikeuk- 
silla varustetuiksi  kunniksi.  Tällaisia  erikoisoi- 
keuksia olivat:  yksinomainen  oikeus  harjoittaa 
kauppaa  ja  eräitä  kiisityöammatteja,  erikoinen 
kaupunkilaisoloiliin  sovellutettu  liallinto  ja  oi- 
keuslaitos y.  m.  Erittiiin  voimakkaan  sysäyk- 
sen antoi  k:ien  kehitykselle  ristiretkien  aikana 
vilkastuva  kauppa  ja  teollisuus.  Nousevan  varal- 
lisuuden mukana  heräsi  kaupunkilaisissa  pyrki- 
mys vapautua  lääniherrainsa.  heupellisten  tai 
maallisten,  holhoukse.sta.  Paikoittain  k: ien  on- 
nistuikin päästä  ihan  itsenäiseen  asemaan,  pai- 
koittain ne  taas  pysyivät  lääniherroista  tai  hal- 
litsijoista riippuvaisina.  Italiassa  malitavim- 
mat  kaupungit  (esim.  Venetsia.  Milano,  Ge- 
nova. Firenze)  muodostuivat  itsenäisiksi  val- 
tioiksi, jotka  laskivat  valtansa  alle  ympärillä  ole- 
van maakunnan  ja  lähellä  olevat  kaupungit. 
Myöskin  Saksassa  saavutti  joukko  kaupun- 
keja (vapaat  valtakunnankaupungit)  varsin  itse- 
näisen aseman;  toiset  taas  olivat  ruhtinasten  val- 
lassa mutta  nauttivat  kuitenkin  jonkin  verran 
vapautta  ja  itsehallintoa.  Kauppansa  ja  oikeuk- 
siensa turvaksi  sikäläiset  k:t  muodostivat  laa- 
joja kaupunkiliittoja,  joista  Reinin  ja  .'5vaabin 
k:ien  liitto  ja  Hansa  ovat  tunnetuimmat.  Rans- 
kassa k:t  niinikään  hankkivat  itselleen  va- 
pauskirjoja,  mutta  eivät  milloinkaan  saavutta- 
neet valtiollista  itsenäisyyttä,  vaan  joutuivat  lo- 
pulta kuningasvallasta  riippuviksi ;  vielä  vä- 
hempään supistuivat  Englannin  k: ien  etu- 
oikeudet. Keskiajan  kaupungeissa  oli,  sitten  kuin 
ne  olivat  saavuttaneet  itsehallinnon,  valta  aluksi 
muutamilla  rikkailla  ja  arvossapidetyillä  kaup- 
piassuvuilla (patriisisuvuilla).  Mutta  sitten  kuin 
niissä  oli  syntynyt  lukuisa,  ammattikunniksi  jär- 
jestynyt käsityöläisluokka.  tämä  myö.skin  pyrki 
osalliseksi  k:ien  hallintoon,  ja  hyvin  useissa 
k:eissa,  jos  kohta  ei  kaikissa,  sen  onnistuikin 
I4:nuen  vuosis,  jälkipuoliskolla  saada  jalansijaa 
k:ien  neuvostoissa,  tai  se  sai  oikeuden  valita  am- 
mattikunnittain  oman  eduskunnan  neuvoston  rin- 
nalle. Ristiretkien  ajoista  keskiajan  loppuun  k  :t 
kasvoivat  tuntuvasti  väkilukunsa  puolesta,  mutta 
nykyajan  suurkaupunkeihin  verrattuina  keski- 
ajan k:t  vielä  olivat  pieniä.  Suurimmat  olivat 
Pariisi,  Lontoo  ja  muutamat  Italian  kaupungit, 
Xapoli,  Venetsia,  Milano,  Firenze  ja  Rooma,  joista 
esim.  Lontoossa  oli  vain  neljä-  tai  viisikymmentä 
tuhatta  asukasta;  Saksan  k:eissa  ei  yhdessäkään 
ollut  kolmeakymmentätuhatta  enempää.  Alaltaan 
keskiajan  k:t  olivat  ahtaita,  kadut  kapeita,  ta- 
vallisesti kiveämättömiä  ja  ilman  lokaviemäreitä. 
Terveydenhoidollisista  oloista  ei  niissä  muuten- 
kaan paljoa  välitetty,  mistä  syystä  ne  olivat 
erinomaisia  tautien  leviämispaikkoja. 

Uskonpuhdistuksen  aikakaudella  ktt  edelleen 
melkein  kaikkialla  tuntuvasti  laajenivat,  kunnes 
uskonsodat  ja  17:nnen  vuosis.  muut  suuret  tais- 
telut pysähdyttivät  niiden  kehityksen  u.seissa 
maissa,  varsinkin  Saksassa.  Vasta  18:nnella  vuo- 
sis. ne  taas  alkoivat  tasaisesti,  jos  kohta  aluksi 
hiljaisesti,  vaurastua.  Valtiovalta  sekaantui  uu- 
den ajan  kuluessa  yhä  suuremmassa  määrässä 
k: ien  hallitukseen.  Yksityisten  k: ien  erikoisase- 
maa ja  erikoisoikeuksia  supistettiin  vähitellen  ja 
eri  k:ien  välillä  tässä  suhteessa  vallinneet  erilai- 
suudet   tasoitettiin.     Näin    meneteltiin    varsinkin 


Hanskassa,  jossa  k: ien  hallinto  joutui  inten- 
denttien tarkan  valvonnan  alaiseksi  samalla  kuin 
alempien  kansankerrosten  vaikutusvaltaa  k: ien 
liallituk.seen  lisättiin  antamalla  porvarikorporat- 
sioneille  oikeus  valita  erityisiä  valiokuntia  neu- 
vostojen rinnalle.  Vv.  1764  ja  176.')  julkaistiin 
kaksi  lakia,  jotka  järjestivät  Ranskan  k: ien  hal- 
linnon yhdenmukaiselle  kannalle,  Euroopan  man- 
nermaavaltiois.sa  kehitys  yleensä  kulki  samaan 
-suuntaan  kuin  Ranskassa.  Näin  oli  laita  esim. 
Preussissa,  nuitta  yleensä  Saksan  k:ien 
hallituksessa  kuitenkin  säilyi  paljo  keskiaikaisia 
jätteitä;  sitäpaitsi  siellä  vielä  18:nnella  vuosis. 
oli  50  valtakunnankaupunkia.  joilla  oli  ruhtinas- 
ten rinnalla  valtiollisesti  itsenäinen  asema.  Vielä 
keskiaikaisemmalla  kannalla  pysyivät  Englan- 
nin k:ien  hallinto-olot;  niissä  keskittyi  valta 
aikaa  myöten  yhä  enemmän  itseänsä  täydentiiviin 
kaupunkineuvostoiliin,  joissa  istui  vain  rikkaim- 
pia porvareita;  valtion  valvontaa  oli  tuskin 
ensinkään  olemassa  ja  jokainen  k.  noudatti  omia 
sääntöjänsä. 

Ranskan  suuri  vallankumous  ja  sen  aatteet  vai- 
kuttivat melkein  kaikkialla  tuntuvasti  k:ieulial- 
litusoloihin.  Ranskassa  niiden  järjestys  oli 
itse  vallankumouksen  aikana  monen  vaihtelun 
alaisena.  Alussa  poistettiin  kokonaan  ylempien 
viranomaisten  valvonta  ja  kaikki  valta  annettiin 
kansan  valitsemille  neuvostoille.  Pysyväisempi 
järjestys  saatiin  aikaan  vasta  Napoleonin  aikana 
v:sta  1800  lähtien.  Todellinen  hallitusvalta  jou- 
tui nyt  matrelle  (pormestarille),  jonka  asett.nni- 
nen  oli  prefektin,  departementin  ylimmän  halli- 
tusmiehen vallassa  ja  jonka  toiminta  oli  valtio 
vallan  tehokkaan  valvonnan  alainen.  Tämä  jär- 
jestys pysyi  muuttumattomana  v:een  1830,  minkä 
jälkeen  taas  tapahtui  uudistuksia  milloin  kansan- 
valtaiseen, milloin  virkavaltaiseen  suuntaan.  Ny- 
kyisen tasavallan  aikana  on  k: ien  samaten  kuin 
muittenkin  kuntien  vapautta  ja  itsehallintoa  laa- 
jennettu. V;n  1884  lain  mukaan  kaikki  21  vuotta 
täyttäneet  miehet  ovat  oikeutetut  valitsemiaan 
neuvoston,  joka  taas  valitsee  mairen:  samalla  on 
neuvostojen  itsenäisyyttä  ylempiin  viranomaisiin 
nähden  tuntuvasti  laajennettu.  Englannissa 
vanha  ylimysvaltainen  kaupunkiliallitus  kumot- 
tiin v:n  1835  lailla,  joka  tuntuvasti  laajensi  kun- 
nallista vaalioikeutta.  V.  1882  vaalioikeutta  jäl- 
leen laajennettiin,  niin  että  tätä  nykyä  ovat 
vaalioikeutettuja  kaikki  21  vuotta  täyttäneet  ve- 
ronmaksajat, myöskin  naimattomat  naiset  ja  les- 
ket. Samalla  on  valtion  tarkastusvaltaa  Laajen- 
nettu. Preussissa  järjestettiin  kaupunkien 
hallitus  uudelle  kannalle  v;n  1808  lailla,  jossa 
selvästi  tuntuu  Ranskan  vallankumouksen  aatteit- 
ten vaikutus  ja  joka  niinmuodoin  oli  varsin  va- 
paamielinen. Kaupunginneuvoston  valitsemiseen 
saivat  ottaa  osaa  kaikki,  jotka  maksoivat  määrä- 
tyn pienen  veron.  Päättävä  valta  oli  neuvostolla, 
toimeenpaneva  valta  maistraatilla,  jonka  neu- 
vosto valitsi;  tämä  vaali  oli  kuitenkin  ylemmän 
viranomaisen  hj'väksyttävä;  muuten  oli  ylempien 
viranomaisten  valvonta  varsin  rajoitettu.  V.  1831 
astuttiin  pitkä  askel  taaksepäin  korottamalla  tun- 
tuvasti sensusta;  neuvosto  ja  maistraatti  saivat 
yhtä  suuren  osan  päättävästä  vallasta,  minkä  joh- 
dosta riidanalaiset  kysymykset  joutuivat  ylem- 
män viranomaisen  ratkaistaviksi.  Uusi  järjestys 
pääsi  kuitenkin  voimaan  ainoastaan  siellä,  missä 


607 


Kaupunki 


608 


se  vapaaehtoisesti  omaksuttiin.  Myöhemmin  oii 
paikoittain  valitsijain  lukua  lisätty,  mutta  valit- 
sijat samalla  jaettu  varallisuuden  perusteella  eri 
luokkiin,  joten  rikkaimmat  ovat  saavuttaneet 
suuren  vaikutusvallan.  Preussilainen  järjestys  on 
enemmän  tai  vähemmän  muodosteltuna  saatettu 
voimaan  useissa  muissakin  Saksan  valtioissa,  esim. 
Reinin  oikealla  puolella  olevassa 
Baierissa,  Saksissa,  Braunschwei- 
g  i  s  s  a  y.  m.  Napoleonin  aikana  pantiin  suuressa 
osassa  Saksaa  toimeen  ranskalaismallinen  kun- 
nallisjärjestelmä  (pormestarijärjestelmä) ,  joka 
vieläkin  on  vallalla  Preussin  Reininmaa- 
kunnassa.  Baierin  Pfalzissa,  Hesse- 
nissä  y.  m.  Mainittuja  järjestelmiä  välittävä  on 
se  kaupunkihallinnon  järjestys,  jota  noudatetaan 
Wurttembergissä.  Badenissa  ja  Hes- 
s  e  n-N  a  s  s  a  u  s  s  a.  Itävallassa  on  v:sta 
1S62  lähtien  voimassa  samantapainen  kaupunki- 
hallinnon  järjestelmä  kuin  Preussissa;  saman- 
suuntainen on  myöskin  Unkarissa  vallitseva 
järjestys.  Belgiassa.  Espanjassa,  Ita- 
liassa ja  Kreikassa  pantiin  1830-48  toi- 
meen ranskalaismallinen  järjestelmä,  joka  on  sit- 
temmin päässyt  vallalle  myöskin  uusissa  Balka- 
nin niemimaan  valtioissa.  Sveitsissä 
ja  Hollannissa  vallitsee  kunnallisissa  oloissa 
laaja  vapaus,  ja  myöskin  Venäjän  kieilla  on 
v:n  1870  lain  mukaan  jonkinlainen  itsehallinto; 
niiden  asioita  hoitaa  neuvosto  (duuma),  jonka 
kaupunkilaiset,  jaettuina  eri  luokkiin,  valitsevat. 
P  o  h  j  o  i  s-A  meriikan  Yhdysvalloissa 
k:eilla  on  laaja  itsehallinto.  Pormestarit  ja  neu- 
vostot valitaan  yleisellä  äänioikeudella,  joka  mo- 
nin paikoin  on  annettu  myöskin  naisille.  Valtio- 
vallan valvonta  supistuu  vähiin,  ja  kunnallis- 
hallinnon toimipiiri  on  tavattoman  laaja. 

Ruotsin  k:t,  jotka  syntyivät  vanhoihin 
kauppapaikkoihin,  alkoivat  luultavasti  12:nnella 
vuosis.  erota  ympärillä  olevasta  maaseudusta  ja 
ensimäisten  Folkungi-kuninkaiden  aikana  muo- 
dostua erityisiksi  kunniksi,  joilla  oli  oma  hallin- 
tonsa ja  lakinsa,  B  j  ä  r  k  ö  a-o  i  k  e  u  s  (ks.  B  j  ä  r- 
köa-laki).  Mutta  täysin  järjestyneet  olot  pää- 
sivät voimaan  vasta  1350-luvulla  yleisen  kau- 
punkilain mukana.  Kaupunkien  vakinaiset 
asukkaat  muodostivat  siitä  lähtien  erikoisen  val- 
tiosäädyn  (porvarisäädyn),  jonka  edustajat  vcsta 
1359  kutsuttiin  valtakunnankokouksiin.  Varsi- 
naisia porvareita  olivat  vain  ne  kauppiaat  ja 
käsityöläiset,  joilla  oli  k:ssa  talo  ja  tontti,  tai 
jotka  olivat  määrätystä  summasta  ostaneet  por- 
varioikeuden,  ja  he  yksin  olivat  osallisina  kiille 
hallintoon,  lainkäyttöön  y.  m.  nähden  suoduista 
erikoisoikeuksista.  K:  in  asioita  hoiti  itseänsä 
täydentävä,  kiinteimistön  omistajista  muodostettu 
neuvosto  (pormestari  ja  raatimiehet),  jonka 
rinnalla  oli  valvovana  virkamielienä  kuninkaal- 
linen vouti.  Tärkeimmis.sä  asioissa  kaupunki- 
laiset kuitenkin  voivat  lausua  ajatuksensa  ylei- 
sissä kokouksissa,  joita  sittemmin  sanottiin 
raastuvankokouksiksi.  Keskiajan  lo- 
pulla oli  suuremmissa  kieissa  jonkinlainen  por- 
variston eduskunta  neuvoston  rinnalla,  ja  Kus- 
taa II  :n  Aadolfin  aikana  ylei.sten  kokousten  si- 
jaan tuli  kaikkialla  porvariston  valitsema  van- 
himpien neuvosto,  jolloin  entistä  neuvo.s- 
toa  ruvettiin  sanomaan  maistraatiksi.  Pää- 
asiassa tällä  kannalla  pysyi  k: ien   hallinto  aina 


v:e(Mi  1862.  jolloin  pantiin  toimeen  uudenaikainen 
itsehallinto  ja  kunnallinen  äänioikeus  tehtiin  riip. 
pumattomaksi  ammatista  ja  porvarioikeudesta. 
Ruotsin  k: ien  jakaantumisesta  tapiili-  ja  maa- 
kaupunkeiliin  ks.  n.  ja  Suomen  kaupungit. 
Sen  etuoikeutetun  aseman,  mikä  k:eilla  ennen 
oli  taloudellisen  elämän  alalla,  ne  ovat  Ranskan 
vallankumouksen  jälkeisenä  aikana  elinkeino- 
vapauden valtaan  päästyä  melkein  tyyten  me- 
nettäneet. Siitä  huolimatta  on  niiden  asuk.as- 
luku  ja  taloudellinen  merkitys  kasvanut  suunn.at- 
tomasti  juuri  19:nuen  vuosisadan  kuluessa.  Tämä 
seikka  johtuu  etupäässä  siitä  että  uusi  kapita- 
listinen suurteollisuus  alkoi  keskittyä  k:eihin 
kooten  niihin  sen  liikaväestön,  joka  oli  muodostu- 
nut maaseudulle  (vrt.  Kapitalismi).  Väestön 
kasaantuminen  k:eihin  alkoi  aikaisimmin  Eng- 
lannissa, jonka  k:eissa  jo  19:nnen  vuosis. 
alussa  asui  enemmän  kuin  kuudes  osa  maan  viles- 
töä,  1S31  enemmän  kuin  neljäs  osa;  jo  vuosis. 
keskipalkoilta  kaupunkilaisväestön  lukumäärä  on 
suurempi  kuin  maalaisväestön.  Muissa  maissa, 
joissa  on  huomattavissa  samansuuntainen  kehitys, 
alkoi  kaupunkilaisväestö  kasvaa  nopeammin  kuin 
maalaisväestö  vasta  19:nnen  vuosis.  toisella  puo- 
liskolla.   Maan  koko  väestöstä  oli  kaupunkilaisia 

1851  1871  1891 

Englannissa  50,i»  %     61,e  %  72,.»% 

1871  1805 

Saksassa  36,i  %  49,8  % 

1849  1871  1890 
Preussissa                  28,o4  %     32,8s  %  39,ji  % 

1843  1890 

Itävallassa                  19,»%  32,j  7o 

1851  1871           1896 

Ranskassa                   25,»%  31,o«  %     39,i  % 

1850  1890 
Yhdysvalloissa      12,4»  %  29,j  % 

1850  1871  1896 

Suomessa  6,«7  %       7,s  %       ll,»i  % 

Samalla  on  huomattava  että  suurkaupungit  ovat 
kasvaneet  nopeammin  kuin  keskikokoiset  k:t, 
nämä  nopeammin  kuin  pikkukaupungit.  Käen, 
varsinkin  juuri  suurkaupunkien  väkiluvun  li- 
sääntyminen johtuu  paitsi  kaupunkiinmuutoista 
myöskin  siitä,  että  niihin  on  yhdistetty  niiden 
ulkopuolella  olevia  taajaväkisiä  esikaupunkeja, 
jotka  taloudellisesti  oikeastaan  kuuluvatkin  asian- 
omaisen k:n  piiriin.  Vaikka  maanarvon  nouse- 
misen ja  työvoiman  kallistumisen  johdosta  useat 
tärkeät  teoUisuushaarat  ovatkin  alkaneet  viime 
vuosikymmenien  aikana  siirtyä  pois  suurkau- 
pungeista, on  niiden  kasvaminen  siitä  huolimatta 
yllä  jatkunut,  sillä  niihin  kertyvä  kapitalistinen 
rikkaus  (suuret  luottolaitokset  ja  koroillaan-  ja 
voitoillaan  eliijät)  kokoo  niihin  edelleenkin  uutta 
väestöä.  Suurkaupungeissa  on  muuten  huomatta- 
vissa se  omituinen  ilmiö,  että  väestön  lukumäärä 
k:n  keskustassa  pysyy  paikoillaan  tai  vieläpä 
väheneekin.  Niin  oli  esim.  Lontoon  Cityssä  1801: 
128,000  as.,  v.  1901:  vain  27,000.  Tämä  johtuu 
siitä,  että  keskusta  on  muuttunut  yhä  enemmän 
liike-elämän  tyyssijaksi,  jossa  on  etupäässä  vain 
liikehuoneistoja,  ja  siitä  että  kulkuneuvojen  suu- 
renmoinen keliitys  on  tehnyt  keskustassa  toimi- 
ville mahdolliseksi  siirtää  asuinhuoneistonsa  k:n 
laidoille  tai  esikaupunkeihin. 


609 


Kaupunkien  hypoteekkikassa— Kaupunkirata 


filO 


K:  ien  suurenmoisesta  kasvamisesta  on  ollut 
seurauksena,  että  kaupunkiliallinnon  toimiala  ja 
tehtävät  ovat  suunnattomasti  laajentuneet.  — 
K :  ien  r  a  k  e  n  n  u  s  p  o  1  i  t  i  i  k  a  1 1  e  tuottaa  tär- 
keitä tehtäviä  varsinkin  k:ien  laajentaminen  en- 
tisen rakennusalan  ulkopuolelle,  xiusien  kau- 
punginosien ja  katuverkkojen  avaaminen,  tontti- 
keinottelu  y.  m.  Viimemainitun  ehkäisemiseksi 
on  ehdotettu,  että  k:t  ajoissa  hankkisivat  itsel- 
leen sopivia  ja  riittäviä  maa-aloja  k:ien  ympä- 
ristöstä, tonttiarvo-  ja  arvonuousuveroa  y.  m. 
Erittäin  tärkeitä  ovat  myöskin  kysymyksat  ve- 
denhankinnan, kanavoimisen  ja  lokaviemärien 
järje.stämisestä.  Tässä  kohden  aikaansaatujen  pa- 
rannusten ansioksi  on  luettava  kuolevaisuuden 
väheneminen  k:eissa.  varsinkin  suurkaupun;;eissa. 
Yhä  edelleen  on  kuitenkin  kaupunkioloissa  epä- 
kohtia, joista  väestölle,  varsinkin  alemmille  ki.n- 
saukerroksille,  johtuu  terveydellisiä  ja  siveellisiä 
vaaroja.  Tällainen  epäkohta  on  varsinkin  vuok- 
rien kalleudesta  johtuva  pienten  asuntojen  liika- 
asutus.  Huokeiden  ja  terveellisten  asuntojen 
hankkiminen  työväestölle  on  sen  vuoksi  k:ien 
yhteiskunnallisen  politiikan  tärkeimpiä 
tehtäviä.  Tälle  alalle  kuuluu  vielä  työväen,  var- 
sinkin k:ien  oman  työväen  aseman  parantami- 
nen muissakin  suhteissa,  kunnallinen  työnvälitys, 
huolenpito  työttömistä  (hätäaputyöt),  vaivaishoi- 
don järjestäminen,  sairaalain  ja  parantolain  yllä- 
pitäminen y.  m.  K:t  pitävät  myöskin  yhä  laa- 
jenevassa mitassa  yllä  kaikenlaisia  sivistyslaitok- 
sia, kouluja,  kirjastoja,  lukusaleja  y.  m.,  asetta- 
vat koululääkärejä,  panevat  toimeen  kesäsiirto- 
loita  y.  m.  Suurenmoisesti  ovat  kaupunkihallin- 
non  tehtävät  kasvaneet  varsinkin  sitten  kuin 
k:t  ovat  alkaneet  ottaa  omaan  hoitoonsa  sel- 
laisia suuria  laitoksia  kuin  vesijohto-,  kaasu-  ja 
sähkölaitoksia  sekä  raitioteitä  (ks.  K  u  n  n  a  1- 
lissosialismi). 

Suomen  kieista  ks.  Suomen  kaupungit, 
Kunnallishallinto  ja  Kunta. 

Maailman  suurimmat  k:t  ovat  tätä  nykyä: 


Lontoo     4 

(Lontoo  ympäristöineen  ....  7 

N'e\v  York   4 

Pariisi      2 

Tokio    2 

Chicago    2 

Berliini    2 

Wien     2 

Philadelphia    1 

Moskova    1 

Pietari   1 

Buenos    Aires     1 


Osaka    

Kalkutta 

Konstantinopoli 

Rio  Janeiro    .  .  . 
Bombay 
Budapest 
Hampuri 
(Kanton 


.872,702 
537,196 
766,883 
846,986 
186,079 
185,283 
070,695 
030,850 
,549,008 
,459,800 
,454,700 
.272,124 
,226,647 
.216.514 
.200,000 
,000,000 
972,892 
935,132 
932,078 
900,000 


(1910) 
1910) 
(1910) 
(1911) 
(1909) 
(1910) 
(1910) 
(1910) 
(1910) 
(1910) 
(1909) 
(1910) 
(1909) 
(1911) 
(arv,) 
(1909) 
(1911) 
(1909) 
(1910) 
arv.  ) 


[Liebenam,  ,.Die  Städtevervvaltung  im  römi- 
schen  Reiehe";  Hegel,  „Geschichte  der  Städtevor- 
fassung  von  Italien";  Assmann,  „Geschichte  des 
Mittelalters"  III;  Viollet,  ,,Les  communes  fran- 
Caises  au  moyen  äge"  (M§m.  de  Tacademie  des 
20.    IV.    Painetlu  "•■,  12. 


inscriptions  et  belleslettres,  36),  Babeau,  „La 
ville  sous  Tancien  rCgime";  Taine,  „Lcs  origines 
de  la  France  contemporaine.  Le  rögime  mo- 
ilerne",  1;  Leroy-Beaulieu,  ,,L'administration  lo- 
cale  en  France  et  en  Angleterre":  Gross.  ,,Biblio- 
graphy  of  british  municipal  history";  Maitland, 
.,To\vnship  and  borough";  S,  ja  B.  VVebb,  „Engli»h 
local  government" ;  Below,  „Die  Entstehung  der 
deutschen  Stadtgemeinde";  .sama,  „Der  Ursprung 
der  deutschen  Stadtverfassuug";  sama,  „Das  äl- 
tere  deutsche  Städte\vesen  und  Biirgertum";  He- 
gel, „Stiidte  und  Gilden  der  germanischen  Vol- 
ker im  Mittelalter";  sama,  „Die  Entstehung  des 
deut.schen  Städte\ve.sens" ;  Reisner,  „Die  Einwoh- 
nerzahl  deutscher  Städte  in  friihern  Jahrhunder- 
ten";  Preuss,  ,,Die  Entwickelung  des  deutschen 
.Städtewesens" :  Meier,  ,,Die  Reform  der  Ver\val- 
tungsorganisation  unter  Stein  und  Hardenberg" ; 
Lindemann,  „Die  deutsche  Stildteverivaltung"; 
Hildebrand,  ,,Sveriges  medeltid" ;  Odhner,  „Bi- 
drag  tili  svenska  städernas  och  borgareständets 
historia  före  1633";  sama,  „Bidrag  tili  svenska 
stadäförfattningens  historia".]  J.  F. 

Kaupunkien  hypoteekkikassa  ks    Pankki. 

Kaupunki-  ja  maalaiskuntien  keskuslaina- 
kassa  ks,  S  u  o  m  e  n  k  a  u  p  u  n  k  i-  ja  maalais- 
kuntien k  e  s  k  u  s  1  a  i  n  a  k  a  s  s  a. 

Kaupunkikoulu  on  nimitys  alkeiskouluille, 
joita  varsinkin  ristiretkien  aikakautena  kirkon 
vastustuksesta  huolimatta  alettiin  perustaa  eri 
maiden  kaupunkeihin,  1400-luvulla  Ruotsiin  ja 
Suomeenkin,  porvariston  lapsien  opetusta  varten. 
Aikaisemmat  olivat  n.  s.  kirjoituskouluja, 
joissa  pojille  opetettiin  kirjoitusta,  lukemista  ja 
laskentoa  sekä  niiden  ohella  uskontoa  ja  laulua. 
Tärkeimmiksi  tulivat  latinakoulut,  joissa 
porvariston  kä^-tiinuöllisessä  elämässä  tarvittava 
latinantaito  saavutettiin.  Opetusaineina  olivat 
lisäksi  uskonto  ja  laskento  sekä  maantieto  ja  his- 
toria kirjallisuusluvun  yhteydessä.  Opetuskielenä 
oli  äidinkieli,  mitä  on  pidettävä  tärkeänä  edistys- 
askeleena aikakauden  koulunopetuksessa.  Opetta- 
jina oli  pappeja  ja  munkkeja,  mutta  varsin 
usein  myös  kuljeskelevia  ylioppilaita,  jopa  kai- 
kenlaisia seikkailijoita.  Johtajan,  joka  sai  ottaa 
itselleen   apulaiset,  valitsi  kaupungin  neuvoskunta. 

O.  Me. 

Kaupunkikunta    ks.  K  a  u  p  u  n  k  i  ja  K  u  n  t  a. 

Kaupunkilaisoikeus  käsittää  ne  oikeussään- 
nökset, jotka  koskevat  kaupungille  omituisia 
oloja.  vrt.  Kaupunginlaki.  —  K.  voi  myös 
tarkoittaa  kaupunkilaistuomioistuinta.  ks.  K  ä  m- 
n  e  r  i  n-o  ikeus.    Raastuvanoikeus. 

E.  K-ja. 

Kaupunkirata,  suurissa  kaupungeissa  liiken- 
teen välittämiseksi  rakennettu  rautatie,  jonka 
päällysrakenne  lepää  erityisellä  ratarungolla,  joko 
silloilla  kadun  yläpuolella,  „k  o  r  k  o  r  a  t  a"  (kuvat 
1  ja  2)  tahi  kadunalaisissa  tunneleissa,  „m  a  a  n- 
alainen  rata"  (kuva  3),  välittää  sopiville 
paikoille  rakennettuine  asemineen  (kuvat  4  ja  3) 
lierdiilö-  ja  osaksi  tavaraliikennettä  häiritsemättä 
liikettä  kaduilla.  K:t  ovat  joko  kaupungin  si- 
säisten osien  ja  etukaupunkien  välisiä  liikenne- 
teitä  tahi  ovat  yhteydessä  ulkoisten  pääratojen 
kanssa,  mikä  yhteys  ei  ole  osoittautunut  edul- 
liseksi niiden  erilaisten  liikenteellisten  ja  teknil- 
listen ominaisuuksien  ja  tarkoitusperien  takia, 
jotka  k:lle  ja   pääradalle  nykyään   edellj-tetään. 


611 


Kaupunkiseurakunta— Kaura 


612 


Kuva  1,     Berliinin  kaupunkirata. 


Kuva  2.     Osa  Heriiinin  kaupunkirataa  allapäin. 
^  i?:o •+- 


Euva  4.     Pysäkki  Berliinin  kaupunkiradalla. 


iiiiiikii  vuoksi  nykyaikaiset  k:t  melkein  poikkeuk- 
setta rakennetaan  vain  kaupunkien  sisäisiksi  ja 
käyttövoimansa  puolesta  sähköradoiksi.  —  Niinpii 
rakennettiin  ensiniäiset  k:t  (maanalaiset)  Lon- 
toossa raskaina  ja  kalliina  pääratoina,  jotka  tus- 
kin kannattivat,  minkätähden  alettiin  rakentaa 
keveitii  maanalaisia  säliköratoja,  joiden  kustan- 
nukset olivat  vain  '/3  vanhojen  k:jen  hinnasta. 
Ensimäinen  sähkötunnelirata  oli  eteläisen  Lon- 
toon rata,  joka  ylidistää  City'n  Stock\velliin.  En- 
nen 1900  oli  ISnur-Lontoossa  9  km  korko-  ja  maan- 
alaisia sähköratoja  ;  v.  1906  75  km.  —  Suur-New 
Yorkissa  oli  1906  Manhattan-Brooklynin  sähkö- 
korkorataa  120  km  ja  maanalusrataa  40  km.  Pa- 
riisin kaupunkialueella  oli  1906  76  km  valmiita 
ja  rakennuksen  alaisia  sähköratoja.  ■ —  Berliinin 
kaupunkiradoi.sta  on  mainittava  1871  liikenteelle 
kaksiraiteisena  ja  seitsemällä  a.semaila  varustettu 
osa,  alkuaan  tavaraliikenteelle  aiottuna  avattu 
kiertorata  (Ringbahn),  1872  yksityisten 
aloitteesta  rakennettavaksi  aiottu  ja  1878  Preus- 
sin hallituksen  puuhasta  neliraiteiseksi  raken- 
nettu Berliner  Stadtbahn.  jonka  kaksi  raidetta 
viilitti  etukaupunki-  ja  ulkoista  liikennettä  sekä 
kaksi  kaupunkikiertoratana  pelkkää  sisäistä  hen- 
kilöliikennettä. Mainittavimmat  Berliinin  kiista 
ovat  „korko  ja  maanalaiset"  sähköradat.  joita 
1906  oli  valmiina  11  km  pitkä  Warsehauer 
Brucke-Potsdamer  Platz-Knie,  rakennuksen  alai- 
sena ja  rakennettavaksi  aiottuina,  nyt  jo  val- 
miina Knie-Wilhelmplatz-Westend  5  km,  sekä 
Potsdamer  Platz-Sehönhauser  Allee  ja  Siid-Nord- 
linie  16  km  (kuvat  1.  2,  3,  4).  Wienissä  ryh- 
dyttiin 1896  laajan  k. -verkon  rakentamiseen. 
Wienthallinie  12,?  km,  Donaukanallinie  5,i  km. 
Giirtelliuie  12,8  ja  Vorortlinie  9,3  km,  ovat  si- 
säis-  ja  etukaupunkien  välisen  liikenteen  välittä- 
jiä. [Kemman,  „Verkehr  Londons"  (1892),  Gleim. 
„Die  New  Yorker  Hochbahnen"  (1884  ja  1889), 
,.Die  Berliner  Stadtbahn"  (1886)  ;  A.  Herzberg 
u.  T).  Jlever,  ,,Ingenieurwerke  in  und  bei  Berlin".] 

M.  M. 

Kaupunkiseurakunta,  kaupunkikunnan  piirin 
sisäpuolella  oleva  seurakunta,  ks.  Seura- 
kuut  a.  A.  J.  I'-ä. 

Kaupunkivaltio  ks.  Kaupunki. 

Kaura,  maamme  tärkein  viljakasvi.  Sen  kylvö- 
määrä  on  20  v:n  kuluessa  kasvanut  lähes  50%. 
Se  oli  1909  n.  l.s  milj.  hl.  Jyväsatoa  korjattiin 
sam.  V.  n.  6,5  milj.  hl.  Suhteellisesti  laajin  kauran- 
viljelys  on  maan  etelälääneissä.  —  JIaan  oma  tuo- 
tanto ei  riitä  tarvetta  tyydyttämään,  vaan  tuo- 
daan k:oja  ulkoa  alinomaa  lisäytyvät  määrät 
(v.  1908  21  milj.  kg  =  2'j,  milj.  mk:n  arvosta) .  Kau- 
raa viedään  myö.skin  maasta,  etupäässä  Ruotsiin. 
Vienti  vähenemi-stään  vähenee  kuitenkin  (v.  1888 
oli  viennin  arvo  yli  5  milj.  markkaa;  1908  ainoas- 
taan vähän  yli  '/.  milj.  markkaa).  —  .Suurin  osa 
k:sta  (sekä  jyvät  että  oljet)  käytetään  karjan- 
rehuksi. K:n  rehuarvo  onkin  verrattain  suuri; 
proteiininpitoisuus  on  6-19%,  keskimäärin  n. 
10  %,  rasvanpitoisuus  4,5-5,5  %  ja  hiilihydraatin- 
pitoisuus  n.  58%;  hehtolitran  paino  keskimäärin 
47  kg,  Ilevosrehuksi  k.  on  erityisesti  edullista, 
mutta  myöskin  lypsykarjalle  sopivaa,  se  kun  vai- 
kuaisaineittensa  ja  rasvansa  vuoksi  vaikuttaa  hy- 
vin maidon  laatuun.  Yksikseen  käytettäväksi  väki- 
rehuksi  on  k:ssa  kuitenkin  liian  vähän  munan- 
valkuaisaineita.   —   Myöskin    kauranoljilla,   jotka 


613 


Kau  rajuun' — Kausala 


(;i4 


ovat  viljanoljista  parhaat,  on  suuri  merkitys 
karjniiruokinnassa. 

Maassamme  viljellään  kahta  k. -lajia;  röyhy- 
kauraa  (Afena  sativa)  ja  sulkakauraa 
(A.  orientalis),  viimemainittua  kuitenkin  aivan 
vähän.  Suurimmassa  osassa  maata  käytetään 
tummajyväisiä  kauralaatuju:  ainoastaan  Uutlella- 
maalla,  Varsinais-Suomessa  ja  Viipurin  läänissä 
niiden  ohella  vaaleajyväisiä  yhä  kasvavassa  mää- 
rin. Maan  keski-  ja  pohjois-osissa  viljellyt  mustat 
k:t  ovat  enimmäkseen  maatiaislaatuja.  jotka  sekä 
muodoltaan,  ominaisuuksiltaan  ja  viljelysarvol- 
taan  voivat  paljonkin  toisistaan  poiketa.  Niiden 
suurimmat  viat  ovat  yleensä  lajipuhtauden  puute 
(vain  harvat  kaurat  ovat  valkeita  sekoituk.sia 
vailla),  pieni jyväisyrs  ja  heikko-olkisuus.  Sen  si- 
jaan ne  enimmäkseen  ovat  aikaisia  ja  kestäviä 
sekä  vaatimattomia  kasvupaikkaan  nähden.  Maa- 
tiaislaatujen  ohella  viljellään  yli  maan,  kuiten- 
kin vähenevässä  määrin,  mustia  Jlesdag-kauroja 
(Ilolan,  Paloniemen  y.  m.  k: aa)  ja  maan  etelä- 
osissa hyvillä  viljelysmailla  Svalöfin  jalostettuja 
mustia  k:oja  (etenkin  kellokauraaU  Vaaleajyväi- 
sistä  k:sta  ovat  Venäjältä  tulleet  laadut  Viipurin- 
läänissä  yleisimmät.  Uudellamaalla  ju  Varsinais- 
Suomessa  (osittain  jo  muuallakin)  viljelläiin  var- 
sin laajalti  Svalöfin  vaaleajyväisiä  Ligowo-, 
kultasade-  y.  m.  k:oja.  Siellä  täällä  tapaa  maas- 
samme vielä  Probsteier-,  Kanadan,  ehkä  joskus 
Duppauer-.  Grennaa-  y.  m.  k;oja.  —  K:n  viljelys- 
alueen pohjoisraja  kulkee  vinosti  Oulun  seudulta, 
n.  65°:n  vaiheilta,  vähän  eteläpuolelle  64°  maan 
itärajalla,  vaihdellen  kuitenkin  suuresti  eri  l.ia- 
duttain.  Tämän  rajan  pohjoispuolella  sen  vilje- 
lys on  epävarmaa  ja  pohjoisimmilla  viljelyspai- 
koilla  Kittilässä  ja  Muoniossa  se  useimmissa  ta- 
pauksissa niitetään  vihanta  rehuksi.  — 

K: Ha  on  verrattain  harvoja  vihollisia  tuho- 
hyönteisten joukossa;  juurimadot.  kahukärp;isen 
toukat  ja  lehtikirvat  kuitenkin  aika  ajoin  aiheut- 
tavat tuntuviakin  vahinkoja.  Kasvitaudeista 
tuottaa  mustaruoste  enimmät  vauriot,  nokisienet 
harvemmin.  Useat  pahimmista  sekä  juuri-  että 
siemenrikkaruohoistamme  asustavat  kernaasti 
kaurapellossa.  —  K:n  alkuperäisestä  kotipaika.sta 
ja  polveutumisesta  on  eri  mieliä.  Otaksuttavinta 
lienee,  että  se  on  kotoisin  Kaakkois-Euroopasta. 
Aasian  vanhoille  sivistyskansoille  samoinkuin 
egyptiläisille  ja  kreikkalaisille  sen  viljelys  oli 
tuntematon.  Roomalaiset  sensijaan  näkyvät  sen 
tunteneen.  Germaanilaisilla  k.  oli  roomalaisten 
tunkeutuessa  heidän  alueelleen  pääviljana.  Poh- 
joismaissa k.  lienee  viljakasveista  myöhäisin. 
Ruotsissa  siitä  puhutaan  ensi  kerran  1100-luvulla 
ja  Suomessa  sitä  viljeltiin  1300-luvulla  jossain 
määrin.  —  Villejä  kaura-  (Avena-)  lajeja  tava- 
taan Etelä-Suomessa  4.  Näistä  u  k  o  n-k.  (A.  stri- 
gosn)  kasvaa  harvinaisena  kevätviljan  seassa  pel- 
loilla, m  ä  k  i-k.  (A.  pubescens),  jolla  on  tiheään 
hienokarvaiset  alemmat  lehtitupet,  ei  ole  harvi- 
nainen lehtoniityillä,  heinä-k:lla  (A-  elatiorj, 
on  jokseenkin  suuri  arvo  rehukasvina,  ks.  liite- 
kuvaa kirjoituksessa  Viljalajit.  V.  A- 

Kaura  juuri  ks.  T  r  a  g  o  p  o  g  o  n. 

Kauramaan  koski  Kymijoessa,  Kauramaan 
kylässä  Iitin  pitäjässä,  on  hiukan  yläpuolella 
sitä  kohtaa,  missä  Kymi  laajenee  Kirkkojärveksi. 
Kosken  alapuolella  Kirkkojärven  rannassa  on 
..Kvmin  lauttaus-vhtiön"  rvhmittelvasema. 


Kauriit  ks.  Vuohet. 

Kaurikotilo  ks.  P  o  s  1  i  i  n  i  k  o  t  i  1  n. 

Kauripetäjä  ks.  ,\  g  a  t  h  i  s. 

Kauripihka,  kauripetäjän  (Agalhis  australis) 
pihka.  Tästä  valmistetaan  vernissaa,  alkuasuk- 
kaat pureksivat  sitä  pitääkseen  hampaansa  puh- 
laina  ja  polttavat  siitä  tatuoimisväriä. 

Kauris  ks,  V  u  o  h  e  t. 

Kaurissalo,  merensaari  Kustavin  pitäjässä, 
pohjoispuolella  kirkonkylää,  suurin  pituus  n.  10 
km,  leveys  vaihtelee  1-5  km,  pituu-ssuunta  jok- 
seenkin pohj.-etel.  Rannikot  rikkonaisia,  etenkin 
eteläpuoleltaan  pitkä-  ja  kapealahtisia.  Saarella 
2  varakasta  kylää:  Kaurissalo  ja  Kevoi. 

L.  B-nen. 

Kausaalilaki  (lat.  causa  =  syy)  lausuu  sen  peri- 
aatteen, että  tapahtumat  ovat  määrätyissä  syy- 
ja  seuraussuhteissa  toisiinsa.  Lisäksi  k.  sisältää 
sen,  että  .syysuhteet  ovat  pysyväisiä,  s.  o.  että 
määrätyillä  syillä  aina  on  määrätyt  seurauksensa. 
K:n  merkitys  on  siinä,  että  me  ainoastaan  pitä- 
mällä tapahtumia  luonnossa  syy-  ja  seuraussuh- 
teessa olevina  voimme  edeltäpäin  määrätä  tapah- 
tumain kulun  ja  siten  hallita  luontoa.  Siihen  pe- 
rustuu sekä  jokapäiväinen  että  tieteellinen  kä- 
sitystapa maailmasta.  Kausaalisuhteen  käsittee- 
seen liittyy  läheisesti  voiman  käsite,  jonka  alku- 
perä on  siinä  vaikutuksessa,  jonka  havaitsemme 
tahdollamme  olevan.  Kausaaliprobleemi  on  jo 
aikaisin  kiinnittänyt  filosofien  huomiota.  Hume 
väitti,  ettemme  välittömästi  vaarinota  voiman 
vaikutusta  luonnossa  ja  arvosteli  k:n  pätevyyttä, 
koska  se  ei  ollut  todistettavissa  eikä  myöskään 
välittömästi  havaittavissa.  Sen  perustana  Hume 
piti  tottumuksesta  syntynyttä  uskoa.  Kant  taas 
ajatteli  tällaisen  katsantotavan  järkyttävän  tie- 
teiden perustaa  ja  piti  sentähden  kausaalilakia 
apriorisena  käsitteenä,  s.  o.  kaiken  kokemuksen 
edellytyksenä  olevana  peruskäsitteenä.  Kantin 
käsitystapaa  vastaan  on  syystä  huomautettu,  ettei 
se  kykene  antamaan  lupaamaansa  perustaa  kau- 
saalilaille. KysjTnyksenalaisena  ei  nim.  ole,  käy- 
tämmekö todella  kaikessa  kokemuksessa  tätä  kä- 
sitettä, vaan  se,  kuinka  olemme  oikeutettuja  käyt- 
tämään sitä.  Sitäpaitsi  ei  yleisen  kausaalilain 
pätevyys  sellaisenaan  vielä  voisi  taata  vannan 
tiedon  saavuttamista,  kun  sovellutamme  sitä  yk 
sityistapauksiin.  Tarvitaan  puoleltamme  tarkoi- 
tuksellista valintaa  voidaksemme  määrätä,  mitä 
kussakin  tapauksessa  on  pidettävä  syynä  ja  seu- 
rauksena. Yleinen  k.  perustuu  itsekin  lopulta 
siihen,  että  se  on  tarkoituksenmukainen.  Sekä 
Hume  että  Kant  unohtivat  molemmat  tämän  tär- 
keän tekijän  eivätkä  sentähden  kumpainenkaan 
voineet  selittää  k:n  tai  yksityisten  kausaali- 
suhteiden pätevyyttä.  —  On  myös  ollut  eri  mieliä 
siitä,  mitä  ilmiöitä  luontokausaliteetti  koskee. 
Ne  mahdolliset  rajoitukset,  jotka  sen  sovellutta- 
ncisessa  voivat  tulla  kysymykseen,  voivat  samoin 
saada  selityksensä  ainoastaan,  kun  otetaan  huo- 
mioon k:n  tarkoitusperäinen  luonne,  vrt.  De- 
terminismi. J.   W.   (!. 

Kausaalinen  (lat.  causa  =  syy) ,  kausaalilakia 
koskeva,  kausaalilain  alainen. 

Kausala.  1.  Kylä  Iitissä,  n.  8  km  kirkolta 
kaakkoon:  pitäjän  keskuskylä.  —  Apteekki.  Kun- 
nanlääkäri. —  Juustomeijeri.  Viiden  maantien 
risteys.  Toripäivät  kunkin  kuukauden  ensimäi- 
senä  tiistaina.  —  2.  Rautatienasema   (TV  1.1,  sa 


610 


Kausalan-Leininselän  rata — Kautsukki 


(516 


mannimisen  kvläu  eteUipuolella  nclsinki-Piei.uin 
radan  varrella,  169  km  Ilelsincistä.  Iitin  kirkolle 
maanteitse  9  km.  —  Yksityinen  liaararata  Leinin- 
seliin  rautaan  (ks.  Kausala  n-L  e  i  n  i  n  s  e  1  ä  n 
r  a  t  ai.  L.  U-nen. 

Kausalan-Leininselän  rata,  yksityinen  rauta- 
tie Kausalan  asemalta  LeiniuseUin  rantaan, 
Kymijoen  vesistössä;  pituus  n.  5  km.  raideleveys 
Tö  cm:  omi.staja  liikemies  Matti  Multala,  l>ali- 
desta.  Liikkuvaan  kalustoon  kuuluu:  1  saksalais- 
tekoincn  höyryveturi,  4  matkustaja-  ja  12  tavara- 
vaunua. Rakennuskustannukset  n.  12.T.000  mk. 
(alkuperäinen  kustannusarvio  oli  95,000  mk.j. 
Kata  valmistui  kesällä  1910.  —  Radan  tarkoi- 
tuksena on  saattaa  valtionrautateitten  liikeylitey- 
teen  Iitin,  Jaalan  ja  Valkealan  pitäjiä  koskevat, 
Leinin,  Pelinjrin  ja  Pyhäjärven  rantaseudut; 
jokapäiväinen  laivaliike  Leininselän  rannasta 
Jaalan  kautta  Voikkaan.  —  Neljän  ensimäisen 
kuukauden  aikana  (kesäk.-syysk.  1910)  käytti  ra- 
taa n.  4,000  matkustajaa  ja  kuljetettiin  sitä  myö- 
ten n.  12,000  m'  puutavaraa.  L.  H-ncn. 

Kausaliteetti  ks.  Kausaalilaki. 

Kausatiivinen  (lat.  causa  =  syy,  aihe)  1.  f  a  k- 
t  i  t  i  i  V  i  n  e  n  verbi,  johdettu  verbi,  joka 
osoittaa  k;iiitasanalla  ilmaistun  tekemisen  teettä- 
mistä, aikaan  saattami.sta.  aiheuttamista,  esim. 
kniiattaa,  langettaa  (kantasanat:  kaivaa,  lan- 
kre).  Ä.   K. 

Kausi   ks.   Geologinen   ajanjako. 

Kaustinen  (ruots.  Kaustby).  1.  Kunta, 
Va:isan  1.,  Pietarsaaren  kihlak.,  Veteli-Perho- 
rialsua-Kaustisen  nimismiesp. ;  kirkolle  Kruunu- 
pyyn asemalta  43  km,  Kokkolan  kaupungista  49 
km.  Pinta-ala  274,5  knr,  josta  viljeltyä  maata 
5,511  ha  (1901).  Manttaalimäärä  20,8sss;  maa- 
tilojen lukumäärä  270,  talonsavuja  260,  torpan- 
.s;xvuja  48  ja  muita  savuja  36  (1907).  3.624  as. 
(1909),  joista  n.  1%  ruotsinkielisiä  (1900);  473 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  379  (1901).  321  hevosta,  1,730  nautaa 
(1908).  —  Kansakouluja  4  (1911).  Kunnanlääkäri 
yhteinen  Vetelin,  Halsuan  ja  Perhon  kuntain 
kanssa  (asuu  Vetelissä).  Säästöpankki.  —  Teol- 
lisuuslaitoksia: Penttilän  ja  Rauman  sahat. 
osuusmeijeri  (kirkolla)  ja  Salonkjlän  sekä  kir- 
konkylän vesimyllyt.  —  Luonnonnähtävyyksiä: 
omituisista  luolistaan  tunnettu  Pöyskallio;  kor- 
kea Puhkien  kallio,  jolta  avara  näköala  yli  Kaus- 
tisen, Vetelin  ja  Teeri  järven  pitäjien.  —  K:n 
kirkonkylä  on  Vetelinjoen  rannalla.  7  km  ala- 
puolella Vetelin  kirkonkylää.  —  2.  Seura- 
kunta, konsistorillinen.  Turun  arkkihiippak., 
Kokkolan  rovastik.;  perustettu  kappeliksi  Kok- 
kolan emäseurakuntaan  1776;  erotettu  omaksi 
khrakunnaksi  1806.  Kirkko,  puinen,  rakennettu 
1777,  korjattu  ja  isonnettu  1859.  [E.  E.  Takala, 
„JIuinaismuistoja  Pietarsaaren  kihlak.  suotn. 
o.sasta"  sivv.  108-09,  125-26,  168,  188,  204,  244, 
294,  298  ja  305  (Suom.  rauinaism.-yhd.  aikak. 
XVII).]  L.  H-nen. 

Kaustinen  (kreik.  A-aus<tfco's  =  polttava),  alka- 
linen,  lipeämäinen,  .syövyttävästi  vaikuttava  aine. 
K.  sooda,   natriumhydraatti.    ks.  Alkali. 

Kauterisatsioni  (kreik.  AautCr  =  polttorauta), 
syövytysaineitten  tai  tulisen  raudan  tai  plati- 
nan y.  m.  avulla  toimitettu  kudosten  syövyttä- 
minen tai   polttaminen. 

Kautokeino,  pitäjä  ja  kihlakunta  Norjan  Rui- 


Karl  Kaulskv- 


jassa.    .Vlattion-joen    varrella,    rajoittuu    etelässä 
Suomeen.     Pinta-ala    7.526.»    knr.   857   as.    (1900) 
(enimmäkseen    lajipalaisia    tai    sekarotuisia).    ~ 
Joutui    1751    Ruotsilta    Norjalle. 

Kautsiqni   (lat.  caiiti'ö,   <   cafe're  =  taata)    v.i 
kuu>,   takaus. 

Kautsky,  Karl  (s.  1854).  saks.-tsekkil.  sosia 
listinen  kirjailija,  perusti  1883  aikakauskirjan 
,.T)ie  neue  Zeit",  joka  siitä 
lälitien  K:n  toimittamana] 
on  ollut  Saksan  sosiaali- 
demokratian virallinen  tie- 
teellinen äänenkannattaja.  1 
K.  on  tätä  nykyä  oikeaop- 
pisen mar.xilaisuuden  tun- 
netuin edustaja.  Sekä  aika- 
kauskirjassaan että  muu- 
tenkin hän  on  kiivaasti 
taistellut  E.  Bernsteinin 
y.  m.  edustamaa  revisio- 
nistista suuntaa  vastaan; 
hänen  teoksistaan  mainit- 
takoon: „KarI  Marx'  öko- 
nomi.sche  Lehren"  (1887, 
suom.  ,.Karl  Marxin  ta- 
loudelliset opit")  ;  „Tho- 
mas  More  und  seine  Utopie"  (1887)  ;  „Das  Er- 
furter  Programm"  (1892,  suom.  „Erfurtin  oh- 
jelma") ;  „Die  Agrarfrage"  (1899,  osa  siitä  suom, 
„Sosialidemokratia  ja  maatalouskysymys")  ;  „Die 
soziale  Revolution"  (1902,  suom.  „Yhteiskunnal- 
lineu  vallankumous")  ;  „Ethik  und  materia- 
listische  Geschiehtsauffassung"  (1906)  ;  „Der 
Ursprung  des  Christentums"    (1908).         J.  F. 

Kautsu  ks.  Kautsukki. 

Kautsukki,  gummi  elasticum,  tärkeä  ja  laa- 
jan käytännön  saanut  kasviaine.  jota  saadaan 
useista  troopillisissa  seuduissa  kasvavien  Arto- 
carpaccie-,  Apocyiiuceie-  ja  Eupliorbiaccce-heimoi- 
hin  kuuluvien  kasvien  maitiaisnesteestä.  Tärkeim- 
mät kautsukkikasvit  ovat  Castilloa  clastica  Meksi- 
kossa, Ilvvca  guianensis  Etelä-Ameriikassa,  Kinl- 
a-ia  clastica  Afrikassa,  Firiis  clastirn  Itä-Intiassa, 
Iluiicoinia  si/cciosa  Etelä-Ameriikassa,  Landol- 
pkia  florida  Afrikassa  sekä  ilaniliot  Glaziovii 
Brasiliassa,  Aasiassa  ja  Afrikassa.  Haavoitetu.sta 
puusta  vuodatetaan  maitiaisneste  astioihin  ja  kui- 
vataan joko  tavallisessa  lämmössä  tai  tulella  sa- 
vustaen. Usein  lisätään  kasvinesteeseen  —  sen 
sitki.stymisen  jouduttamiseksi  —  kuumaa  vettä 
tai  erinäisiä  kasvinesteitä.  Kaupassa  jaetaan  k.- 
lajit  niiden  saantiseutujen  mukaan.  Päälajit  ovat 
a  m  e  r  i  i  k  k  a  1  a  i  n  e  n,  itä-intialainen  ja 
afrikkalainen;  sitäpaitsi  erotetaan  vielä 
par  a-k.    ja    p  i  k  i  k  u  m  i. 

Raa'assa  k:ssa  on  kumiaineen  ohella  munan- 
valkuaisaineita,  hartsia,  epäorgaanisia  suoloj.i, 
y.  m.  Sen  puhdistus  toimitetaan  rikkihiilen  avulla. 
Raaka  k.  liuotetaan  rikkihiileen  ja  liuokseen  kaa 
detaan  alkoliolia,  jolloin  puhdas  k.  saostuu.  Puh- 
das k.  on  ohuina  levyiuä  läpikuultavaa,  väritöntä, 
tavallisessa  lämmössä  pehmeää  ja  kimmoista. 
Tuoreet  leikkauspinnat  tarttuvat  toisiinsa  puris- 
tettaessa lujasti  kiinni.  Jäähtyessään  k.  kutistuu 
tuntuvasti  ja  tulee  kovemmaksi.  0°:ssa  sen  omi- 
naispaino on  O.ss-O.»».  —  K.  ei  liukene  veteen, 
mutta  paisuu  huomattavasti  lämpimässä  vedessä 
ja  imee  it.seensä  silloin  vettä.  Alkoholi  turvottaa 
kiehuvankuumana  ollessaan  k:n  tuntuvasti,  mutta 


617 


Kautsukki 


618 


ei  liuota  siitä  kuin  pari  prosenttia  erästä  kel- 
taista ainetta.  Eetteri,  bentsiini,  rikkihiili  ja  tär- 
pätti turvottavat  k:ia  tavattomasti,  jolloin  siitä 
liukenee  30-70%;  jäännös  ou  sitkeää,  liukenema- 
tonta, pehmeää  ainetta,  mutta  kuitenkin  huomat- 
tavasti huonommin  kiinnitarttuvaa  kuin  k.  koko- 
naisuudessaan. Paras  k:n  liuotinaine  on  alkoholin 
ja  rikkihiilen  seos  (6-8  osaa  alkoholia,  100  osaa 
rikkihiiltä).  Laimeat  hapot  ja  väkevät  lipeämäi- 
set  aineet  eivät  vaikuta  sanottavasti  k:iin.  Vä- 
kevä salpietarihappo  ja  rikkihappo  syövyttävät 
sitä.  samoin  vaikuttaa  k:iin  voimakkaasti  typpi- 
hapoke. Kloorikaasu  muuttaa  k:n  kovaksi  ja 
hauraaksi.  120°:seen  kuumennettaessa  k.  sulaa 
tervamaiseksi,  sitkeäksi  nesteeksi,  joka  jäähJyt- 
tyään  jää  pehmeäksi  ja  tahmeaksi.  200°  :seen  kuu- 
mennettaessa k.  hajoaa  kemiallisesti.  —  K:n  ke- 
mialliset aineosat  ovat  hiili  ja  vety  (hiiltä  n.  88  %, 
vetyä  n.  t2  %). 

K.-tavaratehtaissa  puhdistetaan  paloihin  lei- 
kattu k.  ensin  kiuimalla,  laimealla  lipeällä  eri- 
näisissä valssilaitoksissa.  minkä  jälkeen  se  kuiva- 
taan ja  valssataan  hiukan  lämmittäen.  —  Tärkein 
tehtävä  k. -tuotteita  valmistettaessa  on  v  u  1  k  a  n  i- 
seeraus.  jolla  tarkoitetaan  k:n  muuttamista 
rikin  tai  erinäisten  rikkiyhdistysten  avulla  sit- 
keäksi sekä  alhaisessa  että  tavallista  korkeam- 
m.assakin  lämpötilassa  sekä  kestävämmäksi  liuot- 
timia vastaan.  Vulkaniseeraukseen  käytetään 
joko  jähmeää  rikkiä,  joka  puristetaan  valssien 
avulla  130-140°:ssa  k:iin  tai  sulaa  rikkiä,  rikki- 
kloridia  (rikkihiileen  liuotettuna),  erinäisiä  me- 
tallisulfideja,  rikkihapokkeen  suoloja  y.  m.  s.  Vul- 
kaniseeratessa  yhtyy  k:iin  rikkiä  10-25  c^.  — 
Kautsukkitavaroiden  värjäykseen  (sekä  niiden 
painon  lisäämiseen)  käytetään  talkkia,  sinkki- 
oksidia, lyijyvalkoista,  sinooperia,  nokea,  liitua 
y.  m.  —  Vulkaniseerattua  k:ia,  „k  u  m  i  a",  käy- 
tetään polkupyörien  ja  automobiilien  renkaiden, 
letkujen,  hansikkaiden,  kenkien,  kalossien,  vent- 
tiilien, leikkikalujen,  pallojen  y.  m.  valmistuk- 
seen, tiivistysaiueena,  painovalsseina,  hankaus- 
kumina   y.   m. 

Jos  k:iin  lisätään  runsaasti  rikkiä  (20-33%), 
saadaan  n.  s.  kovaa  kumia  (s  arvikaut- 
sukkia,  e  h  o  n  i  i  1 1  i  a.  saks.  Hartgummi).  Ko- 
vaa kumia  voidaan  sahata,  viilata,  höylätä  ja  kiil- 


lottaa. Siitä  valmistetaan  kampoja,  veit.senpäitä, 
silmiilasien  kehyksiä,  nappeja  y.  m.  pikku  esi- 
neitä. Se  tulee  hangatessa  kovasti  sähköiseksi, 
jonka  vuoksi  sitä  paljon  käj-tetään  sähkökoneiden 
hankauskiekkoina.  \'äkeviä  happojakin  vastaan 
kova  k.  on  kestävää.  —  Patenttikumitava- 
r  o  i  k  s  i  nimitetään  sellaisia  k. -tuotteita,  jotka 
ovat  vierailla  aineksilla  sekoittamattomasta  kaut- 
sukista  valmistettuja  ja  rikkikloridiliuoksella  vul- 
kaniseerattuja.  - —  Jos  kankaita  sivellään  kaut- 
sukkiliuoksella,  saadaan  n.  s.  vedenpitäviä 
kankaita.  Vernissan  estää  siihen  lisätty  k. 
hauraaksi  tulemasta. 

Eurooppalaisista  lienee  Kolumbus  ensiiuäi- 
senä  nähnyt  k. -esineitä  Haitilla  toisella  Ame- 
riikanmatkallaan  (1493-96),  ja  1615  J.  d  e  T  o  r- 
q  u  e  m  a  d  a  selitti,  miten  Meksikon  alkuasukkaat 
valmistivat  ,.uli"  nimistä  ainetta  erään  puun 
maitiaisnesteestä,  jota  espanjalaisetkin  käyttivät 
tehdäkseen  viittansa  vettäpitäviksi.  Ensimäiset 
tieteelliset  tiedonannot  k:sta  antoivat  C  o  n  d  a- 
m  i  n  e  ja  B  o  u  g  o  u  e  r.  jotka  myös  lähettivät  Pa- 
riisin akatemialle  Quitossa  ..caoutchouc"ksi  nimi- 
tetystä „h6ve"-puun  maitiaisnesteestä  valmistet- 
tuja mustia  palloja.  V.  1768  alkoi  il  a  q  u  e  r.  kek- 
sittyään  k:n  liukenevaisuuden,  valmistaa  putkia 
k:sta.  jota  sitä  ennen  oli  käytetty  vain  puUoiliin 
ja  vettäpitäviin  kenkiin,  ja  1772  se  tuli  Prist- 
1  e  y  n  aloitteesta  käytäntöön  raaputuskuraina. 
Käännekohtana  k.-teollisuudelle  oli  G  o  o  d  y  e  a- 
rin  ja  Hancockin  1839  keksimä  vulkanisee- 
r.aus  korkeassa  lämpötilassa  ja  Parkesin  ta- 
vallisessa huonelämmössä  1846.  Vihdoin  Goodyea- 
rin  1851  onnistui  valmistaa  kovaa  kumia,  ja  1910 
Hofmann  ja  Harries  keksivät  k:n  keino- 
tekoisen valmistuksen  isopreeni-hiilivedystä.  Tär- 
kein k:n  tuotantomaa  on  toistaiseksi  troopillinen 
Ameriikka.  senjälkeen  Afrikka  ja  Aasia,  mutta 
viime  aikoina  on  aasialaisten  siirtomaiden,  eten- 
kin Ceylonin  k.-plantaasien  tuotanto  kohonnut 
kilpailemaan  Ameriikan  ryöstötalouden  kannalla 
olevan  k. -saannin  kanssa:  v:sta  1905  on  maail- 
man k. -sato  61.000  tonnista  kohonnut  70,000  ton- 
niin v:na  1909  ja  samoina  vuosina  plantaasien 
sato  150  tonnista  4,500  tonniin.  Raa'an  k: n 
kaupan  suhteen  Englanti  on  määräävässä  ase- 
massa.  Lisääntyneen  kysynnän,  myös  keinottelun 


tu;t 


Kautsukkikasvit— Kavallus 


620 


vuoksi  k:ii  hinta  on  nopeasti  kohonnut.  —  S^uo- 
meon  tuotiin  1909  valiuistamatonta  k:ia  ja  gutla- 
perkkaa  Ö9.596  kg,  arvoltaan  1,072.981  mk.,  josta 
Saksan  osalle  tuli  66,7  %.  Kumi-  ja  puttaperkka- 
teosteu  tuonnin  arvo  s.  v.  oli  4,555.602  mk. 
(n.  puolet  kumi  jalkineita),  josta  Venäjältä  75, i  '''o 
(kumijalkineiden  tuonnista  97%).  —  Varsinaista 
k. -teollisuutta  harjoittaa  meillä  „Suomen  gummi- 
tehdas  osakeylitii'"  Nokialla,  jonka  tuotannon  arvo 
1908  oli  828,000  mk.  ja  työväen  lukumäärä  88. 
S.  V.  //.  d-  J.  A.  W. 

Kautsukkikasvit   ks.   K  a  u  t  s  u  k  k  i. 

Kautsuleimasin  valmistetaan  kumista  1.  kaut- 
sukista.  Tätä  varten  tehdään  kaava  siten,  että 
tavallisilla  kirjapainokirjasimilla  ladottu  kirjoi- 
tus puristetaan  pehmeäiin,  vähässä  ajassa  kovet- 
tuvaan massaan  tai  se  kaiverretaan  esim.  käsi- 
kirjoitusta jäljitellen  metalliin.  Kaavaan  vale- 
taan ja  puristetaan  noin  -|-140°:ssa  C  sulati^ttu 
kumi.  Oikean  sulatuslänipömääräu  käyttäminen 
on  tärkeä,  sillä  siitä  riippuu  leimasimen  kovuus 
1.  vulkani.seerautumiuen.  Leimasin  puhdistetaan 
ja  on  sinänsä  valmis.  Kä.vttämisen  helpoittami- 
seksi  on  useanlaisia  leimauspainimia.       E.  J.  .S'. 

Kauttakulku  ks.  Läpikulku. 

Kauttakulkujuna,  .sellainen  nopeakulkuinen 
juna.  joka  sivuuttaa  pysähtymättä  pienemmät 
väliasemat  ja  seisahtuu  ainoastaan  suuremmilla- 
ja   haara-asemilla.  J.  C-en. 

Kauttu.  Suluton  kanava  T  a  m  p  e  r  e-V  i  r- 
t  a  i  n  kulkuväylällä,  Ruoveden  ja  Paloveden  vä- 
lisen Kautunvirran  vierellä.  Eakenn.  vv.  1884-85 
56,000  mk:u  kustannuksella.  Laajennettiin  ja 
korjattiin  vv.  190304  87,148  mk:n  kustannuk- 
sella. Pit.  163  m,  pohjan  lev.  9  m,  veden  syv. 
matal.  ved.  aik.  1,8  m.  L.  H-nen. 

Kauttuan  paperitehdas  Euran  pitäjässä,  '/i 
km  Pyhäjärvestä  pohjoiseen,  Eurajoessa  olevan 
Ylisen  Kauttuankosken  (putouskorkeus  6  m,  he- 
vo.svoim.  800)  äärellä,  rak.  1907-08,  omistaja 
A.  -Vhlström  osakeyhtiö.  Siihen  kuuluu  kymmen- 
kunta tilaa  Euran  ja  Honkilahden  pitäjissä  sekä 
mylly.  Tehtaassa  valmistetaan  käärepaperia  3.500 
tonnia  (1910)  arvoltaan  700,000  mk.  Työväestön 
lukumäärä  kaikkiaan  200;  heillä  on  10.000  mk: n 
apurahasto;  kirjasto.  —  K.  on  1910  rakennetta- 
vaksi päätetyn  K  i  u  k  a  i  st  e  n-K  a  u  t  t  u  a  n  ra- 
dan toinen  pääteasema.  —  K:n  vanha,  historial- 
linen päärakennus  ja  kellotapuli  ovat  muistoja 
entisestä  K:n  rautatehtaasta.  Sen  perus- 
tamiseen vapaaherra  Lauritsa  Creutz  nuor.  sai 
lupakirjan  1689.  Valmistus  käsittänyt  kankirau- 
taa ja  teollisuustakeita.  E.  E.  K. 

Kautz,  Gyula  [ts  djulaj  (1829-1909),  unk. 
taloustieteilijä;  vv.  1862-92  professorina  Buda- 
pestin yliopistossa,  v:sta  1883  Itävalta-Unkarin 
pankin  varakuvernöörinä,  1892-1900  sen  kuver- 
nöörinä; 1865-83  edustajana  Unkarin  parlamen- 
tissa; v:sta  1886  ylihuoneen  elinkautisena  jäse- 
nenä. Julkaissut  unkariksi  talous-  ja  finanssi- 
tieteen  käsikirjan  y.  m.,  saksaksi  oivallisena  pi- 
detyn teok.sen:  „Theorie  und  Gesehichte  der  öko- 
nomik"    (1858-60).  J.   F. 

Kautzsch  [-ts],  Emil  Friedrich  (1841- 
1910),  saks.  V:n  T:n  tutkija,  pääsi  1871  V:n  T:n 
selitysopin  ylim.  profes.soriksi  LeiiJzigiin,  1872 
saman  aineen  varsinaiseksi  professoriksi  Ba.seliin, 
1880  Tiibingeniin,  1888  Halleen.  K.  oli  „Der 
deutsche     Verein     zur    Erforschting    Palestinas" 


nimisen  seuran  perustajia  ja  johtomiehiä,  tutki 
heprealaista  epigrafiaa,  kirjoittaen  Mesan  muisto- 
merkistä (1878),  Siloan  kivikirjoituksesta  (1881) 
ja  heprealaisista  hautakirjoituksista  (1900),  ja 
julkaisi  m.  m.  (18S4)  Raamatun  arameaa  käsit- 
televän kieliopin.  Kuuluisimmat  K:n  julkaisuista 
ovat  Gesenius-Kautzschin  paljon  käytetty  hep- 
rean kielioppi,  jonka  28  eri  painoksesta  K.  ou 
toimittanut  seitsemän  viimeistä  (1878-1908),  ja 
tieteellinen  V:n  T:n  käännös  „Die  heilige  Schrift 
des  Alto:i  Testaments",  jonka  K.  on  toimittanut 
useiden  tutkijain  avustamana,  ja  jonka  l:nen 
painos  ilmestyi  1894,  2:nen  1896,  ja  3:s  lyhyillä 
jolidannoilla  ja  selityksillä  varustettu  painos: 
I   osa    1909  ja   II   o.sa"  1910.  A.  F.   Po. 

Kauvatsa.  1.  Kuuta,  Turun  ja  Porin  1.,  Loi- 
maan kihlak.,  Iluittinen-Vampula-Kauvatsan  ni- 
mismie.sp.;  kirkolle  Kauvatsan  rautatienasemalta 
5  km.  Pinta-ala  150.»  km^  josta  viljeltvä  maata 
2,963  ha  (1901).  Manttaalimäärä  21=/j;  talon- 
savuja  70.  torpansavuja  105  ja  muita  savuja  419 
(1907).  2,790  as.  (1909),  miltei  kaikki  suomen- 
kielisiä; 578  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä 
pääelinkeinonaan  harjoitti  345  (1901).  324  he- 
vosta. 1,146  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  2 
(1911).  Kunnanlääkäri  yhteinen  Kokemäen  kun 
nan  kanssa  (asuu  Kokemäellä).  Säästöpankki.  — 
Teollisuuslaitoksia:  Marttilan  höyrysaha  ja  mylly 
(Lievikoskella),  Wasaran  &  kumpp.  höyrysaha 
(lähellä  rautat.  asemaa)  ja  Kauvatsan  osuus- 
meijeri. —  2.  Seurakunta,  Turun  arkki- 
hiippak.,  Porin  ylärovastik.;  kuuluu  kappelina 
Huittisten  emäseurakuntaan,  määrätty  erotetta- 
vaksi omaksi  kirkkoherrakunnaksi  Keis.  Senaatin 
päät<Jk.sellä  '■'/8  18S2;  perustettu  alkujaan  saarna- 
huonekunnaksi  1646,  tuli  kappeliksi  1812.  Kirkko, 
puinen,  rakennettu  1879.  fJ.  R.  Aspelin,  , .Loimi- 
joen kihlak.  pakanuudenaikuisia  löytöjä"  siv. 
126  (Suomen  muinaism.-yhd.  aikak.  II).]  — 
3.  R  a  u  t  a  t  i  e  n  a  s  e  m  a  (V  1.),  Porin  radalla. 
Äetsän  ja  Kyttälän  a.semien  välillä,  81  km  Tam- 
pereelta, 55  km  Poriin.  —  Kauvatsan  kirkolle 
5  km: n  matka.  L.  B-nen. 

Kavalergardskij  polk  ks.  C  h  e  v  a  1  i  e  r 
kaarti. 

Kavaljeeri  (ransk.  cavalier,  esp.  naballcro,  oik. 
=  ratsumies,  ritari,  <  lat.  caba')lus  =  hevoaen). 
hovissa  palveleva  aatelismies;  hienotapaiuen  her 
rasmies;  naisen  miehinen  saattaja,  suojelija,  tans- 
sittaja; keikari.  —  Englannin  historiassa  Kaarle 
I:n  Stuartin  kannattajista  sisällisen  sodan  ai- 
kana    (1642-45)    käytetty    nimitys. 

Kavalkadi  (ransk.  cavalcade,  <  it.  cavilcä're 
=  ratsastaa,  <  lat.  co6a'HMS  =  hevonen) ,  juhlalli- 
nen ratsukulkue. 

Kavalleria  (ransk.  cavalerie,  <  lat.  caba'llus 
=  hevonen),  ratsuväki  (ks.  t.). 

Kavallus,  lainvastainen  toiminta,  jolla  tahal- 
laan anastetaan  toiselle  kuuluva  esine,  minkä 
it.se,  tekeytymättä  .syypääksi  omaisuusrikokseen, 
on  haltuunsa  saanut.  Rangaistus  on  Rikoslain 
29  luvun  1  §:n  mukaan  sakkoa  taikka  vankeutta 
korkeintaan  yksi  vuosi.  Jos  tavara  on  rikoksen- 
tekijän huostaan  uskottu  lukittuna  taikka  sine- 
tillä tai  muuten  suljettuna,  taikka  jos  se  oli 
kapinasta,  viholliselta,  tulipalosta,  vedenhädästä 
tahi  muu.sta  sellaisesta  vaarasta  pelastettua 
taikka  jos  asianhaarat  muuten  ovat  erittäin  ras- 
kauttavat,   on    rangaistuksena    vankeutta    vähin- 


621 


Kavallusvakuutus — Kaviaari 


022 


tiSiin  kaksi  kuukautta  ja  enintään  kolme  vuotta 
taikka  kuritushuonetta  korkeintaan  kolme  vuotta. 
Jos  virkamies  kavaltaa  rahaa  tai  muuta,  mitii 
hain  virkansa  puolesta  on  vastaan  ottanut  tai 
hallussaan  pitää,  ou  häntä  Rikoslain  40  luvun 
7  §:n  mukaan  rangaistava  vankeudella  korkein- 
taan kahdeksi  vuodeksi  sekä  samalla  pantava 
viralta  taikka  erotettava  viran  toimittamisesta. 
.Jos  kavalletun  arvo  ou  1,000  markkaa  suurempi, 
taikka  jos  asianhaarat  muuten  ovat  erittäin  ras- 
kauttavia, tuomitaan  syyllinen  viralta  pantavaksi 
ja  maan  palvelukseen  kelpaamattomaksi  sekä  ku- 
ritushuoneeseen korkeintaan  neljäksi  vuodeksi. 
.los  hän  kykenee  heti  korvaamaan,  mitä  on  ka- 
valtanut, tahi  antamaan  siitä  vakuuden,  on  hänet 
vain  pantava  viralta  tahi  erotettava  viran  toi- 
mittamise.sta.  Mutta  jos  hän,  salatakseen  kaval- 
tamisen, samalla  on  tehnyt  väärennyksen  lilei- 
hinsä.  on  hänet  tuomittava,  vaikka  hän  korvaa- 
kin kavaltamansa  tahi  antaa  siitä  vakuuden,  vi- 
ralta pantavaksi  ja  maan  palvelukseen  kelpaa- 
mattomaksi; minkä  ohessa  rikoksesta  seuraa  ku- 
ritushuonetta vähintään  kaksi  ja  enintään  kym- 
menen vuotta  sekä  kansalaisluottamuksen  menet- 
täminen, jos  rikos  on  sen  arvoinen,  vrt.  Löytö, 
T,  (')  y  t  ö  k  a  1  u ;    P  e  s  ä  n  k  a  v  a  1 1  u  s.         A.   T. 

Kavallusvakuutus   ks.    T  a  k  u  u  v  a  k  u  u  t  u  s. 

Kavantsaari.  1.  Rälssitila  (ruots.  K  a  v  a  n  t- 
holm)  Antrean  pitäjässä,  lähellä  Kavantsaaren 
rautatienasemaa,  Viipurista  Antreaan  menevän 
maantien  varrella;  A.it  manttaalia,  3,6.50  ha.  Pää- 
rakennus, taitekattoineu,  n.  200  v;u  ikäinen.  Ti- 
lan osti  veroista  vapaaksi  Maunu  Niilonpoika 
(Ahtisten  sukua)  1556,  se  kuului  sitten  m.  m. 
Stubbe-  (1650)  ,Taube-,  ja  Rehbinder-suvuille(  1680) , 
Uudenkaupungin  rauhassa  K.  joutui  Venäjän  puo- 
lelle rajaa  ja  annettiin  1726  Suvaloveille  perin- 
nölliseksi lahjoitusmaaksi.  Myöhempiä  omistajia: 
Olhin-  ja  Mannerheim-suvut  sekä  v:sta  1848  al- 
kaen kuvernööri  kenraali  Aleksander  Thesleff, 
jonka  suvun  se  vieläkin  on.  Kivilouhimo.  — 
2.  R  a  u  t  a  t  i  e  n  a  s  e  m  a  (IV:  n  luokan)  Karja- 
lan radan  varrella,  Antrean  pitäjässä,  23  km 
Viipurista,  155  km  Sortavalaan,  lähellä  saman- 
nimistä rälssitilaa.  L.  Il-nen. 

Kavassi  (arab.  gavri/s  =  jousimies),  poliisisoti- 
las  1.  santarmi,  joka  Turkissa  määrätään  ulko- 
maitten lähettilästen  ja  konsulien  palveluk.seen 
ja  suojaamiseen.  K.  T-t. 

Kävelin  [-e'-J,  Konstantin  Dmitri  e- 
vits  (1818-85),  ven.  oppinut,  vanhaa  aatelis- 
sukua, harjoitti  1835-39  lakitieteellisiä  opintoja 
Moskovan  yliopistossa  ja  tuli  1844  apulaiseksi  sa- 
man yliopiston  lainopilliseen  tiedekuntaan,  mutta 
oli  1848  pakotettu  eroamaan  ja  toimi  virkamie- 
henä Pietarissa,  kunnes  1857  kutsuttiin  siviililain 
professoriksi  Pietarin  yliopistoon  ja  toimi  vä- 
hän aikaa  myöskin  perintöruhtinas  Nikolai  Alek- 
sandrovitäin     lakitieteen-opettajana,     mutta     oli 

1861  ylioppilasrauhattomuuksien  takia  yhdessä 
Pypinin.  Stasjulevitsin,  Spasowiczin  ja  Utinin 
kanssa  pakotettu  eroamaan  virastaan.  Sensijaan 
hän  kansanvalistusministeri  Golovuinin  toimesta 

1862  lähetettiin  kahdeksi  vuodeksi  tutustumaan 
Länsi-Euroopan  yliopistojen  järjestykseen.  Osaksi 
hänen  tällä  matkalla  tekemiinsä  huomioihin  pe- 
ru.stui  Venäjän  yliopistoissa  1863  toimeenpantu 
vapaamielinen  uudistus.  V.  1878  hän  tuli  siviili- 
oikeuden   professoriksi     uudestaan     järjestettyyn 


sotilas-lakitieteelliseen  akatemiaan.  K.  on  Ven&- 
jän  lahjakkaimpia  tiedemiehiä  ja  on  erinomai- 
sena sekä  kirjoitetun  että  suullisen  sanan  käyt 
tiijänH.  vaikuttanut  sytyttävästi  ympäristöönsä. 
Maaorjuuden  lakkauttamiseen  hän  on  vaikuttanut 
sekä  tietopuolisilla  kirjoituksillaan  että  1855 
eräällä  suoranaisella  esityksellä,  joka  käsikirjoi- 
tuksena kulki  kädestä  kiiteen  ja  jossa  sen  ajan 
hallitusmiehille  kuulumattomana  yltiöpäisyytenä 
ehdotettiin  että  valtio  ostaisi  talonpojalle  hänelle 
tulevan  maaosuuden  yksityiseksi  omaisuudeksi. 
Omalla  maatilallaan  hän  järjesti  maaorjain  va- 
pautuksen jo  ennen  vapautusjulistuksen  ilmes- 
tymistä. Suurin  ja  selvin  piirtein  hän  on  osoitta- 
nut Venäjän  sisäisen  kehityksen  kulkua  ja  vetä- 
mällä Venäjän  yhteiskunnallisen  hi.storian  iläri- 
viivat  viittonut  tiet  vastaiselle  historiantutki- 
mukselle sellaisella  kirjoituksella  kuin  ..Mietteitä 
ja  huomautuksia  Venäjän  historiasta"  (ven.  1806). 
.Siviililain  tutkijana  hän  oli  ajastansa  edellä 
esittäen  mielipiteitä,  jotka  ovat  toteutetut  uusim- 
massa ulkomaalaisessa  lainsäädännössä.  Hänen 
lainopillisista  ja  tiiloudellisista  kirjoituksistaan 
mainittakoon  „Perintöoikeuden  historiallinen  ke- 
hitys Venäjällä"  (ven.  1860),  „Yhteisomistus" 
(ven.  1876.  saks.  ,,Der  biirgerliche  Gemeindebesitz 
in  Russland",  1877),  ..Talonpoikaiskysymys"  (ven. 
1882).  Kun  Venäjällä  taantumu.s  1860-luvun 
puolivälissä  pääsi  vallalle,  h\iomautti  K.  että  ve- 
näläiset tarvitsevat  muutakin  kuin  hallinnollisia 
parannuksia,  nim.  yhteiskunnallisen  sivistyksen 
kohotusta.  Ilän  tahtoi  selittää  kansalaisilleen  yk- 
silön suhdetta  yhteiskuntaan  ja  joutui  näin  filo- 
sofian alalle;  hän  onkin  Venäjän  huomatuim- 
pia  ajattelijoita  liittyen  filosofisilta  mielipiteil- 
tään likiunä  Benekeen.  Hänen  filosofisista  kir- 
joituksistaan mainittakoon  ,, Sielutieteen  tehtä- 
vistä" (ven.  1872),  „Sielutieteellinen  kritiikki" 
(ven.    1S74-75K    ..Etiikan    tehtävät"    (1885). 

J.  J.  M. 

Kawerau,  Gustav  (s.  1847),  saks.  teoloip, 
1886  prof.  Kielin  ja  1893  Breslaun  yliopistossa, 
v:sta  1907  ylikirkkoneuvoston  jäsen  Berliinissä. 
On  ottanut  osaa  Lutherin  teosten  Weimar-painok- 
sen  julkaisemiseen  sekä  kirjoittanut  kolmannen, 
uskonpuhdistusta  koskevan  osan  Möllerin  teok- 
seen :  ..Lehrbuch  der  Kirchengeschichte"  „Refor- 
mation  und  Gegenreformation".  JS.  K-o. 

Kaverna  ks.  C  a  v  e  r  n  a. 

Kävi  („hieno  kieli"),  Jaavan  vanha  kirjakieli, 
jolla  on  laaja  kirjallisuus,  melkein  yksinomaan 
käännöksiä  sanskriitista.  vrt.  Jaavan  kieli. 
[W.  V.  Humboldt,  „Cber  die  Kawispraehe"  (3  os. 
1836-40).] 

Kaviaari  (turkinkiel.  havya'r),  suolattu  kalan- 
mäti,  varsinkin  huson,  sammen.  sterletin  y.  m. 
sampikalojen  mustajyväiuen  mäti.  jota  valmis- 
tetaan kaupaksi  alisen  Volgan  ja  Kaspianmeren 
luona,  Donin,  Dneprin,  Bugin,  Dnestrin,  Elben 
y.  m.  virtojen  varsilla.  Paras  k.  saadaan  siten, 
että  tuoreen  kalan  mäti  piestään  vitsalla,  .neulo- 
taan, huuhdotaan  ja  suolataan  heikosti  hienolla 
suolalla.  Kuta  kirkasjyväisempi  k.  on,  sitä  pa- 
rempi se  on.  Paras  saadaan  noin  lokakuun  lo- 
pulla. Arvottomin,  mutta  kestävin  on  prässätty 
k.,  joka  sisältää  paitsi  mätijyviä  paljo  muna- 
sarjojen kelmuja.  Hyvä  k.  on  herkkua,  se  on 
helposti  sulavaa  ja  sisältää  enemmän  munan- 
valkuaisaineita,    vähemmän    rasvaa   kuin    kanan- 


623 


Kavio — Kavioeläimet 


624 


muna.  Punainen  k.  on  tavallisesti  kuhan, 
hauen,  karpin,  siirjen  tai  ruutanan  mätiä.  Punai- 
sen ja  mustan  k:n  vientiarvo  teki  Venäjällä 
V.  IS9S  yli  2.1  milj.  rpl.  Pääkauppapaikka  on 
Astrakaani.  Norjassa  teluluiin  paljo  k. ia  turskan 
mädistä.  Suomessa  syödään  yleisesti  muikun  ja 
mateen,  harvinai.semmin  siian,  kiisken,  hauen 
ynnä  eräitten  muiden  makean  veden  kalojen  suo- 
lattua mätiä,  mutta  ei  k:n  nimellä.  Suurin 
kauppa    tehdään    täällä    muikun    mädillä. 

K.  M.   L. 
Kavio  (untiulal,  varpaan  kärkeä  1.  alinta  var- 
vasniveltä   (leveää  kavioluuta)    suojeleva   kenj;än- 


Oikea  etu-  ja  takakavto  altapäin  kaLsotttina. 
o,  b,  c,  kannatinreuna  {n-a  varvasseiniiraän.  ab  sivuselnll- 
man.  b-r  kantaseiuamUn  kannatinreuna).  d  k.iniakuliiiat.  e 
kulmaiukeet.  f  antura,  /"  spn  sakarat,  g,  g\  g"  lamellikerros 
ja  sen  ulkopuolella  ralkuviiva,  /»  sflde,  i  sateen  haarat,  ksar- 
veispäkiaiset,  '  sateen  kesktuurrus,  tn  säleen  sivu-uurrokset. 

muotoinen  sarveiskotelo  hevosella,  aasilla  y.  m. 
kavioeläimillä.  l\otelon  ylä-  ja  ulkopintaa  sano- 
taan k:n  seinäksi  (sarveisseinäksi),  sen  osan,  joka 
on  maata  vastaan,  muodostavat  antura  (sarveis- 
antura)  ja  säde  (sarveissäde).  Seinän  yläreunassa 
huomataan  karvoilla  peitetty  poimu,  karvaruiinu. 


Hevosenjalan  pystysuora  läpileikkaus  jalan  keskitason  koh- 
dalta. A  sääriluun  niin  osa.  B  vtiohi.sluu,  C  vuohisnuljuluu. 
I>  ruunuluii.  K  kavioluu.  F  sädeluu.  a  pitkä  ojcnnusjHnne, 
t  ylempi  hankoside.  '/'  alempi  hankoside.  r  paiiUimniamen 
koukistitsjilnne,  d  alimmainen  koukistusjDnne.  e  vuohisnive. 
Ien-,  f  roununiv,-len-.  g.  g'  karionirelen  kapseliside.  h  kou- 
kistajien jännetuppi,  i.  r  ja  i"  sadtpaija,  k  liharuunu,  /  liha- 
■eioAma,  -n  liha-antura,  n  libasade,  o  harveisseinUmS,  p  sar- 
Teinantura.  q  sarveissäde,  q'  sateisharja.  r  kannas,  s  nahka. 


joka  hevosella  on  noin  sormenlevyinen  ja  taka- 
puolella vähitellen  yhtyy  säteeseen.  Seinän  maa- 
pintaa vastaan  olevau  alareunan,  kannatinreunan 
ja  anturan  välissä  on  sarveisaine  vaaleampaa  ja 
pehmeiimpSä,  ja  täliän  n.  s.  valkoiseen  viivaan 
isketiiän  hevosta  kengittäessä  naulat.  Säde  on  erit- 
täin kinimoavaista  ja  pehmeää  sarveisainetta,  kii- 
lan muotoinen  sarveispatja,  jolla  anatomisen  ra- 
kenteensa vuoksi  on  suuri  merkitys  kavion  sään- 
nönmukaiselle toiminnalle  se  kuu  m.  m.  jossain 
määrin  tekee  kavion  supistumisen  ja  laajentu 
mi.^en   mahdolliseksi. 

Kudosopilliseen  syntyynsä  nähden  k.  on  arvas- 
kesimuodostus.  alemman  varvasnivelen  tuppimai- 
nen  sarveispeite,  jonka  sisäpuolella  on  ravitsevana 
kerroksena  hyvin  vahva  ja  verisuonista  rikas 
verinahka.  K:n  verinahassa  erotetaan  seinäosa 
(lihaseinä),  anturaosa  (liha-antura)  ja  sädeosa 
(lihasäde),  joka  viimemainittu  muodostaa  myös 
p.aksun  kimmoavaisen  patjan  sarveissäteen  ja 
kavioluun  taivuttajajänteen  välissä.  Lih.aseinän 
yläreunassa  on  renkaanmuotoineu  paksunnos,  n. 
s.  liharuunu,  jonka  pinnalla  orvaskesisolut  vilk- 
kaasti lisääntyvät  ja  sitten  sarvettuvat.  Suuri 
os.a  sarveisseinää  saa  liliaruunun  luota  alkunsa. 
Vertailevan  anatomian  kannalta  k.  on  kynsi, 
jonka  kynsilevy  on  hyvin  leveä,  vain  sivullepäin 
kaartunut,  ja  jonka  kynsiantura  on  vahvasti  ke- 
hittynyt. Parivarpaisista  kavioeläimistä  puhuessa 
käytetään  tavallisesti  sanaa  sorkka  k:n  ase- 
masta. K.  M.  L. 

Kavioeläimet  (Vngulata),  laaja  nisäkäslahko. 
Tähän  lahkoon  yhdistetään  useampia  ryhmiä, 
jotka  melkoisesti  eroavat  toisistansa,  mutta  joi- 
den yhteisen  polveutumisen  voi  nälidä  kivetty- 
neinä tunnetuista  eläinmuodoista.  Yleensä  k.  ovat 
kookkaita  maalla  eläviä  kasvinsyöjiä,  joilla  ta- 
vallisesti on  korkeat,  nopeaan  juoksuun  soveltu- 
vat jalat.  Ne  astuvat  varpaitten  kärjille  (ungu- 
ligrada),  varpaitten  luku  on  vähentynyt,  sam.alla 
kuin  muutamat  varpaat,  joilla  ruumiinpaino 
yksinomaan  lepää,  ovat  vahvasti  kehittyneet  ja 
välikämmen  ja  jalkapöytä  pitentyneet  —  ominai- 
suuksia, jotka  nähtävästi  ovat  juoksemiskyvyn, 
nopeajalkaisuuden  kehityksen  yhteydessä.  Ennen 
kaikkea  on  k: lie  ominaista  jalkojen  päättyminen 
varpaitten  kärkiä  peittäviin  kavioihin  tai  sork- 
kiin (ks.  Kavio).  K:n  nykyään  elävät  ryh- 
mät johdetaan  vanhimmalla  tertiäärikaudella  elä- 
neistä alkukavioeläimistä  fCondylar- 
thra),  joilla  oli  viisivarpaiset  jalat.  Sisävarpaan 
surkastuttua  molemmissa  raajapareissa  on  kehi- 
tys käynyt  toisilla  siihen  suuntaan,  että  ruumiin- 
painon on  yksinomaan  tullut  kantamaan  yhä  vah- 
vemmaksi varttuva  keski  varvas  (yksikavioisilla), 
toisilla  taas  tasaisesti  keskimäinen  ja  neljäs  var- 
vas (sorkkaeläimillä).  Näitten  pääryhmien  ohessa 
tavataan  nykyisessä  eläinmaailmassa  myös  sel- 
laisia, joissa  viisivarpaiuen  perimuoto  on  säily- 
nyt esim.  Amhlypoda-TyhmäsXA  polveutuvilla  ele- 
fanttieläimillä.  —  K:iin  on  yhdistetty  seuraavat 
nykyisessä  eläinkunnassa  edustetut  osastot:  1. 
Litteäkav  loiset  1.  tamaanit  (Lnmnun- 
gia  1.  Ihiracoidea).  2.  Elefanttieläimet 
(Prohoscidea).  3.  Pariton  varpaiset  (Pe- 
rissodartyla) :  tapiirit,  sarvikuonot,  hevoset  1. 
yksikavioiset.  4.  .Sorkkaeläimet  1.  pari- 
varpaiset  (Ariiodactyla):  virtahevoset,  siat 
ja  märehtijät.  Kivettyneinä  tunnetuista  ryhmistä 


625 


Kaviokuume— Kean 


626 


mainittakoon     alku  kavioeläimet     (Condy- 
larthra)   ja  Am6/^;)orfarvlimäiln   luetut  eläimet. 

il.  M.  L. 

Kaviokuume  hevosella  syntyy  lihaskavion  sei- 
nämän tuleliduksesta,  joka  aikaansaa  tämän  ir- 
taantumisen sarveiskaviosta  ja  tUten  kavioluun 
kärjen  painumisen  alas  ja  taaksepäin.  Tuleliduksen 
pitkittyessä  tai  usein  uusiintuessa  kavioluu  jää 
tähän  asentoon,  jolloin  kavion  antura  oheiiije  ja 
kaareutuu  ulospäin  ja  sen  kärki  käyristyy  eteen- 
ja  ylöspiiin,  muodostaen  n.  s.  .,v  i  r  s  u  k  a  v  i  o  n". 
Lisäksi  ilmestyy  kavion  pinnalle  omituisia  rengas- 
muodostuksia.  —  Taudin  .syynä  pidetään  vilustu- 
mista, virheellistä  ruokintaa,  liikarasitusta  y.  m. 
Se  tulee  etupäiissä  etukavioihin,  joita  eläin  ko->t- 
taa  suojella  työntäen  takajalkojaan  mahdollisi;n- 
man  paljon  eteenpäin.  Kaviot  tuntuvat  kuumilta 
ja  aroilta  ja  eläimellä  on  vaikeissa  tapauksissa 
kuumetta.  Pikainen  apu  auttaa  lievissä  tapauk- 
sissa jonkun  päivän  kuluttua,  ankarissa  taa.sen 
tapahtuu  tosin  näennäinen  paraneminen  2-3  vii- 
kon päästä,  mutta  tauti  nuiuttuu  vain  pitkälli- 
seksi, josta  ..virsukavio''  on  seurauksena.  Hoi- 
dossa käytetään,  paitsi  sopivaa  ruokintaa  ja  le- 
poa, kylmävesi-  tai  jäähauteita,  ulostusaineita, 
suoneniskentää    j.    n.   e.  Kp. 

Kaviotulehdus,  jonka  ensisijassa  aiheuttaa 
loukkaantuminen,  voi  joko  yksinomaan  rajoittua 
päällimäisiin  tai  ulottua  kavion  sisäosiinkin. 
Edellises.sä  tapauksessa  erittyy  lihas-  ja  sarveis- 
kavion  väliin  verta  tai  verinestettä,  joka  tum- 
manharmahtavaksi  märäksi  muuttuneena  tunkeu- 
tuu päkeisiin  ja  ruunuun  päin,  jossa  se  puhkeaa 
esiin.  Estettynä  ulo.sjuoksemasta  märkä  painuu 
kavion  sisäosiin,  jossa  se,  etenkin  jos  siihen  on 
päässyt  tartunta-ainetta,  muuttaa  taudin  kulun 
arveluttavaksi.  —  K:sta  johtuu  ontuminen,  ka- 
vio on  tavallista  länipöisempi  ja  arka.  —  Kylmil- 
vesihauteet  taudin  alussa  sekä  ehdoton  lepo  vie- 
vät lievissä  tapauksissa  suotuisiin  tuloksiin,  vai- 
keissa sitävastoin  on  turvauduttava  asiantunti- 
jan  apuun.  Kp. 

Kavioveitsi  on  tarpeellinen  kavion  kannatin- 
reunan  ja  anturan  vuolemiseksi.  Niitä  on  englan- 
tilaisen käyräkärkisen  konruveitsen  tapaisia, 
yksi-  tai  kaksitahkoisia  saksalaisia,  ranskalaisia 
y.  m.  malleja,  riippuen  niiden  muodon  eroavai- 
suus pääasiallisesti  käyttäjän  tottumuksesta  ja 
eri  kenjritystavoista.  Kp. 

Kaviovoide,  jota  käytetään  kavion  kosteus- 
suhteiden tasoittamiseksi,  valmistetaan  tavalli- 
sesti vaseliinista,  tervasta  y.  m.  Kavion  antu- 
rassa ja  Siikasessa,  joissa  veden  imeytyminen  ja 
haihtuminen  tapahtuu  nopeammin,  se  vaikuttaa 
tehokkaimmin.  Kp. 

Kazanj   ks.  Kasaan  i. 

KazanlUk,  kaupunki  Bulgaariassa,  Itä-Rume- 
liassa  Balkanin  eteläjuurella,  Sipka-solan  kautta 
vievän  tien  varrella;  10.790  as.  (1905).  Ympä- 
ristö viljava,  hedelmä-  ja  ruusupuutarhoja.  K. 
on   kuuluisan   ruusuöljyteollisuuden   keskusta. 

E.   E.   K. 

Kazarit   ks.   K  a  s  a  a  r  i  t. 

Kazatsok  /-o'-/,  vähävenäl.  kasakkatanssi  ^/,- 
tahdissa.  Sen  vauhti  on  alussa  kohtuullinen. 
mutta  kiihtyy  kiihtymistään  nopeammaksi,  joten 
sen  suoritukseen  tarvitaan  paljon  notkeutta.  K. 
on  jonkun  verran  levinnyt  Itä-Suomeenkin  („ka- 
sakka").  /.   K. 


Kazbek,  sammunut  tulivuori  Kaukasuksen 
keskiosassa.  Siinä  on  kaksi  huippua  (korkeampi 
.'i,()4:!  ni)  ja  Devdorakijäiitikkö  (ks.  liitekuvaa 
kirjoituksessa  Kaukaasi  a).  E.  T. 

Kazikumukit   ks.   K  a  s  i  k  u  m  y  k  i  t. 

Kazinczy,  Ferenc  {kaziiitsi  färäntsj  (1759- 
1S31I.  liienosti  ja  monipuolisesti  sivistynyt  unk. 
kirjailija  ja  kriitikko,  jonka  toiminnassa  öoethen 
klassillinen  idealismi  on  johtavana  periaatteena. 
Opiskeltuaan  lakitiedettä  ja  toimittuaan  jonkun 
aikaa  asianajajana  hän  178G-01  oli  kouluntarkas- 
tajana  Kassan  tarkastuspiirissä  ja  1701-94  näyt- 
tämönjohtajana  Budapesti.ssä.  Sekaannuttuaan 
sattumalta  Martinovicsin  vallankumoukselliseen 
sal.aliittoon  hän  sai  istua  kovassa  vankeudessa 
1794-lSOl,  jonka  jiilkeen  vetäytyi  Sz(5phalom  ni- 
miselle maatilalleen.  V.  1787  K.,  yhdessä  Baröti- 
Szahön  ja  Bacs.1nyi'n  (ks.  n.)  kanssa,  perusti  kir- 
jallisen , .Magyar  Mu.seum"  aikakauslehden,  josta 
kuitenkin  pian  luopui  ja  julkaisi  1790  yksinään 
..Orpheus"  nimistä  kuukauslehteä.  Vv.  1788-94 
K.  suoritti  joukon  maailmankirjallisuuden  mes- 
tariteosten käännöksiä,  joilla  on  sangen  suuri 
merkitys  myös  unkarin  kirjakielen  kehityksen 
historiassa.  Vankeudesta  vapauduttuaan  K:sta 
vähitellen  tuli  Unkarin  kirjallisen  maailman 
keskipiste  ja  kirjallisen  makusuunnan  ylin  aukto- 
riteetti. Itän  julkaisi  vanhempia  unk.  kirjalli- 
suuden tuotteita,  alkuperäisiä  kriitillisiä,  esteet- 
tisiä ja  filo.sofisia  tutkielmia  .sekä  runojakin.  Par- 
haimman kuvan  hänen  syvällekäyvä.stä  kirjalli- 
sesta toiminnastaan  ja  vaikutusvaltaisuude.staan 
antaa  hänen  laaja  kirjeenvaihtonsa,  joka  on  aika- 
kauden unk.  kirjallisuuden  historian  tärkeim- 
piä lähteitä.  „Kielenuudistajanakin"  (vrt.  B  a  r- 
c  a  f  a  1  V  i  S  z  a  h  6)  K  :11a  oli  johtajan  asema. 
Hänen  mielestään  unkarin  kielen  kehittäminen 
kirjallisuuden  taipuisaksi  välikappaleeksi  oli  kir- 
jailijain eikä  kielimiesten  tehtävä.  Kielen  sirous 
ja  muotokauneus  oli  K:lle  pääasia;  sen  kansan- 
omaisuudesta hän  ei  välittänyt.  ..Kirjailijalle", 
hän  sanoo,  „on  kaikki  sallittua,  mitä  kaikkien 
kielien  ihanne  vaatii,  mitä  unkarin  kielen  luonto 
ei  selvästi  kiellä,  mitä  vanhojen  ja  uusien  klas- 
sikkojen muodostama  maku  suosittaa  ja  minkä 
tarve  välttämättömästi  vaatii".  Liiallisuuksiin 
meneviä  sanaseppiä  K.  ei  kuitenkaan  hyväksynyt. 
Ankarasta  vastustuksesta  huolimatta  ..kielenuudis- 
tajat" vähitellen  pääsivät  kirjallisuudessa  mää- 
rääviksi, heihin  kun  Unkarin  parhaimmat  kirjal- 
liset voimat  liittyivät.  Tuhannet,  sekä  oikein 
että  väärin  muodostetut  unkarilaiset  sanat  ja  sa- 
nontatavat pääsivät  silloin  kirjakieleen;  vaikka 
myöhempi  sekä  kaunokirjallinen  että  tieteellinen 
vastavaikutus  niistä  on  suuren  osan  saanut  pois- 
kitketyksi,  niin  ovat  kuitenkin  sangen  lukuisat 
„kielenuudistuksen"  luomat  pääs.seet  pysyväisesti 
unkarin  kirjakieleen  vakiintumaan.  —  K:n  koo- 
tut teokset  on  Unkarin  tiedeakatemia  toimitta- 
nut julkisuuteen.  y.  TV. 

Kazym,  Obin  syrjäjoki  oikealta,  saa  alkunsa 
Toren-Norin  järvestä,  juoksee  itäis-läntistä  suun- 
taa läpi  Toholskin  kuvernementin  Berezovin 
piirikunnan;   pituus  n.  350  virstaa. 

Kea   ks.   K  e  o  s. 

Kean  [kinj.  1.  E  d  m  u  n  d  K.  (1787-1833),  engl. 
näyttelijä,  esiintyi  jo  nuorena  lastenosissa,  mat- 
kusti välillä  laivapoikana  'Madeiraan,  oli  v;een 
1813   kiertävissä   seurueissa.     V.    1814   hän    Lon- 


627 


Keats — Keckman 


628 


toon  Drurylaue-teatterissa  Shylockina,  Richard 
ni:ua.  Otliellona,  Macbethina,  Hamletina  ja  Ja- 
gona  saavutti  suuren  maineen,  jota  vielä  laajen- 
sivat vierailut  Skotlannissa,  Irlannissa,  Pohjois- 
Ameriikassa  ja  Pariisissa.  Teatterinjohtajaua 
Riclimondissa  hän  kuoli  ennen  aikojaan  säännöttö- 
män elintavan  takia.  K:n  taiteelle  oli  ominaista 
voimakas  paatos  ja  taito  herättää  kauhua,  mutta 
sitä  haittasi  usein  luonteen  kokonaisuuden  laimin-  i 
lyöminen,  ja  sen  räikeimpien  puolien  esilletuo- 
minen. A.  Dumas  vanh.  on  draaman  muodossa 
käsitellyt  Keanin  elämänvaiheita.  K:n  elämä- 
kerran ovat  kirjoittaneet  B.  Cornwall  il83.i), 
IIawkins   (1869)   ja  iloUoy    (1888). 

2.  Charles  K.  (1811-68),  edellisen  poika,  sa- 
moin näyttelijä,  etevä  Shakespeare-luonteiden, 
varsinkin  Hamletin  esittäjä.  [Cole,  ..Life  and 
theatrical  times  of  Charles  K."    (2  pain.   1860).] 

J.  Dl. 

Keats  Ihits],  John  (1795-1821),  engl.  runoi- 
lija. Lontoolaisen  pika-ajurin  poika,  sai  kohta- 
laisen koulusivistyksen,  rupesi  ensin  apteekin- 
harjoittelijaksi,  mutta  luopui,  rintataudin  pa- 
kottamana, tältä  alalta,  antautuen  pienen  perin- 
nön turvissa  kokonaan  runoilemiseen,  Spen- 
.ser  nuoruutensa  runoilijaihanteena.  V.  1817  il- 
mestj'i  K:n  esikoisjulkaisu  „Poems",  seur.  v.  kau- 
nis kreikkalais-romanttinen  runoelma  „Endy- 
mion".  V.  1819  K.  tutustui  Itä-Intiassa  synty- 
neeseen naiseen,  Fanny  Brawneen,  johon  pala- 
vasti rakastui.  Jonkun  aikaa  hän  eli  tämän  nai- 
sen perhecs.^ä,  ja  tämä  aika  oli  hänelle  onnal- 
linen  ja  hänen  tuotannolleen  hedelmällinen. 
Mutta  rintatauti  pakotti  hänet  jo  1820  lähte- 
mään lämpimämpään  ilmanalaan,  ensin  Napoliin, 
sitten  Roomaan,  missä  hän  kuoli. 

K:n  muut  pääteokset  ovat  „Lamia"  (1820),  sa- 
moin kuin  „Endymion",  sen  kehityskauden  tuote, 
jolloin  klassilliset  esikuvat  ja  kreikkalainen  myto- 
logia täyttivät  hänen  mielensä;  „Isabella,  or  the 
Pot  of  Basil"  (1820),  jonka  aihe  on  lainattu  Boc- 
caccion „Decamerone"sta  ja  romanttinen  ..The 
Eve  of  St.  Agnes"  (1820),  jonka  johtoaatteen;i  on 
vanha  kansanusko,  että  Pyhän  Agneksen  yönä 
henkien  hetkenä  kirkkomaan  portista  saattaa 
nähdä,  ketkä  seuraavana  vuonna  kuolevat.  Murhe- 
näytelmä „Otho  the  Great",  jonka  K.  kirjoitti  yh- 
dessä Bro\vnin  kan.ssa,  kuten  myös  draaman-kat- 
kelma „King  Stephen"  osoittavat,  että  K.  oli 
enemmän  lyyrillinen  kuin  draamallinen  kyky. 
K:d  kootut  teokset  julkaisi  Forman  (1883,  4  n.; 
2  p.  1900,  5  n.)  ja  sama  tekijä  hänen  kirjeensä 
(1897).  [Elämäkertoja:  Lord  Houghton  (1848, 
uusi  pain.  1867),  Colvin  (1887),  W.  M.  Rossetti 
(1897)  ja  Marie  Gothein  (1897);  vrt.  Angellier, 
„De  Keatsii  vita  et  carminibus"  (1893)  ;  Hoops, 
„Keats  Jugend   und  Jugendgedichte"    (1895).] 

j.  n-i. 

Keb,  egyptiläisten  kosmologiassa  maan  jumala, 
jolla  taivaan  jumalattaren  Nutin  kanssa  oli  pojat 
Osiris  ja  Set  sekä  tyttäret  Isis  ja  Neftys. 

E.  T-t. 

Kebir  [-i-]  (arab.) ,  suuri  (esiintyy  paikan- 
nimien }'lite_vdessä) . 

Keble  [Idll],  John  (1792-1868),  engl.  episko- 
pualinen  pappi,  hengellinen  runoilija,  huo;iiatta- 
vimpia  miehiä  Englannin  uskonnollisessa  histo- 
ria.ssa  19:nnellä  vuosis.,  1820-luvulla  alkaneen 
korkeakirkollisen  herätyksen  ensimäinen  johtaja. 


Julkaisi  1827  heugelli.sen  runokokoelman  „The 
Christian  year",  jolla  herättäjänä  on  ollut  suuri 
merkitys.  Pian  NeHuiau  ja  Pusey  joutuivat  K:n 
vaikutuspiiriin:  1833  hän  piti  Oxfordin  yliopis- 
tolle kuuluisan  herätyssaarnan.sa  ,, kansallisesta 
luopumisesta"  antaen  siten  alun  Oxford-liikkeelle 
(ks.  t.  ja  A  n  g  1  i  k  a  a  n  i  n  e  n  kirkko);  sam.  v. 
Iiän  julkaisi  uuden  liikkeen  ohjelmalauseet.  K:n 
kirj:illisesta  tuotannosta  mainittakoon  vielä  „A 
nietrical  version  of  the  Psalter"  (1839),  „Lyra 
innocentium"  (1846).  ..Sermous  for  the  Christian 
year"   (U   nid.,   1875-80). 

Kebnekaise,  Ruotsin  korkein  vuori  Jukkas- 
järven  pitäjässä  Norrbottenin  läänissä,  2,123  m. 
korkea,  aina  lumen  peittämä,  jäätiköitä. 

Kebrakko-puu  ks.  Q  u  e  b  r  a  c  h  op  u  u. 

Kechua  ks.  Iv  e  t  s  u  a. 

Keckman   Itsek-J,    Kaarle   Niklas    (1793  ^^ 

1838),  yliopistomme  ensimäinen  suomen  kielen 
lehtori  ja  ensi  miehiä  suomen  kielen  ja  suoma- 
laisen kirjallisuuden  viljelystyössä  1800-luvun 
alkupuolella.  Syntyi  Oulussa  25  p.  heinäk.  1703; 
isä  kauppaneuvos  Lars  Henrik  K.  (peräpohja- 
laista  pappissukua) :  äiti  Helena  Schulin,  jonka 
aikaisemmasta  avioliitosta  F.  M.  Franzen  (ks.  t.) 
oli  syntynyt.  Tuli  ylioppilaaksi  1809  ja  osoitti 
jo  j-lioppilasaikanaan  vilkasta  suomen  kielen  har 
rastusta;  maisteriksi  syks.  1815.  Toimi  ensin 
V.  t.,  sitten  vak.  yliopiston  kirjaston  amanuens- 
sina 1816-29,  julkaisten  1821  ensimäisen  siihen 
asti  suomeksi  painettujen  kirjain  bibliografisen 
luettelon  ,.Förteckning  ä  härtills  vetterligen 
tryckta  finska  skrifter".  Otti  1822-23  apu- 
toimittajana osaa  ..Turun  Viikko-Sanomain" 
(ks.  Becker,  K  e  i  n  h.  von)  julkaisemiseen; 
suoritti  myöskin  Sak.  Topelius  vanh: n  „Vanhojen 
runojen"  l:sen  vihkon  korjausluvun.  V.  1829 
julkai-stuaan  latinankielisen  väitöskirjan  suomen 
kielen  teonsanaiu  taivutuksesta  (,.De  formis  con- 
jugationum  in  lingua  Fennica  meditationes") 
K.  V.  1829  nimitettiin  edell.  vuonna  perustettuun 
yliopiston  suomen  kielen  lehtorin  virkaan.  Tässä 
sitten  vajaan  vuosikymmenen  ahkerasti  työ.sken- 
neltyään  hän  verraten  varhain  kuoli  9  p.  toukok. 
1838,  jättäen  jälkeensä  suuret  määrät  alaansa 
koskevia  käsikirjoituksia:  kieliopillisia  muistiin- 
panoja suomesta  ja  sen  sukukielistä,  kirj;illisuus- 
ja  kansanrunouspoimintoja  m.  m.  suomenkielistä 
lukemistoa  varten,  sauastokokoelmia  sekä  ,,Kale- 
valan",  „Kanteleen"  ja  Topeliuksen  „Vanhain  ru- 
nojen" y.  m.  ruotsinnoksia  y.  m.,  jotka  joutuivat 
Suom,  kirj.  seuran  haltuun.  Tämä  seura  valitsi 
1831  syntyessään  yksimielisesti  K:n  puheenjolita- 
jakseen,  mutta  hän  erosi  tästä  toimesta  pian, 
koska  siihen  muka  tarvittiin  toimeliaampi  ja 
ymmärtäväisempi  mies.  Hänen  asunnossaan  seura 
piti  ensimäiset  kokouksensa  ja  E.  Lönnrotin 
lähdettyä  kes.  1831  runomaille  ja  sittemmin  muu- 
tettua Kajaaniin,  hän  sen  sihteerinäkin  toimi 
uhrautuvasti  kuolemaansa  saakka.  Tässä  asemas- 
saan ja  E.  Lönnrotin  persoonallisena  ystävänä 
hän  m.  m.  kehoittavilla  kirjeillään  ja  vilpittö- 
mällä asianharrastuksellaan  henkisesti  kannatti 
ja  tuki  L:n  kansanrunouJenkeräyspuuhia  ja 
edisti  runojen  julkaisemista  niin  tehokkaasti, 
että  seura  Kalevalan  ilmestyttyä  1835  määräsi 
hänelle  lahjapalkkioksi  200  paperirupl.  (ainoa 
palkka  mitä  K.  koko  sihteeriajaltaan  sai).  Kan- 
sanrunoudenharrastustaan      hän      oli      osoittanut 


iiä9 


Kecskem^t — Kehilö 


föO 


myöskin  toimittamalla  Sak.  Topelius  vanhin 
kuoltua  painosta  vainajan  veljen  kanssa  .A'an- 
hain  runojen"  V  vihkon;  samaa  harrastustaan 
K.  istutti  opiskelevaan  nuorisoonkin,  yliopisto- 
opetuksessaan  esittiien  varsinkin  ..Kanteletta" 
ja  ..Kalevalaa",  huolimatta  vaikeuksista,  joita 
silloisten  kielellisten  apuneuvojen  riittiinuittö- 
inyys  itse  luennoitsijallekin  pyrki  tuottamaan. 
— Vielä  enemniiin  kuin  yliopisto-opetuksellaan  ja 
aisetusten  suomentamisella  K.  von  Beckerin  kanssa 
lienee  K.  edistänyt  kirjakielen  uudistumista  sil- 
loiseksi mallikelpoisella  suomennosteoksella  ..Kul- 
tala", joka  1834  ilmestyi  Suom.  kirj.  seuran  ..Toi- 
mitusten" sarjan  aloittajana;  tätä  suosittua  kan- 
sankirjaa  pidetään  käännekohtana  suorasanaisen 
kirjakielen  keliityksessä.  —  K:n  keskeneräisiksi 
liiiineistä  kirjallisista  töistä  tärkein  oli  uusi 
^uomen  kielen  sanakirja,  jonka  tekemisen  K;n 
liueskokoelmain  perustuksella  Suom.  kirj.  seura 
l,s38  uskoi  E.  Lönnrotille.  [Laajemmin  ..Biograf. 
nimikirja":  ..Virittäjä"  (1897,  sivv.  11-13,  18-23) .] 

E.   A.   T. 

Kecskemet  /kätskämet],  kaupunki  Unkarissa, 
komitaatissa  Pest-Pilis-Solt-Kis-Kun,  n.  s.  K:n 
pustalla,  rautatien  varrella  85  km  kaakkoon 
Budapestista;  66.416  as.  (arv.  1909).  unkarilai- 
sia, osaksi  room. -katolisia,  osaksi  reformeerat- 
tuja.  Harjoitetaan  laajaa  maanviljelystä  (viljaa, 
viiniä,  hedelmiä,  tupakkaa)  ja  karjanhoitoa  (si- 
koja) .  joiden  tuotteisiin  perustuu  teollisuus 
(kauppajauhomyllyjä.  viina-,  nahka-,  saippuateh- 
taita) ja  vilkas  kauppa;  K:n  karjamarkkinat 
ovat  Unkarin  suurimpia.  —  K:ssä  ou  lainopilli- 
nen akatemia,  kaksi  lukiota,  ylempi  reaalikoulu. 
teatteri,   pari  luostaria.  (E.   E.   K.) 

Kediivi,   Chediv   I.   khedive    (pers.   tsidiv 

lierra.  hallitsija),  alkuansa  Persian  kuninkaan 
irvonimi;  tätä  nykyä  (v:sta  1867  lähtien)  Egyp- 
tin varakuninkaan  arvonimi. 

Keeksi  ks.  Keksi. 

Keeler  [kihj.  James  Edward  (1857-1900) , 
imer.  a.stronomi.  Opi.skeli  Euroopassa,  vv.  1884-86 
.Allegheny-ob.servatorin  assistentti,  vv.  1886-91 
Lick-observatorin  spektroskooppisten  töitten  joh- 
taja, vv.  1891-98  Penn.sylvania-yliopiston  astro- 
fysiikan professori  ja  Allegheny-observatorin  joh- 
taja, VT.  1898-1900  Lick-observatorin  johtaja, 
lv.  on  toiminut  etupäässä  spektraaliastrono- 
mian  alalla,  tutkinut  kiintotähtien.  kierto- 
tahtien,  komeettien  ja  tähtisumujen  spektrejä, 
.sekä  valmistanut  ja  parantanut  spektraalianalyy- 
sin  koneita.  Julkaisussaan  „A  spectroscopic  proof 
of  the  meteoric  constitution  of  Saturn'3  rings" 
(Astrophysical  Journal  1895)  K.  todisti  spekt- 
raalianalyysin  avulla  Saturnuksen  renkaitten  ole- 
van pienten,  toisistaan  erillään  planeetin  ympäri 
kiertävien  kiinteitten  kappalten  muodostamia. 
Lick-observatorin  johtajana  K.  antautui  yksin- 
omaan tähtisumujen  ja  tähtiryhmien  valokuvaus- 
töihin.  Tulokset  tästä  työstä  ovat  K:n  kuoltua 
julkaistussa  klassillisessa  teoksessa  ..Photographs 
of  nebul.T  and  clusters  made  with  the  Crossley 
reflector"   (1908).  B.  R. 

Keeling-saaret  [kt-J  (Kookos-saaret),  saari- 
ryhmä Intian-meressä.  (11°  49'-12°  13'  et.  lev.  ja 
■ae»  55'  it.  pit.) ,  kuuluu  Englannin  Straits  Settle- 
meuts-siirtomaahan,  23  korallisaarta,  pinta-ala 
22  km',  n.  600  as.  (1904).  Päätuotteita  kookos- 
pähkinät ja  kopra.  —  Englantilainen  Keeling  löysi 


1609  nämä  silloin  asumattomat  saaret;  1820- 
luvulta  niitä  ruvettiin  asuttamaan  ja  1857  Eng- 
lanti ne  anasti. 

Keewatin  fkiuö'tinj,  proterozooinen  muodos- 
tumaosasto  Pohjois-Araeriikassa.  ks.  Geologi- 
s  e  t  m  u  o  d  o  s  t  u  m  a  t.  P.  E. 

Keewatin  /kiuö'tinj  (int..  =  ..pohjoistuuli") . 
territori  Kanadassa,  käsittää  suunnattoman,  mel- 
kein asumattoman  alueen  Iludson-lahden  länsi-  ja 
eteläpuolella  50°  ja  70°  välillä  pohj.  lev.;  pinta- 
ala  1.210,000  km=;  9,800  as.;  (1901)  athabaski-. 
cree-  ja  algonkin-intiaaneja,  harvoja  valkoihoisia. 
Rantaseutu  on  alavaa  merenjilttömaata,  sisäosa 
600  m  korkeaa  gneissiperustaista  kumpujen  ja 
seläntcitten  peittämää  ylätasankoa.  Ilmasto 
kylmä;  Kööpenhaminan  leveysasteella  on  v:n 
keskilämpö  — 5,«°  C,  tammikin  — 23,f°  C,  heinä- 
kin -f  13,4°  C.  Rannikolla  u.seita  vuonoja  (Ban- 
ken inlet,  Chesterfield  inlet,  Wager  inlet).  Jokia 
(Iso  Kalajoki,  Duha\vnt,  Churchill  Nelson,  H.-iyes. 
muutamat  tärkeitä  kulkuväyliä)  ja  järviä  run- 
saasti. Etelässä  maa  on  laajojen  havu-  ja  lehti- 
metsäin peitossa,  pohjoisempana  puukasvullisuus 
kituvaa  (ks.  Barren  Grounds).  Vilja  tuleen- 
tuu eteläisemniissä  osissa,  kauempana  pohjoisessa 
viljellään  vihanneksia  ja  juureksia.  Taloudelli- 
sesti mainittavia  tuotteita  nahat  ja  turkikset, 
joiden  osto  yhä  edelleen  on  Hudson-Bay  komppa- 
nian käsissä,  vaikka  monopoli  onkin  1869  lakan 
nut.  —  Liikeyhteys  Kiiin  on  sangen  hankala, 
Hudson-lahden  eteläosia  talvijäät  peittävät  aina 
lOikin  kuukautta.  —  Alue  järjestettiin  1876: 
varakuvernööri  asuu  Manitoban  alueella  Winui- 
peg-kaupungissa.  E.  E.  K. 

Kefalalgia  ks.  C  e  f  a  1  a  1  g  i  a. 

Kefallenia  ks.  K  e  p  h  a  1 1  e  n  i  a. 

Kefalometri  (kreik.  icp/io/e  =  pää.  ja  metron 
=  mitta),  a^iat.,  kone,  jolla  pääkallon  läpimitat 
ja  laajuus  mitataan.  —  K  e  f  a  1  o  m  e  t  r  i  a.  pää 
kalloumittaus. 

Kefalotom^ia  ks.  O  e  f  a  1  o  t  r  y  p  s  i  a. 

Kef  alotripsia  ks.  C  e  f  a  1  o  t  r  y  p  s  i  a. 

Kefeus  (Cepheus),  tähtikuvio  pohjoisella 
taivaanpallopuoliskolla  Kassiopeian  ja  Pienen 
Karhun  (Lapin  Otavan)  välillä,  ei  sisällä  3itta 
suuruusluokkaa  suurempia  tähtiä.  Kaksoistähti  6 
Cephei  on  erityisen  kaksoistähtiluokan  tyyppinä. 
Tähti  //  Cephei  on  taiv;ianpallopuoliskonime  pu- 
naisin tähti.  William  Hersehel  sanoi  sitä  gra- 
naattitähdeksi,   ..the  garnet  star".  H.   R. 

Kefiiri  (kefir;  turkk.-tat.),  n.  s.  kefiirifer- 
mentin  vaikutuksesta  lehmänmaitoon  syntynyt 
alkoholin-,  hiilihapon-  ja  maitohaponpitoinen 
hapan  maito,  jota  erittäinkin  Kaukaasiassa  pal- 
jon käytetään  virkistävänä  ja  vahvistavana  ter- 
veys-juomana. 

Kefisos  ks.   K  e  p  h  i  s  o  s. 

Kehdonjalaksenmuotoinen  kuokka,  arkcol.. 
suureliko.  kump.aankiu  päähän  teräksi  suippeneva 
kiviase,  jonka  toinen  kylki  ou 
suora,  toinen  mykevä.  Esine  ' 
muistuttaa  sivultapäin  kehdon- 
jalasta,  ja  siitä  sen  nimi.  On  myös  tämän  muo- 
don toisintoja,  joiden  toinen  pää  on  suora,  tylppä. 
Viimemainittu  on  läheistä  sukua  Keski-Euroo- 
passa  kiviajau  lopulla  tavattaville  n.  s.  „Schuh- 
/eisien-kirveille".  —  Meidän  maass.amme  tyyppi 
on  itäinen.    [Ailio,  „Steinzeit"  I,  23.]     A.  M.  T. 

Kehilö   ks.   Painokehilö. 


631 


Kehite— Kehruu 


a^-2 


Kehite  ks.  Valokuvaus. 

Kehittely,  miis.  (saks.  /)Krc/if«A«jnp  =  läpikul- 
jetus),  on  alkuaau  tarkoittanut  fuugasävell_vkspn 
rylinutystii  eri  taitteisiinsa,  siten  että  kussakin 
niistä  fuujran  pääaihe  (1.  teema)  esiintyy  johdon- 
mukaisessa järjestyksessä  eri  äänissä  ja  erilai- 
sissa ihnausniuodoissa.  Teeman  esiintymisten  lo- 
missa on  väliryhmiä.  joissa  siitä  johtuvia  va- 
paampia aihemuodostuksia  kehkiää  toinen  toi- 
sestaan säveltäjän  mielikuvituksen  ,,kehittele- 
minä".  Näitten  väliryhmien  laadun  vuoksi  on 
k.-niniitys  sittemmin  tullut  tarkoittamaan  suu- 
remmissa soitinsävellysmuodoissa  esiintyviä  sa- 
mantyylisiä välittäviä  ja  huipentavia  sävelryh- 
miä.  Sonaattimuodon  keskimäistä  jaksoa  (vrt. 
Keskiosa)  nimitetään  sen  johdosta  suorastaan 
k.-j  a  k  s  o  k  s  i.  1.  K. 

Kehittävä  opetusjuoksu  ks.  O  p  e  t  n  s- 
juoksu. 

Kehitys  sana  merkitsee  alkuansa,  aivan  sa- 
moin kuin  lat.  evolu'tiö.  jonkin  jo  olemassa  ole- 
van, mutta  peitetyn  auki  käärimistä  eli  paljas- 
tamista. Kehityk-sen  eli  evolutsionin  käsitettä 
on  alkuansa  sen  mukaisesti  ajateltu,  mutta  tänä 
käsitteen  piirre  on  vähitellen  hävinnyt  uuden- 
aikaisesta k. -aatteesta   (ks.  Evolutsioni). 

A.  Gr. 

Kehityslaki  lausuu  monien  ajattelijain  mie- 
lestä maailmankulun  perusolemuksen.  Sen  jäl- 
keen kuin  nykyaikana  kehitysaate  oli  tullut  val- 
taan yleisessä  maailmankäsityksessä,  ovat  monet 
yrittäneet  yhden  ainoan  lain  muodossa  lausua 
maailmankehityksen  yleisen  omituisuuden.  Kuu- 
luisin on  Spencerin  oppimuodo.stus.  jonka  mu- 
kaan kaikki  kehitys  on  siinä,  että  olevainen 
muuttuu  hajanaisesta,  tasarakenteisesta  (homo- 
geenisesta) ja  epämääräisestä  olotilasta  yhtenäi- 
seen, sekarakenteiseen  (heterogeeniseen)  ja  mää- 
rättyyn olomuotoon.  Väärin  on  kuitenkin  arvolla, 
että  tämäntapainen  k.  muka  on  varsinainen,  vai- 
kuttava syylaki.  Mikäli  tämäntapainen  ,,Iaki" 
tosiaankin  toteutuu  luonnon  kulussa,  on  se  tulos 
hyvin  monien,  mutkikkaiden  eri  voimien  ja  .syi- 
den yhteisvaikutuksesta;  se  on  sentähden  ainoas- 
taan yleinen  kaava,  jonka  mukaisesti  luonnon 
ilmiöt  usein  tai  tavallisesti  kehittyvät,  mutta  ei 
mikään  kausaalinen  peruslaki,  joka  sis.ällisestä 
välttämättömyydestä  aina  toteutuisi,  (vrt.  E  v  o- 
1  u  t  s  i  o  n  i-o  p  p  i.)  A.   Gr. 

Kehitysmekaniikka,  uudenaikainen  biologisen 
tutkimuksen  haara,  joka  on  asettanut  tehtäväk- 
.seen  selvittää  mekaaniset  (kemiallis-fysikaaliset) 
syyt  organismin  kehityksessä  esiintyviin  muodon- 
muutoksiin. K:n  tutkimusmenettely  peru.stuu  pää- 
asiallisesti kokeisiin,  jonka  vuoksi  sitä  usein  en 
nimitetty  myös  kokeelliseksi  kehitysopiksi.  Sen 
päämäärä  on,  sanoo  opin  perustaja  W.  Roux,  ke- 
hityksen mekanistinen  selittäminen.  [Roux,  „Ar- 
chiv  fiir  Ent\vickelungsmechanik"  (v:sta  1894 
alkaen)  ja  saman  tutkijan  ,,Die  Entwickelungs- 
mechanik"    (1905).]  K.   M.    L. 

Kehitysoppi  ks.  E  v  o  1  u  t  s  i  o  n  i-o  p  p  i  sekä 
P  o  1  v  e  u  t  u  m  i  s  o  p  p  i. 

Kehl  [-cl],  kaupunki  Badenissa,  Reinin  oik. 
rannalla,  sen  ja  Kinzigin  ylitymäkolidassa,  vasta- 
päätä Strassburgia,  johon  se  on  yhdistetty  rauta- 
tiellä; 3,284  as.  (1909),  sen  viereisessä  K:n  ky- 
lässä 4.164  as.  (1900).  Saha-,  seIluIoo.sa-.  tu- 
pakka-, hattu-  y.  m.  teollisuutta;   kauppa  vilkas: 


satama.  Linnoitettu.  —  Strassburgin  naapurina 
K.  on  monasti  ollut  ranskalaisten  ja  saksalais- 
ten hyökkäysten  esineenä.  V.  1870  Strassbur- 
gista  suunnattu  pommitus  hävitti  .sen  suurim- 
maksi osaksi.  (E.  E.  K.) 

Kehnokasvuinen,  metsiinh.,  nuiaperä,  jolla 
niotsänkasvu  on  hidas  ja  epävarma:  sellaisi.a  ovat 
rämeet  ja  kallioperäiset  ma;>t  sekä  korvet,  joi.ss;i 
vodenjuoksu  on  huono.  (Käytännössä  on  nimitys 
..väliemmiin  kasvullinen"  yleisempi.)  L.  I-o. 

Kehnäsieni  (Phnliota)  ks.  Helttasienet. 

Kehr  [kir],  Karl  (1830-83),  saks.  pedagogi, 
oli  johtajana  eri  seminaareissa  ja  vaikutti  sekä 
tässä  toimessaan  että  kirjallisella  toiminnallaan 
huomattavasti  Saksan  kansakoululaitoksen  kehi- 
tykseksi. Hänen  tunnetuin  teoksensa  ..Praxis  der 
Volkssphule"  on  ilmestynyt  useissa  painoksissa  ja 
käännetty  monille  kielille,  myöskin  ruotsiksi 
mukaillen  (1871).  K:u  muista  teoksista  mai- 
nittakoon; „Der  cliristliche  Religionsunterrichf. 
..Prakti.sche  Geometrie  fiir  Volks-  und  Fortbil 
dungsscliulen"  sekä  hänen  toimittamansa  4-nitei 
nen  ..Gesehichte  der  Jlethodik  des  deutschen  Volks 
sduilunterrichts"  (■2:nen  pain.  1887-93).  V.  1872 
K.  ryhtyi  toimittamaan  kasvatusopillista  aika- 
kauskirjaa ..Pädagogische  Blätter  fiir  Lehrerbil- 
dung  und  Ijehrerhildungsanstalten".  fKlein- 
Schmidt,   .,Karl   Kehr"    (1898).]  O.   3/-e. 

Kehruu,  pitkän,  koossa-pysyvän  langan  muo- 
dostaminen lyhyistä  syistä  yhteenliittämällä  ja 
kiertämällä.  Kehruutaito  on  tunnettu  jo  histo- 
riantakaisilta  ajoilta.  Alkuperäiset  kehruu  välineet 
olivat  kehräpuu  ja  kehrävarsi  (ks.  n.) . 
Vasta  1530  braunschu-eigilainen  Johann  Jiirgen 
rakensi  rukin,  jossa  häkillä  varustettu  k  i  e  r- 
r  i  n.  häkkikehrä  (fly,  flyer)  kiertää  ja  koko.aa 
langan.  V.  1738  engl.  Le\vis  Paul  rakensi  keli 
r  u  u  k  o  n  e  e  n,  jossa  oli  hahtuvan  venytysvalssit 
ja  häkkikehrä.  mutta  tämä  kone  ei  kuitenkaan  saa- 
vuttanut menestystä.  Samoihin  aikoihin  ilmestyi 
Hargreavesin  jenny-kone  (ks.  t.),  jota  1772  pa- 
rannettiin siten,  että  kiertimet  muutettiin  liik- 
kuvalle vaunulle  ja  etulangan  päästövalssit  ko- 
neen kehyksen  takaosaan.  Venytys  saatiin  aikaan 
siten,  että  kiertimet  vaunun  kulkiessa  ulos- 
päin sekä  venyttivät  että  kiersivät  hahtuvan 
langaksi  ja  vaunun  palatessa  takaisin  päästö- 
valssien  luo  kokosivat  langan.  —  Ark\vright  otti 
käytäntöön  Lexvis  Paulin  rakentamat  venytys- 
valssit  ja  Jurgenin  keksimän  häkkikehrän.  Joista 
hän  sopivasti  yhdistämällä  muodosti  todellakin 
käytännöllisen  kehruukoneen.  Tätä  käytettiin 
aikanaan  vesivoimalla,  josta  nimi  w  a  t  e  r-k  o  n  e 
(tcater-mashine).  Se  tunnetaan  myös  nimellä 
trostelikone.  V.  1775  Samuel  Crompton  sovitti 
venytysvalssit  jenuy-koneeseen  rakentaen  siten 
muulikoneen  (mule-jenny) .  Vähitellen  onnistui 
engl.  Robertsin  1825  rakentaa  tämä  kone  itses- 
täiin  toimivaksi  i  t  s  e  k  e  h  r  ä  ä  j  äk  s  i  (s  e  1  f- 
actori),  joka  meillä  tunnetaan  myös  nimellä 
rukki.  Samaan  aikaan  1823  kehittyivät  etu- 
keliräyskoneet  (ly-frame.  Water-koneesta  kehit- 
tyi .Vmeriikassa  1833  nykyinen  rengaskeh- 
r  u  u  k  o  n  e. 

Kehruukoneen  kehittyessä  keksittiin  myös 
alkuvalmistuskoneistoja.  V.  1748  Levvis  Paul 
muutti  käsikarstan  koneelliseksi  sylinteri- 
karstaksi.  Tämän  Arknright  1773  kehitti 
täydelliseksi     karstakoneeksi,    joka    muo- 


ti33 


Kehruuaineet— Kehruuteollisuus 


634 


dosti  soveliaan  hiilituvan"  puuvillan  keliriiystä  var- 
teu.  Slyiilifniniin  1S57  til  Krnst  Gessner  sovitti 
karstekoiieeseen  villan  kehräystä  varten  tarpeel- 
lisen Il  a  h  t  u  V  a  n  j  a  k  a  j  a  n  (continuc),  joka 
muodostaa  villa-seUactoria  varten  soveliaan  etu- 
laufraii.  E.  J.  S. 

Kehruuaineet  jaetaan  kivennäissyiliin,  kasvi- 
-\  iliin  ja  eläinsyiliin.  —  1.  Kivennäissyistä  tun- 
uotaan  asbestikuidut,  lasi-  ja  metallilangat.  — 
2.  Kasvisyyt  jakautuvat  sieuieusyihin,  ruukosyi- 
hiii,  lehtisyiliin  ja  hedelmasyihin.  a.  Siemensyistä 
on  vain  puuvilla  1.  puumuli  tärkeä.  6.  Runkosyitä 
tunnetaan  useita  kuten  pellava  (Liniitn),  hamppu 
<'a)i7tabis),  juutti  (Corchorus)  ja  ramie  (licchmc- 
ria).  c.  Lehtisj-yt  ovat  harvinaisempia,  mutta 
viTrattain  tärkeitä  ovat  näistä  manillahamppu, 
luden-Seelannin  hamppu,  sisal-hanippu  ja  aboe- 
liamppu.  d.  Iledelmäsyistä  on  mainittava  vain 
kookossyyt.  3.  Eläinsyyt  ovat  villa,  karvat  ja 
silkki.  Villa  ja  karvat  ovat  oikeastaan  saiuaa 
ainetta  eroten  vain  vähän  toisistaan.  Villaa  tun- 
netaan monta  lajia  nim.  lampaanvilla,  kasmir- 
villa,  angoravuohen  villa  (mohair),  alpakka- 
villa,  pacon  1.  vikunjau  villa,  kamelinkarvat, 
lehinänkarvat  ja  monien  muiden  eläinten  karvat. 
Silkki  on  silkkiperhosentoukan  valmistamaa  lan- 
k.ia  eikä  siis  oikeastaan  kehruutuote. 

Edellisten  lisäksi  on  mainittava  useita  keino- 
tekoisia raaka-aineita  kuten  villalumpuista  repi- 
mällä valmistettu  soddy  ja  mungo  sekä  samoin 
silkkijätteistä  uudestaan  valmistetut  syyt  kuten 
florettisilkki  ja  chappesilkki.  Keinotekoinen 
silkki  valmistetaan  selluloosasta.  Paperilangat 
valmistetaan  paperista,  ja  monista  muista  vähem- 
män tärkeistä  raaka-aineista  saadaan  muita  keh- 
ruutuotteita.    vrt.  Kuitu.  E.  J.   S. 

Kehruuhuone.  Euroopan  kaikissa  maissa  yhä 
kasvavan  irtolaisuuden  vastustamiseksi  alettiin 
useissa  valtioissa  1400-luvun  keskivaiheilt.a  al- 
kaen perustaa  työlaitoksia,  joita,  sikäli  kuin  ne 
olivat  naisia  varten,  nimitettiin  kehruuhuoneiksi. 
K:siin,  joihin  alkuaan  määrättiin  vain  siveet- 
tömiä ja  irtolaisnaisia,  alettiin  sittemmin  panna 
myöskin  rikok.sentekijöitä,  samalla  kuin  niissä 
lisäksi  alettiin  säilyttää  pahantapaisia  lapsia, 
mielisairaita,  vieläpä  köyhiä  ja  orpolapsia, 
yleensä  kaikkia,  jotka  tavalla  tai  toisella  olivat 
yhteiskunnalle  epämukavia  tai  joista  yhteiskun- 
nan tuli  pitää  huolta.  Samassa  määrin  kuin 
sittemmin  käsitys  rangaistuksen  luonteesta  muut- 
tui, muuttuivat  myöskin  k:t  osittain  varsinai- 
siksi rangaistuslaitoksiksi,  osittain  työlaitoksiksi 
sellaisia  varten,  jotka  viettivät  kuljeksivaa,  työ- 
töntä ja  siveetöntä  elämää,  olematta  kuitenkaan 
varsinaisesti  rikollisia.  —  Vanhin  asetus  ruot- 
salais-suomalaisessa  lainsäädännössä  k:sta  on 
Kaarle  XII:n  antama  säännös  26  p:ltä  lokak. 
11)98.  Tämä  määräsi  perustettavaksi  k.n  (spinn- 
hus)  siveettömiä  naisia  varten  („för  allehanda 
«"ahnartiga.  föhra  oeh  starka  qvinspersoner"), 
joiden,  uudessa  laitoksessa,  paitsi  muuta,  päivit- 
täin tuli  kehrätä  määrätty  määrä  pellavaa  (.,göra 
sitt  vissa  arbete  med  lijns  beredande,  häklande 
och  spinnande").  Vankeinhoidon  uudestaan  jär- 
jestämisen aikana  oli  Suomessa  kaksi  k:tta,  toi- 
nen Turussa,  toinen  Lappeenrannassa.         A.  T. 

Kehruukone  ks.  Kehruuteollisuus. 

Kehruurauhaset,  useitten  hyönteislajien  tou- 
killa, hämähäkeillä  ynnä  eräillä  muilla  eläinryh- 


millä tavattavia  rauhasia,  jotka  erittävät  hie- 
noiksi rihmoiksi  venyvää,  ilmassa  heti  hyyty- 
vää limaa.  Kihmoja  eläimet  käyttävät  muna- 
suojuksien,  pyyntiverkkojen,  kotelokoppien,  bys- 
sidcsen  (ks.  t.)  y.  m.  valmistukseen.  Hyönteis- 
ten, eritoten  perhosten  toukilla,  k.  ovat  kaksi  pit- 
kää, putkimaista  takaruumiiseen  ulottuvaa  elintä, 
jotka  aukeavat  yhteisellä  tiehyellä  alahuuleen. 
Hämähäkeillä  on  takaruumiissaan  hyvin  lukui- 
sia (100-1,000)  k:ia.  joiden  tiehyet  johtavat  muu- 
tamiin (2-3  paria)  takaruumiin  päässä  oleviin 
pieniin,  liikkuviin  kohoumiin,  kehruunystyröihin, 
aueten  näiden  kärjessä  tavattaviin  hienoihin  pi-t- 
kiin.  Takajalkojen  kampamaisilla  kynsillä  hämä- 
häkki ylidistää  hienot  rihmat  yhdeksi  ainoaksi, 
jota  se  käyttää  verkkonsa  kutomiseen.  K.  M.  L. 

Kehruutehdas  on  teollisuuslaitos  jossa  teks- 
tiiliraaka-aineet (villa,  puuvilla,  pellava  j.  n.  e.) 
joko  käsin  tai  mekaanisen  kehräyksen  avulla 
muutetaan  langaksi.  vrt.  K  u  t  o  m  a  t  e  o  1  1  i- 
s  u  u  s.  E.   J.   S. 

Kehruuteollisuus  käsittää  kaikki  ne  työt  joi- 
den avulla  kehruusyyt  puhdistetaan  ja  valmis- 
tetaan langaksi.  Tarkoitus  on  yhdistää  syyt  toi- 
siinsa siten,  että  niistä  kiertämällä  muodostuu 
tasainen  koossapysyvä  lanka.  Kehruuteollisuus 
jakautuu  käsinkehräykseen  ja  kone-  1. 
mekaaniseen  kehräykseen  (vrt.  K  e  h- 
r  u  u). 

Käsinkehräys  tapahtui  alkuaan  kehräpuun  ja 
kehrävarren  (värttinän,  kiertimen)  avulla. 
Kehrättävät  syyt  sidottiin  kuontaloon,  jonka 
muoto  eri  aikoina  ja  eri  olosuhteissa  on  vaih- 
dellut. Vasemmalla  kädellä  vedettiin  kuontalosta 
syitä,  jotka  järjestettiin  samalla  tasaiseksi  hah- 
tuvaksi ja  kehrävartta  käyttävä  oikea  käsi  an- 
toi tälle  kierteen.  Kehrävarsi  oli  n.  20-30  cm:n 
pituinen  ohut  puikko,  jonka  alaosaan  oli  kiinni- 
tetty pieni  vauhtipyörä  I.  „surra"  pitämään  sitä 
jatkuvassa  liikkeessä.  Kehrävarren  keskipalkalle 
sidottiin  langan  pää  ja  kiinnitettiin  lanka  vielä 
silmun  avulla  kehrävarren  päähän.  Kierre  saa- 
tiin siten,  että  langassa  riippuva  kehrävarsi  pan- 
tiin nopeasti  pyörimään  akselinsa  ympäri.  Kun 
oli  saatu  syntymään  riittävä  määrä  kierrettä, 
koottiin  muodostunut  lanka  kehrävarren  ympä- 
rille, ja  kehruu  jatkui  edelleen  (ks.  Kehrä- 
puu, Kehrävarsi).  Rukki  muutti  käsiu- 
kehräyksen  tuottavammaksi.  Rukilla  kehräys 
eroaa  edellisestä  siinä,  että  langan  kiertäminen 
ja  kokoaminen  saattaa  tapahtua  samalla  kertaa. 
Alkuaan  oli  rukin  kierrin  tosin  vain  vaaka- 
suora kapula,  mutta  sittemmin  rakennettiin  siihen 
häkki  1.  siivet  ja  asetettiin  kiertimen 
ympärille  rulla,  jonka  kiertoliike  erikoisen 
välityshihnan  avulla  tehtiin  kiertimen  liikettä 
hitaammaksi.  Kun  molemmat  pyörivät  samaan 
simntaan,  saadaan  langalle  kierre,  ja  nopeuksien 
ero  aiheuttaa  langan  kokoamisen. 

Mekaanista  kehräystä  on  kehrättävien 
raaka-aineiden  mukaan  eri  haaroja:  puuvillan-, 
karstavillalangan-,  kampavillalangan-,  pellavan-, 
hampun-,  juutin-,   ramienkehriiys  y.   m. 

Puuvillankehräys.  Puuvillan  koneelli- 
nen käsittely  alkaa  heti  korjuun  jälkeen,  jolloin 
siitä  ginn-koneella  erotetaan  suurin  määrä  sie- 
meniä, perkeitä  sekä  lyhyviä  puuvillakuituja. 
Tämän  yhteydessä  tapahtuu  paalien  sitominen. 
Nämä  lajitellaan  varsin  huolellisesti  ja  myydään 


Kehruuteollisuuden  koneita. 


mmm  imum  ii 


Kuva  1. 


Kuva  2. 


ltS??k 


r--t=ö: 


Kuva  3. 


Kuva  ö. 


Kuva  4. 


Kuva  (1. 


Kehruuteollisuuden  koneita. 


Kuva  S. 


639 


Kehruuteollisuus 


640 


terminamarkkinoilla  (pörsseissä).  Tehtaisiin  saa- 
vuttuaan paalit  avataan  ja  puuvilla  piiyhitäiin 
ja  puhdistetaau  erilaisissa  koneissa,  jotka  siitä 
lopuksi  muodostavat  leveän  vuotamaisen,  rullaksi 
kiiärityn  vanun  1.  laapin.  Tämä  laappi  on  valmis 
karstattavaksi.  Karstauksen  suorittaa  karsta- 
kone,  jonka  työpinuat  ovat  karstakankualla 
päällystetyt.  Karstakangas  on  joko  nahkaa  tai 
nykyään  tavallisemmin  paksua  moninkertaista 
puuvillakangasta,  jonka  läpi  on  pistetty  teräs- 
lankapiikkejä.  Kuvat  1  o  ja  6  osoittavat  karsta- 
piikkieu  työasemaa  karstatessa.  Ylempi  karsta- 
kangas  on  joko  liikkumaton  tai  kulkee  samaan 
suuntaan  mutta  eri  nopeudella  kuin  alempi.  Täl- 
löin piikit  jakavat  ja  oikovat  väliin  tulevan  puu- 
villan. Kuva  1  c  esittää  toisen  aseman,  jossa 
piikkien  kärjet  osoittavat  samaan  suuntaan.  Se 
karstakangas,  jonka  liikenopeus  tässä  on  suu- 
rempi, ottaa  itseensä  s.  o.  kääntää  puuvillan. 
Kaikki  nämä  kolme  muotoa  tavataan  karsta- 
koneessa.  Karstauksen  tarkoitus  on  oikoa,  puh- 
distaa ja  osaksi  järjestää  puuvillasyyt  yhden- 
suuntaisiksi sekä  muodostaa  koossapysyvä  h  a  h- 
tuva  seuraavia  käsittelyjä  varten.  Puuvillan 
karstauksessa  käytettiin  alkuaan  n.  s.  rulla- 
karstaa,  jonka  rakenne  muistuttaa  lähemmin 
villakarstaa.  Nykyään  puuvilla  karstataan  levy- 
karstoilla,  joiden  rakenteen  kuva  2  (levykarstan 
pitkittäisleikkaus)  osoittaa.  Valmistuskoneissa 
saatu  laappi  A  asetetaan  karstan  laappirullalle 
A„  josta  se  kulkee  pitkin  metallipöj'tää  nuolen 
suuntaan.  Pöydän  ja  syöttövalssin  B  välistä 
ottaa  nopeasti  pyörivä  valssi  C  puuvillan  kul- 
jettaen sitä  eteenpäin,  kunnes  karstakankaalla 
päällystetty  iso  sylinteri  S,  jonka  kehänopeus 
on  suurempi,  riistää  puuvillan  C:ltä.  Sylinterin 
yläpuolella  on  levyketju  D,  joka  on  muodostettu 
kapeista  karstakankaalla  päällystetyistä  levyistä. 
Näitä  vastaan  tapahtuu  karstaus,  sillä  levyjen 
liikenopeus  on  sangen  pieni,  tuskin  huomattava. 
Dofferi  E  pyörii  myös  hitaammin  kuin  sylinteri 
S,  joten  se  ottaa  vastaan  puuvillan  sylinteristä, 
llakkaaja  H  irroittaa  puuvillan  ohuena  harsona 
dofferilta  ja  valssipari  F  vetää  sen  suppilon  kautta 
pyöreiiksi  hahtuvaksi,  joka  aukon  L  kautta  johde- 
taan kannuun  A'.  —  Kaikki  karstakoneen  nopoastl 
pyörivät  osat  ovat  suojuksilla  peitetyt  haitallisen 
ilmavedon  estämiseksi. 

Seuraava  käsittely  on  venyttäminen, 
jonka  tarkoituksena  on  tasoittaa  hahtuva  ja  jär- 
jestää sj^yt  yhdensuuntaisiksi.  Tämä  tapahtuu 
venytys-  1.  h  a  h  t  u  v  a  k  o  n  e  e  s  s  a,  jonka  toi- 
mivat osat  esitetään  leikkauskuvassa  (kuva  3). 
Karstakoneessa  muodostetuista  kannuista  K  syö- 
tetään hahtuvat  venytyskoneen  valsseihin  V,-Vi. 
Valssipari  V,  pyörii  hitaimmin  ja  V,,  V,  ja  K,  ku- 
kin nopeammin  kuin  edellinen.  Täten  hahtuva  tulee 
venytetyksi  ja  kootaan  valssien  ,1/  kautta  hahtuva- 
kannuun  .V.  Tavallisesti  syötetään  venytysvals- 
seiliin  kuusi  hahtuvaa  yhdessä  ja  tämä  kimppu 
venj'tetäUn  kuusikertaisesti.  Tällöin  saadaan  uusi 
hahtuva,  joka  on  yhtä  paksu  kuin  kukin  alku- 
peräisesti  .syötetyistä  hahtuvista.  Muut  kuvassa 
esitetyt  koneistot  osoittavat  apukoneistoa,  joka 
sähkömagneetin  avulla  pysäyttää  hahtuvakoneen, 
niin  pian  kuin  joku  jiää  katkeaa  tai  muuta 
säännöttömyyttä  työssä  tapahtuu.  Hahtu- 
valle annetaan  tavallisesti  kolme  toisiaan  seu- 
raavaa   venytystä.     Jos    jokaisessa    venytykseissä 


kerrataan  (i  hahtuvaa  ja  venytetään  6-kertaisesti, 
saadaan  6x6x6  =  210-kertainen  kertaus  sekä 
samoin  216kertaineu  venytys.  Tämä  suuri  ker- 
taus saa  aikaan,  että  eri  hahtuvissa  paksut  ja 
ohuet  paikat  tasoittavat  toisiaan.  Venyttäessä 
taas  syyt  asettuvat  yhdensuuntaisiksi  hahtuvan 
pituussuunnan  kanssa.  Ylemmät  valssit  puriste, 
taan  lujasti  alempia  vastaan,  etteivät  hahtuvat 
pääsisi  luistamaan  venyttäessä.  Valssiparien  etäi- 
syydet toisistaan  ovat  asetettavat  kelirättävän 
puuvillan  kuitupituuden  perusteella  niin  pitkille 
välimatkoille,  ettei  kuituja  vedetä  poikki.  Siis 
valssiparien  keskinäiset  etäisyydet  ovat  hieman 
suuremmat  kuin  syiden  pituus. 

Hienoimpien  puuvillalankojen  kehräyksessä 
seuraa  venyty.stä  k  a  m  p  a  u  s.  Kampauksen  tar- 
koitus on  erottaa  puuvillahahtuvasta  kaikki  mää- 
rättyä raja-arvoa  lyhyemmät  puuvillasyyt  ja  jär- 
jestää jäljellejäävät  verrattain  tasapitkät  syyt 
yhdensuuntaisiksi  hahtuvaan.  —  Kampaus  suorite- 
taan k  a  m  p  a  k  o  n  e  e  1 1  a,  joita  on  useita  eri 
malleja.  Puuvillankanipauksessa  käytetyt  kampa- 
koneet  ovat  Ileilman  mallia.  Kuva  4  esittää  pit- 
kittäisleikkauksen Heilman-Slumbergerin  kampa- 
konee.sta.  Venytyskoneen  hahtuvista  muodostettu 
vaiiuruUa  asetetaan  päästörullille  A,  jotka  vähi- 
tellen kehittävät  vanuruUaa  aulci ;  vanuvuota 
johdetaan  syöttövalssien  BC  kautta  pihtiin  /)Z. 
Kun  n.  15-20  mm  vanua  on  tullut  pihdin  toiselle 
puolelle,  sulkeutuu  pihti  ja  valssin  E  pyöriessä 
sen  karstapiikeillä  varustettu  puoli  kampaa  tä- 
män pään,  kuljettaen  pois  kaikki  ne  lyhj-et  syyt, 
joita  pihti  ei  pidätä.  Harja  F  erottaa  ne  pii- 
kei.stä  ja  vie  valssiin  G,  josta  hakkaaja  H  pois- 
taa syyt  pudottaen  ne  ohuena  harsona  alas  laa- 
tikkoon. Niin  pian  kuin  vanun  pää  on  kam- 
mattu, avautuu  pihti  DZ  ja  kampa  i  painuu  va- 
nun läpi  samalla  kertaa  kuin  nahalla  päällystetty 
valssi  ./  kääntyy  parivalssiensa  ympäri  lähestyen 
vanun  kammattua  päätä.  Pyörän  E  uurteinen 
segmentti  avustaa  tällöin  nostaen  vanun  kamma- 
tun pään  valsseihin  J.  Nämä  valssit  vetävät 
kaikki  pitkät  syyt  kamman  i  läpi,  joka  estää 
lyhyviä  syitä  seuraamasta  mukana.  Pitkät  sj-j-t 
liittyvät  aikaisemmin  kammattuihin  ja  täten 
muodostunut  kampahahtuva  kulkee  valssin  O 
vetämänä  suppilon  J/  läpi  ja  kootaan  kannuun. 
Kammatut  puuvillahahtuvat  kerrataan  ja  venyte- 
tään uudestaan  hahtuvakoneissa.  Kuten  työtavas- 
takin voi  päättää,  on  kampakoneen  tuotanto  ver- 
rattain pieni  ja  kampauskustannukset  tulevat 
kalliiksi.  Lisäksi  kadottaa  puuvilla  kampauk- 
sessa 1.5-20%  lyhyviä  syitä,  joka  seikka  osaltaan 
tekee  kammatun  puuvillan  verrattain  kalliiksi. 
.\iuoastaan  hienoimmat  langat  n;o  lOOrksi  ja 
siitä  ylöspäin  kehrätään  tavallisissa  oloissa  kam- 
matusta puuvillasta. 

Tavallisten  puuvillalankojen  kehräyksessä  kam- 
paus jätetään  pois  ja  siirrytään  suorastaan  veny- 
tyksen jälkeen  etukehfäykseen.  Etukeh- 
riiyksen  tarkoitus  on  kertaamalla  tasoittaa  ja 
venyttämällä  vähitellen  ohentaa  hahtuvat  lan- 
gaksi. Etukehräyskoneita  f  1  y-f  räme  on  tavalli- 
sesti kolme  ja  hienoimpien  kammattujen  puu- 
villojen kehräyksessä  neljä.  Rakenteeltaan  ja  toi- 
minnaltaan nämä  ovat  aivan  toistensa  kaltaisia 
eroten  vain  kierrinten  tiheydessä  ja  suuruu- 
dessa. Etukehräyskoneet  tunnetaan  nimillä  sluh- 
hing,  intcrmediute,  roving  ja  jack-frame;  tavaili- 


bil 


Kehruuteollisuus 


6-12 


sille  puuvillnlangoille  käytetiiän  vain  kolmea  eii- 
siiimainittiia   (esi-,  keski-  ja  liienokäämijää). 

Kuvassa  5  luilidäun  e  s  i  k  ii  ii  m  i  j  ii  n  poikki- 
leikkaus. ITalituvakaunusta  L  nousee  hahtuva 
johtorullan  7i  yli  ja  saapuu  venytysvalsseihin  J, 
joita  on  kolme  paria.  Valsseista  se  saapuu  venytet- 
tynii  etulankana  kiertimen  Ii  päiihiin  ja  häkki 
AC  johtaa  sen  käämille  (bobinille)  D.  'liima  etu- 
lanka  on  varsin  heikkoa,  sillii  sille  on  annettava 
vain  sen  verran  kierrettä,  ettii  se  saadaan  pysy- 
mään koossa.  Käiimi  ja  kierrin  saavat  kum- 
pikin oman  tarkalleen  määrätyn  liikkeensä.  Si- 
ten että  ne  pyörivät  samaan  suuntaan,  saa  etu- 
lanka  kierteen.  Käiimi  pyörii  sen  verran  nopeam- 
min, että  se  samalla  kokoaa  muodostetun  langan, 
mutta  ei  jännitä  lankaa.  Käämin  muoto  teh- 
dään molemmista  päistäiln  kartiomaiseksi  siten, 
että  käämiä  kantava  pöytä  F  kokonaisuudessaan 
liikkuu  ylös  ja  alas  sekä  sen  liikuntomatka  ly- 
henee joka  kerralla  kuin  uusi  lankakerros  lisiiiin- 
tyy  käämille.  Toisen  ja  kolmannen  käämikoneen 
tehtävä  on  lisäksi  tasoittaa  ja  ohentaa  etulankaa, 
niin  että  se  lopullisesti  keliruukoneessa  venyte- 
tään ja  kierretään  langaksi.  Tämä  lopullinen 
kehräys  tunnetaan   nimellä  h  i  e  n  o  k  e  h  r  ä  y  -s. 

Puuvillan  hienokehräyskoneina  käytetiiän  ny- 
kyään rengaskehruukonetta  ja  itsekehräiljää  1. 
selfaktoria. 

Rengaskone  esitetään  poikkileikkauksena  ku- 
vassa 6.  Tässä  nähdään  hienokäämijän  puola  A, 
josta  etulanka  johdetaan  venytysvalsseihin  C. 
Tarpeellisen  hienoksi  venytettynä  se  kulkee 
laiiganjolitajaan  D,  joka  on  kohtisuorasti  kier- 
timen yläpuolella.  E  on  kiertimen  ympärillä 
oleva  rengas,  johon  teräslangasta  tehty  n.  s. 
matkustaja  on  sovitettu  siten,  ettii  se  rengasta 
pitkin  pääsee  kulkemaan  kiertimen  ympäri. 
Kun  sylinteri  7",  nauhan  avulla  antaa  kiertävän 
liikkeen  kiertinielle,  niin  langanjännitys  pa- 
kottaa matku.stajan  F  kulkemaan  ympäri.  Täten 
lanka  saa  kierteen  ja  kokoaminen  saadaan  ai- 
kaan siten,  että  matkustaja  hangatessaan  rengasta 
vastaan  jiiä  jälelle  kiertimestä.  Rengaskehruu- 
koneella  keli  riitaan  yleensä  kovempikierteistä  lan- 
kaa kuin  itsekehrääjällä  1.  muulikoneella.  Rengas- 
kehruussa  saatu  loimilanka  tunnetaan  yleensä  ni- 
mellä water-tnnst  ja  kudelanka  waier-iceft. 
Selfaktori-  1.  muulikeliräys  eroaa  täydellisesti 
edellisestä.  Venytys  tapahtuu  (kuva  7)  veny- 
tysvalsseissa  B,  mutta  kiertimet  ovat  sovi- 
tetut vaunulle  ja  liikkuvat  sen  mukana  edes- 
takaisin asemien  L  ja  .1/  välillä.  Kehräys  voi- 
daan jakaa  eri  toimintajaksoihin:  1.  venytys- 
valssit  venyttävät  ja  päästävät  lankaa  määrä- 
tyllä nopeudella,  vaunu  liikkuu  nuolen  suuntaan 
(kuva  7)  hieman  suuremmalla  nopeudella  ja  kier- 
timet kiertävät  lankaa.  2.  Saavuttuaan  a.«e- 
maan  M  vaunu  ja  venytysvalssit  pysähtyvät,  mutta 
kiertimien  nopeus  kiihtyy  antaakseen  langalle 
lopullisen  kierteen.  .3.  Kun  on  saatu  tarpeeksi 
kierrettä,  pysähtyvät  kiertimet  ja  pyörähtävät 
muutaman  kierroksen  takaisin  päin.  Samalla 
langanjohtaja  T  asettuu  ohjaamaan  lankaa  puo- 
lalle ja  johtaja  S  jännittämään  lankaa  niin 
kireälle,  ettei  kierresykkyröitä  muodostu.  4. 
Vaunu  alkaa  nyt  kulkea  venytysvalssia  kohti. 
Kiertimet  pyörivät  .samaan  suuntaan  kuin 
alussakin  ja  lanka  juoksee  puolalle  langanjohta- 
jien  ohjaamana.  Selfaktori-  1.  muulikehräyksessä 
21.    IV.    Painettu  i^  „  12. 


tulee  langalle  verrattain  vähän  rasitusta,  ja  tä- 
ten voidaan  siis  kehrätii  varsin  hienoja  ja  löyhä- 
kierteisiä  lankoja.  Selfaktorilangat  merkitään  ni- 
millä mule-tiriKt  (joka  tarkoittaa  loimilankaa) 
ja   mule-iceft    (kudelanka). 

Kertaus  tapahtuu  samantapaisilla  koneilla 
kuin  kehräyskin,  mutta  venytysvalssien  asemasta 
on  silloin  sovitettu  koneeseen  vain  yksinkertai- 
nen päästövalssilaite.  —  Puuvillaisia  v  i  g  o  g  n  e- 
lankoja  kehrätään  yleensii  hyvin  lyliytsj'isestä 
puuvillasta  ja  näiden  valmistus  tapahtuu  melkein 
täydellise.sti  samoin  kuin  karstavillalankojen 
karstaus  ja  kehräys. 

V  i  1  1  a  n  k  e  h  r  ä  y  s  eroaa  varsin  huomatta- 
vasti puuvillankehrilyksestä.  Jo  alkuvalmistuk- 
set  ovat  paljoa  monimutkaisemmat,  sillä  lam- 
paasta keritty  villa  sisältää  sekä  eläimellisiä  että 
kasvikuntaan  kuuluvia  lisäaineita,  jotka  ovat 
poistettavat.  Aluksi  villa  lajitellaan  hienouden 
ja  laadun  perusteella  niin.  että  kukin  villalaji 
voidaan  kehrätä  juuri  niiksi  lankanumeroiksi, 
joiksi  se  parhaiten  soveltuu.  Villarasva  ja  hiki 
poistetaan  tavalli.sesti  joko  sooda-  tai  saippua- 
liuoksella  pesemällä.  Peseminen  suoritetaan  pitku- 
laisessa ammeissa  (..leviata"),  joissa  villaa  siir- 
retään koneellisesti  eteenpäin  pitkien  haarukoi- 
den tai  hankojen  avulla  mahdollisimman  hellä- 
varoen,  ettei  villa  vanuisi.  Lopuksi  se  huuhdo- 
taan haalealla  vedellä  ja  liika  vesi  poistetaan 
sentrifugilla  1.  linkoamiskoneella.  Sen  jälkeen 
seuraa  kuivaus.  Hiekka  ja  tomu  sekä  helposti 
irtautuvat  kasviaineet  voidaan  poistaa  erityisissä 
koneissa  tomuuttamalla.  Takiai.set  ja  muut  lu- 
jasti kiintyneet  kasviainekset  voidaan  tiiyJelli- 
sesti  erottaa  ainoa.staan  karbouiseeraamalla. 
Vielä  täytyy  villa  pöyhiä  auki  s.  o.  avata  kaikki 
luontaiset  kiharat  ja  öljytä  se  taipuvaksi,  peh- 
meäksi ja  liukkaaksi  ennenkuin  se  voidaan  kars- 
tata. Kaikki  tämä  on  yleistä  melkein  kaikille 
villoille  ja  vasta  tämän  jälkeen  eroavat  karsta- 
ja  kampavillan  kehräys  toisistaan. 

Karsta  villalangan  kehräys.  Karsta- 
villalangaksi  kehrättävä  villa  on  karstattava 
mahdollisimman  hyvin  ja  sen  karstaukseen  käy- 
tetäänkin kolmea  toisiaan  seuraavaa  ruUakarstaa 
..kolmikarstajärjestelmää"  (kuva  8,  I-IV).  Ku- 
viossa I  on  ensimäinen  karsta,  jonka  laatikkoon 
A  villa  pannaan.  Piikkiliina  B  kuljettaa  villaa 
ylös  ja  harja  pudottaa  sen  punnitu-skannuun  I. 
-ruuheen  C,  jonka  pohja  aina  määräaikojen  ku- 
luttua avautuu  ja  villa  putoaa  syöttöpöydälle. 
Täten  tulee  syöttiiminen  tasaiseksi.  Karstan  ra- 
kenne on  pääpiirteissään  sama  kuin  puuvilla- 
karstankin,  mutta  karstalevyjen  asemesta  käy- 
tetään rullia.  Kuviossa  IV  nähdään  rullien  toi- 
minta. Työrullat  T  ja  kääntäjät  K  pyörivät  ver- 
raten hitaasti,  ja  kertaus  tapahtuu  siis  työrullan 
ja  sylinterin  välillä.  Kääntäjä  palauttaa  villan 
takaisin  sylinterille.  Ensimäisestä  konee.sta  saatu 
villaharso  1.  -vanu  jolidetaan  sillan  il  yli  auto- 
maattisesti toisen  karstan  syöttöpöydälle.  Toinen 
karsta  toimii  samoin  kuin  ensimäinenkin,  mutta 
muodostaa  päättömälle  liinalle  .Y  monikertaisen 
vanuharson,  joka  täyden  paksuuden  saavutet- 
tuaan erotetaan  liinalta  vuota-  1.  vanurullana  R. 
Nämä  vuotarullat  ff,  ja  R,  syötetään  kolmanteen 
karstaan.  Tämä  kone  työskentelee  edellisten  ta- 
voin, mutta  karstassa  muodostuvan  ohuen  villa- 
harson    E    jakaa    hihnajakaja    H    kapeiksi    nau- 


643 


Kehrä— Kehräsaunio 


au 


boiksi.  jotka  pyöristyvät  housuvalsseissa  P  ja 
kootaan  pitkille  puupuolille  F.  Tässä  tapahtuu 
siis  jo  etukehräys.  Hienokehräys  suoritetaan  self- 
aktorilla  1.  muulikoneella.  Villaselfaktori  eroaa 
puuvillaniuulista  siinä,  että  venytysvalssien  ase- 
mesta käytetään  vain  päästövalssia  ja  vaunu  suo- 
rittaa venytyksen.  Päästövalssit  nimittäin  pääs- 
tävät etulankaa  vain  osan  siitä  ajasta,  minkä 
vaunu  kulkee  ulospäin.  Kun  valssit  ovat  pysäh- 
tyneet, kulkee  vaunu  hitaasti  ulos  määränsä  pää- 
hän ja  etulanka  venyy  päästövalssin  ja  kier- 
timen  välillä.  Katkeamista  estää  se  seikka,  että 
kierre  juoksee  aina  ohuempaan  paikkaan  langa.ssa 
lujittaen  siten  sen.  —  Kehruutavasta  jo  voi  päät- 
tää, etteivät  villa.syyt  karstalangassa  ole  yhden- 
suuntaisia eivätkä  järjestyksessä.  Täten  karsta- 
lanka  tuleekin  vallan  soveliaaksi  kaikkiin  sellai- 
siin kankaisiin,  joita  tahdotaan  vanuttaa  ja  nu- 
kittaa  viimeistelyssä. 

Kampa  villalangan  kehräys.  Alku- 
työt  kanipavillalaugan  kehräyksessä  ovat  samat 
kuin  edellä  esitettiin.  Karstaus  suoritetaan  yh- 
dellä karstakoneella.  joka  muodostaa  pyöreän 
Tillavanun  1.  -köyden,  kuten  puuvillakarstakin. 
Saadut  karstahahtuvat  kerrataan  ja  venytetään, 
jotta  hahtuvat  tulisivat  tasaisemmiksi  ja  villa- 
syyt  yhdensuuntaisiksi.  Tämän  jälkeen  kamma- 
taan villa  erilaisissa  kampakoneissa  aina  villa- 
laadun mukaan.  Lyhyelle  villalle  soveltuu  parhai- 
ten Heilman-järjestelmään  kuuluvat  Offermann- 
Zieglerin  kampakoneet,  pitemmille  noble-kampa- 
koneet  ja  hyvin  pitkälle  villalle  little-kammat. 
Kampauksen  jälkeen  kerrataan  ja  venytetään 
hahtuvat  uudelleen  ja  ovat  tällöin  valmiit "etukeh- 
räykseeii. 

Etukeliräyksessä  erotetaan  kaksi  eri  kehruu- 
tapaa  nim.  englantilainen  ja  saksalainen.  Eng- 
lantilaisen 1.  hradfordilaisen  kehräyksen  huomat- 
tavin eroavaisuus  saksalaisesta  on  se,  että  hah- 
tuvat venytetään  tavallisissa  venytysvalsseissa 
ja  venytetylle  etulangalle  annetaan  koossapitävä 
kierre.  Tämä  etulanka  kootaan  levypäisille  bobi- 
neille  I.  rullille,  jotka  eivät  saa  omaa  pyörivää  lii- 
kettä kuten  puuvillan  etukehräyskoneissa,  vaan 
siipikelirän  pyöriessä  etulangan  jännitys  pakot- 
taa bobinin  pyörimään  mukana.  Bobinien  liike 
on  siis  sen  verran  hitaampi,  että  lanka  tulee 
kootuksi.  Etukehräyskoneiden  lukumäärä  vaihte- 
lee 6-9  riippuen  aina  kehrättävän  lankanumeron 
hienoudesta. 

Hienokehräyskoneet  ovat  tässä  järjestelmässä 
etukehräyskoneiden  kaltaisia.  Kiertimenä  käy- 
tetään niissä  joko  häkkikelirää  tai  kellokehrää. 
Kellokehrä  on  pystysuora  kierrin  1.  kehrä,  jonka 
päässä  on  aivan  kuin  ylösalaisin  asetettu  kuppi 
1.  kello.  Itse  kehrä  ja  kello  eivät  pyöri,  mutta 
puola,  joka  putken  tavoin  ympörOi  kehrää,  saa  pyö- 
rivän liikkeen.  Kellon  alasärmä  johtaa  langan  puo- 
lalle. Saksalaisessa  kehräystavassa  on  etukehräys- 
koneiden venytysvalssien  taka-  ja  etuvalssien 
yälillii  erityinen  piikkivalssi  (engl.  porctipine) , 
joka  kampaa  eli  kokoo  villasyitä.  Etulangalle  ei 
anneta  kierrettä,  vaan  se  pyöristetään  ja  kootaan 
ristipuolalle.  Hienokehräyskoneena  käytetään 
etenkin  hienommille  langoille  selfaktoria,  joka 
toimii   puuvillaselfaktorin   tavoin. 

Pellavan  kehräys  poikkeaa  kaikista 
edellä  esitetyistä  etenkin  alkutöLssään.  Pellava 
nyhdetään   juurineen   maasta   ja   kuivataan.     Sen 


jälkeen  se  upotetaan  veteen,  jossa  kasviliima-ai- 
neet  käymisen  avulla  hajaantuvat  ja  kuitu  alkaa 
erota  rungon  puuaineesta.  Liottamista  seu- 
raa kuivaus  aluksi  ulkoilmassa  ja  lopulla  riihi- 
lämmössä.  Kuivat  pellavarungot  loukute- 
taan ja  lipsutaan  1.  1  i  h  d  a  t  a  a  n.  Lou- 
kuttaessa  puuaine  murtuu  ja  se  erotetaan  lih- 
tauksella  kuiduista.  Puuaineesta  vapautuneet  kui- 
dut harjataan  1.  h  ä  k  i  1  ö  i  d  ä  ä  n,  jotta  ne 
jakautuisivat  mahdollisimman  hienoiksi  syiksi. 
Pellavauipuista  muodostetaan  venytyskoiieissa 
hahtuyanauhoja,  jotka  venytetään  ja  etukehrätään 
pääpiirteissään  samantapaisesti  kuin  englantilai- 
nen kamp.alanka.  Hienokehräys  suoritetaan  n.  s. 
trostelikoneella,  jossa  venyttäminen  ta- 
pahtuu venytysvalssien  välillä  ja  kiertäminen  ja 
laugankokoaminen  häkkikehrillä.  Keliräyksessä 
erotetaan  kuivakehräys  ja  märkäkehräys.  Viime- 
mainitussa bobinit  keitetään  tai  liotetaan  kuu- 
massa vedessä  ja  venytys  sekä  langan  kiertämi- 
nen  tapahtuu   sen   märkänä  ollessa. 

Hamppu  ja  juutti  kehrätään  samoin  kuin  pellava. 
Karaie'u  kehräys  tapahtuu  myös  samoin,  mutta 
menettelytavat  ramie-kuitujen  puuaineesta  erot- 
tamiseksi eivät  vielä  ole  vakiintuneet. 

Silkkiä  ei  kehrätä,  sillä  se  saadaan  valmiina 
lankana  kokongeista.  Pilalle  menneistä  kokon- 
geista  ja  muista  silkkiteoUisuuden  jätteistä  saatu 
silkki  revitään  rikki,  karstataan,  kammataan  ja 
kehrätään  samansuuntaisia  menettelytapoja  käyt- 
täen kuin  puuvillan  käsittelyssä.  Tällöin  saa- 
daan kehruutulokseksi  florettisilkkilanka.  vrt. 
Kutomateollisuus  ja  Suomi  (teolli- 
suus. E.   J.    .■?. 

Kehrä.  1.  Kehrävarren  alapäässä  oleva  vauhti- 
pyörä, ks.  Kehrävarsi.  —  2.  Kierrin  (ks  t.). 
Kehräkset  (mallcoH),  pohkioluun  ja  sääri- 
luun kahden  puolen  jalkaterää  muodostamat  pii- 
kittäiset  ulkonemat,  jotka  estävät  jalkaterää 
liikkumasta    liian    paljon    syrjillepäin. 

Kehräpuu,  kehräysväline,  tehty  tavallisesti 
havupuun  juuriosasta:  päälle-istuttava  kanta- 
puoli  juuresta  ja  siitä  suora- 
kulmaisesti  ylösnouseva  lapa- 
puoli  rungosta.  Lapaan,  joka 
tavallisimmin  on  leikkauk- 
silla koristettu,  kuontalo 
kiinnitetään  kuontalo- 
puikolla.  Kehrääjä  vetää 
vasemmalla  kädellä  kuonta- 
losta suortuvia,  jotka  kiin- 
nittää kehrävarren  (ks.  t.) 
yläpäähän.  Pyörittämällä 

tätä  ilmassa  oikean  käden 
etusormella  hän  saa  suortu- 
vat kiertymään  rihmaksi, 
minkä  sitten  käärii  kehrä- 
varren ympärille.  Kun  yksi 
kelirävarsi  on  saatu  valmista  rihmaa  täyteen,  ote- 
taan toinen  j.  n.  e.  —  Kehrävarrella  kelirääminen 
oli  vielä  1700-luvun  alkupuoliskolla  maan  länsi- 
osissa tavallista:  v.  1767  perustettiin  Kulsialaan 
kehruukouluja,  joissa  opetettiin  rukilla  kehrää- 
mään. 1800-luvun  alkupuoliskolla  rukki  syrjäyt- 
tää Suomen  Karjala-ssa  kehräpuun  ja  kelirävar- 
ren,  joita  paikoin  vielä  käytetään  Venäjän  Kar- 
jalassa, u.  T.  S. 
Kehräs,  nilkkaluu,  jalanrinta. 
Kehräsaunio  ks.  JI  a  t  r  i  c  a  r  i  a. 


645 


Kehräsienct— Kehysmuotoinen  sikermä 


646 


Kehräsienet  ks.   K  o  t  e  1  o  s  i  e  u  e  t . 

Kehräsluu  ks.  Jalka. 

Kehrävarsi  1.  tainta  1.  vartti  n  ii.  n.  30 
cm  pitkä  piuiiHiikko,  jonka  alapiUi.ssä  vauhtipyö- 
ränä tavallisinitnin  on  kehrä;  puinen,  sarvinen 
tai  kivirilla.    k.s.  Kehräpuu.  U.  T.  S. 

Kehrääjälintu  CCapriiniilgus  europoEus)  on 
kirskuliutujcn   ryhmään   kuuluvan   kehrääjän   hei- 


Kehraajalintu. 

mon  ainoa  meikälilinen  edustaja.  Heimo  tunne- 
taan tyvestä  nahalla  toisiinsa  yhtyneistä  etuvar- 
paista.  Keskivarpaan  kynnessä  on  sisäpuolella 
omituisia  sarveisripsiä  ja  takavarvas  kääntyy 
paljon  sivulle,  sisäänpäin.  Meillä  Etelä-  ja  Keski- 
suomessakin harvanietsäisillä  kanervakankailla, 
paikoin  yleisempänä,  paikoin  harvinaisempana  ta- 
vattava k.  asustaa  suurimmassa  osassa  Euroop- 
paa, Länsi-Aasiassa  ja  Pohjois-Afrikassa.  Muut- 
taa talveksi  Etelä-Eurooppaan  ja  Afrikkaan. 
Lintu  on  noin  räkättirastaan  kokoinen,  pyrstö 
pitkä,  siivet  pitkät  ja  leveät,  silmät  ja  korva- 
aukot  Suuret.  Höyhenpeite  pehmeä,  hienosti  har- 
maan, ruosteenruskean,  valkean  ja  mustan  kir- 
java, vatsapuolelta  kellertävä  tummemmin  poikki- 
juovin.  Koiras  erotetaan  naaraasta  pyrstön  kah- 
desta reunasulasta,  jotka  ovat  valkeakärkiset.  K. 
on  yölintu,  joka  pehmein,  pöllömäisin  liikkein, 
suuri  kita  auki  pyydystää  hyönteisiä,  pääasialli- 
sesti vahingfollisia  yöperhosia.  Öisin  sen  omitui- 
nen, pitkää  rukinsurinaa  muistuttava  ääni  kuu- 
luu kauas  ympiiristöön.  Päivisin  se  makaa  liik- 
kumattomana maassa  tahi  kaatuneen  puun 
rungolla.  Ei  rakenna  pesää,  vaan  munii  2  pitkän- 
pyöreätä,  harmaankiiltävää,  harmaanru.skea-täp- 
läistä  munaansa  maahan,  avonaiselle  paikalle, 
usein   metsiipolulle.  E.   TT.   S. 

Kehrääjät  (liombyces),  perhosten  alalahko. 
Keskikokoisia  tai  suuria  —  usein  hyvinkin  suu- 
ria. Enimmät  ovat  liikkeellä  illalla,  jotkut  keski- 
piiivälläkin.  Ruumis  paksu,  tuuheakarvainen, 
Tiiysimuotoisen  perhosen  suuosat  ovat  surkastu- 
neet. Siivet  leveiit.  lepotilassa  enimmäkseen 
kattolaskui.set.  Koiras  jotenkin  hento  verrattuna 
naarakseen,  jonka  takaruumis  usein  on  paisunut 
hyvin  suureksi.  Naaraat  pysyvät  enimmäkseen 
liikkumattomina,  ovatpa  siivet  toisinaan  surkas- 
tuneetkin. A.settavat  kaikki  munansa  yhteen 
ryljniäiin.  jonka  johdosta  toukatkin  pysyvät 
kauan  koossa  ja  voivat  suurin  joukoin  esiin- 
tyen saada  tulioa  aikaan.  Koirakset  ovat  hyviä 
lentäjiä  ja  niillä  on  erinomaisen  tarkka  haju- 
aisti, jonka  avulla  ne  löytävät  naaraan  usein 
hyvinkin  kätketyistä  paikoista  ja  pitkien  mat- 
kojen pilasta.  Hajuaisti  sijaitsee  tuntosarvessa, 
joiden  nivelet  koiraksella  ovat  lehtimäisesti  laa- 
jentuneet, joten  koko  tuntosarvi  saa  sulkamaisen 
muodon.  Toukat  ovat  tavallisesti  hyvin  karvai- 
set: toisinaan  karvat  tai  sukaset  ovat  joukkoihia 


ryhmittyneet  ja  erityisissä  nystyröissä  kiinni. 
Ennen  koteloitumistaan  toukat  kehriiUvät  hie- 
nosta rihmasta,  joka  syntyy  suun  kohdalla 
aukeavista  kehruurauhasista,  kotelokopan  .-ruo- 
jaksensa (siitä  nimi).  Suomessa  tavataan  117 
kehrääjälajia.  joista  mainittakoon:  puun- 
tuhooja  (Vossus),  tammikehrääjä  (Gas- 
tropacha),  m  ä  n  t  y  k  e  h  r  ii  ä  j  il  (Lasiocampa), 
t  u  p  s  u  t  o  u  k  k  a-k  e  h  r  U  ä  j  ä  (Orgyija), 
n  u  n  n  a  p  e  r  h  o  n  e  n  (Lymanlria  monachu).  — 
Huomattavimpiin  ulkomaisiin  kehrääjiin  kuulu- 
vat m.  m.  kiinalainen  atlasperhonen  (Saturnia 
atlas),  .suurin  kaikista  perhosista,  jonka  levitet- 
tyjen siipien  kärkien  väli  voi  olla  25  cm,  sekä 
monet  silkkiperhoset  kuten  tavallinen  silkki- 
perhonen  (liombyx  morij,  ailanthus-silkkiperho- 
nen  (Attacux  Cynthia),  kiinalainen  tammisilkki- 
perhonen  (Sutur7tia  Pernyi)  ja  japanilainen 
tammisilkkiperhonen    (Saturnia   Yama  mayti). 

V.  S-s. 

Kehys.  1.  Seinäaukkoja,  peilejä,  seinä-  sekä 
taulumaalauksia,  piirroksia  rajoittava  ja  ympä- 
ristöstä eristävä  reunalaite.  K:n  tehtävä  on 
tiiydentävä,  aukon  ja  pinnan  arvoa  kohottava, 
joka  esim.  tauluissa  aikaansaadaan  väritunlua 
esiintuovalla  kehyksien  neutraalilla  tai  vastak- 
kai.sella  tai  myötäisellä  värityksellä  ja  muotoi- 
lulla, mutta  aina  pinnan  ja  sen  rajoituksen  kes- 
kinäisiä suhteita  varteenottamalla.  Eri  aikain 
tyyli-  ja  makusuuntien  vaihteita  seuraten  on 
kehyksiä  valmistettaissa  aineena  käytetty  punta, 
metallia,  lasia,  marmoria,  kipsimuovailua  puu- 
alustalle, vieläpä  kangasta  ja  nahkaakin:  työ- 
tapoina on  käytetty  vuoroin  puunleikkausta, 
niaalau.sta,  kultausta,  inkrustatsionia,  y.  m. 
Gotiikan  ja  renesanssin  arkkitehtonisten,  leikat- 
tujen kuvakehysten  sijalle  astuvat  vähitellen 
barokki-ajan  ylenpalttisen  koristellut  loisto- 
kehykset  —  kehys  usein  pintaakin  suurempi,  ■ — 
joista  vielä  nykyaikainkin  kehyksissä  yleinen 
kultaus  on  perintöä.  U-o  N. 

2.  Konct.,  koneissa  makaava.ssa  tai  pysty- 
asennossa oleva  vankemmin  tai  kevyemmin  ra- 
kennettu alusta  1.  runko,  joka  kannattaa  ja  pitää 
koossa  koneen  eri  osat;  tehdään  useimmiten  valu- 
raudasta. Vaunuissa,  ajopeleissä,  lautarakennuk- 
sissa  y.  m.  levy-,  kanki-  tai  kuvioraudasta,  put- 
kista, puupiiruista  j.  n.  e.  tehty,  kappaleen  pää- 
muotoa vastaava  kehikko,  johon  kaikki  muut  osat 
liitetään.  Painokehilöä  koossa  pitävä  rautainen 
kiinnityslaite.  V.  E. 

Kehyskertomus,  kertomus,  joka  ikäänkuin  ke- 
hyksen tavoin  itseensä  sulkee  joukon  lyhyempiä 
kertomuksia,  joita  tämän  pääkertomukseu  henki- 
löt toisilleen  kertovat:  esimerkkejä:  s.atukokoelma 
..Tuhat  ja  yksi  yötä",  Boccaccion  „Decamerone", 
Chaucerin  ..Canterbury  tales".  J.   ll-l. 

Kehysmuotoinen  sikermä,  mus.,  on  kaikkein 
tavallisimpia  muotoja  pienempien  laulu-  ja  soitto- 
sävellysten  alalla  (=  n.  s.  3-osainen  „laulumuoto"). 
Siihen  kuuluu  3  lauseketta,  joista  kolmas  on  pää- 
asiassa ensimäisen  kaltainen  (vrt.  Kertaus- 
jakso)  ja  keskimäinen  muodostaa  niitä  sekä 
erottavan  että  yhdistävän  vastakohdan  (rrt. 
Keskiosa).  Täten  molemmat  äärimmäiset  lau- 
sekkeet ovat  sävellyksessä  ilmenevän  tunnelman 
kiinteänä  ,,kehyksenii",  jotavastoin  keskilausek- 
keessa  tunneliike  pääsee  irtonaisemmin  tulveh- 
timaan   (esim.  Maamme-laulun   sävelmässä: 


frJT 


Kehä— Keidas 


64H 


1.    (pSAlauseke). 


Oi  maamme  Suomi  synDviamaa.  soi  san»  kult-iinen! 

2.    (keskilauspke). 
Et  laaksoa,  ei  kukkulaa,  ei  vetia  rantaa  rakkaampaa. 

3.  (kerrauslauseke). 
Kuin  kotimaa  la.i  pobjulnen.  maa  kallis  isien.) 
K:u  s:n  lausekkeet  ovat  tavallisesti  kaikki  4- 
säkeisiä  (esimerkissUmme  on  niistä  kukin  vain 
2-.'iäkeinen).  Mutta  melkein  yhtä  tavallista  on 
toisen  ja  kolmannen  lausekkeen  supistuminen  puo- 
leen mittaansa,  niin  että  ne  molemmat  yhteensä 
ovat  samanpituiset  kuin  ensi  lauseke  yksikseen; 
tätä  muunnosmuodostusta  useasti  väärinkäsittäen 
nimitetään  ,.2-osaiseksi  laulumuodoksi"  (ks.  t.) . 
K:n  sikermän  vastakohtana  on  „ponsimuotoinen". 

/.  K. 
Kehä.     1.    K.    1.    periferia,    ympyrän    tai 
yleensä  käyräviivaisen  kuvion  ympärys. 

2.  I.og..  loogillinen  virhe,  joka  voi  esiintyä 
sekä  todistuksessa  että  määrityksessä.  Keliä- 
todistuksesta  ks.  C  i  r  e  u  1  u  s.  Määritys  .,kUy  ke- 
häksi", kun  määriteltävä  käsite  joko  avonaisesti 
tai  peitetysti  mainitaan  sitä  määrittelevien  tun- 
nusmerkkien joukossa,  esim.:  „suora  on  viiva, 
joka  kulkee  suoraan".  A.   Gr. 

3.  Kastit.,   ks.   Kukka. 

Eehäkalvon  tulehdus,  eläinl.,  johtuu  vilustu- 
misesta, silmän  loukkaantumisesta  y.  m,  s.  Kehä- 
kalvon  suuren  verenpitoisuuden  vuoksi  tulehdus 
saa  siinä  helposti  aikaan  runsaan  eritemuodos- 
tuksen,  joka  turvottaa  kalvon  ja  himmentää  etu- 
maisen  silmäkammion   nesteen.  Kp. 

Kehäkukka  ks.  C  a  1  e  n  d  u  1  a. 

Kehäkulma,  kulma,  jonka  kärkipiste  on  ym- 
pyrän kehällä  ja  kyljet  ovat  ympyrän  jänteitä 
tai  jänne  ja  tangentti.  K:n  astesuuruus  on  puo- 
let sen  kylkien  välissä  olevan  ympyränkaaren 
astesuuruudesta.  Tätä  kaarta  sanotaan  k:n  vas- 
taavaksi kaareksi.  Kaikki  k:t  samassa  ym- 
pyrässä, joita  vastaa  sama  kaari,  ovat  niin  muo- 
doin yhtä  suuret.  l'.  S:n. 

Kehämitta,  mehiläispesässä  olevan  vahakakun 
kapeita  sivuja  ympäröitsevän  puukehän  ulko- 
puolinen korkeus  ja  leveys.  Se  tavall.  määrää 
pesän  suuruuden  ja  muodon  ja  sitä  on  lukemat- 
tomia erisuuruisia  käytännössä,  useimmat  sa- 
tunnaismittaisia.  Samassa  maassa  tulisi  oll.i  saira 
k.,  sillä  erimalliset  kehät  ovat  hankalat  hoitaessa. 
Seuraavat  ovat  enimmin  käytännössä  olevia  k  oja 
cm:eissä:  1.  Kesel  (Belgia)  42x42,  2.  Layens 
(Uan-ska)  41x33,  3.  Quinby-Dadant  (Ameriikka) 
30x47,1,  4.  Keskusyhdistys  (Kanska)  43x32,  5. 
Dadant-Blatt  (Sveitsi)  30x43,s,  6.  Kongress-mitta 
(Italia)  42x25,5,  7.  Kongress-mitta  (Ranska) 
35x35.  8.  Gerstungin  järkiperäinen  mitta  (Saksa) 
41x26.  9.  Wieuin  yhdistysmitta  (Itävalta)  39x25, 
10.  Burki  (Sveitsi)  48x28..,  11.  Langstroth 
(Ameriikka)  23.:x44,s,  12.  Ylidistysmitta  (T"n- 
kari)  37x24,  13.  Keskusyhdistys  (Ranska)  33x42, 
14.  Tanska  31.1X31.5,  15."nolstebro-mitta  (Tanska) 
31.1X26,1,  16.  Yhdistysmitta  (Englanti,  osaksi 
Tanska)  20,»x35,s,  17.  Normaalimitta  (Saksa) 
37x22... 

Edellisistä  on  Gerstungin  viime  vuosina  Sak- 
sassa laajalti  levinnyt  kehä  myöskin  Suomessa 
meikäläisiin  oloihin  soveltuvana  päässyt  miltei 
yksinään  käytäntöön.  Se  onkin  ainoa  mehiläis- 
ten luonnon  mukaan  sovitettu  kehä.   Ameriikk.al.- 


eurooppul.  Dadant-Blatt  k.,  joka  lähentelee  Gers- 
tungin kehää,  on  laajalti  levinnyt  Sveitsissä  ja 
Venäjällä  ja  soveltuu  sekin  meillä  käytettäv.iksi. 
Ruotsissa  on  levinnyt  eniten  saks.  normaali-  ja 
engl.  kehä.  Hunajakeliän  mitat  ovat  tavallisesti 
puoli  toukkakehäin  korkeudesta.  Käytännöllisyy- 
den vuoksi  sopisi  maamme  mehiläishoitajain  ot 
taa  ylitei.seksi  mitaksi  heidän  keskuudessaan  jo 
laajalti    levinnyt   Gerstungin   k.  A.    il. 

Kehämuuri,  tavallisesti  linnoituksen  vallihan- 
taan  rakennettu  muuri,  joka  ulottuu  pitkin  valli- 
haudan  pohjaa  yhden  tai  useamman  linnoitus- 
otsaman  editse.  Sen  tarkoituksena  on  olla  eri- 
koisena varustuksena  rintamavarustuksen  edessä. 
Korkeus  n.  5  m.  Jos  siinä  on  ampuma-aukot,  .sa- 
notaan muuria  kreneleeratuksi.  Jos  sen 
tarkoituksena  ei  ole  puolustus,  vaan  se  on  yksin- 
omaan aiottu  liyökkiiysesteeksi.  on  se  tavallisesti 
tehty   paaluista,    vrt.  Palisadi.  .1/.  v.   B. 

Kehänäköinen  ks.  Periskooppinen. 

Kehäpesä,  järkiperäinen  mehiläisten  .».sunto- 
rakennus,  missä  vahakakut  ovat  rakennetut  irto- 
naisiin kehiin,  jotta  kakut  voidaan  kehiin  raken- 
nettuina nostaa  pesistä  ulos  tarkastettaessa,  huna- 
jaa lingottaessa,  toisiin  pesiin  siirrettäessä  j.  n.  e. 
Se  voi  olla  minkä  mallinen  tahansa  riippuen  ke- 
hän muodosta  ja  sen  suunnasta  pesässä.  Tavalli- 
semmin se  on  rakennettu  puusta,  h«rvemmin 
oljesta.  A.    31. 

Kehäriutat  ks.  Koralliriutat. 

Kehärusto,  kurkunpään  alin,  sinettisormuksen- 
muotoinen  rustomainen  osa  (cartilago  cricoidea), 
ks.   K  u  r  k  u  n  p  ä  ä. 

Kehä-skotomi  1.  v  ä  1  k  e  s  k  o  t  o  m  i  (ks.  S  k  o- 
tomi),  nopeasti  ohimenevä  näköalan  himmene- 
minen ensin  keskellä  tarkemmin  katseltavaa  koh- 
taa, josta  himmeys  värähtelevänä  kehänä  sitten 
pian  leviää  avarammaksi  ja  katoaa;  k.  aiheu- 
tuu jonkinlaisista  silmän  sisäosissa  tapahtuvien 
liermohäiriöitten  vaikutuksesta  seuraten  useim- 
miten kovan  päänsäryn  kohtausta  tai  muita  her- 
mostossa ilmeneviä  taudinilmiöitä,  esim.  tupakan 
(nikotiinin)  vaikutuksesta.  M.  0-B. 

Kehävormu,  lyhyt,  suora  laudankappale,  jonka 
kumpaankin  päähän  on  naulattu  puulistat.  Niitä 
va.staan  kankotetaan  laudan  keskellä  olevilla 
puunkappaleilla  valmiiksi  leikatut  mehiläiskehän 
sivulistat,  joidenka  päihin  sitten  naulataan  kiii.ni 
kehän  ylä-  ja  alalistat.  Vormu  tehdään  yhtä  keliä 
suuruutta  varten,  harvemmin  käytetään  asetetta- 
via, eri  kehille  sopivia.  Kehät  vormussa  tulevat 
suoriksi,  kehän  ulkopuoliset  mitat  täsmälleen  yhtä 
suuriksi,  jotta  kehät  sopivat  hyvin  pesiin.   .1 .   il. 

Keidas  I.  kosteikko,  viljelyskelpoinen 
paikka  erämaassa.  K:t  ovat  jokilaaksoja  tai 
syvennyksiä,  joissa  pohjavesi  tulee  näkyviin. 
Ilmasto  on  seisovan  veden  takia  usein  epäterveel- 
linen. —  Pohjois-Afrikassa,  missä  k:t  ovat  ylei- 
simmät, on  taatelipalmu  niiden  leimakasvina. 
Keinokastelun  avulla  viljellään  ohraa  ja  etelän- 
hedelmiä.  —  Ollen  vedenotto-  ja  evästyspaikkoja 
k:t  mäiiräävät  karavaaniteiden  suunnan,  niin 
että  nämä  ammoisista  ajoista  ovat  pysyneet  sa- 
moina. Niilin  deltta  on  suurin  k.  Muista  mai- 
nittakoon Libyan  erämaassa;  Siva  (ent.  Jupi- 
ter -Vmmonin  k.);  Saharassa:  Fessan,  Air  ja 
Tibesti;  poraamalla  arteesisia  kaivoja  ranskalai- 
set ovat  saaneet  aikaan  keinotekoisia  k:ita  Alge- 
riassa;    Aasiassa:     Pohjois-Arabian    suuret    k:t. 


649 


Keiholehti— Keinotekoinen  parvi 


c;,")0 


Kiiva,  Bukliara.  Tarim  alaiiiip.  Kasgar,  Jarkand. 
Kotan   y.   ni.  E.    T. 

Keiholehti   ks.   S  t  r  a  t  i  o  t  e  s. 

Keihäiinkoski,  koski,  jonka  kautta  erinomai- 
sesta kauneudestaan  tunnettu  Muuruejärvi  laskee 
Keiteleeseen  Kivijärven  reitin  vedet,  noin  15  km 
lilnsipuoleila  \'iitasaaren  kirkonkylää.  Laivalai- 
turi, jolion  säiiiiniillinen  laivakulku  Viitasaaren 
kirkolta    ja   Keileleenpojijasta.  L.   Unen. 

Keihäs,  luonnonkansojen  tavallisimpia  aseita 
iks.   Aseet   ja   II  e  i  t  I  o  a  s  e  e  t).    K.   lehtiin   al- 


Suoniji lainen  raetsilstyskeihäs. 


kuaan  vamman  kokoiuian  yhdestä  ainoasta  puu- 
kappaleesta, kunnes  kärkiosaksi  alettiin  käyttää 
kovempaa  ])uulaji:i  tai  kiveä,  jiilkimäistä  m.  ni. 
Suomessa  kivikaudella.  Kautakausilla  kuten  vielä 
viimeisimpinäkin  aikoina  teräraudan  muoto  on 
suuresti  vaihdellut :  sekä  vä'iillisiä  että  vä'ältömiä 
muotoja  on  aina  rinnakkain  käytetty.  Suurem- 
man riistan,  kuten  peuran,  hirven,  suden  ja  kar- 
hun hiilitäjät  käyttivät  Siiomessa  sauvana  kei- 
hään vartta,  joka  tästä  syystä  oli  sommalla  va- 
rustettu. —  Keihäs  (saks.  Linizc).  3-3.5  m  pitkä, 
oli  niin  vanhan  kuin  keskiajankin  pääase  ja  on 
sinä  vielä  Saksan  koko  ratsuväellä.  Venäjän 
kaartinkyrassieerien.  husaarien  ja  kasakkain  ensi- 
inäisen  rivin  miehillä  sekä  Italian  keihäsratsu- 
niiehillä   llniicicri).  U.  T.  S. 

Keihäsmies  oli  15:nnellä  ja  16:nnella  vuosis, 
iiimelt.-iän  asestettu  jalkamies,  jolla  varustuk.se- 
iiaau  oli  liilpari  ja  raskas  lyömämiekka.  Keihäs- 
miehiä rupesi  eusin  käyttämään  keisari  Maksi- 
milian  T  1487.  K:iksi  otettiin  maalaiskansaa 
etupiiässä  Itävallan  perintömaista,  josta  johtui 
nimitys  Landskncchle  (vastakohtana  vuoristolai- 
sille). Kaarle  V:n  aikana  tuli  krsten  asevarus- 
tukseen  lisäksi  hakapyssy.  H.  v.  II. 

Keihäsniemi,  pieni  niemeke  n.  7  km  Viipu- 
rin lounaispuolella,  pistää  Lihaniemestä  luotei- 
seen suuntaan,  muodostaen  mainitun  niemen 
uloimman  kärjen.  Höyrylaivalaituri.  —  Saman- 
niminen  maatila.  L.  B-nen. 

Keijukainen,  keijunen,  mytol.,  vainajan 
iienki.  joka  vanhan  kansanluulon  mukaan  näyt- 
täytyy ruumissaatoissa.  kirkkotarhassa  ja  teillä 
lumiliiutaleen.  pienen  nuken  tai  tnlijuovan  muo- 
dossa   (Ganander).  ii.  K. 

Keil,  Robert  (1826-941.  saks.  kulttuuri-  ja 
kirjallishistorioitsija.  julkaissut  Goethe-tutkimuk- 
sia,  kuten  ..Frau  Kath.  Brief\vechsel  von  Katha- 
rina  Elisabeth  Goethe"  (1871),  ..Goethe,  Wei- 
mar  und  Jena  1S06"  (1882).  „Das  Goethe-Natio- 
nalmu.seum  in  Weimar"  (1886)  y.  m.  Yhdessii  vel- 
jensä Richard  K:n  (1828-80)  kanssa  hän  jul- 
kaisi m.  m.  „Deutsche  Studentenlieder  des  17.  u. 
18.  Jahrhunderts"  (1861).  ..Die  deutschen  Stamm- 
biiclier  des  16.  bis  19.  Jahrhunderts"  (1893).  Yh- 
ilessä  lielibeinin  kanssa  hän  kirjoitti  Ernst  Mo- 
ritz Arndtin  elämäkerran.  J.  E-l. 

Keila  ks.  Kartio. 

Keilapeli,  yleisesti  levinnyt  palloleikki.  Siihen 
tarvitaan  ensinnäkin  huolellisesti  rakennettu 
15-20  m:n  pituinen  keilarata,  jonka  reunat  tehdään 
tavallisesti  kuusilankuista,  keskus  tammipalkeista. 


Kadan  päiihän  pystytetään  9  kartionmuotoista 
keilaa  neliöön,  jonka  sivut  muodostavat  -lö  asteen 
kulman  heittoradan  laitojen  kanssa.  Keskimäi- 
nen,  nuppipäinen  keila  on  „kuningas".  Kovasta 
puusta  sorvatuilla  palloilla,  jotka  heitetään  vieri- 
mään rataa  pitkin,  koetetaan  kaataa  näitä  kei- 
loja. Heittojen  tuloksen  laskemisesta  on  olemassa 
erinäisiä,  usein  toisi.staan  poikkeavia  määräyk- 
siä. L.  I'. 

Keilhack,  Konrad  (s.  1858),  saks.  geologi, 
valtionyeoln;;!  ja  vuoriakatemian  profes.sori  Ber- 
liin-issä.  Toimittaa  ..Geologisches  Centralblatt" 
nimistä  aikakauskirjaa.  .lulkaissut  suuren  jon- 
kon  Preussia  eri  osien  geologisia  karttoja  seli- 
tyksineen sekä  oppikirjan  ,,Lehrbuch  der  prak 
tisehen  Geologie".  P.  K. 

Keilhau,  Ti  a  1  t  h  a  s  a  r  M  a  t  t  h  i  a  s  (1797- 
1858).  norj.  geologi,  v:sta  1834  mineralogian  pro- 
fessori Kri.stiaixniassa.  K.  on  ensimäisiä,  jotka 
Norjassa  ovat  tehneet  laajaperiiisiä  geologisia 
tutkimuksia;  valmistanut  kotimaansa  geol.  k.-ir- 
tan.  Hänen  tärkein  teoksensa  on  kolmiosainen 
„Gn!a   norvegica"    (1838-50).  P.    F. 

Keim,  Theodor  (1825-78),  .saks.  protestant- 
tinen teologi.  Jo  aikaisemmissa  kirkkohistorialli- 
sissa teoksissaan  K.  osoittautui  oppineeksi  ja  tai- 
tavaksi tutkij.aksi,  mutta  saavutti  suurimman 
maineensa  Jeesuksen  elämää  käsittelevillil  teok- 
sillaan ..Der  ge.scliichtliehe  Christu.s"  (3:s  pain. 
1SG6).  ..Gesehichte  Jesu  von  Nazara"  (1867-72) 
sekä  ,, Gesehichte  Jesu  nach  den  Ergebnissen  heu- 
tiger  ^issenschaft"  (2:nen  pain.  1874).  Pääasial- 
lisesti peru.stuen  Mateukseen,  jota  K.  katsoo  van- 
himmaksi ja  luotettavimmaksi  evankelistoista, 
hän  tahtoo  luoda  kriitillisesti  luotettavan  esityk- 
sen Jeesuksen  elämästä.  Keskimäinen  K:n  vasta- 
mainituista  teoksista  on  täydellisimpiä  ja  eheim- 
piä  tätä  kysymystä  käsitteleviä   tutkimuksia. 

Edv.  St. 

Keinollinen  metsänuudistus,  metsän  nuoren- 
taminen   istutusta   tai   kylvöä   käyttäen. 

Keinotekoinen  kakku,  mehiliiisten  vahakakuii 
väliseinän  keinotekoinen  jäljittely,  keinotekoinen 
vahaväliseinä.  Keksijä  on  saks.  puuseppä  Joh. 
M  e  h  r  i  n  g,  jcka  1856  laittoi  ensimäisen  vaha- 
väliseinävalimen.  Väliseinät  varustettiin  aluksi 
matalilla  kennon  aluilla,  jotka  mehiläiset  pitkitti- 
vät määrättyyn  korkeuteen,  mutta  nykyään  val- 
mistaa Otto  Schulz  Buko\vissa  kakkuja,  joissa 
on  täysikorkeat  kennot.  Väliseiniil  voi  itse  va- 
laa puhtaasta  mehiläisvaha.sta  B.  Rietschen 
(Bieberachissa.  Badenissa)  tekemällä  nikkelöidyllä 
metallivalimella.  Edellisen  tekemällä  tai  ameriik- 
kalaisilla  valssilaitoksilla  valmistetaan  tehdasmai- 
sesti väliseiniä,  mitkä  useimmiten  kuitenkin  ovat 
väärennetystä  vahasta,  mehiläisvahan  sekä  maa- 
vahan  ja  kasvivahan  y.  m.  sekoitusta.  Keinotekoi- 
set väliseinät  ovat  järkiperäisessä  hoidossa  \ält- 
tämättömiä  ja  niiden  kautta  autetaan  mehiläis- 
ten työtä.  Niitä  käytettäessä  vahakakut  tulevat 
suoriksi,  pesään  ei  tule  liiaksi  kuhnurikenaoja. 
ja  mehiläi.set  voivat  enemmän  koota  hunajaa.  K:t 
juotetaan  pesän  kehän  rautalankoihin  kiinni 
juottorattaalla  tai  mehiläisvahalla.  A.  il- 

Keinotekoinen  parvi,  ei  mehiläisten  parvei- 
lema,  vaan  hoitajan  tekemä  mahdollisimnuisti 
luonnollisen  mehiläisparven  kaltainen  parvi.  Se 
tehdään,  kun  mehiläiset  luonnollisella  parveilenii- 
sella  eivät  tahdo  muodostaa  uutta  yhteiskuntaa. 


651 


Keinotekoinen  silkki  — Keisari 


652 


vaikka  vliteisknnnat  ovat  vahvat,  kun  hoitajalla 
ei  olo  aikaa  odottaa  luounoUisia  parvia  suuressa 
nieliiläistarhassa  ja  kun  talidotaan  yleensä  yhteis- 
kuntia lisätä.  K:t  p:t  tehdään  keväällä  yhteis- 
kuntain ollessa  valmiita  luonnollisestikin  parvei- 
lem.Tan:  s.  o.  kun  yhteiskunnat  ovat  väki-  ja 
toukkarikkaita  ja  kuhnureita  on  pesi.ssä.  Useim- 
miten jaetaan  yhteiskunta  vain  kahteen  itsenäi- 
seen osaan.  Kiintorakenteiscsta  olkipesästä  saa- 
daan k.  p.  häätämällä  kakuista  7=  tai  -/i  mehi- 
läisiä kuningattarineen  uuteen  olkipesUän.  Kehä- 
pesistä  saadaan  k:ia  p:ia  jakamalla  toukka- 
kakkuja  mehiläisineen,  kuningattarineen.  ku- 
ningatar-kennoineen:  lakaisu-,  lento-,  kokoilu- 
y.  m.  nimellisiä  k:ia  p-.ia.  Toiseen  jaettuun  osaan 
jää  vanha  kuningatar,  toiseen  syntyy  jonkun 
ajan  kuluttua  uusi  kuningatar  jo  valmiista  tai 
myöhemmin  valmistetusta  kuningatar-toukasta. 
Jokunen  päivä  ruokitaan  keinotekoista  parvea, 
kunnes  se  on  täysin  itsenäinen  ja  toimintakykyi- 
nen yhteiskunta.  A.  M. 

Keinotekoinen  silkki,  luonnonsilkkiä  ominai- 
suuksillaan jäljittelevä  keinotekoinen  kudosaine. 
Ensinijiisenä  kerrotaan  kuulun  fyysikon  U.  A. 
Ferchault  de  Reaunuirin  1734  esittäneen  tämän- 
tapaisen aineen  valmistustavan,  vaikkei  sitä  ke- 
mian silloisella  kehityskannalla  voitu  käytän- 
nössä toteuttaa.  \'asta  puuvillaruudin  keksimi- 
nen 1846  viritti  ky.^vmyksen  uudelleen,  raaka- 
aineena  näet  yritettiin  käyttää  pyrok-syliiniä  1. 
nitro.selluloosaa.  jota  puuvillaruutikiu  muuten  on. 
mutta  pää.semättä  nytkäiiu  käytännöllisiin  tulok- 
siin (ens.  patentti  Englannissa  1855).  Asia  unoh- 
tui likipitäen  30  v:ksi.  jolloin  .sen  herätti  tiias 
siihen  aikaan  kehittyniiiän  ruvennut  sähköhehku- 
valoteoUisuus.  ITehkulamppuihin  tarvittavaa  hiili- 
lankaa  alettiin  valmistaa  m.  m.  nitroselluloosan 
alkoholi-  ja  eetteri-liuok.sesta  1.  koUodiumista.  Pu- 
serrettuna hienojen  lasiputkien  läpi  sopiviin  nes- 
teisiin tämä  koveni  tai  oikeammin  saostui  hie- 
noksi langaksi,  joka  sitten  tarkoituksenmukai- 
sesti hiillytettiin.  Tosiasiaa,  että  puuvillaruudin 
liuoksesta  täten  voitiin  valmistaa  silkintapaista 
kuituainetta,  jota  saattoi  kehrätä  ja  kutoa,  käytti 
ransk.  kreivi  Hilaire  de  Chardonnet  hyväkseen 
(Chardonnet-silkki.  patentti  1885).  Moniaiden 
mielestä  pitäisi  k:n  s:n  keksijäkunnia  tulla 
engl.  S\vanin  osaksi.  Chardonnet-silkki  oli  varhai- 
simpina aikoina  varsin  haurasta  ja  tulenarkaa. 
Syynä  tähän  oli  vaikeus  muuttaa  helposti  syttyvä 
nitroselluloosakuitu  uudelleen  selluloosaksi.  Ny- 
kyään onnistuu  tämä  langan  ..denitroimincn" 
niin  hyvin,  ettei  Chardonnet-silkki  (koUodiumi- 
silkki)  yleensä  ole  paremmin  syttyvää  kuin  puu- 
villakaan. Kiiltoa  on  sillä  melkoista  enemmän 
kuin  silkillä  ja  siksi  se  on  saanut  varsin  suuren 
käytön  pitsi-,  kudonta-  y.  m.  teollisuusaloilla, 
joissa  kiiltäviä  kuituja  käytetään.  Muuten  se  on 
vielä  luonnonsilkkiä  karkeampaa  ja  käy  kostuessa 
hauraaksi  ja  kestämättömäksi.  Pestäviin  tuottei- 
siin ei  sitä  sentähden  yleensä  käytetä.  Samat  omi- 
naisuudet on  niilläkin  silkkiä  jäljentävillä  kudos- 
aineilla,  jotka  käyvät  knparioksidi-ammoniakki- 
ja  vi.skoose-silkin  nimillä.  Edellinen  valmistetaan 
liuottamalla  .selluloosaa  n.  s.  schvveizer-liuokseen, 
joka  .syntyy  kuparisuoloi.sta  ja  ammoniakista, 
sekä  puristamalla  tätä  hienojen  lasiputkien  läpi 
johonkin  saostavaan  nesteeseen,  kuten  etikkaan 
t.  m.  s.  Kaupassa  se  esiintyy  saksalaisella  „Glanz- 


stoff"  (=  kiiltokuitu)  nimellä.  Viskoose-silkkia 
valmistetaan  selluloosan  natronyhdistyksestä  liu- 
ottamalla sitä  rikkihiileen.  Saostaja-aineena  käv- 
tetään  tällöin  salmiakin  y.  m.  liuoksia.  Edellä  esi- 
tetyt keinotekoiset  silkkilajit  muodostavat  erään 
selluloosasta  ja  etikkaliappo-anhydridistä  y.  m. 
valmistettavan  n.  s.  asetaatti-silkin  kanssa"  pää- 
osan nykyään  tehdasmaisesti  valmistettavista  ja 
kaupassa  olevista  silkkiä  jäljentävistä  kuituai- 
neista. Eriiitten  asiantuntijain  arvion  mukaan 
on  niide-i  vuotuinen  valmistusmäärä  n.  •/,  luon- 
nosta saatavan  silkin  määrästä   (1911). 

Se  menestys,  jonka  k.  s.  käytännössä  on  saavut- 
tanut, on  kiihottanut  keksijöitä  miettimään  uusia 
valmistamistapoja  tai  entisiä  parantamaan.  Sik- 
sipä onkin  tätä  alaa  käsittelevä  patenttikirjalli- 
suus  varsin  la.aja  ja  lisääntyy  vuosi  vuodelta.  On 
ainakin  8  eri  valmistustapaa,  joita,  selluloosaa 
raaka-aineena  käyttäen,  on  enemmän  tai  vähem- 
män menestyen  tehdasmaisesti  koeteltu.  Epäluku 
on  taasen  niitä  patentteja,  joissa  raaka-aineita 
sellaisia  kuin  liimaa,  selatiinia,  munanvalkuaista, 
hartseja  y.  m.  joko  yksinään  tai  muiden  aineiden 
ja  selluloosan  ohella  käytetiiän,  niitä  näihin  luke- 
mattakaan, joissa  koneelliset  laitteet  ovat  pa- 
tenttivaatimuksena. Suomessakin  on  keinotekoi- 
nen silkinvalmistus  ollut  kokeilujen  alaisena. 
[K.    Siivern.    ..Die   kiinstliche   Seide".]        V.    V. 

Keinotekoinen  villa  ks.  T  e  k  o  v  i  1 1  a. 

Keinotekoinen   voi   ks.   Margariini. 

Keinottelu  ks.  S  p  e  k  u  1  a  t  s  i  o  n  i. 

Keinutuoli  1.  kiikkutuoli  ks.  Huone- 
kalut. 

Keinuverkko,  neliskulmainen  karkea  kangas 
tai  verkko,  joka  makuusijaksi  nuorilla  ripuste- 
taan esim.  puiden  väliin  tai  laivankajuutan  kat- 
toon; kajuutassa  oleva  k.  on  oikeastaan  nimel- 
täiin  koju.  Koju  on  erittäin  tärkeä  merellä, 
se  kun  vaatii  varsin  vähän  tilaa  ja  vähentää 
laivan  keinunnan  tuntumista;  koju  on  aina  va- 
rustettu patjalla.  Ä.  K.  M. 

Keinänen,  Sigfrid  August  (s.  1841). 
suom.  taidemaalari,  .synt.  Kuopion  maaseurakun- 
nassa. Käytyään  Jyväskylän  seminaarin  1863-07, 
hän  harjoitti  opinnolta  Taideyhdistyksen  piirus- 
tuskoulussa sekä  sitten  Kööpenhaminan  ja  Tuk- 
holman taideakatemioissa  1868-72  sekä  oleskeli 
Hovingiu  matkarahalla  Italiassa  ja  Pariisissa 
1887-88.  lläu  on  maalannut  sekä  maisemia  että 
laatukuvia,  joihin  osaksi  on  valinnut  aiheet 
Kalevalasta.  Taideyhdistyksen  kokoelmissa  on  hä- 
nen taulujaan  ..Käräjätuvan  etuhuoneessa", 
..Lepo"  ja  ..Kullervon  valitus";  tekeillä  on  suuri 
taulu  ,,A'äinämöisen  lähtö".  K.  on  julkaissut  sar- 
jan ., Kuvia  Ivalevalasta"  (1895)  sekä,  toimies- 
saan piirustuksen  opettajana  Taideteollisuusyhd  :  n 
keskikoulussa  ja  Helsingin  ruots.  reaalilyseossa. 
..Harjoituksia  käsivarapiirustusta  varten". 

F.   l. 

Kei-saaret  1.  Kii-saaret.  saariryhmä  ma- 
laijilaisessa  saaristossa  Uuden-Guinenn  eteläpuo- 
lella (5°  18'-6»  6'  et.  lev.  ja  132°  56'  it.  pit.). 
i^uurimmat  saaret  ovat  I  s  o-K.  ja  Pien  i-K. 
1,482  km-',  22,081  as.  (1895:  Uuden-Guinean  pa- 
pualaisten ja  Molukkien  alfurien  sekoitusta). 
Saaret  kuuluvat  Alankomaiden  Amboinan  hal- 
lituspiiriin. Tuotteita  kookospähkinät,  saago,  ka- 
lat,  trepangi,   puutavarat.  E.   T. 

Keisari    (ruots.    kejsare,    saks.    Kaiser,    ransk. 


653 


ampereur,  engl.  e7nperor),  korkein  hallitsijan- 
arvonimi ;  johtuu  Kooman  keisarivallan  perus- 
tajan Cajus  Julius  C  a>  s  a  r  i  n  nimestä  (ks. 
Cffisar).  Historiassa  esiintyy  useita  keisari- 
valtoja. 1.  Vanha  Rooman  keisari- 
valta (31  e.  Kr.-395  j.  Kr.).  Rooman  kei- 
sarin valta  oli  rajaton,  vaikka  hän  alussa  ni- 
mellisesti olikin  vain  erinomaisella  valtuudella 
varustettu  virkamies.  Myöliemmiu,  Diocletianuk- 
sen  hallituk.sesta  lälitien,  keisarius  muuttui  muo- 
dollisestikin täydelliseksi  yksinvallaksi:  keisari  oli 
niinkuin  itämaulaisetkiu  itsevaltiaat  alamaistensa 
..herra  ja  junuU.a"  (dnmitius  et  deus).  Keisarius 
ei  ollut  perinnöllinen,  vaikka  viimeisen  keisarin 
poika  tai  joku  muu  sukulainen  tai  ottopoika 
u.sein  piiäsikin  valtaistuimelle.  2.  Roomalais- 
kreikkalainen  keisarivalta.  V.  395 
Kooman  keisarikunnasta  muodostui  kaksi  valta- 
kuntaa: Länsi-Rooman  keisarikunta  ja  Itä-Roo- 
man 1.  kreikkalainen  (Bysautionin)  keisarikunta. 
Edellinen  hävisi  germaanilaisen  kansainvaelluk- 
sen aikana,  lopullisesti  476,  mutta  jälkimäinen 
pysyi  pystyssä  v:een  1453,  jolloin  turkkilai.set 
valloittivat  sen  pääkaupungin  Konstantinopolin. 
X.  s.  neljänneu  ristiretken  aikana  länsimaiset 
ri.stiretkeilijät  perustivat  kreikkalaisen  keisari- 
kunnan Euroopan  puoleiselle  alueelle  latina- 
I  a  isen  keisarikunnan  (1204-61).  Samoan 
aikaan  muodostui  kreikkalaisen  keisarikunnan 
aasialaisiin  maakuntiin  Nikean  keisari- 
kunta (1206-61)  ja  Trapezuntin  kei- 
sarikunta (1204-1461).  3.  Frankkilai- 
nen  keisarivalta.  Länsi-Rooman  keisarius 
uudistettiin  800,  jolloin  paavi  kruunasi  frank- 
kien kuninkaan  Kaarle  Suuren  keisariksi.  4. 
Frankkilaiseen  keisarikuntaan  liittyy  Saksan 
kuninkaitten  roomalainen  keisari- 
valta v:sta  962,  jolloin  Saksan  kuningas  Otto 
Suuri  sai  Roomassa  keisarinkruunun.  Rooman 
keisarinarvo  oli  Saksan  hallitsijoilla  v:een  1806, 
jolloin  Frans  II  luopui  siitä.  Frankkilaiset  ja 
saksalaiset  keisarit  pitivät  itseään  kristikunnan 
ylimpinä  maallisina  päämiehinä  ja  kirkon  suoje- 
lijoina. 5.  Uuden  ajan  keisarivallat. 
Venäjän  tsaari  Pietari  T  otti  Uudenkaupungin 
rauhan  jälkeen  arvonimen  kaikkien  venä- 
läisten keisari  (ven.  iniperator) .  V:sta  1804 
Itävallan  hallitsijat  ovat  käyttäneet  arvonimeä 
Itävallan  perinnöllinen  keisari. 
Niinkuin  Pietari  Suuri  koetti  herättää  henkiin 
itä-roonuxlaisen  keisarivallan,  samaten  Napoleon 
halusi  uudistaa  länsi-roomalaisen  keisariuden  ja 
huudatti  itsensä  1804  ranskalaisten  kei- 
sariksi. Napoleonin  keisarivalta  kukistui  1814 
(lopullisesti  1815),  mutta  1852  keisarivallan 
uudisti  Ranskassa  Napoleon  III;  Ranskan  toinen 
keisarivalta  hävisi  ISTO  saks.-ransk.  sodan  joh- 
dosta. Samaan  aikaan  syntyi  Saksan  keisari- 
kunta, ja  1871  Preussin  kuningas  Wilhelm  I 
julistettiin  Saksan  keisariksi.  Euroopan 
ulkopuolella  olevissa  kristityissä  maissa  on 
19:nnellä  vuosis.  esiintynyt  keisarivaltoja:  a) 
Meksikossa  oli  1822"-23  Augustin  de  Iturbi- 
den  keisarivalta  ja  1864-67  siellä  hallitsi  keisa- 
rina Itävallan  arkkiherttua  ilaksimilian.  b)  B  r  a- 
s  i  1  i  a  oli  keisarikuntana  1822-89.  c)  Haitissa 
hallitsi  keisari  1804-06  ja  1849-59.  —  V:sta  1877 
on  Englannin  hallitsijalla  Intian  keisarin 
(keisarinnan)    arvonimi.  —  Turkin,  M  a- 


Keisaribooraksi — Keisari  ja  Suuriruhtinas 


(iiM 


rokon.  Kiinan  ja  Japanin  hallitsijat 
käyttävät  arvonimiä,  jotka  Euroopan  kielille 
käännetään  keisaria  merkitsevällä  sanalla. 
(Mommsen,  ,.Römisches  Staatsrecht" ;  v.  Hcld, 
,.Das  Kaisertuni   als  Rechtsbcgriff".]        (J.   F.) 

Keisaribooraksi,  joskus  esiintyvä  booraksin 
(ks.    t.)    kauppanimi. 

Keisari  Frans  Joosefin  vuono,  pitkä,  kapea 
vuono  Grönlannin  itärannikolla  73'/i°  polij.  lev. 
Sen  löysi  toinen  saksalainen  pohjoisnaparetki- 
kunta 1870. 

Keisari  ja  Suuriruhtinas,  Suomen  hallitsija 
ja  ylin  valtio-orgaani,  jonka  oikeudellinen  asema 
valtiossa  senvuoksi  useasti  ilmaistaan  myöskin 
siten,  että  sanotaan  hänen  käyttelevän  korkeinta 
valtaa. 

Suomen  ja  Venäjän  välisen  valtioyhdistyksen 
perusteista  ja  laadusta  johtuu,  että  hallitsijan 
asema  Suomessa  aina  kuuluu  samalle  fyysilliselle 
lienkilölle  eli  ihmisyksilölle,  joka  on  Venäjän  kei- 
sari. Suomella  ei  siis  ole  mitään  omaa  vallan- 
perimysjärjestystä.  (Senvuoksi  Hallitusnuiodon 
:!  §,  joka  tätä  koskee,  on  merkityksetön.)  Mutta 
koska  Suomi  on  valtio,  on  sen  hallitsija  oikeu- 
dellisena henkilönä  eli  persoonallisuutena 
erotettavissa  ja  erotettava  Venäjän  keisarista. 
Hallitsijana  1.  valtio-orgaanina  hän  on  Suomen 
perustuslakien  määräämä,  toisin  sanoen  uämät 
määräävät  miten,  s.  o.  kuinka  laajasti  ja  mitä 
muotoja  noudattamalla  hän  on  oikeutettu  Suonu;n 
valtiovaltaa  harjoittamaan.  Ne  vanhempien  pe- 
rustuslakiemme  säännökset,  joissa  puhutaan  k  u 
n  i  n  k  a  a  s  t  a,  soveltuvat  (sikäli  kun  eivät  ole 
muuttuneet  tai  kumoutuneet)  nykyänsä  Keisa- 
riin  ja   Suuriruhtinaaseen. 

Itse  nimitys  K.  ja  S.  ilmaisee  toiselta  puolen 
.sen  erotuksen,  joka  oikeudellisessa  suhteessa  on 
olemassa  Venäjän  hallitsijan  ja  Suomen  hallit- 
sijan välillä,  toi.selta  puolen  että  Suomi  on  osa 
Venäjän  valtakuntaa.  Sitäpaitsi  Keisari 
nimen  käyttäminen  sisältää  korkeampaa  arvon- 
antoa ja  vaatii  määräsanakseen  ..majesteettia", 
johon  arvonimeen  Suuriruhtinaan  asema  ei  yksin 
oikeuta. 

K.  ja  S.  ei  ole  valtion  eikä  valtion  oikeus- 
järjestyksen yläpuolella,  vaan  hänen  oikeutensa 
ja  velvollisuutensa  ovat  perustuslaissa  rajoitetut 
ja  määrätyt,  vaikkakaan  ei  ole  kiellettävissä, 
että  hänen  valtansa  on  laajempi  kuin  yleensä 
muitten  nykyajan  valtioitten  hallitsijain.  —  Mah- 
dotonta on  luetella  kaikkia  K  :lle  ja  S:lle  lain  n.u- 
kaan  kuuluvia  tehtäviä.  Hallinnon  alalla  hänen 
valtansa  on  laajin,  mutta  siinäkin  hän  on  vel- 
vollinen toimimaan  lain  mukaisesti  ja  sen  mää- 
räämissä rajoissa.  Lainsäädännössä  vallitsee  se 
periaate,  etteivät  mitkään  oikeusjärjestyksen 
muutokset,  s.  o.  uudet  lait  tai  lainmuutokset  voi 
.syntyä  ilman  tai  vastaan  K:n  ja  S:n  tahtoa; 
jokainen  eduskunnan  hyväksymä  lakiehdotus  on 
siis  hallitsijan  vahvistuksen  tarpeessa  saadak- 
seen sitovan  ja  velvoittavan  voiman.  N.  s.  talou- 
dellisen lainsäädäntöoikeutensa  nojalla  K.  ja  S. 
muutamilla  aloilla  voipi  säätää  oikeussäännöksiä 
ilman  eduskunnan  myötävaikutusta;  niinikään 
hän  saapi  määrättyjen  edellytysten  vallitessa  an- 
taa lainselityksiä.  K;n  ja  S:n  asiana  on  vuo- 
sittain kutsua  eduskunta  varsinaisille  sekä  tar- 
vittaessa ylim.  valtiopäiville  sekä  määrätä  edus- 
kunnan istuntokauden  päättymisaika;  hänen  vai- 


6ÖÖ 


Keisarikronikka — Keisari  XVilhelmin  kanava 


G56 


lassann  ou  myiiskiii  niäiirätä  luuiet  vaalit  toimi- 
tettaviksi ennen  siiilnnöllisen  kolmivuotiskauden 
päättymistä.  Ylintä  tuomiovaltaa  harjoitetaan 
K:n  ja  S:n  nimessä;  perustuslain  mukaan  hän 
itsekin  voisi  ottaa  osaa  korkeimman  tuomio- 
istuimen (nyk.  senaatin  oikeusosaston)  istuntoi- 
hin ja  siinä  käyttää  kahta  ääntä.  Ii.   E. 

Keisarikronikka,  saks.  runoelma  12:nnen 
vnosis.  keskivaiheilta,  joka  omituisesti  sekoittaen 
historiaa,  taruja  ja  legendoja,  kertoo  roomalais- 
ten ja  saksal.  keisarien  elämästä  Caesarista  aina 
v:een  1147.  Luullaan,  että  se  säilyneessä  muo- 
dossaan on  erään  pappi  Konradin  kirjoittama. 
Se  seuraa  etupäässä  latinaisia  lähteitä,  mutta  on 
myös  käyttänyt  vanhoja  saks.  runoja.  13:nnolla 
vuosis.  sitä  muodosteltiin  ja  jatkettiin,  niin 
että  sen  kertomat  tapaukset  ulottuivat  aina 
v:een  1276.  Tiistä  runoelmasta  on  säilynyt  useita 
käsikirjoituksia.  Sen  julkaisijoista  mainittakoon 
.Massmann  (,,Der  keiser  und  der  kunige  buoch", 
1840-54,  3  n.)  ja  E.  Schröder,  („Monum.  Germ. 
histor.",  1893).  [Welzhofer,  ..Untersuchungen 
iiber  die  deutsche  Kaiserchronik"  (1874)  ;  Debo, 
..fber  die  Einheit  der  K."  (1877)  ;  Nebert,  „Die 
.Vbfassungszeit  der   K."    (1894).]  J.   III. 

Keisarikunta,  valtio,  jossa  keisari  on  hallit- 
sijana,   ks.   Keisari. 

Keisarileikkaus  (seclio  ccesarca;  k.  on  vir- 
heellisesti johdettu  Ccesar  sanasta ;  lat.  nimityk- 
sen jälkimäinen  sana  on  johdettava  sanasta  cce- 
deic  =  leikata) ,  synnytyksen  toimittaminen  avaa- 
Muilla  vatsaontelo.  K.  toimitetaan  äidin  lantion 
ollessa  niin  ahdas  tai  muuten  epämuodostunut, 
ettei  sikiö  voi  luonnollista  tietä  syntyä  tahi  sikiiin 
kehittyessä  emän  ulkopuolella  vatsaontelossa,  jol- 
loin sen  syntyminen  tavallista  tietä  joka  tapaiik- 
ses.sa  on  mahdoton.  K;n  suorittaminen  kuolleissa 
.synnyttäjissä  oli  jo  vanhimpina  aikoina  taval- 
lista. Elävissä  synnyttäjissä  lienee  T  r  a  u  t- 
mann  ensikerran  (16101  suorittanut  k:n.  1800- 
luvun  lopulle  saakka  k.  oli  erittäin  vaarallinen  ope- 
ratsioni.  Suomessa  on  k  ;ia  viime  vuosikymmenien 
kuluessa   jo  monta   kertaa   toimitettu.     M.   0-Ii. 

Keisarillinen  palatsi  Helsingissä  sijaitsee  Pää- 
vahdintorin  ja  Pohjois-Esplanadikadun  kulmauk- 
.sessa;  pääsisäänkäytävä  on  viimemainitulta  puo- 
lelta. Palatsi  on  kolmikerroksinen  kivirakennus 
ja  se  oli  alkujaan  kauppaneuvos  N.  lleideri- 
strauchin  yksityisomaisuutta;  häneltä  Suomen 
valtio  sen  osti  ja  se  rakennettiin  Engelin  johdolla 
nykyistä  tarkoitustaan  vastaavaksi  1837  ^'llku- 
peräisen    rakennuksen    piirustukset    oli    la.atinut 


KeisariUineli  palatsi  Hflsini^issa. 


arkkitehti  Pelir  Granstedt  ISlO-luvun  alkupuoli-s- 
kolia).  Näin  ollen  ei  tullutkaan  mitään  Engelin 
suunnittelemasta  suuresta  keisarillisesta  palat- 
sista Maariankadun  tonteille  5  &  7.  —  Palatsissa 
ovat  käyneet  .seuraavat  hallitsijat:  Nikolai  I  poi- 
kineen 1854.  .Aleksanteri  11  ensiksi  1863  ja  sit- 
ten 1876,  jolloin  hän  puolisoineen  ja  perheineen 
kävi  katsomassa  Suomen  ensimäistä  yleistä  teol- 
li.suusnäyttelyä,  Aleksanteri  III  (paitsi  1876  pe- 
rintöruhtinaana)  1885,  jolloin  m.  m.  nykyinen 
hallitsija  Nikolai  II  oli  mukana.  —  V:n  1905 
jälkeen  on  palatsiin  rakennettu  lisää,  ja  tässä 
lisärakennuksessa  on  m.  m.  uusi  ,,valtaistuinsali", 
jossa  valtiopäiväin  juhlalliset  avajaiset  nykyjään 
pidetään;  aikaisemmin  ne  on  pidetty  vanhem- 
massa palatsin-osassa  olevassa  samannimisessä 
salissa.  —  Palatsissa  säilytetään  useita  taide- 
teoksia, joista  huomattavimmat  ovat:  kuvanveis- 
toksista  Valter  Runebergin  marmorinen  ,,Psyke 
sefiirien  kantamana"  ja  Takasen  ,, Mariatta"  sekä 
maalauksista  Edelfeltin  ,, Kööpenhaminan  sa- 
tama", Holmbergin  „Sadepäivä  metsässä"  ja 
„Tammi",  Munsterhjelmin  „Ensi  lumen  tulo"  ja 
pari  maisemaa,  Gallen-Kallelan  ..Imatra"  sekä 
hovimaalari  Zichyn  kuvaus  1863  valtiopäivätans- 
siaisista;  muista  siellä  edustetuista  maalareista 
mainittakoon  m.  m.  B.  Lindholm,  G.  Fr.  Berndt- 
son.    Ferd.    v.   Wright,    Kleineh    ja   Becker. 

L.  H-nen. 

Keisarillinen  Suomen  senaatti  ks.  S  e- 
naatti. 

Keisarinkanava.  1.  (Cnnal  Imperial  de  Am- 
gon).  Espanjassa  pitkin  Ehron  oik.  vartta  Tudel.in 
ja  Zaragozan  välillä,  119  km  pitkä;  käytetään 
pääasiallisesti  kastelutarkoituksiin.  —  2.  Jynho  1. 
Iso  k  a  n  a  v  a.  Kiinassa  Tientsinin  ja  Hang- 
t.soun  välissä,  kulkee  poikki  Jantsekiangin  ja 
Hoanghon.  On  maailman  pisin  kanava  (1,100  km), 
leveys  vaihteleva  (80-330  m),  alettu  100-luvulla 
e.  Kr.,  valmis  1200-luvulla,  rakennettu  helpotta- 
maan ja  turvaamaan  yhteyttä  Pohjois-  ja  Etelii- 
Kiinan  välillä;  Hoanghon  uoman  muutos  1850 
ja  hoidon  laiminlyönti  Taiping-kapinan  aikana 
ovat  tehneet  pitkät  osat  K  :aa  kulkukelvottomaksi ; 
nvkvään   sillä  on   verrattain   vähäinen  merkitvs. 

E.  E.    k 

Keisarinkelta   ks.   A  u  r  a  n  t  i  a. 

Keisarinkoski,  koski  Summanjoessa  n.  4  km 
Enäjärven  alapuolella.  Sippolan  pitäjän  itäraj.illn 
n.  8  km  kirkolta  koilliseen:  putouskorkeus  2.8  ni. 
Saha.  L.  Unen. 

Keisarinkruunu  =  Fritillnria  imperialis  :  niin 
niniitftään  usein  myös  ruskoliljaa  (Liliuin 
huUiifennn). 

Keisarin  käyttövarat,  Suomen  valtion  tu- 
loista menevä  vuotuinen  rahamäärä  (siviililista). 
joka  on  hallitsijan  vapaasti  kiiytettävänä.  Nämä 
varat,  jotka  nousevat  350.000  markkaan,  käytf 
tään    yleishyödyllisiin    tarkoituksiin. 

Keisarinnan  kivi  Helsingissä  ks.  .V  1  e  k 
Sandra  Fedorovn  a. 

Keisarinsini    ks.    S  m  a  1  1 1  i. 

Keisarin  Suomen  kanslia  ks.  Suomen  vai 
tiosi  h  teeri  n  virasto. 

Keisarinvihreä  ks.  S  c  h  w  e  i  n  f  u  r  t  i  n  vi  h 
r  e  ä. 

Keisarivalta  ks.   Keisari. 

Keisari  'Wilhelmin  kanava  (Pohjan-Itämeren 
kanava),      kanava      Preussissa,      Slesvig-Holstei- 


657 


Keisari  VVilhelmin  maa — Keitele 


658 


nissa,  yhdistää  Itämeren  ja  Polijanmereii,  99  km 
pitkä,  kulkee  Ellien  suusta  Kielin  mutkaan.  34.187 
iaiviia  (6,045.963  rek.-ton.)  kulki  kanavan  kautta 
1906.  Se  valmistui  1895.  B.  7'. 

Keisari  VTilhelmin  maa.  Saksan  alue  Uu- 
dessa Guineassa.  Käsittää  saaren  koillisosan, 
181,600  km".  Sisämaa  varsinkin  eteläosassa  vuo- 
rista (gneissiä,  tuliperäisiä  vuorilajeja,  Bis.n.irck- 
vuori  4.300  m),  rannikko  matalaa,  koralliriutto- 
jen ja  tuliperäisten  saarten  reunustamaa.  Ilmasto 
kuuma  ja  kostea,  rannikolla  epäterveellinen.  Alue 
on  metsäinen,  raiuiikolla  ja  jokilaaksoissa  on 
ruohomaita.  Viljellään  jams-juurta,  tarroa  sekä 
puuvillaa  ja  varsinkin  tupakkaa  ja  kopraa.  V. 
1908  oli  vienti  345,000,  tuonti  889,000  mk. 
Väestö  (melaneesialaisia,  papualaisia),  arviolta 
110,000  (O.s  km':llä),  asuu  rannikolla  ja  joki- 
laaksoissa; 1909  oli  maassa  197  valkoihoista.  — 
V.  1884  maa  joutui  saksalaisen  Uuden  Guinean 
kauppaseuran  haltuun,  v:sta  1899  se  on  ollut 
Saksan  siirtomaa.  —  Hallituspaikka  F  r  i  e  d- 
r  i  o  h-W  i  I  11  e  I  m  sH  a  f  e  n  Astrolabe-lahden 
rannalla.  E.  T. 

Keiser  [kaizar],  Reinhard  (1674-1730), 
saks.  oopperansäveltäjä.  Kusserin  oppilas;  toimi 
pääasiallisesti  Hampurissa,  säveltäen  sen  näyttä- 
möä varten  116  oopperaa,  joista  viimeinen  pysyt- 
teleiksen  samalla  tasolla  kuin  ensimäinenkin. 
Kööpenhaminassa  hän  oleskeli  1717-19  ja  1722-28. 
lv:n  merkitys  oli  siinä,  että  hänen  oopperansa 
olivat  saksankielisiä:  käsittelytavaltaan  ne  oli- 
vat tÄydesti  italialaisten  kaltaisia.  Melodiselta 
kyvyltänsä  K.  oli  hyvinkin  etevä,  mutta  luonteen 
hataruus  saattoi  hänet  haluttomaksi  vakavaan 
työskentelyyn  ja  ehkäisi  hänen  todellista  kehi- 
ty.stänsä.  "  "  I.  K. 

Keiso  (Cicuia  virosa),  valkokukkainen,  korkea, 
matalassa  vedessä  lietepohjalla  kasvava  sarjakuk- 
kaisiin fCmhelliferce) 
kuuluva  putkikasvi. 
K.  on  kasvistomme 
myrkyllisimpiä  lajeja, 
vaarallinen  etenkin 
karjalle  ja  sioille, 
jotka  syövät  sen  juu- 
rakkoja. Nämä.  jotka 
turpoavat     n.     nyrkin 


ja  ovat  ja- 

useampiin 

sisältävät 

kellertävää 

jossa    vaiku- 


Keiso.  /  kukka. 


kokoisiksi 
kautuneet 
lokeroihin 
runsaasti 
ne.stettä, 

tukseltaan     narkootti 
nen     myrkky,     hartsi- 
mainen     e  i  c  u  t  o  k- 
s  i  i  [1  i,   tavataan.  ,/.   A.   IV. 

Keitele.  1.  K  unta  Kuopion  I.,  Kuopion  kih- 
lak.,  Pielaveden-Keiteleen  nimismiesp.  (johon  kuu- 
luu myös  osia  Maaningasta).  Pinta-ala  463.-  km^ 
viljeltyä  maata  5.070  ha  (1901).  Maatiloja  162, 
manttaalimäärä  lö.asss.  talonsavuja  167,  torpan- 
savuja  108  ja  muita  savuja  223  (19071.  —  4.151 
as.  (1909)  ;  703  ruokakuntaa,  joista  maanvilje- 
lystä pääelinkeinonaan  harjoitti  573  (1901);  n-u- 
niuksista  mainittakoon  vielä  nykyjäänkin  lukuisat 
"savupirtit.  364  hevosta  ja  2,450  nautaa  (190S).— 
Kansakouluja  5.  Kunnanlääkäri  yhteinen  Piela- 
veden kanssa;  haara-apteekki.  —  Teollisuuslaitok- 
sia: Keiteleen  osuusmeijeri  ja  mylly.  —  Kirkon- 


kylä Nilakkaveden  lahden  rannalla;  vesitse  Piel.i- 
veden  kirkolle  23  km,  maanteitse  Viitasaaren  kir- 
kolle 33  km  ja  vesitse  lisveden  asemalle  n.  100  km 
(säännöllinen  laivaliike).  —  2.  Seurakunta, 
keisarin.,  Kuopion  hiippak.,  Iisalmen  rovastik.; 
erotettu  Pielavedestä  omaksi  kkhra-kunnaksi 
keis.  käskykirj.  4  p.  jouluk.  1871,  mutta  sai  oman 
kirkkoherran  vasta  1893.  Kirkko  puusta,  rak. 
1S76.  L.   n-nen. 

3.  Pohjois-IIämeen  suurin  järvi,  pinta-alaltaan 
526  km',  josta  93  km'  saaria.  Vedenpinnan  suu- 
ruus on  siis  482  km'.  Saaria  n.  50,  suurim- 
mat: Piingätsalo,  Luotalansaari  ja  Kolari.  Jär- 
ven korkeus  yi.  merenp.  99  m.  rantaviiva  I. 
järven  ympärys  580  km;  suurin  pituus,  Kei- 
teleen pohjasta  Kuhjoon,  on  85  km,  linnuntietä 
72  km,  suurin  leveys  on  10  km,  keskileveys 
8,j  km.  —  K:ssä  on  tehty  luotsiylihallituksen 
toimesta  lähes  '/,  milj.  syvyysmittausta.  Järven 
tilavuus  on  noin  3.i  km'.  Keiteleen  keskusaltaa- 
seen valuu  lisävesiä  kaikilta  puolilta.  Pohjoi- 
sesta tulevat  Pihtiputaan  vedet  Kolimajär- 
vestä.  Viitasaaren  kirkon  kohdalla  työntyy 
Keiteleeseen  pitkä  niemimaa,  kärki  etelää  koh- 
den, jakaen  järven  pohjoisen  osan  kahteen 
isoon  lahtiulappaan.  Luoteisempi  ulappa  on  Kei- 
teleenpohja,  jonka  erottaa  muusta  Keiteleestä 
saarijono  muodostaen  Viitasaaren  kirkon  koh- 
dalla salmien  katkoman  sillan  rannalta  toiselle. 
Keiteleenpohjaan  laskee  lännen  puolelta  Kivijär- 
ven reitti.  Tämän  reitin  suukosken  Keihärin  ja 
kirkon  välillä  on  Pihkurinselkä  niminen,  syvä 
ulappa,  jonka  muutamissa  kohdissa  on  vettä  64,» 
m.  Keiteleen  keskisyvyys  on  sitä  vastoin  ainoas- 
taan 6,8 ;  suurimmilla  selillä  keskisyvyys  on 
14   m.    Veden   pinnan   suurin   vaihtelu   on   1,«»   m. 

Keitele  työntää  etelää  kohden  kaksi  pitkää  kär- 
keä. Idän  ja  lännen  puolelta  tämä  järvi  saa  luke- 
mattomia lisävesiä  vähäisistä  joista  ja  järvistä. 
Idän  puolelta  laskee  kokonainen  vesireitti  kape.aan, 
kauuisrantaiseen  Suovanlahteen,  jonka  Suovan- 
niemi  erottaa  pääselästä.  Samaan  lahteen  las- 
kee myös  Vesijoki.  Lännenpuolisista  lahdista 
mainittakoon  Xiinilahti  ja  Ilmolahti.  johon  Ir.s- 
kee  Ilraojoki.  Itse  pääselälläkin  on  eri  kohdissa 
eri  nimensä:  Hakkaran  selkä.  Viitasaaren  kirkon 
eteliipuolella ;  Suovanselkä,  Suovanniemen  edus- 
talla: Kokonselkä  sen  eteläpuolella,  y.  m.  Lahtien, 
selkien,  nienten  ja  s.aarten  pääsuunnat  viittaavat 
siihen,  että  Keitele,  samaten  kuin  useat  muut 
Keski-Suomea  järvet,  on  syntynyt  vanhaan,  hal- 
keamasysteemien  kautta  muodostuneeseen,  jää- 
kauden jäätikköjen  perkaamaan  laaksoon.  Kei- 
tele on  kauan  ollut  tunnettu  kalarikkaudestaan, 
ja  pääasiallisesti  muikuistaan.  Kalastus  on 
edelleenkin  tuottava  ja  tärkeä  elinkeino  ranta- 
asukkaille.  Vuotuinen  muikunsaanti  on  viime 
aikoina  ollut  noin  50.000  kiloa.  Keiteleen  muikun- 
mäti  on  tärkeä  kauppatavara  varsinkin  ympäris- 
tön kaupunkien  markkinoilla.  Kalastuksen  tär- 
keyttä todistaa  sekin  seikka,  että  järven  ran- 
nalle on  perustettu  erityinen  kalastustarpeiden 
tehdas.  —  Höyrylaivat  kulkevat  Keiteleellä  Suo- 
lahdesta aina  Keiteleenpohjaan  ja  Kuhjoon,  Kei- 
teleen ja  Konneveden  väliseen  kannakseen  asti. 
K:llä  kulkee  4  matkustajalaivaa  ja  7  hinaaja- 
laivaa,  K:n  rannoilla  on  3  sahaa,  3  meijeriä 
ja  konepaja.  Matilanvirtaa  syvennettiin  vv. 
1892-93    pari    metriä.     Haapasalmen    kääntösilta 


659 


Keiteleenpohja— Keittosuola 


660 


rakennettiin  vv.  1899-1900.  Se  tuli  maksamaan 
27.S<7    markkaa   5S    p:iä.  J.    E.    R. 

Keiteleenpohja  (1.  K  e  i  t  e  1  e  p  o  h  j  a).  1. 
Kylä  ^'iitasaaren  pitäjässä.  Keiteleen  pohjoisim- 
man lalidenperiikan  ympärillä.  Keiteleen  laiva- 
kulun  pohjoisin  päätekohta.  Pihtiputaan  kir- 
kolle n.  23  km.  —  2.  Viitasaaren  pitäjän  vanha 
nimitys.  L.   H-ticn. 

Keith  (kipj,  James  Francis  Edward 
(10961758),  soturi,  synlyisin  skotlantilainen,  oli 
Stuartin-suvun  kannattaja  ja  otti  osaa  preten- 
dentti  Jaakko  Stuartin  kapina-yritykseen  {\~\^); 
mutta  kun  se  ei  onnistunut,  pakeni  K.  Ranskaan 
ja  meni  1719  Espanjaan  sotapalvelukseen  seku 
1728  Venäjän  palvelukseen;  taisteli  Puolassa  ja 
Turkissa  1736-39,  haavoittuen  Otsakovin  valloi- 
tuksessa. Sen  jälkeen  K.  oli  Suomen  sodassa 
(1741-43),  ottaen  osaa  Lappeenrannan  taisteluun, 
oli  llelsinsiia  antautumisen  jälkeen  Suomessa  yli- 
päällikkönä, ja  aluksi  hänellä  oli  korkein  hallin- 
tokin; saavutti  suosiota  lempeytensä  ja  ihmis- 
ystävyytensä  johdosta.  Turun  rauhan  jälkeen  1743 
hän  oli  .sen  venäläisen  joukon  ylipäällikkönä, 
joka  talven  1743-44  majaili  Ruotsissa;  oleskeli 
sen  jälkeen  Venäjällä,  mutta  Englannin  lälietti- 
liiän  Hyndfordin  vehkeilyjen  johdosta  hän  lähti 
sieltä  1747  ja  meni  Preussin  kuninkaan  Fred- 
rik II: n  palveluk.seen,  joka  nimitti  hänet  sota- 
marsalkaksi. K.  oli  seitsenvuotisessa  sodassa 
Fredrik  II :n  tärkeimpiä  ylipäälliköitä  ja  otti 
osaa  useimpiin  taisteluihin,  kunnes  kaatui  Hot-h- 
kirchin  luona  17.58.  Hänelle  pystytettiin  muisto- 
patsas Berliinissä  1786.  Hänen  päiväkirjansa 
Suomen  sodan  aikana  „Journal  du  Gönernl  J. 
Keith  pendant  la  guerre  en  Finlande  1741-43" 
julkaisi  A.  Hjelt  1886.  Topeliuksen  novellissa 
..Suomen  herttuatar"  kerrotaan  K:stä  ja  Turun 
pormestarin  kauniista  tyttärestä  Eva  Merthe- 
uistä,  joka  seurasi  häntä  tulematta  kuitenkaan 
liilnen  lailliseksi  puolisokseen.  [Varnhagen  v. 
Ense,  „Biographische  Denkmale",  7:s  osa;  v.  Pa- 
czynski-Tenczyn,  ,,Lebensbeschreibung  des  Gene- 
ralfeldmarscliälls  K."]  K.  O.   h. 

Keitinlasi,  lasiastia,  jota  käytetään  kemialli- 
sissa töi.--sä  ja  tutkimuksissa  nesteiden  kuumen- 
tamiseen. K.  on  yleensä  samanmuotoinen  kuin 
tavallinen  juomalasi,  mutta  on  tehty  ohuesta, 
kestävästä  lasista ;  laidat  ovat  hiukan  ulospäin 
käännettyjä.  S.   V.   B. 

Keitinpiirakka,  raja-  ja  venäjän-karjalainen 
leivos.  Kuori  kuin  karjalanpiirakassa;  täytteeksi 
vedessä  keitettyjä  ryj'nejä.  Kuori  pannaan  kak- 
sinkerroin, joten  muodostuu  puoliympyrän  muo- 
toinen piirakka,  joka  keitetään  voissa,  kunnes 
tulee  ruskeaksi.  g,  %. 

Keitolainen  =  keijukainen    (ks.   t.). 

Keitos,  vedellä  keittämällä  jähmeistä  aineista 
erotettu,  veteen   liukeneva  osa.  (S.   V.   B.) 

Keittokone  ks.  K  e  i  1 1  o  1  a  i  t  o  k  s  e  t. 

Keittokoulu  ks.  Talouskoulu. 

Keittolaitokset.  1.  Yleensä  sellaiset  pienehköt 
kieliutuslaitteet,  joita  käytetään  vähäisten  aine- 
määrien lyhytaikaiseen  kiehuttamiseen  ja  jotka 
sen  takia  voidaan  helposti  saada  toimimaan  ja 
kuluttavat  vähän  lämpöä.  Tavallisimmat  keitto- 
laitokset  ovat  polttoöljy-,  väkiviina-,  kaasu-  ja 
sälikr.keittiöitä.  Väliäisiä  keittoloita  varten  on  jo 
kauan  käytetty  polttoöljy-  ja  väkiviina- 
keittiöitä,  laitteita,  joissa  palava  sydän  imee 


polttoaineen  säiliöstä.  Näitä  taloudellisempi  ja 
käytännöllisempi  on  ruots.  insinöörin  F.  V.  Lind- 
qvistin 1892  kauppaan  ilmestynyt  polttoöljykeit- 
tiö   Primus,   jossa    polttoaine    kaasutetaan    ennen 


ITinuis-keittiu. 

sen  syttyniistil  ja  siten  saavutetaan  sekä  täydelli- 
sempi palaminen  että  suurempi  kuumennusteho. 
Primuksessa  ei  ole  .sydäntä,  vaan  polttoöljy  saa- 
tetaan paineenalaiseksi  pienellä  ilmapumpulla  ja 
siten  kohoamaan  väkiviinaliekillä  kuumennet- 
tuun polttimeen,  jossa  se  kaasuttuu  ja  virtaa  ulos 
pienestä  reiästil  sekoittuen  samalla  ilman  kera 
sekä  palaa  sinisellä,  savuttomalla  liekillä.  Myös- 
kin väkiviinakeittiöiliin  on  viime  aikoina  liitetty 
kaasuttajalaite.  tavallisimmin  sydänrengas.  — 
Kaasukeittiöistä  ks.  t.  —  Sähkö-k:t  perustuvat 
vastustuskappaleiden  käyttöön,  jotka  kuumenevat 
sähkövirran  kulkiessa  niiden  läpi.  Vastustuskap- 
paleina  käytetään  esim.  metallilankaspiraaleja, 
hienorakei.sta  hiilimassaa,  jalometalliliuoksia, 
jotka  kiinnitetään  eristäviin  alustoihin.  —  2. 
Laitteet  ravintoaineiden  keittämiseksi  höyryllä 
tai  pitkäaikaisessa  lämmössä,  vrt.  Keitto- 
taitojaHöyrykeittiö.  —  3.  Keittiöliella. 
Käytännöllisimmät  ja  polttoainetta  säästävimmät 
liellat  valmistetaan  nykyisin  joko  yksinomaan 
raudasta  tai  rautaosista  ja  tiilistä.  Suomessa  ovat 
enimmin  käytännössä  Karkkilan  (Högforsin) 
keittiöhellat.  —  Melkoista  huomiota  on  Suomes- 
sakin herättänyt  grude-koksilla  lämmitettävä 
saks.  n.  s.  g  r  u  d  e-u  u  n  i,  jota  käytetään  sekä 
keittiimiseen  että  paistamiseen.  Grude-uuni  on 
polttoainetta  säästävä  ja  aina  käyttökunnossa, 
sitä  kun  keskeymättä  lämmitetään  läpi  vuoro- 
kauden.   Tähän  kuvasarja :  Keittolaitoksia. 

Keittopullo,  kemiallisissa  töissä  käytettävä, 
ohuesta  lasista  puhallettu  pullo;  sen  polija  voi 
olla  joko  tasainen  tai  pyöreä.  N.  s.  Erien- 
meyeriu  keittopullo  on  hyvin  lyhytkaulainou; 
koko  pullo  suppenee  pohjasta  lälitieu  kartiomai- 
sesti    suuluin   päin;    pohja   on    tasainen. 

(i<.   V.  n.) 

Keittorauta   ks.    I!  a  u  t  a. 

Keittosuola,  ruokasuola,  tav.  suola, 
n  a  t  r  i  u  m  k  1  o  r  i  d  i,  k  1  o  o  r  n  a  t  r  i  u  m  i, 
NaCl,  luonnossa  hyvin  levinnyt  aine,  natriumin 
ja  kloorin  yhdistys,  joka  esiintyy  joko  liuenneena 
veteen  (merivedessä,  suolajärvissä  ja  -läliteissä) 
tai  mahtavina  suolakerroksina  maanpinnan  alla, 
jolloin  sitä  sanotaan  vuorisuciaksi  (ks.  t.).  Maa- 
pullomme  varhaisempina  keliityskausina  maan- 
kuori sisälsi  runsaasti  natriumkloridia  ja  muita 
liukenevia  suoloja.  Vesi  huuhtoi  ne  kuitenkin 
vähitellen  pois  ja  kuljetti  mereen.  Merivesi  si- 
sältää   äärettömät     määrät     näitä   suoloja    liuen- 


Keittolaitoksia. 


fff 


"li— ""»»»»^rTniiiiiiiiiii 


1.      3 


/.     Keitliöhella.  sen  vhiejdessä  itsetoimiva  veden  lammitt.ija,  johon  vesi  tulee  vesijobdosia.  —  S.    Uuden- 

ail<ainen,  vapaani  seisuva  keiiiiiihella  lämpimine  ruoka-  ja  lautaskaoppeineen.  —  3.    Grude-iiuni.  — 

J.    Kamiinihella.  —  5.    Kumiinikaitila   —  6.    EansukeiUiö. 


663 


Keittotaito 


664 


iieina.  Valtamerien  suolanpitoisuus  on  n.  3,s  % 
ja  siitji  on  94-97  5^  natriumkloridia.  Lämpimissä 
maisia,  erittäinkin  Välimeren  rantamilla  k:aa 
eristetään  merivedestä  yksinkertaisella  keinolla. 
Vesi  lasketaan  mataliin  patoaltaisiin,  joissa  se 
auringon  paisteen  vaikutuksesta  vähitellen  haih- 
tuu suolan  kiteytyessä  allasten  pohjalle.  Suola 
kootaan  sitten  kasoihin  ja  saa  olin  alttiina  ilmalle; 
ilmasta  se  ottaa  kosteutta,  jolloin  muut  liukene- 
vat suolat,  etupäässä  mapnesiumkloridi.  liukene- 
vat ja  poistuvat.  Tällä  tavalla  valmistettu  k.  ei 
ole  aivan  puhdasta,  mutta  kelpaa  kuitenkin  tav. 
teollisuus-  ja  taloustarpeisiin.  Suolalähteistä  val- 
mistetaan k:aa  esim.  Saksassa  erityisissä  gradee- 
rau.slaitoksissa,  korkeissa  hataroissa  varpu- 
pinoissa,  joiden  päälle  suolaliuos  nostetaan  pum- 
pulla ja  joiden  läpi  se  sitten  saa  valua.  Tällöin 
vesi  haihtuu  ja  muodostuu  suolaliuos,  josta  k. 
kiteytyy  ja  puhdistetaan  uudestaan  kiteyttämällä. 
Näin  valmistettua,  hienoksi  kiteynyttä  puhdasta 
suolaa  käytetään  pöytäsuolaksi,  esim.  Lunebur- 
gin  suolaa.  K.  kiteytyy  valkoisiksi  kuutioiksi. 
Sen  liukenevaisuus  veteen  lisääntyy  ainoastaan 
hieman  liimpötilan  noustessa.  Sata  osaa  vettä 
liuottaa  20°:ssa  .36  ja  100°:ssa  39osaak:aa.  Sen 
liuetessa  lämpötila  alenee  sanottavasti,  josta  syystä 
k:aa  käytetään  jäähdytysseoksiin.  Jäätä  ja  k:aa 
sekoittamalla  voi  saada  lämpötilan  alenemaan 
— 20°  :een  saakka.  Epäpuhdas  k.  on  hygro.skoop- 
pinen.  koska  se  sisältää  magnesiumkloridia. 

Kasveille  k.  ei  ole  mikään  ravintoaine.  Ainoas- 
taan muutamat  merenrantojen  tai  suolajärvi- 
seutujen  kasvit  ottavat  maasta  k:aa.  Sitävastoin 
se  on  välttämätön  eläinorganismille  ja  esiintyy 
melkein  kaikissa  sen  nesteissä.  Verineste  sisäl- 
tää määrätyn  määrän  k:aa,  ja  ihmiselle  se  siis  on 
tärkeä,  jo  ammoisista  ajoista  tunnettu  ravintoaine. 
Täysikasvuisen  ihmisen  ruumis  sisältää  n.  O.5  kg 
k:aa.  Virtsassa  k:aa  poistuu  ruumiista ;  täysikas- 
vuisen ihmisen  ruumiista  eristyy  noin  12grk:aa 
päivässä.  —  K:lla  on  ominaisuus  ehkäistä  orgaa- 
nisten aineiden  mätänemistä  ja  sitä  käytetään 
kasviaineksien,  kalan,  lihan  ja  voin  suolaamiseen. 
K.  on  tärkein  ja  helppoliintaisin  luonnossa  esiin- 
tyvistä sekä  natriumi-  että  klooriyhdistyksistä  ja 
sillä  on  scntähden  erittäin  suuri  käytäntö  kem. 
teollisuudessa,  suolahapon,  soodan,  salmiakin  y.  m. 
tuotteiden  valmistamisessa,  samoin  myös  saip- 
puan keittämisessä,  värjävksessä  v.  m.  K:n  tuonti 
Suomeen    (1910)    1..34S.782   mk.      "  Edv.    Hj. 

Keittotaito  tarkoittaa  ravintoaineiden  valmis- 
tamista sellaiseen  muotoon,  että  ne  parhaiten  so- 
pivat ihmisen  nautittaviksi.  Harjoittajiltaan  se 
vaatii  suurta  tiismällisyyttä  ja  puhtautta  sekä 
myös  luotettavaa  makua  ja  monenlaisia  tietoja. 
On  oltava  selvillä  valmistamattomien  ruoka-ainei- 
den luonteesta,  jotta  ostaessa  voi  erottaa  hyvän 
tavaran  alemmanarvoisesta.  K:oon  kuuluu  myös 
ravintoaineiden  valmistaminen  säilykkeiksi  ja 
usein  tarpeenvaatima  ennakollinen  käsittely. 
Välttämätöntä  on  myös  veden  erilaisten  ominai- 
suuksien, keittoastioiden  ja  uudenaikaisten  keitto- 
laitosten  sekä  keittiöhellojen  tunteminen.  Lisäksi 
on  osattava  taloudellisten  olosuhteiden  mukaan 
mahdollisimman  tarkkaan  käyttää  kaikki  tar- 
jonaolevat  ruokavarat  samalla  kuin  on  osat- 
tava noudattaa  sopivaa  vaihtelua  ja  tarjota  eri- 
laiset ruoka-aineet  sopivissa  suhteissar  Nykyisin 
katsotaan  jo  keittotaitoon  kuuluvaksi  olla  jonkun 


verran  selvillä  ravintoaineiden  kemiallisista  omi- 
naisuuksista ja  keittämisessä  tapahtuvi.sta  fysi- 
kaalisista muutoksesta  sekä  ruoansulatuksen  ku- 
lusta. Puutteellisesta  asianymniärryksestii  johtuu 
m.  m.  se,  ettei  osata  säästää  polttoainetta,  vaikka 
kiehuminen,  kerran  alkuun  päästyään,  jatkuu 
pienemmälläkin  tulella,  koskapa  lämpötilaa  kei- 
tinastiassa  ei  kuitenkaan  voida  kohottaa  yli  kie- 
huniapisteen    (100°   C). 

Ruoka-aineiden  tekeminen  helposti  sulaviksi, 
maukkaiksi  ja  vahingottomiksi  on  k:n  pääkysy 
myksiä.  Vedellä  ja  tulella  käsitteleminen  tek.'i- 
ruoka-aineet  ruoansulatuselimillemme  soveliaam- 
miksi. Keittämällä  y.  m.  tavoin  käsittelemällä 
ruoka  saadaan  maukkaammaksi,  mikä  taas  on 
omiaan  edistämään  ruoansulatukselle  välttämä- 
töntä rauhastentoimintaa.  Kuumuus  poistaa 
raaka-aineista  vahingollisia  elimistöjä. 

On  olemassa  erikoisia  i  t  s  e  k  e  i  1 1  ä  j  i  ä.  lait- 
teita, joissa  ruoan  kyp.syminen  suoriutuu  itsestään, 
kun  ruoka  sellaiseen  on  kiehuvana  pantu.  Ne  ovat 
tarkoituksenmukaisesti  eristettyjä  astioita,  joiden 
pohjalla  on  erikoinen  tilansa  jollakin  kuumenne 
tulla  lämmönUiliteellä.  Vielä  n.  9  tunnin  kulut- 
tua voi  lämpö  tällaisessa  astiassa  olla  90°.  Var- 
sinkin matkoilla  voi  näistä  itsekeittäjistä  olla 
hyvä  apu.  niissä  kun  ruoka  pitkät  ajat  pysyy 
lämpimänä. 

Kuta  alemmalla  asteella  kansa  on.  sitä  enem- 
män se  käyttää  raakoja  ruoka-aineita.  Antiikin 
kansoilla  k.  kehittyi  nopeasti,  kun  ne  olivat  oppi- 
neet tuntemaan  itämaiden  ylellisyyden,  ja  se  ko- 
hosi korkeimmilleen  Eooman  keisariajalla,  aset- 
tuen samalla  herkuttelun  ja  mässäilyn  nöyräksi 
palvelijaksi.  Ensimäisiä  kirjailijoita  k:ii  alalla  on 
Aroliestratus  (Sisiliassa  4:nnellä  vuosis.  e.  Kr.), 
joka  kirjoitti  gastronomisen  kuusimittarunon,  ja 
herkkusuu  Apicius  (,.De  re  eulinaria".  10  kirjaa. 
3: unella  vuosis.  e.  Kr.).  900-1000-luvuilla  k.  alkoi 
saada  uudelleen  huomiota  osakseen  varsinkin 
munkkien  puolelta;  se  kehittyi  Italiassa  keski- 
ajan lopulla  ja  Medici-sukuiset  ruhtinattaret  vei- 
vät sen  Ranskaan.  Tällöin  se  jo  oli  rikastunut 
Tntian  mausteilla.  1600-  ja  1700-luvuilla  Ranska 
saavutti  tällä  alalla  sen  johtavan  aseman,  mikä 
sillä  vieliikin  on.  Vallankumouksessa  palveluk- 
sestaan vapautuneet  rikkaiden  herkuttelijain  mes- 
tarikokit perustivat  ravintoloita  ja  niin  k.  tuli 
Kuroopan  yhteiseksi  omaisuudeksi.  Ranskalainen 
k.  ei  niin  paljon  tahdo  vaikuttaa  ruokalajien  run- 
saudella kuin  makuhermoja  hivelevien  herkkujen 
keksimisellä.  Kokki  osaa  muuttaa  tai  hävittää 
ruokien  alkuperäisen  maun  sekä  saada  ne  sekä 
maultaan  että  tuoksultaan  aivan  toisia  aineita 
muistuttaviksi.  Ruoat  saavat  hänen  käsissään  her 
knilisen  ulkonäön  ja  siron  nuiodon.  JIutta  samalla 
r.tnsk.  kokki  on  taloudellinen  ja  siiästäväinen  ;  Iiän 
ei  liävitä  eikä  heitä  pois  mitään  kiiyttökelpoista : 
hiin  saa  vähiistä  paljon.  [Charles  Emil  Hagdalil. 
..Kokkonsten  .som  vetenskap  och  konst  med 
särskildt  af.seende  pä  hälsolärans  och  ekonomions 
fordringar"  (1878-79);  parann.  painos  1890): 
Matilda  Langlet,  „Husmodern  i  staden  och  pä 
landet,  en  fullständig  handbok  i  hushillluingens 
alla  grenar"  (1883-S4);  Anna  Olsoni.  „Keitto- 
kirja  yksinkertaista  ruoanlaittoa  varten  kodissa 
ja  koulus.sa  ynnä  lyhyitii  olijeita  talouden  hoi- 
dosta" I,  II;  Reinilä.  Krank.  Calonius,  „Koti- 
ruoka":  Grönberg,  Reinilä,  Krank,  „Kansan  koti- 


')G5 


Keittoteräs— Keksinnöt 


(i6G 


ruoka    ja    kotitalous";    Grönberg.    ..Ruokatavara- 
■  ippi":    Friberg,    „Kansan    keittokirja".] 

Keittoteräs   ks.   T  e  r  ii  s   ja   Rauta. 

Keiturinvirta,  n.  3  km  Virtain  kirkonkylän 
liu>tei>|ni(ilella,  tuo  vettä  Toisvedestii  Vaskiveteen  ; 
sen  kanavoiminen  ynnii  sulun  rakentaminen 
Herraskosken  ohi  saattoi  n.  1.5  km  pitkiin 
Toisveden  TamporeenVirtain  laivareitin  yhtey- 
teen: tiillöin  kaivettiin  K:ii  virtaan  150  m  pitkä 
ja  pohjasta  18  m  leveii  kanava,  jossa  veden  sy- 
vyys matalan  veden  aikaan  on  l.a  m,  sekä  Herras- 
kosken sivulle  yhtä  syvä  kanava,  jonka  pituus 
on  760  m  ja  pohjan  leveys  9  m;  kallioon 
louhitun  sulun  pituus  on  40  ni  ja  kynnyksen 
korkeus  l.s«  m:  kanavan  yli  menee  rautainen 
kääntösilta.  Kanavan  kautta  kulki  1909  655 
alusta;  tulot  sam.  v.  759  mk.  ja  menoja  3.312  mk. 
—  Työt  K:u  virralla  ynnä  llerraskoskella  aloi- 
tettiin 1903  ja  saatettiin  loppuun  1907;  kustan- 
nuksiin myönnettiin  kaikkiaan  550,000  mk.,  josta 
määrästä    1907   oli   käytetty   Smk.   507,275:71. 

L.    H-nen. 

Keko,  keilan  tai  litteähkön  puolipallon  muo- 
toinen, enemmän  tai  vähemmiin  säännöllinen 
kappale  (muurahaiskeko,  tavallinen  pyöreä,  paksu 
leipä,   sokerikeko   y.   m.),    ks.   Auma. 

Kekomuurahainen  ks.   Muurahaiset. 

Kekri  1.  keyri.  k  e  u  r  i.  k  ö  y  r  i,  k  ö  r  r  i, 
alkuaan  elikä  merkinnyt  vainaja-haltiaa  1.  vai- 
najaa kuviteltuna  haltiaksi.  Näkymättömiä  vie- 
raita, joita  kekrinä  kestitettiin,  sanottiin  .,tuona- 
hiisiksi",  ,.manalaisiksi"  ja  toivottiin  niiden  tuot- 
tavan karja-  ja  hevo.sonnea.  Agricola  nimen- 
omaan sanoo:  „Käkri  se  liseis  Carian  cassuon". 
E.  Castron  kertoo  1754.  että  kekriä  I.  pyhäin- 
miesten  päivää  Pohjanmaalla  vietettiin  kahdella 
tavalla:  ..osaksi  pakanuudenajan  mukaan  suo- 
malaisten nuiinaisen  epäjumalan  Kekrin  kun- 
niaksi, osaksi  myös  paavinaikuisella  tavalla  edes- 
menneille n.  s.  ..Fyllille  miehille  muistoksi".  Edel- 
liseen viettotapaan  kuului,  että  haltioille  („tomte- 
inibbar")  valmistettiin  kaikenlaisia  ruokia  ja  juo- 
mia, joita  vietiin  joko  navettaan  karjaonnea 
taikka  talliin  hevosonnea  varten.  Paavillisen  ta- 
van mukaista  oli,  että  isäntä  aatto-iltana  meni 
pyhiä  miehiä  vastaan  ja  vei  heidät  saunaan:  seu- 
raavan päivän,  „sieluin-päivän"  iltana  hän  paljain 
päin  heidät  saattoi  pois.  —  Eääkkylästä  kerrotaan, 
että  keyriä  vietettiin  „vanhan  luvun  jälkeen, 
pyhäkeyristä  kaksi  viikkoa  jälkeen  päin".  Ruo- 
kia ei  saanut  kukaan  maistella,  ennenkuin  ne  oli 
|)öytään  laitettu.  ..Kaikki  piti  olla  yhfaikaa  pöy- 
tään pantuna,  ja  se  oli  valmistettu  talon  entisien 
isäntien  ja  emäntien  henjrille.  joita  kutsuttiin 
keyrittäriksi.  —  —  Aatto-iltana  niille  lämmitet- 
tiin sauna."  —  —  ..Kolmas  päivä  keyrin  aatto- 
päivästä kutsuttiin  keyrin  henkien  päiväksi.  Sil- 
loin menivät  ne  kuolleet  henget  takaisin  hautoi- 
hinsa lepäämään."  —  Tverin  Karjalassa  Kekri 
on  jonkinlainen  metsästä  tuleva  haltia,  jolla  lap- 
sia pelotetaan.  [Vihtori  Alava,  „Mikä  on  Kekri"? 
(Virittäjä   1897,  n:o  2).]  U.   T.  S. 

Kekrinlahti,  Sortavalan  saaristoon  kuuluvan 
Riekkalansaaren  eteläpäähän  lännenpuolelta  pis- 
tävä lahti,  jonka  luonnonkauneus  on  laajalti  tun- 
nettu; n.  3  km  Sortavalan  kaupungista,  Vala- 
moon vievän  laivareitin  varrella.         L.  B-iien. 

Kekropia  ks.   K  e  k  r  o  p  s. 

Kekrops    (lat.    Cecrops),    Attikan    vanhin    ku- 


ningas ja  sen  kulttuurin  perustaja.  Tarun  mu- 
kaan hän  oli  autoktoni  (maasta  syntynyt),  jonka 
ruumis  puoleksi  oli  ihmisen  ja  puoleksi  käiir- 
nieen  tai  lohikäärmeen.  K.  rakensi  Kekropian 
linnan  ja  loi  yhteiskuntajärjestyksen  Attikan  vil- 
leille asukkaille.  K:n  sanotaan  myös  säätäneen 
avioliiton,  omistusoikeuden,  verettömät  uhrit  ja 
kuolleiden  hautaamisien. 

Keksholm  ks.  K  ä  k  i  s  a  1  m  i. 

Keksi   (engl.  cakes),  eräs  laji   pienisi  leivoksi:i. 

Keksi,  uittomiesten  käyttämä  ohut  tanko, 
jonka  päässä  on  palokoukkua  1.  puosbakaa  muis- 
tuttava rautakoukku.  A.  C. 

Keksijäpatentti   ks.    Patentti. 

Keksinnöt.  Keksinnöllä  tarkoitetaan  joko 
uutta  saavutusta  kiiytännöllisten  menetelmien 
(esim.  pikakirjoitus)  tai  niiden  välineiden  ja  työ- 
aseiden  (esim.  kirjoitu-skone)  alalla.  Keksintö  on 
uuden,  ennestään  olemattoman  asian  palvelukseen 
ottaminen,  kun  taas  löydön  esineenä  on  siihen 
asti  tuntemattomana  ollut  asia.  Keksintö  on  ver- 
rattain liarvoin  sattuman  varassa,  vaan  johtuu 
tavallisimmin  kokeiluista  tai  ainakin  järjestel- 
mällisesti tutkitusta,  onnellisen  sattuman  tar- 
joamasta seikasta,  kun  taas  löydöt  (saks.  Ent- 
decktmg)  useinkin  ovat  sattuman  aiheuttamia.  On 
puhuttu  keksijänerosta,  joka  ilmenee  vain  muuta- 
missa ihmisissä.  Useat  keksinnöt  ovat  siten  syn- 
tyneet, että  suoranainen  havainto  on  vienyt  kek- 
sinnöstii  toiseen,  kun  taas  toiset  ovat  aiheutuneet 
tieteellisestä  luonnontutkimuksesta  ja  sitä  tietä 
opitusta  luonnonvoimien  vallitsemisesta.  Useista 
vanhan  ajan  keksinnöistä  emme  voi  enää  var- 
muudella sanoa,  ovatko  ne  tuloksia  satunnaisesta 
havainnosta  vai  ihmisjärjen  ponnistelevista  tut- 
kimuksista. Useat  n.  s.  keksinnöt  ovat  järjes- 
telmällisen tieteellisen  tutkimuksen  sivutuotteita 
(esim.  kemian  ja  sähkötutkimuksen  alalla),  kun 
taas  toiset  ovat  puhtaa.sti  käytännöllisten  pa- 
rannuskokeiden  tuloksia.  Myös  yhteiskunnalliset 
ja  taloudelliset  olot  ovat  vieneet  uusiin  keksin- 
töihin (esim.  kulkuneuvojen,  koulutoimen,  am- 
mattiopetuksen, suojelustoiminnan  ja  lainsäädän- 
nön alalla).  Ko.ska  keksinnöillä  voi  olla  oleviin 
oloihin  aivan  perinpohjin  uudistava  vaikutus,  on 
keksijän  oikeus  keksintöönsä  laissa  turvattu  (ks. 
Patentti). 

Seuraavassa  taulussa  luetellaan  aikajärjestyk- 
sessä tärkeimmät  keksinnöt :  luettelosta  puuttuu 
luonnollisista  syistä  useita  hämärässä  muinaisuu- 
dessa tehtyjä  k:itä  (esim.  raudanvalmistus, 
pronssi,  elohopea,  kehruu,  kudonta,  viini,  olut 
y.  m.) . 

Aika.  Keksintö.  K*»ksija. 

1800  e.  Kr.  Lasi  Egyptiläiset, 

n.  600  Vesikello  Assyriahiiset. 

585     Magnetismi  Thales  .Milelidainen. 

n.  560  Aurinkokello  Anak>iinandros. 

390     Ruuvi  Arkhylas     Tarenti- 

lainen. 
350     Tislaus  Aristoteles. 

260     Paperi  Kiinalaiset, 

n.  250  Väkipyörä,  Loputon 
ruuvi,  Vesiruuvi, 
Vivunlaki,  Arkhi- 
medeen  laki  Arkhimedes. 

n.  150  Painepumppu  Ktesibios. 

u.  150  Reaktsioniratas  Herim  Aleksandria- 

lainen. 


667 


Keksinnöt 


66S 


Aika.  Keksintö.  KeksijL 

130     Stereograiiiieukartta- 

projektsioni  Ilipparkhus. 

20  j.  Kr.  ilydrauliiien  ruukki  Vitruvius. 
n.  750  Sievesi,      Kuninkaan- 
vesi,     llelvelinkivi, 
Suliliinaatti  Geber. 

n.  950  Rikkiliappo,  Alkoholi    Rhases. 
n.  996  Rataskello  Gerbert  (paavi  Syl- 

vester II). 
1010     Klaveeri    (klavikordi)  Guidu  Arezzolainen. 
n.  1280  Lasipeili  — 

1285     Silmälasit  Salvino     degli     Ar- 

mali. 
n.  1300  Ruuti   Euroopassa  — 

n.  1300  Kompassi  Euroopassa  Flavio  Gioja. 
n.  U20  Antimonisuola.    Suo. 
iabiippo 


n.  1440  Kirjapainotaito 

n.  1450  Vaskipiirros 

n.  1500  Vaskietsaus 

1500     Taskukello 

1550     Siniliisi 

1557     llnpeansaanti  amalga- 

meerausmenetelmän 

avulla 


Pitsinnypläys 

Mikroskooppi 
Termoskooppi 
n.  IGOO  Kiikari 
1602     lleilurinlait,       Putoa- 
misl:iit 
Logaritmit 
Metalliset    katon-    ja 

silhuikaDnattimet 
Verenkierto 
n.  1620  Kaasujen         luonne, 
Hiilihappo 
Tälititieteelliuen  kau- 
koputki 
Nonius 
Ilmapuntari 
Ilmapumppu 
Heilurikello 
Maiiometri 
Valontaipumineu 
Lyijykynä    (grafiitis- 
ta) Englannissa 
Fosfori 
Höyrykattila 
1684 — 87  Differentsiaali-   ja 

integraali  laskento 
1687     Vetovoiinanlaki 
1090      Valon   aaltoteoria 
n.  1700  Ilollanteri-kone     pa- 
periteollisuudessa 
Posliini   Euroopassa 
Elohopeailmapuntari 


1561 
1590 
1597 


1614 
1617 


1019 


1630 

1631 
1640 
1650 
16.56 
1661 
1605 
1665 

1669 
1680 


1703 
1714 
1726 
1744 
1746 


Basilius  ^'alentinus. 
Job.  Gutenberg. 

Peter  Henlein. 
Krist.  Schiirer. 


Bartolemö     de     Me- 
dina. 
Barbara  Uttmann. 
Zacb.   Jansen. 
Galilei. 


Galilei. 
Napier, 

Faustus  Verantius. 
William  Harvey. 

J.  B.  van  Helmont. 

Kepler. 

Vernier. 

Torricelli  ja  Viviani. 

Otto   von  Guericke. 

Huyghens. 

Otto   von   Guericke. 

Grinialdi. 


Brand. 
Denis  Papin. 

Newton   ja  Leibniz. 

Newton. 

Huyghens. 


Joh,  Fr.  Böttger. 
Fabrenheit. 


Kompensatsioiiilieiluri  Graham. 


1747 
1748 


Kautsukki 

Lyijykamarit  rikki- 
hapon valmistami- 
seksi 

Sokeri  valkojuurik- 
kaasta 

Platina 


La  Condamine. 


Roebuck. 


A  nd  r.  Sig.  Marggraf . 
Don      Antonio      de 
Uolla. 
n.  1750  Painetut  paperitapetit  — 


.Aika.  Keksint». 

1750  Valuteras 

1751  Nikkeli  (eristettynä) 

1752  Ukkoseujobdatin 
1767     Kehruukone   (jenny) 
1767     Ensimäinen       käyttö- 
kelpoinen ratakisko 
(valeltu) 


1769     Höyrykone 
1769     Water-kebruukone 
1772     Happi 
1774     Happi 

1774  Kloori 

1775  Mule-kebruukone 
1779     Glyseriini 

1779  Ensimäinen  valurau- 
taineu  kaarisilta 
Severn-joen  yli  Eng- 
lannissa 


1782     Ilmapallo 


1783  Argandin   lamppu 

1784  Vety,  veden  aineosana 

1784  Putlaus-uienetelmä 

1785  Kutomakone 
1785  Torsioni-Viiaka 
1787  Asteikko-areometri 
17^9  Kloorivalkaisu 

1790  Galvaaninen   virta 

1791  Soodanvalmistus 
1794  Kupoliuuiii 
1790  Istutusrokko 
1796  Litografia 

1798  Kaasuvalaistus 

1799  Paperikone 

1799  Kloorikalkin  valmistus 

1800  Voitan  patsas 
1800  Veden  elektrolyysi 

ISOl      Sokerin    suurtuotanto 
vai  koj  n  u  rikkaasta 

1802  Jacquardi-koue 

1803  Kerrannollisten     pai- 

nosubteitten       laki, 

Atomiteoria 
1805     Hydraulinen  puristin 
1807     Höyrylaiva 

1807  Perkussioni-kivääri 

1808  Alkalimetallit    ja    al- 

kalimaametallit 
erotti 
1808     Valon   polarisatsionl 

1808  Yksinkertaiset     voly- 

misubteet   kaasujen 
yhtyessä 

1809  Bobbinet-kone 

1810  Pikapiiinokone 

1811  Rypälesokeri   (glykoo- 

si)  tärkkelysjauhosta 

1812  Vakunm-kattila 

1814  Spektrin   viivat 

1815  Varmuuslamppu 
1817     Dresiina 

1817     Morfiini 
1817     Keinotekoiset     kiven- 
näisvedet 


KeksijU. 
lluntsmann. 
.\.  F.  Cronstedt. 
Benj.   Franklin. 
James  Ilargreaves. 


Coalbrookdalen 
kaivoksessa  Eng- 
lanuissa, 

James  Watt. 

Rich.   Ark  Wright. 

C.  V,  Sclieele. 

Jos.   Priestley. 

C.   V.   Seheele. 

Sam.  Crompton. 

C.  V.  Seheele. 


Abraham  Darby  ra- 
kentaja. 

Veljekset  Montgol- 
fier. 

Argand. 

Cavendish. 

Cort  ja  Parnell. 

Edm.  Cartwright. 

Coulomb. 

Nicholson. 

Berthollet. 

Giilvani. 

Li-blnnc. 

J.  Wilkinson. 

Jenner. 

Alois  Senefelder. 

Will.   Murdoch. 

Robert. 

Ch.  Tennant. 

.\lessandro  Volta. 

Carlisle'ja  Nichol- 
son. 

F.   O.  Achard. 
J.   M.   Jacquard. 


Dalt..n. 
Bramab. 
Rob.  Fulton. 
Forsythe. 


Ilumphry  Davy. 
Et.  L.  M  alus. 


Gay-Lussac. 
Heathcoat. 
Fr.  König. 

J.  S.  Kirchhoff. 
Ilouard. 
Fraunhofer. 
Hnmpliry   Davy. 
von   Drais. 
Sertiirner. 

Struve. 


Alk*. 
1818 
1818 

1820 
1821 
1822 

1824 
1825 
182G 
1820 
1827 
1S2T 
1S28 


1828 

1828 
1829 
1830 
1831 

1832 
1833 
1S33 
1833 
1834 

1836 

1837 

1838 
1839 
1839 
1839 

'840 
1840 
1840 
1841 

1841 
1842 


1842 
1843 
1815 
1846 
1845 
1845 

1846 


Koksint». 

Vesilasi 

Keinotekoinen  lij-drau- 
linen  sementti 

ElektruniHgnetismi 

Liinipösiiliku 

Liussijjirjestehnii  ma- 
jiikuita  varten 

Portland-sementti 

Eiisimiiinen  veturi 

Auiliini 

Ultramariini 

Uöyr.v  laivan  potkuri 

.Almniniiimi 

Eusiniiiinen  orgaani, 
neu  synteesi  (virtsa- 
aine) 

Keinotekoinen  ultra- 
mariini 

Neiilomakone 

Daguerrotypia 

Teräskynät 

biibkömagneettinen 
induktsioni 

Steariinikynttilät 

Fosforitiilitikut 

Kaugaspainokone 

tiytytysnasta  kivääri 

Fenoli  (karboliliappo) 
kiviliiilitervasta 

SenI  rifugi 

Elektromagneettinen 
sälikölennatin 

Niittauskone 

Gal  vauoplast  iikka 

Kaa--ulämniitys 

Viilkaniseerattu  kaut- 
siikki 

Valokuvaus  paperille 

Galvaaninen  kultaus 

Otsoni 

Galvaaninen  sinkki- 
liiili-patteri 

Nicolin   prisma 

Lämmön  ja  mekaani- 
sen työn  ekviva- 
lenssi 

Höyryvasara 

Stereoskooppi 

Punainen   fosfori 

1'iimpuliruiiti 

Siiliköhebkuvalo 

Keinotekoiset  lannoi- 
tusaiiieet 

Rotatsioni-pikapaino- 
kone 


Keksinnöt 

Ki-kslja. 

.\iko 

J.  N.  Fucbs. 

1851 

1851 

L.  J.  Vicat. 

1852 

örsted. 

1855 

Tli.  Seebeck. 

1S5G 

Fresnel. 

1856 

J.  Aspdin. 

G.  Slepbenson. 

Unverdorben. 

Ginelin  ja  Guimet. 

1857 

Jos.  Resscl. 

Fr.  \Vöbler. 

1857 

1857 

Fr.  \VöbIer. 

1858 

Cbr.  G.  Gmelin. 

1858 

Heilniann. 

1860 

Daguerre. 

1860 

Vi  se. 

1860 

1860 

Faraday. 

1861 

de  Milly. 



1861 

Perrot. 

D  rey  se. 

1863 

670 


Runge. 


Steinheil  ja   Morse. 

Fairbairn. 

Jaooby. 

Bischof. 

Good.vear. 
Fox  Talbot. 
De  la  Rive. 
Scbönbein. 

R.   Bunsen. 
Nieol. 


J.  R.  Mayer. 

Nasmyth. 

David  Bre\vster. 

Sc-brötter. 

Scbönbein. 

Starr. 

Liebig. 


Applegath. 


1846 

Eetteri-nukutus 

Jiickson. 

1847 

Kloroformi-nukutus 

Simpson. 

1876 

1847 

Kollodiumi 

Maynard. 

1877 

1848 

Kalifornian  kultaker- 

1878 

rokset 

Sutter. 

1878 

1848 

Pelroleumin       käyttö 

valaistukseen 

Young. 

1879 

1848 

Fosforittomat    tuli- 

tikut 

Lundström 
ger. 

ja  Bött- 

1879 

1849 

Pernaruton   basilli 

Pollender. 

1880 

1850 

Ane  roidi- ilmapuntari 

Bourdon. 

1882 

1851 

Silmäpeili 

von   Helmholtz. 

1883 

1863 


1865 
1865 
1866 

1867 

1867 
1867 
1868 


1869 
1869 

1869 

1869 
1869 
1870 
1871 
1875 

1875 


Keksintfi. 

Revolveri 

Induktsionikone 

Eboniitti 

Kunmanilmankone 

Teriiksen  valmistus 
konverttorissa 

Aniliinivioletti,  ensi- 
mäinen  keinotekoi- 
nen kivibiilitervas- 
ta  saatu  väriaine 

Rogeneratsioni- lämmi- 
tys 

Eloliopeailmapumppu 
Spektraalianalyysi 

Sellulaaripatologia 

Hiivasieni 

Kaasumoottori 

Ammoniakki- jääkone 

Telefoni 

Atso-väriaineet 

Panssaroitu  tornilai- 
va  (monitori) 

Ammoniakkisooda-nie- 
netelmä 

Indiumi 

Dif  f  usioni  menetelmä 
juurikassokerin  val- 
mistuksessa 

Jlartin-teräs 

Influenssikone 

Sulfiittiselluloosa 
puusta 

Antiseptinen  haavan- 
käsittely 

D.vnamo 

Dynamiitti 

Alitsariini  antrasee- 
nista 


Valopaino, 

grafia 
.alkuaineiden 

dincn  laki 


fotolito- 


perio- 


Sellulnosa  puusta  nat- 

ronilipeällä 
Sellub.idi 
Kiitodisäteet 
Jääkaloriraetri 
Junanjarru 
Elektromagneettinen 

telefoni 
Galliumi 

Pasteuriseeraus 

Fonografi 

Mikrofoni 

Indigon  keinotekoinen 
valmistus 

Raudan  vapauttami- 
nen fosforista  kon- 
verttorissa 

Akkumulaattori 

Fotoioui 

Tuberkkelibasilli 

Kolerabasilli 


Kcksijil. 
Olit. 

Rulimkorff. 
Goodyear. 
Ericsson. 

Henry  Bessemer. 


W.  H.  Perkin. 

C.  \V.  Siemens  ja 
Fr.  Siemens. 

GeLssler. 

Bunsea  ja  Kirch- 
boff. 

Virchovv. 

Pasteur. 

Lcnoir. 

Ferd.  Carr^. 

Pbil.  Reis. 

P.  Griess. 

Ericsson. 

Solvay. 

Reich  ja  Richter. 


Robert. 
Martin. 
Holtz  ja  Töpler. 

Tilghman. 

Lister. 

Werner  Siemens. 

Alfr.  Nobel. 

Gräbe     ja     Lieber- 
mann. 

Jos.  Albert. 

L.    Meyer    ja   Men- 
delejev. 

A.  Ungerer. 
Hyatt. 
Hittorf. 
R.  Bunsen. 
Heberlein. 

Graham  Bell. 
Lecoc)    de    Boisbou- 

dran 
L.  Pasteur. 
Edison. 
Hughes  ja  Liidtge. 

Baeyer. 


Thomas  ja  Gilchrist. 
Gaston   Plant6. 
Graham   Bell. 
Koch. 
Koch. 


671 


Kekule-Keller 


672 


Aika. 
1885 

1885 
1885 
ISSö 

IS88 
ISitO 
1S91 
1892 
189;! 
1894 


1894 
1895 
1895 
1896 
1896 


Keksintö.  Keksijä. 

Aluminiumin  elektro- 
lyyttinen valmistus  Veljekset  Cowles. 

Kaasuhehkuvalo  Auer  von  AVelsbacli. 

Vesikauliuu  parannus  L.  Pasteur. 

Bent>iiniraoottori- 

vaunu  Daimler;  Benz. 

Siihköaalldt  Hertz. 

Rypiilesokerin  synteesi  E.  Fischer. 

Värivalokuvaus  Lippman. 

Sähköuuni  Mais.son. 

KurkkumUtäseerumi       Behring;  Roux. 

Argoni   ja  heliuiiii   il- 
makehässä 


1897 
1898 
1900 
190:? 
190:i 


Paiseruton  basilli 
Nesteytetty  ilma 
Röntgen-säteet 
Becquerel-säteet 
Kipinä-(langaton)  säh- 
kötys 
Nernst-valo 
Poloniumi  ja  radiiimi 
Osmiumvalo 
Katatypia 
Uit  ram  ik  roskooppi 


Kayleigh     ja     W. 

H  a  m  s  ay. 
Kitasato  ja  Yersin. 
Liude. 
Röntgen. 
Henri  Becquerel. 


Marconi. 
Xernst. 

Puiilisot   Curie. 
Auer  von  Welsbach. 
O.stnald  ja  Gros. 
Zsigmondy   ja  Pulf- 
ricli 

Kekule    von    Stradonitz,    Friedrich 
.V  u  g  u  s  t    (1829-96),  saks.  kemisti,  oli  ensin  do- 
senttina      Heidelbergissa, 
"  sitten     professorina     Gen- 

tissä   (Belgiassa)    ja   v:sta 
*.  IS65     elämänsä     loppuun 

l^.^g^  i-ti       professorina      Bon- 

Jn  ^5^        tT       uissa.      K.    kuuluu     viime 
jL>'  *?/       vuosisadan   merkkimiehiin 

4g|||k  i^g^l  orgaanisen   kemian   alalla. 

^^^K  Tyyppiteorian         kehitte- 
^  .^^^H  'y^^'^  selveni  hänelle  hiili- 

g^^Hkf^^^^HH  atomin     neliarvoisuus,     ja 
^^^^HBfl^^^^^l  sen 
^^^^^/^K^^^^^M  atomiketjuteorian, 
^^^^^^/i^^^^^^^t  nyk\'inen 
^^^^^^^^^^^^^^1  nisten 

IHHIIH^B^^HIH  teestä  perustuu.    Kuuluisa 
ja   yhä   pysyvä   on    hänen 
bentsoliteoriansa       (1859), 
joka    avasi    bentsoliyhdis- 
tysten    laajan    alan    tutkimukselle    ja    teollisuu- 
delle.   K:ta  on  sanottu  orgaanisen  kemian  varsi- 
naiseksi  filosofiksi. 
Edv.   Ilj. 
Kela.  1.  Takoma- 
rautainen,        ketiä- 
haarukoilla     varus- 
tettu   pyörä,   jonka 

ympäri  kulkee 
köysi  tahi  ketju 
ja  jota  pyörite- 
tään vetämällä  köy- 
destä (ks.  kuv.). 
K:  aa  käytetäiln 
nostokoneessa  ta- 
vallisen käsikaiii- 
min  asemesta,  kun 
akseli  on  miehen- 
korkeutta ylempänä 
maanpinnasta.  K:n 
vaikutusmäärä     on 


Fr.  \.  Kekule  v.  Stradonitz. 


isompi  kuin  kiisikammin,  koska  miehen  voima 
tulee  eduUi-scmmin  käytetyksi,  hän  kun  koko 
ajan    saa    vetää   alaspäin. 

2.  Laite,  jonka  muodostaa  2  akseliin  kiinni- 
tettyä, tavallisesti  puusta  tehtyä  risti-k:aa  ja 
niiden  väli.set  sauvat;  laitettu  käytetään  lanko- 
jen  kuivaamiseen.  E.   S-a. 

Kelat  l-a'-]  1.  Kalat,  samannimisen  kaani- 
kuuuau  pääkaup.  Belutsistanissa.  2,060  m  yi.  me- 
renp.;  n.  14.000  as.  Ilmasto  kylmä,  talvella  pari 
kuukautta  lunta.  Ympäristö  autio.  —  K:ssa  on 
vanha,  mahtava  linnoitus,  nyk.  kaanin  asunto. 
Muuten  rakennukset  mitättömiä;  kadut  ahtaat, 
likaiset.   Teollisuus  ja  kauppa  vähäiset. 

(E.  E.  K.) 

Kelaveräjä,  ristimäinen,  risteyk.sen  kautta 
käyvän  pystysuoran  navan  ympäri  pyörivä  ke- 
hys, jonka  varsien  välissä  pääsee  kehystä  edes- 
sään kiertäen  veräjän  läpi.  Kehys  on  joko  yksin- 
kertainen vaakasuora  ristikko,  tahi  kaksi  ris- 
tikkoa,   joita   yhdistävät    pystypuut.  T.    S. 

Kelch  [kclhjj,  Christian  (1657-1710) ,  liivin- 
maal.  liistoriankirjoittaja,  kotoisin  Ruotsin  Pom- 
merista.  palveli  v:sta  1682  kirkkoherrana  Liivin- 
maalla  ja  kuoli  vuoden  lopussa  1710  Tallinnassa 
ruttoon.  K.  julkaisi  1695  Tallinnassa  teoksen 
„Liefländische  Historia",  joka  on  omistettu  Kaarle 
Xl:lle  ja  läpeensä  Ruotsille  ystävälliseen  henkeen 
kirjoitettu.  Myöhemmin  hän  kirjoitti  siihen  jat- 
kon ,,Liefländischer  Historite  oder  Krieges-  und 
Friedens-Geschichte  Continuation"  vv.  1690-1706, 
joka  täydellisenä  ilmestyi  painosta  vasta  1875 
Tartossa  J.  Lossiuksen  toimesta.  7i.  G. 

Keleti,  Gusztäv  [käliiii  gustäv]  (\S34:-\Wi), 
unk.  maalaaja  ja  taidekirjailija,  opiskeli  Munche- 
nin  taideakatemiassa  Fischbachin,  Voltzin  ja 
Schleichin  johdolla,  kuului  maisemamaalaajana 
romanttisen  suunnan  miehiin.  Hänen  huomatta- 
vimmat taulunsa  ovat  Unkarin  kansallismuseon 
(m.  m.  „KyImille  jätetty  puisto")  ja  yksityisten 
hallussa.  Nimitettiin  1871  Budapestin  piirustus- 
opiston  ja  1880  taideteollisuuskoulun  johtajaksi. 
Huomattavimmat  julkaisut:  „A  közk^ptärak  mint 
miiveldsi  tönyezök"  (..Julkiset  taulukokoelmat 
sivistystekijöinä",  1870),  „A  kSpzömiiv^szeti  ok- 
tatäs  kiilföldön  ^s  feladata  hazänkban"  („Ku- 
vaamataiteellinen  opetus  ulkomailla  ja  sen  teh- 
tävät kotimaassamme",   1870).  (Y.   W.) 

Keleti,  Karoly  [käläti  kärojj  (1833-92), 
unk.  tilastotieteilijä,  tuli  1865  osastoneuvokseksi 
tilastolliseen  toimistoon.  1872  sen  johtajaksi ;  1868 
Unkarin  akatemian  jäsen;  julkaissut  ..Katasteri 
ja  maavero"  ynnä  useita  tilastotieteellisiä  teok- 
sia (enimmäkseen  unkariksi):  „Isänmaamme  ja 
sen  väestö"  (1871),  „Unkarin  väe.stön  ravinto- 
tilasto"  (1887)  y.  m.  J.  h'. 

Keljtma.  1.  Pohjoinen  K.,  joki  Venäjällä 
Vologdan  kuvernementissa,  laskee  vas.  Vytseg- 
daau,  n.  170  km  pitkä,  137  km  kuljettava.  Yhdis- 
tetty Katariinan-kanavalla  (kaivettu  1786-1807) 
seuraavaan.  —  2.  Eteläinen  K.,  la.skee  vas. 
Kamaan,  Permin  kuvernementissa,  185  km  pitkä. 

(E.  E.  K.) 

Kelkka.  1 .  ks.  Mäenlasku.  —  2.  Taka- 
reki tukinajossa.  —  3.  Aluksia  telakkaan  tai 
talviteloille  vedettäessä  käytetty  nostoalus. 

Kelkkakone  ks.  Induktsionikone. 

Kelkkala  ks.   Viipuri. 

Keller,    Ferdinand    (1800-81),   sveits.   mui- 


673 


Keller 


074 


naistutkija  ja  Ziiriclun  muinaistieteellisen  seu- 
ran perustaja.  K.  löysi  sveitsiliiiset  paaluasu- 
tukset  (ks.  Esihistorialliset  ajanjak- 
sot, kuva  II:  1-2)  ja  toimitti  löytlöistiiän  tär- 
keän julkaisun  ,.Die  keltisclien  Pfalilliauten  iiiden 
Sclnveizer  Seeu",  joka  on  runsaasti  kuvitettu.  K. 
toimitti  myös  monet  vuodet  sveitsiläisiä  muinais- 
tieteellisiil  aikakauskirjoja.  Ammatiltaan  hän  oli 
kielenopettaja.  A.  M.  T. 

Keller,  Friedrich  Gottlob  (1816-95), 
mekaanisen  puumassan  keksijä,  kotoisin  Sak- 
sista. Jo  nuorukai-sena  veti  häntä  halu  ko- 
keisiin ja  keksintöiliin.  Koettipa  hän  m.  m. 
8  vuoden  aikana  keksiä  ikiliikkujaakin.  V.  1840 
hän  luki  erään  kirjoituksen,  jossa  esitettiin, 
kuinka  tärkeää  olisi  keksiä  sopiva,  halpa 
raaka-aine  paperin  valmistamista  varten.  Am- 
piaisi)esät  johtivatkin  hänet  pian  oikeaan  suun- 
taan. K.  r.vhtyi  hiomaan  puuta.  Tavallisella 
tahkolla  hän  suoritti  ensin  pikku  kokeita  ja  jat- 
kettuaan  niitä  jonkun  aikaa  hän  esitti  tulok- 
sensa eräälle  paperitehtaalle.  Keksinnön  suurta 
merkitystä  ei  kuitenkaan  käsitetty,  ja  Saksin 
hallituskaan  ei  osoittanut  suurempaa  huomiota 
keksijän  anomuksille  kokeiden  suorittamiseksi 
hallituksen  avustuksella.  K.  sai  jatkaa  omin  voi- 
min ja  kärsi  suuria  vastoinkäymisiä,  kunnes  Bau- 
tzenin  paperitelitaitten  johtaja  H.  Voelter  sattu- 
man kautta  sai  tietää  kokei.sta  ja  toimitti  Kel- 
lerin tehtaaseensa.  Patenttiajan  päätyttyä  näet 
Voelter  lupasi  K:He  osuuden  hioraalaitoksessa, 
jos  K.  ottaisi  osaa  patentin  uudistamiskustannuk- 
siin.  Kun  K.  oli  varaton,  ei  hän  voinut  esityk- 
seen suostua,  ja  niin  keksintö  jäi  Voelterin  kä- 
siin; hän  sen  sittemmin  kehitti  käytäntöön  täy- 
sin soveltuvaksi.  K.  siirtyi  pois  teollisuusalalta 
ja  eli  ahtaissa  taloudellisissa  oloissa.  Hänen  hy- 
väkseen toimitettiin  m.  m.  1893  rahankeräys 
useissa  maissa.  Suome-stakin  lähetettiin  pienempi 
summa.  S.    V.    II. 

Keller,  Friedrich  Ludwig  (1799-1860), 
aateloituna  K.  zum  Steinbock,  sveits.  oikeusoppi- 
nut ja  valtiomies,  tuli  1825  siviilioikeuden  pro- 
fessoriksi Ziirichin  poliittiseen  opistoon  sekä  va- 
littiin 1S30  suureen  neuvoskuntaan.  V:n  1830 
heinäkuun  vallankumouksen  aikaansaaman  liik- 
keen kestäessä  hän  johti  Ziirichin  radikaalista 
puoluetta,  oli  tämän  tultua  valtaan  1831-37  pre- 
sidenttinä ylioikeudessa  ja  otti  kanttonin  edus- 
tajana valaliittokunnan  edustuslaitoksessa  huo- 
mattavalla tavalla  osaa  lainsäädäntötöihin,  erit- 
täinkin v:n  1833  liittouudistusehdotukseen.  Vista 
1833  hän  oli  ylimääräisenä  ja  v:sta  1887  vakinai- 
sena professorina  Zurichin  korkeakoulussa.  Kun 
radikaalinen  puolue  1839  kukistettiin,  antautui 
hän  kokonaan  opettajatoimeensa.  V.  1843  hän 
tuli  roomalaisen  oikeuden  professoriksi  Halleen 
ja  1847  Puchtan  jälkeen  Berliiniin.  V:sta  1849 
K.  esiintyi  taantumuksen  etevimpänä  puoltajana 
ollen  jäsenenä  Preussin  edustajakamarissa  ja  Er- 
furtin parlamentissa  1S50.  Tärkeimmät  K:n 
julkaisuista  ovat  ,,Cber  Litiscontestation  und 
Urtheil"  (1827),  „Der  römische  Civilprocess  und 
die  Aktionen"  (1852;  6:nnen  pain.  julk.  Wach 
1883)  sekä  hänen  luentonsa  pandekteista  (julk. 
Friedberg  1861  ;  2:sen  pain.  julkaissut  Lewis 
1867).  E.  K- ja. 

Keller,  Gottfried  (1819-90),  sveits.  runoi- 
lija ja  kirjailija;  harrasti  ensin  maisemamaa- 
■J2.    IV.    Painettu  -■"  2 12. 


Goltfried  Keller. 


lau.sta      ja      opiskeli      sitä 

ilUnchenissä     1840-42; 
mutta    kova    taloudellinen 
ahdinkotila    pakotti    hänet  | 
palaamaan        kotikaupun- 
kiinsa     Ziirichiin,      missä  | 
hän   pian   huomasi   omista- 
vansa     enemmän      lahjoja  1 
runoilemiseen     kuin     maa- 
laamiseen.    K:n    ensimäi- 
nen      runokokoelma      „Ge- 
dichte"     (1846)     sai     osak- 
seen pätevien  arvostelijain  1 
tunnustuksen.       Hän      sai  | 
ziiriehiläisen       valtionapu- 
rahan    ja      saattoi      siten 
useammaksi    vuodeksi  aset- 
tua    Heidelbergiin,     jonka 

yliopistossa  täydensi  sivistyk.sensä.  V.  1850  K. 
siirtyi  Berliiniin  etupäässä  perelityäkseen  teat- 
teritaiteeseen, sillä  hän  aikoi  näytelmänkirjoit- 
tajaksi.  Draamallisia  luonnoksiaan  hän  ei  kui- 
tenkaan suorittanut  valmiik.si.  Sen  sijaan  hän 
julkaisi  luiden  sarjan  runoja  „Neue  Gedichte" 
(1851)  ja  suuren  autobiografisen  romaaninsa  ,, Der 
grune  Heinrich"  (1854-55.  4  nid.),  joka  a.setti 
hänet  saks.  kirjailijain  eturiviin.  Siinä  hän  on 
tavattoman  runollisesti  ja  syväaatteisesti  kuvan- 
nut omaa  erehdystään  uranvalinnassaan  ja  taiteel- 
lisessa ja  uskonnollisessa  kehityksessään.  \'.  1836 
ilmestyi  l:nen  nidos  hänen  kertoelmiaan  ..Die 
Leute  von  Seldwyla"  (suom.),  joiden  miellyttävä 
huumori  ja  taiteellinen  sommittelu  herättävät  ar- 
vostelukykyisten ihailua.  Hitaasti  ne  löysivät 
tiensä  suureen  yleisöön.  V.  1861  K.  tuli  Ziiricliin 
kantonin  ensimäiseksi  valtionkirjuriksi  ja  pysyi 
tässä  toimessa  v:een  1876,  ollen  tällä  ajalla  niin 
ankarassa  virkamiestoimessa,  että  niukasti  jäi  ai- 
kaa kirjalliseen  tuotantoon.  Mainittava  on  kui- 
tenkin ..Sieben  Legenden"  (1872).  Vasta  virasta- 
luopumisen  jälkeen  seurasi  hänen  kirjallinen 
kukoistusaikansa.  K.  muodosti  uudelleen  romaa- 
ninsa ,,Der  grilne  Heinrich"  ja  julkaisi  uuden  ko- 
koelman novelleja  ..Ziiricher  Novellen"  (1878,  2 
nid.).  Siinä  ilmenee  tekijän  elämäniloa  uhkuva 
mieliala  entistään  vahvempana.  V.  1883  K.  jul- 
kaisi aikojen  kuluessa  syntyneillä  lyyrillisillä 
runoilla  lisätyn  runokokoelman  ..Gesammelte  Ge- 
diclite".  Aikansa  epäkohtia  hän  ruoski  satiirisessa 
romaanissa  „Martin  Salander"  (1886;  suom.).  K:lle 
ominaista  on  miehekkään  ihanteellinen  mieli,  yti- 
mekäs huumori,  havainnollinen  ja  omintakeinen 
mielikuvitus  ja  suurenmoinen  esityskyky.  Eepil- 
lisenä runoilijana  hän  on  vuosisatansa  mestareita. 
—  Kootut  teoksensa  K.  itse  julkaisi  (1889-90,  10 
nid.).  K:n  kuoltua  J.  Ba;chtold  julkaisi  „Nachge- 
lassene  Schriften  und  Dichtungen"  (1893)  ja 
..Gottfried  Kellers  Leben.  Seine  Briefe  und  Ta- 
gebiicher"  (1892-96),  sekä  liitteenä  ..Gottfried 
Keller-Bibliographie"  (1897).  Paitsi  jo  mainit- 
tuja on  lisäksi  suomennettu  sarja  ,. Novelleja". 
[Brahm,  .,G.  K."  (1883);  Brenning,  „G.  K.  nach 
seinem  Leben  und  Dichten"  (1891);  Kambli, 
..G.  K.  nach  seiner  Stellung  zu  Religion  und 
Christentum.  j.  n.  e."  (1892);  Brun,  „G.  K.  ils 
Maler"  (1894);  A.  Köster.  ,.G.  K.,  sieben  Vorle- 
sungen"  (1899)  ;  F.  Baldensperger,  „G.  K.,  sa 
vie  et  ses  ceuvres"  (1899)  ;  Ricarda  Huch,  „G.  K." 
(1904).]  J.   ni. 


Keller— Kellgren 


67fi 


Keller  [kelo],  Helen  Adams  (s.  18S0K  kir- 
jailijatar, synt.  Alabamassa  PolijoisAmeriikassa. 
Kailotti  pikkulapsena  ankaran  taudin  jolulosta 
niikönsii,  kuulonsa  ja  puhekyvyn.  Seitsemän  vuo- 
den iiissii  hän  tuli  Anne  Mansfield  Snlliva'iin 
oppilaaksi  ja  oppi  ennen  pitkiiä  lukemaan,  kir- 
joittamaan sekä  puluunaau.  Sitten  hän  jatkoi 
opinnoitaan  ja  suoritti  v.  1004  yliopistollisen 
tutkinnon.  Hänen  oma  kirjoittamansa  jlämä- 
kerta  „The  story  of  my  life"  (1903)  on  tunnettu 
ympiiri  maailman  ja  käiinnetty  monille  kielille, 
suom.  ..Kertomus  eliimästiini"  (1905).  Tämän  Ii- 
saksi on  häneltä  ilmestynyt  „Optimism"  0913, 
suom.  ..Klämäni  avain")  sekä  ,,The  World  I  live 
in"    (1908).  (O.  M-e.) 

Keller,  Johan  Christopher  Henrik 
Kummelhof  (1830-84),  tansk.  filantrooppi, 
etevällä  tavalla  hoitanut  ja  järjestänyt  kuuro- 
mykkien opetusta  Tanskassa.  V.  185G  hän  otti 
haltuunsa  erään  kunromykkäkonlun.  jossa  oli  7 
oppilasta;  hiinen  kuollessaan  opjiilasluku  oli  !;">0. 
V.  ISC")  K.  ])erusti  koulun  vähäkykyisiä  varten, 
18G9  työkodin  kuuromykille  tytöille  ja  1879 
turvakodin  tylsämielisille.  Nämä  laitokset  ylidis- 
tettiin  yhteisen  johdon  alaisiksi  (,,De  Kellorske 
aandssva;;eanstalter")  ja  joutuivat  valtion  liuos- 
tnau  1895.  K.  on  julkaissut  useita  oppikirjoja 
sekä  toimittanut  aikakau.skirjoja  „Nord'ske 
blade  for  dovstumme"'  (1863-04)  sekä  ,, Nordisk 
tidskrift  for  blinde-,  dovstumme-  och  aandssvage- 
skolen"  (v:sta  1867).  [A.  Prytz,  „Til  minde  oin 
professor  Johan  Keller"    (1885).]  (O.  M-e.) 

Kellerniann.  1.  Francois  Christoplie 
de  K.  (1735-1820),  Valmy'n  herttua.  Ranskan 
sotamarsalkka,  rupesi  1750  sotapalvelukseen,  pääsi 
seitsenvuotisen  sodan  aikana  upseeriksi,  oli 
vallankumouksen  alkaessa  kenraalimajuri  ja  sai 
Moselin  armeian  j-lipäällikkyyden  1792;  pakotti 
sam.  V.  Valniy'n  luona  preussilaiset  perilytymään; 
sai  sam.  v.  Alppiarmeian  ylipäällikkyyden,  piiritti 
konventtia  vastaan  kapinoivaa  Lyon'ia  1793,  saa- 
matta sitä  kuitenkaan  kukistetuksi,  jonka  joli- 
dost;i  vangittiin,  mutta  pääsi  vapaaksi  1794.  K. 
tuli  jälleen  Alppi-arnieian  päälliköksi,  mutta  jiitti 
.sen  Bonapartelle  1797  ja  joliti  senjälkeen  vain 
reservijonkkoja.  Napoleon  nimitti  hänet  senaat- 
toriksi ja  marsalkaksi  (1804)  sekä  Valmy'n  hert- 
tuaksi (1809);  liittyi  1814  Ludvik  XVlII:een, 
joka   nimitti   hänet   paariksi. 

2.  Francois  li  tienne  K.  (1770-1835) ,  Val- 
my'n  herttua,  edellisen  poika,  ransk.  kenraali, 
oli  ensin  isiinsä  mukana  sodassa,  tuli  1796  Bona- 
parten  ajutantiksi ;  vaikutti  ratsuväen  brigadin 
pilällikkönä  Marengon  luona  (1800)  voiton  saan- 
tiin; kunnostautui  niinikään  Ansterlitzin  luona 
ja  Espanjassa  sekä  1813  Bantzenin  luona.  K.  liit- 
tyi Napoleonin  kukistuttua  Bourboneihin,  mutta 
meni  hänen  Elbasta  palattuaan  jälleen  hänen 
puolelleen  ja  otti  osaa  \Vaterloon  taisteluun.  Na- 
poleon korotti  hänet  paariksi;  Ludvik  XVIII 
riisti  häneltä  tämän  arvon,  mutta  1820  hän  sai 
sen  jiilleen.  (K.  O.  L.) 

Kelles,  puuta  pitkin  syitä  sahatessa  jäävä 
pintnlauta. 

Kellgren  [iielprenj,  Abraham  Herman 
August  (1822-56),  suom.  kielentutkija,  synt. 
Kuopiossa,  yliopp.  1838.  fil.  kand.  1844,  fil.  toht. 
1850,  Suomal.  kirjallisuuden  seuran  sihteeri 
1845-46.  Harrastettuaan  opintoja  Saksassa,  Rans- 


kassa ja  Englannissa  1S43  ja  1846-48  nimitettiin 
K.  sauskriitin  dosentiksi  Helsingin  yliopistoon 
1849.  G.  .\.  Wallinin  kuoltua  K.  antautui  isla- 
milaisten kansain  kielten  opintoihin,  joita  hän 
harjoitti  Pietarissa  sekä  Fleisclierin  luona  Leip- 
zigissä, ja  nimitettiin  itämaitten  kirjallismiden 
])rofessoriksi  1854.  Paitsi  kaunokirjallisia  tuot- 
teita, julkaisi  K.  ..Das  finniselle  \'olk  und  der 
Uralaltaische  Völkerstamm"  („Jahresber.  der 
Deutschen  Morgenl.  Gesellsch."  1846.  „Nouvel- 
les  Annales  des  voyages"  1848),  „Die  Grund- 
ziige  der  Finni.sclien  Spraohe  mit  besondc- 
rer  Riirksicht  auf  den  Ural-altaischen  Spraoh- 
stamm"  (1847),  „Mythus  de  ovo  mundano  Indo- 
rumque  de  eodem  notio"  (väitösk.  1849),  .,De 
cosmogonia  Gra'forum  ex  Aegypto  profecta" 
(viiitösk.  ISÖO).  „NaI  och  Damayanti,  öfvers.  frän 
sanskrit"  (1852),  ,,0m  affixprononien  i  arabis- 
kan,  persiskan  och  turkiskan,  samt  Ibn-Mäliks 
.\lKämija"  (väitösk.  1854),  ..Cramjnatik  der  osma- 
nischen  Spraehe  von  Fu'ad-E(fendi  und  Gftvdät- 
Eflendi"  (1855).  Lisäksi  K.  toimitti  painoon 
pari  Wallinin  viimeistelemättä  jiiänyttä  teosta. 
Huomiota  ansaitsevat  K:n  ,,Fosterländskt  al- 
bnni'"issa  (1845-46)  julkaisemat  kirjoitukset: 
,,I  hvad  förhiUlande  stär  spr.lket  tili  nationali- 
teten?"  ja  „I  hvad  nion  uppfyller  Finska  spr^ket 
fordringarna  at  ett  sprAkideal?"  K.  T-t. 

Kellgren  (tschpr/i],  Johan  Henrik  (1751- 
95),  ruots.  runoilija  j<a  sanonialelitimies,  kusta- 
vilaisen ajanjakson  joh- 
tavia persoonallisuuksia, 
synt.  1  p.  joulnk.  1751 
Flobyn  pappilassa  Väs- 
tergötlannissa.  Hänen  äi- 
tinsä Cliristina  Elisa- 
betli  Aminoff  oli  ,, hiljai- 
nen, hurskas  ja  jumalaa- 
pelkäävä nainen";  hänen 
isänsä,  kirkkoherra  .Tonas  ( 
K.,  oli  monipuolinen  ja 
lahjakas.  Nuoren  K.;näly, 
teräv3-}-s  ja  suuri  luku- 
halu herättivät  jo  aikaisin 
liuomiotii.  Kiiytyään  Ska- 
ran  lukiota  hän  tuli  1768 
Turun  yliopistoon,  jossa 
hiinen  isänsä  oli  opiskel- 
lut, suoritti  1772  maisterintutkinnon  ja  nimitet- 
tiin 1774  latinalaisen  runouden  dosentiksi.  V.  1777 
K.  siirtyy  Tukholmaan,  saaden  kotiopettajan  pai- 
kan kreivi  Meijerfeltin  perheessii.  Jo  Turussa 
ollessaan  hän  oli  julkaissut  muutamia  runoj.a  j:i 
muutenkin  ottanut  osaa  kirjalliseen  elämään  — 
K.  oli  innokas  Aurora-seuran  jiisen  —  mutta 
vasta  Tukliolmassa  hiin  joutuu  lilhempiiiln  ko.ske- 
tnkseen  ajan  kirjallisten  johtohenkilöitten  ja  var- 
sinkin hovipiirin  kanssa,  jolla  tuli  olemaan  rat- 
kaiseva merkitys  hiinen  kehityksessään.  \':sta 
1778  hiin  toimittaa  yhdessä  Carl  Lenngrenin 
kanssa  kriitillistä  päivälehteä  ,.Stockholmspos- 
ten",  saavuttaen  sen  asemansa  ylei.sen  maun  tuo- 
marina, miiikil  hän  —  vaikkakaan  ei  yksimieli- 
se.sti  k;innatettuna  —  kuolemaansa  saakka  säi- 
lytti. V.  1780  K.  valitaan  Utile  Dulce-seuran 
kirj.  johtajaksi;  nimitetäiin  sam.  v.  kunink.  kir- 
jaston hoitajaksi  ja  tulee  liiliempiin  suhteisiin 
Kustaa  III:n  kanssa,  joka  hiluestil  saa  parhaan 
avun  mieliuiielmansa  toteuttamisessa:   kotimaisen 


J.  H.  Kellgren, 


«77 


Kellner— Kello 


678 


teatteriohjelmiston  luomisessa.  K:n  tehtiivänä  oli 
pukea  rinuumiotoon  kuninkaan  suuunitebnat, 
jotka  usein  voivat  olla  varsin  yksityiskolitaiset. 
Tiiman  ylitcistyön  tuloksina  syntyivät  ooppera- 
tekstit  „^Eneas  i  Kartliafro".  ..Gustaf  \'asa",  san- 
kariooppera.  täynnii  isiinniaallista  paatosta;  lyy- 
rillinen ..Gustaf  Adolf  och  Ebba  Bralie",  joka  on 
huomattava  naiivin,  kansanomaisen  sulonsa  tUh- 
den,  ja  verraten  väliäpätöinen  niiytelmä  ..Drott- 
ning  Kristina"  —  kaikki  vuosien  1782-88  vä- 
lillii.  V.  1783  K.  oli  nimitetty  kuninkaan  käsi- 
kirjuriksi,  17SG  luin  valittiin  vastaperustetun 
Ruotsin  akatemian  johtajaksi.  1788  musiikkiaka- 
temian  jäseneksi,  minkä  lisäksi  liän  toistakym- 
mentä vuotta  .sai  nauttia  kuninkaan  siiätämäii 
eläkettä.  Taisteltuaan  nuoruuilestaan  saakka  yliä 
enenevää  kivuloisuutta  vastaan  hän  kuoli  Tuk- 
holmassa 20  p.  huhtik.  1795.  —  K.  oli  luonteel- 
taan teriivä,  rolikea.  tulinen  ja  vilkas,  mutta 
samalla  miehekäs  ja  vakava;  hänellii  oli,  aika- 
hiisten.sa  sanojen  mukaan,  ,,pinta  liikkuva,  pohja 
kiinteä".  Hänen  luonteensa  oli  oikeastaan  vasta- 
kohtia täynnä:  hän  oli  toiselta  puolen  tavallaan 
tunneiliminen.  toiselta  yksinomaan  järki-ihminen, 
hän  ylistiiä  yhtenä  hetkenä  hillitöntä  elämäunau- 
tintoa.  jolle  hiin  taas  toisena  hetkenä  hymyilee 
.skeptillistä  hymj"ään  ja  jonka  tyhjyyden  liän  tun- 
nustaa. K.  on  aikansa  lapsi  ja  sen  vastakkais- 
ten virtausten  tulos:  valistusajan,  jonka  molem- 
mat navat  olivat  I!ousseau'mainen  luonnonliaavei- 
leniiiien  ja  Voltairen  kylmä  ja  kriitillinen  jär- 
keily. K.  jumaloi  Voltairea  ja  taisteli  hänen 
aatteittensa  puolesta  Ruotsissa:  hän  vaatii  onnen 
kaikkea  jiirjenvalistusta  sen  liioitellun  tunne- 
valistuksen  asemesta,  jota  hänen  aikalaisensa,  ru- 
noilija Tliorild  edustaa,  ja  jonka  kanssa  K.  jou- 
tui monivuotiseen  kirjalliseen  kynäsotaan.  K.  ra- 
kasti intohimoisesti  kulttuuria,  hän  tahtoi  kohot- 
taa Ruotsin  kirjallisuuden  Euroopan  muitten 
maitten  kirjallisuuden  tasalle.  Sanomalehtimie- 
henä  ja  kriitikkona  hän  on  samalla  vaikuttanut 
sanomattoman  paljon  ruots.  proosakielen  kehi- 
tykseen. Mitä  hänen  lyyrillisiin  runoihinsa  tulee, 
huomaa  niistä  mitä  muoto  hänelle  merkitsee: 
niille  on  kauttaaltaan  ominainen  selvyys  ja  läpi- 
kuultava kirkkaus,  sanonnan  joustava  notkeus, 
jonkinlainen  selittämätön  keveys  ja  sulo,  joka 
on  tuottanut  hänelle  lisänimen  ,.Behagens  .skain". 
Hänen  varhaisemmissa  runoissaan  vallitsee  liian 
yksinvaltiaasti  ajan  ranskalais-klassillinen  henki 
—  ,,maku  on  neron  nuorempi  veli",  oli  K:n  oma 
tunnuslause  — ;  niiden  sävy  on  joko  irooniuen 
(..Minä  löjen")  tai  peittelemättömän  aistillinen 
(..Sinnenas  törening"i.  kunnes  se  hänen  myöhem- 
pinä vuosinaan  liiallisesta  ranskalaisuudestaan 
vapautuneena  aateloituu,  kirkastuu  ja  syventyy: 
,.Den  nya  skapelscn",  joka  on  ylistyslaulu  rak- 
kauden ihannoivalle  voimalle  ja  mielikuvituksen 
kuninkuudelle. —  [Runsaasta  lähdekirjallisuudesta 
mainittakoon:  Atterbora,  ..Svenska  siare  och  skal- 
der",  VI  (2:nen  pain.  1863),  B.  E.  Malmström, 
..Grunddragen  af  svenska  vitterhetens  historia", 
II  (1867).  G.  Ljunggren.  ..Svenska  vitterhetens 
häfder  efter  Gustaf  III:s  död",  III  (1873-77), 
W'.  Lagus.  ..Skalden  J.  H.  K:s  finska  lefnadsiuin- 
nen"  (18S4).  O.  Levertin,  ,,Teater  och  drama  under 
Gustaf  III"  (1889),  „Gustaf  III  sora  dramati.sk 
författare"  (1894),  H.  Lindgren,  „Sveriges  vittra 
storhetstid",   I.    1-2    (1895).]  A-il.    Tn. 


Kellner,  Loren/,  (lSll-92),  saks.  pedagogi, 
toimittanut  useita  eteviä  oppikirjoja  äidinkielen 
(saksan)  opetusta  varten,  raivaten  niillä  tietä 
uudelle  p.sykologisemmalle  opetusmenetelmälle. 
Iliinen  muista  teoksistaan  ovat  huomatuimmat 
„Zur  Piidagogik  der  Schule  und  des  Hauses,  Apho- 
ri.smen",  ,.Volksschulkunde",  „Kurze  Geschichte 
der  Erziehung  und  des  Unterrichts".  [Leine«eber 
und  Görgen,  „Dr.  Lorenz  Kellner,  eiu  Gedenk- 
buoli"  (1S97).J  O.  J/-e. 

Kellner,  Oskar  Johann  (s.  1851),  sak«. 
maanviljelyskemisti,  kutsuttiin  1881  maanvilje- 
lyskemian  professoriksi  Tokioon,  jossa  hän  sa- 
malla oli  maanviljelys-  ja  kauppaministeriön  tek- 
nilli.senä  neuvonantajana.  Oleslieli  12  vuotta  Ja- 
panissa, missä  luinen  lannoituskokeilunsa  riisin- 
viljelyksen  alalla  saivat  aikaan  uudistuksia  ja 
kotimaisen  (ekolantateollisuuden.  V:sta  1893  K. 
on  Muckernin  lähellä  olevan  koelaitoksen  johta- 
jana harjoittanut  huomattavaa  tieteellistä  toimin- 
taa. Eritoten  ovat  arvokkaita  luinen  tutkimuk- 
.sensa  kotieläinten  ruokinnan  alalla.  Kiilinin  ja 
Grandeau'n  rinnalla  hän  on  selvimmin  kumonnut 
sen  vanhan  käsityksen,  että  valkuaisaineilla  on 
rasvan  ja  voiman  kehittäjinä  etusija  rasvan  ja 
hiilihydraatin  edellä.  Ennen  kaikkea  hän  on  tun- 
nettu jiirkiperäisistä  ruokintasäilnnöistiiän  ja 
rehnluvnistaan,  jotka  ilmai.staan  ruokinta-ainei- 
den rehuarvoa  osoittavissa  t  ä  r  k  k  e  1  y  s  y  k  s  i- 
köissä.  Hänen  teoksensa  ,.Lehrbuch  iil)er  die 
Ernährung  der  l.and\virtschaftlichen  Nutztiere" 
(;"):«  pain.  1909)  ja  ..GrundzUge  der  Futterungs- 
lehre"  (9:s  pain.  1900)  ovat  alallaan  paljon 
käytettyjä  oppikirjoja.  Julkaissut  v:sta  1905 
aikakau.skirjaa  ,.Die  landwirtscUaftlichen  Ver- 
suchsstationeu". 

Kello.  1.  K.  valetaan  kellometallista,  valutakki- 
raudasta tai  valuteräkse.stä.  Kirkonkellot  tulivat 
jo  7:nnellu  vuosis.  käytäntöön;  ensin  niitä  valoi- 
vat munkit,  e.sim.  900  Edmund  I:n  kansleri 
Croylandin  apotti  valoi  ensimäisen  kellon  Eng- 
lannissa. Kellon  ääni  riippuu  sekä  metallin  laa- 
dusta että  kellon  muodosta.  Suurista  kelloLsta 
mainittakoon:  ,,keisarikeIlo"  Moskovassa,  valettu 
1736,  särkyi  1737,  paino  250  tonnia;  eräs  toinen 
kello  Moskovassa,  valettu  1817.  110  tonnia;  japa- 
nilainen kello  Kiotossa,  valettu  1032.  75. «tonnia; 
3  nnuita  kelloa  Moskovassa,  16-31  tonnia:  kello 
Xovgorodissa,  31  tonnia;  ..keisarikello"  Kölnissä 
27  tonnia;  kello  We.stminsterissä.  valettu  1856, 
15.4  tonnia:  kello  Rooman  Pietarinkirkossa,  8  ton- 
nia ja  Oxfordin  katedraalin  kello,  valettu  1680, 
7,s  tonnia.  G.  A.  A. 

2.  Ajanmittaamislaite.  Vanhimmat  k:t  ovat 
aurinko-,  hiekka-  ja  vesikellot  (ks.  n.).  Pai- 
nolla käyvän  rataskellon  keksi  ransk.  munkki 
Gerbert  (paavina  Sylvester  II)  n.  996.  Vasta 
12:nnella  vuosis.  alettiin  luostareissa  käyttää 
ratas-k:ja.  Tasku-k:n  keksi  niirnbergiläinen  Pe- 
ter Hele  n.  1500.  Ensimäinen  torni-k.  inaini- 
taan  P.  Paavalin  kirkossa  Lontoossa  1286.  Maa- 
ilman ehkä  kuuluisin  torni-k.  on  Stras.sburgin 
tuomiokirkossa.  Se  näyttää  aurinko-  ja  tähti- 
ajan,  kiinto-  ja  kiertotähtien  kulun,  auringon 
nousut  ja  laskut,  kuun  vaiheet,  auringon  ja 
kuun  pimenemiset,  kunkin  vuoden  juhlapäivät, 
karkausvuodet  y.  m.  Suomen  vanhimmista  k:ista 
tiedetään    vain.    että    1550    oli    k.    Turun    tuomio 


t;T!i 


Kello 


tiSO 


kirkossa  ja  Suvonlinuassa,   1600  Hämeenlinnassa, 
Viipurissa  sekä  Turussa  useampia. 

Uatas-k:n  koneistoa  käyttää  joko  paino  tai 
jousi.  Paino  on  nuorasta  tai  vitjoista  kie- 
dottu telalle.  Kuvassa  1  tela  on  haalla  x  ja  jou- 
sella ss'  yhdistetty  käyttörattaaseen  C.  Jousi 
ss'  käyttää  k:a  sen  aikaa  kuin  sitä  vedetään. 
Käyttö  jousen  toinen  pää  on  kiinni  vain 
vetosuuntaan  pyörivässä  vetoakselissa  ja  toinen 
pää  jousta  ympäröivässä  kotelossa,  johon  käyttö- 
ratas  on  kiiiiiiitetty.  Kuva  2  esittää  vanhamalli- 
seu  pinteli-k:n  rataslaitetta.  Käyttörat- 
taasta  C  rattaat  D,  E,  F,  G,  H,  K,  h  ja  .V  saavat 
liikuntonsa.  Viimeinen  ratas  3/  on  johtoratas, 
jonka  pyörimistä  ohjaa  regulaattori  johtolaittei- 
necn.  Kattaiden  akselilaakerit  ovat  tasku-k:issa 
lävistettyjä  ruhiiui-  t.  safiirikiviä.  Minuutti- 
ratas  P  saa  liikkeensä  akselista  DE  ja  on  siinä 
kiinni  vain  kitkan  välityksellä,  niin  että  mi- 
nuuttiviisaria  voi  kiertää  akselin  /)£  kiertymättä. 
Tuntiratas  S  saa  liikkeensä  rattaasta  P  rattai- 
den Q  ja  li  välityksellä.  Yleisimmät  regulaatto- 
rit ovat  heiluri  (ks.  t.)  ja  1  i  i  p  o  t  i  n  (kuva  3), 
jonka  akseliin  on  kiinnitetty  spiraalijousi,  mikä 
pyöräu  heilahdellessa  vuorottain  avaantuu  ja  ve- 
täytyy kokoon.  Lyhentämällä  tai  pitentämällä  hei- 
lahtelevaa jousen  osaa  saadaan  liipottimen  heilah- 
dukset taajenemaan  tai  harvenemaan  (rukkaus). 
Kompeusatsioniliipottimen  (kuva  4) 
heilahduspyörä  on  2osainen.  Kumpikin  kaari  on 
sisäpuolelta  teräksinen  ulkopuolelta  messinkinen, 
joten  kaari  lämmetessään  kääntyy  sisäänpäin, 
niin  että  liipottimen  heilahdusaika  pysyy  läm- 
möstä huolimatta  aina  samana.    Sekä  heiluri  eitä 


liijviitin     saavat    liikkeensä     jnhtopyörästä    johto- 
laitteen  avulla,  joista  tavallisimmat  ovat  pinteli-. 
silinteri-,     ankkuri-     ja     kronometrijohto.      Van- 
hin    näistä     ou     p  i  n  t  e  1  i  j  o  h  t  o.      Liipottimen 
akselissa  on  2  nastaa  i  ja  »'  (kuva  2),  jotka  vuo- 
rottain    koskettavat    johtopyörän    M    hampaisiin 
laskien   niistä   aina  yhden   kerrallaan   sivuitseusa. 
Silinterijohto  keksittiin  160.5.   Liipottimen 
akseli     on     ontto,     sivulta     avonainen     silinteri 
(kuva   5).     Johtcpyörän    hammas    iskee    silinterin 
uiko-   ja   sisälaitaan    sekä   antaa   reunain   ohi    liu- 
kuessaan  vaulitia  liipottimelle.    A  n  k  k  u  r  i  j  o  h- 
dossa  on  silinterin   reunain   a.semesta  ankkuri- 
sakarat    (ks.    A  n  k  k  u  r  i  k  e  1  1  o).     Kuva    6    esit- 
tää Grahamin  (ks.  t.)  lepäävää  ankkurijohtoa,  jota 
kiiytetään     heilurikelloissa.      Nimi     johtuu     siitä, 
että  johtopyörä  pysyy  paikallaan  niin  kauan  kuin 
sakara  pidiittää  hammasta.    Kuva  7  esittää  tasku- 
kellon ankkurijohtoa.    Liipottimessa  oleva  nasta  i 
koskettaa  heilahdellessaan  ankkurin  varressa  ole- 
vaa syvennystä  saaden  samalla  sysäyksen  ankku- 
rilta.   Liipotin  tekee  siis  suuren   osan   heilahduk- 
se.staan  vapaana  ankkurista  (vapaa  ankkurijohto). 
Laiva-kMssa   käytetään   k  r  o  n  o  m  e  t  r  i  j  o  h  t  o  a 
(kuva    8).     Johtopyörän    C    hammasta    pidättää 
salpa   p   jousessa  A.   Liipottimen    akselissa   oleva 
nasta  d  irroittaa  salvan,  johtopyörä  sysää  liipo- 
tinta lovesta  h  ja  seuraava  lianmias  tarttuu  sal- 
paan p,  jonka  jousi  A  on  painanut  entiseen  ase- 
maansa.    Ktjeu    lyöntilaitteella    on    oma 
käyttöjousensa   ja   rataslaitteensa,   lyönniulaskija 
y.    m.     Vasara    lyö    spiraalijouseen,    kelloon    tai 
teräsputkiin.    Repeteerilsellot    lyövät    nu- 
pista   painettaissa   viimeksikuluneet   koko-   ja  '/<■ 
tunnit    uudestaan.     S  e  k  u  n  t  i-k:i  s  s  a    pannaan 
sekuntiviisari    käyntiin    ja    pysäytetään    nupista 
painamalla.     Kronoskoopilla    voidaan    mi- 
tata   aika    aina    0,001    sek.    tarkkuudella.    K  o  n  t- 
rolli-krt      ovat      rekistraattori-koneita,      jotka 
paperiliuskalle  merkitsevät  ajan   nopeuden  y.  m. 
Tällainen    on    esim.   y  ö  v  a  r  t  i  a  n-k.,    jonka    vii- 
sariin   on    kiinnitetty    paperiliu.skan    ympäröimä 
ratas.    Eri  avaimia  käytettäissä  syntyy  reikä  eri 
kohtaan  liuskaa.    Reikäin  asennosta  nähdään  mil- 
loin   kutakin    avainta    on    käytetty.     Sähkö-k:t 
käyvät  tavallisesti   normaalikellon   mukaan,  joka 
vuorottain  sulkee  ja  katkaisee  muiden  k:jen   vii- 
sari- t.  regulaattorilaitetta  käyttävän  sähkövirran. 
Kuva  9   esittää  sähkö-k:oa.     Siihkömagneetit   MM 
vetävät    puoleensa    ankkurin    aa,    jolloin    nasta    c 
työntää  viisariratasta  R.    Kun  virta  katkeaa,  vetää 
jousi  f  ankkurin  entiseen  asentoonsa.    Kuvan   10 
esittämä  k.  toimii  siten,  että  normaalikellon  hei 
luri  A  joka  heilahduksellaan  sulkee  ja  katkaisee 
virran  ja  sähkömagneetit  6  ja  6'  vuorottain  vetä- 
vät puoleensa  ja  laskevat  vapaiksi  k:jen  B  ja  C 
heilurit.    Kaikkien  johdossa  olevien   k:jen   heilu- 
rit  lieilahtavat    siis    ihan    yhtaikaa    (synkronisti- 
sesti).    Painolla  ja  jousella  käypiä  k:ja  voidaan 
myös  vetää  ja  tarkistaa  sähköllä.    Tarkistus  ta- 
palituu    siten,    että    sähkömagneettilaite    kellossa 
jolitaa     määrättyinä     hetkinä,     tavallisesti     joka 
tunti,   viisarit  oikeaan   asentoonsa,   niin   että  sa- 
man ryhmän  k:t  näyttävät  samaa  aikaa.    Pneu- 
maattiset   1.    puristetulla    ilmalla    käyvät   k:t 
toimivat  kuten  kuvan  9  esittiimä  sähkö-k.  Sähkö- 
magneettien  asemesta   on   vain   vuoroin   täyttyvät 
ja  tyhjenevät  ilmapalkeet.  Tasku-k:jen  teollisuus- 
maa on  Sveitsi,  Beinä-k:jen  Schwar«wald.    Kello- 


681 


Kellojärvi — Keloidi 


(582 


teollisuuskeskuksia  ovat  Besaiicon  l\aii.sk;issa, 
\Valtham  ja  Eljin  Ameriikassa,  Cleiken\vell 
Lontoossa  y.  m.  Suomessa  valmistetuista  k:ista 
ovat   kuuluisimmat   Konnin    (ks.   t.)    k:t. 

V.   L. 

Kellojärvi,  järvi  länsiosassa  Kuhmoniemen 
pitäjiiä.  laskee  pohjoisesta  päin  Vieksinjokea 
niyiiten   Ontojärven   länsipäähän.  L.  U-nen. 

Kellokanerva  ks.   K  r  i  o  a. 

Kellokapina   ks.   K  o  1  1  o  v  e  r  o. 

Kellokosken  kartano.  V.  1909  Suomen  valtio 
osti  K:n  (Mariefors)  kartanon  tilattomia  var- 
ten, 3"4.0rpn  nik:n  hinnalla.  Tähän  kartanoon 
kuuluu  kolme  maakirjataloa.  1  Tuusulan  ja 
2  Mäntsälän  pitäjässä,  yhteensä  2,712,40  h.i  ti- 
luksia, josta  peltoa  6SS.»9  ha,  niittyä  239,8s  lia, 
viljelyskelpoista  maata  4"3,u  ha.  varsinaista 
metsämaata  1,263. is  ha  ja  joutomaata  47. «o  ha. 
Kartanon  alueesta  on  muodostettu  131  itsenäistä 
taloa  ja  43  palstatilaa,  joista  94  taloa  ja  kaikki 
palstatilat  Tuusulan  puolella.  Tuusulassa  sijait- 
seville tiloille  oli  ehdotettu  hinnaksi  keskimää- 
rin 4,067  mk.  taloa  kohti  (korkein  hinta  13.902 
mk.  ja  alin  920  mk.),  ja  palstatiloille  keski- 
määrin 624  mk.  (korkein  hinta  2.958  mk.  ja 
alin  166  mk.)  sekä  Mäntsälän  puoleisille  tiloille 
keskimäärin  3.479  mk.  (korkein  7,020  mk.  ja  alin 
1,034  mk.),  mutta  1910.  jolloin  senaatti  määräsi 
tiloille  asukkaat,  määräsi  se  myös  mainittuihin 
hintoihin  huomioonotettavaksi  kamaritoimitus- 
kunnan  ehdottaman  12  5^  alennuksen.  —  Pää- 
kartano  sijaitsee  Järvenpään  asemalta  Mäntsä- 
lään vievän  maantien  varrella,  n.  8  km  asemalta. 

L.   H-iien. 

Kellokoski  (ruots.  Mariefors),  rautateh- 
das Tuusulan  pitäjässä  (omistaja  B  j  ö  r  k  b  o- 
dan  tehdasten  o.-y.),  Vantaanjokeen  laske- 
vassa Keravaujoessa  olevan  Kellokosken  1  putous- 
korkeus  5,s  m,  keskivedellä  71  hevosv.)  partaall-.i, 
n.  7  km  Järvenpään  asemalta  pohjoiseen.  - — 
Tänne,  samannimiselle  tilalle  kapteeni  Lars 
Falck  (sittemmin  Falckenheim)  perusti  kanki- 
rautavasaran, saatuaan  1795  luvan  omistamas- 
taan Forsbyn  tehtaasta  siirtää  koneet;  kaksi  v. 
myöhemmin  hän  sai  lupakirjan  laajentaak- 
seen ruukkia  manufaktuurilaitoksella.  Nyttem- 
min kankiraudan  taonnasta  on  kokonaan  luo- 
vuttu ja  valmistetaan  mu.sta-  ja  tehdaslakeita. 
V.  1908  valmistettiin  60.700  kirvestä,  3.300  pa- 
ria hakasaranoita,  2,100  palokoukkua,  11.900 
kuokkaa,  suuret  määrät  puristettuja  liieijeri- 
astioita  uusinta  kuosia,  rakennustakeita  y.  m.; 
valmisteitten  paino  558  tonnia,  1.  4.»  ''/o  Suomen 
musta-  ja  tehdastaelaitosten  valmistusmäärästä. 
Viilraisteitten  ilmoitettu  arvo  720,000  mk. 
(.sam.   v.).  E.   E.   K. 

Kellolintu.  1.  Sinirintasatakielen 
(ke.  t.)  yleinen  nimitys  suuressa  osassa  Lappia, 
jossa  myöskin  tunturileivosta  (ks.  t.)  nimi- 
tetiiän  k:ksi.  —  2.  Etelä-.-Vmeriikkalainen  lintu- 
suku,  jonka  lajeista  mainittakoon  noin  ro.soras- 
taan  kokoinen,  valkoinen,  paljasnaamainen  ja 
-kurkkuinen  etelä-brasilialainen  kellolintu 
(Cha.tmorhynchus  nudicollis).  Se  elää  aarniomet- 
sissä hedelmistä  ja  marjoista.  Häkkilintuna  se 
on  harvinainen,  mutt.a  sangen  hauska  ja  haluttu. 
Huomattava  on  toinenkin  laji,  Ch.  tricaruncula- 
tu.t.  jonka  koiraalla  on  otsalla  ja  molemmissa  .suu- 
pielissä   pitkä    sarveispuikko.    väri    punanruskea. 


piiiiväri  valkoinen.  K:t  ovat  saaneet  nimensä 
voimakkaasta,  loitommalta  kellojensoittoa  nmis- 
tuttavasta  äänestään.  E.  \V.  8. 

Kellomagneetti,  galvanometrissa  (ks.  t.)  käy- 
tetty   hevoskenkämagncetti. 

Kellometalli  on  tina-vaskiseos,  jo.sta  kelloja 
valetaan.  Sen  tulee  olla  tarpeeksi  sitkeätä  ja  ko- 
vaa. Sellainen  hyvä  seos  sisältää  20-23  %  tinaa 
ja  77-80  <yc  vaskea.  Esimerkkejä  kellometallin 
kokoonuiksesta  on  alempana  olevassa  taulussa: 

vaskea     71,»  72,«  72,:«  74,7  75,m 

tinaa    26,o  24,i  25,».  23,ii  21,». 

rautaa     1,5  —  O,»»  Co.  — 

sinkkiä     1,»  l.o  —  • —  — 

lyijyä     —  0.4  1,?!  1,1.  2.1. 

nikkeliä    —  —  0,s5  O,»» 

Hopea  ei  paranna  kellometallin  ääntä,  vaan 
vaikuttaa  piiinvastoin.  G.  A.  A. 

Kellopoiju,  meren  pohjaan  kiinnitetty,  veden 
pinnalla  kelluva  esine,  joka  osoittaa  matalikon 
tai  veden  pinnan  alla  olevan  muun  vaaran  siten, 
että  poijulle  asetettu  kello  aaltojen  liikunnasta 
heläjää.   varottaen   merenkulkijaa.  F.    \V.   L. 

Kellosalmi.  1.  Luonnonihana  salmi  Päijän- 
teessä. ^'irma!lansaaren  ja  mantereen  välissä, 
Padasjoen  pitäjässä  n.  1  penink.  kirkolta  poh- 
joiseen. Kesähuviloita,  laivalaituri  ja  koillis- 
rannalla  Kellosalmen  maatila.  —  2.  Salmi  Puula- 
vedessä Otavan  satamasta  alkavalla  laivaväy- 
lällä, n.  7  km  Otavasta  pohj.-Iuoteiseen ;  perattu 
1889-93:   salmen  poikki  silta.  L.  H-nen. 

Kellotaipale,  yksi  Pähkinäsaaren  väärennetyn 
rauhankirjan  rajapyykkipaikoista,  sijaitsee  Kaa- 
vinjärven  ja  Vuotijärven  välillä.  L.  H-nen. 

]  Kellovakuutus  on  eräs  pieni  vakuutuslaji, 
j  joka  on  saavuttanut  jalansijaa  ainoastaan  Itä- 
I  valta-Unkarissa.  Korvausta  suoritetaan  torneissa 
tai  muualla  kirkkorakennuksissa  olevien  kirkon- 
kellojen halkeamisesta  tai  murtumisesta,  minkä 
soittaminen,  kellonkielellä  lyöminen,  putoaminen 
tai  muu  tapaturma  on  aiheuttanut.  II.  U. 

Kelloway  [keloueij,  jura-systeemin  keskiosaan 
(malmiin)  kuuluva  kerrosryhmä,  nimitetty  Wilt- 
sliiressä  Englannissa  olevan  paikan  mukaan,  ks. 
Geologiset  muodostumat.  P.    E. 

Kellovero,  se  ylimääräinen  vero.  jonka  Kus- 
taa Vaasa  1530  määräsi  maksettavaksi  siten,  että 
jokai-sesta  kirkosta  suurinta  lähin  kirkonkello  cli 
luovutettava  valtakunnan  velan  maksamiseksi,  ja 
johon  Eerikin  messuille  Upsalaan  kokoontunut 
kansa  antoi  suostumuksensa.  Ensin  vero  vaadit- 
tiin vain  kaupungeista  ja  rannikkopitäjistä. 
mutta  tammik.  1531  päätettiin  se  ulottaa  maa- 
seutupitäjiinkin.  Pohjanmaalla,  josta  meille  on 
tietoja  säilynyt  kelloveron  maksusta,  se  suoritet- 
tiin 1532  ja  talonpojat  kaikissa  pitäjissä,  paitsi 
Mustasaaressa,  lunastivat  kellonsa  takaisin  605 
markalla.  Taalainmaalla  tämä  vero  synnytti  n.  s. 
kellokapinan   (ks.  Taalainkapinat). 

K.   G. 

Kellujaelosto  ks.  Plankton. 

Kellukka  ks.  G  e  u  m. 

Kelo,  metsässä  pystyyn  kuollut  isohko  i>uu. 
etenkin  vanha,  latrakuiva  tai  täydellisesti  kuol- 
lut mänty   (kelohonka).  A.   C. 

Keloidi  (kreik.  A-7if?e' =  raavaan  y.  m.  s.  kynsi), 
ihossa  esiintyvä  fibromin  tai  filirosarkomin  luon- 
toinen kasvannainen,  joka   voi   kehittyä   tätä   en- 


083 


Kelotomia — Keltanokkahemppo 


681 


iien  varsin  terveeseen  ilionkohtaan,  todellinen  k.. 
tahi  haavoittuneeseen  t;ii  nmuten  vikaantunee- 
seen  ilionkohtaan,  arpikeloidi. 

Kelotomia  (kreik.  fc(;/e  =  kohju),  herniotouiia, 
kohjnleikkauÄ. 

Keloutuminen  1.  hongistumiuen.  puiden 
kuoleminen  pystyyn.  Syyt  k:seen  ovat  hy\in 
erilaiset,  esim.  yliikUisyys,  kasvupaikan  vetty- 
minen (m.  m.  suotumalla),  hyönteisten  tai  sienien 
aiheuttamat  vahinjrot  y.  ni.  Enimmiin  tavataan 
keloutuneita  puita  koskemattomissa  luonnonmet- 
sissii :  hoidonalaisis.sa  metsissä  puut  korjataan 
metsiistä  tavallisesti  jo  ennenkuin  ne  enniittii- 
vät  kuolla.  A.  C. 

Kelp,  Englannissa  ja  Skotlannissa  käytetty  ni- 
mitys nierihauran  {Fiicus-  ja  LamiHano-lajien) 
tuhalle,  jost.a  jodia   valmistetaan    (ks.   Jodi). 

Kelpoisuus  I.  kompetenssi  merkitsee 
niitit  nniinaisniiksia  yhteensii,  jotka  vaaditaan 
jolionkin  virkaan  tai  toimeen  piiiisemistä  varten. 
Sentähden  sitä  myö.■^kin  käytetään  osoittamaan 
yleensä  tunnustettua  kykeneväisyyttä  johonkin 
tehtävään,     vrt.    Kompetenssi.        K.    K-a. 

Kelsi,  laivaiirak.,  aluksen  rungon  vahvike,  joka 
sen  polijan  sisäpuolelle  kiinnitettynä  kulkee  keu- 
lasta perään;    nimitetään  mvös  sikopalkiksi. 

F.  ^y.  L. 

Kelsos  ks.  C  e  1  s  u  s. 

Keltainen  joki  ks.  H  v  a  n  g  h  o. 

Keltainen  kysymys  ks.  Keltainen  vaara. 

Keltainen   lyijymalmi   ks.   W  u  1  f  e  n  i  i  1 1  i. 

Keltainen-meri  (Ilvanghai),  Korean  ja 
pohjoisen  Kiinan  välinen  osa  Kiinan-merta. 
IlvangUon  tuoma  lieju  tekee  veden  keltaiseksi; 
siitä  nimi. 

Keltainen  rotu  ks.  M  o  n  g  o  I  i  I  a  i  n  e  n  rotu. 

Keltainen  sanomalehdistö  (engl.  the  yelloic 
press).  Tätä  nimitystä  käytetään  sanomalehdistä. 
jotka  menekkiä  saadaksensa  hiiikiiilemättä  sepit- 
tävät sensatsioni-uutisi.a  ja  tekevät  ilkeämielisiä 
persoonallisia  hyökkäyksiä.  Nimi  syntyi  189C 
Ne«-  Yorkissa  sen  johdosta  että  sanomalolidet 
„Xew  York  \Vorld"  ja  ,.Ne\v  York  Journal"  rupe- 
sivat humoristisessa  osastossaan  pysyväisesti  esit- 
tämään sitruunankeltaista  kapalolapsen  kuvaa, 
jonka  suuhun  pantiin  kaikenlaisia  julkeita  miet- 
teitä ihmisistä  ja  oloista.  Euroopassa  on  nimi- 
tystä k.  s.  u.sein  käytetty  Ameriikan  imperialis- 
tisesta ja  natsionalistisesta  ,.jingo-sanomalehdis- 
töstä".  J.  F. 

Keltainen  vaara.  Tämä  nimitys  tarkoittaa 
sitä  vaaraa,  joka  taloudellisessa,  valtiollisessa  ja 
sivistyk.sellise.ssä  suhteessa  muka  uhkaa  valkoista 
rotua  (Eurooppaa  ja  Pohjois-Ameriikkaa)  tätä 
nykyii  voimakkaasti  eteenpäin  pyrkivän  keltii- 
sen,  s.  o.  mongolilaisen  rodun  puolelta.  Tällai- 
se.sta  vaarasta  saattaa  jollakin  syyllä  pu!iua 
niissä  maissa  —  Austraaliassa,  Etelä-Afrikassa 
ja  Polijois-Ameriikan  Yhdysvaltain  läntisissä  val- 
tioissa — •  joiliin  on  suuremmassa  määrässä  kul- 
jetettu kiinalaisia  työmiehiä.  Alikeruutensa  ja 
vähien  elämänvaatimustensa  tähden  nämä  ovat 
osoittautuneet  vaarallisiksi  kilpailijoiksi  valko- 
ilioi.-,ille  työmiehille,  minkä  vuoksi  näissä  mai.ssa 
onkin  ryhdytty  ehkäi.semään  tai  ainakin  rajoit- 
tamaan kiinalaisten  (Yhdysvalloissa  myöskin  ja- 
panilaisten) maahan-pääsyä.  Myö.skin  Japinin 
nopea  nousu  ja  Kiinan  herääminen  on  herättän^-t 
huolta.    Aiheettomaksi  on  kuitenkin  osoittautimut 


pelko,  että  .lapan:  tulisi  ennen  pitkää  kokonaan 
tunkemaan  syrjään  Euroopan  ja  YhdysvaUat  Itä- 
Aasian  kaupasta.  Ei  ole  myöskään  syytä  huilia, 
että  Japanin  ja  Kiinan  puolelta  uhkaisi  Euroop- 
paa ja  Ameriikkaa  jonkinlainen  viikivaltainen 
..kansainvaellus",  jos  kohta  Kiina  saatuaan  sota- 
laitoksensa uudistetuksi  Japanin  esimerkkiä  i.ou- 
dattaen  varmaan  onkin  esiintyvä  Euroopan  val- 
tioita ja  Ylidysvaltoja  kohtaan  itsenäisemmin  ja 
pontevaiinuin    kuin    tiiliiin    asti.  J.    F. 

Keltainen  verisuola  ks.  Ferrosyanka- 
1  i  u  ni  i. 

Keltaiset  ammattiyhdistykset.  Tätä  nimi- 
tystä kiiytetiiiin  sellaisista  työviienjärjestöistii, 
jotka  periaatteellisesti  haluavat  pysyä  ystävälli- 
sissii  ja  rauhallisissa  väleissä  työnantajain 
kanssa.  Ensimäi.set  tällaiset  yhdistykset  syntyi- 
vät Ranskassa  ja  niiden  nimi  jolitnu  siitä,  että 
kun  eräiin  M()nteeeau-les-JIines'issä  18!)9  syntyneen 
lakon  aikana  lakkolaiset  olivat  särkeneet  lakon- 
rikkurien  kokoushuoneen  ikkunat,  nämä  peitet- 
tiin keltaisella  paperilla.  Vetoamalla  rans 
kalaisten  voimakkaaseen  säästäväisyysliarrast uk- 
seen keltaiset  yhdistykset  koettavat  saada  jäse- 
niiinsä  panemaan  säästönsä  liikeyrityksiin  pidät- 
tääksensä  lieitä  siten  lakoista;  sitäpaitsi  ne  hyl- 
käävät kaikki  lakot,  joilla  ei  ole  puhtaasti  amma- 
tillista luonnetta  ja  jotka  eivät  ole  työnantajain 
itsepintaisuuden  johdosta  osoittautuneet  ihan 
välttämättömiksi.  Myö.skin  muutamissa  muissa 
maissa,  esim.  Sveitsissä,  Ttiivallassa  ja  Saksassa, 
on  20:nnen  vuosis.  ensimäisellä  vuosikymmenellä 
perustettu  tällaisia  järjestöjä.  Saksas.sa  ajavat 
myö.skin  n.  s.  laitosyhdistykset  (Werkverciue), 
joiden  jiiseninä  on  vain  saman  teollisuuslaitoksen 
työmiehiä,  ja  isänmaalliset  työväenyhdistykset 
samanlaisia  tarkoitusperiä.  Keltaisten  yhdistys- 
ten jäsenmäärä  ei  tosin  ole  muihin  työväen- 
jiirjestöihin  verrattuna  kovin  suuri,  mutta  ne 
voivat  kuitenkin  hankkimalla  lakkojen  aikana 
työnantajille  työnlialuisia  vaikutta.a  työtaistelu- 
jen tuloksiin.  Niitä  sanotaankin  työväenpiireissä 
usein   lakonrikkuriyhdistyksiksi.  J.    F. 

Keltakuume  Ifrbris  flavaj,  etupäässä  kuu.Tiissa 
maissa  esiintyvi!  äkillinen  kuumetauti,  jonka  ai- 
lieuttaja  toistaiseksi  vielä  on  tuntematon.  K:n 
levittäjä  on  eräs  sääskilaji,  Slegomjiia  fascinta. 
Taudissa  ilmenee  tyypillinen  kuumeenkulku. 
suuri  voimattomuus,  keltatauti  (ks.  t.)  .sekä  tai- 
pumus verenvuotoihin  eri  osissa  ruumista,  minkä 
ohessa  erittäinkin  munuaiset  ja  maksa  näkyvät 
joutuvan  taudillisille  ilmiöille  alttiiksi.  K.  kul- 
kee myöskin   anieriikkalaisen   tvvfuksen   nimellä. 

(M.  0-B.) 

Keltamo   ks.   C  h  e  1  i  d  o  n  i  u  m   m  a  j  u  s. 

Keltamulta,  savensekainen  multamainen 
rautaliydroksidi.  Saadaan  ITarzista,  Baierista. 
Venäjältä  y.  m.  ja  käytetään  keltaisena  maali- 
viirinä  sekä  punaimillan  valmistukseen.  Heiko.sti 
kuumennettaessa  k.  nimittäin  menettää  vetensä 
ja  nuuittuu  punaiseksi  rautaoksidiksi.         P.  E. 

Keltanokka.  1.  Ensi  vuoden  ylioppilasta 
t.  m.  s.  aloittelijaa  tarkoittava  pilkkanimi.  —  2. 
ks.   T  a  g  e  t  e  s. 

Keltanokkahemppo  (Fringilla  [Acanlhis]  fla- 
vitoslrisi  muistuttaa  jossakin  mäiirin  hempposta, 
josta  se  kuitenkin  erotetaan  talvi])uvussa  kel- 
taisesta nokastaan,  sekä  vaaleankeltaisista,  rus- 
keatäpläisistä    rinta-    ja    vatsapnolistaan.     Selkil- 


685 


Keltanot-  Keltavästäräkki 


686 


H. 


puolelta  must;uiliarinauiuuskea.  K:n  pesimis- 
ala  Oli  hyvin  rajoitettu:  Brittein-.  Slietlannin- 
ja  Orkiieyn-saarilla  ja  Norjan  liinsirannikoUa 
Tromsöliön  asti.  Ijänsi-  ja  Etelii-Euroopassa  viiin 
muuttolintuna.  Aleilla  hyvin  harvoin  tav.ittu, 
nini.  Enontekiön  Lapissa,  Kuopiossa  ja  Hol- 
sinKissii.  E.    W.   S. 

Keltanot    (Ilieracium).   kasvisuku    inyk»rokuk- 
kuistcii     heinio.ssa.      ilonivuoti.sia    yrttc>j;i.     joilla 
on   liniisuomuincn   lisäkoliiloton 
kehto.     JIarto   paljas,   hienopis- 
teinen.    Kaikki  kukat  kielimiii- 
set,    keltai-set.    joskus    [uinorta- 
vatkin.    kehtoa    pitemmät.     .Al- 
kio    kehittyy     joko     luvallisen 
hedelmöittiinii.sen    jälk.?en    tahi 
.■suvuttomasti;     sienien    suljettu 
tasapaksuun,  uurteiseen,  iiapsi- 
^^         ^        haivenilla     varustettuun     pilli- 
^Hl     j^P  kylään.      Yleisimmin    tapahtuu 

^^    -7^^^^   lisääntyminen   kasvullista  tietä 
^kji  / Jd^  rönsyjen,    lehtiruusukkei.len  tai 
%i^j./'  "        juurakkoon  kasvavien  silmujen 
•  avulla.   K.  jaetaan  kahteen  ala- 

cffioiiflnnun  (i-räs  sukuun    Pilosclla    ja    Archiliie- 
.\rchihieruciiim-      racimn.     Edellisellä    on    pienet 
muoio).  ,...3^    mm;  n    pitui.set    pähky- 

lät, pienenpuoleiset  mykeröt, 
lehdet  leveimmät  keskustaa  ylempänä,  kasvulli- 
nen lisääntyminen  rönsyjen  tai  ruusukkeiden 
avulla.  Jälkimäisen  pähkylät  ovat  isommat,  vä- 
hintään 3  mm;n  pituiset,  mykeröt  isommat, 
30-50  mm  leveiit,  lehdet  u.seimmin 
leveimmät  keskeltä  tai  keskustaa 
vähän  alempaa,  aluslehdet  selvästi 
ruodilliset.  kasvullinen  lisääntymi- 
nen lehtiruusukkeiden  tai  juurakko- 
silmujen  avulla.  —  K:iden  lajiluku 
on  erinomaisen  suuri,  luonnon- 
tieteellisen Suomen  alueellakin  on 
nykyään  (1911)  erotettuna  n.  700 
lajia.  Kun  useilla  näistä,  eritoten 
piloselloilla,  on  varsin  vähäinen 
levenemisalue  ja  kun  niitä  tava- 
taan ainoastaan  ihmisen  vaikutuk- 
sesta syntyneillä  kasvupaikoilla, 
pellonpientareilla,  niityillä,  mäillä 
j.  n.  e.,  voidaan  niitä  pitää  nuorina 
lajeina,  jotka  ovat  muodcstuneet 
sillä  verrattain  lyhyellä  ajalla. 
minkä  kuluessa  maamme  luonto  on  ollut  iliniisen 
tehokkaamman  vaikutuksen  alaisena.  [J.  P. 
Norrlin  Mela-Cajanderin  ..Kasviossa"  sekä  Soc. 
pro  fauna  et  flora  fennica  seuran  „Acta"  sar- 
jassa.] J.  A.  W. 
Keltapeippi  ks.  Galeobdolon  luteum. 
Keltapuu  polveutuu  u-seista  eri  puulaj^MSti; 
l)  Välimerenmaiden  p  a  r  y  k-p  u  u  s  t  a  (Cotinvs 
coggyagrin),  toisintonimiä;  f  i  s  e  1 1  i  p  u  u.  Un- 
karin k.,  nuori  fustikki.  2)  brasilialai- 
sesta ja  keski-ameriikkalai.sesta  Maclura  tivc- 
torinsta  (keltainen  b  r  a  s  i  1  i  a  p  u  u,  vanha 
fustikki,  oikea  k.),  3)  pohj.-ameriikkalai- 
Besta  ilaclura  auranfiacasta.  Ensinmainittua  käy- 
tetään etenkin  parkitukseen,  jälkimäisiä  hienom- 
piin puusepäntöihin,  n.  s.  Kuba-lakan  valmistuk- 
seen, jota  käytetään  kangaspainossa,  ja  akva- 
relliväreihin.  sekä  värjäyksessä.  J.  A.  TT". 
Keltaruoste  ks.  Ruostesienet. 


H.  niiricula 

(iTäs  Piliisella- 

muoto). 


Keltasirkku  (Kmheriza  citrinella)  on  sirkun 
suvun  huomattavin  ja  yleisin  edustaja.  Se  ta- 
vataan Etelä-Suomesta  Lap- 
piin asti  viljeltyjen  seutu- 
jen läheisyydessä,  pohjoi- 
sessa luonnolli.sesti  vähem- 
män. Talvella  parvissa  teillä, 
rakennusten  luona,  vilja- 
aumoilla,  kylissä  ja  kau- 
punReissakiii".  Tii.stä  lajista, 
jota  tavataan  koko  Euroo- 
passa ja  Länsi-Aasiassa,  en 
.selitetty  kymmenkunta  ala- 
lajia, paikallismiiotoja,  jotka 
poikkeavat  toisistaan  väri- 
tykse.ssäiin.  Yleensä  ovat  koi- 
raan pää  ja  ruumiin  alapuo- 
let sitruunankeltaiset,  pai- 
koitellen mustanruskean  kirjavat.  Selkäpuolelta 
mustanruskean,  ruosteenkeltaisen  ja  vihertävän 
kirjava,  yliiperä  ruskea.  Naaras  on  ruskeainpi, 
kirkas  keltainen  viiri  puuttuu.  K.  pesii  pellon 
tahi  niityn  laiteella  lehdossa  maahan,  pensaan 
alle,  harvemmin  katajapensaisiin.  Mumit,  joita 
on  4-6,  ovat  vaaleansinipunaisia  suurine,  pit- 
kine ruskeine  ja  mustine  juovineen  ja  täplineen. 
Laulu  on   helpostitunnettava  „tsi,  tsi,  tsi,  tsyy"'. 

E.   W.  S. 

Keltatauti  (ictrrus)  ei  ole  mikään  varsinainen 
tauti,  vaiin  ainoastaan  usean  taudillisen  tilan 
näkyvä  merkki.  K.  aiheutuu  siitä,  että  sappea 
ja  sappiväriaineita  tunkee  vereen  luoden  sitten 
keltaisen  värinsä  kudoksille,  iholle  ja  .silmä- 
munille. Ennen  erotettiin  hepatogeeninen 
k.,  jossa  sapen  joutuminen  vereen  perustui  sii- 
hen, että  sen  johtuminen  luonnollista  tietä  suo- 
liin oli  vaikeutunut  tai  estetty  kokonaan,  niin 
että  sen  oli  pakko  tunkeutua  vereen  ja  imu- 
suoniin,  sekä  n.  s,  h  e  m  a  t  o  f;  e  e  n  i  n  e  n  k.,  mikä 
muka  aiheutui  sairaloisist.a  muutoksista  veressä, 
jonka  väriaine  siten  turmeltui  ja  muuttui  sappi- 
vftriaineeksi.  Nykyisin  ollaan  kuitenkin  sitä 
mieltä,  että  viimemainituissakin  tapauksissa 
sappiväriaineitten  esiintyminen  veressä  perustuu 
mekaanisiin  esteisiin,  vaikka  nämä  vain  mikro- 
.skoopillisina  muutoksina  piilevät  itse  maksassa 
olevissa  sappitiehyissä.  K.  ilmenee  joskus  suoli- 
katarreissa,  sisälmysmatojen  aiheuttamana,  lavan- 
taudissa, keuhkotulehduksessa.  ar.senikki-  ja  fos- 
forimvrkvtvksessä  ynnä  monessa  maksataudissa. 

il.  Oli. 

Keltavuokko  ks.  A  n  e  m  o  n  e. 

Keltavästäräkki  (ilotucilla  [liudytes]  flava) 
erotetaan  tavallisesti  eri  suvuksi  (Budytes)  väs- 
täriikeistä  (Moiadlla),  koska  edellisillä  takavar- 
paan  kynsi  on  pitkä  ja  suora,  jälkimäisillä  lyliyt 
ja  käyrä.  K:n  koiraan  selkäpuoli  on  tumman- 
viheriä,  pää  tuhkansininen,  silmäin  yläpuolella 
valkea,  terävä  juova,  rinta  ja  vatsapuolet  Kel- 
taiset; naaras  on  alta  vaaleampi,  päältä  tum- 
mempi, K.  asustaa  pensaikkoa  kasvavilla  vil- 
jelysmailla, jossa  rakentaa  pesänsä  mättään  ku- 
peeseen. On  sangen  hyödyllinen,  hävittää  paljon 
hyönteisiä  ja  toukkia.  Levinnyt  koko  Euroop- 
paan, suureen  osaan  Aasiaa  ja  Afrikkaa.  Meillä 
Suomessa  yleinen  Lappiin  saakka,  jossa  päämuo- 
don ohella  Kajaanin  seuduille  etelässä  tavataan 
pohjoinen  k.  (M.  f.  5oren/is),  jolla  ei  ole 
v;rlkeata  viirua  silmän  yläpuolella.         E.  TT'.  S. 


6ST 


Keltiberit — Kelttiläiset  kansat  ja  kielet 


688 


Keltiberit  (lat.  Celtiberi).  vanhalla  ajalla  Es- 
panjassa asunut  kansa,  synt.  luultavasti  ni^ian 
alkuasukasten  iberien  ja  maahan  nniuttaneitton 
kelttiläisten  sekoituksesta  (itse  nimitys  alkuaan 
kreikkalaisten  käyttämii).  K.  asuivat  maan  poh- 
jois-  ja  länsiosissa  enimmäkseen  kylissii  tai  ]>ai- 
mentolaisina;  kaupunkeja  oli  liarvassa.  Ollen  hy- 
vin sotaisia  he  tekivät  sitkeää  vastarintaa  roo- 
malaisille. Kuuluisa  on  varsinkin  urhoollisesti 
puolustetun  Numantian  valloitus  133  e.  Kr.  Ser- 
toriuksen  jolidoUa  he  uudistivat  taistelun,  vasta 
luinen  kuoltuaan  72  e.  Kr.  heidät  lopullisesti 
kukistettiin,  minkä  jälkeen  k.  roomalaistuivat. 
[D'Arbois  de  Jubainville,  ,,Les  premiers  habitants 
de  TEurope"  1;  Garofalo,  ,,I  Celti  nella  peninsola 
iberica"  (..Cultura"  1900).  Hiibnerin  artikkeli 
Pauly-\Visso\van   ..Eealencyclopädie"ssa.]      G.  K. 

Keltinkoski  1.  Keltistenkoski,  koski 
Kymijoessa  n.  5  km  Kuusankosken  alapuolella; 
pituus  1  km,  putouskorkeus  5,9  m,  lievosv.  24,000. 
vrt.  Keltti.  L.  E-nen. 

Keltma  ks.   K  e  1  j  t  m  a. 

Keltomania  on  nimenä  niillä  epätieteellisillä 
selittämiskokeilla,  jotka  olettavat  kelttiläisten 
kansojen  ja  kielten  vaikutusta  erinäisissä  hämä- 
rissä kansatieteellisissä  ilmiöissä,  sanoissa  ja 
paikannimis.sä.  u.sein  kaukana  kelttiläisten  sekä 
nykyisiltä  että  entisiltä  asuma-aloilta.  Useimmin 
tällaiset  kirjailijat  eivät  ensinkään  tunne  keltti- 
läisiä kieliä  eikä  kelttiläisten  historiaa.  Sen 
jälkeen  kuin  Zeuss  ..Grammatica  celtica"  teoksel- 
laan 1853  laski  pohjan  tieteelliselle  kelttiläisten 
kielten  tutkimukselle,  on  k.  vähennyt.    J.  J.  M. 

Keltti,  kylä  Iitin  pitäjässä  Keltinkosken 
kohdalla  Kymin  varrella.  Suuren  pohjan  sodan 
aikana  sinne  rakennettiin  etuvarustus  Vikiän 
kestikievarin  läheisyyteen  ja  takavarustus  „Kruu- 
nun  aittojen"  luo,  joiden  lounaispuolella  silloin 
oli  vanhempia  vallituksia.  20  p.  toukok.  1790 
ruots.  kenraalimajuri  Pauli  karkoitti  sieltä  voi- 
makkaamman ven.  osaston.  V:n  1808  sodan  puh- 
jetessa K:ssä  oli  pieni  rajavartiosto,  joka  21  p. 
helmik.  taistelutta  perä}'tyi  venäläisten  tieltä. 

Keltti,  muinaistieteellinen  nimitys  eräänlai- 
sille pron.ssi-  (harvemmin  rauta-)  kirveille,  joissa 
ei  ole  ollut  vartta  varten  silmää;  o  n  s  i  k  e  1- 
t  i  s  s  ä  (ks.  Esihist.  ajanjaksot,  kuva- 
taulu  111:16)  varsi  on  pistetty  umpinaiseen,  itse 
esineeseen  kanta-päästä  aukenevaan  putkeen; 
v  a  r  s  i  k  e  1 1  i  s  s  ä  (ks.  Esihist.  ajanjak- 
sot, kuvataulu  111:8)  keltin  kanta-pää  on  pis- 
tetty päästään  halkonaiseen  polvikkaaseen  puu- 
varteen. Onsikeltit  ovat  varsikelttejä  myöhäi- 
semmät;  rautaisia  onsikelttejä  tavataan  vielä 
kaiisainviiclluksen    ajalla.  A.    il.    T. 

Kelttiläinen  kirkko  (myös  Irlantilais- 
skottilainen  kirkko),  kelttiläisten  iirien 
a.sumaan  Irlantiin  kristinuskon  300-hivun  lo- 
pulla sinne  tullessa  muodostunut  kirkkokunta, 
joka  syrjähsen  ja  kansainvaelluksen  johdosta 
(v:sta  410)  täydellisesti  eristyneen  asemansa 
vuoksi  kehittyi  katolisesta  kirkosta  ja  seu  vilku- 
tuksesta itsenäistyneeksi  kirkkokunnaksi.  Lä- 
hetyssaarnaajat, jotka  enimmiikseen  olivat  kieik- 
kalaisia  munkkeja,  liittyivät  toiminnassaan  asuk- 
kaiden yhteiskunnalliseen  klaani-jakoon:  kuta- 
kin kristinu-skolle  voitettua  klaania  varten  perus- 
tettiin luostari,  jonka  apotti  tuli  piirin  ylim- 
mäksi kirkolliseksi  johtajaksi.    Kooman  vaatimaa 


arkkipiispallista  kirkko-oikeuden  käyttöä  ei  tun- 
nustettu. Munkit  eiviit  olleet  luostareihinsa  sido- 
tut, vaan  saivat  liikkua  lähetysmatkoiUa  missä 
tahtoivat.  Useita  vanhoja  kirkollisi;i  tnpnja  säi- 
lyi. Selibaatti,  kanoninen  oikeus  ja  lafinainen 
messu  eivät  saavuttaneet  hyväksymistä;  jumalan- 
palvelus suoritettiin  kansankielellii.  Mainittavaa 
dogmaattista  erikoiskeliitystä  ei  kuitenkaan  ta- 
pahtunut. Irlannin  apostoli  Pyhä  Patrik 
(k.  401)  yritti  kyllä  saada  maan  katolisen  kir- 
kon alaiseksi;  luinen  onnistui  kiiännyttää  suurin 
osa  saaren  asukkaita,  mutta  kirkon  erikoisluon- 
netta hän  ei  saanut  muutetuksi.  Päinvastoin  kir- 
kon itsenäisyys  vahvistui  ja  siitä  tuli  ei  ainoas- 
taan kreikkalaisen,  vaan  myös  latinaisen  sivis 
tyksen  tyj-ssija  aikana,  jolloin  raakuus  oli  val- 
litsevana muualla  Euroopassa.  Kelttiläiset  mun- 
kit harjoittivat  lähetystyötä  varsinkin  Englannin 
länsirannalla,  kelttiläisessä  Bretagnessa  ja  var- 
sinkin Skotlannissa,  jonne  lahjakas  Columba 
vanliempi  (k.  597)  perusti  Io\van  (lonan)  luos- 
tarin, jonka  apotti  tuli  kirkon  johtajaksi.  Co- 
lumba nuorempi  vei  sittemmin  kelttiläi.sen  kris- 
tillisy}'den,  munkkilaisuuden  ja  kirkolliset  tavat 
luoteiseen  Ranskaan,  Saksaan.  Sveitsiin  ja  Ita- 
liaankin. Tämän  lähetystoimen  mukana  tuli  ka- 
tolisessa kirkossa  käytäntöön  kelttiläisen  kirkon 
vaatima  maallikoiden  yksityisrippi  ja  erikoiset 
liengellisten  rippikäsikirjat.  Syvemmän  synnin- 
tunnon juurruttaminen  germaanilaiseen  käsityk- 
seen ja  kristinuskon  ydintotuuksien  selventämi- 
nen ovat  kelttiläisen  kristillisyyden  erikois- 
ansioita.  600-luvulla  oli  kelttiläisen  kirkon  vai- 
kutus Keski-Euroopan  maissa  suurempi  kuin  roo- 
malaisen katolisuuden.  Käänteen  tässä  leki  paavi 
Gregorius  Suuren  alkuunpanema  Englannin  lä- 
lietystyö.  60-vuotisen  ankaran  kilpailun  jälkeen 
katolilaisuus  voitti  Hin  luostarista  joluletiin  kelt- 
tiläisen hlhetystoiminnan.  Anglosaksilaiset  lä- 
hetysmunkit  ryhtyivät  jatkamaan  kelttiläisten 
työtä,  ja  näin  näiden  jälkimäi.sten  uskonnollinen 
vaikutus  mannermaalla  lakkasi  väliitellen.  Sa- 
malla vanhat  kirkolliset  tavat  alkavat  väistyä 
roomalaiskatolisten  tapojen  tieltä,  ensiksi  Irlan- 
nissa, jossa  katolilaisuus  saa  puolelleen  muutamia 
vaikutusvaltaisia  kirkonmiehiä.  V.  797  polijoi- 
sesta  tulleet  viikingit  tekivät  Irlantiin  hävitys 
retken,  jolloin  oppineet  munkit  pakenivat  manner 
maalle  vieden  mukanaan  lieteensä  ja  sivi.^tyk- 
.sensä.  Huomattavin  heistä  oli  Seotus  E  r  i- 
g  e  n  a.  Skotlannissa  varsinainen  katolilai.stumi- 
nen  tapalitui  vasta  kuningas  Malcolm  III:  n 
(k.  1093)  ja  hänen  poikansa  David  I:n  (k.  1153) 
aikana,  Irlannissa  taas  sen  jälkeen  kuin  Englan- 
nin kuningas  Henrik  II  1172  oli  valloittanut  s.ia- 
ren.  [H.  Zimmer,  „Keltische  Kirclie"  (Hauckin 
..Realencyclopädie  etc."),  J.  B.  Bury,  „Life  of 
.St   Patric"   (1905).] 

Kelttiläiset  kansat  ja  kielet.  1.  Kansat. 
Kelttiläiset,  kerran  mahtava  ja  laajalle  ulottunut 
indoeurooppalainen  kansanheimo,  esiintyy  tällä 
nimellä  jo  varhain  kreikkalaisessa  ja  roomalai- 
sessa kirjallisuudessa  (kreik. /ceHot  t.  jraiaiai,  lat. 
cellm) .  6:nnella  vuosis.  e.  Kr.,  kun  he  ensi  ker- 
ran esiintyvät  historian  näyttämöllä,  tapaamme 
heitä  Pohjois-Ran.skassa,  ke.skisen  Reinin  ja  EI- 
ben  välillä  nykyisessä  Reinin  maakunnassa. 
Harzissa  ja  Turingerwaldissa,  Baierissa,  Böö- 
missä   ja    Tonavalta    Alpeille    asti.     Germaaneille 


689 


Kelttiläiset  kansat  ja  kielet 


«yo 


täytyi  heidän  pian  luovuttaa  Keinin.  Mainin  ja 
Elben  väliset  maat.  mutta  sen  sijaan  Itävallan  ja 
Sveitsin  alppimaat  joutuivat  heidän  haltuunsa, 
ja  5: unella  vuosis.  e.  Kr.  oli  koko  Ran.ska  ja 
Länsi-  ja  Keski-Kspanja  heidän  vullas.^aan.  Sa- 
maan aikaan  he  luultavasti  ottivat  omakseen 
myöskin  Britannian  saaret.  N',  v.  400  tuli  Pohjois- 
Italia  kelttiläiseksi  alueeksi,  ja  vähällä  oli  Rooma 
joutua  heidän  haltuunsa.  Samaan  aikaan  asettui 
kelttejä  nykyiseen  fnkariin  ja  alisen  Tonavan 
maihin.  Pannonian  kelttiläiset  taistelivat  yh- 
dessä Aleksanteri  Suuren  kanssa  illyrialaisia  vas- 
taan, mutta  ryntäsivät  hänen  kuolemansa  jäl- 
keen Makedoniaan  ja  Kreikkaan,  vieläpä  yksi 
osa  meni  TToIlesponton  yli  Vähään-Aasiaan  ja 
perusti  siellä  2.S5  Galatian  valtakunnan.  3:nneIIa 
vuosis.  e.  Kr.  kelttiläiset  olivatkin  levinneet  laa- 
jimniilleen:  Vähästä-Aasiasta  Atlantin-mereen 
asti  sekä  Espanjassa  että  Irlannissa.  He  oliv.-it 
pitkänä  ja  leveänä  kiilana  <rerniaanilaisten  ja 
roomalaisten  välillä.  Tällöin  alkaa  kelttiläistä 
kansallisuutta  vastaan  näiden  kahden  mahtavan 
kansanheimon  puolelta  se  pitkällinen  taistelu, 
jota  eri  muodoissa  on  kestänyt  yli  2  vuosituhan- 
nen. V.  283  alkavat  roomaalaiset  voitokkaasti 
edetä  Pohjois-Italiaan,  ja  vähäi.stä  myöhemmin 
kelttiläiset  (gallialaiset)  menettivät  nykyisen 
Kaakkois-Ranskan  (Galli.a  Narbonensis) .  kunnes 
Cassar  valloittaa  koko  Gallian  Rein-virtaan 
saakka.  Keisari  Augustus  kukistaa  nykyisessä 
Sveitsissä,  Itävallan  alppimaissa  ja  Unkarin 
alangoilla  asuvat  kelttiläiset.  Puolivälissä  ensi- 
mäistä vuosis.  '}.  Kr.  Rooman  valta  oli  levinnyt 
nykyiseen  Englantiinkin.  Pohjoisessa  oli  keltti- 
läisten bojien  asuma  Böömi  l:sellä  vuosis.  e.  Kr. 
joutunut  germaanilaisten  markomannien  hal- 
tuun. Etelä-Saksassa,  Reinin  maakunnassa  ja  > 
Alankomaissa  kelttiläiset  germaanilaistuivat,  [ 
Ranskassa  taas  roomalaistuivat,  Pohjois-Rans- 
kassa  kuitenkin  3-4  vuosisataa  myöhemmin  kuin 
etelässä.  Gallia  Narbonensiksessa,  joka  oli  valloi- 
tettu kolmatta  sataa  vuotta  varhemmin.  N.  400 
j.  Kr.  oli  keltin  kieli  vaiennut  Euroopan  man- 
nermaalla. Kelttiläisyys  oli  vähitellen  tungettu 
yhä  lännemmäksi.  Vasta  Irlannissa,  jonne  roo- 
malaisten rautainen  koura  ei  ulottunut,  se  sai 
vapaasti  kehittyä.  Britannian  roomalaisilta  sai- 
vat Irlannin  kelttiläiset  4:nnen  vuosis.  jälkimäi- 
sellä puoliskolla  kristinuskon  ja  kreikkalais- 
roomalaisen sivistyksen  aarteet.  Samoihin  aikoi- 
hin alkaa  kelttiläi,sten  siirtyminen  itää  kohden, 
liriläisiä  valloittajia  lähtee  nykyiseen  Skotlan- 
tiin ja  asettuu  sinne.  Heidän  jälkeläisiään  ovat 
nykyiset  Skotlannin  ylämaan  keltit.  Englannin 
itäinen  ja  kaakkoinen  osa  oli  roomalaistunut. 
Ainoastaan  lännessä,  Walesissa  ja  lounaisessa 
Cornwallin  niemessä,  oli  kelttiläisyys  säilynyt. 
Kun  n.  v:n  400  tienoilla  roomalaiset  legioonat 
olivat  vetäytyneet  Britannian-saarelta,  joutui 
maa  germaanilaisten  tulokkaiden  ryöstettäväksi, 
ja  tällöin  koitui  Walesin  ja  Cornwallin  keltti- 
läisille niin  vaikeat  ajat,  että  osa  heistä  lähti 
kanaalin  yli  Ranskaan  Aremorican  maakuntaan, 
joka  5:nnen  ja  6:nnen  vuosis.  kuluessa  sai  yhä 
lisää  kelttiläistä  asutusta  Britanniasta  ja  aivan 
kelttiläistyi.  Sitä  ruvettiinkin  tämän  jälkeen 
nimittämään  Vähäksi  Britanniaksi  (Britannia 
minor)  eli  Bretagneksi  ja  sen  asukkaita  breto- 
neiksi.   Espanjaan,   Galician   maakuntaan   siirtyi 


myöskin   Britannian   kelttejä,   mutta   ne   romani 
laistuivat  siellä   kokonaan   jo  v:n   700  tienoilla. 

Irlannista,  joka  ö:nnellä  vuosisadalla  jo  oli 
kristitty  sivistysmaa,  tuli  kelttiläisen  kansalli- 
suuden mahtavin  edustaja.  Kaikki  vieraat  tulok- 
kaat, sekä  norjalaiset  ja  tan.skalai,set  viikingit 
800-1100  että  12:nuella  vuosis.  maalian  ryntää- 
vät englantilaiset,  jotka  pian  tulivat  Irlannin 
valtiaiksi,  sulautuivat  kieleltään  iiriliiiskeltteihin. 
ja  tätä  iiriläistymistä  jatkui  aina  Elisabethin 
aikoihn  a.sti.  Silloin  alkoivat  ne  kovat  koettele- 
mukset, joita  Irlannin  kelttiläinen  kansa  on  saa- 
nut lakkaamatta  kokea  melkein  aina  viime  vuosi- 
sadan viimeiselle  vuosikymmenelle  asti.  Kun 
Englanti  väkivallalla  koetti  hävittää  kelttiläisten 
katolisen  kirkon,  alkoi  n.  150  vuotta  kestävä 
kapinain  sarja.  Hirveimpiä  kelttiliiisten  hävit- 
täjiä oli  Cromwell  ja  hänen  joukkonsa.  liriläis- 
teu  päiillikköjen  nuia-alueet.  jotka  olivat  niiden 
asukkaiden  yhteisomaisuutta.  riistettiin  pois  ja 
lahjoitettiin  englantilaisille  sotureille.  Tällaisten 
ryöväysten  kautta  oli  vv.  1550-1G53  enemmän 
kuin  -'/;  kelttiläisten  maata  joutunut  protestant 
tisten  englantilaisten  baltuun.  Näitä  oli  17:nnen 
vuosis.  lopulla  jo  '/j  koko  saaren  asukasluvusta, 
joka  silloin  teki  n.  1  milj.  Huolimatta  tuhat- 
vuotisesta ahdistuksesta  oli  keltin  kieli  vielä 
19:nnen  vuosi.sadan  alussa  Irlannin  pääkieli: 
5,200,000  saaren  asukkaasta  käytti  keskinäisessä 
puheessaan  iirin  kieltä  n.  4  milj.  Mutta  nyt 
alkoi  iirin  kieli  mennä  kovaa  vauhtia  alaspäin. 
Tiiman  aiheuttivat  seuraavat  syyt.  Samalla  kuin 
iirin  kieli  oli  karkoitettu  virallisesta  käytän- 
nöstä sekä  iiriläiset  it.se  köyhtyneet  16:nnella  ja 
17:nnellä  vuosis.  ja  jääneet  ilman  omakielisiä 
kouluja,  oli  kirjakieli  joutunut  rappiolle  ja  oli 
hajoamaisillaan.  Kirjallisuutta  tuolla  ennen  kuu- 
luisalla kulttuurikansalla  oli  18:nnen  vuosis.  lo- 
pulla tuskin  muuta  kuin  nimeksi.  Entinen  ylen- 
katse niitä  kohtaan,  jotka  puhuivat  englannin 
kieltä,  oli  kadonnut  senjälkeen  kun  18:nnen 
vuosis.  lopulla  eräs  euglautilais-protestanttinen 
vastustuspuolue  Dublinin  parlamentissa  oli  esiin- 
tynyt Irlannin  kelttiläisten  puoltajana.  Irlan- 
nin katolinen  papisto  oli  tähän  asti  ollut  pako- 
tettu hakemaan  sivistystä  ulkomailta,  varsinkin 
Ranskasta.  V.  1795  perustettiin  Irlantiin  May- 
noothiin  katolinen  oppilaitos  pappien  valmistusta 
varten.  Tä.stä  opistosta  ei  iiriläisille  kuitenkaan 
tullut  mitään  iloa,  päinvastoin.  Se  oli  näet  pe- 
rustettu Englannin  samanlaisten  katolisten  lai- 
tosten malliin  ja  siinä  oli  englantilaiset  opet- 
tajavoimat. Nuoret  iiriläiset  pappiskokelaat 
säilyttivät  niissä  kyllä  vastenmielisyytensä  eng- 
lantilaisia kohtaan,  mutta  englantilaistuivat  kie- 
leltään. Nyt  ei  ollut  kansalla  enää  tukea  minkään 
laisessa  sivi.styneessä  säädyssä.  Se  alkoi  itsekin 
halveksia  omaa  kieltään.  Lisäksi  alkoi  1831  saa- 
rella toimia  englantilainen  kansakoulu.  5[utta 
ei  tässä  kylliksi.  Vv.  184G-47  vallitsi  Irlannissa 
ja  etupäässä  sen  puhtaimmin  kelttiläisissä  osissa 
hirveä  nälänhätä,  joka  aiheutti  paitsi  suoranaista 
nälkäkuolemaa  -suunnattoman  siirtolaisuuden.  V. 
1851  väenlaskussa  ilmoitti  vain  l'/s  miljoonaa 
henkeä  äidinkielekseen  iirin  kielen,  ja  niistäkin 
osasi  jo  enempi  kuin  miljoona  toisena  kielenä 
englantia,  ja  1891  osasi  enää  vain  n.  700,000  hen- 
keä iirin  kieltä.  Toisin  sanoen  v:sta  1801  oli 
•irin   kieltä   puhuvien    lukumäärä   heidän   omassa 


691 


Kelttiläiset  kansat  ja  kielet 


692 


isiinmnassaiin  viilientynyt  yli  3:u  miljoonan.  Puh- 
taiinniin  kelttlliilsiii  ovat  Muiisteriu  ja  Coii- 
nauglitin  maakunnat.  Irlantilaisten  vastustus- 
liikkeen  miehet  ovat  viime  aikoihin  asti  hyvin 
vähiin  tai  ei  ollenkaan  välittäneet  iiriläison  kan- 
sallisuuden tärkeimmästä  elinehdosta:  kielestä. 
Sen  .sijaan  että  iiriläiset  ylimykset  1502  Lon- 
tooseen tullessaan  puliuivat  vain  kelttiläistii  äi- 
dinkieltään ja  hiukan  latinaa  osaamatta  lain- 
kaan enjilannin  kieltä,  lähettää  Irlannin  kansa 
nyt  Englannin  parlamenttiin  84  muka  kansal- 
lista edustajaa,  jotka  eivät  osaa  sanaakaan  iirin 
kieltä.  Vasta  1S7G  perustettiin  seura,  jolla  on 
kuvaava  nimi  ..ylidistys  iirin  kielen  säilyttä- 
mistä varten  puhuttuna  kielenä",  jonka  keskuu- 
desta 1S93  kehittyi  Connradh  na  Gacdliilge  eli 
englanniksi  Gaeiic  League  niminen  yhdistys, 
jonka  tarkoituksena  on  ,, säilyttää  iirin  kieli 
Irlannin  kansalliskielenä  ja  levittää  sen  käytän- 
töä puhekielenä,  tutkia  ja  julkaista  vanhaa  iiri- 
Iäistä  kirjallisuutta  ja  keliittää  iirin  kielellä 
nykyaikaista  kirjallisuutta".  Yhdistyksen  toi- 
nieenpanenii.ssa  opetuskursseissa  käy  paljon  vä- 
keä, mutta  tuloksia  väitetään  huonoiksi,  sillä 
niiden,  jotka  kerran  ovat  vieraantuneet  iirin- 
kielestä,  on  hyvin  vaikea  tätä  kieltä  oppia. 
Kymriliiisten  eisteddfod-julilien  mallin  mukaan 
on  vuodesta  1898  alkaen  joka  vuosi  pidetty  yleis- 
iiriliiisiä  Oireachtas  nimisiä  laulu-  ja  runoilu- 
juhlia  ja  eri  maakunnilla  on  sitäpaitsi  omat 
kansalliset  juhlansa  (fcisj,  joissa  on  vallinnut 
suuri   innostus. 

liriliiisten  vanliimpana  nimenä  oli  skottilaiset, 
heidiin  maataan  nimitettiin  Scoiioksi;  viikinki- 
aikana tuli  sen  sijalle  Irlanti,  kelttiläisessä  muo- 
dossa Erin.  Sitä  aluetta  Britannian-saaren  luo- 
teisrannikolla flyde-vuonosta  pohjoiseen,  jonka 
Irlannista  saapuneet  keltit  olivat  valloittaneet, 
nimitettiin  ..väliiiksi  .skottilaismaaksi",  Scotia  hu- 
niir.  Heidän  itäisinä  naapureinaan  olivat  nuo 
salaperäiset  piktit,  niihtävästi  kelttiliiinen  heimo 
sekin,  vaikka  toista  haaraa.  Scotia  minorista 
etelään  länsirannikolla  noin  Jlorecamben-lali- 
teen  saakka  oli  toinen  kelttiliiisalue,  pohjois- 
kymrien  maa.  Näiden  itäpuolella  taas  n.  400 
j.  Kr.  sinne  muuttaneet  germaanilaiset  anglit. 
V.  844  yhdi.sti  Scotia  minorin  liallitsija  aluee- 
seensa myöskin  piktien  maan.  Koko  tämä  alue 
sai  Skotlannin  nimen.  Englannin  kuningas  Ed- 
mund valloitti  pohjoiskymrien  maan  ja  jakoi  sen 
Skotlannin  Slalcolmin  kanssa  kahteen  osaan. 
Eteläinen  englantilaistui  pian,  mutta  ei  Skotlan- 
tikaan osannut  säilyttää  kelttiläisyyttään.  Pikti- 
läinen  kirkko  irtaantui  717  iiriläisestä  kansallis- 
kirkosta ja  liittyi  anglosaksilaiscen.  Skotlannin 
hallituskeskus  oli  maan  etelärajalla,  ja  hallit:?i|a- 
siiku  englantilaistui  kieleltään.  Skottilaisten 
kielellä  tarkoitettiin  nyt  Skotlannin  englanti- 
laista murretta,  ja  varsinainen  skottien  kieli 
eli  gaelin  kieli  väistyi  halveksittuna  murteena 
vuoristoon.  Kuitenkin  elvytti  gaelin  kieltä  us- 
konpuhdistus, joka  synnytti  uskonnollisen  kir- 
jallisuuden, ja  merkillistä  kyllä  myöskin  1003 
tapahtunut  Skotlannin  ja  Englannin  yhtyminen 
persoonaunioniin.  Kun  hovi  nyt  oli  Lontoossa 
saakka,  pysyivät  gaelilaiset  klaanipäälliköt 
kotonaan,  ja  heidän  suosimanaan  alkoi  bardi- 
runous  taas  kukoistaa.  Mutta  skottilaiskelttien 
lukumäärä    alkoi    pian    nopeasti    vähentyä.     Kun 


gaelilaiset  innokkaasti  kannattivat  Stuarteja, 
sammuttivat  voittajat  kostonjanoaan  keltti- 
läisellä verellä,  ja  brittiläinen  maailmanvalta 
on  sekin  osaltaan  ostettu  kelttiläisellä  verellä, 
varsinkin  ISmnen  vuosis.  jälkipuoliskolla.  Ul- 
jaat ylämaan  skottilaisrykmeutit  ovat  näet  kelt- 
tiläisiä. Vielä  pahemmin  ovat  vaikuttaneet  Skot- 
lannin onnettomat  maanomistusolot,  hiissä  en- 
nen oli  lukuisia  gaelilaisia  pikkutaloja,  siellä  on 
nyt  lordien  autioita  metsästysmaita  tai  lammas- 
laitumia.  Isiensä  asuinsijoilta  on  Skotlannin 
kelttejä  tuliansittain  siirtynyt  suurkaupunkei-  || 
hin  ja  Englannin  alusmaihin.  Siitä  liiiolimatta 
oli  1891  vielä  yli  250.000  gaelin  kieltä  puhuvaa, 
vaikkakin  210,000  osasi  myöskin  englannin 
kieltä.  V.  1901  oli  tämä  luku  alennut  jo 
230,000:ksi,  joista  enää  vain  28,000  osasi  yksis- 
tään  gaelia. 

Kun  anglit  ja  saksit  roomalaistuneiden  kelt- 
tien kutsumina  olivat  tulleet  Britanniaan,  siir- 
tyivät ne  brittiläiset  keltit,  jotka  eivät  tahto- 
neet alistua  heidän  ikeeusä  alle,  Walesiu  vuoristo- 
nuiahan.  Tästä  he  kuitenkin  8:nnen  vuosis.  lo- 
pulla menettivät  itäisen  rajamaan  anglosaksilai- 
sille.  Itajan  suojelukseksi  kaivatti  valloittaja, 
anglilainen  kuningas  Offa  siuiren  vallihaudan 
pitkin  roomnlaisaikuistn  vallia  liipi  koko  maan. 
Tämän  ..Offan  vallin"  länsipuolella  olevat  keltit 
eli  ky  mri  Iäiset  säilyttivät  kielensä.  \'ielä 
tänäpäivänäkin  kulkee  kieliraja  kymrin  kielen  ja 
englannin  kielen  välillä  pääasiallisesti  pitkin  tätä 
entistä  varustusta.  Kymrejä  hallitsivat  lieiclän 
cmat  ruhtinaansa,  joiden  hovissa  kukoisti  rikas 
hardirunous.  Pitkälliset  taistelut  englantilaisten 
kanssa  p:iiitt_vivät  siten,  että  Edward  I  1284  yh- 
disti \\'alesin  Englantiin.  Voittajat  kohtelivat 
voitetuita  julmasti,  ja  useat  kerrat  kymrit  nou- 
sivat kapinaan.  Vv.  1485-1003  oli  Englannin 
valtaistuimella  kymriläistä  alkuperää  oleva  Tu- 
dorin  suku.  Tudorit  olivat  leppeitä  kymrejä  koh- 
taan. Mutta  voittajan  suosio  oli  voitetulle  tur- 
mioksi. Kymriläinen  aateli  sai  kymriläisperäi- 
siltä  kuninkailta  runsaita  suosionosoituksia  ja 
englantilaistui.  Nyt  oli  kansallisen  elämän  joh- 
tajilta, bardeilta,  kadonneet  sen  suosijat  ja  elät- 
täjiit,  kun  ylimykset  olivat  muukalaistuneet. 
Runous  vaikeni  ja  kirjakieli  olisi  hajonnut,  jos 
sitä  ei  olisi  ylläpitänyt  1562  ilmestynyt  kymri- 
läinen raamatunkäännös.  Papistokin  alkoi  eng- 
lantilaistua, ja  kuningatar  .Vnnan  ajoista  1702 
nimitettiin  Walesiin  englantilaisia  piispoja,  jotka 
eivät  osanneet  kymrin  kieltä.  Piispat  toivat 
nuikanaan  joukon  sukulaisiaan.  Jo  15G7  valittaa 
Gruffudd  Roberts  kymrin  kieliopissaan,  että 
kymriläiset  itse  ovat  viilinpitämättömiä  kieles- 
tiiän.  Kymriläisen  kansallisuuden  tila  näytti  jo 
sangen  synkältä,  kuu  1730-hivulla  Walesissa 
heräsi  malitava  uskonnollinen  liike.  Sen  johtaja 
oli  metodisti  Griffith  Jones  Llando\vrorista.  Pip- 
liaa luettiin  ahkerasti,  koko  kansa  tuli  lukutai- 
toiseksi, innokkaat  uskonnolliset  keskustelut  ja 
väittelyt  kehittivät  ajatuskykyä.  Walesista  tuli 
vapaakirkkojen  maa.  Mutta  samalla  keliittyi 
myöskin  tavattoman  voimakas  kansallistunto. 
.Sunnuntaikoulut  levittivät  kansansivistystä. 
V;sta  1819  alkaen  on  joka  vuosi  pidetty  yleis- 
kymriläisiä  eiatcddfnd  nimisiä  kansallisia  juh- 
lia, jollaisia  jo  keskiaikana  kymriläiset  ruhti- 
naat   olivat    panneet    toimeen.     Viimeisen    ennen 


(593 


Kelttiläiset  kansat  ja  kielet 


694 


vuotta  1819  oli  pitänyt  kuningatur  Kllsaliot  löGS. 
£ts/frf</^o(/-julilissa  kilpailevat  bardit  taas  enti- 
seen tapaan  ninoilus.sa  ja  laulussa.  Osanotto 
niiiliin  juhliin  on  ollut  tavattoman  harras  ja  nii- 
tten kansallisesli  herättävii  merkitys  suuri.  Kym- 
riliiisfen  kansallisten  ponnistusten  tuloksina  on, 
«ttii  Wales  1893  sai  oikeuden  kiiyttiiä  kynirin 
kieltä  opetuskielenä  alkeiskouluissa,  jos  paikalli- 
set tarkastajat  sitä  haluavat.  Tämä  on  itse  asiassa 
hyvin  vähän,  eivätkä  kymriläi.set  suinkaan  ole 
niiihin  tuloksiin  tyytyväisiä.  He  vaativat  omaa 
kieltään  \Valesin  kansalliskieleksi  sekä  maalle  it.se- 
liallintoa  (homerule).  Kymriläisen  kansallisuuden 
asema  on  vielä  jotenkin  luja.  \'.  1891  oli  Wale- 
sissa  sen  koko  asukasluvusta  (1.770.000)  910.000 
kymrin  kieltä  |)uhuvaa,  ja  niiden  joukossa  oli  yli 
7j  milj.  selluista,  jotka  iiidiukielen  rinnalla  eiv-it 
osanneet  englannin  kieltä.  Miten  sekoittumaton 
Walesin  kelttiläinen  väestö  on,  näkee  siitä  että 
se  muutamissa  kymriläisen  asutuksen  piirikun- 
nissa uou.see  9S^:iin  väestö.stä.  Vahvaa  kansal- 
listuntoa, jonka  herättämänä  osa  aateliakin  on 
uude.staan  kymriläistynyt.  vastaa  jotenkin  ylei- 
nen kansansivist.vs  ja  suuri  lukuhalu,  jota  paitsi 
hengellistä  ja  maallista  kirjallisuutta  tyydyttää 
(v.    1895)    28    aikakauskirjaa    ja    25    viikkolehtcä. 

Corn\vallin  uiemimaalla  asuvat  kelttiläiset 
tulivat  jo  823  kokonaan  saksilaisten  herruuden 
alle  ja  englantilaistuivat  keskiajan  kuluessa  niin, 
■että  uskonpuhdistuksen  aikana  ei  enää  katsottu 
tarpeelliseksi  kääntää  heidän  kielelleen  Raamat- 
tua eikä  kirkollisia  käsikirjoja.  V.  1G62  osasivat 
liarvat  lapset  enää  tätä  kieltä.  Viimeinen  kornin 
kieltä    puhuva    henkilö   kuoli    1777. 

5:nnel!ä  ja  6:nnella  vuosis.  saksilaisia  pakoon- 
lähteneet  britannialaiset,  jotka  asettuivat  meren 
taa  Aremorieaan  eli  Britannia  minoriin.  nykyi- 
selle Bretagnen  niemimaalle,  perustivat  karo- 
lingien vallasta  piiästyään  sinne  oman  valtakun- 
nan, joka  k;isitti  jotenkin  nykyiset  departementit 
Finistöre,  Cöte-du-Xord.  Jlorbihan.  Loire  inferi- 
*ure  ja  Ille-et-Villaine.  Xormannien  ryöstöretket 
10:nnen  vuosis.  alkupuolella  rasittivat  ankarasti 
Hretaguen  itäi.stä  osaa.  sieltä  pakenivat  ylimyk- 
set ja  munkit.  Tämän  kautta  hretonilainen  kan- 
sallisuus heikontui  täs.sä  rajavyöhykkeessä.  Li- 
säksi joutui  Bretagnen  herttua-arvo  XantesMn  ja 
Rennes'in  kreiveille,  joten  maan  valtiollinen 
painopiste  joutui  romaanilaiselle,  ranskalaiselle 
alueelle.  Bretagnessa  kävi  nyt  samoinkuin  Skot- 
lannissa, silloin  kuin  sen  hallitsija  asettui  ei- 
kelttiläiselle  alueelle.  Hovin  mukana  ranskalais- 
tui aateli  ja  ylempi  papisto  sekä  äsken  mainittu 
kansalli-sesti  heikentynyt,  itäinen  rajavyöhyke. 
N'yt  on  bretonilaisten  alana  enää  vain  yksi  de- 
I>artementti.  Finistöre  kokonaisuudessaan  ja 
länsi  osat  Cötes-du-\ord'in  ja  lIorbihanMn  de- 
partementteja. Bretonilainen  kansallisuus,  joka 
vuosisatoja  oli  ollut  melkein  nukuksissa,  heräsi 
vasta  Ranskan  vallankumouksen  vaikutuk.sesta. 
Hartaasti  katoliset  bretonit  huomasivat  olevansa 
eri  kansa  kuin  jumalattomat  ranskalaiset.  Ja 
ensimäinen  tasavalta  vihasi  bretonin  kieltä  niin 
suuresti,  että  tahtoi  hävittää  sen  juuria  myöten. 
Eräs  bretonilainen  Le  Gonidec.  joka  oli  tais- 
tellut tasavaltaa  vastaan,  oli  paennut  Englan- 
tiin, tutustui  kymriläisten  kansallisiin  rientoi- 
hin ja  yritti  kotiin  palattuaan  luoda  kansalleen 
yhtenäisen   kirjakielen,  joka   siltä   tähän   asti   oli 


puuttunut,  niinestä  tuli  bretonien  kansallinen 
herättäjä.  Mutta  toinen  keisarikunta  katsoi  bre- 
tonien kansallista  liikettä  valtiolle  vaaralliseksi 
ja  kiiylti  kaikkia  vallassaan  olevia  keinoja  sen 
tukahuttaniiseksi.  Bretoninkielinen  opetus  kiel- 
lettiin, ja  katolinen  papi.stokin  oli  vihami-liuen 
bretonin  kieltä  vastaan.  \'iime  vuosikymiu.Miinä 
on  papisto  kuitenkin  AhhO  Bul<'on'in  joht.imana 
muuttunut  ja  asettunut  kanuattanmau  bretoni- 
laista  liikettä  sekä  antanut  yksityistä  oi)etustu 
bretonin  kielellä.  Valtion  puolesta  tiitä  kieltä 
ei  opeteta,  onpa  nuiutamien  ministerien  aikana 
suora.staan  vainottukin  bretonin  kieltä,  rangais- 
tuksen uhalla  kieltämiillä  koululapsia  ptihuma.sta 
keskenänsiikään  äidinkieltään.  Bretonilaista  kir- 
jallisuutta edistämäiin  perustettiin  1844  ,ls.so- 
cidtion  liretonne  ja  viime  aikoina  ovat  bretonin 
kielen  asiaa  ajaneet  Union  Rcgionalistc  lire- 
tonne (v:sta  1898)  ja  Comit4  de  priservution  du 
brclon  (v:.sta  1896)  nimiset  seurat.  Edellinen 
niii.stä  on  v:sta  1899  alkaen  joka  vuosi  pauuut 
toimeen  kymriläisten  eisteddfodieii  nuiUisia  juh- 
lia. Bretonilaisella  kansallisuudella  ei  ole  kui- 
tenkaan sanuui  lujaa  asemaa  kuin  kyiuriläisellä. 
Kansansivistystaso  on  alhainen,  ja  ranskalainen 
koulu  yhdessä  yleisen  asevelvollisiuiden  kanssa 
istuttaa  ranskan  kielen  yhä  laajemmalle  alalle, 
i^ellaista  tarkkaa  kielitilastoa,  jollainen  on  Bri- 
tannian ja  Irlannin  kelteistä,  ei  bretoneista  ole, 
nmtta  erään  ranskalaisen  laskelman  mukaan 
V.  1885  oli  1.300.000  bretonia,  joiden  joukos.sa 
670,000  sellai.sta,  jotka  eivät  ymmärtäneet  rans- 
kan kieltä.  Sen  jälkeen  on  bretonien  lukumäärä 
varmasti    alentunut. 

Nykyisten  kelttiliiisten  lukumäärä,  kun  mu- 
kaan otetaan  myöskin  n.  1  miljoona  ulkopuolella 
kelttiläisalueita  (etupäässä  Ameriikas.sa)  asuvia 
kelttiläisiä,  tekee  yhteensä  n.  4  milj.,  joista 
1  milj.  ainoastaan  äidinkieltäiin  ymmärtäviä. 
Paitsi  eri  kelttiläiskansojen  keskuudessa  vaikut- 
tavaa kansallista  liikettä,  jonka  tarkoituk.sena  on 
koliottaa  kunkin  kelttiliiisen  kansan  kieli  tiiy- 
dellisen  nykyaikaisen  kulttuurielämän  tulkiksi 
ja  valloittaa  kielelle  takaisin  sen  keskiaikainen 
ala,  on  olemassa  myöskin  yleiskelttiläinen  liike, 
joka  tarkoittaa  kelttiläisten  kansojen  ke.ski- 
näistä  likentymistä  kulttuurin  alalla  ja  toinen 
toLsensa  siveellistä  tukemista.  Kymriläisten 
eisteddlod-juhlassa  1899  päättivät  eri  kelttiläis- 
kansojen saapuvilla  olevat  edustajat  pitää  joka 
kolmas  vuosi  \-leiskeIttiläisen  juhlan,  jossa  ..van- 
han kelttiläisen  heimon  sielu  tulisi  selvästi 
esille".  Ensimäinen  tällainen  juhla  toimeen- 
pantiin 1901  Dublinissa.  Eri  kelttiläiskansojen 
likentymistä  vaikeuttaa  kuitenkin  se  seikka, 
että  ainoastaan  iiiit  ja  .Skotlannin  gaelit  jota- 
kuinkin ymmärtävät  toistensa  puhetta.  Eri  suun- 
nille on  kelttiläisiä  kasvattanut  myöskin  uskonto, 
liriläiset  ja  bretonit  ovat  hartaita  katolilaisia, 
kymrit  ja  gaelit  yhtä  hartaita  protestantteja. 
Suuri  innostus  ja  vilkkaan  mielikuvituksen  kan- 
nustama toivorikas  mieliala  on  joka  tapaukse.ssa 
noissa  yhteisissä  juhlissa  vallinnut. 

2,  Kielet.  Kelttiläiset  kielet  kuuluvat  indo- 
eurooppalaiseen kielikuntaan  ja  ovat  toisista 
indoeurooppalaisista  kieliheimoista  likinnä  su- 
kua italilaisille  kielille  (latinan,  oskin  ja 
umbriu  kielille).  Sen  omituisimpia  tunnusmerk- 
kejä   muihin    kielikunnan    ryhmiin    verraten    on 


695 


Kelttiläisten  kansain  kirjallisuus 


69(i 


p:n  katoaminen,  esim.  iiril.  athir  ..isä"  verrat- 
tuna latinan  pater  sanaan.  Keskenään  keltti- 
läi-set  kielet  jakaantuvat  kolmeen  ryhmään:  man- 
nerniaankelttiin,  britannilaiseen  ja  goidelilai- 
seen.  Mannerniaankeltti  eli  gallialaisten  kieli 
on  liyvin  vanhanaikuinen;  siitä  on  kuitenkin  säi- 
lynyt hyvin  vähän  muistomerkkejä:  n.  30  poh- 
joisetruskilaisilla,  kreikkalaisilla  ja  latinaisilla 
kirjaimilla  kaiverrettua  piirtokirjoitusta,  eräs 
pieni  sanaluettelo  5:nneltä  vuosis.  ja  joukko 
paikan-  ja  henkilöiden  nimiä.  Britannilaiseen 
ryhmään  kuuluvat  kymrin  ja  bretonin  kieli 
sekä  niiden  vUlirenkaana  ollut,  toista  vuosisataa 
sitten  kuollut  kornin  kieli.  Tämän  ryhmän 
tunnusmerkkinä  on  että  kic  on  muuttunut  p;k5i, 
esim.  lat.  qnatuor  ..neljä"  sanaa  vastaa  kymr. 
pedirar,  mutta  iiril.  cethir  (c  =  fc).  Nämä  kolme 
kieltä  olivat  noin  v:een  1100  hyvin  lähellä  toi- 
siaan. Britannilaisten  kielten  vanhimmat  muisto- 
merkit ovat  v:n  SOO  tienoilta.  Goidelilaiseen 
ryhmään  kuuluu  iirin,  manxin  ja  gaelin  eli 
skotin  kieli.  Keskimäinen  näistä,  jota  puhutaan 
Man-saarella,  on  hilviämässä;  sitä  osaavat  enää 
vain  vanhat  kalastajat.  Sekä  manx  että  gaelin 
kieli  ovat  -syntyneet  iiristä,  Man-saari  ja  Skot- 
lannin ylämaat  ovat  näet  saaneet  asukkaansa 
Irlannista.  Iirin  kielen  vanhimmat  muistomer- 
kit ovat  etupäässä  Etelä-Irlannissa  tavattavat 
hautakiviin  kaiverretut  piirtokirjoitukset,  luvul- 
taan n,  300.  Muutamien  niistä  arvellaan  ole- 
van aina  4:nneltä  vuosis.,  siis  roomalaisajalta 
asti.  Ne  o.vat  piirretyt  omituisella  n.  s.  ogam- 
kirjaimistolla.  Siinä  osoitetaan  eri  aakkoset  vii- 
voilla, joiden  äännearvo  riippuu  piirtojen  luku- 
miiäriistä  (1-5)  ja  paikasta.  Kirjalliset  muisto- 
merkit alkavat  8:  unelta  vuosis.  Britannialai- 
sesta ryhmästä  eroaa  goidelilainen  m.  m.  siinä, 
että  jälkimäisessä  jokainen  kerake  e:n  ja  i:n 
edessä  on  muljeerautunut.  Yhteistä  kaikille 
kelttiläiskielille  on  seuraava  piirre,  jonka  kautta 
sanan  kerakkeet  ovat  joutuneet  suurten  muutos- 
ten alaisiksi.  Sanan  alkukerake  näet  muuttuu 
edellisen  sanan  loppuäänteen  mukaan,  iirissä 
tämä  tapahtuu  kolmella,  kymrissä  neljällä  eri 
tavalla.  Kahden  ääntiön  välissä  on  iirissä  s,  ;' 
ja  V  kadonnut,  k  muuttunut  Ti-äänteeksi,  t  d- 
Känteeksi  ja  p  ^:ksi.  Kun  lisäksi  korottomat 
ääntiöt  aikain  kuluessa  ovat  kadonneet  ja  kak- 
soisääntiöt  tulleet  yksinkertaisiksi,  ovat  muu- 
tokset melkoiset.  Ne  tulevat  kirjoituksessa  kui- 
tenkin huono.sti  esille.  Se  on  näet  vielä  osaksi 
sama  kuin  tuhat  vuotta  sitten  ja  on  siis  ny- 
kyisestä kielestä  jäänyt  hyvin  takapajulle.  Ha- 
vainnollisesti tätä  osoittakoon  seuraava  esi- 
merkki: kirjoitetaan  oidce  samna,  äännetään 
i/ie  haune.  fd'Arl)ois  de  JuÄainville.  ,,Les  Cel- 
tes"  (1904);  Dottin,  ..Manuel  pour  servir  ä  Vi- 
tude  de  1'antiquite  celtique"  (1906)  ;  H.  Zimmer, 
..Sprache  und  Litteratur  der  Kelten"  (kokoelma- 
teoksessa  „Kultur  der  Gegenwart"  Teil  I.  .\bt.  \I. 
1.):  sama.  ..Der  Pankeltisnius  in  Grossbritannien 
und  Irland"  ja  ..Die  keltische  Bewegung  in  Ir- 
land"  sekä  ..Die  kelti.sche  Be\vegung  in  der  Bre- 
tagne"  (aikak.  ..Preu.ss.  Jahrb.".  1898-99)  :  Zeu.ss- 
Ebel,  ..Grammatica  celtica"  (1R71);  H.  Pedersen, 
..Vergleichende  Grammatik  der  kelt.  Sprachen" 
(1909  -) ;  Vendryes.  „Grammaire  du  Vieil-Irlan- 
dais"  (1908);  Thurneysen,  ,.Handbuch  des  Alt- 
Trischen"     (1909)  ;     Loth,     „Chrestomathie     hre- 


tonne"  (1S90);  Holder,  ,,Alt-Celtischer  Sprach- 
satz"  (1908):  Stokes-Bezzenberger,  „Urkeltischer 
Spraehschatz"    (1S941.]  .1.    ./.    }(. 

Kelttiläisten  kansain  kirjallisuus.  Keltti 
Iäisten  kulttuuri  on  hyvin  vanha.  Jo  sinä  aikana, 
jolloin  he  olivat  kielellisesti  verraten  yhte- 
näisiä, heillä  oli  erityiset  luokat  miehiä  hoita- 
ma.ssa  henkisen  kulttuurin  tarpeita.  Druidit 
olivat  pappeja  ja  kansan  johtajia  vaaran  uha- 
tessa. Siksipä  roomalaiset  keisarit  Tiberius. 
Claudius  ja  Nero  vainosivatkin  druideja  niin 
julmasti,  että  nämä  hävisivät  Gallia.sta  ja  Bri 
tanniasta.  V  ä  t  i  t  (sukua  latinan  sanalle  nlii  f 
=  tietäjä)  olivat  samalla  ennustajia  ja  tietäjiä 
sekä  tuomareita  ja  historiallisten  tarujen  ja 
perintätietojen  säilyttäjiä.  Bardit  lauloivat 
runojansa  säestäen  niitä  harpunsoitolla.  Iliain 
rialli.sena  aikana  emme  kuitenkaan  Britannian 
saarella  ja  Irlannissa  tapaa  druideja  enää  pap 
pien  ja  kansanjohtajien  toimessa.  Iirin  kielen 
vanhimmissa  muistomerkeissä  osoittaa  druid  sami 
jo  ..noitaa",  samoinkuin  muinaiskelttiläinen  vätit 
Irlannin  kristillisessä  kirjallisuudessa  oli  tullut 
..profeetan"  nimeksi  (iir.  fuitli).  Sellaisena  kuin 
kelttiläisten  kansain  kirjallisuus  esiintyy  meille 
säilyneissä  lukuisissa  ja  osittain  laajoissa  keski 
aikaisis.sa  käsikirjoituksissa,  se  ei  ole  enää  sisäl 
lykseltään  yhtenäinen.  Sama  kahtiajako,  jonka 
olemme  osoittaneet  esiintyvän  nyt  elävien  kelt- 
tiläi.skielten  välillä,  pitää  paikkansa  myöskin 
kirjallisuuteen  nähden.  Samoin  kuin  Man-saaren 
ja  Skotlannin  kelttiläiset  ovat  alkuisin  Irlan 
nista,  on  myöskin  iiriläisessä,  manx-  ja  gaeli- 
lai.sessa  kirjallisuudessa  paljon  yhteistä,  ja  toi- 
selta puolen  on  kymriläisen  ja  bretonilaisen  kir- 
jallisuuden varhaisimmat  tarun  ja  runouden 
aiheet  samaa  juurta.  Vanhin  ja  rikkain  on  iiri 
Iäinen  kirjallisuus.  Kuten  edellä  on  mainittu, 
tuli  kristinusko  Irlantiin  jo  4:nnellä  vuosis. 
Se  tapahtui  ilman  väkivaltaa  ja  verenvuodatusta, 
liriläisellä  kirkolla  ei  ole  marttyyrejä  ja  sen 
tavattoman  nopean  sivistyksellisen  nousun,  joka 
Irlannissa  on  kristinuskon  sinne  tultua  havait- 
tavana, .selittää  kelttiläisen  kulttuurihistorian 
etevin  tutkija.  H.  Zimmer,  siten,  että  pakanalli- 
set druidit,  jotka  kouluinensa  olivat  olleet  sivis- 
tyksen tienraivaajia,  kristinuskoon  käännyttyään 
sulivat  munkkeihin.  liriläisillä  munkeilla  on  oi 
lut  tärkeä  osa  länsieurooppalaisen  kulttuurin  liis 
toriassa  keskiaikana.  Kansainvaelluksen  tem- 
mellyksestä erillään  iiriläiset  saattoivat  rau- 
hassa keskuudessaan  sulattaa  ja  muovailla  4:nueD 
vuosis.  roomalaista  kulttuuria.  Pian  olivat  iiri- 
Iäiset  munkit  koko  Länsi-Euroopan  opettajia 
sekä  kotona  Irlannissa,  joka  samanaikaisten  to- 
distusten mukaan  7:nnellä  vuosis.  oli  täynnä 
muukalaisten  ..opetuslasten  laumoja",  että  karo 
lingien  valtakunnassa,  Sveitsissä  ja  Pohjois- 
Italias.sa.  Heidän  joukostaanhan  9:nnellä  vud- 
sis.  kohosi  Johannes  Scottus  Erigena,  uskonnon- 
filosofian isä.  Iiriläiset  munkit  eivät  olleet  mi- 
täiin  S3'nkkiä  elämänpakolaisia,  kuten  heidän  to 
verinsa  mannermaalla,  päinvastoin  heidän  kult 
tuurilleen  tunnusmerkillistä  on  selvästi  elämän- 
myönteinen sävy.  Ile  eivät  halveksineet  äidin 
kieltään,  vaan  käyttivät  sitä  kirjoituksissaan 
joko  yksinomaisesti  tai  latinan  kielen  ohella, 
liriläinen  kirjakieli  onkin  tavattoman  aikaiseen 
kehittj'n}t.    Vanhimmat  käsikirjoitukset  eivät  to- 


fifli 


Keitto— Kelvin 


6i)8 


siu  ulotu  8:tt:i  ja  9:ttii  vuosis.  kauemmas, 
mutta  niissä  esiintyy  jo  pitkälle  keliittyuyt 
kirjakieli,  joka  ei  ollut  enää  eilisen  päivän  tuote. 
Runouden  edustajina  Irlannissa  olivat  filit  ja 
bardit.  Kdelliset  olivat  koulutettuja  kertojia 
ja  runoilijoita,  joiden  oi)piaika  kesti  kaksitoista 
vuotta.  Tällöin  tuli  lieidiiii  ni.  m.  oppia  iilkoa 
Irlannin  250  ]>ääsatua  i  historiallisia  tarinoita 
ja  näkyjii.  visioneja).  Bardit  olivat  tilapäii- 
runoilijoita  ja  usein  heitä  pelättiin,  sillä  hei- 
dän pilkkarunojensa  luultiin  voivan  myrkyttää 
ja  tappaakkin  ihmisen.  Vanhempi  satupiiri,  joka 
muodoltaan  on  suorasanainen,  sisältäen  kuiten- 
kin siellä  tiiällä  pieniä  säejak.soja.  kertoo  sanka- 
reista, jotka  ryhmittyvät  Ulsterin  kuninkaan 
Conchobarin  ympärille,  sekä  heidän  taisteluis- 
taan Irlannin  muita  pikkuvaltakuntia  ja  varsin- 
kin Connaclitia  vastaan.  Pääsankarina  on  uhka- 
rohkea Cuchulinn.  Ulkonaisena  korostuskeinona 
käytetään  alkusointua,  u.sein  liiankin  paljon,  ja 
kuvarikkaus  osoittaa  tavattoman  vilkasta  mieli- 
kuvitusta. Runot  ovat  usein  hyvin  monimutkai- 
sesti sepitetyt.  Vanhimmilta  osiltaan  nämä  sa- 
dut juontuvat  takaisin  pakanallisiin  aikoihin. 
Xuorempi  satupiiri  kertoo  Finnistä  ja  hänen  po- 
jastaan Ossianista  (ks.  t.)  eli  Oislnista.  Van- 
hempi iiriläinen  kirjallisuus  ei  ole  vielä  lähi- 
mainkaan täydellisesti  tunnettu.  Siksi  on  sen 
arvioiminen  myöskin  monessa  suhteessa  vaikea. 
Sen  mieltäkiinnittävin  osa  on  kuitenkin  varmaan 
mainittu  suorasanainen  kertomakirjallisuus.  Iiri- 
Iäisille  omituisia  olivat  myöskiu  kertomukset 
hurskaitten  miesten  näyi.stä,  n.  s.  visionit.  Yksi 
tällainen.  Tnugdalin  näky,  oli  keskiaikana  laa- 
jalle levinnyt  ikautta  koko  Länsi-  ja  Pohjois- 
Euroopan.  Kun  v:n  1000  tienoilla  iiriläisten 
munkkien  sivistystaso  aleni,  alkoi  myöskin  koko 
kirjallisuus  aleta.  Miten  surkeaan  tilaan  iiriläis- 
ten sivistysolot  16:nnelta  vuosis.  alkaen  joutui- 
vat, on  edellisessä  esitetty.  Ei  edes  viime  vuosi- 
kymm.eninä  tapahtunut  heräys  ole  vielä  tuotta- 
nut mitään  muuta  merkittävää  kirjallisuuteen, 
kuin  jonkun   kokoelman    ihanaa   kansanrunoutta. 

Skotlannin  caelilaiset  elivät  ke.skiaikana  iiri- 
Iäisestä  kirjallisuudesta,  heidän  kielensähän  oli 
sama  kuin  iiriläisten.  Heilläkin  oli  rikas  bardi- 
runous.  Erityi.sen  huomion  esineeksi  fraelilaiset 
tulivat  18:nnen  vuosis.  jälkimäisellä  puoliskolla, 
kun  eräs  nuori  teolosri  James  Maepherson  (ks.  t.) 
julkaisi  Ossianin  runot,  jotka  hän  muka  oli  kään- 
tänyt gaelin  kielestä.  Vaikka  llacphersonin  jul- 
kaisut olivat  suurelta  osalta  väärennystä,  saivat 
ne  kuitenkin  aikaan  .sen,  että  gaelilaisten  run- 
sasta ja  kaunista  kansanrunoutta  alettiin  koota. 
Gaelilaisilla  on  18:nnella  vuosis.  ollut  myöskin 
muutamia  lahjakkaita  runoilijoita:  Alexander 
Macdonald.  John  ilaecodrum,  Skotlannin  viimei- 
nen   bardi,    ja    Duncan    Slacintyre. 

Milloin  kyrariläisten  kirjallisuus  alkaa,  on  vai- 
kea tarkalleen  määrätä.  Perintätiedon  mukaan 
on  eräs  sarja  historiallisia  tapauksia  käsittele- 
viä runoja  6:nnella  vuosis.  eläneiden,  Aneurin, 
Taliessin  ja  Lly\varch  Hen  nimisten  bardien  kir- 
joittamia. Ainakaan  meille  säilyneessä  muodossa 
ne  eivät  saata  olla  niin  vanhoja.  lOrnneltä  vuosis. 
on  erittäin  mielenkiintoinen  kymriläisen  kulttuu- 
rin muistomerkki,  kuningas  Ilyvvel  Ddan  lait. 
Omituisin  kymriläisen  kirjallisuuden  tuote  on 
kuitenkin   yksitoista   seikkailutarinaa   tai    ritari- 


romaania, jolka  ovat  tunnetut  nimellä  Mabino- 
gion  („opetuk.set"),  vaikka  tämä  nimitys  alku- 
peräise.sti  kuuluu  vain  neljälle  niistä.  Ne  ovat 
säilyneet  14:nnellii  vuosis.  tehdyissä  muistiin- 
panoissa, mutta  alkuperältään  on  ainakin  o.sa 
paljoa  vanhempi.  Niissä  on  paljon  kummalli.sta, 
paljon  mielikuvitusta  ja  kertomistaitoa.  Sieltä 
tapaamme  kuningas  Arturin  seuralaisineen. 
Kymriläisten  runsas  bardiruuous  on  merkillinen 
jo  sen  tärkeän  kansallisvaltiollisen  osan  vuoksi, 
jota  se  on  monen  vuosisadan  kuluessa  näytellyt. 
Siinä  on  myöskin  paljon  todella  kauni.sta.  Uu- 
demman ajan  runoilijoista  on  mainittava  lahja- 
kas Goron\vy  Ovven  18:nnelta  vuosis.  Kymriläi- 
set  ovat  olleet  muita  kelttejä  onnellisemmassa 
asemassa  siinäkin  suhteessa,  ettei  heidän  kirjal- 
lisuutensa ole  koskaan  pitemmäksi  aikaa  pääs- 
syt tykkänään  pysähtymään.  Bretonilaisten 
keskiaikainen  kirjallisuus  sai  merkityksensä  Ar- 
tur-tarinan kautta.  Tämil  kymriliiisille  ja  breto- 
neille >liteinen  aihe  kehittyi  erityi.sesti  Brctag- 
nessa  ja  levisi  sieltä  ranskalaisille  ja  saksalai- 
sille. Uudempi  bretonilainen  kirjallisuus  ou, 
kansanrunoutta  lukuunottamatta,  ollut  yksin- 
omaan uskonnollista  laatua,  mutta  viime  vuosina 
on  alkanut  ilmestyä  alkuperiiistii  kaunokirjalli- 
suutta. Onpa  bretoneilla  nykyään  huomattava 
runoilijakin.  F.  Jaffrennou,  tunnettu  kirjailija- 
nimellä  T  a  1  d  i  r. 

Kelltililisellil  kansanrunoudella  ja  varsinkin 
seikkailutarinoilla  eli  ritariromaaneilla  on  ollut 
melkoinen  vaikutus  Länsi-Euroopan  kirjallisuu- 
teen, liriläisestä  tarustosta  on  muinaisnorjalais- 
islantilainen  kirjallisuus  lainannut  paljon.  Jo 
norjalais-islantilainen  skaldi-runous  on  niihtä- 
västi  syntynyt  iiriläisten  esikuvien  perustuk- 
sella, yksinpä  runoilijan  nimitys,  skäld  sana 
on  varmaankin  iiriläi.stä  alkuperää.  Artur-tarina 
on  ollut  virikkeenä  ja  aiheaarniona  keskiajan 
parhaimmille  ranskalaisille  ja  saksalaisille  runoi- 
lijoille, ja  „Ossianin  laulut",  väärennettyinäkin, 
vaikuttivat  aikoinaan  käänteentekevästi  euroop- 
palaiseen runouteen.  [d'.\rbois  de  Jubainville, 
.,Introduetion  ä  Tfitude  de  la  littSrature  celtique" 
(1883);  Zimmerin.  K.  Meyerin  ja  Sternin  kirjoi- 
tukset kelttiliiisestä  kirjallisuudesta  kokoelma- 
teoksessa  ..Kultur  der  Gegenwart".]         J.  J.  V. 

Keitto  ks.  C  r  e  p  i  s. 

Keitto,  suom.  seurakunta  Inkerinmaalla  Lyys- 
sin  rovastikunnassa  Nevan  pohjoisrannikolla,  pe- 
rust.  jo  Ruotsin  vallan  alkuaikoina  1600-luvulla. 
Seurakuntaan  on  muuttanut  paljon  Suomen  kan- 
salaisia, etenkin  1867: n  kadon  jälkeen.  Väkiluku 
27  kylässä  6,788  henkeä,  joista  Suomen  kansal. 
1,966.  Papin  valitsee  seurakunta  ja  vaalin  vah- 
vistaa Pietarin  läänin  kuvernööri.  K:n  nykyisen 
P.  Yrjön  puukirkon  rakennutti  1768  K:n  silloinen 
valtaherra,  tunnettu  ruht.  Grig.  Potemkin.  Sa- 
dan vuoden  ajan  kuului  K:oon  Rääpyvän  kappeli, 
joka  nyt  v:sta  1008  on  itsenäisenä  kirkkoherra- 
kuntana. P.   T. 

Kelvin,  William  (1824-1907),  lordi,  engl. 
fyysikko,  ennen  lordiksi  tuloaan  (1892)  Thom- 
son. K:n  suuret  matemaattiset  ja  fysikaaliset 
taipumukset  näyttäytyivät  jo  hyvin  aikaisin.  Ai- 
van nuorena  (1846)  hän  nimitettiin  GIasgo\v'n 
yliopi.ston  fysiikan  professoriksi,  jossa  vira.ssa  hän 
■pysyi  V.  1899  asti.  K;u  tärkein  tieteellinen  työ 
I  koskettelee    sähköoppia,     magnetismia   ja   lämpö- 


699 


Kem — Kemeny 


7(X» 


oppia.  Ensiniiiiset  hiioiiuittavat  teoksensa  ..Dyna- 
mioal  theory  of  heat"  ja  ..On  a  universal  teii- 
(lency  in  nature  to  dissi- 
pation  of  energy"  (1S.")2), 
jotka  ovat  mekaanisen 
liimpöteorian  alalta,  aset- 
tivat hänet  tämän  teorian 
tutkijoitten  rivin  ensi 
sijalle.  Monet  hänen  tär- 
keistä tutkimuksistansa 
siihköopin  ja  magnetis- 
min alalta  on  kerätty 
julkaisuun  „Eeprint  of 
papers  on  electrostatics 
and  magnetism"  (lSr>2, 
toin.  pain.  1884).  Yh- 
dessä P.  G.  Taitin  kanssa 
\Villiam  helvin.  hän    julkaisi    suuren 

„Treatise  on  uatural 
philosophy"  nimisen  teoksen  (1866).  K:n  suun- 
nittelemista moni.sta  sälikömittauskonei.sta  ovat 
tunnetuimpia  hänen  kvadranttielektrometrinsa  ja 
absoluuttinen  elektrometrinsa  (ks.  Elektro- 
metri).  sekä  kuvastingalvanometrinsa.  joka  me- 
renalaisessa sälikölennätyksessä  teki  suuria  pal- 
veluksia. Hänen  keksimänsä  uusimallinen  laiva- 
kompa.ssi.  jonka  poikkeaminen  on  pieni,  on  laa- 
jalti levinnyt.  Valon  ja  valo-eetterin  luonteesta  K. 
on  suorittanut  monta  matemaattista  tutkimusta. 
Hän  on  tehnyt  laskelmia  molekylien  suuruudesta, 
maapallon  ijästä.  auringon  liimmöstä  j.  n.  e.  Loppu- 
ijällääu  K:iä  pidettiin  aikansa  etevimpiinä  elossa 
olevana  fyysikkona  suurenmoisen  tieteellisen  tuo- 
tantonsa tähden.  —  Atlantin  valtameren  polijaan 
laskettavan,  ensimäi.sen  kaapelin  (1866)  upottaniis- 
tyiihön  K.  otti  tehokkaasti  osaa.  Tämän  sähkölen- 
nättimen  menestyminen  kiivi  mahdolliseksi  juuri 
senkin  tähden,  että  siinä  Toitiin  hyväksi  käyt- 
tää Iv:n  tietoja  merenalaisissa  kaapeleissa  kul- 
kevasta siihkövirrasta  sekä  hänen  suunnittele- 
miansa, merkkejä  vastaanottavia  koneita.  K.  teki 
käytännullisellä  alalla  paljon  keksintöjä,  jotka 
tuottivat   liänelle   suurenmoisen    omaisuuden. 

U.   S: n. 
Kem  ks.  Kemi.  Kemijoki  2. 
Kemantse,   vanlia  arab.   1 -kielinen  jouhisoitin. 
Sen    kaikupohjana    on    käärmeennahan    kattama 
kookospiihkinänkuori.  /.    K. 

Kemble  fkcmhlj.  1.  John  Philip  K.  (17,"i7- 
1823),  engl.  niiyttelijä,  alkoi  uransa  1776,  esiin- 
tyi maineensa  yhä  kasvaessa  Britannian  eri  kau- 
pungeissa ju  v:sta  1783  Lontoon  Drurylane-teat- 
terissa,  jonka  johtajaksi  tuli  myöhemmin,  ollen 
tä.ssä  toimessa  v:een  1801.  V.  1812  K.  vetäytyi 
pois  teatterielämästä,  mutta  palasi  siihen  taas 
1814.  Nyt  hänen  yleissuosionsa  oli  ylimmillään, 
ja  häntä  pidettiin  Englannin  etevimpänä  näyt- 
telijänä. V.  1817  heikko  terveys  pakotti  hänet 
lopulli.sesti  teatteriurasta  luopumaan.  K:n  nuo- 
ruudessa oli  hänen  pääosansa  Hamlet;  myöhem- 
min hän  etupäässä  näytteli  vakavia  karakteeri- 
osia  (Macbeth,  Kuningas  Juhana,  Brutus  ja  Co- 
riolanus).  Hänen  vartalon.sa  oli  muhkea,  ulkomuo- 
tonsa miellyttävä.  Hiinen  iiänensii  oli  selvä  ja 
vivahdusrikas.  ja  esityksensä  syväii  ja  tarkasti 
harkittua.  [Boaden.  „Memoirs  of  the  life  of  J. 
Philip  K."  (1825.  2  nid.)  ;  Fitzgerald,  „Aecount 
of  tiie   Kemble   family"    (1871.   2   nid.).] 

2.  Charles  K.    (1775-1854)  ,  engl.  näyttelijä, 


edelli.sen  veli,  v:sta  1794  Drurylane-.  v:sta  1797 
llaymarket-teatterissa  toimien  hän  nopeasti  edis- 
tyi taiteessaan.  Teki  opintomatkoja  Euroopassa 
ja  Ameriikassa.  V.  1842  hän  herkesi  näyttele 
mästä  ja  kuoli  teatterisensorina. 

j.  n-i. 

3.  John  Mitchell  K.  ilSnT-.'>7).  edellisen 
poika,  kielentutkija  ja  liistorioitsija;  tutki  efu- 
I)äässä  anglo.saksien  kieltä  ja  liistoriaa;  julkais- 
sut: ..First  history  of  tlie  englisli  lauguage" 
(1834),  ,.Cber  die  Stammtafeln  der  Westsaclisen" 
(1836).  ,. History  of  tlie  saxons  in  England"  (1849). 
joka  oli  aikanaan  uraa  uurtava  teos  ja  jo.ssa  te- 
kijä on  koettanut  sovittaa  anglosaksien  laitok 
siin  Saksan  oikeusliistoriallisen  tutkimuksen  tn 
loksia.  J_  /.'. 

Kemell.  Klaus  Juhana  (1805-32),  pappi, 
suomentaja,  synt.  Ylivieskassa;  yliopp.  1284,  vi- 
hittiin papiksi  1827.  Ensin  oltuaan  armovuoileii 
saarnaajana  Säkylässä  1827-28  hän  määrättiin 
apulaiseksi  ja  sitten  kappalaisen  sijaiseksi  Ala- 
vieskan kappeliin,  jossa  naimatonna  kuoli.  Oli 
aikansa  etevimpiä  suomenkielen  kiiyttäjiä.  Tätä 
todistaa  paitsi  ,, Oulun  W'iikko-Sanomissa"  julkais- 
tut runonsuomennokset,  etenkin  luinen  suomenta- 
mansa ..Tuomas  Kempin  kirja  Kristuksen  souraa- 
misesta"  (1836).  Hengellisessä  kirjallisuudessa 
siihen  asti  ja  myöhemminkin  vallinneen  kankean, 
vaikeatajuisen,  ruotsinvoittoisen  perinnäistyylin 
hyläten.  K.  käänsi  harvinaisen  itsenäisesti,  osoit- 
taen sekä  huomattavaa  tyylitaitoa  että  Keski- 
j  Pohjanmaan  kansankielen  tuntemusta.  Tämä 
I  omaperäisyys  tuntuu  osittain  äänneasusta  ja 
j  oikeinkirjoitustavastakin,  osittain  muotojen  rik- 
kaammuude.sta  ja  enimmän  elikä  sanavarastosta, 
jonka  onnistuneet  uutismuodostukset  ja  run- 
saat kansankielestä  otetut  lainat  antavat  hen- 
gelliselle esitykselle  kuvaannollisuutta,  väriä  ja 
voimaa,  sekil  sujuvasta  lauserakenteesta  ja  koko 
tyylin  luontevuudesta,  jopa  runollisuudesta,  joka 
kirjan  tekee  vieläkin  mieluisaksi  lukea.  Eipä  ihme. 
että  se  ..vaikutti  syvästi  ja  laajalti,  erittäinkin 
ja  ensiksi  heränneisiin  saarnamiehiin  ja  iiengelli- 
siin  kirjailijoihin"   (J.  Krohn).  E.  A.  T. 

Kemeny  [kiimfnj].  Unkarin  vanhimpia  ja  liuo- 
mattavimpia  sukuja. 

1.  Janos  K.  (1007-62),  Siebenburgenin  ruhti- 
nas, palveli  Yrjö  Eäköczi  I:n  ja  II:n  sotaherrana  ; 
joutui  palatessaan  onnettomalta  Puolan-sotaret- 
keltä  tataarilaisten  vangiksi.  Oltuansa  kaksi 
vuotta  orjuiulessa  Krimillä,  pääsi  vapaaksi  1659. 
Valittiin  Yrjö  II:n  kuoltua  1600  Siebenburgenin 
rulitinaaksi,  mutta  sulttaani  ei  valivistanut  hänen 
vaaliaan.  Hän  liittyi  silloin  Leopold  I  :een,  mutta 
kaatui  jo  1602.  K.  kirjoitti  m.  m.  oman  elämä- 
kertansa, joka  ulottuu  v:een  1655  (L.  Szalayn 
julkaisema   1856). 

2.  Jözsef  K.  (1795-1855),  kreivi,  unk.  histo- 
rioitsija, jonka  tärkeimmät  julkaisut  ovat: 
„Epistola!  MathiiB  Corvini,  Uladislai  II  et  Ludo- 
vioi  II  regum  Hungari:e  et  contemporaneorum 
adjectis  notis  critieis"  (1835),  „Xotitia  historico- 
diplomatica  archivi  et  litterarum  Capituli  Al- 
bensis  Transsilvania;"  (2  osaa,  1830),  „Deutsche 
Fundgruben  der  Ge.schichte  SiebenbUrgens"  (2 
osaa.  1839;  myös  unk.  1845).  K:n  jiilkeensäjät- 
tämät,  harvinaisen  runsaat  käsikirjoitus- ja  asia- 
kirjakokoelmat (edelliset  osaksi  täysin  valmiita 
osaksi  puolivalmiita  tutkimuksia)  sekä  hänen kir- 


701 


Kemi 


702 


a -Kirkko 

b  -RMhKuOdF 

C -Koulu 

d  -Ruiikuhuon* 

3  -TuliirdvdfMrnakdiuni 

f  -K.up|>ik.lll 

9  -Vddkjhuono 

h-M*k«ai.n.  totjteja 

1  -L..,.,«r., 

J  -RihkaKuone 

I  -Tjlikam, 


^'^biPC.-.:.:: 


jastonsa  ovat  „Enl('lyi 
Mtlseiim"iii  liallussa  (Ko- 
lozsvftrissa). 

3.  Z  s  i  jr  m  o  n  d  K. 
(1816-75),  viipaali.,  uiik. 
kirjailija,  saiioinaleliti- 
mies  ja  politikko,  toi- 
Biilti,  opiskeltuaan  laki- 
tietlettii,  1840-42  siebeii- 
bUrgeiiiläi.sen  vastii-sliis- 
puolueen  äiinenkaii:ia!ta- 
jaa  i.Erdölyi  ]Iira;l'i"'ia, 
ollen  myö.s  puolueen  joli- 
tajana  vasta-avatuilla  Sie- 
beiibiirgenin  maa  pii  i  villa. 
V.  1S4G  hiin  siirtyi  Buda- 
I>estiin  liittyen  keskus- 
puolueen  iiiiiienkanna'  ta- 
jan  ..Pesti  llirlap"iti  toi- 
mitukseen ja  oli  1S48  edus- 
tajana kansalliskokouk- 
sessa. Vilägosin  antautu- 
misen jiilkeen  liiiu,  kan- 
sansuosiosta viili  ttiiniiitt  ii. 
parissa  lentokirjassa  asial. 
lisesti  ja  kyliniiveriscsti 
arvo.steli  valtiollista  ase- 
maa, suunnitteli  telitiiviil 
ja  viittasi  sen  tien,  jota 
kulkien  Deäk  sitten 
johti     kansansa     Itiivallan 

kanssa  1867  tehtyyn  sopimukseen.  Samaan  suun- 
taan hiin  suurella  taidolla  toimi  „Pesti  Napl6"n 
toimittajana.  Jo  1S4G  K.  Iieriitti  huomiota  ..Gyulai 
Päl"  nimi.sellii  historiallisella  romaanillaan,  jota 
myöhemmin  seurasivat  m.  m.  „FtTJ  Ss  nö"  („Mies 
ja  vaimo",  1852),  ,,A  szlv  örvenyei'-"  (., Sydämen 
syvyydet",  1854),  „Az  özvegy  es  leänya"  („Leski 
ja  luinen  tyttiirensii",  1856).  ,,Zord  idö"  (..Kolkko 
aika",  1857,  myös  saks.)  ja  „A  rajongCik"  (..Haa- 
veilijat", 1859).  Enimmiikseen  traagillisia  kohta- 
loita kiisittelevissii  romaaneissaan  K.  osoittaa  ole- 
vansa syviitietoinen  ajankuvaaja  ja  erinomainen 
sieluneliimiiu  tuntija.  Iliinen  romaaniensa  r.au- 
tittavuntta  viihentiiii  epiitasainen  suunnittelu  ja 
raskaslnontoinen  tyyli.  K:n  muista  julkaisuista 
ovat  huomattavimmat  eliimiikerralliset  kuvaukset 
kahdesta  Wessel('>nyi  kreivistii  sekii  kreivi  Istvan 
Szechenyi'stii    (1850).  Y.   W. 

Kemi,    kaupunki    Oulun    Uiiinissii    Pohjois-Poh- 
janmaalia.  Pohjanlahden  rannalla,  Kemijoen  suun 
„      ^       .  edustalla.  65°  4.'?. s' pohj. 

^i(^^^3^>£^         lev.    ja    24°34'    it.    pit. 
"     ~      '  Green\v..    sijaitsee 

Sauvosaari     nimisellil 
niemekkeellii.  joka  vielii 
verrattain   myöliiiiin  lie- 
nee   ollut    Karjalahden 
erottamana  saarena. 
Asukasluku     (1910) 
:2.222    henk.    (1880:    342 
as.;    1S90:  632  as.:  1900 
1.335   as.).    Kaupungin 
maa-ahie       643.;o        ha. 
josta  itse  kaupunki-alue 
72  ha.   viljellyt  tilukset 
38.J3    ha,    luonnonniityt 
ja    laitumet    158    ha,    metsät    215.88    ha ;    paitsi 
manner-alueitaan    kaupunki    omistaa    niemekkeen 


«P* 


P 


n-mHij 


B 


^ 


ji;ö\_ 


i 


da  E±D  bi.iSs  fe   -eä kä  Ezä  E3)  E3*  -Sea- 


'  k  "  1  ' — 1 

.j-£:i|-E 

+F 

4=1 

4+ 

a 


m^ 


Kemin  knupui. 


KeiiiiD  asemakaava. 

edustalla  olevat  saaret,  joista  tiirkeimmiit: 
Selkiisaari,  Laitakari,  Juurakko,  osa  Ajos-saarta 
ja  Veittiluotoa. 

Asemakaavaltaan  kaupunki  on  aivan  siiiinnölli- 
nen;  piiiikadut  niemekkeen  suuntaan  ja  ristikadut 
niemekkeen  poikki.  Pjiiikaduista  ovat  mainitta- 
vat: Pakkahuoneenkatu,  joka  johtaa  satamasta 
suoraan  rautatieasemalle  sekä  Yrjönkatu  ja 
Puistokatu;  ja  poikkikaduista:  Maantiekatu, 
jonka  kautta  myös  kiiy  valtamaantie  pohjoisesta 
efeliiiin.  Kadut  ovat  rakennuksiin  niiliden  aivan 
liian  leveiit  —  13  ä  15  m  ja  puistokadut  ))uis- 
tikon  molemmin  puolin  11  ä  12  m.  Kaupungin 
rakennuksista  ovat  mainitt:ivat :  kau- 
pungin kirkko  (rak.  1902,  Jos.  Stenbiickin  pii- 
ru.st.  muk. ;  215.000  mk.),  kaupungin  talo  (ny- 
kyään yhteiskoulun  huoneistona),  palokunnan 
talo,  Työviienseuran  talo  ja  idyllinen  tullihnone, 
joka  on  kaupungin  ensimiiisiä  rakennuksia  (1872). 
Yleisiä  puistoja:  Paviljongin  mäki  (jolla  si- 
jaitseva „paviljonki"  nyt  on  raatihuoneena)  ja 
Hahtisaari  (venevalkama)  ovat  rippeitä  ihanasta 
luonnonpuistikosta,  jona  niemeke  on  aikoinaan 
ollut,  kasvaen  polijoispuolella  koivu-  ja  eteläpuo- 
lella sankkaa  kuusimetsiiä.  Toreja:  Kauppa- 
tori- tai  pikemmin  markkinatori.  —  Kaupunki- 
alueeseen liittyy  aivan  likeisesti  (JIaantienk.iJun 
varrella)  reservikasarmin  alue  rakennuksineen, 
noin  10,31  ha  (rak.  1881-82;  autio).  —  Satama- 
alue:  vesi-alue  kaupungin  omistamien  saarten 
ja  mantereen  viilillii.  Satama  on  jotensakin  ti- 
lava ja  laivaliikkeelle  sovelias.  Vv.  1903-05  on 
siinä  osaksi  valtion  apurahoilla  osaksi  kaupungin 
omilla  varoilla  laajennettu  laituria  (laivalaituri 
ja  makasiiuilaituri  213  m)  ja  uusi  laajennus  on 
j  suunniteltu.  Satamaa  on  myös  ruopattu  ja  sen 
1  syvyys  on  nykyisin:  sisäsataman  13-15  m  (eräs 
I  kohta  10  m),  keskisataman  16-19  m  ja  ulkosata- 


703 


Kemi 


704 


mau  "20-24  m.  Tornion  radasta  (valmistui  1903) 
on  rakennettu  haararata  satamaan.  Satamansa 
vuoksi  K.  tulee  aina  olemaan  Perä-Polijolan  kes- 
kus ja  tutu  sen  asemaa  on  Kemin-Rovaniemen 
rata   (valmistui   1909)   lujittava. 

Kaupungin  meno-  ja  tuloarvio  v:lle  1910 
oli  Smk.  173,935:17,  taksoitus  49.471:45.  Huo- 
mattavimmat nieuoerät  ovat:  opetuslaitokset 
ikansakoulu,  yhteiskoulu,  alempi  käsityöUiis- 
koulu)  72,329:94,  velkojen  korot  8,218:03,  kau- 
pungin virastot  10,öS0:44,  kunnallishalliuio 
9,533:87,  köyliUinhoito  8,819: — ,  poliisilaitos  ja 
vankila  S.898:8G.  palolaitos  2,970:34.  katuvalais- 
tus 4,989:43,  kiinteistöt  ja  yleiset  työt  28,905:46. 
—  Kaupungin  omistama  kiinteistö  arvioitu  (1909) 
383.562:43  mk:ksi;  velat  135.785:78.  Kirkollis- 
verot 1909-10  27.492:11  (mk.  1:30  100:lta:,.  Kir- 
kon rakentamiseen  otetusta  lainasta  maksamatta 
(1911)  161,990:84.  Kaupungin  osuus  anniskelu- 
yhtiön    voittovaroista    1910    oli    Smk.    41,755:41. 

Rahastoja  (1910):  J.  G.  Snellmanin  lah- 
joitusrahasto (korot  vuosittain  köyhien  perhei- 
den jouluavuksi)  5,000: — ;  Kemin  sairashuone- 
rahasto  3,119:27;  Aleksanteri  II:n  stipendi- 
rahasto 8,299:56;  Topelius-rahasto  2,4.)1:59; 
Suomal.  yhteiskoulun  stipendirahasto  1,608:71; 
Kansansivistysrahasto  1,052:64;  Vaivaistalora- 
hasto  262:20;  Kemin  työväen  sairas-  ja  hautaus- 
apukassa  6,202:63.  Kunnallisten  virastojen  ohessa 
on  kaupungissa  tullikamari  (v:sta  1872),  posti- 
toimisto (v:sta  1873)  ja  sauaulenniitinosasto  (v:sta 
1884,  jolloin  se  siirrettiin  Karihaarasta  [siellä 
v:sta  1874]  kaupunkiin).  PiirilUäkärin  asema- 
paikka. Ruotsilla  ja  Saksalla  on  edustajanaan 
varakonsulit.  —  Kouluja:  kansakoulu  (perust. 
1878,  v:sta  1895  6-luokkaisena;  oppilaita  1910 
syysi.  201  ;  paitsi  tuntiopettajaa  6  vakinaista  opet- 
tajaa), alempi  kUsityöläiskoulu ;  8-luokkainen  yh- 
teiskoulu (syksystä  1897;  suunniteltu  alkuaan 
5-luokkaiseksi,  laajennettiin  1901.  tUysiluokkai- 
nen  v:sta  1903;  oppilasmäärä  (1910)  147  —  70 
poikaa  ja  77  tyttöä),  naiskäsityökoulu-  (1893, 
valtioapu  1,700,  anniskeluj'htiön  voittovaroista 
1,500;    oppilaita    48).    —    Kirjastoja:     Kau- 


Keniin  kaupungin  kirkko. 


pungin  lainakirjasto  ^per.  1879,  1910  2.300  nid  . 
vuotuinen  kustannus  1,800  mk.  anniskeluylil 
voittovaroista;  lainauksia  viime  vuosina  1.478- 
1.634),  Työväenyhdistyksen  lainakirjasto.  —  S  a 
n  o  m  a  1  e  h  t  i  ä:  Perä-Pohjalainen  (1897)  3  kert. 
viikossa.  Yhdistyksiä  ja  seuroja:  kansa 
ja  muiuaistieteellinen  museo  (kokoelmat  pieueti, 
Kauppaseura,  Liikeapulaisyhdistys,  Tehdas-  ja 
kUsityöläisylidistys,  raittiusseura.  Työväenyhdis- 
tys ja  sen  voimisteluseura  „Iuto",  Vapaaehtoinen 
palokunta  ja  sen  voimisteluseura  „Kunto",  Pur- 
jehdu.sseura,  Soitannollinen  seura.  Työväen  sai- 
ras- ja  hautausapukassa.  —  T  e  1  e  f  o  n  i  on  kah- 
della }'htiöllä:  Kemin  telefouiosakeyhtiö  (1896; 
48  tilaajaa,  niistä  28  kaupungissa)  ja  Telefoni- 
osuuskunta  Pohjola  r.  1.  (1908;  tilaajia  118.  niistä 
106  kaupungissa).  —  Pankkeja:  Kaupungin 
säästöpankki  (per.  1907),  säästöönpanijain  saa- 
miset 1910  Smk.  89.689:06;  Kansallisosakepankin 
(1892)  ja  Pohjoismaiden  osakepankin  (1898) 
haarakonttorit.  —  Teollisuuslaitoksia 
ja  liikeyhtiöitä:  puunjalostustehdas,  konepaja 
(omist.  Ulen  &  Castron),  Björkmanin  nahkurin- 
liike.  Laitakarin  salia  (omistaa  Puutavaraosake- 
yhtiö  Kemi)  ja  kaupungin  lähimmässä  naapuruu- 
dessa Karihaaran  salia  (omistaa  Kemi-yhtiö). — 
JIatkustajalaivaliike  etelään  (Ouluun)  rautatien 
tultua  lakannut,  paikallislaivaliike  Tornioon  ja 
välilaitureihin  Kuusiluodon  ja  Röytän  suluille 
kerta  päivässä.  —  Välitön  tavaranvaihto  ulko- 
maiden kanssa  on  melkoinen:  tullikamarin 
kanto  1910  oli  Smk.  326.549:12,  tuonnista 
204,472:23  ja  viennistä  121,072:57.  Tärkein  vienti- 
tavara on  puu;  v:n  1910  vienti:  sahatukkeja 
157,639,Tii  m^  paperipuita  ja  propsia  6,636,i)S7  m^, 
sähkölennätinpylväitä  855.2a,  lankkuja,  battensia 
ja  lautoja  111,127,890  m',  pienempää  sahattua  puu- 
tavaraa 21,210,852  ni=  ja  puuhiiliä  32,160  hl.  — 
Tuonti   sataman    kautta   kesällä   1910:    14,916,084 

kg. 

Kemin  kaupunki  on  maamme  nuorimpia.  Kemi- 
joen suu  on  ammoisista  ajoista  saakka  ollut  poh- 
joisen Pohjanmaan  tärkeimpiä  kauppapaikkoja, 
vaikkakin  vanhimmat  kauppa-  ja  haniinapaikat 
ovat  sijainneet  itse  joensuun  varsilla  ja  saarella 
joensuulla  (Vallittu  ja  Ilaminasaari).  V.  1856 
Kemin  kaupunki  määrättiin  perustettavaksi  ja 
1859  vahvi.stettiin  sen  asemakartta  (muutettu 
1870  ja  1889),  mutta  vasta  maalisk.  5  p.  1869  tämä 
..Kemin  1.  Sauvosaaren  meri-  ja  tapulikaupunki". 
jonka  järjestysnumeroksi  tuli  15  ja  joka  nimitet- 
tiin kuuluvaksi  4:nnen  luokan  kaupunkeiliin, 
sai  perustuskirjansa.  Tämän  perustuskirjan  no- 
jalla se  sai  etuineen  ja  oikeuksineen  ikui.seksi 
omaisuudekseen  alkuperäisiltä  omistajilta  kau- 
pungin asemaksi  ja  maaksi  lunastetut  perintö- 
tilat: Meritäikkö  1.  Tuomas,  Lehtitäikkö,  Sauvo- 
saari,  Ruutti  ja  Särkelä  1.  Peurasaari,  alaltaan 
yhteensä  "/„  manttaalia  paitsi  siitä  Tervaharjun 
ja  Järvelän  uudesta  tehdyille  kruununtaloille  ja 
kruunun  rakennuksille  erotettua  maata.  Kau- 
pungin varsinainen  rakentaminen  alkoi  1873  (ai- 
noastaan tullikamari  rakennettiin  1872).  Kaupun- 
gin asukasluku  oli  1873,  jolloin  n.  s.  manttaali- 
kirjoitusta  ei  vielä  oltu  pidetty,  noin  120.  Kau- 
punki oli  alussa  kaikissa  suhteissa  Kemin  maa- 
seurakunnasta riippuvainen.  V.  1875  muutettiin 
apteekki  (per.  180.3)  maaseurakunnasta  kaupun- 
kiin,   V.    1884    sähkölennätinhiitos    Karihaarasta, 


705 


Kemi — Kemia 


706 


jossa  oli  suuri  salialaitos  ennen  kaupungin  perus- 
tamista. Vasta  liSOl)  Kemi  sai  maistraatin  ja  1900 
sen  valtuusto  istui  ensimäisen  kerran ;  näiden 
telitiiviin  järjestysoikeus  ja  raastuvankokous  oli- 
vat   siihen    asti    suorittaneet. 

Kirkollisessa  suliteessa  Iveinin  kaupunki  kuu- 
lui niinikiiiin  Kemin  maaseurakuntaan,  kunnes 
.se  senaatin  päiitök.sellii  22  p.  toukok  1902  erot etiin 
itsenäiseksi  kirkkolierrakunnaksi ;  sai  oman  kirk- 
koherransa 190S.  Kirkko  valmistui  syksyllä  1902 
ja  villittiin    1903.  A.   R-mi. 

2.  Kemin  m  a  a  I  a  i  s  k  u  n  t  a,  Oulun  1.,  Ke- 
min klilak.,  Kemin-Tervolan  nimismiesp.;  Lauri- 
lan rautatienasemalle  kirkolta  2 '/s  km,  Kemin 
kaupunkiin  n.  1  penink.  Pinta-ala  .573,3  km^ 
josta  viljeltyä  maata  6,344  ha  (1901).  Maa- 
tilojen lukumääril  32.5,  manttaalimäärä  30 '/,s, 
talonsavuja  325.  torpansavuja  38  ja  muita  sa- 
vuja 1,235  (1907).  7,191  as.  (1909),  joista  0(!% 
ruotsinkielisiä  (1900).  623  hevosta  ja  2.520  uau- 
taa  (1908).  —  Kansakouluja  7  (1911).  Kunnan- 
Uiäkäri.  Säästöpankki.  —  Teollisuu.slaitoksia: 
KariUaaran  saha,  Ilelistön  saha  ja  mylly.  — 
Vanhoista  muistomerkeistä  mainittakoon  katoli- 
selta ajalta  oleva,  jo  ammoin  käyttämättömäksi 
jäänyt  kivikirkko,  jonka  holvissa  raamatullisia 
maalauksia. 

3.  Kemin  m  a  a  s  e  u  r  a  k  u  n  t  a,  konsistoril- 
linen,  Kuopion  hiippak.,  Kemin  rovastik.,  perus- 
tettiin n.  1250  (Pohjanmaan  vanhimpia  seurakun- 
tia) ;  19:nnellä  vuosisadalla  ovat  siihen  kappe- 
leina kuuluneet  Simon  ja  Tervolan  pitäjät  sekä 
Kemin  kaupunki.  Nykyinen  kirkko  rak.  kivestä 
1824-27  keisari  Aleksanteri  I;n  määräyksestä. 
Silloinen  kirkko,  rak.  1795-99,  purettiin  keisarin 
käskystä  huonoutensa  tähden.  //.  U-ncv. 

Kemi  (ven.  Kemj.).  1.  Vienan  kuvernementtiin 
kuuluva  piirikunta  Vienanmeren  ja  Suomen  rajan 
välissä,  ulottuen  pohjoisessa  aina  Kannanlahden 
perukkaan  ja  etelässä  .\unuksen  lääninrajaan 
asti.  käsittäen  siten  koko  Vienan-Karjalan  ynnä 
lisäksi  vielä  maa-alueita  sen  ulkopuolellakin,  ku- 
ten Vienanmeren  rannikkokaistaleen  ynnä  osia 
aina  Uikujoen  itäpuoleltakin;  pinta-ala  45,479  km' 
(Strell)itski'n  mukaan) ;  asukasluku  42.242  hen- 
keä, josta  määrästä  karjalaisia  28,022  (1907), 
loput  pääasiallisesti  Vienanmeren  rannikolle  aset- 
tuneita venäläisiä.  —  Rannikkolaisten  pääelin- 
keinona on  kalastus.  Pääasiallinen  saalis  on  seitiä 
(Vienanmeren  silliä),  turskaa,  kuoreita,  lohta  ja 
kampelaa  sekä  lisäksi  vielä  mursuja  ja  vakaita 
Jäämeren  rannikolta  (Murmanin  ranta),  jossa 
tuhansittain  K:n  piirikunnan  asukkaita  käy  vuo- 
sittain kalastamassa  ja  riistanpyynnissä.  Paitsi 
kala.stusta  harjoitetaan  rannikolla  laivanraken- 
nusta, merenkulkua  ja  sahateollisuutta.  Sisämaan 
asukkaiden  tärkeimmät  elinkeinot  ovat  kauppa 
(kulkukauppa  Suomen  puolella),  kalastus  ja  met- 
sästys. Maanvilje!}-s  ja  varsinainen  karjanhoito 
ovat  aivan  sivuasemassa;  poronlioito  on  kuiten- 
kin verrattain  tärkeätä.  Viljellään  vähissä  mää- 
rin ohraa,  ruista  ja  perunoita.  V.  1894  oli  K:n 
piirikunnassa  3,351  hevosta,  8,887  nautaa,  13,158 
lammasta  ja  10,776  poroa.  V.  1893  lasketaau  ka- 
lastuksen piirikunnan  omista  vesistä  tuottaneen 
84,277  ruplaa  ja  Jäämeren  rannikolta  133,960 
rupi.,  kulkukaupan  34,615  rupi.  ja  petoeläinten 
metsästyksen  3.468  rupi.;  sahalaitosten  tuotanto 
oli  sam.  v.  809,200  rupi.  (suurimmat  sahat  Kou- 
23.    IV.    Painettu  -',„  12 


dassa).  —  Suurimmista  joista  mainittakoon: 
Kouta-,  Kalga-,  Kemi-,  Suijun-,  Uiku-  ja  Suma- 
joet  (ks.  n.).  Järvistä  ovat  huomattavimmat: 
Kouta-,  Pää-,  Tuoppa-,  Tiiks-  ja  KuntijUrvet.  — 
K:n  piirikunnan  ainoa  kaupunki  on  sen  piirikau- 
punki  Kemi.  Kauppaloita:  Suma.  —  K:n  piiri- 
kunnan läpi  kulkee  Vienankaupungista  Kuollaan 
vievä  valtapostitie  pitkin  \ienanmerou  rannik- 
koa. —  2.  Piirikaupunki  Vienanmeren  rannalla 
Kemijoen  suussa  piUiasialliscsti  mainitun  joen 
vasemmalla  rannalla  ja  joen  molempien  suuhaa- 
rain  välisellä  Lepostrovin  .saarella.  Asukkaita 
2,870,  joista  karjalaisia  364  (1907).  Posti-  ja  tulli- 
toimistot,  sauanlennätinasema,  kansainväliseen 
verkkoon  kuuluva  ilmatieteellinen  asema,  lääkäri, 
apteekki,  sairashuone,  piirikunnankaupungin 
hallintovirastot,  poliisilaitos,  vankila,  sahalaitok- 
sia. V.  1591  mainitaan  K.  kuntana,  joka  sam.  v. 
lahjoitettiin  Solovetskin  luostarille.  Pietari  I:n 
aikana  siirrettiin  Kemin  linna  luostarilta  Pet- 
roskoin raulavalimon  piiriin,  mutta  annettiin 
1711  luostarille  takaisin.  Kaupunginoikeudet  K. 
sai  1785  ja  siirrettiin  silloin  piirikuntineen  Au- 
nuksen käskynhaltijakuntaan;  Vienan  kuverne- 
menttiin se  palautettiin  jälleen  1802.  —  V.  1825 
suuri  tulipalo  hävitti  kaupunkia.  —  K.  on  Vienan- 
meren rannikon  tärkeimpiä  liikekeskuksia. 

L.  n -ne». 

Kemia  on  yleisen  luonnontieteen  liaara,  jonka 
telitävänä  on  tutkia  aineiden  sisäistä  kokoon- 
panoa ja  aineosia  (kemiallista  kokoomusta)  ja 
niitä  ilmiöitä,  jotka  aikaansaavat  muutoksia 
aineiden  kokoomuksessa  (kemiallisia  ilmiöitä). 
Yleinen  kemia  koettaa  selvitellä  kemiallis- 
ten ilmiöiden  yleisiä  perusteita  ja  lakeja,  .ana- 
lyyttisen kemian  tehtävänä  on  yhdistet- 
tyjen aineiden  hajoittaminen  ja  näiden  eri  aines- 
ten osoittaminen.  Epäorgaaninen  kemia 
käsittelee  alkuaineita  ja  näiden  muodostamia 
yhdistyksiä,  jotka  ovat  epäorgaanista  alkuperäii 
tai  ovat  tällaisista  aineista  jolidettavissa.  O  r- 
gaaninen  kemia  on  oppi  hiiliylidistyksistä, 
jotka  muodostavat  ne  pääainekset,  joista  orgaa- 
ninen (elimellinen)  luonto  on  kokoonpantu.  K:n 
sovelluttaminen  erilaisille  aloille  ja  eri  tehtäviin 
on  usean  tieteenhaaran  tai  käytännöllisen  opin- 
haaran  perustana,  kuten  fysiologisen  ke- 
mian, lääketieteellisen  kemian,  far- 
maseuttisen kemian,  oikeustieteel- 
lisen kemian,  maanviljelyskemian, 
kemiallisen  teknologian,  metallur- 
gian  y.   m. 

Itsenäisenä  selväpiirteisenä  tieteenä  k.  on  ver- 
rattain nuori,  mutta  yksityisten  sen  alaan  kuu- 
luvien ilmiöiden  tunteminen  on  hyvin  vanha,  ku- 
ten eräiden  metallien  valmistaminen  malmeis- 
taan, lasin  valmistus,  värjääminen,  käyminen 
y.  m.  Ensimäisenä  yrityksenä  selvitellä  ainei- 
den kokoomusta  ja  syytä  niiden  muutoksiin  voi- 
daan pitää  Aristoteleen  oppia  neljästä  ele- 
mentistä: tulesta,  ilmasta,  vetlestä  ja  maasta, 
joka  kauan  oli  vallitsevana  tällä  alalla.  Nitmä 
aineet  olivat  kaikki  samaa  materiaa,  mutta  sai- 
vat erilaisen  luonteen  niihin  liittyvistä  ominai- 
suuksista ja  ne  edustivat  niin  ollen  niitä  erilaisia 
ominaisuuksia  ja  olotiloja,  missä  kappaleet  esiin- 
tyvät. Erilaisten  aineiden  muuttaminen  toisiinsa 
oli  niinmuodoin  mahdollinen  toteuttaa  lisäämällä 
tai  poistamalla  määrättyjä  ominaisuuksia.   Tähän 


707 


Kemia 


(OS 


käsityskantaan  perustui  oppi  metallien  muutta- 
misesta toisiksi  ja  mahdollisuudesta  muuttaa  epii- 
jaloja  metalleja  kullaksi,  tehtävä,  joka  sinä  pit- 
känä aikakautena  kemian  historiassa  (400-1525), 
jota  nimitetään  alkemistiseksi,  oli  tämän 
tieteen  tärkeimpänä  päämääränä.  Ainetta,  jonka 
arveltiin  voivan  saada  tämän  muutoksen  aikaan, 
nimitettiin  „viisauden  kiveksi"  ja  sen  valmista- 
minen oli  entisajan  tutkijain  päämääränä  (ks. 
Alkemia).  Samaan  aikaan  kemian  tutkijat, 
jotka  suureksi  osaksi  olivat  lääkäreitä,  olivat 
koettaneet  tieteellään  hyödyttää  lääketaitoa,  ja 
tämä  tehtävä  alkoi  vähitellen  enemmän  päästä 
etuahiUe.  lö:nnen  vuosis.  alussa  kemia,  erittäin- 
kin Paracelsuksen  vaikutuksesta,  antautui 
melkein  kokonaan  lääketieteen  palvehikseen,  jos- 
kohta  kullanvalmistushaaveilu  ei  vielä  ollut  aivan 
syrjäytetty.  Paracelsuksen  opin  mukaan  ruumiin 
eionilmaukset  olivat  kemiallisia  tapahtumia,  joi- 
hin kemialliset  aineet  voivat  vaikuttaa.  Tehtä- 
väksi jäi  sentähden  löytää  varsinkin  lääkkeissä 
vaikuttavat  prinsiipit  ja  lääkkeiksi  valmistaa  ke- 
miallisia laitteita.  Tärkeimmät  tämän  i  a  t  r  o- 
kemiallisen  ajanjakson  (1525-1660)  edusta- 
jat, Paraeelsusta  lukuunottamatta,  olivat  Agri- 
cola, Libavius,  van  Heimon  t,  Glau- 
b  e  r  ja  Boyle,  joka  viimemainittu  useilla  tär- 
keillä havainnoilla  ja  terveellä  luonnontieteelli- 
sellä käsityksellään  suuresti  edisti  kemian  kehi- 
tystä. 

Kappalten  kyky  palaa  ja  itse  palaminen  oli 
aikaiseen  vetänyt  kemistien  huomion  puoleent^a. 
V.  1665  Becher  lausui  arvelun,  että  kaikki 
palavat  aineet  sisälsivät  yhteisen  aineen,  pala- 
van maalajin.  Tätä  teoriaa  kehitti  sittemmin 
S  tahi  (1697),  joka  antoi  tälle  palavalle  aineelle 
nimen  flogiston,  jonka  mukaan  seuraavaa  ajan- 
jaksoa (1650-1775)  nimitettiin  {logistiseksi. 
Tämän  teorian  mukaan  palaminen  oli  sitä.  että 
flogiston  poistui  (tulena,  valona  t.  lämpönä),  ja 
jäljelle  jäi  se  tai  ne  aineet,  jotka  alkuperäisessä 
aineessa  olivat  flogistoniin  yhtyneet.  Metallien 
palaessa  syntynyttä  ..metallikalkkia"  pidettiin 
niinmuodoin  yhdessä  flogistonin  kanssa  metallia 
muodostavana  aineosana.  Hiiltä,  joka  palaessaan 
ei  jätä  juuri  huomattavia  tähteitä,  pidettiin  mel- 
kein puhtaana  flogistonina.  Kun  metallikalkkia 
(metallioksidia)  kuumennetaan  hiilen  kera,  muo- 
dostuu metallia  jälleen,  mikä  seikka  siten  käsi- 
tettiin alkuperäisten  perusaineiden  jälleenyhtymi- 
seksi.  Tämän  hypoteesin  avulla  selitettiin  useim- 
mat kemialliset  tapahtumat,  mutta  tässä  otettiin 
huomioon  ainoastaan  ilmiöiden  kvalitatiivinen 
puoli.  Tänä  aikakautena  eli  monta  etevää  tut- 
kijaa, varsinkin  Englannissa  ja  Ruotsissa,  kuten 
Black,  Cavendish,  Prie  s  tie  y,  Scheel  e, 
Bergman  y.  m.  Neljä  ensinmainittua  käänsi 
huomionsa  kaasuihin  (pneumaattinen  kemia), 
jotka  olivat  aikaisemmilta  kemisteiltä  jääneet 
melkein  kokonaan  huomioon  ottamatta.  V.  1771 
keksi  S  e  h  e  e  1  e  ja  muutama  vuosi  sen  jälkeen 
Priestley  happikaasun,  ja  tämä  keksintö  lähinnä 
aiheutti  täydellisen  muutoksen  kemiallisessa  kat- 
santotavassa, joka  saavutti  parhaimman  ilmauk- 
sensa L  a  V  o  i  s  i  e  r  n  palamisteoriassa  (17751. 
Tästä  ajasta  on  tapana  laskea  uuden  kemian 
ajanjakso  alkavaksi. 

Lavoisier  käsitti  oikein  palamisen  palavien 
aineiden  yhtymisenä  happikaasuun  (ks.  Happi). 


Hän  alkoi  käyttää  vaakaa  kemiallisien  tapahtu- 
mien tutkimisessa,  ja  kvantitatiivisten  kokeiden 
avulla  hän  sai  selville  toiselta  puolen  aineen  liä- 
viämättömyyden  ja  toiselta  puolen  eron  yksin- 
kertaisten ja  yhdistettyjen  aineiden  välillä.  Alku- 
aineet I.  elementit  muuttuivat,  oltuaan  filosofi- 
sia abstraktsioneja,  todella  kappaleissa  oleviksi 
aineosiksi.  Kvantitatiiviset  tutkimuk.set  yhdis- 
tettyjen aineiden  kokoomuksesta  johtivat  mää- 
rättyjen painosuhteitten  ja  kerrannollisten  paino- 
suhteitten  lakien  tuntemiseen,  joiden  perustaU.1 
Dalton  (1808)  esitti  kemiallisen  atomitoo- 
riansa  (ks.  t.),  joka  sai  tärkeän  tuen  siitä  G  a  y- 
L  u  s  s  a  c  i  n  (ks.  t.)  huomiosta,  että  kaasut  yhty- 
vät keskenään  hyvin  yksinkertaisissa  tilavuussuh- 
teissa. Avogadron  hypoteesi  (1811),  jonka 
mukaan  kaasujen  pienimpien  osien  (molekyiien) 
painot  suhtautuvat  toisiinsa  kuten  kaasujen  omi- 
naispainot, joten  kävi  mahdolliseksi  määrätä  mo- 
lekylipainot,  muodostui  myöhemmin  yhdeksi 
uuden  kemian  tärkeimmäksi  peruskiveksi.  Atomi- 
painojen, luonnon  tärkeiden  peruslukujen,  mää- 
räämisen suoritti  etenkin  B  e  r  z  e  I  i  u  s  kahdek- 
sannentoista vuosisadan  alkupuoliskolla.  Berze- 
lius  koetti  selittää  kemiallisia  ilmiöitä  duali.stisen 
elektrokemiallisen  teorian  avulla,  joka  ei  kuiten- 
kaan pysynyt  kauan  voimassa,  mutta  esiintyy 
myöhemmin  uudessa  muodossa  Arrheniuk- 
s  e  n  elektrolyyttisessä  dissosiatsioniteoriassa  (ks. 
Dissosiatsioni).  V.  1869  L.  Meyer  ja 
Mendelejev  keksivät  alkuaineitten  periodil- 
lisen  lain,  s.  o.  alkuaineitten  ominaisuuksien 
jaksollisen  riippuvaisuuden  niiden  atomipai- 
noista, joka  on  luonut  perustan  niiden  ja  nii- 
den yhdistysten  luonnolliseen  ryhmitykseen  ja 
suuresti   selventänyt  kemiallisia  ilmiöitä. 

Kun  aikaisemmin  huomio  oli  kääntynyt  verrat- 
tain yksinkertaisiin  epäorgaanisiin  yhdistyksiin, 
joutuivat  1830-luvulla  orgaaniset  yhdistykset  >hä 
enemmän  tutkimuksen  esineeksi  (L  i  e  b  i  g,  W  o  h- 
1  e  r.  Dumas),  minkä  johdosta  ei  yksinomaan 
kemian  ala  rikastunut  vaan  kävi  myös  mahdolli- 
seksi päästä  jonkunmoiseen  käsitykseen  aineiden 
molekyiien  sisäisestä  rakenteesta.  Tämä  ilmeni 
ensin  tyyppiteoriassa  (L  a  u  r  e  n  t,  G  e  r  h  a  r  d  t) 
ja  sitten  nytkin  vielä  vallitsevassa  atomiketju- 
teoriassa  (Kekul6  1858),  joka  perustui  käsi- 
tykseen atomiarvosta  1.  valenssista  (ks.  Atomi- 
arvo,  Frankland,  Kolbe).  Isomeria-suh- 
teitten  (ks.  Isomeria)  selvitteleminen  johti 
atoiniketjuteorian  laajentamiseen,  joka  on  ilmen- 
nyt stereokemiallisissa  opeissa  (P  a  s  t  e  u  r. 
V  a  n't  H  o  f  f,  W  i  s  1  i  c  e  n  u  s) .  Stereokemiassa 
otetaan  varteen  myöskin  atomien  avaruussuhteet 
molekylissä.  Tutkimuksen  kautta  orgaanisen  ke- 
mian alalla,  jota  viime  aikoina  on  uutterannnin 
viljelty  kuin  muita,  on  myös  orgaaninen  synteesi 
i  saavuttanut  aavistamattoman  kehityksen  (A.  W. 
Hofmann,  von  Baeyer,  E.  Fischer).  Toi- 
selta puolen  on  erittäinkin  sähkön  käyttäminen 
kemian  alalla  johtanut  tärkeihin  ja  käytännölli- 
sesti arvokkaihin  keksintöihin  epäorgaanisen  ke- 
mian alalla  (M  o  i  s  s  a  n).  Radiumin,  tuon  omitui- 
sen aineen,  keksiminen  ja  tutkiminen  (G  u  r  i  e. 
W.  R  a  m  s  a  y)  on  avannut  aivan  uuden  alan  ke- 
miallisellekin tutkimukselle,  joka  ehkä  tulee  sel- 
vittiimään  kemiallisten  alkuaineiden  luonteen. 
Fysikaalisten  tutkimusmetodien  yhä  kasvava 
käyttäminen  kemian  alalla  on  synnyttänyt  uuden 


709 


Kemiallinen  ilmiö     Kemie 


ilO 


rajatieteen.  fysikaalisen  kernien  (v  a  n't  TT  o  f  f, 
O  s  t  \v  a  1  d,  A  r  r  li  e  n  i  u  s,  G  i  b  b  s,  N  e  r  n  s  t ) , 
joka  suuressa  miiiinissä  on  vaikuttanut  kemian 
tutkimiseen  yleensä,  sen  oppien  muodostukseen 
ja  koko   kemialliseen    ajatussuuntaan. 

Suomessa  sai  kemia  vasta  vuonna  1761  eri- 
koisen paikan  opetusaineena  yliopistossa.  TJuden 
opettajaviran  ensinuiinen  lialtija  oli  P.  A.  G  a  d  d 
(ks.  t.),  mutta  kemian  tutkimuksen  varsinainen 
peru.stuja  maassamme  oli  Johan  G  a  d  o  1  i  n 
(ks.  t.),  joka  tänne  myös  toi  uuden  kemian  'Jai- 
voisier'n)  opit.  Hänen  seuraajansa  P.  A.  von 
Bonsdorff  oli  Berzeliuksen  katsantokannan 
ja  epäorgaanisen  kemian  etevä  edustaja.  A.  K. 
Arppe  (ks.  t.)  saattoi  orgaanisen  kemian  ke- 
miallisessa tutkimuksessa  maassamme  huomatta- 
vaan asemaan,  jonka  se  sitten  on  pitänyt.  —  Yli- 
opistossamme on  nykyään  kaksi  professorin- 
virkaa sekä  yksi  apulai.senvirka  yleisessä  ke- 
miassa, kuin  myös  erikoisia  professorinvirkoja 
fysiologisessa  kemiassa  ja  maanviljelyskemiassa. 
Teknillisessä  korkeakoulussa  on  kaksi  kemian- 
professoria,  toinen  yleistä  kemiaa,  toinen  kemial- 
lista teknologiaa  varten.  Edv.   Uj. 

Kemiallinen  ilmiö,  ilmiö,  jossa  aineen  sisäl- 
linen kokoomus  ja  laatu  mviuttuu  joko  hajoamisen 
tai  yhdistymisen  vuoksi. 

Kemiallinen  kaava  ks.  Kaava  t. 

Kemiallinen  laboratori,  laitos,  joka  on  aiottu 
ja  varustettu  kemiallisia  tutkimuksia  tai  käytän- 
nöllistä kemian  opetusta  varten.  K:t  l:t  ovat 
yhtä  vanhat  kuin  kem.  kokeilutaito,  vaikka  nii- 
den muoto  ja  varustus  aikojen  kuluessa  on  täy- 
dellisesti muuttunut.  Ensimäisen  varsinaisen 
opetuslaboratorin,  jossa  kemiaa  oli  metodise.sti 
opetettava  käytännöllisten  harjoitusten  avulla, 
perusti  Liebig  1824  Giesseniin.  Nykyään  on  sel- 
laisia laitoksia  kaikissa  korkeakoului.ssa,  joissa 
kemia  kuuluu  opetusaineisiin.  Suurin  opetus- 
laboratori  on  Berliinin  yliopistossa;  siinä  voi 
yhtaikaa  työskennellä  400  opiskeleva.a.  Meidän 
yliopistomme  nykyinen  k.  1.  (yleistä  kemiaa  var- 
ten! rakennettiin  18S7  ja  sisältää  n.  150  työ- 
paikkaa. Edv.   Uj. 

Kemiallinen  pesu,  vaatteiden  ja  muiden  sen- 
kaltaisten esineiden  pulidistus  käyttämällä  erilai- 
sia kemiallisesti  tai  liuottavasti  vaikuttavia  ai- 
neita, kuten  ammoniakkia,  bentsiiniä,  naftaa  j. 
n.  e. 

Kemiallinen  taipumus,  kem.  affiniteetti  (ks. 
Affiniteetti). 

Kemiallinen  teknologia  ks.  Kemiallinen 
teollisuus. 

Kemiallinen  teollisuus,  kaikki  ne  eri  teolli- 
suudenalat, joissa  tuotteiden  valmistus  tapahtuu 
kem.  prosessien  avulla.  K:sen  t:n  alaan  kuuluu 
niinmuodoin  esim.  metallien  valmistus  mahueista 
(m  e  t  a  1 1  u  r  g  i  ai.  selluloosateollisuus,  lasi-,  saip- 
pua-, savi-,  sementti-,  käymisteollisuus,  värjäys, 
nahkateollisuus,  kemikalioiden  ja  kaikenlaisten 
kem.  preparaattien  valmistus,  kivihiilen,  ruuni- 
hiilen.  puun  y.  m.  kuiva  tislaus:  samoin  sokeri- 
teollisuus, väriaineiden  valmistus,  kivennäisvesi- 
teollisuus,  vedenpuhdi.?tus  y.  m.  Kemialli- 
seksi suurteollisuudeksi  nimitetään 
kivennäishappojen,  alkalien,  syaaniyhdistysten  ja 
kloorin  avulla  saatavien  aineiden,  orgaanisten 
happojen,  alkaloidien,  kivihiilitervasta  saatavien 
tuotteiden,  kem.  valmisteiden,  väri-  ja  lääkeainei- 


den suuressa  määrässä  tapahtuvaa  valmistusta. 
TCem.  suurteollisuuden  alalla  ovat  etunenässä 
Saksa  ja  Englanti,  joista  maista  varsinkin  Saksa 
on  viime  vuosikymmeninä  mennyt  huimaa  vauh- 
tia eteenpäin. 

Suomessa  on  tärkein  kemiallinen  teollisuusala 
selluloosan  valmistus;  muista  maassamme  edus- 
tetuista k:n  t:n  aloista  mainittakoon  värjäys- 
teollisuus,  nahka-,  savi-,  lasi-,  .saippua-,  sokeri  ja 
käymisteollisuus;  samoin  puun  kuivatislaus 
(terva-  ja  tärpättitehtaat),  joka  ala  meillä  kuiten- 
kin on,  huolimatta  nietsänrikkaudesta,  verrattain 
alkuperäisellä  kannalla.  S.  V.  II. 

Kemiallinen  yhdistys  ks.  Kemialliset 
y  li  (1  i  s  t  y  k  s  e  t. 

Kemialliset  aineet,  laadultaan  homog^ieniset 
aineet,  jotka  sisältävät  vain  yhden  alkuaineen  tai 
yhden  kemialli.sen  yhdistyksen,  vastakohtana 
aineseoksille. 

Kemialliset  alkuaineet  ks.  Alkuaine. 

Kemialliset  jiieparaatit  1.  v  a  1  m  i  s  t  e  e  t,  ai- 
neita, joita  on  valmistettu  kemiallisilla  keinoilla, 
tai  sellaisten  aineiden  seoksia,  useimmiten  vasta- 
kohtana luonnollisille  aineille. 

Kemialliset  sedimentit,  kaikki  ne  sedimentti- 
vuorilajit,  jotka  ovat  syntyneet  vesiliuoksista  ki- 
teytymällä tai  saostumalla  ilman  organisniien 
välitystä.  Näihin  kuuluu  vuorisuola,  kipsi,  rauta- 
hydroksidimalmit.  rautasälpä  .sekä  kalkkituffi. 
kalkkisintteri  y.  m.  vrt.  Organogeeniset 
sedimentit.  P.  E. 

Kemialliset  yhdistykset,  kahden  tai  useam- 
pien alkuaineiden  kem.  yhdist}'ksiä.  Jok.iisella 
l;:lla  y:llä  on  muuttumaton  kokoomus,  ei  ainoas- 
taan aineosiensa  laatuun  vaan  myö.skin  niiden  suh- 
teelliseen paljouteen  katsoen  (muuttumattomien 
painosuhteitten  laki)  ja  eroavat  siinä  aineseok- 
sista,  joiden  kvantitatiivinen  kokoomus  voi  vaih- 
della. K:n  y:n  ominaisuudet  ovat  aivan  toisen- 
laisia kuin  niiden  aineosien,  joista  ovat  muo- 
dostuneet. Sellaisia  ovat  esim.  oksidit,  hapot, 
suolat,  hiilivedyt,  alkoholit  j.  n.  e.  Niitä  k.-y:iä, 
jotka  sisältävät  hiiltä,  nimitetään  orgaani- 
siksi, kaikkia  muita  epäorgaanisiksi 
yhdistyksiksi.  Edv.   Ej. 

Kemiallisten  seurojen  kansainvälinen  liitto 
(VAs.idcintion  intcrnationale  des  Societes  chlmi- 
qiics}  perustettiin  1911  ja  kokoontui  ensi  kerran 
Pariisissa  huhtikuussa  sam.  v.  Sen  tarkoitus  on 
käsitellä  kemian  alaan  kuuluvia  asioita,  jotka 
ovat  yleistä  tai  kansainvälistä  laatua,  niinkuin 
oppisanastoa,  konstanttien  määräämistä  j.  n.  e. 
Sen  jäseneksi  voi  jokainen  kemiallinen  seura 
päästä.  Sen  hallituksen  muodostavat  kolmen  suu- 
rimman kemiallisen  seuran  (..Deutsche  chemische 
Gesellschaft".  .,Soci6t6  chimique  de  France"  ja 
..Chemical    Society   of   London")    edustajat. 

Edv.    Uj. 

Kemie,  kylä  ö  km  Tohmajärven  kirkolta.  Ky- 
lässä postitoimisto,  apteekki  ja  saira.shuone. 
Tohmajärven  piirilääkärin  ja  nimismiehen  asunto. 
Tohmajärven  osuusmeijeri  (1910).  Kylän  luona 
yhtyvät  Joensviusta.  Sortavalasta  ja  Savonlin- 
nasta tulevat  valtamaantiet.  T\^ylä  mainitaan  jo 
16.54  Latiri  Kaggille  annetussa  lahjakirjassa. 
Vanhan  hovileirin  (kruununverojen  kokoojan) 
paikka  1600-luvun  lopulla  ja  1700-luvulla.  Posti- 
konttori V.  1871.  Kylällä  pitivät  venäläiset  leiri- 
paikkaansa  180S-09."  A.   R.   S. 


ni 


Kemigraf  ia— Kemijoki 


712 


Kemigrafia  (trmi  =  kemia,  ja  kreik.  graphcin 
=  piirtää),  kaikkien  niiden  menetelmien  yhteis- 
nimi, joiden  avulla  syövytystä  käyttäen  valmiste- 
taan painolaattoja  (kliseoita)  kuvien  painami- 
seksi painokoneessa.  Kemigrafisten  menetelmien 
avulla  valmistetaan  siis  sekä  ne  painolaatat,  joi- 
den painavat  s.  o.  värillisen  jäljennöksen  antavat 
piunanosaset  ovat  koholla  laatan  pinnasta  (a  u  t  o- 
t  y  p  i  a,  f  o  t  o  t  y  p  i  a.  ks.  n.)  sekä  sellaiset  paino- 
laatat, joissa  painavat  (väriä  antavat)  pinnanosa- 
set  ovat  syvennyksinä  laatan  pinnassa  (esim. 
heliogravyyri).  Koska  väripainoon  (paitsi 
litografiseen)  käytetään  samanlaisia  klis;oita 
kuin  autotypiat.  kuuluu  väripainokin  iesini. 
kolmi-  ja  neliväripaino;  ks.  V  ä  r  i  p  a  i  n  o)  kemi- 
grafian  alaan.  Nykyaikainen  kemigrafia  käyt- 
ISä  tärkeänä  apuneuvonaan  valokuvausta.  Jäl- 
jennettävät esineet  kiinnitetään  valokuvauksen 
avulla  metallilevyn  pintaan,  jossa  syövytys  sit- 
ten, kulloinkin  käytettävän  monistusmenetelniän 
mukaisesti,  .suoritetaan.  —  Kemigrafisiin 
laitoksiin  (tehtaisiin)  on  usein  yhdistettynä 
mvös  litografia,  kivi-   ja   kirjapainokin. 

S.  V.  H.   (d  L.  n.) 

Kemijoki.  1.  (ruots.  K  emi  el  f),  pituus  425 
km.  Suonien  pisin,  vesirikkain  ja  mahtavin 
joki.  Sisävesineen  tämän  vesistö  on  53,143  km'. 
Se  syntyy  useista  virroista,  joista  etäisinten 
alkulähteet  ovat  n.  330  km:n  päässä  toisista.in. 
Itäisimmällä  tämän  vesistön  latvahaaroista,  Kemi- 
joella, jota  pidetään  päävirtana,  on  lähteensä 
Lahkijängän  suossa  likellä  valtionrajan  suurta 
vedenjakajaa  n.  s.  Maanselkää,  sen  paikan  lähei- 
syydessä, josta  Nuorttijoki  saapi  alkunsa.  Tasai- 
nen kangas,  Sotataival  (ks.  t.),  erottaa  kaksi 
nr.ainittujen  jokien  lähdehaaraa.  Tämän  taipaleen 
yli  vedetään  veneet  toisesta  vesistöstä  toiseen.  Ta- 
vallisilla jokiveneillä  pääsee  K:ea  ylös  Niva- 
tunturin  tienoille  saakka,  ja  tulva-aikana  aina 
pienten  tunturijokien  suihin  asti.  Ensimäinen 
suurempi  lisäjoki  on  Värriöntunturilta  tuleva 
Värriöjoki.  Myö.skin  tämä  on  jokivenein  kuljet- 
tavaa tunturien  juurille  asti.  Asumuksia  ei  kyllä- 
kään vielä  ole  kummankaan  joen  varrella,  mutta 
sinne  on  yritetty  perustaa  kruununtorppia  hyvän 
metsä.styksen  ja  kalastuksen  vuoksi.  K:n  ja 
Värriöjoen  yhtymäpaikalla  on  suuri,  verrattain 
varakas  ilartin  kylä,  jolla  on  kalavesiä  kj'nime- 
niä  kilometrejä  kaikille  neljälle  ilmansuunnalle 
jokia  pitkin.  Martin  alapuolella  K.  vastaanottaa 
oikealta  soiden  läpi  virtaavan,  Arajärvestä  tule- 
van Arajoen.  Älähän  matkaa  alempana  virtaavat 
yhteen  K.  ja  melkein  yhtä  vesirikas,  aivan  vas- 
takkaiselta suunnalta  tuleva  Tenniöjoki.  Yhty- 
neet K.  ja  Tenniöjoki  virtaavat  Savukosken 
kylästä  vuolaana  jokena  luultavasti  jääkauden- 
jälkeisessä  laaksossa  Pelkosennieraeen,  missä  se 
yhtyy  K:n  toisiin  lähdehaaroihin.  Savukosken 
kylä  sijaitsee  vanhalla  asutuspaikalla,  sillä 
tilalla  oli  jo  keskiajalla  lappalaisten  asuina 
Kemikylä.  Savukosken  ja  Pelkosenniemen  välillä 
K.  vasemmalta  saa  suurilta  niityiltä  ja  metsä- 
mailta tulevan  lisäjoen.  Vuotoksenjoen.  Keväällä 
tämä  osa  K:ea  tavallisesti  on  tukkeja  täynnä, 
sillä  kruunu  myy  paljon  metsää  sen  ja  sen  •i\\\i- 
jokien  varsilta.  Kerrotaan,  että  joskus  on  päästy 
moottoriveneellä  Savukoskelle  saakka,  mutta  tämä 
on  tuskin  mahdollista,  jollei  suuri  K.  Pelko.sen- 
□  iemen   luona   ole   tulvillaan,   niin   että   vesi   pa- 


toutuu  sivuhaaraan    eikä   pääse   vapaasti    virtaa- 
maan    pois.      Toinen     suuren    K:n    latvajoki    on 
Luiro     (ks.    t.).     Kolmas    ja    paraiten    tunnettu 
lähdehaara  on   Kitinen    (ks.   t.;    nimi   myös   Kit- 
tinen).  Joskus  kaukaisessa  muinaisuudessa  Kemi- 
järvi on  ulottunut  Pelkosenniemeen  saakka.  Kol- 
melta eri   suunualta,   kolmelta   suurelta   haaralta, 
on    virtaava    vesi    kuljettanut    tähän    järvyn    so- 
raa,   hiekkaa   ja    liejua,    muodostaen    suistomaan, 
joka     on     kasvamistaan     kasvanut:     yhäkin     (n 
suistomaa   muodostumistilassa.     Kemijärveen   las- 
kiessaan K:lla  on  suppilonmuotoinen   suu.    Siinä 
nähdään    hietasärkkiä.    jotka    joka    vuosi    muut- 
tavat  paikkaansa,   ennenkuin    ne    ikiajoiksi   kas- 
vavat  kiinni    rantoihin    taikka    muihin    matalik- 
koihin,   muodostaen    uusia    delttasaaria    tai    -nie- 
mekkeitä.    Höyrylaivat    kulkevat    esteettä   Kemi- 
järvestä  Pelkosenniemeen,  ja  tukkilauttoja  hina- 
taan   K:ea   alas   Kemijärveen,   jossa    ne   kootaan 
vietäviksi    pienemmissä    jokilautoissa    K:n    ala- 
juoksua  alas.    Pitkin   K:n   vartta   leviää   laajoja 
heinäviä  niittyjä,  jotka  keväällä  suureksi   osaksi 
ovat   tulvan   alla;    kylät   ja   talot   ovat    rannoilla 
pitkissä     riveissä.      Vaikka     Pelkosenniemen     ja 
Kemijärven     välillä     K.     saa     ainoastaan     vähä- 
pätöisiä lisäjokia.  ovat  nämä  kuitenkin  tärkeitä, 
sillä  ne  kulkevat  läpi  alavien  maiden  ja  ovat  vene- 
kululle  sopivia  melkein  latvoilta  asti.    Niin  pää- 
see  esim.    hyvän    matkan    Pyhäjokea   ylös,    vaik- 
kapa   moottoriveneellä,     ja    jokiveneellä     pääsisi 
melkein    Pyhätunturin    juurelle.     Toinen    saman- 
tapainen   joki    on    Javarusjoki.     Muut    ovat    vä- 
hemmän    tärkeitä.    —    Kemijärven     Tossanselän 
eteläkolkasta    eli    Luusuasta    K.    alkaa    kulkunsa 
mereen.    Ensin   se  juoksee   melkein    suoraan   ete- 
lää kohti  Juujärveen  ja  tekee  sitten   polven  lou- 
naaseen suuren  lisäjokensa  Auttijoeu  suulle  asti. 
Luultavaa  on,  että  maakuoren  siirrosviivat  mää- 
räävät    täällä     joen     suunnan.      Suurin     lisäjoki 
tällä   välillä  on   Juujoki,  joka  on   samansuuntai- 
nen kuin   Soininjoki.    Auttijoen  suusta  K.  kään- 
tyy   lopullise.sti    länsi-luoteeseen     ja   yhtyy   lisä- 
jokeensa  Ounasjokeen   (ks.  t.)   Rovaniemen  luona, 
nähtävästi    ikivanhassa  laaksouomassa.   Molemmin 
puolin     kohoaa     vähän     matkan    päässä   korkeita 
rantavuoria,      paikoittain      oikeita     vaaroja,     ja 
laakso     on     uurtautunut     syvälle    niitten    väliin. 
Tämän     vuoksi     K.     vastaanottaa     vain     lyhyitä 
sivujokia,   paitsi   kahta   suurempaa,   jotka   kerää- 
vät   vetensä    kaukaa    näiden    laaksosivujen    ulko- 
puolelta.   Ne  ovat:    pienempi    Vanttausjoki,   joka 
tulee  melkoisesta  Vanttausjärvestä,  ja  pitkä  Rau- 
danjoki    (ks.    t.).     Keväällä.    K:n    ollessa    tulvil- 
laan, Ounasvaaran,   Rovaniemen   ja  Vitikan   ran- 
nan  välinen  seutu  on   kokonaan   veden   alla.   En- 
nen muinoin  lienee  täällä  ollut  suuri  järvi,  jonka 
molempien     jokien     tuomat     kerrostuma-ainekset 
vähitellen   ovat   täyttäneet.     Tässä    niin    muodoin 
on     n.    s.     sisämaan   suisto,   joka   sitten   muuttui 
rämeeksi  ja  vihdoin  niityksi  (ks.  R  o  v  a  n  i  e  m  i). 
Rovaniemeltä      mereen      K.     virtaa     ikivanhassa 
laaksossa,     joka     luultavasti     oli     paljoa     ennen 
jääkautta     muodostunut     semmoi-seksi,     mikä     se 
nyt     on,     ainakin     pääpiirteissään.     Tämä    leveä 
laakso  ulottuu  Kivalonselänteestä  Airinselän  rin- 
teelle.   Laakso  on   näin   mitaten   noin    neljän   ye- 
ninkulman     levyinen.      Lisäjoista     mainittakoon 
Välijoki,    joka     pitkän     matkaa    juoksee     pitkin 
laaksoa.      Vuorikumpuja    on     siellä    täällä    laak- 


713 


Kemijärvi 


ri4 


sossa,  todistaen  kulutuksen  tapahtuneen  epä- 
tasaisesti. Löyhemnuit  vuorilajit  ovat  enemmän 
kuluneet,  kovemmat  vähemmän.  Kovahijiset  vuo- 
ret ovat  laakson  muodostuessa  jääneet  kummuiksi. 
Lopullisesti  tuli  sitten  jääkauden  maajää  ja 
muovaili  laakson  oman  tapansa  mukaan.  Ja  kun 
jää  suli,  tulvi  jäämeri  yli  koko  seudun.  Meren 
vähitellen  vetäytyessä  takaisin  muodostui  tänne 
suuri  lahti,  ja  tämän  lahden  perukkaan  kasautui 
jokien  tuomia  lietekasoja,  muodostaen  tällä  lailla 
sarjan  perilkkäisiä  suistomaita,  joihin  sitten  joki 
on  uurtanut  uuden  uomansa.  K:n  suuhun  on 
paraikaa  muodostumassa  eräs  Suomen  suurimpia 
suistoja.  .Vlalaaksossa  on  hyviä  niittyjä  ja  pel- 
toja sekä  joen  molemmin  puolin  kauniita  taloja 
pitkissä  riveissä.  Veneliikenne  on  Rovaniemen 
radan  valmistuttua  taantumistaan  taantunut, 
mutta  tukinuitto  on  entisellään.  Suiston  ulkosaa- 
rilla on  suurenmoiset  sahalaitokset  (ks.  Kemi- 
y  h  t  i  ÖK  Joen  poikki  vie  Suomen  suurin  rautatie- 
silta. Taivalkoskessa  on  joen  vesimäärä  mitattu: 
se  on  350  m'  sek:,ssa  matalanveden,  700  m'  keski- 
veden  ja  3,500  m'  sek:ssa  korkeanveden  aikaan. 
K:n  syvyys  vaihtelee  3.t  ja  9  m:n  välillä,  paitsi 
koskissa,  joissa  usein  ei  ole  vettä  kuin  0.«  m. 
Virran  nopeus  on  4  km  tunnissa,  mutta  kevättul- 
van aikana  toukokuun  lopulla  sen  nopeus  on  mel- 
kein kahta  vertaa  suurempi.  Silloin  sattuu  toi- 
sinaan tulviakin,  jotka  tekevät  rannanomistajille 
paljon  vahinkoa,  hävittävät  heidän  pyydyk- 
siänsä,  vieläpä  rakennuksiakin  ja  viljavainioita. 
K:ssa  kestää  korkeavesi  3  ä  4  viikkoa,  mutta  kor- 
kein vesi  kestää  ainoastaan  noin  10  päivää.  K:n 
alajuoksussa  on  joskus  huomattu  kaksi  tulvaa, 
ensimäinen  kun  lumi  sulaa  likimmäisissä  lisä- 
vesistöissä,  toinen  kun  sulavesi  latvahaaroista  eh- 
tii alas.  Vesimäärän  vuotuinen  vaihtelu  on  rau- 
tatiesillan luona  n.  ö.s  m,  mutta  sanotaan  muu- 
tamissa joen  osissa  voivan  nousta  n.  9  m  yli 
matalanveden  pinnan.  K:n  korkeimmat  ko.sket 
ovat:  Juukoski,  9  m  putouskorkeus;  Petäjä- 
koski. 6.9  m;  Narkauskoski,  6. s  m;  Vastaus- 
koski,  6.»  m:  Taivalkoski,  5,8  m  ja  Valajan- 
koski,  4.7  m  putouskorkeus.  Pisimmät  kosket 
ovat:  Valajankoski,  5,000  m,  Juukoski  ja  Kel- 
tastenrinne.  2.000  m,  Vastauskoski,  1.500  m 
sekä  Kuukkanen,  Pirttikoski.  Säpsänkoski  ja 
Puurosenkorva,  1,000  m.  Lohenpyynti,  ennen  hy- 
vin tärkeä,  on  viime  vuosina  keskimäärin  ollut 
noin  50,000  kg.  J.   E.   R. 

2.  (ven.  Kemj).  Joki  Vienan-Karjalassa.  Sen 
laajan  vesialueen  laskujoki,  joka  käsittää  suu- 
ret Kuittijärvet  (ks.  t.)  lisävesineen  aina  Kuu- 
samosta ja  Suomussalmen  rajoilta  saakka,  ja 
myöskin  sen,  jonka  vesiä  Tsirkka  k  emi- 
joki  Kivi-,  Luva-,  Kiimas-  ja  Njuokkajärvistä 
ynnä  lukuisasta  joukosta  pienempiä  järviä  mai- 
nittujen kaakkoispuolelta  tuo  etelänpuolelta  beti 
K:n  lähtökohtaan  Jyskyjärven  luona.  Varsinai- 
nen K.  alkaa  Alakuittijärven  eteläpäästä,  kul- 
kee ensin  itäkoillista,  sitten  itäkaakkoa  kohti  ja 
laskee  Vienanmereen  itäkoillissuuntaisena :  pi- 
tuus lähes  150  km.  leveys  suupuolella  keski- 
määrin 200-400  m  ja  syvyys  enimmäkseen  n. 
Vl,-2'l,  m;  joessa  on  pitkin  matkaa  vuolaita  kos- 
kia, joista  kuitenkin  suurin  osa  on  veneillä  lasket- 
tavia, lukuunottamatta  kuuluisata  Usmankoskea 
(ks.  t.)  ja  paria  muuta.  K:n  huomattavin  lisäjoki 
on    (Tsirkkakemi jokea   lukuunottamatta)    pohjois- 


puolelta laskeva  Sompajoki.  —  Kemijoki  vesistöi- 
neen muodostaa  Koutajoen  vesistön  kanssa  Vienan- 
Karjalan  tärkeimmät  vesikulkutiet.  —  Kemi- 
joen suussa  on  Kemin  kaupunki,  muuten  sen 
rannikot  ovat  erämaata  ja  erittäin  harvaan- 
asuttua seutua;  koko  matkalla  suusta  Ala-Kuitti- 
järvelle  saakka  on  ainoa.staan  4  kylää:  Usmana. 
Paanajärvi  (Poanarvi),  Suopassalmi  ja  Jysky- 
järvi  (Jyskärvi),  joista  kahden  ensiksimainitun 
väliä  n.  80  km.  [A.  V.  Ervasti,  „Muistelmia  mat- 
koilta Venäjän  Karjalassa"  sivv.  42-61.) 

L.  H-nen. 

I      Kemijärvi  (ruots.  Kemiträsk).  1.  Kunta 

i  Oulun  1.;  pääosa  kuuluu  Kemin  kihlakuntaan, 
Kemijärven  nimismiespiiriin,  pienempi  palanen 
Lapin  kihlakuntaan.  Sodankylän  itäiseen  nimis- 
miespiiriin; kirkolle  Rovaniemen  rautatienase- 
malta  n.  85  km,  kirkonkylä  Kemijärven  pohjoi- 
.sen  osan  luoteisrannalla,  lähellä  Kemijoen  lasku- 
paikkaa Kemijärveen.  Pinta-ala  3.466  km',  josta 
viljeltyä  maata  5,936  ha  (1901).  Maatilojen  luku- 
määrä   .'503,    manttaalimäärä    15"/„,    talonsavuja 

j  303,  tOTpansavuja  57  ja  muita  savuja  873  (1907). 

i  5.576    as.    (1909),    miltei    kaikki    suomenkielisiä; 

j  828  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelin- 
keinonaan harjoitti  494  (1901).  488  hevosta, 
2,515  nautaa  (1908)  ja  4,959  poroa  (1907).  — 
Kansakouluja  2  (3  opett.)  (1911).  Kunnanlääkäri 
ja  apteekki ;  säästöpankki.  —  Luonnonnähtä- 
vyyksistä mainittakoon  jylhänkaunis  Pyhätunturi 
(ks.  t.)  Sodankylän  rajalla.  —  Teollisuuslaitoksia 
puuttuu.  —  Kirkolta  venekulku  Kemijokea  ja 
Kitistä  myöten  Sodankylän  kirkolle.  —  2.  S  e  u  r  a- 
kunta,  konsistorillinen,  Kuopion  hiippak.,  Ke- 
min rovastik.;  alkujaan  Kemin  kappeli,  sai  oman 
kirkon  jo  1639.  erotettiin  omaksi  pitäjäksi  1776, 
johon  silloin  myös  liitettiin  Kuolajärven  alue 
Kuusamosta  (Kuolajärvi  omaksi  khrakunnaksi 
1857).  Kirkko,  puusta,  rak.  1831-32,  korj.  perin- 
pohjin 1892.  [Hj.  Appelgren,  „Muinaisjäunnök- 
siä  ja  tarinoita  Kemin  kihlakunnasta"  (Suom. 
muinaism.-yhd.  aikak.  V,  sivv.  3-9,  24-25,  36-37, 
48,   61.   72-81).]  L.    B-nen. 

3.  Järvi  heti  pohjoispuolella  pohjoista  napa- 
piiriä, n.  2°  30'  Helsingistä  itään,  Kemijärven 
pitäjässä,  suurin  Kemijoen  läpivirtaama  järvi. 
Ignatiuksen  mukaan  se  on  125  neliövirst.aa 
(142,s  km')  laaja.  Sen  pituus  linnuntietä  lasku- 
paikasta. Luusuasta,  etelässä  Häntälän  talon  ran- 
nalle pohjoislahden  perukassa  on  27  km;  sen 
suurin  leveys  Antinselän  eteläosassa  6,5  km  ja 
Kelloniemestä  Parin  talon  rannalle  7  km,  mutta 
Antinselän  länsirannalle  etäisyys  on  kaikkiaan 
24  km.  Järven  allas  on  Ignatiuksen  mukaan 
„noin  4  tai  5  syltä  syvä"  (=  7,s-9  m),  siis  ver- 
rattain matala.  Sen  vesimäärä  on  n.  426  m',  sen 
rantaviiva  n.  246  km  pitkä.  Tarkempia  mittauk- 
sia ei  kuitenkaan  vielä  ole  olemassa.  K:n  muoto 
on  sangen  omituinen.  Oikeastaan  siinä  on  kolme 
eri  järveä:  Ämmä-  ja  Kirkonselän  järvi,  joka 
ulottuu    Häntälänlahdesta    Lehtelänsalmeen:     As- 

'  kon-  ja  Hietaselänjärvi  Lehtelänsalmesta  Raakun- 
joen  suuhun  ja  Antin-Tossanselänjärvi,  Narki- 
lahden    perukasta   Luusuaan.     Järvi    on   muodos- 

I  tunut  useista  eri  altaista,  joilla  kullakin  on 
oma  synty mähistoriansa.  Joskus  maailmassa  on 
täällä  tapahtunut  vajoamisia,  ja  niiden  siirros- 
linjat kulkevat  säännöllisesti  luoteesta  kaakkoon. 

j  Sitten    maajää    on    liikkunut    samaan    suuntaan 


71Ö 


Kemin  kihlakunta— Kemi-yhtiö 


716 


muovailleu  uäitä  altaita,  ja  lopullisesti  Kemijoki 
oa  purkanut  Kirkonselkuäu  suuuualtoiuia  ker- 
rostumisjoukkoja.  Vielä  jääkauden  jälkeen  K.  on 
ulottunut  Pelkosennieniclle  saakka,  siihen  missä 
Kitinen.  Luirojnki  ja  Yläkemijoki  yhtyvät,  mutta 
aikojen  kuluessa  suisto  on  kasvanut  kasvamis- 
taan eteläänpäin,  kunnes  se  nyt  heiuärikkaiiie 
liejujoukkoineen  lähenee  kirkkoa.  —  Ennen  niui- 
noiu  oli  K:ssä  paljon  lohia,  ja  ne  lienevät  hou- 
kutelleet ensimäiset  asukkaat  tänne.  1600-luvuu 
keskivaiheilla  vain  lappalaiset  siellä  kalasteli- 
vat. Ensimäinen  suomalainen,  nimeltä  Paavo 
Pelkonen,  muutti  K:lle  vähää  ennen  1663  Lumi- 
joelta. Nyt  on  kala.stus  huonontumistaan  huo- 
nontunut, johon  lienee  syynä  liian  ankara  ka- 
lastaminen ja  ennen  kaikkea  tukinuitto.  Vuosit- 
tain kulkee  tämän  järven  kautta  miljoonia  tuk- 
keja, pääasiallisesti  kruunun  suurista  metsistä 
Sodankylässä  ja  Kuolajärvellä.  Liike  on  verrat- 
tain vilkas.  Järvellä  liikkuu  useita  hinaajalai- 
voja,  joista  suurimmat  ottavat  myös  matkustajia, 
ja  moottoriveneitäkin.  Purjeveneillä  myös  kul- 
jetaan, vaikka  purjehtiminen  on  jokseeucin  Vi.a- 
rallistu  kovien  tuulenpuuskien  ja  lukuisien  ma- 
talikkojen tähden.  Böyryveneet  kulkevat  Pel- 
kosenniemelle  saakka,  moottoriveneet  vielä  etääm- 
mälle, kunnes  kovat  ko.sket  tulevat  vastaan.  K. 
on  luonnonihana  järvi,  erittäin  keskiosissaan, 
missä  rannat  ovat  jylhät  ja  kallioiset.  Pohjoi- 
sessa ja  monen  lahden  perukassa  on  alavia,  hei- 
näisiä tulvamaita.  J.  E.  R. 

Kemin  kihlakunta  käsittää  Kemin,  Tervolan. 
Simon,  Alatornion,  Karungin,  Ylitornion,  Tur- 
tolan, Kolarin,  Eovaniemen,  Kemijärven  ja 
Kuolajärven  kunnat,  Oulun  lääniä.      L.  B-nen. 

Kemin  Lappi.  Piuotsin  vallan  aikana  Pohjois- 
Lappi  jaettiin  Kemin  ja  Tornion  Lappiin.  Poh- 
joisosa nykyistä  Lappia  kuului  ennen  muinoin 
Norjan  1.  Tanskan  Lappiin.  Kemin  Lappiin  kuu- 
lui ennen  vv:n  1808-09  sotaa  vain  Sodankylä 
(Kittilä)  ja  Utsjoki  (Inari),  Tornion  Lappiin 
Enontekiö.  Suurimmat  lappalaiskylät.  jotka  mak- 
soivat veroa  Ruotsin  kruunulle,  olivat  aikaisem- 
min: Maanselkä,  Kuusamo,  Kitka,  Salla  1.  Kuola- 
järvi,  Kemikylä  (Tenniöjoen  ja  Kemijoen  yhtymä- 
kohdalla), Sodankylä,  Kittilä  ja  Sompio.  Nämä 
kyläkunnat  vastaavat  jokseenkin  nykyisiä  pitä- 
jiä: Kuusamo,  Kuolajärvi,  Sodankylä  ja  Kittilä. 
Kemin  Lapissa  asui  ennen  lappalaisia,  n.  s. 
metsälappalaisia,  jotka  elivät  kalastuksella  ja 
metsästyicsellä.  Poroja  siihen  aikaan  pidettiin 
vain  vähässä  määrässä.  Pari  sataa  vuotta  .sitten 
siirtyi  tänne  suomalaisia  ja  Vienan  karjalaisia, 
ja  lappalaiset  suomalaistuivat  verkalleen  tai 
muuttivat  pohjoisemmaksi.  Peurat,  majavat  ja 
saukot  olivat  paras  metsänriista  ennen  aikaan, 
ja  näiden  nahoilla  lappalaiset  maksoivat  veronsa. 
Usein  sekä  suomalaiset  että  karjalaiset  tunkeu- 
tuivat tänne  lappalaisten  maahan  veroja  no.sta- 
maan  tai  ryöstämään.  Ile  tulivat  kesäisin  jokia 
pitkin,  ja  liike  Jäämeren,  Vienanmeren  ja  Poh- 
janlahden rantojen  välillä  oli  siihen  aikaan  ver- 
rattain vilkas.  J.  E.  li. 

Kemin  rovastikunta  käsittää  Kemin  kau- 
pungin, Kemin,  Simon,  Tervolan,  Karungin,  .\\a.- 
tornion,  Tornion  (johon  kuuluu  myös  Tornion 
kaupunki),  Ylitornion,  Rovaniemen,  Kemijärven 
ja  Kuolajärven  pitäjät,  Kuopion  hiippakuntaa. 

L.   Il-nen. 


Kemin  tuomiokunta  käsittää  seuraavat  kä- 
räjäkunnat:  1.  Pudasjärvi  ja  Taivalkoski;  2. 
Kuusamo;  3.  Kemi,  Simo  ja  Tervola;  4.  Ii, 
Kuivaniemi,  Kiiminki,  Haukipudas  ja  Ylikii- 
minki.  Vaasan  liovioikeuden  alainen.   L.  H-neii. 

Kemisti    (ks.  Kemia),  kemian  tutkija. 

Kemistikongressit.  Sovelletun  kemian  alalle 
rajoittuvia  yleisiä  kemistikongresseja  on  pidetty 
Brysselissä  "lS94,  Pariisissa  1896  ja  1900,  Wie- 
nissä 1898.  Berliinissä  1903,  Roomassa  190C,  Lon- 
toossa 1909.  Kongressit  järjestää  pysyväinen  hal- 
linto ja  niissä  käsitellään  kemiallis-teknillisiä, 
analyyttisiä,  tuUiteknillisiä,  oikeudellisia  y.  m.  s. 
kysymyksiä. 

Kemitypia  (kerni  =  kemia,  ja  kreik.  iypos  = 
jäljennös),  menetelmä,  jonka  avulla  valmistetaan 
sinkistä,  kuparista  t.  m.  s.  painolaattoja  taval- 
lista painokonetta  (kohopainoa)  varten.  Metalli- 
levj^n  pintaan  tehty  piirros  syövytetään  kuten 
syväsyövytyksessä  yleensä  (vrt.  esim.  Fototy- 
p  i  a)  ja  syövytyssyvennykset  täytetään  sitten 
helposti  sulavalla  metalli.seoksella;  sitten  kaade- 
taan levyn  pinnalle  jotakin  levyä  sj^övyttävää 
happoa;  happo  syövyttää  metallipintaa  pois,  jota- 
vastoin  piirroksen  muodostava  metalliseos  jää 
kohokuvana  jäljelle.  Kemitypiamenettelyä  käy- 
tetään nykyään  enää  varsin  vähän;  sen  .sijrxlle 
ovat  tulleet  uudet,  valokuvausta  apunaan  käyt- 
tävin  kemijjrafiset  menetelmät.  S.   V.   II. 

Kemi-yhtiö  Oulussa,  Suomen  suurimpia  .saha- 
liikkeitä,  muodostettiin  1893  kahdesta  puutavara- 
liikkeestä: G.  &.  C.  B  e  r  g  b  o  m  ja  J.  W.  S  n  e  1 1- 
m  a  n  G:s  o  n.  Alkuperäinen  osakepääoma  koro- 
tettiin 1906  kaksinkertaiseksi,  7,47  milj.  mk:ksi; 
osakkeiden  omistajina  ovat  edellämainittujen  yh- 
tiöitten jäsenet  sekä  muutamat  muut  yksityis- 
lienkilöt  Suomessa;  ainoastaan  vähempi  määrä 
CU  ulkomaalaisten,  englantilaisten  käsissä.  Ylitiön 
muodostumisen  aikaansaaja  A.  O.  Snellman  oli 
sen  ensimäinen  toimeenpaneva  johtaja  (k.  1894). 
Häntä  seurasi  hänen  veljensä  K.  A.  Snellman. 
— Ylitiön  sahaus  on  keskitetty  Karihaaran 
ja  Laitakarin  sahoihin  Kemijoen  ja  Köy- 
tän sahaan  Tornionjoen  suulla,  kaikki  höyryllä 
käypiä;  lisäksi  yhtiö  omisti  Rovaniemen  ja  Ter- 
volan pitäjissä  3  vesisahaa,  jotka  pian  yhtiön 
perustamisen  jälkeen  lakkautettiin;  samoin  muu- 
tettiin Kemin  ulkopuolella  olevat  lastauspaikat 
Pitkäkari  ja  Syväletto  proomuveistämöiksi.  Yh- 
tiön laajat  metsä-alueet  sijaitsevat  Kemi-  ja 
Tornionjokien  varsilla.  —  Sahoista  suurin,  Kari- 
haara,  on  erään  norjalaisen  yhtiön  1871  raken- 
tama. Siinä  on,  paitsi  pienempien  sahatuotteiden 
valmistuskoneita,  6  raamia  ja  3  reunauspöytää ; 
höyrykone  300  hevosv.  —  Laitakarin  sahassa, 
perust.  1860,  kerran  uusittu  ja  kerran  palanut, 
on  5  raamia,  2  reunauspöytää  y.  m. ;  höyrykone 
200  hevosv.  —  Röytän  sahassa,  perust.  1862, 
kahdesti  palanut,  ovat  koneet  samanlaiset  kuin 
Laitakarin  sahassa.  —  Tuotanto  käsittää  puu- 
tavaraa, jota  viedään  ulkomaille,  etupäässä 
Englantiin,  n.  30,000  standerttia  v:ssa  (ensimäi- 
senä  v:na  12,000  st.),  arvoltaan  5-6  milj.  mk. 
Yhtiön  „Kemi"-leimalla  varustetut  tuotteet  ovat 
monesta  syystä  saavuttaneet  maailman  markki- 
noilla ensiluokkaisen  tavaran  maineen.  —  Las- 
tausta varten  on  yhtiöllä  8  hinaajalaivaa  sekä 
n.  125  proomua;  lisäksi  5  varppauslaivaa.  Tuk- 
kien    maallenostoa     varten     (sahaus    toimitetaan 


717 


Kemiö — Kempelen 


718 


«tupiiässa  talvella)  oii  12  tukiuuostolaitosta.  — 
Suuiinitfeluu  alaisena  on  jonkun  aikaa  ollut  sul- 
faattiseUuloosatelitaau  perustaminen  Karihaaran 
sahalle  saliausjiitteideu  käyttämistä  varten  (Kari- 
haarassa  ja  Riiytussä  poltetaan  niistä  hiiltä,  jota 
myydään  lUiotsiin).  —  Työväestöä  1,000-1,200 
henkeä.  Kaikilla  sahoilla  on  heillä  sairaskassat 
ja  kirjastot;  Karihaarassa  uudeuaikaisesti  si- 
sustettu  sairashuone.  E.    E.    K. 

Kemiö  (ruots.  K  imi  to).  1.  Kunta,  Turun 
ja  Porin  1.,  Halikon  kihlak.,  pääosa  kuuluu 
Kemiöu-DragsfjärdinVestanfjärdin  nimismiespii- 
riin,  Kyrkosundin  saaristo  Iliittisten  nimismies- 
piiriin;  kuuta  käsittää  suurimman  osan  Kemiön 
saarta,  kirkolle  Perniön  rautatienasemalta  34  km, 
Strömman  ja  Lappdalin  höyrylaivalaitureilta 
10  km.  Pinta-ala  323.i  km'',  joista  viljeltyä 
maata  8,190  ha  (1901);  manttaalimäärä  13.37,. 
talonsavuja  260,  torpansavuja  240  ja  muita  sa- 
vuja 980  (1907).  6,446  a.s.  (1909),  joi.sta  29  7c 
suomenkielisiä  (1900);  1..516  ruokakuntaa,  joista 
maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti  724, 
Tnerenkulkiia  n.  140  ja  teollisuutta  108  (1901).  — 
888  hevosta  ja  3,321  nautaa  (1908).  —  Kansa- 
kouluja 9.  joista  2  suomenkielistä  (1911).  Ke- 
miö.^isä  oli  jo  koulu,  „Tjudan  peJagogio",  1600- 
luvuUa:  Aksel  Oxenstierna  antoi  1649  määrä- 
rahan sen  ylläpitämistä  varten.  Kunnanlääkäri 
yhteinen  Dragsfjärdin  ja  Vestanfjärdin  kanssa; 
apteekki.  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Vestlaliden  ja  Strömman  .sahat,  Vijkin,  Punsbö- 
len  ja  Strömman  tiilitehtaat,  Pävalsbyn  höyry- 
mylly. —  Kauppalaivasto  käsittää  51  purjealusta 
(yht.  6.668  tonnia)  ja  3  höyryalusta  (yht.  133 
tonnia)  (1908).  —  Historiallisista  muistoista  mai- 
nittakoon Sandön  virran  meritaistelupaikka,  K:n 
saaren  luoteispuolella,  jossa  ruotsalaiset  hävisivät 
2  p.  elok.  1808.  —  Huomattavimmista  maatiloista 
mainittakoon:  Syvälahti  (Sjölax),  Strömma,  Ves- 
lankärr,  Fröjdböle,  Gästerby  y.  m.  —  2.  Seura- 
kunta, keisarin. ,  Turun  arkkihiippak.,  Perniön 
rovastik.;  Suomen  vanhimpia  pitäjiä,  mainitaan 
jo  1327;  kappeleina  ovat  siihen  kuuluneet:  Hiit- 
tinen,  Dragsfjärd  ja  Vestanfjärd.  Kirkko,  ra- 
kennettu harmaasta  kivestä  1469,  palanut  osit- 
tain 1700  ja  1781,  rakennettu  uudelleen  1780  ja 
korjattu  perinpohjin  1903.  [A.  Björk,  ..Kiin- 
teitä muinaisjäännöksiä  Halikon  kihlakunnassa"  i 
(„Suom.  muinaism.-yhd.  aikak."  VI  siv.  66-91)  ;  i 
A.  A.  Stjernman.  „JIinnesmSrken  i  Finlands  \ 
kyrkor"  (Vet.  soc.  „Bidrag"  n:o  38,  siv.  171-Tii) ;  j 
„Finskt   museum".    1900.    n:o   3,   siv.    33-35.1 

L.  H-nen. 

Kemiön   kanava  ks.   Kemiön   virta. 

Kemiön  vapaaherrakunta  lahjoitettiin  1IJ14 
valtakansleri  A.  Oxenstiernalle  ja  käsitti  silloin 
n.  119  manttaalia  Kemiön  pitäjässä;  1619  siihen 
yhdistettiin  Nousiaisissa  oleva  Nynäsin  vapaa- 
herrakunta, 1627  11  tilaa  Kemiön  pitäj.ästä, 
minkä  jälkeen  siihen  kuului  n.  300  manttaalia; 
peruutettiin  v:n  1680  valtiopäiväpäätöksen  joh- 
dosta kruunulle.  J.  F. 

Kemiön  virta  1.  Strömman  kanava  on 
kapein  paikka  Kemiönsaaren  ja  mantereen  välillä, 
josta  Kemiön  ja  Perniön  välinen  maantie  kulkee 
salmen  poikki.  Tuulten  ja  ilmanpaineen  aiheut- 
tamat vedennousut  ja  laskut  aikaansaavat  vir- 
tauksia kapeissa  salmissa  ja  ennen  kaikkea  Ke- 
miön eli  Strömman  kanavassa,  joka  siitä  kaiketi 


on  saanut  ruotsinkielisen  nimensä  (»(röm  =  virta), 
\'irraukäynti  voi  siinä  ajoittain  olla  niinkin  voi- 
makas, ettii  se  vaikeuttaa  laivakulkua.  Virran 
suunta  on  luonnollisesti  riippuvainen  siitä,  onko 
vesi  nousemassa  vai  laskemassa.  K:n  kanava  on 
kaivettu  luonnollisesta  virrasta  syrjään.  Sen  yli 
vievä  kiertosilta  välittää  liikettä  mantereelta  Ke- 
miöön. N.  s.  rannikkolaivat,  jotka  kulkevat  m.  m. 
Helsingin  ja  Turun  välillä,  käyttävät  tätä  väy- 
lää.   Ympäristössä  on   useita  teollisuuslaitoksia. 

J.  E.  R. 

Kemj  ks.  K  e  m  i,  K  e  m  i  j  o  k  i. 

Kemnerinoikeus  ks.  K  ä  m  n  e  r  i  n  o  i  k  e  u  8. 

Kemosis  ikreik.  khSmösis),  silmän  sidekalvon 
turvotus,  jonka  voi  aiheuttaa  moni  silmätauti 
j:i    silmiin    loukkaantuminen. 

Kemotaksis  (kemia,  ja  tafcsis  =  järjestäyty- 
minen)   ks.    C  h  e  m  o  t  a  X  i  s. 

Kemotropismi  (kemia,  ja  kreik.  tropns  = 
kääntyminen),  keni.  ärsykkeen  aikaansaama  liike 
vapaata  liikkumiskykyä  vailla  olevassa  kasvissa. 
Milloin  happi  aikaansaa  liikkeen,  nimitetään  sitä 
aerotropismiksi.  Esimerkkinä  k:.sta  on 
juurien  kasvaminen  sinnepäin,  missä  maa  on 
ravintorikasta  ja  tuuleutettua.  vrt.  C  h  e  m  o- 
t  a  X  i  s.  J.  A.   W. 

Kempe,  Aksel  (1623-82).  suom.  yliopiston- 
opettaja,  synt.  Närpiössä,  tuli  Turussa  ylioppi- 
laaksi ja  maisteriksi,  1650  yliopiston  ensimäi- 
seksi  kirjastonhoitajaksi,  1658  politiikan  ja  his- 
torian profe.ssoriksi,  siirtyi  1671  lainopin  profes- 
sorin virkaan.  Painatti  1655  kirjaston  luettelon 
..Bibliotheca  academire  Aboeusis",  josta  ei  näy 
säilyneen  yhtään  kappaletta,  1656  väitöskirjoina  , 
teoksen  „Philosophia  moralis  sive  ethica"  (uudet, 
lisätyt  painokset  1662  ja  1673),  jossa  hän  läheltä 
seuraa  silloisen  professorin,  edeltäjänsä  M.  Vexio- 
uius-Gyldenstolpen  (ks.  t.)  mielipiteitä.  Julkaisi 
sitten  väitöskirjoja  siveysopin,  valtio-opin  ja  ta- 
loustieteen alalta;  hänen  „De  offieialibus  poli- 
ticis"  nimisen  väitöskirjansa  johdosta  piispa  Ge- 
zelius  vanh.  nosti  syytteen,  koska  valtakunnan 
hallitusmuoto  muka  oli  valtiosalaisuus,  jota  ei 
saanut  yleisölle  levittää.  K.  pääsi  edesva.stauk- 
setta,  mutta  kansleri  julisti  kuitenkin,  että  sel- 
laisia ky.symyksiä  ei  vasfedes  saa  käsitellä  ilman 
erit,yistä  kuninkaan  lupaa.  A.  Gr. 

Kempele  (ruots.  Kembele).  1.  Kunta, 
Oulun  I.,  Oulun  kihlak.,  Limingan-Kempeleen- 
Temmeksen-Lumijoen-Tyrnävän  nimismiesp.;  kir- 
kolle Kempeleen  asemalta  l.s  km.  Pinta-ala 
126,8  km-',  josta  viljeltyä  maata  8.077  ha  (1901). 
Maatilojen  lukumäärä  60;  manttaalimäärä  lO^/s. 
talonsavuja  57,  torpansavuja  21  ja  muita  savuja 
17  (1907).  1.390  as.  (1909);  219  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
185    (1901).     ISO   hevosta   ja   883    nautaa    (lOOS). 

—  2  kansakoulua,  puutarhakoulu  ja  kutoma- 
koulu  (1911).  Kunta  on  osallinen  Limingan 
säästöpankkiin.      Teollisuuslaitoksia:     tiilitehdas. 

—  2.  Seurakunta,  Kuopion  hiippak.,  tuomio- 
rovastik.,  perustettu  Limingan  kappeliksi  1688, 
erotettu  omaksi  khrakunnaksi  senaatin  päät. 
",'„  1899.  Kirkko,  puinen,  rakennettu  1686,  kor- 
jattu 1781.  1785  ja  1875.  —  3.  Rautatien- 
asema  (V:n  luokan)   12  km  Oulun  eteläpuolella. 

L.  H-nen. 
Kempelen,      Wolfgang    van     (1734-1804) , 
uak.    virkamies    ja    mekaanikko,    tunnettu    fone- 


ri9 


Kempinmäki— Kennel 


1-20 


tilkan  kehitykseen  aikoinaan  suuresti  vaikutta- 
neesta teoksestaan  ..Mechanismus  der  menschli- 
chen  Sprache  nebst  der  Beschreibung  seiner 
sprechenden  Maschienen"  (1791).  K:n  selitykset 
eri  kerakkeiden  synnystä  pitiivät  osaksi  vielä 
tänäkin  päivänä  paikkansa.  K.  suunnitteli  eri- 
tyisen puhumakoneen,  joka  sittemmin  parannel- 
tuna  on   kulkenut  Faberin  puhumakoneen  nimellä. 

Kempinmäki  (oikeammin  Kämpinmäki,  koska 
sen  huipulla  on  Kämpin  talo)  paikkakunnalla 
tunnettu  T  a  m  m  ä  e  n  (TammimUki)  nimellä,  si- 
jaitsee Joutsan  pitäjän  luoteiskulmassa.  Korkeus 
242  m.  yi.  merenp.  Korkeus  yli  ympäristön  noin 
150  m.  Pitkulainen,  soikea  mäki  pohjoisluoteesta 
eteläkaakkoon.  Korkein  huippu  pohjoisosassa. 
Rinteet  viettävät  jyrkemmin  pohjoiseen,  länteen 
ja  itään  kuin  etelään.  Vuoren  itäpuolessa  kiille- 
gneissiä,  länsipuolella  nuorempaa  graniittia. 
Mäen  päällys  on  laaja.  Suurimman  osan  sitä 
täyttävät  lähellä  korkeinta  kohtaa  sijaitsevan 
Kämpin  pellot.  Huipulla  vuoriperä  pistää  esiin 
vain  pienellä  alalla.  Rinteet  ovat  joka  puolelta 
metsän  peitossa,  siellä  täällä  on  kuitenkin  niit- 
tyjä, ahoja  sekä  pienempiä  peltoja  torppien  jm- 
pärillä.  Näköala  laaja,  suurien  salojen  takaa 
siintää  Päijänteen  rannikon  vuoria.  Koillisessa 
näkvv  lähes  yhtä  korkea  Kuhasenmäki  Leivon- 
mäellä.  J.  E.  R. 

Kempis   ks.   Tuomas    K  e  m  p  i  1  ä  i  n  e  n. 

Kemsi  ks.  Gemssi. 

Kemsikotka  ks.  Korppikotkat. 

Ken,  meidän  läänejämme  vastaava  hallinto- 
alue .Japanissa. 

Kenai,  vuorinen  niemimaa  Alaskan  eteläranni- 
kolla, Cookin-salmen  ja  Prinssi  Williamin-lahden 
välissä.  Alkuasukkaat,  K. -intiaanit,  kuuluvat 
athabaskeihin.  E.  T. 

Kengitys  ks.   Hevosenkengitys. 

Kengityskoulu  ks.  Hevosenkengitys- 
koulu. 

Kengurut  ks.   K  e  n  k  u  r  u  t. 

Kengänmuste   ks.   Kiillotusmuste. 

Kenia,  yksinäinen  vuori  Itä-Afrikassa,  pohjoi- 
-seen  Kilima-Ndzarosta.  Kohoaa  Leikipia-tansan- 
gosta  n.  5,500  m:n  korkeuteen.  Vanha  kraatteri, 
4-4, s  km  ympärimitaten,  sivuilla  jäätiköitä  n. 
4,400  m:n  korkeudelta  aikain.  Vuoren  löysi 
Krapf  (1849),  Mackinder  nousi  sen  huipulle 
(1899).  E.    T. 

Kenicius,  Petrus  (1555-1636),  ruots.  arkki- 
piispa, kotoisin  Uumajasta,  mainitaan  olleen 
pirkkalaisen  kauppamiehen  poika;  tuli  1587  pro- 
fessoriksi Juhana  III: n  perustamaan  Tukholman 
kollegiin,  heitettiin  liturgian  vastustamisesta 
vankeuteen,  nimitettiin  Skaran  piispaksi  1595 
ja  Ruotsin  arkkipiispaksi  1609.  Hänen  toimes- 
taan ryhdyttiin  m.  m.  ruots.  Raamatun  paranta- 
miseen ja  Tarton  yliopiston  perustamiseen.  — 
K:n  sisarenpoikia  olivat  veljekset  Petrus,  Keni- 
cius ja  Andreas  K.,  joiden  kerrotaan  1620  olleen 
Tornion  kaupungin  ensimäisinä  rakennuttajina 
ja  joista  Kenicius  K.  tuli  kaupungin  ensimäiseksi 
pormestariksi.  K.  G. 

Kenilworth  [kenluap],  kaupunki  Englannissa, 
\Varwickin  kreivikunna.ssa  lähellä  Avonia;  4,544 
as.  (1910);  K:n  llOO-luvuUa  rakennetun,  sittem- 
min kuninkaallisen  linnan  rauniot  (tuttu  W. 
Scottin    romaanista   „K".).  E.   E.  K. 

Kenkurut   (Macropodidce),   kasvinsyöjiä   pussi- 


JiiltilHisken  kuruja. 


eläimiä,  joilla  on  pieni  pää,  heikot  eturaajat,  hy- 
vin pitkät  sekä  voimakkaat,  hyppimiseen  soveltu- 
vat takaraajat  ja  pitkä,  paksutyvinen  häntä. 
Takaraajoissa  sääri-  ja  jalkapöydänluut  ovat  pi- 
dentyneet, varpaita  on  neljä,  joista  kaksi  ulom- 
maista pitkät  ja  voimakkaat.  Varpaitten  kynnet 
ovat  jossain  määrin  kaviomaiset.  Istuessian 
takajaloillaan  tahi  tehdessään  niillä  pitkiä  hyp- 
pyjään  useimmat  k.  käyttävät  voimakasta  hän- 
täänsä tukena.  Etu-  ja  poskihampaitten  välissä 
on  iso  loma;  mahalaukku  moniosainen.  Useimmat 
tämän  heimon  eläimet,  joista  isoimmat  ovat  ison 
lampaan,  pienimmät  pienen  kaniinin  kokoisia, 
elävät  Austraalian  mantereella,  oleskellen  ruoho- 
tasangoilla,  jotkut  Tasmaniassa  ja  Uudessa  Gui- 
neassa. Lajeja :  Jättiläiskenkuru  (Mac- 
ropus  giganteus),  isoin  kenkurulaji,  uroksen  pi- 
tuus 3  m,  josta  häntä  90  cm  ja  paino  100-150  kg. 
naaraksen  pituus  2  m.  Sen  turkki  on  tiheäkarvai- 
nen,  pehmeä,  harmaanruskea.  Elää  ruohoisilla 
lakeuksilla  pienissä  parvissa  ja  on,  sen  jälkeen 
kun  Cook  v,  1770  sen  ensiksi  keksi  Uuden  Etelä- 
Walesin  rannikolla,  suuren  vainoomisen  takia  ve- 
täytyn3-t  yhä  kauemmaksi  sisämaahan.  —  Karhu- 
kenkuru  (Dendrolagus  ursimis).  Uudessa  Gui- 
neassa, puissa  elävä  kasvinsyöjä,  taitava  kiipijä, 
jolla  on  pitkät  ja  voimalliset  eturaajat  ja  ruu- 
mista pitempi  tiheäkarvainen  häntä.  Pituus  l,st 
m.  Vuorikenkuru  (Pterogale  penicillata), 
Itä-Austraaliassa  kallioisilla  seuduilla;  l.ss  m 
pitkä,   josta   puolet  hännän   osalle.       K.   M.   L. 

Kenkä  ks.  Puku  ja  Jalkineteollisuus. 

Kennan  [kcn3n],  George  (s.  1845),  amer. 
tutkimusretkeilijä  ja  kirjailija,  oli  1865-68  ven.- 
amer.  sähkölennätinkomppanian  retkikunnan  joli- 
tajana  tämän  rakentaessa  johtoja  Siperiassa  ja 
oli  kolme  vuotta  matkoilla  Siperian  koillisosissa. 
Vv.  1870-71  hän  „Century  Magazine"  aikakaus- 
kirjan toimesta  toimeenpani  tutkimusretken 
Kaakkois- Venäjälle,  kulki  kolmasti  Kaukasus- 
vuoren yli  ja  oleskeli  kauan  Daghestauissa.  ^■v. 
1885-86  hän  taidemaalari  G.  A.  Frostin  seurassa 
matkusti  Koillis- Venäjällä  ja  Siperiassa  tutkien 
venäläisten  maanpakolaisten  oloja  ja  elämää.  Tu- 
loksena näiltä  matkoilta  ovat  teokset  „Tent  life 
in  Sibiria"  (1870),  „Sibiria  and  the  exile  system" 
(1891,  2  nid.),  jotka  on  käännetty  useille  kielille. 
Espaujalais-amer.  sodan  aikana  K.  oleskeli  erään 
new-yorkilaisen  lehden  kirjeenvaihtajana  Cuban 
saarella  ja  kirjoitti  .sen  johdosta  teoksen  „Cam- 
paiguing  in  Cuba".  K.  elää  Bostonissa.     J.  JI-l. 

Kennel     (kanall      (engl.  =  koirankoppi,     koira- 


721 


Kennelklubi— Kenraalibasso 


722 


tarlui),    koiratarha,    jossa    liarjoitetaaii    järjestel- 
mällistä rotukoirain   jalostusta,    ks.   Koira. 

L.    P. 

Kennelklubi  ks.   Kennel,   Koira. 

Kennlng   ks.    M  e  t  a  f  o  r  a. 

Kenno,  kuusikulmainen,  putkinuiinen,  miltei 
vaakasuura  syvennys  meliiläisten  kohtisuorassa 
riippuvassa  valiakakussa.  Eniten  on  työmohi- 
Iäis-k:oja;  ne  ovat  kuusikulmaisia,  12.5  mm 
syviä,  5,18  mm  leveitä,  pohja  kolmikulmainen  py- 
ramidimainen.  Niissä  kasvatetaan  työmehiläisten 
toukat  sekä  säilytetään  ruokavarat,  hunaja  ja 
siitepöly.  Edellisen  niiköisiä  ovat  yhtä  .syvät, 
mutta  ö,«7  mm  leveät  koiras-k:t,  joissa  kuhnu- 
rien  toukat  kasvavat  ja  joissa  osaksi  on  huna- 
jaakin. Sannilla  valiakakulla  voi  sijaita  molem- 
pia mainituita  kfiiiioja;  erilaatuisten  kennoryh- 
mien  yhtymäkohdalla  on  epäsäännöllisiä,  5-7- 
kiilmaisia  m  u  r  r  o  s  k  e  n  n  o  j  a.  Epäsäännölliset 
h  a  k  a  k  e  n  n  o  t  pitävät  vahakakkuja  pesän  sei- 
nissä ja  keliissä  kiinni.  Kuningattaren  ,, kehto" 
on  pähkinänmuotoinen,  19-24  mm  pitkä,  alaspäin 
riippuva.  Jos  vanha  kuningatar  kuolee,  suu- 
rentavat mehiläiset  työmehiläiskennon  vara- 
kuningata  r-k:ksi,  jossa  ennen  .suurentamista 
asunut  työmehiläistoukka  kasvaa  kuningatta- 
reksi, ^i.   M. 

Kennokonna    (Pipa    americana    1.    dorsigera), 
eräs  laji   hännättömiä  sammakkoeläimiä,  omitui- 
nen    siitä,     että     naaras 
säilyttää  laskemansa  mu- 
nat selkäihoon  muodostu- 
neissa rakkuloissa,  missä 
.-    myös     poikaset     läpikäy- 
vät     lyhentyneen      muo- 
donvaihdoksensa.      Suri- 
namissa   ja   Brasiliassa. 
A'.  M.  L. 

Kennonsuojelija,  rautalangasta  kierretty  tai 
rautalankaverkosta  tehty,  pikkusormen  paksui- 
nen, molemmista  päistä  avonainen,  useimmin  kar- 
tion muotoinen  ontto  torvi,  jota  käytetään  suo- 
jaamaan kuningatar-kennoa  työmehiläisiltä  inil- 
loin  hoitaja  tahtoo  pelastaa  kuningattaren. 

A.  U. 

Kennorakenne,  v  a  h  a  k  a  k  k  u  r  a  k  e  n  n  e, 
mehiliiispesän  kaikki  vahakakut  yhteensä.  Mehi- 
läiset rakentavat  ensin  yhtä  kakkua  kohtisuorasti 
keskeltä  pesän  kattoa  alaspäin  ja  sitten  taasen  sen 
kahden  puolen  kahta  kakkua  yhtaikaa  ja  jatka- 
vat rakentamista  pohjaan  asti.  Rakentaminen  käy 
päinsä  ainoastaan  hunajasadon  aikana  kun  lämpöä 
on  paljon.  Villit  mehiläiset  rakentavat  kakkunsa 
siten,  että  kakkujen  suunta  on  pesän  lentoaukosta 
kohtisuorasti  taaksepäin,  n.  s.  kylniärakenne, 
koska  ilma  välittömästi  pääsee  lentoaukosta  kak- 
kujen väliin.  Harvemmin  on  kakkujen  suunta 
poikittainen,  n.  s.  lämmiurakenne,  koska  ulko- 
ilma pääsee  koskettelemaan  vain  lentoaukon  vie- 
reistä kakkua.  Edellisten  sekamuotoja  ovat  vino-, 
risti-  ja  sekarakenne.  Hoitaja  voi  kuitenkin  kiin- 
nittämällä pesän  kattoon  kakun-sirpaleen  määrätä 
niiden  suunnan.  Kennorakenteen  yläosassa  on 
miltei  yksinomaan  työmehiläiskennoja,  vaakasuo- 
rassa, suut  vähän  ylöspäin,  kakkujen  alasyrjissä 
koiraskennoja.  Kuningatarkennoja  on  noin  12 
yksitellen  työmehiläiskennojen  joukossa  kakkujen 
laidoissa.  K.  on  muuan  muotoinen,  sisältäen  n. 
9-12  vahakakkua.   Yksityiset  kakut  ovat  n.  40  cm 


Kennokonnn. 


korkeita,  25-30  cm  leveitä  ja  2,»  cm  paksuja,  ja 
niiden  välissä  on  kaksi  yhteensä  10  mm:n  le- 
vyistä m  e  h  i  1  ii  i  s  k  ä  y  t  ä  v  U  ä.  Kulmikkaan  ye- 
sän  k.  muodostuu  sen  mukaan,  .samaten  valia- 
kakut.  Alkuaan  valkea  vaharakenne  tummenee 
väliitellen,  lopulta  miltei  mustuen.  Kennoraken- 
teen keskimäisissä  kakuissa  ovat  toukat  ja  näiden 
ympärillä  n.  2  cm  paksuinen  siitepölykerros,  jota 
vuorostaan  peittää  hunajakerros.  Hunaja  on  mil- 
tei yksinomaan  työmehiläiskeuuoissa,  jotka  sil- 
loin  ovat  pitempiä,  h  u  n  a  j  a  k  e  n  n  o  j  a. 

A.  il. 

Kenotaphion  [la'-]  (kreik.,  <  fcfno'Ä  =  ty  li  ja, 
ja  ia^i/tos  =  hauta;  lat.  cenotaphium) ,  tyhjä  hauta, 
haudantapaiuen  muistomerkki,  jossa  ei  ole  vai- 
najan jäännöksiä.  Antiikkisella  ajalla  oli  ta- 
pana rakentaa  kotimaassa  k.  vainajalle,  jonka 
jäännöksiä  jostakin  syystä  ei  voitu  haudata  oman 
maan  multaan  (tavallisesti  sentähden  että  hän 
oli  kuollut  kaukana  vieraassa  maassa  tai  huk- 
kunut  mereen).  O.   E.   T. 

Kenozooinen  (kreik.  kaino' s  =  nus\,  ja  z(jn'ii  = 
elävä)  1.  neozooinen,  nuorimman  geologisen 
muodostumasarjau  ja  sitä  vastaavan  maailman- 
kauden  nimitys,  ks.  Geologiset  muodos- 
tumat. P.  E. 

Kenraali  (ransk.  general,  lat.  generä'lis,  < 
(/CH!(s  =  suku).  1.  Merkitsee  adjektiivina:  yleis-, 
yli-,  pää-,  esim.  kenraalikartta  (yleis- 
kartta), kenraaliharjoitus  (pää-,  s.  o. 
viimeinen  harjoitus).  —  2.  Korkeimman  arvo- 
luokan upseerien  arvonimi.  Tämä  sana  esiintyy 
jo  keskiajalla  yhdistyksissä  kenraalikap- 
teeni  ja  kenraalieversti  sotajoukkojen 
ylimmän  johtajan  nimityksenä.  Alin  kenraaliu- 
arvo  Venäjän  ja  Saksan  joukoissa  on  kenraali- 
majuri; Ranskassa  on  vastaava  arvo  h  r  i- 
gadikenraali  (genSral  de  brigade).  Sitten 
seuraa  kenraaliluutnantti  (Ranskassa 
divisioonakenraali,  gineral  de  division. 
Itävallassa  sotamarskiluut  nautti,  Feld- 
marschall-leutenant);  komentaa  tavallisesti  di- 
visioonaa. Seuraava  järjestyksessä  on  jalka- 
väen, ratsuväen,  tykistön  j.  n.  e.  ken- 
raali (Ranskassa  marechal  de  France,  Itäv.al- 
lassa  General-feldzeugmeister) .  Tämän  arvon  ken- 
raalit ovat  tavallisesti  armeiakuutain  päälliköitä. 
Kenraali  Hänen  Majesteettinsa  seu- 
rueessa on  Venäjällä  ja  Saksassa  niiden 
sivusajutauttien  kunnianimi,  jotka  ovat  saaneet 
kenraalin  arvon  ja  jäävät  seurueeseen.  —  vrt. 
Jesuiitat    ja    Pelastusarmeia. 

J/.    V.    H. 

Kenraaliajutantti,  Venäjällä  ja  Saksassa 
Heidän  Majesteettiensa  palveluksessa  olevat  ken- 
raalin arvon  saaneet  ajutantit.  Ruotsissa  al- 
kuaan arvonimi,  joka  oli  armeian  ylipäällikön 
apulaisena  olevilla  ylimmillä  upseereilla;  sittem- 
min oli  sekä  armeian  että  laivaston  kenraali- 
ajutantteja  ja  heidän  tehtävänään  oli  esittää 
kuninkaalle  sellaisia  asioita,  joita  tämä  itse  tah- 
toi ratkaista  sekä  laivastossa  tarkastaa  sen  hoi- 
toa ja   hallintoa.  M.  v.   E. 

Kenraaliamiraali  on  Venäjällä  valtakunnan 
laivaston  ylin  päällikkö,  joka  arvo  tavallisesti 
on  jollakin  suuriruhtinaista.  Myös  Ruotsissa  on 
ollut  vastaava  arvo.  M.  v.  H. 

Kenraalibasso  (it.  generale  =  yleinen,  ja 
basso.    ks.    t.),    mus.,    oli    alkuaan    eräänlaista 


r23 


Kenraaliesikunta — Kenraalikuvernööri 


724 


nuottikirjoituksen  lyhennystä,  jota  polyfonisia 
kuoroja  säestävät  urkurit  Italiassa  alkoivat  käyt- 
tää 16:nnen  vuosis.  lopulla.  Xuoteilla  merkit- 
tiin ainoastaan  sävellysten  matalin  sävelkulku 
(„polijabasso") ;  muut  sointuihin  kuuluvat  säve- 
let osoitettiin  numeroilla.  V:n  1600  jälkeen  käyt- 
tivät k:oa  myös  n.  s.  monodista  tyyliä  harras- 
tavat siiveltäjät,  merkitäkseen  siten  vähällä  vai- 
valla pitkien  resitatiiviensa  säestystä,  joka  suo- 
ritettiin pianolla  (cembalolla)  lyhyin  kaavamai- 
sin sointu-ottein.  Kun  samaa  merkitsemistapaa 
alettiin  käyttää  myös  kehittyneempien  soolo- 
sävellysten  säestyksiin,  muuttui  säestäjän  tehtävä 
monin  kerroin  vaativammaksi.  Säestäjän  ei  so- 
pinut silloin  rajoittua  pelkkiin  sointu-otteisiin, 
vaan  hänen  tuli  k:n  osoittamiin  sointupuittei- 
siin  vapaasti  sommitella  itsenäisiä  väliääniä, 
jäljitellen  sooloäänen  pääaiheita  y.  m.  Tähän 
tarvittiin  tietysti  sävellystekniikan  täysi  hal- 
litseminen; niinpä  säestäjä  eli  „pianomestari" 
(maestro  ai  cembalo)  tuli  yhteisesitysten  varsi- 
naiseksi koossapitäjäksi,  siis  johtajaksi. 
Säestimenä  oli  sitäpaitsi  aina  bassoviulu,  usein 
myös  sello,  kuten  -senaikuisista  kuvista  voi  päät- 
tää; niiden  tehtävänä  oli  yleensä  pelkän  basso- 
äänen  soittaminen.  Kuvissa  nähdään  kaikkien 
soittajien  seuraavan  yhteistä,  pianon  telineelle 
pantua  nuottivihkoa.  Myöhemmin  liittyi  tämän- 
laisiin esitjksiin  useitakin  sooloääniä  (joko  lau- 
lajia tahi  soittajia);  siitä  kehittyi  runsas  ja 
monipuolinen  „kamarimusiikki"-kirjallisuus  (noin 
1650-1750),  josta  nuotteihin  merkittiin  vain  nu- 
meroilla varustettu  basso-osa  ynnä  sooloäilnet. 
Kun  18:nnen  vuosis.  lopulla  säveltäjät  eivät 
enää  tyytyneet  säestäjien  vapaisiin  mukailuihin, 
vaan  rupesivat  itse  täydesti  merkitsemään  sä- 
vell}'ksensä  kaikki  osat.  joutui  k. -soitto  pois  käy- 
tännöstä ja  jäi  pian  unohduksiin.  Samalla  jäi 
mainittu  edellisen  aikakauden  nuottikirjallisuus 
vaille  periutätietoon  perustuvaa  tulkintaansa.  Ny- 
kyään pyritään  täyttämään  siten  syntynyttä 
aukkoa,  toimittamalla  tyylituntemukseen  perustu- 
via säestysmuodostuksia  sen  ajan  arvokkaimpiin 
teoksiin.  Menettelytavasta  on  tosin  olemassa  eri 
mieliä;  mutta  selvää  on,  että  tuloksena  tulee 
ennen  kaikkea  olla  elinvoimaista  taidetta.  Suo- 
messa on  tällä  alalla  (toht.  I.  Krohnin  toimesta) 
julkaistu  muutamia  italialaisia  aarioita,  joiliin  on 
sepitetty  säveliin  sopeutuvia  uusia  suomenkielisiä 
runoja  (Kaikuja  muilta  mailta,  IljaV).  —  Mene- 
tettj-ään  käytännöllisen  merkityksensä  k.  jäi  kui- 
tenkin opetusvälineeksi  musiikin  teoriassa.  Sen 
soveltumattomuus  tähän  tarkoitukseen  on  tullut 
aikojen  kuluessa  yhä  selvemmin  tietoisuuteen; 
mutta  sitä  ei  ole  vielä  onnistuttu  korvaamaan 
yleisesti  tunnustetulla  täysipätöisellä  järjestel- 
mällä. Huomattavimman  yritteen  tässä  suhteessa 
on  tehnyt  11.  R  i  e  m  a  n  n  („Handbueh  der  Har- 
monielehre",  1898),  ja  sen  pohjalla  on  arvatta- 
vasti aikaansaatavissa  tämän  kysymyksen  rat- 
kaisu. /.    K. 

Kenraaliesikunta  ks.  Yleisesikunta. 

Kenraalieversti  ks.  Sotamarsalkka. 

Kenraali-intendentti,  i  ntendenttihallituksen 
ylin  päällikkö  Saksan  armeiassa.  Samanlainen 
arvo  on   myös  Ruotsissa. 

Kenraalikapituli  (ks.  Kenraali  ja  Kapi- 
tuli), Koomassa  asuvan   munkkikunnan-kenraa- 


lin rinnalla  oleva  luostariprovinssien  edustajista 
kokoonpantu   neuvosto. 

Kenraalikapteeni   ks.    Kenraali. 

Kenraalikartta  ks.   Yleiskartta. 

Kenraalikonfessori  (kenraali,  ks.  t.,  ja 
lat.  po«fe'ssor  =  rippi-isä) ,  birgittiiniläisluostarin 
munkkikonventin   johtaja   (priori). 

Kenraalikuvernööri,  korkein  sotilas-  ja  si- 
viiliviranoniainen  suuremmalla  alueella  (useissa 
maakunnissa  tahi  kuvernemen teissä).  —  Suomessa 
tämä  nimitys  esiintyy  jo  1594.  jolloin  Klaus  Fle- 
ming määrättiin  Suomen  k:ksi.  V:sta  1623  alkaen 
Suomi  oli  pitemmän  aikaa  sekä  myöhemmin  1700- 
luvulla  1747-52  erityisenä  kenraalikuvernöörikun- 
tana.  V:n  1808  sodan  aikana  jo  ennen  Porvoon 
valtiopäiviä  a.setettiin  Suomeen  k.,  jota  varten 
laadittu  väliaikainen  ohjesääntö  on  jouluk.  1  p:ltä 
180S.  Nykyjään  voimassa  olevat  k;iä  koskevat 
säännökset  ovat  pääasiallisesti  k: n  ohjesUännö.ssä 
lielmik.  12  p:ltä  1812  ja  senaatin  ohjesäännössä 
svysk.  13  p:ltä  1892.  (Viimeinen  johtosääntö 
maalisk.  26  p:ltä  1903,  joka  suuressa  määrässä 
lisäsi  k:n  valtaa,  kumottiin  armollisella  ju- 
listuskirjalla marrask.  4  p:ltä  1905.)  K.  on 
senaatin  puheenjohtaja  sekä  siviilihallinnon  ylin 
päällikkö.  Aikaisemmin  hän  oli  myös  Suo- 
men sotaväen  ylin  päällikkö.  Hänet  nimittää 
virkaansa  ja  erottaa  virasta  hallitsija.  Senaa- 
tin puheenjohtajana  on  k:n  tärkein  teh- 
tävä valvoa  joutuisaa  oikeuden  käyttöä,  lakien 
ja  asetusten  noudattamasta  sekä  hallitsijan  käs- 
kyjen täytäntöönpanoa.  Kaikki  senaatin  »sityk- 
set  hallitsijalle  käyvät  k:n  välityksellä  ja  samaten 
k.  toimittaa  hallitsijan  määräykset  ja  päätökset 
senaatille.  K.  on  saapuvilla  senaatissa  ainoastaan 
kun  hän  katsoo  sen  tarpeelliseksi  ja  johtaa  sil- 
loin puhetta  talousosaston  yleisissä  istunnoissa 
sekä  osastojen  yhteisistunnoissa.  Oikeusosastossa 
k.  saattaa  ottaa  osaa  rikos-  mutta  ei  riita-asioiden 
ratkaisemiseen,  ellei  kysymyksessä  ole  erittäin 
tärkeä  asia  ja  hän  katsoo  riitelevien  oikeuden 
hänen  osanotostaan  riippuvan.  Katsomatta  sii- 
hen, onko  k.  ottanut  osaa  asian  käsittelyyn  vai 
ei,  on  hänellä  valta  tehdä  hallitsijalle  muistu- 
tuksia senaatin  päätöksen  johdosta.  Tämä  ei  kui- 
tenkaan e.stä  päätöksen  täytäntöönpanoa,  ellei  se 
ole  alistettava  hallitsijan  ratkaistavaksi.  Mää- 
rättyjä asioita  senaatti  saattaa  päättää  ainoas- 
taan yhdessä  k:n  kanssa  (yksityisten  oppikoulu- 
jen perustaminen,  telefonijohdot,  keräykset,  yh- 
distykset j.  n.  e.).  Sellaisiin  virkanimityksiin, 
joiden  ratkai-seminen  on  senaatin  vallassa,  on 
hankittava  k:n  lausunto,  ellei  hän  ole  ollut  läsnä 
asiaa  käsiteltäessä.  Jos  k:llä  on  toinen  mieli- 
pide kuin  senaatin  enemmistöllä,  niin  lykätään 
asia  hallitsijan  ratkaistavaksi.  Erinäiset  virka- 
miehet kuten  poliisime.starit  k.  nimittää  yksinään. 
Siviilihallinnon  ylimpänä  päällik- 
könä k:n  tulee  huolehtia  rauhan  ja  turvalli- 
suuden säilyttämisestä,  hallitsijan  käsk}'jen  ja 
määräysten  tarkasta  noudattamisesta  ja  täytän- 
töönpanosta sekä  katsoa,  että  maan  asiijamet 
nauttivat  lain  suojaa,  etuoikeuksiaan,  vapauk- 
siaan  ja  oikeuksiaan.  K:n  huolenpito  ja  määrilys- 
valta  ulottuu  senaatin  samanlaisen  vallan  rin- 
nalla lääninhallituksiin,  poliisi-,  posti-,  tullilai- 
toksiin j.n.  e.  Kuitenkin  ovat  siitä  erotetut  sel- 
laiset laitokset,  joilla  säännösten  tahi  etuoikeuk- 
sien  nojalla   on    oma   erikoinen   hallintonsa    (yli- 


725 


Kenraalikuvernöörin  apulainen — Kenttälinnoitus 


726 


opisto,  tuomiokapitulit  j.  n.  e.).  K.  ei  saatu  ottaa 
ratkaistavakseen  valituksia  viranomaisten  toi- 
menpiteistä, vaan  hiin  osoittaa  valittajan  käänty- 
inäiin  laissa  määrätyn  viranomaisen  puoleen  tahi 
käskee  prokuraattorin  nostamaan  asiassa  fyyt- 
teen.  K:n  tulee  säännöllisissä  oloissa  toimia  si- 
viilihallintoa koslcevissa  seikoissa  yhdessä  senaa- 
tin kanssa.  Ainoastaan  kun  aika  ei  tätä  salli, 
saattaa  k.  antaa  suoraan  kuvernööreille  tarpeel- 
lisia ohjeita,  mutta  hänen  tulee  silloin  mahdol- 
lisimman joutuisasti  ilmoittaa  toimenpiteestään 
senaatille.  K.  on  se  viranomainen,  jonka 
puoleen  Venäjän  ja  Suomen  viranomaisten  tulee 
kääntyä,  kun  ne  tahtovat  ryhdyttäväksi  toimen- 
piteisiin  toisessa   maassa.  E.    K-ja. 

Kenraalikuvernöörin  apulainen  avustaa  ken- 
raalikuvernööriä tämän  tehtävissä.  Kenraali- 
kuvernöörin apulaisen  nimittää  virkaansa  ja  erot- 
taa hallitsija.  Erinäisiin  kenraalikuvernöörin 
tehtäviin   ei   hänen   apulaisensa  saata  ryhtyä. 

Kenraalikuvernöörin  kanslia  on  apuna  ken- 
raalikuvernöörille, joka  m.vös  määrää  työjärjes- 
tyksen siellä.  Asiat  k:ssa  liäsitellään  yksinomaan 
venäjän  kielellä  ja  samaten  ovat  ulosmenevät  toi- 
mituskirjat venäjänkielisiä.  Kaikki  virat  k:ssa 
täytetään  ilman  hakua  ja  ehdolleasettamista.  Vir- 
koja täytettäessä  kenraalikuvernööri  voi  ?.illia 
poikkeamisia  lain  vaatimista  virkaanpääsy- 
eluloista   (aset.  jouluk.  31  p:Itä  1909).     E.  K-ja. 

Kenraaliluutnantti  ks.  Kenraali. 

Kenraalimajuri  ks.  Kenraali. 

Kenraalimarssi  =  hälyvtvssoitto.  ks.  Häly  y- 
t  y  s. 

Kenraalipaussi  (it.  gencrale  =  yleinen) ,  y  1  e  i  s- 
paussi,  esiintyy  joskus  orkesteriteoksissa  ja 
muissa  useampien  soittimien  esitettävissä  sävel- 
lyksissä, jolloin  kaikki  soittajat  yhfaikaa  tau- 
koavat yhden  tahi  useamman  tahdin  ajaksi  ja 
siten  sävellyksen  kulku  hetkeksi  ikäänkuin  koko- 
naan pysähtyy.  K.  merkitään  kunkin  soittimen 
nuotteihin   kirjaimilla:    G.   P.  /.   K. 

Kenraaliprokuraattori  ks.  Y  1  i  p  r  o  k  ii- 
r  a  a  t  t  o  r  i. 

Kenraalisotamarsalkka  ks.  S  o  t  a  m  a  r- 
s  a  1  k  k  a. 

Kenraalistaapi  ks.  Yleisesikunta. 

Kenraalistaapiakatemia  ks.  Y'  1  e  i  s  e  s  i  k  u  n- 
n  a  n  akatemia. 

Kenraalivikaari  ks.  Y  1  i  v  i  k  a  a  r  i. 

Kent,  kreivikunta  Englannin  kaakkoiskulmassa 
Calais'n-salmen  äärellä  Thamesin  suun  etelä- 
puolella; kokonaisuudessaan  4,027  km-.  1,348.841 
as.  (1901),  1.  335  km=:llä;  hallinnollisesti  siitä 
on  erotettuna  90  km'  (Canterbury).  —  K:n  poh- 
joisranta on  marskimaata,  eteläinen  korkeakal- 
lioista;  sinne  päättj^y  K:n  läpi  kulkeva  kalkki- 
kiviselänne  North  Down  (korkein  kohta  247  m 
yi.  merenp.).  Muuten  K.  on  kumpumaata,  he- 
delmällistä ja  huolellisesti  viljeltyä  (vihannek- 
sia, hedelmäpuita,  humaloita) ;  karjanhoito  ku- 
koistava. Teollisuus  sitävastoin  mitätön.  —  Suu- 
rimmat joet  ovat  Thames,  JIedway,  suussa  mai- 
nio satama,  Stour.  Tärkeä  rautatie  Lontoosta 
K:n  satamaan,  Doneriin,  menee  kreivikunnan 
halki.  —  Pääkaup.  JIaidstone.  Hallinnossa  säi- 
lynyt vanhoja  omituisia  muotoja.  —  K -.n  alue 
vastaa  jokseenkin  K:n  kuningaskuntaa, 
Englannissa  anglosaksien  ensimäinen;  823  lii- 
tetty Wessexiin.  (E.  E.  K.) 


Kentauri  (Centaurus),  suuri  tähtikuvio 
eteläisellil  taivaanpallopuoliskolla.  Linnunradan 
kohdalla,  Suomessa  näkymätön.  Kaksoistähti  a 
Centauri  (ensimäistä  suuruusluokkaa)  on,  mikilli 
tiedetään,  aurinkokuntaamme  lähinnä  oleva  kiinto- 
täliti ;  sen  parallaksi  on  0"75  ja  etäisyys  4,3 
valovuotta.  //.  R. 

Kentaurit,  kreik.  tarustossa  sekaolentoja,  puo- 
leksi ihmisiä,  puoleksi  hevosia.  Vanhimmissa 
kuvissa  k:IIa  on  tiiydellinen  ihmisruumis,  jo- 
hon liittyy  hevosen  takaruumis;  etujalat  siis 
ovat  ihmi.sen,  takajalat  hevosen.  Jo  ark.aisen 
taiteen  aikana  syntyi  kuitenkin  toinen  k.-tyyppi: 
hevonen,  jolla  rinnasta  asti  on  ihmisen  yläruu- 
mis; tämä  tyyppi  kehiltyi 
5:tenä  vuosis.  e.  Kr.  omihii- 
sen  notkeaksi  ja  ryhdikkääksi 
olennoksi.  K:eja  kuvailtiin  ra- 
juiksi, hurjan  himokkaiksi 
metsäläisiksi;  tavallisesti  hei- 
dät sijoitettiin  Thessaliaan, 
jossa  muka  ahdistivat  lapi- 
thien  heimoa.  Tunnettu  on 
varsinkin  Theseuk.sen  tarus- 
toon liittyvä  taru  Peirithook- 
sen  ja  Hippodameian  häistä, 
joista  k.  yrittivät  ryöstää 
morsiamen.  Myöskin  kerrot- 
tiin Herakleen  taisteluista  heidän  kanssaan,  vrt. 
myös  Nessos  ja  Deianeira.  —  Tavallisen 
tarun  mukaan  k.  polveutuivat  Iksioni.sta  ja  He- 
ran haamuun  laaditusta  pilvestä  (ks.  Iksion). 
Toista  alkuperää  olivat  kuitenkin  viisas  K  h  e  i- 
ron  (ks.  t.)  ja  vieraanvarainen  Pholos  (Sei- 
lenoksen  poika,  Herakleen  tarustossa),  jotka 
poikkesivat  muiden  k:n  rajusta  luonteesta.  K. 
ja  heidän  taistelunsa  olivat  kreik.  kuvaamatai- 
teiden suosituimpia  aiheita.  Niinpä  oli  k:n 
taisteluja  kuvattu  Olympian  Zeuksen  temppelin 
länsipäädyssä,  Ateenan  n.  s.  Theseionin  cellan 
korkokuva-friisissä,  Phigalian  Apollonin  pyhlikön 
sisä-friisissä,  Ateenan  Parthenonin  metoopeissa 
j.    n.   e.  O.    K.    T. 

Kenttäeversti  (ks.  Eversti)  oli  useissa 
maissa,  ra.  m.  Ruotsissa  16:nnella  ja  17:nnellä 
vuosis.  armeian  ylipäällikön  arvonimenä. 

Kenttäjääkärit  otettiin  Preussin  armoiaan 
(Fredrik  II  :n  ajoista  alkaen)  metsänhoito-oppi- 
laista, joiksi  otettiin  vain  korkeimpain  metsän- 
hoitovirkamiesten  sukulaisia.  Oppilaita  käytet- 
tiin myös  samalla  pikalähetteinä  (kuriireina)  ul- 
komaisissa lähetyksissä  tai  hallitsijan  palveluk- 
sessa matkoilla.  Venäjällä  on  myös  kenttäjääkäri- 
kunta.  johon  kuuluu  kaildcien  arvoasteiden  up- 
seereja. Heillä  ei  kuitenkaan  ole  mitään  yhteyttä 
metsänhoidon  kanssa,  vaan  heitä  käytetään  tär- 
keissä asioissa  (esim.  lähetteinä  Majesteetin  pal- 
veluksessa). Itävallassa  on  myös  kenttäjääkäri- 
pataljoonia,  jotka  vastaavat  tarkk'ampujia. 

M.  V.  77. 

Kenttäkauhu  ks.   Agorafobia. 

Kenttäkeittiö,  kuljetettava  keittolaitos  soti- 
lasten päivällisruuan  valmistamiseksi  sodassa  tai 
leikkisodassa.  Koska  k.  on  raskautensa  takia  epä- 
mukava kuljettaa  mukana,  ei  sitä  enää  käytetä, 
vaan  jokaisella  sotamiehellä  on  nykyisin  oma 
kenttäkattilansa.  il.  v.  E. 

Kenttäkoe  ks.  K  o  i  r  a. 

Kenttälinnoitus  ks.  Kenttävarustu». 


Kenttämagneetti — Kenttärautatie 


728 


Kenttämagneetti,  sähkökoneissa  magueetliseu 
kentän  aikaansaamiseksi  käytetty  mai^m-etti. 
K:lle  annetaan  tavalla  tai  toisella  magnetismia, 
ja  sen  kentässä   iuduktsionivirta   syntyy. 

Kenttämajoitus  1.  b  i  v  u  a  a  k  k  i,  joukkojen 
sijoittaminen  sodan  aikana  lepoa  varten  tahi  yöksi 
taivasalle.     Kenttiimajoitus    on    tapahtuva     -ove- 


10  *o         to  *0         fO         *0 

"t  .      I     r. — ^     !-■ — :     r 


fOO  lui. 


'Jfe 


*    irO  ask.  ja  enemmänkin 
SO  ask. 
"^^SO  ask. 
^' to  ask. 


tm     m     »*    f»     ** 


Rykmentin   kenttitniajoitns  (4  patalj.)  yhdessä  linjassa. 
a    rykmentin     p&äUiktin   teltta,    h  rykmentin  ajutantin  teltta 
c  rahakirstu  ja  vahti,  rf^  rykmentin  aseettomat,  fe  kuormasin 
ff  kuormastohevoset,  gg  reiiuvurasto,  hh  kuormaston  aseetto- 
mat, ii  päivystäjät  ja  lähetit,  kk  upseerit, 

liaan  asemapaikan  takana,  jottei  vihollisen  hyökä- 
tessä joukon  täytyisi  aloittaa  taistelua  perää.ity- 
mällä.  Paikan  tulee  täyttää  erityisiä  taloudelli- 
sia vaatimuksia.  Maanlaatu  on  oleva  kuivaa ;  jou- 
koilla tulee  olla  suojaa  pahalla  säällä  ja  majoitus- 
tarpeita  (s.  o.  olkia,  puita  ja  varsinkin  vettä  s.;kä 
miehille  että  hevosille)  on  oleva  lähellä  saatavissa. 
Jalkaväki  sijoittuu  vihollisen  puoleiseen  laitaan, 
tykki-  ja  hevosväki  asetetaan  semmoisille  j^ai- 
koille,  joita  joko  jalkaväki  tahi  maanlaatu  suo- 
jelevat. Majoituspaikan  avaruudesta  ja  muodosta 
riippuen  joukot  sijoitetaan  joko  yhteen  sijaan 
t.  osastoittain  (fchelonittain).  Ensinmainittu  si- 
joitus tarjoo  enemmän  mukavuutta,  toinen  enem- 
män turvallisuutta.  Turvallisuuden  valvomiseksi 
määrätään  päiv\stäjäjoukko,  jonka  pitää  olla 
täydellisesti  valmiina  taisteluun,  sekä  asetetaan 
erityiset  vahdit  1.  kenttävahti,  2.  kenttämajoitus- 
vahti  ja  3.  takavahti.  Kenttä-  ja  takavahdista 
asetetaan  ketju  parivartioita  majoituspaikan  ym- 
päri. M.   V.    H. 

Kenttämittari  (Cidaria),  mittariperhos-suku, 
jolla  on  .Suomessa  59  edustajaa.  Tav.  valkeita: 
mustia,  harmaita  tai  ruskeita  kirjauksia  siivissä. 
Toukat,  jotka  ovat  tav.  lieriömäisiä,  kyhmyt- 
tömiä  ja  haarakkeettomia,  tekevät  joskus  suurta 
vahinkoa.  C.  dilutatan  toukkia  on  usein  esiin- 
tynyt Pohjois-Suomessa  niin  lukuisasti,  että  ovat 
syöneet  koivut  paljaiksi  laajoilta  alueilta. 

U.   S-s. 

Kenttäoikeus  ks.  Sotaoikeus. 

Kenttäpalvelus  käsittää  sotapalveluksen  kaikki 
eri  liaarat  sotaretkellä  ollessa.  K:ta  tekevät 
sotajoukot  jo  rauhanaikana  eri  ohjeiden  mukaan, 
jotka  koskevat :  1.  palvelusta  marssin  aikana, 
2.  kenttäpalvelu.sta  lepopaikoilla,  3.  etuvartiopal- 
velusta,  johon  kuuluu  suojeluspalvelus  ja  tie- 
dustuspalvelus,  sekä  i.  joukkojen  toimintaa  tappo- 
tantereella. M.  V.  n. 

Kenttäpatteri  (ks.  Patteri),  pienin  kenttä- 
tykistön taktillinen  yksikkö.  K:ssa  on  8  tykkiä. 
6  patteria  muodostaa  kenttätykistöbrigadin.  vrt. 
T  y  k  k  i  V  ä  k  i.  M.  v.  H. 

Kenttäpuhelin    ks.    K  e  n  1 1  ä  t  e  1  e  f  o  n  i. 

Kenttäratsastus,  syksyllä  kesätoimien  päätyt- 
tyä   tarkoitusta    varten    erikoisesti    komennettu- 


jen up.seorieii  yleisesikunnan  ui)seerien  johdolla 
suorittama  retkeily,  jonka  tarkoituksena  on  liar- 
joittelu  sotilaskarttojeu  laatimi.sessa  ja  kenttä- 
tehtävien  ratkaisussa.  Kaikki  upseerit  kulkevat 
tällöin   ratsain.  J/.   r.  H. 

Kenttärautatie  1.  k  e  n  1 1  ä  r  a  t  a  on  rautatien 
pienin  muoto  ja  niin  rakennettu,  että  sen  raide 
helposti  voidaan  ottaa  irti  kannettaviin  paloihin 
ja  laskea  uudelleen  maata  sitä  ennen  erityisemmin 
valmistelematta  taikka  varustamatta.  Kun  k:tii 
voidaan  kä}'ttää  eri  tarkoituksiin  ja  eri  paikoilla, 
kulloinkin  esiintyvän  tarpeen  mukaan,  kaniiitt 
taa  niitä  hankkia  pienempääkin  liikettä  varten. 
Kapearaiteisten  rautateiden  jatkoina  käytetään- 
kin niitä  suuremmassa  maataloudessa  lannan,  suii- 
maan.  hiekan,  viljan  y.  m.  kuljetukseen,  metsän- 
hakkuissa, vuoritecllisuudessa  ja  kaikenlaise.ssn 
muussa  teollisuudessa,  sotilastarkoituksissa  ruoka- 
varojen, ampumatarpeiden  y.  m.  kuljettikseeu. 
Kuljetus  k;llä  on  paljoa  keveämpää  ja  tulee  siten 
paljoa  halvemmaksi  kuin  tavallisilla  teillä,  jota- 
paitsi  tiehen  tarvittava  työ  ja  maa-ala  säästyvät. 
Siten  k: n  avulla  sellainenkin  yritys  käy  mah- 
dolliseksi, jossa  vain  lyhj-eksi  ajaksi  taiklca  ajoit- 
taisin suurempi  kuljetus  tulee  kysymykseeu. 
Kenttäratojen  raideleveys  on  40-100  cm:n  välillä; 
tavallisin  on  60  cm,  koska  sellaisella  vaunut  vielä 
ovat  tilavia  ja  vakavia.  Kaikki  rakenteet  teh- 
dääit  mahdollisimman  keveät,  yksinkertai.sot  ja 
halvat  kuljetuskykyä  uhraamatta.  Jos  koko  rata 
taikka  osa  siitä  tulee  kauemman  aikaa  paikoil- 
laan pysyväksi,  saadaan  halvin  rata  naulaamalla 
kiskot  puisiin  ratapölkkyihin  ja  liittämällä  toi- 
siinsa jatkokiskoilla  ja  ruuveilla.  Kiskot  ovat  ta- 
vallisen ratakiskon  muotoisia,  mutta  keveitä,  pai- 
navat n.  7  kg  metri.  Liikuteltavia  tavallisim- 
min käytetilän  ja  niissä  raide  jaetaan  kiskon  pi- 
tuisiin 5.  2  tai  1,5  m:n  pituisiin  osiin  siten,  että 
kummatkin  kiskot  ja  niiliin  kiinteästi  ylidistetyt 
rautaiset  ratapölkyt  (väli  n.  1  m)  muodostavat 
2:n  tai  yhden  mielien  nostettavan  kehän.  Kehät 
asetetaan  maahan  peräkkäin,  ja  yhteenliittämistä 
varten  on  kiskojen  toi- 
seen päähän  ruuveilla 
kiinnitetty  kaksi  jatko- 
kiskoa,  jotka  ympäröivjit 
kiskon  varren  ja  }x];\n 
(kuva  1).  Jatkokiskoion 
vapaiden  päiden  muodos- 
tamaan kitaan  työnne- 
tään seuraavan  keliiin 
kiskojen  vapaat  päät, 
jolloin  tukeva  jatko  on 
heti  valmis.  Raiteen  ko- 
koon kyhääminen  käy  si- 
ten nopeasti  ja  helposti 
tattu  vaunu 
(kuva    2).    — 


Kuva  1. 


ja  kiskokehillä  las- 
voi  seurata  työn  edistymistä 
Radan    haarautumiskohtaan    .sovi- 


Kuva  2. 


729 


Kenttäsairaala — Kenttäsilta 


730 


tetaan  joko  kehä,  joka  sisältää  valiniin  vaih- 
teen tai  kääntöpöydän,  taikka  käytetään  siinä  eri- 
tyisiä kiskoja,  jotka  vievät  toisten  kiskojen  yli 
ja  voidaan  liittää  mihin  paikkaan  tahansa  rai- 
teessa. K:n  vaunnt  ovat  hyvin  erilaatuiset  kulje- 
tettavan tavaran  laadun  mukaan.  Ne  koetetaan 
saada  niin  keveät  ja  halvat  kuin  mahdollista  ja 
sumalla  lujat  ja  käytännölliset.  Pyörissä  (läpi- 
mitta ;!0  45  cm)  on  useasti  kahdet  laipat  eli  fläns- 
sit,  joista  sisenimät  ovat  samanlaiset  kuin  taval- 
lisissa rautatievaunuissa  ja  ulompi  estää  pyörää 
suistumasta  kiskoilta,  raide  kun  on  tavallista  epä- 
tasaisempi.    Tav.illisin    vaunumuoto    on    kaato- 


^^s^ 


.^ 


MJr^ii        I    II  I  I      «tl"; 


Kuva  3. 

vaunu  raudasta  (kuva  3) ,  sisältö  0,»-2,o  m', 
jonka  kehälle  voidaan  sovittaa  myös  puinen 
sivuluukulliuen  laatikko.  Sitä  käytetään  erit- 
täinkin maan.  hiekan  y.  m.  sentapaisten  aines- 
ten kuljetukseen,  Pitemmissä  vaunuissa  ja  tuk- 
kien ja  hirsien  kuljetuksessa  käytetään  kahta 
alusvauuua.  joiden  päällä  vaunukori  taikka  hir- 
ret lepäävät  kääntötappien  varassa  (kuvat  4-6). 
Kun  vaununakselit  ovat  lähekkäin,  ja  kun  cdellä- 


varaan,    Kuormavaunun  kummankin  akselin  alle 
tulee  tällainen  alusvaunu,  ja  koko  kuormattu  vaunu 


mainittuja  alusvaunuja  käytetään,  voivat  raiteen 
käänteet  olla  jyrkät;  säde  10-20  m,  höyryveturin 
kuljettavilla  teillä  25  m.  Nousuja  sallitaan  näillä 
teillä  aina  1:50.  Liikevoimana  käytetään  mies- 
voimaa, hevosvoimaa,  höyry-  taikka  sähköveturia, 
Kenttäratojen  käyttökelpoisuutta  lisätään  paljon 
käyttämällä  alusvaunuilla  erityistä  telinettä,  jolle 
mitkä  nelipyöräiset  ajoneuvot  tahansa  voidaan  si- 
joittaa. Telineessä  on  haarukkamaiset  sijat,  joi- 
hin vaununakselin  navat  sopivat.   Kun  alus>'aunu 

työnnetään  kal- 
tevalla koroke- 
radalla      seisovan 

kuormavaunun 
alle  ja  kumpaa- 
kin vaunua  työn- 
netään yhdessä 
eteenpäin,  laskeu- 
tuu kuormavau- 
nun akseli  alus- 
Kuva  5.  vaunun      telineen 


Kuva  6. 

voidaan  niiden  päällä  kuljettaa  radalla  kuten  hir- 
ret ja  tukit.  —  K:llä  voidaan  hevosvoimalla  kul- 
jettaa 4-5  kertaa  niin  suuria  bruttokuormia  kuin 
hyvällä  tasaisella   maantiellä    (viertotiellä)    ja   n. 
17,  kertaa  suuremmalla  nopeudella.       J.   G-6n. 
kenttäsairaala  ks.  S  o  t  a  1  ä  ä  k  i  n  t  ä  t  o  i  m  i. 
Kenttäsananlermätin  1.  kenttätelegrafi, 
se  osa  sotilassananlennätintä,  joka  kuuluu  välit- 
tömästi   sotajoukkojen    liiketoiminnan    alaan    ja 
jonka   järjestäminen    sen    vuoksi    kuuluu    erikoi- 
sesti  tätä   tarkoitusta   varten   harjoitetuille   jou- 
koille.   K:n  tarkoituksena  on  siis  osaksi  täyden- 
tää   niitä    vakinaisia    yhteyksiä,  joita  on  sodan 
ylijohdon  ja  eri  osissa  sotanäyttämöä  ja  merellä 
taistelevien   sotavoimien   sekä   myös   linnoitusten 
ja    kotipaikan    välillä,    osaksi    ja    pääasiallisesti 
ylläpitää  yhteyttä   samalla   sotanäyttämöllä   pää- 
kortteerista  taistelevan  armeian  eri  osiin.    Paitsi 
yleiseen     sotilassähköyhteyteen     kuuluvia    s  o  t  a- 
sananlennätinlinjoja   ja    etappilin- 
j  o  j  a   on   varsinaisia   kenttäsähkötyslin- 
j  o  j  a,   jotka   yhdistävät    armeiakunnat    toisiinsa 
sekä  divisioonaesikuntiin  ja  nämä  kaukaisempiin 
etuosastoihin   y.   m.   ja   joiden   tehtävänä   on   vä- 
littää   käskyjä    taistelun    kestäessäkin.     Kenttä- 
sähkötysjohdot  täytyy  voida  nopeasti  virittää  ja 
purkaa,   jonka   vuoksi    niihin   on    käytettävä   ke- 
vyttä ja  helposti   käsiteltävää   tavaraa.    On   yhä 
enemmän  siirrytty  patsasjohdoista  kaapelijohtoi- 
hin.    Tätä   varten    on    olemassa    erikoisia    sanan- 
lennätinkomennuskuntia.    Useissa   maissa   on    ki- 
pinäsähköitys  jo  sotalaitoksen  palveluksessa. 

(SI.  V.  n.) 
Kenttäsilta,  sotilaallisia  tarkoituksia  varten 
vesien  taikka  syvänteiden  yli  sodan  aikana  raken- 
nettu väliaikainen  silta.  Tehdään  joko  paikalta 
saaduista  puuaineksista  taikka  kyhätään  kokoon 
mukana  tuoduista  valmiista  palasista.  Vanhim- 
mat historian  mainitsemat  sillat  olivat  kenttäsil- 
toja.  Dareios  rakennutti  sillan  Bosporin  yli  314 
veneen  varaan,  Kserkses  samoin  Hellespontin  yli 
360  alukselle,  Aleksanteri  Suuri  kuljetti  nmka- 
naan  sotaretkillä  sillanosia.  Roomalaiset  rakensi- 
vat säännöllisiä  k:oja  pukeille,  paaluille  ja  pon- 
tuille,  joita  kuljettivat  mukanaan.  Uudemman 
ajan  k:t  tehdään  myös  pääasiallisesti  puupal- 
keista, joita  kyhätään  yksi  taikka  useampia  rin- 
nan ja  niiden  yli  poikittain  kansilankut;  tukina 
ovat  joko  tarkoitukseen  rakennetut  vaunut,  puu- 
ka.sat,  maalla  täytetyistä  vallikopista  tehdj-t  pila- 
rit,  pukit,   paalupilarit  taikka   tynnyripontut  ja 


731 


Kenttätelefoni— Kenyon 


732 


veneet.  Myöskin  tuki-  ja  riippusiltoja  sokil  lis- 
tikkosiltoja  rakentavat  uudeuaikaisesti  järjes- 
tetyt insinöörijoukot  edeltäpäin  vulmiiksi  teli- 
dyistä  osista,  joita  kenttärautatiellä  kuljetetaan 
paikalle  ja  nopeaan  kyhätiian  kokoon  yksityis- 
kolidittain  niiiärätyn  ohjelman  mukaan.  J.  C-6n. 

Kenttätelefoni,  sotajalalla  olevan  armeian  pal- 
veluksessa oleva  siirrettävä  telefouijoUto. 

Kenttätykki,  kevyt  valuteräksestä  tehty  tykki, 
kalil)eriltaan  7,5-10,5  cm.  kuljetetaan  mukana 
kenttätaistelussa.  K  :t  yhdistetään  kenttäpä  t- 
t  e  r  e  i  k  s  i  (ks.  t.) .  vrt.  T  v  k  k  i  v  ä  k  i. 

M.  V.  B. 

Kenttätykkiväen  brigadi.  Venäjän  .sota- 
väessä 6  kenttäpatterin  muodostama  kokonaisuus: 
Saksassa  armeiakunnan  kaikki  tykistörykmentit 
yhdistetään   k.    b:ksi.     vrt.    Tykki  väki. 

M.  V.  B. 

Kenttävahti  asetetaan  kenttämajoituksessa  n. 
200  askelta  rintaman  eteen.  K.  asettaa  parivar- 
tiostoja  ketjuun  majoituspaikan  ympärille.  Pari- 
vartiostojen  vahtimiesten  tulee  tarkastaa,  ettei- 
vät sotamiehet  ilman  erityistä  lupaa  poistu  ma- 
joituspaikalta, ja  estää  joukkoon  kuulumattomia 
henkilöitä  pääsemästä  majoituspaikalle. 

M.  V.  B. 

Kenttävarustus,  luonnollisten  suojapaikkojen 
puutteessa  sotatanterella  sotajoukon  suojelukseksi 
rakennettu  varustus.    Pienimpiä  näistä,  joilla  on 


AmpujakaiTos  polviasentoa  varten,    a  pengermil  (berraa) 
käsinojaa  ja  patruunain  asettamista  varten. 


♦  0,4 


Ampujakaivos  seisovalta  ampumista  varten. 


^s^:^^ 


Ampujakaivos  varaväkeä  varten,    a  pengerraä  (berma). 
h  ensimttisen  rivin  banketti. 

ainoastaan  satunnainen  merkitys  ja  jotka  ovat 
tarkoitetut  suojaamaan  tappelun  aikana  eri- 
tyisiä pienempiä  joukko-osia,  nimitetään  a  m- 
pujakaivoksiksi  ja  varaväkikai- 
V  ok  siksi.  Jos  k:illa  taas  on  tarpeen  pitem- 
mäksi ajaksi  sodan  kestäessä  suojella  suureinpia 
joukko-osia,  rakennetaan  tärkeihin  paikkoihin, 
kuten  siltojen  äärelle,  valtateitten  haaroihin 
j.  n.  e.  suurenpuoleisia  varustuk.sia,  joita  nimi- 
tetään kenttäli  n  noil  uksiksi.  Ne  ra- 
kennetaan sekä  jalkaväen  että  tykkiväen  puolus- 
tettaviksi ja  niiden  rakentamiseen  kuluu  usein 
monta  viikkoakin.  Jokaisessa  k:ssa  on  valli  ja 
hauta.  Kenttälinnoituksessa  vallit  ovat  monta 
vertaa  paksummat  ja  korkeammat,  ja  haudat  sa- 
moin   syvemmät    kuin    ampujakaivoksissa,    jotka 


luodaan  ainoast.aaii  sotamiesten  pienillä  lapioilla, 
ja  niiden  rakentamiseen  käytetään  kuormaston 
kuljettamia   suurempia    tyoaseita.  .1/.    v.    II. 

Kentucky  l-ta'ki],  lyh.  Ky.  t.  Kent.,  valtio 
Yhdysvalloissa,  Ohion  eteläpuolella,  lännessä 
ulottuen  Mississippiin  asti;  105.145  km" ;  2,289,905 
as.  (1910),  20  km-:llä.  Muukalaissyntyisiä  ai- 
noastaan 50,249  (1900),  joista  6  Suomesta;  nee- 
kereitä  13,3  %.  —  Läntisin  osa  kvartääri-  ja 
tertiäiirikautista  alavaa  tasankoa,  keskusta  200- 
400  m  korkeaa  kumpumaata,  jonka  kalkkikiveen 
on  muodostunut  suurenmoisia  luolia  (Mammoth-, 
Colossal-,  Saltcave)  ;  täällä  on  myös  laajoja,  kar- 
janhoitoon erittäin  sopivia  preeria-aloja  n.  s. 
BUie  grass  (Poa  pratensis)  rcyions.  Itärajalla 
ulottuvat  Appalakkien  Cumberland-vuorten  haa- 
rakkeet  K:iin  (900  m  korkeat).  Idässä,  samoin- 
kuin länsirajalla,  Indianan  ja  Illinoisin  kivi- 
hiilikerrokset  ulottuvat  K:n  rajojen  sisäpuolelle 
(40,000  km-).  —  Ilmasto  mantereinen,  kuu- 
mine  kesineen  (Louisville:  heinäk:n  keskilämpö 
+25,s°C,  tammik:n  +1,2°C,  v:n -f  IS.s^C) ,  nuitta 
runsassateinen  (1,142  mm);  pyörremyrskyjä 
usein.  —  Joet  kulkuteinä  tärkeitä:  Ohio,  Tenes- 
see,  Mississippi  sekä  K.-joki,  410  km  pitkä, 
kulkukelpoinen  225  km  (siitä  valtion  nimi). 
Kalkkikivi-alueella  on  painanteissa  lukuisasti 
suolanpitoisia  rämeitä,  saltlicks.  —  Pääelinkeino 
maanviljelys;  maissia  korjattiin  1909  36,2  milj. 
hl,  vehnää  2,7?  milj.  hl:  hamppua,  vähän  puu- 
villaa ja  sorghumia  viljellään  myös.  Tärkein  vil- 
jelyskasvi on  tupakka,  jonka  sato  1909  oli  159 
milj.  kg,  arvoltaan  192,5  milj.  mk.  Menestyk- 
sellä harjoitetaan  karjanhoitoa;  K:n  hevoset 
(1910:  407,000)  ovat  kuuluisat;  sam.  v.  oli  394,000 
lypsylehmää,  605.000  muuta  nautakarjaa,  1,060,000 
lammasta,  989,000  sikaa,  207.000  muulia.  —  Met- 
sät laajoja,  lehti-  (tammi,  pyökki,  saksanpähkinä) 
ja  havupuita.  —  Vuorityö  tuotti  1908  53  milj. 
mk: n  arvosta  kivihiiltä,  polttoöljyä  (3,65  milj. 
mk.),  savea  y.  m.,  yhteensä  arvo  83,6  milj.  mk. 
—  Teollisuudessa  työskenteli  1905 :  50,794  miestä 
3,734  laitoksessa;  valmistusarvo  827,5  milj.  mk., 
josta  93,8  milj.  mk.  tuli  myllyjen,  77,!  milj.  mk. 
tupakkatehtaitten,  76,i  milj.  mk.  viinapolttiinoi- 
den  ja  olutpanimojen,  75,»  milj.  mk.  sahalaitos- 
ten osalle.  —  Rautateitä  (1906)  5,522  km.  — 
Koulupakko;  493,935  oppilasta  kansakouluissa; 
valkoisten  ja  neekerien  lapsilla  on  eri  koulut.  — 
Toimeenpanovalta  on  (1850  v:n  perustuslain  mu- 
kaan) 4  v:ksi  valitulla  kuvernöörillä,  lakiasää- 
tävä 38-jäsenisellä  senaatilla  ja  100-miehi.sellä 
edustajakamarilla.  Kongressiin  K.  lähettää  2  se- 
naattoria ja  11  edusmiestä.  Pääkaupunki  vähäi- 
nen Frankfort.  —  Ensimäiset  uutisasukkaat 
asettuivat  K. -joen  varsille  1775;  v:een  1786  K. 
oli  osana  Virginiasta  sekä  otettiin  1792  valtiona 
Yhdysvaltojen  liittoon.  Sisällissodassa  K.,  jossa 
oli  paljon  orjia,  julistautui  puolueettomaksi  jou- 
tuen kuitenkin  sodan  jalkoihin.  E.  E.   K. 

Kentän  voimakkuus,  voima,  jolla  magneet- 
tinen, sähkö-  tai  elektromagneettinen  kenttä  mää- 
rätyssä paikassa  vaikuttaa  magneetin  napaan, 
jonka  voimakkuus  on   1. 

Kenyon  [Icenjan],  Frederic  George  (s. 
1863),  engl.  filologi,  v:sta  1889  palvellut  British 
Mu.seumin  käsikirjoitusosastolla,  nyk}'isin  museon 
johtaja.  K.  on  etupäässä  papyrusten  tutkija: 
liänen     on     onnistunut     löytää    ennestään    tunte- 


7.^;i 


Keokuk— Kepler 


734 


inattomia  klassillisia  teoksia,  jotka  häu  ete- 
viisti  on  tulkinnut.  ^■.  1S91  ilmestyi  Aristoteleen 
..Ateenan  valtiomuoto",  jonka  b.än  myöhemmin 
selitti  ja  varusti  käännöksellä;  sitten  hän  julkaisi 
Heronilaan  miimejä,  Bakkhylideen  runoja  y.  m. 
Raamatun  tekstin  tutkimuksen  alalla  K.  on  myös- 
kin liikkunut  julkaisten  siltä  alalta  ansiokkaan 
teoksen  ..Handbook  of  the  textual  criticism  of  the 
New  Testament"  (1901).  Lisilksi  mainitt^xkoon 
hänen  julkaisunsa  „Catalogue  of  greek  papyri 
in  the  British  Museum"   (3   nid.,   1893-1907). 

Keokuk  fkiolcakj,  kaupunki  Yhdysvalloissa, 
lonan  valtiossa  Mississipin  varrella,  yläpuolella 
Des  Moines'in  laskua  siihen;  14,597  as.  (1906). 
Rautatienristeys;  teollisuutta.  Yläpuolella  olevat 
Mississipin  viimeiset  kosket  kiertää  14.5  km 
pitkä  kanava.  K:n  luo  r.akennetaan  (1911)  As- 
suanin  padon  veroinen,  1,600  m  pitkä  pato  veden- 
korkeuden tasoittamiseksi.  Pato  varustetaan 
200,000  hevosv:n  turbiinilaitoksella,  josta  sähkö- 
valoa johdetaan  joen  varrella  oleviin  kaupunkei- 
hin St.  Louisiin  asti.  E.  E.  K. 

Keops  (K  h  e  o  p  s)  (es.  Khufu),  Egyptin 
4:uiien  dynastian  mahtavin  faarao,  luultavasti 
Snofrun  poika,  hallitsi  23  v.,  on  kuuluisa  Gisen 
luona  nähtävästä  haudastansa  eli  pyramidista, 
joka  on  suurin  kaikista  pyramideista.  K:n  py- 
ramidi oli  145  m  korkea,  sen  kanta  käsitti  n. 
50.000  m-,  sivut  olivat  peitetyt  sileäksi  hiotulla 
kalkkikivipeitteellä.  Siihen  käytettiin  noin  23,000 
keskimäärin  2,500  kg  painavaa  kivilohkaretta, 
jotka  tuotiin  Niilin  itärannalla  nyk.  Kairon 
eteläpuolella  olevasta  kalliosta.  Herodotoksen  mu- 
kaan oli  100.000  miestä  tässä  työssä  20  v.  ajan. 

E.  T-t. 

Keos  (kreik.  Keös,  uuskreik.  Kea,  kansankie- 
lessä Tsm),  yksi  Aigeian-meressä  olevista  Kykla- 
dein  saarista,  Attikan  eteläpuolella,  kuuluu  Kyk- 
ladein  nomokseen.  Pinta-ala  103  km",  n.  5.000  as. 
Oli  jo  vanhalla  ajalla  kuuluisa  hedelmällisyydes- 
tään. Sen  silloisesta  neljästä  kaupungista  on 
vielä  näkyvissä  muinaisjäännöksiä.  Ainoana  kau- 
punkina nykyisin  Kea;  tämän  kohdalla  oli  van- 
halla ajalla  I  i  u  1  i  s,  josta  olivat  kotoisin  runoi- 
lijat Simonides  ja  Bakkhylides. 

Kephallenia  f-v-]  (it.  Cefalouia),  saari  Krei- 
kan länsirannikolla  Patras-lahden  suussa,  Joo- 
nian saariryhmään  kuuluva:  muodostaa  kreik- 
kalaisen nomoksen;  664  km-,  71.235  as.  (1907). 
K.  on  melkein  kokonaan  kalkkivuorten  tävttämä 
(korkein  kohta  Elatovuni  1,620  m),  osaksi  vielä 
metsäinen.  Elinkeinot:  merenkulku,  kauppa  ja 
maanviljelys  (esim.  hedelmäpuita).  Tärkeimmät 
vientitavarat  ovat  öljy,  viini  ja  korintit;  vilja 
ei  riitä  omiin  tarpeisiin.  Pääkaup.  Argostolion, 
samannimisen,  syvälle  pistävän  lahden  rannalla. 
—  K:n  mainitsee  Homeros  nimellä  Same  1.  Sa- 
mos.  K.  jakaantui  neljään  kyläkuntaan;  oli  jon- 
kun ajan  Ateenan,  sittemmin  Rooman  vallan 
alla  joutuen  395  e.  Kr.  Itä-Roomalle.  1200-luvulta 
v:een  1797  se  kuului  Venetsialle,  paria  lyhyttä 
turkkilaisvallan  aikaa  lukuunottamatta.  Senjäl- 
keisestä historiasta   ks.   Joonia  n-s  a  a  r  e  t. 

E.  E.  K. 

Kepheus  [keplie'usj  (lat.  Cepheus),  kreik. 
taruhenkilö.  ks.  .\ndromeda. 

Eephisodotos  [kephiso'-J,  kaksi  ateenalaista 
kuvanveistäjää,  toinen  (4:nnen  vuosis.  alkupuo- 
lella e.  Kr.)   Praksiteleen  isä,  toinen   (4:nnen  vuo- 


J.  Kepler. 


sis.  lopulla  ja  3:unen  alussa)  Praksiteleen  poika. 
Vanhemman  K:n  tekemiä  kuvapatsaita  oli  prons- 
sinen Eireue  (rauhan  jumalatar)  sylissään  lap- 
seksi kuvattu  Plutos  (rikkaus);  tämän  teoksen 
marmorijäljennös  on  Miinchenin  glyptoteekissa. 
ks.   E  i  r  e  II  e   (myöskin  kuvaa).  O.  E.   T. 

Eephissos  (lat.  Cephissus),  jokia  Kreik:issa. 
1.  Fokis-  ja  Boiotia-maakuntien  läpi,  nyk.  kui- 
vattuun Kopais-järveen  laskeva  joki;  nyk.  nimi 
Mavropotamos.  —  2.  Ateenan  ja  3.  Eleusiin  kau- 
pungin ohi  juoksevat  purot. 

Kepler  (K  e  p  p  1  e  r),  Johannes  (1571-1630), 
s;iks.   tähtitieteilijä,   kaikkien    aikojen    huomatta- 
vimpia luonnontutkijoita. 
Synt.   27   p.   jouluk.    1571 
luterilaisessa  porvarisper- 
heessä  Weil  der  Stadtissa 
Wiirttembergissä.  Surkean 
lapsuusaikansa  heikko  ja 
kivuloinen  poika  sai  viet 
tää  suureksi  osaksi  suku 
laisten      luona,      vanheu. 
pain      ollessa      matkoilla 
(K:n   isä.   kiivas   ja   seik- 
kailulialuinen     mies,     an- 
tautui piakkoin  ammatti- 
soturina    Alban    herttuan 

palvelukseen     Alanko- 
mailla,   minne    vaimonsa 
häntä    seurasi).    K.    opis- 
keli v:sta  1584  Adelsber- 
gin  luostarikoulussa,  v:sta 

1586  Maulbronnissa,  missä  saavutti  maisterin- 
arvon  1591.  Jätettyään  jo  alkamansa  teologiset 
opinnot  K.  antautui  etevän  opettajansa  Moestli- 
nin  johdolla  etenkin  matematiikan  ja  astrono- 
mian tutkimiseen.  V.  1594  K.  muutti  Graziin, 
sikäläisen  lukion  matematiikan  opettajaksi.  Hä- 
nen täällä  kirjoittamansa  teos  „Prodromus  dis- 
sertationum  cosmographicarum  continens  myste- 
rium  cosmographicum",  joka  herätti  suurta  huo- 
miota, sovittelee  astronomisiin  kysymyksiin  ne- 
rokkaita, joskin  osaksi  mystillisiä  yhdistelmiä. 
Protestanttivainon  takia  K.  1600  muutti  Grazista 
ja  asettui  Praagiiii,  missä  tuli  T.yko  Brahen 
apulaiseksi  ja  sai  erikoistyökseen  kiertotähtitau- 
lujen  laskemisen  Brahen  havaintojen  nojalla.  Bra- 
hen kuoltua  K.  tuli  „keisarilliseksi  matemaati- 
koksi" ja  eli  Praagissa  jatkaen  Brahen  työtä.  Hä- 
nen Brahen  Mars-havaintoihin  perustuva  teok- 
sensa „Astronomia  nova. .  .  .Commentaria  de  iiio- 
tibus  stellse  Martis"  (1609)  sisältää  Keplerin 
kaksi  ensimäistä  lakia.  Dioptriikan  ja  kauko- 
putkiteorian  perustan  K.  loi  teoksillaan  „Ad  Vi- 
tellionem  paralipomena"  (1604)  ja  „nioptrice" 
(1611).  Tämän  loistavan  tieteellisen  toiminnan 
kestäessä  K:n  aineelliset  olosuhteet  olivat  mitä 
kurjimmat.  Taudin-  ja  kuolintapaukset  perheessä 
saattoivat  K: Ile  suuria  kärsimyksiä:  palkkaansa 
hän  ei  koskaan  saanut  täyteen  määrään,  vaan 
oli  pakotettu  antautumaan  astrologisten  kalen- 
terien julkaisemiseen.  Suosijansa  keisari  Rudolf 
II:  n  kuoltua  K.  muutti  Linziin,  uudelleen  koulun- 
opettajaksi.  Tieteelliset  työt  jatkuivat:  16'9  il- 
mestyi ,,Harmonices  mundi  libri  V",  jossa  K. 
koettaa  löytää  yksinkertaisia  lukusuhteita  astro- 
nomisten suureitten  välillä,  ja  saavuttaakin  lois- 
tavan tuloksen,  kolmannen  lakinsa;  1627  ilmes- 
tyivät   kiertotähtitaulut    .,Tabuloe     Rudolphinse", 


735 


Keplerin  lait — Kerbela 


736 


joihin  kiertotähtilaskut  vielä  vuosisataa  myöhem- 
min perustuivat.  Perhe-elämussU  K: iä  kohdanneet 
kärsimykset  eivät  lakanneet:  tautien  ja  kuolin- 
tapausten lisäksi  tuli  K:n  äitiä  vastaan  nostettu 
noitajuttu.  joka  pitkäksi  ajaksi  saattoi  K:n  ko- 
tiin, missä  onnistuikin  vihdoin  pelastaa  70-vuo- 
tiaan  polttoroviolta.  Protestanttivainot  ja  30-vuo- 
tisen  sodan  kauhut  lisäsivät  kärsimyksiä.  V.  1628 
K.  kääntyi  Wallensteinin  puoleen  (jonka  horoskoo- 
pin oli  1609  asettanut,  vrt.  Astrologia), 
saadakseen  palkkansa  maksetuksi,  mutta  sai  taas- 
kin tyytyä  tyhjiin  lupauksiin.  Lopulta  K.  päätti 
turvautua  Regensburgissa  kokoontuneitten  valtio- 
päiväin apuun,  mutta  matkan  rasituksista  uupu- 
neena hän  kuoli  kohta  tänne  saavuttuaan.  15  p. 
marrask.  1630.  K:n  kärsimyksistä  huolimatta 
erittäin  rikkaan  tieteellisen  tuotannon  merkitys 
selveni  täydessä  määrin  vasta  myöhemmin,  kun 
Ne\vton  Keplerin  lakien  nojalla  esitti  yleisen  pra- 
vitatsioniprinsiipin.  K:n  kootut  teokset  ..Opera 
omnia",  8  nid.,  ilmestyivät  1858-71  Frischin  toi- 
mittamina, n.  It. 

Keplerin  lait,  kolme  Keplerin  keksimää  lakia 
kiertotähtien    liikunnasta   auringon   ympäri.    Nä- 
mät  lait  kuuluvat: 

I.  Jokainen  kiertotähden- 
rata  on  ellipsi,  jonka  toisessa 
polttopisteessä  aurinko  sijait- 
see. 

II.  Kiertotähdenradan  ra- 
dius  vektorin  (säteen)  ylikäy- 
män  sektorin  pinta-ala  on  ver- 
rannollinen aikaan. 

III.  Eri  kiertotähtien 
kiertoaikojen  neliöt  suhtautu- 
vat toisiinsa  kuin  vastaavien 
ratojen  isoakselien  kuutiot. 
Olkoon  viereinen  ellipsi  kiertotähden  rata  ja  S 
aurinko.  Toisesta  laista  seuraa,  että  sektoripin- 
nat  ABS  ja  CDS  ovat  yhtä  suuret,  jos  tähden 
kulkuaika  väleillä  AB  ja  CD  on  ollut  yhtä  suuri. 
Jos  kahden  kiertotähden  kiertoajat  ovat  f  ja  f 
ja  vastaavat  isoakselit  a'  ja  o",  seuraa  kolman- 

nesta   laista,   että   — -=  ---  .    K:n  kolmas  laki  on 

ainoastaan  likiarvoisesti  oikea.  Muitten  kierto- 
tähtien aiheuttamat  häiriöt  tekevät  planeettien 
liikunnat  hieman  poikkeaviksi  myöskin  ensimäi- 
sen  ja  toisen  lain  määräämistä. 

Xewton  todisti  sittemmin  kuuluisassa  teokses- 
saan „Philosophia!  naturalis  principia  mathema- 
tica",  että  syy  planeettien  edellämainittujen  la- 
kien mukaiseen  liikkeeseen  on  taivaankappalten 
(auringon  ja  planeettien)  kesken  vaikuttava  gra- 
vitatsioni  (ks.  t.).  Koska  planeetit  myöskin  ve- 
tävät toisiaan  puoleensa,  niin  K.  1.  ovat  tark.il- 
leen  oikeat  vain  siinä  tapauksessa,  että  yksi  ai- 
noa planeetti  kiertäisi  aurinkoa. 

B.  R.   (V.  S:n.) 

Keplerin  probleemi,  Keplerin  1609  esittämä 
probleemi  kiertotähden  keskianomaliasta  määrätä 
sen  todellinen  anomalia.  Tämän  planeettila.skuille 
tärkeän  tehtävän  ratkaisemiseksi  on  u.seita  eri 
metodeja.  n.  R. 

Keraatti  (lat.  efra  =  vaha),  vahalaastari ;  lääke- 
muoto, jonka  polija-aineena  on  pääasiallisesti 
öljy,  vaha  ja  kaakao- voi  tai  joku  muu  rasval.iji 
ja  johon  asianhaarain  mukaan  sekoitetaan  jota- 
kin erityistä  lääkeainetta. 


Kerafaani,  cerafaani  (kreik.  A-t"ro'»  =  va ha, 
ja  ;j/iaincin  =  näkyä),  puolittain  läpinäkyvä  vaha- 
jäljennös;  niitä  valmistetaan  valamalla  vahaa 
kipsimuotteihin;  kipsiin  muotti  taasen  on  val- 
mistettu ensin  vahasta  tehdyn  mallin  avulla;  tä- 
hän tarkoitukseen  käytetty  vaha  on  tavallisesti 
värjättyä.  —  Serttinkikankaalle  vahaväreillä 
maalattu,  läpikuultava  kuva:  tällaisia  maalat- 
tuja verhoja  käytetään  m.  m.  akkunaverhoiksi. 
rullauutimiksi  j.  n.  e.  S.  V.  II. 

Kerake  ks.  Konsonantti. 
Keramiikka     (kreik.     keramos  =  valusavi)     ks. 
S  a  V  i  t  e  o  1  1  i  s  u  u  s. 

Keraminen  teollisuus  ks.  S  a  v  i  t  e  o  1 1  i- 
s  u  u  s. 

Kerargyriitti  (kreik.  keras  =  sarvi,  ja  argy'- 
rion  =  hopea)  1.  s  a  r  v  i  h  o  p  e  a,  luonnossa  tavat- 
tava hopeakloridi,  harmaanvärinen,  kuutioiksi 
kiteytynyt  aine.  Sitä  on  jokseenkin  runsaa.sti 
Periin.  Chilen  ja  Meksikon  hopeakaivoksissa  ja 
vähissä  määrin  yleisesti  hopeamalmien  yhtey- 
dessä. P.   E. 

Keratiini  (kreik.  fceras  =  sarvi),  sarveis- 
aine, sarviaineen,  sarveiskudoksen  aines.  On 
väritöntä,  hajutonta  ja  mautonta:  liukenee  etikka- 
happoon  ja  ammoniakkiin;  alkaleihin  se  liuke- 
nee kemiallisesti  hajaantuen.  Käytetään  pillerien 
päällystämiseen,  joiden  on  määrä  liueta  vasta 
ohutsuolessa  emäksisten  eritteiden  vaikutuksesta. 

S.  V.  II. 
Keratitis     (kreik.   fceras  =  sarvi),  sarveiskalvon 
tulehdus,   ks.    Silmätaudit. 

Keratofyyri,  trakyytin  sukuinen  porfyyrinen 
vuorilaji,  jossa  on  hajarakeina  alkalimaasälpää 
ja  diopsidia.    Yleinen  Ilarzissa.  P.  E. 

Keratokonus  (kreik.  keras  =  sarvi,  ja  könos  = 
keila),  silmässä  esiintyvä  taudillinen  ilmiö,  jossa 
sarveiskalvo  muodostuu  keontapaiseksi  ulkone- 
maksi,  taittaen  valonsäteet  epätasaisesti  ja  syn- 
nyttäen astigmatismin;  aikaa  myöten  taudilli- 
sesti  muodostunut  sarveiskalvo  käy  sameaksi  ja 
enemmän  tai  vähemmän  läpinäkymättömäksi. 

(il.  0-B.) 
Keraunian  vuorijono  (kreik.  Kera'unia  ore) 
.■\lbaniassa,  entisajan  Epeiroksen  ja  lUyrian  ra- 
jalla, haarautuu  Pindos-vuoristosta  ja  päättyy 
Adrian-mereen  pistävän,  merenkululle  vaaralli- 
sen Akrokeraunian  1.  Kap  Glossan  niemeen. 

E.  E.  K. 
Kerava,  rautatienasema  (II: n  luokan)  Helsin- 
gin-Riihimäen rataosalla.  Korson  ja  Järvenpään 
asemien  välillä,  29  km  Helsingistä,  42  km  Riihi- 
mäelle; ravintola.  Haararata  Porvooseen.  —  Lä- 
liellä  asemaa  useita  teollisuuslaitoksia,  m.  m.  Ke- 
ravan pumppu-  ja  armatuuritehdas,  K:n  mylly  ja 
puunjalostustehdas,  K:n  höyrymylly,  saha  ja  höy- 
läämö ja  K:n  tiilitehdas.  —  Tuusulan  kirkolle 
4, s   km.  L.   n-nen. 

Keravanjoki  alkaa  n.  85  m  ylempänä  meren- 
pintaa, virtaa  läpi  pienen  Ridasjärven  ja  saa  li- 
säksi Sipoon,  Tuusulan  ja  Mäntsälän  rajoilla  Oh- 
kolanjoen.  Helsingin  Oulunkylän  yläpuolella  se 
la.skee  Vantaanjokeen.  Pituus  n.  6  penink.  K:n 
varret  melkein  pitkin  pituuttaan  viljavia  savipel- 
toja.  Ainoastaan  paikoittain  se  on  niin  vesirikas 
ja  tyyni,  että  sitä  voi  veneellä  kulkea.  Koskista 
mainittakoon  Kellokoski  (Mariefors)  Tuusulan 
pitäjässä.  J.   E.  R. 

Kerbela  1.  Mesed  Hussein,  kaupunki  Tur- 


737 


Kerberos — Kerinlaudat 


738 


kin  Aasiiissii,  Bagdadin  vilajeetissii  Bagdadista 
100  km  et.lounaaseen,  Kufratista  länteen,  tulevan 
Bagdadin  rautatien  varrella;  n.  65,000  as.  K.  on 
muhamettilaisten  si'ittien  pyhii  kaupunki,  jonne 
tuhansia  pyhiinvaeltajia  kerääntyy  Husseinin, 
Muhammedin  tyttärenpojan  haudalle.  Myös  ta- 
loudellisesti huomattava:  Koillis-Arabian  i:ää- 
markkinapaikka,  Mesopotamian  kukoistavin  kau- 
punki. (E.  E.  K.) 

Kerberos  (lat.  Cerberus) ,  kreik.  taruolento, 
Haadoksen  (manalan)  kolmipäinen  (joskus  ."JO-päi- 
uen)  koira,  pelottava  hirviö,  joka  kyllä  päästi  tu- 
lokkaat portista  sisiiän,  mutta  söi  kitaansa  jokai- 
sen joka  pyrki  siitä  ulos.  Hesiodoksen  mukaan 
K.  oli  Typliaonin  ja  Ekhidnan  sikiö.  Sen  nouta- 
minen Eurystheuk.-ien  niihtäväksi  oli  Herakleen 
kuuluisim])ia  urotöitä.  O.  E.  T. 

Kerebrumi  ks.  C  e  r  e  h  r  u  m. 

Keremet  (<  arab.  terumcf  =  kunnioitus;  ihme- 
voima) merkitsee  suomensukuisissa  votjaakin  ja 
tseremissin  kielissä  sekä  erästä  pahaa  henkeä 
että  myös  sen  uhrilehtoa,  ja  mordvan  kielessä 
erästä  jumalolentoa  kuin  myös  pakanallista 
uhria  ja  uhripaikkaa.  Näihin  kieliin  sana  lä- 
hinnä on  lainattu  tsuvassin  kielestä,  jossa  sen 
merkitys  on  sama  kuin  votjaakissa  ja  tseremis- 
sissä, y.   W. 

Kerettiläinen  (<  kreik.  lxatharo's,  ks.  K  a  t  :i  a- 
rit),  henkilö,  jonka  mielipiteet  poikkeavat  kir- 
kon hyväk.symästä  opi.sta.  K.  on  tarkoin  erotet- 
tava uskottomista,  s.  o.  pakanoista  ja  juutalai- 
sista, luopioista  (ks.  t.)  ja  skismaatikoista  (ks. 
Skisma).  Kun  erinäiset  opinsuunnat  uhkasivat 
himmentää  aitoperäistä  kristillisyyttä,  oli  kirkko 
2:selta  vuosis.  alkaen  pakotettu  piispojensa  har- 
kinnan mukaan  erottamaan  niiden  edustajia  yh- 
teydestään. Vasta  pitkällisten  katumusharjoitus- 
ten perästä  erotettu  saattoi  päästä  takaisin  kir- 
kon jäseneksi.  Mutta  Konstantinus  Suuren  ajoista 
alkaen  kerettiläisyys  rupesi  tuottamaan  yhä  va- 
kavampia valtiollisia  ja  yhteisKunnallisia  seu- 
rauksia: maanpakoa,  omaisuuden  ja  kansalais- 
oikeuksien menettämistä,  jopa  lopulta  kuoleman- 
rangaistuksenkin. Espanjalainen  Priscillianus 
(385)  oli  ensimäinen  kirkon  teloituttama.  Keret- 
tiläisten rankaiseminen  oli  yksistään  piispain 
huolena,  kunnes  Toulousen  kokouksessa  1229  pää- 
tettiin perustaa  erityisiä  kerettiläistuomioistui- 
mia.  Yksityisissä  tapauksissa  saatettiin  jo  aikai- 
semmin panna  toimeen  todellisia  ristiretkiä  ke- 
rettiläisiä vastaan  (ks.  A  1  b  i  g  e  n  s  i  t),  mutta 
johdonmukaisimman  säälimättömäksi  muuttui 
vaino  sittenkuin  inkvisitsioni  (ks.  t.)  1232  uskot- 
tiin dominikaaneille.  Ei  tehty  eroa  edes  oppia  ja 
järjestystä  koskevien  poikkeuksien  välillä,  vaan 
molempia  käsiteltiin  kerettiläisyytenä.  Uskon- 
puhdistuksen jälkeen  joutuivat  protestantit  kato- 
lisissa maissa  vainojen  .alaisiksi,  jotka  jatkuivat 
19:nnelle  vuosis.  asti.  Kuuluisimmat  esimerkit 
ovat  Ranskassa  tapahtuneet  hugenotti-vainot, 
Thornissa  1724  toimeenpantu  verilöyly  sekä  evan- 
kelisten karkoittamiuen  Salzburgista  1731.  Mutta 
kauan  oltiin  protestanttisissakin  maissa  sitä 
mieltä,  että  erinäisiä,  kirkon  opista  poikke.avia 
mielipiteitä  oli  pidettävä  rangaistusta  tuottavina 
tekoina.  Ruotsi-Suomessa  rangaistiin  useiden 
1600-luvulla  annettujen  asetusten  mukaan  luteri- 
laisuudesta luopumista  kaikkien  oikeuksien  me- 
nettämisellä, maanpaolla,  jopa  kuolemallakin.  V. 
24.    IV.    PaineUu  '  ,12. 


1781  annettiin  toisuskoisille  rajoitettu  uskonnon- 
vapaus, mutta  vasta  18G9  v:n  kirkkolain  kautta 
on  Suomen  kirkko  täydellisesti  luopunut  pakko- 
toimenpiteistä luopioita  ja  eriuskolaisia  vastaan, 
siten  julki.sesti  tunnustaen  sen  uudenaikaisen 
valtio-opin  periaatteen,  että  uskonnollisten  mieli- 
piteitten vuoksi  ei  saa  vahingoittaa  kenenkään 
henkeä,   vapautta,   kunniaa  eikä   omaisuutta. 

A.  J.  Pä. 

Kerf  stedt  [tscrvstetj,  Hilda  Augusta 
Amanda  (s.  1835),  ruots.  kirjailijatar,  omaa 
suk.  H  a  1  1  s  t  r  ö  m,  julkaissut  kertomuksia  ja 
novelleja,  joissa  kuvastuu  harras  u.skonnoUinon 
mieliala;  näistä  mainittakoon  „Smä.  och  .stora. 
Berättelser  för  barn"  (1882),  „Holger  Vide" 
(1893),  „Bland  fält  och  ängar"  (1895;  suom.), 
..Bränningar"  (1899),  „Refle.\er"  (190!),  ., ."mu- 
sanne"   (1903). 

Kerguelen-saari  [engl.  äänt.  k5<j3len-],  .nsuma- 
ton  saari  Intian-meren  eteläosassa  (49°  et.  lev. 
ja  70°  it.  pit.),  n.  3,410  km*.  Saari  on  vuorinen 
(Mount  Ross-huippu  1,865  m.),  lounaisosassa  on 
toimiva  tulivuori  ja  lämpimiä  lähteitä.  Hmasto 
kylmä  ja  kostea  (vuoden  ke.skilämpö  +4°).  Lumi- 
raja n.  600  m:n  korkeudella,  jäätiköitä  runsaasti. 
Kasvisto  on  sukua  ameriikkalaiselle.  Saari  on 
puuton.  Tunnetaan  kaikkiaan  150  kasvilajia, 
joista  22  endeemistä.  Leimakasvi  on  syötäväksi 
kelpaava  kergueleu-kaali.  Maanisäkkäitä  ei  ole, 
hylkeitä,  valaita  ja  vesilintuja  paljon.  Saaren 
löysi  1772  ranskalainen  Kerguelen-Trf^marec.  Sak- 
salaisella retkikunnalla  oli  täällä  meteorologinen 
asema  1901-02.  Saari  kuuluu  Ranskalle  v:sta 
1893.  E.   T. 

Keri,    saduissa   esiintyvä   kääpiöiden   nimitys. 

Kerimäki.  1.  Kunta,  Mikkelin  1.,  Rantasal- 
men kihlak..  Kerimäen  pohj.  ja  etel.  nimismiesp. ; 
kirkolle  Kulennoi.sten  rautatienasemalta  15  km, 
kunnan  alueella  on,  paitsi  mainittua,  vielä  s''u- 
raavat  a.semat:  Silvola,  Punkaharju,  Punkasalmi 
ja  Putikko.  Pinta-ala  947  km-,  manttaalimäärä 
80.1047.  talonsavuja  782,  torpansavuja  309  ja 
muita  savuja  132  (1907).  11,082  as.  (1909),  mil- 
tei kaikki  suomenkielisiä;  2,117  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
1.667  (1901).  1^398  hevosta  ja  6.951  nautaa 
(1908).  —  Kansakouluja  9  (1911);  Tuunaansaa- 
ren  kasvi-  ja  puutarhakoulu.  Kunnanlääkäri 
ja  apteekki;  Takaharjun  keuhkotautiparantola. 
Säästöp.ankki.  —  Teollisuuslaitoksia:  Kirkonkylän 
höyrym3-lly.  Putikon  höyrysaha  ja -mylly.  Kumpu- 
rannan  höyrymeijeri  ja  -mylly,  Anttolan  höyry- 
saha ja  -mylly,  Pärpänkosken  ja  Alakuonan  vesi- 
myllyt. —  Monista  luonnonkauneuksista  mai- 
nittakoon ensisijassa  maankuulu  Punkaharju 
(ks.  t.),  ihana  Puruvesi  y.  m.  —  Laivakulku 
Savonlinnasta  Punkaharjulle,  Putikkoon.  Jouhen- 
niemeen  (kirkolle)  y.  m.  kunnan  alueelle.  — 
2.  Seurakunta,  keisarill.,  Savonlinnan  hiip- 
pak.,  tuomiorovastik. ;  perustettu  n.  1630  Sää- 
mingin kappeliksi,  erotettiin  omaksi  emäseura- 
kunnaksi 1640;  K:stä  ovat  eronneet  Savonranta 
(1S''2)  ja  Enonkoski  (1909)  omiksi  khrakunniksi. 

L.    E-nen. 

Kerinjalka  ks.   K  e  r  i  n  1  a  u  d  a  t. 

Kerinlaudat  1.  kerinpuut  1.  kerin- 
j  a  1  k  a.  kaksi  säännöllisen  ristin  muodosta- 
vaa lävekäst,ä  lautaa,  joihin  kerittävä  tai  ker- 
rattava   vyyhti    puikoilla    kiinnitetään.     Laudat 


730 


Kerinpuut  -Kerjuu 


740 


Kuva  1. 


Kuva  2. 


inörivät  navassa  joko  haara-  tai  ristikkojalalla 
tai    penkin    reikään    pistetvllä   kerin-akalla. 

r.  T.  S. 

Kerinpuut  ks.   K  e  r  i  n  1  a  u  d  a  t. 

Keripukki  (scorbuliisj,  epäsuotuisten  terveydel- 
listen olojen  aikaansaama  yleistauti  ja  vajanainen 
ravitsemustila,  joka  esiintyy  sekä  epideemisenä, 
kulkutautina,  että  endeemisenäkin,  kotoisena  tau- 
tina. K.  aiheutuu  huonosta  ravinnosta.  huono.sta 
ilmasta,  kosteasta  asunnosta,  huolista  y.  m.  sekä 
ilmenee  pitkillä  merimatkoilla  ja  retkillä,  kun 
tuoreen  ravinnon  ja  kunnollisen  veden  saanti  en 
vaikeutunut.  Tauti  esiintyy  väsymyksenä  ja  ylei- 
senä heikkoutena:  iho  käy  harmaan-kalpeaksi 
ja  kipuja  ilmenee  niveliin;  ikenet  käyvät  hel- 
liksi, turpoavat,  vuotavat  helpo.sti  verta  sekä 
käyvät  märkäätekeville  haavoittumisille  alttiiksi, 
ilkeä  löyhkä  leviää  suusta.  Syöminen  vaikeutuu 
suun  käydessä  kovin  kipeäksi.  Ominaista  k:ne 
on  veren  kokoomuksen  muuttuminen  tavalla,  joka 
edistää  verenvuotoja,  joita  voi  ilmetä  muuallakin 
ruumiissa,  niin  hyvin  sisäosissa  kuin  ihossa  ja 
ihonalaisessa  solukossa  (tnorbus  maculosus  Werl- 
hofii,  purpiira  h^monhagica).  Taudin  hoito  pe- 
rustuu kunnollisen  ravinnon,  etupäässä  tuoreit- 
ten  vihannesten  saamiseen;  happamet  hedelmät, 
appelsiinit,  sitruunat,  omenat  ynnä  viini-,  sit- 
ruuna- ja  etikkahappo  ovat  erittäin  suositeltavat. 

il.   OB. 

Keritseminen.  Kotieläimistä  keritään  tai  lei- 
kataan usein  villa  tai  karvat.  Tärkeintä  on  etu- 
päässä villaa  kantavien  eläimien  keritse.Tiinen. 
Lampaat  keritään  tavallisesti  keväällä  ja  syk- 
syllä. Villa  on  kerittävä  siten,  että  koko  villa- 
vuota  pysyy  koossa.  Kukin  vuota  sidotaan  nau- 
halla kimpuksi  ja  kimput  pakataan  paaliin 
kauppamarkkinoille  kuljetettaviksi.  —  Keritessä 
käytettiin  ennen  teräsjousi-keritsimiä,  mutta  ny- 
kyään kammasta  ja  saksista  yhdistettyä  leikkaus- 
konetta. "  E.  J.  S. 

Kerjuu  on  aina  menestynyt  sentähden.  että 
ihmiset  ovat  taipuvaisia  ilman  muuta  pitämään 
kerjäläistä  kärsivänä,  puutteenalaisena  ihmisenä. 
Mutta  varsinaiseen  kukoistukseen  se  on  päässyt 
sen  kautta,  että  almujen  antamista  jo  varhain 
on  ruvettu  katsomaan  uskonnolliseksi  hyveeksi. 
Olihan  kerjäläinen  esim.  kreikkalaisen  kansan 
uskonnollisen  käsityksen  mukaan  erityisen  juma- 
lan. Zeus  Uiketesioksen.  suojeluksen  alaisena.  Ja 
kristillisen  kirkon  piirissä  jo  verrattain  aikaiseen 
ilmenevä  ajatus,  että  autuus  voidaan  ansaita 
almuilla  ja  muilla  ulkonaisilla  hurskauden  har- 
joituksilla, oli  omiansa  suuresti  edistämään  ker- 
juuta. Syntyipä  kirkon  helmassa  keskiaikana 
kerjäläismunkistojakia.  Nykyaikana  on  kuiten- 
kin sivistysvaltioi.s.sa  yhä  tarmokkaammin  ru- 
vettu vaatimaan  kerjuun  ehkäi.semi.stä.  On  näet 
huomattu  sen  tuottavan   paljon  epäjärjestystä  ja 


lieikontavan  yksilön  edesvastuuutunnetta  sekä  hä- 
vittävän varsinaisen  työhalun.  Sentähden  en 
lakiin  otettu  suoranaisia  määräyksiä  kerjuun 
vastustamisesta.  Suomessa  ryhdyttiin  jo  Ruotsin 
vallan  aikana  kerjuuta  rajoittamaan  siten,  että 
ensin  passitta  kerjääminen  ja  sitten  oman  pitä- 
jän ulkopuolella  kerjuulla  kulkeminen  kiellet- 
tiin, ja  vihdoin  1SÖ2  ulotettiin  tämä  kielto 
omassa  kunnassa  kerjäämiseenkin.  Xyt  voimassa 
olevat  säännök.set  siitä  ovat  köyhäinhoitoasetuk- 
se.ssa  maalisk.  17  p:ltä  1ST9.  jossa  säädetään.  <tlä, 
jos  joku  viisitoista  vuotta  täytettyänsä  kerjää, 
olematta  niin  hädiinalaisessa  tilassa,  että  saa 
vaivaishoitoa,  ja  jos  häntä  ennen  on  kerjäämästä 
tavattu  tahi  jos  asianhaaroista  nähdään  hänen 
kuljeksivan  ympäri  kerjuuta  harjoittaakseiisa. 
niin  kuvernööri  voi.  kuuluipa  kerjäläinen  siihen 
lääniin  taikka  ei.  asianhaarain  mukaan  joko  tuo- 
mita hänet  yleiseen  työhön,  joka  kestää  vähin- 
täiin  1  ja  korkeintaan  6  kuukautta,  tahi  va- 
roituksen hänelle  annettuansa  toimituttaa  hä- 
net kotipaikkaan.  —  Jos  alaikäinen  lapsi  ker- 
jää ilman  vanhempain  tai  jonkun  muun  lasta 
hoitamaan  velvollisen  käskyä  tahi  lupaa,  on  vai- 
vaishoitohallituk.seu  varoitettava  lasta  sekä  kehoi- 
tettava  vanhempia  tahi  hoitajaa  pitämään  sitä  tar- 
kasti silmällii.  Jos  sittenkin  kerjääminen  uudis- 
tuu, on  paikkakunnan  poliisiviranomaisen  käs- 
kettävä, että  vanhempain  tahi  muun,  jonka  hoi- 
don ja  vallan  alla  lapsi  on,  pitää  sitä  kotona 
kurituksella  ojentaman.  Vieraasta  vaivaishoito- 
yhdyskunnasta  on  kerjäävä  lapsi  kotiin  vietävä. 
Jos  alaikäinen  on  kerjännyt  vanhenipainsa  tahi 
hoitajan  kä.skystä  tai  luvalla,  niin  nämä  joko 
saavat  varoituksen  tai  velvoitetaan  yleiseen 
työhön. 

Mutta  kerjuuta  ei  voida  yksin  lain  pakolla 
poistaa.  Sen  ehkäisemiseksi  vaaditaan  hyvin  jiir- 
jestetty  köyhäinhoito,  joka  toimii  käsi  kädessä 
yksityisten  liyväntekeväisyysyhdistysten  kan.ssa. 
Varsinkin  on  tärkeää,  että  työhön  kykenevät 
avunpyytä  jät,  jotka  sanovat  olevansa  työn.  loi- 
van ja  yömajan  puutteessa,  voidaan  osoittaa 
laitokseen,  jossa  he  saattavat  työllään  elättää 
itseään.  Tässä  suhteessa  on  Suomessa  paljon  lai- 
minlyöty. Kun  esim.  1908  maamme  vankilain 
kirjoista  poistettiin  12,602  henkilöä,  ja  niistä  929 
etsi  tukea  Suomen  vankeusyhdistykseltä,  niin 
py.syväistä  työtä  voitiin  toimittaa  ainoastaan 
84:Ile.  Seuraus  on  ollut  että  suuri  osa  on  antau- 
tunut ammattikerjäläisiksi  tai  heittäytynyt  uudel- 
leen rikoksen  tielle  ja  täyttää  siten  taas  vanki- 
lat. V.  1904  Suomen  vankiloihin  otettiin  10.C90 
henkilöä,  vastaava  luku  1907  oli  jo  13.36.5  ja 
1908  16.075.  Sama.ssa  suhteessa,  on  myös  piiii- 
kaupunjrissa  kasvanut  kulkurien  luku.  Niinpä 
Ilelsingin  yömajassa  1900  mj-ytiin  31,163  \ö- 
majalippua."  1901  —  33.036,"  1902  —  40,344, 
1907  —  50.896  ja  1909  —  49.484.  Ja  kun  ajat- 
telee, että  suuri  osa  yömajamaksuista  saadaan 
almuina  kerjäämällä,  ymmärtää  miten  alentavasti 
tämä  vaikuttaa  kansan  siveelliseen  tilaan.  Te- 
hokkain keino,  jolla  tiiUaisia  kulkureita  voidaan 
palauttaa  säännölliseen  elämään,  on  hyvin  jiir- 
jestettyjen  työsiirtoloiden  perustaminen  eri  seu- 
duille maata.  Saksassa  sellaisia  jo  on  olemassa 
36;  ja  niihin  on  25  vuoden  kuluessa  voitu  vas- 
taanottaa   n.    200,000    avunpvvtäjää. 

B.'n.  P.  (K.  J.  ^.) 


711 


Kerjuuparvi-  Kern 


742 


Kerjuuparvl,  iiälkumohiliiisparvi.  iiieliiläis- 
yliteiskuiita.  joka  ruuan  puutteesta,  valiakoint-juk- 
kien,  vatsuiitaudin  tai  pesiiu  kosteuden  tähden 
jSttiiii  asuntonsa.  Menee  suoraa  päätä  terveisiin 
(losiin  sisälle  tai  asettuu  luonnollisen  parven  ta- 
voin johonkin.  K.  on  heikko  eikä  sitä  kannata 
ottaa  kiinni.  .1.   M. 

Kerjäläismunkit  ini  e  n  d  i  k  a  n  t  i  t),  rooma- 
lais-katolilaisia  munkkeja,  joilla  alkuperäisten 
siiäntöjen  mukaan  ei  saa  olla  omaisuutta,  vaan 
joiden  täytyy  elää  vapaista  almuista.  Aposto- 
lisen yksinkertaisuuden  tavoittelu  synnytti  1200- 
luvuUa  lyhyessä  ajassa  dominikaani-,  fransis- 
kaani-, karmeliitti-,  augustiinolais-  ja  serviitti- 
veljeskunnat.  Käsittäen  millaisen  tuen  kansan 
keskuudessa  vapaasti  toimivat  munkkikuanat 
saattoivat  muodo.staa  heidän  vallalleen,  paavit  va- 
pauttivat kerjäläisn\unkit  sekä  maallisten  tnomio- 
i.-ituinten  että  piispain  tuomiovallasta  sekä  antoi- 
vat heille  oikeuden  seurakuntain  vakinaisesta  pa- 
pistosta välittämättä  saarnata,  lukea  messua  ja 
kuunnelhi  rippiä  kaikkialla.  Xäin  kerjäläismun- 
kit voittivat  kansan  keskuudessa  ennen  pitkää 
suuren  vaikutusvallan,  mutta  saivat  myöskin 
aikaan  niin  paljon  häiriötä  kirkollisen  elämän 
siiännöUisessä  kulussa,  että  Lyonin  kirkollis- 
kokouksen 1274  täytyi  kieltää  imsien  kerjSläis- 
niunkkikuntain  perustaminen.  Yhtäkaikki  niiden 
vaikutus  jatkui  vielä  pitkät  ajat  heikentvmättä. 
Otettuaan  jo  alkuaikoina  ohjelmaansa  tieteellis- 
ten opintojen  harjoittamisen  kerjäliiisnmnkit  \al- 
tasivat  myöskin  yliopistojen  teologiset  opetus- 
i.stuiinet.  antaen  kirkolle  keskiajan  etevimmät  ju- 
maluusoppineet ja  lyöden  keskinäisillä  oppirii- 
doillaan (thomistit  ja  skotistit)  leimansa  ojan 
tieteelliseen  elämään.  Vähitellen  jäi  almujen 
kerääminen  huoleksi  erityisille  t  e  r  m  i  n  a  n- 
teiksi  nimitetyille  munkeille,  joilla  oli  ammat- 
tiaan varten  t  e  r  m  i  n  a  n  1 1  i  t  a  I  o  j  a.  Kulla- 
kin kerjäläismunkistolla  oli  oma  nunnakuntansa. 
Fransiskaanien  jouduttua  keskiajan  lopulla  haa- 
vcilijain  maineeseen  ja  useimpien  augustiinolais- 
ten  liityttyä  uskonpuhdistuksen  kannattajiin,  jäi 
kerjäläismunkkien  tehtäväin  suoritt.aminen  etu- 
päässä dominikaanien  hartioille,  mutta  heidänkin 
merkityksensä  väheni  sitä  mukaa  kuin  jesuiittain 
valta  ja  vaikutus  kasvoi.  A.  J.  P-ä. 

Kerkholm,  K  i  r  k  h  o  1  m,  pieni  kaupunki  Lii- 
vinraaalla.  Väinäjoen  pohjoisrannalla,  noin  25  km 
kaakkoon  Riiasta.  Tunnettu  Kaarle  IX: n  sen 
luona  syysk.  17  p.  1605  kärsimästä  suuresta  tap- 
piosta taistelussa  puolalaisten  päällikköä  Kodicie- 
\vieziä  vastaan.  Ruotsin  armeian  (12.000  ä  16,000 
miestä,  joista  1.000  suomalaista),  joka  rasitta- 
vasi,! yömarssista  oli  aivan  uuvuksissa,  tuhosi 
miltei  täydellisesti  .>.000  puolalaista.  Kaarle  itse 
pelastui  ainoastaan  siten,  että  liivinmaalainen 
aatelismies  Henrik  Wrede  uhrasi  henkensä  hä- 
nen edestään.  Palkinnoksi  tästä  jalosta  teosta 
saivat  Wreden  perilliset  tiloja  Elimäellä  ikui- 
seksi läänitykseksi.  J.  W.  R. 

Kerkkä,  havupuun  vuosikasvain. 

Kerkyra  ks.   Korfu. 

Kerii.  Johann  Kaspar  von  (1627-0;^). 
saks.  säveltäjä  ja  urkutaituri.  Carissimi'n  ja 
Frescobaldi'n  oppilas.  Toimi  1656-77  ja  1684-93 
Jliinchenissä  hovikapellimestarina  ja  välillä  Wie- 
nissä urkurina.  Sävelsi  oopperoita,  kuoroteoksia, 
urku-    ja    pianokappaleita;     valikoima    niistä    on 


painettu   kokoelnuissa   „Denkmäler   der   Tonkiinst 
in  Bayern",  II,  2.  /.    K. 

Kerma,  maidon  pinnalle  .sen  .seistessä  kolu)ava 
tai  keskipakoiskoneella  (separaattorilla,  sentri- 
fuugilla)  erottuva  rasvarikas  kerros,  ks.  Maito. 
Kermajäi-vi,  järvi  Keski-Savossa,  Soisalon- 
saareu  itäpuolella;  suurin  pituus  n.  25  km  ja 
suurin  leveys  n.  10  km,  n.  80  m  yi.  meronp., 
pituussuunta  luoteesta  kaakkoon.  Lukuisine  saa- 
rineen ja  monine  pitkine  lahtineen  järvi  tekee 
erittäin  viehättävän  vaikutuksen.  Pohjoispäähän 
laskee  Karviojärve.stii  Karvionkoski;  eteläpuiissä 
taas  Kernninkoski  vie  vesiä  Ruokoveden  Koski- 
lahteen.  Senjälkeenkuin  Karvionkoski  (1895-90) 
ja  Kermanko.ski  (15)03-06)  kanavoitiin,  joutui 
järvi  yleisen  laivaliikenteen  yhteyteen,  ja  /iii;i 
saatiin  aikaan  ihana  matkailijareitti  .Soisalon 
itäpuolitse;  tätii  tietii  käyttäviit  ni.  m.  muutamat 
Kuopiosta  Savonlinnaan  kulkevat  matkustajalai- 
vat. —  .Järven  lounaisrannalla  on  Heinäveden 
kirkonkylä,  jonka  kirkon  tornista  suurenmoinen 
näköala  yli  järven.  Vihtarinlahdesta  h'hyen  maa- 
matkan jälkeen  laivayhteys  Joensuuhun.  —  vrt. 
Kerman  kana  v  a.  L.  H-nen. 

Kerman  1.  Kirman  [-män]  (vanhan  ajan 
Karman  ia),  maakunta  Kaakkois- Persiassa, 
ulottuen  etelässä  Persian-lähteen;  196.000  km'; 
n.  '/.,  niilj.  as.,  tadzikeja,  kurdeja,  armeenialaisia 
y.  m.  K.  on  etupäässä  vuorimaata,  pohjoi.sessa 
laaja  suolaerämaa  Dast-i-Lut;  ranta-alue  Mekran 
1.  Persian  Belutsistan  osaksi  vuorinen.  Ilmasto 
epäterveellinen,  kuuma  ja  kuiva:  lähteitä  ja  pu- 
roja harvassa.  Vain  niiden  läheisyydessä  on 
maanviljelys  mahdollinen  (viljaa,  puuvillaa,  he- 
delmäpuita). Karjanhoito  (kameleja,  vuohia)  on 
edellistä  tärkeämpi.  Siitä  saadaan  raaka-ainetta 
kangasteollisuuteen,  jonka  tuotteita  jossain  mää- 
rin viedään  ulkomaille.  —  2.  Edellisen  pääkau- 
punki n.  40.000  as.  Sijaitsee  hedelmällisessä  kos- 
teikossa Dast-i-Lutin  eteläpuolella  1,853  m  yi. 
merenp.  Karavaaniteiden  risteyskohta.  Runsaasti 
raunioita;  osaksi  vielä  säilyneitä  kauniita  se- 
raljeja  ja  moskeioja.  —  Läheisyydessä  löydetty 
mangaani-  ja  booraksikerroksia.         (E.  E.  K.l 

Kerman  kanava  Heinävesi-joutsen- 
veden  kulkuväylällä,  katkaisee  Kermajärven  ja 
Koskilahden  välisen  kannaksen,  pit.  n.  200  ra. 
Sulku  kalliolle  perustettu  ja  kivestä  rakenn.,  pit. 
36  m,  lev.  7.»  m.  veden  syvyys  matal.  ved.  ;iik. 
2,1  m.  Vedenpintain  korkeuden  ero  2.b  m.  Ra- 
kenn. VV.  1903-06  yhfaikaa  kulkuväylän  kolmen 
muun  kanavan  kanssa;  kustann.  yht.  849.586  mk. 

L.   H-nen. 

Kermes,  k  e  r  m  e  s  j  y  v  ä  t,  grana  l■erm'^s  I. 
ffr.  chermcs,  Qiiercits  coccifera  tammilajin  leh- 
dillä (Kreikan  saaristossa,  Espanjassa  ja  Etelä- 
Ranskassa)  elävien  Cocciis  Ilicis  hyönteisien  na<a- 
raita  etikalla  tappamalla  ja  sitten  kuivaamalla 
saatu  kauppatavara,  jota  käytetään  punavärjäyk- 
seen.  K. -jyvät  ovat  suuria,  herneenkokoisia. 
Hyönteisen  muoto  on  kuivatessa  miltei  hävinnyt. 
Jauhe  on   tummanpunaista.  (8.   V.   TI.) 

Kermes  minerale  ks.  A  h  t  i  m  o  n  i  s  u  1  f  i  d  i  t. 

Kermine,  kaupunki  Bukharassa,  läliellä  Se- 
rafsania,  Transkaspian  rautatien  varrella,  n. 
16.000  as. 

Kern,  Hermann  (1823-91),  saks.  pedagogi, 
v:sta  1876  lukion  johtaja  Berliinissä.  Oli  filo- 
sofisilta ja  kasvatu.sopillisilta  mielipiteiltään  her- 


743 


Kern — Kerroksellinen  savi 


744 


bartilainen;  pjiiiteos:  ..Grundriss  der  Piidago- 
gik"     (1S73.    Willniannin    toin.    5    pain.    1893). 

(O.   il-e.) 

Kem.  Jan  Hendrik  K  as  par  (s.  1833), 
alankoni,  kielentutkija,  kotoisin  Javan-saaiolta. 
opiskeli  Utreclitissa,  Leidenissä  ja  Berliinissä 
ja  oli  lS63-6i>  sanskrit-kollegin  professorina 
Benaresissa.  josta  siirtyi  sanskritin  ja  vertaile- 
van kielitieteen  professoriksi  Leideniin  ollen 
täiisä  toimes,sa  v:een  1903.  K.  on  etevä  ja  moni- 
puolinen oppinut,  joka  on  julkaissut  ja  selittä- 
nyt sanskrit-  ja  kavi-tekstejä  ja  tutkinut  ma- 
laijilais-polynee.siulaisia  ja  muutamia  indoeu- 
rooppalaisia kieliä  sekä  varsinkin  liollannin 
murteita.  Ilän  on  sen  lisäksi  etevimpiä  buddha- 
laisuuden tuntijoita.  Hänen  teoksistaan  mainit- 
takoon: ..Geschiedenis  van  het  buddhisme  in  In- 
dii>"  (18S1-83),  ..Manual  of  indish  buddhism" 
(1896).  „De  Fidjitaal  vergeleken  met  hare  ver- 
H-anten  in  Indonesie  en  Polynesie"  (1886), 
,,Lcs  inscriptions  d'Asoka"  (1S81-S3),  „Inscrip- 
tions   cambodgiennes"    (1880-83).]  J.   J.    il. 

Kem,  Johann  Konrad  (1808-88),  sveits. 
valtiomies,  oli  1S33-48  jäsenenä  kanttonien  yh- 
teisessä eduskunnassa,  jossa  184.5-47  esiintyi  ka- 
tolisen „Sonderbundin"  kiivaana  vastustajana: 
otti  osaa  V'alaliiton  1848  julkaistun  valtiosäännön 
laatimi.seen  ja  tuli  1850  Sveitsin  korkeimman 
tuomioistuimen  esimieheksi;  oli  myöskin  ensin 
kansallisneuvoston  ja  sittemmin  kanttonien  neu- 
voston jäsenenä  vaikuttaen  m.  m.  tehokkaasti 
Ziirichin  pohteknillisen  opiston  perustamiseen 
(1854):  1857-83  Sveitsin  lähettiläänä  Pariisissa; 
julkais.sut  „Souvenirs  politiques  1833  ä  1883" 
(1887).  J.  F. 

Kernaalanjärvi  sijaitsee  Janakkalan  kirkon- 
kylän eteläpuolella;  suurin  pituus  n.  4  km,  leveys 
keskim.  2  km.  korkeus  yli  merenp.  81  m,  pituus- 
suunta luotee.sta  kaakkoon.  K.  on  keskus- 
järvenä  niille  runsaille  vesille,  jotka  kolmelta 
suunnalta,  idästä  Leppäkoskea,  etelästä  Lopen- 
1.  Isojokea  ja  länne.stä  Renkojokea  myöten  ke- 
räytyvät tässä  yhteen  ja  juoksevat  sitten  Vanaja- 
veteen.  —  Viimeinen  tietty  kappale  Suomessa 
säkiä-  1.  monni-  (Silurus  glanis)  kalaa  on  .saatu 
K  :stä.  L.  H-nen. 

Kemer  von  Marilan  n,  Anton  Joseph 
(1831-98).  itäv.  kasvitieteilijä.  v:sta  1878  profes- 
.sori  Wienissä  ja  sikäläisen  kasvitieteellisen  puu- 
tarhan ja  museon  esimies.  K.  oli  ansiokas  kasvi- 
maantieteilijä,  systemaatikko,  kukkabiologi.  Teok- 
sia: „Das  Pflanzenleben  der  Donaulänfler"  (1863), 
„Die  Ahhängigkeit  der  Pflanzengestalt  von 
Kiima  und  Boden"  (1869),  „Schutzmittel  der  Blii- 
ten  gegen  unberufene  Gäste"  (2  pain.  1879)  ; 
tunnetuin  on  „Pllanzenleben"  (1887-91,  2  pain. 
1896-98).  J.  A.   W. 

Kemer,  Justinus  AndreasChristian 
(1786-1862),  saks.  runoilija  ja  lääkeopillinen  kir- 
jailija, kotoisin  .Svaabista;  ylilääkäri  Weinber- 
gi.ssä  1818-51,  viimeisinä  ikävuosinaan  sokea.  Itä- 
nen runonsa  ovat  milloin  henkevän  sielukkaita, 
milloin  surumielisiä,  Inilloin  taas  elämäniloa  ja 
voimakasta  huumoria  uhkuvia.  Hänen  kauno- 
kirjallisista tuotteistaan  ovat  mainittavia  hänen 
oivalli.set  romanssinsa,  huumorillinen  romaani 
„Reiseschatten"  (1811),  autobiografia  ,,Bilderbuch 
au.s  meiner  Knabenzeit"  (1849),  „Dichtungen" 
(3:8    pain.    1841,    2    nid.),    „Lyrische    Gedichte" 


(5:s  pain.  1854),  „Letzter  Bliitenstrauss"  (1852), 
.,\Vinterbluten"  (1859).  Merkilliset  ovat  hänen 
tutkistelunsa,  jotka  koskevat  henkimaailmaa  ja 
sen  ulottumista  maalliseen  elämään.  Näitä  koh- 
taamme esim.  teoksissa  ,.Geschichte  Z\veier  Somn- 
ambulen"  (1824)  ja  ,.Die  Seherin  von  Prevorst" 
(1829).  [Reinhard.  .,J.  K.  und  das  Kernerhaus 
zu  Weinsberg"  (2:nen  pain.  1886);  K.  Mayer, 
.,L.  Uhland.  seine  Freunde  und  Zeitgenossen.  mit 
Briefen  u.  Gedichten  Kerners"  (1867,  2  nid.)  ;  du 
Prel,  ..J.  K.  und  die  Seherin  von  Prevor.st" 
(1886).]  J.   ll-l. 

Keropäät  (engl.  roundheads) ,  pilkkanimi,  jota 
17:nnellä  vuosis.  käytettiin  Englannin  puritaa- 
neista, koska  heidän  tukkansa  oli  lyhyeksi  keritty; 
Kaarle  I:n  ja  parlamentin  välisen  sodan  aikana 
k:ksi  sanottiin  parlamentin  kannattajia,  kunin- 
kaan  puoluelaisia  taas  kavaljeereiksi. 

Kerosiini  (kreik.  kero's  =  vaha) ,  fotogeenin 
(ks.    t.l    kauppanimi. 

Kerpukki    ks.    Keripukki. 

Kerput  1.  lehdekset,  lampaiden  ruuaksi 
taitetut  lehtipuiden  hienommat  oksat  lelitineen. 
Länsi-Suomen  ja  Hämeen  eräissä  paikkakunnissa, 
joissa  k:ksi  varsinaisesti  käytetään  koivunlehviä, 
on  erityisiä  kerppulehtoja,  joista  k: ja  parin  vuo- 
den väliajoilla  säännöllisesti  taitetaan,  jättäen 
vähitellen  kitukasvuisiksi,  käyriksi  ja  l3-hytvarti- 
siksi  muodostuvat  rungot  aina  melkein  paljaiksi. 
Toisissa  .seuduissa  kuitenkin  kaadetaan  puut  k: ja 
otettaessa  ja  rungot  käytetään  polttopuiksi.  Itä- 
Suomessa  käytetään  k:ksi  etupäässä  leppiä,  ,. tai- 
tetaan leppävihkoja",  jotka  kimppuiliin  sidottuina 
ja  seipäiden  y.  m.  nenässä  kuivattuina  korjataan 
pieniin  närtteihin  tai  kekoihin.  K;n  tavoin  käy- 
tettäviksi kootaan  (..riivitään")  myöskin  eräiden 
toisten  lehtipuiden,  erittäinkin  haavan  ja  raidan 
lehtiä.  Harvemmin  käytetään  k: ja  myöskin  kar- 
jan, etenkin  nuoren  karjan  ruuaksi.  U.  7J. 

Kerrallinen  (ruots.  hvarfvig),  semmoinen  ker- 
roksellinen sedimentti,  jossa  määrätyt  kerrokset 
vaihtelevat  säännöllisesti  muodostaen  uudistuvia 
kerrosjaksoja  eli  kertoja.  Kerrallisuus  on  jak- 
sottaisen olosuhteitten  muuttumisen  seuraus,  ta- 
vallisimmin johtuen  vuodenaikojen  säännöllisestä 
vaihtelusta.  Tunnetuimpia  kerrallisia  sediment- 
tejä on  jäämeren-savi  (ks.  t.)  ja  kerrallinen  suola. 
Viimemainitussa  vuorisuolakerros  ja  anhydriitti- 
kerros   muodostavat  vuosikerran.  P.    E. 

Kerrallinen   savi   ks.   J  ä  ä  m  e  r  e  n-s  a  v  i. 

Kerrannaisten  painosuhteltten  laki  lausuu, 
että  jos  kaksi  alkuainetta  yhdi.styy  toisiinsa, 
niin  ovat  saman  aineen  painomäärät  näissä  eri 
yhdistyksissä  aina  yksinkertaisessa  suhteessa  toi- 
siinsa, esim.  1:2:3:4  j.  n.  e.  Esim.  vety  ja  happi 
yhdistyvät  keskenään  kahdessa  painosuhteessa, 
nim.  suhteissa  1:8  ja  1:16  (vesi  ja  vetysuperok- 
sidi),  typpi  ja  happi  viidessä  eri  suhteessa,  nim. 
14:8.  14:16,  14:24.  14:32  ja  14:40.  Tämän  loin 
keksi  Dalton  (1803),  ja  se  on  atomihypoteesin 
avulla  helposti  selitettävissä  (ks.  A  t  o  m  i  t  e  o- 
r  i  a   ja   Dalton).  Edt\   Uj. 

Kerria  japonica,  itä-aasial.,  meillä  koristus- 
kasvina  viljelty,  /^osdccfE-heimoon  kuuluva  pen- 
sas.   Kukat  valkeat,  usein  täytetyt,  aikaiset. 

J.  A.  W. 

Kerroksellinen  ks.  Kerros. 

Kerroksellinen  savi,  sellainen  savi,  jossa  eri- 
laatuiset   ohuet    kerrokset    vaihtelevat.     Selvim- 


745 


Kerros— Kerteminde 


746 


min  kerroksellista  on  n.  s.  jUämeren-savi,  jossa 
tuo  ominaisuus  on  tyypillistä  kerrallisuutta, 
vrt.    J  ii  a  m  e  r  e  n-s  a  v  i. 

Kerros  on  sellainen  tasalaatuinen  vuorilaji-  tai 
maalajimassa.  joka  on  syntynyt  maanpinnalle 
asettuneista  1.  kerrostuneista  aineksista. 
Alkuaan  k:t  ovat  likimain  vaakasuorassa  asen- 
nossa, mutta  maankuoren  liikunnoissa  ne  saatta- 
vat poimuttua  tai  kallistua.  K: ien  vahvuus  vaili- 
telee  sangen  avarien  rajojen  sisiillä.  mm:eistii  sa- 
toihin m:eiliin.  Vuorilajia,  jossa  hyvin  kapeat 
erilaatuiset  kerrokset  vaihtelevat,  sanotaan  ker- 
rokselliseksi. P.   E. 

Kerrosjuoni,  likimain  vaakasuora,  samansuun- 
taisten kerroksien  väliin  tunkeutunut  eruptiivi- 
uen  juoni,  joka  siis  on  kerroksen  muotoinen. 

P.  K. 

Kerrospilvet   ks.    P  i  1  v  e  t. 

Kerrostuma,  kerrostumalla  syntynyt  muoilos- 
tunia.  joko  yksityinen  tasalaatuinen  kerros  tai 
jollain  tavoin  yhteenkuuluva  kerrosrylimä.    P.  E. 

Kerrostuminen,  vuorilajiainesten,  niinkuin 
hiekan,  saven  tai  kalkkilietteen  asettuminen 
maanpinnalle  joko  vedenpohjaan  tai  mantereelle. 
Kerrostumalla  ovat  sedimenttiset  1.  kerrostuneet 
vuorilajit  saaneet  alkunsa.  P.  E. 

Kerrostuneet  vuorilajit  ks.  Sedimentti- 
v  u  o  r  i  1  a  j  i  t . 

Kersantiitti,  dioriittiluokkaan  kuuluva  tumma. 
Iiienorakeinen.  etupäässä  juonina  tavattava  vuori- 
laji,  jonka  ainekset  ovat  plagioklaasi  ja  biotiitti. 

P.  E. 

Kersantti  (ransk.  Sergeant),  entinen  aliupsee- 
rinarvo.  Venäjän  jalkaväessä  =  vanhempi  aliup- 
seeri; vastaava  arvo  ven.  tykkiväessä  on  fejcr- 
verl-er.  SI.   v.   H. 

Kerschensteiner  [keriansiainor],  Georg 
(s.  1854).  saks.  matemaatikko  ja  koulumies,  toimi 
kansakoulunopettajana  1871-73,  suoritti  1881 
Mönchenin  yliopistossa  tutkinnon  ylempien  kou- 
lujen matemaattisten  aineiden  opettajanvirkoja 
varten,  fil.  toht.  1883,  toimi  opettajana  korkeam- 
missa oppilaitoksissa  sekä  Nörnbergin  kauppa- 
koulussa, tuli  1895  Miinchenin  kansakouluntar- 
kastajaksi. K  :11a  on  ollut  suuri  vaikutus  maansa 
kansakoululaitoksen  kehitykseen.  K:n  uudistuk- 
sesta kansanopetuksen  alalla  ovat  huomattavim- 
mat uusi  piirustusopetuksen  menetelmä  ja  Miin- 
chenin erinomaiset  ammattikoulut  (K: n  perus- 
tamat), joiden  opetusohjelma  silmälläpitää  30  eri 
ammattia  ja  jotka  ovat  pakollisia  kansakoulun 
läpikäyneelle  nuorisolle.  Niiden  tarkoituksena  ei 
ole  vain  ammattitaidon,  vaan  myös  kansalais- 
kunnon kohottaminen.  Näistä  pyrkimyksistään 
K.  on  tehnyt  selkoa  teoksessa  ..Staatsbiirgerliehe 
Erziehung  der  deutschen  Jugend"  (4:s  pain.  1909) 
Hänen  muista  kasvatusopillisista  julkaisuistaan 
mainittakoon  ..Betraehtungen  zur  Theorie  des 
Lehrplanes"  (2:nen  pain.  1901),  „Die  Entvvicke- 
lung  der  zeichnerischen  Begabung"  (1905)  ; 
..Grundfragen  der  Schulorganisation"  (1907), 
.,Das  Problera  der  Volkserziehung"  (..Internatio- 
nale Woehenschrift",  1908). 

Kersey  [kSsiJ,  tiheä  villakangas,  joka  on  vanu- 
tettu niin,  että  loimi  ja  kude  täydellisesti  lak- 
kaavat näkymästä  kankaassa.  Kankaan  pinta  on 
nukitettu  ja  sitä  peittää  hieno,  lyhyeksi  leikattu 
nukka,  jolle  loppuviimeistely  on  antanut  hyvän 
kiillon.  "  E.  J.'s. 


Kersonesos  ks.  K  h  e  r  s  o  n  e  s  o  s. 

Kersseboom,  Willem  (1691-1771),  hoilaat, 
tilastotieteilijä,  julkaissut  joukon  kirjoitelmia, 
joissa  m.  m.  esittänyt  (1742)  ensimäisen,  olin- 
korkohallinnon  kirjoihin  perustuvan  kuolleisuus- 
taulun.  [Heusehling,  ..Bulletin  de  la  Commission 
ceutrale   de   statistique"    (1S57).]  J.    F. 

Kertarahat  annettiin  häissä  lahjaksi  nuorelle 
avioparille.  Kertaa  joivat  ensin  kuokka- 
vieraat ja  sitten  hääväki.  Ensinmainitussa  tilai- 
suu<le.ssa  kaasi  sulhanen  viinaa  k  e  r  t  a  p  u  1  1  i  i  n 
(ryyppylasiin),  jota  morsian  piteli  lautasella: 
heitä  seurasi  ruoska  kiulessä  noudemies,  joka 
piti  puhetta.  Ensin  tarjottiin  viinaa  isännälle, 
joka  ryypättyään  laski  lautaselle  lasin  sekä 
lahjarahan,  minkä  morsian  vei  sulhasen  seulaan. 
Kun  emäntä  oli  saanut  olutlasinsa  ja  pannut 
rahansa,  tuli  kuokkamiesten  vuoro;  annettuaan 
lahjansa  he  kävivät  päälli  mäistä  pane- 
maan, heittämään  seulaan  pienempiä  rahoja, 
mitä  jatkui  myöhään  iltaan.  Kuokkavierasten 
lähdettyä  alkoi  hääväen  kerranjuonti.  Vanhem- 
mat miehet  laittoivat  itselleen  p  u  o  1  i  k  u  p  p  i- 
s  e  t,  mutta  nuoret  joivat  vain  kahvia,  samaten 
naisetkin.  Sikäli  kuin  kukin  sai  kuppinsa  juo- 
neeksi, pani  hän  rahaakin  pöydällä  olevaan  va- 
tiin. Jokaisen  rahanantajan  nimen  ynnä  raha- 
mäiirän  kertoi  vanliin  noudemies  kovalla  äänellä. 
\'arakkaat  ja  läheiset  sukulaiset  joivat  kertaa 
lehmänkin.  Xytkin  tapahtui  päällimäisen  pano. 
Kerranjuonnin  päätyttyä  kaaso  toi  pöytään  tuo- 
pin, johon  kehoitti  hääväkeä  keräämään  ..vokki- 
rahaa"  (rukkirahaa).  [Häyhä.  ., Kuvaelmia  itä- 
suomalaisten vanhoista  tavoista.  Naimistavat" 
(1899).]  U.  T.  S. 

Kertausjakso,  kertaussikermä,  ker- 
tauslauseke,  mus.,  kolmiryhmäisten  eli  ..kah- 
denpuolisten" (ks.  t.)  sävelrakenteitten  kolmas 
ryhmä,  joka  muodostuu  ensimäisen  ryhmän  ker- 
taukseksi välillä  olleen  erilaisen  keskimäisen  ryh- 
män jälkeen  (vrt.  Keskiosa).  Kertaus  ei  aina 
ole  aivan  tarkka,  onpa  se  joskus  hyvinkin  va- 
paasti muunnettu,  riippuen  sävellyksessä  ilmene- 
vän tunnelman  kehityskulusta:  jälkimäisessä  ta- 
pauksessa se  usein  on  ikäänkuin  hedelmöittynyt 
keskimäisenkin  ryhmän  aineksista,  muodostaen 
..synteettisen"  päätöksen  kahden  edellisen  ryh- 
män vastakohtaisuuksille.  /.  K. 

Kertausmerkki,  mus.,  kaksi  pistettä  viivaston 
keskiväliköillä.     kaksinnetun     (ja     vahvennetun) 


tahtiviivan     edellä 


osoittaa     sävellyksen 


kerrattavaksi   lähinnä   edellisestä   päinvastaisesta 

I  merkistS       II*       lähtien    tahi.    ellei    sellaista    ole 

I  olemassa,  alusta  asti.  Kahden  peräkkäisen  kerrat- 
tavan   sävelryhmän  välillä  merkitään  pisteet  tahti- 


iivojen  molemmille  puolille 


tahi 


/.   K. 

Kertautuminen  (ransk.  cledoublement) .  kus- 
cit.,  kahden  lehtielimen  syntyminen  samasta  yh- 
teisestä aiheesta,  esim.  ristikukkaisten  neljä  pit- 
kää hedettä,  jotka  syntyvät  kaksittain  samasta 
aiheesta.  fJ.    A.    ^Y.) 

Kerteminde    [-minne],    kaup.    Tanskassa    Fye- 


Kerto— Kerttuset 


74.S 


niu  saaren  koillisosassa:  2,594  as.  (1910).  Hyvii 
satama.  Kalastus  tärkeä  (sillejä,  makrilleja, 
kampeloita).  E.  E.  K. 

Eerto  1.  parallelismi  on  saman  ajatuk- 
sen toistaminen  eri  sanoilla  kahdessa  tai  useam- 
massa peräkkäisessä  runosäkeessä.  Asettaen  aja- 
tukset sisäiseen  myötäsointuun  se  tavallaan  on 
vastineena  niitä  kannattavien  sanojen  alku-,  sisä- 
tai  loppusoinnulle.  —  K.  on  luonteenomaista  itä- 
maalaiselle  runoudelle;  sitä  tavataan  esim.  Raa- 
matun runollisissa  kirjoissa  (Psalttarissa,  pro- 
feetoissa, Jobin  kirjassa  y.  m.),  esim: 

Miksi  paabaavat  pakanat  ja  turhia  tuumivat  kansat?  (Ps.  2  ) 
Taivas  kertoo  Jumalan  kunniaa  ja  taivaankaari  ilmoittaa 
tiltn»a  kätensB  tekoa.    (Ps.  19.) 

Muin.-suom.  kansanrunoudessa  k.  on  kauttaal- 
taan vallitseva  runonkaunistuskeino,  kuten  muus- 
sakin samaan  runomuotoon  sepitetyssä  runoudes- 
samme, varemmassa  ja  myöliemmässä.  Kertosäe 
saattaa  monin  tavoin  suhtautua  esisäkeeseensä : 
olla  sen  joko  pelkkä  toisinto  tai  kehitys,  rajoitus, 
vastakohta  j.   n.  e.,  esim: 


tai: 


Lauloi  päivät  pääksytysten, 
yhytysten  yiJt  saneli. 

.\ijä  on  tänne  tuUehia. 
ei  paljo  palannehia. 


Välistä  saattaa  esi-  ja  kertolause  sisältyä  sa- 
maankin  runosäkeeseen,   esim.   säkeissä 

Ln*un  hiihin,  latvan  taitoin, 
oksat  karsin,  tien  osoitin. 

O.    il-n. 

Eertoin  ks.  Koeffisientti. 

Kertolasku,  kolmas  laskuopillinen  alkutoimi- 
tus.  Kun  luku  o  on  kerrottava  luvulla  n,  etsi- 
tään summaa,  joka  sisältää  a:n  suuruisia  yhteen- 
laskettavia yhtä  monta  kuin  nissä  on  ykkö.stii. 
Lukua  o  sanotaan  kerrottavaksi,  lukua  n 
kertojaksi,  laskun  avulla  saatua  lukua 
tuloksi.  Tuloa  merkitään  n  ■  a  tai  n  x  o,  myös 
lyhyesti  «a  (lue:  n  kertaa  o),  joka  siis  on  = 
«  +  a -f  o  -f  .  .  .  (n  yhteenlaskettavaa).  K:n 
edelläolevan  määritelmän  nojalla  saa  o  olla 
nimittämätön  tai  laatuluku,  kokonainen  tai 
murtoluku,  positiivinen  tai  negatiivinen,  mutta 
n  on  aina  oleva  nimittämätön,  kokonainen 
ja  positiivinen  luku.  K:n  määritystä  on  kui- 
tenkin laajennettu  käsittämään  myös  murto- 
naisia  ja  negatiivisiakin  kertojia  asettamalla 
säännöt:  Luku  kerrotaan  murtoluvulla  siten, 
että  se  kerrotaan  jälkimäisen  osoittajalla  ja 
saatu  tulo  jaetaan  nimittäjällä.  Luku  kerrotaan 
negatiivisella  luvulla  kertomalla  jälkimäisen 
lukuarvolla  ja  muuttamalla  saadun  tulon  merkki. 
Näin  ollen  ei  tarvitse  enää  erottaa  kerrottavaa 
ja  kertojaa,  vaan  sanotaan  niitä  kumpaakin  tu- 
lon tekijöiksi.  Tulossa  voi  olla  useampiakin 
tekijöitä  kuin  kaksi.  Sen  arvo  on  riippumaton 
siitä,  missä  järjestyksessä  kertominen  suorite- 
taan (tulon  kommutatiivinen  sääntö).  K. 
voidaan  toimittaa  niinkin,  että  tulon  tekijät 
ensiksi  ryhmitetään,  kertominen  suoritetaan  joka 
ryhmässä  erikseen  ja  saadut  tulot  kerrotaan  kes- 
kenään. Tulema  on  sama  ryhmitettäköön  millä 
tavalla  tahansa  (tulon  assosiatiivinen 
sääntö) .  Kun  summa  on  luvulla  kerrottava,  saat- 
taa sen  toimittaa  niin,  että  yhteenlaskettavat 
erikseen    kerrotaan   luvulla   ja    tulot   yhdistetään 


(tulon  distributiivinen  sääntö) .  Esim. 
d  ua-f  b+c)  =da+db-fdc.  V.    S:>i. 

Kertoma-imperfekti  ks.   Imperfekti. 

Kertomaruno  ks.  Eepillinen  runous 
ja  Eepos. 

Kertomatapa,  jolla  toisen  henkilön  ajatus  tai 
lausuma  voidaan  esittää,  on  joko  suora  Cora- 
^10  rccta),  kun  esitetään  henkilö  itse  puhuvana 
ja  liänen  sanansa  sellaisina  kuin  hän  ne  itse 
lausuisi  (esim.  hän  sanoi:  rniuä  lulen  pian),  tai 
epäsuora  (oratio  obliqva),  kun  ei  esitetä  hä- 
nen omia  sanojaan,  vaan  ainoastaan  niiden  si- 
sällys kertomuksen  muodossa  (esim.  hän  sanoi 
tulcvdnsa   pian).  A.   K. 

Kertotaulu,  neliönmuotoinen  taulukko,  josta 
suoraan  saadaan  kahden,  minkä  tahansa  perus- 
luvun tulo.  Ensimäisen  k:n  järjesti  Nikomakhos 
2:sella   vuosis.   j.   Kr. 

Kertova  opetusmuoto  ks.  Opetusmuoto. 

Kerts.  1.  Krimistä  itäänpäin  Asovan-  ja  Mus- 
tan-meren  väliin  pistäytyvä  alava  niemi,  85-95  kra 
pitkä,  42-48  km  leveä.  Krimiin  yhdistävä  kannas 
ainoastaan  IS  km.  Lukuisasti  mutavulkaaneja; 
maaperä  naftanpitoinen.  Kelvollisen  juomaveden 
puute  tuottaa  suurta  hankaluutta.  Runs,ia.sti 
muinaismuistoja,  m.  m.  kahden  vanhalla  ajalla 
rakennetun,  niemen  poikki  kulkevan  vallin  jät- 
teet. K:n  erottaa  vastapäätä  olevasta  Tamanin 
niemestä  n.  42  km  pitkä,  16-3  km  leveä  K:n  I. 
Jenikalen  salmi  (vanhan  ajan  ,.Kimmerian  Bos- 
porus"),  joka  yhdistää  A.sovan-  ja  Mustan-meren 
toisiinsa.  Jenikalen  kohdalla  se  on  ainoastaan 
4  m  syvä,  mutta  ruoppaamalla  on  avattu  6  m 
syvä  väylä.  —  2.  Satamakaupunki  Taurian  ku- 
vernementissa  K;n  niemen  itäpäässä,  K:n  sal- 
men varrella,  kohoaa  amfiteatterin  tapaan  Mith- 
ridates-vuoren  rinnettä;  as.  läheisen  Jenikalen 
kera  33,347  (1897).  Rautatien  päätekohta.  Lä- 
hettyvillä linnoituksia.  K:n  merkitys  satamana 
ja  kauppakaupunkina  on  1870-luvulta  melkein 
kokonaan  kadonnut.  XJlkomt.ankauppa  (vienti: 
viljaa)  5,47  milj.  mk.  (1907).  Nahka-,  tupakka-, 
sementti-,  saippuatehtaita;  myllyjä.  Kalastusta. 
Muutamia  oppilaitoksia.  Runsaasti  muinaismuis- 
toja vanhalta  ajalta:  717  rak.  kirkko,  ympäris- 
tössä useita  kurgaaneja.  joista  on  löydetty  ar- 
vokkaita muinaisesineitä.  Mithridates-vuoreen  ha- 
kattuja katakombeja  y.  m.  Esineet  ovat  nyt 
enimmäkseen  Pietarin  Eremitaasissa.  —  K:n  koh- 
dalla sijaitsi  miletolaisten  550-luvulla  e.  Kr.  pe- 
rustama kaupunki  Pantikapaion,  joka  n.  •>':sta 
480  e.  Kr.  250-luvulle  j.  Kr.  oli  erityisen  valta- 
kunnan pääkaupunkina,  joutui  sitten  Itä-Roo- 
malle (nimellä  Bosphora),  kazareille,  kuului 
1318-1475  genovalaisille;  sitten  turkkilaiset  sen 
valloittivat,  luovuttaen  sen  1774  Venäjälle.  Kri- 
min sodan  aikana  (1855)  K.  melkein  kokon.ian 
hävitettiin.  E.   E.   K. 

Kerttu  ks.  Kerttuset. 

Kerttujoki,  Purmonjoen  lisäjoki,  laskee  siihen 
oikealta  n.  8  km  Purmon  kirkonkylän  alapuolella, 
Forsbyn  kylän  kohdalla;  alkaa  varsinaisesti 
Kerttujärvestä,  mutta  saa  vesiä  aina  läheltä 
Lappajärveä  usean  pienen  joen  ja  järven  väli- 
tyksellä. L.  B-nen. 

Kerttuset  (Sylviinne),  lajirikas  varpuslintu- 
ryhmä.  Se  tunnetaan  nilkasta,  jonka  takapuolta 
peittää  kaksi  pitkittäislevyä,  mutta  etupuolella 
on  pieniä  poikittaiskilpiä.    Nokka  on  heikko,  ala- 


74!) 


Kerubi 


750 


leuan  reunat  matalat  ja  tuskin  sisäänpäin  Ikään- 
tyneet. Kaikki  ovat  pieniä,  puvultaan  vaatimat- 
tomia, hentoja,  lijvä-äänisiä  lajeja:  elävät  yksin- 
omaan liyönleisistä  ja  ovat  sentälulen  ineillii 
muuttolintuja.  Linnustoomme  kuuluvista  suvuista 
mainittakoon  kertun  (Si/Iria),  u  u  n  i  1  i  n  n  n  n 
(l'hylloscopiis).  kultarinnan  (Clilorop<:la), 
k  a  i  s  I  a  k  e  r  t  u  n  ( Calamnherpe)  ja  sirkka- 
kertun  (Lociistrlla)  suvut,  joita  vain  vähäiset 
tuntomerkit  erottavat  toisistaan.  Aikai.semrain 
onkin  kaikki  tämän  alaheimon  linnut  luettu  jh- 
teen  ainoaan  sukuun.  Sylvia,  joka  eroaa  nuiista 
siinii,  että  nokan  tyvi  on  leveyttään  korkeampi 
ikaikilla  muilla  se  on  korkeuttaan  leveämpi). 
Kertut  ovat  enimmäkseen  Etelä-  ja  Ke.ski-Suomen 
pensasnu>iden  asukkaita.  Yleisimpiä  lajeja  ovat 
liyvä-ääninen  1  e  h  t  o-k.  (S.  liortciiKis),  tunnettava 
poikkipäisestä  pyrstöstään,  jonka  reunimmaisten 
sulkain  uloin  kärki  on  valkeareunainen.  Väri  on 
päältäpäin  harmaa  tai  hiukan  ruskea,  alta  valkea, 
paitsi  rinta  ja  sivut,  joissa  on  ruosteenkeltuista. 
2:nen  käsisulka  on  pisin,  3;s  melkein  yhtä 
pitkä,  mutta  4:s  paljoa  lyhempi.  Pituus  n. 
15  cm.  Harma  a-k.  (S.  cinerea)  on  päältäpäin 
tummempi,  harmaa,  siivet  nnistahkot.  ruskeareu- 
naiset,  alta  valkea.  Pyrstö  pyöreäpäinen  ja  sen 
reunimaiseu  sulan  kärki  ja  ulkohöyty  valkeat. 
Pituus  sama  kuin  ed.  flerne-k:n  (8.  curruca) 
tuntee  helposti  ensimäisestä  käsisulasta,  joka  on 
peitinhöyheniä  pitempi.  Pää  ja  selkä  tuhkan- 
harmaat,  alapuolet  vaaleat,  rinnassa  hiukan 
ruosteenharmaata.  Vähän  pienempi  kuin  ed.,  noin 
14,5  cm.  Näiden  lisäksi  tavataan  meillä  vielä 
2  lajia,  joista  15,5-16.5  cm:n  pituinen  musta- 
p  ä  ä-k.  (S.  atricapilla)  tunnetaan  mustasta  tahi 
ruosteenruskeasta  päälaenhunuusta:  se  on  kaik- 
kialla harvinainen.  Pari  kertaa  vain  on  tavattu 
suuri,  17,5-18  cm:n  pituinen,  alapuolelta  ruskean- 
harmain, poikkipuolisin  viivoin  kirjaeltu  kirja- 
r  i  n  t  a-k.  (S.  nisoria).  Uunilinnun  (Phyllo- 
scopus)  suvun  lajit  ovat  yleensä  kaikki  pieniä. 
11-14  cni:n  pituisia.  Niillä  on  hoikka,  tyvestään 
yhtä  leveä  kuin  korkeakin  nokka  ja  väri  vih- 
reähkön-harmaa.  Suku  on  saanut  nimensä  useam- 
pain  lajien  pesän  muodosta,  joka  on  uunin  kal- 
tainen maassa.  Yleisin  kaikista.  Ktelä-Suomesta 
Lapin  perukoille,  on  uunilintu  (Ph.  troehi- 
liis),  tunnettava  paitsi  heleästä,  vienosta  ääufs- 
tään  n;^öskin  siitä,  että  sen  ■2:nen  käsisulka  on 
3:ttä  lyhempi,  unitta  6:tta  pitempi.  Tynnyri- 
lintu  (Ph.  rufiis)  viihtyy  kuusimetsissä,  joissa 
omituinen  ,,till,  tili.  tali'  tili"  tili'  tali"  ääni  sen 
helposti  ilmaisee.  Äänestään  se  on  saanut  u.seita 
sattuvia  nimiä,  esim.  t  i  I  t-t  altti,  oluente- 
k  i  j  ä,  m  e  t  s  ä  s  e  p  p  ä  y.  m.  Sen  2 :  nen  käsi- 
sulka  on  lyhempi  kuin  sekä  5:s  että  6: s,  4:s 
pisin.  V  i  h  r  e  ä  k  e  r  1 1  u  (Ph.  sibilatrix)  on  ylei- 
sempi vain  Etelä-Suomessa.  Keski-.Suomes?a  har- 
vinaisempi. 2:nen  käsisulka  on  5:ttä  tuntuvasti 
pitempi,  3:s  pisin.  Asustaa  tiheissä  koivikoissa 
tahi  männiköissä.  Ääni  on  omituinen,  pöydällä 
l)yörivän  50-pennisen  väräjämistä  muistuttava. 
Pohjan  uunilintu  (Ph.  horealis)  on  sangen 
harvinainen,  ja  vain  maamme  pohjoisimmissa  ja 
itäisimmissä  seuduissa  pari  kertaa  tavattu.  — 
Kultarinnan  (Cliloropeta )  suku  käsittää 
vain  yhden  lajin  meillä,  kultarinnan  (Ch. 
Iiippolais).  Nokka  on  iso,  tyvestä  leve*i,  pyrstö 
pykäläpäineu      ja      höyhenpeite     keltai  «envihreä. 


On  jokseenkin  harvinainen  Etelä-  ja  Keski- 
suomen puistoissa  ja  lehdoissa.  Laulaa  mainiosti. 
K  a  i  s  1  a  k  e  r  t  u  n  (Calamohcrpe)  sukua  on 
meillä  vain  2  lajia,  joista  ainoastaan  kaisla- 
kerttu  (G.  sohwii()hieniis)  on  yleisempi  enim- 
mäkseen merenrannikoiden  ruohikoissa.  Kaisla- 
kertut  ovat  pitkä-  ja  leveäuokkaisia,  vahv.-vj aikai- 
sia lintuja.  Pyrstö  on  pyöreäpäinen,  sen  liaikki 
sulat  pitempiä  kuin  alapeitinhöyhenet,  siivet  ly- 
hyet. Rakentavat  pesänsä  \ etisille  paikoille  ruo- 
kojen  väliin,  .saraheinämiittäisiin  tahi  pajupen- 
saikkoihin.  Hyviä  laulajia.  Sirkkakertun 
( l.ocuslella)  suku  on  elintavoiltaan  edellisen  kal- 
tainen, asuen  rannoilla  ja  kosteilla  mailla  pensai- 
koissa ja  ruovostoissa.  Ääni  muistuttaa  heinä- 
sirkan sirinää,  ja  siitä  on  suku  saanut  nimensii. 
Ne  eroavat  edellisistä  siinä,  että  pyrstön  reuna- 
sulat  ovat  keskimäisiä  alapeitinhöyheniii  lyhem- 
mät.  Meillä  kaksi  lajia,  joista  sirkka  kerttu 
(L.  ncEvia)  on  jonkunverran  yleisempi  kuin 
virtakerttu  (L.  fluviatilis).  —  Kerttusiin 
luetaan  usein  kuuluvaksi  vielä  r  a  u  t  i  a  i  s  e  n 
(Accentor)  suku,  joka  nokkansa  puolesta  enem- 
män muistuttaa  sirkkuja,  ks.  Laulinnut 
(liitekuva.)  E.    W.    S. 

Kerubi  ihepr.  Icirub,  mon.  haruhlm)  merkit- 
see ihmeellistä  henkiolentoa,  jota  vastaa  eriskum- 
mainen.  siivekäs  sekamuodostuma.  . 
Vaikka  V:ssa  T:ssa  sangen  usein 
puhutaan  k:eista,  on  kuitenkin 
vaikea  muodostaa  niistä  yhtenäisti! 
kuvaa.  Ominaista  kaikille  k:eilk 
on,  että  ne  esiintyvät  Jumalan  tai 
pyhän  paikan  läheisyydessä  ollen 
Jumalan  ilmestyksen  kannattajia 
ja  hänen  käskyläisiään.  Jahve  rat- 
sastaa k:lla  (Ps.  18„),  s.  o.  kulkee 
myrskypilvessä.  K:t  vartioivat  paratiisia  (1  Moos. 
3=4  ja  pyhää  arkkua  (1  Kun.  6^  seur.,  8„  seur.). 
Israelin  Jumalan  kirkkaus  majailee  k:ien  ylä- 
puolella (Hes.  Oj,  10,8  seur.;  vrt.  2  Moos.  40;, 
seur.)  ja  Jahve  istuu  valtaistuimellaan  k: ien 
päällä  (2  Sam.  6,.  2  Kun.  19j,).  Viimemainitut 
k:t  kuuluvat  todennäköisesti  pyhään  arkkuun. 
1  Kun.  6.,  seur;n  mukaan  nämä  k:t  olivat  kaksi 
suurta  öljypuusta  tehtyä,  kullalla  päällystettjä 
siivekästä  olentoa;  2  Moos.  25,5  seur;n  mukaan 
ne  .sijaitsivat  arkun  kannessa,  kasvot  vastatus- 
ten, ja  olivat  kullasta.  K:eja  mainitaan  myös 
n.  s.  todistuksen  majan  verhoihin  ja  esirippuun 
kudottuina  kuvioina  (2  Moos.  26,.  3,)  sekä  temp- 
pelin seiniin  ja  oviin  veistettyinä  koristuksina 
(1  Kun.  6,8.3,).  Salomonin  n.  s.  .,kattilavauuu- 
jen"  lii.st.1t  ja  kehykset  olivat  koristettuja  m.  m. 
..leijonilla,  härjillä  ja  kerubeilla"  (1  Kun.  7^). 
Tämä  sanayhtymä  jo  osoittaa,  että  k:eja  toden- 
näköisesti kuviteltiin  lähinnä  eläinten  kaltai- 
siksi. Samaan  suuntaan  viittaavat  muutkin  pai- 
kat. 2  Moos.  25.„:n  mukaan  k:lla  oli  yhdet  kas- 
vot (mikä  käsitys  näv'1;tää  olleen  tavallisin), 
mutta  Hes.  41,s  seur:n  mukaan  kahdet,  nimit- 
täin ihmisen  ja  leijonan,  ja  Hes.  l;-ia:sta  (vrt. 
Hes.  lOj-ii)  päättäen  saattoi  k  :11a  olla  neljätkin 
kasvot:  ihmisen  (edessä)  leijonan  (oikealla),  har- 
jan (vasemmalla)  ja  kotkan  (takana),  joten  siis 
sellainen  sekamuodo.stuma  sisälsi  enemmän  osia 
eläimestä  kuin  ihmisestä.  Viimeksi  mainittujen 
Hesekielin  kirjan  paikkojen  kuvauksille  k:eista 
on   vielä  omituista,  että   niiden    (s.  o.  Hesekielin 


Kerubinkuva 

Pielaveden   I^ir- 

kosta. 


751 


Kerulen—  Keskeisvoidekoje 


752 


uökyjen)  mukaan  k  :11a  oli  neljä  siipeä  —  muu- 
ten aina  kaksi  —  ja  siipien  alla  ihmisen  kädet, 
jonka  lisäksi  k:n  ,. ruumis,  selkä,  kädet  ja  siivet" 
olivat  täynnä  silmiä  (Hes.  10,.  vrt.  Joli.  ilm.  4„). 
Yleensä  voimme  V:ssa  T;ssa  mainittuja  k:eja 
verrata  parhaiten  niihin  babjlonilaisiin  henki- 
olentoihin (geniuksiin),  joilla  oli  ihmisen  pää, 
linnun  (kotkani  siivet,  ja  osaksi  harjan,  osaksi 
leijonan  ruumis  (vrt.  kuvaa  o).  Näistä  !ienl<i- 
olennoista  ovat  tavallisimpia  n.  s.  härkäkolossit, 
jotka  olivat  omituisia  kuvapatsaita  ja  sijaitsi- 
vat temppelien  ja  palatsien  sisäänkäytävissä 
niitä  vartioimassa  (kuva  a).  Myöskin  henki- 
olennot, joilla  oli  ihmisen  ruumis  ja  kädet,  mutta 
kotkan  pää  ja  siivet,  olivat  Assyriassa  ja  Baby- 
loniassa tavallisia  (vrt.  kuvaa  b).  Kun  2  Moos. 
37,  sanotaan,  että  pyhän  arkun  k:t  pitivät  sii- 
pensä ylöspiiin  levitettyinä  peittäen  arkun  kan- 
nen siivillään  ja  seisten  kasvot  vastatusten,  niin 
siihen  .sopii  verrata  Deuderan  temppelistä  (Egyp- 
tistä) löydettyä  k:ien  kuvaa  (kuvac).  —  K.-sanan 
johto  ja  alkuperäinen  merkitys  on  hämärä  ja 
riidanalainen.  Siihen  on  verrattu  kreik.  sanaa 
gryps.  jota  vastaa  pers.  (jiriften  (saks.  Greif  = 
korppikotka),  mutta  paremmin  sen  voinee  ylidis- 
tää  assyr.  sanoihin  karähu  (siunata)  tai  kari- 
iäti  (härkäkolossit) .  —  Vielä  liuomautettakoon, 
että  jo  apokryfisessä  Henokin  kirjassa  (n.  vtlta 
167-64  e.  Kr.)  k:t  mainitaan  (61,„)  „henkien 
herraa"  ylistävien  taivaallisten  joukkojen  etu- 
nenässä —  k:eja  seuraavat  järje.styksessä  s  ,i- 
räfim  ja  ofäuim  — ,  ja  Haggadassa  (ks.  t.) 
k:t  muodostavat  taivaallisten  joukkojen  ensimäi- 
sen  sarjan,  ofanit  toi.sen,  hajjöt  (luontokappa- 
leet) kolmannen  ja  malächim  (enkelit)  neljän- 
nen sarjan.  Myöskin  kristillisessä  runoudessa 
k:t  luetaan  korkeamman  luokan  enkeleihin. 

A.   F.   P-o. 

Kerulen  ks.   K  y  r  y  1  u  n. 

Keruskit  ks.  K  h  e  r  u  s  k  i  t. 

Kervo   ks.   Kera  v  a. 

Kervyn  de  Lettenhove  [kervein  daj,  Joseph 
JIarie  Bruno  Constantin  (1817-91),  pa- 
roni, belg.  historioitsija  ja  politikko,  valittiin 
1861  edustajakamariin,  missä  liittyi  klerikaalei- 
hin:  oli  1870-71  opetusasiain  ministerinä.  Kir- 
joittanut suuren  joukon  perusteellisia  historial- 
lisia teoksia,  joiden  arvoa,  varsinkin  viimeiseksi 
julkaistujen,  kuitenkin  vähentää  kiihkokatolinen 
katsantokanta:  „Hi.stoire  de  Flandre"  (1847-50), 
..Froissart,  6tude  littfiraire  sur  le  14:e  siöcle" 
(1858),  „Les  Huguenots  et  les  Gueux"  (1883-85) 
y.  m.  J.  F. 

Keräjäkunnitsa  ks.  Kurmitsat. 

Kerä  jät  ks.  Käräjä  t. 

Kerämäki  ks.   Kärmäki. 

Keräsalama  1.  pallosalama  ks.  Ukko- 
nen. 

Keräyspuomi    ks.    Lauttaus. 

Kerääjä  ks.  K  o  1 1  e  k  t  o  r  i. 

Kes,  \Villem  (s.  185G),  alank.  viuluniekka, 
kapellimestari  ja  säveltäjä,  Joachimin  oppilas. 
Toimi  kuoron-  ja  orkesterinjohtajana  kotimaas- 
saan 1876-96,  siirtyi  1898  Moskovaan  filharmo- 
nisen seuran  kapellimestariksi  ja  musiikkiopis- 
ton johtajaksi;  johtaa  v:sta  1905  Ko[)lenzin  kon- 
servatoria.  K.  yritti  uudistaa  Beethovenin  sin- 
foniojen  torvi-  ja  trumpettiosat  nykyisten  soit- 
timien   tekniikkaa   vastaaviksi.  /.    ff. 


Kesakot  (cphelides),  valkovcrisillä  ja  punatuk- 
kaisilla ilimisillä  esiintyvät  keltaiset  ja  ruskeat 
ihopilkut.  mitkä  varsinkin  auringon  vaikutuk- 
sesta kesäisin  käyvät  selvemmin  näkyviksi  ja 
tummemmiksi.  K.  aiheutuvat  erityisen  viiriaineen, 
pigmentin   asettumisesta  ihon   n.   s.   veriii;ihkaan. 

(M.    OB.) 

Kesamonsaari  Säämingin  pitäjässil  Pihlaja- 
veden kaakkoispäässä,  suurin  pituus  n.  4  km 
ja  suurin  leveys  n.  3  km.  laivareitin  varrella, 
n.  12  km:n  päässä  Savonlinnasta  Iouna:iseen ; 
tunnettu  Väkevälänvuoresta,  jolta  on  ihana 
näköala  yli  ympäröivien  vesien.  L.  H-nen. 

Kesanto,  kylvämättä  jätetty,  muokkauksen- 
alainen  pelto.  Kesannoimisen  tarkoitus  oli  al- 
kuaan hankkia  maalle  lepoa  ja  siten  uusia  voi- 
mia jatkuvaa  tuotantoa  varten.  Levolla  itsessään 
ei  ole  mitään  merkitystä.  Maan  voimistuminen 
kesannoimi.sen  aikana  perustuu  päinvastoin  sii- 
hen, että  silloin  ojituksen,  muokkauksen  ja  lan- 
noituksen avulla  saadaan  uusia  ravintovarastoja 
kasvien  käytettäväksi  ja  kasvien  muut  viljelys- 
ehdot  tehdään  suotuisiksi.  Tämä  kaikki  voidaan 
kuitenkin  saavuttaa  kesannoimattakin,  varsinkin 
jos  käytetään  hyviä  maaiimuokkau.skaluja  ja  vil- 
jellään runsaasti  maata  kuohkeuttavia  kasveja 
(juurikasveja).  Senvuoksi  on  keliittyneemmissä 
viljelysoloissa  kesannoiminen  joko  kokonaan  syr- 
jäytetty tai  sitä  on  suuresti  rajoitettu.  Täyttä 
kesantoa,  s.  o.  maan  pitämistä  kylvämättä 
korjuuajasta  syksyllä  seuraavaan  syyskj'lvöön  ei 
Suomessakaan  enää  kaikkialla  käytetä,  vaikka 
se  kuuluikin  vanhan  viljanviljelysjärjestelmän 
tuntomerkkeihin.  Moni  ottaa  jo  kesautoloholta 
ensin  vihantarehusadon  ja  vasta  senjälkeen  val- 
mistaa maan  syysviljalle  (p  u  o  1  i  k  e  s  .a  n  t  o), 
toiset  taas  k}'lvävät  kesantopeltoon  jo  juhannuk- 
sen tienoilLa  juhannusruista  yhdessä  vihanta- 
rehusiemensekoituksen  kanssa,  ja  onpa  pienempiä 
kiertoja,  etupäässä  juurikasvi-  ja  heinäkiertoja, 
järje.stetty  kokonaankin  ilman  kesannoimista  ja 
syysviljan  kasvatusta.  Jäykemmillä  savimailla 
täysi  kesanto  on  kuitenkin  vielä  yleensä  tarpeen- 
vaatima.  J.  E.  S. 

Kesarea  ks.  C  a-  s  a  r  e  a  ja  K  a  i  s  a  r  i  j  e. 

Kesar-satu  (G  e  s  e  r-s  a  t  u) ,  mongolien,  tibeti- 
läisten  ja  kiinalaisten  ke.skuudessa  laajalti  levin- 
nyt, alkuperältään  tuntematon  eepos,  joka  kuvaa 
Geser-kaanin  (tibetiläisillä  Kesar),  Tndran  t.  Hor- 
muzdan  pojan  urotöitä.  Geser  voittaa  kaikki  pa- 
han vallat  ja  palauttaa  hyvän  vallan  maan  päälle. 
Geser  on  nykyisen  mantsulaisen  hallitsijasuvun 
suojeluspyhimys.  Kesar-sadun  toisinnoista  lie- 
nee 1716  Kiinassa  julkaistu  etelä-mongolilai- 
nen toisinto  (n.  s.  suuri  Kesar-satu)  aikaisimmin 
muistiinpantu.  Tibetiläiset  legendat  ovat  luulta- 
vasti vanhimmat.  [A.  H.  Franke,  „Der  Friih- 
lings-  und  Wintermythus  der  Kesarsage.  Bei- 
träge  zur  Kenntuiss  der  vorbuddhistischen  Reli- 
gion  Tihets  u.  Ladaks",  1902  (.Suom.-ugr.  seur. 
toimituksia  XV).]  G.   J.   R. 

Kesikasvain    ks.    R  u  u  m  i  i  n  k  o  i. 

Kesimlnen  ks.   H  i  1  s  e  h  t  i  m  i  n  e  n. 

Kesiä,   hilseillä  ks.  H  i  1  s  e  li  t  i  m  i  n  e  n. 

Keskeisliike  ks.   Sentraaliliike. 

Keskeislämmitys  ks.  Lämmityslaitok- 
s  e  t. 

Keskeisvoidekoje,  höyrykoneissa,  polttomoot- 
toreissa y.  m.  käytetty  laite,  jossa  öljy  johdetaan 


763 


Keskeisvoima — Keski-Ameriikka 


754 


.  «  «  « j>^  «  g  ft 


l?l?l 


Kuva  1. 


mana   (n. 
sovitusta 


*^^^J 


Kuva 


jostakin    säiliöstä    eri    putkia 
pitkin     kaikkiin     voideltaviin 

paikkoihin.      Voiteleminen 
saadaan    täten    varmemmjiksi 
ja    mukavammaksi    sekä    voi- 
detta    säästäväksi,      öljy     voi 
juosta    .säiliöstä    joko    omasta 
painostaan,       jolloin      säiliön 
tulee  olla  jossakin  koneen  yläpäässä,  tahi  erityi- 
sen, koneen  alaosassa  olevan  pienen  pumpun  aja- 
s.  paineenalaineu  voitelu)  ;  jälkimäistä 
käj'tetään     isommissa,     nopeaan     kul- 
kevissa    ko- 
neissa,   erit- 
täinkin   kun 
pintapuris- 
tus        laake- 
reissa on  iso. 

Tavallista 
k:tta       esit- 
tää  kuva 
1 ;    kunkin 
putken     ylä- 
puolella     on 

ruuvi  a, 
jolla  voi- 
daan järjestää  putkeen  menevä  öljymäärä ;  6  on 
aukko  josta  voidaan  nähdä  öljypisaroiden  tippu- 
van putkeen.  Säiliön  kyljessä  on  lasi.  josta  näh- 
dään öljypinnan  korkeus  säiliössä.  Kuva  2  esit- 
tää kolmisilinterisen  bentsiinimoottorin  k:eineen. 

E.  ,S'-«. 
Keskeisvoima  ks.  Sentraali  voima. 
Keskenmeno,  sikiön  syntyminen  jo  ennen  sen 
elolliseksi  tuloa,  siis  n.  29  viikkoa  nuorempana. 
K.  tapahtuu  silloin  tällöin  tilapäisistä  syistä  niin- 
kuin esim.  loukkaantumisista,  mutta  ilmenee  usein 
kuppataudin  ailieuttamana.  vrt.  Ennenaikai- 
nen s  y  n  n  y  t  y  s.  (31.  0-B.) 

Keskenmenokeino,  keino,  jota  käytetään  kes- 
kenmenon aikaansaamiseksi.  Tällaisia  käytetään 
silloin  tällöin  rikollisessa  tarkoituksessa;  joskus 
saattaa  kuitenkin  lääkäri  jonkin  vaikean  sairau- 
dentilan  välttämiseksi  tahi  sairauden  parantami- 
seksi katsoa  olevansa  pakotettu  toimittamaan 
keskenmenon ;  tällainen  taudintila  on  esim.  ek- 
lampsia    (ks.  t.).  (M.  OB.) 

Keski-Aasia.  1.  Maantieteellinen  käsite,  jonka 
sisällys  suuresti  on  vaihdellut.  Ritter  luki  K- 
A:aan  tämän  maanosan  varsinaisen  runsron, 
vastakohtana  niemimaille  ja  saarille.  A.  v.  TTum- 
boldt  jakoi  mantereen  geometristen  perusteitten 
mukaan:  K.-A:Ila  hän  käsitti  alueen  49  "/s"  ja 
39'//  pohj.  lev.  välillä.  Täten  Tibet  jäi  pois.  F.  v. 
Riehthofen  piti  hydrografisia  näkökohtia  sil- 
mällä: K.-A.  on  se  osa  Aasiaa,  joka  pitemmän  ai- 
kaa on  ollut  vailla  laskujokea  mereen  eli  alue 
Pamirin,  Altain,  Khingan-vuorten  sekä  Tibetin 
eteläseutujen  välillä  Nykyisin  K.-A:aan  tavalli- 
sesti luetaan  koko  Tibet,  Tarim-alanne  1.  Itä-Tur- 
kestan ja  Gobi,  yhteensä  n.  6 '/s  milj.  km-.  Ilmas- 
tonsa puolesta  se  on  enimmäkseen  erämaa-  tai  aro- 
luontoista,  kasvullisuus  köyhää,  asukkaat  etu- 
päässä paimentolaisia.  —  2.  Venäjän  K.-A. 
ynnä  A  r  o  a  I  u  e,  Kaspian-meren  itä-,  Länsi-Sipe- 
rian eteläpuolella  oleva  hallinnollinen  osa  Venä- 
jän-Aasiaa, joka  ven,  maantieteilijäin  teoksissa 
sisältää  käsitteen  K.-A.  (ks.  edellä).  Venäjän  K.- 
A,  on  3,488  milj,  km°,  9,s6  milj.  as.  (arv.  1909),  1. 


2.»  kni-:llä.  Se  jaetaan  maakuntiin:  Akmolinsk, 
Transkaspia,  Samarkand,  Semipalatinsk,  Semiret- 
sensk,   Syr-Darja,   Turgai,   Uraljsk,    Fergaua. 

E.  E.  K. 

Keskiaika,  vanhan  ja  uuden  ajan  välinen  ajan- 
jakso, joka  tav.  luetaan  kansainvaellusten  alkami- 
sesta 375,  Rooman  vallan  jaosta  395  tai  Länsi- 
Rooman  häviöstä  476  Ameriikan  löytöön  1492 
tai  uskonpuhdistuksen  alkuun  1517.  Nimitys 
tuli  vars.  Hallen  professorin  C.  Cellariukseu 
(k.  1707)  toimesta  käytäntöön.  Historian  jakoa 
mainittuun  kolmeen  suureen  aikakauteen  on  kyllä 
vastu.stettukin;  vars.  länsimaihin  nähden  .se  kui- 
tenkin pitää  paikkansa  ja  k.  käsite  on  oikeu- 
tettu, koska  tällä  aikakaudella  on  länsimaan  kan- 
sojen yhteiskunnallisessa  ja  sivistyselämässä  eri- 
koinen leimansa  eroten  siten  jyrkästi  sekä  klas- 
sillisesta muinaisuudesta  että  seuraavasta  uudesta 
ajasta.  —  Germaanilaisten  kansojen  esiintyminen 
johtavina  sekä  kristinuskon  voitolle  pääsy  aikaan- 
saavat ratkaisevan  käänteen  historiallisi.ssa 
oloissa:  niihin  loppuu  antiikin  maailma.  Kor- 
keimmilleen  keskiajan  sivistys  kohoaa  va.sta 
12:nnella  ja  13:nnella  vuosis.  Silloin  sille  ominai- 
nen yhteiskunnan  muoto,  läänityslaitos,  vallitsee 
u.seimmissa  länsimaissa,  ja  nämä  ovat  myös  omis- 
taneet katolis-kristillisen  opin  ja  sivistyksen. 
Paavi  on  saanut  yksinvallan  kirkossa  ja  päässyt 
osittain  voitolle  maallisistakin  ruhtinaista:  länsi- 
maiden kansat  ottavat  osaa  yhteisiin  suuriin  yri- 
tyksiin, ristiretkiin,  ritarit  muodo.stavat  yhtei- 
sen, kansainvälisen  aatelissäädyn :  keskiajan  sko- 
lastinen tiede,  runous  ja  kuvaamataiteet,  vars. 
rakennustaide,  kukoistavat  silloin.  Jo  13:nnpu 
vuosis:n  jälkipuoliskosta  alkaa,  ainakin  muuta- 
missa maissa,  keskiaikaisten  olojen  rappeutumi- 
nen. Ritarisääty  sortuu  vähitellen  taistelussa  voi- 
mistuvaa valtiovaltaa  vastaan,  joka  myös  pääsee 
paaveista  voitolle.  Kolmas  sääty,  porvarissääty, 
kohoaa  yhä  suurempaan  merkitykseen.  Klassilli- 
nen sivistys  herää  jälleen  henkiin  ja  sen  leviä- 
mistä edistää  kirjapainotaidon  keksintö.  Maan- 
tieteelliset löydöt  laajentavat  myös  näköpiiriä  ja 
maailmankäsitys  vapautuu  kirkon  kahleista. 
Kirkon  sisällinen  turmelus  jouduttaa  uskonpuh- 
distusta. Siten  tapahtuu  siirtyminen  uuteen  ai- 
kaan. —  Kirkon  historiassa  keskiaika  aloitetaan 
500-600-luvun  taitteesta  (Gregorius  Suuresta),  jol- 
loin kirkollisen  järjestyksen  ulottaminen  germaa- 
nisiin kansoihin  ja  sen  mukana  kirkon  suojassa 
kansainvaelluksen  hävityksiltä  säilyneen  vanhin 
sivistyksen  levittäminen  alkaa.  [Stieve,  „Die  Pe- 
rioden  der  Weltgeschichte"  (,,Abhandlungen" 
j.  n.  e.)  :  Hallam,  „A  view  of  the  state  of  Europe 
during  the  middle  ages"  (myös  ruotsiksi);  Ers- 
lev,   „Oversigt  over  middelalderens  historie."] 

G.    R. 

Keski-Amerlikka  on  mannermainen  osa  Etelä- 
ja  Pohjois-Ameriikan  keskellä  sijaitsevaa,  näille 
monessa  suhteessa  vierasta  V  ä  1  i-A  m  e  r  i  i  k- 
k  a  a,  jonka  itäinen  osa  on  enimmäkseen  vajonnut 
mereen  ja  silpoutunut  saaristoalueeksi  nimeltä 
Länsi-Intia.  Pinta-ala  540-750,000  knr,  eri  lasku- 
perusteiden mukaan.  —  Yksityiskohdissa  on  tut- 
kimuksella vielä  paljon  selviteltävää  K.-A:  n 
maantieteellisissä  suhteissa.  Pinnanmuodostuk- 
sensa puolesta  K.-A.  eroaa  Etelä-Ameriikasta  itä- 
läntisen  vuorisuunnan  kautta,  geologisesti  on 
yhtymäkohta   havaittavissa  kumpaiseenkin   päin: 


UM 


Keskiarvo— Keski  näisyys 


(;)G 


Yucatan  viittaa  Floridaan.  K.-A;n  eteläosau  vuo- 
ret eivät  ole  tarkasti  erotettavissa  Kolumbian  vuo- 
rista; rajana  täällä  pidetään  Atrato-  jii  Tuira- 
jokien  välistä  vedenjakajaa,  joka  vastaa  jotenkin 
nyk.  Panaman  ja  Kolumbian  välistä  valtiollista 
rajaa.  Pohjois-Ameriikkaa,  Meksikkoa.  vastaan 
ei  myöskään  ole  luonnollista  rajaa,  TeUuantepecin 
kannasta  pidetään  tällaisena.  Käytännöllisistä 
syistä  luetaan  kuitenkin  K.-A:aan  tavallisesti  vain 
keski-ameriikkalaiset  tasavallat  sekä  Englannin 
Honduras;  Meksikon  maakunnat  TeUuantepecin 
itäpuolella  jätetään  pois.  —  Ilmaston,  kasvuUisun- 
ilen.  eläimistön  ja  asutuksen  kansallisuuden  sekä 
kebityskannau  puolesta  K.-A.  muistuttaa  suuresti 
Ktelä-Ameriikkaa.  —  K.-A:n  valtiolliset  osat  ovat: 
Guatemala,  Honduras,  Salvador,  Ni- 
caragua, Costarica,  Panama,  kaikki 
tasavaltoja,  sekä  siirtomaa-alue  Englannin 
Honduras.  —  Historia.  K.-A:  n  itärannikon 
löysi  Kolumbus  1502.  länsirannalle  saapui  Ponce 
de  Leon  1516;  Espanjalle  alueen  valtasi  1524-35 
vähällä  vaivaa  Cortezin  lähettämä  Pedro  de  .Vlva- 
rado.  Kehitys  kävi  täällä  samaan  suuntaan  kuin 
muissakin  Espanjan  ameriikkalaisissa  alusmaissa; 
1821  alue  julistautui  riippumattomaksi,  liittyi 
seur.  V.  Hurbiden  johtamaan  Meksikkoon,  erosi 
siitä  Iturbiden  kukistuttua  ja  1823  Guatemala, 
Salvador.  Honduras.  Nicaragua  ja  Costarica  ju- 
listautuivat „K.-A:n  liittoutuneiden  valtioiden 
tasavallaksi".  Valtiollinen  kypsymättömyys  ja  yh- 
teiskunnallisista oloista  sekä  rotueroavai.suuksista 
johtuva  eripuraisuus  (Guatemalassa  vallitsi  rikas 
espanjalainen  ylimyssääty,  Salvador  oli  taas  de- 
mokraattisten ainesten  pesäpaikka)  aiheuttivat 
liiton  hajoamisen  (1839)  ;  sitten  seurasi  eri  osien 
välisiä  ja  sisäisiä,  sangen  verisiä  sotia.  Myöhem- 
min on  monesti  koetettu  uudistaa  liittoa,  mutta 
kaikkia  maita  se  ei  enää  koskaan  ole  pitemmän 
aikaa  käsittänyt.  E.  E.  K. 

Keskiarvo.  Kahden  tai  useamman  luvun  arit- 
meettinen k.  saadaan  laskemalla  bivut  yh- 
teen ja  jakamalla  summa  lukujen  lukumää iällä. 
Kahden  luvun  geometrinen  k.  on  sama  kuin 
niiden  keskiproportsionaali  (ks.  t.)  ja  siis  yhtä- 
suuri kuin  neliöjuuri  lukujen  tulosta.  Harmo- 
n  i  n  e  n  k.  on  keskimäinen  luku  kolmesta  harmo- 
nisessa suhteessa  (ks.  t.)  olevasta  luvusta.  K.  on 
joka  tapauksessa  suuruuteensa  nähden  muitten 
lukujen  välissä.  Kahden  luvun  aritmeettinen  k. 
on  suurin  ja  harmoninen  k.  pienin  kolmesta  mai- 
nitusta k:sta.    Kahden  luvun  a  ja  6  geometrinen 

samalla  lukujen  aritineettisi 
ja  liarnioniseu  k:n  f  ^-^i   g 


■  (yahj'<n 


trineii     k.,    sillä 


0+6. 


V.  ,S.-)l. 


7       -i  (ih         u-r-v  -m  ' 

'     -77  •  -^  =  ^  «''■ 

Keski-Euroopan  aika   ks.   Aikaerot. 

Keski-Eurooppa    ks.    Eurooppa    (II,    93.5). 

Keskihakuisvoima  1.  sentripetaali- 
voima   ks.   S  e  n  t  r  a  a  1  i  1  i  i  k  e. 

Keski-ikä   ks.    I  k  ä. 

Keski-Intia,  virall.  Central  ludia 
A  g  e  n  c  y,  alue  Etu-Intian  keskellä,  Xarbada-joen 
pohjoispuolella:  käsittää  vähäisen,  välittömästi 
Englannille  kuuluvan  piirikunnan  sekä  n.  80  suu- 
rempaa ja  pienempää  kotimaista  ruhtinaskuntaa, 
yhteensä  204.011  km%  8,«  milj.  as.  (joi.sta  hinduja 
0.»   milj.,   muhamettilaisia  '/,  milj.    1901).   Se   on 


jaettu  seitsemään  asiamieskuntaan  (n^fdci/A  jotka 
saavat  ohjeensa  suoraan  keskushallitukselta  Kal- 
kutasta. Suurimmat  alueen  ruhtinaskunnista 
ovat:  Indore,  Gvvalior.  Dhar,  De\vas,  Bliopal  ja 
Jaora.  Maa  on  yleensä  viljavaa  (tuottaa  m.  ni. 
opiumia),  mutta  viljelys  sangen  alkui)eräistä: 
ko.ska  kotimaiset  ruhtinaat  eivät  olo  kyenneet 
maitansa  kunnolla  hoitamaan,  on  väkiluku  nälkii 
vuosien  tantta  alentunut;  väenlaskukautena  1891- 
1901  se  väheni  l.«s  milj:lla.  —  Pari  rautatietä 
kulkee   Bombaysta   läpi   alueen.  E.  E.  K. 

Keskikaikkisuus,  hallitusjärjestelmä.  joka 
suosii  jyrkkää  valtiollisen  toiminnan  keskitystä. 
Keskikaikkisuutta  tavataan  useasti  myö.skin  siinä, 
että  jonkun  maan  tärkeimmät  sivistyslaitokset, 
suurimmat  liikeyritykset  y.  m.  mikäli  mahdol- 
lista sijoitetaan  yhteen  ainoaan  kaupunkiin 
(taikka  muutamiin  harvoihin).  Tällainen  pyrki- 
mys saattaa  tosin  tuottaa  joitakuita  etvijakin  ja 
erittäinkin  vähävaraisissa  ja  väkiluvultaan  köy- 
liissä  maissa  se  on  usein  vaikeasti  estettävissä, 
nmtta  ylimalkaan  sillä  on  monta  varjopuolta, 
minkä  vuoksi  sitä  nykyänsä  useimmissa  maissa 
koetetaan  eri  aloilla  vastustaa,    ks.  Keskitys. 

R.  E. 

Keskikoulu  sanaa  käytetään  eri  merkityksis.sä. 
Itävalta-Unkarissa  ja  Etelä-Saksassa  keskikou- 
lulla (ilittelschule)  tarkoitetaan  yliopistoon  joh- 
tavia oppikouluja.  Preussissa  sanotaan  k:ksi 
kansakoulun  jatkoa  (gehoheve  Volksschule),  joka 
lähentelee  oppikoulua.  Skandinaaviassa  keskikou- 
lulla (meUanskola,  middclskole)  tarkoitetaan  oppi- 
koulun 4-6  alinta  luokkaa,  joilla  on  päättyv.ät 
kurssit  ja  jonka  suorittaneilla  oppilailla  on  eri- 
näisiä oikeuksia  yhtei.skunnassa.  Meidänkin  maas- 
samme on  lyseoiden  5:s  luokka  jonkinlainen 
pääteaste  ja  on  alettu  käyttää  keskikouluuimi- 
tystä  oppikoulun  viidestä  alaluoka.sta.     O.  M-e. 

Keskilämpötila  ks.   1 1  m  a  n  1  ä  m  p  ö  t  i  1  a. 

Keskinxaakunnat,  virall.  Central  P  r  o- 
v  i  n  c  e  s.  alue  keskisessä  Etu-Intiassa  Narbadan 
eteläpuolella,  suurimmaksi  osaksi  välittömästi 
Intian  hallituksen  alainen:  223,920  km=,  9,ej 
milj.  as.  (1901);  suojelusvaltioita  on  76.234  km', 
1.99  milj.  as.  (1901).  Suurin  osa  asukkaista  en 
hinduja  S. es  milj.,  luonnonkansoja  1,8  milj.,  isla- 
milaisia 0,3  milj.  —  Maa  on  yleensä  hed>.»lmäl- 
listä,  jokilaaksot  hyvin  viljeltyjä  (riisiä,  vehnää, 
hirssiä,  öljy-  ja  palkokasveja,  puuvillaa  —  Intian 
parasta).  Säännöllinen  sademäärä  on  1.500  mm 
mutta  kuivuus  aikaansaa  ajoittain  kauheita  ka- 
toja kuten  1896  ja  1899.  jolloin  nälänhädän 
kautta  väkiluku  aleni  8-9%  :11a.  Metsiä  on  vielä 
runsaasti  (teak-  ja  ebenholtsipuita).  Laajoja  kivi- 
hiilikerroksia  käytetään  toistaiseksi  vähän.  Pari 
rautatietä  kulkee  alueen  läpi.  —  K.  muodo.s- 
tettiin  1861  maiir;ittivaltio  Nagpuriin  aikaisem- 
min kuuluneista  alueista,  laajennettiin  1872.  Hal- 
lintoa johtaa  ylikomissaari  (chief  commisaloncr), 
jcnk:i  alaisia  ovat  divisioonien  Chatisgarh,  Xag- 
pur,  Jabalpur.  Xarbada)  komissaarit  (covimi^sio- 
iicr).    Pääkaup.   Nagpur.  (E.  E.  K.) 

Keskimoreeni,  glasieerien  keskiosassa  pin- 
nalla kulkevat  sorakasaumat.  ks.  .1  ä  ä  t  i  k  ö  t. 

Keskinäinen  henkivakuutusyhtiö  Suomi  ks. 
Henkivakuutus. 

Keskinäisasemo.  resiprookkipronomini,  ks. 
P  r  o  n  o  m  i  n  i  t. 

Keskinäisyys  ks.  V  a  k  u  u  t  u  s  t  o  i  m  i. 


757 


Keskiosa— Keskisäädynliike 


758 


Keskiosa,  mi. s.,  sarjasiivelljkseu  (souaatin, 
sinfonian  y.  m.)  lyyrillinen  osa,  hitaassa  tem- 
possa (adagio,  aiulaiite,  harvemmin  allegretto). 
K.  miiodostiui  runolliseksi  tunnelmakuvaksi  sitä 
ympäröivien  allegro-osien  puitteissa.  Laulavan 
sävynsä  vuoksi  k.  on  enimniiteu  sarjan  iielppo- 
tujuisiu  ja  alkavien  säveltäjäin  teoksissa  taval- 
lisesti täysikelpoisin  osa.  Useimmiten  .se  on  sar- 
jassa toi.^^ena,  harvoin  kolmantena  osana.  — 
Samoinkuin  sarja  jäsentyy  osiinsa,  samoin  osat 
ja  muut  pienemmät  sävelryhmät  jakautuvat  tait- 
teisiinsa. Senmukaisesti  on  osassa  keskijakso  (ks. 
Kehittely),  jaksossa  keskisikermä,  sikermässä 
kcskilauseke.  Mutta  näissä  ryhmitj'ksis3ä  ei 
koskimainen  ryhmä  suinkaan  aina  edusta  lyyril- 
listä tunnelman,  vaan  yhtä  usein,  jopa  useam- 
minkin draamallista  solmeutumista  selkeäpiirtei- 
sempieu  ääriryhmien  välissä.  Joka  tapauksess.a 
kuuluu  tämänlainen  ,, kahdenpuolinen"  jäsentäy- 
tyminen  musiikin  perustavinipiin  nuuKlostumis- 
lakeiliin.  /.  A'. 

Keskipakoislieiluri  1.  s  e  n  t  r  i  f  u  g  a  a  1  i  h  o  i- 
1  u  r  i.  Jos  rihmaan  ripustettu  paino  paunaan 
heilumaan  tavallisen  heilurin  tavoin  ja  sopiva 
työntäys  annetaan  painolle  kohtisuora.sti  heilaus- 
tasoa  vastaan  heilurin  ollessa  käännekohdassaan, 
niin  paino  rupee  tasai.sella  nopeudell.a  kiertä- 
mään ympyrän  kehää  jiitkia.  Saadaan  heiluri, 
jota  sanotaan  k:ksi.  K:n  heilahdusaika  on  yhtä 
-suuri  kuin  alkuperäisen  heilurin.  U.  S:n. 

Keskipakoiskone  1.  sentrifugaalikone, 
piuii  kone.  jolla  todistetaan  sentrifugaalivoiman 
iks.   S  e  n  t  r  a  a  1  i  1  i  i  k  e)    olemassa  olo. 

Keskipakoispumppu,  pumppu  jossa  ne.ste  (ta- 
vallisesti vesi)  nou.see  ylöspäin  keskipakoisvoiman 
vaikutuksesta.  K:n  pääosa  on 
suljetun  kammion  sisällä  nopeasti 
pyörivä  siipiratas.  jonka  tarkoi- 
tuk.sen  mukaisesti  käyristettyjen 
siipien  viiliin  pumputtava  neste 
joutuu.  Kuva  esittää  yksinker- 
taisen, johtopyörättömän  k:n; 
vesi  nousee  alipäässä  imusiivi- 
lällä  V  varustetun  imuputkeu  S 
kautta  pumpunpesään  G,  jonka 
tulee  olla  sen  muotoinen,  että 
säteen.suuntainen  väli  pyörän  R 
ja  pesäseinän  välissä  tasaisesti 
laajenee  siirr}"ttäessä  Atsta  Iin 
kautta  C:hen;  pumppupesästä  G 
neste  menee  paineputkeen  D.  —  Edullisempi  on 
varustaa  k.  pyörivän  juoksupyörän  R  ulkopuo- 
lella kulkevalla  kiinteällä  johtopyörällä,  jonka 
siivet  johtavat  veden  oikeaan  suuntaan  juoksu- 
pyörään  R  nähden.  K:t  tulevat  pienemmiksi  ja 
halvemmiksi  kuin  samanveroiset  mäntäpumput, 
mutta  niiden  vaikutusaste  on  pienempi.  Yksin- 
kertaisella k  :11a  voidaan  nostaa  vettä  noin 
30-40  m:u  korkeuteen;  jos  isompaa  nostokorkeatta 
vaaditaan,  sovitetaan  samalle  akselille  useampia 
pyöriä,  joista  toinen  aina  painaa  veden  toiseen 
(n.  s.  monijaksoiuen  k.).  Tätä  sovitusta  käyttäen 
voidaan  nostaa  vettä  mielivaltaiselle  korkeudelle. 
(On  olemassa  laitoksia,  joissa  k:lla  nostet^^.tu 
vettä  jopa   750  m: iin  asti.)  E.   S-a. 

Keskipakoissäätäjä  ks.  Säätäjä. 
Keskipakoisvaaka   ks.   Vaaka. 
Keskipakoisvoima       1.       s  e  n  t  r  i  f  u  g  a  a  1  i- 
V  o  i  m  a     ks.     S  e  n  t  r  a  a  1  i  1  i  '  k  e. 


Keskipakois- 
pumppu. 


Keskipiste.  Käyrän  viivan  tai  pinnan  k.  en 
piste,  juka  puolittaa  kaikki  sen  liipi  kulkevat 
jänteet.  On  sellaisia  käyriä  viivoja  j:i  pintoja, 
joilla  on  k.  ja  sellaisia,  jotka  ovat  sitä  vailla. 
Esim.  ympyrä,  ellipsi  ja  hyperheli  kuuluvnt  edel- 
lisiin viivoihin.  i)allo,  ellipsoidi.  hyperholoidi, 
kartio  ja  sylinteri  edellisiin  pintoihin.  Esim.  para- 
beli  kuuluu  jälkijuäisiin  viivoihin  sekä  clliiitinen 
ja  liyiierboliuen  paralioloidi  jälkimäisiin  pintoi- 
liin.  f'.    ,S'.'n. 

Keski-Pohjanmaan  maanviljelysseura  perus- 
tettiin inOI.  toimien  ensin  polijoisen  Vaasan  lilä- 
nin  maanviljelysseuran  nimisenä  ja  Vaasan  lä.ä- 
nin  maanviljelysseuran  alaisena.  Pääsi  itsenäi- 
seksi ja  suoranaista,  runsaampaa  valtioapua  naut- 
tivaksi v:sta  1909  lähtien.  Sen  alueeseen  tulivat 
silloin  kuulumaan  Pietarsaaren  kililakunnan  suo- 
malaiset kunnat:  Veteli,  Perho,  Halsua,  Kausti- 
nen. Kälviii.  Ullava,  Lohtaja,  Himanka,  Kannus, 
Toholampi  ja  Lestijärvi  sekä  Oulun  läänin  puo- 
lelta Kalajoki,  Tiautio,  Sievi  ja  Rei.sjärvi.  V.  1910 
seuralla  oli  '20  paikallista  yhdistystä.  Sen  koti- 
paikkana  on   Kokkola.  U.   Ji. 

Keskiproportsionaali.  Suure  x  on  kahden  sa- 
manlaatuisen  a   ja    6    suureen   k.,   jos   se   toteut- 


taa   verrannon 
kuja  on  siis:    x 


■  =  — .     Kun    a.    h 
o 

:  ynh. 


ja  X   ovat  lu- 

U.    S: n. 


Keskipuolue  ks.  K  e  s  k  u  s  p  u  o  1  u  o. 

Keskipuu  ks.  Koeala. 

Keskirakeiuen  on  vuorilaji,  jonka  rakeiden 
keskimääräinen  läpimitta  on  noin  1  mm:n  ja  5 
mm: n  välillä.  P.  E. 

Keski-Suomen  maanviljelysseura  käsittää 
sen  osan  Vaasan  lääniä,  jota  sanotaan  ICeski-Suo- 
meksi ;  siihen  kuuluu  siten  Laukaan  kihlakunta 
kokonaan  sekä  Kuortaneen  kihlakunnasta  Keu- 
ruu. Pihlajavesi,  Multia,  Virrat  ja  Ätsäri.  Perus- 
tettiin ja  alkoi  toimintansa  1894.  Sen  alueella  ja 
jäseninä  oli  1910  27  paikallista  maalaisseuraa. 
Sen  keskustana  ja  kotipaikkana  on  Jyväskylä. 
Seura  on  koko  aikansa  toiminut  menestyksellisesti, 
ollen  maan  paraiten  johdettuja  maanviljelys- 
seuroja. Sen  toimintaan  ovat  alusta  alkaen  otta- 
neet tehokkaasti  osaa  erityisesti  seuraavat  4  hen- 
kilöä: agronomit  A.  W.  Koskelin  ja  A.  Norden- 
streng sekä  maanviljelijät  A.  Schildt  ja  J.  H. 
Pellinen    (k.    1910).  U.   B. 

Keski-Suomi   ks.    Suomi. 

Keskisävel  ks.  Dominantti. 

Keskisäädynliike  tarkoittaa  n.  s.  ke.skisää- 
dyn  ylläpitämistä  ja  vahvistamista  varsinkin 
lainsäädäntötoimenpiteillä.  Keskisääty  on  epä- 
miiäräinen  käsite.  Siihen  luetaan  kuuluviksi  ti- 
lalliset, teollisuudenharjoittajat,  käsityöläiset  ja 
kauppiaat,  joiden  tilat  ja  liikeyritykset  ovat 
pieniä  tai  keskikokoisia,  suurin  osa  virkamiehiä 
ja  parempipalkkaiset  työmiehet.  Joskus  puhu- 
taan vielä  jlemmästä  ja  alemmasta  keskisää- 
dystä.  Keskisäädynliikkeen  ja  keskisäätypolitii- 
kau  kannattajina  esiintyvät  kuitenkin  vain  pikku- 
kauppiaat  ja  käsityöläiset,  joiden  taloudellinen 
asema  on  viime  vuosikymmenien  aikana  joutu- 
nut vaaranalaiseksi  suurliikkeitten  ja  kulutus- 
osuuskuntain kilpailun  johdosta  ja  jotka  sen 
vuoksi  vaativat  vapaan  kilpailun  ja  elinkeino- 
vapauden rajoittamista  sekä  suurliikkeitten  ja 
osuuskuntien    ankaraa    verottamista,    vieläpä   ku- 


759 


Keskisääly— Keskuspuolue 


76() 


lutusosmiskuntieii  lakkauttamistakin.  Erittiiin 
voimakkaana  keskisäädynliike  esiintyy  tätä  nykyä 
Saksassa,  missä  sen  onkin  onnistunut  vaikuttaa 
lainsäädäntöön.  Saksissa  ovat  kulutusosuuskun- 
nat. Saksissa.  Baierissa.  Preussissa  y.  m.  suur- 
myymälät laskettu  erityisen  veron  alaisiksi.  Mi- 
tään sanottavaa  hyötyä  ei  näistä  toimenpiteistä 
liene  kuitenkaan  ollut  niiden  vaatijoille.  Myös- 
kin Suomessa  on  käsityöläisten  taholta  vaadittu 
elinkeinovapauden  supistamista.  J.  F. 

Keskisääty   ks.    Keskisäädynliike. 

Keskitetty  signaalilaite,  rautatiellä  y.  m. 
signaali-  1.  merkinantolaite,  jota  hoidetaan  useam- 
man muun  merkinantolaitteen  kanssa  yhteisestä 
keskuksesta.  vrt.  Rautatie,  Signaalit, 
K  e  s  k  n  s  V  a  i  h  d  e  1  a  i  t  o  s.  J.  C-en. 

Keskitetty  vaihde,  rautatiellä  ratavaihde,  jota 
hoidetaan  useamman  muun  vaihteen  kanssa  yhtei- 
sestä keskuksesta  vaihteenasetinkoneella.  vrt. 
K  e  s  k  u  s  V  a  i  h  d  e  1  a  i  t  o  s,   Signaalit. 

J.  C-iin. 

Keskitys  1.  sentralisatsioni,  valtiolli- 
nen periaate  ja  hallitusjärjestelmä,  joka  pyrkii 
sellaiseen  järjestysmuotoon,  että  erilaatuiset  val- 
tiolliset tehtävät  mikäli  mahdollista  kuuluvat 
yhteisille  keskusvirastoille.  Täydellistä  keski- 
tystä ei  missään  maassa  voida  aikaansaada  ;  kaik- 
kialla tarvitaan  myöskin  paikallisia  valtio-orgaa- 
neja ja  viranonuiisia,  joilla  on  rajoitettu  toi- 
mintapiiri. Paljon  eroavaisuutta  on  kuitenkin 
olemassa  siinä  suhteessa,  että  muutamissa  maissa 
on  vallalla  jotenkin  jyrkkä  keskitys,  toisissa 
maissa  sen  vastakohta  n.  s.  d  e  s  e  n  t  r  a  1  i  s  a  t- 
s  i  o  n  i,  jolla  tarkoitetaan  sitä,  että  valtiolli.sen 
toiminnan  (erittäinkin  hallinnon)  alalla  on  suh- 
teellisesti laaja  toimivalta.  Tavallisesti  erote- 
taan toisistaan  hallinnollinen  desentralisatsioni 
varsinaisessa  merkityksessä  kun  paikalliset  val- 
tion viranomaiset  ovat  enemmän  tai  vähemmiin 
riippumattomat  valtion  keskusviranomaisista, 
sekä  itsehallintoon  perustuva  desentrali- 
satsioni. ks.  Hallinnollinen  keskitys. 
Itsehallinto.  R.  E. 

Keskityskone,  kone,  jolla  etsitään  ja  merki- 
tään sorviin,  jyrsinkoneeseen  y.  m.  kiinnitettävän 
työkappaleen  kiertoakseli.  V.  h. 

Keskivero,  väliaikainen  vero  Pohjois-Karja- 
lassa  1700-luvulla.  Kuninkaallisella  kirjeellä 
karaarikollegille  27  p:ltä  heinäk.  1762  määrättiin 
Pohjois-Karjalassa  toimeenpantavaksi  n.  s. 
keskivero  (medium-ränta)  entisen  vuosittain 
toimitetun,  epätasaisen  ja  mielivaltaisen  arvio- 
veron sijaan.  Vero  määrättiin  pitäjittäin  ja  sen 
tuli  vastata  viimeisinä  L^  vuotena  eri  pitäjissä 
kannettujen  verojen  keskimäärää.  Kussakin  pi- 
täjässä tuli  muutamien  valittujen  edustajien  ja- 
kaa pitäjänsä  verot  maksajien  kesken.  Veron 
tuli  olla  pysyvä  ja  siitä  vastattiin  pitäjittäin 
kaikki  yhden  ja  yksi  kaikkien  puolesta.  Vero- 
tusta ei  rajojen  epävarmuuden  ja  maanmittauk- 
sen epätäydellisyyden  tähden  saatu  lieti  toimeen- 
pannuksi ja  kuningas  määräsi  uudestaan  rah- 
vaan yleisiin  valituksiin  antamissaan  resolutsio- 
neissa  9  p.  jouluk.  1760  §  19,  että  k.  oli  Poh- 
jois-Karjalan  pitäjille  heti  määrättävä  ja  las- 
kettava vuosilta  17.50-04.  Käskyä  noudatettiin, 
vaikka  monin  valituksin,  ja  vero  oli  voimassa  sii- 
hen a.iti,  kunnes  Kustaa  III  28  p.  kesäk.  1775 
antoi  uuden  veroasetuksen  Savoa  ja  Karjalaa 
varten.  A.    R.   S. 


Keskiviikko,  viikon  4:s  päivä,  lat.  dirs  Mereu- 
rii,  rausk.  imirridi,  ruots.  onsdag  (muinaisskan- 
dinaavilaisten  Odin  vastaa  tässä  Merkuriusta). 

H.  R. 

Keskiyläsaksa  (Mittelhochdeutsch),  Jacob 
Grimmin  keksimä  nimitys  saksankielen  toiselle 
Iiistorialliselle  keliityskaudelle,  jona  tavalli.sesti 
käsitetään  ajanjaksoa  vuosien  UOO  ja  1500  vä- 
lillä. Keskiyläsaksa  erottautuu  varhaisimm-ista 
kielikaudesta  1.  muinaisyläsaksasta  (ks.  t.)  sem- 
minkin siinä,  että  uuiinaisyläsaksan  taivutus- 
tavujen  moninaiset  vokaalit  kaikki  ovat  muut- 
tuneet e:ksi,  esim.  mysaks.  hoto,  kysaks.  hotc 
(uussaks.  Bote),  mysaks.  zungiln,  kysaks.  ■zungcn 
(uussaks.  7,ungen).  Keskiyläsaksan  ja  sitä  seu- 
raavan uusyläsaksan  kauden  välillä  ei  ole  ole- 
massa yhtä  selvää  kielellistii  rajamerkkiä;  ra- 
jana yleensä  pidetään  Lutlierin  esiintymistä  ja 
saksalaisen  kirjakielen  syntymistä.       //.  S-hti. 

Keskiyönaurinko  on  nähtävissä,  kun  auringon 
etäi.syys  taivaannavasta  on  pienempi  kuin  ha- 
vaintopaikan napakorkeus.  Tämä  tapahtuu  kah- 
della alueella,  joista  toisen  etelärajana  oa  poh- 
joinen napapiiri,  ja  toisen  pohjoisrajana  eteläi- 
nen napapiiri.  Kuitenkin  näkyy  k.  myös  nieman 
ekvaattorinkin  puolella  napapiiriä,  refraktsionin 
vaikutuksesta:  niin  on  esim.  Aavasaksa,  jonne 
vuosittain  lukuisia  matkailijoita  saapuu  juhan-  ,. 
nuksen  aikana  k:a  ihailemaan,  noin  Vj^  penin- 
kulmaa napapiiristä  etelään.  Pohjois-Suomessa 
on  k.  havaittavissa  kauemmin:  Sodankylässä  ja 
Kolarissa  noin  kuukauden,  Inarissa  kaksikin  kiui- 
kautta.  Jo  vanhan  ajan  kirjailijat  tiesivät  ker- 
toa ,.Thule"-maasta,  missä  aurinko  oli  40  päivää 
yhdessä  jaksossa  näköpiirin  yläpuolella.  Nykyi- 
sin yleiset  kesämatkat  Pohjois-Skandinaaviaan 
—  etenkin  Norjan  saariston  pohjoisosiin  —  ja 
Huippuvuorille  tarjoavat  matkailijoille  tilai- 
suutta  ihailla   tätä   ilmiötä.  H.    B. 

Keskiäänet,  sekakuorossa  altto  ja  tenori,  mies- 
kuorossa II  tenori  ja  I  basso.  K.  sävelletään 
usein  pelkiksi  täyteääniksi  ja  ovat  silloin  ikävät 
ja  epämukavat  laulaa.  Säveltämällä  k.-kin  yksi- 
lölliseen ja  laulavaan  tyyliin  saadaan  kuoron 
kokonaisvaikutus  melkoista  eloisammaksi,  (vrt. 
Ääriäänet).  /.  K. 

Keskiön  määrääjä,  työkalu,  jolla  määrätään 
keskipiste  työkappaleihin  esim.  lieriöiden  päihin, 
pyöriin  v.  m. 

Keskiöpora  ks.  P  o  r  a. 

Keskoset,  saada  k.,  ks.  Keskon  m  e  n  o. 

Keskus   ks.   Keskipiste. 

Keskusasema  ks.  Asema  ja  Sentraali. 

Keskushermosto,  aivojen  ja  selkäytimen  yh- 
teisnimitys,   ks.   Hermosto. 

Keskusjyvä  ks.  Solu. 

Keskuslalnarahasto  ks.  Osuuskassojen 
k  e  s  k  n  s  1  a  i  n  a  r  a  h  a  s  t  o. 

Keskusliike   ks.   Liikenne. 

Keskuslämmitys  ks.  L  ä  m  m  i  t  y  s  1  a  i  t  o  k- 
s  (.  t. 

Keskusosuuskassa  ks.  Osuuskassojen 
k  e  K  k  u  s  1  il  i  n  :i  r  a  )i  a  s  t  o. 

Keskusosuusliike  Hankkija  r.  1.  ks.  H  a  n  k- 
k  i  j  11. 

Keskuspankki  ks.  Pankki. 

Keskuspuolue,  puolue,  joka  kantansa  puolesta 
on  oikeiston    (vanhoillisten)   ja  vasemmiston    (ra- 


761 


Keskusteleva  opetusmuoto     Kestiystävy>s 


762 


dikaalicn)  viilillä  ja  joka  ulkonaisestikin  ilmaisee 
tämiin  aseltuinalla  eduskunnan  istuntosalin  kes- 
kelle. —  Saksassa  on  tiitii  nykyä  k.  (Centrum, 
Zentrumspariei)  katolisen  (uUraniontaanisenl 
puolueen  nimenä.  Tämä  puolue  muodostui 
1871.  Pitäen  päämääränään  katolisen  kirkon 
oikeuksien  ja  itsenäisyj-den  puolustamista  se 
1870-luvulla  n.  s.  kulttuuritaistelun  aikana  esiin- 
tyi jyrkkänä  vastustuspuolueena.  V.  1879  f  o  to- 
sin kannatti  Eismarckin  tullisuojeluspolitiikkaa, 
mutta  pysyi  kuitenkin  pääasiassa  hallitusta  vas- 
tustavalla kannalla  ISOO-luvun  alkupuolelle  asti. 
T.imän  jälkeen  sen  suluie  hallitukseen  muuttui 
(«aremmaksi  ja  se  on  sittemmin  ajoittain  kuu- 
lunut varsinaisiin  hallituspuolueisiin  (esim. 
1903-06).  Saksan  valtiopäivillä,  joilla  sillä  usein 
äilnestyksissä  on  ollut  ratkaiseva  merkitys,  sen 
jäsenluku  on  ollut  n.  100.  K:n  tunnetuimpia 
johtajia  ovat  olleet,  alkuaikoina  Windthorst 
(v:een    1891)    ja   sittemmin   Lieber.  (J.   F.) 

Keskusteleva  opetusmuoto  ks.  Opetus- 
ni  u  o  t  o. 

Keskusvaihdelaitos.     Eautatievaihteita,   joilla 
vaunu  ratojen  haarautumiskohdissa  saadaan  kul- 
kemaan   halutulle   tielle,    liikutellaan    tavallisesti 
kutakin  erikseen  erityisellä  vaihteen  asettimclla, 
jossa  samalla  on  merkkilevy  ja  lyhty,  josta  vaih- 
teen asento  näkyy  edemmäksikin  junan  kuljetta- 
jalle.   Suurilla  ratapihoilla  on  kuitenkin  melkein 
mahdotonta  pitää  selkoa  sadoi-sta  vaihteista  kus- 
takin  erikseen,    niin   etfei    erehdyksiä   ja    niistä 
johtuvia  onnettomuuksia   synny.    Sentähden   joh- 
detaan suuremmilla   asemilla   jokaisesta   vaihteen 
asettimesta  teräslangat  taikka  sähköjohto  erityi- 
seen keskusasemaan,  joko  yhteen  taikka  katiteen 
(ratapihan     kummassakin     päässä     olevaan),     ja 
siinä  olevaan  keskusasetinkoneeseen.   josta  kaik- 
kia   yksityisiä     vaihteen     asetinkoneita     voidaan 
hoitaa.    Monimutkaisten  joko  mekaanisten  salpa- 
y.   m.  laitteiden   taikka   sähkökosketusten  kautta 
on  keskuskone  niin  yhdistetty  merkinautolaitok- 1 
sen    kanssa,    että    vapaan    kulkumerkin    antami- 
nen   asemalle    tulevalle    taikka    sieltä    lähtevälle 
junalle    on    mahdoton,    elleivät    kaikki    ne    vain- 1 
teet,  joiden  läpi  junan  on  kuljettava,  ole  oikeassa  ' 
asennossa.    Merkki   annetaan   tällöin   aina  seraa- 1 
torilla   (ks.  t.).    Tällaiset  k:t  ovat  yleensä  moni- j 
mutkaisia  laitoksia,  mutta  rautatieliikenteen  tur- 1 
vallisuuden    kannalta    välttämättömiä.     Keskus- 
vailidelaitoksia  on  jo  eräillä  Suomenkin  suurem- 1 
millä    asemilla,    esim.    Fredriksbergin    (Helsingin  j 
edessä)   ja  Viipurin  asemilla.  J.  C-fyi. 

Keskusvalta,  valtiovalta,  jota  liittovaltiossa 
(sekä  eräissä  muissakin  valtioyhdistyksissä)  liitto- 
valtion yhteiset  korkeimmat  orgaanit,  esim.  .Sak- 
san valtakunnassa  liittoneuvosto,  valtiopäivät 
(Reichstag)    ja  keisari   harjoittavat.  R.   E. 

Keskusvirasto  on  virasto,  jonka  toimiala  kä- 
sittää koko  maan.  vastakohtana  paikalliselle  s.  o. 
virkatoiminnaltaan  ainoastaan  suurempaan  tai 
pienempään  osaan  maan  aluetta  rajoitetulle  vi- 
rastolle. Keskusvirastoksi  ei  meillä  kuitenkaan 
sanota  senaattia,  jolle  maan  yleinen  hallinto 
on  uskottu,  vaan  ainoastaan  sellaista  senaatin 
alaista  virastoa,  jonka  toimivalta  käsittää  mää- 
rätyn hallintohaaran  johdon  koko  maan  alueella. 
Näitä  virastoja  nimitetään  enimmäkseen  ylihalli- 
tuksiksi tai  hallituksiksi  ja  ne  ovat  joko  kollegi- 
sia  eli  useampijäsenisiä  taikka  toimistovirastoja, 


joUoiu   viraston    päällikkö  yksin   ratkaisee  asiat. 

Nykj-iset  keskusvirastomme  ovat  v  a  n  k  e  i  n- 
hoitoliallitus,  lääkintä  hallitus, 
yleisten  rakennusten  ylihallitus, 
painoasiain  ylihallitus,  valtio- 
konttori, tullihallitus,  metsän- 
hoito hallitus,  yleinen  revisioni- 
oikeus  ja  revisionikonttori,  koulu- 
toimen ylihallitus,  maanmittauk- 
sen ylihallitus,  maanviljely  s  halli- 
tus, tie-  ja  vesirakennusten  ylihal- 
litus, rautatiehallitus,  posti  halli- 
tus, luotsi-  ja  majakkalaitoksen  yli- 
hallitus, t  e  o  1 1  i  s  u  u  s  h  a  1 1  i  t  u  s.  Näihin 
verrattavia  keskusviranomaisia  ovat  tilastol- 
linen pää  toimisto,  arkeologinen 
toimikunta  ja  geologinen  toimisto, 
leimakonttori  ja  rahapaja  sekä  erinäi- 
set tarkastajat,  kuten  vaivaishoidon-,  v  a- 
kuutuste  n-,  merenkulun-,  kalastus- 
ten- ja  säästöpankkien  tarkastajat 
(vrt.  Hallintoviranomainen  Kollegi, 
Ylihallitus).  K.    K-a. 

Kesonki    ( ransk.   caisson)    k.s.   limakalvo. 

Kestikievari   ks.    Majatalo. 

Kestilä  (ruots.  Gestilä).  1.  Kunta,  Oulun 
1..  Haapajärven  kihlak.,  Piippolan-Pulkkilan-Kes- 
tilän  nimismiesp.;  kirkolle  Lapin  a.semalta  75  km 
ja  Limingan  asemalta  SO  km  sekä  Säräisniemeu 
laivarannasta  (Oulunjärven  rannalla)  35  km. 
Pinta-ala  526.6  km',  josta  viljeltyä  maata  5,813 
ha  (1901).  Maatilojen  lukumäärä  166;  maut- 
taalimäärä  IS"/»,  talonsavuja  148,  torpansavuja 
30  ja  muita  savuja  152  (1907).  2,745  as.  (1909); 
419  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelin- 
keinonaan harjoitti  325  (1901).  246  hevosta  ja 
1,744  nautaa  (1908).  —  1  kansakoulu  (1911). 
Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia:  Kestilän 
osuusmeijeri.  Myllykosken  saha  ja  mylly.  — 
Luonnonnähtävyyksiä:  jylhä  ja  rotkoinen  vuori 
Kilkakallio,  siinä  missä  Mulkuanjoki  laskee 
Siikajokeen.  —  2.  Seurakunta,  keisarillinen, 
Kuopion  hiippak..  Raahen  rovastik. ;  perustettu 
Piippolan  kappeliksi  1845,  erotettiin  omaksi 
khrakunnaksi,  keis.  käskykirj.  '*/5l871.  Kirkko, 
puusta,  rakennettu  1854.  L.  H-nen. 

Kestitsemisvero  (ruots.  gengärd,  siitä  suom. 
kinkeri).  Ruotsissa  ja  Suomessa  elintarpeiden 
hankinta  kuninkaalle,  piispalle  tai  maaherralle 
heidän  ollessaan  matkalla.  Jo  Alsnön  säännössä 
(n.  1280)  kiellettiin  virkamiehiä  vaatimasta  lai- 
tonta  k:oa. 

Kestiystävyys,  eritoten  vanhalla  ajalla  vallin- 
nut tapa  antaa  turvaa  muukalaisille  juuri  heidän 
miiukalaisuutensa  vuoksi:  sen  noudattamista 
tukivat  uskonnolliset  säädökset  ja  myytit.  K:Ilä 
on  ollut  suuri  merkitys  kansainvälisille  yhteyk- 
sille aikoina,  jolloin  kansojen  välillä  ei  ollut  mi- 
tään oikeudellisia  suhteita.  Homeroksen  runoissa 
vieraat  mainitaan  Zeuksen  erikoisen  suojeluksen 
alaisiksi.  Olojen  kehittyessä  k.  muuttui  oikeu- 
delliseksi suhteeksi  siten,  että  tehtiin  erikoi- 
sia k. -sopimuksia.  Tällainen  kehitys  on  huo- 
mattavissa m.  m.  Kreikassa  ja  Roomassa.  Yksi- 
tyisille muukalaisille  oli  tärkeätä,  että  heillä  esim. 
Roomassa  oli  kestiystävä,  joka  voi  heidän  asioi- 
taan siellä  edistää  ja  heidän  oikeuksiaan  valvoa. 
Kestiystävät  vastasivat  joskus  nykyajan  kon- 
suleita.   Voitiinpa  Roomassa  tehdä  k. -sopimuksia 


7t» 


Kestämä— Ketju 


7tU 


kokonaisten  vhteiskuiitaiiikin  kanssa,  samoin  kuin 
muukalaisella  yhteiskunnallakin  voi  olla  Roo- 
massa kestiystävä  eilustajanaau.  Vieraan  valtion 
kestiystäväksi  (kreik.  prokscnos,  lat.  palronns) 
pääsy  oli  suuri  kunnia,  ja  usein  kestiystävän  nimi 
ei  ollutkaan  muuta  kuin  kunnianosoitus. 
Kestämä  ks.  Preesens. 

Kestäväisyys  (saks.  Nachhaltigkeit).  Kestä- 
vällä metsätaloudella  ymmärretään  sell.iista 
metsätaloutta,  jossa  vuosittain  (tai  aikakausit- 
tain)  hakataan  metsästä  ainoa.staan  sen  verran, 
kuin  se  samassa  ajassa  on  ennättänyt  kasvaa. 
Kestävästi  hoidetun  metsän  ihannekuvana  on 
n.  s.  n  o  r  m  a  a  1  i  m  e  t  s  ä.  Huutamat,  esim.  J  u- 
deich.  ottavat  kestäväisyyskäsitteen  paljoa  la- 
veammassa merkityksessä  tarkoittaen  sillä  yleensä 
vain  sitä.  että  kaikille  hakkausaloille  hankitaan 
uutta  kasvua,  niin  ettei  mikään  osa  metsää  saa  olla 
autiona  vrt.  J  ä  I  I  e  e  n  k  a  s  %'  u  1  a  k  i.         A.  U. 

Keswick-konf  erenssit  [kezik-J.  hengellisen  elä- 
män .syventilmistii  tarkoittavia  kokouksia,  jotka 
ovat  saaneet  nimensä  Keswickin  kaupungista 
Cumberlandissa  Englannissa.  V.  1875  Keswiokin 
kirkkoherra  T.  D.  Harford-Battersby  ensi  ker- 
ran kokosi  eri  kirkkokuntiin  kuuluvia  viikon  kes- 
tävään raamatuntutkistelu-.  rukous-  ja  esitelmä- 
kokoukseen.  Siitä  lähtien  näitä  kokouksia  on  pi- 
detty vuosittain  heinäkuun  viimeisellä  viikolLa. 
Saman  mallin  mukaan  pidetään  nykyisin  tällai- 
sia kokouksia  u.seissa  muissa  paikoin  Isossa-Bri- 
tanniassa sekä  myös  Saksassa,  Ameriikassa, 
Ruotsissa,    Intiassa   y.    m. 

Kesä  ks.  Päiväntasaus  ja  Vuoden- 
ajat. 

Kesähalla   ks.   U  a  1 1  a. 

Kesäkuu,  meidän  ajanlaskussamme  vuoden  O :s 
kuukausi,  muinaisroonialajsten  kalenterissa  vuo- 
den 4:s  kuukausi  (Junius),  30  päivää.  Päivän  pi- 
tuus on  Helsingissä  ensimäisenä  p.  18'/,  t.,  ja  vii- 
meisenä p.  18'/,  t.  Vastaavat  luvut  Oulussa  ovat 
20  7j  t.  ja  21 '/.  t.  Pisin  päivä  (n.  22  p.)  on  Helsin- 
gissä 18  t.  49  m.,  Oulussa  21  t.  43  m.  Kesäkuun, 
ensimäisen  suvikuukauden  keskilämpö  nousee  n. 
12'/,-1473  asteeseen.  Lapissa  noin  9-11  astee- 
seen. Sademäärä  on  myös  suurempi  kuin  edelli- 
sinä kuukausina,  lännessä  noin  30-40  mm,  sisä- 
ja  itäosissa  noin  50-00  mm.  Ukkosilmojen  luku 
keskimäärin  joka  paikkakuntaa  kohti  n.  3,  ja 
keskimäärin  20:nä  päivänä  kuuluu  ukkosta  jos- 
sakin osassa  maatamme.  Tuulet  ovat  eteläran- 
nalla enimmäkseen  lounaisia,  muualla  puhaltavat 
tuulet  yleensä  lännen  ja  pohjan  puolelta.  .Myrs- 
kyt ja  kovat  tuulet  ovat  liarvinaisia.  B.  li. 

Kesälahti  (ruots.  Kesälä  k  s).  1.  Kunta 
Kuopion  1.  Liperin  kihlak.,  Kesälahden  nirais- 
micsp. ;  kirkolle  Punkasalmen  asemalta  35  km. 
Kerelin  laivalaiturilta  4  km.  Pinta-ala  371,»  km-, 
josta  viljeltyä  maata  3,273  ha  (1901):  manttaali- 
määrä 24.J41»,  maatilojen  lukumäärä  330,  talon- 
savuja  374,  torpansavuja  83  ja  muita  savuja  11 
(1907).  3.685  as.  (1909);  622  ruokakuntaa,  joista 
maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti  538 
(1901).  370  hevosta  ja  1.267  nautaa  1908).  -- 
Kansakouluja  3  (1911).  Kunnanlääkäri  yhteinen 
lukuniemen  kanssa.  —  Teollisuuslaitoksia:  Tervo- 
sen &  Muukkosen  saha  ja  mylly,  Purujärven  saha 
ja  mylly.  —  Paikkakunta  on  erittäin  luonnoniha- 
naa  seutua,  kirkonkylä  Pyhäjärven  rannalla,  .sen 
ja     Puruveden     välisen     kannaksen     kapeimmalla  | 


kohdalla,  --  2.  Seurakunta,  konsistorillinen. 
.S;ivonlinnan  hiippak.,  -Ma-Karjalan  rovastik.; 
kuului  1500-luvulla  LTukuniemen  kanssa  yhtenä 
kapjjelina  Kurkijoen  kreikkalaiseen  emäseurakun- 
taan, liitettiin  .Stolbovan  rauhan  jälkeen  muodos. 
lettuun  Uukuniemen  luterilai.seon  seurakuntaan 
1637  yhdeksi  sen  kanssa;  tämän  seurakunnan 
ensimäinen  kirkko  oli  Kesälalulclla.  joka  jäi  kap- 
pelikirkoksi,  kun  papisto  1700  muutti  T'ukunie- 
meen  (jonne  kirkko  oli  valmisluiuit  1694)  ja  K, 
itse  jäi  U:n  kappeliksi  sam.  v.:  Uudenkaupungin 
rauhanteossa  erotettiin  taas  Kesälahti  Uukunie- 
mestä  (joka  viimemainittu  jäi  Venäjän  ])uolelle) 
ja  muodostettiin  omaksi  khrakunuaksi  172S. 
Nykyinen  kirkko,  puinen,  rak.  1831,  korjattu 
1850  ja  1884.  [.J.  Maukonen,  ..Jluinaisjäännök- 
siä  Liperin  kihlak."  (Suom.  muinaism.-vhd.  ai- 
kak.    IV.    sivv.    154-58).]  L.    jl-ncn. 

Kesäloma  maamme  oppikouluissa  kestää  touko- 
kuun   31    p:stä    syyskium    1    p:ään,    yliopistoss!» 
syyskuun  14  p  :ään.  ks.  K  o  u  1  u  1  o  m  a. 
Kesäruis  ks.  Ruis. 

KesKsiirtolat.  Ruumiillisesti  heikoille  varat!o- 
niille  kaupunkilaislapsille  on  pyritty  valmista- 
nuian  tilaisuutta  maalla  oleskeluun  kesäloman  ai 
kana.  Ensimäisen  tällaisen  kesäsiirtolan  perusti 
pastori  Bion  Ziirichissä  1876.  Hänen  esimerkkiään 
on  seurattu  useissa  sivistysmaissa.  Suomessakin 
on  pääkaupungin  varattomia  koululapsia  toimi- 
tettu kesänaikana  ainakin  joksikin  viikoksi  maa- 
seudulle virkistymään.  Niinpä  lähetettiin  Helsin- 
gin kansakoulujen  opettaja-  ja  opettajatar-yhdis- 
tyksen toimesta  kesällä  1911  588  oppilasta  kuu- 
deksi viikoksi  maalle.  Valtuusto  on  myöntänyt 
siirtolain   kannatukseksi   erityisen   apurahan. 

O.  M(. 
Kesätauti  ks.  Punatauti. 
Kesäuni  ks.  Talviuni. 
Kesävehnä  ks.  V  e  h  n  ä. 

Kesävihannat  metsät  I.  lehtometsät  ks. 
M  e  t  s  ä. 

Ketju  tavall.  merkityksessä  muodostuu  siten, 
että  sopivasta  aineesta  valmistettuja  renkaita  tai 
silmukoita      yhdistetään 

perättäin    toisiinsa,    niin    

että  niistä  sukeutuu  tai-        ^'i^^  V;^  ' 
puva     rengasjono.     Vai-  ,      Kuva  i. 

mistustavaltaan  k:t  ovat  joko  suljettuja,  joiss;i 
silnuikoita  ei  voi  toisistaan  erottaa,  tai  avo 
naisia,  joissa  erottaminen  on  mahdollista.  Sulje 
tuista  k:ista   ovat  tärkeimmät  rengas-k:t  (knva  ]) 

joissa  renkaan  päät    

joko  juotetaan  yh-  \(Q  0)(C) 
teen  (hienommissa 
k:issa)  tai  uute- 
taan (karkeam- 
missa k:issa).  K  a- 
libreerat  nik- 
si 1.  tarkiste- 
tuiksi sanotaan  sellaisia  painojen  nostamiseen 
käytettäviä  k:ja,  joissa  kaikki  renkaat  ovat  aivan 
yhtä  pitkät,  niin  että  ketjun  telana  voidaan  käyt- 
tää hammastettua  k  e  t  j  u  p  y  ö  r  ä  ä.  Sul- 
jettuja k:ja  ovat  myös  uivelketjut  (Gallen 
ketjut  y.  m.),  jotka  ovat  tehdyt  eri  tavoin  kokoon- 
kyhätyistä metallikaistalei.sta  (kuva  2).  Nivel-k:t 
taii)uvat  vain  yhteen  suuntaan.  Avonaisista  k:ista 
nuiinittakoon  vain  haka-k:t  (kuva  3),  joissa  hako- 
jen päät  ovat  puristetut  kokoon  senverran,  että  k. 


H 


Kuva  2. 


Kuva 


71)5 


Ketjukuula—  Ketkaselkä 


766 


hyvin  pvsyy  koossa,  ks.  myös  A  n  k  k  ii  r  i- 
ketju.  l'.  V-lri. 

Ketjukuula,  lieittokappale  (projektiili),  jonka 
muodostaa  kaksi  ketjun  ylidistiiniäii  kuulanpuoli- 
kastn.  K:lla  aiunuiltiin  ennen  suurista  tykeistä, 
tavallisesti  merelUi.  laivoja  vastaan.      J/.  r.   //. 

Ketjulasku   ks.   V  a  i  h  t  o  I  a  s  k  u. 

Ketjumurtoluku,  jatkuva  murtolnk\i.  joka  on 

b. 
"„  + 


Murtiiluvut 


(.. 


■«.+  •••■ 
ovat  k:n   jiiseuiä.   Jos  niiitten  (jsoitta- 


jat  6,  6. .  .  . .  ovat  =  1,  niin  k:a  sanotaan  yksin- 
kertaiseksi. Jos  sitäpaitsi  kokonainen  osa 
a„   jätetään    pois    on    yksinkertainen    k.    muotoa: 

K.  on  jiiiretön,  jos  jäsenien 


■  ":.  +  •  ■  ■  • 

sarja  jatkuu  loppumattomiin,  muuten  ä  ä  r  e  1  1  i- 
11  e  n.  Jokainen  ääretön  k.  on  irratsionaaliluku. 
( lleteliiaii  nyt  että  o  s  a  n  i  m  i  1 1  ä  j  ä  t  «,  a.,  o,,  .  .  .  . 
ovat  kokonaisia,  positiivisia  lukuja,  jos  jäsen- 
ten sarja  keskeytetään  ja  siten  saadun  äärellisen 
k:n     arvo     lasketaan,     saadaan    k:n    likiarvo. 


Ensimäinen  likiarvo 


/ 


niittäjä  on   liian    pieni.    Toinen   likiarvo 


on  liian  suuri,  koska  ni- 
/ 
/ 


on  taas  liian  i)ieni.  koska  o. 


> 


/ 


",  +- 
ja  liki- 


arvoa nimittäjä  siis  on  liian  suuri.  Kolmas  liki- 
arvo taas  on  liian  suuri  j.  n.  e.  K:n  likiarvot  ovat 
niiumiiodoin  vuoron  perään  suurempia  ja  pie- 
nempiä kuin  sen  todellinen  arvo.  Edelliset  lähe- 
nevät yhä  enemmän  jälkimäistä,  kuta  useampia 
jäseniä  otetaan.  Likiarvot  ovat  supistumattomia 
murtolukuja.  —  Tavallisen  murtoluvun  voi  muut- 
taa   äärelliseksi    k:ksi.    Esim: 

iö7  _      ;     _         ;        _         /         _ 
ISJ^   28 j  "  j        12(1 "  1 


löi 


157 


151 
1T6 


1  + 


-'+'■+'. 


^  +  73  +  - 


Irratsionaalisen  neliöjuuren  voi  muuttaa  äärettö- 


maksi    k:ksi.     Siten    on 


~  +  T 


+  • 


K:ja     sovelletaan     lukuteoriassa,     algebrassa     ja 
funktsioniteoriassa.  V.    S:n. 

Ketjuompelus  on  eräs  laji  koruompelua.  Oni 
mellaan  nykyään  sekä  käsin  että  koneella.  Pistok- 
set tässä  muodostavat  jatkuvan  sarjan  ketjusil- 
muja  kankaan  pinnalle,  jossa  jokainen  uusi  silmä 
lähtee  edellisestä.  Kankaan  oikealla  puolella  nä- 
kyy näissä  siis  kaksi  polveilevaa  lankariviä,  nur- 
jalla puolen  vain  yksi  melkein  suora.  Ketjuompe- 
lun  rivit  voidaan  tehdä  niin  tiheiksi,  että  ne  peit- 
tävät koko  pinnan.    Tätä  tapaa  käytetään  tvirkki- 


KeljuiJumppu. 


laisissa  silkkionipeluissa.  Jo  keskiajalla  tunnet- 
tiin tämä,  mutta  käytettiin  vain  vähän  ja  silloin- 
kin sangen  monimutkaisen  vaivaloisesti. 

E.  J.  S. 

Ketjupanssari  ks.  P  a  n  s  s  a  r  i. 

Ketjupunippu,  nestemuotoisen  aineen  nosto- 
laite, jonka  pääosat  ovat  päätön  ketju  a,  johon 
määrättyjen  välimatkojen 
päähän  on  kiinnitetty  pyö- 
reitä liuskoja  1.  levyjä;  ket- 
jun yläpää  käy  akseliin  kiin- 
nitetyn pyörän  yli  ja  alipää 
nesteessä;  toisella  puolelh» 
ketju  kulkee  putkessa,  jonka 
läpimitta  on  yhtä  iso  tahi 
vähän  isompi  kuin  ketjuun 
kiinnitettyjen  liuskojen.  K:ua 
voidaan  käyttiiä  kun  nosto- 
korkeus  on  korkeintaan  3  m: 
ketjun  nopeus  noin  1  m/sek; 
soveltuu  etenkin  sakean  nes- 
teen, kuten  tervan,  lannan  y. 
m.  nostamiseen.         E.  >>n. 

Ketjupyörä  (peukalo- 
pyörä),  hampailla  (peuka- 
loilla) varustettu,  akseliin 
kiinnitetty-  pyörä,   jonka   yli 

ketju  kulkee  ja  jonka  avulla  liike  siirretään  ket- 
justa akseliin  tahi  päinvastoin  (kuv.).  Ketjun  tu- 
lee tässä  tapauksessa  olla  n.  s.  kalibreerattu  ket  ju 
(ks.  t.).  K:nä  on  se  etu  taval- 
liseen telaan  (ks.  t.)  verraten, 
että  pyörän  säde  R  saadaan 
paljoa  pienemmäksi,  voidaan 
käyttää  mielivaltaisen  pitkää 
ketjua,  kun  se  juoksee  pois 
pyörän  toiselta  puolelta,  sekä 
että  ketju  aina  kiiy  k:stä  sa- 
maan suuntaan  ilman  sivuttaista  liikettä  kuten 
tavallisessa    telassa.  E.     S-a. 

Ketjupäätelmä,  log.,  sarja  päätelmiä,  jotka 
muodostavat  yhtenäisen  kokonaisuuden,  siten  että 
toisen  päätelmän  päätöslause  tulee  toisen  premis- 
siksi (perusteeksi)  ja  että  kaikista  syntyy  yksi 
lopullinen  päätöslau.se  niiden  yhteisenä  tuloksena, 
(vrt.   Päätelmä.)  "  A.   Or. 

Ketjuruoppaaja,  maan  kaivamiseen  (varsinkin 
veden  alta)  käytettävä  konelaitos.  jonka  pääosia 
ovat  liikuteltava  vahva  varsi  ja  sen  kummassakin 
päässä  ratas  1.  tela,  jonka  ympäri  kiertää  kaksi 
rinnakkain  kulkevaa  ketjua.  Ketjuihin  on  kiinni- 
tetty ämpärimäisiä  kauhoja  I.  kouria.  Ylemmän 
rattaan  akselista  kannattaa  vartta  proomu  taikka 
muu  teline  ja  sen  kautta  pannaan  ketju  käsi- 
taikka  konevoimalla  kiertämään.  Varren  alapää 
lasketaan  pohjaa  vasten,  jolloin  ketjun  mukana 
kulkevat  kauhat  raapivat  pohjaa,  täyttyvät 
maalla,  kulkeutuvat  ketjun  mukana  ylös,  nuitta 
ylärattaan  yli  kulkiessaan  joutuvat  alassuin  ja 
kaatavat  sisällyksensä  alla  olevaan  ränniin,  jota 
pitkin  kaivettu  muta  valuu  pois  (vrt.  Ruop- 
paaja). J.  C-cn. 

Ketjuviiva    ks.    K  ö  y  s  i  k  ä  y  r  ä. 

Ket  juäes  ks.  Ä  e  s. 

Ketkaselkä  flordosis).  selkärangan  viallinen 
taivutus  taaksepäin,  niin  että  lantion  kohta  jää 
muusta  selä.stä  luonnottoman  paljoa  .syvemmälle 
eli  kuopalleen,  vrt.  myöskin  Kieroselkäi- 
s  y  y  s. 


Ketjupyörä. 


iGi 


Ketomyyrä — Ketunmyrkky 


768 


Ketomyyrä   ks.   Myyrät. 

Ketonit.  hiiltä,  vetyä  ja  happea  sisältäviä  or- 
ga.inisia  ylidistyk.siä,  jotka  johtuvat  alkoholeista, 
ja  joiden  j-ksinkertaisin  jäsen  on  asetoni  (ks.  t.). 
Muutamat  esiintyvät  luonnossa.  Ne  ovat  yleensä 
helposti  haihtuvia  ja  hyvänhajuisia.       Edv.  IJj. 

Ketripuu  ks.  Setri. 

Keträkset   ks.   K  e  h  r  ä  k  s  e  t. 

Ketsua  (K  e  c  h  u  a,  Q  u  e  c  h  u  a,  Q  u  i  c  h  u  a) 
oli  alkuaan  erään  ylisen  Apurimac-virran  varsilla 
asuneen  nuiinaisperulaisen  heimon  nimi.  Sen 
johdosta,  että  Inka-hallitsi jasuku  oli  tästä  hei- 
mosta lähtöisin,  pääsi  k:n  kieli  leviämään  laajalle 
yli  alkuperäisten  rajojensa  myös  muille  kielialu- 
eille. V:sta  1560  alkaen  k;lla  tarkoitetaan  etu- 
päässä tätä  intiaani-kieltä,  jolla  myös  toisin  on 
nimenä  ,,lengua  general  del  Perfl",  ,,lengua  del 
Cu7.co",  „lengua  del  Inca".  K:n  kieltä  puhutaan 
nykyään  Kordillieerien  vuoristomaissa  Quitosta 
pohjoisessa  Bolivian  suola-aavikoille  asti.  vieläpä 
siellä  täällä  Kordillieerien  itäpuolella  Brasilian 
sisämaissa  sekä  Argentiinassakin,  [v.  Tschudi, 
„Die  Kechua-Sprache"  (1S53);  ..Organismus  der 
Khetäua-Sprache"  (18S4);  Gybbon  Spilsbury. 
„Lenguas  indigenas  de  Sudamfrica.  El  Quichua" 
(ISOS) .]   vrt.   Inka,   Intiaanit.       (Y.   W.) 

Ketteler,  Wilhelm  Emauuel  von 
(1811-77),  vapaaherra,  Mainzin  piispa.  Brigin 
jesuiittakollegissa  Sveitsissä  kasvatettuna  K. 
opiskeli  ensin  lakitiedettä  ja  antautui  virkamies- 
uralle,  mutta  kääntyi  sittemmin  jumaluusopilli- 
siin opintoihin  ja  villittiin  papiksi  1844.  Hoi- 
dettuaan erinäisiä  papillisia  virkoja  ja  otettuaan 
osaa  Frankfurtin  kansalliskokoukseen  K.  nimi- 
tettiin 1850  Mainzin  piispaksi.  Tässä  toimensa 
hän  vaikutti  erittäin  tehokkaasti  ultramontaa- 
nisessa  hengessä  kirjailijana,  sanomalehti-  ja 
valtio-  sekä  kirkollisena  hallitusmiehenä.  Perus- 
tamalla orpo-  ja  turvakoteja,  pappisseminaarin 
ja  muita  kasvatuslaitoksia  sekä  suosimalla  kato- 
lilaisten yhdistysten  kehitystä  K.  saattoi  nuo- 
rison kasvatuksen  ja  kansan  ohjauksen  papiston 
käsiin.  ITes.senin  hallituksen  kanssa  1854  tehdyllä 
sopimuksella  piispa  sai  täydellisen  vallan  kir- 
koUisi.ssa  asioissa  ja  suuren  vaikutuksen  hovissa. 
Sosiaalisen  liikkeen  levitessä  ja  järjestyessä  K. 
osasi  raivata  kirkon  vaikutukselle  tietä  työmies- 
joukkojen  keskuuteen.  Vatikaanin  kokouksessa 
1870  K.  kuului  paavin  erehtymättömyysopin  vas- 
tustajiin, mutta  taipui  pian  ja  työskenteli  myö- 
hemmin saadakseen  sen  yleisesti  tunnustetuksi. 
N.  s.  kulttuuritaistelussa  (ks.  t.)  K.  oli  ultramon- 
taanisen  puolueen  tunnustettu  johtaja.  Kirjoi- 
tuksista mainittakoon:  ..Freiheit,  Autorität  und 
Kirche"  (7:s  pain.,  1862),  „Die  wahren  Grund- 
lagen  des  religiösen  Friedens"  (3:s  pain.  186S), 
..Das  allgemeine  Konzil  und  seine  Bedeutung  fiir 
un.sere  Zeit"  (5:s  pain.  1869),  „Die  Arbeiter- 
frage  und  das  ChrLstentum"   (1864).  A.  J.  P-ä. 

Kettil    ks.    C  a  t  i  1  1  u  s. 

Kettil  Kaarlenpoika  ks.  V  a  s  e. 

Kettinki  (ruots.  kätling)  ks.  Ketju.  —  Ke  t- 
t  i  n  k  i  k  1  y  y  s  i,  aluksen  keularungon  lävistävä 
ja  siihen  kiinnitetty  vankka  valurautarumpu 
(-torvi),  jonka  lävitse  ankkurikettingit  kulkevat. 

Kettinkivene,  iso  vene  tai  proomu,  useimmi- 
ten nostoranalla  varustettu,  jota  käytetään  ank- 
kurien, raskaitten  kiinnity.skettinkien  j.  m.  s. 
nostamiseen  ja  siirtämiseen.  F.  W.   h. 


Kettler,  Gotthard  (1517-87),  kalpaveljosten 
ritarikunnan  viimeinen  .sotamestari  ja  Kuurin- 
maan ensimiiinen  herttua.  Syntyneenä  Westfa- 
lenissa  hän  oli  1537  tullut  Liivinmaalle,  jossa  hän 
venäläisten  hyökättyä  maahan  tehtiin  .sotamcs- 
tariksi  1550.  Mutta  ritarikunnassa  vallitsevan 
sekasorron  takia  hän  ei  voinut  puolustaa  maata 
eri  puolilta  ahdistavien  naapurien  pyyteitä  vas- 
taan. Turhaan  hau  kääntyi  avunpyyniiillä  myös- 
kin Ruotsin  kuninkaan  Eerik  XIV:n  puoleen, 
tämä  kun  itse  tahtoi  laajentaa  valtansa  Viroon, 
joka  tähän  aikaan  antautui  Ruotsin  vallan  alle. 
Tämän  jälkeen  K.  1561  luopui  sotamestarin  toi- 
mesta ja  vastaanotti  Kuurinmaan  Puolan  her- 
ruuden alaisena  herttuakuntana.  Suosien  u.skon- 
puhdistusta  hän  edisti  sen  leviämistä  herttua- 
kunnassaan  myöskin  lätin  kielelle  käännettyjen 
hengellisten  kirjojen  avulla.  Hänen  sukunsa  hal- 
litsi Kuurinmaalla  v:een  1737.  J.  W.  It. 

Ketto  ks.  Solu. 

Kattoaine   ks.   Selluloosa. 

Kettu  1.  repo  (Canis  vulpes),  koiransukuinen 
petooliiin.  jolla  on   hoikka   ruumis,   suippo   kuono, 


Kettu,  linino  Liljeforsin  taulun  mukaan. 

puolta  ruumista  pitempi,  tuuhea  häntä,  soikeat 
silmäterät  ja  paljaat  jalkapohjat;  väri  punaisen- 
ruskea,  korvat,  jotka  ovat  suippokärkiset,  takaa 
mustat,  rinta  ja  hännänpää  valkeat.  Ruumis 
70-75  cm,  häntä  36-42  cm  pitkä.  Syö  jäniksiä 
ja  lintuja  ja  niiden  poikasia,  yleensä  vahingolli- 
nen kaikenlaiselle  metsänriistalle,  ja  tuhoaa  myös 
pienempiä  kotieläimiä,  mutta  hyödyttää  vähentä- 
mällä liiiriä  ja  myyriä;  melkein  kaikkiruokai- 
nen. Synnyttää  huhtikuussa  tav.  4-5  poikasta. 
Turkki  arvokas.  Levinnyt  koko  Euroopassa,  Alge- 
riassa, Länsi-  ja  Pohjois-Aasiassa.  Suomessa  le- 
vinnyt yli  koko  maan  ja  kaikkialla  tavallinen. 
T;ipetliin  tilast.  tietojen  mukaan  viimeksi  kulu- 
neiden 10  vuoden  ajalla  n.  3,000  kpl.  vuotta  kohti, 
1908  2,932,  niistä  useimmat  Oulun  läänissä. 
Useita  värimuunnoksia:  ru.^kea,-k.,  mustavatsai- 
nen-k.,  hopea-k.,  sepel-k.,  risti-k.,  musta-k.,  val- 
kea-k.  —  Läheisiä  sukulaisia  tavalliselle  ketulle 
ovat  kor  sakki  (Canis  corsac),  naali  (C.  la- 
gopus)  ja  f  e  n  n  e  kk  e  1 1  u   (C.  zerda). 

K.    il.    L. 

Ketunhiintäapinat,  Etelä-Ameriikan  pohjoi- 
simmissa osissa  asuvia  velttohäntäisiä  apinoita, 
joiden  tunnetuin  edustaja  on  paholaisapiua 
(Pithccia    natanns). 

Ketunleipä.  1.  ks.  O  x  a  1  i  s.  2.  ks.  Ketun- 
m  y  r  k  k  y. 

Ketunmyrkky,  Stryclinos  nux  vomica  puun 
siemenistä  (ketunleivistä)  valmistettu  myrkylli- 
nen   jauhe,    jota    lihaan    sekoitettuna    käytetiiän 


769 


Ketunraudat— Keuhkokalat 


77(1 


kettujen  iiiyrkyttäiniseeii.  K:uii  kiiytetiiiin  myös 
usein  ylläin.  siemenistii  saatua  myrkyllistä  alka- 
loidia,  stiykniiniä    (ks.  t.). 

Ketunraudat  ks.  JI  e  t  s  ä  s  t  y  s. 

Ketunsakset   ks.   JI  e  t  s  ä  s  t  y  s. 

Keudell  f-öUtc'l],  Robert  von  (1825-1903), 
saks.  diplomaatti,  siirtyi  1863  hallinnolliselta 
virka-alalta  ulkoasiain  ministeriöön  ja  saavutti 
suuressa  määrin  Bismarckin  luottamuksen:  oli 
lähettiläänä  1871-73  Konstantinopolissa.  1873-87 
Roomassa;  K:n  väitetään  tehokkaasti  vaikutta- 
neen Saksan.  Itävalta-Unkarin  ja  Italian  välisen 
kolmiliitou  syntymiseen.  Vv.  1888-93  hän  oli  jäse- 
nenä Preussin  maapäivillä.  1871-72  ja  1890-93 
Saksan  valtiopäivillä;  julkaissut  „Furst  und 
Fiirstin  Bismarek,  Erinnerungen  aus  den  Jahren 
1840-72"   (1901).  J.  F. 

Keuhkoabsessi  (ks.  Abscessus).  enim- 
niiikseen  äkillisten  tautien  keuhkoissa  synnyt- 
rimä  ajos  eli  märkäpesä.  K.,  joka  yleensä  on 
ankaranluontoiuen.  saattaa  avautumalla  johonkin 
kcuhkotorven  haaraan  tämän  kautta  tyhjentyä  }& 
siten  itsestään  parata.  K:n  hoitamisessa  tulee 
enimmäkseen  kirurginen  menettelv  kvsvmvkseen. 

'(M.    b-B.J 

Keuhkoalveolit   ks.   Keuhkot. 

Keuhkoatelektasia  (ks.  Atelektasia).  tila, 
jossa  keuhkon  ilmamäärä  on  vaillinainen  tai 
jokin  sen  osa  ei  sisällä  ilmaa  laisinkaan,  niin- 
kuin esim.  on  laita  sikiössä,  joka  ei  vielä  ole 
hengittänyt.  Samanlainen  vaillinainen  ilmanpitoi- 
suus  tai  ilmattomuus  voi  keuhkossa  myö.skin  syn 
tyä  jonkin  henkitorvenhaaran  tukkeutumisesta, 
jolloin  kysymyksessä  olevaan  keuhkonkoht.aan 
sulkeutunut  ilma  vähitellen  sieltä  häviää  imeytv- 
mällä  kudoksiin,  tahi  myöskin  keuhkon  tai  sen 
osan  litistyessä  esim.  kasvannaisen,  kasaantuneen 
keuhkopussinesteen  v.  m.  s.  vaikutuksesta. 

(M.   OB.) 

Keuhkoedeemi  (ks.  Edeemi),  keuhkojen 
vesipöhö;  saattaa  aiheutua  monesta  eri  syystä 
niinkuin  sydämen  heikkoudesta,  munuais-  ja 
maksataudeista  sekä  monenlaisista  taudillisista 
ilmiöistä  itse  keuhkoissa,  kuten  keuhkotulehduk- 
sessa, keuhkotuberkuloosissa  y.  m.  K.  on  aina 
hyvin  arveluttava  taudinilmiö,  joka  useimmiten 
ennustaa   lähestyvää   kuolemata.  (M.   0-B.) 

Keuhkoemf yseemi  (ks.  Emfyseemi),  keuh- 
kojen ilmapöhö,  keuhkolaajentuma,  keuhkojen 
ilmarakkuloiden  täyttyminen  luonnottoman  suu- 
rella ilmamäärällä;  tällainen  taudillinen  tila 
aiheutuu  yleensä  hienoimpien  ilmatiehyitten  lima- 
kalvon turvottumisesta,  jolloin  rakkuloihin  jou- 
tuneen hengitysilman  uloshengittäminen  on  vai- 
keutunut ja  keuhkot  tulevat  myötäänsä  sisältä- 
mään liian  paljon  ilmaa  sekä  siitä  sj-ystä  ole- 
maan kooltaan  laajentuneet.  Tällainen  tila  seu- 
raa useaa  kroonillista,  keuhkoja  kohtaavaa 
tautia,  etupäässä  kroonillista  keuhkokatarria, 
mutta  saattaa  myöskin  olla  seurauksena  mekaa- 
nisesta rasituksesta,  esim.  torven-  ja  varsinkin 
lasinpuhaltamisesta.  Ajoissa  hoidettuna  taudil- 
linen tila  voi  korjaantua:  muuten  se  on  omansa 
turmelemaan  ilmarakkuloiden  seiniä  ja  vähentä- 
mään niitten  luonnollista  joustavuutta,  jolla  on 
suuri   merkitvs   hengityksen   luontaiselle   kululle. 

(M.  OB.) 

Keulikogangreeni  (ks.  G  a  n  g  r  se  n  a),  keuhko- 
mätä,  keuhkokuolio,  erilaisten  taudintilojen  ai- 
-•.    IV.    Pamettu  ■  jl2. 


kuausaama  keuhkon  kudoksen  kuoleutuminen  ja 
mätäneminen;  sangen  arveluttava  tauti,  joka  kui- 
tenkin milloin  opereeraamalla,  milloin  kuoleutu- 
neen kohdan  mätänemisen  ja  vähittäisen  irtaan- 
tumisen sekä  syntyneen  mädän  poistumisen  kautta 
luonnolliiita    tietä    korjaantuu    ja     arpeutuu. 

M.  Oli. 

Keulikobalvaus,  keuhkojen  toiminnan,  s.  o. 
hengityksen  äkillisen  taukoamisen  aiheuttama 
kuolema;  k.  ei  oikeastaan  ole  mikään  täysin 
omintakeinen  tauti,  vaan  jonkin  muun  syyn, 
niinkuin  keuhkoedeemin,  hiilihappomyrkytyksen 
y.    m.    aikaansaama.  31.    0-B. 

Keuhkohermot,   ne  hermot   (oikeastaan  vatsa- 

j  keuhkohermo.     nervti.i     vngus).     jotka     välittävät 

I  ytimen    jatkossa    olevien    hermokeskusten    henjji- 

tyksen   säännöllistä   tapahtumista  valvovaa  tointa. 

vrt.   H  e  r  m  o  s  t  o.  .1/.   0-B. 

Keuhkohyperemia  (ks.  11  y  p  e  r  e  m  i  a),  veren- 
tungos keuhkoissa ;  tila,  joka  .seuraa  monta  eri- 
laista keuhkoissa  esiintyvää  tautia  ynnä  veren- 
kiertoliäiriOtä.  "  (.M.    0-B.) 

Keuhkoinfarkti  (ks.  Infarkti),  johonkin 
keuhkon  osaan  johtavan  verisuonen  tukkeutumi- 
sesta (ks.  E  m  b  o  1  i  a)  aiheutunut  paikallinen  ve- 
rekkyys  siinä  kohdassa.  (M.  0-B.) 

Keuhkokalat  (IHpnoi,  Dipneusta),  kiduksilla 
ja  aiki  ;iiMiii  keuhkoilla  hengittäviä  selkäraokai- 


Barramnnda  kentakokala. 

sia.  jotka  muodostavat  jonkunlaisen  väliryhmän 
kalojen,  lähinnä  kiillesuomuisten,  ja  sammakko- 
eläinten välillä.  Niillä  on  pitkäveteinen,  sileit- 
ten  suomujen  peittämä  ruumis,  jossain  määrin 
vesiliskoja  muistuttava  päänmuoto  ja  sivuilta  li- 
tistynyt pyrstö,  jonka  selkä-  ja  vatsapuolella 
pariton  evä  on  sj-mmetrisesti  kehittynyt  (dify- 
serkkinen  pyrstö).  Parilliset  raajat  1.  rinta-  ja 
vatsaevät  ovat  kaukana  toisistaan,  muodoltaan 
joko  suikeat,  hyvin  alkuperäistä  sulkamaista  ra- 
kennuskaavaa, tai  kapeat,  siimamaiset.  Niihin 
k.  mjös  nojaavat  pohjalla  levätessään.  Rintaevien 
e<iessä  on  pään  kummallakin  puolella  kidusonte- 
lon  aukko,  jonka  luona  toukilla  on  sammakko- 
eläinten tavoin  sulkamaisesti  haarautuneet  ulko- 
kidukset,  afrikkalaisella  keuhkokalalla  myös 
täyskasvaneena  3  ulkokidusta.  Kampamaisia  sisä- 
kiduksia  on  4  paria  tai  vähemmän.  Uimarakkoa 
vastaava  pariton  tai  pitkinpäin  kahtia  jakaan- 
tunut rakkulaseinäinen  pussi,  josta  lyhyt  torvi 
johtaa  nielun  vatsapuoleen.  toimii  keuhkojen  ta- 
voin. Ilman  hengitys  tapahtuu  sekä  suun  että 
sierainten  kautta,  jotka  viimemainitut  läpäisevät 


n 


Keuhkokalvo— Keuhkot 


n-i 


suuUioii.  Koiilikoilla  on  oma  pieni  verenkiertonsa, 
ja  sydän  kuljettaa  paitsi  laskimoverta  myös  puh- 
distettua verta.  Sydämen  etehinen  on  epätäydel- 
lisesti  jakaantunut  kahtia,  —  vasempaan  etehi- 
seen  virtaa  keuhkoista  palaava  veri  —  osittain 
itse  kammiokin,  jonka  edessä  on  lämsillä  varus- 
tettu tai  kuten  sammakoilla  kierteispoimuineu 
valtimokeko.  Suolessa  on  kierteislUmsä.  Ruumiin 
sisäranko  on  suurimmaksi  osaksi  rustoa  ja  selkä- 
rangassa tavataan  selkäjänne  kokonaisena  säily- 
neenä. K.  ovat  makeaa  veden  asujamia,  jotka 
yksinomaan  tavataan  eräissä  kuumissa  seuduissa. 
Nykyään  eläviä  tunnetaan  kaikkiaan  3  sukua. 
Brasilian  virroissa  elävä  Lepidosiren  paradura 
kasvaa  1  m  pitkäksi.  Afrikassa  on  edustettu  suku 
Protopterus,  lajit  Pr.  annectens  ja  Pr.  amphihius. 
Kuivaan  aikaan  nämä  eläimet  kaivautuvat  mu- 
taan levätäkseen  kokoon  kiertyneinä  kolossa,  joka 
on  reiän  kautta  yhteydessä  ulkoilman  kanssa. 
Ne  hengittävät  silloin  keuhkoillaan  kunnes  taas 
tulee  sadeaika.  Austraaliassa  tavataan  b  a  r  r  a- 
m  u  n  d  a  (Ceratodus  Forsteri),  isoin  keuhkokala, 
2  m  pitkä.  K-  H-  L. 

Keuhkokalvo  ks.  K  e  u  h  k  o  p  u  s  s  i. 

Keuhkokalvontulehdus  ks.  K  e  u  h  k  o  p  u  s- 
s  i  n  t  u  1  e  h  d  u  s. 

Keuhkokatarri  ks.  Bronkiitti. 

Keuhkokivet,  keuhkoissa  joskus  tavattavat 
kalkkisuolojen  ja  kolesteriinin  koviksi  muodosta- 
mat tulehtuneet  kudosten  osat.  (31.  0-B.) 

Keuhkokoe,  koe.  joka  tarkoittaa  keuhkojen 
avulla  seu  seikan  selville  saamista,  onko  esim. 
kuolleena  tavattu  sikiö  hengittänyt  vai  ei.  vrt. 
Elonmerkki.  (M.   O-B.) 

Keuhkokongestloni  (ks.  Kongestioni) 
ks.   K  e  u  h  k  o  h  y  p  e  r  e  m  i  a. 

Keuhkokotilot  (Pulmonata),  maalla  tai  ma- 
keassa vedessil  eläviä,  ilmaa  hengittäviä  kotiloja, 
joilta  nilviäisten  alkuperäiset  hengityselimet, 
kampakidukset,  ovat  hävinneet,  mutta  joiden 
vaippaontelo  toimii  ilmanhengitykseen  sovellet- 
tuna hengitysontelona  1.  jonkinlaisena  keuhkona. 
Vaipassa  on  näet  kehittynyt  hengityksen  palve- 
luksessa oleva  suoniverkko  ja  vaipan  etureuna  on 
kasvanut  kiinni  selkäihoon,  joten  on  muodostu- 
nut pussimainen  kammio,  joka  suljettavalla 
reiällä  on  yhteydessä  ulkopuolisen  ilman  kanssa. 
Tämä  n.  s.  hengitysreikä  sijaitsee  tavallisesti 
ruumiin  oikealla  kyljellä,  harvoin  vasemmalla, 
nim.  niillä  harvoilla  suvuilla,  joilla  on  vasem- 
paan kiertynyt  kuori.  Ne  k.,  jotka  elävät  ve- 
dessä, nousevat  aika-ajoin  vedenpintaan  täyttä- 
mään hengitysontelonsa  ilmalla.  K.  ovat  kaksi- 
neuvoisia. Kuori,  jonka  muoto  suuresti  vaihte- 
lee sukujen  ja  lajien  mukaan,  on  toisinaan  sur- 
kastunut, painunut  vaipan  sisään  tai  tykköuään 
hävinnyt,  joten  ruumis  näillä  esiintyy  paljaana. 
Näitä  kuorettomia  k:ja  sanotaan  yhteisesti  eta- 
noiksi. Tuntosarvien  luvun  ja  silmäin  paikan 
mukaan  k: ja  on  ryhmitelty  kahteen  pääosas- 
toon :  varsisil  mä  isiin  ( ^tylommntophora) 
ja  tyvisilmäisiin  (Basommatophora).  Edel- 
liset ovat  maalla,  jälkimäiset  vedessä  eläviä. 
Varsisilmäisiin  luetaan  siruetanat  (Arion),  harja- 
etanat  (Lima.T),  m.  m.  vahingollisuudestaan  tin- 
nettu  peltoetana  (Limax  agrestis),  koteloetanat 
(IlelixJ,  sulkuctanat  (Clausilia),  siemenctanat 
(Pupa)  y.  m.  Huomattavimpia  näiden  joukossa 
on    tuo    suuri    viinitarhaetana    (Ilelix  pomatln), 


jota  Etelä-  ja  Keski-Euroopassa  suurin  '.iiäärin 
käytetään  ravinnoksi  ja  sitä  varten  viljellään- 
kin. Tyvisilmäisistä  mainittakoon  limakitilot 
(Limncea)  ja  kiekkokotilot  (Planorbis).  [K-.u  le- 
\enemisestä  Suomessa  A.  Luther,  „Bidrag  tili 
kännedomen  om  land-  och  sötvattengastropoder- 
nas  utbredning  i  Finland"   (1001).]       Ä.  M.  L. 

Keuhkokuolio  ks.  Keuhkogangreeni. 

Keuhkokuume   ks.   Keuhkotulehdus. 

Keuhkomätä  ks.   Keuhkogangreeni. 

Keuhkonkutistuma,  taudillinen  muutos  keuh- 
kojen kudoksessa,  joka  ilmenee  siten  että  keuh- 
kot tahi  jokin  niitten  osa  kooltaan  pienenee 
kudoksen  tiivistyessä  ja  kovettuessa,  niinkuin 
esim.  tapahtuu  arpeutumisen  vaikutuksesta,  tu- 
lehduspesäkkeen  tahi  muun  ankaramman  taudin- 
ilmiön  vikuuttaessa  keuhkojen  kudosta,  kuten 
usein  on  laita  keuhkotuberkuloosissa  keuhkojen 
kärkiin  nähden.  (M.  OB.) 

Keuhkopleura  (ks.  Pleura),  se  osa  keuliko- 
pussia.  joka  verhoo  rintaontelon  sisäpintaa,  vrt. 
K  e  u  h  k  o  p  u  s  s  i. 

Keuhkopussi  (pleura),  keuhkojen  ulkopintaa 
ynnä  rintaontelon  sisäpintaa  verhoava  hienon 
hieno,  sileä  ja  vapaalta  pinnaltaan  liukas  kalvo. 
vrt.    Keuhko  t. 

Keuhkopussintulehdus  (pleuritis)  esiintyy 
joko  n.  s.  kuivana  (p.  sicca)  tulehduksena,  jossa 
keuhkokalvon  pinnoille  muodostuu  fibrinöösinen 
kerrostuma,  tahi  eritteisenä  tulehduksena  (p.  ex- 
sudativa),  jossa  keuhkopussiin  kerääntyy  neste- 
mäistä ainetta;  riippuen  siitä,  onko  tämä  neste 
heramaista  tahi  märäntapaista,  sanotaan  k:ta  se- 
roosi-seksi  (p.  serosa)  tahi  märkiväksi  (p.  piirn- 
lenta).  Syyt  k:n  syntymiseen  ovat  monenlaiset; 
tavallisimpina  syinä  mainittakoon  vilustuminen, 
ynnä  itse  keuhkoissa  esiintyvien  taudillisten  il- 
miöiden leviäminen  niin.  että  tapaavat  keuhkon 
pintaa  verhoavaan  kalvoon  saakka.  Useimmiten 
esiintyvät  k:t  äkillisinä  tauteina,  joita  seuraa 
lievempi  tahi  ankarampi  kuume.  Hoidossa  tule- 
vat k}'symykseen  monenlaiset  menettelyt,  lääk- 
keet, kääreet  ynnä  kirurgiset  keinot,  seroosisessa 
k:ssa  esim.  keuhkopussin  tyhjentäminen  punktee- 
raamalla.  s.  o.  päästämällä  nestettä  pois  k3ikeen 
pistetyn  hienon  putken  kautta;  märkivässä  k:ssa 
käytetään  erinäisiä  suurempia  opereeraustapoja. 
vrt.  E  s  t  1  a  n  d  e  r.  J.  A.  (M.  OB.) 

Keuhkoputkentulehdus  (tracheitis),  katarri, 
joka  rajoittuu  henkitorven  osalle,  mutta  useim- 
miten on  vain  osana  yleisemmästä  keuhkokatar- 
rista.    vrt.   Bronkiitti. 

Keuhkorutto  ks.  Rutto. 

Keuhkosammal  ks.  M  a  r  c  h  a  n  t  i  a  p  o  1  y- 
m  o  r  p  h  a. 

Keuhkot  (pulmones),  ilmaa  hengittävien  selkä- 
rankaisten hengityselimet:  ne  syntyvät  sikiöllä 
kahtena  etusuolen  vatsanpuolisesta  seinästä  läh- 
tevänä pullistumana  ja  pysyvät  nielun  yhtey- 
dessä kurkunpään  (lorynx)  ja  henkitor- 
ven (trachea)  kautta.  Useimmat  luonnontutki- 
jat pitävät  k:ja  homologisina  kalojen  uima- 
rakon kanssa.  Tätä  käsitystä  tukee  m.  m.  keuhko- 
kaloilla  (Dipnoi)  kiduksien  ohessa  tavattava, 
ilmahengity-selimenä  toimiva  pariton  tai  pitkin- 
päin  kahtia  jakaantunut  ohutseinäinen  pussi, 
jonka  sisäpinnassa  huomataan  verkkomaisten  poi- 
mujen muodostamia  onteloja  1.  alveoleja  ja  joka 
lyhyellä    tiehyellä    on    yhdistynyt    nielun    vatsa- 


Keuhkot 


SuiniMakkocliiimillii    k.    myös    esiintyvilt 
kahteua  iliruUla  täytettiivänii  pus- 
sina, joiden   seinäin   sisiipinta  on 
joko    sileä,    kuten    esim.    eräillä 
vesili.^koilla.  tai  verkkopoimuinen, 
joteu  lienpityspinta  on  verrattain 
laaja.    Seinämissä  haaraantuvaan 
verisuonistoon    erikoiset    verisuo- 
net   (keuhkovaltimot)   tuovat  puli- 
distumisen  tarpeessa  olevaa  verta, 
»mnkia  rakkuUii-     joka   sitten    hapella   varustettuna 
nepn  (14  kert        virtaa       poisvieviin       verisuoniin 
suur.),  n  bronkla.  i  i     i     i  •       -i  •    >        im      i 

6  vksitylnen,         (keuhkolaskimoihin) .     Muutamat 

vesiliskonsukuiset  (Salaniandrina 
pcrsi)icilliita,  Hpclvrpes  y.  m.) 
täysikasvaneessa  tilassaan  k: ja 
vailla,  kaasunvaihdos  tapahtuu  niiillä,  paitsi 
ihon,  siuiontelon  ja  nielun  limakalvon  kantta. 
Matelijoilla   k.    ovat    rakennetut    saman    perikaa- 


i">iimil  rakku- 
loit». 

ovat   kuitenkin 


Kuva   '.'.      Kaavamainen  läpileikkaus  kouhkoista  (200  kert. 
suur.),  A  keuhkon  hiussuonistua  hengitysepitelin  (a)  yhtey- 
dessä. B  hiussuoniverkko  (ci,  joka  ytidistiiä  keulikovaltimon 
{1}  ja  -laskimon  (i-),  e  keuhkorakkuloita  niuodostavia  side- 
kudossäikeitä. 

van  mukaan,  mutta  poimuverkko  ja  tästä  joh- 
tuva lokeromuodostus  on  niillä  vieläkin  kehit- 
tyneempi, joten  k:n  alkuaan  yhtenäinen  ontelo 
on  jakaantunut  kokonaan  tai  osittain  lukuisiin 
osastoihin.  Nämä  osastot  1.  lokerot,  joiden  sei- 
nissä    on     run- 


r  h"   n 


k      (f     c     le         g 

Kuva  8.  Sydän  ja  keuhkot  luonnollisessa 
asennossaan  rintaontelossa.  r  henkitorvi, 
fc  aorta,  h\  /i"  kaulavaltimot,  n  kaulalaski- 
raot,  h.  h'"  solisvaltimot,  /.  m  sollslaski- 
mot,  a'  alempi  onltolaskimo,  b,  g  sydän, 
o  oikea  keuhko,  o'  vasen  keuhko. 


saasti         pieniä 
ilmarakkuloita, 
alveoleja.    esiin- 
tyvät     usein 
kumpaisenkin 
henkitorvesta 
lähtevän        pää- 
haaran      Cbron- 
chus)  putkimai- 
sina   tai    pussi- 
maisina   jatkoi- 
na.      Linnuilla 
ja       nisäkkäillä 
tämä       ilmatie- 
hyeitten        haa- 
raantuminen 
(„bronkiaali- 
puu")   ja  lokero- 
muodostus       on 
niin    suuri,  että 
k.     näillä     eläi- 
millä    saavat 
ylen     monimut- 
kaisen,      sieni- 


mäisen  rakenteen.  Kameleontilla  k.  _ovat  pai- 
koitellen kasvaneet  pitkiksi  sileilseinäisiksi  li- 
siikkeiksi,  joita  täyttämällä  ilmalla  eläin  paisut- 
taa ruumiinsa;  linnuilla  tällaiset  k:n  jatkot 
ovat  laajoja  säkkimäisiä  muodostuksia,  jotka 
ulottuvat  kauas  sisiilmyksieu  lomiin,  osaksi  luit- 
tenkin  sisäiin,  ja  toimivat  sekä  apueliminä  hengi- 
tykselle linnun  ollessa  lennossa  että  ruumiin  omi- 
naispainon  vähentämiseksi. 

Ihmisellä  molemmat  k.  ynnä  niiden  välissä 
oleva  sydän  täyttiivät  kylkiluitten  ympäröimän 
rintakehän.  Kumpikin  keuhko  on  jossain  määrin 
kuin  pitkinpäiu  halkai.stu  kartio,  jonka  leveil  ko- 
vero tyvi  nojaa  kuperaan  palleaan  ja  jonka  pyö- 
reä kärki  ulottuu  ensimäisen  kylkiluun  yläpuo- 
lelle. Ne  eivät  kuitenkaan  ole  täydellisesti  yhden- 
kaltaiset:  va.semman  sisäpinta  on  sydiimeu  koh- 
dalla syvemmin  kovertunut  kuin  oikean  ja  vasen 
keuhko  jakaantuu  vain  kahteen,  oikea  kolmeen 
suurempaan  osastoon  1.  keuhkoliuskaan.  Kumpaa- 
kin keuhkoa  ympäröi  ohut  sileä  k  e  u  h  k  o  p  u  s  s  i 
(plcura),  jonka  .seinässä  on  kaksi  kerrosta.  Itse 
keuhkoa  välittömästi  ympäröivän  sisäkerroksen 
(plcura  visccralis)  ja  toisen  kerroksen  (plcara 
parietalis)  välissä  olevassa  lomassa  on  heraniaista 
nestettä. 

Keuhkoku(i<is  on  pehmeää,  erittäin  kimmoa- 
vaista,  ja  siilien  leikatusta  haavasta  pursuu  ilma- 
kuplien sekaista,  vaahtoista  verta.  Erikseen  lei- 
kattu keuhko  kelluu  veden   pinnalla. 

K:n  hienomman  rakenteen  ymmärtämiseksi 
mainittakoon  seuraavaa.  Henkitorven  kumpikin 
päähaara  1.  b  r  o  n  k  i  a  jakaantuu,  tullessaan  sitä 
vastaavaan  keuhkoon,  haaroihin,  ja  nämä  ja- 
kaantuvat sitten  uudelleen  ja  uudelleen  pienem- 
miksi haaroiksi.  Niinkuin  päähaarojen  niin  on 
kaikkien  suurempienkin  haarojen  seinissä,  joi- 
den sisäpintaa  verhoo  värysepiteli,  rustokappa- 
leita,  mutta  kuta  kapeammiksi  haarat  käy- 
vät, sitä  pienemmiksi  muuttuvat  rustokappaleet, 
kunnes  ne  pienimmissä  haaroissa  kokonaan  ka- 
toavat. Hienoimmat  haarat  ovat  ilmatiehyeitä, 
joiden  lihassäikeisiä  seinämiä  tukee  yksinomaan 
kimmoava  kalvo.  Ne  päättyvät  lopullisesti  pie- 
niin rakkomaisiin  pullistumiin,  keuhkorak- 
kuloihin 1.  a  1  V  e  o  1  i  p  u  s  s  e  i  h  i  n,  joiden 
pintaa  vielä  lisäävät  sienien  lukuisat  pikkurakkn- 
lat.  Keuhkorakkulat  ovat  n.  0,7  mm  läpimitaten  ja 
niiden  hiku  kumpaisessakin  keuhkossa  erikseen 
lähes  l.SOO  milj.  Keuhkorakkulain  seiniä  peittää 
h}'vin  tiheä  hiussuoniverkko,  johon  keuhkovalti- 
mon loppuhaarat  johtavat  verta  ja  josta  veri 
kokoontuu  keuhkolaskimoihin.  Siten  hiussuonis- 
tossa  kiertävän  veren  erottaa  keuhkorakkoon 
hengitetystä  ilmasta  vain  hiussuonen  oma  seinä 
ja  rakkulan  niinikään  ohut  seinäkalvo,  joten 
laengitysilmiön  tärkein  puoli,  elämän  ylläpitämi- 
selle välttämätön  kaasunvaihdos  veren  ja  ilman 
välillä  helposti  käy  päinsä.  Keuhkorakkojen  koko 
pinta-ala,  jossa  tämä  sisäänhengitetyn  ilman  ja 
veren  välinen  kaasunvaihdos  tapahtuu  (täyskas- 
vaneella  ihmisellä  n.  16  kertaa  minuutissa),  on 
laskettu  olevan  90-140  m'.  Täyskasvaneen  ihmi- 
sen k:n  yhteenlaskettu  paino  on  1,000-1,300  g, 
ne  saattavat  vetiiä  3,700  cm'  ilmaa  (k: n  hengitys- 
kapasiteetti).  K:n  omasta  ravitsemisesta  huo- 
lehtii bronkiaali-valtimo.  Sitäpaitsi  sisältää 
keuhkokudos  useita  lymfasuonia  ja  hermoja,  jotka 
kuuluvat     osa     kvrameuenteen      aivohermoon      1. 


Keuhkotaudinkuume — Keuhkotauti 


77(5 


keulikovatsahermoon.  osa  sympaattiseen  liermoon. 
Huomattava  on,  että  itse  keuhkoikudos  on  sangen 
tunnotonta  suurillekin  hävityksille,  keuhkoissa  ja 
rinnassa  tuntuvat  kivuntuuteet  lähtevät  useim- 
miten sairaloisista  muutoksista,  tavallisesti  tu- 
lehduksista keuhkopussissa.  joka  on  erittäin  arka. 

K.   M.   L. 

Keuhkotaudinkuume,  kuumemuoto,  joka  esiin- 
tyy keuhkotuberkuloosissa,    vrt.  Keuhkotauti. 

Keuhkotauti,  keuhkotuberkuloosi  (luherculo- 
xis  pulmonumi  aiheutuu  tuberkelibasillin  tuho- 
töistä keuhkoissa.  Robert  Koch  näytti  viime 
vuosisadan  loppupuoliskolla  toteen,  että  eri- 
tyiset mikroorgauismit,  tuberkelibasillit,  ovat 
tulle  taudille  ominaiset  sekä  synnyttävät  keuh- 
koi.ssa  ynnä  mni.^sakin  kudoksissa,  joihin  sat- 
tuvat joutumaan,  pienen  pieniä  nystyröitä  eli 
tuberkeleja.  joista  myöskin  on  johdettu  nimitys 
tuberkuloosi  1.  nystyrätauti.  Keuhkotuberku- 
loosi esiintyy  pääasiallisesti  kahdella  eri  tavalla, 
joko  hiljaa  hiipien  kehittyvänä,  pitkälli.senä  hi- 
vuttavana tautina,  tahi  äkillisenä,  muutamassa 
viikossa  kuolemaan  vievänä  kuumetautina.  Edel- 
linen muoto  on  näistä  yleisin  ja  tavallisin.  Enti- 
nen käsitys,  että  keuhkotauti  menisi  perintönä 
vanhemmista  lapsiin,  ei  ole  näyttäytynyt  oikeaksi; 
ei  tauti  sinänsä  tule  perityksi;  tuberkelibasillit 
eivät  joudu  äidistä  välittömästi  sikiöön.  Sitä 
vastoin  kyllä  usein  periytyy  jonkinlainen  taipu- 
mus keuhkotautiin;  keuhkotautisten  vanhempain 
heikko  ruumiinrakenne  ynnä  vähentynj-t  vas- 
tustuskyky  terveyden  va.staisia  vaikutuksia  kestä- 
mään menee  helposti  perintönä  lapsiin,  jotka  si- 
ten ovat  suhteellisen  alttiita  taudin  kehitt.ymiselle. 
Keuhkotuberkuloosin  synnyttää  kuitenkin  aina 
tuberkelibasillin  joutuminen  ruumii.seen,  mikä 
saattaa  tapahtua  eri  tavoin.  Jouduttuaan  ruu- 
miiseen basilli  tunkee  sellaisiin  kudoksiin  ja  eli- 
miin, jotka  ovat  sen  elinehdoille  suotuisimmat. 
Lapseniä.ssä  ovat  ennen  muita  rauhaset  basillien 
mielipaikkoja,  josta  syystä  rauhastuberkuloosi  eli 
n.  s.  skrotuloosi  1.  risatauti  on  tavallisin  tuberku- 
loosimuoto  lapsissa.  Kuitenkin  keuhkotuberku- 
loosi saattaa  myöskin  ilmetä  jo  lapsuudeniässä. 
vaikka  se  etupäässä  tekee  tuhojaan  nuoruuden  ja 
miehuuden  välisestä  iästä  lähtien  aina  vanhem- 
man miehuuden  ikään  asti.  Keuhkot  ovat  ne  eli- 
met, jotka  .silloin  närttävät  tarjoavan  tuberkeli- 
basillille  edullisimmat  elinehdot  ja  usea  keuhko- 
taudintapaus  on  ehkä  jo  aikoja  piillyt  jossakin 
keuhkoihin  kuuluvassa  tahi  muualla  ruumiis.sa 
olevassa  rauhasessa,  josta  basillit  sitten  ovat  pääs- 
seet keuhkoihin  tunkemaan  ja  hävitystyötään 
tekemään.  Useimmiten  k.  kehittyy  varsin  salaa, 
niin  ettei  j)otilas  paljo  arvaakkaan  tilaansa.  Vä- 
häinen yskä  tavoittaa  silloin  tällöin,  eikä  lopulta 
täydelleen  katoa;  ysköksiä  lohkeaa  hieman  miltei 
joka  päivä,  varsinkin  aamuisin;  mutta  suurem- 
paa vaivaa  potilas  ei  tunne.  Vähitellen  alkaa  kui- 
tenkin jnuita  taudinmerkkejä  tulla  tuntuviin. 
Laihtuminen  ja  yleinen  vä.syminen  sekä  kalpene- 
minen alkavat  hiipien  ilmetä;  ehkä  alkaa  iltasin 
tuntua  hieman  vilunväreitä  ja  mahdollisesti  nuk- 
kuessa öisin  lievä  hiestyminen.  Jollakulla  saat- 
taa tämän  lisäksi  näyttäytyä  vähän  verta  yskök- 
sissä; mutta  niin  ei  useimmiten  ole  laita,  se  kuu- 
luu pikemmin  harvinaisuuksiin.  Vilunväreet  ja 
niitä  seuraava  hikoileminen  öisin  aiheutuvat 
tautia    seuraavasta    kuumeesta,    n.  s.    hektisestä 


kiuimeesta,  joka  iltapuolella  päivää  nousee  syn- 
nyttäen silloin  viluntunteen,  laskeak.seen  jälleen 
yön  ajalla,  mikä  vuorostaan  aiheuttaa  hikoilemi- 
sen. Jollei  tässä  tilassa  oltaessa  jouduta  kunnolli- 
seen hoitoon,  jatkuu  taudin  kulku:  liasillien  syn- 
nyttämät tuberkelit  hajoavat,  käyden  juustomai- 
siksi  pe.säkkeiksi.  jotka  aukeavat  henkitorvcn 
haaroihin  ja  ilmatiehyiin  synnyttäen  n.  s.  kaver- 
neja.  märkiviä  ontelolta,  keuhkojen  kudoksessa. 
Siten  itse  keulikot  vähitellen  käyvät  lokeroisiksi, 
kutistuvat,  kovettuvat  ja  arpeutuvat  siellä  täällä, 
jossa  jokin  tuberkelipesäke  on  parantunut,  niin- 
kuin u.sein  tapalituu.  Jotkut  tuberkelit  saattavat 
myö.skin  parata  tahi  käydä  vaarattomiksi  kote- 
loitumalla kalkkipitoisten  suolojen  muodosta-naan 
kuoreen,  niin  etteivät  basillit  enää  pääse  tunke- 
n.aan  muuanne.  Sitä  myöten  kuin  tuberkelit  ha- 
joavat ja  kaverneja  muodostuu,  lisääntyvät  ys- 
kökset ja  saavat  enemmän  märkäisen  luonteen. 
Xiin  tauti  kehittyy  edelleen  vieden  lopulta  kuole- 
niiian,   jollei   parannusta   tule. 

Vv.  1886-95  kuoli  Suomessa  vuosittain  tuberku- 
loosiin ke.^kimäärin  6.129  henkeä  .sekä  vuosina 
18961900  keskimäärin  7,123:  nykyään  kuolee 
meillä  joka  vuosi  yli  8,000  henkeä  tuberkuloosiin 
ja  pääasiallisesti  keuhkotuberkuloosiin.  Oheen  lii- 
tetty taulu  esittää  tarkemmin  missä  määrin  tu- 


Kuopion  L 

^-'r^WMMM^MMMMM^ 

3,j 

3.S 

VoQian  L 

''^^W^MMMMMMMMMt. 

3,2 

Culun  L 

■»'^'W^M^MMM(IMMM^, 

3,0 

3,t 

Turun  l. 

mfl^^BMW^^^M!M%M. 

2,« 

3.» 

MimtaA. 

mA-^^^^^MMMi^^M^ 

2,» 

i89Mi7ililiiijliliii|||H 

2,9 

VupuritiL 

«M^ 

li 

^^^^mmnjiiiiiiiii 

2,6 

UuJemnaiail 

mv^^^^MMM^^^^Mi 

2,5 

{jsHriiiiiiiiiiiijijHH 

2,7 

l^iKheUn  l. 

168M7^ 

U 

^^^ijmunniii' 

1.» 

Ken» 
maa 

mv!^^^^^MM^^^000Mk 

2,1 

^^^nnmnjnnii^ 

3„ 

Tube 

berkuloo 
nut  eri 
liannesta 
2.8   ja   1 
taa    siih 
valitetta 
.■^itä   sur 
sissa   y. 
on    käyt 
vastaan, 
3,.:.sta    1 
Tässä 
kein    ni 
Tuberke 
koissa,  j 

rkuloosikuolleisuua  Suomessa  >  v.  1SS8— 1M7 
ja  IK98— 1907. 

sikuolleisuus    on    viime    aikoina    miu 
lääneissä  ja  koko  maassamme.    Joka 

hengestä    kuoli    1888-97    tuberkuloo 
898-07    3,1    henkeä,   mikä    ilmeisesti 
en    että    tuberkuloosikuolevaisuus    m 
vasti    on    lisääntjinään    päin.     Tämä 
kuteltavampi   tosiasia,   kun    esim.   Pr 
m.    mai.ssa,    joissa    jo    pitemmän    a 
y    järjestelmällistä    sotaa     tuberkulo 

kuolleisuus    päinva.stoin    on    alenti 
,3:een  tuhatta  henkeä  kohti, 
taistelussa  on  erotettava  eri  puolia, 
stä     on     tarttumavaaran     vähentämi 
ibasillit  oleskelevat  keuhkotautisen  k 
oista  ne  yskösten  mukana  leviävät  k 

ttu- 
tu- 
siin 
piit- 
lillä 
on 
eus- 
kaa 
osia 
mut 

rär- 
nen. 
euh- 
aik- 

777 


Keuhkotorven  laajentuma — Keuhkotulehdus 


f  78 


kialle  minne  niiniäkin  jo\ituvat.  Kuivuttuansa 
yskökset  survoutuvat  helposti  liienoksj  tomuksi, 
joka  viiliimmiistiikin  tuulen|niuskasta  ja  ilman- 
liikkeestä  nousee  ilmaan  pölyämiiän,  voiden  tulla 
toisten  ihmisten  lieufritottäväksi ;  siten  joutuvat 
basillit  muitten  sieramiin  ja  suuhun,  josta  pian 
löytävät  tiensä  keuhkoihin.  .Tos  keulikotautiaen 
on  siivoton  ja  sylkee  laltialle,  niin  on  ilmeinen 
tartunnanvaara  olemassa  hiiuon  asuntonsa  il- 
massa. ]>attialla  ryiimiviit  lapset  voivat  niinikiiän 
lattian  lian  nuikana  viedii  tuberkelibasilleja  suu- 
hunsa, Vielil  saattaa  keuhkotautinen  levittäil  tar- 
tuntaa senkin  kautta,  että  hänen  puhuessaan  ja 
varsinkin  yskiessaän  ja  aivastaessaan  suusta 
singahtelee  sylkipisaroita,  jotka  saattavat  sisältilä 
basilleja,  niitkii  niin  ollen  voivat  joutua  suoraa 
päätä  jonkun  toisen  suuhun.  Tarttum.avaaran  vält- 
tämiseksi tä.vtyy  jokaisen  keuhkotautisen  pitiUi 
tarkkaa  vaaria  siitä,  ettii  laskee  ysköksensä  ainoas- 
taan erityisiin  astioihin,  joista  eivät  voi  levitä  ja 
kiiydä  muille  vaarallisiksi.  Joka  huoneessa,  jossa 
ihmisiä  oleskelee,  täyty.v  sitä  varten  olla  ol.»massa 
sopivalla  paikalla  sylkiastia,  jossa  pidettä- 
köön sen  verran  puhdasta  vettä,  etteivät  yskök- 
set pääse  kuivumaan  ja  ympärille  tomuna  leviä- 
mään, minkä  ohessa  kaikkialla  olkoon  ankara 
kielto  sylkemästä  muuanne  kuin  tällaiseen  varsi- 
naiseen sylkiastiaan.  Keuhkotautinen  pitäköön 
sitäpaitsi  itseänsä  varten  erityistä  s  y  1  k  i  k  u  p- 
p  i  a,  joka  sisältä  verhottakoon  voipaperilla,  mikä 
kuppia  puhdistettaessa  sisällyksineen  heitetään 
uuniin  palamaan.  Lisäksi  tulee  jokaisen  keuhko- 
tautisen kantaa  taskussaan  umpinaisella  kan- 
nella varustettua  s  y  1  k  i  p  u  1 1  o  a,  johon  laskee 
ysköksensä  liikkuessaan  milloin  missäkin,  niin 
ettei  kylvä  basilleja  an  sinne  tänne.  Sylkia.stiat 
ja  pullot  puhdistettakoon  joka  päivä  kiehuvalla 
vedellä   tahi    Iv.soliliuoksella. 


a  Sylkiastia,  b  sylkikuppi,  c  sylkipullo. 

Toinen  tärkeä  puoli  on  henkilökohtainen  nai- 
miinsa karkaiseminen  (ks.  t.),  jotta  tulisi 
vastustusvoiniaiseksi  tuberkelibasillin  hyökkäyk- 
siä kestämään,  jos  sattuisikin  joutumaan  tartun- 
nalle alttiiksi.  Kokemus  on  näyttänyt,  että 
keuhkotautisten  vanhempain  lapset  saattavat  jär- 
jellisesti itseään  karkaisemalla  .suuresti  vähentää 
sitä  tautiiutaipumusta,  minkä  ne  vanhemmilta 
ehkä  ovat  perineet. 

Kolmanneksi  on  pidettävä  huolta  siitä,  että 
keuhkotautinen  ja  jokainen,  jota  voi  sellaiseksi 
epäillä,  hyvissä  ajoin  joutuu  järkiperäiseen 
hoitoon.  Keuhkotaudin  parhaimmiksi  paran- 
nuskeinoiksi ovat  osoittautuneet  samat  tekijät, 
jotka  ovat  omansa  ruumista  karkaisemaan. 
Keuhkotautinen  tarvitsee  paljon  raitista  il- 
maa; hänen  pitää  oleskella  paljon  ulkona:  monta 
kertaa  päivässä  ja  tarpeen  mukaan  kyllin  lämpöi- 
siin vaatteisiin  puettuna  maata  ulkona  sekä  huo- 
neessaan  ollessaan  pitää  ikkunaa,  varsinkin   son 


yläosaa  (ks.  Ikkuna),  auki  niin  hyvin  päivisin 
kuin  öisinkin  maatessaan.  Hän  tarvitsee  paljon  ja 
ravitsevaa  ruokaa,  jota  syököön  useat  ker- 
rat vuorokaudessa.  Asianhaarain  mukaan  täyt,vy 
hilnen  harjaantua  ja  tottua  ruumiinliikkee- 
seen ja  ruumiilliseen  työhön,  niin  ettei  hän  vä- 
himmistiikin  ponnistuksista  kohta  väsy,  henplsty 
ja  hikoile,  josta  muuten  helposti  olisi  seurauk- 
sena vilustuminen  keuhkokatarreineen  y,  m.  s. 
Kaikki  niiniä  parantelukeinot  eivät  kuitenkaan 
ole  niin  yksinkertaisesti  kenen  tahansa  mäiirättä- 
viit;  i)äin\astoin  sen  voi  menestyksellä  tehdil  vain 
kokenut  lääkäri,  joka  saattaa  arvostella,  mitä 
kunkin  tila  vaatii  ja  kestää;  liioitteleniiset  kos- 
tavat itsensä  aina  ja  tekevät  sen  useimmiten  hy- 
vin valitettavalla  tavalla.  Ei  ole  siis  kenenkään 
hyvä  ominpäin  ilman  kokenutta  ohjausta  it- 
.seään  ja  keuhkotautiaan  hoitaa.  Parhaiten  tulee 
keuhkotauti  hoidetuksi  erityisissä  keuhko- 
tautiparantoloissa, joitten  päätarkoituk- 
.sena  juuri  on  tällaisten  potilaitten  totuttami- 
nen itseään  hoitamaan  ja  ruumistaan  karkaise- 
maan ja  vähitellen  harjoittumaau  jokapäiväisen 
elämän  vaatimien  ruumiillisten  rasitusten  ke.stä- 
miseen.  .V.  0-B. 

Keuhkotorven  laajentuma  ks.  B  r  o  n  k  i  e  k- 
t  a  s  i  a. 

Keuhkotorvi,  henkitorven  päähaarat,  jotka  sit- 
ten haaraantuniistaan  haaraantuen  ja  yhä  bie- 
noimpina  ilmatiehyinä  leviävät  keuhkoihin,  vrt. 
Keuhko  t. 

Keuhkotuberkuloosi  ks.  Keuhkotauti. 

Keuhkotulehdus  (pneumonia),  äkillinen,  ko- 
van kuumeen  seuraama  infektsionitauti,  jonka 
synnyttäjänä  on  erityinen  kaksois-  I.  n.  s.  diplo- 
kokki.  Kuitenkin  näyttää  toinenkin  seikka  olevan 
tarpeen  taudin  ilmipuhkeamiselle.  K.  luetaan  n.  s. 
vilustuniistauteihin;  kokemus  on  niiet  näyttänyt, 
että  k.  yleensä  aiheutuu  vilustumisesta,  joka  joten- 
kin tekee  maaperän  sanotulle  mikro-organismille 
otolliseksi.  K.  ilmenee  siten  enimmäkssen  nyvin 
äkkiarvaamatta  tuollaisen  vilustumisen  jälkeen, 
kuumeen  kohotessa  nopeasti  39-40  a.steeseen,  joissa 
tienoissa  se  sitten  tavallisesti  noin  viikon  päivät 
liikkuu,  ollen  aamuisin  vähän  alempana  illoin 
korkeammalla,  laskeakseeu  lopulta  taudin  helpot- 
taessa yhtä  jyrkkään  kuin  se  alkujaan  nousikin. 
K:lle  ominaista  on  ruosteeukarvaisten  yskösten 
lohkeaminen,  mikä  perustuu  siihen,  että  tässä  t.au- 
dissa  ilmarakkuloista  eriää  hyytyvää  veren  väri- 
aineensekaista  n.  s,  krupoosista  sitkeää  limaa, 
minkä  yskänpuuskat  tuovat  esiin.  Tulehdus  ottaa 
yleensä  haltuunsa  jonkin  tahi  useampia  kokonai- 
sia keuhkon  lohkoja,  jotka  silloin  taudillisesta  il- 
miöstä muuttuvat  kudokseltaan  tiiviiksi  ja  ikään- 
kuin inaksoittuneiksi  (ip.  cruposaj.  K.  kuuluu  an- 
karampiin tauteihin,  enentäen  suurella  prosentti- 
määrällään melkoisesti  yleistä  kuolevaisuutta. 
Pannen  sydämen  toiminnan  kovalle  koetteelle 
k.  esiintyy  erittäin  rajuna  niissä,  jotka  ovat 
terveytensä  turmelleet  alkoholijuomilla  tuntuvam- 
massa määrässä;  tauti  saa  niiet  jonkinlai-en 
rajun  leiman  alkoholisteissa,  jotka  se  niin  ollen 
myöskin  sangen  usein  korjaa.  On  olemassa  toi- 
nenkin n.  s.  katarraalinen  k.,  jossa  ei  erit.v  rucs- 
teenkarvaista  limaa,  vaan  tavallista  enemmän  tai 
vähemmän  märkää  sisältäviä  ysköksiä.  Semmoi- 
.sena  k.  esiintyy  usein  hyvin  vanhoissa  ihmisissä 
sekä  myöskin  lapsissa;  tässä  muodossaan  taudin 


779 


Keuhkovaltimo — Kevytaseiset 


780 


kulku  Oli  tavallisesti  pitkäveteisempi.  Hoidossa, 
joka  aiaa  vaatii  asiaiiymmärtäväistä  ohjausta, 
ovat  kosteat  kääreet  rinnan  kohdalla  näyttäyty- 
neet suotuisiksi  sekä  lievennystä  tuottaviksi  niille 
kivuille,  jotka  pistoksina  yleensä  tuntuvat  taudin 
rasittamassa  paikassa.  M.  0-B. 

Keuhkovaltimo,  oikeasta  sydänpuoliskosta 
keuhkoiliin  johtava  valtimo   (arteria  pulmonaHn). 

Keulamasto,  aluksen  etumainen  masto  (mil- 
loin   mastoja   on   enemmän    kuin   yksi). 

Keulankärki   ks.   O  x  y  t  r  o  p  i  s. 

Keulapantturi,  ne  pantturit  I.  kaaret  aluk- 
sen keularuugon  suippenevassa  osassa,  joiden 
sivupintain  tasot  eivät  ole  kohtisuorassa  aluksen 
pituusviivaa   vastaan.  F.   W.   /,. 

Keulapurje,  yleisnimitys  mille  tahansa  niistä 
taakipiirjeista,  jotka  ovat  keulan  puolella  aluksen 
keulamastoa.  F.   W.   L. 

Keulatamineet,  purjealuksessa  ne  kiinteän  ja 
liikkuvan  takilan  osat,  jotka  kuuluvat  kokka- 
puuhun, liivaripuomiin  ja  keulapurjeisiin. 

F.  W.  L. 

Keulavannas,  vettä  halkaiseva  emäpuun  keu- 
laosa, johon  aluksen  kylkipinlain  keulapäät  päät- 
tyvät ja  liittyvät.  F.   IV.   L. 

Keuper  (alk.  paikallinen  saks.  nimitys  eräille 
savi-  ja  hiekkakiville),  triassysteemin  nuorin  ala- 
osasto,   ks.  Geologiset  muodostumat. 

P.  E. 

Keuruu  (ruots.  Keuru).  1.  Kunta  Vaasan 
1.,  Kuortaneen  kililak..  Keuruun-Pihlajaveden- 
Multian  nimismiesp. ;  pinta-ala  l,101,i  knr,  josta 
viljeltyä  maata  7,595  ha  (1901)  ;  maatilojen  luku- 
määrä 197,  manttaalimäärä  .32™';jss;  talonsavuja 
191,  torpansavuja  549  ja  muita  savuja  293.  0,U75 
as.  (1909),  joista  0,8%  ruotsinkielisiä  (1900); 
2.11.*  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  1,123  (1001).  905  hevosta 
ja  3,581  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  14: 
Haapamäen  yhteiskoulu.  Kunnanlääkäri  yhtei- 
nen Multian  kanssa;  2  apteekkia  (toinen  kirkolla 
ja  toinen  Mäntässä).  .Säästöpankki.  —  Teollisuus- 
laitoksia: Mäntän  ja  Kolhon  sahat,  Mäntän 
paperitehdas.  Kolhon  tulitikkutehdas,  Seppälän 
tiilitehdas,  Keuruun  ja  Huttulan  tervatehtaat, 
Haapamäen  osuusmeijeri,  Keuruun  ja  Mäntän 
vesitehtaat,  Lihjamon  ja  Virtalan  mj^llyt.  Mäyrä- 
mäen  saha  ja  mylly.  —  Muinaismuistoista  mainit- 
takoon „Lapin  rauniot"  Juurikkasalmen  ran- 
nalla ja  vanha,  kaunis  puukirkko  (v:lta  175'?). 
—  Ison  vihan  nmistoista  mainittakoon  Herp- 
manin  poikain  urotyöt  K  :11a,  joista  on  vielä 
muistona  n.  s.  „Herpmanin  poikain  kaivos"  lä- 
hellä kirkonkylää.  Koko  pitäjä  on  tunnettu  erit- 
täin luonnonkauniiksi  ja  onkin  .sentähden  suosittu 
kesänviettopaikka.  Kirkonkylä  kauniilla  paikalla. 
Keuruun.selän  pohjoispäässä.  Höyrylaivayhteys 
Mäntän  ja  Kolhon  kanssa.  Kunnan  alueella  Keu- 
ruun, Haapamäen,  Kolhon  ja  Asunnan  rautatien- 
asemat  sekä  Huttulan  ja  Tiusalan  pysäkit.  —  2. 
Seurakunta,  konsistorillinen,  Porvoon  hiip- 
pak.,  Tampereen  rovastik.:  perustettu  kappeliksi 
Ruoveden  emäseurakuntaan  1628,  tuli  omaksi 
kirkkolierrakunnaksi  1630.  Kirkko,  kivinen,  ra- 
kennettu 1889-92.  [Akseli  War6n,  „Keuruun  pitä 
jän  historia"  (Suom.  kirj.  .seuran  pitäjäntutki- 
muksia  V).]  . —  Ruoveden  seurakuntaan  kuulu- 
nut Vilppulan  rukoushuonekunta,  lisättynä  osilla 
Keuruun    kunnasta,    on    nyttemmin    (1912)    eron- 


nut omaksi  kunnaksi;  uuden  seurakunnan  kirkol- 
lisista suhteista  tarkemmin  ks.  Vilppula.  — 
3.  Rautatienasema.  (5:nnen  luokan)  «ly- 
vä.skylän  radalla  16  km:u  päässä  Haapamäeltä, 
316  km  Helsingistä,  62  km  Jyväskylään;  ase- 
malle saapui  v.  1909  2,370  tonnia  tavaraa,  eni- 
ten jauhoja  ja  ryynejä  745  ton.  ja  liilietettiin 
1,537  ton..  eniten  hirsiä.  lankkuj:i,  lautoja  y.  m. 
puutavaraa   890   ton.  L.    Ilncn. 

Keuruunreitti  on  Kokemäenjoen  pohjoisen 
vesi;ilueen  itäisin  reitti;  siihen  kuuluu  pää- 
järvenä  Keuruunselkä,  joka  laskee  Mäntänkos- 
ken  kautta  Kuoreveteen  (ks.  t.).  Kuoreveden 
pohjoispäästä  reitin  vedet  virtaavat  länttä  kohti, 
alidistuen  kapeiksi  salmiksi,  jotka  sitten  Vilp- 
pulankosken  (ks.  t.)  kautta  purkautuvat  Palo- 
selkään;  viimemainittu  yhtyy  länsipäässään, 
Mustassaselässä,  Tarjanne-  ja  Ruoveden  välillä, 
pohjoisesta  päin  tuleviin  Ätsäriu  ja  Pihlaja- 
veden reittien  vesiin.  —  Keuruunselkä, 
Päijänteen  ja  Näsijärven  luontoa  muistuttava 
järvi,  on  keskusjärvenä  Keuruunreitissä  ja  kä- 
sittää n.  159  km=  laajan  alan  Keuruun  pitäjätä; 
pituus  n.  26  km  (pituussuunta  pohjoisesta  ete- 
lään), suurin  leveys  n.  6  km,  suurin  syvyys 
n.  14  m,  ympärys  n.  164  km  ja  vedenpinnan 
korkeus  yli  merenp.  105  m;  pohjoisrannan  leveys- 
aste n.  62°  15'  pohj.  lev.  —  Multian  vesistä  las- 
kee Tarhapäänjoki  (ks.  t.)  K:n  pohjoispään 
koillisosassa  olevaan  Tarhlanjärveen,  joka  on 
virtavau  Lapinsalmen  kautta  K:n  yhteydessä; 
myö.skin  pohjoispäähän,  nim.  sen  luoteisosassa 
olevaan  Kivilahdenselkään,  laskee  joki,  joka 
tuo  vettä  pitäjän  luoteiskulmilta;  koillisrannalla 
olevaan  pitempään  lahdekkeeseen  laskee  polijoi- 
sesta  Elämäjoki  Juko-  ja  Ruokosenjärvestä  sekä 
toinen  joki  koillisestapäin,  Asunta-  ja  Pohjas- 
järvistä.  K:n  eteläpilähän  laskee  länsipuolelta 
pitkä,  kapea  vesireitti.  Kolhon  vedet  (Ukon- 
selkä,  Kaijanselkä,  Pahka.selkä,  Suutarinselkä). 
K.  laskee  Kuoreveden  pohjoisosaan  Mäntänkosken 
(ks.  t.)  kautta.  —  Rantamien  luonnonihanuus 
ij:i  tehnyt  K:n  seudut  suosituksi  kesänvietto- 
paikaksi. Kalastus  tuottaa  hyvänpuoleisesti ;  saa- 
liista mainittakoon  tavallisimpien  kalojen  ohella 
etenkin  kuha.  —  K.  kuuluu  Kokemäenjoen 
vesialueeseen,  muodostaen  sen  koillisimman  ve- 
sistön. Pohjoispäässä,  Tarhianjärven,  Kivilalideu 
selän  }-nnä  kapeitten  salmivesien  rajoittamalla 
saarella  sijaitsee  Keuruun  kirkonkylä.  Laiva- 
liike  mainitun  kirkonkylän,  Kolhon  ja  Mäntän 
viilillä.  L.  B-v». 

Kew  [kjiij,  kylä  Thamesin  rannalla,  läliellä 
Lontoota;  siinä  kuninkaall.  linna,  nyk.  valtion 
omistama  sekä  kuuluisa,  samoin  valtion  omis- 
tama kasvitieteellinen  puutarha  (perust.  17.'>9), 
joka  käsittää  187,5  ha:n  alan  suunnattomia 
kasvihuoneita,  kirjaston,  kolme  kasvitieteellistä 
museota  v.  m.  Laitos  julkaisee  useita  aikakaus- 
lehtiä.     ■  (E.  E.   K.) 

Keweenaw   ks.   K  u  p  a  r  i  s  a  a  r  i. 

Kevennyskaari  ks.  Kaari. 

Keveä   patteri   ks.    T  y  k  k  i  v  ä  k  i. 

Keveät  metallit.  Näin  nimitetään  niitä  me- 
talleja, joilla  on  alhainen  ominaispaino,  alle  5, 
s.  o.  jotka  eivät  ole  viittä  kertaa  vettä  raskaam- 
mat. Niihin  kuuluvat  alkalimetallit,  aluminiumi, 
magnesiunii  y.  m. 

Kevytaseiset,     ne    joukot,    jotka     kevyemmän 


781 


Kevät — Key 


782 


asestukseusa  takiu  ovat  sopivia  n.  s.  kevyeen 
pulveliikseen  s.  o.  tiedusteluun,  vartioimiseen, 
Lajiiliikkeisiin.  Nykyisin  tällä  aselajijaoUa  ei  ele 
kiiytiin Höllistä   merkitystä. 

Kevät  ks.  Päiväntasaus  ja  Vuodon- 
ajat. 

Kevntesikko  ks.   E  s  i  k  o  t. 

Kevätkehitys,  mehiläisyhtei.skuntain  vauras- 
tumisaikii  [»iilidistusleunosta  huhtikuussa  parvei- 
luun heinäkuussa.  Lämpöä  lisäämään  ja  vetoa 
estämään  pannaan  silppusäkki  pesien  päälle,  joita 
on  suojeltava  auriniion  säteillä,  mutta  vasta  Kar- 
viaismarjapensaiden  kukinta-aikana  annetaan 
joka  ilta  vahvoille  yhteiskunnille  '/<"'/»  ^S  hunaja- 
vettä tai  survinhuiuijaa,  siitepölykakkujen  ja  hu- 
uajan  sekoitusta.  Ennen  ruokinnan  alkua  kuori- 
taan pesän  hunajakakut,  jotta  toukkapallo  pää- 
see laajenemaan.  Vettä  annetaan  kivivadissa  saui- 
malilla  peitettynä  aurinkoisessa  paikassa  ulkona. 
Kuningattarelle  valmistetaan  tilaa  munimiselle 
ripustamalla  tyhjä  vahakakku  keskuslaajennuk- 
sen  kautta  keskuskakun  kummallekin  puolen. 
Kun  mehiläiset  alkavat  korjailla  vahalla  van- 
hoja kakkuja,  annetaan  keinotekoisia  kakkuja 
pesiin  rakennettaviksi.  Antamalla  vahvaiu  jh- 
teiskuntain  peitetyltä  toukkakakkuja  heikoille 
yhteiskunnille,  tehdään  yhteiskunnat  tasavah- 
voiksi, jollei  haluta  parvia.  Vanha  kuningatar, 
joka  joskus  alkaa  munia  koirasmunia  työmehiläis- 
keunoihin,  on  vaihdettava  uuteen.  Milloin  tou- 
kat ovat  kuivuneet  kennoihin  chylus-nesteen 
puutteessa,  siirretään  peitetty  toukkakakku  toi- 
sesta pesästä.  Kakun  reunoihin  rakennetut  uudet 
koiraskennot  leikataan  pois  ja  aukot  täytetään 
väliseinillä,  tekokakulla.  Erivahvat  pesät  teh- 
dään toukkakakkuja  vaihtamalla  yhtä  vahvoiksi. 

A.  M. 

Kevätkello   ks.   L  e  u  c  o  i  u  m. 

Kevätlukukausi  ks.  O  p  p  i  a  i  k  a. 

Kevät-Maria,  Marian  ilmestyspäivän  (25  p. 
maaliskuuta  tai,  jos  tämä  sattuu  piinaviikolla, 
edellisen  lauantain)  vanha  suom.  nimitys,  torp- 
parien ja  loisten  muuttopäivä.  H.   li. 

Kevätpäiväntasaus,  se  hetki  keväällä,  jolloin 
auringon  keskipiste  on  taivaan  ekvaattorissa 
(tasaajassa) .    ks.  P  ä  i  v  ä  n  t  a  s  a  u  s. 

Kevätpäiväntasauspiste,  se  ekvaattorin  iso- 
ympyrän ja  ekliptikan  isoympyrän  leikkauspiste 
taivaalla,  missä  aurinko  on  keväällä  noin  21  p. 
maalisk.  U.  K. 

Kevätruis  ks.  Ruis. 

Kevätsahranii  =  Crocus  vernus.    ks.  C  r  o  c  u  s. 

Kevätsato.  Mehiläisten  k.  kestää  toukokuusta 
heinäkuun  loppupuolelle.  Sen  ajan  tärkeimmät 
hunajakasvit  ovat  leppä,  paju,  raita,  halava, 
tuomi,  pihlaja,  kirsikkapuu,  leskenlehti,  käen- 
silmä,  poppeli,  mustikka,  vaahtera,  omenapuu, 
kafviaismarjapensas,  akankaali,  pyökki,  paat- 
sama, tädyke,  puolukka,  vikkeri,  vadelma,  phace- 
lia,  ajuruoho  ja,  tärkeimmät  kaikista,  apilaslajit. 
Hunaja  ja  siitepöly  menee  mehiläisten  toukkien 
ruuaksi.  Valko-  ja  alsikeapilaat  vasta  tuotta- 
vat niin  runsaasti,  että  hunajaa  liikenee  hoita- 
jallekin. .1.  M. 

Kevätvehnä   ks.   \'  e  h  n  ä. 

Kevätyhtiö  ja  Kevätyhdistys  ks.  Sylvia- 
yhdistys. 

Kexel  7«scA-se77,  Olof  (1748-96),  ruots.  kir- 
jailija (aikaisemmin  K  j  e  x  h  e  1  i  u  s) ,  ,,veli  Bell- 


maniu"  ja  „veli  lluUmanin"  aikalainen  ja  ystävä, 
kirjallisen  „Par  liricole"  seuran  perustaja.  Iloi- 
sen elämänsä  ja  huolettoman  luonteensa  takia  K. 
joutui  suuriin  velkoihin  ja  alituisiin  selkkauk- 
siin, minkä  hän  usein  avomielisesti  palja.staa  kir- 
joituksissaan. V.  1776  hän  julkaisi  kokoelman 
pikku  kertomuksiaan  ja  juttujaan  nimellä  „Miua 
tidsfördrif  pä.  gäldstufvan",  mutta  joutui  syyt- 
teeseen siinä  olevien  pappisjuttujensa  tähden. 
V.  \"i^0  ilmestyi  „Mina  tidsfördrif  pä  högvakten", 
1784-86  „Bacchi  hand-bibliotheque";  1779-89  K., 
joka  oli  kunink.  teatterin  sihteeri,  julkaisi  „Kongl. 
svenska  theaterns  almanach"in.  Varsinaisen  kuu- 
luisuutensa hän  on  kuitenkin  saavuttanut  kome- 
dian alalla.  Hänen  pikkunäytelmänsä  —  „Michel 
Wingler",  „Capitain  Puff"  ja  muut  —  ovat  rans- 
kalaisten tai  englantilaisten  esikuvien  mukaan 
näppärästi  sommiteltuja,  kevyitä,  iloisia  ja  suk- 
kelia, joten  niillä  on  ollut  melkoinen  näyttilmö- 
menestys.  A-M.  Tn. 

Kexholm  ks.  Käkisalmi. 

Kexlerus  [tseksWrus],  Simon  (1602-60),  ma- 
temaatikko, syut.  Ruotsissa  (Närkessä),  tuli  yli- 
oppilaaksi Upsalassa  1625,  f  il.  maisteriksi  1032 
ja  fiios.  apulaiseksi  1637,  mutta  siirtyi  1040 
Turun  yliopiston  ensimiiiseksi  matematiikan  pro- 
fessoriksi, jossa  toimessa  hän  oli  kuolemaansa 
saakka.  K.  julkaisi  joukon  latinan  kielellä  te- 
kaistuja laskuopin,  geometrian,  taso-  ja  pallo- 
trigonometrian,  tähtitieteen  aikeitten,  geodesian 
y.  m.  oppikirjoja,  jäljitellen  ulkomaalaisten 
matemaatikkojen  teoksia.  Nii.stä  mainittakoon: 
,,Arithmetica  astronomica  sexagenaria",  .,Arith- 
metica  geodetica  denaria",  „Trigonometria", 
..Arithmetica  triplex  nec  non  Geometria".  K:n 
tieteelliselle  kannalle  on  kuvaavaa,  että  hiin  aset- 
tui vastustamaan  Kopernikuksen  maailmanjärjes- 
telmää ja  uhrasi  aikaansa  tieteellisen  astrolosjinn 
tutkimiseen,  julkaisten  teoksia  siltä  alalta.  Hän 
painatti  myös  Turun  horisontin  mukaisen  alma- 
u.akan   vuosille   1650  ja   1654.  V.  H:ii. 

Key  [kei].  1.  Ernst  Axel  Henrik  K. 
(1832-1901),  ruots.  lääkäri,  anatomi  ja  hygie- 
nikko;  tuli  1861  lääket.  tohtoriksi  väitö.skirjalla: 
,.0m  smaknervernas  ändningssätt  i  grodtungan". 
K.  toimi  sitten  yli  kaksi  vuosikymmentä  pato- 
logisen anatomian  professorina  Karoliinisessa  lai- 
toksessa, jossa  toimessa  hän  innokkaana  opettajana 
ja  mukaansatempaavana  luennoitsijana  vaikutti 
suuresti  opiskelevaan  polveen  edistäen  tieteenhaa- 
ransa merkitystä  koko  lääketieteen  pohjana.  Hä- 
nen teoksistaan  tällä  alalla  mainittakoon:  .,Zur 
Anatomie  der  Milz"  (1861),  „0m  de  s.  k.  tubu- 
larafgjutningarnas  olika  former  och  bildning  vid 
sjukdomar  i  njurarne"  (1863),  „0m  cirkula- 
tionsförhällandena  i  njurarne",  „0m  svulstmeta- 
staser  inom  centrala  nervsystemets  serösa  hinnor" 
(1879)  sekä  (yhdessä  G.  Retziuksen  kanssa)  ,,Stu- 
dien  in  der  Anatomie  des  Nervensystems  und  des 
Bindege\vebes"  (1875-76).  Maansa  terveydenhoi- 
dollisia ja  varsinkin  sen  kouluhygienisiä  pyrin- 
töjä K.  on  myöskin  suuresti  edistänyt,  josta  ovat 
todisteina  hänen  ansiokkaat  teoksensa:  ,,Redogö- 
relse  för  den  hygieniska  undersökningen"  (1885K 
jolla  aina  on  oleva  tienraivaajan  merkitys  alal- 
laan, sekä  „Die  Pubertätsentwicklung  und  das 
Verhältniss  derselben  zu  den  Krankheitserschei- 
I  ungen  der  Schuljugend"  (1889).  K.  on  myöskin 
tunnettu     etevänä     historioitsijana     lääketieteen 


783 


Keyri — Khaironeia 


78-t 


alalla.  Vv.  1SS6-97  K.  oli  Karoliinisen  laitok- 
sen  rehtorina.  .V.   O-U. 

•2.  Ellen  Karolina  Sofia  K.  (s.  1849), 
ruots.  kirjallisuuspsykologi  ja  ajattelija.  V:sta 
1883  liiin  on  toiminut  luennoitsijana  Tukholman 
työväenopistossa,  esiintyen  sitäpaitsi  esitelmän- 
pitäjänä  niin  koti-  kuin  ulkomailla  yhteiskuunal- 
lisissä,  siveysopillisissa  ja  kirjallishistoriallisissa 
kysymyksis.sä.  Puhujana  K.  on  mukaansatem- 
paava; kirjois.saankin  hän  on  usein  ennen  kaikkea 
puhuja.  Kirjallispsykolopisissa  teoksissaan  hän 
usein  tähdentää  jotakin  erikoista,  itseään  likellä 
olevaa  puolta  esitettävissä  henkilöissään,  tahtoen 
sen  kautta  puhua  omien  aatteillensa  puolesta. 
Ensimäinen  hänen  elämäkerroistaan  koskettelee 
Ernst  .\hljrrenin  elämäntyötä  (1889),  muut  ovat: 
..Sonja  Kovalevski"  (1892"),  „Anne-Charlotte  Leff- 
ler"  (1893),  ..Sveriges  modernaste  diktare"  (1897), 
tutkielmat  Bro\vning  puolisoista  ja  Goetliestä 
(„Människor"  1899) ,  ,,Rahel  Varnhageu"  (1908). 
Suurimman  nimen  hän  on  kuitenkin  saavuttanut 
naiskysymyksessä,  herättäen  kiihkeätä  ihastusta 
ja  yhtä  kiihkeätä  vastustusta  ja  suuttumusta. 
Hän  on  radikaalinen  individualisti,  vaatien  per- 
soonalliselle vapaudelle  täydet  oikeudet,  eli,  kuten 
parilla  sanalla  voi  sanoa:  yksilöllinen  siveys  ylei- 
sen siveyden  asemasta.  K:n  mielestä  naiskysy- 
myksen esitaistelijat  ovat  jättäneet  huomioon- 
ottamatta naisen  erootti.sen  vapautuksen  ja  yksi- 
puolisesti tai.stelleet  hänen  kansalaisoikeuksiensa 
puolesta.  K.  teroittaa,  että  naisen  oikea  kutsu- 
mus on  äiteys,  sillä  luontaisten  eroavaisuuk- 
sien vuoksi  hän  ei  voi  kilpailla  miesten  kanssa 
eri  työaloilla.  Eroottinen  kysymys  onkin  näin 
ollen  K:lle  naisasian  keskeinen;  hän  vaatii  nai- 
selle täydellistä,  velvoUisuustunteen  tukemaa  va- 
pautta. Ainoastaan  molemminpuolinen  rakkaus 
pyhittää  miehen  ja  naisen  suhteen ;  se  on  siveel- 
linen niin  pian  kuin  tämä  tunne  on  olemassa, 
muuten  se  on  siveetön.  Avioerot  ovat  senvuoksi 
saatavat  helpommiksi,  joskin  elämänkestävä,  rak- 
kauteen perustuva  monogamia  on  katsottava 
ihanteeksi.  Maailmankatsomuksensa  K.  esittää 
tärkeimmi.ssä  teoksissaan  ..Missbrukad  kvinno- 
kraft"  (1891),  ..Barnets  ärhundrade"  I.  II  (1900), 
..Kvinnofrägan"  (1909),  ..Tankebilder"  I,  II  (189S), 
,J.ifslinjer"  I.  II,  III  (1903-06).  —  K.  on  kau- 
neudenpalvelija ;  hän  uneksii  imtta.  kaunista 
ihmiskuntaa  ja  luottaa  järkähtämättömästi  kehi- 
tykseen, uskoen  että  uudet  polvet  voivat  toteut- 
taa sen  mitä  mc  emme  voi.  Jlutta  K:n  ihaili- 
joittenkin  täytyy  tunnustaa  hänen  monet  heik- 
koutensa, joiliin  hänen  vastustajansa  aina  vetoo- 
vat:  hänen  todistelujärjestelmänsä  ei  ole  tieteel- 
lise.sti  koulittu,  hänen  perustelunsa  ja  teoriansa 
ovat  usein  yksipuoliset;  hän  rakastaa  liiaksi 
paradokseja  ja  on.  kuten  useat  lyyrilliset  intoi- 
lijat, liian  superlatiivinen  voidakseen  harkita 
ja  ottaa  lukuun  äärimäisiä  jolitopäätöksiä.  — 
K:tä  on  käännetty  monelle  kielelle,  vars.  sak- 
saksi. [V.  Norström,  „E.  K:s  tredje  rike"  (1902), 
J.  Landqvist:  ,.E.  K."  (sarjassa  ,,Svenskar'. 
190ni.J  AM-   Tn. 

Keyri    ks.    K  e  k  r  i. 

Keyser  f  hei-).  Jakob  Uudolf  (1803-04), 
norj.  historiankirjoittaja,  oli  1837-62  historian 
professorina  Kristiaanian  yliopistossa.  K:n  tär- 
keimmät teokset  ovat  ,,Den  norske  kirkes  liisto- 
rie  under  katholicismen"   (1856-58)  ja  hänen  kuo- 


lemansa jälkeen  julkaistu  „Norges  historie" 
(1866-70)  ;  sitäpaitsi  hän  on  kirjoittanut  useita 
ansiokkaita,  etupäässä  Norjan  keskiajan  histo- 
riaa koskevia  tutkimuksia.  Oli  myös  Norjan 
nuiinaistieteelliseu  museon  ensimäinen  järje.stäjä. 

K.   G. 

Key  West  {kl  ue'st)  1.  C  a  y  West,  vähäinen 
saari  Floridan  edustalla,  tärkein  siitä  320  km 
pitkästä  luoto-  ja  korallisärkkäsarjasta  (cay 
1.  ketjj.  joka  kiertää  Floridan  kärjestä  lounai- 
seen. K.  W.  on  ainoastaan  176  km  Havannast;i. 
linnoituksellaan  valliten  Meksikon-Iahden  suuta. 
Sillä  oleva  samanniminen  kaupunki  (17.144  a.-. 
1900)  on  tärkeä  sotalaivasto-  ja  kaapeliasema, 
merisatama,  sieni-  ja  korallipyynnin  kesKus. 
.■Sitäpaitsi  harjoitetaan  tupakan  ja  suolan  val- 
mistusta, yhdysvaltalaisten  dollariruhtina^ten 
suosima  kylpypaikka.  Rautatie  1908  muita  K.-W. 
saaria  myöten   Floridaan.  (E.   E.    K.) 

Key-Äberg  [kci-öliirj],  Karl  Vilhelm 
Viktor  (s.  1861),  ruots.  historiantutkija  ja 
tilastotieteilijä,  tuli  1890  historian  dosentiksi 
Upsalan  yliopistoon.  1892  aktuaariksi  kauppa- 
kollegiin;  v:sta  1904  Ruotsin  rautatiehallituksen 
tilastollisen  konttorin  esimies:  1908  tilastollisen 
komitean  jäsen;  johtanut  tilastollisia  tutkimuk- 
sia m.  m.  Ruotsin  lasiteollisuu.styöläi.sten  talou- 
dellisista oloista  ja  julkaissut  muutamien  histo- 
riallisten tutkimusten  ohessa  käsikirjat:  „Sveri- 
ges  industrikalender"  (1898)  ja  ,, Svenska  aktie- 
bolag  och  enskilda  banker"'  (1900).  J.  F. 

kg,  lyhennys.  =  kilogramma   (ks.  t.). 

Khabrias  [-i'as]  (lat.  Chahrias) ,  ateenalainen 
sotapäällikkö  (k.  357  e.  Kr.).  K.  kunnostautui 
m.  m.  korinttolaissodassa  ja  taisteli  onnellisesti 
persialaisia  vastaan  Kyproksessa  sekä  Egyptissä. 
Ateenan  ja  Thebau  tehtyä  Spartaa  vastaan  täh- 
dätyn liiton  (378  e.  Kr.)  K.  lähetettiin  torju- 
maan Boiotiaan  hyökännyttä  Agesilaosta  ja  pa- 
kotti hänet  vetäytymään  sieltä  pois ;  tähän  me- 
nestykseen vaikutti  osaltaan  K:n  keksimä  tais- 
teluasento,  hän  kun  antoi  sotilaittensa  rintamassa 
odottaa  vihollisen  rynnäkköä  kilpi  toista  pol- 
vea vasten  nojaten  ja  keihäs  ojossa.  K:n  kuu- 
luisin teko  oli  hänen  Spartan  laivastosta  saavut- 
tamansa ratkaiseva  voitto  Naksos-saaren  luona 
(376  e.  Kr.).  Myöhemmin  hän  (n.  360  e.  Kr.) 
soti  Egyptissä,  jonne  kuningas  Takhos  oli  kut- 
sunut hänet  avukseen  persialaisia  vastaan.  K.  sai 
surmansa  n.  s.  liittolaissodassa  (357-55  e.  Kr.), 
kun  hän,  ateenalaisten  laivaston  piirittäessä 
Khios  kaupunkia,  oli  tehnyt  uhkarohkean  yri- 
tyksen tunkeutua  satamaan.  E.  R-n. 
'  Khaibar  (C  h  a  i  b  e  r,  K  h  y  b  e  r) ,  Sefid  Kuh- 
vuoriston  poikki  vievä  sola  Intian  ja  Afganis- 
tanin välillä,  yli  1,000  m  korkealla;  on  ainoas- 
taan 12-140  m  leveä,  mutta  mukavin  ja  ainoa 
tykistöllä  kuljettava  tie  Intiaan  lännestä,  joten 
sillä  on  suuri  taloudellinen  ja  sotilaallinen  mer- 
kitys. Siitä  kulkee  tie  Pesliawarista  Kabuliin. 
Linnoituksia  Afganistanin  puoleisella  ja  vielä 
vahvempia  Intian  puoleisella  suulla.  —  Kaikki 
Intian  valloittajat,  paitsi  Aleksanteri  Suuri  ja 
englantilaiset,  ovat  tulleet  K. -solan  kautta. 

(E.  E.  K.) 

Khaironeia  f-rö'-]  (lat.  Chmröne'a),  muinainen 
kaupunki  Boiotian  länsiosassa  (nyk.  Kaprena) , 
kuuluisa  varsinkin  sen  taistelun  vuoksi,  jossa 
Makedonian    kuningas    Philippos    II    338    e.    Kr. 


785 


Khalid— Khargeh 


786 


kukisti     vapauttaan     puolustavat      kreikkalaiset 
K:n  edustalla  ovat  taistelussa  kaatuneet  lliehalai- 
set  haudatut   neliskulmaiseen 
hautakenttiiiin.    Marmori  jalo- 
peura,   joka    muinoin     seisoi 
sen  reunalla  ja  Kreikan   va 
pautussodau   aikana   räjähdv- 
tettiin   palasiksi,   on    v.    1903 
korjattu    ja    pystytetty    enti- 
selle    paikalleen.     —     Muita 
muinaisajan     jäännöksiä     on 
tiirkein    vuoren    kylkeen    ha- 
kattu  tealterinkatsomo. 

O.   E.   T. 

Khalid  /-»-/,  (k.  642). 
arab.  sotapäällikkö,  taisteli 
Muhammedia   vastaan   Ohodin     i^  i    .alninura. 

tappelussa  62.5,  rupesi  sit- 
ten muslimiksi  ja  sai  ansioittensa  vuoksi  pro- 
feetalta kunnianimen  S  ai  f  ali  äh  (..Jumalan 
miekka").  Hän  kukisti  Musailiman  johtaman 
kapinan,  voitti  persialaiset  633,  valloitti  Da- 
maskoksen 635  ja  löi  bysanttilaiset  Jarmukin 
luona  636,  jonka  jälkeen  Palestiina  ja  Syyria 
joutuivat  muslimeille.  A'.   T-t. 

Khalkedon  ks.  K  a  1  k  h  e  d  o  n. 

Khalkidike  [-e']  (lat.  ChaJcidice) ,  muin.  Ma- 
kedoniassa, nyk.  Salouikin  sandzakissa  Saloni- 
kiu  (muin.  Thernien)  ja  Rendinan  1.  Orfanin 
(muin.  Strymonin)  lahtien  välissä  sijaitseva,  n. 
4,00(1  km':n  laajuinen  niemimaa.  Siitä  pistää 
Aigeian-mereeu  kolme  sormenmuotoista  kallio- 
niemekettä:  Kassandra  (muin.  Pallene) .  Longos 
(muin.  Sithonia)  ja  Hagion  Oros  1.  Athos  (muin. 
Akte) ,  joista  kahden  ensinmainitun  välillä  on 
Kassandran  (muin.  Törönen)  lahti  ja  kahden 
viimemainitun  välillä  Hagion  Oros-  (muin.  Sin- 
goksen)  lahti.  K.  on  metsäinen  ja  vuorinen: 
vuorissa,  joista  korkeimmat  ovat  Athos-vuori 
(1,395  ra)  (ks.  t.),  Khortiatsi  (Khorit.\tsi) 
(1,187  m)  ja  Kholomondas  (1,042  m),  tavataan 
metalleja.  Vanhalla  ajalla  oli  K:lla  useita  kau- 
punkeja, joista  enimmät  alkuaan  Euboian  Khal- 
kis  kaupungista  käsin  perustettuja  siirtokuntia; 
korinttolainen  a.sutus  oli  Potidaia.  E.  R-n. 

Khalkis  [-i's]  (lat.  Clialcis),  Euboian  länsi- 
rannalla Euripos-salmen  kapeimmalla  kohdalla 
sijait.seva  ikivanha  kaupunki,  joka  muinaisajalla 
(v:sta  411  e.  Kr.)  oli  yhdistetty  vastapäiseen 
mantereeseen  linnoitetun  sillan  ja  padon  kautta. 
K.  oli  Eretrian  rinnalla  Euboian  huomattavin 
kaupunki  ja  kiisteli  S:nnen  vuosis:n  loppupuo- 
lelta alkaen  viimemainitun  kanssa  saaren  yli- 
vallasta ynnä  Lelantoksen  tasangon  omistami- 
sesta, mikä  kiista  herätti  yleis-kreikkalaisen  so- 
dan ja  päättyi  7:nnen  vuosis:n  puolivälissä  Eret- 
rian tappioon.  K:n  asukkaat  harjoittivat  maan- 
viljelystä, merenkulkua  ja  kauppaa  (varsinkin 
rauta-  ja  vaskiteoksilla) ,  K:sta  käsin  perustet- 
tiin suuri  joukko  siirtokuntia,  esim.  Khalkidiken 
niemimaalle  sekä  Italiaan  (Cumae,  Ehegion)  ja 
Sisiliaan  (Zankle,  Naksos),  ja  sen  merkitys  kreik- 
kalaisen kulttuurin  levittäjänä  on  ollut  melkoi- 
nen. —  K;ssa  oli  vallitsevana  säätynä  maata- 
omistava  ritariluokka  (hippobo'tai).  V.  506  e  .Kr. 
kukistivat  K:n  ateenalaiset  ja  jakoivat  sen  alueet 
4,000  siirtolaisensa  kesken,  v.  446  e.  Kr.  se  teki 
epäonnistuneen  yrityksen  vapautua  riippuvaisuus- 
suhteestaan   Ateenaan.     V:sta   411    e.   Kr.   K.   oli 


itsenäinen,  ollen  seuraavis.sa  sodissa  enimmäk- 
seen Ateenan  puolella.  Keskiajalla  K.  v:sta  1204 
oli  venetsialaisten  hallussa,  joiden  ajoilta  on  säi- 
lynyt muureja.  —  Nykyään  K.  on  Euboian  „no- 
mok.sen"  pääkaupunki  sekä  arkkipiispan  istuin; 
a,sukkaita    (1907)    10.958.  E.   Il-n. 

Khalkondyles  (K  h  ai  k  ok  o  n  d  y  1  es).  1. 
La  Olli  k  OS  K.,  bysant.  historioitsija  15:nnellä 
vuosis..  syntyisin  Ateenasta.  Hän  on  10  kirjaan 
jaetussa  teoksessaan  („Historiai")  yleensä  an- 
siokkaalla tavalla  kuvaillut  v:ien  1298-1463  vä- 
listä aikakautta,  ollen  eusimäinen  kreikkalainen 
historiankirjoittaja,  joka  on  kertomuksensa  kes- 
kustaksi ottanut  Turkkilaisvallan  kehityksen. 
K:n  teos  on  julkaistu  kokoelmassa  ..(korpus 
soriptorum   historia   byzantina;". 

2.  Demetrios  K."  (1424-1511),  kreik.  gram- 
niatikko.  edellisen  veli.  Oli  kotoisin  Ateenasta, 
mutta  siirtyi  n.  1450  Italiaan,  missä  toimi 
kreikan  kielen  opettajana  (v:sta  1479  Firenzessä, 
v:sta  1492  Milanossa).  Hän  sepitti  kreikan  kieli- 
opin, ,,Erotemata"  (1493),  jonka  merkitys  länsi- 
maitten vastaelpyneille  kreikanopinnoille  oli  huo- 
mattava. Sitäpaitsi  hän  toimitti  ensimäiset  pai- 
nokset Homerosta  (1488),  Isokratesta  (1493)  ja 
Suidasta    (1499).  E.   R-n. 

Khamorro  1.  C  h  a  m  o  r  r  o,  espanjalaisten 
käyttämä   nimitys   Mariaanien   asukkaista. 

Khamsin,  eteläisen  erämaatuulen  nimity» 
Egyptissä  (ks.  Samum).  Esiintyy  huhtikuun 
lopulta  kesäkuun  keskivaiheille  (Niilin  veden 
laskiessa),  tuulee  yhteensä  n.  11  p:nä  tuoden 
kuumuutta    (35°-44°  C)    ja   hiekkapölyä.     E.   T. 

Khandzar   (turk.),  kaksiteräinen  käyrätikari. 

Khanpur   ks.    K  a  n  h  p  u  r. 

Khaonilaiset  (kreik.  Khaoiies),  kansanheimo, 
joka  muinaisajalla  asui  Epeiroksen  rannikolla 
Akrokeraunia-  (nyk.  Tsika-)  niemestä  Thyamis- 
(nyk.  Kalamas) joelle  saakka.  Heidän  asumansa 
alueen    nimenä    oli    K  h  a  o  n  i  a.  E.    ff-n. 

Khaos    (Kaos)    ks.   Kaaos. 

Khares  [-a'rcsj  (lat.  Chares).  1.  Ateenalainen 
sotapäällikkö  4:nnellä  vnosis:lla  e.  Kr.  K.  kun- 
nostautui n.  s.  liittolai-ssodassa  (357-55  e.  Kr.), 
mutta  riitaantui  virkatoveriensa  (Iphikrateen  ja 
Timotheoksen)  kanssa  ja  sai  aikaan,  että  nämä 
menettivät  päällikkyytensä.  Jäätyään  yksin  joh- 
tajaksi hän,  hankkiakseen  varoja  palkkasotu- 
rienpa kustantamiseksi,  kuljetti  joukkonsa  Aasian 
puolelle  (356  e.  Kr.),  missä  auttoi  Artakserkses 
Ill:tta  vastaan  kapinoivaa  satraappia  Artabat- 
sosta.  Seuraavina  vuosina  (353-52  e.  Kr.)  K. 
soti  Thrakiassa  Makedonian  Philippos  II:ta  vas- 
taan, mutta  lähetettynä  auttamaan  viimemaini- 
tun ahdistamaa  Olynthosta  hän  myöhästyi  (34S- 
e.  Kr.).  Khaironeian  taistelussa  (338  e.  Kr.)  K. 
Lysikleen  ja  Stratokleen  rinnalla  johti  ateenalai- 
sia. V.  332  e.  Kr.  hän  astui  Persian  palvelukseen  ; 
324  e.  Kr.  hänet  mainitaan  kuolleeksi.  K.  oli  ur- 
hoollinen, mutta  voitonhimoinen  ja  häikäilemätön 
sekä  elämässään  kevytmielinen. 

2.  Kreik.  vaskenvalaja  4-3:nnella  vuosis:na  e. 
Kr.,  kotoisin  Rhodos-saaren  Lindos  kaupungista. 
K.,  Lysippoksen  (ks.  t.)  oppilas,  on  ennen  kaik- 
kea tullut  kuuluisaksi  valmistamastaan  32  m:n 
korkuisesta  pronssisesta  Helioksen  kuvapatsaasta 
(ks.  Rhodoksen  kolossi).  E.  R-n. 

Khargeh,  E  1  [karge]  1.  C  h  a  r  g  e  h,  150  km 
pitkä  keidasjono  Libyan  erämaassa,  kuuluu  Egyp- 


(81 

tin  Siut  maakuntaan,  7.220  as.  (1S9T).  Kei- 
taassa on  70  käyttökelpoista  lälidettii  (myös 
lämpimiä),  kasvaa  taatelipalmuja,  sitruuna-  ja 
appelsiinipuita  y.  m.  Viljeltäväksi  kelpaava  ala 
välienee.  Aikaisemmasta  sivistyksestii  puhuvat 
rakennusten  rauniot  muinaisegyptiläisten  ajoista 
saakka.  Keitaan  pääpaikka  samanniminen,  n. 
3,000  as.  E.   T. 

Khariitti,  sulotar,  ks.  K  h  a  r  i  s. 

Eharis,  kreik.  tarustossa  sulouden  jumalatar, 
Iliadissa  Hephaistoksen  puoliso.    Useimmiten  kui- 


Khariitti— Khartum 


788 


tenkin  K.  esiintyy  monistettuna,  k  a  r  i  i  t  i  t 
(kreik.  Kha'rites,  lat.  Gratice),  joiden  luku  ou 
joko  epämääräinen  (Homeros),  3  (Hesiodoksen 
mukaan:  Aglaia,  Euphrosyne,  Thaleia)  tai  2 
(Spartassa:  Kleta  ja  Phaenna).  Heidän  vanhem- 
pinaan mainitaan  milloin  Zeus  ja  okeanidi  Eu- 
rynome,  milloin  Helios  ja  Aigle  y.  m.  Kariitit 
olennoivat  kaikkea  sitä  suloa,  joka  ihmiselämän 
eri  aloilla  ilmenee;  heidän  antimensa  on  naisten 
kauneus,  he  tekevät  runouden,  laulun,  soiton 
ja  puhetaidon  viehättäväksi.  Vanhemmassa  tai- 
teessa kariitit  esiintyvät  puettuina,  nuoremmassa 
enimmäkseen  alastomina.  E.  R-n. 

Khariton  [■i'tön},  kreik.  romaaninkirjoittajan 
»alanimi.  K:n  nimellä  esiintyy  historiallinen  lem- 
menromaani  „Khaireaan  ja  Kallirrhoen  seikkai- 
lut", jonka  tekijästä  tiedetään  varmasti  vain,  että 
hän  ei  ole  elänyt  2:sta  vuosis:aa  j.  Kr.  myöhem- 
min. E.  R-n. 

Eharon  [-önj  (lat.  Charon),  kreik.  ja  roomal. 
taru.stossa  Manalan  lautturi,  joka  Tuonelan  vir- 
ran poikki  kuljetti  vaiuajain  haamut  ja  palkaksi 
siitä  sai  itsekultakin  maksun,  minkä  vuoksi  oli 
tapana  antaa  kuolleen  myötä  oboli  (ks.  t.) ,  joka 
pantiin  tämän  suuhun.  Taiteessa  K.  kuvattiin 
parrakkaaksi,  tylynnäköiseksi  merimiehenmek- 
koon  puetuksi  vanhukseksi.  —  Etruskit  käsittivät 
K:n  (Charun)  hirveäksi,  vasaralla  varustetuksi 
demoniksi,  joka  esiintyy  milloin  taistelussa  sur- 
maten, milloin  vainajien  saattajana  Manalaan. — 
K :11a  (Kha'ros,  Kha'rontas)  on  huomattava  sija 
vielä  nykyistenkin  kreikkalaisten  kansankäsityk- 
sessä; näiden  kansanlauluissa  hän  on  varsinai- 
sena kuoleman  edustajana,  jota  usein  kuvitellaan 
ratsa.stajaksi.  E.  R-n. 

KliaroSti    1.    Kharostri,    eräs    laji    kirjoi- 


tusta, jota  käytettiin  Luoteis-Intiassa,  Afganis- 
tanissa ja  siitä  pohjoiseen  olevilla  iraanilais- 
alueilla  sekä  Turkestanissa  n.  v:sta  500  e.  Kr. 
n.  v:een  500  j.  Kr.  Johtuu  aramealaisesta  kir- 
joituksesta. K. -kirjoituksesta  ovat  huomattavim- 
mat kielitieteellisesti  tärkeät  n.  s.  Agoka-kirjoi- 
tukset  (n.  250-220  e.  Kr.;  vrt.  A  e  ok  a).  Itä- 
Turkestanissa,  jossa  ajanlaskumme  alkupuolella 
rikas  buddhalainen  sivistys  kukoisti,  on  muinais- 
ten asuntopaikkojen  raunioista  viime  aikoina 
löydetty  useita,  m.  m.  koivunkaarnalle  piirret- 
tyjä, etupäässä  buddhalaisia  tekstejä  sisältäviä 
k. -kirjoituksia  (sellaisia  löysi  m.  m.  Griinwedelin 
ja  v.  le  Coqin  johtama  preussilainen  retkikunta 
Turfanista  vv.  1903-07).  [Buhler,  „0n  the  ori- 
gin  of  Kharosti"  (Wiener  Zeitschr.  fiir  die 
Kunde  des  Morgenlandes,  IX).] 

Kharput  fkar-]  (CharputI,  Mamuret  ul-.\zir'in 
vilajeetin  piiäkaupunki  Turkin  Armeeniassa.  30- 
35,000  as.,  paljon  sotaväkeä.  Tärkeä  kauppakau- 
punki; vientitavaroita  opiumi,  nahat,  puuvilla. 
Vanha  kirkko  ja  jakobiitti-luostari,  jossa  kallis- 
arvoisia  Raamatun   käsikirjoituksia.  E.   T. 

KhartMi  ks.  K  h  a  r  t  v  e  1  i. 

Kharthveli  1.  georgilaiset,  entisen  Gru- 
sian  1.  Georgian  (ks.  t.)  kuningaskunnan  asukkaat, 
asuvat  pääasiallisesti  nykyisessä  Tiilisin  kuver- 
nementissa.  Omakielisenä  nimityksenä  heillä  on 
karthlos,  karthveli  tai  karthli:  vanhassa  klassil- 
lisessa kirjallisuudessa  heitä  nimitetään  ihcrcikni. 
Länsi-Euroopas.sa  he  ovat  tunnetut  georgilaisten 
nimellä.  Laajemmassa  merkityksessä  käytetään 
k. -nimeä  osoittamaan  niitä  kielellisesti  toisilleen 
likeistä  sukua  olevia  heimoja,  jotka  asuvat  Taka- 
Kaukasuksessa  Mustan-meren  rannalta  siihen  koh- 
taan, missä  Alasan-joki  laskee  Kuraan.  Varsinai- 
sia georgilaisia,  jotka  asuvat  pääasiallisesti  Tif- 
lisin  kuvernementissa  ja  osaksi  Kutaisin  kuverne- 
mentissa  sekä  Terin  alueella,  on  n.  400,000.  Heitä 
kielellisesti  aivan  lähellä  olevat  imeretiläiset 
(Imeretian,  vanhan  Kolkhis-maan  asukkaat),  lu- 
vultaan vähän  yli  400,000,  sekä  mingreliläiset  (n. 
150,000)  Kutaisin  kuvernementissa.  Lisäksi  tule- 
vat pienemmät  heimot:  gurialaiset,  lazit,  adzarit, 
lie\vsurit,  pvavit,  tu.sit,  svaneetit.  Yhteensä  on 
\  khartveleja  n.  miljoona.  Uskonnoltaan  he  ovat 
suurimmaksi  osaksi  kreikanuskoisia,  vain  pieni 
osa  tunnustaa  katolinuskoa  ja  islamia.  He  ovat 
keskikokoisia,  ruumiinrakennukseltaan  ja  kasvon- 
piirteiltään erittäin  kauniita,  nenä  on  iso,  usein 
käyrä,  kasvot  pitkähköt  ja  mui.stuttavat  seemi- 
läistä tyyppiä,  silmät  tummat  tai  siniset.  Naiset 
ovat  miehiä  melkoista  vaaleammat.  Luonteeltaan 
lie  ovat  hyväntahtoisia  ja  iloisia,  mutta  saamat- 
tomia ja  laiskoja,  jonka  tähden  he  ovat  talou- 
dellisesti riippuvaisia  armeenialaisista.  Huomat- 
tavampaa itsetietoista  kansallista  elämää  ei  viime 
aikoihin  asti  ole  ollut,  vaikka  kh:n  pää- 
osa, grusialaiset,  on  jo  sangen  varhain  käyttänyt 
omaa  kieltään  kirjallisuudessa;  sitä  ei  ole  ollut 
edistämässä  myöskään  kirkko,  koska  georgilai- 
nen  suuri  enemmistö  on  samaa  uskontoa  kuin 
venäläiset.  Kirkollisesa  suhteessa  he  kuuluvat 
Grusian  eksarkaattiiu.  He  elävät  perin  köyhä.sti 
ja  asuvat  vuorenrinteille  rakennetuissa  iiiata- 
loissa  tasakattoisissa  hökkeleissä  (sahli  eli,  kuten 
veniiläiset  sanovat,   saklja).  J.   J.    M. 

Khartum  (KartumJ,  samannimisen  maakun- 
nan pääkaupunki   Egyptin   Sudanissa,   Valkoisen 


789 


Kharybdis— Khimaira 


7i)0 


ja  Sinisen  Niilin  yhtymäkohdassa.  14,823  us. 
(1907);  uudenaikaisesti  rakennettu,  siUiköIen- 
niitinjohto  ja  rautatie  Kairoon.  Useita  oppi- 
laitoksia, museoita,  bakteriolojjinen  laboratori. 
Serdarin  palaisi,  kenr.  Gordonin  muistopatsas. 
K.  oli  ennen  kukoistava  kauppakaupunki  (norsun- 
luu-, orja-  y.  m.  kauppaa),  ja  siinä  oli  1880- 
luvuUa  yli  60,000  as.  Mahdi  valloitti  sen  ISS.') 
Oordonin  urliean  puolustuksen  jälkeen  ja  hävitti 
sen  kokonaan.  Tultuaan  ISOS  taas  yhdistetyksi 
Efryptiin    K.    on    jälleen    kolioamassa.        E.    T. 

Kharybdis  (lat.  Chari/bdis),  kreik.  tarustossa 
hirviö,  joka  Homeroksen  Odysseian  mukaan  asusti 
vastapäätä  Skyllaa  (ks.  t.)  ja  nieli  kaiken,  mikä 
sen  lähettyville  joutui.  K.  olennoi  todennäköi- 
sesti merenpyörrettä.  TTistoriallisella  ajalla  oli 
tapana  sijoittaa  K.  Sisilianpuoleiseen  osaan  Hes- 
sinansalmea.  E.  li-n. 

Khasi  [ku-].  1.  Vuoristo  Assatnissa  Brahma- 
putran  eteläpuolella,  500  km  pitkä.  Keskiosassa 
on  S  h  i  1  1  o  n  <i-v  u  o  r  i  (1,963  m),  idässä  J  a  i  n- 
t  i  av  u  o  r  i,  lännessä  K  h  a  s  i-v  u  o  r  i.  Ilmasto 
laulikea  ja  tavattoman  sateinen  (12,040  mm). 
Viljellään  riisiä,  maissia,  teetä,  appelsiineja, 
ananasta  y.  m.  Vuorissa  on  kivihiiltä  ja  rau- 
taa. —  2.  Khasi  and  Jaintia  Hills  [an 
dzaintia  hilzj,  piiri  brittil.  Intian  provinssissa 
Ita-]5engaali  ja  Assam,  K. -vuoristossa,  15.646  km% 
198,989  as.  (1901).  Pääkaupunki  Sh  i  Hong  sa- 
mannimisen vuoren  rinteellä.  —  3.  Yllämainitun 
vuoriston  asukkaat  (myös  kasi,  kasia,  k  h  a  s- 
s  i  a,  k  h  a  s  s  e  e  1.  K  h  a  s  i  d  j  i  n  t  i  a)  puhuvat 
yksitavuista  kieltä  eikä  heillä  kielellis-etnografi- 
se.ssa  suhteessa  ole  yhteyttä  muiden  Assamiu 
kansojen  kanssa.  Suurimmaksi  osaksi  luonnon- 
palvelijoita,  lukumäärältään  n.  200,000.  Ovat 
muodostaneet  useita  pieniä,  puoleksi  itsenäisiä 
ta.savaltoja;  itä-osa  maasta  välittömästi  Shil- 
longin    engl.    hallitusmiehen    hoidossa.        E.    T. 

Khatit  (lat.  Chatti),  muinaisgermaanilainen 
heimo,  joka  asui  Länsi-Saksassa  Werra-,  Fulda-, 
Eder-,  Sieg-  ja  Lahn-jokien  varsilla,  etelässä  Tau- 
nukseen  asti.  K.  ottivat  osaa  Arminiuk.sen  kopi- 
naan ja  kuuluivat  myöhemmin  frankkien  suu- 
reen heimoliittoon.  Alkuperäisiltä  asuinsijoiltaan 
k:eja  asettui  etelämpiinä  olevaan  saks.  Franke- 
niin.    K:n  jälkeläisinä  pidetään  hessiläisiä. 

J.   F. 

Khaukit  (lat.  Chauci).  muinaisgermaanilai- 
nen kansanheimo,  joka  asui  Pohjanmeren  ran- 
nalla Emsin  ja  Elben  välillä.  V;sta  200  he  hätyyt- 
tivät roomalaisten  aluetta  Koillis-Belgiassa.  \Ve- 
serin  itäpuolella  asuvat  k.  liittyivät  saksilai- 
siin ja  Weserin  länsipuolella  asuvat  friisi- 
läisiin, niin  että  k:n  nimi  hävisi  v:n  400  jäl- 
keen. J.  F. 

Khediivi   ks.   K  e  d  i  i  v  i. 

Kheilon  ks.  K  h  i  1  o  n. 

Kheironianteia  (kreik.  kheir  =  käsi,  ja  man- 
tc'«u  =  ennustaminen),  kädestäennustaminen,  kä- 
denkatsominen    (ks.   t.). 

Kheiron  [-rön  1.  khlränj  (lat.  Chiron),  kreik. 
tarustossa  kuuluisin  kentauri  (ks.  t.),  Kronoksen 
ja  okeanidi  Philyran  poika.  K.,  joka  a.susti  Pelio- 
nin  vuoristossa,  oli  tunnettu  oikeamielisyydestään 
sekä  lääkintä-,  soitto-  ja  ennustustaidostaan  ja 
mainitaan  Asklepioksen  ynnä  useimpien  kuului- 
sien tarusankarien  (lasonin,  Akhilleuksen  y.  m.) 
kasvattajaksi.    Erityisesti  hän  huolehti  tyttären- 


pojastaan Peleuksesta,  jolle  hän  toimitti  puo- 
lisoksi Thetiin,  valmistipa  näiden  häät  luolas- 
saan. Erään  tarun  mukaan  sattui  kentaurien  ja 
Ilerakleen  välisessä  taistelussa  tämän  myrkytetty 
nuoli  tapaturmasta  K:iiu,  joka,  tu.skistaan  va- 
])autuakseen,  pyysi  ja  sai  aikaan,  että  hänelle  an- 
nettu kuolemattomuus  siirtyi  Prometheukselle. — 
MyöUemmiin  tarinan  mukaan  K.  asetettiin 
...Joutsimiehen"  tähtikuvioksi  taivaalle.      E.  li-n. 

Khem  1.  K  h  e  m  e,  „musta  maa",  Egyptin  mui- 
)iaitien,    kotimainen    nimitys. 

Kheops  ks.  K  e  o  p  s. 

Khersonesos  (■so'ne-J  (kreik.,  =  niemi),  mui- 
naisajalla  monen  paikkakunnan  nimi.  —  1.  K. 
au  rea  (..kultainen")  Malakkaniemi  vanhan  ajan 
maantieteilijäin  teoksissa.  —  K.  t  a  u  r  i  c  a.  Kri- 
min niemimaa.  —  3.  K.  t  h  r  a  e  i  c  a,  Traakia.sta 
lounaiseen  pistävä  Dardanellein  salmen  ja  Saros- 
lahden  rajoittama  kapea  niemi,  nyk.  Gallipoli'n 
niemi.  (E.  E.    K.) 

Kheruskit  (lat.  Cherusci),  Weserin  ja  Elben 
välillä  Harzin  seuduilla  asunut  germaanilainen 
kansa,  jonka  Drusus  ja  Tiberius  väliaikaisMti 
laskivat  Eooman  vallan  alle  (12  e.  Kr.-4  j.  Kr.). 
V.  9  j.  Kr.  k.  Arminiuksen  johdolla  ryhtyi- 
vät aseisiin  ja  hävittivät  Varuksen  sotajoukon 
Teutoburgiu  metsässä  sekä  tekivät  vielä  myö- 
hemminkin menestyksellä  vastarintaa  roomalai- 
sille. K.,  jotka  tavallisesti  esiintyvät  suurem- 
man kansauliiton  etunenässä,  mainitaan  vielä 
4:llä  vuosis.  erityisenä  kansana,  mutta  sulautu- 
vat sitten  saksilaiseen  kansanliittoon.         G.  K. 

Khevenhiiller  [ke-],  v  o  n,  vanha  itäv.  aatelis- 
suku, josta  yhdellä  haaralla  on  ruhtinaan-arvo. 
Sen  jäsenistä  ovat  mainittavimmat  Franz 
Christoph  v.  K.  (15.«8-1650),  keisarill.  val- 
tioministeri ja  tärkeän  „Annales  Ferdinandei" 
(1640-46)  nimisen  historiateoksen  kirjoittaja,  ja 
hänen  pojanpoikansa  Ludvig  Andreas  v. 
K.  (1683-1744),  itävalt.  sotamarsalkka,  joka  otti 
osaa  sotiin  Turkkia  vastaan  sekä  Puolan  ja  Itä- 
vallan   perimyssotiin. 

Khilon  l-i'-]  1.  Kheilon  (lat.  Chilo) .  yksi 
Kreikan  n.  s.  7  viisaasta,  oli  Spartassa  eforina 
n.  650  e.  Kr.  Hänen  keksimäkseen  mainittiin 
milloin  mikin  yleisesti  tunnettu  mietelause  (esim. 
..tunne   itsesi",   „ei  mitään  liiaksi"   v.   m.). 

E.   B-n. 

Khimaira  (kreik.  oik.  =  vuohi;  lat.  ChimcBra), 
kreik.  tarustossa  tulta  purskuva  hirviö,  Home- 
roksen Iliadin  mukaan  edestä  jalopeura,  kes- 
keltä vuohi  ja  takaa  käärme,  taiteessa  tavalli- 
sesti kuvattu  jalopeuraksi,  jonka  selästä  kohoaa 
vuohenpää  ja  jonka  häntä  päättyy  käärmeeseen. 


Ehimnira. 


791 


Khingan  — Khozrev  (Mehemet)  pasa 


Iliailissa  kerrotaau  K:u  hiivittäuecu  Lyki.-in 
maata,  kuunes  sen  surmasi  Bellerophon  (ks.  t.). 
Tarutiitkimus  ou  useiu  asettanut  K:n  tarun  Ly- 
kian  tuliperäisen  niaanlaadun  yhteyteen.  Kui- 
tenkin se  oli  muuallakin  tunnettu,  päättäen  siitä 
että  K:n  kuva  esiintyy  useiden  varsinaisen  Krei- 
kan kaupunkien  (esim.  Korinthoksen,  Sikyonin 
y.  m.)  rahoissa.  Lukuisten  taide-esitysten  jou- 
kosta kuuluisin  on  Arezzossa  löydetty,  nyk.  Fi- 
renzessä oleva  pronssinen  K:n  kura.  vrt.  C  h  i- 
m  ^  r  e.  E.  R-n. 

Khingan  1.  Chinjran,  Gobin  erämaan  ja 
Mantsurian  rajalla  etelästä  pohjoiseen  kulkeva 
reunavuorijono,  lännessä  graniittia  sitten  gneis- 
siä, vanhoja  liuskeita,  mahdollisesti  myös  pale- 
zooisia  kerrostumia,  porfyyria  ja  diabaasia.  Kor- 
keimmat huiput  2,100  m.  K.  alenee  hitaasti 
lännen  aroihin.  Jyrkemmällä  itärinteellä  kasvaa 
metsää:   tulivuorenpurkauksia   1720-21.       E.  T. 

Ehios  [kv-],  uuskreikk.  S  k  i  o  (turk.  Snkiz- 
Adasi),  saari  Aigeian-meressä,  Vähän- Aasian 
länsirannikon  edustalla.  Turkin  aluetta.  827  km", 
59,600  as.  (1900),  enimmäkseen  kreikkalaisia. 
Saari  on  vuorinen  ivars.  mesozooista  kalkki- 
kiveä) mutta  hedelmällinen  ja  hyvin  viljelty : 
tuottaa  viiniä,  öljyä,  puuvillaa  sekä  vars.  mas- 
tiksia  ja  etelänhedelmiä.  Sitäpaitsi  viedään  nah- 
kaji,  silkkikankaita,  viljaa,  karjaa  ja  suolaa.  — 
Maanjäristykset  ovat  usein  hävittäneet  saarta, 
esim,  1881.  Pääkaupunki,  Kastro  (14,250  as. 
1900),  satama.  — K.  kuului  aikanaan  joonialai- 
seen liittoon,  sekä  sittemmin  jonkun  ajan  Atee- 
nan liittokuntaan.  Useiden  vaiheiden  jälkeen  se 
joutui  1560  turkkilaisille,  jotka,  K:n  yhdyttyä 
Kreikan  kapinaan,  julmasti  surmasivat  asukkaat 
ja  hävittivät  saarta  1822,  niin  ettei  se  vieläkään 
ole  kohonnut  entiseen  kukoistukseensa  (ennen 
V.   1822  sillä  oli    130,000   as.).  E.   T. 

Kb  Iron  ks.   K  h  e  i  r  o  n, 

Khiton   ks.   K  i  t  o  o  n  i. 

Khiva   k.-i.  K  i  i  v  a. 

Khlesl  (t.  Klesel),  Melchior  (1552- 
1630),  kardinaali,  itäv.  piispa  ja  valtiomies,  kään- 
t}-i  nuorena  protestanttisuudesta  katolisuateen ; 
tuli  1598  Wienin  piispaksi ;  toimi  jo  sitä  ennen 
innokka.asti  ja  menestyksellä  katolisen  reaktsio- 
nin  hyväksi  Itävallassa;  rupesi  1599  arkkiherttua 
Mattiak.sen  palvelukseen  ja  oli  tämän  päästyä 
keisariksi  (1612)  hänen  vaikutusvaltaisin  neuvon- 
antajansa. Mutta  kun  hän  Böömin  kapinan  puh- 
jettua (1618)  neuvoi  osoittamaan  myöntyväi- 
syyttä  protestanteille,  panettivat  kiihkokatoliset 
arkkiherttuat  Maksimilian  ja  Ferdinand  hänet 
vankeuteen,  jossa  hän  oli  siksi,  kunnes  paavi, 
kutsuttuaan  hänet  1622  Roomaan,  1623  vapautti 
hänet.  [ITammer-Purgstall,  „Kardinal  K:s  Le- 
ben";   Kersehbaumer,  „Kardinal  K."]  </.  F. 

Khmer,  taka-intial.  kansa,  asuva  Kambodsassa 
ja  Etelä-Siamissa;  on  saanut  sivistyksensä  hin- 
dulaisilta. Sen  suurenmoisten  rakennusten,  temp- 
pelien ja  palatsien  rauniot  Angkor  Vhatissa 
(6-15-vuosis:lta)  todistavat  loistavaa  mennei- 
syyttä. E.   E.    K. 

Khnum  (kreik.  K  n  u  f  i  s) ,  muinaisegyptiläis- 
ten palvelema  jääränpäinen  jumala,  jolla  oli  luo- 
jan tehtävä,  Klephantinessa  y.  m.  kylmän  veden 
ja  tulvan  herra.  K.  T-t. 

Eholiambi  (kreik,  khölVanibos,  <  khölo's  = 
ontuva,   ja   ia  m  5os  =  jambi)    I.    skatson,   kreik. 


n.etriikassa  janibinen  trimetri  (ks.  .J  a  m  b  i,  T  r  i- 
metri),  jossa  6:ntena  jalkana  jambin  asemesta 
ou  spondee  tai  trokee.  Sellainen  säe  tuntuu  ra.s- 
kaalta,  ikäänkuin  ontuvalta  ja  tekee  kooiiillisen 
vaikutuksen.  Ensimäinen,  jonka  tiedetään  käyt- 
täneen k:ia,  oli  II  i  p  p  o  n  a  k  s  (n,  540  e.  Kr.: 
ks.  t.).  ja  sitä  viljeltiin  aikaisennnin  etupääs.iii 
pila-  ja  häväistysrunoissa,  myöhemmin  muillakin 
aloilla.  Niinpä  käyttävät  k:ia  Ilerodas 
(ks.  t.)  mimiambeissaan  sekä  Babrios  (ks,  t.) 
runopukuisissa  aisopolaisissa  saduissaan;  viime- 
mainittu rakentaa  säännöllisesti  k:n  siten,  cltn 
.se  päättyy  sanaan,  jolla  on  korko  viimeistä  cdcl 
lisellii  tavulla.  Roomalaisessa  kirjallisuudessa 
on  k: ia  viljellyt  m.  m.  Catullus,       E.  R-n. 

Ehond  (Kandh,  K  h  o,  Ku),  alhaiselhi  si- 
vistysasteella  oleva  kolkansa  Etu-Intiassa,  Oris- 
san  vuoristossa  (Bengaalissa)  ja  Madrasissa.  Har- 
joittaa maanviljely.stä  (riisinviljelystä),  on  hurja 
ja  sotaisa,  palvelee  osaksi  vielä  luontoa.  K:t 
muodostavat  suuren  osan  intialaisten  ruhtinaiden 
.sotaväestä,  ja  heitä  on  sulautunut  alempiin  hindu- 
laisiin kasteihin.    Lukumäärä  n.  140,000.     E.  T. 

Ehorasan  ks.  K  o  r  a  s  a  n. 

Khorda  Avesta  ks.  Persian  muinais- 
u  s  kontu. 

Khoregia  f-eyi'tt]  (kreik..  <  A-;ioro's  =  koori, 
ja  ajrc!»  =  viedä,  johtaa),  muin.  Kreikassa  koorin 
(ks.  t.)  järjestämiseen  ja  harjoittamiseen  tarvit- 
tavien menojen  kustantaminen,  Ateenassa  k.  oli 
ra.sittavimpia  niistä  leiturgian  nimellä  tunne- 
tuista, valtion  puolesta  rahassa  suoritettavista 
palveluksista,  jotka  olivat  varakkaampien  kan- 
salaisten velvollisuutena.  K.  tuli  Ateenassa  kysy- 
mykseen varsinkin  suurten  Dionysia-juhlien 
(ks,  t.)  draamallisia  esityksiä  toimeenpantaessa, 
jolloin  kullekin  3:sta  kilpailevasta  runoilija.sta 
arvalla  määrättiin  koorinkustantaja  k  h  o  r  e  g  i, 
fJ:horego'sJ ;  jos  näytelmä  palkittiin,  annettiin 
khoregille  seppele,  jonka  ohella  hänen  tuli  teet- 
tää muhkea  jalusta  voittaneelle  phylelle  annettua 
kolmijalkaa  varten  ja  py.styttää  se  n.  s.  ., kolmi- 
jalka-kadun'' varrelle.  E.  R-n. 

Khoriambi  (kreik.  khori'amhos,  <  khore'ioii  = 
trokee,  ja  iami)o.s  =  jambi),  kreik.  metr,  runojalka, 
joka  on  yhdistetty  pitkästä,  2  lyhye.stä  sekä 
pitkästä  tavusta  ( —  ^  x^  — ).  K.,  joka  näen- 
näise.sti  on  muodostunut  trokeesta  ja  jambista 
—  siitä  sen  nimitys  — ,  lienee  oikeastaan  pidet- 
tävä synkopen  kautta  supistuneena  daktylisena 
dipodiana  ( —  ^  t^  • — )  :  toisen  selityksen  mu- 
kaan se  on  kaksoisjambi,  jossa  edellisen  jalan 
tahti  on  vaihtunut  päinvastaiseksi  kuin  jälki- 
mäisen. E.  R-n. 

Khorsabad    ks.    K  o  r  s  a  b  a  d. 

Khosroes   ks.   K  o  s  r  o  e  s. 

Khotan  1.  C  h  ota  n  (kiin.  Eutnn),  kaupunki 
Itä-Turkestanissa  K.-darjan.  Tarimin  lähdejoen. 
rannalla,  Kvenlun-vuoriston  juurella.  Kara- 
vaanitie Kiinasta  Turaniin  käy  kaupungin 
kautta.  X.  5.500  as.  (mongoleja  ja  vähän  kiina- 
hiisia).  E.  r. 

Khovaresmia   ks.   Kovaresmia. 

Khozrev  (Mehemet)  pasa  (k.  1855),  turk. 
valtiomies ;  päästyään  vapaaksi  orjuudesta  K,  ko- 
hosi ylhäisiin  virkoiliin;  tuli  1804  pasaksi  Egyp- 
tiin, missä  turkkilaisten  täytyi  taistella  kapi- 
nallisia mamelukkeja  vastaan.  Sittenkuin  rans- 
kalaiset ja  heidän  jälkeensä  englantilaiset  olivat 


793 


Khrisma— Kiangsi 


704 


jättäneet  maan,  antoi  liiin  erään  albanialaisen 
sotilasosaston  ylipäiillikkyyden  Melieiiiet  Alille 
ja  laski  tiiten  perustan  tämän  kolioamiselle. 
Mutta  Meheniet  Ali  nostikin  kapinan  K:ia  vas- 
taan, piiritti  hänet  Daniiettessa  ja  otti  liänet 
vangiksi.  K.  kutsuttiin  takaisin  Turkkiin  ja 
Melieniet  Ali  nimitettiin  (1S05)  pa.Jaksi  Ei,'_vpt?in. 
Viiliitellen  K.  taas  saavutti  vaikutusvaltaa  Kons- 
tantinopolissa, varsinkin  sulttaani  Malimud  II:n 
Aikana;  nimitettiin  Trabezonin  pasaksi  ja  1822 
suuramiraaliksi.  Turkin  laivaston  jolitajana  K. 
Kreikan  vapaussodan  aikana  valtasi  ja  hävitti 
P.saran  saaren  mitä  kauhcimmalla  tavalla  (hei- 
näk.  1-4  p.  1824),  mutta  joutui  tappiolle  Androk- 
sen  luona  (1825).  K.  avusti  tämän  jälkeen  sult- 
taania hänen  uudistuspyrinnöissään.  heitätti  1826 
kaikki  laivaston  janitsaarit  mereen  ja  kutsui  sota- 
ministerinä eurooppalaisia  neuvojia  järjestämään 
Turkin  armeiaa  uudelle  kannalle;  tuli  1838  suur- 
visiiriksi  ja  Mahnuidin  kuoltua  (1839)  hän  hal- 
litsi melkein  yksinvaltiaasti  Turkkia;  koetti  183!) 
turhaan  valloittaa  Syyriaa  Mehemet  Alilta.  Epäil- 
tynä kapinallisista  hankkeista  .\hd-ul-medjidiä 
vastaan.  Iiiinet  erotettiin  1840  ja  vietiin  Rodos- 
toon;  kutsuttiin  1841  takaisin  ja  oli  jonkun  aikaa 
s:ilkuttoiiiana   ministerinä.  (E.   M-n.) 

Khrisma    (kreik.) ,  hyvänhajuiseksi  tehty,  tar- 
koitukseensa   pyhitetty   oliiviöljy,   jota   katolinen 
kirkko  käyttää   erinäisissä   pyhissä   toimituksissa 
(papinvihkimisessä,   viimeisessä   voitelussa,   kruu- 
nauksissa y.  m.).    Jo  V.   T.   kertoo  kuninkaiden] 
..voitelemisesta",    ja   Jumalan    hengen    antamisen  j 
.-ynibolina  voitelu  jo  aikaisin  tuli  yleiseksi  kris-  j 
tiilisessä   kirkossa. 

Khrysippos  [-i'-]  (n.  280-208  e.  Kr.),  kreik.  I 
filosofi,  syntyisin  Kilikiasta:  tuli,  oltuaan  Atee- ] 
nassa  Kleautheen  oppilaana,  hänen  jälkeensä 
stoalaisen  oppikunnan  3:nneksi  päämieheksi.  K. 
käsitteli  lukuisissa  teoksissa  filosofian  kaikkia 
haaroja.  —  hänen  teostensa  mainitaan  käsittä- 
neen yhteensä  enemmän  kuin  700  „kirjaa".  K.tuli 
siten  oppikunnan  vaikuttavimmaksi  kirjalliseksi 
edustajaksi.  Häntä  nimitetään  sen  ,, toiseksi  pe- 
rustajaksi". Melkoinen  joukko  hänen  teostensa 
katkelmia  on  säilynyt  (tiiydellisin  painos:  Arnim, 
..Stoicorum    veterum    fragmenta"    II,    III.    1903). 

A.  Gr. 

Khrysostomos  ks.  K  r  y  s  o  s  t  o  m  u  s. 

Khuen-Hederväry,  Karoly  [kun-hcdervfiri 
käroi]  (s.  1849),  kreivi,  uuk.  valtiomies.  Alkoi 
valtiollisen  uransa  1870-luvulla  Kroatsian  mr-a- 
päivien  jäsenenä  ja  Kroatsian  edustajana  Unka- 
rin valtiopäivillä.  Vv.  1883-1903  hän  toimi  Kroat- 
sian. Slavonian  ja  Dalmatsian  käskynhaltijana 
(baanina).  Sekä  1892  että  1895  oli  K:ya,  ministeri- 
pulien  sattuessa  Unkarissa,  kehoitettu  muodos- 
tamaan hallitusta.  Hän  ei  kummallakaan  ker- 
ralla onnistunut  tehtävässään.  Kesäk.  1903  K. 
nimitettiin  Unkarin  ministeripresidentiksi  Ko- 
lonian Szellin  jälkeen,  mutta  luopui  jo  marr.-isk. 
sam.  V.;  maalisk.  1904  hän  tuli  ministeriksi  ho- 
viin .seuraajansa  Tiszan  ministeristöön  ja  erosi 
tämän  kanssa  helmik.  1905.  Kun  Wekerlen  mi- 
nisteristö  1909  oli  joutunut  hajaanaustilaan,  muo- 
dosti K.  uuden  ministeristön  tammik.  1910  ja 
sai  hallitsijalta  suostumuksen  parlamentin  ha- 
joittamiseen. Vaalit,  jotka  pidettiin  kesäk.,  tuot- 
tivat K:lle  suuiren  enemmistön;  hänen  sekä  kreivi 
Tiszan  johtama  uusi  hallituspuolue,  „kansallinen 


työpuolue",  on  ottanut  ohjelmansa  pääkohdaksi 
yhteiskunnallisen  uudistustyön.  K:n  toimintaa 
Kroatsiassa  kuvataan  kirjassa  „Graf  Khuen- 
llederviiry  und  seiue  Zeit"   (1903). 

Khufu  ks.   K  e  o  p  s. 

Khunsu,  muinaisegyptiläisillä  kuunjumala, 
Thebassa  pidetty  Amonin  ja   Mutin   poikan.i. 

K.  T-t. 

Khyber   ks.    K  h  a  i  b  a  r. 

Khyluria,  taudintila,  joka  aiheutuu  siitä,  että 
alaruhon  imusuonien  ja  virtsanerityselimien  vä- 
lillä on  syntynyt  yhtymäkohtia,  joista  inumes- 
tettä  saattaa  .sekaantua  virtsaan.  Virtsa  on  sil- 
loin sameata,  niinkuin  rasvansekaista;  sen  seis- 
tyä  ilmassa  joniin  aikaa  muodostuu  sen  pin- 
nalle erityinen  samea,  rasvamainen   kerros. 

(il.  OB.) 

Khylus  (kreik.  A/ii/io's  =  mehu),  n.  s.  maitiais- 
neste, se  suolista  imeytyneitä  ravintoaineita  sisäl- 
tävä neste,  joka  suolien  .seinissä  alkunsa  saa- 
vista imu-  1.  maitiaissuonista  (vasa  chylifera) 
johtuu  n.  s.  rintatiehyeen  (dnctus  IhoracicusJ 
joutuakseen  sieltä  yleiseen  verenkiertoon,  vrt. 
R  u  o  a  n  s  u  1  a  t  u  s.  (M.  OB.) 

Khymos  [-y-]  (kreik.,  =  mehu),  ruokasula,  se 
sakean  juokseva  neste,  joksi  nautittu  ravinto 
muuttuu  mahalaukussa  ja  jommoisena  se  sieltä 
joutuu  suoliin  jatkuvan  sulatustyön  alaiseksi. 

Kiter  [hjär],  Anders  Nicolai  (s.  1838), 
norj.  tilastotieteilijä,  tuli  1861  virkamieheksi  ta- 
bellikonttoriin,  joka  1876  muodostettiin  itsenäi- 
seksi tilastolliseksi  ke.skustoimistoksi ;  v.  1877  K. 
nimitettiin  sen  johtajaksi.  Erittäin  arvokkaita 
ovat  hänen  merenkulun  taloudellista  kehit}'stä  ja 
merimiesten  olosuhteita  valaisevat  tutkimuksensa. 
Julkaisussa  „Statistique  internationale"  hän  on 
toimittanut  osaston  ,.Navigation  maritime". 
Myöskin  Norjan  yhteiskunnallisista  oloista  K. 
on  julkaissut  selontekoja.  Teoreettista  laatua  on 
tutkimus  ..Den  rep rapsauta  ti  ve  undersogelsesrae- 
tode"    (1897).  J.  F. 

Kiahta  ks.  K  j  a  h  t  a. 

Kiamil  pasa  (s.  1827),  turk.  valtiomies  juutal. 
sukuperiiä :  hankki  itselleen  euror.ppalaisen  sivis- 
tyksen ja  meni  Turkin  raha-asiain  ministeriön 
palvelukseen ;  tuli  1880  opetusasiain  ministeriksi; 
oli  1885-93  suurvisiirinä  halliten  maltillis-vapaa- 
mieli-seen  suuntaan;  sai  1890  aikaan  kauppasopi- 
muksen Saksan  kanssa,  joka  siitä  lähtien  saa- 
vutti suuren  vaikutusvallan  Turkin  asioissa. 
Etupäässä  K.  kuitenkin  noudatti  Englannin  neu- 
voja; kutsuttiin  jälleen  suurvisiiriksi  1895,  mutta 
oli  pakotettu  luopumaan  jo  sam.  v.;  toimi  sen  jäl- 
keen käskynhaltijana  ensin  Aleppossa  ja  sittem- 
min Smyrnassa,  kunnes  v.  1907  jälleen  joutui 
epäsuosioon  ja  menetti  virkansa.  Heinäk.  1908 
tapahtuneen  vallankumouksen  jälkeen  K.  tuli 
elok.  sam.  v.  vielä  kerran  suurvisiiriksi,  mutta 
riitaantui  pian  nuorturkkilaisten  johtajien  kanssa 
ja  erotettiin  toimestaan  jo  helmik.  1909.  Sitten- 
kuin taantumuksen  harrastajat  olivat  huhtik. 
1909  panneet  toimeen  vastavällankumousyrityk- 
sen,  tarjosivat  he  K:lle  suurvisiirin  tointa,  jota 
hän   ei   kuitenkaan   ottanut   vastaan.  J.    F. 

Kiangsi  [-si].  maakunta  Keski-Kiinassa, 
179,500  km^  26,5  milj.  as.  (11,4  km':llä).  Kankiang- 
joki  juoksee  K:n  läpi  ja  purkaa  vetensä  Pojang- 
iärven  kautta  Jangtsekiangiin.  K.  on  suurim- 
maksi   osaksi     vuorimaata    mutta    hedelmällistä. 


795 


Kiangsu— Kide 


TUlv 


Tuotteet:  riisi,  vehuS,  silkki,  puuvilla,  tee,  indigo, 
posliinitiivarat.    PUiikaupunki  Nantsang. 

E.   T. 

Kiangsu  {-uj,  maakunta  Itä-Kiinassa,  Keltai- 
sen-meren  rannalla;  99,300  km',  n.  14  milj.  as. 
(141  km':llä).  Jangtsekiang  laskee  K:n  kautta 
mereen,  samoin  kulki  Hoanghon  ent.  uoma:  osa 
Keisarinkanavaa  on  myös  K:ssa,  joka  on  alavaa, 
viljavaa,  usein  tulvien  hävittämää  maata.  Tuot- 
teet: riisi,  tee,  silkki,  puuvilla,  paperi,  kankaat 
y.  m.     Piiäkaupuuki :   N  a  n  k  i  n  g,  267,000  as. 

E.   T. 

KiangtSau  1.  K  i  u  n  g  t  s  a  u,  kiinalaisen  Hai- 
nan-saaren   päiikaupunki,  12  km  pohjoisrannikolta. 

35.000  as.  (1905).  Tuodaan  puuvillatavaroita, 
opiumia,  paloöljyä;  viedään  sokeria,  sikoja,  lin- 
tuja. Laivakulku:  461  laivaa,  347,551  tonnia 
(1905).  E.  T. 

Kianta,  Suomussalmen  pitäjän  paikalli- 
nen nimitys;  virallisesti  vakiintuneen  Suomus- 
salmi nimityksen  sanotaan  alkujaan  tarkoitta- 
neen  oikeastaan    vain   kirkonkylän    seutua. 

L.   H-nen. 

Klantajärvi.  Tämännimisiä  järviä  on  kiik.si, 
joista  toinen,  suurempi,  kuuluu  Hyrynsalmen,  toi- 
nen, pienempi.  Sotkamon  reittiin.  Viimemainittua 
sanotaan  myös  Kiantojärveksi.  Suurempi  K.  on 
Suomussalmen  pitäjässä,  jonka  kirkko  on  järven 
eteläpäässä.  K:n  pinta-ala  on  137  km^,  ympärys 
226,4  km.  Se  on  Hyrj-nsalmen  reitin  suurin  järvi, 
ja  on  muodostunut  morcenisoran  osaksi  täyttä- 
mään kallionhalkeama-altaaseen.  Syvyyttä  ei  ole 
mitattu,  mutta  se  lienee  melkoinen.  Pituudeltaan 
järvi  on  n.  4  penink.,  ja  siinä  käy  kova  aallokko, 
kun  tuuli  puhaltaa  pitkin  järveä.  K:eä  myöten 
kulkee  väylä  Kajaanin  ja  Kuusamon  välillä.  Terva- 
veneet laskevat  K:stä  Oulujärvelle  kahdessa  vuo- 
rokaudessa. Maantie  loppuu  Suomussalmen  kir- 
kolle. Pienempi  K.  on  Sapsojärven  ja  Pien'-Sapso- 
järven  kanssa  yhteensä  52  km'.    Sen  ympärys  on 

71.1  km.  Korkeus  yli  merenp.  on  137  m.  Sekä 
Pien'-Sapsojärvi,  että  K.  vastaanottavat  eteläpäi- 
hinsä  kaakosta  tulevia  jokia.  K.  laskee  sitten  ka- 
peasta salmesta  Pirttijärveen,  jossa  Sotkamon 
höyryveneväylä  kulkee.  Tämän  poikki  kulkoe 
myös  Sotkamon  maantie.  Asutus  on  verrattain 
niukka  K:n  rannoilla.  J.  E.  R. 

Kianto,  Ilmari  (s.  1874),  suom.  kirjailija 
(alkup.  sukunimi  Calamnius,  jota  hän 
käytti  ensimäisissä  julkaisuissaan),  yliopp.  1892, 
fil.  maisteri  1898.  K.  on  julkaissut  m.  m.  runo- 
kokoelmat: ..Soutajan  lauluja"  (1897),  ., Hiljai- 
sina hetkinä"  (1S98),  „Lauluja  ja  runoelmia" 
(1900),  ..Margareeta"  (1900)  ja  „TsäniTinallisia 
runoelmia"  (1906),  matkakuvauksen  „Kiannau 
rannoilta  Kaspian  poikki"  (1903),  romaanit 
„Nirvana"  (1907),  „Pyhä  viha"  (190«l  ja 
„Pyhä  rakkaus"  (1910),  kertomuskokoelmat  „Nuo- 
ren  miehen  kädestä"  (1904)  ja  „Pikku  syn- 
tejä" (1906)  ja  kertomuksen  „Punainen  viiva" 
(1909).  K:n  tuotantoa  leimaa  kauttaaltaan  hä- 
nen oma  subjektfivisuutensa.  Hän  aloitti  etu- 
päässä lyyrikkona,  laulaen  ensi  aikoioa  omia 
mielialojansa,  myöhemmin  joskus  yleiseinjjiäkin 
aiheita  kansanlaulun  naiivisuudella.  Sitten  hän 
siirtyi  suorasanaisten  matkakuvausten  kautta 
itsetunnustusten  alalle,  jossa  hän  liikkuu  hillit- 
tömällä avonaisuudella.  Etenkin  luin  ajaa  teok- 
sissaan kirkonvastaisia  aatteita.    Hänen  puhtain 


taiteellinen   saavutuksensa    on    kertomus   „Piinai 
nen  viiva".  V.  7'. 

Kiasma  ks.  K  i  a  s  m  i. 

Kiasmi  (kreik.  Jchiasmo's  <  Z).  1.  Ristikkäi- 
nen suhde,  sellainen  nelijäseuisen  käsite-sarjun 
ryhmittäminen,  että  l:nen  liittyy  4:nteen,  2:nen 
3:nteen.  —  2.  Hermojen  risteys;  esim.  oikeasta 
ja  vasemmasta  aivopuoliskosta  lähtevien  näkö- 
hermojen risteys  (chiasma  opticiimj,  jossa  sa- 
nottujen hermojen  säikeet  järjestyvät  niin,  cttii 
vasemmasta  aivopuoliskosta  johtuvat  hermot  suu- 
rimmaksi osaksi  tulevat  kulkemaan  oikeaan 
silmään,  pienemmän  osan  jatkaessa  matkaansa 
risteytymättä  samanpuoleiseen  silmään  ja  oi- 
keasta  aivopuoliskosta   lähtevät   päinvastoin. 

Kiautschou  f-iau-J,  saks.  vuokra-alue  Kiinassa, 
äantung-maakunnan  etelärannikolla.  Nimi  joh- 
tuu K.-I  a  h  d  e  s  t  a  sekä  K.-k  aupungista. 
Alue  on  501  km',  n.  33,000  as.  (niistä  3,889  eu- 
rooppalaista, 1910).  K:ta  ympäröi  50  km  leveä 
puolueeton  alue.  Pääkaupunki  T  s  i  n  g  t  a  u  ou 
satama-  ja  kauppakaupunki.  Sitä  linnoitetaan  pa- 
raillaan.  —  Saksa  valtasi  K:n  1897;  seur.  v.  se 
vuokrasi  sen  99  vuodeksi.  Tuotteita:  erilaiset 
hedelmät,  silkki,  kivihiili  ja  olkikudokset,  A'ienti 
(1908)  :    40,462,002   mk;    tuonti    51,089,919    mk. 

Kibla  (arab.),  oikeastaan  kasvojen  osoittama 
suunta,  uskonnollisessa  suhteessa  suunta  Mek- 
kaan päin,  minne  muhamettilaisten  on  käännyt- 
tävä rukoillessaan.  Osoitetaan  jokaisessa  mos- 
keiassa  mihräb  nimisellä  komerolla.         K.  T-t. 

Kidd,  Benjamin  (s.  1858),  engl.  sosiologi, 
tuli  1877  Intian  hallinnon  virkamieheksi  Lontoo- 
seen, 1908  luennoitsijaksi  Oxfordin  yliopistoon; 
herättänyt  huomiota  varsinkin  teoksellaan  .,So- 
cial  evolution'  (1894;  myös  ruots.) ;  julkaissut 
sen  jälkeen  „The  Control  of  the  tropics"  (1898) 
ja  „Prineiples  of  western  eivilisatiou"    (1902). 

Kiddin  lääkkeet  ks.  Salaiset  lääkkeet. 

Kide  1.  kristalli,  tasaisten  pintain  rajoit- 
tama kappale,  joka  on  muodostunut  i^asvamalla 
mikro.skooppisen  pienestä  alusta  siten,  että  ainetta 
on  ulkoa  päin  laskeutunut  sen  pinnoille,  ja  jonka 
muoto  riippuu  itse  sen  aineen  rakenteesta.  Tämä 
k:n  sisäinen  rakenne  ilmenee  paitsi  muodossa 
myös  siinä,  että  ainakin  jotkut  fysikaaliset  omi- 
naisuudet ovat  erilai.set  eri  suuntiin.  Lukuisien 
aineitten  k:issä  esiintyvä  lohkea  vaisuus  määrät- 
tyihin suuntiin,  mikä  johtuu  kohesionin  erilai- 
suudesta, on  tästä  silmäänpistävin  esimerkki. 
Säännöllinen  kiderakenne  on  niin  ollen 
k:lle  oleellisempi  kuin  muoto  ja  pysyy  muuttu- 
mattomana, niinkauan  kuin  itse  aine  ou  samana, 
jota  vastoin  muoto  on  saattanut  jäädä  kehitty- 
mättä; myös  sen  voi  särkemällä  tai  hiomalla 
hävittää.  Jokainen  kappale,  jolla,  on  kaikissa 
osissaan  samoin  suuntautunut  kideralc'3nue,  on 
itsenäinen  kide  yksilö,  olipa  sillä  kidcnuioto 
tai  ei.  —  Kiderakenne  voidaan  selittää  oletta- 
malla, että  se  on  ilmaus  k:n  molekylien  sään- 
nönmukaisesta järjestyksestä.  Sitä  vastoin  sopii 
olettaa,  että  amorfisilla  aineilla  molekylit  eivät 
ole  järjestyneet,  ja  niinpä  niillä  kaikki  ominai- 
suudet  ovat   kaikkiin    suuntiin   samat. 

Mimttuessaan  kaasumaisesta,  nestemäisestä  tai 
liuenneesta  olomuodosta  jähmeiksi  jotkut  aineet 
tulevat  amorfisiksi,  kuten  lasi,  hartsi  tai  hyy- 
telöt, mutta  kaikkein  useimmat  käyvät  kide- 
rakenteiksi     ja      saattavat      muodostua      k:iksi. 


797 


Kide 


798 


NiimU  tavallisesti  ovat  jo  niin  pieninä  kuin  niitii 
mikroskoopin  avulla  voi  nähdä  muodoiltaan  täiy- 
sin  valmiita.  K:iden  kasvaessa  niiden  eri  jiin- 
tojen  väliset  kulmat  pysyvät  muuttumattomina 
(kulmien  p  y  s  y  v  ii  i  s  y  y  d  e  n  laki).  Kul- 
mat, toisin  sanoen  kidepintojen  suunnat,  ovat 
k:itten  luotettavinimat  tuntomerkit,  jota  vastoin 
pintojen  rajapiirteot  ja  k:itten  muodot  ovat  vaih- 
televia ja  satunnaisista  seikoista  riippuvia.  Kide- 
pintojen  suunnat  ilmaistaan  akseliristikon 
avulla.  Tämän  muodostaa  kolme  (tai  usljä)  yh- 
dessä kiteen  sisällä  olevassa  pisteessil  (kiteen 
keskipisteessä)  toisiaan  leikkaavaa  viivaa  eli 
akselia  {A,  B  ja  C).  Välejä  k:n  keskipis- 
teestä niihin  pisteisiin,  joissa  akselit  leikkaavat 
jotain  kidei)intaa,  sanotaan  tä- 
män pinnan  parametreiksi. 
Nyt  on  kidepinnan  (ABC)  suunta 
täysin  määrätty,  jos  tunnetaan 
sen  parametrisuhde  (AO: 
BO:  CO).  Kaikki  saman  k:n  kes- 
kenään samanarvoiset  pinnat  yh- 
teensä muodostavat  yksinker- 
taisen kidemuodon.  Akse- 
lit ovat  valitut  siten,  että  tällaisen  muodon  kai- 
kille pinnoille  tulee  sama  parametrisuhde.  Jokin 
k:lle  luonteenomainen  yksinkertainen  muoto, 
jonka  pinnat  leikkaavat  kaikkia  akseleita,  vali- 
taan k:n  perusmuodoksi  ja  tämän  parametri- 
suhdetta  sanotaan  k:n  akselisu  li  teeksi. 
K:n  kasvaessa  siihen  saattaa  ilme.styä  erilaisia 
pintoja,  joilla  on  eri  parametrisuhteet.  Kalkkien 
samassa  k:ssä  tavattavien  pintojen  suhteen  val- 
litsee n.  s.  ratsionaalisten  parametri- 
su  h  teitten  laki  („kideopin  peruslaki"'^  Se 
on  seuraava:  Jos  k:u  perusmuodon  parametri- 
suhde on  a:h:c,  niin  jokaisen  mUuu  samassa 
k:ssä  mahdollisen  kidepinnan  parametrisuhteen 
voi  kirjoittaa  muotoon  ma:nb:pc  niin,  että 
kertoimet  m,  n  ja  p  ovat  ratsionoalisia 
lukuja.  Tavallisesti  ne  ovat  pieniä  kokonais- 
lukuja (1,  2,  3,  4),  yksinkertaisia  murtolukuja 
Cl,,  'k,  'l„  'U,  'U  j-  °-  e.)  tai  myös  oo  (=  äärettö- 
miin suuri,  merkitsee,  että  pinta  on  akselin 
kanssa  yhdensuuntainen).  —  Kidemuodot  merki- 
tiiän  Weissin  mukaan  niiden  pintojen  parametri- 
suhteilla.    Esim.   oktaedri   saa  merkin   (a:a:a). 

Kidemuodot  jaetaan  kuuteen  k  i  d  e  j  ii  r  j  e  s- 
telmUän  niiden  erilaisen  säännöllisyysmäärän 
mukaan,  mikä  ilmenee  siinä,  minkälainen  akseli- 
ristikko  k: isiin  soveltuu  ja  montako  symmetria- 
tasoa  k:issä  on.  Kussakin  järjestelmässii  on 
holoedrisia  eli  täysilukuisia  kidemuo- 
toja, joissa  on  niin  monta  pintaa  kuin  määrä- 
tyllä parametrisuhteella  sopii  annettuun  akseli- 
ristikkoon,  ja  hemiedrisiä  1.  puolilukui- 
s  i  a,  joilla  on  ainoastaan  puolet  korkeimmasta 
mahdolli-sesta  pintaluvusta  ja  joitten  saattaa  aja- 
tella johtuvan  vastaavista  holoedrisista  muo- 
doista siten,  että  joka  toinen  pinta  tai  pinta- 
pari  on  jäänyt  pois  ja  jäljellä  olevat  ovat  jat- 
kuneet, kunnes  niistä  on  muodostunut  kaikin- 
puolin rajoitettu  kappale.  Hemiedrisissä  k:issä 
on  vähempi  määrä  symmetriatasoja  kuin  vastaa- 
vissa holoedrisissa.  On  vielä  tetartoedri- 
sia  eli  neljänneslukuisia  kidemuotoja, 
joilla  on  vain  neljäsosa  vastaavien  holoedristen 
muotojen  pintaluvusta.  —  Kidejärjestelmät  ovat 
seuraavat : 


1.  Regulaarinen  1.  tesseraalinen 
järjestelmä.  Tähän  kuuluviin  k; isiin  sopii 
kolme  toisiaan  vastaan  kohtisuoraa,  keskenään 
samanarvoista  ja  yhtä  pitkiiä  akselia.  Akseli- 
suhde  on  siis  a:a:a.  Uoloedrisilla  k:illä  on  9 
symmetriatasoa.  Holoedrisia  muotoja  on  7,  ni- 
mittäin oktaedri,  järjestelmän  perusnuoto 
(a:a:a),  kuutio  (a:ooa:oo<i)>  rombidode- 
k  a  e  d  r  i  (a:a:oo<')>  ikositetraedri 
(a:ma:ma),  triakisoktaedri  (a:a:riii), 
tetrakisheksaedri  (a:ma:^x>'^)  ji  hek- 
sakisoktaedri  (a:ma:na).  Järje.stelmän  he- 
miedrisiä muotoja,  joista  kukin  va.staa  parametri- 
suhteeltaan  samaa  holoedrista  muotoa,  ovat  t  e  t- 
raedri  '/a  (a:a:a),  trigondodokaedri 
Vj  (a:ma:ma),  deltoididodekaedri  'j, 
(a:a:ma),  heksakistetraedri'/:  (a:mi!:na), 
pentagonidodekaedri  '/j  (a:ma:  oo  "A 
dyakisdodekaedri  'l,(a:tna:na).  Usein  on 
.samassa  k:ssä  useita  yksinkertaisia  pintamuotoja 
yhdistelminä  keskenään.  —  Regulaarisessa  jär- 
jestelmässä kiteytyy  moni  tärkeä  kivennäinen, 
esim.  timantti,  kulta,  hopea,  rikkikiisu,  lyijy- 
hohde,  sinkkivälke,  magnetiitti,  vuorisuola,  fluori- 
sälpä  ja  granaatti.  Keinotekoisista  regulaarisista 
aineista  on  aluna  esimerkkinä. 

2.  Heksagoninen  järjestelmä.  K  :issä 
on  neljä  akselia,  joista  kolme  yhtä  pitkiä,  sa- 
massa tasossa  ja  toisiinsa  60° :n  kulmissa,  nel- 
jäs edellisiin  kohtisuorassa  ja  niitä  joko  pi- 
tempi tai  l}'hyempi.  Viimemainittu  on  pää- 
akseli,  edelliset  lisäakseleita.   Järjestelmän  akseli- 


suhde  on   a:a:a:c.    Suhde 


on   kullakin   heksa- 


gonisesti  kiteytyvällä  aineella  erilainen  ja  kun- 
kin pysyvä  tuntomerkki.  Iloloedrisilla  kiteillä  on 
7  symmetriatasoa.  Yksinkertaiset  holoedriset  muo- 
dot ovat  ensimäisen  lahkon  heksago- 
ninen kaksinaispyramidi  (a:a:cxi  <t:po) 
ja  prisma  fa.'o.' ooa.'ooC^  sekä  t  o  i  .s  e  n  lah- 
kon vastaava  pyramidi  (a:2a:2a:pc)  ja  prisma 
(a:2a:2a  ."oocj,  diheksagonlnen  pyr.amidi 
(a:ma:na:pc)  ja  prisma  (a:ma:na:i:y:,c),  lopuksi 
asemataso  ('ooO-"ooO."  00":^)-  Hemiedriset  muo- 
dot ovat  tässä  järjestelmässä  tärkeitii,  vieläpä 
yleisempiä  kuin  holoedriset.  Mainitsemme  vain 
heksagouista  pyramidia  vastaavan  r  o  m  b  o  e  d- 
r  i  n  ja  diheksagonista  pyramidia  vastaavan 
skalenoedrin,  jotka  molemmat  ovat  kalkki- 
sälvän  kidemuotoja.  Tetartoedrinen  muoto  on 
kvartsikiteissä  esiintyvä  trapetsoedri,  jossa 
on  puolet  skalenoedrin  pinnoista.  Paitsi  kalkki- 
sälpää  ja  kvartsia  ovat  heksagonisessa  järjestel- 
mässä kiteytyviä  mineraaleja  hematiitti,  korundi, 
apatiitti,  berylli,  turmaliini  y.  m. 

3.  Tetragoninen  1.  kvadraattinen 
järjestelmä.  K:siin  sopii  kolme  toisiaan 
kohtisuorasti  leikkaavaa  akselia:  kaksi  yhden- 
pituista  lisäakselia  ja  kolmas,  pääakseli,  näitä 
pitempi  tai  lyhyempi.  Akselisuhde  on  a:a:fj. 
Floloedrisillä  k:illä  on  viisi  symmetriatasoa.  Yk- 
sinkertaisia muotoja  ovat  ensimäisen  lah- 
kon tetragoninen  kaksinaispyra- 
midi (a:a:pc)  ja  prisma  (a:a:  ooC),  toisen 
lahkon  kaksinaispyramidi  (a :  oo"  -'/'cj  ja 
prisma  Co ."  ooO .' cocj,  ditetragoninen  kak- 
sinaispyramidi (a:ma:pc)  ja  prisma  (a:mn.:  q^c) 
sekä  asemataso  Coo  <*."  00  o.'c^.  Hemiedrisi-itä 
muodoista    mainittavia    evät    tetragoninen 


799 


Kide 


8(KJ 


1.  Oktaedri.  2.  Kuutio.  3.  Rombidodekaedri.  4.  Ikositetraedri.  ö.  Triakisoktaedri.  6.  Tetrakisheksaedri.  7.  Heksakis- 
oktaedrl.  8.  Tctraedri.  9.  Trigondodekaedri.  10.  Deltoididodi>kaedri.  U.  Heksakistetraedri.  12.  Pentagonidodekaedri. 
13.  Dyakisdodekaedri  14.  Oktaedrin  ja  rombidodekat-drin  yhdistelmä.  15.  Kuution,  rombidodekaedrin  ja  oktaedrin  ybdis- 
telmii.  16.  Kuution  ja  pentagonldodekaedriu  yhdiritehiiil.  17.  Heksagoninen  kaksinaispyramidi.  18.  Heksagouinen  prisman 
(a)  ja  pyramidin  (x)  ytidistelinii.  ]!).  Heksagoninen  prisma  (a)  ja  aseraalasot  (r).  20.  Heksagouinen  ensimäisen  lahkon 
prisman  (a),  toisen  lahkon  pyramidin  (r)  sekä  asematasojen  (r)  yhdistelmä.  21.  Heksagoninen  ensimäisen  lahkon  prisman 
(")  j»  pyramidin  tx).  toisen  lahkon  pyramidin  (s)  seka  asematasojen  yhdistelmil.  22.  Romboedri.  2:1.  Romboedria  ja  en- 
simaisen  lahkon  prisman  yhdistelmä.  24  Romboedrin  ja  toisen  lahkon  prisman  yhdistelmä.  25.  Skalenoedri.  26.  Tetrago- 
Qinen  kaksinaispyramidi.  27  Tetragoninen  prisma  (a)  ynnä  asematasot  (<').  2H  Tetragoninen  ensimäisen  lahkon  pyrami- 
din ja  prisman  sekä  toisen  lahkon  pyramidin  ja  prisman  yhdistelmä.  29.  Kahden  tetragonisen  sfeuoidin  (positiivisen  ja 
negatiivisen)  yhdistelmä.  30.  Tetragoninen  skalenoedri.  31.  Rombinen  kaksinaispyramidi.  32.  Rombinen  prisman  (d)^ 
pyramidin  (y)  ja  brakydooman  (o)  yiidistelmä.  33.  Rombinen  makro-  (a)  ja  brakypinakoidien  (h)  seka  asematasojen  yhdis- 
telmä. 34.  Rombinen  makrodooman  (o),  brakydooman  (m)  ja  makropinakoidin  (bj  yhdistelmä.  35.  Monokliininen  hemi- 
pyramidin  (s)^  ortopinakoidin  (af.  klinopinakoidin  (h)  ja  prisman  (m)  yhdistelmä.  36.  Monokliininen,  hemipyramidin  (1), 
klinopinakoidin  (h)  ja  prisman  (f)  yhdistelmä.  37.  Trikliininen  kide.  Asematasot  (P).  brakypinakoidi  (M),  makrodooma  (^t/ 
prismapintoja  (T  ja  l),  pyramidi  (o).    38.    Yhteenkasvetiumiskaksoineo  (kuvassa  36  saraa  kidemuoto  yksinkertaisena). 

39.  Läpikasvettumiskaksoinen  (tetraedri). 


s  f  e  n  o  i  d  i  (kuparikii.sulKa  esiintyvä),  joka  vas- 
taa tetragoni.sia  pyramideja  selcä  ditetraconista 
pyrnmidia  vastaava  tetragoninen  skale- 
noedri. Tetragonisessa  järjestelmässä  kiteyty- 
vät m.  m.  kassiteriitti,  rutiili  ja  kuparikiisu. 

4.  Rombinen  järjestelmä.  Kolme  toi- 
siaan kohtisiiorasti  leikkaavaa  akselia,  kaikki  eri 
pitkiä.  Mikään  ei  ole  ehdottomasti  pääakseli. 
vaan  valitaan  mielivaltaisesti  yksi  pystysuoraksi 
akseliksi  (c-akseliksi).  Jäljellä  olevista  silloin  pi- 
tempi on  nimeltään  makroakseli  fö-akseli)  ja 
lyliyempi  brakyakseli  ^«-akseli).  Akselisiihde  on 
a:b:c.  Iloloedrisillä  romliisilla  k:illä  on  kolme 
symmetriata.soa.  Yksinkertaisia  muotoja  ovat 
rombinen  kaksinaispyramidi 
(ma:nh:pcj,    p  r  i  .s  m  a*  (ma:nb:  ^qCJ,    makro- 


d  o  o  m  a  (ma:  oo  6-"pcJ.  brakydooma 
(oo  (i:nb:pc),  m  a  k  r  o  p  i  n  ak.o  i  d  i  (a:oot>:oac), 
brakypinakoidi  ('oo  o  -'^ ."  oo  cjj  ji  asema- 
taso  f^oo  "•"  oo ''•'cj-  Hemiedrinen  rriuoto  on 
pyramidia  vastaava  rombinen  sfenoidi.  Rombi- 
seen  järjestelmään  kuuluu  useampia  kivennäisiä 
kuin  miliiukiiän  muuhun.  Muutamia  tärkeimpiä 
ovat  arsenikkikiisu,  markasiitti,  aragoniitti,  ba- 
ryyttisälpä,  oliviini,  brontsiitti,  anthofylliitti, 
kalisalpietari. 

5.  Monokliinisen  1.  monosymmet- 
risen  järjestelmän  k: iin  sopii  kolme  eri 
pitkää  akselia,  joista  kaksi  muodostaa  keski.-nään 
vinon  kulman  ja  kolmas  on  kohtisuora  edellisiä 
vastaan.  Viimemainittu  on  nimeltään  ortoakseli 
ffc-akseli).    Toisista   jompikumpi   valitaan   pysty- 


801 


Kide 


802 


suoniksi  akseliksi  ("c-akseli)  ja  jäljellil  olevaa 
nimiteUiiin  klinoakseliksi  Ca-akseli).  K:issU  on 
ainoastaan  yksi  symmetriataso  joka  käy  toi- 
siaan vinosti  leikkaavien  akselien  kautta.  Vk- 
sinkertaiset  muodot  ovat  h  e  m  i  p  y  r  a  m  i  d  i  t 
ftna:nb:pc),  prisma  fmo.^nh.' qq  cA  o  r  t  o- 
d  o  o  m  a  (tna:  co  f>-'pc),  k  1  i  n  o  d  o  o  m  a 
((x,ft:nb:pcj.  Monokliinisesti  kiteytyy  moni  ylei- 
simmistä vuorilajikivcnnäisistä,  kuten  ortokluasi, 
kiille,  saivivälke,   augiitti.   epidootti,   kipsi. 

li.  T  r  i  k  1  i  i  u  i  n  e  n  I.  asymmetrinen 
j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ii.  Kolme  eri  pitkää  toisiaan  vi- 
nosti leikkaavaa  akselia.  Trikliinisissä  k:issii  ei 
ole  ylitään  symmetriatasoa.  Merkit  ja  nimitykset 
ovat  aivan  samat  kuin  rombisessa  järjestelm.-lssä. 
Trikliinisesti  kiteytyviit  mineraalit  ovat  harva- 
lukuiset. Tärkeistä  vuorilujikivennäisistä  tähän 
kuuluu  ainoastaan  plagioklaasi.  Tunnettu  keino- 
tekoinen  trikliininen   suola   on   kuparisulfaatti. 

Niinkuin  olemme  nähneet,  kuuluu  kuhunkin 
kidejärjestelmään  vielä  symmetriamäärältään  eri- 
laisia k:itä.  Senvuoksi  on  laadittu  myös  pitem- 
mälle kehitetty  k:itten  jaoitus,  jonka  mukaan 
samaan  kideluokkaan  luetaan  ne  kide- 
muodot, joilla  on  aivan  samat  symmetriasuhteet. 
Näitten  n.  s.  Gadolinin  luokkien  luku  on  32,  niin- 
kuin saattaa  geometri-sesti  todistaa  (vrt.  G  a  d  o- 
1  i  n  4). 

Paitsi  edellä  esitettyä  \Veissin  merkitsemis- 
tapaa käytetään  kideopissa  yleisesti  lyhyempiä 
Naumannin  merkkejä.  Näissä  on  ilmaistu  perus- 
muoto alkukirjaimella,  oktaedri  0:11a  ja  muissa 
järjestelmissä  peruspyramidit  P:llä.  Niiden  eteen 
ja  jälkeen  kirjoitetaan  parametrikertoimet. 
Niinpä  ikositetraedri  saa  symbolin  mOm,  tria- 
ki.soktaedri  niO,  rombidodekaedri  coO  )^  kuutio 
CO  O  CO-  Vielä  lyhyempi  ja  käytännöllisempi  sekä 
tieteellisessä  kirjallisuudessa  käytetyin  on  Mil- 
lerin merkitsemistapa,  jonka  mukaan  kirjoite- 
taan vain  parametrikertoimien  resiprookkiarvot 
eli  pintojen  indeksit.  Oktaedri  esim.  merki- 
tään (ItlJ,  kuutio  (100).  Sen  ikositetraedrin, 
jonka  symboli  Weissin  mukaan  on  (a:2a:2aj, 
merkitsee  Miller  (211),  j.   n.  e. 

Saman  aineen  eri  kideyksilöt  saattavat  olla  epä- 
säännöllisesti tai  yhdensuuntaisesti  yhteenkasvet- 
tuneita.  Mielenkiintoisempia  kuin  nämä  ovat  sel- 
laiset yliteenkasvettumat,  joita  nimitetään  k  a  k- 
soi  siksi.  Näissä  on  kaksi  tai  useimpia  kide- 
yksilöitii,  jotka  eivät  ole  yhdensuuntaisia,  vaan 
joilla  on  yksi  yhteinen  samanarvoinen  tasosuiinta, 
n.  s.  kaksoistaso,  mikä  aina  on  .samalla  jonkun 
k:issä  mahdollisen  pinnan  suunta.  Tällä  tacolla 
on  lisäksi  se  ominaisuus,  että  kiertämällä  toista 
kaksoiskiteen  kahdesta  yksilöstä  1S0°  tasoa  vas- 
taan kohtisuoran  viivan,  n.  s.  kaksoisakselin  ym- 
päri, molemmat  tulevat  keskenään  yhdensuuntai- 
siksi. Erotetaan  kosketuskaksoiset, 
joissa  kiiksoistaso  samalla  on  yhteenkasvettumis- 
taso  ja  1  ä  p  i  k  a  s  v  e  t  t  u  m  i  s  k  a  k  s  o  i  s  e  t. 

Varsinaisesti  k:n  luontoon  kuuluu,  että  se  on 
jähmeätä  ainetta,  mutta  poikkeustapauksissa 
muodostuu  myös  nestemäisiä  k:itä.  Kilillä  pinnat 
tavallisesti  eivät  ole  täysin  tasaisia.  On  myös 
jähmeitä  käyräpintaisia  k:itä,  joista  timantti- 
kiteet  ovat  tunnetuin  esimerkki.  Aivan  e:iäsään- 
nöllisiä  muodoiltaan  ovat  n.  s.  k  r  i  s  t  a  1 1  i  i  t  i  t. 
Näitä  syntyy  etenkin  kiteytymisen  tapahtuessa 
sitkeän juokseva.sta  sulasta  massasta  (esim.  laa- 
in.   IV.    Painettu  'Vs  12- 


vasta).  Ne  ovat  tavallaan  kide-alkioita,  .äärim- 
mäisen pieniä  hiukkasia,  milloin  pallomaisia 
(globuliitit),    milloin    rihmamaisia    (trikiitit). 

K:  iden  muut  fysikaaliset  ominaisuudet  ovat 
täysin  sopusoinnussa  niiden  muoto-ominaisuuk- 
sien kanssa.  Niinpä  lohkeavaisuus  noudattaa  tar- 
koin k:n  symmetriamäärää,  niin  että  jos  on  yksi 
k:n  symmetriala.soa  vastaan  vino  lohkosuunta, 
niin  on  aina  toinenkin  tuon  tason  suhteen  edelli- 
sen kanssa  symmetrinen  lohkosuunta.  Kaikki 
lohkosuunnat  ovat  jonkun  mahdollisen  kidepinuan 
mukaisia.  Valaiseva  on  myös  k:eiden  laajenevai- 
suus  lämmitettäessä.  Regulaaristen  kreitten  laa- 
jenemi.skertoin  on  kaikkiin  suuntiin  .-.atna,  mikä 
vastaa  sitä  seikkaa,  että  niitten  kolme  kideakselia 
ovat  yhtä  pitkät.  Tetragonisilla  ja  heksagon isillä 
k:illä  laajenevaisuus  on  sama  lisäakselien  suun- 
tiin, mutta  päiiakselin  suuntaan  suurempi  tai  pie- 
nempi. Kaikilla  muilla  k  ällä  sitiivastoin  on  eri 
suuri  laajenevaisuus  kunkin  eri  akselin  suuntaan. 
K: itä  lämmitettäessä  siis  pintojen  väliset  kulmat 
muuttuvat  muilla  paitsi  regulaarisilla  k:illä, 
kumminkin  niin,  ettei  k:n  symmetriamäärä 
nuiutu.  —  Joustavuuden,  kovuuden,  liukeneva i- 
suuden  ja  monen  muun  ominaisuuden  suhteen 
pitää  paikkansa  se  sääntö,  ettii  ne  kussakin 
k:ssä  ovat  samoja  kideopillisesti  samanarvoi- 
siin suuntiin,  mutta  eri  suuntiin  erilai.^ia. 
Ne  siis  regulaarissakin  k:issä  vaihtelevat  suun- 
tien mukaan.  Aivan  erikoisen  merkitykselli- 
siä ovat  k:iden  optilliset  ominaistmdet,  ja  nii- 
den tutkiminen,  kideoptiikka,  on  ihmeteltävä.sti 
selvittänyt  niin  hyvin  kiderakenteisten  aineitten 
kuin  mjös  itse  valon  luonnetta.  Amorfisia  ja  regu- 
laarisesti  kiteytyviä  aineita  valo  läpäisee  muuttu- 
matta, ja  valon  nopeus  niissä  on  kaikkiin  .suun- 
tiin sama.  Nämä  aineet  ovat  optillisesti 
isotrooppisia,  kun  taas  muissa  järjestel- 
missä kiteytyvät  aineet  ovat  optillisesti 
anisotrooppisia.  Tetragonisissa  ja  heksa- 
gonisissa  k:issä  pääakselia  vastaan  kohtisuorat 
suunnat  ovat  optillisesti  samanarvoiset.  Vääakse- 
lin  suuntaan  kulkeva  valo,  jonka  aaltovärähdyk- 
set  käyvät  juuri  sitä  vastaan  kohtisuorasti,  py- 
syy näissäkin  muuttumattomana,  mutta  kaikkiin 
muihin  suuntiin  k:ssä  etenevä  valo  polarisoituu 
ja  jakaantuu  kahteen  osaan,  joitten  etenemis- 
nopeudet ovat  eri  suuret,  mistä  syystä  ne  myös 
taittuvat  eri  määrässä  (kahtaistaittei- 
3  uus).  Jos  nopeuserotu-s  on  suuri  ja  aine  läpi- 
näkyvä, niin  kahtaistaitteisuus  ilmenee  suoras- 
taan sillä  tavoin,  että  esineet  k: n  läpi  katsoen 
näkyvät  kaksinkertaisina.  Tämmöistä  on  läpi- 
näkyvä kalkkisälpä.  Pääakselin  suuntaa  nimite- 
tään näissä  aineissa  k:n  optilliseksi  ak- 
seliksi ja  itse  aineita  optillisesti  yksi- 
akselisiksi.  Optillista  akselia  vastaan  kohti- 
suora sädekimppu  polarisoituu  ja  jakaantuu  niin, 
että  toisen  osan  aaltovärähtely  käy  pääakselin 
suuntaan,  toisen  taas  lisäakselien  tasossa.  Jom- 
mallakummalla näistä  on  suurempi  nopeus  kuin 
minkään  muun  suuntaisilla  valoaalloilla,  toisella 
vähäisin  nopeus.  —  Rombiseen,  monokliiniseen  ja 
trikliiniseen  järjestelmään  kuuluvissa  k:issil  on 
myös  yksi  suunta,  jossa  värähtelevän  valoaallon 
nopeus  on  suurin  (n.  s.  suurimman  optillisen  jous- 
tavuuden suunta),  mutta  kaikissa  tätä  vastaan 
kohtisuorassa  suunnissa  väräjävät  valoaallot  ete- 
nevät   eri    nopeasti.     Yksi    näistä    suunnista    en 


S03 


Kidejärjestelmä — Kidukset 


804 


pieniiiimäu  optillisen  joustavuuden  suunta,  jossa 
väriijiivUu  valoaallon  nopeus  on  pienin.  Sunrini- 
man  ja  pienimmän  optillisen  joustavuuden  suun- 
nat sekä  näitä  vastaan  kohtisuora  n.  .?.  koski- 
joustavuuden  suunta  (k:n  kolme  joustavuusakse- 
lia)  ovat  rombisissa  k:issä  samat  kuin  kide- 
akselien  suunnat.  Monokliinisissa  k:issä  kaksi 
joustavuusakselia  on  k:n  ainoassa  symmetria- 
tasossa,  mutta  kideakseleista  riippumattomina,  ja 
kolmas  on  ortoakselin  suuntainen.  Trikliinisissä 
k:issä  taas  ne  eivät  ensinkään  riipu  kidemuo- 
dosta. Kaikissa  näissä  k:issä  on  suurimman  ja 
pienimmän  optillisen  joustavuuden  tasossa  k.iksi 
keskenään  vinoasentoista  suuntaa,  optillista  akse- 
lia, joissa  valo  kulkee  jakaantumatta,  mutta  mui- 
hin suuntiin  kulkeva  valo  taittuu  kahtaisesti. 
Sen  johdosta  näitä  aineita  sanotaan  optilli- 
sesti  kaksiakselisiksi.  —  Kahtai.stait- 
teisuudeu  laatu  ja  suuruus  sekä  siitä  riippuvat 
interferenssi-ilmiöt,  joita  kaikkia  tutkitaan  po- 
larisatsionimikroskoopilla,  ovat  kahtaistaitteiston 
aineitten  kaikkein  varmimpia  tuntomerkkejä. 
Niitä  voidaan  mäiirätä  mikroskooppisen  pienissä- 
kin kideyksilöissä,  ja  niitten  avulla  saadaan  selkoa 
aineitten  mui.stakin  kideopillisista  ominaisuuk- 
sista, vaikka  kidemuoto  ei  ole  ensinkään  kehit- 
tynyt. P.  K. 

Kidejärjestelmä   ks.   K  i  d  e. 

Eidelämpösähkö  ks.  P  y  r  o  e  1  e  k  t  r  i  s  i- 
teetti. 

Kidemuodot  ks.  Kide. 

Kideoppi  1.  kristallografia,  kiteitä  kä- 
sittelevä tiede.  Sen  eri  haaroja  ovat  kiteitteu 
mucto-ominaisuuksien  selvittely  1.  geometri- 
nen k.,  kiteitten  fysikaalisten  ominaisuuksien 
tutkiminen  1.  fysikaalinen  k.,  joiilia  tiii- 
kein  osa  on  kidevalooppi  1.  kideoptiikka,  ja 
lopuksi  kemiallinen  k.,  joka  käsittelee  kide- 
opillisten  ominaisuuksien  ja  kemiallisen  kokoo- 
muksen keskinäistä  riippuvaisuutta.  \'iiiiieniai- 
nittu  on  pidettävä  kemian  osana,  molemmat  edel- 
liset taas  ovat  oikeastaan  fysiikan  alaau  kuu- 
luvia, koska  kiderakenne  on  .aineen  fysikaalineu 
ominaisuus.  K.  on  kivennäistieteen  tärkeä  apu- 
tiede, ja  sen  tutkijat  ovat  tavallisesti  olleet  sa- 
malla mineralogeja,  mutta  kumminkin  k.  sinänsä 
on  kivennäistieteestä  riippumaton,  sillä  kiteinä 
esiintyvät  yhtä  hyvin  keinotekoiset  aineet  kuin 
kivennäisetkin. 

K.  on  luonnontieteistä  nuorimpia.  Ei  kukaan 
liene  ajatellutkaan,  että  kidemuodot  saattaisivat 
olla  aineitten  pysyviä  ja  säännöllisiä  ominai- 
suuksia, kunnes  tanskalainen  Nicolaus  Steno 
1669  keksi  kulmien  pysyväisyyden  kalkkisälpä- 
kiteissä.  Kului  vuosisata,  ennenkuin  päästiin 
tästä  sen  pitemmälle,  ja  vielä  1788  kuuluisa  luon- 
nontutkija Buffon  pitää  kiteen  muotoa  sen  vä- 
himmän luotettavana  tuntomerkkinä.  Kumminkin 
jo  1783  RomC  de  Tisle  oli  todistanut  kulmien 
pysyväisyyden  lain  yleispätevyyden  mitattuaan 
keksimiillään  kosketusgoniometrillä  suuren  jcu- 
kon  eri  aineitten  kiteitä.  Sitäkin  aikaisemmin, 
1773,  ruotsalainen  kemisti  Torbern  Bergman  oli 
tehnyt  .sen  merkittävän  havainnon,  että  kalkki- 
sUlvän  kaikki  erilai.set  kidemuodot  voidaan  ra- 
kentaa päällekkiiin  kasatuista  romboedreista. 
Tässä  hän  jo  lähenteli  ratsionaalisten  para- 
metrisuhteitten  lakia  (ks.  Kide),  jonka  lopul- 
linen  keksiminen  jäi   ranskalaisen  apotti   Haiiyn 


työksi  il7S4).  Viimemainittu  myöskin  laati 
tälle  laille  molekyliteoriaan  perustuvan  selityk- 
sen, josta  samalla  lohkosuuntien  merkitys  kävi 
ilmi.  Tämän  jiilkeen  k.  edistyy  nopeasti.  Wol- 
laston  keksi  1S(I'J  tarkkaan  kulmanmittaukseen 
kelpaavan  heijastusgoniometrin.  Samaan  aikaan 
Weiss  ja  Mohs  jakoivat  kaikki  kidemuodot  nii- 
den synimetriamäärän  mukaan  kidejärjes- 
telmiin,  ottivat  käytäntöön  kidemuotojen  se- 
littämisen akselien  ja  parametrien  avulla,  ja 
jälkimäinen  lisäksi  kehitti  vyöhykeopin.  Pää- 
asiassa tällä  pohjalla  ovat  siitä  pitäen  lukuisat 
tiedemiehet  kartuttaneet  yksityisten  aineitten 
kideopillisten  ominaisuuksien  tuntemista.  Teo- 
reettisen k:n  alalla  mainittavimpia  edistysaske- 
leita ovat  olleet:  Xaimiannin  ja  Millerin  kek- 
simät, entistä  tarkoituksenmukaisemmat  kide- 
muotojen merkitsemistavat,  Bravais'n  laatimii  ki- 
teiden molekyli rakenteen  yleinen  teoria,  johon  jo 
Haiiy  oli  viitannut  ja  jota  sitten  Sohnelie  ja 
ilallard  edelleen  kehittivät,  ja  lopuksi  kiteiden 
.symmetrialakien  geometrinen  selvittely.  Tämän 
tehtävän  ratkaisi  eusimäisenä  Ifessel  ISIlfl,  sit- 
ten Bravais  1849,  ja,  edellisistä  riippumatta, 
1867  Gadoliu,  joka  lopullisen  täydellisessä  iiiuo- 
dcssa  määritteli  geometrisesti  mahdolliset  kide- 
luokat.  Kiteiden  mittaamise.ssa  on  viime  /uosi- 
kymmeninä  huomattavan  parannuksen  tuottanut 
W.  Goldschmidtin  keksimä  kaksiympyräinen  j-o- 
niometri.  —  vrt.  K  i  v  e  n  n  ä  i  s  t  i  e  d  e.)  ILie- 
bisch,  ..Geometrische  Kristallographie"  (18S1); 
Groth.  .,Physikali.sohe  K."  (4  pain.  1904);  sama, 
,.Cliemi.sphe"  K."    (1906).]  P.    E. 

Kidepainesähkö  ks.  P  i  e  z  o  e  1  e  k  t  r  i  s  i- 
teetti. 

Kiderakenteinen,  yhteinen  nimitys  kileisilli" 
ja   kiteytyneille   aineille. 

Kiderlen-Wäch.ter  [-vehtar],  Alfred  von 
t  (s.  1852),  saks.  diplomaatti,  meni  1879  ulkoasiain 
ministeriön  palvelukseen,  seurasi  1888-94  esit- 
televänä neuvok.sena  keisari  Wilhelmiä  hänen 
matkoillaan,  oli  sittemmin  lähettiläänä  m.  m. 
Kööpenhaminassa  (v:.sta  1895)  ja  Bukarestissa, 
(v:sta  1900)  :  hoiti  syksyllä  1908  sijaisena  ulko- 
asiain valtiosihteerin  virkaa,  jolloin  hänen  sano- 
taan tuntuvasti  vaikuttaneen  siilien,  että  Saksa 
pontevasti  kannatti  Itävaltaa  Bosnian  kysymyk- 
sessä; nimitettiin  1910  mainitun  viran  vakinai- 
seksi haltijaksi.  J.  F. 

Kides   ks.   Kitee. 

Kidesikeröt,  vuorilajien  onteloiden  seinäm;.~tä 
kasvaneet   kideryhmät. 

Kidevesi,  kiteissä  oleva.  kem.  sitoutunut  vesi, 
joka  poistuu  kuumennettaessa  .sekä  usein  jo 
tavallisessa  lämmössäkin  (ks.  Rapautumi- 
nen). K:n  poistuessa  kide  useiinmiten  hajoaa 
ja.  jos  se  on  ollut  värillinen,  värikin  tavallise.sti 
häviää.  S.   Y.    n. 

Kideyksilö   ks.   K  i  d  e. 

Kidron,  laak.so,  joka  alkaa  Jerusalemin  (ks.  t.l 
pohjoispuolella,  kulkee  etelään  tämän  ja  öljy- 
mäen välitse  muodostaen  „Josafatin  laakso"  nimi- 
.sen  syvennyksen,  .vhtyy  Jerusalemin  eteläpuo- 
lella Hinnomin  laaksoon  ja  päättyy  Vädi-enn.^r 
nimisenä  Kuolleeseen-mereen.  Ainoastaan  anka- 
rien sateiden  aikana  siinä  on  hiukan  vettä. 

E.  T. 

Kidukset  (hranckioe),  vedessä  elävien  eläinten 
hengityselimet.      Ne     ovat     yleensä     määrätyissä 


805 


Kidusjalkaiset —  Kiehki 


K06 


ruuniiiiikoluUssa  tavattavia  pehmeitä.  ohutseinUi- 
siii  ja  voririkkaita  elimiä,  useimmiten  ilion  muo- 
dostamia pullistumia  tai  poimuja,  joiliin  saapuu 
runsaasti  verisuonia,  niin  että  vereeni  liuenneen 
liiililiapou  ja  ympäröivän  veden  sisältämän  happi- 
k:i:isun  viilillil  vaihdos  helposti  kii}'  päinsä.  Vain 
alhaisimmilla  tdäimillä  tämä  toiminta  yksinomaa:] 
tapahtuu  iliossa  yleensä,  tavallisesti  .se  on  rajoit- 
tunut puheenaoleviin  paikallisiin,  tarkoituksen- 
nuikaisesli  erilaistuneihin  elimiin.  Kidusliengitys 
on  erittäin  yleinen  kaikenlaisissa  alemmissa  eläin- 
ryhmissil  niinkuin  madoilla,  piikkiiuihkaisilla, 
iiilviäi.sillii,  äyriäisillä,  kaikilla  kaloilla  ja  sam- 
makkoeläinten toukilla,  eräillä  vesiliskoilla  kai- 
killakin ikäkausilla.  Alkeellisimmat  k.  näyttä- 
vät yksinkertaisilta,  rihman  tai  lehden  muotoi- 
silta iludisäkkoiltä,  mutta  hyvin  yleisesti  ne  ovat 
haaraantunoet  tai  poimuttuneet,  joten  niiden 
pinta  (hengityspinta)  on  verraten  laaja,  ja  e^,;in- 
tyvät  silloin  sulkamaisina,  tupsumaisina.  oksan 
tai  pensaanmuotoisina  t.ai  myös  lehdykköihiu  ja- 
kautuneina nuiodostuksina.  Usein  ne  ovat  eri- 
koisen ihopoimun,  vaipan,  kiduskannen  peitossa. 
Ilaaraantuneita,  ruumiista  ulkonevia  k:  ia  on 
selkiirankaisten  seassa  haikalojen  sikiöillä,  keuhko- 
kalojen  ja  eräitten  kiillesuomuisten  (Polyptcras, 
Calamoichthys)  samoin  kuin  sammakkoeläinten 
nuoruusasteilla;  myös  tavataan  niitä  eräillä 
keuhkokaloilla  (Protojyterus)  ja  n.  s.  pysyväis- 
kiduksisilla  sammakkoeläimillä  (Pereiuiibran- 
rliiata)    täysikasvaneessakin    tilassa. 

Eräillä  merimadoilla  (terhomadoilla.  Entero- 
piicustu),  vaippaeläimillä  j.a  suikulaisella  (Amnhl- 
OTiis)  on  nielusuolen  seinässä  molemmin  puolin 
reikien  tai  rakojen  muotoisia  aukkoja,  joiden 
hipi  virtaa  suun  kautta  otettu  hengitysvesi. 
Niillä  on  k  i  d  u  s  s  u  o  1  i.  joka  on  alkuperäinen 
ominaisuus  koko  selkärankaisten  osastolla.  Kalo- 
jen n.  s.  sisäi.set.  kiduskaarien  tukemat  k.  ovat 
verisuonirikkaita  lehtimäisiä  poimuja  siinä  lima- 
kalvossa, joka  verhoo  suole.sta  ruumiin  pintaaa 
johtavien  kidusrakojeu  seiniä.  Alkuperäisemmillä 
kaloilla,  nim.  haikaloilla,  on  täydelliset  väli- 
seinät kidusrakojen  (kidusputkien)  välissä,  ta- 
vallisilla luukaloilla  näitä  väliseiniä  edustavat 
pääasiallisesti  kapeat,  kiduskannen  peittämät 
kiduskaaret.  joiden  ulkopuolisessa  reunassa  ki- 
dukset esiintyvät  kahtena  lehtirivinä.  Edellisessä 
tapauksessa  nimitetään  k:  ia  peitetyiksi 
(haikalat),  jälkimäisessä  kampakid  uksiksi 
(kiillesuomuiset  ja  luukalat),  vrt.  Kalat  ja 
Kiduskaaret. 

Erikoislaatuisia  k:  ia  tavataan  useilla  vesi- 
elämään  mukaantuneilla  hyönteistoukilla,  n.  s. 
..trakea-kiduksia",  jotka  ovat  lehtimäisiä  tai 
tupsumaisia,  hienoja  ilmaputken  haaroja  sisältä- 
viä  iholLsäkkeitä. 

Kaikki  vedessä  elävät  eläimet  eivät  kykene 
käyttämään  hyväkseen  vedessä  olevaa  ilmaa,  vaan 
hengittävät  sitä  vedenpinnan  yläpuolelta,  keuh- 
koilla esim.  vedessä  elävät  matelijat  ja  vesi- 
nisäkkäät,  ilmaputkilla  lukuisat  hyöntei.set,  jotka 
toukkina   tai   tävsikasvuisina   elävät   vedessä. 

A'.    .1/.    L. 

Kidusjalkaiset  ks.   Branchiopoda. 

Kiduskaaret  ovat  kaloilla  tavattavat,  ruston 
tai  luun  muodostamat,  kiduslehtiä  kantavat 
visceraaliluuston  osat.  Luukaloilla  k:ia  on  4  pa- 
ria, rustokaloilla  5    (joskus  enemmänkin) .    K.  ta- 


vataan ylempienkin  luurankoisten  sikiöillä, 
mutta  nuiuttuvat  täy.skasvaneilla  osaksi  kieli- 
luun  sarviksi,  osaksi  kurkunpään  ja  henkitorven 
rustoiksi.  p.  B. 

Kidutus,  ruumiillisten  tuskien  tuottaminen  tai 
niillä  ulikaaminen.  jonka  tarkoituksena  on  pakot- 
taa kidutettu  tunnustamaan  tai  puhumaan  totta 
oikeudessa.  Tuomitsevat  ja  täytäntöönpanoviran- 
omaiset ovat  käyttäneet  k:ta  jo  vanhimpina 
aikoina,  eikä  se  ollut  tuntematonta  roomalaisessa- 
kaan oikeudessa.  Mutta  varsinkin  1.500-  ja  1600- 
luvuilla  k.  saavutti  laajan  käytännön,  etupäässä 
inkvisitsionin  palveluksessa  harhaoppisia  ja  noi- 
tuudesta epäiltyjä  vastaan.  Tältä  ajalta  ovat 
nuo  epiiinhimilliset  kidutuskeinot  ..ruusuluioneet", 
..espanjalaiset  saappaat",  peukalopuristimet  j.  n.  e. 
K.  jatkui  pitkälle  uuteen  aikaan  —  vasta  va- 
listusfilosofian vaikutuksesta  se  poistettiin,  eikä 
sitä  enää  käytetä  missään  sivistysmaassa.  — 
Kuotsissa  ja  Suomessa  k.  ei  koskaan  ole  päiis.syt 
suureen  valtaan.  Jo  tuomariohjeet  (1500-lnvulta) , 
jos  kohtakin  niistä  selviää,  että  k:ta  suuri.ssa 
rikosasioissa  voitiin  käyttää,  sanovat,  että  „se 
on  ilmeinen  väkivalta,  kun  piinapenkillä  ja 
muilla  sellaisilla  kidutusneuvoilla  kiusataan". 
Jjopnllisesti  kiellettiin  k.  kokonaan  Kustaa  III:n 
kiertokirjeessä  maalierroille  27  p:ltä  elok.  1772 
ja  kirjeessä  Sveau  hovioikeudelle  21  p:ltä  jouluk. 
1774.  —  vrt.  myös  Inkvisitsioui  ja  Ju- 
m  a  1  a  n  t  u  o  m  i  o  t.  A.    T. 

Kiehimäiijoki,  myös  E  m  ä  j  o  k  i  1.  K  i  a  n- 
n  a  n  j  o  k  i,  on  laskujoki  Kiantajärvestä  Oulii- 
järveen.  Se  alkaa  siis  Suomussalmen  pitäjiissä. 
virtaa  läpi  Hyrynsalmen  ja  Ristijärven,  sekä  las- 
kee Kiehimänsuun  kylän  kohdalla  PaltaTuon 
pitäjässä  Oulujärveen.  Pituus  Kiantajärvea 
Niskaselästä  on  noin  90  km.  K.  on  monine 
koskineen  mitä  suurenmoisimpia  virtaväyliä,  jos- 
kaan ei  rantoja  elähytä  talot.  Uoma  on  sy- 
välle uurtautunut  kallioiden  ja  korkeitten 
rantaäyräitten  väliin.  Koskista  mainittakoon: 
Jalo,  Kynä,  Patokoski,  Kyynäspää.  Py.^ty, 
Vääntiä.  Pitkä,  Peurakoski,  Haarakoski  ja  Aitio. 
Mahtavimmat  ovat  Jalo  ja  Aitto,  joka  viimemai- 
nittu näyttää  pienennetyltä  Imatralta.  Tästä  on 
K.  Ilyrynjärvelle  saakka  väliemmän  koski  rikas, 
kuitenkin  ovat  täällä  vuolaat  Keralan  kosket. 
Virrasta  pyydetään  helmiä,  joista  saadaan  aina 
200-,'!00  markan  hinta.  Hyrynsalmesta  Ristijär- 
velle  K.  on  vuolas  (4  peninkulmaa).  Koskista 
mainittakoon;  Siittikoski.  Vääräkoski,  Seiton- 
oikia  (tämän  väylän  vaikeimpia  ja  vaarallisimpia 
paikkoja),  Ruokavirta.  Junkonen  ja  Kalliokoski. 
Peninkulman  pituisesta  Iijärvestä  alaspiiin  ovat 
m,  m.  seuraavat  kosket;  likoski.  Leppäkoski  ja 
Kiehimänvirta.  K:n  laskukohdalla  on  suuri  terva- 
varastopaikka  ja  useita  taloja.  Melkein  puolet 
Oulun  tervatuonnista  tulee  täältä.  Tervaveneitä 
saadaan  täällä  hyvin  halvalla,  koska  on  hyvin 
vaivaloista  sauvoa  niitä  vastavirtaa  Suomussal- 
melle. J.  E.  R. 

Kiehimänsuu,  kyläkunta  Kieliimänjoen  (ks.  t.) 
suulla  Oulujärven  itäosan  koillispäässä  Palta- 
mon   pitäjässä.    —   Kylätie    Puolangalle. 

L.    Tlven. 

Kiehki  1.  k  i  v  i  s  a  p  p  i,  eläinl.,  syntyy  kavion 
pehmeiden  taka-osien  ruhjoutumisesta,  joka  vi- 
k;vantuneista  verisuonista  johtuneen  veren  imey- 
tymisestä   muuttaa    ympärillä    olevan    sarveisai- 


807 


Kiehkura — Kielce 


808 


neeii  punaiseksi,  keltaiseksi  tai  sinertilvänpimai- 
seksi.  Vamma  ilmestyy  tavallisesti  etiika.iou 
kalinan  kulmaukseen  ja  on  joko  märkimatiintä 
tai  märkiviiii  laatua.  —  Syynä  on  pidettävä  vir- 
heellistä jalan-asentoa  tai  kaviomuotoa  kuin  rpyös- 
kin  puutteellista  kavioiden  hoitoa  ja  huonoa  kengi- 
tystä. —  Hoito  perustuu  ensi  kädessä  syiden 
poistamiseen.  Märkiessä  on  märälle  hankittava 
tie   poistuakseen.  Kp. 

Kiehkura  ks.  L  e  h  t  i  a  s  e  n  t  o. 

Kiehkuraishylje  ks.  II  y  I  k  e  e  t. 

Kieuumapiste    ks.    Kiehuminen. 

Kiehuminen,  nesteiden  haihtuminen  siten, 
ettei  höyryii  kehity  vain  pinnalla,  vaan  myös- 
kin nesteen  sisällä.  Nesteen  sisiilUi  voi  syntyä 
höyrykuplia  vain  silloin,  kuu  syntyneen  hijyryn 
jiintevyys  on  tasapainossa  nestepintaan  kohdis- 
tuvan paineen  (ilmanpaineen)  kanssa,  lisättynä 
kuplan  päällä  olevan  nestepylvään  painolla.  Ta- 
vallisi.-isa  olosuhteissa  viimemainittu  paino  on 
häviäviin  pieni,  mutta  sillä  on  tärkeä  merkityk- 
sensä, kuu  hyvin  korkea  nestepatsas  alhaalta 
kuumenee  kuten  esim.  Geysirissä.  K.  tapahtuu 
itsekullekin  nesteelle  määrätyssä  lämmössä,  joka 
on  sitä  alhaisempi,  kuta  alemmassa  ulkonaisessa 
paineessa  neste  on,  ja  tätä  lämpöastetta  nimite- 
tiiän  nesteen  k  i  e  h  u  m  a  p  i  s  t  e  e  k  s  i.  Veden 
,, normaalinen"  kiehumapiste,  joka  Celsius-lämpö- 
mittari.ssa  merkitäiin  luvulla  100,  on  lämpötila, 
missii  vesi  kieluui  7G0  mm:n  paineessa.  Esim. 
Mont  Blancin  huipulla  (4,755  m  yi.  merenp.)  kie- 
huu vesi  84°,  sillä  barometrikorkeus  on  siellä 
vaiu  noin  417  mm.  Avonaisessa  astiassa  kie- 
huvan veden  lämpöasteesta  voidaan  siis  laskea 
seudun  korkeusetäisyys  merenpinnasta.  Tähän 
tarkoitukseen  käytetään  h  y  p  s  o  t  e  r  m  o  m  e  t- 
riä    (t  e  r  m  o  b  a  r  o  m  e  t  r  i). 

Vähentämällä  painetta  keittoastiassa  (pump- 
puamalla  ilmaa  pois  ilmapumpulla)  voidaan  nesteet 
saada  kiehumaan  normaalista  kiehumapistettu  al- 
haisemmassa lämmössä  (v  a  k  u  u  m  i  t  i  s  1  a  u  s) 
ja  käytetään  tätä  menettelyä  nykyään  paljon  ke- 
miallisessa teollisuudessa,  sillä  täten  säästetään 
polttoainetta  ja  monet  aineet  myöskin  hajoavat, 
jos  niitii  koetetaan  kiehuttaa  (tislata)  tavalli- 
sessa  paineessa. 

Jos  suljetussa  astiassa  kiehutetaan  nestettä, 
kehittyy  yhä  enemmän  ja  enemmän  höyryä  as- 
tiaan, paine  lisääntyy  ja  nesteen  kiehumiseen 
vaaditaan  yhä  korkeampi  lämpötila.  Niinpä  kie- 
huu esim.  vesi  2  ilmakehän  paineessa  vasta 
121°  :n  lämmössä,  ö  ilmakehän  paineessa  1.34°  :n 
j.   n.  e. 

Mainittakoon  tiissä  muutamien  aineiden  kie- 
humapisteet: 

Hiilihappo      — 7S°  Petroleum!   .  .  .  160-300° 

Ammoniakki       .  .  .  — 3**°   Elohopea    357° 

Eetteri     35°    Uikki     444° 

Kloroformi   61  °    Sinkki    730° 

Alkoholi    78° 

Bentsoli   81° 

Absoluuttiseksi     k  i  e  h  u  m  a  p  i  s- 
teeksi  nimitetään  Mendelejevin  mukaan  krii- 
tillistä temperatuuria  (ks.  t.),  jota  korkeammalla 
aine  kaikissa  olosuhteissa  pvsyy  kaasumaisena. 
's.  V.  //.  (U.  S:n.) 

Kiekinjoki  on  Kuhmoniemen  pitäjässä  ja  muo- 
dostaa   Sotkamon    reitin    toisen    latvahaaran.    K. 


alkaa  aivan  \'enäjän  rajalta  ja  saa  lisäjoen  myös 
rajan  toiselta  puolelta.  N.  50  km  pitkä.  Veneellä 
kuljettava  melkein  latvoille  saakka.  Maantie  ei 
uletu  kuin  ke.skijuoksun  jiaikkeille.  Ainoastaan 
siellä  täällä  näkee  joen  rannoilla  sydänmaan  tor- 
pan tai  talon.  J.  E.  K. 

Kiekko.  1.  Diskoksen  suomalainen  nimi- 
tys, ks.  II  e  i  1 1  o  u  r  h  e  i  I  u.  2.  Kiekon-  1.  kiiri- 
kanlvönnissä  käytetty  urheiluviiline,  ks.  K  i  i- 
r  i  k'k  a.  '         '  L.    P. 

Kiekonheitto   ks.    H  e  i  1 1  o  n  r  h  e  i  1  u. 

Kiel  [kilj.  kaupunki  ja  kaupunkipiiri  Sak.sa.ssa, 
Schlesnifjin  hallituspiirissä  K:n  lahden  pohju- 
kas.sa,  211.044  as.  (1910).  K:n  satama  on  Sak- 
san paras  sekä  pääsotasatama.  Sitä  suojelee 
paitsi  muita  varustuksia  linnoitus  Friedrichsort. 
Pohjan-Itämeren  (1.  Keis.  'SVilhelmin)  kanava 
(ks.  t.)  alkaa  tämän  ja  K:n  välistä.  K:n  kautta 
käy  Hampurista  Kööpenhaminaan  tärkeä  liike- 
väylä.  Huomattavia  rakennuksia:  vanha  Holstein- 
Gottorpin  herttnain  linna,  uusi  linna,  8  kirkkoa, 
paljon  vanhoja  yksityisrakennuksia.  Useita 
muistopatsaita.  K:ssä  on  yliopisto  (per.  1005), 
opiskelevia  1910-11  1,527  ja  kirjasto  sekä  mu- 
seoita, tähtitieteellinen  observatori,  meriakatemia 
y.  m.  oppilaitoksia,  tieteellisiä  seuroja  ja  teatteri. 
Teollisuuslaitoksia:  valtion  ja  yksityisten  laiva- 
veistämöitä,  myllyjä,  öljytehtaita.  Vilkas  kauppa, 
tammikiiuM  alussa  suuret  markkinat.  91  kauppa- 
laivaa, 31,107  tonnia  (1908).  Kalastusta  harjoi- 
tetaan myös,  viedään  savustettua  kalaa.  —  Kie- 
lin viikko  (kesäkuun  lopulla)  on  kuuluisa 
kansainvälinen  purjehduskilpailutilaisuus.  —  K. 
mainitaan  jo  1000-luvulla  kaupunkina,  kuului 
senjälkeen  hansaliittoon,  oli  1721-73  Holstein-Uot- 
torpin  herttnain  hallituskaupunkina.  Kielin  rau- 
liassa  (1814)  Tanska  luovutti  Norjan  Kuotsille  ja 
sai   puolestaan   ruotsalaisen  Pommerin   haltuunsa. 

E.  T. 

Kiel  //.(/;,  Friedrich  (1821-85),  saks.  sä- 
veltäjä, Dehniu  oppilas  (1842-44);  toimi  Ber- 
liinissä piano-  ja  sävellysopettajana,  ensin  Ptcr- 
nin  konservatorissa  1S66-70,  senjälkeen  Berliinin 
musiikkikorkeakoulussa.  K:n  pääteokset  ovat 
hengellisiä  kuorosävellyksiä:  2  requiemia,  missä 
solemnis,  oratorit  „Kristus"  ja  „Betlehemin  tiiliti", 
Tedeum  y.  m. ;  sitäpaitsi  hän  sävelsi  myös  piano- 
ja kamarimusiikkiteoksia.  /.  K. 

Kielce  [kjcllsej,  ven.  Keljtsy.  1.  Kuvernemontti 
( K  e  1  e  t  s  k  a  j  a)  Lounais-Puolassa,  Itävallan  ra- 
jalla, 10,093  km=  (ilman  vesiä),  957,100  as.  (arv. 
1909),  95  knr:llä;  niistä  87,8  %  puol.,  10,»  %  juut., 
1,2  </o  ven.,  0,3  %  saks.  (1905)  ;  saks.  protestant- 
teja. Lukutaitoisia  on  22,7  %  (1905),  kansakou- 
luissa oppilaita  27,176  (1908).  —  JIaisema  vaih- 
televaa, koillisessa  612  m  korkea  Lysa  Gora,  joet 
vuolaita.  —  Pääelinkeino  on  suurella  huolella 
harjoitettu  maanviljelys;  rukiin,  ohran  ja  vehnän 
sato  on  302,900  tonnia  (1909),  kauran  85,000 
ton. ;  tärkeä  on  perunanviljelys,  1,029,880  ton. 
ja  valkojunrikkaitten.  Lelimiä  186,003,  hevosia 
106,241,  sikoja  23.409,  lampaita  ja  vuohia  31,920 
(1909).  —  Vuoret  mineraalinpitoisia,  kaivostyö 
tuottaa  ainoastaan  kuparimalmia,  391  tonnia 
(1900).  Tehtaita  121.  joissa  työväkeä  4,377  (1900 
ja  1906).  —  Vesiteitä  219.»  km,  joista  188,7  km 
aluksilla  kuljettavia  (Veiksel).  Eautatie  (193 
km)  kulkee  halki  K:n.  • —  K.  jaetaan  7  piiri- 
kuntaan. —  2.  Edellisen  pääkaupunki   (23,189  as. 


809 


Kieleke— Kieli 


810 


1897),  kauniissa  seudussa  I.ysa  Göran  vuoristossa. 
Rauta-  ja  sokeritehtaita.  Rautatie.  Pankki.  Kato- 
lilainen piispa,  katol.  pappisseminaari  y.  m.  oppi- 
laitoksia. —  Perustamisvuosi  tuntematon;  K:n 
liUvittivät  tataarit  1240  ja  ruotsalaiset  1700- 
luvuii  alussa.  E.  E.  K. 

Kieleke   ks.   Heinäkasvit. 

Kielenalusrakkula  (ranula),  nimitys  monen- 
laisille suunpolijalla  kielen  alla  esiintyville  rak- 
kulantapaisille,  osaksi  .synnynnäisille,  osaksi 
rauluistieliyitten  sulkeutumisesta  tai  tulehtumis- 
ilmiöistä    syntyville    muodostumille. 

Kielenopetus,  sekä  äidinkielen  että  vieraiden 
kielten  ojietus.  Äidinkielen  opetuksen  tarkoituk- 
sena on  olijata  oppilas  täysin  ymmärtämään  sekä 
virheettömästi  ja  luontevasti  puheessa  ja  kirjoi- 
tuksessa käyttämiiän  äidinkieltään  (kirjakieltä). 
Tätä  tarkoitusta  palvelee  tavallaan  kaikki  koulu- 
opetus, mutta  kumminkin  opetetaan  äidinkieltä 
sekä  kansa-  että  oppikouluissa  erityisenä  opetus- 
aineena ja  se  nuiodostaa  varsinkin  kansakoulussa 
opetuksen  perustan.  Kielistä  äidinkieli  yksin  kuu- 
luu kansakoulun  ohjelmaan.  Oppikouluissa  opete- 
taan sen  ohella  myös  vieraita  kieliä,  meidän  maas- 
samme toista  kotimaista  kieltä  (ruotsia,  suomea), 
latinaa,  kreikkaa,  saksaa,  ranskaa,  venäjää,  eng- 
lantia. Näistä  opetettiin  keskiajan  kouluissa  ai- 
noastaan latinaa,  myöhemmin  myös  kreikkaa, 
jotka  —  erittäin  latina  —  ovat  säilyttäneet  ase- 
mansa tähän  saakka  eri  maiden  oppikouluissa, 
ollen  perustavina  aineina  klassillisissa  oppilaitok- 
sissa, vaikka  niiden  rinnalla  uudemmat  kielet  ja 
n.  s.  reaaliaineet  ovat  voittaneet  yhä  enemmän 
alaa.  Latinan  kielioppi  oli  pitkät  ajat  oppikou- 
luissa vallitsevana  opetusaineena  ja  sen  opetta- 
misessa käytetty  menetelmä  painoi  syvälle  uu- 
teen aikaan  saakka  leimansa  kaikkeen  kielen- 
opetukseen. Sitä  opetettiin  yleensä  synteet- 
tistä 1.  deduktiivista  menetelmää  noudattaen: 
alettiin  sanojen  taivutuksesta  _'a  kieliopin  sään- 
nöistä, joita  kartellen  muodostettiin  lauseita,  en- 
sin yksinkertaisia,  sitten  vaikeampia.  Tätä  mene- 
telmää arvostelevat  sentään  jo  Ratke  ja  Locke, 
huomautellen  .«ellaisen  opetuksen  eduista,  joka 
ottaisi  itse  elävän  kielen  lähtökohdaksi  ja  siitä 
etsisi  kielen  säännöt  ja  lait.  Tätä  n.  s.  ana- 
lyyttistä 1.  induktiivista  menetelmää  onkin 
alettu  yllä  yleisemmin  noudattaa  erittäin  uusissa 
kielissä.  Sitä  kehitteliviit  19:nnen  vuosis.  alussa 
Hamilton  ja  Jacotot,  ja  myöhemmin  kulki 
samaa  uraa  P  1  o  e  t  z,  jonka  toimittamat  oppi- 
kirjat saivat  laajan  levenemisen.  Se  on  myös 
sovitettu  T  o  u  s  s  a  i  n  t-L  angenscheidtin 
yksityisopetusta  varten  järjestämään  kirjemene- 
telmään,  jossa  vieraskielisen  kirjallisuuden 
avulla  kirjeellisesti  ohjataan  kieltä  ymmärtä- 
mään. 19:nnen  vuosis.  lopulla  on  moniahtaalla 
otettu  koulunopetuksessa  käytäntöön  E  e  r- 
litzin  menetelmä  (ks.  Berlitz  school), 
jonka  mukaan  opetuksessa  käytetään  yksinomaan 
vierasta  (opetettavaa)  kieltä,  niin  että  oppilaan- 
kin alusta  alkaen  tulee  sillä  antaa  kaikki  vas- 
tauksensa. Sitä  varten  käytetään  runsaasti  lia- 
vaintoesineitä.  m.  m.  varta  vasten  valmistettuja 
kuvia.  Kielen  oikeaan  ääntämiseen  on  myös 
alettu  kiinnittää  yhä  suurempaa  huomiota  ja  sen 
helpottamiseksi  oppikirjojen  alkuun  pantu  ään- 
tämisen mukaisesti  merkittyä  tekstiä.  [O.  Jes- 
persen,    .,Sprogundervisning"    (1901).]    O-    J/-e. 


Kielenpuhdistus   ks.   Purismi. 

Kielentulehdus  (glossitix),  kielen  liaavoittu- 
misesta,  esim.  pilaantuneen  hampaan  särmän  han- 
kaamisesta  aiheutunut  kielen  kudoksen  tulelitu- 
minen,  mikä  saattaa  kehittyä  niinkin  pitkälle, 
että  syntyy  märkäpesä  1.  kieliabsessi.  Tila  on 
kovin  kiusallinen,  sillä  kieli  turpoo  siitä  usein 
vallan  suunnattomasti  niin,  että  m.  m.  syöminen 
käy  mahdottomaksi.  Jos  turvotus  jatkuu  ympä- 
ristöön ja  varsinkin  kurkunpäähän  päin,  niin 
saattaa  henkikin  olla  vaarassa,  sillä  hengitys 
voi  niin  ollen  tulla  pahoin  estetyksi.  Iloito  on 
kirurginen:  märkäpesän  avaaminen  niin  että 
märkä   pääsee   valumaan   pois.  .1/.   0-B. 

Kielentutkimus  ks.  Kielitiede. 

Kielenäänne   ks.    ä  ä  n  n  e. 

Kieler  [kil-],  Laura,  o.  s.  Smith  Peter- 
sen (s.  1849),  tansk.  kirj:ulijatar,  syntynyt 
Tromssassa  norjalaisista  vanhemmista  Hänen 
jouduttuaan  naimisiin  tanskalaisen  yliopett:vjan 
V.  T.  J.  Kielerin  kanssa  Tanska  tuli  hänen  var- 
sinaiseksi kotimaakseen.  Ensimäisen  teoksensa 
,, Brands  dotre"  (1869)  hän  julkaisi  salanimellä 
„Lili"  nousten  siinä  Ibsenin  „Brand"ia  vastaan. 
Lappalaisten  elämää,  jota  hän  itse  lapsuudessaan 
oli  nähnyt,  hän  kuvaa  teoksissaan  „Andr^  fra 
Kautokejno"  (1879)  ja  ,,Lavrekas  Korhoinen" 
(1881).  jossa  viimelcsimainitussa  tapahtumat 
osittain  ovat  sijoitetut  Suomeenkin.  Lapsuutensa 
synkkää  pietististä  ympäristöä  sekä  omia  uskon- 
nollisia taistelujaan  hän  on  esittänyt  teoksessa 
..\  en  lysengels  skikkelse"  (1892).  Muista  var- 
hemmista tuotteista  mainittakoon:  kertomukset 
,,Everil"  (1876)  ja  ..Min  broder  amtmanden" 
(1882  sekä  kokoelma  kirjallisia  luonnoksia  ..Sil- 
houetter"  (1887),  näytelmä  „Mand  af  a;re"  (1890) 
ja  kertomus  .,Han  "falt  ved  Helgeland"  (1894). 
Oleskelu  Etelä-Jyllannissa  sai  hänet  koko  sydä- 
mellään ja  voimallaan  ottamaan  osaa  sikäläiseen 
taisteluun  häikäilemättömiä  saksalaistuttamis- 
yrityksiä  vastaan  pitämällä  esitelmiä  Etelä-Jyl- 
lannin oloista  useissa  Euroopan  maissa  (Suomessa 
1903)  sekä  Ameriikassa,  persoonallisesti  työsken- 
telemällä sorrettujen  hyväksi  ja  ennen  kaikkea 
julkaisemalla  useita  Etelä-Jyllannin  oloja  kuvaa- 
via teoksia:  „Sonderjyske  born"  (1898),  liikut- 
tavia kertomuksia  koululapsista,  jotka  ovat  pako- 
tetut opiskelemaan  vieraalla  kielellä,  ,,Dit  folk 
skal  V.Tre  mit  folk"  (1901:  suom.).  ..Karen  .Jilr- 
gens  til  Egtved"  (1903;  suom.),  ..Sten  Stensen 
til  Sten.sbo"  (1904)  ja  ..Hvem  kastede  den  forste 
Sten"  (1906).  Myöhemmistä  teoksista  on  vielä 
mainittava:  ,.Sole"  (1907),  ..Det  Stenholt  gods" 
(1909),  ,.Familjen  paa  Skovbohus"  (1909)  ja 
.,Hojvarden"   (1910).  77.  .«r. 

Kieli  (li)igua,  glossa)  on  luurankoisilla  suu- 
ontelon pohjalla  oleva  elin.  Alkuperäisimmässä 
muodossaan,  kaloilla,  k.  on  yksinkertainen  lima- 
kalvon muodostama  poimu,  jota  tukevat  visceraali- 
luuston  ventraalipuoliset  parittomat  luut.  Nah- 
kiaisilla k.  on  vahva,  sarveishampailla  varus- 
tettu lihas,  joka  imiessä  vaikuttaa  imupumpun 
männän  tavoin.  Muilla  kaloilla  se  on  omaa  li- 
hastoa  vailla  ja  liikkuu  vain  viseeraaliluuston 
mukana.  Muutamien  luukalojen  (esim.  lohi- 
kalojen) k:n  reunassa  on  todellisia  luuhampaita. 
Alempien  sammakkoeläinten  k.  on  samanlainen 
kuin  kaloillakin,  mutta  ylemmillä  on  jo  oma 
kielilihasto   ja   tämän   etuosassa    runsaa.sti    limaa 


su 


Kieli 


812 


erittäviä  rauhasia.  K:n  lihaston  muodostavat 
osaksi  siinä  itsessään  syntyneet,  osaksi  visre- 
raaliluuston  lihaksista 
"  muodostuneet  lihakset. 
*  Sammakkoeläimillä  k. 
on  muodostunut  saa- 
liin (kärpästen  y.  m. 
pikkuhyönteisten)  pyy- 
dystämiseksi. Se  on 
kiinnittynyt  suuonte- 
lon pohjaan  siten,  että 
suurin  osa  siitä  on  va- 
paa. Tämän  vapaan, 
venyvän  etuosan,  joka 
tavallisissa  oloissa  on 
suuontelon  pohjalle  pai- 
nuneena, voi  eläin  no- 
peasti työntää  suustaan 
pfg  ja  sen  tahmealle  pin- 
nalle pyydystää  lähei- 
syydessä olevan  hyön- 
teisen.   K:n   maku-   ja 


ap 


Ihmisen  kieli  psala  katsottuna.  i„„t„„„„j,.,.;;i:;         i,„, 
«    ktirkunkansi,    h    kieliUtun-  tuntonystyroita        her- 
sani  (cornu  majus  ossis  hyoi-  mottaa    sammakkoeläi-  i 
dei),  (sside(ligamentuinglosso-  mjHä   ja  kaikilla  muilla  : 
epigloiticuin    mcdiale).    r  vako  „]„„,„,:]]:;        liniriinkoi-  I 
(valleculai  kurkun  kannen  juu-  yieniniuia       luurankoi 
rell».    <7i   kielen  lymfarauhasia.  silla   ncrvua   glossopha- 
^c  urapisyvennjs   (foramen  coä-  ^unpeus         (9:s        aivo- 
corn),  r-  kielenkanta  (radiit,  pc  Uprmon.iril    ia    lihaksia 
vallireunainen  nvstermä  (papilla  öermopari)    ja   liuaKSia 
circumvallata),  pfg  sieniraäinen      nervus     hypoglossus 
nysterroi    (p.  funglfonnis),   pf  (I2:s  hermopari).    Ma- 


form.s).  c  kieUl.has '(c.rpus),'  *^J'J^'°,>^Ji°*"J!'J..^ 


ribmamaineo    nysiermä  (p.  fiii- 

op  kielen  kärki  (apex).  on  edellisestä  vain  kor 
keammalle  kehittynyt 
muoto.  Niillä  sekä  nisäkkäillä  on  paitsi  edellä- 
mainittuja hermoja  myös  7tervus  trigeminus  joutu- 
nut k:n  palvelukseen.  Matelijoista  on  krokotiilien 
ja  kilpikounain  k.  vähän  liikkuva,  jotavastoin 
se  sisiliskoilla  ja  käärmeillä  on  erittäin  liikkuva 
ja  monimuotoinen.  Viimeksimainituilla  on  k:n 
tyvessä  limakalvon  muodostama  kielltuppi.  K:n 
muotoa  käytetään  tunnusmerkkinä  sisiliskoeläi- 
miä  systemaattisesti  ryhmiteltäessä.  Toisilla  on 
lyhyt,  venymätön  ja  ehytpäinen  k.,  toisilla  taas 
syvästi  lovipäinen,  muutamilla  pitkä,  kaksihaa- 
rainen, samantapainen  kuin  käärmeillä,  ja  vih- 
doin eräillä  muodoilla  sammakkoeläinten  k:n  ta- 
painen, limainen,  hyönteisten  pyydystämiseen 
sovelias  k.  Linnuilla  k.  on.  lukuunottamatta 
papukaijoja,  pitkä  mutta  vähän  liikkuva,  sillä 
sen  peittää  usein  vahva  sarveiskerros,  jossa  ti- 
koilla tavataan  lukuisia  väkäsiä  ja  sälönokkai- 
silla  vesilinnuilla  poikittaisia  sarveissälöjä.  Ko- 
libreilla on  kaksiliu.skainen,  strutsilinnuilla  sur- 
kastunut k.  Rauhasia  on  vain  k:u  reunoissa, 
tikoilla  runsaasti.  Imettäväisillä  k:n  lihasto  on 
vahvasti  kehittynyt  ja  rauhasia  siinä  on  run- 
saasti. Usein  muodostuu  sarveiskesi  sen  pin- 
nalla melkoisen  vahvaksi,  kuten  esim.  petoeläi- 
millä. Nokkaeläimillä  k.  on  muodostunut  kah- 
de.sta  päällekkäi.se.stä  osasta,  ja  monella  korkeam- 
malle kehittyneellä  imettäväisellä  (ihmiselläkin 
aiheellisena)  on  varsinaisen  kielen  alla  poimu- 
sarja  n.  8.  suhlingiia.  K.  täyttää  imettäväisillä 
suuontelon  melkein  kokonaan.  Sen  takaosa  liittyy 
kieliluuhun,  sivut  alaleuanluihin,  kärki  on  va- 
paa, vain  alla  oleva  kaivomainen  kielijänne  (fre- 
nulum  linguce)  kiinnittää  sitä  suuontelon  pohjaan. 
Yläpinnassa    on    käsniä:    vallireunaisia    (papillce 


virvumvallatce),  lehtimäisiä  Cp.  foliatce),  sieni- 
mäisiä  (p.  ftingiformes)  ja  rihmamaisia  (p.  fili- 
formcs).  Xäihin  päättyy  kaikkiin,  paitsi  ei  aina 
viimemainittuihin,  makuhermon  haaroja,  joten 
ne  siis  toimivat  makunystyröinä.  K.  toimii 
makuelimenä,  mutta  suuren  liikkuvaisuutensa 
takia  se  sopii  ravinnonottajaksi  (esim.  muura- 
haiskävyllä  ja  -karhulla,  lehmällä  ja  muilla  kas- 
vinsyöjillä) ja  ääntämisen  (ihmisellä  puheäänien) 
välineeksi.  P.    B. 

Kieli,  ihmisen  ajatuksen  äänteellinen  ilmaisu, 
on  suomessa  samoinkuin  useassa  muussakin  kie- 
lessä saanut  nimensä  puhumisen  pääelimen, 
suussa  olevan  kielen  mukaan.  Kieli  on  toiselta 
puolen  yksityisessä  ihmisessä  tapahtuvan  ruii- 
miillis-sielullisen  toiminnan,  puhumisen,  ja  toi- 
selta puolen  eri  ihmisten  välisen  vaikutuksen 
tuote.  Puhumiseen  tarvitaan  asianomaisten  lii- 
kuntohermojen  kiihote,  ääntämistä  aikaansaavien 
elimien  toiminta  ja  aivoissa  tapahtuva  sielun  kes- 
kittävä ohjaus.  Korva  ei  ainoastaan  välitä  toi- 
sen ihmisen  puhetta  toiselle,  vaan  osaksi  myös- 
kin puhuvan  henkilön  omaa  puhetta  hänelle  it- 
selleen, ikäänkuin  säännellen  ja  täsmentäen  sitä, 
koska  useimmilla  ihmisillä  näkö-,  kosketus-  ja 
muut  mielikuvat  eivät  hermosta  (innerveeraa) 
aivojen  liikuntakeskustoja  välittömästi,  vaan 
vasta  sen  jälkeen  kuin  ensin  ovat  herättäneet 
sanojen  äänikuvat.  Myöskin  silmä  osaltaan  vii- 
littää  toisen  ihmisen  puhetta  toiselle,  sikäli  kuin 
puhetta  kuuleva  katselee  puhuvan  huulia  ja  il- 
mettä. Voimme  siis  sanoa  että  puhuminen  on 
kolmenlaista  toimintaa:  a)  keskipakoista,  liikun- 
noUista  (ääntäminen  1.  fonatsioni),  b)  keski- 
hakuista, vastaanottamista  (kuuleminen  ja 
yleensä  aistimuksellinen  havaitseminen)  ja  c) 
keskeistä,  ohjaavaa.  Kielen  jokainen  sana  on 
vertauskuva,  joka  on  saanut  j-mmärrettävyytensä 
ja  kunakin  aikana  pätevän  arvonsa  eli  merkityk- 
sensä pitkän  kehityksen  tuloksena  asianomaisen 
heimon  tai  kansan  yhteiselämästä.  Kieli  on  siis 
kullakin  määrätyllä  asteellaan  kulttuurituote. 
Mutta  se  on  myöskin  ihmissielun  ajatustoimin- 
nan avustaja.  W.  v.  Humboldt  nimitti  kieltä 
„ajatuksia  muodostavaksi  elimeksi"  ja  sanoi,  että 
,,ei  ole  mitään  ajatuksia  ilman  kieltä"  ja  että 
..inhimillinen  ajatus  voi  syntyä  vasta  kielen  väli- 
tyksellä". Tässä  väitteessä  on  sikäli  perää,  ettei 
mikään  kiinteämpi  ajatteleminen  ole  mahdollista 
ilman   kieltä. 

Kullakin  ihmisellä  on  oikeastaan  oma,  erityi- 
nen kielensä:  muutamat  sanat  tai  lausetavat 
ovat  erityisesti  hänelle  ominaisia,  hänen  äänen- 
värinsä  ja  lausesävelensä  erottavat  hänen  puheensa 
toisten  puheesta.  Varsinkin  silloin,  kun  kirjaili- 
jan persoonallisuus  kuvastuu  hänen  kielenkäytös- 
sään, puhutaan  sen  ja  sen  kirjailijan  ,. kielestä". 
Mutta  tavallisesti  j-mmärrämme  kielellä  koko- 
naisen kansan  tai  kansallisuuden  yhteistä  ään- 
teelli.stä  ilmaisukeinoa.  Äidinkielen  ääntäminen 
tapahtuu  mekaanisesti.  Sivistyskieli,  s.  o.  kirja- 
kieli ja  sivistynyt  puhekieli,  on  itsetajuisen,  ta- 
hallisen muovailun  ja  luomLsen  tulos.  Elävä  kieli 
muuttuu  alituiseen.  Kielen  muuttumiseen  vaikut- 
tavat eri  tekijät.  Lapset,  jotka  oppivat  kielen 
aina  matkimalla,  hiukan  muuttavat  edellisen 
sukupolven  ääntämiskohtaa  ja  -tapaa.  Sanain 
m.erkitystä,  muotoa  ja  äänneasua  muuttavat  psyy- 
killiset  ja  p.syykillis-fysiologiset  syyt   (ks.  M  e  r- 


813 


Kieli — Kielihäiriö 


814 


k  i  t  y  k  s  e  n  m  II  u  t  o  s,  Analogia  ja  Äänne- 
laki). Varsin  liuomattava  vaikutus  on  kielen 
kosketuksilla  toisten  kielten  kanssa.  Sen  lisäksi 
vaikuttavat  yhä  muuttuvat  elämänehdot  ja  -tar- 
peet kieleen.  Alkuperäisten  kansain  kieli  muut- 
tuu yleensä  nopeammin  kuin  sivistyskansojen, 
koska  näillil  kieltä  säilyttää  yhteinen  kirjakieli. 
Varsin  suuresti  kieli  muuttuu,  jos  joku  kansa 
ciityisten  olojen  vallitessa  omaksuu  toisen  kie- 
len. Esimerkkinä  tästä  mainittakoon  ranskan 
kieli,  joka  on  asultaan  niin  peräti  toisenlainen 
kuin  sen  sisarkielet  italia  ja  espanja.  Keltti- 
läistä alkuperää  olevat  gallialaiset  näet  rooma- 
laistuivat,  mutta  heidän  suussaan  roomalaiskieli 
muuttui  paljoa  nopeammin  ja  toiseen  suuntaan 
kuin  roomalaista  alkuperää  olevien  italialaisten 
tai  paljoa  aikai.semmin  roomalaistuneiden  Espan- 
jan asukkaiden  suussa.  Kuitenkaan  ei  ole  vielä 
selvitetty,  miksikä  esim.  suomen  kielen  äänteel- 
linen asu  on  puolentoista  vuosituhannen  kulue.ssa 
hyvin  vähän  muuttunut,  samalla  kuin  skandinaa- 
vialaiset  kielet  vastaavassa  aja.ssa  ovat  muuttu- 
neet  hyvin    suuresti. 

Eri  kielten  kesken  huomaamme  sekä  tasoit- 
tumista että  eriytymistä.  Toiset  kielet  sulavat 
toisten  kanssa  yhdeksi,  toiset  taas  monistuvat. 
Saksan  nykyinen  kirjakieli  on  yhdistänyt  it- 
seensä entisen  ylä-  ja  alasaksalaisen  kirjakielen, 
Tan.skan  ja  Norjan  kansoja  on  muutaman  vuosi- 
sadan yhdistänyt  yhteinen  kirjakieli.  Italiassa 
sulivat  oskien.  umbrien,  samnilaisten  y.  m.  kielet 
latinaan,  puhumattakaan  monista  muista  suku- 
puuttoon kuolleista  kielistä,  joiden  puhujat  ovat 
omaksuneet  vieraan  kielen,  kuten  esim.  muuta- 
mat Ke.ski-  ja  Itä-Venäjän  suomalais-ugrilaiset 
heimot.  Toiselta  puolen  on  entisistä  yhtenäisistä 
kielistä  kehittynyt  uusia.  Latinasta  syntyi  9 
tytärkieltä.  joi.sta  T:ää  on  käytetty  kirjallisuu- 
dessa. Muinaisesta  norjan  kielestä  erosi  islan- 
nin kieli,  verraten  yhtenäisen  muinaisvenäläisen 
kirjakielen  sijalla  on  isovenitläinen.  vähävenäläi- 
nen  ja  valkeavenäläinen  kirjakieli.  Englannin 
alusmaissa  ja  Ameriikassa  kehittyy  englannin 
kieli,  samoinkuin  veniijäu  kieli  Aasiassa,  eristy- 
vään suuntaan. 

Maapallollamme  puhutaan  toista  tuhatta  kieltä, 
niistä  vähän  yli  viidensadan  pelkästään  Afri- 
kassa. Useat  niistä  voidaan  ryhmittää  eri  kieli- 
kunniksi, kuten  indoeurooppalaiset,  seemiläi- 
set, .suomalais-ugrilaiset,  turkkilais-mongolilaiset, 
Etelä-Afrikan  bantu-kielet,  dravid.alai.set  ja  muu- 
tamat muut.  Fr.  Jluller  on  luokittanut  maailman 
kielet  18  kielikuntaan.  Tämä  luokitus  ei  kui- 
tenkaan enää  pidä  paikkaansa.  U.seiden  kielten 
sukulaisuussuhteita  ei  ole  vielä  tieteellisesti  sel- 
vitetty ja  muutamat  ennen  otaksutut  suku- 
laisuussuhteet ovat  osoittautuneet  vääriksi.  Missä 
Miäiirin  eräät  kielikunnat  taas  ovat  keskenään  su- 
kua, emme  tieteen  nykyisellä  kannalla  voi  varmaan 
sanoa.  Suomalais-ugrilaiset  kielet  näyttävät 
kjilä  yhdessä  samojedilaisten  kielten  kanssa  muo- 
dostavan laajemman  yhteyden,  samoin  ehkä  turk- 
kilais-mongolilaiset kielet  tungusin  ja  mantsun 
kielten  kanssa.  Muutamat  tutkijat  a,settavat  vii- 
teen seemiläiset  ynnä  muinaisegyptin  sekä  Poh- 
jois-Afrikan  berberien  ja  Itä-Afrikan  n.  s.  haa- 
milaiset  kielet  (galla,  somali  y.  m.).  Onpa  tehty 
huomattava  yritys  (H.  Möllerin)  yhdistää  keske- 
nään   myöskin   indoeurooppalaista   ja   seemiläistä 


kielikuntaa,  samoin  on  kaukaasialais-kielten  tut- 
kija Marr  koettanut  saada  Kaukaasian  iberi- 
läisiä  eli  khartvelilais-kieliä  sukulaisyhteyteen 
seemiläisten  kielten   kanssa. 

On  olemassa  myöskin  luokittelu,  jonka  mukaan 
maapallolla  kielet  jakautuvat  1)  isoleeraa- 
v  i  i  n  1.  yksitavuisiin,  joissa  ei  ole  taivutusta, 
vaan  syntaktiset  suhteet  ilmaistaan  sanojen  eri- 
laisella asettelulla,  2)  agglutineeraaviin 
1.  yhteenliittäviin.  jois.sa  kyllä  suhteet  ilmais- 
taan lisääniällji  sanoihin  iiänteitä  joko  loppuun, 
alkuun  tai  sisään,  mutta  itse  sanan  kantaosa 
ei  muutu,  ja  .3)  f  1  e  k  t  c  e  r  a  a  v  i  i  n  1.  taivutus- 
kieliin,  joissa  suhteiden  ilmaisu  ei  tapahdu 
ainoastaan  kantasanaa  laajentamalla,  vaan  myös- 
kin it-so  kantasanan,  ..juuren"  ääntiöosaa  muut- 
telemalla. Viimemainittuun  luokkaan  kvuiluisi- 
Viit  vain  indoeurooppalaiset  ja  seemiläi.set  kie 
let,  toiseen  useimmat  tunnetuista  kielistä,  m.  m. 
suomalais-ugrilaiset,  ja  ensimaiseen  m.  m.  kii- 
nan ja  tilietin  kieli  ynnä  Taka-Intian  kielet. 
Korkeimmalla  asteella  on  muka  kolmas,  varsi- 
naisten taivutuskielien  luokka,  koska  siinä  .suh- 
teet ilmaistaan  selvimmin  ja  se  on  rakenteel- 
taan kiintein.  Alimmalla  asteella  taas  on  muka 
isoleeraava  kieliluokka.  Uudempi  kielentutkimus 
ei  enää  hyväksy  tällaista  jakoa.  Onko  kieli  ylem- 
mällä vai  alemmalla  asteella,  ei  riipu  sen  ra- 
kenteesta, vaan  siitä,  miten  hyvin  se  ilmaisee 
inhimillisen  ajatuksen.  Mainittu  jako  ei  ole  histo- 
riallisen kielentutkimuksen  kannalta  oikea,  sillä 
ne  ominaisuudet,  jotka  siinä  otetaan  perustaksi, 
saattavat  olla  myöhemmän  kehityksen  tuloksia. 
Niin  esim.  kiinan  kielen  nykyinen  rakenne  tus- 
kin on  alkuperäinen ;  sen  yksitavuiset  sanat  ovat 
suureksi  osaksi  ..kulumalla"  kehittyneet  kaksi- 
tavuisista, ja  taivutuksestakin  on  jälkiä.  Muu- 
tamien uudempien  indoeurooppalaisten  kielten, 
kuten  luispersian,  englannin  kielen  ja  romaanilais- 
ten  kielten  kehitys  kulkee  huomattavasti  „isolee- 
raavaan"  suuntaan.  Myöskään  puhtaasti  deskrip- 
tiiviseltä kannalta  ei  tuollainen  jako  ole  sinänsä 
hyväksyttävä,  vrt.  Kielitiede.  [Fr.  Misteli. 
„Charakteristik  der  hauptsächlichsten  Typen  des 
Spraohbaues"  (1893)  ;  Paul,  „Prinzipien  der 
Sprachgesehichte"  (1880,  4:s  pain.  1909)  ;  E.  N. 
Setälä,  »Nykyaikuisen  kielentutkimuksen  peri- 
aatteesta" (1891)  :  Jespersen,  ,,Progress  in  lan- 
guage"  (1894);  A.  Kock,  „0m  spräkets  föränd- 
ring''  (1896);  H.  Sweet,  .,The  history  of  language" 
(1900)  ;  W.  Wundt,  „Völkerpsychologie.  I.  Die 
Sprache"  (1900) ;  B.  Delbruck,  „Grundtragen  der 
Sprachforsclmng"  (1901)  ;  Wundt,  ,, Sprach- 
gesehichte und  Sprachpsyehologie"  (1901)  ;  L. 
Siitterlin.  „Das  Wesen  der  sprachlichen  Gebilde" 
(1902).]  J.  J.   M. 

Kieli,  mtis.,  ks.  K  i  e  1  i  s  o  i  1 1  i  m  e  t,  Kieli- 
äänikerrat. 

Kielifilosofia  ks.   Kielitiede. 

Kielifysiologia  ks.   A  ä  n  n  e. 

Kieliheimo  ks.  Kielikunta. 

Kielihistoria   ks.   Kielitiede. 

Kielihäiriö,  puhe-  ja  kirjoituskyvy.ssä  esiin- 
tyvä häiriö.  Puhekyvyttömyys  voi  olla  kahta  la- 
jia: ääntäniiskyvyttömyyttä  (alaliaa,  vrt.  1.), 
jossa  äänteiden  ja  sanojen  ääntämiseen  tarvit- 
tava ulkonaisten  puhe-elinten  toimintakyky  jos- 
takin syystä  on  puutteellinen,  tahi  puhumis- 
kyvvttömyyttä    (afasiaa,   vrt.   t.),   jossa   kyky 


815 


Kielikorva — Kielioppi 


81C 


oikean  snnnii  ja  sananmuodon  löytämiseen,  sa- 
nojen ymmärtämiseen  ja  sanojen  kielellisusti 
(sekä  muoto-  että  lauseopillisesti)  oikein  käyttä- 
miseen on  puutteellinen.  Jiilkimäisessä  tapauk- 
sessa kyvvttiimyydeu  syy  piilee  aivoissa.  Ääntä- 
mis- ja  puliumiskyvvttömyyden  monet  eri  lajit 
voivat  esiintyä  joko  erikseen  tai  toistensa  yhtey- 
dessä. Useimmilla  puhehäiriön  eri  lajeilla  on 
va.stineensa  kirjoitushäiriöissä  (vrt.  A  g  ra  f  ia), 
jotka  kuitenkin  voivat  esiintyä  puhehäiriöistä 
riippumatta  ja  päinvastoin.  Viimemainitusta  sei- 
kasta päättäen  sekä  pulie-  että  kirjoitushäiriöllä 
on  kumpaisellakin  oma,  eri  ..sielullinen"  koneis- 
tonsa. fKussmaul,  „Die  Störungen  der  Spraohe" 
(4:s  p.  1910) ;  Gutzmann,  „Cber  die  Verhiitung 
und  Ffeilung  der  wichti<rsten  Spraoh-störungen" 
(1S9S);  sama,  „Die  dysarthrischen  Sprachstörun- 
geu"  (1911);  Legel,  ..Die  Spraohe  und  ihre  Stö- 
rungen, ein  Handbuch  fiir  Lehrer"  (190.5); 
..Jlediz.-pädagog.  Monatsschrift  fiir  die  gesamte 
Sprachheilkunde"  (v:sta  1891,  julk.  H.  ja  A. 
Gutzmann).]  Y.  W. 

Kielikorva,  harjoituksella  saavutettu  kyky 
kieliopin  sääntöjä  ajattelematta  käyttää  jotain 
kieltä  oikein.  A.  K. 

Kielikunta,  useampien,  samasta  alkukieh^stä 
lähteneiden  kielten  yhteys  (esim.  suonialais-ugri- 
lainen  k.,  indoeurooppalainen  k.) ,  jonka  eri  kielten 
sanotaan  olevan  sukulaisuudessa  (kieli- 
sukulaisuudessa) keskenänsä  (niink.  esim. 
suomi  ja  unkari  tai  kreikka  ja  latina).  Kieli- 
heimoksi taas  nimitetään  johonkin  kielikun- 
taan kuuluvaa,  toistensa  kanssa  länemmin  sukua 
olevien  kielten  ryhmää  (esim.  suom.-ugril.  kieli- 
kunnan permiläinen  kieliheimo,  jonka  muodosta- 
vat syrjäänin-  ja  votjaakinkieli,  tai  itämeren- 
suomalainen kieliheimo,  jonka  muodostavat  suo- 
men-, karjalan-,  vepsän-,  vatjan-,  viron-  ja  liivin- 
kieli). Kielisukulaisuus  ei  aina  edellytä  rotu- 
sukulaisiuitta.  kun  nimittäin  useinkin  on  tap:ih- 
tunut,  että  kansa  on  itselleen  omaksunut  aivan 
toista  rotua  olevan  kansan  kielen,  vrt.  Kieli. 
Kielitiede.  Y.  W. 

Kielikysymys  on  kysymys  eri  kielten  oikeuk- 
sista sellaisissa  maissa,  joissa  asuu  kaksi  tai 
useampia  eri  kansallisuuksia.  Euroopan  maat 
voidaan  k:een  nähden  jakaa  kolmeen  ryhmään: 
1)  Ne  maat,  joissa  pUäkansallisuus  on  niin  voi- 
makas, että  muille  kansallisuuksille  ei  ole  myön- 
netty mitään  tai  vain  hyvin  rajoitettuja  kie- 
lellisiä oikeuksia.  Tällaisia  maita  ovat  esim. 
Ranska,  Saksa,  Espanja,  Englanti,  Venäjä,  Ruotsi, 
Tanska  ja  Norja.  2)  Ne  maat,  joissa  pienem- 
mät kansallisuudet  ovat  niin  voimakkaat,  että 
ne  ovat  voineet  saada  kielelleen  tuntuvia  oi- 
keuksia pääkansallisuuden  kielen  rinnalla.  Tä- 
hän rylimään  kuuluvat  Itävalta  ja  Unkari.  3) 
Ne  maat,  joissa  eri  kielet  oikeudellisesti  ovat 
jotakuinkin  samassa  asemassa.  Näin  on  laita 
Belgias.sa,  Sveitsissä  ja  Suomessa.  —  Itäval- 
lassa perustuslaki  21  p:ltä  jouluk.  1867  takaa 
kaikkien  valtakunnassa  yleise.sti  puhuttujen  kiel- 
ten t.a.sa-arvoisuuden  kouluissa,  virastoissa  ja 
julki.sessa  elämässä.  Koulujen  kieleen  nähden 
tämä  on  käsitetty  niin,  että  jokaisella  kansakun- 
nalla on  oikeus  saada  asuma-alueellaau  omakieli- 
siä, kouluja;  virkakieleen  nähden  hallitus  yleensä 
on  omaksunut  ei-saksalaisten  kansallisuuksien 
vaatimuksen,    että    alkuunpanijan    kieli    määrää 


asiakirjain  kielen,  jos  tätä  kieltä  yleisesti  puhu- 
taan asianomaisessa  kruununmaassa.  Böömin 
kielioloista  ks.  Böömi.  —  Unkarin  puolei- 
sessa osassa  Itävalta-Unkarin  monarkiaa  unkarin 
kieli  on  varsinaisessa  Unkarissa  yksinomaisena 
virkakielenä  ja  valtionkoulujen  opetuskielenä: 
uskonnollisten  yhdyskuntain  tunnustuksellisissa 
kouluissa  on  opetuskieli  koulujen  ylläpitäjien 
miiiirättävissä.  Slavoniassa  ja  Kroatsiassa  on 
kroatsian  kieli  virka-  ja  koulukielenä;  kummin- 
kin on  unkarin  kielelläkin  erinäisiä  oikeuksia. 
Belgian  kielioloista  ks.  Flaamilaiset. 
Suomen  kielikj^symyksestä  ks.  Suomen- 
mielis  y  y  s. 

Kielillä-puliuininen,  U:ssa  T:ssa  esiintyvistä 
,. hengenlahjoista"  tärkeimpiä,  samoin  kuin  se 
myös  ehkä  on  uskonnollisista  hengenlahjoista 
alkuperäisin,  sellaisena  kuin  se  ilmenee  jo  van- 
himpain  ..profeettakoulujen"  piirissä  esiintyvissä 
hurmaustiloissa  (1  Sam.  10^  ja  seur.;  in,„)  ja 
pakanallisilla  ennustajilla  ja  papeilla  sekä  myö- 
hemmän ajan  hurmiollisissa  uskonnollisissa  liik- 
keissä. Ettei  k.  suinkaan  ollut  vierasten,  outo- 
jen kielten  puhumista,  kuten  lielluntaikertomuk- 
sen  johdosta  (Ap.  t.  2)  ehkä  voisi  luulla,  käy  täy- 
sin selville  U:sta  T:sta.  Paavali,  joka  k:ta  muu- 
ten pitää  suuressa  arvossa,  luiomauttaa,  että  .se 
seurakunnalle  on  hedelmätöntä  ja  vaatii  selittä- 
mistä, koska  kielillii-puhuja  puhun  Jumalalle  ei- 
vätkä toiset  voi  häntä  ymmärtää,  vrt.  1  Kor.  14. 
Kielillä-puhutun  sisällyksen  tulkitsemistaitoa  pi- 
dettiin mvös  erikoisena  hengenlahjana  (1  Kor. 
14„.^1.         '  L.    f1. 

Kielimanifesti.  Tätä  nimitystä  käytetään 
usein  1  p.  elok.  1863  julkaistusta  keisari  Aleksan- 
teri II:n  käskykirjeestä,  jossa  säädettiin,  että 
ruotsin  kieli  tosin  edelleen  oli  pysyvä  Suomen  vi- 
rallisena kielenä,  mutta  että  suomen  kieli  oli  pi- 
dettävä ylitä  oikeutettuna  kuin  ruotsin  kieli  kai- 
kessa, mikä  välittömästi  koski  maan  varsinaista 
suomalaista  väestöä.  Virastojen  tuli  heti  ruveta 
ottamaan  vastaan  suomenkielisiä  kirjoituksia,  ja 
viimeistään  vuoden  1882  lopulla  tuli  tämän  suo- 
men kielen  oikeuden  olla  astunut  täyteen  voimaan 
myöskin  virastoista  annettaviin  toimituskirjoi- 
hin nähilen:  virkamiehillä,  jotka  osasivat  suomen 
kieltä,  oli  kuitenkin  valta  jo  sitä  ennen,  pyyn- 
nöstä, antaa  suomenkielisiä  pöytä-  ja  asiakirjoja, 
vrt.   S  u  o  m  e  n  m  i  e  I  i  s  y  y  s. 

Kielimestari,  tutkittavaa  kieltä  t.  murretta 
taitava,  mieluimmin  koulusivistyksetön  henkilö. 
jolta  kielentutkija  ammentaa  kieliainesta  tutki- 
muksiinsa. A.   K. 

Kielin-vuono  [hil-J  ks.  K  i  e  1. 

Kielioppi  on  kielen  järjestelmällinen  esitys. 
Tutkimus-  ja  esitystavaltaan  kielioppi  on  joko 
toteava  1.  deskriptiivinen,  jos  se  ai- 
noastaan toteamalla  tekee  selkoa  kielen  tosiasial- 
lisesta laadu.sta,  tai  historiallinen,  jos  se 
käsittelee  kielen  kehittymistä  vanhemmista  muo- 
doista uudempiin.  Tämän  lisiiksi  voidaan  vielä 
pulma  normatiivisesta  1.  säännöitte- 
1  e  V  ii  s  t  ä  kieliopista,  joka  käsittelee  kieltä  ]iää- 
asiallisesti  oikeakielisyyden  (ks.  t.)  kannalta, 
erittäinkin  silmällä  pitäen,  mikä  on  katsottava 
kirja-  I.  yleiskieleen  kuuluvaksi,  mikä  ei.  —  Käsi- 
teltävän esineen  ja  sen  laajuuden  puolesta  kieli- 
oppia sanotaan  yleiseksi,  jos  se  käsittelee 
n.  s.  kieliopillisia  kategorioja  yleensä,  sekä  eri- 


817 


Kielirakenne — Kielisoittimet 


818 


koiskieliopiksi,  jos  se  käsittelee  jotakuta 
miiiiriittyii  kieltil  tai  niäilrättyjä  kieliii.  Erikois- 
kielioppi  saattaa  käsitellä  yhtä  ainoata  määrät- 
tyä kielimuotoa:  jotakuta  kirja-  eli  yleiskieltä 
(ks.  t.)  määrättynä  aikakautena,  jotakuta  n.  s. 
kansanmurretta,  vieliipil  jonkun  erityisen  hen- 
kilön (kirjailijan)  kieltä.  Mutta  se  saattaa  myös 
käsitellä  jonkun  kansan  kieltä  lukuunottamalla 
kaikki  sen  eri  kielimuodot  eli  nuirteet  jonakuna 
määrättynä  ajaukolitaua  tai  saman  kielen  useam- 
pia peräkkäisiä  keliitysmuotoja  yhdessä,  vieläpä 
kokonaisen  kielirylimän  s.  o.  keskenään  lähempää 
tai  kaukaisempaa  sukua  olevien  kielten  raken- 
netta tai  kehitystä.  Kielioppia,  joka  muistomerk- 
kien perustalla  käsittelee  jonknn  vanhemman 
aikakauden  tai  joidenkuiden  vanliempain  aika- 
kausien kieltä,  nimitetään  usein  ,, historialli- 
seksi"; tällöin  on  kuitenkin  sana  ,. historialli- 
nen" käytetty  toisessa  merkityksessä  kuin  ylem- 
pänä (todellisuudessa  saattaa  vanhemman  kieli- 
kauden  käsittely  olla  joko  deskriptiivinen,  jos 
se  toteaa  tosiasioita,  tai  sanan  varsinaisessa  mer- 
kityksessä historiallinen,  jos  se  pitää  silmällä 
kielen  kehitystä).  Jos  kielioppi  käsittelee  joko 
yhtä  tai  useampia  kieliä  tehden  selkoa  asian- 
omaisen kielen  suhteista  sen  sukukieliin,  niin 
sitä  nimitetään  vertailevaksi;  vertaileva 
kielioppi  on  säännön  mukaan  aina  suuremmassa 
tai  pienemmässä  määrässä  historiallinen  (se  saat- 
taa myös  samalla  olla  enemmän  tai  vähemmän 
deskriptiivinen).  —  Kielioppi  saattaa  tarkastella 
kieltä  .sen  rakenteen  ominaisuuksien  Kannalta 
(kielioppi  sanan  varsinaisessa  merkityksessä),  tai 
se  saattaa  myös  tarkastella  kielen  ominaisuuk- 
sia niiden  t  u  n  n  e  1  m  aa  r  v  o  n  s.  o.  niiden  te- 
kemän esteettisen  vaikutteen  kannalta  (stilis- 
tiikka eli  kielellinen  tyylioppi  (ks.  t.),  joka 
tarkastelee  kielen  eri  tyylilajeja  ja  -ominaisuuk- 
sia). —  Tarkoituksensa  puolesta  kielioppi  saattaa 
olla  tieteellinen,  tieteen  tarpeita  silmällä 
pitävä,  tai  käytännöllinen,  kielen  käytän- 
nöllisen opinnon  edistämistä  tarkoittava.  Viime- 
mainittuun ryhmään  kuuluu  säännön  mukaan  n.  s 
alkeis-  1.  koulukielioppi,  joka  yleiseltä 
luonteeltaan  on  deskriptiivis-normatiivinen  ja 
joka  samalla  pitää  (tai  jonka  pitäisi  pitää)  sil- 
mällä tyylioppia.  —  K.  on  vanhastaan  jaettu 
äänneoppiin,  joka  sisältää  esityksen  kielen- 
äänteistä,  muoto-oppiin,  joka  esittää  sano- 
jen taivutusta  ja  syntyä  (johtamisen  ja  sana- 
yhdistyk.sen  kautta)  sekä  lauseoppiin,  joka 
tarkastelee  sanojen  käyttöä  lauseessa.  Muoto-oppi 
on  näin  ollen  tullut  sisältämään  sanamuoto-opin 
s.  o.  opin  yksityisistä  sanamuodoista,  lauseoppi 
taas  sekä  opin  sanayhtymistä  (ks.  t.)  eli  n.  .s. 
syntaksin  (ks.  t.)  että  myös  opin  sanamuoto- 
jen ja  sanayhtymien  merkityksistä  eli  n.  s.  m  e  r- 
kity  sopin  (semasiologian),  josta  vii- 
meksimainitusta kuitenkin  eräitä  osia  on  esi- 
tetty myös  muoto-opin  yhteydessä.  Koska  tämä 
jaoitus  teoreettiselta  kannalta  on  sangen  epä- 
johdonmukainen, on  ehdotettu  (saksalainen 
John  Ries)  toisenlaista  jakoa:  äänneoppiin, 
sanaoppiin,  joka  sisältäisi  opin  sanamuo- 
doista ja  niiden  merkityk.sistä,  ja  s  a  n  a  y  h- 
tymäoppiin  eli  syntaksiin,  joka  käsit- 
telisi sanayhtymäin  muotoa  ja  merkitystä  (mel- 
koinen osa  nykyistä  lauseoppia,  suuri  osa  mer- 
kitysoppia, tulisi  tämän  mukaan  siirtymään  sana- 


oppiin). Ne  kokeet,  joita  on  tehty  tämän  suun- 
nitelman käytännössä  toteuttamiseksi,  eivut  ole 
kuitenkaan  erityisesti  onnistuneet;  teoreettisel- 
takin kannalta  on  tätä  järjestelmää  vastaan  tehty 
sangen  painavia  muistutuksia,  se  kun  toisistaan 
erottaa  yhteenkuuluvia  asioita  eikä  nojaudu  sel- 
vään jaon  perusteeseen.  Tätä  vastaan  on  asetettu 
(ruotsalainen  A.  Noreen,  ks.  t.)  toinen  jako: 
äänneoppiin,  joka  esittää  kielen  „fyysillistä 
materiaalia"  s.  o.  niitä  artikuleerattuja  äänteitä, 
joilla  kielen  aatesisällys  ilmaistaan,  merkitys- 
oppii  n,  joka  tekee  selvää  kielen  psyykillise-stU 
sisällyksestä  s.  o.  niistä  aatteista,  joita  kielen- 
äänteillä  merkitään,  sekä  m  u  o  t  o-o  p  p  i  i  n,  joka 
tekee  selvää  siitä  erityisestä  tavasta,  jolla  äänne- 
aines merkityssisällyksen  ilmaisemista  varten 
muodostetaan  kielimuodoiksi.  Tällaista  kieliopin 
jaoitu.sta  on  Noreen  itse  yrittänyt  toteuttaa  il- 
mestymässä olevassa  huomattavassa  teoksessaan 
„Värt  spräk";  vaikkakin  voi  myöntää  kieliopin 
jaoituksen  äänne-,  muoto-  ja  merkitysoppiin 
oikeaksi,  täytyy  kuitenkin  epäillä,  onko  se  niin 
toteutettavissa  kuin  Noreen  on  suunnitellut.  Ky- 
.symys  kieliopin  jaoituksesta  ja  etenkin  johdon- 
mukaisen jaoituksen  johdonmukaisesta  toteutta- 
misesta on  vielä  tänäkin  päivänä  katsottava  avoi- 
meksi kysymykseksi ;  vaikeudet  johtuvat  siitä, 
että  elävässä  kielessä  eri  puolet,  äänneasu,  muoto 
ja  merkitys,  ovat  sillä  tavoin  toisiinsa  kieton- 
neina,  että  on  perin  vaikea  johdonmukaisesti 
viedä  perille  vain  yhden  näkökannan  mukaista 
järjestystä. 

Suom.  sana  ..kielioppi"  vastaa  vierasta  sanaa 
..grammatiikka"  (ruots.  saks.  grammatik),  joka 
johtuu  kreikkalaisesta  sanasta  grammatikC,  lat. 
grammatica:  tällä  sanalla  alkujaan  tarkoitettiin 
kielen  ja  kirjallisuuden  tuntemista  yleensä,  mutta 
on  jo  kauan  sitten  saanut  nykyisen  „kieliopin" 
merkityksensä.  —  Ensimäiset  kieliopin  varsinai- 
set viljelijät  olivat  muinaisintialaiset,  joilla 
sanskritin  kieliopin  esitys  saavutti  suuren  ku- 
koistuksen (ks.  Intian  kirjallisuus  111, 
1031).  Myöskin  kreikkalaiset,  erittäin  Alek- 
sandrian kreikkalaiset,  ja  heidän  jälkiään  seura- 
ten roomalaiset  ovat  tehneet  melkoisen  paljon 
tällä  alalla;  meidän  nykyisen  kielioppimme  jär- 
jestelmä ja  myös  kielellinen  tj^ylioppi  on  mel- 
koisessa määrässä  kreikkalaisten  ja  roomalaisten 
grammaatikoiden  perua.  Vasta  viime  vuosisata 
on  luonut  vertailevan  ynnä  sanan  todellisessa 
merkitvksessä  historiallisen  kieliopin  (ks.  Kieli- 
tiede"). E.  N.  8. 

Kielirakenne  sanalla  tarkoitetaan  kielitieteessä 
tavallisesti  kielen  muotorakennetta,  vrt.  Kieli, 
K  i  e  1  i  t  i  e  d  e. 

Kielisoittimet  ovat  kahta  lajia:  1.  jouhi- 
soittimet  (ks.  t.),  joiden  kielet  saatetaan 
soimaan  vetämällä  hartsattua  käyrää  1.  jousta 
niitä  vastaan,  ja  2.  varsinaiset  kielisoit- 
timet 1.  harppusoittimet,  joiden  kieliä 
näppäillään  sormilla  tai  puikoilla  taikka  lyödään 
pienillä  vasaroilla.  Harppusoittimia  on  kahta  la- 
jia, riippuen  siitä,  saadaanko  kustakin  kiele.stä 
vain  yksi  sävel  vai  voidaanko  niistä  saada  eri- 
korkuisia  säveliä  keinotekoisesti  kieltä  lyhentä- 
mällä, siten  että  sitä  sormella  painetaan  sormi- 
lautaa  vastaan.  Edellisiin  kuuluu  kitara,  lyyra, 
harppu,  psalttari,  kantele,  piano  y.  m.,  jälkimäisiin 
luuttu,  kitarri,  mandoliini,  sitra  y.  m.         /.  K. 


8  Iit 


Kielisukulaisuus — Kielitiede 


><20 


Kielisukulaisuus  ks.  Kielikunta. 

Kielitiede  käsittelee  yhtä  kieltä  tui  murretta 
erikseen  tai  useampia  kieliä  tai  murteita  niiden 
suhteessa  toisiinsa.  Tämä  saattaa  tapahtua  k  u- 
V  a  i  1  e  V  a  s  t  i  1.  deskriptiivisesti,  kun 
tutkija  toteamalla  esittää  jonkun  kielen  tai  mur- 
teen äänteelliset,  muoto-  ja  lauseopilliset  sekä 
sanastolliset  ominaisuudet  tai  antaa  vertailevan 
esityksen  useammasta  kielestä  tai  murteesta, 
ryhtymättä  selvittämään,  millai.set  nämä  ominai- 
suudet ovat  aikaisemmin  olleet.  Tämä  tehtävä 
kuuluu  historialliselle  kielentutkimuk- 
selle. Vertailevaksi  ja  historialliseksi  tutkimuk- 
seksi k.  on  kehittynyt  vasta  19:nnellä  vuosis.. 
mutta  eriniiisten  kielten  ilmiöitä  on  tarkastettu 
jo  sangen  varhain.  Muinaiset  intialaiset  tekivät 
hämmästyttävän  tarkkoja  huomioita  sanskriitin 
kielen  äänne-  ja  muoto-opista,  ja  jo  4:nneUä  vuo- 
sis.  e.  Kr.  int.  oppinut  Panini  kirjoitti  kieliopin, 
jossa  oli  noin  4.000  sääntöä.  Kreikkalaiset  eivät 
välittäneet  äänne-  ja  muoto-opin  tutkimisesta, 
vaan  koettivat  selvitellä  kieliopillisia  käsit- 
teitä ;  suurin  osa  meidän  käyttämiämme  kieli- 
opillisia nimityksiä  onkin  heiltä  peräisin.  Sel- 
laisia äänteellisiä  huomioita,  joita  muinaiset  in- 
tialaiset olivat  esittäneet,  tekee  eurooppalainen 
k.  vasta  19:nnellä  vuosis.  Kristinuskon  vaiku- 
tuksesta syntyi  uusia  kirjakieliä,  ja  keskiajalta 
meillä  on  muutamia  hauskoja  tietoja  erinäisten 
kielten,  kuten  esim.  muinaisislannin  kielen  ään- 
tämi.sestä.  Tienesanssiajalla,  jolloin  latinaa  ja 
kreikkaa  tutkittiin  innokkaasti,  ulottui  vilkas 
tiedonhalu  myö.skin  itämaisiin  kieliin.  Koettipa 
kuuluisa  filologi  .T.  .T.  .Scaliger  (k.  1609)  ryhmit- 
tää ja  luokittaa  kaikki  Euroopan  kieletkin.  "Us- 
konpuhdistuksen jälkeisenä  aikana  koettivat  op- 
pineet Euroopan  eri  maissa,  m.  m.  meillä  Suo- 
messa, johtaa  äidinkielensä  sukuperän  hepreasta. 
Virkistyttävä.sti  kielentutkimukseen  vaikutti 
suuri  ajattelija  ja  monipuolinen  oppinut  L  e  i  b- 
n  i  z.  kehoittamalla  lähetyssaarnaajia  ja  eri  mai- 
den oppineita  tutkimaan  eläviä  kieliä,  ja  otti  jos- 
sakin määrin  itsekin  tähän  työhön  osaa.  18:nnella 
vuosis.  kootaan  sanaluetteloja  useista  Euroopan. 
.\asian  ja  Ameriikan  kielistä.  Venäjällä  julkaisi 
Katariina  Il.n  toimesta  P.  S.  Pallas  17S6-S7 
kokoelman  ..Linguarum  totius  orbis  vocabularia 
oomparativa",  jonka  toinen  painos  (1791)  si- 
sälsi sanaluetteloja  272  kielestä.  Esp.  jesuiitta 
Lorenzo  Hervas  y  Panduro  julkaisi  samankaltai- 
sen teoksen  1784  ja  myöhemmin  laajennetussa 
muodossa  nimellä  „Catälogs  de  las  lenguas  de  las 
naziones  conocidas"  (6  nid.  1800-05),  käsitellen 
siinä  n.  300  Ameriikan.  Aasian  ja  Euroopan 
kieltä.  Xiiiden  lisäksi  tuli  kolmas  ja  tunnetuin 
monien  kielten  luettelo,  Adelungin  ,,Mithridates" 
(1806-07|,  jossa  on  Tsärneidän  rukous  n.  500  kie- 
lellä. Mutta  jo  tätä  ennen,  1790.  oli  ilmestynyt 
ensimäinen  järkiperäinen  vertaileva  kielioppi, 
jossa  unk.  kielentutkija  S.  Gyarmatlii  to- 
distaa suomen  ja  useiden  muiden  suomalais-ugri 
laisten  kielten  .sekä  unkarin  kielen  sukulaisuu- 
den. Varsinainen  vertaileva  k.  syntyi  kui- 
tenkin indoeurooppalaisten  kielten  vertailevasta 
tutkimi.sesta.  Ensimäinen  teos,  jossa  Euroopas.sa 
puhuttujen,  tähän  kielikuntaan  kuuluvien  kiel- 
ten sukulaisuus  on  tieteellise.sti  osoitettu,  on 
tansk.  oppineen  Rasmus  Raskin  1814  kir- 
joittama,   vaikka    vaata    1818    julkaLstu    „L'nder- 


sogelse  om  det  gamle  nordi.ske  eller  islandske 
sprogs  oprindelse".  Rask  huomauttaa,  samoin 
kuin  häntä  ennen  jo  Gyarmathi,  että  kielten 
sukulaisuutta  eivät  ratkaise  muutamat  saman- 
kaltaiset sanat,  vaan  kieliopilliuen  yhtäläisyys. 
Tämä  teos  jäi  kuitenkin  useaksi  vuodeksi  Tans- 
kan rajojen  ulkopuolella  tuntemattomaksi,  eikä 
voinut  siis  välittömästi  vaikuttua  seuraavaan 
tutkimukseen  Saksassa,  joka  tuli  vertailevan 
indoeurooppalaisen  kielentutkimuksen  kotimaaksi. 
Tutustuminen  muinaisintialaiseen  eli  sanskriitti- 
kirjallisuuteen  ja  -kieleen,  joihin  eurooppalai- 
sista ensimäisenä  engl.  W.  Jones  oli  kiiäntänyt 
huomionsa,  avasi  lULsia  näköaloja  kielentutki- 
mukselle. Helppo  oli  huomata  tämän  vanhan- 
aikaisen ja  rikkaan  kielen  sukulaisuus  muuta- 
mien Euroopan  kielten  kanssa.  Teoksellaan 
„f*ber  das  Conjugationssystera  der  Sanskrit- 
sprache  in  Vergleichung  mit  jenem  der  grieehi- 
schen,  lateinischen,  persischen  und  germanischen 
Spraehe"'  (1816)  Franz  Bopp  on  perustanut 
vertailevan  indoeurooppalaisen  kielitieteen,  Siina 
hän  osoittaa  näiden  kielten  äänne-  ja  muoto- 
opillisen  sukulaisuuden  sekä  näyttää,  miten  verbi- 
muodot ovat  syntyneet  ,.juurisanoista"  .sekä  koet- 
taa todistaa,  että  johtopäätteetkin  ovat  puoles- 
taan syntyneet  erityisistä  „juurisanoista".  Mel- 
kein samoihin  aikoihin  Jacob  Grimm  osoitti 
laajassa  teoksessaan  ,, Deutsche  Grammatik",  mi- 
ten nykyisen  saksan  kielen  muodot  olivat  kehit- 
tyneet vastaavista  muinaissaksalaisista  sekä  mil- 
laiset vastineet  näillä  taasen  on  toisissa  indo- 
eurooppalaisissa kielissä,  ja  laski  -siten  varsinai- 
sen liistoriallisen  kieliopin  perustuksen. 
Boppin  työtä  jatkoi  A.  F.  Pott  tutkimalla  indo- 
eurooppalaisten sanain  etymologiaa.  A.  S  e  h  1  e  i- 
c  11  e  r  koetti  vertailevan  historiallisen  menettelyn 
avulla  päästä  indoeurooppalaisen  „alkukielen" 
muotoihin.  Itse  tutkimukseen  sovellettu  menet- 
telytapa tuli  yhä  tarkemmaksi.  Äännefysiologia 
1.  fonetiikka  (ks.  t.)  otettiin  avuksi  ääntei- 
den muutoksia  selvitettäessä  ja  murteet  otettiin 
erityisen  huomion  esineeksi.  Syyt  moniin  „poik- 
keuksiin".  jotka  esiintyivät  säännöllisesti  tois- 
tuvien äänneilmiöiden  ohella,  tahdottiin  saada 
selville.  Paljon  valoa  eräiden  siihen  saakka 
poikkeuksellisina  eli  ..säännöttöminä"  pidettyjen 
äänneilmiöiden  syntyyn  loi  ensimäisenä  tansk. 
K.  Vernerin  tekemä  huomio  koron  aiheuttamasta 
keiakemuutoksist.a  germaanilaisissa  kielissä.  Ko- 
ron vaikutuksia  balttilaisissa  ja  slaavilaisissa 
kielissä  selvittivät  Fortunatov,  Le.skien  ja  de 
Saussure.  Perustuen  siihen,  että  kielen  ilmiöt 
eivät  ole  sattuman  tuloksia,  vaan  että  niissä  val- 
litsee lainmukaisuus,  on  n.  s.  j  u  n  g  g  r  a  m- 
maattinen  koulu  (ks.  Junggrammaa- 
t  i  k  o  t)  mitä  suurimmassa  määrässä  edistänyt 
k:ttä,  jota  se  käsittelee  historiallisena  kulttuuri- 
tutkimuksena. Indoeurooppalaisen,  vertailevan  ja 
historialli.seu  k:n  tulokset  on  Kr.  Brugmann 
(ks.  t.)  pannut  selväksi  järjestelmäksi  laajassa  teok- 
sessaan ,,Grundriss  der  vergleichenden  Gramma- 
tik der  indogermanisehen  Sprachen".  Eri  indo- 
eurooppalaisten kieliheimojen  alalla  on  suoritettu 
laajoja  töitä.  Joskin  indoeurooppalainen  kieli- 
kunta on  parhaiten  tutkittu,  on  muutamien  mui- 
denkin kieliheimojen  selvitykseksi  tehty  sangen 
paljon.  Seemiläiset  kielet,  joista  on  vielä  van- 
hempia    muistomerkkejä     kuin     indoeurooppalai- 


821 


Kielitutkimus— Kielland 


822 


sista,  on  kyllii  käsitelty  vertailevasti,  mutta  var- 
sinainen historiallinen  tutkimus  on  vasta  alulla 
(ks.  Seemiläiset  kielet).  Sen  sijaan  on 
s  u  o  m  a  1  a  i  su  g  r  i  1  a  i  n  e  n  vertaileva,  histo- 
riallinen k.  edistynyt  huomattavan  pitkälle  ja 
huoleti  voimme  sanoa,  että  lähinnä  indoeurooppa- 
laista suomalaisugrilainen  kielikunta  on  parhai- 
ten tutkittu  (ks.  S  u  o  m  a  1  a  i  s-u  g  r  i  1  a  i  s  e  t 
kielet).  Vanhain  kielellisten  muistomerkkien 
puutetta  on  korvannut  toiselta  puolen  elävän 
kielivaraston  tarkka  talteenotto,  johon  M.  A. 
llastrenin  jälkeen  on  pantu  erityistä  huomiota, 
ja  toiselta  puolen,  varsinkin  suomen  kielessä, 
vanhat  lainasanat,  jotka,  kuten  V.  Thomsen  on 
osoittanut,  antavat  tärkeitä  tukikohtia  äänteel- 
listen muutosten  suhteellisen  ajan  määräämiseen. 
,1.  Budenz,  joka  Tnkarissa  on  kasvattanut  nykyi- 
sen vanhemman  sukupolven  tällä  alalla  työsken- 
televiä tutkijoita,  koetti  jo  päästä  takaisin  van- 
himpiin suomalais-ugrilaisiin  alkumuotoihin, 
unitta  vasta  V.  Thomsen  ja  E.  X.  Setälä  sekä 
useat  heidän  suuntaansa  kulkevat  nuoremmat  op- 
pineet, ovat  kehittäneet  suomalaisugrilaisen  k:n 
historiallis-vertailevaksi.  Myöskin  turkkilais- 
mongolilaiset  kielet,  jotka  V.  Thomseniu  selvit- 
tämistä muinaisturkkilaisista  piirtokirjoituksista 
saivat  sangen  vanhoja  muistomerkkejä,  ovat  kes- 
kinäisten suhteittensa  ja  äänteellisen  kehityk- 
sen.sä  puoIe.sta  saaneet  (m.  m.  myös  Radloffin, 
Gronbechin  ja  Eamstedtin  tutkimusten  kautta) 
paljon  valaistusta.  Vsei.sta  muista  maailman 
eri  kielikunnista  ja  kielistä  on  yksityisiä  esi- 
tyksiä —  myöskin  Afrikan  kieliä  tutkitaan 
nykyään  huolellisesti  —  mutta  pitkä  työ  on  vielä 
edessä,  ennenkuin  edes  puoletkaan  maailman 
kielistä  esiintyy  meille  historiallisrvertailevan 
tutkimuksen  valossa.  Äänne-  ja  muoto-opin  tut- 
kimukseen verraten  saattaa  lauseopin  tutkimuk- 
sen saavutuksia  pitää  vähäisinä. 

Kielen  suhdetta  ajatukseen  selvitteli  ensimäi- 
senä  nerokas  ajattelija  W.  v.  H  u  m  b  o  1  d  t,  jonka 
työtä  jatkoi  H.  S  t  e  i  n  t  h  a  1  asettaen  kielentar- 
kastelun  siehitieteelliselle  polijalle.  Seisoen  Herbar- 
tin  psykologian  kannalla  on  n.  s.  junggrammaat- 
tinen  koulu  kiinnittänyt  huomiotansa  etupäässä 
vain  äännelakien  (ks.  t.)  ja  analogian  kes- 
kinäiseen suhteeseen,  ja  nämä  mielipiteet  on  par- 
haiten kiteyttänyt  H.  Paul  kirjassaan  ,,Prinzi- 
pien  der  Sprachgeschichte".  Kokeellisen  sielu- 
tieteen kannalta  on  W.  WuDdt  teoksessaan 
.,Völkerpsychologie"  käsitellyt  kielen  Ilmiöitä. 
Erittäin  huomattava  on  holl.  ,T.  van  Ginnekenin 
..Prinripes  de  lingui.5tique  psychologique"  (1907). 
[H.  Steinthal,  ..Geschichte  der  Spraehwissen- 
schait  hei  den  Griechen  und  Römern"  (1863, 
2:nen  pain.  1890);  B.  Delbriick,  ..Einleitung  in 
das  Sprachstudium"  11880,  4:s  pain.  1904) ;  G.  v. 
d.  Gabelentz.  ..Die  Sprachwissenschaft"  (1891, 
2:nen  pain.  1901):  V.  Thomsen.  ..Sprogvidenska- 
liens    historie''    (1902).]  J.    ,/.    M. 

Kielitutkimus  ks.  Kielitiede. 

Kielivaltimo  (arteria  lingualis),  kieleen  joh- 
tava  valtimo. 

Klelivertailu    ks.    Kielitiede. 

Kielivirhe  ks.   Oikeakielisyys. 

Kieliäänikerrat  ovat  uruissa  huomattavimmat 
erikoisväritykseu  edustajat.  Nimensä  ne  ovat 
saaneet  kimmoavista  metallilevyistä  (kielistä), 
jotka    peittävät   pillien    ilma-aukon   ja    saatet.aan 


.\.  Kiellnnd. 


ilmavirran  voimasta  väräjäniään.  Samanlaatui- 
sia „kieliä"  käytetään  harmooneissa,  sekä  peh- 
meämmästä aineesta  valmistettuja  useissa  puu- 
|)uhaltimissa.  .Jonkun  verran  yhtäläisesti  vai- 
kuttavat sävelten  muodostun) i.seen  myös  laulajain 
äänijänteet    sekä    torvensoittajain    huulet. 

1.  K. 
Kielland  [hjeUan],  Alexander  Lange 
(1849-1900),  norj.  kirjailija,  synt.  18  p.  helmik. 
1849  Stavangerissa,  van- 
hasta kaui)piassuvu.sta.  k. 
6  p.  huhtik.  1906.  Yliopp. 
1867,  lakit.  kaud.  1871, 
antautui  sittemmin  käy- 
tännölliselle alalle  ja  ai 
koi  hoitaa  suurta  tiili- 
tehdasta. Tämä  toimi  ei 
kuitenkaan  ajan  pitkään 
häntä  tyydyttänyt;  hän 
luki  paljon  (Heineä,  K ier- 
kegaardia  ja  ransk.  ro- 
maaninkirjoittajia),  kir- 
joitti vähäsen  (proverbi 
„Paa  hjemvejen")  ja  mat- 
kusti 1878  Pariisiin  ke- 
hittyäkseen kirjailijaksi. 
Siellä  hän  joutixi  yhtey- 
teen    Bjornsonin    kanssa, 

ja  tiiman  rohkaisemana  K.  julkaisi  1879  ensimäi- 
sen  teoksensa,  ,,Novelletter"  (suom.),  osoittautuen 
ensi  hetkestä  valmiiksi,  muotokypsäksi  taiteili- 
jaksi. V.  1880  ilmestyi  romaani  ,.Garman  og 
\Vorse",  missä  K.  syvennettynä  näyttää  ne 
yhteiskunnalliset  ristiriidat,  jotka  vilahtivat 
eteemme  jo  eräässä  hänen  hienoista  ja  kevyistä 
pikkulastuistaan  („Balstemniug") ,  ristiriidat, 
jotka  johtuvat  ..ylämaailman"  suhteesta  köyhä- 
listöön ja  syyllisyydestä  sitä  kohtaan.  Monet 
hänen  tärkeimmistä  teoksistaan  liikkuvat  saman 
kys_\-myksen  ympärillä.  Xäistä  mainittakoon 
..Arbeidsfolk"  (1881;  .suom.),  joka  satiirisen  ku- 
vauksensa ohella  virkalaitoksen  suuresta  työ- 
humusta  ja  toimettomuudesta  sisältää  nuoren  ja 
puhtaan,  kaupunkiin  muuttaneen  maalaistytön 
surumielisen  katkeran  elämäntarinan,  tai  ..Else"' 
(1881),  jossa  yhtei-skunnan  onnelliset  ja  hylkiöt 
asetetaan  joulunaattoillan  valaistukseen  ja  jossa 
K.,  huolimatta  aristokraattisesta  luontee-^taan, 
osoittaa  täysin  ymmärtävänsä  juuri  alhai.son 
maailmankatsomusta  ja  heidän  kohtaloaan,  nii- 
nen parhaimpana  teoksenaan  pidetään  romaania 
..Skipper  Worse"  (1882;  suom.).  jonka  toiminta 
tapahtuu  K:n  kernaasti  kuvailemassa  pienessä 
rannikkokaupungissa,  minkä  erilai.set  ihmistyy- 
pit, varsinkin  n.  s.  ..haugiaanit".  ovat  kuvatut 
pehmeällä  huumorilla  ja  verrattoman  todenmuk  ii. 
sesti.  Muista  teoksista  mainittakoon  romaanit 
„Gift"  (1883;  suom.),  „Fortuna"  (1884),  „Sankt 
Hans  Fest"  (1887),  joka  aikoinaan  herätti  suurta 
huomiota  poleemisen  luonteensa  takia.  V.  1S8.S 
olivat  Bjornson  ja  Lie  hakeneet  K:lle  runoilija- 
eläkettä,  mutta  menestyksettä  —  K: ia  kun  pi- 
dettiin liian  radikaalisena  —  ja  silloin  Bjornson 
luopui  eläkkeestään  ottaen  sen  vastaan  vasta  sit- 
ten, kun  K:lle  hyvitykseksi  tarjottiin  pormes- 
tarin paikka  Stavangerissa.  Näytelmässä  ,,Bet- 
tys  forniynder"  (1887)  K.  vanhalla  ironiallaan 
ruoskii  naisasia-intoilijoita  ja  muita  vasemmisto- 
liioittelijoita,   rom,aanissa   ..Jacob"    (1891;    suom.). 


823 


Kielletty  tavara— Kieretti 


824 


hän  kuvaa  yhteiskunnallista  kiipijätyyppiä.  Hä- 
nen viimeiset  teoksensa  olivat  „Menncfker  o;; 
dyr"  (1894)  ja  ..Onikring  Napoleon"  (1904K 
—  K.  on  norjalaisen  realismin  oivallisimpia  ker- 
tojia: hänen  tyylinsä  on  erinomaisen  selväil, 
sujuvaa  ja  kirkasta.  Hänen  kirjailijaluonteensa 
pääominaisuudet  ovat  sympatia  ja  ironia,  mitJcä 
molemmat  ominaisuudet  vuosien  kuluessa  yhä 
syvenivät  ja  tulivat  selvemmiksi.  ..Novelletter" 
lastujen  tekijä  oli  ennen  kaikkea  siro  ja  rans- 
kalaismainen  ironikko;  myöhempi  K.  on  verinen 
satiirikko,  jok.i  lahjomattomalla  tarkkaiuiköi.syy- 
dellään,  myötätunnon  ja  ivan  kaksoisvalaistuk- 
sessa, paljastaa  arkimaailman  tragedian.  [G.  Bran- 
des.  ..Samlede  -skriftcr".  ..Essays".  M.  Schiött, 
,.A.   L.    K:s   liv   og   va;rker"    (1904).] 

AM.  Tn. 
Kielletty  tavara  ks.  K  o  n  t  r  a  b  a  n  d  i. 
Kiellman-Göranson  ftsel-  jo-],  Julius  Axel 
(1811-69),  ruots.  romaanin-  ja  novellinkirjoit- 
taja.  Isä  oli  suom.  alkuperää.  Aikan.s.i  lapsena 
K.,  joka  1837  villittiin  papiksi,  kirjallisessa  toi- 
minnassaan kallistui  lähinnä  uusromantiikkaan; 
hänen  tuotannossaan  tuntuu  varsinkin  Almqvis- 
tin  vaikutus.  Hänen  lukuisista  romaaneistaan 
ja  kertonuiksistaan  mainittakoon:  ,,Kärlekens 
.seger"  (1S46).  ..Aliednego"  (1846-47),  „Den  blif- 
vande  konungen"  (1847),  ,,Vesterlä.nggatans  engel" 
(1850|.  novellikokoelmat  „Svenska  lynnen  oeh 
smAäfventvr"  (18.53-63).  [Ekelund,  „J.  A.  K.-G." 
(1879).]  AM.   Tn. 

Kielo  nimellä  yleisimmin  tarkoitetaan  Convnl- 
laria    majalis    kasvia.     Tämä  on  pitkä-juurakol- 
linen,    2-lehtinen    yrtti, 
^  jonka    valkeat    tuoksua- 

vat  kukat  ovat  yksipuo- 
lisessa    tertussa     vanan 
latvassa.     Hedelmät    pu- 
naisia, myrkyllisiä  mar- 
joja.     On     yleinen     leh- 
doissa      melkein       koko 
maassa,      kukkii      alku- 
kesästä.    Viljellään   suu- 
rin määrin  etenkin  Sak- 
--■•       VW»;       sassa,     missä     höydi?ttä- 
r*  giy    g  ^^ji.  1    1/        vät   juurakot   muodosta- 
!•     ^     f  i  ,/  vat    tärkeän    vientitava- 

ran.   K:n   kukkien   väki- 
viina-ekstraktia   on   Jon- 
kunverran    käytetty    sy- 
diinlääkkeenä,   jona  sillä 
on     sydämen     toimintaa 
vahvistava   vaikutus.   — 
Muita    k:oja    ovat    k  a  1- 
I  i  o-k.    (Pohiyotiutum   officinale)   ja   m  o  n  i  k  u  k- 
kainen    k.    (1'olygonatum    multiflorum  > ,    jolla 
on   lehlihankaiset   kukat.  J.   A.    W. 

Kielteinen,  kieltoperäinen  ks.  Negatiivi- 
nen. N  e  g  a  t  s  i  o  n  i . 

Kieltensekoitus.  Itaamatun  (1  Moos.  11)  mu- 
kaan kaikki  ihmiset  muinoin  puhuivat  yhtä  ja 
samaa  kieltä,  kun  ryhtyivät  Babelin  tornin  ra- 
kentamiseen. Mutta  ehkäistäksensä  heidän  tuu- 
ma n.sa  Jumala  hajoitti  heiditt  maailman  kaikkiin 
ääriin  ja  sekoitti  heidän  kielensä,  etteivät  ym- 
märtiinoet  toinen  toisensa  puhetta.  Tämä  kerto- 
mus, joka  tahtoo  selittää  .sekä  Babel  nimen  :ilku- 
perää  että  eri  kielten  syntyä,  on  nähtävästi  saa- 
nut   alkunsa    tuossa    suuressa    maailmankaupun- 


Kiolo. 


gissa,   jossa    niin    monet    kansallisuudet   ja    kielet 
olivat  edustettuina.  K.  T-t. 

Kieltolaki  ks.  V  ä  k  i  j  u  o  m  a  1  a  i  n  s  ä  ä- 
d  ä  n  t  ö. 

Kieltosana  on  suomessa  ja  useimmissa  muissa 
suomalaisugrilaisissa  kielissä  verbi  (suom.  ylei- 
set muodot:  en,  et,  ei,  emme,  ette,  eivät:  impera 
tiivimuodot  elä,  elköön,  elkäiinime,  clkiiälte.  el 
kuiit,  t.  älä  j.  n.  e.).  Yhteydessä  taipuvan  k:n 
kanssa  käytetään  pääverbistä  erinäisiä  n.  s.  kiel- 
tomuotoja,  jotka  kaikissa  eri  persoonissa  yleensä 
py.syvilt  muuttumattomina  (vrt.  esim.  en  utu,  et 
ota  j.  n.  e.,  en  ottanut,  et  ottanut  j.  n.  e.,  «n  ot- 
tnne.  et  ottane  j.  n.  e.,  elköön  ottako,  elkäiimme 
ottako  j.  n.  e.,  mutta  elä  ota).  Ugrilaisen  rylimän 
kielissä  (ostjaakissa.  vogulissa  ja  unkarissa)  käy- 
tetään kieltosanoina  partikkeleita;  samoin  myös 
indoeurooppalaisissa  kielissä  (esim.  ruots.  e;', 
icke,   nej).  Y.   TV. 

Kieltäytyminen,  tahdonilmaisu,  jolla  joku  hyl- 
kää hänelle  esitetyn  pyj-nnön,  ehdotuksen  tai  vaa- 
timuksen, erittäinkin  epääminen  astua  virkaan 
tai  luottamustoimeen.  Kieltäytyminen  tulee  varsi 
naisessa  merkityksessä  kysymykseen  vain  sil 
loin,  kun  asianomaisella  on  oikeus  vaatia,  ettei 
häntä  vasten  tahtoaan  määrätä  tai  valita  maini 
tunlaiseen  toimeen.  Kieltäytyminen  voipi,  asian 
haaroista  ja  eri  tapauksista  riippuen,  tapa)itua 
joko  ennen  vaalia  tai  määräystä  taikka  sen  jäl- 
keen. Suomessa  on  voimassa  se  oikeusperiaate, 
ettei  ketään  voida  ilman  omaa  suostumustaan  val- 
tion virkaan  nimittää.  —  Edustajaelidokkuude.sta 
voidaan  vapaasti  kieltäytyä  (Vaalilain  20  §). 
Sitävastoin  on  kunnallisiin  luottamustoimiin  näh- 
den sääntönä,  että  niistä  ei  voida  kieltäytyä. 

R.  E. 

Kiemura  ks.  Kukinto. 

Kiepert  [kl-J.  1.  Heinrich  K.  (1818-99). 
saks.  kartanpiirtäjä  ja  maantieteilijä.  Oli  pa- 
ras Etu-Aasian,  olletikkin  Vähän-Aasian  karto- 
grafi, muinai.sklassillisen  ajan  erikoistuntija. 
Näihin  seutuihin  hän  oli  perelitynyt  lukuisilla 
tutkimusmatkoilla  (v:sta  1842  alkaen);  tuloksina 
olivat  m.  m.  tunnetut  karttateokset  ,,.\tlas  von 
Hellas  und  den  hellenischen  Kolonien",  „Karte 
von  Kleinasien".  ..Karte  des  Osmanischen  Reichs". 
Muita  karttoja:  ,,Neuer  Handatlas  uber  alle  Teile 
der  Erde",  ,, Atlas  antiquus".  Kaikista  on  ilmesty- 
nyt monta  painosta.  Ansiokkaita  ne  ovat  m.  m. 
tarkan  piirroksensa  sekä  nimien  säntillisen  oikein- 
kirjoituksen puolesta.  Kirjallisista  julkaisuis- 
taan mainittakoon:  „Lehrbuch  der  alten  Geo 
grapjiie"  ja  „Leitfaden  der  alten  Geograpliie". 
Vv.  184Ö-.52  K.  joliti  Weiraarin  kartografista 
laitosta,  nimitettiin  1854  tiedeakatemian  jiise- 
neksi,  1859  Berliinin  yliopiston  professoriksi.  — 
2.  R  i  c  h  a  r  d  K.  (s.  1846),  edellisen  poika,  otta- 
nut osaa  isänsä  töiliin  ja  jatkanut  niitä,  sekii 
myös  itsenäisesti  työskennellyt.  Julkaissut  m.  m. 
„Wand.sohulatlas  der  Länder  Europas".  „Kartc 
von   Kleinasien".  (E.   E.    K.) 

Kieppi,  telinevoimisteluliike,  joka  eroaa  kipillä 
vain  siinä,  että  liike  tapahtuu  mieluimmin  mah- 
dollisimman hitaasti,  ja  että  tässä  mennään  etn- 
tietä,  s.  o.  kiertämällä.    Muuten  ks.  Kippi. 

/..    P. 

Kieretti.  Kunta  Vienan-Karjalan  pohjois- 
osassa, Koudan  eteläpuolella  Kantalahden  lounais- 
rannalla.    As.    1,089    (1907),    joista   k  a  r  j  a  1  a  i- 


8->J 


Kierettijärvi — Kierkegaard 


826 


sin  548.  Kansakouluja  2  (venäjiink.).  —  Pää- 
paikka 011  K  i  e  r  e  t  i  n  kirkonkylä  Kie- 
rettijoeu  pblijoisraiinalla.  Hyvä  satama-  ja 
kauppapaikka,  harjoittaa  suurta  liikettä  ympäri 
Vienan-Karjalaa  (m.  m.  jauhoja  ja  viinaa).  Posti- 
ja  sähkiilcnnätiuasemat,  tuUitoimisto.  otanovoi- 
pristavin  vira.sto,  sahalaitos.  —  Elias  Lönnrot 
oleskeli  kylässä  .seit.<emännellä  (1837)  ja  kym- 
menennellä   (1S42)    runonkeruumatkallaan. 

L.  n  ■•ien. 
Kierettijärvi,  järvi  Vienan-Karjalan  koillis- 
o-sa-ssa.  Tuoppajärvestä  n.  20-30  km  itäkoilliseen, 
()6°  ym]>ärillä  pohj.  lev.  ja  8"  it.  pit.  (Hel- 
singistä). Suurin  pituus  32  km,  suurin  leveys 
16  km,  pinta-ala  404, j  km'.  Suurempia  selkiä  ei 
järvessä  ole,  vaan  se  on  täynnänsä  ihania,  lehto- 
rautaisia  saaria,  joitten  luku  lasketaan  368:ksi. 
Maisemat  erinomai.sen  viehättäviä;  niiden  luonto 
muistuttaa  suuresti  Keski-Savoa.  Pohjoispäätä, 
jonka  kapea  salmi  yhdistää  varsinaiseen  Kie- 
rettijärveen.  nimitetään  Särkijärveksi.  Sen 
luoteisrannalta  lähtee  Kierettijoki,  joka  Hirvas- 
ja  Uudenkylänjärven  kautta  kuljettuaan  laskee 
koillista  suuntaa  Vienanmereen.  Kieretin  kauppa- 
lan kohdalla.  —  Tärkeimmät  kylät  järven  ran- 
nikolla: eteläpäässä  Vitsataival.  pohjoispäässä 
Tyrhy,  ja  keskiosan  länsirannalla  Pinka  sekä 
eteläosan  suuressa  saaressa  Vitsakylä.  —  Järven 
ympäristöillä  runsaasti  lappalais-asutuksen  muis- 
toja, n.  s.  „lapinhautoja",  etenkin  Pinkan  kylän 
luona.  [A.  V.  Ervasti.  ..JIuistelmia  matkalta 
Venäjiin   Karjala.ssa   kesällä    1879".   siv.    164-167.] 

L.    n-nen. 
Kierkegaard     [kerkegör],     S  o  r  e  n      A  a  b  y  e 
I  lSi:i-5,"i) .  tansk.  filosofinen  ja  uskonnollinen  kir- 
jailija, synt.  Kööpenhami- 
nassa   toukok.    5    p.    1813. 
Tsä.    joka     siihen    aikaan 
oli    varakas   kauppias,   oli 
nuoruudessaan     paimenta- 
nut   karjaa    Länsi-Jyllan- 
nissa ja  oli  kerran   nälän 
ja  vilun  vaivaamana  nous- 
sut .  eräälle   kukkulalle   ja 
kironnut    Jumalaa.     Tämä 
teko    vaivasi    häntä    myö- 
hemmin  suuresti,   ja   van- 
hempana   hän    tuli    varsin 
synkkämieliseksi.       Syvä, 
mutta    raskas    uskonnolli- 
suus vallitsi  kodissa,  jossa 
K.     ja     hänen     vanhempi 
Soren  Kierkeg-,>ard.         veljensä.    Peter    Christian 
(kuollut   piispana)    kasva- 
tettiin.   Tapaus  nummella,  josta  isä  oli  kertonut, 
iski   pojankin    mieleen    kulumattoman    leiman. 

Soren  K:IIa  oli  lapsuudesta  asti  heikko  ter- 
veys. Koulussa  hän  ensin  heikkoutensa  takia 
sai  kärsiä  tovereiltaan  pilkkaa,  mutta  osasi  puo- 
lustaa itseään  purevalla  ivalla.  Tultuaan  1830 
ylioppilaaksi  hän  alkoi  isän  tahdosta  lukea  ju- 
maluusopillista tutkintoa,  mutta  sisällinen  ha- 
lunsa veti  filosofiaan  ja  e.stetiikkaan.  Goethen 
F.aust,  ke.skiajan  narrintyyppi  ja  ikuinen  juuta- 
lainen olivat  aineksia,  jotka  häntä  tähän  aikaan 
viehättivät.  Isän  kuoltua  1838  saivat  teolojriset 
harrastukset  taas  enemmän  vauhtia,  ja  1840  K. 
suoritti  teol.  erotutkinnon  kuitenkaan  antautu- 
matta    papinvirkaan.      Tanskassa    vallitsi     tähän 


aikaan  Hegelin  filosofia,  johonka  K.  luonnolli- 
sesti heti  tutustui.  Se  ei  kuitenkaan  häntä  en- 
sinkään tyj-dyttänyt,  koska  hän  koko  luonteel- 
taan oli  individualisti.  Romantiikka  oli  sen  si- 
jaan häntä  paljoa  lähempänä,  ja  vanhan  ajan 
filosofeista  miellytti  häntä  varsinkin  Sokrates. 
Tätä  koski  myöskin  .akateeminen  väitöskirja: 
„0m  begrebet  ironi,  med  stadigt  hen.syn  tili 
Sokrates",  jolla  hän  saavutti  maisterinarvon  1841. 
Tähän  kirjaan  jo  sisältyvät  useat  hänen  myö- 
hemmistä pääaattei.staan.  varsinkin  yksilöllisyy- 
;len  tähdentäminen  yleisyyden  ja  yleiskäsitteiden 
vastapainoksi.  Ironialla  hän  tahtoi  o.soittaa  kai- 
ken äärellisen  mitättömyyden  äärettömän  rin- 
nalla. 

Tähän  aikaan  tapahtui  ensimäinen  taitekohta 
K:n  elämässä.  Hän  meni  1840  kihloihin  miel- 
lyttävän, hyvää  sukua  olevan  tytön  kanssa. 
Mutta  ennen  pitkää  hän  rupesi  epäilemään  ky- 
kyänsä tehdä  hänet  onnelliseksi,  ja  kun  epäi- 
lykset saivat  vallan,  purki  hän  kihlauksensa  syk- 
syllä 1841.  Tämän  johdosta  hän  sai  ankaraa 
arvostelua  osak.sensa  ja  hänen  herkkä  mielensä 
joutui  mitä  kiihkeimpään  kuohuntatilaan.  Pääs- 
täkseen irti  sisällisistä  taisteluista  hän  rupesi 
kirjailemaan.  Hän  tahtoi  todistaa  kristinuskon 
totuuden,  ei  kuitenkaan  järkiperäisesti,  vaan 
osoittamalla,  miten  kristityksi  tullaan.  Erityi- 
sesti hän  tahtoi  todistaa  esteettisen  elämänkatso- 
muksen onttouden.  Näin  syntyi  tuo  ihmeellinen 
salanimillä  varustettu  kirjallisuus,  jolla  Tanskan 
kirjallisuudessa  viime  vuosisadalla  on  aivan  eri- 
koinen asema.  Tärkeimmät  näistä  teoksista  ovat 
seuraavat:  ..Enten-eller,  et  livsfragment.  udjivet 
af  Victor  Eremita":  „Frygt  og  bteven,  dialektisk 
hrik  af  Johannes  de  Silentio";  .,Gentagel3en,  et 
forsog  i  den  eksperimenterende  Psychologi  af 
Constantin  Constantius":  „Philosophiske  Smuler 
eller  en  smule  Philosophie  af  Johannes  Clima- 
cus";  ,,Begrepet  angst  ...  af  Vigilius  Hafnien- 
sis":  ..Studier  paa  livets  vej,  udgivne  af  Hila- 
rius  Bogbinder":  ,,.\fsluttende  uvidenskabelig 
efterskrift  af  Johannes  Climacus".  Teokset  il- 
mestyivät 1843-46  ja  muodostavat  kokonaisuuden. 

K.  tahtoo  näissä  kirjoissa  puoleksi  runollisessa 
muodossa  aikalaisilleen  esittää,  mitä  kri.stinusko 
on.  Se  on  ennen  kaikkea  subjektiivisuutta  ja  si- 
sällisyyttä.  Jumalan  edessä  täytyy  jokaisen  sei- 
soa yksilönä  (..den  Enkelte")  j.a  oppia  sellaisena 
täydellä  persoonallisella  totuudella  tekemään  Ju- 
m,T.lan  tahtoa.  ..Ainoastaan  se  totuus,  mikä  ra- 
kentaa, on  totuutta  sinville",  on  teema,  jota  K. 
usein  näissä  teoksissa  esittää.  Vastoin  Hegelin 
filosofian  yrityksiä  järjen  ja  uskonnon  sovittaral- 
.seen  K.  teroittaa  kristinuskon  järjenvastaisuutta. 
Kristinusko  on  ..paradoksi",  mahdottomuus. 
Kristinusko  on  kaikkien  inhimillisten  ymmärrys- 
käsitteiden  uiko-  ja  yläpuolella.  K.  yhtyy  koko- 
naan Tertullianuksen  lauseeseen :  ..Credo,  quia 
absurdum".  Kristillisenä  Sokrateena  K.  tah- 
too kristikunnalle  opettaa,  mitä  kristinusko  on : 
mitään  järjestelmää  hän  ei  suvainnut,  koska 
järje.stelmä  aina  tuo  mukanaan  valhetta.  Näiden 
esteettis-filosofisten  kirjain  ohella  K.  julkaisi 
silloin  tällöin  omalla  nimellään  ..uskonnollisia  im- 
heita",  joissa  hän  niinikään  teroittaa  kristinu.s- 
kon  absoluuttista  vaatimusta  ja  yksilön  sitä  vas- 
taavaa ehdotonta  ant.autumista  Jumalalle.  Nä- 
mät   kirjat   julkaistuaan    K.   katsoi    täyttäneensä 


827 


Kierman—  Kieroselkäisyys 


828 


Jumalan  autainan  tehtäviin  ja  rupesi  ajattele- 
maan rksiniiistä  papinpaikkaa  maaseudulla. 
Mutta  liUnen  elämiissiiiin  sattui  uusi  murroskohta, 
joka   teki   tuon   aikeen   tyhjäksi. 

Kööpenhaminassa  ilmestyvää  juutalaisen  kir- 
jailijan Goldschmidtin  toimittamaa  pilalohteä 
..Cor.=aren"ia  vastaan  tekemänsä  hyökkäyksen 
johdosta  K.  joutui  pitkäksi  ajaksi  lehden  puolelta 
ivallisten  kirjoitusten  maalitauluksi,  mikä  «vvästi 
koski  hänen  herkkään  mieleensä.  Hän  tunsi  it- 
sensä totuuden  tähden  kärsiväksi  marttyyriksi, 
joka  vähitellen  pilkattiin  kuoliaaksi.  Niinkuin 
hänestä  ..paradoksi"  muodosti  ytimen  kristinus- 
kon do^naattisessa  puolessa,  niin  hän  nyt  kä- 
sitti iiiarttyriuden.  Kristuksen  seuraamisen  kär- 
simiseen ja  kuolemaan  kristinuskon  vaatimaksi 
elämäntehtäväksi.  Nyt  alkoi  uusi  kirjallinen  tuo- 
tantokausi. Siihen  kuuluvat  teokset:  ,.Ka;rlifr- 
hedens  gerninger",  ,,Sygdommen  til  döden".  „Tnd- 
iivelse  i  kristendom"  y.  m.  (1847-51).  Hillityn 
intohimoisesti  K.  esittää  näissä  kristinuskon  eh- 
dotonta vaatimusta,  jolle  ihmisen  kaiken  sisäi- 
syytensä voimalla  täytyy  antautua  löytääkseen 
pelastuksen.  Näitä  julkaisuja  seurasi  muutaman 
vuoden  liiljaisuus. 

Ennen  kuolemaansa  K.  joutui  kuitenkin  vielä 
kirjalliseen  taisteluun,  joka  mitä  syvimmin  jär- 
kytti liänen  mieltänsä.  Persoonallisen  kri<tilli- 
.syyden  esitaistelijana  hän  oli  aikansa  joukkokris- 
tillisyyteen  erinomaisen  tyytymätön.  Hänestä  se 
oli  suorastaan  irvikuva  todellisesta  kristinuskosta 
ja  hän  olisi  odottanut,  että  Tanskan  silloinen  kir- 
kon korkein  edustaja  J.  P.  lliinster  (Sjacllandin 
piispa  1834-54)  olisi  sen  julkisesti  tunnustanut. 
Mutta  Miinster  vaikeni,  ja  K.,  joka  häntä  kun- 
nioitti ..isänsä  pappina",  ei  tahtonut  vanhuk.sen 
rauhaa  häiritä.  Miinsterin  kuoltua  piti  silloinen 
profe.ssori  U.  L.  Martensen  ruumissaarnan,  jossa 
hän  knvaili  vainajaa  „todelliseksi  totuuden  to- 
distajaksi". Tästä  K.  suuresti  pahentui  ja  kir- 
joitti sitä  vastaan  salamoivan  vastalauseen,  jonka, 
ritarillisena  kuten  ainakin,  julkaisi  vasta  sitten 
kuin  Martensen  oli  nimitetty  Miin.sterin  seuraa- 
jaksi. Tästä  aiheutui  kirjallinen  kiista,  joka  s.iat- 
toi  K:n  kokonaan  pois  suunniltaan.  SanomaleUti- 
kirjoituksissa  ja  lentolehdissä  hän  hyökkäsi  n.  s. 
,, virallisen  kristinuskon"  kimppuun  tuomiten  sen 
kokonaan  arvottomaksi.  lroni.sessa  polemiikissa 
hän  näissä  kirjoituksissa  osoittautui  verratto- 
maksi mestariksi,  milloin  saattaen  vastustajansa 
naurunalaiseksi,  milloin  taas  verisesti  pilkaten. 
Lähes  vuoden  jatkettuaan  taistelua  K.  sairastui 
ja  kuoli  }-lei.sessä  sairaalassa  marrask.  11  p.  1855. 
Hänen  melkoinen  peritty  omaisuutensa  oli  silloin 
kannattamattoman  kirjailijatoimen  vaikutuksesta 
sulanut  niin  kokoon,  että  jäännös  tasan  riitti 
hautauskustannuksiin. 

Ajattelijana  K.  on  harvinaisen  omintakeinen 
ja  alkuperäinen  henki.  Hänen  ensimäisillä  teok- 
sillaan on  nykyään  tunnustettu  esteettinen  arvo 
ja  uskonnonpsykologi.sten  kokemusten  kuvaajana 
hän  on  verraton,  fskonnolli.sessa  suhteessa  K.  on 
vaikuttanut  herättävästi  nykyaikaan  asti.  Ei  ku- 
kaan ole  kristinuskon  ehdotonta  vaatimusta  te- 
roittanut voimakkaammin  kuin  hän.  eikä  kukaan 
ole  niinkuin  hän  kuvannut  joukkokristillisy.vden 
ala-arvoisimtta.  K:sta  on  sentiiliden  lähtenyt  val- 
tava eteenpäin  työntävä  ja  .syventävä  vaikutus 
kirkkoon.   K:n  kuoleman  jälkeen  painettiin  ennen 


julkaisematon  teos:  ..Synspunktet  for  min  for- 
fattervirksomhed",  jonka  kautta  K:n  kirjain  si- 
sällinen yhteys  ja  tarkoitus  on  saanut  paljon  sel- 
vitystii.  Tärkeitä  ovat  myös  myöhemmin  julkais- 
tut:  ..Efterladte  papirer"  (8  osaa).  Paras  krii- 
tillinen painos  K:n  teoksista  on:  „Samlede  skrif- 
ter"  (14  nid.  1901-06).  Suomeksi  on  ilmestynyt: 
..Itsensä  koettelemiseksi",  ja  ..Viettelijiin  päivä- 
kirja" (osa  teoksesta  Enten-eller).  [G.  Brandes, 
...Suren  Kierkegaard"  (1877):  V.  Rudin,  „S.  K:s 
person  och  författareskap"  (1880):  H.  Ili.ffdinp. 
.,S.  K.  .som  filo.sof"  (1892),  Chr.  .Jensen,  ,.S.  K:s 
religiose  udvikling"  (1898);  H.  Lund,  ..Mit  for- 
liold   til   hende"    (1904).]  E.   Ka. 

Kierman  (isär-J,  Gustaf  (1702-66),  riiots. 
politikko,  kauppias ;  tarmokkaana  ja  yrittelijäänU 
miehenä  K.  kohosi  aikaisin  Tukholman  etevim- 
pien suurkauppiaitten  joukkoon:  valittiin  1738 
Tukholmasta  valtiopäivämieheksi.  K.  oli  hattu- 
puolueen  luottamusmiehiä  ja  porvarissäädyn  vai- 
kutusvaltaisimpia jäseniä.  Hänen  nimensä  liittyy 
läheisesti  varsinkin  hattujen  taloudelliseen  poli- 
tiikkaan. V.  1738  K.  valittiin  sala-valiokuntaan 
ja  pysyi  tämän  valiokunnan  jäsenenä  koko  valtio- 
päivämieskautensa  (1738-62).  Pääsi  valtuiismie- 
lieksi  manufaktuurikonttoriin  ja  pankkiin  sekä 
valittiin  porvarissäädyn  puhemieheksi  1755  ja 
1760.  \':sta  1757  hän  toimi  Tukholman  kauppa- 
pormestarina  ja  tuli  pian  tämän  jälkeen  Ttä- 
Intian  komppanian  johtajaksi.  Ollen  liäikäile- 
mätön  ja  itsekäs  K.  käytti  asemaansa  hank- 
kiakseen itselleen  etuja  valtion  kustannuksella. 
Hattupuolueen  kukistuessa  kukistui  mj-öskin  tämä 
puolueen  johtomies.  K.  tuomittiin  1765  vankeu 
teen  ja  koko  hänen  omaisiuitensa  otettiin  taka- 
varikkoon. Pian  tämän  jälkeen  hän  kuoli  vanki- 
lassa. 

Kieronokka  ks.  Käpylinnut. 

Kieroselkäisyys  1.  skolioosi  on  tila,  jossa 
selkärank;!  näyttää  enemmän  tai  vähemmän 
py.syväisiä  taudillisia  taipumisia  syrjillepnin, 
joko  niin  että  selkäranka  kokonaan  on  ylitä.-inne- 
päin  kaareva  tahi  niin  että  jokin  osa  siitä  muo- 
dostaa kaaren  oikealle,  toinen  taas  vasemmalle. 
K.  on  viime  aikoina  suuresti  vetänyt  huomiot.a 
puoleensa  varsinkin  koululasten  terveydenhoidon 
valvojain  puolelta.  On  näet  käynyt  ilmi,  että 
koululaisten  joukossa  isolla  prosenttiluvulla  on 
k:ttä  suuremmassa  tai  pienemmässä  määrässä, 
sekä  että  ainakin  osaksi  koulu  on  tämän  ikävän 
asianlaidan  syynä.  Suomessakin  on  huomattu 
sekä  kansakoulujen  että  oppikoulujen  oppilaissa 
lievempiä  ja  ankarampia  skolioositapauksia  yh- 
teensä keskimäärin  n.  17%.  K:ttä  aiheuttavat  mo- 
net erilaiset  syyt.  K.  voi  olla  synnynnäinen  joh- 
tuen sikiön  sairaaloisesta  kehittymisestä  tahi  syn- 
nytystilaisuudessa  saaduista  vioi.sta  itse  selkiiran- 
gassa  tai  sitä  hallitsevissa  lihaksissa.  Toisena 
kiero.selkäi.syyden  syynä  on  usein  riisitauti,  joka 
jo  aikaisemmassa  lapsuudeniässä  heikontaa  ;elkä- 
rangan.  mikä  heikkous  sittemmin  ilmenee  selän 
vähittäi.senä  taipumisena  puolelle  tai  toiselle. 
Xiin  ollen  on  luonnollista,  että  jokunen  määrä 
lapsia  jo  kouluun  tullessa  potee  k:ttä.  Kokemus 
on  kuitenkin  näyttänyt,  että  suurin  määrä  «.-ta- 
pauksia kehittyy  kouluajalla.  On  tultu  siihen 
liuomioon.  että  pitempiaikainen  huolimaton  ja 
huono  istuma-a.sento,  johon  selkälihasten  höl- 
tyessä selkäranka  omasta  ja  siihen  vaikuttavasta 


829 


Kierosilmäisyys     Kierteenleikkauslevy 


830 


muusta  ruiimiiiipninosta  asettautuu,  aikaa  voit- 
taen synnyttilii  siinii  vastaavat  kaarevuudet,  vi- 
noudet ja  kieroudet. 

Toimenpiteet  k:n  torjumiseksi  kouluoloissa  koh- 
distuvat etupäässä  tarkoituksenniukaisteu  ja  hy- 
vää istuma-asentoa  edistävien  pulpettien  käyttä- 
miseen. Jo  olemassaolevien  k:ien  ilmisaamiseksi 
niiilidollisimman  ajoissa  on  tuiki  tarpeellista,  että 
koululaiset  aika-ajoin  joutuvat  lääkärin  tarkas- 
tettaviksi. Lievemmissä  tapauksissa  voi  tavalli- 
nen voimistelu,  järjellisesti  johdettuna,  vähentää 
selkärangan  taipuvaisuntta  tautisiin  asemiin, 
vahvistamalla  sen  liliaksia,  niin  että  ne  kylcnne- 
vät  kunnolleen  tukemaan  ja  hallitsemaan  kas- 
vavan ruumiin  selänasentoa.  Vaikeammat  k.-ta- 
paukset    vaativat    pitkällistä    ortopedistä    hoitoa. 

M.   OB. 

Kierosilmäisyys  (strnbisnnis),  sellainen  sil- 
mien virheellinen  keskinäinen  a.sento,  jossa  mo- 
lenjpien  silmien  kohdistaminen  yhtäaikaa  samaan 
pisteeseen  ou  mahdoton,  s.  o.,  jossa  katsetta  suun- 
nattaessa, samaan  pisteeseen,  tämän  synnyttiimä 
kuva  sattuu  vain  toisen  silmän  verkkokalvon  kes- 
kukseen, macula  lutcaan,  sen  sattuessa  toisessa 
silniässii  tiiman  paikan  ulkopuolelle.  Iv.  aiheutuu 
usein  silmämunan  liikuntolihasten  halvaantumi- 
sesta (s.  parah/ticiis).  jolloin  ne  eivät  kykene  sil- 
mää kunnolleen  suuntaamaan.  Se  vika,  mitä  taval- 
lisessa puheessa  sanotaan  k:ksi  (s.  concomitansj, 
on  usein  .synnynnäinen  ja  ailieutuu  siitä,  että  jo- 
kin silmälilias  on  liian  lyhyt,  niin  että  silmäu 
asento  aina  on  vetäytynyt  jotenkin  kieroon,  ta- 
vallisimmin sisäänpäin  kieroon  (s.  cotivergc»s); 
harvemmin  ulospäin  (s.  divergensj.  Hoito  on  eri- 
lainen   aina    asianhaarain    mukaan.        il.    OB. 

Kierous,  tiietsänk.,  sellainen  puun  säikeiden 
asento,  ettei  niiden  pituussuunta  ole  yhdensuun- 
tainen puun  akselin  kanssa,  vaan  että  ne  muo- 
dostavat tätä  ruuvimaisesti  kiertävän  kudoksen. 
Kieroutta  on  pienemmässä  määrin  useimmissa 
puissa;  täysin  kehittyneenä  se  esiintyy  ainoas- 
taan muutamissa  verrattain  harvoissa  yksilöissä. 
Kierous  saattaa  olla  sekä  myötä-  että  vasta- 
päiväineu,  ja  se  on  tavallisempi  mänty-  kuin 
kuusipuissa,     harvinaisempi     koivuissa. 

A.    B.    n-r. 

Kierrekolonni  (ks.  Kolon  n  i).  sellainen  ko- 
lonni.  jossa  varren  koristus  ei  ole  pystysuora, 
vaan  spiraalintapaisesti  vartta  kiertävä,  vrt. 
P  y  1  v  ä  s.  U-o  N. 

Kierrekone,  kone  ruuvikierteiden  leikkaamista 
varten  pultteiliin  ja  mnttereihin.  Ruuviin  kier- 
teitä tehtäessä  asetetaan  koneen  kiinnityspyörään 
n.  s.  kierrepakat  ja  liukupuristimeen  kierteillä 
varustettu  pultti.  Kun  kone  pannaan  käyntiin, 
saavat  pakat  pyörivän  liikkeen,  jolloin  ne  rupea- 
vat leikkaamaan  kierteitä  niitä  vastaan  painet- 
tavaan pulttiin  vetäen  sitten  itsestään  pulttia 
eteenpäin  sitä  myöten  kuin  kierteiden  leikkaus 
edistyy.  Mutterin  kierteitä  leikattaessa  asete- 
taan k:n  kiinnityspyörään  pakkain  sija.sta 
kierretappi  ja  liukupuristimeen  pultin  tilalle 
mutteri.  V.    II. 

Kierreleikkain    ks.    Kierrekone. 

Kierrenuotta,  kierre,  ks.  Kalastus. 

Kierreportaat  ovat  tavalli.sesti  vain  kahden 
päällekkiiisen  kerroksen  välille  pääasiallisesti 
henki  löliikettä  välittämään  pelkistä  samanmuo- 
toisista    käänneakselista     tehdyt     lepotasottomat 


sivuportaat.  joiden  sekä  uiko-  että  sisäviiva  mue- 
(lostaa  pohjaprojektsionissa  ympyrän,  ja  nousua 
kestää  vähintiiän  yhden  koko  kierroksen.  K.  voi- 
vat olla  joko  kivestä,  puusta  tai  raudasta. 
Ne  jaetaan  kahteen  ryhmiiän:  varsinai- 
set k.,  jotka  noudattavat  itsensäkannatta- 
vien  portaiden  periaatetta,  ja  karaportaat, 
jotka  hietaan  tuettuihin  portaisiin,  koska  niissä 
keskellä  käy  kannattava  pystysuora  kara,  mihin 
puisissa  ja  rautaisissa  askeleet  kiinnitetään, 
mutta  minkil  kiviportaissa  muodostavat  a.skelei- 
den  kapeaan  päähän  tehdyt  lieriömäiset  laajen- 
nukset päiillekkiiin  asetettuina.  Lähemmin  ks. 
P  o  r  t  a  a  t.  T.   S. 

Kierrepumppu  ks.  K  i  e  r  t  o  p  u  m  p  p  u. 

Kierretauti  perunoissa  aiheuttaa  ylemmissä 
lehdissä  lehdykköjen  suppilontapaisen  kokoon- 
kiertymisen  siten,  että  lehden  vaaleampi  alapinta 
muodostaa  suppilon  ulkopinnan.  Tauti  näyttää 
olevan  tarttuvaa  ja  luultavasti  entsym.i.ittista 
laatua.  K.  aiheuttaa  suurta  taloudellista  vahin- 
koa, kipeät  perunanvarret  kun  lopuksi  eivät  muo- 
dosta juuri  ensinkään  mukuloita.  Tauti  on  v:sta 
1903  leviämässä  Euroopassa.  Kierretautisen  var- 
ren mukulat  kelpaavat  ruuaksi,  mutta  eivät 
siemenperunoiksi.  J.  I.  L. 

Kierrevaaka,  koje,  jonka  avulla  voidaan  mi- 
tata hyvin  pieniä  magneettisia  y.  m.  voimia.  K:n 
pääosat  ovat  hieno  metallilanka  ja  sen  vapaasti 
riippuvaan  alipäähän  vaakasuoraan  asentoon 
kiinnitetty  pieni  sauva.  Sauvan  päihin  vaikut- 
tava magneettinen  veto-  tahi  poistovoima  kiertää 
sauv.aa  sen  lepoasennosta,  aikaansaaden  metalli- 
langassa  vääntöjännityksen.  joka  ylläpitää  tasa- 
painon ulkonaisen  voiman  kanssa.  Voiman  suu- 
ruus on  verrannollinen  kiertokulmaan.  E.   S-a. 

Kierrin  (Kehrä)  on  se  kehruukoneen  kone- 
osa,  joka  kiertää  ja  kokoaa 
kierrinlajeja  esittävät  ku- 
vat: 1.  häkki-  1.  siipi- 
kehrä.  2.  selfaktorikierrin, 
3.  loimipuolakoneen  1.  pu- 
piinauskoueen  kierrin,  4. 
kellokehrä,  5.  rengaskeh- 
ruukoneen  kierrin.  Van- 
hin muoto  ou  häkkikehrä. 
jonka  nopeus  eduUisim- 
massa  tapauksessa  saattaa 
olla  5,000-6,000  kierrosta 
minuutissa.  Kellokehrän 
putki  c,  joka  on  tämän  ' 
kiertimen  pyörivä  osa, 
saattaa  pj-örähtää  7,000- 
9,000  pyörähdystä  minuutissa, 
tessä  estää  nopeuden  lisäämistä  tavallisesti 
kiertimen  vakavuus.  Jos  kierrin  tärisee,  kat- 
kaisee se  langan.  Lukemattomia  kierrinmuotoja 
on  rakennettu  ja  patentteja  otettu  kiertiraille, 
sillä  kiertimen  vakavuutta  ja  sen  öljyämis- 
mahdoUisuuksia  on  koetettu  aina  lisätä.  Kuva  5 
esittää  erään  rengaskoneen  kierrinmallin  laake- 
reineen.  Kuva  antaa  käsityksen  kierrinraken- 
teiden  monimutkaisuuksista.  Nykyiset  parha.at 
rengaskiertimet  saattavat  pyöriä  minuutissa  n. 
9,000-11.000   pvörähdvstä   verrattain   vakavasti. 

E.    ./.    S. 

Kierrostenlukija   ks.   Iskunlukija. 

Kierrättäminen,  tulen  k.  miilussa  ks.  Miilu. 

Kierteenleikkauslevy,    teräksestä    tehty,    ka- 


m 


Kiertimiil. 


Tuotantoa    lisä- 


831 


Kierteen leikkaiissorvi-  Kiertotähdet 


8;w 


raistu,  pienellä  varrella  varustettu  levy,  johon 
on  porattu  useampia,  toinen  toistaan  hiuk- 
kasen suurempia,  kierteilUl  varustettuja  rei- 
kiä ja  niiden  syrjiin  tehty  2-3  uurrosta,  niin 
että  siten  suorakulniaisesti  katkaistut  kierteiden 
särmät  helposti  leikkaavat  uusia  kierteitä  sopi- 
van paksuiseen. pyöreään  rautatankoon,  kun  sitä 
painetaan  ja  samalla  kierretään  reikiin  alkaen 
isommasta.  V.   H. 

Kierteenleikkaussorvi,  terän  pitäjää  (sup- 
porttia)  kuljettavalla  syöttöruuvilla  ja  sellaisilla 
välitysrattailla  varustettu  sorvi,  että  sorvin  ak.se- 
lin  ja  syöttöruuvin  kiertolukujen  suhdetta  voi- 
daan mielin  määrin  niuntflla  erilaisten  kierre- 
nousvijen  aikaansaamista  varten,  ks.  Sorvi. 

V.  H. 

Kierteenväännin,  neliskulmaisella  reiällä  va- 
rustettu 1-  t«i  2-vartinen.  rautainen  viputanko, 
jolla  kierretappia  väännetään  kierteitä  leikat- 
taes>a.  V.   H. 

Kierteidenleikkauskone   ks.   K  i  e  r  r  e  k  o  n  e. 

Kierteishäntä,  kiertyvuinen,  tarttumaelimeksi 
muodostunut  pitlcä  häntä:  tavataan  kalojen  jou- 
kossa esim.  merihevosella  (Tlippocampus). 
matelijoilla  esim.  kameleontilla  ja  eräillä  pussi- 
eläinten,  liampaattomieu.  jyrsijöitten,  petoeläin- 
ten ja  apinain  lahkoiliin  kuuluvilla,  tavallise.sti 
puissa   elävillä    nisäkäslajeilla,    ks.   H  ä  n  t  ä. 

K.  M.  L. 

Kierteishäntäkarhu  ks.  C  e  r  c  o  1  e  p  t  e  s. 

Kierteishäntäpiikkisika  ks.   Cercolabes. 

Kierteispalmu   ks.    K  a  i  r  a  p  a  I  m  u  t. 

Kierting  Itsärtii]],  H.  K.  von,  majuri.  Kun 
17SS  oli  piiätetty  rakentaa  pieni  linnoitus  Hanko- 
niemelle, sai  K.  toiniekseen  tutkia  asemaa,  ja 
hänen  elidotuk.sensa  mukaan  rakennettiin  Hanko- 
niemen varustukset;  oli  linnoituksen  ensimai^enä 
komentajana. 

Kierto.  1.  ks.  Ci  o  n  v  o  1  v  u  1  n  s.  —  2.  Pelto- 
viljelyksessä  se  peltoala,  jolle  kasvijärjest}'s  ja 
samalla  .se  aika,  jonka  kuluttua  sama  kasvi  uudel- 
leen kasvijärjestyksen  mukaan  palaa  samalle  pai- 
kalle, on  määrätty.  —  K  i  e  r  t  o  s  u  u  n  n  i  t  e  1  m  a, 
ohjelma  määrätyn  peltoalan,  tavallisesti  talon 
kaikkien  peltojen  viljelemiseksi  yhden  tai  useam- 
man  kasvijärjestyksen   mukaan.  J.  E.  H. 

Kiertoelektrometri  ks.  T  o  r  s  i  o  n  i  e  1  e  k  t  r  o- 
metri. 

Kiertogalvanometri    ks.    T 
V  a  n  (I  m  e  t  r  i. 

Kiertokanki,  koneosa,  joka 
siirtää     voiman     edestakaisin, 

liikkuvasta  kone-elimestä  ' 
kiertävään  tai  päinva.stoin. 
Kuva  esittää  höyrykoneissa 
käytettävää  k:ea,  jonka  haa- 
rukanmuotoinen  laakeri  pää 
tulee  ristikappaleen  tappiin, 
toinen  jiää  kammin  tapj)iin. 
V.    V-l.a. 

Kiertokasvi  ks.  Köyn- 
nöskasvi. 

Kiertokirje,  samasisällyksi- 
nen,  yhtaikaa  useille  vastaan- 
ottajille, tavallisesti  useam- 
pana kappaleena  lähetetty 
kirje  (tav.  yhteisellä  o.soit- 
teella  kuten  P.  T.  =  pleno  ti- 
tiilo,     N.     N.  =  nomen     nescio,  Kiertokanki 


o  r  s  1  o  n  1 


a  I- 


prcEinnHis 


S.   H.   T.  =  ,s«/ro   liiinoris    tittiln.    V.    P 
piccmitteiidis  t.  m.   s.,  varustettu). 

Kiertokoulu   ks,    .V  1  k  n  o  p  e  t  u  s. 

Kiertokouluseminaarit  ks.  .\  I  k  u  o  p  e  t  n  s. 

Kiertokyhmy  (trovhantt-r),  reisiluun  ylä-ulko- 
osassa  oleva  kyhmy,  johon  jotkut  reiden  kier- 
toa ja  liikuntoa  muutenkin  vaikuttavat  lihakset 
kiinnittyvät. 

Kiertokäytävä,  kapea  peitetty  linnoituksen 
kiiytävä  koutrcskarpissa,  joskus  myös  vallin  ja 
valliliaudan  välisellä  luiskalla,  vahtipatrullien  ja 
vahtien  kulkutie.  .1/.  r.  II. 

Kiertoliunut  ovat  asuinpaikkaansa  eri  vuoden- 
aikoina vaihtavia  lintuja,  s.  o.  ne  eleleviit  esim. 
kesällä  toisenlaisilla  paikoin  kuin  talvella  tahi 
keväällä  ja  syksyllä,  vaikkakin  samalla  seudulla, 
tekemättä  pitempiä  matkustuksia.  Tällainen  pai- 
kanvaihto riippuu  ilmasto-  ja  ennenkaikkea  muut- 
tuneista ravintosuliteista.  K:ja  ovat  esim.  tiai- 
set,  punatulkku,   keltasirkku,  tikat,  monet  pöllöt. 

E.    IV.    S. 

Kiertomagnetismi  ks.  R  o  t  a  t  s  i  o  n  i  m  a  g- 
n  e  t  i  s  m  i . 

Kiertomatkapiletti  ks.  Piletti. 

Kiertometsästys  ks.  M  e  t  s  ä  s  t  y  s. 

Kiertomittari  ks.   G  y  r  o  m  e  t  r  i. 

Kiertopumppu.  1.  Nesteiden  nostamiskoje, 
jossa  nesteen  panee  liikkeeseen  suljetussii  kam- 
miossa pyörivä,  akseliin  kiinnitetty  määrätyn- 
muotoinen  kapjiale.  Erilaisia  k:ja  esittiivät  ku- 
vat 1-3.  Ensimäisessä  on  akseliin  kiinnitetty  epä- 
keskolevy,  ja  inui-  ja  paineputket  ovat  toisistaan 
erotetut  epäkeskolevyyn  nojaavan  väliseinän  V 
kautta,  joka  akselia  pyöriessä  tulee  liikkumaan 
ylös  alas.  Epäikeskon  ollessa  ylimmäisessä  asen- 
nossaan ovat  imu-  ja  paineputket  suorassa  yhtey- 
dessä keskeniiän  ja  pumputtu  neste  voi  silloin 
painua    paineputkesta    takasin    k:uun.    ellei    sillä 


Kuva  J. 

nle  tarpeeksi  s\uiri  nopeus.  Kuvassa  2  on  2 
yluleusuuutaista  akselia,  joiden  tulee  pyiiriä  sa- 
malla nopeudella.  Ehkä  tavallisin  k.  on  liammas- 
pyöräpumppu,  kuv.  3,  jota  käytetäiin  varsinkin 
veuemoottorien   jäähdytysveden   pumppuna. 

2.  Pintalauhduttaja-höyrykoneisiin  kuuluva 
pumppu,  joka  painaa  höyryn  laululultamiseen  tar- 
vittavan kylmän  veden  lauliduttajan  |)utkien 
kautta.  Pintalaululuttaja  k:ineen  tulee  kysymyk- 
seen enimmäkseen  suolaisilla  vesillä  (valta- 
merillä)  kulkevissa  höyrylaivoissa,  joissa  ei  voi 
käyttää  halvempaa  suihkulauhduftajaa.  Pienem- 
missä kau|ipalaiv<)issa  on  k.  samoin  kuin  n.  s. 
ilmapumppukin  laivakoneen  käyttämä,  enimmitk- 
seeii  kaksitoiniinen  miintäpumppu ;  isommissa 
kauppalaivoissa  sekä  sotalaivoissa  se  on  kaksois- 
|)umppu    (ks.   t.).  E.   .S'-«. 

Kiertorata,  kaupungin  ympäri  kiertävä  rata 
(rauta-    tai     raitiotie),     ks.    Kaupunkirata. 

Kiertosuunnitelma  ks.  K  i  e  r  t  o. 

Kiertotähdet  k  s.  P  I  a  n  e  e  t  i  t. 


tvii! 


Kierto  virta     Kihlakunnan  käräjät 


S:54 


Kieitovirta   ks.   S  ä  h  k  ö  k  o  n  e. 

Kiesewetter  fklzc-],  K  a  p  li  a  e  1  Georg  (1773- 
1850),  itav.  iiiusiikkiliistorioitsija.  aikanansa  ylei- 
sesti arvossa  pidetty.  Hänen  sisarenpoikansa  oli 
Ambros  (ks.  t.),  joka  on  saavuttanut  mainetta 
.samalla  alalla.  K:n  pääteokset  koskivat  alank. 
polyfonista    säveltaidetta,    sekä    arab.    musiikkia. 

/.   A'. 

Kiesit    (ruots.   schäs)    ks.   Ajoneuvot. 

Kieskistunturi,  535  m  korkea  tunturi  Kuola- 
järven pitäjässä,  Sallatunturilta  etelään.  Hui- 
puilta on  suurenmoinen  näköala  yli  laajojen  soi- 
den  ja   syvissä   rotkoissa   olevien   järvien. 

J.  E.  R. 

Kiessit    (ruots.  scliäs)    ks.   Ajoneuvot. 

Kiestinki,  kunta  pohjoi.sessa  Vienan-Karja- 
lassa, käsittää  alueen  Tuoppa-,  Jeletti-,  Heinä- 
ja  Tiiksjärvien  ympärillä.  Siihen  kuuluu  20  ky- 
lää, joissa  on  yhteensä  3,586  as.  (1907),  kaikki 
karjalaisia.  Kansakouluja  3  (veniijänkiel.). 
Pääpaikka  on  Kies  tingin  kirkonkylä 
Tuoppajärven  polijoisrannalla.  jossa  on  m.  m. 
kunnanbuone,  välskäri  ja  apteekkilaatikko.  — 
Kirnuan  alueella  on  Tuoppajärven  Suuressa  saa- 
ressa Saaren  mon  asterin  rauniot  ja 
Tuoppajärven  länsirannalla  papiston  hävittämän 
vanhauskolaisen  naisluostarin  rauniot.  K:n  kun- 
nassa ovat  vanhauskolaisuuden  jäljet  myöhim- 
pään  säilyneet  ja  lahkolaisuutta  esiintj'y  vieläkin 
paljon,  m.  m.  ..Tuhkalan  vierun"  (s.  o.  T:n  us- 
kon) ..Saaren  vierun''  j.  n.  e.  nimisenä.  —  Kuuta 
on  laukunkantajain  kotipaikkoja.         L.  U-nen. 

Kiesus,  kansanrunoudessamme  esiintyvä  Jee- 
suksen  nimi. 

Kiev  [tel]  ks.  Kiova. 

Kievari  ks.  Majatalo. 

Kihavanskoinen,  suom.  myt.,  ks.  K  i  h  o- 
Vauhkonen. 

Kihelkond,  virolainen  kirkkopitäjä.  Muinoin 
tarkoitettiin  sillä  (eräässä  keskiaikaisessa  kroni- 
kassa kylegunda  nimisenä)  heimoalueen  csaa 
Virossa,  Liivissä  ja  Kuurinmaalla,  vrt.  Kihla- 
kunta. K.   K -a. 

Kihlakunnanarkku.  Oikeudenkäymiskaaren  2 
luvun  7  §:n  mukaan  on  jokaisessa  käräjäpaikassa 
oleva  arkku,  jossa  ..kihlakunnan  sinetti,  valtio- 
päiväin päätökset,  yleiset  säännöt  ja  kihlakuntaa 
koskevat  asiakirjat  ovat  säilytettävät"  samoin- 
kuin myöskin  ..kihlakunnan  osa  sakkorahoista". 
Kihlakunnanarkkua  vastaa  nykyään  tuomio- 
kunnan arkisto.  K.  K-a. 

KiMakunnankatselmus,  kihlakunnanoikeuden 
toimittama  katselmus  tilus-  ja  rajamerkki- 
riidoissa.  Oikeuden  tuomiota  sanotaan  sellaisessa 
tapaukse.ssa  katselmustuomioksi  (Maa- 
kaari 14:1).  Kihlakunnankatselmuksiin  on  maan- 
mittari määrättävä  katselmusoikeutta  asiantunti- 
jana avustamaan,  kun  tucmari  sen  on  tarpeel- 
liseksi katsonut  tahi  asialliset  sitä  ovat  vaati- 
neet (toukok.  15  p:nä  1848  annetun  maanmit- 
tjiu.sohjesäännön    176   §).  K.    K-a. 

Kihlakunnankäräjät,  kihlakunnanoikeuden 
toimikaudet.  —  Tunnetut  ovat  muinaisruotsalais- 
ten, varsinkin  göötanmaalaisten  k.,  joilla  kihla- 
kuntalaiset  luottamusmiehensä,  kihlakunnan- 
tuomarin, johdolla  harjoittivat  tnomioyaltaani=a 
ja  ratkaisivat  muitakin  yhteisiä  asioitaan.  Sikäli 
kuin  kihlakunnan  julkisoikeudellinen  merkitys 
väheni  ja  kihlakuntalaisten  välitön  osanotto 
27.     IV.    Painettu  "  ,  12. 


lainkäyttöön   hävisi,   saivat  käräjät  nykyisen  muo- 
tonsa   ja    merkityksensä    muuttuen    valtion    lain- 
käyttöviranomai.sen     johtamiksi     alioikeuden     is- 
tunnoiksi  maalla.    Niitä  pidettiin  kolmena  käräjä- 
kautena,  syksyllä,  talvella  ja  kesällä,  kerran  vii- 
kossa  erikoisella  pyhitetyllä  käräjäpaikalla  taivas- 
alla,    mutta     sittemmin     käräjätalos.sa    ja     vain 
kerran  kunakin  käräjäkautena.  —  Suomessa  oli 
pakanuudenaikana  kihlakuntia  ja  käräjiä,  mutta 
on    epätietoista,    oliko    varsinaisia    kiblakunnan- 
käräjiä.       Euotsalaisen      yhteiskuntajärjestyk.sen 
kotiuduttua  meillä  alettiin  täällä  pitää  senmukai- 
sia    kihlakunnankäräjiäkin,    mutta    kilräjäpiirinä 
ei   ollut    kihlakunta    vaan    hallintopitäjä,    sittem- 
min   käräjäkuuta    (ks.   Kihlakunta),    vaikka 
täkäläisillekin  alioikeuden  istunnoille  maalla  an- 
nettiin   ylläoleva    nimitys.     Sitäpaitsi    on    meillä 
alituomarien    virkapiirien    laajuuden    vuoksi    en- 
sin  eräissä   maakunnissa  ja    17:nnen    vuosisadan 
alusta     yleensäkin     toimitettu    kussakin    käräjä 
kunnassa   vain  kahdet  varsinaiset  1.  laki- 
ni ä  ä  r  ä  i  s  e  t    käräjät    vuodessa,     nim.   syys-   ja 
talvikäräjät,    jctka    nykyään    pidetään,    edelliset 
s.yyskuun   1   ja  joulukuun  21   päivän   ja  jälkimäi- 
.set  tammikuun  13  ja  huhtikuun  30  päivän  välillä 
kihlakunnantuomarin     tarkemmin     määrättävänä 
aikana     (Oikeudenkäymiskaari    2:1    ja    Kunink. 
kirjeet  tammikuun   13  p:ltä   1757  ja  marraskuun 
4  p:ltä  1763).    Ahvenanmaalla  pidetään  varsinai- 
sia käräjiä  vain  kerran  vuodessa.    Tarpeen   vaa- 
tiessa toimitetaan   sen   ohessa   n.   s.  v  ä  1  i  k  ä  r  ä- 
j  i  ä  törkeiden   rikosten  tutkimista  varten  ja  sitä- 
paitsi   aina    kun    joku    rikoksesta    syytetty    on 
vangittu  eikä  varsinaisia  käräjiä  satu  30  päivän 
kuluessa   siitä,   kim    ilmoitus   vangitsemisesta   on 
tuomarille  annettu    (Oikeudenkäymiskaari   4:1   ja 
Rikoslain  voimaanpanoasetus  26  §).  Välikäräjillä 
voidaan    käsitellä    muitakin    rikosasioita.     Niitä 
voidaan  pitää  myöskin  riita-asioita  varten,  mutta 
sen,  joka  niitä  tahtoo,  tulee  vastata  niistä  johtu- 
I  vista    kustannuksista    eikä    häviävää    riitapuolt.a 
I  saa    velvoittaa    voittajalle    maksamaan    välikärä- 
]  jäin    aiheuttamia    erikoisia    kuluja.     Mutta    laiu- 
huudatusasioita    ei    voi    niillä    käsitellä    ja    kiin- 
1  nitysasioistakin     vain     kiinnit.vksen     uudistusta, 
i  jonka  hakija  kuitenkin  on  velvollinen  seuraavissa 
.  varsinaisissa    käräjissä    oikeudelle    ilmoittamaan 
j  kiinnit.ysasiain   pöytäkirjaan   merkitsemistä    var- 
I  ten   (Oikeudenkäymiskaari  4:2.  Keis.  a.setuksessa 
i  helmikuun     15     p:ltä     1864    sekä    kiinnityksestä 
;  marraskuun    9   p:nä    1868    annettu   Keis.    asetus. 
j  29    §).   Käräjäpaikasta   säädetään    nykyään,    että 
'  käräjät     ovat     pidettävät     ..oikeassa     käräjäpai- 
j  kassa"  ja  kihlakunnan  (=käräjäkunnan)  on  „talo- 
luvun       (=  manttaalin)       mukaan"       rakennettava 
]  ..käräjätalo     tavalliseen      käräjäpaikkaan"      (Oi- 
keudenkäymiskaari  2:1   ja   Rakennuskaari   26:4), 
mutta  itse  asiassa  on  erikoisia  käräjätaloja  vain 
j  34:ssä   maan   234:stä   käräjäkunnasta   ja   muissa 
vuokraa  kihlakunnantuomari  käräjähuoneet  kan- 
taen    käräjäkuntalaisilta      korvaukseksi      n.      s. 
käräjätalonvuokraa.      —      Oikeudenkä.vntilaitck- 
semme   uudistusehdotuksen    mukaan   tulisi    varsi- 
naisia kihlakunnankäräjiä  pidettäväksi  9  kertaa 
vuodessa   sellaisessa    tuomiokunnassa,   joka   muo- 
dostaisi yhden  käräjäkunnan,  ja  mui.ssa  harvem- 
min,   mutta    vähintään    kolmasti    vuodessa   jokai- 
sessa käräjäkunnassa,  paitsi  harvimmin  asutuissa 
osissa   maatamme;    sitäpaitsi    sellaisessa    tuomio- 


835 


Kihlakunnanlautakunta^Kihlakunta 


836 


kunnassa,  johon  kuuluisi  sekä  kaupunki-  että  maa- 
seutua,  pidettäisiin  oikeuilenistuutoja  useammin- 
kin kuin  9  kertaa  vuodessa.  Ehdotuksen  mukaan 
■  liisi  valtion  kustannuksella  rakennettava  käräjä- 
lalo  jtikaiseen  tuomiukuntaan.  Ä.  A'-a.  (A'.  J.  S.) 

KUilakunnanlautakunta  ks.  Lautakunta. 

Kihlakunnanoikeus  on  yleinen  alioikeus 
maalla.  jossa  kihlakunnantuomari  tnomitsee 
latitnkunnaa  kanssa.  Lautakunnassa  pitää  elia 
vähintään  7  jäsentä,  mutta  voi  olla  enemmiiiikin: 
kuitenkin  saa  korkeintaan  12  yht"aikaa  lauta- 
kunnassa istua  iKeis.  asetus  kihlakunnanlanta- 
kunna.sta  tammikuun  25  p:lt!i  1886,  1  §).  Tuo- 
mionvoipa on  oikeus,  kun  lautamiehiä  on  läsnä  5 
I  Oikeudenkäymiskaari  23:1,  Keis.  asetukse.ssa 
huhtik.  27  p:ltä  1868).  Lautakunnan  jäsenillä 
ei  ole  yhtäläistä  äänioikeutta  tuomarin  kanssa, 
ainoastaan  yksimielisenä  lautakunta  voi  va.stoin 
oikeuden  puheenjohtajan  mielipidettä  määrätä 
oikeuden  päätöksen.  —  K:n  tuomiopiirinä  on 
yhden  tai  useampia  pitäjiä  tai  niiden  osia  kä- 
sittävä käräjäkunta.  Sen  päätöksiin  haetaan 
muutosta  asianomaisessa  hovioikeudessa.  Kihla- 
kunnanoikeviksia  on  Suomessa  nykyään  234. 
vrt.  Kihlakunnankäräjät,  Kihlakun- 
nan t  u  o  m  a  r  i  ja  Lautakunta.       K.  K-n. 

Kihlakunnanposti   ks.   Postilaitos. 

Kihlakunnantuomari,  kihlakunnanoikeuden 
puheenjohtaja,  jonka  virka-alueena  on  tuomio- 
kunta, jakautuneena  käräjäkuntiin.  Jokaisessa 
käräjäkuanassa  on  hovioikeuden  alaisena  ali- 
oikeutena maalla  kihlakunnanoikeus,  jossa  tuomio- 
kunnan yhteinen  tuomari  on  puheenjolitajana  ja 
kussakin  erityinen  lautakunta.  Nimitys  johtuu 
siitä,  että  alituomarin  virka-alueena  ennen  oli 
kihlakunta  (ks.  t.).  Ruotsissa,  ainakin  Göötan- 
inaalla.  k  :11a  oli  laajahkolla  itsehallinto-oikeu- 
della varustetun  kihlakunnan  johto-  ja  luottamus- 
miehenä lainkäytön  ohessa  huomattavia  hallin- 
nollisia ja  muita  yleisiä  tehtäviä,  jotka  tuoma- 
rin muuttuessa  valtion  lainkäyttöviranomaiseksi 
häneltä  enimmäkseen  hävisivät.  Suomessa,  jossa 
varsinaisia  k:eita  tavataan  vasta  1300-luvuu  lo- 
pulla, ei  niillä  ele  tiiysin  sellaista  asemaa  kos- 
kaan ollut,  mutta  varsinaisten  lainkäyttötehtä- 
väin ohessa  on  meillä  k:n  käyteltäväksi,  etu- 
päässä kihlakunnanoikeudessa,  jätetty  joukko 
muitakin  asioita.  Xäistä  mainittakoon  erittäin 
eräät  n.  s.  vapaaehtoiseen  oikeudenhoitoon  kuu- 
luvat tehtävät,  kuten  lainhuudatus-,  kiinnitys- 
y.  m.  asiat,  jotka  järjestetyn  nctariaattilaitoksen 
puuttuessa  vanhastaan  ovat  meillä  kuuluneet 
kihlakunnanoikeudelle.  Ennen  nykyistä  edus- 
kuntauudistusta  valittiin  myöskin  talonpoikais- 
säädyn  edustajat  k:n  edessä,  jonka  tuli  antaa 
valtakirja  valitulle.  K.  on  kuten  muutkin  tuo- 
marit virkavirheisiin  nähden  siinä  erikoisase- 
massa, ettei  yksityinen  asianomistaja  saa  itse 
ajaa  häntä  vastaan  syytettä  virkavirheestä,  vaan 
häiien  on  ilmoitettava  asia  liovicikeutoen  tai  pro- 
kuraattorille, joiden  sitten  on  ryhdyttävä  asian 
vaatimiin  toimenpiteisiin  (Kuninkaallinen  selitys 
maaliskuun  23  p:ltä  1807  40:s  kohta).  Kililakun- 
nantuomarinvirkoja  on  Suomessa  62.  —  Kililakun- 
nantuomarin  lienevät  alkujaan  Ruotsis.sa.  ainakin 
•jöötanmaalla.  valinneet  kihlakuntalaiset  itse. 
.Sekä  Eerik  että  KrLstoffer  kuninkaan  maanlai.ssa 
annettiin  niille  oikeus  valita  12  mi.»stä  jhdessä 
laamannin     kanssa     asettamaan     puheenaolevaan 


virkaan  ehdolle  3  miestä,  joista  kuningas  ni- 
mitti yhden.  Itse  asiassa  tämä  säännös  jäi 
ennenpitkää  kuolleeksi  kirjaimeksi,  tuomari  tuli 
kokonaan  kuninkaan  asetettavaksi  ja  useimpiin 
kihlakunnantuomariiivirkoihin  saivat  erioikeuden 
aateliset,  jotka  nauttivat  tulot  usein  monestakin 
sellaisesta  vira.sta  ja  hi  idättivät  niitä  kelvotto- 
milla sijaisilla,  n.  s.  laiulukijoilla.  Tästä  yhtei- 
nen kansa  valitti  tuontuostakin  1600-luvulIa. 
mutta  vasta  vähitellen  olot  paranivat.  Nykyäiin 
haetaan  kihlakunnautuoniarinvirka  asianomai- 
sessa hovioikeudessa,  joka  tekee  virkaehdotuksen, 
ja  virkaan  nimittää  senaatin  oikeusosasto.  — 
K:n  riittävä  palkkaus  on  turvattu  perustuslaissa 
(1772  v:n  Hallitusmuodon  15  §)  ja  sen  muodos- 
tavat pääasiallisesti  käräjäjyvät  (ks.  t.)  sekä 
toimituskirjain  lunastus.  Sitäpaitsi  hänellä  on 
siviiliviraslon  virkamiehille  säädetyillä  edellytyk- 
sillä eläkeoikeus,  kuitenkin  siten  että  eläkkeen 
suuruus  on  aina  6.000  mk.  iKeis.  asetus  17  p:ltä 
jouluk.  1883),  ja  hän  on  siviiliviraslon  leski-  ja 
orpokassan    osakas,     vrt.   Tuomari. 

K.  K-a.  (K.  J.  8.) 

Kihlakunnanvankilat  ovat,  samoinkuin  lää- 
ninvankilat, vankiloita  tutkintovankien  säilyttä- 
mistä .sekä  vankeusrangaistuksen  täytäntöön- 
panoa varten.  Maassamme  ou  niitä  kolme  nim. 
Kastelholman.  Kajaanin  ja  Kittilän  k.       A.  T. 

Kihlakunnanvouti    ks.    K  r  u  u  n  u  n  v  o  u  t  i. 

Kihlakunta,  lääniä  lähin  hallintoalue  yleistii 
hallintoa  varten.  K.  oli  jo  muinaissuomalaisten 
yhteiskuntajärjestyksen  muotona  jonkunlainen 
heimoalueen  alijako.  Karjalaisilla  mainitsevat 
historialliset  lähteet  nimenomaan  olleen  tällaisia 
alueita  (m.  m.  vanha  ruotsalainen  riimikronikka 
kertoo  14:stä  pissiä  lagh  nimisestä  aluee.sta. 
jotka  ruotsalaiset  ristiretkellään  Karjalassa  vai 
loittivat,  tarkoittaen  tällä  sanalla  nähtävä.sti 
k:aa).  mutta  luultavasti  tällainen  jako  oli  ole- 
massa hämäläis-  ja  suomalaisheimonkin  asutus- 
alueella, koskapa  .se  tavataan  Suomenlahden  etelä- 
puolellakin asuvilla  heimokansoillamme  (ks 
Kihelkond).  Kun  maamme  joutui  Ruotsin 
yhteyteen  ja  ruotsalainen  yhteiskuntajärjestys  so- 
vellutettiin täällä  jo  ennestään  oleviin  yhteis 
kuntamuotoihin,  tuli  k:sta  lakipiiri  siinä  merki- 
tyksessä, että  se  samaten  kuin  Ruotsin  hiirail 
ja  hundare  oli  saman  tuomarin  virka-alueena. 
-Mutta  ruotsalainen  ja  suomalainen  k.  tulivat 
kuitenkin  toisistaan  eroamaan  sikäli,  että  edelli- 
nen oli  yhtenä  jakamattcmana  käräjäpiirinä, 
mutta  jälkimäinen  jakaantui  laajuutensa  vuoksi 
u.seampiin  hallintopitäjiin,  joista  kukin  muodosti 
eri  käräjäkunnan.  vaikka  tuomari  oli  kaikille 
yhteinen.  Hallintopitäjä  Suomessa  tuli  sentäh- 
den  varsinaisesti  va.staamaan  ruotsalaista  k:aa 
(ks.  Hallintopitäjä).  Sentähden  k :11a  ei 
ole  meillä  koskaan  ollut  sitä  merkitystä,  mikä 
sillä  melkoisella  itsehallinto-  ja  alkujaan  tuomio- 
oikeudellakin  varu.stettuna  julkisoikeudellisena 
yhdyskuntana  oli  Ruotsissa  vanhan  tnaakuntajär- 
jestyk.sen  aikana  ja  sittemmin  kautta  koko  keski 
ajan  sekä  joss.ain  määrin  myöhemminkin.  Tätii 
asemaa  ei  saavuttanut  meillä  myöskään  hallinto- 
pitäjä, vaikka  se  kyllä  alkujaan  oli  sekä  käräjä 
kuntana  että  nimismiespiirinä.  Hallintopiireinii 
olivat  meillä  nimittäin  alkujaan  linnalääni  ja 
hallintopitäjä  ja  vasta  myöhemmin  k.  tuli  vou- 
tien      virkapiiriksi       (ks.       K  r  u  u  n  u  n  v  o  u  t  i  i. 


837 


Kihlat-  Kihovauhkonen 


8;J8 


Vielä  17:U  V :  n  laissa  annettiin  k:lle  joltinenkin 
jnlkisoikendellinen  merkitys:  ollen  kililakunnan- 
oikemlen  tuomiopiirinä  maalla  se  sai  tämän  tuo- 
niitseinistii  sakoista  osan.  joka  oli  säilytettävä 
kililukun[Lanarknssa,  se  oli  kyytilahkona  maalla, 
velvollinen  antamaan  paloapua  ja  maksamaan 
n.  s.  salasurmasakkoja  1.  sakkoja  siinä  tapauk- 
sessa, ettei  k:ssa  tapailtaneen  kuolettamisrikok- 
^en  tekijästä  yön  ja  vuoden  kuluessa  saatu  sel- 
vitä j.  n.  e.  Mutta  nämäkin  säännökset  on  meillä 
~ivellettu  kilr.-ijiikuntaan  eikii  k:aau.  —  Nykyään 
k.  on  liallinnollinen  alue,  joka  on  kruununvoudin 
ja  henkikirjoittajan  virkapiirinä.  ja  jaettu  nimis- 
iTiiespiireiliin,  jctka  kiisitliivät  yhden  tai  u.seam- 
pia  pitäjiä  tai  osia  niistä.  Alituomarin  virka- 
piirinä  nnialla  1.  tuomiokuntana  k.  ei  enää  ole, 
vaikka  useilla  tuomiokunnilla  ja  kihlakunnilla 
on  ainakin  suunnilleen  samat  alueet.  Sitäpaitsi 
k.  on  kyytilahkona  maalla.  K:ia  on  Suomessa 
nykyään   •")!.  K.  K-a.   (K.  J.  S.) 

Kihlat,  ne  lahjat,  jotka  sulhanen  kihlatessaan 
niorsiamen  tälle  jättää:  epäilemättä  jälkikaiku 
morsiamen  oston  ajalta.  Esim.  Etelä-Karjalassa 
k  i  h  1  a  k  a  u  1  a  V  a  a  t  e,  pari  sormusta  ja  2  rup- 
laa rahaa;  Sortavalan  tienoilla  silkkihuivi,  iso 
hopeasolki  ja  kaksi  sormusta  (morsian  antoi  sul- 
haselle pienen  hopeasoljen)  ;  Haja-Karjalassa  ra- 
haa. U.  T.  ti. 

Kihlaus  on  miehen  ja  naisen  välinen  sopimus 
tulevan  avioliiton  solmimisesta.  Lakimme  pää- 
asiallisimmat kihlausta  koskevat  määräykset 
ovat  naimiskaaren  3  ja  4  luvussa,  joissa  sääde- 
tään ensiksi,  mitä  muotoon  tulee,  .,että  kihlauk- 
sessa olkoon  läsnä  naittaja  sekä  neljä  todista- 
jaa, kaksi  miehen  ja  kaksi  naisen  puolelta",  sekä 
lisätään:  ., milloin  toisin  kihlaudutaan,  olkoon 
kihlaus  mitätön,  jos  naittaja  nosta.i  siitä  kan- 
teen". Kun  jo  vanhan  lain  mukaan  tämän  muoto- 
niäär;iyk.sen  laiminlyönti  aiheutti  kihlauksen 
mitättömyyden  ainoastaan  silloin  kuin  naittaja 
nosti  siitä  kanteen,  on  tästä  ollut  setirauksena, 
että  lain  edellyttämät  juhlalliset  kihlaidcset  ovat 
kokonaan  jääneet  pois  käytännöstä,  ja  kihlausta 
voidaan  senvuoksi  nykyisen  oikeuden  mukaan 
|iitää  vapaamuotoisena  oikeustoimena.  Mitä  sit- 
ten kihlauksen  oikeusseuraamuksiin  tulee,  huomat- 
takoon, ettei  toisella  kihlakumppanilla  ole  mi- 
tään oikeuskeinoa  pakottaa  toista  vihkimisellä 
päättämiiän  aiottua  avioliittoa,  mutta  sillä,  joka 
omasta  puolestaan  tahtoisi  kihlauksen  avioliitolla 
päättää,  on  oikeus  tässii  tapauksessa  peruuttaa 
kihlauksensa.  Kihlaus  ei  saat.a  kihlakuuippa- 
neita  mihinkään  varallisuusoikeudelliseen  suhtee- 
seen toisiinsa :  ainoastaan  siinä  tapauksessa,  että 
nämä  ovat  maanneet  toisensa,  on  kummallakin 
oikeus  vaatia  kihlauksen  päättämistä  avioliitolla, 
ja  jos  jompikumpi  kihlakumppaneista  tässä  ta- 
pauksessa ,. karttaa  vihkimistä  ja  pysyy  tässä 
vastahakoisuudessaan",  tulee  oikeuden  julistaa 
toinen,  sitä  vaativa  kihlakumppani  vastahakoisen 
aviopuolisoksi  tuomiten  edelliselle  ,, täyden  naima- 
osan  toisen  omaisuuteen".  Näin  sj-ntyy  u.  s, 
täyttämätön  avioliitto,  jolla  eräissä  varallisuus- 
oikeudellisissa suhteissa  on  vihkimisellä  päätetyn 
avioliiton  oikeusseuraamuksia,  Kihla-ero  saattaa 
1734  v:n  lain  mukaan  tapahtua  molemminpuoli- 
sella suostumuksella,  mutta  sanotun  lain  mukaan 
asiasta  oli  ilmoitettava  tuomiokapitulille.  Kun 
kuitenkin   juhlamuotoiset   kililaukset   ovat  jääneet 


kiiytännöstä  jxiis  ja  vapaanuiotoista  kihhui-ta  pu- 
rettaessa ei  ole  ollut  lain  p:ikkoa  kiiäntyil  tuomio- 
kapitulin puoleen  eron  .saantia  varten,  on  seu- 
r:uiksena  ollut,  että  tuomiokapituli  nyttemmin 
myöntäii  kihlaeron  vain  silloin,  kun  kihlaus  avio- 
liittokuuUituksella  on  saanut  virallisen  julkisuu- 
den. Elleivät  kihlakumppanit  sovi  erosta,  on  asia 
oikeuden    ratkaistava.  L.    Cg. 

Kihlman  /^sf^/  1.  .\  1  f  r  e  d  K.  (lS2f)-I!l04i. 
koulu-  j:i  liikemies,  ylioppilas  1843,  vihittiin  pa- 
piksi 184(i,  oli  uskonnon  yliopettajana  Helsingin 
ruots.  normaalilyseossa  1866-97,  saman  opiston 
rehtorina  1871-05.  Pappissäädyn  jäsenenä  valtio- 
päivillä 1872-97.  K.  otti  huomattavaa  osaa  val- 
tiolliseen elämään.  Sitäpaitsi  hänellä  oli  johtava 
asema  muutamissa  maamme  suurimmis.sa  liike- 
yrityksissä; m.  m.  hän  oli  v;sta  1S66  Tiimpereen 
pellavatelitaan  os;ikeyhtiön  johtokunnan  ja  v:.sta 
1893  Kansallispankin  hallintoneuvo.ston  puheen- 
johtajana. 

2.  Alfred  Osuald  K.,  edellisen  poika,  ks. 
K  a  i  r  a  m  o, 

Kihniö,  uusi  seuriikunta,  on  muodostettu  Par 
kauon  kuntaan  kiiuluvista  Kankarin.  Kihniön  ja 
Nerkoon  kylistä   1911.  /..   )l-nrn. 

Kihokki  ( Droscya).  kasvisuku  Droccmciv- 
heimossa,,  nuitalia.  punertavia,  useimmin  rahka- 
sammalella kasvavia  yrttejä. 
Kukat  valkeita,  terttumaisissa 
kienuiroissa,  lehdet  ruusukks-ena 
maanrajassa,  Xiiden  pitkävar- 
tiset nystykarvat  erittävät  tah- 
meaa, jonkunverran  hapanta, 
pepsiinin  tapaista  käytettä  si- 
sältävää nestettä,  johon  pienet 
hyönteiset  tarttuvat  ja  johon 
niiden  pehmeät  osat  sangen  no- 
peasti liukenevat  imeytyäk- 
sensä  kasviin.  Täten  k:t  saa- 
vat typpiravintonsa.  jota  ra- 
vintoköyhässä rahkaturvealns- 
tassa  on  vain  mitätön  määrä. 
Hyönteisten  kinnipitämiseksi 
taipuvat  lehtilavan  l;aikki  karvat  (mvös  ne  joi- 
hin se  ei  ole  koskettanutkaan)  sen  päälle,  jopa 
itse  lapakin  kovertuu.  Meidän  3:sta  lajistamme 
on  p  y  ö  r  e  ä  1  e  h  t  i  n  e  n  k.  (Drosera  rntundifo- 
lia)  yleisin.  J.  A.  W. 

Kihomato  fOxyttris  vcrmiculari.<ij  on  pieni, 
valkea,    suolinkaisiin    (Xcmatodtsj    kuuluva    lois- 


Pjure.-Uehtinen 
kihokki. 


Kihomato.    YlenipJlnä  naaras,  alempana  koiras,    A  perä- 
aukko, o  suu.  V  sukupuoliaukko.    Vahvasti  suur. 

mato.  Naaraalla,  joka  on  n.  10  mm  pitkä,  oit 
takaruumis  piiskamaiseksi  venynyt,  mutta  koi- 
raalla se  on  tylppäpäinen.  K.  elää  ihmisen 
(erittäinkin  lapsien)  paksussa-  ja  peräsuolessa, 
ja  synnyttää  peräaukon  seinissä  kiusallista  kut- 
kutusta. Eläimen  siirtyminen  toiseen  ihmiseen 
tapahtuii  suorastaan  ilman  mitiiän  väli-isiintää, 
K.  on  levinnyt  kaikkiin  maanosiin.  P.  B. 
Kihovauhkonen         (K  i  h  o  v  a  a  t  k  o  n  e  n. 


839 


Kihti  -  Kiihotusruokinta 


840 


K  i  li  o  V  a  i  k  o  n  e  n),  mainitaan  ensi  kerran  ni- 
mellii  K  i  h  a  V  a  n  s  k  o  i  n  e  n  Paltamon  rovastin 
J.  Cajanukseu  kertomuksessa  v:lta  1G63  yhtenil 
Kaleva  jättiläisen  12:sta  pojasta  (vrt.  K  a  1  e- 
va  n  poika).  Kansankertomuksissa  erittäin 
Pohjanmaalla  ja  Savossa  K.  esiintyy  osittain 
jättiläisenä,  osittain  ennustajana,  osittain  ter- 
vanpolton keksijänä.  Nimi  ja  henkilö  ovat  tois- 
taiseksi selvittämättömät.  f.T.  R.  Aspelin,  Al- 
bumi J.  V.  Snollnuuiin  täyttäessä  75  vuotta,  siv. 
S7;  kirjalli.suusiietoja  ks.  E.  N.  Setälä,  „Finn.- 
ugr.  For.sohungen"  X,  s.  80.]  E.  N.  S. 

Kiliti    k  s.   L  u  u  v  a  1  o. 

Kihti  (ruots.  S  k  i  f  t  e  t  =  jako,  muutos) ,  se  mo- 
nen eri  mereuselän  muodostama  vähäsaarisempi 
selkä,  joka  erottaa  \'arsiuais-Suomen  saariston 
Ahvenanmaan  saaristo.^ta.  Suurimmat  sen  setistä 
ovat  Vidskärin  (eteliiisin) ,  Eerghamnin,  Ison 
Kihdin  sekä  Vattuskiftetin  selät,  K:n  etelä- 
päässä ovat  Jurmon  ju  l'töu  saaret,  länsipuo- 
lella Köökarin.  Sottungan,  Kumlingen  ja  ]!ränd- 
ön  saaristot,  itäpuolella  Nölön,  Korpoon,  Hout- 
skarin,  Iniöu  ja  Kustavin  saaristot.  Pituus  Utön 
luota  pohjoispäässä  olevan  l.soukarin  seuduille  on 
n.  100  km,  suurin  leveys  u.  2.5  km.  Vidskärin  se- 
län pohjoisosassa  on  mitattu  !12  m:n  syvyys.  — 
K:n  poikki,  Berghamnin  ja  l>on  Kihdin  selkien 
yli  kulkee  laivareitti  Turusta  Tukholmaan;  reit- 
tiä osoittaa  K:n  itäosassa  Rödskärin,  länsiosassa 
Bogskärin   vakinaisetta   vartiotta   olevat  loistot. 

E.    E.    K. 

Kihupyhä,  kokouspyhä  1.  kokoussunnuntai, 
joka  vielii  muutamissa  Etelä-Karjalan  pitäjissä 
on  säilynyt  jälkikaikuna  katolisen  ajan  kirkko- 
pyhistä, joita  vietettiin  kirkkopyhimysten  nimi- 
päivinä: Jääskessä  Pietarin  päivänä  29  p.  kesäk.. 
Ruokolahdella  Johannes  Kastajan  päivänä  24  p. 
kesäk.,  Antreassa  Pyh.  Andreaksen  päivänä  30  p. 
marrask.,  Rautjärvellä  Neitsyt  Maarian  päivänä 
2  p.  heinäk.,  Sakkolassa  Pyh.  Mikaelin  päivänä 
j.  n.  e.  Kirkkopyliille  kokoontui  oman  pitäjän 
väki,  mikäli  vain  liikkeelle  kykeni,  ja  tulipa 
kansaa  naapuripitäjistäkin.  Jos  ne  eivät  sattu- 
neet sunnuntaiksi,  toimitettiin  niillä  yhtä  ja 
toista  kaupantekoa:  vaihdeltiin  hevosia,  ostettiin 
ja  myytiin  maantuotteita,  käsiteoksia,  makeisia 
y.  m.  s.  Olipa  oluttakin  saatavana.  Missä  kirkko- 
pyhä sattui  kesäiseksi  ajaksi,  koristettiin  kirkko 
koivuilla,  lehdeksillä  ja  köynnöksillä,  ja  papit  toi- 
mittivat jumalanpalveluk.sen  juhlapuvussa.  Nuori 
väki  a-skartelihe  lemmen  asioissa ;  varsinainen 
lempijuhla,  tuppi  juhla  (ks.  t.)  lienee  kui- 
tenkin ollut  Pärttylin  ])äivä.  —  Kun  Lutherin 
oppi  pääsi  vallalle,  lakattiin  kirkkopyhiä  viral- 
lisesti viettämästä,  mutta  kansa  siirsi  nämä  suo- 
simansa juhlat  seuraavaksi  sunnuntaiksi.  [Jo- 
hannes näyhä,  „Kuvaelmia  itä-.suomalaisten  van- 
hoista tavoista",  (1898).] 

U.  T.  .S. 

Kiiala,  kartano  n.  .5  km  Porvoosta  luoteeseen; 
maamme  vanhimpia  kartanoita,  mainitaan  jo 
1300-luvun  alkupuolelta  ja  oli  Stälarm-suvun 
sukukartanona  ja  hallussa  v:een  1627;  tuli  sit- 
ten 1700-luvun  ensi  vuosina  Adlercreutz-suvulle; 
siellä  .syntyi  vv:n  1808-09  sodan  sankari  kenraali 
Adlerereutz  17-57.  K.  O. 

Kiihdyttävät  aineet  (stimulantia),  hermostoa 
pitemmäksi  tahi  lyhemmäksi  aikaa  elvyttävät 
aineet,    niinkuin    väkijuomat,    kahvi,    tee,    eetteri 


sekä  jotkut  haihtuvat  öljyt  y.  m.    vrt.  II  u  u  m  a  a- 
V  a  t    a  i  n  e  e  t. 

Kiihotin,  ärsyke,  jokin  energianmuoto,  jolla 
on  kyky  aikaansaada  sellainen  vaikutus  eloUi.seen 
kudok.seen,  että  se  ryhtyy  johonkin  toimintian 
tai  muuten  näyttää  elonmerkkiä.  Niinpä  voimme 
esim.  fysikaalisten  k: ien  avulla,  puristamall.i  tai 
koputtamalla  hermorunkoa,  synnyttää  lihasliik- 
keitä niissil  lihaksissa,  joihin  ky.symyksessä  oleva 
n.  s.  liikuntohermo  johtaa,  tahi  me  voimme  syn- 
nyttää kipuja,  kun  väkivallan  alaisena  on  tunto- 
hermo. Samantapaisia  elonilniiöitä  voimme  myös- 
kin matkaansaattaa  kemiallisilla  k:illa,  niinkuin 
väkevillä  suolaliuoksilla,  jotka  saatetaan  lähei- 
seen kosketukseen  hermon  kanssa,  sekä  sähköllä 
ynnä  lämmöllä  ja  kylmällä.  Mainitut  k:t  ovat 
kuitenkin  keinotekoisia  k:ia.  Luontaisiksi  sa- 
nomme sellaisia  k;ia,  jotka  elimistön  luonnolli- 
sissa oloissa  synnyttävät  elonilmauksia.  Sellaisin 
ovat  esim.  ne  n.  s.  sisälliset  k:t,  jotka  tahtomme 
aloitteesta  tahi  vaistomaisesti  vaikuttavat  keskus- 
liermostoon  ja  sieltä  lähettävät  käskyjä  eri  osiin 
ruumistamme,  sekä  jotkut  veressä  olevat  ja  sil- 
loin tällöin  lisääntyvät  aineet,  jotka,  niinkuin 
esim.  hiilihappo,  pakottavat  hengityselimiä  toi- 
mintaan. Eläimen  ruumiissa  on  olemassa  koko 
joukko  tällaisia  sisällisiä  k:ia.  jotka  meidän 
sitä  huomaamatta  ja  tietämättä  pitävät  Imolon 
monesta  elämän  ylläpitämiselle  ja  elimistön  eri- 
laisten tehtävien  säännölliselle  suoriutumiselle 
vallan  välttämättömästä  toiminnasta.  Aistimilla 
on  kullakin  omat  luontaiset  kiihottimensa,  joihin 
ne  erityisillä  niille  ominaisilla  ilmiöillä  vastaa- 
vat. Niinpä  valon  säteet  ovat  näköaistin  k:ina, 
erityiset  värähdykset  ilman  osasissa  kuuloaisti- 
men k:ina;  jotkut  kaasumaiset  ja  jauhontapaiset 
aineet  voivat,  joutuessaan  sieramiimme,  synnyt- 
tää hajunaistimuksia  ja  samanlaiset  aineet  ynnä 
nesteet  ja  liuokset  aikaansaavat  kielen  ja  .suun 
limakalvoissa  makuaistimuksia.  Tuntoaistin  ja 
samalla  kipuaistin  luontaisia  k:ia  ovat  pääasial- 
lisesti kosketus,  kuuma  ja  kylmä.  Sitä  vastoin 
esim.  eivät  ilmassa  tapahtuvat  värähdykset  saata 
vaikuttaa  näköaistimeen  yhtä  vähän  kuin  valon- 
säteet kykenevät  meissä  herättämään  kuuloaisti- 
muksia.' M.  Oli. 

Kiihottavat  aineet  (acria).  ulkonaisina  lääk- 
keinä kiiytetyt  aineet,  jotka  iholle  tai  limakal- 
volle .asetettuina  aikaansaavat  verettymistä  ja 
tulehtumistakin,  niinkuin  espanjan-laastari,  si- 
nappitaikina    y.    m. 

Kiihottuvaisuus  (irritnhilitas),  eläville  kudok- 
sille ominainen  kyky  erilaisista  kiihottimi.sta 
(vrt.  Kiihotin)  vastaanottaa  vaikutelmia  ja 
niihin  vastata  jonkinlai-sella  elonihniöllä. 

Kiihotuskynnys,  sielut.  Kun  ulkonainen  kii- 
hotin vaikuttaa  aistimeen,  niin  aivan  heikko  kii- 
llotus ei  saa  aikaan  mitään  aistimusta,  vaan 
kiihotuksen  täytyy,  päästäksensä  tajuttavaksi, 
saavuttaa  määrätty  suuruus.  Tätä  kiihotuksen 
voimakkuutta,  joka  juuri  töin  tuskin  saa  aikaan 
tajuttavan  aistimuksen,  nimitetään  kysymyksessä 
olevan  aistin  k:ksi  (saks.  Rcizschvrelle) .  Esim. 
tuntoaisti  käsivarsien  ja  käsien  selkäpuolella  sekä 
otsalla  ja  ohimoilla  tuntee  O.002  tai  0,ooj  gr:n 
painon,  sormien  kämmenjjuolella  k.  nousee  pai- 
koittain 0,015  griaan,  kantapään  iholla  1  gr:aan 
asti.  A.  Or. 

Kiihotusruokinta,  mehiläisten  ruokinta  huna- 


841 


Kiihtelys — Kiikoinen 


842 


jalla  tarkoituksella  kiihottaa  kuningatarta  nin- 
saamiiiin  muuiniaaii,  jotta  mehiliiisyliteiskiinnat 
tulisivat  tavallista  väki  rikkaammiksi,  kunnes 
pääsadon  hunaja  on  koottava.  Kevätkiihotusruo- 
kinta  aloitetaan  karviaisniarjapensaiden  kukinta- 
aikana.  Joka  ilta  annetaan  '/.-'/4  kg  vedellä  ohen- 
nettua hunajaa,  \ahakannet  kuoritaan  huaaja- 
kakuista,  tilaa  valmistetaan  kasvavalle  toukka- 
pallolle.  Ainoastaan  kauniilla  ilmalla  kiihote- 
taan. K.  ei  ole  välttämätöntä,  jos  pesässä  .syk- 
syiseltään on  jäljellä  paljon  hunajaa  ja  jos  kevät- 
sato  on  runsas.  Vain  vahvoja  yhteiskuntia  kii- 
hotetaan siksi  kunnes  ensimäinen  parvi  tulee. 
Syyskiihotus  toimitetaan  sadottomana  aikana 
pääsadon  jälkeen  elokuussa  samalla  tapaa  kuin 
keväälläkin,  jotta  talveksi  syntyisi  paljun  n\io- 
ria  mehiläisiä,  jotka  runsaslukuisina  talvelitivat 
hyvin,  keväällä  kokoovat  kevätsadon  ja  valmis- 
tavat yhteiskunnan  samalla  väkirikkaaksi.  Pa- 
ras kiihottaja  on  survinhunaja  (ks.  Kevät- 
kehitys).  A.  M. 

Kiihtelys,  kihtelys  (rihma),  neljäkym- 
mentä joravan-)  nahkaa,  ennen  kaupoissa  tavalli- 
nen kappalemäärä  (saks.  Zimmer,  ruots.  timmer) . 

Kiihtelysvaara  (1.  Kiihtelys).  1.  Kunta, 
Kuopion  1..  Ilomantsin  kihlak..  Kiihtelysvaaran 
nimismiesp.;  kirkolle  Hammaslahden  rautatien- 
a.semalta  20  km.,  manttaalimäärä  51. 3334;  pinta- 
ala  752.4  km",  josta  viljeltyä  maata  5.896  ha  (1901). 
Asukkaita  7.808  (1909);  1,670  ruokakuntaa, 
joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  1,247 
(1901).  796  hevosta,  5,312  nautaa  (1908).  — 
Kansakouluja  9  (12  opett.)  ;  Pohjois-Karjalan 
kansanopisto:  1  kreikkal.  lastenkoulu  (1911). 
— ■  Teollisuuslaitoksia :  Haukilammin,  Kivilam- 
min  ja  Oskolan  kosken  sahat.  Heinävaaran  ja 
Keskijärven  osuusmeijerit  sekä  Nivan  mylly.  — 
Luonnonnähtävjnrksistä  mainittakoon  m.  m.  kor- 
kea Hyypiävaara  ja  Pyhäselän  kauniit  ranta- 
mat. —  Historiallisia  mui-stopaikkoja;  Oskolan 
kahakkapaikka,  jossa  talonpojat  pitivät  urUok- 
kaasti  puoliaan  venäläisiä  vastaan  3  p.  huhtik. 
1742.  —  2.  .Seurakunta,  keisarillinen,  Savon- 
linnan hiippak.,  Ala-Karjalan  rovastik.;  kuulunut 
Tohmajärveen  kappelina,  perust.  ennen  v.  1693, 
erotettiin  omaksi  khrakunnaksi  keis.  käskykirj. '/s 
1857.  Kirkko,  puinen,  rak.  n.  1737.  [R.  Tirronen, 
..Muinaisjäännöksiä  Ilomantsin  kihlak."  sivv.  50- 
60  (Suomen  muinaism.-yhd.  aikak.  VII).]  —  K:n 
seurakunnan  erinäisistä  osista  on  paraillaan 
muodostettavana  uusi  Pyhäselkä  niminen 
kirkkoherrakunta;  sen  manttaalimääräksi  tulee 
21,s434   ja   asukasluku   v.    1911    n.   3.900. 

L.  Jl-ncii. 

Kiihtosana    ks.    Interjektsioni. 

Kiihtyminen  1.  kiihtyväisyys  1.  akse- 
leratsioui.  mekaniikassa  muuttuvaisen  liik- 
keen nopeuden  lisäyksestä  tai  vähennyksestä 
aikayksikössä  käytetty  nimitys.  Koska  kiih- 
tyvässä liikkeessä  nopeus  kasvaa,  en  k.  siinä 
positiivinen.  Hidastuvassa  liikkeessä,  jossa 
nopeus  pienenee,  k.  on  negatiivinen.  Tasai- 
sesti kiihtyvässä  (tai  hidastuvassa)  liikkeessä 
nopeus  lisääntyy  (tai  pienenee)  joka  aikayksi- 
köitä saman  verran.  K.  on  siinä  tapauksessa 
pysyväinen  suure.  Eri  voimien  vaikuttaessa  sa- 
maan kappaleeseen,  suhtautuvat  niiden  sille  anta- 
mat k:t  toisiinsa  kuten  itse  voimat.  K:iä  voi 
näin    ollen    kävttää    voimain    mittana.     Tärkein 


tasaisesti  kiihtyvii  liike  on  painovoiman  aiheut- 
tama putousliike.  Tämän  liikkeen  k:tä  sano- 
taan painovoiman  k:ksi.  Sillä  on  suurin  arvonsa 
983,1  cm  sekunnissa  navoilla,  pienin  arvonsa  978,i 
cm  päiväntasaajalla;  45-asteen  leveydellä  se  on 
980,6   cm   sekunnissa.  V.   Sm. 

Kiihtyväisyys  ks.  Kiihtyminen. 

Kiikala.  1.  Kunta,  Turun  ja  Porin  1.,  Hali- 
kon kihlak..  Kiskon-Suomusjärven-Kiikalan  ni- 
mismiesp.; kirkolle  Salon  rautatienasemalta  33 
km.  Pinta-ala  242  km-,  joista  viljeltyä  maata 
4,372  ha  (1901).  Manttaalimäärä  33»/,,,  talon- 
savuja  93,  torpansavuja  184  ja  muita  savuja  404 
(1907),  3,268  as.  (1909),  joLsta  lähes  \'/c  ruotsink. 
(1900);  562  ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  356  (1901).  495  lievosta 
ja  1,908  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  4  (1911). 
Someron  kunnanlääkäri  käy  kerran  kuussa  K:n 
kunnassa.  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Johannislundin  lasitehdas.  Kiikalan  osuusmeijeri, 
Varisjoen,  Pirilän,  Eekijoen  ja  Elorannan  sa- 
hat sekä  Saaren,  Yltäkylän.  Pirilän,  Hido- 
laan,  Rekijoen,  Kärkelän  ja  Hirvelän  myllyt. 
—  2.  Seurakunta,  konsistorillinen,  Turun 
arkkihiippak.,  Perniön  rovastik.;  Uskelasta  ero- 
tettu pitäjä,  jolla  jo  1332  oli  oma  kirkkoher- 
ransa, mutta  joka  ainakin  1540-1640  oli  jälleen 
Uskelan  kappelina,  jonka  jälkeen  sillä  taas  on 
ollut  oma  kirkkoherransa  (paitsi  1724-39,  jol- 
loin se  oli  Someron  khran  annoksina).  Kirkko, 
puinen,   rak.   1859,  korjattu   1906.  L.   H-nen. 

Kiikanvalkea  ks.   Kitkatuli. 

Kiikari   ks.   K  a  u  k  o  p  u  t  k  i. 

Kiikka  (alkujaan  Kiikanoja).  1.  Kunta, 
Turun  ja  Porin  1.,  Tyrvään  kihlak.,  Tyrväiin- 
Kiikan-Kiikoisten  nimismiesp.;  kirkolle  Kiikan 
rautatienasemalta  '/,  km.  Pinta-ala  225.s  km', 
joista  viljeltyä  maata  4,425  ha  (1901).  Mant- 
taalimäärä 45 '/'•  talonsavuja  116,  torpansavuja 
177  ja  muita  savuja  686  (1907).  4.121  as.  (1909). 
miltei  kaikki  suomenkielisiä:  839  ruoivakuutaa. 
joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  471 
(1901).  478  hevosta  ja  1,718  nautaa  il90S).  -- 
Kansakouluja  3  (1911).  Kunnanlääkäri  yhteinen 
Tyrvään  kanssa.  Säästöpankki.  —  Varsinaisia 
teollisuuslaitoksia  ei  ole.  —  2.  Seurakunta. 
Turun  arkkihiippak.,  Tyrvään  rovastik.;  kuu- 
lunut kappelina  Tjrvään  emäseurakuntaan  jo 
v:sta  1662:  määrätty  eroamaan  omaksi  khra- 
kunnaksi  Sen.  päät.  '1,  1906.  Kirkko,  puinen, 
rak.  1806  (kellotorni  1885).  —  3.  Rauta- 
t  i  e  n  a  s  e  m  a  (V  1.)  Tampereen-Porin  radalla. 
Tyrvään  ja  Äetsän  asemien  välillä,  66  km  Tam- 
pereelta  ja   70   km   Poriin.  L.    Jl-nnn. 

Kiikoinen  (ruots.  K  i  i  k  o  i  s).  1.  K  n  n  t  a,  Tu- 
run ja  Porin  1.,  Tyrvään  kihlak.,  Tyrvään  Riikan- 
Kiikoisten  nimismiesp.;  kirkolle  Kiikan  nsemulta 
22  km  ja  Kauvatsan  asemalta  21  km.  Pinta-ala 
73  km=,  josta  viljeltyä  maata  2.222  ha  (1901). 
Manttaalimäärä  10  'j,,  talonsavuja  40,  torpan- 
savuja 142  ja  muita  savuja  418  (1907).  2,583  as. 
(1909);  517  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä 
pääelinkeinonaan  harjoitti  323  (1901).  253  hevosta 
ja  910  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  1  (1911). 
Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia:  Kiikoisten 
osuusmeijeri  ja  Jaaran  vesimylly.  —  2.  Seura- 
kunta, Turun  arkkihiippak..  Tyrvään  -ovastik.; 
Tyrvään  emäseurakuntaan  kuuluva  kappeli,  pe- 
rustettu   Sen.    päät.    "j,  1847,    määrätty    erotetta- 


843 


Kiila— Kiilleliuske 


814 


vaksi  oiiiak.-i  seurakuunaksi  Sea.  päät.  ^/i,  1904. 
Kirkko,    puiueii,    rak.    1851.  L.    H-iien. 

Kiila.     1.    Ta.saleveä,    toisesta    päS-^tä    terävä, 

euiinmäkseoii     kovasta     puusta     taikka     ramlasta 

tehty     yksinkertainen     työase 

|S^ V     (kuv.   1\,  jota  käytetään  puit- 

\|||  1 1  jlJjJJ-'— ^  ten  halkomiseen,  raskaitten  esi- 
^^ —  neitteu     kohottamiseen     y.    m. 

Kuva  1.  Kun  kiila  voimalla  P  (kiiv.  2) 

pakotetaan  eteeaj)äin.  vaikuttaa  se  kiilakulnian 
sivuja  vastaan  kohtisuorilla  sivuvoimilla  ulos- 
päin. Kuta  pienempi  kiilakulma  on.  sitä  suurem- 
mat ovat  sivuvoimat  päävoimaau  verraten  ja 
sitä  voimakkaammin  kiila  vaikuttaa,  graafi- 
sesti   saadaan    sivuvoimat    jakamalla    päävoimaa 


Kuva  2. 

/'  jossakin  mittakaavassa  (esim.  10  kg  =  1  cm) 
esittävä  viiva  kahteen  kiilan  sivuja  vastaan 
kohtisuoraan  osaan  K^  ja  K.,  jotka  mainitussa 
kaava.ssa  mitattuina  ilmaisevat  sivuvoimien  suu- 
ruuden. Halkaisevia  taikka  nostavia  j.  n.  e.  sivu- 
voimia K  pienentää  kuitenkin  se  hankaus,  joka 
kiilan  sivupinnoissa  syntyy  sen  tunkeutuessa 
eteenpäin.  Sen  takia  käytetään  kovia  kiiloja,  joissa 
hankaus  on  pienempi,  mutta  jos  kiilakulma  (c.) 
on  suurempi  kuin  kaksinkertainen  hankauskulma 
(flJ)  kiilan  ja  kiilattavan  esineen  välillä,  ponnah- 
taa kiila  takaisin. 


Kuva  3,  Kuva  4. 

2.  Kone-elin,  tehty  raudasta  tahi  teräksestä, 
jolla  yhdistetään  kangen  muotoinen  koneosa  toi- 
seen ikuv.  3),  esim.  höyrykoneen  männänvarsi 
ristikappaleeseen,  epäkeskotanko  epäkeskorenkaa- 
seen  y.  m.  Toinen  laji  k;aa  on  se,  joka  käytetään 
kiinnittämään  hammas-  y.  m.  pyöriä  pyöreiille 
akselille,  johon  silloin  on  tehty  k:aa  vastaava  sy- 
vennys  (n.  .s.  kiilauurre,  kuv.  4).  E.  8-n. 

KlilaamiDen  kiilalla  kiinnittäminen  taikka 
kiilalla  halkaiseminen.  Erittäinkin  kiven  kii- 
laaminen, joka  tapahtuu  siten,  että  kireen  sen 
lohko.suuntaa  pitkin  porataan  rivi  matalahkoja 
reikiä,  joihin  sovitetaan  teräskiilat;  ei  kuiten- 
kaan niin  että  kiila  koskettaa  suorastaan  reiän 
seiniä,  vaan  kahden  muun  sileän  raudan  vä- 
liin, jotta  hankaus  kiilan  seinissä  olisi  mahdol- 
lisimman pieni.  Kun  kiilcja  väkivasaralla  lyö- 
dään  yhä  lujempaan,  halkeaa  vihdoin  kivi.    Rei- 


kien etäisyys  toisistaan   ja  syvyys   riippiiii  kiven 
lolikeavaisuudesta.     vrt.    K  i  v  i  t  e  o  I  1  i  s  u  u  s. 

./.  Ci». 

Kiila-asema  ks.  Asema. 

Kiilafotometri  ks.  Tähtitieteelliset 
koneet. 

Kiilakirjoitus  ks.  Nuolenpääkirjoitus. 

Kiiliäinen  ks.  S  a  i  v  a  r  t  a  j  a  t. 

Kiille  i,.kissankulta"'.  ..katinkulta"),  ryhmä 
mineraaleja,  joilla  kaikilla  on  erittäin  kehitty- 
nyt lohkeavaisuus  yhteen  suuntaan,  niin  että 
niitä  saattaa  halkoa  hyvin  ohuiksi  suomumai- 
siksi levyiksi.  Nämä  ovat  joustavan  taipuvia, 
minkä  ominaisuuden  nojalla  k:t  saattaa  erottaa 
kloriitista.  Kaikkien  k. -lajien  kidemuoto  on  mo- 
nokliininen,  mutta  kiteet  ovat  heksagonisen  nä- 
köisiä, kuusitahkoisia.  K:itä  erotetaan  4  Hjia. 
1.  M  u  s  k  o  V  i  i  t  t  i  1.  k  a  1  i  k  i  i  1 1  e  (myös  v  a  a- 
lea  kiille),  vaaleanruskea  tai  väritön,  ko- 
koomukseltaan hapan  kaliumaluminiumsilikaatti 
(KILAl,;.Si;0,;t.  toisinaan  lisäksi  fluorinpitoineii. 
yleinen  graniittien,  gneissien  ja  kiilleliuskei- 
den  aineksena.  Viimemainituissa  sekä  fylliiteissä 
on  yleisesti  seri  siiliksi  nimitettyä  hieno- 
.suomuista  muskoviitin  muunnosta.  Pegmatii- 
tissa  muskoviittia  jo.skus  tavataan  hyvin  suu- 
rina levyinä,  joista  valmistetaan  ikkunaruutuja 
semmoisiin  paikkoihin,  missä  kuumuuden  tai 
tärinän  vuoksi  lasiruutu  ei  kestä,  sekä  joulu- 
kuusen helyjä  y.  m.  Niitä  saadaan  New  Hanip- 
shiresta  Pohjois-Ameriikasta,  Siperiasta  ja  Itä- 
Tntiasta.  —  2.  P  a  r  a  g  o  n  i  i  1 1  i  1.  n  a  t  r  o  n  i- 
kiille  on  ominaisuuksiltaan  lähinnä  musko- 
viitin kaltainen  ja  kokoomukseltaan  tämän  kanssa 
analoginen  natriumaUiminiumsilikaatti.  Tätä  en 
vain  luirvinaisen  paragoniittiliuske  nimisen  vuori- 
lajin  aineksena.  —  3.  Biotiitti  1.  m  a  g  n  e- 
s  i  a  k  i  i  1 1  e  (tumma  kiille)  on  tumman- 
ruskea tai  tummanvihreä  ja  sisältää  happaraeen 
kaliumaluminiumsilikaattiin  yhtynyttä  raudan- 
pitoista  magnesiumsilikaattia.  Tämä  kiillelaji  en 
vucrilajien  aineksena  kaikista  yleisin:  sitä  on 
useimmissa  graniiteissa,  gneisseissä  ja  kiillelius- 
keissa.  Punaisenruskea  tai  ruskea  flogo- 
p  i  i  1 1  i,  joka  kokoonuikseltaan  on  lähellä  biotiit- 
tia.  mutta  usein  fluorinpitoinen,  on  kiteisessä 
kalkkikivessä  (Paraisissa  y.  m.)  jokseenkin 
yleistä  —  4.  Lep  idoli  itti  eli  1  i  t  i  o  n  i- 
kiille,  väritön  tai  heikosti  violetinpunainen, 
on  kokoonuikseltaan  litiumkaliumfluorisilikaatti 
ja  sisältää  joskus  lisäksi  vähän  rubidiumia  ja 
csesiumia,  on  jokseenkin  harvinainen  pegm.itii- 
tissa  esiintyvä  kivennäinen.  Sen  löytöpaikkoja 
on  Elbassa.  Jläärissä,  Uralissa  sekä  Ruotsissa 
Utössä.  Litiuminpitoinen  on  vielä  ruskea  z  i  n  n- 
waldiitti.  joka  ILsäksi  sisältää  rautasili- 
ka.-ittia.  P.   E. 

Kiillegneissi  ks.  Gneissi. 

Kiillehiekka,  kiillettä  (ks.  t.)  sisältävä  liiekka. 

Kiilleliuske,  suomuinen  liuskevuorilaji.  jonka 
kivenniiisaineksct  ovat  kiille  ja  kvartsi.  Ensin- 
mainittu  on  joko  muskoviittia  tai  biotiittia  tai 
molempia.  Kiilteen  värin  mukaan  vuorilajin 
kokonaisväri  vaihtelee  valkeasta  miltei  mustaan 
ja  saattaa  myös  cUa  ruskea.  K.  on.  päinvastoin 
kuin  aineksiltaan  samanlainen  fylliitti.  siksi 
karkealiuskeista,  että  sen  yksityiset  kiillesuomut 
saattaa  erottaa  asestamattomin  silmin.  Nämä  suo- 
mut    ovat     jotenkin     tarkoin     yhdensuuntaisina. 


8-iu 


Kiillesuomuiset—  Kiiltofasaani 


846 


Ulistu  jolitiui  viioiilajiii  selvu  liuskeisuus  Sfkä 
lialkeavjiisuiis  liuski-ismulen  suuutaisiksi  levyiksi. 
Kvartsi  piilee  iii\  hkyröiiiii  kiillesuoiiiujen  viilissä 
eikii  sitä  liuskeisumlen  siunitiiisilUi  piiiiioillu  luly 
eiisinkiiiin.  Usein  kvartsia  oii  kerääntynyt  suuren- 
laisiksi  linssimäisiksi  palikuiksi.  Hyvin  yleiseen 
k:eissa  on  runsaasti  ja  usein  kauniisti  kiteytyneitä 
granaattikiteitä.  Stauroliitti,  andalusiitti  ja  iny'is 
grafiitti  ovat  niinikään  yleisiä  satunnaisia  ainek- 
sia. On  lisäksi  niaasälvänpitoisia  k:eita,  ja  kun 
tämä  aines  käy  huomattavaksi,  niin  vuorilaji  vai- 
liettuu  gneissiksi.  Toiset,  kiilleköyhät  k:eetts-.as 
lälieneviit  kvartsiitteja,  ja  viluloin  on  k:n  ja  fyl- 
liitin  kesken  kaikenasteisia  viilinuujtoja.  —  K:eet 
ovat  gneissien  rinnalla  liuskealueitten  ja  varsin- 
kin alkuvuorenliuskeitten  yleisimpiä  vuorilajeja. 
Suomessa  niitä  on  enimmäkseen  erilaisten  gneis- 
-ien  ja  nuiitten  liuskeitten  seassa.  Monin  paikoin 
>uonigneissit  ovat  muodostuneet  graniitin  läpäi- 
semästä k:sta.  Ollen  kovin  halkeilevaa  ja  rikko- 
naista sekä  lisäksi  epähomogeenista  k.  ei  ole  saa- 
\uttaiint   mainittavaa  käytäntöä.  P.  Pj. 

Kiillesuomuiset  (Ganoidea),  geologisesti  vanha, 
monimuotoinen  kalojen  alaluokka,  jota  nykyi- 
sessä eläinkunna.ssa  vain  harvat  suvut  edustivat. 
Näi.stä  on  toisilla  rustoinen,  kuitenkin  iholuitteu 
peittämä  pääkallo  ja  rustoinen  selkäranka  sekä 
säilynyt  selkäjänne.  toi-silla  taas  sisäranko  on 
luutunut.  Kaikilla  on  kovat  kiduskannet  ja  näi- 
den peittämät  kampakidukset  ja  heteroserkkiaen. 
harvoin  difyserkkineu  pyr.stö.  Yleisiä  ominai- 
suuksia on  myös  suolen  kierteislämsä  ja  pylorus- 
lisäkkeet.  sydämessä  valtimokeko.  jossa  useita 
lämsärivejä.  sekä  ilmatiehyellä  varu.stettu,  joskus 
keulikomaiseksi  nuiodostunut.  jjarillinen  tai  pari- 
ton uimarakko.  Eräillä,  kuten  sammella,  on  hai- 
kaloja muistuttava  pitentynyt  kuono,  jonka  alla 
kaukana  kärjestä  on  leveä  suurako.  Ruumis  on 
joko  paljasihoinen  tai  sitä  peittävät  vahvan  kiil- 
teen päällystämät,  vinoneliön  muotoiset  levyt  1. 
ganoidisuomut.  toisilla  on  ihossa  luunystyröitä 
ja  esiinpi-stäviä  luukilpiä  tai  cycloidisuomuja. 
Yleensä  k:n  lahkoksi  yhdistetyt  kalamuodot 
ovat  vanhanaikuista  rakennuskaavaa,  joi.sta  toi- 
set, nim.  sammet.  lähenevät  haikaloja,  toiset  (Po- 
lypterus)  keuhkokaloja,  kolmannet  (Amia)  luu- 
kaloja. 

On  ollut  tapana  jakaa  ryhmä  kahteen  pää- 
osastoon: rustoruotoisiin  1.  rustoga- 
noideihin  (Chondrnstei),  joiden  tunnetuin 
e<lustaja  on  s  a  m  p  i  (Acipenscr),  ja  I  u  u  g  a  n  o  i- 
d  e  i  h  i  n  (Holostci).  joi.sta  mainittakoon  n  i  i- 
1  i  n  h  a  u  k  i  fPoiiipterus),  k  a  i  m  a  a  n  i  k  a  1  a 
( l.cpidnstciis)  ja  .Imin.  Omituiset  siluuri-  ja  de- 
voniajalla  eläneet  kalanmuotoiset  selkärankaiset. 
P  t  e  r  a  s  p  i  d  i  t  ja  C  e  p  h  a  1  a  s  p  i  d  i  t.  joiden 
p.'iätä  ja  eturuumista  ympäröi  luinen  panssari, 
luetaan    mvös    tavallisesti    ganoidien    rvhmään. 

K.   M.   L. 

Kiillottaa,  hankaamalla  tehdä  kappaleen  pinta 
niin  sileäksi,  että  se  kiiltää.  Kiillotus  voi  tapah- 
tua kahdella  tavalla:  kiillotettavan  pinnan  epä- 
tasaisuudet poi.stetaan  joko  hieromalla  sitä  jol- 
lain kuluttavalla  jauheella,  mikä  poistaa  pienet 
epätasaisuudet,  tai  ne  painetaan  sileäksi  kiillotus- 
raudalla  (-terällä)  tai  -kivellä  (ks.  t.)  hankaa- 
malla. Teräksen,  messingin  ja  graniitin  k:een 
käytetään  wieniläistä  kalkkia  ja  kiillotuspunaista 
(rautaoksidijauhetta).     Jaloja    metalleja    kiillote- 


ta:iu  trippelillä  (liuskaista  piiuuiltiiai.  luutulik:illa, 
kiillotuspunai.sella  ja  noella:  lasia,  jalokiviä  ja 
nuirmoria  tinaoksidijauheella :  luuta,  sarvea  ja 
elioniittia  kalkilla  tai  liidulla,  jota  on  levitetty 
saippuoidulle  rievulle.  Kiillotusjauheet  levitetään 
useia  huovalla  tai  nahalla  päällystetylle  kiillotus- 
levylle  ja  kostutetaan  puuöljyllä.  —  Pieniä  me- 
talliesineitil  kiillotetaan  suurissa  määrin  sitenkin, 
että  niitä  pyöritetään  jonkun  aikaa  tynnyrissä 
kiillotusjauheen  kera  joko  kuiviltaan  tai  vedellä 
kostutettuina.  —  Paitsi  tavallista  pinnan  silittä- 
mistä kiillotetaan  I.  puleerataan  puuta  hieromalla 
siihen  pumpulitukolla  sprii.ssä  liuotettua  sellak- 
kaa.  jolloin  pinta  voidaan  myös  ensin  värjätä 
mielen  mukaan,  jollei  tahdota  säilyttää  luonnol- 
lista  iiuuväriä.  V.   II. 

Kiillotuskivi,  sileäksi  hiottu  kova  kivi  metalli- 
pint:iin  kiillottamista  varten  hankaamalla,  ke- 
mi:illiselta  kokoomukseltaan  rautaoksidia,  väril- 
tään tummanharmaata  sekä  rakenteeltaan  säde 
kuituista    (ks.   K  i  i  1 1  o  t  u  s  r  a  u  t  a) .        V.   //. 

Kiillotusmuste,  pääasiassa  nahkateosten  kiil- 
lottamiseen käytettävien  jähmeiden  ja  nesteyniiis- 
ten  mustelajieu  yleisnimit_vs.  Jähmeät  kiillotus- 
musteet  valmistettiin  nahkajalkineita  y.  m. 
nahkatuotteita  varten  enti-seen  aikaan  siten,  että 
rasvaan  tai  rasvaisiin  öljyihin  sekoitettiin  soke- 
ria, tärkkelystä,  siirappia  tai  muita  hiilihyd- 
raattiaineita  sekä  väkevöitj"ä  rikkihappoa  ia  luu- 
liiiltä,  .Joiikus  pantiin  joukkoon  glyseriiniä. 
l)arkkihappouutosta  ja  rautasuolaliuostakin.  Hy- 
västi valmistettuna  oli  täten  saatu  kiillotusmuste 
kyllä  tehotonta  ainetta,  joka  nahalle  siveltynä 
ei  sitä  syövyttänyt,  vaan  antoi  hangatessa  hyvän 
kiillon.  Tavallisimmin  jäi  se  kuitenkin  happa- 
meksi  ja  nahka  syöpyi  pilalle.  Nykyään  ei  näitä 
kiillotusmnsteita  yleensä  täten  valmistetakkaan, 
vaan  ne  tehdään  vaha.sta,  parafiinistä,  seresii- 
nistä  y.  m.  tehottomista  aineista  liuottamalla 
niitä  kivihiilitervavärien  kanssa  tärpättiin,  pet- 
roli-destillaatteihin  y.  m.  Joskus  ne  ovat  lipei- 
sistä  aineista  ja  vahasta  saatujen  n.  s.  vahasaip- 
puoiden  ja  parafiinin  y.  m.  aineiden  sekoituksia. 
Tavallisimmat  nestemäiset  kiillotusmusteet  ovat 
hartsi-  ja  väriaineiden  alkoholi-  tai  vesiliuok- 
sia. Hartsina  on  niissä  sellakka  tavallisin. 
Alkoholina  on  joko  tavallinen  alkoholi  tai  puu- 
sprii.  Joskus  on  tärpättiä,  bentsiiniä  y.  m.  sopi- 
via liuottimia  joukossa.  Jos  kiillotusmu.steessa 
pääosana  on  vesi,  on  se  silloin  tehty  liuottamalla 
.sellakkaa  ammoniakin,  hiilihappoisen  ammonia- 
kin, potaskan,  soodan,  booraksin  y.  m.  lipeinä 
vaikuttavien  aineiden  vesiliuokseen.  Viime  ai- 
koina on  kiillotusmustetta  alettu  valmistaa  kol- 
lodiuniista  (puuvillaruudin  1.  nitroselluloosau 
eetteri-alkoholi-liuos)  liuottamalla  sitä  beutsii- 
niin,  amyliasetaattiin  y,  m.  liuottimiin.  Neste- 
mäisten kiillotusmusteiden  käyttö  perustuu  sii- 
hen, että  niistä  niillä  sivellyn  nahan  pintaan 
jää   hieno,   kiiltävä    hartsikerros.  V.   V. 

Kiillotusrauta  1.  k  i  1 1 1  o  t  u  s  t  e  r  ä,  sileäksi 
hiottu  ja  lasikovaksi  karaistu  varrellinen  teri^s- 
kappale,  jolla  metallipintoja  hankaamalla  kiillo- 
tetaan. Työskenneltäessä  kostutetaan  niitä  saip- 
puavedellä tai  miedonnetulla  etikalla.       V.  H. 

Kiillotusvaha,   buunausvaha  ks.   B  u  u  n  a  t  a. 

Kiiltofasaani  1.  mouauh  (Lophophorus  im- 
pcyanus/  elää  Etelä-Aasian,  pääasiallisesti  Hima- 
lajan   rinteillä    2.400-3.600    m:n    korkeudessa    ja 


847 


Kiiltokovike     Kiiminginjoki 


848 


ylikin.  Se  on  riikinkukou  ja  kalkkun:iu  lälieiiieu 
stikulaiuen,  vaikkakin  se  elintavoiltaan  muistut- 
taa fasaaneja,  on  m.  m.  yksiavioinen.  Lintu  on 
noin  kanan  kokoinen,  koiras  suurempi  ja  loistava- 
viirisempi  kuin  naaras,  jonka  puku  on  vaatima- 
ton, ruskean  kellertävä,  alapuolelta  tummempi. 
Koiraan  vihreänloistavassa  päässä  ovat  muutamat 
samanväriset  höyhenet  pitkät  ja  taapäin  riippu- 
vat. Kaulan  sivuilla  on  suuri  punakeltainen  lau- 
tuma,  yläselkä  ja  siipisulat  vihreät,  peitinhöyhe- 
net  atsuurisiniset,  alaperä  valkea.  Pyrstö  lyhyt, 
pyöreäpäinen  ja  ruskeankeltainen,  sitä  peittävät 
lyhyet  höyhenet  viheriän-  ja  sinisenkirjavat, 
alapuolelta  tumma.  Nokka  tumman  sarvenväri- 
non   ja    nilkoissa   lyhyt   kannus.  E.   TV.   S. 

Kiiltokovike,  vehnä-  tai  riisitärkkelystä,  stea- 
riinia ja  vahaa  (tavall.  japanin-vahaa)  y.  m.  si- 
sältävä kiillotus-  ja  kovikeaine,  jota  käytetään 
kaulusten  ja  kalvosimien  y.  m.  kovettamiseen  ja 
kiillottamiseen.  Käy  kaupa.ssa  patentti-,  marmori- 
y.  m.  tärkkiaineiden   nimellä.  V.   Y. 

Kiiltokulta,  valssaamalla  ja  takomalla  kul- 
lasta tai  tiimiin  värisistä  metalliyhdistyksistä  saa- 
tava hienon  hieno  levy  (lehtikuita)  tai  samoista 
aineista  valmistettu  jauhe  (pronssikulta) .  Kum- 
paakin käytetään  kirjansitomotnihin  ja  esineitä 
kullattaessa.  Jauheisesta  kiiltokullasta  valmis- 
tetaan myöskin  maalia  ja  painovärejä.       V.  V. 

Kiiltolakka  ks.  Vernissa. 

Kiiltolanka.  1.  Joko  yksinkertaista  tai  ker- 
rattua puuvillalankaa,  jonka  nukka  on  poltettu 
ja  lanka  hyvin  viimeistelty  kiiltäväksi.  Käyte- 
tään pääasiallisesti  neulomalangaksi.  —  2.  Pitkä- 
villaisten ja  ristisiitoslampaiden  (crossbred)  kiil- 
tävästä villasta  kehrätty  kampalanka.  Kämä 
sileäsuomuiset  villasyyt  taittavat  ja  heijastavat 
hyvin    valoa,   joten   lankakin    saa   selvän    kiillon. 

E.  ,1.  S. 

Kiiltomato  (Lampyris  nociibica),  kovakuoriai- 
nen pehmeäsiipisten  alalahkossa.  Naaras  siivetön, 
toukkamainen  l.^-lT.s  mm  pitkä.  Kolme  viimeistä 
ruumiinniveltä  loistaa  pimeässä.  Sillä  keinoin  se 
houkuttelee  luokseen  koiraksen,  jolla  on  hyvästi 
kehittyneet  lenninsiivet  ja  pitkät  nahkeat  peitin- 
siivet.  Toukka  loistaa  samaan  tapaan  kuin  naa- 
raskin. —  Syö  etanoita.  —  Etelä-  ja  Keski-Suo- 
messa  yleinen.  —  Harvinaisena  tavataan  meillä 
pienempi  laji,  P)tosphwnus  hcmipteriis,  jonka 
naaraalla  on  lyhyet  siiventyngät.  Etelämaissa  on 
lähi.sukuisia  lajeja,  joiden  naaraat  ovat  siivek- 
käät ja  joiden  koiraatkin  heikosti  kiiltävät,  ks. 
kuvaliitettii  Kovakuoriaisia.  U.  S-s. 

Kiiltomuste  ks.  K  i  i  1 1  o  t  u  s  m  u  s  t  e. 

Kiiltonäätä  =  soopeli    (ks.  t.). 

Kiiluhiili  (saks.  Schivelkcjhle),  ruskohiililaji, 
jota  .saadaan  Hallen  tienoilla  Saksassa  ja  joka  on 
soveliasta  paraffiinin  valmistukseen. 

Kiima,  sukuvietin  ajoittainen  kiihtyniistila, 
jonka  aikaan,  tai  tavallisesti  hiukan  senjiilkeen 
kuin  tiima  kiihtymistila  on  ollut  korkeimmillaan, 
paritus  tapahtuu.  K:n  merkkinä  on  veren  tulvaa- 
minen  sukuelimiin,  usein  myös  niistä  tapahtuva 
verenvuoto,  samalla  kuin  kypsien  munien  irtaan- 
tuminen munarauliasista  tapahtuu.  Monilla  pie- 
nemmillä nisäkkäillii  on  kiima-aikansa  useita 
kertoja  vuodessa  aina  poikasten  syntymisen  jäl- 
keen, toisilla  on  vain  muutamia  kertoja,  isom- 
milla kerran  vuodessa.  Kesyeläimillä  tämä  ajoit- 
taisuus   voi   usein   erittäinkin    naaraksessa   esiin- 


tyä verrattain  laimeana.  Niillä  ei  voi  huomata 
erityistä,  selvästi  rajoitettua  kiima-aikaa.  Kiima- 
aikana  koiras  koettaa  herättää  naaraan  liuo- 
miota  puoleensa  loistavalla  ja  komealla  juhla- 
puvullaan tai  äänellään  ilmaista  tunteitaan. 
U.seinkin  veriset  taistelut  koiraksien  kesken  rat- 
kaisevat,   kuka    niistä    saa    naaraksen    omakseen. 

P.    li. 

Kiimajärvi,  Pyhäjärven  pitäjässä  Viipurin 
läänissii,  14,9  m  yi.  merenp.,  pinta-ala  24. m 
km-,  ympiirys  46.8a  km.  Järvi  vastaanottna 
joen  suuresta  Pyhäjärvestä  Kiimajärven  kylän 
kohdalla  ja  laskee  luoteispäästä  Vuokseen,  Kon- 
nitsanjoen  kautta.  Järvi  on  15  km  pitkii  luoteesta 
kaakkoon,  keskimäilrin  parin  kolmen  kni:n  le 
vyinen  ja  saareton.  K.  on  (Geol.  toim.  mu- 
kaan) verrattain  matala  ja  luultavasti  maiijiiän 
muodo.stama.  Se  on  nimittäin  samassa  laajassa 
laaksossa  kuin  Suvannon  itäosa,  ja  rämettynyt 
kaistale  Kiimajärven  kartanon  ja  Sakkulanjoen 
suun  viilillä.  K:n  rannoilla  on  asutus  ver- 
raten tiheä.  Siellä  on  hyviä  savipeltoja.  Kiima- 
järven kartano  käsittää  osan  Pyhäjärven  enti- 
sestä lahjoitustalosta  ja  kuuluu  Suomen  valtiolle. 

J.  E.  K. 

Kiimajärvi,  lahjoitusmaa-kantatila  Pyliiijär- 
ven  pitäjässä  (V.  1.)  luonnonihanalla  paikalla 
Kiimajiirven  rannalla,  65  km  Sairalan  rautat;';n- 
asemalta,  19  km  Kiviniemen  laivalaiturilta  ja 
30  km  Sortanlahden  satamasta;  muodostettu 
aikanaan  lamjnioti-tiloista  n.  s.  ,,hovileiristä". 
Tila  jaettiin  1909  pikkutiloiksi,  jotka  38  v;n 
kuluttua  tulevat  perintötiloiksi;  nykyjään  se  kä- 
sittää 26  pikkutilaa  ja  ö  palstatilaa,  joista  suu- 
rimman (, .Kiimajärven  hovin")  manttaaliuiäärä 
on  0,1178  ja  ala  79,ou  ha.  —  Päiiraken.ius  on 
ISOO-luvun  alulta.  —  K.  lahjoitettiin  1800-hivun 
alkupuolella  ruhtinas  Trubetskoille,  jonka  suvulta 
Suomen  valtio  1875  lunasti  sen  ynnä  siihen  kuu- 
luv;it   lampuoti-tilat.  L.   H-neii. 

Kiimasjärvi  kuuluu  Sotkamon  reittiin.  Pinta- 
ala  (Pienen-Kiimasjärven  kanssa)  47  km-;  ympä- 
rys 90,8  km.  Höyryvene  kulkee  määrättyinä  fiäi- 
vinä  K:n  yli  Ontojoen  suuhun,  joka  on  laivaväy- 
län äärimmäinen  loppuasema  Sotkamon  reitissä. 
Memniiiksi  pääsee  ainoastaan  jokiveneellä.  K:n 
eteliirannalla  on  runsaasti  taloja,  ja  siitä  kulkee 
Kuhinonienien   maantie.  J.  E.   I'. 

Kiiminginjoki  (1.  H  a  u  k  i  p  u  t  a  a  n  j  o  k  i) 
alkaa  Puolangan  kirkon  eteläpuolella  olevista 
Salmisen-,  Viha-  ja  Puolankajärvistä  ja  keräilee 
vettä  Vihajärveen  laskevan  Heinäjoen  välityk- 
sellä pitkin  n.  s.  ..Kainuunselän"  itäosan  poh- 
joisreunoja; se  juoksee  pohjoispuolella  Oulu- 
jokea jotenkin  samansuuntaisena  sen  kanssa  ja 
laskee  Pohjanlahteen  n.  20  km  sitä  pohjoi- 
sempana; pituus  (Puolankajärvestä)  n.  140  km, 
leveys  vaihtelee  18-140  m  ja  .syvyys  0,5-5  m; 
vesialue  2,300  km"  (Ignatitiksen  mukaan).  K. 
tuo  keskiveden  aikaan  mereen  35  m"  ja  kor- 
keanveden  aikaan  230  m^  vettä  sekunnissa.  — 
N.  27  km  Puolankajärven  alapuolella  joki  muo- 
dostaa 15  km  pitkän  reitin  kapeita  kauniita 
salojärviä  (Kaihlauen,  Hakonen,  Juorkuna-  ja 
Hamarijärvi).  Latvajuoksu  on  suo-  ja  rilme- 
rantaisia  korpimaita,  suupuoli  sensijaan  verrat- 
tain tiheään  asuttua  seutua,  siellii  ovat  Ylä-Kii- 
mingin,  Kiimingin  ja  Haukiputaan  kirkonkylät. 
—    Joki    on    pitkin    pituuttaan    venekulkukelpoi- 


84!) 


Kiiminki — Kiina 


850 


ncn.  paitsi  niatalaiiveticu  aikaan,  jolloin  suurin 
osa  koskista  käy  kululle  mahdottomaksi.  —  Suu- 
rin lisäjoki  on  oikealta  laskeva  Nuorittanjoki;  se 
tuo  vettii  Iijoen  vesialueen  rajoilta  ja  laskee 
Kiiminginjokeen  n.  60  km  suun  yläpuolella. 
Mainitun  lisiijoen  laskupaikalta  alkaen  K.  muo- 
dostaa huomattavimmat  koskensa,  luvultaan  16, 
suurimmat  niistii  esitetlUin  korkeuksiueen,  voima- 
suhteineen  ja  teollisuuslaitoksineen  seur.  taulu- 
kossa : 


« 

3 

reoll. 

e 

S3  = 
^S5 

m 

laitoksia 

i-<  * 

s^s 

S'=g 

Nimi 

1 

B 

tr 

2 

(B 

g?? 

223 

X 

p=, 

Jämsänkoski 

2,5 

467 

5,ino 

1 

Juopulin-  „                        .    . 

3,0 

5B0 

6,120 

Palo-          

2,0 

3:3 

4,293 

Hoitelin-    „ 

6,0 

1,280 

14,400 

LnuriD- .    . 

•Ia 

512 

5,7'iO 

Mvllvnpaikka 

1.6 

38t 

3.H47 

1 

vaariikoski 

2.. 

576 

5,920 

Eskolan- 

I^ 

360 

3,700 

Jokelan-    „ 

•:93 

4,987 

2,0 

9  3 
1,400 

.Vfi7 

8,M0 

Allikko- 

3.0 

Puuperän-,, 

3.1 

l,.'»- 

9,973 

1 

1 

Jämsänkoski  sijaitsee  n.  ö  km  alapuolella  Nuo- 
rittanjoen  laskupaikkaa  ja  Puuperänkoski  lä- 
hellä K:n  suuta.  L.  U-nen. 

Kiiminki  (enuen  Alakiiminki;  :  uots. 
Kiminge).  1.  Kunta,  Oulun  1.,  Oulun 
kihlak.,  Kiimingin- Ylikiimingin-Haukiputaan  ni- 
mismiesp.;  kirkolle  Oulun  kaupungista  23  km  ja 
Haukiputaan  rautatienasemalta  20'/,  km.  Pinta- 
ala  265.a  km-,  josta  viljeltyä  maata  2,976  ha 
(!!101).  Jtaatilojen  lukumäärä  165,  manttaali- 
määrä 18^/,,.  talonsavuja  154.  torpansavuja  9  ja 
muita  savuja  3  (1907).  1,862  as.  (1909);  S32 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  167  (1901).  195  hevosta,  925  nautaa 
(1908)  ja  82  poroa  (1907).  —  Kansakouluja  1 
(1911).  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia  ei 
ole.  —  2.  Seurakunta,  konsistorillinen,  Kuo- 
pion hiippak..  tuomiorovastikuuta;  perust.  ru- 
koushuonekunnaksi Iin  emäseurakuntaan  1691, 
tuli  kappeliksi  1781  ja  omaksi  khrakunnaksi 
keis.  käskykirj.  "^/.o  1858.  Seurakuntaan  kuuluu 
kappelina  Ylikiiminki:  aikaisemmin  ovat  kuu- 
luneet lisäksi  Kuivaniemi  ja  Haukipudas.  Kirkko, 
puinen,  rak.  1760.  [Suom.  muinaism.-yhd.  aikak. 
IX  sivv.  78-80.   106-109  ja   199-207.1      i-   H-nen. 

Kiina,  valtio  Itä-Aasiassa,  maanosan,  kenties 
maapallon  väkirikkain,  pinta-alaltaan  Aasian  it- 
senäisistä valtioista  suurin  ja  iältään  maapallon 
vanhin.  Nimi  K.  (saks.  ja  engl.  China,  ransk. 
Chine,  ruots.  Kina,  hind.  ilaha-Tsina,  jap.  jos- 
kus Sinä)  on  merkitykseltään  hämärä,  tullut  käy- 
täntöön vasta  uudella  ajalla;  aikaisemmin  K.  oli 
Euroopassa  tunnettu  nimellä  Catai  1.  Kntlmy 
(siitä  ven.  Kitui) ;  se  johtunee  Kitah  nimisestä 
kansasta,  joka  900-1100  luvuilla  Mantsuriasta  kä- 
sin vallitsi  Pohjois-K:aa.  K:n  lat.  nimi  .Sere.f, 
Scrica  johtuu  sanasta  ser  (koreassa  sir)  -  silkki, 
siis  ,.S  i  1  k  k  i  m  a  a".  Virall.  K  :aa  nimitetään 
mantsujen  valtaistuimelle  nousun  jälkeen  ni- 
mellä Tatsingkvo  (.,S  u  u  r  i.  puhdas  valta- 
kunta").    Aikaisemmin    nimenä   oli    Tsttnijkvo- 


„Keskustan  valtakunta";  vanha  nimi  on 
myös   Tienho  =  „T  a  i  v  a  a  n   ali  a". 

K.  ulottuu  Amur-joesta  pohjoisessa  Hainanin 
saaren  eteläkärkeen  etelässä  (53°30'-18°  pohj.  lev.), 
Pamirista  lännessä  Isoon  valtamereen  ja  Ilssuri- 
jokeen  idässä  (73''40'-135°  it.  pit.),  käKittäen 
11,138,880  knr;  asukasmäärä:  K:n  hallituksen  ja 
tulliviraston  arvioinnau  nmkaan  433-438  inilj,, 
ulkomaalaisten  laskujen  mukaan  270-330  milj.  — 
K:n  os,at  ovat:  v  a  r  s.  K.'  1.  „1  8  maakunta  a" 
(Hipasang)  n.  3.»  milj.  km".  319,5-407  milj.  as.. 
82-103  kmMlä;  Mantsuria  (ks.  t.)  0,.j»  milj. 
km',  5.5-16  milj.  as.  (on  hallinnollisesti  K:n  osa)  ; 
Mongolia  (ks.  t.)  2,-8:  milj.  km",  1,85-2.»  milj. 
as.;  Tibet  (ks.  t.)  2,i  milj.  knr,  2,!5-6,5  milj.  as. ; 
Itä-Turkestan  (ks.  t.)  l,4s«  milj.  km-,  n.  1 
milj.  as.  (Itä-Turkestanista  on  suurin  osa  liitetty 
liallinnollisesti  K:aan  Sintsiang  nimisenä  maakun- 
tana) .  —  Pinnanmuodostuksen,  ilmaston  ja  kansal- 
lisuuden puolesta  varsinaisen  K:n  pohjoiset  ja  ete- 
läiset osat  eroavat  huomattavasti  toisistaan.  Poh- 
joiset maakunnat  sekä  niiden  asuka.smäärät 
milj  :ssa  (euroopp.  laskujen  mukaan)  ovat:  Tsili, 
18,6 ;  Sansi,  9,3 ;  Sensi,  7,»  ;  Kansu,  10,5 ;  .'5antung, 
33,1;  Honan,  20,i ;  Kiangsu,  18,»;  Nganhvei,  I8.5. 
Eteläiset:  Hupe,  28,s ;  Setsvan,  45,s ;  Jynnan,  I  I.t  ; 
Kveitsou,  3,4;  Huuan,  15,2;  Kiangsi,  20,s ;  Tse- 
kiang,  11,3;  Fukien,  19,«;  Kvangtung,  22,j ; 
Kvangsi,  5,s.  —  Seuraavas.sa  fyysillisessä  yleis- 
katsauksessa käsitellään  ainoastaan  vars.  K:aa, 
Sipasangia.  E.   E.    K. 

Pinnanmuodostus.  K.  kuuluu  siihen 
Aasian  osaan,  jossa  sisämaan  ylätasanko  penger- 
mäise.sti  laskee  Ison  valtameren  rannikkoa  kohti. 
Korkeammista  läntisistä  maakunnista  pinta  ale- 
nee jyrkästi  itäisempiin.  Tsingling-vuorijono. 
joka  on  Kuenlunin  jatkoa  kulkien  34°-31°  pohj. 
lev.  ja  jonka  jatkona  vuorostaan  ovat  Funiusan 
ja  Hvai-vuoret,  jakaa  K:n  kahtia,  pohjois-  ja 
eteläosaan.  P  o  h  j  o  i  s-K.  on  paleozooinen  (kivi- 
hiilikerroksia  sisältävä)  taffelimaa,  jossa  epä- 
tasaisuudet ovat  syntyneet  siirrosten  kautta  ja 
joka  jyrkkänä  taivereunana  päättyy  suureen  ta- 
sankoon idässä.  Vuorien  suunta  on  yleensä  koilli- 
sesta lounaiseen  (siininen  järjestelmä).  Löss- 
muodostus,  jota  tavataan  vielä  2.400:kin  m:n  kor- 
keudella, täyttää  syvennykset  ja  tekee  maiseman 
yksitoikkoiseksi.  Koillisessa  liittyy  taffelima:ihan 
vuorijonoja  (Vutaisan  yli  3,000  m).  —  Pohjois- 
K:n  suuri  tasanko  (445,000  km-)  on  kokonian 
Hvanghon  ja  myös  .Jangtsekiangin  kerrostuksista 
syntynyt.  Siitä  kohoaa  vuorinen  Santung-niemi 
(1,545  m),  joka  nähtävästi  ennen  on  ollut  saari. 
Tasangon  muodostaa  löss  (vuorten  juurella  ja 
jokilaaksoissa)  sekä  hiekka  ja  musta  multa.  Poh- 
joisessa maisema  on  aromaista,  keltainen  väri 
vallitsee,  eteläänpäin  se  käy  yhä  tuoreemmaksi 
ja  tasanko  liittyy  melkein  huomaamatta  Jangt.se- 
kiangin  laaksoon.  E  t  e  I  ä-K.  on  vahvasti  poimet- 
tuneista  arkeisista.  paleozooisista  ja  mesozooisista 
aineksista  muodostunut.  Löss-muodostusta  ei  ta- 
vata. Täälläkin  vallitsee  siininen  vuorijärjes- 
telmä  paitsi  lounaassa,  jossa  vuoret  kulkevat 
pohjoisesta  etelään.  Länsiosa,  jota  sanotaan  Kii- 
nan alppimaaksi,  on  kalkkivuorta  ja  n. 
1,800-2,000  m  korkeampi  kuin  itäinen  (Dsara  7,800 
m.  Setsvanissa) .  Vuorten  välissä  on  syviä  laskeuma- 
alankoja  (Punainen  alanko  Setsvanissa).  Itäisen 
osan    täyttää    E  t  e  1  ä-K  i  i  n  a  n    k  u  m  p  u  m  a  a. 


851 


Kiina 


>S5-i 


joka  on  etupiiUssU  punaista  hiekkakiveä,  li  a  n- 
nikkokaari  (Tsilungsan  l.S^O- 1,500  m)  orot- 
taa  spii   rantamaasta. 

K:lla  on  laaja  vesistö.  Pohjois-K:ssa  on 
Hvanslio.  Etelä-K:ssa  Jang:tsekiang  valtajokena. 
Tasangolla  niiden  vettii  käytetään  keinokaste- 
luun. Keisarinkunava  yhdistää  Peihon  Hvin{:ho- 
lion  ja  tiiman  Jangtsekiangiin.  Kantonin  luona 
laskee  mereen  Sikiaiig.  suurin  eteläisimini-itii 
joista.  Järvistä  mainittakoon  Hungtse,  Tungting 
ja  Pojang.  kaikki  Jangt.sekiangin  vesistöön  k>iu- 
luvia. 

Rannikko  on  n.  5.570  km  pitkä.  Pohjoi- 
sessa se  on  —  Santungin  rantaa  lukuunotta- 
matta, —  matala  ja  köyhä  satamista.  Jangtse- 
kiangin  suun  eteläpuolella  alkaa  jyrkkä  lahdisto 
ja  saaristo  sekä  joista  rikas  rias-rannikko.  Suu- 
rin saari  on  H  a  i  n  a  n  etelärannikolla. 

Ilmasto.  K.  sijaitsee  5°;n  ja  23°:n  vuosi- 
isotermin  välillä.  Keskilämpö  on  siis  suhteelli- 
sesti alhainen.  Tämä  johtuu  talven  kylmyydestä  : 
kesä  on  kyllä  kuuma.  K.  kuuluu  näet  itäaasia- 
laiseen  monsuuni-alueeseen,  jossa  talvella  vallit- 
sevat kylmät  ja  kuivat  pohjois-  ja  luoteistuulet, 
kesällä  lämpimät  ja  kosteat  etelä-  ja  kaakkois- 
tuulet. Pekingissä  (Korfun  leveysasteell.i)  on 
tammikuun  keskilämpö  — 4,7,  heinäkuun  4-26°. 
vuoden  -fll.7°.  Kantonissa  (23°  pohj.  lev.)  on 
tammikuun  keskilämpö  vain  -I-  12,»°,  heinäkuun 
-|-  28.5°,  vuoden  +  21,s°.  —  Sateita  on  siis  etu- 
päässä kesällä.  Saderikkaus  enenee  eteläänpäin. 
Joskus  kesämonsnuni  ei  ulotu  Pohjois-K:aan,  josta 
seuraa  katoja.  Myös  suuret  tulvat  aikaansaavat 
joskus  nälänhädän.  Vuotuiset  sademäärät:  Pe- 
kingissä 500-GOO.  Santungilla  600,  Kantonissa 
1,709  ja  Honkongissa  2,291  mm.  Jlon.suu ai  vaih- 
teessa raivoavat  rannikoilla  usein  pyörremyrskyt 
(taifunit) . 

Kasvisto.  K.  on  kasvistonsa  puolesta  Poh- 
jois- ja  Etelä-Aasian  välimaa,  niin  että  rinnak- 
kain tavataan  pohjan  ja  etelän  kasveja.  Tsing- 
ling-vuoret  muodostavat  kuitenkin  kasvullisuus- 
rajan.  Pohjois-K:ssa  tapaa  vielä  koivuja  vuoris- 
tossa ja  niukan  metsän  muodostavat  havupuut 
(Pinus  bunyennn  ja  P.  massotiia),  hevoskastanjat, 
poppelit,  pajut,  orjantappurapensaat  ja  mulperi- 
puu :  tasangoilla  kasvaa  vehnää,  puuvillaa  ja 
palkokasveja.  .Suurella  tasangolla  ei  ole  metsiä, 
ja  vanha  viljelys  määrää  kasvullisuuden.  Etelä- 
Kissa  on  suhtroopilliuen  kasvulfisiuis  aina  vihe- 
riöivine  puineen  (tammi,  laakerit,  ficus-Iajit 
y.  m.)  ja  pensaikkoineen  (kamelia  ja  magnolia). 
T.singIing-vuoresta  alkaa  myös  erään  palmun 
CrracUijcarpits  excelsa)  kasvualue.  30°:sta  ete- 
lään tavataan  saniaispuita  ja  eteläisimmissä 
osissa  ruokopalmu  (Culumus  rotang),  samalla 
täälläkin  vielä  tapaa  havupuita,  joita  varsinkin 
on  Jynnanin  ja  Setsvaniu  vuoristoissa.  Tärkein 
metsäk.asvi  on  bamburuoko,  jota  kasvaa  3.100  m:n 
korkeudelle  asti.  Eläimistö  on  myös  kulttuu- 
rin vaikutuksesta  nuuittunut.  Vuoristossa  elää 
vielä  muutamia  alkuperäisen  eläimistön  edustajia, 
niinkuin  panta  ( Aihiriin  fulgens),  tauukki  1.  näätä- 
koira  (NyctC7Cutes  procyonoides),  sarvettomia 
kauriita,  myskihirvi.  villisika,  pantteri  y.  m. 
Intialainen  tiikeri  kulkee  kauas  pohjoiseen,  jossa 
tavataan  myöskin  siperialainen  tiikeri.  Etelässä 
on  apinoita  ja  muita  troopillisia  eläimiä.  Lin- 
tujen    joukossa     ovat     fasaanilajit     huomattavat. 


\'esilintuja  on  paljon.  Pohjoisosissa  on  vähän 
samnuikkoeläimiä  ja  matelijoita.  Eteläosissa  ta- 
vataan myrkyllisiäkin  käärmeitä.  Kaloja  on  pal- 
jon ;  kultakalat  ovat  kotoisin  K:sta.  Hyöntei- 
sistä on  silkki]ierhonen   tärkein.  K.  T. 

Asutus.  Jlaan  pääväestö.  kiinalaiset, 
ovat  rnnmiillisilta  ja  henkisiltä  ouiinaisnuksil- 
taan  sangen  omaperäistä  ja  muista  helposti  ero- 
tettavaa mongolilai.sta  kansaa.  Ile  eiviit  ole  K:ii 
alkuasukkaita,  vaan  ovat  n.  4,000  v.  sitt«n  saapu- 
neet nykyisen  asuma-alueensa  luoteis-  ja  pohjois- 
osiin lännestä  käsin,  kenties  alkujaan  Pamirin 
lähettyviltä.  Ilvanghon  löss-tasangoilla  he  vähi- 
tellen keliitlyivät  mahtavaksi,  omintakeiseksi  si- 
vistyskansaksi, joka  vastustamattomasti  levittäy- 
tyi etelään  [jäin  sulkien  vaikutuspiiriinsä  ajoit- 
tain kaikki  naapurimaat.  —  Kiiualairuni  on  uiko- 
nunidoltuan  tyypillinen  mongoli:  pituus  keski 
kokoa  n.  I,s2  m,  etelässä  pienempi,  ihonväri  poh 
joisessa  ja  ylemmillä  säätylnokilla  vaaleaiikel- 
laliko,  etelässä  ruskeahko.  Kasvot  jiyöreät,  |)o.ski 
[läät  esiinpistävät,  nenä  leveä,  litteä.  Silmiit  tiun 
mat,  pienet,  ylemmässä  silmäluomessa  omituinen 
vinossa  oleva,  sisemmän  silmäkulnum  yli  laskeu- 
tuva poimu,  jonka  vaikutuksesta  silmä  näyttää 
olevan  vinossa  (mongoli-silmä)  ;  kulmakarvat  .sel- 
viit.  Tukka  on  karkea,  kiiltävän-musta,  parran- 
kasvu huono;  mantsu-hallitsijain  valtaanno.isun 
jälkeen  ajettiin  tukka  alamaisuuden  merkiksi 
munalta  paitsi  päälaelta,  mistä  .se  riippuu  pit- 
kiinii  palmikkona.  Tämän  tavan  näkyy  v;illaTi- 
kiunous  nyt  poistaneen.  Kädet  ja  j;ilat  iivat  pienet, 
sirut.  Nai.sten  jalkojen  pienentäminen  keinotekoi- 
sesti puristamalla,  joka  on  hyvin  laajalle  levin- 
nyt, on  nykyään  kielletty.  Vaatetuksena  on  ta- 
vallisesti sininen,  puuvillainen  (rikkailla  myös 
silkkinen)  takki,  joka  työmiehellä  ulottuu  rei- 
teen, rikkanlla  alemmaksi.  Hihat  pitkät,  taskujii 
ei  ole.  Talvella  käytetään  useita  vaatekertoja 
l)iiällekkäin.  Housut  leveät,  polviin  ulottuvat, 
jalkineina  sandaalit  tai  kankaasta  tehdyt,  luja- 
auturaiset  kengät.  Päähine  vaihteleva.  —  Koru- 
ompeleita  kä\'tetään  runsaasti,  muita  koristeita 
ei.  Naisten  vaatteet  ovat  samanlaiset  kuin  mies- 
ten, ainoastaan  pitemmät  ja  laajenunat;  tukka 
taidokkaasti    laitettu,    ihomaalin  käytäntö  yleinen. 

—  Mantsut  eivät  käytä  palmikkoa  eivätkä  pu 
rista  naistensa  jalkoja.  —  Asumukset,  enimmäk- 
seen muodostaen  kyliä  tai  kaupunkeja,  ovat  \  y- 
vin  alkuperäisiä,  savesta,  kaui)nngeissa  tiile.stä 
tai  puusta,  kerroksia  korkeintaan  kaksi,  lak.ii- 
suus  niiden  sisä-  ja  ulkopuolella  suuri.  Akkunat 
antavat  nelikulmaiselle,  suljetulle  pihamaalle,  pa 
|)eripeittoiset.  Talon  ulkoseinää  kiertävät  katetut 
verannat.    Kadunpuoleiset   huoneet    ovat   puotej:i. 

—  Kavinto  saadaan  enimmäkseen  kasvikunnasta; 
kalaa  käytetään  myös  ylei.sesti.  —  Elämän  vaati- 
mukset   ovat    yleensä    hyvin    pienet ;     työmiehen 


Kiinahiisen  naispii  jnlka. 


8W 


Kiina 


854 


moku  in:iks;in  |>iiivii.ssa  n.  20  p:iä.  Kmiluisia  ovat 
kuitenkin  rikkaitten  monista  kymmenistä  eriskum- 
mallisista ruokalajeista  valmistetut  julila-ateriat. 
I'äiluivttii\  ien    iuDniien   kiiyttö  on   väliiiinen;    lien- 


sessa  sivistyksessä  naapurikunsojen  ollessa  unem- 
män  tai  viihemmiin  alliaisella  kehitysasteella.  Kei- 
sari Tsingnungin  kerrotaan  keksineen  auran  u. 
2.700  v.  e.  Kr.,  sata  v.  myölienimin  eläneeu  keisa- 
rinna Silingsin  silkin  viljelyksen,  kirjoitusmerkit 
lienee  otettu- käytäntöön  n.  3.500  v.  e.  Kr.,  kom- 
passi 1,100  V.  e.  Kr.,  ruuti,  kirjanpaiuotaito,  pos- 
liini, paperiraha  tunnettiin  K:.ssa  aikoja  ennen 
kuin    Kurnopassa.   Kiinalaiset   tottuivat   sentähden 


Kiljullani' 


l.i.lilsi. 


HenkiliUiikennetta. 


kisesti  ja  ruumiillisesti  tuhoisa  ojiiumin  poltto 
oli  aikaisemmin  levinnyt  yli  koko  maan.  kaik- 
kiin kansankerroksiin,  mutta  hallituk.sen  1907 
toimeenpanema  oiiiumiviljelyksen  kielto  osoit- 
taa jo  hyviä  tulok- 
sia. —  Kiinal.unen 
on  käytännjlliseu 
järjen  ihminen; 
mielikuvitus,  abs- 
traktineij  mietti- 
misen kyky  sekä 
tunne-elämä  .^n  vä- 
lipuimin  kehittynyt. 
Harkitseva       älyk- 

kä  isyys,     sitkeys, 
kärsivällisyys,    toi- 
meliaisuus, tavaton 
säästäväisyys,      kä- 
tevyys,  kyky   .soveltautua    mitä   erilaisimpiin    olo- 
suhteisiin    ja     ilmastoihin     ovat     ominaisuuksia, 
jotka  tekevät  kiinalaiset  työmiehinä  ja  kauppiaina 
hyvin  eteviksi   sekä   vaaralli- 
siksi  kilpailijoiksi.    Huonoja 
ominaisuuksia    ovat    ahneus, 
kavaluus,    aistillisuus,    mate- 
levaisuus    ylempiä,    röyhkeys 
alempia    kohtaan.     Läntisem- 
missä  seuduissa,  joissa  muu- 
kalaisia   harvoin    käy,    mai- 
nitaan    asukkaat     hyväluon- 
toisiksi.  ystävällisiksi  ja  avu- 
liaiksi.    1'lkonainen    esiinty- 
minen on  yleensä  moitteeton 
ja    kohtelias,    paitsi    eteläs.sä, 
missä    kansa    on    epäystäväl- 
listä ja  rajua,  mutta  samalla 
rohkeampaa    ja   sotaisarapaa 
kuin  pohjoisessa,  jossa  asuk- 
kaat   ovat  maailman  rauhalli- 
simpia. 

Kiinalaiset     kohosivat     jo 
sangen       varhain       korkealle 
Pasodi  Sangtiaissa.       sekii  henkisessä  että  aincelli- 


l\Illl.tUII[M-ll     UlUllllVII>llllll 

kunnioituksella  katselemaan  kaikkea  mitä  esi-isät 
olivat  aikaan.saaneet  ja  halvelcsimaan  kaikkea 
imtta  ja  muukalaista.  He  sulkeutuivat  vierailta 
vaikutteilta  ja  heidän  sivistyksensä  jähmettyi. 
I  Heistä  tuli.  räikeässä  ristiriidassa  luonteensa  käy- 
tännöllisyyden kanssa,  traditsionei.staan  ankar.asti 
kiinnipitävä  vanhoillinen  kansa,  jolle  uutuuksi- 
neen  maahan  tunkeutuneet  eurooppalaiset  ovat 
verivihollisia,  ..punaisia  perkeleitä".  Siitä  syystä 
kansa  on  asettunut  kiivaasti  vastu.stamaan  talou- 
dellisia ja  valtiollisia  uudistuksia  ja  parannuksia. 
—  Kiinalaisen  elämän  keskipiste  ja  tarkoitus- 
perä on  perhe.  Kuta  suurempi  jälkeläisten 
joukko  on,  sitä  paremmin  tulee  vainajana  kun- 
nioitetuksi ja  palvelluksi.  Avioliitto  solmitaan 
käytännöllisiä  näkökohtia  silmällä  pitäen  ;  se  pää- 
tetään usein  asianosaisten  vielä  ollessa  lapsina. 
Yksiavioisuus  on  tavallinen,  monivaimoisuus  lu- 
vallinen. Nainen  on  halveksittu,  koska  hän  ei 
voi  ottaa  osaa  vainajain  palvelukseen.  Samasta 
syystä  tyttölapset  usein  surmataan.  Isä  hallit- 
see perhettään  itsevaltaisen  patriarkallisesti,  vas- 
taa perheen  jäsenten  teoista,  edustaa  sitä  kylä- 
kokouksissa j.  n.  e.  Poikien  kouluopetus  alkaa 
kuudennesta  ikävuodesta:  n.  37  %  miehistä  osaa 
lukea.  Tyttöjen  opetus  laiminlyödään  melkein  ko- 
konaan. Ainoastaan  n.  2  %  naisista  on  luku- 
taitoisia. Perintöoikeus  on  ainoastaan  pojalla. 
Omituinen  on  tapa  antaa  nimiä  henkilölle  kolme, 
neljä  kertaa,  viimeinen  ja  lopullinen  vasta  kuo- 
leman jälkeen.  Hautajaismenot  ovat  monimutkai- 
set; suruvärit  valkoinen,  sininen,  harmaa.  — 
Yhteiskunta  perustuu  perheeseen ;  kunnal- 
lisesti itsehallinnollisten  kylien  ja  kaupunkikort- 
telien  kuunallisneuvoston  muodostavat  perheiden 
isät.  jotka  valitsevat  kunnan  asioita  maksutta 
hoitavan  puheenjohtajan  ja  kunnalliset  virka- 
miehet. —  Orjuus  lievässä  muodossa  oli  tun- 
nettu Kissa;  se  lakkautettiin  1909.  —  Kastijakoa 
ei  koskaan  ole  ollut,  siirtyminen  yhteiskunta- 
luokasta toi.seen  on  helppo.  Arvokkain  sääty  on 
oppineitten.  Heistä  otetaan  valtion  virka- 
miehet,    mandariinit     (port.    väännös   sans- 


8ö5 


Kiina 


8ö6 


kriittisnnasta  moiiOin  =  neuvonantaja).  Korkeim- 
mat heistä  muodostavat  vaikutusvaltaisen  virkn- 
niiesaatelin  ;  sukuaatelia  ei  ole  eikä  edes  keisarilli- 
silla prinsseillä  ollut  mitäiin  vaikutusvaltaa  ilman 
virkaa.  Arvoluokkia  on  9,  ulkonaisina  tunto- 
merkkeinä erilaiset  koruompeleet  -ja  lasi-  tai 
jalokivinupit  päähineissä.  Virkamiehet  miiärä- 
tään  lyhyeksi  aikaa  kerrallaan.  Palkka  alhainen. 
Lahjusten  ottaminen,  kiskominen,  kaikkinainen 
petollisuus  virantoimituksessa  yleinen.  Virkojen 
myyntiä  harjoitetaan  suuressa  määrässä:  kuver- 
nöörin virka  maksaa  800-900,000  mk.,  hänen  vi- 
rallinen palkkansa  kolmivuotisena  toimintakau- 
tenaan n.  22,000  mk.  v:ssa.  —  Suuri  valta  on 
mandariineilla  tuomareina.  —  Toinen  sääty  on 
talonpoikain,  kolmas  käsityöläisten, 
neljäs,  alhaisin,  kauppiasten.  Kiinalaisella 
on  syuuyunäinen  liikemies-äly,  kauppiaana  hän 
on  saavuttanut  suuren  vaikutusvallan  niissä  vie- 
raissakin maissa,  joihin  hänellä  on  ollut  vapaa 
pääsy.  Kauppiasluokka  on  yli  koko  maan  jär- 
jestäytynyt eräänlaisiin  ammattikuntiin  1.  syndi- 
kaatteihiu,  jotka  tosin  jättävät  yksilölle  ainoas- 
taan rajoitetun  toimintavapauden,  mutta  sen- 
sijaan poistavat  keskinäisen  kilpailun  ja  turvaa- 
vat jäsentensä  toimeentulon.  Ammattikunta  vaa- 
tii ehdotonta  .sana.ssa  pysymistä,  suullisesti  sovi- 
taan, kädenlyönnillä  vahvistetaan  suurimmatkin 
kaupat.  Petoksesta  ammattikunta  rankaisee  no- 
peaan ja  säälimättömällä  ankaruudella.  Tämä 
koskee   myös   kauppoja   ulkomaalaisten   kanssa. 

Oppi  nauttii  ehdotonta  kunnioitusta.  Se  on 
kuitenkin  kokonaan  toisenlaista  kuin  meillä,  etu- 
päässä esi-isiltä  perittyjen  kirjatietojen  kone- 
maista ulkoa  oppimista.  Opintojen  lopputulok- 
sena suoritettiin  viime  aikoihin  saakka  vaikeat, 
virallisen  tarkastuksen  alaiset  tutkinnot,  joiden 
suorittajat  saivat  vastaavat  oppiarvot  ja  oikeu- 
den päästä  valtion  virkoihin.  Oli  4  tutkintoa, 
joi.sta  kolme  korkeinta  suoritettiin  Pekingissä, 
kaikkein  korkein  keisarillisessa  palatsissa.  V. 
1905  lakkautettiin  tämä  tutkintojärjestys.  Sen- 
jälkeen  on  eurooppalaismallisia  oppilaitoksia  ja 
kouluja  perustettu  yhä  enemmän:  Pekingissä  on 
keisarillinen  yliopisto,  missä  annetaan  opetusta 
neljässä  Euroopan  pääkielessä  ja  japanin  kie- 
lessä, lainopissa,  matematiikassa,  kemiassa,  y.  m. 
luonnontieteissä,  opettajina  ulkomaalaisia  ja  koti- 
maisia ;  toinen  yliopisto  on  Tientsinissä.  Sitä- 
paitsi on  Tsingtauhun  (Kiaut.soussa)  ja  Hong- 
kongiin kiinalaisia  varten  peru.stettu  K:n  valtion 
avustamat  yliopistot.  Lääketieteellinen  opisto 
Pekingissä  toimii  v:sta  1906.  Maakuntien  pää- 
kaupungeissa ja  muissa  tärkeimmissä  keskus- 
toissa on  uudenaikaisia  ylempiä  ja  alempia  oppi- 
kouluja, lääkeopiilisia,  teollisuus-,  maanviljelys-, 
sotilas-,  poliisi-  y.  m.  ammattikouluja.  Llkoniailla 
opiskelee  yhä  li.sääntyvä  joukko  kiinalaisia  yli- 
oppilaita, eniten  Japanissa  (1905  n.  10,000),  huo- 
mattavia eurooppalaisia  teoksia  käännetään  in- 
nokkaasti, sanomalehtien  ja  aikakauskirjojen 
luku  nousee  yli  200:n,  monet  eurooppalaismalli- 
sia. —  Ajanlasku.  Kuukausia  12,  niissä  päi- 
viä 29  tai  30,  minkäänlaisia  lyhyemmin  väli- 
ajoin toistuvia  lepopäiviä  ei  ole,  työtä  tehdään 
herkeämättä  päivästä  toiseen;  vuoden  vaihteessa, 
helmikuussa,  levätään  sensijaan  työstä  14  päivää 
yhtäperää.  Kansanhuveja  vietetään  tekä 
silloin    että   muinakin   julkisina   huvi-    ja   juhla- 


päivinä. Paljon  pidetään  ilotulituksista  ja  lei- 
jain  lennättämisestä.  Myös  käydään  paljon  teat- 
tereissa, joissa  näyttelijöinä  esiintyy  yksinomaan 
miehiä  (heidän  ammattiaan  ei  pidetä  kuiuiialli- 
stna  eikä  heillä  ole  täysiä  kansalaisoikeuksia). 
Urheilua  ja  voimistelua  ei  harjoiteta.  —  K  u- 
V  a  a  V  a  t  taiteet  ovat  K:ssa  ikivanhat.  Ku- 
koistusaika oli  Sung-suvun  hallitessa  (960-1205 
j.  Kr.),  Ming-suvun  aikana  (136S-1644)  huoma- 
taan rapi)eutumisen  oireita:  taide  jäykistyy  ku- 
ten kaikki  muukin,  jäljitellään  vain  kaavamai- 
sesti entisiä  saavutuksia.  Yleensä  taide  on  järki 
peräistä.  yksityiskohtien  tarkkaa  esittämistä, 
toisinaan  groteskia.  Perspektiivi  ei  ole  selvään 
kiisitetty.  Maisemamaalaus  on  aikaansaanut  to- 
dellisia mestarituotteita.  Kuvanveistotaiteen  tuot- 
teet vähän  huomattavia,  etupäässä  Buddha-pat- 
saita ia  irvistiiviä  suojelushenkiä.  Rakennustaide 
merkillinen;  huomattavat  ovat  temppelit  y.  m.  ra- 
kennukset omituisesti  kierteisine  kattoineen  (ks. 
liitekuvaa);  jättiläistöitä  runsaasti:  K:n  muuri 
(ks.  t.),  monet  sillat,  palatsit,  patorakennukset 
y.  m.  Taiteessa,  samoinkuin  monessa  muussakin 
K.  on  Japanin  opettaja,  vaikka  oppilaastaan 
aikoja  sitten  jäljelle  jäänyt.  —  Kielestä  ja 
kirjallisuudesta  ks.  K :  n  kieli  ja  kir- 
jallisuus. —  Uskonnollisissa  kysymyk- 
sissä kiinalainen  on  yleensä  välinpitämätön  ja 
suvaitsevainen;  uskontoja  on  useita,  varsinaista 
valtionuskontoa  ei  ole.  Ylempien  säätyluokkien 
jäsenet  ovat  usein  ateisteja,  ks.  K:n  uskonnot. 
—  Salaiset  seurat  laajalti  levinneitä  (esim.  ..bok 
sarit"),  Pohjois-K:ssa  todennäköisesti  kaikki  mie- 
het  kuuluvat    johonkin    salaiseen    liittoon. 

Muita  kansallisuuksia  Kissa  ovat 
maan  alkuasukkaat,  jotka  vielä  eteläisissä  ja  lou 
naisissa  rajanuiakunnissa  sekä  siellä  täällä  muualla 
ovat  säilyttäneet  omituisuutensa  enemmän  tai  vä- 
hemmän selvinä.  Tärkeimmät  heistä  ovat:  vielä 
osittain  alistumattoniat  heimot  m  i  a  o  t  s  e,  p  a  t- 
sai.  mulau,  lutsai,  tsvangkolao,  loi  o 
I.  la  ka  sekä  mosso  ja  punti  Lounais-  ja 
Etelä-K:ssa.  Keisarillinen  huone,  samoinkuin 
u.seat  korkeat  sotilashenkilöt  olivat  ma  n  t  su  ja. 
jotka  1644  valtasivat  maan.  He  eivät  saa  solmia 
avioliittoa  kiinalaisten  kanssa.  Heidän  lukum.'iii- 
ränsä  koko  K:ssa  lienee  n.  20  milj.  V.  1909  cli 
muukalaisille  avatuissa  satamissa  88.310  \ilko- 
maalaista  (1906:  38,597,  paitsi  venäläisiä):  japa- 
nilaisia 55,401  (1906:15.548),  venäläisiä  9,952, 
englantilaisia  9,499  (1906:  9,256),  portugalilaisia 
3.396  (3.184),  ameriikkalaisia  3.168  (3.477),  sak- 
.salaisia  2,341  (1,938),  ranskalaisia  1.818  (2,1891. 
muita  eurooppalaisia  2.231  (2,735),  muiden  maan- 
osien  asukkaita  504    (299). 

Siirtolaisuus.  Naapurimaihin  on  jo  vuosi- 
satoja paljon  siirrytty:  Taka-Intiassa  kiinalaiset 
ovat  monessa  maassa  painaneet  leimansa  väes- 
tön ulkomuotoon  ja  kulttuuriin.  Viime  vuosi- 
sadan loppupuoliskolla  heitä  alettiin  tuoda  Ame- 
riikkaan,  Austraaliaan  ja  Afrikkaan,  missä  työ- 
voiman puute  oli  tuntuva.  Mutta  ennen  jiitkää 
heitä  tuli  niin  suuressa  määrin,  että  valkoisen 
työväestön  pakotuksesta,  jolle  tulijain  kilpailu 
oli  musertava,  asianomaisten  maitten  hallitukset 
ryhtyivät  toimenpiteisiin  kiinalaisten  maahau-  . 
muuton  rajoittamiseksi  tai  ehkäisemiseksi.  Huo 
mattava  on,  että  kiinalainen  ainoastaan  poikkeus- 
tapauksissa omaksuu  vieraan  kansallisuuden  eikä 


857 


Kiina 


858 


inyöskiiiiii  kuluta  au.^aitsomiaaii  varoja  ulko- 
maassa, vaan  läliettää  ue  kotiin,  minne  liUn  itse- 
kin, jos  vain  inaluloUista,  palaa.  —  Siirtolaiset 
lähtevät  etupäässä  Fukieii-  ja  Kvangtung-inaakun- 
nista ;  1008  kiinalaisia  oli  ulkomailla  6,8  milj. 
Taloudellinen  elämä.  Asukkaitten  pie- 
net elämäiivaatimukset,  heidän  vanhoilli-suutensa 
y.  in.  m.  seikat  tekevät  nialidottomaksi  samanlai- 
sen nopean  keiiityksen  kuin  Japanissa.  —  Päiioliu- 
keino  on  m  a  a  n  v  i  1  j  e  1  y  s.  .Sen  suojelija  oli  kei- 
sari, joka  vuosittain  on  kyntänyt  ja  kylvänyt  kap- 
paleen nuiata  uhreja  ja  juhlallisuuksia  vietettäessä. 
Talonpojau  viljelemä  maa  on  kruunun  oma;  hän 
ja  hänen  7iiiespuoliset  jälkeläisensä  saavat  viljellä 
sitä  niin  kauan  kuin  suorittavat  siitä  maaveron, 
joka  vaihtelee  eri  seuduissa  2-17  mk.  hehtaaria 
kohti.  Se  ou  K:n  ainoa  välitön  vero.  Maatilat 
ovat  aivan  pieniä,  tasangolla  perheellä  on  n.  1-2 
Ua:n  palsta;  20  ha:n  palsta  on  harvinainen.  Vuo- 
ristossa maat  ovat  suurempia.  —  Työkalut  ovat 
sangen  alkuperäisiä,  maan  muokkaus  ja  lannoitus 
sitävastoin  mitä  voimaperäisintä,  keinotekoista 
kastelua  kä^-tetään  yleisesti.  JIaa  antaakin  useam- 
pia satoja  vuodessa  paitsi  kylmemmässä  pohjoi- 
sessa, osoittamatta  vuosituhansia  kestäneen  vil- 
jelyksen jälkeen  vähintäkään  ehtymistä.  Koko 
varsinainen  K.  on  viljeltyä,  mutta  taajin  on  asu- 
tus ja  paras  viljelys  Jangtsekiangin  ja  Hvanghon 
hedelmällisillä  löss-  ja  jokiliete-alueilla.  Viljelys- 
kasveista tärkeimmät  ovat  d  u  r  r  a,  jota  viljel- 
lään yli  koko  K:n,  riisi  Keski-  ja  Etelä-K:ssa, 
Tuissä  paikoitellen  uiville  lautoillekin  on  riisipel- 
toja varustettu;  riisisato  ei  kuitenkaan  riitä 
maan  tarpeisiin,  Taka-Intiasta  on  tuotava  lisää. 
Vehnää  viljellään  etupäässä  Pohjois-K:ssa. 
Edelleen  mainittakoon  ohra,  maissi,  tattari,  mo- 
nenlaiset palkokasvit  (vars.  Liauho-joen  laaksossa 
Etelä-Mantsuriassa),  peruna,  kaura.  Tärkeä  on 
viliannesviljelys,  sipulien,  kurpitsien,  bataattien, 
munakoi.son  (Solaniitn  melongena)  y.  m.  He- 
delmäpuita on  monta  lajia:  appelsiinit,  vii- 
kunat, aprikoosit,  granaatit,  viini,  litsi  ja 
longan  (Xcpheliiim  Utchi,  N.  longanum),  mutta 
niitä  ei  jalosteta.  Seesamista,  rapsista,  maapäh- 
kinästä kiinalainen  saa  lehmänvoin  puutt:iessa 
välttämättömän  kasvisrasvan.  Jätteitä  käytetään 
lannoitusaineina.  Xautintokasveista  tärkein  on 
tee,  jonka  käyttö  K:.sta  on  levinnyt  kaikkialle, 
vars.  anglosaksilaisiin  maihin.  Sitä  viljellään 
Kissa  38°  pohj.  lev.  asti,  mutta  tärkeimmät  tee- 
maakunnat  ovat  etelässä:  Fukien.  Tsekiang,  Hu- 
nan,  Hupe.  Kiangsi,  Nganhvei.  Kvangtung,  Set- 
svan.  Paras  on  Fukienin  tee,  kimluisa  vars. 
Vudsisan-vuoren  (Bohea-kukkulain)  rinteillä  kas- 
vanut. Suurimmat  teemarkkinat  ovat  Hankaussa. 
Teetä  viljellään  kuten  Euroopassa  viiniköynnöstä 
etupäässä  kummuilla  ja  vuorten  rinteillä  (1,500- 
2,000  m:n  korkeuteen)  olevilla  penkereillä.  Sato 
korjataan  3-4  kertaa  v:ssa,  huhti-.  touko-,  kesä- 
ja  heinäkuussa,  paras  on  ensimäinen.  Valmistus- 
tavasta riippuen  saadaan  vihreää,  mustaa,  kel- 
taista, punaista  ja  tiilikiviteetä  (tiilen  muotoon 
puristettuja  jätteitä,  myydään  Ke.ski-Aasian  pai- 
mentolaisille). K:n  teenvienti  on  kärsinyt  paljon 
Etu-Intian  ja  Ceylonin  kilpailusta.  —  Sokeriruo- 
koa viljellään  Kvangtungissa  ja  Fukienissa,  tu- 
pakkaa luoteessa  ja  Tsekiangissa.  opiumia  lou- 
naassa, ginsengiä,  kiinalaisten  yleislääkettä  Man- 
tsuriassa,     raparperia     Setsvanissa.      Kehruukas- 


veista  tärkein  on  puuvilla,  eteliiisissä  ja  keski- 
sissä maakunnissa,  riittää  maasta  vietäväksi; 
edelleen  hamppu,  ramie  (limhmeria  nivea)  y.  ra. 
Paperimulperipuusta  ( liroussonctia  papyrifera) 
valmistetaan  paperia.  Värikasveja  ovat  Polygo- 
num  tinctoriiiin  ja  Isatis  tinctoria;  Rhtis  scminla- 
tasta  saadaan  viiriomenaa.  —  Metsätaloutta 
ei  ole.  —  Karjatalous  tuiki  kehittymätön ; 
kaikki  meidän  kotieläimemme  tunnetaan  Kissa, 
mutta  niitä  pidetään  vähän.  Sikoja  ja  siipikar- 
jaa on  eniten,  puhveleita  käytetään  vetojuhtina 
riisipeltojen  muokkauksessa.  Tärkein  eläinkun- 
nan tuote  saadaan  s  ilkkiäi  s  toukasta 
(Bomhi/x  mori),  silkkiä  saadaan  myös  äantun- 
gilla  kahdesta  tammenlehdistä  elävästä  touka.sta 
(BoDihyx  millittä  ja  B.  pernyi).  K.  on  maailman 
tärkein  silkinviljelijä  ja  raakasilkin  viejä. 
Eräällä  saarnilajilla  elävästä  kilpikirvasta  (Coc- 
ciis  pclah)  valmistetaan  suuret  määrät  vaha.a.  — 
Kalastus  mere.ssä  ja  sisävesissä  sangen  tärkeä, 
kalan  tuonti  ulkomailta  kuitenkin  melkoinen. 
Kalastuksessa  käytetään  apuna  kesytettyä  vesi- 
lintua, kormoraania. 

Maan  sisäisillä  rikkauksilla  on  vähäinen  merki- 
tys K:n  taloudellisessa  elämässä,  sillä  vuori- 
työ  ou  kokonaan  kehittymätön.  Todennäköisesti 
maassa  on  suunnattomia  kivihiili-  ja  r  a  u  t  a- 
kerroksia,  mutta  niiden  käyttäminen  lyk- 
käytyy tulevaisuuteen.  Kivihiiltä  lienee  kaikissa 
maakunnissa,  vars.  Sansissa  (88,000  km-  kivihiili- 
aluetta,  jossa  n.  630  miljardia  tonnia  kivihiiltä, 
osaksi  parasta  antrasiittia;  koko  Yhdysvaltain 
kivihiilivarasto  n.  700  miljardia  tonnia),  Tsilissä 
(täällä  englantilaisilla  Kaipingin  kaivokset,  jotka 
tuottavat  n.  700,000  tonnia  v:ssa),  Hunanissa 
(kivihiilialue  n.  60,000  knr),  Santungissa,  Hu- 
pessa,  Jynnanissa  y.  m.  Rautamalmia  usein  sa- 
moilla alueilla  kuin  kivihiiltä  vars.  Sansissa 
(1909  amer.  terästrustin  vuokraamat):  Tajessa, 
Hankousta  kaakkoon,  rautakaivokset  tuottavat 
70,000-100.000  tonnia  vssa.  —  Kivihiiltä  viedään 
maasta  28.000  tonnia  (1908),  mutta  tuodaan  yli 
1.5  milj.  tonnia  ala-arvoista  kivihiiltä  Jap.anista: 
rautaa  viedään  8,100  tonnia  (1908).  Jynnanissa 
ja  muualla  on  runsaasti  kuparia,  sinkkiä  (vienti, 
malmia.  75.000  tonnia  1908).  tinaa  (4,700  tonnia) , 
lyijyä,  hopeaa,  elohopeaa,  Hunanissa  antimonia, 
.?antungis,sa  ja  Amurin  eteläpuolella  kultaa 
(13.011  kg  1908),  Etelä-K:sta  saadaan  suolaa 
(myynti  valtion  monopoli)  kuivaamalla  merestä 
ja  lähteistä.  Posliinisavea  on  kaikkialla,  vuori- 
öljyä  m.  m.  Jangtsekiangin  yläjuoksun   varrella. 

Teollisuus  on  ikivanha,  käsiteollisuusmai- 
se.sti  harjoitettuna.  Kukoistusaika  saavutettiin 
Ming-ruhtinassuvun  aikana;  nämä  vanhemmat 
posliini-,  pronssi-,  eraalji-,  lakeeraus-,  silkkiteok- 
set,  puu-,  norsunluu-,  kivi  (agalmatholith)\ei)i- 
kaukset  y.  m.  käsiteollisuuden  tuotteet  ovat  tai- 
teellisen koristelun  ja  teknillisen  tekotavan  mes- 
tariteoksia, joiden  veroisia  nykyään  ainoastaan 
japanilaiset,  kiinalaisten  oppilaat,  kykenevät 
valmistamaan.  Tärkeitä  teollisuudenhaaroja  ovat 
paperinvalmistus,  lasi-,  puuvilla-  (nankini), 
hamppu-,  ramie-,  korrenpunonta-  y.  m.  m.  teolli- 
suus, mutta  nämä  samoinkuin  edellämainitut  ovat 
kadottaneet  aikaisemman  taiteellisuutensa.  Teolli- 
suuskaupungeista on  tärkein  Kanton.  Täällä  sekä 
Sanghaissa,  Hankaussa,  Pekingissä  ja  muuta- 
missa muissa  kaupungeissa  on  viime  aikoina  voit- 


859 


Kiina 


timut  Jaluusijiia  euiooppalaismullinen  t  e  li 'l  :i  s- 
teollisuus.  Kantonin.  Sjinghain  y.  m.  imu- 
villa-  ja  silkkitphtaissa  pyöri  n.  800.000  kehrää 
1909.  Suuria  hallituksen  asetehtaita  ja  arsoiuia- 
leja  on  Kantonissa  (siellä  myös  semeuttitehilas) . 
Tieutsinis.sä.  Sanphaissa,  Xankingissa  y.  m.:  lian- 
jängissä,  lähellä  Ilaukauta.  on  suuri  rautatehdas, 
joka  lähettää  rautaa  Vhilysvahoihin.  valmistaen 
omiksi  tarpeiksi  m.  m.  ratakiskoja.  Muutamissa 
kaupungeissa    on    suuria    jauho-    ja    riisimyllyjä. 

Liikenne.  Maanteitä  K:ssa  on  taajasti, 
mutta  tiet  ovat  huonosti  hoidetut  ja  kapeat,  vars. 
etelässä,  missä  tuskin  ollenkaan  käytetään  iijo- 
neuvoja.  Matkustajat  kulkevat  kantotuoleissa. 
Tärkeämpiä  kuin  maantiet  ovat  sisämaiselle  lii- 
kenteelle joet  ja  kanavat.  Etelä-K.  on  tässä 
suhteessa  paremmin  varustettu;  pisin  ja  paras 
vesitie  on  Jangtsekiang.  Kanavat,  m.  m.  jättiläis- 
mäinen Keisarinkanava,  ovat  päässeet  pahasti 
rappeutumaan.  V.  1!)09  oli  sisävesillä  976  höyry- 
alusta, joista  802  kiinalaista.  —  Rautatei- 
den rakentaminen  kolitasi  aluksi  kovaa  vasta- 
rintaa; ensimäinen  rautatie,  19  km  pitkä  pala 
nen  Sanghaista,  hävitettiin  mandariinien  toi- 
mesta 1876.  Viime  vuosiin  asti  oli  ratojen  raken- 
taminen jätetty  kokonaan  ulkomaalaisille  yh- 
tiöille ja  pankeille,  mutta  nykyään  K:u  hallitus 
it.se  ponnistelee  saadakseen  rautatieverkon  edel- 
leen keliitetyksi.  Pekingistä  Kalganiin  1909  ra- 
kennettu 220  km  pitkä  rautatie  on  kotimaisten 
insinöörien  työtä.  Tärkein  ratakeskusta  on  Pe- 
king, josta  haarautuu  4  rautatietä.  Pisin  on  Han- 
kauhun  päättyvä.  Kantoniin  jatkattava  ja  siten 
Etelä-  sekä  Pohjois-K:n  yhdistävä  maiinerrata. 
Tähän  on  liitetty  tai  liitetään  poikkiratoja,  jotka 
osaksi  tulevat  rannikolta  käsin.  Pekingistä  Tien- 
tsiniin.  Takuun  ja  edelleen  Mantsuriaan  kulkeva 
rautatie  yhdistää  Pekingin  Venäjän  ja  muun 
maailman  rautatieverkkoon.  V:n  1909  lopulla  oli 
käytännössä  8,524  km  rautateitä.  —  San  a  n- 
1  e  n  n  il  t  i  n  1  i  u  j  o  j  a  oli  42,508  km,  asemia  490, 
sähkösanomain  luku  O.s  milj.  Kipinäsähkötysase- 
mia  4  (1911).  Postiasemia  oli  4.258.  lähetys- 
ten luku  344.:  milj..  niistä  kiinalaisia  kirjeitä  8.4 
milj.  —  K  a  u  p  p  a  1  a  i  V  a  s  t  o  on  suureksi  osaksi 
aivan  alkuperäisiä,  kömpelötekoisia  dzunkeja. 
joiden  merikelpoisuus  on  hyvin  huono;  1909  oli 
eurooppalaismallisia  höyryaluksia  43,  vetoisuus 
41,G47  rek. -tonnia  netto  ja  purjealuksia  3.  vetoi- 
suus 901  rek.-ton.  netto.  V.  1900  edellisten  vetoi- 
suus oli  18,125  rek.-ton.  netto,  jälkimäisten  20.541 
rek.-ton  netto.  V.  1909  satamissa  klareerattiin 
208,516  alusta  (näistä  135,053  kiinalaista)  vetäen 
86. s  milj.  rek. -tonnia  netto  (kiinalaisten  alusten 
osalle  tuli  IT.ss  milj.  rek.-ton.).  Klareerausten 
tonnimäärä  1905  oli  75.8  milj.  Vilkasliikkeisim- 
mät  satamat  ovat  fiangluii  (klareeraus  17,t  milj. 
rek.-ton..  1908).  TSinkiang  |7.2  milj.  rek.-ton.), 
Vuhu  (6.;  milj.  rek.-ton.),  K iukiang  (6,8  milj.  rek.- 
ton.).  Xanking  (G.-  milj.  rek.-ton.),  Hankau  l5.i 
milj.  rek.-ton.),  Kanton  (4.7  milj.  rek.-ton.).  ja 
T.sifu    (3,«   milj.   rek.-ton). 

X'  1  k  o  m  a  a  n  k  a  u  p  p  a.  K:n  tuotteet,  vars. 
silkki,  olivat  haluttua  tavaraa  Euroopassa  jo  van- 
halla ajalla;  keskiajalla  toivat  niitä  tänne  monien 
välikäsien  kautta  m.  m.  arabialaiset.  Vasta  löytö- 
retkien aikoina  eurooppalaiset  alkoivat  itse  pur- 
jehtia K:aan.  Kaupankäynnillä  oli  kuitenkin 
suuria    vaikeuksia;    pitkän    aikaa    eurooppalaiset 


saivat  käydä  ainoastaan  Kantonin  kanpunj;issa 
ja  sinne  perustaa  faktorioja.  N.  s.  opiunii- 
sodalla  englantilaiset  pakottivat  K:n  1842  avaa- 
maan 4  uutta  satamaa  ulkomai.-^elle  kaupalle,  u.  s, 
..sopinuis-satamia"  (engl.  treati/  ports).  Silten\- 
min  niiden  luku  on  lisääntynyt,  joten  190,s  oli 
kaikkiaan  42  kaupunkia  avattu  ulkomaalaisille. 
—  V.  1909  K:n  koko  ulkomaankauppa  oli  \,i '/, 
koko  maailman  ulkomaankaupasta:  tuonti  oli 
1,367.4  milj.  mk.,  vienti  1,108.;,  milj.  mk.  (1900; 
tuonti  863.5  milj.,  vienti  661  milj.).  Suhteelli- 
sesti samansuuruisena  nousisi  Suomen  ulkomaan- 


kauppavailito     ainoastaan     1^ 


milj.     mk:aa 


(1909   .-;e   oli    624   milj.   mk.).     K:ii    tiirkeinuniit : 


t  n  o  n  t  i  t  a  v  a  r  a  t 

imlj  mk. 
puuvillakankaat  241.6 
puuvillalangat    .  .   209 

opiumi      117.» 

sokeri   88,8 

polttoöljy     75.3 

riisi    51.; 

rautat.  rak.-tarp.  42.8 
jauhot,  rauta,  kivihiili, 
värit,  kala,  tupakka, 
koneet,  tulitikut,  puu. 
villatavarat ; 


tuonti  m  a  a  t 

Hongkong    492 

Iso-Britannia     .  .    223, 1 

Japani      196, 1 

Englannin   Intia      132.2 

Yhdysvallat    106.e 

Venäjä     50,4 

Saksa,   Belgia.   Alanko- 
maiden   Itä-Intia. 


\  i  e  11  t  i  t  a  \  :i  r  n  t 

initj.  mk 
raakasilkki  ...  232.; 
pavut,    papukakut   170,8 

tee     109.; 

silkkitavarat    ...     6l,j 

vuodat    .")3,« 

puuvilla     47,8 

seesami     38.s 

ruokatarpeet  ja  vilian- 
nekset,  korsiteokset, 

villa.  öljy.  karja,  matoi, 
ihitiditusaineet.  Iina, 
harjakset,  paperi,  tn- 
]iakka,  jauhot.  roh- 
dokset ; 

vienti  m  a  a  t 

Hongkong     316.» 

Japani    168,» 

Venäjä     132. s 

Ranska     126.! 

Yhdysvallat     lOfi.i 

I.so-Britanuia  .  .  .  63.» 
Italia.   Saksa,   Belgia. 


Tärkein  kauppakaupungeista  on  Sanghai;  se  vä- 
litti (1908)  45..  %  K:n  ulkomaankaupa.sta.  Toi- 
sella sijalla  on  Kanton,  11  %,  sitten  .seuraa  Kuu- 
lun (6,8%),  Hankau  (5.5%),  Tientsiu  (3,7%). 
—  Ulkomaalaisia  kauppahuoneita  tai  niiden 
haaraosastoja  oli  1909  K:n  satamissa  2,801  (joista 
japanilaisia  1,492). 

K  a  h  a  oloLssa  vallitsee  suuri  sekavuus.  Paitsi 
valtion-  ja  yksityispankkien  antamia  seteleitii 
(käytettiin  jo  2:Ha  vuosis:lla  j.  Kr.)  oli  K :11a 
viime  aikoihin  asti  ainoastaan  yksi  kotimainen 
raliakappale,  meidän  penniäunne  hiukan  isomjii, 
keskellä  neliskulmaisella  reijällä  varustettu,  nuo- 
raan pujotettavii  kupariraha  tuicn  (1.  cunh:  engl. 
=  ralia).  Satamissa  ja  maan  itäosissa  käytt^ttiin, 
1K50-Iuvulta  yleisesti  Meksikossa  vanhan  espa;rj.i- 
laisen  piasterin  nuiUiin  leimattua  hopear.xhaa, 
n.  s.  ..meksikkolai.sta  dollaria".  Tätä  -ilettiin 
lyödä  K:n  1873  perustetuissa  rahapajoissa.  V. 
1890  se  määrättiin  käyväksi  koko  valtakunnassa; 
sen  arvo  (vailulellen  hopean  arvon  mukaan)  on 
nykyäiin  (1910)  2.«2  mk.  Paitsi  edellämainittuj:i 
on  useampia  rahayksikköjä,  joita  ei  lyödä,  vaan 
käytetään  laskuissa  arvoyksikkönä,  n.  s.  /oi /. 
Näistä  on  yleisin  heikvr  1  (äänn.  haikuau; 
=  tulli)      Idcl.     joka     vas'     ■     '".»78    g:aa    98    %:sta 


861 


Kiina 


862 


hopeaa.  Senkin  arvo  siis  vaihtelee  tuntu- 
viisti,  ollen  1909  3,s7  mk.,  1910  3,u  mk.  Sisä- 
maassa käytetään  rahana  yleisesti  eri  suur  lisia 
sulatettuja  hopeakappaleita.  V.  1910  annettiin 
keisarillinen  määräys,  jonka  mukaan  tähän  asti 
käytännössä  olleet  rahakappaleet  väliitelleu  pois- 
tetaan liikkee.stä  ja  sijaan  lasketaan  uusia,  kym- 
menjärjestelniäUn  perustuvia,  kiinalaisia  rahoja. 
Sanomalehtitietojen  nuikaan  tulee  |ierusyksilcköu;l 
olemaan  26.»«  g;n  painoinen  hopearaha.  —  M  i- 
t  a  t  ja  p  a  i  n  o  t  ovat.  vaikka  samannimisiä,  eri- 
arvoisia eri  seuduilla.  Tavalliset  pituusmi- 
tat ovat:  li  (kiinalainen  peninkulma  =  447,n  ir.) 
=  360  ^«  =  1,800  tsi  (jalka):  1  isang  =  10  iH=  100 
isiin  (tuuma)  =  1,000  fan.  Pintamitat:  king 
(=37,000  m=l  =  100  »iao  =  600,000  neliö-fsi;  1  km= 
siis  n.  27  kin<j.  Tilavuusmittoja  käyte- 
tään harvoin.  Painoyksikkönä  on  frikul 
(=  60,4«  kgi  =  100  kin  (1.  catty:  kiinahiinen 
naula);  1  friii  =  16  lian;/  I.  tael;  1  iael  =  'lO  tsicn 
1.  mace=  100  fan  1.  candarin  =  1,000  li  1.  cath  = 
10,000   Ano  =  100.000   7iu  =  1.000,000   se. 

Valtiomuoto  ja  hallitus.  Hallitsijana 
oli  v:een  1912  keisari.  ,, taivaan  poika".  ..korkea 
valtias"  (hvamjli),  nimellisesti  täysiu  itsevaltai- 
nen, alamaisten.sa  „isä  ja  äiti",  jonka  yläpuolella 
oli  ainoastaan  sangti.  ..korkein  jumala".  Käytän- 
nössä hänen  valtansa  tuskin  oli  sen  laajempi 
kuiu  perustuslaillisen  maan  hallitsijan,  sillä  sitä 
rajoittivat  lukemattomat  vanhat  perinnäistavat, 
joita  hallitsija  kapinan  uhalla  ei  saanut  syrjäyl- 
tiiä.  Huomattava  myöskin  on.  että  hallitsijasuku. 
ollen  muukalaista  mantsu-juurta  (samoinkuin 
suuri  osa  ylemmästä  virkamiehistöstä),  ei  naut- 
tinut luottamusta  kansan  puolelta.  —  Seuraa- 
jansa hallitsija  itse  nimitti  suvustaan  :  vasta  kei- 
sarin kuoltua  julkaistiin  uuden  hallitsijan  nimi. 
— Jokaisella  keisarilla  oli.  paitsi  varsinaista  ni- 
meänsä, tunnusmerkillinen  nimi.  jolla  hänen 
hallituskauttaan  ja  myös  häntä  itseään  tavalli- 
sesti nimitettiin.  V.  1912  erotetun  hallitsijan 
varsinainen  nimi  oli  Puyi,  hallituskautensa 
Hsuantung  (..Perusaatteiden  julistus").  —  Pe- 
rustuslaillisen eduskunnallisen  hallitu.smuodon 
edeltäjinä  olivat  maakunnalliset  edustuslaitokset, 
m  a  a  k  u  n  t  a  n  e  u  V  o  s  t  o  t.  Näiden  valitsijoiden 
lukumäärä  oli  hyvin  rajoitettu,  kaikkiaan  n.  2.5 
milj.  ilaakuntaneuvostojen  ja  edistyspuolueen 
vaatimuksesta  hallitus  syksyllä  1910  kutsui  Pe- 
kingiin  koolle  neuvoa-antavan  kansallis- 
kokouksen. Iscticngjanin.  Tässä  esiparlamen- 
tis.sa  oli  n.  200  jä.sentä.  joi-sta  '/,  hallituksen  mää- 
räämiä, '/,  maakuntaneuvostojen  valitsemia.  Var- 
sinaisen parlamentin  kokoontumisvuodek.si  oli 
määrätty  1916,  mutta  kansalliskokouksen  yksi- 
mielisestä pyynnöstä  hallitus  kauan  aikailtuaou 
lupasi  kutsua  sen  koolle  1913.  —  Keskushal- 
linnon uudistamisen  aikaansaamiseksi  on  ulko- 
maille lähetetty  useita  tutkijakomissioneja.  Virka- 
miehistön kelvottomuus  on  parannusten  täytän- 
töön panemiselle  vaikeana  esteenä.  (Koska  vallan- 
kumouksen mahdollisesti  aikaansaamista  muutok- 
sista ei  vielä  ole  mitään  tietoja,  esitetään  keskus- 
hallinnon järjestely  tässä  vanhassa  muodossaan.) 
V:n  1906  asetuksen  mukaan  keskushallinto  on 
ministeriöiden  ja  neuvostojen  käsissä.  Ne  ovat 
olleet  seuraavat:  valtioneuvosto  (isiiin- 
tsitsa),  sen  jäsenet  keisarin  neuvonantavia  luot- 
tamusmiehiä, toimittivat  lakeja  ja  keisarillisia  sää- 


döksiä ja  tekivät  siviili-  .sekä  .sotilashallintoa  kos- 
kevia päätöksiä ;  suursihteeristö  (nciko), 
antoi  neuvoja  hallintoon  nähden  ja  julkaisi  kei.s;i- 
rin  tahdonilmauk.set ;  u  1  k  o  a  s  i  a  i  n  m  i  n  i  s  t  e- 
ristö  (vaivupui,  vastasi  aikaisempaa  tsuvglija- 
meiiia :  s  i  v  i  i  1  i  a  s  i  a  i  n  (lipuj,  sisäisen  hal- 
linnon (niinlstngpii),  r  a  h  a-a  S  i  a  i  n  (tutsipu). 
uskonnollisten  menojen  (lipu),  sota- 
asi a  i  n  m  i  n  i  s  t  e  r  i  s  t  ö  (liilhienpu) ;  y  1  i- 
esikunta  (tsiintsiotsii)  ;  m  e  r  i  a  s  i  a  i  n  vi- 
rasto (haitsuentsuj  ;  o  i  k  e  n  s  m  i  n  i  s  t  e- 
r  i  s  t  ö  (f  apu)  ;  maanviljelyksen,  teol- 
lisuuden ja  kaupan  ministeristö 
(nungkungsaupu)  ;  siirtomaa  ministe- 
ristö (lifavpu);  keisarin  talouden- 
hoito (neirufu) ;  tähtitieteellinen  vi- 
rasto (t^ntieiitsien) ;  tiedeakatemia  (liav- 
linjan),  klassillisen  kirjalli.suuden  hoivaaja;  s  e  n- 
sori  virasto  (tatiajan),  ylin  appellatsioni- 
virasto,  jolla  on  ollut  oikeus  telulii  keisarille  syy- 
töksiä kaikissa  liallinnollisissa  kysymyksissä ; 
sen  toimintapiiri  ja  vaikutusvalta  ovat  olleet  vä- 
henemä.ssä ;  keisarillisen  arkiston  mi- 
nisteristö (tsJt ngjenfu) :  o  p  e  t  u  s  m  i  n  i  s  t  e- 
r  i  s  t  ö  (hxijehpu)  ;  keis;irillinen  talli 
(lunnirci) ;  tarkastusvirasto  (taHianl  ; 
liikenneministeristö  (jutsuanpn).  Tila- 
päisesti kokoontui  valtioneuvostosta,  suur-sihtee- 
ristö.stä  ja  ministeristöjen  presidenteistä  muodos- 
tettu valtakunnanneuvosto  (huiHscng- 
vulsu).  —  Paikallishallinto.  K:o  22 
maakuntaa  (vars.  K;n  18,  Mantsurian  .3  ja  Itä- 
Turkestanin  1)  jakaantuu  13  hallinnolliseen, 
keskushallinnon  suhteen  hyvin  itsenäiseen  piiriin: 
9  kenraalikuvernementtiin  ja  4  kuvernementtiin. 
Edelliset  ovat  ilantsuria  (johon  kuuluvat 
maakunnat  Fentien,  Kirin,  Heilungki.ang) , 
Tsili.  Liangkiang  (Kiangsu.  Nganhvei, 
Kiangsi) ,  Sankan  (Sensi,  Kansu) .  M  i  n  t  s  e 
(Fukien.  T.sekiang) ,  Hukvang  (Hupe,  Hu- 
nau) ,  Setsvan.  Liangkvang  (Kvangtung. 
Kvangsi),  Jynkvei  (Jynnan.  Kveitsou)  :  kuta- 
kin hoitaa  (Euroopassa  varakuninkaaksi  nimi- 
tetty) kenraalikuvernööri,  tsungtu.  Useammista 
maakunni.sta  muodostetuissa  kenraalikuvernenien- 
teissa  hänellä  on  alaisinaan  kuvernöörit,  h.tinfii. 
Hsenäisen  hsinfun  johdossa  on  4kuvernementtia  : 
S  a  n  t  u  n  g.  S  a  n  s  i.  H  o  n  a  n  ja  S  i  n  t  s  i  a  n  g. 
Kenraalikuvernööreillä  ja  kuvernööreillä  on  sekä 
.sotilas-  että  siviilihallinto.  Maakunnat  jaka;in- 
tuvat  alaosastoihin  fu,  nämä  tsoti  nimisiin  aluei- 
hin.  Näitä  pienemmät  piirit,  hien,  muodo-stuvat 
kunnista,    pao   ja    toii,   joita   on    50-70   kussakin. 

Lainkäyttö.  K:n  rikoslaki  on  tavattoman 
julma  ja  vanhanaikuinen ;  se  antaa  mandariinien 
mielivallalle  vapaat  ohjat.  Tutkinto  summittai- 
nen, rangaistus  enimmäkseen  ruumiillinen;  kuo- 
lemanraugai.stus  on  Pekingin  korkeimman  tuo- 
mioistuimen vahvistettava.  Vankilaolot  kurjat. 
Ulkomaalaiset  kuuluvat  asianomaisten  konsulien 
oikeuspiiriin. 

Raha-asiat.  Mitään  virallista  valtion  tulo- 
jen ja  menojen  selontekoa  ei  K:ssa  tähän  asti 
ole  annettu.  Ainoastaan  tullista  ja  muutamista 
muista  maksuista,  joiden  kokoomisen  toimitta- 
vat eurooppalaiset  virkamiehet,  on  tarkat,  vuo- 
sittain julkaistut  tiedot.  Muut  tulot  kootaan  si- 
ten, että  raha-asiain  ministeristö  vuosittain  il- 
moittaa jokaiselle  kuvernöörille,  paljonko  hänen 


863 


Kiina 


8i;i 


maakuutaiisii  on  velvollinen  valtion  yhteisiin  n;e- 
uoiliin  suorittamaan :  luin  lisiiii  mäUriiän  sum- 
man, mikii  maakunnan  omiin  menoihin  tarvitaan 
ja  jakaa  sen  eri  veronkokoojille.  Xiimä  ottavat 
verotettavilta  enemmän  kuin  kaksi  kertaa  suu- 
remman määrän,  sillä  yli  puolet  nostetuista  ^e- 
roista  jää  heidän  taskuihinsa.  R.  Hartin  teke- 
mien laskujen  mukaan  K:n  valtion  tulot  1901  oli- 
vat n.  291  milj.  mk.,  menot  333.?  milj.  mk.  Tu- 
loista olivat  suurimmat:  maakorko  (muuttu- 
maton) 87.5  milj.,  meritullit  78,s  milj.,  johon 
luettu  opiumin  tulli  ja  vero  22,4  milj.  (1909  vas- 
taavat luvut  IIG,!  milj.  ja  12,-  milj.),  sisamainen 
kuljetusvero,  likin,  52,8  milj.,  suolavero  43,»  niilj. 

—  Ensimäisen  tulo-  ja  menoarvioehdotuksen  K :n 
hallitus  teki  syksyllä  1910.  Sen  mukaan  tulot 
1911  oli.sivat  929.1  "milj.  mk.,  menot  1.042,s   milj. 

—  Valtionvelka  1908  4,005  milj.  mk.,  josta  v:n 
1901   sotakorvauksia   1.499,5   milj.  mk. 

Sotalaitos.  Kun  K:n  sotajoukot  taiste- 
lussa Japania  ja  eurooppalaisia  valtoja  vastaan 
osoittautuivat  arvottomiksi,  ryhdyttiin  niiden  uu- 
simiseen, joka  etenkin  sai  vauhtia  senjälkeeii  kuin 
Japanin  eurooppalaismallinen  armeia  oli  kun- 
nialla suoriutunut  sodassa  \'enäjää  vastaan.  Van- 
hasta armeiasta  on  jo  n.  s.  ..vihreä  lippukunta", 
lujing  osaksi  hajoitettu,  varakuuinkaitten  ja  ku- 
vernöörien komentamat  maakuntajoukot,  nyk. 
nimeltään  sinfang,  osaksi  pintapuolisesti  uu- 
sittu, mantsurialaiset,  Pekingissä  ja  muissa  suu- 
remmissa kaupungeissa  sijaitsevat  varusjoukot 
(n.  70-80,000  miestä)  uusitaan  myöhemmin.  — 
Suurin  osa  nykyisistä  sotavoim'sta  on  jo  koko- 
naan uutta ;  sekin  on  pestaamalla  koottu  kuten 
vanha.  Valmiina  (1912)  se  tulee  käsittämään  ?,& 
maakuntiin  sijoitettua  divisioonaa,  kussakin  sota- 
aikana  n.  17,000  miestä  kaikkia  aselajeja.  V.  1910 
valmiita  divisiooneja  oli  12,  puolivalmiita  13.  Uu- 
sien joukkojen  harjoitus  ja  vaatetus  on  eurooppa- 
lainen, asestus  kirjava,  vielä  osaksi  vanhanaikai- 
nen. Upseerien  valmistusta  varten  on  melkein 
kaikissa  maakunnissa  ka  iettikouluja,  sotilaalli- 
sia keskikouluja  on  Pekingissä,  Vutsangissa, 
Xankingissa  ja  Singanfussa,  sotakoulu  Pekingissä. 
Edelleen  kehittymistä  varten  upseereja  lähetetään 
kaikista  maakunni.sta  Japaniin.  —  Uudistetun 
sotajoukon  kelvollisuutta  eurooppalaiset  asiantun- 
tijat arvostelevat  eri  tavalla.  Upseeristo,  eten- 
kin ylempi,  lienee  suurimmaksi  osaksi  turmeltu- 
nut, vanhaan  kaavamaisuuteen  piintynyt ;  up- 
seeriarvolla  käydään  kauppaa.  —  Sotalaivas- 
to a  on  myös  uusittu.  Siihen  kuuluu  (1910)  16 
risteilijää  (36,890  tonnia,  122  tykkiä),  29  uu- 
dempaa ja  muutamia  vanhempia  torpedo-,  tykki- 
y.  m.  s.  veneitä;  rakennettavina  2  risteilijää. 

Keisarillisen  huoneen  väri;  okra-keltainen. 
Valtion  vaakuna:  sininen  lohikäärme.  Sota- 
lippu: nelikulmainen,  keltaisella  pohjalla  viisi- 
kynsinen,  sininen  loliikäärme.  Kauppalippu: 
nelikulmaisella,  punaisella  pohjalla  keltainen  levy 
ja  vihreä  lohikäärme.  Vallankumouksellisten 
käytäntöönottamassa  lipussa  on  värit  punainen, 
keltainen,  sininen,  valkoinen  ja  musta. 

K:n  rannikolla  on  usealla  vieraalla  valtiolla 
pieniä  alueita,  osaksi  anastettuja,  osaksi  pitkäksi 
aikaa  vuokrattuja,  sopivia  sotilaallisia  ja  talou- 
dellisia tukikohtia.  Polijoises.sa,  Keltaisen-meren 
rannalla,  Liautungin  niemimaan  eteläosassa  on 
Ja7)anilla  venäläisiltä  1905  anastettu   K  v  a  n  t  u  n- 


gin  vuokra-alue,  3,102  km';  445.414  as.  (1907). 
—  Vastapäiitä  edellistä,  Santnngin  niemimaalla 
Tsilin  salmen  eteläpuolella  on  Englannilla  1898 
vuokrattu  Vei  hai  vei  n  satama  alueineen, 
740  km=;  150,000  as.  (1908).  Sitä  ympiiröi  puo- 
lueeton piiri.  —  Santungiu  niemimaan  eteläpim- 
lella  on  Saksan  1898  vuokr;iania  K  i  a  u  t  s  o  ii  n 
alue.  501  km",  169.120  as.  (1910).  Sitä  ympäröi  n. 
4.500  km^  käsittävä  puolueeton  ala.  Etelä-K:ssa, 
Kantouin-Iahden  suussa  on  saarilla  Englannin 
omistama  siirtomaa  Hongkong,  126  km', 
336.488  as.  (1908),  sekä  mantereella  siihen  liitetty, 
1898  vuokrattu  Hongkongin  vuokra-alue,  883 
knr,  ti5.022  as.  (1908).  —  Toisella  puolen  Kantonin- 
lahtea  on  Portugalin  omistama  siirtola  Macao, 
10  km',  63,991  as.  (1898).  —  Länteen  viimemaini- 
tuista on  Ranskalla  1898  vuokrattu  alue 
K  V  a  n  gt  s  o  u  v  a  n,  700  knr,  177,097  as.    (1906). 

E.  E.  K. 
Historia.  Kiinalaiset  ulottavat  historiansa 
tavattoman  kauaksi.  2  miljoonaa  vuotta  taa):sc- 
päin;  mutta  vasta  n.  2700  t.  2600  vaiheilla  e.  Kr. 
heidän  varsinaiset  ajantietonsa  alkavat,  ja  aluksi 
nekin  ovat  vielä  tarunomaisia.  Kiinalaisten  esi- 
isät  näkyvät  vaeltaneen  Keski-.\asiasta  Hvangho- 
virran  ympäristöön,  laskivat  valtansa  alle  inaan 
alkuasukkaat  sekä  laajensivat  vähitellen  valtansa 
}'li  koko  tuon  laaj;in  tasangon  mereen  a.sti.  Aika- 
kirjat kertovat  suurista  hallitsijoista  (Fuhi,  .Sen- 
nung,  Huangti,  Jao  ja  Sun),  jotka  opettivat  kan- 
salle metsästystä,  kalastu.sta.  karjanhoitoa  ja 
maanviljely.stä  sekä  silkinviljelystä  ja  totuttivat 
sitä  yhteiskunnalliseen  elämään.  Vanhimpina  ai- 
koina hallitsijat  määräsivät  parhaimman  ministe- 
rinsä seuraajakseen;  mutta  2205  tuli  keisarinarvo 
perinnölliseksi.  Ensimäinen  hallitsijasuku  oli 
Hsia  (2205-1766),  jonka  perustaja  oli  Jy;  sen 
jiilkoen  liallitsi  Sang-suku  (176(5-1122).  Mah- 
tava Vuvang,  joka  on  mainittu  lainsäätäjänä,  oli 
Tsau  nimisen  suvun  (1122-249)  ensimäinen  hal- 
litsija. Tämän  suvun  aikana  elivät  K:n  suurim- 
mat ajattelijat  Laotse  (604-517),  Konfut.se  (550- 
478)  ja  Mengtse  (371-289).  K.  hajaantui  moniin 
lääneihin,  jotka  saavuttivat  itsenäisyyden,  kun- 
nes uuden  T  s  i  n-suvun  hallitsijat  taas  yhdistivät 
kaikki  valtansa  alle.  Mahtavin  näistä  oli  Si 
Huangti  (246-10),  joka  jakoi  valtakunnan  36 
maakuntaan,  joiden  pääkaupungit  hän  yhdisti 
taidokkaasti  rakennetuilla  maanteillä;  hän  yh- 
disti myö.skin  vanhastaan  pohjoisrajalle  rakenne- 
tut muurit  suureksi  muuriksi  barbaarikansojen 
hyökkäyksiä  ehkäisemään  ja  miiäräsi  poltettavaksi 
kaikki  vanhat  valtio-oikeudelliset  ja  historialliset 
kirjat.  Uuden  H  a  n-snvun  aikana  |206  e.  Kr.- 
221  j.  Kr.)  laajeni  K:n  valtakunta  siten,  että 
eteläiset  maakunnat  ja  Tonkin  liitettiin  sii- 
lien ja  Annam  ja  Kotsinkiina  pakotettiin  tun- 
nustamaan sen  yliherruutta;  lännessäpäin  taas 
Tarimvirran  vartta  kulkeva  tärkeä  kauppatie  oli 
sen  vallassa;  hiongnuja  (hunneja)  vastaan  taistel- 
tiin, ja  94  j.  Kr.  oli  kiinalainen  armeia  Kaspian- 
meren itärannalla;  vilkas  kauppayhteys  vallitsi 
tähän  aikaan  Länsi-Aasian  maidon  kanssa  ja  roo- 
malaisia kauppiaita  purjehti  Tonkinin  rannoille 
asti  silkkiä  ostamaan.  Jo  ennen  Han-suvun  sam- 
mumista K.  jakaantui  kolmeen  osaan,  josta  oli 
seurauksena  45  vuotta  kestävät  sisäiset  sodat. 
Eräs  Vuti  niminen  keisari  yhdisti  taas  kaikki 
maakunnat   valtaansa;    mutta  sitten   seurasi   jiil- 


Kii 


n  a 


.Ma;iseutiikiiU|>iiiim-.ui 


Siiin  k;iii[»iinL;iii   karu. 


Kuleja  yksipyuiai.siue  tyijnturattaineeu." 


.lulllaklllkiH' 


III    kiiiiahii->ii    |i;i|'i 


'/S 


Uuppiuuiiu  pulttajia. 


Kansankahvila. 


Kiina  il. 


1\\  la    K.tnu'i:iii    i  a  a  n  iknl  Iji 


llciiiy-lvuny    (1'jiigiamiiii    umistniiia). 


I'n-in.i    jiikiiiluksia. 


Kivisillä. 


M  ^^ :":i 


Knniiika:iii|ialatsiii    |iiiiil  i,   Tckinj; 


Kniifiilsi'n     liaililallc    julila\a    Irlihikilj; 


Kyl;i   Sangbain    liilicllä. 


Kiinuiapoi  tti    L'i'kingissii. 


•"rs: 


Kiina   li. 


K\"la    KaliLuliin    lalililkulla 


lliiii;;-Kuiig  ^Eiiglanuiu    omistama). 


l'ii'iiia   jokialuksia. 


Kuiiinkaanpalatsin    portii.    r.kiiiL:. 


Ivoiiiut.-31-ii    lutudallu   j'jlila\a    IfiiI  ■  .k  u  ja. 


Kvlli   Sangliain   liilicllii 


K 11  lui  ia  portti    Pekingissä. 


7k'rtosartnX-jr/. 


BibUc^raphisches  Inslltut  Le^zi^issä- 


Mrjcituhseen.  .Mi/ta  ' 


f6.'i 


Kiina 


866 


lwii  |iitkälliiien  spkiisorroii  nika.  josta  K:n  aika- 
kirjoissa Oli  Vilin  liäiiiäriä  tietoja.  Vultakuiita  oli 
jiiettii  viiteen  osaan,  ju  vasta  T  a  n  <;-suvuu  aikana 
(61S-907)  se  jälleen  voimistui.  Tämän  suvun  mah- 
tavin keisari  oli  T  a  i  t  s  u  u  •;  (627-049).  joka  jär- 
jesti vakinaisen  .sotajoukon,  uudisti  K:n  vallan 
Tariniin  laaksossa,  pakotti  Tibetin  tuniiustauuian 
K:n  yliherruutta  ja  hyökkäsi  voitokkaasti  Ko- 
reaan. Taitsun^'in  aikana  63.">  tuli  K:aaii  Syy- 
riasta kristinuskon  saarnaajia,  joiden  hän  salli 
asettua  sekä  maakuntiin  että  iiääkau))unkiin.  Kn- 
nen  pitkää  hallitus  taas  heikontui :  K:ii  'lerrnns 
Aasian  uuii.ssa  hävisi,  kiinalainen  sivistys  Oksus- 
jn  Jaksartes-jokien  seuduissa  joutui  syrjään  per- 
sialaisen ja  arahialaisen  kulttuurin  tieltä,  ja  poh- 
joisesta rupesivat  turkkilaiset  hyökkäilemään  ra- 
jan yli.  Valtakunnan  sisässä  taas  .syntyi  riitoja, 
ja  v:sta  906  alkaen  maaherrat  irtaantuiv.it  kei- 
sarin vallan  alaisuudesta,  niin  että  50  vuoden  ai- 
kana .'>  sukua  liallitsi  samaan  aikaan.  Eräs  ken- 
raali Taitsu  teki  lopun  tästä  hajanaisuudesta  9G0 
ja  otti  keisarin  arvon,  tullen  siten  S  u  n  g-siivun 
kantaisäksi,  joka  hallitsi  kolme  vuosisataa  (960- 
12S0). 

Mant.suriasta  ilmestyi  tämän  suvun  hallite.ssa 
eräs  K  h  i  t  a  n  uiminen  tunguusilaisheimo.  joka 
valloitti  Pohjois-Iv:n;  sen  johdosta  Sung-keisarit 
muuttivat  pääkaupuukinsa  Xankinfriin ;  v:.sta 
1043  täytyi  koko  K: n  maksaa  Khitanille  veroa. 
V.  112.T  Khitanin  valtakunnan  hävitti  Kinta- 
tnarien  (mantsujen)  hallitsija.  Monfrolit  taas 
tekivät  Kinista  lopun  jo  13:nnen  vuosis.  alussa, 
mutta  vasta  Tsin,!;is-kaanin  pojanpoika  Kublai 
(1260-94»  valloitti  koko  K:n  ja  kaikki  .sen  li.sä- 
maat.  tehden  Pekingin  pääkaupungiksi.  Hän  oli 
mongolilaisen  J  u  e  n-suvun  perustaja,  joka  hal- 
litsi K:aa  v:eeu  136S.  Tähän  aikaan  oli  entistä 
lähempi  yhteys  K;n  ja  Länsimaiden  välillä  vallit- 
semassa; m.  m.  venetsialainen  Marco  Polo  teki 
silloin  kuuluisan  matkansa  Kiinaan  ja  sai  Kub- 
lailta  tärkeitä  virkoja.  Mutta  mongolien  herruus 
oli  raska.sta  varsinkin  .suurien  verojen  vuoksi,  ja 
ko.ska  sotavoimia  ei  voitu  pitää  tarpeeksi  iiiin 
laajassa  valtakunnassa,  syntyi  kapinoita.  Korea 
vapautui  ensin:  kansallisen  vapautuksen  K:ssa 
alkoi  eräs  entinen  pappi  Tsuijantsang,  joka 
valloitti  Xankingin  13.5.5.  jatkaen  taistelua  kun- 
nes tuli  keisariksi  136S  ja  M  i  n  g-suvun  (1368- 
1644)  kantaisäksi:  pääkaupunki  muutettiin  jäl- 
leen Pekingiin,  Miug-suvun  aikana  muodastui 
kiinalaisuus  vanhoillisine  katsantotapoineen, 
Konfut.sen  oppineen,  jäykkine  muotoineen  ja 
valtion  tutkintoineeu  sellaiseksi,  jona  Km  kansa 
omiin  oloihinsa  tyytyväisenä  on  säilyttänyt  sitä 
viime  aikoihin  asti.  Portugalilaiset  tulivat  1.517 
Macaon  satamaan  ja  saivat  1560  oikeuden  perus- 
taa sinne  siirtokunnan:  teetä  ja  posliinia  vietiin 
1590  ensi  kerran  K:sta  Eurooppaan:  jesuiit-it 
pääsivät  siellä  vaikuttamaan  v:sta  1581.  mutta 
Japanin  kanssa,  jota  vastaan  Koreassa  taisteltiin 
(1592-98).  kiellettiin  yhteys,  ja  espanjalaisilta, 
hollantilaisilta  sekä  englantilaisilta  kiellettiin 
kaupankäynti,  eivätkä  he  myöskään  saaneet  aset- 
tua K:aan. 

Ming-suvun  hallituksesta  tekivät  lopun  M  a  n- 
t  s  u  t  a  t  a  a  r  i  t.  jotka  jo  v:sta  1618  lähtien  otti- 
vat haltuunsa  Mantsurian.  Pekingkin  valloitet- 
tiin, ja  viimeinen  Ming  keisari  hirtti  itsensä 
il044).  K.  joutui  nyt  mantsulaisten  kaa- 
2S.     IV.    Painettu  =' ,.  12. 


nin  ,s  i  t  s  u  n  iSuntsin)  haltuun:  hän  oli 
ensimäinen  keisari  T  s  1  n  g-suvu.sta,  joka  uäibiu 
saakka  on  hallinut  K  :ssa.  .'funtsin  sekä  hänen  poi- 
kansa S  e  11  g  t  s  u  n  (K  a  n  g  s  i  n:  1662-1722)  ia 
K  a  o  t  s  u  n  (K  i  e  n  I  u  n  g  i  n  ;  1736-9.5)  aikana 
K:sta  tuli  mahtava  valtakunta:  kaikki  kapinat  ku- 
kistettiin, suurin  osa  Dzungariaa  ja  koko  Turkes- 
tan ja  Tibet  valloitettiin,  joten  rajat  ulottuivat  Hu- 
kharaan  ja  Tliiulustaniin  a.sti :  Formosan  «aari, 
jonka  hollantilaiset  olivat  omistaneet  1625-82, 
mutta  joka  sitten  oli  joutunut  merirosvojen  val- 
taan, valloitettiin  1683.  V.  1684  .syntyi  rajariito- 
jen johdosta  ^■enäjän  kanssa  sota,  joka  päättyi 
1689:  Venäjä  sai  vastedes  vuosittain  lähett.ää  yh- 
den karavaanin  Pekingiin  kauppaa  varten,  ja 
v:sta  1727  oli  Venäjän  hallituksella  Pekingissä 
10-miehiuen  hengellinen  liihetyskunta.  Ranskalai- 
.set  saivat  K:ssa  kaupp:ioikpuden  1660  ja  englan- 
tilaiset 1670.  mutta  viimemainittujen  oikeus  ra- 
joitettiin 1693  vain  Kantoniin.  Knotsin  Ttä-Tn- 
tian  komjipania  rupesi  1732  tekemään  kauppaa 
K:n  kanssa.  Kristittyjä  vainottiin  18:lla  vuosis., 
myöskin  keisari  Kienlungiu  aikana;  hän  oli  an- 
kara ja  julma,  mutta  suosi  tieteitä  perustaen  kir- 
jastoja. Hänen  poikansa  .J  e  n  t  s  u  n  g  i  n  (K  i  a- 
k  i  n  g)  aikana  (1796-1820)  rupesi  valtakunta 
rappeutumaan;  merirosvot  hätyyttelivät  ranta- 
maita ja  rosvojoukkoja  kulki  pilkin  maata. 
Kaikki  katolilaiset  karkoitettiin  K;sta  1815.  Hä- 
nen seuraajansa  H  s  u  a  n  t  s  u  n  g  i  n  (T  a  o- 
k  u  a  n  g)  hallitessa  (1820-50)  jatkuivat  sisäiset 
levottomuudet,  jota  paitsi  .syntyi  rajamaissa  rii- 
toja burjaattien  ja  kirgiisien  kanssa.  Engl.iunin 
kanssa  taas  syntyi  n.  s.  opiumisota  (1840-42). 
Itä-lntian  kauppaseura.  jolla  v:teen  1834  oli  Kan- 
tonissa yksinomainen  kauppaoikeus,  kuljetti  sinne 
paljon  opiumia,  jonka  käytäntö  suuresti  levisi, 
tuottaen  paljon  turmiota:  kun  .sen  tuonti  nyt  sal- 
littiin kaikille  Suur-Britannian  alamaisille,  levisi 
sen  käytäntö  vieläkin.  K:n  hallitus  kielsi  sen 
maahantuonnin,  mutta  kauppa  jatkui  kuitenkin 
salaa,  kunnes  hallitus  otti  takavarikkoon  20.283 
arkkua  opiumia.  ja  kielsi  kiinalaisia  englantilai- 
sille kauppiaille  myymästä  ruokatavaroita.  Nyt 
syntyi  sota:  englantilaiset  saarsivat  Kantonin, 
valloittivat  u.seita  paikkoja  ja  uhkasivat  Nan- 
kingia.  Silloin  keisari  teki  rauhan,  jossa  Englanti 
sai  korvauk.seksi  21  milj.  dollaria  :  5:ssä  s.atama- 
kaupuugissa  (Kanton.  Amoj,  Futsou.  Xingpo  ja 
.5anghai)  sen  laivat  saivat  käydä  kauppaa  teke- 
mässä: Hongkongin  saari  ja  kaksi  muuta  saarta 
annettiin  Englannille  pantiksi.  Vähän  myöhem- 
min sallittiin  muillekin  Euroopan  valtioille 
kauppaoikeus  näissä  5:s.sä  satamassa;  Yhdysval- 
tain kanssa  tehtiin  samanlainen  sopimus  1844. 
Ranskan  kanssa  sam.  v.  tehdyssä  sopimuksessa 
luvattiin  m.  m.  kaikille  kristinopin  saarnaajille 
täysi  toimintavapaus  ja  oikeus  omistaa  maata, 
kiinalaisten  taas  piti  saada  vapaasti  kääntyä 
kristinuskoon.  Tästä  .syntyi  kuitenkin  paljon  ret- 
telöltä, kiinalaiset  virkamiehet  näet  eivät  tahto- 
neet antaa  kri.stityille  suojaa,  kun  kiihkoisa  kansa 
heitä  vainosi. 

Taokuangin  pojan  ja  seuraajan  V  e  n  t  s  u  n  g  i  n 
(Hienfung)  aikana  (1850-61)  syntyi  suuri 
T  a  i  p  i  n  g-k  apin  a.  Tsing-sukua  oli  aina  pidetty 
muukalai.sena  ja  useiu  oli  tehty  salaliittoja  ja 
kapinoita  sitä  vastaan,  mutta  suurin  oli  vastamai- 
nittu.  Sen  johtaja  oli  eräs  opettaja  Hungtsiutsuen, 


867 


Kiina 


868 


joka  liitiistuttuaiiii  kristinuskoou  heitti  huoneis- 
taan ja  koulustaan  kaikki  epäjuinahuikuvat,  mutta 
kun  hiin  hävitti  eräan  suuressa  arvossa  pidetyn 
jiinuilaukuvau,  rupesi  hallitus  liäntii  alulist:imaan 
(ISöO).  Hän  sai  kuitenkin  paljon  puoluelaisia  ja 
rupesi  keisariksi  perustaen  oman  T  a  i  p  i  n  g- 
suvun.  valloitti  monta  uiaakuntaa  ja  sai  hal- 
tuunsa (1853)  entisen  pääkaupungin  Naukingin, 
joka  tuli  tämän  uudenkin  valtakunnan  pää]iai- 
kaksi.  Keisari  käännätti  Uuden  testamentin  ja 
suosi  kaikin  tavoin  kristittyjä;  mutta  ei  antanut 
kastaa  itseiinsä.  Koko  valtakuntaa  hän  ei  kuiten- 
kaan saanut  lialtuunsa  ja  menetti  1858  osan  jo 
valloittamaansa  aluetta.  Samoihin  aikoihin  K:n 
hallitus  joutui  sotaau  Englannin  ja  Ranskan 
kanssa.  Se  ei  näet  tahtonut  täyttää  kaikkia  1842 
v:n  rauhan  sopinuiksia  ja  kun  Kantonin  vara- 
kuningas Jeh  1856  otatti  kiinni  erään  englanti- 
laisen laivan  eikä  hyvitystä  saatu,  rupesivat  eng- 
lantilaiset pommittamaan  Kantonia  ja  hävittivät 
o.san  kaupunkia  sekä  keisarillisen  laivastoa;  K:n 
hallitus  taas  pani  kansan  avulla  toimeen  verilöy- 
lyjä hävittääksecn  eurooppalaiset  (1857).  Hans- 
kakin yhtyi  Englannin  kanssa  yhteiseen  toimin- 
taan; kumpikin  valta  lähetti  Kiaan  sotalaivoja 
ja  8,000  miestä  maaväkeä ;  Kanton  valloitettiin, 
Jeh  joutui  vangiksi.  Sitten  engl.-ransk.  laivasto 
(1858)  kulki  Peiho-jokea  ylöspäin,  tullen  aina 
Tientsiniin.  Pekingin  satamaan  asti,  jolloin  K:u 
hallitus  suostui  tekemään  sovinnon.  Sen  mukaan 
Euroopan  vallat  saivat  pitää  lähettiläitä  Pekin- 
gissä; kristinoppia  saatiin  vapaasti  harjoittaa, 
jota  paitsi  Englanti  ja  Ranska  saivat  sotakor- 
vausta. Mutta  kun  K:n  hallitus  viivytteli  sopi- 
muksien vahvistamista  ja  rupesi  varustamaan 
Peihon  varrella  olevia  linnoituksia,  päättiviit 
englantilaiset  liävittää  nuo  linnoitukset;  mutta 
heidän  täytyi  kuitenkin  peräytyä.  Silloin  sekä 
Englanti  että  Ranska  panivat  suurempia  jouk- 
koja liikkeelle;  12.600  miestä  englantilaista  vä- 
keä ja  7,500  ranskalai.sta  meni  1860  laivoilla 
Peihoa  ylöspäin  valloittaen  kaikki  sen  rannalla 
olevat  varustukset ;  he  ottivat  Tientsinin  haltuunsa 
.sekä  lähestyivät  Pekingiä;  mutta  kun  englanti- 
laiset ja  ranskalaiset  upseerit  keskustelivat  kii- 
nalaisten viranomaisten  kanssa  lähettilästen  vas- 
taanotosta Pekingiin  sekä  sotajoukkojen  yllä- 
pidosta, hyökkäsi  joukko  tataarilaisia  sotamiehiä 
kavalasti  heidän  päälleen,  surmasi  muutamia  ja 
vei  toi.set  vangiksi  (syysk.  18  p.)  ;  kiinalaiset 
voitettiin  pian  perinpolijin  Palikaon  luona  syysk. 
21  p.  1860.  Pekingin  ulkopuolella  oleva  keisarin 
kesäpalatsi  miehitettiin  ja  sen  suuret  aarteet 
ryöstettiin,  jonka  jälkeen  .se  poltettiin.  K:n  hal- 
litus suostui  nvt  rauhaan,  jossa  se  lupasi  sallia, 
että  vieraiden  valtojen  lähettiläitä  saisi  vakinai- 
sesti olla  Pekingissä,  maksaa  hyvitystä  äsken 
mainitusta  petollisesta  menettelystä  4  milj.  trfin- 
gia  ja  myönsi,  että  liittovaltioiden  lähettiläät 
tulivat  Pekingiin  1,000  miestä  kunniavartionaan. 
Marraskuussa  ISCO.  kun  rauhansopimukset  oli 
vahvistettu,  lälitivät  Ranskan  ja  Englannin  jou- 
kot Pekingistä. 

Ilienfungin  pojan  ja  .seuraajan  Mutsungin 
(Tungtsi;  1861-75)  alaikäisyyden  aikana 
prin.ssi  Kung  ja  keisarin  äiti  johtivat  hallitusta 
%  siihen  suuntaan,  että  suhteet  eurooppalaisten 
kanssa  tulivat  paremmiksi ;  Euroopan  valtojen 
lähettiläitii   oli    v:sta    1861    Pekingissä.     Taiping- 


kapina.  joka  yhä  jatkui,  saatiin  kukistel'iksi 
Knglannin  ja  Ranskan  avulla;  näiden  maiden 
liallitukset  näet  käskivät  K:n  vesillä  olevien  lai- 
vastojensa  päälliköiden  auttaa  keisarin  joukkoja, 
ja  niinikiiiin  antoivat  luvan  upseereilleen  jiirjes- 
tää  kelvollisia  joukko-osastoja  ja  ruveta  K:n  lai- 
vastossa palvelemaan.  Vähitellen  kapinalliset  me- 
nettivät kaikki  rantamaakunnat,  ja  vilidoin  1804 
heidän  pääkaupunkinsa  Nanking  valloitettiin,  sen 
jälkeen  kun  Taiping-keisari  puolisoineen  oli  polt- 
tanut itsensä.  Sitten  hallitus  hävitti  k.iikki 
maakuntia  kiertävät  rosvojoukot.  Kaikkiaan  oli 
Taiping-kapinan  johdosta  noin  2  milj.  ihmistä 
menettänyt  henkensä.  Vielä  kukistettiin  (1876) 
dunganit.  jotka  olivat  muhamettilaisia  Mongo- 
lian rajalla  olevissa  Kansun  ja  Sensin  maakun 
nissa;  Jynnanissa  ja  Turkestanissa  oli  erityisiä 
ruhtinaskuntia  muodostunut,  mutta  nekin  kukis- 
tettiin. Tungtsi  kuoli  1875  jättämättä  poikaa, 
jonka  johdosta  hänen  serkkunsa  T  s  a  i  t  i  e  n 
(Kuangsu)  korotettiin  keisariksi.  Hänen  ala- 
ikäisyytensä vuoksi  oli  v:een  1889  holhooja- 
hallitus,  jonka  aikana  K.  tuli  yhä  parempiin  suh- 
teisiin Euroopan  valtojen  kanssa,  mihin  vaikutti 
suuresti  se,  että  sillä  nyt  oli  lähettiläitä  Berlii- 
nissä, Pariisissa,  Lontoossa,  Pietarissa,  sekä 
Wa.shingtonissa,  Birmassa  ja  Japanissa.  .Tapanin 
kanssa  synt}'i  kiista  (1874)  sen  johdosta,  ellä 
tämän  valtion  alamaisia  oli  Formosan  saardia 
ryöstetty,  mutta  se  saatiin  sovituksi  Englannin 
välityksellä.  Kun  eräs  englantilainen  Margary 
oli  murhattu  Birman  ja  K:n  rajalla,  antoi  K. 
hyvitystä,  ja  julisti  (1876),  että  muukalaiset  si^i- 
vat  matkustaa  K:ssa  viranomaisten  tUri'issa. 
V.  1875  oli  annettu  julistus,  jossa  kiellettiin  muu- 
kalaisista käyttämästii  /  s.  o.  barbaari-niuieä 
sekä  kristityltä  lähetyssaarnaajia  ja  kristin- 
oppiin kääntyneitä  ahdistamasta.  Kiinalaisia  ru- 
jiesi  muuttamaan  Pohjois-,\meriikan  länsiosiin. 
Suiula-saarille  ja  ."Vustraaliaan,  jossa  he  pidkivat 
työpalkat.  Sen  johdo.sta  vaadittiin  näissä  maissa, 
että  heitä  kiellettäisiin  maahan  muuttamast.i,  ja 
Yhdysvaltain  kongressi  sääsi  1S82  lain,  joka  20 
v:ksi  kielsi  kiinalaisten  maahantulon;  sitii  ei 
kuitenkaan  pantu  käytäntöön;  1884  kielto  mää- 
rättiin 10:ksi  vuodeksi,  mutta  1802  sitä  koven- 
nettiin. Samanlainen  laki  tuli  1901  Austraatiassa 
kiiytiintöön.  Venäjän  kanssa  syntyi  riita  Kuhlzan 
alueesta  Dzungarian  eteläo.sassa,  jonka  tämil  1871 
oli  anastanut.  Sotajoukkoja  jo  koottiin  rajoille, 
mutta  markiisi  Tseng  sai  aikaan  sopinnkson 
helmik.  14  p.  1881,  jonka  mukaan  K.  sai  Kuhlzan 
takaisin.  Hanskan  kanssa  synt.yi  riitaisuuksia 
sen  johdosta,  että  tämä  anasti  itselleen  Tong- 
kingin  ja  suojelusherruuden  Annamissa,  jotka 
nuiat  K.  piti  herruutensa  alle  kuuluvina.  Kun 
se  ei  voinut  asevoimalla  puolusta.a  oikeuksiansa, 
teki  varakuningas  Lihungtsang  1884  Ranskan 
valtuutetun  l"ournier'n  kanssa  Tientsinissä  so|ii- 
muksen.  jonka  mukaan  Tongking  luvattiin  luo- 
vutta;i  Ranskalle.  Syntyi  kuitenkin  sota,  kuu 
ranskalaiset  ennen  määräajan  loppua  koettivat 
anastaa  erästä  kiinalaisten  hallussa  olevaa  Ba<'IC- 
nimistä  paikkaa,  mutta  pakotettiin  peräyty  uaän. 
Amiraali  Courbet  tunkeutui  Futsoun  satamaan  ja 
tuhosi  useita  kiinalaisia  sotalaivoja  sekä  hävitti 
arsenaalin.  Sen  jiilkeen  oli  vielä  useita  taiste- 
luita; mutta  kun  Ranskassa  moitittiin  kallista 
sotaa,     saatiin      Kuglannin      viilitvksellä     aikaan 


869 


Kiina 


870 


rnuha  Tioiitsinissä  (kesäk.  9  p.  1885),  jossa  K. 
suostui  aulania.iu  Ranskalle  Toiigkingin  sekä  yli- 
berruuden   Aiiiianiissa. 

K:ssa  alettiin  tähän  aikaan  panna  paran- 
nuksia toimeen  eurooppalaisen  mallin  mu- 
kaan; valtakunnan  pohjoisosissa  varakuningas 
Lihungtsang  rakennutti  sotalaivaston  ja  ran- 
nikkovarustuksia:  eteläosissa  taas  varakuningas 
Lin  Ming  Tsuan  rakennutti  rautateitä,  pani 
toimeen  postilaitoksen  ja  saattoi  alulle  teol- 
lisuuslaitoksia. Rahapula  ja  kansan  vastustus 
keskeyttivät  kuitenkin  nämä  uudistuspuuhat; 
vieläpä  Sanghain  ja  Jusungiu  välille  rakennettu 
rautatie  hävitettiin.  Hovi  asettui  niinikään  van- 
lioillismieliselle  kannalle.  V.  1894  syntyi  sota 
.Ial)aniu  kanssa,  joka  kilpaili  K:n  kanssa  Ko- 
rean herruudesta.  Kuu  Koreassa  keväällä  1894 
oli  syntynyt  kapina,  pyysi  kuningas  K:lta  apua. 
K:n  hallitus  lähettikin  sinne  kenraali  Jin  joh- 
dos.sa  3,000  miestä,  ilmoittaen  samalla  Japanin 
hallitukselle  asiasta,  mutta  tämä  paheksui  sitä, 
että  K:n  hallitus  sanoi  Koreaa  vasallivaltioksi, 
j.a  lähetti  myöskin  joukkoja  Tsemulpoon.  Heinäk. 
23  p.  Japanin  joukot  miehittivät  kuninkaan  pa- 
latsin sekä  asettivat  kuninkaan  isän  Taivoukunin. 
hallitsijaksi.  Elok.  1  p.  Japani  julisti  sodan  K:aa 
vastaan.  Kiinalaiset  joukot,  jotka  Mantsuriasta 
tulivat  Koreaan,  voitettiin  syysk.  15  p.  pääkau- 
pungin pohjoispuolella,  ja  amiraali  Tingin  jch- 
tama  laivasto  joutui  niinikään  tappiolle  Jalu- 
joen  luona  syysk.  17  p. ;  yksi  »japanilainen  ar- 
meianosasto  valloitti  marrask.  21  p.  Porth-Arthu- 
riu  lujan  linnoituksen,  jonka  jälkeen  Japani 
lähetti  30  laivaa  ja  30.000  miestä  Veihaivein  .sa- 
tani.in  edustalle.  Se  valloitettiin  sekä  s.atamassa 
oleva  kiinalainen  laivasto  helmik.  13  p.  1895. 
Kun  japanilaiset  vielä  olivat  kulkeneet  Liaoho- 
joen  yli,  joka  erottaa  Mantsurian  varsinaisesta 
K:sta,  lähetettiin  Tsilin  varakuningas  Lihu!'.g- 
tsang  Simono-sekiin  rauhan  sovittajaksi.  Huhtik. 
17  p.  1895  tehtiin  rauha,  jossa  K.  luovutti  Japa- 
nille Liaotungin,  Formosan  ja  Pescadores-saaret, 
lupasi  suorittaa  sotakulunkia  200  milj.  taelia 
(750  milj.  S:n  markkaa)  ja  antaa  K:ssa  asuville 
japanilaisille  enimmin  suositun  kansan  kauppa- 
oikeudet. Mutta  ennenkuin  nämä  määräykset  oli 
vahvistettu,  pakottivat  Venäjän.  Ranskan  ja 
Saksan  hallitukset  Japanin  luopumaan  Liaotiin- 
gista,  josta  se  sai  korvausta  30  milj.  taelia  (112 
milj.  S:n  markkaa).  Tässä  sodassa  oli  tullut 
näkyviin  K:n  lieikkous  Japanin  rinnall.i.  j<;ka 
oli  järjestänyt  sotalaitoksensa  ja  hallintonsa 
eurooppalaisen  mallin  mukaan.  Sen  johdosta  muo- 
dostui K;ssakin  reformipuolue:  Pekingissä  pe- 
rustettiin kesällä  1895  Tsiang  Hsy  Hui  niminen 
seura,  jonka  johtaja  oli  eräs  akatemian  jäsen 
Kanjuvei ;  ohjelmaan  kuuhii  rautateiden  raken- 
taminen, länsimaisten  tietojen  vaatiminen  val- 
tion tutkinnoissa,  sanomalehtien  perustaminen 
y.  m.  Keisari  Kuangsukin  hyväksyi  nämä  har- 
rastukset. Mutta  ne  keskeytyivät  pian  Euroopan 
valtioiden  maan-anastusten  johdosta.  Kaksi  s,'ik- 
salaista  lähetyssaarnaajaa  oli  murhattu,  jonka 
johdosta  saksalaisia  sotalaivoja  tuli  marras- 
kuussa 1897  vaatimaan  hyvitystä;  K:n  hallituk- 
sen täytyi  luovuttaa  Saksalle  Kiautsoun  lahti 
ympäristöineen  90  vuoden  vuokraoikeudella  sekä 
Santungin  niemimaa  sen  vaikutuspiiriksi.  Sil- 
loin vaati  myöskin  Venäjä  it.selleen  Porth-Arthurin 


ja  Talienvanin  satamat  25:ksi  vuodeksi.  Ranska 
otti  Kvangtsouvan  lahden  ja  Englanti  Veihai- 
vein. Tämä  menettely  suututti  kiinalaisia  ja 
vanhoillinen  puolue  pääsi  voitolle.  Syyskiiussa 
1898  pakotettiin  keisari  jättämiiän  hallituksen 
johto  leskikeirarinnalle  Tsehsille:  5  reformipuo- 
lueen  johtajaa  mestattiin,  mutta  Kanjuvei  pääsi 
pakenemaan.  Keisari  pakotettiin  määriiämään 
serkkunsa  prin.ssi  Tuanin  poika  Putsuan  kruunun- 
perilliseksi. Tällä  taantumuksen  aikakaudella  sai 
alkunsa  myöskin  boksariliike  (ks.  B  o  k- 
sa  ri).  Nuorison  keskuudessa  syntyi  joukko  i.sän- 
maallisia  yhdistyksiä,  joiden  tarkoituksena  oli 
taistelu  kaikkea  muukalaisuutta  vastaan.  Poikiin 
liittyi  kaikenlai.sta  kelvotonta  vjlkeä  aseilla  varus- 
tettuna. Pekingissä  olevat  vieraiden  valtojen  lä- 
liettiläät  vaativat,  että  boksarien  harjoitukset 
kiellettäisiin;  hovissa  suosittiin  hoksareita,  prinssi 
Tuan  tuli  heidän  ylimmäksi  suojelijakseen  ja 
liike  levisi  nopeasti  ympäri  maan.  V.  1900,  joi- 
join  oli  kova  kuivuus  ja  sen  johdosta  katovuosi 
kävi  liike  vaaralliseksi;  rautateitä  hävitettiin 
lähetysasemia  poltettiin,  lähetyssaarnaajia  ja  kii- 
nalaisia kristityltä  surmattiin.  .Sen  johdost.i  Pe- 
kingissä olevat  lähettiläät  kutsuivat  toukok.  31  p. 
Takun  edustalla  olevasta  sotalaivastosta  suojak- 
seen  340  merisotilasta,  ja  kesäk.  8  ja  9  p.  he 
pyysivät  lisää.  Silloin  amiraali  Seymour  lähti 
kesäk.  10  p.  2,000  miestä  mukanaan  rautateitse, 
nuitta  ei  päässyt  Lanfangin  asemaa  kauemmas; 
rata  oli  rikottu,  ja  boksarit  ahdistivat  häntä, 
jonka  vuoksi  hän  vetäytyi  Tientsiniin.  Takun 
edustalla  olevien  eri  valtojen  laivastojen  päälli- 
köt valloittivat  kesäk.  17  p.  Takun  linnoitukset, 
ja  nyt  K:n  liallitus  asettui  kaikkiin  näihin  val- 
toihin viholliskannalle.  käski  kesäk.  19  p.  Pe- 
kingissä olevia  lähettiläitä  24  tunnin  kuluessa 
lähtemään  pois  sekä  antoi  käskyn  hyökätä  Soy- 
mourin  joukkojen  päälle.  Saksan  lähettiläs 
v.  Ketteler  surmattiin  20  p.  ja  kiinalaiset  alkoi- 
vat pommittaa  lähetyskuntien  saarrettuja  asun- 
toja. Tätä  piiritystä  ja  taistelua  kesti  8  viikkoa. 
Sillä  välin  olivat  liittoutuneiden  sotavoimat  pääs- 
seet voitolle  Tientsinissä.  jossa  oli  aluksi  1.400 
sotilasta,  suurin  osa  venäläisiä,  puolustanias.sa 
muukalaisia,  ja  kun  apujoukkoja  oli  saapunut, 
pelastui  Seymour  ja  kiinalaiset  karkoitettiin.  Kun 
Japanista  oli  saapunut  uusia  joukkoja,  marssit- 
tiin Pekingiin,  joka  valloitettiin  elok.  14  p. 
Keisarillinen  perhe  oli  paennut  Sensiin.  jonka 
vuoksi  ruvettiin  prinssi  Tsingin  ja  Lihungtsaugin 
kanssa  rauhanneuvotteluihin ;  mutta  kun  nämä 
pitkistyivät,  rupesivat  boksarit  uudelleen  hätyyt- 
tämään muukalaisia,  jonka  vuoksi  lähetettiin 
joukkoja  kapinallisiin  seutuihin  :  ankarimmin  me- 
nettelivät  venäläiset  Mantsuriassa.  asettaen  sinne 
väliaikaisen  sotilashallituksen.  Kun  safcs.il.  sota- 
marsalkka Waldersee  oli  saapunut  (syysk.  27  p.), 
lähti  hänen  johdossaan  olevista  saksalaisista,  ja- 
panilaisista, englantilaisista,  itävaltalaisista  ja 
italialaisista  joukoista  retkikuntia  eri  maakun- 
tiin. Pekingissä  oli  sillä  välin  ruvettu  keskus- 
telemaan rauhasta,  mutta  neuvottelut  jatkuivat 
aina  syyskuuhun  1901,  ennenkuin  rauhankirja 
lopullisesti  vahvistettiin.  Siinä  määrättiin  sovitus 
v.  Kettelerin  murhasta  ja  syylliset  virkamiehet 
rangaistaviksi;  K:aan  ei  saanut  tuoda  sotatar- 
peita  määräajan  kuluessa,  ja  .se  lupasi  suoritt.ia 
465    milj.    taelin     (n.    1,775    milj.  Sink.V   suurui- 


871 


Kiina— Kiinakuori 


872 


sen  valiiMgonkorvaussumiiiiui  siten,  että  se  v:leeii 
1940  olisi  maksettu.  Pekingissä  oleva  lähetys- 
kuntien  kaupunginosa  oli  suojeltava  varus- 
väellä eivätkä  kiinalaiset  saaneet  asua  siinä; 
Takun  linnoitukset  määrättiin  hävitettäviksi  ja 
kahteentoista  Pekingin  ja  meren  välillä  olevaan 
paikkaan  oli  vierasta  varusväkeä  sijoitettava. 
Vallat  ]>uolestaau  myönsivät,  että  K.  saisi  korot- 
taa tuontitulleja.  Syyskuussa  1901  vieraat  jou- 
kot liihtivät  Pekingistä,  ja  lokakuussa  1902  luo- 
vuttiin .sanghaista. 

\'.  1902  syntyi  jälleen  kapina  K:n  eteläisissä 
maakunnissa  erään  Hungniingin  johdolla,  mutta 
.se  kukistettiin.  N'yt  tuli  Jlaut.surian  asia  tär- 
keimmäksi. Venäjä  kun  ei  halunnut  luovuttaa 
takaisin  tätä  anastamaansa  maakuntaa  ia  lalitoi 
saada  Koreankin  valtaansa.  Sen  johdosta  syntyi 
Englannin  ja  Japanin  välinen  liitto  (tammik. 
;>0  p.  1902),  jonka  tarkoitus  oli  puolustaa  Kiinan 
ja  Korean  itsenäisyyttä  ja  loukkaamattom\iutta. 
Venäjä  suostui  Pekingissä  tehdyn  sopimuksen 
mukaan  (liuhtik.  H  p.  1902)  luovuttamaan 
Mant-surian  IS  kuukauden  kuluessa;  mutta  kun 
muut  vallat  rupesivat  tavottelemaan  K:ssa  itsel- 
leen etuja,  rautateiden  rakentamisia  varsinkin, 
ti  Venäjä  tahtonutkaan  luopua  siitä,  vaan  esitti 
K:lle  uusia  ehtoja,  jotka  kuitenkin  Japanin  ja 
Yhdysvaltain  vastustuksen  johdosta  hyljättiin. 
Näiden  valtojen  toivomuksesta  ja  huolimatta  Ve- 
näjän vastustuksesta  K.  julisti  3  JIantsurian  kau- 
punkia. Mukdenin.  Antungin  ja  Tatungkoun  va- 
paiksi kauppapaikoiksi  kaikille  kansoille.  Kun 
sota  oli  syntynyt  Venäjän  ja  Japanin  välillä, 
lupasi  Japani,  että  jos  K.  pysyisi  puolueetto- 
mana, se  saisi  pitäii  kaikki  maansa.  Portsmouthin 
rauhassa  päätettiinkin,  että  K.  saisi  takaisin 
koko  Mantsurian  paitsi  1.898  Venäjälle  luovutet- 
tua ja  nyt  Japanille  jätettävää  Liaotung-niemi- 
maata.  —  Entistä  valtaansa  Mantsuriassa  K.  ei 
ole  kuitenkaan  saanut  takaisin.  —  Japanin  sodan 
jälkeen  alkoi  K :ssa  taas  reformien  harrastus;  eräs 
tutkijakunta  lähetettiin  .Japaniin  ja  Eurooppaan 
ottannian  selvää  valtiollisista,  taloudellisista  ja 
hallinnollisista  laitoksista,  ja  .sen  laatiman  ker- 
tomuksen perustuksella  keisari  julisti  syysk.  1  ]). 
1906.  että  uusi  hallitusmuoto  oli  tarpeellinen, 
sitten  kuin  hallinto-  ja  rahalaitos  ensin  oli  jär- 
je.stetty.  Opinmin  käytäntö  oli  lopetettava  10 
vuoden  kuluttua,  ja  pääkaupungin  kaikki  opiumi- 
kapakat  suljettiin  (maalisk.  17  p.  1907).  Syys- 
kuussa 1907  keisari  antoi  julistuksen,  jossa  lu- 
vattiin 9  vuoden  kuluessa  kutsua  kokoon  parla- 
mentti ja  sillä  välin  oli  kussakin  maakunnassa 
järjestettävä  valitut  neuvostot.  Uusia  lälietystöjii 
lähti  Eurooppaan  tutkinuian  kauppaoloja,  ko\iln- 
laitosta  ja  hallitusmuotoja.  —  Keisari  Kuangsu 
kuoli  marrask.  14  p.  1908  ja  seuraavana  päivänä 
kuoli  leskikeisarinna,  joka  .50  vuoden  aikana  oli 
vaikuttainit  hallitusasioihin.  Kuangsu  oli  mää- 
rännyt 3-vuotiaan  veljensäpojan  Puyin  (TTsuan- 
tungin)  ])erillisekseen.  Hallitusta  on  hoitanut  hä- 
nen isänsä.  ])riiissi  T.sun.  ja  se  on  jatkunut  edis- 
tysmieliseen suuntaan :  laivastoa  on  muodosteltu 
paremmaksi  ja  rannikkojen  puolustamisesta  on  ]ii- 
detty  huolta;  armeiaa  on  niiiiikiiän  ruvettu  jär- 
jestämään eurooppalaiseen  malliin.  Lokak\iussa 
1909  annettiin  julistus,  jossa  lähemmin  määrät- 
tiin, kuinka  molemmat  kamarit  vastai.sessa  edus- 
kunnassa   muodostettaisiin ;    samaan    aikaan    ko- 


koontuivat ensi  kerran  maakuntien  neuvostot, 
jotka  vaativat  valtiopäiväin  kokoonkutsumisen 
jouduttamista.  Hallitus,  joka  ei  tahtonut  luopua 
alkuperäisestä  snunnitelnuistaan  suostui  vihdoin 
siiliei\,  että  oli  kutsuttava  kokoon  valtakunnan- 
valiokunta,  neuvoa  antavalla  vallalla  varustetut 
valtioi)äivät.  jotka  kokoontuivat  Pekingissil 
lokak.  1910.  Kun  tämäkin  kokous  vaati,  että  pe- 
rustuslaillinen hallitusnuu)to  pantaisiin  mitä  pi- 
kimmin toimeen,  annettiin  marrask.  4  p.  1910 
uusi  keis.  julistus,  jonka  mukaan  eduskuntaineu 
valtiomuoto  tulisi  toimeenpantavaksi  jo  v.  1913; 
sitii  ennen  tulisi  vastuunalainen  ministeristö 
uuKidostettavaksi  sekä  uusi  virkamieslaki  annet- 
tavaksi. ,Totta  saataisiin  eurooppalaiseen  tapaan  '. 
opetettuja  kiinalaisia  perustettiin  Tsingtauhiin  ja  ■ 
Hongkongiin  korkeakouluja,  edellinen  sak.salais-  H 
ten.  jälkimäinen  englantilaisten  avulla.  —  V. 
1910  kiinalaiset  karkoittivat  Tibetistä  Dalai  La- 
man, joka  oli  koettanut  tekeytyä  itseuäi.seksi. 
Keväällä  1911  syntyi  Veniijän  kanssa  selkkaus 
sen  jolulosta.  että  Venäjä  vaati  K:aa  tarkejumin 
noudattamaan  kauppasopimusten  määräyksiä.  So- 
dan uhka  hälveui,  kun  K.  lopulta  taipui  Venä- 
jän vaatimuksiin.  Sisälliset  levottonuuulet  ovat 
edelleen  jatkuneet.  Vv.  1911-12  riehui  maassa 
vallankumouksellinen  liike,  jonka  tarkoituksena 
oli  kukistaa  hallitseva  mantsulainen  hallitsija- 
suku  ja  luoda  Kiinan  valtakunnasta  liittotasa- 
valta. Liikkeen  pääjohtaja  oli  toht.  .Snnjatsen. 
Helmikuussa  1912  hallitsijasuku  luopuikin  val- 
lasta ja  K.  julistettiin  tasavallaksi.  Presiden- 
tiksi valittiin  Juansikai  (ks.  t.),  joka  näinä 
tukalina  aikoina  tehokkaasti  on  toiminut  K:n 
sisällisen  ja  ulkonaisen  eheyden  säilyttämiseksi. 
[Käuffer,  ,.Geschichte  von  Ostasien";  Neumann, 
„Ostasiatisehe  Geschichte  1840-60";  Spielmann, 
„Die  Taiping-Revolution";  Boulger,  „History 
of  China";  Strauss,  „La  Chine,  son  histoirc 
et  ses  re.ssources" ;  Parker,  „China  her  history, 
diplonuiey  and  commerce" :  Cordier,  „Histoire  des 
relations  de  la  Chine  avec  les  puissances  ocei- 
dentales  1860-1902";  v.  Brandt,  „China"  (Hel- 
moltin  ..Weltgehchichte"n  2:sessa  osassa);  Cor- 
dier, .,Bibliotheea  sinica"  (kirjaluettelo)  ;  Bigham, 
..A  year  in  China  1899-1900";  Martin,  , , The 
siege  in  Peking";  Cheminon  ja  Fauvel-Gallais, 
„Les  ^venements  militaires  en  Chine":  v.  Miiller, 
..Die  \Virren  in  China";  d'Anthouard,  „Les 
Ho.veurs";  Denby,  „China  and  her  people" ; 
Richard,  „Comprehensive  geography  of  the  Chi- 
ue.se  Em))ire":  Martin.  ..The  awakening  of  China"  ; 
E.  T.  Williams,  „Progress  and  educational  reform 
of  China";  Eray,  ,.L'armee  chinoise";  Sargeant, 
...\nglo-cIiinese   commerce    and    diplomacy".] 

K.   O.    L. 

Kiina,  kiniini,  ks.  K  i  i  n  a  k  u  o  r  i. 

Kiinahappo  eräs  kiinakuoressa  oleva  Iieksa- 
hydrotetraoksibent.soehappo  C„HH„(On,))COOH, 
hajuttomat  ja  värittömät,  veteen  ja  alkoholiin 
liukenevat  kovin  karvaanmakuiset  kiteet,  vrt. 
K  i  i  II  a  k  n  o  r  i. 

Kiinahopea,    ks.    Kiina  n-h  o  p  e  a. 

Kiinakuori  (Cortex  chitiie),  usean  Cinchova- 
lajiii  kuori.  K.  sisältää  monta  lääketieteelle 
k.-illisarvoista  n.  s.  kiina-alkaloidia,  joista  kiniini 
on  yleisimmin  tunnettu.  Kuivatun  kuoren  tulee 
sisältää  noin  5  '^  alkaloideja.  Näi.stä  on  suurin 
m.äärä  kiniiniä;  sitäpaitsi  on  niissä  parisenkym- 


873 


Kiinalainen — Kiinan  kieli  ja  kirjallisuus 


874 


mentii  muita  lääketieteessä  enemmän  tai  vähem- 
män käytettyjä  aineksia,  niinkuin:  kinidiini.  knn- 
kiniini,  sinkoniini,  kinoidiini  y.  m.  Kiinakuo- 
rella  ja  siitä  saaduilla  valmisteilla  on  mitä  suu- 
rin käytäntö  sekil  ruoansulatuselimien  toimintaa 
kohottavana  karvasaineena  että  yleensä  vahvis- 
tavana lääkkeenä,  tonikumina:  k.-karvashapon 
läsnäolo  vaikuttaa  samalla  kudoksiin  jumoavasti. 
Suurin  käytäntö  on  k  :11a  kuitenkin  kuumetautien 
ja  etupäässä  vilutaudin  hoidossa.  K:sta  valmis- 
tetaan dekokteja.  ekstrakteja  ja  tinktuureja  (Dc- 
coctum  chiiifB,  f^rtiacttim  fliiidiniKr  chiiue.  Tinc- 
turu  chince  simplex,  Tinctura  c]ti)iw  componitu), 
joitten   käyttö  on   hyvin   monipuolinen. 

.V.    OB. 

Kiinalainen.  1.  ks.  Kiina.  —  2.  (ruots.  ki- 
«i.sd  =  majailla  satunnaisesti  ja  maksamatta  jon- 
kui>  luona),  satunnainen  majailija.  —  K  i  i- 
n  a  i  1 1  a.  k  i  i  n  a  t  a.  majailla  satunnaisesti  ja 
maksutta    jonkun    lui>na. 

Kiinalainen  musiikki  on  ikivanhasta  »Iku- 
perä.stään  tähän  saakka  pysynyt  pääasiassa 
.1-säveIisen  asteikon  pohjalla  (ks.  Pentatoui- 
uen).  Ammoisia  aikoja  sitten  harjoitettiin  Kii- 
nassa musiikin  teoreettistakin  tutkimista;  m.  m. 
siellä  keksittiin  sävelten  korkeuden  määrääminen 
kvinttivirityksen  avulla.  Väitetään  erään  Tsai- 
Jun  noin  1500  e.  Kr.  huomanneen,  että  jatku- 
valla kvinttivirityksellä  voidaan  aikaansaada 
7-sävelinenkiu  asteikko,  josta  piau  sitten  samaten 
johdettiin    kromaattinen    12-sävelinen,   esim.: 

-e-h 


f — c— g— d 
eli  siis: 


-fis- 


5-säv.:  o  d  f 

T-säv.:  f  (1  e   f 

12-säv  :  e  cis  d   dis   e   I'   fis 


cis  —  gis  —  dis  —  ai£ 

(c) 

a.         h  (c) 

gis  a  ais   h  (c) 


Mutta  käytännössä  ei  näille  uusille  sävelille  tul- 
lut varsinaista  merkitystä :  ne  esiintyvät  yleensä 
vain  ohimenevinä  haja-  ja  korusävelinä.  Kei- 
sarillisissa juhlatilaisuuksissa  käytetään  eräitä 
vanhoja  hymnejä,  joiden  sävelmät  liikkuvat  hi- 
taassa tasatahtisessa  rytmissä.  Xiiden  melodinen 
kulku  sitävastoin  on  jotenkin  levoton,  usein  har- 
paten pitkissä,  epämeiodisesti  toisiinsa  liittyvissä 
intervalleissa.  Soittimina  on  kiinalaisilla  sekä 
puhaltimia  että  kielisoittimia:  erikoisuutena  ovat 
monenlaiset  kello-  ja  lyömä-soittimet.  Jonkin- 
moista kaksiäänisyyttä  on  kehittynyt  siten,  että 
hidasta  laulusävelmää  säestetään  soittimella,  joka 
nopeammilla  sävelkuluilla  täyttää  laulun  sävelten 
lomat,  mutta  itse  siivelten  kohdalla  aina  palajaa 
yksiäänisyyteen.  /.     K. 

Kiinalainen  tuli,  tavalli.sen  mustan  ruudin 
tapainen  räjähdysaine,  jota  Kiinassa  käytettiin 
noin  v:sta  200  j.  Kr.  alkaen.  Se  oli  käytännö.ssä 
Kiinassa    vielä    185S.  (^.    V.    H.) 

Kiinalainen  Turkestan  ks.  I  t  ä-T  u  r  k  e  s- 
t  a  n. 

Kiinan  alppimaa  ks.   Kiina. 

Kiinan-hopea,    luisihopea. 

Kiinan  kieli  ja  kirjallisuus.  1.  Kieli,  jota 
puhuu  ja  kirjallisesti  käyttää  noin  'j,  koko  ihmis- 
kuntaa, kuuluu  laajaan  indokiiualaiseeu 
kieliheimoon,  johon  luetaan  yhteensä  n.  .SO  eri 
kieltä  ja  murretta  (Kiinassa,  Tibetissä.  Taka- 
Intiassa  ja  pohjoisosissa  Etu-IntiaaK  Tähän  hei- 
moon   kuuluvien    kielten    omituinen    rakenne    ja 


yleinen  kehityssuunta,  n.  s.  isoleeraus,  e.siintyy 
selvimmin  vanhemmassa  kiinan  kielessä,  jossa 
kaikki  sanat  ovat  yksitavuiset  ja  taipumattomat. 
Vertaileva  tutkimus  kuitenkin  osoittaa,  että  niiden 
alkukielessä  on  ollut  kaksitavuisiakin  sanoja  ja 
jonkinlainen  taivutus.  Uudemmassa  kiinan  kie- 
lessä merkityksellisiin  eli  ,.täysiin"  sanoihin  lii- 
tettävät „tyhjät"  sanat  kutakuinkin  vastaiivat 
muitten  kielten  taivutuspäätteitä,  ja  yksitavui- 
sien sanojen  sija.sta,  joilla  voi  olla  kymmenenkin 
eri  merkitystä,  käytetiiän  selventäviä  sanayhdis- 
tyksiä,  joten  kehitys  taas  näyttää  kulkevan  moni- 
tavuisuutta  ja  taivutusta  kohti.  Kiinan  kielen 
lukuisien  murteiden  välinen  ero  on  usein  niin 
ssuiri.  että  toisen  kiinalaisen  puhe  on  toiselle 
täydellisesti  käsittämätöntä,  ja  ke.skustelun  täy- 
tyy tapahtua  yhteisen  kirjoituksen  avulla.  Tär- 
keimmät murteet  ja  murreryhniät  ovat:  1)  A"u((h- 
hoä  (virkamieskieli)  Pohjois-  ja  Kcski-Kiinassa, 
2)  Tse-kiang  maakunnan  murteet,  joista  tunne- 
tuin Sanghain  murre,  3)  Fu-kien  maakunn:ui 
ja  4)  Kuantung  maakunnan  murteet.  Lisäksi 
tulevat  japanilaisten,  korealaisten  ja  annaniilais- 
ten  sivi.styneitten  käyttämät  kiinal.  murteet. 
Kmnhoä  (eli  mandariiniraurre)  on  Kiinassa 
yleinen  sivistyneitten  välisenä  keskustelukielenä 
ja  sitä  käytetään,  erittäinkin  siinä  muodossa, 
kuin  sitä  Pekingissä  puhutaan  (Pekingin  murre), 
myöskin  keveämmässä  kirjallisuudessa.  Vaka- 
vammassa kirjallisuudess.a  käytetään  kuitenkin 
vanhempaa  kieltä  (ku-wen/,  jolla  on  viralli.seu 
kielen  arvo.  Murteiden  välinen  erotus  on  suuri 
sekä  sanavara.stoon  että  sanojen  ääntämiseen  näh- 
den. Kun  konsonantteja  sanan  alussa  voi  olla 
vain  yksi  ja  vokaalin  tahi  vokaalien  jäljessä  voi 
seurata  vain  n  tahi  //-äänne  (muutamiss;i  van- 
hoillisissa nuirteissa  myös  m,  k,  t  ja  ;/i,  niin  eri- 
laisia tavuja  on  varsin  vähän.  esim.  llankoussa 
316.  Pekingissä  -120  ja  vanhoillisimmissa  mur- 
teissa 700-842.  Erilaisia  sanoja  on  kuitenkin  mo- 
nin verroin  enemmän.  Jokaista  eri  tavua  voi 
näet  ääntää  usealla  eri  tavalla,  eri  k  o  r  o  1 1  a. 
Kuan-hoässa  on  5  (murteittain  4)  korkoa:  1)  ta- 
sainen-korkea %  2)  tasainen-matala  *,  3)  nou- 
seva ',  4)  laskeva  '  ja  5)  lyhyt  korko  " :  toi- 
sissa murteissa  on  korkojen  luku  suurempi  (kor- 
kein on  8;  nousevaa,  laskevaa  ja  lyhyttä  on  sil- 
lein sekä  korkeaa  että  matalaa  I.  Kri  korolla 
äännetyt  tavut  ovat  eri  sanoja,  esim.  1)  »i«  äiti, 
2i  iiin  hamppu.  3)  mä  hevonen,  4)  mä  parjata. 
Mutta  paljo  on  olemassa  sanoja,  joilla  on  sama 
korko  ja  tavu.  mutta  aivan  eri  merkitys,  ja  sen- 
vuoksi  on  kiinan  kielessä  usein  pakko  käyttää 
selventäviä  lisäsanoja.  esim.  tyttöä  merkit.sevän 
sanan  sijaan  tyttölapsi  j.  n.  e.  Sanoilla  on  taval- 
lisesti erillään  ollessaan  hyvin  häilyvä  merkitys, 
esim.  tä  on  ..suuruu.s".  ..suuri".  ..suuresti"  ja  ..suu- 
rentaa". Lauserakenne  on  aina  tarkkojen  sään- 
töjen alainen,  ja  niin  ollen  sanan  asema  lau- 
seessa osoittaa  tarkemmin  sen  merkityksen,  esim. 
tä  kiiö  ..suuri  valtakunta",  iräiir/  tä  kuö  ..kuningas 
suurent;ia  valtakunnan",  kun  ta  (toisten  sanojen 
edessä)  ..valtakunnan  suuruus"  ja  (eri  lauseena! 
..valtakunta  on  suuri".  Kuu  samaa  sanaa  voi 
käyttää  monella  eri  tavalla  (substantiivina, 
adjektiivina,  adverbinä  ja  verbinä),  on  kielioppi 
siis  hyvin  yksinkertainen  ja  puhutun  kielen  oppi- 
minen erittäin  helppo,  jos  vain  osaa  äänt^iä  oikein. 
Vaikeampi   on  kirjoitus.    Omien  tietojensa 


875 


Kiinan  kieli  ja  kirjallisuus 


870 


mukaan  kiinalaiset  alkuaan  ovat  käyttäneet  kir- 
joituksen asemesta  solmuja  ja  piirustuksia.  \'iinie- 
mainituista  onkin  kehittynyt  heidän  kirjoituk- 
sensa, joka  siis  on  ollut  i  d  e  o  g  r  a  f  i  n  e  u.  s.  o. 
kirjoitusmerkit  osoittavat  suorastaan  käsitettä 
eikä  puhuttua  sanaa.  Niin  on  esim.  auringon 
nu-rkki  ollut  0,  kuun  }  ;  samaan  tapaan  piir- 
rettiin puu,  suu.  ihminen,  lintu  j.  n.  e.  Alku- 
peräiset merkit  ovat  vuosituhansien  kuluessa  suu- 
resti muuttuneet,  ja  asettamalla  yhteen  kaksi  tolii 
useampia  merkkejä  on  saatu  uusia,  esim.  kaksi 
puuta  =  metsä,  lintu  ja  suu  =  laulu,  puu  ja  ihmi- 
nen =  levätä,  aurinko  ja  kuu  =  valoisa,  rinta  ja 
ihminen  =  nainen,  nainen  ja  lapsi  =  rakkaus,  kaksi 
naista  =  riita,  aurinko  metsän  alla  =  yö  j.  n.  e. 
Pienillii  lis.ämerkeillä  ja  muutoksilla  on  saatu 
esim.  puun  merkistä  latva,  tyvi  j.  n.  e.  Näitten 
ideofirammien  lisäksi  on  keksitty  tuhansittain 
yhdistelmiä,  joissa  toinen,  n.  s.  foneettinen 
merkki  osoittaa,  mitä  äänteitä  toisella  (ideotjram- 
milla)  tarkoitetussa  sanassa  pitää  olla,  esim.  he- 
vonen (mä)  ja  nainen  =  äiti  (mä).  Varsin  keliit- 
(ynyt  oli  tämä  kirjoitus  jo  n.  16  vuosisataa  e.  Kr. 
ja  nykyi.sen  muotonsa  se  sai  jo  vähän  ennen  ajan- 
laskumme alkua,  jolloin  jo  tunnettiin  10,416 
merkkiä  (sanakirjassa  So-\ven).  Myöhemminkin 
on  merkkejä  lisätty,  pääasiallisesti  foneettisesti 
jhdistelemiillä,  ja  kaikkien  kirjoitusmerkkien  eli 
kirjainten  luku  on  40.000  (eräässä  13;nnen  vuosis. 
alu.ssa  ilmestyneessä  sanakirjassa  53,525).  Taval- 
liselle ihmi.selle  riittää,  jos  hän  osaa  lukea  3-4,000 
kirjainta.  Kirjoituksessa  kirjainten  järjestys  kul- 
kee ylhäältil  alas  ja  rivit  seuraavat  toisiansa 
oikealta  vasemmalle.  Kirjoituksen  oppimisen  liel- 
pottami.seksi  ja  sanakirjojaan  varten  kiinalaiset 
ovat  järjestäneet  kaikki  merkkinsä  214  luokkaan, 
jokaisessa  määrätty  luokkamerkki  eli  luokan- 
osoittaja.  Tämän  täydellisen  kirjoituksen  rin- 
nalla kauppiaat  y.  m.  käyttävät  hyvin  lyhennet- 
tyä pikakirjoitusta,  jota  vieraan  on  varsin  vai- 
kea oppia  (tällaisesta  on  japanilaisten  kirjoitus 
kehittynyt).  Kiinalaisten  itsensä  en  vaikea  kir- 
joittaa vieraita  nimiä  ja  sanoja,  joka  tavu  kun 
täytyy  muodo.staa  eri  sanaksi;  niin  esim.  Ran.ska 
(France),  kiinaksi  falansi  kirjoitetaan  kirjai- 
milla, jotka  merkitsevät:  järjestys  (fa)  ja  epä- 
järjestys (lan)  lännessä  (si),  mongoli  =  vanhat 
(mnn)  tavat  (gtt)  j.  n.  e.  Länsimaitten  oppineet, 
s  i  n  o  1  o  g  i  t,  ovat  tehneet  paljon  kiinan  kielen 
tutkimiseksi.  [Sanakirjoja:  1)  kiinalaisen  luokka- 
järjestelmän  mukaan:  De  Guignes  (ransk.  1813), 
Morrison    (engl.    1815),    Pestsurow    (venäl.    1887), 

2)  vähäsen  muutetun  oman  järjestelmän  mukaan : 
Vasiljev    (venäl.    1S56),    P.    Poletti    (engl.    1896) 

3)  aakkosjärjestelmän  mukaan:  W.  Williams 
(engl.  1874),  II.  A.  Giles  (engl.  1892),  G.  Stent 
(engl.  1898),  F.  W.  Baller  (engl.  1900).  Kieli- 
oppeja: Bitsurin  (venäl.  1838),  Sehott  (saksal. 
1857),  Summer  (engl.  1863),  Edkins  (engl.  1864), 
Gabelentz  (saks.  1881,  lyh.vempi  1883).  Sitäpaitsi 
murretutkimuksia,  käsikirjoja,  kielioppaita,  lu- 
kemistoja y.  m.] 

2.  Kiinan  kirjallisuus  on  sekä  ikäänsä, 
laajuuteensa  että  monipuolisuuteensa  nähden 
maailman  tärkeimpiä.  Nidosten  luvussa  se  vielä 
voittaa  kaikki.  Sitä  on  omintakeisesti  vil- 
jellyt maailman  mieslukuisin  kansa  yli  4,000 
vuotta.  Kirjallisia  töitä  ovat  Kiinan  kaikki  ete- 
vimmät    hallitsijat    suosineet    ja    palkinneet,    ja 


kansaan  on  juurtunut  syvä  kunnioitus  kirjaili- 
joita ja  tiedemiehiä  kohtaan.  Kirjanpainotaito 
(k  s  y  1  o  g  r  a  f  i  a)  on  ollut  tunnettu  10:nneltä 
vuosis.  asti  ja  kansan  syvätkin  rivit,  jotka  jo 
vuosisatoja  ovat  olleet  lukutaitoiset,  ovat  halvasta 
hinnasta  saaneet  lukuhalunsa  tyydykettä.  Kiina- 
laisille ominaista  on.  että  yhtä  paljon  lukevat 
ikivanhaa  kuin  uuttakin  kirjallisuutta  ja  pitä- 
vät vanhinta  svuirimmassa  arvossa.  Kunniapai- 
kan kirjallisuudessaan  he  tunnustavat  viidelle 
..King"  nimiselle  teokselle,  joita  pidetään  kaikkien 
kirjateosten  ikuisina  malleina.  Ensimiiinen  niistä, 
„J  i-k  i  n  g"  (..Muutosten  kirja")  sisältää  64:ssä 
heksagrammissa  kiinalaisten  vanhinta  valtiovii- 
sautta; siihen  on  eriaikoina  kirjoitettu  selityksiä 
(kommentaareja),  vanhimmat  ovat  12:  unelta 
vuosis.  e.  Kr.  , .S  i-k  i  n  g"  („Laulujen  kirja")  on 
hiaja  runokokoelma,  jonka  vanhimmat  runot  ov.nt 
lS:nnelta  vuosis.  e.  Kr.  Siinä  on  kansanlauluja 
maakuntajärjestyksessä  sekä  eri  tilaisuuksissa  se- 
pitettyjä runoelmia.  Kolmas  on  ,.S  u-k  i  n  g",  van- 
hin Kiinan  historiaa  yhtenäisesti  esittävä  teos 
(2400-800  e.  Kr.);  kertoo  etupäässä  hallitsijoitten 
hallitusperiaatteista  ja  neuvotteluista  oppineil- 
lensa kanssa.  Neljäs,  ,,T  s  y  n-t  s  i  e  u",  on  selon- 
teko Konfut-sen  1.  Kungfutsen  sj-nnyinseudun,  Lu 
nimisen  valtakunnan  hallitsijoista  ja  tapahtu- 
mista. Tähän  liittyy  lukuisa  joukko  kommen- 
taareja, joista  suurin  ja  tärkein  on  „T  s  o- 
t  s  u  e  n".  Viides  kirja,  ,,L  i-k  i  n  g",  on  jonkin- 
lainen yleinen  siveysoppi  ja  lakikirja.  Se  jakau- 
tuu kolmeen  osaan:  „T  s  e  u-1  i"  (12:s  vuosis. 
e.  Kr.),  .,N  g  i-1  i"  (8;s  vuosis.  e.  Kr.)  ja  „L  i- 
k  i",  joka  on  myöhemmin  sommiteltu  hiivinneiden 
vanliempien  lähteiden  mukaan.  Näitä  „King"- 
kirjoja  lähinnä  seuraa  ,.S  e-s  u",  neljä  Konfutsen 
ajan  jälkeen  syntynyttä  ja  hänen  alkamaansa 
tiedesuuntaan  eli  kouluun  kuuluvaa  teosta:  „Ta- 
hio"  („Suuri  oppi"),  „Tsung-jung"  (..Kohtuudessa 
pysyminen"),  ,,Ly-njy"  („Keskusteluja")  ja  Kon- 
futsen etevimmän  opetuslapsen  Mengt.sen  teos, 
joka  mainion  tyylinsä  ja  opettavaisen  sisällyk- 
.sensä  vuoksi  on  luetuimpia  kirjoja  Kiinassa. 
Konfut.sen  filosofisen  ja  valtiotieteellisen  koulun 
rinnalla  on  hänen  aikalaisensa  Laotsen  periis- 
tama  mystillis-teosofinen  koulu  sekin  ollut  hyvin 
tuottelias.  Laotsen  teos  ..Tao-te-king"  käsittelee 
laajasti  itsekasvatusta,  ihmistä  ja  ikuista  maail- 
manarvoitusta, ja  samoja  aineita  pohtivat  u.seat 
hänen  oppilaistaan  (Tsuang-tse  y.  m.i.  Filosofiensa 
joukossa  kiinalaiset  katsovat  kymmentä  eri  hen- 
kilöä oikeaoppisiksi  klassikoiksi,  joita  paitsi  on 
olemassa  vääriäkin  opettajia,  moni  niistä  hyvin 
etevä  inhimillisen  ajatuskyvyn  mestari.  Kiinan 
filosofista  kirjallisuutta  tunnetaan  vielä  varsin 
vähän,  ja  se,  mikä  on  meidän  päiviimme  säily- 
nyt, on  vain  pieni  osa  siitä,  mitä  tällä  alalla 
on  Kiinassa  kirjoitettu.  Onpa  Kiinassakin  filo- 
sofiaa vainottu  ja  n.  v.  200  e.  Kr.  käski  keisari 
Si-hoang-ti  polttaa  kaikki  kirjat  paitsi  ,,Ji-king"iä 
ja  joitakin  muita;  460  oppineen  kerrotaan  silloin 
kärsineen  marttyyrikuoleman.  Mikä  siihen  asti- 
se.sta  kirjallisuudesta  säilyi,  saatiin  myöhemmin 
palasina  kootuksi,  aukot  koeteltiin  täyttää  nmis- 
tin  ja  arvelun  mukaan.  Vanhempien  kirjojen 
joukkoon  on  senvuoksi  joutunut  myöhempiä  li- 
säyksiä, ja  kommentaareja  on  ollut  välttämätön 
sepittää.  Tekstikritiikki  on  senvuoksi  Kiinassa 
vanha.     Suurin    mestari    tällä    alalla    on    Tsu-hi 


877 


Kiinan-kuori  — Kiinan-muuri 


878 


(k.  1200  j.  Kr.),  joka  vauliojen  liititeitk'ii  hojmIIu 
m.  m.  yhtenäiseksi  järjesti  Koiifut.seu  opit.  Lao- 
tsen  oppien  selittäjät  taas  vähitellen  kehittivät 
erityistä  mystillisfilosofista  uskontoa  (taoismi. 
tao),  jonka  opinkappaleilla  ja  uskonnollisilla  me- 
noilta on  hyvin  vähän  yhteistä  alkuperäisen  opin 
kanssa.  Kolmas  Kiinassa  levinnyt  uskonto  on 
buddhalaisuus,  jonka  suurin  kirjallishistorialli- 
nen merkitys  on  siinä,  että  useat  Tntiassa  buddha- 
laisvainon  aikana  hävinneet  teokset  ovat  kiina- 
laisina kiiännöksinä  säilyneet.  • —  Vanhoja  kir- 
jailijoita oli  mahdoton  ymmärtää  ilman  erityisiä 
sanakirjoja  ja  heidän  lausetapojaan  ilman  kielen 
tarkkaa  tutkimista.  Kielitieteellinen  har- 
rastus on  sen  johdosta  Kiinassa  vanlia.  Vanhin 
sanakirja,  „Lr-ja",  kuuluu  klassillisten  kirjojen 
ryhmään;  paljoa  nuorempi  on  ,,So-wen"  (1  vuosis. 
e.  Kr.).  Arvokkaita  ovat  myös  ..Jyi-hai"  (n.  v. 
1200  j.  Kr..  120  nidosta)  ja  kuuluisa  .,Tu-su" 
(5,000  nidosta,  keisari  Kansun  aikana  1661-1722). 
Suuret  valtion  asettamat  komiteat  ovat  tehneet 
iiärettömän  paljon  kiinan  kielen  sanavaraston 
kokoamiseksi,  ovatpa  julkaisseet  myös  mantsun-, 
monpolin-,  tibetin-  ja  turkinkielisiä  kielioppeja  ja 
sanakirjoja.  Rajamaiden  virastoja  varten  on  ole- 
massa useampikielisiä  sanakirjoja.  H  i  s  t  o  r  i  a  1- 
linen  kirjallisuus  on  sekä  tarkka  että  laaja 
ja  siinä  on  tietoja  niin  Kiinan  kansasta  kuin 
aikoja  sitten  hävinneistä  naapurikansoista  (hun- 
neista, muinaisturkkilaisista.  kitaneista  y.  m  ). 
Ilia-dynastian  ajoilta  asti  (2207-1767  e.  Kr.)  on 
ollut  vakinaisia  virkamiehiä,  sittemmin  virasto 
(Ilnn-Iin),  jonka  tehtävänä  on  ollut  historiallis- 
ten tapahtumien  rekisteröiminen.  Tämä  virasto 
on  ollut  vallanpitäjistä  riippumaton,  ja  aika- 
kirjat ovat  senvuoksi  täysin  puolueettomat.  Su- 
kingin  jiilkeen  on  tärkein  teos  tällä  alalla  Se-ki, 
joka  esittiiä  Kiinan  vanhinta  historiaa  v:een  122 
e.  Kr.  (ranskal.  käännöksen  julkaissut  Chavan- 
nes  v:sta  1S95  lähtien).  Se-ki  on  ensimäinen  .,24 
aikakirjan"  joukossa.  7:nneltä  vuosis.  lähtien 
pidetään  pyhänä  tapana,  että  jokainen  uusi  hallit- 
sija.suku  laitattaa  täydellisen  edellisen  suvun  his- 
torian. Sitäpaitsi  on  runsaasti  yksityisten  his- 
toriantutkijoitten  kirjoittamia  teoksia.  Maan- 
tieteilijöinä ja  kansantapojen  kuvailijoina 
kiinalaisilla  on  suuri  ansio.  On  olemassa  kiina- 
laisten oppineitten  matkakertomuksia  kaukaisista 
maista  (Turkestanista.  Intiasta  y.  m.)  hyvinkin 
vanhoilta  ajoilta;  kaikkiin  eivät  eurooppalaiset 
tutkijat  vielä  ole  ehtineet  tutustua.  Myös  lium- 
nontieteellistä.  lääketieteellistä  ja  käytännöllis- 
taloudellista  kirjallisuutta  ovat  kiinal.  harjoit- 
taneet. Mutta  erittäin  suurella  innolla  ja  hen- 
kisten voimain  uhrauksilla  he  ovat  käyneet 
tietosanakirjojen  laatimiseen  käsiksi. 
Mainittakoon  monipuolisen  tiedemiehen  Mataan- 
linin  (124ö-i:V22)  kirjoittama  suuri  teos  (342  ni- 
dosta), jota  lisävilikoilla  (yli  300)  jatkettiin 
l8:nnelle  vuosis.  asti.  Usein  tällaiset  teokset  ovat 
kuvallisia.  Suurin  kaikista  oli  „Junglotatien" 
(22,870  nidosta),  jota  yli  2.000  oppinutta 
15:nnellä  vuosis.  kirjoitteli;  se  paloi  poroksi  Pe- 
kingissä boksarikapinan  aikana,  eikä  sitä  oltu 
suurten  kustannusten  takia  koskaan  voitu  pai- 
nattaa. 

Kaunokirjallisuus  on  yleensä  huonossa 
arvossa,  varsinkin  jokainen  yritys  uuteen  suun- 
taan.   Yleisenä   sääntönä  pidetään,   että   jokaisen 


sivistyneen  tulee  osata  sepittää  runoja.  l.o|>pu- 
sointujen  mukaan  järjestettyjä  sanakirjoja  on 
ollut  jo  ammoisista  ajoista.  Lyyrilli.sen  runouden 
paras  kukoistusaika  oli  n.  OOÖ-boo  j.  Kr.,  jolloin 
etevät  runoilijat  Tufu  ja  Litaipe  elivät.  Kiina- 
lainen runous  on  omintakeinen,  naivi  ja  herttai- 
nen ja  rakastaa  kuvia  ja  vastakohtia,  mutta  on 
eurooppalaiselle  vaikeatajuinen.  Näytehnätuideon 
kenties  Intiasta  lähtöisin,  mutta  jo  varhain  ko- 
tiutunut, ja  kirjallisuus  on  sekä  laaja  että  vaih- 
televa. Muutamat  draamat  täyttävät  jännittävien 
kohtauksien  ja  onnistuneesti  keksityn  juonensa 
puolesta  suuretkin  vaatimukset.  Homaanikirjal- 
lisuutta  on  kolme  lajia:  1)  saturomaani  jumali- 
neen ja  salaperäisine  haltijoineen.  2)  historialli- 
nen romaani  ja  3)  arkiromaani.  Viimeksi  nuii- 
nittu  ympäröivään  elämään  ja  -sen  tapahtumiin 
perustuva  romaanilaji  antaa  varsin  vilkkaita  ku- 
via kiinalaisten  maailmasta.  Niissä  on  johtolan- 
kana rakkaus,  kotikaipuu,  kova  onni,  viattoman 
vaino  y.  m.  ja  moni  niistä  voisi,  Kuroopan  kie- 
lille käännettynä,  tarjota  nautittavaa  lukemista 
niille  yleisölle  hyvänsä. 

Kiinalainen  kirjallisuus  on  läpi  vuosituhansien 
monelle  naapurikansalle  ollut  kaiken  sivistyksen 
pohjana  ja  esikuvana,  luoden  siellä  täällä  oma- 
peräistäkin, kirjallisuutta  ja  sivistystä  niink. 
Japanissa,  Koreassa,  kitaaneilla(900-]  100),  tangu- 
teilla  (1000-1240),  mongoleilla,  mantsulaisilla 
y.  m. 

Vasta  viime  aikoina  on  eurooppalainen  sivistys 
ruvennut  vaikuttamaan  Kiinan  kirjallisuuteen ; 
käännöksinä  on  jo  saatavissa  useita  länsimaitten 
sekä  tieteellisiä  (kemia,  fysiikka,  elektrotek- 
niikka, sotatieteet)  että  kaunokirjallisia  (Tolstoi, 
Zola  y.  m.)  tuotteita,  ja  sanomalehtikirjalli.suus 
on  vuosi   vuodelta  laajentumassa. 

[Schott,  „Entwurf  einer  Beschreibung  der  chi- 
nes.  Literatur"  (1854).  A.  Wylie,  „Notes  on 
chinese  literature"  (1867),  H.  A.  Giles,  „History 
of  Chinese  literature"  (1901),  Conrady,  „Sprache. 
Schrift  und  Literatur  der  Chinesen"  (1902),  sama, 
,,Chinas  Kultur  und  Literatur"  (1903),  Grube, 
..Gesehichte  der  chinesischen  Literatur"  (1902); 
y.  m.]  G.  J.   II. 

Kiinan-kuori  ks.   K  i  i  n  a  k  u  o  r  i. 

Kiinan-meri,  Kiinan  edustalla  oleva,  Koreasta 
ja  Japanista  Taka-Intiaan  asti  ulottuva  Ison 
valtameren  sivumeri.  Pääosat  ovat  pohjoisesta 
etelään:  K  e  1  t  a  i  n  e  n-m  e  r  i  (Hvanghai),  Itä- 
Kiina  nm  e  r  i  (Tunghai)  ja  E  t  e  1  ä-K  i  i  n  .a  n- 
meri  (Nanhai).  K.  m.  on  tunnettu  pyörremyrs- 
kyistään   (taifuneista). 

Kiinan-muuri,  suojelusmuuri,  joka  kulkee  pit- 
kin varsinaisen  Kiinan  pohjoisrajaa.  Sen  kiin. 
nimitys  on  Vanlitsangtsing.  Se  syntyi  3:nnella 
vuosis.  e.  Kr.  siten,  että  keisari  Si  Huangti  yhdisti 
pohjoisrajalle  ennestään  rakennetut  muurit  yhte- 
näiseksi muuriksi  ehkäistäksensä  pohjoisessa  asu- 
vien kansojen  hyökkäyksiä.  Alkuperäisestä  muu- 
ri.sta  ei  ele  paljoa  jäljellä.  Nykyinen  muuri. 
joka  arvatenkin  on  rakennettu  14:nnellä  vuosis.. 
alkaa  Sutsaun  kaupungista,  muodostaa  Kansu-  ja 
Sensi-maakuntien  pohjoisrajan  ja  ulottuu  sieltä 
edelleen  Sansi-  ja  Tsili-maakuntia  myöten 
Liautung-lahteen  asti.  Muuri  kulkee  vuorien, 
laaksojen  ja  jokien  poikki.  Paikoittain  se  on 
kaksin-  tahi  kolminkertainen  ja  tornien  koris- 
tama.   Kun  kiinalaisella  muurilla  ei  nykyään  «le 


879 


Kiinan-puna     Kiinan  uskonnot 


881» 


Kunac-miiuri. 

mitiiän  merkitystä  luiolustuksessa.  ei  sitä  euiiii 
ylläpidetä,  ja  se  lappcutim  rappeutumistaan. 
"fW.  E.  (ieil,   ..Tlie  <;reat  wall  iif  China".] 

/■:.    .1/-./. 

Kiinan-puna   ks.   S  i  no  peri. 

Kiinan-ruoho  ks.    R  a  m  i  e. 

Kiinan-sini,  v  e  s  i  s  i  n  i,  p  u  u  v  i  1  1  a  s  i  n  i, 
aniliinisinisestä  rikkihapon  avnlla  .saatu  sininen 
väriaine;  käytetään  etupäässä  puuvillan  värjäyk- 
seen. "  fe'.   V.   n. 

Kiinan  sisämaalähetys  (China  inland  mis- 
sion, lyhenn.  C.  1.  M.)  on  englantilaisen  lähetys- 
lääkärin  J.  Hudson  Taylorin  1865  perustama  lä- 
hetysseura, joka  päämääräkseen  otti  lähetystyön 
tekemisen  Kiinan  sisämaassa,  jossa  tätä  seuraa 
l)erustettaessa  vielä  oli  tuskin  ainoaakaan  lä- 
hetysasemaa. Tämä  lähetysseura  ei  liity  mihin- 
kään erityiseen  kirkkokuntaan,  vaan  ottaa  vas- 
taan lähettejään  kaikista  evankelisista  kirkko- 
kunni,sta.  Niinpä  sillä  on  haaraosastoja  useim- 
mi.ssa  protestanttisissa  maissa.  Suomenkin  vapaa- 
kirkolliset ovat  tällaisen  haaraosaston  muodosta- 
neet ja  K.  s:n  yhteydessä  lähettäneet  muutamia 
naislähettejä  ja  yhden  miehen  Keski-Kiinassa 
olevaan  Kiangsin  maakuntaan.  V.  1910  oli 
K.  s:ll;i  kaikissa  Kiinan  maakunnissa  211  näii- 
ja  790  sivua.senuiUa  9.34  läliettiä  (vaimot  siilien 
luettunai.  1.717  kiin.  apulaista  ja  n.  23,000  eh- 
toollisella käypäii  kiin.  kristittyä.  Lähetyksen 
tulot  1909  olivat  53.703  £.  eli  n."  1,342,575  Smk. 
vrt.   Kiinan  usko  n  n  o  t.  U.  P. 

Kiinan-tali,  väriltään  joko  valkea  tai  vihervä 
kova  kasvirasvalaji.  Sitä  saadaan  kiinalaisen 
talipuun  (Sapiiim  sebiferumj  siemeni.stä  keittä- 
mullii.  K.-t.  on  mauton  ja  hajuton  .sekä  sulaa 
-|-  44°  C.  Ominai.spaino  0,948.  Kotimaassaan  käy- 
tetään .sitä  pääasiallisesti  kynttiläin  valmistuk- 
seen. Muualla  siitä  valmistetaan  saippuaakin; 
k:n-t;n  ransk.  nimi  on  sui(  de  In  CliiiK,  engl. 
vegetahle  talloic  of  China.  V.   V. 

Kiinan-tussi,  musta  väri,  joka  on  valmistettu 
erilai.-.if.tii  kiTnröökkilajeista  sekoittamalla  niihin 
jotain  sidosaiuetta  ja  tavallisesti  myöskin  haju- 
aineita  (myskiä,  kamferia  y.  m.  s.).  Tätä  ainetta 
oli  alkujaan  kaupassa  vain  tankoina  tai  kakkuina. 
joista  veden  kanssa  hangaten  saatiin  väriiitste; 
nykyäiin  käytetään  u.seimmiten  nestemäistä  tus- 
sia. Kiinalaiset  käyttävät  kirjoitusai;!eona 
yleensä  tu.ssia ;  HHMl-luvulla  tämä  tussi  tuli  tun- 
netuksi Euroopass;i.  Euroopan  maissa  käytetään 
nyt  enimmäkseen  omia  tu.ssivalmisteita.  S.  V.  fl. 
Kiinan   uskonnot.    1'ääuskontona    Kiin;issa    on 


vanha.  K  o  n  t  n  t  s  e  n  puhdistama  valtionuskoiito. 
Oleniuiisesti  se  on  haltijain  ja  henkien  palvelusta. 
Henget  jakaantuvat  kolmeen  ryhmiiän:  taivaan, 
luonnon  ja  vainajiiin  henkiin.  Korkein  jum.iluus 
on  taivas.  Tien.  jota  usein  myöskin  nimite- 
tään S  a  n  g-t  i'ksi  (=  korkeimmaksi  herraksi).  Tai- 
vaan sääntö  on  elämän  korkein  laki.  Tämä  tunne- 
taan luonnon  kulusta:  kun  luonnossa  kaikki  käy 
säännöllisesti,  on  .se  todistuksena  taivaan  ja  ihmis- 
eliimäu  sopusoinnusta,  jota  vastoin  oudot  luonnon- 
ilmiöt  ja  nuillistukset  ovat  todistuksia  taivaan  vi 
hasta.  Samaa  todistavat  myöskin  yhteiskunnain 
set  levottomuudet.  Keisarin  asia  oli  silloin  saada 
epäkohta  korjatuksi.  Hän  yksin  oli  oikeutettu 
uliraamaan  taivaalle,  jota  pidetään  hänen  per 
heensä  esi-isänä.  Mitään  yliluonnollista  ilmoi- 
tusta kiinalaiset  eivilt  usko,  vaan  uskotaan  tai- 
vaan ilmoittavan  tahtonsa  kokonaan  luonnolli- 
sella tavalla.  —  Taivaallisiin  henkiin  kiuiluvat 
edelleen  auringon,  kvum.  kiertotähtien  ja  täliti- 
kuvioiden  henget.  —  Luonnonhengistä  on  tärkein 
maan  henki  (H  e  utu),  jota  palvellaan  yleisesti 
koko  valtakunnassa,  koska  kuolleet  asuvat  maa.ssn. 
Hänen  alaansa  kuuluvat  vuorien,  virtain  y.  ni. 
haltijat,  joille  myös  rakennetaan  pyhäkköjä. 
Yleensä  näitä  henkiä  ei  suuresti  eroteta  toisis- 
taan, vaan  käännytään  tavallisesti  rukoillessa 
niiden  puoleen  yhteisesti. 

Tärkeimmän  ryhmän  muodostavat  esi-isieii 
henget,  joiden  palveleminen  on  jokaisen  perheen 
pyhin  velvollisuus.  Tavallinen  kansanmies  ei  !ii- 
hesty  taivasta  eikä  luonnon  henkiil.  hänen  uskon- 
tonsa kohdistuu  vainajiin.  Ihmisten  kuolemin- 
jälkeisestä  tilasta  ei  ole  mitään  kiLsitystä,  mutta 
sielujen  jatkuvaan  olemassaoloon  uskotaan.  Kiinii- 
lainen  ei  tunne  autuutta  eikä  kadotusta,  mutta  sitii 
enemmän  paunaan  painoa  siihen,  että  perheen  ai- 
kaisemmin kuolleet  jäsenet  vielä  kuuluvat  siihen 
ja  ovat  jonkunlaisia  suojelushenkiä.  Jokaisessa 
talossa  on  esi-isien  huone,  jossa  niille  uhrataan. 
Tässä  huoneessa  on  esi-isille  kuuluva  pöytä,  jouka 
ääreen  heidän  luullaan  saapuvan,  jos  heitä  on 
siihen  kutsuttu.  Yleensä  kutsutaan  lieidät  saapu- 
ville tärkeämpiin  perhetilaisuuksiin,  Esi-isien 
palvelusta  täyty3'  miehen  ja  vaimon  yhdessä  toi- 
mittaa, jonka  täliden  varhainen  naimisiinmeno  on 
u.skonnollinen    velvollisuus. 

Kiinan  valtionuskonnosta  puuttuu  j  u  m  a  1  u  n  s- 
ta  rusto  ja  papisto.  Jumalanpalvelus  on 
valtion  ja  perheen  asia.  Kaikki  on  tässä  kohden 
arvoasteettain  järjestetty.  Taivaalle  uhrasi  kei- 
sari, maan  ja  viljavuuden  hengille  uhraava! 
maakuntain  päälliköt  ja  vihdoin  esi-isille  perheen- 
isiinnät  ja  emännät.  Useimmat  pyhäköt  ovat 
omistetut  vainajille,  varsinkin  K(;nfutselle,  jonka 
merkityksestä  uskonpuhdistajana  ks.  K  o  n 
f  u  t  s  e.  Taolaisuudesta   ks.  L  a  o  t  s  e, 

Ensimäisellä  vuosisadalla  j.  Kr.  saapui  Kiinaan 
buddhalaisuus,  jota  siellä  mainitaan  ni- 
mellä f  o  ii-k  i  a  o.  Suuremman  edistyksen  se  saa 
viltti  vasta  fi:nnella  vuosis.  Nyk}'ään  Imddhalai- 
siiudella  on  Kiinassa  paljon  tunnustajia  ja  tem]i 
peleitJi  ja  _\'leensä  v;iltioii  tunnustama  asema.  Sen 
kautta  on  myiiskin  sielunvaellususko  saanut  ja- 
lansijaa. Kuddhahiisnuden  ja  valtionuskonncn  vä- 
lillä vallitsee  moleniininpuolinen  suvaitsevaisuus. 
—  Aikaisin,  jo  (i28  j.  Kr.  saapui  Islam  Kiinaan 
ja  saavutti  valtakunnan  liinsiosissa  kannatusta. 
.Miiliainmcdiii   lunniista  inin   Inkn  maassa   laskei;iin 


881 


Kiinapuut — Kiinnekirja 


882 


nykyään  -10  iiiiljiuniaksi.  Keskiiiikaiiii  oli  myös- 
kin nestoriolaisuudella  piiljon  tunnustajia.  [.I.  J. 
M.  de  Groot.  ,.Tlie  relipious'  svstein  oi  Cliiaa" 
I-V  (1892-1901):  Allan  Menzies;  ..Maailman  us- 
konnot" (1910).]  E.  Ka. 

L  ii  h  e  t  y  s  t  o  i  ni  i  K  i  i  n  a  .-;  .s  a.  Jo  7 : nnellii 
vuosis.  saapuivat  en.simäiset  kristillisen  kirkon 
liilietyssaarnaajat  Kiinaan,  nestoriolaisia  kristi- 
tyitä  Lounais-Aasia.sta.  saaden  rauhassa  vaikuttaa 
siellä  noin  sata  vuotta  ja  saavuttaen  joltisenkin 
menestyksen.  Hallituksen  puolelta  herääjä  vas- 
tustus ehkäisi  sitten  kristinuskon  leviämistä, 
nuitta  tapaamme  kuitenkin  vielä  n.  v.  1300  nes- 
toriolaisia Kiina.ssa.  Heistä  todistaa  m.  m.  1025 
Si-n<:an-fusta  löydetty  n.  s.  nestoriclaismuisto- 
nierkki.  suuri  kivitaulu,  jossa  kerrotaan  heidän 
lähetystoimestaan.  13: unella  vuosis.  saapui  mru- 
tamia  room.-katol.  lähetvssaarnaajia.  Heistä  ete- 
vin oli  Johannes  Montekorvinolainen.  joka  kuoli 
Kambalun  (Pekinjiin)  arkkipiispana  1328.  Mon- 
f;olien  valtakunta  kuitenkin  sittemmin  sulki  tien 
Kiinaan,  ja  enempi  lähetystyö  hikkasi.  Katolisen 
kirkon  lähetystyö  alkoi  uudestaan  n.  Iö80.  jolloin 
jesuiitat  (Ricci,  Schall,  ^'erbiest  y.  m.)  kävivät 
työhön  käsiksi.  Slatenuiattisten,  a.stronomisten  ja 
teknillisten  tietojensa  takia  he  saavuttivat  paljon 
suosiota,  varsinkin  ylemmissä  piireissä,  ja  heidän 
kannattajiansa  la.skettiin  sadoissatuhansissa.  Je- 
suiitat mukautuivat  liiaksi  kiinalaisten  katsanto- 
kantaan, m.  m.  hyväk.syen  Konfut-seu  jiV  esi-isäiu 
palveluksen.  Tässä  suhteessa  olivat  toiset  veljes- 
kunnat toisella  kannalla,  ja  paavi  ratkaisi  v:h- 
iloin  siitä  syntyneen  riidan  vastoin  jesuiittain 
mieltä  (17421.  iSiitä  aikain  katolinen  lähetys  taan- 
tui, hallitus  alkoi  sitä  painaa  alas,  jopa  suoras- 
taan vainota,  ja  suuret  joukot  kääntyneitä  kiina- 
laisia luopui  kristinuskosta.  19:nnellä  vuosis. 
i>n  katolinen  lähetystyö  Kiinassa  taas  vähitellen 
elpynyt,  varsinkin  Ranskan  pclitiikan  turvaa- 
mana. V.  1907  oli  Kiinan  valtakunnassa  (Man- 
tsuria.  Mon<rolia  ja  Tibet  siihen  luettuna)  room.- 
katol.  lähetystyössä  1.201  pappis-  ja  291  maal- 
likkoveljeä  sekä  3.846  sisarta,  ja  näiden  apuna 
550  papiksi  vihittyä  ja  8,092  maallikkoveljeä 
kääntyneitä  kiinalaisia.  Katoliseen  kirkkoon  liit- 
tyneitä kiinalaisia  oli  sanottuna  vuonna  986,168. 

Protestanttinen  lähetystyö  Kiinassa  alkoi  1S07. 
kun  enplautilainen  Jlorrison  asettui  Kantoniin. 
.Mutta  hänen  ja  muiden  tienraivaajien  työ  oli 
vain  valmistavaa  laatua  melkein  ilman  tuloksia, 
kunnes  Nankingin  sopimuksen  jälkeen  (1842) 
lähetyskin  sai  a.settua  silloin  avattuihin  viiteen 
vapaasatamaan.  Viihitellen.  osaksi  hyvin  hitaasti, 
on  sitten  toinen  paikka  toisensa  jälkeen  avautunut 
evankeliselle  lähetykselle,  niin  että  nvkyään  on 
lähetysasemia  sanpen  taajassa  yli  koko  Kiinan, 
jokaisessa  sen  18  maakunnassa,  Mantsuria.ssa  ja 
Mongoliassa.  Kiinan  alusmaista  on  yksin  Tibet 
vielä  kokonaan  lähetykseltä  suljettuna.  Tienrai- 
vaajana Kiinan  sisämaan  avaamiseksi  lähet.vk- 
^elle  on  varsinkin  toiminut  Kiiimn  sisämaa- 
lähetys  (ks.  t.l.  mutta  sen  jäljissä  on  seurannut 
lähetystyöntekijöitä  kaikista  protestanttisista 
kansoista.  .Suomen  lähetysseuralla  on  liiliettinsä 
Hunanin  maakunnan  pohjoisosassa  (ks.  H  n  n  a  n), 
ja  sitäpaitsi  on  Suomen  vapaakirkollisella  lähe- 
t.vk.sellä  työntekijöitä  Kiangsin  maakunnassa.  Suu- 
rinta vaikeutta  lähetystyölle  Kiinassa  on  tuotta- 
nut    nuiukalaisviha.      Varsinkin     oli     tässä     suh- 


teessa boksari-kapina  1900  sille  erittäin  tuhois:i, 
kuu  näet  silloin  134  lähettiä  ja  52  heidän  lastaan 
sai  surmansa,  puhumattakaan  monista  tuhansist:i 
kiinalaiskristityi.stä.  Mutta  sen  jälkeen  on  lähe- 
tyksen kaikki  vauriot  taas  saatu  korjatuksi,  jopa 
vielä  euemmiln ;  työ  cu  paljon  laajentunut  ja  saa- 
nut uutta  vauhtia  ja  myös  saavuttanut  paljon 
enemmän  ymmärtämystii  kuin  ennen  kiinalaisten 
keskuudessa.  Siten  on  ennen  kaikkea  lähe- 
tyksen koulutoiminta  saavuttanut  tunnustusta  ja 
osoittautunut  tärkeäksi  lähetysvälineeksi.  Myös- 
kin lääkärilähetys,  varsinkin  työ  opiumipotilas- 
ten  pehistamiseksi.  on  ollut  erittäin  lnuimattava. 
—  Viimeisten  tilastollisten  tietojen  mukaan 
(1910)  on  Kiinassa  työssä  88  eri  lähetysseuraa. 
Niillä  oli  sanottuna  v.  palveluksessaan  1.836 
pa|)iksivihittyä  ja  vihkimätöntä  lähetyssa;irnaa- 
jaa.  388  lääkäriä,  1,337  naislähettiä  ja  1.379  lähe- 
tyssaarnaajain  vaimoa.  Xäiden  rinnalla  oli  työssä 
.i02  papiksivihittyä  ja  13.177  vihkimätöntä  kii- 
naliiiskristittyä.  693  piiä-  ja  4.288  sivua.senialla 
on  liihes  '/,  milj.  henkeä  kiisittävä  kristillinen 
seurakunta  (kasteoppilaat  siihen  luettuna) :  eh- 
toolli.sellakäypiä  on  177.942.  3.728  ylemmässä  ja 
alenunas.sa  koulussa  ja  oppilaitokses.sa  oli  oppi- 
laita kaikkiaan  102..533.  170  .sairaalassa  ja  löi 
poliklinikassa  hoidettiin  v:u  1910  kuluessa 
1.021.0(12   potilasta.  U.  P. 

Kiinapuut,  Rubiaceie-heimoon  ja  Cinclmnu- 
sukuun  kuuluvia  puita.  Nimi  johdettu  latinal. 
sukunime.stä.  jonka  Linnö  sepitti  Peron  vara- 
kuninkaan puolison,  Chinson'in  kreivittären  kun- 
niaksi. —  K.  ovat  20-40  m  korkeita  .solakkarun- 
koisia.  alativihreitä  puita,  jotka  kasvavat  Etelä- 
Ameriikan  länsi-osissa  10°  pohj.  ja  22°  etel.  lev. 
välillä  ja  yleensä  1.. 500-2.400  m  korkeudessa  yi. 
merenp.,  etenkin  Andes-vuorten  itärinteillä.  Leh- 
det kiiltävät,  nalikeat.  sulkasuoniset.  ehyet,  sui- 
kean pyöreämäiset.  pitkäruotiset.  Kukat  puner- 
tavat t.  vaaleankellahtavat,  miellyttävänhajuiset. 
teriö  suppilcmainen.  5-liuskainen.  liuskat  sisäpuo- 
lelta karvaiset.  Tärkeimmät  k  i  i  n  a  k  u  o  r  t  ;> 
(ks.  t.)  tuottavat  lajit  ovat  Cinchonn  Lcdgcriana. 
C.  Cnlisaya.  V.  succiriibra.  —  Viime  vuosikjTiune- 
ninä  on  k:ita  menestyksellä  alettu  viljellä  Cey- 
lonissa.  Etu-Intiassa.    Jaavassa.    Jamaikassa. 

Kiinatinktuuri  ks.  Kiinakuori. 

Kiinaviini  i  finnin  Chinfel.  100  osaa  kiina- 
tinktuuria.  100  osaa  glyseriiniä  ja  300  o.saa  Xe- 
res-  1.  serry-viiniä  sisältävä  ja  kirkkaaksi  siivi- 
löity sekoitus,  jota  käytetään  ruokalusikallinen 
kolmasti  päivässä  ennen  ateriaa  sekä  vahvista- 
vana  että    ruokahalua    herättävänä   lääkkeenä. 

Kiinnekirja,  todistus,  jonka  tuomioistuin  kiin- 
teistösaannon  vakuudeksi  antaa  moitteettomasta 
lainhiuidatuksesta  (1734  v:n  hiki  Maakaari 
4:1,  2).  Mitään  omistusoikeutta  perustavaa  mer- 
kitystä ei  kiinnekirjalla  ole.  Sen  (ruots.  fasle- 
bref  1.  fttsia)  alkujuuret  ovat  vanhassa  ruotsa- 
laisessa ..faest"  nimisessä  kiinteistön  luovutus- 
muodossa,  jossa  käytettiin  erikoisia  kiinteistö- 
todistajia  (yks.  fasti).  Kun  oli  tullut  tavaksi 
käyttää  tällaisina  alkujaan  julkisesti  käräjillä 
toimitetun  luovutuksen  todistajina  oikeuden  jä- 
seniä ja  toisaalta  kirjallisia  luovutussopimuksia, 
supistui  aikaa  myöten  ..;'aest"'-toimitus  siihen, 
että  oikeus,  sittenkuin  varsinainen  kirjallisesti 
teht.v  luovutus  oli  tapahtunut  oikeuden  ulko- 
puolella   ja    lainhuudatus    oikeudessa    toimitettu. 


883 


Kiinnelaastari — Kiinnitys 


884 


antoi  kirjallisoii  todistuksen  saannon  vakuudeksi, 
vrt.  1.  a  i  n  II  u  u  t  o.  K.  K-a. 

Kiinnelaastari  (cmplastriim  adhoexivum),  I-an- 
kaalle  voideltu  lyijysuoloista,  parafiinistä,  dain- 
Muirliartsista,  kolofoniuuiista,  kautsusta  ja  petroli- 
t)entsiinistä  valmistettu  sitkeä  voide,  jota  kankai- 
neen päivineen  käytetään  lääkeaineen,  sidostar- 
peitten  y.  ni.   kiinnittämiseksi   ihoon. 

Kiinnepiste  1.  kiintopiste  ks.  Aste- 
mittaus   ja   Kolmiomittaus. 

Kiinniottopesä  1.  p  y  y  d  y  s  p  e  s  ä.  kevyt,  pa- 
danmuotoinen  olkipesä,  johon  pyydystetään  me- 
hiläisparvia. Se  kiinnitetään  kevyen,  pitkän  sai- 
tan  päässä  oleviin  rautapiikkeihin.  työnnetään 
puussa  olevan  mehiläisparven  alle,  joka  putco 
siihen.  K:stU  mehiläiset  sitten  siirretään  varsi- 
naiseen asuntoonsa.  A.  M. 

Kiinnitteet,  kiskonkiinnitteet  on  yhtehien  ni- 
mitys niille  rautateiden  päällysrakennuk.sen  osille, 
kuten  jatkokiskoille.  ruuveille,  nauloille  ja  alus- 
levyille, joilla  ratakiskot  kiinnitetään  toisiinsa 
ja  ratapölkkyihin,  vrt.  Rautatie.  Päällys- 
r  a  k  e  n  n  u  s.  .7.  C-en. 

Kiinnitys,  lakit.,  on  meillä  alioikeuden  pöytä- 
kirjaansa toimittama  merkintä  eräistä,  etupäässä 
kiinteistöön  kohdistuvista  rajoitetuista  esineoi- 
keuksista näiden  oikeuksien  voimassaolon  vakuu- 
deksi. Täydellistä  kiinteistöjä  koskevaa  sisään- 
kirjoituslaitosta  kiinteistökirjoineen  (vrt.  K  i  i  n- 
teistökirja)  ei  meillä  ole.  vaan  vastaavat 
sitä,  joskin  puutteellisesti,  osaksi  lainhuudatus 
(vrt.  Lainhuuto)  ja  osaksi  kiinnitys,  edelli- 
nen omistusoikeuteen  ja  jälkimäinen  rajoitettui- 
hin esineoikeuksiin  nähden.  Näistä  kahdesta  on 
kiinnitys  tuntuvasti  myöhempää  alkuperää.  Sen 
kehitys  alkaa  vasta  1600-luvulIa  ja  se  sai 
uikunsa  iiähtävä.sti  siitä,  ettei  samaa  kiinteistöä 
liike-elämän  kasvaneiden  vaatimusten  mukaisesti 
voinut  pantata  useammalle  henkilölle  käyttämällä 
siihenastista  hallinnan  siirtoa  vaativaa  ja  siten 
myöhempää  pantiksipanoa  vastaan  turvaavaa 
panttausta,  vaan  täytyi  tyytyä  panttioikeuteen 
ilman  hallintaa  1.  hypoteekkiin;  tämän  turvaa- 
miseksi kolmatta  henkilöä  vastaan  tuli  tavaksi 
ilmoittaa  se  oikeuden  pöytäkirjaan  ineikittä- 
väksi.  .Sittemmin  myönnettiin  kiinnitysoikeus 
13  p.  kesäk.  1800  annet vissa  asetuksessa  myöskin 
vuokraoikeuden  ja  ]  p.  maalisk.  1852  annetussa 
juli.stuk.sessa  eläkeoikeuden  vakuudeK-i. 

Kiinnityksestä  voimassaoleva  pääis.>li!s  on  P 
p.  marrask.  18C8  annettu  Keis.  asetus  kiinnityk- 
sestä kiinteään  omaisuuteen,  monessa 
kohdin  muutettuna  myöhemmillä  asetuksilla,  erit- 
täinkin Keis.  asetuksella  3  p:ltä  jouluk.  1895. 
Tiiman  asetuksen  mukaan  voidaan  kiinnitys  v  a  h- 
V  i  s  t  a  a  rälssi-  ja  perintötilaan  maalla  ja  taloon 
ja  talonasemaan  kaupungissa  sekä  useamman  I 
henkilön  kiinteistöä  omistaessa  myöskin  jon- 
kun murto-osaan  siitä  ja  sitäpaitsi  eräänlaiseen  ' 
irtaimeenkin  omaisuuteen,  nim.  sellaiseen  toisen 
maalla  olevaan,  maanomistajan  suostumuksella 
perustettuun  laitokseen,  johon  kuuluu  yksi  tahi 
useampia  huoneita  ja  rakennuksia  ja  jonka  ynnä 
siihen  kuuluvan  maankäyttöoikeuden  maanomis- 
tajaa kuulematta  voi  toiselle  luovuttaa.  Kiin- 
nity.skelpoisia  oikeuksia  ovat  panttioikeus  ja 
useimmat  yksityisoikeuden i.set  kiinteistörasituk- 
set  (ruots.  reallast)  sekä  erinäiset  määräaikai- 
set   nautinto-    ja    henkilökohtaiset    rasiteoikeudet 


(ruots.  persoiialseriitiit).  Murto-osaa  ei  voi  kuiten- 
kaan nautinto-oikeudesta  kiinnittää  eikä  palsta- 
tilaa eläkkeestä  (Keis.  asetus  maatilojen  ositta- 
misesta 12  p:ltä  kesäk.  1895  15  §).  jonka  vakuu- 
deksi maalla  olevaa  kiinteistöä  ei  muutenkaan 
saa  kiinnittää,  jos  tila  jo  on  eläkkeestä  kiinni- 
tetty (Keis.  aset.  20  p;ltä  kesäk.  18(i4)  ;  myös- 
kään ei  voi  kiinnity.stä  vahvistaa  sukukartanoon 
(ruots.  fideikommiss).  Kiinnityskelpoisuuden  edel 
lytyk.senä  on  sitäpaitsi,  että  tällainen  oikeus  on 
kirjallisesti  perustettu  tai  ainakin  kirjallinen 
todistus  siitä  annettu  taikka  että.  kiinnitystä 
haettaessa  panttioikeudelle  saamisen  vakuudeksi, 
saarnamies  voi  esittää  velkakirjan  tai  muun  kir- 
jallisen todisteen,  joka  täysin  toteuttaa  saami.sen. 
—  Kiinnitystä  on  haettava  kirjallisesti  siinä 
alioikeudessa,  jonka  tuomiopiirissä  kiinnitettävä 
kiinteistö  on,  ja  on  hakemukseen  liitettävä  k  i  i  n- 
nity  s  asiakirja  1.  se  asiakirja  johon  kiin- 
nitysvaade  perustuu,  jotapaitsi  hakijan  on  näy- 
tettävil,  että  kiinteistö  laillisen  saannon  nojalla 
täydellä  omistusoikeudella  kuuluu  sille,  jota  vas- 
taan kiinnitysvaade  kohdistuu,  ja  että  hän,  jos 
saanto  on  laissa  huudatettava,  on  saanut  huudon. 
Se.  jolla  on  riidaton,  ehdoton  j>a  suuruudeltaan 
määrätty  saatava,  on  oikeutettu  kiinnittämällä 
saamaan  panttioikeuden  velallisen  kiinteistöön, 
vaikkei  velallinen  ole  hänelle  panttioikeutta 
myöntänyt,  ja  vieläpä  vastoin  hänen  tahtoaan- 
kin  (n.  s.  pakkokiinnitys),  mutta  kiinni- 
tystä haettaessa  niin  pantti-  kuin  muunkin  oi- 
keuden vakuudeksi  on  aina  kiinteistön  omista- 
jalle, ellei  hän  tunnettujen  ja  uskottujen  to- 
distajain allekirjoituksella  vahvistetussa  asia- 
kirjassa ole  antanut  kiinnitykseen  suostumus- 
taan, suot.ava  tilaisuus  antaa  kiinnityshakemuk- 
sesta  lausuntonsa.  Useampaan  kiinteistöön  voi 
kiinnittämällä  perustaa  panttioikeuden  saman 
saamismäärän  vakuudeksi,  yhteis-  1.  korreaali- 
hypoteekin.  eräin  poikkeuksin  ainoastaan,  jos 
kiinteistöt  ovat  saman  omistajan  omat  ja  tämä 
vastamainitulla  tavalla  kirjallisesti  on  antanut 
suostumuksensa  sellaiseen  yhteiseen  kiin- 
nitykseen. Jos  kiinnitysasiaa  oikeudessa 
käsiteltäessä  tehdään  sellaisia  väitteitä,  jotka 
saattavat  hakijan  kiinnitysoikeuden  riidanalai- 
seksi, ei  oikeus,  koska  kiinnitysasia  on  luonteel- 
taan vapaaehtoista  oikeudenhoitoa 
(jurisdictio  voluntaria I  eikä  siis  mikään  riita- 
asia,  voi  sen  käsittelyä  jatkaa,  ellei  asiaa  heti 
voida  ratkaista,  vaan  on  hakija  neuvottava  lail- 
lisessa oikeudenkäynnissä  todistamaan  vaatimuk- 
sensa oikeaksi  ja  kiinnitysasian  käsittely  lyk- 
käytyy, jos  hakija  panee  takauksen  kuluista  ja 
vahingosta,  siksi  kunnes  oikeu.skysymys  on  rat- 
kaistu. Milloin  kiinnityshakemukseen  voidaan 
suostua,  vahvistaa  oikeus  kiinnityksen  olemaan 
voimassa  10  vuotta  vahvistamispäivästä,  ja  se  on 
senkin  jälkeen  voimassa,  jos  se  ennen  tämän 
ajan  umpeenkulumista  uudistetaan,  ja  edel- 
leen niin  kauan  kuin  uudistusta  jatketaan.  Useam- 
mista samaan  kiinteistöön  vahvistetuista  kiinni- 
tyksistä on  aikaisemmalla-  etuoikeus  myöhempiin 
nähden  ja  samanpäiväisillä  kiinnityksillä  .sama 
oikeus,  ja  luetaan  etuoikeus  siitä  päivästä,  jona 
se  hakemus,  jonka  nojalla  kiinnitys  on  myön- 
netty, on  oikeuteen  jätetty,  olkoonpa  kiinnitys 
voimassa  alkuperäisen  myönnytyksen  tahi  uudis- 
tuk.sen   nojalla.  —  Kiinnityksen   vaikutus  on 


886 


Kiinnityshuuhde— Kiinteistö 


886 


eri  tapauksissa  nilainen.  Se  turvaa  kiinnitetyn 
oikeuden  haltijaa  kiinteistön  myöliempiä  omista- 
jia vastaan,  mutta  se  on  sitäpaitsi  panttioikeu- 
teen ja  sellaiseen  kiinnityskelpoiseen  kiinteistö- 
rasitukseen  nähden,  joka  ei  ole  syntynyt  kiinteis- 
tön luovutukse.ssa  pidätettynä  ehtona,  välttämä- 
tön edellytys,  jotta  asianomainen  esineoikeus 
lainkaan  syntyisi.  Nämä  seuraukset  on  kiinnityk- 
sen myöntämisellä  ainoastaan  siinä  tapauksessa, 
ettei  kiinnitetyn  oikeuden  myöhemmin  havaita 
olevan  laillista  voimaa  vailla;  sellai.seen  seikkaan, 
mikä  jo  kiinnitysasiaa  käsiteltäessä  on  tutkittu 
ja  ratkaistu,  ei  kuitenikaan  enää  voi  perustaa 
vUitettii  jo  myönnetyn  kiinnityk.sen  mitättömyy- 
destä. —  Kiinnitysasioista  on  pidettävä  erityistä 
pöytäkirjaa,  k  i  i  n  n  i  t  y  s  p  ö  y  t  ä  k  i  r  j  a  a,  jo- 
hon paitsi  kiinnityksen  vahvistamista  ja  uudis- 
tusta on  merkittävä  kiinnitetyn  oikeuden  siirtymi- 
nen toiselle  henkilölle,  milloin  tämä  sitä  anoo,  kiin- 
nityksen etuoikeuden  muuttaminen  (postpo- 
n  e  e  r  a  u  s),  kun  kyseessäolevain  kiinnitysten  hal- 
tijat sellaisesta  ovat  laillisesti  sopineet,  ja  kiinni- 
tyksen kuoletus  1.  merkintä  kiinnityksen  Lik- 
kaamise.sta,  mutta  sitäpaitsi  on  siihen  asianomai- 
sen viranomaisen  ilmoituksesta  merkittävä  se 
kiinteistön  käyttöoikeuden  rajoitus,  joka  johtuu 
konkurssista  sekä  kiinteistön  ulosmittauksesta  ja 
hukkaamiskiellosta,  samoinkuin  ilmoitus  sellaisen 
rajoituksen  lakkaamisesta.  Vahvistetusta  kiinni- 
tyksestä on  myöskin  samoinkuin  kiinnityksen 
uudistuksesta,  etuoikeuden  muuttamisesta  ja  kuo- 
lettamisesta todistus  merkittävä  alkuperäiseen 
kiinnitysasiakirjaan  (kiinnitystodistus). 
—  Niissä  kaupungeissa,  joissa  raastuvanoikeuden 
osastoja  on  useampia,  pitää  kuitenkin  käsitellä 
kaikki  kiinnitysasiat  samassa  osastossa  (Oikeu- 
denkäymiskaari 6:2).  Kiinnitysasiain  käsitte- 
lyistä välikäräjillä  ks.  K  i  h  1  a  k  u  n  n  a  n  k  ä  r  ä- 
j"ä  t. 

Kiinnityksestä  on  voimassa  myö.skin  joukko 
erikoisasetuksia.  Maatilojen  osittamisesta  12  p. 
kesäk.  1895  annetun  Keis.  asetuk.sen  40  §:n  mu- 
kaan voidaan  tilasta  ilman  edelläkäynyttä  lail- 
lista osittamista  luovutetun  määräalan  o  s  i  t- 
tamisoikeus  turvata  tilan  uutta  omistajaa 
ja  uusia  kiinnityksiä  vastaan  siten,  että  luo- 
vutuskirja kirjoitetaan  asianomaisen  kihlakun- 
nanoikeuden kiinnityspöytäkirjaan,  ja  sellainen 
kiinnitys  on  voimassa  2  vuotta  ja  voidaan  uudis- 
taa ainoastaan  siinä  tapauksessa,  ettei  ositusta 
kiinnityksensaajan  syyttä  ole  siinä  ajassa  lop- 
puun saatettu,  itaalla  oleva  kiinteistö  voidaan 
myö.skin  kiinnittää  sellaisen  sopimuksen  vakuu- 
deksi, jossa  maatilan  omistaja  on  kirjallisesti 
luovuttanut  toiselle  oikeuden  kasvavan  metsän 
hakkaamiseen  tilan  maalta,  jos  sopimus  on  tehty 
määräajaksi,  enintään  10  vuodeksi,  eikä  ole  risti- 
riida.ssa  sen  kanssa  mitä  maanomistajan  oikeu- 
desta käyttää  tilan  metsää  sekä  metsämaan 
autioksi  hävittämisen  estämisestä  on  laissa  sää- 
detty, ja  sellaisen  kiinnityksen  tuottamasta  oikeu- 
desta on  voimassa  mitä  kiinnitetystä  nautinto- 
(.ikeudesta  on  säädetty  (Keis.  aset.  10  p-.ltä 
heinäk.  1901  toisen  maalla  kasvavan  metsän 
hakkuuoikeuden  kiinnittämisestä) .  Lai- 
van kiinnittämisestä  säädetään  9  p.  kesäk.  1873 
annetun  merilain  10-15  §§:ssä,  sellaisina  kuin 
ne  kuuluvat  Keis.  asetuksessa  11  p:ltä  marrask. 
1889,    sekä    viimemainittuna    päivänä    annetassi 


Keis.  asetuksessa  laivarekisteri.stä,  ja  yksi- 
tyisen rautatien  kiinnittämisestä  5  p. 
luihtik.  1889  annetussa  laissa  yleistä  keskus- 
liikettä varten  rakennetun  yksityisen  rautatien 
laillistuksesta  ja  kiinnittämisestä.  Kiinnityksestä 
teoslainau  vakuudeksi  ks.  T  e  o  s  1  a  i  n  a. 
[„Anteekniiigar  enligt  professor  U.  A.  Wrede8 
töreläsningar  öfver  finsk  sakrätt"  IT,  sivv.  5-38 
(2:nen  pain.  1899);  Julian  Serlachius,  „Iiärobok 
i  sakriitten  enligt  gällande  finsk  rätt"  TT,  sivv, 
10-41    (1900).)  K.    Ka. 

Kiinnityshuuhde  ks.  V  a  1  o  k  u  v  a  u  s. 

Kiinnityslaina    ks.    K  i  i  n  n  i  t  y  s  v  e  1  k  a. 

Kiinnitysnatroni  ks.  Kiinnityssuola. 

Kiinnitysrasitus  ks.  Kiinnitys  ja  K  a- 
s  i  t  M  s  t  o  d  i  s  t  u  s. 

Kiinnityssuola,  valokuvauksessa  (ks.  t.)  kuvien 
kiinnittämiseen  („fikseeraukseen")  käytetty  n  a  t- 
r  i  u  m  t  li  i  o  s  u  1  f  a  a  1 1  i  (n  a  t  r  i  u  m  h  y  p  o- 
sulfiitti),  kem.  kaava  Na.;S;0].  Tlappamissa 
kiinnityssuoloissa  on  sitäpaitsi  happamia  sulfiit- 
teja.      '  S.    V.    n. 

Kiinnitystodistus   ks.  Kiinnitys. 

Kiinnitysvakuutus,  vakvmtus,  jossa  vakuu- 
tuksenantaja sitoutuu  vastaamaan  kiinnitetyn 
saatavan  suorittamisesta  niin  pääomaan  kuin 
korkoon  nähden.  Sitoumus  sisältää  tavallisimmin 
sen,  että  jollei  velallinen  eräpäivänä  suorita  pää- 
omaa tahi  korkoa,  on  vakuutuksenantaja  velvol- 
linen sen  heti  suorittamaan,  mutta  voidaan  väli- 
puhe myöskin  tehdä  siten,  että  vakuutuksenanta- 
jan va.^^tuu  alkaa  vasta  sen  jälkeen,  kuin  kiinni- 
tetyn kiinteistön  pakkohuutokaupassa  on  käynyt 
esille,  että  kiinnitetty  saatava  ei  tule  kiinteistön 
myynnin  kautta  täydelleen  korvatuksi.  Ensimäi- 
nen  kiinnitysvakuutusyhtiö  perustettiin  1858 
Dresdeniin.  Meidän  maassamme  ei  ole  yhtään 
laitosta,  joka  harjoittaisi  tätä  vakuutuksen  haa- 
raa. '  O.   S, 

Kiinnitysvelka,  velka  jonka  vakuudeksi  on 
myönnetty  kiinnitetty  panttioikeus,  vrt.  Kiin- 
nitys. 

Kiinteimistö  ks.  Kiinteistö. 

Kiinteistö  1.  kiinteimistö,  sellainen  esine, 
jota  ei  sen  laatua  tai  luonnetta  muuttamatta 
voi  siirtää  paikasta  toiseen,  vastakohtana  i  r  t  a  i- 
m  e  1 1  e  esineelle  (vrt.  Irtaimisto).  Kiinteis- 
töllä ymmärretään  ennen  kaikkea  itse  maata, 
kaupunkikiintei-stöllä  erittäinkin  tonttia  ja  taloa 
ja  maalaiskiinteistöllä  maatilaa.  Kiinteistön  osia 
ovat  m.  m.  siihen  kuuluvat  vesialueet,  kasvavat 
kasvit  ja  maanomistajan  omistamat  kiinteistön 
pysyväksi  tarpeeksi  telxdyt  rakennukset.  It.senäi- 
sen  kiinteistön  voi  voimassaolevaa  oikeutemme 
mukaan  muodostaa  myöskin  pelkkä  vesialue  ja 
eräissä  tapauksissa  rakennuskin,  nim.  rakennus 
toisen  maalla  kaupungissa,  kun  sen  omistajalla 
on  pysyvä  hallintaoikeus  itse  maahan,  ja  sa- 
malla ehdolla  vesilaitos  toisen  maalla.  Muut 
esineet  ovat  irtaimia.  —  Kiinteistöllä  1.  kiin- 
teällä omaisuudella  on  lakikielessä  toi- 
nenkin merkitys,  johon  jälkimäinen  nimityskin 
viittaa.  Henkilön  koko  varallisuus  jaetaan  nim. 
kiinteään  ja  irtaimeen  omaisuuteen.  Tässä  mer- 
kityksessä ymmärretään  kiinteistöllä  varallisuus- 
oikeuksia eikä  esineitä  ja  on  kiinteää  omai- 
suutta, paitsi  omistusoikeutta  va.stamainittuihin 
kiinteistöluontoa  oleviin  esineisiin,  etupäässä 
rälssivero,  johon  siis  on  .sovellettava  mitä  laissa 


887 


Kiinteistökirja— Kiinteistönsiirlovero 


888 


kiinteistöstä  on  säiidetty.  Muut  viirallisuusoikeu- 
det  ovat  irtaimistoa.  —  Ero  irtaimen  ja  kiin- 
teän omaisuuden  välillä  on  oikeudellisessa  suli- 
teessa  erittäin  tärkeii.  sillä  niitä  koskevat  oikeus- 
säännökset ovat  monessa  kohdin  aivan  erilaiset. 
Xiin  on  laita  esim.  omaisuuden  luovutusta,  lain- 
huudatusta, kiinnitystä,  naimaosaa,  aviopuolisoi- 
den yhteispesän  hallinto-oikeutta,  perinnönjakoa 
ja  testamenttioikeutta  koskevien  yksityisoikeudel- 
listen siiännösten:  oikeudenkäyntiin  nähden  on 
m.  m.  haasteesta,  laillisesta  tuomioistuimesta, 
moitekauteesta  ja  varsinkin  ulosotosta  tässä  koh- 
den erilaisia  säännöksiä  voimassa  ja  muunkin 
julkisen  oikeuden  alalla  ou  puheenaolevalla  erolla 
merkitystä.  Eräissä  tapauksissa  on  kuitenkin 
irtaimeen  sovellettava  kiinteistöä  koskevia  sään- 
nöksiä, nim.  kiinnitettyyn  toisen  maalla  olevaan 
laitokseen  ulosottoon  nähden  ja  irtainta  omai- 
suutta olevaan  rakennuk.seen  yleensä  eräissä  suh- 
teissa. Sitäpaitsi  seuraa  .sellainen  irtain  omai- 
suus, joka.  kuten  palokalut.  avaimet,  tikapuut, 
halot,  aita-ainekset  y.  m.,  on  kiinteistön  tarpeis- 
toa (pertinenssi  ks.  t.) ,  sellaisena  ollessaan 
kiinteistöä  ja  on  siis  siitä  annettujen  säännösten 
alainen.  —  Kiinteistöä  saavat  Suomessa  omistaa 
vain  Suomen  kansalaiset  sekä  Venäjän  alamaiset, 
ei  kuitenkaan  moo.seksenuskolaiset  (Keis.  asetuk- 
set IG  p:ltä  lielmik.  1891  ja  10  p:ltä  marrask. 
1903).  mutta  ulkomaalaiset  ainoastaan  hallitsi- 
jan erityisellä  luvalla  (Keis.  aset.  25  p:ltä  hehnik. 
1851)  ;  venäläisten  ja  ulkomaalaisten  tulee  aset- 
taa asiamies  sille  paikkakunnalle,  missä  kiin- 
teistö on.  elleivät  itse  siellä  asu  (Keis,  asetukset 
11   p:ltä  maalisk.  1879  ja  16  p:ltä  helmik.  1891). 

K.  Ka. 

Kiinteistökirja  (saks.  Grundbuch),  kirja,  jota 
julkinen  viranomainen  pitää  oikeuksista  kiinteis- 
töihin. Kiinteän  omaisuuden  erikoisen  tärkeä 
asema  yhteiskuntarakenteessa  on  saanut  lainsää- 
täjän koettamaan  tehdä  sitä  koskevat  oikeustoi- 
met erikoisen  vakaviksi  ja  varmoiksi  sekä  siinä 
tarkoituk.sessa  ennen  kaikkea  julkisiksi.  Germaa- 
nisissa maissa  tuli  kiinteän  omaisuuden  luovut- 
tamisen ja  panttauksen  jo  varhain  tapahtua  kärä- 
jillä. Tästä  niinhyvin  Skandinaavian  maissa  kuin 
etelämpänäkin  j;ermaanisissa  maissa  alkuaan  sa- 
manlaisesta menettelystä  on  kehittynyt  kaksi  tri 
järje.stelmää.  nim.  Saksassa  kiinteistökirjat  isckä 
pchjoismais.sa  lainhuudatus-  ja  kiinnitysmenettely. 

.Muutamissa  Saksan  kaupunfreissa  muodostui  jo 
varhain  kiinteistöjä  sekä  niihin  kuuluvia  oikeuk- 
sia osoittavia  luetteloita.  Sellainen  on  häilynyt 
esim.  Danzi{:issa  v:lta  1.382.  Niiden  laajemman 
levenemisen  ja  keliittymisen  e.sti  jonkun  aikaa 
roomalaisen  oikeuden  valtaan  pääseminen  .Saksan 
valtioissa,  joka  oikeus  ei  tuollaisia  luetteloita 
tuntenut,  17:nnen  vuosis.  lopulla  sai  laajennut 
liike  ja  sen  ailienttama  tarve  kohottaa  kiinteistö- 
luottoa  lainsäätäjän  Preussissa  ryhtymään  tätä 
vanhaa  saksalaista  laitosta  kehittämään.  Siitä 
lähtien  kehitettynä  ja  vähitellen  kaikkiin  Sak- 
san valtioihin  levinneenä  se  on  saanut  Saksassa 
nykyisen  muille  maille  esimerkiksi  kelpaavan 
muotonsa. 

Nykyisin  voimassa  olevien  määräysten  mukaan 
on  kaikkialla  Saksassa  pidettävä  kaikista  kiin- 
teistöistä piirikuiinittain  luetteloita,  kiinteistö- 
kirjoja,  joissa  kiinteistöt  ovat  joko  numero-  tai 
aakkosjärjestyksessä   ja  joissa  kullakin   kiinteis- 


töllä ou  oma  aukeamansa,  n,  s,  lehtensä,  tai 
oikeastaan  useampia  sellaisia.  Tällä  lehdellä  tu- 
lee olla  helposti  käsitettävät  ja  luotettavat  tiedot 
kiinteistöä  koskevista  oikeudellisista  seikoista, 
Sitävarten  tulee  siinä  olla  kysymyksessä  olevan 
kiinteistön  tunnusmerkit:  sellaisina  käytetään  ,sa, 
moja  tunnusmerkkejä,  jotka  sen  verokirjassa  eli 
katasteris.sa  (ks.  t,)  muista  kiinteistöistil  erotta- 
vat. Kiinteistöön  kuuluvia  oikeuksia  koskevat 
merkinnät  jakautuvat  kolmeen  eri  sarekkeeseeu. 
Ensimaiseen  niistä  merkitään  oniistuscikeudelli- 
set  suhteet,  toiseen  esineoikeudet,  lukuunutta- 
matta  panttioikeuksia,  ja  kolmanteen  viimeksi- 
mainitut  oikeudet,  Kiiuteistökirjassa  olevat  kiin- 
teistöä koskevat  merkinnät  tulee  saada  tietoonsa 
jokaisen,  jonka  oikeutettu  etu  sitä  vaatii  (julki- 
suuden periaate).  Jlillään  kiinteistökirjaan  mer- 
kittävällä oikeudella  ei  ele  oikeudellista  päte- 
vyyttä, ennen  kuin  se  tulee  siihen  merkityksi. 
Kaikki  kiinteistökirjaan  merkityt  tiedot  <  vat 
täysin  luotettavat  sille,  joka  niihin  hyvässä  us- 
kossa luottaen  ryhtyy  kiintei.*töä  koskeviin 
oikeustoimiin,  s.  o.  kiinteistökirjalla  tulee  olla 
fidps  piihlir». 

Nykyisin  ovat  kiintei.stökirjoista  kaiki.ssa  Sak- 
san valtioissa  vcimassa  samat  asiallisoikeudelli- 
set  miiäräykset.  Ne  ovat  pääasiallisesti  1  )>:nä 
tammikuuta  1900  voimaanastuneessa  Saksan  ylei- 
sessä siviililakikirjassa.  Kiinteistökirjoja  ko.ske- 
vat  nuiodnlli.soikeudelliset  määräykset  ovat  \aiii 
osaksi  kaikille  Saksan  valtioille  samat.  .Sellai.set 
kaikille  valtioille  yhteiset  muodolli.soikeuilelliset 
määräykset  cvat  kaikkia  Saksan  valtioita  koske- 
vassa kiinteistökirja-asetuksessa  24  p:ltä  maalis- 
kuuta 1897.  joka  astui  voimaan  samaan  aik.iaii 
kuin  Saksan  yleinen  siviililakikirja  eli  v:n  1900 
alu.ssa,  Läliemniät  määräykset  kiinteistökirjoista. 
m.  m,  niiden  muodosta  ja  niitä  hoitavista  viran- 
omaisista, on  kunkin  valtion  erikseen  annettava, 
Preussissa  on  sellaisia  määräyksiä  annettu  pää- 
asiallisesti asetuk,se.ssa  kiinteistökirja-asetuksen 
täytäntöönpanosta  26  p:ltä  syyskuuta  1899  sekä 
eräällä  sain.  v,  annetulla  hallinnollisella  asetuk- 
sella. 

Paitsi  .Saksassa  on  kiinteistökirjoja  muutamissa 
muissakin  Euroopan  maissa,  toistaiseksi  ei  vielä 
kuitenkaan  yhdessäkään  pohjoismaista. 

Meillä  Suomessa,  jossa  lainhuudatus-  ja  kiin- 
nitysmenettely on  yhä  vielä  voimassa,  on  kysy- 
mys kiinteistökirjojen  laatimisesta  ollut  jo  kauan 
vireillä.  Jo  1892  lainvalmistelukunta  .sai  val- 
miiksi sitä  koskevan  mietintönsä,  josta  ,?itteii 
kuulusteltiin  erinäisiä  viranomaisia  ja  1898  ilmes- 
tyi lainvalmistelukunnan  näiden  kuulustelujen 
johdosta  antama  lausunto.  Sen  pitemmälle  ci 
asia   ole   meillä    vielä    päässyt,  K.    H-H. 

Kiiiiteistöluotto,  luotto  jota  annetaan  kiin- 
teistii|iaMttia    vastaan,    vrt.   Luotto. 

Kiinteistönsiirtovero,  sellainen  varalli- 
suuden s  i  i  r  t  o  v  e  r  o  (ks.  t.),  jota  kannetaan 
kiinteistön  omistusoikeuden  tai  muun  sen  veroi 
sena  pidetyn  oikeuden  (esim.  rälssiveroni  siir- 
tyessä henkilöltä  toiselle:  sen  vastakohtana  on 
i  r  t  a  i  m  i  s  t  o  n  s  i  i  r  t  o  V  e  r  o.  Tällainen  vero 
määrätään  tavallisesti  määräprosentiksi  kiinteis- 
tön arvosta  ja  sitä  kannetaan  joko  välittömä.sti 
veronkantoviranomaisten  kautta  tai  välillisesti 
leimamerkkejä  käyttämällä.  Tätä  veroa,  jonka 
alkujuuret    ulottuvat    kauas    menneisyyteen,    xn 


889 


Kiinteistöpankki  —Kiintotähdet 


890 


arvosteltu  aivan  eri  tavoin.  Suomessa  kannetaau 
tällaista  veroa  leiniamuodossa.  V.  1911  voimassa- 
olevan leima -asetuksen  nuikaan  on  kiinteistön 
kauppa-,  vaihto-,  lahja-  tai  muu  liujvutuskirja 
lainhuudatusta  haettaessa  varustettava  leimalla 
'li'/c  mukaan  kiinteistön  arvosta  ja  vähintään 
nCI  pennin  leimalla,  jos  arvo  on  korkeintaan 
25.0(10  markkaa,  ja  sitä  suure(imilta  arvoilta 
1  f/c  mukaan.  Jos  kiinteistö  on  useamman  ker- 
ran luovutettu,  ennenkuin  lainhuudatusta  hae- 
taan, on  jokainen  vuoden  1S!)2  j.-ilkeen  tehty  luo- 
vutuskirja erikseen  leimalla  varustettava.  Muu- 
tamissa maissa  käyttävät  kunnatkin  tiillaista 
verotusta.  A'.    K-a. 

Kiinteistöpankki   ks.    Pankki. 

Kiinteistöpantti  ks.  Pantti. 

Kiinteistörasitus  (ruots.  reallast).  rasitus, 
jonka  perusteella  kiinteistön  omistajan  tulee 
aika-ajoin  suorittaa  määrämaksu  tai  muu  varal- 
lisuusarvoa  omaava  suoritus.  Kiinteistörasitus  1. 
lain  sanamuodon  mukaan  vero  ja  rasitus  ei 
oikeuta,  kuten  nautinto-  ja  rasite-  (servituutti-) 
oikeus,  millään  tavalla  käyttämään  itse  kiinteis- 
töä, vaan  ainoastaan  sen  omistajalta  tai  siltä, 
jolle  tämä  velvollisuus  nautinto-oikeuden  mukana 
on  siirtynyt,  miiäräajoin  kantamaan  suoritetta- 
viksi lanf;enneita  eriä.  Ttse  rasitus  on  kiinteis- 
löön  sidottu  ja  siis  omistajanvaihdoksista  riip- 
pumaton, mutta  kukin  omistaja  on  henkilökohtai- 
sessa vastuussa  omana  hallinta-aikanaan  suoritet- 
tavista eristä.  Kiinteistörasitukset  ovat  joko  j  u  1- 
k  i  s-  tai  yksityisoikeudellisia.  Edelli- 
siä ovat  kiinteistöstä  suoritettavat  ulosteot  ja 
yleiset  rasitukset  (onera  imlilica),  palstatilan  pal- 
kintovero  ja  maanjaon  apumaksu.  Jälkimäisistä, 
jotka  oikeudelliselta  rakenteeltaan  ovat  rajoitet- 
tuja esineoikeuksia,  ovat  rälssi-  ja  tonttivero 
erikoisasemassa  siinä  suhteessa,  että  niiden  sama- 
ten kuin  julkisoikeudellisten  kiinteistörasitusten 
suoritettaviksi  langenneet,  mutta  suorittamatta 
olevat  erät  kolmelta  vuodelta  voidaan  kiinteis- 
töstä ottaa  ulos  siihen  kiinnitetyistä  oikeuksista 
huolimatta.  Jluitakin  yksityisoikeudellisia  kiin- 
teistörasituksia  voi  perustaa,  esim.  eläkkeen  1. 
svytingiu.  joka  ei  sisällä  nautinto-oikeutta, 
mutta  mikäli  ne  eivät  ole  syntyneet  kiinteistön 
luovutuksessa  pidätettyinä  ehtoina,  ovat  ne  sellai- 
sinaan vain  velvoiteoikeuksia  ja  kaipaavat  kiin- 
nitystä tullakseen  esineoikeuksiksi  ja  siten  var- 
sinaisiksi kiinteistörasituksi.lcsi. 
V rt.  E  lake.  P  a  1  k  i  n  t  o  v  e  r  o. 
Rälssi  vero,  Tonttivero. 
IMosteko.  Yleiset  rasi- 
tukset. K.   Ka. 

Kiinteistövakuutus  ks.  P  a  1  o- 
V  a  k  u  u  t  u  s  ja  ^'  a  kuut  u  s- 
toimi. 

Kiinteä   lasku,    kauppat.    Vä- 
hittäiskauppiaan     sanotaan    otta- 
van   (tukkukauppiaalta)  tavaroita 
kiinteiiän     laskuun     silloin,     kun 
hän   sitoutuu   suorittamaan   mak- 
sun  koko  tavaramäärä.stä.   katso- 
matta   siihen    kuinka    suuren    osan    siitä    hänen 
onnistuu  saada   myydyksi.    Va.stakohta:    komis- 
sioni. —  Kiinteä   suunta,   hintojen   py.sy- 
minen    muuttumattomina. 

Kiinteä  loisto,  merenkulkijoita  ohjaava  loisto, 
joka   taukoamatta   näyttää   muuttumatonta   valoa. 


Kiinteä  luokka   ks.   I,  u  o  k  k  a  j  a  k  o. 

Kiinteä  mitta  ja  irtain-  1.  pinomitta 
nimityksiä  käytetään  pui-sta,  joita  joukossa  (ci 
kap])aleittain)  myydiliin  kuutiomitan  nmkiian, 
esim.  haloista,  paperi])uista  y.  m.  Pinomitta- 
määrä  tarkoittaa  sen  tilan  kuutiosisältöä,  jenka 
samaupitui.set  puut  tiivii.sti  pinottuina  täyttävät; 
kiinteällä  mitalla  tarkoitetaan  ainoastaan  itse 
puiden  kuutiosisältöii.  Suhde  irtaimen  mitan  ja 
kiinteän  mitan  välillä  on  suunnilleen  1:0, 751» 
suorille,  tiiviisti  pinotuille  pyöreille  puille  (esim. 
jiaperi-  ja  projjsipuillel,  l:0,7i4j,  jos  puut  ovat 
halaistuja,  ja  1  Ml.noe-,  jos  ptuit  cvat  nuitkikkaita 
ja    halaistuja.     {Tapion    ,. Taskukirja".]      -1.    ('. 

Kiinteä    omaisuus    ks.    Kiinteistö. 

Kiintokolonni,  seinästä  puoleksi  tai  kolmeksi 
neljännekseksi   esiintyvä   ijylväs. 

Kiintopiste  ks.  Aste  m  i  1 1  a  u  s  ja  K  (.  1  m  i  o- 
m  i  t  t  a  u  s. 

Kiintorakenne,  liikkumaton  mehiläisten  vaha- 
kakkurakenne.  jonka  kakut,  ollen  ilman  kan- 
natuslistoja  ja  kehiä,  ovat  suorastaan  kiinni- 
rakennetut  pesän  kattoon  ja  .seiniin,  niin  ettei 
niitä  voida  tarvittaessa  ottaa  pesästä  ulos  ja 
ripustaa  takaisin.  Työskentely  kiintorakentei- 
sissa  pesissä  on  vaikeata.  LiineburgiUiiset  ka- 
nervamehiläishoitajat  kuitenkin  yleisesti  käyttä- 
vät k:tta.  "  A.  'm. 

Kiintotähdet,  suurin  osa  taivaalla  näkyvistä 
tähdistä,  jotka  kiertotälidistä  1.  i)laueeteista  voi 
erottaa  valosta,  mikä  kiintotiihdillä  on  vilkkuva 
ja  eri  värivivahduksilla  loistava,  jota  vastoin 
kiertotähtien  valo  on  tyyni  ja  tasainen,  se  kun 
ei  ole  taivaankappaleelle  itsenäistä,  vaan  heijas- 
tunutta auringonvaloa.  Vaikka  kiintotähdet  to- 
dellisuudessa ovat  kiertotähtiä  tuhansia  ker- 
toja suurempia,  pysyvät  ne  kiikarissakin  suuren 
etäisyyden  takia  loistavina  pisteinä.  Xiinkuin 
nimikin  osoittaa,  eivät  kiintotähdet  muuta  näen- 
näistä keskinäi.stä  asemaansa  taivaalla  ollenkaan 
samassa  määrin   kuin   kiertotähdet. 

Kiintotähtien  etäisyyden  mää,rääminen  on 
vasta  viime  vuosisadan  toisella  i)Uoliskolla  on- 
nistunut niitten  vuotuisten  p  a  r  a  1  1  a  k  s  i  e  n 
avulla.  Mittayksikkönä  kartetaan  valovuotta. 
s  o.  sitä  väliä,  minkä  valo  vuodessa  kulkee,  sekä 
n.  s.  tähtietäi.syyttä,  joka  vastaa  l":n  parallak- 
sia.  .Seuraava  taulu  sisältää  ne  tähdet,  joitten 
pa  ra  liaksi   on    >  0".30. 


— i:;;^ 1 

Cfi 

3" 

X  < 

-       ^ 

Ximi 

Asem, 

Itl00  = 

li 

3 

■z  = 

n:  0 

M 

K- = 

s* 

£  9^ 

P    X 

sr 

li 

iS      < 

Rekt. 

Dekl. 

ce 

p       se 

h    m    s 

0        / 

" 

" 

r  Ceti 

I  :S9  25 

—  IB  27,5 

a,. 

o,-» 

U^j 

10.5 

Cordoban   Zoonikaralogi  V  24  f 

.1    7  42 

-44  58,8 

8.S 

0.,i 

8,7- 

10., 

rc  C.inis  majoris  (Sirius) 

r.  40  4.') 

—16  S4.; 

-l,c. 

0,37 

IVH 

8,s 

't  Canis  minoris  (Prokyon) 

7  .S4     4 

-f  3  28,fi 

0,5 

(1,13 

K"5 

9,7 

22  H.  Camelopardalis 

10  .i7  f,2 

+:)6  .SS,i 

7,T 

Oj50 

4.71 

Kj, 

';..  rent.Turi 

14  32  48 

—60  25,1 

0,4 

0,75 

H.», 

U 

61  Cygni 

21     2  2.=! 

-f  38  15,1 

5,. 

Oja 

n.-it 

9.7 

Lähempi  tutkiminen  osoittaa,  että  kiintotäh- 
tien asema  taivaalla  ei  olekkaau  muuttumaton. 
Halley  huomasi  1717.  että  muutamat  kiintotähdet 
olivat  muuttaneet  paikkaansa  Ilipparkoksen 
ajoilta,  ja  myöhemmin  on  monen  kiintotähden 
it  sei  ii  kunta    tarkkaan    määrättv-     Seuraava 


SOI 


Kiipijäkala     Kiipijät 


892 


tiiulii  sisiiltää   ne  tähdet,  joitten   vuotuinen   itse- 
liikunta  on  suurempi  kuin  3". 


a. 

U< 

Asema  19(K).' 

5fe 

is 

Nimi 

Rekt. 

Dekl. 

s£ 

^ 

o 

n 

u  Cassiopese 

15,,o 

+54,« 

5 

3,,; 

e  Kridani 

4S,* 

-4a,« 

4^ 

3,10 

0*  Eridani 

62.n 

-  7*, 

4,5 

4,»: 

Cordohan  Zoonikat  V,  24:f 

76,« 

— I4.-B 

8j 

8,7-.. 

164,17 

+36,01 

7,6 

4,71 

165,is 

+44«i 

H* 

4,i« 

168.T, 

+  66,38 

9 

3,M 

Groombridge  1830 

176.» 

+38.U 

6j 

7,01 

(f  Ceniauri 

218;m, 

-60,r.. 

»M 

3,<» 

226,18 

—  I5j8 

9 

3,7» 

226,,, 

-15,:» 

9 

3,« 

61  Cygni 

31.%ct. 

+38,1.6 

5,1 

5,=i 

317jö 

— :19« 

7,5 

3,« 

f  Indi 

328,^3 

-5-,a, 

5 

4.6-. 

344.S 

-36,,, 

7,5 

6vai 

359,8* 

-37,s.-. 

8.:. 

6,v:, 

Spektroskooppisista  havainnoista  on  voitu, 
Dop|>lt'riii  prinsiipin  avulla,  määrätä  muutamien 
tähtien  liikunta  myös  näköviivan  suuntaan.  Seur. 
taulu  esittää  täten  saatuja  tuloksia  (+  merkit- 
see tähden  liikkumista  auriiikokunna.sta  poispäin, 
—  sen  lähenemistä). 


Nimi                  km/sek. 

Nimi 

km/sek. 

o.  Tauri    (Aldeba- 

^  Hereulis 

—  70 

ran) 

+  49 

y  Leonis 

—  39 

a  Corona;  borealis 

+  32 

a  Aquila;     (Al- 

E Orionis 

+  26 

tair) 

—37 

a  Auriga;    (Ca- 

y3  Hereulis 

—35 

pella) 

+  24 

S  Ursa;    majori 

s     —31 

JJ  Cephei 

—  87 

Seuraavasta  taulusta  selviää  vihdoin  muuta- 
mien tähtien  todelliset  nopeudet  avaruudessa, 
mitkä  nopeudet  ovat  yhdistetyt  parallaksin  ja 
itseliikuiinan  antamista  nopeuksista  kohtisuoraan 
näkölinjaa  vastaan,  ja  spektroskooppisten  ha- 
vaintojen antamista  nopeuksista  näkölinjan  suun- 
taan. 


"  km 

'L  Bootis    (Arcturus)   0,oä  674 

fi  Gemiuorum    (PoUux)      0,o«  53 

a  Tauri     (Aldebaran)     0,io  49 

fi  Aquila;    (Altair)    0,ji  40 

<L  Aurigse     (Capella)     0,jo  33 

1  Lyrse     (Vega)     0,o»  24 

a  Canis   majoris    (Sirius)     O,»?  22 

a  Canis   minoris    (Prokyon)     0,u  19 

a  Orionis     (Beteigeuze)     0,os  18 

'I.  Leonis    (Regulus)    0,o»  17 

^  Persei     (Algol)     O.os  2 

Tutkimukset  ovat  osoittaneet,  että  tähtien  itse- 
liikuiita  ei  tapahdu  säännöttömästi  kaikkiin  suun- 
tiin, vaan  voidaan  siinä  huomata  sekä  aurinko- 
kunnan liikunna.-ta  johtuva  näennäinen  keski- 
pääliikunta  apeksista  poispäin  (vrt.  Paral- 
laksi)    että  eri   tähtiparvilla  ,vhtei.siä   pääsuun- 


tia. Ne\VLombiu  mukaan  on  aiirinkokunnan  apek- 
sin  rektuscensioui  277,5°,  dekliiiatsioui  +  35"", 
liikkeen  nopeus  16,4  km  sekunnissa.  Kiintotähti- 
astronomian  ainek.seu  ääretön  paljous  ja  ha- 
vaiutokoneiston  tarkkuudelle  asetettavat  suuret 
vaatimukset  aiheuttavat,  että  moni  tärkeii  kysy- 
mys—  m.  m.  tapahtuuko  aurinkokunnan  liikunta 
Ne\vtonin  lain  nuikaau  kankaisen  painopisteen 
ympäri  vai  ei  —  vielä  kaipaa  lopullista  va.stausta. 

Tähtien  f  y  y  s  i  1  1  i  s  i  s  t  ii  ominaisuuk- 
sista on  vasta  spektroskoopin  tultua  käytän- 
töön voitu  saada  lähempiä  tietoja.  Spektreihin 
nähden  voidaan  erottaa  kiintotähdet  kolmeen 
pääluokkaan.  Ensimaiseen  luokkaan  kuuluvat 
valkoiset  tähdet,  ne  ovat  aikai.sella,  kuumimmalUi 
kehitysasteella,  vetykaasuatmosfäärin  ympäröi- 
miä. Toisen  luokan,  mj^öhemmällä  kehitysasteelln 
olevat  tähdet,  joihin  aurinkokin  kuuluu,  ovat 
keltaisia,  spektri  sisältää  niitten  atmosfäärissä 
olevista  metallikaasuista  jolituvia  Fraunhoferin 
viivoja.  Kolmas  luokka  käsittää  viimeisen  kehi- 
tysasteen, punaiset  tähdet.  Ne  ovat  verrattain 
alhaisella  kuumuusasteella,  tiheän  atmosfäärin 
olemassaolon  ilmaisevat  spektrin  leveät  ab.sorpt- 
sioninauhat.  Suunnilleen  60  %  tutkituista  täh- 
distä kuuluu  ensimaiseen  luokkaan,  toiseen  luok- 
kaan kuuluu  n.  35%  ja  kolmanteen  n.  S^f. 
Spektroskoopin  merkitys  ulottuu  kiintotähtiastro- 
nomian  kaikkiin  aloihin.  • —  T  ä  h  t  i  r  y  h  m  ä  t  ja 
tähtisumut  (ks.  n.),  joitten  erottaminen 
toisi.staan  kiikarin  avulla  tuottaa  vaikeuksia, 
ovat  spektroskooppista  tietä  helposti  erotettu- 
vissa,  tähtiryhmien  spektrit  kun  ovat  jatkuvia  ja 
tähtisumujen  ke.skeytettyjä.  —  Kaksoistäh- 
distä ks.  t.  Kiintotähtien  muodostamista  tähti- 
kuvioista, jakautumisesta,  nimityksistii,  suuruu- 
desta ja  väristä,  sekä  vaihtelevista  tähdistä  ja 
uiLsista  tähdistä  ks.  Tähtitaivas.        //.   R. 

Kiipijäkala  (Anabas  scandens)  on  Itä-Intiaii 
suolattomissa  vesissä  elävä  piikkieväinen  luukahi. 
jonka  ensimäisen  kidus- 
kaaren  ylemmät  luut 
muodostavat  kotelon  ki- 
dusten ympärille.  Tämän 
takia  k.  kykenee  oleske- 
lemaan pitempiäkin  ai- 
koja maalla  kiduslehtieu 
kuivumatta,  ja  kerro- 
taan, että  se  kulkee  kan- 
keiden evieusä  avulla  pit- 
kiä matkoja  maata  pit- 
kin järvestä  toiseen.  K. 
voi  olla  kauan  saveen  hautautuneena  ja  virkoaii 
jälleen   eloon   sadeajan   tultua.  P.    li. 

Kiipijäkasvi,  kasvi,  joka  köynnöstämättä  kii- 
peilee karhien,  ilmajuurien,  karvamuodostusten 
avulla  pitkin  puunrunkoja,  muureja  j.  n.  e. 

Kiipijät  (Scansorcs),  linturyhmä,  käsittää  mei- 
käläisistä linnuista  heimot:  tikat  (Picidtn), 
käenpiiat  (It/iigidce)  ja  käet  (Cuculidre) : 
ulkolaisista  mainittakoon  partalinnut  (Capi- 
tonida;),  p  i  p  p  u  r  i  n  s  y  ö  j  ä  t  I  RIiamphanl.id(e), 
1  o  i  s  t  o  1  i  n  n  u  t  (Calhiilidip)  ja  p  i  s  a  n  ^  i  u- 
syöjät  (Miiaopliagidcu).  K:n  yleisenä  tunto- 
merkkinä voidaan  pitää  tasapinnassa  olevii-n  var- 
paiden asentoa,  joka  on  siitä  omituinen,  että 
ulommainen  etuvarvas  voi  kääntyä  enemmän  t:;hi 
vähemmän  taak.se])äin.  K:n  tyypillisimmillii  edus- 
tajilla, tikoilla,  on   nokka  vahva,  suora  ja  terävä.. 


Ki; 


893 


Kiipimäjuuri — Kiirunavaara 


894 


sovoltiivu  ]nniii  hakkaamiseeii.  Muuten  uokan 
muoto  ja  koko  vailitelee  paljon  eri  suvuissa.  I.in- 
nustoomiiie  kuuluvat  lajit  ovat  sangen  liyiidyl- 
lisiii,  hilvittiivät  paljon  vahingollisia  hyönteisiä 
ja  niiden  toukkia.  Muutamat  (tikat)  syövät  aika- 
ajoin  siemeniäkin,  ja  monen  ulkolaisen  lajin 
yksinomaisena     ravintona    cvat    hedelmät. 

E.  >r.  .S. 
Kiipimiijuuri  ks.  .1  u  u  r  i. 

Kiirastorstai  (ruots.  skärtorsdag ;  lat.  dies 
riridiuiii  1.  fcria  hona  qiiitita],  pääsiäisen  edelli- 
r.en  torstai.  Concilium  Quinise-vtumin  päiitöksen 
nuikaan  v:lta  602  on  kirkko  viettänyt  kiiras- 
torstaita  Herran  ehtoollisen  asettamispäivänä. 
Vanhassa  kirkossa  oli  tapana  tänä  päivänä  antaa 
katumusharjoitukset  läpikäyneille  synninpäästö. 
Siitä  johtunee  päivän  latinalainen  nimikin,  joka 
merkitsee  vihannoivien,  s.  o.  jälleen  elämän  merk- 
kejä kantavain  päivää.  Jyrkkänä  vastakohtana 
tälle  tavalle  on  katolinen  kirkko  vanhoista  ajoista 
asti    julistanut    silloin    mvöskin    kirkonkirouksia. 

A.  J.  P-ä. 
Kiirastuli  (lat.  pingaloriiim.  ruots.  skärseld), 
room-kat.  opin  nuikaan  niiden  sielujen  olotila, 
jotka  tosin  ovat  saaneet  anteeksiannon  iankaikki- 
sista rangaistuksista,  mutta  eivät  vielä  ole  täy- 
dellisyyttä saavuttaneet,  vaan  tarvitsevat  puhdis- 
tusta kärsimyksien  kautta.  Opin  tueksi  vedotaan 
1  Kor.  3, ,-,5,  2  Makk.  12j.-j„  y.  m.  raamatunpaik- 
koihin.  .Vjatus  vähitellen  tapahtuvasta  sielunpuh- 
distuksesta  kuoleman  jälkeen  esiintyy  aikaisem- 
min Persian  muinaisuskonnossa,  Platonilla  ja 
stoalaisilla,  kirkossa  se  saavutti  jalansijaa  Fle- 
mens  Aleksandrialaisen  ja  Origeneen  kautta,  joi- 
den mukaan  se  ei  ole  ajateltava  tapahtuvaksi  ul- 
konaisen, vaan  sisäisesti  puhdistavan  tulen  kautta. 
Myöhemmin  oppi  hyljättiin  itämailla,  jota  vas- 
toin länsimaiset  kirkkoisät:  Ambrosius,  Augus- 
tinus ja  Gregorius  Suuri  sitä  kannattivat  ja  edel- 
leen kehittivät.  Oppi  saavutti  varsinkin  sen 
kautta  suuren  merkityksen,  että  uskottiin  kirkon 
voivan  jälkeenelävien  rukousten  ja  lahjain  perus- 
tuk.sella  sieluja  kiirastulesta  vapauttaa,  joten  se 
mahtavasti  tuki  kirkon  hierarkisia  pyrkimyksiä. 
Usko  kiira.stuleen  tarjosi  myö.skin  tukea  anekau- 
palle y.  m.  kirkollisille  väärinkäytöksille.  Julki- 
sesti hyväksytyksi  tämä  opinkohta  tuli  Firenzen 
kokouksessa    1430. 

Uskonpuhdistajat,  jotka  huomasivat,  miten 
kiirastulioppi  oli  yhteydessä  useitten  kirkollisten 
väärinkäytösten  kanssa,  hylkäsivät  päättävästi 
koko  opin  epäraamatullisena.  Varsinkin  on  Tjuthe- 
rin  tuomio  siitä  ankara.  Roomalainen  kirkko 
sitävastoin  hyväksyi  opin  Tridentin  kokouksessa, 
jjittäen  kuitenkin  avoimeksi,  onko  purgatorium 
etupäässä  katsottava  rangaistus-  vai  puhdistus- 
paikaksi.  Jälkimäistä  mielipidettä  ovat  \.ipaa- 
inielisemmät   katoliset  dogmaatikot,   esim,   Schell. 

E.  K-a. 
Kiiri,  rakennust.,  on  kulmaliitos,  jo.ssa  näkyvä 
liitesauma,  ,,kiirisauma",  käy  kulmasta  kulmaan. 
Kattokiiri  on  kahden  eri  räys- 
täs- tahi  harjasuunnan  keskenään 
nuu)dostaman  kulman  aiheuttama 
kattopinnan  taite.  —  Yksinkertaisin 
kiiriliitos  tehdään  siten,  että  molem- 
mat liitettävät  puut  viistetään 
poikki  kiirisauman  kohdalta  kohti- 
suorasti   puiden   suuntain  muodosta- 


nuia  tasi>a  vastaan,  ja  puiden  päät  liitctäiln  yhteen 
liimaanuilla  tahi  naulaamalla.  Suuremnum  lu- 
juuden saamiseksi  puut  kuitenkin  tavalli.sesti  lii- 
tetään upottamalla  toisen  puun  päähän  jätetty 
uloke  toiseen  puuhun  tehtyyn  uloketta  vastaa- 
vaan koverrokseen  (kuvat  a  ja  b),  tahi  koverre- 
taan molempien  puiden  päät,  ja  yhdistetään  puu- 
palasella,  jonka  syiden  suunnan  tulee  olla  kiiri- 
saumaan  niihden  vastakkainen  (kuva  c) ;  liitos 
lujitetaan  liimalla,  usein  vielä  lisäksi  puunau- 
loilla.  T.   S. 

Kiirikka,  vanhassa  suomalaisessa  myöskin 
k  i  e  k  o  n  I  y  ö  n  n  i  k  s  i  nimitetyssä  urheilulei- 
ki.ssä  käytetty,  15-20  cm: n  läpimittainen,  visa- 
puusta  tehty  kiekko.  Pelataan  3-G  miehisissä 
joukkueissa  vastakkain  jollakin  tiellä  t.  in.  s. 
radalla.  Tarkoituksena  on  heittää  kiirikka  VsC- 
rimään  pitkin  rataa  mahdollisimman  kauas. 
Vastapuoluelaiset  koettavat  pysälulyttiiä  .sen  min 
1,5  m:n  pituisten  karttujen  avulla.  Se  puolue 
voittaa,  joka  saa  kiirikan  vierimään  vastapuo- 
lueen   takarajan   yli.  L.    P. 

Kiiriparsi  1.  k  i  i  r  i  p  i  i  r  u  on  kattoraken- 
teessa kiirin  kohdalla  heti  kattopinnan  alla  vi- 
nosti harjaa  kohden  käyvä  parsi  1.  piiru;  „sisä- 
kiirin"  kohdalla  ollessaan  k.  kannattaa  katto- 
rakennetta, ja  on  sen  vuoksi  muita  katon  kan- 
nattimia  vahvempi,  .,\ilkokiirin"  kolidalla  sen  teh- 
tävänä on  olla  sen  kohdalle  sattuvien  katon  kan- 
nattimien yhteisenä  päätepaikkana  niiden  ylä- 
päässä  ja   vastatukena   harjalta   päin.  T.   S. 

Kiiruna  (Lagopus  mutus)  elää  Euroopan  ja 
Siperian  alppiseuduissa,  puu-  ja  pensasvyöhyk- 
keen  yläpuolella  lumirajaan  saakka.  Arktisilla 
saarilla  ja  Grönlannissa  tavataan  jonkun  ver 
ran  poikkeavia  muotoja.  Suomen  Lapin  kor- 
keimmilla huipuilla  k:aa  tavataan  kesäisin, 
pesimisaikaan,  mutta  talveksi  se'  ajoittain  siir- 
tyy alemmas  laak.soihin.  K.  mui.stuttaa  suuressa 
määrin  lähisukulaistaan  metsiikanaa:  Kooltaan 
se  on  vähän  pienempi  tätä,  kesäpukuinen  koiras 
on  selkäpuolelta  musta,  ruosteenharmaine  kirjoi- 
neen, pää  ja  kaula  paikoitellen  vaaleammat. 
Pyrstö  musta,  siivet,  samoin  kuin  kokD  vat"a- 
puolikiu,  valkeat.  Naaras  on  kellertävämpi,  var- 
sinkin kupeilla  tiheään  poikkijuovainen.  Syys- 
puoleen muuttuu  molempain  sukupuolten  väri 
auringonpaahteesta  harmaammaksi,  j,a  talveksi  k. 
saa  lumivalkoisen  höyhenpuvun,  jossa  vain  pyrstö, 
ke.skimäisiä  sulkia  ja  kärkeä  lukuunottamatta, 
on  musta  sekä  koiraslinnun  nokan  ja  silmän  väli, 
,, ohjakset",  pikimustat.  K:n  nokka  on  matalampi 
ja  kapeampi  kuin  metsäkanan.  Pesii  maahan,  vai- 
vaiskoivupensaan  tahi  kiven  alle.  Slunia  S-13, 
ruosteenkeltaisia,  mustapilkkuisia.  Lehdet,  silmut, 
marjat  ja  siemenet  ovat  k:n  pääasiallisin  ravinto. 
Liha  ei  ole  yhtä  hyvää  kuin  metsäkanan,  eikä 
k:aa  niin  paljon  pyydystetäkkään  kuin  jälki- 
mäistä,  ks.   kuvaliitettä   Kanalintuja. 

E.    W.    S. 

Kiirunavaara  (ynnä  Luossavaara),  Ruotsin 
Lapissa,  Tornionjärvestä  4  peninkulmaa  'etelään, 
on  mailman  suurimpia  ja  rikkaimpia  rautam:ilmi- 
kenttiä.  Jo  1736  tutkittiin  K:n  malmirikkautta. 
K.  muodostaa  pitkän  malmiharjanteen,  jolla  kor- 
keimmat huiput  ovat  „StatsrÄ.det"  (740  m  yli  me- 
renp.),  „Landshöfdingen",  „Geolcgen"  ja  „Direk- 
tören".  Malmipaljous  tasaisen  maan  yläpuolella 
on  arvioitu  useaksi  sadaksi  milj.  tonniksi.  Luon- 


8115 


Kiiseli — Kiisseli 


896 


iKilIisesti  nialiniu  liirttu  vaihtelee,  mutta  ou  mel- 
kein iiii  ret  tiimi  ii  joukkoja  parasta  lajia,  jonka 
raudanpitoisuus  ou  CT^c  ja  71^  viilillU.  Fosforin- 
piti  isuiis  on  yleensii  yli  1  <Jc-  . , Suuri  malmi"  en 
melkein  elieii,  l;>i)i  koko  K:u  pohjoisesta  eteliiän 
kulkeva  malmikerros.  jonka  pituus  on  yli  4.000  ra 
ja  leveys  3-4-1Ö2  m:iin.  Siitii  itiiiin  on  useampia 
pienempiii  malmikerroksia.  Vuorilaji  on  porfyy- 
rimaista  giiei.ssiii.  muuttuen  itiiiinpiiin  kvurtsii- 
tiksi.  Malmia  louhitaan  mone.sta  penkereestii, 
joista  sitii  luisuradoilla  kuljetetaan  alas.  Xiikö- 
ala  liuipulta  on  suurenmoinen,  m.  m.  niikyy  Ruot- 
sin korkein  huippu,  Kebnekaise.  K  i  r  u  n  a  (Kii- 
runa) on  jo  kaupunkimainen  yhteiskunta,  vaik- 
kei siellii  1880-luvun  keskivailieilla  ollut  ainoata- 
kaan mökkiii.  ainoastaan  pari  lappalaisten  turve- 
kotaa.  Nyt  siellii  on  noin  4.000  as.;  kirkko,  suuri 
koulurakennus,  useita  hotelleja,  suuri  siihkölai- 
tos  j.  n.  e.  J.  E.  I!. 

Kiiseli  i  ruots.  kiscl)  ks.  K  v  a  r  t  s  i. 
Kiiseliguuri  (piiguuri,  piimä  a),  valkea, 
liidun  niiköiiien.  miltei  yksinomaan  piihappoa  si- 
-siiltiivii  maalaji,  muodostunut  piilevien  iDi'i''>- 
mar,'(Fl  jiirvien  pohjaan  kasaantunei.^sta  kuorista. 
Dynamiittia  valmistetaan  imeyttiimiillii  nitro- 
glyseriiniii  täliän  huokoiseen  aineeseen,  ja  lisiiksi 
sitä  kiiytetiiiin  kiillotusaineena.  K:ia  on  aina  100 
m:n  vahvuisina  kerroksina  Oregonissa.  Neva- 
dassa ja  Kalifornia.ssa.  Suomessa  sitä  on  tavattu 
Sovajjirvessä  Kuolajärvellä  ja  Brödtcrpissa  Poli- 
janpitiijässä.  P.  77. 

Kiiski  (Arerina  ccrnun/.  ahvenen  heimoon  kuu- 
luva makean  veden  kala,  jolla  on  yhdeksi  yhl)'- 

neet    selkäevät,  etu- 
kannessa  ja   kidus- 
kannessa    piikkejä, 
kuoppaiset     posket, 
liienoja      hampaita 
leukaluissa  ja  van- 
iiasluussa.     Iho    on 
pienisuomuimui,   li- 
mainen,    väri     vih- 
reähkön-kellan  rus- 
kea,    pituus     10-20 
cm.     Liha    ja    mäti 
hyvänmakuista. 
Levinnyt   Keski-   ja  Pohjois-Eurooppaan   sekä    Si- 
periaan.    Suomes.sa    k.    on    hyvin    yleinen     niin- 
hyvin     merenranta-     kuin     sisävesissä     Luirojonn 
latvoille  saakka   Lapissa.  E.  M.   I,. 

Kiiskilä,  verotila  Viipuriiilaliden  länsirannalla 
olevan  pikkulahdekkeen  pohjassa  16'/,  km  Vii|)U- 
rista  (vesitse  n.  10  km)  ja  9  km:n  päässä  Tien- 
haaran pysäkiltä.  Tilaan  kuuluu  Kiiskilä  N:o  1 
(0,«4  manit.),  puolet  K.  X:o  2  (O.o»  mantt,)  ja 
Vahvaniemi  (0, 14  mantt.),  yhteen.sä  O.57  manttaa- 
lia; koko  pinta-ala  6O.5.S05  ha.  Päärakennus  r:ik. 
1820.  — Aikoinaan  K.  lienee  ollut  rälssitila;  IfiSö 
se  annettiin  ratsuvarusvelvoUisuutta  vastaan  Pe- 
ter Holländer  Kidderille;  1820  sen  osti  tehtai- 
lija Danneiiberg  verotilaksi.  Dannenbergilta  K:n 
peri  kauppias  Leopold  Krohn  (.Julius  Krohnin 
isä)  vaimonsa  (o.  s.  Dannenherg)  kautta.  Hiin 
möi  tilan  1889  tuomari  V.  Ahrenbergille:  1S97 
K.  joutui  maanviljelijä  .J.  .Mäkelälle.  1898  isän- 
nöitsijä A.  Armstrongille  ja  nykyjään  sen  omis- 
taan tilanomistaja  W.  Breiten.stein.  —  Julius 
Krohn  oleskeli  paljon  Kiiskilässä:  siellä  hän 
kirjoitti   ..Kuun   tarinansa".  1,.   Il-nrv. 


Kiis]{i. 


Ri.--)<]l.l       1    l;i]\  11M1VU>>.»,  s  kpsäpuvuss.l 

Kiislat  (Vrin).  lintusuku  peräjalkaisten  1.  su- 
keltajain  ryhmiiä.  Se  tunnetaan  nokastaan,  joka 
ou  verrattain  pitkä,  tyvestä  noin  korkeutensa  le- 
vyinen, kärkeen  päin  kiilanmuotoisesti  tuip- 
peneva,  sileii.  Pitkänpyöreiden  sierainten  päälle 
tulee  yläpuolelta  höyhenuiemekkeet.  Siivet  ovat 
lyhyet,  suipot,  pyrstö  myös  sangen  lyhyt,  poikki- 
päinen.  Ruumis  tanakka,  pysty.  K.  ovat  Poh 
jolan  merenrantaseutujen  ja  lintuvuorten  luon- 
teenomaisimpia asukkaita.  Eteläisimpiä  on  vielä 
Englannin  polijc  isosissa  ja  Itämeren  seuduilla 
meidänkin  merenrannikoillamme,  niinhyvin  Suo- 
men- ia  Pohjanlahdessa  kuin  Varanki-vuonos.sa- 
kin  tavattava  riskilä  1.  p  u  n  a  j  a  1  k  a  k  i  i  s  1  ;i 
(V.  [Cepphus]  grylle),  pienin  kiisloista.  Re  on 
kesäpuvussa  musta,  siivillii  valkea  lautuma,  tal- 
vella valkea,  mustakirjaiuen.  Etelänkiisla 
(U.  lomvia)  pesii  luonnontieteellisen  Suomen 
alueella  vain  Varanki-vuonossa.  mutta  on  kahde.sti 
keväällä  saatu  Porkkalassa.  Sekin  on  eteliiin.-^n 
laji.  asu.staa  Brittein-saarilta  Pohjois-Ameriikan 
j'i  Siperian  rannoille  asti.  Kaarlousaarella  lähellä 
(iotlantia  pieni  siirtola.  Selkäpuoli  ja  pää  ovat 
nuistat.  tahi  ruskeanmustat,  alapuolet  valkeat. 
Hyvin  samannäköinen  mutta  lyhyempi-  ja  pak- 
sumpinokkaineii  on  pohjankiisla  (U.  arrn). 
Se  pesii  pohjoisimpana  kaikista,  seuduissa  lä- 
hinnii  pohjoisnapaa,  meitä  likimpänä  Kuollan- 
niemimaan  pohjoisrannikolla.  Omituinen  oli  sen 
joukkoilmestyminen  maahamme  joulukuun  alussa 
1902.  Pakkanen  ja  ankarat  myrskyt  lienevät  sen 
eksyttiineet  varsinaiselta  muuttotieltään.  joka  käy 
pitkin  Xorjan  rannikkoa  Pohjanmereen.  Kaikki 
k.  ovat  hyviii  sukeltajia  ja  kaloja  syöviä  lintuja. 
Pesä  kallicn  pengermällä,  kiven  kolossa  tahi  vuo- 
ren rotkossa.  Munia  on  riskilällä  aina  2.  muilla 
1,  harvemmin  2.  Taloudellisesti  on  k:illa  suuri 
merkitjs  niissä  seudui.ssa,  joissa  niitä  runsaasti 
tavataan.  Paitsi  että  lihaa,  varsinkin  nuorten 
lintujen,  käytetään  ruuaksi,  saadaan  niistä  erin- 
omaisia höyheniä  ja  pesimisaikaan  kerätään 
lintuvuorilta   tynnyrittäin   munia.  E.   W.  S. 

Kiisseli  iven.  l-ise'Ij)  merkitsee  alkuaan  ha- 
panta kaurapuuroa,  mutta  käytetään  nykyään 
myös  yleisnimitykseiiii  erilaisille  makeille,  jau- 
hoilla saostetuille  hedelmäliemille  1  ruots,  Icräm). 
Kaurakiisseli :  3  litra.sta  lämmintä  vettä,  3  lit- 
rasta karkeita  kaurajauhoja  sekä  viipaleesta 
hapanleipää  tehdään  seos,  jonka  annetaan  lämpi- 
mässä hapata  II)  ä  12  tuntia,  minkä  jälkeen  kau- 
rat jjuserretaan  ja  siivilöidään  pois.  Jiiljelle  jää- 
nyttä lientii  keitetään  alituiseen  sekoittaen,  kun- 
nes se  sakenee  puuroksi,  johon  pannaan  suolaa 
maun  nmkaan.  Syödään  voin  ja  maidon  kan.ssa. 
Aamiaisruoka    Karjalassa.        B.   P.   (V.   T.   S.; 


»97 


Kiisu  — Kilauea 


898 


Kiisu  k-;.   K  i  i  s  11  t. 

Kiisujätteet,  likkikiisnja  kiisu  uuiieissii  |,:i^u- 
tettaess»  saailut  kiisujiitteet  (ks.  Rikki- 
li  a  p  p  oi  ;  jos  nämä  jiittoct  ovat  pääasiassa  rauta- 
oksidia, käytetään  niitä  valokaasun  ,, kuivaan  puli- 
tiistukseen".  desinfisioiniiseen  y.  m.;  erinäisiltä 
kiisujiitteistä  voidaan  myöskin  valmistaa  kupa- 
ria, liopeaa.  sinkkiä,  lautavilit rilliä,  rantaa  v.  m. 

.V.   V.   //. 

Kiisut,  metallikiiltoisia  kivennäisiä,  kokoomuk- 
>idtaan  eri  metallien  rikkiylidistyksiä.  Xäiliin 
kuuluu  rikkikiisu.  kuparikiisu,  arsenikkikiisu, 
inapneettikiisn  y.  m.  /'.  E. 

Kiitäjät  I.  il  ta  perhoset  (Closteroccia), 
perhosten  alalahko.  Knumis  paksu,  myötäkarvai- 
aeii,  tav.  kartiomaisesti  suipiieneva.  Tuntos.arvet 
keskikohdan  ulkcpuolella  huomattavasti  turvon- 
neet, paksummat  kuin  päistään  ja  tyvestään.  Sii- 
vet pitkät  ja  kapeat,  etusiivet  usein  .suipot,  lejio- 
tilassa  viistoon  taaksepäin  asettuneet.  Useiuiniat 
lentävät  illalla  hämärän  aikana.  Niillii  on  uoi>ea 
kiitävä  lentotapa.  Imevät  kukista  (m.  m.  sireenin- 
kuki.stal  mettä.  Tiillöin  ne  ])ysyvät  paikoillaan 
ilmassa,  suristen  voimakkaasti  siivillääu,  mntta 
la.skeutumatta  kukalle  istumaan.  Toukat  euin\- 
mäkseen  liereitä.  kaljuja;  niiden  ll:nnessä  nive- 
lessä on  kyhmy  tai  sarvi.  Elävät  vapaasti  kas- 
vien pinnalla.  Suomessa  33  lajia,  jotka  jakautu- 
vat seuraavaan  kolmeen  heimoon:  v  a  r  s.  k  i  i- 
l  ä  j  ä  p  e  r  h  o  s  e  t  ( ffphingidir/,  lasisiipiset 
(Sesiidw)  ja  a  n  g  e  r  v  o  k  i  i  t  ä  j  ä  t  (Anthocc- 
i-idcej.  Ensinmainittuun  kuuluvat  suvut  Aclieron- 
tia  (ks.  P  ä  ä  k  a  1 1  o  p  e  r  h  o  n  e  n) ,  Smerinth ns, 
ifphinx  (ks.  M  ä  n  t  y  k  i  i  t  ä  j  ä),  Dcilephila 
(ks.  t.)  sekä  Macrnglutisu  (ks.  P  ä  i  v  ä  k  i  i  t  ä- 
jä  t).  '  U.  S-s. 

Kiiva  1.  < '  h  i  v  a.  1.  K.,  myös  C  h  a  r  e  s  ra, 
C  h  o  a  r  i  z  m  1.  U  r  g  e  n  t  s,  kaanikunta.  Venä- 
jän vasallivaltio,  Länsi-Tnrkestanissa.  Aral-jär- 
vestä  etelään,  käsittäen  keidasmaisen  ja  taajaan 
asutun  maan  Arau-Darjan  alajuoksun  vas.  puo- 
lella sekä  siitä  etelään  ja  Icunai.seen  olevan  ve- 
dettömän suola-aron.  kappaleen  Kara-Kumia; 
67,430  km-  (josta  '/lo  viljeltyä  kosteikkoaluetta). 
Ilmasto  mantereinen;  v:n  keskilämpö  -|-  12,s°  C, 
lieinäk;n  +  28.s°  C.  tammik:n  — 4,;°C;  sataa 
ainoastaan  64  mm  v:ssa.  harvoin  lumena.  .)ää- 
peite  Amu-Darjalla  '/«"'/s  m  vahva,  pitkäaikainen; 
hiekkamyrskyt  tavallisia.  Kasvisto  köyhä;  oiä- 
maassa  tavataan  saksani-pensas  ( IJaloxi/lo»  ammo- 
dendroiij,  aroseuduilla  AstnigaliisAiijeia.  sipuli- 
kasveja y.  m.,  kosteikoissa  turanga-poppeli  ( Fo- 
piiliis  divcrsifolin)  y.  m.  puulajeja.  Viljelyskas- 
vit: m.  m.  vehnä,  hirssi,  riisi.  ohra.  etelänhedel- 
mät,  meloonit,  viiniköynnös,  tupakka,  pellava, 
mulperipuu  sekä  tärkeä  puuvilla.  Eläinkun- 
taa edustavat  susi.  kettu,  sakaali,  villiaasi,  anti- 
loopit y.  m.;  vesilintulajeja  on  paljon.  Kotieläi- 
minä käytetään  paitsi  muita  myös  kameleja. 
As.  n.  800,000  (13  km-:llä):  vallitsevana  kansana 
cvat  maataviljelevät  uzbekit  (n.  200.000);  pai- 
mentolaisheimoja turkmeenit  (170,000),  karakal- 
pakit  (.iO.OOOt.  kirgiisit  (10.000)  y.  m.  Uskonto 
islami.  Venäläisiä  n.  400.  —  Teollisuus  vä- 
häinen, käsityömäinen;  tuottaa  mattoja,  puu- 
villa- ja  silkkikankaita  sekä  savitavaroita.  — 
Kauppa  enimmäk.seen  sarttien  käsissä;  vienti 
n.  19  milj.  mk.:  puuvillaa,  silkkiä,  lampaannah- 
koja, viljaa.  Venäläi.set  rahat  ja  mitat  tulevat 
■-'n.    IV.    Painettu  --s/,  12. 


kotiuuiislen  rinnalla  yhä  enemmän  käytäntöön. — 
Hallitus.  Ivaani  on  itsevaltias;  on  v:stu  1873 
jiittänyt  ulkoasiat  \'enäjiin  haltuun.  Hänen  vuo- 
tui.set  tulonsa  n.  0,»-0,9ii  milj,  mk.  Sotavoima 
2,000  iiukid,  poliisin  tapainen  miehistö;  virka  on 
perinniiUinen.  Pääkaup.  Kiiva.  Kauppakau- 
punkeina Kungrad  ja  Kunja  Urgents  tärkeimmät. 
—  Historia.  \"anhalla  ajalla  K.,  Dareiok.sen 
Iliivartizmi,  kuului  ajoittain  Persian  valtakun- 
taan, joutui  08(1  j.  Kr.  arabialaisille,  kuului 
1016-02  myöhempään  Persian  valtaan,  tekeytyi 
itseniiiseksi,  kasvaen  niin  mahtav;iksi.  ettii  Per- 
siakin tunnusti  K;n  yliherruutta.  Taistelussa 
Tsingis-kaania  ja  sittemmin  Timuria  vastaan  se 
sortui  (1379).  V.  lölO  K:n  kolmannen  kerran 
valtasivat  persialai-set,  mutta  jo  1515  maa  oli 
jälleen  vapaa.  Venäjän  ka.sakkojen  kanssa  K. 
joutui  tekemisiin  ISOO-luvuUa  ja  1830-40  venäläi- 
set tekivät  sinne  sotaretken,  joka  päiittyi  onnet- 
tomasti erämaan  vaivojen  takia.  Parempi  menes- 
tys heillä  oli  1873,  jolloin  kaani  lo|mllisesti  nöy- 
ryytettiin. —  2.  Edellisen  pääkiiupunki.  Amu- 
Harjasta  johdetun  kanavan  varrella,  n.  30,000  as. 
Kaksinkertaiset,  mahtavat  muurit  ympäröivät 
kaanin  palatsia,  sitadellia,  muutamia  moskeioita 
ja  karavaaniseraljeja  sekä  asukkaitten  saviliökke- 
leitä.    vrt.   K  o  v  a  r  e  s  m  i  a.  E.   E.    K. 

Kiivu  (ruots.  akifva),  väkipyörässä  oleva 
kiekko,  jonka  reunauurroksen  päällä  köysi  kulkee. 

Kijk  [tilhj,  .J  c  h  a  n  Jacob  (1706-77),  vuori- 
neuvos; muutti  1722  Ruotsi-sta  Turkuun,  jossa 
ensin  toimi  kauppa-apulaisena  ja  kauppiaana; 
tuli  1743  Teijon  säterin  ja  rautaruukin  omista- 
jaksi; hänen  toimestaan  avattiin  Uuteenmaah;in 
rajoittuvassa  osa.ssa  Lounais-Suomea  useita  kai- 
voksia, joista  kuitenkin  vain  17.57  löydetty  Ori- 
järven kuparikaivos  saavutti  jonkinlaisen  merki- 
tyksen: sieltä  saadun  malmin  muokkaamiseksi 
K.  yhdessä  R.  Finlayn  ja  J.  Forsellin  kanssa 
perusti  Kärkelän  knparilaitoksen  Karjalohjalle. 
K.  tuli  myöskin  tunnetuksi  innokkaana  maa-  ja 
metsätalouden  harrastajana.  1740-luvulla  sattu- 
neiden katovuosien  aikana  hän  auttoi  rahvasta 
m.  m.  peru.stamalla  viljamakasiinin  Kiskon,  Per- 
niön ja  Uskelan  pitäjiä  varten:  sai  1763  vuori- 
neuvoksen  arvonimen.  J.   F. 

KijI  /tsllj,  X  i  i  1  o.  virkamies,  oli  ruots.  aatelis- 
mies Länsi-Göötanmaalta  ja  Kaarle  herttuan  ka- 
marijunkkari. V.  1602  herttua  määräsi  hänet 
uuden  Suomessa  a.setettavan  sotaväen  everstiksi, 
suoden  samalla  hänelle  läänitykseksi  Yläneen  kar- 
tanon kaikkine  tiluksiueen.  ja  näin  K.  siirtyi 
Suomeen.  Vv.  1604-08  hän  oli  Savonlinnan.  1609-11 
Turun  käskynhaltijana  ;  v:sta  1608  hän  sen  ohessa 
oli  ..rahastonhoitajana  Suomessa".  Helsingin  val- 
tiopäiviin 1616  hän  otti  osaa.  K.  nautti  Kaarle 
IX: n  ja  Kustaa  II  :n  Aadolfin  suurta  luott:imusta 
ja  mainitaan  kuolleen  1633  sekä  haudattiin 
Uudenkirkon    (T.   1.)    kirkkoon.  A'.   6'. 

Kilauea,  n.  '/=  penink.  pitkä,  pari  km  leveä 
tulivuorenaukko  Mauna  Loan  kaakkoisrinteellä, 
Ha\vaii-saarella,  1.23.5  m  yi.  merenp.  Sen  pohjalla 
on  useita  hehkuvia  laavajärviä.  toisinaan  30,  ta- 
vallisesti 3,  joiden  pinta  on  alituisessa  nousu- 
ja laskuliikkeessä.  syöksyen  laavasuihkuja  20in:n 
korkeuteen;  tunnetuin  on  Halemaunau,  ..tulen 
koti",  925  m  pitkä.  615  m  leveä.  Suurenmoinen 
on  näköala  aukon  partaalla  varsinkin  vön  aikaan. 

E.    E.    K. 


899 


Kilian-  Kiljukotkat 


900 


Kilian,  katclihiiueu  pyhimys,  syntyiiän  kelt- 
liliiiDen.  vaikutti  lopulla  ";ttU  vuosisataa  Ttii- 
Krankenissa.  kärsien  tovereineen  marttyyrikuol'?- 
Mian.  K:  ia  pidetään  WUrzburgin  ensimäisenä 
piispana,  lläuen  päivänsä  on  8  p.  lieinäk.  [Em- 
nitTioh,  ..Der  heilige  Kilian"  (1896).]    A.J.P-ä. 

Kiliasmi  (kreik.  A-7if/ioi),  usko  tulevaan  tuhat- 
vuotiseen valtakuntaan.  Perustuen  apokalyptiseen 
kirjallisuuteen  (vars.  Ilmestysk.  20  lukuun)  us- 
kottiin vanhan  kirkon  aikana  yleisesti  tuhat- 
vuotisen valtakunnan  tulemiseen,  ainoastaan  alek- 
sandrialaiset kirkkoisät  sitä  vastustivat.  Rooma- 
laiskatolinen maailmankirkko  keskiaikana  ei  tälle 
uskolle  myöntänyt  mitään  oikeutusta  ja  uskon- 
puh<Iistajat  hylkäsivät  sen  juutalaisuuteen  kallis- 
tuvana oppina.  Hurskaan  Albr.  Bengelin  (ks.  t.) 
kautta  oppi  saavutti  lujan  jalansijan  pietisti- 
sissä ja  muissakin  kirkollisissa  piireissä.  Atuuta- 
mat  dogmaatikot,  kuten  Martensen.  ajattelevat 
tuhatvuotista  valtakuntaa  jonkinlaiseksi  Jumalan 
valtakunnan  kukoistuskaudeksi  maan  päällä,  vrt. 
K  s  k  a  t  o  1  o  g;  i  a.  E.   K-a. 

Kilija  1.  Kiliä.  1.  Tonavan  pohjoisin.  111  km 
pitkä  suuhaara.  raja  (v:sta  1878)  Venäjän  ja 
Homaanian  viilillä.  —  2.  Kaupunki  K.-joen  poh- 
joispuolella. 11.618  as.  (1897),  jokisatama.  Har- 
joittaa  kalastusta   ja   kauppaa.  E.   E.    K. 

Kilikia  (lat.  Cilicia),  entinen  maakunta  Vähän- 
Aasian  kaakkoisimmassa  osassa,  vastaa  likimain 
nykyistä  Adanan  vilajeettia ;  Syyriaa  vastaan  on 
rajana  Amanos-vuoristo,  pohjoisessa  ja  lännessä 
Taurus.  Lännessä  ja  pohjoisessa  olevista  solista 
mainittakoon  kuuluisat  Pylce  Cilicice,  joita  iryö- 
ten  Aleksanteri  Suuri  tunkeutui  maahan  Kappa- 
dokiasta.  Pinnanniuodo.stuksen  puolesta  K.  ja- 
kaantuu kahteen  pääosaan:  rannikolla  on  Km 
tasanko  (Cilicia  Pedias),  joka  ennen  vanhaan 
oli  tiheästi  a.suttu  ja  erinomaisen  viljava,  mutta 
nyt  rappiolla.  Lännessä  on  K:n  vuorinen 
ylänkö  (Cilicia  Trachea).  Jokia:  Pyramos 
(Dsihan),  Saros  (Seihun),  Kalykadnos  (Göksu). 
.\sukkaat,  jotka  polveutuvat  syyrialaisista  ja 
foinikialaisista,  olivat  vanhalla  ajalla  huonossa 
maineessa  ja  tunnettuja  varsinkin  merirosvouk- 
sestaan.  K.  kuului  aikanaan  Assyrian  valta- 
kuntaan ja  oli  sittemmin  itsenäisenä  tai  Persian, 
.Makedonian,  Syyrian  tai  Egyptin  vasallivaltion;!. 
kunnes  Pompejus  teki  siitä  Rooman  maakunnan 
i6.3  e.  Kr.).  K:n  pääkaupunki  oli  Tarscs:  muita 
mainittavia  paikkoja:  Issos,  jossa  Aleksanteri 
Suuri  voitti  Dareioksen.  Seleukia,  Selinus  eli 
Trajanopolis  (Selinde).  [Heberdey  ja  Wilhnlm, 
..Reisen  in  Kilikien";  Schaffer,  ..Cilicia,  Peter- 
manns   Mitteilunpen".    141  :s   lisävihko.]      ./.   F. 

Kilima  Ndzaro  (suahelikieltä.  =  „pahan  hengen 
vuori"),  sammunut  tulivuori  Saksan  Itä-Afrikan 
pohjoisrajalla.  Afrikan  korkein  vuori,  i'0usee 
kaksihuippuisena,  4,800  km=  peittävänä  ryhmänä 
suoraan  tasangosta.  Matalampi  itäinen  keila 
SI  a  V  e  n  s  i  on  5,152  m  korkea  (trigonometristen 
mittausten  muk.t,  jyrkkäpiirteinen,  huip.ille  ei 
iiie  vielä  päästy.  Läntinen  keila,  K  i  b  o,  5,893  m 
korkea,  on  edellistä  nuorempi,  sen  2  km: n  läpi- 
mittaisessa, 200  m  syvä.ssä  auko.ssa  on  tuli- 
peräinen toiminta  kuitenkin  jo  aikoja  sitt>;n 
tauonnut.  Ikuisen  lumen  ja  jään  peittämä  huippu 
tekee  jo  matkojen  päähän  suurenmoisen  vaiku- 
tuksen. Lumiraja  5.800-5,380  m  yi.  merenp.:  jää- 
ti kkökielekkeet     painuvat     4,000     m:iinkin     yi. 


merenp.  Jääpeite  on  aikoina:ui  ulottunut  paljoa 
alemmaksi  ja  supistuu  yhä.  —  Kasvullisuus  juu- 
rella aromainen,  saderikkaita  sivuja  peittävät 
3,000  m:n  korkeudelle  aarniometsät.  ■ —  Kll» 
asustaa  sotaisa  dzagga-heimo.  —  Vuoren  lövsi 
1848  lähetyssaarnaaja  Rebmann.  Kibon  huipulle 
nousi  ISS!)  H.  Meyer,  joka  on  vuoren  useilla 
matkoilla  perinpohjin  tutkinut.  [H.  Meyer:  ,.Zum 
Schneedom  des  K.";  „Osta{rikauische  Gletsolier- 
fahrten":    ..Der  K."]  E.  E.   K. 

Kiljander.  1.  Kaarle  Martti  (1817-V9), 
suom.  pappismies  ja  kirjailija.  Toimi  pappina 
Lapinlahdella  ja  Nilsiässä  sekä  oli  Kuopion 
tuomiokapitulin  jäsenenä;  julkaisi  useita  suo- 
mennoksia ruotsinkielisestä  kaunokirjallisuudesta. 
Iluomattavimmat  niistä  ovat;  Stagneliuksen  näy- 
telmäruno  ..Martyrat"  (1848).  Nicanderin  murhe- 
näytelmä ..Taikamiekka"  (1855),  Runeber,^in  ru- 
noelmat ..Nadeschda"  (1860)  ja  ,,Fjalar  kuningas" 
(1876)  sekä  näytelmä  „Salaminin  kunink:i.at" 
(1880).  Myöskin  virsien  suomentajana  K.  on 
mainittava. 

2.  Karl  Johan  Robert  (s.  1848),  .svom. 
kirjailija,  edellisen  poika.  Erottuaan  Kuopion 
lukiosta  hän  antautui  postialalle  (1871),  toimien 
postiekspeditöörinä  Jyväskylässä.  Hänen  pienet 
juositut  huvinäytelmänsä  ..Mestarin  nuuskarasia" 
(1881),  ., Amalia  ystävämme"  (1881),  „Hyvät 
markkinat"  (1882)'.  ..Pukkisen  pidot"  (1884). 
..Postikonttorissa"  (1887).  ..Pahassa  pula.ssa"' 
(1889)  ja  ..Vieraita  odottaessa"  (1892)  sisältävät 
paljon  näppäryyttä,  sukkelia  käänteitä  ja  luonne 
komiikkaa.  K.  on  niissä,  samaten  kuin  laajeni 
missä  kappaleissaan  ..Kumarru.smatka"  (1891) 
ja  ..Sanny  Kortmanin  koulu"  (1902),  hauskalla, 
luontevalla  ivalla  käsitellyt  etenkin  pikkukau- 
punkilaisoloja  ja  -henkilöitä,  joiden  kuvaajana 
hän  on  suomalaisessa  kirjallisuudessamme  ensi- 
miiisiä,  V.   7". 

Kiljuhanhi  ks.  Hanhet. 

Kiljukotkat.  1)  Pienempi  k.  {Aquiln 
pomariiia)  on  varsinkin  läntisen  Keski-Euroopan 
lehtimetsissä,  erittäinkin  pyökkimetsissä  yleisim- 
pänä tavattava  kotkalaji.  Meillä  Suomessa  ta- 
vattu varmasti  vain  kerran.  Forssassa.  Vaulio- 
jen  tammien  ja  pyökkien  latvaan  se  rakentaa 
suuren,  useampia  vuosia  asuttavan  pesänsä,  iihon 
munii  1-3  munaa.  Elää  enimmäkseen  samm:i- 
koista,  käärmeistä,  sisiliskoista  ja  kaloista.  mutt;i 
ahdistaa  myö.skin  lintuja  ja  pienempiä  imettä- 
väisiä. On  väriltään  tummanru.skea,  pituus  ai- 
noastaan 65  cm.  tunnetaan  helpo.sti  lyhyistä, 
pitkänpyöreistä  sieraimistaan.  Olennoltaan  se 
muistuttaa  sekä  kotkia  että  hiirihaukkaa.  — 
2)  Isompi  k.  (Ai/uila  clanga)  on  jonkunverran 
suurempi.  73  cm;n  pituinen.  laajalla  alalla  Kas- 
pianmeren seuduissa  elävä  laji.  Täältä  se  on 
levinnyt  ]>änsi-  ja  Pohjois-Eurooppaan,  .\muriin 
ja  Intiaan  a.sti.  Suomessa  sitä  on  tavattu  u;ein. 
pääasialli-sesti  Vaasan  tienoilla,  pesivänäkin.  Mo- 
lempi.a  lajej;i  on  mimten  vaikea  toisistaan  erot- 
taa. Isompi  k.  on  hyvin  pienemmän  k;n  näköi- 
nen. v:inha  lintu  kuitenkin  tummempi,  yksiväri- 
nen. Silmän  ;ill:i  valkoinen  pilkku.  Luonteeltaan 
kuin  edellinen,  syö  kuitenkin  i.sompiakin  eläimiä, 
kuten  hanhia,  sorsia,  jäniksiä  y.  m.  Nimensä 
k.  ovat  saaneet  kiljuvasta,  räikeästä  ääne.stiiän; 
i.somman  k:n  ääni  muistuttaa  erehdyttävästi 
pystykorvan   lintukoiran   haukuntaa.   E-    ir.   ff. 


901 


Killankedot— Kilon  kartano 


902 


Killankedot.  Niin  nimittää  kiiusa  paikoitellen 
Länsi-!Su(inu'ssii  nuniiiiia.  lehtoja  y.  m.  paikkoja, 
joissa  kertomusten  mukaan  ennen  on  kokoonnuttu 
yhteisiin  leikkeihin  ja  juhliin,  vieliipä  uhrejakin 
pakanallisille  jumalille  ja  haltioille  toimittamaan. 
Erittäinkin  Mynämäellä  kerrotaan  tämmöisistii 
k;ista.  Kokemäellä  mainitaan  eräs  n.  s.  K  i  1- 
lankirkko  (ks.  t.).  Nousiaisissa  on  Killais- 
ten  kylä.  Nämii  nimitykset  ovat  nähtävästi  yh- 
teydessä keskiaikaisen  ,, kilta"  sanan  kanssa 
(ks.  t.).  Toisen  selityksen  mukaan  ne  olisivat 
syntyneet  kihla   sanasta.  A'.   G. 

Killankirkko.  Kckemäellä  Hintikkalan  ky- 
lässä oleva  muistopaikka,  jossa  kansan  tietiimän 
unikaan  on  ollut  kirkko.  Se  on  muka  sijainnut 
KokemSienjopssa  olevalla  2G  m:n  pituisella  ja 
jotenkin  yhtä  leveällil  Killanluoilolla,  missä  ei 
enää  näe  muita  ihmistyön  merkkejä  kuin  ji  u- 
kinlaista  kivilaitetta  saaren  etelä-  ja  itäsyrjällä. 
—  Toisen  tarinatieclou  mukaan  K.  ei  ollut  luo- 
dolla vaan  viereisellä  Säpilänniemellä.  'Carina 
tietää,  että  K.  en  ollut  vanhin  kirkko  Koke- 
mäelhi  ja  että  kansaa  sen  seutuville  on  kokoon- 
tunut tärkeisiin  neuvotteluihin  läheltä  ja  kaukaa. 
jolloin  „helmiä  jaettiin  ja  arpaa  lykättiin  ja 
lyötiin".  On  arveltu,  että  Satakunnan  maan  seu- 
ran (Communitas  tcrrce  SataciDiilice)  kokoukset, 
jollaisia  pari  kolme  kertaa  keskiajalla  r^uiini- 
taan,  olisi  pidetty  täällä,  ja  saarella  lienee  ollut 
keskiaikuinen  kauppiasseuran  eli  „killan"  (gille) 
kirkko.  [J.  Rinne.  , .Muutamia  nähtävyyksiä  Koke- 
mäellä" (Suomen  matkailijayhdistyksen  vuosi- 
kirja 1906)  :  K.  Kallio,  „Kertomus  Killan- 
kirkon  lähettyvillä  olevista  vanhoista  muis- 
toista"   (Kotiseutu    1911).] 

A.  il.  T. 

Killinen,  Kustaa  (s.  1849),  kuuromykkä- 
kuulun  johtaja.  Käytyään  Jyväskylän  seminaa- 
rin K.  toimi  joitakuita  vuosia  kansakoulunopet- 
tajana. Vv.  1879-80  hän  tutki  kuuromykkäin  ope- 
tusta Ruotsissa  ja  nimitettiin  1880  G.  K.  Hcn- 
dellin  jälkeen  v.  t.  ja  1893  vakinaiseksi  knuu)- 
inykkäkoulun  johtajaksi  Kuopioon.  K.  on  jul- 
kaissut useita  oppikirjoja  kuuromykille  sekä 
esiintynyt  myöskin  kaunokirjailijana.  Sen  ohella 
hän  on  ottanut  osaa  kunnalliseen  ja  valtiolliseen 
elämään,  ollen  porvarissäädyu  jäsenenä  kaikilla 
valtiopäivillä  1897-1906.         "  O.   M-c. 

Killinki  (goot.  zl-Uliggs,  m.skand.  skiUingr, 
mysaks.  scilling,  saks.  Schilling,  ruots.  skilling), 
rahan  nimi,  joka  näkyy  johtuvan  muinaisjeiTnaa- 
nilaisesta  skillaii  (=  velka,  sakko)  ja  osoittavan 
alkuaan  arvoyksikköä,  jonka  mukaan  sakot  milä- 
rättiin.  Vanhoilla  germaaneilla  oli  karja  rahana; 
arvoyksikkönä  oli  tavallinen  terve  lypsylehmä, 
joka  vastasi  killinkiä.  Sama  arvo  oli  .,soliduk- 
sella",  jcka  oli  killingin  latinalaisena  vastineena. 
Karolinkien  rahajärjestelmässä  laskettiin  yhteen 
hopeanaulaan  sisältyvän  20  killinkiä,  yhteen  kil- 
linkiin 12  denaaria.  Mutta  vasta  keskiajan  lo- 
pulla, 15-nnellä  vuosis..  ruvettiin  leimaamaan  eri- 
tyisiä killinki  nimisiä  rahoja.  Killinki  rahat  voit- 
tivat jalansijaa  varsinkin  Euroopan  pohjoisissa 
osissa.  Englannissa  Henrik  VII  (143.5-''ö09), 
Tanskassa  Kristoffer  (1439-48)  ensimäisinä  lyötti- 
vät näitä  rahoja.  Myöskin  Preussissa  ja  Pomme- 
rissa  ne  tulivat  15:nnellä  vuosis.  käytäntöön. 
Ruotsissa  Kustaa  IV  Aadolf  1801  sääsi  vanhan 
äyrirahan   vaihdettavaksi   killinkiin.   Englannissa 


Kilohnili- 
a  ruumiin  poikkileikkaus. 


on  killinki  (shillingj  vielä  nykyisin  käypänä  ra- 
hana. "     ■  Ar.  II. 

Killinkoski,  22. <  m  korkea,  1,850  hevosvoimai- 
nen koski  Atsärin  reittiin  kiniluvain  Pärännes- 
järven  ja  Toisveden  välillä.  —  Tänne  perustettiin 
1886  villankehruutehdas,  johon  sittemmin  lisät- 
tiin kutomo-osasto.  Omistaja,  Virtain  kehruu-  ja 
kutomatehdas  o.-y.,  teki  1902  vararikon  ja  laitok- 
set joutuivat  1903  perustetulle  K  :n  tehdasten 
o.-y:lle  (pääoma  400,000  mk.),  joka  lopetti  kehruu- 
ja  kutomoliikkeen  1911,  ryhdyttyään  edellisenä 
v.  rakentamaan  p  u  u  h  i  o  m  o  a.  Tiitä  varten  on 
otettu  käytäntöön  yhtiön  omi.staman  K:n  koko 
voima.  Tehdas  valmistui  1911.  Sen  tuotantokyky 
on  5,000-6,000  tonnia  puuvaiuketta  v:ssa.  Matka 
tehtaalta  Ostolan  rautatiena.semalle  20  km,  Tois- 
veden rannalla  olevalle  Ohtolan  lastauspaikalle 
S  km.  E.  E.  K. 

Kilo.  1.  Rautatiepysäkki  Karjan  radalla;  13 
km    Helsingistä.   —   2.   ks.    Kilon    kartano. 

Kilo  ks.  K  i  1  o  g  r  a  m  m  a. 

Kiloamperi  ks.  S  ä  h  k  ö  o  p  i  1 1  i  s  e  t  mitta- 
yksiköt. 

Kilogramma  (kreik.  i-/i fZioi  =  tuhat,  ja  gram- 
ma, ks.  t.),  lyh.  kg  =  1,000  grammaa  (ks.  Metri- 
järjestelmä). 

Kilohaili  (Clupea  sprattus),  sillin  sukuun  kiui 
luva,  10-13  cm  pitkä,  terävävatsainen  merikala. 
Selkäpuoli  tumma, 
teräkselle  hohtava  ; 
l^yljst  ja  alapuoli 
hopeanhohtoiset.  K. 
elää  sillin  tavoin 
suurissa  parvissa, 
syö  pelagisia  pikku- 

äyriäisiä,  mätiä  ja  kalansikiöitä.  Kutee  loppu- 
kesällä tai  syksyllä.  Atlantissa  Lofotenin  saa- 
rista Ranskan  länsirannikolle  asti,  Pohjan- 
nieressii  ja  Itämeressä;  Suomen-  ja  Pohjanlah- 
dessa  se  vähenee  huomattavasti,  mitä  peremmälle 
lahtiin  tullaan.  K.  on  tuottavan  kalastuksen  esi- 
neenä Suomen  lounaisrannikolla ;  erittäin  on 
Tammisaaren  k.  hyvyydestään  kuuluisa,  vrt.  K  a- 
lastu  s.  P.  B. 

Kilokki    ks.    S  u  se  d  a. 

Kilolasi  (aurinkolasi),  tummanvärisestä 
lasi-sta  tehty  levy,  joka  aurinkoa  tarkastettaessa 
kaukoputkella  asetetaan  okulaarin  eteen  silmiä 
huikaisevan   kirkkaan   loisteen    himmentämi.seksi. 

(S.  V.  n.) 

Kiloma-aika   ks.   Poro. 

Kilometri  (kreik.  A-/iRiot  =  tuhat,  ja  metro7i  = 
mitta),  lyh.  km  =  1,000  metriä  ks.  Metri- 
järjestelmä. 

Kilometripatsas.  Tammik.  15  p.  1883  anne- 
tun tientekoasetuksen  11  §:n  mukaan  ovat  kaikki 
maantiet,  joitten  varrella  on  kyytilaitoksia,  mi- 
tattavat virstaluvuittaiu  ja  jokainen  virsta  on 
merkittävä  patsaalla,  jonka  asettaminen  eräin 
poikkeuksin  ja  kunnossapito  on  tientekolahon 
tientekovelvcllisten  kustannettava.  Uusien  mit- 
tojen käytäntöön  tultua  tuli  tämä  säännös  kos- 
kemaan kilometripatsaita  (Keis.  julistus  syysk. 
26   p:ltä    18SS).  K.   K-a. 

Kilon  kartano,  aivan  Karjan  radan  vierellä, 
Kilon  pysäkiltä  itään,  on  vanha  herraskartano, 
jonka  on  aikoinaan  omistanut  moni  helsinkiläi- 
nen porvari.  Kartanon  pohjoisosassa  on  suuri 
nummi.    Kilon    malmi,    jonka    halki    Helsinkiin 


9m 


Kilovatti—  Kilpailu 


904 


vievä  tie  kulkee.  Nuiiimeu  rujoilla  ou  relievä 
kasvullisuus,  ui.  m.  kasvaa  täällä  ryhmä  suuria 
tammia,  joita  euuen  lienee  ollut  vielä  euemiuän. 
nuitta  niitä  otettiin  suuret  määrät,  kertomuksen 
nuikaaii.  Viaporia  rakeunettaes.sa.  ./.   E.  A*. 

Kilovatti  ks.  S  ä  li  k  ii  o  p  i  1  l  i  s  e  t  mitta- 
yksiköt. 

Kilovattitunti  ks.  S  ä  h  k  ö  o  p  i  1  1  i  s  e  t 
IM  i  t  t  a  y  k  s  i  k  ö  t. 

Kilpa-ajot    ks.    H  e  v  o  s  u  r  h  e  i  1  u. 

Kilpailu.  1.  Sellaisten  henkilöiden  keskinäi- 
nen sillille,  jotka  joillakin  keinoin  pyrkivät  sel- 
laisen tarkoituksen  perille,  jota  he  eivät  kaikki 
voi  saavuttaa.  Talrudellisessa  elämässä  kilpaile- 
vat tavaranmyyjät  keskenänsä  ja  tavaranostajat 
keskenänsä.  Jokainen  myyjä  haluaa  mikäli  mah- 
ilollista  saada  koko  tavaravarastousa  myydyksi. 
Kilpailua  syntyy  myyjäin  kesken  silloin  kun 
tavaran  tarjonta  on  suurempi  kuin  sen  kysyntä, 
ja  useimmiten  silloin  kun  ky.synnän  heikom- 
muus johtuu  siitä,  että  kysyjäin  ostokyky  on  ra- 
joitettu, niin  että  he  siis  hintaiu  aletessa  voivat 
ostaa  enemmiln.  Tässä  tapauksessa,  mikä  sattuu 
varsinkin  silloin,  kun  on  kysymys  vähemmin 
tarpeellisista  ja  ylellisyystavaroista,  myyjiiin 
täytyy  täydelli.sen  menekin  saavuttamiseksi  alen- 
taa hintoja:  mutta  u.seat  tuottajat,  erittäinkin 
epäedullisissa  oloissa  toimivat,  eivät  voi  kestää 
tätä  hintaiii  alenemista,  vaan  ovat  pakotetut  lo- 
pettamaan tuotantonsa,  jctenka  siis  tarjonta  vis- 
sin nornuialiliinnan  vallitessa  mukautuu  osto- 
kykyiseen  kysyntään.  Jos  taas  kysynnän  hei- 
kommuus tarjontaan  nähden  johtuu  siitä,  että 
jonkin  tavaran  tarve  on  määrältään  rajoitettu, 
syntyy  myyjäin  kesken  kilpailua  silloin  kun 
tätä  tavaraa  on  tuotettu  liiaksi,  ja  varsinkin 
kun  se  on  laadultaan  nopeasti  pilautuvaa.  Täl- 
löin kilpailusta  on  seurauksena  tuntuva  hintain 
aleneminen,  ilman  että  koko  tarjona  oleva  ta- 
varavariuslo  kuitenkaan  saadaan  myydyksi.  Kun 
myyjäin  välinen  k.  vaikuttaa  hintain  alenemisen, 
saa  ostajain  välinen  k,  aikaan  hintain  uousomi- 
.sen.  Ostajain  k.  vaikuttaa  voimakkaimmin,  kun 
on  kysymys  välttämättömistä  tai  ainakin  taval- 
lisista elintarpeista.  Jos  niiden  tarjonta  esim. 
Iiuonou  sadon  jchdosta,  on  riittämätön,  p.vsyy 
niiden  kysyntä  kuitenkin  yhtä  suurena  tai  mel- 
kein ylitä  suurena;  kuluttajat  supistavat  ii;ie- 
luummin  muiden  tuotteiden  kulutusta,  ja  korot- 
tavat niukalti  tarjona  olevain  tavarain  hintoja 
sitä  enemmän,  mitä  vaikeammin  niitä  on  saata- 
vissa. Paljoa  heikommin  o.stajain  kilpailu  vai- 
kuttaa hintain  nousemiseen  silloin,  kun  jonkun 
vähemmän  tarpeellisen  tavaran  tarjonta  vähenee, 
sillä  sitä  myöten  kuin  sellaisten  tavarain  Muta 
nousee,  viihenee  ostajain  luku  yhä  enemmän.  — 
Kilpailu  on  sitä  kovempi,  mitä  suurempi  kil- 
pailijain  luku  on.  Jos  myyjiä  on  vähiin,  niin 
ne  u.sein  saattavat  liittyä  yhteen  ja  siten  saada 
aika.an  monopidihinnan.  Kauppiaitten  kesken  täl- 
laiset yhtymiset  ovat  harvinaisia  ja  vain  lyhyt- 
aikaisia, jota  vastoin  tuottajain  yhtymiset  o\at 
tavallisempia  ja  kestävämpiä.  Myöskin  ostajain 
kesken  syntyy  joskus  sopimuksia  hintain  aousun 
e.stämiseksi,  mutta  ne  ovat  vain  paikallisia 
ilmiöitä  (esim,  huntokau|)oissa).  —  \  apaa  kil- 
pailu on  yksilön  vapaus  kilpailla  kaikilla  talou- 
dellisen toiminnan  aloilla.  Vanhalla  ajalla  vapaa 
kirpailii,   orjuutla    lukuunottamatta,   oli    vain    vä- 


his.sä  määrin  rajoitettu.  Mutta  keskiajalla  ja 
uuden  ajan  ensimäisilUi  vuosisadoilla  sitä  eh- 
käisi monenlainen  kauppa-  ja  elinkeinopakko: 
ammatlikiiiitaeluoikeudet.  hintataksat.  vienti-  ja 
tuontikiellot,  suojeliistullit.  y,  m.  Vasta  lH;nnen 
viiosis.  keskipaikoilta  lähtien  ja  erittäinkin 
19:nnellii  viiosis,  vapaan  k:n  jieriaate  on  tullut 
yleisesti  tunnustetuksi  ja  toteutetuksi  taloii.lelli, 
sessa  eliimässä.  ISVO-liivulta  alkaen  on  kuitenkin 
ulki  maiseen  kauppaan  nähden  eri  maissa  (paitsi 
Englannissa)  palattu  suojelustullijärjestelmän 
kannalle,  mutta  kotimaisen  liike-elämiin  alalla 
on  vapaan  k:n  (leriaate  yhä  edelleen  pysytetty 
voimassa  (vrt.  Vapaakauppa,  Kauppa- 
politiikka ja  Elinkeinovapaus),  Eh- 
dottomasti vapaa  ei  vapaa  k,  kuitenkaan  tällä- 
kään alalla  ole,  vaan  on  yleisen  edun  kannalta 
katsottu  tarpeelliseksi  rajoittaa  sitä  erinäisissä 
suhteissa.  Tällaisia  rajoituksia  ovat  eräiden  tava- 
rain, esim.  apteekkitavarain,  väkijuomain  ja  rä- 
jähdysaineitten  valmi.stu.sta  ja  myyntiä  koskevat 
määräykset,  eriiiden  tärkeiden  ammattien,  esim, 
lääkärinammatin,  harjoittajilta  vaadittu  erikoinen 
pätevyys,  patenttilaitos,  työväensuojeluslait,  y,  m, 
\'iime  aikoina  on,  myöskin  Suomessa,  varsinkin 
kiisityöläistaholta  vaadittu  vielä  pitemmälle  mene- 
viä vapaan  k:n  rajoituksia,  —  Vapaa  k.  vaikuttaa 
hyödyllisesti,  mikäli  se  pakottaa  tuottajat  valmis- 
tamaan tuotteensa  tehokkaimmilla  apuneuvoilla 
ja  vähimmillii  kustannuksilla  ja  mikäli  se  siten 
vaikuttaa  hintain  huoistiimiseeu.  Jos  jotkut  yrit- 
täjät (esim.  teollisuuden  alalla  pienten  liikkeitten 
omistajat)  eivät  tässä  suhteessa  voi  pysyä  tois- 
ten yrittäjäin  (suurten  liikkeiden  omistajainl 
tasalla,  vaan  juuri  tämän  johdosta  k:ssa  joutu- 
vat perikatoon,  ei  heidän  syrjäyttämistään  ole 
kansantaloudelliselta  kannalta  pidettävä  tap- 
piona, sillä  kansantalouden  ylimpänä  peri- 
aatteena on.  että  kansallista  työtä  en  käytettävä 
tuottavimmalla  tavalla.  Mutta  vapaalla  kilpai- 
lulla on  epäilemättä  varjopuolensakin.  .Se  ei  aina 
saa  aikaan  liiiitain  huoistumista,  vaan  vaikuttaa 
monasti  niiden  kallistumiseen.  Tosin  vapaa  k. 
pyrkii  saattamaan  tavarain  arvon  tuotanto-  ja 
liikekustannusten  tasalle,  mutta  se  ei  aina  alenna 
näitä  kustannuksia,  vaan  voi  monasti  Korottaa 
niitä,  Xäin  tapahtuu  sillein  kun  jonkun  elin- 
keinohaaran alalla  on  liian  paljon  liikkeenhar- 
joittajia. Esim.  mitä  enemmän  kaujipiaita  jolla- 
kin paikkakunnalla  on,  sitä  vähemmän  jokainen 
lieislii  kilpailun  johdosta  m3'y,  ja  näin  ollen  on 
jokainen  pakotettu  korvaamaan  vahinkonsa  otta- 
malla kustakin  myynnistä  suuremman  voiton. 
Paliimpia  vapaan  k:n  haittoja  ou,  että  useat 
yrittiijät  kestääk.sensä  kilpailua  ryhtyvät  käyttä- 
mään ])etollisia  keinoja,  esim.  levittämään  vää- 
riä tietoja,  joiden  tarkoituksena  on  uskotella  ylei- 
söä, että  tavarain  ostaminen  heiltä  on  edulli- 
sinta (väärät  tiedot  tavarain  laadusta,  valfnis- 
tuksesta  ja  alkuperästä,  epätodelliset  hinnan- 
aleiiiiuk.set,  y,  m,).  Tällaisen  e  p  ii  r  e  h  e  1  1  i  s  e  n 
(epäterveellisen)  kilpailun  ehkäisemiseksi  on 
useissa  maissa  julkaistu  erityisiä  .säädiiksiä, 
Niinpil  esim.  Saksassa  on  v:sta  1800  ollut  voi- 
massa erityinen  sitä  koskeva  laki  (uusi  laki 
1900).  Suomessa  ei  tästä  asiasta  ole  olemassa 
muita  miiäräyksiä  kuin  yleisen  riko.slain  .sään- 
nökset petoksesta,  —  Sen  johdosta,  että  kovasta 
kilpailusta     usein     on     haittoja     kaikille    kilpaili- 


905 


Kilpailukelvottomuus  — Kilpi 


1106 


l.  Lyiintisauva  ja  vilistiikilpi.  Saksan  Ita-Afrikka.  —  2.  BtMoiilainen  kilpi.  -  o.  Krfikkalaiiicii  pyurnkilpi.  —  4.  Kuuina- 
lainen  seutuni.  —  5.  Germaanilainen  pronssikauden  kilpi.  —  li.  Frankkilainen  pyiirökilpi  700-luvulta.  —  7,  Karolin^ilai- 
nen  jalkasutuii.  —  8.  Petit  ecu  1.  >;aksalaiKen  rilarikxinnan  suurmestarin  kilpi  v:n  i:V20  vaiheilta.  —  9.  Kat.suraiehen 
kilpi  v:n  1450  vaiheilta.  —  10.  Isn  pavese  1400-luvun  alkupuoliskolta.  —  11.  Pikku  pavese  1400-luvun  ensi  puolis- 
kolta. —  12.  Tnkartl.  tiWu-sa  1400-luvun  jälkipuoliskolta.  i:^.  Maurilainen  adarga  (Ri^Upuoli)  I4()0-luvun  jälki- 
puoliskotta. —   14.    Italial.  lyhtykilpi  l.iOO-luvun  ensi  puoliskolta.  —  l.i    Kilven  knpufa  Suomen  vanhemmalla  rautakaudelta. 


joillt».  iiiyiiskiu  vankii.ssa  nseinassa  uleville  li:k- 
keciiliarioittiijilli'.  ovat  sainiilla  alalhi  (varsirikia 
suurteoIlisuu(ie.ssa)  toimivat  yrittäjät  viime  ai- 
koina yllä  .suuremmassa  määrässä  ryhtyneet  pois- 
tamaan kilpailua  perustamalla  taloudellisia  ylity- 
iniä:  kartelleja  (renkaita)  ja  trusteja 
iks.  n.j,  joten  taloudellinen  va|)aus  on  monessa 
tapauksessa  vienyt  vapaan  k:ii  vastakoiitaan: 
iiionopolismiiu. 

2.  Uriieilu-  y.  m.  kilpailuista  tehdään  selkoa 
erikoisalcjen  yhteydessä. 

Kilpailukelvottoniuus,  joltakin  henkilöltä, 
urheihijiirjestöltii  t.  ni.  sellai.selta  puuttuvat  edel- 
lytykset ottaa  osaa  kilpailuun,  minkä  nojalla  kil- 
|>ailun  toimeenpanija  voi  diskvalifioida 
kilpailuun  pyrkijän.  ks.  D  i  s  k  v  a  1  i  f  i  k  a  t- 
~  i  o  n  i.  L.  P. 

Kilperik,  kahden  Merovingien  sukuun  kuulu- 
van frankkilaisen  kuninkaan  nimi.  —  K.  I,  ku- 
ninkaana Xeustriassa  561-584.  surmautti  piioli- 
.sonsa  Galsvintan  ja  meni  naimisiin  jtilkavaimonsa 
Fredegundan  kanssa,  josta  syystä  frankkien  valta- 
kunnassa sj-ttyi  pitkä  sisällinen  sota:  murhat- 
tiin mets;i.stysretkellä.  —  K.  II,  suljettiin  nuorena 
luostariin,  valittiin  715  kuninkaaksi,  oli  jonkun 
aikaa  karkoitettuna.  ktioli   720.  ff.   (;. 


Kilpi,  lyönniltä,  pistolta  ja  aiiiiiuiiinalta  suo- 
jeleva ase:  levinnyt  kautta  kaikkien  maauosain. 
vähimmin  niillä  alueilla,  joilla  jousi  ja  nuoli 
ovat  pääaseina.  koska  niiden  käyttö  vaatii  kum- 
paakin kättä.  .Vlkuaan  lyönti-  ja  väistösauva, 
jonka  leveämniässä  keskiosassa  on  uurrettu  sija 
kädelle  (ks.  Aseet,  kuva  25l.  sittemmin  varus- 
tettu kättä  suojaavalla  levyllä  (kuva  1) ,  joka 
levenemistään  levenee  ja  —  riippuen  saannin 
mukavuudesta  —  on  joko  nahkaa,  puuta,  kasvi- 
ainesnidelmää  tai  korkeammilla  kulttuuriasteilla 
metalliakin,  -\frikassa  tavataan  pienimmät  kil- 
vet somaleilla  (n.  s.  uyrkkikilvet),  suurim- 
mat suluilla.  JIuutamien  luonnonkansainkiu  kil- 
pien keskessä  nähdään  vahvikkeena  metallinen 
kupura. 

Kreikkalaisten  vanhin  kilpimuoto  oli  pyöreä, 
myöhemmin  soikea,  n.  l,i  m  pitkä,  sivuissa  .sy- 
vät leikkaukset  (b  o  i  o  t  i  1  a  i  n  e  n  k.,  kuva  2. 
jota  hopliitit  kantoivat)  :  kevytaseisten  joukko- 
jen k.  oli  pyöreä  (kuva  3)  tai  puolikuunmuotoi- 
uen  (a  m  a  t  s  o  o  n  i-k.) .  Tehtiin  naudan  nali- 
kasta.  joka  pantiin  useampiin  kerroksiin  ja  va- 
rustettiin metallilyötteillä  ja  reunakiskoilla.  Roo- 
malaisten k.  oli  alkuaan  nelikulmainen,  jonka 
sijalle  tuli   p.vöreä    (cliipciis  1.  cliiHiit  aspiftj,  vih- 


!H)7 


Kilpi — Kilpikonnat 


908 


iloin  gallialaissotain  jälkeen  u.  l.js  m  korkea  ju 
80  cm  leveä  seutuni  (kuva  4).  Myöhemiiiiu  käy- 
tettiin soikeita,  ueli-  ja  kuusikulmaisia  k:iä. 
joitten  muodosta  ja  maalauksista  sotaväen  osas- 
tot toisistaan  erotettiin.  Koholla  olevasta  keski- 
palkasta (omphalos,  umbo)  ulkoni  usein  rauta- 
piikki, joka  ei  tarkoittanut  vain  heittokeihäiden. 
nuolien  ja  kivien  voiman  heikontamista.  vaan 
käytettiin  käsikähmässä  aseenakin :  pitimenä  oli 
uahkahihna,  vaskinen  ripa  tai  metallirengas, 
jonka  läpi  vasen  käsivarsi  pistettiin.  Persialai- 
silla oli  suuret  nidelmäkilvet.  jotka  useinkin 
metallipiikin  avulla  pystytettiin  maahan,  kun 
niiden  takaa  tahdottiin  ampua.  Kilven  menet- 
tämistä taistelussa  pidettiin  mitä  suurimpana 
häpeänä,  ja  haavoittuneet  ja  kaatuneet  kannet- 
tiin sillä  taistelutanterelta. 

Germaanien  vanhin  kilpi  oli  iso.  euininiäkseen 
nelikulmainen,  parkitsemattomalla  naudan  tai  su- 
den vuodalla  i)eitetty  ja  rautaisella  tai  pronssi- 
sella navalla  sekä  lyötteillä  varustettu  paju- 
nidelmä  (kuva  5).  Mutta  jo  pronssiajalla  tava- 
taan eritoten  Skandinaavian  kansoilla  koko- 
pronssisiakin  pyöryläkilpiä.  Merovingien  ja  karo- 
lingien aikana  käyvät  ratsu-  ja  jalkaväen  kil- 
vet erimuotoisiksi:  edellisen  pyöreiksi  nahka- 
peitteisiksi  (kuva  6).  jälkimäisen  puikeiksi,  ku- 
periksi ja  rautakiskoisiksi  (kuva  7) .  Nämä  muo- 
dostavat sitten  väliasteen  niihin  alapäästä  suip- 
poihin ja  yläpäästä  pyöreihin  1000-  ja  1100-lnvuu 
uormannilaisiin  kilpiiu,  joita  voidaan  pitää 
kaikkien  myöhempien  kilpilajien  perusmuotona  ja 
jotka  peittivät  niin  ratsastajan  kuin  jalkamie- 
henkin  jalkateristä  aina  olkapäihin  asti.  Kun 
haarniskassa  sittemmin  tehdään  alituiseen  pa- 
rannuksia, .supistuu  ratsumiehen  kilpi  1300:n  vai- 
heilla niin  sanotuksi  petit  4ciiksi  joka  peittää 
vain  puolet  rinnasta  ja  vasemman  olan  (kuva  8). 
1300-  ja  1400-lukujen  vaihteessa  häviää  tämä- 
kin k.  tehden  sijaa  pienelle,  miltei  neliömäiselle 
kilvelle,  jonka  oikeassa  kupeessa  on  syvä  leik- 
kaus keihästä  varten  (kuva  9).  Samoihin  aikoi- 
hin sveitsiläisten  voitto  itävaltalaisesta  ratsu- 
väestä kiinnittää  huomiim  jalkaväkeen,  mistä 
m.  m.  seuraa  kilpimuodon  muutos:  syntyy  ensin 
iso  „pavcse"  (nimi  johtuu  kilpitehtaistaan  kuu- 
luisasta Paviasta),  joka  maasta  ulottuu  keski- 
rintaan  asti  (kuva  10),  sittemmin  (semminkin 
l)öömi]äisissä  joukoissa)  aina  2  m  korkea,  rauta- 
piikeillä maahan  pystytettävä  hyökkäysseinä, 
jossa  silmäin  korkeudella  on  kurkistusläpi.  Koska 
tällaiset  isot  laitteet  hankaloittivat  joukkojen 
liikkeitä,  syntyi  kevyta.seista  jalkaväkeä  varten 
jo  sftmoihin  aikoihin  pienempi  ja  keveämpi  käsi- 
kiipi  (kuva  11).  Erityinen  laji  sitä  oli  idän 
vaikutusten  alaisissa  unkarilaisissa,  puolalaisis.sa 
ja  moskovalaisis.sa  joukoissa  n.  s.  unkarilai- 
nen kilpi  vinoine  oikeanpuolisine  yläpäi  leen 
(kuva  12)  sekä  Espanjan  maureilta  omak.suttu 
ja  romaanilaisten  kansain  suosima  adninn 
(<  arab.  darake.  saks.  Tartschc,  kuva  13).  K"-. 
levypanssari  14nO-luvun  puolivälissä  saavuttaa 
suurimman  täydellisyytensä,  häviää  vähitellen 
pieni  ratsa.stuskilpi  ;  sitä  käytetään  korkeintaan 
enää  turnajaisissa,  jolloin  se  on  kiinni  ruuvattuna 
tai  sidottuna  rintahaarniskaan.  Peitsiväen  muo- 
dostuttua ja  tulia.seitten  kehiUyessä  1400-  ja 
l.lOO-lukujen  vaihteessa  k.  häviää  Saksassa  jalka- 
väenkin     keskuudessa.      mutta       romaanilaisissa 


maissa  kiiytäntöön  tullut  miekkataistelu  kehit- 
tää .sen  pyörökilveksi  (rondelle  rondache). 
joka  säilyttää  asemansa  aina  1700-luvun  :ilkuun 
asti.  Tämä  rautainen,  luodinkestävä,  sangen  ras- 
kas k.  varustettiin  väliin  erinäisillä  väi.stö-  ja 
iihdisteluvälineillä.  kuten  miekan  murtajilla  ja 
pistimillä,  sovellutettiinpa  se  yöllisiinkin  hyök- 
käyksiin yhdistämällä  siihen  salalyhty  (kuva  14). 
Keskiajan  ritaristossa  kilvellä  oli  mitä  tähdel- 
lisin merkitys:  sen  koskettaminen  merkitsi  vaa- 
timusta kaksintaisteluun ;  taistelussa  kaatuneet 
ritarit  peitettiin  sillä;  kilvellään  ritari  otti  vai-- 
taan  lahjan  herraltaan:  ruhtinaan  kuoltua  hä- 
nen uskottunsa  kantoivat  kilpeään  surun  mer- 
kiksi nurinpäin  (alapää  ylöspäin  käännettynä)  ; 
suurena  kunniana  pidettiin  kauan  kilvelle  nosta- 
mista; muutamissa  germ.  heimoissa  (burgun 
deilla  ja  länsigooteilla)  se  oli  merkki  kunin- 
kaaksi valitsemisesta.  —  Löydetyt  rautaiset  kil 
venkupurat  ja  käsipidäkkeen  siiat  todistavat,  että 
.Suomessa  jo  varhaisemmalla  rautakaudella  kilpiii 
käytettiin.  Aikakauden  alkupuolella  kupurat  oli- 
vat pyöreä-,  myöhemmin  suippopäisiä  (kuva  15). 
[Demmin,  ,.Die  Kriegswaffen"  (4:s  pain.  1893)  ; 
Jähns.  ..Handbuch  der  Gesehi<-hte  des  Kriegs- 
uesens"  (18801  ;  Schurtz,  ,,Urgesehichte  der  Kul- 
tur"    (1900).]  U.    T.    S. 

Kilpi,  Volter  Adalbert  (s.  1874),  .suom. 
kirjailija,  yliopp.  1895  ja  fil.  kand.  1900,  toi- 
minut sen  jälkeen  kirjastoalalla.  Hänen  kauno- 
kirjalliset tuotteensa  ..Bathseba"  (1900),  „Parsi- 
fal"  (1901)  ja  ..Antinous"  (1903)  i.erättivät 
ilmestyessään  huomiota  kaukaisilla  romanttisilla 
aiheillaan  sekä  omituisella  ty}'lilliiän,  joka  tahtoi 
väri-  ja  knvarikkailla  sauamaalauksillaan  syn- 
nyttää uusia  lyyrillisiä  kauneustunnelmia.  Jul- 
kaissut sitäpaitsi  arvosteluja  sekä  estetiseeraavan 
mietelmäkokoelman  ..Ihmisestä  ja  elämästii" 
(1902),  jossa  nietzscheläinen  ajatussuunta  moillä 
ensi  kertaa  esiintyy.  K.  on  myös  toimittanut 
useita   suomennostöitä.  V.   T. 

Kilpikaari,    holvin    seinäkaari.    vrt.    Holvi. 

Kilpikangas  ks.  D  a  m  a  s  t  i. 

Kilpikirvat  ks.  Kirvat. 

Kilpikonnanluu,  josta  valmistetaan  kampojii 
y.  m.  esineitä,  saadaan  karetti-  y.  m.  merikilpi- 
konuien  selkäpanssarin  sarveisaineesta.  8itä  tuo- 
tetaan Punaisesta-merestä,  Länsi-Intiasta,  Etelä- 
Ameriikasta,  paras  Molukeilta  ja  Uudesta-Gui- 
neasta. 

Kilpikonnat  (Chelnnia,  Testudinata),  lyhyt-  j.i 
leveäruumiisia  matelijoita,  erittäin  huomattavat 
siitä,  että  niiden  vartaloa  ympäröi  luulevyistä 
yhtynyt  ja  sarveislevyillä  päällystetty  kotelo 
mainen   pnns^nri.    Tiimiin  sisiiiin  monet  niistä  voi- 


Eurooppalainen  suokilpikonna. 


9011 


Kilpikoski  — Kilpirauhanen 


910 


vut  vetää  piiiiusä.  raajansa  ja  häntänsä.  Panssa- 
rissa erotetaan  laajempi  ja  kupera  selkiikilpi 
(carapax)  ja  alla  oleva  pieneini)i  ja  litteä  vatsa- 
kiipi  ( plnstroii),  molemmat  reunoistaan  usein  lu- 
jasti keskenään  yliteenliittyneet  ja  kootut  inäU- 
rätyllä  tavalla  järjestyneistä  parillisista  ja  |)a- 
rittomista  litteistä  luista  ja  näitä  peittiivistä 
sarveislevyistä.  Surveislevyt  eivät  kumminkaan 
rajojensa  puolesta  tarkoin  vastaa  aliansa  olevia 
luulevyjä.  Selkäkilven  keskessä  erotetaan  3'ksi- 
nuinen  sarja  luulevyjä,  joita  sanotaan  nikama- 
levyiksi,  ne  kun  ovat  yhteenkasvaneet  var- 
talonikamien  okaluiarakkeiden  kanssa,  keskisar- 
jan kummallakin  sivulla  on  yksi  sarja  hyvin  le- 
veitä levyjä,  kylkilcvyt.  jotka  näyttävät  kylki- 
luitten laajennuksilta,  ja  reunoissa  on  pieniä 
reunalevyjii.  Viimemainitut  ja  vatsakilven  ])aril- 
liset  levyt  ovat  nälitävästi  luutumisia  ihon  vcii- 
nahassa  ja  sama  on  alkuaan  ehkä  noiden  muiileu- 
kin,  sisäranfron  kanssa  yliteensulaneitten  luulevy- 
jen  laita.  Harvoilla  lajeilla  (jokikilpikonnilla)  on 
pelimeä,  nalikamaiuen  ruumiiupeite.  Nykyajan 
k:lla  on  kaikilla  hampaattomat  ja  melkein  aina 
teräväreunai.sen  sarveistupeu  peittämät  leuat  1. 
sarveisnokka  niinkuin  linnuilla,  harvoilla  peh- 
meät  huulet    (jokikiIpi-k:lla) . 

K.  oleskelevat  joko  yksinomaan  maall.i  tai 
vuorotellen  maalla  ja  vedessä  tai  miltei  yksin- 
omaan vedessä,  ja  tämän  muk.aan  vaihtelee  sekä 
niiden  yleinen  ulkomuoto  että  erittäinkin  niiden 
raajat.  Toisilla  nämä  ovat  varustetut  tylsillä 
tai  terävillä  kynsillä,  toisilla  taas,  kuten  nieri- 
k:Ila,  on  evämäiset  raajat.  Eräs  k:n  omitui- 
suus on,  että  ne  hengittävät  nielemällä  ilmaa 
keuhkoihin,  koska  hengitys  ei  voi  tapahtua  rinta- 
kehän laajentumisella  ja  supistumisella.  Myös 
niiden  sitkeähenkisyys  on  huomattava,  ne  kun 
voivat  elää  pitkät  ajat  saamatta  ravintoa  ja  olla 
tuntikaudet  vetämättä  ilmaa.  —  Ravinto  on  vaih- 
televa, toiset  kuten  monet  niaa-k:t  ovat  kas- 
vinsyöjiä, toiset  elävät  pääasiallisesti  madoista, 
hyönteisistä,  sammakoista,  kaloista  tai  muista 
eläimistä.  —  K.  munivat  pyöreitä,  nahkamaisen 
kalkkikuoren  peittämiä  munia.  Tavallisesti  enso 
kaivaa  niitä  varten  kuopan  maahan  tai  peittää 
ne  hiekalla,  jättäen  ne  auringon  haudottaviksi. 
Poikaset,  jotka  tulevat  munankuoresta  vasta  pit- 
kän ajan  perästä,  ovat  vanhempainsa  muotoiset, 
kasvavat  hyvin  hitaasti  ja  yleensä  kestää  kauan, 
ennenkuin   ne  saavuttavat  sukukypsyyden. 

Useitten  k:n  lihaa  samoin  kuin  munia  syö- 
dään ja  pidetään  maukkaana  ravintona.  Viime 
aikoina  näitä  eläimiä  ou  paikoitellen  Ameriikassa 
ja  Aasiassa  alettu  kasvattaa  erikoisissa  kilpi- 
konnaviljelyksissä.  —  Useimmat  k.  elävät  kuu- 
massa ja  lauhkeaulämpimässä,  harvat  kylmän- 
lauhkeassa  vyöhykkeessä;  kylmissä  ilmanaloissa 
niitä  ei  tavata  lainkaan.    Geolo::ii    ti        nhimmat 


Kreikkalainen  ma 


Kart'tiikilpilct)nri.i. 

muodot  cvat  tunnetut  ylemmän  triaskauden 
ajoilta.  Nykyisessä  eläinkunnassa  on  erotettu 
ainakin   2C0  eri  lajia. 

1.  S  u  o  k  i  1  p  i  k  o  n  n  a  t  (  Emydic/,  tavallisesti 
litteähköjä  eläimiä,  joilla  on  uimanahka  varpail- 
lensa välissä.  Ne  oleskelevat  makeassa  vedessä 
ja  maalla.  Eurooppalainen  suokilpi 
konna  (Emys  eurojuea  1.  lutaria),  30-40  cm  ptkä. 
tavataan  Etelä-  ja  Keski-Euroopassa  Saksan  poh- 
jois-osiin  saakka.  Vielä  enemmän  mukaautunut  ve- 
dessä elämään  on  j  o  k  i  k  i  1  p  i  k  o  n  n  a  (Trionyx). 
jolla  on  isot  kolmikyntiset  uimajalat  ja  pan.ssari 
vailla  sarveislevyjä.  Tähän  kuuluvat  muodot  elävät 
Aasiassa.  Afrikassa  ja  Pohjois-Vmeriikassa.  — 
2.  M  a  a  k  i  1  p  i  k  o  n  n  a  t  (Testudinidie)  ovat  huo- 
mattavat korkeankuperasta  selkäkilvestään  ja  ly- 
hyistä yhteenkasvaneista  kynnellisistä  varpais- 
taan (töppöjalat).  Näitä  edustaa  m.  m.  Etelä-Eu- 
roopassa  tavattava.  30  cm  pitkä  kreikkalai- 
nen m  a  a  k  i  1  p  i  k  o  n  n  a  (Ttsludo  grceca).  —  3. 
M  e  r  i  k  i  1  p  i  k  o  n  n  i  1 1  a  (Cheloniidm)  on  joks. 
litteä  selkäkilpi  ja  useimmin  kynnettömät  var- 
paat, yhteenkasvaneet  leveiksi  eviksi.  Eturaajat 
ovat  paljoa  suuremmat  kuin  takaraajat  ja  toimi- 
vat voimakkaina  airoina.  Näihin  luetaan  k  a- 
rettikilpikonna  fChelone  imbricata),  joka 
elää  Atlantin-,  Intian-  ja  Isossa  valtameressä  sekä 
samoin  laajalle  levinnyt  nahkakilpikonna 
(Dermochcli/s  coriacea),  joka  kasvaa  2  m:n  pitui- 
seksi ja  600  kg:n  painoiseksi.  Sen  selkäkilpi  on 
koottu  lukuisista  luulevyistä,  jotka  eivät  sula  yh- 
teen   selkärangan    kanssa,    iho    nahkamainen. 

K.   M.   L. 

Kilpikoski,  Mikkelistä  22  km  eteläänpäin 
oleva  kylä,  tunnettu  Kustaa  III: n  aikuisesta  Ve- 
näjän sodasta:  19  p.  kesäk.  1789  everstiluutnantti 
V.  Numers  miehitti  sen  osastollaan  ja  torjui  siellä 
sam.  kuun  21  p.  venäläisten  kenraali  Rauteu- 
feldtin  johdolla  tekemän  hyökkäyksen,  mutta  pe- 
räytyi venäläisten  saatua  lisäväkeä  Joroisiin. 

J.  F. 

Kilpimuuri,  holvien  seinäpilarien  ja  kaarien 
ik  i  1  p  i  k  a  a  r  i  e  n)    rajoittama  ohut  muuri. 

U-o  N. 

Kilpinen,  V  o  1  m  a  r  i  ks.  Schildt.  V.  S. 

Kilpirauhanen  (glandula  thyreoidea),  eräs  n.  s. 
verisuoni  rauhasiin  luettava  rauhanen,  joka  sijait- 
see henkitorven  edessä  ja  jonka  toiminta  luulta- 
vasti on  erittää  erinäisiä  aineita,  jotka  esiintyvät 
jonkinmoisena  vastapainona  muille  ruumiissa 
syntyville  aineksille,  joittenka  liiallinen  lisään- 
tyminen muuten  olisi  omansa  ruumista  myrkyt- 
tämään.     K:n     joutuessa     taudillisen     muutok-sen 


911 


Kilpiruoho— Kilta 


!M-.' 


alaiseksi  syntyy  liiiiriöitii  niiiniiin  yleise-isa  ter- 
veydentilassa. Sellaisia  taudiiitiloja  oii  m.  m. 
11.  s.  myksedeemi  (ks.  t.) ;  vastaavat  taiulinilniiöt 
syntyvät  myöskin  tiimiin  raulia.sen  tiiydi-llisen 
]>oistamisen  jiilkeen.  K:u  niunttumista  kasvan- 
iiaisentapaisesti,  Julioin  kaulan  etupuoli  tuipooja 
jiaksunee.  sanotaan  strumaksi  (ks.  Kaula- 
kupu).  K:u  taudillisesti  muuttuessa  niin  ettei 
se  eniiä  kykene  luontaista  tointansa  suorittamaan, 
annetaan  nykyiiiin  potilaalle  sopivissa  annoksissa 
vasikan  kilpirauhasesta  valmistettua  tyreoiiliiriia. 
josta    on    niiyttiinyt    liyötyii    olevan.        .1/.    ()-/>". 

Kilpiruoho  ks.  A  1  y  s  s  u  m. 

Kilpirusto  (cnriiliigo  llujrroidea),  kurkunpjliin 
suurin,  sen  viii-  ja  etuosan  muodostava  rusto. 
Tiimiin  ruston  ollessa  enemmän  kehittynyt  esiin- 
tyy se  ulkoakin  niikyviinii  ..aataminomenana" 
(ks.    t.l. 

Kilpisjärvi  on  Suomen  inerkillisinipiii  järviii. 
Se  sijait.see  maamme  luoteisimmassa  kelkassa, 
siinii  mi.ssii  Norjan.  Ruotsin  ja  Suomen  rajat  yh- 
tyviit.  Melkein  jniolet  tiistii  tunturijiirvestii  kuu- 
luu Ruotsiin.  .Tiiäkaudeu  jälkeen,  kun  viimei- 
nen jäännös  suuresta  maajäästä  oli  sulamassa. 
oli  vielä  jäätikkökappale  Muoniojoen  laaksossa 
iiiukan  K:n  alapäätii  alempana.  Tämä  jäätikkö 
silloin  salpasi  K:n  veden,  niin  että  sen  oli  pakko 
nousta,  kunnes  se  pääsi  virtaamaan  .solan  yli 
toiselle.  Norjan  puolelle.  Vasta  kun  viimeinen 
jää  oli  sulanut,  sai  K.  vanhan  laskunsa  takaisin. 
ja  järvenpinta  laskeutui  yhtäkkiä  melkein  nykyi- 
seen a.sentoonsa.  Järvi  siis  paljon  kutistui,  ja 
yhiikin  sen  pinta  vielä  vähin  erin  alenee,  koska 
laskujoki  keväisin  kovasti  uurtaa  ..luusuaan" 
moreeni.sorassa.  K:n  pinta  on  39  km-,  ympärys 
noin  .'iO  km.  pituusakseli  on  20  km.  keskileveys 
2-3  km.  suurin  syvyj-s  noin  60  m.  veilen  lämpö 
heinäkuussa  +  6°  C.  Niemi,  nimeltä  Salmi- 
vaarat, jakaa  järven  kahteen  melkein  yhtä  suu- 
reen altaaseen.  Korkeus  on  475,»  m  yi.  merenp. ; 
järvi  on  siis  Suomen  oloihin  nähden  hyvin  kor- 
kealla. Koko  ympäristö  on  myös  tnnturimainen. 
TIeti  pohjoisrannalla  kohoaa  Saanatunturi  1.05G 
m:n  korkeuteen.  .Tääulähtö  tapahtuu  vasta  .Tuhan- 
nuksen  aikana.  V.  1902  ajettiin  hevosella  K:n 
jiiällä  vielä  heinäk.  2  p.  ja  1903  oli  jäänlähtö  .Tu- 
lianniLspäivänä.  Vesi  on  kirkkaampaa  kuin  mil- 
tei missään  muussa  Suomen  järvessä.  Siinii  on 
kaikenlaisia  Lapin  järvien  kaloja:  K:n  siika  on 
kuuluisa  suuruudestaan  ja  lihavuudestaan.  Yksi 
ainoa  rakennus  on  Suomen  puolella,  nimittäin 
Siila.stupa,  valtion  kulkijoiden  avuksi  perustama 
mökki.  Täällä  on  näet  talvella  melkoinen  liike 
Norjan  Skibottenin  markkinoille.  [V.  Tanner, 
..Zur  geol.  fle.schiehte  des  Kilpi.sjiirvi-See.s"  (Fen- 
nia 26)  ;  I.  M.  Wallenius.  ..Maantieteellisenä  ret- 
keltä  ke.sällä  190.5"  (Maant.  vhd.  aikakausk. 
1907).)  '  ./.   E.   i:. 

Kilpitäit    ks.    Kirvat. 

Kilpiäyriäiset  iTlii»nco>ilirii-u  1.  Podojihlhnl- 
nintai.  laaja  äyriiii.sosasto.  Kuoriäyriäisiä.  joilla 
on  verkkosilmät  liikkuvien  varsien  päissii  ja 
pään  kanssa  yhteenkasvanut,  vartaloa  peittävä 
>elkäkilpi  fccphalolhorax).  K:iin  luetaan  seu- 
raavat korkeammalle  kehittyneet  äyriäisryhmät: 
1.  Hchizopoda ,  yleensä  pieniii,  vapaasti  uivia 
kuoriäyriäisiä,  joilla  on  iso,  mutta  hento  selkä- 
kiipi.  \'artalon  13  raajaparista  «  taimmaista 
ovat   uimajalkoja.  jotka   ovat  yhtä   vahvalla   iilko- 


kuin    sisähaarallakin    varustettuja     hankajalkoia. 
l.'seiminilta   puuttuvat    kidukset  :    hengitys  tapah. 
tnu     ihon     kautta.      Merieläimiä.      Suku     Mxisin, 
josta  eräs  laji   il.  rvlicla   myös  eläii   syvissä  jär- 
vissä   Suomessa    ja    Skandinaaviassa.    —   2.    N/o- 
matopoda.    ainakin    3    viimeistä    vartalon    niveltä 
vapaat,  ja   niissä   tavataan   nimajalat,  jotava.stoin 
.seuraavat    ,5    äskeninainittujen    etupuolella   olevan 
raajaparia    ovat    muuttuneet     pilitijaloiksi.     Niii- 
dell    2    viimeistä    niveltä   ovat    pitkät    ja    voimak- 1 
kaat   ja    voivat    pihtien   tavoin    kiiäiityä   toisiaan 
vastaan.     Toinen     pari     |iihtijalkoja    on     voimak-| 
käin.    Takaruumis    vahvasti    kehittynyt,   .sen   ala-] 
puolella  kidukset.    Merieläimiä.    Suku  f<qiiilla.  - 
3.    Ihrapuda    (kymmenjalkaiset)    ovat    isoja,    poh- 
jalla   liikkuvia,    kovakuorisia    äyriäisiä.     Pää    ja 
keskirunmis  ovat  kokonaan   yhteisen,  silmien   väl 
Iissä   useimmiten  kärjeksi    (rostrumj    pidentyneeiT 
kovan    kilven    peitossa.     8:sta   ensimäisestä   raaja-i 
parista   (lukuunottamatta  2  tuntosarviparia)   ovatl 
etumaiset  3  muuttuneet  sunjaluiksi    (pcdes  maxil-i 
liircx).   jotavastoin    5    seuraavaa   paria    toimii    lii-( 
kuntoeliminä     (siitä    nimitys    kymmeujalkai.sel). 
Usein    ensimäinen    pari    kadottaa    merkityksensä  ' 
liikuntoelimenä    ikuteii  esim.  jokiäyriälsellämmel. 
ja    muuttuu    erittäinkin    koiraalla    vahvaksi    puo- 
lustus-  ja   i)vyntiaseeksi    Iravunsakset).    Kidiiks"! 
ovat    liittyneet    raajojen    tyveen    ja    ovat    -miriMi 
selkäkilven   peittämät.   Verenkierto,   ruuansulatus- 
kanava, virtsa-  ja   sukupuolielimet  sekä   hermosto 
ovat  korkealle  keliittyneet.    Kymmenjalkaiset  jae- 
taan  p  i  t  k  ä  p  y  r  s  t  ö  i  s  i  i  n    (Miicrura)    ja   1  y- 
h  y  t  p  y  r  s  t  ö  i  s  i  i  n       (BruchytiraJ.        Edellisiin 
kuuluvat  j  o  k  i  ä  y  r  i  ä  i  n  e  n.  hummeri.  1  a  n- 
g  u  s  t  i.       e  r  a  k  k  o  ä  y  r  i  ä  i  n  e  n,       jälkimäisiin  . 
taskuravut.    —    4.     Ciimacea.     vähä]iiitöiiieii 
iiyriäisryhmii.     Selkäkil])i    pieni,   ä    viimeistä    var- 
talon    niveltä     vapaat.       Silmät      puuttuvat     tai. 
eräillä    lajeilla,    ovat    varrettomat.     Pyrstö    pitkä. 
Pohjoisissa  merissii   ja   A^älinieressii.  P.   B. 

Kilpukka  ks,  II  y  d  r  o  c  h  a  r  i  s. 

Kilsepensas    ks.    E  1  a>  a  g  n  u  .s    a  r  g  e  n  t  e  n  s. 

Kilta  (saks.  Gildc,  niots.  rjillc,  lat.  fratcnntns, 
conviviii)  oli  keskiajalla  keskinäistä  apua  ja  seu- 
rustelua varten  perustettujen  ylidistysteii  1.  ..vel- 
jeyksien" nimenä.  Etupäässä  niitii  tavataan  l*oh- 
jois-Enroopan  maissa.  Joskus  ne  olivat  nimen- 
omaan jonkun  erityi.sen  säätylnokan,  esim.  pa])- 
pien,  kauppiaiden  j.  n.  e.  yhdistyksiä,  joskus  taas 
käsittivät  kansalaisia  eri  piireistä  ja  vaikuttivat 
siten  keskiajalla  muuten  jyrkän  säiityeron  lieven- 
tämiseksi. K:t.  kuten  useiiniiiat  keskiajan  lai- 
tokset, saivat  jotenkin  kirkollisen  leiman;  taval- 
lisesti niitä  nimitettiin  jonkun  pyhimyksen  mu- 
kaan, jonka  nimipäiväii  k.  vuosittain  juhlalla 
vietti.  Usein  oli  näissä  k:ii  pidoissa  riemu  joten- 
kin remuavaa  laatua,  ja  tätä  todistaa  vielä  säi- 
lynyt suom.  sananlasku:  ..kipaten  kiltaan,  konta- 
ten kotia".  Apua  antoivat  muut  ..veljet"  toiselle 
esim.  jos  hiilien  talonsa  paloi  tai  hiilien  laivansa 
joutui  haaksirikkoon  sekä  liilnen  jälkeenjääneelle 
perheelleen  kunniallista  hautau.sta  varten.  K:t 
toimivat  siis  siilien  aikaan  joinakin  keskinäisinä 
p:ilovakuutus-  ja  laivanvakuntusyhtiöinä  sekä 
liaiifausapurenkaina.  Myöskin  naisia  voitiin  ot- 
taa k:n  jäseniksi.  Usein  oli  k:lla  oma  killan- 
tupansa,  jossa  .sen  kokoukset  ja  juhlat  liidettiin. 
Suomessa  tunnetaan  keskiajalta  niin  k;iii- 
pungissa  kilin   inaaseiidullakin  yhteensä  1">  kiltaa. 


913 


Kiltit-Kimbrit 


914 


niistä  li  Tuiussa.  4  llvihiii  knupun^iissa  tai  pitä- 
jBssä,  1  Kokeniäellil,  1  Tliiittisissa,  1  Kemiössä, 
1  AlivciKiMiiiaalla  ja  1  Viipvirissa.  Huomattavin 
Suonien  killoista  oli  ..Kolmen  kuninkaan  k." 
(FratcrnildS  triiim  reyiiiii)  Turussa,  perustettu 
1449,  jonka  jäseninä  olivat  kaikki  Suomen  seu- 
jälkeiset  katoliset  piispat  ja  nnuit  kirkon  johto- 
miehet, samoin  kuin  Suomen  korkeimni.it  aatelis- 
miehet  ja  suuri  joukko  Turun  kaupuniiin  pormes- 
tareita  ja  rautimiehiä.  Muista  mainittakoon  esi- 
merkiksi Turussa  Pyhän  (iertrudin  k.,  jonka 
k:utuvassa  Suomen  säädyt  14.">7  kokoontuivat  ku- 
ninkaan vaaliin.  Pyhän  (iertrudin  k.  l'lvil.x<sa 
(vanhin,  mainittu  13471,  Pyhän  Knuutin  k.  .Alive- 
iianinaalla  1 1300-luvulta  I  ja  Pyhän  Hengen  k. 
Viipuri.ssa  imainittu  148.5).  [^\■ilda.  ..(;ildewesen 
des  Mittelalters"  (1S31):  Hegel.  ..Städte  u.  flil- 
den  im  Mittelalter"  (18911:  H.  Hildebrand.  ..Me- 
deltidsgilleua  i  Sverige"'  (Hist.  Bibliotek.  TIT 
o.sa)  :  Bomansson.  ..Tietoja  Suonien  veljvvksistä'" 
•  Hist.   arkisto.    IV   s.    1701. j  "k.    C. 

Kiltit  ks.  Kiltti  ve  ro. 

Kilttivero,  kiltti  ra  h  at.  eräs  jo  ke.ski- 
ajalla  maassamme  suoritettu  vero.  jota  uuden 
ajan  alussa  Pohjois-Pohjanmaalla  kannettiin  i 
äyriä  jokaiselta  jouselta  (jousta  kantavalta  mie- 
heltä), mutta  alkuaan  näyttää  maksetun  turkik- 
sissa: samein  sitä  suoritettiin  Ylisessä  .Satakun- 
nassa, ilutta  toisissa  paikoissa  tarkoitetaan  k  :11a 
toista  veroa,  jota  maksettiin  maaluvun  mukaan, 
niin  Isossakyrössä.  Hollolan  kihlakunna.ssa  ja 
Itä-Suomessa  (esim.  Viipurin  pitäjässä  1  äyri 
joka  kokoverolta) .  ..Kiltti"  on  varmaankin  = 
ruots.  gild.:  täysi-arvoinen:  k:Ila  tarkoitettiin 
siten  sellaista  veroa,  joka  suoritettiin  joka  täy- 
deltii  veroyksiköltä  (vrt.  ..marckan  gildi"  Teitin 
valitusluett.  s.  199).  [Hist.  Arkisto  Xl  s.  427, 
XII   s.   368.]  il.   G. 

KHvenkantajat  ks.  Heraldiikka. 
Kilvenkatselmus  oli  se  tarkastustilaisuus, 
joka  Maanlain  kuninkaankaaren  ]l:nnen  pykä- 
län mukaan  joka  vuosi  kahdeksantena  päivänä 
Pietarin  päivän  jälkeen  oli  pidettävä  eri  pai- 
koissa valtakuntaa.  Turussa  Suomea  varten,  ja 
johon  kaikkien  verovapautta  nauttivien  vapaa- 
miesten  tuli  saapua  näyttämään,  että  heid.in  rat- 
sunsa ja  aseensa  olivat  kunnossa.  K:n  pito  iiäyt- 
tää  kuitenkin  tapahtuneen  hyvin  epäsäännöllisesti 
eikä  lainkaan  siinä  laajuudessa  kuin  Maanlaki 
sääsi.  A'.   G. 

Kimalaiset  (Bombus).  pistiäisiä  hunaja- 
:impiaisteu  1.  mehiläisten  (Aiitophila  1.  .ipid(e) 
heimossa.  Elävät  pienissä  yhteiskunnissa,  joi.ssa 
on  suuria  ja  pieniä  naaraita,  työläisiä  ja  koi- 
raita. Kuuniis  paksu,  kömpelö,  tuuheakarvainen, 
enimmäkseen  musta,  u.sein 
punaisilla,  keltaisilla  tai 
valkeilla  poikkivöillä  kir- 
jaeltu.  Takasäärten  kär- 
jessä kaksi  kannusta. 
Kieli  pitkäksi  venynyt, 
huuli  rihmojen  tyvinivel- 
ten  muodostamaan  torveen 
suljettu.  Naarailla  ja  työ- 
kimalaisilla  on  siitepölyn 
keräämistä  varten  taka- 
jaloissa laajentuneet  ..va- 
sut". Koiraat  ovat  pie- 
KiTikimalainen  pesineen,    nempiä  ja  hennompia  kuin 


varsinaiset  naaraat.  Työkimalaiset  ovat  naaraita, 
joiden  sukupuolielimet  ovat  surka.stuneet.  Ulko- 
naisena tuntomerkkinä  on  vain  pienempi  koko. 
Ne  ovat  yhteiskunnan  kaikkein  pienimmät  jä.se- 
net.  Yhteiskunnan  perustaa  keväällä  suuri  hcxlel- 
möitetty  talvehtinut  naaras.  Pesä  laaditaan  sam- 
nuilten  alle  tai  maakoloon.  Tänne  emo  kuljettaa 
siitepölyä  ja  mettä  sekä  asettaa  munia.  Kun  se  on 
avuksensa  saanut  työkimalaisia  ja  pieniä  naa- 
raita, jättilä  se  vähitellen  työnteon  näille.  Tou- 
kat ovat  jalattomia,  matomaisia  ja  elävät  kes- 
kellä suureen  kokkareeseen  kerättyä  raviuto- 
vara.stoa,  joka  muodostaa  yhden  yhtenäisen  kam- 
mion. Ennen  kcteloitumistaan  toukat  kehräävät 
ympärilleen  kopan,  jonka  latvan  jonkun  ajan 
perä.stä  kehkeytynyt  täysimuotoinen  kimalainen 
sitten  puhkaisee,  ja  joka  jää  tyhjänä  kuorena 
jälelle.  Työkimalaiset  ja  pienet  naaraat  voivat 
laskea  pieniä  munia,  joista  syntyy  koiraita. 
Va.sta  .syksyllä  syntyy  varsinaisia  suuria  naa- 
raita, joiden  on  määrä  seuraavana  vuonna  perus- 
taa  imsia  yhteiskuntia. 

l.iiheistä  sukiut  kimalaisille  ja  ulkonaisesti  hy- 
vin näiden  näköisiä  ovat  1  o  i  s  k  i  m  a  I  a  i  s  e  t 
( Psithynixj,  jotka  eivät  itse  kerää  varastoja,  vaan 
asettavat  munansa  varsinaisten  kimalaisten  pe- 
siin. Toukat  syövät  näiden  ruokaa.  Loiskiiua- 
laisilla  ei  ole  erikoisia  työläisiä,  eikä  naara.sten 
jaloissa  ole  vasuja,  jotka  elintavan  vuoksi  ovat 
käyneet  tarpeettomiksi.  f.  Sn. 

Kimberley  /IrimbaliJ,  kaivoskaupunki  Ktelä- 
Afrikan  liittovaltiossa,  Kap-maan  West-Griqiu>- 
landissa.  Kap-kaupungi.sta  Afrikan  halki  lähte- 
vän rautatien  varrella;  34.331  as.  (1904).  —  K:n 
synty  ja  merkitys  peru-stuu  yksinomaan  «en  run- 
saspitoisiin  timanttikenttiin.  Ensimäinen  timantti 
löydettiin  täällä  1867;  parin  v:u  perästä  alkoi 
timantinetsijäin  tulva  (1876  oli  niitä  20.000). 
Pian  etsintää  ruvettiin  suurteoUisuusmaisesti. 
koneiden  avulla  harjoittamaan.  Pienet  kaivos- 
liikkeet  yhdistettiin  kahteen  jättiläisyritykseen  : 
toinen  oli  Cecil  Rhodesin  johtama  ..De  Beers 
company",  toinen  Barnato-velje.sten  ohjaama  „K. 
Central  mining  company",  .\nkaran  kilpailun  jäl- 
keen nekin  yhtyivät,  joten  ..De  Beers  Consolidat- 
ed mines"  nykyään  vallitsee  K:n  timanttikai- 
vokset.  Työväestö  on  800  valkoista.  2.000  mus- 
taa. Timanttituotanto  (huonojen  timanttimarkki- 
noiden  takia  nykyään  supi.stetaan)  n.  2  milj. 
karaattia  v:ssa:  sen  arvo  alusta  alkaen  v:een  1904 
n.  1..500  milj.  mk.  —  K.,  joka  sijaitsee  kuumalla, 
vedettömällä  tasangolla,  saa  vetensä  30  km 
päästä  A'aal-joesta.  —  K:n  timanttialue  kuului 
Oranjeu  tasavallalle,  mutta  pian  löytöjen  jälkeen 
Englanti  julisti  alueen  omakseen  (1871)  antaen 
siitä  2.t  milj.  mk.  korvaukseksi.  —  Vv.  1890-1900 
buurit   piirittivät   sitä  menestyksettä.   E.  E.  K. 

Kimberliitti,  Kimberleyn  kaivosten  tumma, 
timantinpitoinen  vuorilaji.  jota  asun  ja  ainesten 
mukaan  olisi  nimitettävä  kiilleperidotiitiksi.  Se  on 
muodostunut  etupäässä  oliviinista  ja  biotiitista 
ja  täyttää  muinaisten  hävinneitten  tulivuorien 
kanavia.  Siinä  on  ympäröivien  hiilenpitoisten 
sedimeuttivuorilajien  murtokappaleita.  ja  näiden 
hiiliaineesta  arvellaan  timanttien  syntyneen  kuu- 
muuden ja  paineen  vaikutuksesta  k. -laavaan. 

P.  E. 

Kimbrit,  germ.  kansa,  joka  alkuansa  a<ui 
.Tuntinmaalla   1.    ..Kimbrinuiemellä"    iCher.sonesus 


91Ö 


Kiminge— Kimmoisuus 


916 


cimlirica),  iiiiukuin  roomalaiset  sitä  nimittivät, 
mutta  siellä  sattuneideu  suurten  vedentulvien 
johdosta  toisen  vuosisadan  lopulla  e.  Kr.  lähti 
liikkeelle  hakemaan  itsellensä  etelämpänä  uu.sia 
asuinsijoja.  V.  113  he  samosivat  Rooman  valta- 
kunnan rajojen  yli,  ryöstivät  109-102  Galliassa, 
jossa  voittivat  kolme  heitä  vastaan  lähetettyä 
room.  sotajoukkoa,  ja  tunkeutuivat  viimeniain. 
vuonna,  yhdyttyänsä  teutonien  (ks.  t.)  kans.sa, 
pohjoiseen  Italiaan,  missä  kuitenkin  Marius  101 
Vercella;n  luona  heidät  perinpohjaisesti  voitti. 
fMutthias.  ..tber  die  Wohnsitze  und  den  Namen 
.ler   Kimberu'"    (1904).]  K.   G. 

Kiminge   ks.   K  i  i  m  i  n  k  i. 

Kiminki.  1.  Ent.  rautatehdas  Karstulan  pitä- 
jässä, Saarijärven  reittiin  kuuluvain  Kyyjärven 
ja  Pääjärven  välisessä  virrassa  olevan  Ruukin- 
1.  Pitkäkosken  (pituus  100  m.  putouskorkeus  3,s  m, 
keskivedellä  264  hevosv.)  äärellä.  Tehtaanisiintä 
G.  A.  Wasastjerna  sai  1839  lupakirjan  tänne 
perustettavaa  harkkohyttiä  varten  ;  manufaktuiiri- 
osaston  perustamislupa  annettiin  1854.  K:n 
harkkohytti  oli  viimeinen  maassamme  ja  sekin 
lakkautettiin  1898.  Ruotsissa  olivat  viimeiset 
tällai.^et  laitokset  hävinneet  jo  sata  v.  aikaisem- 
min. —  2.  ks.  K  i  i  m  i  n  k  i.  E.  E.   K. 

Kimito  ks.  Kemiö. 

Kimmahduslaukaus,  laukaus,  joka  on  täh- 
dätty niin  alas.  että  luoti  vasta  ponnahdettuaan 
maan-  tai  vedenpinnasta  sattuu  maaliin,  ks. 
R  i  k  o  s  e  1 1  i.  M.  v.   n. 

Kimmerialaiset  (kreik.  kimme'rioi,  lat.  Cim- 
merii),  muinaisajan  kansa,  joka  Homeroksen 
Odysseiassa  vielä  on  kokonaan  tarunomainen, 
asustaen  kaukana  lännessä  Okeanoksen  äärillä, 
lähellä  Manalaannieno-paikkaa  ja  ikui.sessa  hämä- 
rässä: siitä  ..kimmerialainen  pimeys".  Historial- 
liset k.  olivat  paimenteleva  ratsukansa.  joka  alku- 
peräisiltä olinsijoiltaan  Mustanmeren  pohjois- 
rannalla skyyttiläisten  karkoittamana  .^amosi 
Vähään-Aasiaan,  missä  he  7:nnen  vuosis:n 
alussa  e.  Kr.  tunkeutuivat  Fryyjriaan,  tekivätpä 
hyökkäyk.seQ  Assyriaakin  vastaan,  josta  heidät 
kuitenkin  häädettiin.  Puolivälissä  7:ttä  vuosis. 
e.  Kr.  k.  tulvivat  yli  Lyydian,  valtasivat  Sar- 
deen,  hävittivät  Majrnesian  ja  piirittivät  Ephe- 
sosta.  Vihdoin  (n.  600  e.  Kr.)  heidät  kuitenkin 
karkoitettiin  Lyydiasta,  jonka  jälkeen  heitä  ei 
historiassa  enää  mainita.  E.  Rn. 

Kimmo  esiintyj'  kiven  loitsun  alkusäkeessä : 
„Kivi  Kimmon.  Kammon  poika",  johon  joskus 
vielä  lisätilan  ..Kimmaliattaren  tekemä".  Mai- 
nittu säe  on  kuitenkin  alkuansa  kuulunut:  ..Kivi 
Kiljan,  mannun  poika":  Kilka  (paholainen)  on 
ajateltu  kiven  isäksi  ja  maa  emoksi.  Mannun 
on  muuttunut  m  a  m  m  on  ja  sen  mukaan  K  i  1- 
jan  >  Kimmon  sekä  sitten  taas  m  a  m  m  o  n 
>  Kammon.  Kimmo  tai  Kammo  nimistä  kiven- 
haJtijaa  ei   niinmuodoin   ollut  olema.ssa.     K.  K. 

Kimmoinen  jälkivaikutus,  se  venytetyn,  tai- 
vutetun. k<>koon]>uristi-tun  tai  kierretyn  kappa- 
leen ominaisuus,  että  kappaleessa  jännittävän 
voiman  herettyä  vaikuttama.sta  vielä  jonkun  ajan 
kuluessa  tapahtuu  muodonmuutoksia,  ennenkuin 
lopullinen  tasapaino  on  saavutettu.  K.  j.  joh- 
tuu  pääasiallisesti   kappaleen   sisäisestä  kitkasta. 

U.  8. -n. 

Kimmoisuus  (ruots.  elasticitet,  saks.  Elastizi- 
tät,  ransk.  tlnntii-iu',  <  kreik.  p/«'n  =  ajaa),  kap- 


palten ominaisuus  vastustaa  osiensa  keskinäisin 
siirtymisiä  ulkonaisen  voiman  vaikutuksesta.  Itse 
vastustusvoimaa  sanotaan  myös  k:ksi.  K.  on 
veto-,  paine-,  taivutus-  tai  kierto- 
kimmoisuutta  sen  mukaan,  esiintyykö  kap- 
paleessa muoiloinnuutoksia  aiheuttava  voima  sitä 
venyttämässä,  kokoonpuristamassa,  taivuttamassa 
vai  vääntämässä.  Ainetta,  jonka  kaikki  osat 
ulkonaisen  vaikutuksen  loputtua  palaavat  alku- 
peräi.seen  tasapainotilaansa,  niin  että  kappale 
saa  täydelleen  entisen  muotonsa,  sanotaan  täy 
sin  kimmoi.seksi.  Tätä  teoreettista  määritelmUii 
tuskin  mikään  aine  säntilleen  täyttää  pienien 
voimainkaan  vaikuttaessa,  mutta  esim.  teräs, 
norsunluu  ja  kautsu  vastaavat  määrätyillä  eh- 
doilla likipitäen  määritelmän  vaatimusta.  .Jo> 
kappaleen  osien  siirtymistä  aikaansaava  voima 
on  riittävän  suuri,  niin  osat  voiman  herettyä 
vaikuttamasta  eivät  enää  palaakkaan  takai.sin 
alkuperäisiin  paikkoihinsa,  vaan  kappale  on  si 
vuuttamalla  kimmoisuusrajansa  saanut 
pysyväi.sen  muodonmuutoksen.  Kun  ei  ole  mitään 
aivan  jyrkkää  rajaa,  jolla  p}'syväinen  muodon 
muutos  kappaleessa  ensin  on  havaittavis.sa,  on 
sovittu,  että  esim.  tankoa  tai  lankaa  venytet- 
täessä pitkin  niitten  pituutta  kimmoisuusraja 
on  .se  paino  kilogrammoissa,  joka  aikaansaa  py 
syväisen  °/,„,ikk,  pidennyksen  niitten  pituudessa: 
metrin  pituisessa  kappaleessa  siis  O.os  mm  piden- 
nyksen. K.  voi  olla  täydellinen  vain  silloin,  kun 
kimmoisuusrajaa  ei  ole  sivuutettu.  Ulkopuolella 
sitä  k.  on  epätäydellinen  ja  yhä  jatkettu  muodon- 
muuttaminen  päättyy  lopulta  äkkiä  kappaleen 
eheyden  häviämiseen  (ks.  Lujuus).  Rnsrl. 
Hooke  on  (167.S|  lausunut  seuraavat  kaksi  k.- 
sääntöä:  1.  ..Muodonmuutos  on  verrannollinen 
ulkonaiseen  voimaan,  toisin  sanoen  kimmoinen 
vastavaikutus  on  verrannollinen  muodonmuutok- 
seen." (Hooke  sanoo:  ,,Vt  tensio  sic  vis.")  Tämä 
laki  on  oikea  vain  muutamiin  aineisiin  (esim. 
teräkseen)  nähden,  mutta  ei  pidä  paikkaansa 
esim.  valurautaan,  valusinkkiiu.  nahkaan  j.  n.  e. 
nähden.  2.  ..Muodonmuutos  on  yhtä  suuri,  mutta 
vastaismerkkinen,  kun  voiman  merkki  muutetaan 
s,  o.  kun  venytyksen  sijaan  astuu  puristus,  kun 
taivutus  tai  kierto  suoritetaan  vastaiseen  suun 
taan." 

1.  Venytys.  Jos  toisesta  päästään  kiinni- 
tetyn tangon  tai  langan  toiseen  päähän  ripuste- 
taan niitä  venyttävä  paino  P,  saadaan  venytys  / 

p/. 
kaavasta  I  =  k.  — '-  .  jossa  L  on  pituus,  s  läpi- 
leikkaus ja  /.■  k  i  m  m  o  k  e  r  t  o  i  m  e  k  s  i  (Elasti- 
zitatskoeifizient )  sanottu  vakinainen  luku.  Ve- 
nytys on  siis  suoraan  verrannollinen  tangon  tai 
langan  pituuteen  ja  venyttävään  voimaan  sekä 
kääntäen  verrannollinen  läpileikkaukseen.  Kaa- 
vasta näkee,  että  k  =  l,  jos  P  =  l,  L  =  \  ja  »=1. 
Kinimokertoin  ilmoittaa  niin  ollen  esim.,  kuinka 
suurella  osalla  pituudestaan  läpileikkaukseltaan 
1  mm": n  vahvuinen  tanko  tai  lanka  venyy,  jos 
sitä  1  kg: n  suuruinen  paino  venyttää.  M.  m. 
on  hopean  kimmokertoin  O.oooii  s.  o.  1  m:n  pitui- 
nen hopealanka,  jonka  läpileikkaus  on  1  mm', 
venyy  0,oooi4  m  =  0,n  mm,  kun  venyttävä  paino 
on  1  kg,  2.  3,  4  . .  .  .  kertaa  pitempi  samanlainen 
lanka  venyy  2,  3.  4 . . .  kertaa  0,n  mm.  Jos 
läpileikkaus  on  2,  3,  4  .  .  . .  mm",  niin  venytys  on 
vain  'Z?.  '/:•  'L  ■  ■  ■  ■  kertaa  O.n  mm.    Olkoon  hopea- 


917 

laukaa   venyttävii    ptiino   esim. 
tuus  2  m,   läpileikkaus   4   mm 

5  .  1' 


Kim  naasi— Kimon 


918 


5    kg,    liinj 
Venytys 


;nn 
on 


loin     0,14. 


mm  =  0.S5     mm.      Kimmokertoimen 


iuverssiarvoa  —  sanotaan  k  i  m  m  o  m  o  d  u  1  i  k  s  i. 


vasta :    E  = 


saadaan  edellisestä  kaa- 
.  Ko.ska  nyt  E  on  =  P,  jos  L  =  l, 
niin    kimmomoduli    on    siis    paioo, 


.Jos  se  merkitään  B:llä 
PL 

TT 
<i=  t    ja   /  =  1. 

jiika  esim.  1  m:u  pituista,  läpileikkaukseltaan 
f  mm": n  suuruista  taukoa  tai  lankaa  venyttää 
l  m:n,  s.  o.  kaksi  kertaa  pitemmäksi,  edellyt- 
tämällä, ettei  kimmoisuusrajaa  ole  sitä  ennen 
saavutettu.  Siten  esim.  liopeau  kimmomoduli 
7,141  ilmoittaa,  että  7.141  kg:n  paino  venyt- 
tilisi  1  m:n  pitui.sen.  läpileikkaukseltaan  1  mm-':n 
vahvuisen  hopealaugau  kaksi  kertaa  pitemmäksi 
mainitulla  ehdolla.  Kimmomoduli  nimityst:i  on 
ruvettu  käyltiimiiiin  alkaen  v:sta  l.SOT  engl.  Tho- 
mas Youngin  ehdotuksesta.  Sitä  sanotaan  sen- 
tähdeu  Englannissa  myös  Youngin  moduliksi. 
Siellä  sitävastoin  ei  ole  vakiintunut  kimmoker- 
tointa  vastaavan  nimityksen  käyttö  kuten  Rans- 
ka.ssa  ja  Saksassa.  Skandinaavian  maissa  ehift- 
ticitriskocjficient  ja  clasticitetsnioduKus )  sa- 
nat kumpaisetkin  merkitsevät  kimmomodulia.  — 
Kappaletta,  jolla  on  suuri  kimmomoduli.  pide- 
tiiäu  tieteessä  hyvin  kimmoi.seua.  Tämä  käsitys 
ei  ole  sopusoinnussa  jokapäiväisen  kielenkäytön 
kanssa.  Niinpä  esim.  kautsua,  vaikk.a  sen  kimmo- 
moduli on  vain  O.i,  sanotaan  suuresti  kimmoi- 
seksi, ko.ska  se  voi  kestää  suurta  muodonmuu- 
tosta ja  kuitenkin  ottaa  takaisin  alkuperäisen 
muotonsa.  Alla  oleva  taulukko  ilmoittaa  muu- 
tamien aineitten  kimmokertoimen,  kimmomodu- 
lin   ja   kimmorajan    Wertheimin    mukaan: 


Kimmo- 

Kim ra  j- 

Klmrao- 

ko  no  in 

moduti 

ra.ia 

K 

'  W 

V 

o  5. 

< 

5-E 

< 

-£. 

< 

Kulta  .         .         .    . 

-  < 

=  1 

§1 

-■  < 

=  3 

=   (0 

o. 

0.000179 

0,.000123 

s.^ss 

8131 

_ 

_ 

Hopea      

0,O0OMO 

0.000137 

7141 

7274 

■.\ 

n 

Kupari 

O^JOOOKi 

O.onooso 

10.il9 

12449 

•i 

.12 

Terflslanka      .    .    . 

0,000058 

0,000053 

17278 

18R09 

15 

4:) 

Rauta 

IkkuDalasi  .    .    .    . 

Ojxcnm 

0,(XIOMS 

2079+ 

20869 

.5 

■At 

0,000126 

7917 

— 

Kuusi 

0,000690 

lli:t 

1^ 

KoivD 

Om 

inra 

( 

97 

1 

■■■        \ 

Kimmokertoir;  ei  ole  vakinainen  samalle  me- 
l:illillekaan,   va;in   vailitelee   lämpötilan   mukaan. 

-.  Puristus.  Tanko,  jota  puristetaan  ko- 
koon pituussuunnassaan,  lyhenee  määräsuuruisen 
voiman  vaikutuksesta  Hooken  toisen  lain  mu- 
kaisesti yhtä  paljon,  kuin  sama  voima  sitä  ve- 
nyttäisi. Havaitusta  lyhennyksestä  laskettu 
kimmokertoin  ja  kimmomoduli  ovat  niinmuo- 
doin yhtä  suuret  kuin  venytyksen  vastaavat  lu- 
vut. Venytyksestä  ja  puristuksesta  kappaleen 
tilavuus  muuttuu,  niin  että  se  edellisessä  ta- 
pauksessa suurenee,  jälkimäisessä  pienenee. 
Korkki  tekee  tässä  suhteessa  poikkeuksen.  Se 
ei  tule  paksummaksi,  kun  sitä  puristetaan  ko- 
koon, ja  sentähden  vni  korkin  esim.  painaa  alas 
pullon  suuhun. 


'^hK     '  3°^^"-  "  "^  tangon  korkeus  (paksuus), 
(muut    kirjaimeo    merkitsevät 


;!.  Taivutus.  Kun  toisesta  puästäuu  kiinni- 
tetyn, vaakasuoran  sylinterin  tai  prisman  muo- 
toisen tangon  toinen  piiä  kuormitetaan  painolla, 
painuu  se  tasapainoasennostaan  alas.  Silloin 
tangon  yläpuolinen  osa  venyy,  alapuolinen  pu- 
ristuu kokoon,  mutta  keskimäinen  kerros  py.syy 
ennallaan.  Vapaan  päiin  laskeutuminen  l  saa- 
daan     prismanmuotoiselle      tangolle      kaavasta: 

4PL3 
öFbE 
b     leveys     (muut    kirjaimeo    merkitsevät     samaa 
kuin   edellä).    Jos  sama   tauko  tuetaan   kummas- 
tak:;-.    piiastaan    ja    kuormitetaan    keskeltä,    niin 
sen   keskio.sa   painuu   alas   vain   '/«   '• 

4.  Kierto.  Toisesta  päästään  kiinnitettyä 
tankoa  tai  jännitettyä  lankaa  kierrettäessä 
akselinsa  ympäri  tangon  osat  joutuvat  tasa- 
painostaan. Täten  syntynyttä  jännitystilaa  tai 
siinä  vaikuttavaa  voimaa  sanotaan  kierto- 
k:k  s  i  tai  k  i  e  r  t  o  k  i  m  m  o  k  s  i.  Sen  suuruutta 
on  Couloml)  perusteellisesti  tutkinut.  Hän  ha- 
vaitsi toisesta  päästään  kiinnitetyn  ja  toi.se.sta 
päästään  painolla  kuormitetun  metallilangau 
heilahduksia  pystysuoran  akselin  ympäri.  Kierto- 
kimmo  on  verrannollinen  kiertokulman  suuruu- 
teen ja  langan  läjiiniitan  neljänteen  potenssiin, 
kääntäen  verrannollinen  langan  pituuteen.  Kierto- 
kimmo  on  riippumaton  langan  jännityksestä.  Sa- 
mat lait  pysyvät  voimassa,  ainakin  suunnilleen, 
tankoihin  nähden.  —  T  i  1  a  v  u  u  s-k.  tulee  ilmi, 
kun  ka])paletta  puristetaan  kokoon  tai  venyte- 
tään joka  suunnalta  tasaisella  voimalla.  Siten 
ilmenevää  k:tta  ei  ole  ainoastaan  jähmeillä  kap- 
paleilla, vaan  myös  koknonpuristetuUa  nesteellä 
ja  kaasulla  (ks.  P  u  r  i  s  t  u  v  a  i  s  u  u  s) .    U.  S.'n. 

Kimnaasi  ks.  Kymnaasi. 

Kimo  rn  oikea.staan  valkea  hevonen,  mutta 
luetaan  niihin  kuitenkin  kaikki  tummempiväri- 
setkin,  joiden  karvassa  on  valkeita  karvoja,  ku- 
ten esim.  mustan-,  harmaan-,  ruskean-,  punaisen-, 
kärpäis-  ja  rautukimo  j.  n.  e.  Kp. 

Kimo,  kankirautapaja  Kimon  kylässä  Ora- 
vai.sten  pitäjässä.  Röykäsjärvestä  lähtevän  joen 
varrella,  rakennettiin  1705  Orismalan  masuunin 
takkiraudan  takomista  varten.  Tson  vihan  ajan 
oltuaan  .seisauksissa  se  v:sta  \Tl'-i  oli  uudelleen 
käynnissä,  laajennettiin  1732  toisella  kiuiKirauta- 
pajalla,  joliou  lupakirja  saatiin  175:"i.  \':sta  1S91 
tehdas  on  seisonut.  E.  E.  K. 

Kimolo  l-ino'-]  1.  .\  r  g  e  n  t  i  e  r  a,  Kykladeihin 
kuuluva  saari,  Meloksesta  pari  km  koilli.seen. 
n.  42  km-.  Tunnettu  savimaastaan,  jota  jo  van- 
hoista ajoista  on  käytetty  saippuan  tavoin  pe- 
suihin.  "         '  (E.  E.  K.) 

Kimon  [-iin]  (lat.  Cimon  :  k.  449  e.  Kr.) ,  atee- 
nalainen sotapäällikkö  ja  valtiomies,  Miltiadeen 
ja  traakialaisen  ruhtinaantyttären  Hegesipylen 
poika.  Aluksi  hän  Aristeideen  (ks.  t.)  rinnalla 
ateenalaisten  päällikkönä  otti  osaa  Pausaniaan 
johtaman  Kreikan  yhteisen  laivaston  toimiin 
(478  e.  Kr.) .  Päästyään  itse  (476  e.  Kr.)  liitto- 
laislaivaston  ylipäälliköksi  hän  valloitti  Sestoksen, 
sai  kiivasta  vastarintaa  kestettyään  haltuunsa 
Eionin  linnoituksen  (475  e.  Kr.)  ja  valtasi  Skyros- 
saaren.  Suurin  kunnia  koitui  K:lle  hänen  Eury- 
medon-joen  (ks.  t.)  suulla  saavuttamasta.an  rat- 
kaisevasta kaksoisvoitosta  (466  e.  Kr.).  Edelleen 
hän  kukisti  kapinan  tehneen  Thasos-saaren  (46.3 
e.  Kr.).  Vanhempien  historiantutkijain  mainits',!ma 


019 


Kimono — Kineettinen  energia 


!)20 


tiiuiäii  jälkeen  telitv  n.  s.  K  i  m  o  ii  i  n  r  a  u  li  :i  ou 
epäilyiialaiiien.  Sittenkuin  Tliemistokles  oli  ajettu 
niaanpakuon  (470  e.  Kr.),  oli  K.  Ateenan  vai- 
kutusvaltai.siu  mies  ja  nautti  yleistä  puosiota 
.sota-ausioittensa  sekä  anteliaisuutensa  vuoksi, 
jonka  hänen  ruhtinaallinen  rikkautensa  teki 
mahdolliseksi  ja  jota  hän  osoitti  niin  hyvin  yk.si- 
tyisiä  kuin  kaupunkia  kohtaan  (koristamalla  sitä 
ja  jianemalla  alulle  suurenmoisia  rakennustöitä). 
Mutta  kun  K.,  jonka  valtiollisena  päämääränä 
oli  persialaissotien  lopettaminen,  ajoi  spartalais- 
ystävälli.stä  politiikkaa  ja  yleensä  edusti  vanhoil- 
lista  kantaa,  sai  hän  osakseen  vastustu.sta  Ephial- 
teen  (ks.  t.)  ja  Perikleen  johtaman  kansanpuo- 
lueen taliolta.  Ja  kun  spartalaiset  :'.  ;nMv'n  mos- 
senialaissodau  aikana  olivat  lähettäneet  lakaisin 
K:n  neuvosta  ja  johdolla  heidiin  avukseen  lähe- 
tetyn ateenalaisen  sotajoukon,  onnistui  hänen 
va.stustajieusa  saada  hänet  karkoitetuksi  (461 
e.  Kr.).  Kerrotaan  kuitenkin,  että  hän  ennen 
määräajan  loppua  kutsuttiin  takaisin  Perikleen 
ehdotuksesta.  V.  400  e.  Kr.  hän  sai  aikaan  5- 
vuoti.sen  välirauhan  peloi)onnesolaisten  kanssa. 
Pian  senjälkeen  viritettiin  K:n  aloitteesta  jälleen 
sota  Persiaa  vastaan  ja  hänet  lähetettiin  Ateenan 
laivaston  etunenässä  Kyprokseen,  missä  ennen 
pitkää    kuoli    piirittäessäiin    Kitionin    kau|)unkia. 

E.  R->r. 

Kimono,  japanilainen  mielien  tai  naisen  pu- 
sero (vrt.  .1  a  pa  n  i,  TTI.  1301)  ;  myös  japanilaista 
k:a  leikkaukseltaan  jäljittelevä  eurooppal.iinen 
naisen   pusero. 

Kimpi,  ohut.  pui.steu  talousastioiden  ja  tyuny- 
1  ien  valmistusta  varten  tarkoituksenmukaiseksi 
veistetty,  läpileikkaukseltaan  kaareva  lauta.  Aset- 
tamalla kimpiä  vierekkäin  laudoista  tehdyn  poh- 
jan (tynnyrissä  pohjain)  ympärille  niin.  että 
pohjan  ohueksi  veistetty  laita  sattuu  kimpeeu 
uurrettuun  kuurnaan,  ja  liittämällä  kimmet  toi- 
siinsa ulkopuolisilla  vanteilla,  saadaan  astia.  — 
K:ksi  nimitetään  paikoitellen  myöskin  kattopaa- 
nuja. 3'.    ^'. 

Kimpisaha   (ruots.  slafKiiy)   ks.  Saha. 

Kinippupilari,  gotiikassa  tavallinen,  useimmi- 
ten suuremman  ydinpylvään  ympäri  ryhmitty- 
vi.stä.  solakoista  puoli-  t.  kolmeneljännespylväistä 
(n.  s.  ..nilideistä")  muodostuva,  holvia  kannat- 
tava pilarinmoto,    ks.  Pilari.  U-o  A'. 

Kimröökki,  musta,  hienon  hieno  hiilijauho. 
jota  valmistetaan  polttamalla  vahvasti  nokeavia  öl- 
jyjä y.  m.  aineita  (tervaa,  hartsia,  tuohta  j.  m.  s.) . 
.•syntyneestä  noesta  on  kuitenkin  erikoisella  ta- 
valla |K)istettava  siinä  oleva  öljy,  sillä  useihin 
tarkoituksiin  halutaan  aivan  puhdasta.  ,, kuivaa" 
nokea.  K: iii  kiiytetään  paljon  mustana  maali- 
värinä,  painonnistee.seen.  tussin  valmistukseen 
y.  m.  Viimemainittuun  tarkoitukseen  käytetään 
hienointa  k. -lajia.  .Muihin  tarkoituksiin  käyte- 
tään taas  useimmiten  hienoksi  jauhettua  hiiltä 
(varsinkin  koivuhiiltä) .  jota  kaupassa  löytyvä  k. 
tavallisesti   onkin.  S.   V.    ff. 

Kimura,  H  isäsi  (s.  1870),  jap.  astronomi 
ja  geodeetti.  Opiskeltuaan  Tokion  yliopistossa  ja 
toimitettuaan  useita  tähtit,  ja  geodeettisia  tut- 
kimuksia hänet  lähetettiin  12:nteen  kansainväli- 
seen geodeettiseen  kongressiin  Stuttgartiin,  missä 
kansainvälinen  toiminta  latitudi-vaihtelujen 
tutkimista  varten  sai  alkunsa.  V.  1899  K.  nimi- 
tettiin   Mizusa\van    kansainvälisen    latitudi-obser- 


vatorin  johtajaksi,  missä  toimessa  hän  vieläkin 
on,  sekä  antautui  yksinomaan  latitudi-vaihtelu- 
ilmiöu  seikkaperäiseen  tutkimiseen,  josta  pää- 
tuloksena on  ollut  n,  s,  K  i  m  u  r  ai  1  m  i  ö  n  kek- 
siminen 1901.  Kimura-ilmiö  esiintyy  erityisenä 
vnosiperiodisena  osana  latitudi-vaihtelussa.  ikään- 
kuin kaikkien  samalla  parallelipiirillä  olevien 
paikkojen  latitudit  mnnltnisivat  periodisesti  vuo- 
dessa yhtä  paljon,  riippumatta  longitudista.  Lo- 
pullista selitystä  tämä  ilmiö  ei  vielä  ole  saanut, 
todennäköistä  on  kuitenkin,  että  maan  painopiste 
—  ehkii  nu'teorologisista  syistä  —  muuttaa  |)erio- 
disGsti  vuosittain  jiaikkaansa  maan  ak.selia  pit 
kin.  //.    H. 

Kiu,  ikivanlui  kiin.  sitrankaltainen  kielisoitin; 
kielet  (luvultaan  5-25)  ovat  kierrettyä  silkki- 
lankaa, /.   A', 

Kinaasi  1.  e  n  t  e  r  o  k  i  n  a  a  s  i.  muudan  ohut 
suolessa  erittyvä,  ruuansulatusta  edi.stävä  aino. 
jolla  on  ominaisuus  vaikuttaa  haima-  1.  pankrea^ 
nesteeseen  niin.  että  siinii  oleva  trypsiinin  te)iii- 
ton  alkumuoto,  trypsinogeeni.  nuiuttuu  vaikutus- 
kykyiseksi   trypsiiniksi    (ks.  t.j. 

Kinck,  Hans  Ernst  (s.  1805).  norj.  kirjai- 
lija. Hänen  teoksensa  ovat  omaperäisiä  ja  täynnä 
villiä,  voimakasta  fantasiaa;  Hamsunin  tavoin 
hän  kuvailee  kernaasti  alkuperäisiä  vaistoilimi 
siä,  jotka  ovat  mystillistii  sukua  luonnonvoimien 
kanssa.  Kielellisessii  suhteessa  K.  on  rikastutta- 
nut kirjallisuutta  uusilla  sanoilla  ja  käänteillii. 
Hänen  teoksistaan  mainittakoon:  .,Ungt  Folk" 
(1893),  „Flaggermnsvinger"  (1895),  „Sus"  (189t)i. 
,,Fra  hav  til  hei"  (1897|,  ,,Hugormen"  |1S9S;, 
„Fru  Anny  Por.se"  (1900),  „Emigranter"  (1004), 
,,Masker  og  menne.sker"  (1909).  [Niprup,  ,.11- 
lustreret     norsk    litteraturhistorie"     (1905).) 

A-M.Tii. 

Kindermann,  Kristoffer  Teofilus  v.. 
ven.  kenraalimajuri,  oli  mukana  1741-43  Suomen 
sodassa,  otti  .syyskuussa  1742  venäläisten  haltuun 
Pohjanmaan,  jossa  oli  sitten  sotaväen  ylipäällik- 
könii  ja  seuraavaan  kevääseen  asti  siviililialliii- 
non  päämiehenä.  K,  oli  ankara,  mvitta  rehellinen 
ja  kansalle  suopea;  kun  hän  tahtoi  estää  .sota- 
väen väkivaltaisuuksia,  alettiin  häntä  nimittiiii 
..polijalaisten   jumalaksi".  K.   O.   L. 

Kindi,  Abu  J  O  s  u  f  J  a  "k  Oh  i  b  n  I  s  li  ä  k 
alKind!  (k.  n.  870),  arab.  filosofi,  kotoisin 
Kufasta,  eli  kalifien  Ma'munin  ja  Mn'tasimin 
aikoina.  K.  oli  mutasiliittien  hengenheimolainen, 
minkä  vuoksi  hän  joutui  vainon  alaiseksi.  I'ilo- 
sofina  hän  on  luettava  nusplatonilaiseen  kouluun. 
Hänen  lukuisist;i  teoksistaan  on  m.  m.  säilynyt 
eräs  .Vristoteleen  teologian  nuikaelma.       A'.  T-t. 

Kineas  [-e'-]  dat.  Ciiicds).  kreik.  puhuja,  seu- 
rasi kuningas  l'yrrhosta  tiimiin  sotaretkelle  Tta- 
liaan.  missä  taitavana  diplomaattina  .suuresti 
häntä  hyödytti.  Kuitenkaan  hän  ei  saanut  Roo- 
man senaattia  taivutetuksi  rauhaan,  kun  hänet 
Ilerakleian  taistelun  jälkeen  (280  e.  Kr.)  siinii 
tarkoituksessa   oli   lähetetty  Roomaan. 

K.   H -II. 

Kineettinen  energia  i kreik.  A?«("/»A"o's  =  liik- 
keelle paneva.  <  kine'iii  =  ]innnst  liikkeelle,  ja 
energia  ks.  t.),  liikkee.ssä  olevan  kappaleen  kyky 
jatkavaisuutensa  (ks.  t.)  nojalla  suorittaa  työtä. 
K.  e:aa  sanotaan  myös  I  i  i  k  e-e  n  e  r  g  i  a  k  s  i 
(d  y  n  a  m  i  n  e  n.  aktuaalinen  energia). 
Vanhempi   nimitys  on  e  1  ii  v  ii   voima.    .Tos  k;i]i- 


921 


piileeii 


Kineettinen  kaasuteoria — Kinematografi 


922 


massa     on     m .    nopeus     r 


on    k.    e. : 


vrt.    Energia.  U.    S:n. 

Kineettinen  kaasuteoria  (kreik.  k7iictiko's  = 
liikkeelle  paneva.  <  A-ih('ih  =  panna  liikkeelle). 
Kokemuksesta  tiedämme,  että  lämpöä  syntyy 
liikkeestä  ja  päinvastoin.  On  sentähden  luonnol- 
lista otaksua,  että  kappaleen  lämpö  saa  alkunsa 
.sen  molekylien  liikkeistä.  K.  k.  lälitee  otaksu- 
masta, että  kaasumolekylit  liikkuvat  kuten  hei- 
tetyt kappaleet.  KUei  painovoiman  vaikutusta 
olisi,  olisi  niiden  rata  siis  suoraviivainen.  Sul- 
jetussa tilassa  molekylien  suoraviivainen  liike 
jatkuu,  kunnes  ne  kohtaavat  seinän  tai  törmäU- 
viit  toisiansa  vastaan.  Niitten  liike-energiojen 
summa  otaksutaan  k:ssä  k:ssa  yhtä  suureksi  kuin 
kaasun  lämpömäärä  (lämmön  paljous),  ja  kaa- 
dun paine  seinää  vasten  samaksi  kuin  summa 
molekylien  sysäyksistä  sitä  vasten.  Olettamalla, 
että  kaikilla  molekyleillä  on  sama  massa  ;/  ja 
sama  nopeus  c  ja  että  ue  ovat  täysin  kimmoi- 
sin   saadaan     johdetuksi     k:  n     k:n     peruskaava: 


»Ulf- 


j)  on   kaasun   paine,   r   tilavuus  ja 


muuttuu,  niin  lauseke 


on  vakinainen  luku  C. 


n  molekylien  luku.  Tästä  kaaviista  saadaan  joukko 
tärkeitä  sovellutuksia.  Sen  avulla  johdetaan  esim. 
Boyle-Mariotten,  Gay-Lu.ssae'in  ja  Avogadron 
lait.     Jos    näet    kaasussa  vain  tilavuus   ja   paine 

,{ 

Täten  saadaan  äskeisestä  yhtälöstä  Boyle-Mariot- 
ten  lakia    ilmaiseva    kaava:    pv=—^  -  =  C.     Mutta 

jos    kaasun     paino     grammoissa     on     m.    kaasun 
molekylipaino     il,     absoluuttinen     lämpötila     7", 
[laine     atmosfääreissä     p,     tilavuus     litroissa     v, 
m  III 

saadaan:    pv  =  O.oais  -r,  T.      Jos    tulolle    rt.osis 


.1/ 
irvo   R. 


saadaan    RT  -. 


Absoluuttinen     lämpötila  7" 


pv    =    0,0818     .. 

(yleinen   k  a  a  s  u  v  a  k  i  o)    merkitään 

nuC' 

^^ 

on  siis  verrannollinen  kaasumolekylien  nopeuden 
neliöön.  Jos  k.  k:n  peruskaavaa  sovelletaan  sa- 
maan kaasumäärään  [iifl  siis  vakinainen),  jonka 
paine  /)  P,'S'sy.v  muuttuinattomaua.  mutta  nopeus 
'•    muuttuu    t,:ksi    ja    tilavuus    siis    myös    esim. 

iiuc-    . 
f,;ksi.    niin    saadaan    yhtälöistä    '=^^5 —  ja    ^"1  = 

"iic,-  t"       c"     ,,  ,  ,..      '"' 

,—!--=  verranto   —  =  — i.   Mutta   äsken   saatiin  — r, 
.!,,  r,      c,'-  r,- 

r       ..     r       T 

=    TjT,     SIIS    -      =    -if. 

saatu  johdetuksi.  Merkitsemällä  kahden  eri  kaasun 
molekylien  massoille  arvot  ;/  ja  ;/,.  nopeuksille  c 
ja  c,,  ja  niitten  molekylien  lukumäärälle,  jotka  sa- 
man  paineen   ja   lämpötilan    vallitessa   luahtiivat 

Si:    ~      Sv 

Mutta  eri  kaasuissa,  joiden  lämpötilat  ovat  yhtä 
suuret,  molekylien  liike-energia  on  sama.  Koska 
siis  ;/c-  =  ;/,c,-,  on  myös  «  =  ?i,  s.  o,  saman 
lämpötilan  ja  paineen  vallitessa  si- 
sältävät kaikkien  kaasujen  yhtä 
suuret  tilavuudet  yhtä  monta  m  o  1  e 
kyliä  (Avogadron  laki).  K.  k.  peruskaavan 
avulla    voidaan   laskea    eri    kaasujen   molekylaari- 


joten   Gay-Ijussae'iu  sääntö  on 


nopeus,  Esim.  hapelle  on  r  =  4(il.  tyjielle  492, 
vedylle  I.S44  m  sekunnissa.  Todellisuudessa  no- 
peus ei  kuitenkaan  ole  niin  suuri,  koska  molc- 
kylit  häiritsevät  toistensa  liikettä  ja  törmäävät 
tavattoman  lyliyillä  väliajoilla  toisiinsa.  Se 
matka,  minkä  molekylit  keskimäärin  liikkuvat 
yhteentörmäyksestä  toiseen  on  esim.  ilmassa, 
jonka  lämpötila  on  0°  ja  paine  760  mm,  0,juio»i 
mm  ja  yhden  molekylin  sysäyksen  luku  sekun- 
nissa 4,700  miljoonaa.  Vedylle  vastaavat  luvut 
ovat  0.0001855   mm  ja  9.480  miljoonaa.    Molekylien 


läpimitta  on  noin 


; 


mm.   —   Kaasumolekylien 


samaan  tilaisuuteen,  n  ja  11^,00:  p  = 


etenevän  liikkeen  energia  ei  vastaa,  kuten  Clau- 
sius  on  osoittanut,  koko  sitä  lämpömäärää,  jota 
kaasu  sisältää,  vaan  on  myös  huomioonotettava, 
että  molekylien  eri  aineo.sat  —  atomit  —  kiertii- 
vät  (molekylin  sisässä)  yhteisen  painopisteen 
ympäri  ja  heilahtavat  toisiinsa  verraten.  Mole- 
kylien sysätessä  toisiinsa  muuttuu  alituisesti 
molekylien  ulkonainen  energia,  intramolekulaa- 
riseen  energiaan  ja  päinvastoin.  Koska  ulko- 
nainen energia  on  verrannollinen  kaasun  lämpö- 
tilaan, voi  otak.sua,  että  sisäi.stä  energiaakin  vas- 
taa määrätty  lämpötila.  Edellinen  on  mol  e- 
k  y  1  i  1  ä  m  p  ö  t  i  1  a,  jälkimäinen  atomi- 

lämpötila.  Kaasun  lämpötila  on  yhtä  suuri 
kuin  molekylien  keskimääräinen  lämpötila,  vrt. 
myös  K  a  a  s  u.  f^  S; n. 

Kinematiikka  (kreik.  tf/irma  =  liike) ,  mek;i- 
niikan  osa.  jossa  liikettä  tutkitaan  sellaisena, 
kuin  se  on  meille  suoraan  havaittavissa,  huo- 
mioonottamatta liikkeen  .syytä  ja  kappale-^^n 
massaa.  Sittenkuin  .Vmpöre  oli  huomauttanut 
liikkeen  geometristen  ominaisuuksien  erilli.sen 
tutkimi.seu  tärkeydestä,  erotettiin  k.  geometrian 
ja  koneopin  yhteydestä  eri  tieteeksi  (1830- 
luvuUa).  Tätä  ovat  monet  tiedemiehet,  kutea 
Chasles,  Poinsot,  Rfsal,  Reuleaux  y.  m.  sittem- 
min  kehittiineet.  U.  S:n. 

Kinematografi  (kreik,  klncma  =  liike,  ja  gro- 
yj/iFin  =  piirtää! ,  kone.  jolla  esitetään  n.  s.  elä- 
viä kuvia  (ks.  t.).  K:n  suunnittelivat  vel- 
jek.set  A.  ja  L.  Lumiöre  Lyon'issa  (1S95).  K:s.sa 
käytetään  ensinnäkin  kapeaa  (3'/:;  cm  lev.)  ja 
usein  satoja  metrejä  pitkää  selluloidinauhaa,  joka 
on  päällystetty  hyvin  valonaralla  bromihopea- 
selatiinikalvoUa.  Sitä  sanotaan  filmiksi.  Tälle 
otetaau  perätysten  pieniä  (18x24  mm)  valokuvia 
liikkeessä  olevista  luonnonesineistä  niin  pie- 
nillä väliajoilla,  että  sekunnissa  ennättää  kuvata 
liikkeestä  l.=>-20  eri  vaihetta  (kuva  1).  Kineinato- 
grafoimiseeu  kuuluu  ensiksi  filminauha-kuvien 
ottaminen  tarkoitukseen  sopivalla  valokuvaus- 
koneella  ja  toiseksi  niitten  perättäinen.  no(>ea 
projisioiminen  valkoiselle  varjostimelle  erityi.s.dlä 
projektorilla.  Valokuvatessa  pyöritetään  kam- 
mista kääntäen  filminauhaa  rullalta  toiselle,  niin 
että  nauha  kohta  kohdalta  tulee  koneessa  valote- 
tuksi. Koska  filmin  on  valotuksen  tapahtn'ssa 
oltava  liikkumaton,  tärtyy  kammin  tasainen  pyö- 
rimisliike maltaristiu  muotoisella  kojeella  (ks. 
alempana*  muuttaa  uykäyksittäin  tapahtuvaksi. 
Filminauha  liikkuu  eteenpäin  yhden  kuvan  kor- 
keuden pituisen  matkan  aina  silloin,  kun  silmän- 
räpäyssulkija  on  ummistanut  koneen  valolta, 
muulloin  ei.  Jos  kampia  pyöritetään  kerta  ym- 
päri sekunnissa,  saadaan   15   kuvaa   siinä   ajassa. 


923 


Kinetiikka—  King-saari 


924 


Negatiiveista  valniistetaau  kosketusjäljennöksellä 
toiselle  filmille  vastaavat  diapositiivit  projektoria 
(kuva  2)  varten.  Pro- 
jektoria haarukan  II 
uurteet  kannattavat 
filmirullau  akselia. 
Filminauha  kulkee  pro- 
jektorin kampia  pyöri- 
tettäessä johtouastoilia 
varustettujen  sylinte- 
rien (aa)  yli  toiselle 
rullalle.  Nauhan  kum- 
massakin laidassa  on 
läpiä.  joihin  nastat  so- 
pivat ja  vetävät  filmiä 
eteenpäin.  Koska  tämä 
liike  ei  saa  kuvastua 
varjostimelle,  täytyy 
kammin  tasainen  pyö- 
rimisliike jälleen  muut- 
taa nykäyksittäiseksi. 
Kuvassa  3  FF  on  rul- 
la.sta  R  rullalle  K' 
liikkuva  filminauha. 
Pyörä  F  nuppineen  (n) 
tempaisee  akselin  va- 
rassa pyörivän  malta- 
ristin  il  mukaansa 
joka  kierroksella.  Jäl- 
kimäisen liike  taas  jat- 
kuu nastasylinteriin. 
Sekunnissa  siirtyy  si- 
ten nykäyksitfäin  15- 
20  kuvaa  projektorissa 
olevan  aukon  eteim, 
jota  valaistaan  voi- 
makkaalla valolähteellä 
/,.  (Pyörittämiseen  käy- 
tetään parhaiten  sähkö- 
voimaa ja  valaistuk- 
seen sähkövaloa.)  K  on 
kondensori,  joka  koh- 
distaa valon  filmiin. 
Objektiivi  O  suurentaa 
projisioitavan  kuvan. 
Objektiivin  edessä  p.vö- 
rivä,  ympyränmuotoi- 
nen sulkija,  jossa  on 
aukkoja  (Pathö  Frö- 
res'in  sulkija  S,  kuva 
2),  estää  kuvaa  lankea- 
masta varjostimelle  fil- 
min liikkuessa,  mutta 
Kuva  1.  laskee    aukoistaan    va- 

lon sen  pvsähdytlyä. 
Kuvan  valaistus  ei  riipu  vain  valolähteen  voi- 
makkuudesta, vaan  on  myös  sitä  parempi,  kuta 
lyhyemmiksi  väliajoiksi  varjostimen  valaistus  sul- 
kijalla katkaistaan.  Pathä  Fröres'in  sulkijassa 
väliajat  tekevät  yhteensä  minuutissa  vain  13  sek. 
—  K:n  merkitys  ei  ole  ainoastaan  siinä,  että  se 
on  tehnyt  palveluksia  yleisön  huvitteluvälineenä, 
vaan  siinäkin,  että  sitä  on  voitu  käyttää  tekniikan 
ja  usean  eri  tieteen  tarkoituksiin.  Meidän  maas- 
samme oli  v:n  1911  lopulla  n.  80  k.-näyttämöä, 
joista  Helsingissä  17,  Turussa  6,  Viipurissa  5, 
Tampereella  4,  Vaasassa,  Oulussa,  Kuopiossa, 
Porissa,  Kotkassa   3   j.   n.  e.  V.   S:n. 

Kinetiikka     (kreik.     fe{7!e'tn  =  liikkua),     meka- 


Kuva  2. 


Orf^ 


f 


n  iikan  osa,  jossa 
liikeilmiöitä  tutki- 
taan huomioon- 
ottamalla niitä  ai- 
heuttavia voimia 
ja  kappalten  mas 
soja. 

Kinetofoni 
(kreik.  kine'in  - 
liikkua,  ja  phonC 
=  ääni),  Edisonin 
keksimä  kinemato- 
grafin ja  fono- 
grafin yhdistelmä, 
jolla  voi  3sittää 
luonnosta  kuvat- 
tuja    liikkeitä     ja 

niitä      seuraavia 
yhtäaikaisia  ääniä. 
Kinetoskooppi 
(kreik.       l:i)ic'iyi  = 

liikkua,  ja  sAojiein  =  katsella),  Edisonin  keksimS 
kinematografin  alkeellinen   edeltäjä. 

King        (engl.),       ku-       — ^ 
uingas. 

King,  kiinalaisten  py- 
hät kirjat,  ks.  Kiinan 
kieli    ja    kirjalll- 

S  U  U  3. 

Kingan-vuoret  ks. 
K  h  i  n  g  a  n. 

Kingin  sääntö,  i'ngl. 
Gregory  Kingin  (n.  16511- 
n.  1710)  esittämä  laki. 
jonka  mukaan  viljan- 
hintain  riippuvaisuus  sadon  tuloksista  /oidaan 
osoittaa  määrätyllä,  niiden  vaihteluja  esittävällä 
lukusarjalla,  josta  käy  selville,  että  viljanhintaiu 
vaihtelut  ovat  jyrkemmät  kuin  satomäärien  vaih- 
telut. Tämä  sääntö  ei  pidä  paikkaansa  nyky- 
oloissa, sillä  sen  pätevyyden  edellytj'ksenä  on, 
että  havainto-alue  on  täydellisesti  suljettu  muun 
maailman    yhteydestä. 

Kingo,  Thomas  (1G34-1703),  tansk.  virsi- 
runoilija. Yliopp.  1654.  teol.  kand.  1658,  astui 
kirkon  palvelukseen  1661,  tuli  piispaksi  1677, 
teol.  tohtoriksi  1682  ja  aateloitiin  1683.  Suurin 
merkitys  K :11a  on  hengellisenä  runoilijana;  mo- 
net hänen  virsistäiin  kuuluvat  vanhentuneinakin 
luterilaisten  kirkkovirsien  merkittävimpii.a.  Ne 
ilmestyivät  useina  eri  kokoelmina:  ..Aandeligt 
siunge-koor"  (1674-81).  V.  1683  hän  sai  toimek- 
seen  uuden  virsikirjan  julkaisemisen  ja  kuutta 
vuotta  myöhemmin  ilmestyikin  ensi  osa,  nim. 
..Danmarks  og  Norges  kirkers  forordnede  psalnie- 
bog",  joka  sisälsi  136  K:n  virttä.  Erinäisten 
selkkausten  vuoksi  hän  ei  kuitenkaan  saanut 
suorittaa  loppuun  tätä  työtä.  V.  1699  ilmestyi  vih- 
doin erään  komitean  ja  Kingon  yhteistyön  tulok- 
sena lopullisesti  hyväksytty  virsikirja,  n.  s. 
,,Kingos  psalmebog",  joka  vieläkin  paikoittain  on 
käytännössä.  —  K.  runoili  myös  maallisia  ru- 
noja, mutta  ne  eivät  voi  kilpailla  hänen  virsi- 
ensä  kanssa,  jotka  yhä  vieläkin  vaikuttavat  ru- 
nollisella ja  rikkaalla  kuvakielellään  ja  syvällä 
uskonnollisella  tunteellaan.  A.  C.  L.  Heiberg, 
„Th.  K."  (1852)  ;  R.  Petersen,  ,.Th.  K.  og  hans 
samtid"    (1887).]  AM.    Tn. 

King-saari,  Au.straalian  ja  Tasmanian  välissä. 


Kuva  3. 


»2Ö 


King's  bench — Kinnerrohtuma 


926 


jiilkimiiisoeii  hiilliiiiiollisesti  kuuluva,  riuttojeu 
ympUröimil  saari;    1.123  km-. 

King's  bench  [kir/z  be>isj,  (engl.,  =  kuninkaan 
penkki).  kuiiinLrattaren  hallitessa  Queen's  bench, 
vanha  engl.  ylioikeus.  V:.st,a  1S7.3  tarkoitetaan 
King'8  bench  ilivision'illa  korkeimman  oikeuden 
(Stipreiiic  coiiit  of  judicature)  toisen  osaston 
(Bigk  coiirt  of  justice)  rikosasioita  käsittelevää 
»Iaosast<ia.  A'.   K-a. 

Kingsley  [kirjzlij.  1.  Charles  K.  (1819-75), 
iMigl.  kirjailija,  kristillis-.sosiaali.sen  liikkeen 
johtomies  Enirlannissa.  K.,  joka  kuului  anjjli- 
kaanisen  kirkon  vapaamieliseen  rylimääu  (..broad 
church"iin),  tunsi  palavaa  harrastu.sta  ajan  so- 
siasilisia  liikkeitä  kohtaan  ja  vaikutti  vii.syinät- 
tömästi  sekä  esitelmillä  että  kirjallisesti  köyhä- 
listön tilan  kohottami.seksi.  K.  ynnä  JIauriee 
ovat  kristillisen  sosialismin  etevimmät  edustajat 
Enfrlannissa  19:nnellä  vuosis.  Ylempiin  kansan- 
kerroksiin hän  levitti  aatteitaan  romaaneillinsa, 
joista  kuuluisin  on  ,. Alton  Locke,  tailor  and 
poet"  (1849).  Sivistyshistorian  alalta  on  ro- 
inaani: ,.Hypatia"  (1853.  suom.),  jossa  hienolla 
tavalla  kuvaillaan  kristinuskon  ja  kuolevan  antii- 
kin traagillista  taistelua.  lUmoelmakokoelma  ,.An- 
dromeda.  and  other  poems"  (1858)  sisältää  parasta 
engl.  heksametriruuoutta.  V:sta  1859  K.  oli 
uuden  ajan  historian  professorina  Cambridgen 
yliopistossa.  [Kaufmann,  „CharIes  K..  Christian 
socialist  and  social  reformer"  (1892);  Groth, 
..Charles  K.  als  Dichter  u.  Sozialreformer"  (1893), 
(^.  W.  Stubbs.  ..Charles  K.  and  the  social  move- 
nient"   (1899).]  E.   K-fi. 

2.  Henry  K.  (1830-76).  engl.  kirjailija,  edel- 
lisen veli,  opiskeli  Oxfordissa  ja  läksi  1853  Aiist- 
raaliaan.  Palattuaan  hän  julkaisi  ensimäisen  ja 
parhaan  romaaninsa  „The  recolleetions  of  Cecf- 
froy  Hamlyn"  (1859).  Hänen  seuraavista  moni- 
lukuisista romaaneistaan  mainittakoon  ..Ravens- 
hoe"  (1862),  „Talcs  of  old  travel"  (1869)  ja  .,01d 
Margaret"  (1871).  Ominaista  K:n  romaaneille 
on  jännittävä  toiminta  ja  havainnolliset  kuvauk- 
set, varsinkin  austr.  elämästä.  J.   Hl. 

Kingston  [kirjztonj.  1.  K.  u  p  o  n  Hull,  k». 
11  n  1 1.  —  2.  K.  u  p  o  n  T  h  a  m  e  s,  kaup.  Englan- 
ni.ssa  Thamesin  oik.  rannalla,  Lontoon  Cliaring 
Crossista  16  km  ylöspäin.  34,375  as.  (1001). 
Entinen  anglosaksi!,  kuningasten  hallitus-  ja 
kruunauskaupuuki  (siitä  sen  nimi.  oik.  King's 
toirn,  ,,knninkaan  kaupunki") ;  vanha  kirkko  ja 
raatihuone.  —  3.  Kaup.  Kanadassa,  Ontario- 
järven  koilliskulmassa,  18,043  as.  (1901).  Laiva- 
liikettä  ja  teollisuutta  (koneita,  nahkoja,  olutta); 
vilkas  kauppa.  Satama  hyvä,  linnoitettu.  Lä- 
hettyvillä sotalaivaveistämö.  Yliopisto,  sota- 
koulu. —  K:n  kohdalla  lähtee  Ontario-järvestä 
Rideau-kanava  Otta\vaan.  —  4.  Kaup.  Yhdys- 
valloissa, Ne\v  Yorkin  valtiossa.  Hudson-joen 
oik.  puolen.  24,535  as.  (1900).  Suuri  teollisuus; 
Hudson-Delaware-kanavan  lähtökohta.  —  5.  Ja- 
maioan  pääkaup.,  saaren  etelärannikolla,  Port 
Royalin-lahden  perukassa.  Laajaa,  mutta  ahdas- 
suista,  linnoitettua  satamaa  suojaa  pitkä,  kaltai- 
nen Pallisadoes-niemi  (jolla  ennen  kukoistava  Port 
Royalin  rauniot  lähellä  samannimistä  vähä- 
pätöistä kaupunkia).  K:iin  keskittyy  melkein 
koko  Janiaican  kauppa  (vienti :  sokeria,  rommia, 
kahvia,  mausteita,  jaloja  puulajeja).  Ilmasto  epä- 
terveellinen.  —   K:n   hävitti   maanjäristys    1907, 


mutta  .se  on  jo  melkein  kekonaan  ennallaan; 
n.  50,000  as.  K:sta  lähtee  lennätinkaapeleita 
mantereelle,  lähisaarille  sekä  Berniudas-saariin. 
Rautatie.  E.  E.  K. 

King  ■Williamin  maa  [kir/  uVljom-],  saari 
Polijois-.Jäämoressä,  Ameriikan  pohjoisrann.alla, 
n.  15.150  knr.  Siellä  joutui  Franklinin  retki- 
kunta perikatoon   1848. 

Kiniini,  kiinakuoressa  (ks.  t.\  oleva  alkaloidi 
C;„H,,N.Oj  -f  3iI.jO,  joka  on  tämän  rolidosaineen 
tärkein  osa;  veteen  kovin  vaikeasti  liukeneva, 
valkea,  kiteinen,  hyvin  karvaanniakuinen  aines. 
K.  ylityy  useampaan  happoon  muodostaen  suo- 
loja, joista  tunnetuimmat  ovat  rikkiliappoinen  k. 
(sulphas  chinicus)  ja  suolahappoinen  k.  (chtore- 
liim  rliiiiicioii).  Pieuet  k. -annokset  kiillottavat 
soluja  vilkkaampaan  toimintaan;  hyvin  suuret 
annokset  ovat  omansa  lamauttamaan  sidujen  loi- 
mintaa  ja  turmelemaan  niitten  protoplasmaa: 
tähän  perustuu  k:n  kyky  tappaa  yksisoluisia 
pikku-olentoja  niinkuin  malarian  plasmodeja  1. 
liorkkaliniakkoja.  K:n  kuumetta  alentava  vaiku- 
tus perustuu  etupäässä  sen  ruumiinlämmöntuo- 
tautoa  supistavaan  kykyyn.  K:n  käytäntö  on 
liyvin  monipuolinen;  vilulaudissa  1.  horka-ssa 
(malaria)  sillä  on  näköjäiln  varsin  spesifiikkinen, 
tämän   taudin   synnyttäjiin   kohdistuva   vaikutus. 

M.   O-ö. 

Kinkel,  Gottfried  (1815-82),  saks.  runoi- 
lija ja  taidehistorioitsija,  tuli  1840  taidehistorian 
professoriksi  Bonniin,  otti  1840  Badenin  kapi- 
naan tehokkaasti  osaa,  vangittiin  ja  tuomittiin 
elinkautLseen  vankeuteen.  Seur.  v.  hänen  inno- 
kas ihailijansa,  ylioppilas  Karl  Schurz  melkein 
ihmeellisellä  tavalla  hänet  pelasti  vankilasta,  ja 
hän  pakeni  Lontooseen,  missä  sai  saksan  kielen 
opettajapaikan  „Westbonrne  college"ssa.  V.  1866 
|]än  palasi  nianuermaalle  ja  tuli  taidehistorian 
professoriksi  Ziirichin  yliopistoon.  K:n  lyriikka 
on  melkoi.sen  merkityk.setön,  vaikka  hänen  san- 
karillinen isänmaanrakkautensa  tuotti  sille  joltis- 
takin menestystä.  Suurempaa  huomiota  ansait- 
sevat hänen  eepilliset  runoelmansa,  kuten  ..Otto 
der  Schiitz"  ja  ..13er  Grobschmied  von  Antwör- 
pen".  Hänen  taidehistoriallisista  teoksistaan  mai- 
nittakoon ..Mosaik  zur  Kunstgeschiohte"  (1876) 
ja  ,,Kunst  u.  Kultur  in  Italien"  (1878).  [Strodt- 
mann,  ,,G.  K."  (1850);  Henne  am  Rhyn,  ,,0.  K., 
ein  Lebensbild"  (1883);  J.  Joesten,  ,,Literarisii''"S 
Leben   am   Rhein"    (1899);    „G.   K."    (1901).] 

,/.   //-/. 

Kinkerit  ks.  Lukukinkerit. 

KinnekuUe  [Isin-J,  vuori  Ruotsissa  Vänernin 
kaakkoisrannalla,  pengermäisesti  kohoava,  tasa- 
lakinen, 307  m  korkea.  Perusta  on  .gneissiä, 
jolla  melkein  vaakasuorina  lepäävät  hiekkakivi-, 
alunaliuske-.  kalkkikivi-  ja  saviliuskekerrok.set, 
päällimmiiisenä  suojeleva  diabaasikerros.  Rinteet 
sangen  viljavat,  kasvullisuus  —  osaksi  met.s!iä  — 
etelämaisen  rehevä.  Monta  vanhaa  herraskarta- 
noa. Huipulta  on  näköala  viehättävä  (18  m  kor- 
kea näkötorni).  K.  on  Ruotsin  tunnetuimpia  rnat- 
kailijain  päämääriä.  (E.  E.  K.) 

Kinner,  kinnerjänne  {tcndo  jlc7i!i.'e.s  1. 
calcanctis),  pohkeen  lihasten  kantapääluuhun 
kiinnittyvä  jänne. 

Kinnerrohtuma,  cläinl.,  tulee  hevoselle  kintun 
etupuolelle  liasta,  kosteudesta  y.  m.  ja  en  usein 
sangen  vaikea  parantaa.  h'p. 


937 


Kinnor — Kioto 


•,l2i^ 


Kinnor  /■'•■/.  iimiiiiiislieprealaiiipii  kielisoitin, 
sitran   taikka    liarimii   kaltainen.  /.    h. 

Kinnula   ks.   K  i  v  i  j  ä  r  v  i. 

Kino,  erinäiset  parkitu.«-  ja  väriaineita  sisäl- 
tiivät  jäliniettyneet  kasviuesteet.  joita  käytetäiin 
mustaksi  viirjäiiniiseen.  vähin  rohdoksina. —  .Vin- 
hoin a-,  111  a  1  a  b  a  r-  I.  i  t  äi  u  t  i  a  n-k.  saadaan 
.\Iahibar-rannikolla  kasvavasta  Plcrocarpus  Mur- 
siipium  puusta,  butea-,  palassa-,  b  e  n  !r  a  a- 
I  i  a  1.-  1.  d  h  a  k-k.  intiahiisista  hernekukkaisista 
/?H/ra-sukuisista  kasveista,  a  u  s  t  r  a  a  1  i  a  1.-, 
Bot  a  ny  Bay-,  e  u  k  a  1  y  p  t  u  .s-k.  erinäisistä 
ai:.straalial.  ÄHco/j//)/«s-lajeista,  I  ä  n  s  i-i  n  t  i  a  1.- 
1.  .J  a  m  a  i  k  a-k.  Coccoloha  tirifera  pensaa.sta  ja 
1  ä  n  s  ia  f  r  i  k  k  a  1.  k.  I.  g  a  m  b  i  a  ii  a  r  t  s  i 
l'ti  rociiipiis   ciiiKicciis   puusta.  ,/.    A.    W. 

Kinoidiini  ilat.  chinnidiiim) .  nimitys  kiina- 
emäksien  sekoitiik.selle,  jollainen  kiniinin  valmis- 
tuksessa .syntyy  sivutiiloksen.i,  ruskeana,  liart- 
sintapaisena,  hajuttomana,  kitkeränä  massana. 
Käytäntö  jotenkin   sama   kuin   kiniininkin. 

(M.  0-n.) 

Kinokuume,  cluinl.,  on  nautaeläimille  ominai- 
nen tauti,  jonka  .syyksi  arvellaan  tartunta-ainetta, 
joka  määrättyjen  olosuhteiden  vallitessa  tarttuu 
eläimestä  toiseen.  Tauti  alkaa  vilunvärist}'ksillä 
ja  kuumeella.  Eläin  on  raukea,  ruokahalu  ja  mai- 
donanti  katoavat.  Ilengitj-s-  ja  ruuansulatu.selin- 
ten  limakalvot  tulehtuvat.  Silmäluomet  turpoa- 
vat, ja  silmistä  tippuu  alituisesti  kyyneleitä.  Sie- 
raimista juoksee  kellertävää,  toisinaan  veren- 
.sekaista,  sittemmin  pahanliajuista  märkäii.  Hen- 
gitys en  raskas,  hörisevä.  Umpi  ja  ripuli  vaih- 
televat. Tauti  vie  usein  kuolemaan.  —  Sairas 
eläin  on  pidettävä  ilmavassa  suojassii  ja  suojel- 
tava läpivedolta.  Ruuaksi  annetaan  helposti  sula- 
vaa rehua.    Lääkkeitii  käytetään  oireiden  mukaan. 

Kp. 

Kinoliini,  orgaaninen  emäs,  kaava  C„TI;N^,  on 
saanut  nimensä  siitä,  että  se  syntyy  kiniinistä 
tislaamalla  tätä  alkalein  kera.  Se  esiintyy  kivi- 
hiilitervassa  ja  valmistetaan  kuumentamalla  ani- 
liinin,  nitroheutsolin  ja  glyseriinin  seosta  rikki- 
hapossa. K.  on  nestemäinen,  kiehuma-p.  '23,S°  ; 
muodostaa  sucloja  happojen  kanssa.  K:sta  johtuu 
suuri  aineryhmä,  n.  s.  kinoliinijohdannaiset,  joi- 
hin m.  m.  kiniini  ja  muut  kiinaemäkset  kuuluvat. 
K.ia  käytetään  myös   lääkkeenä   kuumetaudeissa, 

Edv.  !!j. 

Kinoliiniijuna,  kinoliinista  valmistettu  punai- 
nen  väriaine. 

Kinoni,  hentsolijohdannainen,  kaava  C'„1T,0.. 
.syntyy  useiden  hentsoliyhdistysten  hapettuessa 
in.  m.  kiinahaposta,  josta  sen  nimi;  kiteytyy  kel- 
taisiksi neuloiksi.  Sillä  on  omituinen  atomistinen 
rakenne,  samanlainen  kuin  se,  joka  esiintyy  useim- 
mi.ssa  orgaanisi.ssa  väriaineissa,  ja  joka  on, näi- 
den varsinaisena  värinkannattajana  (kromofo- 
rina).  Pelkistämällä  syntyy  k:sta  hydrokinonia 
Iks.  t.i.  ■  'Edv.  11  j. 

Kin.isoli,  oksykinoliinisulfohapon  kaliumi- 
snola.  keltainen  kiteytyvä  aine:  käytetään  haa- 
vaiilioidossa   antiseptisiin   siteisiin. 

Kinsky  l^ki],  vanha  bööin.  aatelissuku,  josta 
on  vielä  elossa  kreivillinen  ja  ruhtinaallinen 
haara.  Suvun  jäseni.stä  mainittakoon  VV  i  1  li  e  1  m 
K.  (k.  16;!4),  Wohinicin  ja  Tettaun  kreivi:  valit- 
tiin väliaikaisen  hallituksen  jäseneksi  kapin:ui 
alkaes.sa  Praagissa  101  S.  mutta  vetäytyi  siitä  pian 


eiilleeii  ja  pelasti  siten  maatila. i-i.  Liittyi  sil- 
tenimin  \Valleiisteiniin  ja  otti  m.  m.  osaa  tämän 
neuvotteluihin  Ranskan  liihettilään  FeiuiuieresMii 
kanssa:  sai  XVallenstcinin  iimkaiKi  surmanÄa 
Egerissii   2.^   p.   helmik.   ltio4. 

Kinsti  ks.  S  i  v  e  1 1  i  k  i  s  s  a  t, 

Kintaus,  rautatienasema  (V  1.)  .lyväskvliin  ra- 
dalla \'esangan  ja  Petäjäveden  asemien  välillii. 
26  kiii:ii  jiäässä  .lyväskvliin  kaupungista  ;  Helsin- 
kiin :i.')2  km.  /,.   Il-iiiii. 

Kinteri    ks.    X  n  r  m  in    [i  a  p  e  r  i  t  e  h  d  a  s. 

Kintsou,  Kiinassa.  50  km  Port-.\rthurista  kcil 
liseeu  oleva  kaupunki,  jossa  toukokuun  20  p.  1904 
kenraaliliuitnantti  Okun  johtamat  japanilaiset 
(40.(100)  voittivat  kenr.  luutn.  Stösselin  konien 
tamat  veniiläi.set  (13,000).  \oittajain  mieshukka 
11.5%.  voitettujen  7%.  Taktillinen  arvo  0.31. 

-lukin-. 

Kinttula,  maatila  Artjiirven  kirkolla.  Tilan 
viljelykset  saattoi  valtiopiiiviimies  ja  tunnettu 
maanviljelijä  D.  ,J.  E.  Duncker  i.sotasinkariji 
pojanpoika)  erinomaiseen  kuntoon.  Hän  oli  pe 
rinyt  tilan  isältään  sen;iatinkopisti  Kustaa  U-lta. 

—  .Juustomeijeri.  L.    Il-i,^ii. 
Kinttupahka,   cliiinl.,  joksi   nimitetään   turjioa- 

maa  kintunpiiässä,  aiheutuu  loukkaantumi.scsta. 
Se  saa  aikaan  tulehduksen  nahassa  ja  sen  alai- 
sessa kudoksessa  ynnä  nahan  alla  olevassa  lima- 
pussissa,  harvemmin  syvemmällä  olevissa  osissa. 
Tulehduksen  johdosta  erittyy  nestettä,  joka  ai- 
heuttaa turpoamisen.  Vamma,  jota  hevonen  tus- 
kin koskaan  ontuu,  on  vain  rumentava  vika.  Hoi- 
dossa käytetään  aluksi  kylmiä  kääreitä,  väkeviä 
salvoja  ja  lopuksi  turvaudutaan  leikkaukseen. 

Kp. 

Kinunkl  1.  kierlokela  (pieni  vintturi) 
painojen  no.stami.sta,  purjeköysieu  kiiistäinistii 
y.  m.  varteif.  vrt.  H  ö  y  r  y  v  i  n  1 1  u  r  i. 

//.   l:<r)i  irrf;\li;j. 

Kioski  (turk.  kiösjk  oik.  =  näköalarakennus). 
jiieni  huvimaja,  jonka  muodostaa  pilarien  kan- 
nattama telttakatto,  itiiniailla  tav.  rakt>nuettii 
puiitiirlian  tai  puutarhapenkereen  ulkolaitaan;  ke- 
veä, altaanimainen,  puusta  tehty  rakennuksen 
ulkonema  itämaisi.ssa  rakennuksissa;  eurooppa- 
lainen puutarha-  tai  puistomaja,  rakennettu  turk 
kilaiseen  tai  kiinalaiseen  tapaan;  pienehkö  vir- 
voitusjuomien tai  sanomalehtien  y.  m.  myynti- 
koju kaupungeissa  ja  rautatieasemilla. 

Kioto  fkjötoj,  I.  K  y  o  t  o,  myös  S  a  i  k  i  o  = 
..T,iinsi-pääkaiipunki".  kaupunki  Japanissa,  Nip- 
ponin-saarella, länteen  Biwa-järvestä,  Kamo-joen 
varrella;  442.462  as.  (190,S).  maan  kolmas.  —Si- 
jaitsee hedelmällisessä,  metsäin  ympäröimässä 
laakso.ssa,  on  säännöllisesti  rakennettu;  monta 
kuuluisaa  buddha-temppeliä  ja  -luostaria,  Buddhan 
pronssinen  jättiläiskuva.  keisarillinen,  hevi-aate- 
lin rakennusten  ympäröimä  palatsi,  sogunin  linna. 

—  K.  on  Japanin  vanhan,  taiteellisen  käsiteolli- 
suuden keskus.  Kuuluisia  ovat  silkki-,  hopea-, 
pronssi-,  emalji-  ja  po.sliiniteokset.  —  V.  189!) 
K:oon  [lernstettiin  yliopisto,  jossa  (1908)  ylioppi- 
laita 1,412.  opettajia  179  (näistä  .'i  ulkomaalaista) : 
taideteollisuuskoulu  y.  m.  oppi-  ja  sivistyslaitok- 
sia. —  Neljii  rautatietä  yhtyy  K:ssa,  43  km  pitkä 
rata  yhdistää  sen  Osaka  nimiseen  merikaripuii- 
kiin.  V:sta  1794  v:een  1868  K.  oli  hallitsijan 
asuinpaikka,  invös  pari    vuosisataa  sogunin. 

E.  E.  K. 


Kiova 


930 


Kiova  katsottuna  Keisarillisesta  puutarhasta. 


Kiova  1.  K  i  e  V  [ki-]  (vanha  muoto  Kyjov,  puol. 
Ki6w) .  1.  Vähävenäl.  kuvernementti  keskisen 
Dneprin  länsipuolella:  50,999  km'  (ilman  \esis- 
töjä),  4,558  milj.  as.  (1910) ,  on  varsinaisen  Venäjän 
väkirikkain  ja  Moskovaa  lukuunottamatta  taajim- 
miii  asuttu  kuvernementti  (89  km-:llä).  —  Osaksi 
kumpumäistä,  etelässä  aromaiseen  mustanmullan 
alueeseen,  pohjoisessa  metsäiseen  Polesjaan  kuu- 
luvaa tasankoa  (korkeimmat  kolidat  n.  300  m  yi, 
raerenp,),  ilmasto  mantereinen  (Kiev:  tammikuun 
keskiliimpö  — 6,«°C,  heinäkuun  J-19.8°C,  v:n 
-pG,j°C,  sadetta  n.  500  mm).  Luullaan  puuvillan- 
viljelyksen  vielä  täällä  voivan  menestyä  (kokei- 
luja v;sta  1910).  —  Väestöstä  venäl,  85,»%,  jim- 
tal.  12,i  7f,  puolal.  1,»%  1905;  84,»%  oikeauskoi- 
sia.  Pääelinkeino  on  maanviljelys:  sitä  harjoit- 
taa n.  70  ^c  väestöstä.  Maasta  on  45. s^^  talonpoi- 
kain, 45,s%  tilanomistajain,  loput  valtion,  kirkon 
y.  m.  s.  Viljalajeista  ovat  tärkeimmät  ruis  (sato 
1909:  C51.700  tonnia),  vehnä  (465,800  tonnia), 
kaura  (386,900  tonnia),  ohra  (208,900  tonnia), 
hirssi  (170,600  tonnia),  tattari,  herneet;  perunoita 
viljellään  suhteellisesti  vähän (482,200  tonnia).  Sitä 
tärkeämpi  on  sokerijuurikkaan  viljelys, 
joka  vuodesta  vuoteen  voittaa  alaa;  1910  v:n  sato 
oli  2,9  milj.  tonnia,  1.  26,?%  koko  Venäjän  juuri- 
kassadosta. —  Vihanneksia,  melooneja,  hedel.mä- 
puita  viljellään  myös  runsaasti,  tupakkaa  ja  vii- 
niä vältän.  —  Karjanhoito  maanviljelyksen  rin- 
nalla vähemmän  tärkeä  (1909  lehmiä  660.500,  he- 
vosia 504,500,  lampaita  ja  vuohia  665.400,  aikoja 
377,800).  Vuorityö  tuottaa  kaoliinia  (61  yi,  Venä- 
jän tuotannosta).  Varsinkin  sokeri-,  viina-,  jauho-, 
nahkateollisuus  kehittyn\-t,  laitoksia  673,  joissa 
57,500  työmiestä  (1900  ja  1906).  —  Kuljettavia 
vesiteitä  (Dnepr  ja  sen  lisäjoet  Pripet,  Teterev  ja 
Ross)  852.5  km,  joista  701  km  aluksilla.  Rauta- 
teitä 1,165  km  (1909).  —  Korkeakouluja  on  O, 
joissa  7,632  oppilasta,  sitäpaitsi  on  kymnaa.seja 
y.  m.  s.  39.  alempia  kouluja  133,  kansakouluja 
2,042  (1908)  ;  18  %  väestöstä  osaa  lukea.  Sai- 
raaloita 252  (1907).  —  K.  muodostettiin  1796 
etupäässä  entisestä  Ukrainasta;  se  jakaantuu  12 
piirikuntaan.  • —  2.  Edellisen  pääkaupunki,  sen 
itäosassa,  Dneprin  oikealla  rannalla;  282.500  as. 
(arv.  1909)  :  linnoitettu.  Luonnonkauniissa  ympä- 
ristössä; rakennettu  csaksi  korkeille  kummuille, 
osaksi  alavalle  jokirannalle  ja  siitä  syystä  hyvin 
säännötön.  Komeita  rakennuksia  on  paljon,  luos- 
30.    K.    Painettu  =  .  12. 


tareita  ja  kirkkoja  lähemmä  100,  joukossa  muu- 
tama vierasuskolainen.  Huomattavimmat  ovat: 
Pyhän  Sofian  katedraali,  rak,  1037  Konstanti- 
nopolin Scfiankirkon  malliin,  suurenmoisine  luo- 
saiikkikuviueen  ja  suuriruhtinas-hautoineen,  kir- 
kot De.sjatiunyi,  Trehsvjatiteljskij,  Kirilovskij 
(1100-luvulta,  vanhoine  freskoineen),  Andreevskij 
(rak.  1744-67)  sekä  Vladimirskij  sabor  (valmis 
1862),  Venäjän  uhkeimpia.  Luostareista  mainit- 
takoon kuuluisa  Kievo-petserskaja  lavra,  pyhi- 
mys-hautoineen,  Venäjän  vanhin,  sekä  Mihai- 
lov.skijn  luostarin  kirkko  (rak.  1008).  Kirkoissa 
ja  luostareissa  on  runsaasti  pyhäinjäännöksiä 
sekä  kuvia:  pyhiinvaeltajain  luku"  150,000-200,000 
v:ssa.  —  Komea  on  myös  keis.  palatsi.  —  K.  on 
Etelä-Veuäjän  henkiseu  elämän  keskus.  Täällä 
on  Vladimirin  yliopisto,  siirretty  1833  Vilnosta, 
siinä  ylioppilaita  ja  kuuntelijoita  4,230  (1007), 
teknillinen  korkeakculu.  hengellinen  seminaari, 
kymnaaseja,  reaalikouluja,  kadetti-  ja  musiikki- 
koulut y.  m.  oppi-  ja  ammattikouluja,  2  inuseoa 
runsaine  kokoelmineen,  lukuisia  kirjastoja,  3  teat- 
teria, taidenäyttely,  oppineitten  seuroja,  kasvi- 
tiet,  puutarha,  tähtitiet.  observatori:  runsaasti 
on  sairaaloita  ja  hyväntekeväisyyslaitoksia.  — 
K:ssa  on  K:n,  Podolian  ja  Volhynian  kenraali- 
kuvernöörin, metropoliitan,  useiden  keskusviras- 
tojen asunto.  —  Teollisuus  huomattava:  K.  on 
Venäjän  sokeriteollisuuden  keskusta;  kone-,  tu- 
pakka-, viina-,  olut-,  makarooni-,  metallitavara-. 
säihke-  ja  tiilitehtaita,  myllyjä,  kivääritehdas. 
Kauppa  ou  vilkas  (viljaa,  kangas-  ja  siirtomaan- 
tavaroita) ;  pörssi,  pankkeja;  rautatie  haaraantuu 
neljälle  suunnalle,  höyrylaivasatama  Dneprillä. 
Helmikuun  lopussa  ja  maaliskuun  alussa  isot 
markkinat.  —  Historia.  K:n  perustamis.aikaa 
ei  varmaan  tiedetä;  paikka  oli  asuttu  jo  kivi- 
kaudella, ja  varhain  keskiajalla  K.  oli  tunnettu 
kauppapaikka  ollen  kaupan  välittäjänä  Kreik- 
kaan ja  itämaille.  Varjagit  perustivat  K:n  ruh- 
tinaskunnan 862,  ja  K.  tuli  Vladimir  Suuren  hal- 
lituskaupungiksi 998  sekä  kohosi  hänen  poikansa 
Jaroslavin  hallitessa  (1015-54)  mahtavuutensa 
huipulle.  Sen  hallitsijat  ottivat  sutirirulitinaan 
arvonimen  ja  vallan  muitten  ruhtinasten  yli: 
1169  Suzdaljin  ruhtinas  Andrei  Bogoljubskij  val- 
loitti ja  ryöstätti  K:n.  Hävityksen  täydensivät 
Rurik  Rostislavits  1203  sekä  tataarit  1240.  Jou- 
duttuaan   1322   liettualaisten   valtaan   Krsta   tuli 


931 


Kipinäinduktori—  Kippunta 


932 


Liettuan  veniiläisten  keskusta  ja  oikeauskoisten 
pääpaikka  (metropoliitta  1400-luvuii  lopulla) ; 
kauppiaat  ja  porvarit  saivat  laajoja  etuoikeuksia 
(lakkautettu  vasta  1S33).  V.  1569  K.  joutui  Pvo- 
lalle,  1686  tämä  luovutti  sen  lopullisesti  \'enä- 
jälle;  1797  siitä  tuli  kuvernementin  pääkaupunki. 

E.   E.  K. 

Kipinäinduktori    ks.    I  n  d  u  k  t  s  i  o  n  i  k  o  n  e. 

Kipinänsammuttaja,  laite,  jonka  tarkoituk- 
sena on  estää  kattilan  tulipesästä  poistuvien,  heh- 
kuvien kipinöiden  pääsy  ulkoilmaan,  missä  ne 
voisivat  aikaansaada  tulipaloja.  Varsinkin  ve- 
turien tulipesissä,  joissa  koneen  menohöyryn  kiih- 
dytUimä  veto  on  tavattoman  voimakas,  kaviotaan 
yleisesti  kipinänsammuttajia.  Näissä  on  kipi- 
näin kulkutielle  a.setettu  verkko,  ristikko  tai 
reikälevy,  joihin  kipinät  tarttuvat,  taikka  pin- 
toja, joihin  sattuessaan  kipinät  hienouevat  ja 
sellaisina  joko  putoavat  nckisäiliöön  tai  poistu- 
vat sammuneina  savupiipusta.  1'.  V-la. 

Kipinäsähkötys  ks.  Langaton  sähkö- 
tys. 

Eipitka  1.  k  i  p  i  k  k  a  (ven.  kibi'tka,  <  kirg.), 
r.attaiden    tai    reen    kaarirunkoinen   kuomi,   myö- 


Ku\'.i  - 

hemmin  kuomi  rattaat.  Alkuaan  Itä-  ja  Keski- 
Aasian  aropaimentolaisten  rattailla  siirrettävä 
asunto,  jonka  seinä  on  muodostettu  kokoonpainet- 
tavista  ristikkolaitteista  ja  katto  keilamainen ; 
peitetty  tavallisimmin   huovalla   (kuvat   1.  2). 

U.  T.  S. 
Kipling,  Rudyard  (s.  1865),  engl.  kirjai- 
lija, syntyi  Bombayssa,  mutta  sai  kasvatuksensa 
Englannissa.  Palattuaan  takaisin  Intiaan  hän 
aluksi  rupesi  sanomalehtimieheksi,  julkaisten 
„Civil  and  military  gazette"  ja  ..Pioneer"  leh- 
dissä ensimäiset  kertomuksensa.  V.  1889  hän 
läksi  laajalle  matkalle,  käyden  Kiinassa,  Japa- 
nissa, Afrikassa,  Austraalia-ssa  ja  Ameriik.xssa. 
Ameriikassa  hän  eli   7   vuotta,  sitten   hän  palasi 


KuJyjtrd  KipUng. 


Englantiin.     Kirjallisen    uransa    alussa    K.    esiin- 
tyi m.  m.  lyyrillisenä  runoilijana,  ja  hänen  ensi 
mainen   runokokoelmansa   ,.Departmental    ditties" 
(1886)    sisältävät    hienoja 
huumorillisia     ja     r,!itiiri- 
sia    kuvia    anglo-intialai- 
sesta  elämä.stä  ja  todista- 
vat,   että     K.    mestarilli- 
sesti   hallitsee    runollisen 
kielen      keinoja.       Uiulen 
alan     englantilaiselle     rii 
noudelle  K.   aukoi   rupea- 
nuilla  kuvaamaan  sotihi^ 
elämää.    Hänen  ..Kasarmi- 
balladinsa"      („Barr:ick 
room  ballads".  julk.  ISOii) 
ovat     alkuperäisen     raik- 
kaita     runoelmia,      joilla 
tuskin  on  vastinetta  mui- 
den    maiden     kirjallisiui- 
dessa.    Näitä  balladeja  K. 
täydensi      runoilla     ..Ser- 
vice songs",   jotka   julkaisi   nidoksessa  „The   fivi' 
nations"   (1903). 

Sotilaselämän  monipuolisen  kuvauksen  ohella 
kohtaa  näissä  K:n  sotujji runoissa  hänen  milita- 
rismia ja  imperialismia  iliailevan  käsityksensä. 
Kaksi  puolta  huomaa  selväleimaisina  K:n  kir- 
jaili jaluonteessa:  toiselta  puolen  taidon  terävä.sti 
ja  nopeasti  havaita  ihmisten  ja  asiain  luonto- 
hikkaita  piirteitä  ja  huumorillisesti  sekä  kuva- 
rikkaasti  niitä  esittää;  toi.seIta  puolen  rikkaan 
ja  herkän  mielikuvituksen,  joka  kernaasti  antau 
tuu  haaveiluiliin  ja  runollisiin  yhdistelmiin. 
Luonteeuomaisinta  K:n  taiteellis-kirjallisessa  t\;o- 
tannossa  tarjoavat  hänen  kertomuksensa  ,,Vlain 
tales  from  the  hills"  (1887;  myös  suom.).  Hänen 
seuraavista  runsaslukuisista  suorasanaisista  teok- 
sistaan ovat  mainittavimmat  „The  light  that  fai- 
led"  (1891:  suom.),  ,.Many  inventions"  (1893). 
..The  jungle  book"  (1894;  suom.),  „The  second 
jungle  book"  (1895  ;  suom.),  ,,Captains  courageous" 
(1897 :  suom.),  ..Stalky  and  Co."  (1899).  ..Kim" 
(1901).  Sai  1907  Nobelin  kirjallisuuspalkinnon. 
[Le  Gallienne.  ,.R.  K.,  a  criticism"  (1900)  ;  Monks- 
hood,   ..R.   K.,   the  man   and   his   work"    (1902).] 

J.    Hl. 

Kippari    (ruots.    sl.-cppare),   laivuri    (ks.    t.). 

Kippi,  yleisimpiä  tavallisesti  rekillä  tai  noja- 
puilla telitävistä  telinevoimisteluliikkeistä,  jossa 
näppärällä  kiepahduksella  päästään  ..suorariipun- 
nasta"  suorinta,  s.  o.  „takatietä"  ..suoranojaan". 
Liikett-ii  tehdessä  tulee  käsien,  vartalon  ja  jalko 
jen  olla  ojennettuina,  ainoastaan  lantio-osa  liik- 
kuu. L.  P. 

Kippin  aparaatti,  laboratoreissa  yleisesti  käy- 
tetty, itsetoimiva  kone.  jolla  valmi.sto^aan  sellai 
sia  kaasuja  (vetykaasua,  rikki 
vetyä,  hiilioksidia),  jotka  muo- 
dostuvat happojen  vaikuttaessa 
johonkin  kiinteään  aineeseen  (me- 
talliin, rikkimetalliin,  karbonaat- 
tiin). Edv.  nj. 

Kippunta  (ruots.  skeppnnd, 
tansk.  ja  norj.  skipputid,  saks. 
Hchiffspfund) ,  Suomessa,  Skandi- 
naavian  maissa,  Pohjois-Saksassa 
ja  Itämerenmaakunnissa  käytetty  i 
painomitta  =  20     leiviskää.      K.     oli  Kippin  aparnatu 


933 


Kipregeli— Kipsimuotti 


934 


Ruotsissa  ja  Suomessa  400  uaulaa  =  170  kg,  Nor- 
jassa ja  Tanskassa  320  naulaa  =160  kg,  Preus- 
sissa 3  sentneriä  =  154,s4  kg.  Venäjällä  vas- 
taava  mitta   on    nimeltään    berkovets    (ks.   t.) . 

U.    S. -n. 

Kipregeli,  maanmittauksessa  ja  varsinkin  pr.ia- 
fillisesti  toimitetuissa  karttatöissä  yleiseen  käy- 
tetty konease,  joka  yhdessä  maanmittaustaulun 
kanssa  soveltuu  vaakasuorien  ja  pystysuorain 
kulmain  sekä  etäisyyksien  mittaamiseen.  Kipre- 
gelin  muodostaa  metalliviivoitin  ja  tähän  pysty- 
suorasti kiinnitetyn  patsaantapaisen  tuen  kan- 
nattama kiikari,  jota  voidaan  liikuttaa  horisontaa- 
lisen akselinsa  ympäri  viivoittimen  toisen  reunan 
kautta  kulkevassa  pystysuorassa  tasossa.  Jos  siis 
vaakasuorasti  viivoittimellaan  seisova  kipregeli 
tähdätään  jotain  esinettä  kohden,  muodostaa  vii- 
voittimen reunaa  pitkin  vedetty  viiva  tähtäyssuun- 
nan  projektsionin  taululla.  —  Korkeuskulmain 
iiiääriiämiseksi  on  kipregelissä  tarpeellinen  aste- 
kaari,  johon  kiuiluva  nonius  osoittaa  0-astetta  sil- 
loin, kun  kiikarin  tähtäj-ssuunta  on  tarkalleen 
vaakasuora.  —  Etäisyyksien  lukemista  varten  on 
kiikari  varustettu  okulaarin  polttopisteeseen  ase- 
tetulla hiusristikolla,  jonka  pystysuora  lanka 
osoittaa  tähtäyssuuntaa,  ja  jonka  keskellä  ole- 
van vaakasuoran  langan  kahden  puolen  ja  yhtä 
etäälle  siitä  on  asetettu  toiset  vaakasuorat 
langat.  Näiden  äärimäisten  lankain  väli  on  ta- 
vallisesti valittu  tarkalleen  niin  suureksi,  että 
matkan  päähän  asetetusta,  metrin  osiin  jaetusta 
tangosta  näkyy  lankain  välissä  niin  monta  cm. 
kuin  koneen  ja  tangon  välimatka  on  metreissä. 
—  Kipregelissä  on  monta  tarkistusruuvia,  joi- 
den avulla  sen  eri  osat  ja  akselit  saadaan  oikf^aan 
■suhteeseen  toistensa  kanssa,  sen  viivoittimeen 
kiinnitetty  vesivaaka  osoittaa,  milloin  kone  on 
alustallaan  oikeassa  asennossa  ja  viivoittimen  ylä- 
osaan koteloonsa  sovitettu  magneettineula  (n.  30° 
liikunta-ala)  tekee  mahdolliseksi  käyttää  kip- 
regeliä  tavallaan  bussolikoneenakin.  —  Kiprege- 
lin  keksijänä  pidetään  saksal.  Prätoriusta  v:n 
1590  vaiheilla;  monet  muut  ovat  sitä  jälkeen- 
päin parantaneet  ja  sitä  on  nykyisin  monta 
eri  laatua.  Tunnetuimmat  ja  enimmin  käytetyt 
kipregelit  ovat  valmistetut  Breithauptin  tehtaissa 
Kasselissa.  0-i   O. 

Kipsattu  viini,  rypälemehusta  valmistettu 
viini,  johon  on  pantu  kipsiä.  Viinin  käydessä 
liukenee  osa  kipsistä  viiniin  ja  tekee  sen  hyvin 
nopeaan  selkiäväksi.  Täten  valmistetussa  viinissä 
on  varsin  vähän  jos  ollenkaan  fosforihappoista 
kalia  ja  viinikiveä,  koska  kipsi  ne  fosforihappoi- 
sena  j.a  viinihappoisena  kalkkina  saostaa.  Kip- 
sattujen viinien  valmistaminen  on  Etelä-Euroo- 
pan  maissa   hyvin   yleistä.  V.   V. 

Kipsi,  kivennäinen,  kokoomukseltaan  veden- 
pitoiuen  kalsiumsulfaatti  (CaSOj.  2H5O) ,  puh- 
taana väritöntä,  mutta  usein  vierai.sta  ^.im-ista 
punertavaa  tai  harmaata,  siksi  pehmeätä,  että 
kynsi  helposti  sitä  naarmuttaa.  Kidemuodoltaan 
k.  on  monokliinineu  ja  lohkeaa  helposti  suomuiksi 
kiteen  sivupinnan  suuntaan.  Kiteet  ovat  yleisiä 
suolakerroksissa  ja  malmijuonissa.  Joskus  niitä 
tavataan  savessa  ja  hiekassa.  K.  muodostaa  mj'ös 
yksin  suuria  kerrosmaisia  massoja,  joko  \uori- 
suolakerrosten  yhteydessä  niiden  alustana  tai  siitä 
riippumatta  (ks.  S  u  o  1  a  k  e  r  r  o  s  t  u  m  a  t).  Se 
on  silloin  yleisimmin  rakeista,  joskus  suomuista. 


kuituista  tai  tiivistä.  K.,  samoin  kuin  muutkir» 
suolakerrostumat,  on  syntynyt  kiteytymällä  suola- 
järvien  vedestä  ja  on  .sedimenftimuodostumiss» 
hyvin  yleistä,  esim.  Venäjällä  ja  Keski-  ja  Etelä- 
Euroopassa.  —  K:iä  kiiytetään  moneen  tarkoituk- 
seen, kuten  maanparannusaineeksi  ja  lisäaineeksi 
posliinin  valmistuksessa.  Hienorakeista  k:iä  nimi- 
tetään alabasteriksi  ja  käytetään  veistok- 
siin. Mutta  k:n  kaikkein  tärkein  käytäntö  on 
kipsinvalanta.  Tämä  perustuu  siihen  k:n  ominai- 
suuteen, että  kuumennettaessa  vähän  päälle  100°:n 
lämpötilaan  neljiUsosa  sen  kidevedestä  poistuu  ja 
aine  hajoaa  hienoksi  jauheeksi,  joka  kostutettuna 
ottaa  kidevetensä  takaisin  ja  kovettuu.  Poltettu  k. 
.sotketaan  tarpeellisen  vesimäärän  kanssa  taiki- 
naksi ja  on  nyt  valmista  valettavaksi.  Jos  kipsiä 
kuumennetaan  päälle  200°: n,  niin  se  menettää 
kidevetensä  miltei  kokonaan  eikä  eniiä  nopeasti 
ota  sitä  takaisin.  Semmoi.seu  k:n  sanotaan  olevan 
kuolleeksi  poltettua.  P.  E. 

K.  kuuluu  n.  s.  välillise.sti  vaikuttaviin  lan- 
noitusaineisiin.  Se  edistää  erityisesti  palkokas- 
vien, apilaan  ja  mailasen,  lehtien  ja  varren  kehi- 
tystä. K:llä  lannoitetut  palkokasvit  eivät  kui- 
tenkaan sisällä  runsaammin  kalkkia  ja  rikki- 
happoa kuin  ilman  k:iä  kasvatetut  palkokasvit- 
kaan, vaan  sitä  vastoin  tuntuvasti  runsaammin 
kalia.  K:n  vaikutus  perustuu  siis  siihen,  että 
se  muuttaa  maan  kalivarastot  helposti  liukene- 
vaan muotoon.  Korsiviljojen  satoismiteen  k.  ei 
näytä  vaikuttavan.  Suomailla  käytettäväksi  k. 
ei  sovellu,  sillä  multahapot  vapauttavat  k:n 
rikkihapon,  mikä  vaikuttaa  turmioUisesti  kas- 
vullisuuteen. Lannoitustarkoituksiiu  käytetään 
polttamatonta,  hienoksi  jauhettua  k:iä  300-400 
kg  1  ha  kohti.  Haan  parannusaineen.a  k.  ei 
voi  korvata  hiilihappoista  ja  poltettua  kalkkia. 
Koska  k.  voi  muuttaa  helposti  haihtuvan  hiili- 
happoisen  ammoniakin,  jota  syntyy  lannan  pa- 
laessa, haihtumattomaksi  rikkiliappoiseksi  ammo- 
niakiksi, on  k:iä  koetettu  käyttää  myös  lannan 
säilytysaineena.  Kun  se  ei  kuitenkaan  estä  lan- 
nan palami.sta  ja  sen  ammoniakin  sitomiskyky- 
kin  on  verrattain  heikko,  ei  se  lannan  säilytys- 
aineena   vastaa   tarkoitustaan.  J.    F.    ■?. 

Kipsikatto  on  kipsirappauksella  silitetty, 
kipsikoristein  kaunistettu  sisäkatto.  T.  S. 

Kipsikoriste,  kipsiliuoksella  koristettavaan  pin- 
taan kiinnitetty  kipsivalanne.  Kipsikoristeita 
käytetään  rakennuksissa  sekä  uiko-  että  sisä- 
puolella tavallise.sti  maalattuina.  Niillä  on  se 
etu  rappaukseen  leikattuihin  koristeihin  verraten, 
että  samaa  koristeniuotoa  paljon  käytettäessä  voi 
koko  tarvittavan  määrän  valaa  samassa  kipsi- 
muotissa, joten  niuovailutyö  jää  varsin  vähäi- 
seksi, ja  sen  voi  suorittaa  mukavammin  kuin 
rappaukseen  leikkaamisen  koristeelle  aiotulla 
paikalla.  T.    S. 

Kipsimuotti  on  valamalla  kipsin  vesiliuosta 
plasteliinista  (muovailusavesta)  muovaillun  veisto- 
kuvan  tahi  koristeen  ympäri  tehty  kuori,  jota 
käytetään  muottina  samaa  kuvaa  tahi  koristetta 
kipsiin  valettaessa.  Usein  vaatii  kuvan  muoto, 
jotta  kuva  saataisiin  ehjänä  muotista  muotin- 
kaan särkymättä,  jakamaan  kuvan  lävistäjä- 
tasoilla  osiin,  joiden  kunkin  kuvapinnalle  vale- 
taan eri  kuori;  sovittamalla  kuoret  paikoilleen 
Itiidakkain  saadaan  tarvittava  muotti.  Pinta- 
koristeitakin  valaessa  koristeen  muoto  usein  tekee 


935 


Kipsiornamentti— Kirby 


936 


iiuibdottomaksi  ehyen  kipsisen  muotin  käytön, 
koska  koristetta  ei  saisi  siitä  särkemättä  irroi- 
tetuksi;  tällöin  tehdiiäu  muotti,  jos  tahdotaan 
ehyttii,  taipuisaa,  mutta  alkuperäiseen  asentoonsa 
palaavaa,  valamalla  muovaillulle  mallille  sulatet- 
tua  liimaa.  T.   S. 

Kipsiornamentti   ks.    K  i  p  s  i  k  o  r  i  s  t  e. 

Kipsirappaus  on  karkeapintaiselle  kalkkirap- 
paukselle  kipsijauhoa,  puhdasta  valkoista  kvartsi- 
iiiekkna  ja  vettä  sisältävästä  laastista  tehty 
rappaus.  T.   S. 

Kipsis  ks.   K  i  1  t  t  i  V  e  r  o  ja  K.  y  p  s  ä  v  e  r  o. 

Kipsiside,  pcltetusta  kipsistä  ynnä  sopiiista 
sidosta rpeista  valmistettu  side,  jollaista  käytv>- 
tiiän  luuntaittumieu  y.  m.  sekä  kipsikorsettina 
kyttyräselkäisyydeu  hoidossa.  Tällaiset  siteet 
telidään  tavallisesti  niin,  että  kipsillä  tuprutetut 
kääröt  kastellaan  lämpöiseen  veteen,  jonka  jäl- 
keen kysymyk.sen  alainen  ruumiinosa  kääritään 
tarkoituksenmukaisessa  asennossa;  kääröjen  kui- 
vuttua side  kovettuu  hyvin  kestäväksi  pitäen 
siten  vikaantunutta  osaa  mimttumatta  sama.ssa 
asennossa.  (M.    0-B.) 

Kipsisrahat  ja  kiltit,  ks.  K  il  1 1  i  v  e  r  o  ja 
K  y  p  s  ä  V  e  r  o. 

Kipsisälpä,  luonnossa  esiintyvä,  kidevettä  si- 
sältävä kalsiumsulfaatti,  kem.  kaava  CaSO,-}- 
211,0  :  käytetään  kipsiteollisuudessa.    (S.  V.  H.) 

Kiptsak,  Keski-Aasiassa.  etupäässä  Kokan- 
dissa,  Kilvassa  ja  Bukharassa  asuva  turkkilais- 
tataarilainen  kansanheimo.  —  Ke.skiajalla  K. 
myös  oli  suuren  ,.mon'iolilais"-valtakunnan  ni- 
menä,   ks.  Kultainen  orda. 

Kipu  (lat.  dolor),  tuntohermojen  luonnotto- 
man rajusta  kiihottumisesta  aiheutuva  aistimus. 
Tällaisia  kivuntuntemuksia  erotamme  useam- 
manlaatuisia:  jomottava,  polttava,  vihlova,  sätei- 
levä k.  sekä  särky,  pakotus,  puru,  pistos  y.  m. 
K;n  aste  on  yleensä  hyvin  vaihteleva,  eikä 
riipu  yksistään  kivun  syystä,  vaan  myös  suu- 
ressa määrin  iästä,  sukupuolesta,  luonteesta  ja 
ennen  muuta  hermoston  tilasta  ja  terveydestä. 
Toinen  osa  ruumista  on  paljoa  herkempi  kipuja 
tuntemaan  kuin  toinen,  mikä  etupäässä  perustua 
tunt'.!iermojen  suurempaan  tai  vähempään  run- 
sauteen asianomaisessa  kolidassa.  Hermojen  tun- 
temista välittävät  osat  kun  ovat  niitten  päät- 
tymispaikoissa,  ilmoittavat  hermot  meille  kivun- 
tuntemukset  aina  juuri  näissä  kohdin,  huoli- 
niatta  siitä,  mitä  hermon  kohtaa  kiihotin  tapaa. 
Tähän  perustuu  muun  muassa  sekin  usein  huo- 
mattu asianlaita,  että  ihminen,  jolta  jalka  on 
leikattu  poikki,  siitä  huolimatta  voi  tuntea  kipuja 
olemattomassa  jalassaan,    vrt.  Kipupiste. 

M.  OB. 

Kipumäki,  Kipuvuori  on  kansanomainen 
nimitys  Golgatalle.  Se  sijaitsee  keskellä  kylää 
(Jerusalemia),  joka  taas  on  keskellä  ketoa.  Mäen 
päällä  on  kivi,  jonka  keskellä  on  reikä,  minkä 
kohdalla  on  käärme;  tähän  verrattakoon  ku- 
vauksia  rististä,   jonka   juurta   käärme   vmpäröi. 

'k.  k. 

Kipupiste,  eri  tiheään  ihossa  olevat  kohdat  1. 
pisteet,  joita  koskettaessa  kivuntuntemus  herää; 
V.  Frey  on  näet  sitä  mieltä,  että  on  olemassa 
varsinaiset  kivuntuntemusta  välittävät  hermot, 
joitten  päätteet  ihossa  juuri  vastaisivat  nkitä 
k:itä.  Toiset  väittävät  kuitenkin,  ettei  niin  ole 
laita,    vaan    että    tavalliset    tuntohermot    tunto- 


pisteinecu   villittävät   myöskin   kivuntuntenmksia. 
vrt.  Tu  n  top  is  te.       "  (M.  O-B.) 

Kipuraha.  Suomen  oikeuden  mukaan  syyllisen 
tuloe  korvata  toiselle  rikok.sen  kautta  saa- 
tettu vahinko,  olkoonpa  rikos  tahallinen  taikka 
tuottamuksesta  tapahtunut.  Rikoslain  9  luvun 
2  §:n  nuikaan  luetaan  tällaiseksi  valiingonkor- 
vaukseksi  myös  hyvitys  kivusta  ja  särystä 
taikka  muusta  pysyväisestä  haitasta,  samoinkuin 
myö.skin  kärsimisestä,  jonka  on  vaikuttanut  vä- 
kisin makaaminen,  vapauden  kadottamii\en  tahi 
muu  senkaltainen  syy.  Kipuralian  suuruuden 
määriiä    tuomioistuin    harkintansa    mukaan. 

A.  T. 

Kiputyttö,  joka  itkee  Kipumäellä  (Golgatalla) 
odotellen  kipuja,  jotka  käärii  vasten  rintojansa, 
ei   ole  kukaan   muu   kuin   Neitsvt   Maaria. 

K.  K. 

Kipuvuori  ks.  Kipu  m  ä  k  i. 

Kirahvi    ks.    S  i  r  a  h  v  i. 

Kirahviklaveeri,  flyygeli,  jonka  kielet  ja 
kaikupolija  ovat  pystyssä  ja  muoto  siten  Muis- 
tuttaa kirahvia.  Sellaiset  soittimet  olivat 
lS:nnella  vuosis.  varsin  tavallisia;  nykyinen  pia- 
nino  on   niiden  jälkeläinen.  /.   K. 

Kirälyhägo  [-Ojhfigö]  (unk.,  =  „kuninkaan- 
polku"),  matala  (586  m)  vuorenselkä  Unkarissa, 
Biharin  komitaatin  itärajalla:  sen  poikki  vie 
tie  Xagy  Väradista  Bänffy  Hunyadiin  ja  Ko- 
lozsvdriin  Siebenbiirgenissä,  josta  syystä  van- 
haan aikaan  Siebenbiirgeniä  mainittiin  nimellä 
Iiirälyhdg6ntfll,  =  K:u  takainen.  Nimi  on 
Unkarissa  uudelleen  otettu  virallisesti  käytän- 
töön. 

Kirby  [käbi],  William  Forsell  (s.  1814), 
entomologi,  Kalevalan  englanniksi  kääntäjä,  an- 
tautui varliain  luonnontieteellisiin  opintoihin  jul- 
kaisten jo  16-vuotiaana  ensiniäiset  kirjoituksensa 
tiillii  alalla.  Ulkomailla  harjoiteltuaan  sekä  hyön- 
teistieteellisiä että  kieliopintoja  K.  1867  tuli  Dub- 
linin kunink.  seuran  museon  ja  1879  Lontoon  Bri- 
tish Museumin  eläintieteellisen  osaston  assisten- 
tiksi. K.  on  julkaissut  useita  teoksia  luonnon- 
historian, varsinkin  hyönteistieteen  alalta  (m.  m. 
Euroopan  perhos-faunan  ,,A  Manual  of  Europe.an 
Butterflies".  ..European  Butterflies  and  Motlis"', 
..Handljook  of  Natnral  History")  ja  on  1869-84 
bibliografisessa  julkaisussa  „ZooIcgical  Reeord" 
lioitannt  ensinnä  perliososastca,  sittemmin  pää- 
asiallisesti koko  hyönteisosa.stoa;  teoksessa  ,,Rvo- 
lution  and  Natural  Theology"  hän  on  koett.uiut 
sovittaa  uskonnon  ja  keliitysopin  välistä  risti- 
riitaa. K.  on  erityise.sti  harrastanut  myös  itä- 
maista runoutta  (julkaissut  m.  m.  kokoelman  ru- 
noja, joiden  joukossa  itämais-aiheisia,  „Ed-Dimi- 
ryalit,  an  Oriental  Romance  and  other  poeMis"'). 
lS80-luvulla  K.  tutustui  Suomessa  käyneeseen  ja 
Suomen  oloja  harrastavaan  Edward  Cloddiin,  joka 
kiinnitti  K:n  huomiota  Kalevalaan;  heidän  kes- 
ken sovittiin  yhteistyöstä  Kalevalan  englanniksi 
käiintiimistä  varten,  josta  työstä  kuitenkin  Clodd 
pian  luopui.  V.  1SS8  K.  julkaisi  „Arcluielogical 
Revie\v"ssa  tutkielman  Longfello\v'n  „Hia«atlia" 
runoelman  ja  Kalevalan  suhteesta,  väittäen  edel- 
listii  jälkimäisen  mukaelmaksi,  sekä  1895  kaksi- 
nidoksisen  teoksen  virolaisesta  Kalevipoegista  ja 
muusta  virolaisesta  runoudesta:  ,,The  liero  of 
Esthonia  and  other  studies  in  the  romantic  I.ite- 
rature    of    that    country".     K:n    Kalevalan-kään- 


967 


Kirchbach  — Kirgiisit 


938 


nSs,  joka  on  suoraan  alkukielestä  tehty  ja  on 
saanut  osakseen  suurta  tunnustusta,  ilmestyi  1907 
sarjassa  „Everynian's  Library"  kahtena  nidok- 
sena. K.  on  kotimaassaan  pitänyt  myös  esitelmiä 
suomalaisesta  kirjallisuudesta,  etenkin  kansan- 
runoudesta.    [Valvoja    1909,    s.    293-301.] 

E.   N.   IS. 

Kirchbach  [hirhjhah],  Wolfgang  (s.  1857), 
saks.  kirjailija  ja  runoilija,  toimitti  1888-89  Dres- 
denissä  kirjallista  lehteä  „Magazin  fiir  Litera- 
tur  des  In-  und  Auslandes".  K.  on  henkevä 
kirjallinen  kriitikko;  runoilijana  ja  kirjailijana 
liilntä  haittaa  joltinenkin  teennäisyys.  Hänen 
tuotannostaan  on  mainittava:  taiteilijaromaani 
..Salvator  Rosa"  (1880),  „Ausge\vählte  Gediohte" 
(1883),  draamalliset  runoelmat  ..Die  Waiblinger" 
(1887),  „Die  letzteu  JIen.sohen"  (1890),  ja  huvi- 
näytelmät „Der  Meuschenkenner"  (1888),  ,,\Va- 
rum  Frauen  die  Manner  lieben"  (1892)  ja  ...Jung 
gefreit"   (1897).  J.   H-l. 

Kirchhoff  [kirhjhof],  Adolf  (1826-1908)  saks. 


filoloo 


v:sta    1865    Berliinin    yliopiston    profes- 


sorina. K.  toimitti  kriitillisiä  tekstijulk:iisuja 
[Euripides  (1855;  1867-68),  Plotinos  (1856)  y.  m.] 
ja  valaisi  n.  s.  homerolaista  kysymystä  teokses- 
saan ..Die  Homerische  Odyssee  und  ihre  Entste- 
hung"  (1859)  ja  „Die  Komposition  der  Odyssee" 
(1869);  hänen  muista  julkaisuistaan  mainitta- 
koon ..t'ber  die  Abfassungszeit  des  Herodotischen 
Geschichtswerks"  (2:nen  pain.  1878),  „Thukydi- 
des  und  sein  Urkundeumaterial"  (1895).  Sitä- 
paitsi K.  on  kirjoittanut  paleografiaa  ja  epi- 
graf iikkaa  koskevia  tutkimuksia:  ,.Das  sotisehe 
Runenalpliabet"  (1852j,  ,.Die  fränkischen  Runen" 
(1855),  j.Studien  zur  Geschichte  des  griechisehen 
.\lphabets"  (1887),  jonka  ohella  hän  on  ottanut 
osaa  ..Corpus  inscriptionum  gra'earum"  ja  „ror- 
pus  inscriptionum  atticarum"  tecsten  toimitta- 
miseen. E.  R-n. 

Kirchhoff  [kirhjhof].  Alfred  (1838-1907), 
saks.  luonnontutkija  ja  maantieteilijä,  1871  Ber- 
liinin sota-akatemian  maantieteen  dosentti,  1873- 
1904  saman  aineen  professori  Hallen  yliopis- 
tossa. Käytännöllisellä  toiminnallaan  ja  julkai- 
semillaan teoksilla  [Schulgeographie"  20 :s  pai- 
nos 1908:  „Erdkunde  fiir  Schulen" ;  .,Unser  'Nis- 
sen von  der  Erde";  „Mensch  und  Erde"  (suom. 
..Maa  ja  ihminen")  :  „For3chungen  zur  deutschen 
Landes-  und  Volkskunde";  Fitznerin  keralla 
..Bibliothek  der  Länderkunde"  y.  m.]  K.  on  ko- 
hottanut maantieteen  itsenäiseksi  oppiaineeksi 
kouluissa  ja  yliopistoissa.  (E.  E.  K.) 

Kirchhoff"  [kirhjhof],  Gustav  Robert 
(1824-87),  saks.  fyysikko,  tuli  1854  Heidelbergin 
ja  1875  Berliinin  yliopiston  matemaattisen  fy- 
siikan professoriksi.  K:n  saavutukset  fysiikan 
eri  aloilla  ovat  sekä  lukuisat  että  tärkeät.  Sangen 
huomattavat  ovat  hänen  tutkimuksensa  valo-  ja 
sähköopin  alalla.  Xiinpä  hän  yhdessä  Bunsenin 
kanssa  (1860)  keksi  spektraalianalyysin,  jolle  hä- 
nen tunnettu  lakinsa  valon  emissionin  ja 
absorptsionin  suhtautumisesta  toisiinsa  laski  pe- 
rustuksen (ks.  Kirchhoffin  lait).  Sähkö- 
opissa K.  on  esim.  johtanut  lait  sähkövirran  haa- 
rautumisesta.  Huomiota  herättivät  myös  hänen 
tutkimuksensa  magnetismista,  kimmoisuudesta  ja 
mekaanisesta  lämpöteoriasta.  Teoksia:  „Unter- 
suchungen  uber  das  Sonnenspektrum  und  die 
Spektren     chemischer     Elemente"     (1861-63,     3:s 


pain.  1866-75) ;  „Vorlesungen  iiber  mathematische 
Physik".  4  nid.  (1874-94;  1  nid.  4:s  pain.  1897): 
..Gesamnielle  Abliandlungen"  (1882);  „Nachtrag" 
(toim.  Boltzmann   1891).]  V.  S:n. 

Kirchhoffin  lait  (ks.  K  i  r  c  h  h  o  f  f),  G.  R.  K:n 
laki  spektraalianalyysista  koskettelee  valon  emis- 
sionin ja  absorptsionin  vastavuoroisuutta.  Se  kuu- 
luu :  ,,II  e  h  kuva  kaasu  imee  korkeam- 
massa lämpötilassa  olevan  valoläh- 
teen valkoisesta  valosta  sen  väri- 
set säteet,  jotka  tämä  kaasu  itse- 
valaisevana lähettää."  K:n  lait  sähkö- 
virran haarautumisesta  ovat  Ohmin  lain  laajen- 
nuksia sitä  tapausta  varten,  että  johto  on  haa- 
rainen.  Ne  kuuluvat:  1.  „Jos  joukko  sähkövir- 
toja leikkaa  toisensa  samassa  pisteessä,  on  kaik- 
kien sähkövirtojen  voimakkuuksien  summa  =  O, 
edellyttäen  että  pistettä  koliti  tulevien  ja  siitä 
iäht»vic'a  virtojen  voimakkiuuiet  varustetaan  vas- 
takkaisilla  merkeillä."  —  2.  ., Johtoverkon  missä 
suljetussa  ratasilmukassa  hyvänsä  on  summa  sen 
eri  osien  sähkövirran  voimakkuuksien  ja  jolito- 
vastuksien  tuloista  yhtä  suuri  kuin  silmukassa 
vaikuttavien  elektromotoristen  voimain  summ:i. 
kun  ajattelee  kiertävänsä  virran  rataa  kaiken 
aikaa  samassa  suunnassa,  jolloin  kiertämisen 
suunnassa  kulkeva  virta  merkitään  positiiviseksi 
ja   vastaissuuntainen    virta    negatiiviseksi." 

U.    .S'.- n. 

Kirchner  [kirhjnar],  Theodor  (1823-1903). 
saks.  pianosäveltäjä;  toimi  urkurina  Winlerthu- 
rissa  1843-62,  musiikinopettajana  Ziirichissä 
1862-72  ja  Dresdenin  kouservatorissa  1883-90. 
Säveltäjänä  hän  erityisesti  onnistui  pieuoismuo- 
doissa.  Hän  on  sovittanut  pianosoololle  useita 
tunnetuimpia  Brahmsin,  Jensenin  v.  m.  lauluja. 

/.  A'. 

Kirgiisiarot,  n.  1,;8  milj.  km"  suuri  aroalue 
Venäjän  Keski-Aasiassa,  jolla  kirgiisit  laumujaan 
paimentelevat. 

Kirgiisit  (ven.  kirgizi/)  :  tällä  naapurikan- 
sojen antamalla  yhteisnimellä  tunnetaan  kaksi 
verrattain  vähän  toisistaan  eroavaa  paimentolais- 
kansaa,  k  i  r  g  i  zk  aisakit  ja  kar  a-k  i  r  g  i  i- 
s  i  t,  jotka  lukumäärältään  3-4  milj.  (Aasian  pai- 
mentolaiskansoista  suurimmat)  asustavat  etu- 
päässä Venäjän  Keski-Aasiassa.  Volgasta  Tari- 
miin  ja  Amudarjasta  Irtysiin.  He  ovat  —  myös 
kielellisesti  - —  turkkilais-tataarilaisia;  vars. 
ensinmainittu  kansa  on  kuitenkin  sulattanut 
itseensä  paljon  vieraita  aineksia.  —  K  i  r  g  i  z- 
kaisakit  1.  hasakit  asuvat  Astrakaanin, 
Uralskin,  Turgaiskin.  Akmolinskin,  Semipala- 
tinskin, Semiretsenskin  kuvernementeissa  ja 
alueilla  sekä  muutamissa  Samarkandin  ja  Trans- 
kaspian  piirikunnissa;  sitäpaitsi  käy  vuosittiin 
heistä  n.  40.000  karjoineen  Orenburgin  kuverne- 
mentissa.  He  jakautuvat  kolmeen  suureen  or- 
(J<]an  1.  ..laumaan":  läntisimpänä  asuu  pieni 
o  r  d  a  1.  kitsi  dzuz.  laumoista  suurin,  josta  osa, 
sisäinen  1.  bukeevin  orda,  paimentelee 
Euroopan  puolella,  Astrakaanissa.  Itään  pienestä 
ordasta  on  keskisen  orda  n,  orta  dznz\n, 
laidunmaat.  Itäisin,  suuri  orda,  ulu  dztiz, 
'  kimluu  ainoastaan  osaksi  Venäjän  alle,  suurin 
osa  kuljeskelee  Kiinan  puolella  rajaa  Luoteis- 
Mongoliassa.  —  Kar  a-k.  („mustat  k.'',  edel- 
i  lisiin  verraten  tummemman  ihonvärinsä  mukaan) 
1 1.     b  u  r  u  t  i  t,     luvultaan     O.sä     milj.,     a.sustavat 


930 


Kirin — Kirja 


940 


Tieiisiiiiiu  eteläisillä  ja  pohjoisilla  rinteillä.,  n.  0,j 
milj.  Venäjän  rajojen  sisäpuolella,  loput  Itä- 
Turkestanissa.  He  jakautuvat  paärylimiin  ong 
(„oikea"  s.  o.  itäinen)  ja  solj  („vasen",  läntinen). 

—  Tyypillisen  k:n  tuntomerkit:  kasvut  mongo- 
limaiset, päänmuoto  jyrkästi  lyhytkalloinen,  var- 
talo keskipitkä,  tanakka,  sääret  lyhyet,  väärät 
alituisesta  hevosen  selässä  istumisesta.  Ponnistuk- 
sia ja  rasituksia  k.  kestävät  ihmeteltävän  hyvin. 
Asuntona  kolmena  talvikuukautena  maa-  tai 
hirsimaja,  kesällä  huopajurtta,  Icihitln,  joita  on 
n.  50-70  joka  suvussa,  aulissa.  Suvuittain  ke- 
sällä siirrytään  laituuieUa  toi.selle  ja  pysähily- 
tääu  viikoksi  tai  pariksi  korrallaan.  Ainoastaan 
muutamat  heimot  ovat  paikallaan  pysyviii  maan- 
viljelijöitä: niaanviljelystii  ruvetaan  kuitenkin 
yhä  enemmän  harjoittamaan,  karjanhoidon  ohel- 
lakin.  Kotieläimistä  tärkein  on  r  a  s  v  a  h  ä  n  t  ä- 
lammas,  k:n  kauppatavara  ja  rahayksikkö. 
Välttämätön  k:n  toimeentulolle  on  myös  h  e  v  o- 
n  e  n,  ruma.  mutta  kestävä,  sekä  muutamilla  seu- 
duilla kaksikyttyräinen  kameli ;  vähemmän  tärkeä 
on  lehmä.  Vaatetus:  karvalakki,  pitkähili:unen 
kauhtana  ja  saappaat.  Kankaat,  koristukset,  osa 
talouskaluista  ja  ravintoaineista  vaihdetaan  Oren- 
burgista  venäläisiltä  tai  Kiivan,  Bukharan  ja  Sa- 
markandin  kauppiailta.  —  Kavintona  on  jauho- 
puuro  tai  lihakeitto,  juomana  kä3-neestä  hevo- 
.sen-     tai     lampaanmaidosta     valmistettu     kuviys. 

—  -  Luonteeltaan  k.  ovat  hyväluontoisia,  vieraan- 
varaisia, uskontokysymyksissä  välinpitäm.ättömiä 
(nimellisesti  muhamettilaisia).  Heidän  opetta- 
jansa ja  pappinsa,  mullat,  ovat  tataareja.  Avio- 
liitto on  kauppa:  mies  suorittaa  määrätyn  hin- 
nan, knlymin,  morsiamen  isälle.  Siitä  .syystä 
ainoastaan  rikkaat  voivat  hankkia  itselleen 
useampia  vaimoja.  Naisten  osaksi  tulee  kaikki 
jokapäiväinen  työ.  Miehet  lepäilevät,  metsästä- 
vät tai  panevat  toimeen  kilpailuja.  —  Kansan- 
runoudella, soitolla  ja  lauluilla  on  suuri  sija 
k:n  elämässä.  Kolmi-  tai  kaksikielisellä  bala- 
laikan tai  kitaran  tapaisella  soittimella  laulu- 
jaan säestävä  amnuittilaulaja,  oiljnntsi,  on  ikä- 
vöity vieras  joka  jurttaan.  Kirgiz-kaisakien  ru- 
nous on  eniuiniäkseen  lyyrillinen,  kara-k.  suosivat 
eeposta  (sankari  Er-Manas).  —  Yhteiskunnallinen 
järjestys  on  puhtaasti  kansanvaltainen.  Lain- 
käyttö (useampia  asteita)  on  ensi  kädessä  hifn, 
kansan  luottamusmiehen  ja  perinnäislain  säilyt- 
täjän huolena:  rangaistuksena  käytetään  ainoas- 
taan sakkoja.  —  \'enäläiset  ovat  hallinnossa  siii- 
lyttäneet  k:n  vanhan  orda-jaon;  nämä  ordat 
jakaantuvat  muutamaan  alueeseen,  alueet  n.  10-20 
piiriin,  nämä  n.  10-12  auliin.  Alueen,  kansan 
3  v:ksi  valitseman  päällikön  arvonimenä  on  sult- 
taani; nämä  kuuluvat  suoranaisesti  venäläisten 
viranomaisten  alle.  K.  maksavat  kruunulle  ve- 
roa, janak,  joka  paikoitellen  on  hyvinkin  rasit- 
tava. —  Hämärässä  muinaisuudessa  nyk.  kara-k. 

—  kiinalaisten  läliteiden  mukaan  —  muodostivat 
itsenäisen  Hjan-hnn  nimi.sen  valtakunnan,  joka 
toisella  ja  eusimäisellä  vuosisadalla  e.  Kr.  joutui 
hunnien  alamaisuuteen.  Vapauduttuaan  heistä 
kara-k.,  nyt  mainitut  harjasien  nimellä,  muo- 
dostivat voimakkaan,  laajan  valtion:  tämä  tun- 
nusti 648  Kiinan  yliherruuden,  mongolien  1207. 
Siperian  valloituksen  aikana  k:\ra-k.  tulivat  te- 
kemisiin venäläisten  kanssa,  joita  he  lakkaamatta 
hätyyttelivät.     1880-luvun    viimeisellä   puoliskolla 


osa  heistä  alistui  Venäjän  yliherruuteen.  — 
Kirgizkaisakit  ovat  todennäköisesti  jätteitä 
Tsiiigiskaanin  valtakunnasta:  1700-luvulla  he  ja- 
kautuivat kolmeen  ordaan.  V.  1732  pieni,  1734 
keskinen  ja  seur.  vuosisadalla  iso  orda  tunnus- 
tivat nimellisesti  Venäjän  yliherruuden,  säilyt- 
tiien  kuitenkin  oman  kaaninsa,  1820-luvulta  ve- 
näliiiset  vähitellen  alkoivat  lujittaa  valt.aansa, 
poistaen  kaanit  ja  siirtäen  linnoitetut  etuvar- 
tionsa 3'hä  kauemmaksi  itään  ja  etelään,  usskai 
k:n  omasta  pyynnöstä,  jotka  halusivat  suojaa 
naapurikansojen  hyökkäyksiä  v:istaan.    E.  E.  K. 

Kirin  (Girin),  kiin.  Tsuanrjtsang.  Mantsu- 
riassa,  K:n  maakunnan  (6  milj.  as.)  pääkau- 
punki, .\muriin  laskevan  Sungari'n  vas.  ranniUa; 
n.  90.000  as.  Haararata  Harbin-Port  Arthurin 
rautatielle.  —  K.  on  n.  200  v.  vanha.  Tupakan- 
viljelystä, puutavarain  lauttausta,  sianhoitoa  har- 
joitetaan. E.   E.   li. 

Kiristys  on  teko,  jonka  kantta  joku,  hank- 
kiakseen itselleen  tahi  toiselle  hyötyä,  uhkauk- 
sella kiskoo  joltakulta  tavaraa  tahi  rahaa,  velan 
helpotuksen,  velkakirjan,  takank.sen  taikka  muun 
aineelli.sen  edun.  johon  liänellä  ei  ole  laillista 
oikeutta.  Rangaistus  k:stä  on  rikoslain  31  luvun 
4  §:n  mukaan  kuritushuonetta  korkeintaan  neljä 
vuotta  taikka  vankeutta  vähintään  kaksi  vuotta. 
Yritys  on  rangaistava.  —  Jos  uhkauksesta  on 
pakottava  hengen  tai  terveyden  vaara  tarjona, 
taikka  jos  toista  väkivaltaisesti  pidellään,  nimi- 
tetään tekoa  ryöstöntapaiseksi  kiristämiseksi  ja 
on  samojen  rangaistusmääräysten  alainen  kuin 
ryöstö.  A.  T. 

Kirja.  1.  Kokoelma  yhteennidottuja,  luetta- 
villa merkeillä  kirjailtuja  lehtiä.  Latinalainen 
kirjan  nimitys  liber  (oik.  =  niini)  viittaa  niinen 
kiiyttöön.  \'anhimmat  kirjat  olivat  kääryjä 
(kreik.  kylindroi,  lat.  volumina).  Paperina  kiiy- 
tettiin  vanhalla  ajalla  yleisesti  papyrus-kasvin 
rungosta  pitkiksi  suikaleiksi  valmistettuja  levyjä, 
joille  kirjoitettiin  vain  toiselle  puolen.  Tällaiset 
kirjat  (kreik.  6t!)Zos  =  kirja,  alkuaan  =  papyrus- 
kasvi)  mukavimmin  säilytettiin  käärittyinä  (vo- 
/iOHf»  =  kääry)  pyöreän  sauvan  (kreik.  rhubdos, 
lat.  bacillus)  ympärillä,  jonka  päät  varustettiin 
koristetuilla  nupuilla  (kreik.  omphalos,  lat.  bulla, 
umbilicus).  Jos  joskus  kirjoitettiin  molemmin  puo- 
lin, oli  kirja  silloin  nimeltään  opistografi. 
Käärykirja  säilytettiin  mukavimmin  lieriön  muo- 
toisessa kotelossa.  Suljettuun  kääryyn  oli  sen 
ulkopuolelle  kiinnitetty  kaistale  (index,  siUnbos), 
joka  sisälsi  kirjan  nimen.  Jo  Kooman  ensiinäis- 
ten  keisarien  aikana  ruvettiin  kirjojen  valmis- 
tukseen käyttämiiän  pergamenttia,  jonka  käyttö 
kuitenkin  vasta  4:nnellä  vuosis.  tulee  yleiseksi. 
Kun  pergamentti  oli  varsin  kallista,  käytettiin 
sitä  kirjoituksen  pohjaksi  toistamiseenkin,  jolloin 
edellinen  kirjoitus  ensin  liangattiin  pois.  Tällai- 
nen pergamentti  on  nimeltään  p  a  1  i  m  p  s  e  s  t  i. 
Vanhalla  ajiilla  käytettiin  kirjoituksen  pohjaksi 
myös  metalli-,  puu-  tai  norsunluu-levyjä  sekä  puu- 
levylle siveltyä  vahapintaa  (vrt.  Käsikirjoi- 
t  u  s) .  Kirjojen  valmistaminen,  s.  o.  jäljentäminen, 
oli  Roomassa  orjain  työnä.  Keskiajalla  kirjojen 
parhaina  valmistuspaikkoina  olivat  luostarit.  Kun 
vihdoin  lumppupaperi  (ks.  Paperi)  ja  kirja- 
painotaito (ks.  t.)  olivat  keksityt,  tapahtui  kirjan 
muodossa  suuria  muutoksia.  Ensimäisten  painet- 
tujen   kirjojen  ja  kirjan  muotojen  sekä  koristeellis- 


941 


Kirjailija— Kirjakauppa 


942 


ten  alkukirjainten  1.  iuitsiaalien  (ks.  t.)  ja  imiicien-  | 
kin  koristeiden  malleina  olivat  kauniit,  taiteelli-  | 
sesti  viimeistellyt  keskiaikaiset  käsikirjoitukset 
miniatyyrimaalauksineeu.  Taiteilijoilla  on  ollut 
suuri  vaikutus  kirjojen  asuuu.  Niinpä  Hans  Hol- 
bein,  Albrecht  Diirer,  Lucas  Crauach  piirtäjinä 
(ks.  Puupiirros)  avustivat  aikansa  kirjan- 
painajia. Viime  aikoina  on  vilkastunut  taideteol- 
lisuus vcimakkaasti  päässyt  vaikuttamaan  myös 
kirjateollisuuden  kaikkiin  eri  haaroihiu.  Paljon 
ovat  tällä  alalla  tehneet  engl.  taiteilijat  \Valter 
Crane,  Burne-Jones  ja  enneu  kaikkea  \Villiam 
Morris,  joka  m.  m.  on  piirtänyt  uusia  kirjasin- 
lajeja (ks.  Kirjasin).  Kirjapainotaidon  avulla 
valnii.stettu  kirja  kehitti  vähitellen  myös  kirjain 
sitomisen  ja  nitomisen  (ks.  Kirjansidonta). 
Knsimäisiss;!  painetuissa  kirjoissa(ks.  T  n  k  u  n  a  a- 
belit)  ei  ole  nimilehtiä  eikä  sivunumeroita  ja 
kirjat  elivät  tavallisesti  tärttä  1.  foliokokoa.  Jo 
15:nnen  vuosis.  lopulla  ruvettiin  suurempiin  tie- 
teellisiin teoksiin  painamaan  myös  kansileliti  ja 
I6:nnen  vuosis.  kuluessa  alkoi  jo  pienempä.än  ko- 
koon taitettujen  kirjain  painaminen  ( ;Mdus 
Manutius  Venetsiassa)  ja  seur.  vuosisadalla  tuli 
käytäntöön  12-  ja  16-taitteinen  arkki  (esim. 
Elzevier).   —   vrt.   Kirjankoristus. 

Summittainen    tilasto    koko    maailman     kirja- 
tuotannosta: 


''z:-^ 

K-      1' 

-■.S* 

s- 

—  ?r  — 

""  ~  ^ 

s  X 

"  ?  — 

1447 

13  = 

p  sr» 
=  o 

vuo- 
ssa 

1768 

1  =  1 
=  c 

i! 

17,302 

1447—1500 

30,742 

—               1800 

— 

18,646 

1468 



466 

1800—1822 

420,376 



1500 



946 

1822 

— 

19,571 

1500-1536 

43,776 

— 

1822—1828 

141,924 

— 

1.536 

— 

1,486 

1828 

— 

27,838 

1536—1600 

242,048 

— 

1828—1887 

3,855,221 



156S 



3.745 

18.58 

— 

65.190 

1600 

— 

6,078 

1887 

— 

100,000 

1600—1700 

972,300 



1887-1898 

1,374.118 

— 

1650 



9.723 

1898 

— 

150,000 

1700 



13,368 

1898—1900 

308,888 

— 

1700-1736 

.'>28,624 



1900 

— 

158,888 

1736 

— 

16.000 

1900—1908 

1,395,552 

— 

I7;«5-1800 

1,108,572 

— 

1908 

— 

190,000 

Kirjain  kansista  ks.  Kirjansidonta. 
[Egger,  „Histoire  du  livre";  Wattenbach,  „I)as 
Schnft\vesen  im  Mittelalter"  (1S96)  :  Weise. 
„Schrift-  und  Buchwesen  in  alter  und  ueuer  Zeit" 
(1899)  :  Dziatzko,  ..Ausge\vählte  Kapitel  uber  das 
antike  Buchnesen"    (1900).] 

2.  Painetun  tai  kirjoitetun  teoksen  pienempi 
osasto. 

3.  24  arkkia  kirjoituspaperia  tai  25  arklcia 
painopaperia. 

4.  12--2.5   lehteä  lehtikultaa  tai   lehtihopeaa. 

Kirjailija,  laveammassa  merkityksessä  hen- 
kilö, joka  luo  jonkun  kirjallisen  tuotteen.  Sup- 
peammassa merkitykses.-iä  kaunokirjallisten  teos- 
ten   kirjoittaja.  J-    '?-'• 

Kirjailijaliitto  ks.  Suomen  kirjailija- 
liitto. 

Kirjaimisto  ks.  Alfabeetti.  Kirjain, 
Kirjainkirjoitus.    Kirjoitus. 

Kirjain,  yhden  (harvoin  kahden)  kielenäänteen 
kirjoitettu  1  painettu)  merkki.  Määrätyn,  tavan- 
mukaisen  järjestyksen   saaneiden   kirjainten    yh- 


distelmää uimitetäiin  alfabeetiksi  1.  kirjaimis- 
toksi, vrt.  Alfabeetti,  Kirjainkirjoi- 
tus. Kirjoitus.  V.  H'. 

Kirjainkirjoitus  on  nimenä  sellaisella  kirjoi- 
tuksella, jossa  yksityiset  kielenäänteet  merkitään 
erityisillä  äänteenmerkeillä  1.  kirjaimilla  (ks.  t.), 
erotukseksi  egyptiläisten  tavukirjoituksesta,  kii- 
nalaisien sanakirjoituksesta,  kuvakirjoituksesta, 
y.  m.  (ks.  Kirjoitus).  Suurimmatkaan  käy- 
tännössä olevat  kirjaimistot  eivät  riitä  kaikkia 
kielenäänteitä  ilmaisemaan,  niiden  avulla  kun  ta- 
vallisesti saadaan  ilmaistuiksi  vain  tärkeimmät 
äänne-eroavaisuudet.  Paras  kirjainkirjoitus  on 
sellainen,  jossa  jokainen  kirjain  on  vain  yhden 
iiänteen  merkki  ja  jokaisella  äänteellä  on  vain 
yksi  merkki.  Mutta  parhaimmatkaan  k:t,  niink. 
esim.  suomalainen,  eivät  täytä  tätä  vaatimusta, 
eivät  edes  aina  tärkeimpiiukään  äänne-eroavai- 
suuksiin nähden.  Niinpä  esim.  suom.  kirjoi- 
tuksessa n-kirjain  merkitsee  sekä  »-  että  Tj-ään- 
nettä  (vrt.  kana,  kankaat  [lue  kaT]kaat'\),  ja  7?- 
äUnne  merkitään  sekä  n-  että  g-kirjaimella  (vrt. 
kangas  l\ue:karjr]as]).  Paljoa  suuremmat  ovat 
puutteellisuudet  muiden  kielten  k:issa,  niink. 
esim.  varsinkin  ruotsissa  (vrt.  esim.  i-äänteen 
merkitsemistä),  englannissa  ja  ranskassa.  — 
K:ksi  niinitetään  myös  vanhinta  musiikki-äänien 
merkitsemistapaa,  joka  kreikkalaisilla  saavutti 
tävdellisimmän  kehitvksensä   (ks.  Musiikki). 

Y.  VV. 
Kirjainlasku.  Matematiikassa  merkitään  lu- 
kuja, joille  voi  ajatella  annetuksi  mielivaltaisia 
arvoja  kirjaimilla.  Tällaisilla  luvuilla  suorite- 
taan k:ssa  alkeis-laskutoimitukset.  Niitten  avulla 
saattaa  myös  yhtälOitten  lyhyessä  muodossa  lau- 
sua yleispäteviä  matemaattisia  totuuksia.  Esim. 
tieto,  että  kahden  luvun  summa  kerrottuna  sa- 
mojen lukujen  erotuksella  on  yhtäsuuri  kuin  lu- 
kujen neliöitten  erotus,  merkitään  k:ssa  lyhyesti: 
(a-\-b)  (a — h)  =  a- — V.  Kk vatsioniopissa  merkitään 
tunnettuina    pidettyjen    lukujen    arvoja    ensiniäi- 

sillä  aakkosilla  o,  h,  c ja  ekvatsionien  avulla 

laskettavien     tuntemattomien    arvoja     viimeisillä 

aakkosilla    x,    y,    z K:n    alkeita    tavataan 

Aleksandrian  kreikkalaisten  teoksissa  jo  3:nncna 
vuosis.  j.  Kr.  ^esim.  Diophantoksella),  mutta  nyt 
yleisesti  käytännössä  olevaa  k:n  matemaattista 
merkkikieltä  kehitettiin  tehokkaammin  vasta 
uudella  ajalla  (etenkin  16:nnella  ja  17:nnella 
vuosis.).  U.  •5: n. 

Kirjainmetalli  ks.  Kirjasinmetalli. 
Kirjakauppa  on  eri  maissa  järjestetty  eri  ta- 
valla. Saksassa  ja  muualla,  missä  se  on  parhai- 
ten kehittynyt,  se  jakautuu  neljään  liikehaaraan. 
1)  Kustannusliike  tekee  sopimukset  kir- 
jantekijäin  kanssa,  painattaa  ja  valmistaa  kirjat 
joko  omassa  tai  vieraassa  kirjapainossa,  jonka 
jälkeen  kustannustuotteet  2)  jakelukirja- 
kaupan  (.sorttimenttikirjakaupan)  välityksellä 
tarjotaan  yleisölle.  Jakelu-k.  joko  vastaanottaa 
kirjat  myyntitiliin,  jolloin  tilitys  tehdään  ainoas- 
taan niistä  kappaleista,  jotka  ovat  menneet  kau- 
paksi ja  loput  joko  palautetaan  kustantajalle 
tai  jäävät  hänen  tiliinsä  jakelukirjakaupan  va- 
rastoon, tahi  ostaa  ne  omaan  eli  n.  s.  kiin- 
teään tiliin.  3)  Komissionikirjakaup- 
piaat  asuvat  Leipzigissä  tai  muissa  kirjakau- 
pan keskuspaikoissa  välittäen  liikettä  ja  tilitysUi 
iajittelukirjakauppiasteu   ja  kustantajien   vÄlillä. 


943 


Kirjakauppa 


944 


Suomessa  ei  ole  niitäiiii  tiillaista  liikettä.  4)  A  n- 
tikvaariset  kirjakaupat  myyvät  ja  liaakki- 
vat  vanhoja  harvinaisia  kirjoja,  joita  ei  enää 
saada  kustantajilta,  sekä  pitävät  kaupaksi  uudem- 
piakin käytettyjä   kirjoja. 

Vanhan  ajan  Kreikassa  ja  Roomassa  tavataan 
ensimäiset  kirjakauppiaat,  joista  on  saatu  tie- 
toja. Kirjakauppiaat  olivat  samalla  kustantajia 
s.  o.  kirjojen  monistuttajia  (vrt.  Kirja  ja  K  u  s- 
t  a  n  n  u  s  t  o  i  m  i).  Kirjakaupat  olivat  tavalli- 
sesti oppineiden  ja  kirjallisuuden  harrastajain 
julkisia  kokouspaikkoja,  joissa  saatiin  tietoja 
(Uituuksista  ja  tuotiin  julki  arvosteluja.  Vir- 
heettömästi kopioidut  ja  ulkoasultaan  kauniit 
kirjarullat  olivat  korkeassa  arvossa  ja  rikkaat 
keräilivät  itselleen  kallisarvoisia  kirjastoja.  Tun- 
netaan myös  useita  suuria  yleisiä  kirja.stcja  tiiltä 
ajalta. 

Keskiajan  alkuvuosisatoina  lamauksissa  ollut 
kirjallinen  toiminta  virisi  hyvin  hitaasti,  ja 
kirjakauppa  oli  varsin  vähäinen,  sillä  kirjoja 
valmistettiin  enimmäkseen  luostareita  ja  kirk- 
koja varten  näiden  omasta  toimesta  ja  omalla 
kustannuksella;  kirjakauppa  oli  enim:näkspen 
vain  vaihtokauppaa.  Läpi  koko  keski.ijan  Itfilia 
oli  k:n  pUämaa.  Vasta  l'2:nnen  vuosis.  lopulla, 
yliopistojen  perustamisen  mukana,  kirjojen  ko- 
pioiminen kauppaa  varten  saa  suurempaa  v  luh- 
tia, etenkin  sen  jälkeen  kuin  lumppupaperin  val- 
mistus oli  keksitty.  Käsin  kopioidut  ja  eritoten 
pergamentille  kirjoitetut  teokset  olivat  hyvin  kal- 
liita. Xiinpu  Mynämäen  kirkko  1400-hivun 
lengendaario-kirjan  hinnaksi  anto'.  Kintikk.ilan 
tilan. 

Kirjapainotaidon  keksimisen  kautta  laajeni  sit- 
ten k:n  vaikutusala  suuresti.  Vanhimmat  kirjan- 
painajat olivat  samalla  kustantajia  ja  veivät  itse 
teoksensa  kaupaksi  eri  paikkakunnille.  Vähitel- 
len .syntyi  kuitenkin  siihen  suuntaan  käypä  työn- 
jako, että  kirjanpainaja  oli  samalla  kustantaja 
ja  kirjansitoja  toimitti  lajittelukirjakauppiaan 
tehtävät.  Kuu  kirjanpainajan  varat  eivät  riittä- 
neet jonkun  suuremman  teok.sen  valmistuks.^^en, 
hankki  hän  ,,kustantajakseen"  jonkun  vankkaan 
henkilön,  joka  luotti  teoksen  menestykseen,  saa- 
den  häneltä  varoja  yritykseen. 

Hankkiakseen  teoksilleen  suurimman  mahdolli- 
sen menekin  kirjakauppiaat  veivät  niitä  kau- 
paksi markkinoille,  mis.sä  oli  koolla  kansaa  kau- 
Icaisilta  paikkakunnilta.  Frankfurt  a.  M:n 
markkinat  muodostuivat  uskonpuhdistuksen  aika- 
kaudella koko  Keski-Euroopan  k:n  ke.skustaksi. 
•Sinne  saapuivat  kirjakauppiaat  Italiasta,  Hans- 
kasta. Alankomailta  y.  m.  Leipzigin  markki- 
nat olivat  itäisen  ja  pohjoisen  Euroopan  kirja- 
kaupan keskuksena.  17:nnen  vuosis.  lopulla 
Leipzig  saavutti  ensimäisen  sijan,  jonka  se  mei- 
dän  päiviimme  asti   on   säilyttänyt. 

Niin  kauan  kuin  latina  oli  tärkeimpänä  kirja- 
kielenä, oli  kirjakauppa  luonteeltaan  ylfcis- 
eurcfppalainen,  suurilla  kirjakauppiailla  oli 
haaraosastoja  tärkeimmillä  paikkakunnilla  eri 
mais.sa :  mutta  kun  eri  maiden  kansalliskirjalli- 
suus astui  etualalle,  joutui  kunkin  maan  kirja- 
kauppalaitos  kulkemaan  omaa  tietään. 

Saksan  k:ssa  olivat  edelleen  Frankfurt  a. 
M:n  ja  myöhemmin  Leipzigin  markkinat  k:n 
keskuksena.  Aluksi  kustantajien  keskinäinen 
kaupanteko   oli   etupäässä    vaihtokauppaa.   Kukin 


toi  mukanaan  omia  kustannustuotteitaan  vieden 
palatessaan  kotiseudulleen  muassaan  vaihtokaupan 
kautta  saatuja  muiden  kustantamia  teoksia,  mitkä 
olivat  valitut  paikkakunnan  tarpeiden  muicaan. 
Valtiovalta  vaikeutti  sensuurilla  ja  monenlaisilla 
ammatillisilla  määräyksillä  k:n  kehitystä.  Kir- 
jailijat ja  kustantajat  olivat  sitäpaitsi  miltei  tur- 
vattomia jillkipainoksia  vastaan.  Jos  joku  teos 
saavutti  menekkiä,  ilmestyi  siitä  heti  luvattomia 
jälkipaiuoksia.  Luther  on  jo  kirjoittanut  jälki- 
painoksia  vastaan  tuoden  esiin  kirjallisen  omis- 
tusoikeuden   välttiimättömyyden. 

Kirjakauppiaspiireissä  selvisi  vähitellen,  että 
ainoa  tapa  saada  epäkohdat  k:n  alalla  korja- 
tuiksi oli  yhteistoiminnan  avulla  koettaa  saada 
lisättyä  vaikutusvaltaa  ammatin  harjoittajille. 
Jo  18:nnella  vuosis.  tehtiin  useita  yrityksiä 
yhteistoimintaan,  mutta  vasta  1825  perustettu 
..Börsenverein  der  deutschen  Buchhändler"  saa- 
vutti pysyväisen  merkityksen  ja  on  yhä  vielä 
Saksan  ja  koko  maailman  vaikuttavin  ammatti- 
yhdistys alallaan.  V.  1909  kuului  yhdisty.kseen 
3,437  jäsentä,  .sen  kotipaikka  on  Leipzig,  mi.ssä 
se  omistaa  1886-88  rakentamansa  komean  talon 
..Deutsches  Buehhändlerhaus".  Siinä  yhdistys  pi- 
tää vuosikokouksensa,  siinä  on  yhdistyksen  joka- 
päiväinen ammattilehden,  ,.Börsenblatt  fiir  den 
deutschen  Buchhaudel",  toimituspaikka  ja  kirja- 
paino, yhdistyksen  johtokunnan  ja  toimistojen 
liuoneistot  sekä  yhdistyksen  laaja  kirjasto  ja 
runsas  ammattimuseo  y.  m.  ,, Börsenverein"  on 
saanut  paljon  aikaan  Saksan  kirjakaupan  hy- 
väksi, se  on  tehnyt  lopun  luvattomista  jälki- 
painamisista  ja  on  saattanut  voimaan  tarkan 
järjestyksen  kustantajien  ja  k:jen  keskinäisiin 
suhteisiin. 

V.  1909  ilmestyneessä  Saksan  k:n  osoitekalen- 
terissa luetellaan  9,548  liikettä  Saksassa,  jotka 
harjoittavat  k:aa  tai  kustannusliikettä.  Saksassa 
ilmestyvien  kirjateosten  lukumäärä  selviää  seu- 
raavista luvuista:  v.  1570  —  299  kpl.;  V.  IGOO 
—  791  kpl.;  V.  1700  —  951  kpl.;  v.  1800  —  3.S35 
kpl.;  V.  1840  —  6.904  kpl.;  v.  1891  —  •>1,279 
kpl.:    v.   1909  —  31,051   kpl. 

Itävallassa  ja  Unkarissa  k. -laitos  on 
järjestetty  samalla  tavalla  kuin  Saksassa  ia  var- 
sinkin Itävallan  k.  on  mitä  likeisimmässä  yhtey- 
dessä Leipzigin  kanssa.  Sama  on  laita  .Sveitsin 
k: aan  uäliden.  Hollannin  k.  on  maassa  vallin- 
neen vapauden  turvissa  vanhastaan  ollut  huo- 
mattavan vilkas  ja  on  järjestetty  samaan  ta- 
paan kuin  Saksa.ssa. 

Ranskassa  Pariisi  on  k:n  keskus,  ja  maa- 
seudun k;t  pitävät  välittäjiä  (komissionikirja- 
kauppiaita)  siellä,  mutta  järjestys  ei  ole  niin 
hyvä  ja  kehittynyt  kuin  Saksassa.  Ainoast:ian 
harvat  kustantajat  antavat  kustannustuotteensa 
myyntitiliin,  lajittelukirjakauppiaiden  on  taval- 
lisesti otettava  kaikki  kiinteään  tiliin  lyhyellä 
maksuajalla.  Tämä  vaikuttaa  sen  että  lajittelu- 
kirjakauppiaat  eivät  voi  pitää  suurempia  varas- 
toja, vaan  ainoastaan  helposti  kaupaksi  meneviä 
kirjoja.  Kaikki  suuremmat  kustantajat  asuvat 
Pariisissa,  missä  paitsi  ranskankielistä  kirjalli- 
suutta painetaan  suuret  määrät  espanjankielisiii 
ja  portugalilaisia  kirjoja  Etelä-  ja  Keski-Amerii- 
kan  tarvetta  varten.  Hyvin  tavallista  on,  että 
hallitus  tai  yleishyötyä  varten  perustetut  seur.at 
kannattavat    suurempia    kirjallisia  yrityksiä  tilaa- 


945 


Kirjakauppa 


946 


mallit  ennakolta  siuueiiinuiii  miiäiäii  teosta  ja- 
kaen sitten  iiänui  kappaleet  lahjaksi  maan  ylei- 
sille kirjastoille.  Iluoniattava  miiiirii  kirjoja 
ilniest}'y  kokonaan  hallituksen  toimesta.  Ny- 
kyään ilmestyy  Ranskassa  n.  11,000  kirjaa  vuo- 
dessa. 

Italiassa  k.  on  vasta  viimeisten  vuosi- 
kymmenien kuluessa  saavuttanut  yleisempää  iiicr- 
kitysta  ja  tullut  järjestetyksi  Saksan  kirja- 
kauppalaitokseu  mallin  mukaisesti.  Espanjassa 
ja  Portugalissa  k. -laitos  pitkäaikaisen  kirkolli.sen 
ja  valtiollisen  sortovallan  tähden  on  hyvin  vähän 
kehittjnyt. 

E  n  fr  1  a  n  n  i  s  s  !i.  missä  v:sta  169+  alkaen 
painovapaus  on  ollut  voimassa,  kirjakauppa  on 
saavuttanut  suuren  menestyksen,  mutta  ou  jär- 
jestetty kokonaan  toisin  kuin  Saksassa.  K:ssa 
noudatetaan  aivan  samoja  periaatteita  kuin  ta- 
vallisessa tavarakaupassa,  kustantajat  eivät  anna 
mitään  mj^yntitiliin  jälleenmyyjille  vaan  näiden 
täytyy  ostaa  varastonsa  kiinteään  kauppaan. 
Koko  kustannustciminta  ou  rakennettu  sille  pe- 
rustalle, että  tuotteet  saadaan  nopeasti  kaup.aksi. 
Kaunokirjallisten  merkkiteosten  ensimiiinen  pai- 
nos on  tavallisesti  kallis  ja  tätä  ostavat  varak- 
kaat perheet,  lukuseurat  ja  lainakirjastot.  Ellei 
painos  lyhyen  ajan  perästä  ole  loppuunmyyty, 
myy  kustantaja  loppuosan  siitä  huutok.iupalla 
erikoiskirjakauppiaille,  jotka  tarjoavat  kirjat 
huokeasta  hinnasta  yleisölle.  Pian  tämän  jäl- 
keen kustantaja  laskee  kauppaan  aivan  huokea- 
hintaisen  uuden  painoksen,  mikä  sitten  leviää 
suurelle  yleisölle.  Useat  suositut  teokset  ovat 
Englannissa  saavuttaneet  tavattoman  suuren  le- 
viämisen, mutta  itse  kirjakauppa  ei  ole  siten  jär- 
jestetty, että  sen  kautta  helposti  saisi  niitä  kir- 
joja, mitä  kukin  haluaa.  Kirjakauppiaat  voivat 
yllämainitun  järjestelmän  takia  pitää  varastossa 
ainoastaan  uusinta  ja  suurimman  huomion  alai- 
sena olevaa  kirjallisuutta.  Kaikilla  suuremmilla 
rautatieasemilla  on  k: ja,  jotka  enimmäkseen  ovat 
yhden  suuren  liikkeen  W.  H.  Smith  &  Sonin 
omistamia,  ja  rautatiekirjakauppojen  myynti 
muodostaa  huomattavan  osan  koko  kirjakauppa- 
myynnistä.  Englantilaiset  lukevat  mielellä.än 
rautatiematkoillaan.  V.  1910  ilmestyi  Englan- 
nissa 10,804  teosta.  Painokset  cvat  Euglanni.ssa 
usein  suuremmat  kuin  missään  muualla,  ja  jokai- 
nen sivistynyt  englantilainen  pitää  kunnian- 
asiana  hankkia  kotiinsa  niin  hyvän  ja  runsaan 
kirjaston  kuin   mahdollista. 

P  o  h  j  o  i  s-A  meriikass.a  kirjakauppa  on 
järjestetty  samalla  tavalla  kuin  Englannissa. 
Huomattavat  teokset  voivat  voimakkaan  reklaa- 
min avulla  saavuttaa  tavattoman  suuren  mene- 
kin. Yhdysvallat  eivät  ole  liittyneet  muiden  s-uu- 
rempien  sivistysmaiden  yhteiseen  sopimukseen 
julkaisemisoikeuteen  nähden,  jonka  vuoksi  siellä 
painetaan  paljon  luvattomia  jälkipainoksia.  Mat- 
kustavat kirjanmyyjät  ja  vilkas  tarjoilu  kiertä- 
vien asiamiesten  kautta  ovat  Ameriikan  kirja- 
kaupan erikoisuutena.  Vuosittain  pidetään  Ne\v 
Yorkissa,  Bostonissa  ja  Philadelphiassa  suuria 
kirjahuutokauppcja.  Yhdysvalloissa  ilmestyi  1909 
10.901  kirjaa,  1910  13.470  kirjaa. 

Venäjän  kirjakauppaa  ja  kustannusliikettä 
ovat  ankara  sensuuri  ja  tulli  suuresti  vaikeutta- 
neet. Saksalai.sta  ja  ranskalaista  kirjallisuutta 
on    kuitenkin    tuotu    maahan    suurissa    määrissä 


korkeampien .  yhteiskuntaluokkien  henkistä  tar- 
vetta tj'ydyttiimään.  K:n  keskuksena  oli  ensin 
Moskova,  unitta  Pietari  ou  vähitellen  saanut  suu- 
remman merkityk.sen  tärkeimpien  suurliikkeiden 
kotipaikkana.  V.  1883  perustettu  kirjakauppiai- 
den ja  kustantajien  yhdistys  on  koettanut  saada 
jiirjestystil  kirjakauppaoloihin,  mutta  maa.seudun 
kirjakaupat  ovat  kuitenkin  vielä  verrattain  kehit- 
tymättömällä kannalla.  Edellämainituissa  keskus- 
paikoissa on  suuria  kustannusliikkeitä,  jotka  le- 
vittävät tuotteensa  suurissa  painoksissa,  jonka 
johdosta  voivat  pitää  kirjain  hintoja  alhaisina. 
Erikoisen  alan  muodostavat  kehittymätöntä  kan- 
saa varten  toimitetut  kalenterit,  ritari-  ja  rosvo- 
kertomuk.set,  kansansadut  .sekä  kuvakirjat,  joita 
kiertiiviit  kaupustelijat  levittävät  ja  joita  suu- 
rilla markkinoilla  pidetään  kaupaksi.  Venäjiillä 
asuvien  lukuisien  muhamettilaisten  kirjallisena 
keskuspaikkana  on  Kasaanin  kaupunki.  Siellä 
painetaan  suuri  määrä  tataarilaisia,  persialaisia, 
turkkilaisia  ja  arabialaisia  kirjoja,  ja  Kas.xani 
on  samalla  orientaalisen  käsikirjoituskaupan 
pääpaikkoja. 

Turkissa  samaten  kuin  muissa  muhamedin- 
uskoisissa  maissa  on  Koraanin  sekä  muiden 
hengellisten  teosten  painattaminen  kielletty,  jonka 
vuoksi  näitä  jäljennetään  vanhanaikaiseen  ta- 
paan käsin  ko])ioimalla.  Näiden  käsikirjoitusten 
kauppa  on  suurin  Kairossa  ja  Bagdadissa,  mistä 
niitä  leviää  kaikkialle  missä  islamilaisia  asuu. 
Painettujen  kirjojen  kauppa  on  näissä  maissa 
vielä   aivan    vähäinen. 

Pohjoismaissa  k. -laitos  on  järje.stetty 
saksalaiseen   tapaan. 

Tanskassa  perustettiin  1837  „Den  danske 
boghandlerforening",  jonka  johtamana  kirja- 
kauppaolot  ovat  saavuttaneet  korkean  kehitys- 
kannan.  Paitsi  tätä  yhdistystä  koko  kirja- 
kauppamaailmaa  varten  ovat  kustantajat  ja  la- 
jittelukirjakauppiaat  perustaneet  erikoisammatti- 
yhdistyksiä  sekä  sairas-  ja  apukassoja.  Vii- 
koittain ilmestyvä  „Xordisk  Boghandlertidende", 
muodostaa  yhdyssiteen  kustantajien  ja  kirja- 
kauppojen välillä.  Kansan  lukumäärään  verra- 
ten on  kustannustoiminta  Tanskassa  hyvin  vil- 
kas. Huomattavat  yleistajuiset  tieteelliset  teokset 
sekä  suurten  kirjailijain  (Ibsen,  Björnson,  Lie) 
teokset  ovat  levinneet  suurissa  painoksissa.  Köö- 
penhamina on  k:n  keskuksena.  Suurin  kus- 
tannusliike on  tunnettu  ,,Gyldendalske  Boghandel 
—  Nordisk  Forlag",  joka  on  muodostunut  useiden 
huomattavien  liikkeiden  }'hteeiiliittymisen  k<autta. 
Tällä  liikkeellä  on  erikoinen  haaraosasto  Kris- 
tiaaniassa  Norjaa  varten  ja  se  on  kustantanut 
useimpien  Norjan  suurkirjailijain  teokset.  Tans- 
kassa on  kaikkiaan  n.  400  kirjakauppaa  ja  pien- 
tenkin paikkakuntien  kirjakaupat  ovat  hyvin  ja 
asiantuntemuksella   järjestetyt. 

Norjassa  ilmestyi  ainoastaan  hyvin  vähän 
kirjoja  siihen  aikaan  kun  maa  oli  yhdistetty 
Tanskaan.  Kirjallisuuden  tarve  oli  vielä  vähäi- 
nen, ja  kun  kirjakieli  oli  miltei  sama  kuin  Tans- 
kan, muodostui  Kööpenhamina  Norjankin  kirja- 
kaupan keskuspaikaksi.  Eroamisen  jälkeen  Tans- 
kasta ja  sittenkuin  kansallinen  liike  oli  tullut 
voimakkaaksi,  saavutti  norjalainenkin  k.-laitos 
suuremman  merkityksen.  Kuitenkin  käyttävät 
useat  huomattavat  norjalaiset  kirjailijat  yhä 
edelleen    tanskalaisia    kustantajia,    koska    heidän 


947 


KIrJake — Kirjakieli 


948 


teoks-ensa  uiiidcn  kuutta  saavuttavat  iiieuekkiä 
myöskin  Tanskassa.  V.  1851  perustettiin  „Den 
uorske  boghaudlerforening;",  joka  yhä  edelleen  on 
norjalaisen  kirjakaupan  perustuksena  ja  on  jär- 
jestänyt kirjakauppaolot  hyvälle  kannalle.  Kaikki 
tärkeämmät    kustantajat    asuvat    Kristiaaniassa. 

Ruotsin  k.-laitos  sai  vakavuutta  1843  perus- 
tetun ..Svenska  bokförläggare-föreningen"  nimi.=en 
yhdistyksen  kautta.  Henkilökohtaisten  erimieli- 
syyksien takia  osa  kustantajia  erosi  tästä  yh- 
distyksestä 1SS7  perustaen  uuden  yhdistyksen 
..Nya  bokförläggareföreningen".  joka  kuitenkin 
on  toiminut  samojen  perusteiden  mukaan  kuin 
vanhempikin  yhdistys.  Kullakin  yhdistyksellä 
on  oma  viikkolehtensä.  K.-laitos  on  hyvin  jär- 
jestetty ja  kustannustoiminta  on  vilk.as.  Tuk- 
holma on  kirjakaupan  keskuspaikka.  Suurimmat 
kustantajat  ovat  P.  A.  Norstedt  &  Söner  ja  Al- 
bert Bonnier,  joista  edellinen  kustantaa  etupää.ssä 
koulukirjallisuutta  ja  jälkimäinen  kaunokirjalli- 
suutta. 

Suomessa  oli  se  vähäinen  kirjakauppa, 
mitä  uskonpuhdistuksen  ajasta  alkaen  harjoitet- 
tiin, kirjansitojien  hallussa.  Heidän  ammatti- 
kunnalleen oli  asetuksilla  myönnetty  oikeus 
paitsi  kirjojen  sitomiseen  myös  niiden  kustanta- 
miseen ja  myymiseen.  Kirjoja  myivät  kuitenkin 
myös  varsinkin  saksalaiset  matkustavat  kirja- 
kauppiaat, jotka  toivat  mukanaan  latinankieli-  j 
siä  teoksia  sekä  hartauskirjoja.  V.  1617  koetet- 
tiin saada  varsinainen  kirjakauppa  perustetuksi 
Turkuun.  Kuninkaallinen  valtakirja  myönnettiin 
eräälle  henkilölle  kirjakaupan  ja  kirjapainon  pe- 
rustamiseen, mutta  yrityk.sestä  ei  tullut  mitään. 
Vasta  Turun  yliopiston  perustamiseni  1640)  jälkeen 
sai  kirjojen  kauppa  maassamme  jonkun  verran 
suuremman  merkityksen.  Ensimäinen  kirjapaino 
perustettiin  myös  silloin  (1642)  ja  yliopiston  puo- 
lelta tehtiin,  mitä  vähäiset  varat  sallivat,  kirjal- 
lisuuden ja  sen  leviämisen  hyväksi.  Arkkipiispa 
.Juhana  Gezelius  vanhempi  (ks.  t.)  on  kirja- 
kauppa-alallakin suorittanut  tärkeän  tehtävän. 
Hän  kustansi  itse  suuren  määrän  suomenkielisiä 
hartauskirjoja,  oppikirjoja  sekä  uudet  painokset 
Uudesta  testamentista  ja  koko  Baamatusta.  joita 
hän  sitten  etupäässä  papi.ston  välityksellä  levitti 
hiippakuntaansa  ja  koko  maahan.  Ison  vihan  ai- 
kana joutui  se  vähäinen  kirjakauppalaitos,  mikä 
siihen  a.sti  oli  syntynyt,  kokonaan  häviöön.  Vasta 
1700-luvun  loppupuolella  Porthanin  aikoina  elpyi 
taas  kirjallinen  elämä  maassamme  ja  samalla 
myös  kirjakauppakin  sai  .suuremman  merkityk- 
sen. Vielä  ISOO-luvun  alkupuolella  olivat  kirja- 
kauppaolot maassamme  kuitenkin  aivan  alku- 
peräisellä kannalla.  Turussa  ja  muutamissa 
muissa  kaupungeissa  oli  vähäisiä  varsinaisia 
kirjakauppoja.  Muualla  pitivät  kirjansitojat  tai 
yksityiset  asianharrastajat  huolen  siitä  pienestä 
kirjallisuuden  tarpeesta,  mikä  oli  olemassa.  V. 
1858  kauppaneuvos  F.  W.  Frenckell,  professori 
Z.  Topelius,  maisteri  S.  G.  Elmgreu.  kirjakaup- 
pias B.  A.  Thunberg  ja  maisteri  P.  Tikkanen  pe- 
rustivat ..Suomen  kustannusyhdistyksen",  johon 
kaikki  sen  ajan  huomattavimmat  kustantajat, 
useimmat  yksityisiä  henkilöitä,  jotka  kustansivat 
omia  teoksiaan,  liittyivät.  Alussa  oli  yhdistyk- 
sellä 16  asiamiestä  (varsinaista  lajittelukirja- 
kauppaa)  14  kaupungissa.  Nyt  on  asiamiesten 
luku     65     ja     niitä     on     kaikissa     maamme     kau- 


pungeissa. Suomen  kustannusyhdistykseen  kuulu- 
vat useimmat  ja  suurimmat  kustannusliikkeemme, 
muutamat  nuoremmat  liikkeet  perustivat  190" 
eri  yhdistyksen  ..Suomalaisen  kustantajaliiton". 
Maaseudun  kirjakauppaolojen  järjestämiseksi  on 
sitäpaitsi  erikoinen  kustantajien  yhdistys  ,.Maa- 
laiskirjakauppaliitto",  joka  on  ottanut  yhteisiä 
asiamiehiä  tärkeämpiin  maaseutupaikkoihin 
koettaen  näistä  vähitellen  saada  varsinaisia  kirja- 
kauppoja syntymään.  Paitsi  näitä  maaseudun 
vhteisiä  asiamiehiä  on  suurimmilla  kustantajil- 
lamme vielä  runsaasti  asiamiehiä  pienemmilläkin 
paikkakunnilla,  jotka  pitävät  huolta  paikkakun- 
tansa kirjallisuu.starpeen  tyydyttämisestä  ja 
koettavat  saada  kirjallista  harrastusta  kasva- 
maan. Lajittelukirjakauppiailla  on  oma  yhdistyk- 
sensä omia  ammattikysymyksiänsä  varten.  Aina 
1890-Iuvulle  saakka  ilmestyi  paljoa  runsaammin 
ruotsinkielistä  kirjallisuutta  kuin  suomenkielistä, 
mutta  sen  jälkeen  on  suhde  muuttunut,  ja  nyt  on 
suomenkielisten  kirjain  luku  melkoista  suurempi 
sekä  painokset  paljoa  suuremmat  kuin  ruotsin- 
kielisten. Suurimmat  suomenkielisen  kirjallisuu- 
den kustantajat  ovat  Werner  Söderström  osake- 
yhtiö Porvoossa  ja  Kustannusosakeyhtiö  Otava 
Helsingissä.  A.    R-t. 

Kirjake  ks.  Kirjasin. 

Kirjakieli  merkitsee  sananmukaisesti  sitä 
(kansallis)  kielen  kielimuotoa,  jota  käytetään 
asianomaisen  kansan  kirjallisuudessa.  Milloin 
kirjallisuudessa  käytettävä  kieli  melkoisesti  poik- 
keaa jokapäiväisessä  elämässä  käytettävästä  puhe. 
kielestä,  muodostaa  k.  vastakohdan  viimeksimai- 
nitulle: kun  kirjakieltä  näin  ollen  käytetään  juh- 
lallisemmassa esityksessä  (julkisessa  esiintymi- 
sessä ja  opetuksessa),  niin  se  siis  muodostaa 
jonkinmoisen  ylempien  tyylilajien  kielen  (ruots. 
sanotaan  usein  „högspräk",  „högsvenska";  tämä 
nimitys  nähtävästi  oikeastaan  on  mukailu  .saksa- 
laisesta sanasta  „hoch deutsch",  joka  ei  oikeastaan 
merkitse  „ylempää"  kielimuotoa,  vaan  ,. ylimaan" 
kieltä).  Tavallisesti  k.  sanaa  kuitenkin  käytetään 
laajemmassa  merkityksessä:  tarkoittamaan  kirjal- 
lisuudessa käj'tetyu  kielimuodon  ohella  tämän 
kanssa  olennaisesti  yhtäpitävää  n.  s.  sivistynyttä 
puhekieltä:  k.  tässä  merkityksessä  on  sama  kuin 
yleiskieli,  joka  nimitys  johtuu  siitä,  että 
tätä  kielimuotoa  asianomaisen  kielen  koko  alueella 
ymmärretään  ja  myös  käytetään  opillisen  sivis- 
tyksen saaneiden  puhekielenä.  Siihen  vallitsevaan 
asemaan  nähden,  joka  k:llä  on  muihin  kielimuo- 
toihin verraten,  sitä  myös  on  nimitetty  „valta- 
kieleksi"  (joka  nimitys  ehkä  paraiten  sopii  vas- 
taamaan ruotsissa  yleistä  nimitystä  ,,riksspräk"). 
K.  „yleis"-  1.  „valtakielen"  merkityksessä  on 
vastakohtana  paikkakunnallisille  eli  kansanmur- 
teille, mutta  ei  murteille  yleensä.  Kirjakieli  on 
nimittäin  periaatteellisesti  sekin  yksi  asianomai- 
sen kansalliskielen  kielimuoto  eli  ,. murre"  muiden 
joukossa,  jolla  on  omat,  sitä  muista  saman  kie- 
len murteista  erottavat  ominaisuutensa.  Säännön 
nuikaan  kirjakielet  ovat  siten  syntyneetkin,  että 
joku  muita  mahtavammassa  tai  keskisemmässä 
a.semassa  oleva  murre  on  otettu  kirjoituksessa  käy- 
tettäväksi. Yleensä  on  kuitenkin  k.  ollut  moni- 
naisempien vaikutusten  alaisena  kuin  kansan- 
murteet: alusta  aikain  ja  pitkin  matkaa  siihen 
ovat  vaikuttaneet  muiden  kirjakielten  mallit  sekä 
useammat    saman    kielen    murteet,    vieläpä    ovat 


949 


Kirjakkalan  ruukki — Kirjankoristus 


950 


kirjoitetut  muodot  vaikuttaneet  Uiintämiseenkin, 
ja  edelleen  on  kirjallisuuteen  kiinnetty  muoto 
omiaan  keliitystii  pldiittiiiniiäii,  jonka  vuoksi  k. 
yleensä  on  vanhoillisempi  kuin  kansanmurteet 
(aivan  lukuunottamatta  sitii,  että  k:n  kirjallinen 
muoto,  sen  oikeinkirjoitus  useasti  on  aiintämi- 
sesta  jäljellä).  Sitä  paitsi  k.  on  suuremmassa 
miiärin  kuin  kansanmurteet  joutunut  itsetietoisen 
kehittämi.sen  ja  muodostelcmisen  alaiseksi.  — 
Useinkin  on  jo  ennen  kirjallisen  kiintämison  ta- 
pahtumasta jokin  murre  (valtiollisten,  uskonnol- 
listen tai  liikeolojen  johdosta)  saavuttanut  jossa- 
kin mäiiriissii  yleiskielen  a.seman,  nmtta  varsinai- 
sesti on  kuitenkin  yleiskieli  .syntynyt  vasta  kir- 
jallisen kiintämisen  mukana:  kirjoituksessa  käy- 
tetty kielimuoto  on  samassa  kulttuuripiirissä  (val- 
tiollisessa, uskonnollisessa,  sivistyksellise.ssä)  ope- 
tuksen ja  kirjallisuuden  kautta  levinnyt  yhä  laa- 
jemmalle, vieläpii  siten,  että  se  monesti  on  tasoit- 
tavasti  vaikuttanut  kansanmurteisiin,  eräiUsä  ta- 
pauksessa ne  tykkänään  hävittänytkin.  —  Ko.ska 
yhteinen  k.  on  kansakunnan  kansallisen  ja  sivis- 
tyksellisen yhteyden  huomattavimpia  tunnus- 
merkkejä, niin  kaikki  sivisty.skansat  sen  kehittä- 
mi.selle  ja  vaalimiselle  omistavat  erityistä  huolta. 

E.    N.    S. 

Kirjakkalan  ruukki  (omist.  „T  y  k  ö  b  r  u  k  s 
u  k  t  i  e  b  o  1  a  g" ;  ks.  Teijon  ruukki),  Per- 
niön pitäjässä  lähellä  Salonliihte.a,  siihen  laske- 
vassa joessa  olevain  koskien  (n.  150  hv.)  ääressä. 
Perniön  asemalle  Turun-Karjan  radalla  15  km; 
oma  laivasilta  Turun-Helsingin  väylän  varrella. 
— ■  Ruukin  perusti  vapaaherr.a  Lauritsa  Creutz 
nuor.  1686:  sen  valmistus  on  käsittänyt  sulain- 
pötkyjä  ja  kankirautaa;  1908  valmistettiin  o48,7 
tonnia  edellistä,  12,:  tonnia  jälkimäistä;  käytetty 
takkirauta  oli  kotimaista.  V:sta  1909  valmis- 
tetaan yksinomaan  tehdas-  ja  mustatakeita,  ku- 
ten aikaisemminkin  vähemmässä  määrässä  (1008: 
1,759  lapioa,  1,441  kirvestä  ja  vasaraa,  32,100  eris- 
täjäkoukkua).  Erikoistuotteena  ovat  useamm.m- 
malliset  viikatteet.  Valmistusarvo  (1909)  35,000 
mk.  (1908:  108,500  mk.).  —  K:n  ruukkiin  kuuluu 
2'/j  manttaalin  tila,  jolla  on  180  tynn.  .ala.i  pel- 
toa. —  Työmiehiä:  ruukissa  30,  maatöissä  20 
(1910).  Heillä  on  vapaa  asunto  ja  lämpö  sekä 
lääkärinlioito;  sairaskass.a  yhteinen  Teijon  työ- 
miesten kanssa.  —  Euukilla  on  v:sta  1904  me- 
tallinappitehdas,  omist.  „Helsingfors  knappfab- 
rik",  valmistusarvo  n.  20,000  mk.  E.  E.  K. 

Kirjalabotn,  s.  o.  Karjalanpohja,  on  isl.  tari- 
noissa esiintyvä  Suomenlahden  sisäosan  nimi. 
Siellä  kerrotaan  kuningas  livar  Laajasylen  hii- 
kuneen  sotaretkeltä  n.  v:n  700  paikoilla.    K.  G. 

Kirjalaland  ks.  Karjala. 

Kirjallinen,  kirjallisuutta  koskeva;  usein  eri- 
tyisesti kaunokirjallisuutta  koskeva,  e.sim.  ,.kir- 
j.iUisesta  arvosta"  puhuttaessa:  kirjallistaiteelli- 
nen.  J.    E-l. 

Kirjallinen  kritiikki  ks.  Kritiikki. 

Kirjallinen  kuukauslehti,  1866-80  Helsingissä 
kerran  kuukaudessa  ilmestynyt  aikakauskirja, 
jonka  tarkoitus  oli  käsitellä  tieteellisiä  ja  kir- 
jallisia aineita  ynnä  sen  ohessa  myöskin  ottaa 
valtiollisia  ja  yhteiskunnallisia  kysymyksiä  tar- 
kastettavaksi. Sen  toimittajina  olivat  ensi  vuo- 
sina K.  Bergbom,  B.  F.  Godenhjelm,  J.  V.  Oalam- 
nius  ja  Jaakko  Forsman,  sittemmin  oli  päätoi- 
mittajana Yrjö  Koskinen. 


Kirjallinen  omistusoikeus  ks.  Omistus- 
oikeus. 

Kirjallishistoria  ks.  Kirjallisuushis- 
toria. 

Kirjallisuus,  inhimillisen  hengen  kirjoituksen 
muotoon  puettujen  ilmauksien  ja  pyrintöjen  koko- 
naisuus. K.  voidaan  jakaa  aikakausien  (esim. 
vanhan,  keski-  ja  uuden  ajan  k.),  kansojen  tai  la- 
jien nuik;ian  (esim.  tieteellinen,  kaunokirjallinen, 
uskonnollinen,  ammatti-k.).  Ahtaammassa  iner- 
kiniiö.ssä  k  :11a  tarkoitetaan  varsinaista  k  a  u- 
n  o-k:t  ta.  Kansalliskirjallisuudesta 
ks.  t.  Maailmankirjallisuudella  tar- 
koitetaan sellaisia  kirjallisia  tuotteita,  joita  voi 
pitilä  koko  valistuneen  ihmiskunnan  henki.senä 
yhteisomaisuutena.  J.    }l-l. 

Kirjallisuushistoria,  ka\inokirjallisuuden,  maa- 
ilmankirjallisuuden j:i  kirjailijain  vaiheiden,  ke- 
hityksen ja  luonteen  tieteellinen  esitys.  Teoksia, 
jotka  esittävät  kirjallisuushistorian  tehtäviä  ja 
metodeja:  Elster,  „Principien  der  Literaturwis- 
sensehaft"  (I,  1897)  ;  Sherman,  „Analytics  of  lite- 
rature"  (1893);  Lacombe,  „Introductiou  il  This- 
toire  literaire"  (1898);  Gayley  and  Scott,  „An 
introduction  to  the  methods  and  materials  of 
literary  critieism"  (1899)  ;  G.  Renard,  „La  ra6- 
thode  scientifique  de  Thistoire  litt^raire"   (1900). 

Eri  maiden  kirjallisuutta  käsitteleviä  teolcsia 
on  mainittu  kunkin  maan  kirjallisuuden  vaihei- 
den esityk.sen  lopussa.  Maailmankirj;illisu\itta 
käsitteleviä  teoksia:  Scherr,  „Tllustrierte  Ge- 
.schichte  der  Weltliteratur"  (IV  :s  pain.  1'JOO, 
2  n,) ;  De  Guliernatis,  „Storia  universale  della 
letteratura"  (1883-85,  18  n.);  Karpeles,  „Allge- 
meine  Geschichte  der  Literatur"  (1901,  2  n.); 
Vapereau.  „Dietionnaire  universel  des  littöratu- 
res"  (2  pain.  1884)  ;  Dant6s,  „Dietionnaire  biogra- 
phique  et  bibliographique"  (1875)  ;  Grisebaeh, 
„Weltliteraturkatalog"  (2  pain.  1905)  ;  Otto  Hau- 
ser,  ,,Weltgeschichte  der  Literatur"  (1910)  ;  „YJei- 
nen  kirjallisuuden   historia'".]  J.   E-l. 

Kirjaltaja,  kaikkien  kirjapainoalalla  työsken- 
televien   ammattinimi, 

Kirjankoristus,  Vanhimpia  painotuotteita  kir- 
janpainaja ei  it.se  koristanut,  vaan  jätettiin  pai- 
naessa aukkoja  alkukirjaimille  (ks.  Initsiaali) 
ja  koristeille,  jotka  ostaja  varojensa  mukaan  sai 
teettää.  Niinpä  toisissa  tämän  ajan  kirjoissa  on 
käsintehtyjä  koristeita,  kun  taas  toiset  ovat  ko- 
konansa jääneet  niitä  vaille.  Pian  kuitenkin 
kirjapainotaidon  kehittyessä  leikattiin  puulaaltoi- 
hin  taidokkaita  alkukirjaimia,  reuna-  ja  loppu- 
koristeita.  Kirjankoristukset  noudattivat  tieten- 
kin ajan  makusuuntaa  ja  vallitsevaa  taidetyyliä. 
15:nnen  vuosis.  loppupuoliskolla  oli  pääasialli- 
sesti vallalla  goottilainen  tyyli.  16:nnen  vuosis. 
alussa  renesanssityyli  alkoi  saada  jalansijaa, 
ensin  Italiassa,  sitten  Saksassa  ja  Ranskassa. 
Monin  paikoin  piirtäjät,  puunleikkaajat  ja  vas- 
kenpiirtäjät  lyöttäytyivät  yhteen  ja  työskenteli- 
vät etupäässä  kirjojen  koristamiseksi  ja  kuvit- 
tamiseksi. Varsinkin  nimilehtien  ulkoa.suun  pou- 
tiin paljon  huolta.  Kirjankoristuksen  mestareista 
mainittakoon  Israel  van  Menckenen  (kuva  5)  ja 
Hans  Holbein  nuor.  (kuva  2)  Baselista,  H.  Burg- 
maier  Augsburgista,  L.  Cranach  Wittenbergissä 
ja  Haliessa,  H.  S.  Beham  Frankfurtista,  Anton 
von  Worms  Kölnistä.  Ranskasta  mainittakoon 
Geoff roy    Tory.    Kaikki    16:nnen    vuosis.    kirjan- 


Kirjankoristuksia. 


Kuva    I,     Liica  I*ulci"n  „Ciriffo  Calvaneo"  nimisen  ker- 

toniarunun  nimilehti  (n.  1475). 

Italialaista  renesanssityylia. 


Kuva  2.     Holbeinin  tekemu  nimilehti  (n.  1540). 
Saksalaista  renesanssityylia. 


Kuva  .1     XimiU-hti  (paavi  rrbanus  VIII:n  runot),  Ru- 
bensin alkuteos,  Gallen  kaivertama  (Antverpen). 
Barokkityyliä. 


Kuva  4.     Ranskatainan  nimilohli  (C.  P.  Maril- 

lier'n  tekemil,  1770). 

Uokoko  tyyli  il. 


«53 


Kirjanpito 


954 


Kuva  5.    (iixiitilainpn  alku- 
kirjain (M)   !.  van  Mencke- 
npnin  fkonijl. 


(kuvat   4 
uittakoon 


koristeet  ja  -kuvat  ovat  puupiirroksia.  Saman 
vuosisadan  lopulla  alkoi  vaskipiirros  päästä  etu- 
alalle varsinkin  Ant- 
vcrpenissa.  missii  Eu- 
liens  (kuva  3)  ja  hänen 
oppilaansa  Plautiuille 
y.  m.  painajille  piirsi- 
vät kuvia,  jotka  kai- 
verrettiin vaskeen. 
ISMinella  vuosis.  mel- 
kein kaikki  kirjan- 
koristeet  ja  kuvat  piir- 
rettiin vaskeen;  puu- 
,  piirrosta  käytettiin 
vain  poikkeustapauk- 
sissa. Ranskassa  ja 
Alankomaissa  kirjan- 
koristelu  kohosi  kor- 
kealle rokoko-ajalla 
ja  6).  Ranskalaisista  mestareista  mai- 
kaivertajat  L.  Cars,  Cochin,  Gravelot, 
riioffard,  Moreau. 
10:nnellä  vuosis. 
lakattiin  käsittele- 
mästä kirjaa  taide- 
teoksena; puupiir- 
ros oli  kuitenkin 
yleisesti  käytiin- 
nössä.  Taideteolli- 
suuden elpyessä 
1870-luvulla  pääsi- 
vät taiteelliset  vaa- 
timukset kirjankoristuksenkin  alalla  taas  kuu- 
luviin. Aluksi  renesanssin  painotuotteet  otettiin 
malliksi  ja  mentiin  niin  pitkälle  että  itse  tekstin 
käsittely  laiminlyötiin.  Elpymisajan  alkajista  on 
mainittavin  engl.  William  jlorris  (kuva  7) ,  joka 
sai   aatteensa   vanhoilta   italialaisilta  ja  saksalai- 


NOTE  BY  WILLiAM  MORRIS 
ON  His  a:ms  in  FOUNDING 
THE  KELMSCOTTPRESSA«jf> 
BEGAN  pnnting  books  wiih 
ihehopeofproducmgsomewhich 
wouId  havc  a  definitc  cUim  to 
beauty,  whilc  at  the  s*nte  rime 
Key  should  be  e»y  to  fcad  and 
ortrou' 
««entri- 
lave  always 
been  agrcat  admirer  of  the  calligtaphyof  ' 


Kuva  6.    Ran.-kalainen  loppu- 
koristo  (lil.i). 


w;^    ^'jm\  thcy  should  bt  easy  to  f«^ 

\V^  ^^y  should  notdajiletheeye.t 

^j\  L    ble  the  inlellcct  of  the  fcader  by  et 

1  I]  cityof  form  inlhc  letters.  I  have 


theMiddlc Ages.ÄCoftheearlierpnnting  j 
which  took  its  place.  As  to  the  fiftccnth-  ( 
cetstury  book3,  I  had  noticed  that  they  ^ 

J  wer«*IwaysbeautifuIbyforceofthemcre 
typography,  even  withoi;t  the  added  or*  ^ 

)  namcnt,  with  which  irtany  of  them  are 
SO  lavishly  supplied.  Anartsvasthe  es- 
scnceofmyundertakmgtoprodueebooks  | 
whtch  it  wouldbcapleasuretolook  upon  (S 

'  as  pieces  of  prinring  and  artangcment  of  i 
typc.  Looking  at  my  ad venture  from  this 
point  of  viev/  thcn.  I  found  I  had  to  con. 
sidcr  chicQv  the  folIowtng  things;  the  ^ 
paper.  the  form  of  the  type.  the  reUtive  C 
spacing  of  the  tetxers.  the  aords,  and  the  \ 


Kuva 


\\'illiani  Morrisin  kuristama  kirjan- 
sivu (Lontoo,  n.  1895). 


silta  mestareilta.  Vapaammin  liikkui  taidemaalari 
Walter  Crane  j:i  palasi  löOO-luvun  painajiin  saa- 
dakseen taitoelli-selta  kannalta  eheä.sti  vaikutta- 
via kirjansivuja.  Vasta  kuluneen  vuosisadan  lo- 
pulla alkaa  kirjankoristtiksessa  kuvastua  oman- 
kin ajan  taide.  vrt.  Kirja:  Kirjansidonta. 

Kirjanpito.  .Joka  taloudessa  on  tärkeää  tun- 
tea omaisuuden  kulloinenkin  tila  ja  saavutetut 
tulokset  sekä  mikäli  mahdollista  saada  katsaus 
itse  talouden  vaiheisiin  ja  tuloksiin  vaikutta- 
neisiin asianhaaroihin.  Näiden  seikkojen  selvit- 
täminen tapalittm  k:n,  s.  o.  erityisen,  tätä  tar- 
koitusta varten  järjestetyn  omaisuuden  ja  sen 
muutosten  miiistiinmerkitsemisen  kautta.  K:n 
tehtävänä  on  sekä  antaa  seikkaperäisiä  yksityis- 
kohtaisia tietoja  omaisuudesta  että  olla  yksityis- 
taloudellisena  tilastona.  Ennen  kaikkea  on 
kirjanpito  välttämätöntä  taloudellisissa  yrityk- 
sissä. Lainsäädäntömme  katsookin  sen  erityisesti 
kauppiasten  velvollisuudeksi  (v:n  1SC8  konkurssi- 
sääntö, 8:s  luku,  §  109;  kauppiaiksi  katsotaan 
tiissä  myös  vakuutus-,  teollisuus-  ja  kuljetus- 
liikkeiden   harjoittajat). 

Yleensä  k.  käsittää  aika-ajoittain,  tavallisesti 
ainakin  vuosittain,  laadittavia  kokonaiskatsauk- 
sia omaisuuden  tilaan  sekä  jatkuvaa  omaisuuden 
muutosten,  muistiinmerkitsemistä  välillä  olevina 
talouskausina.  Edellisiä  ovat  vuosibilans- 
s  i  t  (yleisemmin  omaisuus-  1.  varalli- 
suusbilanssit),  joissa  on  esitettyinä  sum- 
mittain toiselta  puolen  varat  ja  toiselta  puolen 
velat  sekä  puhdas  omaisuus  (varojen  ja  velkojen 
erotus,  varallisuuden  ilmaisija)  kahtena  vastak- 
kaisena, samaan  loppusummaan  päättyvänä  ryh- 
mänä (liite  1).  Vuosibilanssien  pohjana  on 
seikkaperäinen,  todellisuuden  mukaan  laadittava 
luettelo  varoista  ja  veloista,  inventtaari 
(liite  2).  Tavallisin  merkitsemistapa  jatkuvassa 
kirjanpidossa  on  tili,  jonkun  omaisuusosan  suh- 
teen tapahtuvien  muutosten,  enenemisten  ja  vähe- 
nemisten, merkit-seminen  kahteen  vastakkaiseen 
ryhmään,  niin  että  kummatkin  voidaan  erik- 
seen laskea  yhteen  ja,  huomioonottamalla  aikai- 
sempi tila,  määrätä  muuttunut  tila.  Siten  mer- 
kitään esim.  kassassa  olevista  rahoista  pidettä- 
vään tiliin,  kassatiliin,  toiselle  puolelle  ra- 
hojen enenemiset  (kassaan  tulleet  rahat)  ja  toi- 
selle rahojen  vähenemiset  (kassasta  maksetut  ra- 
hat: liite  3).  Kun  sekä  aloitettaessa  ollut  määrä 
että  lopetettaessa  oleva  myöskin  merkitään  ti- 
liin, päättyvät  kummatkin  ryhmät  yhtäsuuriin 
loppusummiin.  Vasemmanpuoleisen  ryhmän  ot- 
sakkeena käytetään  useimmiten  sanaa  d  e  b  e  t 
ja  oikeanpuoleisen  otsakkeena  kredit  (lat.,  -  on 
velkaa,  on  saamassa ;  vastaavat  itseasiassa  +  ja 
—  merkkejä).  Jos  ryhmät  ovat  eri  sivuilla,  kä- 
sittää tili  kaksoissivun,  folion;  jos  ne  ovat 
rinnan  samalla  sivulla,  on  tili  paginoitu 
liite  4).  Toisinaan  tehdään  muistiinpanoja  aika- 
järjestykseen luettelon  tapaan  eräisiin  muistiin- 
panokirjoihin  (päiväkirjoihin,  khideihin,  memo- 
riaaleihin  y.  m.:  liite  5)  siirtoa  varten  toisiin 
kirjoihin;  vielä  käytetään  taulukkoja  y.  m.,  jopa 
graafillistakin   esitystä. 

Merkitsemisiä  sanotaan  k:ssa  lyhyesti  vien- 
neiksi. Viennin  eri  osia,  päiväystä,  asiaseli- 
tystä,  rahamääriä  y.  m.  varten  on  kirjoissa  (ti- 
leissä y.  m.)  eri  sarekkeita;  rahasarekkeita 
on  tavallisesti  kaksi:   etusareke,  jota  käyte- 


955 
Liite    1 


Kirjanpito 


966 


\'aral. 


Vuosihilniissi  joiiliili.  31  p:uu   HUI. 


Vctut. 


1 

565 

7467 

40785 

18037 

1084 

40 
15 
M 
75 
59 

5669 

3162 

1700 

57407 

70 
28 

95 

Tilivelkoja 

Kassakreditiivilainu 

Puhdas  omaisuus 

Tilisaatavia  .         

Smk. 

67939 

93 

Smk. 

67939 

!2 

Liite  2 


Helsingissä  jouluk.  31   p.   1911. 
A".   S.    Lehtovaara. 


Ittvevttaari  jouluk.  31   ji:>ia    Hill. 


1.    Rahaa. 
Kassassa    .    . 


2.  SaamarekseleiUt. 

K.  H.  La.nksola,  Helsinki,  per  17/1  -12 

Laine  le  Kurapp.,  Rauma,     „      4,'3    „ 

3.  Tavaroita. 

Riokahvia  N:o  33,  H.  C.  30/300,  271  silkkiä.  18428  nettokg.  a  1/31     .    . 
Laguarakahvia  N:o  7,  K.  &  S.  78,200,  123  sakkia,  8364  nettokg.  A  1,99 

4.  Tili.*!aatavia. 

P.  Heikkinen,  Hameenlinna. 
M.  Erkkilä  4  Kumpp.,  Lahti, 
K.  Tuomivuori,  Porvoo. 
R.  S.  Salonen,  Tampere, 

6.    Kalustoa. 
Erikoisluettelon  mukaan 


per  10/1 -12 

12'2 

l      2  3  ," 

,    20/3  „ 


Poistoa  10%. 

B.    Velat. 

1.     Velkacckseteitä. 

C.  Braun  &  C:o,  Lyypekki,  per  12,2-12  Rmk.  4.561:30  k  124/30.     . 

S.     Tilkelkoja. 

Krause  4  Schonkopf,  Hampuri,  per  12  1-12  Rmk.  1751:63  il  124,30 
A.  K.  Vainiomaa,  Helsinki,  per  26/3  -12 

3.    Kassakreditiicitaina. 
Velka  kreditiiville  Kansallis-osakepankissa 


C.    Puhdas  omaisuus. 


Varat 
Velat 


Puhdas  omaisuus 


D.     Tulos. 


Puhdas  omaisuus  31/12-11 
.,     -10 


Voitto  1/1—31/12-11 


3456 
4010 


24140 
16644 


2961 

8530 

911 

5634 


1205    10 
120    51 


.Smk. 


217.7 
985 


28 


Smk. 


Smk. 


Helsingissä  jouluk.   31    p:nä   1911. 


.565 


7467 


40785 


1H037 


67939 


.5669 


:ilfi2 
1700 


67939 
10.531 


57407 
50110 


7297 


A'.   M.   Lehtovaara. 


40 


15 


04 


59 


93 


70 


57407    95 


35 


tään  etupäässä  laskutoimituksia  varten,  ja  p  ä  ä- 
sareke,  jota  käytetään  lopullisia  vientimääriä 
varten.  Ensimäisen  viennin  tekoa  tiliin  (tai  kir- 
jaan) sanotaan  tämiln  avaamiseksi  ja  itse 
vientiä  avaus  vienniksi,  viimeisen  viennin 
tekoa  tilin  (tai  kirjan)  päättämiseksi  ja 
itse  vientiä  päätösvienniksi.  Tilissä  sa- 
notaan aloitettaessa  ja  lopetettaessa  olevaa  mää- 


rää  jäännökseksi    1.    saldoksi    (avaus- 
jäännös    ja    p  ä  ä  t  ö  s  j  ä  ä  n  n  ö  s) . 

K.  voi  tapailtua  täydellisemmin  tai  epätäydel- 
lisemmin,  seikkaperäisemmin  tai  ylimalkaisem- 
min ja  yleensä  eri  näkökolitia  silmällä  pitiien. 
Sen  mukaan,  minkälaisia  tietoja  halutaan  tai 
pidetään  riittiivinä,  voidaan  esim.  joko  vain 
eräitä    yhtämittaista     huomiota     vaativia     varoja 


957 


Kirjanpito 


958 


ja  velkoja  telulii  jatkuvan  kirjanpidon  esineiksi 
tai  käsitellä  tällä  tavoin  toiselta  puolen  kaikkia 
erilaisia  varoja  ja  velkoja  ja  toiselta  puolen 
puhdasta  omaisuutta.  Tämän  mukaan  erote- 
taan tavallisinipina  kirjanpitojärjestel- 
minä yhdenkertainen  k.  ja  kahden- 
kertainen k.  Tavallisesti  on  yhdenkertai- 
sessa kirjanpidossa  tilinpidon  esineenä  vain  puh- 
das raha  ikassatili)  ja  avonaiset  saatavat  ja  ve- 
lat (henkilötilit :  velallis-  ja  velkojatilit ;  näihin 
nähden  voidaan  noudattaa  sitä  yksinkertaista 
sääntöä,  että  mitä  joku  henkilö  saa,  se  viedään 
hänen  tilinsä  debetiin,  ja  mitä  antaa,  hänen  ti- 
linsä kreditiin  :  liite  6) .  Paitsi  i  n  v  e  n  1 1  a  a  r  i- 
ja  bilanssikirjaa  on  siten  yleensä  vain 
k  a  SS  a  kirja  kassatiliä  varten  ja  reskontra 
(henkilökirja :  velalliskirja  ja  velkojakirja)  hen- 
kilötilejä  varten,  jota  usein  väärin  kyllä  sano- 
taan yhdenkertaisen  kirjanpidon  piiäkirjaksi, 
hinnoittelu-  1.  k  a  1  k  y  1  i  k  i  r  j  a  tavaroi- 
den hinnoittelua  varten  ja  erinäisiä  muistiin- 
panokirjoja  (tilaus-,  ja  myymäläkladeja,  maksu- 
päiväkirjoja  y.  m.).  Kun  yhtämittainen  k.  kä- 
sittää ainoastaan  eräitä  osia  omaisuudesta,  voi- 
daan tämän  tilasta  saada  käsitys  vain  vuosi- 
bilanssin  ja  inventtaarin  kautta;  tulos  voidaan 
laskea  vain  epäsuorasti  puhtaan  omaisuuden 
määrää  sen  aikaisempaan  määrään  vertaamalla 
ja  ilman  että  tiedetään,  miten  tulos  on  aiheu- 
tunut, tai  saadaan  katsausta  talouden  vaiheisiin. 
Yhdenkertaista  k:oa  täytyy  siis  pitää  varsin 
puutteellisena.  Se  esiintyy  kuitenkin  etenkin 
pienemmissä  liikkeissä  usein  käytännössä.  Kun 
ei  laissa  tässä  kohden  ole  mitään  tarkempia 
määräyksiä,  riittää  se  kauppiaan  kirjanpito- 
velvollisuuden täyttämiseksi  (yksityiskohtaisia 
määräyksiä  kirjanpidosta  on  vain  v:n  1868 
maalisk.  3  p:n  asetuksessa,  jossa  katsotaan  huo- 
lellisen tilinpidon  käyvän  epätäydellisestä  todis- 
tuk.sesta,  sekä  v:n  1895  osakeyhtiölaissa,  jossa 
määrätään,  että  tilinpäätös  on  joka  vuosi  teh- 
tävä ja  tällöin  merkittävä  ainoastaan  varmoja 
varoja,  korkeintaan  nykyisarvoihin) .  —  Kahden- 
kertaisessa k:ssa  pidetään  tilejä  toiselta  puolen 
kaikista  varoista  (rahasta,  saamavekseleistä,  ta- 
varoista, avonaisista  1.  tilisaatavista,  irtaimis- 
tosta ja  kiinteimistöstä  j.  n.  e.)  ja  veloista 
(velkavekseleistä.  avonaisista  1.  tiliveloista,  lai- 
noista j.  n.  e.)  sekä  toiselta  puolen  näiden  ero- 
tuksesta puhtaasta  omaisuude.sta.  Kahdenkertai- 
sen k:n  pohjana  on  ekvatsioni  (yhtälö):  varat  — 
velat  =  puhdas  omaisuus.  Lopputulos  voidaan  näin 
idlen  näyttää  kahta  eri  tietä:  toiselta  puolen 
pitämällä  tiliä  varoista  ja  veloista,  toiselta  puo- 
len puhtaasta  omaisuudesta.  Kun  puhtaan  omai- 
suuden muutokset,  erilaiset  voitot  ja  tappiot 
ovat  tilinpidon  esineinä,  saadaan  selvitys  siitä, 
millä  tavalla  lopputulos  on  saavutettava.  Siitä, 
että  kaikki  varat  ja  velat  sekä  pulidas  omaisuus 
otetaan  käsiteltäviksi,  seuraa,  että  tilikauden 
aikanakin  voidaan  saada  kokonaiskatsauksia 
omaisuuden  tilan  ja  talouden  vaiheisiin.  Lisäksi 
seuraa  tästä,  että  jokainen  vienti  ayt  on  tehtävä 
aina  kahteen  tiliin,  joka  yhdenkertaisessa  kir- 
janpidossa tapahtuu  vain  osaksi,  ja  kun  sään- 
nöksi otetaan,  että  määrä  aina  viedään  toisen 
tilin  debetiin  ja  toisen  kreditiin,  täytyy  kaik- 
kien debet-määrien  summan  joka  hetki  olla  sama 
kuin  kaikkien   kredit-määrien   summa;   siitä,  että 


kirjanpitotyö    on    oikein    suoritettu,    saadaan    tä- 
ten   kontrolli. 

Kirjanpitotyön  varmistamiseksi  ja  että  saa- 
taisiin katsaus  talouden  vaiheisiin  ja  omaisuu- 
den tilaan,  laaditaan  kahdenkertaisessa  k:ssa 
säännöllisesti  tilikauden  aikana,  tavallisesti  kuu- 
kausittain, n.  s.  koebilansseja  (kuukausi- 
bilansseja).  Xäissä  on  tavallisesti  kaksi  pääosaa: 
kokonaisbilanssi,  joka  käsittää  kaikkiin 
eri  tileihin  keräytyneiden  debet-  ja  kredit- 
määrien  summat.  ja  j  ä  ä  n  n  ö  s  b  i  1  a  n  s  s  i 
(saldobilanssi),  joka  käsittää  tilien  jäännökset 
(liite  7).  Edellinen  osa  tarjoaa  kontrollin  kir- 
janpitotyöstä ja  katsauksen  talouden  vaiheisiin, 
ja  jälkimäinen  esittää  omaisuuden  tilaa;  jälki- 
mäisen perusteella  voidaan  sitäpaitsi  suunnil- 
leen   päättää    tuloksistakin. 

Tilien  avaamiseksi  käytetään  kahdenkertai- 
sessa k:.ssa  tavallisimmin  erikoista  tiliä,  h  i- 
1  a  n  s  s  i  t  i  1  i  ä,  joka  määriltään  pitää  yhtä 
vuosibilanssin  kanssa.  Samalla  tilillä  pääte- 
tään myös  tilinpäätöksessä  toiset  tilit,  kun  yk- 
sityiset voitot  ja  tappiot  ensin  on  niistä  tileistii, 
joissa  niitä  on  ollut,  siirretty  voitto-  ja  t  a  p- 
p  i  o  t  i  1  e  i  h  i  n  (tätä  valaisee  liitteenä  8  oleva 
taulukko) . 

0.soittamaan,  kummalle  puolelle  tileihin  mää- 
rät ovat  merkittävät,  käytetään  kahdenkertai 
sessa  k:ssa  sanoja  per  ja  an.  Per  tilinimen 
edessä  ilmaisee,  että  määrä  on  vietävä  tai  kuu- 
luu tämän  debetiin,  ja  a  n,  ettii  määrä  on  vietävä 
tilin  kreditiin.  Tarpeellisia  ovat  nämä  varsin- 
kin silloin,  kun  määriä  ei  voida  suorastaan  mer- 
kitä tileihinsä,  vaan  viennit  tehdään  väliaikai- 
sina muistiinpanoina  myöhemmin  toisiin  kirjoi- 
hin siirrettäviksi  (liite  9;  sanaa  „per"  käyte- 
tään muuten  yleisesti  ilmaisemaan  maksuaikaa 
tai  lankeamispäivää,  myös  esim.  tavaramäärää 
y.  m.,  jota  hinta  tarkoittaa,  y.   m.  s.). 

Kahdenkertaista  järjestelmää  on  käytännö.ssä 
useita  eri  muotoja.  Tavallisimmat  näistä  ovat 
italialainen,  ameriikkalainen  ja 
ranskalainen.  Molempia  ensinmainittuja  on 
kahta  päälajia,  parannettua  ja  puhtaasti  italia- 
laista ja  ameriikkalaista.  Sitäpaitsi  on  useita  eri 
muotojen  yhteensovittehija. 

Eri  muotojen  eroavaisuudet  perustuvat  etu- 
päässä niiden  kirjojen  lukuun  ja  järjestelyyn, 
joihin  viennit  tehdään  kahdenkertaisen  järjes- 
telmän mukaan.  Xäitä  nimitetään  varsinai- 
siksi erotukseksi  apukirjoista,  joihin 
viennit  telidään  yhdenkertaisen  järjestelmän  mu- 
kaan ja  joita  edellisten  rinnalla  käytetään  avuksi 
erityisten  yksityiskohtaisten  tietojen  saamiseksi 
(apukirjoja  ovat  esim.  reskontra,  tavaraskontra. 
kalkylikirja,  vekseliskontra.  maksupäiväkirja. 
inventtaarikirja,  kladit  j.  n.  e.).  Varsinaiset 
kirjat  voivat  olla  peruskirjoja,  joiden  vien- 
nit ensiksi  kirjoitetaan  mui-stiin  ja  joista  ne 
myöhemmin  siirretään  toisiin  kirjoihin,  y  h  d  i  s- 
tely  kirjoja,  joihin  viennit  edellisistä  koo- 
taan ja  järjestetään  siirtoa  varten  edelleen,  ja 
pääkirjoja,  joihin  määrät  lopullisesti  järjes- 
tettyinä merkitään  ja  jotka  siis  käsittävät  yhte- 
näisen täydellisen  tilinpidon  omaisuudesta.  Ti- 
lien järjestelyn  suhteen  varsinaiset  kirjat  voivat 
olla  joko  rinnakkaistilisiä.  joissa  tilit 
ovat  rinnakkain,  tai  p  e  r  ä  k  k  ä  i  s  t  i  1  i  s  i  ä. 
joissa  tilit  ovat  peräkkäin. 


959 
Liite  3 


Kirjanpito 


960 


Ihhet 


Kassatili. 


Krrdit. 


1912 
Tammik. 

1 
S 
19 
29 

Jailnaös  jouluk:lta  1911 

Saatu  K.  AalloUa 

100 
50 
100 

75 

- 

1!I12 
Tammik. 

13 
24 
31 

Maksettu  Nurmi  * 
S:n  .\.  Laaksiille 
JUUnuUs  helinikinil 

Kumpp 

Ilo 

75 
12.5 
125 

- 

S:n  Niemi  &  KurappMta  . 
Sm  T.  Hyviirisolia .    .    . 

(. 

Smk. 

325 

~ 



Smk. 

32.i 

- 

Liite  4 


Liite  5 


Päi räkirjti   tamniikiiussa    1912. 


P.  Heikkinen,  Hameenlinna,  lähetetty  20 
sk.  Riokahvia  n:o  33,  H.  C.  50/69,  1359 
neiiukg.  Jk  1/48,  3  kkm  maksuajalla     . 


2011 


32 


Kassatili. 


Dehct.     Kredit. 


1912 

Tammik. 

1 
2 

Jäännös  joulukuulta  1911 .    . 

Saatu  .K.  Laaksolta.  Viipuri, 

laskumme  suor.  ler  29  12-11 

855 

890 

10 

" 

5 

Maksettu  Nurmi  &  KumppiUe, 
Turku,      hänen      laskunsa 
suor.  per.  11 

4.50 

60 

Liite  6 


Debet. 


M.   Erkkilä  if   Kiuiipp.,  Lahti. 


Kredit. 


1911  j 
Tammik.  1| 
Lokak.    24 

Jouluk. 


Jäännös  v:lta  1910  per  12.'3| 
Läh.    tavaroita  laskun  muk. 

per  24  1 -12 

Lah.    tavaroita  laskun  muk. 

per  7/3-12 


8530 
3907 
4999 

20 

70 
47 

1911 
Maalisk. 
Jouluk. 

13 
31 

Kpl 

17437 

37 

Saatu  rahalähetys    . 
JaännOs   v:lle  1912  per  erip. 


8530 
8907 

20 
17 

17437 

37 

Liite 


Liite  S 


Koebilanssi  tammik.  .!/  p:iiä  1912. 


Tilit 

Kokonaisbilanssi 

Jaunnösbilanssi 

Debet 

Kredit 

Debet 

Kredit   | 

Kassatili    .    .    .    . 

10927 

89 

1 
99S9  43 

9:38 

46 

Tavaratili      .    .    . 

5.5900 

47 

l.iHM 

87 

40065 

60 





Velallistili     .    .    . 

31899 

17 

ior.07 

32 

21291 

85 





Velkojatili     .    .    . 

11050 

56 

12035 

56 

985 



Ka.ssakrcditiivitili. 





1700 







1700 

^ 

Saaraaveksclilili    . 

13101 

(.T 

3456 

n.-> 

9645 

20 

— 

Velkavekseliiili     . 

— 

— 

14.542 

9f 





14542 

98 

Kulunkitili     .    .    .| 

1070 







1070 







Korkotili    .    .    .    . 

40 

23 

— 

_ 

40 

23 





Kalustotili      .    .    . 

1084 

.59 





1084 

.59 





Yksityistin    .    .    . 

500 

— 

— 

— 

500 

— 

_ 

— 

Pääomatili     .    .    . 

— 

— 

57407 

93 

— 

— 

57407 

93 

12.5.574 

66 

125.574'66 

7463.5 

93 

74635193 

Tilit 

Tilisaldot 

Voitto-  ja 
tappiotili. 

Bilanssitili 

Debet 

Kredit 

Debet 

Kredit 

Debet 

Kredit  | 

Kassatili    .    .    .    . 
Tavaratili.    .    .    . 
Velallistili     .    .    . 
Velkojatili     .    .    . 
Ka.ssakreditiivitili. 
Saamavekselitili    . 
Velkavekselitili     . 
Kulunkitili     .     .     . 
Korkotili    .    .    .    . 
Kalustotili      .    .    . 
Pääomatili     .    . 

■247 
40787 
27911 

10163 
2190 
1399 

26 
50 
72 

75 
59 

985 
15700 

8873 

233 

56907 

28 
95 

2190 

27 
2282 

99 
85 

4267 
233 

25 
59 

247 
4.5054 
27911 

10163 
1371 

26 

75 
72 

75 
60 

985 
15700 

8873 
59190 

28 
80 

82699 

82 1  82699 

82|4500]84 

4300 

84!i84749|08 

84749;  08  i 

Liite   O 


1912 
Tammik. 


Pi-r  Velallistili 

.\n     Tavaratili 

.\.  Laakso.  Viipuri,  lähetetty 
tavaroita  per  2  4 .     .     .     .     . 


Tai   lyhemmin: 


1912 
Tammik. 

2 

798 

50 

2   Velallistili 


an  Tavaratili 


.\.  Laakso,  Viipuri,  lähetetty 
tavaroita  per  2/4 *. 


798 


50 


»61 


Kirjanpito 


962 


^ 

•o 

XS 

?: 

C? 

m 

—H 



•c 

c 

•J 

"O 

a 

i< 

1 

3 

-o 

:^ 

^ 

& 

1 

a. 
Q 

_^ 

^ 

« 

c 

« 

>- 

D 

e 

*3 

Ö 

-O 

^ 

o 

« 

m 

•fc» 

— 

o 

"S 

c 

•^ 

w 

© 

> 

S 

^ 

1= 

e 

-3 

r^ 

K 

<3 

:« 

i:! 

■:S 

d 
H 

-a 

a. 

- 

_^ 

ts: 

co 

o 

*a 

:S 

o 

o 

Cl 

— 

c  a    . 

=5      . 

,_ 

-    H-^o 

— 

= .-  •* 

■:: 

E-  ci  .^ 

- 

JS-* 

>■;:-" 

3 

H 

H 

3 

=     ÄO 

=    =  £ 

£ 

3 

!-'« 

S 

« 

i:=-.' 

-.5 

^ 

"Ti 

T 

5S 

X 

T 

s^l 

*= 

s  5 

O 

a: 

iä 

> 

CI 

CC    -l-C- 

^ 

jS" 

^ 

Päivä 

— 

cc 

•* 

Puhtaasti  ameriikkalaisessa  k:ssa  on  vaia  yksi 
varsinainen  kirja,  joka  on  rinnakkaistilinen  ja 
jota,  kun  se  samalla  kertaa  on  peruskirja  ja 
pUäkirja,  tavallisesti  nimitetiiän  p  ii  i  v  ii  p  ii  ä- 
kirjaksi.  Parannetussa  ameriikkalaisessa  on 
riunakkaistilisen  peruskirjan,  p  ä  i  v  ii  k  i  r  j  a  n 
(liite  10),  lisiiksi  periikkiiistilinen  p  ii  ii  k  i  r  j  a, 
johon  viennit  edellisestii  kootaan.  Yleensii  ovat 
ameriikkalaisessa  muodossa  kirjat  joko  kokonaan 
tai    osaksi    rinnakkaistilisiil. 

Puhtaasti  italialaisessa  k:ssa  on  kaksi  perus- 
kirjaa, kassakirja  (liite  11)  kassavientejii 
ja  memoriaali  (liite  12)  ainoastaan  toisia 
tilejii  koskevia  vientejii  varten,  sekä  piiiikirja; 
uudemmassa  on  niiiden  lisiiksi  ylidistelykirja, 
jota  tavallisesti  nimitetiiiin  j  o  u  r  n  a  a  1  i  k  s  i  ja 
jonka  kautta  viennit  peruskirjoista  sopivasti 
jiirjestettyinii  siirretiiiin  piiilkirjaan.  Italialai- 
sessa muodossa  ei  kiiytetii  rinnakkaistilisiil  kir- 
joja. 

Ranskalainen  muoto  liihenee  muuten  parannet- 
tua italialaista,  mutta  eroaa  siitii  sen  kautta, 
ettii  peruskirjoja  on  useampia  kuin  kaksi,  esim. 
kassakirja,  tavarakirja  (tavaratiliii 
koskevia  vientejii  varten),  vekselikirja 
(vekselitilejii  varten),  memoriaali  j.  n.  e. 

Sekii  anieriikkalaiuen  ettii  ranskalainen  muoto 
on  kehittynyt  italialaisesta  (anieriikkalainen  on 
ensiiinii  tullut  kiiytiintöönkin  Italiassa,  joten  sen 
nimitys  on  harhaanvievä) ,  edellinen  pyrkimyk- 
sestii  supistaa  kirjanpitokirjojen  luku  mahdolli- 
simman pieneksi  ja  jiilkimiiinen  pyrkimyksestii 
tehdii  suurempi  työnjako  k:ssa  mahdolliseksi 
useampia  eri  peruskirjoja  käyttilmällii.  Etuina 
on  ameriikkalaisella  k:lla  kirjanpitotyön  viihyys 
sekii  eri  osien  yleiskatsauksen  ja  kontrollin  help- 
pous. Suurissa  yrityksissii  voi  ranskalainen  k. 
olla  paremmin  tarkoitustaan  vastaava  kuin  ita- 
lialainen, kun  se  paitsi  suurempaa  työnjakoa  te- 
kee katsauksen  tiirkeimpien,  eri  peruskirjojen 
edustamien  tilien  asemaan  milloin  tahansa  mah- 
dolliseksi ja  lopuksi  voi  viihentää  merkitsemis- 
työtiikin;  varsinkin  tulee  tiimiin  muodon  k.Hyt- 
tiiminen  edulliseksi,  jos  peruskirjat  muodoste- 
taan rinnakkaistilisiksi  (r  a  n  s  k  a  1  a  i  s-a  m  e- 
riikkalainen  k.).  Enimmin  kiiytetty  ja 
mitä  erilaisimpiin  yrityksiin  sopiva  on  kuiten- 
kin parannettu   italialainen  kirjanpito. 

Kahdenkertaisen  k:n  muodoista  mainittakoon 
vielä  logismografinen  ja  statmogra- 
f  1  n  e  n  k.  Molemmissa  tapahtuu  puhtaan  omai- 
suuden (varojen  ja  velkojen  erotuksen)  käsittely 
siten,  että  sen  suuruuden  muutokset  ovat  heti 
nähtävissä.  Vaikeutensa  vuoksi  nämä  kuiten- 
kaan eivät  esiinny  muuta  kuin  poikkeustapauk- 
sissa käytännössä.  Logismografista  kirjanpitoa, 
jonka  on  muodostanut  italialainen  Giuseppe  Cer- 
boni,  on  v:sta  1S76  käytetty  Italian  valtion  kir- 
janpidossa. Statmografisen  kirjanpidon  on  .suun- 
nitellut  niinikään   italialainen   E.    Pisani. 

Yhdenkertainen  järjestelmä  esiintyi  verrattain 
keliittyneenä  jo  roomalaisilla,  jotka  käyttivät 
tilejä  (ratio)  useista  omaisuusosista.  Kahden- 
kertainen järjestelmä  on  sekin  kotoisin  Italiasta, 
jossa  se  jo  14:nnen  vuosis.  puolivälissä  tiedetäiin 
olleen  käytännössä  Genovan  valtion  ja  genova- 
laisten pankkien  (kuten  Casa  di  S.  Giorgion) 
k:ssa.  Ensimäinen  tunnettu  kandenkertaista  k:oa 
käsittelevä   teos   on   Benedetto   Cotrugli   Kaiigeon 


:ll.     IV.     Painettu 


963 
Liite   n 


Kirjanpitojärjestelmät— Kirjansidonta 


9G4 


Dibct. 


Kavsatili. 


Krcilit. 


1912 
Tammik. 


ai  An  Tavaralili  I 

I,       Mjuiy    kai.  T.  V.  Tuomalalle,  Hei- 1' 
sinki.    20    sk.    Riokahvia    N:o    33, 
1361  nkg.  &  1  45 1973 


1912 
Tammik. 


Per  Tnvaratili 

Makseltu    rahtia  ja  ajoa  lähetyk- 
sestä M.  Erkkilä  i  Kumpp;lle    .    . 


43 


Liite  12 


Mcnioriaali   Tamtnik.   1912 


1912 
Tammik. 


Velallistili 


an  Tavaratili 


M.  Erkkilä  4  Kumpp.,  Lahti,  lähetetty 
tavaruita  laskun  muk.  per  4/4.    .     .    . 


1458  Napoli'ssa  laatima  „Della  mereatura  et 
del  mercante  perfetto".  Painosta  tämä  ilmestyi 
kuitenkin  vasta  toista  sataa  vuotta  myöhemmin, 
joten  ensimäinen  painettu  asiaa  koskeva  teos  on 
Luca  PacioIi'n  1494  painettu  „Summa  de  arithme- 
tica,  geometria,  proportioni  et  proportionulitä" 
(..Traetatus  de  computis  et  scripturis") ,  Seuraa- 
vien vuosisatojen  kuluessa  kahdenkertainen  k. 
esiintyi  kuitenkin  verrattain  vähän  ja  epä- 
täydellisenä käytännössä;  oikeastaan  vasta  viime 
vuosisadalla  se  on  tullut  laajalti  käytäntöön  ja 
efektiivisen  inveateerauksen  yhteydessä  kehitty- 
nyt hyvin  tarkoitustaan  vastaavaksi. 

Muista  järjestelmistä  mainittakoon  k  a  m  e- 
raalinen  k.,  joka  muuten  yhdenkertaista  k:  oa 
läheten  kohdistuu  tulo-  ja  menotalouden,  etu- 
päässä rahasaantien  ja  -menojen,  selvittätniseen 
ja  jossa  näiden  suhteen  voidaan  asettaa  vastak- 
kain määräys  tai  suunnittelu,  arvio  (tulo-  ja 
menoarvio)  ja  suoritus,  tapahtuminen  sekä 
konstanttinen  järjestelmä  (valtion  kirjan- 
pitäjä F.  Hilgli),  joka  kaikkien  seikkojen  suh- 
teen asettaa  vastakkain  suunnittelun  ja  tapahtu- 
misen, 

[M,  Berliner,  „Sch\vierigere  Fälle  und  allge- 
ineine  Lehrsätze  der  kaufmännisehen  Buchhal- 
tung"  (1902),  „Buchhaltungs-  und  Bilatizen- 
lehre"  (1911),  Cerhoni,  „Logismografia"  (1878), 
Fischer,  „Die  Bilanzwerte"  (1905-08),  Gitti, 
„La  serittura  doppia  e  le  sue  forme"  (1878), 
Gomberg,  „Grundlegung  der  Verreehnungs- 
wissenschaft"  (1907).  Hiigli,  „Die  Buchhaltungs- 
systeme  und  Buchhaltungsformen"  (1887).  sama. 
..Einfiihrung  in  die  konstante  Buchhaltung". 
Kovero,  „Kirjanpito  I,  Alkeet  ja  yleiset  muodot" 
(1907),  sama,  „Bilanssioppi"  (1910),  L^autey- 
Guilbault,  „La  science  des  comptes"  (1839), 
Leituer.  „Grundriss  der  Buchhaltung  und  Bilanz- 
kunde"  (1909-11);  Passow,  „Die  Bilanzen  der  pri- 
vaten  Unternehmungen"  (1910),  Rehm,  ,,Die  Bilan- 
zen der  Aktiengesellschaften"  etc.  (1903),  Reisch- 
Kreibig,  „Bilanz  und  Stener"  (1907-09),  Schär, 
..Kaufmänni.sche  Unterriclitsstunden,  I,  Buchhal- 
tung", Schrott,  „Lehrbuch  der  Verrechnungswis- 
.senschaft"  (1886),  Scubitz,  „Methodische  Anlei- 
tung  zum  Selbstunterricht  in  der  doppelten  Buch- 


3907 


fijhrung"  (1902),  Seidler,  „Leitfalen  der  Staats- 
verrechnung"  (1906),  Simon,  „Die  Bilanzen  der 
Aktiengesellschaften"  etc.  (1899),  Stern,  „Buch- 
haltuiigslexikon"  (1904),  Westerlund,  „Kaksin- 
kertaisen   kirjanpidon    alkeet".]  /.   K-o. 

Kirjanpitojärjestelmät  ks.   Kirjanpito. 

Kirjanpäätös  ks.  Kirjanpito. 

Kirjansidonta.  Kun  vanhan  ajan  käärykirjan 
(i:oli(nicii)  sijalle  oli  tullut  varsinainen  laaka- 
sivuinen  kirja  (codex),  vaihtui  myös  siihen- 
astinen suojakotelo  kirjan  kansiksi,  joina  aluksi 
olivat  ohuet  laudat.  A'arsinkin  munkit  käytti- 
vät suurta  huolta  kirjankansien  koristainiseon. 
mikä  norsunluu-,  kulta-,  jalokivi-  ja  filigraani- 
töineen  ja  miniatyyrimaalauksineen  parhaim- 
missä  saavutuksissaan  on  korkealle  kehitettyä 
taideteollisuutta.  Vasta  vasikannahan  käytön 
mukana  (15:unen  vuosis.  alkupuolelta  lähtien) 
varsinainen  kirjansidonta  alkaa  kehittyä  ja  saa 
uuden  merkityksen  kirjapainotaidon  mukana.  Ee- 
nesanssin  .«saavutukset  k;n  alalla  Italiassa  ja 
Ranskassa  ovat  yhä  vieläkin  voittamattomat. 
N.  v:n  1500  tienoilla  aloitettiin  Venetsiassa,  luul- 
tavasti itämailta  saatujen  mallien  mukaan,  nahan 
kultaaminen,  s.  o.  lehtikullan  polttaminen  nah- 
kaan sitä  varten  kaiverretuilla  leimasimilla.  Suu- 
ren kokonsa  vuoksi  ensimäiset  kirjat  inukavim- 
niin  säilytettiin  lukupulpeteilla,  joten  vain  f-tu- 
kansi  aluksi  oli  koristeluu  esineenä,  selkämys 
taas  renesanssin  aikana  vielä  kokonansa  laimin- 
lyötiin. Raskastyyliset  lautakannet  siirtvivät 
17:nnen  vuosis.  kuluessa  kevyempäin  pahvikan- 
sien  tieltä.  Ranska  yhä  edelleen  oli  makusuun- 
nan  määrääjänä.  Saksassa,  pohjoismaissa  y.  m. 
puukannet  sentään  vielä  säilj-ivät  aini  kauas 
1700-luvulle  ja  sivukin  siitä.  Kultaukset  oli- 
vat harvinaisia.  Tavallisimmin  käytettiin  sian- 
ja  vasikannahkaa,  kun  taas  italialaiset  ja  r.ans- 
kalaiset  kirjankannet  jo  löOO-luvulta  alkaen  teh- 
tiin joko  vasikan-  tai  itämailta  tuodusta  vuohen- 
nahasta. N.  1720  Ranskassa  alkoi  kehittyä  uusi 
makusuunta,  joka  piiäasialli.sesti  otti  aiheensa 
kasvimaailmasta.  Seuraavana  aikana  rokoko  pai- 
noi leimansa  myös  kirjankansiin.  Vallankumouk- 
sen aikana  ran.skalainen  kirjansidonta  joutui  rap- 
piolle ja   Englanti   kohosi   tällä   alalla   johtavaan 


Kirjansidonta. 


UU^ 


Silciiiiiisali. 


AMiciiikkuNiiiirii    iiiloiiuiUdric. 


irsrldiiiin  a    ai  kilit ait toki iiu'. 


Kiiltiiiiskiini'. 


TTT 


-J^ 


Nil. 


lii  kk 


['vnristvskdiie. 


Kulssiii   puristus 
kiiiii'. 


i\.uhneii5.ivuult;ikk;uisk(iue. 


Pilcalfikkauskune. 


l'uuvisLikset. 


Kirjapaino. 


.v\\  /. 


Kirjasinkaappi. 


l.atnirialmka. 


Tenaak 
keli. 


T*    'iiii^ 


Koijau.siieiila. 


l'aikkausveitsi. 


Kuiie.sali. 


A 

il 

c 

M 

F. 

F 

0 

H 

qr 

K 

1 

M 

s 

" 

P 

K 

S 

1 

u 

V 

~ 

" 

. 

•■ 

' 

.       u 

'A  1  \ 

^  1  ^ 

.\|a 

0 

Q 

c|c 

^ 

• 

" 

^ 

i 

' 

■ 

i 

1 

s 

' 

f" 

F 

• 

' 

y 

. 

M 

II 

^ 

£ 

t 

^ 

U'l" 

5 

" 

" 

k 

,„ 

» 

- 

- 

«v''t 

^ 

■1^ 

a 

1 

f 

""■ 

. 

(i 

1 

„    n 

" 

■ 

' 

J 

Kasti  jiiijestys. 


Viiiitela. 


Lat(iiiialai\a. 


l\iii  ii'lituiiiiiiainiii. 

J!L    ■"    iiiiiHiiiit  7 

Kiilasulkii. 


•Jaj)anilain«!n  kasli. 


Väiivuitsi. 


Krlilln 


;iG5 


Kirjapainotaito 


966 


tisemaan;  vasta  1830-luvulla  ranskalaisten  onnis- 
tui saada  takaisin  suunnuiiantava  asemansa  tässä 
ammatissa.  Englantilaiset  ovat  kyllä  telineet 
huomattavia  ponnistuksia  kirjansidonnan  taiteel- 
lisuuden köllöttämiseksi,  mutta  lie  ovat  kuitenkin 
yhä  säilyttäneet  vanhan  ja  lujan  ranskal.iisen 
tekniikan,  kun  taas  saksalaiset  yksipuolisesti  ovat 
kehittäneet  lielppoliintaista  joukkotuotantoa.  Vii- 
meisen puolen  vuosisadan  kuluessa  ripeästi  ke- 
hittynyt taideteollisuus  on  huomattavasti  kohot- 
tanut kirjansidontataitoa  ja  tiima  kohoaminen 
voidaan  laskea  Lontoon  (1851),  Pariisin  ja  Wie- 
nin  maailmannäyttelyistä. 

Kirjansidonnassa  huomataan  seuraavat  eri  vai- 
heet :  taittaminen  1.  falssaus,  arkkien 
kääntäminen  vastaavaan  kokoonsa  (neli-,  kah- 
deksan-, kaksitoista-  j.  n.  e.  taitteiseksi),  k  o  1- 
1  a  t  s  i  o  n  e  e  r  a  u  s  s.  o.  täydellisten  kappaleiden 
laskeminen;  tämän  jälkeen  arkit  puristetaan 
valssien  välissä.  Sitten  seuraa  nitominen, 
joka  suoritetaan  n.  s.  nidontateliueessä  1.  -laa- 
tikossa. Arkit  ommellaan  toisiinsa  3-6  hieman 
kirjanselän  ulkopuolelle  ulottuvilla  s  i  d  e  n  y  ö- 
reillä  1.  pinteillä,  jotka  sitten  harjataan 
auki  päistään  ja  liimataan  kiinni  kansiin  yhdis- 
tämään kokoonsidotut  arkit  kansiin.  Sama  tar- 
koitus on  myös  etu  papereilla,  jotka  sidot- 
taessa paunaan  uimilehden  eteen  ja  niteen  lop- 
puun. Taittamiseen  käytetään  nykyisin  jo  erit- 
täin nopeasti  toimivia  koneita,  jotka  taittavat 
levynä  olleen  painoarkin  niin  monitaitteiseksi 
kuin  halutaan.  Samoin  käytetään  myös  aitomi- 
seen oivallisia  nitomakoneita,  jotka  jatku- 
vassa sarjassa  nitovat  arkin  arkin  piialle.  N  i- 
dottaessa  (broseerattaessa)  päällyslehdet  lii- 
mataan kiinni  suorastaan  yhteensidottujen  ark- 
kien selkään,  mutta  sidottavia  kirjoja  val- 
mistettaessa nidottu  selkämys  sivellään  lämpöi- 
sellä liimaliuoksella,  ja  kun  se  on  kuivanut,  lei- 
kataan reunat  auki  (n.  s.  suitti)  erikoisessa 
koneessa.  Selkämys  pyöristetään  joko  vasaralla 
tai  erikoisessa  koneessa,  jonka  jälkeen  myös  va- 
saralla tai  koneessa  selän  molemmille  puolin  lyö- 
dään syvennys,  n.  s.  falssi.  Suitti  värjätään 
tai  kullataan.  Kannet  kiinnitetään  joko  suoras- 
taan sidenyöreillä  tai  käyttäen  (milloin  tahdo- 
taan erikoisen  lujaa  työtä)  kaksinkertai.seksi 
käännettyä  paperikaistaletta,  josta  toinen  puoli 
liimataan  kiinni  kansien  selkämykseen,  i  r  t  o- 
selkään,  toinen  itse  niteeseen.  Kannet  vuora- 
taan (nahalla)  paperilla  tai  vaatteella  (klootti) 
ja  sisäpinnoille  liimataan  edellämainitut  etupape- 
rit.  Kirja  pannaan  puristuskoneeseen  ja  on  sit- 
ten vain  vailla  kultausta.  jos  sellaista  tahdotaan. 
Sitä  varten  nahka  tai  kanfras  sivellään  munan- 
valkuaisella tai  muulla  sopivalla  aineella,  jonka 
sitten  annetaan  kuivahtaa.  Tämän  jälkeen  kul- 
lattavat kohdat  sivellään  sopivalla  rasva-aineella, 
johon  kulta  (lehtikuita)  levitetään  ja  huolellisesti 
puristetaan.  Sitten  suoritetaan  itse  painaminen, 
joka  tapahtuu  lämmitetyillä  leimasimilla.  Liial- 
linen kulta  hangataan  sitten  pois  jollakin  j-eh-  j 
meällä  esineellä.  Näin  painetaan  sekä  koristeet 
että  kirjainnimet.  Kultaukseenkin  käytetään  ny- 
kyisin puristuskoneita.  jotka  yhdellä  kertaa  suo- 
rittavat kaiken  pinnalle  aiotun  kultauksen  (täl- 
löin kultaus  suoritetaan  ennen  kansiinpanoa). 
[Peignot,  ,,Essai  historique  et  archöologique  sur 
la  reliure  des  livres"   (1834),  ,.Brade  &  \Vinkler, 


„Das     illustrierte     Buchbinderbuch"     (4:s     pain. 
Bnnerin    toimittamana    1902).] 

Kirjapainotaito  I.  typografia.  A.  His- 
toria. Jo  581  j.  Kr.  kerrotaan  Kiinassa  leika- 
tun puulaattoihin  lukumerkkejä  ja  10:nnellä 
vuosis.  painettiin  tämän  menetelmän  avulla  muu- 
tamia kiinalaisia  teoksia.  Kerrotaanpa  erään 
kiin.  sepän  keksineen  irfonai.<et  kirjasimetkin, 
mutta  taito  edelleen  kehittymättä  joutui  aivan 
unohduksiin.  Palattiin  takaisin  puutauluihin  ja 
vasta  uudella  ajalla  Kiina  Euroopasta  sai  kirja- 
painotaidon. —  Kirjapainotaidon  edeltäjänä  Eu- 
roopassa on  puupiirrospaino.  1400-luvun  alussa 
lisääntyi  pelikorttien  ja  pyhäinku- 
vien kysyntä  melkoisesti,  mikä  taas  aiheutti 
käsinpiirustusta  ja  -maalausta  nopeampain  ja 
huokeampain  tekotapain  kiiytäntöönottami.sen. 
Kuvat  leikattiin  puuliun  ja  näistä  kohokuvista 
otettiin  sitten  paperille  jäljennöksiä  mielin  mää- 
rin. Aluksi  tyydyttiin  vain  kuviin,  mutta  pian 
liitettiin  pyhimystenkuviin  selityksiä  (vrt.  Bib 
lia  p  a  u  p  e  r  u  m)  ja  vihdoin  leikattiin  puu 
laattaan  pelkkä  teksti.  Pnulaattojen  avulla  n'0- 
nistettiin  aluksi  koulukirjoja,  eritoten  kaikissa 
keskiajan  kouluissa  käytettyjä  latinan  kielioppeja, 
donaatteja  (ks.  Don  a  tus).  Näitä  kiin- 
teillii  puulaatoilla  painettuja  kirjoja  sanotaan 
blokki-kirjoiksi  (ks.  t.).  Vanhin  puupiirros 
kirja,  jossa  on  painovuosi,  on  v:lta  14'23.  \'ielä 
kirjapainotaidon  keksimisen  jälkeenkin  monistet- 
tiin kirjoja  kiinteillä  puulaatoilla.  Kun  Iso  vilia 
oli  hävittänyt  Suomen  kirjapainot,  leikkasi  Vii- 
purin kirjapainon  entinen  johtaja  Daniel  Me- 
delplan  Pälkäneellä  1719  aapiskirjan  („Lasteu 
paras  tavara  eli  ABC  kirja,  joca  on  suuren  tar- 
pen  tähden  leicattu  Puuhun  ja  Pälkänen  seura- 
cuunan  toimituxen  kautta  Prändetty")  puulaat- 
toihin. 

Kirjapainotaidon  keksijä  on  saks.  Johann 
Gensfleisch  1.  Gutenberg,  joka  Strassburgissa 
oleskellessaan  ryhtyi  kokeilemaan  irtonaisilla 
painokirjasimilla.  Uusi  taito  tuli  käytännön  pal- 
velukseen Mainzissa,  jonne  Gutenberg  siirtyi 
Strassburgista.  Keksinnön  lopullista  valmistumis- 
vuotta ei  varmuudella  voida  määrätä.  V.  !448 
painettu  kalenteri  on  Gutenbergin  ensimäisiä 
töitä,  joten  tämä  tai  sen  edellinen  vuosi  toden- 
näköisesti on  keksinnön  ensimäinen. 

Kulutettuaan  kokeiluihinsa  kaiken  omaisuu- 
tensa Gutenberg  1450  Mainzissa  solmisi  liike- 
kumppanuuden  rikkaan,  mutta  ahneen  kultasepän 
Johann  Fustin  kanssa,  joka  lainasi  hänelle 
800  floriinia.  Keksintö  parani  nopeasti.  Ensi- 
mäiset  painetut  kirjat  olivat  pieniä  painotuot- 
teita. Kirjasimet  kaiverrettiin  ensin,  mutta  jiiau 
tämä  suuritöinen  menetelmä  hylättiin  ja  ryhdyt- 
tiin valmistamaan  kirjasimet  valamalla.  Paran- 
netun menetelmän  ensimäinen  tuote  on  latinai- 
nen  n.  s.  ,.42-rivinen  Raamattu"  (..Biblia  latina 
vulgata"),  joka  lähes  kahden  vuoden  työn  jälkeen 
valmistui  14.53  painettuna  paperille  ja  perga- 
mentille. Alkukirjaimet  olivat,  kuten  yleensä 
kirjapainotaidon  esikoistöissä,  jäljestäpäin  käsin 
piirretyt  ja  maalatut.  Tätä  todellakin  kaunista 
painotuotetta  on  jäljellä  n.  38  ä  40  kappaletta 
(arvo  n.  150.000  mk.  kpl.).  Kirjasinten  valan- 
nan paransi  Gutenbergin  ja  Fustin  apulainen  ja 
myöhemmin  viimemainitun  vävy  Peter  Schöf- 
fer    (Schefferl.     Hän    löi    terä.sleimasimilla    kir- 


967 


Kirjapainotaito 


968 


jiiinten  syvennyskuvat  (valiumuotit)  vaskeen  lai 
messinkiin,  joten  kirjasimet  siitäläliin  voitiin 
saada  täysin  yhdenmukaisiksi.  Hän  paransi  myös 
painomustetta.  Oivallettuaan  keksinnön  suuren 
taloudellisen  merkityksen  Fust  raivasi  Guten- 
bergin  tieltiiän  vaatien  häneltä  velaksi  saadut 
rahat  korkoineen,  yhteensä  2,026  floriinia,  joita 
Gutenber.5  ei  kyennyt  maksamaan,  vaan  sai  luo- 
pua pantiksi  luvatusta  kirjapainosta  ja  sen  työ- 
kaluista sekä  valmiiksi  painetuista  raamatun- 
arkeista.  V.  14,57  ilmestyi  Fust-Schöfferin  pai- 
nosta kuuluisa  Psalttarin  painos,  ensimäinen 
painotuote,  joka  on  varustettu  painovuoden.  -|)ai- 
kan  ja  painajan  osoituksella.  Punaiset  lukujen 
nimikkeet  ovat  jo  painamalla  valmistetut.  V.  Il(j2 
ilmestyi  uusilla  kirjasimilla  painettu  n.  s.  ,.48- 
rivinen  Raamattu"  („Biblia  sacra  latina"),  ken- 
ties oivallisin  kaikista  vanhimmista  raamatun- 
painoksista. 

Gutenberg  sai  pian  uuden  suosijan,  jonka  avus- 
tamana hän  voi  perustaa  uuden  painou.  Ensi- 
mäisenä  tuotteena  tästä  painosta  ilmestyi  Jch. 
Balbus  de  Januau  „Summa  quie  vocatur  catlio- 
licon"  1460.  Painotyössä  esiintyvien  puutteelli- 
suuksien vuoksi  on  kuitenkin  viime  aikoiaa  ko- 
va.sti  epäilty  Gutenberjrin  osuutta  tähän  teokseen. 
Katholikonin  painamiseen  käytetty  kirjasinlaji 
esiintyy  sittemmin  (1467)  Bechtermiinze  veljes- 
ten painossa  Eltvillessä.  —  Mainzin  palo  1462 
on  kirjapainotaidon  historiassa  merkkivuosi  siksi, 
että  sekä  Fustin  että  Gutenbergin  työssä  olleet 
apulaiset  hajaantuivat  silloin  kaikkiin  suuntiin 
vieden  mukanaan  Mainzissa  oppimansa  taidon. 
Gutenberg  joutui  Adolf  Nassaulaisen  hoviin 
Eltvilleen  1465,  Fust  ja  Schöffer  perustivat  pala- 
neen painonsa  sijalle  uuden.  Fustin  kuoleman 
jälkeen  Schöffer  jatkoi  painoliikettä  vteen  1.'>02 
harjoittaen  sen  ohessa  kirjakauppaliikettä.  Kän 
suoritti  oivallista  työtä;  mainittakoon  vain 
Bothon  alasaksalainen  ..Cronecken  der  Sassen" 
(1492),  sisältävä  uusia  omituisia  suuraakkosia  ja 
alkukirjaimia  sekä  oivallisia  puupiirroksia,  pai- 
nettu Sciiöfferin  keksimillä  sclnvabarh-kirjasi- 
milla.  Schöfferin  suku  jatkoi  painoliikettä  Main- 
zissa 15.50-luvuIle  saakka.  —  Bambergiin  oli  jo 
1455  Gutenbergin  oppilas  Alb.  Pfister  asettunut 
kirjanpainajaksi.  Huomattavin  hänen  töistään 
on  ,,36-rivinen  Raamattu"  (14-56-60),  jonka  kir- 
jasimet selvii.sti  todistavat  olevansa  peräisin  Ou- 
tenberg-Schöfferin  painosta,  joskin  koko  on  Mel- 
koista suurempi  kuin  Gutenbergin  42-rivi.ses.sä 
Raamatussa. 

16:nnen  vuosis.  alussa  kirjapainotaito  levisi 
melkein  kaikkiin  Euroopan  maihin.  Italiassa  oli 
1500  n.  600  kirjapainoa  (Venetsiassa  n.  200), 
Saksassa  yli  200,  Ranskassa  lähes  150,  Espan- 
jassa n.  50.  Alankomaissa  50  j.  n.  e.  Alkavan 
uskonpuhdistuksen  palveluksessa  kirjapainotaito 
oli  oivallinen  a.se.    vrt.  Inkunaabelit. 

I.  Eurooppa,  a)  Saksa.  Kölnin  ensimäi- 
nen painaja  oli  Ulrich  Zell  (1466-1507),  jonka 
kirjapainosta  ilmestyi  varsinkin  latinankielistii 
jumaluusopillista  kirjallisuutta.  Kölnistä  kirja- 
painotaito levisi  Alankomailiin  ja  Polijois-Sak- 
saan,  jossa  varsinkin  Lyypekki  ja  Rostock  tällä 
alalla  ovat  mainittavat.  Giinther  Zainer  Au2sl)iir- 
gissa  (1408-77)  oli  ensimäinen.  joka  Saksassa 
käytti  latinaisia  kirjaimia.  Niirnbergin  kirja- 
painotaidon  perustaja  on   alallaan   kuuluisa  <tok. 


Sen.senschmid  (1470-78)  ja  samassa  kaupungissa 
työskenteli  myös  Job.  Miiller  Rcgiomoutanus 
(1472-76)  ja  Anton  Koberger,  ,,kirjanpainajain 
kuningas",  jonka  teokset  ovat  loisteliaita  kauniin 
työn  niiytteitä.  Böömi  sai  ensimäiscn  kirjapai- 
nonsa Pilseniin  1468:  Praagin  ensimäiset  paino- 
tuotteet ovat  v:lta  1478.  Leipzig  sai  kirjapai- 
non 1481,  Wien  ja  MUnchen  1482,  Frankfurt 
a.  M.  ISl.-?.  Wittenberg  1.505,  lialle  1520.  Dresden 
1524  ja  Berliini  1540.  Uraehissa  (Wurttember- 
gissä)  painettiin  slaavilaisia  kirjoja  kyrillisillä 
kirjasimilla   1500-luvun  keskivaiheilla. 

b)  Italiaan  kirjapainotaidon  toivat  saksalai- 
set. Jo  1480  oli  40:ssä  Italian  kaupungissa  kirja- 
paino. Subiacoon  perustettu  ensimäinen  kirja- 
paino (ensimäinen  kirja  1465)  siirrettiin  pian 
(1467)  Roomaan,  jossa  m.  m.  painettiin  huomat- 
tavimmat Ciceron  teoksista.  Painamiseen  käytet- 
tiin latinaisia  kirjasimia.  Samoihin  aikoihin 
mainzilainen  Ulr.  IHahn  valoi  ensimäisot  kreik- 
kalaiset kirjasimet.  Venetsia  sai  kirjapaino- 
taidon 1409.  Siellä  eräs  saks.  painaja  paransi 
latinaisten  1.  antiikvakirjasinten  muotoja.  V:een 
1500  päästessä  Venetsian  200  työpajassa  oli  l)ai- 
nettu  2.980  teosta,  siis  '/j  enemmän  kuin  muissa 
Italian  kaupungeissa  yhteensä.  Sittemmin  pai- 
najasuku  Manutius  (Aldus  Manutius  asettui  Ve- 
netsiaan kirjanpainajaksi  1480)  saavutti  yleisesti 
tunnustetun  maineen  latinaisten  ja  kreikkalaisten 
klassikoiden  painoksilla  sekä  Daniel  Bomberg 
kauniilla  ja  virheettömällä  heprealaisella  painol- 
laan. Milano  sai  painon  1460.  Bolognassa  oli 
jo  15:nnellä  vuosis.  n.  40  kirjanpainajaa,  joista 
ensimäinen  oli  Balthasar  Azzoguido,  ensimäisen 
Ovidiuksen  painoksen  laatija.  Ferrarassa  oli 
kirjapaino  v:sta  1471.  Ennen  1500  oli  useimmilla 
Italian  suuremmista  kaupungeista  kirjapaino: 
esim.  Napoli'ssa  ja  Firenzessä  (1471),  Genovassa 
(1474).  —  Tarina  italialaisesta  Panfilo  Cas- 
taldi'sta,  jonka  kerrotaan  ennen  Gutenbergia  kek- 
sineen irralliset  kirjasimet,  ei  ole  osoittautunut 
todenperäiseksi. 

c)  Ranskaan  vei  jo  Fust  kaupaksi  paineluita 
teoksia,  mutta  kirjapaino  perustettiin  vasta  1400- 
luvun  lopulla.  Kolme  saksalaista  perusti  Parii- 
siin (Sorbonneen)  suuren  kirjapainon,  jonka  ensi- 
miiinen  teos  ilmestyi  1470.  V.  1560  oli  Pariisissa 
yli  20  kirjapainoa.  Neljän  viimeisen  vuosis;idan 
kuluessa  Pariisin  etevimmät  painajat  ovat  kuulu- 
neet sukuiliin  Badius,  fitienne  (Stephanus),  We- 
chel  ja  Didot  (nykyisin  omistaa  erään  Ranskan 
oivallisimmista  kirjapainoista  toiminimi  ., Didot 
fröres").  Frans  I:n  aikana  perustettiin  15401u- 
vulla  valtionkirjapaino,  jolla  kirjapainotaidon 
kehitykselle  Ranskassa  on  ollut  suuri  merkitys. 
Pariisin  jiilkeen  sai  kirjapainon  Lyon.  1400-lu- 
vulla  toimi  Lyon'issa  n.  40  kirjanpainaj.aa,  joiden 
käsistä  lähti  n.  250  teosta.  Lyon'ia  seurasivat  Tou- 
louse ja  Angers  (1476),  Chablis  ja  Vienne  (1478), 
Caen  (1480),  Rennes  (1484),  Rouen  (1487),  Or- 
leans (1490),  Cluny  (1492),  Nantes  (1493)  ja 
Avignon    (1497). 

d)  Ensimäinen  kirja  Alankomaissa  painettiin 
Utrechtissa  n.  1471.  Painajan  nimi  on  tunti"ma- 
ton.  Tämä  kirja  on  aiheuttanut  n.  s.  Coster-tari- 
nan,  jonka  mukaan  eräs  lukkari  Co.ster  Haarle- 
missa  olisi  ennen  Gutenbergia  keksinyt  kirja- 
painotaidon. Leuveniin  kirjapainotaito  tuli  1474 
ja  Antverpeniiu  1481,  joka  pian  tällä  alalla  kohosi 


%'9 


Kirjapainotaito 


970 


ensiniiiiseksi  ja  saavutti  löriOluvun  alkupuolella 
sellaisen  maineen,  että  Euroopan  etevimniilt  oppi- 
neet sinne  läliettivät  kiisikirjoituksensa  painetta- 
viksi. lC:iinella  vuosis.  saavutti  suurimman  mai- 
neen ja  kukoistuksen  Kristoff  Plantiuin  kirja- 
paino, jota  suuruutensa  ja  loistavien  töiilensii 
vuoksi  on  sanottu  maailman  ..kahdeksanneksi  ih- 
meeksi". Brujrpcen  ja  Brysseliin  perustettiin 
kirjapainot  1476,  Deventeriin  ja  Delftiin  1477, 
Ilaarlemiin  ja  I.eideuiin  14S3.  Amsterdamiin  lädO, 
Haagiia  15-18.  Leiden  ja  Amsterdam  ovat  saavut- 
taneet kuuluisuutta  Elzevier-suvun  (1592-1080) 
kirjapainoilla,  joiden  klassikkojulkaisut  ovat 
suuren  tarkkuutensa  ja  kauniin  painonsa'  puo- 
lesta  ensiluokkaisia. 

e)  Hvcitsiii  ensimäinen  kirjapaino  perustettiin 
BeromUn\steriin  (.^argau)  1470.  Pian  kohosi  lia- 
sel  tärkeäksi  kirjapainokaupungiksi.  Genftve  sai 
kirjapainon  1478,  Ziirich  1504,  jossa  sveits.  uskon- 
puiidistajain  huomattavimmat  teokset  painettiin. 
Sveitsin  nykyään  suurin  kirjapaino  on  Einsiedel- 
nissä  (Sch\vyz).  —  {)  Vnkariiri  toi  kirjapaino- 
taidon Mattias  Corvinus  1472,  Budaan,  jossa  saks. 
Andreas  Hess  1473  painoi  nykyisin  hyvin  harvi- 
naisen „Chroniea  hungarorum"in.  Vv.  1558-93 
oli  Unkarissa  n.  70  paikassa  kirjapaino. 

g)  Englannin  kirjapainotaidon  isäksi  maini- 
taan W'iIIian  Caxton  (k.  1491),  joka  aikaisemmin 
oli  ollut  painajana  Bruggessä  ja  siellä  painanut 
kaksi  englanninkielistä  kirjaa.  V.  1477  ilmes- 
tyi ensimäinen  Englannissa  painettu  kirja.  Mel- 
kein samoihin  aikoihin  saapui  Englantiin  toi- 
nenkin kirjanpainaja,  mutta  heidät  kummankin 
voitti  pian  lotliringenilaineu  Wynkyn  de  Worde 
11491-1534),  joka  on  englantilaisten  kirjasinten 
ensimäinen  parantaja.  Oxford  näyttää  saaneen 
ensimäisen  kirjapainonsa  1478;  vv:lta  1486-1517 
ei  kuitenkaan  tunneta  ainoatakaan  Oxfordissa 
painettua  kirjaa.  Vv.  18501900  painettiin  Ox- 
fordissa yhteensä  8,000  kirjaa.  Skotlanti  sai  ensi- 
mäisen painonsa  Edinburghiin  1507  ja  Irlanti 
Dubliniin  1551. 

h)  Espanjaankin  saksalaiset  toivat  kirjapaino- 
taidon. Ensimäinen  esp.  kirja  painettiin  Valen- 
ciassa jo  1474.  Saragoza  sai  kirjapainon  1475, 
Sevilla  1477.  Barcelona  1478,  Salamanoa  1481, 
Burgos  1485.  Paitsi  näitä  oli  ennen  1500  13  muuta 
kirjapainoa.  —  i)  Portugaliin  kirjapaino  tuli  juu- 
talaisten toimesta.  Lissabonissa  painettiin  1489 
selitykset  pentateukkiin  heprealaisilla  kirjasi- 
milla. V.  1495  alkoi  latinaisten  ja  portugalilais- 
ten kirjain  painaminen. 

k)  Puolaan.  Liettuaan  ja  Galitsiaan  toivat  juuta- 
laiset ja  jesuiitat  kirjapainon.  Krakovaan  perus- 
tettiin kirjapaino  1491.  Varsovaan  1625.  Voly- 
nian  Ostrogissa  lopetettiin  1581  venäläisen  Kaa- 
matun  painatus.  —  1)  Venäjä.  Vanhimmat  slaavi- 
laiset teokset  painettiin  muissa  maissa.  Vanhin 
ven.  painopaikka  on  Tsernigov  (1493).  Moskova 
sai  painon  vasta  1553.  Tämä  hävitettiin,  kun 
puolalaiset  1611  valloittivat  Jloskovan;  vnsta 
1644  perustettiin  sinne  uusi  paino.  Pietari  suuri 
valmistutti  Hollannissa  venäläisiä  kirjasimia  ja 
perusti  1704  Moskovaan  synodaalipainon.  Pie- 
tarista tuli  heti  perustettaessa  myös  p.ainopaikka. 
Ensimäinen  Pietarissa  painettu  kirja  ilmestyi 
1713,  mutta  jo  1711  oli  siellä  ilmestynyt  eräs 
sanomalehti.  Ensimäiset  kiinalaiset  painotuotteet 
ilmestyivät  Pietarissa   (1730).    Riikaan  perustet- 


tiin kirjapaino  1588,  Tarttoon   1642,  siis  sam.  v. 
kuin  Suomeen. 

m)  Turhissa  kirjapainotaito  kauan  oli  kielletty, 
se  kun  oli  taikuutta,  vieläpä  sen  harjoittaja  oli 
kuolemalla  rangaistava.  Siitä  huolimatta  juuta- 
laiset kuitenkin  jo  vrsta  1490  alkaen  harjoitta- 
vat salaisissa  painoissaan  ripeätä  toimintaa. 
Vasta  1727  annettiin  julkinen  lupa  perustaa  kirja- 
painoja. —  n)  Kreikassa  painoivat  kuljeksivat 
juutalaiset  jo  1500-luvulla.  Vasta  1817  sai  Korfu 
vakinaisen  painon  ja  Ateena  ja  Korintti  y.  m. 
kaupungit  vieläkin  myöhemmin.  Misolonghi'in 
perusti    vapaussodan    aikana   kirjapainon    Byron. 

o)  Tanskaan,  samaten  kuin  yleensii  Skandinaa- 
viaan  toimittivat  kirjapainon  kuljeskelevat  saksa- 
laiset painajat.  Ensimäinen  Tanskassa  painettu 
kirja  ilmestyi  1482  Odensessa  ja  ensimäinen  tans- 
kankielinen kirja  Kööpenhamina.ssa  1495  (Gott- 
freds  Ghemeniläisen  painossa).  1500-luvulIa  pai- 
nettiin suuri  osa  tansakalaisia  ja  norjalaisia  kir- 
joja ulkomailla.  V:sta  1571  oli  Kööpenhaminan 
yliopistolla  oma  paino.  Vasta  viime  aikoina  on 
kin  Tanskan  kirjapainoteollisuus  alkanut  kehit- 
tyä. 1600  oli  5,  1700  9,  1800  24,  1870  119  ja  1906 
530  (Kööpenhaminassa  255).  Islannissa  ilmestyi 
ensimäinen  painettu  kirja  jo  1531.  V.  1906  Islan- 
nissa oli  13  painoa.  —  p)  Norja  sai  ensimäi.set 
kirjapainonsa  vasta  1600-luvun  keskivaiheilla 
(Kristiaaniaan  ja  Trondjemiin) .  V.  1910  oli  191 
kirja-  ja  sanomalehtipainoa    (Kristiaaniass.a   65). 

q)  Ruotsin  ensimäinen  painaja  on  lyypekkiläi- 
nen  Barth.  Ghotaii,  joka  Tukholmassa  1483  pai- 
noi erään  latinaisen  kirjan.  Sam.  v.  painoi  myös 
Tanskasta  tullut  saks.  painaja  Joh.  Suell  Tukhol- 
massa. V:sta  1491  oli  Tukholmassa  vakinainen 
kirjapaino,  jonka  ensimäiset  tuotteet  olivat  kir- 
kollisia käsikirjoja.  Upsalassa  painettiin  jo  vv. 
1510-19.  V:u  1525  tienoilla  perustettiin  Kustaa 
Vaasan  toime.sta  kirjapaino,  josta  tuli  uskonpuh- 
distuksen välikappale;  siinä  painettiin  m.  m. 
ruots.  Uusi  testamentti  1526.  Koko  Raamattu  sen 
sijaan  painettiin  (1541)  Richolffin  painossa  Upsa- 
lassa, joka  oli  kutsuttu  Saksasta  erikseen  tätä 
työtä  suorittamaan.  Sen  jälkeen  Upsala  oli  kirja- 
painotta v:een  1613. 

r)  Suomi.  Vanhin  erikoisesti  Suomea  varten 
tilattu  kirja  on  ..Missale  Aboense".  jonka  piispa 
Konrad  Bitz  1488  hankki  Lyypekistä.  Painaja 
on  Ruotsin  ensimäinen  kirjanpainaja  Barth.  Gho 
tan.  Ensimäinen  varsinaisesti  suomalaiseen  kir- 
jallisuuteen kuuluva  kirja.  Agricolan  ,,Abc-kiria" 
on  painettu  Tukholmassa  joko  1542  t.  1543.  Tidi- 
holmassa  painettiin  muutkin  Agricolan  kirjat, 
vieläpä  koko  Raamattukin  (1642).  V.  1642  perus- 
tettiin maahamme  ensimäinen  kirjapaino.  Yliopis- 
ton kirjapaino,  jonka  ensimäinen  johtaja  oli  Pi  e- 
tari  Wald  (vv.  1642-53).  Ison  vihan  aikana 
tämä  kirjapaino  oli  toimettomana  Tukholmassa 
(vv.  1713-22).  V.  1750  yliopisto  möi  kirjapai- 
nonsa Jaakko  Merekellille.  Maamme  toisen  kirja- 
painon perusti  Juhana  Gezelius  vanhempi 
Turkuun  1008;  se  siirtyi  sitten  hänen  pojalleen 
Juhana  Gezelius  nuoremmalle.  Tämän  kirjapai- 
non ansioista  on  mainittava,  että  sen  painotuot- 
teet olivat  melkoista  halvempia  kuin  Ruotsissa 
painetut.  Kolmas  kirjapaino  perustettiin  piispa 
Bängin  toimesta  Viipuriin  1089:  sen  hävittivät 
venäläiset  1710.  Johtajana  tässä  kirjapainossa 
toimi  jo  edellä  mainittu  Daniel  Medelplan.    Vä- 


971 


Kirjapainotaito 


972 


häisestU  kirjojen  kysynniistii  luioliniatta  kotoiset 
kirjapaiuot  eivät  kyenneet  tyydyttämiiän  tarvotta, 
vaan  pitkät  ajat  eteenkinpiiin  painettiin  suoma- 
laisia virsikirjoja  ja  katekismuksia  Tukholmassa. 
Kokonaista  viisikymmentä  vuotta  yliopiston 
paino  sai  olla  vailla  heprealaisia  kirjasimia.  Tnk- 
iiolnian  kanssa  koetettiin  kuitenkin  ankarasti 
kilpailla.  Jo  1647  P.  Wald  painatti  virsikirjan, 
166S  Gezeliuksen  toimesta  painettiin  uusi  virsi- 
kirja ja  ICSö  ilmestyi  ensimäinen  omassa  maassa 
painettu  Kaamattu  (Gezeliuksen  painosta).  Ison 
vihan  jälkeen  Turussa  oli  kaksi  kirjapainoa.  V. 
1742  Gezeliusten  omistajaa  muuttanut  kirj.ipaino 
siirtyi  ainaiseksi  Ruotsiin.  Vv.  1755-00  oli  .Merc- 
kellin  kirjapainon  faktorina  Juhana  Kristoffer 
Frenckell,  joka  1756  tuli  kirjapainonsa  os;ik- 
kaaksi,  ja  vihdoin  se  siirtyi  kokonaan  Frenckell- 
suvulle,  joka  myös  sai  yliopiston  privilegion. 
V:eeu  1776  Frenckellin  paino  oli  maassamme  ai- 
noa. V.  1776  Vaasa  saa  oman  kirjapainon  (Lon- 
dicerin).  Vasta  1815  perustetaan  maahamme  kol- 
mas kirjapaino,  Viipuriin  (Cedervallerin)  ;  1S18 
syntyi  kaksi  uutta  painoa,  Helsingin  ensimäinen 
(Simeliuksen) ,  ja  Turkuun  Bibliaseuran  paino, 
jonka  omistajana  m.  m.  oli  Gustaf  Gabriel  Häll- 
ström. V.  1826  Oulu  saa  ensinuiisen  painonsa, 
1827  Turun  palon  jälkeen  suurin  osa  Frenckellin 
(silloin  jo  Frenckell  ja  poika)  painoa  siirtyy  Hel- 
sinkiin; 1828  perustetaan  Helsinkiin  G.  O.  Wa- 
seniuksen  kirjapaino.  Sitten  tulee  toista  kym- 
mentä vuotta  kestävä  seisaus.  1840-luvulIa  perus- 
tetaan taas  uusia  (Helsinkiin  Suomalaisen  kir- 
jallisuuden seuran  paino  1849;  Kuopioon  1843, 
Mikkeliin  ja  Hämeenlinnaan  1846,  Sortavalaan 
(joksikin  aikaa)  1847.  V.  1854  on  jo  kaksikym- 
mentä kirjapainoa,  mutta  sitten  kehitys  pysähtyy 
melkein  vuosikymmeneksi  (Pori  saa  kuitenkin 
ensimäisen  painonsa  tähän  aikaan  1850);  1860  on 
kirjapainojen  luku  vielä  20.  mutta  siitä  taas  al- 
kaa nopeampi  keliitys.  Ensimäisen  kirjapainonsa 
saa  Tammisaari  1861;  sen  oli  alkuaan  K.  A.  Gott- 
lund perustanut  Helsinkiin.  Tammisaaresta  se 
siirtyi  Jyväskylään  1863  palatakseen  1883  takai- 
sin Helsinkiin  W'eiliu  &  Göösin  nimellä.  Tampere 
saa  kirjapainon  1866.  V.  1875  oli  maassamme  29 
kirjapainoa,  1879  38,  1889  80,  1891  91,  joista  21 
Helsingissä,  10  Turussa,  7  Viipurissa.  Seuraavat 
15  vuotta  lisäävät  lukua  19:llä.  siis  1906  110, 
joista  Helsingissä  25,  Tampereella  10,  Turussa  9, 
Viipurissa  5,  Vaasassa  ja  Oulussa  4  j.  n.  e.;  vain 
Naantali  ja  Kaskinen  olivat  tällöin  vailla  kirja- 
painoa;  1911   painojen  luku  jo  on  n.   140. 

II.  Muut  maanosat.  Japanissa  painoivat 
jesuiitat  (Nagasaki'ssa)  jo  16:nnella  vuosis.  K. 
on  nykyisin  Japanissa  varsin  uudenaikaisella 
kannalla;  samoin  myös  Intiassa.  —  Ameriikassa 
k:a  harjoitettiin  ensin  3leksil:ossa  (1500-liivun 
alussa).  —  Pohjois-Ameriikan  y/irfi/.st'a/'o/ssa 
Massachusetts  sai  ensiksi  kirjapainon,  1038.  Uusi 
taito  levisi  nopeasti  Ameriikassa,  jonka  'jtevin 
kirjanpainaja  on  Benj.  Franklin.  —  Egyptiin  toi- 
vat kirjapainon  Napoleonin  retkikuntalaiset  1798. 
Kap-maassa  on  painettu  v:.sta  1806.  —  Austraa- 
lia  sai  ensimäisen  kirjapainon  1795,  joka  am- 
mattimiesten puutteessa  pitkät  ajat  oli  käyttä- 
mättä. 

B.  Kirjapainotaidon  tekniikka. 
Kirjasinten  valaminen,  joka  aluksi  oli  hyvinkin 
vaivaloinen    tehtävä,     suoritetaan     nykyisin     ko- 


neilla ja  se  on  kehittynyt  varsinaisesta  kirja- 
painoteollisuude.sta  erilläiin  olevaksi  teollisuuden- 
haaraksi, ks.  Kirjasin.  Varsinaiseen  Ivirja- 
painotoimeen  kuulnu  kaksi  pääosaa:  latominen 
(painomerkkien  jiirjestäniinen  sanoiksi  ja  lau- 
seiksi) ja  painaminen  (ladelmasta  monistaminen). 
Kirjasimet  säilytetään  erikoisissa,  lokeroilla  va- 
rustetuissa laatikoissa,  n.  s.  kasteissa,  jotka 
käytettäessä  ovat  vinossa  asennossa  pulpetintapai- 
sella  telineelUl.  r  e  g  a  a  1  i  1  1  a.  Ladottava  käsi- 
kirjoitus kiinnitetään  erikoi.sella  pidikkeellä  1. 
tenaakkelilla  kastiin.  Latoja  seisoo  työs- 
kennellessään kasiin  ääressä  ja  poimii  oikealla 
kädelläiin  tarvittavat  kirjasimet  vasemmassa  kä- 
dessä olevaan  latomahakaan  (laatikontapai- 
nen,  kaksi  kiinteätä  sivua,  kolmas  siirrettävä, 
jonka  avulla  rivin  laajuus  määrätään).  Kun 
latomahaka  on  täynnä,  siirretään  ladotut  ri- 
vit 1  a  t  o  m  a  1  a  i  v  a  a  n  (reunoilla  varustetulle 
sinkkilevylle).  Latomalaivaan  nostetaan  niin  pal- 
jon rivejä  kuin  tarvitaan  sivu  n  1.  k  o  1  u  m  n  i  n 
muodostamiseen  tai  valmistetaan  ladelma  pitkiin 
kaistoihin  (niin  aina  sanomalehtityössä),  jotka 
sitten  taitetaan  1.  katkaistaan  sivuihin 
tai  palstoihin.  Ryhmitettyjä  sivuja  tai  palstoja 
sanotaan  k  e  h  i  1  ö  k  s  i.  Painamista  varten  .sivut 
(tai  palstat)  järjestetään  niin,  että  ne  arkille 
painettuina  voidaan  taittaa  numerojärjestyksessä 
toisiaan  seuraaviksi.  Samalla  on  myös  katsot- 
tava, että  sivujen  reunat  saavat  oikean  leveyden. 
Tätä  järjestelytyötä  sanotaan  kehisteen  te- 
kemiseksi. Sitä  puoliskoa,  jossa  on  arkin 
ensimäinen  sivu.  sanotaan  prima-  ja  sitä  ])Uolis- 
koa,  jossa  on  arkin  toinen  sivu,  sanotaan  sekunda- 
kehilöksi  (painaminen  edellisellä  on  saksaksi 
Schöndnick  ja  toisella  Wicdcidruck).  Kehilöt  ase- 
tetaan takorautaisen  kehyk.sen  sisään,  johonka 
ne  kiilasuluilla  lujasti  kiinnitetiiän.  Tämän  jäl- 
keen kehilö  nostetaan  painokoneeseen.  —  Taval- 
lisimmat kirjasinlajit  ovat  fraktuura  (kehittynyt 
vanhoista  goottilaisista  kirjaimista),  antiikva 
(latinaiset  kirjaimet)  ja  kursiivi  (vinosti  jiiokse- 
vat  kirjaimet).  Kutakin  kirjasinlajia  on  ole- 
massa erilaisia  vivahduksia  ja  m}'öskin  erilaisia 
kirjaimen  kokoja  eli  asteita,  joiden  suuruutta 
sanotaan  keiliksi  (helmi-,  nonpareille-,  petit-, 
bourgeois-,  korpus-,  cicero-  y.  m.  kirjasimet,  ks. 
lähemmin  Kirjasin).  Kirjasimia  sanotaan 
myös  kirjainkuvan  vahvuuden  mukaan  laihoiksi, 
lihaviksi  tai  puolililiaviksi.  Latominen  voidaan 
nykyään  suorittaa  latomakoneilla,  jotka  sekä  la- 
tovat että  valavat  kirjasimet.  Tietosanakirja  on 
ladottu  linotyyppikoneella,  joka  latoo  ja  heti  itse 
toimivasti  valaa  kokonaisen  rivin.  ks.  Latoma 
kone. 

Varmuudella  ei  tiedetä,  mimmoinen  Gutenbergin 
painokone  tarkalleen  oli.  Se  oli  nähtävästi 
puusta  samaten  kuin  myöliemniiinkin  ajan  ko- 
neet. Painamiseen  käytetty  voima  saatiin  ruu- 
vin avulla.  Olennaisena  uudistuk.sena  on  pidet- 
tävä lordi  Stanliopen  rautaista  painokonetta, 
joka  teki  mahdolliseksi  tasai-semman  voiman  ja- 
kautumisen ja  kokonaisten  arkkien  painamisen. 
Aikaisimmat  painokoneet  olivat  oikeastaan  pu- 
ri.stimia;  varsinaisen  painokoneen  historia 
alkaa  vasta  18:nnelta  vuosis.,  jolloin  Fr.  König 
(s.  1775)  Eislebenissä  valmisti  nopeasti  ja  ko- 
neellisesti toimivan  rautaisen  painokoneen.  Paino- 
koneita on  nykyisin   lukuisia  eri   malleja,  mutta 


973 


Kirjasaatava — Kirjasin 


974 


tjön nopeudessa  vie  kaikista  voiton  r  o  t  a  t  s  i  o  ii  i- 
k  o  n  e,  jolla  sanomalehtien  painamisessa  on  ollut 
aivan  käänteentekevä  merkitys.  Siinäkin  suli- 
teessa  on  painokoneiden  alalla  tapahtunut  val- 
tava kehitys,  että  jo  on  olemassa  koneita,  joilla 
samalla  kertaa  painetaan  8:11a  värillä,  ks.  lä- 
Ueramin  Painokone. 

Painomuste  valmistetaan  tavallisimmin  liina- 
öljyvernissasta  ja  noesta  (kimröökistä).  Uusin 
kemiallinen  väritekniikka  valmistaa  myös  paino- 
teollisuuden  palvelukseen  oivallisia  ])ainovärejä. 

[Falckenstein,  „GescUichte  der  Buchdrueker- 
kunst"  (1856)  ;  Lorck,  „IIandbuch  der  Geschichte 
der  Buchdruckerkunst"  (1882)  ;  A.  W'.  I'nger, 
,.Die  Herstellung  von  Biichern,  Illustrationen, 
.\kzidenzen"  (1000)  ;  sama,  „Wie  ein  Buch  ent- 
■itebt"  (1909);  Kjemming  ja  Nordin,  , .Svensk 
boktryckerihistoria"  (1883);  F.  W.  Pipping, 
..Nägra  historiska  underrUttelser  om  boktrycke- 
riet  i  Finland''.  I-VII ;  sama,  ..Bidrag  tili  on 
historia  om  gymnasiiboktryckeriet  i  Viborg; 
V.  Vasenius,  „Piirteitä  Suomen  kirjapainon  his- 
toriasta" (Valvoja  1892) ;  „Tvpografineu  muisto- 
lehti'   10421892".]  "  L.   H. 

Kirjasaatava,  kirjavelka,  tilisaatava,  avo- 
nainen kirjanpitokirjoihin  perustuva  saatava  1. 
velka. 

Kirjasin  1.  k  i  r  j  a  k  e,  kirjasinmetallista  va- 
lettu, nelisärmäinen,  kirjaimen  (numeron,  luku- 
merkin  y.  m.)  kohokuvalla  varustettu  metalli- 
kappale,  joka  on  tehty  sellaiseksi,  että  se  voi- 
daan sovittaa  ladelmaan  ja  käyttää  painamiseen. 
K. -suuruutta  a-b  (ks.  kuvaa)  sano- 
taan k  e  i  1  i  k  s  i,  jonka  suuruus  mi- 
tataan typografisissa  pisteissä.  (Ny- 
kyinen yleisimmin  kiiytännössä  oleva 
normaalimittajärjestelmä,  jonka  yk- 
sikkönä on  typografinen  piste,  pe- 
rustuu metrijärjestelmään;  2,660  pis- 
tettäsi metri.)  Välimatka  a-e  on  k:n  kor- 
keus, jonka  tulee  olla  sama  kaikissa  kirjasi- 
missa: b-c  on  k:n  paksuus,  joka  tietenkin 
vaihtelee  kunkin  kirjaimen  leveyden  mukaan; 
yläosa  (d-e)  on  k:n  pää  ja  tämän  pinnalla  on 
kirjaimen  kuva:  alaosa  j  on  k:n  jalka.  K:n 
rungossa  oleva  kouru  f  on  nimeltään  t  u  n  n  u  k  e 
1.  s  i  g  n  a  t  u  u  r  i.  jonka  tehtävänä  on  sekä  olla 
latojalle  ohjeena  kirjasimen  oikein  päin  asetta- 
miselle että  estää  saman  keilinmitan  1.  kirjasin- 
asteen  eri  lajeja  sekoittumasta  toisiinsa.  Sen 
vuoksi  tunnuke  on  eri  lajeissa  erilainen;  on 
yksi-,  kaksi-,  kolmitunnukkeisia  kirjasimia  j.n.  e. 
—  K:t  jaetaan  kirjainkuvan  mukaan  kahteen 
pääryhmään  fraktuuraan  ja  antiikvaan 
iks.  n.).  Erilaisista  painokirjaimista  antaa  seu- 
raava   luettelo    jonkunlaisen    kuvan : 

Fraktuura 


lictojanafivia 
Pietola  nafitx-ja 

(Eiotofanafivja 


Antiikva 


Tietosanakirja 
Tietosanakirja 


fraktuura 
kanslia 
goottilainen 
schwabach 


antiikva 
groteski 


Tietosanakirja  medievaaii 

Tietosanakirja  kursuvi 

T  i  e  t  O  S  anak  i  r  j  a        kirjoituskoneklrjaslmia 


Keilinmitan  mukaan  kirjasimet  ryhmittyvät 
eri  asteisiin,  joilla  vanhastaan  on  eri  nimiä. 
Näiden  nimien  merkitj-s  on  kuitenkin  tarkan 
typografiseen  yksikköön  perustuvan  kirjasinjär- 
jestelmän  käytäntöön  päästyä  yhä  vähenemässä: 
kirjasinasteet  määrätään  nykyisin  jo  mieluimmin 
pisteissä,  semminkin  kun  vanhat  nimet  enemmän 
tarkoittavatkin  miiärättyä  kirjaimen  kuvaa  kuin 
kirjasinkeiliä.  Mainittakoon  tässä  muutamia  kir 
jasinasteiden   nimiä: 

Timksui 4  pistettu 

nelnii,  $äarlö     ."> 

Xonparplli,  Köiipnrclll 6  „ 

Kolonelli.  fiolonelli 7 

Petiitti,  <J}etiitti 8  „ 

Bourgeois  (Borgis),  ^oiirgeois  ....   9  , 

Korpus  (Garinond),  i^orpus  ....-lo  . 

Cicero,  Cicero 12    . 

Mitteli,  m\M\ n    .. 

Näitä  suurempia  ovat:  tertia  (16),  teksti  (20). 
kaksoiscicero  (24),  kaksoismitteli  (28),  kaksois- 
tertia  (32),  kauon  (36),  iso  kanon  (40),  pieni 
missaali  (48).  iso  missaali  (60),  sabon  (72).  — 
Teknillisesti  kirjasimet  ryhmitetään  1  e  i  p  ä  k  i  r- 
jasimiin,  jotka  käsittävät  keilinmitat  0-12 
pistettä  ja  joita  käytetään  tavallisiin  kirja-  ja 
.sanomalelititöihin,  ja  nimiö-  ja  t  i  1  a  p  ä  i  s- 
työkirjasimiin,  joilla  ladotaan  otsakekir- 
joituksia,  sanomalehtien  ilmoituksia  sekä  yleensä 
tilapäis-  1.  aksidenssitöitä.  Kirjainkuvan  pak- 
suuden mukaan  puhutaan  myös  lihavista, 
puolilihavista,  laihoista  y.  m.  kirjasi- 
mista. Tietosanakirjan  hakusanat  ovat  paiuetut 
puolilihavilla  kirjasimilla. 

Ensimäiset  kirjanpainajat  valmistivat  itse  kir- 
jasimensa. Nykyänsä  kirjasinteoUisuus  on  itse 
nainen  graafillisen  teollisuuden  haara.  Kirjaimen 
kuva  piirretään  ensiksi  suureen  kokoon  (3-5  om 
korkea),  josta  sitten  pantografin  tai  myös  valo- 
kuvauksen avulla  kulloinkin  valmistettavan  kir- 
jaimen kokoinen  jäljennös  siirretään  metal- 
liin (teräkseen).  Tähän  kaiverretaan  sitten 
kirjaimen  kohokuva.  Karkaisemalla  tämä  me- 
talli saadaan  kirjasinleimasin  (patriisi), 
jolla  kirjaimen  syvennyskuva  (matriisi)  pa- 
kotetaan kuparipalaseen.  Alkuperäiskirjain  voi- 
daan myös  kaivertaa  lyijyyn,  josta  galvanoplas- 
tillisen  menetelmän  avulla  saadaan  matriisi.  Mat- 
riisiin valetaan  sitten  kirjasinmetallista  (ks.  t.) 
lopullinen  kirjasin.  Valettu  kirjasin  ei  vielä  ole 
valmis  käytettäväksi,  vaan  siitä  on  ensiksi  mur- 
rettava pois  sen  yläpää,  joka  on  muodostunut 
ratintapaiseen  sisäänkaatoaukkoon  hyytyneestä 
metallista,  sitten  se  tahkotaan  2:lta  sivulta  si- 
leäksi. Viimeksi  kirjasin  joutuu  a.setettavilla  te- 
rillä varustettuun  höyläyskoneeseen,  jossa  sen, 
matriisia  vastaan  hyytynyt  pinta  höyläytyy  si- 


975 


Kirjasinmetalli— Kirjasto 


97r> 


leöUsi.  Käsinvalaja  voi  valmistaa  n.  4,000  kir- 
jasinta, mutta  yksinkertaisella  kirjasinvalu- 
koneella,  jossa  piiiiipuUa  puristetaan  metalli  kaa- 
vaan, voidaan  valmistaa  10.000-20,000  kirjasinta 
pUivässii.  Nämä  koneet  olivat  siinä  suliteessa 
puutteellisia,  että,  kun  valuminen  tapahtui  niin 
nopeasti,  ilma  ei  ennättänyt  tarkoin  poistua  kaa- 
vasta, ja  kirjasimiin  muodostui  onttoja,  josta 
syystä  ne  eivät  olleet  kyllin  lujia  ja  painos  tuli 
epätasaista.  Tämii  vika  on  n.  s.  ,,komplottivalu- 
koneissa"  täydellisesti  poistettu.  Nämä  koneet 
ovat  oikeastaan  yhdyskoneita,  sillii  niissä  kirja- 
sin ensin  valetaan  ja  sitten  se  silitetäiin  sivuil- 
taan sekä  katkotaan  ja  höylätään  päistään,  \iime 
aikoina  on  kauppaan  tullut  englantilainen  \Vickin 
kirjasinvalukone,  jonka  sanotaan  valmistavan 
1,000  kirjasinta  minuutissa,  vrt.  Latoma- 
kone. L.  n.  dc  G.  A.  A. 

Kirjasinmetalli  on  metalliseos,  josta  kirja- 
painossa käytettyjä  kirjasimia  valetaan.  Seoksen 
tulee  olla  tarpeeksi  kovaa  kulumista  vastaan,  lu- 
jaa painamista  vastaan  ja  valamisen  takia  hel- 
posti sulavaa.  Pääasiassa  on  kirjasinmetalli 
lyijy-antimoni-tinaseos.  Näistä  antimoni  tekee 
seoksen  kovaksi,  mutta  hauraaksi,  lyijy  peh- 
meäksi ja  tina  helposti  sulavaksi.  Kovempiin  ja 
lujempiin  seoksiin  käytetään  sitäpaitsi  kuparia 
ja  rautaakin.  Helpommin  sulaviin  käytetäiin  vis- 
m.uttia  ja  kadmiumia.  Esimerkkeinä  kirjasin- 
metalliseosten  kokoomuksesta  mainittakoon  seu- 
raavat prosenttimäärät: 

lyijyä  60,j  61,j  70  55  55  ?2  75 

antimonia  ]9,s  18,8  18  25  30  14,8  23 

tinaa  19,i  20,j  10  20  15       3,8  2 

kuparia  1,7  2 

Erhartin  kirjasinmetalli  sisältää  sinkkiä  89-91!, 
tinaa  9-6,  lyijyä  2-4  ja  kuparia  2-4  %.  Kirjasin- 
metallia sulatettaessa  huomataan  tinan  ja  anti- 
monin hapettuvan  suliteellisesti  enemmän  kuin 
lyijyn.  Levyt,  joihinka  kaiverretaan  nuotteja, 
valmistetaan  seoksesta,  jossa  on  5-7,5  osaa  tinaa 
ja  5-2.5   osaa  antimonia.  (i.  A.  A. 

Kirjaskorpioni  (Clielifer  cancroides),  3  mm 
pitkä,  kääpiöskorpioni-laji,  joka  asustaa  kirjois.^a, 
kasvikokoelmissa  y.  m.,  pienimmistä  hj-öntei^istä 
eläen.  Kuvaa  ks.  II  ä  m  ä  h  ä  k  k  i  el  ä  i  m  e  t, 
kuv.  4.  T.  n.  J-i. 

Kirjasto,  yksityinen  tai  yleinen  kirja-  (ja 
käsikirjoitus-)  kokoelma,  sekä  myös  se  paikka, 
missä  tällaista  kokoelmaa  säilytetään.  K:t  edel- 
lyttävät jotenkin  korkeata  sivistysastetta,  ne 
ovat  kaikkialla  olleet  versovan  „kirjallisen"  si- 
vi.styksen  luonnollisia  ilmaisumuotoja  ja  välttä- 
mättömiä seurauksia. 

K:jen  historia  niin  ollen  ulottuu  pitkälle 
taaksepäin  vanhimpaan  aikaan.  Vanhimmat  k:t 
tavataan  Babyloniassa  ja  Assyriassa, 
jossa  papit  temppeleihinsä  ja  kuninkaat  palat- 
.seihinsa  kokosivat  ja  kopioivat  kirjallisia  tuot- 
teita, erikokoisia,  nuolenpääkirjoituksella  kirjoi- 
tettuja savitauluja,  sisällykseltään  pääasiallisesti 
uskonnollista  ja  oikeudellista  laatua  —  jumalal- 
listen ,, ilmoitusten"  säilyttäminen  ja  asukasten 
keskinäisten  suhteiden  järjestäminen  kaiketi  lä- 
hinnä jolitivat  kirjoituksen  keksintöön.  Näissä 
temppeli-k:issa  ja  ..kuninkaallisissa  arkistoissa", 
joista  vanhin  tunnettu  oli  Nippurissa  Etelä- 
Babyloniass"    io  !*-.nnella  vuosituhannella  e.  Kr., 


järjestettiin  taulut  yhtenäisiin  sarjoihin,  mikS 
näkyy  siitä,  että  kuluinkin  tauluun  on  merkitty 
sarjan  nimi  sekä  ilmaistu,  monesko  järje.styk- 
sessä  kysymyksessä  oleva  taulu  siinä  sarjassa  on. 
Laajin  k.  oli  Assurbanipalin  k.  Ninivessä,  josta 
noin  30,000  taulua  on  löydetty  ja  viety  Lontoo- 
seen. —  Jlyös  Egyptissä  koottiin  jo  vanhim- 
pana aikana  erisisältöiset  papyruskääröt  k:ihin 
kirjanoppineiden  luettaviksi  ja  tutkittaviksi. 
Vanhimman  tunnetun  k:n  Egyptissä  perusti  ku- 
ningas Osymandyas  Memfikseen.  Mainittakoon 
myös  1887  Egyptistä  Tell-el-Amarnan  kylästä 
löydetty  Egyptin  faaraoitten  diplomaattinen  nuo- 
lenpäinen  kirjeenvaihto  Vähän-Aasian  ja  Meso- 
potamian kuninkaitten  ja  pikkuruhtinaitten 
kanssa  (ks.  A  m  a  r  n  a)  sekä  äskettäin  Boghas- 
köin  kylästä  Vähässä-Aasiassa  ilmoille  kaivettu 
heettiläisten  (ks.  t.)  pääkaupungin  kuninkaalli- 
nen arkisto,  molemmat  toisen  vuosituhannen 
keskipaikkeilta.  —  Kreikassa  tapaamme  niin- 
ikään jo  varhain  k:ja.  Ensimäisen  julkisen  k:D 
perusti  Ateenaan  nähtävästi  Peisistratos  (52T 
e.  Kr.).  Myöhemmin  oli  myös  yksityisillä  hen- 
kilöillä, kuten  Euklideella,  Euripideella  y.  m., 
laajahkoja  k:ja.  Kreikkalaisvallan  hävitessä  ha- 
josi k:jen  sisällys  ympäri  maailman.  Osa  joutui 
Aleksandriaan,  jonne  myös  Pergamon  k.  siirret- 
tiin. Aleksandrian  k:sta  (ks.  t.)  tuli  sittemmin 
hellenistisen  sivistyksen  keskus.  Osa  kreikka- 
laisten k:jen  varoista  vietiin  Roomaan,  jossa 
yksityisillä  henkilöillä,  kuten  Cicerolla,  Sullalla. 
Attieuksella  y.  m.  oli  omat  yksityis-k:nsa.  Ensi- 
mäisen julki.sen  k:n,  johon  j'leisölläkin  oli  pääsy, 
perusti  Roomaan  Asinius  PoUio  (36  e.  Kr.).  Roo- 
man k:t  kasvoivat  pian  suuriksi  ja  lukuisiksi; 
4:nnellä  vuosis.  j.  Kr.  oli  niitä  29.  Myös  Kons- 
tantinopolin k.  (paloi  491  j.  Kr.)  oli  hyvin  laaja. 
—  Keskiajalla  oli  k:ja  pääasiallisesti  luos- 
tarien yliteydessä,  joihin  pieni  osa  hellenistisen 
ajan  rikkaista  kirjavaroista  tulipaloilta  ja  hävi- 
tyksiltä pelastui.  Arabialaisvaltakunnass.a  sen 
kukkeimmillaan  ollessa  oli  melkein  kaikissa  suu- 
rissa kaupungeissa,  kuten  Bagdadissa,  Kairossa, 
Aleksandriassa,  edelleen  useis.sa  Espanjan  kau- 
pungeissa, Cordovassa  y.  m.  julkisia  k:ja.  Rene- 
sanssin  aikana  Italiassa  keskiajan  lopulla  elpyi 
myös  kirjastoharrastus,  ja  monet  ruhtinaat,  yksi- 
tyishenkilöt sekä  siihen  aikaan  perustetut  yli- 
opistot hankkivat  itselleen  k:ja.  —  Kirja- 
painotaidon keksintö  ja  tavaton  leviä- 
minen uudella  ajalla  aikaansai  kirjasto-oloissa 
täydellisen  muutoksen.  Kirjojen  hankinta  kävi 
sanomattoman  paljoa  helpommaksi,  kun  sitä  en- 
nen kukin  kirja  oli  ollut  käsin  kopioitava.  Si- 
ten myös  kirjojen  hinnat  tuntuva.sti  alenivat  ja 
tekivät  niiden  ostamisen  väUävaraisemmillekin 
mahdolliseksi.  Useimmat  nykyajan  suurista  kiista 
perustettiin  16:nnella  ja  17:nnellä  vuosis.,  jol- 
loin uskonpuhdistuksen  lakkauttamien  luostarien 
kirjavarat  liitettiin  kaupunki-  ja  yliopistojen 
k:ihin.  Mutta  sodissa  ja  tulipaloissa  hävisi  moni 
kukoistava  k.;  siten  30-vuotisen  sodan  aikana 
meni  tavaton  mäiirä  käsikirjoituksia  hukkaan,  ja 
Napoleon  I  vei  kaikkialta  valloittamistaan  maista 
harvinaisuuksia  Pariisiin,  josta  osa  rauhanteon 
jälkeen  tosin  palautettiin.  Vielä  viime  vuosi- 
kymmeninä on  sattunut  suuria  kirjasto-onnetto- 
muuksia; niinpä  paloi  1870  Strassburgin  arvo- 
kas k.  poroksi,  ja  äskettäin  on  osa  Washingtonin 


977 


Kirjasto 


978 


suurta  parlamenttikirjas- 
toa  joutunut  liekkioii  uh- 
riksi. 

K:jeu  syntyyn  ja  tar- 
koitukseen katsoen  ta 
pnamme  kaupunki-, 
kansallis-  ja  k  e  s- 
k  u  s-k:ja.  yliopiston- 
k:ja,  koulu-k:ja,  v  a  1- 
t  i  opä  i  V  ä-k:ja,  kan- 
san-, kunta-,  k  y  1  ä- 
ja  kiertäviä  y.  m. 
k: ja.  Viime  vuo.sina  on 
syntynyt  lukuisasti  s  p  e- 
s  i  a  a  1  i  1.  erikois-k  :ja, 
joihin  kirjallisuutta  liein- 
kitaan  vain  määriityltä 
alalta.  Erityisesti  mai- 
nittakoon vielä  Polij. 
Ameriikan  n.  s.  vapaat 
k;t      (frce     ptthlic     libra- 

ries),  joissa  yleisö  itse  saa  vapaasti  liakea  ha- 
luamansa kirjat,  ja  joissa  yleensä  tehdään  kaikki 
malidollinen  voitava  kirjallisuuden  tuntemisen 
levittämiseksi.  Vapaita  k:ja  on  Pohj.-Amerii- 
kassa  nykyään  8,000-9.000  ja  vuotuinen  lainaus 
nousee  n.  70:een  miljoonaan  niteeseen.  —  Va- 
paita k:ja  on  viime  vuosina  alettu  pitää  esi- 
kuvana varsinkin  kansan-k:ja  järjestettäessä  Eu- 


Vt  it.^hiiigtunm  kiiiigrusäiukirjastuu  rukvimu». 


pviblic     lil)rary     (1,850,000     nid.)  ;    \Vienin    keisa 
rillinen  hovi-k.   (1,000,000  nid.  ja  27,000  käsik.)  ; 
Strassburgin  yliopi.ston-k.   (940.000   nid.  ja  5,000 
käsik.)     j.    n.    e.    Erittäin    mainittakoon    Italian 
monet  vanhat,  komeasti  sisustetut  k:t,  kuten  Va 
tikaanin  k.  IJoomassa,  Kansallis-k.  ja  käsikirjoi 
tuksistaan    kuuluisa    Laurent iaaninen    k.    Firen 
zessä  y.  m.    Skandinaavian   maitten  suurin  k.  on 
Kööpenhaminan    kuninkaallinen    k.    (750,000    nid. 
ja  22.000  käsik.).    Lisäksi  mainittakoon  Kööpen- 
liamiuan    yliopiston-k.,    Tukholman    kuninkaalli- 
nen k..  Ipsalau  ja  Kristiaanian  yliopistojen  k;t 
y.  m. 

Suomen  k:ista  on  suurin  yliopiston-k. 
Helsingissä,  jonka  perustuksen  muodostivat  Tu- 
run palossa  yliopiston  kirjastosta  pelastuneet  830 
nidettil  ja  Caloniuksen  kirjasto,  joka  jo  aikai- 
semmin oli  lahjoitettu  Helsingin  kaupungille. 
Vv.  1S36-45  rakennettiin  sille  Engelin  piirustus- 
ten mukaan  nykyinen  rakennus  Unioninkadun 
varrelle  Nikolainkirkon  länsipuolelle.  Kreikka- 
laisine  fasadeineen  ja  pilareineen  se  on  Helsingin 


Washingtoiiin  kongressinkirjaston  pohjapiirros. 
a  eteinen,  b  vartiohuone,  c  suuri  lukusali,  d  kirjavara.stot. 
e  edustajain  lukusali,  f  senaattorien  lulaisali,  g  uudempia 
aikakauskirjoja,  h  osastopä;lllikki'>jen  huone,  i  vanhempia 
aikakauskirjoja,  k,  l  huone  erikoisia  tutkimustöitä  varteii, 
m  käsikirjoituksia,  n  luettelontekohuoue,  o  kirjastonvii-kai- 
lijoiden  työhuone. 

roopassa  (myös  meillä).  Toiselta  puolen  on  k:hin 
siten  päässyt  vapaampia  tuulahduksia,  joskaan 
toiselta  puolen  ameriikkalaisia  kirjastoperiaat- 
teita  ei  kaikissa  kohdin  voi  sovittaa  Euroopan 
erilaisiin   oloihin. 

Suurimmista  nykyajan  k:ista  mainittakoon: 
Pariisin  kansallis-k.  "(3.500,000  nid.,  250,000  kart- 
taa ja  yli  100,000  käsikirjoitusta),  maailman 
suurin  k. ;  British  Museum  Lontoossa  (2,500,000 
nid.  ja  60,000  käsik.) ;  Pietarin  keisarillinen  k. 
(1,800,000  nid.  ja  36,000  käsik.)  ;  Berliinin  ku- 
ninkaallinen k.  (1,200,000  nid.  ja  30,000  käsik.)  ; 
Washingtonin  parlamentti-k.  (1,700,000  nid.  ja 
100,000  käsik.)  ;  Miinchenin  kuninkaallinen  k. 
(1,100,000    nid.    ja    50,000    käsik.)  ;    N'ew    Vorkin 


Yliopiston  kirjaston  pohjapiirros, 
astosali,  b  sali,  jossa  säilytetään  kartta-  ja  kuvateok- 
sia, e  luettelo-  ja  lainaussali,  d  lukusalt 


979 


Kirjasto 


980 


Hi^lsingin  yliiipi^lmi  Uirjasimi  kiiniui^sali. 


kauneimpia  rakennuksia.  Eteisestä  tullaan  tsuo- 
raan  eteenpäin  n.  s.  keskisaliin,  jossa  nykyään 
on  lainaustoimisto ;  sen  vasemmalla  puolella  on 
n.  s.  eteläsali,  oikealla  lukusali.  Kaikissa  saleissa 
säilytetään  kirjat  pitkin  seiniä  kolmessa  kerrok- 
sessa 1.  n.  s.  galleriassa  kulkevilla  hyllyillä.  Valo 
tulee  kaikkiin  saleihin  katosta,  sivusaleihin  myös 
seinäikkunoista.  Lukusalissa,  johon  nykyään  liit- 
tyy pieni  aikakauskirjahuone,  on  pieni  käsikir- 
jasto. Keskisali-sta  päästään  1906  valmistunee- 
seen 0-kerroksiseen,  puoliympyrän  muotoiseen 
uutisrakennukseen,  joka 
on  rakennettu  nykyaikai- 
sia kirjastorakennusperi 
aatteita  silmällä  pitäen: 
betoni-konstruktsioni  tu- 
len vaaran  varalta,  läm- 
mitys tapahtuu  höyryllä, 
valaistuksena  on  sähkö, 
hyllyt  kulkevat  puoliym- 
pyrän seinistä  .säteettäi- 
sesti  keskustaa  kohti,  jo- 
ten on  voitettu  runsaasti 
tilaa.  „Juoksevaa"  hyl- 
lyä on  toista  peninlcul- 
maa  ja  yksin  tähän  uutis- 

rakennuk.seen     mahtuu 
300,000       nidettä.        Sen 
alimmassa        kerroksessa 
säilytetään   Fennica-koko- 
elma.     Yliopi.stou     k.     on 
saanut    aikojen     kuhies>.a 
useita   lahjoituksia,   jn.  m. 
Suchtelenin       viiitöskirja- 
kokoelman,  Matti   Polidon 
kokoelman    vanliinta   suo- 
mal.    kirjallisuutta.     Uu- 
sien kirjojen  hankkimist:i 
ja    sitomista    varten    yli 
opiston-k:lla  on  knylctl.M 
vänään    vuosittain  40.nfiii 


mk.  Sitäpaitsi  se  saa  yli- 
lien  kappaleen  kutakin 
painotuotetta  Suomessa 
UI.  s.  F  e  n  n  i  o  a-o  s  a  s 
to)  sekä  Venäjällä  ilmes- 
tyvästä muun  kuin  venä- 
jän- ja  puolankielisestii 
kirjallisuudesta.  Venäläi- 
sistä ja  puolalaisi.stii 
painotuotteista  tulee  seu 
sijaan  kappale  yliopiston 
,, kirjastoon  venäläisti! 

kirjallisuutta  varten" 
(n.  s.  ,, venäläiseen  kir 
jastoon",  n.  140,000  uid., 
Xikolaink.  5).  Varsinai- 
sen yIiopiston-k:n  (,, ylei- 
sen kirja.ston")  kirja 
varat  nousevat  nykyään 
yli  200,000  nid.  ja  2,000 
käsikirjoitusta,  lukuun- 
ottamatta 1902  Ruotsista 
ostettua  suurta  ja  perin 
arvokasta  Nordenskjöldin 
kirjastoa  (200,000  kruu- 
nua), jota  säilytetään  eri- 
tyisenä kokoelmana  etelä- 
salin alimmassa  galle- 
riassa, jojika  se  kokonaan  täyttää.  Sen  luetteloi- 
minen valmistunee  ensi  tilassa.  Kirjastoa  hoi1:i 
vat  kirjastonhoitaja,  varakirjastonhoitaja,  3  van- 
hempaa ja  3  nuorempaa  sekä  useat  ylimääräiset 
amanuenssit.  Kirjasto  julkaisee  joka  3:s  vuosi 
lisäluettelon.  —  Yliopistoon  kuuluva  on  myö.'- 
historiallis-filologisen  laitoksen  kirjasto  (n.  s. 
..seminaari-kirjastot",  Hallitusk.   13). 

JIuista  kirjastoista  mainittakoon  ylioppilas- 
kunnan k.,  jolla  on  erityinen  rakennus  yli- 
oppilastalojen    pihalla     (1893).     Sen    perustuk.sen 


Helsingin  yliopistnn  kirjastnn  hikiisali. 


981 


Kirjasto 


982 


Helsingm  yliupiston  kirjaston  rarastosaii  lisärakennus). 

muodostavat  1S52  hajoitettujen  osakuntien  yh- 
ilistetyt  kirjastot.  Sen  lioito  on  viime  vuosina 
järjestetty  ajanmukaiselle  kannalle,  täydelli.-iiue 
lippuluetteloineen  (toinen  aakkosellinen,  toinen 
aineenmukainen),  joissa  on  tarkat  viitta-.ikset 
sarjateosten  sisällyksestä,  eläniäkertaluettelo  y.  m. 
Nykyään  n.  60,000  nid.  Käyttövaroja  10-12,000 
mk.  kirjojen  hankintaan  ja  sitomiseen.  Ylioppi- 
laskunnan ylläpitämä.  Ainoastaan  ylioppilaiden 
käytettävissä.  Julkaisee  joka  3:s  vuosi  lisäluet- 
telon.  Vielä  mainittakoon  Suomalaisen  kirjalli- 
-iuuden  seuran  k.  (Hallitusk.  1),  Eduskunnan  k. 
isäätytaloUa) ,  kansankirjasto  (Rikhardiuk.  3), 
Tieteellisten  ja  kirjallisten  yhdistysten  kirjasto 
{..tieteellisten  seurain"  talossa,  Kasarmink.  24), 
Teknillisen    korkeakoulun    k.,     v.   m.     Maaseutu- 


k:ista  mainittakoon  Turun  kaupungin-k..  Suomen 
talousseuran  k.  ja  Turun  historiallisen  mii.seon  k. 
Turussa,  lisäksi  Turun,  Porin  y.  m.  kaupunkien 
lyseoitten  runsaat  k:t.  —  ks.  Kansankir- 
jasto. 

Kirjastotieteellä,  joka  käsittelee  kaik- 
kia k. -alaan  kuuluvia  kysymyksiä,  on  kahden- 
lainen tarkoitus:  toinen,  teoreettinen,  k:jen  his- 
torian tutkiminen  (tähän  kuuluu  myös  k.-tila.->to), 
toinen,  kiiytännölllnen,  k:jen  teknillinen  järje^toly 
ja  hoito.  Jälkimäiseen  katsoen  k. -tiede  selvitte- 
lee seuraavia  k.-ky.symyksiä.  K. -r  a  k  e  n  n  u  k  s  e  t 
ovat  aikojen  kuluessa  suuresti  muuttuneet.  Kun 
ennen  kirjapainotaidon  keksintöä  käsikirjoitu'i.-;et 
mukavasti  voitiin  sijoittaa  suurelikoiliin  huonei- 
siin, vaativat  sen  sijaan  uudella  ajalla  lisäänty- 
vät kirjava rat  suuremman  ja  avaramman  tilan. 
I\:ja  varten  perustettiin  erityisiä  rakennuksia. 
joissa  kirjoja  säilytettiin  suurissa  valoisissa  sa- 
leissa, joihin  katosta  tuli  valo.  Seiniä  pitkin 
kulki  useammis.sa  kerroksissa  gallerioja  (n.  s. 
sali-  1.  g  a  1  1  e  r  i  a-rakennu.stapa),  joten  kirjo- 
jen noutaminen  kävi  mahdolliseksi.  Mutta  viime 
vuosikymmenien  suunnaton  kirjatuotanto  pakotti 
rakentamaan  k :  jen  yhteyteen  n.  s.  k  i  r  j  a  m  a  k  a- 
siineja,  joissa  tilaa  on  tarkoin  käytetty.  Esi- 
kuvana uudemmille  k. -rakennuksille  on  täs.sä  suh- 
teessa ollut  liritisk  Museum.  Lukusalit  luonnolli- 
sesti vaativat  valoisia,  tilavia  huoneistoja.  — 
Uudenaikaisiin  k:lun  (varsinkin  Ameriikassa) 
on  sitäpaitsi  sijoitettu  luentosaleja,  lasten  saleja 
y.  m.  —  Yleensä  on  k:ja  rakennettaessa  huo- 
mioonotettava, että  kirjasto  sijoitetaan  rauhalli- 
selle paikalle,  mahdoliisimmau  keskelle  kaupun- 
kia tai  kaupungin-osaa,  että  tulen  ja  kostiLmi- 
sen  vaara  on  mahdollisimman   pieni  j.  n.  e. 

Kirjavarojen      järjestelyssä      noudate- 
taan useita  eri  periaatteita.    Ajanmukaisin  lienee 
se,  jonka  mukaan  kirjat  järjestetään  suuruuteen 
katsoen   niin,   että   .suurimmat   sijoitetaan   al.ihyl- 
lyille,  pienimmät  ylimmille,  jonka  ohessa  tieten- 
kin,  varsinkin   suuremmi.ssa  k:issa,  samanlaatui- 
j  nen    kirjallisuus   sijoitetaan   samoiliin   osastoihin 
((hyllyille,   kerroksiin    tai    rakennuksiin).     Kukin 
kirja   saapi    oman    paikkanumeronsa   ja    vastatul- 
lut   kirjallisuus   liitetään    edellisten    kirjajonojen 
jatkoksi.    Täten  säästyy  tilaa,  jota   paitsi   kirjat 
aina  voidaan  pysyttää  samoilla  paikoilla  tarvit- 
sematta niitä  siirrellä  uusien  tulokkaitten  tieltä. 
Ainoa  haitta  tästä  järjestelystä  on  siinä,  että  sa- 
man  tekijän   kirjat   joutuvat   erilleen   toisistaan. 
Aakkosellinen  järjestely,  joka  tämän  haitan  pois- 
taa, on  siitä  epäkäytännöllinen,  että   erikokoiset 
kirjat  joutuvat  vierekkäin,  siten  turhaan  haaska- 
ten  tilaa,  sekä  siitä,  että  kirjat   siten  alituiseen 
siirtyvät.    Tekemällä   osastot   sisältöönsä    nähden 
kyllin    pieniksi,    voidaan    edellistäkin    menettely- 
tapaa  noudattamalla   saattaa  k:t  suuren   yleisön 
kartettaviksi,   päiimäärä,   johon   on    pyrittävii.  — 
Hyljättävä  on  viime  vuosina  Ameriikasta   levin- 
nyt n.  s.  d  e  s  i  m  a  a  1  i-järjestely,  jonka  mukaan 
I  kirjavarat    jaetaan    10    osastoon,    nämä    taas    10 
I  alaosastoon  j.  n.  e.    Siten   rikkoutuu  k:jen  luon- 
I  nollinen  ja  historiallinen  järjestely. 
j      K:jen     tarkoituksenmukaisuus    ja    lainausliik- 
I  keen   käytännöllisyys   ovat   suuressa   määrin    riip- 
I  puvat   hyvistä   ja   täydellisistä   luetteloista. 
I  Jokaisessa    k:ssa    tulee   olla    kahdenlaisia    luette- 
I  loita:  aakkosellisesti  ja  tieteellisesti  järjestettyjä. 


983 


Kirjatäi — Kirje 


984 


Luettelot  laaditaan  joko  kirjan  muotoon  tai  laa- 
tikkoihin, joka  tapauksessa  niin.  että  lehtien  tai 
lippujen  väliin  voidaan  sijoittaa  uusia.  Varsin- 
kin viime  vuosina  käytäntöön  tulleilla  n.  s.  anie- 
riikkalaisilla  1  i  p  p  u  1  u  e  1 1  e  1  o  i  1  1  a  on  se  etu, 
että  enemmittä  vaikeuksitta  heti  voidaan  luette- 
loihin merkitä  vastatullut  kirjallisuus.  Lippu- 
luettelot,  jotka  varsinkin  helpottavat  yleisön 
työtä,  sen  sijaan  eivät  sovi  normaaliluetteloksi, 
jollainen  jokaisessa  k:ssa  täytyy  olla.  Palijen 
varalta  on  sen  ohessa  painettu  luettelo  välttiimä- 
tön.  —  Mainittakoon  vielä,  että  useissa  maissa, 
Ameriikassa,  Preussissa  y.  m.,  toimitetaan  suuria 
kaikkia  maan  k:ja  käsittäviä  yleisluettelolta. 

K;oa  hoitaa  kirjastonhoitaja,  jonka 
apuiui  on  tarpeellinen  määrä  apulaisia.  Kir- 
jastonhoitajasta, hän  kun  pitää  huolen  k:n 
kartuttamisesta  ja  hoidosta,  on  pääasialli- 
sesti k:n  arvo  ja  tarkoituksenmukaisuus  riip- 
puva. Varsinkin  kansan-k:jen  kasvattava  mer- 
kitys on  k:n-hoitajan  kädessä.  K:n-lioitaialta 
vaaditaan  varsinkin  nykyään  —  ennen  olivat 
km-lioitajavirat  jonkinlaisia  kunniavirkoja  — 
laaja  kirjallisuuden  tuntemus  ja  käytännöllinen 
järjestelykyky.  Useissa  maissa  on  erityisiä  k:n- 
hoitajakouluja;  niin  esim.  Göttingenissä,  jonka 
yliopistossa  on  erityinen  professorinvirka  k:n- 
hoitoa  varten.  Preussin  yleisiin  kirjastoihin  ote- 
taan vakinaisiksi  virkamiehiksi  vain  sellaisia 
henkilöitä,  jotka  Göttingenissä  ovat  suorittaneet 
k:n-hoitajatutkinnon,  —  V:sta  1911  opetetaan 
Suomen  seminaareissa  myös  k:n-hoitoa.  Useissa 
maissa  on  k:n  hoitajayhdistyksiä  ja 
-seuroja;  Suomessa  toimii  v:sta  1908  k  i  r  j  a  s- 
tonhoitajain  liitto,  joka  panee  toimeen 
kirjastopäiviä.  Kirjastomieskong- 
resseja  on  pidetty  viime  vuosikymmeninä 
useampia. 

[Birt.  „Das  antike  Buchwesen"  (1882)  ;  Eitschl, 
„Die  ale.xandrinischen  Bibl."  (1838)  ;  Gottlieb, 
„t^ber  mittelalterl.  Bibl."  (1890)  ;  Watten')iuh, 
„Das  Schrift\vesen  im  Mittelalter"  (3  pain.  1896)  ; 
Ebert,  „t'ber  öffentl.  Bibl."  (1811)  ;  sama,  ,.rie 
Bildung  des  Bibliothekars"  (1820)  ;  Klette, 
„Selbständigkeit  des  hibliothekarischen  Berufes" 
(1871);  Collan,  „0m  bibliografiska  systemer  ooh 
bibliotheksmetoder"  (1801)  ;  „Petzhöldt,  .,Kata- 
chismus  der  Bibl.-lelire"  (1890)  ;  Gräsel,  ,,Hand- 
buch  der  Bibl.lehre"  (2  pain.  1902;  paras  snks. 
k:n  hoitoa  koskeva  teos)  ;  sama,  ..Fiihrer  fiir  Bibl.- 
benutzer"  (190.5)  ;  Edwards,  „Libraries  and 
founders  of  libraries"  (1868);  Bro\vn,  „Manual 
of  library  economy"  (1907);  Clark,  „The  oare 
of  book.s"  (1909);  Ogle,  „The  free  library" 
(1897);  Dana,  „A  library  primer"  (1910); 
Bost"'ick,  „The  american  public  library" 
(1910);  Dewey,  „Decimal  classification"  (6:s 
pain.  1899);  Maire,  , .Manuel  pratique  du  bib- 
lioth^caire"  (1890)  ;  Carlander,  „Sven.ska  biblio- 
tek  ooh  ex-libris"  (1902-03);  Harmaja  (Schade- 
witz),  „Suomen  kansankirjastot"  (1903);  Gran- 
felt, „Opas  kansankirjastojen  hoidossa"  (1905)  ; 
Soveri,  „Kirja6tonhoito"  (1910)  ;  Palmgren,  „Kir- 
jastot  ja  kansankasvatus"  (1910).  Aikakauskir- 
joja: „ZentralbIatt  fur  Bibliothekswesen";  .,Se- 
rapeura"  (1840-70);  ,,.Jahrb.  der  deutsohen 
Bibl.";  „The  Library"  (Englannissa);  „The  Lib- 
rary Journal"  (Amer.) ;  „Revue  des  bibliothS- 
ques";      „Folkbiblioteksbladet" ;      „Kirjastolehti" 


(v:sta    1908),     Tilastollisia    tietoja    varten:    „Mi 
nerva,    Jahrb,    der   gelehrten    Welt"    (1891    ss.).) 

//.  Il-a. 

Kirjatäi  (Troctes),  hyönteinen  jyrsijäkoren- 
noisten  lahkossa,  pieni,  siivetön,  nopeajalkainen. 
valonarka.  Oleskelee  herbaarioissa,  kirjoissa  ju 
paperien  joukossa  pölyisissä  paikoissa.  Syö  pö 
lyä.  Nykyään  erotetaan  kaksi  lajia  T.  divinnto- 
riiis,  joka  on  l.s  mm  pitkä  ja  levinnyt  yli  koko 
Euroopan  ja  Pohj.-Ameriikan  sekä  T.  pitlsatorius, 
joka   on   2   mm   pitkii.  [7.   .>!-.<. 

Kirjava  hiekkakivi  (saks.  B  u  n  t  s  a  n  d- 
Stein),  trias.systeemin  vanhimman  alao.?astoii 
nimitys  ks.  T  r  i  a  s  s  y  s  t  e  e  m  i. 

Kirjavalahti,      luonnonkauneudestaan      kuulu 
lahti  Sortavalan  tienoilla.    Se  on  n.  4  x.m  pitkä 
ja   sen   suunta  kulkee  hiukan   kaaressa   luoteesta 
kaakkoon.    Rannat  ovat  korkeat,  vuoriset  ja  met- 
säiset.    Koillisrannalla   kulkee   maantie   Impilih 
delle.    Laatokan  kauniista  pohjoislahdista  on  Kir 
javalaliti    erittäin    herättänyt    huomiota    vuoaon 
tapaisesta    muodostaan.     Mitään    siirrosseinä!n.'lä 
ei    enää    näy   lahden    rannoilla,   mutta   kuitenkin 
on    otaksuttava,    että    se    on    alkuperäisesi!    3'ir- 
rok.sen    kautta    syntynyt,    vaikka    jäätikkö     iiiä- 
kaudella    sitten    on    sen    jälleen    muovaillut.     Se 
siis  ei  olisi  oikea  vuono,  vaan  vuonon  ja  saaristn- 
laliden   välimuoto.  J.  E.  K. 

Kirjavelka  ks.  K  i  r  j  a  s  a  a  t  a  v  a. 

Kirje.  1.  Yleisimmässä  merkityksessä  kirjoi- 
tettu, suljettu  henkilön  tiedonanto  toiselle.  Tätä 
sanaa  käytetään  myös  tarkoittamaan  julkisuutta 
varten  aiotuita  kirjallisia  tuotteita  (esim.  Uuden 
testamentin  kirjeet)  osaksi  myös  virastojen  virka- 
kirjelmistä;  niinpä  kuninkaallisia  juli-ttukaia 
Ruotsin  valtakunnassa  sanotaan  kuninka:illisiksi 
kirjeiksi.  Tästä  tämä  sana  lienee  myös  johtunut 
merkitsemään  sellaista  kirjallista  todistuskappa 
letta,  jolla  on  oikeudellinen  merkitys,  kuten  esim. 
sanayhtyniässä  osakekirje  (osakeyhtiölaki  2 
p:ltä  toukok.  1895  17  §)  ;  tavallisempi  on  kui- 
tenkin tällaisessa  merkityksessä  kirja  sana,  esim. 
aateliskirja,  erokirja,   kiinnekirja  j.   n.   e. 

Kirjeenkirjoituksen  alkajaksi  mainitaan  Per- 
sian kuninkaan  Kyyroksen  tytär  Atossa.  K:istä 
tietävät  kuitenkin  kertoa  jo  Egyptin  vanhin 
historia  ja  V:n  T:n  vanhimmat  kirjat.  K:n 
alkuperä  ulottuu  tietenkin  kirjoitetun  sanan  ensi- 
maiseen käyttöön.  Vanhassa  maailmassa  käytet- 
tiin k:inä  vahalla  päällystettyjä  pieniä  tauluja, 
jotka  reunoistaan  yhdistettiin  renkailla  toisiinsa 
ja  voitiin  sulkea  vastakkain.  Sittemmin  k.  .sai 
käiiryn  muodon  ja  pysyi  sellaisena  kauas  keski- 
ajalle; nykyinen  kirjekuoreen  suljettu  arkki 
kirje  on  kotoisin  vasta  1800-luvun  keskivaiheilta 
(vrt.  Kirja).  K:n  sulkemisen  vahasinetillä 
tunsi  jo  vanha  aika;  tämän  tavan  peri  keski 
aika.  Lakka  tuli  käytäntöön  vasta  1500-luvun 
keskivaiheilla.  Jo  17:nnellä,  mutta  varsinaisesti 
18:  unella  vuosis.  ja  varsinkin  sen  viimeisellä 
vuosikymmenellä  cli  lakan  rinnalla  vielä  ylei 
sempänä  n.  s.  ,,suulakka".  Nykyaikainen  kirje- 
kuori arvellaan  keksityksi  1830-luvulla  ja  kek 
sijaksi  mainitaan  kirjakauppias  Bremer  Brighto- 
nista. Kirjekuorien  valmistus  tehdastuotteina  al- 
koi   vasta    19:nnen    vuosis.    keskimaissa. 

Noin  miespolvi  taaksepäin  arvioitiin  koko  maa 
pallon  kirjeenvaihto  3,300  miljoonaksi  kappa- 
leeksi    vuodessa,     joista     Euroopan     osalle     tuli 


<)8ö 


Kirjeenkantolinja — Kirjekyyhkynen 


986 


2,355  milj.,  Ameriikaii  750  milj.,  Aasian  150 
ir.ilj.,  Afrikan  25  milj.  ja  Austraalian  20  milj. 
Kun  ma;ipallon  asukasmäärii  tällöin  arvioitiin 
1,300  miljoonaksi,  tuli  siis  keskimSärin  kunkin 
ihmisen  osalle  2  il  3  kirjettä  vuodessa.  Jo  nel- 
jännesvuosisadan kuluttua  oli  postissa  kuljetet- 
tujen kirjeiden  luku  noussut  lähes  kolminkertai- 
seksi. V.  1S06  kirjeiden  luku  oli  9.789  milj., 
joista  Euroopan  osalle  6.120  milj.,  .\meriikan 
2,974  milj..  Aasian  403  milj..  Afrikan  73  milj.  ja 
Austraalian  219  milj.  ks.  lähemmin  Posti- 
laitos. 

2.  Jo  vanhalla  ajalla  alettiin  käyttää  kirjeen- 
muotoa  kaunokirjallisiin  ja  tieteellisiin  tarkoi- 
tuksiin. Hunomuotoisia  kirjeitä  suosivat  jo  roo- 
malaiset. Kirjeenmuotoou  laadittuja  romaaneja 
kirjoitettiin  m.  m.  1700-luvulla,  esim.  Richardso- 
nin ..Sir  Charles  Graudison",  Rousseau'n  „La 
nouvelle  Helolse"  ja  Goethen  „Die  Leiden  des 
jungen  Werthers".  Myöskin  yhteiskunnalli.-iiss.i 
ja  tieteellisissä  julkaisuissa  on  uudemmallakin 
ajalla  käytetty  kirjeenmuotoa,  samaten  kuin  sillit 
nykyaikaisissa  sancmalehdissä  on  tärkeä  sija. 
Huomattavien  henkilöiden  kirjeenvaihdolla  on 
suuri  merkitys  historian  tutkimukselle  ja  sielu- 
tieteellekin. Yksityisen  kirjeenvaihdon  alalta  on 
olemassa  arvokkaita  kokoelmia,  joilla  on  suuri 
kirjallinenkin  merkitys  ja  joita  senvuoksi  on 
julkaistu. 

Muinaisajan  Kreikasta  en  tallella  muutamia 
kirjekokoelmia,  joilla  on  novellin  luonne.  Rooma- 
laisista kirjeenkirjoittajista  on  Cicero  kuului-sa 
valikoidusta  t.v.vlistiiän;  Plinius  nuor..  Seneca  ja 
Cajsar  ovat  myöskin  mainittavat.  He  käsittele- 
vät tieteellisiä  kysymyksiä  ja  ajantapahtumia 
kirjeissä,  jotka  alunpitäen  ovat  aiotut  julki- 
suutta varten.  Runomuotoisia  kirjeitä  kirjoitti- 
vat Horatius  (epistolm)  ja  Ovidius.  Kristilliset 
kirjailijat  käyttivät  kirjeenmuotoa  opettaessaan 
ja  kehoittaessaau  seurakuntia  ja  yksityisiä  kris- 
tityltä. Keskiajalla  oli  latina  Euroopassa  ylei- 
senä kirjekielenä.  Latinan  taantuessa  valta- 
asemastaan  keskiajan  lopulla  nousi  kirjetyyli 
uuteen  kukoistukseen  alkaen  Italiasta.  Annibale 
Caro,  L.  Dolce,  Bernardo  Tasso  kirjoittivat  jul- 
kisuutta varten  aiottuja  kirjeitä,  jotka  sitten 
painettiin  ja  tulivat  malleiksi  toisille.  1600-luTun 
jälkeen  Ranska  tuli  runsaan  ja  kukoistavan 
kirjekirjallisuuden  emämaaksi.  Sen  huomattavim- 
pia edustajia  ovat  Jean  Louis  de  Balzac  ja  Voi- 
ture.  Myöhemmistä  ranskalaisista  mainittakoon 
madame  de  S^vignö,  Voltaire,  Diderot,  Rousseau, 
Sainte-Beuve,  Hugo,  Merirafe,  Pascalin  „Lettres 
provinciales",  Bossuefn  ja  Ffnelon'in  .,Lettres 
spirituelles".  Montesquieu'n  ..Lettres  persanes", 
Voltairen  ..Lettres  anglaises",  Rousseau'n  „La 
nouvelle  HeloTse".  Saksalainen  kirjetyyli  kehit- 
tyi vasta  1700-luvun  keskivaiheilla.  Huomatta- 
via kirjekokoelmia  on  Lessingiltä,  Goetheltä, 
Schilleriltä.  Humboldt-veljeksiltä,  Rahel  Varnha- 
genilta,  Tieckiltä,  Heineltä  y.  m.  Englantilai- 
sista kirjetyylin  kehittäjistä  mainittakoon  Swift. 
Pope,  Addison.  Locke.  Cowper,  Byron,  Walter 
Scott.  —  Ruotsissa  Karl  Gu.staf  Tessin  kirjoitti 
opetuskirjeitä  kruununprinssille  (Kustaa  ITI:Ile), 
runokirjeitä  laativat  Leopold  ja  toiset  kustavi- 
laiset; Almqvist  käytti  kirjetyyliä  novellinkir- 
joitukseen;  Fredrika  Bremer  kirjoitti  kirjeromaa- 
neja ja  matkakirjeitä.   Runebergin  ..Vanhan  puu- 


tarhurin kirjeet"  sisältävät  kaunokirjallisuuden 
muotoon  puettua  keskustelua  hcrännci.syydestä. 
[„Lettere  di  varii  illustri  italiani"  (1841);  Wes- 
termann,  „'De  epistolarum  scriptoribus  grnecis" 
(1833-58);  Crepet,  ..TriJsor  fpistolaire  de  la 
France"  (1805);  „Epistologrnphi  gra;ci"  (1873); 
Cochrane,  „Tlie  british  letter\vriters"  (1882); 
Klaiber,  „Die  Meister  des  deutschen  Briefes" 
(1901).] 

Kirjeenkantolinja  ks.  Postilaitos. 

Kirjeenvaihtaja  (korrespondentti).  1. 
Kirjeenvaihtoa  hoitava  virkailija  liikkeessä;  liike 
jonka  kanssa  ollaan  sellaisessa  liikeyhte.vdussä, 
että  ollaan  milloin  saamassa  milloin  velkaa  (ero- 
tukseksi varsinaisista  velallisista  ja  velkojista); 
erityisesti  sanovat  pankit  toisia  pankkoja,  joi- 
den kanssa  ovat  liikeyhteydessii,  kirjeenvaihta- 
jikseen.  —  2.  (K  i  r  j  e  e  n  v  a  i  h  t  a  j  a  j  ä  s  e  n), 
tieteellisen  seuran  —  tieteellisten  ansioitten  tim- 
nustukseksi  —  valitsema  (tavallisesti)  ulkomaa- 
lainen jäsen.  —  3.  Henkilö,  joka  jostakin  pai- 
kasta liihettää  säännöllisesti  kirjeitä  johonkin 
sanomalehteen. 

Kir jekortti  ks.   Postikortti. 

Kirjekyyhkynen  on  tavallisesti  kesykyyliky- 
sestä  jalostamalla  saatu  rotu.  Alkuperäisimpiä 
lienee  ollut  aivan  tavallisen  näköinen  kyylikys- 
rotu ;  myöhemmin  tuli  Englannista  käsin  kiiy- 
täntöön  n.  s.  r  u  p  i  k  y  y  h  k  y  n  e  n,  jolla  nokan 
tyven  ympärillä  on  paksu  rupimainen  nahka. 
Nykyisin  muotilintu  ei  paljoakaan  eroa  tavaili 
sesta  kesykyyhkyse.stä.  —  Jo  varhaisessa  mui- 
naisuudessa sotapäälliköt  käyttivät  kirjekyyh- 
kystä sotaretkilliiän  sanantuojina,  ja  keskiajalla 
oli  kyyhkyspostin  kukoistusaika.  Eurooppaan 
tapa  lienee  tullut  ristiretkien  aikaan,  täiillä  sitä 
käytettiin  erittäinkin  sotatoimissa.  Myöskin 
pankkihuoneet  käyttivät  niitä  pörssitietojen  saa- 
miseksi, silloin  kun  ei  ollut  sähkölennätintä. 
Napoleonilla  oli  erityinen  kyyhkysosasto  ja  Parii- 
sin piirityksen  aikaan  1870  lähetettiin  sinne  .vii 
500  kyyhkystä  ilmapallossa.  Nämä  sitten  toivat 
I  tietoja  piiritetystä  kaupungi-sta  muulle  maailni  ille. 
\  Ranskalais-saksalaisen  sodan  jälkeen  onkin  perus- 
tettu useimpiin  Euroopan  maihin  kirjekyyhk.v.syh- 
distyksiä,  niin  tärkeäksi  niiden  toiminta  huomat- 
tiin. Etupäässä  on  Ranska,  jossa  tätä  nykyä  on 
n.  200,000  opetettua  kirjekyyhkystä,  senjälk^en 
Saksa,  jossa  on  lähes  500  yhdistystä  ja  00,000 
kyyhkystä,  sitten  Italia  ja  Englanti.  Klubit  har- 
rastavat kirjekyyhkysten  kasvattamista  ja  har- 
joittamista, toimeenpannen  kilpailuja  j.  n.  e.  Ne 
ovat  perustetut  enemmän  tahi  vähemmän  .soti- 
laallista tarkoitusta  varten  ja  ovat  sitoutuneet 
m.  m.  jättämään  lintunsa  sodan  syttyessä  val- 
tion käytettäviksi.  —  Kirjekyyhkystä  opeteta.m 
aluksi  lentämään  vain  lyhempiä  matkoja,  sitten 
yhä  pitempiä  ja  pitempiä,  aina  200  km.  epä- 
edullisissakin sääsuhteissa.  Lentonopeus  on  60-70 
km  tunnissa,  30  km: n  nopeutta  ei  pidetä  huo- 
nona tuloksena  ja  suurin  saavutettu  nopeus  on  ol- 
lut 2  km:iä  minuutissa  edullisessa  tuulessa.  Ly- 
hyemmillä, 50-70  km:n  matkoilla  ei  yleensä  yksi- 
kään kyyhkynen  eksy  ja  erehdy  tiestään.  100-120 
km: n  matkalla  lasketaan  S-IOCJ,  häviävän,  200 
km:ltä  alkaen  on  palaaminen  jo  epävarmaa,  jos- 
kus voivat,  varsinkin  sumussa  ja  myrsky.ssä, 
kaikki  linnut  hävitä.  Pisimpiä  onnistuneita  niat- 
koja  ovat  olleet  1,600-1,800  km.  Kilpailevat  kyj^h- 


U87 


Kirjelaatikko— Kirjoitus 


988 


kyset  ovat  varustetut  pienellä  jalkaan  kiinnite- 
tyllä aluminiumirenkaalla,  jossa  on  omistajan 
tahi  klubin  nimi  ja  linnun  numero.  Kuljetettava 
sanoma,  joka  mikrovalokuvauksen  avulla  on  siir- 
retty kevyelle  kollodiumilevylle.  kiinnitetään  nii- 
den pyrstösulkaan,  pieneen  höylienkynän  putkoen 
suljettuna.  E.    11'.   ^'. 

Kirjelaatikko,  joita  nykyisin  jo  on  kaik- 
kialla, missä  vain  on  vähänkin  huomattavampia 
asumuskeskustoja,  niinpä  meillä  jo  melkein  joka 
kylässä,  tuli  pcstilaitoksessa  käytäntöön  1700- 
luvun  toisella  puoliskolla,  joskin  tiedetään,  että 
Pariisissa  jo  1653  asetettiin  kirjelaatikolta  muu- 
tamille julkisille  paikoille.  Yleisemmiksi  k:t  tu- 
livat vasta  1800-luvulla,  postimerkkien  tultua 
käytäntöön.  Suomessa  on  nykyisin  (1911)  käy 
tännössä  vähän  yli  4,000  kirjelaatikkoa  (niistä 
09    ynuä    13    ristisidelaatikkoa    Helsingissä). 

Kirjelakka  ks.  L  a  k  k  a. 

Kirjelmä   ks.   K  i   r  j  e. 

Kirjesalaisuus.  Rikoslain  38  luv.  8  §  mukaan 
rangaistaan  se,  joka  ilman  lupaa  avaa  toisen 
suljetun  kirjeen  tai  kirjoituksen,  enintään  neljän- 
sadan markan  sakolla  tai  vankeudella  korkein- 
taan neljäksi  kuukaudeksi.  Postivirkamies,  joka 
luvattomasti  avaa,  hävittää,  kätkee  tai  salaa  kir- 
jeen tai  muuta  postille  uskottua,  taikka  auttaa 
toista  sellaisessa  teossa  tai  sallii  hänen  sitä  telidä, 
rangaistaan  rikoslain  40  luvun  14  §:n  mukavin 
vankeudella  korkeintaan  kahdeksi  vuodeksi  taikka 
saJioUa  ja  pannaan  samalla  viralta,  jos  rikos  on 
sen  veroinen.  —  Samanlainen  rangaistus  kohtaa 
myös  telegrafilaitoksen  virkamiestä,  joka  ilman 
lupaa  avaa  sälikösanoman  taikka  antaa  sen  si- 
sällyksestä toiselle  tiedon.  A.   'f. 

Kirjo  ks.   Spektri. 

Kirjograniitti,  säänuöllinon  maasälvän  ja 
kvartsin  yliteenkasvettuma,  jonka  pinnoilla  usein 
kvartsi  muodostaa  koukeroisin  kuvioita.  Nämä 
saattavat  muistuttaa  heprealaista  kirjoitusta, 
minkä  johdosta  k.  on  saanut  nimensä  (rviots. 
skri f l granit).  K:n  kvartsi-  ja  maasälpäyksilöt 
ovat  tavallisesti  hyvin  .suuria  kiderankoja,  u.sean 
dm:nkin  läpimittaisia,  ja  ovat  kietoutuneet  yh- 
teen sillä  tavoin,  että  ne  täyttävät  toistensa  liuo- 
ko.set.  Koska  maasälvällä  on  selvä  lohke.avaisuus, 
mutta  kvartsilla  ei,  niin  k.  kokonaisuudessaan 
lohkeaa  edellisen  lolikosuuntien  mukaan.  K-.ia 
tavataan   ennenkaikkea   pegmatiitissa.       P.   i.'. 

Kirjoitus,  sanan  laajimmassa  merkityksessä: 
1.  mielteiden,  käsitteiden,  2.  sanojen  tai  näiden 
osien  näkyvät  kuvat  tai  merkit.  Tavallisessa  ah- 
taammassa merkityksessä  kirjoituksella,  varsi- 
naisella kirjoituksella  (puhekirjoituk- 
sella),  tarkoitetaan  vain  sanojen  tai  niiden  osien 
(tavujen,  äänteiden)  näkyviä  merkkejä.  Jokainen 
tällainen  luonnollista  (ei  keinotekoista)  tietä  syn- 
tynyt vars.  kirjoitus  on  kehittynyt  kuvakir- 
joituksesta, joka  kuvien  avulla  ilmaisee 
määrättyjä  mielteitä,  kiisitteitil,  käsiteyhdistcl- 
miä,  tapahtumia.  Kirjainkirjoitukseen  verrat- 
tuna kuvakirjoituk.sella  on  se  etu,  että  se,  koska 
se  ei  ilmaise  jonkun  erikoisen  kielen  sanoja,  vaan 
yleensä  asioita,  käsitteitä,  on  erikieli.stenkin  ihmis- 
ten ymmärrettävissä;  mutia  toiselta  puolen  kuva- 
kirjoitus oikeastaan  vaatii  .yhtä  monta  kuvaa 
(merkkiä)  kuin  on  käsitteitäkin,  joten  se  on  vai- 
keasti opittavaa  ja  kömpelöä.  Varsinainen  kuva- 
kirjoitus   on    siis    käsitekirjoitusta,     i  d  e  o  g  r  a- 


fiaa;  pian  se  nuiodostui  enemmän  tai  vähemmän 
kuvaannolliseksi,  symboliseksi.  Kuvakirjoitus  on 
viime  aikoihin  asti  ollut  käytännössä  .Vmeriika» 
intiaanien  keskuudessa.  Puunkuoreen,  kuorittui- 
hin puihin  tai  kallioon  he  piirsivät  kuvia,  jollin 
ilmoittivat  matkansa  suunnan,  vilioUisten  olin- 
paikat, saamiensa  päänalikojen  määrän  y.  m.  s 
Tässä  he  usein  käyttivät  kuvaannollisiakin  merk 
kejä:  auringonkuva  merkitsi  „päivänvaloa",  tuli 
..leiriä"  („leiritulia"),  Joutsi  ja  nuoli  ristikkäin 
,. sotaa"  j.  n.  e.  Meksikon  intiaanit  kirjoittivat 
kuvia  eläinten  vuotiin,  silkkivaatteelle,  aloepa|>»> 
rille  tai  kallioihin  uskonnollisia  tekstejä,  hislo 
riallisia  kertomuksia  y.  m.  Luonnollista  on,  että 
kuva,  abstraktisia  käsitteitä  ilmaistaessa,  oli 
ymmärrettävä  vertauskuvallisesti  (vrt.  esim.  äN 
kenmainittua  ..sodan"  kuvaa  intiaanien  kuva- 
kirjoituksessa). Näin  oli  jo  tultu  sellaiselle  a.'- 
teelle,  josta  lähtien  koko  kuvakirjoituksen  tyy 
littely  ja  sen  kehitys  varsinaiseksi  kirjoitvik- 
seksi,  puhekirjoitukseksi  kävi  mahdolliseksi. 
Kuva,  joka  alkuaan  oli  ilmai.ssut  jotakin  konk- 
reettista taikka  myös  abstraktista  käsitettä,  sai 
määrätyn  kansan  keskuudessa  väliitellen  vastaa- 
v?in,  tämän  kansan  käyttämän  kielen  sanan  (ja 
sitten  myös  tässä  kielessä  esiintyvän  äänne- 
yhtymän,  äänteen)  merkityksen.  Varsin  selvästi 
tämä  kirjoituksen  kehitvskulku  kuvastuu  egyp- 
tiläi.sessä  kirjoituksessa    (ks.  t.). 

Tunnetaan    ainakin  kuusi  ehkä  toisistaan  riippu 
matonta     kirjoitusjärjestelmää:     1.     egyptiläisten 
hieroglyfit,      joille      heettiläiset      ja      kyprolaiset 
hieroglyfit    näkjviit   olevan    sukua,    2.    sumerilais- 
ten    nuolenpääkirjoitus     (ks.     t.),    josta   kehittyi 
babylonialainen    tavukirjoitus    ja    muinaispersia- 
Iäisten   34    merkkiä  käsittävä   kirjaimisto,   3.   kii 
nalainen    kirjoitus,    josta    jajianilainen    kirjoitu- 
on  liihtöisin   (ks.   K  i  i  n  :i  n  kieli  ja  k  i  r  j  a  1 1  i 
s  u  u  s,  Japanin  kieli  ja  kirjallisuus). 
4.    etelä-ameriikkalainen    kuvakirjoitus.    5.    keski- 
ameriikkahiiset  hieroglyfit   (meksikkolai.set.  maja 
laiset)    ja   6.   muinaisseemiläiuen    alkukirjaimisto. 
Onko    tämä    viimeksimainittu    kirjoitus,    jossa   on 
22  tavallisesti   oikealta   vasemmalle  kirjoitett.avaa 
kirjainta    (keraketta)   ja  jota  tavan  mukaan  sano 
taan   foinikialaiseksi,  todella   foinikialaisten  kek 
sima,  on  epätietoista.    Varmuudella  voitaneen  nyt 
temmin   sanoa,  ettei   se  ole  kehittynyt  egyptiläis- 
ten  kirjoituksesta,   kuten   aikoinaan   arveltiin    (df 
Rougö  y,   m.).     Toiselta   puolen   oletettu    muinais 
seemiläisen     alkukirjaimiston     synty     nuolenpää 
kirjoituksesta   on    riidanalainen. 

Tästä  s  e  e  m  i  1  ;i  i  s  e  s  t  ä  a  1  k  n  k  i  r  j  a  i  m  i  s 
tosta  polveutuvat  sitten  muutkin  seemiläiset 
kirjaimistot  (aramealainen,  .syyrialainen,  mi- 
nalais-sabalainen.  etiopialainen,  arabialainen). 
Aramealaisesta  kirjoituksesta  johtuvat  heprea- 
lainen kvadraaltikirjoitus,  pelilevi-kirjoitus  sekä 
eri  intialaiset  kirjoitukset.  Intialaiseen  kirjoi- 
tukseen taas  perustuvat  korealainen  ja  tibetti- 
läinen  kirjoitus  sekä  erinäiset  taka-intialaiset 
kirjoitusjärjestelmät.  Syyrialaisesta  kirjoituk 
sesta  johtui  mongolilainen,  tästä  vuorostaan 
mantsulainen  kirjoitus.  .Muinaisseemiläisestä 
kirjoituksesta    kehittyi 

kreikkalainen  kirjoitus.  Foinikia 
laisilta  kreikkalaiset  lainasivat  kirjaimiston 
(22  kirjainta),  jota  lie  itse  keliittivät  ja  lisäsivät. 
Kreikkalaiseen     kirjaimistoon     perustuu     lyykia 


KIRJOITUS.     I. 


[■     o     1 

> 

Seemil.  kirjaimist. 

Kreikk.  kirjaimistoja. 

Lati- 
nal. 
kir- 

Karo- 
lingi!. 
minu.s- 
kelit 

c 

■^'"i-     ,    I.-nini.  1,       Hpn- 

■^'"'        Piirtokir- 

Kääikirjoit. 

J      .^lii^  "    ^-..    '     rea:.. 

nais-     .    .^   ,     . 
seemil    J0't"ks.3sa 

Un.si-  "Minus- 
a  aleja  I'  kelejä 

jai- 
misto 

'    \ 

<f:     H 

N^ 

i     A    . 

X 

1 

A 

A 

h 

$ 

^ 

^2 

^           B          6 

R 

ui 

^ 

b 

.9 
d 

1 

A 

."l 

1        r     .. 

r 

^ 

c 

c 

<^ 

A 

1 

^          A       ^ 

X 

^ 

D 

d 

h. 

A 

^ 

n 

^ 

^        . 

F 

t 

E 

e 

■u-(fl 

Y 

1 

1 

r 

1^          . 

F 

f 

z 

:XL 

'-V 

T 

^r 

:sL   , 

^ 

3 

G 

ST 

h 

^ 

P^ 

n 

^ 

a     « 

M 

k 

H 

li 

eA 

e 

^ 

e 

®    M. 

e 

•^ 

j^j 

% 

/rt 

\ 

% 

1       ,; 

f 

l 

1 

1 

h 

y 

1 

:>  1 

r 

K       * 

K 

L 

K 

k. 

l 

L 

i 

b 

c 

A      i 

\ 

/- 

V 

l 

TTL 

1 

1 

o  D 

^ 

M             777 

N/l 

/ 

M 

T" 

Th 

) 

1 

:  ] 

) 

N          r,. 

N 

V 

/v 

r» 

,<; 

^ 

M 

1 

0 

f 

£         Ä-.T 

X 

,^ 

h 

o       o 

y 

o 

0          o 

O 

0 

0 

0 

P 

Jj-J 

5  f] 

; 

p    /> 

M 

•w 

P 

1^ 

s 

r-l  r 

:s  Y 

r- 

k, 

9  ,r 

n 

•? 

9         7 

9 

^ 

r 

^  :  ^ 

r 

1 

^ 

P          r 

r 

f 

i* 

r 

S.  i 

1 

VV             uj 

sr 

V»' 

*              .9 

r 

<n 

^ 

r 

t 

X       t 

n 

X 

T         f. 

T 

T 

T 

r 

V      .y 

Y 

\> 

Vr^. 

II 

i 

(D    M 

cj> 

^ 

1! 
1 

X      kh 

X 

1 

K 

.  X 

! 
1 

vj;     /7s 

+ 

-v 

Cl        n 

CD 

t» 

' 

! 

KIRJOITUS.     II. 


1.  Anslosaksil 


je-Lypbon,  anb  eal  Phapaonej- 


23.   Nestorial 


^äi  .30^  ifo^p  ;jA*2 


2.  Arabial. 


JUi   x^  Ciji  CSy   JC^  ^^ 


24.  Nnolenpäii 
k  i  r  j . 


un  tm-  tj?  &^^y  4^  yy 


3.   .^rmeenial 


Itnput  nutuAilrit    upn.    irp^nqq.   ^ 


25.   Palnivral 


^^'ÄdC^^^ly 


il 


4.   Birmal. 


00  OQOon  000  q  0QO 


26.   Pehlevi 
kirj. 


xif^jJJ  J.10  j«5)y)   \y  u  «5*  J.>»Jopjo 


5.   F-tiyptil. 
(Hieroglyfeja) 


^■^.i^/g)(-\^i) 


27.   Persial. 


X^^J,  O^j  aA^  3,.i  O^^  j\>^ 


0.   Egyptil. 
(hieraatt ) 


^icq±co:)u-i-'i 


CO 


2S.   RiiinuUiij 


ir=lY^  +  M  +  i=!t 


^  Egyptil. 
(demoott.) 


Pf2,  xXiif  >-2>iiiz.  2> 


29.  Saiiiarial 


ffli^Aa  -ffliA^a  -ffliAa  'fflZAÖ 


8.  Estrangelo 


T^N  cv.\\J-ftt<r  ..OiOT    Är^ 


30.  San.skriitli 
kirj 


S3 


9.  Etiopial. 


fft?::  aJrn^; :  fSTl :  cDfJTA :  -O 


31.   Siamil. 


itjT 


5     ••  tadl 


H 


äMUint^unj  fin  s)s^o  -jun 


10.   Foinikial 


O^^^^o^^^O  V7MV7 


32.   Svvrial. 


^p!o  .vJL:^>.  odl  ^^>^  JL°>><^ 


11.  Glagolica 
(bulgaaria!.) 


838,    8    V-SfbaSSUJC    8   S    b&UJ€ 


33.  Tibcttil 


||'^'5-'5^^'^^^'5y^^' 


12.  Glagolioa 
(kroaatti).) 


mea  taonaBa  asim'  sma  asba 


34.   Turkkil. 


^-  h  S^ö^)  *^o  jy  *=^^ 


13.  Gootti!. 


IN    i\HAyjMKt))QJlH,\NHe.  61  V 


3.1.   \'alakial. 
(vanliaa  ) 


AoMBapAlAop,  ncHTps 


14.   llepreal. 

(muinais. !i.) 


:  ilK-^Jri  iiK-Ti"  D^n^^K  ios'5 


3  ti     ViMia!. 


CoKpaTT.  ÄO  TpnjiuaTn  JitrB 


15.   Heprea), 
(rabbini!.) 


nwc?  njb;?  ooicfn?  o^in^o 


37.   Zeiitiil. 


-(?(/-"^((Vj  •{^-^)rH?3  ^^^>v 


16.   Heprea!. 
(juutaL-saltsal.) 


•jn  pi5?ii  inMi3in  .cn.1  oin  1"!^ 


38    Japaoil 


Katakana     Hirakana 


39. 
Kalmukk 


40. 
Kiinal. 


41. 
MantsuI 


17.   Heprea! 
(kirjoitettua  juut.) 


S_|i^iO    -ij^T    ii\in   \kri   okri 


18.    Koplil. 


TTfncuik  NTFpaci"  MNiq 


19.   Kreikka!. 

(unsiaal.) 


THC     lOY^^I^G    eN 


20.   Kreikka! 
(minuskel.) 


T(I)v  jravtoiujv  (iyaStöv,  fi^ep 


21.   Kuti! 


i^l-j-oi^LiJJL  .fljjjJ 


22.   Kyrill. 


fHCOycd  Hm*TK  /IbCTHhR  II  O^B 


o 


Jh 

S. 


^ . 


Kirjoitukset  38,  39,  4n,  4]  luetflan  ylhiialtä  alaspäin,  2,  \  R,  10,  14,  15,  16,  17,  21,  1\  25,  26.  27.  29,  32.  34,  37  oikenlta 
vnspmiDalle,  muut  vnsfminnltn  oikeallp.  Kirjoiiuk.sissa  38,  39,  40.  41  rivit  Sfuraiivat  loisiaan  oikealta  vospmraHllp.  nitiissa 
ylhaiilia  aliispflin  Ylhäältä  ahispUin  ja  oiUeulta  vnseramalle  luettavissa  kirjoituksissa  (paitsi  n:o  5:ssa)  kirjan  sivut  seu- 
raavat toisiaan  päinvastaisessa  jurjtfsiyksessä  kuin  suomalaisessa  kirjassa. 


«93 


Kirjoitusantilooppi 


994 


lainen,  fryygialainen,  koptilainen,  armeeui»lai- 
nen,  grusialainen,  Ulfilaan  (4:nnellä  vuosis. 
j.  Kr.)  muodostama  goottilainen,  slaav.  glagolica, 
slaar.  kyrillinen  ja  osaksi  germaanilainen  riimu- 
kirjoitus sekU,  kaikista   tärkein, 

■  talinen  kirjaimisto,  joka  vanhim- 
massa muodossaan  enimmin  muistuttaa  liinsi- 
kreikkalaisten  kirjaimistoa.  Italiset  kirjaimistot 
jakautuvat  kahteen  ryhmiiän:  1.  etruskien, 
umbrien  ja  oskieu,  sekä  2.  latinalaisten  ja  falis- 
kien  kirjaimistot.  Latinalainen  kirjoitus  on 
osaksi  vaikuttanut  myös  germaanilaiseen  riimu- 
kirjoitukseen, joka  oli  käytiinnössa  kristillisen 
ajan  alkuun  asti.  ks.  kuvaa  Kirjoitus  l.  — 
Kuvassa  Kirjoitus  II  esitetään  näytteitä 
tunnetuimmista   kirjoituksista. 

Kirjoituksen  suuitaai  nähden  on  tunnettua, 
että  seemiläinen  alkukirjoitus  kirjoitettiin  oi- 
kealta vasemmalle,  kiinalainen  ja  ehkä  myös 
vanhin  nuolenpääkirjoitus  ylhäältä  alaspäin. 
Kreikkalaisetkin  kirjoittivat  alussa  oikealta  va- 
semmalle. Vasemmalta  oikealle  juoksev.aan  kir- 
joitukseen siirryttäessä  muuttuivat  jotkut  kir- 
jaimet, mukavuussyistä,  joss^ikin  määrin  muodol- 
taan. Kirjainkirjoituksen  alkuaikoina  (Egyptissä, 
Foinikiassa)  merkittiin  yleensä  vain  konsonant- 
teja. \'okaalien  merkintä  pääsi  vasta  juutalais- 
ten, .syyrialaisten  ja  arabialaisten  kirjoituk.sessa 
käytäntöön.  Kreikkalaiset  ja  roomalaiset  eivät 
alkuaan  tehneet  eroa  piirtokirjoitusten  (inskript- 
sionien)  ja  käsikirjoitusten  kirjainmuotojen  vä- 
lillä; niitä  käsikirjoituskirjaimia,  jotka  ovat 
piirtokirjoituskirjainten  kaltaisia,  nimitetään 
kapitaalikirjaimiksi,  joiden  (kirjoitus- 
aineen  laadun  johdosta  .syntyneitä)  pyöreämpiä 
muotoja  sanotaan  unsiaalikirjaimiksi 
(näiden  pienempiä,  6:nnen  vuosis.  loputtua  syn- 
tyneitä muotoja  sanotaan  puoliunsiaa- 
leiksi).  Kapitaali-  ja  unsiaalikirjaimia  nimi- 
tetään yhteisellä  nimellä  majuskeleiksi 
(isoiksi  kirjaimiksi).  Ilankala.sti  piirrettävä  ma- 
ju.skelikirjoitus  sai  kreikkalaisilla  ja  roomalaisilla 
pian  jokapäiväisessä  käytännössä  mukavamman, 
nopeammin  ja  helpommin  kirjoitettavan  muodon, 
jota  tavallisesti  nimitetään  kursiiviksi. 
Kursiivikirjoitus  pian  ,. rappeutui'",  jotavastoin 
kirjakirjoitus  uskollisesti  säilrtti  vanh.it  muo- 
dot. Muinaisroomalaisesta  kursiivista  syntyi 
langobardilainen,  länsigoottilainen,  iiriläinen, 
anglosaksilainen  ja  merovingilainen  kirjoitus.  Jo- 
tenkin samoihin  aikoihin  (9:nnen  vuosis.  alussa) 
syntyi  sekä  Bysantissa  että  latinalaisessa  Liinnessä 
ajatus  yhdistää  kirjakirjoitus  ja  kursiivikirjoitus 
yhdeksi  uudeksi  kirjoituk.seksi,  joka  olisi  yhtä 
selvä  kuin  unsiaalinen  kirjakirjoitus  ja  yhtä 
helposti  juokseva  kuin  kursiivi.  Niiin  päästiin 
m  i  n  u  s  k  e  1  e  i  h  i  n  eli  pieniin  kirjaimiin,  jotka 
oikeastaan  pääasiallisesti  ovat  tyyliteltyjä  kur- 
siivikirjaimia.  Niiden  rinnalle  jäivät  vanhat 
isot  kirjaimet  otsikoissa,  kappaleiden  alkukirjoi- 
tuksissa,  lyhennyksissä  ja  erikoisesti  tähdenne- 
tyissä sanoissa  käytettäviksi.  Minu.skelikirjoita- 
säilyi  kirjapainotaidon  keksintään  saakka  ja  ^•' 
01"  nykyisen  ..latinalaisen"  kuin  myös  n.  s.  sak- 
salaisen kirjoituksen  kantaäiti.  Saksalainen 
(fraktuura-)kirjoitus  oli  hyvän  aikaa  käytän- 
nössä Länsi-Euroopan  kaikkien  kansojen  keskuu- 
dessa. Sittemmin  italialaiset,  ranskalaiset,  eng- 
lantilaiset y.  m.  palasivat  yksinkertaisempiin 
32.    IV.    Painettu  «/,  12. 


vanhoihin  (antiikva-)muotoihin,  saksalaisten  (ja 
tanskalaisten)  yhä  pitäessä  kiinni  fraktuurasta. 
—  Solmukirjoituksesta,  salakirjoituk.sesta,  so- 
keainkirjoituksesta  ja  pikakirjoituksesta  ks. 
erikoisartikkeleita  näistä,  vrt.  myös  Kirjoi- 
tustaito.   Kirjainkirjoitus. 

Kirjoituksen  historia  on  verrattain  myöhäiin 
tullut  tutkimuksen  esineeksi.  Vanhoista  kansoista 
vain  kiinalaiset  ovat  suuremmassa  määrä.ssä  kiin- 
nittäneet huomiota  kirjoituksensa  historiaan, 
jotavastoin  juutalaiset,  kreikkalaiset  ja  rooma- 
laiset (joiden  kirjoitus  juuri  etupäässä  on  tul-" 
luf  historialli.^en  tutkimuk.«en  esineeksi)  vähiin 
välittivät  siitä.  Kreikk. -latinalaisen  paleografian 
perustivat  I7:nnellä  vuosis.  oppineet  benedikti- 
läiset  Mabillon  ja  Montfaucon.  Vertailevan  kir- 
joitustutkimuk.sen  perustaja  on  Ulrich  Kopp 
(ks.  t.).  Alexander  v.  ITumboldt  (ks.  t.)  kiin- 
nitti huomion  meksikkolaisiin  hieroglyfeihin. 
Eiryptiläisten  hieroglyfien  selityksen  keksi  Cham- 
pollion-Figeac  (ks.  t.),  nuolenpääkirjoituksen  se- 
lityksen Grotefend  (ks.  t.),  ja  Layardin  (ks.  t.) 
Ninivessä  toimittamien  kaivausten  kautta  pääs- 
tiin assyrialais-babylonialaisten  nuolenpääkirjoi- 
tusten perille.  Intian  piirtokirjoituksia  kokosi 
ja  julkaisi  viime  vuosi.sadan  alkupuolella  englan- 
tilainen James  Prinsep  (1799-1840).  Muinais- 
turkkilaiset  piirtokirjoitukset  selitti  1894  tans- 
kalainen V.  Thomsen  (ks.  t.).  —  V.  1852  A.  Auer 
Wieni.ssä  julkaisi  yleiskatsauksen  maailman 
silloin  tunnettuihin  kirjaimistoihin;  teoksessa 
esitetään  n.  100  eri  kirjoitusjärjestelmää. 
Ainekset  lisääntyiviit  nopeasti  ja  K.  Faulmannin 
teoksessa  ,.Buch  der  Schrift"  (1879)  mainitaan  jo 
26(3  eri  kirjoitusjärjestelmäii.  Kirjoituksen  alku- 
perää ja  kehitystä  käsittelevä  kirj;illisuus  on 
nykyiiän  jo   sangen    runsas. 

[Brugscli,  ,.t'ber  Bildung  und  Entwieklung  der 
Schrift"  (1869):  Wuttke,  .,Oeschichte  der  Schrift 
und  des  Schrifttums  I"  (1872),  sama.  ,.Abbil<lnn- 
gen  zur  Geschichte  der  Schrift"  (1873);  Faul- 
mann,  ..Ilhistrierte  Geschichte  der  Schrift" 
(1880);  Taylor.  „The  alphabet"  (1883);  Berger, 
,.IIistoire  de  Tgcriture  dans  Tantiquit^"   (1891).] 

r.   W.  (K.  T-t.) 

Kirjoitusantilooppi  (Tragelaphus  scriptus')  en 
90  cm  korkea,  afrikkalainen  antilooppi,  jolla  on 
20  cm  pitkät,  heikosti  kaksisärmäiset.  vain  yhden 
kerran  kiertyneet  sarvet.  Valkoiset  täplät  ja 
aaltojuovat  ruosteenpunaisilla  kupeilla  ynnä 
muilla  paikoin  ruumista  muistuttavat  vähän  hep- 
realaista  kirjoitusta.  K.    M.    L. 


KirjoitusantilooppL 


995 


Kirjoituskone— Kirjovalomiftari 


9in; 


Hammond-kirjoituskone. 

Kirjoituskone,  käsiukirjoitiista  korvaava  lei- 
masinkone.  joka  halutussa  järjestyksessä  painaa 
paperiin  kirjoitusmerkkejä.  —  Ensimaisen  his- 
torian tunteman  k:n  keksi  engl.  insinööri  Henry 
M  i  1 1  1714.  Ensimaisen  käyttökelpoisen  k:n  ra- 
kensi kuitenkin  amer.  kirjanpainaja  C.  L  a  t  h  a  ni 
Eholes  apulaisineen  vasta  1873;  tätä  k:tta 
ryhtyi  sitten  Remingtonin  kivääritehdas 
tehdasmaisesti  valmistamaan.  —  Nykyään  en 
kaupassa  30-40  täysin  kunnollista  k.-tyyppiä. 
Ajanmukaisissa  k:issa  kirjasimet  ovat  joko  vipu- 
jea  (Continental,  Remington,  Unterwood  y.  m.) 
tai  edestakaisin  liikkuvien  työntötankojen  (Ad- 
ler y.  m.)  päässä,  työntyen  koskettimia  painet- 
taessa paperia  vastaan,  taikka  silinteripianalla 
liikkuvalla  segmentillä,  jolloin  paperin  takana 
oleva  vasara  lyöpi  paperin  sitä  kirjasinta  viis- 
taan,  mikä  kosketinta  painettaessa  on  siirtynyt 
vasaran  kohdalle   (Hammond).    Paperin  ja  kirja- 


Smitbin  kirjoitu.skoDe. 


simen  välissä  on  värinauha,  joka  jäljentää  pape- 
riin kirjasimen.  Kuu  kirjoitusmerkki  on  lyöty, 
siirtyy  paperi  itsestään  kirjainväliu  eteenpäin; 
pitempiä  kirjainvälejä  syntyy  erityisiä  kosket- 
timia painettaessa.  Rivin  lopun  lähenemi-iesta 
ilmoittaa  soittokello.  Rivi  vaihdetaan  joko  kä 
sin  kiertäen  tai  itsetoimivaa  vipua  painaen.  — 
Jäljennöksiä  saadaan  k :11a  joko  hiilipaperia  pa- 
periliuskojen välissä  käyttäen  tai  kirjoittamalla 
ensin  valiapaperiiu  ja  sitten  tästä  jäljennys- 
koneella  jäljennöksiä  painaen.  —  Kirjoitus- 
koneella voidaan  kirjoittaa  n.  3  kertaa  nopeam- 
min kuin  käsin.  V.  V-la. 

Kirjoituskouristus  imogigraphin.  ■'heiroapus- 
musL  n.  -s.  toimintaneuroosi  (ks.  Neuroosi), 
joka  esiintyy  siten  että  kirjoittamiseen  ruvet- 
taissa  ilmenee  häiriöitä,  kouristuksia  käsivarren 
lihaksissa,  jotka  vaikeuttavat  tämän  tehtävän, 
jopa  tekevät  kirjoittamisen  kokonaan  mahdotto- 
maksikin. Hoito  on  ennen  muuta  lepo  sentapai- 
sesta työstä;  apua  näyttää  jonkinverran  olevan 
hieronnasta,  sähköstä  sekä  etupäässä  ehkä  ylei- 
sen terveyden,  varsinkin  hermoston  vahvistami- 
sesta.       "  il.  OB. 

Kirjoitusmuste  ks.  M  u  s  t  e. 

Kirjoitustaito  antaa  ajatuksille  pysyvän  il- 
maisun näkyvien  merkkien  avulla.  Vanhempina 
aikoina  kirjoitus  piirrettiin  kiveen,  saveen,  me- 
talliin, nahkaan,  puuhun,  myöhemmin  papyruk- 
seen, vahatauluiliiu,  senjälkeen  pergamentille  ja 
13-14  rnneltä  vuosis.  alkaen  enimmäkseen  pape- 
rille. Aina  aineen  mukaan  kirjoitus  hakattiin, 
piirrettiin  tai  maalattiin;  vanhimmalta  keski- 
ajalta alkaen  pääsi  käytäntöön  kynä  (hanhen- 
k.vnä).  jonka  terä.skynä  19:nnellä  vuosis.  tunki 
tieltään,  ks.  Kirjoitus,  M  i  k  r  o  g  r  a  f  i  a. 
Miniatyyrimaalaus,  Paleografia. 
Pikakirjoitus,   Salakirjoitus. 

y.  n-. 

KirjokalUo  ks.  K  a  1 1  i  o  p  i  i  r  r  o  .s. 

Kirjokansi  ks.  Sampo. 

Kirjomittari    ks.    Spektrometri. 

Kirjopaperi  (saks.  Bunipapier),  yhteisellä  ni- 
mellä kaikki  värjäämällä  ja  osaksi  painamilhi- 
kin  kirjaellut  ja  koristetut  paperit.  K:eja  käyte- 
tään kartonki-,  rasia-  ja  kirjansitomoteollisuii- 
dessa  päällj-steinä.  koristeina  ja  kääreinä.  K:ih!n 
luetaan  värilliset  k  :t.  jotka  valmistetaan 
peittämällä  paperi  värjätyllä  mineraalikerrok- 
sella.  joka  kiillotetaan  hankauskalanterissa  tai 
harjaamalla  (glac6-paperit) ,  ni  a  r  m  o  r  i  p  a  p  e- 
r  i  t,  jotka  valmistetaan  koneella  ruiskuttamalla 
väriä  paperille  (agaatti-  ja  gustav-marmori)  tai 
käsin  .synnyttämällä  paperiin  erilaisia  väri- 
kuvioita  (kampamarmori,  turkoosimarmori  y.  m.), 
kuviopaperit,  jotka  valmi.stetaan  puserta- 
malla värjättyihin  papereihin  kuvioita  kalante- 
reissa.  tavallisesti  joko  nahan  malliin  (nah.ka- 
paperi,  sagriinipaperi)  tai  kankaan  tapaiseen  pin- 
taan (kloottipaperi).  K:eihin  luetaan  myöskin 
kulta-  ja  hopeapa  perit,  .sekä  valssipai- 
nossa  kirjaellut  etulehtipaperit  ja  k  a  rt 
1 11  u  n  i  p  a  p  e  r  i  t  y .   m.  A.   ^-r. 

Kirjoputki   ks.    Spektroskooppi. 

Kirjosilkki  ks.  B  r  o  k  a  d  i. 

Kirjosähkölennätin       ks.       Spektrotel" 
graf  i. 

Kirjoteräs  ks.  Damaskeerata. 

Kirjovalomittari  ks.  Spektrofotometr;. 


997 


Kirkastus— Kirkkohistoria 


998 


Kirkastus,  Kristuksen  k.,  evankeliumeissa  ker- 
rottu tapaus,  jolloin  Jeesus  pyhällii  vuorella  Ga- 
lileassa ilmestyi  kirkastuneena  kolmelle  saapu- 
villa olevalle  oppilaalle.  Katoliset  kirkot  viet- 
taviit  tapauksen  muistoksi  erityistä  juhlaa  ([''es- 
tuin  transfiiiunitiotiis  Christil  elok.  6  p:nä.  Lu- 
terilaisessa kirkossa  on  kertomus  kirkastuksesta 
saarnatekstinä  7  sunn.  Kolminaisuudesta.  Kris- 
tuksen kirkastusta  on  kirkollinen  maalaustaide 
usein  kiisitellyt ;  varsinkin  kuuluisa  on  Rafaelin 
maalaus.  K.  K-n. 

Kirke  (lat.  Circe).  kreik.  tarustossa  mahtava 
vellionainen,  Helioksen  ja  okeanidi  Persen  tytär. 
Homeroksen  Odysseian  mukaan  K.  asui  ihme- 
linnassaan  Aiaios-saarella ;  kun  Odysseus  harha- 
retkilhiän  oli  la.skenut  täni.-in  rantaan  ja  lähet- 
tänyt muutamia  mieliistöstään  edeltä  tähystä- 
mään, muutti  K.  noitatempuillaau  heidät  sioiksi: 
mutta  Odysseus,  jolle  Hermes  oli  antanut  taika- 
yrtin K:n  lumousten  varalle,  sai  tämän  pakote- 
tuksi palauttamaan  tovereille  ihmismuodon,  minkit 
jälkeen  luin  näiden  kera  viipyi  K:n  luona  koko 
vuoden  umpeen  ja  sai  lähtiessään  K:ltä  tärkeitä 
neuvoja  matkan  varrelle.  —  Myöhemmissä  ta- 
ruissa mainitaan  Odysseuksen  ja  K;n  poika  Te- 
legonos.  Historiallisella  ajalla  sijoitettiin  K:n 
olinpaikka  Latinmin  Circci-niemelle  (nyk.  Monte 
Ciroeo).  E.  R-n. 

Kirkholm  ks.  K  e  r  k  h  o  1  m. 

Kirkiheinä  ks.  G  y  m  n  a  d  e  n  i  a. 

Kirkko  (kreik.  /i-i/)into'«  =  herran  huone).  1. 
Kirkkorakennus.  Vanhin  kirkkorakennuk- 
sen muoto  oli  n.  s.  basilika  (ks.  t.).  Basi- 
likan runkohuoneessa  oli  maallikkoväen  paikka, 
miehet  ja  naiset  eri  puolilla.  Runkohuoneesta 
johti  pari  porrasta  kuoriin,  jossa  oli  papiston 
sija.  Sen  puuliympyriäisen  muurin  keskikohdalla, 
joka  muodosti  basilikan  itäisen  .seinän,  oli  piis- 
palla valtaistuimensa  ja  molemmin  puolin  häntä 
pitkin  kuorin  seinäkaarrosta.  istuivat  pa])it. 
Alttari  (ks.  t.),  joko  i)uiiien  tai  kivinen,  oli 
kuorin  keskellä.  Alttarin  alla  oli  usein  pyhimys- 
hauta  (krypta).  Alttari  oli  tavallisesti  pari  por- 
ra.sta  kuorin  tasoa  korkeammalla,  ja  näillä  por- 
tailla pappi  tavallisesti  seisoi  saarnatessaan. 
Alttarin  yläpuolella  oli  neljän  pylvään  varassa 
baldakiini;  kahden  runkohuonetta  lähinnä 
olevan  pylvään  välillä  oli  esirippu,  joka  vedet- 
tiin alttarin  eteen  silloin,  kun  alttari  oli  ver- 
hottava seurakunnan  katseilta.  Kreikkalaisissa 
k:issa  tämän  alttariesiripun  sijaan  tuli  kuv::- 
seinä  (ikonostaasi).  —  Marttyyrien  haudoille 
ruvettiin  ennen  pitkää  rakentamaan  perusmuo- 
doltaan ympyriäisiä  muistokirkkoja.  jotka  pei- 
tettiin kupukatolla.  Sama  rakennusmuoto  tuli 
käytäntöön  myöskin  kastekirkoissa  (bap- 
tisteriumeissa).  Myöhemmin  ruvettiin  ymp}'rä- 
kirkkoja  rakentamaan  myöskin  seurakunnan  ju- 
malanpalveluilta varten,  joten  sai  alkunsa  n.  s. 
bysanttilainen  tyyli.  Kuuluisin  sen  laa- 
tuisista kirkkorakennuksista  oli  Justinianuksen 
rakennuttama  Sofian  kirkko  Konstantinopolissa. 
Myöhemmistä  kirkkorakennustyyleistä,  romaani- 
laisesta,  goottilaisesta  j.  n.  e.  vrt.  Rakennus- 
taide. [Suomen  keskiaikaisista  kirkoista:  .T. 
Rinne,  ..Keskiaikaiset  kirkkomme"  (Oma  maa  I, 
31Ö-329).] 

2.  K  i  r  k  k  o  =  seurakunta.  Kristillinen  kirkko 
sai  alkunsa  paikallis.seurakunnista,  joita   aposto- 


lien ja-  heidiin  oppilaidensa  vaikutuksesta  syntyi 
laajalti  Rooman  valtakunnassa.  Nämil  paikallis- 
seurakunnat yhdisti  aluksi  yhteinen  usko  Kris- 
tukseen, yhteinen  tunnustus  ja  P.  Hengen  omis- 
tus, myöhemmin  yhteinen  hallinto  ja  lainsää- 
däntö. Kun  jälkimäiset  saivat  yhä  suuremman 
merkityksen,  syntyi  katolinen  kirkko,  joka  keski- 
aikana jakautui  roomalaiskatoliseen  (ks.  t.)  ja 
itiimaiseen  kirkkoon  (ks.  t.)  Katolinen  oppi 
identifioi  ulkonaisen  kirkkoelimistön  ja  Kristuk- 
sen seurakunnan,  jonka  tähden  sen  kannalta  jo- 
kainen kirkon  ulkopuolella  oleva  on  kadotettu. 
Tiitä  katsantokantaa  vastustaa  i)rotestanttinen 
opinkäsitys.  Luterilaiselta  kannalta  on  seura- 
kunta =  pyhien  yhteys,  jossa  Jumalan  sana  puh- 
taasti julistetaan  ja  sakramentit  Kristuksen  ase- 
tuksen mukaan  jaetaan.  Tämä  pyhien  yhteys  on 
itsessään  näkymätön,  mutta  se  tulee  näkyväi.-ieksi 
kokoontuessaan  Jninalan  sanan  ympärille  ja  kris- 
tillisessä rakkauden  toiminnassa.  Reformeeratuii 
opin  mukaan  ovat  taasen  erotettavat  tosi-usko- 
vaiset =  valitut,  ja  kastettujen  suuri  joukko  =  kut- 
sutut. Reformeerattu  kirkkokäsile  on  pietismin 
välityksellä  |)ä;issyt  syvältä  vaikuttamaan  luteri- 
laiseenkin kirkkoon  alentaen  ulkonaisen  kirkko- 
yhteiskunnan  arvoa.  Luterilaiselta  kannalta  kat- 
soen on  paikallisseurakunta  kirkkoelimistoön  si- 
sältyvä alkuyksikkö,  jonka  elinvoimaisuudesta 
ja  terveydestä  koko  elimistön  mene.stys  riippuu, 
vrt.  Seurakunta.  Valtiokirkko,  Va- 
paakirkko. (Kliefoth,  ,,Acht  Biieher  /on  dtr 
Kirche"  (1854)  ;  K.  Muller,  „Kirehe,  Gemeinde 
und  Obrigkeit  narh  Luther"  (1910);  M.  Johans- 
son, ,,0m  det  lutherska  kyrkobegreppet"  (1877); 
O.  T.  Colliander,  „Grunddragen  af  det  bibliska 
kyrkobegreppet"   a882).]  E.   Ka. 

Kirkkohakkinen  ks.  Naakka. 

Kirkkoherra  (<  muin.-ruots.  kirkiuhcerra; 
ruots.  ti/'''"'"'''f'e  =  kirkonpaimen  :  lat.  pastor  = 
paimen),  yksityisen  paikallisseurakunnan  johtaja. 
Nykyisessä  kirkkolaissa  määritellään  kirkkoher- 
ran yleiset  velvollisuudet  seuraavasti:  ,,K:jen  tu- 
lee, kunkin  seurakunnassansa,  vastata  julkisen 
jumalanpalveluk.sen,  pyhäin  sakramenttien  ja 
muiden  kirkollisten  toimitusten  arvollisesta  ja 
oikeasta  hoidosta,  nuorison  kristillisestä  kasva- 
tuksesta ja  opetuksesta,  yksityisen  sielunhoidon 
uskollisesta  toimittamisesta  sekä  kirkkokurin  voi- 
massa pitämise.stä"  (Kirkkolain  143  §).  K.  on 
kirkonkokouksen  ja  kirkkoneuvoston  puheenjoh- 
taja. E.  K-a. 

Kirkkoherrakunta,  kirkkoherran  johdettava 
kirkollinen  alue,  johon,  paitsi  emäseurakuntaa 
saattaa  kuulua  yksi  tahi  useampia  pienempiä 
alueita,  kappeleita.  K :in  lukumäärä  maas- 
samme  on   39-2    (1906).  E.   K-a. 

Kirkkoherran  virkatalo  ks.  Papiston 
V  i  r  k  a  t  ;i  1  o. 

Kirkkohistoria,  tieteellinen  esitys  kristillisen 
kirkon  vaiheista.  Se  jakaantuu  ulkonaiseen 
ja  sisäiseen  sen  mukaan,  ovatko  esityksen 
esineinä  kirkon  ulkonaiset  vaiheet  ja  suhteet 
valtiomahteihin  vai  opin,  sisällisen  järjestyksen 
ja  elämän  kehitys.  Ajan  puolesta  se  jakaantuu 
vanhaan,  keski-  ja  uuteen  aikaan.  Ra- 
jana vanhan  ja  keskiajan  välillä  pidetäiin  (3  8:tta 
vuosis.,  jolloin  germaanilaiset  ja  slaavilaiset  kan- 
sat alkoivat  voittaa  yhä  huomattavampaa  asemaa 
kirkollisessa  kehitvksessä :  uusi  aika  alkaa  rene- 


999 


Kirkkohistoria 


1000 


sanssista  (ks.  t.)  ja  uskonpuhdistuksesta.  Usein 
mainitaan  l:nen  vuosis.  apostolisen  aika- 
kauden ja  19:s  vuosis.  uusimman  ajan 
kirkkohistorian  nimellä.  Erityisiksi  tieteiksi 
ovat  eronneet  dojrmihistoria  (ks.  t.),  patristiikka 
(ks.  t.),  lähetyshistoria  ja  kirkkotieto  eli  kiiv:Mis 
nykyajan  kirkollisista  oluista.  K  :n  lähteitä  o'-;it : 
1)  perusasiakirjat,  joihin  kuuluvat  kirkollis- 
kokousten ja  valtiopäiväin  päätökset,  paavien 
dekretaalit.  bullat,  kirjeet,  uskontunnustukset, 
jumaluusopilliset  teokset.  kirkkojärjestykset, 
kilsikirjat  sekä  yleensä  kaikki  asiakirjat,  jotka 
itse  muodostavat  osan  k:aa;  2)  olojen  ja  tapaus- 
ten varsinaiset  esitykset,  kuten  legendat,  kroni- 
kat, annaalit;  3)  muistomerkit,  kuten  rakennuk- 
set, haudat,  patsaat  y.  m. 

Vanhin  kirkkohistorioitsija,  jonka  teoksia  on 
säilynyt  meidän  aikaamme  asti,  on  Palestiinan 
Csesareau  piispa  Eusebius  (ks.  t.),  joka  kir- 
joitti n.  v:n  325  vaiheilla.  Häntä  seurasivat 
kreikkalaiset  historioitsijat  Sokrates,  Sozo- 
menos,  Theodoretos,  Philostor^ios, 
Theodoros  ja  Evagrios.  Ensimäinen  itse- 
näinen latinankielinen  kirkkohistorioitsija  oli 
gallialainen  presbyteeri  Sulpieius  Sevorus. 
Cassiodoruksen  „Historia  tripartita"  oli 
kirkkohistoriaIli.sen  tiedon  tärkeimpänä  läliteenä 
keskiajalle,  sillä  keskiajan  omat  tuotteet  i'ivät 
useimmiten  ole  luotettavia.  Keskiajan  parhaat 
teokset  k;n  alalla  käsittelevät  jonkun  yksityisen 
kansan  oloja,  kuten  Gregorius  Toursilai- 
sen  frankkilaisten  k.  (v:een  591).  B  e  d  a  n  iuf^lo- 
saksilais-k.  (v:een  731)  ja  Adam  Bremeni- 
läisen esitys  Hampurin  arkkipiispojen  histo- 
riasta v:een  1076,  joka  on  tiirkeä  pohjoismaiden 
vanhimmalle  k:lle.  Kriitillisenipi  tutkimus  iilkoi 
uskonpuhdistuksen  aikakaudella.  M  a  1 1  h  i  a  s 
Flacius  julkaisi  yhdessä  eräiden  toisten  oppi- 
neiden kanssa  13  folionidettä  käsittävän  jättiliiis- 
teoksen  ..Ecclesiastica  historia  congesta  in  urbe 
Magdeburgica"  1.  ,,Magdeburgin  centuriat"  (1559- 
74),  jonka  tarkoitus  oli  osoittaa  uskonpuhdistuk- 
sen historiallinen  oikeutus  katolisessa  kirkossa 
läpi  vuosisatojen  jatkuneen  turmeluksen  perästä. 
Vastapainoksi  C.  Baronius  julkaisi  „Annales 
eeclesiasticse"  nimisen  katolisen  kirkon  puolus- 
tuksen (1588-1607,  12  osaa),  käyttäen  hyväkseen 
Vatikaanin  arkiston  rikkaita  aarteita.  Lahko- 
jen kannalta,  virallisille  kirkoille  vihamielisessä 
hengessä  kirjoitti  G.  Arnold  k:n  (..('npar- 
teiische  Kirchen-   nud  Ketzer-Histotie",  1699-1700, 

4  osaa).  Tieteellisessä  perinpolijaisuudessa  olivat 
1600-Iuvun  ranskalaiset  katoliset  k:n-tutkijat 
muita  etevämmät;  tutkimusmenetelmän  kehittä- 
jänä saavutti  kuuluisuutta  M  a  b  i  1  1  o  n,  kriitilli- 
sinä lähdejulkaisijoina  Montfaucon,  R  u  i- 
nart  y.  m.,  varsinaisena  k:n  esittäjänä  S.  L  e 
Nain  deTillemont  (,.5I6moires  pour  servir 
ä  Thistoire  eeclesiastique  des  six  premiers  siöcles", 
1693-1712,  16  nid.).  —  Uudempi,  periaatteellisesti 
puolueeton  tieteellinen  k:n-tutkimus  alkaa  va- 
listusajalta; sen  tienraivaaja  oli  J.  L.  von  M  o  s- 
heim,  joka  oli  etevä  sekä  liiliteiden  käyttiijänä 
että  esittäjänä  („Institutionum  historise  ecclesias- 
ticae  libri  IV",  1755).  Hänen  jälkiään  seuraten 
julkaisi  J.  M.  ,Schröckh  todellisen  jättiläist>;ok- 
seti  „ChristIiche  Kirfhengestliichte"  (4.1  nid., 
1768-1813).     Ratsionalistisen    suunnan    edustajat 

5  e  m  1  e  r,    Planck,    Henke   ja    Spittler    koettivat 


esittää  k:aa  ,. pragmaattisesti",  s.  o.  .selittämällä 
tapauksien  syitä  ja  toimivien  henkilöiden  tarkoi- 
tuksia; mutta  kun  tämä  suunta  ei  tajunnut 
k:ssa  vaikuttavia  uskonnollisia  voimia,  selitet- 
tiin kaikki  satunnaisista  ja  ulkonaisista  sei- 
koista. 19  :s  vuosis.  syvensi  tutkimusta  eri  ta- 
voin. Harrasmielinen  A.  Neander  asetti  etu- 
alaan uskonnollisen  tunne-elämän  ja  kirkon 
suurten  persoonallisuuksien  kuvaamisen;  hänen 
hengenheimolaisiaan  ovat  K.  R.  Hagenbach  ja 
Ph.  Schaff.  Kriitillisen  tarkan  L.  G  i  es  el  «»r  in 
teoksella  „Lehrbuch  der  Kirchenge.schiclite"  (3 
nid.,  1824-53)  on  pysyvä  arvonsa  huolellisena 
lähdeotteiden  kokoelmana.  Karl  von  H  a  sen 
muotokauniin  ja  liauskan  esityksen  (,.Vorlesun- 
gen".  5  nid.  1885-92)  erikoisansio  on  terävä  hen- 
kilökuvaus ja  taide-  sekä  kirjalHsuuskehityksen 
liuomioon  ottaminen.  Enemmän  kuin  yksikään 
näi.stä  on  tutkimukseen  kiihottavasti  vaikuttanut 
V  r.  C  h  r.  B  a  u  r,  „Tubingin  koulun"  perustaja 
(ks.  Dogmihistoria),  joka  varsinkin  alku- 
kristillisyyttä  käsitellen  koetti  saada  näkyviin 
k:ssa  tapahtuneen  keliityksen  sisäistä  lainmukai- 
suutta (..Geschichte  der  christl.  Kirehe",  5  nid.. 
1853-63).  Baurin  mullistavat  väitteet  ja  tavatto- 
man runsaat  uudet  lähdelöydöt  ovat  synnyttäneet 
vanlian  kirkon  liistorian  alalla  erinomaista  vilk- 
kautta; tutkijoista  mainittakoon  saksalaiset 
C.  Weizsäcker,  A.  Hilgenfeld.  T  h.  Z  a  h  u,  A. 
H  a  r  n  a  c  k.  Fr.  Loofs,  N.  Bonwetsch,  E.  von 
Dolischiitz.  F.  X.  Funk  ja  A.  Elirliard,  ranska- 
laiset L.  D  u  e  h  e  s  n  e  ja  P.  Batitfol,  englantilai- 
set J.  B.  Lightfoot,  E.  Hatch,  H.  M.  Uhat- 
kin, W.  M.  R  a  m  s  a  3%  A.  Robinson,  Rend=Il  Har- 
ris y.  m.  Viime  aikoina  on  käyty  tätä  aika- 
kautta valaisemaan  vertailevan  uskontotieteen 
avulla.  —  Keskiajan  k:n  tuntemista  ovat,  siihen 
likeiseen  yhtej^teen  nähden,  missä  kirkko  silloin 
oli  muun  julkisen  elämiin  kanssa,  yleisen  histo- 
rian tutkijat  suuresti  edistäneet.  K:n  erityis- 
tutkijoina  mainittakoon  H.  Reuter  ja  hänen 
etevilt  oppilaansa  A.  Hauck  ja  K.  MUller 
sekä  katoliset  tutkijat  H.  Denifle  ja  Fr.  Elirle 
Saksassa,  ranskalainen  protestantti  Paul  Sabatier 
ja  ameriikkal.  H.  Ch.  Lea.  Uskonpuhdistuksen  his- 
toria on  sekin,  varsinkin  Lutherin  muistovuodesta 
1883  lähtien,  ollut  erinomaisen  vilkkaan  huomion 
esineenä,  ennen  kaikkea  Saksassa.  Vastakolita 
protestanttisen  ja  katolisen  tutkimuksen  välillä 
on  tällä  alalla  jyrkempi  kuin  muualla.  Protes- 
tanteista ovat  huomattavimpia  J.  Kostiin, 
T  h.  K  oi  de.  G.  Ka\verau,  Th.  Brieger,  G.  Buch- 
wald,  katolisista  J.  J  a  n  s  s  e  n.  L.  Pa.stor,  H.  Gri- 
sar,  N.  Paulus.  Slyöhempi  aika  ei  ole  vielä  sa- 
massa mäiirässä  tullut  tutkimuksen  esineeksi; 
tältä  alalta  mainittakoon  kuitenkin  nimet  A. 
Kitsohl,  Fr.  Nippold  ja  E.  Tröltsch.  —  Enimmin 
käytetyt  yleisen  kirkkohistorian  käsikirjat  ovat 
saksalaisten  J.  H.  Kiirtzin  (14 :s  painos  1906), 
W.  Möllerin  (uudet  painokset  H.  v.  Schubertin 
ja  G.  Kavveraun  toimittamia),  Karl  MMUerin 
(1892-1902),  G.  Krugerin  (1909-11),  K.  Heussin 
(2  i)ain.  1911),  tanskalaisen  Fr.  Nielsoiiin 
(1902-10;  ilm.  myös  suomeksi)  ja  ruotsalaisten 
C.  A.  Corneliuksen  (1889-91)  ja  Hj.  Holmquistin 
(1908-10),  nämä  kaikki  protestanttien  kirjoitta- 
mia; katoliselta  talioUa  F.  X.  Funkin  (7:s  pain. 
1907)  ja  A.  Knöpflerin  (5:s  pain.  1910)  käsi- 
kirjat.    Hauska    yleistajuinen    esitys    on    C.    Fr. 


1001 


Kirkkohistoriallinen  seura—  Kirkkokuri 


1002 


Lundinin  „Kyrkohistoria  för  hemmet"  (1896- 
1910).  K:u  yleiskulkua  esittävät  lienkeviisti 
B.  Solini  („Kirchengeschichte  im  Grundriss",  16 :s 
pain.  1909)  ja  H.  v.  Schubert  (..Orundziige  der 
Kircliengeschiclite",  4:s  pain.   1909). 

Ruotsissa  ja  Suomessa  on  kotimaisen 
k:n  tutkiminen  ollut  likeisessä  yhteydessä  oman 
maan  yleisen  historiantutkim\iksen  kanssa.  Tie- 
teellisen luonteen  se  saa  1700-luviilla,  Suomessa 
etenkin  n.  G.  Porthanin  kautta,  jonka  etevin 
oppilas  oli  Jaakko  Tengström.  Myöhemmistä  tut- 
kijoista ja  asiakirjanjulkaisijoista  mainitt-ikoon 
M.  Akiander,  K.  G.  Leinberg,  Ad.  Neovius,  H.  Ri- 
bergh.  Ruotsin  uudemman  k  :n-tutkimuksen  tien- 
raivaaja oli  H.  Reuterdahl;  sittemmin  ovat  tällä 
alalla  työskennelleet  L.  A.  Anjou,  II.  Lundström 
y.  m.  Tieteellisiä  seuroja  k:n  tutkimusta  varten 
on  meillä  Suonien  kirkkohistorialli- 
nen seura  (per.  1887),  Ruotsissa  Kirkkohisto- 
riallinen yhdistys    (per.   1899). 

J.    6.   rf   A.   J.   P-ä. 

Kirkkohistoriallinen  seura  ks.  Suomen 
kirkkohistoriallinen  seura. 

Kirkkoisät  (putres  ecclesiaslici),  vanhassa  kir- 
ko.ssa  aluksi  Icaikki  piispat,  sittemmin  sellaiset 
kitkonopettajat,  joiden  vaikutus  kirkon  opin  tai 
elämän  kehitykseen  on  ollut  erikoisesti  huomat- 
tava. Myöhemmin  tämä  nimitys  on  rajoitettu 
vain  muutamiin  kirkon  hyväksymiin  vanhan  ajan 
kirkon  opettajiin.  Roomalais-katolinen  kirkko 
asettaa  kirkkoisälle  seuraavat  vaatimukset:  a) 
muinaisuuteen  kuuluva,  b)  puhdas  oppi,  e)  jjyhä 
elämä,  d)  kirkon  hyväksyminen.  Viimeisenä 
kirkkoisänä  pidetään  tavallisesti  länsimailla: 
Gregorius  Suurta  (k.  604)  ja  itämailla:  Johaniios 
Damaskolaista  (k.  754).  Kirkkoisien  oppi  kuuluu 
siihen  kirkolliseen  periutätietoon.  jonka  katoli- 
nen kirkko  asettaa  arvoltaan  miltei  Raamatun 
rinnalle.  —  Kirkkoisistä  erotetaan  usein  apos- 
toliset isät,  joilla  tarkoitetaan  apostolien  '.ä- 
littömiä  oppilaita.  Enimmin  käytetty  kirkko- 
isien teosten  kokoelma  on  Mignen  Patr.ologia. 
Uusia  kriitillisiä  painoksia  julkaisevat:  Wienin 
tiedeakatemia  latinalaisista  ja  Berliinin  tiedeaka- 
temia kreikkalaisista  kirkkoisistä.  Oppia  kirkko- 
isien julkaisemasta  kirjallisuudesta  nimitetään 
patristiikaksi  (ks.  t.) .  (Bardenhewer,  ,,Pat- 
rologie"   (3:s  pain.   1910).]  E.    Ka. 

Kirkkojärjestys,  evankeliseen  tunnustukseen 
kuuluvan  kirkkokunnan  oloja  järjestävä  laki. 
Kuu  uskonpuluiistuksen  aikana  vanha  kirkollis- 
ten lakien  säätämisjärjestys  lakkasi,  niin  evan- 
keliset ruhtinaat  julkaisivat  heidän  käsiinsä  jou- 
tuneen kirkollisen  vallan  nojalla  säännöksiä, 
osaksi  kirkon  opin  (credenda),  osaksi  sen  ju- 
malanpalveluksen, hallinnon,  kurin,  koululaitoksen 
y.  m.  (agenda)  järjestämiseksi  alueillaan.  Siten 
tuli  evankelisen  kirkon  lainsäädäntöön  mitä  kirja- 
vin moninaisuus.  Huomattavimmat  Ruotsi-Suomen 
kirkkojärjestykset  ovat  Vesterisin  ordiuantia 
v:lta  1527,  Laurentius  Petrin  (ks.  t.)  toimittama 
kirkkojärjestys  v:lta  1571  sekä  Juhana  lll:n 
Nova  ordinantia  ecclesiastica  v:lta  1575.  [Seh- 
ling.  ..Die  evangelischen  Kirchenordnuagen  des 
16.  Jahrhunderts"  (1902  ja  seur.).]       A.  J.  P-ä. 

Kirkkokaari.  Ruotsin  vanhoissa  maakunta- 
laeissa,  paitsi  Gotlanninlaissa,  oleva  osasto  (vrt. 
Kaari),  joka  sisälsi  kotimaisten  lainsäätäjäin 
hyväksymän   ja   maallisten   tuomioistuinten    nou- 


dattaman kirkko-oikeuden:  kirkolliset  tuomio- 
istuimet sovelluttivat  sitäpaitsi  kanonista  oikeutta, 
johon  kirkkokaaretkin  pääasiallisesti  nojautuivat. 
Tunneluimmaksi  tuli  Uplanninlain  kirkkokaari, 
syystä  että  molempain  yleisten  maalakien  jää- 
dessä, kirkonmiesten  ja  maallikkojen  välisien  rii- 
taisuuksien vuoksi,  ilman  kirkkokaarta  tämii 
kaari  ennen  pitkää  tuli  yleisesti  kiiytäntöön. 
Uskonpuhdistuksen  jälkeen  järjesteltiin  muuttu- 
neita kirkollisia  oloja  1571  v:u  kirkkojärji.-styk- 
sessä  ja  sittemmin  1686  v:n  tunnetussa  kirkko- 
laissa, mutta  vasta  1734  v:n  laki  riisti  Uplannin- 
lain kirkkokaarelta  kokonaan  oikeuslähteen  mer 
kityksen.  K.  Ka. 

Kirkkokunta,  erikoisen  tunnustuksen  \.< 
kirkkojärjestyksen  kautta  muista  erotettu  kirkol- 
linen yhteiskunta,  varsinkin  siellä,  missä  kuten 
Ameriikassa,  tällaisten  yhteiskuntien  (denonii- 
natsionien)  luku  on  suuri.  —  Xykyisessä  kirkko 
laissa  on  sillä  ulkonaisella  alueella,  jolla  paikal- 
lisseurakunta asuu,  nimenä  k.  erotukseksi  maal- 
lisesta kunnasta   (Kirkkolain  7  §). 

E.  Ka. 

Kirkkokuri,  kirkon  käyttämät  keinot,  joiden 
tarkoituksena  on  saattaa  sen  jäsenet  täyttämään 
kirkolliset  velvollisuutensa.  Laveammassa  merki 
tyksessä  k: iin  voi  lukea  sielunhoidonkin  (ks.  t.). 
mikäli  elämässä  ilmenneet  viat  ovat  sen  aiheut- 
taneet; ahtaammassa  merkityksessä  .se  kiinittää 
ainoastaan  sellaiset  toimenpiteet,  joilla  on  rangais- 
tuksen luonne.  Katolisessa  kirkossa  kehittyi 
vanhoista  ajoista  asti  kirkkokurijärjestelni-i,  jo- 
hon ei  sisältynyt  ainoastaan  katumusharjoitusten 
määrääminen  ja  pannan  käytäntö,  vaan  jolla  oli 
laajalle  ulottuvan  rikosoikeudellisen  menettelyn 
luonne.  Sama  järjestelmä  säilyi  kauan  aikaa 
useimmissa  protestanttisissakin  maissa,  vaikk:i  se 
on  ristiriidassa  uskonpuhdistuksen  periaatteiden 
kanssa.  Ruotsi-Suomessakin  käytettiin,  varsinkin 
puhdasoppisuuden  aikana,  rangaistuksina  raha- 
sakkoja,  vankeutta,  raippoja.  Pappeja  ja  muita 
kirkollisia  virkailijoita  rangaistiin  sitäpaitsi 
viran  riistämisellä  joko  ajaksi  tai  kokonaan.  Iii- 
saksi  valtio  tuli  pakkovallallaan  kirkon  avuksi. 
Evankelisesta  uskosta  luopuminen  toi  mukanaan 
omaisuuden  menettämisen,  maanpaon  tai  suoras- 
taan kuolemanrangaistuksen.  Vasta  valistus- 
aika  teki  käänteen.  Uskonnonvapauden  laajen- 
tamisen mukana  ankarin  menettelytapa  lakkasi. 
Syntyi  vähitellen  kaikkea  kirkkokuria  vastus- 
tava yleinen  mielipide,  joka  varsinkin  luterilai- 
sissa maissa  on  sen  paikoin  kokonaan  lopettanut 
käytännöstä,  vaikka  lakimääräyksiä  onkin  vielä 
olemassa.  Mutta  viime  aikoina  on  taas  eri  tahoilla 
ruvettu  pyrkimään  terveempiin  oloihin.  Paran- 
nusta on  odotettavissa  toimenpiteistä  sellaisista 
kuin  kastepakon,  ehtooUispakon  ja  kirkollisen 
vihkimyksen  lopettamisesta  sekä  maallikkoainek- 
sen  tehokkaammasta  osanotosta  kirkolliseen  elä- 
mään. Suomen  evankelisluterilaisen  kirkon 
kirkkolaki  v:lta  1869  sisältää  seuraavat  kirkko- 
kuriasteet:  1.  kirkkoherran  kahdenkesken  antama 
varoitus,  2.  kirkkoherran  kahden  tai  kolmen  vaka- 
vaksi kristityksi  tunnetun  henkilön  läsnäollessa 
antama  varoitus,  3.  kirkkoneuvoston  antama  va- 
roitus, 4.  oikeuden  riistäminen  olla  kummina, 
valita  jäseniä  kirkkoneuvostoon,  edusmiehiä  kir- 
koUiskokouk.seen  ja  niiden  valitsijamiehiä  .sekä 
tulla  itse  valituksi  mainittuihin  toimiin,  5.  oikeu- 


1003 


Kirkkokäsikirja — Kirkkomusiikki 


1004 


«Ien  riistäminen  käydä  Herran  ehtoollisella.  — 
ks.  Panna.  .1.  J.  F-ii. 

Kirkkokäsikirja  (agenda),  kirja,  joka  sisiil- 
täii  niin  hvvin  julkisen  jumalanpalveluksen  kuin 
muiden  kirkollisten  toimitusten  kaavat.  Suomon 
evankelisluterilaisen  kirkon  käytännössä  olevan 
käsikirjan  on  hyviiksynyt  v:n  18S6  kirkollis- 
kokous. 5:nnessä  kirkolliskokouksessa  asetettu 
komitea  on  julkaissut  uuden  k:n  ehdotuksen  1911. 

Kirkkolaki,  \ aition  laiiisäudäntövallan  hyväk- 
symä kirkon  oikeudellinen  järjestys.  Katolisen 
kirkon  yleinen  kanoninen  oikeus  ei  milloinkaan 
pää.ssyt  yksinvaltiaaksi  Ruotsin  valtakunnassa, 
vaan  noudatettiin  täällä  kirkollisiin  asioihin  niih- 
den  maakuntalakien  kirkkokaaria.  Uskonpuhdis- 
tuksen jälkeen  astuivat  näiden  sijalle  papiston 
ja  kuninkaan  yhteisvaikutuksesta  syntyneet 
kirkkojärjestykset  (ks.  t.),  kunnes  Kaarle  XI  16S6 
omasta  vallastaan  julkaisi  koko  valtakuntaa  kos- 
kevan kirkkolain.  Tämän  sijaan  astui  Suomessa 
1870  voimaan  valtiopäiväin  1867  hyväksymä  ja 
keisarin  1868  vahvistama  kirkkolaki.  vrt. 
Kirkko-oikeus.  Kirkkolain  säädännöstä  ks. 
Kirkolliskokous.  [L.  Ingman,  „KirkkoIain- 
säädiintö    (Suomessa    jälkeen    1870".]        E.    K-a. 

Kirkkolaulu   ks.   Kirkkomusiikki. 

Kirkkolauluyhdistys.  Saksan  evanke- 
linen k.  perustettiin  1883;  siihen  kuuhui  yli 
2.000  kuoroa.  Sen  äänenkannattajana  on  ,,Kor- 
respondenzblatt  des  ev.  Kirchengesangvereins" 
(Leipzig).  Ainakin  joka  kolmas  vuosi  se  toimeen- 
panee yleisiä  kirkkolaulujuhlia.  Yhdistys  on  toi- 
minut monipuolisesti  kirkkomusiikin  sekä  luk- 
kari-urkurikunnan  kehittämiseksi.  /.  K. 

Kirkkoleppälahti,  kylä  Ruskealan  pitäjässä, 
Jänisjärven  länsirannalla,  entisen  L  e  p  p  ä  1  a  h- 
den  kappelin  (ks.  t.)  kirkon  paikka;  muinai.sta 
lahjoitu.smaa-aluetta,  kuten  saman  järven  ran- 
nalla etelämpänä  oleva  Kontioleppälahtikin. 

Kirkkolähetysseura  ks.  Englannin  kir- 
kon lähetysseurat. 

Kirkkomaansaari  1.  K.-l  u  o  t  o,  jonka  nimenä 
nykyään  tav.  on  S  u  u  r  1  u  o  t  o  (S  t  o  r  s  k  ä  r),  on 
n.  5  km  Vaasan  ulkopuolella  olevan  Rönnskärin 
majakan  pohjoispuolella  kohoava,  noin  1  km:n  pi- 
tuinen korkea  kalliosaari,  joka  jo  Kustaa  \'aasan 
aikoina  tunnettiin  kalastajain  majailupaikkana. 
Keskellä  sitä  kivistä  hietaharjannetta,  joka  kul- 
kee saaren  halki,  on  soikulainen,  kivivallilla  ai- 
dattu hautausmaa,  noin  28  m  pitkä  ja  12  in  leveä. 
Tarun  mukaan  vihki  hautausmaan  piispa  Arvi 
Kurki  1522  onnettomalla  pakoretkellään.  Aitauk- 
.sen  eteläisen  sisaänpää.sypaikan  edustall.a  on  sani- 
maltunut  n.  s.  Jatulintarha  eli  Jumfurtanssi,  ja 
Finskatanin  niemekkeellä  jäännöksiä  entisten 
suomalaisten  kalastajain  raunioittuneista  uunin- 
muotoisista  leirisijoista.  —  2.  K.  (K  y  r  k  o- 
gdrdsön),  Kirkkonummen  pitäjässä,  Porkka- 
lan sataman  ulkopuolella  on  muinoin  ollut 
porkkalalaisten  hautausmaa.  Nykyään  on  Venä- 
jän sotalaivastolla  K:n  vierellä  torpedolalv.i- 
a.sema.  —  2.  Kotkan  Kuutsalon  eteläpuolella  n. 
puolen  peninkulman  pituinen  ja  21  m  korkuinen 
saari.  J.   E.   K. 

Kirkkomusiikki  on  luonnollinen  ilmaus 
jumalanpalvelukseen  kokoontuneen  seurakunnan 
yhteisistä  tunteista.  Tämä  seikka  selittää  tär- 
keimmät k:n  tyyliin  ja  historialliseen  kehityk- 
seen kuuluvat  ilmiöt.    K.  on  n.  s.  itse-esitettävää 


taidetta,  jota  kuuntelemassa  ei  varsinaisesti  ole 
muut,  kuin  ne,  jotka  sitä  esittävätkin.  Tästä  sei- 
kasta johtuu  k:n  perusmuodostusten  eepillinen 
laajuus  ja  yksinkertaisuus,  joka  tavallisen  kon- 
serttimusiikin rinnalla  helposti  saattaa  tuntua 
yksitoikkoiselta.  Samasta  syystä  johtuu  myö3k:n 
vaatima  tyylin  vakavuus  ja  hartaus  sekä  sen 
melodiikassa  yleensä  noudatettava  samanmukai- 
nen  lausunta.  Historiallisessa  kehityskulussansa 
i  k.  on  tuottanut  monenlaisia  runsaita  taiteellisia 
muodostumia,  vaikka  sen  toisaalta  kyllä  on  täy- 
tynyt kasvannaisiakin  sietää  ja  taistella  niiden 
poistamiseksi.  Se  on  lähtenyt  kaikkein  alkeelli- 
simmista  ,  sävelaineksista,  innostuttaen  aikojen 
kuluessa  suurimpiakin  mestareja  mitä  etevimpiin 
teoksiin.  —  Kirkkomusiikin  historiassa  voidaan 
erottaa   seuraavat   ajanjaksot: 

1.  Alkukristillinen  aika  ( — iOO). 
Veisataan  resitatiivisia  psalmeja,  luultavasti 
juutalaisten  temppelilaulusta  perityillä  sävel- 
kaavoilla  (ks.  P  s  a  1  m  i  1  a  u  1  u),  soifelluttaen 
niitä  alk.  runomittaiseen,  mutta  kreikaksi  ja 
latinaksi  suorasanaisesti  käännettyyn  Raamatun 
tekstiin:  laulun  esitys  käy  enimmäkseen  vuoro- 
veisuun  muodossa.  Esilaulajat  kehittävät  laulun 
melodiikkaa,  kuvioimalla  vapaasti  taitonsa  mu- 
kaan sä  velkaa  vojen  yksinkertaista  kulkua.  V:n 
300  vaiheilla  leviää  Antiokiasta  käsin  toiseniaa- 
tuinen  vuorottelu;  veisaajat  jakautuvat  kahteen 
kuoroon,  joista  toinen  esittää  psalmisäkeet  säe- 
parittain  ja  toinen  liittää  säeparien  lomiin  ei;im- 
miten  samasta  psalmista  valitun  ponsilauseen 
(antifonin),  jonka  melodinen  kulku  on  muodostu- 
nut psalmisävelkaavan  pohjalla,  mitä  kauniim- 
malla lausutuksella  ilmentäen  sanojen  muodon  ja 
ajatuksen;  rytmiltään  antifouit  jonkun  verran 
lähenevät  säännöllistä  runomuotoista  laulua.  Sa- 
maan aikaan  syntyy  myös  runomitallista  ^i^si- 
(eli  hymni-)  runoutta,  jonka  sävelmät  ovat  melo- 
diikaltaan  hyvinkin  antifonien  kaltaisia.  Ryt- 
miin nähden  ne  ensi  aluksi  noudattavat  tavujen 
laajuussuhteita,  antiikkisen  laulurunouden  ta- 
paan; mutta  pian  vaihtuu  rytmillinen  käsittely 
yksistään  sanakorkoon  perustuvaksi. 

2.  Gregoriaaninen  aika  (vrt.  Grego- 
riaaninen laulu),  400-900.  Edellisen  aika- 
kauden kirkolliset  laulut  kootaan  ja  järjestetään 
jumalanpalvelusten  kehyksiin.  Ivaikki  edellämai- 
nitut eri  sävelmuodot  saavat  määrätyn  sijansa  ja 
käytäntönsä.  Resitatiivisia  psalmeja  antifojieineen 
ja  mitallisia  hymnejä  veisataan  jokapäiviiisinä 
rukoushetkinä  (hora;  diurniE),  etenkin  luostareissa, 
joissa  sellaisia  pidetään  monta  kertaa  vuorokau- 
dessa, päivin  ja  öin.  Antifonien  tapainen  yksin- 
kertaisen kaunis  melodiikka  muodostuu  niihin 
sunnuntaimessun  osiin,  joiden  sanat  pysyvät  sa- 
moina läpi  kirkkovuoden  (ordinarium  missie) : 
Kyrie,  Gloria,  Credo,  Sanctus,  Agnus  Dei  ja 
Benedicamus  (siis  samat  kuin  meilläkin  vielä 
nykyään).  Esilaulajain  taidokkaille  sooloesityk- 
sille jää  tilaa  messun  vaihtelevissa  graduaaleissa 
epistolan  ja  evankeliumin  välissä  sekä  riihin 
usein  liittyvissä  halleluja-Lauluissa:  lisäksi  myös 
keskiyön  rukoushetkien  vuoroveisuissa.  Muut 
kirkkovuoden  aikojen  mukaan  vaihtelevat  messun 
osat  (proprium  de  tempore):  Introitus,  Offerto- 
rium  ja  Communio  (alkujaan  psalmeja  antifonei- 
neen,  joita  veisataan  papiston  astuessa  sakastista 
alttarille,  ehtoollisaineita  tuotaessa  määräpaikal- 


1005 


Kirkkomusiikki 


1006 


k-en  ja  elitoollisla  jaettaessa)  lyhenevät  tekstil- 
lään ja  kehittyvät  sävelkulultaan  taidokkaaksi 
välimuodoksi  yksinkertaisen  seurakuntaluulun  ja 
ylen  korusävelisten  sooloesitysten  välille.  Jumalan- 
imlvelukseeu  kuuluvien  laulujen  kokonaisuus  muo- 
dostuu täten  vaihtelevaksi  ja  sopusuhtaiseksi  sar- 
jaksi. Rooman  kuuluisa  kirkkolaulukoulu  (schola 
cantorumi  toimii  kirkkolaulun  kehittäjänä  ja  vi- 
rittäjänä Länsinuiilla  :  kristinuskon  levittUmises- 
säkin  on  kirkkolaululla  suuri  merkityksensä  ja 
ae  saa  uusia  tyyssijoja  kaukana  Brittein-saarilla, 
ja  Sveitsin  alppieu  suojissa  (St.  Gallenin  luosta- 
rissa). 

3.  Uusien  yritteiden  aika  000-1300. 
Uudet  al]>pientakaiset  kansat  eivät  saa  jrregoriaa- 
uisen  laulun  hienostunutta  koloratuurirytraiikkaa 
sulatetuksi  luonteeseensa,  ehkä  eivät  taidoltaan- 
kaan  siihen  pysty.  Uusiin  yritteisiin  antavat  ai- 
hetta 11  r  u  t.  joita  jo  8:nnelta  vuosis.  asti  on  kily- 
tetly  luostareissa  laulunopetuksen  apuneu/ona  ja 
vähitellen  kirkoissakin  yksiäänisesti  laulua  siies- 
tumäan.  9:nnen  vuosis.  lopulla  aletaan  juhlalli- 
simpien  laulujen  kaunistukseksi  uruilla  soittaa 
matalampaa  säestävää  ääntä  (organum),  kun  vei- 
suu on  kyllin  varma  sitä  sietämään.  Korkei.sta 
miesiiänistä  (altus)  saadaan  heleä  säestävä 
laulu  ä  ä  n  i  varsinaisen  messusävelmän  (teiior, 
oantus  firinus)  yläpuolelle:  i-S-ääninen  laulu  ke- 
hittyy kömpelöistä  alkeistansa  (D^chant,  Faux- 
bourdon)  vähitellen  sointuvampiin  sommittclui- 
liin.  Samalla  ajalla  yksiääninen  melodinenkin 
säveltyyli  saa  uusia  tuoreita  aineksia  Itämailta 
saapuvien  virikkeiden  kautta.  Messun  soolo- 
koloratuureihin  sepitetään  uusia  alkeellisiin  runo- 
muotoihin sovitettuja  sanoja,  jotka  seuraavat 
säveliä  tavu  tavulta.  Siten  .syntyy  etenkin  juhla- 
päivinä käj-tettyjä  ylimääräisiä  kansanomaisia 
virsiä,  joiden  yksinkertaiseen  rytmiin  liittyy 
koloratuureista  saatu  rohkealiikkeinen  melo- 
diikka.  entisiä  hymnejä  verrattomasti  runsaampi 
ja  kukkeampi  (sequentia;,  ,,prosie").  Ulkopuolella 
kirkkoa  nämät  latinaiset  virret  saavat  kansan- 
kieli.senkin  muodon,  ituna  vastaiseen  evankeli- 
seen koraalilauluun. 

4.  Polyfonisen  kuorolaulun  aika 
1300-1600.  JLoniäänisen  sävellystekniikan  vakiin- 
tuessa ja  kansanomaisen  melodiikan  kehittyessä 
kukoistuk.seensa  kohoaa  joukosta  säveltäjäpersoo- 
nallisuuksia,  jotka  yhdistävät  nämä  ainekset  tai- 
teelliseen kokonaisvaikutukseen,  .säveltäen  va- 
paasti uusia  moniäänisiä  sävellyksiä  (ars  nova 
Firenzessä).  Entisten  gretroriaanisten  messusävel- 
mien rytmiikka  on  sillävälin  rappeutunut  ja  lo- 
pulta jähmettynyt  pitkäveteiseksi  tasasäveliseksi 
jonotukseksi  (cantiis  planus).  josta  ei  kellään  ele 
iloa.  Sen  raunioille  rakentuu  toisaalta  yhä  iha- 
nampia kuoroteoksia,  ensin  engl.  ja  alank..  sit- 
ten myös  ransk.,  saks.  ja  it.  mestarien  säveltämiä, 
saavuttaen  huippunsa  Lasson  ja  Palestrinan  tuot- 
teissa. Toisaalta  pääsee  uskonpuhdistuksen  kautta 
kansankielinen  mitallinen  virsilaulu  varsinaiseksi 
jumalanpalveluksen  osaksi  ja  saavuttaa  siinä  yliä 
kasvavaa  merkitystä  astuen  proprium  de  tempore- 
messujen  sijalle  ^aamuvirsi.  evankeliumivirsi. 
saarnavirsi.  ehtoollisvirret).  Ensi  aluksi  .'uodaan 
riittävää  sijaa  myös  kuorosävellyksille,  jopa 
•isittain  latinankielisillekin,  ja  koeteta-xn  säilyt- 
tää gregoriaanisten  messujenkin  kansanomaisem- 
mat ilmaisumuodot    (etenkin  ordinarium  miss;ie), 


sovelluttamalla  ne  kansankielisiin  sanoihin  'Suo- 
mestakin on  sellaisia  löydetty).  Ikivanha  psalmi- 
laulu  tosin  kuihtuu  uusien  virtausten  tieltä;  ai- 
noastaan anglikaaninen  kirkko  elvyttää  sen  koko 
seurakunnan  veisattavaksi,  iluut  refoi-;neeratut 
tyytyvät  psalmien  runollisiin  mukailuiliin,  jotka 
sävelletiiän  sekä  yksiäänisiksi  virsiksi  että  poly- 
fonisiksi  kuorolauluiksi   (Goudimel). 

5.  Draamallisen  musiikin  aika  1000- 
1800.  Oopperamusiikin  voittokulku  läpi  Euroopan 
vaikuttaa  perinpohjaisen  käänteen  yleise-i-ä  luu- 
siikkiaistissa.  Objektiivisen,  hartautta  heriiltävän 
kuorolaulun  sijaan  tulee  etualalle  subjektiivinen, 
tunteita  hivelevä  soololaulu.  K.  joutuu  «.saitaan 
saman  virtauksen  pyörteisiin,  jonka  vaikutukset 
ovat  erittäin  tuhoisat  sen  yleiselle  tyylille.  Yk- 
sityiskohtaisesti ne  tosin  aiheuttavat  arvokkaita- 
kin uusia  ilmauksia,  etenkin  1600-luvulla,  jol- 
loin edellisen  aikakauden  tyyli  ei  vielä  ole  me- 
nettänyt kaikkea  vaikutusvoimaansa.  Useat  iha- 
nimmat evankeliset  koraalit  (Criiger)  ovat  peräi- 
sin siltä  ajalta  (sam.tnlainen  tyylien  yhtymii 
säilyy  suomalaisen  hengellisen  kansanlaulun  me- 
lodi.sena  pohjana  vielä  18-19:nteen  vuosis.  saakka). 
Urkumusiikki  kohoaa  kukoistukseensa,  saavut- 
taen huippunsa  Bachin  verrattomissa  koraalisovi- 
telmissa.  Keskiaikaisista  gregoriaani-tyyli.sistä 
hengellisistä  näytelmistä  kehittyy  suurenmoisia 
passio-  ja  oratorisävellyksiä ;  nämä  tosin  eivät 
enää  sovellu  varsinaisen  kirkkomusiikin  puittei- 
siin, vaan  muuttuvat  konserttiesityksiksi.  Eri- 
koisen merkityksensä  saavat  Saksan  evankeli- 
sessa kirkkomusiikissa  saarnaan  liittyvät  ja 
kirkkovuoden  tekstien  mukaan  vaihtelevat  kirkko- 
kantaatit:  niissä  ovat  orkesterin  säestäinät  .soolo- 
ja kuoro-osat  täysin  konserttimaisia  ja  päätök- 
seksi laulettava  koraalikin  on  enimraiten  tarkoi- 
tettu 4-äänisen  kuoron  esitettäväksi.  .Seurakun- 
nan 1-ääninen  virrenveisuu  kangistuu  ..tasatahti- 
seksi"  ja  luonnottoman  hitaaksi.  P.eformeeratuUa 
taholla  aletaan  kyllästyä  sellaiseen  veisaami.'=een 
ja  korvata  sitä  kansanomaisen  vilkkailla,  mutta 
pintapuolisen  oopperamelodiikan  turineleciilla 
uusilla  sävelmillä,  jotka  pian  leviävät  yksityisten 
hartausseurojen  kautta  laajalti  muuallekin. 

6.  U  u  d  i  s  t  u  s  p  V  r  i  n  t  ö  j  e  n  aika  1  SOO-. 
Edellisen  ajan  yleinen  hengellinen  välinpitämät- 
tömyys on  saattanut  varsinaisen  kirkkolaulun 
häviön  partaalle.  Virsilaulu  on  kuihtunut,  kuoro- 
laulu maallistunut.  Mitä  vielä  on  olemassa  arvo- 
kasta hengellistä  säveltaidetta,  se  on  saanut  si- 
jansa konserteissa,  ulkopuolella  jumalanpalve- 
lusta. Silloin  Ranskan  vallankumous  järkyttää 
kristikunnan  horrostilastaan.  ja  elpyvän  elämän 
voimasta  viriävät  pyhät  säveletkin  jälleen  unhos- 
taan, ja  niiden  mukana  myös  uusia  säveliä, 
uuden  ajan  omia.  Katolilaiset  perkaavat  k:staan 
pois  oopperamusiikin  kajahdukset,  pyrkien  ta- 
kaisin gregoriaanisen  ja  polyfonisen  ajan  vaka- 
vuuteen ja  virsilaulun  yksinkertaisuuteen  tCa?ei- 
lia-yhdistykset).  Evankeliset  el\-yttävät  virsi- 
koraalinsa  eloisiin  rytmeihin,  ammentaen  uusia 
aineksia  myös  hengellisistä  kansansävelmistään 
ja  rikastuttaen  liturgisia  sävelmiään  parhaalla 
mitä  gregoriaaniselta  ja  polyfoniselta  .ajalta 
on  tarjona  (ks.  K  i  r  k  k  o  1  a  u  1  u  y  h  d  i  s  t  y  s) . 
Psalmilaulukin  pyrkii  elinvoimaiseen  kehitykseen 
entisyytensä  pohjalla.  Itämaisten  kirkkokuntain 
vanhat     .sävelaarteet     vedetään     esille     hämärine 


1007 


Kirkkoneuvosto —  Kirkkoonottaminen 


100» 


nuottimerkkeineen,  ja  mikäli  niitii  aletaan  sa.uiu 
selville,  hohtaa  niistä  sointuisia  hartaita  sävel- 
kulkuja. Kaikilla  tahoilla  perustetaan  vapaa- 
ehtoisia kirkkokuoroja  sekä  1-ääniseu  että  moni- 
äänisen k:n  elvyttämiseksi  ja  kehittämiseksi. 
[P.  \Vagner,  „Gregorianische  Melodieu":  R.  von 
Liliencrou,  „Liturgisch-musikalisehe  Geschichte 
der  tieutsch-evangelischen  Kirchenmusik  löHO- 
1700".]  /.  K. 

Kirkkoneuvosto  (ruots.  kyrkoräd).  K.  esiin- 
tyy ensikerran  säädettynä  piispa  GezeliuV:sen 
kirkkojärjestyksessä  1673.  V:n  1686  kirkkoliibsa 
ei  kirkkoneuvostoa  tunneta  ensinkään,  mutta  pa- 
piston erioikeuksissa  v:lta  1723  mainitaan  kuu- 
dennusmiehet  =  kirkkoneuvoston  jäsenet  kirkko- 
kurin valvojina  seurakunnassa.  Tarkoin  määrä- 
tyn tehtävän  sai  kirkkoneuvo.sto  maassamme 
vasta  nykyisen  kirkkolain  kautta.  Kirkkoneuvos- 
ton asiana  on  pitää  kristillistä  siveyden  hoitoa 
ja  kirkkokuria  seurakunnissa:  lähinnä  valvoa 
kirkon  ja  sen  omaisuuden  hoitoa;  ottaa  virkaan 
ja  virasta  erottaa  alemmat  kirkon  palvelijat; 
saattaa  täj-täntöön  kirkonkokouksen  päätökset  ja 
valmistaa  kirkonkokouksessa  käsiteltäviä  asioita. 
—  Kirkkoneuvoston  puheenjohtajana  on  kirkko- 
herra tahi  muu  pappi,  jonka  kirkkoherra  s-iihen 
määrää,  jäseniä  ovat  seurakunnan  muut  vaki- 
naiset papit  sekä  vähintään  kuusi  kristillisestä 
harrastuksesta  tunnettua  jä-sentä.  Kirkkoneuvos- 
ton jäsenten  on  oltava  esikuvana  seurakunnassa 
ja  kunkin  kohdastansa  pidettävä  hellää  huolta 
seurakuntalaisten  elämästä  siveellisessä  suhteessa. 
Se.  joka  kutsutaan  kirkkoneuvoston  eteen,  on 
velvollinen  kutsua  noudattamaan,  muutoin  on 
kirkkoneuvostolla  oikeus  vaatia  nimismiehen  apua 
hänen  tuottamisekseen.  Pöytäkirjan  pitää  se 
kirkkoneuvoston  jäsen,  jonka  kirkkoneuvosto  sii- 
hen valitsee,  mutta  kirkkoneuvoston  kirjeenvaih- 
don ja  asiakirjat  hoitaa  kirkkoherra.       E.  K-a. 

Kirkkonummi  (ruots.  K  y  r  k  s  1  ä  t  t).  1. 
Kunta,  Vudenmaan  1.,  Lohjan  khlak.,  Kirkko- 
nummen nimismiesp. :  355,s  km",  josta  viljeltyä 
maata  7,822  ha  (1901);  96,7«i5  manttaalia,  lalou- 
savuja  219,  torpansavuja  210,  muita  savuja  482 
(1907|;  7.002  as.  (1909).  joista  661  suoinenk. 
(1900),  muut  ruotsink.;  1,034  hevosta.  4,245  nautaa 
(1908).  Kirkko  '/«  km  asemalta.  Rautatieasemia: 
Masaby,  Kyrkslätt;  pysäkkejä:  Bobäck,  Jorfvas, 
Tolls  ja  Getberg.  —  Sivistyslaitoksia:  12  ruuts. 
kansakoulua  (14  opett.)  ja  1  suom.;  kotiseutu- 
yhdistys. Kunnanlääkäri,  kunnansairaala.  Teol- 
lisuuslaitoksia: Anttilan-,  Kvarnbyn-,  Aseman-, 
Qvisin-,  Riilahden-  y.  m.  sahat.  Puhelinasemia; 
Masaby,  Kirkkonummi.  Höyrylaivaliike  Porkka- 
lan, Längvikin,  Torsvikin  y.  m.  laivalaitureille. 
Huvilaryhmiä  Hvitträskin,  Bobäckin,  Masabyn, 
kirkon,  Strömsbyn  ympärillä.  —  2.  Seura- 
kunta, Porvoon  hiippak.,  Raaseporin  it.  ro- 
vastik. ;  1300-luvulla  itsenäinen  khrakunta.  Kirkko 
rak.  harmaasta  kivestä  1300-luvulla.  [J.  E.  Ros- 
berg ja  Uno  A.  Fleege,  „KyrksIätt  socken,  dess 
natur,  utveokling  oth  historia".]  J.  E.  R. 

Kirkko-oikeus  (lat.  jus  ccelesiasticum) .  Kun 
kirkko  on  inhimillinen  yhteiskunta,  tarvitsee  se 
elintoiminnoilleen  tunnustettua  järjestystä,  jota 
tavallisesti  nimitetään  k:ksi.  Sikäli  kuin  oikeu- 
della tarkoitetaan  pakkovallan  avulla  toteutetta- 
vaa järjestystä,  ei  oikeastaan  voida  kirkko-oikeu- 
desta puhua,  koska  kirkko  on  yhteisö,  jouka  jä- 


senten tulisi  toimia  rakkauden  vaikuttimesta 
(R.  Sohm).  Yleisen  inhimillisen  heikkouden  täh- 
den on  kirkkoyhteiskunnassa  kuitenkin  aina  jäse- 
niä, jotka  eivät  kirkon  järjestystä  noudata,  ja 
näitä  vastaan  täytyy  kirkon  käyttää  jonkin- 
laista siveellistä  painostusta  (kirkkokuri).  Kirkon 
suhteet  valtioon  vaativat  myöskin  oikeudellista 
järje.stämistä.  Kirkko-oikeus  jakaantuu  sentäliden 

1)  sisälliseen  kirkko-oikeuteen,  joka 
järjestää  kirkon  jäsenten  keskinäiset  suliteet  sekä 
määrää  millä  tavalla  kirkon  tarkoituk-^et  ovat 
toteutettavat   ja   sen    olemassaolo   taattava,   sekä 

2)  ulkonaiseen  kirkk  o-o  ikeuteen,  joka 
järjestää  kirkon  suhteen  valtioon. 

Kirkon  suhde  valtioon  voi  järjestyä  useammalla 
tavalla.  1.  Kirkko  ja  valtio  saattavat  olennai- 
sesti yhdistyä,  esim.  o.  siten  että  yleiskirkko  kä- 
sittää useampi.a  valtioita  ja  vaatii  jumalalliseen 
alkuperäänsä  vedoten  valtaa  niiden  ylitse,  kuten 
katolinen  kirkko  keskiajalla  ja  vieläkin  periaat- 
teessa (teokratiai,  tai  b.  siten  että  yksityinen  val- 
tio yhtyy  määrättyyn  kirkkokuntaan  ja  antaa 
täydet  kansalaisoikeudet  ainoastaan  niille,  jotka 
tiihän  kirkkokuntaan  kuuluvat  (valtiokirkko). 
Esim.  Ruotsin  kirkko  suuruudenaikana.  2.  Valtio 
katsoo  historiallisten  olojen  vaatimuk.sesta,  että 
joku  erikoinen  kirkkokunta  erityisesti  edistää 
sen  tarkoituksia  ja  antaa  tälle  senvuoksi  etu- 
oikeutetun aseman,  kumminkaan  kieltämättä 
kansalaisoikeuksia  muiden  kirkkokuntain  jäse- 
niltä (kansankirkko).  Esim.  evankelis-luterilainen 
kirkko  Suomessa.  3.  Kirkon  ja  valtion  ero.  Valtio 
pitää  kirkkoa  vapaana  yhdistyk.senä,  joka  on 
yleisen  valtiollisen  yhdistyslain  alainen.  Esim. 
nykyinen  Ranska  ja  Ameriikan  Yhdysvallat.  ■ — 
Viime  aikoina  on  Saksassa  taisteltu  kirkko-oikeu- 
den oikeutuksesta,  jonka  Sohm  kieltää,  Kahl 
y.  m.  myöntävät.  [Sohm.  ,,Kirchenrecht"  I  (1892)  ; 
Kahl,  „Kirchenrecht  und  Kirchenpolitik"  1(1894) ; 
Schaumann,  ,,Handbok  i  Finlands  kyrkorätt"  I 
(1854);  Gummerus  ja  Johansson,  „Kirkko  ja  val- 
tio" (1906)  :  Ingman,  „Suomen  kirkkolain.sää- 
däntö  v:n   3870  jälkeen"    (1911).]  E.   Ka. 

Kirkkoonottaminen.  Kun  vaimo  on  synnyttä- 
nyt lapsen,  tulee  papin  voimassaolevan  kirkkolain 
mukaan  (§§  78  ja  79)  pitää  rukous  ja  kiitos  hä- 
nen puolestansa,  joko  vaimon  käydessä  ensi  ker- 
ta;, kirkossa  tai  kotona.  Toimituksen  alkuperä  en 
Vanhassa  testamentissa,  jossa  säädetään,  että 
naisen,  joka  on  synnyttänyt  lap.sen.  pitää  mää- 
rätty aika  pysyä  kotona,  jonka  jälkeen  hänen  on 
uhrattava  puhdistusuhri,  ennenkuin  pää.see  j-y- 
häkköön  (3  Moos.  12).  Tämä  säädös  peru.stuu  sii- 
hen yleiseen  katsantotapaan,  että  kaikki,  mikä 
kuuluu  sukupuolielämään,  on  saastuttavaa.  Tämän 
käsityksen  on  Jeesus  hyljännyt  opettaessaan,  eitä 
ainoa.staan  synti  saastuttaa  ihmisen  (Mark.  7t. 
Siitä  huolimatta  säilyi  vanhatest.  katsantotapa 
kirkossa.  Kirkko-isien  mielipiteen  mukaan  nai- 
.sen  tulee  synnytettyään  lapsen  pysyä  kuusi  viik- 
koa kotona  ja  sen  jälkeen  mennä  kirkkoon.  Tiima 
tuli  sitten  yleiseksi  tavaksi,  vaikkakin  aikaa  jon- 
kun verran  Ivhennettiin.  Vielä  käsikirjassa  v:lta 
1529  säädettiin,  että  vaimolla  kirkkoonottotilai- 
suudessa  tuli  olla  kynttilä  kädessä  ja  uhri  (raha), 
joka  annettiin  papille.  Nykyise.ssä  kirkkolaissa 
ei  kirkkoonottamisen  laiminlyömisestä  ole  mi- 
tään rangaistusta  määrätty,  eikä  sen  suoritta- 
mista myöskään  merkitä  kirjoihin.  E.  K-a. 


1009 


Kirkko-ordinantsia  —  Kirkkosävel  lajit 


1010 


Kirkko-ordinantsia  ks.  Kirkkojärjes- 
tys. 

Kirkkopitäjä  ks.  P  i  t  U  j  ii  ja  Kirkko- 
herrakunta. 

Kirkkopolitiikka,  valtion  lainsäädännössii 
nouilatlaina  menettely  kirkkoa  kohtaan  tahi  inyös 
kirkon  Inin.^iääiiiinnullinen  suhtautuminen  val- 
tioon, vrt.  K  i  r  k  k  o-o  ikeus,  Kirkkolaki 
ja  Kirkolliskokous.  E.   K-a. 

Kirkkopyhä  ks.  Kirkolliset  juhlat. 

Kirkkoraati  ks.   Kirkkoneuvosto. 

Kirkkorauha  ks.  E  d  s  ii  r  e. 

Kirkkoreduktsioni  (ks.  Reduktsioni)  tar- 
koittaa sellaisten  tilojen  ja  verojen  takaisin  i)a- 
lauttaniista  kruunnlle,  jotka  lääuityksen  kautta 
tai  muulla  tavalla  oli  luovutettu  hengelliselle 
riilssille.  Tavallisesti  yleiset  reduktsionit,  jotka 
etupäiissii  tarkoittivat  maallista  riilssiä,  myöskin 
koskivat  kirkkoa  niinkuin:  kuningas  Maunu 
Eerikinpojan  reduktsioni,  n.  IS.iO;  kuninjratar 
Margareetan  reduktsioni,  piiiitetty  Nyköpingin 
herrainpäivillii  1390  ja  toimeenpantu  .Suomessa 
1400-luvun  alussa,  sekä  kuningas  Kaarle  Knuutin- 
pojan  reduktsioni  14.')3-.54,  joka  kuitenkin  oikeas- 
taan tarkoitti  vain  läänitysten  suhteen  tapahtu- 
neiden  vääryyksien   oikaisemista. 

Erityisen  merkityksen  saavutti  Kustaa  Vaasan 
Vester.^sin  rescssin  johdosta  1527  toimittama  suuri 
k.  Se  koski  kaikkia  kirkolle  ja  kirkollisille  lai- 
toksille lahjoitettuja  tiloja  yleensä,  sillä  lisämaa- 
riiyksellä,  että  myöskin  aateli  saisi  periä  takaisin 
kaikki  ne  tilat,  joita  se  Kaarle  Knuutiiipojan 
reduktsionin  ajasta  asti  oli  kirkolle  luovuttanut, 
kuitenkin  lunastusta  vastaan  siinä  tapauksessa, 
että  tilat  olivat  panttina  tai  myymisen  kautta 
kirkolle  joutuneet.  Ensin  kuningas  menetteli  jo- 
tenkin varovasti,  ottaen  haltuunsa  vain  piispo- 
jen linnat,  esim.  Kuusiston  linnan  Suomessa,  ja 
luostarien  tilukset,  mutta  jättäen  muun  toimeen- 
panon siksi,  kunnes  asianomaiset  kirkolliset  vir- 
kailijat, jotka  nauttivat  läänitysten  tuloja  palk- 
kanaan, olivat  kuolleet.  V.  1539  palautettiin 
kruunulle  myöskin  osa  kirkkojen  kymmenyksistä, 
ja  myöhemmin  kävi  reduktsionin  toimeenpano 
yhä  ankarammaksi.  Eikä  lopuksi  säästetty  edes 
kirkkojen  irtainta  omaisuutta.  Apuverojen  ni- 
mellä ryöstettiin  kirkoilta  niiden  kellot  ja  hopeat, 
jotka  kaikki  kuljetettiin  kuninkaan  rahapajaan 
Tukholmas.sa.  Pohjanmaalla  kuitenkin  seurakun- 
talaiset 1532  lunastivat  kellonsa  605  markalla. 
V.  1536  vietiin  Suomen  kirkoista  yli  1,500  raha- 
markkaa  sekä  487  punnittua  hopeamarkkaa,  kir- 
koista saatuja  hopea-astioita,  joita  Torsten  Sal- 
moninpoika  (Ram)  erityisenä  kuninkaan  veron- 
kantajana oli  kokoonhaalinut.  Täten  paljastettiin 
Suomen  kirkot  jotenkin  täydellisesti  niistä  kal- 
leuksista, joilla  yksityisten  harras  mieli  katoli- 
suuden ajalla  oli  niitä  koristanut.  Samalla  jat- 
kettiin yhä  varsinaista  k:ia  tilojen  peruuttami- 
sella. Yksin  Turun  kaupungissa  tuomiokirkon 
alttareilta  ja  muilta  hengellisiltä  laitoksilta  pe- 
ruutetut kaupungintalot  tuottivat  kruunulle  mel- 
koisia summia  vuotuisena  vuokrana  tai  voittoun, 
niitä  myytäessä.  Myöskin  maaseudulla  kruunu 
nyt  peruutti  kilvan  aatelisten  herrojen  kanssa 
kirkon  ja  luostarien  tiluksia,  ja  reduktsioni  muut- 
tui usein,  varsinkin  viimemainittujen  puolelta, 
suoranaiseksi  ryöstöksi,  jota  vastaan  kuninkaan 
itse  vihdoin  täytyi  ankaruudella  nousta  kirkkoa 


puolustamaan.  Jopa  paikka  paikoin  talonpojat- 
kin lakkasivat  kymnienyksiänsä  maksamasta. 
Koko  valtakunnassa  kruunulle  palautettujen  tilo- 
jen luku  nousi  13,738  :aan,  joista  Suomessa  600, 
ja  se  lisäys,  joka  kruunun  tuloihin  tämän  kautta 
saavutettiin,  on  laskettu  tekevän  240,000  raha- 
markkaa,  joka  meidän  rahassa  ja  nykyisiin  hin- 
toihin nähden  nousisi  ehkä  päälle  4  miljoonan 
markan.  [Hans  Forssell,  „Sveriges  inre  histo- 
ria".] J.  W.  R. 

Kirkkoslaavi  ks.  M  u  i  n  a  i  s  s  1  a  a  v  i  1  a  i  n  e  n 
kirkkokieli. 

Kirkkosävellajit,  keskiajan  roomalaiskatoli- 
sen kirkkoltulun  sävellajit,  joista  uuden  ajan 
alussa  nykyi.set  duuri-  ja  mollisävellajimme  ovat 
johtuneet.  K:n  erikoi.soniituisiuidet  ovat  toden- 
näköisesti peräisin  ikivanhasta  taidekäytäanöstä. 
Muinaiskreikkalaisen  ja  bysanttilaisen  .-.äveltai- 
teen  välityksellä  lienevät  sellaiset  piirteet  periy- 
tyneet k:eihin,  kuten  näiden  kreikankielisistä 
nimityksistä  voidaan  päättää.  Tiissä  suhteessa  on 
kuitenkin  vielä  paljon  selvittiimätöntä.  Eri  aika- 
kausina käytetyt  nimityksetkin  ovat  keskenään 
ristiriitaiset.  Alkuaan  k:eja  o.soitettiin  kreikan- 
kielisillä jilrjestysnumeroilla :  protos  (l:nen),deu- 
teros  (2:nen),  tritos  (3:s)  ja  tetartos  (4;s). 
9:nnellä .  vuosis.  tulivat  länsimailla  kiiytäntöön 
niiden  nykyi.set  nimet:  doorilainen,  fryygialai- 
nen,  lyydialainen  ja  mik.solyydialainen.  Keski- 
aikaisen teorian  mukaan  oli  kustakin  k:sta  2 
muunnosta,  „autenttinen"  ja  ..plagaalinen".  Pla- 
gaalisilla  oli  samat  nimitykset  kuin  va.staavilla 
autenttisilla,  paitsi  että  alkuun  liitettiin  sana 
..liypo"-  (=alla),  siis  ,.hypodoorilainon"  j.  n.  e. 
Sävelmäin  päätössävel  (fiualis)  oli  yhteinen  au- 
tenttisilla ja  vastaavilla  plagaalisilla.  Ne  erosi- 
vat toisistaan  vain  siinä,  että  sävelmäin  melodi- 
nen kulku  autenttisissa  liikkui  pääasiallisesti 
päätössävelen  ja  sen  oktaavin  välisellä  alalla, 
mutta  plagaalisissa  päätössävelen  molemmin  puo- 
lin. Samanlainen  melodisen  ulottuvaisuuden  eroa- 
vaisuus on  tärkeänä  aineksena  tavallisissa  duuri- 
j,a  mollisävelmissäkin  (vrt.  koraaleja:  ,, Jumala 
ompi  linnamme",  autenttinen,  ja  „Tähti  taiva- 
hinen  kerran",  plagaalinen,  tahi  „Jeesus,  "ton' 
autuuteni",  autenttinen,  ..Jeesus,  kruunun',  kun- 
niani", plagaalinen).  Sävelmäin  ., autenttinen" 
tahi  ,, plagaalinen"  sävelkulku  on  siis  aivan  luon- 
nollista melodiikan  vaihtelua  saman  sävellajin 
puitteissa,  ja  sävellajien  senmukainen  jako  on 
vallan  aiheetonta.  K:n  pohjaksi  oletetut  astei- 
kot kuvasivat  etupäässä  tätä  sävelmien  me- 
lodista liikkumisalaa.  Autenttisten  k:n  astei- 
kot merkittiin  sävelmäin  päätössävelestä  alkaen 
sen  oktaaviin,  mutta  vastaavien  plagaalisten 
kvarttia  matalammalle,  niin  että  päätössävel 
jäi  asteikon  keskelle.  Plagaaliset  ,. asteikot"  ovat 
siis  keinotekoista  laatua  eivätkä  ilmennä  sävel- 
lajien tonaalisia  suhteita.  Mutta  autenttisetkin 
asteikot  ovat  omiaan  tuottamaan  epäselvyyttä. 
Näennäisesti  ne  ovat  kylläkin  johdonmukaisia. 
Ne  sisältävät  koko-  ja  puoliasteita  sellaisessa  kes- 
kinäisessä järjestyksessä,  että  jos  ne  merkitään 
ilman  etumerkintöä,  niin  ne  joutuvat  kukin  ,>lka- 
maan  eri  kohdaltansa  nykyistä  c-duuri-asteikkoa: 
l:uen  k.,  doorilainen: 

aut. 
ahcdefgahcd 
plag. 


1011 


Kirkkotaipale— Kirkkotalli 


1012 


2: neo  k.,  frv Viialainen: 


hcdefsahcde 


.'":s  k.,  Ivvdialainen: 


plag. 


cdefgahcdef 


plag. 
4:s  k.,  niiksoirrdialainen: 


defgahcdefg 

piäg! 

Sävelmien  varsinaista  siivelkorkeiitta  nämä  as- 
teikot eivät  osoittaneet,  sillä  laulussa  niitä  oli 
helppo  siirtää  sille  alalle,  mikä  kulloinkin  oli 
äänille  mukavin.  Asteikkojen  tarkoituksena  oli 
vain  osoittaa  koko-  ja  '/^"»skelten  määräpaiicat 
sävelkulussa.  Mutta  siinäkään  suhteessa  ne  eivät 
anna  luotettavaa  kuvaa  sävelmäin  laadusta.  Sillä 
vanhastaan  pidettiin  h-säveltä  sellaisena,  jot;i  sopi 
vaihtaa  b:ksi  tarpeen  tullen,  vaikkei  sitä  astei- 
kossa siksi  osoitettukaan.  Asteikon  oivaltamiseksi 
olisi  siis  selviteltävä,  onko  h  vai  b  sen  varsinai- 
nen sävel  ja  kumpi  esiintyy  tilapäisenä  muunnok- 
sena. Edellämainittujen  teoreettisten  asteikkojen 
mukaan  tulisi  aina  h  olemaan  varsinaisena  ja  b 
muunnos-sävelenä;  mutta  senaikuisten  sävelmien 
laatu  osoittaa  enimmissä  tapauksissa  päinvas- 
taista (kuten  yleinen  nykyinenkin  melodinen  käy- 
tiintö).  Mutta  milloin  b  on  varsinaisena  sävelenä, 
on  asteikko  käsitettävä  f-duurin  (ja  d-mollin) 
pohjalla  eikä  c-duurin.  Muunnoksen  alainen  aste 
(b-h)  on  silloin  duurin  4:s  eli  mollin  6:s,  joiden 
tilapäinen  korotus  on  nykyäänkin  mitä  tavalli- 
simpia ilmiöitä.  Jos  se  muinoin  tuli  ky.symykseen 
jonkun  verran  useammin,  niin  johtuu  siitä  sä- 
vellajiin vain  jotain  yksityiskohtaista  vivahdetta, 
ilman  olennaista  muutosta.  —  Toinen  seikka,  joka 
tuottaa  selvitystä  k:n  tonaaliseen  laatuun,  on 
keskiaikai.seu  teorian  esitys  sävelmien  ..keski- 
sävelestä"  (ks.  Dominantti)  sekä  sävehnien 
vertaileminen  niihin  psalmiresitatiiveihin,  joista 
k:n  melodinen  runko  on  peräisin.  Kaiken  tä- 
män perustalla  saadaan  johtopäätökseksi  seuraa- 
vanlainen  selvitys  k:n  tonaalisuudesta: 

1  a.  Doorilainen  a  u  t  e  n  1 1  i  n  e  n  =  (d-) 
molli,  perussävel  päätössävelenä,  6:s  aste  nsein 
korotettuna. 

1  b.  Doorilainen  p  1  a  g  a  a  1  i  n  e  n  =  ig-) 
molli,  dominantti  päätössävelenä,  6:s  aste  usein 
korotettuna  (joskus  =  1  a). 

2  a.  Fryygialainen  autenttinen  = 
(a-)  molli,  dominantti  päätössävelenä,  6:s  aste  ko- 
rottamatta (joskus  =  2  b), 

2  b.  Fryygialainen  plagaalinen  = 
(d-)  molli,  teräsävel  (2:nen  aste)  päätössävelenä, 
6:s  aste  usein  korotettuna. 

3  a.  Lyydialainen  a  u  t  e  n  1 1  i  n  e  n  =  (f-) 
duuri,  perussävel  päätössävelenä,  4:s  aste  usein 
korotettuna. 

3  b.  Lyydialainen  plagaalinen  = 
(f-)-  duuri,  perussävel  päätössävelenä,  4:s  aste 
korottamatta. 

•t  a.  Miksolyydialainen  autentti- 
nen =  (c-)  duuri,  dominantti  päätössävelenä,  4:s 
a.ste  korottamatta. 

4  b.    Miksolyydialainen    plagaali- 


n  e  n  =  (i)  duuri,    teräsävel     (2:nen    aste)    päStSs- 
sävelenä,  4:s  aste  u.sein  korotettuna. 

K:n  erikoisuudet  eivät  ole  itsessään  niinkään 
oudoksuttavia.  Sävelkulun  päättyminen  asteikon 
2:sella  tahi  örnuellä  asteella  on  kaikkina  aikoina 
ollut  mitä  tavallisin  ilmiö  sävelmäin  sisäisissä 
säepäätöksissä;  sellaisten  päätöksien  käyttämi- 
nen sävelmäin  lopussa  tuottaa  vain  sen  lisävivah- 
teen, että  kuulija  jää  ikäänkuin  odottamaan  esi- 
tyksen jatkumistii.  Sellainen  vaikutelma  sovd 
tui  erinomaisesti  ilmentämään  keskiajan  mystil- 
listä uskonnollisuutta;  sitäpaitsi  kirkkolaulut  to- 
della muodostivat  vain  osia  jumalanpalveluksen 
jatkuvasta  sarjasta.  Samanlaisia  tavalli.sesta  eroa- 
via päätöksiä  tavataan  myös  monenlaisissa 
kansansävelmissä  (esim.  suomalaisissakin).  K:n 
teoriassa  on  aiheutunut  paljon  epäselvyyttä  siitä, 
ettei  tähän  saakka  ole  tarkoin  määritelty  eikä 
toisistaan  eritelty  sävelmäin  päätöksiä  2:sella  ja 
5:nnellä  asteella.  Teoreettinen  selvittämättömyys 
on  taas  ollut  suurena  syynä  k:n  syrjäyttämiseen 
käytännöstä,  kun  johdonmukaista  teoreettista  poh- 
jaa vaativa  moniääninen  musiikki  kohosi  etuabiUe. 
16:n!ien  vuosis.  teoreetikot  lisäsivät  k:n  lukuun 
tavallisen  mollin  ja  duurin  (n.  s.  „aiolisen"  ja 
..joonisen"  sävellajin)  plagaalisiue  vaihtomuotoi- 
neen;  sen  jälkeen  ovat  k.  yhä  enemmän  näi- 
hin sulautuneet.  Evankelisissa  koraaleissa  säi- 
lyi niille  tosin  jonkun  verran  tyyssijaa;  niissä 
ilmenevät  k:n  melodiset  omituisuudet  aiheutti- 
vat erikoisia  menettelytapoja  myös  moniääni- 
sessä soinnutustyylissä,  osaksi  oikeutettuja  ja 
vaikuttavia,  osaksi  viiärinkäsitykseen  perustuvia. 
Oltuaan  ]8:nnen  vuosis.  keskivaiheilta  saakka 
miltei  muinaismuistojen  asemassa,  k.  ovat  viime 
aikoina  uudelleen  herättäneet  suurempaa  mielen- 
kiintoa, ja  moniaalla  toivotaan  niistä  tehokasta 
virikettä  säveltaiteellisen  tyylin  vastaiseen  uudis- 
tumispen.  /.  A'. 

Kirkkotaipale  1.  Kirkontaipale.  suluton 
kanava  Someenjärven  ja  Yöveden  välillä  Ristii- 
nan pitäjässä.  Mikkelin-Lappeenrannan  laiva- 
väylällä, n.  2  km  eteläänp.  Varkaantaipaleen 
kanavalta.  L.   E-ncn. 

Kirkkotalli.  Ruotsissa  sekä  Länsi-Suomessa 
ja  Pohjanmaalla  on  talonpojilla,  jotka  asuivat 
etäällä  kirkoilta,  ollut  tapana  pitää  näiden  vie- 
rellä pieniä,  hirsistä  salvettuja  talleja  1.  majoja. 
\e  olivat  enimmäkseen  ilman  akkunoita  sekä 
toisinaan  jaetut  kahteen  eri  osastoon,  toinen 
hevosia,  toinen  ihmisiä  varten.  Paikoitellen  ra- 
kennus    oli     kaksinkertainen,     alakerrassa     talli. 


Kirkkotallpja  Kokkolan  maalaiskunnassa. 


1013 


Kirkkoteittä— Kirkkovaltio 


lOM 


yläkerrassa  tupa.  jossa  oli  liesi  ja  akkunakin. 
Ennen  jumalanpalvelusta  sekä  sen  jälkeen  kirkko- 
väki oleskeli  näissä  tuvissa  ja  on  myöskin  ollut 
tapana  jiitää  niissä  kirkonkylän  itsellisiä  asu- 
massa. Niitä  on  vielä  olemassa  Taalainnuialla, 
Norrlannissa  ja  Etelä-Kuotsin  metsäseuduilla, 
titenkin  Smfilandissa,  sekä  useassa  Suomen  pitä- 
jUssfi.  Tavallisesti  ne  ovat  riveissä  maantien 
kummallakin  puolella,  joskus  ne  muodostavat 
kokonaisia  rakennusryhmiä,  joita  Kuotsin  puo- 
lella  nimitetään   kirkkokaupungeiksi.   G.   S-hti. 

Kirkkoteittä  ks.   T  a  b  e  r  n  a  a  k  k  e  1  i. 

Kirkkotie.  Nykyisiä  maan-  ja  kyläteitä  vas- 
taavia yleisiii  teitä  oli  aikaisemmin  useita  eri 
lajeja.  Maanteiden,  käräjäteiden  y.  m.  ohella 
mainitaan  myöskin  kirkkoteitä  ja  kirkkosiltoja 
(Kristoffer  kuninkaan  maanlain  rakennuskaaren 
o:s  lukui.  K.  K-a. 

Kirkkovaltio  lit.  Stalo  della  Chiesa.  Stato 
Ponlificio,  lat.  1'atriiiiouium  .tavcti  Petri),  enti- 
nen it.  valtio,  jonka  hallitsija  oli  paavi.  Se 
rajoittui  (ennen  v:tta  1859)  koillisessa  Ad- 
rian-, lounaassa  Tyrrhenan-mereen,  etelässä 
Napoliin,  lännessä  Toscanaan  ja  Modenaan,  poh- 
joisessa Lombardiaan  ja  \"enetsiaan,  ollen  sam.  v. 
jaettu  viiteen  kardinaalien  hallitseuiaan  legatsio- 
niin.  jotka  taas  jakaantuivat  20:een  delegatsio- 
niin;  koko  pinta-ala  oli  n.  41.000  km-,  as.  n. 
3,125,000.  Ennen  Ranskan  vallankumousta  kuu- 
luivat siihen  vielä  kreivikunnat  Avignon  ja  Ve- 
naissin  Hanskassa.  Vv:n  1859  ja  1S60  tapahtu- 
main johdosta  K.  suuresti  supistui.  1870  sen  jään- 
nös yhdistettiin  Italian  kuningaskuntaan  (ks. 
K:n  hist.).  Perustamisestaan  saakka  K.  oli  vaali- 
monarkkia.  Paavi,  jonka  kardinaalikollegi  valitsi, 
oli  rajaton  yksinvaltias.  ITallinnou  etunenässä 
oli  ensimäisenä  ministerinä  kardinaali-valtiosih- 
teeri, joka  vars.  piti  huolta  ulkoasioista.  Muutkin 
ministerit  kuuluivat  hengelliseen  säätyyn.  Mi- 
nisterineuvoston ohella  oli  olemassa  15-jä,seninen 
osaksi  maallikoista  kokoonpantu  valtioaeu.osto, 
jonka  mielipidettä  kysyttiin  lainsäädäntö-  ja 
raha-asioissa.  Viimemainituita  hoiti  muuten  eri- 
tyinen raha-asiain  neuvosto  (v:.sta  1850).  Pro- 
vinssien hallintoa  hoitavat  kardinaalit  olivat 
valtiosihteerin  alaisia.  Alemmat  hallinnolliset 
virkamiehet  saattoivat  olla  maallikoita.  Lain- 
käytössä oli  kolme  oikeusastetta.  Raha-asiat  oli- 
vat tavallisesti  huonolla  kannalla.  Sotavoima  cli 
enimmäkseen  kokooninintu  vieraista  palkkajou- 
koista;  1869  siinä  oli  15,670  miestä.  Sla.an  värit 
olivat  kultainen  ja  hopeinen. 

11  i  s  t  o  r  i  a.  Kertomus,  että  Konstantiuus 
Suuri  olisi  paavi  Silvester  I:lle  lahjoittanut  K:n 
tai  koko  Italian,  on  aikoja  sitten  todistettu  ta- 
ruksi; hän  sen  sijaan  kyllä  antoi  kirkolle  oikeuden 
hallita  omaisuutta  ja  luultavasti  myös.  kuten  myö- 
hemmätkin hallitsijat,  lahjoitti  sille  maatiloja. 
Varmasti  tiedetään  paavin  jo  5:nnellä  vuosis. 
omistaneen  tiloja,  jotka  Gregorius  Suuren 
aikaan  (590-604)  olivat  paisuneet  hyvinkin  laa- 
joiksi. Näissä  alueissa  paavit  eivät  kuitenkaan 
harjoittaneet  valtiovaltaa.  Ne  olivat  kirkon  yksi- 
tyistä omaisuutta.  Mutta  kun  kuvariidan  joh- 
dosta 8:nnella  vuosis.  Itä-Rooman  keisarien  valta 
heille  kuuluvissa  Italian  alueissa  suuresti  väheni, 
onnistui  paavien  Roomassa  ynnä  sen  ympäristössä 
(„Rooman  herttuakunnassa")  päästä  todellisuu- 
dessa miltei  itsenäisiksi,  vaikka  tämä  alue  .-.imel-  j 


lisesti  vielii  luottiin  Kreikan  keisarikuntaan.  Sa- 
moihin aikoihin  langobardien  kasvava  valta  uh- 
kasi Roomaa,  ja  paavi  Stefan  II  pyysi  avuk.seen 
frankkilaisten  hallitsijaa.  Pipin  Pientä.  Tämä, 
joka  754  ja  756  voitti  langobardit,  tunnusti  paa- 
vin Rooman  herttuakunnan  hallitsijaksi  sekä  lah- 
joitti hänelle  muitakin,  langobardeilta  valloitta- 
miansa alueita,  nim.  Ravennan  eksarkkaatin  ja 
n.  s.  Pentapoliksen  (Rimini,  Pesaro,  Fano.  Sini- 
gaglia,  Ancona).  Tästä  luetaan  K:n  alku.  Kaarle 
Suuri  vahvisti  isänsä  lahjoituksen  ja  lisäsi  sitä, 
mutta  paavien  täytyi  kuitenkin  tunnustaa  keisa- 
rien ylivalta  eivätkä  he  todellisuudessa  saaneet 
haltuunsa  kaikkia  lahjoitettuja  maita.  Seuraa- 
vain  hallitsijain  heikkous  edisti  tosin  jälleen  paa- 
vinvallan  kasvamista,  vars.  Nikolaus  I:n  aikana 
(858-07),  mutta  saman  vuosisadan  lopulla  alka- 
neen sekasorron  johdosta  se  vaipui  syväiiu  rap- 
piotilaan. Saksan  kuningas  Otto  I  kohotti,  hankit- 
tuaan itselleen  keisarinarvon  062.  paavinistuimen 
alennustilastaan  ja  uudisti  karolingien  lahjoituk- 
sen. Samoin  teki  myöhemmin  Henrik  III  (v:sta 
1047)  sittenkuin  paavinistuin  jälleen  oli  joutunut 
riippuvaksi  Rooman  aatelistosta.  Leo  IX  laajensi 
K:ta  ja  Nikolaus  II  hankki  sille  mahtavan  va- 
sallin läänittämällä  normannilaisrulitinaalle  Ro- 
bert Guiscardille  Ivalabrian  ja  Apulian  1059.  Tos- 
canan rajakreivitär  JIathilda,  paavi  Gregorius 
Vll:n  ystävä,  lahjoitti  laajat  alueensa  paaville, 
mutta  ne  anasti  hänen  kuoltuaan  1115  keisari 
Henrik  V,  ja  ne  olivat  sittemmin  riidanaiheena 
Saksan  hallitsijoiden  ja  paavien  välillä.  Hen- 
rik VI :n  kuoltua  voimakas  paavi  Innocentius  III 
(1198-1216)  hankki  takaisin  menetettyjä  alueita. 
Fredrik  II: n  ja  hänen  seuraajainsa  aikana  jat- 
kuivat riitaisuudet,  kunnes  Ilohenstaufien  valta 
sortui  (1266-1268).  Tosin  ei  paavien  ylivalta 
K:n  alueissa  ollut  sittenkään  täysin  tur- 
vattu, sillä  kaupunkikunnat  olivat  osiksi  niah- 
tavain  aatelissukujen  hallussa,  osaksi  paavista 
vain  nimeksi  riippuvia  tasavaltoja,  varsinkin 
senjälkeen  kuin  paavi  1305  asettui  Ranskaan, 
jossa  hänellä  oli  Venaissin  ja  jossa  hän  1,^48 
osti  Avignonin.  It.se  Roomassa  paavien  arvo 
suuresti  vaipui  ja  aatelissukujen  keskinäiset  rii- 
dat saattoivat  kaupungin  olot  rappiolle.  Silloin 
esiintyi  1347  Cola  di  Rienzi,  joka  tahtoi 
uudistaa  muinaisen  Rooman  tasavallan  sekä  telidä 
Rooman  koko  Italian  käsittävän  valtioliiton 
pääksi.  Mutta  pian  hänen  tuumansa  raukesivat, 
kun  paavi  ei  häntä  kannattanut,  ja  hänet  kar- 
koitettiin  sam.  v.  Myöhemmin  Rienzi  sopi  paavi 
Innocentius  VI:n  kanssa,  joka  1353  lähetti  hä- 
net kardinaali  Albornozi'n  seurassa  Roomaan 
uudi.stamaan  paavin  valtaa.  Rienzi  sai  tosin  itse- 
valtaisuudellaan  aikaan  uuden  kapinan,  jossa  hä- 
net surmattiin  1354,  mutta  Alboruozi'n  onnistui 
kuitenkin  saada  paavin  yliherruus  vähäksi  aikaa 
jälleen  tunnustetuksi;  hän  antoi  K:lle  uuden 
lakikirjan.  Pian  tämän  jälkeen  paavit  palasivat 
Avignonista.  Gregorius  XI :n  ottaessa  jälleen  py- 
syväiseksi asuinpaikaksensa  Rooman  1377.  Mutta 
heti  senjälkeen  alkanut  kirkon  hajaannus  1. 
skisma  vahingoitti  taas  suuresti  paavien  arvoa, 
menettivätpä  nämä  1408  itse  Roomankin,  jonka 
Napolin  kuningas  Ladislaus  valloitti. 

Jonkun  ajan  kestäneitten  levottomuuksien  jäl- 
keen Martinus  V  (1417-31),  joka  oli  valittu  paa- 
viksi    Konstalizin     kirkolli.skokouksessa,     saattoi 


1015 


Kirkkovaltio 


10  Ib 


asettua  Roomaan  1420.  Samaten  kuin  hänen 
onnistui  tehdä  loppu  skismasta  samaten  hän 
myös  uudisti  paavien  maallisen  herruuden. 
Senkin  jälkeen  tosin  näiden  valta  heidän  omassa 
aluees.saan  oli  horjuvalla  kannalla;  Slartinus  V:n 
seuraajan,  Eu^^enius  IV:n  (1431-47)  karkoittivat 
roomalaiset  kaupungista  1434;  paavi  pääsi  kui- 
tenkin voitolle  ja  palasi  1443.  Sixtus  TV  ja 
irstas  Aleksanteri  VI  (1492-1503)  harjoittivat 
suuressa  määrin  n.  s.  nepotismia  (ks.  t.) ;  he 
lahjoittivat  K:n  alueita  sekä  rikkauksia  suku- 
laisilleen. Niinpä  Aleksanterin  poika  Ce.sare  Bor- 
gia yhdisti  useita  Keski-Italian  alueita  Romag- 
nan  herttuakunnaksi ;  tämän  kuitenkin  voimakas 
paavi  Julius  II  (1503-13)  jälleen  palautti  K:lle. 
Hän  valloitti  myös  Bolognan,  yhdisti  K  :oon  Mode- 
nan,  Reggion,  Parman  ja  Piacenzan  (nämä  neljä 
aluetta  menetettiin  kuitenkin  pian)  sekä  riisti 
Ranskan  liitossa  Venetsialta  m.  m.  Ravennan. 
Senjälkeen  hän  puuhasi  Italian  vapauttamista 
ranskalaisista.  Mutta  seur.  paavit  eivät  voineet 
ylläpitää  tätä  mahtiasemaa,  Habsburg-suvun  ja 
Ranskan  kilpaillessa  Italian  yliherruudesta. 
Frans  I  pakotti  Leo  X:n  (1513-21),  Kaarle  V 
Klemens  VII:n  (1523-34)  epäedullisiin  rauhan- 
tekoihin.  Jälkimäisen  hallitessa  keisarilliset  jou- 
kot ryöstivät  Rooman  1527.  —  Seuraavana.  Es- 
panjan yliherruuden  aikana  paaveille  ei  jäänyt 
suurtakaan  itsenäisyyttä  ja  vaikutusvaltaa;  K. 
sai  kuitenkin  nauttia  rauhaa  ja  muutamat  paa- 
vit laajensivat  jälleen  sen  rajoja,  niinpä  Kle- 
mens VIII  anasti  Ferraran  1598,  Urbanus  VTII 
Urbinon  1631.  —  Raulian  aikana  maanviljelys, 
teollisuus  ja  kauppa  elpyivät  K:ssa.  Rooma  oli 
aikoinaan  renesanssi-sivistyksen  pesäpaikkana. 
Vars.  Julius  II  ja  Leo  X  edistivät  suurenmoi- 
sella tavalla  taiteita.  Sixtus  V  (1585-90)  hävitti 
rosvoilemisen  ja  pani  toimeen  parannuk.sia  hal- 
linnossa. Urbanus  VIII  (1623-44)  koetti  kolmi- 
kymmenvuotisen sodan  aikana  turhaan  vapaut- 
tautua  Habsburg-suvun  ylivallasta.  —  Paavien 
tuloja  enennettiin  harjoittamalla  virkojen  myjn- 
tiä;  sen  ohessa  veroja  yhä  lisättiin.  Siitä  huo- 
limatta täytyi  ottaa  lainoja,  suuria  varoja  kun 
näet  kulutettiin  julkisiin  rakennuksiin,  ylelliseen 
hovielämäiin  tai  ulkopolitiikkaan.  Turmiollinen 
oli  yhä  edelleen  nepotismi;  paavien  avulla  mah- 
taviksi päässeet  nepootti-suvut  (Farnese,  .^Ido- 
brandini,  Borghe.se  y.  m.)  rii.stivät  itselleen  rik- 
kauksia ja  kiistelivät  keskenään.  Vasta  Inno- 
centius  XI  (1676-89)  teki  lopun  nepotismista  ja 
koetti  säiistäväisyydellä  parantaa  raha-asioita.  — 
1700  luvulla,  valistuksen  aikakaudella,  paavi- 
kunnan  valtiollinen  merkitys  yhä  aleni,  ja  naa- 
puriruhtinaat  ryhtyivät  usein  väkivaltii.^uuksiin 
K:ta  vastaan.  Vallankumouksen  aikana  Avignon 
ja  Venaissin  yhdistettiin  Ranskaan  1791,  ja  Na- 
poleon Bonaparte  pakotti  voitollisen  sotaretkensä 
jälkeen  Pius  VI: n  (1775-99)  luopumaan  näistä 
alueista  sekä  Bologna.sta,  Ferrarasta  ja  Romag- 
nasta  (Tolentinon  rauhassa  1797).  V.  1798  rans- 
kalaiset hyökkäsivät  K:oon  sekä  muuttivat  sen 
Rooman  tasavallaksi;  Pius  VI  vietiin  vankina 
Ranskaan,  jossa  hän  kuoli.  Ranskalaisten  täytyi 
kuitenkin  seur.  v.  (toisen  liittokunnan  sodassa) 
luopua  Roomasta,  joka  jätettiin  uudelle  paaville 
Pius  VII:lle  (1800-23).  Tämä  teki  Napoiconin 
kanssa  konkordaatin  1801,  jossa  hänelle  vahvis- 
tettiin K:n  herruus.    Mutta  seur.  aikoina  Napo- 


leon monesti  riisti  K:lta  alueita,  ja  Kun  paavi 
kieltäytyi  suostumasta  uusiin  myönnytyksiin, 
anasti  Napoleon  1808  koko  K:n,  josta  pohjois- 
osa yhdistettiin  Italian  kuningaskuntaan,  piuu 
osa  ynnä  Rooma  Ranskan  keisarikuntaan  (1809); 
maasta  poistettiin  silloin  luostarit  ja  hallinto 
järjestettiin  Ranskan  malliin.  Pius  VII  vietiin 
vuorostaan  vangittuna  Ranskaan  ja  luopui  1813 
nimenomaan  maallisesta  vallastaan.  Mutta  jo 
ennen  ensimäistä  Pariisin  rauhaa  hän  sai  palata 
(1814)  ja  rauhanteossa  sekä  sittemmin  Wienin 
kongressissa  uudistettiin  K.  pääasiassa  entisine 
rajoineen.  Valtiosihteeri  Consalvi'n  avulla 
paavi  uudelleen  järjesti  K:n  hallinnon.  Muuten 
paavien  hallitus  täysin  liittyi  vallitsevaan  taan- 
tumusjärjestelmään;  kansallisia  sekä  vapaus- 
pyrintöjä  tukahutettiin  ankarasti.  Vars.  Grego- 
rius  XVI  (1831-40)  hallitsi  despoottise=!ti;  kun 
Romagnassa  1830-31  syntyi  vapausliikkeitä,  kut- 
sui G.  avuk.seen  Itävallan.  Hänen  kuoltuaan  va- 
littiin paaviksi  Pius  IX  (1846-78),  joka  alkoi 
hallintonsa  useilla  vapaamielisillä  parannuksilla, 
joiden  johdosta  hän  sai  osakseen  yleisen  kansaii- 
suosion.  Antoipa  hän  helmikuun  vallankumouk- 
sen jälkeen  1848  K: lie  perustuslain,  jonka  mu- 
kaan se  sai  kaksikamarisen  eduskunnan,  ja  lä- 
hetti joukkonsa  auttamaan  Lombardiaa  vapautu- 
maan Itävallan  herruudesta.  Sardinian  tappion 
jälkeen  hän  kuitenkin  luopui  Italian  yhteisestä 
asiasta.  Tämä  herätti  tyytymättömyyttä  ja 
Roomassa  syttyi  kapina;  paavin  täytyi  paeta 
kaupungista,  jossa  radikaalit  Mazzini'n  jolidoUa 
pääsivät  valtaan.  V.  1849  kansalliskokous  julisti 
Rooman  tasavallaksi.  Mutta  Pius  IX  turvautui 
ulkovaltain  suojelukseen,  ja  Ranskan  presidentti 
Napoleon  lähetti  hänen  avukseen  sotajoukon, 
joka  pakotti  Garibaldi'n  puolustaman  Rooman 
antautumaan  sam.  v.  Pius  IX,  joka  palasi  pää- 
kaupunkiinsa, rankaisi  ankarasti  kapinallisia  ja 
hallitsi  tästä  lähin  despootti.sesti.  Ranska  piti 
edelleen    varusväen   Roomassa. 

Epäkansallisella  taantumuspolitiikallaan  paavi 
joudutti  K:n  kukistusta.  Itävallan  kärsimän 
tappion  jälkeen  1859  noustiin  Romagnassa  ka- 
pinaan paavin  hallitusta  va.staan  ja  Viktor  Ema- 
nuel  kutsuttiin  avuksi.  Yleisellä  kansanäänes- 
tjksellä  vahvistettiin  tämän  alueen  yhdistymi- 
nen Sardiniaan  1860.  Valloitettuaan  Napolin 
Garibaldi  uhkasi  etelästä  päin  Roomaa  ja  poh- 
joisesta Sardinian  armeia  hyökkäsi  Markkeihiu 
ja  Umbriaan  ja  voitti  paavin  joukot  Castelfi- 
dardon  luona.  Paaville  jäi  vain  vars.  K.  (n.  s. 
Patrimonium  Petri),  jota  ranskalaiset  suojelivat. 
Kansallinen  puolue  vaati  kiivaasti  Roomaa  nj-t 
perustetun  Italian  kuningaskunnan  pääkau- 
pungiksi, mutta  \'iktor  Emanuelin  täytyi  taipua 
Ranskan  tahtoon  ja  estää  Garibaldi'a  omin  päin 
anastamasta  K:ta  1S62.  Kun  hän  1867  imdistuan 
hyökkäsi  K:oon,  voittivat  hänet  paavin  joukot 
ranskalaisten  avulla  Mentanan  luona.  Mutta  kun 
ranskalais-saksalaisen  sodan  sytyttyä  Napoleon 
kutsui  sotaväkensä  pois  Roomasta  ja  paavi  sittii 
menetti  ainoan  turvansa,  kukistui  K.  pian.  Kun 
Pius  IX  jjrkästi  kieltäytyi  myönnytyksiä  teke- 
mästä, valtasi  Italian  sotajoukko  Rooman  20  p. 
syysk.  1870.  Yleisellä  kansanäänestyksellä  vaa- 
dittiin yhdistymistä  Italiaan,  ja  sen  sääti  ku- 
ninkaall.  julistus  6.  p:ltä  lokak.  sam.  v.  K.  oli 
siten  lakannut  olemasta. 


1017 


Kirkkovaltuusto— Kirkniemi 


1018 


Italian  hallitus  takasi  ISTl  paaville  itseniiisen 
Imllitsijaii  arvon,  Vatikaanin,  Lateraanin  ja  Cas- 
tel  tianildlfo-Iinnaiu  omistuksen  sekä  suuret  vuo- 
tuiset tulot,  mutta  Pius  IX,  joka  oli  julistanut 
kaikki  K:n  anastajat  kirkonkiroukseen,  hylkiisi 
puolestaan  sovinnon.  Hän  katsoi  itsensä  vangiksi 
«ikii  eniiii  jiittänyt  Vatikaania,  vältti  kaikkea 
vliteyttii  Italian  hallituksen  kanssa  eikä  luopunut 
vaatimuksestaan,  että  K.  oli  asetettava  entisel- 
leen. Samalla  kannalla  ovat  pääasiassa  pysyneet 
hänen  seuraajansa  Leo  XIII  ja  Pius  X.  [Gu.iJ- 
lacli,  „Die  Entstehung  des  Kirolienstaates":  Du- 
ohesne,  ..Les  premiers  temps  de  Tfitat  pontifical 
7541073":  Broscli.  „Papst  Julius  II  und  die 
Grundung  des  Kirchenstaute.s"  ja  „Geschichte  des 
KirohensTaates";  Crivellucci,  „Le  origini  dello 
-tatu   della   cliiesa".]  G.    It. 

Kirkkovaltuusto.  Kaupunkiseurakunnas»a, 

jossa  on  vähintään  kymmenentuhatta  jäsentä  .-ekä 
väkiluvultaan  yhtä  suuressa  yhdistetyssä  kau- 
punki- ja  maaseurakunnassa,  jossa  kaupvingin 
väkiluku  nousee  vähintään  viiteen  tuhanteen,  on 
kirkonkokouksen  toimivalta  useimmissa  tapauk- 
sissa (kirkkolain  §  466)  uskottu  seurakunnan 
valitsemille  luottamusmiehille,  jotka  muodostavat 
kirkkovaltuuston.  Sen  vaalista  'v.\  toimivalla.sta 
säädetään  kirkkolain   §§:ssä   466-478.     E.    K-n. 

Kirkkovarkaus   ks.   Varkaus. 

Kirkkovene,   tavallista  isompi,  4-lS-hankainL'u 
vene,    jolla    kansa    isommiss:i    järviseailuissunmie 


Kirkkovene  (Ikaalinen) 


tekee  kirkkonu.tkansa.  Pisimmät  kirkkoveneet 
ovat  hyvin  matalia,  kapeita,  molemmi.sta  päistä 
suippeita  ja  peräsimellä  ohjattavia;  8-36-henki- 
löu  soutamina  ne  viiltävät  vettä  aika  nopeasti. 
Entiseen  verraten  niiden  käyttö  on  kovin  väh«>n- 
tvnvt.    [Heikel,   „Kirkko veneitä"    (Suomen   museo 

19li)-]  ..       .  „ 

Kirkkovuosi,  adventista  adventtiin  jatkjva 
vuosi,  jonka  kuluessa  kristillinen  kirkko  määrä- 
tyssä järjestvksessä  viettää  juhla-  ja  pyhäj.ai- 
viänsä.  Kirkkovuosi  jakautuu  juhlaosaan  ja  juh- 
lattomaan  osaan.  1.  Juhlaosan  kuluessa  kirkko 
viettää  Kristuksen  elämää  ja  varsinkin  sen  paa- 
tapauksia  hänen  syntymisestään  alkaen  P.  Hen- 
gen vuodatukseen  a.sti.  Ensimäinen  kirkkovuoden 
juhlakau.si  on  jouluaika,  johon  kuuluvat: 
a)  4  a  d  ventti  sunnuntaita,  jotka  muodostavat 
valmistuksen  jouluun  (pääaate  .saarnateksteissä: 
„Herra  tulee"),  b)  joulu,  johon  kuuluvat  2  joulu- 


päivää, joulun  jälkeinen  sunnuntai  ja  uuden  vuo- 
den  päivä,  c)    1  o  p  p  i  a  i  s  a  i  k  a,  johon   Kuuluvat 
loppiainen  ja  ä  sen  jälkeistä  sunuuntaiti,  joiden 
johtavana    aatteena    on    Kristuksen   kunnian    il- 
mestyminen   (epifania).  —  Sitten   seuraavat  sun- 
nuntait septuagesima  ja  sexagesima,  jotka   muo- 
dostavat    siirtymisen     paastoaikiian.     —     Toinen 
kirkkovuoden     pääjuhlista     on     p  ä  il  s  i  ä  i  n  <J  n, 
joka  alkaa  40  päivän  paastolla.  Ensimäinen  tämän 
kauden    sunnuntai    on    laskiainen,    jolla    on 
iniolittain    vakava,   puolittain    iloinen    (esim.   las- 
kiaistiistai)  luonne.    Paastonajan'  sunnuntailla  on 
vanhat    latinaiset    nimet,   jotka   johtuvat    latinai- 
sen    messun    alkusanoi.sta:    Esto    milli    (lask.- 
sunnuntai),    Invocavit    (1    s.    p.),    R  e  m  i  n  i- 
s  c  e  r  e  (2  s.  p.),  O  c  u  1  i   (3  s.  p.)  L  a;  t  a  r  e  (puo- 
lip.  s.),  Judica   (5  s.  p.).  Paastonajan   lopussa 
on  piinaviikko,  jonka  päivistä  ovat  mainit- 
tavimmat :        p  a  1  m  u  s  u  n  n  u  n  t  a  i,       kiiras- 
torstai    ja    pitkäperjantai.     Kristulcsen 
kärsimiselle   omistetun    piinaviikon    jälkeen    .seu- 
raa Kristuksen   ylösnousemiselle  omistettu    pää- 
siäinen   (2  juhlapäivää).   Pääsiäisen   jälkeisillä 
sunnuntailla  on  vielä  iloinen  luonne;   niiden   van- 
hat    latinaLset     nimet    ovat:    Q  v  a  s  i  m  o  d  o  g  e- 
niti     (1    s.    p.),    M  i  se  r  i  CO  r  d  i  as   d  o  m  i  n  i 
(2  s.  p.),  J  u  b  i  1  a  t  e  (3  s.  p.)  ja  C  a  n  t  a  t  e  (4  s. 
p.).    —    Kyt    alkaa   kirkkovuoden   kolmas  julila- 
kausi;    h  eU  u  n  t  a  i  a  i  k  a.     Siihen    kuuluvat    a| 
rukoussunnuntai    (lat.   R  o  g  a  t  e) ,   hela- 
torstai,   6    s.    pääs.    (lat.    Exaudi)     ja    hl    2 
Il  e  1  1  u  n  t  a  i  p  ä  i  V  ä  ä  (P.    Hengen  vuodattaiiiisen 
juhla).    —  2.  Kirkkovuoden  juhlaton   puulik.is  al- 
kaa   kolminaisuuden    sunnuntailla,    jolloin 
'seurakunta    luopi    loppukatsauksen    .Jumalan     pe- 
lastustyöhön  kokonaisuudessaan.    Tätä    seur.ia    26 
sunnuntaita  kolminaisuussiinnuntain   jälkeen,  joi- 
den saarnatekstit  ovat  omistetut  Jumalan  Heng>.'n 
pyhittävälle  työlle.    Kirkkovuoden   viimeiset   sun- 
mintait    ovat"  omistetut     Jumalan     valtakunnan 
lopputapauksille  ja  viimeiselle  tuomiolle.  —  Kir- 
kon    muista     juhlapäivistä     ks.     Kirkolliset 
juhlat.     Aikaisemmin    vietettiin    jotiluna,    pää- 
siäisenä ja  helluntaina  myöskin  kolmatta  ja   nel- 
jättä  päivää,   mutta   niiden   viettäminen    lakk:iu- 
tettiin  Ruotsissa  ja  Suomessa  1772.  Kirkkovuoden 
alku  on  eri  kirkkokunnissa  erilainen.    Reformee- 
ratussa  kirkossa  ei  kirkkovuoden  aatetta  tunneta, 
eikä   sen   mukaisia   saarnatekstejä   ole.  E.    K-a. 
Kirkkoväärti  ks.  K  i  r  k  o  n  i  s  ä  n  n  ö  i  t  o  i  j  ä. 
Kirkniemi     (ruots.     Gerknäs).      1.     Vanha 
aateliskartano,  luonteeltaan  varustettu  säteri,  Loh- 
jan pitäjässä,  Lohjanjärven  eteläisellä  rannikolla. 
Muinaista    loistoaikaa   osoittaa   seuraava    miista- 
jain    luettelo:     Klaus    Akenpoika     Tott,     Henrik 
Klaunpoika     Tott,     Eerik     XIV:n     tytär     Sigrid 
(Henrik  Tottin  leski),  Klaus  Henrikinpoika  Tott 
(1634),  vapaaherra  Lorenz  Creutz  (1666),  Suomen 
kenraalikuvernööri  Herman  Klaunpoika  Eleming 
(1668),    laamanni    Herman    Hermaninpoika    Fle- 
ming (1673),  majuri  Herman  Hermaninpoika  Fle- 
ming   (1718),    hovijunkkari,    vapaaherra    Falken- 
berg"  (174.5),  vapaaherra  Karl  Cederström    (1750), 
sotamarsalkka  Aug.   Ehrensvärd    (1759),   Tukhol- 
man  pormestari   Gustaf   Kierman    (1761).    Savon 
ja   Karjalan   maaherra   Otto   Ern.st   Boije   (1761), 
sotapäällikkö   K.   J.   Adlercreutz    (1805),   Hallan- 
din  maaherra  G.  W.  Conradi   (1812),  Karl  Ulrik 
I  von    Christierson,    jonka    viimeksimainitun    suku 


■]019 


Kirkollinen  järjestys — Kirkollinen  valta 


1020 


sitteraiiiin  ov.  pitänyt  tilaa  liallussaan.  (Vuosi- 
luvut tarkoittavat  milloin  tila  ou  joutunut  kul- 
lekin omistajalle).  —  Kolmekymmenvuotisen  so- 
dan sankari  Ake  Henrikinpoika  Tott  syntyi  kar- 
tanossa 159S.  —  2.  R  a  u  t  a  t  i  e  n  a  s  e  n\  a  (V  1.) 
Hyvinkiiän-Karjan  rataosalla  Lohjan  ja  Svart&n 
asemien  viilillä,  lähellä  edellämainittua  kartanoa; 
etäisyys  Hj'vinkäältä  77  km;  Karjan  asemalle 
22    km.  L.    ll-nen. 

Kirkollinen  järjestys,  kirkollisen  yhteiskun- 
nan oikeudellinen  järjestys.  Vanhimman  kirkon 
vapaan  .seurakuntajärjestyksen  .sijalle,  jossa 
eri  seurakuntia  yhdistämässä  ei  ollut  mitään  oi- 
keudellista sidettä,  kehittyi  kirkossa  2:seltaviio- 
sis.  alkaen  piispallinen  (episkopaalinen) 
hallintojärjestys,  jonka  periaate  on:  „seiirakuuta 
on  piispassa".  3:nnella  vuosis.  muutamat  piispat 
kohosivat  arkkipiispoiksi,  ja  ömneltä  vuosis.  al- 
kaen Rooman  piispa  pyrki  yksinvaltiaaksi  kir- 
kossa. Rooman  piispa  sai  kuitenkin  Konstantinopo- 
lin piispasta  moneksi  vuosisadaksi  vaarallisen  kil- 
pailijan, mutta  kirkkojen  eron  jälkeen  (10541  on- 
nistui Gr.'.!;orius  Vllrn  laskea  länsimailla  vahva 
perustus  järjestelmälle,  jonka  periaatteena  on 
kaiken  kirkollisen  vallan  keskittäminen  paaviin 
(p  a  p  a  a  1  i-  I.  k  u  r  i  a  a  1  i  j  ä  r  j  e  s  t  e  1  m  ä).  In- 
nocentius  III  kohotti  paavillisen  vallantäyteyden 
korkeimmilleen.  löinnellä  vuosis.  episkopaalijär- 
jestelmä  sai  jälleen  tukea  suurista  reformatorilli- 
sista  kirkolliskokouksista,  mutta  paavit  osasivat 
tehdä  näiden  vaikutuksen  tyhjäksi,  ja  Tridentin 
kirkolliskokous  oli  taas  paavin  nöyrä  palvelija. 
Sittemmin  on  varsinkin  Ranskassa  ja  Saksassa 
taisteltu  piispain  itsenäisen  hallinto-oikeuden  puo- 
lesta, mutta  Vatikaanin  kirkolliskokous  (ks.  t.) 
V.  1870  vei  kuriaalijärjestelmän  lopuUi.seen  voit- 
toon. —  Kreikkalaiskatolisessa  kirkossa  Konstan- 
tinopolin patriarkka  kantaa  oikumeenisen  (ylei- 
seni patriarkan  arvonimeä,  mutta  itse  asiassa 
kirkko  on  jakautunut  useihin  itsenäisiin  maan- 
kirkkoihin,  joista  tärkeimmät  ovat  Turkin  ja 
Venäjän  oikeauskoiset  kirkot.  Venäjän  kirkon 
etupäässä  ou  papeista  ja  maallikoista  kokoon- 
pantu ,,pyhä  synodi"  (ks.  t.).  —  Uskonpuhdis- 
tuksen periaatteiden  mukaan  kuuluu  kirkon  hal- 
linto-oikeus seurakunnalle,  jossa  vallitsee  yleinen 
pappeus.  Jlutta  kun  katoliset  hallituselimet  lak- 
kasivat toimimasta,  ei  seurakunta  ollutkaan  val- 
mis ottamaan  perintöä  vastaan  ja  niin  kirkol- 
linen valta  Saksassa  joutui  ruhtinaille,  jotka  sitä 
harjoittivat  osana  valtiolli.sesta  vallastaan  (ter- 
ritoriaalijärjestelmä),  jumaluusoppi- 
neista ja  lakimiehi.stii  kokoonpantujen  konsis- 
torien kautta.  Samoin  hallitsija  sai  liuotsi- 
Suoniessa  asioihin  suuren  vaikutusvallan,  joka 
Kaarle  XI  :n  aikana  lähenteli  jksinvaltiutta, 
mutta  piispanviran  ja  tuomiokapitulilaitoksen 
säilyttäminen  takasi  kuitenkin  seurakunnallekin 
sananvaltaa.  Sellaisissa  maissa  kuin  Ranskassa, 
jossa  esivalta  pysyi  katolisena,  protestanttinen 
kirkko  sai  vapaan  yhdistyksen  luonteen.  Se  vas- 
tasikin liyvin  refornieeratun  kirkon  periaatteita, 
joiden  mukaan  kirkon  hallitus  kuuluu  yksityis- 
.seurakuntain  etupäässä  oleville  vanhinten  neu- 
vostoille sekä  näiden  edustajista  kokoonpannuille 
synodeille  (presbyteriaali-  1.  synodaali- 
järjestelmä).  Viime  aikoina  on  luterilaises- 
sakin kirkossa  ruvettu,  mikäli  olosuhteet  ovat 
sallineet,   ottamaan    oppia  presbyteriaalijärjestel- 


mästä.  [Friedberg,  ,.Das  geltende  Verfassungs- 
reeht  der  evanseli.schen  Landeskirohen"  (1S88), 
Sohm,  ,.Kiri-henrecht",  1  :nen  nid. :  „Die  geschii^ht- 
lichen  Grundlajren"   (1892).]  A.  J.  P-ä. 

Kirkollinen  kansanopetus,  kirkon  toiminta 
kansan  valistuksen  edistämi.seksi.  Vanhimmista 
ajoista  asti  kirkko  tunsi  velvollisuudekseen  pitää 
huolta  siitä,  että  sen  jäsenillä  oli  oikea  käsitys 
kristinuskon  perustotuuksista,  ja  koetti  sitä  täyt- 
tää antamalla  kasteelle  pyrkiville  pitempi-  tui 
lyhv^cmpiaikai.sta  opetusta  (ks.  K  a  t  e  k  u  m  e  e- 
n  i  t) .  Kun  myöhemmin  lastenkaste  tuli  käytän- 
töön, annettiin  opetus  jo  kastetuille  lapsille. 
Kaarle  Suuren  ajoista  alkaen  tapaa  määräyksiä 
papiston  velvollisuudesta  pitää  huolta  kansan 
kasvatuksesta  saarnaamalla  ja  aTitamalla  eri- 
tyistä opetusta.  Tavallisesti  vaadittiin  keskiajalla 
Isä  meidän,  uskontunnustuksen,  Ave  Marian, 
tai  enkelien  laulun  (..Kunnia  olkoon  Jumalalle!") 
sekä.  myöhemmin,  kymmenen  käskyn  ja  sakra- 
menttien asetussanain  taito.  Kolme  ensimainit- 
tua vaatimusta  esitettiin  m.  m.  Söderköpingin 
kirkolliskokouksessa  1441.  jonka  päätökset  olivat 
sitovia  Suomellekin.  Rippiin  pantiin  suuri  paino 
opetuksen  välikappaleena.  Varsinkin  lahkot  .sel- 
laiset kuin  valdolaiset,  \viklifil;iiset,  hussilaiset 
sekä  yhdistykset  sellaiset  kuin  ..Yhteisen  elämän 
veljet  ja  sisaret"  tekivät  arvoka.sta  työtä  kan- 
san opettami.seksi.  Mutta  sittenkin  u.skonpuhdis- 
tus  merkitsi  tälläkin  alalla  uuden  ajan  alkua. 
Teroittamalla  ihmisen  persoonallista  vastuun- 
alaisuutta Jumalan  edessä  Luther  velvoitti  kir- 
kon pitämään  huolta  kansan  lukutaidosta  ja  edisti 
itse  sitä  tehokkaasti  molempain  katki.smustensa. 
raamatunkäännöksen  ja  muiden  saksalaisten  l:ir- 
jainsa  kautta.  Suomessa  Mikael  Agricola  laski 
kansanopetuk.seIle  lujan  perustuk.sen  julkaise- 
malla suomalaisia  kirjoja.  Kuitenkaan  ei  vielä 
lähinnä  seuraava  aika  kyennyt  täyttämään  uskon- 
pulidistuksen  periaatteita.  Vasta  pietismin  al- 
kuunpanija Filip  Jakob  Spener  antoi  kirkolli- 
sessa kansanopetuksessa  esimerkin,  joka  vaikutti 
niin,  että  asia  ei  voinut  enää  jäädä  entiselleen. 
Suomes.sakin  heräsi  uusi  virkeys.  Vaikka  Paavali 
Juusten,  Eerik  Sorolainen  ja  Iisak  Rothovius  oli- 
vat tehneet  kiitettävää  työtä  kansan  ulko- 
luvun parantamiseksi,  oli  s  i  s  ä  1  u  k  u  saanut 
osakseen  vähemmän  huomiota.  Vasta  Juhana 
Terseruksen  aikana  mainitaan  sisäluk-jlaidon 
huomattavammasta  edistymisestä,  ja  yleiseksi 
sen  saattoivat  Gezeliukset,  joista  nuorempi  oli 
Spenerin  persoonallinen  ystävä.  Vanha  lukkarin- 
koulu pantiin  tehokkaaseen  toimintaan,  seura- 
kuntiin asetettiin  paikallisia  ja  kiertäviä  la.^ten- 
opettajia,  ja  työn  edistystä  seurattiin  lukukinke- 
rien  sekä  piispan-  ja  rovastintarkastusten  pidolla. 
Kun  18:nnella  vuosis.  vielä  tuli  yleiseksi  mää- 
rii}'s  rippikoulun  käymisestä  ennen  elitoolliselle- 
pääsyä,  ja  l!):s  vuosisata  jätti  perinnöksi  pyliä- 
koulun.  olivat  olemassa  kaikki  ne  keinot,  joita 
kirkollisella  kansanopetuksella  maassamme  on 
milloinkaan  ollut  käytettävänään.  Sisällyksel- 
tään kirkollinen  kansanopetus  on  maassamme 
aina  rajoittunut  kristinopintaidon,  laulun  sekä 
kirjoituksen  ja  laskennon  alkeiden  opettamiseen. 

A.  J.  P-ii. 

Kirkollinen  taide  ks.  Kristillinen 
taide. 

Kirkollinen   valta    (lat.   potcslas   ecclesiaxtica, 


1021 


Kirkollisasiaintoimituskunta     Kirkonkokous 


1022 


jua  in  sacra),  kirkon  viiUuutäyteys  oman  elii- 
mänsii  johtamiseksi.  Roomalaiskatolisen  opin 
mukaan  kirkolla  on  valta  opettaa  ja  hoitaa  sak- 
ramentteja (potcxtas  orrfints)  sekä  hallintovalta 
(potestas  jurisdictionis).  Edellinen  kuuhiu  piis- 
poille ja,  heidän  luovuttamanaan,  papeille,  toinen 
paaville  ja  piispoille.  Vatikaanin  kirkolliskokouk- 
sessa 1870  tunnu.stettiin  koko  kirkollisen  vallan 
täyteys  paaville;  piispat  harjoittavat  valtaa  hä- 
nen määräyksestään  omana  valtanaan.  Protes- 
tanttisen opin  mukaan  kirkolla  on  valta  saarnata 
sanaa  ja  jakaa  sakramentteja  (avainvalt.il. 
mutta  ei  mitään  pakkovaltaa,  joka  koskisi  ihmi- 
sen persoonallista  vapautta,  kunniaa  ja  omai- 
suutt»;  tämä  valta  kuuluu  seurakuunalle  sellai- 
.senaan.  Järjestyksen  vuoksi  seurakunta  kuiten- 
kin luovuttaa  sanan  julkisen  saarnaamisen  ja 
sakramenttien  hoitamisen  saarnaviralle.  Kirkol- 
linen järjestys  määrää,  keiden  on  kirkollista  val- 
taa kussakin  kirkkokunnassa  hoidettava. 

A.  ./.  Pii. 

Kirkollisasiaintoimituskunta  ks.  Senaatti. 

Kirkolliset  juhlat.  Voimassa  olevan  lain  nuu- 
kaan ovat  Suomessa  kirkollisina  juhlina  vietet- 
tävät: joulu,  pääsiäinen  ja  helluntai  (kukin  kaksi 
pSivää).  uuden  vuoden  päivä,  loppiaispäivä,  Maa- 
rian ilmestyspäivä,  pitkäperjantai,  helatorstai  ja 
Johannes  Kastajan  päivä.  Kynttilänpäivää,  Mik- 
kelinpiiiviiä  ja  Pyhäin  miesten  päivää  vietetään, 
jos  sattuvat  arkipäiviksi,  .sunnuntaina.  Neljänä 
sunnuntaina  vuodessa  vietetään  myöskin  katumus- 
ja  rukouspäiviä.  —  Katolisessa  kirkossa  viete- 
tään paitsi  edellämainittuja  juhlia:  Kristuksen 
ruumiin  juhlaa,  Pyhän  Neitsyen  saa.^^tattoman 
sikiämisen  juhlaa,  ilaarian  taivaaseen-astumisen 
juhlaa.  PUtarin  ja  Paavalin  juhlaa  ja  kaikkien 
sielujen  juhlaa,   vrt.   Kirkkovuosi.  E.  K-ti. 

Kirkolliset  kymmenykset  ks.  K  y  m  m  e  n  y  k- 
set. 

Kirkolliset  rangaistukset  ks.  I  n  t  e  r  d  i  k  t  i, 
P  a  n  n  a  ja  K  i  r  k  k  o  k  u  r  i. 

Kirkolliskokous.  1.  Yleinen  k.  ks.  Kon- 
siili. 

2.  .Suomen  yleinen  k.  kokoontuu  kirkko- 
lain mukaan  joka  viides  vuosi.  Ylimääräisen  k:n 
voi  liallitus  kutsua  kokoon  tuomiokapitulin  esitylc- 
sestä.  Kirkon  edust.ajia  k:ssa  ovat:  1.  hiippakun- 
tain piispat,  2.  niin  monta  pappia,  että  heidän 
lukumääränsä  nousee  kahteen  kolmaauÄkseen 
maan  rovastikuntien  lukumäärästä,  mitkä  papit 
hiippakunnittain  valitaan,  3.  yksi  maallikko  kus- 
takin maan  rovastikunnasta.  4.  yksi  jäsen  maan 
senaatista,  yksi  maan  kustakin  hovioikeude.-ita. 
yksi  professori  yliopiston  lainopillisesta  ja  yksi 
jumaluusopillisesta  tiedekunnasta.  K:n  puheenjoh- 
tajana on  arkkipiispa  taikka  se  toisista  piispoista. 
jonka  keisari,  jos  arkkipiispalla  on  e.ste,  siksi 
määriiä.  —  Yleisen  k:n  asiana  on  ehdottaa  uutta 
kirkkolakia  ja  voimassa  olevan  muuttami.sta  ja 
selittämistä,  jonka  jälkeen  k:n  ehdotukset  alis- 
tetaan keisarin  ja  eduskunnan  tutkittaviksi 
ja  h}'väksyttäviksi,  joten  k  :11a  on  aloiteoikeus 
kirkolli.seen  lainsäädäntöön  nähden.  K.  myöskin 
ottaa  kartettavaksi  uuden  virsi-  ja  evankeliumi- 
kirjan, kirkkokäsikirjan,  katkismuksen  ja  raa- 
matunkäännöksen, antaa  lausuntoja  niistä 
kysymyksistä,  jotka  hallitus  sille  lähettää  ja 
jotka  koskevat  evankelisluterilaisen  kirkon  suh- 
detta valtioon  tahi  muihin  Suomessa  oleviin  us- 


kontokuntiin, kuin  myös  n.  s.  sekalais-nsioista, 
jommoisia  ovat:  avioliiton,  valan  ja  vaivais- 
hoidon asiat  seka  kysymykset  uskonnouopetuk- 
.sesta  ja  koulukasvatuksesta.  Näistä  asioista  k. 
voi  myöskin  hallitukselle  tehdä  esityksiil  ja  lau- 
sua toivomuksia.  K.  valitsee  myöskin  ne  miehet, 
jotka  valmistavat  muutosehdotuksia  kirkkolakiin, 
virsi-  ja  evankeliumikirjaan,  kirkkokäsikirjaan, 
katkismukseen  ja  raamatunkäännökseen.  Näistä 
I  on  seurakunnan  ja  papiston  annettava  lausun- 
I  tonsa,  ennenkuin  ne  annetaan  k:n  käsiteltäviksi. 
—  .^iinestettäessä  kirkkolainmuutoksista  tai  kir- 
;  kollisistii  kirjoista,  jos  äänestyksen  kautta  on 
päätettävä  pysytetäänkö  voimassaoleva  asia  enti- 
sellään vai  muutetaanko,  vaaditaan,  että  vähin- 
täänkin kolme  neljättäosaa  annetuista  äänistä 
kannattaa  muutosta,  ennenkuin  se  on  katsott-iva 
päiitetyksi.  Kaikissa  muissa  äänestyksissä  asia 
ratkai.staan  yksinkertaisella  äänten  enemmis- 
töllä. —  K.  kestää  yhden  kuukauden.  Yleisiä  k: ia 
on  maassamme  olliit  6:  1876,  1886,  1893,  1898, 
1903.  1908.  Näiden  k:ien  toimesta  on  miltei 
kaikki  kirkolliset  kirjat  uudistettu,  ja  tehty 
useita  tärkeitä  muutoksia  kirkkolakiin,  joista 
erikoi.sesti  mainittakoon  ehtoollispakon  poistami- 
nen (1908).  Sam.  v:n  k.  antoi  myöskin  myöutä- 
\än  lausunnon  hallituksen  ehdotuksiin  yleisestä 
uskonnonvapaudesta  ja  siviiliavioliitosta. 

E.    K-n. 

KirkoUispäällikkö,  nimitys,  jota  jokapäiväi- 
ses.sä  puheessa  kiiytetään  senaatin  kirkollisasiain 
toimituskunnan   päälliköstä. 

KirkoUisviraston  leski-  ja  orpokassa  ks. 
Eläkekassat. 

Kirkonarkisto       ks.       S  e  u  r  a  k  u  n  n  a  n  a  r- 
;  k  i  s  t  o. 

Kirkonisännöitsijä  1.  k  i  r  k  k  o  v  ä  ä  r  t  i. 
(ruots.  kt/rkovärd)  pitää  kussakin  seurakunnassa 
lähintä  huolta  kirkon  omaisuudesta  ja  tekee  vuo- 
sittain toimestaan  tilin  kirkonkokoukselle  tai 
kirkkovaltuustolle,  missä  sellainen  on.  Seura- 
kunta valitsee  kirkonkokouksessa  k:n  niistä  kol- 
mesta luottamu.sta  nauttivasta  seurakunnan  jäse- 
nestä,  jotka    kirkkoneuvosto    on    ehdottanut. 

■  E.    Ka. 

Kirkonkirjat,  papiston  pidettävät  luettelot 
seurakuntain  jäseni-stä  ja  kirkollisi.sta  virantoimi- 
tuksista. .To  vanhassa  kirkossa  tavataan  kaste- 
ja kuolinluetteloita.  Yhtenäisempi  k:n  järjes- 
telmä on  peräisin  1139  pidetyn  lateraanikoKouk- 
sen  ajoilta.  Sittemmin  Tridentin  kokous  antoi 
asiasta  .seikkaperäisiä  määräyksiä.  Niissä  maissa, 
joissa  on  otettu  käytäntöön  siviilirekisteri  (ks. 
t.),  ovat  k.  menettäneet  oikeudellisen  merkityk- 
sen valtiolliselle  ja  yhteiskunnalliselle  elämälle. 
Suomen  kirkkolain  mukaan  v:lta  1869  täytyy  jo- 
kaisessa seurakunnassa  olla  seuraavat  k.:  pää- 
kirja,  johon  merkitään  kaikki  seurakunnan  asuk- 
kaat sekä  erinäisiä  heitä  koskevia  henkilötietoja, 
kastettujen  kirja,  rippilasten  luettelo,  aviokimlu- 
tusten  luettelo,  vihittyjen  kirja,  kuolleiden  kirja, 
kirkkokurin  alaisina  olleiden  luettelo,  mialli- 
.sessa  oikeudessa  tuomittujen  luettelo,  muuttanei- 
den luettelo,  kalustokirja  sekä  kirkonkokouksen 
ja  kirkkoneuvoston   pöytäkirjakirja.     A.J-P-ä. 

Kirkonkirous  ks.  Interdikti,  Kirkko- 
kuri  ja    Panna. 

Kirkonkokous  (ruots.  kyrkostämma)  on  seura- 
kunnan   jäsenten    laillisesti    kuulutettu    kokous, 


1023 


Kirkonmenot— Kirput 


1024 


jossa  neuvotellaan  ja  piiUtetiiän  seurakunnan  yh- 
teisten asiain  hoidosta.  K:ssa  käsiteltävät  asiiit 
luetellaan  kirkkolain  307  §:ssa.  Puheenjohtajana 
on  seurakunnan  kirkkoherra  tai  se  pappi,  juuka 
hän  siihen  määrää.  Äänivaltainen  on  jokainen 
.seurakunnan  jä.sen,  jolla  on  äänivalta  papinvaa- 
lissa (kirkkolain  §  209),  ja  äänet  lasketaan  saman 
perustuksen  mukaan  kuin  papinvaalissa.  Poissa 
oleva  äänivaltainen  saapi  valtakirjalla  toiselle 
seurakunnan  jäsenelle  antaa  oikeutensa  kirkon- 
kokoukse.ssa  puhua  ja  äänestää,  kumminkaan  ei 
kukaan  saa  puhua  tai  äänestää  useamman  k\iin 
yhden  poissa  olevan  äänivaltaisen  puolesta  (§  313). 
Kutsumuksen  k:een  antaa  puheenjohtaja  kuulu- 
tuksessa, jossa  on  tarkoin  ilmoitettava  kokouk- 
sen paikka,  aika  ja  keskusteltavat  asiat.  Kuulu- 
tus on  luettava  saarnatuolista  viimeistään  viik- 
koa ennen  kokousta.  K:ssa  käsiteltävät  asiat 
valmistaa  kirkkoneuvosto,  kun  asiat  ko.skevat 
kristinopin  opetusta  tai  kristillistä  elämää  seura- 
kunnassa: muita  asioita  valmistamaan  k.  voi 
asettiia  erityisen  valiokunnan  (§  318).  K:n  pää- 
tökse.stä  antaa  valitusosoituksen  puheenjohtaja. 
joka  myös  pitää  pöytäkirjaa.  Pöytiikirjan  tuiee 
sisältää  keskustelualue  sekä  päätös  perustiilui- 
neen.  Siihen  on  myös  otettava,  mitä  joku  iiäni- 
valtainen  erityisesti  tahtoo  saada  asiasta  siihen 
merkityksi.  Pöytäkirjan  allekirjoittavat  puheen- 
jolitaja  ja  viihintään  kaksi  kokouksessa  läsnä- 
ollutta  jä.sentä  tahi  erityiset  asiamiehet,  jos  sel- 
laisia on  valittu  (§  323).  Jos  on  kysymys  kiin- 
teän omaisuuden  luovuttamisesta  tai  pitempi- 
aikaisen lainan  ottamisesta,  on  päätös  ali.slet- 
tava  hallituksea  tutkittavaksi  ja  hyväksyttäväksi. 
—  Suurenmiissa  kaupunki-  sekä  yhdistetyissä 
kaupunki-  ja  maaseurakunnissa  on  k:n  toimi- 
valta useimmissa  tapauksissa  (§  466)  jätetty 
kirkkovaltuustolle   (ks.  t.). 

E.   K-a. 

Kirkonmenot,  seurakunnan  julkiseen  jumalan- 
palvelukseen kuuluvat  juhlamenot,  vrt.  .7  u  m  a- 
1  a  n  p  a  1  V  e  1  u  s. 

Kirkonmies,  kirkon  palveluksessa  oleva  hen- 
kilö. 

Kirkon  panna  ks.  Panna. 

Kirkontarkastus,  kirkon  hallituksen  edusta- 
jain toimeenpanema  paikallinen  tutkimus  seura- 
kuntain tilasta  ja  papiston  virantoimituksesta. 
Katolisessa  kirkossa  oli  tarka.stusten  pitäminen 
vanhastaan  piispain  velvollisuus.  Tarpeen  vaa- 
tiessa saattoi  myöskin  paavi  lähettiläänsä  tai 
muun  mäiiriiämän.sä  kautta  toimittaa  k: ia.  Kun 
piispat  alkoivat  yliii  enemmän  laiminlyödä  tar- 
kastusvelvoUisuuttaan,  jättäen  sen  arkkidiako- 
nien  tai  mnidi»!\  alaistensa  tehtäväksi,  täytyi 
Tridentin  kirkolliskokouksen  muistuttaa  heitä 
velvollisuudestaan.  Nykyään  toimittavat  n'aa- 
dekaanit  tai  aluevikaarit  tarkastukset  ja  piispat 
lähettävät  vuosittain  selonteon  paaville.  Evankeli- 
sessa kirkos.sa  alettiin  k  :t  Lutherin  neuvosta  1527- 
29  Saksissa  toimitetuilla  tarkastuksilla,  joita  var- 
ten Melanchton  kirjoitti  erityi-set  ohjeet  („Visita- 
tionshiiclilein").  Xykyiiän  .Saksan  evankelisessa 
kirkossa  toimittavat  tarkastuksia  kenraalisuper- 
intendentit,  superintendentit  tai  muut  kirkolli- 
.sen  hallituksen  niiiäräämät  virkailijat.  Ruotsi.ssa 
tuli  k  tien  pito-oikeus  uskonpuhdistuksen  jälkeen 
kuulumaan  piispoille,  vaikka  kuninkaat  saattoi- 
vat   erinäisinä    ajankohtina    määrätä    muitakin 


niitä  toimittamaan.  Suomen  evankelis-luterilai- 
sen  kirkon  kirkkolain  mukaan  v:lta  186?)  on 
piispain  toimitettava  k:ia  vähintään  joka  viidefc 
vuosi  hiippakuntan.sa  kaikissa  seuraktinnissa, 
lUänininvastin  niin  usein  kuin  piispa  ja  tuomio- 
kapituli niiiäräävät.  K:ssa,  johon  kirkkoherran 
o.\  a?inettava  kertomus  seurakunnan  tilasta,  tut- 
kitaan kirkon  omaisuuden  hoitoa,  papiston  ja 
kirkonpalvelijain  elämää  ja  virantoimitu.sta, 
seurakunnan  lukutaitoa  ja  uskonnollissiveellistä 
tilaa  seka  muita  kirkolliseen  elämään  kuuluvia 
asioita.  A.  J.    P-ä. 

Kirkontilukset  ks.  Papiston  virka- 
talo t. 

Kirkonvanhin  (kreik.  presbyteros)  ks.  S  e  u- 
r  a  k  u  n  n  a  n    v  a  n  h  i  n. 

Kirkwood  [kSkvud],  Daniel  (1814-9-'5),  poh- 
jois-amor.  tälititieteilijä.  saavutti  mainetta  pikku- 
planeettien  ratojen  tutkijana.  K.  huomasi  näi- 
den planeettien  muodostavan  aurinkoetäisyyksit- 
täin  ryhmiä,  joita  suhteelliset  planeetittomat  au- 
kot erottavat.  Jo  1866  hän  koetti  osoittaa  tämän 
johtuvan  Juppiterin  häiritsevästä  vaikutuksesta; 
tätä  teoriaansa  hän  kehitteli  teoksessa  ..The  as- 
teroids"  (1888).  Hänen  muista  julkaisuistaan 
mainittakoon  ..Meteoric  astronomy:  a  treatise 
on  shooting  stars,  fire  balls  and  aeroliths" 
ilS67).  ..Ci>mets  and  meteors,  plienomena  and 
theory"  (1873).  Bloomin-rtoniin  1900  perustettu 
observatori  sai  K:n  kunniaksi  nimen  „Kirk- 
wood-ob.servatori". 

Kirman  ks.  Kerma  n. 

Kirnu,  astia,  jossa  kerma,  saatettuna  kovaan 
liikkeeseen,  muodostetaan  voiksi.  Kirnuja  on 
kaksi  lajia :  mäntä  kirnu 
(ks.  kuvaa),  jossa  liikkeelle- 
panijana  on  porkkamainen  a.se 
mäntä  (kuva  a) ,  ja  kampi- 
kirnu,  jossa  sinä  on  ratas, 
vrt.    Maito,    Voi. 

U.    T.    S. 

Kirnumaito,  vetinen  osa  ker- 
maa, joka  jiiä  jälelle.  rasvarik- 
kaimman  osan  muututtua  kirnu- 
tessa voiksi.  Kokoomukseltaan 
k.  on  hyvin  vaihtelevaa.  Yleensä 
se    sisältää:    vettä    90,8%;     ras-  Kirnu. 

vaa  O.j;  munanvalkuaisaiueita 
3,4;  sokeria  (ja  maitohappoa)  4.6  sekä  suoloja 
0,8%.  Lievästi  hapan  k.  on  verrattain  arvokas, 
helpo.sti  sulava  ravintoaine,  jota  kiiytetään  myös- 
kin terveysjuomana.  Suuremma.ssa  määrässä  ha- 
panta tai  muulla  happamella  maidolla  (piimällä) 
sekoitettua  k:oa  sanotaan  kirnupiimäksi; 
toisin  paikoin  sanotaan  k. -piimäksi  tavallistakin 
kirnumaitoa.  ks.  V  o  i,  JI  a  i  t  o.  U.  Ii. 

Kirnupiimä   ks.   Kirnumaito. 

Kiromantia  (kreik.  kheir  =  käsi,  ja  inante'ia 
=  ennustaminen),    kädestäennustaminen    (ks.    t.). 

Kirppavesi    ks.    Katkerovesi. 

Kirput  (Aphmiiptera  1.  Siphonaptera)  muo- 
dostavat oman  lahkon  hyönteisten  luokas.sa.  En- 
nen ne  tavallisesti  ylidi.stettiin  kaksisiipisii:i 
(Diptera).  Ruumis  sivuilta  litistynyt,  kova.  Sii- 
piä ei  ole.  Jalat  hyvin  voimakkaita  hyppyjal- 
koja,  joten  k.  ovat  parliaimmat  hyppiiäjät  hyön- 
teisten joukossa.  Keskiruumiin  kaikki  nivelet 
liikkuvaisia.  Silmät  yksinkertaisia  (pikkusilmiä) . 
ylähuuli  ja  yläleuat  muodostavat  imutorven,  jota 


I 


1025 


Kirroosi— Kirstu 


1026 


Tavalliiipn  kirppu. 

/  muna,  f  tuukka, 

3  kfttpUi,  4  laysimuo- 

luinon  hyunteinen. 


alahuuli  huulirihmoinecn  ja  aluleuat  kiirsäii  ta- 
paan suojelevat.  Viimemainitut  veitsenteriin  muo- 
toisia;   niillä    kirppu    sahaa 

haavan  isiintiieliiimeensii, 
josta  se  imee  verta.  Muodon- 
vaihdos täydellinen.  To\ikka 
matomainen,  nivelikäs,  elää 
likaisissa  paikoissa.  Kotelo 
muistuttaa  suuresti  täysi- 
muotoista  eläintä.  Kri 
kirppulajeista  mainittakoon: 
tavallinen  ihmisen  kirppu 
(l'iilcx  irritatis),  koiran 
kirppu  (Pulex  serraticeps), 
mustan  rotan  kirppu  (Piilex  cheopis),  joka  usein 
ihmi.stäkin  ahdistaa  ja  on  huomattu  pahaksi 
ruttotaudin  levittäjäksi,  tropiikkien  kirppu  (Cern- 
tophyllus  fasciaiits),  joka  eliiä  isolla  rotalla, 
mutta  jättää  ihmisen  rauhaan,  hiekkakirppu 
(ks.  t.)  (Sarcophylla  penetrans).  [Tascheniterg, 
„Die  Flöhe"  (1880);  Giebel,  „Insecta  epizoa" 
(1874)  ;  Wahlgren,  „Svenska  Siphonaptera" 
(1907).]  V.  S-s. 

Kirroosi  (kreik.  J-irio's  =  kellahtava,  kalpea), 
nuuidan  taudillinen  muutos  maksassa,  jossa  side- 
kudoksen lisäiintyessä  tälle  elimelle  ominainen 
n.  s.  parenkymikudos  surkastuu,  elimen  käydessä 
tämän   vuoksi   tavallistaan   kovemmaksi. 

(il.  f). n.) 
Kirs  1.  jj  i  r  s  (mon.  kurOs),  turkkilaisen 
piasterin  arabiankielinen  nimitys.  Arvo,  yleensä 
22,»  p.,  vaihtelee  paikkakunnittain;  Kiryptissä  se 
on  n.  25  p.  100  k.  =  turk.  punta  =  jyslik  =  Iira 
turci  =  Iira  osmanlije.  A'.    T-t. 

Kirschner  [lirs],  A  1  o  y  s  i  a  (L  o  I  a)  (s.  IS.=i4). 
itäv.  kirjailijatar,  on  salanimellä  Ossip 
S  r  h  u  l>  i  n  julkaissut  suuren  joukon  romaaneja, 
kuvaten  eUipiiäs.sii  itävaltalaisia  sotila?-  ja 
aatelis|)iirejä,  sekä  sitä  kansainvälistä  si;uraa, 
johon  tutustui  oleskellessaan  Wieni.ssä,  Koomiissa, 
Pariisissa,  Brysselissä  ja  Monte  Carlossa.  Hä- 
nen teoksensa  ovat  kirjoitetut  taitavaan  ja  lois- 
teliaiseen.  mutta  samalla  hyvin  maneeriinaiseen 
tyyliin.  K:n  novelleista  ja  romaaneista  mainit- 
takoon „Ehre"  (1882),  „Mal'  occhio"  (1884), 
„GIoria  victis"  (1885),  „Asbein"  (1888),  „Boris 
Lensky"  (edellisen  jatko,  1889;  kirjailijattaren 
huomattavin  teos),  „Ein  miides  Herz"  (1S92), 
„Finis  Poloniic"  (1803),  Gebrochene  FHi;jel" 
(1894),  „Maximura"  (1896),  „Vollmond?.auber" 
(1899),  ,.SIa\vische  Liebe"  (1900),  „Refui;iiim 
peccatorum"   (1903).  J.   II-l. 

Kirsi  ks.  Routa. 
Kirsikka  ks.  Kirsikkapuu. 
Kirsikkako!   ks.   A  r  g  y  r  e  s  t  h  i  a. 
Kir=;ikkakuini    ks.    Kirsikkapuu. 
Kirsikkapuu.    Viljeltyjen  k:iden  villejä  kanta- 
muotoja  on   kaksi:    H  a  p  a  n-k.   (Primus  ceramis) 
ja    I  i  n  n  u  nk.    (P.    aviiinif.     Edellinen    on    jälki- 
mäistä   matalampi,    pensas    t.    hento    puu,    joka 
saa     jnnrivp-oja:     lehdet     matalasahaiset,     kaljut, 
nii<len   ruodit   iiystermättömjit,  kukkia  kantavassa 
kääpiiiversossa   muutamia    lehtiä,    hedelmä   liajian. 
Kotoisin      Xiihäslii-.Aasiasta,     menestynyt     meillä 
Kuopios.sa   ja    \'aas;issa   asti,   mutta   on   yleisempi 
vain    Kotinais-Snonion    puutarhoissa.   —  Jälkimäi- 
nen   k;isvaa    paksurunkoiseksi,    vaikka    liUitalaii- 
koksi    puuksi,    joka    ei    saa    juurivesoja.     Lehdet 
isouuuat   ja   pitempi ruotiset  kuin  edellisellä,  alta 
33.     IV.    Paineltu  =»  ,  12. 


harvakarvaiset,  epätasaisesti  syväsahaiset,  ruotien 
yliipiunassa  kaksi  nystermiiä,  kukintoa  kantavat 
käitpiöversot  lehdettömät,  hedelmä  imelä.  Kasvaa 
villinä  Etu-Aasiassa  ja  KeskiEuroopassa,  poh- 
joisessa Keski-I?uotsiin  ja  -Norjaan  saakka,  mutta 
ei  meillä.  Viljellyt  laadut  eivät  yleensä  ole  Suo- 
messa menestyneet.  —  Kirsikoista  valmistetaan 
hilloa,  likööriä,  viinaa,  viiniä,  rungosta  tihkuvaa 
pihkaa  saattaa  käyttiiii  arapikumin  a.semosta. 
Suomessa  viljellään  miltei  yksinomaan  yleisiä  ha-* 
panta  k:ta  (P.  cerasus)  1.  oikeastaan  kirsikka- 
pensasta.  Viimeisinä  vuosina  on  Kanadasta  han- 
kittu eräs  lupaava,  noin  1  m:n  korkuiseksi  kas- 
vava käiipiökirsikkapensas  (P.  pumilu).  Yleistä 
hapanta  k:ta  voidaan  meillä  viljellä  jotakuinkin 
samoilla  leveysasteilla  kuin  omenia,  ainakin  j-ai- 
koiu  Etelä-Pohjanmaalla  saakka.  Sopivien  xil- 
jelyslaatujen  ja  kokemuksien  puutteessa  on  kir- 
sikkaviljelys  meillä  vielä  hyvin  alkuasteella.  Kir- 
sikkapensaan  hoito  eroaa  muiden  liedelMiäpuiJen 
lioidosta  pääasiallisesti  siinä,  ettei  oksia  juuri 
leikellä  muuta  kuin  istuttaessa  ja  että  on  kar- 
tettava typpirikasta  lannoitusta.  Kirsikkapensas 
menestyy  parhaiten  hiekansekaisessa,  mieluummin 
kuivassa  kuin  kosteassa  maassa.  Taini;t  istute- 
taan tavallisesti  noin  5  m:n  etiiisyydelle  toi- 
sistaan. Useat  laadut  monistetaan  juurivesoista, 
toiset  jalostamalla,  tavallisesti  2-3  vuotisille 
linnunkirsikkapuun  taimille.  Yleisimpiä  ov.it  laa- 
dut: K  i  r  k  a  s  m  a  r  j  a,  O  s  t  h  e  i  m  e  r  ja  It  u  s- 
kea    brysseliläinen. 

j.  A.  w.  rf  n.  w.  n. 

Kirsikkaviini,  kirsikkamarjan  sokeroimatto- 
masta tai  sokeroidustii  mehusta  käyttiimällä 
valmistettu  hedelmäviiiiilaji  (vrt.  Hedelmä- 
viini). 1  dl:ssa  sokeroitua  kirsikkaviiniil  on 
11,81%,    sokeroimattomassa    3,i(%    alkoholia. 

V.    Y. 

Kirsimarjaeetteri,  etikkahappoisen  etylie^^tte- 
rin  ja  bentsoehappoetylieetterin  sekoitus,  jo3.sa 
on  vähän  kloroformia,  sokerileipomoissa  ja  li- 
köörin valmi.stuk.sessa  kiiytetty  esanssi. 

Kirskulinnut  (Strisores)  muodostavat  jokseen- 
kin epämääriiisen  ryhmän.  Nimi  ei  ole  johdon- 
mukainen, koska  ääni  on  mitä  erilaisin.  Laulu- 
lintuja ne  kuitenkaan  eivät  ole  koskaan.  Yhtei- 
siä tuntomerkkejä  ovat  heikot,  pienet  jalat,  etu- 
varpaat  ovat  u.sein  välinahalla  yhteenkasvaneet, 
ja  takavarvas  kynsineen  on  pieni.  Monella  hei- 
molla voi  takavarvas  kääntyä  eteenpäin,  eniten 
tervapääskyillä.  Siivet  ovat  usein  pitk;it  ja  sui- 
pot. - —  Oikeastaan  luetaan  kirskulintuihin  kuu- 
luviksi ainoastaan  kehrääjät  (Capriimilyidie), 
tervapääskyt  (Cypsclidce)  ja  kolibrit 
(Trochilid(e),  mutta  usein  myöskin  s  i  n  i  n  ä  r  h  i  t 
(Coracinidm),  kuningaskalastajat  ( A!cc- 
dinidce),  m  e  h  i  1  ä  i  s  s  y  ö  j  ä  t  (Meropidcp)  ja 
harjalinnut   (Upupidoe).  E.    IV.   .S. 

Kirstu,  ruMmis- 
tai       vaatearkku; 

jälkimäinen, 
joka  tavallisim- 
min pidetään  ai- 
tassa, on  usein 
koreilla  rautakis- 
koilla lujitettu  ja 
lukolla  varustettu 
(kuva  1,  merkitty 
v:lla    1808)  ;  siinä 


10.' 


Kirstula— Kirvat 


1028 


Kuva  : 


säilyttävät  erito- 
ten naiset  kal- 
liimpia pukukap- 
paleitaan  ja  ko- 
risteitaan —  vie- 
läpä taikaknUija- 
kin.  Usein  on 
kirstun  toisessa 
päässä  seinien  yh- 
teyteen telity 
pieni  kannellinen  laatikko  pikku  tavaroita  varten. 
Merimiesten  kirstu  poikkeaa  tavallisesta  maa- 
laisten kirstusta  siinä,  että  se  kapenee  hiukan 
joka  puolelta  ylöspäin.  Kuvassa  2  uu.smaal. 
nalikapeitteinen  ja  nahkakantimilla  varustettu 
matka-k.  (koffcri.  kanon).  U.  T.  S. 

Kirstula,  kartano  n.  4  km  Hilmeenlinnan  luo- 
teispuolella.   Standertskjöld-suvun   hallus.sa. 
Kiruna  ks.  Kiiruna. 

Kirurgi.  1.  haavalääkäri,  ks.  Kirurgia.  — 
2.  Kirurginen  sairashuone   (ks.  t.). 

Kirurgia  (kreik.  khein'irgi'a  =  käsityö,  haa- 
Turintaito,  <  A/ieir  =  käsi,  ja  ergon=  työ)  on 
sananmukaisesti  se  osa  lääketaitoa,  joka  tarkoit- 
taa tautien  käsivaraista  käsittelyä.  Ennen  van- 
haan k: n  päätehtävänä  oli  ulkonaisten  vammo- 
jen, haavojen,  luunmurtumien  y.  m.  hoitaminen. 
K:n  päämaaliksi  on  tämän  ohella  aikojen  ku- 
lue.ssa  yhä  enemmän  tullut  tautien  operatsioni- 
käsittely.  Vanhan  ajan  lääketaito,  n.  s.  „Hip- 
pokrateen  koulukunta",  ei  oikeastaan  tehnyt  mi- 
tiiän  eroa  lääketieteen  ja  k:n  välillä.  Keski- 
ajalla ja  kauas  uuteen  aikaan  k.  oli  välskärien 
ja  parturien  käsissä,  jotka  harjoittivat  ammat- 
tiaan matkustellen  pailiasta  toiseen,  markkinoilla 
ja  toreilla.  Vähitellen  k.,  kun  sen  harjoittajat 
ovat  tieteellisesti  kolionneet  toisten  lääkärien  ta- 
solle, on  kehittynyt  erittäin  korkealle.  Käytän- 
töön otettujen  erinomaisten  apukeinojen,  kuten 
uudenaikaisten  liaavankäsittelynienetelmäin  ja 
ruumiillisen  tuskan  poistamistaidon  avulla  se  on 
ulottanut  toimintansa  melkein  kaikkiin  ruumiin 
elimiin.  Xiinpä  nykyään  jo  aivojen  tauteja  voi- 
daan opereeraamalla  käsitellä,  samoin  kuin  ki- 
rurgi pääsee  kajoamaan  sekä  sydämeen  että  keuli- 
koiliin.  Kiitollinen  ja  laaja  toiminta-ala  k:lle 
on  vatsaontelo,  jossa  mahalaukun,  suolien,  mak- 
san, pernan,  munuaisten  y.  m.  elimien  tauteja 
usein  parannetaan  kirurgisen  operatsionin  avulla. 
K.  on  myös  edelleen  keliittänyt  ja  parantanut 
ulkonaisten  vammojen,  nivel-  ja  luuvikojen  kä- 
sittelymenetelmiä pyrkien  tällaisten  vammojen 
kohtaamista  ja  vaivaamista  tekemään  terveitä 
ja  työkykyisiä  ihmisiä,  vrt.  Antiseptiikka, 
.A  s  e  p  s  i  s.  Nukutus,  R  ö  n  t  g  e  n-s  ä  t  e  e  t, 
L  ä  il  k  e  t  i  e  d  e.  Jlj.   v.   B. 

Kirurginen  sairashuone  1.  kirurgi  Hel- 
singissä, rakennettu  18SG-88  (Kasarmink.  11-13), 
kun  u.  s.  vanlia  klinikka,  johon  yliopiston  ki- 
rurginen klinikka  aikaisemmin  oli  ollut  sijoitet- 
tuna, oli  käynyt  liian  ahtaaksi  eikä  huoneisto  vas- 
tannut ajan  vaatimuksia.  Kansainvälisessä  pii- 
rustu.skilpailussa  sai  ensimäisen  palkinnon  arkki- 
tehti Reinier,  jonka  vähän  muutettujen  piirus- 
tusten mukaan  sairashuone  sitten  rakennettiin. 
Se  on  rakennettu  paviljonkityyliin,  päärakennuk- 
sessa on  operatsioniosasto,  poliklinikka,  labora- 
tori,  kanslialiuoneet,  henkilökunnan  asunnot 
.y.    m.;     paviljonkeja    on    neljä,    kaksi    isompaa, 


kaksi  pienempää;  ne  ovat  käytävillä  pääraken- 
nuksen yhteydessä.  Ullakkokerrokseen  on  äsket- 
tiiin  järjestetty  operatsiouisali  aseptisia  tapauk- 
sia varten.  Sairashuoneessa  on  tilaa  154  poti- 
laalle. Vieressä  on  erikoinen  rakennus  tarttu- 
via tauteja  varten  sekä  talous-  ja  desinfisioimis- 
rakennukset.  Hj.    v.    li. 

Kirurgiset  kongressit  ks.  Lääketieteel- 
liset   kongressit. 

Kirvat  (Phyiophiliires),  hyöuteisryhmä  nivel- 
kärsäisten  (Rhjinchota)  lahkossa;  käsittää 
lehtikirvojen  (Aphidce),  1  e  h  t  i  k  i  r  p  i>  u- 
j  e  n  (Psyllidcej  ja  kilpikirvojen  (CocrirlcB) 
heimot.  Lehtikirvat  (lelititäit)  .»vat  parin 
tahi  muutaman  mm:n  pituisia  hyönteisiä,  joiden 
ruumis  usein  on  leveä  ja  pyöreä,  mutta  'Heikko- 
rakenteinen. Koivet  verrattain  pitkät  ja  hoikat, 
tuntosarvet  rilimamaisia.  Useiden  lajien  taka- 
ruumiin yläpuolella  olevasta  kahdesta  putki!sta, 
n.  s.  niehuputkista,  erittyy  imelä  neste,  jota  muu- 
rahaiset ahnaasti  nuolevat.  Kirvat  voivat  olla 
joko  siivettömiä  tahi  siivellisiä.  Siipiä  neljä, 
erittäin  ohuita,  läpikuultavia.  Lisääntyiii-skyky 
suunnaton.  Voivat  lisääntyä  joko  tavalliseen  ta- 
paan hedelmöitetyistä  munista  tahi  myös  .'uvut- 
tomasti  (parthenogenesis,  neitseellinen  synnytys); 
naaraat  ovat  joko  munivia  (ovipara)  tahi  syn- 
nyttävät eläviä  poikasia  (vivipara).  Sama  laji 
esiintyy  useampana  enemmän  tahi  vähemmän  toi- 
sestaan eroavana  sukupolvena,  jotka  keskenään 
niiioilostavat  omituisen  keliityskierron.  Usealla 
lajilla  tämä  on  seuraavanlainen:  hedelmöitetyistä 
munista,  jotka  ovat  talvehtineet,  kehittj'y  sii- 
vettömiä naaraita  n.  s.  kantaemiä.  Näistä  pol- 
veutuu enemmän  tai  vähemmän  lukuisia,  toisinaan 
seuraavia  sukupolvia  siivellisiä  tai  siivettömiä 
naaraita,  jotka  kaikki  lisääntyvät  suvuttomasti 
Ikoiraksia  ei  ole  lainkaan  jälkeliiisis.sä)  ja  syn- 
nyttävät tav.  eläviä  poikasia.  Viimeinen  näistä 
suvuttomasti  syntyneistä  sukupolvista  synnyttää 
syyspuoleen  polven,  jossa  on  sekä  koiraksia  että 
naaraita.  Viimemainitut  laskevat  yllämainitut 
hedelmöitetyt,  talvehtivat  munat,  joista  seuraa- 
vana keväänä  uusia  kantaemiä  kehittyy.  Monen 
lajin  kehityskierto  on  vieläkin  monimutkaisempi. 
Usean  kirvalajin  eriiät  sukupolvet  elävät  osan 
kesästä  yhdellä  isäntäkasvilla,  toiset  polvet  loi- 
sen ajan  aivan  eri  i.säntäkasvilla.  Muutto  isäntä- 
kasvista toiseen  tapahtuu  aina  siivekkäiden  pol- 
vien avulla,  jotka  siten  levittävät  lajia.  Monet 
lajit  tekevät  vahinkoa  imemällä  mehua  kasvi- 
osista,  jotka  samalla  usein  epiimuodostuvat  ja 
paisuvat  omituisiksi  äkäniämuodostumiksi.  joiden 
sisässä  hyönteinen  eläii  hyvässä  turvassa.  Meidän 
maamme  vahingollisista  lajei.sta  mainittakoon 
Aphis  pomi  omenapuissa,  A.  (Myzits)  ccrasi  kir- 
sikkapuissa, A.  ( Ih/iilnpterus)  pruni  luumupuissa, 
A.  (Myzus)  rilis  viinimarjapensaissa,  A.  (Maoro- 
siplion)  ccrcale  viljatiihkissä,  A.  padi  (=  A.  avcn(e) 
osaksi  tuomissa  osaksi  kaurassa.  —  TI  a  v  u  k  i  r- 
vat  (Chermes)  ovat  lehtikirvojen  näköisiä,  mutta 
niillä  on  usein  viel.ä  monimutkaisempi  kehitys 
kuin  niiillä.  Eläviit  havupuissa,  saman  Chermcs- 
lajin  eri  polvet  usein  eri  lajeilla,  toiset  imien 
havujen  alapinnalla,  toiset  ailieuttaen  käpymäisiä 
iikiimämuodostuksia  nuoriin  ver.soihin.  Eräs  meillä 
jokseenkin  yleinen  laji  Chermes  nhietia  synnyt- 
tää äkämiii  kuuseen.  Äkämiä  kantavat  versot 
kuolevat  usein. 


1029 


Kirveli— Kirvu 


1030 


Lelitikirput  (Pstillid(E)  ovat  jokseenkin 
lehtikirvojen  kokoisia,  tiivsikasvaneilla  yksilöillä 
on  aina  kaksi  paria  Uilies  samankokoisia  lasi- 
kirkkaita  siipiä;  takimmaisen  jalkaparin  voi- 
makkaan kehityksen  vuoksi  niillä  on  liyppykyky. 
Toukat  eroavat  paljon  täysikasvaneesta  hyöntei- 
sestä. Niillä  on  enemmän  tai  väliemniän  litteä, 
leveiin-pitkulainen  ruumis;  vanhempina  niillä 
on  ruumiin  kyljissä  lelitiniäiset,  ulkonevat  siiven- 
aiheet.  Eräiden  lajien  toukat  ympäröivät  itsensä 
villa-  tai  valumia isella  peitteellä.  Vahinp:ollisista 
lajeista  mainittakoon  omenanlelitikirppu 
(Psylla  niali)  ja  piUirynänlehtikirput  (Ps.  pyri, 
P>.  pyrisuga  ja  Ps.  pyricola),  jotka  imevät  ky- 
seessä olevien  hedelmii puiden  lehtiä  ja  kasvaimia, 
aiheuttaen  näihin  epämuodostuksia. 

Kilpikir  vojen  fCoccidce),  eri  sukupuolet 
ovat  hyvin  erilaisia.  Koiraat  pieniä,  usein  ai- 
noastaan 'I,  mni:n  pituisia,  hentoja,  imukärsät- 
tömiä,  siivet  lasikirkkaita.  Useiden  lajien  koi- 
raat vielä  tuntemattomia.  Naaraat  'lina  siivet- 
tömiä, toisinaan  myös  jalattomia  ja  tuntosarvot- 
tomia.  u.sein  paksuja  ja  kömpelörakenteisia.  Muu- 
tamien lajien  naaraiden  ruumis  enemmän  tai 
vähemmän  täydellisesti  vahantapaisen  villamaiseu 
hahtuvan  peitossa,  useimpain  lajien  naarailla  l;ui- 
tenkin  n.  s.  kilpi,  jona  saattaa  olla  naaraan  oma 
kuivunut  ruumis  tai  on  tiimiin  erittämä.  Kilpi- 
kirvat  eliiviit  pääasiallisesti  lämpimissä  maissa, 
missä  oleskelevat  puissa  ja  pensaissa  tai  nahkea- 
lehtisillä  yrteillä.  toisina;in  kuitenkin  ohutleiiti- 
silläkin.  ja  kasvien  juurilla.  Ovat  usein  hyvin 
valiinjroUisia.  Meillä  verrattain  harvoja  lajeja 
vapaassa  luonnossa.  Ruukkukasveissa,  pnlmuissa. 
neriumeissa  y.  m.  saattavat  kilpikirvat  usein  olla 
sanfren  haitallisia.  Muutamat  kilpikirvalajit  ovat 
hyödyllisiä  sisältämänsä  väriaineen  tähden,  esim. 
kokenillikirva.    vrt.  Tuhohvönteiset. 

E.  R. 
Kirveli,  useampien  sarjakukkaisten  (Vm\iMi- 
ferce)  nimitys.  R  y  y  t  i-k.  (Anthriscus  cerefolium) 
muistuttaa  paljon  tavallista  koiranputkea,  muita 
erotetaan  helposti  ryydinhajustaan.  Ko+oisin 
Etelii-  ja  Keski-Euroopasta.  meillii  vähin  viljelty 
lehtiensä  vuoksi,  joita  kiiytetään  keittojen  maus- 
teena. —  M  u  k  u  1  a-k.  (ChmrophyUnm  biiIboi>icm) 
tunnetaan  nivelien  alipuolelta  turvonneesta  varres- 
taan; sitä  viljellään  mehevän  juurensa  vuoksi. 
Myös  villinä  kasvavan  ChmrophyUiim  Prescotliin 
juurta  (Vienan  Karjalan  ..kikitsan  juurta")  kerä- 
tään Pohj. -Venäjällä  syötäväksi.  —  Saksau-k:n 
(ilyrrhis  dorata)  viljelys  on  vähitellen  jäänyt 
unohduksiin.  Se  kasvaa  meillä  enimmäkseen 
Etelä-Suomen  vanhoissa  puutarhoissa.    J.  A.  VV. 

Kirves,  veisto-  ja  taistoase.  Kaikki  kansat 
ovat  esihistoriallisella  ajallaan  käyttäneet  kivi- 
kirveitä, joita,  samoinkuin  simpukankuorisia 
(kuva  1),  jotkut  luonnonkansat  vieliikin  tekevät 
kiinnittäen  varren  moninaisilla  tavoin  (sitomalla, 
reikään,  liiteosin).  Tavallisesta  rautakirveestä, 
joka  on  varrenreiällä  varustettu,  eroaa  pronssi- 
kauden keltti  varsiputkellaan  (kuva  2)  tai 
-ruodollaan.  —  Suomalaiset  käyttivät  myöhem- 
mällä rautakaudella  kolmenlaisia  kirveitä:  k  a- 
peateräisiä  (kuvat  3.  5,  7,  8),  p  i  i  1  u-  (kuva 
4)  ja  sotakirveitä  (kuva  C).  Osain  nimet: 
a  kanta  1.  takka,  6  pohja,  c  silmän- 
pielus,  d  sapsa,  e  leuka,  f  palko,  g 
varsiputki.    Kanta-  1.  takkapohjaiset 


My 


kirveet  (kuvat  3,  4)  olivat  käytännössä  ennen  ja 
jiilkeen  v:n  600;  silopohjaisista  olivat  vanhim- 
mat lyhytpohjaiset  (kuvat  5,  6),  joita  seu- 
raavat (v:n  1100  vaiheilla)  kasvaneilla 
silmänpiel  uksilla  varustetut  (kuva  8)  ; 
keskiajan  rajainen  kirves  oli  p  i  t  k  ä  p  o  h  j  a  i- 
nen  (kuva  7);  nykyajan  veistokirves  (kuva  9), 
Havunhakkuuseen  käytetään  pitkäteräisiä  ja  ly- 
hytvartisia havu-  1.  h  a  k  ok  i  r  v  e  i  t  ä.  [Ap- 
pelgren, „Suomen  kirveet  pakanuuden  aikana" 
(Suomen   museo   1897).]  ZJ.   T.   S. 

Kii-vinen  lAnthus),  lintusuku  västäräkkien 
lieimossa.  Pieniä,  kirjavaselkäisiä  lintuja.  Pyrstö 
lyhyempi  kuin  muiden  västäräkkien,  pykälä- 
päinen.  Ulkomuodoltaan  ne  muistuttavat  leivo- 
sia, niiitii  muistuttaa  myös  niiden  tapa  lauLies- 
saan  koliota  ilmaan  ja  samoin  laskeutua  nias. 
Lajirikas  suku.  meillä  5  lajia,  joista  vain  2 
yleistä.  N  i  i  t  t  y-k.  (A.  pratensis)  on  yleinen 
koko  maassa.  Lapissa  ehkä  yleisin,  Sisä-Suomessa 
harvinaisin.  Se  tunnetaan  takavarpaan  pitkästä, 
melkein  suorasta  kynnestä  ja  päältäpäin  ruskean- 
vihreästii  yleisväristä.  Toisella  yleisellä  lajilla 
metsä-k:llä  (A.  trivialisj  on  takavarpaan  kynsi 
koukistunut,  lyhyempi  kuin  itse  varvas.  Ä'äri 
pääitiipiiin  ruskeanmusta,  alta  kellanvalkea,  rinta 
mustatiipläinen.  Harvinaisia  ovat  Lapin  tuntu- 
reilla tavattava  t  u  n  t  u  r  i-k.  (A  cervinus),  me- 
rensaaristossa siellä  täällä  pesivä  I  u  o  t  o-k.  (A. 
ohxcurus)  ja  kerran  satunnaisesti  meillä  tavattu 
Etelä-  ja  Keski-Euroopassa  asustava  k  a  n  g  a  s-k. 
^.4.  caiiipeslris).  —  K:t  asustavat  enimmäkseen 
avoimilla  niittymailla,  rakentavat  pesänsä  ilma- 
han ja  elävät  hyönteisillä.  Heillä  kaikki  ovat 
muuttolintuja;  talvehtivat  Pohjois-Afrikassa.  ks. 
liitekuvaa  Laululinnut.  E.   W.  H. 

Kirvu    (ruots.   Kirvu  s).     1.  Kunta.   Viipu- 


1031 


Kirvunjoki— Kisfaludy 


1032 


rin  1.,  Jiiäsken  kihhik.,  Kirvun  nimisniiesp. ;  kir- 
kolle Sairaina  ja  Inkilän  rautatienasemilta  9  km. 
Pinta-ala  049,:  kni%  josta  viljeltyii  maata  0.458 
ha  (1901).  Manttaalimäärä  öO.so,  talonsnvuja 
1,049,  torpansavuja  93  ja  muita  savuja  560  (1907). 
8,875  as.  (1909);  1,357  ruokakuntaa,  joista  niaan- 
viljelystii  pääelinkeinonaan  harjoitti  988  i,1901). 
577  hevosta  ja  3.562  nautaa  (1908).  —  Kansa- 
kouluja 7  (1911).  Kunnanlääkäri;  apteekki. 
Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia:  Viipurin 
sahaosakeyhtiön  saha  (Inkilässä),  Sairalau  ja 
Kirvunkylän  sahat.  Kirvun  huopatelidas,  Luon- 
nonparantolan. Sairalan  ja  Inkilän  myllyt,  tiili- 
tehdas. —  Huomattavuuksista  mainittakoon 
vastaperustettu  luonnonparantola.  —  2.  Seura- 
kunta, keisarillinen.  Savonlinnan  hiippak., 
Jääsken  rovastik.;  perustettu  Jääsken  kappeli!<si 
1611,  erotettu  omaksi  khrakunnaksi  keis.  käsky- 
kirj.  "/,  1858.  Kirkko,  puinen,  rak.  1815-16,  kor- 
jattu   r873-74.  L.    B-nen. 

Kirvunjoki  1.  Helisevänjoki  on  Vuok- 
sen lisäjoki.  jonka  toinen  haara  alkaa  Salpaus- 
selän sisäpuolelta,  toinen  sen  ulkopuolelta.  Juok- 
sultaan se  on  maan  omituisimpia  jokia.  Läpi 
tämän  maiseman  kulkee  joukko  pitkiä  laak.soja 
luoteesta  kaakkoon.  Näitten  läpi  joen  haarat 
juok.sevat  muodostaen  tällä  lailla  reitin,  jonka 
järvet  yhdistää  murtoviivan  tavalla  järvestä  jär- 
veen juokseva  joki.  Kirvun  haara  juoksee  ensin 
aivan  suoraan  kaakkoon  Kirvunjärven,  Torajärven 
ja  joentapaisen  Juoksenianjärven  kautta.  \'iime- 
mainitun  järven  eteläpäästä  se  taas  virtaa  Kuha- 
jokena  luoteeseen,  yhtyäksensä  Helisevänjoessa 
vastaantulevaan  Kuunjoenhaaraan.  Helisevänjär- 
vestä  on  karttojen  mukaan  kaksi  laskua  Vuok- 
seen, niin  että  kaarenmuotoisen  järven  molem- 
pien osien  ja  Vuoksen  väliin  jää  kaunis  Räisälän 
saari.  K:n  pituus  Räisälän  kirkolta  on  noin  7 
peninkulmaa.  Kuunjoen  haara  on  hiukan  pi- 
tempi. Jokilaaksossa,  erittäinkin  järvien  välillä, 
asutus  on  hyvin  tiheä.  Suuri  liike  on  järvillä, 
mutta  joki  ylimalkaan  ei  ole  kulkukelpoinen. 
Suurin  koski  on  Ala-Killatsunkoski,  330  hevos- 
voimaa. J.  E.  R. 

Kis  ^A-ts7  (unk.),  pieni;  esiintyy  usein  yhdys- 
peräisissä  unk.   paikannimissä. 

Kis,  Janos  [kis  jänos]  (1770-1846),  unk.  kir- 
jailija, luter.  pappi,  v:sta  1812  piispa  (.Sopro- 
nissa).  K:n  kirjallinen  tuotanto  oli  harvinaisen 
runsas  ja  monipuolinen,  käsittäen  teologisia,  kir- 
jallisuushistoriallisia, historiallisia,  esteettisiä  y. 
m.  aineita  sekä  alkuperäisissä  teoksissa  että  kään. 
nöksissä  (m.  m.  Aristoteleen  retoriikka,  Ovidiuk- 
sen  metamorfoosit,  Juvenaliksen  satiirit,  Goethen 
Iphigenia)  ja  mukailuissa.  Ruomattavat  ovatK;n 
„Muistelmat"  (2  osaa  1845-46),  jotka  luovat  valoa 
sen  ajan  kirjallisiin  oloiliin.  (Y.  IV.j 

Kiseleff,  Feodor  (1823-74),  Lahjoittaja,  ru- 
pesi ylioppilastutkinnon  suoritettuaan  liikemie- 
heksi, sai  osakseen  suurta  luottamusta  ja  nimi- 
tettiin jäseneksi  niihin  komiteoihin,  joissa  val- 
mistettiin valtiopäiväesitykset  1862,  rahamuutos 
1865  ja  kymmeny.smittajärjestelmän  käytäntöön 
ottaminen  1874.  Oli  1872  valtiopäivillä  porvaris- 
säädyn  jiisenenä.  Lahjoitti  100,000  mk.  uusmaa- 
laiselle ylioppilasosakunnalle.  —  Hänen  sisarensa 
Aleksandra  K.  (1826-88)  lahjoitti  lähes 
50,000  mk.  erinäisiin  yleishyödyllisiin  tarkoituk- 
siin. O.  Ii. 


Kiselev,  Pavel  (1788-1872),  kreivi,  ven.  ken- 
raali ja  ministeri,  otti  osaa  1812  ja  huomitta- 
valla  tavalla  1828-29  vuosien  sotaan,  jonka  viime- 
mainitun suunnitelmaa  hän  oli  mukana  laati- 
massa. Oli  rauhan  jälkeen  (1829-34)  Moldovan 
ja  \'alakian  liallitusmiehenä,  sitten  valtioneuvos- 
ton jäsenenä.  Tuli  1838  kruunun  tilojen  ministe- 
riksi, missä  virassa  hän  ansiokkaalla  tavalla  val- 
voi kruununtalonpoikain  parasta.  Oli  1856-62  lä- 
hettiläänä Pariisissa.  G.  R. 

Kiseriitti,  väritön,  harmaa  tai  kellertävä,  mo- 
nokliinisesti  kiteytyvä  suolakivennäinon,  kokoo- 
mukseltaan magnesiumsulfaatti,  MgSO,.  ILO.  K. 
kovettuu  vedessä  ja  liukenee  hitaasti.  Sitä  ta- 
vataan Stassfurtissa,  Hallstattissa  ja  Kalus/.issa 
vuorisuolakerrosten  päällä.  Runsaalla  vedellä  kä- 
siteltäessä k.  muuttuu  katkerasuolaksi,  jonka 
valmistukseen    sitä    käytetään.  .'*.    B. 

Kisfaludy  [kisjaludi].  1.  Sandor  K.  (1772- 
1844),  unk.  runoilija,  astui  1793  armeian  palve- 
lukseen, joutui  1796  Milanon  valloituksessa  rans- 
kalaisten vangiksi  ja  vietiin  Provenceen,  josta 
päästyään  vielä  otti  osaa  Reinin-  ja  Sveitsin- 
sotarptkiin  1799.  Eli  .senjälkeen  enimmiikseen 
maatilallaan.  K:n  runoilijamaine  perustuu  pää- 
asiallisesti liiinen  tulisiin  ja  värikkäisiin  sonet- 
teihinsa  ,,Kesergö  szerelem"  („Onneton  rakkaus", 
1801),  joka  yhdessä  „Boldog  szerelem"in  („Onnel- 
linen  rakkaus",  1807)  kanssa  muodostaa  hänen 
kuuluisan  ..Himfy  szerelmei"  („H:n  rakkaudet", 
1820)  runokokoelmansa.  Hänen  runomuotoiset, 
romanttiset  ritaritarinansa  „Reg6k  a  mai^yar 
elöidöböl"  (,, Tarinoita  Unkarin  muinaisuudesta", 
1807)  enensivät  suuresti  hänen  mainettansa.  Draa- 
mankirjoittajana  K.  ei  saavuttanut  menestystä. 
Hänen  kootut  teoksensa  (1847,  6  osaa)  ja  jiilkeen- 
jiiäneet  teoksensa  (1871,  4osaa)  julkaisi  F.  Toldy. 
K:n  kaikki  teokset  julkaisi  Angyal  (1893,  8  osaa). 

2.  KfiroIyK.  (1788-1830),  edellisen  veli,  unk. 
kirjailija,  otti  upseerina  osaa  Italian-  ja  Saksan- 
sotaretkiin,  eli  senjälkeen  Wienissä  maalaajana 
ja  muutti  1817  Budapestiin  asumaan,  jossa  aluksi 
sai  kärsiä  paljon  puutetta.  Jo  1809  hän  oli  kir- 
joittanut „A  tat.lrok  Magyarorszägon"  („Tntaari- 
laiset  Unkarissa")  näytelmänsä,  joka  kuitenkin 
vasta  1818  sattui  pääsemään  näyttämölle,  ensin 
eräässä  maaseutukaupungissa,  senjälkeen  heti 
myös  pääkaupungissa.  Kappaleella  oli  suuri  me- 
nestys ja  K:n  tulevaisuus  oli  turvattu.  Hän  kir- 
joitti draamoja  ja  huvinäytelmiä  toisen  toisensa 
perästä,  ja  kohosi  parissa  vuodessa  Unkarin 
huomatuimmaksi  kirjailijaksi.  K:n  draamoista 
on  „IriSne"  (1820)  paras.  Paljoa  nierkillisem- 
mät  ovat  kuitenkin  hänen  huvinäytelmänsä, 
joissa  hän  mestarin  kädellä  kuvailee  oman  ai- 
kansa unkarilaisia  tyyppejä.  Huomattavimmat 
niistä  ovat  ,,A  kfirök"  („Kosijat",  1818),  „A 
pärtiitök"  („Kapinalliset",  1820),  „Csalödftsok" 
(„Pettymyksiä",  1824),  „A  leänyörzö"  („Tytön- 
vartija",  1827)  ja  „S7.eget  szeggel"  („Kova  kovaa 
vastaan",  1828).  Toisellakin  alalla  K.  esiintyy 
tienraivaajana,  nimittäin  humoristisen  n'ivellin 
alalla  (esim.  „Tollagi  Jfinos  viszontagsftgai"  I,  II, 
1823-27,  „Sulyosdi  Simon",  1824,  y,  m.).  Hänen 
runoelmistaan  on  „Moliäc.s"  elegia  (1824)  huo- 
mattavin. V.  1821  K.  perusti  kirjallisen  „Aurora" 
kalenterinsa  (l;n  nidos  ilmestyi  1822),  joka  on 
saanut  unk.  kirjallisuuden  historiassa  suuren 
merkityksen   sen   kautta,   että   ajan   parhaimmat 


1063 


Kisfaludy-seura — Kiskotyyppi 


]a34 


kirjalliset  kyvyt  kokoontuivat  sen  ympärille  ja 
että  uuden  kansnllis-romauttisen  suunnan  par- 
haimmat tuotteet  siinä  ilmestyivät.  „Auroraa" 
K.  toimitti  kuolemaansa  saakka.  Nilytelmissiiän 
ja  novelleissaan  hän  kansallisin  aihein  tuo  n  y  k  y- 
ajan  elämän  kirjallisuuteen  ja  hävittää  näin 
sen  kuilun,  mikä  unk.  kirjallisuudessa  oli  syn- 
tynyt elämää  ja  kirjallisuutta  toisistaan  erotta- 
maan. Täten  K;sta  tuli  uuden  kirjallisen  kehitys- 
kauden perustaja.  K:n  kirjallinen  j-stäväpiiri 
perusti  hänen  kuoltuaan  K.-s  e  u  r  a  n  (ks.  t.l. 
K:n  koottujen  teosten  julkaisuista  on  Bän6i:zi'n 
toimittama    (1893.    6   osaa)    paras.  V.    IV. 

Kisfaludy-seura  [kisfaludi-J  (unk.  Kisfaiudy- 
tärsasäg),  1836  runoilija  K.  Kisfaludyn  (ks.  t.) 
muistoksi  perustettu  kaunokirjallinen  seura  Bu- 
dapestissä. Seura  antaa  vuosittain  palkintoja 
ansiokkaista  kaunokirjallisista  tuotteista,  toimit- 
taa julkisuuteen  vanhempia  huomattavia  unk. 
kirjallisuustuotteita.  maailmankirjallisuuden  mes- 
tariteoksia sekä  julkaisee  Kisfaludy-tärsasäg  iv- 
könyiei  nimistä  kirjallista  vuosikirjaa.  Vaki- 
naisten jäsenten  luku  on  määrätty  50:ksi. 

(Y.   W.) 

Kisil-Irmak,  vanhan  ajan  H  a  1  y  s,  Vähän- 
Aasian  pisin  (n.  1,000  km),  mutta  liikkeelle  koko- 
naan arvoton  joki,  alkaa  1,800  m  yi.  inerenp. 
lähellä  Kara  Hissaria  ja  laskee,  tehtyään  suuren 
kaaren  lounaaseen,  80  km  Sinopen  itäpuolella 
Mustaan-raereen.  —  Oli  vanhalla  ajalla  itämaisen 
ja   länsimaisen  sivistvspiirin   välLsenä   rajana. 

E.   E.   K. 

Klsinev  [■■njo'f]  (rom.  Kissinou),  Venäjällä 
Bessarabian  kuvernementin  pääkaupunki,  Bykin, 
Dnestrin  sivujoen  varrella,  116,300  as.  (190S), 
joista  n.  '/.  romaanialaisia  ja  '/«  juutalaisia. 
Osaksi  uudenaikaisesti  rakennettu,  suorakatuinen. 
Kreikk. -katolisia  kirkkoja  n.  20,  yli  30  juutalais- 
ten rukoushuonetta,  myös  muilla  uskontokunnilla 
on  temppelinsä.  K:ssa  on  hallinnollisia  keskus- 
virastoja, kauppaoikeus,  maataloudellinen  toi- 
misto, museo,  kirjasto,  ilmatieteellinen  keskus- 
laitos; useita  kymnaaseja,  hengellinen  seminaari; 
monta  sairaalaa.  —  Pääelinkeino  viinin,  he- 
delmäpuitten,  tupakan,  vihanneksien  viljelys, 
viimeaikoina  on  yritetty  myös  silkin  viljelystä; 
mehiläishoitoa  harjoitetaan.  Teollisuuslaitoksista 
huomattavimmat:  makaroni-,  kynttilä-,  tupakka- 
ja  viinatehtaat  sekä  myllyt.  Kauppa  vilkas,  isot, 
yhä  suurenevat  vuosimarkkinat.  K.  on  kuverne- 
mentin tapulipaikka.  josta  tuotteet  (vilja,  viini, 
tupakka,  rasva,  vuodat,  hedelmät  y.  m.)  lähete- 
tään Odessaan  ja  Itävaltaan,  minne  johtaa  rauta- 
tie K:n  kautta.  —  V.  1812  kaupunki  joutui  venä- 
läisten haltuun.  V.  1904  pantiin  täällä  toimeen 
kauheat  juutalaisvainot.  E.   E.    K. 

Kisko.  1.  Kunta,  Turun  ja  Porin  1.,  Hali- 
kon kihlak.,  Kiskon-Suomusjärven-Kiikalau  ni- 
mismiesp. ;  kirkolle  Ko.sken  asemalta  18  km. 
Pinta-ala  231,j  km',  josta  viljeltyä  maata  4,622 
ha  (1901).  Manttaalimäärä  48'/s.  talonsa vuja  73, 
torpansavuja  221  ja  muita  savuja  409  (1907). 
3,019  as.  (1909),  joista  5,i  %  ruotsinkielisiä 
(1900) ;  643  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä 
pääelinkeinonaan  harjoitti  425  (1901).  440  he- 
vosta ja  1.79.5  nautaa  (1908).  —  Kansakouluja: 
3  omaa  ja  yksi  Kiikalan  kunnan  kanssa  yhteinen 
(1911).  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia;  Ori- 
järven kuparikaivokset,  10  sahaa,  1   meijeri  ja  6 


myllyä.  —  Erikoista  huomauttamista  ansaitsevat 
kultalöj-döt  (joita  ensiksi  tehtiin  1910)  Orijärven 
kaivoksissa  ja  muuallakin  K:n  kunnan  alueella 
esiintyvässä  ,,jamesoniitti"-mineraalis8a.  —  His- 
toriallismuistoisia  kartanoita:  Haapanioini  ja 
Mommola.  —  2.  Seurakunta,  konsistorilliiien. 
Turun  arkkihiippak.,  Perniön  rovastik.;  n;aini- 
taan  Pohjanpitäjän  kappelina  jo  1347,  erotittiin 
siitä  omaksi  emäseurakunnaksi  1500-luvun  keski- 
palkoilla; seurakuntaan  on  Suomu.sjärvi  kuulunut 
kappelina.  Kirkko,  puinen,  rak.  1810.  [A.  Björk, 
„Kiinteitä  muinaisjäännöksiä  Halikon  kihlakun- 
nassa" sivv.  62-66  (Suom.  muinaism.-yhd.  aikak. 
VI).]  L.   Unen. 

Kisko,  ratakisko,  rautatiekisko,  teräksestä 
valssattu  erikoismuotoinen  kanki,  joista  kootaan 
rautateiden  raide.  vrt.  Rautatie,  Päällys- 
rakennus.  ./.   Ccn. 

Kiskokoe,  koe,  jolla  tutkitaan  rautatiekiskojen 
kestävyyttä  m.  m.  pudottamalla  määrätty  paino 
kahden  tuen  päällä  lepäävälle  kiskolle  mäilrä- 
tvltä   korkeudelta,     vrt.   P  ä  ä  11  y  s  r  a  k  e  n  uus. 

.'.  V-en. 

Kiskonjatko,  rautatiekiskojen  liitoskohta  rai- 
teessa, vrt.  Rautatie,  Päällysraken- 
n  u  s.  J.  Cön. 

Kiskonjoki  alkaa  kahdella  haaralla,  joista  toi- 
nen tulee  Kiikalasta,  toinen  Sammatista.  Ensi- 
mäinen  haara  on  jokimainen  ja  juoksee  viljel- 
lyssä laaksossa,  toinen  on  reittimäinen  ja  saa 
alkunsa  tavattoman  luonnonihanasta  Enäj.'irvostä 
sekä  muista  pienemmistä  järvistä.  Viimemai- 
nittua sanotaan  myös  Kerkelänjoeksi.  Mole;nniat 
haarat  yhtyvät  pohjoisessa  Kiskossa,  ja  yhtynyt 
joki  laskee  pitkän  ja  kapean  Kiskojärven  pohjois- 
päähän. Tämän  järven  lounaispäästä  K.  taas 
laskee  suurten  viljelysmaitten  läpi  (m.  m.  Kosken 
aseman  ohitse)  muodostaen  m.  m.  Näsinvirran. 
Lähellä  laskemistaan  Finnbyn-lahteen,  se  vastaan- 
ottaa Perniön  joen  pohjoisesta.  Iv:n  pituus  on 
noin  '6  penink.  Sen  koskissa  on  myllyjä  ja 
pieniä  sahalaitoksia.  Sen  kulkukelpoisuus  on  ver- 
rattain huono.  J.  E.  R. 

Kiskonkorotus.  Rautatien  raide  on  kaarros- 
kohdissa  kallellaan  sisällepäin,  jotta  v;iunut 
keskipakoisvoiman  vaikutuksesta  eivät  kaatuisi 
kaarroksessa  kulkiessaan  suurella  nopeudella. 
Uiko-  ja  sisäpuolisen  kiskon  korkeusero  on  kis- 
konkorotus. Se  on  oleva  sitä  suurempi,  kuta 
jyrkempi  kaarre  (kuta  pienempi  kaarteen  säde) 
ja  kuta  suurempi  junien  suurin  kulkunopeus  on. 
vrt.   R  a  n  t  a  t  i  e.  R  a  i  d  e.  ./.   C-en. 

Kiskonlakaisija,  veturin  edessä  oleva  rautai- 
nen auramainen  laite,  joka  lakaisee  syrjään  kis- 
koilla olevat  esineet.  •/.  0-in. 

Kiskonvarsi  on  kapea,  keskimäinen  osa  rauta- 
tiekiskon poikkileikkauspinnassa,  vrt.  Päällys- 
rakennus.  -J.   C-en. 

Kiskotus,  rautatiekiskojen  paikoilleen-pano, 
yhteenliittäminen  ja  kiinnitys  raiteeksi,  vrt. 
Rautatie,  Päällysrakennus.    ./.  C-4n. 

Kiskotusvasara,  iso  vasara  1.  moukari,  jolla 
kiskonaulat  rautatietä  kiskottaessa  lyödään  rfila- 
pölkkyihin.  vrt.  Rautatie,  Päällysraken- 
nus. •/.  C-en. 

Kiskotyyppi  rautatiekiskojen  muotolaji,  ero- 
tellaan ja  määritellään  tavallisesti  kiskon  poikki- 
leikkauspinnan muodon  taikka  kiskon  ])a;non 
mukaan,  vrt.  Päällvsrakennus.     J.  C-en. 


1035 


Kislar  aga — Kissahai 


1036 


Kislar  aga    (turk.),  Turkin   sulttaanin  euniik 
kien  esimies,  joka  itsekin  on  eunukki.      K.  T-t. 

Kisme  (arab.  „osinko"),  turkin  kielessä  k  i  s- 
met.  ilimiselle  edeltäkäsin  määrätty  kohtalo,  jo- 
hon jokaisen  muslimin  tulee  alistua.       K.  T-t. 

Eiss,  Jözsef  /fcis  jOicf]  (s.  1843),  juut;ilais- 
syntvinen  unk.  runoilija,  siirtyi,  toimittuniin 
muutamia  vuosia  Temesvärin  juutal.  seurakuiui;in 
notariuksena,  18S2  Budapestiin.  K:u  cusiniiiiuen 
runokokoelma  „Zsidö  dalok"  (1868)  ei  herättänyt 
erikoista  huomiota.  Mutta  „Simon  Judit"  nimi 
sellä  balladillaan  (1875)  hän  yhdellä  iskulla  tuli 
kuuluksi  kautta  maan.  Balladi-  ja  romanssi- 
runoilijana  K.  onkin  luettava  Unkarin  parliaim- 
piin.  Runokokoelmia:  ,. Runoja"  (1876)  ja  ..Cusia 
runoja"  (1891).  V:sta  1890  „A  het"  („Viikko") 
nimisen  kaunokirjallisen  viikkolehden  toimittaja. 
K:n  runojen  saksannoksia  ovat  julkaisseet  Stein- 
bach   (1886)  ja  Neugebauer   (1887).         (Y.  W.) 

Kissa  (feiis),  petoeläimiin  kuuluva  suku. 
Varvasastujia,  joilla  on  sisäänvedettävät,  terä- 
vät kynnet,  pienet  nystermäbampaat  yläleuassa, 
mutta  muut  poskihampaat  voimalliset,  sahateräi- 
set.  Tunnetuin  kissalaji  on  yli  koko  maapallon 
levinuut  kesy  k  o  t  i  k  i  s  s  a  fF.  domcs(ica^.  Siitä 
ovat  seur.  muunnokset  huomattavimmat:  siner- 
vän- tai  vaaleanharmaa  k  y  p  r  o  s-k.,  s  e  e  p  r  a-k. 
tummanharmaine  tai  mustanruskeine,  juovik- 
kaine  turkkineen  ja  hyvin  suuri,  pitkästä,  puh- 
taan valkoisesta,  keltaisesta  tai  harmaasta  silkin- 
hienosta  karvastaan  kuulu  angorakissa, 
jonka  nahkaa  käytetään  turkiksina.  K.  liikkuu 
ketterästi  ja  kuulumattomasti;  kiipee  helposti 
puihin  terävien  kynsiensä  avulla;  pudotessaan 
se  tulee  aina  jaloilleen  maahan;  ui  myös  hy- 
vin, mutta  ei  mene  vapaaehtoisesti  veteen.  On 
petoeläin;  tappaa  ja  syö  liiiriä,  rottia,  sisiliskoja, 
sammakoita,  lintuja  ja  hävittää  näiden  pesiä, 
mutta  ei  liioin  halveksi  ihmisen  tarjoamaa  koti- 
ruokaa. Villiintyneet  koti-k:t  ovat  pikkulintujen 
kauhistus.  —  K:n  paritteluaika  sattuu  kahdesti 
vuodessa,  maaliskuussa  ja  kesäkuussa.  .55-päi- 
väisen  raskausajan  kuluttua  naaras  synnyttää 
5-6,  joskus  12:kin  sokeata  poikasta,  jotka  vasta 
yhdeksäntenä  päivänä  saavat  näkönsä.  Tämän 
jälkeen  kykenevät  poikaset  leikkimään,  ja  emä 
opettaa  niitä  itse  pyytämään  saalistaan.  Tätä 
k.  vaanii  tarkkaan  ja  väsymättä,  hyökkää  yh- 
dellä hyppäyksellä  sen  niskaan,  puree  kuoliaaksi 
tai  useimmin  rääkkää  sitä  pitemmän  aikaa.  — 
Kotikissa  polveutuu  luultavasti  N  u  u  b  i  a  n  kis- 
sasta (F.  maniculalu),  joka  on  n.  50  cm  pitkä. 
häntä   25   cm,    päältä   kellertävä,    vatsapuoli    vnl- 


Nuabian  kissa. 


Villikissa. 

keahko,  mustaviiruinen;  elää  Pohjois-Af rikassa. 
Kotikissassa  lienee  kuitenkin  myös  metsä-  1. 
villikissan  (F.  caliis)  verta.  Tämä  on  edel- 
listä suurempi,  leveäpäineu,  pitkäkarvainen,  kel- 
lan- tai  mustanharmaa,  selässä  mustat  juovat, 
leuan  alUi  kellanvalkea  pilkku,  häntä  tasapaksu, 
mustahko.  Elää  Ke.ski-Euroopan  metsissä.  —  Jo 
vanhat  egyptiläiset  kunnioittivat  kissaa  pyhänä 
eläimenä,  mutta  kreikkalaisille  ja  roomalaisille 
se  oli  kotieläimenä  tuntematon.  Vasta  4:nnellä 
vuosis.  j.  Kr.  se  alkoi  ilmestyä  kotieläimenä  Ita- 
liaan. —  K:n  sukuun  kuuluvat  myös  leijona 
1.  jalopeura,  tiikeri,  pantteri,  jaguaari, 
p  u  u  m  a.  P.    II. 

Kissaeläimet  (Felidoe),  petoeläimiin  kuuluva 
heimo.  Koko  ruumiin  rakenne  kaunis  ja  sopu- 
suhtainen. Pää  lyhyt  ja  useimmiten  pyöreähkö, 
vartalo  pitkähkö,  raajat  lyhyenlaiset.  Eturaa- 
joissa on  5,  takaraajoissa  4  varvasta.  Leuat  ly- 
hyet, mutta  vahvat.  Kulmahampaat  terävät  ja 
pitkät,  raateluhampaat  suuret  ja  voimakkaat; 
nystermäbampaat  vähäpätöiset,  alaleuan  nys- 
termähammas  useimmin  kokonaan  hävinnyt,  ylä- 
leuan  mitättömän    pieni.     Yleinen    hammaskaava 

Varvasastujia,     kynnet    hyvin    terä- 


0  12  13 

vät,  kaartuneet,  sisäänvedettävät.  Silmäterä, 
joka  suuremmilla  lajeilla  on  pyöreä,  on  pienem- 
millä soikea  ja  pystysuora  sekä  kapenee  päivän- 
valossa hienoksi  juovaksi,  mutta  laajenee  pi- 
meässä melkein  pyöreäksi.  —  K.  ovat  julmia  peto- 
eläimiä, jotka  notkein  liikkein,  kuulumattomasti 
hiipivät  lähelle  saalistaan  ja  sitten  yhdellä  ai- 
noalla hyppäyksellä  sen  tavoittavat.  Useimmat 
kiipeävät  helposti  puihin  ja  voivat  tehdä  kymme- 
nen tai  viisitoista  kertaa  vartaloansa  pitempiä 
hyppäyksiä.  K.  liikkuvat  hämärän  tullen,  jol- 
loin ne  tarkan  kuulonsa  ja  näkönsä  opastamina 
pyydystävät  saalistaan.  K.  jaetaan  kissan 
(FclisJ,  ilveksen  (Lynx)  ja  gepardin 
(Cynailurus)  sukuun.  — •  K.  ovat  levinneet  yli 
koko  vanhan  maailman  ja  Ameriikkaan.  P.  B. 

Kissahai  (Scyllium  catulus)  on  n.  90  cm  pitkä, 
kuuiiiien  ja  laulikeiden  seutujen  merissä  elävä 
rustokala.  K  :11a  on  2  selkäevää  ja  peräevä;  rä- 
pjtyskalvo  silmästä  puuttuu,  samoin  myös  sierain- 
aukkojen  ja  suun  välinen  uurre.  Iho  on  vaalea, 
suurien,  tummien  pilkkujen  peittämä.  K.  on  hy- 
vin ahne  petokala  ja  ahdistaa  etenkin  silliparvia 
kalastajien  vahingoksi.  Liha  on  syötäväksi  kel- 
paamatonta; maksasta  valmistetaan  öljyä.  Kuva 
ks.  Haikalat.  P.  Ii. 


1037 


Kissakoski  — Kisälli 


1038 


Kissakoski,  paperitelidas  siiiiuiiininiiscn,  MUnty- 
hurjuii  reittiin  kuuUivien  I.iekuneen  (liiekon- 
vo(ieii)  ja  Valivajärven  viilissä  olevan  koske»  (pi- 
tuus 1  km,  putouskorkeus  5  m,  keskivedellii  2,000 
hevosv.)  varrella  Hirvensalmessa;  omistaja  O.-Y. 
Kissakoski  a.-b.,  osakepiiiloma  1  milj.  mk. 
Tehdas  joutui  kiiyntiin  1010;  valmistus:  paperia 
3,100  tonnia  1911,  paperimassaa  omaksi  tarpeeksi. 
Valmistuksen  arvo  l,i  milj.  mk.  —  Liikeyliteys 
vesitse  Otavan  satama-asemalle  Savon  radalla. 
Työväestö  120  lienkeii  (1911),  asuu  osaksi  teh- 
taan asunnoissa;  ovat  keskuudessaan  perustaneet 
osuuskaupan.  —  Paitsi  koskea  tehdas  omistaa 
16   tilaa.  E.    E.    K. 

Kissankulta  ks.  K  i  1  1  1  e. 

Kissankäpälä  ks.  A  n  t  e  n  u  u  r  i  a. 

Kissanminttu   ks.    N  e  p  e  t  a. 

Kissansilmä   ks.   Katz enauge. 

Kissapöllö    ks.    Pöllöt. 

Kis-Särmäs  /fctl-surmus/,  kylii  Unkarissa.  Sie- 
beubiir^enissii  Kolozsin  komitaatissa,  jonka  luona 
1911  alkoi  tavattoman  voimakas  maakaasun  pur- 
kaus, arviolta  O.ss  milj.  m'  piiiviissä.  Unkaria 
hallitus  on  ottanut  haltuunsa  kaasulähteen,  josta 
on  aikomus  johtaa  kaasua  Siebenbiirgenin  kau- 
punkeihin ja  Budapestiin  valaistustarkoituksiiu 
käytettäväksi.  (E.  E.  K.) 

Kissingen,  virall.  B  a  d  K.,  kaupunki  Luotois- 
Baierissa.  Unterfrankenin  hallintoalueella;  5,199 
as.  (1905).  Luonnonkauniilla  paikalla  Saale-joen 
varrella.  Hhön-vuoreu  etelärinteellä,  viiniköynnös- 
ja  hedelmäpuu-istutusten  ympäröimänä.  K.  on 
Saksan  enimmin  kiiytettyjä  kylpy-  ja  toipuinis- 
paikkoja.  Sen  hiilihappoisilla,  keittosuolan-  y.  m. 
pitoisilla  lähteillä,  jotka  useissa  sairaustapauk- 
sissa (vatsataudeissa)  ovat  Karl.sb;xdiu  vesiä  te- 
hokkaammat, kiiy  vuosittain  n.  27,000  henkeä. 
Parantolat,  kvlpyhuoneet  y.  m.  ensiluokkaiset. 
Kauppaan  lähetetilän  suuret  miiärät  K:n-vettä. — 
K.  oli  tunnettu  jo  800-luvulla,  kylpypaikkana 
löOO-Iuvulla.  —  V.  18G6  preussilaiset  K:n  luona 
voittivat  baierilaisen  armeian.  V.  1874  täällä 
tehtiin  murhayritys  ruht.  Bismarckia  vastaan 
(muistopatsas).  E.  E.   K. 

Kissoidi  (kreik.  kissos  =  muratti,  ja  eidos  = 
muoto),  kreikkalaisen  matemaatikon  keksimä, 
kolmannen  asteen,  muratinlehden  muo- 
toinen käyrä.  Sen  pisteet  määrätäiin 
seuraavalla  tavalla;  ympyrän  halkai- 
sijan AB:n  (ks.  kuviota)  toisesta  piiäte- 
pisteestä  (Bj  piirretyllä  tangentilla 
CC  :llä  otetaan  mielivaltainen  piste 
E,  joka  yhdistetiiän  A  pistee.seen.  Leik- 
kauspiste kehällä  on  D.  Jana  AM  mitataan  DE 
janan  pituiseksi.  M  on  piste  k  :11a.  K:n  ekvatsioni 
kuuluu:  Tfx^+y') — 2ry--0.  K :11a  on  kaksi  ääret- 
tömiin ulottuvaa  A  kärjen  muodostavaa  haaraa. 
CC  suora  on  k:n  asymptootli.       V.  S:n. 

Kistna  1.  K  r  i  s  n  a.  1.  Joki  Etu-Intiassa,  liih- 
teet  64  km  merestä  Länsi-Ghats-vuorilla,  laskee 
n.  1.280  km  pitkänä  laajan  suistomaan  kautta 
Bengaalin-lahteen.  K.  on  vuolautensa  takia  laiva- 
kululle  kelvoton.  Suistomaa  Ellore-kanav:(lla  yh- 
distetty Godav:iri-jokeen.  Lisäjokia:  Bliima  ja 
Tungabhadra,  jonka  kera  K.  muodostaa  Haida- 
rabadin  etelärajan.  —  Vesialue  251, .360  km^  — 
2.  Piirikunta  Madrasin  presidenttikunnan  koillis- 
osassa, edellisen  suun  ympärillä.  21,748  km",  2,154 
milj.  as.  (1901).  "  E.  E.  K. 


\ 


Kisälli  1.  sälli  (ruots.  gcsiill,  <  saks.  CeHclle, 
toveri),  opiiikiiynyt  palkkatyömies  ammattikunta- 
laitoksen aikana.  Nimi  tuli  .Saksassa  käytilntöön 
15:nnellä  vuosis. ;  Ruotsissa  ja  Iuultav;isti  myös- 
kin Suomessa  vasta  17:nnellä  vuosis.  Suomessa  oli 
amnuittikuntalaitoksen  loppuaikoina  18601uvulla 
k:ksi  pää.semisen  ehtoina  asetusten  mukaan:  3-5 
vuotinen  oppiaika  oppipoikana,  riittävä 
määrii  uskonnollista  tietoa,  auttava  kirjoitustaito 
ja  neljiin  alkulaskuf avan  osaaminen.  Useijninissa 
ammateissa  vaadittiin  sitäpaitsi  erityinen  k  i- 
s  ä  1  1  i  n  ä  y  t  e.  Arvonsa  vahvistukseksi  k.  sai 
lunastaa  k  i  s  ii  1 1  i  t  o  d  i  s  t  u  k  s  e  n. 

K:t  oliviit  mitä  suurimmassa  määrässä  riippu- 
vaisia mestareista.  He  asuivat  ja  söivät  mesta- 
riensa  luona  ja  olivat  heidän  isäntävaltansa  alai- 
sia. K.  ei  saanut  edes  vapaahetkiniiiin  ottaa  suo- 
rittaakseen muuta  työtä  ilman  mestarinsa  lupaa 
eikä  ruveta  muun  henkilön  kuin  jonkun  amtnatti- 
kuntansa  mestarin   palvelukseen. 

Sanuiten  kuin  mestarit  yhtyivät  ammattikun- 
niksi, samaten  kisällit  muodostivat  ammattikun- 
nittain  omia  k  i  s  ä  1  1  i  y  h  d  i  s  t  y  k  s  i  il,  joita 
keski:ijalla  sanottiin  veljeskunniksi.  Yh- 
distyksillä oli  kullakin  oma  ralia.stonsa,  jonka 
säilytyspaikkana  oli  k  i  s  ii  1 1  i  1  a  a  t  i  k  k  o,  sa- 
maten oma  sinettinsä  ja  pokaalinsa.  Laillisia  ko- 
kouksia ei  saatu  pitää  ilman  että  saapuvilla  oli 
kaksi  mestaria,  joista  toinen  oli  yhdistyksen  esi- 
mies (vorstiider).  Muuten  yhdistyk.set  olivat  it- 
senäisiä ja  niillä  oli  omat  virkamiehensä,  joill.a 
Suomessa  oli  nimet :  v  a  n  h  a  k  i  s  ä  1  1  i  (ält- 
gesäll),  laatikkokisälli  (lädgesäll) ,  1  a  a- 
tikkokirjuri  (hldskrifvare),  katsonta- 
kisälli  (omskildningsfresäll)  ja  n  u  o  r  k  i  s  ä  1 1  i 
(unggesiill).  Kisälliyhdistykset,  joilla  alkuansa 
oli  uskonnollinen  luonne,  olivat  keskinäisiil  avus- 
tusyhdistyksiä,  jotka  antoivat  jäsenilleen  sairas- 
ja  hautausapua.  Samall.a  niiden  tarkoituki?ena  oli 
.seurustelun  ylläpitäminen  jäsenten  kesken,  /ninkä 
vuoksi  niiden  kokoukset  päiittyivät  yhteisillä  juo- 
mingeilla.  Kisiilliylidistyksellä  oli  myöskin  tuo- 
miovalta jäsentensä  yli  ensimäisenä  oikeusasteena. 
Tiirkeä  puoli  yhdi.styk.sen  toimintaa  oli  työn- 
välitys, joka  oli  lähei-sessä  yhteydessä  kisälli- 
vaelluksen  kanssa.  Viimemainittu  tapa  joh- 
tui k:ien  halusta  kehittiiä  ammattitaitoansa  ja 
päästä  edullisimmille  työmarkkinoille.  Ruotsissa 
Kustaa  Vaasa  määräsi  kaksivuotisen  vaellusajan 
ja  muutamissa  ammateissa  kehittyi  varsinainen 
vaelluspa  kk  o,  jonka  kuitenkin  vv.  1609  ja 
1720  ammattikunta-asetukset  kielsivät.  Yleisenä 
tapana  kisällivaellus  säilyi  ammattikuntalaitoksen 
loppuaikoihin  asti.  Suomessa  v:n  1842  keis.  asetus 
sitä  rajoitti  myöntiimällii  vaellusoikeuden  ;iinoas- 
taan  hyvämaineisille  kisälleille  ja  niille,  jotka 
nimenomaan  oli  kutsuttu  toiselle  paikkakunu:ille 
työhön.  Vieraaseen  kaupunkiin  tultuaan  vaelta- 
van k:n  tuli  asettua  ammattinsa  kisälliyhdistyk- 
sen  m  a  j  a  1  a  a  n  jossa  yhdistyksen  kokoukset  pi- 
dettiin, minkä  jälkeen  katsontakisällin  tuli 
käydä  amm:ittikunnan  mestarien  luona  kysy- 
mässä hänelle  työtä.  Siinä  tapauksessa  että 
majalaa  ei  ollut,  tuli  ammattikunnan  mestarien 
vanhimman  käydä  tiedustamassa  hänelle  paik- 
kaa jonkun  mestarin  luona.  Ellei  hänelle  voitu 
hankkia  työtä,  oli  hänelle  annettava  apua  mat- 
kansa jatkamiseksi. 

Y'hdistyksiensä  avulla  kisällit  myöskin  saattoi- 


1039 


Kita— Kitchener 


1040 


vat  pontevammin  valvoa  etujansa  mestareihin 
niihdeu.  Tunnettua  onkin,  että  ne  usein  esittivät 
vaatimuksia,  jotka  koskivat  kolitelua,  ruokaa, 
työpalkkoja  ja  työaikaa,  ja  ettii  ne  tarkoituk.^onsa 
saavuttamiseksi  panivat  jo  keskiajalla  toimeen 
lakkojakin.  Jonkun  työpaikan  lakkotilaan  julis- 
tamista sanottiin  sen  „liäpäiseniiseksi".  Erityi- 
sesti herättivät  k: ien  tyytymättömyyttä  mesta- 
rien pyrkimykset  vaikeuttaa  heidän  mestareiksi 
pääsyänsä.  Kun  k: ien  käsityksen  mukaan  k:nä 
olo  oli  oleva  vain  väliaste,  koettivat  mestarit  mo- 
nella tavoin  esim.  ammattikuntain  „sulkemi.sella", 
s.  o.  rajoittamalla  mestarien  lukua,  pysyttää  k:t 
koko  elinaikansa  palkkatyöläisen  asemassa.  Ruot- 
sin valtakunnassa  hallitus,  niinkuin  sen  julkai- 
semista asetuksista  näkyy,  17:nnen  vuosis.  lo- 
pulta lähtien  asettui  tässä  asiassa  yhä  selvemmin 
kisällien  puolelle,  ja  ammattikuntalaitoksen  loppu- 
aikoina oli  mestariksi  pääseminen  verraten  helppo 
asia    ( vrt.  Ammattikunta  ja   Mestari). 

Sen  jälkeen  kuin  v.n  186S  eliukeinolaki  poisti 
ammattikuntalaitoksen  Suomesta,  ei  maassamme 
enää  ole  olemassa  k:ejä  tämän  sanan  entisessä 
merkityksessä.  Voimassa  olevan  elinkeinohun  .''>9 
§:n  mukaan  saattaa  kuitenkin  tehdas-  tai  käsityö- 
elinkeinon  alalla  toimiva  oppilas  saada  kisälli- 
kirjan  (kisällitodistuk.sen),  jos  hän  on  läpikäy- 
nyt sunnuntaikoulun  tai  muun  elinkeinoja  var- 
ten perustetun  oppilaitoksen  tai  muuten  on  hank- 
kinut itselleen  tyydyttävän  taidon  tällaisten  kou- 
lujen oppiaineissa  ja  tekemällään  kisälli- 
näytteellä  osoittaa  ammatissaan  saavutta- 
mansa taidon.  [Ehrström,  „öfversikt  af  det 
finska   skräväsendets   historia".]  J.   F. 

Kita  (fattces),  se  osa  suuonteloa,  joka  välittää 
ruuan  jolitamisen  tästä  ruokatorveen  sekä  samalla 
ilman  kulun  nenäontelosta  henkitorveen.  Sen  etu- 
maisena  rajana  on  kitapurje  kielekkeineen. 

Kitakaari,  se  limakalvon  peittämä,  kaaren- 
tapainen  muodostuma,  joka  ollen  osana  suuonte- 
lon lakea  rajoittaa  sanotun  ontelon  k:n  takana 
olevaa    nielua    vastaan. 

Kitakieleke  (uvula),  kitalaen  keskikohdalta 
alaspäin  riippuva  pieni  kielentapainen  muodos- 
tuma. 

Kitalaki  (palatum),  se  suuontelon  lakena  esiin- 
tyvä osa,  joka  täyttää  hammasrivien  välin  ja  on 
muodostunut  luusta  (p.  durum),  jota  peittää  lima- 
kalvo. Sen  jatkona  taaksepäin  on  kitapurje 
(ks.  t.). 
Kitaluu  ks.  Pääkallo. 

Kitapurje  (velum  palati),  se  kitalaen  taakse  ja 
alaspäin  ulottuva  purjeentapainen  jatko,  joka 
erottaa  nenäontelon  suuontelosta  kantaen  keskellä 
kielekkeen  ja  muodostaen  sivullepäin  kitakaaret. 
Kitara.  1.  ks.  K  i  t  a  r  r  i.  —  2.  {kreik.  kithai ai, 
muinaiskreikkalaisten  suurimmassa  arvossa  pi- 
detty kielisoitin.  K:n  laakea 
kaikupohja  erotti  sen  lyyrasta; 
kielien  lukumäärä  oli  molemmissa 
sama,  alk.  7,  myöhemmin  11.  lv:aa 
käytettiin  etupäässä  laulun  (yksi- 
ääniseen) .säestykseen.  Vasta  „rap- 
peutumisajalla"  (5:nnen  vuosis. 
loppupuolella  e.  Kr.)  kehittyi  tai- 
turimainen k.-soolotyyli.  K.  kuu- 
lui Apollonin,  kuten  klarinetin- 
kaltainen  „aulos''  Dionysoksen 
Kitara.  palvelukseen.  /.    K. 


Kitarri  1.  gitarri  (it.  chitarra,  <  kreik. 
kitha'ra),  alk.  luutunmuotoinen  kielisoitin,  pie- 
nempi kooltansa.  Uudemmalla  ajalla  se  on  mnut- 
tuiiut  ulkomuodoltaankin  erilaiseksi.  Muiuais- 
kreik.  kitarasta  k.  ei  ole  johtunut,  vaikka  se  on- 
kin sen  nimen  perinyt  (Suomessa  sitä  usein 
kuulee  sanottavan  „kitaraksi") .  —  Italiassa  k:ia 
käytetään  mandoliinin  säestimenä.  V:n  1800  vai- 
heilla virisi  etenkin  romaanisissa  maissa  mel- 
koinen kamarimusiikkikirjallisuus,  jossa  k:lla  on 
osansa  muiden  soitinten  yhteydessä,  mitä  moni- 
naisimmissa  eri  soitinten  sommituksissa.     /.  Ä. 

Kitasato,  S  i  b  a  s  a  b  u  r  o  (s.  1856),  jap.  lääkäri 
ja  bakteriologi;  opiskeli  ja  työskenteli  Berliinissä, 
jossa  myöskin  saavutti  professorin  arvon  1SP2. 
Tuli  1896  Sibataan  perustetun  tarttuvien  tautien 
tutkimuslaitoksen  johtajaksi.  K.  on  tunnettu 
jäykkäkouristuksen  (tetanus),  koleran,  kurkku- 
mädän ja  paiseruton  bakteriologiaa  edistävistä 
teoksistaan;  m.  m.  hän  keksi  tetanus-basillin. 
Osan  töistä,  jotka  ovat  hänelle  luoneet  maailman- 
maineen, hän  on  tehnyt  yhdessä  Behringin  kanssa. 

M.  O  Ii. 

Kitatonsilli,  kudokseltaan  nielurisaa  muistut- 
tava kidan  ja  nenäontelon  välisen  kohdan  laessa 
oleva  muodostuma,  joka  sairaloisesti  muuttu- 
neena saattaa  esiintyä  eritjMsenä  kasvannaisen- 
tapaisena  n.  s.  adenoidisena  vegetatsionina.  Täl- 
lai.set  vegetatsionit  esiintyvät  verrattain  usein 
lapsen  iässä,  aikaansaaden  nenäontelon  osittaisen 
tukkeentumisen  ynnä  verenkierron  häiriöitä  lähi- 
tienoissa,  voiden  siten  epäedullisesti  vaikuttaa 
myöskin  lapsen  älyllisiin  ominaisuuksiin.  Hoito 
kirurginen.  il.   O-U. 

Kitchener  [kitsena],  Horatio  Herbert, 
viscouMt  K.  of  Khartoum  (s.  1850),  engl.  soti- 
las ja  hallintomies,  tuli  1871  upseeriksi  insinööri- 
väkeen  ja  otti  1874-82  osaa  Palestiinan  ja  Kyp- 
roksen kartoittamiseen;  palveli  sitten  jonkun 
aikaa  Egyptin  armeiassa,  1886-88  Suakinin  pääl- 
likkönä; "tuli  1888  everstiksi  ja  kenraaliajutan- 
tiksi,  1892  Egyptin  armeian  ylipäälliköksi  (sir- 
dar).  K.  johti  taitavasti  mahdia  vastaan  käylyä 
sotaretkeä  1896-98.  voitti  tämän  joukot  ratkaise- 
vasti Omdurmanin  tappelussa  2  p.  syysk.  1898 
ja  valtasi  Sudanin;  ylennettiin  1896  kenraali- 
majuriksi, korotettiin  sodan  loputtua  Kartumin 
ja  Aspalin  lordiksi  ja  sai  30,000  punnan  suurui- 
sen kansallispalkinnon;  tuli  1899  lord  Robertsin 
esikuntapäälliköksi  buurisodassa,  ja  oli  viime- 
mainitun poistuttua  sotatanterelta  marra.sk.  1900 
kenraaliluutnantiksi  korotettuna  armeian  yli- 
päällikkönä sodan  loppuun  1902.  Englantiin  pa- 
lattuaan K.  korotettiin  kenraaliksi  ja  viscoun- 
tiksi  ja  sai  50,000  punnan  kansallispalkinnon; 
oli  1902-09  ylipäällikkönä  Intiassa,  jossa  järjesti 
sotalaitoksen  uudelle  kannalle;  tuli  1909  sota- 
marsalkaksi ja  Englannin  Välimerenmaiden  sota- 
voimain ylipäälliköksi,  jota  tointa  ei  kuiteukaan 
ottanut   vastaan;    järjesti    1910    Austraalinn    vai- 


1041 


Kitee— Kiteiset  liuskeet 


1042 


tioiften  puolustuslaitoksen  ja  nimitettiin  1011 
Englannin  diplomaattiseksi  edustajaksi  Egyptiin. 
K.  on  nykyajan  etevimpiii  sotapäälliköitä,  suuri 
järjestävä  ja   strateginen   kyky. 

Kitee  (riiots.  K  i  d  e  s).  1.  K  u  n  t  a,  Kuopion  1., 
Liperin  kihlak..  Kiteen  nimismiesp. ;  kirkolle 
Tolimajiirven  a.semalta  27  km  ja  Matkaöelän  ase- 
malta 30  km;  kirkonkylä  on  Kiteenjiirven  länsi- 
rannalla. Pinta-ala  9ö2.i  km',  josta  viljeltyä 
maata  7,481  lia  (1901).  Maatilojen  lukumäärä 
1,020,  mnnttaalimilärä  74.issj,  talonsavuja  1,133, 
torpansavuja  175  ja  muita  savuja  38  (1907). 
13,225  ns.  (1909);  2.619  ruokakuntaa,  joista  maan- 
vilj.  pääelinkeinonaan  harjoitti  2,100  (1901). 
1,323  hevosta  ja  5,761  nautaa  (1908).  -  Kansa- 
kouluja 11  (1911);  Puhoksen  kansanopisto;  Koi- 
vikon karjakkolcoulu.  Kunnanlääkäri;  apteekki. 
SfiSstöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia;  osuusmei- 
jeri (sen  yhteydessä  mylly  ja  saha),  pari  tiili- 
tehdasta ja  useita  yksityisiä  myllyjä  (vrt.  P  u- 
hos).  —  Huomattavia  paikkoja:  ..Pajarinmäki" 
liihellä  kirkonkyläil  ja  lehtikuusinietsä  Koivikon 
tilalla.  —  Historiallisista  muistoista  mainitta- 
koon Pikku  vihan  aikuinen  taistelupaikka 
(10  p.  maalisk.  1742)  nykyisen  pappilan  luona. 
—  2.  Seurakunta,  keisarillinen,  Savonlinnan 
hiippak.,  Ala-Karjalan  rovastik.  Luterilainen 
seurakunta  muodostui  Stolbovan  rauhan  jUlhieen 
(1617);  se  sai  ensimäisen  khran  1631.  Kitee- 
seen on  kuulunut  Rääkkyliin  I.  OravihihJen  kap- 
peli (erot.  1857).  Kirkko,  harmaasta  kivestä,  rak. 
1882-86,  palanut  1887,  uudestaan  valmistunut 
1890.  [J.  Maukonen,  „Muinaisjäännöksiä  Lipe- 
rin kihlakunnassa"  (Suom.  muinaism.-vhd.  aikak. 
IV,  sivv.   158-72).] 

L.    H-neti. 

Kiteenjoki  alkaa  Kiteen  pitäjän  ja  Tohma- 
järven rajoilta  sekä  laskee  Sortavalan  luoua 
Laatokkaan.  Humalajärvestä  laskee  Humalajoki 
Kiteenjärveen  (ks.  t.).  Siitä  Hyypiönjärveen  on 
laskujokena  Salmen  virta.  Hyypiö  on  3  km 
pitkä  ja  keskimäärin  1  km  leveä,  syvimmästä 
paikasta  7.3  m  syvä,  syvyys  keskimäärin  2.7  ra. 
Pohja  mutapohjaa  ja  rannat  viljeltyjä  tai  heinä- 
maila.  Hyypiöstä  K.  laskee  noin  l,s  m  syvyiseen 
rautapohjaiseen  ja  heinärantaiseen  Pitkäänjär- 
veen.  Sitten  seuraa  kaksi  koskea:  Muholan-  ja 
Metsäkoski  (mylly).  Lautakkojärven  ja  n.  9  ra 
syvyisen  hiekka-  ja  rautapohjaisen,  met.särantai- 
sen  Kangasjärven  välillä  ovat  Kattilalamraen  ja 
Jollan  myllyt,  Kangasjärven  ja  Siesmajärven  vä- 
lillä Laraerin-  ja  Siesmau  myllyt.  K:n  yläjuok- 
sun rannat  ovat  yleensä  heinäraaina  ja  pohja 
mutapohjaa.  Tukkeja  kuljetetaan  paljon,  mutta 
veneljikeuteelle  joella  ei  ole  suurta  merkitystä. 
Alajuoksussaan  joki  muodostaa  Niemiskosken  (pa- 
peritehdas) ja  aivan  Hympölänjärveen  laskies- 
saan Tuokslahdenkosken  (paperimassa-  ja  pahvi- 
tehdas). Hympölänjärvestä  vie  Karmalaujoki 
noin  3  km  pitkään,  kapeaan  Liikolanjärveen, 
josta  Laatokkaan  päästään  nykyisin  kahta  reit- 
tiä: 1)  Liikolanjärvestä  Helylänjokeen  (Tohma- 
joen  alimman  juoksun  nimitys)  laskevaa  pientä 
Paussun jokea  myöten;  ja  2)  vasta  1910  tehtyä 
kanavaa  myöten  Airanteenjärveen  ja  sieltä 
Vakkojokea  myöten  Sortavalan  kaupungin  ääressä 
olevaan  Läppäjärveen  (Laatokan  lahteen).  Lii- 
kolanjärven  ja  Helylänjoen  alajuoksua  myöten 
uitetaan   kesä-   ja   heinäkuussa    runsaasti    tukki- 


lauttoja.    K.    on    siis   tavallaan    Tohmajoen    lisä- 
joki    (ks.  t.).    Pituus  n.  7   peiiink.         J.   E.  II. 

Kiteenjärvi  Kiteen  pitiijUssU,  on  n.  11  km 
pitkä  ja  leveimmästä  kohdasta  5  km  leveä.  K:n 
keskimiiäräinen  .syvyys  on  5,«  m,  syvimmilstä  pai- 
kasta 10,1  m;  pohja  on  osaksi  muta-  tai  rauta- 
raalmipohjaa;  rannat  ovat  enimmäkseen  vilje- 
lyksinä tai  heinämaina.  K:ssä  on  vain  2  >,;!arta: 
„Selkäsaaret"  ja  „Lehraänmaha".  Kaloja  saa- 
da;in  enimmän  ahvenia,  haukia,  särkiä  ja  lah- 
noja, (ks.  Kiteenjoki.)  K:n  rannalla  on 
Kiteen  kirkko.  Kiteen  osuusmeijeri  sekJi  saha, 
sirkkeli  ja  höyläyslaitos.  Seutu  on  san,<;en  ti- 
heästi asuttua.  >Iaantie  Kiteeltä  kaakkoon  kul- 
kee kapeata,  Pajarinmäeksi  sanotun  harjun  rin- 
nettä pitkin,  K:n  ja  Hyypiön  välillä.     J.  E.  K. 

Kiteen  tuomiokunta  käsittää  seur.  käräjä- 
kunuat:  1.  Kitee;  2.  Rääkkylä;  3.  Kesälahti; 
4.  Kerimäki  ja  Enonkoski;  5.  Savonlinn:i.  Vii- 
purin hovioikeuden  alainen.  L.  ll-iiin. 

Kiteinen  on  sellainen  aine,  jolla  on  kide- 
rakenne, mutta  ei  kehittynyttä  kidemuotoa.  Täi 
laisiksi  muodostuvat  aineet  kiteytyessään  sillä 
tavoin,  että  aluksi  syntyneet  kiteet  kasvaessaan 
tulevat  koskettamaan  toisiaan  ja  menettävät 
muotonsa.  Näin  käy  kun  sula  aine  jähmettyy 
kiderakent«iseksi  sekä  kun  ainetta  nop''.isti  las- 
keutuu liuoksesta.  Kiteisiä  kivennäisraassoj.i  ovat 
useimmat  magmavuorilajit,  kaikki  kiteiset  lius- 
keet sekä  n.  s.  kemialliset  sedimentit  ^esim.  gra- 
niitti,  gneissi,   vuorisuola).  P.    K. 

Kiteinen  kalkkikivi  ks.  Kalkkikivi. 

Kiteiset  liuskeet,  ne  vuorilajit,  jotka  ovat 
saaneet  nykyisen  asunsa  vuorenpoimettumisen 
yhteydessä  olevien  voimien  1.  metamorfismin 
vaikutuksesta,  oltuaan  alkuaan  joko  eruptiivi- 
vuorilajeja  tai  sedimenttejä.  Näiden  kahden  ryh- 
män rinnalla  k.  I.  ovat  vuorilajien  kolmas  pää- 
ryhmä. Ne  ovat,  niinkuin  nimi  ilmaisee,  kiteisiä 
ja  liuskeisia.  Yksityiset  kiteiset  kivennäisrakeet 
ovat  useimmiten  asestaraattomin  silrain  nähtäviä, 
vain  harvat  liuskeet  ovat  tiiviitä.  Liuskeisuus 
merkitsee  sitä,  että  levymäiset,  pitkulaiset  tai 
linssimäiset  ainekset  ovat  järjestyneet  yhden- 
suuntaisiksi. Milloin  tällaisia  aineksia  ei  ole, 
saattaa  liuskeisuus  olla  hyvin  epäselvä,  vieläpä 
puuttuakkin  (esim.  kiteinen  kalkkikivi) .  Toi- 
sissa tapauksissa  se  on  epäselvä  siitä  syystä,  että 
aineksien  yhdensuuntainen  järjestyminen  on  epä- 
täydellinen (pilsteisyys,  esim.  graniittigneissi). 
Viimemainitut  ovat  liuskeitten  ja  muitten  vuori- 
lajien  rajalla.  —  Kokoomukseltaan  kaikki  k.  1. 
ovat  eruptiivi-  tai  sedimentti-vuorilajien  kaltai- 
sia, mikä  johtuu  siitä,  että  ne  eivät  metaraorfis- 
mi.ssa  ole  mainittav.asti  raenettäneet  tai  saaneet 
lisää  aineita,  vaikka  ainekset  ovat  saattaneet 
täydellisesti  kiteytyä  uudelleen.  Liuskeitten  ai- 
neksina esiintyvät  useimmat  eruptiivivuori- 
lajeissa  ja  sedimenteissäkin  tavattavat  kivennäi- 
set. Koska  kustakin  vuorilajista  saattaa  syntyä 
lukuisia  erilaisia  k:iä  l:ita  sen  mukaan,  minkä- 
laisissa olosuhteissa  metamoriismi  tapahtuu,  niin 
näraä  vuorilajit  ovat  erinomaisen  vaihtelevia. 
Seuraavalla  sivulla  olevassa  taulukossa  raainitaan 
vain  tärkeiraraät  päämuodot. 

Kiteisliuskeiset  vuorilajit  ov.it  erittäin  yleisiä 
maapallon  kaikissa  osissa,  ja  niitä  näyttää  olevan 
sitä  runsaammin,  mitä  syvempiin  maankuoren 
osiin  tullaan.    Varmuudella  oletetaan,  että  koko 


1043 


Kitelä— Kitka 


1044 


Kiteisiä  liuskeita 

Kokoomuksellaan  vasimivia 
erupiil\j-    tai   sedimentti- 
Tuorilajpja 

Gneissit 

1  Graniitti 

1  Arkoosihiekkakivi 

Eiilleliiiske  ja  - 
fylliini 

SaTikivi 

Kvansiilit                                     Hirkkakivi 

Amr.boli.tti  ja                           G„bb„ 
fklugiiiti 

Amfiboliliuske.   kloriittiliiis 
ke.    talkkiliuske.    serpen- 
iiiDikivi 

Peridotiitti 

Kiteinen  kalkkikiri 

Sedimentiinen  kalkkikivi 

Kiteiset  rautamalmit 

Sedimenttiset  ja 
eriiptii%iRet  rautamalmit 

maankuoressa  on  sedimenttien  alustana  yksin- 
omaan liuskeista  ja  eruptiivisista  syvävuori- 
lajeista  muodostunut  kerros.  Tästii  esiintymis- 
tavasta johtui  se  vanhempien  geologien  käsitys, 
joka  vielä  viime  vuosisadan  jälkipuoliskolle 
saakka  oli  vallitsevana,  että  k.  1.  yleensä  olisivat 
maan  vanhimpia  muodostumia.  Toiset  pitivät 
niitä  itse  maapallon  ensimäisen  jähmettymis- 
kuoren  jäännöksinä,  toiset  taas  arvelivat  niiden 
olevan  nykyisistä  poikkeavissa  olosuhteissa  syn- 
tyneitä, alkuajan  kuuman  ja  liuenneista  aineista 
kyllästytetyn  meren  pohjalle  asettuneita  sedi- 
menttejä. Kaikki  k.  1.  luettiin  alkuvuoreen,  millä 
tarkoitettiin  sellaisia  muodostumia,  jotka  ovat 
vanhemmat  kuin  mitkään  fossiileja  sisältävät 
kerrostumat.  Mutta  sitten  löydettiin  Skandinaa- 
vian  tuntureista  ja  Alpeista  k:stä  hstakin  eliöi- 
den jiiännöksiä  ja  nämä  tunnettiin  samanikäi- 
siksi kuin  toisista  seuduista  muuttumattomista 
sedimenteistä  löydetyt,  siis  alkuvuorta  nuorem- 
miksi. Sitäpaitsi  k:ssä  l:ssa  joskus  tavattiin 
sedimenttien  tai  magma-vuorilajien  rakennepiir- 
teitten  jiiännöksiä,  ja  aina  nälitiin,  että  liuskei- 
set  muodostumat  samalla  ovat  poimettuneita. 
Vähitellen  kävi  selväksi,  että  liuskeisia  ovat 
kaikki  ne  muodostumat,  joita  vuorenpoimettu- 
minen  on  kohdannut.  Poimettumisen  ja  liuskei- 
suiiden  yhteys  on  niin  ilmeinen,  että  nyt  tiede- 
tään poimuvuoria  joskus  olleen  kaikkialla,  missä 
k:iä  l:ita  tavataan,  vaikka  seutu  nykyään  olisi 
tasaistakin.  Näin  on  Suomen  vuoriperän  laita, 
jossa  juuri  k.  1.  ovat  suurimpana  osana.  (vrt. 
Metamorfismi  ja  Poimu  vuoret.) 

P.  E. 

Eitelä,  kreikkalaiskatolinen  seurakunta  Impi- 
lahden  (ks.  t.)  kunnassa,  kuuluu  Suomen  kreik.- 
katolisen  kirkon  kolmanteen  rovastikuntaan; 
kirkko  Kitelän  kylässä,  12  km  itäänpäin  Iinpi- 
lahden  kirkonkylästä,  ja  rukoushuone  Pitkässä- 
rocnassa;  seurakuntaan  kimlui  v.  1910  3,248 
jä.sentä.  K.  muodostaa  Impilahden  kanssa  yhtei- 
sen Impilahti-Kitelän  kunnan.  L.  Tl-nen. 

Kiteyt3nninen,  kiteiden  muodostuminen  joko 
liuoksesta  tai  sulasta  tilasta,    ks.  Kide. 

Kiteytymisliuskeisuus    ks.    L  i  u  s  k  e  i  s  u  u  s. 

Kiteytynyt  on  kiderakenteinen  aine,  jossa 
kidemuodot  ovat  kehittyneet,  vastakohtana  kitei- 
selle, jolta  muodot  puuttuvat. 


Kithairon,  vuorijono  muinai.sessa  Kreikassa, 
Attikan  ja  T.oiotian  rajalla.  Kreikan  runoudessa 
usein  mainittu  metsästäjä-  ja  paimenelämäa  koto- 
paikka. 

Kitiini,  entomadermi,  aine.  joka  alem- 
missa eläimissä  (äyriäisissä,  madoissa,  hyöntei- 
sissä) muodostaa  yhdessä  eräiden  toisten  ainei- 
den, m.  m.  kalkin,  kanssa  näiden  kovan  ulko- 
kuoren. Typpipitoinen,  väritön,  tavallisiin  liuot- 
timiin  liukenematon  aine.  S.   V.   II. 

Kitka.  1.  Ulkonainen  k.,  vastustus,  joka 
syntyy  kappaleen  liikkuessa  toisen  kappaleen 
pintaa  pitkin.  K.  on  yhtä  suuri  kuin  voima,  joka 
voi  kuljettaa  kappaletta  tasaisella  nopeudella  loi- 
sen vaakasuoraa  pintaa  myöten.  Se  johtuu  toi- 
siaan vastaan  hankautuvien  pintojen  epätasai- 
suuksista ja  niitten  välisestä  adhesionista.  K.- 
vastus  on  sentähden  sitä  pienempi  kuta  sileäm- 
mät  ja  kovemmat  sekä  liikkuvan  kappaleen  että 
alustan  pinnat  ovat.  Ellei  niitten  kesken  adhe- 
sionia  olisi  olemassa  ja  ne  olisivat  täydellisesti 
kovat  ja  sileät,  niin  pieninkin  työntäys  panisi 
kappaleen  liikkeeseen  toisen  vaakasuoraa  pintaa 
pitkin,  jolloin  edellinen  jatkaisi  itsestään  liiket- 
tään tasaisella  nopeudella  herkeämättä.  —  K.  on 
joko  1  i  u  k  u  m  i  s-  t.  v  i  e  r  i  m  i  s-k:aa.  Edellinen 
syntyy,  kun  liikkuvan  kappaleen  sama  pinta 
koskettaa  koko  ajan  alustaa  (kappale  liukuu), 
jälkimäinen  taas,  kun  yhä  uusia  kohtia  kappaleen 
pinnasta  joutuu  alustan  yhteyteen  (kappale  vierii). 
Coulomb  on  (1781)  tutkinut  kummankin  k. -lajin 
sääntöjä  ja  havainnut,  että  k:n  voittami.seksi 
tarvittava  voima  vissien  rajojen  sisällä  on:  1) 
riippumaton  kosketuspintojen  suu- 
ruudesta ja  liikkeen  nopeudesta;  2) 
verrannollinen  toisiaan  vastaan 
hankautuvien  pintojen  kesken  vai- 
kuttavasta kohtisuorasta  pai- 
neesta; sekä  että  3)  v  i  e  r  i  m  i  s-k.  on  kään- 
täen verrannollinen  vierivän  kap- 
paleen läpimittaan.  Ensimäinen  sääntö  on 
oikea,  ellei  pinnoissa  ole  teräviä  kärkiä  ja  särmiä. 
Toiseen  lakiin  nähden  on  huomattava,  että  pinto- 
jen välinen  paine  on  yhtäsuuri  kuin  liikkuvan 
kappaleen  paino  vain  silloin,  kuu  pinta  on  vaaka- 
suora. Muuten  on  kappaleen  paino  jaettava 
kahteen  komponenttiin,  joista  toinen  on  kohti- 
suora pintaa  vastaan,  toinen  yhdensuuntainen 
sen  kanssa.  Edelliseen  k.  on  verrannollinen. 
Kahden  aineen  välisen  k:n  suuruudesta  saa  käsi- 
tyksen, jos  kokeilemalla  laskee,  suuriko  osa  pin- 
tojen kohtisuorasta  paineesta  P  se  voima  F  on, 
joka  voi  ylläpitää  kappaleessa  tasaista  liikettä 
vaakasuoraa  pintaa  myöten.  Tätä  suhdetta  f  sa- 
notaan      aineitten      k. -k  o  e  f  f  is  i  e  n  t  i  k  s  i      1. 

k.-k  ertoimeksi.     Saadaan    kaava    f  =  £.  .   — 

p 

K.  on  suurempi  liikkeen  alkaessa  kuin  sen  kes- 
täessä. Erotus  on  suurempi  pehmeämmille  ai- 
neille, koska  niiden  epätasaisuudet  painuvat 
enemmän  toisiinsa  kuin  kovempien  kappalten. 
Sivelemällä  kosketu-spintoja  jollain  voiteella  ku- 
ten öljyllä,  talilla,  saippualla  j.  n.  e.  k.  suuresti 
pienenee,  koska  silloin  epätasaisuudet  täyttyvät 
J3  ulkonai.sen  k:n  sijaan  astuu  voiteen  sisäinen 
k.  (ks.  alempana).  Muutamien  aineitten  väliset 
liukumis-k. -kertoimet  nähdään  seuraavasta  taulu- 
kosta: 


1046 


Kitkajoki— Kitooni 


1046 


K.-kertoln 

Aino  =  >r  £.3 

3  2.  »2 

Teräs  jiiiitä   vasten    0,0:7         O.ou 

Metalli  metallia  vasten,  kuivat  pin- 
nat,            0,1S  0,18 

pinnat  öljyllä  siveltyinii 0,u  0,07 

Nalikahilina  kuivaa  puuta  vasteu  .  .   0,47  0,»o 
Puu    puuta    vasten    (kuivat    pinnat, 

syyt    yhdensuuntaisina)    0,so  0,3, 

Vierimis-kitkakertoin  on  paljca  pienempi  kuin 
liukumiskitkakertoin.  Edellinen  on  esim.  vaaka- 
suorilla raiteilla  kulkevalle  rautatiejnnalle  vain 
0,001.  Sentiihden  muutetaankin  liukuniis-k.,  missä 
se  käy  päinsii,  vierimis-kiksi.  Niinpä  varustetaan 
pöytien  ja  tuolien  jalat  viilistä  pyörillä,  raskait- 
ten painojen  liikutteleminen  kiiy  helpommaksi, 
jos  ne  asetetaan   teloille  j.   n.   e. 

Koska  vierimis-k.  on  kääntäen  verrannollinen 
vieriviin  kappaleen  halkaisijaan,  niin  esim.  ajo- 
peleissä k.  on  sitä  pienempi,  kuta  korkeam)nat 
pyörät  ovat.  —  Koneissa  menee  paljon  enerj^i.aa 
hukkaan  k:n  voittamiseksi,  mutta  toiselta  puo- 
len k:sta  on  monessa  suhteessa  hyötyä.  Sen  avulla 
voi  esim.  hihnojen  välityksellä  siirtää  vauhtipyö- 
rän liikkeen  toi.selle  pyörälle.  Ilman  k:aa  ei  voisi 
seisoa  eikä  kävellä,  naula  ei  pysyisi  seinässä,  ei 
mikään  esine  käsissä.  —  2.  Sisäinen  k.,  esiin- 
tyy nesteessä  ja  kaasussa  sekä  aiheuttaa  liikkeen 
itsestään  loppumista,  sentähden  että  kerros  han- 
kautuu toista  levossa  olevaa  tai  hiljemniin  liik- 
kuvaa kerrosta  vastaan.  Sisäinen  k. -k  e  r- 
toin  on  nesteen  sitkeyden  mitta.  Sitä  mäiirät- 
täessä  ajatellaan  nesteessä  kaksi  yhdensuuntaista 
1  cm:n  etäisyydellä  toisistaan  olevaa  nesteker- 
rosta,  joista  toinen  on  levossa  ja  toinen  liikkuu 
1  cm: n  nopeudella  sekunnissa.  Syntynyt  vastus- 
tus laskettuna  dyneissä  1  cm'  kohti  on  sisäinen 
k.-kertoin  (C.-G.-S.-järjestelmässji).  Se  on  eri  suuri 
eri  nesteille  ja  suurempi  nesteille  kuin  kaasuille. 
Vedelle  se  on  18°C  lämpötilassa  0,oio«.  Ollen  kaa- 
suille riippumaton  tiheydestä  ja  lisääntyen  nii- 
den lämpötilan  kohotessa  se  on  esim.  vedylle 
0,000002.  U.  l^:n. 

Kitkajoki,  oikeammin  Kitkan  reitti, 
Kuusamossa,  saa  alkunsa  Posiolammesta,  läliellä 
Kemijokeen  kallistuvaa  syvää  Korojoen  laaksoa. 
Varsinainen  K.,  joka  on  Oulankajoen  suurin 
syrjäjoki,  on  Yli-  ja  Alakitkajärvien  laskutie. 
Joki  (Alakitkasta  Oulankaan)  on  30  km  pitkä, 
25-50  m  leveä  ja  sen  vesimäärä  on  n.  21,000 
litraa  sekunnissa.  Joen  putous  on  lähes  100  m. 
Alakitkasta  Juumajärveen  se  on  tyynempi,  mutta 
silläkin  välillä  on  melkoisia  koskia,  kuten 
Iv  ä  y  I  ä  k  o  s  k  i.  Saarikoski  ja  Harja- 
koski,  joiden  lasku  ei  ole  vaaratonta.  Juv.ma- 
järvestä  alkaen  jokilaakso  on  cauon-muoloiaen. 
Jyrkät,  20-80  m  korkeat  kallio-seinät  kohoavat 
uomasta  usein  pystysuorina.  Erittäin  jylhänkauuis 
on  Jyrävänniemen  seutu,  jossa  joki  tekee  komean 
Aallokkokosken  (jossa  on  hiidenkirnuja)  ja 
mahtavan  J  y  r  ä  v  ä  n  k  ö  n  k  ä  ä  n.  —  Kitkajokea 
käytetään,  koskisuudesta  huolimatta,  kulkutienä. 
Pahimmissa  koskissa  täytyy  kuitenkin  taivaltaa. 
Tukkeja  kuljetetaan  nykyjään  suuret  määrät  tätä 


jokea  alas.  Kosket  ovat  harjus-  ja  taimenrikkaita 
ja  sen  tähden  urheilukalastajien  mielipaikkoja. 
K:n  vesireitin  keskusjärvi  on  Ylikitka,  joka  Kil- 
kilösalmen  kautta  laskee  Alakitkaan.  Ylikiikan 
jakaa  pitkä  Ilyväniemi  kahteen  osaan.  Etelä- 
puolella on  Turjanselkä  ja  Luonselkä,  polijois- 
puolella  Vasikkaselkä  ja  Tolvan.selkä.  Ylikitka 
on  4.')  km  pitkä  ja  paikoin  10  km  leveä.  Se  on, 
samoin  kuin  Alakitkakin  saarinen,  matalahko, 
karikkorantainen.  Keskimäiirin  se  on  '310  m 
syvä.  Syvin  hauta  Vasikkavaaran  alla  29  m. 
Ylikitkaan  laskee  idästä  Naatikkajoki  Kuka-, 
Pjliil-  ja  Kuontijiirvestä.  Lännestä  tulee  siihen 
vettä  Posiojärvestä  Ahvensalmen  ja  -kanavan 
kautta.  --  Ylikitkalla  ja  Posiojiirvellä  kulkee  jo 
laiva.  Alakitka  on  20  km  pitkä,  karirnntainen, 
saarinen  järvi.  Se  on,  samoin  kuin  Ylikitka  kala- 
rikas järvi.  Varsinkin  muikkuja,  siikoja  ja 
järvilohia  on  runsaasti.       L.  II :nen.  <t  J.  E.  R. 

Kitkakertoin   ks.   Kitka. 

Kitkakoef fisientti  ks.  Kitka. 

Kitkapyörä  1.  k  i  t  k  a  r  a  t  a  s  ks.  Hankaus- 
p  y  u  r  ii. 

Kitkaratas   ks.   II  a  n  k  a  u  s  p  y  ö  r  ä. 

Kitkatuli,  hieromalla  aikaansaatu  valkea;  väli- 
neinä joko  kaksi  vastakkain  hangattavaa  puu- 
palaa tai  t  u  1  i  s  a  h  a  (m.  m.  kaksi 
bambun  kappaletta:  toisessa  pykiilä, 
toisessa  terävä  särmä,  kuva  1),  tuli- 
napa, pyörivä  kahden  vastakkain  tiu- 
katun patsaan  välissä  (ostjaakit),  tuli- 
pora (käsin  tai  hihnalla  pyöritet- 
tävä). Ilankauskohdan  kytevistä  osista 
sMudaaTi    puti;ilt:ii)i:ill:i    ibitituli    sytyttim» 


i- 


Kuva 


Kitkatulentekijtt  Karjalassa. 

helpo.sti  syttyvään  aineeseen.  Monissa  luonnon- 
kansoissa viritetään  uhrituli  ja 
uudistetaan  ,,ikuinen  tuli"  kit- 
kaamalla.  —  Tässä  yhteydessä  on 
mainittava  dajaakkien  ja  bir- 
malai.sten  tulipumppu  (kuva  2)  : 
toisesta  päästään  suljettu  me- 
talliputki, johon  työnnetään 
tiukka  mäntä,  minkä  alapään 
onteloon  pantu  sytytin  ilman 
puristumisesta   rupeaa   kytemään. 

Kitkerö  ks.  P  i  c  r  i  s, 

Kitooni   (kreik.  khitö'n),  muin.  kreikkalaisilla 
sekä  miesten  että  naisten  käyttämä,  enimmäkseen 


V.   T.   S. 


1047 


Kittel— Kitzberg 


1048 


hihaton  alusvaate,  iliopaita.  toisinaan  ainoa  pu- 
kine. K.  oli  neliskulmainen,  tavallisesti  liinai- 
nen, joskus  villainen  vaatekappale,  joka  käärit- 
tiin vartalon  ympäri;  suljettuun  puoleen  viil- 
lettiin aukko  käsivarsien  varalle,  kun  taas  avo- 
nainen puoli  kiinnitettiin  olan  kohdalta.  Joo- 
nialainen k.  oli  pitkä,  jalkoihin  saakka  ulottuva, 
doorilainen  k.,  joka  5  vuosis:lla  otettiin  käytän- 
töön myös  Ateenassa,  päättyi  polviin.     E.  R-n. 

Kittel,  Kudolf  (s.  1853).  saks.  teologi,  oli 
1879  nuorempana  opettajana  Tubingenin  evank.- 
lut.  seminaarissa,  1881-88  kymnaasin  opettajana 
Stuttgartissa,  kutsuttiin  1888  vakin.  professoriksi 
Breslaun  ja  1898  Leipzigin  yliopistoon.  K:n  run- 
saasta kirjallisesta  tuotannosta  mainittakoon: 
„Die  neueste  Wendung  der  pentateuehischen 
Frage"  (1881-82);  „Gesch.  der  Hebräer"  (I,  1888, 
II,  1892,  myös  engl.) ;  „Die  Anfänge  der  hebr. 
Geschichtsschreibung  im  Alt.  Test."  (1896);  ,.ZuT 
Theologie  des  A.  T."  (1899);  „Prophetie  u.  Weis- 
sagung"  (1899) ;  „Wie  daehte  Israel  in  den 
Tagen  Jesu  von  Jlessias"  (1900)  ;  ,.t'ber  die  Nut- 
wendigkeit  u.  Jlögliehkeit  einer  neuen  Ausgabe 
der  hebr.  Bibel"  (1901);  „Die  oriental.  Au^gra- 
bungen  u.  die  ältere  bibl.  Gesch."  (5:s  pain. 
1908,  myös  engl.)  ;  „Der  Babel-Bibel-Streit  u. 
die  Offenbarungsfrage"  (2:nen  pain.  1903):  ..Bib- 
lip.  hebraica  (adjuvantibus  Beer,  Buhl,  stc", 
(I,  1905.  II,  1906:  2:nen  laitos  1909):  ..Stud.  zur 
hebr.  Archäologie  u.  Religionsgesch."  (1908) ; 
„Gesch.  des  Volkes  Israel"  II  (1909);  „Die  altt. 
VVissensch.  in  ihren  wichtigsten  Ergebnissen" 
(1909,  myös  engl.).  Sitäpaitsi  K.  on  julkaissut 
selityksiä  Jesajaan,  Kuninkaitten  ja  Aikakirjoi- 
hin sekä  Tuomarein  ja  Samuelin  kirjain  ynnä 
Psalmien  saks.  käännökset.  —  V:n  T:n  kritii- 
kissä K.  on  maltillisella,  välittävällä  kannalla. 
Hän  on  alusta  alkaen  vastustanut  useita  n.  s. 
Wellhausenin  koulukunnan  jyrkimpiä  väitteitä,  ja 
hänen  käsityksensä  Israelin  varhaisemmasta  his- 
toriasta ja  uskonnosta  on  useissa  kohdin  saanut 
tukea  ja  vahvistusta  muinaisitämaisista  lövdöistä. 

A.   f'  1'-o. 

Kitti,  aine.seos,  jolla  liitetään  kappaleita  toi- 
siinsa, täytetään  esineissä  olevia  rakoja,  reikiä, 
y.  m.  ö  1  j  y  k  i  1 1  e  j  ä  ovat :  ikkuna-k. :  2  osaa 
liinaöljyvernissaa  ja  25  osaa  liitujauhoja,  ko- 
vettuu pikemmin,  kun  lisätään  sinkkivalkoista, 
l}-ijytuhkaa  tai  mönjää;  mönjä-k.:  1  osa  mönjää 
ja  1  osa  liinaöljyvernissaa,  käytetään  kaasu-  ja 
höyryputkien  tiivisteeksi;  kivi-k.:  lyijyt:ihkaa, 
hiekkaa,  sammutettua  kalkkia  ja  liinaöljyvernis- 
saa. Hartsi-k:t  ovat  ilman  ja  veden  kestäviä, 
mutta  hauraita  eivätkä  kestä  lämpöä.  Näistä 
mainittakoon;  mastiksi-k.:  mastiksin  ja  liinnöljy- 
vernissan  seos;  puu-k.:  sellakan  alkoholiliuos; 
nahka-k.:  guttaperkan  rikkihiililiuos;  metuUi-k.: 
5  osaa  vahaa,  10  hartsia,  3  pikeä,  3  tiilij.iuiioja, 
käytetään  kuumana;  marineliima:  1  osa  kaut- 
sukkia,  12  tärpättiöljyä  tai  petroleumia,  2  asfalt- 
tia tai  sellakkaa,  käytetään  kuumana.  —  Ka- 
seiini- I.  juusto-k.:  kaseiinia,  sammutettua 
kalkkia  ja  vettä  tai  vesilasia.  G  1  y  s  e  r  i  i  n  i-k.i 
glyseriiniä  ja  lyijytuhkaa.  Kumi-k.:  1  osa 
arapikumia,  3  osaa  kipsiä.  Rauta-k.:  100  osaa 
rautaviilajauhoja,  'I,  rikkikukkaa,  0,8  salmi.akkia, 
vettä.  Sulate-k.:  8  osaa  mönjää,  10  poltettua 
booraksia  ja  1  osa  liitua,  käytetään  lasi-  ja  pos- 
liiniastioiden   paikkaami.seen.  V.   L. 


Kittilä.  1.  Kunta,  Oulun  1.,  Lapin  kililak., 
Kittilän  nimismiesp.:  kirkolle  Rovaniemeltä  160 
km.  Pinta-ala  8,056,«  km',  josta  viljeltvä  maat« 
7,383  ha  (1901).  Maatilojen  lukumäärä  3*37,  mant- 
taallmäärä  46. «4s,  talonsuvuja  326,  torpansavuja  11 
ja  muita  savuja  329  (1907).  3,930  as.  (1909),  joista 
suurin  osa  suomenkielisiä,  ainoastaan  30  lappa- 
laista (1910,  kaikki  porolapp.)  ;  661  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  ja  karjanhoitoa  pääelinkei- 
nonaan harjoitti  418  (1901).  460  hevosta,  2,033 
nautaa  (1908)  ja  12,329  poroa  (1907).  —  Kansa- 
kouluja 4  (1911).  —  Apteekki.  Säästöpankki.  — 
Markkinat  joulukuun  puolivälin  vaiheilla.  Puhe- 
lin Rovaniemeltä.  —  Luonnonnähtävyyksistä  nai- 
nittakoon  ennenkaikkea  mahtavat  Pallas- ja  Levi- 
tunturit sekä  kaunis  Immeljärvi.  —  K:n  kerro- 
taan saaneen  nimensä  mahtavasta  ja  vanhasta 
lappalaisesta  Kitti-suvusta.  —  2.  S  e  u  r  a  k  u  u  t  a, 
konsistorillinen.  Kuopion  hiippak.,  Lapin  ro- 
vastik.;  Sodankylään  kuulunut  saarnahnone- 
kunta.  sai  oman  kirkon  1778  ja  määrättiin  kcis. 
käskykirj.  "/,  1825  muodostettavaksi  eri  k.appe- 
lik-si ;  erotettiin  Sodankylästä  omaksi  khra- 
kunnaksi  keis.  käskykirjeellä  "/,  1854.  Kirkko, 
puinen,  r.ak.  1829-31,  korj.  ja  laajennettu  1S8Ö-87. 

L.   Tl-ncn. 

Kittinen,  tavallisemmin  Kitinen,  Kemijoen 
suurimpia  lisä-  ja  latv.ajokia,  kuuluu  saaneen 
nimensä  Kittien  ikivanhasta  lappalaissuvusta. 
K.  on  suureksi  osaksi  Sodankylän  pitäjän 
alueella.  K:n  lähteenä  pidetään  suurta  suota, 
jossa  on  useita  pieniä  järviä,  Kittilän  ])itä- 
jiin  Pekan  talon  yläpuolella.  Pituus  on  yli  20 
peninkulmaa  (Ignatiuksen  muk.  vain  17);  ve- 
neillä kuljettava  melkein  lähteille  asti.  Tärkeim- 
mät lisäjoet  ovat:  Kaikkivaulanen,  jota  pääsee 
Vaulokankaitten  telatulle  veneenvetotielle,  mut- 
kikas Tankajoki,  josta  hyvin  käytetty  tie  vie 
Laanilaan  (..Uuteen  Kultalaan")  ja  siitä  Inariin, 
sekä  myöskin  Muotkataipaleeseen,  Vuotsun  poro- 
lappalaiskylään  ja  Riestojokeen,  molemmat  Posto- 
joet,  joiden  varsilla  on  hyviä  niittymaita,  Sattas- 
joki,  pitkältä  kulkukelpoinen,  pitkä  J^esiöjoki. 
jota  myöten  kuljetaan  Kittilään;  Kelujoki,  jota 
pääsee  suureen  syrjäkylään:  ja  u.seat  pienemmät. 
Itse  K.  ei  pahasti  mutkittele.  Se  on  pitkiä  inat 
koja  jotenkin  vuolas,  mutta  sillä  ei  ole  niin  pa- 
hoja koskia,  ettei  niitä  voisi  laskea.  Pitkin  ran- 
toja on  kievareita,  joista  saa  venekyytejä.  Myös 
polku  vie  pitkin  rantaa  Laanilaan  ja  Kultalaan. 
Siellä  täällä  näkee  pitkin  jokivartta  taloja  vie- 
läpä kyliäkin.  Kansa  elää  karjanhoidolla,  j;i 
kalast.amalla  salojärvistä.  Sodankylän  kirkon- 
kylä, Sattanen,  Petkula,  Aska,  Mattila  ja  Martti 
ovat  suurimmat  kylät.  Paljon  hirsiä  uitetaan 
vuosittain  suurista  kruununmetsistä.  .Myös  talol- 
liset myyvät  ahkerasti  tukkeja  suurilta  palstoil 
taan.  Useat  talot  K:n  rannoilla  ovat  nyt  jou- 
tuneet tukkiyhtiöiden  haltuun.  K.  on  vanhoist:i 
ajoista  ollut  lappalaisten  kulku-  ja  kal.istus- 
väylänä.     [J.  E.   Rosberg.  ..Lappi".]        J.    E.  R. 

Kitukuume  ks.  K  e  u  h  k  o  t  a  u  d  i  n  k  u  u  m  e. 

Kitupellava   ks.    C  a  m  e  1  i  n  a. 

Kitzberg  [kits-J,  August  (s  1885),  Viron 
omintakeisimpia  kaunokirjailijoita,  itseoppinut, 
nyk.  Liivinmaan  kaupunkien  hypoteekkiyhdistyk- 
sen virkailija.  Herätti  jo  nuorena  huomiota  Vi- 
rossa vähän  viljellyn  tunteellisen  sanomalehti- 
pakinan,  sittemmin   novellien   ja   varsinkin    näy- 


1049 


Kiuas— Kiuruvesi 


1050 


lelniiiin  kirjoittajana.  K:n  parliaita  kertomuk- 
sia: historiallinen  ..Maimu''  (1890,  ,, Eesti  kirja- 
meeste  selts"in  palkitsema)  ju  nuoruuden  muis- 
toiiiin  perustuva  lierttainen  maahiiseliimiin  ku- 
vaus „Veli  Henn"  (1901  „Postimeliessä").  K:n 
kertomusten  etuja  ja  liaittoja  on  niiden  villi- 
tön  esitystapa  ja  sanomalehtipakinan  tyyli.  Niiy- 
telmiikirjailijana  K.  kuuluu  Viron  kehittymilttö- 
miin  niiytelmäkirjallisuuden  eturivin  miehiin. 
Hiinen  monista  kappaleistaan  mainittakoon  an- 
siokkaimpina:  ..Punga-Mart  ja  Uba-Kaarel" 
(1903),  ..Tuulte  pöörises"  (1906,  suom.  „Tuiilten 
pyörteessä"),  „Libaluint"  („Ilimissusi",  1911). 
K:n  kappaleet  edustavat  virolaisen  draaman  ke- 
hitystä seuranäytelmäin  asteelta  taiteelliselle 
tasolle.  O.   S. 

Kiuas,  sisäänlämpiävä  kivistä  ja  savesta  tehty 
saunan  ja  pirtin  uuni  (jälkiniiiistä  sanottu  uunik- 
sikin), myöhemmin  myös  löylykivet.  K.  tehdään 
joko  kaventamalla,  s.  o.  laakakivistä  teh- 
dyille reisille  asetetaan  tulipesiin  katteeksi 
8  i  I  m  ä  k  i  V  e  t.  tai  vaivaa  m  alla  1.  salpa  a- 
maila,  s.  o.  reisille  kudotaan  kiilamaisista 
kivistä  holvi  1.  t  u  1  i  k  e  r  t  a.  Suun  yläpuolelle 
asetetaan  tavalli.sesti  isoilko  o  t  s  a  k  i  v  i.  Kylpy- 
kiiikaassa  ovat  päällimäisinä  löyly-  1.  k  i  u  a  s- 


kivet,  mukulat,  musat.  —  Pirtin  kiukaat 
tehtiin  puuarkulle,  lavalle,  jonka  alusta  oli 
tyyssija  kanoille  ja  jonka  etuosa,  usein  pan- 
koksi sanottu,  toimi  niin  istuimena  (villiinpä 
isopankko  makuu-)  kuin  keittopaikkanakin; 
jälkimäinen  oli  matala  kuoppa:  liesi,  hiillos, 
jonka  yllä  pata  riippui  h  aa  h  loista  iks.  t.). 
Leivät  paistettiin  tulipesän  pohjalla,  arinalla. 
Pesän  suun  yläpuolella  ulkoni  otsasta  usein 
1  i  e  s  k  a  k  i  v  i,  joka  esti  liekkiä  leimahtelemasta 
kovin  ylös.  Karjalassa  oli  kiukaan  peräseinän 
puolinen  sivu  luvaslaudoilla  verliottu.  Sa- 
malla puolella  oli  uunin  alustan  jatkona  isluin- 
ja  makuupaikka  k  o  1  p  i  t  s  a,  jonka  kannen 
kautta  mentiin  sillan-alukseen  1.  karsi- 
naan; uunin  yläsyrjää  hiukan  alempau.a  oli 
astuin-  ja  säilytyslauta,  jalkolauta. 

IJ.  T.  S. 
Kiukainen  (ruots.  Kiukais).  1.  Kunta, 
Turun  ja  Porin  1.,  Ulvilan  kihlak.,  Ruran- 
Kiukaisten-IIonkilahden  nimismiesp.;  kirkolle 
Kiukaisten  asemalta  1  km  ja  Panelian  asemalta 
6  km.  Pinta-ala  1C9.J  km',  josta  vilieltyä  aiaata 
5,064  ha  (1901).  Mixnttaalimäärä  SO'/,,,  talon- 
savuja  90.  torpansavuja  1S4  ja  muita  savuja  39 
(1907).  4.301  as.  (1909);  775  ruokakuntaa,  joista 
maanvilj.   pääelinkeinonaan   harjoitti  515    (1901). 


700  hevosta,  2,201  nautaa  (1908).  —  Kansakou- 
luja 5  (1911).  KunnanliiUkiiri  yhteinen  Euran, 
Köyliön  ja  Siikyliin  kuntien  kanssa.  Säilstö- 
parikki.  —  Teollisuuslaitoksia:  3  sahaa,  2  rsuus- 
meijeriä  ja  3  vesimyllyä.  —  K:n  kunnan  alue 
on  m.  m.  tunnettu  erinomaisen  runsaista  kivi- 
kauden löydöistä,  senlisiiksi  on  K:n  kunta  (ynnä 
Harjavalta  ja  osa  Nakkilaa)  Suomen  rikkainta 
pronssikaudenlöylö-aluctta.  Huomattava  on  m.  m. 
suuri  pronssikauden  hautaraunio  „Kaunismiiellii". 
—  2.  Seurakunta.  Turun  arkkihiii)pak.,  Po- 
rin alarovastik.;  perustettu  Euran  emU.seura- 
kuntaan  kappeliksi  lOOO-luvun  lopulla  (..Pane- 
lian" nimellii) ;  mii;ir;itty  Sen.  päät.  "/,  1897  eroa- 
maan omaksi  khra-kunnaksi.  Kirkko,  [luinen, 
rak.  1701.  suurennettu  1S4G  ja  korjattu  perin- 
pohjin 1901.  [K.  Killinen,  „Kiinteit'l  inuinais- 
jäännöksiä  Ulvilan  kihlakunnassa"  (Vet.  soc.  bi- 
drag  tili  kiinned.  om  Finlands  natur  oeh  folk. 
N:o  3:t.  1S80.  sivv.  78-93);  M.  Kauppinen,  ..Uotin- 
mäen  kiviaseiden  tehdaspaikka  Kiukaisissa"  (al- 
bumi ..Suomen  saloilta"  V,  1903).]  —  3.  Ranta- 
t  i  e  n  a  s  e  m  a  Peipohjan-Rauman  rataosall  i,  Pei- 
pohjan  ja  Panelian  viilillä.  34  km  Raumalta  ja 
•297    km    Helsinkiin.  /..    ll-iicn. 

Kiukaisten-Kauttuan  rata.  Pauman  kau- 
punki on  päiittiinyt  (1910)  toiminimi  A.  Ahlströ- 
min :ivusniksell;i  rakentaa  normaaliraileisen 
rautatien  Kiukaisten  asemalta.  Peipolijan-Kaunian 
radan  varrelta.  Pyhäjärven  rannalla  Euran  pitä- 
jässä oleville  Kauttuan  tehtaille.  Rata  on  aiottu 
14  km  pitkiiksi  ja  sen  kustannusarvio  tekee 
449.000  mk.,  josta  toiminimi  Ahlström  suoritt;ia 
200.000  mk.  Senlisiiksi  hankkii  Kaunum  kau- 
punki, jonka  omaksi  rata  tulee,  liikkuvan  ka- 
luston, joka  tulee  maksamaan  n.  99,000  mk.  Rata- 
suunta  tutkittiin  jo  kesällä  1907.  Tie-  ja  vesi- 
rakennusten ylihallitus  on  puoltanut  ratali;in- 
ketta  ja  laatinut  (191 1)  erityisen  ehdotuksen 
radan  myönnytyspiiätök.seksi ;  sen  mukaan  olisi- 
vat m.  m.  työt  alettavat  viimeistään  2  vuoden 
kuluessa   myönnytyksen    antamispäivästä    lukien. 

L.  Il-ncn. 

Kiukiang,  jokisatamakaupunki  Kiinass.i,  Ki- 
anjrsin  maakunnassa  Janctsekiangin  oik.  ran- 
nalla, n.  20  km  Pojang-järvestä;  n.  36.000  ns. 
(1908).  8  km  pitkän  muurin  ympäröimä.  Sa- 
tama avattiin  1861  muukalaisille,  \ienti,  teetä 
ja  posliinituotteita.  kulkee  enimmiikseen  Sangh:iin 
kautta.  K:n  välitön  kauppavaihto  l,i<i  iiiilj. 
mk.    (1908).  E.   K.   K. 

Kiulonjärvi  kansanrunossa  (..Piispa  Henrikin 
surmavirressä")     tarkoittaa    Köyliönjärveä. 

Kiulukka    ks.    E  p  ä  h  e  d  e  1  m  ä. 

Kiurunkannus   ks.  C  o  r  y  d  a  1  1  i  s. 

Kiurut  ks.  Leivoset. 

Kiuruvesi  on  Kiuruveden  reitin  keskusjiii  venä. 
Tiimii  reitti  keräii  vesiä  Kuopion  ja  Oulun  lää- 
nin eli  Savon  ja  Pohjanmaan  viiliseltä  rajalta 
sekä  laskee  Porojiirveen  ja  yhtyy  siis  Iisalmen 
reittiin.  K:n  pinta-ala  on  29  km',  ranuanympii- 
rys  50.»  km,  pituus  15  km  ja  leveys  keskimäärin 
pari  km.  K:stä  on  yhtäjaksoinen  päiisy  aina 
merelle  asti.  K:n  laskujoki,  kaunis  Kiurujoki, 
on  laivakululle  sopiva  ja  hallituksen  toimesta 
kanavoitu.  K:n  suurin  lisäjoki  on  Jylängän- 
joki,  joka  tuo  vettä  Nalännönjärvestä  ja  Os- 
mau-rista  sekä  salojen  laajoista  soista.  K  :n 
yiiipäristö  on  liyvin  viljeltyä,  varakasta  ja  valis- 


lOöl 


Kiuruvesi — Kivekkäät 


1052 


tumitta   seutua,   joskin    irtolais-   ja   loispaljous   ou 
rasituksena.  J.  K.   II. 

Kiuruvesi.  1.  Kunta,  Kuopion  1.,  Iisalmen 
kililak..  Kiuruveden  nimismiesp.;  kirkolle  Iisal- 
men rautatienasemalta  55  km  (talviteitse  35  km) ; 
kirkonkylä  Kiuruveden  luoteispään  riinualla. 
Pinta-ala  1,317,«  km',  josta  viljeltyä  maata  I.i..".94 
ha  (1901).  Maatilojen  lukumäärä  499,  mauituali- 
määrä  39,t:j,  talonsavuja  522,  torpansaviija  ICO 
ja  muita  .savuja  617  (1907).  10,G35  as.  (1909); 
1,720  ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääeliiiki^ino- 
naan  harjoitti  1,594  (1901).  836  hevosta  ja  5,145 
nautaa  (1908).  —  Kansakouluja  13  (14  opclt.) 
(1911).  Kunnanlääkäri;  li.salmen  haara-uptoekki. 
Säästöpankki.  - —  Teollisuuslaitoksia:  Niemiskylän 
ja  kirkonkylän  höyrysahat,  Ryönänjoen  ja  Hauta- 
joen vesisahat,  kirkonkylän  ja  NiemiskyliMi  osuus- 
meijerit. Niemiskylän,  Ryönänjoen,  Hautajoen 
Jylän^'än  ja  Koskenjoen  myllyt,  tiilitehdas  y.  m. 
—  Muinaismuistoja:  ,,Lapinraunioita"  Hauta-  ja 
Kilpijiirven  rannalla.  —  Laivaliike  Iisalmelle 
(Saarikcsken  kanavan  kautta).  —  2.  Seura- 
kunta, keisarillinen,  Kuopion  hiippak.,  Jifal- 
men  rovastik.;  perustettu  Iisalmen  kappeliksi 
1763,  erotettu  omaksi  khra-kunnaksi  keis.  käsky- 
kirj.  %  1862.  Kirkko,  puinen,  rak.  1852,  korjattu 
1892-93.  /..   7/-»CH. 

Kiusiu  [Jcjfisu],  eteläisin  Japanin  neljästä 
pääsaaresta,  35.656  km'.  Muodostaa  liiukiu-saar- 
ten  kanssa  K. -nimisen,  hallinnollisen  kokonaisuu- 
den (43.615  km^  7,7»  milj.  as.  1.  15  %  .Tapanin 
väe.stö.stä  1908),  joka  jakaantuu  8  piiriin:  Naga- 
saki, Sapa,  Fukuoka,  Kumamoto,  Oita.  Mijazaki, 
Kairosima,  Okinava.  —  K.  on  Japanin  osLsta  vnn- 
hoillisimmalla  kannalla.  Piiäelinkeino  on  täällä, 
vielil  enemmän  kuin  muualla  Japanissa,  maan- 
viljelys. Eniten  viljelliiän  riisiä,  ruista  y.  m. 
viljalajeja,  herneitä,  papuja,  tattaria,  bataatteja 
(55%  Japanin  koko  bataatti-sadosta),  hamppua, 
sokeriruokoa  (85  %),  indigoa,  tupakkaa,  teetä. 
Kalastus  on  tärkeä.  Karjatalous  mitätön.  — 
Teollisuus  on  alkuperäistä  käsiteollisuutta  (puu- 
villakanjraspuista  on  täällä  ainoastaan  7,8  %) ; 
posliiniteollisuus  kuuluisa  (Hizen  ja  Satsuma). 
Vuorissa  on  kivihiiltä.  Satamia  useita  mainioita 
(Nagasaki,  Modzi,  Sasabo,  Kagosima) .  Japanilais- 
malli.-ista  purjelaivoista  on  15, s  %,  mutta  h.öyry- 
laivoista  ainoastaan  6,«  fc  K  :11a.  —  Sanomalehtiä 
ja  aikakauskirjoja  ilme.styy  164  (7%).  —  Japa- 
nin historiassa  K  :11a  on  ollut  tärkeä  osa,  sieltä 
on  kotoisin  hallitsijasuku,  sinne  perusti  Frans 
Xaver  ensimäisen  kristityn  seurakunnan  1549, 
siellil  hallitsi  malitava  daimioperlie  .5imazu  ja 
siellä  liihti  ankarin  vastustus  Japanin  euroop- 
palaistuttamista  vastaan,    (ks.  Japani.) 

E.  E.  K. 

Kiuskerit  ks.  Iso  Kalastaja. 

Kivakkakoski,  koski  Oulankajoessa  Vienan- 
Karjalassa,  Kivakkavaaran  (ks.  t.)  äärellä,  n.  2 
km  alapuolella  Vartiolammin  kylää;  Vartiohim- 
miksi  leventynyt  joki  ahtautuu  kosken  niskassa 
50  m:n  levyiseen,  kapeaan  kalliouomaan,  jota 
myöten  syöksyy  alas  valkeana  vaahtona,  malita- 
vasti  jyristen,  suunnaton  vedenpaljous.  K.  on 
Pohjolan  ihanimpia  koskia.  —  K:n  vieressä,  son 
oikealla  puolen  pauhaa  rauhallisempi  P  u  v  a  s- 
koski,  joka  sekin  tuo  vettä  Vartiolammista. 
[,,Karj;ilan  kirja"  I,  sivv.  57-58.]         L.  Il-nen. 

Kivakkatunturi   ks.   Kivakkavaara. 


Ki  vakka  vaara  1.  Kivakkatunturi,  tun- 
turi \'ieuanKarjalassa,  Oulankajoen  oikealla  ran- 
nalla, n.  10  km  Paanajärven  alapuolella,  vastapäätä 
Vartiolammin  kylää.  Korkeudeltaan  (n.  575  m 
yi.  merenp.)  ja  jylhiiltä  kauneudeltaan  K.  on 
tiiysin  Kuusamon  kuuluisain  tunturien  veroinen; 
laaja  ja  ihana  näköala  Oulankajoen  varsille  ja 
yli  Piiäjärven;  koillisella  ilmansuunnalla  näkyy 
Päänuorusen  (ks.  t.)  mahtava  tunturijättilii'nen. 
Keskiyön  aurinko  on  näkyvissä  parin  viikon 
ajat  Juhannuksen  tienoilla.  Tunturin  alla, 
Oulankajoessa,  kuulu  Kivakkakoski  (ks.  t.).  — 
\'uorilajiltaan  K.  on  enstatiittidiabaasia  {jatu- 
lista).  —  K:lle  päästään  nuikavimmin  Paana- 
järveltä  veneellä  Oulankajokea  myöten.  [..Karja- 
lan  kirja"   I,   sivv.   42.   44,   57.]  L.   Tl-ncn. 

Kivalo  on  maamme  pisin,  jokseenkiu  yhtiijak- 
soinen  jonontapainen  vuoriryhmä.  Se  alkaa  pari 
peninkulmaa  Kemistä  koilliseen  ja  kulkee  tähän 
suuntaan  Kemijoen  laaksoon  saakka  noin  Kova- 
niemen  ja  Kemijiirven  keskiviilille.  Sen  pituus 
on  n.  11  peninkulmaa.  Lounaispäässään  se 
ei  ole  kuin  puolentoista  peninkulman  levyinen. 
siinä  missä  Alapenikka  kohoaa  n.  159  m  meren- 
pinnan yläpuolelle,  mutta  itäänpäin  se  menet- 
tää jonomuotonsa  ja  muuttuu  laajaksi  vuori- 
maaksi, joka  täyttää  koko  seudun  Kemijoen  mo- 
lemmin puolin  Hovanientä  olevain  laakso  osien 
välillä.  .Siellä  kohoavat  Tuiskukivalo  ja  Palo- 
vaara 250  m  korkeuteen.  Vuorilaji  on  jatulilaisia 
kvartsiitteja  ja  liuskeita,  mutta  siinä  on  myös 
kalevaisia  vuorilajeja.  Rovaniemen  eteläpuolella 
niikee  jylhiä  rikkipirstoutuneita  kvartsiittivuoria. 
Muuten  on  koko  K  :11a  jylhä  luonne;  huiput  ovat 
suureksi  osaksi  paljaita  ja  kivikon  peittrimiä  ja 
rinteillä  kasvaa  synkkiä  havumetsiä.  Siellä  kuu- 
luu vielä  olevan  melkein  koskemattomiakin  met- 
siä. Kansa  luulee,  että  K:n  vuorten  kätkössä 
on  suuria  aarteita,  ja  vuosittain  kulkee  sata- 
kunta metallienhakijaa  K:n  kaikenlaisesta  riis- 
tasta rikkaisiin  metsiin  kultaa  ja  muuta  hyvää 
vuorista   hakemaan.  J.   E.   Ii. 

Kivalteri  (ruots.  gevaldiger,  <  saks.  Gcralti- 
ger),  ennen  vanhaan  poliisimiehen  nimi. 

Kivatsu  (karj.  myöskin  Kiuvaskoski; 
ven.  Kivats),  koski  Sunujoessa  n.  69  km  luode- 
pohjoiseen  Petroskoin  kaupungi.sta.  K.  ynnä  sa- 
man joen  toiset  valtakosket  Porokoski  ja  Hirvas 
ovat  Aunuksen-Karjalan  huomatuimpia  luonnon- 
kuuluisuuksia.  Putouskorkeus  n.  15  m,  veden- 
voima  n.  26.000  hevosv.  K.  on  pohjoisvenäläis- 
ten matkailijain  lempipaikkoja.  Matka  Petros- 
koista hyvänpuoleisia  maanteitä.  K:u  rannalla 
on  runoilija  Derzavin  kirjoittanut  valtavan 
ylistyslaulun  („Vodopad"  =  vesiputous)  tälle  iha- 
nalle koskelle.  Rannalla  on  .-Meksanteri  II:n 
(toisten  tietojen  mukaan  Nikolai  I:n)  rakennut- 
tama huvimaja,  jossa  matkailija  saa  asustaa, 
omatessaan  siihen  kuvernöörin  lupakirjan. 
f„Karjalan   kirja"   sivv.   49,   50-52,   98.] 

L.    TJ-nen. 

Kivekkäät  on  nimitys,  jota  käytettiin  niistä 
talonpoikaississijoukoista,  jotka  Suuren  pohjan 
sodan  aikana  muodostuivat  Inkerissä  ja  Suomessa. 
Se  johtuu  eräästä  Kivekäs  nimisestä  inkeriläi- 
sestä talonpojasta,  joka  tuli  muita  kuuluisam- 
maksi. Jo  heti  sodan  alussa  oli  Inkerissä  synty- 
nyt tällaisia  joukkoja,  jotka  kävivät  ryö.störct- 
killä    Venäjän    puolella    rajaa    kostaakseen    siten 


I 


1053 


Kivekset— Kivennäinen 


1034 


vecBläisten  toimeenpanemaa  hävitystä.  Kaarle  XII 
antoi  lieille  Uivan  luivittiiä  ja  ryöstiUi  voimainsa 
mukaiin  Venäjän  alueella,  jonka  jolidosta  he  jär- 
jestyivät varsinaisiksi  joukoiksi.  Kun  Inkerin- 
maa oli  joutunut  venäläisten  haltuun,  tavataan 
nfiitä  joukkoja  Suomessa,  mutta  vasta  kreivi  Nic- 
rohtin  toimesta  ne  järjestettiin  täyteen  kunloon 
1711.  Sissit  jaettiin  jalkarakuunain  nimellä  hei- 
dän omasta  keskuudestaan  valittujen  upseerien 
johtamiin  komppanioihin,  joille  kruunu  antoi 
aseet.  Taneli  Luukkoinen  (ks.  t.)  tuli  majuriksi, 
ja  kapteeneja  sekä  apulaisia  olivat  Iisakki  Tillui- 
nen,  Simo  Torakka,  Pietari  Longström  y.  m. 
K.  tekivät  rohkeita  retkiii  polkuja  ja  vesistöjä 
myöten  sellaisille  seuduille,  jotka  jo  olivat  venä- 
läisten vallassa,  ryöstivät  tai  hävittivät  heidän 
muonavarastojaan  tai  tekivät  muuta  tuhoa,  ja 
vielS  senkin  jälkeen  kuin  koko  Suomi  oli  joutu- 
nut venäläisten  valtaan  (1714),  kiertelivät  he 
täällä  esiintyen  ikäänkuin  Kuotsin  vallan  viimei- 
sinä eilustajina.  Mutta  he  olivat  kuitenkin  vaa- 
timuksineen kansalle  rasitukseksi,  ja  venäläiset 
vihasivat  heitä  siihen  määrään,  että,  kun  arveli- 
vat heidän  piileilevän  metsissä,  sytyttivät  ne 
palamaan  tai  kiusasivat  kansaa,  jos  epäilivät 
sen  heitä  suosivan.  K.  O.  L. 

Kivekset    (testcs,    tcsticuli)    uroksen    ja   mies- 
sukupuolen   siementä   valmistavat    rauliaset. 

Kivekäs  ks.  Kivekkäät,  K  ä  r  k  i  s  u  d  d  ja 
Luukkoinen,  Taneli. 

Kivekäs,  Lauri  (alkuansa  Stenbäcl^ 
Gustaf  Laurentius)  (1852-93),  asianajaja, 
politikko;  yliopp.  1872.  lakit.  kand.  1882;  otti 
aikanansa  innokkaasti  ja  vaikuttava.sti  osaa  yli- 
oppilaselämään :  edustajana  porvarissäädyssä  1SS5 
ja  181I1  ajoi  erityisesti  suomalaisuuden  asiaa  ja 
äänioikeusreformia :  tuli  kuuluisaksi,  etevästä 
puhetaidostansa;  oli  naimisissa  näyttelijätär  Ida 
Anlherpin  kniissn. 
Kivenhakkuu  ks.  K  i  v  i  t  e  o  1 1  i  s  u  u  s. 
Kivenlieittokone  ks.  Ballista  ja  Kata- 
pultti. ♦ 

Kivenjalostus,  kiven  muokkaaminen,  hakkaa- 
minen.  kiilliitt;iminen.    ks.   Kiviteollisuus. 
Kivenlouhinta  ks.  Kiviteollisuus. 
Kivenniurskaaja.      kone     jolhv     suuremmista 
kiviliuskoista     muserretaan     pienempiä     murska- 

kiviä   n.   .s.   se- 
peliä eli  Repel- 

kiviä,  joilla 
lasketaan  teitä 
ja  katuja  (vrt. 
Katu),  val- 
mistetaan be- 
tonia y.  m. 
K:ssa  on  vah- 
van rautaisen 
Kivpnmurskaaja.  kehän      sis.ässä 

kaksi  kovalla  teräksellä  päällystettyä  leukaa, 
joista  toinen  on  kiinteä  ja  toisen  panee  vauhti- 
pyörällä varustettu  akseli  purevaan  liikkeeseen. 
Kivet  heitetään  leukojen  väliin  ja  musertuvat 
sepeliksi  ja  kivijauhoksi.  Liikkuvaa  leukaa  \oi- 
daan  asetella  puremaan  kiveä  karkeammaksi 
taikka  hienommaksi.  Leuat  kuluvat  pian  ja  koko 
koneen  tulee  olla  erittäin  vahva  ja  parhaim- 
masta aineesta  tehty  kestääkseen.  Käyttövoimana 
käytetään  sähkö-  taikka  polttomoottoria. 

J.    C-Sn. 


Kivennapa  (ruots.  K  i  v  i  n  ebb).  1.  Kunta, 
Viipurin  1..  .Xyräpään  kililak..  Kivennavan  niniis- 
miesp.;  kirkolle  Kaivolan  asemalta  18  km.  Pinta- 
ala  733,1  knr.  josta  viljeltyä  maata  10,'j58  ha 
(1901);  manttaalimäärä  ä3,«7.  talonsavuja  1..''i36, 
torpansavuja  80  ja  muita  savuja  1,195  (1907). 
.•Vsukasluku  oli  1910  15.080  henkeä,  mutta  kun- 
nassa asui  niistä  vain  14,030,  joista  heistäkin 
1,023  oleskeli  \'enäjiillä.  2.403  ruokakuntaa,  joista 
maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti  1,489 
(lÖOl).  1,583  hevosta,  4,619  nautaa  (1908).  — 
Kansakouluja  21  (31  opett.),  oppilaita  1.200, 
joista  4  kreikkalaiskatol.  (1911).  —  Terijoen 
yhteiskoulu.  Kunnanliiäkäri ;  apteekit  kirkon- 
kylässä ja  Kuokkalassa.  Säästöpankki.  —  Teol- 
lisuuslaitoksia: Kirkonkylän,  Kaivolan,  Lintulan 
ja  Tulokkaan  sahat  sekä  Paavolai.sen  mylly.  — 
Historiallisia  muistoja:  1554  rakennetun,  sit- 
temmin hävitetyn  linnan  jiiännöksiä  (vallihau- 
toja)  Linnamäki  nimisen  kirkkoherranvirkatalon 
alueella.  —  Lintulan  nunnaluostari.  K:n  kunta 
on  viimeaikoina  (samaten  kuin  Uusikirkkokin) 
tullut  suuren  huomion  esineeksi  näitä  koske- 
van Keisarikuntaan-liittämishankkeen  johdosta. 
. —  K:n  kunnasta  on  Terijoki  nyttemmin  eron- 
nut omaksi  kunnaksi,  (ks.  Terijoki.)  — 
2.  Seurakunta,  keisarillinen,  Savonlinnan 
hiippak..  Viipurin  rovastik.:  mainita. in  omana 
seurakuntana  jo  1445:  Terijoki  on  määrätty  eroa- 
maan eri  khrakunnaksi  sen.  päät.  *"/„  1904. 
Kirkko,  puinen,  rak.  180408;  perinpohjin  kor- 
jattu inOO.  L.  Il-iien. 

Kivennuoliaiset  (Acantliopsidce),  särkikaloi- 
hin liittyvä  heimo  pieniä  makean  veden  kaloja. 
Xiillä  on  tasa- 
soukka,  hieno- 
suomuinen 
ruumis,  kuo- 
nossa viiksisäi- 
keitä,  luisen 
kotelon  suo- 
jaama uimarakko.  Ne  oleskelevat  pohjalla  mata- 
lassa vedessä.  Heimoon  kuuluu  kivennuoli- 
aisen (Cobitis)  suku,  johon  luetuilla  lajeilla 
on  silmänalusluissa  yksi  tai  useampia  liikkuvia 
piikkejä.  —  Mutakala  I.  iso  kivennuoli- 
ainen (C.  fossilis)  on  15-30  cm  pitkä,  turama- 
täpläinen  kala,  jolla  on  10  viiksisäiettä;  se  pii- 
lee lammikkojen  pohjamudassa,  osoittaa  suurta 
levottomuutta  ukkosen  edellä,  hengittää  myös  suo- 
lellaan nielemällä  ilmaa  siihen.  Keski-Euroo- 
passa  ja  Venäjällä,  Suomessa  tavattu  vain  Kau- 
dun  pitäjässä  Karjalan  kannaksella.  —  Tav  a  1- 
I  i  n  e  n  kivennuoliainen  (C.  bariatuln)  on 
7-13  cm  pitkä,  liereäruumiinen.  kuonossa  6  joks. 
pitkää  säiettä.  Elää  kivipohjaisissa  purois.sa  ja 
järvien  rannoilla,  yleinen  Suomessa  Ouluun  ja 
Kemijoen  vesistöön  saakka.  Liha  maukas.  — 
Rantaneula  (C.  icenia)  on  7-10  cm  pitkä, 
nauhamaisesti  litistynyt,  aivan  lyhytviiksinen. 
Suomessa  tavattu  vain  Etelä-Karjalassa.  Samoin 
kuin  mutakalaa  pidetään  tätä  ulkomailla  akvaa- 
rioissa sään  ennustajana.  K.   31.   L. 

Kivennäinen  (mineraali),  jokainen  luon- 
nossa syntynyt  epäelimellinen  aine,  joko  alku- 
aine (esim.  kulta,  timantti)  tai  kemiallinen  yhdis- 
tys (esim.  kvartsi,  vuorisuolat).  Luonnossa  ovat 
sangen  yleisiä  myös  n.  s.  isomorfiset  seok.set 
(esim.  plagioklaasi,  ks.  Isomorfisuus),  mutta 


Tavallinen  kivennuoliainen. 


1055 


Kivennäisaine— Kiven  näistiede 


1056 


näitä  ei  ole  pidettävä  itsenäisinä  kivenniiislajnina, 
vaan  eri  k:sten  seoksina.  Muuten  k.  aina  on  niiiä- 
rätty  aine,  niin  että  sen  kokoomuksen  voi  ilmaista 
kemiallisella  kaavalla.  Amorfiset  homoareeniset 
seckset.  sellaiset  kuin  vulkaaninen  lasi,  eivät 
kuulu  k:siin.  Mainittu  määritys  sulkee  vielä 
k:sten  luvusta  elimellisistä  jäännöksistä  synty- 
neet aineet  (esim.  kivihiilen)  sekä  kaikki  keino- 
tekoi.set  tuotteet,  joskin  nämä  saattavat  olla  omi- 
naisuuksiltaan ja  kokoomukseltaan  aivan  samoja 
aineita  kuin  kivennäisinä  esiintyvät  (esim.  luon- 
nollinen ja  keinotekoinen  scoda  tai  pelkkä  kupari). 
Kaikkein  useimmat  k:t  ovat  kiderakenteisia  ai- 
neita ja  esiintyvät  luonnossa  joko  kiteisinä  tai 
kiteytyneinä.  Eri  k:t  eroavat  toisistaan  fysi- 
kaalisilta ominaisuuksiltaan.  Myöskin  kem.  ko- 
koomus on  kullekin  k:Ile  erikoinen,  lukuuuottit- 
matta  lieteromorfisia  aineita,  joilla  on  sama  ko- 
koomus, mutta  erilainen  kidemuoto  ja  muita  omi- 
naisuuksia. Timantti  ja  grafiitti  esim.  ovat  kaksi 
eri  kivennäistä,  vaikka  ne  ovat  kemiallisesti  sa- 
maa ainetta  (liiiltä).  Eri  lajit  kivennäismaail- 
massa  ovat  toisistaan  selvästi  eriävät.  Tosin  iso- 
morfisten  seoskivennäisten  suhteen  erotus  saattaa 
käytännössä  olla  vaikea,  koska  niitten  ominai- 
suudet vaihtelevat  asteettain  niissä  olevien  aineit- 
ten määrän  mukaan,  mutta  kaikilla  puhtailla 
k:sillä  on  määrätyt  ominaisuudet.  —  Tunnetaan 
kaikkiaan  vähän  yli  tuhat  eri  kivennäislajia.  Ai- 
noastaan noin  kahtakymmentiiviittä  tavataan 
suurissa  määrin  yleisimpien  vuorilajien  ainek- 
sina. Noista  harvalukuisista,  vuorilajeja  muodos- 
tavista k:istä  on  siis  viime  kädessä  koko  maan- 
kuori rakentunut.  Kaikkein  levinneimmät  k:t 
ovat  kvartsi,  maasälpä,  kiille,  amfiholi,  pyrok- 
seeni  ja  kalkkisälpä.  Kolmesta  ensinmainitnsta 
on  maankuoren  levinnein  vuorilaji  graniitti  muo- 
dostunut. Sellaiset  k:t,  jotka  eivät  esiinny  vuori- 
lajeja  muodostavina,  ovat  lajiluvultaan  suurena 
enemmistönä,  mutta  määrältään  mitättömät  ver- 
rattuina vuorilajikivennäisiin,  ja  kaikkein  useim- 
mat niistä  ovat  perin  harvinaisia.  Niihin  kuulu- 
vat ihmiselle  tiirkeät  malmikivennäiset.  - —  K:t 
luokitellaan  kemiallisen  kokoomuksensa  mukaan. 
Tärkeimpiä  kivennäismaailmassa  edustettuja 
aineryhmiä  ovat:  alkuaineet,  rikkiyhdistykset 
(ynnä  arsenikki-,  antimoni-  ja  seleeniyhdistyk- 
set),  oksidit  ja  hydroksidit,  halogeeniyhdistyk- 
.set,  sulfaatit,  karbonaatit,  fosfaatit,  arseniaatit 
ja  silikaatit.  Viimemainittuihin  kuuluu  n.  kol- 
masosa kaikista  kiveunäislajeista.  P.  E. 

Kivennäisaine  nimitystä  käytetään  joskus 
merkityksessä  epäorgaaninen  aine.  K. 
siis  on  toista  kuin  kivennäinen. 

Kivennäishapot  k  s.  M  i  n  e  r  a  a  I  i  h  a  p  p  o. 

Kivennäislähteet  ks.  Kivennäisvedet. 

Kivennäisparkitus  ks.  P  a  r  k  i  t  u  s. 

Klvennäissuolat,  mineraalihappojen  metalli- 
suolat. 

Kivennäistiede  1.  mineralogia,  kivennäi- 
siä käsittelevä  tiede.  Se  jakaantuu  yleiseen  ja 
erikoiseen  osaan,  joista  edelliseen  kmiluu  kiven- 
näisten morfologisten,  fysikaalisten  ja  kemiallis- 
ten ominaisuuksien  selvittely  sekä  kivennäisten 
luokittelu,  jitlkimiiiseen  taas  kullekin  nivenniiis- 
lajille  erikoisten  ominaisuuksien  sekä  kivennäis- 
ten synnyn,  leviämisen  ja  esiintymistavan  mää- 
rääminen. K:n  aputieteitä  ovat  kideoppi,  fy- 
siikka ja  kemia. 


Samoin  kuin  meni  muu  luonnontiede,  on  k;kin 
Aristoteleen    alulle    panema.     Hänen    ja    muitten 
vanhan    ajan    oppineitten    kivennäisten    tuntemus 
oli    kumminkin    varsin     rajoitettu.     Plinius    v«n- 
hempi  on  luonnontieteelliseen  teokseensa  koonnut 
sen  ajan  tietomäärän  tiiltiikin  alalta,  mutta  u.seim- 
missa  tapauksissa  ei  hänen  kuvauksiensa  npjulla 
saata    edes     päättää,     mitä   aineita    tarkoitetaan. 
Vanhan    ajan     k:n     tietoja   säilyttivät  ja   jonkun 
verran     kartuttivatkin     keskiajalla     araiii.il.iiset. 
Uudella    ajalla    k.    muiden    lucnnontieteitten    ke- 
ralla elpyi,   saaden   aineistoa  ja  yllykettä  vuori- 
työstä.      Liiiikäri     Georg     Agricolan    154G   julkai- 
sema kirja  „De  natura  fossilium"  on  ensimäinen 
inineraloginen    teos.   jota    saattaa    sanoa    tieteelli- 
seksi.   Siinä  jo  esiintyvät  nykyään   käytännössä 
olevat    kiisitteet     kovuus,     lolikeavaisuus.     kiilto. 
Tästä   lähtien   k:n   kehitys   kiiy   pitkiin   aikaa    rin- 
nan fysiikan  ja  kemian  edistymisen  kanssa.  Ruot- 
salainen   Cronstedt     1758    julkaisemassaan     teok- 
sessa ensi   kerran   ottaa  liilitökohdaksi   kivennäis- 
ten   kemiallisen    kokoomuksen,    sikäli    kuin    sitä 
silloin   tunnettiin.    Kun   sitten   Haliy  oli   keksinyt 
kideopin  peruslain  ja  hän  sekä  Rom^  de  Tisle  lu- 
kuisten   kivennäisten    kidekulmien    mittaamisella 
luoneet  morfologisen   erikoisniineralogian,  s.aaltoi 
tämii  uusi  tieteenhaara  tulla  avuksi  kivennäi.sten 
kemialliselle    tutkimukselle.      Kävi     selville,    että 
mäiirättyä    kidemuctoa    vastaa    määrätty    kemial- 
linen kokoomus.   Klaproth,  Vauquelin  ja  muut  tä- 
män ajan  kivenuäiskemi.stit  analyyseillaan  toden- 
sivat ja  täydensivät  kidemittausten  tuloksia.    Sit- 
ten  A.   G.   \\'erner    (17501817),   joka    k:n   .--amoin 
kuin   geologian    alalla   on    tehnyt   paljon    perusta- 
vaa  työtä,   kehitti    kivennäisten    määrä;imistai)OJa 
suorastaan    havaittavien   tai    lielposti    mitatttuien 
ulkonaisten     ominaisuuksien      (värin,     kovuuden, 
ominaispainon   y.   m.)    perusteella.     Kivenniiisten 
luokittelussa    hänellii    oli    Cronstedt   esikuvana   ja 
kemiallinen    kokoomus    jaoitusperusteena,    joskin 
myös     fysikaalisia     ominaisuuksia    otettiin     huo- 
mioon. —   1800-luvun   alkupuolella  k;ssa   ilmenee 
kaksi  vastakkaista  suuntaa.    Toiset  panivat  pää- 
painon   muoto-ominaisuuksiin,    sen    jiilkeon    kuin 
Weiss    ja    Mohs    olivat    kehittäneet    geometrisen 
kideopin    korkealle    kannalle.     Jälkimäinen    laati 
(1820)     uuden,    vain     ulkonaisiin     ominaisuuksiin 
perustuvan  systematiikan,  jota  hän  nimitti  luon- 
nonhistorialliseksi.     Toista    suuntaa    taas    irdu.sti 
kemisti  Berzelius.    Tämä  jaoitti   (1816)   kivennäi- 
set niissä  olevien   alkuaiiieitten   mukaan,  ja   teki 
itse   keksimiensä,   entisiä   verrattomasti    tiiydelli- 
sempien    menetelmien    mukaan    analyyseja    lukui- 
sista   kivennäisistä.    Joskin    hiin    meni    yksiimoli- 
suuteen  pitäessään  k:ttä  ainoastaan  kemian   haa- 
rana, on   hiilien   töilläiin   kumminkin  mitä  tärkein 
merkitys    myös    k:n    historiassa.     Niistä   aiheutui 
isrmorfisuuden    keksiminen    (Mitscherlich,    1S24). 
Tämä  ilmiö  loi  uutta  valoa  kivenniiisten  muodon 
ja  kokoomuksen  väliseen  yhteyteen  ja  avasi  tien 
sellaisten    kivenniiisten    selittiimi.seen,    joilla    ke- 
miallinen   kokoomus    on    vaihteleva     (isomorfiset 
seokset).    Vliä   vieliikin   on   kemiallinen   kokoomus 
useimmissa  k:n  käsikirjoissa   (esim.  Dana,  Tscher- 
mak)    jaoitusperusteena.     Isomorfiset   .sarjat  ovat 
kunkin  kemiallisen  ryhmiin   (esim.  karbon.iattein, 
sulfaattein  ja  myös  silikaattein)   luonnollisii   ala- 
osastoja, joten  systematiikka  ei  ole  yksipuolisesti 
kemiallinen   (Groth).  —  Varsin  tärkeä  k:n  osa  on 


1067 


Kivennäisvaha — Kivi 


1058 


kivenniiisteii  optillisteu  oiniiniisuiiksien  tutkinii- 
iieu.  Tämä  tieteenhaara  oli  saanut  alkunsa  jo 
ennen  kuin  varsinainen  k.  Erasmus  Bartholin  oli 
1670  keksinyt  kalkkisiilviin  kalitaistaitteisuiiden 
ja  Huygens  oli  sen  osittain  selittänyt  valoaalto- 
teoriansa  avulla.  ISOO-luvun  alussa  Fresnel  laati 
yleisen  kahtaistaitteisuudeu  teorian.  Brewster, 
Biot  ja  Senarniont  selittivät  kaikinpuolisesti  ki- 
venniiisten  optilliset  ominaisuudet.  Ennen  pitkää 
tultiin  niin  pitkälle  erikoisten  valo-omi naisnuk- 
sien  tuntemisessa,  että  voitiin  niitä  kiiyttdä  ai- 
neitten varmoina  tuntcmerkkeinä.  Varsinkin  sen- 
jfilkeen  kuin  Sorby  oli  keksinyt  mikroskoopin 
kSytön  kivennäisten  tutkimise.ssa  ja  tämä  oli  tul- 
lut yleiseksi,  päästiin  kivenniiisten  hienoiinmis- 
takin  rakennepiirteistä  perille,  ja  optillisten 
ominaisuuksien  sekä  kemiallisen  kokoomuksen 
yhteys  kävi  selville.  Lisäksi  huomattiin,  että 
useat  ennen  harvinaisina  pidetyt  kivennäiset 
mikroskooppisen  pieninä  rakeina  ovat  hyvinkin 
levinneitä. 

Erikois-k:n  alalla  ovat  hyvin  lukuisat  tiede- 
miehet työskennelleet.  Kaikkein  huomattavi)npia 
nimiä  ovat:  Gustav  Rose.  Naumann,  Breithaupt, 
Hausmaun.  Des  Cloizeaux.  ja  myöhäisempinä  ai- 
koina M  ichel-Levy,  GrotU.  Tschermak,  Brng^er, 
Dana.  Kivennäisten  synnyn  ja  kehityksen  tut- 
kijoista mainittakoon  Bischof,  Haidinger,  J.  Both, 
Daubrde,  FouquC  ja  Dölter.  Tiissä  on  viime 
aikoina  paljon  käytetty  kokeellista  menetelmä;!: 
kivennäisiä  valmistetaan  keinotekoisesti  ja  tuiki- 
taan olosuhteissa,  jotka  ovat  mahdollisimman  pal- 
jon luonnon  olosuhteitten  kaltaisia.  —  Suomen 
kivennäisten  erikoistutkimuksia  ovat  tehneet  etu- 
päässä Nils  ja  A.  E.  Nordenskiöld  sekä  F.  J.  Wiik. 
[Käytetyimpiä  k:n  oppikirjoja  on:  Tschermak, 
.,Lehrbuch  der  Slineralogie"  (1905),  kiisikirjoja: 
J.  Dana,  „A  system  of  mineralogy"   (1892).] 

P.   E. 

Kivennäisvaha  ks.  M  a  a  v  a  h  a. 

Kivennäisvalkoinen,  permanentti  v  a  1- 
k  o  i  n  e  n.  b  I  a  n  e  f  i  x  e,  hienoksi  jauhettu  ras- 
kas.sälpä  tai  keinotekoisesti  valmistettu  barium- 
sulfaatti  (ks.  t.).  Sillä  on  suuri  kestävyys  ja 
peittämiskyky.  Paitsi  maalivärinä  käytetään  k  :ta 
myöskin  paperiteollisuudessa.  Lisäämällä  k:ta 
paperi   tulee  tiiviimmäksi  ja   raskaammaksi. 

(Edv.   nj.) 

Kivennäisvedet,  terveys  vedet,  ki  venuäis- 
suola rikkaat  vedet,  jotka  saattavat  olla  luonnossa 
verrattain  kuuminakin  (kuumat  lähteet  1. 
termit).  Luonnon  k:ssä  on  tavallisesti  run- 
saasti hiilihappoa.  Nykyään  erotetaan  tavalli- 
sesti kahta  lajia  k:iä:  1)  sellaisia,  jotka  ovat 
syntyneet  atmosfäärivedestä,  kun  se  on  tunkeu- 
tunut maan  sisään,  ja  2)  j  u  v  e  n  i  i  I  i  s  i  a  ve- 
siä, jotka  tulevat  syvemmältä  maan  sisästä  tuli- 
peräisten vaikutusten  synnyttäminä.  Usein  se- 
Ivaantuu  kuitenkin  viimemainittuihin  vesilajei- 
hin.  joissa  tavallisesti  on  runsaasti  radioaktii- 
visia aineita,  myöskin  edellisenlaatuista  kiven- 
näisvettii. 

Keinotekoisia  k:iä  valmistetaan  jäljit- 
telemällä luontaisia,  siis  liuottamalla  veteen  eri- 
laisia kivennäissuoloja  ja  puri.stamalla  lisäksi  ve- 
teen hiilihappoa.  Tavallisimmissa  hiilihaponpitoi- 
sissä  vesissä  (seltterivesi,  soodavesi)  on 
natriumbikarbonaattia  ja  hiilihappoa:  veden  tu- 
lee olla  tislattua  tai  mahdollisimman  puhdasta 
M.    rv.    Painettu  ■  -,  12. 


luontaista  vettä.  Nykyään  valmistetaan  paljon 
keinotekoista  K  a  r  I  s  b  a  d  i  n,  Emsin  y.  m. 
vettä,  samoin  k  a  t  k  e  r  o  vettä  j.  n.  e.  liuotta- 
malla veteen  kivennäissuoloja  samoissa  suhteissa 
kuin  niitä  analyysin  perusteella  on  huomattu 
olevan  luontaisi.ssa  k;ssä.  Keinotekoisia  k:iä 
IIII  valmistettu  jo  uuden  ajan  allista  saakka  (en- 
sin Thurneisser  15G0) ,  mutta  vasta  19:nnen 
vuosis.  alkupuolella  valmistus  alkoi  kellittyä 
teh(lasm;iiseksi.  S.   V.  II. 

Kivennäisvärit  ks.  M  i  n  e  r  a  a  1  i  v  ä  r  i  t. 

Kivennäisöljyt,  öljymäiset,  hiilivetyjä  sisältä- 
vät aineet,  Joita  ei  saada  kasvi-  eikä  eläinkun- 
na.sta.  Näihin  voidaan  lukea  myöskin  tavallaan 
kivihiilistii,  niunihiilistä  ja  bitumiinisista  liuska- 
kivistäkin saadut  öljyt.  Tärkein  kivennäisöljy  on 
vuoriöljy  1.  petroleumi  (nafta),  josta 
valmistetaan  lamppuöljyä,  erilaisia  voiteluöljyjä, 
paraffiinia   y.   m.  S.   V.   H. 

Kivenpiirräntä  k  s.  Kivipaino. 

Kivespussin  vesipöhö  (hydrocccle),  kive.stä 
ympäröivän  seroosi.sen  kalvon  verhoaman  ontelon 
tiiyttyminen  vesimäisellä,  n.  s.  seroosiscU.v  nes- 
teellä. Ilmenee  jotenkin  usein  riisitautisissa  lap- 
sis.sa,  harvoin  täysikasvuisissa.  Tila  ei  ole  vaa- 
rallinen. Hoito:  nesteen  poispäästäminen  hienon 
pillin  kautta  tahi  myös,  erittäinkin  täysika.svui- 
sissa.   Ia:ijemmiilla   opereerauksella.  il.   l^/f. 

Kivespussltyrä,  kohju,  jossa  suolenmutka 
tunkee  kivespussiin,   vrt.  Kohju. 

Kivesvaara,  vuori  Oulujärven  koillispuolella 
Paltamon  pitäjän  alueella.  Kiehimänsuus(a  Vaa- 
laan kulkevan  maantien  pohjoispuolella,  a.  l^ 
km: n  päässii  ensinmainitusta  kylästä;  korkeus 
206   m    yi.    mereiip.  L.    ll-nen. 

Kivettyminen  ks.  Kivettymä. 

Kivettymä  1.  petrefakti.  sellainen  eliön 
tai  eliön  osan  jäännös,  joka  on  muodoltaan  .säilyen 
muuttunut  kivennäisaineeksi  sillä  tavoin,  että 
orgaanisten  aineitten  lahotes.sa  kvartsia,  kalkki- 
sälpää  tai  muuta  „kivetyttäviUi."  ainetta  on  las- 
keutunut niiden  sijaan.  K:t  ovat  yksi  laji  fos- 
siileja   (ks.  t.).  /'.   E. 

Kivetä,  laskea  1.  peittää  kivillä.  Tarkoituk- 
sena on  joko  suojata  meren,  joen,  kanavan,  ojan 
taikka  muun  samantapaisen  vesisäiliön  rantoja 
aaltojen  taikka  virran  syövältä  vaikutukselta 
taikka  muodostaa  kovempi  ja  ke.stävämpi  pinta 
tielle  taikka  kadulle  (kadunlaskos) .  Edelliseen 
tarkoitukseen  käytetään  enimmäksean  suurem- 
pia ja  raskaampia  kiviä,  jälkimäiseen  pienempiä. 

./.  n-en. 

Kivi.  1.  Kaikki  ne  aineet,  joista  kiinteä,  epa- 
elimellinen  maankuori  on  muodostunut,  ks.  K  i- 
vennäinenjaVuorilajit. 

2.  Kalkki-,  fosfori-  ynnä  muista  suoloista, 
muutamissa  elimissä,  niinkuin  virtsarakossa,  mu- 
nuaisessa, sappirakossa  sekä  harvemmin  joilten- 
kuitten  rauhasten  johtotiehyissä  synt3vä  ja  esiin- 
tyvä kiviniuodostus  1.  konkrementti.  Asianhaa- 
rain muk.aan  tällainen  k.  aiheuttaa  erilaisia 
taudintiloja  (lithiatns).  Hoito  enimmäkseen  ope- 
ratiivinen (ks.  K  i  V  i  1  e  i  k  k  a  u  s) ;  myöskin  si- 
sälliset  lääkkeet  saattavat  tulla  kysymykseen, 
osaksi  kivenliuottamistarkoituksessa.  mutta  myös- 
kin sen  aiheuttamien  tuskien  lieventämiseksi. 
Ollen  luonteeltaan  jonkin  yleistaudin  seurauksena 
k.  usein  vaatii  yleishoitoa  ja  varsinkin  parannus- 
lähdevesien   käyttöä   ynnä    ruokajärjestyshoitoa. 


10.".9 


Kivi 


ior.0 


Kivi  (Aptcryx).  K:t  muodostavat  strutsien 
läheisen  untuvakuovien  (AnterygidcEj  heimon. 
Ne  ovat  Uuden-iSeclan- 
uin  nierkillisinipiä  lin- 
tuja. Samoin  kuin  strut- 
sien, ovat  kivienkin  sii- 
vet surkastuneet,  siipi- 
ja  pyrstösulkia  ei  ole 
ollenkaan.  Täysin  ke- 
liitt3'neitä  varpaita  on 
kolme,  takavarpaasta  on 
vain  lyhyt  kynsinivel 
kehittynyt.  Jalat  ovat 
vahvat  ja  nokka  hyvin 
pitkä,  alaspiiin  kaartu- 
nut. Ulkomuodoltaan  ne 
muistuttavat  jonkun  ver- 
ran kuoveja.  Kivit  ovat  yölintuja,  päivisin  ne 
oleilevat  maakoloissa  tahi  puiden  juurien  alla, 
jonne  munivat  2  suurta  munaansa.  5  lajia, 
kaikki  noin  kukon  kokoisia,  synkkävärisiä  lin- 
tuja. Ensimäisenä  tunnettiin  Uuden-Seelannin 
eteläsaarella  elävä  tavallinen  kivi  (A.  aust- 
ralisj.  Pohjoissaarelta  on  kotoisin  toinen  vä- 
hän pienempi  laji  A.  Mantelli,  jonka  useimmin 
näkee   lintukokoelmissa.  E.    W.   S. 

Kivi,    Aleksis    (1834-72),    suom.    kirjailija, 
s.     10    p.    lokak.     1834    Nurmijärven    Palojoella, 
jossa   hänen    isänsä    Eerik 
^    .T\ihana     Stenvall     oli 
_- sr-^S^^^  kj-län   räätäli  ja  asui  pie- 

#**"         ^*  .  nessä     mäkituvassa.     Hä- 

\  iien    äitinsä    Anna    Stiina 

Ilamberg  oli  sepäntytär 
Tuusulan  Nahkelasta.  Koti 
oli  köyhä  ja  räätälin  an- 
siot niukat.  Siitä  huoli- 
niatta  päätettiin  laittaa 
Aleksis,  nuorin  neljästä 
veljeksestä,  koulutielle, 
koska  hänellä  oli  suuri 
lialu  lukemiseen,  mutta 
ei  taipumusta  räätälin 
ammattiin  eikä  maatöi- 
hin. Opittuaan  kotonaan 
ja  pitäjän  kiertokoulu- 
mestarilta  Malakias  Costianderilta  luku-  ja  kir- 
joitustaidon alkeet  hän  tuli  12-vuotisena  Hel- 
sinkiin. Siellä  liän  sai  ensin  ruotsin  kielen  ope- 
tusta eräältä  vanlialta  merimieheltä.  Näin  hän 
valmistui  1847  kaupungin  ala-alkeiskouluun, 
josta  seur.  v.  siirtyi  yläalkeiskouluun.  Tä- 
män koulun  rehtorina  oli  silloin  dosentti  Fr. 
Oygna^us.  sittemmin  K:n  suurin  suosija.  K.  ei 
oikein  menestj'nyt  koulussa,  vaan  kyllästyi  ja 
erosi  kolmannelta  luokalta  syksyllä  18.52.  Sen 
jälkeen  hän  jatkoi  lukujaan  yksityistietä  (m.  m. 
erää.ssä  ,.ylioppilasleipomossa")  ja  pääsi  yli- 
oppilaaksi syksyllä  1SÖ7,  sairauden  ja  puuttei- 
den rasittamana.  Hän  kuunteli  yliopistossa  jon- 
kun lukukauden  Cygnaniksen  ja  Lönnrotin  luen- 
toja, suorittamatta  kuitenkaan  mitään  tutkin- 
toja. Hänen  mielensä  oli  alkanut  jo  kääntyä 
runoiluun.  Muistot  yksinäisestä  kotikylästä,  sen 
yksivakaisesta  kansa.sta  ja  koskemattomasta  luon- 
nosta tarjoavat  hänen  runoudellepn  lähtökohdan 
ja  vankan  maaperän.  Ja  hän  laajentaa  mieli- 
kuvituksensa piiriä  lukemalla  ulkomaalaista  kir- 
jallisuutta,   varsinkin    Homerosta,    Shakespearen 


.Aleksis  Kivi. 


draamoja,  Cervantesin  „Don  Quijote"a  ja  tanska- 
laisia näytelmiä  (esim.  Holbergiu),  sekä  sitäpaitsi 
Kaarnat tua  ja  Kalevalaa.  Hänen  aikaisimmista 
tuotteistaan  on  säilynyt  ainoastaan  pieni  idylli- 
mainen  kertomus  ..Koti  ja  kahleet"  (arviolta  v:lta 
1851  tai  1852).  Ruotsiksi  hänen  tiedetään  kirjoit- 
taneen näytelmän,  nimeltä  ..Bröllopsresan"  (Häii 
matka),  joka  lienee  ollut  alkuluonnos  „Nummi- 
suutareihin".  K:n  ensimäinen  julkisuuteen  pääs- 
syt teos  oli  murhenäytelmä  „K  u  1 1  e  r  v  o",  val- 
mistunut jo  1859,  mutta  sitten  perinpohjaisesti 
uudistettu  ja  painettu  1864.  Kirjailija  on  muo- 
do.stanut  siinä  liiukan  katkelmalliseksi,  mutta 
paikoin  syvästi  järkyttäväksi  näytelmäksi  Kale- 
valan jylhän  Kullervo-tarinan,  käyttäen  pää- 
henkilön luonteenkuvauksessa  hyväkseen  sitä  ne- 
rokasta tulkintaa,  minkä  Cygnaeus  oli  1853  esit- 
tänyt Kalevalan  traagillisesta  aineksesta,  ja 
nimdattaen  tekotavassa  nähtävästi  Shakespea- 
relta  opittuja  menetelmiä.  Selvät  todellisims- 
havainnot  ja  huumorin  pilkahdukset  keskellä  hä- 
miirää  muinaistarua,  samaten  kuin  mehevät 
kansanomaiset  käänteet  keskellä  juhlallista  into- 
mielistä tyyliä  antavat  jo  tässä  kappaleessa  viit- 
tauksen K:n  lahjojen  varsinaisesta  suunna.sta. 
joka  vei  hänet  kuvailemaan  humoristisesti  maa- 
laisoloja ja  -luonteita,  semmoisina  kuin  hän  oli 
ne  todellisuudessa  nähnj't.  Tälle  alalle  hän  astui 
,,N  u  m  m  i  s  u  u  t  a  r  e  i  s  s  a  a  n",  joka  ilmestyi 
niinikäiin  1864.  Se  on  ensimäinen  todella  alku- 
peräinen ja  maailmankirjallisuuden  parhaimpien 
luonnekomediojen  joukkoon  kohoava  suomalainen 
huvinäytelmä.  Sen  lieukilöt  eivät  liihoittele 
ilmassa,  vaan  seisovat  vankasti  maan  kama- 
rassa hitaan  ja  itsepäisen  hämäläisheimonsii 
edustajina,  joka  puolelta  tasaisesti  valaistuina. 
Kirjailija  seuraa  heidän  äärettömän  yksinkertai- 
sia ajatuksiansa  ja  vaistomaisia  tekojansa  oikean 
humoristin  puolueettomalla  hartaudella  ja  hymyi 
levällä  myötätunnolla  ja  saa  vaatimattomast:i 
aiheesta  kehitellyksi  näkyviin  laajan  sarjan  mitä 
mehevimpiä  ja  alkuperäisimpiä  henkilökuvia  ja 
koomillisia  kohtauksia,  jotka  paikoin  vivahta- 
vat Holbergin  antamaan  esikuvaan.  Cygnaeus 
kirjoitti  ..Nummisuutarien"  johdosta  1865  yhden 
kaikista  ymmärtävimpiä  arvostelujaau  ja  hankki 
sille  valtion  palkinnon  2,500  markkaa  —  suurin 
apu  ja  tunnustus,  mikä  julkisuudessa  tuli  köy- 
hän kirjailijan  osaksi.  V.  1866  ilmestyi  Kiltii 
„Kirjallisessa  kuukauslehdessä"  mestarillisen  ehyt 
ja  tuore  komedia  „K  i  h  1  a  u  s",  jonka  suppeissa 
puitteissa  maalaistyyppejä  on  kuvattu  samalla 
antaumuksella  ja  huumorilla  kuin  „Nummi- 
siuitareissa".  Samana  vuonna  ilmestyi  myös 
pieni    vihkonen    lyyrillisiä    runoja,    nimeltä    „Ka- 


1 


10(>l 


Kiviaika — Kiviaseet 


106-2 


nervalii".  Muodon  puutteellisuuksista  liuoliinatta 
ilmenee  siinä  voimakasta  luonnontunnetta  ja 
relievfiii  mielikuvitusta,  joiden  ominaisuuksiensa 
puolesta  se  on  poikkeuksellinen  ilmiö  koko  van- 
bemmassa  runoudessamme.  K.  pyrki  näihin 
aikoihin  myös  laajentamaan  ailiepiiriänsä  ja  ku- 
vaamaan ylempiä  säätyjä  ja  kaukaisempia  oloja. 
Siinä  mielessä  syntyivät  hänen  viisinäytöksiset 
murhenäytelmänsä  ..Karkurit"  ja  „Canzio",  joista 
edellinen  oli  valmiina  ISGö  ja  painettiin  1867  ja 
jttlkimUii.en  valmistui  v:n  ISOS  alussa,  mutta 
jäi  painamatta.  Molempain  tapahtumat  liikkuvat 
aateliston  keskuudessa  ja  ..suurten"  tunteiden 
alalla.  m\itta  niiden  juoni  on  kovin  teennäinen 
ja  henkilökuvaus  hataraa.  Ainoastaan  lyyrilli- 
sissä kohdissa  K:n  runovoima  pääsee  vapautu- 
maan ja  esiintymään  paremmin  edukseen.  Puh- 
taampana ja  maalaavampana  kuin  näissä  kukois- 
taa ly\rillinen  tyyli  kuitenkin  yksinäytöksisessä 
..L  e  a"ssa,  joka  painettiin  1869.  Tämä  Ttaama- 
tun  kertomusten  lialtioittama  suorasanainen  näy- 
telmäruno  loihtii  esiin  siintävän  kangastuksen 
..pyhästä  maasta"  Kristuksen  ajoilta,  valaisee 
nähtäväksi  muutaman  idyllisen  tuokion  publi- 
kaani Sakeuksen  majassa  ja  täyttää  .sen  uskon- 
nollista hartautta  huokuvalla  runoudella,  joka 
pystyi  .syvä.sti  koskettamaan  tuttuja  kieliä  ylei- 
sön sydämessä.  „Lean"  ensimäisestä,  innostu- 
neesta esittämistilaisuudesta,  toukok.  10  p:stä 
1869,  on  tullut  tavaksi  laskea  suomalaisen  teat- 
terin synty.  V.  1867  oli  K:llä  valmiina  myös 
yksinäytöksinen  maalaisidylli  ,.Y  ö  ja  päivä", 
johon  tanskalaisen  H.  Hertzin  romanttinen  näy- 
telmä ..Kuningas  Ren6n  tytär"  on  antanut  ulko- 
naisen aiheen.  K:n  pääteos,  laaja  romaani 
..Seitsemän  veljestä",  valmistui  hiljoil- 
leen  1860-luvulla  ja  ilmestyi  painosta  1870. 
Siinä  kuvastuvat  parhaiten  hänen  harvinaisen 
rikkaat  kirjailijalalijansa:  hänen  lyyrillinen 
tunnepohjansa,  draamallinen  eloisuutensa  ja 
eepillisen  kuvailijan  rauhallinen  kokonaisnäke- 
mys. ..Seitsemän  veljestä"  on  rikkaan  henkilö- 
kuvauksensa puolesta  kuin  laaja  ja  tyhjentävä 
läpileikkaus  siitä  maalaisyhteiskunnasta,  jonka 
keskuudesta  hän  on  saanut  parhaat  tyypit  kaikkiin 
tuotteisiinsa,  samalla  kuin  se.  asettamalla  henki- 
siltä kyvyiltään  sangen  rajoitetun  ja  viljelemät- 
tömän ihmisen  keskelle  luonnon  mittaamatonta 
suuruutta  ja  houkuttelemalla  luonnosta  esille  luke- 
mattoman määriin  eri  valaistuksia  ja  tunnelmia, 
avaa  aivan  uusia  näköaloja  Suomen  luontoon 
sekä  kansan  sielunelämään.  Oikealla  humoris- 
tin vaistolla  suunniteltu  juoni,  jonka  pitelemi- 
sessä Cervantesin  ..Don  Quijote"  lienee  ollut  jos- 
sakin määrin  esikuvana,  liittää  tapahtumien  run- 
saan .sarjan  kokonaisuudeksi,  joka  on  taiteelli- 
sesti luovan  hengen  korkeimpia  ja  pjsyvinipiä 
saavutuksia   maassamme. 

Suurin  osa  K:n  tviotannosta  kypsyi  maaseudun 
yksinäisyydessä,  ruotsinkielisessä  Siuntion  pitä- 
jässä. Hä«  oleskeli  tällä  paikkakunnalla  jo  yli- 
oppilastutkintoon valmistautuessaan.  Vakinaisesti 
hän  siirtyi  sinne  186.3.  asuen  enimmän  aikansa 
Fanjunkars  nimisessä  mökissä,  jonka  omisti  neiti 
Charlotte  Lönnqvist.  Tämän  naisen  ansiota  on, 
että  K.  sai  1860-luvulla  edes  pahimmilta  leipä- 
huolilta  rauhassa  antautua  kirjallisiin  tehtä- 
viinsä. Hän  kirjoitti  siellä  useampiakin  tuot- 
teita,   jotka    eivät    päässeet    julkisuuteen    hänen 


eläessään,  esim.  yksiniiytöksison  kappaleen  „Le<> 
ja  Liina",  jonka  yksinkertaiseen  juoneen  ja  hen- 
kilöiden asetteluun  hän  ehkä  lienee  saanut  ai  heti. i 
omasta  oleskelustaan  Fanjunkarsissa,  juoppo 
remuisen  huvinäytelmän  „01viretki  Schleusinpe- 
nis.sil",  joka  on  kiisikirjoituk.sena  Suom.  kirj. 
seuran  hallussa,  ja  joukon  runoja,  joista  toiset 
ovat  realistisesti  maalailevia  maalaiskuvauksia, 
kuten  1004  ilmestynyt  „Paimentyttö",  toiset  taas 
romanttisesti  uneksivia  kaukonäkvjä,  kuten 
„Atalantta"   (pain.  1911). 

Klämii  tuossa  ,. yksinäisessä  loukossa",  jossa 
kiriailijaa  rasitti  yhtämittaa  rahan,  seuran  ja 
kirjallisuuden  puute,  kävi  hänelle  usein  ikäväksi, 
ja  ikävää  unolitiuikseen  hän  tarttui  välistä  pika- 
riin. Lisiiksi  tuli  ruumiillinen  rasittuminen,  joka 
vähitellen  vei  mielen  synkeytymiseen  ja  lopulta 
(1870)  kääntyi  mielisairaudeksi.  Kirjailija  ei  jak- 
sanut enää  keviiäu  1869  jälkeen  ponnistautua  sim- 
riin  omintakeisiin  töihin.  Hän  loi  silloin  mai.st. 
E.  Nervanderin  ja  toht.  K.  Bergbomin  tekemän 
suunnitelman  mukaan  yksiniiylöksisen  kappaleen 
..Margaretan"  (pain.  1871),  jonka  hölläs.sä  henkilö- 
kuvauksessa ja  tehottomis.sa  vuorosanoissa  tun- 
tuu jo  sairaan  runoilijan  voimattomuus.  K.  tuo- 
tiin 1871  hoidettavaksi  Ijapinlahden  mielisairaa- 
laan, mutta  siirrettiin  pian  parantumattomana 
takaisin  kotipuoleensa  vaivaishoitolaisena  elätet- 
täväksi. Hän  kuoli  jouluk.  31  p.  1872  Tuusu- 
lassa veljensä  .Mpertin  pienessä  mökissä  j,a  kät- 
kettiin sen  pitiijän  kirkk(miaahan  4  p.  tammik. 
1873  harvojen  tuttavien   saattamana. 

K.  on  ensimäinen  alkuperäinen  ja  voimakas 
runoilijapersoonallisuus  suomenkielisessä  kirjalli- 
suudessa. Hänen  tyyni  ja  suurpiirteinen,  aina 
todellisuuteen  pohjautuva,  mutta  mielikuvituk- 
sen kohottama  ja  persoonallisesti  tyylitelty  tai- 
teensa, jolle  syvä  huumori  antoi  erikoisleiman, 
on  ollut  esikuvana  ja  kehoittimena  jo  useam- 
malle kuin  yhdelle  kirjailijapolvelle.  Eikä 
ainoastaan  suomalainen  näytelmä,  jonka  varsi- 
nainen uranaukaisija  hän  on,  vaan  myöskiu 
romaani  ja  yleensä  suorasanainen  kaunokirjal- 
lisuutemme johtaa  juurensa  hänestä.  Hän  se 
myös  ensimäisenä  suomalaisen  proosatyylin  mes- 
tarina houkutteli  kielestämme  esiin  musikaalisia 
ja  maalauksellisia  arvoja  ja  antoi  lauseillensa 
ennen  tuntemattoman  soinnun,  voiman  ja  ilme- 
hikkyyden.  Leikki  j.a  tosi,  hieno  ja  karkea,  ro- 
mantiikka ja  reali.smi  sulavat  hänen  tyylissiiiin 
luontevasti  yhteen  välittömästi  kumpuilevien 
mielikuvien  ja  tunnelmien  herkäksi  ja  vivahdus- 
rikkaaksi  kuvastimeksi. 

K:n  valitut  teokset  julkaistiin  ensi  kerran 
1877,  paikoin  kevyesti  korjailtuina.  Sittemmin 
niistä  on  ilmestynyt  neljä  painosta.  V.  1908 
julkaistiin  ..Seitsemästä  veljeksestä"  Akseli 
Gallen-Kallelan  kuvittama  loistopainos,  joka  lä- 
hemmin noudattaa  alkuperäistä  laitosta.  [Eliel  As- 
pelin, ,. Aleksis  Kiven  elämäkerta"  (..Valittujen 
teosten"  alussa) ;  V.  Tarkiainen.  ..Aleksis  Kiven 
Seitsemän  veljestä"  (1910)  ;  Arvid  Mörne,  ..Alek- 
sis Kivi  ooh  hans  roman  Seitsemän  veljestä" 
(1911).]  V.  T. 

Kiviaika  ks.  Esihistorialliset  ajan- 
jaksot. 

Kiviaseet.  Kivikaudella  valmistettiin  työ-  ja 
tarvekalut  sekä  sota-aseet  kivestä.  Niitä  saiiO- 
taan  vhteisellä  nimellä  kiviaseiksi.    Kansin  kes- 


1063 


Kivienpalvel  us— Kivihiili 


1064 


kuuteen  on  levinnyt  kautta  maailman  käsitys, 
että  monet  kiviaseet  ovat  ukkosen  vaajoja  eli 
nuolia. 

Kiviaseet  ovat:  kirveitä,  varsireiällisiä  ja 
reiättömiä,  erimuotoisia  talttoja,  veitsiä,  iiuolen- 
ja  keiliäänteriä,  tikareja,  naskaleja  ja  pistimiä, 
vasaroita  ja  nuijia,  kuokkia,  tuuria,  ongenkouk- 
kuja, ongensiimanpainoja  ja  erilaisia  koristuk- 
sia sekä  hiomia,  vrt.  lähemmin  Esihisto- 
rialliset ajanjaksot  ja  niihin  kuuluvaa 
kuvataulua  I.  A.  il.  T. 

Kivienpalvelus,  luonnonpalveluksen  alhaisim- 
pia muotoja.  Kiviä  palvellaan  milloin  henkien 
tai  haltijain  asuntoina,  milloin  taas  omituisen 
muotonsa  takia.  Tätä  laatua  on  phallos-niuotois- 
ten  kivien  palvelus,  esim.  Siva  jumalalle  pyhite- 
tyt linga-kivet  Intiassa.  Vanhoja  u  li  r  i  k  i  v  i  ä 
ovat  palvelleet  niin  hyvin  seemiläiset  kuin  suo- 
mensukuiset kansat.  M  e  t  e  o  r  i-kivet  näyttävät 
myöskin  olleen  mieluisia  palvonnan  esineilä.  Muu- 
tamat niistä  ovat  olleet  sangen  kuuluisia,  esim. 
Pessinuksen  musta  kivi  ja  ennen  kaikkea  pyhä 
kivi  Mekan  Kaabassa.  Tätä  laatua  oli  kai  myös 
se  syyrialaisen  auringonjumalan  musta  kivi, 
jonka  keisari  Ileliogabalus  aikoinaan  kuljetti 
Roomaan.  Puhdasta  fetisi-palvelusta  näyttää  ol- 
leen Arabiassa  yleinen  betylien  (pienten  metcori- 
kivien)  palvelus.  Raamatussa  mainitaan  ust-in 
kananealaiseen  epäjumalanpalvelukseen  kuuluvat 
patsaanmuotoiset  kivet  (mazzebat),  jotka  olivat 
pystytetyt  alttarien  viereen,  vrt.  Fetisi  ja 
Luonnonpalvelus.  E.  K-a. 

Kiviliiili,  musta  hiiliaine,  jota  tavataan  luon- 
nossa kerroksina  eli  juonteina,  pääasiallisesti 
tertiäärikautta  vanliemmissa  muodostumissa.  K. 
on  tiivis,  läpinäkymätön  ja  rasvankiiltoinen,  sen 
ominaispaino  on  l.sl,i,  kovuus  2-2, s.  Se  ei  viirjää 
kalilipeäliuosta,  eroten  siinä  ruskohiilestä,  ja 
palaa  liekillä,  mikä  taa-s  erottaa  sen  antr.isiiti^ta. 
K:n  kokoomus  vaihtelee  suuresti:  tuhkaa  on  1- 
20  %,  hiiltä  75-90  %,  vetyä  0,s-5,5  %,  happea  3- 
20%  ja  typpeä  0-2%.  Sitäpaitsi  on  rikinpitoisia 
aineita,  joista  poltettaessa  muodostuu  rikkidiok- 
sidia. Kuivatislauksessa  k:stä  erkanee  metaania, 
etyleeniä,  vetyä,  hiilidioksidia,  hiilimonoksidia, 
typpeä,  rikkivetyä,  vettä,  ammoniakkia  sekä  ter- 
vaa, ja  jäljelle  jää  hiilirikas  koksi.  Eri  uukökan- 


noilta  katsoen  k:tä  erotetaan  useita  eri  lajeja. 
Kiiltoon  nähden  on  himmeitä  ja  kiiltäviä  k:iä. 
joista  jälkimäiset  säännöllisesti  ovat  hiilirik- 
kaampia.  Hiinsaa.sti  kaasua  antavia  liijeja  nimi- 
tetään lihaviksi,  kaasuköyhiä  lailioiksi  k:iksi. 
Erikoisen  kaasurikkaita  muunnoksia  ovat  vaha- 
kiiltoiiien,  hariiiaariiiiiista  tai  pikimusta  cainiel- 
hiili  ja  himmeä  6o(77(eud-hiili.  Teknilliseltä  kan- 
nalta erotetaan  sen  mukaan,  minkälaista  koksia 
k:stä  saadaan:  sulavat  k:t  (saks.  Back-kolU), 
joista  tulee  kiinteäksi  massiiksi  sulanutta  koksia, 
piintyvät  k:t  (saks.  Sivicrkohl),  joista  valmis- 
tettu koksi  on  vain  piintynyttä,  mutta  ei  sulanutta, 
ja  h  i  e  k  k  a  h  i  i  1  e  t,  jonka  koksi  hajoaa  janliettksi. 
—  Ilmassa  k.  hapettuu  vähitellen.  Lämpötila  saat- 
taa kohota  niin,  että  aine  syttyy  ilniitiileen.  Kos- 
teus edistää  tuota  hidasta  palamista,  tikä  se  kui- 
va.ssa  k:ssä  milloinkaan  ole  niin  vilkas,  että 
paino  vähenisi  tuntuvasti.  —  K.-jnontoita  tava 
taan  aina  vuorokerrostuneina  hiekkakiven  tai 
savikiven  kanssa.  Usein  yksityiset  juonteet  ovat 
sangen  ohuita,  mutta  niitä  saattaa  olla  hyvin  lu- 
kuisia päälletysten.  Westfalen issa  on  tavattu  70  ja 
Lancashiressä  Englannissa  aina  120  juonnetta  sa- 
massa kerrosryliiniissä.  Jotta  kaivostyö  kannat- 
taisi, täytyy  k. -juonteen  olla  vähintään  O.j  m 
paksu.  Aina  30  m  valivuisia  tunnetaan.  Euroo- 
pan suurimmat  kiviliiilivarastot  ovat  Engl;iuiiissa, 
Westfalenissa,  Reinin  maakunnissa,  Sleesiassa 
ja  Saksissa,  Belgiassa,  Ranskassa,  Böömissä  ja 
Etelii-Venäjäll.-i.  Skandinnnviassa  k;tä  saiubiau 
Skänesta  ja  Lofotista.  Lisäksi  on  Huippuvuorilla 
melkoisia  k. -varastoja.  Pohjois-Amsriikassa  on 
erittiiin  rikkaita  hiilikerrostumia  Appahikkien 
länsirinteillä  ja  Mississipin  laaksossa.  Vieläkin 
suurempia  ja  toistaiseksi  miltei  käyttämättömiä 
k. -varastoja  on  Kiinassa  Sansiiniiakiiiiiiassa. 
Myöskin  Austraaliassa,  Brasiliassa  ja  Uudessa 
Seelannissa  or  k:tä.  Geologisesti  useimmat  k.- 
esiintymät  kuuluvat  kivihiilisysteemiin,  mutta 
kaikissa  muissakin  .systeemeissä  siluiirista  liituun 
asti  sitä  esiintyy.  Se  on  joka  tapauksessa  synty- 
nyt veden  alle  tai  muuten  kosteisiin  paikkoihin 
kasaantuneista  ja  aikojen  kuluessa  hiiltyneistä 
kasvullisuuden  jiiännöksi.stä.  Mikroskoopin  avulla 
siinä  kasvien  alkuperäisen  kudosrakcnteen  sa;it- 
taa  tavallisesti  huomata.  —  Kasvullisuuden  laatu 


1065 


KivihiiI  iasf  altti— Kivihiilisysteemi 


1066 


vaihtelee  suuresti  eri-ikäisissii  k:issä.  mutta 
sen  syutymistapa  on  nina  ollut  periaatteelli- 
sesti sama  kuiu  turpeen  synty  nykyajan  soissa 
ja  rujikohiilen  synty  tertiaäriajalhi.  Korkeam- 
man ikänsä  vuoksi  k.  on  pitemmälle  hiilty- 
nyt. Hiiltyessä  kasvien  liiililiyilraatti.iine,  .sellu- 
loosa, hajaantuu  siten,  että  siitä  poistuu  vettä, 
hiilidioksidia  ja  hiilivetyjä  (etupäässä  metaania), 
ja  jiiljelle  jiiä  yliä  hiilirikkaampia  }'hdistyksiä. 
Turve  ou  liiiltymiseu  alkuasteella,  sitten  seur.iavat 
sarjassa  ruskoliiili,  kivihiili  ja  lopuksi  täysin 
hiiltynyt  antrasiitti.  Iliiltyiiiinen  luonnossa  on 
samanlainen  ilmiö  kuin  hiiltyminen  puuta  kuu- 
mennettaessa ilinattomassa  paikassa.  I.uoimossa 
se  vain  kny  tavattoman  hitaasti  ja  jatkuu  k:sfä 
vielä  tänäkin  päivänä.  Yhä  siitä  erottuu  hiili- 
dioksidia ja  metaania  (..kaivo.skaasua") ,  joka 
k. -kaivoksissa  joskus  aiheuttaa  räjähdyksiä. 

K.  on  ilimiselle  kaikkein  tärkeimpiä  luonnon- 
tuotteita. Sen  kiiytäntö  on  monipuolinen.  Kunen 
kaikkea  se  on  polttoaineena  voimanläh-ie,  josta 
koko  teollisuus  ja  liikenne  nykyään  pääasialli- 
sesti riippuvat.  Sitten  sitä  käytetään  länmiityk- 
seen  sulatoissa  sekä  lopuksi  valo-  ja  polttokaasun 
valmistukseen,  jolloin  saadaan  sivutuotteina  am- 
moniakkia, syaaniyhdistyksiä,  myös  rikkihappoa 
ja  ennen  kaikkea  kivihiilitervaa,  johon  taas  pe- 
rustuu laaja  teollisuus:  aniliiniväriaineitten,  usei- 
den kemikaalien  ja  lääkeaineiden  valmistus.  — 
Maailman  kivihiilenkäytäntö  on  viime  vuosikym- 
meninä suunnattomasti  kasvanut.  Vuotuinen  tuo- 
tanto oli : 


IsossR-Britanniassa 

Yhdysvalloissa 

Sal,sassa     .... 

18K5 
tonnia 

1895 
tonnia 

1904 
tonnia. 

101.909 
100.843 
73  676 

192.705 

17.5.193 

1  I3.H5S 

32.fi.55 

28,0.'0 

20,458 

585,583 

236,1.58 

319.611 

120.816 

40.5  1 

34.1  fiS 

22,7fil 

876,592 

lUvnlta-Uukarissa 

Knnskiissa 

20.436 

19.511 

17,438 

411.182 

Maailman  tuotaulu 

(Hull,  ,.The  eoal  fields  of  Great  Britain"  (1905); 
Fre.sch,  ..Deutschlands  Steinkohlenfelder  und  -vor- 
räte"  (1911);  Hassel,  „Die  Internationale  Stein- 
kohlenliaiulel"  (190.5);  Potoni(5.  ..Die  Entstehung 
der  Steinkohle"    (4:s  pain.   1907).]  P.   E. 

Kivihiiliasfaltti,  k  i  v  i  h  i  i  1  i  p  i  k  i.  pikimäi- 
nen  aine,  jota  jiiä  jätteeksi  kivihiilitervaa  tisla- 
tessa. Tavallisesti  tislataan  siksi,  kunnes  jäte 
on  kovaa,  pikimäistä,  ja  pumputaan  sitten  taas 
raskasta  tervaöljyä  tislausastiann  ja  saadaan  tä- 
ten —  riippuen  raskaan  tervaöljyn  määrästä  — 
pehmeää  pikeä,  asfalttia,  preparoitua  tervaa  1. 
..keinotekoista  Tukholman  tervaa".  Pehmeä  piki 
notkistuu  noin  40'':ssa  C  ja  sulaa  60°:ssa,  keski- 
kova  pehmenee  60°:ssa,  sulaa  100°:ssa,  kova 
notki.stuu  100°:ssa  ja  sulaa  150-200°  :ssa.  Kivi- 
hiiliasfalttia  sekoitetaan  luontaiseen  asfalttiin  ja 
käytetään  puusementin  valmistukseen.  Kova  piki 
muutetaan  notkeaksi  sulattamalla  sitä  tervan, 
asfaltin  tai  raskaan  tervaöljyn  kanssa  ja  sekoit- 
tamalla erinäisissä  laitoksissa  ..päättömän  ruu- 
vin" avulla.  Sitä  käytetään  brikettien  ja  noen 
valmistukseen  ja  pelkistämiseen  erikoistapauk- 
sissa. —  Jos  pikeen  lisätään  tislausastiassa  hy- 
vin runsaasti  raskasta  tervaöljyä.  saadaan  prepa- 


roitua tervaa,  joka  on  tavallista  tervaa  hal- 
vempaa, ja  soveltuu  paremmin  esim.  kattohuovan 
y.  m.  tervaamiseen  kuin  jälkimäinen.  Preparoi- 
dulla tervalla  sekoitettua  tavallista  puutervaa 
nimitetään  ..keinotekoiseksi  Tukholman  tervaksi". 

8.   V.   B. 

Kivihiilikaasu   ks.   Valokaasu. 

Kivihiilikausi  1.  karbonikausi,  se  geo- 
loginen aikakausi,  jolloin  kivihiilisy.steemin  muo- 
dostumat syntyivät.  Ajan  olosuhtei.sta  tiedetään 
noiden  muodostumien  sekä  fossiilien  perusteella, 
että  ilmanala  silloin  on  ollut  lämmin  koko  maa- 
pallolla, niinkin  korkeilla  leveysasteilla  kuin 
Huippuvuorilla.  Merissil  ou  elänyt  runsas  eläi 
niistö,  ja  rehevä,  nykyisestä  perin  poikkeava  kas- 
vullisuus on  verhonnut  silloiset  mantereet,  vrt. 
Kivihiilisysteemi.  P.   E. 

Kivihiilipiki  ks.  Kivihiiliasfaltti. 

Kivihiilisysteemi  1.  karbonisysteemi. 
devoni-  ja  permisysteemien  väliset  geologiset  muo- 
dostumat, saanut  nimensii  siitii,  että  tähän  kuu- 
luu kivihiilikerroksia  enemmän  kuin  mihinkään 
nujuhun  systeemiin.  Kumminkin  siinä  myös  on 
suurin  määrin  merikerrostumia,  joissa  ei  ole  kivi- 
liiiltä.  ja  systeemin  alaosassa  nämä  ovat  pääasial- 
lisina. Tämän  k:n  vanhemman  osaston  kalkki- 
kiviä  nimitetään  v  u  o  r  i  k  a  1  k  i  k  s  i.  konglome- 
raatteja, hiekka-  ja  savikiviä  taas  k  u  1  m  iksi. 
Nämä  ovat  levinneet  suurimpaan  osaan  Keski 
Eurooppaa,  Itä-VenäjiiUe  ja  myös  laajalle  mui- 
hin maanosiin.  Samanaikaisia  mannerkerrostu- 
mia,  hiekka-  ja  savikiviä  tavataan  Skotlannissa. 
Sleesiassa  ja  Etelä-\'enäjiillä.  Niissä  on  kivi- 
hiiltä. Eräät  Pohjois-Ameriikan  vastaavat  muo- 
dostumat taas  sisältävät  kipsi-  ja  suolakerroksia. 
K:n  yläosaa  nimitetiiän  produktiiviseksi 
k  i  V  i  h  i  i  1  i  m  u  o  d  o  s  t  u  m  a  k  s  i.  Siinä  on  man- 
nerkerrostumia  monella  semmoisellakin  alueella, 
mi.ssä  systeemin  alaosassa  on  merellisiä  sediment- 
tejä. Monin  seuduin  vuorikalkki  ja  kulm  ovat 
poimettuneita,  ja  produktiivinen  k.  on  levinnyt 
niiden  päälle  diskordanttisesti.  Yleinen  vuoren- 
poimettuminen  nimittäin  tapahtui  kivihiilikau- 
den  jälkipuoliskolla,  jolloin  Herkyniläiset  eli 
.-\rmoriikkalais-\'ariskilaiset  vuorijonot  saivat 
alkunsa.  K:n  yläosan  maunerkerrostumiin  kuu- 
luu monin  .seuduin  tuhansien  metrien  vahvuisia 
konglomeraatti-,  hiekkakivi-  ja  savikerrostumia. 
Kahdessa  viimeksimainitussa  on  vuorokerrostu- 
mina  kiviliiilijuonteita  (näitten  leviämisestä  ks. 
Kivihiili).  K:n  yläosassakin  on  monin  seu- 
duin merikerrostumia  esim.  suuressa  osassa  Ve- 
näjää ja  Välimeren  maissa  (Fusulina-kalkki). 
Kaikissa  maanosissa  on  k:ssä  lisäksi  runsaasti 
vulkaanisia  vuorilajeja. 

Kivihiili  on  syntynyt  kivihiilikauden  manner- 
kasvullisuuden  jäännöksistä.  Itse  kivihiilijuon- 
teissa  tavallisesti  kasvien  muodot  ovat  hävin- 
neet, mutta  sitä  paremmin  ne  ovat  säilyneet  yksi- 
tyisinä hiiltyneinä  kivettyminä  tai  painanteina 
juonteiden  välisissä  savi-  tai  hiekkakivikerrok- 
sissa.  Nuo  jäännökset  todistavat  kivihii)ikauden 
kasvullisuuden  olleen  tavattcman  rehevän,  mutta 
ei  liyviu  runsiislajisen.  Puumaiset  salasiittiö- 
kasvit  ovat  k:n  kasvistossa  vallitsevina.  Niitä 
kuuluu  kolmeen  heimoon-  kortemaiset  kasvit, 
joista  mainittakoon  Calanutes  sviku.  sananjalka- 
maiset  kasvit  monine  sukuineen  ja  liekomaiset 
kasvit    {Lepidodendron.   SigiHaria   y.   m.).    Useat 


lOCT 


Kivihiiliterva— Kivijärvi 


1068 


Klrihiilikauden  maispma.    1.    Eräs  saniaispuu  (Cauluptei-is).  —  9.    Saniaispunn  runko.  —    3.  Erils  saniaiskasv 

(ilarioptci-is).  —  4.     KortPpuu  (Calamiies).  —  5.     Suomupuu  (Lepiditdeiidron).  —  6.     Sinettipuu 

(Sigillaria).  —  7.     Eräs  havupuu  (Cordaiics), 


uiiistä  ovat  olleet  mahtavan  suuria;  tunnetaan 
23  m:n  korkuisia  ja  1  m: n  läpimittaisia  Lepido- 
(iendron-runkoja.  Siemenkasveja  on  vain  harvoja. 
Omituiset  paljassiemeniset,  kuten  Cordaites,  ovat 
mainittuviminat.  Myös  eläinjäännöksiä  on  run- 
saasti kiviliiilen  yhteydessä.  Mannereläimistöä 
edu.stavat  hyönteiset,  skorpionit,  hämähäkit  y.  m. 
luurangottomat  sekä  luurankoisista  sammakko- 
eläimiin kuuluva  Stegocephala  lahko.  Sekä  järvi- 
että  merimuodcstumissa  on  kiillesuomuisten, 
keuhkokalojen  ja  muitten  rustokalojen  jäännök- 
siä. Muuten  k:n  merikerrostumissa  on  säilynyt 
erittäin  runsas  fossiilinen  luurangoton  eläimistö. 
Siihen  kuuluu  foraminifeerejä  (Fasulina),  monen- 
laisia koralleja,  piikkinahkaisia,  lonkerojalkaisia, 
kotiloita.  simpukoita,  pääjalkaisia,  joista  gonia- 
tiitit  ovat  mainittavimmat.  Näiden  kaikkien 
kalkkiosien  jäännöksistä  vuorikalkin  laajat  ja 
valivat  kerrokset  ovat  saaneet  alkunsa.       P.  E. 

Kivihiiliterva  ks.   Terva. 

Kivihiilitervaöljyt,  kivihiilitervasta  tislaa- 
malla erotetut  nestemäiset  osat,  joiden  kiehuma- 
pi.steet  ovat  eri  korkealla.  Tislatessa  haihtuu 
ensin  kaasuja,  sitten  ammoniakkia  ja  vettä,  sit- 
ten keveitä  öljyjä,  raskaita  öljyjä 
ja  lopuksi  jähmeitä  aineita.  Jätteeksi  jää  tislaus- 
pai.nuun  kivihiilipikeä.  Usein  erotetaan  ke- 
veät  öljyt  tervasta  myöskin  puhaltamalla  vesi- 
höyryä tervaan,  jolloin  höyry  vie  ne  mukanaan. 
—  Kevyttä  tervaöljyä  jalostavat  väritehtaat.  Se 
sisältää  bentsolia,  toluolia  y.  m.  Jähmeät  tislaus- 
tuotteet  sisältävät  karbolihappoa,  naftaliinia, 
antraseenia  y.  m.:  niitä  käytetään  värinval- 
mistu.stehtaissa  raaka-aineena  .sekä  esim.  karboli- 
happoa lääkeaineiden  valmistukseen.  Raskasta 
tervaöljyä  käytetään  paljim  m.  m.  puun  kylläs- 
tyttäniiseen.  8.    V.    H. 

Kivi-iskos  ks.  I  s  k  o  s. 

Kivijalka  1.  .sokkeli  on  maanpinnasta  lukien  | 


lähinnä  ylöspäin  oleva  osa  rakennuksen  seinää, 
mikä  puurakennuksessakin  tehdään  kivestä  — 
siitä  nimitys  kivijalka  —  jotta  puu  ei  tulisi  yh- 
teyteen märän  maan  kanssa  ja  lahoisi  sekä  joh- 
taisi kosteutta  huoneisiin.  Tiilirakennuksissikin 
tehdään  tämän  osan  ulkopuoli  luonnoUi.sesta 
kivestjl  ja  erotetaan  eristyskerroksella  itse  tiili- 
muurista jotta  kosteus  ei  seinään  imeytyi.ii.  Kau- 
punkien rakennusjärjestyksissä  määrätään  taval- 
lisesti k:n  pienin  korkeus;  Helsingissä  se  on  60 
cm  katukäytävän  pinnasta  lukien.  •/.  C-en. 

Kivijärvi.  1.  Kunta,  Vaasan  1.,  Laukaan 
kihlak.,  Kivijärven  nimismiesp.  (jolion  kuuluu 
myös  osa  Viitasaaren  kuntaa).  Kirkolle  Mylly- 
mäen asemalta  100  km.  Kannuksen  asemalt:i 
123  km  ja  Varsanlahden  laivalaiturilta  (Viita- 
saarella) 37  km.  Pinta-ala  1,264,2  km=,  josta  vii 
jeltyä  maata  5,620  ha  (1901).  Maatilojen  luku- 
määrä 200,  manttaalimäärä  16''/e„,  talonsavuja 
210,  torpansavuja  151  ja  muita  savuja  265  (1907). 
5,872  as.  (1909);  913  ruokakuntaa,  joista  maan- 
viljelystä pääelinkeinonaan  harjoitti  763  (1901). 
4G2  hevosta  ja  2,107  nautaa  (1908).  —  Kansa- 
kouluja 6  (1911).  Karstulan  lääkäri  käy  kun- 
nassa 2  kertaa  kuussa;  PUitiputaan  haara- 
apteekki.  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Kannonkosken  ja  Saaren  sahat  ja  myllyt,  Suvi- 
kosken,  Ililmankosken  ja  Heitkosken  myllyt.  — 
Vanhoja  muistoja:  erämiesten  luola  Hatinon- 
salmeu  luona.  —  2.  Seurakunta,  konsisto- 
rillinen,  Porvoon  hiippak.,  Jyväskylän  rovastik.; 
jo  1600-luvulla  Viitasaareen  kuulunut  rukous- 
huonekunta, tuli  kappeliksi  1750  ja  omaksi  khra- 
kunnaksi  keis.  käskykirj.  '=/j  1858.  Seurakuntaan 
kuuluva  Kinnulan  rukoushuonekunta  on  [lää- 
tetty  erottaa  omaksi  khra-kunnaksi,  Sen.  päät. 
"/„  1904.  L.    ri-nen. 

Kivijärvi.  1.  Järvi  Vaasan  läänissä  131  m 
yi.    merenp.,    n.    50    km    pitkä,    mutta    .--uhteelli- 


1060 


Kivijää — Kivikirjoitus 


1070 


sesti  kapea  (levoiiiimiistä  kohdasta  n.  10  km)  ja 
10-14  m  syvii  selkU;  suurin  syvyys  14,4  m;  pinta- 
ala  178  knr,  ympärys  242.8  km.  K.  on  fynty- 
nyt,  kuten  Päijänne,  Näsijärvi  ja  osittain  Kei- 
tele (ks.  n.)  vnjoamis-  ja  halkeama-altaisiin,  joi- 
hin maajää  on  kasannut  paljon  moreenisoraa. 
Kannikko  on  paikoittain  louhikkoa.  Avara  K. 
on  kaunis  järvi,  joka  muodostaa  luoteisinnnan 
haaran  suurta  Viitasaaren  reittiä.  Pohjoispääliän 
laskee  suomaiden  ja  salojen  kautta  virtaava  Val- 
vattijoki.  K:n  pohjoisosa  on  hyvin  kapoa,  niin 
että  maantie  eräällä  paikalla  pääsee  kulkemaan 
sen  poikki,  ja  täynnä  saaria.  Tiiliäa  laskee 
joukko  vähävetisiä  lisävesiä.  Keskeltä  K.  laaje- 
nee; siitä  se  onkin  niin  avara,  ettei  silmä  pit- 
kittäis-suuntaan  katsottaessa  erota  rantaa.  Ete- 
lästä tulee  reitti  Kalavastinpin  kulmalta,  jossa 
on  monta  pientä  järveä.  Kannonko.sken  kautta 
tämä  reitti  laskee  K  teen.  Siellä  on  kapea  kannas, 
josta  nuiantie  pääsee  kiertämään  järven  etelä- 
puolia. Järven  eteläosassa,  Lintuselässä.  on  kes- 
kellä aavaa  ulappaa  kaunis  Lintusaari,  johon 
luvallisesti  kirkkomatkalaiset  poikkeavat  leväli- 
Uimään  2-4-peninknlmaisella  venematkallaan.  K:n 
eteläpäästä  vie  Patmonkoski  Patniujärveen.  Kivi- 
järven kirkon  pohjoispuolella  on  kaunis  Linna- 
mäki, josta  on  ihana  näköala  kahden  puolen, 
K:n   saarekkaille   selille. 

2.  Järvi  Viipurin  läänissä,  on  vesistöjemme  ke- 
hityshistoriassa merkillinen  järvi.  Tiedetiiän  ni- 
mittäin, että  Saimaa  ennen  muinoin,  s.  o.  luul- 
tavasti ennen  kivikautta,  n.  s.  litorina-kaudolla, 
on  laskenut  K:n  kautta  Kyminjoen  laak.soou. 
\noksea  ja  Imatraa  ei  ollut  siihen  aikaan.  Maan 
vähitellen  kohotessa  Saimaan  länsiranta  nousi 
enemmän  kuin  sen  itäranta,  ja  sen  allas  rujiesi 
kallistumaan  kaakkoon  päin.  Vesi  tulvi  silloin 
yli  Saimaan  äyrään  ja  Vuoksi  Imatroineen  syn- 
tyi. Vanhaan  uomaan,  K:n  ja  Saimaan  välillä, 
olisi  kanava  helposti  laitettavissa,  ja  semmoinen 
yritys  onkin  useasti  ollut  puheenalaisena.  Ny- 
kyään siinä  on  tukkiränni.  joten  voi  uittaa 
puita  Saimaan  vesistöstä  Kymiin  ja  Kotkaan. 
-  K.  on  muodostunut  j.-iäkauden  aikana.  Se 
on  selvästi  Salpausseliin  salpaama  järvi.  Tämän 
soraharjun  huipulta  on  suurenmoinen  näköala  yli 
sen  juurella  olevan  järven.  Eteläranta  on  hiek- 
kainen, muut  rannat  ovat  hyvin  rikkipirstoutu- 
neet.  Niemillä  ja  rannalla  on  joukoittain  .snu- 
ria  rapakivi-siirtolohkareita  (elikäpä  järvi  niistä 
on  saanut  nimensä).  Saaria  on  järvessä  suun- 
nattoman paljon.  —  K:u  korkeus  yli  meren- 
pinnan on  75,<  m;  sen  pinnan  suuruus  on  122 
km';   ympärys  on   139,s   km. 

J.  E.  R. 

Kivijää,  kiinteä  jää,  joka  mutitamin  seuduin 
Siperian  ja  Alaskan  pohjoisimmissa  osissa  peit- 
tää maata  usean  kymmenen  metrin  vahvuisena 
kerroksena.  Sen  päällä  ja  sisällä  on  runsaasti 
sora-  ja  hiekkakerroksia,  ja  näistä  sekä  jään 
soralla  ja  lumijäällä  täyttyneistä  repeämistä  löy- 
detään usein  mammutin  ja  muiden  jääkauden 
aikuisten  eläinten  jäännöksiä.  K:n  syntymis- 
tavasta  on  erilaisia  mielipiteitä.  Toiset  pitävät 
sitä  jääkautisen  maajään  jäännöksenä,  toiset  ar- 
velevat sen  syntyneen  jääkaudella  etelästäpäin 
juoksevien  jokien  tuomasta  vedestä,  joka  jokien 
suupuolella,  kylmälle  alueelle  tultuaan  jäätyi 
pohjia  myöten  eikä  kesällä  sulanut,  vaan  kasvoi 


Rivikin  hautakivi. 


vuosi     vuodelta     vahvemmaksi     ja     laajemmaksi. 
Jälkimäinen  oletus  on  todennäköisin.         P.  E. 

Kivik  ftsivlk],  kalastaja-a.sema  Skänjssa  Sim- 
rishamnin  pohjoispuolella.  Paikalla  on  kuuluisa 
esihistoriallinen  muistomerkki, 
n.  s.  Kivikin  hauta.  Sen  muo- 
dostaa suunnaton,  lähes  VO  m 
ympärimitaltaan  oleva  hiiden- 
kiuas (ks.  t.).  Se  on  aikoja  .'it 
ten  avattu,  ja  keskeltä  on  paljas- 
tunut iso  paasiarkku,  4.iiXO,»o 
m.  laaja,  tehty  sivuittain  lado- 
tuista paasista.  Näistä  paasista, 
joita  on  ollut  10,  on  vielä  6 
jäljellä,  ja  ne  ovat  kaikki  tiiynnä 
pronssikauden  luonnetta  olevia, 
aiheeltaan  uskonnollisia  kallio- 
piirroksia. Kuotsalainen  muinaistutkija  Sven 
Nilsson  katsoi  niitä  foinikialaisten  tekemiksi, 
mutta  tämä  kä.sitys  on  todistettu  vääräksi,  vaikka 
kuva-aiheissa  epäilemättä  on  paljon  itämai.sta. 
Hauta  kuuluu  kivi-  ja  pronssikauden  rajavai- 
heille.  Sen  suuruus  on  kivikaudella  tavallinen, 
mutta    kuvat   todistavat    alkavaa    metallikautta. 

A.   K.  T. 

Kivikala  ks.  Simput. 

Kivikarbu  I.  rulla  v  a  u  n  u  t.  yksinkertai- 
nen ja  matala,  tavallisesti  puinen  vaunnnkehä, 
jossa  pyörien  asemesta  on  kaksi  telaa.  K;a  käy- 
tetään kivien  kuljettelemiseen  työpaikoilla  ja 
työnnetään  sitä  eteenpäin  lankkutietä  pitkin  ta- 
vallisesti   rautakangilla    maasta    vipuiinall.i. 

./.  C-^n. 

Kivikauden  meri,  Fennoskandiaa  ympäröivä 
meri  sillä  ajalla,  jolloin  ihmisasutus  ensi  kerran 
oli  yleisesti  levinnyt  Tanskan,  Etelä-Ruotsin  ja 
Etelä-Norjan  ranuikko.seuduille.  arviolta  n.  5000- 
6000  V.  e.  Kr.  (neoliittisen  kivikauden  vanhin 
jakso,  vrt.  Esihistorialliset  ajanjak- 
sot). Tämä  aika  sattuu  siihen  osaan  litorina- 
aikaa.  jolloin  maa  Fennoskandian  reunaosissa  oli 
syvimmilleen  vajonneena.  Silloin  eli  mainituissa 
seuduissa  kivikauden  kansaa,  joka,  ollen  ka- 
lastajaväkeä,  aina  laati  asuntonsa  aivan  veden 
partaalle.  Juuri  senaikuisten  asumusjätteiden, 
ateriatunkioiden  (tansk.  kokkenmedding)  perus- 
teella k:n  m:n  rantaviivan  asema  noissa  seu- 
duissa on  voitu  määrätä.  Pitkin  tätä  viivaa  on 
myös  selviä  luonnon  tekemiä  rantamerkkejä,  pen- 
kereitä ja  valleja,  mistä  näkyy,  että  ranta  on 
kauan  ollut  siinä  paikoillaan.  Tuo  rantaviiva  on 
Etelä-Tanskassa  aivan  nykyisen  rannan  tasalla, 
mutta  sieltä  pohjoiseen  päin  yhä  korkeammalla, 
Kristiaanian  seudulla  jo  60-70  m  merenpinnasta. 
Siis  kivikaudenjälkeinen  maankohoaminen,  sa- 
moinkuin koko  jääkaudenjälkeinen  ja  vielä  ny- 
kyinenkin kohoaminen,  kasvaa  Fennoskandian 
reunoilta  sen  keskusta  kohti.  Suomessa  ei  tähän 
aikaan  vielä  asutusta  ollut,  mutta  samanaikainen 
rantaviiva  on  täälläkin  huomattavissa.  Se  voi- 
daan joskus  tuntea  siitä,  että  sen  rantavalleilta 
löydetään  litorina-ajan  nilviäisten  jäännöksiä, 
joita  Etelä-Fennoskandiassa  on  kivikautisten 
ranta-asumuksien  luona.  Tämä  rantaviiva,  n.  s. 
litorina-raja.  on  esim.  Ahvenanmaalla  n.  65  m 
nykyistä  merta  ylempänä.  P.  E. 

Kivikausi  ks.  Esihistorialliset  ajan- 
jaksot. 

Kivikirjoitus,  kiveen  t.  kallioon  hakattu  kir- 


1071 


Kivikirves — Kivipaino 


1072 


joitus.  joka  useimmiten  iiskollispmmin  pj>yy 
vanhanaikaisissa  kirjainmuodoissa  kuin  mu'it(m 
käytännössä  oleva  kirjoitus,  vrt.  myös  L  j  p  i- 
daarikirjoitus. 

Kivikirves  ks.  K  i  v  i  a  s  e  e  t. 

Kivikultti   ks.   K  i  v  i  e  n  p  a  1  v  e  1  u  s. 

Eivileikkaus  (lithoiomia),  virtsarakossa  ole- 
van kiven  poistaminen  opereeraamalla;  miehessä 
toimitetaan  tämä  monella  eri  tavalla ;  esim.  avaa- 
malla virtsarakko  vatsan  peitteiden  läpi.  Nai- 
sella poistetaan  rakkokivi  useimmiten  keinotekoi- 
sesti laajennetun  virtsatorven  kautta.  [Krogius, 
„TJrinvägarnas  sjukdomar".]  (il.   0-11.) 

Kiviliitos,  rakenuuskivien  järjestely,  niin  että 
ne  ilman  erityistä  sideainettakin  tulevat  liitok- 
seen keskenään.  Tavallinen  liitos  Uarniaakivi- 
rauurissa  syntyy  siten,  että  pitkittäin  kulkevat 
juoksukivet  ja  poikittaiset  syvemmälle  nuiurin 
sisään  ulottuvat  sidekivet  vuorottelevat  ja  sau- 
mat ja  sidekivet  eri  kivikerroksissa  sovitetaan 
niin,  etteivät  tule  päällekkäin,  ks.  M  u  u  r  i- 
liitos.  J.   C-en. 

Kivimaa.  1.  ks.  Kustavi.  —  2.  ks.  Iso 
Kalastaja. 

Kivimeri,  kivipelto,  nykyisillä  ja  mui- 
naisilla rantaviivoilla  tavattavat  laajat  mukula- 
kasaumat,    ks.  R  a  n  t  a  m  e  r  k  i  t. 

Kivinen  (Stenius),  Karl  Mortinier 
(1843-1911),  historiantutkija,  opettaja.  Ylioppi- 
las 1862,  fil.  kand.  1867,  Kuo|)ion  sokeainoppi- 
laitoksen  johtaja  1868-95.  Harjoitettuansa  histo- 
riallisia tutkimuksia  Karjalassa  1864  ja  1865  jul- 
kaisi viimemainittuna  vuonna  ..Anteckningar  cm 
Ncrd-karelska  Frikorpsernas  företag  1808",  joka 
teos  on  arvokkaimpia  Pohjois-Karjalan  historian 
alalla.  A.  R.  S. 

Kiviniemi,  ko.ski  Vuoksen  juoksussa,  Valk- 
järven ja  Sakkolan  pitäjien  rajalla.  Täällä  oli 
ennen  kannas  \'uok.sen  ja  Suvannon  välillä. 
K:llä  juoksi  puro  Suvannosta  Vuokseen.  1S54-56 
sodan  jälkeen  suostuttiin  Kiviniemen  kaivatta- 
miseen.  Oletettiin,  että  samalla  syntyisi  täysi- 
kelpoinen  laivatie  Pietarista  Vuoksen  rintamaille. 
Työ  suoritettiin,  noudattamalla  sitä  tapaa,  että 
annettiin  virran  huuhtoa  pois  maata.  Mutta  kun 
K:llä  veden  oli  voitettava  harvinaisen  luja  kan- 
nas, niin  ei  saatukaan  laivakuluUe  sopivaa  uomaa, 
syntyi  vain  ryöpeä  koski.  Vuoksen  pinta  aloni 
4-6  m,  ja  vesi  virtaa  nyt  K:llä  päinvastaiseen 
suuntaan  kuin  ennen.  Laivakulkua  on  K:stä  sekä 
Suvantoa  että  \'uoksea  pitkin.  K:n  kosken  jai- 
touskorkeus  on  3,s  m  ja  hevosvoimain  luku  33,000. 
[E.  G.  Palman,  ,,Äldre  och  nyare  .sjöfällningar 
och   sjöfällningsförsök   i    Finland"    (Fennia    20).] 

J.  K.   K. 

Kivinilkka,  kivi  made  1.  elaska  (Zoarces 
viviprirusj,  limakalojen  heimoon  luettu  kala,  mer- 
killinen siitä,  että  naa- 
ras synnyttää  eläviä 
sikiöitä.  Kasvaa  20-40 
cm  pitkäksi.  Luut  vi- 
heriät. Oleskelee  meri- 
hauran  seassa  Pohjan- 
meren, Itämeren  ja  Jää- 
meren rannoilla,  jokseenkin  yleinen  myös  Suo- 
men- ja  Pohjanlahden  suolaisemmissa  osissa.  Sitä 
ei  kalasteta  meillä.  Lihaa,  vars.  savustetun  ka- 
lan, monet  pitävät  maukkaana.  K.  il.  L. 

Kivioja   ks.   Salaoja. 


Kivinilkka. 


Kivipaino  1.  litografia  (kreik.  lithoa- 
kivi.  ja  ,7rap/ieiii  =  piirtää),  laakapaincmenetelmä, 
jossa  piirros  (k  i  v  i  p  i  i  r  r  o  s)  tai  kuva  kemial- 
lisella liidulla  tai  kynällä  tai  kaivertamalla  kiin- 
nitetään kivenpintaan.  niin  että  se  sitten  värillä 
varustettuna  voidaan  kivilaatasta  painaa.  Kivi- 
painon avulla  saatu  kivipiirroskuva  on  sekä 
perusajatuksensa  että  menetelmän  puolesta  vaski- 
ja  puupiirroksen  välillä,  kun  edellinen  kuuluu 
syvennyspainoon,  jälkimäinen  taas  kohopainoon. 
K.  perustuu  siilien,  että  rasva  ja  vesi  eivät  sekoitu 
toisiinsa.  Jos  litografisen  kiven  pintaan  piirre- 
tään kuva  litografisella  liidulla  (vahaa,  saippuaa, 
lampaantalia,  salpietaria,  kimröökkiä)  tai  lito- 
grafisella musteella,  joka  sisältää  suunnilleen 
samoja  aineita  kuin  liitukin,  tarttuu  painoväri 
vain  rasvaisiin  piirroskohtiin  kun  taas  piirtämät- 
tömät  kohdat  pidetään  painaessa  kosteina,  joten 
ne  eivät  tartuta  itseensä  rasvansekaista  paino- 
väriä. Aivan  valkoisiksi  (värittömiksi)  jäävät 
kohdat  useimmiten  syövytetään  ja  silataan 
kumilla.  Parasta  litografista  kiveä  saadaan 
Baierin  Solnhofenista.  Kivet  leikataan  5-10  cm  pak- 
suiksi laatoiksi.  K:n  keksi  1796  Alois  S  e  n  e- 
f  el  der  (1771-1834),  joka  1818  julkaisi  teoksen 
..Lehrbuch  der  Lithograpliie".  Menetelmiä  on  pää- 
asiallisesti kahta  lajia;  1)  kuva  piirretään  hio- 
tulle ja  erikoisella  hapolla  sivelljMle  kivelle  timan- 
tilla tai  terävällä  metallipiirtimellä  ja  täten  syn- 
tyneihin syvennyksiin  hierotaan  painoväriä,  jonka 
jälkeen  kuva  painokoneella  siirretään  paperille. 
2)  kynää  tai  sivellintä  käyttäen  kuva  maalataan 
rasvaisella  värillä  kivelle,  jonka  pinta  sitä  ennen 
on  esim.  hopeajauheella  tehty  karkeaksi,  ja  sen 
jälkeen  syövytetään  värittä  jääneet  osat,  niin  että 
itse  maalaus  jää  koholle.  Tällä  tavalla  saavute- 
taan yleensä  parempia  taiteellisia  tuloksia  kuin 
edellisellä.  Saks.  taiteilija  Hans  Thoma  on  kek- 
sinyt vielä  kolmannenkin  tavan:  piirrosta  ei  pai- 
neta kiveltä  suoraan  paperille,  vaan  selatiini- 
levylle  ja  tästä  vasta  paperille.  Erikoisen  hyviä 
tuloksia  on  antanut  uusi  n.  s.  o  f  1  s  e  t-menetelmä: 
painokuvan  jiiljennös  painetaan  ensin  kumi- 
kankaalla  päällystetyn  painovalssin  pintaan,  josta 
se  sitten  painetaan  paperille  tai  muulle  pinnalle. 
Kivipiirrosta  käytetään  myöskin  menestyksellä 
värillisten  —  joko  jäljennösten  tai  alkuperäisten 
—  kuvien  aikaansaamiseksi  (kromolitogra- 
fia).  Tähän  tarvitaan  yhtä  monta  kivilaattaa 
kuin  kuvassa  on  väriä,  painettaessa  on  jokainen 
erivärinen  laatta  sitten  aina  tarkoin  sovitettava 
edellisen  sijalle  paperille.  Ettii  täten  voidaan  saa- 
vuttaa sangen  kauniita  taiteellisia  tuloksia,  osoit- 
tavat ne  alkuperäiset,  värilliset  kivipiirrokset. 
Joita  viime  aikoina  varsinkin  saks.  taiteilijat  ovat 
alkaneet  valmi.staa  ja  julkaista  esim.  B.  G.  Teub- 
nerin  ja  R.  Voigtliinderin  kustannuksella.  Meil- 
läkin on  muutamia  sellaisia  ilmestynyt  (kus 
tannusosakeylitiö  Otavan  toimesta).  —  Kivipaino- 
f  tuotteita  ovat  enimmäk.seen  taiteellisesti  vähä- 
arvoiset öljyvärikuvat,  joita  yleisesti  näkee  seinä- 
koristeina.  Värillisten  karttojen  monistaminen 
suoritetaan  myös  k  :11a.  Kiven  asemasta  käyte- 
tään nykyisin  jo  monasti  aluminiumilevyjä  (al- 
grafia).  milloin  ei  kuvan  piirtämistä  suoriteta 
kaivertamalla,  sekä  myös  sinkkilevyjä  (s  i  n  k  o- 
graf  ia).  Valokuvauksen  käytöstä  k:n  palveluk- 
sessa ks.  Fotolitografia.  —  Kaiverretuilta 
kivilevyiltä  ei  suuria  painoksia  otettaessa  paina 


1073 


Kivipiirros— Kiviteollisuus 


1074 


ir.ista  cniiii  suoriteta  suorastaan  painatuspiniu>lle, 
vaan  kuva  painetaan  ensin  siirtopainon 
villityksellii  toiselle  kivelle,  joten  alkuperäiset  ki- 
vet säilyviit  kulumiselta.  Siirtopainoa  on  myiis 
edellä  mainittu   uusi  offset-menetelmä. 

Ivivipainokone  eroaa  monessa  kohdin  tavalli- 
sesta painokoneesta.  Kivi])aiiioa  varten  on  myös 
olemassa  erikoisia  pikapainokoneita.  [Orani  ja 
Dörnhoffer,  ,,Die  LitofirapUie  von  ilirer  Erfin- 
duns  bis  zum  Ge{ren\vart"  (1804-1903);  „Freie 
KUnste,  Zeitselirift  fiir  Litograpliie  und  Stein- 
druck".]  F.  L.   (L.   II.) 

Kivipiirros  ks.  Kivipaino. 

Kivipähkinä  ks.  Kasvullinen  norsun- 
I  u  u. 

Kiviranta,  perintö-rnstitila  Iluitlisten  pitä- 
jU.ssä,  n.  17j  km  kirkolta,  Punkalaitumenjoen 
varrella,  14  km  Äetsäu  rautatienasemalta.  Pää- 
tilaan (l'/«  mantt.)  kuuluu  vielä  2  muuta  tilaa: 
Sinkka  (rillssitalo,  '/,  mantt.)  ja  Karppi  (perintö- 
tila, '/,  mantt.);  yhteensä  2V,j  manttaalia,  1,000 
ha.  Omistajat  eri  aikoina:  Niels  Collin  1734  :uän, 
rykmentiiikirjuri  Jacoh  ForskjII  1734-61,  ryk- 
mentinkirjuri  Hans  Willber<;  1761-88,  kersantti 
C.  J.  von  Delvig  1788:sta  alkaen  ja  hänen  jäl- 
keensä kapteeni  F.  G.  von  Delvig  (k.  1807), 
viimemainitun  le.ski  1807-10,  rustitilallinen  Hen- 
rik Laccenius  1810-29.  V.  1829  ostivat  tilan  kaup- 
piaat C.  l)uwaldt  ja  M.  Fridmark,  1861  sen  osti 
O.  Kivi,  ja  v:sta  1901  alkaen  sen  omistajana 
on  esittelijäsihteeri  V.  Kivi.  —  Vanha  pääraken- 
nus puinen,  taitekattoinen,  rak,  1791;  uusi  pää- 
rakennus on   v:lta    1895.  L.   Il-nen. 

Kivirikko   ks.   S  a  x  i  f  r  a  g  a. 

Kiviroukkiohauta  ks.  Hiidenkiuas. 

Kiviruuti,  poraruuti,  louhimiseen  käytetty 
ruutilaji. 

Kivisakset,  suuret  rautaiset  pihdit  eli  saksi- 
mainen  koura,  jolla  nostetaan  kiviä  erittäinkin 
vedestä   perkaustöitii  tehtäessä.  J.   C-e.n. 

Kivisalmi.  1.  Rautalammin  pitäjässä,  on  lii- 
kenteelle hyvin  tärkeä.  Se  yhdistää  laajat  Konne- 
veden polijois-  ja  eteläselät  toisiinsa,  josta  sy.vstä 
vene-  ja  laivakulku  on  vilkas;  sen  poikki  kul- 
kee myös  lautta,  yhdistäen  Eautalammin  ja  Su- 
miaisten sekä  Hankasalmen  tässä  katkeavat  maan- 
tiet. Vesannon  kirkon  ja  Hankasalmen-Pieksä- 
mäen välillä  tämä  on  ainoa  paikka,  jo.sta  pääsee 
ajopelillii  poikki  tämän  seudun  laajojen  vesi- 
reittien. —  2.  ks.   Käkisalmi.         J.   E.  K. 

Kivisappi  ks.  K  i  e  h  k  i. 

Kivisilta  ks.  Silta. 

Kivisolut,  mehevissä  kasvinosissa  usein  ryh- 
missä esiintyviä,  paksuilla,  puutuneilla  ketoilla 
varustettuja  soluja.  J-  A.  '\V. 

Kivisondi,  koetin  1.  sondi  (ks.  t.),  jolla  viitsa- 
torven  kautta  tunnustellaan  ja  haetaan  kiveä 
rakosta. 

Kivisydän  ks.  Fossiili. 

Kivitasku  ks.  Taskut. 

Kivitauti  ks.  Hedelmärupi. 

Kivitauti  (lithiasis),  taudintila.  jossa  ilmenee 
erityinen  kivenmuoilostumisen  taipumus  ruumiin 
kudoksissa  ja  erilaisissa  nesteissä,  niinkuin  sappi- 
rakossa, munuaisissa  ja  eritoten  virtsarakossa. 
Tällainen  taipumus  perustuu  yleensä  jonkinlai- 
siin aineen vaihtohäiriöihin.  Hoito  on  sisällistä 
yleishoitoa,  mutt-a  vaatii  varsin  usein  kirurgisia 
toimenpiteitä.  .V.   O- li. 


Kivilouhos. 

Kiviteollisuus,  hyödyllisten  vuorilajien  ja  mi- 
neraalien nuirtaniiiien  ja  taloudellinen  käyttely 
yleensä,  taikka  eräiden  kivilajien  louhiminen  j;i 
muovailu  tie-,  huone-  ja  siltarakennuksia  taikka 
patsaita  ja  kuvanveistoksia  varten  erityisesti. 
T;ivallisimniat  muokattavat  vuorilajit  ovat  mar- 
mori ja  muut  kalkkikivet,  hiekkakivet,  vuolu- 
kivi, liuskakivet  sekä  kovemmista  kivilajeista 
etupäässä  graniitti  sekä  myöskin  syeniitti,  por- 
fyyri,  gneissi,  basaltti  y,  m.;  Suomen  kiviteolli- 
suus käsittiiä  pääasiallisesti  graniitin,  mutta  osit- 
tain myös  vuolukiven  ja  liuskeiden  mekaani.sen 
muovailun.  Kivien  louhimistavat  vaihtelevat  kal- 
lion laadun  ja  valmisteen  tarkoitusperän  mu- 
kaan. Tavallisesti  louliitaan  kalliota  avonaisissa 
kuopissa  —  kivilouhoksissa  — ,  7-8  m  paksuissa 
kerroksissa  (kuv.  II,  harvoin  kaivoksissa  kuten 
Bathissa  Englannissa.  Perusmuurikiviä  ja  kivi- 
murskaleita,  n.  s.  sepelkiviä  teitä  ja  betonia  var- 
ten, ammutaan  porareikiin  pannuilla  dynamiitti- 
panoksilla,  mutta  rakennuskivet  ja  katujen  nupu- 
kivet liiuhitaan  varovammin  (kuv.  2).  Pehineäm- 
mjistä  vuorilajista  irroitet:ian  möhkäleitä  liakk;ia- 
malla  ne  ensin  irti  neljältä  sivulta  ja  sitten  kii- 
laamalla erilleen  pohjasta,  taikka  ne  sahataan  ny- 
kyään usein  emäkalliosta  lankasahoilla.  Suuria 
louliimistöitä  telidäiin  toisinaan  kaivamalla  kal- 
lioon miinaonteloita,  jotka  täytetään  isoilla  pa- 
noksilla ja  riijäytetään,  taikka  kaivamalla  koko 
alusta  ontelolle  niin,  että  ainoastaan  yksityisiä 
pilareita  jää  kivikerrosta  kannattamaan.  Riijä- 
hyttämiillä  pilarit  yhtaikaa  sähkösytytyksellä 
saadaan  koko  katto  luhistumaan.  Kun  säännöl- 
lisiä lohkareita  tahdotaan  kovasta  kalliosta,  käy- 
tetään ruutia  räjähdysaineena.  Porareiät  siivi- 
tetään silmälläpitäen  kivien  taipumusta  hal- 
keilla tiettyihin  suuntiin.  Varmimmin  saadaan 
eheitä  lohkareita  ampumalla  u.seita  kertoja  hei- 
koilla panoksilla  samoissa  reiissä,  sillä  ensi- 
mäiset  laukaukset  aukaisevat  vain  luonnollisia 
lohkosuuntia    ja    seuraavat    irroittavat    kiven. 

Matalat  kjilareiät  tehdään  hakulla,  jolloin  lit- 
teää kiilaa  käytetäiln.  taikk;v  poraa  ne  yksi  mies 
käyttäen  pyöreää  talttaporaa,  jota  joka  i.skulle 
käiintää  30°-60°.  Syvempiil  reikiä  porattaessa 
iskee  poraa  yksi  taikka  kaksi  miestä  7-11  kg 
painoisilla  moukareilla.  Suuremmissa  kivilouhi- 
moissa  porataan  reiät  porakoneilla,  joita  ny- 
kyään enimmäkseen  käytetään  puristetulla  il- 
malla    (kuv.    3),     Pyöreässä     reiässä    käytetiiiln 


lOTf) 


Kiviteollisuus 


1076 


I 


Ku\;i   1.     kiwi  »ulius.     Kiilareikia 


Kuva  2.     Kaiukivien  valmistus. 


1 


(Bk 


A 


Kuva  3.    Paineilmaporakone. 


m 

Kuva  4. 


Kuva  5. 


Kuva  8. 


I 


Kuva  9. 


Kuva  1(1, 


Kina  II.  Kuva  12.  Kuva  ' 


pyöreää  kiilaa  sekä  johtokiilaa  sen  kummallakin 
puolen  paineen  tasaamista  varten  (kuv.  4).  Irroi- 
tetut  möhkäleet  muodostellaan  ensin  asetintal- 
toilla  eli  meisseleillä  (kuv.  5)  ja  hakataan  sitten 
erilaisilla  työkaluilla  riippuen  kiven  kovuudesta 
ja  valmisteen  laadusta.  Pehmeämmät  kivilajit, 
kuten  hiekkakivi,  vuolukivi  ja  kalkkikivet,  haka 
taan  litteillä  käsimeisseleillä  puuvasaralla  (kuv.  tii 
iskien,  taikka  sahataan  hammastetuilla  sirkkeli- 
sahoilla, höylätään  kivihöylUlIä,  sorvataan  ja  (ko 
vemmat  lajit)  kiilloitetaan.  Kovemmat  kivi 
lajit  hakataan  ensin  karkeaksi  piikkihakiilla. 
sileäksi  moniteräisellä  hakulla,  tukkihakulla  ja 
,.pukkelilla"  (kuv.  7,  8,  9,  10,  11  ja  12).  Kivi 
työkoneita  on:  raamisahoja,  joiden  teriit  ovnt 
hampaattomia  mutta  sahautuvat  kuitenkin  ki- 
ven läpi  jälkeen  siroitellun  terässannan  avulla; 
sorveja,  joiden  toimivina  osina  ovat  karaistut 
pyörivät  levyt;  tasauskoneet,  joissa  myös  teräs- 
levj-t  leikkaavat  kiveä,  sekä  karborundumikurso- 
koneet  y.  m.  Puristetulla  ilmalla  käyvät  kiven- 
hakkuukoneet  ovat  miltei  mullistaneet  koko  kivi- 
teollisuuden,  sillä  niillä  voidaan  vaivatta  hie- 
noimpiakin  veistokuvia  tehdil  kovista  kivilajeista 
(kuv.  13),  mikä  on  erittäin  tärkeää,  koska  juuri 
grauiittilajit  ulkoilma.ssakin  parhaiten  kestävät 
rapautumatta.  Kovat  kivilajit  tulevat  yleensä 
hyvin  kiiltäviksi;  sitä  varten  hiotaan  niitä  teräs- 
sannalla  ja  karhorundumilla.  jota  pannaan  pyö- 
riville  takkirautalevyille,   jota    vastoin    itse   kiil- 


Kuva  13.     Uranjitiikuristciden  hakkaaminen  puristetulla 
ilmalla  käyvillä  taltuilla. 

lottaniinen     tehdään     tinatuhkalla,     jota     huopa- 
levyillä  voimakkaasti   hangataan   kiveä  vasten. 

Suomen  kiviteollisuus  käsittelee  pääasiallisesti 
graniittia  ja  vain  vähemmissä  määrin  vuolu- 
kiveä,  marmoria  ja  liuskakiveä.  Jo  viime  vuosi- 
sadan alussa  louhittiin  Viipurin,  Vehkalahden  ja 
\irolahden  pitäjistä  n.  s.  rapakivigraniittia  ra- 
kennuskiveksi  Pietariin  m.  m.  Aleksanterin  pat- 
saaseen, ja  Iisakin  kirkon  pylväisiin  Pyterlah- 
desta  (ks.  t.).  Uudempaan  aikaan  monet  suurem- 
mat  ja   pienemmät   kivilouhimot   ovat    ryhtyneet 


1077 


Kivitiede     Kjerulf 


1078 


kUyttämääii  liyviikscen  maan  runsaita  graniitti- 
varastoja  sekii  l<otimaista  rakennusteollisuutta 
varten,  jossa  luoiuiollisen  kiven  käyttäminen  ra- 
kennusten julkisivujen  päällysteenä,  joko  koko- 
naan taikka  osittain,  pylviiiuä  ja  koristeveistok- 
sina Oli  saanut  hyvin  tärkeän  rakennustaiteelli- 
sen merkityksen,  että  myöskin  ulkomaille  lähe- 
lettSväksi;  Venäjälle  rakennus-,  patsas-  ja  katu- 
kiviksi,  Eufrlantiin  ja  Skotlantiin  myös  rakennus- 
ja  katukiviksi,  jopa  Aineriikkaan  ja  Afrikkaan 
saakka.  V.  1908  uli  .Suomessa  kaikkiaan  47  kivi- 
louhimoa;  huomattavimmat  ovat  O.-y.  Granit,  joka 
louhii  Hangen  Kuningattaren  vuoresta  punaista 
ja  Bergöstä  harmaata  graniittia;  Suomen  kivi- 
teoUisuus  o.-y.  Uudessakaupungissa  käyttää  puh- 
taita harnuiita  ja  tasavärisiii  punaisia  graniitteja, 
Itä-Suomen  graniitti-o.-y.  Viipurissa  Itä-Suomen 
kivilajeja;  O.-y.  Vuolukivi  Viipurissa  valmistaa 
vuolukiviveistoksia  ja  •  peitteitä  rakennusten 
julkisivuihin,  uuneja  y.  ni.  Kuskealan  marmoria 
käytetään  myös  joskus  rakennuksien  koristeiksi, 
porrasa-skeliksi  y.  m.  Seuraava  taulukko  osoittaa 
Suomen  kiviteollisuuden  kehittymistä  viime  vuo- 
sina. 

Tuotantoarvo    Vientiarvo 


Vuosi 

niilj.  mk. 

railj.  mk 

1899 

1,01 

0,5  8 

190.S 

l,»i 

0.9< 

1907 

2,.7 

1,50 

1908 

3,e« 

l.:i 

n.    Ii.  ,C  J.   C-in. 

Kivitiede  ks.   K  i  v  e  n  n  ä  i  s  t  i  e  d  e. 

Kiviyrtti  ks.   \V  o  o  d  s  i  a. 

Kivutar  ks.  Kiputyttö. 

Kivääri  (ruots.  gevär,  saks.  Geiie/ir).  alkuperin 
jalkaväen  pitkä,  piilukoUineu  ja  pistimellä  varus- 
tettu ampuma-ase,  sittemmin  jalkaväen  anipuma- 
a.se  yleensii.    ks.  A  m  p  u  m  a-a  s  e  e  t. 

Kiörboe  [hjörhii},  Karl  Fredrik  (1798- 
1876),  norj. -ruots.  taidemaalari  ja  kivipiirtäjä, 
oli  synt.  Tanskassa,  mutta  muutti  jo  nuorena 
Tukholmaan  ja  eli  loppuikänsä  (v:sta  1840)  ]'a- 
riisissa.  Hänen  erikoisalansa  oli  eläinmaalaus; 
aikaisemmin,  palvellessaan  ratsuväen  upseerina, 
hän  varsinkin  maalasi  hevosia.  Suurta  suosiota 
hän  sai  kuvatessaan  hirviä,  kettuja  ja  koina  eri- 
laisissa jännittävissä  ja  vaaranalaisissa  tiloi.ssa; 
niinpä  levisi  hänen  maalauksensa  ..Tulva"'  kivi- 
piirrosjäljennöksinä  sangen  laajalle.  Hän  on 
maalannut  myöskin  useita  korkeiden  henkilöiden 
Kaarle  XIV:n  Juhanan,  Kaarle  XV:n,  Napo- 
leon 111:  n  —  ratsa.stajakuvia.  Hänen  maalaus- 
tapansa  oli  siloista  ja  jotenkin  persoonatonta; 
myöhemmin  luin  kumminkin  saavutti  voinuik- 
kaamman  värityksen.  [G.  Nordensvan,  . , Svensk 
konst  och  svenska  konstnärer  i  19:de  Arhundra- 
det"  (1892).]  F.  L. 

Kjser  [hjär],  Nils  (s.  1870),  norj.  kriitikko  ja 
näytelmänkirjoittaja.  Hän  on  älyperäinen,  terävä 
analysoija,  kielenkäyttäjänä  mainio,  sanonta  pir- 
teää ja  iskevää.  Kriitilliset  teokset:  ..Fremmede 
forfattere"  (1895K  „Boger  og  billeder"  (1808), 
„I  forbigaaende"  (1903),  „Smaa  epistler"  (1908); 
draamat  „Regnskabets  dag"  (1902,  suom.),  „Mi- 
mcsas  hjemkomst"  (1907).  [Nserup,  „Illustreret 
norsk    litteraturhistorie"    (1905).]         Ä-il.    Tn. 

Kjahta  1.  K  i  a  h  t  a,  kaupunki  Siperian  Trans- 
haikalin    alueessa,    vähäisen,    Selengaan    laskevan 


joen  varrella  aivan  Kiinan  rajalla;  n.  4,300  as. 
(1900).  Se  on  syntynyt  1743  aikaisemmin  pe- 
rustetun puulinnoituksen  suojaan;  oli  ninoa 
Venäjiin  kauppapaikka  Kiinan  rajalla  v:een 
1S,'>8,  jolloin  sen  erikoisoikeus  lakkautettiin. 
Tämä  ja  teekaupan  siirtyminen  osaksi  meriteille 
ovat  viihentäneet  K:n  aikaisemmin  suurta  kruip- 
paa.  Päiltuontitnvara  yhä  edelleen  tee,  sitä- 
paitsi silkki,  karja;  vienti:  turkiksia,  kankaita, 
nahkaa,  .loulukuussa  suuret  markkinat  (n.  20,000 
kauppiasta).  —  Lähellä  K:aa  on  linnoitus  Troits- 
kosavsk.  Vastapäätä  rajan  toisella  puolen  n.  000 
m:n  päässä  on  kiinalainen  kaupunki  Maimatäin. 
Urgasta  tänne  ovat  kiinalaiset  suunnitelleet 
rautatien.  E.  K.  K. 

Kjellen  [tselK'n],  Johan  Rudolf  (s.  18C4), 
ruots.  valtiotieteellinen  kirjailija  ja  politikko,  v:.sta 
1901  valtiotiedon  ja  tilastotieteen  profe.<so"ina 
Guöteporin  korkeakoulussa;  vv.  1905-08  toisen 
kamarin,  v:sta  1910  ensimäisen  kamarin  jäse- 
nenä. K.  on  uudistuksia  harrastavan  oikeistoryh- 
män huomattavin  edust.aja,  etevä  puhuja  ja  moni- 
puolinen kirjailija;  julkaissut  m.  m.  „Studier 
rörande  ministeransvarigheten"  (1890),  ,,Stor- 
makterna.  Konturer  kring  samtidens  storpoli- 
tik"  (190.5),  „Nationell  samling"  (1906),  ,.Ftt 
program.    Njitionella   samlingslinjer"    (1908). 

Kjellman  [tsel-],  Frans  Reinhold  (1816- 
1907).  ruots.  kiusvitieteilijä.  erittäinkin  levä- 
tutkija.  v:sta  1899  kasvitieteen  professorina  Up- 
salan yliopistossa.  K.  otti  osaa  napam;iaretki- 
kuntiin  Huippuvuorille  1872-73.  Novaja  Zemljaan 
ja  Siperiaan  1875,  Ruijaan  1876  ja  oli  kasvi- 
tieteilijänä .V.  E.  Nordenskiöldin  Vegan-retkellä 
1878-80.  Hänen  teoksensa  ovat  tiirkeimpiä  läh- 
teitä napamaiden  ja  Pohjois-Jäämeren  kasviston 
tuntemiseen:  ,,Skandinaviens  Ectocarpeer  och  Ti- 
lopterider"  (1872),  „Svenska  polarexpeditionen 
1872-73"  (1875),  „Norra  Ishafvets  algflora" 
(Vega-exp.  vet.  iakt.  1882-85),  ,.Ur  polarväxter- 
nas  lif"  (1884),  ..Handbok  i  Skandinaviens  hafs- 
algflora  I.  Fucoidea;"  (1890).  [Elämäkertoja: 
Lindman  (Ymer  1907),  Svedelius  (Vet.  r>kad. 
ärsbok  1908).]  J.  A.  W. 

Kjelsy  ks.  K  i  e  1  c  e. 

Kjerulf  fhje-J,  H  ai  f  da  n  (1815-68),  norj.  sä- 
veltäjil,  jonka  omaperäiset,  kans.allissävyiset  ja 
tunnelmarikkaat  laulut  ovat  suosittuja  kaikissa 
pohjoismaissa.  lUinen  pianosävellyksensä  ovat 
saaneet  tunnustusta  myös  S.aksassa.  Kristiaa- 
niassa  on  hänelle  pystytetty  muistopatsas.  /.  K. 

Kjerulf  [hjc-J,  Theodor  (1825-88).  norj.  geo- 
logi, teki  jo  nuorena  huomattavia  tutkimuksia 
Kristiaanian  seudun  muodostumista,  julkaisten 
..Das  Christiania  Silurbecken"  (1855)  ja  ,.t?ber  die 
Geologie  des  siidlichen  Norwegens"  (1857).  Näissä 
hän  havaintoihin  perustuen  todistaa  poimettumisen 
suuren  merkityksen  näitten  seutujen  muodostu- 
main  kehitykselle.  V.  1858  K.  tuli  Keilhaun  jäl- 
keen yliopiston  professoriksi.  Hänen  aloitteestaan 
perustettiin  sam.  v.  Norjan  geologinen  toimisto, 
jonka  ensimäiseksi  johtajaksi  hänet  määrättiin. 
K.  omisti  elämäntyönsä  Etelä-Norjan  tutkimiseen, 
minkä  tulokset  ovat  kootut  teokseen  ,.Udsigt  over 
det  sydlige  Norges  geologi"  (1879).  K.  oli  aika- 
naan monessakin  geologian  haarassa  uusien  aat- 
teiden esitaistelija.  M.  m.  hän  ensimäisenä  koti- 
maassaan kehitti  jääkausiteoriaa  ja  huomautti 
maankuoren  liikuntojen   merkitystä   maanpinnan 


1079 


Kjui— Klagenfurt 


1080 


muotojen  syntymiseen  nähden.  K:n  oppilas  ja 
seuraaja  on  W.  C.   Brogger.  P.  E. 

Kjui  I.  C  u  i  fkyl'/.  Tsezarj  Antonovits 
(s.  1S35),  ven.  kenraali,  insinööri,  nuisiikkikirjai- 
lija  ja  säveltäjä.  Moniuszkon  ja  Balaki revin  oppi- 
las. „St.  Petersburger  Zeitung"in  niusiikkiaviistu- 
jana  1864-68  luin  innolla  lierätti  harra.stusta  Sdiu- 
mannin,  Berliozin  ja  Lisztin  teoksiin.  Sävi^llyk- 
sissään  (m.  ni.  yli  200  laulua)  liän  on  välttrmyt 
kansallista  tyyliä  ja  oopperoissaan  kansallisia 
ailieitakin.  /.   K. 

Kjulo  ks.  Köyliö. 

Kjobenhavn   ks.   Kööpeuhamina. 

Kjöge  ks.  K  t>  g  e. 

Kjögen-vuono   ks.  K  o  g  e. 

Kjokkeniinoddiiig  ks.  Kokkenmodding. 

Kjolen  (norj.;  ruots.  Köleii],  sen  1,500-1,600 
km  pitkän,  100-200  km  leveän  vuorialueeii  maan- 
tieteellinen yhteisnimi,  joka  Ruotsin  ja  Norjan 
rajamailla  täyttää  Skandinaavian  sisäosat.  Se 
ei  ole  ylitenäinen  vuorijono,  vaan  muodnstiinut 
syvien  laaksojen  toisistaan  erottanii.sta  yliit.isan- 
goista,  vuorista  ja  huipuista,  viettäen  loivasti 
Ruotsin  puolelle,  jyrkästi  Norjan  rannikolle.  Sen 
korkeimmat  seudut  ovat  ikuisen  lumen  peitossa. 

Klaani  (engl.  clan,  <  kelt.  clann  1.  cland,  ves-a, 
jälkelilinen),  nimitys,  jota  käytettiin  TrI-uiuin 
ja  Skotlannin  ylämaan  entisistä  kelttiläisistä  hei- 
moista ia  joka  tarkoittaa  joko  yhtä  päällikön  joli- 
tamaa  heimoa  tai  useampia  heimoja,  jotka  juon- 
tavat alkuperänsä  samasta  kanta-isästä.  Saman 
k:n  jäsenillä  oli  yhteinen  liikanimi,  joka  muo- 
dostettiin liittiimällä  yliteisen  kanta-isän  nimeen 
joko  sana  ua,  pojanpoika,  tai  sana  man,  poika, 
esim.  Va  Conchobair  (anglisoituna  0'Conor),  Mac 
Carthaigh  (Mac  Carthy).  Irlannissa  käytetliiu 
molempia  tapoja,  Skotlannissa  ainoastaan  j;ilki- 
mäistä.  K:ien  jä.senillii  oli  omituinen  pukunsa: 
Skotlannissa  hiukan  polvien  alapuolelle  ulottuva 
hame  ja  vaippa.  K.  käsitti  ennen  vanhaan  kaksi 
luokkaa:  1)  varsinaiset  heimonjiisenet  ja  -)  orjat, 
rikolliset  ja  muukalaiset.  Jokaisella  heimolla  oli 
päällikkönsä  eli  kuninkaansa  (rlg),  ja  heimoon 
kuului  useita  sukuja  (fine  eli  sepfj,  joilla  oli 
omat  päämiehensä.  Heimon  maa  oli  jaettu  suku- 
jen kesken.  Pelto-  ja  laidunmaa  oli  jaettu  o;^iin, 
joita  suvun  jiisenet  vuoron  perään  pitivät  hal- 
lus.saan.  Aikaa  myöten  syntyi  heimojen  keskuu- 
dessa eriasteinen  ylimy.sluokka,  joka  anasti  hal- 
tuunsa osan  maata.  —  Jokainen  heimonjii-en  oli 
päällikön  vasalli  (ceile),  jonka  tuli  tehdä  hänelle 
sota-  y.  m.  palvelusta.  Ileimon  päällikkö  villit- 
tiin aina  samasta  suvusta;  jo  hänen  eläessään 
katsottiin  hänelle  seuraajaksi  jokin  hä.non  van- 
hemmista ja  ymmärtäväi.semniistä  sukulaisistiian, 
jolle  annettiin  nimeksi  tavist.  Päällikön  rinnalla 
oli  neuvosto,  mutta  hänellä  oli  laaja  valta  varsin- 
kin toiseen  luokkaan  kuuluvien  yli.  —  Irl. muissa 
klaanihiitos  hävisi  sitil  myöten  kuin  jaglanti- 
laiset  saivat  maan  luiltuunsa.  Skotlannissa  se 
poistettiin  1747  sen  johdosta  että  k:t  olivat  ot- 
taneet osaa  Kaarle  Edvard  Stuartin  kapinaan. 
[Sumner  Maine,  „Early  history  of  institutions"; 
Conrady,  „Gesehiclite  der  Clanverfassuug  in  den 
scliottischen    Iloclilanden".] 

Klaara   ks.   K  1  a  r  i  s  s  a  1  a  i  s  e  t. 

Klaatsch  /-(s/,  Hermann  (s.  1863),  snks. 
eläintieteilijä,  vertaileva  anatomi  ja  antropologi, 
nimitettiin  professoriksi  Heidelbergiin  1895, 15res- 


lauluiu  1!)07,  teki  l!)04-07  antrojiologisen  tutki- 
musmatkan Austraaliaan.  Teoksia:  „i)ie  fossilen 
Knochenreste  des  Mensclien  uud  ihre  Bcdeutung 
fiir  diis  Abstammungsprohlem"  (1899),  „Da8 
Oesiclitsskelett  der  Neanderthalrasse  und  der 
Australier"  (190S),  „Die  Entsteliung  und  Ent- 
«ickelung  des  Mensrhengeschlechts"  (1905,  .,WeIt- 
ali  und   Menschheit"  kokoelmateoksessa) .    P.  B. 

Klaavi  (lat.  cirivis  =  avain)  1.  nuottiavain 
on  viiv;iston  alkuun  asetettu  merkki,  joka  osoit 
taa  mäiiriityn  sävelen  aseman  viivastolla  ja  siten 
määrää  kaikkien  nuottien  asteikonmukaisen  sävel- 
korkeuden. Muinoin  (10-11  vuosis.)  käytettiin 
k:na  sävelten  nimiä  vastaavia  kirjaimia;  kysy- 
mykseen tulivat  etenkin  ne  sävelet,  joista  on  '/,- 
askel  lähimpään  alapuoliseen  säveleen  (siis.  <•-  ja 
f-k.,  ks.  n.) .  Nykyään  enimmin  käytetty  g-k.  on 
13:nnelta  vuosis.  peräisin,  jolloin  sitä  käytettiin 
yksinomaan  viulumusiikissa;  yleisempiiän  kUy- 
tiintöön  se  piiasi  viiliitellen  vasta  16:nnelta  vuo.-iis. 
alkaen.  Nykyiset  k:t  ovat  moninaisten  vaiheitten 
kiiutta  muodostuneet  mainittujen  sävelten  kir- 
jaimista (c,  f,  g).  Alkuaan  oli  k:ien  asema  viivas- 
tolla vaihteleva:  usein  se  vaihteli  pitkin  sävel- 
lyksen kulkuakin,  jottei  tarvitsisi  „apuviivoja" 
käyttäii.  Nykyäiln  on  g-k.  aina  viivaston  toi- 
sella viivalla,  alhaalta  la.skien,  f-k.  samoin  toi- 
sella ylhäältä:  ja  c-k.,  muinoin  yleisin,  nyt  har- 
vinaisin, esiintyy  joko  ke.skimäisellä  viivalla 
(altto-k.)  tahi  sitä  lähinnä  ylemmällä  (tenori-k.). 
Uusimmalla  ajalla  on  tehty  yrityksiä  k: ien  .su- 
pistamiseksi kahteen  (g  ja  f),  jopa  yhteen  ai- 
noaan (g.  varustettuna  oktaavialaa  osoittavilla 
merkeillä).  /.    K. 

Klaczko  [klatskoj,  Julian  (1828-1906),  jtiut.- 
puol.  kirjailija,  syntyi  Vilnossa,  esiintyi  jo  13- 
vuotiaana  sekä  puolan-  että  hepreankielisenä  ru- 
noilijana. Königsbergissä  ylioppilaana  ollessaan 
hän  kääntyi  kristinuskoon  ja  tuli  kiihkokatoli- 
seksi.  Pariisiin  siirtyneenä  hän  julkaisi  useita 
kirjoitelmia  aikakauskirjoissa  „Revue  des  deux 
mondes"',  joista  erityisesti  herätti  huomiota  kir- 
joitus ,,Les  deux  chanceliers"  (Gortsakov  ja 
Bismarck).  Hän  on  julkaissut  historiallisia  ja 
kaunokirjallisia  teoksia,  joista  mainittakoon  „La 
poSsie  polonaise  au  XIX;e  sigcle"  (1862)  ja  „Cau 
series  florentines"  (1880)  puolan  ja  ranskan  kie- 
lellä. J.  J.   il. 

Kladderadatsch  [-daisj,  saks.  valtiollinen 
pilalehti.  jonka  David  K;ilisch  1848  perusti.  Nimi 
johtuu  Pohjois-Saksassa  käytetystä  onomatopoeet- 
tisesta huudahduksesta,  joka  kuvaa  sitä  kili- 
seviiä  tai  rämisevää  ääntä,  mikä  syntyy  lasin, 
jonkun  metallin  t.  m.  s.  putoamisesta.     J.   Tl-l. 

Kladi  (holl.  Idadde,  oik.  =  lika),  kirja  liike- 
miehen ensimäisiä  muistiinpanoja  varten. 

Kladodio  ks.  L  a  a  k  a  v  e  r  s  o. 

Klagenfurt  /-«-/  (slov.  Celovec) .  kaupunki  itä- 
vallassa, Kärnteuin  herttuakunnan  pääkaupunki, 
K:n  umpilaaksossa,  446  m  yi.  merenp.,  Dra- 
vaan  laskevan  Olan-  (1.  Klage-)joen  varrella. 
(josta  nimi);  5  km  \Vörther-järvestä,  johon  se  on 
kanavalla  yhdistetty;  27,030  as.  (arv.  1908),  mel- 
kein kaikki  saksalaisia.  Kantatie.  —  K.  on  sään- 
niillise.sti  rakennettu,  esikaupunkeja  neljä,  ympä- 
ristössä linnoja  ja  raunioita.  Useita  oppi-  ja 
sivistyslaitoksia  (maakuntamuseo  Rudolfinum), 
ammattikouluja,  keskusvira.stoja  (maakunnan- 
hallitus,    maapäivät,    Gurkin    ruhtinaspiisp;in    is- 


1081 


Klagenfurtin  umpilaakso  -  Klarinetti 


1082 


tuin),  teollisuuslaitoksia  (kangas-,  kone-,  tupakka-, 
viri-  ja  nahkatehtaita).  —  K.  mainitaan  jo  648, 
kaupunginoikeudet  1338,  tuli  Kiirnteiiin  piiii- 
paikaksi   1500-luvulla.  E.   )■:.   K. 

Klagenfurtin  /-«-/  umpilaakso  ItävuUa.ssa, 
Kirntenissä,  itä-läntistä  suuntaa  kulkeva  vajou- 
tumalaak.so.  jota  kaikkialla  yniiiiiröivät  mahtavat 
kipit,  pohjoise.<:sa  Gurkthalin  ja  Lavanthalin  ryh- 
mät, etelilssii  Karavankit.  Laakson  sisällä  kohoaa 
liuskeista  muodostuneita,  nuortertiiiäristi?n  ja  jiiii- 
kautisten  kerro.stumain  peittämiä  metsäisiä  kum- 
puja. Muutamia  kauniita  järviä.  Laakson  liipi 
virtaa  Drava.  —  Ilmasto  jyrkästi  mantereinen, 
heinäkuun  keskilämpö  -f  18,9°  C.  tammikuun 
— 6,i°C  (440  m  yi.  merenp. :  korkeammalla  vuor- 
ten rinteillä  tuntuvasti  lauhkeampi;  1,100  )u  vi. 
merenp.  — 3.»'' C).  Talviurheilukilpailuja  järjes- 
tetään siitä  syystä  usein  tänne.  —  K.  on  tärkeä 
asutus-  ja  liikennekeskus.  Siellä  on  Kärnteniu 
pääkaupunki    Klagenfurt.  E.    E.    7v. 

Klaj  (Clajus),  Johann  (1016-50),  saks. 
runoilija,  Georg  Pliilipp  Harsdörferin  rinnalla 
NUrnbergiläiseu  koulun,  n.  s.  ,,Peguitzschäfer"ien 
peru-staja.  Olennaista  tälle  suunnalle  oli  arkadi- 
Iäisen  paimenrunon  matkiminen,  sekä  .<^amalla 
imelä  mauttomuus  ja  onttous.  K.  kirjoitti  n^yös, 
etupää.ssä  hollantilaisia  esikuvia  jäljitellen,  ora- 
torintapaisia  hengellisiä  draamoja,  joita  esitet- 
tiin kirkossa,  kuten  ..IlöUen-  und  Ilimmelfahrt 
Christi"  (1644)  ja  „ITerodes.  der  Kindermörder". 
[Tittman,  „Die  Niirnberger  Dichterschule" 
(18471.1  ,/.  n-i. 

Klakööri  ks.  C  1  a  q  u  e. 

Klami,  Erkki  Jaakonpoika  (1820-68), 
»altiopäivämies,  merirahdin  harjoittaja,  kotoi- 
sin Virolalidelta:  oli  1863-64  valtiopäivillä  talon- 
poikaissäädyn  jäsenenä  ja  saavutti  .suuren  vai- 
kutusvallan säädyssänsä,  joka  m.  m.  yhtyi  hänen 
anomukseensa,  että  säädyille  annettaisiin  laki- 
esitys siitä,  millä  keinoin  ja  missä  järj".styk- 
sessä  suomen  kieli  oli  saatettava  käytäntöön 
virkakielenä  v:n  1863  asetuksen  määräämän  ajan 
kuluessa. 

Klammeri    (saks.    Klammer),    hakasulku:     []. 

Klampenborg,  kylpylä  Tanskassa,  11  km  Köö- 
penhaminasta pohjoiseen,  Juutinrauman  rannalla. 
Perustettu    1844. 

Klanetti,  klarinetin  (ks.  t.)  kansanomainen 
suom.  nimitys.  K:ia  on  käj-tetty  kansansoitti- 
mena  etenkin  hääjuhlissa.  Nykyään  se  on  vjiis- 
tynyt   syrjään    hanurin    tieltä.  /.    A'. 

Klapka,  György  (1820-92),  unk.  .sotilas; 
meni  nuorena  sotapalvelukseen,  tarjoutui  Unka- 
rin vallankumousliikkeen  alettua  hallituksen  käy- 
tettäväksi ja  lähetettiin  ensin  Siehenliu.-.sjeniin 
järjestämään  kapinaliikettä;  tuli  Möszärosin  jou- 
duttua tappiolle  Kascliaun  luona  (4  p.  lamuiik. 
1849)  vähäksi  aikaa  pohjois-armeian  päälliköksi, 
yhdistyi  Görgeyhin,  kunnostautui  Käpolnan  tap- 
pelussa (26-28  p.  helmik.),  vaikutti  ratkaisevasti 
leaszegin  y.  m.  voittoihin  ja  vapautti  Oörgeyn 
kanssa  Komäromin.  Oltuaan  toukok.  1849  sota- 
ministerinä K.  tuli  kesäk.  Komäromin  ja  Tonavan 
oikealla  puolella  toimivien  joukkojen  päälliköksi; 
osoitti  vielä  monessa  taistelussa  suurta  päällikkö- 
taitoansa  ja  puolusti  Koradromia  .senkin  jälkeen 
kuin  Görgey  oli  antautunut  Vilägosissa  aina 
syysk.  27  p:iiän  asti,  jolloin  teki  kunniakkaan 
heittäymissopimuksen.    Jonkun  ajan  kuluttua  K. 


asettui  Genöveen;  muodosti  1859  ltaliK»,~:i  ja 
1800  Sleesiassa  unk.  legioonan  ja  tunkeutui  viime- 
mainittuna vuonna  Preussin  ja  Itävallan  välisen 
sodan  aikana  Unkariin,  mutta  sotivien  kosken 
tehty  aselepo  pakotti  hänet  kiläntjTii.län  takai- 
sin; palasi  1867  yleisen  armahduksen  johdosta 
Unkariin  ja  valittiin  valtiopäiville.  Venäjän  kii- 
vaana vihollisena  K.  sekä  Kriminsodan  että  1877 
alkaneen  venäläisturkkilaisen  sodan  aikana  tar- 
josi turhaan  palveluksiansa  Turkin  hallitukselle; 
julkaissut   m.   m.   muistelmia.  J.   f. 

Klaproth.  1.  Martin  Heinrich  (1743- 
1817),  saks.  kemisti,  oli  ensin  apteekkari,  toimi 
sitten  akateemikkona  Preussin  ticdeakate4iii:issa 
ja  tuli  Berliinin  yliopiston  ensimäiseksi  kemian 
profes.soriksi  1S09.  K.  oli  aikansa  kuuluisimpia 
kemiantutkijoita  Saksassa  ja  vaikutti  siellä 
paljon  Lavoisier'n  aatteiden  (uuden  kemian)  le- 
viämiseen. Hänen  lukuisat  kem.  tutkimuksensa 
koskivat  etupäässä  epäorgaanisia  aineita.  Hän 
löysi  m.  m.  kolme  uutta  alkuainetta:  zirkoniu- 
min (1789),  uraanin  (1790)  ja  ceriumin,  samaan 
aikaan  kuin  Berzelius  (1803).  Hän  selvitti  myös- 
kin titaanin  ja  strontiumin  (strontiaanimaan) 
ominaisuudet.  Edv.  JJj. 

2.  Julius  von  (1783-1835),  edellisen  poika, 
kuuluisa  orientalisti,  harrasti  nuoruudest.aan 
aasialaisia  kieliä,  etenkin  kiinan  kieltä,  kutsuttiin 

1804  itämaisten  kielten  apulaiseksi  Pietariin,  teki 

1805  tutkimusmatkan  Sisii-.Aasiaan  ja  Kaukaa- 
siaan,  erosi  virastaan  1812  ja  asettui  1815  Parii- 
siin, minne  hän  jäi  sittenkin  kun  kuningas  Tred- 
rik  \Vilhelm  ITI  nimitti  hänet  aasialaisten  kielten 
professoriksi  1816.    Tärkeimmät  K:n  julkaisuista 

I  ovat  „.-\siatisches  Magazin"  (1802-03),  „rieise  in 
j  den  Kaukasus  und  Georgien"  (1812-14),  .,.\rcliiv 
I  fur  die  asiatische  Literatur,  Gescliichte  und 
Sprachkunde"  (1810),  „Asia  polyglotta"  (1823, 
1831).  ..Tablenux  historinues  de  T/Vsie"  (1826), 
„M<:'moires  relatifs  ä  l'.\sie"  (1824-28),  ,.Vncabu- 
laire  et  grammairede  la  langue  g<^orgienne"(1327), 
„Chrestomathie  Mandchou"  (1828),  „.\perQU  ge- 
neral des  trois  royaumes,  traduit  de  Voriginal 
japonais-chinois"  (1832)  ja  „Chrestomatliie  chi- 
noise"    (1S33).  K.   Tt. 

Klareerata  (ruots.  klarera),  selvittää.  K 1  a- 
reeraus.  laivanselvitys.  ks.  Laivanselvi- 
t  y  s. 

Klarinetti,  mus.  1.  tärkein  ja  monipuolisin 
nykyaikaisen  orkesterin  puupuhaltimista.  K.  on 
muodostunut  ammoisilta  ajoilta  periytynee.stä 
„paimenpillistä"  (saks.  ^chalmei,  ransk.  Chnlu- 
meau,  lat.  ca/am«s  =  oljenkorsi,  kreik.  aiiloi), 
niirnbergiläisen  Jo  h.  Dennerin  1690  tekemän 
keksinnön  kautta,  jonka  avulla  soittimen  luonuol- 
,  linen  sävelalue  pääsee  „ylipuhaltamalla"  kertau- 
tumaan korkeammassa  sävelalassa  (oktaavin  kvin- 
tissä). K:n  sävelala  ulottuu  hyvin  laajalle 
(e — c*) ;  tavallisimmin  käytetään  nykyään  li-  ja 
A-k:eja.  jotka  soivat  1  tahi  1'/-  sävelaskelta  ma- 
talammalla, kuin  nuotteihin  on  merkitty  (d — b" 
tahi  cis — a').  K:n  matalin  oktaavi  on  soinnil- 
taan tumman  vakava  ja  korkein  räikeän  terävä: 
muuten  sen  sointiväri  soveltuu  ilmaisemaan  lois- 


Elartnetti. 


1083 


Klarissalaiset— Klassillinen  sivistys 


1084 


Bassoklarinetti. 


toa  ja  miehekästä  voimaa  yhtähyvin  kuin  ru- 
nollista haaveilua  ja  hempeyttä,  jopa  uhkaavaa 
kaameutta  ja  leikkisää  hilpeyttä.  K:n  tekniikka 
on  miltei  yhtä  monipuolinen  kuin  viulun,  ja 
yhteissoitossa  se  hyvin  sulautuu  kaikkiin  muihin 
soittimiin.  — Orkesterikäytäntöön  k.  pääsi  tian<;en 
hitaasti:  vasta  v:n  1750  jälkeen  alettiin  cikes- 
tereissa  pitää  vakinaisia  k:n  soittajia,  ^'ähitol- 
len  tämän  soittimen  ominaisuudet  vetivät  sävel- 
täjien huomion  puoleensa,  ja  nykyaikaise.-^sa  sci- 
tinnustekniikassa  k:n  merkitys  on  yhä  kasvanut. 
—  Muunnos  k  :sta  on  bassoklarinetti, 
sävelalueeltaan  oktaavia  matalampi.  Kauniitten 
matalien  säveltensä  vuoksi  se  on  viime  aikoina 
päässyt  yhä  vakiintuneempaan  käytäntöön  orkes- 
tereissa. Harvinaisempi  on  altto-k.  eli  bassetti- 
torvi.  —  .Sotilassoittokunnissa  käytetään  korkea- 
vireisempiä  ja  teräväsävyisempiä  k:eja  (D-  ja 
Es-k.) ;  ne  ovat  astuneet  ennen  käytettyjen  kor- 
keitten trumpettien  (it.  clarino)  sijaan,  joista 
muuten  k:n  nimityskin  on  periytynyt  (cluri- 
ne</o  =  pikku  clarino).  —  2.  K:n  ääntä  muis- 
tuttava  urkuiiänikerta.  /.   A'. 

Klarissalaiset  (iat.  ordo  sanctx  Clarm),  Fran- 
ciscus  Assisilaisen  perustama  nunnakunta.  F.iisi- 
miiinen  johtaja  oli  ylhäinen  assisilainen  up.inen 
Klaara  Sceffi  (s.  1194).  Franciscuksen  uhrautuv.an 
elämän  innostamana  Klaara  jätti  1212  ir.or.iia- 
mena  ollessaan  Viinhempainsa  kodin,  paeten  Porti- 
unculan  kappeliin,  jossa  Franciscus  leikkasi  hänen 
tukkansa  ja  otti  häneltä  lupauksen  noudattaa 
Jeesuksen  tahtoa.  Pian  kerääntyi  Klaaran  yiii))ä- 
rille  joukko  naisia,  jotka  yhtyivät  hänen  kans- 
saan sairasten  hoitoa  ja  käsitöitä  harjoittavaksi 
yhdistykseksi.  V.  1224  Franciscus  jntoi  licille 
oman  ankaran  munkkisääntönsä,  ja  sentähden 
nunnakuntaa  sanotaankin  F:n  toiseksi  järjes- 
töksi. Klaara  kuoli  11  p.  elok.  125.3  ja  julistet- 
tiin pyhimykseksi  1255.  Myöhemmin  säännön 
lieventäminen  aiheutti  nunnakunnan  ke.skuudessa 
useita  eri  suuntia,  jotka  eivät  kuitenkaan  e.^täneet 
sen  leviämistä.  Parhaana  aikana  oli  klarissalais- 
luostareita  n.  2.000,  ja  yhä  vieläkin  nunnakunta 
nauttii  useissa  maissa  arvonantoa  varsinkin  hyö- 
dyllisen kasvatustoimintansa  vuoksi.  Pukuna  on 
fransiskaanien  harmaa  mekko,  jota  vyötäisiltä 
pitää  koossa  valkoinen  nuora;  päätä  ja  otsaa 
peittää  valkea  vaate,  jonka  päälle  on  heitetty 
musta  huntu.  [Lemmens,  „Die  Anfänge  des  Kla- 
risserordens"  (1902).]  —  vrt.  Fransiskaa- 
nit. A.  J.  P-ä. 

Klar-joki  (ruots.  K.-älfven),  osaksi  Norjassa, 
pääosa  Ruotsissa,  Vermlannissa.  Lähteet  ovat 
Ruotsissa,  lähellä  valtakunnan  rajaa,  Nästuntu- 
rin  juurella,  laskee  Kogen-järven  (n.  SOO  m  yi. 
merenp.)  kautta  Norjaan,  Fämund-järveen  ((573 
m  yi.  merenp.),  joka  kerää  sille  runsaasti  lisä- 
jokia  tuntureilta.  Täältä  K.  (nimiä  Glöt-,  Fä- 
munds-,  Trysilselven,  Stor-  ja  Dalbyälfven)  vir- 
taa etupäässä  kaakkoista,  lopulta  eteläistä  .'■utin- 


taa,  ylempänä  vuolaana,  harvaan  asuttujen  luon 
uoiikautiiitten  metsäniuitten  (Suomalaismetsät), 
alempana  tyynenä  viljavan  tasankoinaan  Halki, 
laskien  4.")0  km  pituisena  (josta  190  km  Norj.assa) 
Karlstadin  luona  suurenlaisen  suistomaan  kautta 
Vänerniiu.  Vesialue  11.870  km'.  —  On  ainoas- 
taan  o.saksi  kuljettava.    Lisäjoet  vähäpätöisiä. 

(E.  E.  K.) 

Klason  (ennen  Claesson),  Johannes 
Peter  (s.  1848).  ruots.  kemisti,  oli  ensin  kemian 
dosenttina  Luudin  yliopistossa  ja  tuli  1890  ke- 
mian professoriksi  Tukholman  tekn.  korke^ikou- 
luun,  jossa  hän  vielä  toimii.  Hän  on  tutkinut  etu- 
päässä orgaanisia  rikki-  ja  syanidiyhdistyksiä 
ja  selvittänyt  ligniinin  (puuaineen)  kokoumuksen 
sekä  ne  kem.  ilmiöt,  jotka  tapahtuvat  selluloo.san 
valmistuksessa  sulfiitti-  ja  sulfaaftimenettelyjen 
mukaan.  Hänen  täyttäessään  60  vuotta,  hänen 
oppilaansa  julkaisivat  suuren  juhlateoksen  „Kla- 
son-festskrift".  Edv.    Ui. 

Klassifikatsioni  (Iat.  cZassis  =  luokka,  ja /arirr 
=  tehdäi.   luokitus   (ks.  t.). 

Klassillinen  (Iat.  c/as.sicus,  <  cZassts  =  luokka; 
alk.  luokkaan  kuuluva,  eritt.  muin.  Roomassa 
ensimaiseen  n.  s.  Servius  TuUiuksen  säätämistä 
varallistiusluokista  kuuluva:  kuvann.  ylim.  etu- 
sijalla oleva,  etevä).  1.  Mallikelpoinen,  täyspitoi- 
nen  (esim.  kirjallisuus,  taide) .  2.  Muinaisen  Krei- 
kan ja  Rooman  kulttuuria  koskeva  (vrt.  A  n- 
t  i  i  k  k  i)  (esim.  k  :t  k  i  e  1  e  t  =  kreikka  ja  latina, 
k.  filologia  ahtaammassa  merkityksessä  = 
kreikan  ja  rooman  kielen  ja  kirjallisuuden  tut- 
kiminen, laveammassa  merkityksessä  =  antiikin 
kansojen  koko  sivistyselämän  ja  henkisen  ^  ilje- 
lyksen  kaikkien  ilmausten  selvittäminen,  vrt. 
Filologia).  Jonkun  maan  kirjallisuud'!n  k:ksi 
aikakaudeksi  sanotaan  tämän  kukoistusaikaa  ja 
tällöin  esiintyneitä  kirjailijoita  sen  k:iksi  kir- 
jailijoiksi t.  klassikoiksi.  Kirjallisuudessa 
ja  taiteessa  k.-tyyli,  vastakohtana  romanttiselle, 
tarkoittaa  suuntaa,  jossa  joko  havaitaan  \äli- 
töntä  antiikkisten  esikuvien  jäljittelyä  tai  missä 
ylimalkaan  selkeä  aate  on  selvästi  ilmaistu  ja 
sisällys  sekä  muoto  keskenään  sopusoinnussa  ja 
tasapainossa  (vrt.  Klassisismi).  —  Joskus 
k.  =  omituinen,    naurettava.  E.    R-n. 

Klassillinen  filologia  ks.  Filologia. 

Klassillinen  koulukunta  ks.  Talous- 
tiede. 

Klassillinen  lyseo  k  s.  Lyseo. 

Klassillinen  musiikki,  erinäisten  aikakau- 
sien parhaitten  mestarien  säveltämä  musiikki, 
nimenomaan  sellainen,  jonka  taiteellinen  vaiku- 
tusvoima  säilyy  elävänä  läpi  aikojen.  Erikoi- 
sesti tarkoitetaan  nykyään  k:lla  m:Ila  toisaalta 
Bachin  ja  Händelin,  toisaalta  Haydnin,  Mozar- 
tin ja  Beethovenin  säveltuotteita.  Epäilemilttä 
onkin  juuri  näiden  säveltäjäin  taiteellinen  vaiku- 
tus yleiseen  musiikkiaistiin  ja  musiikkielämään 
nykyään  erittäin  tuntuva,  jopa  tuntuvampikin 
kuin  heidän  omalla  ajallaan.  Mutta  syvemmältä 
katsoen  säveltaiteemme  juuret  ulottuvat  paljoa 
useamman  aikakauden  klassillisuuteen.  [R.  Ho- 
henemser.  ..Die  Wiederbelebung  der  älteren  Mu- 
sik    im    19.    Jahrhuudert"    (1900).]  /.   A'. 

Klassillinen  sivistys  tarkoittaa  opillista  si- 
vistystä, joka  perustuu  klassillisten  kielten,  lati- 
nan ja  kreikan,  sekä  niillä  kielillä  syntyneen  kir- 
jallisuuden   tuntemiseen. 


1085 


Klassilliset  kielet— Kl^ber 


1086 


Klassilliset  kielet  ks.   K  I  u  s  s  i  1  1  i  u  e  n. 

Klassillisuus,  se,  mikä  on  klassillista  (ks.  t.), 
mallikelpoisuus. 

Klassisismi  (ks.  Klassillinen),  uus-  1. 
p  .s  e  II  il  o  k  1  a  s  s  i  1  1  i  s  u  u  s,  on  1  TdO-Iuviin  lo- 
pulla ja  1800-lnvun  alkn]niolL'lla  valliniioon  an- 
tiikkista taidetta  jäljittelevän,  kansainvälisen 
suunnan  nimenä.  Pääsyynä  tämän  uu.len  tyylin 
syntymiseen  oli  kyllä.styminen  rokokon  ylen  s-ie- 
visteltyyn  taiteeseen,  mutta  myöskin  valtiolliset 
tnpahtumat,  —  ylimystön  kukistuminen  ja  Napo- 
leonin nouseminen  Hanskan  keisariksi  — ,  mui- 
naistieteelliset  kaivaukset  Pompejissa  ja  Hercula- 
numissa  sekii  kirjalliset  virtaukset  —  varsinkin 
saks.  J.  J.  Winckelnuinnin  teos  ..Vanhan  ajan  tai- 
teen lii.storia"  —  olivat  omiaan  kääntämäiin  huo- 
mion Kreikan  ja  Rooman  yksinkertaisiin  elämän- 
muotoihin ja  sopusuhtaiseen  taiteeseen.  Kaikissa 
Euroopan  maissa  uusi  suunta  murtautui  nopiaan 
ja  voittoisana  lävitse  painaen  leimansa  rakennus-, 
kuvanveisto-  ja  maalaustaiteeseen.  Tämän  suunnan 
maalaajista  ovat  tunnetuimpia  saks.  K.  .Mongs, 
.Vnfielika  Kanffmann,  A.  J.  Carstens  ja  F.  Vrel- 
ler,  ransk.  J.  L.  David,  F.  Görard,  P.  V.  Prud']ion 
ja  J.  D.  Ingres,  kuvanveistäjistä  it.  A.  Canova, 
tansk.  B.  Thorwaldsen,  saks.  G.  Sehado\v  ja 
O.  D.  Kauch  sekä  arkkitehdeista  varsinkin  saks. 
K.  F.  Schiiikel.  Myöskin  Helsingin  huomattavim- 
pien julkisten  rakennusten  luoja  K.  L.  Engel 
(ks.  t.l  ansaitsee  tulla  tässä  yhteydessä  maini- 
tuksi. "  F.  L. 

Klastilliiien  (kreik.  /.■Z«sfo's  =  murrettu,  sär- 
jetty) on  sellainen  vuorilaji,  joka  on  muodostu- 
nut päällekkäin  kasaantuneista  irtonaisista  jyvä- 
sistä, rakeista  tai  lohkareista  ja  jossa  tämä  alku- 
peräinen rakenne  vielä  on  näkyvissä.  Eri  hiuk- 
kaset saattavat  olla  niiden  välisiin,  huokosiin 
laskeutuneen  sideaineen  yhteen  iskostamia,  niin- 
kuin hiekkakivessä  ja  konglomeraatissa,  tai  yhä 
vieläkin   irrallisina,   kuten   hiekassa  ja   sorassa. 

P.  E. 

Klatsomenai  [■a'i]  (lat.  Clazoincnm) ,  muinais- 
kreik.  kaupunki  Vähän-Aasian  Lyydiassa,  .sijaitsi 
Smyrnan-lahden  etelärannalla,  lähellä  nyk.  Vur- 
laa,  osaksi  saarella.  K.  kuului  jooniahviseen 
kaupunkiliittoon  ja  oli  m.  m.  tunnettu  Anaksa- 
goraan    (ks.  t.)    syntymäpaikkana.  jE.   R-n. 

Klausenburg   ks.   K  o  1  o  z  s  v  ä  r. 

Klaus  Aakenpoika  ks.  Tott. 

Klaus  Kristerinpoika  ks.  Horn. 

Klaus   Lydekenpoika   ks.   D  j  e  k  n. 

Klausthal  [täi]  1.  C  1  a  u  s  t  h  a  1,  kaupunki 
Preussissa,  llildesheiinin  hallintoalueella,  Harz- 
vuoriston  tärkein  kaivoskeskus,  sijaitsee  G05  m 
\  1.  merenp.  korkealla  ylätasangolla  pi-onen  In- 
nerst-puron  varrella;  8,631  as.  (1905).  Vuori- 
y.  m.  oppilaitoksia  ja  virastoja.  KaivostyO,  lu- 
kuunottamatta rautamalmikaivoksia,  toimitetaan 
v:.sta  1804  liallituksen  laskuun,  ja  tuottaa  hopeaa, 
kultaa,  lyijyä,  kuparia,  rikkiliappoa,  arsenikkia 
y.  m.  —  K.  syntyi  I.tOO-Iuvuu  keskivaiheilla. 

Klausuuri  (lat.  clausiVra  =  sulkeminen,  eris- 
täminen), munkkien  ja  nunnain  velvollisuus  py.syä 
luostarissa  ja  ottaa  vastaan  vieraita  ainoistaan 
esimiehen  luvalla.  Muutamissa  luostareissa  k.  kä- 
sittää  vielä   omassa   kammiossa   pysymisen. 

■  A.  J.  r-ii. 

Klaveeri  (saks.  Klavier),  mus.,  pianon  (ks.  t.) 
entinen  nimitys. 


Klaveness,  Thorvald  (s.  1844),  norj. 
pappi,  v:sta  1808  kirkkoherrana  Kristiaaniassn. 
K.  alkoi  1S!I4  ylulessä  Cliristoffer  Pruunin  kanssa 
julkaista  aikakauskirjaa  „For  kirke  og  kul- 
tur",  jonka  kautta  hän  on  tarmokkaasti  vaikut- 
tanut kristinuskon  ja  yleisen  sivistyselämän  so- 
vittamiseksi. Muutamia  vuosia  hän  myiiskin  toi- 
mitti pirteätä  viikkolehteä:  „Norsk  kirkeblad". 
K:n  kirjoista  on  tunnetuin  saarnakokocdiua : 
„Evangeliet  forkyndt  for  nutiden"  1000  (suomeksi: 
„Evankeliumia  nykyajalle").  Teologina  K.  kuuluu 
vapaamielisten  oikeistoon.  \':sta  1908  K.  on  sen 
suurkäräjäin  asettaman  komitean  jäsenenä,  jonka 
tulee  valmistaa   uutta  kirkkojärjestystä  Norjalle. 

E.  Ka. 

Klaviatuuri  (lat.  cMins  =  avain) ,  mus.,  kos- 
kettimisto eli  sormin  tahi  jaloin  painelta- 
vista ko.skettimista  (claves)  kokoonpantu  laite, 
joka  siihen  liittyvän  konei.ston  avulla  .saa  soitti- 
mesta ilmi  ne  .sävelet,  joita  kulloinkin  lialutaan. 
K: ia  kiiytetään  pianossa,  uruissa,  harmoonissa, 
kellosoittimessa  (ks.  Carillon)  sekä  kansan- 
omaisessa avainviulussa  (vrt.  ,1  o  n  h  i  k  a  u  t  o  1  e), 
samoin  kuin  viimemainitun  muinaisessa  O  t  g  a- 
nistrum  nimisessä  edeltäjässä  (10-12:nnella 
vuosis).  /.    A'. 

Klavisymbaali    ks.    C  1  a  v  i  c  e  m  b  a  1  o. 

Klazomenai    ks.    Klatsomenai. 

Kleanthes  1-a'nthvs]  (n.  3.31-251  t.  -232  e.  Kr.), 
kreik.  filosofi,  syntyisin  Troas  maakunnasta, 
kuunteli  Ateenassa  kauan  stoalaisen  oppikunnan 
perustajan  Zenonin  opetusta  ja  tuli  hänen  jäl- 
keensä oppikunnan  päämieheksi.  K:ta  kuvataan 
harvinaisen  lujaluontei.seksi  ja  tavoiltaan  anka- 
raksi mieheksi.  Kerrotaan  hänen  filosofiaa  opis- 
kellessaan ansainneen  elatuksensa  työskentele- 
mällä öisin  vedenkantajana  ja  taikinansotkijana 
.sekii  kuolleen  vapaaehtoisen  nälkilkuolenian.  Hä- 
nen teoksistaan  on  säilynyt  ainoastaan  vähäi.siji 
katkelmia;  niiden  joukossa  on  kuitenkin  eräs 
mieltäkiinnittävä  ..hymni  Zeulle",  joka  pontevasti 
esittää  stoalaisten  panteististä  jumala-aatetta  sekä 
samalla  heid;i!i  liarrasta  uskonnollista  nueli- 
alaansa.  [Katkelmat  on  koonnut  Arnim,  ,.Stoico- 
rum  veterum  fragmenta"  I   (1005).]  .1.   Cr. 

Kleber  /-6<I'r/.  J  e  a  n  B  a  p  t  i  s  t  e  (1753-1800), 
ransk.  kenraali,  tuli  1776  up.seeriksi  Itävallan  ar- 
meiaan,  pahi-si  takaisin  Ranskaan  1783  ja  ^ai  ra- 
kennustentarkastajan  paikan  Belforfissa  Elsas- 
sissa; meni  vallankumouksen  aikana  1792  erää- 
seen vapaaehtoisista  muodostettuun  pataljoonaan 
ja  kunnostautui  preussilaisten  piirittäessä  Mainzia 
1793.  niin  että  ylennettiin  brigadi-kenraaliksi ;  lä- 
hetettiin s.  v.  Vendtehen  ottamaan  osaa  kapinan 
kukistamiseen;  komensi  divisioonakcnraalina 
Fleurus'in  taistelussa  1794  armeian  vasenta  siipeii 
ja  valloitti  Ma;istriehtin ;  ,Tourdan'in  armeian  va- 
semman siiven  johtajana  K.  .Mtenkirchenin  tais- 
telussa voitti  itävaltalaiset  1796  ja  valloitti  Frank- 
furtin. Bonaparte  otti  K:n  mukaansa  Kgyptin 
retkelle,  jossa  hän  oli  mukana  useissa  t;iisteluissa; 
sai  Bonaparten  liihdettyä  ylipäällikkyyden  (1799). 
Kun  K.  ei  luullut  voivansa  pitää  Egyptiä  vallas- 
saan, teki  hän  englantilaisen  pjiällikön  Sidney 
Smithin  kanssa  sopimuksen,  jonka  mukaan  Rans- 
kan armei;i  oli  lähtevä  Egyptistä;  nuitta  kuii  ami- 
raali Keith  ei  tätä  hyväksynyt,  vaan  vaati  rans- 
kalaisia jättiimään  aseensa,  päätti  K.  uudalleen 
valloittaa  Egyptin,  otti  Kairon  haltuunsa  ja  sai 


1087 


Kleblatt-Klein 


108S 


voiton  Ileliopoliin  taistelussa  1800.  Eräs  kiih- 
koisa turkkilainen  murhasi  hiinet  s.  v.  K.  oli 
Ranskan  vallankumouksen  etevimpiä  kenraaleja; 
1840  hiinelle  pystytettiin  muistopatsas  hänen  syn- 
tymäkaupungissaan  Strassburjrissa.  [Pajol,  ,.K.. 
sa  vie,  sa  correspondance" ;  Rousseau,  ,,K.  et  Me- 
non en  iSgypte" ;  Kla>ber,  „Leben  und  Täten  des 
französisehen   generals   J.   B.   K."]        K.   O.   L. 

Kleblatt  /-'"-/.  Juhana  Otten  poika, 
virkamies,  kotoisin  joko  Skotlannista  tai  Sak- 
sasta. K.  oli  jonkun  aikaa  tuomarina  Tanskassa 
mutta  karkasi  sitteniniin  Ruotsiin.  Siellä  luin 
tavataan  I.inkopinfrin  valtiopäivillä  1600  suunnit- 
telemassa sitä  kuolemantuomiota,  joka  kanteen- 
alaisista  valtaneuvoksista  langetettiin.  Ensi  toimi, 
jossa  hänet  tapaamme  Suomessa,  oli  voutien 
tilinteon  tarkastus  Jaakko  Koskullin  seurassa, 
joka  alkoi  1606.  Silloin  otettiin  selvä  autiotil.iin 
luvusta,  tasoitettiin  viljelyksessä  olevain  talojen 
veroja,  sekä  peruutettiin  aateliston  laittomasti 
kruunulta  anastamia  tiloja,  V.  1608  K.  toimitti 
maanmittailun  Pohjanmaalla  laatien  tarkan  sii- 
hen perustuvan  maakirjan.  V.  1610  K.  nimitet- 
tiin .Suomen  kamreeriksi  ja  1613  hän  siirtyi  Ruot- 
siin kamarikollegin  kamreeriksi,  jossa  toimessa 
oli  10  vuotta.  V.  1619  K.  kuului  toimikuntaan, 
joka  Ruotsista  lähetettiin  maahamme  tutkimaan 
Elfsborgin  lunnaitten  ynnä  muitten  verojen  kan- 
toa, vuokranttamaan  kruunun  kartanot  ja  tarkas- 
tamaan elinkeinojen  harjoitusta,  sotalaitosta  y. 
m.  K.  kuului  Juiiana  Skytten  ja  Kaarle  Oxen- 
stjernan  kanssa  siihen  toimikunnan  osastoon,  j(,ka 
toimi  Länsi-Snomessa.  V.  1620  K.  nimitettiin 
Käkisalmen  läänin  tuomariksi  ja  1623  Turun 
hovioikeuden  kanneviskaaliksi  sekä  kamreeriksi 
Suomen  maaherrakuntaan,  joka  käsitti  maamme 
lukuunottamatta  Pohjanmaata,  Ahvenanmaata  ja 
Käkisalmen  Uiäniä.  V.  1624  K.  ehdotti  yhdessä 
Suomen  maaherran  Niilo  Bjelken  kanssa,  että 
1622  mäiiriitty  maanmittaus  pantaisiin  toimeen 
sekä  laadittaisiin  uudet  siihen  perustuvat  maa- 
kirjat. Tätä  verollepanoa  ja  maanmittausta  jat- 
kui ainakin  v:een  1634.  \'.  1637  K.  otti  \Me!ä  osaa 
eriiän  veronkannon  järjestämiseksi  asetetun  toi- 
mikunnan töiliin.  K: lie  oli  kuningas  lahjoitta- 
nut nuuitaniia  tiloja  Turun  läheisyydessä.  Tlän 
kuoli  luultavasti  1644.  K:n  poikia  olivat  Eerikki 
ja  Aron  (aateloidut  Klöfverskiöld)  sekä  nälitäviisti 
myöskin  Otte  Juhananpoika,  joka  1634  toimitti 
maanmittailua  Turun  läänissä.  K.  R.  M. 

Kleen,  Fredrik  Herman  Rikard  (s. 
1841),  ruot.s.  diplomaatti  ja  kansainoikeiiden  tut- 
kija, toimi  1864-77  virkamiehenä  osittain  ulko- 
asiain ministeriössä  osittain  Ruotsin  lähetystöissä  ; 
saavuttanut  suuren  maineen  kansainoikeudelli- 
silla julkaisuillaan,  joista  mainittakoon  ,.0m 
krigskontraband  enligt  silmän  folkrätt  samt  sta- 
ternas  lagar  och  fördrag"  (1888),  ,,Neutralitetens 
lagar"  (1889,  1801  ;  parannettu  ransk.  painos  „Lois 
et  usages  de  la  neutralitS"),  ,,Krigets  historia  ur 
folkrättslig  synpunkt"  (1006),  „Kodificerad  liand- 
bok  i  krigets' lagar"  (1909);  v:sta  18Q1  kansain- 
välisen oikeuden  instituutin  jäsen.  ./.  F. 

Kleen,  Johan  Emil  (1868-98),  ruots.  ru- 
noilija. Julkaissut  runokokoelmat  •,Helg  oeh 
söcken"  (1S93).  ,.Vildvin  och  valimo"  (189.5)  sekä 
„Jasminer"  (1898),  jotapaitsi  hän  julkaisi  pari 
novelli-  ja  kertomuskokoelmaa,  jotka  kuitenkaan 
eivät    herätä    huomiota    hänen    runollisen    tuotan- 


tonsa   rinnalla.     Hänen    lyriikkansa    kauneimpia 
aineksia  on  sen  herkkä  luonnontaju;   hänen  koti 
seutunsa    Sk.ine   on    inspiroinut    useat    hänen    ru- 
noistaan, joiden  nuisikaalinen  ja  loistelias  nmoto 
johtaa  mieleen   hilnen   ranskalaiset  ja  englantilai-       : 
set   oppi-isänsä    (Baudelaire,  Verlaine,  Svvinburne).       \ 
Väliin     saattaa     tiima     runoilija,   joka   ei   elitinvt 
.saavuttaa     tiiyttä     kypsyyttänsä,     eksyä    tyhjäiin 
sanahelinään     ja     mitättömyyteen.    [B.    Eidforss. 
..Utkast    och    silhuetter"    (1909).]        Ä.-il.    Tn. 

Kleerus  (lat.,  <  kreik.  7i-iero's  =  osa,  perintö 
osa.  Jumalalle  pyhitetty  osa),  on  roomalais-kuto- 
lisessa  kirkossa  maallikkojen  (laicns)  vastakoh- 
daksi käsitetyn  hengellisen  säiidyn  nimitys.  Pro-  1 
testanttisessa  kirkossa  kilytetään  u.sein  [lapis-  | 
tosta  samaa  nimit\'stä  —  väiirin  kyllä,  sillä  sen 
jiapisto  —  muutamia  hierarkkisesti  järjestettyjä 
lalikoja  lukuunottamatta  —  ei  muodosta  maista 
uskovista  erotettua  luokkaa.  Kreikkalaisessa  kir- 
kossa sitävastoin  k.  on,  vaikka  ero  sen  ja  maal- 
likkosäädyn  välillä  ei  ole  yhtä  suuri  kuin  rooma- 
laisessa. K:n  piiriin  otetaan  papiksivihkimisen 
(ordinatsionin)  kautta,  jossa  papin  katolisen  käsi- 
tyksen mukaan  arvellaan  saavan  poistamattoman 
luonteen  (character  iiidelehilisj.  Kissa  o!i  neljä 
ylempää  (ordlnes  majores)  ja  kolme  alempaa  (o. 
minorea)  astetta,  sitäpaitsi  piispuus  ja  korkeim- 
mat kirkolliset  arvot.  Laveammassa  miele.ssä 
luetaan  k:een  kuuluviksi  munkit  ja  nunnat  sekä 
jumalanpalveluksessa  toimivat  alempiarvoiset 
avustajat  (kuoripojat  y.  m.).  Aviotto.nuus  on 
\lemmillii  asteilla  pakollinen.  —  vrt.  Hierar- 
kia. ,'v.  ö.  \ 

Kleftit   (uuskreik.,  =  rosvo) ,  nimitys,  jota  käy-       1 
lettiin    Polijois-Kreikan    sotaisista    vuoristoasuk-       | 
kaista;     tunnetut     myöskin     a  rm  a  toi  ien     ja       I 
palikaarien  nimellä.    1400-IuvulIa  he  kävivät 
pikkusotaa    turkkilaisia    vastaan,    mutta    tekivät 
sitten  jonkinlaisen  .sovinnon  näiden  kans.sii.    1700- 
hivulla    heidän    taistelunsa    turkkilaisia    vastaan 
uudistuivat,    ja    k:n     nimi   tuli    käytäntöön.     K. 
tarttuivat  Kreikan  vapaussodan  alkaessa  ensimäi- 
sinä  aseisiin,  vrt.  A  r  m  a  t  o  1  i  t.  J.F. 

Kleikki  (amer.  suom.,  ■<  engl.  clerk),  kauppa- 
apuhiinen. 

Klein  [k-läinj.  Christian  Felix  (s.  1849). 
s;:ks,  matemaatikko,  vista  1886  matematiikan 
professori  Göttingenissä.  Hän  on  tutkinut  ei- 
euklideen  geometriaa,  funktsioniteoriaa  (Rieman- 
nin),  algebrallisten  yhtälöiden  teoriaa  ja  n.  s. 
automorfisia  funktsioneja.  K:n  merkitys  on  eten- 
kin siinä,  että  hän  on  tehnyt  tehokasta  työtä 
saksalaisten  korkeakoulujen  matematiikan  ope- 
tuksen uudestaan  järjestämiseksi.  K:n  sekä  Hil- 
bertin  opettajatoimi  on  houkutellut  Göttinge- 
nin  yliopistoon  suuren  kuulijakunnan  oppilaita 
kaikista  maista.  Teoksia:  ..<M)er  Riemanns  Theo- 
rie  der  algebraischen  Funktionen  und  ihrer  In- 
tegrale"  (1882),  „Vorlesungen  iiber  das  Iko- 
saeder  und  die  Auflösung  der  Gleichungen  vom  5 
Grad"  (1884),  ,,Vorlesungen  iiber  die  Tlieorie  der 
automorphen  Funktionen"  (K.  ja  Fricke  1897- 
1901).  Alkaen  v:sta  1875  K.  on  „Mathematische 
Annalen"in   toimittaja.  U.   S:n. 

Klein  [IdäivJ.  Franz  (s.  1854),  itiiv.  oikeus- 
oppinut. Julkaistuaan  kirjoitelman  „Pro  Euluro. 
Betrachtungen  iiber  Probleme  der  .^livilprozesa- 
reform  in  österreich"  K.  kutsuttiin  1891  oikeus- 
ministeriöön,  jossa   sai   toimekseen   laatia   uuden 


1089 


Klein— Kleist 


1090 


siviiliprosessijärjestvksen  luonnoksen;  '.Liinellii  on 
suuret  ansiot  paljon  tunnustusta  saavuttaneen 
itSvaltalaisen  oikeudenkäyntireformin  toimeen- 
panemisessa; oli  189ri-1906  osastonpäällikkönii 
oikeusministeriössä;  hoiti  oikeusministerin  tointa 
1905-07  jatkaen  tarmokkaasti  uudistustyutänsil 
(uusi  sekkilaki,  uusia  lakiehdotuksia  lakuutus- 
oikeudesta,  nuorten  heukiliiiden  tuomioistuimista 
y.  m.);  v:sta  lS9ö  kunuiaprofessorina  Wienin 
yliopistossa;  julkaissut  m.  m.  ..Sachhesitz  und 
Krsitzung"  (1S91),  ,,Zeit-  und  Geisterströmungen 
im  Processe"  (1901).  .,Die  neueren  Entwicklungen 
in  Verfassung  und  Recht  der  Aktiengesellsdiaft" 
(19041.  ,/.  F. 

Klein  [kUiitiJ.  Gottlieb  (s.  1852  Unkarissa), 
rabbiinina  Tukholmassa  v:.sta  1883,  fil.  tohtori. 
on  useilla  kirjoituksilla  („t'ber  das  Buch  .Judit" 
1889.  ..Bidrag  tili  Tsraels  religionshistoria"  1.S98. 
„Fader  vSr"  1905,  „Deu  första  kristna  katekeseii" 
1908,  saks.  1910)  ja  esitelmillä,  m.  m.  HelsiujXis- 
siikin,  edi.stiinyt  uskonnonhistoriallista  harras- 
tusta ja  vapaamielisessä  hengessii  ajanut  juuta- 
laisten  ja   kristittyjen   keskinäistä   lähentvmistä. 

k',  rt. 

Klein  Ikliiin],  Julius  Leopold  (1810-76), 
saksankielinen  draamallinen  kirjailija  ja  kir- 
jallishistorioitsija.  Huomattavin  hänen  tieteelli- 
sistä teoksistaan  on  keskeneräiseksi  jäänji;  draa- 
man hi,storia  ..GescUichte  des  Dramas"  (1865-76, 
13  nid.).  Runsaan  aineksen  ja  hienojen  arvostelu- 
jen rinnalla  tapaa  tässä  teoksessa  myös  viljalti 
aineesta  poikkeamista,  varsinkin  polemiikin  alalle. 
K:n  kootut  draamall.  teokset,  7  nid.,  ilmestyi- 
vät  1871-72.  J.    U-f. 

Kleineh  [-ne],  Oskar  Conrad  (s.  lS4i)), 
suom.  taidemaalari,  opiskeli  ensin  Taideyhdistyk- 
sen piirustuskoulussa  sekä  sitten  v;sta  1866  Diis- 
seldorfissa,  Karlsruhessa  ja  Pietarissa,  jossa  sai 
akatemian  hopeamitalin  1872  ja  1874.  Vv.  1881-85 
hän  maalaili  ominpäin  Pariisissa.  Hänen  erikois- 
alansa on  merimaalaus ;  huolellisesti  suoritet- 
tujen taulujensa  aiheet  hän  on  valinnut  osaksi 
Suomen,  osaksi  Ranskan.  Tanskan.  No.-jan  ja 
Välimeren  rannikoilta.  V.  1874  hän  sai  Taide- 
yhdistyksen ensimäisen  tukaattipalkinnon  maa- 
lauksellaan ..Myrskyn  jälkeen".  1877  valtion  lisä- 
palkinnon  maisemamaalauksesta  taululla  „Vitr6n 
kaupungin  tori"  sekä  1885  varsinaisen  palkinnon 
nori.  merimaisemallaan  „Ilta  Smölenissa".  Taide- 
yhdistyksen kokoelmissa  K;eä  edustavat  muuta- 
mat   merimaalaukset    ja    kaupunkinäköalat. 

l\   L. 

Kleinenberg  [kläinenberhj],  Nikolaus 
(1842-97).  saks.  eläintieteilijä,  aikansa  ensimäi- 
siä  morfologeja  ja  embryologeja,  oli  eläintieteen 
dosenttina  Jenassa.  Xapolin  eläintieteellisen  ase- 
man perustajia,  nimitettiin  sittemmin  eläintie- 
teen professoriksi  Messinään  ja  Palermoon.  Tutki 
hermoston  ensimäistä  esiintymistä  hydrassa 
llampipolyypissa) ,  seurasi  sen  kehitystä  useassa 
madossa.  P.   li. 

Kleinin  liuos,  kadmiumborowolframiaatin, 
9\V05.  BA-  2(Cd  Om  +  16H,0.  kyllästetty  liuos, 
jonka  ominaispaino  on  3,s«.  Käytetään  kivennäis- 
ten erottamiseen  toisistaan,  ks.  Raskaat  nes- 
teet. P.  E. 

Klelnmeister  [kläinmaistirj  (saks.,  =  pienois- 
taiteilijat),  Albrecht  Diirerin  jälkeiset  vasken- 
piirtäjät  16:  unella  vuosis.,  Binck,  Aldegrever,  vel- 
a.i.    IV.    Paineltu  '/-  V2. 


jekset  Behani.  Pencz,  Brosanier  ja  Virgil  Solis. 
Heidän  piirroksensa  ovat  pienestä  koostaan  huo- 
limatta  suurella  huolella   valmistettuja.     F.   L. 

Kleinschmldt  /hläinsniitj,  .\  r  t  u  r  (s.  1848), 
saks.  historioitsija,  v:sta  1900  Dessauu  hertluul- 
lisen  kirjaston  hoitajana;  julkaissut  m.  m.  ..Russ- 
lands  Gescliichte  und  Politik.  darge.stellt  in  der 
C.eschichte  des  russisclien  hohen  Adels"  ',1877), 
„Katharina  II  als  Zivilisatorin"  (1891),  „Urei 
Jahrhunderte  russischer  Geschichte  1598-1898" 
(1898). 

Kleinwäcliter  [kläiiiKclitar],  Friedrich 
(s.  1838),  itiiv.  taloustieteilijä.  1875-1009  J.rofes- 
sorina  Czernowitzissa;  julkaissut  m.  m.  ..Die  Kar- 
telle" (1883),  ,.Die  Staatsromane"  (1801),  ..Das 
Einkommen  und  seine  Verteilung"  (1896),  „Lehr- 
huch   der   Nationalökonomie"    (1902). 

Kleio  /-ö'/  (lat.  Cllo),  kreik.  tarustossa  his- 
torian runotar  (.,muusa") ;  taiteessa  K.  esitetään 
toisessa  kädessään  kirjakäärö,  toisessa  piirtokvnä. 

K.   Ii'n. 

Kleist  [kläistj.  1.  Ewald  Christian  von 
(1715-59),  saks.  runoilija,  kuoli  preussil.  maju- 
rina Kunersdorfin  taistelussa  saamistaan  haa- 
voista. K.  oli  n.  s.  Hallelai.sen  eli  preussilnisen 
runoilijaliiton  jäsen.  Tämä  ryhmä  piti  esikuvi- 
naan etenkin  Anakreonia.  lloratiu.sta  ja  Petrar- 
caa. K.  on  kirjoittanut  idyllejä,  faabeleita,  hym- 
nejä ja  oodeja:  viimemainituista  on  kuuluisin 
oodi  preussil.  armeialle.  K.  suunnitteli  pHäteok- 
sekseen  laajaa,  luonnonelämää  kuvaavaa  runoel- 
maa, nimeltä  „Die  Landlust".  Siitä  valmistui 
kuitenkin  ainoastaan  ensimäinen  osa  ..Der  Friih- 
ling",  jota  pidetään  K:n  pääteoksena.  Se  sisäl- 
tää hyvin  havainnollisia  ja  miellyttäviä  luonnon- 
kuvauksia. K:n  runollisen  tuotannon  huippu 
on  hänen  sankarirunoelmansa  „Cissides  und 
Paches".  [Einbeck,  „E.  K.  v.  Kleist"  (1861); 
Chuquet,  „De  Ewaldi  Kleistii  vita  et  scriptis" 
(1887).] 

2.  Heinrich  von  K.  (1777-1811),  etevä  saks. 
näytelraänkirjoittaja,  preussilaisen  upseerin  poika, 
menetti  nuorena  vanhem- 
pansa. Alkuopetuksensa 
K.  sai  synnyinkaupungis- 
saan Frankfurt  a.  0:ssa 
ja  tuli  1788  Berliiniin 
pastori  Catelin  yksityis- 
kouluun, missä  m.  m. 
oppi  oivallisesti  ran.skaa. 
Seuraten  perheensä  tra- 
ditsioneja  hän  1792  a.stui  |/ 
sotapalvelukseen,  missä  ly 
kohosi  aliluutnantin  ar- 
voon ja  mistä  1799  erosi. 
Sittemmin  hän  antaiitui 
tieteellisiin  harrastuksiin; 
vasta  1800  heräsi  hänen 
runollinen  taipumuksensa. 
K:n  ensimäinen  draama 
on  murhenäytelmä  ..Die  Familie  Schroffenstein" 
(1803),  yksityiskohdissa  neroUinen,  mutta  muuten 
kypsymätön.  Pääasiallisesti  jo  1803  kirjoitettu, 
vaikka  vasta  1811  julkaistu  on  ,.Der  zerbrochene 
Krug"  (esitetty  Kansallisteatterissa),  joka  on 
Saksan  kirjallisuuden  huomattavimpia  huvinäy- 
telmiä. Neron  leiman  K.  painoi  draamaansa  „Ro- 
bert  Guiscard"  (julkaistu  1808),  joka  kuitenkin 
jä!  katkelmaksi. 


Heinrich  v.  Kleist. 


1091 


Kleisthenes — Klemens 


1092 


V.  ISOT  ranskalaiset  viranomaiset  sMnirilsivat 
K:n  Berliinissä  luullen  häntä  vakoilijaksi,  ja  häntä 
pidettiin  useita  kuukausia  vankina  Pontarlier'n 
lähellä  olevassa  Joux'u  linnassa.  V.  180S  K. 
julkaisi  aikakauskirjaa,  nimeltä  „Pliöbus",  jossa 
painatti  useita  runoteoksia,  mutta  jolla  ei  saa- 
vuttanut mitUun  ulkonaista  menestystä.  Kiivaan 
mielenkuohunnan  ja  katkeruuden  nostivat  l>ä- 
ne.ssä  tälliin  aikaan  poliittiset  tapahtumat,  var- 
sinkin Erfurtin  kongressi  ja  1809  Ran,ikan  ja 
Itävallan    viilillä    syttynyt    sota. 

K:n  muut  niiytelmiit  .ovat  ritaridraama  ,.l)as 
Kätholien  von  Ueilbronn",  romanttinen  niiylelmä, 
joka  K:n  tuottei.-^ta  saavutti  yleisintä  suosiota; 
useat  kertomukset,  joista  kuulullin  on 
„Miehael  Kohlhaas'',  traagillinen  tarina  louka- 
tusta ja  harhaan  joutuneesta  oikeudentunnosta. 
Vasta  kymmenen  vuotta  K:u  kuoleman  jiilkeen 
julkaistiin  hänen  viimeisten  vuosiensa  njestari- 
teokset,  draamat  ,,Prinz  Friedricli  von  Hom- 
burjr",  jonka  piiälienkilössä  on  sliakespoa.-alai.sta 
suuruutta,  ja  ,,Herniannsschlacht",  missii  K.  ituii- 
naisgermaanien  taistelun  muodossa  kuvasi  aikansa 
tärkeitii  valtiollisia  liikkeitä.  V.  1811  K.,  jnka 
jo  kauan  oli  ollut  kohtalon  masentama,  k.ntke- 
roiltama  ja  synkkämielinen,  ampui  itsensä  ja 
rouva  Henriette  Vogelin,  johon  hän  oli  omi- 
tuisen rakkaussiteen  liittämä.  Tämä  tapah- 
tui Wann.seen  rannalla  läliellä  Potslamia, 
missä  runoilija  lepää  haudattuna.  —  K.  oli  suuri- 
suuntainen luonne,  korkeimpia  ihanteita  tavoit- 
televa ja  rikaslahjainen  draamallinen  kirjailija, 
jolla  tuntui  olevan  kykyä  dramaatikkona  jatkaa 
Schillerin  työtä:  mutta  hiirien  lahjansa  civiit 
päässeet  tiiyteen  keliitykseensil.  K:n  kootut  teok- 
set ja  kirjeet  julkaisi  täydellisiiiiinin  Krieli 
Schmidt  yhdessii  H.  Steigin  ja  G.  Minde-Pourt^n 
kanssa  (v:sta  1004  alkaen,  5  nid.).  [\Vi!;ir:indt. 
„H.  v.  K."  (1S0.3);  Brahm,  „II.  v.  K."  (1S92): 
Bonafous,  „nenri  de  K.,  sa  vie  et  ses  onivres" 
(1894);  1!.  Steig,  „II.  v.  K  :s  Berliner  Käinpfe" 
(1901);  Hahmcr,  „Das  KleistProhlem"  (I9riS): 
B.  Schiilze.  ..Neue  Studien  (ilier  H.  v.  K."  (1004); 
W.  negeler,   „KIeist"   (1904).]  J.   Tl-l. 

Kleisthenes  fxtlic'vr.1/  (lat.  Clisthcnct).  1.  Si- 
kyonin  viimeinen,  Ortliagoridien  sukuun  kuuluva 
itsevaltias  (hali.  n.  000570  e.  Kr.j.  K.  suosi 
maan.sa  alkuperäi.■^tii  viiestöii  dooril.iisen  heimon 
kustannuksella  ja  auttoi  ensiniäisessä  ,,pyhiissä 
sodassa"  Delphoita  vapautumaan  Krisan  vallan- 
alaisuudesta, joka  kaupunki  hävitettiin  mami  ta- 
salle (586  e.  Kr.).  — ■  2.  Ateenalainen  valtiomies, 
edellisen  tyttärenpoika,  Megakleen  |)oika.  Ty- 
rannivallan  kukistumisen  jiilkeen  (510  e.  Kr.i 
Ateenassa  .syttyiieissii  ylimyssukujen  viilisissä  rii- 
doissa K.,  vaikka  oli  Alkmeonidien  (ks.  t.)  nu.h- 
tavan  aatelissuvun  piiiiniies.  asettui  kansMnpuo- 
lueeii  etuneniiiin,  mutta  pakotettiin  Spartan  ku- 
ninkaan Kleomencen  (ks.  t.)  vaikutuksesta  pois- 
tunuian  Isagoraan  jolitaman  ylimyspuol.ie^n  tieltä 
(508  e.  Kr.).  Ennen  pitkiiii  kuitenkin  K.  kut- 
suttiin takaisin  .'Vteenaan,  missii  hiin  pani  toi- 
meen kansanvaltaisen  valtiomuodon  uudistuksen 
(508/7  e.  Kr.).  Tämän  iiohjana  oli  uusi  vi'estön 
jako.  jonk.i  mukaan  4  ikivanhan  joonialaisen, 
sukulaisuuteen  perustuvan  ..heimon"  iphylt, 
ks.  t.)  sijalle  ja  rinnalle  asetettiin  10,  niinikiiän 
„p!iyle"ksi  nimitettyii  piiriä,  joita  muo  lostet- 
taessa    ei    otettu    huomioon     sukulaisuussiiht<;ita, 


vaan  paikallisia  oloja.  Näin  luodulla  keinotekoi- 
sella phyle-niuddostuksella  tuli  olemaan  tärkeii 
sija  .\teenan  valtioelämUssä  ja  se  oli  m.  in.  sota- 
laitoksen järjestelyn  perustana.  Edelleen  K.  ko- 
rotti neuvoskunnan  jäsenten  luvun  400:sta 
500:ksi,  laajensi  kansan  tuomiovaltaa  ja  otti  käy- 
täntöön n.  s.  ostrakismin   (ks.  t.).  E.  K-n. 

Kleistogamiset  kukat  ks.  P  ö  1  y  y  t  y  s. 

Kieitos  Musta,  .-Meksanteri  Suuren  sotapiiiil- 
likkö;  pelasti  viiir.cmainitiin  liengeii  Grancikos- 
joen  tappelussa;  tyytymättömänä  Aleksanterin 
uudistuksiin  K.  ärsytti  häntä  moitteillaan,  minkä 
vuoksi  .'Meksanteri  eräissä  pidoissa  kiivastuttuaan 
surmasi   hänet  328  e.  Kr.  Marakandassa. 

Klemens  (Clctnois.  lat.  =  ,.lempeit"),  14  paavin 
ja   3    vastapaavin    nimi. 

1.  K.  (I)  Roomalainen  (Clemens  Ho- 
rn a  n  u  s)  kuuluu  n.  s.  apostolisiin  isiin,  Orige- 
neeii  ja  vanliiniman  kirkon  kiisityk.sen  mukaan 
Pietarin  oppilas  ja  muutamien  mielestä  Pietarin 
ensimiiineii  seuraaja  Rooman  piispana,  toisten 
mielestä  kolmas  (91?-I00)  tai  neljäs.  Legenda 
kertoo,  ettii  K.  Trajanuksen  aikana  karkoitettiin 
Traakian  Khersonesokseen,  jossa  kärsi  marttyyri- 
kuoleman, —  Historiallinen  totuus  lienee  se,  että 
Koe. Illan  seurakunnassa  Paavalin  ja  Pietarin  kuo- 
leman jälkeen  oli  tämänniminen  presbyteeri,  joka 
Rooin;in  seurakunnan  nimessä  kirjoitti  n.  s.  K  1  e- 
m  e  II  s  i  n  e  n  s  i  m  ä  i  s  e  n  kirjeen.  Kirje  on 
kirjoitettu  Domitianuksen  vainon  aikana  (9596) 
ja  antaa  erittiiiu  arvokkaita  tietoja  kristittyjen 
keskuudessa  vallinneista  oloista  ja  käsityksistä 
ensimiiisen  vuosis.  lopulla.  Sen  aiheena  ovat  Ko- 
rintin seurakunnassa  syntyneet,  seurakunnanjär- 
jestystii  koskevat  erimielisyydet,  samalla  kuin 
se  sisältäii  esityksen  kristillisestä  vaelluksesta  ja 
uskosta.  Kirje  on  myös  osoituksena  Rooman 
seurakunnan  kasvavasta  arvovallasta.  —  N.  s. 
Klcmensin  toinen  kirje  on  n.  puoli  vuosisataa 
niyöliemmiiltä  ajalta.  —  vrt.  Klementiinit; 
.«apostoliset  isät.  [Henneeke,  ,Uie  uou- 
testamentlichen    Apokryphen"    (1904).] 

2.  K.  II  (paavina  1046-47),  syntyperältiiän  sak- 
silainen, Henrik  III:n  paaviksi  korottama,  jul- 
kaisi asetuksia  simoniaa  vastaan,  joita  ei  kuiten- 
kaan  ehtinyt  toteuttaa. 

3.  K.  III  (vastapaavina  1080-1100),  alkuaan 
\V  i  b  e  r  t,  Ravennan  arkkipiispa,  liittyi  Grego- 
rius  VII:n  vastustajiin,  erotettiin  virastaan  ja 
julistettiin  pannaan.  V.  1080  keisarin  puolue 
asetti  hänet  vastapaaviksi,  jona  hän  kannatti 
keisarin   politiikkaa   kuolemaansa   (1100)    saakka. 

4.  K.  ni  (paavina  1187-91),  syntyperältiiän 
roomalainen  Paolo  Scolari.  Pale.strinan 
arkkipiispa.  K.  siirsi  paavinistuimen  Pisasta 
Roomaan  1188  ja  saattoi  kirkon  ja  keisarin  jill- 
le'>n  sovintoon.  Kuoli,  ennenkuin  oli  saanut  nähdä 
sen  ristiretken  tulokset,  johon  1188  oli  innosta- 
nut Fredrik  Barbarossan,  Filip  II  :n  Augustin 
ja    Rikhard    Leijonamielen. 

5.  K.  IV  (paavina  126.5-08),  alkuaan  Guy  Le 
G  r  o  s,  asianajaja,  1259  Xarbonnen  arkkipiispa, 
1202  kardinaali.  K:n  politiikka  tarkoitti  Ilohen- 
stautien  tuhoamista.  Hän  läänitti  1265  Sisilian 
.•\njou'n  Kaarlelle,  joskin  paavin  ja  vasallin  vä- 
lit pysyiviit  erittiiin  kireinä;  julisti  Konradinin 
suureen    pannaan    1267. 

6.  K.  V  (paavina  1305-14),  alkuaan  Bert- 
rand  de   Got,   Bordeaux'n   arkkipiispa.    Siirsi 


1093 


Klemens  Aleksandrialainen 


1094 


Filip  IV  Knuniin  yllytyksestä  paavinistuiinen 
ensin  Bor(lcaux'lion  ja  PoitiersMien  ja  myöliem- 
niin  (1300)  Avijriioiiiin  aloittauii  siten  70  vuotta 
kestäneen  paavikuiiiian  aleiumstilan,  n.  s.  ..Baa- 
belin vankeiiJon",  jonkii  aikana  paavit  olivat 
kokonansa  riippuvaisia  Hanskasta.  Kumosi  useita 
Bonlfucius  Vin:n  säädöksiä,  m.  m.  bullat  Cle- 
ricis  luicos  ja  l-iuiin  sdnrliitn.  Saksan  Henrik 
VII:n  kanssa  K.  alkuaan  oli  ystiivällisissä  vä- 
leis.sä:  Henrikin  saatua  (1312)  keisarinkruunun 
ja  jouduttua  taisteluun  Neapelin  Hobertia  vas- 
taan K.  uhkasi  liäii1.'i  intenliktillä.  K;n  aikana 
pidettiin  Viennen  yleinen  kirkolliskokous,  jonka 
päätöksistä  ja  omista  säädöksistään  liän  loimi- 
tutti  dekretaalikokoelnian. 

7.  K.  \'I  (paavina  K542">2).  alkuaan  Pierre 
Hofrer,  kuului  benediktiläisiin.  l?ouen'in  arkki- 
piispa, jatkoi  paavina  edeltiijMnsii  taistelua  Lud- 
vik  Baicrilaista  va.staan.  julistaen  hänet  pan- 
naan i:i40  ja  vaatien  vaalirulit  iriaita  valitsemaan 
uuden  keisarin,  joksi  luiudettiin  Luxemburjrin 
Kaarle.  K.  kieltäytyi  liilitciniistä  Avijxnonista, 
jonka  1348  oli  ostanut  Neapi'lin  Joliannalta.  V. 
1347  K.  kukisti  Cola  di  l!ieir/.i'n.  V.  1343  K. 
multräsi,  että  joka  50;s  vuosi  oli  vietettävä 
riemuvuosi,  jollainen  vietettiinkin  IS-IO.  K.  oli 
loistoa  rakastava,  sukulaisiaan  suosiva,  siveelli- 
seksi esikuvaksi  kelpaamaton  paavi,  joka  suu- 
re.sti  on  lieikentiinyt  paavikuniuin  siveellistä 
auktoriteettia. 

8.  K.  VII  (vastapaavina  1378-04),  alkuaan 
G  e  n  C' V  e  n  kreivi  Hobert.  kardinaali,  jonka 
Urbanus  \'T:sta  luopuneet,  enimniiikseen  ranska- 
laiset kardinaalit  valitsivat  paaviksi;  muutti 
1370  .Avifrnoniin.  K:n  vaali  on  suuren  skisman 
alkutapalittimia. 

O  K.  VIII  (vastapaavina  1424-29),  alkuaan 
E  fr  i  d  i  11  s   M  u  n  o  z    Bareelonnsta. 

10.  K.  VII  (paavina  1.^23■34),  alkuaan  Giu- 
lio Medici.  Giuliano  Medici'n  avioton  poika, 
Firenzen  arkkipiispa  1513.  ja  sam.  v,  kardi- 
naali, suoritti  useita  Leo  X:n  antamia  tärkeitä 
tehtäviä.  Hänen  [)aaviudestaan  toivottiin  paljon, 
hän  kun  oli  maineeltaan  moitteeton,  luonteeltaan 
vakava,  erittäin  työkykyinen,  monipuolinen,  syvä- 
tietoinen,  säästäviiinen  ja  valtioviisas,  vaikkakin 
häneltä  puuttui  päiittäväisyyttii  ja  tarmoa,  K:n 
politiikan  piiiitelitiivänii  oli  kuurian  maallisen 
vallan  ja  Mediei'n  suvun  vanhan  valta-aseman 
säilyttiiminen  Kaarle  V:n  ja  Frans  I:n  välisissä 
riidoissa.  Hän  koetti  py.syii  neutraalisella  ja  vil- 
littäviillä  kannalla  kumpaankin  riitapuoleen  näh- 
den. Kun  tämä  osoittautui  mahdottomaksi,  teki 
K.  liiton  ensin  Hanskan,  sitten  Pavian  taistelun 
jälkeen  1525  Kaarlen  kanssa  ja  oli  taas  valmis 
Ranskan,  Firenzen,  Venetsian  ja  Frans  Sforzan 
kanssa  asettumaan  Kaarlea  vastaan,  Liisa  jou- 
tui tappiolle  ja  Hoomaa  ryöstettiin,  jolloin  K. 
vapaudestaan  sai  suorittaa  suunnattoman  sum- 
man i400,0nn  s<udi'a).  Kauhan  palattua  K.  sai 
takaisia  Kirkkovaltion  ja  1530  hän  kruunasi 
Kaarlen  keisariksi.  Protestanttisuutta  vastaan 
K:n  politiikalla  oli  varsia  viiluin  mene.stystä. 
Keis:iri  oli  pakottanut  K:n  suostumaan  yleisen 
kirkiilliskokouksen  pitiimiseen,  mutta  hän  koetti 
kaikin  tavoin  viivyttäii  sen  koollekutsumista,  ja 
uudistettuaan  suhteensa  Frans  l:een  hän  oli  yhä 
vasiahakoisempi  kirkolliskokouksen  pitoon.  Aset- 
tumalla  Henrik   VIII: n   avioeroa  vastaan  K.  sai 


tämän      rikkomaan      välinsä      katolisen      kirkon 
kanssa, 

11,  K,  VIII  (paavina  1592-100.')),  firenzeliiistä 
sukua,  alkuaan  I  p  p  o  1  i  t  o  A  1  d  o  b  r  a  n  d  i  n  i, 
valittiin  paaviksi  vastustanuian  espanjalaista 
vaikutusta;    haki   tukea   Ranskasta. 

12,  K.  I.K  (paavina  1007-00),  alkuaan  Guide 
I?  o  s  p  i  fj  1  i  o  s  i,  valittiin  paaviksi  ranskalaisten 
ehdokkaana.  Myötävaikutti  -Aachenin  rauhan 
(1008)  aikaansaamiseen  taivuttaakseen  kristityt 
ruhtinaat  auttamaan  Venetsiaa  tiimiin  taiste- 
lussa turkkilaisia  vastaan.  Yhdessä  Ludvik  XIV :n 
kanssa  K.  sai  jansenilaisen  riidan  loppumaan 
(pax  clemeniina). 

13,  K.  X  (paavina  1070-76).  alkuaan  E  m  i- 
1  i  o  A  I  t  i  e  r  i,  oli  paaviksi  tullessaan  jo  80- 
vuotias;  johto  olikin  hänen  aikanaan  kardinaali 
Palu7.zi'n  kjisissä,  joka  Ludvik  XIV:  n  kanssa 
aloitti  taistelun  kuninkaanoikeudesta  (s,  o,  oikeu- 
desta piispanviran  avoinna  olless;i  antaa  pois 
papinpaikkoja  ja  nauttia  hiippakuntien  antamat 
tulot), 

14,  K,  XI  (paavina  1700-21),  alkuaan  Gio- 
vanni Francesco  Albani,  K:n  poli- 
tiikka merkitsee  Ranskaan  lähestymistä;  hänen 
täytyi  kuitenkin  tunnustaa  Bourbon'ien  vastus- 
l;ija  arkkiherttua  Kaarle  Espanjan  kuninkaaksi, 
K,  edisti  tieteitil  ja  taiteita  ja  hankki  m.  m. 
Vatikaanin  kirjastoon  runsaan  kokoelman  itä- 
maisia käsikirjoituksia, 

15,  K,  XII  (paavina  1730-40),  alkuaan  Lo- 
renzo Corsini,  nousi  pnavinistuimelle  78- 
vuotiaana,  puolusti  kuuriaa  Pärnuin  ja  Piacen- 
zan  vallanvaatimtiksia  vastaan;  mutta  kaikesta 
huolimattta   paavin   valta-asema  suuresti  aleni, 

16,  K,  XIII  (paavina  1758-69),  alkuaan  ve- 
netsialainen Carlo  Rezzonico,  hurskas  mies, 
suosi  jesuiittoja,  jotka  hänen  paavina  ollessaan 
karkoitettiin    useasta    maasta, 

17,  K,  XIV  (paavina  1769-74),  alkuaan  Lo- 
renzo Ganganelli,  valittiin  paaviksi  Rans- 
kan kuninkaan  ehdokkaana,  K.  oli  oppinut,  tai- 
teita rakastava  mies.  Koetti,  vaikka  turhaan, 
saada  Kirkkovaltion  raha-asiat  järjestykseen, 
Koko  liiineii  ]);uiviiKi  olonsa  aika  käytiin  anka- 
roita kiistoja  jesuiittain  veljeskunnan  lakkautta- 
misesta, johon  K:n  vähitellen  täytyi  valtain  vt.a- 
tinmksista  suostua.  21  p.  kesäk.  1773  hän  alle- 
kirjoitti kirjeen  Domhuis  ac  redcmptor  tioster, 
jolla    velje.skunta   lakkautettiin. 

Klemens  Aleksandrialainen,  alkuaan  T  i- 
tus  Flavius,  kuuluisa  kirkkoisä,  s.  2:sen  vuo- 
sis.  ke.skivaiheillii  pakanallisi.sta  vanhemmista, 
hankki  itselleen  laajan  yleissivistyksen,  matkus- 
teli kristityksi  tultuaan  tutustumassa  huomatta- 
vimpiin kirkonopett:ijiin  ja  saapui  vihdoin  Alek- 
sandriaan, jossa  tuli  Panta>nuksen  johtaman 
katekeettakoulun  opettajaksi  ja  sitten  sen  johta- 
jaksi. Kuoli  todennäköisesti  215.  K:n  suuri 
kolmiosainen  teos  on  ,. Logos  protreptikos;  Paida- 
fropos;  Stromata",  Ensimäinen  osa  on  apologiaa, 
jossa  osoitetaan  pakanmiden  erhetys;  toi,sessa 
osassa  opetetaan  kristillistä  sive,vsoppia,  kolman- 
nessa pyritään  antamaan  kristinuskosta  tiiydel- 
linen  tieto,  jonka  oivaltamiseen  vain  eteviminät 
(„gnostikot")  ovat  kykenevät  K:lta  on  säilynyt 
toinenkin  teos,  jossa  hän  vastustaa  TertuUianuk- 
sen  maailmaa  vierovaa  kantaa.  K,  on  järjestel- 
mällisen   jumaluusopin    alkaja    vanhanajan    kir- 


1095 


Klementiinit — Kleomenes 


lOilfi 


kossa.  JumaUiusoppinsa  K.  on  rakentanut  kreik- 
kalaisen filosofian  pohjalle  ja  hän  on  siteu  ta- 
vallaan kreikkalaisen  hengen  käsitteisiin  pukeu- 
tuneen kristillisen  katsomuksen  alkaja.  Varsin- 
kin hänen  ..logos"  käsitteensä  on  filosofisesti 
määritelty.  Kristuksen  ihmisyys  ja  sovitustyö  syr- 
jäytettiin. Allegorinen  raamatunselitys  otettiin 
käytäntöön.  Jlyöskiu  K:n  siveysoppi  on  platoni- 
laisen filosofian  mukainen.  [Harnack,  ..Dogmen- 
gesohichte."  I:  Seeberg,  ..Dogmengeschichte",  I.] 
Klementiinit  (lat.  ClcmentiiKP,  kreik.  Ta 
kleme'ntia),  yhteisnimi,  joka  tarkoittaa  juutalais- 
kristillis-gnostillisten,  todennäköisesti  2  :sella  vuo- 
sis.  syntyneiden  kirjoitusten  4:nnellä  vuosis.  suori- 
tettuja katolisia  mukailuja.  Nimensä  ne  ovat  saa- 
neet siitä,  että  niitä  väitettiin  Kleniens  nooma- 
lai.sen  tekemiksi  {siitä  myös  pseudoklemenliinit). 
Niitä  on  kolme  osaa:  ..Homiliie  XX  Clementis", 
kenties  ensimäinen  yritys  siirtää  pakanalliset 
seikkailuromaanit  kristilliseen  maaperään  (apos- 
toli Pietarin  ihmeelliset  retket  ja  väittelyt  Sii- 
mon  Velhon  kanssa)  ;  „Recognitiones  Clementis", 
10  kirjaa;  ..Epitoma;".  [H.  \Vaitz,  „Die  Pseudo- 
klementinen"    (1904).] 

Klemetti,  Heikki  (s.  1876),  säveltaiteilija, 
yliopp.  18!)4.  fil.  maist.  1899.  V:sta  1898  mel- 
kein yhtäjaksoisesti  „Ylioppilaskunnan  laula- 
jien" johtaja.  V.  1900  perustanut  ja  sitten  joh- 
tanut „Suomen  laulu"  nimistä  valio-mieskuoroa, 
jonka  johtajana  on  tehnyt  konserttimatkoja  Ruot- 
siin, Norjaan,  Tanskaan,  Saksaan,  Hollantiin, 
Belgiaan  ja  Unkariin,  perustanut  1907  „Suomen 
laulun"  sekakuoron,  joka  on  Helsingissä  esittä- 
nyt sarjan  suurien  mestarien  ä  capella-sävellyk- 
siä.  Kuoron  pululassointuisuuden  alalla  K.  on 
maassamme  uran  raivaaja.  Toimi  1906-07  Porin 
kaupungissa  urkurina  ja  laulunopettajan.!.  V:sta 
1907  musiikkiletiti  ,.Sävelettären"  toimittaja.  Ot- 
tanut osaa  nykyiseen  koraali-uudistustyöhön  ja 
sen  yhteydessä  julkaissut  „Uusia  hengellisiä  sä- 
velmiä" (I-III)  uruille.  Julkaissut  kolme  vihkoa 
„Kansanlauluja  Etelä-Pohjanmaalta"  kuorosovi- 
tuksina,  „Kansantans.seja  Etelä-Pohjaumaalta" 
kahdelle  viululle,  „nengellisiä  lauluja  sekakuo- 
rolle", sovittanut  kuorolle  kokoelman  vanhasta 
koululaulujulkaisusta    „Pia!    cantiones"   y.    m. 

J.  rdd. 
Klemetti  Eerikinpoika  mainitaan  olleen  ta- 
lonpoika Oulujärven  pitäjästä  ja  pohjalaisen 
nostoväen  johtajana  Vesaisen  jälkeen,  „sangen 
iso  ja  väkevä  suomalainen".  Hänen  kehoitukses- 
taan  kerrotaan  Kaarle  IX: n  1605  ryhtyneen  Ka- 
jaaninliniiaa  rakennuttamaan  Pohjanmaan  puo- 
lustukseksi vihollisen  hyökkäyksiä  vastaan,  „Ju- 
malan  ylistykseksi  ja  Ruotsin  valtakunnan  kun- 
niaksi". K.   G. 

Klemming,  Gustaf  Edvard  (1  S23-9.S) , 
ruots.  bibliofiili  ja  tekstien  julkaisija,  tuli  1860 
ylimääräiseksi,  186.5  vakinaiseksi  kirja.jtoniioita- 
jaksi  Tukliolman  kunink.  kirjastoon,  mistä  vi- 
rasta 1890  täysinpalvelleena  otti  eron:  hänellä 
on  suuri  ansio  tämän  kallisarvoisen  kirjaston 
järjestämisestä  ja  kehittämisestä.  K:llä  oli  har- 
vinaisen perinpohjaiset  tiedot  alallaan  ja  hän 
on  julkaissut  koko  joukon  vanhoja  tekstejä  sekä 
tekemiänsä  muistiinpanoja  teoksissa,  jotka  kir- 
jallishi.storian  tutkij.alle  ovat  tärkeitä  sarre- 
aittoja.  Mainittakoon  esim.  „Svenska  rnedel- 
tidens     bibelarbeten"     (1848-55),     „H.     Birgittas 


uppenliarelsor"     (1SÖ7-S4),    ..Svenska    medeltidens 
rimkrönikor"    (1865-68),   „Sveriges  dramatiska  Iit-   ' 
teratur    tili    och    med    1875"    (1863-79),    „l]r    en 
antecknares    samlingar"     (2:nen    pain.    1880-82), 
„Ur  en  samlares  anteckningar"    (1883-86),  v.  m. 

K.'  C. 
Klenze  [-tse],  Leo  von  (1784-1864),  saks. 
arkkitehti,  jolla  Etelä-Saksaan  nähden  myöhem- 
män uusklassillisuuden  edustajana  oli  sama  mer- 
kitys kuin  Schinkelillä  Pohjois-Saksassa.  Ber- 
liinissä ja  Pariisissa  opiskeltuaan  K.  Italian 
opintomatkalta  palanneena  oli  v:sta  1808  West- 
falenin tJärömen  hoviarkkitehtiua,  nuitta  sai  jo 
1815  kutsun  Baieriin,  jossa  hän  taidetta  harras- 
tavan Ludvik  I:n  hovissa,  arvosta  toiseen  yle- 
ten, tuli  tämän  rakenuusaatteiden  toteuttajaksi. 
Miinchenissä  K:n  ensimäistä  suurempaa  työtä 
Glyptoteekkia  (1816-30)  seurasi  vanha  Piiiako- 
teekki  Bramante-ty,yliin,  kunink.  linnan  lisä- 
rakennukset, Ruhmeshalle,  Propylaiat  (K: n  eh- 
käpä kypsin  työ),  AUerheiligen  Hofkirche  y.  m. 
julkisia  ja  yksityisiä  rakennuksia,  palatseja  ja 
monumentteja:  likellä  Regensburgia  kreik.  temp- 
peliä jäljittelevä  Walhalla  sekä  Gärtnerin  aloit- 
tama Kehlheimin  Befreiungshalle.  V.  18-34  K. 
kutsuttiin  .'Ateenaan  uuden  kaupungin  ja  kunink. 
linnan  suunnitteluihin  osaaottamaan  ja  1839 
ensikerran  Pietariin,  jossa  lisakinkirkon  sisus- 
tus ja  Eremitage-linnan  museo  ovat  hänen  suun- 
nittelemiaan. Taitavana  maalarinakin  K.  mielel- 
lään useissa  rakennuksissaan  käytti  rikasta  poly- 
kromiaa  (moniväristä  koristelua)  ja  on  kirjaili- 
jana julkaissut  monta   arvokasta  tutkielmaa. 

V-o  N. 

Kleobis  (lat.  Cleolis)  ja  Biton  [ö-J,  argolai- 
sen  Heran-papittaren  Kydippen  pojat,  joista  He- 
rodotos  kertoo  seuraavaa.  Kun  äidin  oli  juma- 
lattaren juhlaan  vaunuissa  ajettava  kaupungin 
ulkopuolella  sijaitsevaan  temppeliin,  mutta  juh- 
dat eivät  ajoissa  saapuneet,  astuivat  nuorukai.set 
aisoihin  ja  vetivät  hänet  määräpaikkaan.  Kun 
perille  päästyä  kaikki  ylistivät  poikia  ja  onnit- 
telivat äitiä,  rukoili  tämä  jumalatarta  suomaan 
lapsilleen  parasta,  mikä  ihmisen  osaksi  voi  tulla. 
Uhrattuaan  nuorukaiset  kävivät  levolle  temppe- 
liin ja  vaipuivat  uneen,  josta  eivät  enää  herän- 
neet. -K.    R-n. 

Kleobulos  f-o'bu-}  (lat.  CleohrUus)  (n.  600 
e.  Kr.),  yksi  n.  s.  Kreikan  seitsemästä  viisaasta, 
Rhodoksen  Lindos  kaupungin  itsevaltias.  Hänen 
sepittämikseen  mainitaan  eräitä  elämänohjeita 
sekä  suuri  joukko  arvoituksia  ynnä  epigrammeja. 

E.  U-n. 

Kleomenes  f-me'nesj  (lat.  Cleomenrs),  muuta- 
mien Spartan  kuninkaiden  nimi.  Tunnetuimmat 
ovat:  1.  K.  I,  Anaksandrideen  poika  (hali.  520- 
491  e.  Kr.),  suuria  suunnitteleva  ja  toiminta- 
haluinen,  mutta  väkivaltainen  ja  häikäilemätön 
mies.  Delphoin  oraakkelin  kehoituksesta  hän 
auttoi  ateenalaisia  vapautumaan  tyranninvallasta. 
Mutta  Hippiaan  kukistumisen  jälkeen  hän  aset- 
tui kannattamaan  Isagoraan  johtamaa  ylimys- 
puoluetta,  karkoitti  Ateenasta  suuren  joukon 
vastapuolueen  jäseniä  ja  järjesti  sinne  harvain- 
valtaisen liiiUituksen;  kansanpuolueen  jälleen 
päästyä  voitolle  hänen  kuitenkin  oli  pakko  pois- 
tua Ateenasta  (508  e.  Kr.).  K:n  toimeenpanema 
kostoretki  Attikaan  (507  e.  Kr.)  jäi  onnistu- 
matta korinttolaisten  ja  hänen  hallitustoverinsa 


1097 


Kleon— Klercker 


1098 


Demarutokseu  vastustuksen  johdosta.  Paremmin 
onnistui  sotaretki  Argosta  vastaan,  jolle  K. 
tuotti  tuntuvan  tappion  (495  e.  Kr.).  Mutta  kun 
b&n  yritti  rangaista  Persian  kuninkaan  vaati- 
muksiin taipunutta  Aiginaa,  teki  Demaratos  j&l- 
leen  liUnen  liankkeensa  tyhjäksi.  Senvuoksi  K. 
päätti  syiistil  Demuratoksen  kuninkuudesta,  minkä 
hän  saikin  aikaan  levittämällä  valheellisia  tie- 
toja hänen  syntyperästään;  osasipa  K.  hankkia 
itselleen  kannatusta  Delphoin  oraakkeliltakin. 
Mutta  K:n  vehkeet  tulivat  ilmi  ja  hänen  täytyi 
paeta  Spartasta.  Kun  hän  nyt  m.  m.  koetti  nos- 
tattaa arkadialaiset  isänmaatansa  vastaan,  kut- 
suivat spartalaiset,  pitääkseen  häntä  silmällii,  hä- 
net takaisin,  mutta  hän  joutui  heti  senjälkeen 
mielenvikaau  ja  surmasi  raivokohtauksessa  itsensä 
(491    e.    Kr.). 

2.  K.  III  (n.  254-220  e.  Kr.),  Leonidas  II :n 
poika,  hallitsi  235-222  e.  Kr.  Hän  oli  luonteel- 
taan jalo  ja  tarmokas  ja  oli  ottanut  päämääräk- 
seen i.sänniaansa  kohottamisen  sen  siveellisestä  ja 
valtiollisesta  rappiosta  panemalla  täytäntöön  ku- 
ningas Agis  IV: n  (ks.  t.)  jo  aloittaman  uudistus- 
työn. Kuninkuuden  alentunutta  arvoa  korotet- 
tiin, sitä  rajoittanut  eforien  virkakunta  lakkau- 
tettiin, uusi  maanjako  toimitettiin,  jolloin  ku- 
ningas epäitsekkäästi  luopui  omista  laaioisla  ti- 
luksistaan, ja  aikojen  kuluessa  huvennutta  s])ar- 
talaista  yläluokkaa  valivistettiin  ottamalla  sen 
yhteyteen  suuri  määrä  perioikkeja.  Afuinais- 
spartalainen  uuorisonkasvatus  ja  ankara  kuri 
säädettiin  jälleen  noudatettavaksi,  ja  K.  oli  itse 
alamaistensa  esikuvana  tapojen  yksinkertaisuu- 
dessa. Hän  soti  aluksi  menestyksellä  \khalalais- 
liittoa  va.staan,  mutta  kun  tämä  pyysi  ja  sai 
apua  Makedonian  kuninkaalta  Antigonos  Doso- 
nilta,  voitettiin  hänet  ratkaisevasti  Sellasian 
taistelussa  (222  e.  Kr.).  K.  pakeni  Egjptin  ku- 
ninkaan Ptolemaios  Euergeteen  luo,  joka  oli  lu- 
vannut auttaa  häntä.  Mutta  tämä  kuoli  täyttä- 
mättä lupaustaan,  ja  hänen  seuraajansa  Ptole- 
maios Philopator  vangitutti  K:n.  Tära-in  onnis- 
tui tosin  puä.stä  vankeudesta,  mutta  kun  hänellä 
ei  ollut  mitään  mahdollisuutta  palata  Kreikkaan, 
niin  hän,  tehtyään  epäonnistuneen  kapiuayrityk- 
sen,  omalla  kädellään  päätti  päivänsä  (220  e.  Kr). 
[Gehlert.  ,.De  Cleomene"   (18S3).]  E.   K-ii. 

Kleon  [-e'ö-]  (lat.  Cleon) .  ateenalainen  kansan- 
johtaja (k.  422  e.  Kr.),  Kleainetoksen  poika,  am- 
matiltaan nahkatehtailija.  A'aikka  oli  korkeam- 
paa sivistystä  vailla,  saavutti  hän  häikäilemättö- 
mällä ja  jyrkällä  esiintymisellään  sekä  sujuvalla 
puhetaidollaan  Ateenan  valtioelämässä  suuren 
Taikutusvallan,  varsinkin  koska  hän  ankarasti 
kävi  ylhäisten  kimppuun  ja  liehakoi  rahvasta 
sekä  hankki  sille  kaikenmoisia  etuja.  Varsi- 
naisesti johtavaan  asemaan  hän  kuitenkin  pääsi 
vasta  Perikleen  kuoltua  (429  e.  Kr.),  jonka  kii- 
vaimpia vastustajia  hän  oli  ollut.  Mitä  innok- 
kaimmin hän  uurasti  sodan  alkamista  Spartaa 
vastaan  ja  ehkäisi  kaikki  sovintoyritykset.  Kun 
Ateenasta  luopunut  Mytilene  jälleen  oli  valloi- 
tettu (427  e.  Kr.),  päätti  Ateenan  kansankokous 
K:n  yllyttämänä,  että  kaupungin  kaikki  asekun- 
toiset kansalai.set  olivat  surmattavat  ja  muu 
väestö  myytävä  orjiksi,  mutta  peruutti  Kuitenkin 
päätöksensä.  Ateenalaisten  suljettua  Sphakterian 
saareen  lakedaimonilaisen  miehistön  (425  e.  Kr.) 
K.,  jolla   ei   ollut  mitään   kokemusta   sodank.äyn- 


nissä,  purjehti  ylimääräisenä  strateegina  Sphak- 
terian edustalle,  pakotti  Demostheneen  (ks.  t.) 
avulla  viholliset  antautumaan  ja  toi  lupauksensa 
mukaisesti  20  päivässä  eloonjääneet  spartaliiset 
vangittuina  Ateenaan.  Odottamattomasta  menes- 
tyksestään rohkaistuna  K.  otti  vastaan  ylipääl- 
likkyyden Thrakiassakin,  missä  lakedaimonilai- 
sct  Brasidaan  (ks.  t.)  johdolla  tuottivat  tuntuvaa 
vauriota  ateenalaisille.  Mutta  Amphipoliin  edus- 
talla viimemainittu  voitti  heidät  ratkaisevasti; 
K.  itse  sai  paetessaan  surmansa  (422  e.  Kr.). 
[Emniinger,  „Der  Athener  K."  (1882),  Beloch, 
„Die  attische  Politik  seit  Perikles"  (1884).] 

E.  l{-n. 

Kleopatra  f-pa'-]  (n.  68-30  e.  Kr.),  Kgj-ptin 
kuningatar,  kuningas  Ptolemaios  Auleteen  tytär, 
tuli  51  isän  testamentin  mukaan  13-vuotiaan  vel- 
jensä Ptolemaios  XIV:n  hallitsijakumppaniksi 
ja  puolisoksi ;  mutta  tämän  holhoojat  karkoitti- 
vat  hänet  (48),  jonka  vuoksi  hän  lähti  Syyriaan 
kokoamaan  sotajoukkoa;  Ptolemaios  lähti  Pelu- 
sionin  luo  torjuakseen  hänen  hyökkäystään.  Sil- 
loin saapui  Ca;sar  Egyptiin  ja  vaati,  että  kum- 
pikin jättäisi  asian  hänen  ratkaistavakseen.  Vie- 
hätysvoimallaan K.  sai  Ca;sarin  itselleen  suo- 
siolliseksi ;  Caesar  sanoi  tahtovansa  pitää  voimas.ea 
K:n  isän  testamenttia  ja  määräsi,  että  K.  ja  hä- 
nen nuorin  veljensä  Ptolemaios  XV,  jonka  kanssa 
K.  oli  menevä  naimisiin,  saisi  hallituks'.»n,  —  Pto- 
lemaios XIV  oli  saanut  surmansa.  K.  sai  Caesarin 
pidätetyksi  sodan  loputtua  useita  kuukausia 
Egyptissä  ja  synnytti  47  hänelle  pojan.  V.  46  K. 
saapui  Roomaan.  Ca-sarin  kuoltua  syntyneessä 
taistelussa  K.  antoi  apujoukkoja  tasavaltalaisille 
Filippoin  tiippelussa  (42),  josta  Antonius  kut- 
sui hänet  41  Kilikiaan  tekemään  tiliä.  Hän  tuli- 
kin, mutta  Afrodite  jumalattarena  muka  ta]>aa- 
maan  Dionysosta.  Antonius  tuli  lumotuksi,  ja 
tästälähin  hän  oli  kokonaan  K:n  vallassa,  olts- 
keli  pääasiallisesti  Aleksandriassa  ja  jakeli  TJoo- 
man  maita  K:n  pojille.  Aktionin  tappelun  jälkeen 
(31)  K.  koetti  päästä  Oktavianukseukin  suosioon, 
mutta  kun  se  ei  onnistunut,  eikä  hän  tahtonut 
joutua  tämän  triumfisaattoa  kaunistam.aan,  n<in 
hän  myrkyllä  surmasi  itsensä ;  sanotaan,  että 
hän  antoi  myrkyllisen  käärmeen  purra  käsivar- 
teensa (30).  vrt.  .\  n  t  o  n  i  u  s.  Sh.akespeare  en 
näytelmässään  „Antonius  ja  Kleopatra"  loista- 
vasti kuvannut  K:n  luonnetta.  [Stahr,  .,Kleo- 
patra".]  K.  O.  L. 

Kleopatran  neulat,  kaksi  egyptiläistä  ol.elis- 
kia,  joista  toinen  on  v:sta  1878  pystytettynä  Lon- 
toossa, toinen  v:sta  1880  New  Yorkissa.  [Gcr- 
ringe.  ..Egyptian  obelisks".] 

Klephtit  ks.  K  1  e  f  t  i  t. 

Kleptomania  (kreik.  kleptein  =  varastaa,  ja 
niOHi'n  =  raivo),  sairaloinen  taipumus  varastaa  ja 
näpistellä.  K.  esiintyy  taudinmerkkinä  muuta- 
missa mielisairauden  tiloissa. 

Klercker,  Carl  Nathanael  af  K.  (1734- 
1S17),  vapaaherra,  ruots.  soturi  —  alkuperäinen 
nimi  Klerck  — ,  tuli  ylioppilaaksi  1748  ja  luki 
jonkun  aikaa  jumaluusoppia;  meni  1751  vapaa- 
ehtoisena linnoitusväkeen,  lähti  1757  Pommerin 
sotaan,  jossa  otti  osaa  useihin  taisteluihin,  osoit- 
taen niissä  urhoollisuutta  ia  älykkäisyyttä;  tuli 
1761  laivaston  luutnantiksi,  ja  komennettiin 
sam.  V.  Karlskronaan  piirustamaan  amirali- 
teetin   luotsikonttorissa  olevia   Suomen   saaristoa 


1099 


Klerikaalinen  — Klimaattiset  parantolat 


noo 


karttoja,  jonka  jälkeen  hänet  miiärättiin  jär- 
jestämään Suomen  laivaston  Iiiotsikontto.-i  ^'ia- 
porissa.  K.  korotettiin  1777  everstiluutnantiksi 
ja  aateloitiin  1780  af  Klerekerin  nimellä:  nimitet- 
tiin sam.  V.  Suomen  koko  tiedustelijajoukon  puiil- 
liköksi  ja  1791  nivöskin  meritieilustelijikniinan 
jolitajnksi.  Suuri  karttateos,  jota  sililylotään 
Tukliolman  sota-arkistossa,  oli  tulos  liänen  tiissä 
toimessa  suorittamastaan  työstä.  K.  otti  osaa 
vv:n  1788-90  sotaan,  ja  oli  in.  m.  17.S9  Ruotsin- 
salmen tappelussa,  jonka  jälkeen  hän  johi  i  l:ii- 
vaston  korjau.stöitä  Loviisassa,  ja  seur.  t!:l\oii 
kuluessa  laivojen  rakentamista  Viaporissa.  So- 
dan jälkeen  hän  oli  Viaporin  päiillikkiinä  1791-05 
ja  1797-1801.  nimitettiin  1795  kenraalimnjnriksi. 
ja  määrättiin  1801  Suomen  joukkojen  ylipiiälli- 
köksi  varsinaisen  päällikön  Klingsporin  puissa 
ollessa;  vielä  1808  sodan  alkaessa  liän  oli  tässä 
asemassa.  Saatuaan  tiedon  venäläisten  aikomasta 
hyökkäyksestä  hän  heti  lähetti  käskyn,  että  sota- 
miesten ruoduiltaan  oli  liilulettävä;  linnoitiik.set 
pantiin  niinikään  puolustuskuntoon.  Suurin  osa 
joukoista  koottiin  Etelä-Suomeen  Kymijo-in  Ino, 
jossa  K.  aikoi  estiiil  vihollisten  tunkentuniista 
maahan.  Tämä  suunnitelma  ei  kuitenkaan  onnis- 
tunut, jonka  vuoksi  armeia  vetäytyi  Hämeen- 
linnan seuduille.  Siellä  hän  aikoi  ryhtyä  taiste- 
luun, mutta  silloin  saapui  Klingspor  ja  komensi 
armeian  periiytymään.  Sen  jiilkeen  K.  oli  vielä- 
kin armeiassa,  mutta  minkäänlaista  vaikutusta 
hänellä  ei  ollut;  ylennettiin  jalkaväen  kenraa- 
liksi 1808  ja  syysk.  29  p.  sam.  v.  hänet  jälleen 
mäiirättiin  ylipäälliköksi,  mutta  nyt  luinkin  pe- 
räytyi ja  teki  marrask.  19  p.  Olkijoella  sovinnon, 
jonka  mukaan  koko  Suomen  joukon  tuli  peräytyä 
rajan  toi.selle  puolen.  Kainuun  antaumissopijnuk- 
sen  jälkeen  hänet  erotettiin  ylipäällikkyydestä. 
K.  korotettiin  vapnalierraksi  1809  ja  oli  1810-12 
sotahovioikeuden  pulieenjohtajana.  Hänen  hiojaa 
kirje-  ja  asiakirjakokoelmaansa  säilytetään  Tuk- 
holman   kiinink.   kirjastossa.  K.   O.    L. 

Klerikaalinen  (<  kreik.  kiero' s),  papistoa,  sem- 
minkin katolista,  koskeva,  sille  kuuluva.  Puolue, 
jonka  tarkoituksena  on  edistää  papiston  ja  kir- 
kon arvoa  ja  vaikutusta,  on  k. -puolue,  ja  kaikkien 
tähän  tähtäävien  pyrkimysten  yhteinen  nimi  on 
k  1  e  r  i  k  a  1  i  s  m  i.  A.  .1.  l'-ä. 

Klenikki  (kreik.  kleru'khos,  <  fc/ero.«  =  arpa; 
maapalsta,  ja  e'fc/ief n  =  omistaa),  muin.  Ateenassa 
kansalainen,  joka  valtion  puolesta  lähetettiin  val- 
loitettuun maahan,  missä  hänelle  osoitettiin  maa- 
alue.  Xäin  syntynyt  siirtola  oli  nimeltään  l.lc- 
rukhi'ä.  K:eille  oli  ominai.sta,  että  he  edelleen  s;ii- 
lyttivät  täydet  kansalaisoikeutensa  ja  -velvolli- 
suutensa  .Ateenassa.  E.  li-n. 

Klerus  ks.  K  1  e  e  r  u  s. 

Klesel  ks.  K  h  1  e  s  1. 

Kleve  [-cfe],  kaupunki  Preussin  Heinin  maa- 
kunnassa, 10.500  as.  (1905),  harjoittaa  teolli- 
suutta ja  kauppaa.  K.  on  hyvin  vanha  kaujninki 
ja  sai  kaujiunkioikeutensa  1242.  Se  oli  sittem- 
min erinäisen  kreivi-  ja  herttuakunnan  pääkau- 
punkina. Sen  omistamisesta  syntyi  1009  n.  s. 
Jvilich-Kleven  perintöriita,  joka  1014  päättyi  so- 
pimuksella,  siten   että   K.   tuli    Brandenburgille. 

K.  G. 

Kllck,  Karl  Henrik  (1753-1808),  Anjalan- 
mies;  yleni  majuriksi  Uudenmaan  jalkaväen- 
rykmentissä  ja  liittyi  aikaisin  itsenäisyysmiehiin; 


sodan  alettua  17S.S  K.  tuli  appensa,  kenraali  K. 
G.  Armfeltin  yliajutantiksi  ja  oli  upseerisiossa 
Kustaa  Ill:tta  va.--taaM  nousseen  liikkeen  pälii- 
yllyttäjiä.  K.  otti  osaa  Liikalan  kirjeen  sepitti!- 
niiseen  (9  p.  elok.),  kirjoilti  .Anjalan  julistuksen 
(12  p.  elok.)  ja  n.  s.  ilmoituksen  (25  p.  elok.i.  An- 
I  jalan  liiton  hajottua  hän  1789  pakeni  Venäjälle  ja 
tuomittiin  sam.  v.  poissaolevana  kuolema.iii.  K. 
asui  sen  jiilkeen  \"eiiiij.-ill;i:  sodan  puhjettua  H08 
hiin  antoi  \'eniij;in  valtiomieliille  neuvoja  Suomen 
asiain  jiirjestämisestä  ja  kehoitti  \'enäjän  halli- 
tusta olemaan  niyöntämättii  Suomelle  minkään- 
laista itsenäisyyttä.  [J.  R.  Danielson,  „K.  H.  K." 
kirjassa   „Suomen   uudemmasta   historiasta",   Lj 

J.  F. 

Kliefoth  [kllfCt],  Theodor  Friedrich 
Det  lev  (1810-95),  saks.  luterilainen  teologi. 
K:lla,  joka  oli  äärimiiisen  vanhoillinen,  oli  mitä 
suurin  vaikutusvalta  Meeklenburgissa.  junka  ylim- 
päiin  kirkkohallintoon  liiin  kuului  v:sta  1850.  Hä- 
nen merkittävimpiä  kirjojaan  ovat:  ,,.Acht  Hiicher 
von  der  Kirclie"  (1S54).  ,. Liturgiselle  AhhandUm- 
gen"  (1854-61)  .sekä  ..Tlieorie  des  Kultus"  (1S44). 
K.  suosi  jyrkästi  virkavaltaista  järjestelmää 
kirkkoliallinuossa.  E.  K-n. 

Klientti  (lat.  clievs,  mon.  clic'ntes),  muinai- 
sessa Koomassa  henkilö,  joka  ei  ollut  täysikelpoi- 
nen  yhteiskunnan  jäsen,  vaan  riippuvainen  jo- 
honkin patriisisukuun  kuuluvasta  siiojehisherras- 
taan  (patrönus).  Tällainen  perinnöllinen  kliirntti- 
sulide  (iiic7iti'la),  jossa  klientti  nautti  patronuk- 
sen  apua  ja  suojelusta  oikeudellisessa  suhteessa 
antaen  puolestaan  vasta  palveluk.seksi  taloudel- 
lista avustusta,  oli  tärkeä  osa  muinaisroomalai- 
sessa  yhteiskuntarakennuksessa.  Sittemmin  sa- 
nottiin Koomassa  klienteiksi  köyliiä  kansalaisia, 
tavallisesti  vapautettuja  orjia,  jotka  ylhiiisille 
henkilöille  tekivät  palveluksia  saaden  erinäisiä 
etuja  palkaksi.  Tämiin  mukaisesti  ymmärretiiän 
nykyään  jonkun  lieiikilön  klientillä  henkilöä, 
joka  nauttii  hänen  suojelustaan,  s.  o.  turvattia  ja 
asianajajan  klientillä  hänen  apuaan  käyttävää 
henkilöä.  A'.    K-a. 

Kliimaks  ks.  Kliimaksi. 

Kliimaksi  (kreik.  A7ima7.s  =  tikapuut),  puhe- 
t.iidollinen  kuvio,  jossa  rinnastetut  käsitteet  ase- 
tetaan lau.seessa  niin.  ettii  väliimmällä  jjainolla 
varustettu  on  ensin  ja  sitten  seuraavat  noustvan 
painon  mukaisessa  järjestyksessä.  Esim.  ,,1'Un 
oli  suuri  tutkijana,  suurempi  runoilijana,  suurin 
ihmisenä",   vrt.   Antikliimaksi. 

Kliinikko,  klinikan  (ks.  t.)  opettaja,  läiikäri. 
joka  toimii  jonkin  käytännöllisen  lääketieteen- 
liaaran  opettajana  antaen  opetusta  sairasvuoteen 
ääress-i  sitä  varten  olevassa  sairashuoneessa,  s.  o. 
klinikassa. 

Kliinillinen,  klinikkaa  (ks.  t.)  koskeva. 

Klikki  (ransk.  clique) ,  ryhmäkunta,  vehkeilevii 
joukkui-. 

Kiima  ks.   K  1  i  m  a  a  1 1  i. 

Klimaatti  fkreik.  7i/t»ia  =  kallistuminen;  ilman- 
alavyöliyke).   ilmanala   (ks.  t.),  ilmasto. 

Klimaattiset  parantolat  (ks.  Klimaatti), 
parantolat  jotka  perustavat  parannuskeinonsa 
etupiiässä  vallitsevan  ilmaston  vaikutuksiin, 
mutta  myöskin  käyttiiviit  hyväksensä  muita  sai- 
raanhoitoa tarkoittavia  apuneuvoja,  niinkuin 
parannuslähteitä,  kylpyjä  y.  m.  s.  Meri-ilmastolla, 
mannerilmastolla  ja   vuoristoilmalla   on   kullakin 


1101 


Klimakteerinen— Klingenstjerna 


1102 


onint  (orveyteen  vaikuttavat  ominaisuiilcina. 
Meri-ilmasto,  ollen  verraten  kosteatn  ja  tuulista, 
on  omansa  knrkaisemaan  ruumista.  Maiiiiermann 
ilmaston  vaikutus  on  erilainen  riippuen  paikka- 
kunnan korkeussuliteista.  Sisämaan  ja  metsii- 
maan  ilmasto  (n.  '20()-2r)0  m  yi.  niercnp.)  on  yleensil 
laulikenta,  voiden  kuitenkin  paljon  vailulella  pai- 
knllisten  olosuhteitten  mukaan;  vuoristoilmalla 
on  erittiiin  virkistävä  ja  elvyttiivii  vaikutus. 
Piiliutnan  subalpiinisesta  1.  vuori-ilmastoNta  (lUIO- 
700  m  yi.  merenp.),  jossa  ilma  tunti. u  sangen  kiiy- 
kSiselle  ja  kuivalle,  vaikuttaen  rauhoittavasti  ja 
ollen  siten  eduksi  lieikkohermoisuutta  poteville, 
sekii  alpiinisesta  1.  tunturi-ilmastosta  (enemmän 
kuin  Tuo  m.  yi.  merenp.),  joka  vaikuttaa  suurem- 
ma.ssn  miifiriissä  kiihottavasti.  Tällaisella  tun- 
turi-ilmastolla niiyttiiä  olevan  erityinen  kiillot- 
tava vaikutus  ruumin  vertavalmistaviin  elimiin. 
joten  syntyy  verraten  paljon  punaisia   verisoluja. 

Sopivan  ilmaston  valitseminen  heikontuneen 
terveyden  vahvistamiseksi  ei  yleensä  ole  mikiiiin 
varsin  yksinkertaisesti  ratkaistava  kysymys;  jä- 
tettiiköön  tiillainen  asia  kokeneen  lääkärin  teli- 
täviiksi.  Varsinkin  on  varovaisuus  tarpeen  siir- 
ryttiiessä  liian  iikkiä  esim.  laaksosta  kovin  kor- 
kealle vuoristoon,  josta  saattaa  olla  paljon  tervey- 
den   hiiiriöitä.  il.    Q-B. 

Klimakteerinen,  klimakteriumia  (ks.  t.)  kos- 
keva. 

Klimakterlum  (kreik.  kliviaktCr  -  porras, 
käiinnekohta),  yleensä  ikä  tai  myöskin  kehitys, 
joka  muodostaa  rajan  kaliden  erilaisen  ikäjakson 
tai  kehitysjak.son  välillä;  erikoisemmin  tarkoi- 
tetaan k:lla  kuitenkin  eukkoiän  alkua  1.  keliitys- 
joksoa,  jossa  naisen  siitosrauhaset  s.  o.  nuina- 
sarjat  taukoavat  toiminnastaan  ja  emä  alkaa 
surkastua,  mikä  tavallisesti  tapahtuu  tuossa  45- 
50  vuoden  iiissä.  Ulkonaisesti  esiintyy  tämän  r,j- 
lar   alkaminen    kuukautisten   taukoamisena. 

Klimatologia   ks.   1  1  m  a  s  t  o-o  p  p  i. 

Klimatoterapia  (k  1  i  m  a  a  1 1  i  =  ilmasto,  ja 
t/ifi «pe'iu  =  hoito),  hoitotapa,  joka  pyrkii  käyttä- 
miiiin  hyviiksensä  sitä  terveyttä  edistiiviiä  vaiku- 
tusta, joka  saattaa  olla  ominainen  jollekin  erikoi- 
selle ilmastolle  muutamiin  taudintiloihin  näliden. 
vrt.   K  1  i  m  a  a  1 1  i  s  e  t   parantolat. 

il.  OB. 

Klimppi  (ruots.  klimp),  kokkare  1.  myky  lie- 
messä. 

Klinckowström,  ruots.  aatelissuku,  kotoisin 
Pomnierista,  aateloitu  16S4,  vapaaherraineu  1759. 
Suomalainen  haara  sammunut;  suku  elää  vielä 
Ruotsissa. 

I.  Otto  Wilhelm  K.  (1778-18.50),  vapaa- 
herra, hovi-  ja  virkamies;  palveli  Kuotsin  sota- 
väessä, jossa  yleni  everstiluutnantiksi  sekä  hovissa 
kanuiriherrana.  siirtyi  1816  Suomeen  ja  pääsi 
Pietarin  hovin  suosioon,  vars.  tuttavuutensa  täh- 
den rulit.  Mensikovin  kanssa.  Tuli  täälläkin 
kamariherraksi;  Viipurin  maaherraksi  182(;;  se- 
naatin talousosaston  jäseneksi  1825;  tie-  ja  vesi- 
rakennusviraston  varapuheenjohtajaksi  kenr.- 
luutnantin  arvolla  1841  ;  otti  eron  viroistaan  1847 
tullen  tod.  salaneuvokseksi  ja  hovimestariksi. 
K  :11a  oli  loistavia  hovimiehen  ominaisuuksia  ja 
paljon  sukkeluutta,  mutta  vähän  tietoja  ja  valtio- 
miehen älyä.  Arvellaan  hänen  myötävaikuttaneen 
niihin  taantumuksellisiin  toimenpiteisiin,  joihin 
hallitus  ryhtyi  1830-  ja  40-luvuilla  Suomessa;  hän 


oli  m.  m.  suomalaisuuspyrintöjen  jyrkkä  vastus- 
taja. 

2.  Rudol  f  Mau  ri  ts  K.  (1810-1902),  vapua- 
herra.  ruotsalaista  sukuluiaraa,  politikko,  sotilas, 
kirjailija.  Kohosi  armeiassa  everstiksi  ia  esikun- 
nan piiälliköksi;  oli  1858-00  sotilasliihettililänä 
Wienissä.  Otti  ritarihuoneen  jäsenenä  osaa  useim- 
piin säätyvaltiopäiviin  v:sta  1844  jii  v.astusti 
eduskunnan  muutosta.  Oli  ensimäisen  kamnriu 
jiisenenä  innokas  suojelu.stullien  ja  ruotujakcdai- 
toksen  kannattaja,  puolusti  sen  ohessa  maaveron 
vähentämistil  sekä  vaalilain  uudi.stustn.  Kokosi 
asiakirjoja  ja  oli  ahkera  kirjailija  sotatieti^elli- 
sellii.  mutta  myös  taloudellisella  ja  historiallisella 
alalla.  Julkaisi  m.  m.  K.  A.  v.  Fersenin  historial- 
liset kirjoitukset.  Sotatieteellisen  akatemian  jä- 
sen, r;.  li. 

Klindworth,  Karl  (s.  1830),  saks.  pianisti  ja 
pianopedagogi,  Lisztin  oppilas.  Toimi  1854-08  Lon- 
toossa, 1808-84  Moskovan  konservatorissa;  peiusti 
sitten  Berliiniin  pianokoulun,  joka  1893  ylidistet- 
tiin  Schar\venka-konservatoriin.  Yleistä  tunnus- 
tusta ovat  saavuttaneet  K;n  pedagogisilla  huo- 
mautuksilla ja  esitysmerkeillä  varustetut  mu- 
siikkijulkaisut  (Beethovenin  sonaatit,  (Chopinin 
i)ianosävellykset.  Wagnerin  Nibelungen-telralogia 
pianolle  sovitettuna  y.  m.).  /.  K. 

Klingendahlin  tehdas,  F.  K  1  i  n  g  e  n  d  a  h  I 
&  C:o  o.-y.,  kehruu-  ja  kutomotehdas  Tampe- 
reella. Sen  perusti  F.  Klingendahl  1894  Pyyni- 
kille.  työmiehistönä  15  henkeii.  V.  1900  liike  muu- 
tettiin osakeyhtiöksi;  osakepääoma  l,i  milj.  mk., 
vararahasto  O.s  milj.  mk.  Käyttövoimana  yksin- 
omaan sähkö  v:sta  1911.  Valmistuksen  (kampa- 
jii,  karttalankaa,  kankaita)  arvo  2,:  milj.  mk. 
(1910).  työväestön  lukumiiärä  324  henkeä  (sa.m. 
v. ;  224  1902).  neillä  ou  sairas-  ja  hautausapu- 
kassa,  varat  S. 097.5»  mk.  E.  E.  K. 

Klingenstjerna  [-särnaj,  Samuel  (1098- 
17G.j),  Ruotsin  ensimäinen  tunnetumpi  mate- 
maatikko, tuli  matemaattisten  aineitten  profes- 
soriksi Upsalaan  1728  ja  yksinomaan  fy.siikan 
professoriksi  1750.  Erosi  virastaan  1732  voidak- 
seen antautua  täydelleen  matemaattisille  tutki- 
muksilleen. K.  on  saavuttanut  eurooppalaisen  mai- 
neen fysikaalisten,  eritoten  valo-opillisten  saavu- 
tuksiensa  tähden.  Hän  todi.sti  näet  geometrisella 
tavalla,  ettii  Newtonin  arvelu  akromaattisten  lins- 
sien valmistamisen  mahdottomuudesta  johtaa  risti- 
riitaisuuksiin, joten  siis  värinhajoittamattomia 
kaukoputkia  pitiiisi  voida  menestyksellä  raken- 
taa. Kuuluisa  lasinhioja  Dolloud  todisti  kokei- 
luilla K;n  teoreettiset  tulokset  oikeiksi.  K.  on 
kirjoittanut  kaksi  kaukoputkien  teoriaa  käsitte- 
levää julkaisiui:  ,.0m  Ijus.strälars  aberration" 
(1700)  ja  ..Tentamen  de  definiendis  et  corrigendis 
aberrationihus  radiorum  luminis"  (1702).  Hän 
on  myös  tehnyt  tutkimuksia  sähköopin  ja  meka- 
niikan vieliipä  tähtitieteenkin  alalla.  Hänen 
matemaattiset  teoksensa  koskettelevat  sarjojen 
yhteenlaskua,  differentsiaaliyhtälöitten  integree- 
rausta.  todennäköisyysla.skentoa  ynnä  muita  1700- 
luvun  polttavia  matemaattisia  kysymyksiä.  Mutta 
kun  kiuiluisa  matemaatikko  Euler  samaan  aikaan 
käsitteli  näitä  probleemej.a  ja  julkaisi  tuloksensa, 
ennenkuin  K.  ennätti  sen  tehdä,  jäivät  jälkim.äi- 
sen  useimmat  kirjoitukset  painamattomina  unho- 
tuksiin.  Käsikirjoituksina  K.  jätti  jälkeensä 
enemmän    kuin    200    kirjoitusta    matemaattisista 


1103 


Klinger — Klingius 


1104 


aineista.  Ne  ovat  tiitä  nykyä  Upsalan  tiede- 
seuran  hallussa.  U.   S:n. 

Klinger,  Friedrich  Maximili.in  von 
(1752-1831).  saks.  runoilija,  opiskeli  aluksi 
oikeustiedettii.  antautui  niyöheminin  sotilas- 
uralle ja  siirtyi  venäläiseen  sotapalvelukseen, 
missä  V.  1798  kohosi  kenraalimajuriksi  ja  1811 
kenraaliluutnantiksi.  Vv.  1803-17  hän  oli  Tar- 
ton yliopiston  kuraattorina.  K:n  draamallinen 
tuotanto  tapalituu  etupäässä  hänen  ikänsä  enclli- 
sellä  puolella.  Kuuluisimmat  hänen  näytelmis- 
tään ovat  ..Die  Zwillinge"  (1775),  jonka  toimin- 
nan keskipisteenä  on  viliamielinen  veljespari,  ja 
„Sturm  und  Drang"  (1776),  hurjan  sekava  näy- 
telmä, joka  antoi  täliän  aikaan  vallalla  olevalle 
kirjallisuudensuunnalle  nimen  (vrt.  Saksan 
kirjallisuus).  K:n  romaaneista  mainitta- 
koon „Fausts  Leben,  Täten  und  Höllenfahrt" 
(1791);  muista  teoksista  paras  on  „Der  Weltmann 
u.  der  Dichter"  (1798).  K:n  maailmankatsomus 
on  voittopuolisesti  synkkä,  hänen  käsityksensä 
mukaan  armoton  kohtalo  hallitsee  ja  kiusaa  ih- 
misiä. Kokoelman  etevimmistä  tuotteistaan  K. 
itse  on  toimittanut  (1809-15.  12  nid.).lErdmaun, 
„Cber  F.  M.  Klingers  dramatisehe  Dichtungen", 
M.  Rieger,  ,,Y.  M.  Klingers  Leben  u.  \Veike" 
(1880-97,  2  nid.) :  L.  Jacobowski,  „Kliuger  u. 
Shakespeare"    (1891).]  ./.    ll-l. 

Klinger,  Max  (s.  1856),  saks.  taidemaalari, 
radeeraaja  ja  kuvanveistäjä,  opiskeli  ensin  maa- 
lausta Gussowin  johdolla  Karlsruhessa  ja  Berlii- 
nissä ja  pani  1878  yhfaikaa  näytteille  kolme 
luonteeltaan  aivan  erilaista  teosta:  realistisen 
maalauksen  „Kävelijä"  sekä  kaksi  raadeeraus- 
sarjaa,  joista  toinen  esitti  kolitauksia  Kristuksen 
elämästä  ja  toinen,  jonka  nimenä  oli  .,Fauta- 
sioja  löydetystä  hansikkaasta",  oli  täynnä  herk- 
kää  mielikuvitu.sta   ja    hienoa    runollisuutta.     Ne 


Max  Klinger,  Kuullut  »iii  ja  lapsi.    (1889). 


herättivät    liuomiota.    ihmetystä    ja    harmia    etu- 
päässä aiheittensa  ja  käsittelytapansa  takia,  sillä 
suorituk.seensa  nähden  ne  olivat  vielä  vasta-alka- 
jan   työtä.     Mutta    K.  oli  tarmokas  luonne,  |.,nn 
oleskeli    Briisselissä.    Munehenissä    ja    Pariisissa 
(1883-86)  työskennellen  ahkerasti  ja  tutkien  luon- 
toa   ja    etevien    taiteilijain    teoksia.     Hän    oppi 
japanilaisilta,     Menzeliltä,     Böckliniltä,    Goyalla, 
DUreriltä,    Hogarthilta    ja    Eopsilta.     Varsinkin 
viimemainitun  vaikutus  on  ilmeinen,  ja  aluksi  K. 
antautuikin    melkein    yksinomaan    piirtäjäksi    ja 
radeeraajaksi,   kuvittaen  m.  m.  Apulejuksen  „Amor 
ja  Psyke  tarinan   (1880)    sekä  julkaisten  hilpeän 
,,Intermezzi"  sarjan  (1881),  mutta  siirtyen  sitten 
eri  sarjoissa  —  ..Ein  Leben"  (1881-84),   ,Dranien" 
(1SS3),  „Eine  Liebe"   (1887),  „Vom  Tode"  —  ku- 
vaamaan  nykyaikaisen   suurkaupunki-elämän  yö- 
puolia.    Ja   myöliemminkin    hän    on    saavuttanut 
ehkä  suurimmat  voittonsa  juuri  piirtimen  avulla: 
j  pienestä      koostaan      huolimatta      suurenmoinen 
j  „Brahms-fantasia"nsa     (1893)     on    täynnä    mieli- 
;  kuvituksen    lennokkaisuutta,    ajatusten    .«yvyyttii 
I  ja   soitannollista   tunnelmallisuutta.   —   Maalaus- 
I  taiteen   alalta  ovat  hänen  teoksistaan   huoiiiatta- 
I  vimmat    1886    näytteille   pantu    „Pariin   tuomio". 
..Ristiinnaulitseminen"    (1891).    jonka    näylt-eille- 
pano   kiellettiin   Berliinissä   sekä   ..Kristus   Olym- 
possa"    (1897).     Kuvan    tunnelmallinen    vaikutus 
on  niissä  kaikissa  rakennettu  yksinomaan  vaaka- 
ja   pystysuorille   viivoille   ja    niiden   koristeellista 
luonnetta  ja  tarkoitusta  silmälläpitäen  on  myös- 
kin niiden  erivärisillä  korkokuvilla  runsaa.sti  va- 
rustettu  kehys  ja  varsinkin   sen   alaosa,  sokkeli, 
sommiteltu     yhtenäiseksi     kokonaisuudeksi     itse 
taulun  kanssa.    Maalauksista  on  vielä  mainittava 
yksinkertai.sen     vaikuttava     ,.Pietä"     (1894).     — 
Samanaikainen  on  myöskin  K:n  veistos  „Salome", 
jolla  hän  ensi  kertaa  julkisuudessa  esiintyi  kuvan- 
veistäjänä,  vaikka   hän   jo   sitä  ennen   oleskelles- 
saan   Roomassa     (1888-93)     oli    ahkerasti    haijoi- 
telhit  kuvanveistoa.    Tälläkin  alalla  hän  on  tah- 
tonut   luoda   jotain    uvitta  ja   omintakeista:    saa- 
dakseen   veistoksiinsa    suurempaa    dekoratiivisUi 
tehoa    hän     käyttää     niissä    erivärisiä   kivilajeja, 
jopa  kiveä  ja  metalliakin  samassa  teoksessa.   Hä- 
nen    huomattavin     veistokuvansa     on      tunnettu 
Beethoven-patsas,    jonka    hän    luonnosteli    Parii- 
sissa jo  1886  mutta  joka  valmistui  va.sta  1902.  — 
V:sta   1893   K.  on   asunut   syntymäkaupuntrissaaii 
Leipzigissä,  jonka  yliopistoa  hän  parhaillaan  ko- 
ristaa seinämaalauksilla.  Taiteilijana  hän  on  miet- 
tivä, etsivä  ja  levoton  luonne,  voimakas  tempera- 
mentti,   joka     noudattaa    työ.skentelyssään     vain 
oman   luontonsa  vaatimuksia.    Hänen  taiteessaan 
onkin    puhtaasti    esteettisten    tekijöiden    rinualla 
l)aljon  järkiperäisiäkin  ominaisuuksia  ja  tarkoi- 
tuksia. —  K.  on  julkaissut  paljon  luetun  kirjasen 
..Malerei   und   Zeichnung"    (5:s  pain.   1907),  jossa 
hän  määrittelee  rajat  maalauksen  ja  „piirriutai- 
teen"  (Griffelkunst)  välillä  sekä  puolustaa  viime- 
mainitun    itsenai.sy.vtta     muiden     taiteenhaarojen 
rinnalla.    [F.  H.  Jleissner,  „Text  zu  dem  Klinger- 
\Verke"   (1897),  Haendcke,  „M.  K.  als  Kiinstlor" 
(1899),  Lehrs,  „M.  K."  (das  Kunstbuoh  II.  1899). 
Brieger-Wasservogel,  ..M.  K."  (1902),  Max  Schmid, 
,.M.    K."     (Kiinstler-Monographien,     1906),    Paul 
Kuhn,  „iL  K."    (1907),   Franz  Servaes,  „M.  K." 
(sarjassa  ,,Die  Kunst",  IV)   y.  m.]  F.  L. 

Klingius,    Zakarias    (1603-71),    piispa.     V. 


1105 


Klingspor — Klinostaatti 


1106 


1639  papiksi  viliittyiiii  K.  lähetettiin  1G41  Sak- 
saan ottamaan  selvää  synkretistisestä  riidasta  (ks. 
Sy  n  k  r  e  t  i  »  ni  i).  Toimittuaan  v:sta  1047  ku- 
ningatar Kristiinan  hovisaarnaajana  Mckä  Nj ko- 
pinkin kirkkoherrana  hänet  nimitettiin  tCSd  Lii- 
viumaan  yleissuperinteridentiksi,  mutta  venäliiis- 
ten  hyökkiiys  pakotti  liänet  palaamaan  Kuotsiin 
jo  16ö6.  Kaarle  X:n  sotaretkellä  Tanskaa  viip- 
taan  K.  nimitettiin  Sja;llandin  piispaksi  ja  kotiin 
palattuaan  Hitariholinan  kirkkoherraksi  sekä  teo- 
logian lehtoriksi  Tukholman  kymnaasiin.  V.  1665 
Göteborjriu  su])eriiiten(lentiksi  nimiteltynä  hän 
sai  aikaan,  että  mainittu  sui)erintendenlin  virka 
muutettiin  piispanviraksi,  ja  pysyi  siinä  kuole- 
maansa asti.  V.  1066  aateloituna  K:sta  tuli 
Klingeustjerna-suvnn  kantaisä.  Luonteeltaan  K. 
oli  voimakas,   mutta   ankara  ja  suvaitsematon. 

A.  J.   l'-ii. 

Klingspor.  1.  W  i  1  Ii  e  1  m  M  a  u  r  i  t  s  K.  (1744- 
1814),  kreivi,  ruots.  sotamarski;  meni  nuorena 
sotaväkeen,  palveli  jonkun  ajan  myös  Kanskan 
armeiassa,  tuli  1779  everstiksi  ja  toimi  1788-90 
vuosien  sodan  aikana  menestyk.sellä  kenraali- 
intendenttinä.  Tuli  1790  kenraaliluutnantiksi  ja 
ylipiiälliköksi  Suomeen  Värälän  rauhan  jfilkeen. 
Käytettiin  paljon  hallinnollisissa  ja  diplomaatti- 
sissa toimissa,  nimitettiin  esim.  1797  Suomen 
koskeuperkausjohtokunnan  puheenjohtajaksi  ja 
Haapaniemen  sotakoulun  johtajaksi.  — •  Nautti 
suosiota  hovissa  ja  korotettiin  kreiviksi  1799, 
..valtakunnan  herraksi"  1800  sekä  jalkaväen  ken- 
raaliksi   1802. 

Sodan  sytyttyä  1808  K.  sai  johtaakseen  Suo- 
men armeian,  mutta  kohta  näyttäytyi,  ettei  hän 
pyst.ynyt  tähän  vaikeaan  telitävään.  Hän  oli  jo 
vanhanpuolinen,  tottunut  mukavuuteen  ja  pikem- 
min hovimies  kuin  soturi.  K: lie  annetun  ohje- 
säännön mukaan  oli  ennen  kaikkea  arnieia  pe- 
lastettava, jonka  vuoksi  oli  peräydyttävä,  kunnes 
ehtisi  tulla  apua  Ruotsista.  Saavuttuaan  Hämeen- 
linnaan maaliskuussa  ja  otettuaan  päällikkyyden 
käsiinsä  hän  sentähden  sotajoukon  harmiksi  anloi 
peräytymiskäskyn.  Kun  K.  pelkäsi  joutu>'ansa 
saarroksiin,  toimitettiin  peräytyminen  piiättö- 
mällä  kiireellä.  Siikajoen  voitto  ilmaisi  viholli- 
sen heikkouden  ja  Adlerereutzin  vaikutuksesta 
K.,  joka  oli  korotettu  sotamarskiksi,  jälleen  kään- 
tyi etelään.  Mutta  edistyminen  kävi  hitaasti, 
saavutettujen  voittojen  tarjoomia  etuja  ei  osattu 
käyttää,  ja  ylipäällikön  pelokkuus  lamautti  kaikki 
liikkeet.  Karstulan  tappion  jälkeen  lähdettiin 
jälleen  peräytymään  rantatietä  pitkin,  kuu  ku- 
ningas ei  suostunut  K:u  ehdotukseen,  että  sota- 
joukko laivoilla  vietäisiin  Länsipohjaan.  Ora- 
vaisten tappio  ratkaisi  sodan;  sitä  seurasi  Loh- 
tajan aselepo.  Tällä  välin  Kustaa  IV  .Vadolf  oli 
kyllästynyt  K:n  sodankä3'ntiin,  ja  hän  sai  eronsa 
syy.skuussa  sara.  v.  K.  lähti  sitten  Ruotsiin.  — 
..Sotamarskia"  kuvataan  synkillä  väreillä  Vän- 
rikki Stoolin  tarinoissa:  K.  valvoi  kuitenkin 
huolella  sotamiesten  aineellista  hyvinvointia.  — 
K.  otti  myöhemmin  osaa  Kustaa  Aadolfin  erot- 
tami.seen  ja  tuli  Tukholman  jlikäskynhaitijaksi, 
mutta  hänen  täytyi  erota,  kun  Fersenin  murhan 
tapahtuessa    1810    oli    osoittanut    toimettomuutta. 

G.  R. 

2.  C  a  r  1  A  r  v  i  d  K.  (1829-1903),  ruots.  genea- 
logi,  majuri.  1880  nimitetty  Ruotsin  valtakun- 
nan  heraldikoksi.    Hänen  teoksistansa  ovat   Uuo- 


mattavimmut:  „Sverige8  ridderskaps  och  adels 
vapenbok"  (1890),  „Upplands  lierregArdar"  (1877- 
81),  ,.BaUisches  Wappenl)uc-li"  (1882)  ja  yhdessU 
B.  Sclilegelin  kanssa  julkaistu  „l)en  med  skölde- 
bref  furlänade  men  ej  A  riddarhu.set  introducerade 
sven>ka   adelus   ättartallor"    (1875).  A'.   G. 

Klingstedt,  (iustaf  Fredrik  (1771-1851). 
ruots.  sota-intendentti;  meni  sotai)alveluksi!en, 
jossa  kohosi  ratsumestariksi,  otti  eron  ja  tuli 
ylijahtimostariksi  1800  sekä  kruununmakasiinin 
hoitajaksi  Loviisaan.  Sodan  sytyttyä  1808  K:n 
täytyi  pakosta  ottaa  hoitaakseen  armeian  ta- 
lous, ja  hänet  nimitettiin  myöhemmin  komis- 
sariaatin yliajutantiksi.  Osoitti  toimessaan  intoa 
ja  taitoa;  pelasti  monesti  (esim.  Vaasassa  ja 
Oulussa)  sotajoukon  varat  joutumasta  vihollisen 
käsiin.  Tuli  Selvisin  antautumisen  jälkeen  liunia- 
jassa  olevan  Suomen  armeian  taloudenhoita- 
jaksi, sittemmin  rannikkoarmeian  kenraali-inten- 
dentiksi. Käytettiin  1813  Saksassa  ja  i814  Nor- 
jassa samanlaisissa  toimissa.  Tuli  myöhemmin 
everstiksi  ja  pohjoisen  tullialueen  päälliköksi. 

G.  li. 

Klinikka  (kreik.  A/iHe  =  sänky),  sairashuone, 
joka  samalla  on  oppilaitoksena,  ks.  Sairas- 
!i  u  o  II  e. 

Klinkeritillet,  k  1  i  n  k  e  r  i  t  (saks.  klingen  - 
helistä),  tiilet,  jotka  ovat  niin  kovasti  poltettuja. 
että  ne  kokonaan  ovat  sulaneet  lasinlapaiseksi 
tiiviiksi  massaksi.  K.  kestävät  paremmin  ilmas- 
ton vaikutusta  sekä  myöskin  kemiallisia  vaiku- 
tuksia, ne  kun  eivät  ole  huokosia  eiviitkä  im<,- 
kosteuttakaau.  Nykyään  käytetään  k:iä  hyvin 
paljon,  m.  m.  katukäytävien  laskemiseen,  vesi- 
rakennuksiin y.  m.  tarkoituksiin.         S.   V.   H. 

Klinodooma  ks.  Kide. 

Klinokloori  ks.  Kloriitti. 

Klinometri  (kreik.  A-^inetJi  =  kallistua,  ja  met- 
ro»» =  mitta),  vaihtelevaa  rakennetta  oleva  kone, 
jolla  suoran,  tason  tai  kappaleen,  kuten  esim.  lai- 
van, kaltevuus  vaakasuoraan  pintaan  nähden  voi- 
daan  mitata.  (U.    S:n.) 

Klinopinakoidi  ks.  Kide. 

Klinoskooppi  (kreik.  7i7inct?j  =  kallistua,  sko- 
pc'i H  =  katsoa) ,  kone,  joka  ilmoittaa,  että  suora 
tai  taso  kallistuu  vaakasuoraa  tasoa  vasten.  Sel- 
lainen on  esim.  muurarien,  kirvesmiesten  y.  m. 
käyttämä  vaakalauta.  U.  >S.-7i. 

klinostaatti  (kreik.  A7f?!ein  =  taivuttaa,  ja  sla- 
(o's  =  aseteltu),  J.  Sachsin  keksimä  kasvifysiol. 
koje,  jonka  avulla  va- 
lon ja  painovoiman  vai- 
kutus kasviin  voidaan 
poistaa  (vrt.  Geotro- 
p  i  s  m  i  ja  H  el  i  o- 
t  r  o  p  i  s  m  i) .  Kellolai- 
tos  kiertää  hitaasti  ak- 
selia, jonka  vapaaseen 
päähän  kohtisuoraan  sovitettuun  metallilevyyn 
tutkittava  kasvi  alustoineen  (kukkaruukku.  lasi- 
I  kellon  peittämä  turvelevy  j.  n.  e.)  voidaan  kiin- 
;  nittää.  Milloin  akseli  asetetaan  pystysuoraan,  lak- 
kaa valon  vaikutus,  milloin  se  on  vaakasuora-s.sa, 
painovoiman.  Jos  ainoastaan  viimemainittu  tah- 
dotaan poistaa,  asetetaan  akseli  vaakasuoraan  ja 
kohtisuorasti  ikkunaa  vastaan,  jos  molemmat  yht- 
aikaa poistetaan,  asetetaan  .se  samaan  asentoon 
mutta    yhdensuuntaiseksi    ikkunan    kanssa. 

J.  A.  ir. 


Klinostaatti. 


1107 


Klint — Kloasma 


1108 


Klint,  Gustaf  af  (1771-1 840),  ruots.  v;ira- 
amiraali,  otti  1788  osaa  Suursaaren  taisteluun, 
jonka  jiilkeen  nimitettiin  luutnantiksi,  ja  toimi 
sitten  useammin  tärkeiden  ja  vaarallisten  vakoilu- 
retkien  johtajana.  Hänen  avullaan  Kustaa  III 
valmisti  rolikean  suunnitelman  n.  s.  ..Viipurin 
kujanjuoksuun",  jolla  3  p.  lieinäk.  1790,  tosin 
melkoisilla  tappioilla,  pelastui  joutumasta  venä- 
läisten vanjrikoi  Viipurin  lahdessa.  Sodan  jäl- 
keen hän  oli  opetusupseerina  kadettikoulussa,  ja 
valmisti   suuren  teoksensa   ..Sveriges   Sjöatlas". 

E.   O. 

Klio   ks.   K  I  e  i  o. 

Klippinki  (ruots.  klipping),  nelikulmaiseksi 
leikattu  raha.  joka  tuli  Pohjoismaissa  käytän- 
töön ensikerran  1500-luvun  alkupuolella.  Tans- 
kan kuninjjas  Kristian  II  antoi  valmistaa  näitä 
rahoja  saadakseen  nopeasti  varoja  sotahankkei- 
siinsa:  metallirimoista,  joihin  oli  leimattu  ku- 
ninkaan kuva  ja  vaakuna,  leikattiin  metallikap- 
paleet  hyvin  epätasai.sesti  ja  enimmäkseen  niin 
niukasti,  että  ainoastaan  osa  kuvasta  tuli  mu- 
kaan. Sitäpaitsi  oli  hopea  niissä  huonoa.  Tätä 
ala-arvoista  rahaa  levitettiin  suuret  määrät 
myöskin  Ruotsiin.  Senkin  kautta  Kristian  teki 
itsensä  siellä  vihatuksi  ja  hankki  itselleen  nimen 
„KIippinki-kuningas"  (Kttng  Klipping).  Kustaa 
Vaa.sa  turvautui  samanlaiseen  hätärahaan,  kun 
tarvitsi  varoja  vapaudentaistelua  varten.  Mutta 
hänenkin  klippinkinsä  herättivät  kansassa  niin 
suurta  tyytymättömyyttii,  että  hänen  sittemmin 
1524  täytyi  lopettaa  niiden  leimauttaminen.  Hä- 
nen hallituksensa  lopulla  otettiin  klippingit  jiil- 
leen  käytätitöön,  mutta  valmistettiin  nyt  kunnol- 
lisesti täyspitoisesta  hopeasta.  Niitä  oli  kahta 
muotoa:  neliön-  ja  vinoneliönmuotoisia.  M.  m. 
lyötiin    niitä    1556-57   —    Veniijän    sodan    aikana 

—  Turussa:  IG-,  12-,  8-,  4-  ja  2-äyrisiä.  Eriarvoi- 
sia klippinki-rahoja  leimattiin  vielä  Eerik  XIV:n, 
Juhana  III: n  ja  Kaarle  IX: n  aikana.  Kun  Kus- 
taa II:n  Aadolfin  aikana  vaski  otettiin  käytän- 
töön rahametallina,  lyötiin  siitä  1624-29  myös 
klippinkejii,  joiden   arvo  oli   2,   1,  '/s  ja  'I,  äyriä 

—  Tansk;issa  leimattiin  klippinkejä  Kristian 
II:n  jiilkeen  vielil  Kristian  III:n  ja  Fredrik  ll:n 
aikana  1535  ja  1563-65,  samoin  1500-luvun  jälki- 
mäisellä puoliskolla  Saksa.ssa,  Alankomaissa  ja 
Belgiassa  hätärahoina  („Notb-klippen").  [Oma 
Ma;i.   I,  563  ja  seur.]  Ar.   TI. 

Klipstein  [stäivj,  Philipp  Engel  von 
(1777-1806),  saks.  metsänhoitomies,  tunnettu  etu- 
päässä n.  s.  yhdistetyn  sarekemeiiotel- 
m  ;i  n    keksijänä.  A.    C. 

Klisea  1.  klisee  (ransk.  eliehe,  <  cliclier  = 
ottaa  jäljennös  painamalla  ja  taputtamalla  esim. 
paperi  jäljentiijiiä  vasten),  kohokuviollisesta 
painolaatasta  helposti  kuivuvaan  ja  kovettuvaan 
ainee.seen  puristettu  jäljennös.  Kirjapainoteolli- 
suudessa k.  alkuaan  (ennen  stereotypian  keksi- 
mistä) merkitsi  osaksi  sitä  jiiljennö.stä  (matrii- 
sia), joka  kipsiin,  paperimassaan,  kuttaperi<kaan 
tai  kirjasinmetalliin  otettiin  suorastaan  paino- 
kehilöstil  tai  puulaatasta,  osaksi  tähän  jiiljonuök- 
seen  valettua,  alkuperäisen  kehilön  mukaisia  jäl- 
jennöstii,  jolla  voitiin  telidä  uusia  jäljennöksiä 
(esim.  galvaanisen  menetelmän  avulla).  Nykyi- 
sin k.  kuitenkin  melkein  yksinomaan  merkitsee 
sellaista  monistamiseen  käytettäviiä  kuval:iattaa, 
joka  on  valmistettu  nykyisiä  valokuvaukseen  pe- 


rustuvia kcmigrafisia  menetelmiä  kUyttiion.  Ta- 
vallisimmin tällaiset  kliseat  ovat  joko  sinkistä 
tai  kuparista.  Tämä  uusi  menetelmä  on  suu- 
resti  edistänyt  kirjainkuvitusta  (ks.  Autoty- 
p  i  a,  Fototypia).  K.  kiinnitetään  joko  jmu- 
tai  metallipolijalle,  jotta  se  painokoneessa  sna- 
vuttna  keliiliin   kirjasinkorkeuden. 

Klissov  (puol.  Klisznii-},  kylä  Puolan  Kieleen 
kuvernementissa,  n.  80  km  Krakausta  koilli- 
seen: 19  p.  Iieiniik.  1702  Kaarle  XII  voitti  siellä 
August  II  :n.  Ruotsalai.sten  lukumäärä  oli  12,000, 
saksilaisten  ja  puolalaisten  28.000.  Edellisten 
niii'shukk:i  oli  300  kuollutta.  800  haavoittunutta, 
Jiilkimiiisten  2.000  kuollutta  ja  haavoittunutta 
ja  1,700  vangiksi  joutunutta.  Kaarleu  lanko 
Holsteinin  herttua  Fredrik  sai  taistelussa  kuolin- 
li:i;iv:iii. 

Klisteri   (kreik.  klystCr)   ks.  Peräruiske. 

Klitoris  ks.  C  1  i  t  o  r  i  s. 

Kljazma,  Oknn  vasen  sivujoki  Venäjällä,  636 
km  ]iitkii.  purjehduskelpoiuen.  Alkaa  Moskovan 
kuvernementissa. 

Kljutsevskij  [-e'-],  Vasili  j  Osipovits 
(1839-1911),  ven.  historiantutkija,  papinpoika 
Pensasta,  harjoitti  opin- 
toja Moskovan  yliopis- 
tossa, tuli  1879  dosen- 
tiksi ja  1885  vakin.  i)ro- 
fessoriksi  Mosko"  an  yli- 
o|)istoon.  Hänen  ensi- 
mäinen  laajempi  tr.tki- 
muk.sensa  oli  „Mui- 
naisvenäläiset  pyhimys- 
elämäkerrat  historialli- 
sena lähteenä"  (mais- 
terinväitö.skirja,  1871). 
Klassillisena  teoksena 
pidetään  hänen  laajaa 
tutkimustaan  ,,Muinais- 
ven  alaisesta  pajariduu- 
masta"  (tohtorinväitös- 
kirja,  1881),  joka  ei  ole 
ainoastaan  Jluinaisveniijän  korkeimman  valtio- 
laitoksen,  vaan  koko  silloisen  yhteiskunnan  his- 
toria. V.  1904  alkoi  ilmestyä  laaja  „Venajän 
historia",  josta  ennen  hänen  kuolemaansa  ehti 
valmistua  viisi  nidosta.  Hänen  muista  kirjoi- 
tuksistaan mainittakoon  „JIoskovan  valtakunta 
muukalai.sten  kuvaamana  15-17:nnellä  vuosis." 
(1886),  „Venäl:iinen  rupla  16-18:nnella  vnnsis. 
verrattuna  nykyiseen"  (1884),  „Maaorjuuden  alku- 
perä" (1885).  K:n  tyyli  on  mestarillista.  Esit- 
täessään menneitä  aikakausia  hän  on  taiteilija. 
Hän  onkin  epiiilemiittä  etevin  kaikista  Venäjän 
liistoriankirjoittajista.  Veniijän  historia  on  liä- 
ne.stU  yhä  jatkuvaa  asutushistoriaa.  Taloudelli- 
sille tekijöille  hän  antaa  erittäin  tärkeän  sijan 
tutkimuksessaan.  K.  on  }'liopiston  opettajana 
kasvattanut  Venäjän  nykyisen  sukupolven  kaikki 
huomattavimmat  historioitsijat.  Hiinen  lyhyt 
teoksensa  „Venäjän  historia  pääpiirteissään"  on 
ilmestynyt  myöskin  suomeksi  käännettynä  (1910). 

'j.  J.  M. 

Kloaakki    (lat.    clou'ca),    likaviemäri. 

Kloaakkieläiraet  ks.   Nokkaeläimet. 

Kloasma  (kreik.  kJUoasma),  maksatäplä,  rus- 
kea, syntymisen  jälkeen  esiintyvä  ihotiiplii  (laa- 
jempi kuin  kesakot  1.  teirenpisamat)  varsinkin 
kasvoissa:    k.  uterinum  raskaissa  ja  k.  kachecti- 


V.  o.  Kljutsevskij. 


1109 


Kloasonki— Kloorikalkki 


IHO 


«OTum     hivuttavaa     tautia     sairastavissa     esiiD- 

I  tyvii  k. 

j       Xloasonki    (ransk.    cloison),    väliseinii,    lauta- 
seinä. 

Klockars,  Petter  (17r)2-lS14) ,  talonpoikais- 
sttiidyn  puhemies ;  kotoisin  Uudeiikanrlepv jn  pi- 
tlijiistä,  talollinen;  nautti  suurta  arvoa  kotiseu- 
dullaan ja  Kihetettiiii  siuitynsii  edustajina  Norr- 
köpingin valliopiiiville  ISOO;  niiUiriittiin  1H08 
Vaasan  liiiinin  tnlonpoikain  edustajaksi  ouomalai- 
seen  liihetyskuntaan ;  valittiin  1809  Porvoon 
valliopiiiville  sekä  miiiiriittiin  talonpoikaissäädyn 
pulieniielieksi.  G.  A*. 

Klodvig  (ransk.  Clovis,  oik.  Chiodovech,  myöh. 
tudri//)  (-460-511),  frankkilaisvaltakunnan  perus- 
taja, tuli  481  isiinsii  jälkeen  hallit-seniaan  csaa 
saalalais-frankkeja  pitiieu  Tournai'ta  (Doornikia) 
asuinpaikkanansa;  voitti  486  Soissons'in  luona 
roonialai.sen  maaherran  Syairriuksen,  jonka  iial- 
lussa  vielä  Länsi-Kooman  liävittyä  (476)  oli  Soni- 
men  ja  Loiren  välillii  oleva  maa;  laajensi  .'^ilten 
valtaansa  Seinen  toiselle  puolelle  asti.  Auttaak- 
seen ripuaristen  frankkien  kunin<;asta  Sieirliortiä 
K.  lähti  taistelemaan  alenianneja  vastaan  ja 
voitti  heidät  (40G).  Taistelun  aikana  sanotaan  hä- 
nen luvanneen  kääntyä  kristiuoppiin,  jos  saisi 
voiton.  Tiihän  luinen  puolisonsa,  burgundilainen 
prinsessa  Chrotechildis  hiintä  jo  aikaisemmin  oli 
kehoittanut  ja  joulupäivänä  496  piispa  Ketiii;;ius 
kastoi  hänet  sekä  3,000  frankkia  Reims'iss;i.  roo- 
malais-katoliseen  uskoon:  paavin  sanotaan  hauelle 
antaneen  kaikkein  kristillisimmän  kuninkaan  ni- 
men. Katoliseen  oppiin  kääntyminen  antoi  frank- 
kilaisvallalle  suurta  voimaa;  jrallo-roomaiainen 
väe.stö  tuli  sille  suopeammaksi  ja  oikeaoppisuuden 
puolustajana  K.  lähti  taistelemaan  areiolaisia 
burgumleja  vastaan,  joiden  kuninkaan  Gundo- 
bndin  hän  voitti  Dijon'in  seuduilla  (500);  areiolai- 
set  länsigootit  hän  voitti  Poitiers'n  lähistöllä 
(507)  ja  surmasi  heidän  kuninkaansa  Alarikin 
omalla  kädellään;  Akvitania  ja  Toulouse  liitet- 
tiin frankkien  valtakuntaan,  mutta  itäjcoottien 
kuningas  Teodorik  esti  K:ia  saamasta  kaikkia 
Etelä-Galliassa  olevia  maita.  Itä-Rooman  keisari 
Anastasius  antoi  K:lle  konsulin  ja  patriisin  ar- 
von, jonka  kautta  hän  sai  ikäänkuin  laillisen  vah- 
vistuk.sen  vallalleen.  Pariisin  hän  teki  pääkau- 
pungikseen  ja  saadakseen  kaikki  frankkilaishei- 
mot  valtansa  alaisiksi  hän  surmautti  viekkaasti 
niiden  pikkukuninkaat.  Hänen  kuoltuaan,  ja- 
koivat hänen  neljä  poikaansa  valtakunnan.  [.Tung- 
hans,  ..Die  Gesohichte  der  fränkisolien  Könige 
Childerik  und  Chlodivig";  Havard,  ..Clovis  ou  la 
France  au  5  siecle" ;  Kurth,  „Clovis".]  K.  O.  L. 

Klondike  1.  K  I  o  n  d  y  k  e  [klondaik],  kulta- 
kenttäalue  Kanadan  Jukon  territorissa.  J ukon- 
joen  sivujoki  K.  juoksee  alueen  läpi,  jonka  v:sta 
1900  vähenemässä  oleva  kultarikkaus  keksittiin 
1896.  Vv.  1896-1902  saatiin  sieltä  400  milj.  inkcn 
arvosta  kultaa,  jota  on  varsinkin  K. -joen  ker- 
rostamassa maassa.  —  Ilmasto  on  erittäin  kylmii 
(tammikuun  keskilämpö  — 40°).  —  K:ssa  on  syn- 
tynyt kaupunki  Da\vson-city,  jonka  10,000  as. 
nyt  on  vähentynyt  3.000 teen.  Matkustaminen 
K:iin  Lynn-vuonosta  White-solan  kautta  tai  ke- 
sällä Yukon-jokea   pitkin   on   vaivaloista.  E.  T. 

Klonowicz  [-o'vitsJ,  Sebastian  Fabian 
<n.  1545-1602),  latiuoidussa  muodossa  A  c  e  r- 
u  u  s,     puolal.     runoilija,     kirjoittanut     latinaksi 


„noxolania"  nimisen  runoelman  (1584),  joka  si- 
sältiiä  hyviä  kuvauksia  mnaseutu-eliiniilstii  Puna- 
venäjiillä,  sekä  „Vielori«  deorum"  (1595).  tliinen 
puolalaisista  runoelniistuuu  huomattavin  on  ,.l"lis" 
(1595).  J.   J.    M. 

Kloorammoniumi,  salmiakki  ks.  A  m  m  o- 
n  i  M  ni  k  I  n  r  i  d  i. 

Kloorbarlumi   ks.   11  a  r  i  u  m  k  1  o  r  i  d  i. 

Kloori  (kreik.  l:liluro'ti  =  vihreiiiikelfainen), 
epämetallinen  alkuaine,  joka  kuuluu  stmlan- 
nuiodostaja-  I.  halogecniryhmiiiin  (ks.  t.).  Kem. 
merkki  Cl,  at.  p.  35, u.  Sen  keksi  Scheele  1774. 
K.  esiintyy  yleisesti  luonnossa,  aina  sidottuna 
metalleihin,  etupäässii  natriumiin,  kaliumiin  ja 
magnesiumiin.  Sen  tiirkein  yhdistys  on  tav.  keitto- 
suola (natriumkloridi),  josta  k:ia  valmistetaan, 
antamalla  miedonnetun  rikkihapon  ja  ruunikiven 
vaikuttaa  tähän.  Ensin  syntynyt  kloorivety  ha- 
pettuu tässä  vedeksi  ja  k:ksi.  Myös  johtamalla 
k:n  ja  ilman  seosta  kuumennettujen  liuukoisten 
aineitten  yli,  kuparisulfaatin  liisniiollessa,  synt.vy 
vapaata  k:ia  (Deaconin  kloorinvalmistustapa). 
Nykyään  valmistetaan  k:ia  suorastaan  keitto- 
suolaliuoksesta elektrolyysin  avulla,  jolloin  k. 
menee  anodiin.  K.  on  vihreänkeltaineu,  pahan- 
hajuinen ja  myrkyllinen  kaasu,  joka  kiivaasti 
vaikuttaa  liengityselimiin.  Kaasun  om.  p.  ou  2,4«. 
Veteen  se  jotenkin  helpo.sti  liukenee,  jolloin  .syn- 
tyy n.  s.  k  1  o  o  r  i  V  e  t  t  ä.  K  :11a  on  suuri  kem. 
v;iikutuskyky.  Se  ei  pala,  koska  se  ei  suorastaan 
yhdy  bappikaasuun,  mutta  erittäin  helpo.sti  se 
yhtyy  vetyyn  ja  metalleihin,  jotka  suorastaan 
palavat  k.-kaasussa  kloorimetalliksi.  Jos  suora- 
nainen auringonvalo  saa  vaikuttaa  vety- ja  kloori- 
kaasun seokseen  tai  joku  hehkuva  aine  koskee  sii- 
hen, yhtyvät  kaasut  toisiinsa  äkkiä  räjälidyksellii 
(klooriräjähdyskaasu),  jolloin  syntyy  kloorivetyii. 
Vetyil  sisältjiviin  aineisiin,  esim.  org:ianisiin  ai- 
neisiin, k.  vaikuttaa  kiivaa.sti,  syystä  että  se  yh- 
tyy niissä  olevaan  vetyyn.  Veden  läsnäollessa  k. 
vaikuttaa  hapettavasti,  koska  se  yhtyy  veden  ve- 
tyyn, jolloin  ha])pi  tulee  vapaaksi.  Siihen  perus- 
tuu sen  ominaisuus  valk;iista  värillisiii  orgaani- 
sia aineita.  K:ia  käytetiiän,  paitsi  useiden  kem. 
tuotteiden  valmistukseen,  valkaisuun  ja  desin- 
fisioimisaineena   (ks.   Kloorikalkki). 

Edv.    11  j. 

Klocrietyli  ks.   E  t  y  1  i  k  1  o  r  i  d  i. 

Kloorihappo,  kem.  kaava  nClO,.  Tämän  hapon 
kaliumsuola  muodostuu,  kun  kloori  vaikuttaa  väke- 
vään kaliunihydraattiliuoksecn  (ks.  Kalium- 
k  1  o  r  a  a  t  t  i).  Itse  happo  on  helposti  haja;uituva 
ja  vaikuttaa  hapettavasti.  Sen  suoloja  nimitetään 
kloraateiksi.  EdtK   Jlj. 

Kloorihopea  ks.  H  o  p  e  a  k  1  o  r  i  d  i. 

Kloorihopeakollodiumpaperl,  valokuvauk- 
sessa kiiytetty  valonarka  paperi,  joka  on  päällys- 
tetty kloorihopeaa  sisältiivällä  kollodiumkerrok- 
sella.  Tavallisesti  käytetiiän  nykyään  kloori- 
hopean  asemesta  täliän  tarkoitukseen  bromi- 
liopeaa   tai    muitakin    hopcayhdistyksiä. 

Kloorlhopeaselatiinipaperi,  valokuva  uk.sessa 
kiiytetty  valonarka  paperi,  loka  on  päällystetty 
kloorihopeaa  sisältävällä  selatiinikerroksella.  Ny- 
kyään kiiytetään  kloorihopean  asemesta  yleensä 
bromi  hopeaa.  S.    V.    H. 

Kloorikalkki,  tuote,  jota  saadaan  kloorin 
vaikuttaessa  sammutettuun  kalkkiin;  valkoista 
tai   kellahkoa,  jauhemaista  ainetta.    Sen   otaksu- 


un 


Kloorikulta — Klopstock 


11  11' 


taan  olevan  kloorikalsiumin,  CaClj,  ja  alikloori- 
hapokkeen  kalsiumsuolau,  Ca{OCl)j,  seosta.  Jäl- 
kimäisen aineen  paljous  k:ssa  määrUU  tämän 
arvon.  K:ia  käytetään  kankaiden  y.  m.  valkai- 
suun (valkaisukalkki),  sairashuoneiiien 
desinfisioimiseen  y.  m.  Sen  valkaisukyky  johtuu 
siitä,  että  alikloorihapokkeen  kalsiumsuola  hel- 
posti hajoaa  esim.  vesiliuoksessakin  vapauttaen 
happea,  joka  syntyniistilassa  vaikuttaa  voimak- 
kaasti hapettaen.  Jos  k:iin  lisätään  rikkiluip- 
poa,  syntyy  kloorikalsiumista  kloorivetyä,  joka 
vaikuttaa  alikloorihapokkeeseen  vapauttaen 
klooria,  joka  myös  valkaisee    (ks.  Valkaisu). 

8.    V.   B. 

Kloorikulta  ks.  Kulta. 

Kloorimetallit,  kloorin  metalliyhdistykset, 
syntyvät  metallien  suorastaan  yhtyessä  klooriin 
(ks.  Kloori).  Ne  ovat  samassa  kloorivetyhapon 
(suolahapon)  suoloja  (kloridit,  kloruurit)  ja  saa- 
daan, kuu  tämä  happo  vaikuttaa  metalleihin,  nii- 
den oksideihin,  emäksiin  tai  karbonaatteihin. 
Tärkein  k. -metalli  on  kloornatriumi  (natrium- 
kloridi,  keittosuola).  K:t  ovat  ylimalkaan  veteen 
liukenevia,  paitsi  hopeakloridi  ja  elohopeakloruuri 
(ks.  Elohopea).  Lyijykloridi  on  vaikeasti 
liukeneva.  Edv.    JIj. 

Klooririkki  ks.  E  i  k  k  i. 

Klooritina   ks.    Tinakloridi. 

Kloorityppi,  kloorin  ja  typen  yhdistys,  on  erit- 
täin kiivaasti  räjähtävä  öljymäinen  aine,  joka 
syntyy    kloorin    vaikuttaessa    salmiakkiliuokseen. 

Kloorivesi  syntyy,  kun  kloorikaasua  johde- 
taan veteen  ja  vaikuttaa  samalla  tavalla  kuin 
vapaa  kloori.  Sillä  on  vihreä  väri,  joka  kummin- 
kin vähitellen  katoaa,  koska  kloori  yhtyy  vetyjen, 
muodostaen  kloorivetyä.  Edi\   Bj. 

Kloorivety,  kloorivetyhappo,  kloorin  ja  vedyn 
yhdistys.  IlCl.  .syntyy  suorastaan  kloorista  ja 
vedystä  (ks.  Kloori)  ja  antamalla  väkevän 
rikkihapon  vaikuttaa  keittosuolaan.  Se  on  happa- 
melle haiseva,  väritön  kaasu,  joka  kosteassa  il- 
massa nuiuttuu  valkeaksi  sumuksi.  Kaasu  liuke- 
nee erittäin  helposti  veteen  muodostaen  n.  s.  suola- 
happoa  (ks.  t.).  Edv.  rij. 

Kloorkaliumi,  kaliumkloridi.  ks.  Kalisuo- 
la t. 

Kloorkalsiumi,  kalsiumkloridi.  ks.  Kalsium- 
suolat. 

Kloormagnesiumi,  magnesiumkloridi.  ks. 
M  a  t'  11  e  s  i  u  m  s  u  o  1  a  t. 

Kloormetyli   ks.   Metylikloridi. 

Kloornatriumi,  natriumkloridi,  ks.  Keitto- 
suola. 

Kloornatroni,  alakloorihapokkeen  natrium- 
suola,  ks.  Eau  de  Javelle. 

Klootti  (ongi.  cloth),  kovaksi  apreteerattu 
kakNiiiiitinen  puuvillakangas,  joka  useimmiten 
kangaspainoissa  väritetään  kuviolliseksi  tai  gof- 
reerataan  (painetaan  kuviovalsseilla) .  Käytutään 
kirjansitomotöissä  kansiksi,  koteloiksi  y.  m. 

E.  J.  a. 

Klopp,  On  n  o  (1822-1903),  saks.  historioitsija; 
toimi  opettajana  Plannoverissa,  pääsi  kuningas 
Yrjö  V:n  persoonalliseen  tuttavuuteen  ja  .seurasi 
häntä  v:n  1866  tapausten  jiilkeen  maanpakoon, 
kirjoittaen  useita  lentokirjasia  kuninkaaii.sa  puo- 
lustukseksi; kääntyi  1874  katoliseen  uskoon.  K:n 
historiallisissa  leoksLssa  ilmenee  kiihkokatolinen 
ja   Preussille   vihamielinen   suunta.     Hänen   teok- 


sistaan mainittakoon.  „Friedrich  II  und  die 
deutsche  Nation"  (1860).  ..Der  Fall  des  llausee 
Stuart  und  die  Succession  des  Hauses  Hannover" 
(187Ö-88).  „Der  dreissigjährige  Krieg  liis  zum 
Tode  Gustaf  Adolfs"  (1891-96)  ja  Yrjö  V:n  elämä- 
kerta (1878):  julkaisi  1864-84  joukon  Leibnizin 
valtiollisia  ja   historiallisia   kirjoituksia. 

Klopsch  l-ps],  Louis  (1852-1910),  amer.  ih- 
misystävä, sanomalehtien  julkaisija,  syntyisin 
Saksasta;  v:sta  1892  ,.Xe\v  York  ohristi.in  he- 
rald" lehden  omistaja;  keräsi  suurenmoisia  raha- 
suniiiiia  hyväntekeväisyystarkoituksiin,  jaellen 
kaikkiaan  enemmän  kuin  3.300.000  dollaria  näl- 
kää kärsiville  Venäjällä  11892).  Intiassa  (1896. 
1900  ja  1908),  Kiinassa  (1901,  1907),  Japanissa 
(1906),  Suomessa  ja  Lapissa  (1903,  jolloin  K.  itse 
kiivi   Suomessa).  J.  F. 

Klopstock  [-sfnl:],  Friedrich  Gottlieb 
1 1724-1 '^0.';l.      kuuluisa      saks.     runoilija,     tynlyi 

Quedlinburgissa,    kävi 
1739-45  Pfortan  ruhtinas- 
koulua,      missä      tutustui 
klassillisen    muinaisuuden 
mestariteoksiin,      opiskeli 
sitten  teologiaa  ensin  Je- 
nan,  sitten  Leipzigin  yli- 
opistossa.    V.    1748    hän 
asettui     kotiopettajaksi 
Langensalzaan   ja  seurasi 
1750      Bodmerin      kutsua 
Ziirichiin.     Täältä    Tans- 
kan   kuningas   kutsui    ha- 
uet    Kööpenhaminaan    ja 
antoi      hänelle     eläkkeen, 
jotta  hän  rauhassa  ja  va- 
paana taloudellisista  huo- 
lista     täydelleen     saattoi 
antautua   runoutta  harjoittamaan.    Kun  K;n  suo- 
sijan,  ministeri   kreivi    Bernstorffin    oli   syrjäyt- 
tänyt   Struensee,    vetäytyi    K.    lähetysneuvoksena 
Hampuriin,  missä  kuoli. 

K:n  pääteos  on  hänen  heksametrilla  kirjoi- 
tettu, 20  laulua  käsittävä  uskonnollinen  eepok- 
sensa „JIessias",  jonka  kolme  ensimäistä  laulua, 
mitkä  perustivat  hänen  maineensa,  ilmestyivät 
1748.  Koko  teos  valmistui  1773.  Alkusysäyksen 
tähän  laveaan  runoelmaan  K.  sai  Miltonin  ..Kado- 
tetusta Paratiisista".  „Messias"  on  ylevähenkinen 
ja  lennokas  runoelma,  joka  kuvaa  ihmis-»n  ['elos- 
tukeen  historiaa,  ja  se  teki  aikalaisiin  tavatto- 
man syvän  vaikutuksen,  hellyttäen  heidät  kyyne- 
liin. Nykyaikaisesta  lukijasta  se  monin  paikoin 
tuntuu  liian  venytetyltä  ja  kaipaa  aitoeepillisiä 
ominaisuuksia  ja  eteenpäin  tempaavaa  toimintaa.. 
K.  on  pohjaltaan  lyyrikko,  mikä  ilmenee  kaikissa 
hänen  runotuotteissaan,  mutta  erittäinkin  hänen 
oodeissaan,  joista  monet  ovat  syviitunteisia  ja 
yleviä.  K.  on  kirjoittanut  näytelmiiikin,  joko- 
raamatunaiheisia,  kuteu  ,, Adams  Tod"  (1757). 
..Salomo"  (1764)  ja  „David"  (1772),  tai  isän- 
maalli.saiheisia.  Näille  viimemainituille  hän  on 
antanut  nimen  ..Bardiet"  hän  kun  on  niitil  kir- 
joittaessaan käyttänyt  mallinaan  vanhoja  n.  s. 
bardi-lauluja.  K:n  ..Bardiet"  näytelmät  ovat 
„Hermanns-Sclilacht"  (1760),  ,. Hermann  und  die 
Fiirsten"  (1784)  ja  ..Hernianns  Tod"  (1787).  Näissä 
vaihtelee  suorasanainen  ja  runomittainen  kieli; 
ne  ovat,  kuten  yleensä  K:n  näytelmä-tuotjiiito, 
draamallisesti   heikkoja.    K:n  kirjallisen  toimin- 


Fr.  Gottlieb  Klopstock. 


1113 


Kloraali— Klolar 


111  I 


uan  liistoriallinen  merkitys  on  suuri.  Hiin  va- 
pautti saksalaisen  runouden  kuivan  jiirkeilyn  k;ili- 
leista,  loi  siihen  voimakkaan  uskonnollisen  in- 
nostuksensa ja  ylevän  luonnonrakkautensa  ja  vai- 
kutti täten  uudistavasti  ja  eläliyttävästi  useihin 
muihin  runoilijoihin.  [D.  F.  Strauss,  „Klopsto.?ks 
Jugendgeschichte"  (1878)  :  Muncker,  „K.  Ge- 
schichte  seine.s  Lobens  und  seiner  Schriften" 
(1888);  Lyon,  „Goethes  Verhältnis  zuK."  (1S82).] 

.7.   Il-L 

Kloraali  (chloralum  t  1.  triklorasetaldehydi,  CCI,. 
OHO.  syntyy  kloorin  vaikutuksesta  alkoholiin  ja 
muodostaa  veden  kanssa  k.-liydraatin  (ch.  ht/d- 
raium)  CCI,,.  CHO  +  ILO.  joka  on  veteen  liuke- 
neva, väritön  aromaattisenhajuinen  ja  kitkerän- 
makuinen  aine.  jota  käytetään  unilääkkeenä.  K^n 
vaikutus  on  suorastaan  unta-antava,  siis  puhtaasti 
hypnoottinen;  vasta  suuremmissa  ;innoksissa, 
joista  jo  myrkytyksen  oireita  alkaa  olla  u;iky- 
vissä,  k.  vähentää  myöskin  tunnokkuutta  ja  eh- 
käi.see  heijastusilmiöitä.  Pitkällinen  k:n  käyttä- 
minen synnyttää  aikaa  myöten  erinäisiä  ihottu- 
mia ynnä  vatsakatarrinkaltaisia  ruuansulitus- 
häiriöitä  sekä  muistin  heikkenemistä.  Paitsi  suo- 
ranaisena unilääkkeenä  k:lla  on  merkityksensä 
myöskin  mieltä  raulioittavana  lääkkeenä  varsin- 
kin alkoholin  aikaansaamissa  kiihottumistiloissa, 
niinkuin  viinahulluudessa  (delirium   tremen.^i). 

.1/.  O-U. 

KloraalifoTmamidi  s.vntyy  formamidin  vaiku- 
tuksesta kloraaliin;  värittömiä,  kitkeränmakui- 
sia,  veteen  ja  alkoholiin  helposti  liukenevi.a  ki- 
teitä, joiden  käyttö  lääketieteessä  on  jotenkin 
sama  kuin   kloraalin. 

Kloraalihydraatti  ks.   Kloraali. 

Kloraatit,  kinorihapon  suolat,  joi.sta  tärkein  on 
kaliumkloraatti    iks.  t.). 

Kloraattipulveri,  kl  o  r  a  a  1 1  i  r  u  n  t  i,  vaa- 
rallinen, herkästi  syttyvS  räjähdysaine;  on  ka- 
liumkloraatin  ja  hiilen  y.  m.  aineiden  seos. 

Kloraloosi  syntyy  trlukoosin  vaikutuksesta  klo- 
raaliin: värittömiä,  kitkeriä,  veteen  helposti  liu- 
kenevia kiteitä,  jotka  vaikuttavat  rauhoittavasti 
ja  unta   aikaansaaden. 

Kloreerata,  sopivia  keinoja  käyttämällä  liit- 
tiiS  klooria  jonkun  aineen  molekyliin. 

Klori  ks.   Kloori. 

Kloridi,  kloorimetalli,  ks.  K  1  o  o  r  i  m  e  t  a  1- 
lit. 

Kloriitti  (kreik.  fcJöros  =  vihreä),  vihreänväri- 
uen,  kiilteen  näköinen  kivennäinen,  kidemuodol- 
taan monokliininen,  lohkeaa  joustamattoman 
taipuviksi  suomuiksi  (erotus  kiilteestä).  Kemial- 
lisesti k:t  ovat  magnesiumsilikaatin  H,Jlg,Si.O, 
ja  magnesiumaluminiumsilikaatin  H,Mg,Al;SiO, 
isomorfisia  seoksia.  Kokoomuksen  mukaan  ero- 
tetuista päämuodoista  ovat  yleisimmät  pen- 
niini, klinokloori  ja  prokloriitti, 
joista  ensimäinen  on  aluminiumista  köyhin,  vii- 
meinen rikkain.  K: ia  tavataan  suomuisena  vuori- 
lajin-aineksena  (kloriittiliuskeessa,  talkkilius- 
keessa  y.  m.)  sekä  kiteinä  vuorilajien  onkaloissa. 
Se  on  usein  muuttumistulos  sädekivestä,  granaa- 
tista, oliviinista  v.  m.   vuorilajikivennäLsistä. 

P.  E. 

Kloriittiliuske,  vihreänvärinen,  pehmeä,  lius- 
keisuuden  suuntaan  helposti  suomuiksi  halkeava 
vuorilaji.  Sisältää  pääasiassa  kloriittia,  sen  ohella 
usein  talkkia,  serpentiiniä,  sädekiveä,  granaattia. 


magnetiittia.  Tavataan  pienenlaisina  linsseinä 
tai  kerroksina  muiden  liuskeiden  (gneissien, 
kiilleliuskeen.  amfiboliitin)  seurassa.  Suomessa 
sitii  on  enimmiin  Karjalan,  Pohjois-Pohjanmaan 
ja  Lapin  liuskemuodostumiasa.  P.   E. 

Kloroformi,  Liebigin  1831  keksimä  kemiallinen 
ylity  mä  ClICl,.  joka  saadaan  tislaamalla  kloori- 
kalkkia  alkoholin  tai  asetonin  kera  tahi  myöskin 
hajaannuttamalla  kloraaliliydraattia  emäksien 
avulla.  K.  on  raskas,  väritön  neste,  jolla  on  imelä 
maku  ja  haju.  K.  liuottaa  helposti  rasvaa,  hart- 
sia, kautsua  y.  m.  s.  K:n  höyryt  synnyttävät 
hengitettäessä  tunnottomuutta,  johon  seikkaan  pe- 
rustuu sen  käyttäminen  lääketieteessä  laikutus- 
aineena.  vrt.  Nukutus,  M.  0-li. 

Kloroforminarkoosi  ks.   Nukutus. 

Kloroformlnukutus   ks.   Nukutus. 

Klorofylli  ks.  Lehtivihreä. 

Klororaetria,  kloorimetria.  kloorikalkin 
valkaiseva.sti  vaikuttavan  kloorin  paljouden  mää- 
rääminen; toimitetaan  useimmin  mitta-analyyt- 
tisesti.  Useimmissa  maissa  ilmoitetaan  kloori- 
kalkin  vahvuus  asteissa,  jotka  näyttävät  kloori- 
määrän   painoprosenteissa.  .<;.    V.    U. 

Kloroosi  (chlorosis),  kalvetustauti,  verentautei- 
hin  luettu  yleistauti,  joka  esiintyy  nuoremmissa 
naisissa  saaden  usein  alkunsa  jo  puberteeti-iällä. 
K:ia  sairastavan  veressä  on  toiselta  puolen  ve- 
ren väripuna  vähentynyt  aina  30  prosenttiin  asti. 
toiselta  puolen  on  punaisien  verisolujen  luku  mel- 
koisesti supistunut,  minkä  lisäksi  näissä  huoma- 
taan myöskin  muodonmuutoksia.  Tauti  on  saa- 
nut nimensä  siitä  vihertäviin-kalpeasta  kasvojen 
väristä,  joka  tilaa  seuraa.  Kalpeus  koskee  sekä 
ihoa  yleensä  kuin  myöskin  kaikkia  ruumiin  lima- 
kalvoja. Sitä  paitsi  esiintyy  päänsärkyä,  p}-örty- 
tystä.  sydämen  tykytystii,  ruuansulatusliiiiriöitä 
y.  m.  heikkouden  tunnusmerkkejä;  kuukautiset 
ovat  u.sein  epäsäännölliset  ja  suolentoiminta  hi- 
dastunut. Taudintilan  todellinen  syy  on  toistai- 
seksi tuntematon,  mutta  myötävaikuttavina  tau- 
din aiheuttajina  esiintyvät  monenlaiset  epähygie- 
niset  olosuhteet  niinkuin  huonot,  kosteat,  valot- 
tomat a.sunto-olot,  vaillinainen  ilmanvaihto  ja 
riittiimiitön  raittiin  ilman  saanti,  epätyydyttävä 
ja  vaillinainen  ravinto,  henkinen  ja  ruumiillinen 
liikarasitus  y.  m.  s.  Varsinkin  on  nainen  kehitys- 
kaudellaan ja  kouluajallaan  hyvin  altis  tämän 
taudillisen  tilan  kehittymiselle.  Hoitokeinoista 
merkittäköön  ennen  muita  aiheuttavien  syitten 
poistaminen,  s.  o.  hygienisten  olojen  parantami- 
nen; rautavalmisteiden  käyttäminen  näkyy  voi- 
van suuresti  edistää  paranemista.  Myöskin  kylpy- 
hoidosta  saattaa  olla  suurta  hyötyä;  viimeaikoina 
on  mene.styksellä  ruvettu  käyttämään  oleskele- 
mista vuoristo-  ja  tunturi-ilmastossa.     M.  0-li. 

Kloroplasti,  viherhiukkanen  ks.  V  ä  r  i  h  i  u  k- 
k  a  s  e  t  ja  Lehtivihreä. 

Kloruuri.  Kun  joku  metalli  muodostaa  kaksi 
eri  klooriyhdistystä,  sanotaan  kloori  rikkaampaa 
niistä  kloridiksi,  ja  klooriköyhempää  kloruuriksi, 
esim.  elohopeakloridi,  HgCl.  ja  elohopeakloruuri. 
H.cCl. 

Klosetti  (ruots.  klosett,  engl.  closet) ,  .isuin- 
rakennukseen  (laivaan,  junavaunuun)  sijoitettu 
pieni  kä.vmälä. 

Klotar,  frankkilaisten  hallitsijoita  (merovin- 
gien sukua)  :  1.  K.  I  (k.  561),  Klodvig  I:n  nuo- 
rin   poika,    sai    511    valtakunnanjaossa    Pohjois- 


1115 


Klotho— Kluber 


lUH 


Gallian :  yhdisti  sukulaistensa  kuoltua  jällpen 
koko  fraiikkilaisvaltakunnan  558.  mutta  K:n 
kuoltua  se  jälleen  jaettiin  hänen  poikainsa  kesken. 

2.  K.  II  (k.  628),  Neustrian  Kilperik  I:n  ja 
Fredegundan  poika.,  edellisen  pojanpoika,  scti 
serkkuansa  Austrasian  Kildebert  II:ta  ja  sittem- 
min tämän  poikia  Theudebertiä  ja  Theudin-ikiä 
vastaan,  valloitti  Theuderikin  kuoltua  Austra- 
siankin.  Surmautti  sukunsa  vanhan  vihollisen, 
Theuderikin  isoäidin  Bruiihildan;  samoin  Theu- 
derikin pojat,  paitsi  Kildebertiä.  Täten  K.  jiil- 
leen  yhdisti  frankkilaisvaltakunnan  613.     G.  li. 

Klotho  Iklölltö'],  kreik.  (elämänlangan)  keh- 
rääjii,  yksi  kolme.sta  Moirasta  (kohtalottare.sta). 
ks.   M  o  i  r  a. 

Klouni  (engl.  cloim)  merkitsee  alkuperäisesti 
moukkaa,  tomppelia.  Vanhemman  engl.  teatterin 
ilveili jii.  sukua  saks.  ..nanswurst"ille.  Muiuoin  k. 
esiintyi  murhenäytelmissäkin  ja  sillä  oli  oikeus 
improvisoida.  Mjöhemniin  k.  on  näyttämöltä  siir- 
tynyt sirkukseen,  missä  se  hyvin  monipuoli- 
sissa tehtävissii.  kuten  hölmönä,  ilveilijänä,  voi- 
mistelijana, musiikkikoomikkona,  eläintenkesyt- 
täjänä  j.  n.  e.  huvittaa  yleisöä.  Kuvannollisesti 
sanotaan  k:ksi  henkilöä,  joka  esiintymisessään 
huomiota  herättäen  ilvelitii,  käytetäänpä  tätä  ni- 
meä joskus  ivallisesti  koomillisia  osia  esittävästä 
nävttelijästä,  joka  liioittelee  osansa  esittämisessä. 

J.    U-L 

Klovni  ks.   Klouni. 

Klubi  (engl.  c/«t  =  chtmp  =  möhkäle,  kimppu, 
ei  nuija),  suljettu  seura,  jonka  jäsenet  yhtyvät 
määrätyssä  huonei-stossa  seuriistellakseen  ja  vaih- 
taakseen ajatuksia  toistensa  kanssa;  tällaisen  seu- 
ran huoneisto.  —  Uudenaikainen  klubi-elämä  sai 
alkunsa  Englannissa.  Kokoontumisvapaus, 
aikaisin  kehittynyt  yhteishenki,  suuret  elämän- 
mukavuuden  vaatimukset  ja  perheissä  tapahtuvan 
seurustelun  kankeus  ovat  etupäässä  vaikuttaneet 
englantilaisten  k:ien  syntymiseen.  Jonkinlaisia 
k:eja  mainitaan  olleen  Lontoossa  jo  keskiajan 
lopulla  ja  uuden  ajan  alussa;  pysyväisiksi  seu- 
roiksi ne  muuttuivat  vasta  17;nnellä  vuosis.  ko- 
koontuen silloin  perustetuissa  kahviloissa.  Sit- 
temmin ovat  useat  Lontoon  k;t  hankkineet  itsel- 
leen oman  usein  hyvin  komean  talon.  Tätä  ny- 
kyä on  Lontoossa  noin  satakunta  k: ia,  valtiol- 
lisia, kirjallisia,  sotilasten,  matkailijain,  työväen 
klubeja  y.  m.  Samanlaisia  k:eja  on  muissakin 
Englannin,  Skotlannin  ja  Irlannin  kaupungeissa. 
Myöskin  P  o  h  j  o  i  s-A  m  e  r  i  i  k  a  n  Yhdysval- 
loissa on  englantilaismallinen  klubi-elämä  ke- 
hittynyt tavattoman  pitkälle.  —  Euroopan  man- 
nermaan valtioissa  klubi-elämä  ei  ole  saavutta- 
nut niin  suurta  merkitystä  kuin  anglosaksilai- 
sissa  maissa.  Ranskassa  syntyi  18:nnen  vu(isi.s. 
lopulla  valtiollisia  k  :eja  (ensimäinen  17S2), 
jotka  kaikki  suljettiin  1787.  Vallankumouicsen 
aikana  ne  avattiin  uudelleen  ja  uusia  k:eja  pe- 
ru.stettiin  useita.  Muutamat  niistä  tulivat  sil- 
loisten puolueitten  keskuksiksi,  esim.  jakouiini- 
klubi  (ks.  Jakobiinit),  kordelieeriklul)i  (ks. 
Cordeliers)  ja  feuillantien  klubi  (ks.  f.). 
Direktorihallituksen  aikana  ne  lakkautettiin,  ja 
vasta  1848  syntyi  Pariisissa  jälleen  valtiollisia 
k:eja,  jotka  kuitenkin  linjoitettiin  jo  1849  ja 
1850.  Myölienimin  perustetuilla  valtiollisilla 
k:eilla  ei  ole  ollut  sanottavaa  merkitystä.  Seura- 
klubeilla  on  Ranskassa  tavallisesti  nimenä  cerrle. 


—  .Myöskin  muissa  maissa,  esim.  Saksassa,  Ita- 
liassa ja  Espanjassa,  on  1790-luvulta  lähtien  ollut 
vallankumouksellisina  aikoina  olemassa  valtiolli- 
sia k  :eja.  Itävallassa  sanotaan  eduskunnissa  esiin- 
tyviä puoluepoliittisia  yhteenliittymiä  k:eik3i.  — 
Ruotsin  ensimäiset  valtiolliset  k:t  olivat  va 
pauden  ajan  valtiopjiiväklubit,  jotka  syntyivät 
1730-luvulla  ja  tavallisesti  kokoontuivat  kahvi 
loissa.  Tunnetuin  tämän  ajan  k:eista  on  Svr.nska 
bottC7i,  joka  perustettiin  tammik.  1772  ja  jonka 
jä.seninii  oli  etupäässä  liattupuolueeseen  kuuluvia 
nuoria  aatelisia  upseereja.  Tämä  k.  ajoi  kuninkaan 
asiaa  ja  sen  jäsenet  ja  jolitaja  J.  M.  Sprengtpor- 
ten  esiintyivät  huomattavalla  tavalla  Kustaa 
III:n  vallankumouksessa.  Myöhemminkin  on 
Ruotsissa  ollut  useita  valtiollisia  ja  seurakluheja. 
Myöskin  Suomessa  käytetään  k. -nimitystä; 
esim.  valtiollisilla  puolueilla  on  useimmilla  k:nsa. 
vrt.  X  u  i  j  a.  ./.  f. 

Kluge  /-«-;,  Friedrich  (s.  1856),  saks. 
kielentutkija,  Freiburgin  (Badenissa)  yliopiston 
professori,  nykyajan  huomattavimpia  gerinanis- 
teja.  saavutti  maineensa  erinomaisella  etymologi- 
sella sanakirjallaan  (,,Etymologisches  \\'örterbuelj 
der  deutschen  Sprache",  1884).  Tämän  .-ianakir- 
jan  myöhemmissä  painoksissa  (7:s  pain.  1910) 
K.  on  vähitellen  yhä  enemmän  irtautunut  cnneo 
vallinneesta  yksipuolisesta  „vertailevasta"'  tut- 
kimustavasta, joka  panee  pääpainon  esihistoria]- 
li-sten  sanasyntyjen  selvittelemiseen.  Sensijaan 
on  suotu  enemmän  huomiota  sanojen  yksityis- 
kohtaiselle kehitykselle  historiallisena  aikana  ja 
saatettu  tutkimuksen  alaisiksi  ennen  laimiTilyödyt 
uusimmat  kielihistorian  ajanjaksot.  Tiille  kehit- 
tämälleen  uudenaikaiselle  tutkimushaaralle,  n.  8. 
sanatutkimukselle,  K.  on  myös  perustanut  oman 
aikakauskirjan  (,,Zeitschrift  fiir  deutsche  Wort- 
forscliung".  v:sta  1901).  Sanahistoriallisen  tut- 
kiniuksen  piiriin  kuuluvat  useat  muutkin  K:n 
teokset,  niinpä  n.  s.  säätykieliä  käsittelevät 
..Deutsche  Studentensprache"  (1897),  ..Rotsvclsch" 
(1900),  „Deutsche  Seemansspraclie"  (1911)  ;  muista 
ovat  erittäin  huomattavat  ,.Nominale  St.imnibil- 
dungslehre  der  altgermaniscliea  Dialekte"  i,2;nen 
pain.  1899)  ja  ..Vorgeschichte  der  altgermani- 
schen  Dialekte"   (2:nen  pain.  1907).       IL  S-Uti. 

Klughardt  [-u-J,  August  (1847-1902),  saks. 
säveltäjä  ja  kapellimestari.  Sävelsi  ooppe.oita, 
oratoreja  (..Jerusalemin  hiivitys"),  sinfoiiioja,  ka- 
marimusiikki-  ja   kuoroteoksia  y.   m.  /.    K. 

Klunylälnen  liike  ks.  C  1  u  n  y. 

Klusiilit  (lat.  ctiidere  =  sulkea)  1.  ek  s  p  1  o  s  i  i- 
vit  1.  umpi  ään  teet  on  nimenii  niillä  kon- 
sonanttiäänteillä, joita  äännettiiessä  ihnavirta, 
äiintimien  sulun  vuoksi,  on  jonkun  aikaa  kat- 
kaistuna. Klusiileja  ovat  (puheUänettömit)  fc,  <,  p, 
aspiratsioni  ',  ja  (puheäänelliset)  g,  d,  h.  ks. 
Ä  ä  n  n  e.  V.    U'. 

Klusino,  vähäinen  paikkakunta  Keski-Venä- 
jällii,  liiliollä  Mozaiskia.  tunnettu  siitä  taistelu.-ta, 
joka  siellä  juhannusjiäivänä  IGIO  oli  Jaakko  de 
Ia  Gardien  johtamain  ruotsalaisten  ja  2ol- 
kienski'n  puolalaisten  välillä  ja  joka  ulkomai.sen 
palkkaväen  kavalluk.sen  takia  päiittyi  edellisen 
täydelliseen  tappioon;  tehdyssä  sopimuksessa  de 
la  Gardien  tiiytyi  suostua  palaamaan  oma.-in 
maahan  ja  luvata  olla  vast'edes  tsaari  Vasili 
Suiski'a  auttamatta.  K.  O. 

Kluber  lyj,  Johann  Lud\vig  (1702-18:17), 


1117 


Kfysma— Knackfuss 


1118 


saks.  vnltiooikpiulen  tutkija,  oli  1807  professo- 
rina Hciilelbergissii,  1817-24  preussilaisena  liilie- 
tystöiicuvoksena :  julkaissut  m.  m.  „Akteii  des 
VViener  Ooiigresses"  (1815-19;  1835),  „r!)orsic!it 
der  (liplomatisclien  Verlianfllunpen  des  Wiener 
Congresscs"  (1816),  „Das  öffentliclie  Reclit  des 
deutsclien  Bundes  und  der  Bundesstaaton"  (1317). 

J.  F. 

Klysma  ks.  P  e  r  ii  r  u  i  s  k  e. 

Klytalmestra  [-mrslräj  1.  K  1  y  t  a  i  m  n  e  s  t  r  a 
(edellistil  muotoa  pidetiiiin  alkuperiiisenä,  jlilki- 
miilstU  myölionipiinii  nnuinnoksena),  kreik.  taru- 
henkilö,  Spartan  kuninkaan  Tyndareoksen  ja  Le- 
dan  tytär,  Agamemnonin  puoliso,  Elektran,  Iplii- 
geneian  ja  Oresteen  äiti.  Agamemnonin  ollessa 
Troian  sodassa  K.  antautuu  rikolliseen  lemmeu- 
liittoon  hiinen  serkkunsa  ja  viliamieliensii  Aigis- 
thoksen  kanssa.  Sodasta  palannut  Agamemnon  saa 
surmansa,  vanliimman  tarumuodon  mukaan  Aigis- 
tlioksen,  nuoremman  tarun  mukaan  K:n  kiidestii. 
K:n  katkeran  vilian  syynit  mainitaan  Ipliige- 
neian  uhri.  Mielieksi  vartuttuaan  Orestes  koslaa 
isfinsä  veren  surmaamalla  äitinsii.  K:n  synkkiiä 
tarinaa  on  paljon  kiisitelty  kreik.  runoudessa, 
varsinkin  tragedioissa;  m.  m.  luin  on  piiiilienki- 
lönii  Aiskliyloksen  „Agamemnon"  tragediassa,  ks. 
Agamemnon,  Aigisthos,  Iphigeneia, 
K  a  s  s  a  n  d  r  a,  O  r  e  s  t  e  s.  O.  E.  T. 

Klytie  lli'cj  (!at.  Clytie),  kreik.  tarulienkilö, 
neitonen,  joka  oli  Helioksen  (Aurinko  jumalan) 
lemmitty.  Kun  Helios  ryiityi  lemmenliittoon  toi- 
sen neitosen,  Leukotliean  kanssa,  niin  K.  lemmen- 
kateena  antoi  tiimiin  ilmi  liiinen  isiilleen,  joka 
julmistuneena  liaiitasi  vietellyn  tyttärensii  elii- 
vältii.  lleliok.sen  hylkiiiimiinii  K.  riutui,  seuraten 
alati  katseellaan  rakastetun  jumalan  kulkua  tai- 
vaan laella,  kunnes  vihdoin  muuttui  kukkaseksi, 
joka  alituiseen  kiiiintiiii  kupuansa  aurinkoa  kolrti. 
Eriistii  British  Museumissa  olevaa  sieviiil  antiik- 
kista nuoren  naisen  marmoririntakuvaa,  joka  ko- 
hoaa kukanmuotoisesta  alustasta,  on  pidetty  K:n 
kuvana;  oikeastaan  se  lienee  roomalaisaikuinen 
muotokuva.  O.  F,.  T. 

Klyysi  (ruots.  klys),  ^aifajira/c.,  aluksen  parras- 
rakenteen  lävistävii  ja  siihen  kiinnitetty  rautai- 
nen rumpu  tai  rengas,  jonka  Lävitse  aluksen  kiin- 
nitysköydet  tai  -kettingit  kulkevat.       F.  11".  L. 

Kläfskär  Iklövsärj  on  kallioryhmä  Kökarin 
ja  Fiigliiu  viilillii  Ahvenanmaan  saaristossa.  Kaikki 
nämii  saaret  ja  kalliot  kuuluvat  ylulelle  (alolle, 
jonka  omistaja  on  piiiisaarelle  rakentanut  itsel- 
leen komean  asunnon  aittoineen,  navettoinoen  ja 
kaikkine  rakennuksineen,  jotka  saaristolaisen  ta- 
loon kuuluvat.  Talou  vilen  piiiielinkeino  on  hyl- 
keenpyynti. Näitii  saadaan  K:n  vesissii  summit- 
tain, ainakin  keväällii.  Vosilintumaailma  on 
siellJi  rikkaampaa  kuin  ehkä  missään  nuiualla 
saaristossamme.  Siellä  pyydetäiiu  niitä  kovasti, 
mutta  suojellaan  taas  toisaalta  arvokkaampia 
lintulajeja,  kuten  haahkoja,  joitten  untuvia  n:ää- 
rilttyinä  aikoina  korjataan  pesistä  ja  myydiiän 
Turkuun  hyvästä  hinna.sta.  J.   E.   li. 

Klävus  [-Ö-],  verotila  lähellä  Lappväärtin 
kirkonkylää,  '/,  manttaalia,  350  ha.  Omistaa 
(v:sta  1902)   agronomi  Joh.  Starcke.  L.  Jl-ncn. 

Klöfverblad,  Juhana  Ottenpoika  ks. 
K  1  e  b  1  a  t  t. 

Klöfverskiöld  [klöversöld].  Aron  Ja  h  a- 
n  a  n  p  o  i  k  a,  virkamies.    K.   palveli   ensin  Ruot- 


sin verokamarissa,  nimitettiin  1628  Turun  hovi- 
oikeuden asessoriksi  ja  kiivi  tiissii  vira.ssa  olles- 
saan ulkomaalla,  josta  palasi  1630.  V.  1631  K. 
miiiirättiin  linnanisiinnäksi  (ulollslofvenj  Viipu- 
riin, 16-16  linnanpiiälliköksi  (slott.iliaiifilmauj  sa- 
malle paikkakunnalle,  josta  siirtyi  vähän  ii.yö- 
henunin  samaan  loimeen  Savonlinnaan,  multa  pa- 
lasi 1651  enti.seen  virkaansa  \'iipuriin.  Vv. 
1652-53  K.  oli  .sen  toimikunnan  jäseneuii,  jonka 
Kiikisalmen  läiinin  rajalla  piti  vaihtaa  karku- 
laisia Huolsin  ja  Venäjiin  viilillii.  A^eljensä  Eeri- 
kin kanssa  K.  aateloitiin  1653  ottaen  silloin  yllä- 
maiuitun  nimen.  V.  1657  K.  oli  \'iipurissa  pide- 
tyillä maapäivillä   maamarsalkan   sijai.seua. 

A'.   I{.   M. 

km,  kilometrin  kansainvälinen  lyhennys- 
merkki;   neliiikilometri  merkitiiän  km'. 

Kmet,  slaavil.  sana,  alkujaan  merkinnyt  yli- 
myslii  tai  arvohcnkiliiil,  joka  oli  tuomioistuimen 
jäsenenä.  Serbiassa  k.  on  kylänvanliin.  Toisissa 
slaavilaisissa  kielissä,  [)aitsi  veniijiissä,  jos.sa  sa- 
naa   ei    ole,    se    merkitsee    talonpoikaa. 

J.  J.   il. 

Kmety,  György  [kmiiti  djördj]  (\MO-(,Z), 
unk.  .sotilas,  oli  kapteenina  vallankumouksin  syt- 
tyessä 1848.  K.  liittyi  siihen  ja  otti  erään  divi- 
sioonan jolitajana  osaa  Görgeyn  loistavaan  sota- 
retkeen 1840.  Sai  u.seita  voittoja  (esim.  I.saszogin 
luona),  myötiivaikutti  Budapestin  valloitiik.seen  ja 
tuli  kenraaliksi.  Sai  vielii  eteliiarmei.ian  yhty- 
neenä Perc7.elin  kanssa  voiton  .Jellachiehista  lle- 
gyesin  taistelussa.  Pakeni  Teniesvärin  tappion 
jälkeen  Turkkiin,  kääntyi  islamin  oppiin  ja  pal- 
veli Turkin  .sotajoukossa.  Oleskeli  iiaaii  jonkun 
ajan  Lontoossa  K.  palasi  Turkkiin  ja  puolusti 
Krimin  sodassa  urhoollisesti  Karsin  linnoitusta 
venäläisiä  vastaan  1855.  Asettui  lopuksi  Lontoo- 
seen. —  Kirjoitti  Görgeyn  julkaisemain  Piuislcl- 
main  johdosta  ankaran  arvostelun  tiiman  piiiilli- 
kön  toiminnasta  („Arth.  Görgeys  Leben  n.  \Vir- 
ken  in  Ungarn").  (!.  I'. 

Knaappi  (saks.  Knappc,  ruots.  kvnpe),  keski- 
ajalla ritarin  asemies;  uuden  ajan  alussa  liuot- 
siu  valtakunnassa  yleisesti  kiiytettj  nimitys  al- 
haisemmalle vapaamielielle,  joka  omistamatta 
oikeata  sukuvaakunaa  ja  aateli.skirjaa  kuiten- 
kin sotapalvelusta  tekemiillii  pyrki  tulemaan 
osalliseksi  aatelissiiiidyii  etuoikeuksiin:  etenkin 
kuuluivat  k:eihin  kirjurit,  nimismiehet  ynnä  hei- 
diin  kaltaisensa.  Kurittomuudessa  tiiuiä  k. -a  a- 
teli  kilpaili  varsinaisen  aateliston  k:i:issa.  Ta- 
lonpojat valittivat  vaikeasti  .sen  viikivalt.ii.sta 
kiiytöstä.  ja  m.  m.  sen  ilmoitetaan  olleen  .•luiiena 
.syynii   nuijasodan   syttymiseen.  A'.   C 

Knaappiaateli  ks.  Knaappi. 

Knackfuss.  Il  e  r  m  a  n  n  \V  i  I  h  e  1  m  .1  o- 
hann  (s.  1848).  saks.  taidemaalari  ja  kirjailija. 
Opiskeli  maalau.sta  Diissehlorfissa  ja  Koomassa ; 
v:sta  1880  Kasselin  taideakatemian  professori. 
Tehnj-t  koristeellisia  ja  monumentaalisia  naa- 
lauksia,  historiataiiluja  ja  muotokuvia  .sekii  lukui- 
sasti piirustuksia  (m.  m.  keisari  XVillicIm  11  :n 
valtioll  is- vertauskuva  liisien  suunnitelmien  ii!U- 
kaan).  K.  on  kirjoittanut  taidehistorialliset  teok- 
set „Deutsche  Kunstge.schichte"  {2  os.,  188S)  ja 
yhdessä  M.  G.  Zimmermannin  ja  \V.  «^enselin 
kan.ssa  „Allgemeine  Kunsfgescliictite"  (3  os.,  1897- 
1903)  .sekii  johtanut  s;irjate<)ksen  ..Kiinstler- 
Mouographieu"    (alk.    v:sta    1895)    julkaisemista, 


1119 


Knapp- 


1120 


kirjoittaen    siihen    itsekin    useita   taiteilijaelämä- 
kertoja. E.  li-r. 

Knapp,  Georg  Friedrich  (s.  1842),  snks. 
tilasto-  ja  talousiieteilijii.  oli  1867-74  Leipzigin 
kaupungin  tilastollisen  toimiston  johtaiana,  v:sta 
1874  professorina  Strassburgissa;  erittäin  liuo- 
mattavia  ovat  K:n  tutkimukset  väestöteorian  ja 
agraariliistorian  alalla;  teoksia:  „Cber  die  Krmit- 
telunir  der  Sterbliolikeit"  (1868),  ,.Thoorie  des 
Brvölkerungswechsels"  (1874),  „Die  Bauernb  !t"rei- 
ung  und  der  Ursprung  der  Landarbeiter  in  den 
ältern  Theilen  Preussens"  (1887).  „Die  Land- 
arbeiter in  Knechtscbaft  und  Freiheit"  (1891), 
..Staatlicbe  Theorie  des  Geldes"   (1905).        J.  F. 

Knasteri  (saks.  ja  lioll.  knaster  1.  kanaxier, 
<  esp.  canastro.  <  lat.  cani'striim  =va.s\i).  1. 
Eräs  laji  polttotupakkaa  (alkuaan  sellaista  tu- 
pakkaa, jota  Havannasta  lähetetään  vasuissa 
Espanjaan) ;  huono  tupakka.  —  2.  Eräs  vuori- 
lajikerros,  joka  Hunnebergissa  (Ruotsissa)  tava- 
taan alunaliuskeen  piiälUi;  myöskin  itse  vuori- 
lajin   nimitvs. 

Knaus,  Ludwig  (1829-1910),  saks.  hiatu- 
kuvamaalari,  nuoremman  Diisseldorf-koulun  pää- 
mestareita.  Etenkin  Pariisissa  oppimallaan  teko- 
tavalla K.  on  maalannut  aito  saksalai.sta  tun- 
netta ilmaisevia  humoristis-anekdool  timaisia 
kansankuvauksia  sekä  myöskin  muotokuvia. 
[Pietsch.  „Ludwig  K."  („Kiinstler-Monograph!en", 
11  :s  nide,  1896).]  E.  R-r. 

Knautia,  r  u  u  s  u  r  u  o  h  o,  kasvisulcu  Dipsa- 
cocpfF-lieimossa.  Suomessa  1  laji  A'.  o'Ttnsts 
yleisenil  aidan  vierustoilla  y.  m.  hiekkaperäi.sellä 
maalla.  Se  on  karheakarvainen  yrttikasvi,  my- 
kerö litteä,  sininen.  J.  A.  W. 

Knebeliitti,  mustanvihreä  kivennäinen,  kokoo- 
mukseltaan raudanpitoinen  mangaanisilikaatti 
Mn-jSiO,.  Tavataan  monessa  Puotsin  rautakaivok- 
se.ssa  (Dannemora.  Hilläng,  Schissbyttan) .  Käy- 
tetään  lisäaineena   rautasulatoissa.  P.   E. 

Kneipata.  käyttää  Kneipin  hoitotapaa,  ks. 
K  n  e  i  p  p,   S. 

Kneipin  hoito  ks.  K  n  e  i  p  p,  S. 

Kneipp,  Sebastian  (t821-97),  saks.  katoli- 
hiiiien  pappi  ja  vesiparannusUiäkäri.  Ollessaan 
kirkkoherrana  Wörishofenissa  K.  alkoi  kehit- 
tää vesiparannu.sjärje.stelmäänsä,  joka  sittemmin 
on  tuottanut  hänelle  maailmanmaineen.  K:n 
hoitotapoja  ovat:  kylmät  jalkakylvvt,  avojaloin 
astuminen,  lyhkäset  kylmät  paikalliset  valelut 
(Giissel),  paikalliset  kääreet  (Wickel)  y.m.  s.  K:n 
monista  julkaisuista  mainittakoon  „Meine  ^Vas- 
serkur"  (1887),  jota  on  ilmestynyt  lukemattomat 
painokset.  ..So  sollt  Ihr  leben"  (1889),  „Mein  Tes- 
tament"    (1894).  J/.  OB. 

Kneller  (oik.  K  n  i  1 1  e  r,  Gottfried),  S  i  r  G  o  d- 
frey  (1040-1723),  saks.  taidemaalari;  opiskeli 
Amsterdamissa  F.  Bolin  johdolla,  myöhemmin 
Roomassa  ja  Venetsiassa.  V:sta  1074  K.  oli  hovi- 
maalarina Lontoossa  maalaillen  historia-  ja  var- 
sinkin muotokuvia  van  Dyckin  tapaan.  E.  R-r. 

Kner,  Rudolf  (1810-69),  itävalt;il.  eläintie- 
teilijä, saavutti  mainetta  varsinkin  kalojentut- 
kijana  ja  paleontologina.  Määräsi  Nattererin 
brasilial.  characini-  ja  siluroidi-kokoelinat  (Wie- 
nin tiedeakatemian  ..Denkscliriften"  1855  ja  1857), 
julkaisi  yhdessä  J.  J.  Heckelin  kanssa  ,.Pie 
Siiss\vasserfisehe  der  österreichischen  Monarchie" 
(1858),  tutki  ja  selitti  Novara-retkikunnan  kalat. 


kirjoitti  eläintieteen  ja  geologian  oppikirjan,  sekU 
..t*ber  die  Ganoiden  als  naturliche  Ordnuiig" 
(1SG7K  ,/.   A.   IV. 

Kniaziewicz  [k>i}aze'vils],  K  a  r  o  1  (1762-1842). 
puol.  Ui<nraali,  taisteli  1702  ja  1794  Puolass.i  Ve- 
näjää vastaan,  kohosi  kenraaliksi  ja  joutui  Ma- 
ciejo\vicen  tappelussa  sitkeän  vastarinnan  jälkeen 
venäläisten  vangiksi;  pääsi  1796  vapaaksi,  otti 
1798  osaa  ranskalaisten  Kirkkovaltioon  ja  Napo- 
liin tekemään  hyökkäykseen;  kokosi  '800  {Jiiola- 
laisen  legioonan,  jonka  johtajana  tuntuvasti  vai- 
kutti Hohenlindenin  voittoon;  oli  1812  mukana 
Napoleonin  \'enäjän  sotaretkellä  kunnostautuen 
m.  m.  Bereziuan  luona,  missä,  haavoittui;  v:n 
1830  kapinan  aikana  K.  koetti  saada  Ranska.sta 
apua    puolalaisille.  ./.   /■'. 

Knidos  [kni-J,  muinaiskreik.  kaupunki  Vähän- 
Aasian  Kaariassa,  sijaitsi  kapealla  kallionieniek- 
keellä,  jonka  kummallakin  puolen  sillä  oli  .sa- 
tama. K.  oli  luult.  lakedaimonilaisten  jierus- 
tama  ja  kuului  doorilaisten  siirtolakaupiinkien 
liittoon,  jonka  keskuksena  oli  läheisellä  Triopion- 
niemellä  oleva  Apollonin  pyhiikkö.  Kaupunki  oli 
Aphroditen  palveluksen  pesäpaikkoja;  si'.dlä  oli 
m.  m.  Aphrodite  Euploiau  (onnellista  merimatkaa 
suovan)  temppelissä  Praksiteleen  kuuluisa  alas- 
toman  Aphroditen  kuvapatsas.  K:n  edustalla 
Pharnabazoksen  ja  Kononin  johtama  persialainen 
laivasto  tuhosi  spartalaisten  laivaston  394  e.  Kr. 
On  arveltu  että  C.  T.  Newtonin  1859  K:n  lähei- 
syydestil  löytämä  suuren  suuri  marmorinen  lei- 
jonankuva.  joka  tätä  nykyä  on  Briti.sh  Museu- 
missa, on  muinoin  koristanut  K:n  taistelussa  kaa- 
tuneiden kreikkalaisten  hautaa.  K:sta  .-ama  tut- 
kija löysi  myös  Demeter  jumalattaren  ihanan 
marmorikuvapatsaan,  kreikkalaisen  taiteen  ja- 
loimpia tuotteita  (nykyään  niinikään  British 
Museumissa).  O.    K.   T. 

Knies  [-IsJ,  Karl  Gustav  (1821-98),  saks. 
taloustieteilijä,  tuli  1S55  professoriksi  Freibnr- 
giin.  valittiin  1861  Badenin  toisen  kamarin  jäse- 
neksi; oli  1862-65  Badenin  kouluylihallituksen 
johtajana  ja  ajoi  1864  perille  lain.  joka  siirsi 
kansakoulujen  valvonnan  ja  tarkastuksen  papeilta 
maallikoille;  1865-96  professorina  Ileidelbergissii. 
K.  on  Hildebrandin  ja  Roscherin  rinnalla  talous- 
tieteen historiallisen  suunnan  perustajia.  Teok- 
sia: ..Die  Statistik  als  selbständige  Wissenächaft" 
(1850),  oivallinen  johdatus  tilastotieteen  henkeen 
ja  metodiikkaan.  ,.Die  politische  Oekonomie  vom 
Standpunkte  der  geschichtlichen  Methode"  (1853; 
2:nen  pain.  nimellä  ,,Die  politische  Oekonomie 
vom  geschichtlichen  Standpunkte",  1883),  ..Gtld 
und  Kredit"  (1873-79).  y.  m.:  julkaissut  Badenin 
suurherttuan  Karl  Friedrichin  ja  Mirabeau'n  ynnä 
Du   Pont'in    välisen   kirjeenvaihdon.  ./.   F. 

Knifsund  ja  Längö  [kniv-  -5],  kaksi  kylää 
Kokkolan  uijassa,  joilla  on  kunnallinen  itsehal- 
linto, mutta  kirkollisesti  kuuluvat  Kokkolan 
maaseurakuntaan,  oikeudellisesti  Kruunuukylän 
nimismiespiiriin.  E.  E.  K. 

Knig^e,  Adolf  Franz  Friedrich  von, 
(1752-96),  vapaaherra,  saks.  kirjailija,  kuului  jon- 
kun aikaa  ..llliiminaten"  nimi.seen  haav^iilijaseu- 
raan,  joka  väitti  olevansa  läheisessä  yhteydessä 
Jumalan  ja  henkimaailman  kanssa.  Tämän  seu- 
ran jäsenenä  hän  käyttäen  salanimeä  ,,Philo" 
harjoitti  vilkasta  polemista  toimintaa,  ahdistaen 
m.    m.    jesuiittoja.     K.    toimi    muuten    romaanin- 


im 


Knight— Knorr 


112'> 


kirjoittajana,  yleistajuisena  filosofina,  niiytelmän- 
kirjoittajaua,  sauomalelitimiehenii,  soittotaiteih- 
jana,  y.  m.  Hänen  romaaneistaan  on  tunnetuin 
..Der  Roman  meines  Lebens"  (1781-87,  4  nid.)  ja 
liänen  muista  teoksistaan  kirja  „t)ber  den  Um- 
saug  niit  den  Mensclien"  (1788).  [Goedeke,  „Adolf 
Freiherr   v.   Knigge"    (1844).]  J.    B-l. 

Xnight  [nait]  (engl.,  <  anglosaks.  kniht  = 
nuorukainen:  asemies;  vrt.  saks.  Knecht  ja  ruots. 
Icnekt).  ritari.  Sana  tavataan  jo  lOmneltä  vuosis. 
alkaen,  tarkoittaen  anglosaksien  aikaan  kuningas- 
teu  ja  ylimysten  seuramiehiä.  Läänitysl.iitoks.m 
aikana  k.  alkuaan  tarkoitti  sellaisen  läänin  omis- 
tajaa, josta  yhden  täysivaruksisen  miehen  sota- 
palvelus oli  suoritettava,  sittemmin  yleensä  rita- 
ria, ritarikunnan  jäsentä.  Ä.  banneret  oli  tais- 
telukentällä ritariksi  lyöty;  rauhan  aikana  ri- 
tariarvon  saanut  oli  k.  of  the  bath.  ■  -  Nyk.  k. 
käytetään  persoonalli.^eua  (ei  perinnöllisenä)  nrvo- 
nimenä  erityisten  (Sukkanauha-,  Thistle-,  St.  Pat- 
rick-) ritarikuntien  sekä  muutamieu  muidenkin 
ritaristojen  korkeampien  luokkien  jäseuistä;  se 
annetaan  kuitenkin  myös  itsenäisesti.  On  arvossa 
lähinnä  baronefia ;  k.-arvolla  varustetun  henki- 
lön ristimänimen  edessä  käytetään  arvonimeä  Sir. 

<}.  n. 

Knight  [nait],  Andrew  (17.58-1838),  engl. 
kasvifysiologi  ja  hedelmäpuiden  viljelijä.  Osoitti 
«usimäisenä  kasvien  juuren  ja  varren  kohtisuoran 
kasvun  painovoiman  aiheuttamiksi  käyttämällä 
kokeissaan  n.  s.  klinostaattia  (ks.  t.)  ;  tuli  myös 
kuuluisaksi  hedelmäpuiden  perinnöllisyys=;ahteita 
käsittelevistä  tutkimuksistaan  ja  arvokkaMen  he- 
delmäpuulaatujen   kehittäjänä.  J.   A.  W. 

Knight  [nait].  Charles  (1791-1873),  eugl. 
kirjailija  ja  kirjallisuuden  julkaisija,  toimi  te- 
hokkaasti kansansivistyksen  hyväksi  levittämällä 
huokenhintaisia  aikakautisia  julkaisuja.  Erään 
hyödyllisien  tietojen  levittämistä  varten  perus- 
tetun seuran  johtajana  hän  julkaisi  v:sta  1828 
..British  almanae"'  ja  v:sta  1829  „Library  of 
entertaining  knowledge".  Ensimäiset  laatuaan 
mallikelpoiset  julkaisut  olivat  K:n  , .Penny  maga- 
zine" (1832-45)  ja  „Penny  cyclopicdia"  (1833-44)  ; 
julkaisi  myöskin  sarjoja  „Weekly  volumes"  ja 
useita  kuvallisia  teoksia,  esim.  kuvallisen  raama- 
tun ja  Shakespearen;  kirjoitti  itsekin  useita 
teoksia,  m.  m.  oman  elämäkertansa  „Passages  of 
a  \vorking  life"  (1864-65);  muistopatsas  Windfo- 
rissa.   [A.  A.  Clowes,   „K".]  J.  F. 

Knights  of  labor  [naits  af  leiba],  työnritarit 
(ks.  t.). 

Knihti  ks.  Nihti. 

Knipperdolling,  Bernhard,  kastoonkertoja. 
Monsterissa  arvokkaasta  suvusta  syntyneenä  K. 
liittyi  aikaisin  evankeliseen  liikkeeseen,  sitten 
kasteenkertojiin.  V.  1534  kaupungin  pormestariksi 
valittuna  hän  auttoi  tehokkaasti  Juhana  Lei- 
deailäisen  (ks.  t.)  toimeenpanemaa  vallan- 
kumousta ja  seisoi  sittemmin  maaherrana  hänen 
rinnallaan.  Kaupungin  valloittamisen  jälkeen  K. 
mestattiin  julmalla  tavalla   23   p.  tammik.    1536. 

A    .1.  P-ä. 

Kniprode,  Winrich  von  (k.  1332).  Saksan 
ritsriston  suurmestari,  joksi  hänet  v.  1351  valit- 
tiin. Hänen  aikansa  oli  ritariston  loisi  oaika: 
elinkeinoja  ja  hallintoa  parannettiin;  liettualais- 
ten hyökkäys  torjuttiin  Radaun  voitolla  1370; 
Liivinmaalla  ritaristo  Danzigin  sopimtiksen  kautta 
3R.    r\'.    Painelin  "4 12. 


1366  vapautui  Riian  arkkipiispan  ylivallasta. 
K:n  aikana  oli  1379  myös  ky.symys  Ahvenan- 
maan panttauttamisesta  Saksan  ritaristolle, 
vaikkei   asiasta  totta   tullut.  A'.    O. 

Knjazj,  ven.  sana,  samaa  germaanil.  alkuperää 
kuin  suomen  kuniufjas,  merkitsee  ,,rulitinasta". 
Täten  nimitettiin  vain  hallitsevien  ruhtinaiden, 
etupäässä  Rurikin  ja  Gediminin  jälkeläisiä.  Vasta 
Pietari  Suuren  aikana  annettiin  ruhtinaan  arvo 
muutamille  henkilöille,  jotka  eivät  olleet  ruhti- 
naallista alkuperiiä.  Ensimäinen  niistä  oli  Men- 
sikov,  jolle  Pietari  Suuri  hankki  tämän  arvo- 
nimen  roomalaissaksalaiselta  keisarilta. 

J.  J.   il. 

Knjaznin,  Jakov  Borisovits  (1742-91), 
ven.  näytelmänkirjoittaja,  oli  syntyisin  aatolis- 
perhee.stä  ja  palveli  virkamiehenä  ulkoasiain  kol- 
legissa  ja  sittemmin  kouluasiain  järjestäjän 
Betskijn  apulaisena.  Jo  hänen  ensimäinen  näy- 
telmänsä „Dido"  (1769)  herätti  Katariina  II  :n 
huomiota.  Tämän  jälkeen  hän  kirjoitti  useam- 
pia näytelmiä,  jotka  saavuttivat  suuren  menes- 
tyksen näyttämöllä,  ja  keisarinna  oli  niihin  niin 
ihastunut,  että  antoi  painattaa  kokoelman  K:n 
näytelmiä  valtion  kustannuksella.  Hänen  paras 
teoksensa,  historiallinen  murhenäytelmä  „Vadim 
novgorodilainen"  ilmestyi  vasta  Katariinan  kuole- 
man jälkeen  1793,  mutta  kiellettiin  heti,  koska 
siinä  Venäjän  valtakunnan  perustaja  oli  käsitelty 
vallananastajana  ja  ylistetty  valtiollista  vapautta. 
K;lla  oli  aikalaistensa  keskuudessa  suuri  maine, 
häntä  sanottiin  »Venäjän  Racine"ksi.  Tutkimus 
on  osoittanut,  että  hänen  historialliset  näytel- 
mänsä, joista  paitsi  ,.Vadim"ia  mainittakoon 
..Rosslav"  sekä  „Jaropolk  ja  Vladimir  ovat  Ve- 
näjälle sijoitettuja  mukaelmia  Corneillen.  Raci- 
nen  ja  Voltairen  draamoista.  K :11a  on  kuitenkin 
huomattava  muodollinen  taituruus.  Likempänä 
venäläistä   elämää   ovat   hänen    huvinäytelmänsä. 

Knobelsdorff  [hnö-],  Georg  Wenze.slaus 
von  (1697-1753),  .saks.  arkkitehti,  Fre<lrik  Suu- 
ren rakennusten  ylitarkastaja.  K.,  joka  alkuaan 
oli  upseeri,  sai  rakennustaiteellisen  kasvatuksensa 
Italiassa  ja  Pariisissa  ja  noudatti  rokoko-tyylis- 
sään  klassillisuutta  ranskalaisten  esikuvien  iiiu- 
kaan.  Hänen  huomattavimpia  rakeunuksiaan  ovat 
Berliinin  ooppera  ja  erittäinkin  koristeellisessa 
suhteessa  hienoa  rokoko-aistia  osoittava  Sans- 
souci"n  linna  Potsdamissa.  E.  ll-r. 

Knoblauch,  Edward  (1820-95) ,  saks.  fyy- 
sikko, tuli  1852  vakinaiseksi  fysiikan  profes- 
soriksi Marburgiin  ja  1853  Kalleen.  V:sta  1878 
K.  oli  saksalaisten  luonnontutkijain  ,.Acaderaia 
LeopoldinoCarolina"  nimisen  laitoksen  presi- 
denttinä. Hänen  ja  Mellonin  tutkimukset  ovat 
osoittaneet,  että  lämpösäteet  ovat  samaa  luonnetta 
kuin  valosäteet.  V.  S:n. 

Knop  ks.   Solmuväli. 

Knop,  Wilhelm  (1817-91),  saks.  maanvil- 
jelyskemisti.  K.  tuli  1856  Möckernin  maanviljelys- 
koelaitoksen  johtajaksi  ja  1879  maanviljelys- 
kemian  professoriksi  Leipzigin  yliopistoon.  Jul- 
kaissut useita  teoksia  kemian  ja  maanviljelys- 
kemian  al.ilta,  m.  m.  ..Lehrbuch  der  Agricultur- 
chemie"  (1868)  ja  „Ackererde  und  Kulturpflan- 
zen"  (1883).  K.  oli  kauan  »Chemisches  Central- 
blatt"in  toimittajana.  Edv.  Hj. 

Enorr,  Julius  (1807-61),  saks.  pianopedagogi. 


1123 


Knorring — Knosos 


n  LM 


Schumaiinin  ystävä.    Julkaisi  useita  piiuioharjoi-    ten.     1867 
tusteoksia.    K.  oli  ensimäiuen,  joka  käytti  sormi-  :  liallituksen 
harjoituksia  oleellisena  piano-opetuksen  osana. 

/.   A'. 
Knorring,   von,   ruots.-suom.,  alkuaan  saksal. 
aatelissuku. 

1.  B  o  g  d  a  n  v.  K.  (1744-1825),  sotilas;  erästä 
Virossa  asuvaa  K. -suvun  haaraa,  v:stii  1786  ken- 
raalimajuri, .sai  joulukuussa  1808  Buxhoevdeniu 
erottua  ylipäällilckyyden  Suomen  sodassa,  josta 
toimesta  siviiliasiain  hoito  silloin  erotettiin ;  va- 
rusti ne  kolme  armeiaa,  jotka  keisarin  suunni- 
telman mukaan  tekivät  eri  teitä  hyökkäyksen 
Ruotsiin  talvella  1809.  Ahvenanmaalaisen  ar- 
meian  peräytyminen  ja  Ruotsin  kanssa  tehty 
aselepo  oli  aiheena  K:n  eroon  huhtikuussa 
1809.  Turussa  oleskellessaan  hän  otti  osaa  Suo- 
men hallinnon  suunnittelemiseen,  mutta  joutui 
yksityisestä  asiasta  riitaan  Sprengtportenin 
kanssa,  josta  johtui  jälkimäisenkin  ero  kenraali- 
kuvernöörin  virasta. 

2.  Frans  Peter  v.  K.  (1792-1875),  pappi  ja 
kirjailija,  tuli  1817  lehtoriksi  Haapaniemen  topo- 
grafiosastoon,  minkä  mukana  siirtyi  Haminaan; 
vihittiin  papiksi  1827  ja  tuli  sam.  v.  Haminan 
kadettikoulun  pastoriksi;  1833  Finströmin  pitä- 
jän kirkkoherraksi,  1857  teol.  tohtoriksi,  1863 
Ahvenanmaan  lääninrovastiksi.  Harrasti  suuresti 
kansansivistystä  ja  oppilaitosten  perustamista 
(esim.  Ahvenanmaan  merikoulun).  Esiintyi  kir- 
jailijana eri  aloilla;  hänen  teoksistaan  mainitta- 
koon: „Gamla  Finland  eller  det  fordna  Wiborgska 
gouvernementet  I"  (1833)  ;  ehdotus  opetusolojen 
järjestämiseksi,  jonka  mukaan  kansakoulu  oli 
pantava  kaikille  yhteiseksi  pohjakouluksi;  esi- 
tyksiä terveys-  ja  talousopista,  kielitieteestä  y.  m. 

3.  Eugen  Theodor  v.  K.  (1812-74),  edellisen 
veli;  senaattori,  prokuraattori.  Ylioppilas  1830; 
nimitettiin  lääninsihteeriksi- Vaasaan  1850,  ases- 
soriksi Turun  hovioikeu- 
teen 1853,  senaattoriksi 
oikeusosastoon  1862,  pro- 
kuraattoriksi 1863,  myö- 
tävaikutti tehokkaasti 
Suomen  oikeus-  ja  van- 
kilalaitoksen uudestaan 
järjestämisessä,  mikä  al- 
koi 1860-luvulla;  jul- 
kaisi kokemuksensa  tältä 
alalta  hallitukselle  anne- 
tuissa matkakertomuk- 
sissa. Pani  alkuun  Suo- 
men vankeinhoitoyhdis- 
tyksen  1869,  ollen  sen 
ensimäisenä  puheenjoh- 
tajana. Otti  osaa  usei- 
hin valtiopäiviin.  Suu- 
resti harrastaen  valtio- 
muotomme kehittämistä 
K.  määrättiin  1864  jäse- 
neksi komiteaan,  jonka 
tuli  valmistaa  elidotus 
parustuslakien  yhteen- 
vedoksi ja  täydentämi- 
seksi sekä  uudeksi  val- 
tiopäiväjärjestykseksi, 

ynnä  sam.  v.  toiseen- 
kin komiteaan  hallinto- 
virastojen uusimista  var- 


:n  valtiopäivillä  K.  äänesti  vastoin 
painovapauslaki-esitystä;  puolsi  se- 
naatissa lainalaista  painovapautta.  Muutettiin 
1867  prokuraattorinvirasta  oikeusosastoon;  mää- 
rättiin 1871  talousosaston  jäseneksi  valmistamaan 
vankeinhoitoa  koskevia  kysymyksiä.  Siviilitoi- 
mituskunnan  apulaispäällil<kö  1873.  —  Julkaisi 
ensimäisen   Suomen   aateli.skalenterin   1858. 

4.  Frans  Egenolph  Eugen  v.  K.  (1827- 
87),  edellisten  veljenpoika,  synt.  Ruotsissa,  muutti 
Suomeen  ja  otti  v:sta  1863  hoitaakseen  Kokemäen 
suurta  sukukartanoa;  oli  aikoinaan  Suomen 
tunnetuimpia  maanviljelijöitä.  Harrasti  1870- 
80-luvuilla  menestyksellä  meijerihoidon  kehittä- 
mistä, ehdotti  korkeamman  meijeriopiston  perus- 
tamista,  joka   syntyikin    Mustialaan    1881. 

G.   R. 

Knorring,  Sofia  Margareta  von  (1797- 
1848),  ruots.  kirjailijatar,  omaa  sukuaan  Z  e- 
1  o  w.  V.  1834  ilmestyi  hänen  ensimäinen  ro- 
maaninsa „Cousinerna".  Hänen  paras  teoksensa 
on  ,,Torparen  och  hans  omgifning"  (1843),  jonka 
kansankuvauksessa  on  huomattavissa  Almqvistiu 
vaikutusta,  joskin  se  on  suunnattu  tämän  „Det 
gär   an"  kirjaa   vastaan. 

Knosos  {k7i('iso'sJ  1.  K  n  o  s  s  o  s  (lat.  tav.  Gnö- 
siis),  muinainen  kaupunki  Kreetassa,  n.  5  km:n 
päässä  merenrannikolla  sijaitsevasta  nyk.  Kan- 
diasta.  K:een  kreikkalai-set  sijoittivat  Minosta. 
Minotaurosta,  Ariadnea  ja  labyrinttia  (ks.  n.) 
koskevat  tarinat.  V:sta  1900  alkaen  on  engl. 
tutkija  A.  Evans  muinai.sen  K:n  paikalla  pal- 
jastanut suurenmoiset  muinaisuuden  jätteet,  jotka 
yhdessä  varsinkin  italial.  tutkijain  saaren  etelä- 
osasta löytämien  jäännösten  kanssa  edustavat  en- 
nen tuntematonta  historiantakaista  n.  s.  kreetta- 
lai.sta  (kreettalais-aigaialaista)  kulttuurikautta 
(ks.  K  r  e  e  1 1  a  1  a  i  n  e  n  kulttuuri).  K  :ssa 
on  kaivettu  ilmoille  mahtavan  palatsin   rauniot: 


MItUhAava  & 


Knosoksen  pal.ilsin  pohjapiirros. 


1125 


Knovvnothings— Knudsen 


1126 


saleja,  kiiytiiviU.  asuin-  ja  varastohuoneita,  kcl- 
larcjn  j.  ii.  e.  Palatsin  eri  osut  olivat  järjeste- 
tyt suurten  nelikulmaisten  pihain  ympärille. 
Toisin  kuin  niyolicniniiissä  kreik.  rakonnustai- 
teessa  on  palatsissa  ollut  useat  kerrokset  kivi- 
portaincen.  Kapeilla  ilniakaivoilla  oli  hankittu 
tiheiiiin  liuonerylimiiu  valoa;  vesijohdoilla,  vie- 
milreillii  y.  m.  laitoksilla  oli  pidetty  huolta  puh- 
tauden ja  terveyden  vaatimuksista.  Ituoiieiden 
ja  kttytiivien  osaksi  alabasterilevyillil  osaksi  laas- 
tilla päiillystetyt  seinät  olivat  koristetut  korko- 
kuvilla ja  seinämaalauksilla,  joista  ihmisten  tyy- 
pit, niiden  omitui.set  puvut,  huvitukset  y.  m.  ta- 
vat ihmeen  elävästi  astuvat  näkyviin.  Useat  ku- 
vat ja  symbolit  (niink.  usein  esiintyvä  kaksi- 
terSinen  kirves,  1  a  b  r  y  s)  valaisevat  asukkaiden 
uskontoa.  Runsas-  ja  bienokoristeiset  savi-  ja 
pronssiastiat  y.  m.  esineet  valaisevat  omituisen, 
korkeasti  kehittyneen  kulttuurin  eri  asteita.  Or.]>a 
löydetty  joukko  savitauluja,  joissa,  samoinkuin 
sineteissä  y.  m.  esineissä  on  tähän  asti  vielä 
selittämättömillä  merkeillä  piirrettyjä  kirjoituk- 
sia. Palatsin  ulkopuolella  on  nelikulmainen,  kali-  , 
delta  kulmaan  yhtyvältä  sivulta  leveillä  por-  | 
tailla  reunustettu  piha,  nähtävästi  jonkunmoinen 
teatterintapainen.  Lähellä  suurta  palatsia  on  toi- 
nen, pienempi,  jossa  m.  m.  on  merkillinen  valla- 
istuinsali.  —  Palatsit  ovat  linnoittamattomat, 
osoittaen  siten  omistajillaan  olleen  niin  suuren 
ja  laajan  vallan,  ettei  hyökkäyk.siä  tarvittu  pe- 
IHtii  (vrt.  tarua  Minoksen  merivallasta).  —  Suu- 
ren palatsia  alta  on  löydetty  runsaita  kivikauden  [ 
jäännöksiä;  rakennukset  ovat  pronssikautisia. 
Alimmat  rakennusten  jätteet  ovat  jo  u.  s.  var- 
haisminolaiselta  aikakaudelta  peräisin  (luult. 
n.  3:nnelta  vuosituhannelta  e.  Kr.);  itse  palatsin 
vanhimmat  kerrokset  edustavat  2  keskirainolaista 
aikakautta  (n.  2:sen  vuosituhannen  alkupuoUa) ; 
sen  nuorimmat  osat  ovat  samanaikuisia  myke- 
neläiskulttuurin  kanssa;  sen  hävitys  näkyy  ta- 
pahtuneen 15:nnellä  vuosis.  e.  Kr.  —  llistorial- 
lisena  aikana  K.  oli  doorilainen  kaupunki,  Kree- 
tan  tärkeimpiä.  O.   E.  T. 

Enownothings  [nounaPiTjz],  oik.  ne,  jotka 
eivät  tiedä  mitään  (engl.  fcnoic  =  tietää,  ja  no- 
ihing  =  ei  mitään),  nimitys,  jota  käytettiin  erää.stä 
v:n  lS.i2  vaiheilla  syntyneestä  ameriikkalaisesta 
puolueesta.  Puolueen  virallinen  nimi  oli  ame- 
rican  party  (ameriikkalainen  puolue).  Sen  ohjel- 
mana oli:  ameriikkalaisten  tulee  hallita  Ame- 
riikkaa.  Sen  päätarkoituksena  oli  estää  äsket- 
täin maahan  muuttaneita,  varsinkin  katolin- 
uskoisia.  saavuttamasta  minkäänlaista  vaikutus- 
valtaa yleisissä  asioissa,  minkä  vuoksi  se  vaati, 
että  maahan  muuttaneille  oli  annettava  kansa- 
laisoikeus vasta  15-21  vuoden  maassa  oleskelun 
jälkeen.  Knownothing-puolue  oli  alussa  salainen 
järjestö,  ja  jos  joku  siihen  kuulumaton  tieiiusteli  j 
sen  jäseniltä  puolueen  tarkoitusperiä  ja  periaat- 
teita, niin  heidän  tuli  vastata:  /  know  vothing 
(en  tiedä  mitään);  siitä  puolueen  tavallinen  nimi- i 
tys.  Puolueella  oli  alussa  jonkinverran  merki- 
tystä, mutta  1855  se  hajosi  kahtia  orjakysymyk- 
sen  johdosta  ja  hävisi  kokonaan  sisällisen  sodan  ' 
aikana  (1861-65).  [Desmond,  „The  kuownothing' 
party".]  J.   F.      ' 

Siioz  [noksj,  John  (1505-72),  Skotlannin 
uskonpuhdistaja.  Gifford  Gatessa  Haddingtonin 
luona  syntyneenä  K.  opiskeli  Glasgow'ssa  ja  toimi  , 


Jutin  Kdox. 


sittemmin  jonkun  aikaa  teologian  ja  filosofian 
opettajana  St.  Andre\vsin  yliopistossa.  Liityttyään 
v:n  1543  tienoilla  protes- 
tantteihin  K.  oli  saar- 
naaja Yrjö  Wisliartin 
marttyyrikuoleman  jäl- 
keen (I74C)  heiiUln  hen- 
kinen johtajansa,  mutta 
joutui  St.  Andrewsin  val- 
loituksessa ransk:ilaisteii 
vangiksi  ja  vietiin  kaleeri- 
orjuuteen  Kouen'iin,  jossa 
hän  sai  virua  lähes  kaksi 
vuotta.  Vapaaksi  pääs- 
tyään 1549  hän  tuli  Eng- 
lantiin, jossa  Cranmer 
(ks.  t.)  paraikaa  työsken- 
teli kirkon  puhdistami- 
seksi, ja  toimi  siellä  eri 
paikoissa  saarnaajana, 
kunnes  hänen  1554,  Maria  Tudorin  valtaistui- 
melle noustua,  täytyi  paeta  mannermaalle.  Skot- 
lannissa viettämäänsä  talvea  1555-56  lukuun- 
ottamatta K.  tämän  jälkeen  oleskeli  useita  vuo- 
sia Saksassa  ja  Genövessä.  Viimemainitussa 
kaupungissa  hän  tutustui  Galviniin  ja  omak- 
sui hänen  uskonnollisen  kantansa  täydellä  va- 
kaumuksella. Tähän  aikaan  hän  toimitti  yhdessä 
eräiden  ystäväiusä  kanssa  ..Genöven  raama- 
tuksi" nimitetyn  raamatunkäännöksen  englannin 
kielellä  sekä  julkaisi  Skotlannin  ja  Englannin 
kirkollisia  ja  valtiollisia  oloja  käsittele''iri,  voi- 
makkaita lentokirjasia.  Kun  kansalaissota  alkoi 
käydä  Skotlannissa  välttämättömäksi,  palasi  K. 
1559  kotimaahan  ja  saarnasi  siellä,  valtionkirouk- 
se.sta  huolimatta,  niin  voimakkaasti,  «>ttä  kansa 
liittyi  häneen  joukoittain,  hävitti  alttareita  ja 
kuvia  kirkoista,  pari  sataa  luostaria  ja  kaikkea, 
mikä  muistutti  vanhaa  paavillista  jumalanpal- 
velusmenoa. Kun  holhoojahallitsija,  Ilaria  Stuar- 
tin äiti  Maria  Guise  vielä  seuraavana  vuonna 
kuoli,  niin  parlamentti  poisti  katolisen  jumalan- 
palveluksen ja  hyväksyi  K:n  kirjoittaman  us- 
kontunnustuksen (confessio  scotica).  V.  1561 
Maria  Stuart  pani  jälleen  hovissa  voimaan  kato- 
lisen jiimahmpalveluksen,  mutta  K.,  Joka  tähän 
aikaan  toimi  saarnaajana  Edinburghissa,  esiintyi 
ankarasti  häntä  va.staan  ja  kuningattaren  val- 
lasta syöksemisessä  1567  hänellä  oli  osansa.  Vielä 
1571  kuningattaren  puoluelaiset  pakottivat  K:n 
jättiimiiän  virkan.s.a,  mutta  hän  palasi  pian  ta- 
kaisin ja  kuoli  24  p.  marrask.  1572.  [Lorimer, 
..John  Knox  and  the  church  of  England"  (1S75). 
P.  H.  Brovvn.  ..John  Knox"  (1895),  A.  Lang, , .John 
K.  and  the  reformation"  (1905).]         A.  J.  P-ä. 

Knoxville  [nol-svil],  kaupunki  Tenesseen  val- 
tiossa Yhdysvalloissa,  rautateiden  yhtymäpai- 
kassa  ja  purjehduskelpoisen  Tenessee-joen  var- 
rella, 36.015  as.  (1906).  Y'Iiopisto  ja  maanvil- 
jelysopisto.  Suuri  teollisuus  (myllyjä,  koneteh- 
taita y.  m.),  vilkas  kauppa.  E.   T. 

Knudsen,  A  anon  Gunnar  (s.  1848), 
norj.  teoUisuudenharjoittaja  ja  politikko.  Laa- 
jojen liiketointensa  ohessa  K.  on  ottanut  in- 
nokkaasti osaa  valtiolliseen  elämään:  ollut  suur- 
käräjäin  jäsenenä  1891-97,  1900-02  ja  v:sta  1906 
eteenpäin ;  liittyi  eduskunnassa  vasemmiston  ra- 
dikaaliseen siipeen;  tullipolitiikassa  suojeluksen 
kannattaja;    oli    1901-02   jäsenenä   Blehrin   ininis- 


11: 


Knudsen — Knuut 


1128 


teristössä,  1905  ralia-asiain  ministerinä,  mutta 
luopui  snm.  v.,  koska  tasavaltalaisena  ei  tahto- 
nut ottaa  osaa  kuninkaanvaalin  valmistustoimiin  ; 
V.  1906  suurkäriijäin  presideuttikollegin  jäse- 
neksi ;  oli  ,,konsolideeratun  vasemmiston"  johta- 
jia; 1908-10  pääministerinä  ja  raha-asiain  minis- 
terinä. J .  F. 

Knudsen,  Jakob  Kristian  Lindberg 
(S.  ISöS).  tansk.  kirjailija,  syctyi  Roddingissä 
Slesvigissä,  jossa  isä  oli  kansanopistoujohta- 
jana.  K.  sai  grundtvigilaisen  kasvatuksen,  tuli 
teologian  kandidaatiksi,  toimi  useita  vuosia  As- 
kovin  kansanopistossa  opettajana  ja  sittem- 
min vaaliseurakuunan  pappina  Mellerupissa,  lä- 
hellä Randersin  kaupunkia.  Aloitti  kirjailija- 
toimensa  pappina  ollessaan  julkaisemalla  kauno- 
kirjallisia teoksia  sekä  grundtvigilaisia  esitelmiä. 
Luovuttuaan  pappisvirastaan  antautui  kokonaan 
kaunokirjalliseen  työhön.  ,,Den  gamle  pra3st" 
(1S99)  kuvaa  uskonnollisia  taisteluja;  kaksiosai- 
nen romaani  „GJ!cring"  (1901)  ja  „Afklaring" 
(1902)  arvostelee  ankarasti  uudenaikaista  kansan- 
opistoa ja  uudenajan  yhteiskunnallisia  oloja; 
..Sind"  (1903)  kuvaa  kansanelämää  Juutinmaalla 
ja  käsittelee  omaperäisellä  ja  suuripiirteisellä  ta- 
valla rikoksen  psykologiaa.  Muista  teoksista 
mainittakoon:  uskonnollinen  eepos  „Jomfru  Ma- 
ria" (1904),  sekä  suorasanaiset  romaanit  ,,ror 
livets  skyld"  (1905),  „Inger"  (1906),  „Frem- 
skridt"  (1907),  „Livsfilosofi"  (sam.  v.)  ja  „La!rer 
Urup"  (1909).  K.  on  kirjailijana  itsenäinen  ja 
vakava  moralisti,  joka  kriitillisesti  arvo.^telee 
kaikkia  uudenaikaisia  mielipiteitä  ja  näkökan- 
toja. Juutinmaan  talonpoikaiselämän  kuvaajana 
hän  on  Tanskan  kaikkein  etevimpiä,  vaikka  hän 
joskus  hairahtuu   liiallisuuksiin.  //.   S. 

Knudsen,  Knud  (1812-95),  norj.  kielimies, 
oli  v:een  1880  koulunopettaja  ja  työskenteli 
innokkaasti  Norjan  tanskan  kieleen  perustuvan 
kirjakielen  norjalaistuttamiseksi.  Hän  ei  tosin, 
kuten  Ivar  Aasen,  tahtonut  luoda  uutta  norja- 
laisiin kansanmurteihin  perustuvaa  kansallis- 
kieltä, vaan  tahtoi  ainoastaan  saattaa  kirjoitus- 
tavan yhdenmukaiseksi  norjalaisen  sivistyneen 
ääntämisen  kanssa  ja  norjalaistuttaa  jossakin 
määrin  sanavarastoa.  Hänen  teoksistaan  mainit- 
takoon: ,,Haandbog  i  dansk-norsk  sprogliEre" 
(1856),  „Unorsk  og  norsk"  (1879-81),  „Den  lauds- 
gyldige  norske  uttale"  (1876).  Omaisuutensa  hän 
lahjoitti  yllämainitun  kieliharrastuksensa,  n.  s. 
„maalstraevin"  edistämiseksi.  J.  J.  M. 

Knuf  is  ks.  K  h  n  u  m. 

Knut    ks.    Knuut. 

Knutson  /-«-/,  Johan  (1816-99),  suom.  taide- 
maalari, .synt.  Arlerumin  pitäjässä  Skiluessa. 
K.  aloitti  taideopintonsa  kivipiirtäjän  ja  eläin- 
piirustajan  M.  Körnerin  johdolla  Lundissa  ja 
jatkoi  niitä  1838  Kööpenhaminan  ja  1839  Tuk- 
holman taideakatemioissa.  V.  1840  K.  muutti 
Suomeen,  jossa  hän  ensin  pääasiallisesti  työ.sken- 
teli  muotokuvaajana  ja  piirustajana,  tehden  m.  m. 
J.  L.  Runebergin  muotokuvan  kivipainosta  var- 
ten sekä  ottaen  erittäin  ahkerasti  osaa  laajan 
kuvateoksen  „Finland  framstäldt  i  teckniiigar" 
(1845-52)  kivipainoskuvicn  piirustamiseen.  Myö- 
hemmin K.  oli  tuottelias  maisemien  maalaaja, 
samalla  kuin  hän  1844-90  toimi  Porvoon  lukion 
piirustuksenopettajana.  [Biografinen  nimikirja; 
Finsk  biografisk  handbok.]  E.  l!-r. 


Knuu  l<s.  Gnu. 

Knuut  1.  Knut  (isl.  KniUr,  tansk.  Knud, 
ruots.  Knut,  lat.  Canutus  1.  Kaiiutiis),  mskand. 
mieheuuimi,  joka  kuitenkin  tuli  tavalliseksi  vasta 
oltuaan  useiden  tansk.  kuningasten  nimenä. 

Knuut,  Englannin  kuningas,  ks.  K. 
Suuri.    Tanskan    kuningas. 

Knuut,   Ruotsin   kuninkaita. 

1.  K.  Eerikinpoika,  hali.  vv.  1167-95, 
Eerik  IX  :n  Pyhän  poika,  pakeni  isänsä  kuoleman 
jälkeen  Norjaan,  josta  1167  palasi  ja  surmautti 
Kaarle  Sverkerinpojan.  K:n  hallitusaika  oli 
levoton :  omassa  maassa  hän  sai  taistella  Sver- 
kerin  hallitsijasuvun  kannattajia  vastaan,  ja  „itU- 
maalaisten",  s.  o.  virolaisten  ja  karjalaisten  meri- 
rosvolaivastot  hävittivät  rannikoita.  Suomessa 
näyttää  lähetystyötä  kumminkin  jossain  määrin 
jatkuneen,  päättäen  paavi  Aleksanteri  III:n  bul- 
lasta v:lta  1171.  Kuningas  K.  alkoi  jälleen  lyöt- 
tiiä  rahoja  Ruotsissa  ja  teki  kauppasopimuksen 
saks.  herttuan  Henrik  Leijonan  kanssa.  —  2.  K. 
Pitkä,  kuninkaana  1229-34,  edellisen  veljen 
pojanpoika,  karkoitti  Olustran  voitolla  Eerik 
XI:n  Eerikinpojan  Tanskaan  ja  hallitsi  sitten 
kuolemaansa  asti.  K.  O. 

Knuut,  Tanskan  kuninkaita. 

1.  K.  Suuri  (995-1035),  Sven  Pörhöparran 
nuorempi  poika,  oli  isänsä  kuollessa  1014  Englan- 
nissa ja  valittiin  siellä  kuninkaaksi,  mutta  sai 
kokea  kovaa  taistelua  Etelred  Neuvottoman  poi- 
kaa Edmund  Rautakylkeä  vastaan.  V.  1017  teh- 
tiin sopimus,  jossa  Englanti  jaettiin  Edmundin 
ja  K:n  välillä,  mutta  vähän  aikaa  sen  jälkeen 
Edmund  murhattiin.  Seur.  v.  kuoli  Tanskassa 
K:n  veli  Harald  ja  hän  tuli  sielläkin  hallitsi- 
jaksi. K.  hallitsi  niin  Englannissa  kuin  Tans- 
kassa voimalla  ja  viisaudella.  Enimmin  hän  oles- 
keli Englannissa  ja  piti  asukkaiden  entisiä  ta- 
poja ja  oikeuksia  arvossa,  joten  hän,  muukalai- 
nen ruhtinas,  sielläkin  oli  kunnioitettu  ja  rakas- 
tettu. Valtansa  tueksi  hän  järjesti  pysyvän  sotajou- 
kon, n.  s.  Thingmannalidin,  valikoiduista 
mieliistä  ja  julkaisi  sille  erityisen  järjestyslain. 
Kristinuskoa  ja  kirkkoa  hän  suosi,  ja  Tanskalle 
merkitsi  K:n  hallitus  kristinuskon  lopullista  voi- 
tolle pääsöä.  Myöskin  muuten  yhteys  Englannin 
kanssa  monessa  suhteessa  edisti  sivistyksen  kehi- 
ty.stä  Tanskassa.  Henkilöitä,  joista  hän  pelkäsi 
vaaraa  itselleen  tai  aikeilleen,  hän  ei  epäillyt 
poistaa  tieltänsä;  niin  hän  m.  m.  Roskildessa 
murhautti  lankonsa,  urhean  Ulf  jaarlin.  K:n 
ollessa  1026  toivioretkellä  Roomaan,  liittyivät 
Norjan  Olavi  Pyhä  ja  Ruotsin  Anund  Jakob 
häntä  vastaan,  mutta  hän  voitti  heidät  seur.  v. 
Helgeän  ankarassa  taistelussa  Skänessa.  Sen  jäl- 
keen hän  meni  Norjaan  1028  ja  karkoitti  sieltä 
Olavin,  asettaen  sinne  ensin  Haakonin,  Eerik 
jaarlin  pojan,  ja  sitten  oman  poikansa  Svenin 
hallitsijaksi  Tanskan  läänitysmiehenä.  Näin  oli 
K.  yhdistänyt  valtaansa  laajemman  valta- 
kunnan kuin  Kaarle  Suuren  ajoista  asti  Euroo- 
passa oli  ollut,  mutta  jo  1035  kuolema  tempasi 
hänet  pois  vielä  miehuuden  parhaimmassa  iässä, 
ja  hiinen  valtakuntansa  meni  hajalle.  Naimisissa 
hän  oli  Etelredin  lesken  Emman  kanssa. 

2.  K.  Pyhä,  kuninkaana  1080-86,  Sven  Estri- 
dinpojan  poika,  tuli  veljensä  Harald  Heinin  jäl- 
keen hallitsijaksi.  Hän  oli  voimakas  ja  ankara 
hallitsija,   kirkon    ja   hengellisen   säädyn   ystävä. 


1129 


Knuut— Knös 


1130 


Merirosvoutta  ja  orjuutta  hiin  ehkiiisi.  Kunin- 
kaan ankaruus  tuomittujen  sakkojen  vaatimi- 
sessa synnytti  lopulta  Juutinmaalla  kapinan,  jol- 
loin kapinoitsijat  ajoivat  pakenevaa  kuningasta 
takaa  ja  tappoivat  hänet  Fyenissii  Odensen  kir- 
kossa, josta  oli  etsinyt  turvaa,  10  p.  heinSk.  1086. 
K.  julistettiin  pyhiiksi  1101  ja  tuli  kesklajiUa 
Tanskan  kansallispyhUksi,  jonka  kunniaksi  m.  m. 
perustettiin  suuri  joukko  n.  s.  K  n  u  u  t  i  n-k  i  1- 
t  o  j  a  eli  veljeyksiä.  —  3.  K.  M  a  u  n  u  n  p  o  i  k  a 
(k.  1157)  valittiin  1147  kuninkaaksi  Juutin- 
maalla,  mutta  joutui  tapjiioUe  taistelussa  suk\i- 
laistansa  ja  kilpailijaansa  Sven  Gratea  vastaan 
ja  pakeni  lopulta  keisari  Fredrik  Barbarossan 
luo.  Tämän  avulla  K.  sai  tehdyssä  sopimuksessa 
takaisin  osan  valtakuntaa,  mutta  kun  iiäu  pa- 
lasi, houkutteli  Sven  hänet  ynnä  kolmannen 
kruununtavoittajan  Valdemarin  (ks.  Valde- 
mar I  Suuri)  pitoihin  Roskildeen,  jossa  K. 
surmattiin.  —  4.  K.  VI,  kuninkaana  llS'2-1202, 
Valdemar  I:n  poika,  nousi  isänsä  kuoltua  valta- 
istuimelle ja  jatkoi  arkkipiispa  Absalonin  tuke- 
mana hänen  pyrkimj-ksiään  Tanskan  vallan  laa- 
jentamiseksi. V.  11S4  hän  voitti  slaavilaiset  ven- 
dit ja  liitti  sen  jälkeen  valtakuntaansa  Pomme- 
rin  ja  Mecklenburgin  sekä  otti  „slaavilaisten  ku- 
ninkaan" nimen.  Vielä  kauemmas,  Preussiin  ja 
Viroon  asti,  K.  ulotti  sotaretkiänsä  kristinuskon 
levittämiseksi,  kertovatpa  tansk.  kronikat  1191 
tehdyn  ristiretken  Suomeenkin.  Kun  useat  Poh- 
jois-Saksan  ruhtinaat  tekivät  Tanskaa  vastaan 
tähdätyn  liiton,  taisteli  kuninkaan  veli  Valdemar 
menestyksellä  heitä   vastaan.  K.   G. 

Knuut  Dana-ast  (s.  o.  tanskalaisten  lempi), 
tansk.  prinssi,  Gorm  Vanhan  vanhempi  poika, 
oleskeli  paljon  viikinkiretkillä  Länsimerellä  ja 
sai  siellä  myöskin  surmansa.  Kerrotaan  ettei  ku- 
kaan uskaltanut  kuninkaalle  siitä  kertoa,  i?iutta 
kuningatar  Tyrän  neuvosta  pukeutuivat  kailcki 
karkeihin  vaatteihin  ja  osoittiv.at  muutenkin  sy- 
vää surua,  jolloin  Gorm  aavisti,  mitä  oli  tapali- 
tunut,  ja  tämä  koski  häneen  niin  syvästi,  että 
kaatui   kuolleena   maahan.  K.    G. 

Knuut  L  a  V  a  r  t  (s.  o.  Herra)  (k.  1131),  tansk. 
prinssi,  Eerik  Eiegodin  poika,  Etelä-.lyllanuin 
herttua,  oli  lahjakas  ja  jalo  ruhtinas,  joka  niissä 
sisällisissä  sodissa,  jotka  siihen  aikaan  vnlta- 
kuntaa  järkyttivät,  koetti  turvata  rauhaa,  kun- 
nes hänet  orpanansa  Maunu  Niilonpojan  toimesta 
murhattiin  1131.  Keisari  Lothar  oli  antanut  hä- 
nelle obotriittien  kuninkaan  arvon.  Hänet  julis- 
tettiin sittemmin  pyhäksi  ja  hänen  päivänsä  oli 
tiunmikuun  7  (myöhemmin  13)  päivä.  HSnen 
poikansa   oli   Valdemar   I    Suuri.  K.    G. 

Knuut  Bonpoika  ks.  G  r  i  p. 

Knuut    Eerikinpoika   ks.    Kurki. 

Knuutinen,    Lassi,  ks.   Nuutinen. 

Knuutinkillat  ks.  Knuut  Pyhä,  T  a  n  s- 
k  a  n   kuningas. 

Knuutti,  ks.  Knuut. 

Kniipf er,  Arnold  Friedrich  Johann 
(1777-1843),  vir.  kansanrunouden  keräilijä  ja 
kielentutkija,  opiskeli  jumaluustiedettä  Jenassa 
1794-37,  tuli  1800  Kadrinan  seurakunnan  kirkko- 
herraksi, jossa  toimessa  pysyi  kuolemaansa 
saakka:  1833  hänelle  tarjottiin  Vi ronmaan  super- 
intendentin  virka,  jota  hän  kuitenk.aan  ei  ot- 
tanut vastaan.  Osan  laajoistii  kansanrunous- 
kokoelmistaan    K.   julkaisi    Rosenplänterin    „6ei- 


trUge"isstt  (XI  ja  XVIII,  m.  m.  „Salme"  ja 
Tammelani");  suuri  osa  Neusin  julkaisemista 
virol.  kansanlauluista  on  K:n  keräämiä.  K:ii 
kielitieteellisistä  julkaisuista  ovat  mainittavat 
arvokas  „t'ber  die  Bildung  und  Ableituns  der 
Wörter  in  der  Ehstnischen  Sprache"  (yllämain. 
,.Beitrii{;e"  III  ja  VIII)  sekä  „Bemerkuni;en  fiber 
die  Declinations-  und  Casusformen  der  Ehstni- 
schen  Sprache"   (1817).  V.    IV. 

Knyphausen  [-zcn],  Dodo  von   (1583-1636). 
valtavapaaherra,   saks.   sotilas;   meni    1608   evan- 
kelisen unionin  palvelukseen,  oli  sittemmin  Tans- 
kan, Englannin  ja  v:sta   1629  Ruotsin   palveluk- 
sessa  ottaen    osaa    Kustaa    Aadolfin    sotaretkeen 
ja    kohoten     sotamarsalkaksi;     johti     Lut/.eni.ssii 
ruotsalaisten    toista    linjaa    ja    vaikutti    kunin- 
kaan   kaaduttua    ratkaisevasti    tappelun    onnelli- 
seen päätökseen;   kaatui  Haselilnnen  luona   IHfiÖ. 
[Sattler,  ,,Reichsf  reiherr  D.  zu  Innhausen  und  K."] 
Knytlinga-tarina,  s.  o.  tarina  Knuutin  jälke- 
I  Iäisistä,    norröna-kirjallisuuteen    kuuluva    tansk. 
i  kuningastarina    Harald    Gorminpojasta    i940-986 
i  t.    987)    n.    v:een    1190.     Tarina    lienee    sepitettv 
|n.    1270. 

Knäred  [ire-],  pitäjä  Ruotsissa  Hallandin  lää- 
nissä.   .Siellä   tehtiin   20   p.   tammik.    1613    Ruot- 
sin  ja  Tanskan   välillä  K:n   rauha.    Sen   ehdoista 
mainittakoon    seuraavat:    molemmin    puolin    luo- 
vuttiin    sodan    aikana    tehdyistä    valloituksista. 
Ruotsi  suostui  maksamaan  sotakorvausta  kuuden 
vuoden   kuluessa   miljoonan   talaria.   minkä   sum- 
man panttina  Tanska  sai  pitää  Elfsborgin  y.  m., 
ja  luovutti  Kristian  kuninkaalle  ja  Norjan  kruu- 
nulle kaikki  oikeutensa  Titis-  ja  Varankivuonon 
välillä  asuviin  merilappalaisiin;   Juutinraumassa 
ei  saanut  kantaa  tullia  ruotsalaisilta.         J.  F. 
1      Knäsee    1.    Knäsoi     (ven.    Knjazaja    guia), 
i  kylä  pohjoisimmassa  Vienan-Karjalassa,  Kannan- 
!  lahden    lounaisrannalla,    Kannanlahden    kunnan 
i  alueella,   40   km    etelään    Kannanlahden   kauppa- 
I  lasta.   Hyvä  satamapaikka  ja  kalastusasem.i.   Tär- 
keä   liikekeskus,    josta    esim.    Suomen    puoleisiin 
rajaseutuihin    tuodaan    melkoiset    määrät     ruis- 
jauhoja. L.   U-ven. 

Knös   1-5],   Anders    Olofsson    (1721-99). 
ruots.    jumaluusoppinut    ja    koulumies.     Aikaisin 
kehittyneenä  K.  saavutti  jo  opintoaikanaan   Up- 
salassa   itselleen    nimen    Wolffin   filosofian  kan- 
nattajana.   Maisterinarvoa  varten  v.  1742  julkai- 
semansa väitöskirja  „De  principiis  et  nexu  reli- 
gionis   revelata:  et   naturalis"   herätti   häntä   vas- 
taan  teologisen   tiedekunnan   oikeaoppisuusinnon. 
V.   1743   maisteriksi  vihittynä  K.  jatkoi   filosofi- 
sia opintojaan,  mutta  kun  hänen  pyrkimyksensä 
päästä  yliopiston  opettajaksi  ei  onnistunut  ja  hä- 
nen    elämänkatsomuksessaan      tapahtui      käänne 
käytännöllis-kristilliseen  suuntaan,  myi  hän  run- 
saan   filosofisen    kirjastonsa    ja    vihitytti    itsensä 
papiksi    Skarassa    1747.     Toimittuaan    erinäisissä 
pappis-  ja  kouluviroissa  K.  tuli    1756   filosofian. 
1757   teologian   lehtoriksi,    1771    tuomiorovastiksi 
Skaraan.    Teologian  tohtorin  arvon  hän  sai  1768. 
Pyrittyään    kolme    eri    kertaa    turhaan    Upsalan 
'  yliopiston     opettajaksi     K.     pysyi    Skarassa    elä- 
i  mänsä   loppuun    asti   harjoittaen    käytännöllisten 
'  virkatointen    ohella    huomattavaa    tieteellistä    ja 
kirjallista     toimintaa.      Teoksista     mainittakoon: 
I  „Institutiones    theologise    practicse"    (1768),    „0b- 
I  servationes    apologeticae    ad    illustrationem    argu- 


1I,U 


Koaanit—  Koberstein 


1132 


menti  de  synergismo  recentiori"  (1769),  „An- 
niärkningar  öfver  Psalniboken  och  dess  förbätt- 
ring  i  anledning  af  Prof-psalmboken"  (1769), 
..Compendium  tlieologije  practiesB"  (1773),  „An- 
märkniugar  öfver  Pauli  epistel  tili  the  roniare 
under  jemförelse  at  Nya  proföfversättningen 
med  gruudtexten"  (1776),  „Catechetiska  föreläs- 
ningar"  (2  osaa  1779-80).  Eläviihenkisen  kiiy- 
tiinnöllisen  kristillisyyden  miehenä  K.  suosi  en- 
sin herrnbutilaisuutta,  sitten  svedenborgilaisuutta 
ja  edusti  tuomiokapitulissa  monen  vuosikymme- 
nen kuluessa  suuntaa,  joka  tahtomatta  ahdistaa 
kristillisyyttä  oikeaoppisuuden  kankeisiin  kaavoi- 
hin pyrki  ymmärtämään  uusiakin  uskonnollisen 
elämän  ilmiöitä.  A.  J.  P-ä. 

Koaanit  (choancB  narium),  takaiset  nenä- 
aukeamat,  s.  o.  sieramien  ja  kidan  väliset  osat 
yhteistä    onteloa. 

Koadaptatsioni  =  korrelatsioni    (ks.   t.). 

Koadjutori  (lat.  coadju'tor  =  auttaja) ,  rooma- 
lais-katolisen  piispan  rinnalle  erityisiä  toimia 
varteu  määrätty  prelaatti,  joka  piispan  vanhuu- 
den, sairauden  y.  m.  virantoimitusesteen  sattuessa 
voi  hoitaa  kaikkia  hänen  tehtäviään  ja  taval- 
lisesti saa  nimityksen  avoimeksi  joutuneelle  piis- 
panistuimelle. Nimitystä  käytetään  myöskin  ka- 
tolisten pappien  väliaikaisista  apulaisista,  vrt. 
Jesuiitat.  A.  J.  P-'i. 

Koafeerata  (ransk.  coiffer,  <  cot//e  =  päähine), 
järjestää  hiuk.set  tukkalaitteeksi  kampauinaila, 
kähertämällä,  kukittamalla  j.  n.  e.,  kammata.  — 
Koafyyri  (ransk.  coiffure),  tukkalaite,  kam- 
paus. —  Koafööri  (ransk.  coiffeur),  (feminii- 
ninen:) koaföösi  (ransk.  coiffeuse),  henkilö, 
jolla  on  ammattinaan  kampaaminen,  tukkalaittei- 
den  tekeminen. 

Eoagulatsioni.  1.  Liukenevan  kolloidin  (ks. 
Kolloidiaineet),  esim.  munanvalkuaisen 
..jähmettyminen",  s.  o.  muuttuminen  puolijäh- 
meäksi  hyytelöksi.  K.  voidaan  toimittaa  eri  ta- 
voilla: kuumentamalla  (esim.  munanvalkuainen), 
jähdyttämällä  (esim.  liima)  tai  lisäämällä  alko- 
holia, suoloja  tai  happoja.  K:ia  ei  voida  tarkasti 
määritellä,  koska  tuota  puolijähmeää  tilaa  ei  , 
ole  voitu  fysikaalis-kemiallisesti  tyydyttävästi  se- 
littää. —  2.  Veren  hyytyminen  1.  maksoittumi- 
nen,  ks.   Veri. 

Koagulatsioni-nekroosi  (ks.  K  o  a  g  u  1  e  e- 
rata  ja  Nekroosi),  hyytymiskuolio,  kudos- 
häviö,  mikä  tapahtuu  siten  että  hyytymiskykyistä 
nestettä  kätkevien  solujen  sisältö  hyytyy,  jolloin 
solujen  tuma  häviää  ja  solu  kuoleutuu."  Tällaista 
alkuperää  ovat  esim.  kuristustaudissa  (c  r  o  u  p) 
ja  kurkkumädässä  (difteria)  syntyvät  kalvon- 
tapaiset  muodostumat  tartunnan  rasittamassa 
limakalvon  pinnassa  sekä  myöskin  joskus  kuppa- 
taudin aikaansaamat  kudoksen  kuoleutumat  iho.^isa 
ja   limakalvossa.  il.    0-B.      1 

Koaguleerata  (lat.  coagulä're),  siirtää  juok-  ! 
seva  kolloidi  puolijähmeään  muotoon,  hyytyä. 

Koaita    ks.    H  ä  m  ä  h  ä  k  k  i  a  p  i  n  a. 

Koalitsioni  (ransk.  coalition,  <  lat.  coalefscere  = 
kasvaa  yhteen),  yhteenliittyminen,  liittoutuminen, 
liitto.  —  1.  Valtio-oikeudellisessa  merkityksessä  k. 
on  kahden  tai  useamman  valtion  liittoutuminen 
jonkun  määrätyn  tarkoituksen  saavuttamiseksi ; 
k.-sanaa  käj-tetään  valtioiden  välisestä  liitosta 
varsinkin  silloin,  kun  sen  tarkoituksena  on  yhtei- 
nen sodankäynti  jotakin  yksityistä  valtiota  vas- 


taan (vrt.  Allianssi).  Tämän  mukaisesti  ni- 
mityksellä koalitsionisodat  tarkoitetaan 
erityisesti  niitä  sotia,  joita  Euroopan  vallat  kä- 
vivät Ranskaa  vastaan  suuren  vallankumouksen 
ja  Napoleonin  aikana,  usein  myöskin  Ludvik 
XIV:ttä  vastaan  käytyjä  sotia  (ks.  Liitto- 
kuntain sodat).  —  Valtiollisten  puolueiden 
satunnaisia  tai  pysyväisiä  liittoutumisia  sano- 
taan myöskin  k  :ksi.  Koalitsioni  mini  s- 
t  e  r  i  s  t  ö  on  eri  puolueiden  jäsenistä  muodos- 
tettu hallitus  (sekaministeristö,  kokoo- 
mushallitus). —  2.  Työntekijäin  ja  n.yös- 
kin  työnantajain  keskinäinen  liittoutuminen  edul- 
lisempien työehtojen  aikaansaamiseksi.  Lain 
myöntämä  oikeus  tällaiseen  yhteenliittymiseen  en 
koalitsionioikeus  1.  koalitsioniva- 
p  a  u  s.  Useimmissa  maissa  oli  sekä  työnantajain 
että  työväen  k.  aikaisemmin  laissa  kielletty 
rangaistuksen  uhalla.  19:nnellä  vuosia,  on  r.ämä 
koalitsionikiellot  joko  kokonaan  tai 
osaksi  poistettu  ainakin  teollisuuden  alalla  toi- 
miviin nähden  (Englannissa  1824,  täydellisesti 
1871  ja  1875,  Ranskassa  1864,  Saksassa  1869). 
Ruotsissa  ja  Suomessa  ei  koalitsionioikeutta  ole 
milloinkaan   rajoitettu.  J.   F. 

Koalitsionimimsterlstö  ks.  Koalitsioni. 

Koalitsionisodat  ks.  Koalitsioni  ja 
Liittokuntain   sodat. 

Koban  (Kobang,  Rio),  jap.  hopeansekainen 
kultaraha,  jota  lyötiin  ennen  uuden  rahajärjes- 
telmän toimeenpanoa  1871  ja  jolle  silloin  mää- 
rättiin  yhden   jenin   arvo. 

Kobbaklintar,  luotsiasema  Ahvenanmaan  lou- 
naissaaristossa, n.  S  km  Maarianhaminan  lounais- 
puolella. L.    H-nen. 

Kobdas  ks.  G  o  b  d  a  s. 

Kobdo,  pääkaupunki  samannimisessä  Kiiran 
kuvernementissa  läntisessä  Mongoliassa,  etelään 
K: joesta.  N.  6,000  as.  Kaupunki,  joka  on  taan- 
tumassa, on  venäläis-kiinalaisen  kaupan  kes- 
kuksia. E.   T. 

Kobe  Ikö-J,  kaupunki  japanilaisen  Hondo- 
saaren  etelärannikolla.  Muodostaa  vanhan  Hio- 
gon  kanssa  kaksoiskaupungin,  378,197  .as.  (1908). 
Jokohaman  jälkeen  Japanin  tärkein  ulko.naan 
kaupalle  avattu  satama  (avattiin  1868).  V.  1908 
kävi  satamassa  2,4.56  laivaa,  tonniluku  .5,t  ii:ilj. 
Teollisuuslaitoksia:  laivaveistämöitä,  paperiteh- 
taita, veturi-  ja  tulitikkutehtaita.  E.  T. 

Kobell,  Franz  Wolfgang  Ritter  von 
(1803-82),  saks.  mineralogi,  professorina  Munche- 
nissä  v:sta  1834,  galvanografian  ja  stauroskoopin 
keksijä,  on  parantanut  mineralogisia  tutkimus- 
menetelmiä ja  tutkinut  joukon  uusia  kivennäisiä. 
Julkaissut  m.  m.  „Tafeln  zur  Bestimmung  der 
Mineralien  mittelst  chemisehe  Versuche"  (1833, 
15:s  painos  1907)  ja  „Die  Galvanographie" 
(1842).  Sitäpaitsi  K.  on  esiintynyt  murrekirjai- 
lijana,  julkaisten  runoja  ja  kertomuksia  kahdella 
eri  yläsaksalaisella  murteella  (baierilaisella  ja 
pfalzilaisella).  (F.    E.) 

Koberstein  [stäin],  Karl  August  (1797- 
1870),  saks.  kirjallishistorioitsija,  jonka  pääteos 
on  „Grundriss  der  Geschichte  der  deutschon  Na- 
tionalliteratur"  (l:nen  pain.  1827;  4:s  pain.  laa- 
jennettu ja  uudestaan  muodostettu  1847-66,  3 
nid.) ,  joka  osoittaa  suurta  lukeneisuutta  ja  huo- 
lellista tutkimusta.  K.  esiintyi  myös  kielentutki- 
jana ja  näytelmänkirjoittajana.  J.   H-l. 


1133 


Kobert     Kobza 


1134 


Kobert,  Eduard  Rudolf  (s.  1S51),  s.ks. 
fiirnmkologi.  Oltuaan  1S8G-94  farmakologian 
professorina  Tartossa  toimi  hän  jonkun  aikaa 
Brehmerin  keuhkotautiparantolassa  Görborsdor- 
fissa  sekii  nimitettiin  sitten  farmakologian  pro- 
fessoriksi Kostockiin.  K.  on  ollut  hyvin  tuotte- 
lias kirjailija  alallaan  ja  siten  laajalti  vaikut- 
tanut farmakologian  keliitykseen.  Hänen  mo- 
nista julkaisuistaan  mainittakoon:  ..Cber  die 
Wertantheile  und  Wirkungen  des  Mutterkorns" 
(1884),  „Jahresbericht  der  Pharmakotherapic" 
(1885),  „Kompendium  der  praktischen  Toxikolo- 
gie"  (3:s  pain.  1804),  „Kompeudium  der  Arznei- 
verordnungslehre"  (2:nen  pain.  1895),  „Lehrbuch 
der  Intoxikationen"  (1893),  „Lehrbuch  der  Pliar- 
makotherapie"    (1897).  .1/.    OB. 

Koblenz  IköbleutsJ  (viniU.C  oh\en  z).  1.  Hal- 
litusalue  Preussin  Reinin  maakunnassa.  6,207 
km^  723,676  as.  (1905).  —  2.  Edellisen  ja  keko 
Reinin  maakunnan  linnoitettu  pääkaupunki, 
kauniissa  viinivuorten  ympäröimässä  -ieudussa, 
vilkkaassa  liikekeskustassa  Moselin  ja  Reinin 
yhtymäkohdassa  (Reinin  vas.  rannalla)  56,478 
as.  (1910).  Kissa  on  vanha  ja  uusi  kaupungin- 
osa, vanha  arkkipiispan  linna,  enf.  vaaliruhti- 
naan linna,  useita  kirkkoja  (katolilainen  Kastor- 
kirche  1200-luvulta)  sekä  kuvapatsaita  (keisari 
VVilbelm  I:n  komea  ratsukuvaj  ;  useita  oppilai- 
toksia, valtionarkisto.  —  Kauppa  jokseenkin 
vilkas  (mo.sel-  ja  reininviinejä,  puu-  ja  rauta- 
tavaroita). Teollisuus  vähäisempi  (paperia,  ko-  I 
neita  ja  pianoja).  —  K;n  vastapäätä,  Reinin 
oik.  rannalla,  Ehrenbreitsteinin  linnoitus.  —  K:n 
alku  on  Confluentes  (<  lat.  confluere  -  virrata 
yhteen;  siitä  nyk.  nimi)  niminen  n.  9  e.  Kr.  pe- 
rustettu roomalainen  linna.  Kuului  kauan  Trie- 
rin  vaaliruhtinaskuntaan.  Ranskan  vallan- 
kumouksen aikaan  K.  oli  „emigranttien"  kokoon- 
tumispaikkana. Kuului  1794-1813  Ranskalle,  tuli 
Preussille  1815.  [v.  Stramberg,  .,K.,  die  Stadt, 
liistorisch   u.   topographiseh"    (1854).] 

Koboltti,  metallinen  alkuaine.  Kem.  merkki 
Co.  atomip.  58,s.  Sen  keksi  Brandt  v.  1733.  K.  ei 
ole  yleinen  luonnossa,  vaan  esiintyy  muutamissa 
erityisissä  k. -malmeissa.  Tärkeimmät  niistä  ovat 
speiskoboltti,  k,-kiisu  ja  k. -hohde,  joissa  metalli 
on  sidottuna  arsenikkiin  tai  rikkiin.  K.  ja  nik- 
keli (ks.  t.)  esiintyvät  mineraalikunnassa  muutoin 
u.sein  yhdessä.  Nimensä  k.  on  saanut  vanhasta 
saks.  sanasta  Kohold  =  vuoren  peikko,  jolla  nimi- 
tyksellä merkittiin  myös  sellaisia  malmeja,  jotka 
..pettivät",  koska  niistä  ei  voitu  metallia  erottaa. 
K. -metalli  saadaan  pelkistämällä  k:n  oksideja 
vetykaasulla.  Se  on  teräsharmaa,  om.  p.  8,5  ja 
sulamispiste  1,520°.  K.  muodostaa  useita  oksi- 
deja, esim.  k.-seskvioksidin,  COnOj,  ja  k.-oksiduli- 
oksidin,  CojO,,  molemmat  mustia  pulvereita.  Sen 
suolat  ovat  veteen  yhtyneinä  tai  vesiliuoksessa 
punaisia  (nikkelin  suolat  ovat  vihreitä).  Tär- 
keimmät niistä  ovat  k.-nitraatti,  Co(NOs)3  + 
6H,0,  ja  sulfaatti,  CoSO^  +  7H,0.  Vedetön  k.- 
kloridi,  CoCL,  on  sininen,  vettäsisältävä  punainen, 
ja  siihen  perustuu  sen  käytäntö  salakirjoitus- 
musteena.  K. -oksidit  värjäävät  lasin  ja  muut  su- 
lavat silikaatit  siniseksi  (k.-silikaatti) .  K:n  yh- 
distysten tärkein  käytäntö  onkin  sinisen  lasin 
valmistamisessa  ja  posliinimaalauksessa.  Tämä 
väri  nim.  ei  katoa  korkeassakaan  lämpötilissn. 
K.-lasijauhoista  valmistettiin  ennen   ,,smalte"  ni- 


mistä  siniviiriä.    Itse  k.-metallilla  ei   ole   mainit- 
tavaa   teknillistä    käytäntöä.  Edv.    Hj. 

Kobolttihohde,  tärkeimpiä  kobolttimalmi- 
kivennäisiä.  K.  on  punertavan  hopeanvalkea  ja 
antiia  uuistanliarmaan  viirun,  esiintyy  usein  ki- 
teytyneenä pentagonidodekaedrin  sekä  kuution 
tai  oktaedrin  yhdistelmiksi,  on  isomorfinen  py- 
riitin  kanssa.  Kokoomus  on  CoAsS,  mutta  ko- 
boltin asemesta  on  usein  jonkun  verran  rau- 
taa. K:tta  tavataan  kiteisliuskeisissa  muodostu- 
missa pyriitin,  kuparikiisun  ja  mitgnetiitin  ke- 
ralla Tunabergissa,  Venassa,  Gladhammarissa, 
Iläkansbodassa  ja  Riddarhyttassa  Ruotsissa, 
Skutterudissa  Norjassa  .sekä  Querbachissa  Slee- 
siassa,  Siegenissä  We.stfalenissa,  Cornwallissa 
y.   m.  P.   E. 

Kobolttikiisu  ks.  L  i  n  n  e  i  i  1 1  i. 

Kobolttikukka  1.  e  r  y  t  r  i  i  n  i,  punainen  ki 
vennäinen,  kokoomukseltaan  kobolttiarsenaatti 
CojAsjOj  -|-  8HjO,  monokliiniscsti  kiteytyvä,  iso- 
morfinen vivianiitin  kanssa.  On  koboltinpitoisten 
kiisujen  muuttumistulos ;  sitä  tavataan  näiden 
seurassa    Sohneebergissä,    Saalfeldissa    y.    m. 

P.  E. 

Kobolttilasi,  kirkkaansininen,  etupäässä  ko- 
boltti- ja  kaliumsilikaatinpitoinen  lasi,  jota  val- 
mistetaan kobolttimalmeista  pasuttamalla  ja  su- 
lattamalla potaskan  ja  kvartsijauhon  kanssa. 
Hienonnettua  k:  ia  käytetään  sinivärinä,  etu- 
päässä  lasi-  ja   posliinimaalauksessa.   S.   V.   Tl. 

Kobolttlliuos,  kobolttinitraatin  vesiliuos,  käy- 
tetään   reagenssina   kem.   analyysissa. 

Kobolttipronssi.  1.  Metallikiiltoinen,  sini- 
punainen jauho  (koboltto-fosfaatti-ammoniakkia). 
Käytetään  tapettipainossa.  —  2.  Kova,  hankaa- 
malla kiillottuva  lejeerinki,  jota  käytetään  ko- 
ristusesineihin   ja   fysikaalisiin   koneihin. 

8.   V.   H. 

Kobolttisini,  kobolttiultramariini, 
Th6nard'in  sini,  kuninkaan  sini,  sini- 
nen väriaine,  joka  on  pääasiassa  kobolttoalumi- 
nanttia.  On  ultramariinin  tapainen,  kuitenkin 
paljoa  kauniimpi  ja  kestävämpi.  Käytetään  etu- 
päässä lasi-   ja  posliinimaalauksessa.   S.   V.   H. 

Kobolttivihreä,  Rinmanin  vihreä,  kau- 
nis vihreä  väri:  saadaan  saostamalla  koboltti- 
suolaliuoksia  natriumfosfaatti-  tai  natriumarse- 
naattiliuoksella,  lisäämällä  sinkkioksidia  sak- 
kaan ja  hehkuttamalla  tätä.  K:ää  käytetään 
sekä   vesi-   että   öljyvärinä. 

Kobra   ks.    Silmälasikäärme. 

Kobresia  scirpina,  kaislasarake,  meillä 
vain  Enontekiön  Lapin  tuntureilla  kasvava  heinä- 
mainen, kuiva-  ja  kankealehtinen  mätästävä  sara- 
kasvi. J.   i.  W. 

Koburg  [kö-J  1.  Coburg,  Sachsen-Koburgin 
herttuakunnan  pääkaupunki  Thuringer\valdin 
etelärinteellä  Itz-joen  varrella,  23,794  as.  (1910). 
Vanhassa  kaupunginosassa  on  herttuan  linna 
(Ehrenburg,  17:ltä  vuosis.)  taulukokoalinir.een, 
kaupungin  ulkopuolella  K:n  vanha  linna.  Oppi- 
ja ammattikouluja,  opettajaseminaari,  kirjasto 
ja  hoviteatteri.  Melkoinen  teollisuus  ikutomo- 
kivi-,  kemiallista,  puu-  ja  koriteollisuutta) .  —  K. 
mainitaan  ensi  kerran  1207.  K:n  linna  puolus- 
tautui   1632   urhoollisesti   Wallensteinia   vastaan. 

E.  T. 

Kobza,  vanha  vähäven.  kielisoitin,  jota  vielä- 
kin käytetään  muutamin  seuduin  kertomarunojen 


1135 


Koch— Kochen 


ii3r. 


säestimenä.  K:ssa  oli  alkuaan  vain  2  kieltä, 
mutta  niiden  luku  lisäiiutyi  aikojen  kuluessa 
8:aau.  jopa  16:een.  —  Kobzarj,  kobzalla  lau- 
luaan säestävii  runolaulaja.  /.  K. 

Koch  [koh],  Heinrich  Christoph  (tV49- 
lS16t,  saks.  musiikkiteoreetikko.  jouka  laajasta 
sävcllysopista  (1782-93)  H.  Rieniann  tunnustaa 
saaneensa  mitä  tärkeimpiä  virikkeitä  niihin  perin- 
pohjaisiin uudistuksiin,  joita  hän  on  pannut  toi- 
meen musiikillisen  muotorakenteen  opetuksen 
alalla.    K.  eli  ja  toimi  Rudolstadtissa.         I.   K. 

Koch  (kohj,  Joseph  Anton  (1768-1839), 
saks.-tyrolil.  taidemaalari  ja  piirustaja.  Pitkän 
oleskelunsa  aikana  Koomassa  K.  sai  ystävältään 
Carstensilta  harrastuksensa  antiikkiin  ja  Dan- 
teen,  ja  osaksi  Carstensin,  osaksi  Poussin'in  ja 
Claude  Lorrain'in  vaikutuksen  alaisena  hän  loi 
saksalaisen  ,, historiallisen"  eli  ,,sankarimaise- 
man",  jossa  hän  käytti  täytekuvina  mytolojrisia 
ja  raamatullisia  kohtauksia  sekä  myöskin  Dan- 
telta,  Shakespeareltä  ja  Ossianilta  otettuja  ai- 
heita. Hengeltään  ovatkin  hänen  maisemansa 
usein  enemmän  romanttisia  kuin  klassillisia, 
K.  on  kirjoittanut  kiistakirjoituksen  „Moderne 
Kuustehronik  oder  die  Rumfordische  Suppe" 
(1834).     [Frimmel    (1884)    ja    Jaffö     (1905).] 

E.    Rr. 

Koch  [koh],  Max  (s.  1855),  saks.  kirjallis- 
historioitsija,  v:sta  1890  Breslaussa  professorina. 
Pääteokset:  „Das  Quellenverhältnis  von  Wielands 
Oberon"  (1880),  „t'ber  die  Beziehungen  der  eng- 
lischen  Literatur  zur  deutschen  im  18  Jahrh," 
(1883),  „Shakespeare"  (1885),  K,  on  toimittanut 
useiden  etevien  saks,  runoilijain  teosteu  painok- 
sia. Hän  on  lisäksi  perustanut  tieteelliset  aika- 
kauskirjat „Zeitschrift  fiir  vergleichende  Litera- 
turgesehiehte"  ja  „Zeitschrift  fiir  vergleichende 
Literaturgeschichte  und  Renaissanee-Literatur", 

Koch  [koh]  1.  Nils  Fabian  Helge  von 
(s,  1870),  ruots,  matemaatikko,  tuli  1905  Tuk- 
holman teknilliseen  korkeakouluun  matematiikan 
professoriksi,  K.  on  syventänyt  äärettömien 
determinanttien  teoriaa  ja  on  nykyään  tämän, 
suureksi  osaksi  hänen  luomansa  korkeamman  ana- 
lyysin osan  ehkä  paras  tuntija.  Hän  on  mää- 
rännyt suurimDjalla  tarkkuudella  kahden  mieli- 
valtaisen rajan  välissä  olevien  alkulukujen  liki- 
arvoisen  lukumäärän  sekä  Mittag-Lefflerin  tutki- 
muksiin nojaten  ratkaissut  funktsioniteoreettisia 
probleemeja,  (V.  S:n.) 

2,  Richert  Gerhard  Halfred  von  K, 
(s,  1872),  ruots,  kirjailija  ja  sosiaalipolitikko;  en 
luennoitsijana  ja  kirjailijana  .suorittanut  tarmo- 
kasta herätystyötä  yhteiskunnallisella  alalla;  ol- 
lut toimimiehenä  useissa  laitoksissa,  joiden  perus- 
tamiseen myöskin  ottanut  tehokkaasti  osaa,  esim. 
kooperatiivisessa  liitossa,  kansansivistysliitossa. 
Ruotsin  vaivaislioitoliitossa,  jonka  työvaliokun- 
nassa hän  on  puheenjohtajana;  perusti  1901  aika- 
kauslehden „Social  tidskrift",  jonka  toimittajana 
edelleen  on ;  julkaissut  m.  m.  „0m  arbetarnes 
konsumtionsföreningar  i  England"  (suomennettu 
nimellä  „Työväen  kulutusyhdistykset  Englan- 
nissa); „Social  handbok"  (1908),  ..Rusdrycks- 
förbud,  amerikanska  studier"   (1910).         ./.  F. 

Koch  [koh],  Robert  (1843-1910),  saks.  lää- 
käri. Jo  nuorena  piiriläiikiirinä  Wallsteinissa 
(Posenissa)  K.  harjoitti  tieteellisiä  tutkimuksia 
pernaruton  syistä,  tuloksena  teos  „Zur   Ätiologie 


Roliert  Korh 


des  Milzbrandes"  (1876),  Julkaistuaan  (1878) 
„Untersuchungen  iiber  die  Ätiologie  der  W'und- 
infektionskrankheiten" 
K,  kutsuttiin  Reichs- 
gesundheitsamtin  vaki- 
naiseksi jäseneksi  Ber- 
liiniin. K:n  täällä  jat- 
kamien     perusteellisten 

tutkimusten  varassa 
joutui  tartunta-  1,  in- 
fektsionioppi  vallan  uu- 
sille urille,  joilla  se  sit- 
temmin on  kehittymis- 
tään kehittynyt,  K. 
rupesi  viljelemään  bak- 
teereja     jähmeillä      ja 

hyytyvillä  elatusai- 
neilla,  mikä  teki  eri- 
laisten bakteerein  eris- 
tämisen toisistaan  mah- 
dolliseksi. K,  keksi  tuberkelibasillin,  minkä  hän 
huomasi  kaikkien  tuberkelitautien  aiheuttajaksi, 
sekä  sittemmin  kolerabasillin.  Näistä  ansioista 
Saksan  valtiopäivät  lahjoittivat  hänelle  100,000 
Saksan  markkaa,  jonka  lisäksi  K,  nimitettiin  hy- 
gienian professoriksi  Berliinissä,  K  :n  keksimä  tu- 
berkuliini tuberkelitautien  hoitamiseksi  tosin  ei 
näköjään  ole  vastannut  niitä  toiveita,  joita  tähän 
hoitotapaan  aluksi  kiinnitettiin;  ura  oli  kuiten- 
kin uurrettu  kokeilemiselle  mainittuun  suuntaan, 
mikä  ei  näytä  varsin  tuloksetta  jäävän,  V,  1896 
K.  kutsuttiin  Kap-maahan  tutkimaan  karjaruttoa, 
ja  hänen  onnistui  siellä  keksiä  keino  eläinten 
saattamiseksi  vastustuskykyisiksi  ruttotartuntaa 
vastaan.  K,  teki  sittemmin  muitakin  tutkimus- 
matkoja Afrikkaan,  V,  1905  K.  sai  ansioistaan 
tuberkuloosin  tutkimiseen  ja  hoitoon  nähden 
lääketieteellisen  Nobel-palkinnon,  j1/,  0-JS. 

Kochanowski  [kohano'vski],  Jan  (1530-84), 
vanhan  Puolan  suurin  runoilija,  opiskeli  ]\ra- 
kovan  ja  pitemmän  aikaa  Padovan  ja  Pariisin 
yliopistoissa.  Hän  oli  puolalaisen  renesanssin 
etevin  edustaja,  Ollen  sukkela,  useinpa  nerokas 
käänteissään  ja  herkän  lyyrillinen  tunteissaan 
sekä  omaten  klassillisten  opintojen  kautta  koulu- 
tetun ja  hienostuneen  maun  ja  muodon  sirou- 
den  hän  on  jo  16:nnella  vuosis,  kehittänyt  puo- 
lalaisen runouden  ihmeteltävän  korkealle, 
monista  runoteoksista  on  ehkä  ensimäiseksi 
tettava  „Treny",  kokoelma  valitusrunoja 
nen  tyttärensä  kuoleman  johdosta, 
lisistä  runoelmista  huomattavin 
draaman     muotoon     puettu 


K: 
ase- 
hä- 
Isänmaal- 
on  klassillisen 
allegoria  „Odprawa 
poslövv  greckich"  („Kreikkalaisten  lähettiläiden 
matka",  1578).  Muodon  jaloudessa  nytkin  vielä 
puolalaisessa  kirjallisuudessa  voittamaton  on  K:n 
runopukuinen  mukaelma  Daavidin  psal-neista 
(1577).  M.vö.skin  oivallisia  latinankielisiä  runoja 
hän  on  kirjoittanut.  J.  J.  M. 

Kochen  [kokken],  Johan  Henrik  von 
(1681-1758),  ruots.  vapaaherra,  virkamies,  tuli 
1705  kuninkaan  sotakansliaan  yliinääräiseKsi 
kanslistiksi,  oli  Kaarle  XII: n  mukana  Turkissa 
ja  otti  osaa  Benderin  kalabaliikkiin  (1713),  ni- 
mitettiin 1714  ulkoasiaintoimituskunnan  sihtee- 
riksi ja  seurasi  siinä  toimessa  Kaarle  XIJ:tta 
hänen  sotaretkillään.  K.  oli  sitten  vapiudenajan 
vapaan  valtir  laitoksen  innokas  puoltaja  ja  liit- 
tyi  holsteinilaiseen   puolueeseen    (ks.   t.)  ;   oli   sen 


ii;i7 


Kocher — Kodifikatsioni 


1138 


salaisen  komissioiiin  jäsen,  jonka  tuli  lioit.ui  tiir- 
keimmät  (iiplomaattiset  asiat  valtiopäivien  väli- 
ajoilla. Kun  Horn  oli  riitaantunut  hoI.^teiniUii- 
sen  puolueen  kanssa,  liittyi  K.  hiineen,  ollen  lui- 
nen uskollisimpia  kannattajiaan,  nimitettiin  1727 
valtiosihteeriksi  ja  sam.  v.  hovikansleiiksi  sekil 
korotettiin  1731  vapaaherran  arvoon.  Kun  liattu- 
puolue  pääsi  voitolle,  pyysi  K.  eron  (17S9), 
jonka  hiin  saikin,  mutta  hilneltä  kiellettiin  seu- 
rustelu vieraiden  ministerien  kanssa  sekä  kir- 
jeenvaihto ulkomaiden  hovien  kanssa.  K.  oli  tä- 
män jälkeen  myssypuolueen  etevimpiil  johtomie- 
hiä  ja  puolueneuvoston  jäsen;  mutta  kun  puolue 
1747  kokonaan  kukistui,  erosi  hän  poliittisesta 
toiminnasta.  Aufr.  Qvennerstedt  on  julkaissut 
(1908)  hänen  kirjoittamansa  päiväkirjan  „Kansli- 
dagbok  frän  Turkiet  tili  största  delen  förd  af 
J.  H.  V.  K.  1709-14"  (kuuluu  sarjaan  ,.Karo- 
linska  krigares  dagböcker"  IV). 

K.  O.  L. 

Kocher  [kohherj,  Emil  T  h  e  o  d  o  r  (s.  1841) , 
sveits.  kirurgi,  tuli  kirurgian  professoriksi  Ber- 
niin 1872.  K.  on  mainittava  nykyajan  etevimpäin 
kirurgien  joukossa.  Suurta  huomiota  on  herät- 
tänyt hänen  tutkimuksensa  kilpirauhasen  (glan- 
dula  thyreoidea)  taudeista  ynnä  niitten  kirurgi- 
sesta hoidosta.  Näistä  tutkimuksista  annettiin 
hänelle  Nobel-palkinto  1909.  K:n  julkaisuista 
mainittakoon:  ,,Zur  Lehre  von  den  Schusswiin- 
den  durch  Kleinkalibergeschosse"  (1895) ,  „Hirner- 
schiitterungen",  „Hirndruck  und  chirurgische 
Eingriffe  bei  Hirnkrankheit"  (1906),  ..Vorlesun- 
gen  iiber  chirurgische  Infektionskrankheiten" 
(1895)  ;  sitäpaitsi  eteviä  oppikirjoja  kirurgian 
alalla.  M.   OB. 

Kochinkiina    ks.    K  o  t  s  i  n  k  i  i  n  a. 

Kochowski  [koho'vsl;i],  \V  e  s  p  a  z  y  a  n  N  i  e- 
czuja  (1633-99),  puol.  runoilija,  otti  osaa  so- 
taan ruotsalaisia  vastaan  1655-57,  josta  on  muis- 
telmia hänen  runoissaan.  Hänen  runoudessaan 
saamme  seurata  askel  askelelta  Puolan  historian 
merkillisiä  tapauksia  Wladyslaw  IV:n  kuole- 
masta Johan  Sobieskin  sankaritekoihin  asti.  K;n 
kaunein  teos  on  „Psalmodya  polska"  (1695),  josta 
huokuu  usko  Puolan  kansan  suureen  tehtävään 
maailmassa.  Hän  on  julkaissut  myöskin  latinan- 
kielellä historiallisia  kirjoituksia  („Commentarius 
belli  adversus  Turcas  ad  Viennam  et  in  Hungaria 
gesti"  sekä  „AnnaIia  Polonise  ab  obitu  Vladis- 
lai  IV").  J.  J.   M. 

Kock  [kok],  Charles  Paul  de  (1793-1871) , 
ransk.  romaaninkirjoittaja,  jonka  kootut  teok- 
set täyttävät  56  nidosta.  K.  kuvaa  etupäässä 
pikkuporvarien,  ylioppilasten  ja  ilonaisten  elä- 
mää. Hän  on  vallattoman  hilpeä,  eikä  kammoksu 
kyynillisyyksiä  ja  rivouksia.  Osan  romaaneis- 
taan K.  on  muunnellut  vaudevilleiksi.  Onnis- 
tuneimmat hänen  romaaneistaan  ovat  ,,Mon  voi- 
sin Raymond",  ..Gustave  Ie  mauvais  sujet",  „Mon- 
sieur  Dupont"  ja  ,.Uu  Tourlourou".  [Lespfis,  „La 
vie  de  Kock"   (1873).]  ./.  B-l. 

Kock,  Johan  (s.  1861),  vallankumousmies ; 
palveltuaan  1890-luvulla  upseerina  Viipurin  pa- 
taljoonassa erosi  sotapalveluksesta  alikapteenin 
arvolla;  toimi  suurlakon  aikana  1905  punaisen 
kaartin  päällikkönä  Helsingissä ;  Viaporin  so- 
tilaskapinan puhjettua  elok.  1906  K.  uudelleen 
punaisen  kaartin  johtajana  auttoi  kapinallisia ; 
pakeni  kapinan  tultua  kukistetuksi  Ameriikkaan. 


Julkaissut   kirjan    ..Seitsemän    päivää   keskusase- 
malla"   (1906). 

Kock  [kok],  Karl  Axel  I>ichnowsky 
(s.  1851),  ruots.  kielentutkija,  vista  1879  pohjois- 
maiden kielten  dosenttina  Lundissa,  1890-93  sa- 
man aineen  prcfessorina  Gööteporissa  ja  v:sta 
1907  professoriiui  Lundissa.  K:n  etevistä  tutki- 
muksista kielihistorian  alalta  mainittakoon: 
„Spräkhistoriska  undersökningar  om  »vensk  ak- 
ceut"  I,  II  (1878-85),  „Studior  öfver  fornsvensk 
Ijudlära"  I,  II  (1882-86),  „Under.sökningar  i 
svensk  spräkhistoria"  (1887),  „Die  alt-  und  neu- 
schwedische  accentuierung"  (1901)  sekä  moni- 
osaiseksi suunniteltu  „Svensk  Ijudhistoria"  (v:sta 
1906).  Useat  hänen  pienemmistä  tutkielmastaan 
ovat  ilmestyneet  aikakauskirjassa  „Arkiv  för 
nordisk  filologi",  jonka  päätoimittajana  hän  on 
v:sta  1888.  K:n  muista  julkaisuista  on  mainit- 
tava yleistajuisesti  kirjoitettu  „0m  spräkets 
förändring"   (2:nen  pain.  1908).  (Y .  W.) 

Kock,  Reimarus  (k.  1509),  lyypekkiläinen 
kronikankirjoittaja,  tuli  1524  munkiksi  erääseen 
luostariin,  mutta  liittyi  pian  uskonpuhdistukseen 
ja  tuli  lutherilaiseksi  saarnamieheksi.  Kirjoitti 
entisten  kronikkain  perustuksella  laajan  historia- 
esityksen  ,,Cronica  der  vornehmsten  Ge.schichten 
unnd  Händel  der  keyserliken  Stadt  Lubeek  unnd 
erer  Verwandten",  joka  on  huomattava  lähde 
myöskin  Pohjoismaiden  keskiaikaiselle  historialle. 

K.  O. 

Kodak,  The  Eastman  kodak  company'n  tehtaissa 
Ameriikassa  ja  Englannissa  valmistetut  käsivalo- 
kuvauskoueet ;    käsivalokuvauskone  yleensä. 

Kodama,  Gentaro  (1852-1906),  kreivi,  Ja- 
pan, sotilas  ja  valtiomies;  taisteli  1868  keisa- 
rillisten puolella  ja  yleni  sen  jälkeen  nopeasti 
sotilasarvoissa:  1881  everstiksi,  1889  kenraali- 
majuriksi ja  sota-akatemian  johtajaksi,  minkä 
jälkeen  hän  1891  teki  opintomatkan  Rurooppaan 
(etupäässä  Saksaan) ;  oli  Kiinan  sodan  aikana 
1894-95  varasotaministerinä,  ja  nimitettiin  sen 
j.älkeen  kenraaliluutnantiksi  ja  Forniosan  ken- 
raalikuvernööriksi; oli  sen  ohessa  1900-02  sota- 
ministerinä, 1903  väliaikaisesti  sisäasiain-  ja 
opetusministerinä,  Venäjää  vastaan  käydyssä  so- 
dassa 1904-05  marsalkka  Ojaman  yliesikunta- 
päällikkönä  osoittaen  tässä  toimessa  erinomaista 
taitoa;  tuli  sodan  jälkeen  yliesikunnan  päälli- 
köksi ja  korotettiin  kuolemansa  jälkeen  kreivin 
arvoon.  •'.  F. 

Kodeiini,  CisHjjNOj,  metylimorfiini,  eräs  opiu- 
mialkaloidi;  värittömät  ja  hajuttomat,  kuumaan 
veteen  helposti  liukenevat,  kitkeränmakuiset  ki- 
teet, joilla  on  samantapainen  vaikutus  kuin  mor- 
fiinilla, joskin  heikompi.  (M.   OB). 

Kodex  ks.  Codex. 

Kodifikatsioni  (lat.  cödea;  =  kirja,  ja  facere  = 
tehdä),  hajanaisten  lakien  tai  tavanomaisten 
oikeussäännösten  yhdistäminen  järjestelmälli- 
seksi kokonaisuudeksi,  lakikokoelmaksi.  Huomat- 
tavia tällaisia  kokoelmia  ovat  m.  m.  keisari  Jus- 
tinianuksen  Corpus  juris  civilis  (527-65)  ja  Rans- 
kan Six  codes  (1804-27).  Mainittava  on  myöskin 
Ruotsin  valt.akunnan  laki  tammik.  23  p:ltä  1734  1. 
17  3  4  v:n  laki  (ks.  Laki).  —  Kodifioida, 
yhdistää  lakeja  järjestetyksi  kokoelmaksi.  Suo- 
messa on  viime  vuosisadalla  tehty  useita  hajal- 
laan olevien  oikeussäännöstemme  k: ia  tarkoitta- 
via yrityksiä.    Pian  maamme  valtiollisen  aseman 


1139 


Kodisilli  — Koeaika 


1140 


muuttumisen  jälkeen  asetettiin  prokuraattori 
Matias  Caloniuksen  aloitteesta  komitea  laatimaan 
lakikokoelmaa,  jolion  1734  v:n  lain  jälkeen  an- 
netut yleisen  lain  alaan  kuuluvat  asetukset  koot- 
taisiin. Tämä  komitea  ei  saanut  mitään  valmista 
aikaan  ja  hajoitettiin  1831.  Mutta  senjälkeen 
kuin  Venäjällä  suurenmoinen  kodifioimistyö  oli 
loppuun  saatettu,  asetettiin  183.5  uusi  lakikomis- 
sioni,  prokuraattori  K.  J.  Walleen  puheenjohta- 
jana, laatimaan  kaikista  ..lainkäyttöä  ja  siviilihal- 
lintoa" koskevista  voimassaolevista  säännöksistä 
täydellistä  kokoelmaa,  joka  sitten  oli  vahvistet- 
tava yleisesti  noudatettavaksi.  Koettaessaan 
Venäjällä  suoritettua  kodifioimistyötä  silmällä- 
pitäen tieteellisen  järjestelmän  mukaan  koota 
yhteen  kaikki  maassa  voimassaolevat  oikeussään- 
nökset uuteen  täsmälliseen  muotoon  valettuina 
ei  komissioni  säästänyt  1734  v:n  lakiakaan  ja  jou- 
tui siten  sen  työtä  tarkastamaan  asetetun  tar- 
kastuskomitean kanssa  riitaan,  jonka  keisari  Ni- 
kolai ratkaisi  jälkimäi.sen  mielipiteen  mukaisesti 
määräten,  ettei  1734  v:n  lakia  yhtä  vähän  kuin 
muutakaan  voimassaolevaa  oikeutta  saanut  mil- 
lään tavalla  muuttaa.  Kun  komissioni  parisen- 
kymmentä vuotta  toimittuaan  sai  julkaistuksi  5 
laajaa  nidosta  käsittävän  lakiteoksen,  oli  perus- 
tuslaillinen katsantotapa,  joka  vaati  valtiopäi- 
väin myötävaikutusta  voimassaolevassa  oikeu- 
dessa havaittavien  puutteiden  poistamiseksi,  jo 
juurtunut  yleiseen  tietoisuuteen  ja  komissionin 
työn  hedelmät  unohtuivat.  Senjälkeiset  kodifioi- 
misyritykset  ovat  tarkoittaneet  vain  perustus- 
lakien kokoamista.  Huomautettuaan  1863  v:n 
valtiopäiväin  avajaispuheessa  perustuslakien  kai- 
paavan ,, selityksiä  ja  lisäyksiä"  Aleksanteri  II 
lopulla  V.  1864  asetti  komitean  laatimaan  paitsi 
ehdotusta  valtiopäiväjärjestykseksi,  josta  sitten 
tuli  1869  v:n  valtiopäiväjärjestys,  myöskin  uuden 
liallitusmuodon  ehdotusta  kutsuen  komitean  pu- 
heenjohtajaksi kenraali  J.  M.  Nordenstamin. 
Perustuslakikomitean  seur.  v.  valmistamassa  eh- 
dotuksessa kehitettiin  varsinaisen  kokoomistyön 
ohella  keisarin  nimenomaisten  ohjeiden  mukai- 
sesti maamme  valtio-oikeutta  edelleen  kansanval- 
taiseen suuntaan,  m.  m.  turvattiin  eduskunnalle 
oikeus  ottaa  osaa  tulliverotuksen  yleisten  perus- 
teiden määräämiseen,  mutta  ehdotus  ei  johtanut 
mihinkään  toimenpiteisiin,  sillä  keisari  oli  nähtä- 
västi alkanut  epäillä  ajan  sopivaisuutta  uudistus- 
ten toimeenpanemiseen.  V.  1885  asetettiin  perustus- 
lakien kodifioimista  varten  uudelleen  komitea, 
puheenjohtajana  lääninsihteeri,  sittemmin  proku- 
raattori A.  B.  von  Weissenberg,  ja  tämä  komitea 
valmisti  laajan  voimassaolevain  perustuslakien  ja 
oikeuskäytännön  mukaisen  ehdotuksen  hallitus- 
muodoksi ja  toisen  säätyerioikeuksiksi.  Venäläis- 
ten viranomaisten  puolelta  tätä  ehdotusta  va.stus- 
tettiin,  ja  Pietarissa  kokoontui  ilmenneitä  eri- 
mielisyyksiä selvittämään  1890  suomalais- venäläi- 
nen komitea,  puheenjohtajana  kenraalikuvernööri 
kreivi  F.  L.  Heiden,  ja  toinen  samanlainen  ko- 
mitea 1891  venäläisen  ministerin  N.  H.  Bungen 
puheenjohdolla,  molemmat  tuloksetta.  Kodifikat- 
sioniasia  oli  tällöin  jo  alkanut  muuttua  ky.sy- 
mykseksi  valtakunnanlainsäädäunöstä  (ks.  t.). 
V.  1891  senaatti  laati  vielä  uuden  34  §:ää  sisäl- 
tävän supistelmaehdotuksen  ja  1907  laajan  perin- 
pohjaisen 99  §:ää  käsittävän  ehdotuksen  Suomen 
suuriruhtinaanmaan   hallitusmuodoksi.   E.   K-a. 


Kodisilli  (lat.  codicVlUis,  vähennysmuoto  sa- 
nasta (■udej:  =  kirja),  kirje  1.  roomalaisessa  oikeu- 
dessa testamentin  kanssa  rinnastettu  muoto  kuo- 
leman varalta  tehtyjä  määräyksiä  varten.  Sitä 
koskevat  muotomääräykset  eivät  olleet  niin  vaa- 
tivia kuin  testamentista  annetut,  mutta  siinä 
ei  voitu  asettaa  perijää  roomalaisoikeudellisessa 
merkityksessä,  vaan  ainoastaan  telidä  legaatti 
1.  jälkisäädöslahjoitus.  K:n  saattoi  tehdä  joko 
te.stanientin  ohessa  (codicilli  festamentarii)  tai 
ilman   sitä   (codicilli   ab   intestato).  K.   K-a. 

Kodisjoki.  1.  Kunta  Turun  ja  Porin  I.,  Veh- 
maan khlak.,  Laitilan-Kodisjoen-Pyhämaan-Pyh.l. 
rarnan  nimismiesp. ;  kirkolta  Rauman  kaupun- 
kiin n.  22  km.  Pinta-ala  3,806,4s  ha,  manttaali- 
määrii  4'/,.  maatilain  lukumäärä  26  (1911).  730 
as.  (1910),  miltei  kaikki  suomenkielisiä.  108  he- 
vosta ja  335  nautaa  (1911).  Kansakouluja  1 
(1911).  ■ —  Teollisuuslaitoksia:  1  höyrysaha.  — 
2  Seurakunta,  Laitilaan  kuulunut  saarna- 
huonekunta,  jolla  oli  oma  saarnaaja  1732-1879 
(vakinainen  ainoastaan  v;een  1858  saakka).  V.n 
1879  jälkeen  on  Laitilan  papisto  käynyt  pitä- 
mässä jumalanpalveluksia  erityisen  sopimuksen 
mukaan.  —  Kirkko  puinen,  rak.  1906  vanhalta 
(1778   rakennetusta)    Kodisjoen   kirkosta. 

L.    H-nen. 

Kodros,  tarunomainen  Ateenan  kuningas,  Me- 
lanthoksen  poika,  pylolaisen  Neleuksen  jälkeläisiä, 
pelasti  muka  Attikan,  uhrnamalla  sen  puole.stn 
elämänsä.  Maahan  hyökänneille  doorilaisille  oli 
näet  ennustettu,  että  valloittaisivat  Attikan,  jol- 
leivät vain  surmaisi  tämän  maan  kuningasta. 
Saatuaan  ennustuksesta  tiedon  K.  meni  vale- 
puvussa doorilaisleiriin,  rakensi  riitaa  ja  sur- 
mattiin. Huomattuaan  kenen  olivat  surmanneet 
doorilaiset  peräytyivät  taistelutta  maasta.  Ku- 
ninkuus meni  perintönä  K:n  jälkeläisille;  ae  ta- 
run toisinto,  jonka  mukaan  ateenalaiset  kunnioit- 
taakseen  K;n  muistoa  poistivat  kuninkuuden,  on 
vasta  myöhään  syntynyt.  Ateenassa  oli  .A.kro- 
poliin  eteläpuolella,  lähellä  kaupungin  muuria  K:u, 
Neleuksen  (säälimättömän,  s.  o.  Hadeksen)  ja 
Basilen  (kuningattaren)  yhteinen  pyhäkkö.  K:sta 
luultiin  Vähän-Aasian  joonialaisten  siirtola- 
kaupunkien   perustajain   polveutimeen. 

Koe,  luonnontieteilijän  käyttämä  menettely, 
jonka  avulla  hän  saa  luonnonilmiöt  syntymään 
niiden  tarkempaa  tutkimista  helpottavissa,  mää- 
rätyissä olosuhteissa.  K;ita  tekemällä  tutkija 
välttää  häiritseviä  sivuseikkoja,  jotka  tavallisesti 
seuraavat  itseperäisesti  esiintyviä  ilmiöitä.  Vasta 
uudemmalla  ajalla  on  täysin  oivallettu,  mikä 
merkitys  k:illa  on  luonnonlakien  oikealle  ja 
perinpohjaiselle  ymmärtämiselle  (etevimmät  uran- 
aukaisijat olivat  Galilei  ja  Bacon  Verulamilai- 
nen).  Seurauksena  siitä  on  ollut  n.  s.  kokeel- 
listen tieteitten  (fysiikan,  kemian,  fysio- 
logian, geologian)  ennen  aavistamaton  kehitys 
viimeisinä  vuosisatoina.  Näitten  tieteitten  ope- 
tukseenkin kuuluu  nykyään  k:itten  esittäminen, 
joten  oppilas  omasta  kokemuksestaan  tulee  oival- 
tamaan tärkeimpien  luonnonlakien  sisällön.  Si- 
vistysmaissa on  viime  aikoina  oppikoulujen  oppi- 
laille (puhumattakaan  yliopistonuorisosta)  val- 
mistettu tilaisuus  itsekin  tehdä  k:ita  opettajiensa 
jolidolla.  V.  B:n. 

Koeaika,  luostareissa  se  aika,  jonka  luostariin 
pyrkijä   oli   erityisen   silmälläpidon   alaisena    (no- 


1141 


Koeala—  Koelreuter 


1142 


viisiuika).  Yleisesti  se  aika,  joka  vastanimitetty- 
jen virkamiesten,  erittäin  opettajien,  tulee  pal- 
vella, ennenkuin  tulevat  virassaan  vakinaisiksi. 
Niinpä  määrätään  meidän  maassamme  valtion 
oppikoulun  opettaja,  joka  ei  aikaisemmin  ole  pal- 
vellut koululaitoksessa,  virkaan  kahdeksi  koetus- 
I.  koevuodeksi  ja  vasta  sen  jälkeen,  jos  koulu- 
loimen  ylihallitus  on  havainnut  hänen  viran- 
tekonsa  sanottuna  aikana  tyydyttäväksi,  vaki- 
naisesti (18T2  v:n  Kouluj.  57  §).  Sama  koeaika 
on  seminaarinopettajilla  (Kansak.  as.  38  §). 
Myös  kansakoulunopettaja  asetetaan  kahdeksi 
koetuävuodeksi  (Arm.  jul.  7  p:ltä  maalisk.  1893). 

O.   J/-e. 

Koeala.  Koska  useinkaan  ei  ole  mahdollista 
mitata  kaikkia  metsän  puita,  arvioidaan  sen  puu- 
määrä tavallisesti  pienempien,  tyypillisten  metsä- 
osien  n.  s.  koealojen  perusteella,  jotka  rajoitetaan 
neliön  tai  toisinaan  (Zetzschen  menettely)  ym- 
pyränmviotoisiksi.  Meillä  on  usein  käytetty  myös- 
kin hyvin  pitkiä  ja  kapeita  koealoja  (ks.  Linja- 
arvioiminen).  K  :jeQ  tulisi  yhteensä  olla 
ainakin  1-5%  koko  metsän  pinta-alasta,  jos  mieli 
saada  edes  suunnilleen  luotettavia  tuloksia.  K:n 
puiden  paksuudet  (tai  poikkileikkauspinnat)  mita- 
taan tarkalleen  rinuankorkeudelta  (1,3  m  maasta) 
ja  lisäksi  usein  pituudet  arvioidaan  suunnilleen. 
Puut  ryhmitetään  paksuus-  (ja  korkeus-)  luokkiin, 
kussakin  hiokassa  valitaan  jokunen  luku  keski- 
määräisiä puita,  n.  s.  k3ski-  eli  koepuita, 
jotka  kaadetaan  ja  kuutioidaan  tarkimmiten.  Kun 
tunnetaan  puiden  luku  ja  paksuudet  kussakin  luo- 
kassa, voidaan  näiden  koepuiden  kuutiosisällön 
perusteella  laskea  koko  koealan  kuutiosisältö. 
Puiden  luokituksen  ja  koepuiden  valinnan  y.  ra. 
mukaan  erotetaan  joukko  eri  menetelmiä  iHar- 
tigin,  Urichin,  Draudtin  y.  m.) .  —  Pysyviksi 
k:iksi  nimitetään  sellaisia,  joita  aika  ajoittain 
(esim.  joka  5:s  vuosi)  uudelleen  mitataan,  ja  joita 
käytetään  kasvututkimuksiin.  Sellaisissa  on  ta- 
pana öljyvärillä  numeroida  kaikki  puut  ja  mer- 
kitä mittauskohta.  .1.  C. 

Koeasema  ks.  Maanviljelyskoeasema. 

Koeffisientti  (lat.  con  1.  c«ni=  mukana,  ja 
«//iVere  =  vaikuttaa) .  1.  Algebrallisessa  lausek- 
keessa se  tekijä,  jolla  jonkun  termin  pääsuure 
on  kerrottu.  Koska  yhtälössä  tuntemattomien  po- 
tenssit pidetään  pääsuureina  ja  k:ia  1  ei  kirjoi- 
teta näkyviin,  niin  esim.  yhtälön  2x'-\-3aTy--\-z  =  O 
k:t  ovat  2,  Sa  ja  1.  —  Korotettaessa  binomia 
n:teen    potenssiin    Xewtonin   binomiaaliteoreemin 


mukaan    saadaan    b  i  n  o  m  i  a  a  1  i-k:t    n, 


n  (n—1) 


j.  n.  e.  D  i  f  f  e  r  e  n  t  s  i  a  a  1  i-k.  =  differentsiaali- 
osamäUrä. 

2.  Fysiikassa  k.  merkitsee  lukua,  joka  ilmoittaa 
fysikaalisten  suureitten  suhdetta  (vrt.  esim. 
K  i  t  kai.  V.  S:n. 

Koekenttä  ks.  Maanviljelyskoeasema. 

Koeksistenssi  (lat.  co- =  yhdessä,  ja  exsi'stere 
=  esiintyä,  olla)  -yhdessäolo,  rinnakkain-olo. 

Koekuormitus.  Kannattavia  rakenteita  ku- 
ten siltoja,  välikattoja  y.  m.  s.  koetellaan  usein 
kuormittamalla  niitä,  ennenkuin  ne  annetaan 
yleisön  käytettäväksi.  Tarkoituksena  on  tutkia, 
ovatko  rakenteet  tarkoitukseensa  täysin  kestä- 
vät ja  ovatko  ne  rakennetut  ennakolta  määrät- 
tyjen vaatimusten  mukaisiksi.  Kun  erittäinkin 
tämäntapaisissa    rakenteissa   täytyy   yleisen   tur- 


vallisuudenkin kannalta  vaatia  suurempaa  vai- 
muutta,  ei  riitä,  että  rakenne  näyttää  juuri  par- 
haiksi kestävän  sille  tulevan  kuorman,  vaan  on 
lisäksi  osoitettava,  että  se  määrätyllä  useamman- 
kertaisella  varmuudella  kestää  sen  kuorman, 
jolle  se,  vastaisuuttakin  silmällä  pitäen,  on  las- 
kettu. Tämä  tapahtuu  siten,  että  piirustuksista 
lasketaan,  kuinka  paljon  esim.  rautatiesillan 
määrätyt  kohdat  painuvat,  kun  sille  tulee  koe- 
kuormituksessa käytettäväksi  aiottu  juna  tiet- 
tyine paiuoineen  ja  määrättyyn  asentoon.  Jos 
sitten  itse  koekuormituksessa  osoittautuu,  että 
todelliset  painumat  eivät  ole  laskettuja  suurem- 
mat, todistaa  se,  että  silta  on  oikein  tehty  ja  kan- 
taa määrätyllä  varmuudella  laskelmien  pohjaksi 
pannun  kuorman.  Rautatiesiltoja  kokeeksi  kuor- 
mitettaessa käytetään  rautatiejunaa,  maantie- 
siltojen ja  lattioiden  y.  m.  s.  kuormana  kuorma- 
vaunuja,  sorakerrosta  taikka  muuta  sopivaa,  ras- 
ka.sta  ainetta.  Painumat  mitataan  erityisillä 
mittakojeilla,  jotka  näyttävät  tavallisesti  hyvin 
pienen  painuman  vipu-  t.  hammasratas-välityk- 
sellä useammankertaisesti  suurennettuna.  Jos 
suhde  laskettujen  ja  mitattujen  painumien  vä- 
lillä ei  ole  tasainen,  voi  se  johtaa  paikallisen 
rakennusvian  löytämiseen  sellaiselta  kohdalta 
siltaa,  jossa  mitattu  painuma  on  liian  suuri, 
taikka   vanhaa   siltaa   kuormitettaessa  kulumisen 

1  tai  ruostumisen  johdosta  syntyneen  heikon  koh- 
dan havaitsemiseen.  Rautaisissa  ristikkosilloissa 
voidaan  tutkia  eri  sauvojenkin  kestävyyttä  kiin- 

)  nittämällä  niihin  tarkat  mittakojeet,  jotka  osoit- 

J  tavat  sauvojen  pitenemiset  taikka  lyhenemiset 
koekuorman  vaikutuksesta,  ja  siten  päästä  pe- 
rille sauvoissa  syntyneistä  ainerasituksista.  — 
Uusia  siltoja  koetellaan  aina  koekuormituksella 
ja  ajoittaisin  vanhojakin,  varsinkin  rautatie- 
siltoja. Välikatto-  y.  m.  s.  rakenteita  koetellaan 
enimmäkseen  vain  silloin,  kun  ne  ovat  jollakin 
lailla  tavallisuudesta  poikkeavia  rakenteensa 
taikka  rakennusaineensa  puolesta.  J.  C-6n. 

Koelinja,  koetteeksi  maalle  kartan  määrää- 
mään paikkaan  tangoitettu  rajalinja.  Etenkin 
vanhojen  ja  epäsäännöllisesti  kutistuneitten  kart- 
tain  perusteella  on  mittain  ja  rajakulmaiu  mu- 
kaan usein  mahdoton  ensi  yrityksellä  saada  raja- 
linja sattumaan  oikealle  paikalleen,  vallanicin  jos 
raja  on  monien  kilometrien  pituinen  ja  kulkee 
metsäisiä  maita.  Xäin  ollen  aukihakataan  ja  tan- 
goitetaan  useinkin  ensiksi  kapeampi  koelinja,  ja 
vasta  kun  etempänä  tai  rajan  päässä  havaitaan, 
onko  linja  sattunut  oikealle  paikalleen  vai  ei, 
hakataan  linjan  aukko  lailliseen  rajaleveyteen  tai 
käydään  uusi  linja,  jonka  suunnan  voi  koelinjan 
mitatun  epätarkkuuden  perusteella  heti  tarkalleen 
laskea  ja  maalle  määrätä.  0-i  O. 

Koelreuter  [kölröi-J,  Joseph  Gottlieb 
(1733-1806),  saksal.  kasvitieteilijä,  Karlsruhen 
professori.  Hänen  tutkimuksensa  siemenkasvien 
pölyytyksestä  olivat  aikansa  »tevimmät.  X.  esitti 
medentuotannon  ja  siitä  johtuvan  hyönteisten 
käynnin  merkityksen  hedelmöittymiselle,  oli  en- 
simäinen,  joka  keinotekoisen  pölyytyksen  avulla 
sai  aikaan  sekasikiöitä,  siten  vahvistaen  Camera- 
riuksen  aikaisemmat  tutkimukset  kasvion  suku- 
puolisuhteista. Tärkein  teos:  „Vorläufige  Nach- 
richt  von  einigen  das  Geschlecht  der  Pflanzen  be- 
treffenden  Versuchen  und  Beobachtungen"  (3  os., 

■  1761-66).  •/.  A.  IV. 


114.1 


Koelypsy— Kohdun  esiinluiskahdus 


1144 


Koelypsy,  lypsykarjan  yksityisten  lehmien 
tuottaman  maidon  niäiiriiaikaineu  punnitseminen 
t.  mittaaminen  sekii  maitomäärien  merkitsemi- 
nen erityiseen  kirjaan,  jotta  saataisiin  tietää, 
kuinka  paljon  kukin  lehmä  vuodessa  lypsää.  Tyy- 
dyttävä tulos  saadaan,  jos  k.  toimitetaan  joka 
7:s  tahi  10 :s  päivä,  ja  oloissa,  joissa  sitä  ei 
niin  usein  voida  tehdä,  joka  15 :s  päivä  (esim. 
kuukauden  5,  15  ja  25  t.  1  ja  15  päivä).  Vuo- 
tuinen maitomäärä  saadaan  silloin  kertomalla 
k.-päivinä  punnittujen  määrien  yhteenlaskettu 
summa  vastaavilla  luvuilla  7,  10  tahi  15.  K.  on 
kannattavan  karjanhoidon  tärkein  tuotannon 
arvioimiskeino.  Jos  sen  ohella  tutkitaan  vielä 
eri  lehmien  maidon  rasvanpitoisuus  ja  järjeste- 
tään n.  s.  tarkastuskirjanpito,  joka  osoittaa  sekä 
eläinten  tuotannon  että  myös  tämän  aikaan- 
saamiseksi kulutettujen  rehujen  paljouden,  niin 
saadaan  tyydyttävän  tarkka  selvitys  ruokinnan 
ja  tuotannon  keskinäisestä  suhteesta.     E.  v.  E. 

Koemaito,  maidon  tutkimista  varten  otettu 
maitonäyte.  Karjataloissa  ja  meijereissä  tutki- 
taan maidosta  tavallisesti  vain  rasvanpitoisuus, 
joka  eri  menettelytavoilla  määrätään  painopro- 
senteissa. Jotta  k.  täydellisesti  vastaisi  tutkitta- 
vaa maitoa  laadulleen,  hämmennetään  ennen  sen 
ottamista  maito  astiassansa  niin  huolellisesti,  että 
sen  rasvanpitoisuus  tulee  yhtä  tasaiseksi  koko  as- 
tiassa. Jos  useammasta  astiasta  on  otettava  yh- 
teinen näyte,  tulee  niistä  kustakin  otetun  maito- 
tilkan  suhtautua  toisiin  samoin  kuin  itse  astiain 
sisältämät  maitomäärät  keskenään.        E.  v.  K. 

Koeppen,  Peter  von  ks.  K  ö  p  p  e  n. 

Koeputki,  koetinputki,  toisesta  päästä 
umpinainen,  pieni  (tavallisesti  korkeintaan  15 
cm: n  pituinen),  ohutseinäinen,  ontto  lasilieriö; 
käytetään  etupäässä  kemiallisissa  tutkimuksissa. 

S.   V.  H. 

Koepuu  ks.  Koeala. 

Koepuu-ikä  ks.  Metsän  ikä. 

Koersitiivivoima  ks.   Magnetismi. 

Koeteparannus,  koetehoitelu,  hoitelu,  jo- 
hon ryhdytään  siinä  tarkoituksessa,  että  hoitelun 
tuloksen  nojalla  päästäisiin  varmempaan  käsityk- 
seen taudin  laadusta,  jotta  sitten  voitaisiin  me- 
nestyksellä sitä  hoitaa, 

Koetinpuikko,  sondi,  metallista  tahi  jostakin 
kovanpuolei.sesta  aineesta  tehty  puikonmuotoinen 
koje,  jonka  avulla  tunnustellaan  sellaisia  ruu- 
miin sisäisiä  osia,  joihin  ei  sormin  pääse  tunnus- 
telemaan   tai    silmin    katselemaan. 

Koetoiminta  ks.  Maanviljelyskoetoi- 
ra  i  n  t  a. 

Koetusaika    ks.    Koeaika. 

Koevuodet  ks.  Koeaika. 

Koffeiini,  kaffeiini,  teiini,  trime- 
t  y  1  i  d  i  o  k  s  y  p  u  r  i  i  n  i,  alkaloidi,  ksantiini- 
emäs.  Kuuluu  virtsahapporyhmään ;  johtuu  pu- 
riinista.  K:ia  on  kahvipuun  siemenissä  (0,«- 
li«%)  ja  lehdis^  (I,i5-l,j5%),  kiinalaisessa 
teessä  (2-3,5%)  j.  n.  e.  Voidaan  valmistaa  keino- 
tekoisesti. On  väritön,  hajuton,  silkinkiiltoinen, 
neuloiksi  kiteytyvä  aine;  maistuu  heiko.sti  kat- 
keralta; liukenee  vaikeasti  veteen,  alkoholiin  ja 
eetteriin,  helposti  bentsoliin  ja  kloroformiin. 
Muodostaa  happojen  kanssa  suoloja,  jotka  vesi 
hajoittaa.  On  tärkein  kahvissa  ja  teessä  olevista 
huumausaineista.  Lääketieteessä  k: ia  käytetään 
päänkivun  ja  varsinkin   n.  s.  migreenin  1.  homi- 


kranian  tilapäiseen  hoitamiseen.  K.  vaikuttaa 
virkistävästi  keskushermostoon,  osaksi  myöskin 
huumaavasti.  Näihin  ominaisuuksiin  perustuu 
sen  mieltä  elähyttävä  ja  iloisuutta  synnyttävä 
vaikutus.  K. -suoloja  käytetään  lääkkeenä  hermo, 
sairauksissa.  —  K:n  keksi  Runge  1820  kahvissa 
ja  Oudry  1827  teessä.  Fischer  valmisti  st-n 
189S   synteettisesti   metvlivirtsahaposta. 

S.  V.  H.  d  M.   OB. 

Kofferdami,  ohut,  reiällä  varustettu  kautsu- 
levy,  joka  liampaitteu  hoidossa  asetetaan  korjat- 
tavan hampaan  yli  ja  ympäri  syljen  estämi.seksi 
joutumasta   operatsioni paikalle. 

Kofferti  (ransk.  coffre,  <  lat.  eophinu^,  kreik. 
Injihiiiof!    =kori),  matka-arkku. 

Koffi  (ruots.  koff),  pienenläntä  hollantilais- 
niallinen  alus,  varustettu  yhdellä  tai  kahdella 
mastolla   kahvelipurjeineen.  F.   W.   L. 

Kofunktsioni  (lat.  con  1.  CMm  =  kera,  ja  fungi 
=  suorittaa).  Trigonometriassa  sanotaan  kosi- 
nusta,  kotangenttia  ja  kosekanttia,  sinuksen 
tangentin   ja  sekantin   k:ksi  ja   päinvastoin. 

Kogalniceanu  (C  o  ga  1  n  i  ce  a  n  u)  [•nitsa'nf, 
Mihai  (1817-91),  rom.  valtiomies  ja  historioit- 
sija, oli  Aleksanteri  Cuzan  hallitessa  pääministe- 
rinä 18G3-65  koettaen  panna  toimeen  perinpoh- 
jaisia uudistuksia  esim.  agraarioloissa  ja  ope- 
tuslaitoksessa; sisäasiainministerinä  1868-70. 
ulkoasiainministerinä  1876  ja  1877-78,  jolloin 
Komania  liittymällä  VenäjiUin  Turkin  sodan  ai- 
kana saavutti  itsenäisen  valtion  aseman;  1878 
maansa  toisena  edustajana  Berliinin  kongres- 
sissa; uudelleen  sisäasiainministerinä  1879-80; 
lähettiläänä  Pariisissa  1880-81;  julkaissut  m.  m. 
nimellä  ,,Letopisets"  (1845-52;  2:nen  pain.  ni- 
mellä  ,.Chronicle",  1872-74)  kokoelman  Romanian 
historiaa  koskevia  kronikoita,  jossa  on  m.vöskin 
Kaarle  XII:ta  koskevia  tietoja;  se  on  osittain 
ilmestynyt  myöskin  ranskaksi  nimellä  „]''rag- 
ments  tirfs  des  ehroniques  moldaves  ot  val.aques" 
(1845).  J.    F. 

Kognaatit  (lat.  cognä'tus),  veriheimolaiset. 
sekä  mies-  että  naispuoliset  sukulaiset  katso- 
matta siihen,  ovatko  sukulaisuutta  välittävät  hen- 
kilöt miehiä  vai  naisia.  Nykyajan  käsityskan- 
taan juurtunut  kognaattinen  svikulaisuus  on  ver- 
rattain myöhäinen  oikeuskehityksen  saavutus; 
vanhempi  aste  on  agnaattinen  sukulaisuus 
(ks.  Agnaatit).  Kognaattisesta  kruununperi- 
myksestä  ks.  Vallanperimys.         K.   K-a. 

Kognitsioni  (lat.  cogni'tiö).  tutkimus,  varsin- 
kin oikeudellinen  (causce  cognitio).  Roomalaisen 
oikeuden  myöhempää,  virkamiesvallan  alaista 
prosessia  sanottiin  kognitsioniprosessiksi,  menet- 
telyksi per  cognitionem  vastakohtana  vanhem- 
malle per  formulani  tapahtuvalle  oikeudenkäyn- 
nille, il.  K-a. 

Kohde   ks.   Objekti. 

Kohdun  esiinluiskahdus  tapahtuu  etupäässji 
lehmillä  ja  aiheutuu  yleisestä  velttoudesta,  jäl- 
keisten jäämise.stä,  rajuista  jälkipoltoista  y.  m. 
Esiinluiskahtanut  kohtu  riippuu  hävystä  puner- 
tavana massana,  joka  eläimen  seisoessa  ulottuu 
aina  kinttuihin  asti.  Massan  pinnalla  on  tumman- 
punaisia kohottuniia,  emäkäpyjä,  josta  jäljelle 
jääneet  jälkeiset  riippuvat.  —  Vamma  paranne- 
taan viemällä  huolellisesti  pulidistettu  kohtu  pai- 
kalleen ja  estiimälliL  sen  uudelleen  esiinluiskahta- 
masta.  Jip. 


1145 


Kohdunkaula— Kohler 


114fi 


Kohdunkaula  ks.  E  m  ii  u  kani  a. 

Kohdunlaskeuma   ks.   E  m  ä  n  1  a  s  k  e  u  m  a. 

Kohdunleikkaus   ks.   Keisarileikkaus. 

Kohdun  1.  emän  nurinkääntyminen  (inver- 
sio iilcril,  synnytyksen  jälkeisiä  varomattomasti 
ja  väkivallalla  ulosottamalla  aikaansaatu  kohdun 
kiiäntyminen    nurin. 

Kohduupitimet  ks.  E  m  ä  j  ä  n  t  e  e  t. 

Kohdunrepeämä  (ruptura  uteti),  synnytystoi- 
minnan kohdatessa  kovin  suurta  vastustusta  jos- 
kus esiintyvä  kohdun  seinän  repeäminen,  jolloin 
saattaa  käydä  niinkin,  että  sikiö  joutuu  irralleen 
kohdun   ulkopuolelle  vatsaonteloon. 

Kohduntulehdus  (metritis),  kohdun  kudok- 
sessa esiintyvii   tulehdus. 

Kohdunverenvuoto   ks.  Metrorrhagia. 

Kohennusarkki,  kirjap.,  paperiarkki,  joka  en- 
nen painamista  kiinnitetään  painokoneen  silinteri- 
peitteen  vahvikkeeksi. 

Kohennuspaino,  kirjap.  ks.  K  o  h  o  p  a  i  n  o. 

Kohereeri  (co/iärf/c  =  pysyttäytyä  koossa)  ks. 
Langaton   sähkötys. 

Kohesioni  (lat.  co/i(ere')e  =  pysyttäytyä  koossa), 
kappaleen  koossapysyväisyys,  joka  johtuu  sen 
molekylien  välissä  vaikuttavasta  vetovoimasta  ja 
joka  on  voitettava,  kun  kappaletta  tahdotaan  pa- 
loitella. Melkoinen  suuruus  on  k  :11a  ainoastaan 
jähmeissä  kappaleissa.  Nesteissä  se  on  hyvin 
pieni  ja  kaasuilla  ei  ole  yhtään  k:ia.  K:n  suu- 
ruus riippuu  sekä  molekylien  massasta  ja  keske- 
näise.stä  etäisyydestä,  että  niiden  fysikaalisista 
ominaisuuksista.  Sen  mukaan  millä  tavoin  k. 
aiheuttaa  jonkun  kappaleen  koossapysyväisyyden, 
on  sen  aine  joko  pehmeätä  tai  kovaa,  taottavaa 
ja  kimmoista  tai  haurasta.  On  aineita,  joiden 
k. -ominaisuuksia  voi  suuresti  muuntaa  sekoitta- 
malla niihin  hieman  muita  aineita  tai  anta- 
malla niiden  lämpötilan  vaihdella.  Niinpä  esim. 
valmistetaan  kimmoista  terästä  lisäämällä  rau- 
taan jonkun  verran  hiiltä.  Kupari  tulee  pie- 
ne.stä  tinanlisäyksestä  kovemmaksi.  Kuumen- 
nettu teräs  tulee  karaistuksi  (kovemmaksi)  äkki- 
näisestä jäähdyttämisestä,  mutta  kuparitinaseos 
samanlaisesta  menettelystä  vähemmän  kovaksi. 
K:n  tapainen,  eri  kappalten  molekylien  välissä 
vaikuttava  voima  on  adhesioni  (ks.  t.).  vrt. 
myös  Kimmoisuus  ja  Lujuus. 

U.   S. -n. 

KohinooT  (=  „valovuori"),  Englannin  hallitsi- 
jan kruunussa  oleva  timantti,  joka  1850  tuotiin 
Intiasta.  Se  painoi  silloin  186  karaattia,  mutta 
on  sittemmin  hiottu  uudestaan  ja  painaa  nyt 
106  karaattia.  P.  E. 

Kohju  (hcrniaj  merkitsee  sellaista  normaali- 
oloista poikkeavaa  tilaa,  jossa  suolet  tai  muut 
sisälmykset  joutuvat  tavallisesta  asemastaan 
johonkin  vatsaontelon  kanssa  yhteydessä  olevaan 
asiattomaan  onteloon,  jota  silloin  sisältä  verhoo 
vatsakalvon  onteloon  painunut  jatko  tahi  muu 
seroosineu  kalvo.  Tällaiset  ontelot  saattavat  joko 
olla  synnynnäisiä  ja  jo  luonnostaan  olemassa; 
jokin  vaillinaisuus  vatsan  peittämissä  tahi  eri- 
tyisen seikan,  taudillisen  ilmiön,  loukkaantumi- 
sen y.  m.  aikaan  saama  heikkous  kysymyksen 
alaisissa  kudoksissa  voivat  edistää  kohjun  synty- 
mistä. Puhutaan  kohju  pussista,  joka  muodos- 
taa kohjun  seinät  ja  kohju  kanavasta  1.  siitä 
aukosta,  joka  kohjuontelon  yhdistää  sisälmysten 
luonnollisesti  täyttämään  onteloon.  ^Muutkin  kuin 


vatsaontelon  sisälmykset  voivat  joutua  kohju- 
muodostuman  sisällöksi;  niinpä  on  olemassa 
keuhko-,  aivo-  y.  m.  kohjuja.  Tavallisimpia  ovat 
kumminkin  suolikohjut,  jotka  esiintyvät  nivus-, 
reisi-  tai  napakohjuna.  Niin  kauan  kuin  kohjun 
sisällys  helposti  saadaan  painumaan  luonnonomai- 
seen  asemaansa  jälleen,  ei  ole  k:sta  suurempaa 
vaaraa  olemassa;  tuontuostakin  tapahtuu  kuiten- 
kin, että  k.  „kureutuu":  se  puristuu  kanavaansa 
niin  lujille,  ettei  se  ole  paikoilleen  saatettavissa. 
Tällaisessa  k:n  kureuturaisessa  1.  incarceratsio- 
nissa  kudokset  saattavat  kuoleutua  verenkier- 
ron häiriintymisestä.  Silloin  on  hengenvaara  tar- 
jolla ja  kirurginen  hoito  kiireimmiten  välttämä- 
tön. Eri  menettelytavoilla  löysätään  kureutumis- 
kohta  ja  k:n  sisältämä  suolenmutka  t.  m.  s.  va- 
pautetaan kahleestaan.  Jlikäli  mahdollista  toi- 
mitetaan n.  s.  radikaalioperatsioni,  s.  o.  kohju- 
kanava  hävitetään  neulomalla  sen  suu  umpeen, 
niin  ettei  kohjua  ja  kureutumista  enää  voi  syn- 
tyä. Näin  menetellään  myöskin  jo  ennakolta 
vastaisen  vaaran  välttämiseksi.  Myöskin  erityi- 
sillä kohjusiteillä  ja  kohjuvyöllä  koetellaan  pi- 
dättää kohjua  pullistumasta  esiin  sekä  estää  sitä 
kureutumasta.  M.    0-B. 

Kohjukanava  ks.  Kohju. 

Kohjunkureutuma   ks.   Kohju. 

Kohjuportti  ks.  Kohju. 

Kohjupussi  ks.  Kohju. 

Kohjuside  ks.  Kohju. 

Kohjuvyö  ks.  Kohju. 

Kohl  [köl],  Horst  (s.  1855),  saks.  historioit- 
sija, kymnaasinopettaja,  tullut  tunnetuksi  var- 
sinkin Bismarck-tutkimuksistaan;  julkais.^ut  m. 
m.  „Die  politischen  Reden  des  Fursten  Bisniarek" 
(1892-94),  „Bismarck-Jahrbuch"  (1894-09),  „Fiirst 
Bismarck,  Regesten  zu  einer  wissensehaftlichen 
Biographie  des  ersten  deutschen  Reichskanzlers" 
(1891-92),  „Weg\veiser  durch  Bismarcks  Cedan- 
ken  und  Erinnerungen"   (1899).  J.  F. 

Kohl  [Köl],  Johann  Georg,  (180S-7S),  saks. 
matkust.aja  ja  maantieteellinen  kirjjiilija,  kävi 
useimmissa  Euroopan  maissa  ja  Pohjois-Amerii 
kassa.  Teoksia:  „Reisen  im  Nordnesten  der  Verei- 
nigten  Staateu"  (1859),  „Geschichte  der  Ent- 
deckung  Amerikas"  (1861),  „Nordwestdeutsche 
Skizzen"   (1873)   y.  m. 

Kohler  [l-ölar],  Joseph  (s.  1849),  saks.  oikeus- 
oppinut, tuli  lakitieteen  professoriksi  Wurzbur- 
giin  1878  ja  Berliiniin  1888.  K.  on  harvinaisen 
tuottelias  kirjailija  ja  on  oikeustieteen  ohella  kä- 
sitellyt myöskin  filosofiaa,  kirjallisuushistoriaa 
ja  taidetta.  Juridisena  kirjailijana  K.  on  miltei 
kaikilla  oikeustieteen  aloilla  liikkuen  käsitellyt 
nykyistä  saksalaista  oikeutta  ja  tullut  tunne- 
tuksi m.  m.  patentti-  ja  tekijäoikeutta  sekä  ver- 
tailevaa oikeustiedettä,  oikeushistoriaa  ja  oikeus- 
filosofiaa käsittelevistä  tutkimuksistaan.  Hänen 
teoksistaan  mainittakoon:  „Handbuch  des 
deutschen  Patentrechtes"  (1901),  „Die  Patent- 
gesetze  aller  Volker"  (yhdessä  Mintzin  kanssa, 
1905  seur.),  ..Urheberrecht  an  Schriftwerken 
und  Verlagsrecht"  (1906),  ..Studien  aus  dem 
Strafrecht"  (1891-97),  „EinfUhrung  in  die  Rechts- 
wissenschaft"  (useita  pain.  1901-08),  „Lehrbuch 
der  Rechtsphilosophie"  (1909),  „Strafrechtsaufga- 
ben"  (1889-99),  „Zivilprosessualische  Rechtsautga- 
ben"  (1892,  4:s  pain.  1906),  „Lehrbuch  des  biir- 
gerlichen  Rechts"   (1904-06).    Sitäpaitsi  K.  on  te- 


1147 


Kohlhase — Kohtalotra^ediat 


1148 


hokkaasti   ottanut   osaa   useiden   juridisten    aika- 
kauskirjain  julkaisemiseen.  K.   K-a. 

Kohlhase  /kulhäzc],  Hans,  saks.  kauppias, 
joka,  jouduttuansa  riitaan  erään  aatelisjunkkerin 
kanssa  ja  perustettuansa  sissijoukon,  jolla  ympä- 
ristöänsä ahdisti  ja  ryösti,  teloitettiin  1540;  ni- 
mellä „MichaeI  Kolilhaas"  päUlienkilönil  tämiin- 
nimisessä  Heinrich  von  Kleistin  (ks.  t.)  kuului- 
sassa novellissa.  J.  IJ-l. 

Kohlrausch  [kölrausj,  Friedrich  (1840- 
1910),  saks.  fyysikko.  Oltuaan  fysiikan  professo- 
rina useassa  kaupungissa  (Göttiugenissä,  Zii- 
riehissä,  Darmstadtissa,  Wiirzburgissa,  Strass- 
burgissa)  K.  nimitettiin  Helmholtzin  kuoleman 
jälkeen  hänen  seuraajakseen  Charlottenburgin 
.,Physikalisch-technisclie  Reichsanstalfin  presi- 
dentiksi 1895.  Siitä  toimesta  hän  erosi  1905  ja 
muutti  Marburgiin.  K:n  tärkeimmät  julkaisut 
käsittelevät  elektrolyysia.  Teokseensa  „Das  Leit- 
vermögen  der  Elektrolyte"  (1898,  yhdessä  IIol- 
bornin  kanssa)  hän  on  kerännyt  liuoksien  sähkö- 
johtokykyä  koskettelevat,  erittäin  tarkasti  ja 
seikkaperiiise.sti  suorittamiensa  tutkimuksien  tu- 
lokset. Hän  on  tarkkojen  mittauksien  avulla 
milärännyt  veden  elektrokemiallisen  ekvivalentin 
ja  Siemensin  elohopeayksiköu  absoluuttisessa 
elektromagneettisessa  mitassa  sekä  ohmin  ja  cou- 
lombin. Jlyös  lämpösähköä,  valon  kokonais- 
heijastusta ja  kappalten  kimmoisuutta  K.  on  tut- 
kinut. Monista  suunnittelemistaan  magneetilli- 
sista  ja  sähköopillisista  mittauskoneistaan  mai- 
nittakoon esim.  voltametri,  intensiteetti variometri 
ja  absoluuttinen  bifilaarimagnetometii.  K:n  tun- 
netuin teos  on  ll:ssä  painoksessa  ilmestynyt 
,,Leitfaden  der  praktischen  Physik"  (11  pain. 
1910.  9:nnestä  pain.  alkaen  on  sen  nimenä: 
„Lehrbuch  der  praktischen  Physik").  Tämä  kirja, 
jossa  annetaan  ohjeita  fysikaalisten  mittauksien 
suorittamisessa,  on  monelle  kielelle  käännett.vnä 
levinnyt  yli  koko  maailman  fysiikkaa  opiskele- 
vien ke.sktiuteen.  —  Elektroteknillisen  teollisuu- 
denkin alalla  K:n   vaikutus  oli  suuri. 

U.   S:  n. 

Kohmelo,  p  o  h  m  e  1  o,  se  päänsäryn  ynnä  ylei- 
.sen  pahoinvoinnin  ja  haluttomuuden  seuraama 
tila,  mikä  esiintyy  äkillisen  alkoholimyrkytyksen, 
juopumuksen  1.  päilitymisen  seurauksena.  K.  pe- 
rustuu osaksi  siihen  myrkytykseen,  minkä  alko- 
holi aikaansaa  hermostossa,  osaksi  siihen  katar- 
raaliseen  tilaan,  minkä  nautittu  alkoholi  synnyt- 
tää malialaukun  limakalvossa.  Kahvi  (ilman  ker- 
maa), hiililiappopitoiset  vedet  ynnä  monenlaiset 
katkerunmakuiset  aineet  ovat  k:ssa  helpoituk- 
seksi.  M.  0-B. 

Koho,  kevyt  kappale,  joka  nesteen  pinnalla 
kelluen  niiyttiiä  nesteenpinnan  korkeuden  vaih- 
teluja. Kohoja  käytetään  vesisäiliöissä  monenlai- 
sien osrtin-,  hälytys- ja  sulkulaitteiden  yhteydessä 
tulo-   tai   menoveden   säätämiseen.  V.   V-la. 

Kohoke,  nms.,  on  siivel  tahi  sävelsarja,  joka 
esiint.vy  jonkun  rytmiyksikön  alussa,  valmista- 
massa .sen  varsinaista  vaulitiinpäiisöä:  1)  Koho- 
tahti  (eli  „nousutahti")  sisiiltää  siivelet,  jotka 
.säkeen  alussa  käyvät  ensimäisen  iskun  edellä; 
(k  o  II  o  s  ii  vei;  k:ssa  yksinään  esiintyvä  sävel); 
esim.  koliosiivel:  Mun/muistuu  mieleheni  nyt.... 
kohotaliti-  Minä/seisoin  korkealla  vuorella  .... 
2)  K  o  h  o  i  s  k  u,  i.skuala,  joka  säkeen  alussa  käy 
pääiskun    edellä     (esim.    „jenkka"-tanssissa) .     3) 


K  o  h  o  s  ä  e,       k  o  h  o  1  a  u  s  e  k  e,       k  o  h  o  t  a  i  t  e, 
kohosikermä  j.  n.  e.    (vrt.  J  ohdake). 

/.   K. 

Kohokki  ks.  S  i  1  e  n  e. 

Kohokuva  ks.   Korkokuva. 

Kohontanosto,  myöskin  ,, käsinkohonnaksi"  tai 
,,leuannostoksi"  nimitetty  rekillä  1.  kiepputan- 
golla  suoritettava  harjoitus,  missä  suorariipun- 
nasta  käsivarret  koukistamalla  kohottaudutaan, 
kunnes  leuka  joutuu  tangon  yläpuolelle,  ja  sen 
jälkeen  laskeudutaan  takaisin  alkuasentoon.  Tä- 
män aikoinaan  varsin  suositun  harjoituksen  on 
muuan  ameriikkalainen  suorittanut  65  kertaa  yh- 
teen   mittaan.  L.  p. 

Kohopalno  (saks.  UocJidruck),  kirjap.,  kaikki 
ne  painomenetelmät,  joissa  painavan  keh-lön  tai 
laatan  jiiljennöksen  antavat  osat  ovat  pohjas- 
taan koholla  vastakohtana  laakapainolle  (litogra- 
fialle) ja  syvennyspainoUe  (esim.  heliogravyyrille). 
Tavallinen  kirjainpainaminen  on  siis  kohopaino.i. 
—  K  :ksi  on  myös  sanottu  k  o  h  e  n  n  u  s  p  a  i  n  o  a, 
s.  o.  menetelmää,  jossa  painaminen  suoritetaan 
painettavan  pohjan  (paperin)  takasivulta  ja  siten, 
että  jäljenuös  näkyy  paperin  tai  muun  paino- 
polijan  pinnassa  kohokuvioina. 

Kohortti  (lat.  cohors,  raon.  cohö'rtes),  alkuaan 
it.  liittolaisten  asettama  jalkaväenosasto  sekä 
room.  legioonan  osa,  sitten  C.  Mariuksen  ajoilta 
legioonan  10:s  osa.  Keisariajalla-  myös  erityiset 
joukot  ilman  varsinaista  legioonajärjestystä, 
niink.  tarjokkaiden  ja  provinssimaalaisten  muo- 
do.stamat  500-miehiset  (cokortes  quingennrim)  ja 
1,000-mieliiset  (cohortes  miliarice)  k:t.  Roomassa 
oli  keisariajalla  9-10  k:ia  henkivartioväkeä  (co- 
hortes prcBtorice),  3-4  k:ia  kaupunginmiliisiä  (c. 
urhanCB)  sekä  7  k:ia  poliisijoukkoja  (c.  vigilum). 
vrt.   Legioona.  K.   J.   B. 

Kohosuo  ks.   Suo. 

Kohotakoinen   ks.   Pakotettu. 

Kohotauti  ks.   Puhallustauti. 

Kohottaja  lihas  (musculiis  attollens  auris  s. 
»i».sf;(/».s-  nuricidaris  superior),  yläpäästään 
oliimohmhun  kiinnittynyt  lihas,  joka  supistues- 
saan  kohottaa  korvalehden  jonkinverran  ylöspäin. 

Koht  [kut],  Halvdan  (s.  1873),  norj.  his- 
torioitsija, professori  Kristiaanian  yliopistossa 
v:sta  1910.  V:sta  1904  valtiollisen  historian 
konsulentti  Nobel-laitoksessa  Kristiaaniassa;  jul- 
kaissut: „Die  Stellung  Nor\vegens  und  Sch\vedens 
im  deutsch-dänischen  Konflikt"  (1908),  „Det 
norske  maalstra;vs  bistorie"  (1898),  „Gerniaanilais- 
ten  kansojen  yhteiskunnallinen  ja  henkinen  kehi- 
tys läänityslaitoksen  voittoon  saakka"  („Verdens- 
kulturen"  III)  y.  m.  Puolustanut  Norjan  kansan- 
kielen käyttämistä  kirjakielenä  ja  rauhanaatetta. 

O.  R. 

Kohtalotragediat,  ryhmä  saks.  draamallisia 
teoksia,  jotka  syntyivät  19:nnen  vuosis.  2:sella 
ja  3:nnella  vuosikymmenellä  ja  joissa  vallit.see 
aaveenomainen  ja  kamala  käsitys  kohtalo.sta. 
Tämä  kohtalo  esiintyy  edeltäpäin  määrättynä, 
sokeana,  armottomana,  turmioon  syöksevänä. 
Schillerin  näytelmä  ,,Die  Braut  von  Messinä"  vai- 
kutti ratkaisevasti  kohtalotragedian  syntymiseen. 

Kuuluisimmat  kohtalotragediain  kirjoittajat 
ovat  Zacharias  Werner  (ks.  t.)  (,,Öer  vier- 
undzwanzigste  Februar")  ja  M  ii  1 1  n  e  r  (ks.  t.) 
(„Die  Schnld",  „Der  neunundzwanzigste  Februar"). 
Myös    Franz    Grillparzer    liittyi    tähän    suuntaan 


1149 


Kohtaus  -Koidula 


ii:)() 


nuoruudentrajiediiissaan  „Die  Alinfrau".  [Miuor, 
,.Die  Schicksalstragödie  in  ilireii  Hauptvertreteru" 
(1SS3).]  J.    B-l. 

Kohtaus,  näytelmussä  näytöksen  osa,  jota  erot- 
taa imiista  osista  yhden  tai  useamman  lienkilÖD 
tulo  tai   poistuniinen.  J.   Il-l. 

Kohtisuora,  suora,  joka  muodostaa  suoria  kul- 
mia toisen   suoran   kanssa. 

Kohtu   ks.   E  m  ii. 

Kohtutauti,  yleensä  tauti,  jonka  alaiseksi 
kohtu  saattaa  joutua.  Tiillaisia  ovat  esim.  kohdun- 
tulehdus  (metritis),  kohdun  limakalvontulehdus 
(endomctritis).  lihaskasvain  kohdun  seinässä 
(myoma    iiteri)    y.    m. 

Kohtutulehdus,  cläivl.,  aiheutuu  synnytyk- 
sestä johtunei.sta  häiriöistä  ja  on  ankaruudeltaan 
sangen  erilaista.  Eläimellä  saattaa  olla  kuume, 
yleisvointi  häiriytynyt,  vuotoa  hävystä  riippuen 
taudin  laadusta.  —  Hoidossa  käytetään  kohdun 
huuhteluun  sitä  supistavia  ja  desinfisioivia  liu- 
oksia. Kp. 

Kohtuuden  ystävät  ks.  Raittiusliikepä 
H  a  i  t  t  i  u  s  s  e  u  r  a  t. 

Koi.  1.  ks.  K  o  i  p  e  r  h  o  s  e  t.  —  2.  ks.  S?  y  ö  p  ä. 

Koibaalit,  muuan  Sajanin-vuorten  länsipuo- 
lella, Jenisein  läntisen  lisäjoen  Abakanin  varsilla 
asuva  pieni  (n.  1,000  henkeä)  turkkilainen  pai- 
mentolaiskansa.  Useat  tutkijat  (M.  A.  Castren, 
y.  m.)  ovat  arvelleet  k:n  olevan  turkkilaistu- 
neita  samojedeja  ja  Jenisei-ostjaakkeja  (ks.  t.). 
K:n  kieli  on  vanhoillisuutensa  vuoksi  erittäin 
tärkeä  turkkilaisten  kielten  tutkimukselle.  Ny- 
kyään tapahtuu  Abakanin  laaksossa  vahva  venä- 
läistyminen. Kieliopin  ja  sanaluettelon  on  kir- 
joittanut M.  A.  Castren  („Versuch  einer  koiba- 
lischen  u.  karagassischen  Sprachlehre  nebst  Wör- 
terverzeichnissen"    (1857).  G.   J.    R. 

Koidula,  Lydia  (1843-86),  Viron  kansallisen 
heräämisajan  eniten  ihailtu  runoilija,  s.  Wändran 

©pitäjässä  Länsi-Virossa 
jouluk.  12  p.  1843.  Hä- 
nen isänsä  oli  J.  W. 
Jannsen  (ks.  t.).  Isän 
muutettua  läheiseen  Pär- 
nun kaupunkiin  opetta- 
jaksi ja  „Perno  Posti- 
mees"  lehden  toimitta- 
jaksi nuori  Lydia  sai 
koulusivistyksensä  Pärnun 
saks.  tyttökoulussa.  Aiko- 
muksestaan ruveta  opetta- 
jattareksi hän  luopui  ja  al- 
koi auttaa  isäänsä  sanoma- 
lehden, varsinkin  kauno- 
Lvdia  Koidula.  kirjallisen  osaston  toimit- 

tamisessa, julkaisten  yh- 
dessä isänsä  kanssa,  ilman  omaa  nimikirjoitustaan, 
usein  isänsä  nimellä,  joukon  käännettyjä,  mukail- 
tuja ja  alkuperäisiäkin  kertomuksia.  Hänen  ensi- 
mäinen  kirjana  julkaistu  teoksensa  on  1863  ilmes- 
tynyt kyläkertomus  Napoleonin  Venäjänretken 
ajoilta  1812:  ,,Ojamölder  ja  tema  miniä"  („Oja- 
mylläri  ja  hänen  miniänsä"),  nähtävästi  jonkun 
saksankielisen  kertomuksen  mukaelma,  joka  kui- 
tenkin olojen  ja  luonteiden  kuvailussa  tekee  suu- 
ressa määrin  alkuperäisen  teoksen  vaikutuksen. 
Tätä  20vuotiaan  lahjakkaan  tytön  vaatimatonta 
esikoisteosta  on  pidetty  senaikuisen  perin  köyhän 
alkuperäisen     virol.    kertomakirjallisuuden     ensi- 


mäisenä  taiteellisemmalle  tasolle  kohoavana  tuot- 
teena. Vv.  18G4-73  Lydia  J.  avusti  „Ecsti  Posti- 
mees"  nimistä  viikkolehteä,  jota  hiincn  isänsä 
Tarttoon  asetuttuaan  oli  ryhtynyt  siellä  julkaise- 
maan. Alkamaisillaan  oli  silloin  juuri  Viron 
kansallisen  romantiikan  ensimäinen  toivehikas 
kevätaika,  ja  .se  aika  viritti  K:n  kauneimman 
runollisen  tuotannon.  Ilmestyivät,  vielä  nimet- 
töminä, mutta  yleistä  ihastusta  herättäen,  hä- 
nen runovihkonsa  ,,\Vaino  lilled"  („Kedon  kuk- 
kia") 1865  ja  ,,Emmajöe  öpik"  (,.Emäjoen  sata- 
kieli") 1866;  vähiin  myöhemmin  hän  omisti  itsel- 
leen C.  R.  Jakobsonin  (ks.  t.)  antaman  runoilijä- 
nimen  Koidula.  Tällä  nimellä  hän  sitten  tulikin 
tunnetuksi  sekä  runoilijana  että  henkilönä.  Tämän 
ensimäisen  virolaisen  sivistyneen  naisen  ja  ensi- 
mäisen  virolaisen  naiskirjailijan  syvin  ja  lyyril- 
lisin persoonallinen  eläymys  oli  „pyhä  isänmaa", 
ja  siitä  hän  haltioitui  laulamaan  yhä  uudestaan 
hartaalla  vakavuudella.  Lemmenrunoilla  on  tois- 
arvoinen sija  hänen  tuotannossaan.  Tosin  on 
joukko  hänen  parhaitakin  alkuperäisinä  pidettyjä 
runoja  osoittautunut  joko  mukailuiksi  tai  kään- 
nöksiksi saksasta,  ja  tunnustettava  on,  ettei  hä- 
nen runoutensa,  seuraten  aikansa  yleistä  maku- 
suuntaa,  suinkaan  ole  vapaa  sanakoreilusta,  hento- 
mielisyydestä  tai  kuluneista  käänteistä.  Kielen- 
käj-ttö  on  sitäpaitsi  usein  puutteellinen  ja  saksan- 
voittoinen.  Jlutta  siitä  huolimatta  ovat  useat 
K:n  runot  vielä  kauan  säilyttävät  välittö- 
män viehätyksensä  Viron  ensimäisten  laulujuh- 
lien ja  nuoren  intomielisen  virolaistytön  kii- 
reesti illaksi  synkkenevien  aamutunnelmien  ilmai- 
suna. K  :11a  on  ansioita  myöskin  vironkielisen 
seuranäytelmän  aikaansaajana.  V.  1870  näytel- 
tiin ensimäinen  kerta  Tartossa  K:n  „Saaremaa 
onupoeg"  (j.Saarenmaalainen  serkku"),  Theodor 
Körnerin  „Der  Vetter  aus  Brehmen"  nimisen 
kappaleen  mukaelma;  pain.  sam.  v.  Sen  jälkeen 
K.  kirjoitti  vielä  kolme  alkuperäistä  näytel- 
mää, joista  ,,Särane  Mulk"  on  ilmestynyt  pai- 
nosta (1871).  Näytelmäkirjailijana  K:lla  on  ny- 
kyään enää  vain  historiallinen  merkitys.  Suuri 
osa  hänen  herättämästään  innostuksesta  saanee 
yleensä  selityksensä  hänen  aikansa,  hänen  ase- 
mansa ja  hänen  persoonallisuutensa  erikoisuu- 
desta. Jannseuin  koti  Tartossa  oli  senaikuisen 
virolaisen  elämän  sydän  ja  siinä  kodissa  K.  loisti 
virolaisten,  saksalaisten,  suomalaisten  ja  unka- 
rilaisten vieraitten  yhteisen  ihailun  esineenä. 
Varsin  läheiset  suhteet  punoutuivat  K;n  ja  muu- 
tamien suomalaisten  ystävien  välillä.  V.  1873  K. 
vasten  kaikkien  odotuksia  meni  naimisiin  saksa- 
laistuneen  lättiläisen  toht.  ilichelsonin  kanssa. 
Runoilijattaren  muutettua  Kronstattiin  sotilaslää- 
kärin  vaimoksi  ja  Viron  kansallisen  romantiikan 
samoihin  aikoihin  puolueriitojen  ja  venäläistyt- 
tämisyritysten  karkeaan  todellisuuteen  jouduttua 
tukehtui  ja  sammui  pian  hänen  runoutensa  pyhän 
kevään  uhrituli.  Vaikean  sairauden  loppuunkulut- 
tamana  hän  kuoli  Kronstatissa  heinäk.  30  p.  1886. 
Suurin  osa  K:n  kirjallista  tuotantoa  on  hajallaan 
sanomalehdissä  ja  kalentereissa  ja  vielä  painat- 
tamattomana  käsikirjoituksissa,  koska  K:n  peri- 
jät, hänen  kaksi  tytärtään,  jotka  eivät  osaa 
viroa,  vaativat  painattamisoikeudesta  suuria  stim- 
mia.  Tärkeän  todistuskappaleen  hänen  ja  Kreutz- 
«aldin  välisen  ihailun  ja  katkeruuden  sekaisen 
hengenheimolaisuussuhteen  valaisemiseksi  ja  ver- 


llöl 


Koi  jumala     Koira 


iir.L' 


rattoman  lähteen  heidän  aikansa  ja  ympäris- 
tönsä tuntemiseksi  muodostaa  Virolaisen  kirjal- 
lisuuden seuran  toimesta  1911  ilmestynyt  „Kreutz- 
vvaldi  ja  Koidula  kirjavvahetus".  G.   S. 

Koi  jumala.  Kalevalan  säepari  (17:477-78): 
..Ennen  päivän  nousemista.  Koi  jumalan  koit- 
tamista" on  antanut  Castrenille  aiheen  olettaa  mui- 
naissuomalaisten jumaloineen  aamuruskoa.  Mai- 
nittu kohta  on  oikeastaan  oleva:  Koin  J  u  m  a- 
1  a  n  s.  o.  Jumalan  koin,  aivan  kristillisessä  mer- 
kityksessä. Virolaisena  kansantaruna  on  Fr.  R. 
Fählmann  saksaksi  julkaissut  kauniin  kertomuk- 
sen Koitosta  ja  Hämäriköstä  (Koit  ja  Amarik). 
jotka  pitävät  huolta  aurinkolyhdyn  sytyttämi- 
sestä ja  sammuttamisesta  ja  joille  Vanha  isä  pal- 
kinnoksi lupaa  avioliiton.  Pyynnöstään  he  saavat 
pysyä  ikuisesti  kihlattuina  ja  keskikesän  öinä 
kohdata  toisensa  yhtyen  suudelmaan,  josta  Hä- 
märikön  poskien  punastus  taivaalle  kuvastuu. 
Fählnianuin  muut  muistista  kirjoittamat  sadut 
Vanemuine,  Ilmarine  ja  Lämmekiiiine  nimisistä 
taruolennoista,  jotka  eivät  ole  kansanomaisia  Vi- 
rossa, panevat  kuitenkin  epäilemään,  missä  mää- 
rin tämäkään  taru  on  tieteellisesti  luotettava. 

K.  K. 
Koilesyria  (kreik.,  =  „Ontelo-Syyria")  oli  kreik- 
kalaisten aikakaudella  koko  Etelä-Syyrian,  paitsi 
Foinikian,  yhteinen  nimitys.  Myöhemmin,  esim. 
Josephuksella.  tällä  nimellä  tarkoitettiin  Jordanin 
itäpuolista  maata.  Nykyään  Libanonin  ja  Anti- 
libanonin  välinen  ylätasanko,  jota  arabiahiiset 
sanovat  /?iga'ksi.  K.   T-t. 

Koillinen  ks.  Ilmansuunnat. 
Koillisväylä     ks.     Pohjoisnapamatkat 
ja  X  o  r  il  e  n  s  k  i  ö  1  d. 

Kointähti,  aamutähti,  aamulla  itätai- 
vaalla  loistavan  Venuksen  nimitys,  vastaa  kreik. 
Phosphoros  ja  lat.  Lucifer  nimitystä.         B.  Ii. 

Koiperhoset  (Tineidce),  pikkuperhosheimo ;  sii- 
vet tavallisesti  kapeat  ja  suipot,  ripsireunaiset, 
lepoasennossa  kattolaskui.ä^et  toi 
vaipan  tavoin  ruumiin  ympä- 
rille kääriytyneet.  Värit  usein 
ihmeen  kauniit.  Elintavat  vaih- 
televat.  Useiden  toukat  hyvin 
vahingollisia.  —  Tavallinen 
vaatekoi  (Tinea  pellionella) 
.syö  toukkana  turkiksi.i,  villa- 
kankaita y.  m.  Useilla  lähi- 
sukuisilla lajeilla  on  saraanlai- 
nen  elintapa.  —  Jyväkoin 
(Tinea  granella)  toukka  hävit- 
tää viljavarastoja  syömällä  jy- 
vät ontoiksi.  • —  Pihlajanmarjakoin  (Är- 
gyresthia  conjugella)  toukka  elää  tavallisesti 
pihlajanmarjoissa,  mutta  kun  näistä  tulee  kato, 
turvautuu  se  omeniin  ja  syö  hedelmän  täyteen 
hienoja  käytäviä.  —  Kehrääjäkoit  (Bypo- 
nomeitla  conjugella  ja  padella)  hävittävät,  edel- 
linen omenan,  jälkimäinen  tuomen  lehtiä.  Tou- 
kat asuvat  kymmenittäin  ja  sadoittain  kutomis- 
saan yhteisissä  verkoissa,  joista  rihmoj'»n  varassa 
laskeutuvat  alas  lehdille  syömään,  ja  joiden  si- 
sässä sittemmin  koteloituvat.  • —  Useiden  lajien 
toukat  laativat  itsellensä  pussinmuotoisen  sun 
jan,  jonka  ne  kuljettavat  kaikkialla  mukaii;ian 
—  Eräät  pienet  lajit  syövät  lehtien  sisusta.a,  jiit 
taen  vain  pintakalvot  koskematta,  joten  itse  p.v 
syvät   hyvässä   kätkössä.  {'.   >S'-.<. 


Yaaifekum  umkkia. 


Koir  ks.  K  o  o  k  o  s  p  a  1  m  u. 

Koira.  Kesy  k.  on  siihen  määrin  villien 
kantamuotojensa  kaltainen,  että  tuskin  on  tunnus- 
merkkiä, joka  sen  varmasti  erottaisi  sukulaisis- 
taan. Linnan  mukaan  k:n  kiertynyt,  vasem- 
malle kääntyvä  häntä  on  sen  paras  tunnus- 
merkki. Kesyn  koiran  kallon  rakenne  ja  hammas- 

''ISIS 
kaava,    "     '  /  .   ''   ,    ovat    samanlaiset    kuin    su- 

2.   1.  4.   I    J. 

della  ja  ketulla.  Sahateräiset  hampaat  isoja, 
nystermäiset  (2  sekä  ylä-  että  alaleuassa)  verrat- 
tilin  pieniä.  Ruumiin  koko  ja  muoto  erittäin  vaih- 
televa. Nykyisin  tavattavat  koirarodut  ryhmi- 
tetään niiden  viiden  historiantakaisen  koiral.ajin 
ympärille,  joiden  jäännöksiä  on  löydetty  kivi-  ja 
pronssikauden  maakerrostumista.  Näiden  his- 
toriantakaisten  koirien  taas  katsotaan  polveutu- 
van sakaalista,  sudesta  y.  m.  samansukui.sista 
petoeläimistä,  joiden  kesyttämisen  jo  kivikauden 
ihmiset  huomasivat  itselleen  edulliseksi.  Prof. 
Studerin  jakojärjestelmää  seuraten  mainittakoon 
seuraavat  koirarodut:  1.  Canis  familiaris  pa- 
lustril.sesta  1.  suokoirasta  polveutuvat : 
eurooppalainen  pystykorva,  suosittu 
seurakoira  useissa  Saksan  maakunnissa,  eten- 
kin Pommerissa  (nim.  Pommeraner),  pinseri, 
jota  on  kolme  varsinaista  muotoa,  sileäkarvai- 
nen, karkeakarvainen  ja  doberman-pinseri,  sekä 
kaksi  kääpiömuotoa,  sileä-  ja  karkeakarvai- 
nen (apinapinseri).  Pinserit  ovat  Sak- 
san yleisimpiä  seurakoiria,  d  o  b  e  r  m  a  n-p  i  n- 
s  e  r  i  ä  käytetään  menestyksellä  poliisikoirana  ; 
terrierit,  suuri  roturyhmä,  johon  kuuluu 
toistakymmentä  eri  lajia.  Terrierien  kotimaa  on 
Brittein-saaret,  varsinkin  Englannissa  on  ter- 
rierien kasvatus  saanut  aikaan  monta  suosittua 
tyyppiä.  Tunnetuin  on  (kettu-)  foxterrieri, 
joka  on  levinnyt  yli  koko  sivistyneen  maailman. 
Käytetään  ,. luolakoirana"  ottamaan  ulos  kettuja 
ja  mäyriä  pesistä,  useimmin  ajokoirametsästyk- 
.sen  yhteydessä:  a  i  r  e  d  a  a  1  i  t,  suurikasvuinen 
terrieri-laji,  jonka  poliisikoiraominaisuudet  ovat 
herättäneet  huomiota;  irlantilainei  ter- 
rieri, eroaa  edellisestä  vain  väriltään.  Molem- 
mat ovat  karkeakarvaisia.  Sileäkarvaisista  ter- 
riereistä ovat  huomattavimmat:  mu.stan- 
ruskea  (black  and  ta  n)  terrieri,  jota 
myös  on  karkeakarvainen  muoto,  valkea-  ja 
bullterrieri.  Pienempikokoisia  liarkea-  ja 
pitkäkarvaisia  terrierejä  ovat:  skotlantilai- 
nen,     bedlington-.      dandi  e-d  i  n  in  o  n  t-, 


.SuumalaiueD  pjatjkorva. 


Koirarotuja  I. 


1.  Saksal.  paimenkoira.  —  2.  Skotlantil.  paimenkoira.  —  3.^  Eurouppal.  pystykorva.  — 
4.  Dobermaun-pinseri.  —  5.  Ain-ilale-terrieri.  —  0.  Karkeakarvainen  pinseri.  —  7.  Puu- 
deli 1.  villakoira.  S  ja  fl.  Sileäkarvainen  ja  karkeakarvainen  kiUipiöpinseri. —  10.  Kääpiö- 
pystykorva.    11.     Maltalainen    koira.    —    12.     Saksal.   1.   tansk.    dogjri    {.srand    daiiois). 

13.      Mastifli.    Ua.      Lyhytkarvainen    bernliardilaiskoira.    —    14b.     Pitkäkarvainen 

bernliardilaiskoira.    —    1.3.      Xeufoundlandilaiskoira.    —    10.      Bokseri.    —    17.     Eugl.  bull- 
doggi. —   IS.     Kansk.  kääpiöbuUdoggi.  —  lU.     Mopsi. 


g    3.    K 


TT     -       -T 


TT  n 


7\ 

s. 

-5' 

O 


T  ™    ■^    -j 


itr>;! 


Koira 


llöl 


SiioiiKitniiUMi  jiUiisktijrii, 

s  k  y  e-  y  o  r  k  s  h  i  r  e-torrieiit.  Useiimiuit  tor- 
rioii-Iajil  ovat  :ilkiiaau  olleet  metsästyskoiria  (pie- 
iieimiiiit  lajit  luolakoiria),  mutta  ovat  vUliitelleu 
muuttuneet  seurakoiriksi.  —  2.  Vanis  famiiinris 
InijstraiitscrisUx  polveutuvat:  pohjoismaiset 
pystykorvat,  uiui.  s  u  o  m  a  1  a  i  u  e  n,  j  il  iii  t- 
I  a  11 1  i  1  a  i  !i  e  n,  ,e  r  ö  u  I  a  n  t  i  1  a  i  n  o  u  (£.•<- 
kimo-) ,  samojedilaiueu,  ostjaakkilai- 
n  e  n,  islantilainen,  1  a  p  p  a  1  a  i  ii  e  u  ja 
b  j  a  r  m  a  1  a  i  M  e  n  p.y  s  t  y  k  o  r  v  a.  Useimpia 
näistä  koiralajeista  käytetään  vetoeläiminä  ja 
sellaisina  ne  ovat  aivan  välttiiniättiimät  pohjau 
perillä  asuville  isännilleen.  Jluutanu^t.  kuten  lap- 
pai.  pystykorva,  ovat  paimenkoiria  ja  kahta,  suo- 
malaista ja  jämtlantilaista.  käytetään  lintu-,  hirvi- 
ja  petoeläinnietsä.stykseen.  Edellistä  nimitetään 
myös  haukkuvaksi  lintukoiraksi  ero- 
tukseksi ulkomaisista,  jotka  eivät  nauku  riis- 
tan. M  a  s  t  i  f  f  i  on  Knglaunista  kotoisin  oleva, 
seurakoirana  käytetty  suurikasvuinen  doggi- 
koira.  Sitä  käytettiin  keskiajalla  härkätaiste- 
luissa.  mitkä  siihen  aikaan  olivat  suositui  kan- 
sauhuvitus  etenkin  Englannissa.  Samaan  tarkni 
tukseen  käytettiin  myös  omituisen  näköistä  b  u  1 1- 
d  o  g  g  i  a.  Englannin  varsinaista  kansalliskoiraa. 
Bulldoggi  on  vastoin  yleistä  luuloa  liyväluoatoi- 
neu  seurakoira.  Ranskalainen  bulldoggi 
on  Pariisissa  kehitetty  ja  siellä  viime  vuosina 
suosioon  tullut  pienempi  doggi-laji.  Mopsi  oli 
viime  vuosisadan  keskivaiheilla  erittäin  suosittu 
.sylikoira,  mutta  on  viime  aikoina  nusiea,  eten- 
kin kääpiörotujen  syrjäyttämänä  kuollut  melkein 
sukupuuttoon.  Tanskalainen  doggi  itua- 
nettu  nimillä  g  r  a  n  d  d  a  n  o  i  s  ja  Deutsche 
Dogge)  on  läpikäynyt  kehityksensä  suurim- 
maksi osaksi  Saksassa,  vaikkakin  se  alkuaaa  on 
kotoisin  Tanskasta.  Nimityksestä  on  ollut  i)al- 
jon  riitaa  näiden  maiden  kynologien  kesken. 
Doggit  ovat  nykyään  ainoastaan  seura-  {vartija-^ 
koiria.  Keski-Euroopassa  käyttävät  kaupunkien 
pikkukaupustelijat  etenkin  juuri  näitä  koiria 
vetojuhtina.  Doggeista  on  vielä  mainittava  b  o  k- 
s  e  r  i.  Saksassa  kasvatettu  ja  kehitetty,  eiigl. 
bulldoggia  vastaava  seurakoira.  Ca)iis  faini.'i'iris 
hiostranisev  ryhmään  kuuluvat  vielä  b  e  r  n  h  a  r- 
d  i  1  a  i  sk  o  i  r  a,  Sveitsin  vuoristoUio.staroissa 
kasvatettu,  yli  koko  maailman  suurta  suosiota 
nauttiva  seura-  ja  vartijakoira.  Kuulujaksi  tul- 
lut Barry,  joka  pelasti  useita  kymmeniä  ihmis- 
henkiä kuolemasta  lumipyryssä  Sveitsin  alpeilla, 
kuului  tähän  rotuun.  N  e  \v  f  o  u  n  d  1  a  n  d  i  1  a  i  s- 
koira  en  tunnettu  merihätään  joutuneidea  ih- 
misten pelastajana.  Se  on  etevä  uija  ia  noutaa 
37.    rV'.    Painettu  '/a  12. 


mielelläiin  vedestä  sinne  heitetyitil  ja  pudon- 
neita esineitä.  —  3.  Canis  famiiinris  matris  opti- 
mcBsta  polveutuvat  paimenkoirat.  Näitä  on 
usealla  maalla  oma  rotunsa.  Osaksi  ne  vielä  toi- 
mivat karjan  paimentajina,  kuten  unkarilainen 
(k  o  m  m  o  n  d  o  r),  skotlantilainen  (collie),  ve 
näläiiien  (oftsarka),  baskilainen  ja  lanskii- 
laineu  (e  h  i  e  n  de  Brie),  osaksi  ue  ovat  puh- 
taita seurakoiria,  kuten  saksalainen  pai- 
ni e  n  k  o  i  r  a,  joka  on  etevä  poliisikoira,  ja  vanha 
englantilainen  p.  (b  o  b  t  a  i  1  I.  s  h  e  e  p- 
dog),  kotimaansa  suosituimpia  „naisten"  koiria. 
—  i.  Canin  familiaria  intcrmedius  on  varsinaisten 
metsästyskoirien  kantaisä,  joista  kuitenkin  puu- 
deli 1.  villakoira,  d  a  I  m  a  t  s  i  a  1  .i  i  n  e  n 
ja  m  alt  a-k  o  i  r  a  kokonaan  ovat  kadottaneet 
metsästysominaisuutensa  ja  luetaan  seurakoiriin. 
Puudelinsukuisia  nietsästj-skoiria  ovat  irlan- 
tilainen vesi-spanieli,  englantilai- 
nen r  e  t  r  i  e  V  e  r  i,  ranskalainen  o  a  r- 
l)et.  saksalainen  griffon,  sekä  puu- 
delipointteri  (sekamuoto) .  Näistä  ovat 
kaksi  ensimäistä  etupäässä  „noutajakciria",  muut 
seisovia  lintukoiria.  Ajokoirat  ovat  yleisin 
metsästyskö!  ra  rotu.  TJseimmilla  Euroopan  mailla 
on  omat  ajokoirarotunsa,  joiden  järkiperäinen 
kehitys  on  tapahtunut  pääasiallisesti  viime  vuosi- 
sadan kuluessa.  Englannin  ajokoirat  ovat: 
saukkokoira  (otterhound),  harrieri, 
beagle  ja  varsinainen  kettu-ajokoira 
(f  o  s  h  o  u  n  d) .  Saksassa  oli  ennen  useita  ajo- 
koirarotuja,  mutta  nykyään  on  ajokoirametsästys 
siellä  melkein  kaikkialla  kielletty,  samoin  kuin 
Sveitsinkin  useimmissa  kanttoneissa.  Itävällä'! 
vuori.stomaissa  kasvatetaan  vielä  ajokoiria  m.  m. 
karkeakarvaistakin  lajia.  Ranskan  ajokoirista 
ovat  huomattavimmat  matalajalkainen  basset, 
ke.skikokoinen  b  r  i  4  u  e  t  ja  suurikasvuiset  p  a  r- 
t  o  r  c  e-k  o  i  r  a  t.  Ruotsissa  on  ajokoirakasvatus 
verrattain  korkealla  kannalla,  ja  tämän  maan 
ajokoirissa  on  osaksi  englantilaista,  saksalaista 
ja  sveitsiläistä  verta.  Ruotsin  ajokoirista  pol- 
veutuu suomalainen  ajokoira,  jonka 
ulkomuodon  kehittäminen  ei  vielä  ole  loppuun 
suoritettu,  mutta  joka  metsästyskelpoisunteen 
nähden  jo  on  hyvin  korkealla  kannalla.  Ajo- 
koiriin luetaan  myös  vainu-  1.  verikoirat, 
joita  käytetään  haavoittuneen  riistan  verijälkien 
seuraamiseen.  Tunnetuimmat  näistä  ovat  <■:  n  g- 
I  a  n  t  i  1  a  i  n  e  n  (b  1  o  o  d  h  o  u  n  d)  ja  h  a  n  n  o- 
verilainen  vihikoira.  Mäyräkoira 
on  saksalaisten  kansalliskoira.  Sen  matalat,  käy- 
rät jalat  ovat  syntyneet  järkiperäisen  kehityk- 
sen kautta  ja  niiden  tarkoituksena  on  helpottaa 
koiran  työtä,  kun  se  kaivautuu  maanalaisiin  käy- 
täviin hätjyttämään  kettua  tai  mäyrää.  Mäyrä- 
koiraa on  kolme  muotoa,  lyhyt-,  karkea-  ja 
pitkäkarvainen.  M  ä  y  r  ä  a  j  o  k  o  i  r  a  (D  a  c  h  s- 
b  r  a  e  k  e)  on  sekoitus  mäyrä-  ja  ajokoirasta. 
Se  ei  ole  sanottavasti  levinnyt  kotimaansa  Raie- 
rin  ulkopuolelle.  Spanielit  ovat  matalajal- 
kaisia, pitkäkarvaisia  ajo-  ja  lintumetsristykseen 
sekä  noutamiseen  käytettäviä  englantilaisia  met- 
sästyskoiria, joista  on  seurakoiriksi  muuttuneita 
kääpiömuotoja.  Edellisistä  ovat  tunnetuimiuat 
f  i  e  1  d-.  e  o  c  k  e  r-.  e  1  u  m  b  e  r-  ja  n  o  r  f  o  1  k- 
spanieli,  jälkimäisistä  taasen  k  i  n  g  Char- 
les-, b  l,e  n  h  e  i  m-  ja  r  u  b  y-s  p  a  n  i  e  1  i  t,  jotka 
ovat  Englannin  hienoston  keskuudessa  suosittuja 


1155 


Koira— Koirahai 


1156 


sylikoiria.  Japanilainen  tsin  on  edelHsiii  lii- j 
heisesti  muistuttava  sylikoirarotu.  Pitkiikarvai-  | 
sista  seisovista  lintukoirista  ovat  yleisimniiit: 
englantilainen  (valkoinen,  must.i-  tai 
kcltatiipliUnen),  irlantilainen  (viiriltiiiin 
punaisenruskea)  ja  skotlantilainen  set- 
teri (piiäväri  on  musta  ja  tilpliit  ruskeat)  frekii 
saksalainen  seisova  koira  (on  myös 
lyhytkarvainen  muoto),  joka  viime  aikoina  on 
melkein  kokonaan  joutunut  unliotuksiin.  Lyliyt- 
karvaisista  on  tunnetuin  Englannista  kotoisin 
oleva  pointteri,  joka,  samoin  kuin  setterit, 
on  saavuttanut  suuren  suosion  Pohjois- Euroopan 
maissa.  —  5.  Canis  familiaris  Lcincrisla  pol- 
veutuvat skotlantilainen  hirvikoira 
ja  irlantilainen  susikoira.  'Molemnmt 
ovat  ikivanhoja  metsästyskoirarotuja,  joidea  tar- 
koitus selviää  nimisUi.  Ne  olivat  jo  kuolemassa 
sukupuuttoon,  mutta  pelastettiin  viimehetkessä 
jiirkiperäisen  siitoksen  kautta  ja  ovat  nyt  seura- 
koirina  levinneet  kotimaansa  ulkopuolellekin.  — 
6.  „E  t  e  1  ä  m  a  i  s  i  i  n  koiriin"  kuuluvat  m.  m. 
vinttikoirat,  joista  tunnetuimmat  ovat 
lyhytkarvaisista  englantilaiset  g  r  e  y  h  o  n  n  d  ja 
w  h  i  p  p  e  t  sekii  pitkäkarvaisista  venäläinen 
vinttikoira  (borzaja  psovaja  eli  bor- 
zoi),  edelliset  ovat  pääasiallisesti  seurakoiria,  jäl- 
kimäistä käytetään  vielä  muutamin  paikoin  Ve- 
näjällä sudenmetsästykseen,  muualla  Euroopassa 
SP  on  seurakoirana.  —  Koiralajeja  ja  -muotoja 
on  nyk.  kolmatta  sataa  ja  yhä  uusia  syntyy  lak- 
kaamatta. —  Kesyn  koiran  paritteluaika  ei  ole 
rajoitettu  määrättyyn  vuoden  aikain.  Kuitenkin 
ovat  useimmat  nartut  kiimaisia  kaksi  kertaa 
vuodessa,  tavallisesti  tammi-helmikuun  ja  heinä- 
elokuun  ajalla.  N.  62  vuorokautta  kestäneen 
raskaustilan  jälkeen  naaras  synnyttää  useampia 
penikoita,  jotka  9-12  vuorokautta  ovat  sokeita. 
Pienemmillä  koirilla  on  niitä  yleensä  3-7,  jota- 
va.stoin  suuremmat  synnyttävät  6-10,  joskus 
useampiakin.  Liian  suuri  penikkamäärä  voi  olla 
liaitallinen.  sillä  emän  maito  ei  aina  riitä  suu- 
relle joukolle,  poikue  jää  kitukasvuiseksi.  4-6  pe- 
nikkaa sopii  pienille,  2-3  suuremmille  lajeille. 
N.  kuuden  viikon  vanhoina  penikat  jättävät 
emänsä  tarjoaman  maitoruuan,  mutta  niitä  voi- 
daan jo  ennenkin  totuttaa  muuhun  ravintoon. 
Ensimäiset  hampaat  puhkeavat  kolmantena  tai 
neljäntenä  viikkona,  ja  noin  kuudentena  tai 
seitsemäntenä  viikkona  ovat  kaikki  maitoham- 
paat esillä.  Hampaiden  vaihdos  tapahtuu  kol- 
mannesta kuudenteen  kuukauteen,  jolloin  koiran 
penikkakausi  myös  loppuu.  Pienemmät  rodut 
ovat  tällöin  .saavuttaneet  lopulli.sen  kokonsa, 
mutta  suurimmat  kasvavat  vielä  kolmanteen  ikä- 
vuoteensa asti.  Uroskoira  tulee  sukukypsäksi 
9-1 1  kuukauden  vanhana,  mikä  ulkonaisesti  huo- 
mataan siitä,  että  se  heittää  vetensä  sivullepäin 
nostamalla  toista  takakoipeaan ;  siihen  asti  on 
tämä  toimitus  tapahtunut  kuten  nartullakin  lä- 
lientäniällä  takaruumista  maata  kohti.  Narttu 
saavuttaa  sukuky])syyden  8-9  kuukauden  van- 
hana. Ei  ole  kuitenkaan  hyvä  parittaa  koiria, 
ennenkuin  ovat  saavuttaneet  l'/2-2  vuoden  iän. 
Kolmantena  tai  neljäntenä  ikävuotenaan  koira 
on  parhaissa  voimissaan;  jo  kuudentena  vuotena 
huomataan  voimien  ja  liikkuvaisuuden  vähenty- 
vän. Keskimääräinen  ikä  arvostellaan  n.  12  vuo- 
deksi,   nmtta    voi    nousta    18    vuodeksi    jopa    kor- 


keammaksikin. —  Koiraurheilun  ystävät  ovat 
useimmissa  sivistysmaissa  muodostaneet  yhdis- 
tyksiä, kennelseuroja.  joiden  tarkoituk- 
sena on.  pitiiniällä  näyttelyjä,  julkaisemalla  rotu- 
kirjaa  ja  hankkimalla  siitoseläimiä  edistää  koira- 
rotujen niin  hyvin  ulkomuotoa  kuin  myös  metsäs- 
tys- y.  m.  henkisiä  ominaisuuksia.  Koiranäytte- 
lyjä pidetään  esim.  yksinomaan  Englannissa  nel- 
jättäsataa joka  vuosi.  Kennelseuroja  on  siellä 
lähes  seitsemänsataa  ja  näiden  jä.senten  vuosit- 
tain maksamat  jäsenmaksut  tekevät  yhteensä  lä- 
hes kaksi  miljoonaa  markkaa;  koiranrheiluun  uh- 
rataan Englannissa  vuosittain  noin  10  milj.  mark- 
kaa. Suomessa  perustettiin  yhdistys  Suomen 
kennelklubi  1889.  Yhdistyksen  jäsenluku  on 
tasaisesti  kasvanut,  nykyään  n.  1.300.  Klubi  on 
pitänyt  toistakymmentä  näyttelyä  ja  on  erittäin- 
kin harrastanut  suomalaisen  pystykorvan  ja  ajo- 
koiran jalostamista.  Se  julkaisee  aikakauslehteä 
ja  on  toimittanut  painosta  seitsemän  osaa  rotukir- 
jaansa.  —  Koiran  yliteiskunnallinen  merkitys  en 
viime  vuosikymmeninä  tullut  yhä  yleisemmin  tun- 
nustetuksi. Asemaansa  ihmisen  uskollisimpana 
palvelijana  se  ei  ole  menettänyt.  Oltuaan  ennen 
etupäässä  hänen  metsä.stystoverinaan  ja  karjansa 
paimentajana,  toimii  se  nyt  lisäksi  vetojuiitana, 
järjestyksen  valvojan  apulaisena  ja  sanansaatta- 
jana sekä  sai rashoidon  palveluksessa  sotakentällä. 
ks.  kuvaliitettä.  ii.  W.  K.  rf  P.  B. 

Koira,  kaksi  tähtikuviota.  Iso  Koira  (Ca- 
nis major)  eteläisellä  taivaanpallopuoliskolla  ja 
Pieni  Koira  fCaiiis  mitiori  pohjoisella,  li- 
kellä toisiaan.  Linnunradan  kummallakin  puolen, 
näkyvät  Suomessa  parhaiten  tammikuussa  ete- 
lässä illalla.  Ison  Koiran  tähtikuvion  huomat- 
tavin tähti  on  n.  s.  K  o  i  r  a  n  t  ä  h  t  i.  Sirius 
(ks.  t.),  joka  on  kirkkain  tähti  koko  taivaalla. 
Pienen  Koiran  tähtikuvio  si.siiltää  ainoastaan  1.5 
paljain  silmin  näkyvää  tähteä.  Kirkkain  tähti 
on  kaksoistähti  Prokyon  (a  Canis  minnrisj, 
ensimäistä  suuruusluokkaa.  Sen  parallaksi  on 
0",j3  ja  etäisyys  aurinkokunnasta  9.5  valovuotta. 

n.  R. 

Koiraeläimet  (Cnnidm),  petoeläimiin  kuuluva 
heimo.  Keskikokoisia,  pitkäkuonoisia.  hoikka- 
vartaloisia  ja  -saarisia  eläimiä.  Etujaloissa  ta- 
vallisesti 5.  takajaloissa  4  varvasta,  joiden  tyl- 
sät kynnet  eivät  ole  sisäänA-edettävät.  Iläntii 
tavallisesti  pitkä,  tuuliea.  Sahateräiset  hampaat 
isot,  nystermäiset  verrattain  pienet.  Hammas- 
"  2.  1.  :f   1.  3. 


\ 


kaava : 


.   —  K.   juoksevat   nopeasti   ja 


2.  1.  4.  1.  3. 

ovat  erittäin  kestäviä:  uivat  myös  hyvin,  mutta 
eivilt  osaa  kiivetä  puihin.  Useimmat  kuljeksivat 
suurissa  joukoissa;  monet  asuvat  maanalaisissa 
koloissa.  Hajuaisti  ja  kuulo  erinomaisen  tarkat. 
Elävät  suurimmaksi  osaksi  tappamillaan  lämmin- 
verisillä eläimillä,  mutta  syövät  kuitenkin  myös 
raatoja  tai  kasvisaineitakin.  Synnyttävät  taval- 
lisesti 6,  joskus  useampiakin  poikasia.  —  K:iin 
luetaan  sudet,  joilla  on  pyöreä  silmäterä  ja 
lyhyt  häntä  (tavallinen  susi,  koira,  hyeenakoira. 
sakaali),  ja  ketut,  joiden  silmäterä  on  soi- 
kea ja   hänt;i   tuuhea.  P.    B. 

Koirahai  (^'cylliiim  cnnicula)  on  n.  70  cm  pitkä, 
päältä  punertava,  ruskeatäpläinen,  alta  valkea. 
Elämäntavoiltaan  se  on  kissahain  kaltainen,  ja 
esiintyy    samoilla    seuduilla    kuin    tämäkin. 

P.    B. 


1157 


Koiraluola — Koiruolioöljy 


1158 


Koiraluola  (it.  Grotta  del  cane),  Agnuiio- 
jilrven  luona  Uihellii  Napolia  oleva  luola,  jonka 
alaosaan  kokoontuu  hiilihappoa,  mikii  toppaa 
sinne  joutuneet  pienemmät  eliiimet  (esim.  koirat). 

Koiranheisipuu  k.s.  H  e  i  s  i  p  u  u. 

Koirankien  k.*.  C  y  n  o  g  1  o  s  s  u  m  o  f  f  i  c  i- 
n  a  1  e. 

Koirankumina  ks.  Koiranputki. 

Koirankuonolaiset.  l.uulo  koirunpäisten  ihmis- 
ten (lat.  ojnuccphuli)  olemassaolosta  tavataan  jo 
kreikkalaisilla  ja  roonialai.-silla.  Solinus  (3:nnella 
vuosis.)  mainit.see,  viittaamalla  vanhempiin  kir- 
joittajiin, sellai.sten  kansojen  eläneen  Intian  vuo- 
ristoissa. ^T^thious  Tstrialainen  (ks.  t.)  kertoo 
heidän  asuvan  kauimpana  pohjoisessa  meressä 
olevilla  saarilla,  ja  yhtäpitävä.sti  hänen  kanssansa 
.•\ilam  Bremeniläinen  kirjassaan  pohjoisista 
maista  ja  kansoi.sta  sanoo  niitä  olevan  mainitse- 
massaan „Naisten-maassa"  (s.  o.  Suomessa),  jossa 
muka  miehet  ovat  k:ia,  joiden  kieli  on  puoleksi 
puhetta  ja  puoleksi  koiranhaukuntaa.  Myöskin 
hän  kertoo  niitil  nähtävän  vankeina  Venäjällä. 
Kertomuksia  k:n  muka  tunnetun  maailman 
äiirellä  asuvasta  kansasta  tavataan  sittemmin 
useilla  Euroopan  kansoilla,  nimenomaan  myö-skin 
suomalaisilla  ja  virolaisilla.  M.  m.  Kalevipoeg 
joutuu  käydessään  Lapin  puolella  k:n  ma.ahan. 
Myöhemmin  on  kansan  kertomuksissa  suuresta 
Pohjan  sodasta,  ja  jo  Jaakko  Pontuksen  sodasta 
k:n  nimi  siirtynyt  Venäjän  armeiassa  palve- 
leville kalmukeille  y.  m.  aasialaisille  kansoille. 
On  selitetty  tuon  luulon  syntyneen  siitä,  että 
useilla  villeillä  kansoilla  on  ollut  tapana  puku- 
naan hartioilla  ja  päässä  pitää  petojen  nahkoja 
kynsineen   turpineen.  K.    G. 

Koiranmuotoiset  apinat  fCi/nopitftecini)  kuu- 
luvat kapeanenäisiin  apinoihin  (CafarrhiiU). 
Kuono  on  tavallisesti  pitkäveteinen,  eturaajat 
takaraajojen  pituiset,  häntä  useimmiten  hyvin 
kehittynyt.  Kaikilla  lajeilla  on  istuinkamarat, 
poskipussit  melkein  kaikilla.  K.  a.  ovat  muuten 
muodoltaan  hyvin  vaihtelevaisia.  Ne  ovat  vilkas- 
liikkeisiä, oleskelevat  mielellään  isoissa  par- 
vissa ja  tekevät  ihmi.selle  suurta  vahinkoa  hä- 
vittämällä istutuksia  ja  viljelysmaita.  K.  a.  ovat 
levinneet  vanhan  maailman  kuumiin  osiin,  var- 
sinkin Intiassa  niitä  on  runsaasti.  Kaikkiaan 
n.  lOOista  lajista  ovat  tunnetuimpia:  huimaani, 
magotti,  gueretsa,  neniiapina.  marakatit  ja  pa- 
viaanit. 

Koirannauris  ks.  B  r  y  o- 
n  i  a. 

Koiranputki,  koiran- 
kumina  (Anthriscus  sil- 
vcstris),  sarjakukkaisiin 
kuuluva  koko  maassamme 
niityillä,  tieuvierustoilla, 
pellonpientareilla  yleinen 
putkikasvi.  Valkeat  ku- 
kat kerrotuissa  sarjoissa, 
joista  emäsarjan  suojus 
puuttuu.  Terälehdet  jon- 
kun verran  erikokoisia,  he- 
delmä pitkähkö,  sileä,  ai- 
noastaan kärsämäisestä  ylä- 
päästään  uurteinen.  Haju 
ja  maku  vastenmieliset. 
J.  A.   W. 

Koiranruolio      (Dacftjlis  Koiranruoho. 


P.    li. 


i 

S 

"%' 

m- 

jr  , 

Vi 

t\ 

A 

y 

'f. 

\ 

f 

Koiratai. 


osaksi 


f/lomtrata),  korkeahko,  tumman-  tai  sinivihreä 
lieinäkasvi,  jolla  on  leveät,  litteätuppiset  lehdet 
ja  taajaan  toispviolisesti  palleroituneista  tähky- 
löistä  muodo.stunut  röyhy,  K.  kasvaa  ylei.sesti 
viljellyillä  paikoilla  ja  on  paralta  rehukasve- 
jamme. J.   A.   VV. 

Koirantähti  ks.  Sirius. 

Koiranvahti,  merenk.,  merivahdit  kello  12- 
4:ään  yöllä.  Nimitys  on  j'leisin  englantilaisissa 
aluksissa.  F.  TV.  L. 

Koiraraivo  ks.  Vesikauhu. 

Koirarodut  ks.  Koira. 

Koiraskenno,  vahasta  rakennettu,  työmehiläis- 
kennon  näköinen,  kuusikulmainen,  mutta  .suurempi 
ja  syvempi,  sivusta  sivuun  O, st  mm  ja  kulmasta 
kulmaan  7,»4  mm  paksu.  Siinä  kasvaa  normaali- 
suuruinen  koirasmehiläinen.  Mehiläiset  sijoitta- 
vat siihen  kuten  työmehiläiskennoonkin  hunajaa, 
mutta  siitepölyä  ei  juuri  koskaan,  ja  käyvät  näi- 
hin kuten  työmehiläiskennoihinkin  usein  lepää- 
mään. Kennot  ovat  rakennetut  miltei  vaakasuo- 
raan ja  välittömästi  toinen  toisensa  viereen  vaha- 
kakun  ohuen  väliseinän  kummallekin  puolelle. 
K:t  sijaitsevat  yleensä  vahakakkujen  alalaidoissa, 
keskimäärin  265  dm':llä.  .1.  M. 

Koiratäi  (Trichodectes  latus),  hyön- 
teinen jyrsijäkorentojen  lahkossa.  Jyr- 
sii  koiran   karvoja.  V.   S-s. 

Koiravero,  välitön  kulutus- 
vero (ks.  t.)  ja  sellaisena  y  1  e  1  1  i- 
syysvero  (vrt.  t.)  kuten  hevos- 
vero,  vaunuvero,  polkupyörävero  y.  m. 
Koiraveroa  käytetään  varsin  yleisesti, 
valtion-,  osaksi  kunnallisverona,  V.  1800  myön- 
sivät Ruotsin  valtakunnan  säädyt  suostunta- 
luontoisen  valtiolle  maksettavan  koiraveron. 
Meillä  nykyään  kunnalle  maksettava  koiravero 
säädettiin  keis.  aset:ssa  toukok.  20  p:ltä  1878 
silloisen  koiraraivon  ehkäisemiseksi.  Nykyään 
voimassaolevan  asetuksen  mukaan  jouluk.  14  p:ltä 
1894  tulee  sen,  joka  omistaa  4  kuukautta  van- 
hemman koiran,  maksaa  siitä  kunnalle  veroa 
maalla  1-3  mk.  sekä  kaupungissa  ja  kauppa- 
lassa 5-20  mk.  asianomaisen  kunnan  veron  suu- 
ruuden tarkemmin  määräävän  päätöksen  mukaan, 
jossa  tarkoituksessa  omistajan  tulee  kuukauden 
kuluessa  koiran  saatuaan  siitä  asianomaiselle 
viranomaiselle  ilmoittaa  uhalla,  että  saa  maksaa 
kaksinkertaisen  veron,  ja  vero  on  maksettava, 
kunnes  ilmoitus  tehdään  siitä,  ettei  koira  enää 
ole  omistajan  hallussa.  Porolappalaiset  ja  muut 
porolaumojen  omistajat  ovat  paimenkoiriinsa  näh- 
den tästä  verosta  vapaat.  K.  K-a. 

Koirinoja,  kylä  Impilahden  pitäjässä,  n.  7  km 
Pitkänrannan    pohjoispuolella;    koillise.sta   Laato- 
kalle  tulevan    valtamaantien    suussa    höyrylaiva- 
I  laituri    ja    tärkeä    lastauspaikka    Laatokan    ran- 
nalla;   kuljetetaan    suuret  määrät  tavaraa,  etenkin 
jauhoja     ..ylämaihin"      (Sui-stamoon.     Suojärvelle 
I  j.  n.  e.),  joista  taas  lähetetään  suuret  määrät  puu- 
lta varaa  K:n   lastauspaikan   kautta.       L.   H-nen. 

Koiruoho  =  mali.    ks.    A  r  t  e  m  i  s  i  a. 

Koiruohoöljy,  absinttiöljy,  vermutöljy,  erinäi- 
,  sistä  jlrffmisire-lajeista.  mutta  etenkin  koiruo- 
I  hosta  1.  malista  (A.  aisinthium)  tislattu  joks. 
\  sakea,  vihertävä  t.  sinertävä,  katkeranmakuiuen 
öljy.  Käytetään  suurin  määrin  likööreihin,  val- 
I  mistetaan  pääasiallisesti  Yhdysvalloissa,  mutta 
I  myös  Ranskassa  ja  Espanjassa. 


1159 


Koiso— Koivisto 


1160 


Koiso   k-^.   S  o  1  a  n  u  ni. 

Koiskala,  varustettu  säteri  Nastolau  pitäjässä, 
S';,  km  Latuioii  kaupungista,  ~'j,  km  ViUähteen 
asemalta.  Omistaja  insinöörinrouva  Anna  Edel- 
heim  (vstn  1909).  —  Karjanhoito  erinomaisella 
kannalla.  Tunnettu  suuri  meijeri.  —  Pääraken- 
nus puinen  (24  huonetta),  rak.  n.  1840,  kur- 
jattu  ja  laajennettu  1884.  Vanha  puisto.  —  Tiili- 
tehdas. L.   E-nen. 

Koitajoki  virtaa  läpi  Ilomantsin  ja  Enon  pitä- 
jien sekä  keräilee  vettä  myös  Suojärven  pitäjästä, 
vieläpä  \'enäjän  rajan  takaakin.  K.  .^aa  alkunsa 
suunnattoman  suuresta  ja  vetelästä  suosta  val- 
tionrajan tuolta  puolen.  K:n  pituus  on  lähes 
14  peninkulmaa;  suurimmat  kosket:  .Jaauisko.ski, 
1,400  hevosvoimaa,  Niemiskoski.  1,100,  Mänty- 
koski. 2.600.  Kalliokoski.  2,000,  Kuusamonkoski, 
6,100  ja  Pamiloko.ski,  6.300  hevosvoimaa.  K.  las- 
kee Pielisjoen  yläosaan  noin  94  m  yi.  merenp. 
Latvajuoksultaan  K.  on  oikea  suojoki,  melkein 
kaikkialla  veneillä  kuljettava,  mutta  rantamat 
autioita,  ihmisiä  siellä  ei  näe  muuta  kuin  heinän- 
korjuuaikana.  Idästä  laskee  jokeen  vesirikas 
reitti,  jossa  on  suuria  järviä.  Tavallinen  vene- 
kyy-ti  loppuu  Kuolismaan  kylän  rantaan.  Sinne 
on  Älöhkön  tehtaalta  hyvin  ikävä  tie,  koska  joki 
pahasti  kiemurtelee  soiden  läpi.  Möliköllä  alkaa 
taas  reittiosa  tätä  jokea.  K.  laskee  suureim  Nuora- 
järveen.  Ennen  Möhköä  se  vastaanottaa  suuren 
Vieksjärven  reitin,  ja  Nuorajärveen  laskee  Tolva- 
joki,  joka  tuo  vettä  luonnonkauneudestaan  maun- 
kuulusta  Tolvajärvestä,  jossa  on  Punkaharjun  ta- 
painen soraselänne.  Nuora-  ja  Mekrijärvien  ym- 
päristö on  sangen  kaunista  ja  vaihtelevaa;  yli 
tämän  seudun  on  Putkelauvaaralta  suurenmoinen 
näköala.  Eusimäinen  Mekrijärven  alapuolella  ole- 
vista lukuisista  koskista  on  Lylykoski.  Siitit  alas- 
päin alkumatka  venein  kuljettavaa,  mutta  loppu- 
taival  on  astuttava  joen  rantoja.  Koidan  kos- 
ket ovat  erämaan  koskia.  Jo  kauaksi  kiuiluu 
pauhu  Pamilosta.  „erämaan  voimakkaasta  jätti- 
läise.stä".    Sitä  ei  voi  laskea. 

J.  E.  R. 

Koitere,  Ilomantsin  pitäjän  pohjoisosassa,  on 
145  m  yi.  merenp.  sijaitseva  203,5  km°:n  suu- 
ruinen luonnonihana  järvi.  Sen  ympärys  on 
101,i  km.  Pituus  on  22  ja  leveys  16,:,  km.  Järvi 
on  suuren,  eteläpuolella  olevan  päätemoreenin  sal- 
paama.  Eteläranta  on  siis  hiekkainen,  ja  kohta 
rannalta  alkavat  laajat  kankaat.  Muut  rannat 
ovat  osittain  soisia,  osittain  metsäisiä.  Siellä 
täällä  näkee  jonkun  kallion.  Saaria  on  pääasial- 
lisesti eteläosassa;  pohjoisosassa  on  avaia  ulap[a, 
loss.':  on  ainoastaan  pari  saarta.  ..Koitereossa  on 
yhtä  paljon  saaria  kuin  kesässä  öitä",  sanoo  kansa. 
Järvi  ei  ole  sanottavan  kalarikas.  Järvimalmia 
nostetaan  melkoisessa  määrin  sen  pohjasta.  Ennen 
muinoin  oli  Käenko.skella  rautatehdaskin.  Poh- 
joisosaan laskee  jok.seenkin  pitkä  ja  vesiriSias 
Lutinjoki  ja  joukko  pienempiä.  Lutinjoki  UTäi- 
lee  vettä  Raja-Karjalan  salojärvistä  ja  soista. 
Koska  täällä  on  paljon  luoteesta  kaakkoon  irje- 
neviä  harjanteita  ja  joki  mutkittelee  niiden  vä- 
lillä, muodostaa  se  usein  jyrkkiä  polvia.  K:n 
kaakkoiskulmaan  laskeva  Ilatunjoki,  joka,  sa-ua- 
ten  kuin  Lutinjokikin,  saa  lisävesiä  aina  rajalta 
saakka,  mutta  ei  kuten  tämä  rajan  toiselta  ]>uo- 
len,  virtaa  pitkin  suuren  päätemoreenin  pohjois- 
reunaa.    Lounaiskolkasta    K:n    vesi    taas    laskee 


Koitajokeen.    K:tta   sanotaan   usein   myös  Koita- 
järveksi,  ,1.   E.  U. 

Koitsanlahti,  kuninkaankartano  Parikkalan 
pitäjässä  luonnonihanau  Simpeleen  eteläpäilssä. 
kirkolle  10  km.  Syväoron  asemalle  11  km;  pinta- 
ala  1,270  ha,  manttaalimäärä  0,8?.  —  V:een  1823 
tila  oli  vuokralla  valtioneuvos  Chr.  Kniperin  pe- 
rillisillä; sen  jälkeen  se  on  ollut  kapteeni  Fr.  La- 
gervallilla 1823-58,  eversti  Gjösillä  ja  kapteeni 
Andersinilla  18.58-67,  maanmittari  \V.  Poppiuk- 
sella  1807-72.  agr.  S.  Forsblomilla  1872-90,  Au- 
rora Forsblomilla  1890-94,  maanviljelijä  M.  Fors- 
blomilla 1894-1901  ja  viimeksimainitusta  v:sta 
lähtien  maanviljelijä  Vilho  Karjalaisella.  Pää- 
rakennus  puusta  n.    1840-luvulta.  L.   H-nen. 

Koitto  ks.  Raittiusliike  ja  Raittius- 
s  e  u  ra  t . 

Koivikko.  1.  Valtion  omistama  koulumaatila 
Muhoksen  pitäjässä,  Oulujoen  varrella.  Tilan  vil- 
jellyn maan  pinta-ala  on  200  ha,  josta  145  ha 
suoviljelyksiä.  V.  1859  Kioon  perustettiin  2-vuo- 
tinen  maanviljelyskoulu,  joka  lakkasi  1908.  Vie- 
läkin   toimii    siellä    1-vuotinen    karjanhoitokoulu. 

fr.  B. 
—  2.  Perintötila  Kiteen  pitäjässä,  n.  12  km 
kirkolta,  2',',  km  Puhoksen  laivalaiturilta,  37  km 
Tohmajärven  ja  42  km  Matkaselän  asem.alta ; 
"/,  manttaalia,  462  ha.  Omistajia:  N.  L.  Arppe. 
O.  Nordlund,  maist.  A.  Brander  (v:sta  1871), 
agron.  A.  Brander.  Päärakennus  v:lta  1867.  — 
Huomattavuuksia:  hollantilaismallisen  vesitysvil- 
jelyksen  jätteet,  lehtikuusimetsikkö.  —  Tilalla 
on  toiminut  meijeri  60  vuotta,  aina  1907:ään. 
Karjanhoitokoulu.  —  3.  Perintötila  Iisalmen  pi- 
täjän Paloiskylässä.  3  km  eteläänp.  Iisalmen 
kaupungista.  Poroveden  ja  Ahmonjärven  väli- 
sellä kannaksella;  '/s  manttaalia.  600  ha.  Ny- 
kyinen omistaja  varat.  A.  E.  Snellman.  Uudempi 
päärakennus  v:lta  1843;  vanhemmassa  (jonka  ra- 
kennusvuosi tuntematon)  kerrotaan  kenraali  Dol- 
gorukovin  viettäneen  yönsä  ennen  Virransillan 
taistelua   1808.  L.   H-nen. 

Koivisto  (ruots.  Björkö,  vanhimmissa  läh- 
teissä ..Berkö",  on  varmaankin  alkuansa  syntynyt 
muin. -ruots.  sanasta  bcrk.  Juri' =  kauppa,  ja  siis 
merkinnyt  ..Kauppasaarta"  ja  viittaa  paikan  iki- 
vanhaan tärkeyteen  kauppapaikkana) .  1.  K  u  n  t  a, 
Viipurin  1.,  Rannan  kihlak..  Koiviston-Johannek- 
sen nimismiesp. ;  käsittää  rannikkoa  ja  merensaa- 
ria  Viipurinlahden  suun  eteläpuolella.  K  o  i  v  i  s- 
tonsalmen  (vrt.  t.)  ympärillä;  kirkolle  Viipu- 
rin kaupungista  49  km.  Pinta-ala  304,9  km",  josta 
viljeltyä  maata  3.814  ha  (1901).  Manttaalimä.ärä 
21,85.  talonsavuja  764.  torpansavuja  43  ja  nuiita 
savuja  693  (1907).  9.379  as.  (1910),  miltei  kaikki 
suomenkielisiä;  1,410  ruokakuntaa,  joista  maan- 
viljelys pääelinkeinona  oli  511:llä,  kulkuneuvot 
303:11a  (1901):  koko  väe.stö  suuremmassa  tai  vä- 
hemmässä määrin  kalastajia,  v.  1907  oli  220 
varsinaista  kala.stajaperhettä,  311  venekuntaa 
(pääasiallinen  saalis  silakoita  n.  300.000  kg  ja 
kuoreita  n.  150,000  kg  yllämain.  v.).  —  683  he- 
vosta ja  2,227  nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  16 
(1912).  —  Kunnanlääkäri;  apteekki.  Säästö- 
pankki. —  Teollisuu.slaitoksia:  A.  Mannisen  saha 
ja  mylly  (kirkolla),  Maitoniemen  saha  ja  mylly, 
Kurkelan  saha  ja  mylly  sekä  pari  pienempää 
vesimyllyä.  . —  Historiallisia  muistoja:  „Rippi- 
kivi"     1.     „Alttarikivi"      (Koivistonsalmen     ran- 


1161 


Koivistonsalmi — Koivu 


1162 


lialla),  jolla  Kustaa  ITI:  n  kerrotaan  sota- 
lelkelliiiin  nauttineen  horranehtooUista  venäläis- 
ten ahdistaessa;  kultainen  elitooUiskalkki,  jonka 
Kustaa  III  lahjoitti  kirkkoon  muistoksi  pelas- 
ti.ksestaan  vihollisten  käsistä  Koivistolla.  • — 
Kirkoukylil  Koivistonsalmen  rannalla.  —  K:n 
laivastoon  kuuluu  185  purjelaivaa  (ylit.  13,922 
netto  rek.ton.)  ja  5  höyrylaivaa  (yht.  303  n. 
r.  t.).  —  2.  S  e  n  r  a  k  u  n  t  a.  keisarillinen.  Savon-  | 
linnan  hiippak..  \iipurin  rovastik.:  alkujaan 
Viipurin  emäseurakuntaan  kuulunut  kappeli,  pe-  | 
rustettu  viimeistään  l.iOO-luvun  alkupuolella,  oli 
ainakin  jo  1575  omana  kirkkoherrakuntana; 
K:sta  on  erotettu  Seiskarin  ja  Lavansaaren  kap- 
pelit omiksi  khrakunniksi.  —  Nykyinen  kirkko 
rakennettu  harmaasta  kivestä  vv.  1900-1904.  — 
vrt.  K  a  r  j  a  I  a   ikuvai.  L.  Ilm  n. 

Koivistonsalmi,  .'suomenlahden  itäpään  koillis- 
rannalla.  Viipurinlahden  suun  eteläpuolella  kol- 
men suuremman  saaren  (Koivu-.  Tiurin-  ja  Pils- 
pansaaren)  ja  mantereen  välissä,  pituus  n.  26 
km  ja  suurin  leveys  n.  5  km:  suurin  syvyys 
n.  40  m;  pituussuunta  luoteesta  kaakkoon.  Se 
on  luultaviisti  alkuaan  muodo.->tunut  rakona  maa- 
kamaraan,  siihen  aikaan  kuin  Suomenlahden 
syvänne  syntyi.  Sittemmin  vuoriperä  on  joutu- 
nut irtonaisten  maalajien  peittoon.  K.  on  paras 
satamapaikka  Kronstatin-lahden  läheisessä  ym- 
päristössä ja  sitä  on  jo  ikivanhoista  ajoista  al- 
kaen siihen  tarkoitukseen  käytettykin.  Jo  lä- 
himmällä vuosisadalla  ennen  Viipurin  linnan  pe- 
rustamista mainitaan  K.  Karjalan  satamana  ja 
kauppapaikkana,  jossa  hansakauppiaat  kävivät 
vilkkaan  kauppaliikkeen  kulkiessa  Nevalle  ja  Nov- 
gorodiin, ja  jo  keskiajalla  vietiin  K:sta  laiva- 
tarpeita,  luultavasti  laivapuita  ja  tervaa.  Nyt  on 
K:ssa  vilkas  liikenne.  Tulliasema  luoteisosassa 
ja  satama.  Suuria  kyliä  sekä  mantereen  (K: n 
kirkonkylä!  että  saaren  puolella.  Säännöllinen 
höyrylaivayhteys  Viipuriin  ja  Pietariin.  Paljon 
viipurilaisten  ja  pietarilaisten  huviloita  pitkin 
rantoja.  Viipurin-Pietarin  laivareitti  kulkee  K:n 
kautta.  —  Syksyllä  v.  1910  tehtiin  salmessa, 
etenkin  Koiviston  kirkonkylän  lähistöllä,  paljon 
merimittauksia.  tarkoituk.sella  tehdä  salmi  vielä 
oivallisemmaksi  satamapaikaksi.  On  aikomus  ra- 
kentaa mainitun  kirkonkylän  läheiselle  rannalle 
m.  m.  noin  '/„  km:iä  pitkä  aallonmurtaja,  suuria 
laivalaitureita   y.   m.   s.      ,/.    E.    H.   rf   L.    H-nen. 

Koiviston  vapaaherrakunta.  Kun  Hans 
Wachtmeister  1651  korotettiin  vapaaherrasää- 
tyyn.  sai  hän  oikeuden  kantaa  arvonimeä  Koi- 
viston vapaaherra  Viipurin  läänissä  olevan  Koi- 
viston pitäjän  mukaan.  joss:i  hän  1649  oli  saa- 
nut 129  taloa  fiö^j,  manttaalia)  käsittävän  lah- 
joitusmaan Norrköpingin  päätöksen  ehdoilla. 
Vaikka  tämä  alue  ei  ollut  todellinen  vapaa- 
herrakunta, kävi  se  kuitenkin  sen  nimellisenä, 
ja  vap.iaherrakuntana  se  peruutettiin  jo  1681. 
Silloin    siinä    arvioitiin    i  levän    78'/=   manttaalia. 

Koivu  (Betiihii,  kasvisuku  7Jr/«ioce<E-heimossa. 
n.  75  lajia  yksikotisia  puita  tai  pensaita  pohjoi- 
sessa lauhkeassa  vyöhykkeessä.  Kukat  yksineu- 
voiset.  norkoissa.  hedekukkanorkot  valmistuvat 
kesän  kuluessa  aueten  seuraavana  keväänä,  jota- 
vastoin  emikukkanorkot  puhkeavat  keväällä  sil- 
musta. Sekä  hede-  että  emikukkia  aina  kolme 
ryhmässään  varisevan  suomun  suojassa,  heteitä 
4,  emissä   2   luottia,  hedelmä  yksisiemeninen,   le- 


-\.  Raiidus-k.   7  oksa,  luissU  nuoria  lohtia,  fiiii-  ja  hedenork- 

koja.  2  hedekukkia,  ."»  sama  ulkuapiiin.  4  emikukat.  5  lehtiä 

ja  hedelinanorkkua  kantava  oksa,  «.hedelniil.  7  suojussuomii. 

—  n.    Vaivais-k.    1  kaapiO-,  2  tavalli.sia  oksia  hede-  ja 

eminorkkoineen,  3  lehti,  *  suojussuomu. 

veästi  kiilvopalteinen  pähkylä.  K:jeu  rungoilla 
korkkikerros  muodostaa  yhtenäi.sen.  valkean,  jous- 
tavan peitteen  muiden  kuoriosien  ympärille,  hil- 
seillen  varren  paksutessa  paperinohkaisina  levyinä. 
Vasta  vanhemmilla  rungoilla  on  tavallinen  hal- 
keileva kaarna.  —  Meillä  on  kaksi  puumaista 
lajia,  r  a  u  d  u  sk.  (B.  verrucosaj  ja  h  i  e  s-k. 
(B.  odorata),  lukuisine  muunnoksineen,  sekä  yksi 
pensasmainen  laji,  vaivais-k,  (B.  nanaj.  Rau- 
dus-k:u  lehdet  ovat  tavallisesti  pitkäsuippoiset, 
toiskertaan  sahalaitaiset,  nuoret  oksat  kaljut, 
runsaasti  nystypilkulliset.  kalvopalteet  pähky- 
lää tavallisesti  2-3  kertaa  leveämmät :  hies- 
k:n  lehdet  taas  ovat  lyhytsuippoiset,  yhden- 
kertaisesti  sahalaitaiset,  nuoret  oksat  hieno- 
karvaiset,  nystermättömät  tai  harvaan  nysty- 
pilkkuiset,  pähkylän  kalvopalle  kapeampi  kuin 
edellisellä,  pähkylän  levyinen  tai  tätä  n.  kaksi 
kertaa  leveämpi.  Näistä  lajeista  raudus-k..  joka 
enemmän  suosii  kuivia  mäkimaita  ja  kasvaa 
hies-k:ua  kookkaammaksi  (n.  25  m:n  korkuiset  lie- 
nevät meillä  kaikkein  korkeimpia.  3  m:n  ym- 
pärysmitta suurimpia),  esiintyy  yleisenä  ja  met- 
säämuodostavana  63°:een  pohj.  lev.  käyden  poh- 
joisempana harvinaisemmaksi,  mutta  edeten  kui- 
tenkin 69°:een.  —  Hies-k.,  joka  suosii  kosteam- 
pia kasvupaikkoja,  on  yleinen  koko  maassa  ja 
muodostaa,  kutistuen  enemmän  tai  vähemmän 
pensasmaiseksi  (alalaji  tortuosa).  Lapin  tuntu- 
reilla, missä  havupuut  eivät  enää  menesty,  eri- 
tyisen koivuvyöhykkeen  (regio  subal- 
pinal  omituisine  aluskasvullisuuksineen.  ennen- 
kuin varsinainen  puuton  tunturivyöhyke  i  regio 
nipiiiiii.  varvut  kookkaimpina  kasveina,  alkaa. 
Koivumetsien  eteläraja  Keski-Euroopassa  on  n. 
4Ö^  pohj  lev.  —  Vaivais-k.  on  matala  (n.  80  cm 
korkuinen  I  varpu  tai  pensas,  jolla  on  kynnen  ko- 
koiset, melkein  pyöreät,  lyhytruotiset  lehdet  ja 
hyvin  kapeasti  kalvopalteiset  pähkylät.  On  hyvin 
yl.Muen  Lapissa  ja  Pohjois-Suomessa.  mutta  tava- 
taan sitä  harvemmassa  kuta  etelämmäksi  tullaan 
ja  esiintvy  62°  :n  eteläpuolella  vain  paikkapai- 
koin, vaikka  kuitenkin  tiheitä  varvikkoja  muodos- 
taen varsinkin  turvesoilla:  on  Lounais-Suomessa 
harvinainen,  puuttuu  Ahvenanmaalta.  Käytetään 
luutien    t«koon.    —    Vaivais-k.    oli    vhdessä    eri- 


1163 


Koivu — Koivukoski 


11G4 


niiisten  tunturikasvieu  kanssa  ensimiiisiä  kas- 
veja, mitkä  jääkauden  maajään  vetäytyessä  poh- 
joiseen vaelsivat  uutisasukkaina  maahamme.  Il- 
maston vähitellen  lauhtuessa  saapuivat  hiesk.  ja 
mänty  ensiniäisinä  metsäämuodostavina  puina. 
—  Hies-  ja  raudus-k;n  mahla,  jota  meilläkin  on 
käytetty  kevätjuomana,  sisältää  1.<-1,«  %  soke- 
ria, mistä  syystä  siitä  käymisen  avulla  voidaan 
valmistaa  viinintapaista  juomaa.  Pohj.-ameriik- 
kalaisen  B.  lentan  ja  Ii.  tiigraa  mahlasta  keite- 
tään siirappia  ja  sokeria.  J.  A.  W. 

ileisänh.  Koivu  on  metsiemme  lehtipuista 
yleisin  ja  taloudellisesti  tärkein.  Metsätaloudessa 
ei  tehdä  eroa  raudus-  ja  hieskoivun  välillä,  ne 
käyvät  yhteisellä  nimellä  ,. koivu"  ja  saavat  osak- 
seen samat  hoitotoimenpiteet.  K.  esiintyy  seka- 
puuna kaikkialla  havumetsissiimme.  puhtaina 
metsikköinä  etupäässä  kuloaloilla  ja  kaskimailla. 
Suurimmat  k. -metsät  tavataan  maamme  itäosissa, 
missä  laajat  alat  havumetsiä  ovat  kaskenpolton 
kautta  muuttuneet  koivikoiksi.  Tulee  toimeen 
kaikenlaisella  maaperällä  suoriutuen  olemassa- 
olontaistelussa  vielä  metsärajallakin  Pohjois- 
Lapissa.  mutta  hyvin  menestyäkseen  ja  täysikel- 
poista  puuta  tuottaakseen  .se  vaatii  voimakasta,  li- 
havaa maata,  jommoisia  useat  kaskimaat  ovatkin. 
K:n  viihtymisen  ensimäisenä  ehtona  on  runsas 
valonsaanti.  Taajoissa,  pimeissä  havumetsissä  se 
kasvaa  valosta  taistellessaan  usein  tupsulatvaiseksi 
..piiskapuuksi".  joka  tuulisäällä  pieksee  ympärillä 
olevia  havupuita  turmellen  niiden  latvat.  Hy- 
villä kasvumallia  k:n  pituuskasvu  taimi-iällä  on 
sangeu  nopea,  mistä  syystä  se  runsaasti  esiintyes- 
sään saattaa  liavupuutaimistoissa  käydä  vaaralli- 
seksi kilpailijaksi  ja  on  siis  ajoissa  vesottava 
pois.  ellei  sitä  tahdota  säilyttää.  —  Täysin  itä- 
vää siementä  k.  kantaa  jo  n. 20  v:n  iällä.  Hakkuu- 
ikä  on  50-80  v:n  välillä;  korkein  ikä.  minkä  puu 
terveenä  pysyen  saavuttaa,  on  n.  180  v.,  Keski- 
Euroopassa  n.  120  v.  —  Koivumetsien  keinotekoi- 
nen perustaminen  tulee  meillä  harvoin  kysymyk- 
seen ja  ainoastaan  seuduilla,  missä  menekkisuh- 
teet  ovat  hyvät.  Sopivin  viljelystapa  on  kylvö. 
Eduksi  on  repiä  jonkinverran  rikki  maapeitettä, 
ja  jos  kylvöalalla  on  risuja,  niin  ei  ole  haitaksi 
polttaa  ne  ennen  kylvön  toimittamista,  sillä  koi- 
vun siemen  itää  hyvin  tuhassa.  —  Istutuksessa 
käytetään  tavallisesti  metsästä  tai  hakkuualoilta 
otettuja  taimia.  —  K. -metsän  luontainen  uudis- 
tus tapahtuu  parhaiten  jättämällä  siemenpuita ; 
k.  nimittäin  tekee  melkein  poikkeuksetta  joka 
vuosi  runsaasti  siemeniä,  ja  ue  lentävät  hyvin. 
Maata  on  valmistettava  samaan  tapaan  kuin  kyl- 
vöäkin toimitettaessa.  —  Nuori  k. -metsä  on  kasva- 
tettava taajana,  jotta  puut  tulisivat  suorarunkoi- 
siksi ja  oksattomiksi.  Apuliarvennuksiin  ryhdy- 
tään metsikön  ollessa  20-30  v:n  ikäinen  ja  toi- 
mitetaan niitä  sitten  n.  joka  10  v:n  kuluttua. 
Yleensä  on  harvennettava  runsaanlaisesti.  — 
Jos  tahdotaan  muuttaa  nuori,  kasvuisa  koivikko 
havumetsäksi,  niin  on  sopivinta  harventaa  sitä  ja 
istuttaa  kuusta  alle;  k:jen  annetaan  rauhassa 
varttua  edelleen,  kunnes  ne  alkavat  tehdä  haittaa 
kuusten  latvuksille,  jolloin  ne  hakataan  pois. 
.los  havumetsäksi  muutettava  k. -metsä  on  nuori, 
mutta  kitukasvuinen  tai  jo  hakkuuiässä,  korja- 
taan kelpaav.a  puutavara  ja  loput  poltetaan  kas- 
kena, minkä  jälkeen  alalle  hankitaan  havupuu- 
nuorennos  kylvämällä  tai   istuttamalla.  —  K.  on 


jotenkin  kestävä  vahingoittumisia  vastaan. 
Myrskyt  ja  lumi  sitä  harvoin  vahingoittavat,  !<f! 
kun  suurimman  osan  vuotta  on  lehdettömänä. 
Kuivuudella  ja  hallalla  ei  myöskään  ole  mainit- 
tavaa vaikutusta.  Karja  tekee  vahinkoa  syömällä 
sen  lehtiä  ja  hirvet  puremalla  ja  katkomalla  nuo- 
ria puita.  Hyönteisten  aikaansaattamista  va- 
hingoista k.  toipuu  tavallisesti  liyvin  pian,  mutta 
monet  sienet  turmelevat  usein  puun  niin.  että  se 
kelpaa   ainoastaan   polttoaineeksi. 

K;n  vastu-stuskykyisyys  tekee  sen  arvokkaaksi 
aseeksi  taistelussa  metsien  pahinta  vihollista, 
tulta  vastaan.  Rautateiden  ja  maanteiden  var- 
sille, missä  kulon  irtipääsemisen  vaara  kesä- 
aikaan on  suuri,  sekä  laajoille  viljelyksen  alai- 
sille kuloaloille  on  hyödyllistä  istuttaa  k:ja  estä- 
mään kulon  leviämistä.  —  K;n  puuaine  on  val- 
keata t.  kellanvalkeata,  usein  kauniin  juovikasta, 
r;iuduskoivulla  sitkeämpää  ja  kovempaa  kuin 
hieskoivulla.  Om.  p.  tuoreena  O.so-l.o».  ilmakui- 
vana 0,11-0,77.  Käytäntö  on  sangen  monipuolinen: 
huone-  ja  työkaluiksi,  rihmarulliksi,  bobbineiksi. 
vaunujen  rakennusaineeksi  y.  m.  Erittäin  ha- 
luttua on  kauneutensa  ja  lujuutensa  tähden  visa- 
koivu, josta  valmistetaan  etupäässä  faneereja  ja 
koruesineitä.  Laajimman  käytäntönsä  k.  saa 
meillä  kuitenkin  i)oIttoaineena.  sen  polttoarvo 
kun  on  suureni])!  kuin  havupuiden.  —  Tuohta 
käytetään  kattamisaineena  sekä  kotiteollisuuden 
tarpeisiin.  ])arkitsemiseen.  k. -öljyn  valmistukseen 
y.  m.,  oksia  luudaksiksi,  lehdeksiksi  y.  m.  — 
Pitkillä  matkoilla  kohtaa  k. -puiden  uitto  voitta- 
mattomia vastuksia,  sillä  uppoamisprosentti  on 
sangen  suuri;  tästä  syystä  ei  k:lla  kaukaisilla 
sydänmailla  ole  vielä  nytkään  arvoa,  mutta  liike- 
seuduilla  sen  arvo  ja  samalla  taloudellinen  mer- 
kitys on  kasvanut  nopeasti,  ja  näin  käy  var- 
Tnannkin  vähitellen  kaikkiallakin  maassamme, 
sitämukaa  kuin  menekkisuhteet  liikeyhteyden  ja 
puutavarateollisuutemme  kehittyessä  parantuvat. 
—  Ulkomaille  viedään  k:ua  pääasiallisesti  rihma- 
rullina, halkoina  ja  keppeinä;  näiden  tavarain 
yhteenlaskettu  vientiarvo  teki  1910  pyöreissä  lu- 
vuissa 8,5   milj.  mk.  L.  I-o. 

Koivu,  rautatienasema  (V  1.),  Kemin-Rova- 
niemen  radalla,  Tervolan  ja  Jäätilan  asemien  vä- 
lillä.  924   km  Helsingistä,   49   km   Rovaniemelle. 

Koivuhiiri  (Sminthus  subtilis)  on  n.  65  mm 
pitkä,  häntä  ruumista  paljoa  pitempi  (n.  84  mm), 
hyvin  lyhytkarvainen.  Ylähuuli  on  ehytlaitainen, 
korvat  karvaiset,  poskihampaita  yläleuassa  kum- 
mallakin puolella  4.  Selkäpuoli  punaisenruskea 
tai  kellanharmaa.  keskellä  pitkittäin  tumma 
juova,  vatsapuoli  vaaleankellanharmaa.  K.  on 
itäinen  muoto,  joka  elää  Keski-Euroopan  itä- 
osissa. Venäjällä  ja  Siperiassa,  myös  Kaakkois- 
ja  Etelä-Suomessa,  mutta  tavattu  vain  kerran 
Ruotsissa  (Skänessa).  K.  on  vilkas  ja  vikkelä 
eläin,  liikkuu  helposti  pensaiden  oksilla  ja  kii- 
pee  viljankorsillekin.  Se  elää  koivumetsissä  tai 
näiden  reunustamilla  peltomailla,  mielellään  ve- 
den  läheisyydessä.    Syö  kasviaineita.  P.  B. 

Koivukoski,  voimakkain  Sotkamon  reitin  lasku- 
joen  koski.sta,  sijaitsee  Kuurna-  (1.  Kallio-)  ja 
Ämmäkosken  välillä:  445  m  pitkä,  putouskorkeus 
4,7  m;  keskiveden  aikaan  9,149  hevosv.  (korkean 
veden  aikaan  20,617  hevosv.).  K:n,  samoin  kuin 
Ämmäkoskenkin,    sivulle    on    rakennettu    kanava. 

L.   H-nen. 


I 


U()5 


Koivulahti — Kojo 


1166 


Koivulahti  i  niots.  K  \  e  f  1  a  k  s) .  1.  K  n  ii  l  a 
\';uis;ni  1.,  Korsliolman  klilak.,  Mustusaaren-Koi- 
vulaliileii  niniisiniesp. ;  kirkolta  Vaasan  kaupun- 
kiin 15  km,  Petsmon  lastauspaikalle  n.  9  kra  ja 
Oslcrliaiikniou  lastauspaikalle  n.  11  km.  Pi.ita- 
:ila  1U7.1  km-,  josta  viljeltyä  maata  3,381  lia 
llKil).  Manttaalimäärä  33'/,,  maatilojen  luku- 
inji.-irä  262.  talonsavuja  260.  torpansavuja  .'51  ja 
muita  savuja  301  (1907).  4,171  as.  (1910),  :niUei 
kaikki  ruotsinkielisiä:  746  ruokakuntaa,  joista 
maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti  "581  ja 
teollisuutta  117  (1901)  ;  kalastusta  harjoitti  v. 
1907  15  venekuntaa  (pääasiallinen  saalis  silakoita 
n.  30,000  kg).  449  hevosta  ja  1,684  nautaa  (1909). 
—  Kansakouluja  5  (ruotsink.)  (1911).  —  Teolli- 
suuslaitoksia: IVIsuum  höyrysaha.  —  2.  Seura- 
kunta, keisarillinen,  Turun  arkkihiippak.,  Vaa- 
san alarovastik.:  Mustasaareen  kuulunut  kappeli, 
per.  1691.  erotettiin  eri  pitäjäksi  keis.  käsky- 
kirjeellä 2  p:ltä  heluiik.  1857.  Kirkko  puinen, 
rak.   1692.  suurennettiin    1795.  L.   ll-nen. 

Koivulan  kasvatuslaitos,  Tuusulan  pitäjässä, 
n.  SVj  km;n  ])iiässä  Keravan  rautatieasemalta, 
on  maamme  vanhin,  yksinomaan  valtion  yllä- 
pitämä kasvatuslaitos,  toiminut  v:sta  1891.  Lai- 
lok.seen  va.staauotetaan  alaikäisiä  7-15  v:n  iän 
välillä  olevia  miespuolisia  lainrikkojia.  Sen 
ohessa,  jos  tilaa  laitoksessa  on.  otetaan  muita- 
kin törkeään  pahantapai.suuteen  itsensä  vika- 
päiksi  tehneitä  ylliimainitun  ikäisiä  poikia.  Si- 
jaa oli  alkuaan  varattu  70:lle  kasvatille,  ny- 
kyään on  tilaa  100:lle  ja  parhaillaan  työn  alla 
olevien  laajanpuoleisten  korjausten  ja  lisäraken- 
nuksien valmistuttua  120:lle  oppilaalle.  V.  1911 
oli  hiitoksessa  ollut  kaikkiaan  683  oppilasta. 
Laitoksella  on  95, s:  ha: n  maatila  (josta  n.  35  ha 
viljeltyä  maata).  Laitoksen  kirjoissa  pysyy  oppi- 
las lS:nteen  ikävuoteensa  asti,  mutta  hyvää  ja 
vakavaa  käytö.stä  osoittavat  oppilaat  pääsevät 
laitok.sesta  aikaisemminkin.  Poispääseville  toimi- 
tetaan mikäli  mahdollista  laitoksen  puolesta  työ- 
paikka. Kaikista  laitoksesta  poispäässeistä  oppi- 
laista oli  v:n  1910  lopussa  n.  21%  langennut 
rikokseen,  josta  seurasi  vankeusrangaistus. 

(M.  S-o.) 

Koivulunumittari  ks.  Cheimatobia  bru- 
ni  a  t  a. 

Koivuniemi  (ruots.  Björkudden),  Z.  Tope- 
liuksen huvila  östersundomin  kappelissa,  2  penink. 
Helsingistä,  oli  1879-98  runoilijavanhuksen  rau- 
liaisa  tyyssija  hänen  erottuaan  yliopistosta.  Sijai- 
ten   mitä    luonnonihanimmalla    paikalla    tuuhean 


Koivuniemi. 


Topeliuksen  tyiihuone  Koivuniemeilil. 

koivikon  mäenrinteessä,  allaan  uinuvat  salmet  ja 
I  lahdet,  tämä  paikka  tyydytti  runoilijan  luonnon- 
I  harrastuksia  runsaassa  määrin.  Päärakennuksessa 
oli    12   suurta,   valoisaa   huonetta,   joista    runoili- 
[jalla  omassa  hallussaan  oli  kaksi  etelän  ja  län- 
:  nen  puolella  olevaa  alakerran  huonetta.    Toisessa 
I  niistä  oli  kirjasto,  toinen  oli  sekä  työ-  että  ma- 
kuuhuone.     Täällä     Topelius     parhaiten     viihtyi 
työpöytänsä    ääressä     häiriytymättä     talitiaisten 
alituisesta    nakutuksesta    ikkunalaudalla.     K:ssä 
runoilija    kirjoitti    m.    m.    teokset:    „Talvi-iltain 
tarinoita",    „Tähtien    turvatit",    „Lukemisia    lap- 
sille"   (4   osaa),   „Ljung",   ,, Evankeliumi   lapsille" 
ja  ..Lehtiä  mietekirjastani".    TäiiUä  Topelius  vai- 
pui   viimeiseen    lepoon     12  p.  maalisk.   1898.    V. 
1900  huvila  myytiin  leskirouva  L  Borgströmille. 
Koivunpihka  ks.  Koivuterva. 
Koivupyökki   ks.   Pyökki. 
Koivuterva  kuivatislataan  koivun  tuohesta  ja 
kuoresta     etenkin     Venäjällä.      Sihdillä     katettu 
tyhjä  pata  kaivetaan   reunojaan  myöten  maahan 
ja  sen  päälle  asetetaan  ylösalasin  käännetty,  tuo- 
hen palasilla  täytetty  toinen  pata.    Tämän  yi''ipä- 
rille    sytytetään    tuli    jonka    vaikutuksesta    terva 
valuu  tyhjään  pataan.    K.  on  ruskeaa  ja  sakeah- 
koa,    sitä    käytetään    nahan    voitelemiseen.     Hie- 
nommille  nahkatavaroille   käytetään   k:sta   tislat- 
tua   k  o  i  v  u  ö  1  j  y  ä.  J.   A.   IV. 
Koivuvyöhyke  ks.   Koi  v  u. 
Koivuöljy    foletim    betulce  lentm)    ti.slataan   ve- 
den kera  pohj.-amer.   koivun   Beitda  lentaa   kuo- 
resta:   väritön,   kellertävä,   joskus    (raud.i»ta)    pu- 
nertava öljy,  joka  pääasiallisesti  sisältää  rrotyli- 
salisylaattia    (98  %)    ja    jota    käytetään    tuoksu- 
aineena  ja  likööreihin. 

Kojo,  rälssitila  Tammelan  pitäjässä  Koijoen 
rannalla,  7  km  Matkun  rautatienasemalta,  kä- 
>ittää  n.vkyjään  4  tilaa,  yhteensä  3"/»  manttaa- 
lia, 5.300  ha  (päätila  173  manttaalia,  1,720  ha). 
Vapaaherra,  soturi  B.  J.  Hasttehr,  sai  kunin- 
kaalta 1785  lahjaksi  Kojon  kruununniityn,  josta 
niinmuodoin  syntyi  erityinen  kartano :  se  oli  sit- 
ten useilla  eri  suvuilla  kunnes  joutui  kauppa- 
neuvos Wahreuille.  joka  Kojoon  yhdisti  7  talon- 
poikaistaloa saaden  ne  vielä  senaatin  päätöksellä 
K:n  kanssa  yhdek.si  tilaksi.  Nykyjään  omistaa 
tilan  ,,Kojon  kartanon  maanviljelys  o.-y."  — 
Päärakennus  n.  v:lta  1870.  —  Erikoisesti  mai- 
liittakoon  erinomaiset  suoviljelykset.  —  Teol- 
lisuuslaitoksia:   meijeri ;    ennen    puunjalostusteh- 


1167 


Kokaiini     Kokemäenjoki 


1168 


das.  jossa  valmistettiin  m.  m.  viskuukoneita  ja 
sikarilaatikoita.  L.   H-iicii. 

Kokaiini,  koka-lehdistä  (crt/ihroryinii)  saatu 
kiteinen,  hajutcii  ja  viiritön,  karvaanniakuinen. 
alkoholiin  ja  eetteriin  helposti,  veteen  vaikeam- 
min liukeneva  aine,  joka  pienissll  annoksissa  vai- 
kuttaa kiihottavasti  hetkellisesti:  suuremmat  an- 
nokset aikaansaavat  sydiimenheikkoutta.  voiden 
johtaa  kuolemaan.  K: n  viiiirinkäyttö,  kokainismi. 
vie  varsin  surkeaan  tilaan,  joka  moui'>s.T  suli- 
teessa  muistuttaa  morfinismia.  Lääketieteessä 
k:lla  on  suurin  merkitys  paikallisen  tunnotto- 
muuden synnyttämisessä;  tähän  tarkoitukseen 
käytetään  3-10  %:sta  liuosta,  jota  orityiselHl 
ruiskulla  ruiskutetaan  opereerattavan  kohdan  ku- 
doksiin, jotka  sitten  muutamien  minuuttien  päästä 
käyvät  tunnottomiksi  joksikin  aikaa.    iM.  0-R.l 

Kokan  (Ch  ok  a  n  dl.  tiirkeä  kauppakaupunki 
etelään  Sir-Darjasta,  Fergaium  maakunnassa. 
Venäjän  Turkestanin  kenraalikuvernementissa. 
99,200  as.  (1908).  Vanha,  komea  kaaninpalatsi. 
Silkin  ja  puuvillan  viljelystä,  eri  teollisuuden- 
haaroja. —  K.  oli  ennen  pääkaupunkina  sar.au- 
nimisessä  kaanikunnassa,  joka  joutui  Venäjälle 
lopullisesti    1876.  E.   T. 

Kokand  ks.  Kokan. 

Kokardi  (ransk.  cocarde),  maan  kansallis- 
viireistä  muodostettu  ruusuke,  jota  sotaväki  ja 
niyös  useat  siviilivirkamiehet  käyttävät  hatus- 
saan tunnusmerkkinä. 

Kokeellinen,  koetta  koskeva,  kokeeseen  perus- 
tuva,  kokeen   avulla   saatu,  ks.   Koe. 

Kokemus  on  kaikki  se.  mitä  ..koemme",  eli 
kaikki  asiain  välittömään  vaarinottamiseen  perus- 
tuva tieto,  erotukseksi  ajattelemalla  tahi  opetuk- 
sen kautta  saadusta  tiedosta.  Ihminen  ei  voi  kum- 
minkaan tyytyä  ..puhtaaseen"  eli  paljaaseen  koke- 
mukseen, koska  se  osoittaa  hänelle  iMnoastaan 
hajanaisia  yksityisilmiöitä  (vrt.  Hume);  hän 
pakostakin,  saatuaan  kokemuksia,  ajattelen). illa 
kehittää  niitä  ja  tekee  niiden  johdosta  johtopää- 
töksiään, etsien  niistä  yhtenäisyyttä  eli  etsien 
sitä  pysyväistä  olevaista,  joka  aiheuttaa  nuo 
vaihtelevat  ilmiöt,  sekä  niitä  yleisiä  lakeja,  jotka 
ilmiöissä  vallitsevat.  Siten  tietomme  maailmasta 
todenteossa  perustuu  kokemuksen  ja  ajattelun  yh- 
teisvaikutukseen. Mutta  sen  välttämätfiuiänä 
edellytyksenä  ja  lähtökohtana  on  aina  kokemus. 
nim.  joko  ulkonainen  kokemus,  jolla  ulkonaisten 
aistien  avulla  saamme  tiedon  aistillisesta  ulko- 
maailmasta, tahi  sisällinen  kokemus,  jolla  itst-- 
tajunnassamme  koemme  sielunelämän  tapahtumia. 
—  Ihmisellä  sanotaan  olevan  ..kokemusta"  eli 
..paljon  kokenuista",  jos  hän  on  monip\iolisesti 
vaarinottanut  (ja  ymmärtiiviiise.sti  käsittänyt)  oli- 
oiden ja  ihmisten  ominaisuuksia.  —  K.  merkit- 
see myö.skin  yksityistä  kokeinuksesta  saatua  tie- 
toa. "         "  A.   Gr. 

Kokemusperäinen,  kokemukseen  perustuva.  K. 
on  paljoa  laajempi  käsite  kuin  ..kokeellinen".  Ko- 
keellista tietoa  on  ainoastaan  .se,  minkä  iliminen 
on  saavuttanut  vaarinottamalla  kokeita,  joita  hän 
itse  on  tahalli.se.sti  järjestänyt  (ks.  Koe); 
kokemusperäiseen  tietoon  kuuluu  sitä  paitsi  viflä 
kaikki  se.  minkä  hän  on  huomannut  vaarinotta- 
malla niitä  lukemattomia  luonnonilmiöitä,  jotka 
tapahtuvat   itsestään.  .-l.    Or. 

Kokemustieteet  (empiiriset  1.  induk- 
tiiviset tieteet),   ne  tieteet,  jotka  olennaisesti 


johtuvat  kokemuksesta.  Tietomme  maailuia.sta 
johtuu  todenteossa  kckemuksen  ja  ajattehiu  yh- 
teisvaikutuksesta (ks.  K  ok  emusi.  Slutta  koska 
sen  liilitökohtana  ja  välttämiittöniäuil  edellytyk- 
senä on  kokemus,  niin  kaikki  ne  tieteet,  jotka 
väittävät  jotakin  tosiasiallisesta  olevaisesta  eli 
selittävät  maailman  rakennetta  ja  siinä  vi:llitse- 
via  lakeja,  ovat  katsottavat  k:iksi;  niiden  me- 
nettelytapa rn  pääasiassa  kokemusperäinen  eli  in- 
duktiivinen itiimiiM  sanan  laajemmassa  merkityk- 
sessä, ks.  I  n  d  u  k  t  s  i  o  n  i).  Ne  nojautuvat  joko 
ulkonaiseen  kokeuuikseen  (luonnontieteet)  t<;hi 
sisiiUi.seen  (sielutiede  ja  siihen  liittyvät  tiedon 
alati.  .Vinoastaan  ne  tiet«et.  jotka  eivät  \äitä 
mitään  mistään  tosiasiallisesta  olevaisesta,  niin- 
kuin matematiikka  ja  logiikka,  saattavat  mene- 
tellä pääasiassa  deduktiivisesti  eli  järkeisjolitei- 
sesti  (ks.  Deduseerata:  vrt.  myö.skin  A 
p  r  i  o  r  i .  E  m  p  i  r  i  s  m  i  1 .  A.  Hr. 

Kokemäenjoki,  Kokemäenjoen  vesistön  la.sku- 
joki.  1.  Vesialue.  Vesistön  pohjoinen  haara 
lälitee  I.ivoiilähteestä,  Suomenselän  ja  Hämeen- 
seliiu  kulmauksesta.  Vesistöön  kuuluu  kolme 
suurta  järvialuetta:  1)  Näsijärvi  ja  siihen  tule- 
vat Ätsärin,  Pihlajaveden  ja  Keuruun  reitit: 
2)  idästä  päin  tulevat  Längelmäen,  Hanlion  ja 
Vanajaveden  reitit;  keskusjärvenä  näille  vesille 
on  Pyhäjärvi;  3)  yhtyneitten  vesien  alku- 
juoksuun  liittyvät  Kulovedessä  pohjoisesta  tule- 
vat Ikaalisten  reitin  vedet,  joiden  suurin  järvi 
on  Kyrösjärvi;  4)  varsinainen  laskujoki  vastaan- 
ottaa etelästä  päin  vielä  Loimijoen  tuomat  vedet. 
(Eri  reiteistä,  niiden  tärkeimmistii  joista, 
putouksista,  telidaslaitoksista  tehdään  selkoa  eri- 
koisartikkeleissa.) K:n  vesistöalue  on  toiseksi 
suurin  Suomen  puolelta  Pohjanlahteen  laskevien 
jokien  vesialueista  ja  käsittää  kaikkiaan  :'i5.T59 
km':  toisten  laskujen  mukaan  sen  vesialue  on 
Ilarjavallankosken  niskaan  laskettuna  ainoas- 
taan 2.5.800  km=.  joista  alueella  olevien  järvien 
osalle  tulee  3.440  km^  1.  13  %.  Matka  järvi- 
alueen pohjoisimmasta  sopukasta,  Livonlähteestä. 
mereen  on  39.5  km.  Lähde  on  1.5S  m:n  korkeu- 
della, joten  keskiputous  koko  matkalla,  järvetkin 
siilien    luettuina,    on    1:2,548. 

2.  Laskujoki.  PyhäjärveRtä  virtaavat  K:u 
vesialueeseen  yhtyneet  vedet  ensin  länttä  sitten 
lounaita  koliti  muodostaen  n.  4  penink:n  pituisen 
järvireitin  (Kulovesi,  Rautavesi.  Liekovesi),  kun- 
nes vilidoin  alkaa  varsinainen  K.  Liekovedestä;  sen 
korkeus  on  56. S9  m  yi.  merenji.  ja  matka  sieltä  me- 
reen on  121  km.  joten  keskikaltevuudeksi  tulee 
1:2.146.  .Alkumatkallaan  (16  km  :n  taipaleella)  K. 
juoksee  verrattain  epätasaisten  maiden  halki 
(keskikaltevuus  1:1.175).  mutta  saapuu  pian  pari 
peninkulmaa  pitkälle  ja  6-7  km  leveälle  Huit- 
tisten tasangolle,  jossa  .se  sitten  juoksee  n.  35 
km:n  i)ituisen  matkan.  Täällä  K.  saa  tärkeim- 
niiin  lisiijokensa.  Loimijoen  (ks.  t.),  jonka 
keskik;iltevuus  on  ainoastaan  1:1.922,  siis  koko 
joukon  pienempi  kuin  ylisen  K: n.  Huittisista 
eteenpäin  K:n  on  murtiiuduttava  iLseiden  sora- 
harjujen ja  kallioselänteiden  läpi,  jotka  tekevät 
.sen  juoksun  mutkikkaaksi  ja  vuolaaksi.  Täältä 
alkaakin  Kokeinäeii  pitäjiin  alueella  n.  70  km:n 
päässä  merestä  joen  virtavin  osa:  keskikaltevuus 
tällä  välillii  on  1:1,711.  mutta  tämän  viilin 
33  km  pitkällii  yläosalla,  joka  on  Kokemäen  ja 
Harjavallan     pitäjäin     aineella    ja    päättyy    Lam- 


1169 


Kokemäenjoki 


1170 


maisten  1.  Piriliinkosken  alla  olevaan  snvantoon, 
on  putous  38.11  m  ja  keskikaltevuus  siis  1:866; 
Piriliiukosken  alempi  suvantovesi  on  ainoastaan 
2.110   ni  yi.  nierenp.  keskitason. 

Seuraavasta  taulukosta  käy  ilmi  K:n  lasku- 
joen  tärkeimmät  kosket,  niiden  korkeus,  voima 
j.  n.  e.  (lluom!  Paitsi  varsinaisen  laskujoen  kos- 
kia, esitetään  tiissii  myöskin  lasku-uoman  jiirvi- 
reittiin  kuuluvat  Nokian-  ja  Vammaskosket, 
joista  edellinen  sijaitsee  heti  Pyhäjärvestä  läh- 
dettäes.sä  ja  jälkimäinen  Rauta-  ja  Liekoveden 
välissä.) 


kuin 


satama.sta  vesi  juoksee  pääasiallisesti  kolmea  haa- 
raa   myöten    merta    koliti.     Itäisin    on    Luusurin 
(Luotseinmäcn)     juopa,    keskimäincu    Kokemäen- 
saaren     juopa    ja     läntisin     Vähärauman     juopa. 
Pääjuovat    ovat    syviä,    n.    l,»-3,i    ni,    ja    virtavia 
ja  niillä   käy   vilkas  laiva-,   vene-   ja   tukinuitto- 
liike.    Laivat  käyttävät  Luusurin  juopaa,  tukkeja 
uitetaan  Lanajuopaa  pitkin.    Suiston  kasvaminen 
käy  hyvin   nopeasti.    Vielä   1300-luvun  lopulla  oli 
silloinen    Ulvilan    kaupunki    meren    rannalla,    siis 
meri   ulottui   n.   18   km   kauemmaksi   sisämaahan 
nyt.    Kun  sodan  aikana  lS;'i4-.i5  muut  väy- 
lät    tukittiin,     on     senjälkeen     käytetty 
yksinomaan     Luusurin    juopaa     laivaväy- 
länä.   Jossakin  määrin   laivaliikkeelle  so- 
piva   K.     on     nykyään     Kn>.kilan     kylään 
asti  Nakkilassa.   Mutauskustannukset  mak- 
savat   vuosittain    n.    13.000    mk. 

J.  E.  R.  y.  m. 
A.  Historiallinen  ni  e  r  k  i  t  y  s. 
K:n  laakso  on  ympäröivän  maakunnan. 
Satakunnan.  ke.skus  ja  sydän  ja  se  kulku- 
väylä, joka  yhdistää  meren  rantamat  sisä- 
maahan. Jos  näyttääkin  siltä,  ettei  asu- 
tus ole  suorastaan  edennyt  jokilaaksoa 
myöten,  vaan  että  on  erottaminen  kaksi 
asutuskeskusta,  toinen  K:n  keskiseutu- 
villa  ja  toinen  joen  yläjuoksulla,  joista 
asutus  sitten  on  eri  suuntiin  levinnyt, 
on  kuitenkin  joki  ikimuistoisista  ajoista 
ollut  paikkakunnan  suurena  kulkutienä. 
Kuu  joen  suupuoli  myöhemmin  on  mel- 
koisesti mataloitunut  ja  kun  meren  lah- 
delma ennen  on  ulottunut  paljoa  syvem- 
mäs  sisämaahan,  voitiin  silloin  laivoilla 
kulkea  paljoa  kauemmas  sisämaahan  kuin 
nykyään.  On  seutähden  lausuttu  se  ar- 
velu, että  Birger  jaarlin  ristiretki  ..hä- 
mäläisten satamaan"  tapahtui  jtmri  näille 
seuduille  ja  että  jaarli  täältä  vesistöä 
myöten  teki  ristiretkensä  Hämeeseen.  Var- 
maa on.  että  kristinusko  ensin  on  vakaan- 
tunut K:n  varrella  olevissa  seurakunnissa 
ja  sieltä  sitten  levinnyt.  Aikaisin  täällä 
myöskin  muodostui  hallinnollinen  keskus 
ymijäröivälle  maakunnalle  (Kokemäenkar- 
tano). Kalastus  joessa  oli  ennen  aikaan 
sangen  tuottava,  ja  erittäinkin  olivat  sen 
—  Huittisista  saakka  K.  virtaa  läpi  vanhojen,  j  lohikalastukset,  joissa  Turun  piispalla  oli  osansa. 
nykyään  hj-vin  viljavien  suistomaamuodostuk-  tärkeät.  Kun  jokilaakso  maanlaatuunsa  nähden 
sien.  Ruskelankosken  alapuolella,  26  km  päähän  j  on  maanviljelykseen  sopivimpia  alueita  Suomessa, 
joen  suusta,  tuntuvat  meriveden  korkeuden  vaih- 
telut. Virta  pitää  uomansa  puhtaana  pitkän 
matkaa.  Haistilan  kohdalla  on  syvyys  vähän  yli 
15  m.  ja  K:n  pohja  on  keskimäärin  4  m  alem- 
pana kuin  meren  pohja  suulahdessa.  K:n  vesi- 
määrä on  matalan  veden  aikana  116  m^  sekissä, 
keskiveden  226  m'  sek:ssa  ja  korkean  veden 
aikana  324  m^  sek:ssa.  Erotus  matalimman  ja 
korkeimman  veden  välillä  on  Porin  kohdalla 
ollut  2.1  m  ja  joen  suussa  1,4  m.  Jäidenlähtö 
tapahtuu  täällä  keskimäärin  22  p.  huhtik..  jää- 
tyminen n.  26  p.  marrask.  Nykyinen  suistomaa 
alkaa  Ulvilasta  ja  on  n.  18  km  pitkä,  pinta- 
alaltaan  suunnilleen  40  km'.  Friitalan  koddalla 
K.  ensi  kerran  haarautuu.  Varsinainen  haarau- 
tuminen alkaa  Porin  edu.stalta,  jossa  joen  pää- 
uoma muodostaa  kaupungin  sataman.  Tämä 
suisto   on    9   km   pitkä    ja    2-3   km   leveä.     Porin 


y 

^  „ 

Tpollisiinslaitoksia 

^ 

§■ 

Nimi. 

X 

.3| 

'S. 

2 

Muita  tcnll.  lai- 

3 

o 
c 

DB 

III 
p  1    . 

P 

•^ 

toksia. 

.Nokian-  1.  Emllko.ski 

1,600 

16.0 

3.3,493 

Paperi-  ja  selluloosa- 

Vaiiimas 

350 

O.c 

1,416 

tehdas;  [iviuliiumo. 

Kaukolan 

,i50 

1,.  1 

Pmitl. 

Tyrviiilnkylan 

•>40 

1.2  1 

tipt. 

1 

Sahkövoima-asema. 

Hartolan 

:)00 

2  a 

5,485 

1 

4 

KtikkapUn            .,   | 
Miolaanipnipn        .,    | 

200 

0,T 

1,745 

2 

Meskalan 

150 

0,6 

1.496 

Kilpi 

1.50 

0.7 

1.745 

1 

Talan 

630 

0.7 

1,745 

Pehulanhaara  .    .    | 

300 

1.7 

4,239 

Sahkovoima-asenia : 

Äotsilnkoski      .     .    ( 

1 

villakehriiamö. 

Peevolankoski .    .    . 

•200 

1.0 

2.493 

2 

MoskiUankoski      .    . 

;«o 

0  n 

5,485 

Kiviniemon  \iiolle    . 

■2.50 

ö;6 

1.496 

KankaanpHänkoski   . 

950 

0,6 

1,600 

Koljan 

;«)0 

2,0 

501 

1 

1 

Haron 

275 

1,7 

4.31 

1 

Ketolan 

500 

0,,; 

1,656 

Soikan 

450 

0,s 

2.208 

Saukon 

450 

1,1 

3,0:36 

Top                     „ 

430 

0,8 

2,-208 

Harolan              „ 

.530 

1.1 

3,0:16 

1 

Koisin 

2.50 

u 

4.5-20 

1 

Pahringin 

96:? 

27 

8,136 

2 

P.vhänkorvan    „ 

300 

Ö^o 

1,808 

Forsb.vnkari      .    .    . 

800 

0.5 

1..507 

Naaranknski     .    .    , 

500 

0,6 

1.808 

Toikarin 

230 

0.S 

2.411 

Plymin     .,        .    .    . 

700 

0.6 

1.808 

Havingin  .,        .     .     . 

1.300 

3,5 

10..5t7 

3 

Krpptalankari  .    .    . 

600 

1.1 

:W15 

Harjavallankoski.    . 

1.400 

7__., 

21.997 

1 

1 

Pirilän          _        .    . 

1,000 

e',; 

19,888 

2 

Kuskelan       „         .     . 

20 

0,5 

1,.507 

Näköala  Tulkkilan  KouliimiiPlta. 


1171 


Kokemäenkartano— Kokemäki 


1172 


PvhUnkorvaii  koski  Kulv 


kiikMii  lahi-im. 


ja  joki  koskineen  tarjoo  mitä  mukavimman  ti- 
laisuuden teollisuuslaitosten  perustamiseen,  on 
seutu  aina  ollut  maamme  parliaiten  viljeltyjä  ja 
tiheimmin  asuttuja.  Peltoala  jokilaaksossa.  Nak- 
kilan, Kiukaisten,  Harjavallan,  Kokemäen,  Huit- 
tisten ja  Kiikan  pitäjissä,  on  nykyään  1,500- 
1,000  ha  tuhatta  asukasta  kohti,  joten  ainoas- 
taan nuo  vanhat  kulttuuriseudut  Turun  ympä- 
rillä ja  Vaasan  läänin  viljaseudut  ne  voittavat. 
Väentilieys  (mainituissa  pitäjissä,  paitsi  Rii- 
kassa, sekä  lisäksi  Tyrväällä  ja  Karkussa)  on 
£6-21  asukasta  neliökilometriä  kohti,  kuuluen  si- 
ten tässäkin  suhteessa  maalaiskuntiemme  ensi- 
mäisiin.  Sahateollisuuden  alalla  on  Pori  Kotkan 
riiiiinlhi  ensi  sijassa  koko  Suomessa;  muita  teol- 
lisuuslaitoksia on  täällä  konepajoja,  villa-  ja  puu- 
villatelitaita,  puuhiomoita.  viina-  ja  oluttehtaita. 
Nokian  paperitehdas  joen  yläpäässä,  y.  m.  [Achil- 
les  Wahlroos,  ,,Kumo  elfs  utlopp  nu  och  fordom" 
(Fennia  III)  ;  Emil  Riihiaho  ja  Viljo  Hornborg, 
„Havaintoja  Kokemäenjoen  varsilta"  („Maant. 
yhd.n  aikakauskirja"  1911)  ;  J.  W.  Ruuth,  „Sata- 
kunnan  asutusoloista  keskiajalla"  („Hist.  arkisto" 
XV).]  K.  G. 

Kokemäenkartano  mainitaan  asiakirjoissa 
jo  ISOOIuvun  keskivaiheilla,  mutta  on  toden- 
näköisesti sitäkin  vanhempi.  Se  näyttää  jo  tä- 
hän aikaan  olleen  kuninkaankartano  ja  Satakun- 
nan, vieläpä  Suupohjankin  hallinnon  keskus, 
kunnes  viimeksimainitun  alueen  hallinto  siirret- 
tiin n.  1.370  perustettuun  Korsholmaan.  Kartano 
oli  1300-luvun  ke.skivaiheilta  alkaen  satakunnan 
vuotta  Turun  piispain  hallussa  ja  läänitettiin 
1465  kruununsa  menettäneelle  kuningas  Kaarle 
Knuutinpojalle  sekä,  tämän  paria  vuotta  myöhem- 
min uudestaan  noustua  valtaistuimelle,  Eerik  Ak- 
selinpoika  Tottille,  jonka  suvulta  se  taas  siirtyi 
Ruotsin  valtionlioitajille  Sten  ja  Svante  Sturelle 
ja  .Sten  .Sture  nuoremmalle,  ollen  Svante  Sturen 
kuoltua  vähiin  aikaa  läänityksenä  valtakunnan- 
neuvos  Ivar  Flemingillä.  Kristian  II,  tultuaan 
Ruotsin  valtaistuimelle.  läänitti  Kokemäen  kar- 
tanon .Sten  Sture  nuoremman  leskelle  Kristiina 
Gyllenstjernalle.  mutta  peruutti  .sen  pian  ja  an- 
toi tunnetulle  sotapUiilliköUeen  Severin  Norbylle, 
jolta  se  tanskalaisten  tultua  maasta  karkoite- 
tuiksi  taas  joutui  Ruotsin  hallitsijalle.  Tämän 
jälkeen  se  oli  läänitettynä  Iloijan  kreiville  ja 
myöhemmin  .luhana  herttualle,  joka  kuninkaaksi 
tultuaan  sen  läänitti  ensin  puolisoilleen  Kata- 
riina   Jagellonicalle    ja    Gunilla    Bjelkelle    sekä 


liukeraäen  Linnaluoto. 

sittemmin  pojalleen  Juhanalle.  Kaarle  IX: n  an 
kana  kartano  oli  Kustaa  Aadolfilla ;  sen  myö- 
hemmistä lialtioista  mainittakoon  Jöns  Knuutin- 
poika  Kurki  (1635-50),  Arvid  Forbus  (1050-651. 
de  la  Gardie-suku  aina  vuoteen  1755,  ja  von  Knor- 
ring-suku,  joka  sen  mainittuna  vuonna  osti  ja 
omisti  aina  viime  aikoihin  saakka.  Kartano, 
joka  sittemmin  on  ollut  säteri,  on  yhteensä  9 '/, 
manttaalia  lukuunottamatta  alustiloja,  joita  sii- 
hen on  eri  aikoina  kuulunut  eri  tavalla. 

Kartanon  yhteydessä  oli  linna,  jonka  Albrekt 
Mecklenhurgilainen  12  p.  heinäk.  1367  satakunta- 
laisten pyynnösUi  määräsi  hävitettäviiksi.  Sen 
arvellaan  sijainneen  n.  km: n  verran  nykyisiä 
kartanorakennuksia  lännempänä  Forsbj-n  kylän 
kohdalla  Linnaluoto  nimisellä  Kokemäenjoen 
saarella,  joka  alkuaan  lienee  ollut  koillispääs- 
tään  mantereeseen  yhtynyt  niemeke.  Täällä  vielä 
näkyvät  jäännökset  osoittavat  linnan  ottaneen 
suunnikkaan  muotoi.sen  lounaasta  koilliseen  ulot- 
tuvan alan,  jonka  koillispuolella  on  vallihauta 
ja  sen  ulkopuolella  maavalli.  Paikalta  on  kai- 
vettaessa tavattu  keskiaikaisia  sekä  rakennus- 
jäännöksiä  että  esineitä.  Jälkeen  tämän  linnan 
hiivittämisenkin  on  kartanossa  ollut  kivisiä 
linnarakennuksia,  ja  mainitaanpa  1395  (Knuut 
Bonpoika  Gripin  ja  Jaakko  Djeknin  välillä  teh- 
dyssä sopimuksessa  Bo  Joninpoika  Gripin  pantti- 
lääneistä  Suomessa)  „Aborch"  niminen  linna, 
jonka  on  otaksuttu  tarkoittavan  Kokemäen  linnaa. 
Sekä  nykyisten  kartanorakennusten  kohdalla  joen- 
rannalla että  joen  saarilla  vähän  idempänä  on 
viime  sataluvulle  saakka  kivisten  iinnarakennus- 
ten  raunioit.a  säilynyt.  Niinpä  oli  eräällä  virran 
ympäröimällä  kalliolla  lähellä  rantaa  harma.akivi- 
nen  torni,  jonka  neliönmuotoisen  pohjan  sivut  oli- 
vat n.  kolme  syltä  pitkät.  Tätä  on  kartanon  kar- 
tassa v:lta  1690  sanottu  ..vankihuoneeksi",  joka 
on  ,. kallion  sisään  hakattu",  ja  myöhemmin 
sitä  on  nimitetty  ,,kistuksi"  (kista  =  vankila). 
Tornikalliolle  vei  rannalta  holvattu  kivisilta. 
[J.  A.  Lindström,  ..Kumo  .socken  uti  historiskt 
hänseende"  (,, Suomi"  1860)  ;  „Finlands  kultur- 
historia.  Medeltiden"   (siv.  217).]  J.  Re. 

Kokemäenkartanon  lääni  oli  jo  keskiajalla 
pitkät  ajat  linnanlääninä  ja  uuden  ajan  alussa 
vieen  1558  veronkantoalueena  eli  voutikuntana 
käsittäen  sekä  keskiajalla  että  uudenajan  alussa 
kokn   Satakunnan,   vrt.  Kokemäenkartano. 

Kokemäen  linna  ks.  Kokemäen  kartano. 

Kokemäki  (ruots.  Kumo).  1.  Kunta  Tu- 
run ja  Porin  1.,  Loimaan  khlak.,  Kokemäen- 
Harjavallan  nimismiesp.,  sijaitsee  Kokemäenjoen 
laaksossa  40-70  km  joen  suun  yläpuolella;  Icir- 
koUe  Kokemäen  asemalta  1  km  ja  Peipohjjin  ase- 
malta 3  km.  Pinta-ala  339. e  km',  josta  viljeltyä 
maata  9,592  ha  (1901);  manttaalimäärä  111'/,, 
talonsavuja   216,  torpansavuja  246   ja   muita   sa- 


11?;'. 


Kokenhusen  — Kokillivalu 


1171 


Kokemäen  kirkonkylil. 


vilja  l.OSl  iinOTl.  7,720  as.  (U)lOi,  joista  0,5% 
niotsinkiolisiii  (1900);  1,472  ruokakuntaa  (1901), 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
yfil.  —  838  hevosta  ja  3,109  nautaa  (1909).  — Kan- 
sakouluja 12,  yhteiskoulu,  niaaniie.skoulu  ja  tieto- 
puolinen meijerikoulu  (1911).  Kunnanlääkä.ri  ja 
apteekki:  säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Kokemäen  osuusmeijeri,  Kokemäenkartanon,  Ris- 
teea  ja  Koreilin  meijerit.  Potin  ja  Koisin  sahat. 
Potin  ja  Harolan  myllyt.  —  Vanhoja  kartanoita: 
Kokemäenkartano,  Malmi,  Pirkkinäinen,  Simula, 
Vitikkala.  Hyyti.  Säteri  y.  m.  —  K,  on  kauttaal- 
taan hedelniiillistä  tasankoa,  jonka  vuoksi  viljelys 
onkin  siellä  jo  ikivanhoista  ajoista  kukoistanut. 
Jo  varhain  K.  oli  maan  huomattavimpia  paikka- 
kuntia, siellä  oli  m.  m.  Teijan  kaupunki  (ny- 
kyisen Ylistaron  kylän  paikalla),  joka  Ulvilan 
tultua  kaupungiksi  tosin  menetti  merkityksensä, 
K.  oli  aikoinaan  myös  erittäin  tärkeä  kauppa- 
|):iikka,  etenkin  pirkkalaisten  aikaan.  —  Jo  en- 
nen historiallista  aikaakin  K.  on  ollut  asuttua 
seutua;  siitä  kertovat  runsaat  löydöt  Häyhtiön 
kivikautiselta  asuinpaikalta  y.  m,  paikoista  sekä 
lukuisat  myöhäisemmän  pronssikauden  ja  erit- 
täin rikkaat  rautakauden  löydöt.  —  Sen  huoneen 
ympärille,  jossa  Henrikki  Pyhän  kerrotaan  .saar- 
nanneen, on  rakennettu  tiilinen  muistokappeli 
(1857).  —  Lähellä  Kokemäenkartanoa  sijaitsi  en- 
nen linna  (ks.  Kokemäenkartano).  —  2. 
Seurakunta,  keisarillinen.  Turun  arkkihiip- 
pak..  Porin  ylärovastik. :  mainitaan  ensikerran 
historiallisissa  asiakirjoissa  vasta  1324,  vaikka 
se  todennäköisesti  on  vanhempi.  Aikojen  kuluessa 
on  K:stä  eronnut  lukuisa  joukko  eri  pitäjiä,  vielä 
19:nnellä  vuosis.  Harjavalta.  Xykyinen  kirkko 
rak.  h;uinaa-sta  kivestä  17S6,  laajennettu  ja  perin- 
pohjin korjattu  1886.  [J.  A,  Lindström,  ,,Kumo 
socken  uti  historiskt  hänseende"  (Suomi,  1860); 
V.  Salminen,  „Köyliön  pitäjä":  K.  Killinen, 
,, Kiinteitä  muinaisjäännöksiä  Loimijoen  kihl.a- 
kunnass;»"  sivv,  63-71,  109-126  (Suom.  muinaism,- 
yhd.  aikak.  Tl)  :  »Luettelo  Suomen  muinaislin- 
noista" sivv.  9-12  (Suomen  muinaism.-vhd,  aikak. 
XII).]  L.  H-nen. 

Kokenhusen  [kökenhu-].  vanba 
paikkakunta  ja  linna  Väinäjoen  ran- 
nalla Liivinmaalla :  mainitaan  usein 
Ruotsin  ja  Puolan  entisten  sotien 
aikoina. 

Kokenllli  fCoccus  cacti)  hyöntei- 
nen kilpikir  vojen  (Coccidce) 
heimossa.  On  kotoisin  ileksikosta  ja 
elää     opuntiakaktuksilla,     joi.sta     se 


imee  ravintoa.  Lisääntyy  nopeasti  ja  esiintyy 
usein  suunnattomin  määrin.  Naaras  sisältää  pu- 
naista väriainetta,  kokenillia  1.  karmiinia, 
jota  Ameriikassa  kauan  on  käytetty  värjäystä r- 
koitukseen.  Myöhemmin  on  kokenillia  alettu  vil- 
jellä vanhassakin  maailmassa,  esim.  Espanjassa, 
Algeriassa  ja  Kanarian  saarilla,  samaan  tarkoi- 
tukseen. U.  S-s. 

Koketti  (ransk.  coquet,  femin.  coquellp,  < 
cog  =  kukko),  toisen  sukupuolen  mielistelyä  ja 
ihailua  tavoitteleva,  kiemaileva;  kiemaileva  nai- 
nen. —  Koketeerata  (ransk.  coqueter),  kie- 
mailla.  koettaa  miellyttää  toista  sukupuolta  käyt- 
tämällä apunaan  suurempaa  tai  pienempää  huo- 
miota  herättäviä   elkeitä. 

Kokilli  (ransk,  coguille,  <  lat.  '^nnchjj' li um  = 
simpukka)  on  rautainen  tahi  metallikaava,  johon 
sula  metalli  valetaan.  1)  Masuunin  k:t  ovat 
litteitä,  levymäisiä  ja  niin  sovitetut,  että  kun 
masuunista  juokseva  sula  takkirauta  tulee  ko- 
killirivin  ensimaiseen  k:iiu  ja  tämä  on  täytty- 
nyt, niin  se  siitä  juoksee  seur;iavaan  j.  n,  e., 
kunnes  koko  rivi  on  täynnä  tahi  rauta  lierennyt 
juoksemasta.  Valanteiden  eli  harkkojen  paino 
30-50  kg,  2)  Valurautavalanteiden  k:t  bes- 
semer-,  martin-  ja  upokasvaluteriis-laitoksissa 
ovat  tavallisesti  neliskulmaisia,  prismamaisia,  vä- 
hän suippenevia,  jotta  valanne  helpommin  irtau- 
tuisi k:sta.  K:t  ovat  vähän  fosforia  sisältävästä 
hematiittitakkiraudasta.  Vanhat  k:t  ovat  pitkit- 
täin kahtia  jaetut,  että  valanne  saadaan  hyvästi 
pois.  Pohja  on  joko  irtonainen  tahi  yhteen  valettu. 
Sivellään  usein  ennen  valamista  kalkki-,  savi- 
vedellii,  tervalla  y,  m.  Rauta  t.  teräs  valetaan 
k: iin  joko  ylhäältä  suusta  tahi  alhaalta  pohjasta. 
Käytettäessä  viimeksi  mainittua  n.  s.  nousevaa 
valamistapaa  valetaan  tavallisesti  yhfaikaa 
useampaan  samalla  tasolla  olevaan  k: iin,  joita 
toisinaan  vielä  on  muutamia  päällekkäinkin.  Va- 
lanteiden paino  50-3,000  kg  ja  enemmänkin. 

G.   A.   A. 

Kokillivalu  (ransk,  coquille,  <  lat.  conchy- 
Zt«  m  =  simpukka) ,  esineiden  valaminen  raudasta 
tahi  uuiusta  metallista  tehtyihin  valukiv;\voihin, 
..kokilleihin".  Tarkoitus  kahtalainen:  1)  Val- 
mistuskustannusten alentaminen,  sillä  v:iletun  esi- 
neen tarpeeksi  jäähdyttyä  voidaan  se  ottaa  kokil- 
lista  pois  ja  tämä  nopeasti  uudestaan  koota  seu- 
raavaa valamista  varten.  Tämä  valutapa  soveltuu 
etupäässä  esineiden  valamiseen  helposti  sulavista 
metalleista  ja  seoksista,  mutta  sitä  on  lämpöasteen 
suhteen  tarpeellista  varovaisuutta  noudattaen  hy- 
vällä    menestvksellä     kävtettv     verrattain     ohut- 


1175 


Kokkapuomi— Kokkola 


llTti 


sein;ii^tell  takkiraiitiiesiiieitteiikin  valamiseen. 
2)  Takkiraiitaesineitteu  karaiseniiaeu.  Kuu  sula 
takkirauta  nopeasti  jäähtyy  kokillia  vastHan. 
niin  se  voi  karkentua,  s.  o.  tulla  valkoiseksi,  ni- 
mittäin jos  sen  kokiH>mus  on  sopiva  ja  kokilli 
tarpeeksi  paksu.  Kun  ei  juuri  milloinkaan  tali- 
liota  esinettä  ylfyleensä  karai.stuksi.  vaan  ai- 
noastaan joku  pinta  siitä,  niin  on  raudasta  ainoas- 
taan se  osa  kaavasta,  jonka  kohdalta  esine  tahdo- 
taan saada  kovaksi.  Survinkoneiden  osia,  kisku- 
tiepyöriä.  valsseja  y.  m.  valetaan  kokillikaavoi- 
hiu.  joista  osa  on  rauda.sta,  osa  hiekasta  muodos- 
tettu. G.  A.   A. 

Kokkapuomi    ks.    Liivaripuomi. 

Kokkapuu,  aluksen  keulasta  ulospistävä 
vankka    pyöröpuu    keulapurjeita    varten. 

Kokkeli,  alkuaan  itäsuomalainen  nimitys  sa- 
kealle piimälle,  jota  saadaan  kermotusta  mai- 
dosta itsekseen  hapattamalla  ja  pitämällä  läm- 
pimässä uuni.ssa  (..pirttiytetääu"  pirtin  1.  tuvan 
uunissa),  jolloin  hera  piimineestä  maidosta  eroaa 
sekä  juustottunut  hyytelö  kitistyy  möyheämurui- 
seksi  joukoksi.  K. -piimää  kootaan  Itä-Suomessa 
varastoon  talviruuaksi  isärpinieksil  ja  juodaan 
veteen  sekoitettuna.  E.   c.  K. 

Kokkelijyvät  ks.  A  n  a  ui  i  r  t  a. 

Kokki.  K:t  (CoccaceceJ  muodostavat  bakteeri- 
heimon,  jouka  jäsenet  ovat  pallo!imuotoisia, 
pitenemiskykyä  vailla  olevia  soluja.  Vapaiden 
tai  yhtymissä  elävien  solujen  jakaantuminen  ta- 
pahtuu l:ssä.  2:ssa  tai  3:ssa  suunnassa.  Soiu- 
yhtvmiä  nimitetään  niiden  muodon  mukaan 
diplo-  1.  kaksoiskokeiksi,  milloin  kaksi 
solua  jää  yhteen  seuraavaan  jakautumiseen,  t  e  t- 
rakokeiksi.  milloin  yhtymät  ovat  neliönmuo- 
toisia, k  u  u  t  i  o  k  o  k  e  i  k  s  i  (Sareina,  Planosar- 
cina).  milloin  ovat  kuution- 
muotoisia,  ketju  kokeiksi 
(Streptococcusj,  milloin  ovat 
helmikäädyn  muotoisia.  r  y- 
pälekokeiksi  (Staphylocov- 
ciis),  milloin  ovat  säännöttö- 
missä   tukoissa. 

Kokko  ks.  Kotkat. 

Kokko  ks.  Juhannus. 
H  e  1  a  v  a  1  k  e  a  ja  H  e  1  k  a  v  i  r- 
ret. 

Kokko,  Juhana  (s.  1856(. 
kirjailija.  Päästyään  seminaa- 
rista 1878  toiminut  yli  30  vuotta 
kansakoulunopettajana  eri  pai- 
koissa, etupäässä  Oulun  tienoilla, 
ottaen  vilkkaasti  osaa  kunnalli- 
seen elämään.  .Julkaissut  nimi- 
merkillä ..Kyösti"  kertomuk.set 
„KöUiskö"  (1887;,  „Eäisäspoika" 
(1888)  ja  ..Kruunun  metsissä" 
(1891 1,  joissa  kaikissa  kuvail- 
laan kansan  elämää  Oulun  .seu- 
duilla todellisuuden  mukaisesti. 
Taiteellisessa  suhteessa  ansiok- 
kain on  niistä  viimemainittu 
kertomus  kruununtorpparien 
oloista    Iijoen    varsilla.    V.    T. 

Kokkola.  1.  (ruots.  G  a  m  1  a- 
karlebyi.  merikaupunki  Kes- 
ki-Pohjanmaalla.  Vaasan  lää- 
nissä, 63'50'  polij.  lev.,  23">8'  it. 
pit.    Greenwiohistä.    —   As.    kir- 


Kokkolan  vaakuna. 


konkirjojen  mukaan  3.718 
henkeä,  joista  675  ollut  yli 
5  vuotta  kotoa  poissa 
(1910).  Kotona  olevista  on 
1.185  suomenkielisiä.  —  K. 

j  sijaitsee  pari   km  merestä. 

I  aivan   maatuneen,   kaupun- 

J  kilaisten  huviloiden  reu- 
nustamasta Kaustarvikistä 
(nyk.  käyttämätön  Vanha- 
satama  i  sisään  pistävän 
Kokkolahdeu  (josta  kau- 
pungin suom.  nimi)  ran- 
nalla, länsipuolella  vähäistä  jokea,  ,.Suntia".  jota 
myöten  K:n  perustamisen  aikoina  merialukset  nou- 
sivat kaupunkiin  asti,  mutta  jota  nykyään  ainoas- 
taan ruoppaamalla  (viimeksi  19U)|  voidaan  pitää 
kalastaja-  ja  moottoriveneillä  kuljettavana.  Kau- 
pungin lounaiskulmassa  on  mäki  ,,Skraml>el- 
backan",  muuten  se  on  jokseenkin  tasainen.  „Sun- 
tin''  yli  vie  3  puusiltaa  sen  itärannalla,  maaseura- 
kunnan alueella.  K:n  ripeästi  kasvavaan  etukau- 
punkiin  ..Savelan  puolelle"  (suuri  radiaattorimei- 
jeri.  nahka,  tulitikku,  pesulautatehdas).  Kaupun- 
gin omalla  maalla,  5  ■/,  km  luoteeseen,  rautatiellä 
siihen  ylidistettynä,  sijaitsee  ulkosatama  Y  k  s- 
pihlaja,  perust.  1880-luvulla  (useita  teollisuus- 
laitoksia, huvila-asutus).  —  Uuden.  1908  vahv. 
asemakaavan  mukaan  K.  tulee  saamaan  uu- 
denaikaisen ulkomuodon.  Jo  rakennettu  osa  kau- 
punkia, myös  lännessä  oleva  kymmenkunta  v. 
vanha  ..Uusi  kaupunginosa",  on  suorakulmainen, 
kadut  kiveämättömät,  rakennukset  enimmäkseen 
yksikerroksisia,  puisia;  sähkövalaistus;  paraikaa 
varustetaan  kadut  viemärijolidoilla.  Huomattavia 
rakennuksia:    entinen   koulu-    ja   synodaali- 


Kokkolan  asemakaava. 


IIT 


Kokkola 


1178 


i;ilu  (rak.  UilKii,  jonne  un  sijoitettu  UeiiUmdiu 
museo.  Engelin  piirustusten  muk.  rakennettu 
raatiliuune  ^1845),  ruots.  alkeiskoulun,  suom. 
yhteiskoulun  talot,  ruots.  kansakoulun  .suuri, 
inuleiiaikainen  talo  (nuiks.  n.  130,000  mk.,  V.  ja 
[.  Tliomeu  piirust.)  sekil  kaupungin  siilikö-  ja 
kylpylaitoksen  komea  rakennus  (arvo  240,000 
uik..  G.  Strenjrelliu  piirust.) ;  kirkko  on  pui- 
nen. Vanha.  1S13  rak.  n.  s.  ,, Roosin  talo" 
sekä  „0.-Y.  Kokkolinna"  ovat  huomattavim- 
mat yksityisrakennukset.  —  Yleisiä  puistoja: 
Länsipui-sto,  ., Chydeniuksen  puisto",  missä  V. 
Huneher^rin  muovailema.  1903  paljastettu  Autti 
Chydeniuksen  pronssiiu-n  rintakuva.  ..Ilolliluika" 
..Suiitin"  vasenta  rantaa  vievine  kävelyteineen 
sekii  ..Englantilainen  puisto",  jonka  reunassa  ole- 
vassa rakennuksessa  voitonmerkkinä  .säilytetään 
Halkokarin  kahakassa  englantilaisilta  valloitettu 
barkassi.  Toreja:  kaupungin  keskustassa  oleva 
Kauppatori,  sekä  toistaiseksi  virlieilukenttänä 
käytetty   iso   Rautatientori.    Pääkatu:    Isokatu. 

K:n    pääe  1  i  n  k  e  i  n  o  n, 
on   hyvä   satama,   tarmokas 
kunta    (täältä    polveutuvat 
Favorin,     Finnilä,     Forsön, 
oli  myös  K. 
(III    luokan 


kaupan  perustana 
kykenevä  liikemies- 
m.  m.  suvut  Donner, 
Boos;  kokkolalainen 
H.  Renlund)  ja  hyvät  kulkuneuvot 
rautatieasema    Oulun     radan 


varrella,  henkilöliikenne-tulojensa  puolesta  27  :s, 
tavaraliikenne-tulojensa  puolesta  23  :s  Suomen 
asemista,  maanteitä  pitkin  rantaa,  hyvin  tärkeä 
pitkin  Vetelin  jokilaaksoa  Saarijärvelle  ja  Lau- 
kaaseen).  Kotimainen  kauppa-alue  käsittää  Pyhä- 
joen, Kalajoen,  Le.stijoen.  \'etelinjoen  sekä 
Kruunnkylänjoen  laaksot  melkein  kokonaan.  — 
K:n  satama.  Ykspihlaja.  samannimisen  lah- 
den itärannalla,  on  paras  Vaasan  pohjoispuolella, 
.suojainen,  paitsi  osaksi  luodepohj öisiltä  tuulilta, 
joiden  vaikutuksesta  .se  on  jäätön  pitemmän 
aikaa  kuin  etelämpänä  oleva  Uudeukaarlepyyn 
satama  ja  jokseenkin  yhtä  kauan  (yli  7  kk.) 
kuin  Pietarsaaren.  Vaasan,  Kaskisen  ja  Kris- 
tiinankaupungin satamat.  Satamaan  laskevat 
pohjoisesta  tulevat  alukset  Trullögrundin  luotsi- 
aseman ohi,  etelästä  saapuvat  Tankarin  ma- 
jakan (luotsiasema)  pohjoispuolitse  12  m  sy- 
vää, vain  kerran  suunnan  miuitosta  vaativaa 
(5  vakinaisetta  vartiotta  olevaa  johtoloistoa) 
väylää ;  sitäpaitsi  3  %  m  syvä  saaristoväylä 
Pietarsaareen.  Satama-allas  on  1  km  pitkä, 
'/,  km  leveä.  10  m  syvä;  hyvä  ankkuripohja. 
Satamalaitteet:  2  kolmiraiteista  möljää,  joi- 
den yhteenlaskettu  laituripituus  720  m.  Ulom- 
man syvyys  7  m.  si.semmän  6^3  m.  Satamassa 
on    1.5    milj.    I:n    vetoinen    paloöljysäiliö.     Laiva- 


Yleiskuva. 


li:ke  Ykspihlajassa  n.  247,000  rek.  tonnia  (1910), 
koko  tullipiirissä,  johon  lisäksi  kuuluu  Himangan 
sekä  Vetelin  1.  Palojoen  suussa  olevan  Möllersvi- 
kin  lastauspaikat,  250,180  rek.  tonnia  (1909).  - — 
Knnen  mahtavaa  kauppalaivastoa  edustaa 
ainoastaan  65  rek.  tonnin  vetoinen  höyry-alus, 
joka  ylläpitää  säännöllistä  yhteyttä  Luulajan 
kanssa,  sekii  31  rek.  tonnin  vetoinen  kaljaasi. 
Vientitavaroista  tärkeimmät:  laukut,  battensit 
ja  laudat  1.419,895  mk,  (42,894  m"),  propsit  ja 
paperipuut  1.308.909  mk.  (154.129  m'),  muut  puu- 
tavarat 280,044  mk.,  puuhiilet  43.828  mk.,  liha 
41.790  mk.,  nautakarja  34.170  mk.,  hevoset  31.150 
mk.,  voi  20,495  mk.;  vähemmän  vietiin  heinää 
tervaa  y.  m.,  yhteensä  viennin  arvo  3.244.823  mk. 
(1910);"  tuonnin  (jauhoja,  viljaa  y.  m.  2,024.048 
mk.,  kahvia,  393,390  mk.,  metallia  ja  metalli- 
teoksia  326,876  mk.,  polttoöljyä  302,730  mk.,  vuo- 
tia 206,528  mk..  kutomateoUisuuden  tuotteita 
186,985  mk.)  5,794,271  mk.  (sam.  v.;  kaikki  tullia 
lukuunottamatta).  Tullitulot  764.835  mk.  (1909), 
Ykspihlajan  satamamaksut  26,285  mk.  (1910).  Suu- 
rimmat kauppaliikkeet:  kauppaneuvos  A.  Björk- 
lund sekä  Keski-Pohjanmaan  Osuuskauppa  r.  1. 
(11  haarakauppaa,  myynti  tiliv:na  1909-10 
1'/,  milj.  mk.).  Englannilla,  Ruotsilla,  Tanskalla. 
Norjalla,  Alankomailla  ja  Espanjalla  on  K:ssa 
sijaiskonsulit. 

Teollisuus  on  viime  vuosikymmeninä  ri- 
peästi edistynyt.  Suurimmat  laitokset  ovat:  ..Suo- 
men köysitehdas  o.-y."  (valmistusarvo  355.000  mk.. 
1910).  viinapolttimo  (237.476  mk.  sam.  v.),  tls- 
lauslaitos  (235,228  mk.) ,  Friis  veljesten  kone- 
pajat ja  valimo  Ykspihlajassa,  johon  on  yhdis- 
tetty laivaveistämö  (173,000  mk.),  2  höyrysahaa 
(260,000  mk.),  joista  toinen  (225.000  mk.)  Yks- 
pihlajassa. olutpanimo  (56,000  mk.).  Pohjanmaan 
myllynkivitehdas  Ykspihlajassa.  drittelitehdas, 
2   tupakkatehda,sta,   sähkö-   ja  kylpylaitos   y.    m. 

Kalavettään,  jota  on,  paitsi  kaupungin  omilla 
rannoilla,  koko  Kaustarvik  sekä  kalastusoikeus 
Tankarin  ja  Kallan  kalapaikoilla,  eivät  kaupunki- 
laiset enää  paljoakaan  käytä.  —  Säästöpankki 
(talletuksia  "508.480  mk.  "l910).  Yhdyspankin, 
Pohjoismaidenpankin,  Uudenmaanpankin,  Vaasan- 
pankin  sekä  Kansallis-osakepankin  haarakont- 
torit. 

Paitsi  tavallisia  kunnallis-  y.  m.  s.  v  i  r  a  s- 
t  o  j  a  ja  laitoksia  on  K  :ssa  tullikamari, 
sananlennätinkonttori,  2  apteekkia,  piiri-  ja 
kaupunginlääkäri,  piirieläinlääkäri,  Libeckin  sai- 
raala, kuumetautisairaala,  lastenkoti.  • —  Puheli- 
I  mella  n.   250   tilaajaa.   —  Sivistys-   ja   oppi- 


1179 


Kokkola 


ll.Mi 


I>nluniiin  museo 

laitoksin:  ö-luokkainen  ruots.  alkeiskoulu 
(141  opp.  syvslukuk.  1911),  jonka  jatkona  3- 
luokk.  kaupungin  ylläpitämä  yksityinen  yhteis- 
koulu (39  opp.  syvslukuk.  1911),  8-luokkainen 
yksityinen  suom.  yhteiskoulu  (250  opp.  1911), 
ruots.  kansakoulu  kaupungissa  sekä  suom.  kau- 
pungissa ja  Ykspihlajassa.  ruots.  sekä  suom.  val- 
mistava koulu,  kaksikielinen  käsityökoulu,  mei- 
jerikoylu.  Keski-Pohjanmaan  emäntäkoulu;  K.  H. 
Renlundin  lahjoituksilla  perustettu  K:n  museo 
(käsittää  40  taulua,  m.  m.  Edelfeltin,  Holmber- 
gin, Munsterhjelmin  sekä  joukon  vanhoja  arvo- 
esineitä) ;  kirjasto  (1,843  ruots.,  500  suom.  kir- 
jaai,  lukusali.  Kolme  kirjapainoa:  sanomalehdet 
„österbottningen"  (2  kert.  viikossa),  ., Kokkola" 
(3),  „Keski-Pohjalainen"  (3)  sekä  aikakauslehti 
„Suomen  hevosystävä".  Yhdistyksiä;  kauppias- 
yhd.,  teollisuudenharjoittajain  yhd.,  liikeapulais- 
yhd.  „Mercurius".  ,, Keski-Pohjanmaan  maanv. 
seura",  ,. Svenska  österbottens  Xorra  Hippos" 
(omistaa  kilpa-ajoradan  kaupungin  ulkopuolella) , 
3  työväenyhdistystä,  joista  1  Ykspihlajassa,  3 
raittiusseuraa.  elainsuojelusyhd.,  ,,Gamlakarleby 
segelförening",  V.  P.  K.,  urheiluseura  I.  V.  sekä 
yhd.    „De   gamles   hem". 

Kaupungin  talous.  Paitsi  33  km-  maa- 
aluetta  Kokkolan  pitäjässä  omistaa  kaupunki  sa- 
tama-alueen Himangalla  sekä  laajoja  metsiä  Per- 
hossa. Lahjoitusmaan  arvo  on  207,500  mk.,  kiin- 
teimistöjen  631,300  mk.,  koko  kaupungin  omai- 
suus Smk.  1.041,466:25,  ilman  laajoja  metsiä, 
joita  vielä  ei  ole  arvioitu.  Tulo-  ja  menoarvio 
v:lle  1911  päättyy  349,878:50  mk:aan.  Suurim- 
mat tuloerät:  liikenne  53,000  mk.,  metsät  48,880 
mk.,  kiinteimistöt  47,700  mk.,  sähkö-  ja  kylpy- 
laitos 46.200  mk.,  valtio-apu  10.751  mk.;  taksoitus 
43,000  mk.  (talot  ja  tontit  275,300  mk.,  elinkeinot 
ja  liikkeet  1,061.800  mk.,  palkat  ja  eläkkeet 
798,100  mk.).  Menot:  kansakoululaitos  Smk. 
52,652:50,     sähkö-     ja     kylpylaitos     33,960     mk. 

—  Osuus  anniskelu-yhtiön  voittovaroista  Smk. 
39,931:06  (1910).  Velka  198,000  mk.,  omiin  rahas- 
toihin (1910).  Kaupungin  omistamia  laitoksia: 
kauppaliallit,  sähkö-  ja  kylpylaitos.  Kaupungin 
hoidettavina  olevat  rahastot  466,288  mk.  (1909), 
joista  suurimmat;  Libeckin  sairaala-rahasto  Smk. 
241,783:47.  Alfthai.in  lahjoitusr.  Smk.  27,849:65, 
K.  H.  Renlundin  rahastot  Smk.  19,522:66  (1909)  ; 
Klara  Lindforsin  lahj.  r.  Smk.  29,538:73   (1911). 

—  K:n  vaakuna:  palava,  makaavassa  asennossa 
oleva  tervatynnyri.  —  Kirkollisesti  K. 
on    K:n    maa.seurakunnan    kappeli    v:sta    1896; 


oma  kappalainen  1862:  kirkko  puusta,  rak. 
1876-77;  alttaritaulu,  ,1.  E.  Lindhiu  maalaama 
1819,  on  siirretty  1873  puretusta  vanhasta  kir- 
kosta. —  Metodistiseurakunnalla  oma  rukous- 
huone. 

Historia.  K:n  perustamiskirja  on  päivätty 
7  p.  syysk.  1620.  Alueeksi  K;lle  annettiin  8'/, 
manttaalin  suuruinen  Eistirannan  ja  2  manttaa- 
lin suuruinen  Kuivakannnn  kylä,  joka  viime- 
mainittu kuitenkin  1693  peruutettiin.  Kauppa- 
alueeksi  K:lle  määrättiin  Oulun  etel.  voutikunta, 
joka  jotenkin  vastaa  sen  nykyistä  kauppapiiriä. 
Mutta  K:n  kauppa  ulottui  sen  lisäksi  sisämaan 
soutuihin  Pohjois-Hämeeseen  ja  Pohjois-Savoon 
vieläpä  Karjalaan  asti.  Se  kehittyikin  pian  Poh- 
janmaan tärkeimmäksi  tervakauppakaupungiksi, 
vieden  Ruotsiin  n.  '/,  koko  Pohjanmaan  ter- 
voista. Nälkävuosista  sekä  Ison  vihan  hävityk- 
I  sistä  K.  toipui  pian;  muista  onnettomuuksista 
:  mainittakoon  tulipalot,  m.  m.  1664,  1742,  jolloin 
I  suurin  osa  kaupunkia  paloi  poroksi,  1805  sekä 
1860.  V.  1751  oli  K:ssa  978  as.  Tärkeimmät  vienti- 
tavarat olivat  tervan  jälkeen  alukset,  laudat,  voi, 
tali,  halot.  —  Uusi  loistava  jakso  K:n  meri- 
liikenteelle ja  kaupalle  alkoi  1765,  jolloin  K.  Vaa- 
san ja  Oulun  kera.  suureksi  osaksi  Antti  Chy- 
deniuksen (K:n  kirkkoherra  1770-1803)  ansiosta 
sai  täydet  tapuli-oikeudet.  K:n  kauppalaivasto 
käsitti  mahtavimmillaan  ollessaan  1830  4.224  las- 
tia. 1.  n.  18^  koko  Suomen  kauppalaiva-stosta, 
ollen  lästilukunsa  puolesta  siis  Suomen  etevin 
mereukulkukaupunki;  merimiehiä  siellä  oli  455. 
enemmän  kuin  missään  muussa  maamme  kau- 
pungissa. Kaupungin  asukasmäärä  oli  1840  ko- 
honnut 2,560  henkeen.  —  Samoinkuin  muitten 
Suomen  merikaupunkien,  kärsi  K:nkin  laivasto 
Krimin  sodan  aikana  suuria  vaurioita,  joko  vä- 
lillisesti tai  välittömästi,  englantilaisten  kaap- 
pariliikkeestä.  Sitävastoin  torjuttiin  onnellisesti 
englantilaisten  tänne,  kuten  muihin  Pohjanlahden 
kaupunkeihin  tekemä  ryöstöyritys  (ks.  Halko- 
karinkahakka).  V.  1858  K:n  kauppalaivas- 
tosta oli  jäljellä  vain  1,037  lästiä,  arvoltaan  nyt 
enää  vasta  15:s.  Tästä  häviöstä  K:n  merenkulku  ja 
j  kauppa  ei  voinut  pitkiin  aikoihin  nousta,  sillä 
1  Saimaan  kanava,  Tampereen-Vaasan  rata  ja 
!  yleensä  Keski-Suomen  liikenteen  suuntautuinineu 
i  etelään  päin  vei  K:lta  sen  laajat  kauppa-;ilueet 
sisämaassa.  V.  1870  oli  asukasluku  alentunut. 
ollen  1.977.  Vasta  1880-luvulla,  kun  K.  oli  lii- 
tetty Suomen  rautatieverkkoon,  kaupuigille  alkoi 
uusi  kehityskausi.  Asukasmäärä  kohosi  jo  v.  1890 
2.302  henkeen.  [Jaf-.  Ch.vdcnius,  „Om  Gamle 
Carleby"  (1754;  ur^i  painos  1884:  myös  suom.: 
..Kokkolasta  ymp-M  .^töineen") ;  C.  \V.  Gylden. 
„Hist.  oeh  stat  anteckningar  ofver  Finlauds 
städer".]  E.  E.  K. 

2.  K  o  k  V:  r- 1  a  n  maalaiskunta.  Vaasan  1., 
Pietarsaaren  khlak.,  Kokkola- Alavetelin  nimis- 
miesp. ,  kirkolta  Kokkolan  rautatienasemallc  1'/, 
km  ja  Ykspihlajan  satamaan  n.  6  km.  Pintti- 
ala  713,»  km",  josta  viljeltyä  maata  5,150  ha 
(1901).  Manttaalimäär'i  49, «su,  maatilojen  luku- 
määrä 388,  talonsavuja  348,  torpansavuja  35  ja 
muita  savuja  193  ,1907).  5,668  as.  (1910),  joista 
94%  ruotsinkielisiä  (1900);  701  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
339  ja  teollisuutta  147  (1901)  ;  1907  harjoitti  ka- 
lastusta 15  venekuntaa  (pää-asiallinen  saalis  Miia- 


I 


1181 


Kokkolanjoki— Kokonselkä 


1182 


koita  n.  30,0011  kg).  411  hevosta  ja  2.-10r)  leUi.iäil 
(1009).  —  Kansakouluja  5  (1011,  kaikki  ruotsin- 
kielisiä) ;  nieijerikoulu  (Hakalalides.sa).  Säästö- 
pankki. TeoUismisIaitoksia:  osuusmeijeri  ja 
nahkatehdas  Hakahilidessa,  Lahnakosken  vesi- 
salia  ja  jauhomylly  (omi.st.  O.  J.  Forsin).  Nord- 
ström-veljesten höyrysaha,  Finnilän  jauliomylly. 
—  Historiallisista  paikoista  mainittakoon  Nuija- 
sodan aikuinen  Tarharannan  taistelupaikka  kir- 
konkylän länsipuolella.  —  3.  K:n  maaseura- 
kunta, konsistorillinen.  Turun  arkkihiippak., 
Kokkolan  rovastik.;  vanha  emäseurakunta  !:ato- 
liselta  ajalta  sai  oman  kappalaisen  jo  1469,  mai- 
nitaan eri  khrakuntana  1.541;  lOninellii  vuosis. 
ovat  K:aan  kuuluneet:  Alaveteli,  Veteli  (Yliveteli), 
Halsua,  Perho  ja  Kaustinen  sekä  nykyjäänkin 
vielä  Kokkolan  kaupunki.  Kirkko  harmaasta  ki- 
vestii.  rak.  alkujaan  n.  1466.  lisää  rakennettu 
1709-tO  ja  1786-80.  [L.  H.  Sandelin,  „Arkeolo- 
gisk  och  hi.storisk  heskrifning  öfver  den  svensk- 
spräkiga  delen  af  Pedersöre  härad"  sivv.  107-128 
(Suom.  muinaism.-yhd.  aikak.  XIV)  ;  Jacob  Chy- 
denius, .,0m  Gamie  Carleby"  (1754);  J.  Duiidt, 
„I  Gamlakarleby  landsförsamling  gällande  stad- 
gar  och  författningar  jämte  en  kort  historik" 
(1900K]  /..    n->ien. 

Kokkolanjoki  ks.  Vetelinjoki. 

Kokkolan  rovastikunta  käsittää  seurakun- 
nat: Kruunukylä,  Terijärvi,  Kokkola  (kaupunki- 
ja  maaseurak.),  Alaveteli,  Veteli,  Halsua.  Perho. 
Kaustinen,  Kälviä,  Ullava,  Lohtaja,  Himanka, 
Kannus,  Toholampi  ja  Lestijärvi.  Turun  arkki- 
hiippakuntaa. L.    B-nen. 

Kokkolan  tuomiokunta  käsittää  seuraavat 
käräjäkunnat:  1.  Lohtaja,  Himanka,  Kannus, 
Toholampi  ja  Lestijärvi;  2.  Kokkola,  Alaveteli. 
Kälviä  ja  Ullava;  3.  Perho,  Veteli,  Halsua  ja 
Kaustinen ;  4.  Kruunukylä  ja  Terijärvi.  Vaasan 
hovioikeuden  alainen.  L.  B-nen. 

Kokkolan  vapaaherrakunta.  V.  1651  Kris- 
tiina kuningatar  korotti  veljesten  Svante.  Pie- 
tari. Akseli,  .Juhana  ja  Kaarle  (Kustaanpoikain) 
Bauerin  perilliset  vapaaherrasäätyyn  ja  antoi  Pie- 
tari Bauerin  vanhimmalle  pojalle  Kustaa  BanS- 
rille  Kokkolan  kaupungin  ja  pitäjän  vapaaherra- 
kunnaksi. Kaikki  edellämainitut  perilliset  sai- 
vat hänen  oliellaan  kantaa  Kokkolan  vapaaher- 
ran nimeä.  V.  1654  Pohjanmaan  maakirjan  mu- 
kaan tämä  vapaaherrakunta  käsitti  lll"/2i 
manttaalia.  Se  palautettiin  kruunulle  Kaarle 
Xl: n    peruutuksessa.  K.    R.    M. 

Kokkoliitti.  1.  Mineraali  CaOMg,  (Fe)0.2SiOj, 
joka  kuuluu  augiitti-  tahi  pyrokseeni-ryhmään, 
ruohon-mustanvihreän  värinen,  rakeinen.  • —  2. 
Pieniä  pyöreitä  kalkkilevyjä.  joita  voidaan  huo- 
mata 800-100  kertaisella  suurennuksella  merien 
pohjamudassa.  Myöskin  menneiden  aikakausien 
valtamerien  pohjamudassa  ne  olivat  pääosana. 

G.  A.  A. 

Kokkovalkea  ks.  Juhannus,  H  e  1  a  v  a  1- 
kea  ja  Helkavirret. 

Koko  1.  formaatti.  1.  Kirjan  koko  ja 
muoto  (pituus  ja  leveys).  Eri  k:t  (folio,  neli- 
taitteinen  1.  kvarto.  kahdeksantaitteinen  1.  ok- 
taavo,  kaksitoista-,  kuusitoistataitteineu  j.  n.  e.) 
syntyvät  siten,  että  paperiarkki  taitetaan  mää- 
rättyyn lukuun  lehtiä  (kaksi,  neljä,  kahdeksan, 
kaksitoista,  kuusitoista).  —  2.  Kirjap.,  myös  ko- 
lumnin 1.  sivun  leveys  ja  korkeus. 


Kokoaskel,  mus.,  on  välimatka  kahden,  toi- 
siaan asteikossa  seuraavan  sävelen  välillä,  joiden 
keskikohdalle  sopii  kromaattisesti  muunnettu  sä- 
vel askelta  kahtia  jakamaan.  K:n  vastakohtana 
on  '/5''skel.  joka  esiintyy  määräkohdalla  diatoni- 
sessa  asteikossa  (esim.  e-f,  h-c)  ja  yksinomai- 
sena muodostaa  kromaattisen.  —  Tarkalleen  nimi- 
tykset k.  ja  '/i-askel  vastaavat  todellisiuitta  ai- 
noastaan n.  s.  tasavireisessä  virityksessä.  Puh- 
taassa virityksessä  on  kokoaskelia  kahta  lajia: 
laajempi  ja  niukempi  (akustiset  suhteet 
8:9  ja  9:10);  '/i-iiskelia  on  vielä  useampia  eri  la- 
jeja   (vrt.   Komma).  /.   K. 

Kokoelmat.  1 .  ks.  M  u  s  e  o  ja  K  a  n  s  a  1 1  i  s- 
museo.  —  2.  Kouluissa  erittäin  luonnontiedon 
jii  maantiedon  opetuksessa  käytetty  opetusväli- 
neistä opetuksen  havainnollistuttamiseksi.  K: ien 
tarkastuksesta  määrätään  1872  v:n  koulujärjes- 
tyksen 72  §:ssä  ja  kansakouluntarkastajien 
johtosäännössä  1  p:Itä  kesäk.  1885  2  §.       O.  M -e. 

Kokokesanto   ks.  K  e  s  a  n  t  o. 

Kokokylpy   ks.   Kylvyt. 

Kokoliitti  (kookos,  ks.  t.,  ja  kreik.  lithos  = 
kivi),  poltetusta  kipsistä  kookospähkinän  kuituja 
sideaineena  käyttämällä  valmistettuja  peitelevyjä, 
joita  käytetään  puu.seinien  vuoraamiseen.  I-evyt 
kiinnitetään  naulaamalla;  ollen  huonosti  läm- 
pöä johtavaa  ainetta  ne  suojaavat  alla  olevaa  puu- 
rakennetta  tulipalon   sattuessa. 

Kokonaisfideikomissi  ks.  S  ä  ä  n  t  ö  p  e  r  i  n  t  ö. 

Kokonaisheijastus   ks.   Heijastuminen. 

Kokonaisobjekti  ks.  Objekti. 

Kokonaisperimys   ks.   Perimys. 

Kokonaissuksessioni  ks.  Suksessioni. 

Kokonaisteho,  useampien  kone-elimien  tai 
jonkun  koneryhmän  aikayksikössä  yhteensä  suo- 
rittama työmiiärä    (ks.   Teho). 

Kokonaistuotto  ks.  Tuotto. 

Kokonki  ks.  K  o  t  e  1  o  k  o  p  p  a. 

Kokonselkä.  1.  Lähellä  Viipuria  oleva  pieni 
järvi,  nimenä  myös  Kavantjärvi,  vähävetisessä 
reitissä,  joka  laskee  Saimaan  kanavan  osana  ole- 
vaan Juustilan  järveen.  Tämä  reitti  sopii  hyvästi 
kanoottiurheilijalle.  Jokimainen  väylä  suikerte- 
lee, tästä  järvestä  laskien,  edespäin,  väliin  tyy- 
nenä, väliin  virtavana,  paikoittain  jylhänkolk- 
kojen  seutujen  läpi.  K:n  korkeus  yli  merenp.  on 
8,ai  m,  pinta-ala  3,9«  km'  ja  ^^npärys  13,8s  km. 
—  2.  Kokonselkä  Säämingin  pitäjässä,  sanotaan 
myös  Kokonsaareuseläksi.  Oikeastaan  tämä  nimi 
on  paikallisnimi  eräälle  niistä  lukuisista  setistä, 
jotka  sijaitsevat  Kerimäen  ja  Puumalan  välillä, 
ja  jota  vesistöä  joskus  yhteisellä  nimellä  sanotaan 
eteläiseksi  Haukivedeksi,  joskus  taas  Pililaja- 
vedeksi.  Nykyilän  on  kuitenkin  alkuperäinen  pai- 
kallisnimi Kokonselkä  tavallisesti  annettu  tälle  ve- 
sistölle (ks.  esim.  Suomen  kartasto,  painos  1010). 
Varsinainen  Kokonselkä  eli  Kokonsaarenselkä  on 
lähellä  Sulkavan  rajaa  Kokonsaaren,  Tuohi- 
saaren  ja  Ahvionsaaren  välillä  76  m  yi.  merenp. 
On  melkein  mahdotonta  määrätä  sen  suuruutta, 
I  koska  maa  täällä  on  niin  rikki  pirstoutunutta 
,  kuin  tuskin  missään  muualla  maailmassa  ja  selän 
rajat  siis  kovin  epämääräisiä.  Yhtä  vaikeata  on 
päättää  suuremman  Kokonselän  suuruutta,  koska 
ei  ole  määrätty,  mitkä  pienemmät  selät  siihen 
kuuluvat.  Laajemmassa  muodossaan  se  tulisi 
olemaan  noin  926  km":n  laajuinen  ja  ympärys 
noin  587  km.    Suurin  svvvvs  lienee  45  m.  Kaikki 


1KS3 


Kokonuotti — Kokous 


llsi 


Savonlinnasta  etelään  kulkevat  laivat  käyttiivät 
tätä    roittiä.  J.   E.   li. 

Kokonuotti  1.  ..v  a  r  r  e  t  o  u".  mus..  merkitään 
pelkällä  avoimella  ..päällä",  ilman  „kaulaa"  eli 
vartta:  O.  K: Ma  niorkitääu  säveltä,  jonka  aika- 
arvo  kestää  '/,-talidiu  alusta  loppuun  asti.  Keski- 
ajan mensu.-aalinuottikirjoituksessa  merkittiin 
k:n  muodolla  melkoista  pienempää  aikayksikköä 
(,.semi!)revis").  /.   K. 

Kokooja  ks.   K  o  n  d  n  k  t  o  r  i. 

Kokoojalinssi  ks.  Linssi. 

Kokoomushallitus  on  .semmoinen  hallitus, 
jonka  tarkoituksena  ou  koota  ja  yhdistää  eri 
harrastuksia  ja  puolueita  yhteiseen  toimintaan. 
K:ksi  meillä  Suomessa  on  nimenomaan  sanottu 
sitä  hallitusta,  joka  muodostettiin  kesällä  190.S. 
sen  jälkeen  kuin  oli  annettu  ero  neljälle  enti- 
sen n.  s.  ..perustuslaillisen"  hallituksen  jäsenelle. 
ja  johon  kuului  kaikkien  porvarillisten  puoluei- 
den edustajia.  Senaatin  talousosaston  varapuheen- 
johtajana oli  silloin  Edv.  Hjelt,  mutta  tämä  k. 
lakkasi  jo  kesällä  1909.  jolloin  ensin  siinä  olleet 
perustuslaillisten  puolueiden  ja  sitten  syyskuussa, 
myöskin  vanhasuomalaisen  i)uolueen  jäsenet  Ve- 
näjän ministerineuvoston  Suonien  perustuslaillista 
a.semaa  loukanneiden  toimenpiteiden  johdosta  nä- 
kivät itsensä  pakotetuksi  pyytämään  eron  viras- 
taan. 

Kokoontumisvapaus,  kansalaisten  oikeus 
edeltäpäin  lujjaa  hankkimatta  kokoontua  keskus- 
telemaan yleisistä  asioi.sta  tai  muussa  luvalli- 
sessa tarkoitukse.ssa.  Kokoontumisvapaus  on  sa- 
maten kuin  yhdistymis-,  lausunto-  ja  paino- 
vapaus nykyaikai.se.ssa  yhteiskunnassa  tavattavia 
yleisiä  kansalaisoikeuksia.  Sittenkuin  Ranskassa 
suuren  vallankumouksen  aikana  osaksi  Englan- 
nista ja  varsinkin  Pohjois- Anieriikan  Yhdysval- 
loista tulleiden  vaikutteiden  johdosta  vakaumus 
yksilön  oikeuksista  valtiossa  oli  saanut  ulkonai- 
sen ilmauksen  ensin  kuuluisassa  ..ihmis-  ja  kan- 
salaisoikeuksien julistuksessa"  elok.  26  p-ltä  1789 
ja  sitten  pian  toisiaan  .seuraavissa  valtiosään- 
nöi.ssä.  on  useiden  valtioiden  kirjoitettuihin  kons- 
titutsioneihin  19:nneltä  vuosis.  otettu  yleisiä  kan- 
salaisoikeuksia, m.  m.  yhdistymis-  ja  kokoontu- 
misvapautta turvaavia  säännöksiä.  Kaikkialla 
missä  kokoontumisvapaus  on  olemassa  valvoo 
kuitenkin  valtiovalta,  siihen  nähden  että  tätä 
oikeutta  voidaan  käyttää  yleistä  rauhaa  ja  tur- 
vallisuutta häiritsevällä  tavalla,  turvallisuus- 
politianäkökohtien  myöntämissä  rajoissa  tämän 
oikeuden  käyttämistä.  —  Suomessa  ei  ole  viime 
aikoihin  saakka  ollut  kokoontumisvapautta  tur- 
vaavaa perustu.slakisäännöstä,  mutta  sellaisen 
oikeuden  olemassaoloa  ou  kansalaisvapauteen  no- 
jaavan valtio.sääntömme  luonteeseen  katsoen  pi- 
detty selviönä  ja  välillisesti  lainsäätäjä  on  sen 
tunnustanut  .säätäe.ssään  rangaistuksia  kokoon- 
tumisvapauden väärinkäytöstä  (Rikoslain  16:9). 
Elok.  20  p.  1906  annettiin  perustuslainvoimainen 
laki  lausunto-,  kokoontumis-  ja  yh- 
distymisvapaudesta, joka  takaa  Suomen 
kansalaisille  oikeuden  edeltäpäin  lupaa  hankki- 
matta kokoontua  keskustelemaan  yleisistä  asioista 
tai  muus.sa  luvallisessa  tarkoituksessa.  Tämän 
oikeuden  käyttämisestä  on  20  p.  helmik.  1907 
annettu  laki  yleisistä  kokouksista. 
Sen  mukaan  saa  Suomen  kansalainen,  joka  on 
hyvämaineinen    eikä    ole    holhouksenalainen,    sa- 


moinkuin yhdistys  toimeenpanna  yleisen  kokouk- 
sen (vrt.  Kokous),  josta  kuitenkin,  jos  se 
aiota;iu  pitää  ylei.sessä  paikassa  taivasalla,  sama- 
ten kuin  julkisista  juhlasaatoista  ja  kulkueista, 
poliisiviranomaiselle  on  tehtävä  ilmoitus,  paitsi 
milloin  .sellaisen  kokouksen  pitävät  valitsijat 
yleisistä  vaalei-sta  tai  niissä  valittujen  edusmies- 
tensä kanssa  ueuvotellakseen  tai  se  pidetään 
oppikurssien  tai  esitelmäin  kuulemista  varten 
opettavassa  tarkoituksessa.  Yleisessä  kokouk- 
sessa ei  saa  keskustella  eikä  tehdä  päätöksiä, 
ennenkuin  on  valittu  puheenjohtaja,  jonka  tulee 
ylläpitää  järjestystä  kokouksessa  ja  valvoa,  ettei 
l>uheis.sa  eikä  päätöksissä  mitään  lainvastaista 
ilmene,  sekä  tarpeen  tullen  hajoittaa  kokous, 
mitkä  tehtävät,  siksi  kunnes  puheenjohtaja  on 
valittu,  kuuluvat  kokouksen  toimeenpanijalle. 
Ylemmällä  i)oliisiviranomaisella  tai  hänen  lähet- 
täniiilläiin  alaisellaan  virka-  tai  palvelusmiehellä 
on  oikeus  olla  ylei.sessä  kokouksessa  saapuvilla, 
ja  mainittu  virkamies  saa  hajoittaa  kokouksen, 
jos  ylei.sessä  paikassa  taivasalla  pidetyssä  ko- 
kouksessa poliisiviranomaisen  ylei.sen  turvallisuu- 
den varalta  antamia  määräyksiä  ei  noudateta, 
samoinkuin  eräissä  muissakin  lain  osoittamissa 
tapauksissa.  1907  v;n  lain  säännöksiä  yleisistä 
kokouksista  tarpeellisine  rangaistusmääräyksi- 
ueen  ei  saa  soveltaa  kokoidcsiin,  jotka  ovat  lais.sa 
tahi  asetuksissa  taikka  ennen  lain  julkaisemasta 
asianmukaisesti  vahvistetuissa  säännöissä  mää- 
rätyt tahi  sallitut:  tieteellisessä  tai  kasvatus- 
opillisessa tarkoituksessa  oppilaitoksen  tai  tie- 
teellisen seuran  huoneistossa  pidettäviin  kokouk- 
siin; jonkun  maassa  olevan  kirkkoyhdyskunnan 
jäsenten  hartauskokouksiin,  eikä  hääkulkueisiin 
ja  hautajaissaattoihin,  jotapaitsi  julkisten 
il  u  v  i  e  n  toimeenpanemisesta  on  pääasiallisesti 
hallinnollisessa  järjestyksessä  erikseen  säädetty. 
Niinpä  ovat  raha-arpajaiset  kokonaan  kielletyt 
ja  tavara-arpajaisten  toimeenpanemi.seen  on 
lupa  hankittava  kenraalikuvernööriltä  (Rikoslain 
43:1.2:  12  p.  helmik,  1900  annettu  Keis,  julist, 
arpajai.sten  toimeenpanemisesta) ;  julkisia  teat- 
terinäytäntöjä,  konsertteja,  kansanhuveja  ja 
muita  sentapaisia  julkisia  näytäntöjä  saa  toi- 
meenpanna vain  paikallisen  poliisin  luvalla  (Keis. 
aset.  maalisk.  26  p:ltä  1903  luvan  myöntämi- 
sestä julkisten  näytäntöjen  toimeenpanemiseen). 
Sitäpaitsi  ei  julkisia  huveja  saa  panna  toimeen 
ennenkuin  poliisiviranomaiselle  on  esitetty  sel- 
vitys siitä,  että  niistä  säädetyt  kehruuhuone-. 
vaivais-  ja  työhuone-  sekä  leimamaksut  ovat 
asianmukaisesti  suoritetut  (Valtiovaraintoimitus- 
kunuan  kirje  kuvernööreille  marra.sk.  9  p;ltä 
1897).    vrt.   Yhdistymisvapaus. 

K.  K-a. 
Kokous  on  yksityinen  ja  järjestysvallan 
silmälläpidosta  vapaa,  jos  vain  mieskohtaisesti 
kutsutuilla  tahi  sellaisenaan  kutsun  saaneeseen 
yhdistykseen  kuuluvilla  henkilöillä  on  siihen 
pääsy;  muunlaiset  k:t  ovat  yleisiä  (vrt.  Ko- 
koontumisvapaus), Aivan  erikoinen,  oi- 
keudellisessa suhteessa  tärkeä  merkitys  on  sellai- 
silla kokouksilla,  joita  jonkun  julkis-  tai  yksityis- 
oikeudellisen yhteisön  jäsenet  tai  edustajat 
pitäviit  yhteisön  asioiden  käsittelyä  varten  mil- 
loin laajemman,  milloin  rajoitetumman  oikeu- 
tuksen puitteissa.  Sellaisia  ovat  eduskunta- 
kokous,    kirkolliskokous,    kirkonko- 


I 


1186 


Kokouskone—  Kolari 


1186 


k  o  u  s,  kuntakokous,  raastuvanko- 
kous, osuuskunuankokous,  yhtiöko- 
kous y.  m.  Näiliiu  vprrattavia  ovat  kansain- 
vulisteu  oikeus-  ja  liikesuliteiden  järjestämistä 
tarkoittavat  valtioiden  edustajain  kokoukset, 
k  o  u  g  r  e  s  s  i  t  ja  k  o  n  f  e  r  e  n  s  s  i  t.     A'.  K-a. 

Kokouskone,  konelaite,  jota  käytetään  veden- 
sekaisesta puuvanukkeesta  tai  selluloosasta  vettä 
poistettaessa.  Koneen  pääosana  on  sylinterin  tai 
tason  muotoinen  metalliverkko,  jonka  kantta  vesi 
juoksee,  massan  kuitujen  asettuessa  kerroksena 
sen  pinnalle.  A.  S-r. 

Kokoviulu,  täysimittainen  viulu.  Koska  nuor- 
ten alottelijain  kädet  ja  sormet  eivät  ulotu  k:lla 
soittamaan,  valmistetaan  heitä  varten  n.  s.  'j^-  ja 
'/',-vinluja.  7.    K. 

Kokovtsov  f-o'ftsof].  \'  1  a  d  i  m  i  r  N  i  1  o  1  a  j  e- 
vits  (s.  18Ö3),  ven.  valtiomies;  palveli  v:sta  1872 
oikeusministeriössä  ottaen  tehokkaa.sti  osaa  Venä- 
jän vankilaolojen  midistusta  tarkoittavaan  työ- 
hön; tuli  1879  vankilaylihallituksen  tarkastajaksi, 
1882  saman  ylihallituksen  päällikön  apulaiseksi, 
1890  valtiosihteeriuapulaiseksi  valtakunnanneu- 
vostoon, 1893  valtiosihteeriksi  valtakunnanneu- 
voston talousdepartementtiin,  1895  valtakunnan- 
sihteerin  apulaiseksi,  1896  raha-asiainministerin 
apulaiseksi,  1902  valtakunnansihteeriksi :  oli  raha- 
asiain  ministerinä  1904-05,  jolloin  hänen  oli  han- 
kittava varoja  ven. -japanilaista  sotaa  varten 
osaksi  lainoilla,  osaksi  uusilla  tai  korotetuilla  vä- 
lillisillä veroilla  (perintö-,  olut-,  tulitikku-,  hiiva-, 
nafta-  ja  leimaverot) ;  tuli  190G  uudelleen  raha- 
asiain  ministeriksi  ja  1911  Stolypinin  murhan 
jälkeen  ministerineuvoston  puheenjohtajaksi. 

Koksi  (engl.  coke,  coak),  hiilirikas  jäte,  joka 
syntyy  bitumiinisia  hiiliä  kuivatislatessa.  jol- 
loin haihtuvat  aineet  poistuvat.  K.  on  väriltään 
hopeanharmaata  tai  tummanharmaata,  metalli- 
kiiltoista,  enemmän  tai  vähemmän  huokoista  ai- 
netta. Se  ei  nokea  kosketellessa.  Om.  p.  l.s-1,9. 
K.  ei  ole  hygroskooppista,  vaan  imee  .sen  sijaan 
sangen  runsaasti  kaasuja.  —  K:ia  syntyy  kaasu- 
tehtaissa  tai  valmistetaan  sitä  erityisissä  k:n- 
valmistuslaitoksissa.  Kivihiilen  asemesta  käyte- 
tään moniin  tarkoituksiin  mieluummin  k: ia,  sillä 
se  ottaa  pienemmän  tilan,  sen  lämpöteho  on  suu- 
rempi ja  se  ei  savua.  Samoin  k.  on  kiinteäm- 
pää, ei  pehmene  eikä  sula  palaessaan  eikä  si- 
sällä niin  paljon  haitallista  rikkiä  kuin  kivi- 
hiili. —  K:n  valmistukseen  kelpaavat  vain  n.  s. 
rasvahiilet.  joit;i  myöskin  nimitetään  k. -hiiliksi. 
Ennen  valmistettiin  k: ia  yleensä  joko  miiluissa 
tai  mehiläispesänmuotoisissa  uuneissa;  kun 
näissä  kuitenkin  saadaan  verrattain  pieni  k.- 
määrä  kivihiilistä,  on  kehittyneemmissä  teolli- 
suusmaissa siirrytty  käyttämään  retorttiuuneja. 
Käissä  saadaan  kootuksi  kaikki  kuumentaessa 
syntyneet  sivutuotteetkin.  Tunnetuimmat  re- 
torttiuunilajit  ovat  Simon-Carves.  Semet-Solvay, 
Coppö,  Koppers,  Otto-Hilgenstoek  ja  Otto-Hoff- 
man. —  Ne  k.-  ja  sivutuotemäärät,  joita  k. -val- 
mistuslaitoksissa saadaan,  riippuvat  suuresti 
kivihiililajista.  Keskimäärin  saadaan  tonnista 
hiiliä  700-800  kg  k:ia,  300  m'  kaasua  (osa  siitä 
käytetään  itse  uunien  lämmittämiseen).  30-50  kg 
tervaa,  10  kg  ammoniumsulfaattia,  joksi  ensin 
syntynyt  ammoniakki  on  muutettu,  ja  5-15  1 
beutsolia.  K:n  valmistu.slaitoksissa  saatu  k.  on 
nimeltään  masuuni-  1.  valim  o-k.,  ja  käy- 
38.    IV.    Paineuu  =/„  12. 


tetääu  sitä  etupäässä  metallurgisiin  tarkoituk- 
siin (esim.  masuuneissa)  sekä  kerrosuuneissa, 
valimonuneissa    ja    keskuslämmityslaitoksissa. 

Valnrautatonnin  valmistukseen  tarvitaan  ma- 
suunissa hiukan  enemmän  kuin  1  tonni  k:ia. 
Ennen  käytettiin  masuuneissa  puuhiiltä,  mutta 
sen  pehmeys  esti  masuunien  rakentamista  suu- 
remmiksi. Vasta  k: n  käytäntöön  tultua  on  rau- 
dan valmi.stus  tullut  halvemmaksi  ja  suureu- 
moisemmaksi.  —  Kaasulaitoskoksia  käy- 
tetään mur.skaamattomana  höyrypannujen  ja 
monien  teollisuudessa  esiintyvien  uunien  läm- 
mitykseen, rouhittuna  taasen  kamiineissa,  keittiö- 
helloissa  ja  arinalla  varustetuissa  kaakeli- 
uuneissa. S.  V.  n. 

Koksihiili,  koksin  valmistukseen  soveltuva 
kivihiililaji.     ks.    Koksi. 

Kokum  ks.  G  a  r  e  i  n  i  a. 

Kokytos  [kOky-J  (kreik.  =  parku),  kreik.  ta- 
rustossa yksi  Manalan  jokia,  Styks-joen  haara. 

Koi,  N  eli  ie  van  (s.  1851),  holl.  nuoriso- 
kirjailija, julkaissut  (R.  Hertzbergin  mukaan) 
nuorisolle  mukaillun  s\iorasanaisen  Kalevala- 
laitoksen:  „Kalevala,  het  heldeu-epos  der  fiunen" 
(1905),  joka  on  ilmestynyt  K:n  toimittamassa, 
useita  kymmeniä  numeroita  sisältävässä  nuoriso- 
kirjastossa.  K.  on  sitäpaitsi  lapsia  varten  julkais- 
sut laajan  satukokoelman  (6  uid.)  sekä  laatinut 
omilla  selitj-ksillään  varustamansa  , .Lasten  Eaa- 
matun''    [Valvoja   1909,  siv.   347-51.] 

Kola  ks.  K  u  o  1  1  a  n  n  i  e  m  i  m  a  a. 

Kolagoga  (cholagoga),  sapen  erittymistä  edis- 
tävät lä.-ikkeet. 

Kolapähkinä  ks.  Cola. 

Kolär  [kotOr],  Josef  Jiri  (1812-96),  tsek. 
näytelmänkirjoittaja,  oli  pitemmän  ajan  tsekki- 
Iäisen  kansallisteatterin  näyttelijänä  ja  ohjaa- 
jana, julkaissut  useita  näytelmiä,  kuten  „Ziz- 
kovä  smrt"  (,.2izkan  kuolema",  1850),  „Mistr 
Jeronvm"    (ensinnä   kielletty,    pain.    1886). 

J.  J.  il. 

Kolari..  1.  Kuuta,  Oulun  1.,  Kemin  kihlak.. 
Kolarin  nimismiesp.,  Muonionniskan  kunnan 
eteläpuolella  Ruotsin  rajalla;  kirkolle  Tornion 
kaupungista  n.  19  penink. ;  pinta-ala  2,281,i  km', 
josta  viljeltyä  maata  3,557  ha  (1901)  ;  maatilo- 
jen lukumäärä  117,  manttaalimäärä  13"/,„,  talon- 
savuja  117.  torpansavuja  40  ja  muita  savuja  254 
(1907).  2.191  as.  (1910) ,  joista  lappalaisia  3.  —  377 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  ja  karjanhoitoa 
pääelinkeinonaan  harjoitti  188  (1901)  ;  181  he- 
vosta,  844   nautaa    (1909)    ja  3,046   poroa    (1907). 

—  Kansakouluja  2  (1911).  Aluelääkäri  yhteinen 
Ylitornion    ja    Turtolan     kanssa.      Säästöpankki 

—  Teollisuuslaitoksia:  „Niesa"  yhtiön  ja  Iivarin 
sahat  ja  myllyt.  —  Luonnonnähtävyyksiä:  Yl- 
lästunturi  ja  kaksi  kaunista  vesiputousta  „Kuer- 
linkat",  Kuerjoessa.  • —  Kirkko  Jokisaarella 
YUisjoen  suulla.  —  2.  Seurakunta.  Kuopion 
hiippak.,  Kemin  rovastik. ;  muodostettu  Huminan 
rauhanteossa  Suomen  puolelle  jääneestä  Pajalan 
kappelin  osasta,  keis.  käskykirj.  5  p:ltä  maa- 
lisk.  1812,  saarnahuonekunnaksi  ja  Turtolan 
kappeliin  kuuluvaksi,  sittemmin  se,  keis.  käsky- 
kirj. 4  p:ltä  syysk.  1856,  määrättiin  muodostu- 
maan Ylitornion  kappeliksi:  sen.  päätöksellä  14 
p:ltä  jouluk.  1894  K.  määrättiin  omaksi  khra- 
kunnaksi  (toistaiseksi  vielä  kappelina).  Kirkko 
puusta,   rak.   1819.  L.   H-nen. 


1187 


Kolb— Kolera 


ll.^^ 


Kolb  l-l-p],  Georg  Friedrich  (1808-S4), 
saks.  kirjailija,  sanomalehtimies  ja  politikko:  oli 
pormestarina  Speierissä,  kuu  hänet  1S4S  valittiin 
Frankfurtin  parlamenttiin,  1849  ja  lS6:>-7'2  Baie- 
rin  maapUivien.  1868-69  tulliparlamentin  jäse- 
nenä; julkaissut  m.  m.  „Geschichte  der  Meusch- 
heit  und  der  Kultur"  (1843),  myöhemmin  nimellä 
..Kulturgeschichle  der  Jlenschheit"  (1869-70), 
..Ilandbucli   der   vergleichendeu   Statistik"    (1857). 

J.   F. 

Kolbe,  Hermann  (1818-84),  saks.  kemisti, 
tuli  1851  Marburgin  ja  1SG5  Leipzigin  yliopiston 
professoriksi.  K:Ila  on  merkillinen  asema  kemian 
historiassa,  ei  ainoastaan  tärkeiden  tutkimusten 
tekijänä  orgaanisen  ja  teoreettisen  kemian  alalla, 
vaan  myöskin  sentähden,  että  hän,  pysyen  Berze- 
liuksen  katsantokannassa,  kiivaasti  vastusti  uu- 
den struktuurikemian  käsitystä  orgaanisten  ai- 
neiden sisällisestä  rakenteesta,  vaikkei  hän  siinä 
oi'nistunut.  Erittäin  tärkeitä  ovat  olleet  ne  K:n 
tutkimukset,  jotka  kohdistuvat  orgaanisiin  radi- 
kaaleihin sekä  orgaanisten  happojen  elektro- 
lyysiin ja  niiden  synteesiin.  K.  kuului  aikansa 
etevimpiin  kemianopettajiin.  V:sta  1870  kuole- 
maansa saakka  hän  oli  aikakauskirjan  ..Journal 
fiir  praktische  Chemie"  toimittajana.  Hänen  oppi- 
kirjoistaan on  huomattavin  „Ausfuhrliches  Lehr- 
buch    der    organisoheu    Chemie"     (1855-64). 

Edi\  Hj. 
Kolberg  I.  C  o  1  b  e  r  g,  kaupunki  preussil.  Kös- 
linin  hallitusalueessa  Pommerissa,  2  km  Itä- 
merestä; 24,786  as.  (1910).  K:ssa  on  Marieu- 
kirche  (rak.  1258-1320),  Fredrik  Wilhelm  III:n 
kuvapatsas.  Harjoitetaan  teollisuutta  (kone-  ja 
puutavaratehtaita)  ja  kauppaa,  myös  kalastusta; 
merenkulku  vähäpätöinen.  —  K.  on  suosittu  kylpy- 
paikka. —  Perust.  lOinnellä  vuosis.  Liittyi  han- 
saan 1284.  Sitä  on  usein  piiritetty  (ranskalaiset 
1807).  Kaupunki  ei  ole  enää  linnoitettu.  E.  T. 

Kolbjagit  on  Venäjän  vanhimmissa  lakisään- 
nöksissä  pari  kertaa  varjagien  rinnalla  esiinty- 
vän, etuoikeutetussa  asemassa  olevan  kansan- 
luokan nimi.  Nimi  on  sama  kuin  isl.  satujen 
mainitsemat  k  y  1  f  i  n  g  i  t,  jotka  9.nnen  vuosis. 
lopulla  idästäpäin  tulevina  veronkantajina  liik- 
kuivat Lapissa.  Tavataanpa  heitä  Konstantinopo- 
lissa asti  (..kulpinggoi").  K.  olivat  luultavasti 
nekin  skandinaavilaisia  soturijoukkoja,  ja  nimi 
syntynyt  sanasta  kolfr  (vaaja)  tai  kylfa  (nuija), 
joten  .se  siis  on  merkinnyt  ..nuijamiehiä".  [Snell- 
man (-Virkkunen),  „Itämereu  suomalaiset  itsenäi- 
svvtensä  aikana",  sivv.   86-91.]  K.   G. 

'kold,  Kristen  Mikkelsen  (1816-70), 
tansk.  kansanopistomies.  Alkoi  kotiopettajana 
ollessaan  (1840)  koota  nuoria  miehiä  iltaisin 
n.  s.  ,, tanskalaisiin  kokouksiin",  joissa  luettiin, 
laulettiin  ja  keskusteltiin.  Kun  hänen  kansal- 
liset pyrkimyksensä  sulkivat  häneltä  virkamies- 
uran.  lähti  liän  lähetyssaarnaaja  Hassin  palve- 
lijana .Smyrnaan.  josta  5  v.n  perästä  kuitenkin 
palasi  kotimaahansa.  Oli  1848  vapaaehtoi.sena  so- 
dassa. Toimi  sitten  kotiopettajana,  kunnes 
Grundtvigin  avulla  sai  rakennetuksi  Eyslingeen 
kansanopiston,  joka  avattiin  1851.  Sittemmin 
opisto  siirrettiin  iJalbyhyn  (1853)  ja  Dalumiin 
(1862).  Aluksi  K.  sai  taistella  sitkeää  välinpitä- 
mättömyyttä vastaan.  V.  1863  hän  alkoi  [litää 
kesäkoulua  tytöille  ja  useimmat  kansanopistot 
ryhtyivät  noudattamaan  hänen  esimerkkiään.  K:n 


ansioksi   on    luettava   kansanopistim    juurruttami- 
nen   kansaan.     Hänen    esimerkkinsä    mukaan    on 
Tanskassa    yleisen;!   tapana,   että    op])ihu\t     isuvat      ^ 
opistolla   kuuluen   ikäänkuin  jolitajan  perheviikeen.      ■ 
K.    on    myöskin    vapaiden    lastenkoulujen    alkaja;      ■ 
näitä     kouluja     on     periLstettu    etenkin     Fyenille. 
[Fr.    Xygaard,    ,.K.    K.,    folkehojskolens   banebrv- 
der"    (1895).]  M 

Kolde,  Tlieodor  (s.  1850).  luterilainen  ju-  | 
maluusoppinut.  opiskeli  Breslaussa  ja  Leipzigissä, 
tuli  1879  ylimääräiseksi  kirkkohistorian  profes- 
soriksi Marburgiin,  1881  vakinaiseksi  Erlange- 
niin.  Teoksia:  ..Die  deutsche  Augustiuerkongre- 
gation  und  Johann  v.  Staupitz"  (1879),  „Fried- 
rich  der  \Veise  und  die  Anfänge  der  Reforma- 
tion"  (1881),  „Analecta  lutherana.  Briefe  und 
Aktensfiifke  zur  Geseliichte  Luthers"  (1883), 
..Martin  Luther.  Eine  Biographie"  (2  nid.  1884-93, 
suomeksi  nimellä  ..Martti  Luther").  ..Die  Ileils- 
armee  nach  eigener  Anschauung  und  nach  ihren 
Schritleu"  |1S85|.  ..Andreas  Althamer"  (1895), 
„Die  kirchlichen  Briiderschaften"  (1895).  „Die 
Augsburgisehe  Konfession  (1896).  ,, Edward  Ir- 
ving" (19011.  ..Der  Katholizismus  und  das  20. 
Jahrhundert"  (1903).  „P.  Denifle.  seine  Be- 
schimpfung  Luthers  und  der  evangelischen 
Kirohe"   (2:nen   pain.   19041.  .1.  J.  Pii. 

Kolding,  satamakaupunki  Tanskassa.  Jyllan- 
nin itärannikolla.  Kolding-vuonon  rannalla  Vejlen 
amtissa.  Esbjerg-Fredericia-radan  varrella.  13,451 
as.  (1906).  Harjoittaa  teollLsuutta  ja  vilkasta 
kauppaa.  —  LTlkopuolella  on  vanhan  linnan,  Kol- 
dingshusin  rauniot  (museo).  K:lla  oli  merkitystä 
jo  liOOluvulla.  On  usein  ollut  .sodan  jaloissa, 
1600-luvulla  hävittivät  sitä  sekä  saksalaiset  että 
ruotsalaiset.  \.  1840  taistelivat  tanskalaiset  ja 
slesvig-liolsteinilaLset  joukot  K:n  luona.  Edelli- 
set  joutuivat   tappiolle.  E.   T. 

Koleerinen,  kiivasluonteinen.  Muinaisaikaisen, 
Hippokrateen  perustaman  ja  Galenok.sen  kehittä- 
män opin  mukaan  k.  temperamentti  eli  kiivas 
luonteenlaatu  johtuu  siitä,  että  ruumiin  nesteiden 
sekoitukses.sa  sappi  (IcJiolc)  on  tavallista  enem- 
män vallitsevana.  Sielutieteellisesti  voipi  k:n 
luonteen  tunnusmerkiksi  ehkä  katsoa  sitä,  että 
sieluntoiminnat  tapahtuvat  nopea.sti  ja  voimak- 
kaasti,    (vrt.    Flegma.    Flegmaattinen.) 

A.    Gr. 

Kolehti  (lat.  coli^cla  =  kokoaminen) ,  vapaa- 
ehtoisten rahalahjojen  kanto  julkisten  jumalan- 
palvelusten aikan;i  kirkollisia  tarkoituksia  var- 
ten. Jerusalemin  temppelissä  oli  „uhriarkku" 
köyhille  annettuja  lahjoja  varten.  Juutalaisten 
tapaa  noudattaen  alkoivat  myös  ensimäiset  kris- 
tityt jumalanpalveluksissaan  kerätä  rahalahjoja, 
osaksi  köyhille,  osaksi  ehtoollisaineksiin.  osaksi 
kirkonrakennuksiin  j.  n.  e.  Tiima  vanha  kirkol- 
linen tapa  on  meidän  aikoihimme  säilynyt.  Ko- 
lehtia on  tavallisesti  koottu  kahdella  pitkävarti- 
sella haavilla,  jota  suntio  ja  joku  muu  toimit- 
sija virren  aikana  kuljettaa  pitkin  kirkon  käy- 
tilviä.  Nykyään  on  kaupungeissa  ja  useissa  maa- 
laisseurakunnissakin haavilla-käynti  lakkautettu 
ja  sen  sijaan  käytetään  oville  asetettuja  kolehti- 
säiliöitii.   —    vri.   K  o  I  1  e  k  t  a.  E.    K-a. 

Kolelitiasis  (cholclitiasis),  sappikivitauti,  tau- 
dintila.  jossa   muodostuu  kiviä  sappirakossa. 

Kolera  (rhohra  asintical  on  tarttuva  tauti, 
joka    tavallisesti    jo    muutaini;i    päiviä    tartunnan 


11S9 


Kolera  nostras 


1190 


saamisen  jälkeen  piilikeaa  ilmi  oksennuksilla  ja 
ripulilla.  Vliä  taajeiiiniiksi  käyvät  ulostamiset 
saavat  kohta  ohutta  jauholientii  uuiistuttavan. 
viirittömän  \ilkonäön.  ja  virtsan  eritys  taukot 
vähitellen  kokonaan.  Kovan  voimattomuuden  yhä 
lisääntyessä  esiintyy  vaikeita  kouristuksia  ruu- 
miin lihaksissa,  varsinkin  pohkeissa.  Silmät  ja 
posket  vetäytyvät  kuopalleen:  ruumiin  nesteiden 
vulieuemisestä  iho  nu^uce  ryppyihin  ja  käy  kyl- 
mäksi syiläuicii  toiminnan  heiketessä;  sormien 
päät  ynuii  huulet  saavat  sinertävän  värin:  ääni 
muuttuu  karlieaksi  ja  soinnuttomaksi.  Lopuksi 
potilaan  valtaa  täydellinen  välinpitämättömyys, 
ja  kuolema  tapaa  usein  jo  muutaman  tunnin  tai 
vuorokauden  kuluttua.  Näin  rajuna  tautina  k. 
esiintyy  enimmiikseen :  on  kuitenkin  lievempiäkin 
muotoja,  joissa  se  saa  hitaamman  kulun  ja  pääi- 
lyy   potilaan    paranemiseen. 

V.  1884  Robert  Koch  huomasi  k:n  tartunnan 
h'vitt;ijiiksi  erään  pilkunmuotcisen.  n.  s.  komma- 
basillin,  jota  nykyään  yleensä  sanotaan  ko- 
leravihrioniksi.  Tämä  pienoiseliö  asustaa  kole- 
raan sairastuneen  henkilön  suolissa,  joista  se 
,ilost';sten  kera  joutuu  milloin  minnekin  ynipä- 
risljön  voiden  siten  helposti  levitä  likavesien 
y>'i):i  kaikenlaisten  niillä  tahraantuneiden  esinei- 
den kautta.  K.,  joka  on  alkuisin  Intiasta,  on 
varsinkin  viime  vuosikymmeninä  useasti  vierail- 
lut Euroopassa;  ensimäisen  kerran,  mikäli  tiede- 
tiiäu.  1830,  jolloin  se  pistäytyi  meidänkin  maas- 
samme; jo  seur.  V.  Helsingin  n.  10.000  asukkaasta 
sairastui  sinä  kesänä  33:!  ja  kuoli  197:  tauti 
kävi  muissakin  rannikkokaupunjreissa.  vieden  uh- 
rikseen kaikkiaan  n.  700  henkeä.  Seur.  vuosina 
ja  varsinkin  1834,  jolloin  Ruotsi  kärsi  kovasti 
koleran  tuhoista.  Suomi  pääsi  miltei  pelkällä  säi- 
kähdyksellä ja  sai  sitten  olla  rauhassa  v:een  1848 
saakka:  main.  ja  seur.  v.  esiintyi  muutamia  k.- 
tapauksia  Itä-Suomessa  ja  maan  etelärannikolla. 
Suomen  vaikein  k. -vuosi  oli  1853.  jolloin  tauti 
pääsi  leviämään  suureen  osaan  maatamme.  Kaik- 
kiaan sairastui  Suomessa  main.  v.  yli  .t.OOO  hen- 
keä, joista  noin  puolet  kuoli.  Tämän  jälkeen  ei 
meillä  tiedetty  k:sta  juuri  mitään  ennenkuin 
vuosina  1892-93.  jolloin  se  taas  rupesi  raivoa- 
maan Venäjällä  uhaten  sieltäpäin  meidänkin  maa- 
tamme. Sittemmin  k.  on  silloin  tällöin  kierrel- 
lyt Venäjällä  ja  joskus  päässyt  sieltä  pistäyty- 
mään Suomeenkin,  mutta  ei  suuiemmass.a  mää- 
rin leviämään.  Siellä  täällä  esiintynyt  k. -tapaus 
on  hetimiten  joutunut  tarkoituksenmukaisten 
toimenpiteitten  alaiseksi  ja  tartunnanvaara  on 
saatu   torjutuksi. 

Ammoisina  aikoina,  lääketieteen  ollessa  vielä 
hyvin  kehittymättömällä  asteella,  olivat  arvelut 
k:n  luonteesta  ja  leviämistavoista  kovin  hämärät 
ja  ennakkoluulojen  ja  taikauskon  hämmentämät, 
ja  toimenpiteet  tuhoisan  taudin  torjumiseksi  sen- 
takia vääriä  ja  tehottomia  estämään  taudin  leve- 
nemistä ja  raivoa.  Tosin  oltiin  jo  pitkät  ajat 
oltu  selvillä  siitä,  että  jokin  erityinen  tartunta 
on  k:n  levittäjänä,  mutta  vasta  Kochin  yllä- 
mainittu keksintö  loi  valoa  taudin  salaiseen  le- 
viämiseen. Kokemus,  että  k:n  retkeilyt  seuraa- 
vat yleisen  liikenteen  teitä  ja  kulkuväyliä,  on 
neuvonut  senmukaisiin  toimenpiteisiin.  Toiselta 
puolen  on  pyritty  estämään  tautia  m.aahan  pää- 
semästä ;  toiselta  puolen  on  ollut  silmämääränä 
tehdä  kerran  jo  ilmestynyt  taudintapaus  vaarat- 


tomaksi ja  siten  ehkäistä  tartunnan  leviilmiueu. 
\'iime  vuosis:n  jälkipuoliskolla  katsottiin  var- 
mimmaksi  estiiä  tautia  maahan  pääsemästä  sillä 
tavoin,  että  esim.  k:n  saastuttamasta  maasta 
tuleva  laiva  kaikkine  väkineen  pidätettiin  asian- 
haarain mukaan  5-8  päivää  maihin  pääsemästä, 
kunnes  luultiin  olevan  takeita  siitä  ettei  kenes- 
säkiiän  laivassa  olijoista  ollut  k:aa,  mikä  siinä 
ajassa  jo  olisi  ehtinyt  puhjeta  selvästi  näkyviin. 
Tällainen  karanteeni  ^ransk.  sanasta  quarautaiuc 
-  40  päivää)  eli  eristäminen  ja  pidättäminen 
tarkastuksen  vuoksi  teki  kumminkin  suurta  va- 
hinkoa yleiselle  liikenteelle  ja  yksityisille  mat- 
kustajille sekä  kävi  valtiolle  kovin  kalliiksi.  Nyt 
ei  karanteenista  enää  kovin  paljoa  välitetä. 
K:n  maasta  torjumiseksi  pidetään  sitävastoin 
nuian  uhatulla  rajalla  tarkasti  silmällä  sitä, 
että  vähänkin  epäiltävät  taudintapaukset  kohta 
tulevat  erityisen  huolenpidon  alaisiksi.  Tässä 
tarkoituksessa  järjestetään  enimmin  uhatuille 
paikoille  varsinaiset  k:n  tarkastusasemat  lääkä- 
reineen  ja  sairasliuoneineen.  NHiuä  asemat  ovat 
siten  etuvartioina  torjumass.a  väijyvän  taudin 
hyökk.äyksiä.  Tiiliän  suuntaan  on  Suomessakin 
viime  aikoina  toimittu,  ja  kokemus  on  näyt- 
tänyt, että  näin  voidaan  onnistua  suojelemaan 
maata.  Uusi  kolera-asetus,  sen.  päät.  huhtik.  20 
p:Itä  1909,  antaa  lääkintöhallitukselle  entistään 
suuremman  ja  vapaamman  toimivallan:  lääkintö- 
hallitus voi  sen  perusteella  m.  m.  tarpeen  mu- 
kaan vaatia  kuntia  järjestämään  jonkin  sopivan 
huoneen  k. -tautisten  sairaalaksi,  jotta  taudin 
tartunta    mitä    pikimmin    saataisiin    ehkäistyksi. 

K:n  uhatessa  tulee  tämän  lisäksi  myös  jokai- 
sen yksityisen  olla  varuillaan  yhteistä  vihollista 
vastaan.  Kckemus  on  näyttänyt,  että  kaiken- 
laiset ruuausulatushäiriöt  edistävät  k:aan  sairas- 
tumista. On  siitä  syystä  k. -aikoina  elettävä  hy- 
vin säännöllisesti  ja  vältettävä  kaikkea,  mikä 
saattaa  synnyttää  tällaisia  häiriöitä,  siis  esim. 
liiallisia  ja  vaikeasti  sulavia  ruokia  sekä  sopi- 
mattomia juomia,  varsinkin  sellaisia,  mitkä  ovat 
omiansa  synnyttämään  ripulia.  Ruokatarpeita, 
mitkä,  niinkuin  verekset  hedelmät,  vihannekset 
ynnä  maito,  saattavat  olla  k:n  saa^tuttamat,  on 
ainoastaan  keitettyinä  nautittava.  Sama  koskee 
tietenkin  kaikkia  aineita,  jotka  ovat  kotoisin 
paikkakunnilta,  missä  k.  on  liikkeellä.  Vesi. 
joka  mahdollisesti  on  tullut  kosketukseen  taudin- 
tartunnan  kanssa,  on  keitettävä,  ennenkuin  sitä 
käytetään  edes  pesemiseen  tahi  muuhunkaan  tar- 
peeseen, jo.ssa  sitä  tulee  lähemmin  käsitellä: 
juomavesi  on  k.-aikaan  aina  keitettävä,  jollei 
sitä  cteta  varmasti  tartunnasta  vapaasta  kai- 
vosta, lähteestä  tai  muusta  täysiä  takeita  anta- 
vasta vedennoutcpaikasta.  Kenen  ei  ole  asia 
k.-tautista  hoitaa  tai  muuten  pakko  olla  tekemi- 
sessä hänen  kanssaan,  älköön  tautiin  sairastu- 
neen luona  käykö.  Kaikenlainen  järkevä  varo- 
vaisuus on  tarpeen,  turha  pelko  sitävastoin  vain 
haitaksi.  M.    OB. 

Kolera  nostr?.s  (choierai.  meidänkin  olois- 
samme kotoisena  esiintyvä  äkillinen,  kovien  ok- 
.sennusten  ja  ripulin  seuraama,  ankara  vatsatauti, 
jollainen  varsinkin  syyskesällä  silloin  tällöin 
ilmenee,  mutta  eroaa  todellisesta  kolerasta  siinä, 
ettei  ulostuksissa  ole  tuota  tälle  ominaista  ko- 
leravibrionia.  Useimmiten  kohtaa  tauti  lapsia 
(ch.   infanlumj.  (M.    OB.) 


1191 


Koleratyfoidi— Kolibrit 


1192 


Näktiala  Kolin  huiluilta. 


Koleratyfoidi,  lavantaudin  kaltainen  kuume- 
taudintila  myötäseuraavine  hermostonhäiriöi- 
ueen.   joka   joskus   liittyy    koleraan. 

Koleriini,  ankara,  koleraa  muistuttava  vatsa- 
tauti,  ks.   Kolera    uostras. 

Eolesteatomi  fcholcsteatoma),  muudan  koleste- 
riinia     sisältävä     ka-svannaisentapainen. 

Kolesteriini,  n.  s.  sappirasva,  sapessa,  veressä, 
aivokudoksessa  ynnä  monessa  muussa  kudoksessa 
ja  ruumiinnesteessä  tavattava  rasvamainen,  väri- 
tön, hajuton  ja  mauton  etylialkoholiin  liukeneva, 
mutta  veteen  liukenematon  kiteinen  alkoholi 
C„H„OH.  (M.    0-B.) 

Kolesystiitti  (cholesystitis),  sappirakon  tuleh- 
dus. 

Kolguev  [-gu'-J.  saari  Pohjoisessa  jäämeressä 
n.  90  km  Venäjän  rannikosta,  Tsesskaja-lahden 
suussa,  kuuluu  Arkangelin  kuvernementtiin, 
3,496  km-.  K.  on  aina  roudassa  olevaa  kesällä 
n.  '/j  m:iä  syvälle  sulaa  tundraa,  sää  aina  usvai- 
nen.  ilmasto  kolea,  puroja  runsaasti,  kasvulli- 
suus köyhä.  Lintuja  sekä  joki-  ja  merikaloja 
sen  sijaan  tavattoman  runsaasti,  nisäkkäitä  (ket- 
tuja, jääkarhuja,  mursuja)  myös  paljon;  näitä 
pyytämässä  käy  saarella  vuosittain  pari  sataa 
metsämiestä  ja  kalastajaa.  Samojediasutus  lienee 
vakinainen.  V.  1767  koetti  K:lle  joukko  raskolni- 
koita  perustaa  uutisasutuksen,  mutta  he  kuolivat 
kaikki  tauteihin  ja  puutteeseen.  E.  E.  K. 

Koli    (amer.  suom..   <   engl.  cole),  hiili. 

Koli   ks.  K  o  1  1  i. 

Koli,  luonnonkauneudestaan  kuulu  vaara  Juuan 
pitäjässä,  Pielisjärven  länsirannalla,  kuuluu  sii- 
hen muinaiseen  jatulisaikaiseen  vuorijoucon.  josta 
meidän  päivinämme  ainoastaan  mitättömiä  jään- 
nöksiä on  jäljellä.  Jono  kulki  kaakosta  luotee- 
seen, ja  samaan  suuntaan  kulkee  sen  suurin  ja 
rapautumista  vastaan  vastustuskykyisin  jäännös, 
Kolivaara.  K:n  vuorilaji  on  hyvin  kovaa  kvart- 
siittia.  Korkeus  336  m  yi.  merenp.  ja  242  m 
yi.  Pielisjärven.  Metsättömältä  laeltaan  se  tar- 
joo  mitä  mahtavimman  näköalan  yli  ympä- 
ristön :  lounaassa  nähdään  Herajärvi  ja  loitom- 
pana Höytiäinen,  pohjoisessa  ja  itäisillä  ilman- 
suunnilla   Pielisen    saarekkaat    ulapat    ja    katse 


häipyy  lopulta  silmänkantamattomiin,  Venäjän 
rajalle  päin  leveneviin  metsiin.  K:n  harjalla 
sijaitsee  Matkailijayhdistyksen  maja.  Suomen 
valtio  on  ostanut  Kolivaaran  ja  siitä  muodos- 
tanut kruunun-  tai  tavallaan  kansallispuiston. 
Mukavin  pääsy  K:lle  Vuonislahden  asemalta 
Nurmeksen   radalta.  J.  E.  R. 

Koliambi   ks.   Kholiambi. 
Kolibrit    (TrochilidoB)    muodostavat    varsinkin 
troopilliselle   Ameriikalle   omituisen    n.   440   lajia 
käsittävän    kir.sku-  _ 

linturyhmän.  Poh- 
joiseen ulottuu 
muutamien  lajien 
leveneminen  Lab- 
radoriiri,  etelässä 
Tulimaahan  asti. 
K.  ovat  yleensä 
siromuotoisia,  erit- 
täin kauuispukui- 
sia  lintuja,  joista 
suurimmat  ovat 
pääskysen  kokoi- 
set, pienimmät  tus- 
kin kimalaisia  suu- 
remmat. Naaras 
on  useimmiten  ai- 
van toisenmuotoi- 
nen kuin  koiras  ja  vaatimattomampi  puvvil- 
taan.  Pää  on  pieni,  siivet  erinomaisen  pit- 
kät ja  pyrstö  omituinen  muutamine  pitkine  sul- 
kineen,  jalat  kovin  lyhyet.  Nokka  joskus  ta- 
vattoman pitkä,  miten  milloinkin  koukistu- 
nut, kieli  samoin  pitkä  ja  venyvä  kuin  ti- 
koilla, kaksihaarainen.  Pääasiallisena  ravintona 
ovat  pienet  hyönteiset,  mutta  myöskin  kukkien 
mesi.  jonka  hankkimiseen  pitkä  nokka  ja  pitkä 
kieli  ovat  hyvänä  apuna.  Lennossaan  ne  muis- 
tuttavat suuressa  määrin  kiitäjäperhosia.  No- 
peasti kukasta  kukkaan  lennellen  ne  pysäh- 
tyvät äkkiä,  ilmassa  kukan  edessä  räpytellen, 
tästä  mettä  imemään.  Pesä  rakennetaan  hie- 
noista kasvien  syistä  ja  karvoista  oksahankaan. 
Siinä  on  tavallisesti  vain  2  loistavan-valkoista 
munaa.    Nokan   kaarevuuden  mukaan  k.   jaetaan 


Kalpanokka-kolibri. 


1193 


Koliikki— Koljo 


1194 


Kuhn  kukkulai. 


s  u  o  r  a  n  o  k  k  a  i  s  i  i  u  y.i  k  ä  y  r  ii  n  o  k  k  a  i- 
s  i  i  n.  Huomattavimpia  kolibrilajeja  ou  jamai- 
kalainen n  a  u  h  a  p  _v  r  s  t  ö  (Aitliurus  polytmus), 
jonka  kaksi  iilommaista  pyrstösulkaa  ovat  noin 
ö  kertaa  muuta  nuimista  pitemmät.  Melkein  koko 
Etelä-Ameriikassa  ja  osassa  Pohjois-Ameriikkaa 
elää  m  a  n  g  ok.  (Lampornis  matigoj.  Chimbora- 
zolla,  4,000-5,000  m:n  korkeudessa,  tavataan  lyhyt- 
pyrstöinen  Chimborazon  k.  (Polytmus  chim- 
horazo).  Kaikista  pienimmät  ovat  meden  imi- 
jät (ilellisugincE),  joista  pohjois-ameriikkalainen 
^feUisllpa  colubris  on  vain  8'/;  cm  pitkä.  Erit- 
täin pitkänokkainen  on  Quiton  ja  Venezuelan 
vuoristoissa  tavattava  kalpanokk  a-k.  (Doci- 
mastes  ensiferl.  Linnun  koko  pituus  on  17  cm, 
josta  nokka  8  cm.  Loistavien  väriensä  vuoksi 
k.  ovat  joutuneet  muodin  uhreiksi:  naisten  hat- 
tujen koristeiksi.  E.   W.  S. 

Koliikki  tcolica).  ähky,  vatsapuru.  suolissa 
esiintyvä  kouri.stuksentapainen  kova  puru,  jol- 
loin ilman  kovin  täyttämissä  ja  pingoittamissa 
suolissa  esiintyy  tavallistaan  voimakkaammat 
liikkeet  (c.  flatulenta).  Ximitystä  kä\-tetääu  myös- 
kin samankaltaisten  kipujen  esiintymisestä  muis- 
sakin elimissä,  esim.  sappikiven-k.  1'c.  hepatica), 
emä-k.  (c.  uierina)   y.  m.  ( M.  0-B.) 

Eolikkoinmäki  ks.  Viipuri. 

Kolimajärvi  1.  K  oi  i  m  a.  Keiteleen  jälkeen 
suurin  ^  iitasaaren  reitin  järvistä.  Pihtiputaan 
ja  Viitasaaren  pitäjien  rajalla  (suurin  osa  edel- 
lisen alueella)  :  pituus  n.  30  km,  suurin  leveys 
n.  6  km,  pinta-ala  107  km'  ja  suurin  syvyys 
n.  26  m;  pinnan  korkeus  111  m  yi.  merenp.  Jär- 
ven luoteispäähän  laskee  luoteesta  Muurre- 
(I.  Muuras-)  järven-Alvajärven  reitti  ja  koilli- 
sesta Elämäjärven-Kortteisen-Saauinjärven  reitti, 
joiden  molempien  reittien  vedet  yhtyvät  yhdeksi 
laskujoeksi  (Heinäjoki)  ennen  järveen  tuloaan. 
K:n  kaakkoispään  länsisyrjästä  lähtee  moni- 
koskinen  laskujoki,  joka  laskee  Keiteleeseen 
n.  5  km  Viitasaaren   kirkonkylän   koillispuolella; 


se  alkaa  kahdella  niskahaaralla.  joista  läutistii 
(Kärnäkosken  haaraa)  ei  voi  laskea,  muuten  ou 
joki  venekulkukelpoinen;  se  tuo  Keiteleeseen 
keskiveden  aikaan  n.  16  m"  vettä  sekunnissa  ja 
korkean  veden  vallitessa  n.  65  m'.  —  K.  on 
saarekas  ja  hyvin  kolkkorantainen ;  etelä-  ja 
pohjoisrannikot  jokseenkin  tiheään  asuttuja.  — 
Näköalapaikoista  Kolimajärven  rannalla  mainit- 
takoon itäpuolella  olevat  korkeat  Kanalanmäet 
ja  luoteispäässä  (Pihtiputaan  kirkon  eteläpuo- 
lella) oleva  n.  4  km:n  pituinen  kaunis  harju. 
..Pihtiputaan    Punkaharju".  h.   B-nen. 

Kolimakoski  (1.  K  o  1  u  m  ak  o  sk  i).  Pähkinä- 
saaren  rauhankirjassa  mainittu  rajapaikka.  tar- 
koittanee Viitasaarella  Kolimajärvestä  Keitelee- 
seen laskevaa  koskireittiä  tai  ehkä  jotakin  yksi- 
tyistä mainitun  reitin  koskista:  K:n  nimistä 
koskea  ei  nykyjään  siellä  kuitenkaan  ole  ole- 
massa. L.    B-neii. 

Kolin  (tsek.  Kolin  Xovy,  saks.  Neu-Kolin), 
Böömissä.  Praagista  54  km  itään  oleva  kaupunki, 
jossa  kesäk.  18  p.  1757  kreivi  Daunin  johtamat 
itävaltalaiset  (54.000i  voittivat  Fredrik  Suuren 
komentamat  preussilaiset  (33,000).  Voittajain 
mieshukka  lö.o  %,  voitettujen  42,4%;  taktillinen 
arvo   0,75.  -Iskin-. 

Kolja  (Gadtis  ceglefinus)  on  pehmeäeväisiin 
(Anacanthini)  kuuluva,  turskan-sukuinen  meri- 
kala. Pituus  50-60  cm,  pohjoisissa  merissä  aina 
90  cm.  paino  6-8  kg.  Selkäpuoli  ruskea,  sivut 
hopeanharmaat;  sivuviivan  seutu  ja  täplä  rinta- 
evien välissä  sekä  ensimäinen  selkäevä  mustah- 
kot.  Tavat^ian  runsaasti  Pohjanmeressä.  Atlan- 
tin pohjoisosissa  ja  Jäämeressä.  Itämeren  länsi- 
osissa harvinainen.  K:aa  kalastetaan  runsaasti 
hyvänmakuisen  ja  terveellisen  lihansa  takia.  Se 
ei  kuitenkaan  ole  kuivattuna  yhtä  arvokasta  kuin 
turskan    liha.  "  P.    li. 

Koljo,  suom.  myt.,  esiintyy  nykyisessä  kie- 
lessä vain  „suurta,  jättiläismäistä"  ihmistä  tai 
eläintä     merkitsevänä,     ja     kansanmuistoissakin 


1195 


ivoljonvirta— Kollapsi 


1196 


tämä  nimi  elää  vain  eräissä  paikallisissa  jät- 
tiläistaruissa  ja  paikannimissä  (esim.  Koljan- 
virta,  Koljola  j.  n.  e.)-  Sukukielten  todistuk- 
sen mukaan  tässä  nimessä  kuitenkin  piilee 
vaulia  suomalais-ugrilainen  niaualanlialtian  ja 
taudinnostattajan  nimi.  Sana  on  vanliimpia  suo- 
malais-ugrilaisia  uskontohistoriallisia  muistoja; 
jos  se,  niinkuin  on  mahdollista,  on  indo-eurooppa- 
laista  alkuperää,  niin  se  on  lainattu  jo  ikivan- 
hoina aikoina.  [E.  N.  Setälä,  .,rinnisch-ugr. 
Forschungen"   XII    170-183.]  E.   N.   S. 

Koljonvirta  yhdistää  liveden  ja  Poroveden. 
N'.  2  km  Iisalmen  kirkolta  pohjoiseen  on  K:n  yli 
maantiesilta  Ouluun  vievällä  tiellä.  Tämän  luona 
tapahtui  kuuluisa  taistelu  lokak.  27  p.  1808.  San- 
delsin johtamaiii  sumiiilaisten  (n.  1.200  miestä) 
asema  oli  K:n  luoteisrannalla,  etujoukon  Kaup- 
pilan kylässä  heti  sillasta  länteen.  Venäliiiset 
(7.000  miestä)  seisoivat  Tutskovin  johdolla  Iisal- 
mella. Sovitun  aselevon  oli  loppuminen  kl.  1  päi- 
v.-illä.  mutta  venäläiset  ryhtyivät  hyökkäykseen 
kl.  12  ja  olivat  jo  valloittaneet  sillan,  kuu  San- 
dels, joka  taistelun  alkaessa  oli  levollisesti  istu- 
nut päivällispöydässään,  antoi  käskyn  vastahyök- 
käykseen. Venäläiset  työnnettiin  nyt  takaisin,  jol- 
loin osa  hukkui  virtaan.  Heikcn  asemansa  täh- 
den Sandelsin  kuitenkin  täytyi  taistelun  jälkeen 
jatkaa  peräytymistään.  —  Täällä  kunnostautui 
sotamies  Bäng  (Runebergin  Sven  Tuuvan  esikuva) 
ja  kaatui  m.  m.  luutnantti  Zid^n  sekä  venäläis- 
ten puolella  kenraali,  ruhtinas  Dolgornkij.  Tais- 
telu oli  suomalaisten  loistavimpia  voittoja  so- 
dassa; venäläiset  menettivät  kaikkiaan  n.  800 
miestä,  suomalaiset  312.  Pölkkyniemeen  (missä 
Sandelsilla  oli  päämajansa)  pj-stytettiin  myö- 
hemmin kivinen  patsas  kaatuneitten  suoma- 
laisten kunniaksi,  ja  K:n  itärannalle  on  Polgo- 
rukijn  muistoksi   pvstvtettv   rautainen  patsas. 

O.  R. 

Kolkanlahti,  maatila  Saarijärven  pitäjässä. 
Karstulan  lien  varrella,  lähellä  Saarijärven  poli- 
joisinta  lahdenperukkaa.  7  km  kirkolta;  mant- 
taalimäärä "/,„,  pinta-ala  S.50  ha  (josta  viljeltyä 
maata  Sn  liai.  \':>-ta  180.5  alkaen  kunnan  vai- 
vaistalona. —  Runoilija  .1.  L.  Runeberg  oleskeli 
siellä  kotiopettajana  1823  (sam.  v.  hän  oleskeli 
myös  saman  tien  varrella,  18  km  kirkolta  ole- 
vassa Kalmarin   talossa).  L.  H-ncn. 

Kolkanpää,  Knprion-  ja  Laukaanlahden  väli- 
sen Soikkulaiiiiienieri  äärimäinen  kärki  Inkerissä. 
tunnettu  Lybeckerin  surkean  hätäisestä  laivoihin- 
noususta  Inkerin  retkellä  1708.  Ehtiäkseen  luulo- 
teltua suurta  vihollisjiiukkoa  pakoon  hän  antoi 
K:ssä  teurastaa  sotajoukkonsa  kaikki  .5,000  he- 
vosta, jota  paitsi  Ilannu  Hoijen  800  saksilaista 
jäi   venäläisten   käsiin.  P.   T. 

Kol-kansat  I.  k  o  1  li-k.  (<  hind.  kolalta  = 
,.siantappaja"i.  laajemmassa  merkityksessä  k  o  1- 
arjalaiset  kansat,  Etu-Intiassa,  eteläi- 
sissä sekä  keskisissä  vuori-  ja  nietsäseuduissa 
a.=ustava,  moneen  pää-  ja  alaheimoon  jakaantuva 
kansakunta,  sukuperältään  tuntematon,  osaksi 
Etu-Intian  arjalaisiin  kansoihin  sekoittunut,  K.- 
kansat  ovat  melkein  läpeensä  alhaisella  kehitys- 
asteella, metsästys,  maanviljelys  ja  karjanhoito 
elinkeinoina;  vaatetus  sangen  vähäinen;  lantio- 
riepu  tai  lehtikimppu,  toisinaan  vaippa.  —  K.- 
kielille  ominaista  on  m.  m.  suuri  muotorik- 
kaus;    ne     ovat     kaikki     läheistä     sukua     toisil- 


leen itutkimuksia;  Thoniseuin  kirjoitus  aikakaus- 
kirjassa ..Oversigt  over  det  Danske  videnskaber- 
nes  selskabs  forhandlinger"  (1902)  ;  Kono\v, 
.,JIundas  and  Australians"  sekä  ,.Lingnistic 
survey  of  India"  (1906)  ;  Nottrott,  „Gramma- 
tik  der  Kolhsprache"),  Kuitenkin  lienee  pidet- 
tävä todistettuna,  ettei  niillä  ole  yhteyttä  Etelä- 
Austraalian  kielten  kanssa.  Minkäänlaista  kir- 
jallisuutta k  :11a  ei  ole  ollut;  lauluja  on  säilynyt 
vähän.  —  K. -kansoista  ovat  tärkeimmät:  Gond- 
nana-ylängöUä  asuva  m  u  n  d  a-k  o  1  h.  joka  fyy- 
sillisesti  paljon  muistuttaa  arjalaisia,  samoin- 
kuin heidän  naapurinsa  santal.  1  a  r  k  a-k  o  1  h. 
r  a  d  s  \v  a  r,  k  h  a  r  w  a  r.  d  h  a  n  g  a  r  ja  ho; 
Madrasin  piirissä  asuva  s  a  v  a  r  a.  Oujaratissa 
koi.  Mieltäkiinnittävimmät  ovat  Nilgiri-vuoris- 
tossa  asuvat  badagar,  kota  sekä  vars.  t  o  d  a 
I.  tuda.  joiden  tavaton  runsaskarvaisuus  erot- 
taa heidät  muista  vnoristoheimoista;  Travan- 
coressa  asuva  p  u  1  a  y  a-heimo  kuulunee  myöskin 
k.-knrisriliin.  Sitävastoin  näihin  joskus  väärin 
luetaan  goiid-.  khond-  ja  oraon-kansat.    E.  E.  K. 

Kolkhis  {■i''<]-  muinainen  maakunta  Mustan- 
meren itärannikolla.  Kiiukasuksen  eteliipuolella  ; 
niaakuiuian  läpi  juoksee  Phasis-joki  (nyk.  Rion). 
Kreikkalaiset  pitivät  K:ta  samana  kuin  tarujen 
Aiaa ;   ks.  Argon  au  ttien   retki. 

Kolkka,  seiväs,  nuija ;  kolkka  kalastus 
=  nuijakalastus  1.  kalan  tainnuttaminen  iskemällä 
läpinäkyvään  kieräjäähän :  kolkkapoika  1, 
kolkkamies  =  oravan  ampujan  seuralainen,  joka 
punliun  lyömällä  saattoi  piilevän  oravan  liik- 
keelle ja  kokosi  ammutut  oravat;  vasama,  mela. 
|)orkka.  muitta  (muinoin  Kokemäenjoella  15ä20 
syltä  siulava,  5  ä  6  kyynärää  liinava  povetou, 
alavirtaan  kulkeutuva  uittoverkko,  jonka  toi- 
sessa siulassa  oli  kuvaspuu,  toisessa  veneeseen 
juokseva  köysi  vrt.  Ajoverkko;  pohjan- 
maalaisten kulteiden  ruots.  nimi  oli  kolck)  ;  lu- 
kon  salpa.  TJ.   T.   S. 

Kolkkojärvi,  järvi  Rantasalmen  pitäjän  lou- 
naisosassa ;  pituus  14  km.  suurin  leveys  n.  2  km. 
pituussuunta  luotee.sta  kaakkoon;  kaakkoispää- 
hän  tulee  vettä  Ala.sesta.  Putkijärven  ja  Rappo- 
sen  välityksellä,  viimemainittu  saa  vielä  lisävettä 
etelästä  päin  Ilirvijärvestä.  Rannikot,  etenkin 
koillinen,   tiheääuasuttua  .seutua.  L.   H-nen. 

Kollageenit,  ne  eläinruumiissa  esiintyvät  ai- 
neet,  joista    muodostuu   liimaa. 

Kollanius  f-fV-J.  A  h  r  a  h  a  m  (k.  1667) ,  lain- 
suomentaja,  oli  Karkusta  kotoisin,  tuli  1643 
Turussa  mai.steriksi  ja  ryhtyi  pian  tämän  jäl- 
keen valmistamaan  lainsuomennosta,  joka  1648 
oli  valmiina  ja  annettiin  Turun  hovioikeuden 
tarkastettavaksi.  Tarkastusmiehet  eivät  kuiten- 
kaan olleet  siihen  tyytyväisiä,  tekivätpä  siitä 
pilaakin,  ja  lopulta  jäi  suomennos,  jonka  paina- 
tusta oli  ajateltu,  kokonaan  unohdukseen.  K,  tuli 
165(1  liovioikeuden  auskultantiksi  ja  sitten  ali- 
laaina  ritiik>i  Karjahian.  On  arveltu  että  eräs 
nykyään  Tukholman  kunink.  kirjastossa  säily- 
tetty lainsuomennos  malidollisesti  olisi  K:n  te- 
kemä ;  sen  kirjoitustavassa  pi.stää  silmään  kirja- 
kielen /^:n  merkitseminen  hdlt:\\a  (Rnohdhi,  eikä 
RuotziK  mikä  seikka  voisi  ehkä  selittää  mai- 
nittua iiilautekoa.  [W.  G.  Lagus,  .,0m  finska 
lagöfversättningar".  Bidrag  t.  känn.  af  Finl.  na- 
tur  o.   folk.   6.]  K.   G. 

Kollapsi   ks.   C  n  1  1  a  p  s  u  s. 


1197 


Kollir—  Kollegiaalinen 


1198 


KoUär  [UolCir],  Jan  (1703-1RÖ2),  tsek.  runoi- 
lija, oli  synnyltään  slovaakki  Pohjois-Unkarista. 
Opiskellessaan  1817-19  Jenan  yliopistossa  hän 
tutustui  saksalaisen  nuorison  kansallisiin  harras- 
tuksiin, jotka  varsinkin  Wartburu-juhlassa  tuli- 
vat suurenmoisella  tavalla  ilmi.  Nämä  ja  slaavi- 
laisia ihannoivan  llerdcrin  humaniteettiaatteet 
innostuttivat  K:n  ajamaan  yleisslaavilaisuud^n 
eli  panslavismin  asiaa.  V.  1819  hiin  tuli  Buda- 
pestin protestanttisen,  etupäässä  slovaakkilaisen 
seurakunnan  papiksi  ja  julkaisi  1821  runoteok- 
sen ..Slävy  dcera"  (..Slavan  tytär",  sana  „släva" 
on  käytetty  kaksimielisesti  o.sbittamaan  sekä 
..slaavikuntaa"  että  ..kunniaa").  Tämän,  paikoit- 
tain todellisella  runollisella  voimalla  kirjoitetun 
sonettikokoelman  läpi  käy  surumielinen  tunnelma 
slaavikunnaii  menneisyyttä  kuvailtaessa  ja  voi- 
makas kehoitus  eri  slaavilaisille  kansoille  yksi- 
mielisesti kannattamaan  toinen  toistansa.  Kir- 
jalla on  ollut  suuri  merkitys  slaavilaisen  yhteys- 
aatteen  levittäjänä,  varsinkin  tsekkiläisten  ja 
eteläslaavien  keskuudessa.  V.  1849  K.  kutsuttiin 
hallituksen  luottamusmiehenä  Wieniin  ja  nimi- 
tettiin slaavilaisen  muinaishistorian  professoriksi 
\Vieniu  yliopistoon.  Hänen  muista  julkaisuistaan 
mainittakoon  kokoelma  slova.akkilaisia  kansanlau- 
luja ja  varsinkin  „t'l)er  die  literarische  Wechsel- 
seitigkeit  z\vischen  den  versehiedenen  Stämmen 
und  Mundarten  der  slavisehen  Nation"  (1837), 
jossa  hän  kehitteli  etupääs,sä  sivistykselliselle 
pohjalle  perustuvaa  panslavismia  esittäen  histo- 
riallisia oloja  vähääkään  kiisittämättä  eri  slaavi- 
laisia kansoja  vain  muka  saman  kansakunnan 
eri    lieimoiua.  J.   J.   M. 

Kollataj  ks.  Kollontaj. 

KoUateraalinen  (lat.  con  =  rinnalla,  ja  latus, 
/«'/<  ;i.<  =  kylki I.  rinnakkain  kulkeva:  esim.  k. 
1.  ohellinen  verisuoni,  verisuonen  sivuhaara,  veri- 
suonenhaara,  joka  vie  samaan  kohtaan  kuin  toi- 
nenkin samasta  rungosta  johtava,  ja  joka  esim. 
toisen  vikaantuessa  saattaa  tämän  asemesta  vä- 
littää verenkiertoa  kysymvksenalaisessa  paikassa. 

(il.    OB.) 

KoUatsioneerata  (lat,  collä'tiö  =  vertailu) ,  ver- 
rata jäljennöskirjoitusta  alkuperäiskappaleeseen. 
—  Kollatsioneeraus.  kirjoituksen  alku- 
peräiskappaleen ja  jäljennöksen  tai  kahden  jäl- 
jennöksen vertailu  toisiinsa:  painotuotteen  ark- 
kien ja  sivuhniin  (kuvaliitteiden  y.  m.  s.)  las- 
keminen täydellisten  kappaleiden  luvun  selville- 
>:iami^eksi. 

Kollatsioni  ilat.  c:o?7<7'< lo  =  yhteenasettaminen, 
vertailui,  yksinkertainen,  mutta  samalla  juhlalli- 
nen  ateria,  varsinkin  sellainen,  joka  syödään  il- 
lalla ja  jonka  kustannuksiin  mukanaolijat  otta- 
vat  osaa. 

KoUeega  (lat.  coUe'ga),  virkakumppani.  ylei- 
sesti käytetty  eräiden  op|>ikoulunopettajien  nimi- 
tyksenä ilelitorin  arvoa  alempil.  säilytetty  myös 
1872  v:n  koulujärjestyksessä  (§§  8.  51,  68). 
KiiUeeganvirkoja  on  lyseoissa,  tyttökouluissa,  val- 
tion viisiluokkaisissa  yhteiskouluissa  sekä  muuta- 
missa   seminaareissa    (harjoitusaineissa^ 

Kolleegiunii  ks.  K  o  1 1  e  g  i. 

Kollege  ks.   College. 

Kollegi  1.  kollegio  1.  kollegiumi  (ks, 
tollegium).  1.  Luentokurssi,  vrt.  C  o  1 1  e- 
g  i  u  m.  —  2.  Opettajakunta.  —  3.  Sellainen  vi- 
rasto,   jossa    jä.senet    yhdessä    ratkaisevat    siinä 


käyteltävät  asiat  (vrt.  Kollegiaalinen), 
Krittiiinkin  tarkoitetaan  meillä  k:lla  niitä  mai- 
nitulla tavoin  järjestettyjä  virastoja,  jotka  val- 
tiohallintoa Ruotsia  valtakunnassa  varsinaisesti 
järjestettäessä  1600-luvun  alkupuolella  ja  osaksi 
myöhemminkin  asetettiin  keskushallintoa  varten, 
1,  n.  s.  valtakunnan-koUegeja  (ruots.  rikskoUe- 
gicriia).  joiden  merkitys  valtiohallinnossa  tuli 
olemaan  erittäin  suuri.  Eri  hallinnonhaaroja 
varten  a.setettiin  eri  kollegit,  jotka  yhteensä  tuli- 
vat pitämäiin  huolta  koko  keskusliallinnosta.  niin 
että  jdkaiiuvi  hallinnollinen  tehtävii  (paitsi  kir- 
kolliset ja  niyöhoinmin  myiiskin  yksinomaan  .soti- 
laalli.set  1.  komenfoasiat)  kuului  jonkun  kollegin 
virkapiiriiii.  K:ie:i  tuli,  kuukin  kohdaltaan, 
osaks'  e-isi  virka-asteena  käsitellä  eräitä  asioita, 
o.saksi  ylempinä  virastoina  käytellä  valitusasioita 
ja  valvoa  alem])ien  virkamiesten  toimia,  osaksi 
tehdä  hallituk.selle  tarpeellisia  esityksiä  sekä  an- 
taa tietoja  ja  selvityksiä.  Näin  ollen  ne  harjoitti- 
vat hallinto-oikeudellista  lainkäyttöäkin,  muu- 
tamat varsin  suuressa  määrässä,  mutta  sitä- 
paitsi jonkun  verran  lainkäyttöä  myöskin  sel- 
laisissa asioissa,  joita  pidettiin  varsinaisina 
oikeusasioina.  K:ien  päätöksiin  voitiin  hakea 
muutosta  kuninkaalta.  Aluksi  k:t  olivat  lähei- 
sessä yhteydessä  valtakunnanneuvoston  kanssa 
senkautta,  että  kunkin  k:n  esimiehenä  oli  yksi 
valtakunnan  viidestä  korkeimmasta  virkamie- 
hestä ja  jäseninä  lisäksi  joitakin  valtakunnan- 
neuvoksia,  mutta  ennen  pitkää  ne  irtautuivat 
neuvostosta,  ja  1720  v:n  hallitusmuodossa  sää- 
dettiin, että  vain  kansliakollegin  presidentin  tuli 
olla  valtakunnanneuvos.  Valtakunnassa  tuli  1634 
v;n  hallitusmuodon  mukaan  olla  viisi  valta- 
kunnan-kollegia,  nim.  hovioikeus,  sota- 
kollegi,  amiraliteettikollegi,  kans- 
liakollegi  ja  kamarikollegi.  Sittem- 
min erotettiin  viimeksimainitusta  eri  kollegeiksi 
kauppakollegi,  vuorikollegi,  valtio- 
konttori ja  k  a  m  a  r  i  r  e  V  i  s  i  o  n  i  (johon 
myöhemmin  yhdistettiin  erityinen  kamari-  1.  revi- 
sionioikeus).  Vielä  1772  v:n  hallitusmuodossa  lue- 
tellaan mainitut  yhdeksän  kollegia.  joista  hovi- 
oikeus kuitenkaan  ei  enää  ollut  keskusvirasto 
sittenkuin  niitä  oli  perustettu  useampia  eri  osiin 
valtakuntaa.  Kun  Suomi  erotettiin  Kuotsista.  jäi 
meille  ainoastaan  hovioikeuksia.  Muiden  k:ien 
tehtävät,  mikäli  ne  pidettiin  oikeusasiain  luon- 
toisina, joutuivat  hovioikeuksille  ja  muuten  hal- 
lituskonseljin  (v:sta  1816  senaatin)  talousosas- 
tolle, joka  kuitenkin,  päinvastoin  kuin  k;t,  yh- 
distää eri  hallinnonhaarain  johdon  yhteen  viras- 
toon ja  antaa  päätöksensä  hallitsijan  nimessä, 
niin  että  niihin  ei  enää  voi  hakea  muutosta. 
Sittemmin  on  suuri  osa  entisille  kollegeille  kuu- 
luvia hallintotehtäviä  siirretty  1800  luvulla  perus- 
tetuille keskusvirastoille,  ylihallituksille.  Ruot- 
sissa on  joitakin  näistä  kollegeista  vieläkin  ole- 
massa. —  Eri  kollegeista  tarkemmin  ks,  asian- 
omaisia hakusanoja.  K.  K-a.  (K.  J.  S.) 

Kollegiaalmen  1.  kolleginen  (ks,  Kol- 
legi) on  virasto,  kun  sen  jäsenet  yhdessä  ratkai- 
sevat siinä  käsiteltävät  asiat,  tarvittaessa  äänes- 
tyksellä. Kollegijärjestelmän  vastakoh- 
tana on  toimisto-  1.  päällikköjärjes- 
t  e  1  ra  ä,  jonka  mukaan  päällikkö  yksin  päättää 
.isiat.  Edellinen  takaa  asiain  käsittelylle  enem- 
män asiantuntemusta  ja  perusteellisuutta,  mutta 


1199 


Kollegiaalisysteemi— KollektorI 


1200 


sen  haittaua  on  hitaisuus.  Senvuoksi  on  ulko- 
mailla pUiillikköjärjestelmii  hallintovirastoissa 
tullut  tavalliseksi  ja  kollegijärjestelmä  taasen 
juurtunut  oikeuslaitoksen  alalle.  —  Hallinto- 
virastojärjestelmäksi  kollepisuus  kehittyi  ensin 
Ranskassa,  jossa  se  keskushallinnossa 
vieläkin  on  säilynyt  m.  ni.  valtioneuvostossa 
(Cotiseil  d'itat).  Englannissa  monet  hallitus- 
departementit  ovat  nimellisesti  kollegisia,  mutta 
itse  asiassa  päällikköjärjestelinää  noudattavia, 
jotavastoin  jotkut  alemmat  virastot  todellakin 
ovat  kollegisia.  Saksassa  ja  Venäjälläkin  on  kolle- 
gisia keskushallintolaitoksia.  Skandinaavian  mai- 
den vanhat  keskuskoUegit  ovat  säilyneet  vain 
Ruotsissa  (Norjassa  ne  poistettiin  jo  1800-luvun 
alussa  ja  Tanskassa  1848  ja  niiden  tehtävät  jä- 
tettiin .asianomaisen  ministerin  johdolla  toimi- 
ville ministeriöille  1.  departementeille).  Ruotsis- 
sakin on  miltei  kaikki  jäljelläolevat  kollegit 
uusittu  niin.  että  päällikkö  yksin  ratkaisee  useim- 
mat asiat  ja  vain  muutamat  tärkeimmät  pääte- 
tään kollegisesti,  ja  uudet  keskusvirastot  on  1820- 
luvulta  alkaen  pääasiallisesti  järjestetty  pääl- 
likköjärjestelmän  mukaan.  Xiitä  takeita,  joita 
ennen  oli  kollegijärjestelmästä,  tarjoo  nyt  mi- 
nisterivastuunalaisuus.  Ministerineuvosto,  missä 
sellainen  on  olemassa,  on  rakenteeltaan  kollegi- 
nen.  Paikallishallinnossa  käytetään, 
mikäli  se  ei  ole  itsehallintoa,  koUegijärjestelmää 
vain  ani  harvoin  (esim.  Preussissa).  Oikeus- 
laitoksen alalla  sitävastoin  on  sääntönä,  että 
tuomioistuimet,  varsinkin  kaikki  ylemmät,  jopa 
hallinto-oikeudellisetkin,  ovat  kollegisia,  ja  ai- 
noastaan vähäiset  asiat  jätetään  yhden  tuomarin 
ratkaisun  varaan.  —  Suomessa  käytetään 
keskushallinnossa  koUegijärjestelmää  varsin  laa- 
jalti. Keis.  Suomen  senaatti  toimii  koUegisena, 
mikäli  asioita  ei  voida  ratlcaista  asianomaisessa 
senaatin  toimituskunnassa,  ja  keskusvirastoista 
ovat  kollegisia  koulutoimen  ylihallitus,  lääkintä- 
hallitus,  maanviljelyshallitus,  metsänhoitohalli- 
tus,  painoylihallitus,  rautatiehallitus,  teollisuus- 
hallitus,  tie-  ja  vesirakennusten  ylihallitus,  tulli- 
hallitus, valtiokonttori  ja  yleinen  revisionioikeus. 
Paraillaau  (1911)  on  kuitenkin  vireillä  kysymys 
näiden  virastojen,  paitsi  painoylihallituksen  ja 
yleisen  revisionioikeuden,  muuttamisesta  sellai- 
siksi, joissa  päällikkö  yksin  ratkaisee  asiat.  Pai- 
kallisessa hallinnossa  käytetään  koUegijärjestel- 
mää vain  muutamissa  virastoissa,  kuten  tuomio- 
kapitulissa ja  maistraatissa.  Varsinaiset  tuomio- 
istuimet   ovat    sitävastoin    kollegisia. 

K.  Ka.  (K.  J.  8.) 

Kollegiaalisysteemi  (ks.  Kollegi),  virasto- 
järjestelmä,  joka  vaatii  päätöksen  tekoon  useam- 
pia jäseniä.  K  i  r  k  k  o-o  ikeudessa  k.  mer- 
kitsee käsityskantaa,  jonka  mukaan  kirkko  on 
jäsentensä  yhteenliittymisen  kautta  syntynyt,  val- 
tiosta vapaa  yhdistys.  Kirkollinen  valta  kuuluu 
sen  mukaan  yhdistykselle  sellaisenaan:  jos  se 
jossain  maassa,  kuten  esim.  Saksassa,  on  maalli- 
sen esivallan  hallussa,  niin  tällainen  asiaintila 
on  selitettävä  yhdistysvallan  hiljaisen  luovutta- 
misen kautta  syntyneeksi.  A.  J.  P-ä. 

KoUegiasessori,  Venäjällä  ja  Suomessa  kah- 
deksannen  luokan   arvonimi    (kapteeninarvo). 

KoUeginen  ks.  Kollegiaalinen. 

Kollegineuvos,  Venäjällä  ja  Suomessa  kuuden- 
nen  luokan   arvonimi    (vastaa  everstin   arvoa). 


Kollegio   ks.   Kollegi. 

Kollegiregistraattori,  Venäjällä  ja  Suomessa 
neljännentoista    (alimman)    luokan   arvonimi. 

Kollegisihteeri,  \'enäjällä  ja  Suomessa  kym- 
menennen luokan  arvonimi  (vastaa  luutnantin 
arvoa). 

Kollegiumi   ks.   Kollegi. 

Kollehtl   ks.   Kolehti. 

Kollekta  liat.  collc'ctiis),  kirkkorukous,  joka 
juni;i]aii])alveluksessa  luetaan  alttarilta  ennen 
epistolatekstiä.  Xämä  rukoukset  polveutuvat 
vanhoilta  ajtilta.  jonka  tähden  niillä  on  omi- 
tuinen   arkaistinen    leima.  E.    K-a. 

Kollektanea  1.  oolleetanea  /-«'-/  (lat.,  < 
co//i'//(7T  =  koota),  otekokoelma,  teoksia  lukie.ssa 
poimitut    mietelmät,   tiedonannot. 

Kollektiivinen  (lat.  collecti'vum  =  ryhmä-, 
joukko-,  <  colli'gere  =  koota) ,  useita  henkilöitä, 
asioita  t.  esineitä  käsittävä;  henkilö-,  asia-,  esine- 
ylidistelmään  kuuluva  t.  siitä  lähtöisin  oleva; 
yhteinen.  —  Kielit.  K.  nimi  1.  kollektiivi, 
r  y  h  m  ä  n  i  m  i,  sellainen  appellatiivi  (ks.  t.), 
joka  yksikkömuotoisena  ilmoittaa  joukon  samaan 
lajiin  kuuluvia  yksilöitä  yhdeksi  kokonaisuudeksi 
käsitettvinä,    esim.    kansa,    koivikko,    kirjasto. 

A.   K. 

Kollektiivinen  sopimus,  joukkosopimus;  sopi- 
musmuoto.  joka  on  tullut  käytäntöön  etupääs.sä 
työväen  ja  työnantajien  välisiä  suhteita,  varsin- 
kin työehtoja  (työpalkkaa,  työaikaa  y.  m.)  jär- 
jestettäessä. Kollektiivisen  sopimuksen  tekijöinä 
on  tässä  tapauk.sessa  toisella  puolen  joukko  työ- 
väkeä, tavallisesti  joku  ammattiyhdistys  tai  am- 
mattiliitto, ja  toisella  puolen  joko  joku  yksityinen 
työnantaja  tai  useampia  työnantajia  käsittävä 
työnantajajärjestö.  Siihen  nähden,  että  palkka- 
tariffi  on  työehtoja  koskevan  kollektiivisen  sopi- 
muksen pääosana,  on  tällainen  sopimus  saanut  ni- 
men  tarilfisopimus    (ks.   t.). 

Kollektiiviprokura,  yhteisprokura,  useille  hen- 
kilöille yhteisesti  annettu  prokuravaltakirja.  ks. 
P  r  o  k  u  r  a. 

Kollektivismi  (lat.  coUentVvus.  <  collCgcre  = 
koota).  Tätä  nimitystä  käytetään  uudenaikai- 
sesta, nykyajan  sosiaalidemokratian  edustama.sta 
sosialismista.  K. -sanan  saattoi  käytäntöön  belg. 
de  Colins  (1783-1859),  joka  kirjassaan  ,.Le 
pacte  social"  vaati,  että  maa  oli  tehtävä  }'hteis- 
kunnan  omaisuudeksi.  Ransk.  P.  Leroy-Beaulieu 
asettaa  teoksessaan  „Le  r-ollectivisrae"  tämän 
osittaisen  1.  agraarikollektivismin 
rinnalle  täydellisen  1.  teollisuuskol- 
lektivismin,  jonka  mukaan  sekä  luonnon 
varat  että  tuotantovälineet  on  siirrettävä  yhteis- 
kunnan haltuun,  ks.  lähemmin  Sosialismi. 
—  K  o  1  1  e  k  t  i  V  i  s  t  i.  k:n  kannattaja.  Kollekti- 
vLsteiksi  sanoivat  itseään  myö.skin  Mar.xin  vas- 
tusta jiit    Internatsionalessa    (ks.   t.).  ./.   F. 

Kollektori  (lat.  cont''(;ere  =  koota) .  1.  Kokooja, 
kerääjä.  —  2.  K.  1.  v  i  r  r  a  n  k  o  k  o  o  j  a  (koramu- 
taattori) ,  se  sähkö-  I.  dynamokoneen  osa,  jonka 
kautta  induktori-kierteis.sä  syntynyt  virta  joh- 
detaan kollektoiilla  liukuvien  harjojen  avulla 
ulkojohtoon.  Kollektori  on  samalla  akselilla  kuin 
induktori  ja  on  siinä  tavalli.sesti  yhtä  monta  le- 
vyä (lamellia)  kuin  induktorilla  kierrevyyhtiä. 
Jokaisen  vyylidin  loppupää  yhdi.stetään  .seuraa- 
van vyyhdin  alkupään  kanssa  samaan  koUektori- 
levyyn    joko    juottamalla    tahi    vahvalla    ruuvi- 


f 


1201 


Kollektsioni — Kollontaj 


1202 


liitoksella.  —  K  o  1  1  e  k  t  o  r  i  1  e  v  y  t,  n.  6-10  mm 
paksut,  valetaan  joko  fosforipronssista  renkaan 
muotoon,  josta  ne  levyiksi  leikataan,  talii  vede- 
tUiin  kuparista.  Levyt  eristetiilin  liyvin  toisis- 
taan, jiinnityksiMi  mukaan,  0,«-l  m/m  pjiksuilla 
eristyslevyillii,  joil<si  kiiytetään  etupiijissii  kiille- 
liusketta  (talli  micaniittia.  kiiltopaperia  (press- 
pan),  joskus  myös  asbestia).  Levyt  teluliiiin  akse- 
lia vastaan  pyrstömäisesti  leveneviksi  ja  puriste- 
taan rengasmutterilla  ja  sopivalla  rimkauUa  ak- 
selilla olevaan  alustaan.  KoIIektori  on  tehtävii 
siten,  ettii  sen  voi  irroittaa.  Kupariliarjoja  käy- 
tettäessil  on  koUektorin  pituus  oleva  n.  3  em  jo- 
kaista 100  amperia  kohti;  liiililiarjoille  1.5-2  ker- 
taa se.  Säteen  suuntaan  telidiiiin  levyt  korkeiksi, 
että  niitii  voidaan  useammin  sorvata.  Mootto- 
reissa virta  johdetaan  ulkoa  harjojen  kautta 
koUektoriiu  ja  johtuu  tiimiin  levystil  vastaaviin 
kierrevyyhtiin    induktorilla.  /.    K-iicn. 

Kollektsioni    (lat.  colle'ctio),   kokoelnia. 

Kollenkymi  ks.  Paksu  soppineu  so- 
lukko. 

Kolli  (ransk.  coUs  t.  coli,  it.  coUi,  monikko 
sanasta  co/^o  =  kaula,  niska),  hartioilla  kannet- 
tava mytty ;  tavaramytty,  rahtitavara-,  matkus- 
tajatavarakappale.   —  Uroskissa. 

Kollideerata    (lat.   coUVdere),   törmiltä   yhteen. 

Kollikvatsioui,  kudosaineen  hajaantuminen  tai 
., sulaminen"  kudosnesteeseen,  esim.  k.-k  u  o  1  i  o, 
jossa  kuoleutuneet  osat  näin  sulaen  hajaantuvat 
ja  häviävät. 

Kollimatsioni  ks.  K  o  1 1  i  m  a  t  s  i  o  n  i  v  i  i  v  a. 

Kolllmatsioniviiva  (lat.  colUmäre,  vääristetty 
sanasta  collineäre  =  suunnata  viivaa  pitkin), 
suora,  joka  kulmien  mittaukseen  käytetyssä  kau- 
koputkessa yhdistää  objektiivin  yalo-opillisen 
keskipisteen  ja  hiusristikon  keskuspisteen.  K:n 
täytyy  olla  kohtisuorassa  kaukoputken  vaaka- 
suoraa rotatsioniakselia  vastaan,  muuten  koneessa 
on  kollimatsioni  virhe  (1.  kollimat- 
sioni). Mahdollisen  virheen  olemassaoloa  tutki- 
taan siten,  että  tähdätään  koneella  etäistä  esi- 
nettä koliti  ja  kun  tälitäyskoje  on  käännetty, 
niin  että  sen  tapit  vaihtuvat  laakereissa,  kierre- 
tään se  uudelleen  esineeseen  päin.  Jos  tämä  nyt 
jälleen  näkyy  hiusristikon  pystysuoralla  langalla, 
niin  k.  (tähtäysviiva)  on  kohtisuorassa  rotatsioni- 
akselia vastaan,  muussa  tapauksessa  koneessa  on 
kollimatsionivirhe,  jota  voidaan  korjata  siirtä- 
mällä hiusristikon  kehystä  ruuvien  avulla  vaaka- 
suorassa  ja  pystysuorassa  suunnassa.      U.  S:n. 

Kollimatsionivirhe  ks.  Kollimatsioni- 
viiva. 

Kollisioni  (<  lat.  eoHfdcre  =  törmätä  yhteen), 
yhteentörmäys;  yhteensattuma.  Velvollisuuksien 
k.,   velvollisuuksien   ristiriita. 

KoUmann,  Julius  (s.  1834),  saks.  anatomi, 
oli  professorina  ensin  Miinclienissä,  sitten  Base- 
lissa. K.  on  tunnettu  tutkimuksistaan  hampait- 
ten kehityksestä  ynnä  sidekudoksesta  sekä  var- 
sinkin eurooppalaisten  rotujen  rotuanatomiaakos- 
kevi.sta  julkaisuistaan,  ,,Les  races  de  TEurope  et 
la  composition  des  peuples"  (1881),  „Plastische 
Anatomie  des  menschlichen  Körpers"  (1886  ja 
1901),  „Lehrbuch  der  Ent\vickelungsgeschichte 
des  Mensehen"  (1898),  „Handatlas  der  Ent\vicke- 
lungsgeschichte  des  Mensehen"  (1907) .  M.   OB. 

KoUodiini  (k  a  s  v  i  1  i  i  m  a) ,  liisterimäinen 
aine,    jota    käytetään    vedellä    laimennettuna    lii- 


maukseen ja  apreteeraukseen.  K.-liima  kestää 
pahenematta,  on  hiukan  alkaalista  ja  lienee  ke- 
miallisessa suhteessa  samaa  kuin  tärkkelysliima. 
K:n  tapainen  liisteri  on  esim.  n.  s.  apparitiini, 
jota  saadaan  keittämällä  10  osaa  vehnä-  tai  pe- 
runatärkkelystä 76  osa.ssa  vettä  ja  sekoittamalla 
siihen   8  osaa   natronlipeää    (25°  B).     S.   V.  B. 

Kollodlumi  (kreik.  A-o?Wdc's  =  liimamainen). 
nitroselluloosan,  eetterin  ja  alkoholin  seos  (taval- 
lisesti 1  osa  nitroselluloosaa,  35  dl  eetteriä,  5  dl 
alkoholia);  väritön,  himmeä,  siirappimainen  neste. 
K: ia  kiiytetään  pienempiin  iuiavoiliin;  kun  sitä 
sivellään  haavojen  pinnalle,  haihtuu  eetteri  ja  alko- 
lioli  ja  jäljelle  jää  tiivis,  ohut  kalvo,  joka  estää 
lian  y.  m.  piiä.syn.  Usein  sovitetaan  kuitenkin 
haavojen  päälle  ensin  pumpulia  y.  m.  s.,  joka 
sitten  sivelliiän  k  :11a,  kun  k.  niiet  suoraan  haa- 
vaan päästessään  tuottaa  kipuja.  KoUodiumiin 
lisätään  useimmiten  hiukan  risiiniöljyä,  jotta  se 
tulisi  sitkeämmäksi.  —  Valokuvauksessa  k  :11a  on 
suuri  käytäntö  lasisten  valokuvauslevyjen  pääl- 
lystilmisessä  (ks.  V  a  1  o  k  u  v  a  vi  si.        S.  Y.  II. 

Kollodiumpaperi,  valokuvauksessa  käytetty 
klooriliopeakoUodiumpaperi   (ks.  Valokuvaus). 

Kolloidi-aineet  (kreik.  kolia  -  liima,  ja  etdos 
=  muoto),  suurimolekylisiä,  kiteytymättömiä  ai- 
neita, jotka  eivät  liuetessaan  synnytii  varsinai- 
sia, vaan  n.  s.  kolloidaalisia  liuoksia.  V.  1850 
Graham  jakoi  liukenevat  aineet  kristalloi- 
d  e  i  h  i  n,  jotka  tunkeutuvat  eli  diffundeeraavat 
eläinkalvojen  ja  pergamentin  läpi,  sekä  kolloi- 
d  e  i  h  i  n.  jotka  eivät  kykene  mainitull.a  tavalla 
diffuudeeraamaan.  Myöhemmät  tutkimukset  ovat 
kuitenkin  näyttäneet,  että  koUoidiaineetkin  kyllä 
diffundeeraavat,  vaikkakin  paljoa  hitaammin.  — 
Kolloidit  jaetaan  suspensionikolloidei- 
h  i  n  ja  e  m  u  1  s  i  o  n  i  k  o  1 1  o  i  d  e  i  h  i  n.  Edelli- 
set suhtautuvat  kuten  nesteisiin  hyvin  hienoon 
tilaan  sekoittuneet  aineet  niinkuin  esim.  veteen 
sekoittunut  savi  —  vaikkakin  hiukkaset  ovat 
niin  pieniä,  ettei  niitä  voi  nähdä.  Näihin  k.- 
aineisiin  kuuluvat  esim.  mastiksi,  n.  s.  kolloi- 
daaliset metallit  ja  monet  väriaineet.  Emulsioni- 
kolloidiaineet  syntyvät,  kun  orgaanisen  aineen 
molekylin  suuruus  nousee  määriityn  rajan  yli. 
Kuta  suuremmaksi  molekylipaino  tulee,  sitä  ky- 
vykkäämmäksi tulee  aine  muodostamaan  mole- 
kylikomplekseja,  ja  diffusionikyky  tietysti  sil- 
loin vähenee.  Kristalloidieu  ja  emulsionikolloidi- 
aineiden  välille  ei  voida  vetää  jyrkkää  rajaa. 
—  Emulsionikolloidit  ovat  hyvin  tavallisia  aineita 
elimistössä.  Näitä  ovat  esim.  dekstriini  ja  kumi. 
tärkkelys,  peptonit  ja  munanvalkuainen.  Suuri 
fysiologinen  merkitys  on  kolloidaalisten  liuosten 
ominaisuudella  menettäii  luonteensa  eli  ,, denatu- 
roitua" korkean  ja  myös  alhaisen  lämmön  ja 
erinäisten  aineiden  vaikutuksesta.  Ne  muuttu- 
vat tällöin  liukenemattomiksi,  eivätkä  enää  voi 
muuttua  taas  liukeneviksi.  Selvä  esimerkki  tästä 
on  esim.  munanvalkuaisen  koaguloituminen  kuu- 
mennettaessa. —  Emulsionikolloidiaineiden  liuos- 
ten pinnalle  ilmaantuu  usein  ohut,  kimmoinen 
kalvo.  Sellaisena  voitaneen  pitää  solujen  aine- 
vaihdolle    tärkeää    protoplasman    kalvoa. 

S.  V.  E. 

Kolloidiini,  kasviliima,  ks.  Kollodiini. 

Kollokviunii  (lat.  collo'quium) .  keskustelu,  so- 
vittelu. 

Kollontaj    /-o'?i-7,    Hugo     (1750-1812),     van- 


1203 


Kollusioni — Koimijakso 


l-'()4 


hiin  Puolan  huoniattavimpiii  uiulistiismielviä,  opis- 
kpli  Krakovan  yliopistossa.  Päästäkseen  eteen- 
päin, varaton  jn  ilniiui  mahtavia  suojelijoita 
kun  oli.  liHn  rupesi  papiksi  ja  lähti  1770  Koo- 
maan, jossa  opintoja  harjoitellen  oleskeli  muu- 
tamin vuosia.  Asianomaista  puolalaista  papis- 
toa kuulematta  K.  nimitettiin  Krakovan  kanoni- 
koksi.  Ollen  toimintalialninen,  tarmokas,  moni- 
puolisesti sivistynyt  ja  ranskalaisen  valistus- 
filosofian innokas  kannattaja  hän  joutui  pian 
ensimäiseksi  mieheksi  siinä  sivistyksellisessä  uu- 
distustyössä, joka  silloin  oli  alkanut  Puolassa. 
V.  1773  hajoitetun  jesuiittain  veljeskunnan 
melkoinen  omaisuus  oli  Liettuan  alakanslerin 
Chrepto\viezin  ehdotuksesta  päätetty  käyttää 
koululaitoksen  uudistamiseksi  ja  laajentamiseksi. 
Tämän  aikeen  toteuttamiseksi  asetettiin  „Kan- 
sanvalistuskomitea"  (Komisyn  edukacyi  narodo- 
wej),  jota  syystä  on  sanottu  Euroopan  ensimäi- 
seksi kansanvalistusministeriöksi  ja  jonka  teh- 
tävänä oli  saada  aikaan  yhtenäinen  opetussuun- 
nitelma, panna  latinan  sijaan  puola  opetuskie- 
leksi, toimittaa  uudet  oppikirjat  ja  valmistaa 
maallikko-opettajia  i)appien  ja  munkkien  sijalle. 
Tämän  komitean  tarmokkaimmaksi  jäseneksi  tuli 
K.  Komitean  valtuutettuna  hän  papiston  vastus- 
tuksesta huolimatta  järjesti  uudelleen  Krakovan 
yliopiston  ja  valittiin  1782  sen  rehtoriksi,  jossa 
toimessa  hänellä  oli  mitä  suurin  vaikutus  Puo- 
lan sivistysoloihin.  koska  Krakovan  yliopiston 
alaisina  olivat  kaikki  Puolan  koulut.  Mutta  pian 
hän  siirtyi  politiikan  alalle,  kun  tuli  hallituksen 
jäseneksi  Varsovaan.  Hänen  kotinsa  oli  tunnettu 
,,K:n  pajan"  nimellä.  Siellä  näet  kokoontuivat 
kaikki  yhteiskunnallisten  ja  valtiollisten  uudis- 
tusten ystävät  ja  siellä  sepitettiin  kaikki  edis- 
tysmieliset lentokirjaset.  N.  s.  nelivuotisten 
valtiopäiväin  alkaessa  v.  1788  K.  julkaisi  valtio- 
päiväin marsalkalle  Stanislaw  Malachowski'lle 
osoitetut  ,. Nimettömän  kirjeet"  (..Listy  ano- 
nima"),  joissa  on  suurella  taidolla  suunniteltu 
koko  Puolan  valtakunnan  uudistus  sekä  valtio- 
muodon, sotalaitoksen  ja  verotuksen  että  yhteis- 
kunnallisen elämän  alalla.  Hänen  työtänsä  pää- 
asiallisesti on  myöskin  toukok.  3  p.  1791  hyväk- 
sytty perustuslaki,  jonka  periaatteita  hän  oli  sel- 
vitellyt jo  kirjassaan  ..Puolan  kansan  valtio-oi- 
keus" (1790).  Toukokuun  3  p:n  perustu.slain  joh- 
dosta .syntyneessä  taistelussa,  jossa  venäläinen 
sotaväki  auttoi  uutta  perustuslakia  vastaan  sol- 
mittua Targowican  konfederatsionia,  K.  osoitti 
luonteen  heikkoutta,  ilmoittautuen,  kun  konfede- 
ratsionin  voitto  jo  niiytti  varmalta,  liittyvänsii 
siihen,  mutta  tarjous  hylättiin  ja  K.  pakeni  Dres- 
deniin.  Kosciuszkon  nostaessa  kansalaisensa 
venäläisiä  vastaan  hän  palasi  isänmaahansa  ja 
otti  tarmolla  (jsaa  maansa  vapaustaisteluun  hoi- 
taen kansallisneuvoston  jäsenenä  valtionvaroja. 
Kun  Koscius/.ko  oli  sortunut,  pakeni  K.  Itäval- 
taan, jossa  hänet  suljettiin  vankeuteen  7:ksi 
vuodeksi.  Päästyään  Adam  Czartoryski'n  toimesta 
vapaaksi  1802  hän  asettui  maanviljelijäksi  Vo- 
lyniaan,  josta  hän  1807  Venäjän  hallituksen 
käsky.stä  piti  karkoitettaman  Moskovaan,  mutta 
saikin  Tilsitin  rauhan  jälkeen  vapauden  ja  siir- 
tyi Varsovaan,  jossa  kuoli  .suuressa  köyhyydessä. 

J.   J.  M. 
Kollusioni    dat.  roiiö/rfcrfi  =  vehkeillä),  toimen- 
pide, jolla  todisteita  hävittämällä  taikka  muulla 


tavalla  koetetaan  estää  oikeusasian  selvittä- 
mistä. Voimassaolevan  oikeutemme  mukaan  on 
eriniiisistä  rikoksista  tavattu  tai  epäluulon  alai- 
nen henkilö,  jota  syystä  voidaan  epiiillä  tällai- 
sesta hankkeesta,  van<iittava  (Tlikoslain  voimaan- 
panoasetuksen 20  §).    vrt,  V  a  n  g  i  t  s  e  m  i  n  e  n, 

K.  K-a. 

Kolmannen  poissulkemislaki  (principium 
vxclnsi    trrtii)    ks.   Ajatuslait. 

Kolmanneskunta  1.  k  o  1  m  a  s  k  u  n  t  a  (ruots. 
triilun;/),  hallintopitäjiin  alaosa  uuden  ajan  alussa 
muutamissa  Hiimeen  ja  Satakunnan  pitäjissä. 
Tavallisesti  olivat  pitäjät  jaettuina  neljännes- 
kuntiin    (ks,  t,).  (K.   G.) 

Kolmar,  Ober-Elsassin  hallituspiirin  pääkau- 
punki Elsass-Lotliringenin  valtionmaassa,  Lauch- 
joen  varrella,  41,791  as.  (1905),  niistä  '/,>  protes- 
tantteja. Huomattavia  keskiaikaisia  rakennuksia 
(1200-luvulta):  evankelinen  ja  kaksi  katolilaista 
kirkkoa,  dominikaaniluostari,  jossa  on  kirjasto 
ja  tanlukokoelma.  U.seita  oppilaitoksia  (rabbiini- 
koulu).  —  Teollisuu.skaup\inki  (kehruu  ja  ku- 
tomatehtaita)  ;  Strassburg-Basel-  y.  m.  ratojen 
yhtymäkohta.  13  km  pitkä  kanava  yhdistää  K:n 
Rein-Rhöne-kanavaan.  K.  on  luultavasti  rooma- 
laisten Columbarivmi.  Tuli  1226  vapaaksi  valta- 
kunnan kaupungiksi,  ruotsalaiset  valloittivat  sen 
1632,  se  joutui  Ranskalle  1680  ja  jälleen  Sak- 
.salle  1871.  E.   T. 

Kolme  ks.  L  u  k  u  s  y  m  b  o  1  i  i  k  k  a. 

Kolme  kuningasta.  Kri.stilli.sen  muinaistarun 
mukaan  olivat  Matt.  2i-,j  mainitut  viisaat  kolme 
kuningasta,  joiden  nimiksi  ilmoitetaan:  Melc-hior, 
Kaspar  ja  Balthasar.  Heidän  mui.stolleen  omis- 
tettiin loppiainen   (ks.  t.).  E.  K-a. 

Kolmekymmentäyhdeksän  artikkelia,  ang- 
likaanisen kirkon  (ks.  t.)  1.562  hyväksytty  u.skon- 
tunnustus.  A.   •/.   P-ä. 

Kolmen  kappaleen  probleemi,  tehtävä,  jossa 
vaaditaan  niäiirättäviiksi  kolmen  toisiaan  luok- 
sensa  vetäviin   taivaankappaleen  liikkeet. 

Kolmen  keisarin  liitto.  Sen  tekivät  1872 
Saksan  Wilhelm  I,  Itävallan  Frans  Josef  ja 
A'pnäjän  Aleksanteri  II  yhtyessään  Berliinissä 
5-12  p.  syysk.  Liitto,  jonka  tarkoituksena  oli 
rauhan  ylläpitäminen,  hajosi  1878  venäläis-turk- 
kilaisen   sodan   ja  Berliinin  kongressin   johdo.sta. 

J.    F. 

Kolmen  keisarin  taistelu,  Austerlitzin  tap- 
pelu (2  p.  jouluk.  1805).  jossa  oli  saapuvilla 
Ranskan  keisari  Napoleon,  Itävallan  keisari 
Frans  T  ja  Venäjän  keisari  Aleksanteri  I.  vrt. 
A  us  te  rl  i  t  z.  J.    F. 

Kolmen  kuninkaan  veljeys  ks.  Kilta. 

Kolmihaarainen  hermo  (nervus  trigeminus), 
hermo,  jika  liaaraantuen  kolmia,  yksi  haara  sil- 
män osiin  ja  otsaan,  toinen  yläleuan  osiin  ja 
kolmas  alaleuan  osiin,  välittää  tuntemista  ja  ki- 
vun tuntemusta  näissä  osissa.  Tämä  hermo  tuo 
tietoisuuteemme  esim,  kasvoneuralgian  ja  muun 
säryn  ja  kivun  kasvoissa  ja  otsassa,  hammas- 
säryn   y.    m.    sellaisen.  M.    0-B. 

Kolmijakoviljelys  ks,  P  e  1 1  o  v  i  1  j  e  1  y  s  j  ä  r- 
j  e  s  t  e  1  ni  ä  t , 

Koimijakso,  mus.,  sävellysmuoto,  jossa  kah- 
den toisiaan  vastaavan  jakson  välillä  on  kolmas, 
vastakohtainen  sävelryhmä  (keskijakso,  kehitys- 
jakso). K:ja  ovat  n.  s.  4:s  ja  5:s  rondomuoto 
sekä   n.   s.  sonaattimuoto.    Sinfonioissa  v.  m.   va- 


I 


1205 


Kolmijalka— Kolmikymmenvuotinen  sota 


I2(>r. 


K..lminllia. 


kavasävyisissu  sarjasävellyksissä  ovat  tavallisesti 
i-iiiinmiit  sarjan  osat  k: ja.  K.  on  klassillisen 
siivollvstvvlin  laajin  yhtäjaksoinen  muotorakenne. 

/.  K. 
Kolmijalka,  kolmijalkainen  esine,  padanjalat. 
Kreikkalaisilla  ja  roomalaisilla  k:t  (tripodes)  oli- 
vat tavallisesti  padan-  tai  mal- 
janmuotoisia.  kolmella  korkealla 
(n.  1  m)  jalalla  varustettuja 
metalliastioita,  joilla  sekä  koti- 
taloudessa että  uskonnollisissa 
menoissa  oli  tärkeä  sija.  Niitä 
lahjoitettiin  usein  temppeleihin 
tai  annettiin  kunniapalkin- 
noiksi; niinpä  Ateenassa  koori- 
kilpailussa  voiton  saanut  kho- 
regi  .sai  palkinnoksi  k: n.  joka 
tavallisesti  pystytettiin  julki- 
selle paikalle,  korkealle  ja  ko- 
mealle alustalle  (ks.  Lysikrateen  muisto- 
merkki). —  Ennustaessaan  Delphoin  pythia 
i.^itui    krlla.  O.    E.' T. 

Kolmikas  ks.   T  r  i  o  1  i. 

Kolmikasrykmentit  (ruots.  tremänningsrege- 
»i(/i/t"i.  Kohta  Suuren  pohjan  sodan  alkaessa 
1700  Kaarle  XII  käski  lisätä  sotaväkeä  yli  koko 
valtakunnan  siten,  että  kolmen  ruodun  tai  rust- 
liollin  aina  piti  yhdessä  asettaa  yksi  mies  li- 
s-iksi :  näistä  muodostettiin  n.  s.  k.  —  Suomessa 
täten  asetettiin  yksi  uusi  ratsuväen,  ja  kaksi 
ialkaväen    rykmenttiä.  K.    G. 

Kolmikausijärjestelmä.  Tämän  nimen  on  saa- 
nut p>ihisturiallinen  alkajako  kivi-,  pronssi-  ja 
rautakauteen.  Jako  tehtiin  lähes  100  vuotta  sit- 
ten. Jo  varhaisemmin  oli  aavistettu,  että  his- 
toriantakaiset  muinaisjäännökset  olivat  eri-ikäi- 
■iiä,  ja  että  kiviset  tietenkin  olivat  metallisia 
vanhemmat,  mutta  mitään  tieteellistä  järjestel- 
mää ei  tälle  pohjalle  rakentunut,  ennenkuin 
Kööpenhaminan  muina iskalukokoelma  18"20-luvulla 
järjestettiin  tämän  käsityksen  mukaan  johta- 
jansa Chr.  J.  Tliomsenin  toimesta.  Saman  mie- 
hen 1836  julkaisema  kirja  ..LedetrÄd  til  nordisk 
oldkyndighed"  on  koko  tämän  opin  peruskirja.  — 
Vaikka  oppi  kolmikausijärje.stelmästä  herätti  Sak- 
sassa erittäin  ankaraa  vastarintaa,  joka  jatkui 
vielä  1S70-  ja  1880-luvuillakin.  on  järjestelmä  nyt 
yleisesti  hyväksytty,  ja  vasta  sen  muodostuttua 
on  esihistorian  tieteellinen  tutkiminen  käynyt 
mahdolliseksi,  ja  ainehistoa  voitu  järjestää  ajal- 
lisesti ja  paikalli.sesti.  —  Thomsenin  rinnalla 
kolmikausijärjestelmän  etevimpinä  puoltajina  ovat 
mainittavat  ruotsalainen  professori  Sven  Nilsson 
ja  tanskalainen  .J.  J.  Worsaae.  [Oscar  Monte- 
lius.  ..Det  nordiska  treperiodssystemet"  (Svenska 
fornminnesf.  tidskr.,  XII  s.   185).]        A.  M.  T. 

Kolmikeliys,  mus.,  en  sävelrakenne.  johon  kuu- 
luu kolme  kehysmuotoista  sikermää  (n.  s.  „Lied- 
muoto  trion  kera").  K:tä  tavataan  verrattain 
harvoin  jaksona  laajempain  rakenteitten  yhtey- 
dessä. Sitävastoin  se  on  itsenäisenä  mitä  taval- 
lisimpia ja  helppotajuisimpia  sävellysmuotoja. 
etenkin  tansseissa,  mars.^eissa  ja  keveämmissä 
>arjasävellyksissä.  Sinfonisten  muotcjen  yhtey- 
dessä k.  esiintyy  miltei  säännöllisesti  sarjan 
?:ntena  osana  (Menuetto,  Scherzo)  ja  vaikuttaa 
siinä  toisten  osien  vaikeatajuisempien  tuunelma- 
kuvien  keskellä  virkistävän  välikohtauksen  ta- 
voin. I.   K. 


Kolmikuoroinen,  mus.,  on  piano,  jo.ssa  jo- 
kaiseen koskettimeen  kuuluu  .S  kieltä  (kuten  ny- 
kyään on  aivan  yleistä).  K.  en  myös  urkuääni- 
kerta,  jossa  jokaista  kosketinta  vastaa  :i  pilliä 
(esim.  Mixtur).  Uruissa  k:t  pillit  eivät  ole  viri- 
tetyt samaksi  säveleksi,  kuten  pianon  k:t  kielet, 
vaan   pohjasäveleksi    lähimpine   vlä.sävelineen. 

/.   K. 

Kolmikymmenvuotinen  sota  on  se  suuri  sota. 
jota  Saksassa  käytiin  161S-4S:  siinä  Saksan  pro- 
testanttiset ruhtinaat  taistelivat  keisaria  ja  ka- 
tolisia ruhtinaita  vastaan,  mutta  myöskin  useat 
vieraat  vallat.  Espanja,  Tanska,  Uuctsi  ja  Ranska 
sekaantuivat  siihen,  joten  se  tuli  yleiseurooppa- 
laiseksi; se  oli  luonteeltaan  uskonnollista  taiste- 
lua katolisuuden  ja  protestanttisuuden  välillä, 
nmtta  siihen  yhtyi  valtiollisiakin  seikkoja:  Sak- 
san ruhtinasten  itsenäisyysharrastus  keisarin  val- 
taa vastaan  ja  naapurivaltain,  etenkin  Ranskan, 
halu  heikontaa  Habsburgin  suvun  valtaa  sekä 
saada  maita  Saksasta.  Kun  katolinen  reaktsioni 
jesuiittain  vaikutuksesta  voitti  Saksassa  yhä 
enemmän  alaa,  tekivät  protestanttiset  ruhtinaat, 
paitsi  Saksin  vaaliruhtinasta,  evankelisen  unio- 
nin (1G08)  Pfaltzin  vaaliruhtinaan  Fredrik  IV  :n 
johdolla;  katoliset  ruhtinaat  taas  muodostivat 
katolisen  liigan  (1609),  jonka  johtajaksi  tuli 
Baierin  herttua  Maksimilian.  Sota  alkoi  161S 
Böömissä  syntyneen  kapinan  johdosta.  Kolmi- 
kymmenvuotinen sota  jaetaan  tavallisesti  4:ään 
jaksoon.  I.  Böömiii-Pfaltzin  sola  1618-23.  Kei- 
sari Rudolfin  antamaa  majesteettikirjaa  (ks.  t.), 
jossa  protestanteille  oli  myönnetty  oikeuksia,  oli 
näiden  mielestä  loukattu.  Kun  keisari  Matthiak- 
selle  tästä  valitettiin,  asettui  hän  katolilaisten 
puolelle.  Sen  johdosta  mielet  kiihtyivät,  ja  kun 
protestanttinen  lähetyskunta  meni  Praagin  lin- 
naan keisarin  neuvoslierrcilta  vaatimaan  seli- 
tystä, syntyi  sanakiista  ja  kaksi  neuvosherraa 
(Martinitz  ja  Slawata)  sekä  sihteeri  (Fabricius) . 
viskattiin  linnan  ikkunasta  ulos.  Böömiläiset  nou- 
sivat nyt  kapinaan  kreivi  Thurnin  johdolla.  Kei- 
sarin joukot  karkoitettiin  sekä  Böömistä  että  Mää- 
ristä ja  gleesiasta,  ja  kun  Matthias  kuoli  (16191 
eivät  böömiläi.set  tunnustaneet  kuninkaakseen 
hänen  seuraajaansa  Ferdinand  II:ta,  joka 
oli  tunnettu  kiihkokatolisuudestaan.  vaan  valit- 
sivat siksi  Pfaltzin  vaaliruhtinaan  Fredrik  V:u. 
Ferdinand  sai  avukseen  liigan  joukot,  joita  johti 
Tilly.  ja  Fredrik  voitettiin  Valkealla  vuo- 
rella lähellä  Praagia  (marrask.  8  p.  1620). 
Böömi  joutui  keisarin  valtaan;  enemmän  kuin 
700  ritaria  ja  part^onia  menetti  tiluksensa,  ma- 
jesteettikirja  kumottiin  ja  katolisuus  palautet- 
tiin jesuiittain  avulla.  Fredrik  V.  joka  pakeni 
Pfaltziin,  julistettiin  valtionkiroukseen.  Tilly  ja 
Spinoiau  johtamat  espanjalaiset  joukot  valtasivat 
Pfaltzin.  Tästä  perintömaastaankin  paenneen 
Fredrikin  asiaa  puolustamaan  asettuivat  Baden- 
Durlaohin  markkreivi  Yrjö  Fredrik  ja  Ernst  von 
JIansfeld  sekä  Kristian.  Braunschweigin  kert- 
tua; Tilly  voitettiin  Wiesloohin  luona  (huhtik. 
■27  p.  1622),  mutta  hän  sai  voiton  Wimpfenin 
luona  toukok.  6  p.  sam.  v.  ja  Höehstin  luona 
kesäk.  20  p..  ja  Kristian  Braunschweigilaisen. 
joka  oli  uudelleen  tullut  Alankomaista,  hän  voitti 
Stadtlohnin  luona  (elok.  6  p.  1623).  Baierin  Jlak- 
similiau  sai  Regensburgin  valtiopäivillä  1623 
vaaliruhtinaanarvon.  jnka  cli  otettu  pois  Pfaltzin 


1207 


Kolmikymmenvuotinen  sota 


1208 


ruhtinaalta.  II.  Tanskan  sota  1625-29.  Keisari 
alkoi  saamiensa  voittojen  jälkeen  palauttaa  kato- 
lisuutta Länsi-  ja  Pohjois-Saksassa;  mutta  sil- 
loin Pohjois-Saksan  ruhtinaat  ja  protestantti.set 
ulkovallat,  jotka  pelkäsivät  keisarin  kasvanutta 
valtaa,  liittoutuivat  palauttaakseen  Fredrik  V:n 
Pfaltziin;  Tanskan  kuningas  Kristian  IV  tuli 
johtajaksi.  Samaan  aikaan  keisari  hankki  itsel- 
leen Wallensteinin  (ks.  t.)  avulla  oman  sota- 
joukon voidakseen  toimia  liigasta  riippumatta. 
Wallenstein  voitti  Ernst  von  Mansfeldin,  joka 
jälleen  oli  hankkinut  itselleen  sotajoukon  D  e  s- 
sau'n  luona  (huhtik.  25  p.  1626)  ja  Tilly  sai 
voiton  Kristian  IV:stä  Lutter  am  Baren- 
bergen  luona  (elok.  27  p.  1626),  jonka  jäl- 
keen Wallenstein  valtasi  vielä  Juutin-niemimaan. 
Kristian  IV  teki  rauhan  Lyypekissä  (1629), 
saaden  maansa  takaisin,  kun  lupasi  olla  euää 
Saksan  asioihin  sekaantumatta.  Keisari  julkaisi 
nyt  (1629)  restitutsioni-ediktin  (palaut- 
tamissäännön),  jonka  mukaan  kaikki  Passaun 
sovinnon  jälkeen  (1552)  protestanteille  joutuneet 
hiippakunnat,  luostarit  ynnä  muut  kirkolliset  ti- 
lukset otettiin  takaisin  katolisen  kirkon  lialtuun; 
Wallenstein  taas  aikoi  hankkia  Itämeren  herruu- 
den keisarille;  mutta  tämä  hanke  raukesi,  kun 
liän  ei  saanut  Stralsundia  valloitetuksi.  Kun 
keisarin  valta  näytti  kasvavan  liian  mahtavaksi, 
niin  katolisetkin  ruhtinaat  vaativat  Wallenstei- 
nin  erottamista,  syyttäen  häntä  siitä,  että  hän 
antoi  sotamiestensä  ryöstää  ja  hävittää  Saksan 
maita.  Ferdinand  antoikin  hänelle  eron  1630, 
jolloin  hän  vetäytyi  tiloilleen  Böömiin. 

III.  Ruotsin  sota  1630-35.  Kustaa  II  Aadolf 
oli  jo  aikaisemmin  luvannut  apua  Saksan  protes- 
tanteille, mutta  vasta  Puolan  kanssa  välirauhan 
tehtyään  (1629)  hän  pääsi  lähtemään  Saksaan, 
jonne  hän  tuli  heinäk.  4  p.  16.30.  laskien  maalle 
Pommerin  rannalle.  Hänellä  oli  mukanaan  13,000 
miestä  ruotsalaisia  ja  suomalaisia,  mutta  pian  hä- 
nen joukkonsa  kasvoi  40,000-miehiseksi.  Saksan 
protestanttiset  ruhtinaat  liittyivät  vitkastellen  hä- 
neen, ja  Brandenburg  ja  Saksi  pysyivät  hänestä 
kokonaan  erillään.  Sen  sijaan  Hanska  teki 
tammik.  23  p.  liiton  Ruotsin  kanssa  sitoutuen 
antamaan  raha-apua.  Kustaa  Aadolf  valloitti 
Pommerin  ja  Mecklenburgin,  mutta  ei  päässyt 
auttamaan  Tillyn  piirittämää  Magdeburgia,  jonka 
tämä  valloitti,  ryösti  ja  hävitti  (toukok.  20  p. 
1631).  Kun  Tilly  nyt  hyökkäsi  Saksin  vaali- 
ruhtinaan Yrjö  Wilhelmin  maahan,  kutsui  tämä 
Kustaa  Aadolfin  avukseen;  Saksin  joukot  liit- 
tyivät hänen  joukkoihinsa  ja  Breitenfeldin  luona 
(syy.sk.  17  p.  1631)  hän  perinpohjin  voitti  Tillyn 
armeian.  Saksin  joukot  menivät  Böömiin,  mutta 
Kustaa  Aadolf  kulki  joukkoineen  Thiiringin  ja 
Frankin  kautta  Reinin  seuduille,  jossa  hän  oli 
talven;  meni  keväällä  1632  Baieriin  ja  voitti 
Lech-joella  (huhtik.  15  p.  1632)  Tillyn,  joka  saa- 
mastaan haavasta  kuoli.  Kun  keisarin  perintö- 
maat  nyt  olivat  vaarassa,  pyysi  hän  avukseen 
Wallensteinin,  joka  pian  sai  uuden  sotajoukon 
hankituksi,  karkoitti  saksilaiset  Böömistä  ja 
meni  sitten  Kustaa  Aadolfia  vastaan,  joka  oli 
Xiirnbergin  seuduilla.  Kaksi  kuukautta  molem- 
mat sotapäälliköt  olivat  siellä  toistensa  lähei- 
syydessä varustetuissa  leireissä,  kunnes  Kustaa 
Aadolf  vihdoin  syysk.  3  p.  hyökkäsi  Wallenstei- 
nin     leiriä    vastaan     saamatta    sitä     kuitenkaan 


valtaansa.  Wallenstein  lähti  nyt  Saksiin,  ja  Kus- 
taa Aadolf,  joka  ensin  oli  lähtenyt  eteläänpäin, 
seurasi  häntä;  Liitzeuin  luona  syntyi  taistelu 
marrask.  16  p.  (vanhaa  lukua  6  p.)  1632,  jossa 
Kustaa  Aadolf  kaatui,  mutta  metsäläiset  saivat 
voiton.  Bernhard  Weimarin  herttua  tuli  nyt 
armeian  ylipäälliköksi  ja  valtiokansleri  .\ksel 
Oxenstjerna  johti  politiikkaa,  saaden  aikaan 
Länsi-Saksan  protestanttisten  säätyjen  kanssa 
Ileilbronnin  liiton  (liulitik.  23  p.  1633):  Branden- 
burg ja  Saksi  eivät  yhtyneet  siihen.  Wallenstein 
taas  oli  valloittanut  Sleesian,  mutta  oli  sitten 
Böömissä  toimetonna,  kunnes  hänet  murhattiin 
Egerissä  (1634),  jonka  jälkeen  keisarin  joukko- 
jen ylipäällikkyys  annettiin  arkkiherttua  Ferdi- 
nandille, jonka  apuna  oli  Gallas  ja  Piccolomini. 
He  voittivat  Weimarin  herttuan  ja  Kustaa  Hor- 
nin Nördlingenin  luona  (syysk.  5  ja  6  p.  1634), 
jonka  jälkeen  Saksin  vaaliruhtinas  teki  rauhan 
keisarin  kanssa  Praagissa  (1635),  ja  u.seat  muut- 
kin protestanttiset  ruhtinaat  luopuivat  Ruot- 
sista; ainoastaan  Baden,  Hessen-Kassel  ja  Wurt- 
temberg  pysyivät  liitossa. 

IV.  Ruotsin-Ranskan  sota  1635-i8.  Kun  kei- 
sarin valta  näytti  jälleen  tulevan  liian  suu- 
reksi, ryhtyi  Ranskan  ministeri  Richelieu  so- 
taan, jonka  johdosta  se  sai  yhä  enemmän  val- 
tiollisen luonteen.  Pohjois-Saksassa  ja  Saksissa 
ruotsalaiset  taistelivat  keisarin  joukkoja  vas- 
taan ;  Juhana  Ban^r  sai  voiton  Wittstockin  luona 
(lokak.  4  p.  1636),  ja  hänen  seuraajansa  (v:sta 
1641)  Lennart  Torstenson  valloitti  Sleesian,  sai 
voiton  Breitenfeldin  luona  (marrask.  2  p.  1642). 
tunkeutui  uudelleen  Sleesiaan  ja  Määriin  ja  uh- 
kasi Wieniä ;  mutta  silloin  hänen  täytyi  mennä 
taistelemaan  Tanskaa  vastaan,  joka  oli  julistanut 
sodan;  voitti  taas  (maalisk.  6  p.  1645)  keisarin  jou- 
kon Jankaun  luona  Böömissä  ja  uhkasi  jälleen  pie- 
niä yhdessä  Siebenbiirgenin  ruhtinaan  Räköczyn 
kanssa;  mutta  kun  tämä  luopui  hänestä  eikä  hä- 
nellä itsellään  ollut  tarpeeksi  väkeä  ja  ruokavaroja, 
täytyi  hänen  vetäytyä  takaisin.  Torstenson  jätti 
kivulloisuuden  vuoksi  ylipäällikkyyden,  johon 
tuli  Kaarle  Kustaa  Wrangel.  Sillä  välin  W'eima- 
riu  herttua,  joka  Nördlingenin  taistelun  jälkeen 
oli  mennyt  Ranskan  palvelukseen,  oli  taistellut 
ylisen  Reinin  varrella  ja  valloittanut  m.  m.  Brei- 
sachin,  ja  kun  hän  kuoli  (1639)  otti  Ranska  hä- 
nen armeiansa  palvelukseensa.  Ranskalaisen 
sotapäällikön  Gu6briant"in  johdossa  se  sitten  tais- 
teli vaihtelevalla  onnella  keisarin  joukkoja  vas- 
taan, jotka  voitettiin  Kempenin  luona  (1642), 
mutta  Guebrianfin  kuoltua  (1643)  seurasi  tappio 
Tuttlingenin  luona  (1643).  Ranskalaiset  tunkeu- 
tuivat kuitenkin  Condfin  ja  Turennen  johdolla 
Reinin  yli,  voittivat  baierilaiset  Allersheimin  luona 
(elok.  3  p.  1645)  ja  pakottivat  yhdessä  Wrangelin 
kanssa  Baierin  vaaliruhtinaan  Uimin  välirauhaan 
(1647);  mutta  kun  hän  pian  rikkoi  lupauksensa, 
hyökkäsivät  Turenne  ja  Wrangel  hänen  maahansa: 
ruotsalainen  kenraali  König.smark  hyökkäsi  sa- 
maan aikaan  Böömiin  ja  valloitti  osan  Praagia. 
Silloin  tuli  tieto,  että  rauha  oli  tehty  Westfalenin 
kaupungeissa  Monsterissa  ja  Osnabriickessä,  joissa 
siitä  jo  useita  vuosia  oli  keskusteltu  (ks.  West- 
falenin  rauha). 

Kolmikymmenvuotisessa  sodassa  käytettiin 
etupäässä  palkkasotureita,  joiden  ylläpito  saatiin 
ryöstetystä  sotasaaliista  ja  sotaveroista;    ainoas- 


1209 


Kolmikärki  — Kolminaisuus 


1210 


t:i;iu  Kustaa  Aadolfilla  oli  myöskin  kansallista 
viikeii  palkattujen  ohessa  ja  hiin  piti  ankaraa 
kuria;  mutta  hänen  jiilkeensii  ruotsalaisetkin 
rupesivat  harjoittamaan  samanlaista  ryöstöil 
kuin  muutkin.  Siitä  johtui,  että  Saksa  kärsi  ta- 
vattomia vaurioita  sekil  aineellisesti  että  henki- 
sesti: väkiluku  väheni  kenties  puoleen  tai  kol- 
mannekseen entisestään,  viljelys  joutui  rappiolle: 
muutamin  jiaikoin  koko  kyliä  liävisi.  Valtiolli- 
sesti  Saksa  heikontui  sen  kautta,  että  vieraat  val- 
lat saivat  sen  maita  ja  ruhtinaat  täydellisen  itse- 
näisyyden. 

r.,Theatrum  europa^um" ;  „Briefe  und  Akten  zur 
Geschichte  des  Dreissigjährigen  Krieges",  julk. 
Moritz  Ritter,  Felix  Stieve,  Karl  Mayr  y.  m.; 
Khevenhiller,  „Annalen  des  Kaisers  Ferdi- 
nand II"':  Priorato,  „Geschichte  der  Kriege  Fer- 
dinands  TI  und  III  gegen  Gustav  Adolf  und 
die  Schweden";  Chemnitz,  .,Königlich  sch\ve- 
disoher  in  Deutschland  gefiihrter  Krieg";  .,Grim- 
melshausen,  „Simplizissimus";  Stieve,  ,.Der  Ur- 
sprung  des  Dreissigjährigen  Krieges  1607-19"; 
Ranke,  ., Geschichte  Wallensteins" :  Georg  Winter, 
..Der  Dreissigjährige  Krieg"  (Onckenin  julkaise- 
massa teoksessa  „Allgemeine  Geschichte  in  Einzel- 
darstellungen")  ;  Dro.ysen,  „Gustav  Adolf" ;  Frey- 
tag,  „Bilder  aus  der  deut.schen  Vergangenheit" ; 
Heilmann,  .,Das  Kriegswesen  der  Kaiserlichen  und 
Sch\veden  zur  Zeit  des  Dreissigjährigen  Krieges": 
A.  Grönholm,  „Trettio5riga  kriget  och  underhand- 
liugarna  i  Tyskland  frAn  Gustaf  II  Adolfs  död 
tili  Westfaliska  fredsslutet";  C.  F.  Odhner.  „0m 
iirsakeriia  tili  Gustaf  II  Adolfs  deltagande  i 
trettioäriga  kriget".]  K.  O.  L. 

Kolmikärki,  kreik.  ja  room.  runoudessa  ja 
taiteessa  Poseidonin  (Neptimuksen) tunnusmerkki, 
kolmikärkinen  valtikka  tai  keihäs,  jolla  hän  myl- 
lersi meret  ja  pirstosi  kalliot.  On  luultavasti  syn- 
tynyt ahraimesta.  O.  E.  T. 

Kolmilaivainen  kirkko,  pilari-  tai  pylväs- 
riveillä  kolmeen  osaan  (laivaan)  jaettu  pituus- 
kirkko    (ks.   Laiva).  U-o   N. 

Kolmilehti  (saks.  Dreipass,  ransk.  trcfle) , 
gotiikin  inittausopillisen  ruususton,  likinnä  api- 
lanlehteä  muistuttava  peruskuvio  (ks.  R  ti  u- 
s  u  s  t  o).  U-o  N. 

Kolmiliitto.  Tällä  nimit.yk3ellä  tarkoitetaan 
tavallisesti  tätä  nykyä  (1912)  voimassa  olevaa 
Saksan.  Itävalta-Unkarin  ja  Italian  välistä  liit- 
toa. Saksa  ja  Itävalta  tekivät  1879  keskenänsä 
liiton,  johon  Italia  1883  yhtyi  kolmanneksi  uudis- 
taen sopimuksensa  1887  tarkemmassa  muodossa. 
K:n  vastapainona  on  Ranskan  ja  Venäjän  väli- 
nen kaksiliitto.  K:n  ja  kaksiliiton  valtain  sota- 
voimain rauhakanta  oli  1910  pyöreissä  luvuissa: 
Saksa  6Ö6.000,  Itävalta-Unkari  412,000,  Italia 
269.000,  Venäjä  1.260,000,  Ranska  638,000  miestä, 
niinmuodoin:  k.  1.337,000,  kaksiliitto  1,898.000, 
mutta  Venäjän  sotavoimista  ei  kaikkia  voitaisi 
kävttää    eurooppalaisessa    sodassa.  J.    F. 

Kolmiloikkaus    ks.    Hyppyliikkeet. 

Kolminaisuuden  sunnuntai,  helluntain  jäl- 
keinen sunnuntai,  jonka  viettäminen  päätettiin 
Arles"in  kokouksessa  1260.  Tämän  päätöksen 
paavi  Johannes  XXII  vahvisti,  ks.  Kirkko- 
V  u  o  s  i.  E.   K-a. 

Kolminaisuus  (lat.  trinitas) .  Usko  Jumalan 
kolminaisuuteen  on  kaikille  kristillisille  pää- 
kirkkokunnille  yhteinen.    Tähän  uskoon  sisältyy, 


että  junniluus  on  ilmestynyt  kolmessa  persoo- 
nassa: Isässä,  Pojassa  ja  Pyhässä  Hengessä,  jotka 
kuitenkin  ovat  olemukseltaan  yksi  (=kolmiyhtey8). 
Usko  kolmiyhteyteen  perustuu  raamatulliseen 
ilmoitukseen  kokonaisuude.ssaan;  yksityisistä 
raamatiinlauiseista  on  tärkein  Matt.  28,,,  jossa 
.feesus  käskee  kastamaan  nimeen  Isän,  Pojan  ja 
P.  Hengen.  Varsinaista  kolminaisuusoppia  ei 
ole  Raamatussa,  mutta  siinä  ovat  ne  ainekset, 
joista  se  myöhemmin  on  rakennettu.  Kirkonopet- 
tajien  ratkaistavaksi  joutui  ennen  pitkää  se  kysy- 
mys, miten  monoteistinen  jumalakäsite  oli  sovellu- 
tettava Kristuksen  jumaluuteen.  Varsinkin  V. 
T:ssa,  mutta  myöskin  U,  T:ssa  teroitetaan  mah- 
dollisimman jyrkä.sti  Jumalan  ykseyttä,  mutta 
toiselta  puolelta  oli  Kristuksen  jumaluudelle  val- 
mistettava tilaa.  Sovittelua  koetettiin  milloin  si- 
ten, että  selitettiin  Isä,  Poika  ja  P.  Henki  saman 
jumaluuden  ilmenem.vsmuodoiksi  (modalismi),  mil- 
loin siten  että  Kristus  selitettiin  luoduksi  olen- 
noksi (areiolaisuus).  Molemmat  nämä  oppisuun- 
nat kirkko  hylkäsi.  Nikean  kokouksessa  tuli  pää- 
tökseksi, että  Poika  on  samaa  olentoa  kuin  Isä 
ja  Isästä  iankaikkisuudessa  syntynyt.  Tämä  pää- 
tös vahvistettiin  Konstantinopolissa  381  ja  lisät- 
tiin P.  Hengestä,  että  hänkin  on  samaa  olentoa 
kuin  Isä.  Länsimailla  valettiin  kolminaisuus- 
oppi lopuksi  Athanasiuksen  tunnustuksen  lapi- 
daarityylisiin  kaavoihin,  joissa  Isä,  Poika  ja 
Henki  esiintyvät  täysin  yhdenvertaisina  jumaluu- 
den persoonina,  jota  vastoin  Itämailla  Isä  Jumala 
pysjM  koko  jumaluuden  päänä  ja  lähteenä,  josta 
Poika  on  iankaikkisuudessa  syntynyt  ja  Henki 
käy  ulos.  Tämä  aiheutti  Länsi-  ja  Itämaiden  vä- 
lisen oppiriidan  siitä,  kävkö  Henki  ulos  ainoas- 
taan Isästä  (Itämainen  kirkko)  vai  sekä  Isästä 
että  Pojasta  (filioqve)  room.-katol.  kirkko.  Tämä 
on  vieläkin  tärkein  dogmaattinen  eroavaisuus 
mainittujen  kirkkojen  välillä.  —  Keski- 
aikana, jolloin  suku-  ja  lajikäsitteitä  innok- 
kaasti pohdittiin,  koetettiin  suvun  ja  yksilön 
vastakohdan  avulla  selittää  jumalakäsitettä.  Seli- 
tettiin, että  Isä,  Poika  ja  Henki  suhtautuvat 
jumaluuteen  samoin  kuin  kolme  ihmistä  ihmi- 
syyteen. Seurauksena  tästä  oli  kolmijumaluus 
(triteismi),  josta  tuomioherra  Roscellin  tuomit- 
tiin kerettiläiseksi  (1092).  Sen  jälkeen  ei  skolas- 
tiikka  enää  rohjennut  kolminaisuusoppiin  kajota. 
Uskonpuhdistaj  at  omaksuivat  katolisen 
kolminaisuusopin  pitäen  jokaista  poikkeamista 
siitä  pahana  kerettiläisyytenä.  Luopumus  siitä 
tuotti  esim.  Servetolle  (ks.  t.)  kuolemanrangais- 
tuksen Genevessä  (1553).  Useita  kolminaisuus- 
opin vastustajia  tähän  aikaan  kuitenkin  esiin- 
tyi saaden  nimen  antitrinitaarit.  Myöhemmin 
vastustivat  sitä  yleisillä  järkisyillä  socinilai- 
s  e  t,  jotka  tässä  kuten  muissakin  kohdissa  val- 
mistivat valistusaikaa.  Valistusteologit 
yleensä  hylkäsivät  tämän  opin,  jota  vastoin 
Schleiermacher  sen  uudisti  modalistisessa 
muodossa.  Hegelin  koulu  oli  kolminaisuusopille 
suopea,  siinä  kuin  saattoi  nähdä  teologisen  ku- 
vastuksen aatteen  dialektisesta  kehityksestä.  — 
Uudemmassa  jumaluusopissa  usein  erotetaan  i  m- 
manenttinen  ja  ekonominen  kolminai- 
.suus.  Edellisestä  meillä  ei  ole  tietoa,  koska  sisä- 
jumalalliset  suhteet  ovat  meille  tuntemattomat; 
ainoastaan  jälkimäinen  kuuluu  kristilliseen  us- 
I  koon,  sikäli  kuin  Jumala  on  itsensä  kolminaisena 


1211 


Kolminaisuusoppi  —Kolmiomittaus 


121i 


ilmoittanut.  Kolminaisuusopin  uskonnollinen 
iiiiTkitys  voidaan  lyliyesti  lausua  niin.  että  Isä 
Pcjau  kautta  tekee  olemuksensa  meille  tunnetuksi 
ja  että  me  Hengen  kautta  tulemme  osallisiksi 
jumalallisesta  rakkauselämästä.  Kolminaisuus- 
uskoon  sisältyy  siis  tavallaan  koko  kristinusko. 
vrt.  Unitaarit.  [G.  Kruger:  ..Das  Dogma  von 
der  Dreieinigkeit  und  Cottmensehheit  in  seiner 
gescUichtliclien   Entwicklung"  (1905).]      E.  K-u. 

Kolminaisuusoppi  ks.  Kolminaisuus. 

Kolmio,  kolmen  toisiaan  parittain  leikkaavan 
viivan  rajoittama  osa  pinnasta.  Jos  pinta  on 
taso.  on  k.  t  a  s  o-k.,  mutta  kolmen  pallo-isoympy- 
rän kaiiren  rajoittama  kuvio  pallonpinnalla  on 
p  a  1 1  ok.  Viivojen  leikkauspisteet  ovat  k  :n  k  ä  r- 
k  i  ä  ja  näitten  väliset  viivojen  osat  k:n  sivuja. 
K. -sanalla  tarkoitetaan  tavallisesti  kolmen  suo- 
ran rajoittamaa  taso-k:ta.  Siinä  sanotaan  sivu- 
jen muodostamia  (kovero-)  kulmia  k:n  kul- 
miksi, sitä  sivua,  jolla  k.  ajatellaan  seisovan 
asemaksi  (kannaksi,  kantasivuksi)  ja  sen  vas- 
taisesta kärjestä  sitä  (tai  sen  pitennystä)  vastaan 
piirrettyä  kohtisuoraa  k:n  korkeus  vi  i- 
vaksi  (kärjen  ja  sivun  välinen  osa  siitä  on  k:n 
korkeus).  Aseman  vastainen  kärki  on  k:n 
huippu.  Kärkipisteitä  ja  vastaisten  sivujen  keski- 
pisteitä yhdistävät  janat  ovat  k:n  keskijanat 
(mediaanit)  ja  sivujen  keskipisteistä  niitä 
vastakin  kohtisuoriksi  piirretyt  .suorat  k:n  sivu- 
jen k  e  s  k  i  n  o  r  m  a  a  1  e  j  a.  K:n  kolme  korkeus- 
viivaa  leikkaa  toisensa  samassa  pisteessä.  Yh- 
dessä pisteessä  leikkaavat  toisensa  myös  k:n 
kolme  keskijanaa,  samoin  sivujen  keskinormaa- 
lit  ja  niinikään  k;n  kulmien  puolittajat.  Mai- 
nittuja leikkauspisteitä  sanotaan  k:n  merkilli- 
siksi pisteiksi.  —  K.,  jonka  kaikki  kulmat  ovat 
teräviä,  on  t  e  r  ä  v  ä  k  u  1  m  a  i  n  e  n,  jos  siinä  on 
yksi  suora  tai  tylppä  (tylsä)  kulma,  on  se  suora- 
tai  tylppäkulmainen  k.  K:n  kulmien 
summa  on  180°  =  kaksi  suoraa  kulmaa.  K.,  jonka 
kaikki  sivut  ovat  yhtäpitkät  on  tasasivui- 
n  e  n.  Jos  kaksi  sivua  on  yhtäpitkät,  se  on  t  a  s  a- 
k  y  1  k  i  n  e  n.  Tasasivuisen  k:n  kulmat  ovat  keske- 
nänsä yhtä  suuret,  jokainen  60°  (^/j  suoraa).  Tasa- 
kylkisessä  k:ssa  otetaan  eripitkä  sivu  tavallisesti 
asemaksi.  Yhtä  pitkiä  sivuja  sanotaan  sen  k  y  1- 
j  i  k  s  i.  Sen  aseman  viereiset  kulmat  ovat  yhtä 
suuret  ja  terävät.  Suorakulmaisessa  k:ssa  sano- 
taan suoran  kulman  vastaista  sivua  h  y  p  o  t  e- 
nuusaksi,  muita  sivuja  kateeteiksi.  Hy- 
potenuusan  viereiset  kulmat  ovat  toistensa  kom- 
plementtikulmia.  Hypotenuusalle  piirretty  neliö 
on  =  kateeteille  piirretyt  neliöt  yhteensä  (Pytha- 
goraan väittämä).  K:n  ueliösisältö  =  aseman  ja 
korkeuden  lukuarvojen  tulo  jaettuna  2:11a.  K:itten 
yhteellisyys  (ks.  t.)  ja  yhdenmuotoi- 
suus (ks.  t.) .  U.  S:n. 

Kolmioiminen  ks.   Kolmiomittaus. 

Kolmioluu   ks.   Ranne. 

Kolmiomittaus  on  kartoitustöiden  perustaksi 
tarvittavain  kiintopisteiden  määräämistäpä,  jota 
käytetään  sekä  laajoja  alueita  maantieteellisesti 
kartoitettaessa  että  myöskin  tarkemmissa  talou- 
dellisissa mittaustöissä  pienilläkin  aloilla.  Niin- 
ikään perustuvat  kaikki  aste  mitta  ukset 
(ks.  t.)  k:siin. 

K:seen  kuuluu  vähintään  yhden  asema-  1.  pe- 
rusviivan (baasin)  pituuden  mittaaminen  ja  hori- 
sontaalikulmamittaukset.    Muutaman  km: n  [litui- 


nen  asemaviiva  niitataan  erittäin  huolellisesti 
tangoilla  tahi  metallilangoilla.  joiden  i>ituiis  tar- 
koin tunnetaan.  .V.semaviivan  päätepisteistä  teh- 
dään tälitäyksiä  kummallakin  puolen  viiviui  ole- 
viin pisteisiin,  joiden  keskinäinen  asema  ja  väli- 
matkat niin  ollen  tulevat  määrätyiksi.  Uusia 
tähtiiyspisteitä  valitaan  edelleen  jo  määrättyjen 
pisteiden  sivulla,  ja  niin,  että  ne  läheisten  pis- 
teiden kanssa  muodostavat  mahdollisimman  sään- 
nöllisiä, toisiinsa  sivujen  kautta  liittyviä  kol- 
mioita, jotka  asemaviivan  viereisistä  kolmioista 
lähtien  aluksi  kolmio  kolmiolta  vähitellen  suu- 
renevat. Jos  kolmiot  liittyvät  toisiinsa  vain 
yhdessä  suunnassa,  syntyy  kolmioketju, 
muussa  tapauksessa  laajemmalle  alalle  tasaisesti 
ulottuva  kolmioverkko.  —  Kun  k.  tehdään 
kartoitustarkoituksia  varten,  määrätään  ja  mita- 
taan alueen  yli  ensin  suurempi,  n.  s.  pääkolmio- 
verkko.  ja  sitten  vasta  tähän  liittyen  yhä  tiheämpi 
pisteverkko.  Pääkolmioiden  pisteitä  nimitetään  I 
luokan  kolmiopisteiksi  ja  niiden  väliset  matkat 
ovat  tavallisesti  20-80  km;  II  luokan  pisteiden 
välimatkat  ovat  10-40  km  ja  III  ja  IV  luokan 
pisteiden  1-10  km.  Koska  alemman  luokan  kol- 
miopisteet määrätään  aina  ennemmin  mitattujen 
ylemmän  luokan  kolmiopisteiden  varaan,  täytyy 
k:t  ylemmän  luokan  kolmioissa  toimittaa  suurem- 
malla tarkkuudella  kuin  alemman  luokan  kol- 
mioissa. Useissa  sivistysmaissa  I  ja  II  luokan 
k:t  on  toimitettu  yhtäjaksoisesti  yli  maan,  ja 
sitä  mukaan  kuin  uusia  kartoituksia  jollain  seu- 
dulla tehdään,  sitä  mukaan  toimitetaan  kartoitus- 
töiden perustaksi  ylemmän  luokan  pisteistä  läh- 
tevä tiheämpi  III  ja  IV  luokan  k.  —  Kaikki 
kolmiopisteet  merkitään  maahan  pysyväisesti,  el- 
lei pisteinä  käytetä  sellaisia  luonnollisia  ja  pysy- 
viä merkkejä  kuin  kirkkoja,  majakoita,  y.  m. 
Pisteiden  merkitsemisessä  käytetään  kivipilareita. 
porareikiä,  rautapultteja  j.  n.  e.  Koska  näihin 
maapisteisiin,  n.  s.  kiintopisteisiin  ei 
aina  voi  pitkäiu  matkain  takaa  toisista  pisteistä 
tähtäyksiä  tehdä,  enemmänkuin  niistäkään  muihin 
pisteisiin,  on  u.sein  pakko  pi.steiden  kohdalle  ra- 
kentaa kauas  näkyviä  korkeita  torneja  (signaa- 
leja). —  Kolmioiden  kaikki  kulmat  mitataan 
teodoliitilla  suurella  tarkkuudella  ja  moneen  ker- 
taan, joten  k:ssa  yhden  ainoan  tunnetun  sivun 
ja  kulmain  avulla  voidaan  tarkkaan  asemalleen 
määrätä  pisteitä  aina  50.000  km'':n  laajuisella 
alalla,  mikä  muulla  tavalla  olisi  perin  vaiva- 
loista  ja  mahdotontakin. 

Kolmiopi.steiden  keskinäinen  asema  lasketaan 
mittaustuloksista  tieteellisiä  ja  osaksi  myöskin 
kartoitustarkoituksia  varten  kuukin  pisteen  maan- 
tieteellisissä koordinaateissa,  pituudessa  ja  levey- 
dessä, lähtökohtan.a  joku  pituudelleen  ja  levey- 
delleen tähtitieteellisesti  mäiirätty  kolmiopiste  ja 
siitä  lähtevän  kolmiosivun  atsimut,  s.  o.  se 
kulma,  minkä  sivu  tekee  puolipäiväpiirin  kanssa. 
Kun  k:n  tarkoituksena  on  olla  tulevan  yksityis- 
kohtai.sen  kartoitustyön  pohjana,  lasketaan  kol- 
miopisteille tavallisesti  suorakulmaiset  koordinaa- 
tit. I  ja  II  luokan  pisteille  pitämällä  maat» 
pallonmuotoisena  ja  alemman  luokan  pisteille  ta- 
sona. Yksityiskohtaista  kartoitustyötä  varten  on 
kolmiopisteiden  väliin  m.ialla  mäiirättävä  ja  mi- 
tattava monikulmio-  1.  polygoni-linjoja  ja  näiden 
varaan  suoria  mittalinjoja,  joilta  varsinainen  kar- 
toitustvö    koordinaattimittauk.sella    toimitetaan. 


r 


1213 


Kolmiopääty — Kolokotronis 


1214 


Mpidiiii  maassamme  on  laajempia  k.-tnila  teliin 
yksinomaan  astomittausten  (ks.  t.)  ylituydcssä. 
Karttalaitoksemme  perustuu  siis  verraten  vähä- 
lukuisiin tälititieteellisesti  määrättyiliin  kiinto- 
pisteisiin ja  eteläosassa  maata  venäläisen  topo- 
grafikunnan  määräämiin   monikulmiopisteisiin. 

K:n  keksijänä  pidetään  alankomaalaista  Snel- 
liusta,  joka  käytti  sitä  vuoden  1617  paikkeilla 
toimittamassaan  astemittauksessa.  Monet  mate- 
maatikot ovat  sitä  senjälkeen  kehittäneet,  ja  sitä 
mukaan  kuin  yhä  täydellisempiä  mittauskoneita 
on  keksitty,  sitä  mukaan  on  myöskin  k:ta  alettu 
yhä  yleisemmin  käyttää  tarkimpana  ja  paraim- 
pana  tapana   perustavissa   kartoitustöissä. 

Oi  O. 

Kolmiopääty,  sellainen  pääty,  jonka  raja- 
viivat muodostavat  kolmion,  ks.  F  r  o  n  t  o  n, 
P  ä  ä  t  y  k  o  I  m  i  o.  Uo    N. 

Kolmipäinen  lihas  (musculus  triceps  hrachii), 
lihas,  joka  toi.selta  puolen  kolmella  eri  päällä 
kiinnittyy  osaksi  lapaluuhun,  osaksi  kyynär- 
varren luuhun,  toiselta  puolen  käsivarren  luihin ; 
toimii   käsivarren   ojentamislihaksena. 

Kolmisointu  muodostuu  kolmesta  sävelestä, 
jotka  voidaan  asettaa  terssittäin  toistensa  ylä- 
puolelle (esim.  c — e — g) .  Matalinta  näistä  säve- 
listä (milloin  ne  ovat  yllämainitussa  asennossa) 
nimitetään  k:n  pohjasäveleksi,  toisia  sa- 
notaan k :n  terssiksi  ja  kvintiksi.  Riip- 
jiuen  terssin  laadusta  on  k: ja  varsinaisesti  kahta 
lajia:  duurisointu  (suuri  terssi)  ja  molli- 
sointu (pieni  terssi).  Kumpaisessakiu  ou 
kvintti  ..puhdas".  Kvintin  erilaisuudesta  johtuu 
kaksi  tilapäistä  k:n  muotoa:  ylinouseva  ja 
V  ä  h  e  n  n  e  1 1  y  k.  K.  on  musiikissa  kaiken  soin- 
nullisuuden   pohja.  /.    K. 

Kolmisoutolaivat  1.  trireemit  (lat.  trirc'- 
mis,    kreik.    trii^rfs).    vanhalla    ja    keskiajallakin 


Airojen  sijoitus  kulmisoiuolaivassa. 

käytännössä  olleet  sotalaivat,  joissa  sanotaan 
olleen  3  airokerrosta  päällekkäin;  todennäköistä 
on.  että  vain  yhtä  kerrosta  kerrallaan  käytettiin 
soutamiseen  (kulloinkin  sitä.  mikä  aaltoilun  ta- 
kia oli  mukavin);  tai  oli  kutakin  airoa  varten 
kolme  soutajaa,    vrt.  Kaleeri. 

Kolmitiehana,  kolmen  putken  yhtymäkohdassa 
kiiytetty  hana.  jclla  voidaan  yhteyttä  eri  putkien 
viilillä   vailidella   tai   se   kokonaan   sulkea. 

Kolmiviivainen,  tiiiis..  oktaavi,  joka  on 
..kaksiviivaisen"   yläpuolella   ja   ulottuu   kolmivii- 


vaisesta     e:stä 


kolniiviivaiseen     h:hon 


Ihmisääni     pystyy     aniharvoin     laula- 


maan  k:ia   säveliä.    Huilulla   ja    viululla   ne   ovat 
mitä  kaikuvimpia.  /.   K. 

Kolmivuotiskausi,  aika,  joksi  Suonien  edus- 
kunnan jäsenet  valitaan,  ks.  Eduskunta- 
vaalit.  E  d  u  s  t  a  j  a  n  t  o  i  m  i. 


Kolmiväripaino  ks.   V  ä  r  i  p  a  i  n  o. 

Kolmiääninen  sävellystyyli  oli  12:nnesta 
15:nteen  vuosis.  yleinen.  Vasta  Pufay'n  (ks.  t.) 
ajdistii  alkoi  4-ääninen  päästä  käytäntöön.  Nais- 
kuorot sävelletään  nykyäänkin  enimmiten  k:iksi, 
ikäänkuin  vaille  liasso-ääntil;  siitä  johtuu  suu- 
ressa mä.lrässä  niiden  läpikuultava  ja  herkkä 
tlinnelmavaikutus.  /.    A'. 

Kolmodin  [V-].  1.  Erik  K.  (n.  1630-64), 
luots.  kaunokirjailij:i.  Oi)iskeli  Tukholmassa  ja 
Turussa,  jossa  viimeksimainitussa  kaupungissa 
hänen  kääntämänsä  Petrus  1'aehiuksen  loppiais- 
niiytelmä  ..(ienesis  .T^therea  eller  Jesu  Christi 
Födelse"  1659  esitettiin  ja  painettiin.  [Ljung- 
gren,  ..Svenska  dramat"  (1S(>4)  ;  S.  G.  Elmgren, 
..E.  K:s  skädespel  Genesis  a-therea"  (Länne- 
tär  II).] 

2.  Olof  K.  (1690-1753),  niots.  hengellinen 
runoilija.  Yliopp.  169S.  fil.  maisteri  1716.  vi- 
hittiin papiksi  1718.  Hänen  kirjallinen  toimin- 
tansa käsittää  pääasiallisesti  hengellisten  runo- 
jen käännöksiä  ja  mukaelmia:  „Then  trogna 
siälens  gyldene  rökelse-kar"  (1728)  ja  „Andelig 
dufvvoröst,  eller  en  gudelig  siäls  enskildta  sing- 
andacht"  (1734).  joidenka  runojen  opettava  sävy 
samalla  on  lämpimästi  uskonnollinen.  Virsi- 
runoilijana K.  saavuttikin  aikalaistensa  suuren 
suosion.  Sitäpaitsi  hän  julkaisi  vv.  1732-5U 
eepillis-didaktisen  teoksen  nimeltä  „Biblisk 
qwinnospegel",  jossa  hän  esittää  Raamatun  nais- 
luonteita,  tehden  sen  kuitenkin  raskaasti  ja  ver- 
rattain mauttomasti.  [E.  Wrangel,  ..Frihets- 
tidens  odlingshi-storia"  (1895),  W.  Rudin,  „Min- 
nesteckning  öfver  O.  K."  (1901).!         Ä.-M.  Tn. 

Kolmogory  ks.  Holmogory. 

Kolmoishermo  ks.  K  o  1  m  i  h  a  a  r  a  i  n  e  n 
h  e  r  ni  o. 

Kolmärden  [kölniör-J,  metsäinen  vuoriseutu 
Itä-Göötanmaalla,  Södermanlandiss.a  ja  Ncri- 
kessä,  Ruotsissa.  Korkein  kohta  Kvillingen  pitä- 
jässä. 167  m.  Vuoriperusta  etupäässä  punaista 
gneissiä.  Rauta-  kupari-  y.  m.  malmia  sekä  kalkki- 
kiveä (Kolmärdenin  marmoria)  tavataan  useassa 
paikassa.  Eteläiset  rinteet  Brävikeniin  ja  Glanin 
järveen  päin  hyvin  luonnonihauat.  (E.  T.j 

Kolobe  ks.   Pahkasika. 

Kolobomi  (koloboma),  synnynnäinen  hal- 
keama 1.  vajaus,  jollainen  saattaa  olla  olemassa 
silmän  kehäkiilvossa,  verkkokalvossa  tai  silmä- 
luomessa. 

Kolof  oniumi,  havupuun  hartsi,  jota  saa- 
daan havupuiden  pihkasta,  kun  siitä  ensin  on  vesi- 
höyrytislauksella  poistettu  tärpätti.  K:ia  valmis- 
tetaan paljon  Pohj.-Ameriikassa,  Ranskassa,  Itä- 
vä Ihissa.  .'-taksassa  y.  m.  Väriltään  se  on  kel- 
taista tai  ruskeaa,  lasinkiiltävää,  läpinäkyvää, 
miltei  hajutonta  ja  mautonta,  liukenee  alkoholiin 
ja  eetteriin;  sulaa  130-150° :ssa  ;  käytetään  sinetti- 
lakan,  hartsisaippuain.  hartsiöljyn,  vernissan  val- 
mistukseen,  viuluhartsiksi   y.   m.  S.    V.    B. 

Kolokol,  „kello",  venäläinen  viikkolehti,  ks. 
Herzen.  Aleksandr. 

Kolokotronis  [tri}'-],  Theodoros  (1770- 
1843),  kreik.  vapaudensankari,  vanhaa  messenia- 
laista  kleftisukua,  taisteli  v:sta  1797  kleftijoukon 
päällikkönä  turkkilaisia  vastaan  Moreassa,  mutta 
oli  pakotettu  1806  pakenemaan  Joonian-saarille, 
missä  meni  Englannin  sotapalvelukseen:  palasi 
1821   takaisin   Moreaan  ja   otti   tehokkaasti   osaa 


1215 


Kolokvintti— Koloratuuri 


1216 


sam.  V.  alkaueeseeu  Kreikan  vapaussotiinn.  K. 
oli  kreikkalaisten  paraita  paiillikiiitii,  saavutti 
viseita  voittoja  ja  osoitti  suurta  taitoa  varsinkin 
..pikku  sodan"  käymisessä.  Mutta  hän  oli  samalla 
suuri  juonittelija  ja  haluton  tottelemaan  kapinal- 
listen hallitusta.  Vaikka  hän  1823  oli  saanut  it- 
sensii  nimitetyksi  Moreassa  olevien  joukkojen  yli- 
päälliköksi ja  päässyt  toimeenpanevan  neuvoston 
jäseneksi,  hän  jouluk.  1824  ryhtyi  julki  kapinaan 
hallitusta  vastaan;  vangittiin  tämän  johdosta  hel- 
mik.  1825,  mutta  pääsi  pian  vapaaksi  ja  taisteli 
sen  jälkeen  Ibrahim  pasan  joukkoja  vastaan. 
Kreikan  päästyä  itsenäiseksi  K.  edelleen  juonitteli 
hallitusta  vastaan  1830-luvulla.  vangittiin  1834, 
mutta  armahdettiin  1835,  sai  takaisin  kenraalin- 
arvonsa  ja  kutsuttiin  valtioneuvcstoon.  Hänen 
muistelmansa  (1770-1836)  ilmestyivät  kreikaksi 
1846  ja  1889,  englanniksi  (,.K.  the  Klepht  and 
the  \varrior")  1892.  K:n  pojista  on  mainittava 
Gennaios  K.,  kenraali,  joka  oli  ministeri- 
presidenttinä  1862  ja  kukistui  Otto  kuninkaan 
mukana;    sittemmin   päällikkönä  Ateenassa. 

J.  F. 

Kolokvintti  ks.   C  i  t  r  u  1 1  u  s. 

Koloman,  Unkarin  kuningas,  ks.  K  ä  1  m  ä  n. 

Kolombina  [-i'-]  (it.  colombina  =  pikku 
kyyhky),  yksi  ital.  ..Commedia  deirarte"  (ks.  t.) 
näytelmän  sovinnaisia  henkilöitä,  usein  ..Panta- 
Ione"n  (ks.  t.)  tyttären  kamarineitsyt,  myös 
Pantaloneu  morsian  tai  lemmitty,  joskus  Arlechi- 
non  vaimo.  J.  H-l. 

Kolombo  [engl.  äänt.  k3lo'mbou'\.  Korumbu 
1.  Koi  a-a  m  b  u,  Ceylonin  pääkavpunki,  saaren 
länsirannikolla.  158,228  as.  (1901),  enimmäk- 
seen singhaleeseja,  5,000  eurooppalaista.  Euroop- 
palaisessa kaupunginosassa  on  kuvernöörin  asunto, 
museo  ja  sotilasparakkeja.  Alkuasukkaiden  köyhä 
kaupunginosa  (Pettah)  on  tästä  koilliseen.  Erin- 
omainen satama.  1.500  m  pitkä  aallonmurtaja. 
Tärkein  hiiliasema  Itä-Aasian  ja  Austraalian  rei- 
tillä.    Laivakulku    1905:     11,157,925    rek.-tonnia. 

E.  T. 

Kolomna  /-o'»!-/,  samannimisen  piirikunnan 
pääkaupunki  Moskovan  kuvernementissa.  Kolo- 
menka-puron  ja  SToskova-jcen  yhtymäkohdassa, 
lähellä  jälkimäisen  laskua  Okahan,  Moskovan- 
Kjazanin  rautatien  varrella;  20,970  as.  (1897). 
Kremlj,  rak.  1500-luvulla,  n.  20  kirkkoa  ja  luos- 
taria, kymnaaseja,  teollisuuskoulu,  kirjasto.  Teol- 
lisuus kukoistava:  tupakka-,  silkki-,  verka-,  pel- 
lava-, nahka-,  kone-,  saippua-,  kynttilä-,  tärkke- 
lystehtaita;  n.  3  km  kaupungista  kuuluisat  K:n 
valimot  ja  konepajat  (perust.  1862).  laa- 
tuaan Venäjän  suurimmat,  valmistavat  vetureita, 
lokomobiileja.  rautatievaunuja,  höyrylaivoja  y.  m. 
—  Karja-,  liha-,  hamppu-  y.  m.  kauppaa.  —  K. 
on  ammoisist.a  ajoista  ollut  tärkeä  kaupunki, 
mainitaan  jo  1177;  oli  14:nnelle  vuosis.  saakka 
Rjazanin  ruhtinaskunnan  pääkaupunki;  vaikka 
sen  yhä  uudelleen  ryöstivät  ja  polttivat  milloin 
tataarit,  milloin  mimt  viholliset,  varttui  se  kui- 
tenkin  erinomaisen    asemansa  takia  vhä  uudelleen. 

E.  E.  K. 

Kolon   (kreik.  kolon  =  suoli)   ks.  Colon. 

Koloni  (lat.  colO'nus),  Rooman  vallan  loppu- 
aikoina puolivapaa  alustalainen,  joka  oli  perin- 
nöllisesti sidottu  johonkin  maatilaan  (glebce  ad- 
scriptus)  ja  jonka  tuli  suorittaa  tilanomistajalle 
vuotuisia    maksuja    tilansa     nautinto-oikeudesta, 


rMa:iorja;  siitä  kolouaatti,  tällai.sen  alusta- 
laisen perinnöllinen  alamaisuussuhde.  J.  F. 

Kolonia  (lat.  vulonia  <  coZö'h  i/s  =  viljelijä, 
Miitisasukas)    ks.  Siirtomaat,  Siirtolat. 

Koloniaali-  iks.  Kolonia),  siirtomaista 
saatu    tai    siirtomaita    koskeva. 

Koloniaalipolitiikka,  siirtomaapolitiikka  (ks. 
t.). 

Kolonisatsioni,  kolonian  (ks.  t.),  siirtokunnan 
perustaminen:  jonkun  maan  tai  paikkakunnan 
kansoittaminen  ja  asuttaminen  siirtoasukkailla. 

Kolonisti  (ks.  Kolonia),  siirtoasukas,  uutis- 
asuka--. 

Kolonna  (ransk.  coJonnt.  <  lat.  eolu'mna  = 
patsas).  1.  Sellainen  sotajoukon  järjestys,  missä 
sen  osastot  ovat  peräkkäin.  —  2.  ks.  K  o  1  o  n  n  i. 

Kolonnadi  (ransk.  colonnade) ,  pylväsjono; 
avoin    |iyIvUskäytävä  tai   halli. 

Kolonnajärjestö  ks.  Pylväsjärjestö. 

Kolonni  (lat.  cohi'mna,  ransk.  colonne), 
pyöreiivartiuen  tuki    (ks.  Pylväs). 

Kolonnilaitos,  kolonni  aparaatti,  tis- 
lauskone.  jossa  nesteen  höyryt  nousevat  pylväs- 
mäiseen, erikoisia  kappaleita  sisältävään  osaan, 
missä  ne  vähitellen  pääsevät  kohoamaan  yhä  kor- 
keammalle, kunnes  vihdoin  joutuvat  tislautunutta 
nestettä  poisvievään  putkeen.  K. -aparaateissa 
saadaan  aineet  tislatuiksi  erinomaisen  puhtaiksi. 
Tätä  laitosta  käytetään  m.  m.  alkoholin  valmis- 
tuksessa, etikkahappotehtaissa  ja  monen  monilla 
kemiallisen   teollisuuden   aloilla.  S.    V.   H. 

Kolonos  [-10'-],  hallintopiiri  1.  demos  Atti- 
kassa  Ateenan  pohjoispuolella,  kuuluisa  Sophok- 
leen    syntymäpaikkana. 

Kolophon  [-ö'n]  (lat.  Colophon),  muinainen 
joonialainen  kaupunki  Lyydiassa  Vähän-Aasian 
länsirannalla.  luotee.seen  päin  Ephesoksesta.  K:n 
satamakaupunki  oli  Notion,  ja  sen  läheisyydessä 
oli  oraakkelipaikkana  kuuluisa  klarolaisen  Apol- 
lonin temppeli.  K.  oli  kukoistusaikanaau  huo- 
mattava merivoimastaan  ja  oivallisesta  ratsu- 
viiestään.  mutta  sen  kukistivat  kuitenkin  useat 
valloittajat  (lyydialaiset,  persialaiset,  Lysima- 
khos  ja  vihdoin  Kilikian  merirosvot).  Samoin- 
kuin useita  muita  kaupunkeja  pidettiin  K:ia 
Homeroksen  syntymäpaikkana.  Sen  laajat  rau- 
niot paljastettiin  1887.  E.  R-n. 

Kolorado   ks.   Colorado. 

Kolorado-kuoriainen  ks.  C  o  1  o  r  a  d  ok  u  o- 
r  i  a  i  n  e  n. 

Koloratuuri  (lat.  coZor  =  väri),  mus.,  on  eri- 
koinen laji  melodisen  sävelkulun  muodostusta. 
Laulussa  k.  johtuu  tavallisesta  sanoja  tavu 
tavulta  noudattavasta  sävelkulusta  siten,  että 
jonkun  tavun  osalle  tulee  useamman  sävelen  muo- 
dostama, verrattain  nopealiikkeinen  sävelryhmä. 
Soitinmusiikissa  voidaan  vastaavia  sävelmuodos- 
tumia  samoin  nimittää  k:ksi  (ks.  Korusävel). 
K: iii  tavataan  jo  vanhimmissa  kristilliseen  ju- 
malanpalvelukseen kuuluvissa  soololauluissa, 
joissa  esilaulajat  k  :11a  yksilöllisesti  muuntelivat 
eli  ., värittivät"  (color)  tahi  „kukittivat"  (flori- 
ficatio)  veisattavan  sävelmän  tavallista  kulkua. 
Jotain  samanlaatuista  tavataan  nykyäänkin  maa- 
seuduilla sekä  Suomessa  että  muualla  pohjois- 
maissa lauluintoisten  vanhusten  virrenveisuussa. 
K. -taide  on  arvatt.avasti  muinaista  itämaista 
alkuperää.  Sen  vaikutusta  on  havaittavissa  koko 
Lounais- Aasian,  Etelä-Euroopan  ja  Venäjän  kan- 


1217 


Koloratuuriaaria— Kolppana 


1218 


sanlaulussa.    tJuden   ajan   alussa   käytettiin   k:iai 
yleisesti    soololaulussa,    ja  samanmukaiiien  nopeit- 
ten sävelkuvioiden  käyttö  kehittyi  myös  sen  ajan  1 
urku-  ja  luuttusUvellyksissä.    It.   oopperatyylissu  ' 
k:lla  on  ollut  mitä  tärkein  merkitys.    Uusimpaan 
aikaan  saakka   on   k: ia   myös  käytetty   keveissä, 
suurta  yleisöä  ihastuttavissa  pianomuunnelmissa. 
Taidekeinoua   k.   on   suuriarvoinen,   kyeten    ilmi- 
tuomaan    tunteitten    monipuolista    lainehtimista; 
mutta    käytettynä    ilman    taiteellista    erottamis- 
kykyä   se  helposti   muuttuu   kaikkein   pintapuoli- 
simman  lavertelun  ilmentäjäksi.  /.  K. 

Koloratuuriaaria  ks.  Aari  a. 

Koloreerata  (lat.  coloräre,  <  co/or  =  väri),  vä- 
rittää, peittää  maalilla,  maalata.  —  K  o  1  o- 
r  i  s  m  i,  värivaikutuksen  ylivoittoinen  tavoitta- 
minen maalaustaiteessa.  —  K  o  1  o  r  i  s  t  i,  värit- 
tSjä.  väriniekka;  taidemaalari,  joka  on  etevä 
värien  käyttäjä  tai  jonka  taiteen  huomattavim- 
pauu  puolena  on  väritys.  E.  R-r. 

Koloriitti  (lat.  co/or  =  väri),  väritys,  värisn 
pääsävy  eli  kokonaisvaikutus,  värituntu. 

Kolorimetri  (lat.  color  =  väri,  ja  kreik.  metron 
=  mitta).  1.  Kromoskooppi,  värimit- 
t  a  r  i,  laitos,  jolla  määrätiiän  jonkun  värillisen 
liuoksen  värin  voimakkuus  vertaamalla  sitä  eri- 
koisen n.  s.  normaaliliuoksen  väriin.  Voidaan 
myöskin  verrata  tutkittavan  liuoksen  väriä  vär- 
jättyyn lasiinkin.  Kolorimetrisesti  määrätään 
usein  sellaisia  aineita  kvantitatiivisesti,  joiden 
liuokset  ovat  värillisiä.  S.  V.  H. 

— •  2.  Tähtitieteellinen  tähtien  värin  mittaamis- 
koje,  joka  liittyy  n.  s.  ZöUnerin  fotometriin  ja 
jonka  muodostavat  Nicolin  prisma  ja  vuorikris- 
tallilevy  asetettuina  keinotekoisen  valonlähteen 
ja  okulaarin  väliin.  Nykyisin  käytetään  tähtien 
värien  määräämiseen  jo  toisia  menetelmiä,  m.  m. 
valokuvausta. 

Kolorismi  ks.  Koloreerata. 

Koloristi  ks.  Koloreerata. 

Kolossai  [-a'ij  (lat.  Colosste) ,  kaupunki  Fryy- 
giassa Lykos-joeu  varrella,  lähellä  Hierapolista  ja 
Laodikeiaa;  tuhoutui  n.  64  j.  Kr.  maanjäristyk- 
sessä, mutta  rakennettiin  pian  uudelleen,  ks.  K  o- 
lossalaiskirje. 

Kolossalaiskirje,  Paavalin  kirjoittama  kirje 
Kolossain  kaupungin  asukkaille;  samassa  tilai- 
suudessa hän  lähetti  ephesolaiskirjeenkin  (ks.  t.), 
jota  kolossalaiskirje  niin  kielen  kuin  sisällyksen 
puolesta  paljon  muistuttaakin.  Paavali  vastustaa 
kolossalaisten  keskuudessa  ilmaantuneita  harha- 
opettajia,  jotka  osaksi  vaativat  juutalaisten  sere- 
monialakien  noudattamista  ja  ankaraa  askeesia, 
osaksi  toivat  esiin  mietteitään  henkimaailmasta, 
jolle  antoivat  välittävän  aseman  Jumalan  ja  ih- 
misten välillä.  Tätä  kirjettä  on  eräältä  taholta 
arveltu  2:sen  vuosis.  tuotteeksi  sekä  kielellisistä 
syistä  että  etenkin  siinä  vastustetun  opin  muka 
gnostilaisen  värityksen  vuoksi;  on  kuitenkin  sa- 
nottava, että  kirjeen  vastustama  harhaoppi  vain 
sisältää  siemenen  myöhemmin  esiintyvään  gnosti- 
laisuuteen. Kielelliset  omituisuudet  taas  eivät 
näin  Ivhyessä  kirjeessä  voi  olla  ratkaisevaa  laatua. 

Edv.  St. 

Kolossi  (kreik.  kolosso's),  jättiläiskuvapatsas ; 
yleensä:    suunnattoman   suuri   esine. 

Kolossilaiskir je  ks.  Kolossalaiskirje. 

Kolostrumi   ks.   Pihka  m  aito. 

Kolotomia  (colotomia),  paksunsuolen  avaami- 
39.     IV.    P.iineuu  'i^  12. 


nen  1.  puhkileikkaaminen,  joka  operatsioni  on 
tarpeen  esim.  keinotekoista  peräaukkoa  toimitet- 
taessa (an us  proeternaturalis)  suolen  tukkeutu- 
misen johdosta. 

Kolotustauti  ks.  L  u  u  v  a  1  o. 

Kolozsvär  {koloivärj  (saks.  Klausenburg),  Ko- 
lozsin  komitaatin  pääkaupunki  Siebenbiirgenissä, 
Unkarissa.  Pienen  Szamosin  ja  Unkarin  itä- 
radan  varrella.  59,620  as.  (arv.  1909),  enimmäk- 
seen unkarilaisia.  K:ssa  on  vanha  Mikaelin  kirkko, 
raatihuone,  palatsi,  yliopisto  kirjastoineen,  Ma- 
tias Corvinuksen  muistopatsas,  useita  oppilaitok- 
sia (opettajaseminaareja,  kauppa-akatemia,  mu- 
siikkiopisto y.  m.),  tieteellisiä  seuroja  ja 
museoita.  Unitaariseu  ja  reformeeratun  kirkon 
piispanistuin.  —  Harjoitetaan  maan-  ja  viinin- 
viljelystä, teollisuutta  (paloviina-,  kone-  ja  tu- 
pakkatehtaita). —  K.  on  alkuaan  (1173)  saksa- 
laisten perustama;  17:nnen  vuosis.  lopulla  he 
olivat  melkein  kokonaan  kadonneet.  Nykyään  se 
on   unkarilaisten   keskuspaikka   Siebenbiirgenissä. 

E.  T. 

Kolpeuryntri  (kreik.  kolpos  =  emä,  ja  eury'- 
nein  =  laajentaa),  kautsurakko  1.  -pallo,  joka  tyh- 
jänä ensin  pannaan  emättimeen  ja  sitten  siihen 
vievän  johdon  kautta  täytetään  ilmalla  tai  ve- 
dellä, niin. että  se  pullistuu  ja  aikaansaa  painoa 
lähitienoilleen;  käytetään  joko  kohdussa  tapah- 
tuvan verenvuodon  tyrehdyttämiseksi  tai  myös- 
kin synnytyspolttojen  jouduttamiseksi  ja  kiih- 
dyttämiseksi milloin  niin  tarvitaan,   (il.  0-B.) 

Kolpitsa  (ven.  golbets),  vanhanaikaisissa  kar- 
jalaisissa tuvissa  kiukaan  1.  uimin  peräseinän 
puolelle  antava  lavitsa- 
mainen  osa,  jota  käy- 
tettiin istuimena  ja  ma- 
kuupaikkana ja  jonka 
kannessa  olevan  luukun 
kautta  astuttiin  por- 
taita alas  sillanalaiseeu 
1.  karsinaan  (ks.  t.) , 
missä  juurikasveja,  kal- 
jaa, olutta,  kanoja  y.  m. 
pidettiin.         U.   T.   S. 

Kolporafia  (kreik.  kolpos  =  emä,  ja  raphe'  = 
neulonta),  emättimen  keinotekoinen  ahtaammaksi 
tekeminen  esim.  emän  tai  emättimen  seinän  esiin- 
luiskahduksen  estämiseksi. 

Kolporteerata  (ransk.  colporter,  <  coi  =  kaula, 
ja  por(fr  =  kantaa),  kuljeskellen  kaupita  tai  levit- 
tää kirjoja  tai  sanomalehtiä.  —  Kolportööri. 
kuljeksiva  kirjan-  tai  sanomalehdenkauppias ; 
maallikkosaarnaaja  ja  hengellisen  kirjallisuuden 
levittäjä. 

Kolportööri  ks.  Kolporteerata. 

Kolppana,  suom.  seurakunta  Inkerinmaalla 
Länsi-Inkerin  rovastikunnassa  Hatsinan  ympä- 
ristöllä. K.  kuuluu  kaksoisseurakuntaan  Spank- 
kova-Kolppana,  joka  muodostui  1700-luvun  keski- 
vaiheilla. K:n  nykyisen  Pietari-Paavalin  kivi- 
kirkon rakennutti  keis.  Paavali  I.  Seurakun- 
taan kuuluu  14  kylää,  niistä  osa  sekaväestöisiä 
(suomalaisia,  Inkeroisia,  virolaisia,  venäläisiä) ; 
väkiluku  2,35-5  henkeä  (suomal.).  Papin  valitsee 
seurakunta  ja  vaalin  vahvistaa  läänin  kuvernööri. 

K:n  seminaari,  pieni  kirkollinen  oppilai- 
tos kansakoulunopettajien  ja  lukkarien  valmista- 
mista varten  Inkerin  suom.  seurakuntiin,  sijait- 
see Kolppanan  kylässä,  n.  km:n  päässä  Hatsinan 


Kulpitsa. 


1219 


Koi  pyy—  Koltsov 


1220 


kaupungista:  per.  Inkerin  suuni,  papiston  toi- 
nu>sta  1S63  ja  alkoi  toimensa  kolme  päivää  nivö- 
liemniiii  kuin  Suomen  ensim.  opettajaseminaari, 
.lo  1840-lnvuIla  cli  papisto  muutamiin  seurakun- 
tiin peru.stellut  kiertokouluja,  mutta  kun  sopivia 
opettajavoimia  i>uuttui.  eikä  uiitä  muualtakaan 
ollut  saatavissa  —  ensim.  venäläinen  .seminaari- 
kin perustettiin  vasta  vuotta  myöhemmin  (18C4K 
—  päätti  papisto  syuodualikokouksessann  1860 
ruveta  puuhaamaan  omaa  suom.  seminaaria  In- 
kerinmaata varten.  Puuhan  etupäässä  olivat  ro- 
vasti K.  E.  Palauder,  khrat  P.  T.  Sehwindt,  J. 
Groundstroem,  E.  L.  Jiirgensen  ja  J.  öhqvist. 
jotka  sitten  myöskin  tulivat  muodostamaan  lai- 
toksen ensim.  johtokunnan.  Vähää  ennen  (1858) 
perustettu  \'enäjäu  evank.-luter.  seurakuntien 
apukassa  myönsi  rakennuk.seen  tarvittavat  va- 
rat sekii  ahiksi  2  tuh.,  myöhemmin  3  tuh.  ruplaa 
vuosittain  ylläpitoon,  ja  näillä  varoilla  saikin 
laitos  pitkät  ajat  melkein  yksinomaan  tulla  toi- 
meen: va.sta  viime  aikoina  ovat  suom.  seurakun- 
nat ja  pari  piirihallintoa  (semstvoa)  antaneet  sille 
tehokkaampaa  kannatusta.  Maapalstan  lahjoitti 
keis.  hovin  apanaasiliallinto.  Laitoksen  säännöt 
vahvistettiin  kesäk.  1864.  Oppiaika  oli  alussa 
kolmi-.  v:sta  1888  nelivuotinen.  Laitos  toimii 
,,kursseittain"  eli  oppilasvuoroittain,  s.  o.  on  vain 
yksi  luokka,  joka  johdetaan  läpi  säädetyn  oppi- 
kurssin, ja  vasta  sen  jälkeen,  siis  aina  4  vuoden 
kuluttua,  otetaan  uudet  oppilaat.  Tätä  nykyä  on 
13  :s  vuoro  menossa.  Oppilaat  asuvat  nykyjään 
kaikki  laitoksessa,  sitten  kuin  1906  saatiin  han- 
kituksi tilavampi  ja  ajanmukai.:,empi  luokka- 
rakennus  ja  entinen  muutettiin  yksinomaan 
asuinhuoneistoksi.  Sitä  ennen  asuivat  vain  si.sä- 
oppilaat  itse  laitoksessa.  Opetus  kävi  alku- 
aikoina enimmäk.seen  suomeksi,  mutta  v:stal891, 
jolloin  seminaari  siirrettiin  kansanvalistusmiuis- 
terin  valvonnan  alaiseksi,  muutettiin  useampien 
aineiden  opetus  venäjänkieliseksi:  T:sta  1900  on 
yksi  opettaja  ollutkin  venäläinen.  Opettajia  on 
nykyään  kolme,  joista  johtajan  tulee  olla  luteri- 
lainen, yliopistosivistyksen  saanut  henkilö.  Ensi- 
mäisenä  johtajana  oli  F.  O.  Groundstroem  (ks. 
t.),  varsinainen  uran  uurtaja  kansakoululaitoksen 
alalla  Inkerissä,  1863-79.  toisena  P.  A.  Sehnindt 
1879-84;  seuraavista  mainittakoon  P.  Tcikka 
v:een  1898,  F.  Heiskanen  v:een  1904,  Johtokun- 
taan on  sääntöjen  mukaan  aina  kuulunut  5  pap- 
pismiestä,  joista  yksi,  n.  s.  asiainhoitaja,  on  lä- 
hinnä laitoksen  ohjauksessa  mukana.  .Sellai-sena  on 
erittäin  mainittava  Hatsinan  kirkkoherra  E.  L. 
.Jiirgensen,  saksalainen  syntyperältään,  mutta 
seminaariin  suuresti  kiintynyt  ja  yli  kolmen  en- 
simäisen  johtajan  työajan  huolehtinut  sen  par- 
haa,sta. 

Oppilaita  on  12  vuorossa  ollut  kaikkiaan  kol- 
matta sataa,  joista  177  on  saanut  päästötodistuk- 
sen. Vain  pieni  osa  näistä  on  myöhemmin  siir- 
tynyt muihin  toimiin,  yli  160  on  pysynyt  varsi- 
iiai.sella  toimialallaan  ja  osoittanut  sikäläisissä 
ahtaissakin  oloissa,  että  oppilaitos,  jossa  useim- 
mat Inkerin  suom.  opettajat  ja  lukkarit  ovat  teh- 
täväänsä valmistuneet,  on  kaikessa  vaatimatto- 
nmude.ssaan,  vähin  voimin  sekä  varoin  ja  yhä  ko- 
venneen painostuk.sen  alaisenakin  kyennyt  hiljai- 
sella työllään  ajamaan  valistuksen  rauhallista 
asiaa  Inkerin  kansan  keskuudessa.  P.  T. 

Kolpyy  ks.  K  ä  1 1  b  y. 


Kolster.  K  a  v  i  Fredrik  K  u  d  o  1  f  (s.  186.ti. 
aiuitomiantutkija.  yliopp.  1883,  lääketieteen  toh- 
tori 1892,  patologisen  anatomian  dosentti  1893, 
mikroskooppisen  anatomian  ylim,  professori  1905; 
julkaissut  m.  m.  .,E.\perimentelle  Jieiträge  zur 
Kenntniss  der  Myomalacia  eordis"  (1892),  ,,Stu- 
dien  iiber  das  tentrale  Xervensyslem"  (I-Il,  1898- 
1900),  ,,Histogenese  der  periphereu  Nerven" 
(1899),  „]5eiträge  zur  Kenntniss  der  Embryo- 
trophe"    (1902-09). 

Koltapahta  (leveys  69°4'  ja  pituus  itään  Green- 
xvichistä  20°30')  on  tärkeä  rajapyykki  Ruotsin  ja 
Suomen  välillä  kaukaisimmassa  luoteessa.  Siitä 
alkaa  rajajoki  Kadjejohka  pienestä  Koltajärve.stä. 
Täällä  yhtyy  myös  Norjan  raja.  Ennen  oli  raja- 
paikka  miiärätty  Kcltajärven  rannoille  asetetuilla 
pienemmillä  pyykeillä.  JIutta  rajankäynnissä 
Suomen  ja  Norjan  välillä  1896-97  määrättiin  raja 
uudelleen,  jolloin  rajapiste  sattui  itse  Koltajär- 
veen.  Tälle  kohtaa  (jossa  järvi  oli  ainoastaan  ',, 
m  syvä)  tehtiin  kivistä  pieni  saari,  ja  saarelle 
pyykki,  jonka  läpimitta  on  3  m  ja  korkeus  2 '/~ 
m.  Pyykissä  on  kolme  sydänkiveä  tavanmukaisine 
merkkeineen  ja  kirjoituksineen.  Tätä  Koltapah- 
dan  eli  oikeammin  Koltajärven  Rajapyykkiä  sano- 
taan ,, Kolmen  valtakunnan  pyykiksi".  Se  on  kau- 
niissa seudussa,  missä  lehtimetsä  peittää  tuntu- 
rien rinteitä.  Tunturit  ovat  osa  Norjan  suurta 
Kööliä  ja  vuorilajit  nuorempia  kuin  Suomen  vuori- 
peru.sta.  J.  E.  R. 

Kolthoff,  Gustaf  Isak  (s.  1845),  ruots. 
eläintieteilijä  ja  tutkimusmatkailija,  v:sta  1878 
Up.salan  yliopiston  eläintieteellisen  museon  kon- 
servaattori. Erittäinkin  lintujen  tuntijana  K. 
on  laajalti  tunnettu;  Tukholman  biologisen  mu- 
seon peru.staja.  K.  teki  1872  nuitkan  Islantiin 
ja  Fär-saarille.  1883  Grönlantiin,  1887  Norjan 
Jäämerenrannikolle,  1898  ITui|)puvuorille,  1900 
Huippuvuorille  ja  Koillis-Grönlantiin.  —  Tie- 
teellisiä julkaisuja:  ,,Nordens  fäglar  (1895-99). 
,.Zur  Ilerbstwanderung  der  nordisehen  Sumpf- 
vögel"  (1897),  ..Bidrag  tili  kännedom  om  norra 
polartrakternas  däggtljur  och  fäglar"  (1903 1. 
..Om  förändringar  i  svenska  fägelfaunan  under 
det  sist  förflutna  halfseklet"  (1907).  Kansan- 
tajuisia teoksia:  ..Värt  villebräd".  ,.SIinnen  fruii 
Ulina  v;indringar  i  natureu"  (1897).  „Ur  djurens 
lif  (1899-1901).  ,.Till  Spetsbergen  oeh  nordöstra 
Grönland:  natur-  och  djurlifsskildringar"  (1001). 
—  K.  vihittiin  kunniatohtoriksi  Linne-juhlis.-sa 
Upsalassa    1907.  P.    B. 

Koltsov  [kotjtso'fJ,  A  I  e  k  s  e  j  V  a  s  i  1  j  e  v  i  t  ; 
(1808-42).  ven,  runoilija,  syntyi  ja  eli  koko 
ikänsä  Voronezissa,  jossa  isä  oli  hevoskanppias. 
Koti  oli  aivan  sivistymätön  ja  poikajcävi  koulua 
vain  neljä  kuukautta.  Toimittaessaan  isälleen 
hevosostoksia  Donin  aroilla  K.  sai  tutu.stua  Etelä- 
Venäjän  luontoon  ja  kansanelämään.  17-vuotiaana 
hän  ensi  kerran  elämässään  sai  lukea  taide 
runoutta.  Se  vaikutti  nuorukaiseen  niin  herättii 
västi,  että  hän  heti  itse  alkoi  runoilla.  Kirjalli- 
seksi opastajakseen  hän  sai  ensin  erään  kirja- 
kauppiaan ja  sitten  lahjakkaan  runoilija-alun. 
pappisseminaarin  oppilaan,  Serebrjanskijn.  Syn- 
kän-ihanan pohjakaiun  K:n  runoiluun  toi  onneton 
rakkaus.  V.  1831  tutustui  Stankevit.s  (ks.  t.), 
joka  silloin  oli  vasta  ylioppilas,  sattumalta  K:iin, 
ja  saattoi  hänet  Moskovan  ja  Pietarin  kirjalli- 
siin   piireihin.      Erittäin    vaikutti     K:n    kehityk- 


1221 


Kolu— Kolumbia 


1222 


seen  liclinskij,  josta  hiin  sai  uskolliseu  ystUvän 
ja  neuvojan.  Jlutta  seurustelu  Venäjiiu  sillois- 
ten suurimpain  kirjailijain  kanssa  teki  vasta- 
kohdan herkän  lyyrikon  ja  hänen  raa'an  kotoi- 
sen ympäristönsä  välillä  entistä  räikeämmäksi. 
Hän  synkistyi,  riutui  ja  kuoli  34-vuotiaana. 
K.  o"i  Venäjiiu  huomattavimpia  ja  omintakei- 
siiupia  lyyrikkoja.  Veniijän  Burns.  Ensimäiuen 
kokoelma  liiinen  runojaan  ilmestyi  1835.  Täydel- 
lisemmän kokoelman  toimitti  Belinskij,  liittäen 
siihen  kirjallisen  ja  elämäkerrallisen  tutkielman. 
Paras  painos  nykyäiin  on  Ljastsenkon,  Veniijän 
tiedeakatemian  toimesta  julkaisema   (1909). 

J.   J.   M. 

Kolu,  kanava  Karttulan  pitäjässii.  Tisveden- 
1'ielaveden  kulkuväylällä,  katkaisee  Kotuutaipa- 
leen  kannaksen  ja  yhdistiiä  NilaJckaveden  Kolun- 
lahden,  4,6  m  .alempana  olevaan.  Pieni  Ras- 
vanki  nimiseen  lisveden  osaan:  2,160  m  pitkä, 
pohjaleve.vs  8  m,  syvyys  2  m  (matalanveden 
aikaan).  Kanavan  alaosassa  on  kivestä  raken- 
nettu kak.soissulku.  jonka  kumpikin  sulkukamnri 
on  36  m  pitkä,  7  m  leveä  ja  kynnysten  kor- 
keus 2.JS  m  (matalanveden  aikaan).  Kanavassa 
on  kaksi  80  m:n  pituista  ja  14  ni:n  levyistä 
sivuutuspaikkaa ;  ylikulkua  välittää  sulun  ylä- 
puolelle rakennettu  kääntösilta:  molemmin  puo- 
lin knu.ivaa  on  tehty  vetotiet.  —  K:n  kanava  ra- 
kennettiin yllämainitun  kulkuväylän  perkaus- 
Hiiden  yhteydessä  1892-9.5  ja  se  tuli  maksamaan 
43r).in4'mk."—  V.  1909  kulki  kanavan  kautta  602 
alusta;  menoja  oli  sam.  v.  3.002  mk.  ja  tuloja 
1.34.")   mk.  L.    H-ven. 

Kolumakoski  ks.  K  o  1  i  m  a  k  o  s  k  i. 

Kolunibariiimi  ks.   C  o  I  u  m  b  a  r  i  u  m. 

Kolumbia  I.  K  o  1  o  m  b  i  a.  virall.  R  e  p  ä  b- 
1  i  e  a  de  Colombia,  tasavalta  Etelä-Ameriikan 
luoteisosassa.  12°  24'  pohj.  lev.,  2°  50'  etel.  lev.  ja 
n.  6T°-T9°  !änt.  pit.  välillä.  Pinta-ala  1.273.372 
km-.  Varsinkin  pohjoisen  rannikon  muodostus  on 
jokseenkin  edullinen,  satamia  on  Goajira-niemen 
ja   Darienniutkan   rannikolla. 

Pinnanmuodostus.  K :  ssa  on  kaksi 
erilaista  osaa:  Kordillieerien  muodostama  län- 
tinen vuorimaa  ja  itäiset  tasangot 
tllanos).  Kordillieerei.ssa  huomataan  kolme  pää- 
ketjua:  Länsi-.  Keski-  ja  (kaikkein  levein)  Itä- 
Kordillieerit  (niiiden  korkeimmat  liuiput:  Cum- 
li;il  4.790  m.  Xovado  de  Huila  .i.700  m.  Sierra  Ne- 
vada de  Cocui  .5.000  m) ;  näiden  välissä  virtaa  Mag- 
dalena-joki sekä  sen  sivujoki,  ('anoa.  Länsi-Kordil- 
lieerien  ja  rannikon  välissä  on  matahi  rannikko- 
ketju.    Näiden  vuorten  välillä  virtaa  Atrato-joki. 

—  Itäinen  ketju  haarautuu  u.seaan  osaan,  joiden 
välillä  on  ylätasankoja  (Bogotan  ylätasanko).  — 
Etelässä  vuoriperusta  yleensä  on  kiteistä  lius- 
ketta, pohjoisempana  liitukauden  sedimenttikiveä. 
Vuorten  korkeus  on  suurempi  idässä  kuin  län- 
nessä ja  suurempi  etelässä  kuin  pohjoisessa.  Tuli- 
vuoria ei  ole  niin  paljon  kuin  eteläi.semmissä  val- 
tioissa. Goajira-uiemimaasta  länteen  on  itsenäi- 
nen vuoristo  Sierra  Nevada  de  Santa  ilarta  (suu- 
rin korkeus  5.300  m).  —  Tasanko  alenee  Orino- 
coon  päin:  lähiunii  vuoria  se  on  aarniometsän 
peittämää,  idempänä  aroa.  Sen  läpi  juoksee 
iLseampia  jokia   (Meta.  Guaviare,  Uaupes  y.  m.). 

—  Ilmasto  vaihtelee  korkeusasteiden  mukaan: 
kuumassa  alavyöhykkees.sä  tierra  calieiite  on 
v:n   keskilämpö    -f  25,«°  C,    saderikkaassa    (1.600 


mm)  keski  vyöhykkeessä  (600-2.200  m  yi.  nierenp.) 
tierra  temphuln  -f  21,1°  C,  Yliivyöhykkeessä 
tierra  fria  on  4,000  m:n  korkeudella  keski- 
lämpö -f  3°  -  +  10°  C.  Vallitsevat  tuulet  ovat  kui- 
vana aikana  (marrask.-maalisk.)  koillispasatli, 
-sadeaikana  (huhtik.-lokak.)  liinsituulet.  Laajat 
alueet  kiirsivät  kuivuutta.  —  Kasvisto  on 
monipuolinen.  Troopillista  metsää  on  1,300  m:n 
korkeudelle  asti  (palmut,  lukuisat  hedelmäpuut, 
kauniskukkaiuen  liomhax  y.  m.).  Sitten  alkaa 
vuoristometsä  (saniaispuut.  kiinapuu,  paljon  lois- 
kasveja  niinkuin  orkideat  y.  m.).  \'noristo- 
nietsän  yläpuolella  on  ruohcmiaita,  pensas-  ja 
varpukasvullisuutta.  Llanosilla,  heinä-arolla,  on 
vain  yksityisiä  puuryhmiä.  —  Eläinkunta 
on  troopillinen  (apinat,  vyötiäinen,  jaguaari,  ta- 
piiri, puuma,  kondori,  papukaijat  y.  m.),  tasan- 
golla  rikas,  viihenee  korkeanmialla. 

Asukkaat,  luvultaan  4,320,000  (1908),  n.  3 
km=:llä.  ovat  suurimmaksi  osaksi  intiaaneja  (40- 
45%)  ja  sekarotuisia  (40-45%);  valkoisia  on 
10  %  ja  neekereitii  5  %.  Vapaita  intiaaneja  elää 
enimmäkseen  tasangolla.  Espanjankieltä  puhuu 
koko  väestö  lukuunottamatta  muutamia  intiaani- 
heimoja. —  Elinkeinot  ovat  vilhän  kehitty- 
neitä. Tärkein  on  maanviljelys.  Kotimaisia 
viljelyskasveja  ovat:  banaani,  maissi,  yucea,  pe- 
runa, hataatti.  puuvilla,  tupakka,  kaakao,  kookos- 
palmu,  melooni  ja  vanilji.  .\n;inas  kasvaa  viljele- 
mättä vuoristossa.  Muualta  tuotuja  viljelyskasveja 
ovat:  kahvi,  sokeri  ruoko,  riisi,  vehnil  y.  m.  vilja- 
lajit. Metsistä  kautsua.  K  a  r  j  a  n  li  o  i  t  o  on 
tärkeä  (lehmiä,  vuohia,  lampaita  y.  m.)  vaikka 
alhai.sella  kehitysasteella.  Vuorityö  on  tär- 
keä; kultaa  saatiin  4.785  kg  1909.  hopeaa  45.437 
kg  sam.  V.  Lisäksi  kuparia,  platinaa,  lyijyä, 
elohopeaa,  sinoperia,  smaragdeja,  mangaania, 
kivihiiltä,  rautamalmia,  suolaa  (valtion  mono- 
poli), vuoriöljyä.  —  Teollisuus,  enimmäk- 
seen kotiteollisuutta,  on  vähäpätöinen.  Samoin 
kauppa,  jota  sisälliset  sodat  häiritsevät.  V. 
1909  tuonti  oli  54,7  milj.  mk.,  vienti  (kahvia,  vuo- 
tia, banaaneja,  kautsua)  80,s  milj.  mk.  Maan 
tärkein  kulkuväylii  on  Magdalena-joki,  joka  on 
kulkukelpoinen  1.448  km.  V.  1909  K:u  kauppa- 
laivastoon kuului  .yksi  höyry-  ja  7  purjelaivaa, 
yliteensii  1.608  rek. -tonnia.  Säännöllinen  liike- 
yhteys  Pohjois-Ameriikan  ja  Euroopan  kanssa. 
Kantateiden  yhteinen  pituus  821  km  (1909). 
Sähköleniiiitinjohtoja  17,181  km.  Metriset  mitat 
ovat  käytännössä.  Raha:  1  kulta-peso  1.  dollari 
=  ameriikkalainen  kultadolhiri.  Raha-asiat  ovat 
kurjassa  tilassa.  V.  1906  ulkomainen  velka  oli  81.^ 
milj.  mk.  Meno-  ja  tuloarvio  päättyi  56. i  milj. 
mk:aan  (1910).  —  Valtion  uskonto  on  roomalais- 
katolinen, mutta  muutkin  uskontokunnat  ovat 
sallittuja.  Sivistys  on  alhaisella  kannalla.  Kansa- 
kculuja  on  2.987.  korkeampia  kouluja  34.  4  tek- 
nillistä, 2  musiikki-  ja  1  taide-,  .sota-  ja  meri- 
koulu  sekä  valtion  yliopisto  Bogotassa.  —  Valtio- 
muoto on  vahvistettu  1886.  muutettu  1905.  Sen 
mukaan  on  valtion  johdossa  4  vuodeksi  valittu 
presidentti.  Ministeristöjä  7.  Eduskunta  jakaan- 
tuu senaattiin  (35  jäsentä)  ja  edustajakamariin 
f1  jäsen  80.000  as.  kohti).  Ylioikeus  istuu  Bogo- 
tassa. —  Il.allinnollisesti  maa  jaetaan  27  depar- 
tementtiin ja  2  territoriin.  Pääkaupunki  B  o- 
gotä.  Sotavoimat:  maa-armeiassa  rauhan- 
aikana  6,528  miestä  (1909)  ;  laivastossa  4  alusta. 


1223 


Kolumbiitti— Kolumbus 


1224 


—  Maan  värit:  keltainen,  sininen,  punainen. 
Lipussa  ovat  samat  värit  vaakasuorassa  (kel- 
tainen yhtä  leveä  kuin  molemmat  muut). 

Historia:  K:u  löysivät  ensin  Hojeda  ja 
Vespucci  (1499).  Kolumbuskin  tutki  maata  osit- 
tain (1Ö02).  Espanjalainen  Bastidas  perusti  eusi- 
mäisen  siirtokunnan.  Santa  Martan,  pohjoisranni- 
kolle. Täällä  Gonzalo  Jimenez  de  Quesada  Mag- 
dalenan laaksoa  pitkin  tunki  sisämaahan  (153Gi. 
kukisti  alkuasukkaiden,  tsibtsojen  vanhat  si- 
vistysvaltiot ja  perusti  nykyisen  Bogotan,  josta 
tuli  Uudeksi  Granadaksi  nimitetyn  siirtomaan 
pääkaupunki.  V.  1718  maasta  tehtiin  vara- 
kuningaskunta,  johon  myös  Venezuela  ja  Ecuador 
kuuluivat.  V.  1810  syttyi  kapina,  kurja  espanja- 
lainen hallitus  kukistettiin  ja  Uusi  Granada  sekä 
Venezuela  yhtyivät  K:n  tasavallaksi  (1819),  jo- 
hon myöhemmin  Panama  ja  Ecuador  liittyivät. 
Yhä  uudistuvien  sisällisten  mullistusten  jälkeen, 
joiden  aikana  Venezuela  ja  Ecuador  olivat  eron- 
neet liitosta,  K.  sai  nykyisen  hallitusmuotonsa 
elok.  4  p.  1886  (sen  mukaan  .yhdistettiin  jälleen 
yhdeksi  valtioksi  jonkun  ajan  itsenäisinä  olleet 
K:n  maakunnat).  Tämänkin  jälkeen  on  sisälli- 
siä  taisteluita  kestänyt.  V.  1903  Panama  erosi 
itsenäiseksi  tasavallaksi  Panaman  kanavan  ra- 
kentamispuuhain  yhteydessä  ja  Yhdysvaltain 
avulla.  K.  on  vielä,  varsinkin  mitä  tulee  län- 
tisiin osiin,  sangen  vähän  tunnettua.  Tärkeim- 
piä tutkimusmatkoja  ovat  tehneet  Eeiss,  Stubel, 
Jules  Crevaux,  A.  Hellner,  Elis^e  Reclus,  Si- 
mons  ja  W.  Sievers.  E.  T. 

Kolumbiitti,  pikimusta,  rombisesti  kiteytyvä 
kivennäinen,  kokoomukseltaan  ferroniobaatti 
FeNb;0„  minkä  yhdistyksen  ohella  on  pienempi 
tai  suurempi  määrä  ferrotantalaattia  isomorti- 
sena  seoksena.  Kovuus  on  6,  ominaispaino  5,4-6,4 
kasvaen  tantalinpitoisuuden  keralla.  Tätä  jok- 
seenkin harvinaista  kivennäistä  on  Suomessa  ta- 
vattu pegmatiitissa  Kuusraiilussa  Kiskossa,  Poh- 
jan pitäjä.ssä  y.  m.  Ulkomaalaisia  löytöpaikkoja 
ovat  Bodenmais  ja  Zwiesel  Baierissa,  Chanteloube 
Ranskassa,  Miask  Ilmen-vuoristossa,  Haddam 
Connecticutissa,  Pices  Peak  Coloradossa,  Että 
mine  Dakotassa  ja  Ivigtut  Grönlannissa.     P.  E. 

Kolombo-juuri  ks.  latrorrhiza  pal- 
ni  a  t  a. 

Kolumbus,  Kristoffer  (it.  Christo- 
foro  Colombo,  esp.  Cristöbal  Col6n), 
Ameriikan  löytäjä,  synt. 
Genovassa  todennäköi- 
sesti 1446.  Liikkui  nuo- 
ruudessaan merillä;  tu- 
tustui senaikuisiin  meri- 
karttoihin ja  maantietee- 
seen    sekä     Aristoteleelta 

perittyihin  käsityksiin 
kapeasta,  Eurooppaa  ja 
Intiaa  erottavasta  me- 
restä. Siirtyi  1476  Por- 
tugaliin, aikansa  etevim- 
pien merenkulkijain  pa- 
riin, joutuen  avioliiton 
kautta  suhteisiin  etevän 
Perestrellon  siirtolaissu- 
kuun.  Täällä  hän,  pereh- 
tyneenä aikaisempiin  sa- 
manlaatuisiin suunnitelmiin  etenkin  firenzeläi- 
sen Toscanelli'n   tutkimuksiin,   n.   1483   kuningas 


Kristoffer  Eolumbas. 


Kolumbuksen  maihiimousu  Hispaniolassa. 

Juhana  II:lle  esitti  ehdotuksen:  purjehtimalla 
meren  .vii  länteenpäin  etsiä  suorimman  meri- 
tien rikkaaseen  Intiaan,  jonne  paraikaa  pyrit- 
tiin toista  tietä  kiertämällä  Afrikan  ympäri. 
Ehdotus  hyljättiin  pelkkänä  haaveiluna.  Joudut- 
tuaan rettelöihin  oikeuden  kanssa  K.  pakeni  1484 
tähän  asti  tutkimusretkistä  syrjässä  olleeseen  Es- 
panjaan, jossa  hallitsijapari  Ferdinand  ja  Isa- 
bella otti  hänet  suosiollisesti  vastaan.  Heille  hän 
esitti  suunnitelmansa  tukien  sitä  uskonnollisilla 
syillä,  joilla  voitti  varsinkin  kuningattaren  puo- 
lelleen. Kristinopin  levittäminen  oli  K:lle  aina 
tärkeänä  silmämääränä;  mutta  vasta  Granadan 
valloituksen  jälkeen  1492  syntyi  sopimus  hänen 
ja  hallitsijain  välillä.  Sen  mukaan  hänet  koro- 
tettiin aatelissäätyyn  ja  nimitettiin  kaikkien 
niiden  maiden  ynnä  saarien  amiraaliksi  sekä 
varakuninkaaksi,  jotka  hän  löytäisi.  Hän  oli 
saava  kymmenyksen  kaikista  valtion  tuloista 
näistä  alueista.  Kolmella  vähäpätöisellä  aluksella 
„Santa  Maria"  (K:n  lippulaiva),  „Pinta"  ja 
„Niua",  90  miestä  laivaväkenä  K.  lähti  Palos  nimi- 
.sestä  satamasta  elok.  3  p.  1492  ensimäiselle 
matkalleen,  kulkien  ensin  Kanarian  saariin 
ja  sitten  suoraan  länteenpäin.  Syysk.  13  p.  K. 
huomasi  magneettineulan  läntisen  poikkeuksen, 
16  p.  purjehdittiin  Sargasso-mereen,  jonka  levä- 
joukot  saivat  retkeilijät  uskomaan,  että  maa  jo 
oli  lähellä.  Pettyneenä  miehistö  oli  vähällä  nos- 
taa ilmikapinan.  Lintuparvet,  ajelehtivat  vihe- 
riöivät oksat  y.  m.  merkit  pian  kuitenkin  o.soit- 
tivat,  että  maata  lähestyttiin,  ja  lokak.  12  p. 
nähtiin  vihdoin  maata.  Se  oli  Bahama-saaris- 
toon kuuluva  Guanahani.  jonka  K.  nimitti  San 
Salvadoriksi  (nyk.  Watling  Island)  omistaen 
sen,  kuten  myöhemmätkin  löytönsä.  Ka.stilian 
kruunulle.  Saatuaan  alkuasukkailta  (joita  Intian 
asukkaiksi  luullen  nimitti  intiaaneiksi)  tietää 
kultaa  olevan  jossain  etelässä,  K.  jatkoi  mat- 
kaa lounaiseen  saavuttaen  lokak.  28  p.  Kuban, 
josta  oli  kuullut  alkuasukkaiden  puhuvan.  Hän 
luuli  sen  olevan  Aasian  mannermaan.  Kultaa 
tiedusteltaessa  asukkaat  viittasivat  etelään  ja 
itään;  purjehtien  itäänpäin  K.  vihdoin  löysi 
alkuasukkaiden  mainitseman  kultarikkaan  Bo- 
hio-saaren  (nyk.  Haiti,  jonka  K.  nimitti  His- 
paniolaksi),  jolla  asui  ihmissyöjiä,  ,.karibeja". 
Kuullessaan  tämän  hedelmällisen  saaren  sisä- 
osissa olevan  kultamaan,  hän  luuli  löytäneensä 
Zipangun  (Japanin).  Joulu-iltana  1492  haaksi- 
rikkoutuneen ,, Santa  Maria"n  hylystä  K.  ra- 
kensi Haitille  Navidad-nimisen  linnoituksen,  jo- 
hon jätti  osan  miehistöään  itse  lähtien  paluu- 
matkalle Espanjaan.  Maalisk.  4  p.  hän  purjehti 
Tajon  suulahteen,  kävi  Portugalin  kuninkaan 
puheilla  ja  saapui  15  p.  Paloksen  satamaan,  josta 


I 


1225 


Kolumni —  Komäroni 


1226 


hän  riemukulussa  kiiruhti  hallitsijoiden  luokse 
Barcelonaan.  —  Uutta  maata  pidettiin  Intian 
uloimpana  vielä  sivistymättömänä  osana.  Paavi 
Aleksanteri  VI  hyväksyi  Espanjan  omistusoikeu- 
den siihen  jakaen  maapallon  viivalla,  joka  kulki 
pohjoisnavasta  eteläiinpäin  100  leguan  matkan 
pSäs&ä  Azoreista  länteen,  ja  määräten  viivan  itä- 
puolella olevat  tuntemattomat  maat  Portugalille 
ja  sen  länsipuolella  olevat  Espanjalle  (myöhem- 
min viiva  määrättiin  kulkemaan  370  leguan 
päässä  Kap  Verden  saarista  länteen).  Perusta- 
maan siirtoloita  vastalöydettyihin  maihin  K.  lähti 
syysk.  25  p.  1493  toiselle  matkalleen 
mukanaan  17  alusta  ja  1,500  miestä  uutisasuk- 
kaita,  laivamiehiä  ja  sotilaita.  Jo  marrask.  3  p. 
saavuttiin  Dominica-saarelle.  Sitten  löytyivät 
Maria  Galante,  Guadeloupc,  Montserrat  y.  m., 
Pienten  Antillien  saaria,  sekä  Boriquen  (nyk. 
Puerto  Rico).  Haitille  ensi  matkalla  perustetun, 
intiaanien  tuhooman  linnoituksen  sijaan  K.  pe- 
rusti uuden  kaupungin,  Isabellan  ;  mutta  tämäkin 
siirtola  menestyi  monesta  syystä  huonosti.  Jät- 
täen veljensä  Diegon  sen  johtajaksi  K.  lähti  uu- 
sille löytöretkille.  Hän  seurasi  Kuban  eteläran- 
nikkoa, suuntasi  sitten  eteläänpäin  ja  löysi  Ja- 
maiean  saaren  toukok.  5  p.  1494.  Täältä  hän 
taas  purjehti  Kuhaan,  jonka  hän  päätti  olevan 
mannermaata.  Käytyään  vielä  Haitilla  ja  mää- 
rättyään  veljensä  Bartolomeon  sen  varakuvernöö- 
riksi, K.  palasi  Espanjaan  torjuakseen  kadehti- 
jainsa  syytöksiä.  Kuningatar  oli  hänelle  yhä 
suosiollinen,  mutta  sota  Ranskaa  vastaan  y.  m. 
esteet  vaikuttivat  sen,  että  K.  vasta  1498  pääsi 
lähtemään  kolmannelle  matkalleen.  Nyt 
hän  koetti  pysytellä  päiväntasaajan  tienoilla 
millä  seuduin  keskiaikai.sten  oppien  mukaan  oli 
kultaa,  kalliita  kiviä,  mausteita  ja  mustia  ihmi- 
siä. Seitsemäntoista  päivän  purjehduksen  jäl- 
keen hän  saavutti  Antillit  (Trinidadin)  ja  seu- 
rasi päiväntasaajavirtaa  Paria-mutkaan  ja  sieltä 
Karaibin-mereen.  Voimakkaan  Orinoco-virran  hän 
oletti  virtaavan  maallisesta  paratiisista,  jonka 
luultiin  sijaitsevan  korkealla  vuorella.  Saavutet- 
tuaan Venezuelan  rannikon  K.  kääntyi  pohjoi- 
seen ja  riensi  Haitille,  missä  hänen  veljensä 
tällä  välin  oli  perustanut  uuden  kaupungin.  San 
D  o  m  i  n  g  o  n.  Mutta  K:n  poissaollessa  oli  Isa- 
bellassa  syttynyt  vaarallinen  kapina  hallinnolli- 
sesti kyvytöntä  K  :ta  ja  hänen  veljeänsä  vastaan, 
joita  espanjalaiset  kadehtivat  muukalaisina.  V. 
1500  hallitsijat  lähettivät  Haitille  tutkintotuoma- 
rin,  joka  vangitsi  K:n  ja  lähetti  hänet  veljineen 
kahleissa  Espanjaan  marrask.  1500.  Täällä  hal- 
litsijapari tosin  kohta  antoi  käskyn  vapauttaa 
K:n.  Siirtomaahan  lähetetty  uusi  tuomari  ran- 
kaisi K:n  vastu.stajat  ja  K.  itse  sai  takaisin 
omaisuutensa,  mutta  ei  käskynhaltijavaltaansa. 

Toukok.  11  p:nä  1502  K.  vihdoin  lähti  viimei- 
selle, neljännelle  matkalleen.  Käytyään 
San  Domingon  satamassa,  missä  häneltä  kiellet- 
tiin maihinnousu,  K.  purjehti  Kuban  ja  Jamaican 
välitse  hakeakseen  salmea,  jonka  hänen  mieles- 
tään piti  johtaa  Karaibin-merestä  Intian-mereen. 
Pienellä  Guanaja-saarella  Honduras-lahdessa  hän 
ensi  kerran  tapasi  uuden  maailman  kulttuuri- 
kansan  jäseniä,  mayalaisia  kauppiaita.  Täältä  K. 
purjehti  itään  ja  sitten  eteläänpäin  luullen  kul- 
kevansa Malakan  rannikkoa  pitkin.  Chiriqui- 
lahdessa  hän   sai   ensimäiset   tiedot   suuresta  me- 


restä toisella  puolen  maata.  Monia  seikkailuja 
ja  onnettomuuksia  kestettyään  K.  palasi  takaisin 
kotimaahan  1504.  Täällä  löytöretkien  harrastus 
oli  laimentunut,  niin  että  K.  sai  sangen  vähän 
kannatusta,  ja  kuningattaren  kuollessa  hän  pian 
kadotti  parhaan  tukensa.  Kuningas  ei  ottanut  huo- 
mioon hänen  anomuksiaan  saada  oikeutensa  ta- 
kaisin. Yksinäisenä  ja  tyytymättömänä  mutta 
hyvissä  varallisuus.suliteissa  K.  kuoli  Valladoli- 
dissa  toukok.  20  p.  1506  tietämättä,  että  oli  uuden 
maanosan  löytäjä.  Hänen  ruumiinsa  muutettiin 
1790  Havannan  tuomiokirkkoon.  E.  T. 

Kolumni  (lat.  coiM'OT«o  =  pylväs),  tilikirjan 
tai  taulukkojen  (pystysuorain  viivain  rajoittama) 
sareke;  kirjapainokielessä:  ladottu  kirjan  tai 
sanomalehden  sivu.  Kolumnititteli,  paino- 
sivun otsake. 

Kolva.  1.  Joki  Permin  kuvernementissa,  läh- 
tee Uralin  vuorista,  laskee  Viseraan,  Kaman 
vas.  lisäjokeen  ;  pituus  n.  400  km  (josta  '/s  kuljet- 
tavaa) .  —  2.  Joki  Arkangelin  kuvernementissa, 
laskee  pohjoisesta  Usaan,  Petsoran  lisäjokeen; 
n.  300  km  pitkä.  (E.  E.   K.) 

Kolvi  (ruots.  kolf).  1.  Juottokolvi,  ks.  Juot- 
taminen. —  2.  K.  1.  mäntä  I.  kannu,  liik- 
kuva koneosa,  joka  ottaa  vastaan  väliaineen 
(höyryn,  kaasun,  puristusveden)  ylipaineen.  — 
3.  Pyssynperä.  pistoolin-  1.  revolverinperä. 

Kolvipistooli  (ks.  Kolvi),  irtonaisella,  tapin 
avulla  piippuun  kiinnitettävällä  perällä  varus- 
tettu pistooli,  jota  siis  voidaan  ampuessa  tukea 
olkapäätä  vasten   kuten  kivääriä.  M.  v.   II. 

Kolyma  /-j/-/,  joki  Koillis-Siperiassa,  lähtee 
Stanovoi-vuorilta,  virtaa  koilliseen,  saa  useita 
lisäjokia  (Omolon  y.  m.  oikealta),  ja  laskee  kah- 
den suuhaaran  kautta  Pohj.  jäämereen,  n.  s. 
K:n-lahteen.  K.  on  1.700  km  pitkä  ja  kuljet- 
tava 200  km  ylöspäin,  mutta  on  jäätön  ainoas- 
taan n.  2'/,  kk.  v:ssa.  J.  P.  Tolmatsev  totesi 
tutkimusmatkallaan  1909,  että  tavaraliikenne  K  :n 
suun  ja  Beringin-salmen  välillä  meritse  on  mah- 
dollinen. Sangen  kalarikas.  —  K:lle  saapuivat 
kasakat  1640-luvulIa,  nyk.  on  sen  varrella  useita 
venäläisiä  siirtoloita  ja  kauppaloita  m.  m.  Verhne-, 
Sredne-   ja   Nizne-Kolymsk.  B.   E.   K. 

Kolyvanj  /-a'-/.  1.  Venäläisten  Tallinnasta 
vielä  1700-luvulla  käyttämä  nimi,  johtunee  Kale- 
vasta tai  Kalevipoegista,  joka  tarun  mukaan  on 
Tallinnan  perustaja.  —  2.  Kaupunki  Länsi-Sipe- 
riassa, Tomskin  kuvernementissa,  n.  penink.  Ob- 
joe.sta  länteen  ja  5  penink.  Siperian  radasta  poh- 
joiseen; 11,703  as.  (1897),  harjoittavat  maan- 
viljelystä, karjanhoitoa,  kalastusta,  jonka  tuot- 
teilla käyvät  kauppaa.  Keis.  kivihiomo.  — 
Alueella  hopeanpitoisia  vuoria.  E.  E.   K. 

Komaanit  ks.   Kumaanit. 

Komantsit  ks.  C  o  m  a  n  c  h  i  t. 

Komäroni  [-ä-J  (saks.  Komorji).  1.  Komitaatti 
Länsi-Unkarissa,  2,843  km^  180,024  as.,  86..% 
unk.,  1900;  pääelinkeinot  karjanhoito,  maanvil- 
jelys. —  2.  Edellisen  linnoitettu  pääkaupunki, 
Tonavan  ja  sen  haaran.  Pienen  Tonavan  muodosta- 
man Csallököz-saaren  itäpäässä  ;  19,996  as.  (1900) , 
enimmät  unk.  Usean  rautatien  yhtymäkohta. 
Kymmenkunta  kirkkoa  ja  luostaria:  vanha  Ma- 
tias Corvinuksen  1472  perustama  linnoitus  on 
Csallöközin  itäkärjessä.  Linnoituksia  on  sittem- 
min vahvistettu  ja  laajennettu,  niin  että  varus- 
tukset    ympäröivät     kaupungin.    —    Elinkeinot: 


1227 


Komarov— Komentaa 


1228 


maanviljelys,  kalastus,  vilja-,  viini-  ja  puukauppa. 
^  Vastaisella  Tenavan  rannalla  olevaan  Uj- 
Szönyiin  K.  on  yhdistetty  rautasillalla.  —  K:n 
linnaa  piirittivät  turhaan  turkkilaiset  l.i94  ja 
1Ö63.  Itävaltalainen  armeia  piiritti  sitJi  1849. 
Unkarin  vapaussodan  aikana,  pariin  kertaan. 
ja  sen  läheisyydessä  tapahtui  monta  taistelua. 
27  p:nä  syysk.  sam.  v.  sen  päällikkö  Klapka  sit- 
keän puolustuksen  jälkeen  jätti  tämän  viimeisen 
unkarilaisen  linnan  kunniakkailla  ehdoilla.  — 
K:ssa  syntyi  kirjailija  ilauri  -Jokai.      E.  E.  K. 

Komarov  [roj/.  1 .  Aleksandr  V  i  s  s  a- 
r  i  o  n  o  v  i  t  .s  K.  U830-1904),  ven.  kenraali,  pal- 
veli Unkarin  sodassa.  Kaukaasiassa  Ja  Trans- 
ka-spiassa.  Tuli  18S3  Transkaspian  alueen  yli- 
päälliköksi, valloitti  Mervin  1884  ja  ajoi  takaa 
voitettuja  afgaiu'ja  heidän  alueelleen  1885.  mistä 
syystä  uhkasi  syttyä  sota  Englannin  kanssa. 
Hankki  itselleen  laajat  muinaistieteelliset.  paleon- 
tologiset y.  m.  kokoelmat.  [Cliartres.  ..Recherches 
anthropologiques  da  ns  le  Caucase".] 

2.  V  i  s  s  a  r  i  o  n  V  i  s  s  a  r  i  o  n  o  v  i  t  s  K.  (1838- 
1908),  ven.  eversti,  sanomalehtimies,  edellisen 
veli;  perusti  ..Svjet"  lehden  1882.  jossa  kiivaasti 
ajoi  panslavismin  asiaa.  G.   R. 

Komarov,  "Vladimir  L  e  o  n  t  e  v  i  t  s  (s. 
1869),  ven.  kasvitieteilijä.  Pietarin  kasvitieteel- 
lisen puutarhan  konservaattori  1898.  yksityis- 
dosentti  1902.  Tehnyt  tutkimusmatkoja  Saniar- 
kandin  piiriin.  Amurin  alueelle.  Mantsuriaan.  Sa- 
janin  vuoristoon.  K:n  julkaisuista  mainittakoon 
..Mantsurian  kasvio"  (venäjäksi,  1902)  sekä 
..Etäisimmän  Amurin  alueen  asuttamisen  eh- 
doista" (venäjäksi,  Ven.  maant.  seur.  ..Izvestija" 
XXXII).  J.  A.   W. 

Kombinatsioni  (ransk.  cottiiivaismi.  <  lat. 
eomfti/K/re  =  parittain  yhdistää),  yhdistäminen, 
yhdistelmii.  —  ks.  Kombinatsioni  teoria. 

Kombinatsionisävel  (ks.  Kombinat- 
sioni). »iiis..  syntyy  siitä,  että  kahden  eri- 
korkuisen  sävelen  yhtaikaa  soidessa  mukana  kai- 
kuu hilj.aa  niiden  yhteinen  ..pohjasävel".  jonka 
yläsäveliin  (ks.  t.)  ne  kumpikin  kuuluvat.  Täten 
saadaan  esim.  uruilla  soimaan  oktaavia  matalam- 
pia säveliä,  kuin  mitä  muuten  olisi  mahdollista. 
•Se  tap.ahtuu  siten,  että  kuhunkin  säveleen  yhdis- 
tetään toisesta  äänikerrasta  sen  puhdas  kvintti. 
Etenkin  käytetään  tätä  keinoa  suurten  urkujen 
jalkiossa.  aikaan.saamaan  juhlallisen  syvää  (32- 
jalk.)    bassoääntä.  /.    il. 

Kombinatsioniteoria  kiisittelee  niitä  sääntöjä, 
joiden  mukaan  määrätty  luku  esineitä  tai  suureita, 
katsomatta  niiden  laatuun,  saattaa  eri  tavoilla 
ryhmiksi  järjestellä.  .Suureita  sanotaan  elemen- 
teiksi, elementtien  ryhmityksiä  kombi  nat- 
si oneiksi.  k  om  p  1  e  k  s  i  o  n  e  i  k  s  i  1.  jäse- 
niksi. Esim.  3241  on  sellainen  kokoonpantu  ele- 
menteistä 1,  2,  3  ja  4.  Kombinatsionit  ov,at  kol- 
mea lajia.  1.  Permutatsionit  ovat  kombi- 
nat-sioneja.  jotka  sisältävät  kaikki  elementit  ja 
eroavat  toisistaan  vain  niiitten  järjestyk.seeu  näh- 
den, tl  elementistä  .saadaan  1.2.3 n  (merki- 
tään lyhyesti  ii.',  lue  «  fakultet)  permutatsionia. 
2.  K  o  m  b  i  n  a  t  s  i  o  n  i  t  a  li  t  a  a  m  m  a  s  s  a  m  e  r- 
kityksessä  saadaan,  kun  joka  kompleksioniin 
otetaan  yhtä  monta,  vaan  ei  kaikkia  elementtejii, 
eikä  näitten  järjestykseen  kiinnitetä  mitään  huo- 
miota. Olkoon  elementit  1.  2,  3  ja  4.  Kolmittain 
kombinoituina    saadaan    niistä    neljä   jäseniä,    ni- 


mittäin 123.  124.  134.  ja  234.   n  elementtiä  komhi- 

noituma    n.-tain    antavat  -^ ^-^ — r^ —-- 

i.:i.  .i . . . .  p 

jäsentii.  3.  Muodostamalla  joka  kombinatsionin 
kaikki  pernuitatsionit  saadaan  v  a  r  i  a  t  s  i  o  n  i  t. 
Koska  !>  elementillä  on  p!  permutatsionia  on  siis 
II  elementin  p:täin  otettujen  variatsionien  luku- 
määrä n(ti — IJ  (tl — 2J...(n — i)+l).  —  Muodos- 
tetaan myös  k  o  m  b  i  n  a  t  s  i  o  n  e  j  a  ja  väri  a- 
t  s  i  o  n  e  j  a  toistamalla,  s.  o.  kompleksio- 
neja.  joissa  joka  elementti  voi  esiintyä  useampia 
kertoja.  XI.  S: ti. 

Kombineerata  1.  kombinoida  (nilat,  roiii- 
hlii('i'>c,  <  lat.  con=  yhdessä,  ja  6u(i  =  kaksi  ker- 
rallaan),   ylulistäii.    tehdä    yhdistelmiä. 

Komedia  (kreik.  7cömödi'a)  ks.  H  u  v  i  n  ä  y- 
t  e  I  m  ii  ;    X  ä  y  t  e  1  m  ä  r  u  n  o  u  s. 

Komediantti  Iks.  Komedia),  näyttelijä, 
varsinkin  kuljeskeleva  (pilkallinen  nimitys). 

Komeetinetsijä,  komeettien  etsimiseen  aioltu 
astronominen  kiikari,  jonka  pääominaisuudet 
ovat  lyliyt  polttoväli  (pieni  simrennus),  siuiri 
näköpiiri  ja  suuri  valaistus.  K.,  jota  myös  voi 
käyttää  monenlaatuisiin  eri  havaintoihin,  on 
useimmiten  parallaktisella  statiivilla  varustettu: 
on  tyyppejä,  joita  käytettäessä  havaintojen  te- 
kijä voi  olla  asentoansa  huomattavasti  muutta- 
matta suurtakin  taivaan  osaa  tutkiessa.  H.  R. 

Komeetti  ks.  P  y  r  s  t  ö  t  ä  h  d  e  t. 

Koniendantti  (ransk.  commruidant:  ks.  K  o- 
mentaal.  sota-aluksen  tai  linnoituksen  pääl- 
likkö. Ensimäisen  luokan  linnoituksen  ylipääl- 
likkö on  kuvernööri  ja  k.  on  silloin  hänen  lä- 
hin miehensä.  Kauhan  aikana  k :11a  on  liniui- 
väen  ja  sotilaallisen  järjestyksen  ylin  johto.  So- 
dan aikana  liän  on  yksin  vastuussa  linnoituk- 
sen  puolustuksesta.  .1/.   i\    U. 

Komendööri  (ransk.  commandeiir,  <  comvian- 
dcr:  ks.  Komentaa).  1.  Komentaja,  itse- 
niiisen  joukko-osaston  (pataljoonan,  rykmentin 
j.  n.  e.)  piiällikkö.  —  Ruotsin  armeiassa  konter- 
amiraalin  ja  1  :sen  arvoluokan  komendöörikaptee- 
niu  välinen  sotilasarvo  meriväessä  (vastaa  ar- 
meiau  everstiä).  Saksan  armeiassa  on  kuitenkin 
rykmentin  k:n  arvo  (Regiments-kummandeiir), 
joka  vastaa  rykmentinpäällikön  arvoa.  —  2.  Täh- 
distön 1.  ritarikunnan  toisen  arvoluokan  ritari, 
miuit  luokat  ovat  ritariluokka  ja  isonristin- 
luokka.  Jotkut  ritarikunnat  eiviit  kuitenkaan 
noudata  tätä  jaoitusta,  vaan  jakaantuvat  l:seen, 
2:.seen.  :i:nteen  j.  n.  e.  luokkaan.  Kcmendöörin 
arvo    voi    vielä    olla   j.oettu   eri    luokkiin. 

M.  t\  n. 

Komennus,  sotilaallinen  palvelustehtävä,  joka 
tavallisimmin  on  suoritettava  ohipaikan  tai  toi- 
mintapiirin ulkopuolella.  —  Komennus- 
k  u  n  t  a.  pienehkö  aliupseerin  tai  alemman  upsee- 
rin johtama  joukko-osasto,  jolle  on  annettu  jo- 
kin erikoinen  tehtävä  kuten  vartioiminen,  tie- 
dustelu j.   n.  e.  M.  V.   n. 

Komensky,   A  m  o  s  ks.   C  o  m  e  n  i  u  s,  Amos. 

Komentaa  (ransk.  commandcr,  <  lat.  co7ii- 
»u'«d(7'jr  =  antaa  tehtäväksi),  olla  päällikkönä; 
antaa  jollekin  virkatehtävä;  lausua  käskysana 
.sotajoukon  liikkeiden  ohjaamiseksi;  käskeä.  — 
Taktiikassa  ja  topografiassa  sanotaan  linnoituk- 
sen, jonkun  sotilaallisen  aseman  y.  m.  s.  k  o- 
m  e  n  t  a  v  a  n  ympäristöä  tai  erinäisiä  muita  koh- 
tia,  kun    nämä   ovat   sellaisessa    (alemmassa)    ase- 


I 


1229 


Komentaja-  Komitea 


1230 


i:i;iss;i,  että  odellilmainitut  voivat  vallita  ne  tu- 
lillaan, il.  V.   H. 

Komentaja   ks,   K  o  m  e  u  d  ö  ö  r  i. 

Komentava  amiraali,  valtion  merisotalaitok- 
-eii  tai  ilsonäisiMi  laivaston  piijillikkö.     M.  v.  H. 

Komentava  kenraali,  armeian.  armeiakunnan 
lai  niääiiityssä  paikassa  olevien  joukko-osastojen 
IKiallikkii.  V.   V    U. 

Komento   ks.   K  o  m  e  n  t  a  a.   Komennus. 

Komentosana,  .-^e  käsky,  jonka  avulla  sota- 
ta! vDiiiiistelijajonkko  määrätiiän  tekemään  mää- 
rätty liike  tai  kivääriote.  K:t  ovat  joko  h  u  o- 
ni  a  u  s  s  a  n  o  j  a.  jotka  ilmaisevat  itse  suoritet- 
lavan  liikkeen  tai  otteen  ja  jotka  sentäUden 
lausutaan  pitkävetei-sesti  ja  selvästi,  tahi  t  o  i- 
meeupanosanoja,  lyhyitä  ja  päättävästi 
lausuttuja  sanoja,  jotka  ilmaisevat  sen  silmän- 
räpäyksen, jolloin  käsky  on  täytettävä.  M.v.H. 

Komentosauva,  arkeol..  on  nimitys,  jota  en- 
nen aikaan  käytettiin  eräästä  luusauva-lajista. 
joka  u.seanlaisesti  esiintyy  paleoliittisen  kivikau- 
den loppujaksolla  luolaloydöissä.  Ksine  ou  pit- 
kin pintojaan  kolistettu  eläinkuviokaiverruksin. 
ja  paksummassa  päässä  on  yksi  tai  kaksi  reikäii. 
On  luultu.  ettJi  näitä  esineitä  on  käytetty  pääl- 
likönmerkkeinä  (siitä  nimi),  mutta  selitystä  on 
alettu  epäillä,  vaikka  yksimielisyyteen  ei  vielä 
ole  päästy  näiden  sauvojen  todellisesta  tarkoi- 
tuksesta, (ks.  kuvaa  Esihistorialliset 
ajanjaksot,   taulu   1:11.)  A.  M.  T. 

Komentosilta,  Inivunrak.,  kohotettu,  tavalli- 
sesti keskilaivalle  rakennettu  kansi,  josta  on  va- 
paa näköala  kaikille  suunnille:  hyvin  yleinen 
etenkin    höyryaluksissa.  F.   W.   h. 

Komero  1.  nisi  (ransk.  »ic/ie),  tasaisesti 
eli  pyöreä.sti  päättyvä,  puolipyöreä  tahi  kulmikas 
seinä.syveunys.  Alkuaan  suuria  muuripaksuuksia 
vähentävänä  konstruktiivisena  se  samalla  luo 
seinäpinnalle  vaihtelua  etenkin  kuvapatsaiden, 
pienten  suihkuläliteiden  suojaavana  taustana  ja 
taiteellisena  kehyksenä.  Sisäseinä-k:ihiu  sovitet- 
tuina huonekalut,  länimityspatterit  y.  m.  vievät 
vähemmän  tilaa :  ohuen  seinän  ja  oven  sulke- 
mina k:t  ovat  säiliöitä.  Ovi-  t.  ikkuna-k.  on 
ovea  t.  ikkunaa  varten  varattu  syvennys;  katto- 
k:sta  ks.  Kasetti.  V-o   N. 

Komerssi  nansk.  commvrre,  <  lat.  comnic'»- 
ciiim,  <  coii=  kanssa,  ja  nier.T  =  kauppatavara) . 
tavaranvaihto.  kauppa  (nykyisin  vain  leikilli- 
sessä merkityksessä)  :  myös  joskus  juomingit. 

KomerssikoUegi,  kauppakollegi  (ks.  t.). 

Komfortabeli  ks.  K  o  n  f  o  r  t  a  b  e  1  i. 

Komi  isyrj.).  syrjäni,  suomensukuisten  syrjä- 
nien  (ks.  t.)  kansallinen  nimi:  myös  komimort 
Imort  =  mies,  ihminen) .  —  Komi  v  o  i  t  y  r,  syr- 
jänin   kansa.  V.    ^• 

Komiikka  (kreik.  köiniko's  =  koomillinen,  koo- 
millista runoutta  koskeva),  koomillisuus  yhteen- 
käsitettyuä.  koomillisena  oleminen,  taito  herättää 
naurua    lesim.    näyttelijällä).  J.    H-l. 

Komisarius  1.  k  o  m  i  s  .n  a  r  i  (lat.  commi't- 
ff »e  =  uskoa  jollekin  jotakin),  asiamies,  henkilö, 
jolle  joku  erikoinen,  varsinkin  julkinen  tehtävä 
on  uskottu.  M.  m.  käytetään  valtioiden  edusta- 
jina kansainvälisissä  suhteissa  erikoisia  tehtäviä 
varten  n.  s.  komisaareja.  joilla  ei  ole  varsinaista 
diplomaattista  luonnetta  ja  eduskuntakokouk- 
sissa  esiintyvät  usein  hallituksen  komisaarit 
hallituksen  esitysten  ja  mielipiteiden   selittäjinä. 


Tätä  sanaa  käytetään  myöskin  useissa  virka- 
niniissä,  kuten  sotakumisaari,  pankinkomisaari, 
poliisikomi.saari  j.  n.  e.  K  o  m  i  s  a  r  i  a  a  1 1  i. 
komisaarivirasto.    ks.    Sotako  m  isariaatti. 

K.  Ka. 

Komissioni  (lat.  commi'ssiö,  <  commi'ttere. 
uskoa  jollekin),  tehtävä.  1.  Joukko  henkilöitä, 
jotka  ovat  saaneet  yhteisen  julkisen  tehtävän. 
Ulkomailla  tätä  sanaa  tavallisesti  käytetään  sa- 
massa merkityksessä  kuin  Suomessa  ja  Ruotsissa 
sanaa  komitea  (ks.  t.)  tai  valiokunta,  vrt.  Com- 
mission. Myöskin  »Suomessa  ovat  erinäiset 
komiteat  käyneet  k:n  nimellä,  esim.  v.  183.')  ise- 
tettu  lakikomissioni  ja  n.  s.  valtakunnanlaiu- 
säädännön  järjestelyä  varten  asetetut  suom.-ven. 
komissionit.  Ruotsissa  tarkoitettiin  k  :11a  varsin- 
kin ennen  vanhaan  sellaista  komiteaa,  jolle  oli 
annettu  suoritettavaksi  joku  pysyväinen  tai  ai- 
nakin pitemmän  aikaa  kestävä  toimi.  Ruotsin- 
Suomen  historiasta  ovat  tunnetut  Kaarle  XI:d 
aikana  asetetut  ..suuri  k."  (toimikunta),  peruu- 
tus- y.  m.  k:t,  vapaudenajalla  säätyjen  tuomitse- 
vat k:t,  laki-  y.  m.  k:t.  —  2.  Myöntien  ja  osto- 
jen y.  m.  s.  tehtävien  toimittaminen  toisen  la:.- 
kuun  ja  määräyksen  mukaan  (ks.  Komissio- 
n  ä  ä  r  i.  K  o  m  i  1 1  e  n  1 1  i)  :  myös  =  palkkio  siitä. 
Komiss.ionikaupassa  vähittäiskauppias  on 
maksuvelvollinen  ainoastaan  siitä  osasta  tava- 
roita, minkä  hän  saa  myydyksi. 

Komissionikauppa  ks.  Komissioni. 

Komissionikirjakauppa  ks.  Tv  i  r  j  a  k  a  u  p  p  a. 

Komissionimaanmittari  ks.  Maanmit- 
tari. 

Komissionääri     ( ransk.  corn  m  tssionaire) .  myön- 
I  tien  ja  ostojen  y.  m.  tehtävien  toimittaja  toisen 
(komittentin)   laskuun  ja  määräysten  mukaan. 

Komitaatti  (<  lat.  comes  =  .seuralainen,  mlat. 
=  kreivi),  unk.  Värmegye,  saks.  Gespayiscliaff, 
kreivikunta,  hallinnollinen  alue  Unkarissa.  Ai- 
kaisemmin oli  k  :11a.  jonka  etunenässä  oli  hal- 
litsijan nimittämä,  palkaton  f  ö  i  s  p  ä  n  (yli- 
ispaani).  hyvin  laajat  itsehallinto-oikeudet,  jotka 
tekivät  k:t  melkein  itsenäisiksi  alueiksi:  oikeuk- 
sia alettiin  1S44  vähentää,  ja  kun  k. -järjestys, 
oltuaan  v:sta  1849  kokonaan  lakkautettuna,  uudel- 
leen otettiin  käytiintöön  1860.  supistettiin  oikeuk- 
sia jälleen  tuntuvasti.  Näitä  piirejä  on  63,  li- 
säksi Kroatsia-Slavoniassa  8.  Niiden  ohella  muo- 
dostaa  26  kaupunkia  hallinnolliset  alueet. 

(E.  E.   K.) 

Komitatiivi  (lat.  eomitätVviis  =  seuraamisen 
sija.  <  romi7rt'»i  =  seurata),  seuranto,  eräs 
länsisucm.  kielten  nimisanain  sijamuoto:  suo- 
messa sen  päätteenä  on  -ne;  substantiivin  k.  on 
aina  possessiivisuffiksilla  varustettu,  mutta  ei 
sen  attribuuttina  oleva  adjektiivi  eikä  prono- 
mini: yksiköllinen  k.  on  aina  monikollisen  k:n 
kaltainen.  K.  ilmoittaa  sitä.  joka  seuraa  jonkun 
mukana  (,,Mies  lähti  kerjuulle  vaimoinensa, 
lapsinensa").  Alkuaan  k.  ei  ole  ollut  mikään 
itsenäinen  sija,  vaan  ainoastaan  possessiivisuffik- 
silla varustettu  iu.struktiivimuoto:  niin  esim. 
nmodot  hevosin  (instr.)  ja  hevosinensa  (komitat.) 
oikeastaan  ovat  toisiinsa  samassa  suhteessa  kuin 
muodot   paimen  ja  paimenensa.  A.  E. 

Komitea  (ransk.  coniite,  engl.  commitfer,  < 
lat.  commfttere,  uskoa  jollekin),  joukko  henki- 
löitä, joille  on  annettu  tehtäväksi  selvittää  joku 
asia  ja  laatia  siitä  mietintö  ja  ehdotus  vrt.  K  o- 


1231 


Komittentti— Kommentaattorit 


i2i2 


missioni.  Englannissa  ja  Yhdysvalloissa  käy- 
tetään k.  nimitystä  eduskuntain  valiokunnista 
ks.  C  o  m  m  i  1 1  e  e.  Suomessa  on  valtio  varsin- 
kin 1860-luvulta  alkaen  usein  asettanut  komi- 
teoja.  Seuraavassa  luetellaan  joukko  tärkeitä 
kysymyksiä,  joista  on  olemassa  komiteain  mie- 
tintöjä ja  julkaisuja:  opetustoimi  ja  kan- 
sanvalistus y.  m.:  kansakoulutoimesta(lS03), 
alkeisoppilaitosten  järjestämisestä  (1866,  1880, 
1908-09),  käsityöläis-  ja  teoUisuuskouluista 
(1876),  korkeammasta  kauppaopistosta  (1899), 
kansakoulunopettaja-  ja  opettajatarsemina^reista 
(1895),  kauppakouluista  (1889),  suojeluskasva- 
tuksesta  (1905) ,  alkuopetuksen  järjestämisestä 
(1906-07),  kansankirjastoasiasta  (1906,  1910j, 
eläinlääkäriopistosta  (1907),  polyteknillisestä 
opistosta  (1907),  alemman  teknillisen  opetuksen 
järjestämisestä  (1908),  maanviljelysopetuksen  jär- 
jestämisestä (1890,  1908,  1910),  ammattikasvatuk- 
sesta (1910-11),  korkeammasta  maatalousopetuk- 
sesta (1910),  kirkkokäsikirjakomitean  ehdotus 
(1911);  yleistä  lakia  ja  oikeuslai- 
tosta koskevia  kysymyksiä:  kihla- 
kunnanoikeuksista (1875),  rikoslaista  (1875,  1880, 
1884),  patenttioikeudesta  (1890),  oikeudenkäynti- 
laitoksesta  (1893,  1898,  1901.  1908),  vesioikeu- 
desta (1893,  1895-96),  oikeudenkäyntivaltuus- 
miehistä  ja  asianajajayhdistyksistä  (1899,  1901) ; 
raha-  ja  pankkikysymyksiä:  kultaraha- 
kannan  voimaanpanemisesta  (1877),  yksityi.sistä 
pankeista  (1884),  säästöpankeista  (1893),  pankki- 
liikkeestä  (1896);  verot  ja  rasitukset: 
verokomitean  lausunnot  (1882) ,  tientekorasituk- 
sesta  (1899),  kyydinpidosta  (1874,  1881,  1903), 
verokomitean  julkaisuja  (1911);  maa-  ja  a  g- 
raarikysymyksiä:  maan  erottamisesta 
(1882),  lahjoitusmaista  (1884),  maanmittausase- 
tuksesta  (1887),  liikamaista  (1888),  maanvuok- 
rasta maalla  (1897),  puutavaraliikkeiden  ma-in- 
ostoista  (1906),  tilattoman  väestön  alakomitean 
mietintöjä  ja  julkaisuja  (1901,  1904,  1908-10), 
agraarikomitean  mietintö  (1907):  metsä- 
kysymyksiä:  metsälaista  (1880),  yksityis- 
metsistä (1898,  1900,  1907),  valtion  metsätalou- 
desta (1900);  liikenne  ja  elinkeinot 
y.  m.:  kauppamerenkulusta  (1875,  1879),  kau- 
pasta (1875,  1910),  rautateistä  (1881,  1884,  1887, 
1890,  1896,  1899),  rautateiden  rakennusjärjes- 
telmä.stä  (1894),  valtionrautateiden  taksasta 
(1894),  liikkuvasta  kalustosta  valtion  rautateillä 
(1905),  valtion  rautateitten  taloudesta  (1907-08), 
laivaliikkeen  parantamisesta  (1884),  mitoista  ja 
painoista  (1884),  viljakaupasta  (1888),  metsästys- 
lainsäädännöstä (1896),  kalastuksesta  (1898, 
1910),  elinkeinolaista  (1899),  merilaista  (1901, 
1908-09),  margariinista  (1903),  Lapinmaan  ta- 
loudellisista oloista  (1905,  1908),  postikomitean 
mietintö  (1907),  kotiteollisuudesta  (1907-08),  Sal- 
min kihlakunnasta  (1908),  Karjalan-kannaksen 
oloista  (1909),  agronomilaitoksesta  (1910);  hal- 
linto ja  valtiopäivät:  valtion  kassa-  ja 
tilityslaitok.sesta  (1896-97),  alemman  hallinnolli- 
sen, kirkollisen  j.  n.  e.  jaoituksen  järjestelystä 
(1905),  eduskunnan  uudistamisesta  (1906)  ;  k  u  n- 
nallisia  kysymyksiä:  lääniedustuksesta 
(1881,  1884),  kunnallishallinnosta  maalla  (1894), 
esikaupungeista  (1896),  taajaväkisten  yhdyskun- 
tain järjestämisestä  (1900),  kunnallisesta  ääni- 
oikeude.sta  y.  m.   (1908)  ;  työväen  kysymys 


ja  muita  yhteiskunnallisia  kysy- 
myksiä: Kuopion  läänin  irtaimesta  väestöstä 
(1884),  alaikäisten  työstä  tehtaissa  (1884),  prosti- 
tutsionista  (1891),  työväenvakuutuksesta  (1801). 
siirtolaisista  (1899),  must:ilaiskysymyks,\stä 
(1900),  invaliditeettikomitean  julkaisut  (1905-08), 
uskonnon  vapauskomitean  mietinnöt  (1907-08), 
työväenlainsäädäntökomitean  mietinnöt  (1907U), 
työnvälityksestä  (1907),  köyhäinhoitoasetuksi«ta 
(1909),  työttömyysvakuutuskomitean  jul'iaisut 
(1909-11);  V  äk  i  j  u  om  a  1  a  i  n  s  ä  ä  d  ä  n  t  ö  ja 
r  a  i  1 1  i  u  s  k  y  s  y  m  y  S:  paloviinan  valmistuk- 
sesta ja  myynnistä  (1863,  1890),  paloviinalain- 
säädännöstä  (1881),  mallasjuomain  myynnistä 
(1881),  juovutusjuomalainsäädännöstä  (1904),  nl- 
koholimonopolikomitean  mietintö  (1908),  alko- 
holinpitoisista  aineista  (1909);  terveyden- 
hoito ja  lääkäritoimi:  terveydenhoidosta 
(1877,  1896,  1908).  lääkärinhoidon  uudestaan-jär- 
jestämisestä maalla  (1892),  tuberkuloosin  leviä- 
misen ehkäisemisestä  (1900),  eläinlääkäreistä 
(1906).  mielisairaiden  hoidon  järjestämisestä 
(1907,  1909).  J.   F. 

Komittentti  (ks.  Komitea),  ostojen,  myyn- 
tien y.  m.  tehtävien  toimeksiantaja  (ks.  K  o- 
missionääri). 

Komma  ikreik.  fcomma  =  isku;  osa).  1.  Kielit. 
ks.  Pilkku.  • —  2.  Mus.  Akustinen  erotus  kah- 
den likimäärin  samankorkuisen  sävelen  välillä. 
Yleisimmin  tulevat  kysymykseen:  1.  Pythago- 
raan k.,  joka  on  erotus  kuuden  peräkkäin  seu- 
raavan („laajemman")  kokoaskelen  (ks.  t.)  ja 
yhden  puhtaan  oktaavin  välillä  (=  erotus  12  pe- 
räkkäisen puhtaan  kvintin  ja  7:nnen  oktaavin 
välillä).  Jakamalla  tämä  erotus  tasan  kunkin 
kvintin  osalle  aikaansaadaan  n.  s.  tasavireinen 
(tempereerattu)  viritys.  2.  D  i  d  y  m  o  n  (eli 
s  y  n  t  o  n  i  n  e  n)  k.,  joka  on  erotus  ,. laajemman" 
ja  „niukemman"  kokoaskelen  välillä.  Tämä  ero- 
tus on  laulussa  helposti  havaittavissa  ja  sen 
vaarinottaminen  on  välttämätön  laulun  puhdas- 
vireisyydelle, 

laaj.     niak. 

esim.  c  —  d  — e 

tahi :  c  —  d  —  e 
Djuk.    laaj. 

—  K.-m  e  r  k  k  i  ä  (,)  käytetään  nuottikirjoituk- 
sessa usein  osoittamaan  hengityskohtaa  taikka 
muuta  musiikillisen  jäsentelyn  rajaa.         /.   ii. 

KommabasiUi    ks.    K  c  1  e  r  a. 

Kommandiittiosakeyhtiö  ks.  Yhtiö. 

Kommandilttiylitiö  (lat.  comnieredäYe  =  uskoa 
jollekin  jotakin),  äänetön  yhtiö.  ks.  Yhtiö. 

Kommanditääri,  äänetön  yhtiömies,  ks.  Y  h- 
tiö. 

Koin.m.ensurabeli   ks.   Yhteismittainen. 

Kommentaari  (lat.  commentä'rius  1.  -riiim), 
selitys,  yhtenäisessä  jaksossa  kulkevat  kirjan  se- 
litykset ;  toisen  sanojen  tai  tekojen  selittäminen 
(tav.  arvostellen  tai  pilkaten).  —  K  o  m  m  e  n- 
t  e  e  r  a  t  a.  selittää,  varustaa  selityksillä  (kom- 
mentaareilla) .    vrt.  Kommentaattorit. 

Kommentaattorit  (lat.  commentatu'res)  1. 
postglossaattorit,  niiden  keskiajan  it. 
lainoppineiden  yhteinen  nimitys,  jotka  jatkoivat 
glossaattorien  (ks.  t.)  aloittamaa  työtä 
roomalaisen  oikeuden  tunnetuksi  tekemiseksi  ja 
kehittämiseksi.    Glossaattorien   selvittämästä  roo- 


1233 


Koniministeri— Kommuuni 


1234 


imil.  oikeudesta  k.  pyrkivät  tekemiiäu  käyttö- 
kelpoista elävää  oikeutta  sovittamalla  yhteen  sen 
ja  käytännössä  olevan  it.  oikeuden.  Siten  he 
kehittivät  kirjavaiu  paikallisten  statunttioikeuk- 
sien  sijaan  roomalaisoikeuteeu  perustuvan  it. 
yleisoikeuden  ja  siinä  muodossa  roomal.  oi- 
keus sitten  1400-Iuvun  lopulta  alkaen  vähitel- 
len omaksuttiin  Saksassakin  yleisoikeudeksi  (gc- 
meines  liecht).  K.  kirjoittelivat  keisari  Justi- 
nianukseu  suureen  Corpus  juris  cifiVis-teokseen 
lyhyiden  huomautusten  1.  glossain  sijaan  pitkiä 
selityksiä  (kommentaareja),  joissa  he  skolastii- 
kan  siläntöjä  noudattaen  käsitteellisesti  selvitte- 
livät oikeutta,  varsinkin  oikeuden  peruskäsit- 
teitä ja  laskivat  siten  luomallaan  käsitelain- 
opilla  nykyaikaisen  oikeustieteen  perustuksen. 
Kommentaattorien  koulukunta  toimi  1200-luvun 
jälkipuoliskolla  ja  kahdella  seur.  vuosisadalla 
varsinkin  Perugiassa,  Padovassa  ja  Paviassa;  sen 
kukoistusaika  oli  1300-luvulla  ja  tunnetuimmat 
edustajat  C  i  n  u  s  ja  varsinkin  B  a  r  t  o  1  u  s  (k. 
1357)  ja  hänen  oppilaansa  B  a  Id  us  (k.  1400). 
Bartolus  on  koko  keskiajan  oikeushistorian  mer- 
kittävin henkilö.  K.  K-a. 

Komministeri  (lat.  cojnnii«t's<er  =  kanssapalve- 
lija, apulainen).  Ruotsissa  vakinaisen  apulais- 
papin tai  anneksiseurakunnan  papin  virkanimi. 
Suomessakin  oli  kaupunkiseurakunnissa  k:n  vir- 
koja, joiden  sijalla  nyt  on  kappalaisenvirat. 

Kommissioni  ks.  Komissioni. 

Kommissuurit  (lat.  commissä' ra  =  liitos) , 
liermosiiikeet.  jotka  yhdistävät  vastaavia  osia 
aivojen  vasemman  ja  oikean  puoliskon  harmaassa 
kudok.sessa  välittäen  siten  näitten  keskushermos- 
ton osien  yhteistoimintaa. 

Kommodori  (engl.  commodore),  laivaston  tai 
alusryhmän  jlipäällikkö.  —  Kommodori- 
alus,  se  alus.  jolla  k.  on.  F.  W.  L. 

Kommunardi  1.  k  o  m  m  u  n  a  1  i  s  t  i,  Pariisin 
kommuuni-kapinan  kannattaja,  ks.  Kommuuni. 

Kommunikantti  ks.   K  o  m  m  u  n  i  s  e  e  r  a  t  a. 

Kommunikatsioni  (lat.  comniUnicä'tiö  =  tie- 
doksianto), tiedoksianto;  yhteys,  liikeyhteys; 
monikossa  =  kulkuneuvot. 

Kommunikee  (lat.  commKHtcä're  =  ilmoittaa) , 
tiedonanto,  erittäinkin  hallituksen  tai  jonkun 
viraston  sanomalehteen  painettavaksi  antama  vi- 
rallinen  ilmoitus   tai  oikaisu. 

Kommunioni  (lat.  corn  m  «'«»0  =  yhteys)  ks.  Eh- 
toollinen. 

Kommuniseerata  (lat.  commU7iicä're  =  tehdä 
yhteiseksi,  antaa  tietää).  1.  Ilmoittaa.  —  2.  Olla 
yhteydessä  jonkun  kanssa.  —  3.  Mennä  ehtoolli- 
selle. Siitä  kommunikantti,  ehtooUisvieras. 
—  Kommuniseeraavat  astiat  =  yhtyvät 
astiat. 

Kommunismi  (lat.  commii'nis  =  yhteinen).  1. 
Ne,  varsinkin  maahan  kohdistuvat  yhteisomistuk- 
sen muodot,  joita  on  ollut  olemassa  vanhoissa 
heimo-  ja  sukuyhteiskunnissa  ennen  yksityis- 
omaisuuden syntymistä  ja  joista  on  viimemaini- 
tun rinnalla  säilynyt  tähteitä  meidän  aikoihimme 
asti  (ven.  mir-järjestelmä  y.  m.).  Niinikään  tätä 
nimitystä  käytetään  sellaisesta  vapaaehtoisesta 
omaisuudenyhteisyydestä,  joka  ei  ole  syntynyt 
yksityisomaisuuden  periaatteellisesta  vastustami- 
sesta ja  jommoista  tavataan  esim.  luostariyhdys- 
kunnissa.  eräissä  ameriikkalaisissa  puhtaasti  us- 
konnollisissa siirtokunnissa,  y.  m.  —  2.  Ne  teoriat 


ja  liikkeet,  joiden  päämääränä  on  yksityisomai- 
suuden tiiydellinen  poistaminen  tai  ainakin  erään- 
laisten hyödykelajien,  ennen  kaikkea  useimpain 
tuotantovälineitten  yksityisomistuksen  syrjäyttä- 
minen ja  uuden  yhteisomistukseen  perustuvan 
yhteiskunta-  ja  talousjärjestyksen  luominen. 
Usein  k. -sanaa  käytetään  samassa  merkityksessä 
kuin  sanaa  sosialismi.  K:n  ja  sosialismin  kes- 
kinäisesti! suhteesta  sekil  kommunistis-sosialisti- 
sista  teorioista  ja  liikkeistä  ks.  lähemmin  So- 
sialismi. ■ —  Kommunisti,  k :  n  kannat- 
taja. J.  F. 

Kommunistinen  manifesti,  Karl  Marxin  ja 
Fr.  Kngelsin  vähää  ennen  helmikuunvallan- 
kumouksen  puhkeamista  1848  julkaisema  vallan- 
kumouksellisen sosialismin  ohjelmakirjoitus,  jota 
saattaa  pitäil  nykyaikaisen  sosialistisen  liikkeen 
,, alkusoittona".  Tu.skinpa  lienee  lentokirjasta, 
joka  olisi  levinnyt  laajemmalle  kuin  k.  m.;  se 
on  käännetty  melkein  kaikille  sivistyskielillä 
(myöskin  suomeksi).  Materialistisen  historian- 
käsityksensä  pohjalla  sen  tekijät  ennustavat  vas- 
taista yhteiskunnallista  vallankumousta,  jolloin 
köyhälistö  anastaa  valtiovallan  ja  vähitellen  siir- 
tää kaikki  tuotantovälineet  valtion  haltuun. 
Manifesti  päättyy  noihin  usein  toisteltuihin  sa- 
noihin: „Kaikkien  maiden  proletaarit,  yhtykää!" 

Kommuniteetti  (lat.  commu'nitas  =  yhteys), 
ylioppilasasunto,  korkeamman  oppilaitoksen  oppi- 
laiden yhteinen  asunto. 

Komniutaattori    ks.    Virrankääntäjä. 

Kommuuni  (ransk.  commune),  kunta.  —  Eri- 
tyisesti k  :11a  tarkoitetaan  v:n  1871  aikuista 
Pariisin  kuntaa  ja  sen  vallankumouksellista  halli- 
tusta. Sedan'in  antautumisen  jälkeen  kukistettiin 
keisarivalta  Pariisin  alhaison  avulla  ja  Ranska 
julistettiin  4  p.  syysk.  1870  tasavallaksi.  Mutta 
uudella  tasavallalla  ei  aluksi  ollut  kannatusta 
maassa,  ja  tammik.  1871  Bordeaux'ssa  kokoontu- 
neeseen kansalliskokoukseen  valittiin  enimmäk- 
seen yksinvallan  kannattajia,  minkä  vuoksi  Pa- 
riisin tasavaltalainen  väestö  epäili  sekä  tätä 
kokousta  että  sen  asettamaa  Thiers'in  johtamaa 
hallitusta.  Tasavallan  puolustamiseksi  oli  pariisi- 
laisilla oivallinen  ase:  Pariisin  piirityksen  ai- 
kana etupäässä  työttömistä  muodostettu  kansal- 
liskaarti, jonka  jäsenet  nauttivat  määrättyä 
päiväpalkkaa.  Tämän  aseellisen  köyhälistöjoukon, 
joka  piirityksen  loputtua  tammik.  1871  oli  tullut 
tarpeettomaksi,  kansalliskokous  ja  hallitus  sekä 
valtiollisista  että  rahallisista  syistä  olisivat  tah- 
toneet hajoittaa,  tai  ainakin  vähentää  sen  lukua 
ja  alistaa  sen  kovemman  kurin  ja  luotettavam- 
pien päälliköiden  alaiseksi.  Mutta  kansallis- 
kaarti ei  ollut  tähän  suostuvainen,  sillä  se  tahtoi 
puolustaa  tasavaltaa  ja  pelkäsi  sodan  aiheutta- 
man liike-elämän  seisahduksen  johdosta  joutu- 
vansa näkemään  nälkää.  Tyytymättömyyttä  ja 
epäluuloja  oli  siis  v:n  1871  alkupuolella  runsaasti 
olemassa  Pariisin  väestössä,  ja  kansalliskokous 
vielä  pahensi  aseman,  kun  se  lOp.  maalisk.  päätti, 
että  sodan  kuluessa  epämääräiseksi  ajaksi  myön- 
netty, erääntyneitten  vekselien  maksunlykkäys  oli 
heti  lakkaava,  ja  samalla  kieltäytyi  ensinkään 
käsittelemästä  sitä  pyyntöä,  että  maksettavaksi 
joutuneitten  vuokrain  suoritus  saataisiin  siirtää 
toistaiseksi.  Eikä  mielten  katkeruutta  suinkaan 
vähentänyt  se  seikka,  että  kansalliskokous  ja  hal- 
litus   Pariisin    köyhälistön    terrorismia    peläten 


1235 


Komnena — Komparatiivi 


123(i 


asettuivat  Versailles'iiii.  Julkikapiua  syttyi,  kuu 
hallitus  18  p.  maalisk.  yritti  väkisin  ottaa  lial- 
tuunsa  kansalliskaartin  tykit.  Yritys  toi-juttiiu. 
minkä  jälkeen  hallituksen  joukot  ja  virastot  siir- 
tyivät Versailles'iin.  Kansalliskaartin  keskuu- 
ilessa  vähää  aikaisemmin  valittu  keskuskomitea 
otti  nyt  vallan  käsiinsä,  asettui  kaupunjrintaloUe 
ja  julisti  k:n.  Maalisk.  26  p.  valittiin  kunnallis- 
neuvosto,  jonka  rinnalla  kuitenkin  keskuskomitea 
edelleen  oli  olemassa.  K:n  miesten  ])äämäärä  oli 
liämärä.  I.skusanaan  k.  liittyi  mui.stoja  .suuren 
vallankumouksen  aikuisesta  Pariisin  k:sta  ja 
silloisten  Ranskan  kuntien  noususta  vieraiden 
valtojen  hyökkäystä  vastaan.  Toiselta  puolen  se 
ilmaisi  lyhyesti  laajojen  kansankerrosten  vasta- 
lauseen Hanskassa  vallitsevaa  ylenmääräistä  luil- 
linnon  ke.skitystä  vastaan.  K:n  miesten  tärkeim- 
pänä vaatimuksena  olikin,  että  kaikki  Ranskan 
kunnat  cli  tehtävä  täysin  itsenäisiksi  ja  että  nii- 
den tuli  olla  vain  löyhässä  liitossa  keskenänsä. 
Tämä  valtiollinen  ohjelma  omaksuttiin  nähtä- 
västi etupäässä  siitä  syystä,  että  se  tarjosi  pa- 
rainimat  takeet  perinpohjaisten  parannusten  ai- 
kaansaami.sesta  kaupunkien  teollisuustyöväestön 
hyväksi.  Mutta  vaikka  k.,  niinkuin  eräät  sen 
toimeenpanemat  uudistukset,  m.  m.  yötyön  pois- 
taminen leipomoista,  osoittavat,  etupäässä  piti 
silmällä  köyhälistön  etuja,  ei  kuitenkaan  saata 
sanoa,  että  se  olisi  pyrkinyt  toteuttamaan  kom- 
munistista yliteiskuntajärjestystä  (k.  ja  kommu- 
nismi sanoilla  ei  siis  tässä  yhteydessä  ole  mi- 
tään tekemistä  keskenään).  Tosin  k:n  johto- 
miesten keskuudessa  oli  joukko  sosialisteja- 
kin, Internatsionalen  jäseniä,  mutta  tämä  aines 
oli  kunnallisneuvostossa  vähemmistönä  (enemmis- 
tönä olivat  pikkuporvarilliset  radikaalit),  ja 
sitä  paitsi,  vaikka  k;lla  olisi  ollut  haluakin 
ryhtyä  panemaan  toimeen  yhteiskunnallista  mul- 
listusta, ei  sillä  ollut  siihen  aikaa  eikä  tilai- 
suutta, sillä  pian  oli  koko  huomio  suunnattava 
k:n  puolustamiseen  Ranskan  hallituksen  sota- 
joukkoja vastaan,  Huhtik,  2  p.  tapahtui  ensimäi- 
nen  taistelu  näiden  kanssa,  ja  kuusiviikkoiseu 
piirityksen  jälkeen  sotajoukot  toukok  21  p,  tun- 
keutuivat kaupunkiin,  jossa  syntyi  kahdeksan- 
päiväinen kiivas  katutaistelu.  Kun  kommunardit 
huomasivat  joutuvansa  tappiolle,  sytyttivät  he 
yleisen  .sekasorron  vallitessa  tuleen  useita  raken- 
nuksia, m.  m.  Louvren  ja  Tuileriat  (jo  aikaisem- 
min oli  \'endöiii('-patsas  syösty  kumoon).  Sitä- 
paitsi surmattiin  joukko  k:n  vankeja,  niiden  jou- 
kossa Pariisin  arkkipiispa.  Sotaväki  puolestaan 
osoitti  myöskin  säälimätöntä  julmuutta,  \'iral- 
listen  tietojen  mukaan  surmattiin  katutaistelujen 
aikana  ja  heti  niiden  jiilkeen  0„")00  kapinallista, 
mutta  kommunaJistien  väitteiden  mukaan  kaik- 
kiaan 20,00fl  miestä,  naista  ja  lasta:  vangituista 
tuomittiin  i:i,00n,  niistä  7,.5bo  karkoitusranjiais- 
tuk.seen.  V.  1,S80  annettiin  silloin  vielä  vankeu- 
dessa  oleville  armahdus. 

K:ia  pidettiin  yleensä  sosialistien  ja  Internat- 
sionalen (ks.  t.)  toimeenpanemana,  minkä  vuoksi 
Internatsionale  1872  kiellettiin  Ranskassa  ja  pian 
muuallakin.  Todenteolla  ei  kuitenkaan  ole,  niin- 
kuin jo  on  huomautettu,  mitään  olennaista  yh- 
teyttä k:n  ja  sosialismin  välillä.  K:n  aiheutta- 
jana oli  pikemmin  sillä  hetkellä  Ranskassa  ja 
Pariisissa  vallinnut  omituinen  asiaintila  kuin 
mitkään  erityiset  puoluepyrinnöt.   [..Enqufite  par- 


lementaire  sur  Tinsurrectiou  du  18  Mars";  Lissa- 
garay,  ,,TTistoire  de  la  commune  de  1871"  (suo- 
mennettu nimellä  „Pariisin  veripäivät")  ;  Du 
Camp,  „T,es  eonvulsions  de  Paris":  Paul  Louis, 
,,Histoire    du    socialisme    francais",]  ./.    /■'. 

Komnena,   .\  n  n  a  ks.   A  n  n  a    K  o  m  n  e  n  a. 

Komnenos  [-C-],  bysanttilaisen  luillitsija- 
suvuu  ainii.  joka  (siihen  luettuna  sanuia  alku- 
perää olevat  Dtikas-  ja  Angelos-siivut)  hallitsi 
10.57-1204  Konstantinopolissa  ja  1204-1402  Tra- 
pezuutissa.  Ensimäiuen  suvun  jiisen  oli  Isaa  k 
K.;  etevimmät  .\  1  e  k  s  i  o  s  I  (insi-lllS).  .Jo- 
hannes (1118-4,3)  ja  Manuel  T  (n4;i-80). 
.•\leksios  I:u  tytär  oli  .\nua  Komnena  (ks.  t.l. 
\ähäii  ennen  Konstantinopolin  kukistumista  1204 
Aleksios  K.  (k.  1222)  perusti  Trapezuntin  kei- 
sarikunnan, jonka  Mohammed  II  valloitti  1462. 
—  Erään  Korsikassa  syntyneen  Demetrios  K:u 
Ranskan  Ludvik  XVI  tunnusti  K. -suvun  vaati- 
musten lailliseksi  perijäksi  1782.  Todistamatta 
on  jäänyt  se  väite,  että  Bonaparte-suku  muka 
polveutuisi    Komneneista.  G.   If. 

Komorin,   Kap   ks.   C  o  m  orin. 

Koniorn   ks.    K  o  m  ä  r  o  m. 

Konip.,    lyhennys    -sanoista    k  o  m  p  a  r  a  t  i  i  v  il 
ja    k  o  m  p  p  a  n  i  a. 

Kompa    ks.    E  p  i  g  r  a  m  m  a. 

Kompakti  liat.  cotyrim'cliis) .  kokoonpuristettu, 
yhteiuiinen,    luja, 

Kompanjoni  (ransk.  comitniiiion.  <  lat.  con  = 
ylidessä.  ja  puHJs  =  leipä,  siis  oik.  yhteisessä  lei- 
vässä   oleva),   toveri,   yhtiötoveri.   liiketoveri. 

Komparaattori  (lat.  comparfire  =  vertailla), 
laitos.  joUa  pituuksia  saattaa  tarkkaan  verrata 
toisiinsa,  esim.  pituusmittaa  va.staavaan  nor- 
maali-(malli-)  mittaan.  Kaksi  pystysuoraa  mik- 
roskooppia sovitetaan  pöytään  kiinnitettyyn 
vaakasuoraan  tankoon,  jota  myöten  niitä  saat- 
taa siirrellä.  Ainakin  toisessa  on  mittaamiseen 
tarvittava  mikrometriruuvi,  jonka  avulla  mik- 
roskoopin hiusri.stikon  asema  lopullisesti  tarkis- 
tetaan. Kahden  jossakin  tangossa  olevan  poi- 
kittaisen jakoviivan  väliä  mitattae.s.sa  tanko  ase- 
tetaan pöydälle  mikroskooppien  alle  ja  niitä  siir- 
rellään, kunnes  niiden  hiusristikkojen  keskipisteet 
joutuvat  kysymyksessä  olevien  jakoviivojen  päälle. 
Tanko  poistetaan  ja  mittapuu  asetetaan  .sen  pai- 
kalle, siten  että  mitan  0-piste  näkyy  toisen  mik- 
roskoopin hiusristikon  keskipisteen  kohdalla.  Toi- 
sen mikroskoopin  hiusristikon  keskipi.ste  joutuu 
silloin  tavallise.sti  kahden  jakoviivan  välille.  Kier- 
tämällä tuikrometriruuvia  viimemainittu  hiusris- 
tikon keskipiste  saatetaan  mittapuun  0-pisteeseen 
päin  lähinnä  olevalle  jakoviivalle.  Kiertämisen 
määrästä  saattaa  laskea  hiusri.stikon  siirtymisen. 
K:lla  saavutettava  tarkkuus  riippuu  sen  vaka- 
vuudesta ja  mikrometrin  tarkkuudesta.  Yksin- 
kertaisemmillakin k:eilla  suoritetun  mittauk.sen 
virhe  ei  kuitenkaan  saa  olla  '/iu»o  ""u  suurempi. 
Täydellisempieu  k:ien  mittausvirhe  on  monin 
verroin    pieMem|)i.  V.    f!:n. 

Komparatiivi  (lat.  romparälVvns,  <  cuiiipa- 
?nre  =  vertailla),  v  o  i  1 1  o  a  s  t  e,  se  adjektiivin 
(tai  adverbin)  vertailuaste,  jolla  ilmaistaan,  ettii 
jokin  ominaisuus  määrätyllii  esineellä,  käsitteellä, 
toiminnalla  tai  ominaisuudella  on  suuremmassa 
määrässä  kuin  jollakin  toisella  (tai  toisilla,  mil- 
loin nämä  käsitetään  yhdeksi  ryhmäksi).  Esim. 
.,Hän   on    päätään    pitempi   kaikkia   muita",     ks. 


\-Ml 


Komparatsioni  -Kompassi 


1238 


K  o  in  p  a  r  11  t  s  i  d  n  i.  —  K  o  m  p  a  i-  !i  t  i  i  v  i- 
11  e  n.    vertaileva.  .1.    A'. 

Komparatsioni  ilat.  ronipaiiVtiö).  vertailu. 
:nijpktiivin  (tai  adverbin)  kä.vttäminen  vertailti- 
assteissaan,  komparatiivissa  ja  superlatiivissn 
(ks.  n.),  s.  o.  .«e  adjektiivin  (tai  adverbin)  muo- 
don vaihtelu,  jolla  ilmaistaan,  kuinka  suuressa 
määrässä  jokin  ominaisuus  katsotaan  olevan  raää- 
rät.vllä  esineellä,  käsitteellä,  toiminnalla  tai  omi- 
naisuudella verrattaes.sa  saman  ominaisuuden 
esiintymistä  jossakin  toisessa  tai  toisissa  esi- 
neissä, käsitteissä  j.  n.  e.  (esim.  ..Juhani  on 
räkeviini i)i  kuin  Aapo,  mutta  Ttionias  on  väkeviti 
kaikista":  ..Katso  tarkrmmiu"'.).  Suomen  kie 
lessä  on  substantiivisiinkin  perusnuiotoihin  |)e- 
rustuvia  komparatsionimuotoja  (esim.  ..Souda 
ra II  IM  tn  maksi"  \  ..Heidän  talo  on  rcunimpana". 
..Tämii  maa   on   laaksompaa".) .  A.   K. 

Kompareerata  (lat.  compartVre  =  vertailla), 
kä.vtellä  adjektiivia  (tai  adverbia)  sen  vertailu- 
asteissa,   ks.  Komparatsioni.  A.  K. 

Komparsi  lit.  compnrsa).  näyttämö-avustaja, 
statisti. 

Komparuno,  satiirinen  epigrammi,  ks.  K  p  i- 
g  r  a  m  ni  a. 

Kompassi  (mlat.  compa'ssus  =  kiertokulku), 
vaakasuorassa  tasossa  terävän  kärjen  varassa 
vapaasti  heiluva  magneettineula.  joka  ilmoittaa 
jonkun  tähtä.vssuuanan  poikkeamisen  magneetti- 
sesta meridiaanista.  K.  on  erimuotoinen  sen  mu- 
kaan, mihin  tarkoitukseen  sitä  kä.vtetään.  Tär- 
kein on  laiva-k.  Sen  pääosat  ovat :  k. -m  a  1  j  a 
ja  k.-I  e  V  y.  Edellinen  on  (puolipallon  muotoinen) 
messinkiä  tai  vaskea  ja  sen  polijassa  on  terävä 
iridiumista  tai  teräksestä  tehty  kärki,  jolla  levy 
lepää.  Maljan  sisäpinnan  reunaan .  on  »uirrettu 
kaksi  180°  etäisyydellä  toisistaan  olevaa  pysty- 
suoraa pykälää:  ohjausviivat.  Niitä  ja 
k. -levyn  keskipisteen  yhdistävä  suora  ilmaisee 
laivan  pituussuunnan.  K. -levyn  osat  ovat:  ke- 
hys, ruusu,  hela  ja  m  a  g  n  e  e  1 1  i  n  e  u  1  a 
(yksi  tai  useampi).  William  Thomsonin  (lord 
Kelvinin)  1876  patentin  saaneen  k:n  kehys  on 
hieno  helaan  silkkirihmoilla  tai  kapeilla  metalli- 
kaistaleilla  .vhdistetty  aluminiumirengas,  joka  kan- 
nattaa ohuelle  paperille  piirrettyä,  ilmansuuntia 
o.soittavaa  taulua  n.  s.  k -ruusua  (kuva  1).  Se 
on  jaettu  32  piiruun  (ks.  lähemmin  Ilman- 
suunnat). Viimeaikaiset  yhä  suuremmat  vaa- 
timukset täsmälliseen  merenkulkuun  nähden  ja 
suurempien  k:ien  kä.vttö  on  vaikuttanut  sen. 
että  k. -ruusu  n.vkyään  tavallisesti  jaetaan  astei- 
siin. Asteet  luetaan  pohjoisesta  tai  etelästä  kum- 
mallekin puolen  O0;een  a.steeseen  asti.  K. -levyn 
messinkinen  tai  aluminiuminen  hela  on  ruusun 
keskuk.sessa  ja  sisältää  sileäksi  tahotuu  kiven 
(safiirista,  rubiinista  j.  n.  e.).  Maljan  kärki  no- 
jaa siihen.  Magneettineula  on  kiinnitetty  ruu- 
suun sen  alapuolelle,  niin  että  neula  a.settues- 
saan  pohjois-etelä-suuntaan  kiertää  mukanansa 
ruusun.  Siten  saattaa  suorastaan  asteikkoa  kier- 
tämättä k:sta  nähdä  laivan  kulkusuunnan  ha- 
vaitsemalla ohjausviivaa  osoittavan  k.-piirun. 
Xvkyään  kä.vtetään  k:ssa  vähintään  2.  usein  4 
tai  S  magneettineulaa.  jotka  sijaitsevat  parittain 
pohjois — etelä-viivan  kummallakin  puolen  ja  s.vm- 
metrisesti  siihen  verraten.  Sellainen  suunnittelu 
tekee  ruusun  liikkeet  t.vvuemmiksi  ja  tasaisem- 
miksi.   Hechelmannin  keksimällä  magneeteilla  va- 


rustetulla 
magneetti 


ilkkirihmalevyllä    on    suuri 

"•■■Mientti  ja  hitausmomentti   levyn 

painoon  nähden   (30  g) : 

se    on    .sentähden    h.yvin 

tarkoituksenmukainen. 

Lev.vn     rakenne    selviäil 

kuvista  2  ja  3.    Kahdek- 

pientii    (40  mm   pit- 


%::: 


.'p"^- 


Kuva  1. 


Kuva  2.  Kuva  4. 

kää)  magneettia  (n/  riippuu  silkkilangoissa  alu- 
miniumirenkaan  alapuolella.  Renkaaseen  j'hdis- 
tettv  l)iikki  /)  nojaa  k -m.alja.sta  nousevassa  ja- 
lustassa olevan  helan  fa)  akaatti-pohjaan.  Jotta 
levy  aina  voisi  asettua  vaakasuoraksi,  huolimatta 
laivan  vaarumisesta.  on  se  ripustettava  Cardanon 
renkaa.seen  (ks.  t.)  ja  tälle  hankittava  tukeva 
kiinnityspaikka  (esim.  k. -k  a  a  p  i  s  s  a).  K:n  va- 
kavuutta vahvi.stetaan  kiinnittämällä  paino  k.- 
maljan  pohjaan,  joten  maljan  painopiste  on  .sen 
tukipistettä  melkoista  alempana.  —  Koska  i  1  m  a- 
k:t  eivät  ole  tarpeeksi  vakavia  pienemmissä  aluk- 
sissa käytettäviksi,  on  suunniteltu  n  e  s  t  e-k  :e  j  a. 
Niissä  malja  on  täytetty  veden  ja  väkiviinan 
tai  glyseriinin  seoksella.  Siinä  levy  ui  pienen 
umpinaisen  rasian  kannattamana.  Siten  vain 
pieni  osa  levyn  painosta  lepää  piikillä.  Tästä 
syystä  saattaa  käyttämällä  tavallista  raskaampia 
ja  voimakkaampia  magneetteja  tehdä  k:n  herk- 
kyyden hyvin  suurek.si.  Neste  sitäpaitsi  estää 
levyn  liian  tuimia  liikkeitä.  Uu.simallisissa  lai- 
%oissa.  jotka  ovat  kokonaan  raudasta  k:n  toi- 
minta tulee  tuntuvasti  häirityksi.  Eikä  sen 
väärinnäytös  aina  ole  edes  sama.  Varsinkin  sota- 
laivoissa, joissa  on  siirrettäviä  torneja  ja  tyk- 
kejä, virhe  on  vaihteleva.  Myös  sähkön  moni- 
nainen käyttö  laivoissa  hämmentää  k:n  osoituk- 
sia. On  sentähden  suunniteltu  k.,  joka  on  täl- 
laisista vaikutuksista  vapaa.  Sitä  sanotaan  gy- 
r  OS  k  oo  p  p  i-k:k  s  i.  Foucault  (1819-68)  on  ensi- 
mäinen  tiedemies,  joka  on  sen  suunnittelua  tuu- 
maillut. Hän  tunsi  näet  kuuluisasta  heiluri- 
kokeestaan,  että  pyörivä  kappale  koettaa  säi- 
lyttää pyörimistason.sa  muuttumattomana  ja  vas- 
tustaa yritystä  poistaa  sitä  tuosta  tasosta.  Sen- 
tähden hyrränkin  akseli  seisattuu  määrättyyn 
suuntaan  avaruudessa,  edellyttäen,  että  se  voi 
esteettömästi  käänt.vä  mihin  suuntaan  tahansa. 
Omituista  sitäpaitsi  on.  että  akseli  siihen  sovi- 
tetun voiman  vaikutuksesta  ei  liiku  voiman  suun- 


1239 


Kompassikasvit — Kompensaattori 


1240 


taau,  vaan  kohtisuorasti  sen  suuntaviivaa  vas- 
taan. Ajatellaan  nyt,  että  on  vaakasuoran  akse- 
lin ympäri  kieppuva  levy.  jonka  akseli  on  niin 
kiinnitetty  aina  vaakasuoraksi  asettuvaan  ren- 
kaaseen, että  se  voi  vapaasti  kääntyä  tässä  ren- 
kaan vaakasuorassa  tasossa.  Oletamme  että 
akselin  suunta  on  aluksi  idästä  länteen.  Koska 
levy  pyrkii  säilyttämään  kieppumistasonsa  muut- 
tumattomana, niin  sen  akselin  läntinen  pää  siis 
maapallon  pyöriessä  (lännestä  itään)  laskeutuisi, 
ellei  painovoima  pakottaisi  rengasta  pysymään 
vaakasuorana.  Levyn  (hyrrän)  akseliin  vaikuttaa 
siis  kohtisuora  voima.  Sen  vaikutuk.sen  alaisena 
akseli  alkaa  kääntyä  vaakasuorassa  tasossa.  Jos 
oletamme  hyrrän  olevan  päiväntasaajalla  ja  sen 
akselin  olevan  pohjois — etelä-suunnassa,  niin  levy 
pyörii  päiväntasaajan  tasossa  s.  o.  sen  ja  paikka- 
kunnan pyörimistasot  yhtyvät.  Hyrrällä  on  siis 
sellainen  asema,  ettei  sen  tarvitse  muuttaa  ollen- 
kaan pyörimistasoaan  maapalloon  verraten  vuoro- 
kauden kuluessa.  Jos  sentähden  pyörivän  levyn 
akseli  aluksi  ei  ole  pohjois — etelä-suunnassa,  niin 
se  pyrkii  siihen  asettumaan.  Muillakin  leveys- 
asteilla on  asianlaita  sama,  koska  mainittu  suunta 
vaakasuorassa  tasossa  vuorokauden  kuluessa  te- 
kee pienimmän  kierroksen.  Gyroskooppi-k:n  ra- 
kenne perustuu  edellä  kosketeltuihin  seikkoihin. 
Kuva  4  esittää  toht.  Anschiltzin  1908  suunnitte- 
leman kojeen  läpileikkausta,  k  on  hyrrä,  jota 
sähkömoottori  pyörittää  verhon  g:a  sisässä  20.000 
kertaa  minuutissa.  Hyrrää  kannattaa  k.-ruusuun 
r  kiinnitetty  tanko  t.  Koko  yhdi.stys  ui  elo- 
hopeassa kellujan  v  v.n  varassa.  Hyrrän  akseli 
on  niin  muodoin  aina  vaakasuorassa  tasossa  ja 
pääsee  siinä  esteettömästi  kääntymään.  Gyro- 
skooppi-k:lla  ei  ole  vain  sitä  etua.  että  se  on 
riippumaton  magneettisista  ja  sähkö-häiriöistä, 
vaan  sekin,  ettei  sen  o!5oitiiksessa  ole  dekli- 
natsionivirhettä  (ks.  Deklinatsioni)  ja  että 
sillä  on  suurempi  suuntautumisvoima  kuin  taval- 
lisella k:lla.  Se  onkin  jo  otettu  käytäntöön  kai- 
kissa saksalaisissa  sotalaivoissa  ja  useissa  valta- 
merilaivoissa. Haitaksi  sen  yleisemmälle  käyttä- 
miselle on  sen  kallis  hinta,  joka  johtuu  siitä, 
että  sen  valmistus  on  oleva  erittäin  huolellinen. 
Historia.  On  epätietoista,  kuka  k:n  on 
keksinyt  ja  milloinka  tuo  tärkeä  keksintö  teh- 
tiin. Kuuluisan  sinologin  Klapprothiu  tutki- 
muksista on  kuitenkin  käynyt  ilmi,  että  k:n 
käyttö  on  ollut  kiinalaisille  tunnettu  ikivanhoilta 
ajoilta  asti,  joten  on  sangen  luultava,  että  sen 
keksiminen  on  kiinalaista  alkuperää.  Kiinalai- 
set eivät  käyttäneet  k:ia  aluksi  merenkulkua 
varten,  vaan  maamatkoilla.  Keisarit  ja  manda- 
riinit lähtivät  sotaretkilleen  ja  matkoilleen  n.  s. 
magneettisilla  rattailla  s.  o.  kaksipyöräisillä  ajo- 
peleillä, joiden  istuimen  edessä  oli  pieni,  nas- 
talla pyörivä  nukki,  käsivarsi  ojossa  ja  siinä  ke- 
vyt, etelää  kohti  osoittava  magneetti.  Szuma- 
tsianin  historialliset  kirjoitukset  2:selta  vuosis. 
e.  Kr.  ovat  ensimäiset  kiinalaiset  lähteet,  joissa 
tehdään  selkoa  magneettisista  rattaista,  mutta 
kiinalai.sen  mj-tologian  mukaan  keisari  Huangti 
on  suunnitellut  ne  jo  2364  e.  Kr.  Vanhin  kiina- 
lainen asiakirja,  joka  antaa  tietoja  magneetti- 
sesta polariteetista  ja  voimasta  on  121  j.  Kr.  il- 
mestynyt .sanakirja  Su-e-ven.  Ensimäinen  tieto 
siitä  taas,  että  kiinalaiset  merimiehet  käyttivät 
magneettineulaa     ilmansuunnan     ilmaisijana     on 


Tsin  hallitsijasuvun  ajoilta  (265-419  j.  Kr). 
Ke-u-tsung-syn  kirjoittamassa  luonnonhistoriassa 
(1111  t.  1117  j.  Kr.)  sanotaan,  että  k:na  käyte- 
tään vahalla  lankaan  kiinnitettyjä  tai  ruovon 
päällä  veden  pinnalla  kelluvia  magneettineuloja. 
Mutta  mainitussa  teoksessa  sanotaan  myös,  ettei 
k.  osoita  ihan  etelää  kohti,  vaan  sen  suunta  te-  ■ 
kee  meridiaanin  kanssa  kulman.  Kiinalaiset  tun-1 
sivat  siis  jo  magneettisen  deklinatsionin  ole-, 
massaolon.  Eurooppalaisista  kirjallisista  tuot-1 
teista,  joissa  puhutaan  k:sta,  on  vanhin  eräS 
Ouyot  de  Provins'in  1190  kirjoittama  pilkkarund 
,.la  bible".  Runossa  selitetään,  että  taivaan  o\\ 
lessa  pilvissä  magneettineula  antaa  merimiehillel 
tietoa  ilmansuunnista.  On  muitakin  ennen  1300- J 
lukua  ilmestyneitä  asiakirjoja,  joista  varmasti  ; 
saattaa  päätellä,  ettei  amalfilainen  merimies  Fla- 
vio  Gioja  ole  voinut  1302  tai  1303  keksiä  k:ia, 
kuten  monesti  on  otaksuttu.  Korkeintaan  hän 
on  sen  rakennetta  parannellut.  Arabialaisia  on 
myös  arveltu  k:u  keksijöiksi,  vaikkei  pätevillä 
syillä.  He  olivat  oppineet  itämaalaisilta  k:ia 
käyttämään,  eivätkä  ole  sitä  edes  parannelleet. 
Mutta  k:n  nimitys  bussoli  on  todellakin  ara- 
bialaista alkujuurta.  Se  johtuu  näet,  kuten 
Klapproth  on  todistanut,  arabialaisesta  sana.sta 
muassala  =  nuoli.  U.   S:». 

Kompassikasvit,  kasvit,  joiden  kaikki  lehdet 
ovat  meridiaanitasossa.  Keskipäivän  auringon- 
säteet kohtaavat  siksi  ainoastaan  heikosti  lehti- 
lapoja,  josta  syystä  liian  vahva  haihtuminen 
välttyy.  K.  viihtyvätkin  hyvin  kuivjUa,  aurin- 
koisilla paikoilla.  Niihin  kuuluvat  m.  m.  meillä- 
kin   lastauspaikoilla    esiintvvä    Lactuca    scariola. 

J.  A.   W. 
Kompassin      tarkistuspoiju,      merenk.,     ank- 
kurien  varassa  kelluva  poiju,  tai   veden  pohjaan 
paalutettu     vankka     tornimainen     pylväs,     johon 

I  alus  kiinnitetään  ja  jonka  ympäri  se  käännetään 
kompassien   tarkistamista   varten.        F.    W.    L. 

Kompatibiliteetti  ks.  I  n  k  o  m  p  a  t  i  b  i  1  i- 
t  eet  t  i. 

Kompendi     1.     kompendiumi     (lat.     com- 

\  pe'ndiitm),  lyhyt  piiäkohdittainen  esitys  jonkin 
tieteen  alasta,  lyhyt  oppikirja,  käsikirja. 

Kompensaattori  (lat.  compensöVe  =  tasoittaa), 
tasoitta  ja.  laite,  jolla  yleensä  tasoitetaan  eli 
tehdään  tehottomaksi  jokin  häiritsevä  tahi  va- 
hingollinen vaikutus.  Esim.  putkijohtoihin,  joi- 
den lämpötila  suuresti  vaihtelee,  ja  tämän  joh- 
dosta myös  putkien  pituus,  yhdistetään  k.,  joka 
sallii  tällaisen  laajenemisen  tahi  supistumisen 
putkia  vahingoittamatta.  Tavallisimmin  yhdiste- 
tään johtoon  U  muotoiseksi  käännetty  vaski- 
putki,  tahi  laitetaan  putkien  päät  jossakin  kohti 

j  sisäkkäin  meneviksi,  tahi  kierretään  putki  sopi- 
vi.ssa  paikoin  kierteille. 

K:ksi  nimitetään  myös  erikoista  laitetta,  jolla 

j  voidaan    tarkalleen    määrätä    jonkun    tuntematto- 

'  man  galvaanisen  parin  sähkömotorinen  voima. 
Tällaisessa  kissa  on  muutamia  ryhmiä  erilaisia 
vastuksia,  joita  voidaan  joko  yhdistää  virtapiiriin 
tahi  sulkea  siitä  pois  ja  johon  virtapiiriin  anne- 
taan sekä  tuntemattoman  sähkömotorisen  voiman 
että  jonkun  tunnetun,  määrätyn  (esim.  kadmium 
parin)  sähkömotorisen  voiman  vaikuttaa.  Vas- 
tuksia järjestämällä  kompensoidaan  eli  tasoite- 
taan molempien  sähkömotoristen  voimien  vaiku- 
tus määrätyssä  virtapiirin  osassa,  ja  silloin   voi- 


1241 


Kompensatsioni — Kompleksiluvut 


1242 


dnan  tuntematon  siilikömotorinen  voima  verrata 
tiiiinettuuu,  s.  o.  mitata  tällä.  7.  K-ncn. 

Kompensatsioni  (lat.  compensCire  =  taittaa). 
1.  Tasoitus,  korvaus,  kuittaus.  —  2.  Matein.  Kun 
talidotaiin  asettaa  vastapaino  haitallisesti  vaikut- 
tavien fysikaalisten  ilmiöitten  syntymiselle,  niin 
tarkoitusta  varten  käytetyn  menettelyn  tulosta 
sanotaan  k;ksi.  Esim.  heilurin  pituuden  laajene- 
mista tai  supistumista  lämpötilan  muuttuessa 
vastustetaan  (kompensoidaan)  suunnittelemalla 
n.  s.  k.- (arina-)  heilureita.  V.  S:n. 

Kompenseerata  1.  kompensioida  (lat. 
compcnsiYre) ,  punnita  jokin  jotakin  toista  vas- 
taan,  tasata,   korvata. 

Kompetenssi  (ransk.  compctence,  <  lat.  coni- 
pe'/cre  =  hakea  kilpaa),  1)  ne  ominaisuudet  jotka 
muodostavat  henkilön  kelpoisuuden  johonkin  jul- 
kiseen toimeen;  2)  se  julkinen  toimivalta,  joka 
jollekin  valtio-orgaanille  taikka  muulle  viran- 
omaiselle lain  mukaan  kuuluu.  Puhutaan  esim. 
kompetenssista  1.  kelpoisuudesta  valtion  virkoi- 
hin, jolloin  toisistaan  erotetaan  yleinen  kelpoi- 
suus valtion  palvelukseen  sekä  opinnäytteillä 
y.  m.  osoitettava  erikoiskelpoisuus  määrättyihin 
virkoihin.  —  Toiselta  puolen  puhutaan  julkisten 
viranomaisten  k:sta  1.  toimivallasta  ja  tarkoite- 
taan silloin  sen  julkisen  vallan  laatua  ja  laa- 
juutta, joka  niille  lain  mukaan  kuuluu.  Myös- 
kin yhdyskunnalla  voipi  toiseen,  alistettuun  yh- 
dyskuntaan nähden  olla  periaatteellisesti  rajaton 
laikkapa  oikeudellisesti  rajoitettu  k.  Niinpä 
esim.  valtiolla  siinä  oleviin  kunnallisiin  yhdys- 
kuntiin nähden  on  periaatteellisesti  rajaton  k., 
s.  o.  valtiovalta  lainsäädäntötietä  määrää  kun- 
nallisille yhdyskunnille  ja  niiden  toimi-elimille 
kuuluvain  tehtäväin  ja  toimivallan  laajuuden. 
Liittovaltiossakin  vallitsee  yleensä  sel- 
lainen oikeussuhde,  että  liittovaltion  1.  kokonais- 
valtion  lainsäädäntö  vapaasti  määrää,  kuinka 
laajalle  liittovaltion  ja  kuinka  laajalle  osaval- 
tioitten  julkinen  valta  ulottuu.  Niinpä  esim. 
Saksan  valtakunnassa  liittovaltiosääntöä  miuit- 
tamalla  voidaan  laajentaa  valtakunnan  (liitto- 
valtion) toimivaltaa,  esim.  lainsäädännön  alalla, 
ja  samalla  rajoittaa  osavaltioitteu  toimivaltaa, 
yksityisen  osavaltion  voimatta  tätä  estää.  (Kui- 
tenkin voipi  osavaltioilla  olla  sellaisia  erikois- 
oikeuksia, joita  ei  voida  niiltä  riistää  ilman 
niitten  omaa  suostumusta.)  Tieteisopissa  puhu- 
taan senvuoksi  liittovaltion  n.  s.  k  o  m  p  e  t  e  n  s  s  i- 
kompetenssista,  jolla  tarkoitetaan  sen 
oikeutta  itse  määrätä  oman  toimivaltansa  laajuus 
osavaltioihin  nähden.  Vastakohtana  tälle  on  ole- 
massa sellaisiakin  valtioyhdistyksiä,  joissa  val- 
tio määrätyissä  suhteissa  on  toisen  valtion  jul- 
kisen vallan  alaisena,  joissa  siis  jälkimäisellä 
on  jonkinlainen  k.  edelliseen  nähden,  vaikka 
tämä  kompetenssi  e  i  ole  rajaton  eikä  yksipuoli- 
sesti laajennettavissa.  Niinpä  A'enäjän  ja  Suo- 
men välisessä  valtioyhdistyksessä  Venäjä  yksin 
on  suvereeninen.  Suomi  autonominen  valtio ;  Suo- 
men valtiovalta  on  eräissä  suhteissa  Venäjän 
valtiovallan  rajoittama  eikä  siis  voi  kaikin  puo- 
lin vapaasti  toimia.  Mutta  koska  mainittu 
valtioyhdistys  on  sillä  oikeudellisella  pohjalla, 
että  Suomen  asemaa  ei  voida  muuttaa  eikä  Suo- 
men sisällistä  itsenäisyyttä  vähentää  ilman  Suo- 
men laillisessa  järjestyksessä  annettua  suostu- 
musta,   niin    Venäjä    ei    voi    yksipuolisesti    mää-  j 


rätä  kompetensaiaan  Suomeen  nähden,  sillä  ei 
ole  n.  s.  kompetenssi-kompetenssia.  —  Kesiikuun 
17  (30)  p.  1910  annetulla  venäläisellä  lailla 
Venäjän  valtiovalta  tosin  on  tahtonut  tällaisen 
vallan  itsellensä  anastaa,  mutta  mainittu  laki 
sisältää  vallanväärinkäytök.sen  ja  loukkaa  Suo- 
men oikeutta;  Suomessa  sillä  ei  ole  lain  voimaa 
eikä  se  oikeudellisesti  ole  voinut  muuttaa  Venä- 
jän ja  Suomen  välistä  oikeussuhdetta.  —  Kom- 
petentti, pätevä,  hakukeipoinen.  Va.stakohta: 
inkorapetenssi  ja  inkompetentti. 

R.  E. 

Eompentenssi-  1.  pätevyysriita  eri  virasto- 
jen, etenkin  tuomioistuinten  välillä  syntyy, 
kun  ne  ovat  eri  mieltä  jonkun  asian  laillisesta 
käsittelypaika.sta.  Se  on  positiivinen,  kun 
useat  mielestään  ovat  oikeutettuja  asiaa  kä- 
sittelemään, ja  negatiivinen,  kun  useat, 
joista  yksi  todella  on  laillinen  käsittelypaikka, 
selittäytyvät  epäpäteviksi.  Tuomioistuimista  on 
meillä  säädetty,  etteivät  ne  saa  ottaa  käsiteltä- 
väkseen asiaa,  joka  on  toiseen  oikeuteen  haas- 
tettu, olkoon  se  vielä  ratkaisematta  tai  lain- 
voiman voittaneella  tuomiolla  siellä  päätetty 
(Oikeudenkäymiskaaren  25  luvun  21  §).  Jos  kui- 
tenkin eri  tuomioistuimet  sattuisivat  samasta 
asiasta  antamaan  lainvoiman  saaneita  tuomioita, 
täytyy,  samoinkuin  siinä  tapauksessa,  että  nega- 
tiivinen k. -ristiriita  on  syntynyt  eri  tuomio- 
istuinten kesken  ja  oikean  tuomioistuimen  pää- 
tös on  voittanut  lainvoiman,  senaatin  oikeus- 
osastossa  hakea  menetettyä  laillista  aikaa  takai- 
sin [restitutio  fatalium:  vrt.  Muutoksen- 
haku). Tuomioistuinten  ja  hallinnollisten  viran- 
omaisten välillä  syntyneen  positiivisen  tai  nega- 
tiivisen k. -ristiriidan  ratkaiseminen  on  eri  maissa 
järjestetty  eri  tavoin  ja  joskus  jätetty  erityi- 
sille tuomioistuimille,  mutta  meillä  siitä  ei 
ole  mitään  säädetty.  Oideudenkäyntilaitoksemme 
uudistusehdotuksessa  annetaan  sellaisessa  tapauk- 
sessa ratkaisu  korkeimmalle  oikeudelle.     K.  K-a. 

Kompetentti   ks.   Kompetenssi. 

Kompilatsioni  ks.  Kompileerata. 

Kompileerata  (lat.  compf/äVe  =  ryöstää),  laa- 
tia kirjoitus  tai  kirja  sommittelemalla  yhteen, 
mitä  muut  jostakin  asiasta  ovat  esittäneet.  — 
Kompilatsioni,  mainitulla  tavalla  synty- 
nyt kirjallinen  tuote.  —  Subst.  kompilaat- 
t  o  r  i. 

Kompleksi  (lat.  complecti  =  sulkea,  sisäänsä), 
kokonaisuus,  joka  on  yhdistetty  keskenään  itse- 
näisistä osista,  yhdistelmä,  ryhmä.  —  Malem.  ks. 
Kompleksiluvut. 

Kompleksiluvut  (lat.  co)np?e'cfi  =  syleillä,  ym- 
päröidä, itseensä  yhdistää),  kahdesta  tai  useam- 
masta perusyksiköstä  muodostetut  luvut.  Ta- 
vallisilla   k:lla    on    muoto    a-\-'bi,    jossa    o    ja    6 

merkitsevät  reaalilukuja  jai  =  y_i.  Ne  ovat  siis 

reaaliluvun  (a)  ja  puhtaasti  imaginaarisen  (ks.  t.) 
luvun  (bi)  summia.  a-\-hi  ja  a — ii  ovat  tois- 
tensa konjugaattilukuja.  Jos  k :11a  suo- 
ritetaan algebrallisia  alkutoimituksia,  saadaan 
yleensä  k:ja,  mutta  •  konjugaattilukujen  sekä 
summa  (2a)  että  tulo  (u^-i^h')  ovat  reaalilukuja. 
Gaussin  geometrisen  esitystavan  mukaisesti  a-\-hi 
kuvaa  tason  pistettä,  jonka  suorakulmaiset  koor- 
dinaatit (ks.  t.)  ovat  a  ja  6.  Jos  pisteen  ja  ori- 
gon    yhdistysviiva     muodostaa     abskissa-akselin 


I2tö 


Kompleksioni — Komposti 


12U 


(positiiviseu  siiuii iia n )  kanssa  9 -kuliiiau  (a  in  p- 
litiidi)  ja  siis  o  =  e  kos  <p  sekä  6  =  r  sin  <p 
on  o  +  fci  =  r  (kos  91  +  i  sin  <p).  K:n  geometrisen 
kuvaamisen  ehdotti  ensiksi  norjalainen  Caspar 
\Veäsel  1799  ilmestyneessä  julkaisussa,  joka  kui- 
tenkin joutui  unhotuksiin.  Sittemmin  Gauss 
osoitti,  mikä  erinomainen  hyöty  algebralle,  luku- 
teorialle ja  analyysille  on  k;n  geometrisesta  esit- 
tämisestä. K:n  merkitys  matematiikalle  on  yhä 
kasvanut,  semminkin  elliptisten  funktsionien  kek- 
simisen ja  funktsioniteorian  kehittämisen  jäl- 
keen. —  On  k:ja  (hyper-k.),  jotka  sisältävät 
useampia  kuin  kaksi  yksikköä  kuten  esim.  n.  s. 
k  V  a  t  e  r  n  i  o  u  i  t.  Weierstrass  on  kuitenkin  to- 
distanut, ettei  tällaisten  lukujen  käyttö  tuota 
matematiikalle  suurempaa  etua.  V.  S:n. 

Kompleksioni  ks.  K  o  m  b  i  n  a  t  s  i  o  n  i  t  e  o- 
r  i  a. 

Kompleksisuolat,  yhdistetyt  .suolat,  jotka 
ovat  ominaisuuksiltaan  toisenlaatuisia  kuin  ne 
yksinkertaiset  suohit.  joista  ne  ovat  syntyneet. 
Niissä  ei  näet  ole  enää  alkuperäisten  suolojen  io- 
neja. Esim.  kaliumsyanidi  ja  platinasyanidi 
muodostavat  kompleksisuolan  Pt(CN)jK„,  kupari- 
hydroksidi  ja  natriumtartraatti  natriumkupri- 
tartraatin  eli  n.  s.  kupriviinihapon  natriunisuolan 
j.   n.  e.  S.  V.  n. 

Komplementti  (lat.  coin pZe' /e  =  täyttää).  Geo- 
metriassa sanotaan  kulmaa  (tai  kaarta),  jonka 
astesuuruus  toisen  kulman  (tai  kaaren)  astesuu- 
ruuden  kanssa  tekee  yhteensä  90°,  jälkimäisen 
k. -kulmaksi  (tai  kaareksi).  —  Luvun  d  e  k  a  d  i- 
n  e  n  (aritmeettinen)  k.  saadaan  vähentä- 
mällä luku  jostain  10  potenssista,  niin  että 
luku,  jonka  kokonaisosa  on  O,  vähennetään  l:stä, 
luku.  jonka  kokonaiso.sa  on  yksinumeroinen, 
10:stä,  luku.  jonka  kokonaisosa  on  kaksinumeroi- 
nen. 100:sta  j.  n.  e.  Dekadista  k:ia  käytetään 
etenkin  logaritmiopissa,  kun  on  yhdistettävä 
useita  lukuja,  joista  toiset  ovat  positiivisia,  toi- 
set negatiivisia  ja  tahdotaan  lasku  mimttaa  pää- 
asiallisesti yhteenlaskuksi.  Lasku  -|-5,«735i  — 
6.s4«93    -|-    2.j«7sb    suoritetaan    siis    seuraavasti: 


5,673:^4 
3,45307 
2,56780 


10 


11.S944B    10  =  1,311446. 

U.   S. -n. 

Komplementtikulma  ks.  Komplementti. 

Komplementtivärit  ks.  V  ä  r  i  h  a  j  a  a  n  t  u- 
in  i  n  e  n. 

Komplementääri,  i)er.soonallisessa  vastuussa 
oleva  yhtiömies,  vastakohtana  kommanditäärille. 
ks.  Y  h  t  i  ö. 

Kompletteerata  (lat.  compl(-'ius  =  t'Aysi),  täy- 
dentää. —  K  o  m  p  1  e  1 1  i,  täysilukuinen,  täydel- 
linen   (esini.    sarja    aikakauskirjan    vuosikertoja). 

Kompletti   ks.   Kompletteerata. 

Komplikatsioni  (ks.  K  o  m  p  1  i  s  e  e  r  a  1 1  u) , 
lisätauti,  lisäkohtaus,  esim.  luuntaittumassa  sa- 
malla myöskin  ky.sym}'kses.sä  olevaa  luuta  ympä- 
röivien pchiMoisteu  osien  tai  ihon  haavoittuminen. 

Komplimangi  (ransk.  compliment),  kohteliai- 
suudenosoitus,  kohteliaisuus.  —  K  ompi  i- 
m  e  n  1 1  e  e  r  a  t  a,  sanoa  kohteliaisuuksia,   kehua. 

Komplimentti   ks.   K  o  m  p  1  i  ni  a  n  g  i. 

Kompliseerattu  (lat.  complu-tVre  =  'k'ääTi'ä  ko- 
koon), nioninuitkainen,  sekava. 


Komplotti  (rausk.  complot).  salainen  ja  veh- 
keilevU    ylidistys,    salaliitto. 

Komplutensinen  raamattu  ks.  P  o  1  y  g  1  o  1 1  i- 
r  a  a  m  a  t  t  u. 

Komponeerata  (hit.  compö'nere).  sovittaa  yh- 
teen, esim.  taiteellinen  malli,  soitannollinen  kiip 
pale.   säveltää. 

Komponentti  (ks.  Komponeerata)  ks. 
\'  o  i  m  a  i  n  s  n  u  n  n  i  k  a  s. 

Kompositakaplteeli  (lat.  sanasta  co»ij)o'.st- 
liis  =  ylidisti'tty).  roonialais-korinttilaisen  pylväs- 
kapiteelin  muunnosmuoto,  jonka  yläosa  rehevine 
kulmakierteineen  ja  ekiuuskymoineen  lähente- 
lee joonilaista  kapiteelia,  ks.  Korinttilai- 
nen t  y  y  1  i.  [7-0  N. 

Kompositsioni  (lat.  romposftiö) ,  kokoonpano. 
Taidesanaiia  k.  eli  sommittelu  tarkoittaa  yksi- 
tyisosien  yhdistämistä  ja  järjestämistä  sopusuh- 
taisesti  vaikuttavaksi,  eheäksi  kokonaisuudeksi. 
M  us.  Sävellys.  —  ks.  K  o  m  p  o  s  i  t  s  i  o  n  i- 
m  e  t  a  11  i . 

Kompositsionlmetalli  I.  kompositsioni 
(lat.  coiiiposVtiö  =  yhteen  asettaminen,  nimitys, 
jolla  ymmärretään:  1)  ylimalkaan  metalliseoksia, 
esim.  tomhakki  ja  muut  kullankarvaiset  kuparin 
ja  sinkin  seokset  sekä  erinäiset  hopeankarvaiset 
seokset;  2)  tinanseoksia,  jotka  usein  sisältävät 
kuparia,  antimonia  ja  vismuttia.  G.  A.  A. 

Kompositööri  (lat.  composifor  =  kokoonpanija, 
järjestiijä),    iniis.,    säveltäjii. 

Komposti  (lat.  co»/p(7'ncre  =  panna  kasaan)  I. 
.f  e  k  a  I  a  n  t  a  on  erilaisista,  useimmiten  vai- 
keasti liukenevista  aineista  käymisen  ja  mätäne- 
misen  avulla  saatua  lantaa.  Sitä  valmistetaan  n. 
s.  komposti-  1.  .sekalantakasoissa.  joihin  sekoite- 
taan paitsi  mainituita  aineita.  kut<?n  rikkaruo- 
hoja, oliuita  puunoksia,  lastuja,  teiltä  koottua 
lantaa  ja  lokaa,  eläinten  luita,  kynsiä,  karvoja, 
verta,  kalanperkeitä  y.  m.  myöskin  käymistä  ja 
mätäneniistä  synnyttäviä  aineita  kuten  hevosen, 
lampaan  ja  makkilantaa.  tuhkaa  ja  kalkkia  sek;i 
maata,  etenkin  suomutaa,  joka  pitää  komposti- 
kasan  s(  pivan  kosteana  ja  sitoo  itseensä  käymi- 
sessä muodostuvan  ammoniakin  ja  nestemäiset 
arvoalueet.  Jotta  kaikki  nämä  aineet  vaikuttai- 
sivat toisiinsa  oikealla  tavalla,  on  kompostikasa 
laadittava  määrätyllä  tavalla.  Se  tehdään  2-3  m 
leveä,  1-1,5  m  korkea  ja  niin  pitkä  kuin  tarve 
vaatii.  Kasaa  ei  ole  tehtävä  liian  leveäksi,  koska 
ihnanpää.sy  siihen  käy  silloin  vaikeaksi.  Alim- 
maiseksi kerrokseksi  asetetaan  n.  30  cm  paksulti 
mutaa  tai  muuta  sopivaa  maata.  Tälle  pohjalle 
tulee  käymi.stä  aikaansaava  lanta,  jonka  päälle 
kootaan  kerros  vaikeasti  liukenevia  aineita.  Niii- 
den  päälle  kylvetään  tuhkaa  tai  kalkkia  ja  kaikki 
peitetiiän  maalla.  Kerrostamista  jatketaan  kun- 
nes kasa  on  saanut  määrätyn  korkeuden.  Kasa 
tehdään  pystysivuiseksi  ja  päältä  hiukan  kove- 
raksi, jotta  kosteus  siihen  paremmin  imeytyisi. 
Siihen  kaadetaan  kaikki  taloudessa  saatavat  lika- 
vedet, mitkä  vain  eivät  sisällii  kasvimyrkkyjä. 
Kun  k.  lalckaa  käymästä  s.  o.  lämpötila  siinä  ale- 
nee, on  se  käännettävä,  jotta  ilma  pääsisi  siilien 
vaikuttamaan  ja  liakteerien  toiminta  jatkuisi 
sekä  jotta  ainek.set  ]ia remmin  keskenään  sekoit- 
tuisivat. Koska  k.  nmuttuu  käyttökelpoiseksi 
lannaksi  verrattain  liitaasti.  on  joka  vuosi  laadit- 
tava uusi  tiillainen.  jotta  vanhemmista  aina  yksi 
vuosittain    voitaisiin    käyttäii    hiinioitustnrkoituk- 


1245 


Kom  potti — Komura 


l-.'46 


^iiii.  K.-laniiaii  laatu  riippuu  niisUi  aineista, 
joista  se  on  valmistettu.  Iseiinmassa  tapauksessa 
■ie  <ut  tiiydellistä.  kaikkia  kasviu  ravintoaineita 
-isiiltilviiji,  jota  voidaan  käyttäii  kaikille  kasveille 
ja  kaikenlaiselle  maalle,  mutta  etenkin  hiekka- 
ja   savimaalle   sekä   nurmien   kattolannoitukseen. 

K:ksi  nimitetSiiiii  välistä  myös  yksistään  eläin- 
lannasta  ja  nnulasta  laadittuja  tunkioita,  jotka 
tekotavallaan  ovatkin  k. -kasojen  kaltaisia,  ks. 
L  a  n  n  o  i  t  u  s.  J,  F.  S. 

Kompotti  (ransk.  compote,  <  lat.  compo'- 
sitiix  =  ylulistetty).   sekahedelmäliilloke. 

Kompoundikone  lenpl.  compouml  =  yhdistetty), 
y  h  d  y  s  k  o  n  e.  1 .  K  o  m  p  o  u  n  d  i  h  ö  y  r  y  k  o  n  e, 
tavallisesti  2-silinterinen  hö.vrykone  (ks.  t.), 
jossa  höyry  virtaa  kattilasta  ensin  korkean- 
paineensilinteriin  ja  siitä  osittain  paisuneena 
suurempaan,  matalanpaineen  silinteriin,  missä 
paisunta  jatkuu;  höyryn  suorittama  työ  kum- 
massakin silinterissä  on  lähes  yhtäsuuri.  — 
2.  K  o  m  p  o  u  n  d  i  s  ä  h  k  ö  k  o  u  e.  tasavirtakone, 
jonka  nm-rneettikäämitys  on  2-lankainen;  toi- 
sessa kulkee  päUvirta.  toisessa,  ohuessa  langassa 
sivuvirta    iks.   Sähkökone).  V.   L. 

Komppa,  Gustaf  (s.  1S67),  kemisti.  Läpi- 
kjiytyään  polyteknillisen  opiston  hän  tuli  fil. 
kandidaatiksi  "iSOl.  fil.  lisensiaatiksi  1893  ja  ke- 
mian dosentiksi  ISDS.  Miiärättiin  1894  apuopetta- 
jaksi  ja  1S9!I  vakinaiseksi  opettajaksi  polytekn. 
opistoon.  Tuli  tekn.  korkeakoulun  kemian  pro- 
fessoriksi ja  sen  kem.  osaston  johtajaksi  190S. 
K:n  tieteelli.set  tutkimuk.set  kohdi.stuvat  orgaa- 
nisiin yhdistyksiin  kuten  kumaroniin.  tionaph- 
teeniin  ja  kamferirvhmään  kuuluviin  yhdi.styk- 
siin.  Tärkeimmät  ovat  ne,  jotka  koskevat  kam- 
ferihapou  ja  kamferin  synteesejä.  K.  on  myös 
toiminut  tekn.  kemian  alalla.  Hän  on  keksinyt 
ja  käytäntöön  sovelluttanut  uuden  keinotekoisen 
kamferinvalmistusmenettelyn  (ks.  K  a  n  v  e  r  1 1  i) 
sekä  yhdessä  ins.  A.  Sipariu  kanssa  kehittänyt 
ja  sovelluttanut  erään  tärpätin  ja  hartsin  val- 
mistusmetodin.  jolle  perustuvaa  suurenpuoleista 
tehdasta  paraikaa  rakennetaan  (Palokkiin  Heinä- 
vedelle. Suomalainen  kemiallinen  o.-y.).  V:sta 
1908  K.  toimii  Suomalaisen  tiedeakatemian  sih- 
teerinä. 

Komppania  (ransk.  Compagnie,  <  lat.  cum  = 
yhdessä  ja  /«ijii.s  =  leipä).  1.  Seura:  kauppa-  t. 
tecUisuustarkoituksia  varten  perustettu  yhdistys 
tai  yhtiö,  kauppakomppania  (ks.  t.).  Liikkeiden 
nimissä  sana  lyhennetään:  Komp.  iConip.j,  Ko 
(Co),  Kitinp.  (=  kumppanit).  —  2.  Jalkaväen  pie- 
nin taktillinen  ja  hallinnollinen  yksikkö.  K:n 
muodost-aa:  komppanianpäällikkö  (tav.  kapteeni), 
2  (sodan  aikana  4)  alempaa  upseeria.  10-20  ali- 
upseeria ja  100-200  sotamiestä.  K.  jakaantuu  4 
plutoonaan,  kukin  plutoona  2  (sodan  aikana  4) 
osastoon.  Useinunissa  armeioissa  miehistön  har- 
joitus ja  opetus  suoritetaan  k:issa,  jotka  siis 
myös  muodostavat  jalkaväen  moraalisen  yhteisön. 
Komppanianpäällikkö  vastaa  sekä  miehistön  har- 
joittamisesta että  komppaniansa  järjestyksestä  ja 
taloudesta.  J/.    v.    B. 

Kompressi  (lat.  i-ompre'ssus  =  yhteenpuris- 
tettui.   liaude.   kääre    (ks.   t.). 

Kompressibiliteetti  (lat.  compre'ssus  =  kokoon- 
puristettu  I   ks.  P  u  r  i  s  t  u  V  a  i  s  u  u  s. 

Kompressioni  (lat.  compre'ssid),  kokoonpuris- 
tus.  varsinkin  kaasuista  ja  höyryistä  puhuttaessa. 


Kompressioni-myelitis,  puristusmyeliti^,  niye- 
liitti  I.  solkiiytinien  tulehdus,  joka  on  s.vntynyt 
siitä,  että  selkärangan  vikaantumisesta,  kasvan- 
naisesta, verenvuodosta  y.  m.  s.  selkäydin  on  tul- 
lut puristetuksi:  seurauksena  on  yleensä  monen- 
laiset halvaantumiset  varsinkin  jaloissa,  vieläpä 
kuolemakin.  fj/.    0-B.) 

Kompressori  (lat.  conipri'mere  =  puristaa  ko- 
kocni    ks.    I  I  m  a  n  p  u  r  i  s  t  u  s  k  o  n  e. 

Komprometteerata  (ransk.  compromettre  = 
<  lat.  corn  pröm  i' 1 1  ere  =  molemminpuolise.sti 
luvata],  saattaa  huonoon  valoon,  tehdä  epäilyk.sen- 
alaiseksi  (rikoksesta  y.  m.  s.),  sekoittaa  johonkin 
asiaan. 

Kompromissi  (lat.  comprömi'Here  =  tehdii  mo- 
lemminpuolinen lupaus),  riidanalaisen  asian, 
esim.  valtiollisten  puolueiden  tahi  niiden  ja  hal- 
lituksen välisen,  ratkaiseminen  molemminpuoli- 
silla myönnytyksillä ;  riitakumppanien  sopimus 
riidan  ratkaisemisesta  välimiesmenettelyä  käyt- 
tämällä 1.  välityssopimus,  myöskin  välimies-  1. 
soviuto-oikeus  I.  lautakunta,  jolle  riidan  ratkaise- 
minen u-skot-ian.  K  o  m  p  r  o  m  i  s  s  a  a  r  i.  väli- 
miesoikeuden jäsen.  Kompromissituomio, 
välitystuomio,    ks.    V  ä  1  i  m  i  e  s  m  e  n  e  1 1  e  I  v. 

K.  K -a. 

Komptabiliteetti  (lat.  compH*«'re  =  laskea  yh- 
teen), tilinpitäjän  vastuunalaisuus,  tilinteko:  jon- 
kun yhdyskunnan,  varsinkin  valtion  tilinpito- 
tapa. 

Komputatsioni  (lat.  compiitäre  -  laskea  yh- 
teen), laskutapa.  Kahden  henkilön  välinen  su- 
kulaisuus luetaan  kanonisen  k:n  mukaan 
siten,  että  lasketaan  syntymäin  lukumäärä  yhtei- 
sen kannan  ja  toisen  kyseessäolevan  henkilön 
välillä  ja,  elleivät  henkilöt  ole  tasasukuisia,  ote- 
taan huomioon  suurempi  polviluku.  mutta  meillä 
nykyisin  käytännössä  olevaa  s  i  v  i  i  1  i-k:ia  nouda- 
tettaessa lasketaan  polviluku  toisesta  henkilöstä 
yhteiseen  kantaan  ja  siitä  edelleen  toiseen  pu- 
lieenaolevista  henkilöistä,  joten  esim.  serkukset 
edellisen  mukaan  ovat  sukulaisia  toisessa  ja  jäl- 
kimäisen mukaan  neljännessä  polvessa :  sukulai- 
suuden ollessa  suoraan  takeneva  tai  etenevä 
määrää  molempien  laskutapojen  mukaan  suku- 
laisuusa.steen  kummankin  välinen  polviluku.  Si- 
viili-k:ia  ajanlaskussa  käytettäessä  otetaan 
huomioon  vain  kokonaiset  päivät  mutta  1  u  o  n- 
tais-k:n  mukaan  aika  luetaan  tarkalleen  ajan- 
kohdasta ajankohtaan  (a  momento  ad  momen- 
tnm).  ■  K.   K-a. 

Komura,  Jutaro  (18.55-1911).  kreivi,  jap. 
valtiomies:  oli  jonkun  aikaa  lakitieteen  professo- 
rina Tokion  yliopistossa,  meni  1885  ulkoasiain- 
ministeriön palvelukseen,  hoiti  1894  Japanin  asia- 
miehenä Pekingissä  viimeisiä  neuvotteluja  Kiinan 
kans.sa  ennen  kiinal.-jap.  sodan  syttymistä,  tuli 
1895  osastonpäälliköksi  ulkoasiainministeriöön:  oli 
sittemmin  lähettiläänä  Koreassa,  ulkoasiainminis- 
terin varamiehenä  ja  1898-1901  lähettiläänä  Yh- 
dysvalloissa, Venäjällä  ja  Kiinassa;  ulkoasiain- 
ministerinä Katsuran  ministeristössä  1901-06  joh- 
taen Japanin  ulkopolitiikkaa  ven.-jap.  sodan  ai- 
kana ja  allekirjoittaen  1905  Japanin  ensimäisenä 
valtuutettuna  Portsmouthin  rauhansopimuk.sen; 
lähettiläänä  Lontoossa  1906-08;  tuli  uudelleen 
ulkoasiainministeriksi  1908  ja  sai  1910  aikaan 
Venäjän  ja  Japanin  välisen  Mantsuriaa  koskevan 
sopimuksen,   jota   pian    seurasi    Korean    anastus. 


1247 


Komuuti — Konditsionaali 


124S 


Komuuti  (lat.  corn motiMS  =  tarkoituksenmukai- 
nen, mukava),  pesukaappi. 

Konakki  (turk.  konak),  ylhSisen  henkilön 
talo;  Turkin  maaseudullu  sanaa  etupäässä  käyte- 
tiiän   paikallisen   hallituksenedustajan   asunnosta. 

K.  T-i. 

Konarski  /-n';-/.  Stanislaw  (1700-73) ,  puo- 
lal.  kirjailija  ja  opetuksen  uudistaja,  polveutui 
alkuaan  protestanttisesta  suvusta,  liittyi  piaris- 
tien  munkkikuntaan  ja  oleskeli  muutaman  vuoden 
opintomatkalla  Italiassa  ja  TJanskassa.  Ulko- 
mailla saamansa  kasvatusopilliset  herätykset  K. 
tahtoi  sovelluttaa  käytäntöön  perustamalla  1741 
oppilaitoksien  aatelisnuorukaisia  varten  (colle- 
gium  nobilium)  Varsovaan.  Tässä  koulussa  ope- 
tettiin ennen  kaikkea  sellaista,  mikä  oli  hyödyl- 
listä kansalaisvelvollisuuksien  täyttämisessä,  ja 
sieltä  lähtikin  suuri  osa  niitä  miehiä,  jotka  yrit- 
tivät, vaikkakin  liian  m3'öhään,  ajanmukaisilla 
uudistuksilla  pelastaa  isänmaatansa  perikadosta. 
Puolalaisen  tyylin  K.  puhdisti  siinä  vallinneesta 
pöyhkeilevä.stä,  tyhjästä  korusanaisuudesta.  Toi- 
mensa valtiollisena  kirjailijana  hän  aloitti  kokoa- 
malla yhteen  Puolan  lait  teokseen  „Volumina 
legum"  (1732).  Julkaistuaan  muutamia,  ajan  ta- 
van mukaan  nimettömiä  lentokirjasia,  joissa  käsi- 
teltiin silloista  valtiollista  sekasortoa,  hän  laa- 
jassa, 4-nidoksisessa  teoksessa  „Tehokkaasta  neu- 
vottelutavasta"  (,.0  skutecznym  rad  sposobie" 
(1760-63)  osoitti,  miten  aatelin  turhamaisuus  ja 
häikäilemätön  itsekkäisyys,  joka  ilmeni  „libe- 
rum  veto"ssa,  teki  valtiopäivät  mahdottomiksi, 
ja  teki  suunnitelman  koko  valtiollisen  elämän 
uudistami.sesta   järjen   ja   järjestyksen    pohjalla. 

J.   J.   M. 

Kouda  (ostj.  nunte),  Tobolskin  läänissä  Ee- 
polovon  venäläisen  kylän  luona  Irtysiin  laskeva 
sivujoki.  Se  saa  alkunsa  vogulialueen  vesirik- 
kaista  alamaista,  juosten  n.  210  virstaa  Turinskin 
ja  n.  3.iO  virstaa  Tobolskin  piirikunnissa. 
Kevättulvilla  joki  on  huomattavan  vuolas  ja 
vesirikas,  tavallisissa  oloissa  matala.  —  Asutus 
K:n  varrella  on  yläjuoksulla  vogulilaista,  ala- 
juoksulla ostjaakkilaista.  Huomattavin  paikka 
K:n  varrella  on  vogulilainen  kylä  Nahratsi, 
jossa  venäläiset  kristinuskonsaarnaajat  (1715) 
kertovat  olleen  laajalti  kunnioitetun  ja  pyhän  pai- 
kan jumalankuvineen,  jonka  he,  kertomuksen  mu- 
kaan, hävittivät.  Mainittavin  o.stjaakkilainen  kylä 
on     joen     suupuolella     oleva     Krasnojarsk. 

K.   F.   K. 

Kondakov  f-ko'f],  Nikodim  Pavlovits 
(s.  1846),  ven.  taidehistorioitsija,  tuli  1877  Odessan 
ja  1888  Pietarin  yliopiston  professoriksi  ja  on 
julkaissut  huomattavia  tutkimuksia  bysanttilai- 
sen taiteen  alalta:  „Bysanttilaisen  taiteen  ja 
ikonografian  historia''  (ven.  1877,  ran.skal.  kään- 
nös 1886),  „Konstantinopolin  bysanttilaiset  kir- 
kot ja  muistomerkit"  (ven.  1886),  „Bysanttilai- 
set  emaljit"  (1802)  ja  ylidessä  I.  Tolstoin  kanssa 
„Vanhan  venäläisen  taiteen  muistomerkit". 

J.  J.   il. 

Kondemnatsioni  (lat.  con(ifmmäVe  =  tuomita), 
tuomio,  vars.  laivan  tuomitseminen  käyttökelvot- 
tomaksi tahi  sotasaaliiksi.  —  Kondemnee- 
r  a  t  a,  tuomita. 

Kondensaattori  (lat.  conrfensä're  =  tihentää). 
1.  ks.  Ij  a  u  h  d  u  1 1  a  j  a.  —  2.  Sähköt.,  laitos  säh- 
kön  kokoami.sta  ja  vahvistamista  varten.    K:ssa 


on  2  eristyskerroksen  erottamaa  levypintaa.  Jos 
toiseen  niistii  johdetaan  sähköä,  erottuu  influens- 
sin kautta  vastaisnimistä  sähköä  myöskin  toiseen 
pintaan.  Asettamalla  jälkimäinen  johtavaan  yh- 
teyteen maan  kanssa  voidaan  edelliseen  johtaa 
sähköä  lisää.  K:iin  saattaa  siten  ladata  1.  varata 
sähköä  sitJL  enemmän  mitä  suuremmat  pinnat  ovat, 
mitä  lähempänä  toisiaan,  mitä  paremmin  eriste- 
tyt ja  mitä  suurempi  jännityksen  erotus  niillä 
on.  Sähkölennätin-  ja  telefonitekniikassa  käyte- 
tyt suuret  k:t  ovat  tavallisesti  tehdyt  tinapape- 
rista (stauniolista)  ja  eri  pintain  eristyksenä 
käytetään  parafiinissä  kastettua  paperia.  Suurem- 
man tehon  saavuttamiseksi  tehdään  k.  monesta 
kymmenestä  eristetystä  tinapaperilevystä,  jolloin 
ne  voidaan  järjestää  joko  korkeata  jännitystä 
varten  yhdistämällä  perättäin  vastaisilla  säh- 
köillä varatut  levyt  keskenään  tai  suuren  sähkö- 
määrän  saavuttamiseksi  yhdistämällä  aina  saman- 
.sähköiset  levyt  toisiinsa.  Hyvin  yleinen  k.-muoto  j 
on  n.  s.  Leidenin-  1.  latauspullo    (ks.   t.). 

V.  n.  (U.  S. -n.) 

Kondeusatsioni  (lat.  condensä're  =  tihentää) 
ks.   Tiivisty  s. 

Kondensatsionikone  (lat.  condcnsöVe  =  tihen- 
tää )    ks.   L  a  u  h  d  u  1 1  a  j  a  k  o  n  e. 

Kondenseerata     (lat.     condensä're) ,     tihentää,       i 
tiivistyttää. 

Kondensori  (lat.  condcnsiVre  =  tihentää)  ks. 
L  a  u  h  d  u  1 1  a  j  a. 

Kondiittori  (lat.  condVre  =  hillota.),  sokerilei- 
puri. 

Kondinskin  luostari  on  Tobolskin  läänin 
Berezovin  piirikunnassa,  n.  220  virstaa  Berezo- 
vin  eteläpuolella.  Ven.  tiedonantojen  mukaan  se 
saa  perustamisestaan  kiittää  ostjaakkeja.  Kun 
ostj.  ruhtinaan  Alatsein  jälkeläisiä  oli  käänty- 
nyt kristinuskoon,  sai  eräs  heistä,  ruhtinas  Igi- 
tsein  äiti  Anastasia,  luvan  perustaa  luostarin  Ko- 
dan kylään.  —  V:n  1602  paikoilla  lienee  sinne, 
ruhtinas  Igitsein  toimesta,  rakennettu  kirkko,  ja 
1653  mainitaan  ostjaakkien  luide.staan  tehneen 
pyynnön  luostarin  perustamisesta,  mistä  tulikin 
tosi  1656.  Luostarin  tarkoituk.sena  oli  aluksi 
kristinuskon  levittäminen  ja  vakiinnuttaminen, 
mutta  myöhempinä  aikoina  .sen  yhteydessä  oli 
koulu,  etupäässä  ostjaakkilapsille.  Viime  vuosi- 
sadan viimei.sellä  neljänneksellä  luostari  oli  jo 
joutunut  koko  lailla  rappiolle;  1890  siinä  oli 
vain  kaksi  munkkia.  V.  1731  rakennettiin  luos- 
tariin sievä  kivikirkko.  V.  1891  luostari  muu- 
tettiin naiserakkolaksi,  jonka  nunnat  pitävät 
koulua  tytöille.  K.  F.  K. 

Konditoria  (ks.  Kondiittori),  sokerilei- 
purinliike.  kahvila. 

Konditsionaali  (lat.  conditiönä'lis,  <  con- 
dltiö  =  ehto),  e  h  t  o  t  a  p  a,  se  verbin  moodi  (ks.  t.), 
joka  esittää  tekemisen  ehdonalaisena.  K.  ilmoit- 
taa päälauseissa  seurausta  olettami.sesta,  joka  ei 
ole  varma  eikä  todenmukainen  {„Sanoisin,  jos 
tietäisin"),  toivoa  huudahduksissa  sekä  epäilystä 
kysyvissä  huudahduslauseissa  („Jospa  tietäisin 
sanoa!"  ,, Miten  sanoisin"!"),  ilmoitusta,  pyyntöä 
tai  kysymystä  kohteliaassa  muodossa  {„Luuli- 
sin,  että  olette  erehtynyt";  ..Pyytäisin  kysyä,  1. 
Saisiko  kysyä,  kuka  olette") ;  sivulauseissa  se 
ilmoittaa  epävarmaa  tai  epätodenmukaista  ehtoa 
(„Sanoisiu,  jos  tietäisin"),  myönnytystä  („En 
sanoisi,  vaikka  tietäisin")   tai   vertausta    („Puhut 


1249 


Konditsioneeraus — Konduktori 


1250 


Kniiditsionivaaka. 


kuiu  lielfiisit"),  aiottua,  tarkoitettua  tekemistä 
(..Sanon,  että  tietäisit")  j.  n.  e.  — ^  K  o  n  d  i  t  s  i  o- 
iianlikoujuuktsioni,  ehtoa  ilmoittava 
ali.«tava  side.^aua  {jos,  kun,  ellei  y.  m.) ;  sen 
aloittama  lause  on  k  o  n  d  i  t  .'<  i  o  a  a  u  1  i  1  a  u  s  e. 

A.  K. 
Konditsioneeraus  (lat.  condi'tiö  =  ehto).  1. 
l':ilvi-hil;~oss:nilo.  —  2.  .\ineiden  kosteuspitoisuu- 
den määrääminen.  Ta- 
vallisimmat konditsio- 
neerattavat  aineet  ovat 
silkki,  villa,  puuvilla, 
selluloosa,  paperi  y.  m. 
Kosteuden  määräämi- 
nen suoritetaan  eri- 
tyisellä konditsioni- 
vaa'alla,  jonka  toinen 
vaakavarsi  kannattaa 
kuivausuunissa  olevaa 
häkkiä.  Tähän  asete- 
taan konditsioneerat- 
tava  aine  ja  punnitaan 
ennen  kuivausta.  Kui- 
vauksen jälkeen  noin 
llO^C  lämmössä  pun- 
nitaan kuiva  paino 
ja    haihtunut    kosteus 

määrätäiin     prosen- 
teissa.     K.-menettelyn 
kek.si   lyonilainen  Talabot   1841. 

K.  on  tärkeä  kauppateknilliseltä  kannalta,  sillä 
eri  aineet  imevät  itseensä  kosteutta  aina  olo- 
suhteiden mukaan  varsin  vaihtelevassa  määrässä. 
Kansainvälinen  Torinon  kongressi  määräsi  eri 
tekstiiliraaka-aineille  kaupassa  sallittavan  kos- 
teusmäärän.  joka  lisätään  prosenteissa  aineen  to- 
delliseen kuivaan  painoon.  Tämä  sallittu  kosteus- 
määrä  on  tärkeimmille  tuotteille  seuraava:  puu- 
villalangalle 8'/,  %,  silkkilangalle  10  %,  pellava- 
langalle 12%,  karstavillalangalle  17%,  kampa- 
villalangalle  1874  %,  shoddylangalle  13  %. 

E.  ./.  S. 
Kotiditsioni  (lat.  condi'ciö  1.  condi'tiö),  ehto; 
olemassaolonehto.  olosuhteet,  tila;  palveluspaikka, 
palveluksessa-olo  (esim.  kauppa-apulaisena,  käsi- 
työläiskisällinä,  kotiopettajana),  ks.  myös  Kon- 
ditsioneeraus. 

Eondoleanssi  (ransk.  condoleance,  <  lat.  con 
=  kanssa,  ja  do^t-'/ e  =  tuntea  kipua,  surua),  toisen 
surun  tai  onnettomuuden  johdosta  ilmaistu  osan- 
otto (varsinkin  kuolemantapauksissa).  —  K  o  n- 
doleerata,  ilmaista  csanotto  toisen  suruun. 
Kondori  ks.  Korppikotkat. 
Kondoria  (Condora),  vanhoissa  lähteissä,  etu- 
päässä v;n  1600  paikoilta  olevissa  kartoissa 
esiintyvä  Jugrian  ja  Obdorian  naapurialueen  ni- 
mitys. Kartoissa  se  asetetaan  tavallisesti  Jää- 
meren rannalle.  Petsoran  ja  Mezenin  välimaille, 
mutta  todellisuudessa  sillä  tarkoitettiin  sitä 
ostjaakkialuetta,  jonka  omistajana  Moskovan 
suuriruhtinas  kantoi  arvonimeä  ..velikij  knjazj 
K  o  n  d  i  n  s  k  i  j".  Ven.  lähteissä  alueen  nimenä 
esiintyy  K  o  d,  K  u  d,  merkiten  seutua  Irtysin 
suusta  pohjoiseen  lähelle  Berezovia  (sama  nimi- 
tys esiintyy  vielä  nykyäänkin  erään  Berezovin 
piirin  eteläisen  kunnan,  Kotskaja  volostin  ni- 
messä). K-  F.  E. 
Kondottieeri  ks.  C  o  n  d  o  1 1  i  e  r  e. 
Kondratenko   {-e'-],  Roman  Tsidorovits 

40.     IV.     Paineltu  ■";8l2. 


(18Ö7-1904),  ven.  kenraali,  palveli  v:sta  1877  insi- 
nööriupseerina,  sittemmin  esikuntaupseerina  Ura- 
lissa ja  Amurin  sotilaspiirissä;  tuli  1901  kenraali- 
majuriksi ja  1903  7:nnen  itäsiperialai.sen  tarkka- 
ampujabrigadin  päälliköksi;  otti  erinomaisen  te- 
hokkaasti osaa  Pcrt-Arthurin  puolustamiseen 
kohoten  kenraaliluutnantiksi  ja  ollen  puolustuk- 
sen varsinaisena  sieluna,  kunnes  kaatui  jouluk. 
1904. 

Kondratowicz  [-tö'vits],  Ludwik  VVladys- 
law  (1823-621,  puolal.  runoilija,  tunnettu  kir- 
jailijanimellä W  1  a  d  y  s  1  a  w  S  y  r  o  k  o  m  1  a,  oli 
vanhaa,  köyhtynyttä  ylimyssukua.  Kouluopetusta 
hän  sai  varsin  vähäi.sen.  Uunoissaan  ja  pienissä 
kertomuksissaan,  joissa  hän  on  mestari,  hän  kuvai- 
lee Liettuan  luontoa  ja  maalaisväestöä  kansanval- 
taisessa hengessä.  Hänen  kertomarunoistaan  huo- 
mattavin on  .,Jan  D?hor6g".  K.  on  suurella  tai- 
dolla kääntänyt  puolaksi  Puolan  latinankielistä 
runoutta.  Paljon  luettu  oli  hänen  kansantajui- 
nen puolalainen  kirjallisuudenhistoriansa.  Sula- 
van muotonsa  ja  herttaisen  pohjasävynsä  takia 
K.  on  viime  aikoihin  asti  ollut  Puolan  suosi- 
tuimpia   runoilijoita.  J.   J.   M. 

Kondriitti,  sellainen  meteoriitti,  jossa  on 
kondreja.     ks.    Meteoriitti. 

Kondrit,  meteoriiteissa  tavattavat  pyöreähköt 
kivennäisrakeet.    ks.  Meteoriitti. 

Kondrodiitti,  keltainen  tai  kellanruskea,  pie- 
ninä rakeenmuotoisina  monokliinisina  kiteinä 
esiintyvä  kivennäinen,  kokoomuk.seltaan  lähellä 
oliviinia.  mutta  sisältää  lisäksi  fluoria  ja  hyd- 
roksyliä:  Mgj[Mg(F.OH)],(SiO,),.  K.  on  yleistä 
kontaktimetamorfisessa  kalkkikivessä  ja  dolomii- 
tissa. Suomessa  sitä  on  tavattu  useimmissa 
kalkkilouhoksissa.  Erittäin  kauniita  k.-kiteitä 
löydetään  Paraisten  Ersbyn  louhoksesta.  — 
K:iin  laajemmassa  merkityksessä  kuuluu  vielä 
pari  muuta  lähisukuista  kivennäistä,  nim.  rom- 
binen  humiitti  ja  monokliininen  k  1  i  n  o- 
humi  it  t  i.  P.   E. 

Kondromi,  rustokasvain ;  tähän  luetaan  sekä 
luun  ja  ruston  pinnasta  kuin  myöskin  luun  si- 
sästä alkunsa  ottavat  rustokasvannaiset. 

(il.  OB). 

Eondu,  kylä  Venäjän  Karjalassa  likellä  Laa- 
tokan rantaa  ja  Suomen  rajaa.  Siihen  venäläi- 
set 1704  olivat  rakentaneet  linnoituksen,  jossa 
oli  700  miehen  suuruinen  varustusväki,  mutta 
jonka  Maydellin  Viipurista  lähettämä  partio- 
joukko  .syyskuussa  kiihkeän  taistelun  jälkeen 
valloitti  ja  poltti.  K.  G. 

Konduktit  (lat.  co h diiVere  =  johdattaa  yhteen), 
mus.,  ovat  urkurakenteessa  käytettyjä  metalli- 
putkia, joiden  avulla  henkilaatikoista  johdetaan 
ilmaa  suurimpiin  pilleihin,  jotka  jostakin  syystä 
eivät  mahdu  henkilaatikoille  ja  siksi  ovat  asete- 
tut erityisille  jalustoille.  /.   K. 

Konduktityyli,  mus.,  oli  vanhin  moniäänisyy- 
den muoto  (noin  900-1300),  jossa  kaikki  äänet 
lauloivat  sanoja  yht'aikaa  tavu  tavulta  (conduc- 
tus  t.  organum).  Myöhemmin  sen  käytäntö  on 
jatkunut  polyfonisen  moniäänisyyden  ohella,  mo- 
nissa eri  sävellysmuodoissa,  nykyaikaan  saakka 
(vrt.   H  o  m  o  f  o  n  i  n  e  n) .  I.   K. 

Konduktori      (lat.    C07idu'cere  =  viedä    yhteen), 
se     sähkökoneen     osa,     jolle   koneen    synnyttämä 
;  sähkö    kerääntyy,    tai    yleensä    eristetty    johtaja 
'  sähkön   kokoomista   varten. 


12Ö1 


Konduktööri — Koneenkoetus 


1252 


Konduktööri  irnnsk.  ro»rfHt/r«r  =  johtaja,  kiil- 
jettajai.  junankuljettaja,  virkamies,  joka  junassa 
tja  raiticvaunussjil  valvoo  järjestystä  ja  perii 
inutkustaja>n  piletit  tai  maksut.  Euotsissa  tätä 
nimitystä  aikaisemmin  käytettiin  eräistä  raken- 
nusviraston virkamiehistä  ja  linnoitusväen  up- 
seereista (sittemmin  aliupseereista).  —  Metsä- 
konduktööri  ks.  M  e  t  s  ä  n  h  o  i  t  o  V  i  r  k  a- 
m  i  e  h  e  t.  , 

Konduktöörivaunu,  rautatiejunissa.  matka- 
tavaraosrtstoUn  sekä  muiden  vaunujen  kattojen 
yliipuolelle  kohoavalla  tarkastuskojulla  varustettu 
vaunu,  jossa  joutilas  junamiehistö  oleskelee  ja 
josta  juiuia  voidaan  pitää  silmällä  sen  kulkiessa. 
Tässä  vaunussa  säilytetään  myös  kaikenlaiset 
junapalvehiksessa  ja  onnettomuudentapauksissa 
käytettävät  tarvekapineet.  työkalut  ja  varaosat 
esim.  merkinantolaitteet.  lääkelaatikko.  palo- 
ruisku, sairaspaarit  y.  m.  V.  H. 

Eondurango,  muudan  Ecuadorissa  kasvavan 
donolobiis  condinanrjo  nimisen  kasvin  kuori.  jo.sta 
valmistetaan  lääkkeitä,  mitkä  siinä  olevien  karvas- 
aineitten  nojalla  tulevat  käytäntöön  u.sei.ssa  vatsa- 
taudeissa. 

Kondylomi  (condyloma i.  ihon  ja  limakalvon 
ärsytyksestä  niissä  aiheutuvat  känsänmuodostuk- 
set,  jotka  saattavat  johtua  esim.  tippurista 
(c.  acumitiatiim )  ja  kuppataudista  le.  latumi. 
vrt.  Tippuri   ja   Kuppa. 

Kone  on  laitos,  jonka  avulla  voidaan  muut- 
taa voiman  suuntaa,  vaikutuspistettä  tai  suu- 
ruutta. Yksinkertaisia  k:ita  ovat  esim.  vipu.  tela. 
kalteva  pinta,  kiila  ja  ru\ivi.  Yhdiscetyt  k;t  ovat 
kokoonpantuja  useammasta  yksinkertaisesta  k:sta. 
Tekniikassa  ymmärretään  k  :11a  sellaista  jähmei- 
den kappaleiden  yhdistelmäii.  jolla  voidaan  pa- 
kottaa mekaanisia  voimia  aikaan.saamaan  määrä- 
tyltä liikkeitä:  samalla  tavallisesti  muuttuu  siinä 
myös  vaikuttavan  voiman  .siuinta  ja  suuruus.  On 
aina  vastuksia,  jotka  pyrkivät  estämään  k:ssa 
käytetyn  voiman  synnyttämiä  liikkeitä,  ja  niiden 
voittamiseen  kuhui  mekaanista  työtä  itse  varsi- 
naisen hyödyksi  tulevan  työn  lisäksi.  Tällaisia 
lisUvastuksia  ovat  hankaus,  ilman  vastus  y.  m. 
Siitä  syystä  täytyy  k:n  käyttämiseen  tarvittavan 
työn  aina  olla  suiiremman  kuin  se  hyödvllinen  työ, 
mikä  k:lla  on  saatu  aikaan.  K: iden  etu  ja  mer- 
kitys on  siinii.  että  niiden  välityksellä  suuret 
luonnonvoimat  voidaan  käyttää  ihmisen  palveluk- 
seen ja  senkautta  edulli.sesti  säästää  sekä  korvata 
kalliimpaa  ihmis-  ja  eläinvoimaa.  Vielä  voidaan 
k:illa  saavuttaa  suuria  nopeuksia  ja  suuria,  laa- 
dultaan mitä  parhaimpia  työtuloksia  .samalla  kuin 
k:ita  käyttävän  työväen  työ  tulee  helpommaksi 
ja  mukavammaksi.  Toiselta  purlen  k:t  ovat  syn- 
nyttäneet kovan  kilpailun  ihmistyön  kanssa,  mikä 
seikka  suurien  keksintöjen  alkuaikoina  toisinaan 
on  saanut  aikaan  tilapäistä  työttömyyttä,  mutta 
.sen  sijaan  on  k:iden  kautta  avautunut  uusia  työ- 
aloja (esim.  r;iutateillä,  koneenkäyttäjät,  koneteh- 
taiden työmiehet  j.  n.  e.),  ja  monet  k:t.  jotka 
aluksi  uhkasivat  viedä  leivän  kokonaiselta  työ- 
väenluokalta —  esim.  ompelukoneet  — ,  ovat  lo- 
puksi tuottaneet  tointa  vielä  suuremmille  ilimis- 
jiiukoille  samalla  alalla. 

K:t  ryhmitetään:  1)  voimakoneisiin  eli 
moottoreihin,  joissa  käyttövoimana  on  joko 
ihmis-  tai  eläinvoima  esim.  vipu.  kampi,  hevos- 
kierto,  polkupyörä  y.  m.  taikka  erilaiset  luonnon- 


voimat esim.  vesipyörät.  turliiinit,  tuulimyllyt, 
lumminilmakoneet.  höyry-  ja  polttomoottorit, 
sähkökoneet  y.  m.:  \l\  työkoneisiin,  joihin 
käyttövoima  saadaan  edellisen  ryhmän  k:ista:  ne 
tarkoittavat  joko  ka]>paleiden  siirtoa,  niink.  väki- 
pyörät, vintturit,  kraaiuit.  hissit,  kuljetuskoneet, 
ruoppaajat,  pumput,  palkeet  j.  n.  e.  taikka  muo 
don  muuttamista,  niink.  vasarat,  puristimet, 
valssilaitokset.  kaikki  työkalukoneet  (sorvit, 
höylä-,  pora-  ja  jyrsiiikoneet) ,  myllyt,  sahat, 
kutoma-  ja  ompelukoneet  y.  m.;  3)  välitys- 
ja  V  o  i  m  a  n  s  i  i  r  t  o  k  o  n  e  i  s  i  i  n.  niink.  akseli- 
johdot,  hammasrata.svälitykset.  hihna-  ja  köysi- 
rata.sjohdot  y.  m.:  4)  mittaus-,  säätäjä-  ja 
laskukoneisiin,  niink.  kellot,  nopeus-  ja 
voimamittarit,  vaa"at.  indikaattorit,  vesi-  ja 
kaasumittarit.  regulaattorit  y.  m.  Monet  k:t  ovat 
samalla  sekä  voima-  että  työkoneita,  esim.  veturi 
ja  höyrypumppu.  V.  R. 

Koneaura,  konevoimalla  vedettävä  aura.  ks 
H  (1  .\'  r  y  aura   ja    \  u  r  a. 

Koneellinen,  koneella  tehtävä,  konevoimalla 
käyvii.  konemainen,  kaavamainen,  menettelytapa, 
jossa  noudatetaan  aina  samaa  määrättyä  sään- 
töä. V.  /;. 

Koneellinen  tutkimus,  vastakohtana  silmä- 
m[iäriiiselle  tutkimukselle,  on  tie-  ja  erittäinkin 
rautatielinjain  tarkempi  käynti,  jolloin  tielinja 
mitataan,  paalutetaan  ja  kartoitetaan  ja  sen  mä- 
kien korkeudet  ja  laaksojen  ja  kuoppien  s\vyy- 
det  mitataan  n.  s.  punnitus-  1.  vaakituskojoella 
(siitii  nimitys)  tasoitustöiden  arvioimista  var- 
ten. K:n  t:n  perusteella  laaditaan  tielinjasta 
kartat  ja  profiilit  sekä  yksityiskohtainen  kustan- 
nusarvio, vrt.  T!  a  u  t  a  t  i  e  r  a  k  e  n  n  u  s. 

J.    C-en. 

Koneenkoetus.  Koneen  voiman  ja  vaikutus- 
asteen  selville  saamiseksi  määrätään  usein  kokei- 
den ja  mittausten  kautta  sen  työn  suuruus,  joka 
sillä  voidaan  saada  tehdyksi,  samoin  polttoainei- 
den talli  höyryn  menekki  hevosvoimaa  kohti  tun- 
nissa. \'oimakoneen  hyödyllinen  teho  saadaan 
välittömästi  määrätyksi  voimamittarien  1.  dy- 
namometrien  esim.  Pronyn  jarrun  (ks.  t.)  avulla. 
Jos  voidaan  sovittaa  tutkittava  kone  käyttämään 
sähkökimetta.  saadaan  hyödyllinen  teho  helposti 
lasketuksi  siitä  sähkövirrasta,  joka  syntyy  sähkö- 
koneen ankkurissa,  kun  tunnetaan  sen  vaikutus- 
aste.  Indikaattorin  (ks.  t.)  avulla  saadaan  höyry- 
jä polttomoottoreissa  määrätyksi  keskipaine  (pi). 
jolla  höyry  tai  kaasu  vaikuttaa  mäntään:  mi- 
nuuttinen kiertokulku  (nl  nähdään  iskunluki- 
jasta  tahi  kierrosluvun  näyttäjästä  (takhomet- 
ristal.  Kun  vielä  silinterin  läpimitta  merkitään 
/>:llä.  ja  iskuspituus  ;:llä.  on  esim.  kaksipuoli- 
sesti     vaikuttavan,    yksisilinterisen    höyrykoneen 

indikoitu      hevosvoimaluku      .V  =    : .  i).  .  il .  u- 

',         ' 
()■  / .  /".5 

Tunti.set  höyryn  tahi  polttoaineiden  kulutukset 
saadaan  selville  punnitsemalla  tai  mittaamalla  ko. 
keen  aikana  kattilaan  syötetty  vesi  sekä  käyte- 
tyt polttoaineet:  jakamalla  määrä  hevosvoima- 
luvulla  niihdään  sitten  tuntinen  menekki  hevos 
voimaa  koliti.  —  Maanviljelyskoneiden  kulutta- 
man voiman  ja  tehiikkaismiden  tarka-stamista 
varten  on  erityisiä  koneidenkoetuslaitoksia.  meillä 
Helsingissä.  1'.  //. 


1263 


Koneenkäyttäjä— Koneteollisuus 


1254 


Koneenkäyttäjä,  konetta  tai  koiiei^tcia  hoi- 
tava lipiikilö.  Toisen  luokan  k:Itä  vaaditaan, 
ettil  hiin  on  ollut  ti  knukntitta  laivakoneen  liini- 
mittäjänä  tai  k.  oppilaana,  työskennellyt  3  v. 
konepaja.^isa  ja  suoritt^inut  vastaavan  1-vuotisen 
teollisuuskonluknrssin.  Ensi  luokan  k:ltä  vaa- 
ilitaan  sitjipaitsi.  että  hiin  on  ollut  vuliintiiiin 
IJ  kuukautta  2-luckan  k:nä  ja  suorittanut 
2-vuotisen  teollisuuskoulukurssin.  Mertakulke- 
vassa  höyrylaivassa  pitää  olla  sekä  ensi-  että 
toisenluokan  k.,  rannikkoliöyrylaivassa,  johon 
mahtuu  yli  100  matkustajaa,  pitää  olla  joko  ensi- 
tai  toisenluokan  k.,  pienemmän  höyrypurren  k:ksi 
kelpaa  henkilö,  joka  on  ',  vuctta  ollut  höyry- 
koneen läniinittäjänä  tai  k. -oppilaana  sekä  2 
vuotta  työskennellyt  konei)ajassa,  jos  laivan  tar- 
kastusmiehet hiinet  k:ksi  hyväksyvät.  Asetukset 
k:istä   ovat    paraillaau   muutoksen   alaisina. 

r.   /.. 

Koneinsinööri  ks.  1  n  s  i  u  ö  ö  r  i. 

Kone-  ja  siltarakennusosakeyhtiö,  riiots. 
Maskin-  och  brobyggnadsaktiebola- 
jret.  Helsingissä  on  alallaan  Suomen  suurin 
toiminimi.  Se  muodostettiin  1891  yhdistiimällä 
O  s  b  e  r  g  i  n  tehdas  (osa  entisestä.  1860  perus- 
tetusta Osberg  &  Baden  konepajasta)  ja  1889  pe- 
rustettu Siltarakennusosakeyhtiö. 
Osakei)ääoma  (alkuaan  0.45  milj,  mk.,  lisätty 
neljä  kertaa)  on  2  milj.  mk.,  vararahasto  0,4  milj. 
mk.  (1911).  Liikkeen  tuotanto  kehittyi  ripeästi 
v.een  1906;  kone-,  silta-,  laivarakennus-  y.  m. 
töitten  ohella  se  yhä  kasvavassa  määrässä  käsitti 
\'enäjän  kr\iunun  tilauksia:  srapnelleja,  pom- 
meja y.  m.  s.  ampumatarpeita,  kuorina-  ja  sairas- 
vaunuja,  sota-aluksia  (2  600  tonnin  torpedoristei- 
lijääl  y.  m.  Näitten  valmistus  cli  suuri  varsin- 
kin venäläis-japanilai.sen  sodan  kestäessä:  val- 
mistuksen arvo.  joka  1892  oli  ollut  I.037  milj. 
mk.,  oli  1905  6,;5s  milj.  mk.  Tämä  kukoistava 
teollisuudenhaara  hikkasi,  kun  Venäjän  hallitus 
kotimaista  teollisuutta  edistääkseen  1906  lopetti 
uusien  tilausten  teon  Suomen  tehtaista,  Senjäl- 
keen  yhtiö  tarmokkaasti  ryhtyi  kehittämään  jäl- 
jelle jääneitä  sekä  avaamaan  uusia  teollisuuden 
haaroja;  1908  valmistusarvo  oli  2.8is  milj.  mk.. 
s.  o.  9.5  7p  Suomen  kaikkien  ja  11.5  ^  Suomen 
yksityisten  konepajojen  ilnioitetiista  valmistus- 
arvosta. K:n  valmistuksista  UKiinittakoon  koneet 
selluloosa-  ja  muihin  tehtaisiin,  voiniansiirtolai- 
tokset.  höyrykattilat,  höyrykoneet  ja  säiliöt  (m.  m. 
Helsingin  uiisi  kaasukello).  pumput,  puristimet, 
rautatievaunut,  höyryalukset  (hyvässä  maineessa 
varsinkin  Veniijäile  ja  Siperiaan  valmistetut 
mataliikulkuiset  jokialukset).  proomut,  ruoppaus- 
koneet,  loistolaivat.  loistot,  sireenilaitokset  sekä 
rautatiesillat  Suomen  valtiolle  ikaikki  Kotkan- 
Kouvolan.  Porin.  Oulun-Tornion,  Kemin-Rovanie- 
men.  Joensuun-Nurmeksen.  Ka.skisen-Kristiinan 
ratojen  sillat  sekä  Saimaan  ja  Pielisjoen  kääntö- 
sillat)  .  kullanhuuhtomolaitokset  y,  m,,  sekä  vihdoin 
yhtiön  patentiusaaneet  ..Lacta"  separaattorit  (kor- 
kein palkinto  maanviljelysnäyttelyssä  Tomskissa 
1911  sekä  kolmessa  kotimaan  niiyttelyssä  1911). — 
Liikkeen  laitokset  sijaitsevat  Sörnäisissä  (tehdas- 
alue 8.1  hat.  osa  aluetta  ja  laivatelakka  Pohjois- 
sataman  rannalla  (veden  syvyys  20  jalkaa).  Si- 
semmästä tehdasalueesta  lähtee  haararata  Sör- 
näisten rautatielle.  Tässä  osassa  sijaitsevat  m.  m. 
rauta-    ja    metallivalimo,    jossa    3    kupu- 


uunia.  6  upukeunnia  ja  6  ranaa;  takomo  ja 
k  a  1 1  i  1  a  p  a  j  a.  jo.ssa  hydrnulinen  puristus- 
laitos.  5  liöyryvasaraa.  30  takomoahjoa.  3  liekki- 
uunia,  2  isoa  ruuvipuristinta  y.  m,;  siltatyö- 
paja  levytyökoneineen ;  saha:  puusepän 
työpaja  ja  mallimakasiini  sekä  k  u- 
p  a  r  i  s  e  p  ä  n-  ja  V  i  i  1  a  u  s  p  a  j  a ;  2-,  osittain  3- 
kerroksinen  konepaja,  missä  m.  m.  116  sorvia: 
s  e  p  a  r  a  a  1 1  o  r  i  t  e  h  d  a  s  uusine  jiutomaattisine 
tarkkuuskoneineeu;  tehtaan  3-kerroksinen  kont- 
torirakennus. Rannalla  sijaitsevalla  v  e  i  s  t  ä  m  ö- 
alueella  on  paitsi  työpaja-  ja  konehuoueraken- 
nuksia  suuri  vetotelakka,  johon  voida<an  ot- 
taa 2.')0  jalkaa  pitkiä,  18  jalkaa  syvässii  kulkevia 
aluksia.  Laitoksiin  tarpeellinen  voima  saadaan 
8  hövrvkoneesta  (vhteensä  4.50  hevosv.).  —  Työn- 
tekijäin lukumäärä  1892  oli  2G0,  1904  2,878,  1906 
1,812.  E.  E.   K. 

Konejuntta  ks.  P  a  ;i  1  n  j  u  n  1 1  a. 

Konemestari,  jonkun  erikoistvökoneen  tai 
-koneiston  käyttäjä  ja  hoitaja,  esim.  kirja- 
paini  issa.  teattereissa  y.  m. 

Konepaja  ks.   K  o  n  e  t  e  o  l  1  i  s  u  u  s. 

Konepaperi  ks.   Paper  i. 

Koner  f-ö-J.  Max  (18.54-1900).  saks.  taide- 
maalari. Toimi  Berliinin  taideakatemian  profes- 
sorina v:,sta  1890  ja  tuli  tunnetuksi  kuuluisien 
saks,  aikalaistensa  muotokuvista,  [Jordan,  ,,Max 
K,"    (1901  K]  E.   R-r. 

Koneteollisuus.  Nykyaikaisten  koneiden  val- 
mistusta varten  on  syntynyt  suuri  joukko  eri- 
laisia konep:ijoja  ja  tehtaita,  joissa  koneita  val- 
mistavat lukuisat  konetyömiehet  suureksi  osaksi 
työkoneiden  avulhi.  Tälläkin  ahilhi  on  huomat- 
tava työnjako,  niin  että  jossakin  telita;issa  valmis- 
tetaan etupäässä  yhtä  tai  vain  muutamia  kone- 
laatuja  ja  kukin  työmies  tekee  vain  jotain  eri- 
tyistä työtä  tai  samoja  kappaleita.  Usein  käyte- 
tään myös  erikoist.vökoneita  ainoastaan  määrät- 
tyjen kappaleiden  valmistukseen.  Tällä  tavoin 
saadaan  valmistuskustannukset  mahdollisimman 
pieniksi.  Koneteollisuutta  on  nykyisin  melkein 
kaikissa  maissa,  mutta  etupäässä  on  suuria  kone- 
teollisuuskeskuksia  syntynyt  sellaisilla  seuduilla, 
joissa  raaka-ainetta  on  runsaammin  tavattavissa, 
esim.  Englannissa.  Pchjois-Ameriikassa.  Saksassa 
ja  Belgiassa.  .Suomessa  on  raaka-aineiden  puute 
ja  pääomien  niukkuus  yhdessä  ulkomaisen  kilpai- 
lun kanssa  vaikeuttanut  koneteollisuuden  voimak- 
kaampaa kehittymistä,  erittäinkin  kun  pieni  ja 
laadultaan  vaihteleva  kysyntä  ei  ole  saanut  suu- 
rempia erikoistehtaita  syntymään,  V:sta  1886 
alkaen,  jolloin  valmiille  koneille  pantiin  tuonti- 
tulli, voidaan  puhua  huomattavammasta  kotimai- 
sesta k:sta.  Kehitys  näkyy  seuraavaista  taulu- 
kosta : 


Vuosi 

Eonepajain 
taotantoarro 

Koneteosten 
tuontiarvo 

Koneteosleu 
Tientiarvo 

kokonai- 
suudessaan 

0 

0   Oi 

li 

kokonai- 
suudessaan 

1885 

1896 

1904 

1    1906 

1     1908 

7.028,334 
15,726,082 
28,096.4;J7 
39.120,295 
30,219,644 

2,701.4,55 
8,813.000 
13,296,711 
18.422.808 
24,595,304 

2,48 
5,10 
4,98 
.5.87 
6.77 

317,693 
1.393,000 
1,06.3,804 
l,7a3,842 

495,078 

0,35  1 

0,88 

0,49 

0,64 

0.20 

1255 


Konevakuutus— Konfetti 


1256 


Koneiden  tuonti  on  vielä  varsin  suuri  —  suu- 
rempi kuin  kotimainen  valmistus.  Vientiä  ou 
vähän  ja  sekin  v:sta  1908  kovasti  vähentynyt 
johtuen  siitä,  että  suomalaiset  konepajat  Venä- 
jiin kruunun  tilauksiin  nähden  silloin  pantiin 
ulkomaisten  konepajojen  asemaan  ja  tilaukset  sen 
johdosta  melkein  kokonaan  loppuivat.  \' -.n  1909 
alusta  ovat  useat  rautaruukit  ja  konepajat  aluksi 
neljän  vuoden  ajaksi  yhtyneet  liittoon  ja  perus- 
taneet Suomen  nj  e  t  a  1  1  i  k  o  n  1 1  o  r  i  n,  jonka 
tarkoituksena  on  toimia  työn  välittäjänä  ja 
jakajana  tehtaiden  kesken,  niin  että  kukin  saisi 
oman  erikoisen  toiminta-alansa.  Ensimäineu  sija 
koneteollisuuskaupunkina  on  Helsingillä,  jonka 
tuotanto  on  enemmän  kuin  kolmas  osa  koko  maan 
tuotannosta.  Maan  huomattavimpia  konepajoja 
ovat  Hietalahden  laivatelakka,  Kone-  ja  siltara- 
kennus-o.-y  :n,  Jehu  Stenbergin  sekä  Valtion  rauta- 
teiden konepajat  Helsingissä,  Tampereen  pellava- 
ja  rautateollisuusosakeyhtiön  paja  Tampereella, 
Crichtonin  ja  kumppanin  (haaraliike  Pietarissa), 
\'ulcan-osakeyhtiön  konepajat  Turussa,  Porin 
konepaja,  Fiskarsin,  Karkkilan.  Kotkan,  Karhu- 
lan. Lehtoniemen  ja  Taipaleen,  Varkauden  ja  Vii- 
purin konepajat.  Yhteensä  oli  maassa  1910  94 
eri  konepajaa  ja  niissä  9,926  työntekijää.  [, .Ylei- 
nen tilasto,  Teollisuus"  ja  ..Suomen  kartasto 
1910".    II    osa   Teollisuus,    sivv.    41-47.] 

V.  n.  d  J.  C-6n. 

Konevakuutus,  eräs  1890-luvuu  loppupuolella 
Saksassa  käytäntöön  otettu  vakuutuslaji,  jossa 
vakuutuksenottajalle  suoritetaan  korvaus  kai- 
kista koneille  syntyneistä  vahingoista,  olkoot 
vahingot  aiheutuneet  laitosta  käytettäessä  sat- 
tuneesta tapaturmasta,  työntekijäin  tai  muiden 
henkilöiden  taitamattomuudesta,  huolimattomuu- 
desta taikka  ilkeämielisyydestä  konetta  kokoon- 
pantaessa  tahi  hajoitettaessa,  taikka  myö.skin 
koneessa  olevasta  valu-  tai  ainesviasta  (vrt. 
Höyrypannuvakuutus.)  K:ta  ei  harjoi- 
teta  Suomessa. 

Konevitsa,  luo.stari  Laatokan  Kononsaarella 
5  km  Sortanlahden  itäpuolella.  Pyhäjärven  pitä- 
jässä. Saari  on  muodostunut  sorasta  ja  hie- 
kasta, johon  muinais-  (Litoriua-)  meri  on  jättä- 
nyt selvän  rantapenkereen.  Nykyisellä  rannalla 
on  lentohiekkadyynejä.  Keskemmällä  saarta  on 
ruokamultaa  ja  siellä  ovat  munkkien  pellot, 
laaja  puutarha  ja  sen  keskellä  kirkko.  Ean- 
nempana  on  muhkeaa  mäntymetsäkangasta. 
Höyrylaivat  poikkeavat  usein  K:aan.  Luostarin 
perusti  tälle  lakealle,  5  km:n  pituiselle  ja  3  km:n 
levyiselle  saarelle,  kertomuksen  mukaan  1393 
novgorodilainen  Arsenij.  Ruotsalaiset  hävittivät 
.sen  1.577.  Vasta  1716  se  oikeastaan  pantiin  jäl- 
leen kuntoon.  Kaksikerroksisessa  luostari  raken- 
nuksessa on  munkkien  kammiot  ja  kirkko.  Länsi- 
rannalla on  uusi  kappelikirkko.  Pääluostarin 
luona  on  n.  s.  Konjkamenj,  suuri  siirtolohkare, 
jonka  päälle  on  rakennettu  rukoushuone.  Lohka- 
reen läpi  piru  lähti  Sortanlahteen  (Tsortan-  s.  o. 
Pirunlahteen)  munkkien  tultua  saarelle.  K.  ei 
vedä  komeudessa  eikä  pyhiinvaeltajain  lukuisuu- 
dessa vertoja  Valamolle.  J.  E.  R. 

Konewka  !-e'f-].  Paul  (1840-71),  saks.  piirus- 
taja.  Saksan  paras  siluettikuvien  leikkaaja  19 
vuosis.  Kuvittanut  Goethen  ja  Shakespearen 
teoksia   sekä   sanomalehtiä,    kansankirjoja    v.    ra. 

E.  ilr. 


Koneöljy   ks.    Voiteluaineet. 

Konfederatsioni  (lat.  confa:derä're  =  yhdistää 
liitolla),  liitto,  yhdistys;  pysyväinen  suvereenis- 
ten valtioiden  liitto,  joka  on  telity  määrättyjä 
yhteisiä  tarkoituksia  varten.  Sellainen  oli  esim. 
Wienin  kongressissa  1815  muodostettu  Saksan 
liitto.  Pohjois-Ameriikan  Yhdysvalloista  1861 
eronneet  etelävaltiot  ottivat  nimekseen  A  m  e- 
riikan  konfedereeratut  valtiot  (Con- 
fedcrate  states  of  Atiierica).  —  Puolassa  sanot- 
tiin k:eiksi  niitä  liittoja,  joihin  aateliston  jäsenet 
yhtyivät  17;nnen  vuosis.  lopulla  ja  varsinkin 
18:nnella  vuosis.  milloin  minkin  valtiollisen  tar- 
koituksen saavuttamiseksi  ja  joista  monella  on 
ollut  suuri  merkitys  Puolan  historiassa.  K.  kä- 
sitti lähinnä  jonkun  maakunnan,  toisinaan  koko 
valtakunnan,  jolloin  sitä  sanottiin  y  1  e  i  s  k  o  n- 
federatsioniksi;  se  anasti  valtapiirissään 
koko  valtiovallan  ja  käytti  vastustajiaan  vastaan 
asevoimaa.  Nämä  liitot  aiheutuivat  siitä,  että 
n.  s.  liberum  veto  ja  maakuntaedustajia  sitovat 
ohjesäännöt  kokonaan  lamauttivat  laillisten 
valtiopäiväin  toiminnan.  K:issa  sitä  vastoin 
päästiin  pikaiseen  ja  varmaan  päätökseen,  sillä 
jokainen  jäsen  toimi  vain  omasta  puolestansa  ja 
asiat  ratkaistiin  yksinkertaisella  ääntenenem- 
mistöllä. Siinä  tapauksessa,  että  syntyi  kaksi 
toisilleen  vihamielistä  k:ia,  turvauduttiin  molem- 
min   puolin    aseisiin. 

Konfektsioni  (lat.  confCcere  =  tehdä  valmiiksi) , 
kauppavarasto  valmiiksi  ommeltuja  vaatteita.  — 
Konfektsioniteollisuus.  vaatetusteoUi- 
suus. 

Konfereerata  (rausk.  conferer,  <  lat.  con- 
fe'rre,  viedä  yhteen),  verrata,  neuvotella  yhdessä. 

Konferenssi  (ks.  Konfereerata),  neu- 
vottelu: valittujen  edustajien  neuvottelukokous 
yhteisen  asian  käsittelyä  varten;  tällaisen  ko- 
kouksen osanottajien  yhteisnimitys.  Diplomaatit 
pitävät  konferensseja  poliittisten  kysymysten  kä- 
sittelemiseksi. Sitäpaitsi  pidetään  kansain- 
välisiä konferensseja  erilaisten  kysy- 
mysten selvittelemiseksi  ja  ratkaisemiseksi  (esim. 
Haagin  konferenssi,  ks.  t..  Kansainväliset  tervey- 
denhoitokonferenssit,  Rautatiekonferenssit,  Työ- 
väensuojeluskonferenssit).  „Veljeysliiton  vanhim- 
pain  konferenssi"  on  nimeltään  lierrnhutilaisen 
veljeysseurakunnan  10-jäseninen  kirkollinen  yli- 
johto. Englannin  ja  Ameriikan  metodistiseura- 
kunnan korkeimman  viranomaisen  muodostaa 
vuotuisesti  kokoontuva  yleiskonferenssi.  Amerii- 
kassa  k.  tarkoittaa  samaa  tunnustusta  olevien 
seurakuntain  yhteenliittymistä.  vrt.  Kong- 
ressi. 

Konferenssiministeri  ks.   Kabinetti. 

Konfessioni  (lat.  confe'ssiö),  tunnustus  (ks.  t.) 
ks.  Confessio.  —  Konfessionalismi, 
ankara  kirkon  tunnustukse.sta  kiinnipitäminen; 
eritoten  se  uskonnollinen  katsomus,  jonka  mu- 
kaan uskonnon  olemuksena  ja  ytimenä  on  määrä- 
tyn kirkollisen  tunnustuk.sen  omaksuminen.  Tun- 
nettu konfessionalismistaan  on  katolinen  kirkko, 
jonka  mukaan  katoliseen  kirkkoon  tunnustautu- 
minen ja  sen  oppien  totena  pitäminen  on  autuu- 
den ehto  (extra  ecclcsiam  pulla  s(J^hs  =  ulkopuo- 
lella kirkon  ei  ole  mitään  autuutta).  Samansuun- 
taista konfessionalismia  huomataan  1600-luvulla 
puhdasoppisuusajan   luterilaisessa   kirkossa. 

Konfetti  ks.  Confetti. 


1257 


Konfidentsielli  — Konfusioni 


1258 


Konfidentsielli  (innsk.  confidencc  =  luottamus, 
<  Int.  coitfVdere  =  lnotta.i\).  luottamukselliiipu 
(tioilonaiito), 

Konfirniandi  (ks.  K  o  ii  f  i  r  m  a  t  s  i  o  n  i) ,  se, 
Jitka  koiifiriiicoralaau   (ks.  t.). 

Konfirmatsioni  (lat.  ron/^iinKiVe  =  vahvistaa), 
kasteen  liiton  vahvistus.  Vanhan  ajan  kirkossa 
liittyi  usein  ka.-iteeseen  kätten  p  ii  ä  1 1  e  p  a  n  e- 
m  i  n  e  u,  jonka  kautta  ajateltiin  kastetun  tule- 
van osalliseksi  Pyhiistil  lien<;estii  (vrt.  .\post. 
Teot  S„  ja  19,-,,).  Myöhemmin  lisättiin  tähiln 
öljyllä  voiteleminen,  jonka  piti  mer- 
kitii  hengellisen  pappeuden  antamista.  \'iihitel- 
len  sulivat  nämii  toimitukset  yhteen,  ja  vihdoin 
Firenzen  kirkolliskokouksessa  1439  määrättiin 
konfirmatsioni  yhdeksi  kirkon  seitsemästä  sakra- 
mentista. Konfirmatsioni  pidetään  piispan  etu- 
oikeutena ja  suoritetaan,  kun  lapsi  on  täyttänyt 
7  vuotta.  Kreikkalaiskatolisessa  kirkossa  pappi 
toimittaa  konfirmatsionin  välittömästi  kasteen 
yhteydessä. 

Uskonpuhdistajat  hylkäsivät  konfirmatsionin 
kokonaan  kasteen  arvoa  alentavana  ihmislisänä. 
Mutta  evankelisessa  kirkossa  pantiin  alusta  al- 
kaen paljon  painoa  nuorison  kristilliselle  ope- 
tukselle, ja  ennen  pitkää  huomattiin  välttämät- 
tömäksi, että  ne,  jotka  ensi  kerran  kävivät  ehtool- 
lisella, saivat  tarpeellisen  opetuksen,  jonka  jäl- 
keen heidän  tuli  tehdä  selkoa  uskostaan,  Esim. 
■Saksissa  säädettiin  1557,  että  pappien  vuosittain 
tuli  pääsiäisen  ja  helluntain  viilillä  kuulustella 
niiltä,  jotka  olivat  ripilläkäynti-iässä.  kristin- 
uskon pääkappaleita.  Tämä  kuulustelu  ja  sitä 
valmistava  opetus  on  evankelisen  konfirmatsionin 
alkujuuri.  Mutta  vasta  pietismin  kautta  k. 
sai  suuremman  merkityksen.  Spener  harrasti 
varsinkin  sitä,  mikä  näytti  olevan  uskonnolli- 
.sesti  herättiivää,  ja  hän  tahtoi  sentähden  muo- 
dostaa konfirmatsionitoimituksen  sellaiseksi,  että 
se  vaikuttaisi  rakentavasti  ja  lämmittävästi  lap- 
siin. Spener  piti  erittäin  tärkeänä,  että  konfir- 
mandit  julkisesti  seurakunnan  edessä  tunnustaisi- 
vat omaksensa  sen  Xiskon,  johon  heidät  on  kas- 
tettu. Tähän  tunnustukseen  cli  liittyvä  heidän 
lupauksensa,  jonka  jälkeen  he  olivat  konfirmee- 
rattavat  rukouksella  ja  kätten  päällepanemisella. 
Sakramenttia  Spener  ei  tahtonut  konfirmatsio- 
nista  tehdä,  mutta  .se  oli  oleva  kirkollisen  nuo- 
ri.so-opetuksen  juhlallinen  ja  liikuttava  päätös. 
Pietismin  vaikutuksesta  konfirmatsioni  vähitel- 
len tuli  yleiseksi  kaikissa  luterilaisissa  kirkoissa. 
Uuotsissa  ja  Suomessa  tulivat  rippikouluopetus 
ja  konfirmatsioni  käytäntöön  vasta  1700-luvulla. 
Kun  kirkkolaki  v:lta  16S6  ei  tästä  toimituksesta 
mitään  tiennyt,  oli  se  erikoisilla  hiippakunta- 
hallitusten  kiertokirjeillä  järjestettävä.  Porvoon 
hiippakunnassa  tuli  konfirmatsioni  vasta  1S42 
kirkollisesti  järjestetyksi.  Nykyisen  kirkkolain 
48  g;ssä  säädetään,  että  niille  lapsille,  jotka 
rippikoulun  päättyessä  en  katsottu  kristillisesti 
valmistuneiksi  uskonsa  tunnustamaan  ja  Herran 
ehtoollisella  käymään,  on  pidettävä  kirkossa  jul- 
kinen kasteenliiton  uudistustoimitus,  jossa  lapset 
tunnustavat  uskonsa.  Xiinkauan  kuin  ehtoollisella- 
käynti  ja  sen  edellä  käypä  konfirmatsioni  oli- 
vat välttämättömiä  avioehtoja,  voitiin  syystä  pu- 
hua kirkossa  vallitsevasta  e  h  t  o  o  1 1  i  s-  ja  k  o  n- 
f  i  r  m  a  t  s  i  o  n  i-p  a  k  o  s  t  a.  Tämä  asianlaita  on 
muuttunut    keis.   aset:n    kautta    v:lta    1910.   jossa 


konfirmatsionin  ja  ripilläkäynnin  sijaan  on  avio- 
ehdoksi asetettu  rippikoulun  suoritus  (K.  1. 
§  73  h.).  Viime  aikoina  on  myös  vaadittu  konfir- 
matsioni lupausten  yksinkertaistuttamista.  |  Lauri 
Ingman,  „Konfirmatsioni"  (synodaalikirjoitus, 
1907).]  E.  Ka. 

Konfirmeerata  (ks.  Konfirmatsioni), 
suorittaa   konfirnuitsionitoimitus. 

Konfiskeerata  (lat.  confiiicä'rc  =  peruuttaa  kei- 
sarilliseen rahastoon),  tuomita  joku  tai  jotkut 
varallisuusesineet  kruunulle  menetetyiksi.  TiiUai- 
sen  menettelyn  alaisiksi  joutuvat  erittäinkin  sel- 
laiset esineet,  joita  on  luvattomasti  valmistettu, 
joitten  avulla  jokin  rikos  on  tehtj'  tai  jotka  kel- 
paavat rikoksen  tunn.istodisteiksi.  Varsinkin 
vanhempina  aikoina  oli  yleistä,  että  eriniiiset 
rikokset,  etupäiissä  valtiollista  luonnetta  olevat, 
rangaistusseuraamuksena  aiheuttivat  omaisuuden 
täydellisen  tai  osittaisen  kruunulle  menettämi- 
sen: nykyaikaisissa  sivistysvaltioissa  on  tästä 
luovuttu,  ja  nykyiset  sakkorangaistukset  sekii 
määrättyjen  esineitten  menetetyiksi  tuomitsemi- 
nen ovat  aivan  toista  luonnetta.  —  1772  v:n 
hallitusmuodon  2  §:n  mukaan  hallitsija  (halli- 
tus) ei  saa  „keltään  mitään  irtainta  tai  kiin- 
teätil  omaisuutta  ottaa  tai  otattaa  ilman  lail- 
lista tuomiota  ja  tutkintoa".  Tavaran  menete- 
tyksi tuomitsemisesta  on  tarkoin  erotettava 
pakkoluovutus,  jossa  yleisen  edun  vuoksi 
yksityinen  velvoitetaan  luopumaan  jostakin  kiin- 
teästä omaisiuidesta  taikka  nnuista  esineoikeu- 
desta, sekä  takavarikkoon  ottamisesta,  jota  kui- 
tenkin toisinaan,  vaikkei  asianmukaisesti,  sa- 
notaan   konfiskeeraamiseksi.  R.    E. 

Konfityyrit  ks.  K  o  n  v  e  h  t  i. 

Konflikti    (lat.    confli'rtiO\.    ristiriita,    riita. 

Konfokaali  (lat.  con  1.  cum  =  kera,  ja  focus  - 
polttopiste).  Kahta  kartioleikkausta  sanotaan 
k;:eiksi,   kun   niillä   on   yliteiset   polttopisteet. 

Konfoniumi,  väännösmuoto  sanasta  k  o  1  o  f  o- 
n  i  u  m  i.  leikillisessä  puheessa  =  juomatavarat. 

Konforminen  (lat.  confo'rmis).  yhdenmuotoi- 
nen.  yhdenmukainen.  —  Konformeerata, 
tehdä  yhdenmukaiseksi.  —  Konformiteetti, 
vhdeTinuikaisuus. 

Konformistit  (engl.  eonformers,  <  lat.  con- 
f ornuVre  =  tehdÄ  jonkun  mukaiseksi),  ne  englan- 
tilaiset protestantit,  jotka  hyväk.syvät  angli- 
kaanisen kirkon  39  artikkelia,  ks.  D  i  s  s  e  u- 
ters.  A.  J.   P-a. 

Konformiteetti  ks.  Konforminen. 

Konfortabeli  (ransk.  rotifortalle;  ks.  C  o  n- 
fortl.  mukava,  kodikas,  hyvästi  ja  komeasti 
sisustettu   (huoneisto). 

Konfrontatsioni  (lat.  con  =  yhdessä,  ja  frotis  = 
otsa),  kahden  tai  useamman  ristiriitaisia  tietoja 
antaneen  syytetyn  tahi  todistajan  yhdessä  kuu- 
lustelu viranomaisen  edessä,  vastakkain-kuulus- 
telu.  Koufronteerata,  kuulustella  vastak- 
kain. 

Konfucius  ks.   K  o  n  f  u  t  s  e. 

Konfundeerata  (lat.  confu' ndere) ,  valaa  yh- 
teen, sekoittaa,  saattaa  ymmälle,  hämille.  — 
K  o  n  f  y  y  s  i.  hajamielinen,  ymmällä  oleva. 

Konfusioni  (lat.  covfu'>idere  =  sekoittaa  yh- 
teen), sekoitus,  yhtyminen,  hajamielisyys:  lalit. 
yhtymys  I.  velkojan  ja  velallisen  useimmiten  pe- 
i  rinnön  kautta  tapahtuva  yhtyminen  samaksi  hen- 
I  kiloksi,  jolloin  velkasuhde  tavallisesti  lakkaa. 


1-259 


Konfutatsioni — Konglomeraatti 


1260 


Konfutatsioni  (Int.  coiifiitä'tiO).  kurnoamiueii. 
Usein  kiiytetääu  k. -sanaa  yksinään  niPikitsemSiin 
katolisten  jumaluusoppineiden  kirjoittamaa  Augs- 
burgin tunnustuksen  vastakirjoitusta.  K  o  u  f  u- 
tatsionikirja,  Flaciuksen  (ks.  t.)  toiujesta 
syntynyt  vastalause  kaikkia  poikkeuksia  vastaan 
luterilaisesta   opista.  A.  J.   PS. 

Konfutse  I.  K  o  n  g-t  s  e  (=  mestari  Kong.  lat. 
Confucius),  Kiinan  valtionuskonnon  puhdistaja 
(551-478  e.  Kr.).  K.  oli  .syntyisin  Lu  niniisestii 
ruhtinaskunnasta  ja  ylimyssukua,  toimi  jonkun 
aikaa  korkeassa  valtionvirassa,  mutta  vietti  suu- 
rimman osan  elämäänsii  vaeltavana  saarnaajana, 
jolloin  häntä  tavalli.sesti  suuri  oppilasparvi  seu- 
rasi. Hänen  vaikutuksensa  nuhansa  uskonnolli- 
siin ja  valtiollisiin  oloihin  en  ollut  tavattoman 
suuri.  K.  oli  ehdoton  menneisyyden  ihailija. 
Vanhoja  tapoja  hiin  piti  mitä  suurimmassa  ar- 
vossa ja  katsoi  valtion  menestyksen  riippuvan 
niiden  noudattamisesta.  Esi-isien-palvelus  (ks.  t.) 
oli  sentähden  cleva  uskonnollisen  elämän  kes- 
kus. Koko  hänen  uskontonsa  sisältyy  käsittee- 
seen H  s  i  ä  o  =  lapsellinen  kunnioitus,  pieteetti. 
Se  yhdistää  perlieen  jäsenet  keskenään,  esivallan 
ja  alamaiset,  vainajat  ja  elävät.  Maailmanjärjes- 
tyksen ylläpitäjää,  jumaluutta,  K.  nimitti  mie- 
luimmin persoonattomalla  nimellä  Tien  =  taivas, 
mutta  vältti  persoonallista  nimeä  Sang-ti  (ks. 
Kiinan  u  s  k  o  n  n  o  1 1 .  Taivaan  käskyjä  ja 
järjestystä  tuli  ihmisten  ehdottomasti  noudattaa, 
yliluonnollisten  ky.symysten  suhteen  hän  asettdi 
kriitilliselle  kannalle  poistaen  uskonnosta  kaikki 
taikauskoiset  ainekset.  Hänen  vaikutuk.sestaan 
epäilemättä  johtuvi  Kiinan  uskonnolle  ominainen 
ratsionalistinen  leima.  Rukoukselle  hän  ei  mai- 
nittavaa arvoa  antanut  eikä  kuclemanjälkeisestä 
tilasta  sanonut  mitään  tietävänsä.  Vaikka  hän 
suuresti  teroitti  vainajain  henkien  palvelusta,  ei 
hän  kuitenkaan  antautunut  mihinkään  mietiske- 
lyyn niiden  olemuksesta,  vaan  sanoi:  ..kunnioita 
niitä  hartaalla  mielellä,  mutta  muuten  pysy 
niistä  erilläsi!"  Hänen  hurskautensa  pohjana  on 
voimakas  tunne  kaiken  olevaisen  yhteenkuuluvai- 
suudesta ja  pyhästä  järjestyksestä.  Ihmiselämän 
ihanteena  on  cleva  tasapaino,  oikea  keskitie. 
K-n  sivey.soppi  on  kauttaaltaan  vailla  korkeam- 
paa lentoa,  mutta  käytännöllistä  ja  yksinker- 
taista. Kuolemansa  jälkeen  luin  on  nauttinut 
kansalaisiensa  keskuudessa  mitä  suurinta  kun- 
nioitusta. Hänen  muistonsa  viettämiseksi  säädet- 
tiin ulirijulilia  ja  rakennettiin  pyhäkköjä.  Kiina- 
lainen näkee  hänessä  kan.sallislienkensä  jaloim- 
man  ilmauksen. 

K:n  kriitillisen  hengen  jälki  näkyy  selvästi 
Kiinan  pyhissä  kirjoissa  (ks,  Kiinan  kieli 
j  a  k  i  r  j  a  1  1  i  s  u  u  s.  p.  876),  jotka  vieläkin  muo- 
dostavat Kiinan  kotimaisen  kirjallisen  sivistyk- 
sen pohjan.  K;n  siveysoppi  on  myöhemmin  le- 
vinnyt Japaniin,  jossa  sillä  varsinkin  kansan 
ylemmissä  kerroksissa  on  paljon  kannattajia, 
vrt.  Kiinan   u  s  k  o  n  n  o  t.  E.   K-a. 

Konfyysi  k  s.  K  o  n  f  u  n  d  e  e  r  a  t  a. 

Kongeloven  /-'«-/.  ..kuninkaanlaki"  (lat.  Lex 
rcgia).  se  perustuslaki,  minkä  Tanskan  ja  Nor- 
jan kuningas  Fredrik  III.  saatuaan  1G60  ra- 
jattoman vallan,  antoi  Griffenfeldin  laatia  ja 
jonka  hän  itse  14  p.  marrask.  166.5  allekirjoitti: 
ilmestyi  painosta  1700.  Sen  mukaan  hallitsijan 
valta  oli  oleva  rajaton.    Kuninkaalta  ei  vaadittu 


nuuita  kuin  että  hänen  tuli  olla  luterilaisen  kir- 
kon jäsen,  että  hän  ei  saanut  jakaa  valtakuntaa 
eikä  milloinkaan  muuttaa  tai  rajoittaa  .,kunin- 
kaanlakia",  Xorjassa  k,  kumottiin  1814  tiimiin 
maan  erotessa  Tau.skasta,  viimemainitussa  maassa 
pääkohdissaan  v:u  1849  perustuslailla.  ,7.  F. 
Kongeniaalinen    dat.    coh  =  kanssa,    ja    iienius 

-  henki  I ,   lieii^rnheimolainen. 

Kongenitaalinen  (lat.  coh  =  kanssa,  ja  ^ejii- 
tiVlis  =  synnyttiivä),    synnynnäinen. 

..Kongens  By"  Itansk.),  ..kuninkaan  kaupunki", 
>.   o.   Kööpenhamina. 

Kongestioni  ilat.  (•oh_7c's/iö  =  kokoaminen)  ks. 
\'  e  r  e  n  t  u  n  ;;  o  s. 

Kongfutse   ks.    Konfutse. 

Konginkangas  il.  Komi).  1,  Kunta  Vaa- 
lan 1..  Laukaan  klilak..  Sumiaisten-Konginkan- 
kaan  nimi.smiesp. ;  käsittää  luonnonihanan  pala- 
sen Keiteleen  eteläpään  ympäristöä  (pääasialli- 
sesti länsipuolasta)  ;  kirkolle  Äänekosken  ase- 
malta 25  km  (maitse).  Viitasaaren  kirkolta  38 
km:  kesäisin  jokapäiväinen  laivaliike  Suolahden 
asemalle  sekä  kirkolta  että  Matilanvirralta. 
Pinta-ala  283,»  km^,  josta  viljeltyä  maata  1.720 
ha  (1901);  manttaalimiiärä  5'°/..,,  maatilojen 
lukumäärä  79,  talonsavuja  78,  torpansavuja  85 
ja  muita  savuja  87  (1907),  2,563  as,  (1910);  467 
ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelinkeino- 
naan harjoitti  372  il901).  29-i  hevosta  ja  1,160 
lelimää  (1909),  —  Kansakouluja  1  (toista  puuha- 
tn:in  paraillaanl  (1911),  —  Säästöpankki,  — 
Teollisuuslaitoksia:  saha  ynnä  höyrymylly  (ömist. 
Matti  Pasanen).  Hovi.seu  vesimylly,  —  2.  Seu- 
rakunta, konsistorillinen.  Porvoon  hiippak., 
Saarijärven  rovastik. ;  muodostettiin  Viitasaaren 
ja  Saarijärven  pitäjäin  osista  1864  rukoushuone- 
kunnaksi, kappeliksi  keis.  käskykirj.  25  p:ltä 
marrask.  1867.  ja  sitten  omaksi  khrakunnaksi 
sen.  päät.  19  p:ltä  liuhtik.  1895  (ensimiiinen  vaki- 
nainen khra  v:sta  1909).  —  Kirkko  puinen,  rak, 
1866  ja  uusittu  1S9S-99.  [H.  Wegelius,  ..Keski 
Suomi"  sivv,  83-84  (Suom.  matkailijayhd.  vuo- 
^ik.    v.    isn9i.")  L.' H-ncn. 

Konglomeraatti  (lat.  ro»-.  jriomcröVe  =  kasata 
I  kokoon),  kasauma.  —  Geo?,,  pyöreähköistä  yhteen- 
I  iskostuneista  kivimukuloista  muodostunut  vuori- 
laji.  K.  on  alkuaan  ollut  milloin  minkin  laatuista 
.soraa,  joka  syviin  kerroksiin  jouduttuaan  on 
l)itkien  aikojen  kuluessa  kiintynyt  (vrt.  Diage- 
neesi).  K:n  mukuloitten  kerrostumistavasta 
ja  muodosta  usein  saattaa  päättää,  millä  tavoin 
alkuperäinen  sora  on  syntynyt.  Moreeni- 
konglomeraattien  mukulat  ovat.  samoin 
kuin  moreenisoran.  vain  särmiltään  pyöristyneitä, 
suuret  ja  pienet  sikin  sekin,  V  i  e  r  i  n  k  i  v  i- 
k  o  n  g  I  o  m  e  r  a  a  t  i  t  taas  ovat  kerroksellisia, 
ja  nuikulat  ovat  hyvin  pyöristyneitä.  Aavikko- 
konglomeraattien  mukulat  ovat  saman- 
muotoisia kuin   aavikoitten   tuulen   hiomat  kivet. 

—  K;n  mukulat  saattavat  olla  mitä  vuorilajia 
tahansa,  joko  kaikki  samaa  tai  useampia  eri 
vuorilajeja.  Se  ei  olekkaan  erikoinen  vuorilaji 
siinä  merkitykse.s.sä,  että  sen  kokoomus  olisi  mää- 
rjitty,  K:eja  on  kaikenikäisissä  geologisissa  nuio- 
dostumissa,  mutta  niissä,  jotka  ovat  olleet  mu- 
kana vuorenpoimettumisessa.  ne  ovat  muuttuneet 
k  o  n  .sr  1  o  m  e  r  a  a  t  t  i  1  i  u  s  k  e  i  k  s  i  (ks.  t.) . 
Suome.ssa  muuttumattomia  k;eja  on  vain  jotuni- 
lai.sten  hiekkakivien  vhtevdessä,  P.  E. 


1201 


Konglomeraattiliuske — Kongo 


1202 


Konglomeraattiliuske  (ks.  K  o  n  ;»  1  o  m  e- 
lattii.  viioiil:iji.  joka  »Ikuaan  on  ollut  kon- 
glomeraatti, iiiuttu 
ou  vuoreii|)oimettu- 
misessa  muuttunut 
liuskeiseksi.  Alku- 
l>eriiinen  rakenne 
■^  -.  ,    .  <;■  «I  O"  milloin  euemmiin 

EKp^  -'^  V  »^  mT  milloin  vähemmän 
nl  £   ■  '  ^'        ji''-^^   muuttunut.      muku- 

,  xi  '■■,'  ^Kf.^¥  .  >.  L  "^  '"*  "^'"l  tavallisesti 
',V-  i^Sl  t  ^  *'  *  V  ''t'**vneitä  ja  nii- 
.i  r.»  ä^»-*^  ,  ,  V  .r^^i    den     välimassa     on 


Kunglumpriiaitiliii.skmia. 


sa  on 
kiteisten  liuskeit- 
ten  (gneissin  tai 
kiilleliu.skeen  y.  m.)  laatuista.  Kunmiiukiu  k:issa- 
kin  tavallisesti  on  alku|)eräiseu  soran  rakenne 
tunnettavi.ssa.  Niitä  tavataan  kaikenikäisissä 
liuskenuiodostumissa.  ja  myöskin  Suomen  vuori- 
Ionissa  ne  ovat  yleisiä.  Eiiiniuiäu  niitä  on  Tam- 
pereen seudun  bothnialaisissa  sekä  Itä-  ja  Poh- 
jois-Suomen  kalevalaisissa  ja  jatulilaisissa  muo- 
dostumissa. P.    E. 

Kongo,  ransk.  Coiigo.  port.  Zaire.  1.  Joki 
Keski-.Vfrika.ssa.  laskee  Atlantin  valtamereen:  on 
Iiituudeltaan.  4.640  km.  kuudes,  vesialueeltaan. 
:i.«»  milj.  knr.  toinen  maapallon  joista.  K. -alan- 
teen erottaa  Sambesi-vesistöstä  etelässä  1.300- 
1..J00  m  korkea,  aaltomainen  ylätasanko,  josta 
lähtien  alanne  kokonaisuudessaan  viettää  poh- 
joiseen ja  luoteeseen,  .lättäessään  tämän  ylä- 
tasangoii,  joka  idässä  ulottuu  kauemmaksi  poh- 
joiseen kuin  liinnessä.  mviodostavat  lv.  ja  .sen  ete- 
läiset lisäjoet  rivin  koskia,  jotka  ovat  jokiliikeu- 
teen  rajoina.  Itäisin  joista.  K.  itse,  saavuttaa  ylä- 
ta.-angon  reunan  vasta  päiväntasaajan  kohdalla. 
Varsinainen  K. -alanne  ei  missään,  miuitamia 
poikkeuksia  lukuunottamatta,  nouse  sanottavasti 
yli  400  m  yli  merenp.  K.  alkaa  kahdesta  lähde- 
Joesta,  joista  läntisempi  on  Lualaba  (usei- 
den tutkijain  muk.  pääjokii  ja  itäisempi  L  u  a- 
pula  I  myöhemmin  nimeltään  Luvuat.  joka 
on  ]iitempi  ja  vesirikkaampi.  Tämä  saa  al- 
kunsa Tanganjika-  ja  Xjassa-järvien  välisellä 
kannak.sella.  n.  2.000  m  yi.  merenp..  virtaa  lou- 
naaseen Baug\veolo-järven  kautta  sekä  sitten, 
käännyttyään  pohjoiseen,  liipi  Meru-  1.  Mveru- 
järven  (972  m  yi.  merenp. I.  Siitä  lähdettyään 
se  katkaisee  Mitumba-selänteen  muodostaen 
useita  koskia,  .vhtyy  etelästä  tulevaan  Lualabaan. 
joka  aikaisenunin  on  saanut  lisäjoeu  Lutira  Ka- 
tanga-alueelta.  I.uvua-Lualaba  saa  runsaasti 
lisäjokia  vars.  oikealta:  Tanganjika-järvestä 
L  u  k  u  g  a-  ja  E  1  i  I  a-  sekä  L  o  w  a-joet.  —  Ylä- 
tasangon  rajalla  K.  seitsemässä  S  t  a  n  1  e  y-pu- 
toiiksessa  laskeutuu  42  ui.  tullen  siten  varsinai- 
seen K. -alanteeseen.  Putousten  alapuolella.  Stau- 
leyvillen  kohdalla.  K.  on  42S  m  yi.  merenp.  — 
Kj-t  K.  alkaa  suuren  (»olvekkeeusa.  virraten  luo- 
teeseen, länteen,  lounaaseen  ja  vihdoin  etelään. 
Tällöin  K:n  keskijuoksu.s.sa  lasku  ou  ainoastaan 
10  cm  1  kmrltä.  mutta  leveys  nousee  750  ni:stä 
30-  jopa  .5.5  km:iin.  Se  on  aivan  täynnä  .saaria, 
aarniometsäin  peittämät  rannat  enimmäkseen 
matalat.  Sen  itäisistä  ja  pohjoisista  lisäjoista 
mainittakoon  Aru«  imi  1.  1 1  u  r  i.  R  u  b  i  1. 
1  t  i  m  b  i  r  i.  M  o  n  g  a  1  a.  valtava  U  b  a  n  g  i. 
joka  muodo.staa  rajan  Belgian  ja  Ranskan  K.- 
alueitten     viilillä     .sekä     Sanga.      Mvös     vasem- 


malta, etelästä,  K.  saa  runsaasti  lisäjokia,  jotka 
kaikki  enemmän  tai  vähemmän  selvä.sti  jäljentä- 
vät K:n  juoksua;  niitä  on  L  o  m  a  m  i,  L  u- 
1  o  n  g  o,  Ruki  (1.  Bussira,  ylempänä  Täuapa) 
sekä  Sankurun,  Kassain,  Kwangon  ja  Mfinin  yh- 
tymisestä .syntynyt  nuihtava  1\  w  a.  Sangan  seu- 
duilta alkaen  K.  jälleen  kapenee,  ollen  paikoitel- 
len ainoastaan  .500-700  m  leveä  ja  rannat  tulevat 
korkeammiksi.  .Mapuolella  Kwata  K:n  vedet 
kerääntyvät  Stanley  Pool-järveen  (280  m  yi.  me- 
renp. l.  josta  lähtien  alkaa  l\:n  murtautuminen 
nianneryUitasangon  kiteisten  liuskeitten  ja  gneis- 
sin  muodostaman    reunan   poikki. 

Tällä  275  km  pitkällä  matkalla  K.  laskeutuu 
.')2  suuren  kosken  kautta  280  mistä  26  m:iin 
yi.  merenp.  Sen  leveys  on  paikoitellen  ainoastaan 
400-255  m.  mutta  sensijaan  .se  on  40-90  m  syvä, 
nopeus    13-15   m    sek:ssa. 

N'oki'n  kohdalla  alkaa  K:n  kulkukelpoinen  suu. 
joka  on  G-17  km  leveä  sekä  n.  300  m  syvä.  Suun 
poikki  on  6-7  m  syvällä  särkkä. 

K.  purkaa  mereen  n.  75-80.000  m'  vettä  sek:s.sa, 
antaen  vielä  300-400  km  rannikosta  merivedelle 
kellahkou  värin.  K:n  ja  sen  lisäjokien  merki- 
tys alueensa  liikenteelle  ja  kehittymiselle  on. 
molemmista  keskisarjoista  huolimatta,  suunnaton. 
Vesialueen  kuljettavain  osien  pituus  on  11,500 
km.  K:n  suui)uolen  ko.skien  ohi  on  jo  rakennettu 
rautatie  Matadi'sta  Stanley  Pooliin.  Stanley- 
putouksia  kiertämään  valmistetaan  rautatietä 
Stanleyvillestä  Ponthiervilleen.  Näiden  kumman- 
kin putous.sarjan  välisellä  K:lla  (..Vlä-K:lla") 
kulkee  39  höyrylaivaa,  suuputouksen  alapuolella 
l...\la-K:lla")  välittää  liikennettä  11  höyryä.  Lisä- 
joet  ovat  kuljettavia  lännessä  n.  5°  et.  lev.  ja 
4°  pohj,  lev.  sekä  idässä  n.  4'  et.  lev.  ja  päivän- 
tasaajan välillä.  —  K:n  suun  löysi  Diego  Cäo 
1482;  sen  lähteitä  ja  yläjuoksua  selvitti  vasta 
Livingstone.  joka  idästä  käsin  saapui  Luapulalle 
1868  ja  Lualaballe  1869  päättäen  ne  K:n  lähde- 
joiksi.  Moni  kuitenkin  luuli  niiden  laskevan 
Niiliin.  Vasta  Stanley  selvitti,  tekemällä  uhka- 
rohkean matkansa  (1876-77)  itärannikolta  yliselle 
K:lle  sekä  sieltä  vesitse  K:n  suulle,  täydelli- 
sesti K. -probleemin  ja  todensi  tuon  u.skomatto- 
man   K. -polvekkeen   olemassa-olon. 

Suurin  osa  K.-joen  aluetta  kuuluu  kahdelle  val- 
tiolle. Ranskalle  (ks.  Ranskan  K.)  ja  Bel- 
gialle. 

2.  Belgian  K.,   ransk.   Congo  helge    (ent.  K. 
valtio  1'Etat  independant  du  Congo)   käsittää  laa- 
jan  alueen  K:.sta.  Ubangi'sta   ja  Mhomusta   itään 
i.soille  järville  ja  Niilille  (jossa  Englannilta  vuok- 
rattu  Lado-alue)    sekä    etelään    K:n    syrjäjokien 
latvaseuduille.     Meren    rantaa   on   ainoastaan   37 
km   leveä    kaistale   K.-joen    suun    pohjoispuolella. 
I  Pinta-ala  2.3s3  milj.  km",  väestö  luultaia-ti   15  20 
luilj.  —  Pinnanmuodostus  ks.  K.  1.    Geo- 
I  loginen    rakenne    on    vielä    suurimmaksi    osaksi 
I  tuntematon    ja    vaikeasti    tutkittava,    koska    laa- 
!  jat    alat    ovat    paksun     rapautumisjätteen.    late- 
'  riitin    peitossa;    Keski-K:n    ympärillä    ja    ranni- 
kolla   on    alluviumia    ja    diluviumia.    vähän    ter- 
•  tiääriajan   kerrostumia,   alajuoksun   ympärillä   on 
perusta     arkeisia    ja     paleozooisia     muodo-stumia, 
joita    myös    tavataan    m.    m.    Katanga.ssa.     1 1- 
m  a  s  t  o.     Keskilämpö    lisääntyy    yleensä    reunus- 
tavilta ylätasang-iilta  keskustaan  päin;  v:n  keski- 
:  lämpö  ou  Viri'ssä  +  2ö.i°C.  Bangalassa  +  26''C; 


Kuvia  Kongo-joen  seutuvilta. 


Alkuasukasnaisia  talousaskaroissa. 


Majan  pystyit;iiiiiiir-ii. 


Aluksia  Koii^MH  rannalla. 


lia  m  hn- kasvu  II  ismit  ta. 


Kr 


mSa 


Puu-savannia. 


Kuljetuskara  vaani. 


1265 


Kongo 


1266 


liimpiminimiin  kk: n  keskilämpö  on  tavallisesti 
+  21°  C.  kylmimmän  +  22°-+ 25°:n  C  tienoilla. 
Vuorokautiset  lampövailitelut  ovat  hyvin  suuret 
|u  rasittavat;  yliitasangoUa  Meru-järven  pohjois- 
puolella saattaa  piiivUn  liimpö  olla  +  30°--|-  32°, 
yön  +  3°.  Sadetta  tulee  Vivi'ssä  1,041  mm,  sade- 
ajat ovat  huhtik.  ja  marrask.,  varsinainen  kuiva 
aika  kesii-syysk.  Sumua  on  usein,  pilvisyys- 
prosentti  korkea  (Vivi'ssii  74%);  vars.  päivän- 
tasaajan tienoilla,  missä  selvää  kuivaa  aikaa  ei 
ole,  tekevät  paksut  pilvet  maisemaluonnon  tavat- 
toman synkäksi.  Kuivana  aikana  rajoittaa  näkö- 
piiriä savannipalojen  savu.  Valkoihoisten  ter- 
veydelle on  ilma  tuhoisa.  —  Kasvulli- 
suus. Keuna-ylätasangoilla,  vars.  lännes.^^ä,  ete- 
lä.ssä  ja  koillisessa  vallitsevat  savannimaise- 
mat,  luonteenomainen  niille  yksitellen  kas- 
vava jättiläismäinen  baobab  1.  apinanleipäpuu. 
Keskiosaa  peittävät  aarniometsät  (helpommin 
kuljettavat  kuin  esim.  Amazonas-aarniometsät  i ; 
sieltä  rajoille  siirryttäessä  tavataan  kaikki 
näiden  kasvuUisuusmuotojen  väliasteet.  —  Eläi- 
mistö on  tavattoman  rikas;  mainittakoon 
vain  elefantti,  leijona,  sirahvi,  sarvikuono, 
virtahepo,  gorilla,  simpanssi,  antiloopit,  kroko- 
tiili, flamingot,  pelikaanit  ja  lukuisat  käärme- 
lajit.  Väestö  kuuluu  bautuneekereihin,  paitsi 
siellä  täällä  asuviii  kääpiökansoja  (akka,  batua) 
ja  on  jakaantunut  hyvin  moneen  eriluontoiseen, 
valtiollista  keskitystä  vailla  olevaan  kansaan,  joi- 
den lisääntymistä  ja  edistymistä  orjametsä.styk- 
set  (ensin  ameriikkalaisten,  sitten  egyptiläisten 
ja  arabialaisten  orjakauppiasten  toimesta)  ovat 
paljon  ehkäisseet.  Heidän  keskuudessaan  vaikut- 
taa monta  lähetystä  (138  asemaa,  n.  600  lähetys- 
saarnaajaa), jotka  koulu-opetuksessa  työskente- 
levät hallituksen  avustamina.  Valkoihoisia 
maassa  oli  1910  3,362,  joukossa  myöskin  suoma- 
laisia insinööreinä,  koneenkäyttäjinä  y.  m.  — 
Taloudellisesti  Belgian  K.  on  puhdas 
kauppasiirtomaa.  Alkuasukkaat  harjoittavat 
maanviljelystä  (troopillisen  ilmaston  tavallisia 
viljelyskasveja),  metsästystä,  kalastusta,  karjan- 
hoitoa sekä  siirtomaan  viranomaisten  pakotuk- 
sesta maan  tärkeimmän  kauppatavaran,  kaut- 
sukin kokoamista ;  Brasilian  jälkeen  K.  on 
maailman  tärkein  kautsukin  tuotantomaa.  Valko- 
ihoisten plantaasi-yritykset  ovat  enimmäkseen 
vasta  kokeilu-asteella.  Mineraaleja  lienee  suu- 
remmassa määrin  vain  Katanga-alueella.  jonka 
tavattoman  rikkaita  kupari-  ja  rautakerroksia 
liikenneteitten  puutteessa  toistaiseksi  vain  alku- 
asukkaat ovat  käyttäneet.  Myös  lyijyä,  tinaa,  rik- 
kiä ja  kivihiiltä  on  tavattu:  kultaa  viedään  ulos. 
Liikennetiet.  Paitsi  aikaisemmin  (ks.  K.  1) 
mainittuja  rautateitä  on  vielä  rata  Kongon  suusta 
pohjoiseen  Mayombe-maakuntaan ;  rakennuksen 
ja  suunnittelun  alaisina  on  useita  rautateitä  sekä 
automobiilitie  (I.IPO  km  pitkä)  K. -joen  ja  Nii- 
lin välillä;  v.  1910  oli  käytännössä  kaikkiaan 
830  km  rautatietä.  Sähkölennatinlinjojen  pituus 
1909:  1.742  km.  K.  kuuluu  maailmanpostiliit- 
toon,  postiasemia  on  33.  Ulkomainen  kauppa  käy 
K.-joen  suussa  olevain  Boman  ja  Bananan  kautta  ; 
ne  ovat  säännöllisessä  höyrylaivayhteydessä  Ant- 
verpenin,  säännöttömässä  Liverpoolin.  Hampurin, 
Rotterdamin  ja  Lissabonin  kanssa.  V.  1909  saa- 
pui molempiin  satamiin  494  yhteensä  610.087  rek.- 
tonnin   vetoista  alusta.  Koko  vienti   1909  teki 


78,01  milj.  mk.:  kautsukki  42,s;  milj.,  norsunluu 
6,5»  milj.,  kulta  2.j«  milj.,  palmupäbkinät  l,»t  milj.. 
palmuöljy  0,«8  milj.,  kaakao  0,»7  milj.,  kopaali 
0,87  milj.  Tuonnin  arvo  28, ««  milj.  mk.  (kankaita, 
ravintoaineita,  metalleja,  koneita).  Suurin  osa 
kauppavaihtoa  115,»  milj.  mk.  tuonnista,  52,o» 
milj.  mk.  viennistä)  tapahtuu  Belgian  kanssa.  — 
Tuloarvio  1910:  39, 71  milj.  mk.,  menoarvio  73,«» 
milj.  mk.  (siitä  33.j«  milj.  ylim.  menoja),  valtio- 
velka 1910:  214,91  milj.  mk.  Raha:  belgialainen, 
sitäpaitsi  kotimaisia  arvonmittaajia.  Halli- 
tusta hoitaa  Belgian  siirtomaaministeri,  joka 
on  puheenjohtaja  14-jäsenisessä  siirtomaaneuvos- 
tossa ;  tulo-  ja  menoarvio-ehdotus  on  jätettävä 
Belgian  edustajakamarin  tarkastettavaksi.  Paikal- 
lisen hallinnon  etunenässä  on  Bomassa  asuva  ken- 
raalikuvernööri, jonka  alaisia  ovat  komissaarit,  ku- 
kin hallintopiirissään;  näitä  on  14:  Banama,  Boma, 
Matadi,  Katarakti-piiri,  Stanley  Pool,  Kwaiigo 
Oriental,  Lualaba-Kassai,  Ekvator-piiri.  Leopold 
II :n  järven  piiri,  Bangala,  LHiangi,  Uelle,  Pro- 
vince  Oriental,  Aruwimi  sekä  vuokra-alue  Lado. 
V.  1908  oli  maassa  307  hallinnollista  asemaa.  — 
Järjestyksen  ylläpitämiseksi  koottu  sota- 
voima käsittää  n.  16.000  miestä  alkuasukkaita, 
joita  ohjaavat  eurooppalaiset  upseerit  (1910). 
Lippu:  sininen,  keskellä  keltainen  viisikärki- 
nen  tähti.  —  Historia.  K. -valtio  on  Belgian 
kuninkaan  Leopold  II:n  luoma.  Hänen  toimes- 
taan järjestäytyi  Comitc  d'etudes  du  Jlaut- 
Conffo  (v:sta  1882  Association  Internationale 
du  Congo).  jonka  tarkoituksena  oli  Stanleyn  ret- 
kellään 1876-77  löytämien  alueitten  tutkiminen  ja 
käyttäminen.  Stanley  sai  tehtäväkseen  järjestää 
alueen  hallinnollisesti,  perustaa  asemia,  tehdä 
sopimuksia  neekeriruhtinaitten  kanssa  y.  m.  Ber- 
liinin Kongo-konferenssissa  (1884-85) 
vallat  suostuivat  riippumattoman  K. -valtion  pe- 
rustamiseen ;  sen  hallitsijaksi  tuli  Leopold  II. 
Valtio  julistettiin  puolueettomaksi  ja  sen  kaupan 
tuli  olla  vapaana  kaikille  kansakimnille:  jälki- 
mäinen säädös  jäi  kuitenkin  paperille.  Valtiolle 
osoittivat  jo  heti  alussa  arabialaiset  orjakaup- 
piaat  vihamielisyyttä.  Berliinin  konferenssi  oli 
kieltänyt  orjakaupan  ja  1891-94  käytiin  heitä 
vastaan  sotaa ;  johtajana  oli  heillä  orjakauppias 
Tippu  Tip,  pääpaikkana  Nyangwe,  ylisen  Kongon 
varrella.  Myöhemmin  on  rauhattomuuksia  tämän 
tästä  puhjennut  alkuasukasten  keskuudessa,  syynä 
on  ollut  hallituksen  osoittama  kovuus,  joka  var- 
sinkin ilmeni  kautsukin  pakollisessa  keräyksessä. 
Kertomukset  alkuasukkaita  kohtaan  harjoitetuista 
julmuuksista  saattoivat  v:sta  1903  Euroopassa 
laajat  piirit  kuohuksiin,  erittäinkin  Englannissa, 
missä  järjestyi  liitto  Congo  reform  associa- 
tion, K.  valtion  hallinnon  uusimista  varten.  Kun 
Leopold  II:n  toimituttamista  tutkimuksi.sta  huoli- 
matta yleinen  mielipide  ei  tyyntynyt,  tarjoutui 
kuningas  luovuttamaan  K. -valtion  Belgialle 
siirtomaaksi  korvausta  vastaan.  Kun  lunastus- 
summasta oli  sovittu  1908,  julistettiin  helmik. 
1909    K. -valtio    Belgian    siirtomaaksi. 

3.  Aikoinaan  kukoistava  neekerikuningas- 
kunta  alisen  K:n  eteläpuolella,  nykyisessä  Portu- 
galin Angolassa.  Sen  asukkaat  kääntyivät  jo 
varhain  kristinuskoon,  mutta  vain  nimellisesti 
(polygamia  yleinen).  Pääkaupunki  Mbanzi  1. 
San  Salvador,  on  nyk.  mitätön  kylä;  1500-lu- 
vulla  siinä  sanotaan  olleen  40,000  as.    [A.  J.  Wau- 


1267 


Kongokonferenssi— Konia 


1368 


ters.  ..Biblio^raphie  du  Coiigo"  (lS96i  :  Cattier. 
..ttiule  sur  lii  situation  de  Tiitat  indöpeiidant  du 
Congo"  (1006);  Jlorel,  ..Kinpr  LeopoUrs  rule  iu 
Afriea"  (1904).  sama.  ..Ktnl  rubber"  |1906)  :  Cer- 
noMi.  ..La  questiune  cougolese"  |1907):  Wauters, 
,.J.'£tat  ind^peiulant  du  Congo"  (1899)  :  Goffart- 
iliirrissen.  ..I.e  Cougo:  geographie  physique,  poli- 
tique   et    iVoiioiiiique"    1 19081.]  E.   E.    K. 

Kongokonferenssi   ks.    Kongo   2. 

Kongopuna.  ensiinäineu  kivihiilitervan  tislaus- 
tuotteista  valmistettu,  suorastaan  1.  substantiivi, 
sesti  (sideaineetta,  peitattai  puuvillaa  viirjäUvii 
väriaine.  .Seu  keksi  18S4  Paul  Böttger.  Kongo- 
puna  syntyy  diatseroidusta  bentsidiinistä  ja  naf- 
tionihaposta.  Se  värjää  sekä  eläin-  että  kasvi- 
kuidut hyvin  voimakkaan  punaiseksi.  Valoa,  pe- 
sua ja  eritoten  happoja  sen  värjäykset  kestävät 
liuonosti.  Jälkimäisten  vaikutuksesta  ne  käyvät 
sinisiksi  väriltään.  Tähän  tosiasiaan  perustuu  sen 
kärttö  happojen  indikaattori-  1.  merkitsijä- 
aineena.  Väriaineena  käytetään  sitä  nykyään 
varsin   vähän.  V.  V. 

Kongo-valtio   ks.   Kongo. 

Kongoväriaineet,  eräät  diat.soväriaiueet.  joita 
käytetään  puuvillavärjäyksessä  sekä  myöskin  in- 
dikaattorina. cg_   y,  H.) 

Kongregatsioni  tlat.  (;o«(7re3(('*iö=  yhdistys) , 
yhdistys,  kokous,  liitto.  Roomalaiskatolisessa 
kirkossa  sanaa  käytetään  varsinkin  luostariliitto- 
jen  nimenä.  Ensimäinen  niistä  syntyi  Benedictus 
Xursialaisen  vaikutuksesta :  myöhemmin  seurasi- 
vat sistersiläiset.  fransiskaanit,  dominikaanit 
y.  m.  esimerkkiä.  Varsinaisten  niunkkiliittojen 
rinnalla  on  myöskin  maallikkokougregatsioneja 
fcongregationes  scectilaresi,  joiden  jäseniltä  joko 
ei  ollenkaan  vaadita  lupauksia  tai  suuresti  lie- 
vennetyssä muodossa,  ^■ihdoin  käytetään  k. -sanaa 
merkitsemään  kardinaalikollegiumiin  (ks.  Kar- 
dinaali) kuuluvia  valiokuntia,  joiden  tehtä- 
vänä on  hoitaa  kirkollisen  hallinnon  eri  haa- 
roja. Tärkeimmät  niistä  ovat  Congregatio  xajicti 
officii  1.  inquisitionis  harhaoppien  tutkimista 
varten,  Coiigrrgatio  indicis  kirjasensuuria  varten. 
Congrcgntio  de  prupngandn  fide  lähety.styötä 
varten.  Congregatio  cardinalium  Concilii  Triden- 
tini  interpretum  Tridentin  kirkolliskokouksen 
päätösten  toimeenpanemista  ja  selittämistä  var- 
ten. [Heimbucher.  ..Die  Orden  und  Kongregatio- 
iien    der    katholischen    Kirche"     (1896).] 

A.    J.    Pii. 

Kongregatsionalistit  ks.  Independen- 
tit. 

Kongressi  (ransk.  congr^s.  engl.  congress,  < 
lat.  con/7rc>'.*.s«Ä  =  kokous),  juhlallinen,  eri  maista 
kokoontuneiden  henkilöiden  kokous,  jossa  osan- 
ottajat joko  omissa  nintissään  tai  edustajina  kä- 
sittelevät tieteellisiä,  yleishumaanisia  y.  m.  s.  ky- 
symyksiä f  vrt.  K  a  n  s  a  i  n  v  ä  1  i  s  e  t  k  o  n  g  r  e  s- 
sit).  1.  Kmisninoik.  Iseiden  eri  valtioiden  hal- 
litsijain  tai  valtuutettujen  kokous,  jonka  tarkoi- 
tuksena on  rauhanpäätöksen  aikaansaaminen  tai 
rauhanpäätöksen  aiheuttaman  asiaintilan  .selvit- 
täminen tai  muiden  kan.sainvälisten  kysymysten 
ratkaiseminen.  Tällaisia  kokouksia  sanotaan 
u.sein  myöskin  konferensseiksi.  Jublalli- 
.semmista  ja  tärkeämmi.stä,  sellaisista,  joissa 
kaikki  suurvallat  ovat  edustettuina,  käytetään 
kuitenkin  kongressi-nimitystä.  Ensimäinen  eu- 
rooppalainen   rauhankongressi   oli   se,  joka   1640- 


luvulla  oli  koolla  Monsterissa  ja  Osnabriickissä 
ja  joka  sai  aikaan  Westfaleuin  rauhan  lfi48. 
Myöhemmistä  k:eista  mainittakoon  'UMenin  k. 
11814-15).  Pariisin  k.  (1856)  ja  Berliinin  k. 
(1878).  K:n  tai  konferenssin  puheenjohtajaksi 
valitaan  tavallisesti  sen  maan  edu.staja,  jonka 
alueella  kokous  pidetään.  Päätöksen  aikaansaa- 
miseksi niissä  pääkysymyksissä,  joiden  ratkaisua 
varten  k.  tai  konferenssi  on  kutsuttu  kokoon, 
vaaditaan  täydellinen  yksimielisyys.  —  2.  Valtio- 
oik.  Useissa  .\nieriikan  tasavalloissa  kaksikama- 
risen eduskunnan  yhteinen  nimi.  Xäin  on  laita 
esim.  Pohjois-.Ameriikan  Yhdysvalloissa.  Argen- 
tiina.ssa.  Brasiliassa  ja  Chilessä.  Myöskin  Rans- 
kassa sanotaan  koko  eduskuntaa  k:ksi  (kan- 
salliskokoukseksi), kun  sen  molemmat  osastot, 
senaatti  ja  edustajakamari,  yhtyvät  yhteiseksi 
kokoukseksi  valtiosäännön  tarkastusta  tai  presi- 
dentin  valit.semista   varten.  J.   F. 

Kongressikudos,  melkein  läpinäkyvä  pieni- 
ruutuinen kangas,  jota  käytetään  kuvio-ompeluk 
sessa  pohjakankaana.  Nimitetään  usein  myös 
villakanavaksi.  E.  J.   S. 

Kongressi-Puola,  se  osa  ent.  Puolan  kuningas- 
kuntaa, joka  Wieuin  kongressissa  1815  annet- 
tiin \'enäjän  keisarille  hallittavaksi  perustus- 
laillisena kuningaskuntana:  menetti  vv:n  1830-31 
kapinan  johdosta  erikoisen  valtiosääntönsä  1832. 
ks.   P  u  o  1  a.   historia.  G.   R. 

Kongruentti  (lat.  congruens  =  yhtenevä)  ks. 
Y  h  t  e  e  1 1  i  n  e  i> . 

Kougruenttinen  (lat.  congruens  =  yhtenevä) 
ks.  Y  h  t  e  e  I  1  i  n  e  n. 

Kongsberg  [herjj,  kaupunki  Etelä-Norjassa, 
Buskerudiu  amtissa,  lounaiseen  Kristiaaniasta 
Numedalslaagenin  kummallakin  puolen:  5.696  as. 
(1900).  Valtion  omistama  asetehdas  ja  raha- 
paja. Rautatie.  —  K:n  historia  liittyy  sen  vie- 
ressä oleviin  hopeakaivoksiin.  Hopea- 
kerrokset  keksittiin  1623,  .seur.  v.  perustettiin  K. 
Omi-staja  v:sta  1683  oli  kruunu:  kaivosten  loisto- 
kausi 1760-70.  Senjälkeen  ne  tuottivat  tappiota 
ja  lakkautettiin  joksikin  aikaa.  V.  1907  murret- 
tiin 1.757  tonnia  hopeauialmia.  arvoltaan  784.000 
mk.  (E.  E.   K.i 

Kongsvinger,  kaupunki  Norjassa.  Hedemarke 
ni»  amtissa  Glommenin  oikealla  rannalla 
Tukholma -K  ristiaanian  radan  varrella  i  tulli- 
asema). 33  km  Ruotsin  rajasta,  1620  as.  (1907 1. 
Kaupungin  vieressä  on  K:n  linnoitus,  joka  joh- 
taa alkuperänsä  jo  1628  mainitusta  ..Viuger 
skans"ista.  V.  1823  määrättiin  linnoitus  riisut- 
tavaksi. 1800-luvun  lopulla  norjalaiset  ryhtyivät 
sitä  uudelleen  varustamaan,  mutta  Karlstadin 
sopimuk.sen  mukaan  (v:lta  1905)  ei  linnoitusta 
saa   laajentaa. 

Kong-tse  ks.   Konfutse. 

Konia  [-ö-J  1.  K  o  n  i  j  e  h.  vanhan  ajan  Iko- 
tiion,  lat.  Iconium,  Vähän-Aasian  eteläosas.sa . 
samannimisen  turkk.  vilajeetin  (102.100  km'. 
1.089  milj.  as.)  pääkaupunki.  1.027  m  yi.  merenp.. 
usean  puron  kastelemassa,  reheväkasvuisessa  seu- 
du.ssa,  ke.skellä  muuten  aroluoutoista  maisemaa : 
60.000  as.  K.  on  menettänyt  entisen  suuruu- 
tensa, mutta  on  yhä  edelleen  tärkeä  kauppa- 
ja  liikennekeskusta  (karavaaniteitä  sekä  Bagdad- 
rata)  .  harjoittaen  myös  matto-  ja  nahkateolli- 
suutta. —  K:n  loisto-ajoilta  on  runsaasti  muisto- 
merkkejä:   suurenmoisia    sekä    teknillisessä    että 


1269 


Konidio — Konjunktsioni 


1270 


taiti-fllisessa  sulilcossa  nvat  nioiipt  moskeiat  (Ka- 
ratai.  rak.  VirA.  Alamldin  1210-20,  Selim 
lölSöO).  seldziikkinilitiuasteii  palatsit  sekä  mo- 
net haudat ;  näillii  kiiy  lukuisasti  pyhiinvaella- 
jia.  —  K.  niainitaau  jo  kreikkalaisten  taruissa, 
roiimaliiis-ajalla  se  oli  Colonia  .Elin  Iladriatia. 
tuli  seUlzukkieii  aikana  (Suleimanin  toimesta, 
k.  liisfi)  malitavaTi  Ikoniuni  I.  Uum  nimisen 
Viiltakunnan  keskustaksi.  Kuuluisa  on  sen  hal- 
litsijoista varsinkin  .\la-eddin  Kai  Khobad 
(1219-36).  K.  oli  loistavan,  taidetta  .suosivan 
hovin  asuinpaikka  ja  kauppayhleydessä  Italian 
kaupunkien  kanssa:  kolmen  ensimSisen  risti- 
retken aikana  se  kesti  monta  taistelua.  V.  1307 
osmanit  vaHoittivat  K:n.  \'.  1S:)2  K^.vptin  pasa 
Ihrahim    voitti    K:n    luona    'l"urkiu    suurvisiirin. 

(E.   E.   K.) 

Konidio  k>.  T  t  i  ö. 

Koniecpolski  jkoiijctajmlxki/,  Stanislaw 
n.'ifll-1646).  puol.  sotapiiällikkö,  mahtavaa  yli- 
myssukua, joka  miespuolelta  samnuii  17l)0-luvun 
alkupuolella,  tai.steli  kuuluisan  ZC)lkie\vski'n  kanssa 
tatarilaisia  ja  turkkilaisia  vastaan  ja  joutui 
Ifrio  kolmeksi  v:ksi  turkkilaisten  vanjriksi.  Puo- 
lan sotajoukkojen  ylipäiillikkiinä  hän  taisteli  Puo- 
lan Preussissa,  uyk.  Liinsi-Preussin  maakunnassa 
Kustaa  .Vadolfiu  johtamia  ruotsalaisia  vastaan. 
V,  1627  hän  valloitti  Putzijrin  ja  pelasti  siten 
Danzipin  joutumasta  ruotsalaisten  käsiin,  mutta 
vetäj^tvi  sitten  leiriin  Liebschaun  luo.  V.  16211 
hiin  kuitenkin  löi  Kustaa  Aadolfin  Stumin 
luona,  jolloin  Kustaa  Aadolf  oli  vähällä  joutua 
vaujtiksi.  Xiinikääu  K.  otti  tehokkaasti  osaa  nii- 
hin kesku.steluihin.  jotka  johtivat  Stv.msdorfin 
rauhaan  103.5  Kapinaan  nousseet  kasakat  hän 
kukisti  useaan  kertaan  ja  löi  tatarilaiset  ja 
turkkilaiset  u.seissa  taisteluissa,  K.  oli  Puolan 
suurimpia   sotaherroja    1600-luvulla.        J.  J.   M. 

Koniferilni  havupuiden  (Coniferce)  nesteessä 
oleva  frlykosidi  (r,Jl_..,()»+2IL0),  joka  hapettuu 
glukovanilliiniksi.  K:ia  on  myös  parsassa.  Lai- 
meiden happojen  tai  emulsiinin  vaikutukse.sta  se 
hajoaa,  svnnvttäen  konifervlialkoholia  ja  glukoo- 
sia. "       "  '  .«!.  V.  n. 

Koniini,  Cotiiiim  macnUitiim  kasvin  lehdistä 
sa.Ttn.  mutta  myöskin  keinotekoi.sesti  valmistettu 
alkaloidi,  jolla  on  hyvin  myrkylliset,  kurare- 
alkaloidia    muistuttavat   vaikutukset. 

Koninck,  holl.  taiteilijasuku.  Huomatuimpia 
jäseniä  ovat  Rembrandtin  vaikutuksen  alaiset 
taidemaalarit  ja  etsaajat: 

Salomon  K.  (1609-56),  tehnyt  muoto-,  laatu- 
ja historiakuvia,  noudattaen  ja  usein  suorastaan 
jäljentäen  Rembrandtin  varhaisempaa  maalaus- 
tapaa.  Ateneumissa  on  häneltä  turbaanipäisen  van- 
han miehen  ja  mustapukuisen  vanhan  naisen  kuvat. 

Philips  K.  (1619-88).  edellisen  serkku.  myö.s- 
kiu  laivurina  toiminut  muoto-  ja  laatukuvaaja 
sekä  ennen  kaikkea  meheväväristen  ja  valaistuk- 
seltaan vaikuttavien  laajojen  hollantilaisten  ta- 
sankomaisemien maalaaja.  Kuuluu  Rembrandtin 
..koulun"  hienoimpiin  luonnonkuvaajiin.  Alaise- 
niia  Berliinissä,  Amsterdamissa.  Lontoossa  y.  m.; 
omatekoinen  muotokuva  Firenzen  Uffizi-galle- 
riassa.  E.    R-r. 

Konjakki  fcognac).  Ranskan  kaupungin  Cog- 
nac'in  mukaan  nimensä  saanut  rypäleviina,  vii- 
nistä tislattua  alkoholia,  joka  on  miedonnettu 
melkein  vhtä   suurella   määrällä   vettä;   samaa   ni- 


mitystä kiiytetään  myös  konjakkia  jäljittelevistä 
sprii.sekoituksista.  K.  sisältäii  45-00  tilavuuspro- 
senttia alkoholia.  Sitä  valnii.stetaan  etupää.ssU 
Ranskassa,  multa  myös  Espanjius.sa.  Portugalissa 
ja  nuiissa  viinimaissa.  Paraat  lajit  saadaan 
(ognaiin  seuduilta.  —  Viini  on  ensin  saatava 
määrättyyn  käymisasteeseeu,  jotta  k.  saisi  oi- 
kean tuoksunsa.  Oikea  k.  on  alkiuiau  väritöntä, 
mutta  se  saa  vaaleankeltaisen  värinsä  siitä,  että 
sen  annetaan  seista  tammitynnöreissä.  Suurin 
osa  kaupassa  olevasta  k:sta  on  väärennettyä,  val- 
mistettua viljasta  tai  perunoista  poltetusta  palo- 
viinasta,  johon  on  sekoitettu  aromaattisia  öljyjä. 
Viinikau])piailla  on  lukuisia  salaisia  sekoitus- 
ohjeita   väiiretiuetyn    k:n   valmistamiseksi. 

Konjektuura  ilat.  ronjrrUVra) .  todennäköi- 
syysperu^-lciden  mukaan  ehdotettu  lukutapa  jossa- 
kin teoksessa.  K  o  n  j  e  k  t  u  r  a  a  I  i  k  r  i  t  i  i  k  k  i. 
kritiikki,  joka  todennäköisyysperusteilla  kokee 
parantaa  käsikirjoituksissa  olevia  turmeltuneita 
lukutapoja  tai  täyttää  niissii  olevia   aukkoja. 

Konjektuuri   ks.   K  o  n  j  e  k  t  n  u  r  a. 

Konjugatsioni  (lat.  co«y«^'tJö  =  yhteenliittä- 
minen), verbin  taivutus  1.  käyttäminen  finiitti- 
nuiodoissa,  s.  o.  eri  persoonissa,  luvuissa,  ajallis-, 
tapa-  ja  päämuodoissa.  Näiden  k. -muotojen  vasta- 
kohtana ovat  verbin  infiniittinuiodot  (ks.  t.) 
deklinatsioTiiuHiotoja.  A.  K. 

Konjugeerata  (lat.  con/«(7ä'»c  =  liittää  yhteen) , 
taivuttaa  verbiä,  käyttää  sitä  eri  konju- 
gatsionimuodois.sa.    ks.   Konjugatsioni. 

A.  K. 

Konjunktiiva,   silmän   sidekalvo,  ks.   S  i  I  m  ä. 

Konjunktiivi  (lat.  conjnnc1l'i'nK.<C  ronju'n- 
(/eifi  =  sitoa  yhteen),  useissa  indoeur.  kielissä  ta- 
vattava verbien  moodi,  joka  indikatiivin  vasta- 
kohtana esittää  tekemisen  epätodellisena,  ajatel- 
tuna, esiintyen  varsinkin  monissa  sivulauseissa 
ja  epäsuorassa  kertomuksessa.  K:ksi  nimitettiin 
pine'i  r-vös  suomen  potentsiaalia  ja  kouditsio- 
naalia,  jotka  merkit.vkseltään  osittain  vastaavat 
tätä    indoeur.    kielten    moodia.  A.    K. 

Konjunktivitis,  sidekalvotulehdus.  ks.  Silmä- 
taudit. 

Konjunktsioni  (lat.  co«/H'Hpf  lö  =  yhdistys), 
sidesana,  taipumaton  partikkeli,  joka  yhdis- 
tää lauseita  ja  lauseenjäseniä.  K:t  ovat  joko 
rinnastavia,  jotka  yhdistävät  yhdenvertai- 
sia lauseita  ja  lauseenjäseniä,  tai  alistavia, 
jotka  aloittavat  sivulauseita  ja  yhdistävät  niitä 
niiden  päälauseihin.  Rinnastavia  k  :eja  on  k  o  p  u- 
latiivisia  (ks.  t.) ,  d  i  s  j  u  n  k  t  i  i  v  i  s  i  a 
(ks.  t.) .  a  d  V  e  r  s  a  t  i  i  V  i  s  i  a  (vastakohtaa  tai 
rajoitusta  ilmoittavia,  esim.  mutta,  vaan,  paitsi). 
k  o  n  k  I  u  s  i  i  V  i  s  i  a  (ks.  t.)  ja  e  k  s  p  1  a  n  a  t  i  i- 
visia  (selittäviä:  sillä,  näet,  nimittäin).  Alis- 
tavia k:eja  on  e  k  s  p  1  i  k  a  t  i  i  v  i  u  e  n  (ylei.seen 
alistava:  että,  esim..  Olipa  hyvä.  että  tulit"), 
k  o  n  s  e  k  u  t  i  i  V  i  s  i  a  (ks.  t.) ,  finaalisia 
(tarkoitusta,  aikomusta  ilmoittavia;  jotta.  että. 
esim.  ..Lue,  jotta  opit"),  kausaalisia  (syytä 
ilmoittavia,  esim.  koska,  sentähden  että),  tem- 
poraalisia (aikaa  ilmoittavia,  esim.  fc«», 
kunnes,  jahka,  ennenkuin) ,  konditsionaali- 
sia  (ks.  Konditsionaali).  konsessii- 
V  i  s  i  a  (ks.  t.) ,  komparatiivisia  (vertaa- 
via, esim.  kuin,  niinkuin )  ja  interrogatii- 
visia  (kysymystä  ihnoittavia,  esim.  -fco,  -fco, 
Inkko).        •    •      •  A.    K. 


1271 


Konjunktuuri—Konkordaatti 


1272 


Konjunktuuri  jraiisk.  conjoncturc  <  lat.  con- 
;»'»;;<  re  =  sitoa  yhteen,  yhdistää),  erityisten  seik- 
kaiu  ja  tapausten  yhteensattumus.  —  Konjunk- 
tuuri p  o  1  i  t  i  i  k  k  a,  valtiotaito,  jouka  ainoana 
päämääränä  on  vallan  saavuttaminen  ja  vallassa 
pysyminen  ja  joka  tätä  päämäärää  silmällä  pitäen 
sovittaa  toimintansa  hetkellisten  olosuhteitten 
mukaan.  —  Konjunk  tuurit,  hatippal.,  ne 
toiveet,  mitkä  markkinoilla  vallitseva  tila,  eri- 
tyisesti tarjonnan  ja  ky.synnän  keskinäinen 
suhde,  antaa  liikeyritysten  menestymisestä.  Kun 
kysyntä  on  tarjontaa  voimakkaampi,  on  tava- 
roilla hyvä  menekki  ja  hinnat  nousevat.  Silloin 
konjunktuurien  sanotaan  olevan  hyvät  (suotuisat, 
edulliset)  :  päinvastaisessa  tapauksessa  ne  ovat 
huonot  (epäsuotuisat,  epäedulliset) .  Sellaisiin 
tavaroihin  kuin  viljaan,  kahviin,  puuvillaan  y.  m. 
nähden  konjunktuurit  riippuvat  luonnonsuh- 
teista,  jotka  vaikuttavat  sadon  suuruuteen  ja 
laatuun.  Jos  esim.  viljan  .sato  tulee  niukka. 
niin  hinnat  nousevat,  ja  silloin  konjunktuurit  ovat 
edulli.set  varsinkin  niille  kauppiaille,  joilla  vielä 
on  vanhaa  huokeammalla  hinnalla  hankittua  viljaa 
varastossa.  Konjunktuurit  saattavat  vielä  olla  riip- 
puvaisia esim.  tullipolitiikasta,  kuljetuskustannuk- 
sista, suurten  kansankerrosten  ostokyvyn  vaih- 
teluista, valtiollisista  tapauksista  (varsinkin  so- 
dan tai  rauhan  mahdollisuudesta)  ja  tätä  nykyä 
myöskin  työnantajain  ja  työntekijäin  keskinäi- 
sestä suhteesta.  Jos  esim.  joissakin  seuduin  val- 
Iit.sevan  lakon  tai  työnsulun  johdosta  jonkun  tava- 
ran tuotanto  ja  tarjonta  vähenee,  on  seurauksena 
hintain  nousu,  joka  koituu  muualla  asuvien  tuot- 
tajain eduksi.  —  Konjunktuurivoittoon 
se  voitto,  minkä  joku  voi  saavuttaa  konjunk- 
tuurivaihteluiden  aiheuttamasta  hintain  noususta 
tai  laskusta.  Tällaista  voittoa  pyritään  saavut- 
tamaan n.  s.  spekulatsioni-  1.  keinottelukaupassa. 
jota  harjoitetaan  varsinkin  suurten  liikekeskus- 
ten pörsseissä.  J.  F. 

Konkaavi  (lat.  concavus)  ks.  Kovero. 

Konkan  (Concan),  alue  Etu-Intian  länsiranni- 
kolla, 620  km  pitkä,  ainoastaan  3-70  km  leveä. 
Suurin  osa  siitä  on  välittömästi  Intian  hallituk- 
.sen  alaista:  Bombay  sekä  piirikunnat  Ratnagiri. 
Kolaba  ja  Thana.  Lisäksi  on  3  suojelusvaltiota 
ja   Portugalin   siirtomaa   Ooa.  (E.   E.    K.) 

Konkkalan  parantola,  Konkkalan  tilalla, 
Kärstilänjärven  rannalla  n.  7  km  Viipurista  koil- 
liseen ;  peru.stettu  1011  (kaksisiipinen  pääraken- 
nus kolmikerroksinen:  omistaja  viipurilainen 
o.-y.),  tarjoo  lepoa  ja  hoitoa  hermostuneille  ja  sai- 
raille (ei  tarttuvat.autisille)  käyttämällä  fysi- 
kaalisia käsittelytapoja,  kylpyjä,  liikuntoa.  Hoi- 
dokkaat  (vastaanotetaan  n.  100)  ovat  suureksi 
osaksi  olleet  venäläisiä  ja  saksalaisia.   (E.  E.  K.) 

Konklaavi  (lat.  roncZö't'e  =  kammio) ,  huo- 
neisto paavin  vaalin  toimittami.sta  varten;  myös 
sinne  kokoontunut  kardinaalien  kokous.  K.  on 
pidettävä  aina  samassa  paikassa,  jossa  paavi  on 
kuollut,  ja  on  jo  vuosisatoja  miltei  poikkeuksetta 
tapahtunut   \'atikaanissa.  ks.  P  a  a  v  i  n  v  a  a  1  i. 

Konkludenttiset  teot  (lat.  coMC?H'dcre  =  tehdä 
jolitopäätös),  sellai.set  teot.  joista  voi  päättää 
määrätyn  tahdon  olemassaolon,  vaikkei  sitä  suo- 
rastaan lausuta:  esim.  velkoja  lähettää  velalli- 
selle rikkirevityn  velkakirjan,  josta  ilmenee  tahto 
antaa  velan  raueta.  K.  teoilla  on  oikeudellisessa 
suhteessa  huomattava  merkitys.  K.  K-a. 


Kookoidi. 


Konklusiivinen  (lat.  conclusi'vus,  <  conclu'- 
siö  =  johtopäätös)  konjunktsioni,  syyn  ja 
seurauksen  suhdetta,  jolitopäätöstä  ilmoittava 
rinnastava  sidesana,  esim.  scntähden,  siksi,  siis, 
tiiinmuodoin    (,.01in  sairas,  siksi  en  tullut"). 

A.  K. 

Konklusioni  (lat.  <  conchi'dvre),  „sulkemi- 
nen".  päätös.  Log.,  johtopäätös  eli  päätöslause, 
joka  lausuu  päätelmän  tuloksen.  Yleisessä  kielessä 
=  johtopäätös  yleisemmässä  merkityksessä.  Reto- 
riikassa puheen  päätös  eli  loppulauselma;  myös- 
kin  lausejakson   taidokkaasti   muodosteltu  päätös. 

Konkoidi  (kreik.  korjkhe  =  simpukka,  ja  ei- 
dos  =  muoto),  kreikkalaisen  matemaatikon  Niko- 
medeen  (noin  200  e.  Kr.) 
keksimä  neljännen  asteen 
käyrä  viiva,  jonka  avulla 
hän  ratkaisi  kaksi  kuului- 
saa probleemia,  nimittäin 
kulman  kolmijaon  ja  kuu- 
tion kahdistamiseu.  K:lla  on  seuraava  ominai- 
suus. Jos  tunnetusta  pisteestä  A  (kuva)  piirre- 
tään mielivaltainen  säde  AP',  joka  leikkaa  tun- 
nettua OX-suoraa  J/pisteessä  ja  tästä  alkaen 
erotetaan  säteestä  suoran  kummallekin  puolen 
kaksi  yhtä  suurta  janaa  PM  ja  P'M,  joiden  suu- 
ruus on  määrätty,  niin  k.  on  P  ja  P'  pistei- 
den geometrinen  ura.  K:lla  on  siis  kaksi  haa- 
raa, yksi  OX-suoran  kummalUakin  puolen.  K  :11a 
on  erilainen  muoto  sen  mukaan,  onko  tunnettu 
jana  (PM)  pienempi,  yhtäsuuri  tai  suurempi  kuin 
kohtisuora  -40.  Kuva  1  esittää  ensimäisen  ta- 
pauksen. Toisessa  tapauksessa  k.  tekee  A-pis- 
teessä  terävän  kärjen  ja  kolmannessa  tapauk- 
sessa saman   pisteen  luona  silmukan.      U.  S:n. 

Konkoly-Thege,  M  i  k  1  (i  s  [korjkoli-tägä  mik- 
lös]  (s.  1842).  unkar.  tähtitieteilijä.  Oli  ensiksi 
merimies,  rakennutti  1870-luvulla  observatorin 
0-GyalIa  nimiselle  maatilalleen  Unkarissa,  an- 
tautuen etupäässä  astrofysikaalisia  ja  spektro- 
skooppisia havaintoja  tekemään.  Tulokset  näistä 
havainnoista,  jotka  koskevat  auringonpilkkuja, 
kiintotähtispektrejä,  pyr.stötähtiä,  lentotähtiä 
y.  m.,  hän  on  esittänyt  joko  eri  aikakauskirjoissa 
olleissa  lukuisissa  julkaisuissa  tai  v:lta  1879  asti 
toimittamassaan  ansiokkaassa  sarjassa  ..Beobach- 
tungen  am  astrophysikalischen  Observatorium  in 
O-Gyalla  in  TJngarn".  Tunnetut  ovat  hänen  kir- 
joittamansa suuret  teok.set  ..Praktische  Anleitung 
zur  Anstellung  astronomischer  Beobaclitungen" 
(1883).  ..Praktische  Anleitung  zur  Himmels- 
photographie"  (1887)  ja  ..Handbuch  fiir  .Spectro- 
skopiker"  (1890).  K.,  joka  1890  nimitettiin  Buda- 
pestin meteorologisen  laitoksen  johtajaksi,  on  lah- 
joittanut ob.servatorinsa  valtiolle:  ottanut  myös- 
kin, valtiopäivämiehenä.  osaa  valtiolliseen  elä- 
mään, n.  R. 

Konkordaatti  (lat.  concordn're  =  saattaa  so- 
vintoon), sopusointu,  sopimus.  Erityisesti  käyte- 
tään sanaa  merkitsemään  kirkon  ja  valtiovallan 
välillä  tehtyjä  sopimuksia,  jotka  määrittelevät 
kirkon  asemaa  jossakin  valtiossa.  Aikaisemmin, 
jolloin  piispat  olivat  samalla  maallisia  ruhtinaita, 
he  tekivät  usein  lääniherrainsa  kanssa  sopimuk- 
sia oman  hiippakuntansa  kirkollisista  oloista  ; 
nykyään  sanotaan  ainoa.staan  paavin  tekemiä 
so[)imuksia  konkordaateiksi.  Kuuluisimmat  kon- 
kordaatit  ovat  seuraavat:  keisari  Henrik  V:n 
ja  paavi  Calixtus  II:n  23  p.  syysk.  1122  tekemä 


1973 


Konkordanssi     Konkurssi 


1274 


W<inii»iii  k.,  joka  lopetti  ii.  s.  iiivestitiiuiariidau 
(ks.  I  n  V  es  t  i  t  u  u  r  a) ;  Konstanzin  kirkollis- 
kokmiksen  aikana  Martinus  V:n  2  p.  toiikok. 
141S  Saksan  ja  Kaiiskan  sekä  12  p.  heitiBk.  1418 
Kiii.'lannin  liallitustLMi  kanssa  tekemät  k:t;  Niko- 
laus y-.n  ja  Saksan  keisarin  Fredrik  ITT:n  17  p. 
Iielniik.  1448  tekemä  Asohaffeiibiirgin  1.  Wienin 
k.:  Leo  X:n  ja  Ranskan  kuninkaan  Frans  I:n  IS 
p.  elok.  l.)16  tekemä  k.;  Pius  \IT:n  ja  Ranskan 
tasavallan  ensimäisen  konsulin  Napoleon  Bona- 
parten  ]ä  p.  Iieinäk.  ISOl  tekemä  k.,  joka  laski  i 
perustuksen  Ranskan  kirkon  asemalle  kokonai- 
seksi vuosisadaksi;  sekii  ö  p.  kesäk.  1S17  Baie- 1 
rin.  23  p.  maalisk.  1S27,  Ifi  p.  maalisk.  1851,  10  p. 
kesäk.  1851  Toseanan  ja  18  p.  elok.  1855  Itäval- j 
laii  kanssa  teluiyt  k:t.  X^ude  laikaisen  valtioaat- 
teen  mukaan  kirkon  ja  valtion  välinen  konkor- 
daatti  on  oikeudellisesti  mahdoton,  koska  valtio 
ei  voi  omalla  alueellaan  tunnustaa  mitään  itsensä 
rinnalla  tasa-arvoista  laitosta.  Sentähden  on  vii- 
meisinä vuosikymmeninä  k:t  useimmisssa  maissa 
kumottu  ja  katolisen  kirkon  asema  järjestetty 
valtiollisen  lainsäädännön  kautta.  [Bornajrius, 
..('ber  die  rechtliohe  Natur  der  Konkordate" 
(1870);  Balve.  ..Kirche  und  Staat  in  ihren  Verein- 
barungen"  (2;uen  pain.  1881);  L.  Köniu,  ,,Piu3 
VTI.  Die  Säkularisation  und  das  Reicliskonkor- 
dat"    (1904).!  .1.    J.    P-ä. 

Konkordanssi  (lat.  concorda'ntia,  <  concor- 
</i/'rf  =  saattaa  sopusointuun).  1.  TcnL.  luettelo 
kaikista  niistä  viiden  tai  useamman  kirjan  teksti- 
kohdista,  joissa  jokin  sana.  sananmuoto  tai  sa- 
manlaisia ajatuksia  tai  käsitteitä  esiintyy.  Täl- 
laiset luettelot  ovat  aakkosellisesti  järjestetyt  ja 
niitä  on  kahta  lajia:  verbaali-  (sana-)  kon- 
kordansseja (sanoista  ja  sananmuodoista) 
ja  reaali-  (asia-)  konkordansseja  (aja- 
tuksista ja  käsitteistä).  Varsinkin  Raamatun  kä- 
sittelyn helpottamiseksi  on  laadittu  konkordans- 
seja. 

2.  Geol..  vallitsee  kerrosryhmässä.  jossa  yksi- 
tyiset kerrokset  ovat  keskenään  yhdensuuntai- 
sina asettuneet  päällekkäin.  K.  todistaa  kerros- 
tumisen keskeymätöntä  jatkumista;  sen  vasta- 
kohta   on    diskordanssi    (ks.   t.).  P.    E. 

Konkordia  ilat.  concoVdiu  =  sopu),  yhdistys, 
joka  antaa  stipendejä  nuorille  naisille,  jotka  ha- 
luavat harjoittaa  opintoja  tai  hankkia  itselleen 
tietoja  valmistuakseen  johonkin  käytännölliseen 
ammattiin:  perustettu  1885  tohtori  Rosina  Hei- 
kelin ja  neiti  Fanny  Palmönin  aloitteesta.  Yhdis- 
tyksen kahden  stipendirahaston  varat  ovat  tätä 
nykyä  (1912)  n.  188.000  mk.  Näistä  varoista 
päätettiin  1911.  että  ne,  sittenkuin  ne  ovat  kas- 
vaneet kahdeksisadaksituhanneksi  markaksi,  on 
jaettava  tasan  suomen-  ja  ruotsinkielisten  kes- 
ken. Sitäpaitsi  on  yhdistyksellä  käytettävänään 
neljä  lahjarahastoa:  .J.  Ph.  Paimenin  muisto- 
rahasto, Fanny  Paimenin  muistorahasto,  sivisty- 
neitten  hourujeuhoitajain  ja  naislääkärien  sti- 
pendirahastot, joiden  varat  ovat  yhteensä  n, 
85.000   mk. 

Konkreettinen  ilat.  roncre'tus  o  i  k.  =  yhteen 
kasvanut,  kovettunut,  tiheä.  <  co)!cre',9e«'re  =  kas- 
vaa yhteen,  kovettua)  esine  on  havaittu  olevai- 
nen semmoisenaan,  kaikkine  yksilöllisine  ominai- 
suuksineen, ajateltuna  ikäänkuin  ne  kaikki  olisi- 
vat erottamattomasti  siihen  „kiinnikasvaneet"; 
vastakohtana    ovat    abstraktiset    käsitteet. 


jotka  erottavat  esineen  eri  ominaisuudet  toisis- 
taan ja  ajattelevat  niitä  erikseen  (ks.  A  b  s  t  r  a- 
h  e  e  r  a  t  a) .  A.  Or. 

Konkrementti  (lat.  conore'8cere  =  kasvaa  yh- 
teen), kivi  tai  muu  kovanpuolcinen  muodos- 
tuma, jollaisia  tavataan  virtsarakossa,  sappi- 
rakossa  y.   m.   paikoissa. 

Konkretsionit  (lat.  concre'scere  =  ka.avaa.  yh- 
teen), savi-,  kalkki-  tai  hiekkavuorilajeissa  ta- 
vattavat kivennäismyhkyrät,  jotka  aineeltaan 
ovat  toista  kuin  vuorilajin  pääosa.  Ne  ovat 
syntyneet  sillä  tavoin,  että  vuorilajin  huokosissa 
kiertävistä  vesiliuoksista  ainetta  on  kiteytynyt 
määrättyihin  kohtiin  ja  kiteytymisen  kerran 
alettua  on  paljon  samaa  ainetta  kokoontunut 
noiden  keskuksien  ympiirille.  K.  ovat  muodol- 
taan milloin  pallomaisia  tai  linssimäisiä,  mil- 
loin omituisen  oikullisia,  niinkuin  ne  savessa 
esiintyvät  kalkki-k:t.  joita  nimitetään  marle- 
koiksi  tai  imatrankiviksi.  Tavallisimpia  ovat 
paitsi  kalkki-k:eja,  pyriitti-k.  savessa,  fosforiitti- 
k.    knlkkikivessä    ja    limsiö-k.   liidussa.        P.    E. 

Konkubinaatti  liat.  concubiniVtiis) .  sekä  roo- 
malaisessa eltii  vanhassa  germaanilaisessa  oikeu- 
dessa sallittu  sukupuolinen  yhdyselämä,  joka  ei 
ollut  varsinaisen  avioliiton  veroinen,  syrjäavio. 
—  K  o  n.k  u  h  i  i  n  i,  jalkavaimo.  ks.  Avio- 
liitto. 

Konkurrenssi  (ransk.  conciirrence,  <  lat.  con- 
cuVjpre  =  juosta  eri  tahoilta  yhteen),  kilpailu 
(ks.  t.).  —  Konkurreerata,  kilpailla.  — 
K  o  n  k  u  r  r  e  n  t  t  i.   kilpailija. 

Konkurssi  (lat.  roHr«'rs«s  =  yhteenjuoksu)  I. 
vararikko,  oikeudellisesti  järjestetty  menet- 
tely, jonk.a  kautta  velallisen  omaisuus  yhdellä 
kertaa  luovutetaan  hänen  velkojainsa  tyydyttä- 
miseksi suhteellisesti  kuukin  saatavan  suuruuden 
mukaan.  .Sellainen  järjestetty  menettely  on  vält- 
tämätön, kun  velallisen  omaisuus  ei  riitä  tyydyt- 
tämään kaikkia  velkojia,  jolloin  toinen  velkoja 
on  estettävä  hyötymästä  toisen  kustannuksella, 
ja  tällöin  voidaan  kyllä  kohtuussyistä  eräille 
saataville  myöntää  etuoikeus  (ks.  t.)  toisten 
edellä.  K.  on  oikeudelliselta  luonteeltaan  pro- 
sessia, sekä  varsinaista  tuomioistuimen  edessä 
tapahtuvaa  oikeudenkäyntiä  että  toimeenpano- 
prosessia  1.  eksekutsionia,  mutta  sillä  on  myös- 
kin huomattavia  aineellisoikeudellisia  vaikutuk- 
sia, jonka  vuoksi  k. -oikeus  jakaantuu  sekä  muo- 
dolliseen että  aineelliseen  k. -oikeuteen.  K. -oikeu- 
denkäynti on  nopea  ja  muutenkin  tavallisesta 
riita-asiain  oikeudenkäynnistä  melkoisesti  eroava 
eikä  k.-eksekutsionikaan  tavallisesti  tapahdu  täy- 
täntöönpanoviranomaisten toimesta.  Eksekutsio- 
nina  k.  on  luonteeltaan  yleiseksekutsionia,  s.  o., 
se  koskee  velallisen  koko  omaisuutta  ja  kaikkia 
velkojia,  mutta  k.  voi  joskus  kohdistua  vain 
osaan  velallisen  omaisuutta  ja  erinäisiin  velko- 
jiin, niinkuin  perintöä  luovutettaessa  perillisiin 
nähden  on  laita  ja  yhtiömiehiin  nähden  yhtiön 
konkurssissa,  ja  sitä  sanotaan  silloin  erikois- 
konkurssiksi  vastakohtana  varsinaiselle  1. 
yleiskonkurssille.  Joskus,  esim.  Ruot- 
sissa, käytetään  k. -nimitystä  poikkeuksellise.sti 
eräissä  tapauksissa  myöskin  tavallisesta  ulos- 
ottomenettelystä. Periaatteellisesti  edellyttää  k. 
useita  saamamiehiä,  mutta  yhdelle  ainoallekin 
se  voi  olla  tavallista  ulosottoa  edullisempi,  jos, 
niinkuin     meillä     ennen    uutta    ulosottolakia    oli 


1275 


Konkurssi 


1276 


hiita.  velallistii  jiilkimSisessii  ei  voi  velvoittaa  va- 
lalla vahvistamaan  pesäutilaansa.  Konkurssi- 
velallinen on  henkilö,  jonka  omaisuus  on 
k:iin  luovutettu,  siihen  osaaottavat  saamamie- 
het k  o  n  k  u  r  s  s  i  s  a  a  m  a  m  i  e  h  i  ä,  tuomio- 
istuin, jossa  k.  on  vireillä,  k  o  n  k  u  r  s  s  i  t  u  o- 
m  i  o  i  s  t  u  i  u.  omaisuus,  johon  k.  kohdistuu, 
muodostaa  konkurssipesän  1.  -varat  ja 
pesän  hoitajat  1.  uskotut-  ja  toimitsijamiehet 
k  o  n  k  u  r  s  s  i  h  u  1 1  i  n  n  o  u,  saatavien  valvo- 
mista k:ssa  sanotaan  k  o  n  k  u  r  s  s  i  v  a  1  v  o  n- 
n  a  k  s  i.  k. -pesän  jakamista  säädetyssä  järjestyk- 
sessä velkojille  tarkoittavaa  menettelyä  k  o  n- 
k  u  r  s  s  i  s  e  1  V  i  t  y  k  s  e  k  s  i,  k:ssa  annettua  tuo- 
miota  konkurssituomioksi   j.   n.   e. 

Nykyisellä  konkurssilainsäädän- 
n  ö  1 1  ä  Euroopan  maissa  on  juurensa  roomalai- 
sessa oikeudessa.  Ensimäinen  varsinainen  k.- 
menettely  alkoi  siellä  missio  in  bo/inlla  1.  pree- 
torin  toimenpiteellä,  jolla  hän  jätti  velallisen 
omaisuuden  velkojille,  mutta  sittemmin  saattoi 
velallinen,  joka  omatta  syyttään  oli  tullut  maksu- 
kyvyttömäksi, omasta  aloitteestaankin  luovuttaa 
varansa  velkojainsa  tyydyttämiseksi  fccssio  boiio- 
ritmj  ja  pääsi  silloin  k:iin  muuten  liittyvästä 
vankeudesta  ja  huonomaineisuudesta  ja  eräin 
edellytyksin  vastaisuudessa  vastaamasta  ennen 
k:ia  tehdyistä  veloista  (ieneficium  cessionisbono- 
rnm).  Xämä  edut  liittyivät  sitten  keskiaikana 
ja  paljoa  myöhemminkin  eräin  edellytvksin  omai- 
suuden vapaaelitoiseen  luovuttami.seeu,  ja  vasta 
sikäli,  kuin  on  alettu  k. -velallisia  yleen.sä  koh- 
della lievemmin  ja  toi-selta  puolen  k:ia  käsittää 
pelkäksi  yleiseksekutsioniksi.  joka  ei  vaikuta  ve- 
lallisen vastaiseen  vastuuvelvollisuuteen.  ne  ovat 
menettäneet  merkityksensä  k. -lainsäädännössä. 
Itse  k. -menettely,  sellai.sena  kuin  se  nykyajan  oi- 
keudessa esiintyy,  on  taasen  pääasiallisesti  muo- 
dostunut keskiajan  suurissa  kauppakeskuksissa 
Italiassa  ja  edelleen  keliittynyt  Ranskassa,  jonka 
ordonnance  de  commerce  säännöllä  v:lta  1673 
on  huomattava  sija  k. -oikeuden  historiassa.  Ita- 
lialais-ranskalainen  k. -järjestelmä,  jonka  espan- 
jalaisesta järjestelmästä  pääasiallisesti  erottaa 
se,  että  k.-eksekutsioni  tapahtuu  velkojain  ja  hei- 
dän luottamusmiestensä  eikä  tuomioistuimen  toi- 
mesta, on  suuremmassa  tai  vähemmässä  mää- 
rässä omaksuttu  useimmissa  maissa.  Muita  itse- 
näi.sempi  on  Englannin  k. -oikeus  (voimassaoleva 
laki  on  v:lta  1883)  ja  tärkeissä  kohdin  eroavat 
muutkin  k. -lait  toisi.staan :  niinpä  on  k.  Rans- 
kassa «laki  vrlta  1838,  Code  de  commercen  3:s 
osa)  ja  Italiassa  rajoitettu  vain  kauppiaihin.  Sak- 
sassa (laki  v:lta  1877)  on  samaten  kuin  Englan- 
nissa olemassa  erit.vinen  velkojain  valiokunta 
k. -pesän  hallintoa  valvomassa  j.  n.  e.  —  R  u  o  t- 
s  a  1  a  i  s-s  uo  m  alaisessa  oikeudessa  kehit- 
tyi k.,  jota  ei  kehittymättömissä  hiotto-oloi.ssa 
tarvita,  verrattain  myöhään.  Kaupnnkilaeissa 
tavataan  siitä  ulkomailta  lainattuja  säännöksiä, 
mutta  vasta  1600-luvulla  k. -laitos  kehittyi  huo- 
mattavammin, osaksi  oikeuskäytännön,  osaksi 
eräitten  asetusten  kautta,  joista  tärkein  on  ku- 
nink.  resolutsioni  toukok.  28  p:ltä  1687.  Siinä 
samaten  kuin  1734  v:n  laissa  havaitaan  tuntu- 
vassa määrin  cessio  bonorum-järjestelmän  jälkiä 
velallisen  vangitsemiseen  ja  vastaiseen  vastuu- 
velvollisuuteen  nähden.  Ensimäinen  varsinainen 
k. -sääntö  oli  kuniiik.  selitys  toukok.  8  p:Itä  1767. 


jola    pian    seurasi    kaksi    uutta    k. -sääntöä    vita 
1773    ja    17!(8.     Vielä    näidenkin    mukaan    saattoi         | 
k:ia    eräin    edellytyksin    käyttää    tarkoituksessa 
vapautua     vastai.sesta    vastuuvelvoUisuudesta    en- 
nen   k: ia    tehdyi.stä    veloista.     Ruotsin     nykyinen         \ 
k,-laki  v:lta  ISGi  on  niin  tässä  kohden  k\iin  muu-         i 
tenkin    uudempien    periaatteiden    mukainen,    sa-         1 
moinkuin    yleensä    meillä    voimassaoleva    k. -sään- 
tökin v:lta  1868,  jota  useissa  kolulin  on  muutettu 
3   p.  jouhik,   lS!t.").  sam.   p.  julkaistun   uuden   ulos- 
ottolain johdosta,  annetulla  asetuksella, 

\'  o  i  m  a  s  s  a  o  1  e  V  a  n  oikeutemme  mu- 
kaan k,  edellyttää  yleensä,  että  velallinen 
on  kykenemätön  täyttämään  sitoumuksiaan  (in- 
solvenssij,  mutta  esim.  osakeyhtiön  ja  osuus- 
kunnan omaisuus  on  velkojille  luovutettava  jo 
uiinpian  kuin  velat  ovat  varoja  suuremmat  (in- 
stiffisanssi/.  Maksukyvyttömyys  on  ilman  muuta 
katsottava  todetuksi  erinäisten  laissa  mainittu- 
jen tapausten  sattuessa.  K. -tilaan  asettaa  se  ali- 
oikeus, jossa  velallisen  tulee  velka-asioissa  vas- 
tata, ei  kuitenkaan  oma.sta  aloitteestaan,  vaan 
joko  velallisen  itsensä  tai  siihen  oikeutetun  vel- 
kojan tekemä.stä  kirjallisesta  hakemuksesta,  ja 
jälkimäisessä  tapauksessa  on  velallinen  kutsut- 
tava hakemuksesta  kuultavaksi.  K.  katsotaan 
alkaneeksi  sinä  päivänä,  jona  hakemu.s  siitä 
on  oikeuteen  annettu,  kun  k,  samasta  hakemuk- 
sesta  seuraa,  minkä  jälkeen  varsinainen  k. -me- 
nettely, jonka  perusteeksi  velallisen  on  laadittava 
tahi  oikeuden  toimesta  on  hankittava  täydelli- 
nen  luettelo  velallisen  varoista  ja  veloista,  tapah- 
tuu pääasiallisesti  oikeuden  ja  pesänhoitajien 
kautta.  Oikeuden  edessä  toimitetussa  v  e  1  k  o- 
jäin  kuulustelussa  vahvistetaan  lopulli- 
sesti pesän  tila  siten,  että  velallinen  vannoo 
pesäluettelon  oikeaksi,  jotapaitsi  oikeus  saapu- 
villa olevain  velkojain  ehdotuksesta  määrää  yh- 
den tahi  useampia  uskottuja  miehiä  pesää  hoita- 
maan :  viimeistään  valvontapäivänä  tu- 
lee oikeuden  toimesta  julkisella  haasteella  kut- 
suttujen velkojain  valvoa  saatavansa  s,  o,  oikeu- 
delle ilmoittaa  ne  sekä  se  etuoikeus,  minkä  niille 
tahtovat,  ja  vannoa  ne  reliellisesti  omistavansa, 
sekä  valita  uskottujen  miesten  sijaan  pesää  hoi- 
tanuiau  toimitsijamiehiä.  joille  oikeus  antaa  mää- 
räyksen, ja  seujälkeen  pidettävissä  e  s  i  i  n  h  u  u- 
doissa,  joita  raastuvanoikeudessa  on  oleva 
kaksi  ja  kihlakunnanoikeudessa  vain  yksi,  tuleo 
asianosaisten  esittää  toisiaan  vastaan  kaikki  ne 
huomautukset  ja  todistukset,  joita  oikeutensa 
valvomiseksi  pitävät  tarpeellisena,  jonka  jälkeen 
oikeus,  tutkien  valvottuja  saatavia  ainoastaan 
mikäli  niitä  vastaan  on  muistutuksia  tehty  ja 
lykäten  niitä  koskevat  riidat  eri  oikeudenkäyn- 
tiin, sikäli  kuin  niitä  ei  esiinhuudoissa  ole  voitu 
selvitellä,  viimei-sessä  huutotilaisuudessa  ilmoi- 
tettuna päivänä  julistamassaan  tuomiossa 
antaa  lausuntonsa  velkojain  vaatimuksista  ja  ve- 
lallisen vastaisesta  maksuvelvollisuudesta,  U  »• 
kottujen  ja  toimitsijamiesten  tehtä- 
vänä on  huolenpito  k, -pesästä,  johon  kuuluu, 
paitsi  sitä  mikä  k;n  alkaessa  oli  velallisen  omaa 
tai  ennen  k:n  loppua  hänelle  tulee  ja  laillisesti 
saadaan  ulosmitata,  myöskin  selhiinen  omaisuus, 
minkä  hän  ennen  k:n  alkua  on  toiselle  luovutta- 
nut, mutta  mikä  on  pesään  takaisinvoi- 
t  e  1 1  u.  Niiden  tulee  huolehtia  takaisinvoitosta, 
vieraan   omaisuuden   antamisesta   pois.  k.-tavaras. 


1277 


Konkurssipesä— Konkurssirikokset 


1278 


ton  hoidosta  ja  ennenkaikkea  raliaksinmiittiuni- 
sesta  ja  kertyneiden  varojen  jakamisesta  velko- 
jille sekit  kutsuttava  velkojat  velkojien  ko- 
koukseen, jossa  velkojat  käyttäviit  piiätös- 
valtannsa  k.-pesäii  koskevissa  asioissa,  ja  toimin- 
nastaan tehtäivii  velkojille  ja  velalliselle  tili.  K. 
katsotaan  p  ii  ii  1 1  y  n  eek  s  i,  kun  alioikeuden 
tuomio  on  annettu,  saakoon  se  lainvoiman  tahi 
ei.  vaikkakin  toimitsijamiesten  toiminta  senkin 
jälkeen  jatkun.  K.  voi  piiiittyil  ilmankin  k. -tuo- 
miota, nini.  kun  k.-liakcnuis  ennen  julkisen  haas- 
teen antamista  peruutetaan,  kun  oikeus  katkaisee 
k. -asian  kiisittelyn  pesän  varojen  viihyyden  vuoksi 
tahi  kun  velallinen  ja  velkojat  tekevät  akordin 
(ks.  t.)  tai  sellaisen  kirjallisen  sopimuksen,  jossa 
he  .sopivat  k. -pesän  selvittämisestä  ilman  tuo- 
miota j.a  jonka  oikeus  valivistaa.  —  K.  v  a  i- 
k  u  1 1  a  a.  koska  se  on  yleisek.sekutsionia.  velko- 
jan oikeuteen  saada  saamisensa  k:n  aikana  ulko- 
puolella k:n  maksetuksi  velallisen  muusta  omai- 
suudesta paitsi  saatavan  vakuudeksi  kiinnite- 
tystä kiinteistöstä  tahi  panttina  olevasta  laivasta 
tai  siinä  olevasta  tavarasta  (kiinteistö  voidaan 
k:n  estäinättä  ulosmitata  myöskin  ulosteosta  tahi 
muusta  sellaisesta  kiinteistöstä  suorittamatta  ole- 
vasta inäiirämaksusta)  samoinkuin  se  vaikuttaa 
kiinnityksen  myöntämiseen  velallisen  kiinteis- 
töön k: n  aikana  ja  erinäisiin  ennen  k:a  tapah- 
tuneihin oikeustoimiin,  joiden  kautt.a  k. -pesä  on 
huonontunut  tahi  toinen  velkoja  hyötynyt  toisen 
kustannuksella  (takaisinvoitto) .  K:ssa  voidaan 
valvoa  sellaisiakin  saatavia,  jotka  eivät  vielä  ole 
lan<;enneet  maksettaviksi,  mutta  toiselta  puolen 
ainoastaan  sellaisia,  joiden  suorittaminen  on  ta- 
pahtuva rahassa  tai  jotka  voidaan  sellaisiksi 
muuttaa.  K. -tilaan  asetettu  velallinen  menettää 
omaisuutensa  käyttöoikeuden,  mutta  on  oikeu- 
tettu k:n  alkuaikoina  saamaan  elatuksensa 
k. -pesästä.  Hänen  henkilökohtaista  vapauttaan 
k.  rajoittaa  siten,  ettei  hän.  kunnes  on  valallaan 
vahvistanut  pesäluettelon  ja  jättänyt  pesän  usko- 
tuille miehille,  saa  kotipaikastaan  lähteä  eikä 
senkään  jälkeen  aivan  vapaasti  valita  olinpaik- 
kaansa, ja  hänen  kansalaisoikeuksiaan  supistaa 
se  siinä,  ettei  hän  eduskuntavaaleissa  ole  vaali- 
oikeutettu eikä  vaalikelpoinen,  ennenkuin  hän  on 
pesätilansa  valallaan  vahvistanut,  eikä.  niin- 
kauan  kuin  hän  ei  voi  näyttää  olevansa  saama- 
miestensä  velkomisesta  vapaa,  ole  kelpoinen  kau- 
)inn<rin-  tai  kunnanvaltuusmieheksi.  kunnallis- 
lautakunnan jäseneksi  y.  m.  K:n  tehnyt  virka- 
mies on  pidätettävä  virkansa  toimittamisesta, 
kunnes  pesäluettelo  on  valalla  vahvistettu,  ja 
asianomaisen  päällystön  on  harkittava,  onko  hän 
senjälkeeu  k:n  aikana  laskettava  virkaansa  toi- 
mittamaan. Velallisen  vastuuvelvoUisuuteen  k:n 
jälkeen  ennen  k: ia  syntyneestä  velasta,  olkoon 
saatava  k:ssa  valvottu  tahi  jäänyt  valvomatta, 
vaikuttaa  k.,  ellei  akordia  ole  tehty,  ainoastaan 
siten,  ettei  häneltä  sellaisen  maksamiseen  saa 
ulosmitata  sitä,  minkä  hän  omaan,  vaimonsa  ja 
alaikäisten  lastensa  kohtuulliseen  ylläpitoon  tar- 
vitsee, ellei  hän  ole  tehnyt  itseiiän  syypääksi 
k. -rikokseen     (bcncficium    competentice). 

[R.  A.  Wrede.  ..Föreläsningar  öfver  konkurs- 
rätt"  (ISnS)  :  Julian  .Serlachius,  ,.0m  ätervin- 
ning  tili  konkursbo"  (1881);  O.  Hj.  Granfelt. 
..Konkursförvaltaren  i  vanliga  konkurser  enl.  gäl- 
laude  finsk  och  svensk   rätt"   (1906).]    A".   Kn. 


Konkurssipesä   ks.    K  o  n  k  u  r  s  s  i. 

Konkurssirikokset,  lai.ssa  erityisesti  inääriit- 
tyjä  konkurssitilaan  joutuneen  velallisen  lai  uuiu- 
tamissa  tapauksissa  velkojan  joko  ennen  tai  jäl- 
keen konkurssin  alkamista  tekemiä  tekoja,  jotJia 
ovat  omiansa  huonontamaan  velkaantuneen  pesän 
varallisiuistilaa  tai  ainakin  vaikeuttamaan  tutus- 
tumista siilien.  Rikoslakimme  jakaa  velalli.sen  te- 
kemiit  k.  kolmeen  ryhmäiin.  j,a  rankaisee  rikok- 
sentekijiiu  näiden  ryhmien  unikaan  petoUi.sena. 
epiirehellisenä  tai  huolimattomana  eli  kevytmieli- 
senä velallisena,  minkä  ohessa  myö.skin  sellai:r.^n 
velallinen,  joka  velan  tähden  karkaa  eikä  palaa 
neljän  kuukauden  kuluessa  siitä,  jolloin  karkasi, 
on  rangaistava.  Kolmessa  viimeksimainitnssa  ta- 
pauksessa rangaistuksen  edellytyksenii  on  se,  et- 
tei velallinen  ole  täysin  tyydyttiinyt  velkojiansa, 
kun  sensijaan  petollinen  velallinen  rangaistaan 
huolimatta  siitä,  onko  hän  sittemmin  tyydyttä- 
nyt velkojansa  vai  ei.  Ensinmainitui.ssa  tapauk- 
sissa rangaistuksena  on  vankeus,  korkeintaan 
kaksi  vuotta,  eikä  niistit  seuraa  kansalais- 
luottamuksen menettäminen,  jälkimäisessä  ta- 
pauksessa tuomitaan  rikoksentekijä  kuritusliuo- 
neeseen  korkeintaan  kuudeksi  vuodeksi  ja  kan- 
salaisluottaniuksens.a  menettäneeksi,  elleivät  asian- 
haarat ole  erittäin  lieventiivät.  jossa  tapauksessa 
hiinet  voidaan  tuomita  vankeuteen  viihintiiän 
kahdeksi  kuukaudeksi.  Ainoastaan  petolliseen  ve- 
lalliseen niihden  saa  virallinen  syyttäjil  tehdä 
syytteen,  vaikka  asianomistaja  ei  ole  sitä  ilmoit- 
tanut syytteeseen   pantavaksi. 

Petollinen  on  se  konkurssitilaan  joutunut  ve- 
lallinen, joka  saavuttaakseen  itselleen  tai  toiselle 
aineellhsta   etua    on 

1)  valhenimellil,  oston  kautta  tahi  muulla  ta- 
voin hankkinut  itsellensä  omaisuutta,  ja  varojansa 
ilmiantaes.saan  sen  salannut  taikka  uiyymisen, 
lahjan  tai  numn  välipul\een  varjolla  kavaltanut 
velkojiltaan    jotakin    lieille    luovutettavaa; 

2)  muulla  tavalla  kätkenyt,  salannut,  vienyt 
pois  tahi  hukannut  jotakin,  joka  konkurssin 
alussa   oli   hänen   omaan.sa; 

3)  ilmoittanut  tahi  omaksensa  tunnustanut 
olemattoman  velan  tahi  muun  sitoumuksen: 
taikka 

4)  harjoittaessaan  kauppaa  tahi  muuta  elinkei- 
noa, josta  on  kirjaa  pidettävä,  kirjoittanut  kir- 
jansa väiirin.  taikka  sen  hiivittänyt.  sitä  muutel- 
lut,  sen  kätkenyt  tahi  tehnyt  mahdottomaksi  lukea. 

Epärehellisenä   velallisena   rangaistaan   se,   joka 

1)  tietäen  itsensä  kykenemättcrmäksi  täyttä- 
mään sitoumuksensa,  lahjoittamisen  taikka  muun, 
.seurauksiltaan  siihen  verrattavan  toimen  kautta, 
on  luovuttanut  sen  arvoista  tavaraa,  taikka  si- 
toutunut vastaamaan  sellaisesta  summasta,  että 
siitä  on  tai  olisi  saattanut  olla  velkojille  tuntuva 
vahinko; 

2)  itse  haettuansa  lupaa  omaisuutensa  luovut- 
tamiseen, taikka  saatuansa  tietää  velkojan  hake- 
neen häntä  siihen  velvoitettavaksi,  on  yli  tar- 
peensa myynyt  tahi  tahallansa  hävittänyt  taikka 
muulla  tavalla  hukannut  jotakin  omaisuudestaan; 
taikka 

31  on  osoittanut  niskoittelemista  siten,  että  on 
kieltiiytynyt  tekemästä  velallisvalaa  taikka  an- 
tamasta velkojilleen  pesää  koskevia  tarpeellisia 
tietoja,  ja,  siitä  lain  mukaan  velka-  tai  muussa 
vankeudessa  oltuaan,  edelleen   niskoitellut. 


1279 


Konkurssiselvitys — Konnossementti 


1280 


Hiioliniattomaua  tahi  kevjtmieliseuii  velallisen. i 
taas  joutuu  edesvastaukseen  se,  joka 

II  talouteensa  tahi  yksityisiin  menoihinsa  on 
käyttänyt  taikka  pelissä  tahi  muussa  siihen  ver- 
rattavassa toimessa,  jonka  loppupäätös  oli  yksin- 
omaan sattumuksen  varassa,  taikka  veijaten  vek- 
selikaupoissa,  taikka  kevytmielisesti  johonkin  si- 
toumukseen ruveteu  on  menettänyt  summia,  jotka 
eivät  olleet  kohtuullisessa  suhteessa  häneu  oloi- 
hinsa ja  varoihinsa; 

2)  harjoittaessa  kauppaa  tahi  muuta  elinkei- 
noa, josta  on  kirjaa  pidettävä,  huolettomasti  on 
toimittanut    kirjanpitonsa; 

3)  tultuansa  sellaiseen  häviötilaan,  että  hänen 
olisi  pitänyt  käsittää  olevansa  kykenemätön  täyt- 
tämään sitoumuksiansa,  myymUllä  tavaraa  ilmei- 
seen polkuhintaan  taikka  muulla  sellaisella  ta- 
valla, on  hankkinut  itselleen  rahavaroja,  taikka, 
viivyttääkseen  konkurssiin  joutumistaan,  jatka- 
nut kauppaansa  tahi  elinkeinoansa  ja  sillä  aikaa 
ottanut  lainaksi  rahaa  tai  tavaraa; 

4)  viimeisten  kolmenkymmenen  päivän  ku- 
luessa ennen  konkurssin  alkua  kerännyt  sisään 
rahaa,  ottanut  vastaan  tavaraa,  taikka  luovutta- 
nut omaisuutta,  tekemättä  siitä  tyydyttävää  ti- 
liä, taikka  on  sanotun  ajan  kuluessa  puoltanut 
jotakuta  velkojaa  antamalla  hänelle  maksun,  pan- 
tin tai  muun  vakuuden  sellaise.sta  saamisesta, 
joka  ei  ollut  maksettavaksi  joutunut;   taikka  on 

5)  omaksi  hyväkseen  tai  muulla  tavalla  vas- 
toin määräystä  käyttänyt  rahaa  tai  tavaraa,  joka 
oli  määrättyä  tarkoitusta  varten  hänelle  uskottu. 

Jos  konkurssiin  luovutetun  omaisuuden  omis- 
taja on  laitos,  yhdistys,  seura,  yhtiö  taikka  kau- 
pan tahi  muun  elinkeinon  harjoittaja,  joka  ei  itse 
hoida  liikettänsä.  on  se,  jolle  omaisuuden  hoito 
oli  uskottu,  eikä  velallinen  itse,  konkurssirikok- 
sia   koskevien    säännöksien    alainen. 

Myöskin  konkurssipesän  velkoja  saattaa  tehdä 
itsensä  syypääksi  konkurssirikokseen.  Tällaisia 
tapauksia  mainitsee  rikoslaki  kaksi:  1)  että  vel- 
koja äänestä,  mikä  hänellä  on  velkojain  kokouk- 
sessa, on  velalliselta  taikka  tämän  puolesta  edus- 
tanut itselleen  erityistä  etua  ja  2)  että  hän  muu- 
ten velallisen  kanssa  salaa  on  tehnyt  välipuheen 
erityisestä,  itselleen  tulevasta  edusta.  KumpaLses- 
sakin  tapauksessa  on  rangaistuksena  sakkoa  tai 
vankeutta  korkeintaan  yksi  vuosi.  Virallinen 
syyttäjä  ei  saa  näistäkään  rikoksista  tehdä  syy- 
tettä, ellei  asianomistaja  ole  ilmoittanut  niitä 
sj-yttee.seen    pantaviksi.  A.   T. 

Konkurssiselvitys  ks.  Konkurssi. 

Konkurssisopimus   ks.  Konkurssi. 

Konna  ks,  Korpisammakko. 

Konnanmarja  ks.  A  c  t  se  a. 

Konnetabeli  ks.  C  o  n  n  f  t  a  b  1  e. 

Konnevesi,  Rautalammin  reitin  pääjärviä; 
pinta-ala  221  km=.  ympärys  206, j  km.  pituus  n. 
4  penink.;  syvyyttä  ei  ole  tarkkaan  mitattu,  mutta 
.se  lienee  paikoittain  .50  m:n  vaiheilla.  Järvi  jakau- 
tuu kahteen  erilai.seen  osaan:  pohjoisempi  on  pitkä 
ja  soukka  sekä  paikoittain  suoperäisten  rantojen 
ympäröimä,  eteläinen  taas  on  1  7=  peninkulmaa 
pitkä  ja  yhtä  leveä,  saarekas  selkä,  jonka  rannat 
ovat  j.yrkät  ja  korkeat  sekä  metsäiset,  Konne- 
veden kapea  pohjoi.sosa  pistää  niin  lähelle  Keite- 
lettä, että  väliin  jää  kolmen  peninkulman  pitui- 
nen, paikoittain  tuskin  kilometrin  levyinen  kan- 
iias.    Tiiman  matalan,  metsäisen  kannaksen  poikki 


vedetiiän  veneitii  toisesta  järvestä  toiseen,  Konne- 
veden molempain  osain  väliset  salmet  ovat  niin 
kapeat,  että  on  voitu  rakentaa  silta  niiden  yli. 
Hyvin  kapea  kannas  on  m.vöskin  Konneveden  ja 
Pienen-Kiesimän  välillä,  joka  viimemainittu  las- 
kee Niiniveteen.  Konneveden  pohjois-osaan  las- 
kevat lisävedet  ovat  aivan  mitättömän  pieniä; 
etelä-osa  sitä  vastoin  saa  niitä  runsaat  määrät. 
Koko  Kautalammin  reitti  laskee  Konnekosken 
kautta  tähän  avaraan  järveen.  Etelästä  päin  K. 
saa  joukon  vähäisiä  lisäjokia.  joista  mainittakoon 
Vahuusenkosken  kautta  tuleva  pieni  reitti.  Kistä 
jatkuu  vä.vlä  länteen  ja  lounaaseen  Päijännettä 
kohti.  —  Kalastus  on  vielä  jokseenkin  hyvä.  — 
Höyrylaiva  kulkee  K:ttä  aina  luoteisperukkaaii 
saakka.  Maantie  Viitasaarelta  Rautalammin  kir 
kolle  kulkee  K:n  ja  Keiteleen  välistä  kannasta 
ja  silloitetim   Kivisalmen  poikki.  J.  E.  R. 

Konnitsa,  valtiolle  lunastettu  entinen  lahjoitus- 
maatila,  sijaitsee  Pyhäjärven  pitäjässä  (Viip.  1.) 
17  km:n  päässä  kirkolta  Kiimajärven  luoteis- 
rannalla, 47  km  Sairalan  asemalta.  Tila  jaet- 
tiin 1009  pikkutiloiksi.  K.  on  kokonaisuudes- 
saan ollut  0.120  manttaalia  ja  pinta-alaltaan 
447.76S  ha;  tästä  on  valtion  hallussa  nykyjään 
59.09S  ha  käsittävä,  O.oi8i;n  manttaalin  kanta- 
tila, joka  on  ollut  Konnitsan  maamieskoulun 
käytettävänä  v:.sta  1907.  Suomen  valtio  osti  ti- 
lan 1S75  paroni  Vladimir  B.  Frederiokziltä.  — 
Päärakennus   vanha.  L.    H-nni. 

Konnossementti  1.  konossementti  (it. 
conosriiiirnto,  <  lat,  co_9»io'scere  =  oppia  tunte- 
maan), lastia  ya.staanottaneen  laivan  päällys- 
mielien  allekirjoittama  asiakirja,  jossa  hän  tun- 
nustaa ottaneensa  tavaran  laivaan  ja  sitoutuu 
määräpaikassa  jättämään  sen  asiakirjassa  maini- 
tulle henkilölle.  K.  perustaa  rahtaussopimuksen 
oheen  oikeussuhteen  laivan  päällysmiehen  ja  ta- 
varan vastaanottajan  välille.  .Sitä  on  annettava 
niin  monta  yhtäpitävää  kappaletta  kuin  las- 
tin lähettäjä  tai  tarve  vaalii;  pääll.vsmies  tar- 
vitsee itse  yhden  ja  lastin  lähettäjä  vähin- 
tään kaksi  kappaletta,  toisen  itselleen  ja  toi- 
sen vastaanottajalle  lähetettäväksi,  mutta  va- 
ralta useampiakin.  Tavallisesti  varu.stetaan  k,- 
kappaleet  järjestysnumeroilla  niiden  erottami- 
seksi toisistaan.  K:n  voi  asettaa  nimitetylle 
henkilölle,  lastinantajalle  itselleenkin  (nimi- 
ko n  n  o  s  s  e  m  e  n  1 1  i) ,  mutta  tavallisesti  se  ase- 
tetaan nimitetylle  henkilölle  tai  hänen  määrää- 
mälleen (siirrännäis-  1.  orderikonuos- 
sementti),  ja  voidaanpa  k.  asettaa  haltijalle- 
kin (haltijakonnossementti),  ei  kui- 
tenkaan meidän  oikeutemme  mukaan.  Sen  muoto 
on  samaten  kuin  vekselin  laissa  tarkalleen  mää- 
rätty ja  paitsi  muuta  on  siinä  mainittava  las- 
tatun tavaran  paljous,  laatu  ja  merkit  ja  tarkal- 
leen tämän  merkinnän  mukaisena  on  tavara 
määräpaikassa  jätettävä  sille,  joka  k:lla  näyttää 
olevansa  oikea  vastaanottaja,  ja  päällysmiehen  on 
korvattava  se,  mikä  tavaran  laadussa  tai  pal- 
joudessa jmuttuu.  ellei  hän  todistamalla  matkalla 
tapahtuneen  tapaturman  voi  näyttää,  ettei  hän 
eikä  laivaväki  ole  vahinkoon  syypää,  tahi  ellei 
hän,  senjohdosta  että  lastatessa  on  havainnut 
tavaran  virheelliseksi  taikka  on  ottanut  sen  vas- 
taan sen  määrästä  tahi  painosta -selkoa  ottamatta 
tahi  tukkujen  tai  astioiden  sisältöä  tuntematta. 
k:iin   tekemällään   merkinnällä,    niinkuin    ..sisältö 


1281 


Konnus — Konovv 


1282 


tuiitematou",  „niäärä,  paino  tai  paljous  tunte- 
mattomat" j.  n.  e.,  ole  sellaisesta  ehdottomasta 
vastuusta  itseään  vapauttanut  (k  o  n  n  o  s  s  e- 
m  e  n  1 1  i  V  ä  1  i  e  h  t  o) .  Näin  ollen  on  k.,  minkä 
varsinaisena  tarkoituksena  on  olla  lastin  vas- 
taanottajan legitimatsionina,  arvopaperi,  jonka 
kauppaniaailniassa  katsotaan  edustavan  sitä  ta- 
varaa, josta  se  on  annettu  ja  joka  siis  matkalla- 
kin ollen  voidaan  toiselle  henkilölle  luovuttaa 
siten,  että  asiauomaineu  k.  hänelle  laillisessa  jär- 
jestyksessä siirretään,  jolloin  siirronsaaja,  silloin 
kun  k: n  voi  indossamentilla  toiselle  siirtää,  hy- 
vilssä  uskossa  ollen,  tulee  tavaran  omistajaksi, 
vaikka  siirtäjä  ei  olisikaan  ollut  oikeutettu  ta- 
varaa luovuttamaan,  niinkuin  asianlaita  on  sil- 
loin kun  lastin  antaja,  lähettämällä  uuden  k:n 
toiselle  henkilölle,  on  peruuttanut  kauppa-asia- 
miehelleen  tai  ostajalle  jo  antamansa  k:n  ja  sen 
mukana  oikeuden  ottaa  tavaran  vastaan.  Viime- 
mainitulle lähetetyn  k:n  voi  peruuttaa  ainoas- 
taan siinä  tapauksessa,  ettei  hän  ole  maksanut 
tavaran  hintaa  ja  lastinlähettäjän  vasta  sittem- 
min saaman  tiedon  mukaan  on  luovuttanut  va- 
ransa velkojilleen  taikka  on  kieltäytynyt  hyväk- 
symästä tai  maksamasta  velaksi  annetun  tava- 
ran hinnasta  oikein  tehtyä  vekseliä.  Tämän  p  e- 
ruuttamisoikeuden  tavallinen  engl.  kie- 
lestä lainattu  nimitys  on  stoppage  in  tran- 
sit u.  Jos  määräpaikassa  ilmaautiui  useampia 
muodollisesti  laillisia  k:n  omistajia,  tulee  päällys- 
miehen  tehdä  protesti  (ks.  t.)  ja  jättää  tavara 
asianomaisten  itsensä  valitseman  tahi  asianofnai- 
.sen  virkakunnan  määräämän  henkilön  huo-staan 
ja  heidän  välinen  riitansa  jää  oikeuden  ratkaista- 
vaksi, jolloin  vastamainittuja  tapauksia  lukuvin- 
ottamatta  sillä,  jolla  havaitaan  olevan  aikaisem- 
min annettu  k.,  on  etuoikeus  toisten  edellä. 
K:ia  käytetään  paitsi  jo  mainittuihin  tarkoituk- 
siin myöskin  todistuskappaleena,  kun  yhteisen 
merivahingon  tapahduttua  tahi  korvausta  vakuu- 
tetusta tavarasta  suoritettaessa  on  määrättävä, 
mitä  tavaraa  laivaan  un  lastattu,  sekä  muissa- 
kin tapauksissa.  Kotimaisessa  merenkulussa 
saattaa  meillä  k:n  sijasta  käyttää  rahtikir- 
jaa (ks.  t.) .  —  Tavallinen  k.  koskee  vain  mää- 
rättyä laivaa  ja  matkaa,  jonka  vuoksi,  jos  ta- 
vara on  toisella  laivalla  edelleen  kuljetettava, 
uusi  k.  on  annettava.  Viime  vuosisadan  lopulta 
alkaen  on  kuitenkin  ensin  Englannissa  ja  sitten 
muuallakin  alettu  käyttää  koko  matkaa  varten, 
osaksi  maitsekin  tapahtuvaa,  yhtä  ainoata  k:ia, 
n.  s.  läpikulkukonnossementtia,  jossa 
sen  antaja  sitoutuu  laivallaan  suorittamaan  vain 
osan  matkasta  ja  velvoittautuu  huolellisesti  va- 
litsemaan kuljetuksen  jatkajan.  —  K:.sta  sääde- 
tään meillä  kesäk.  9  p.  1873  annetussa  meri- 
laissa, varsinkin  sen  87-90,  110,  112,  114,  118- 
119  §:ssä.  K.  Ka. 

Konnus,  kanava  Leppävirran  pitäjässä,  vie 
Koirusvedestii  Leppävirtaan,  Soisalon  saaren 
länsipuolisella  kulkureitillä;  pituus  267  m  ja  poh- 
jan leveys  8,»  m;  sulku  kivestä;  pituus  59,i  m, 
pohjan  leveys  7.:  m  ja  veden  syvyys  siinä  2. «7  m; 
vedenpiutain  ero  sulun  ylä-  ja  alapuolella  0,8»  m. 
—  K: n  ynnä  Taipaleen  kanavat  (ks.  t.)  ovat 
ensimäiset  Suomen  valtion  rakentamat  suluUiset 
kanavat;  ne  rakennettiin  vv.  1835-39  132,000 
mk: n  kustannuksella.  K:n  nykyinen  kanava  on 
kuitenkin  rakennettu  vasta  vv.  "l865-68  (272.000 
41.     IV.    Paineltu  '%  12. 


mk:n  kustannuksella)  ja  se  sijaitsee  vanhan  ka- 
navan länsipuolella.  V.  1909  kulki  kanavan 
kautta  3,130  alusta;  sillä  ynnä  Taipaleen  kana- 
valla oli  sam.  v.  menoja  10,970  mk.  ja  tuloja 
01,330   mk.  /,.   f[.„cn. 

Konoidi  (kreik.  kihios  =  keila,  ja  etdos  =  muoto) . 
kcnoidiseu  pinnan  rajoittama  kuvio;  myös  itse 
tämä  pinta.  Kreikkalaisessa  niittausopissa  k:lla 
tarkoitettiin  kuviota,  joka  syntyy,  kun  parabeli 
tai  hyiierbeli  pyörii  akselinsa  ympäri.  —  K  o- 
no  id  in  en  pinta.  Jos  suora  viiva  liukuu 
samalla  kertaa  käyrää  myöten  ja  suoralla  vii- 
valla, joka  ei  ole  mainitun  käyrän  tasossa  ja 
sa,malla  koko  ajan  pysyy  yhdensuuntaisena  mää- 
rätyn tason  kanssa,  niin  se  liikkuessaan  piir- 
tää pinnan,  jota  sanotaan  konoidiseksi   pinnaksi. 

Konon  [-o'nö-]  (lat.  Conon)  (k.  n.  390  e.  Kr.), 
ateenalainen  sotapäällikkö,  peloponnesolaissodan 
loppuvuosina  yhtenä  Ateenan  laivaston  johtajana. 
V.  406  e.  Kr.  spartalaiset  Kallikratidaan  (ks.  t.) 
johdolla  sulkivat  hänet  laivastoineen  Mytileneen, 
mutta  hän  vapautui  saarroksista  virkaveljiensä 
Arginusai-saarten  luona  saavuttaman  voiton 
kautta.  Aigospotamoin  taistelussa  (405  e.  Kr.) 
K: n  onnistui  pelastaa  S  laivaa,  jotka  hän  vei 
Kyprokseen.  Sittemmin  hän  ryhtyi  neuvottelui- 
hin Persian  hovin  kanssa,  toimi  persialaislaivas- 
tossa  päällikkönä  ja  löi  Peisandroksen  johtaman 
spartalaisen  laivaston  ratkaisevasti  Knidoksen 
luona  (394  e.  Kr.),  siten  murtaen  Spartan  yli- 
herruuden merellä.  Vapautettuaan  Kykladit  ja 
Vähän-Aasian  kreikkalaiset  yhteiskunnat  Spartan 
vallaual.aisuudesta  hän  palasi  Ateenaan,  missä 
persialaisilla  rahoilla  korjautti  n.  s.  ..pitkät  muu- 
rit". Kun  hänet  sittemmin  liihetettiin  Sardeeseen 
ehkäisemään  spartalaisen  Antalkidaan  (ks.  t.) 
diplomaattista  toimintaa,  vangitutti  hänet  per- 
sialainen satraappi  Tiribazos.  K.  karkasi  kui- 
tenkin vankeudesta  ja  kuoli  pian  sen  jälkeen 
Kvproksessa.  [Schmidt,  „Das  Leben  Konons" 
(1873).]  E.  R-n. 

Kononsaari  ks.  Konevitsa. 

Konopnlcka  [-ni'tska],  Maryä  (1846-1910), 
puol.  runoilija,  syntyisin  Suwalkista  ja  omalta 
nimeltään  Wasilo\vska,  oli  naimisissa  erään 
virkamiehen  Konopnickin  kanssa.  Vaikutelmat 
ensimaiseen  huomattavaan  runokokoelmaansa 
,,W  göraeh"  (,, Vuoristossa")  hän  sai  puolalaisen 
vuoristolaisväestön  keskuudessa  Karpaateilla. 
Hänen  monien  runojulkaisujensa  joukossa  ete- 
vin on  sarja  „Poezye"  (1883).  Niissä  on  selvä, 
yksinkertainen  muoto,  surunvoittoinen  voima- 
kas tunne  ja  pohjasävelenä  rakkaus  puolalai- 
seen talonpoikaisväestöön.  sen  oikeuksien  puolus- 
tus ja  usko  sen  tulevaisuuteen.  V.  1909  ilmestyi 
kokonaisuudessaan  hänen  laaja  kertomarunoel- 
mansa  „Pan  Balcer  w  Brazylii"  (..Herra  Balcer 
Brasiliassa") ,  jossa  hän,  paikoittain  suurenmoi- 
sesti,  kuvaa  puolalaisen  siirtolaisen  vaivoja  ja 
isänmaan  kaihoa.  Myöskin  novellin  ja  näytelmän 
alalla  hän  on  esiintynyt  ja  julkaissut  oivallisen 
kirjoituksen  Mickiewiezistä.  V.  1902  vietettiin 
kautta  Puolan  hänen  25-vuotista  kirjailijajuh- 
laansa.  J.   J.   il. 

Konossementti  ks.  Konnossementti. 

Konow  [-uno-J,  Kaarle  Juhana  von 
(1773-1855),  suom.  soturi,  kirjoitettiin  jo  kahden 
vucden  vanhana  Hämeenlinnan  rykmenttiin,  tuli 
1786  kadetiksi  Haapaniemen  sotakouluun  ja  otti 


1283 


Konow — Konrad 


1284 


osaa  17SS-90  vv:n  sotaan  saaden  osoittamastaan 
miehuudesta  luutnantin  arvon.  Tiiydennettyiiän 
ammattitietojaan  ja  palveltuaan  jonkun  aikaa  ho- 
vissakin K.  siirtyi  Porin  rykmenttiin.  Kaptee- 
nina hän  otti  osaa  Pommeriu  sotaan  1807.  V:n 
1808  sodassa  K.  kunnostautui  useissa  taisteluissa, 
varsinkin  Lapualla  ja  Kauhajoella.  Ruotsin  sota- 
palveluksesta hän  erosi  1810  majurina.  Kun  Suo- 
meen 1812  perustettiin  sotaväki,  tuli  K.  2:sen 
jääkärirykmentin  Kuopion  pataljoonan  komenta- 
jaksi. Hän  sai  1819  everstiluutnantin  arvon  ja 
nimitettiin  1824  Hämeenlinnan  pataljoonan  ko- 
mentajaksi, mutta  erosi  jo  scur.  v.  saaden  everstin 
arvon.  Eli  sen  jälkeen  maanviljelijänä.  K.  oli 
tunnettu  pöyhkeistä,  voimasanoin  höystetyistä 
jutuistaan.  Runeberg  on  hänet  ikuistanut  ..Vän- 
rikki Stoolin  tärinäin"  runossa  ,,Von  K.  ja  hä- 
nen korpraalinsa".  K.  B.dt. 

Konow  {-tniii-J,  WoIlert  (s.  1845),  norj. 
valtiomies,  erotetaan  nimellä  .,Konow  S.  B.",  s.  o. 
K.  Söndre  Bergenhusista.  samannimisestä  serkus- 
taan. Tuli  ylioppilaaksi  1864  ja  opiskeli  laki- 
tiedettä, mutta  keskeytti  muutaman  vuoden  ku- 
luttua opintonsa  autautuakseen  kansanopisto- 
työhön. V.  1873  hän  otti  haltuunsa  lähellä  Ber- 
geniä  sijaitsevan  syntymätalonsa  teollisuuslaitok- 
sineen.  Eduskuntaan  hän  tuli  1879,  edu.staen 
v:een  1888  Söndre  Bergenhusin  amtia  ja  saavut- 
taen .suurta  luottamusta;  v:sta  1884  hän  oli 
odelstingin  ja  v:sta  1886  suurkäräjäin  president- 
tinä. Maltillisten  päästessä  voitolle  K,  joutui 
vaalissa  tappiolle  ja  oli  sitten,  lukuunottamatta 
vuosia  1898-1900,  eduskuntatyöstä  syrjässä  v:een 
1909.  Mutta  valtiolli.seen  elämään  K.  otti  vaikut- 
tavalla tavalla  osaa  tiinäkin  aikana.  Xv.  1895-98 
hän  oli  mukana  kolmannen  unionikomitean  neu- 
votteluissa, kannattaen  oman  diplomaattisen  edus- 
tuksen vaatimista  Norjalle.  K.  oli  myös  sen  kan- 
.sallisen  kokoomuspuolueen  perustajia,  joka  v.n 
1903  vaaleihin  mentäessä  perustettiin  unionikysy- 
myksen  ratkaisemiseksi.  Unionin  hajottua  1905 
ja  sisäpoliittisten  kysymysten  tultua  puolue- 
ryhmitysten  määrääjiksi,  K.  oli  sen  puolueen, 
„vppaamielisen  vasemmiston"  (det  frisindede 
venstre),  kannattajia,  joka  v:n  1909  vaaleissa 
voitti  Gunnar  Knudsenin  ministeristön  ja  sitä 
kannattaneen  „yhtyneen  vasemmiston"  (det  kon- 
soliderete  venstre) .  Uusissa  suurkäräjissä,  joi- 
hin K.  myös  valittiin,  yhtyivät  hänen  puolueensa 
ja  oikeisto  enemmistöksi,  jonka  keskuude.sta  muo- 
dostettuun hallitukseen  K.  tuli  pääministeriksi 
(helmik.  1910).  Kielikysymyksessä  pitämänsä  pu- 
heen johdo.sta  hän  helmik.  1912  menetti  oikeis- 
ton kannatuksen  ja  oli  pakotettu  eroamaan, 
jonka  jälkeen  hänet  valittiin  suurkäräjäin  presi- 
dentiksi. K.  B:dt. 

Konquistadorit  ks.  C  o  n  q  u  i  s  t  a  d  o  r. 

Konrad  (k.  1192),  Jerusalemin  kuningas, 
Monferratou  rajakreivi;  taisteltuaan  Lombar- 
diassa Fredrik  Barbarossaa  vastaan  K.  1186  lähti 
Palestiinaan,  vei  1187  tyrolaisille  apua  Saladinia 
vastaan  ja  otti  1189  osaa  Akkonin  piiritykseen; 
kilpaili  sitten  Ranskan  kuninkaan  Filip  Augus- 
tin kannattamana  Jerusalemin  kruunusta  Lusig- 
nanin  Guidon  kan.ssa,  jota  Rikard  Leijonamieli 
auttoi.  Viimemainitun  välityksellä  tehtiin  1192 
sopimus,  jonka  mukaan  K.  tunnustettiin  kunin- 
kaaksi ja  Guido  sai  Kypros-saaren ;  kohta  sen 
jälkeen  assassiinit  murhasivat  hänet. 


Konrad,  saksalaisia  kuninkaita  ja  keisa- 
reita. 

1.  K.  I.  (k.  918),  Saksan  kuningas,  tuli  Fran- 
kin herttuaksi  906  ja  valittiin  karolingisen  suvun 
sammuttua  911  karolingien  sukulaisena  Saksan 
kuninkaaksi,  taisteli  Lothringin,  Saksin,  Baierin 
ja  Svaabin  herttuoita  vastaan  voimatta  kuiten- 
kaan kukistaa  heitä.  Samaan  aikaan  unkarilaiset 
kävivät  ryöstöretkillä  Saksassa.  [Stein,  „Ge- 
schiohte  des  Königs  K.  I" :  Dummler,  „Geschichte 
des  ostfriinkisoheii  Reiches".] 

K.  II  Saalilainen  (s.  noin  990  k.  1039), 
keisari,  ensimäinen  frankkilaisesta  eli  saalilai- 
sesta  suvusta,  valittiin  1024  saksilai.sen  suvun 
sammuttua  Saksan  kuninkaaksi.  K.  oli  älykäs, 
urhoollinen  ja  ankara,  ja  hänen  tarkoitusperänsä 
oli  lujentaa  hallitsijan  valtaa.  K.  matkusti  1026 
Italiaan,  sai  Milanossa  Lombardian  rautakruu- 
nun  ja  1027  paavi  Johannes  XIX  kruunasi  hä- 
net Roomassa  keisariksi.  Saksaan  palattuaan-  hän 
taisteli  suurvasalleja  vastaan,  puolusti  rajoja  Un- 
karia ja  Puolaa  vastaan;  Burgundin  kuninkaan 
Rudolfin  kuoltua  (1032)  hän  liitti  tämän  maan 
Saksaan;  Baierin  ja  Svaabin  herttuakunnat  hän 
antoi  pojalleen  Henrikille  (III),  jakeli  hiippa- 
kuntia ja  apottikuntia  puoluelaisilleen,  sekä 
suosi  alavasalleja.  tehden  heidän  lääninsä  perin- 
nöllisiksi saadakseen  heistä  tukea  suurvasalleja 
vastaan.  Italiaan  uudelleen  kutsuttuna  siellä  syn- 
tyneitten levottomuuksien  tähden  hän  antoi  kuu- 
luisan asetuksen  ..Constitutio  de  feudis",  jossa 
pieiietkin  läänit  säJidettiin  perinnöllisiksi.  [Bress- 
lau,  ..Jalirbiicher  des  Deutschen  Reiches  unter  K. 
Il";  V.  Pflugk-Harttung,  ,,Untersuchungen  7,ur 
Geschiehte  Kaiser   Konrads   II".] 

K.  III  (1093-1152),  hohenstaufilais-suvun  en- 
simäinen keisari,  Svaabin  herttuan  Fredrikin 
poika,  kilpaili  jo  Henrik  V:n  kuoltua  1125  kruu- 
nusta Lothar  Saksilaisen  kanssa  ja  kruunautti 
itsensä  1128  Italiassa  Lombardian  rautakruu- 
nulla;  mutta  Saksaan  palattuaan  hän  herkesi 
taistelusta  Lotharia  vastaan,  jonka  kuoltua  1137 
hänet  valittiin  kuninkaaksi  1138.  Kun  hänen  kil- 
pailijansa Welfien  sukuinen  Henrik  Ylpeä  vaa- 
lissa syrjäytettiin,  syntyi  pitkä  taistelu  hohen- 
staufien  fghibelliinienj  ja  nelfien  (gueJfien)  vä- 
lillä. Henrik  Ylpeä  tuomittiin  menettämään 
molemmat  herttuakuntansa.  Baierin  ja  Saksin, 
mutta  hänen  poikansa  Henrik  Leijona  sai  kui- 
tenkin Saksin  takaisin.  Bernhard  Clair\vaux'lai- 
sen  kehoituksesta  K.  lähti  toiselle  ristiretkelle 
(1147-49)  Ranskan  kuninkaan  Ludvik  VII:  n 
kanssa  .saamatta  kuitenkaan  mitään  aikaan. 
[Jafff,  ., Geschiehte  des  Deutschen  Reiches  unter 
K.  III";  Bernhardi,  „Jahrbucher  des  Deutschen 
Reiches  unter  K.  III".] 

K.  IV  (1228-54),  keisari  Fredrik  II:n  toinen 
poika,  .sai  .Svaabin  herttuakunnan  1235  ja  va- 
littiin 1237  Rooman  kuninkaaksi  kapinalli.sen 
veljensä  Henrikin  sijalle,  taisteli  v:.sta  1246 
vastakuninkaaksi  valitun  maakreivin  Henrik 
Raspen  kanssa  ja  sitten  tämän  seuraajaa  Wil- 
helm Hollantilaista  vastaan.  Isänsä  kuoltua 
(1250)  hän  lähti  Italiaan  taistelemaan  perintö- 
valtakuntansa  Sisilian  puolesta,  valloitti  veli- 
puolensa Manfredin  kanssa  Apulian  ja  otti  hal- 
tuunsa Na])olin.  aikoen  sitten  lähteä  Saksaan 
taistelemaan,  mutta  kuoli.  [Schirrmaeher,  „Die 
letzten      Hohenstaufen" ;      Jastrow     ja     Winter, 


I 


1285 


Konrad  -Konseptsioni 


128« 


„Deiitsclip  Geschichte  im  Zeitalter  der  Hohenstau- 
fen".]  K.  O.  L. 

Konrad  M  a  r  h  u  r  g  i  1  a  i  n  e  n,  saksalainen, 
luultavasti  dominikaaniveljeskuntaan  kuuluva 
saarnaaja  ja  kerettiläisten  vainooja.  Saarnat- 
tuoan  aikaisemmin  ristiretkeil  Ala-Saksassa  K.  ni- 
mitettiin 1226  Tliilringenin  maakreivittilren  Eli- 
sabetin rippi-isiiksi  ja  sai  rulitinattareen  siuireii 
vaikutusvallan,  jolitaen  liiinet  lopulta  mitil  anka- 
rimpaan  itsensiikiihittamiseen.  Elisabetin  kuoltua 
(1231)  liiin  sai  paavin  julistamaan  hänet  pyhi- 
mykseksi. Gregorius  TX:n  1227  tarkastajaksi  ja 
inkvisiittoriksi  valtuuttamana  K.  raivosi  hir- 
veällä tavalla  Heinin  maissa  ja  Keski-Saksassa 
kathaareja,  valdolaisia  sekä  Oldenburgissa  ste- 
dingelaisiä  vastaan.  Hänen  vaikutuksensa  estämi- 
seksi hänet  kutsuttiin  1233  suuren  valtakunnan- 
kokouksen  eteen  Mainziin,  jossa  liän  .sai  julki- 
set nuhteet.  Palausmatkalla  sieltä  hänet  surma- 
sivat nuiutamat  aatelismiehet  30  p.  heinäk.  1233. 
K.  oli  oppinut,  kaunopuheinen  ja  voimakas,  mutta 
samalla  uskonkiilikoinen  ja  julma.  Gregorius  TX 
julisti  hänet  pyhimykseksi.  [,I.  Beck,  „K.  von 
Marburg"  (1871),  TTausrnth,  „K.  von  Marburg" 
(1883).]  A.  J.  P-ä. 

Konradin  (1252-68),  Sisilian  kuningas, 
Saksan  kuninkaan  Konrad  TV:n  poika,  viimei- 
nen liolienstaufi,  oli  isänsä  kuollessa  (12.54) 
pieni  lapsi,  jonka  vuoksi  hänen  setänsä  Manfred 
taisteli  Etelä-Italiassa  hohenstaufien  oikeuksien 
puolesta  ja  otti  haltuunsa  Sisilian  kuningas- 
kunnan: mutta  kun  hän  oli  kaatunut  1266,  lähti 
K.  sotajoukko  mukanaan  sinne  yhdessä  .ystä- 
vänsä Fredrik  Badenilaisen  kanssa,  ja  vaikka 
paavi  oli  julistanut  hänet  pannaan,  liittyivät 
Pohjois-Italian  kaupungit  häneen  ja  Roomassa 
hänet  otettiin  riemuiten  vastaan;  mutta  Kaarle 
Anjoulainen,  jolle  paavi  oli  lahjoittanut  Sisilian 
kuningaskunnan,  voitti  hänet  Taggliaeozzon  I. 
Scurcolan  luona  1268.  K.  pakeni,  mutta  saatiin 
kiinni  ja  mestattiin  Napolin  torilla.  [Hampe. 
..Geschichte  K:s  von  llohenstaufen";  Miller,  ,,K. 
von  llohenstaufen".]  K.  O.  L. 

Konrad  von  'Wiirzburg  (k.  1287).  keskiylä- 
saks.  runoilija,  etevä  runokielen  ja  runomuo- 
don käyttäjä.  K:n  laajin  teos  on  „Trojan  sota", 
joka  kaikkiaan  sisältää  60.000  säettä,  ja  jonka 
lopun  toinen  runoilija  on  kirjoittanut.  K.  kir- 
joitti m.  m.  Pyhää  Silvesteriä  ja  P.  Alexiusta 
käsittelevät  legendat.  Parhaat  K:n  lyhyemmistä 
kertomuksista  ovat  ,.Otto  mit  dem  Barte"  ja  ..En- 
gelhart  und  Engeltrut".  ..Die  goldene  Solimiede" 
on  ylistyslaulu  Neitsyt  Mariasta.  •/.   III. 

Konrehtori  (lat.  con  =  kera.  ja  rector  =  johtaja), 
aikaisemmin,  m.  m.  1843  ja  1856  vuoden  k_\nii- 
naasi-  ja  koulujärjestyksissä  käytetty  nimitys 
ylemmän  alkeiskoulun  toiselle,  rehtorin  jälkei- 
selle opettajalle.  Hänen  palkkansa  oli  pienempi 
kuin    rehtorin,   mutta   korkeampi   kuin   kollegan. 

Konsehti  ks.  K  o  n  s  e  p  t  i. 

Konsekratsioni  (lat.  consecrä'tiö  =  pyhittämi- 
nen), siunaaminen,  vihkiminen,  semminkin  ehtool- 
lisen yhteydessä  toimitettava  asetussanain  luke- 
minen tai  laulaminen  ehtoollisaineiden,  leivän  ja 
viinin  siunaamiseksi.  Katolisen  opin  mukaan  k. 
vaikuttaa  leivän  ja  viinin  muuttumisen  Kris- 
tuksen ruumiiksi  ja  vereksi,  luterilaisen  opin 
mukaan  se  tekee  ne  ainoastaan  Kristuksen  ruu- 
miin ja  veren  nauttimisen  välikappaleiksi.    Sitä- 


paitsi k.-sanaa  käytetään  katolisessa  kirkossa 
merkitsemään  piispaksi  vihkimistä  sekä  erinäis- 
ten jumalanpalveluksessa  tarvittavien  esineiden, 
kuten  kirkkojen,  kalkkien  y.  m.  erottamista  tar- 
koitukseensa. A.  J.  I'-ä. 

Konsekutiivinen  (lat.  consecutVvus,  <  consr- 
qni  =  seurata) ,  konjunktsioni,  seurausta  il- 
moittava alistava  sidesana  (että.  jotta),  esim. 
lauseessa:  ..Olen  niin  köyhä,  että  täytyy  kerjiltä"; 
sen  aloittama  lause  on  k  o  n  s  e  k  u  t  i  i  v  i  I  a  u  s  e. 

A.  K. 

Konsekvenssi  (lat.  con.se(?Hi  =  seurata),  seu- 
raus, johdonmukaisuus.  —  Konsekventti. 
johdonnuikainen. 

Konselji  (lat.  conci'lium,  ransk.  conseil) .  neu- 
vosto, neuvoskunta.  Ministeri-k:ksi  taikka  vain 
k:ksi  nimitetään  useissa  maissa  hallitusta,  suu- 
reksi k:ksi  taikka  valtio-k:ksi  muutamissa  val- 
tioissa (esim.  Sveitsin  kanttoneissa)  kansanedus- 
kuntaa. —  ks.  Hallitus,  II  ai  1  i  t  u  s  k  o  n- 
s  e  1  j  i,    II  a  1  I  i  t  u  s  n  e  u  v  o  s  t  o.  R.    E. 

Konseljipresidentti,  neuvoskunnan  puheenjoh- 
taja I.  |)resi(lentti.  varsinkin  ministeristön  presi- 
dentti.   |>ääministeri.  Ii.    E. 

Konsenssi  (lat.  conse'nsus  =  yksimielisyys, 
myöntymys),    suostunuis,    lupa. 

Konsensuaalikontrahti  1.  -sopimus  (ks. 
Konsenssi),  sopimus,  jonka  oikeudellinen  si- 
tovaisuus  perustuu  yksinomaan  sopimu.skumppa- 
nien  yhtäpit.-ivään  tahtoon,  ks.  Sopimus. 
I  Konsentratsioni  (ks.  Konsentreerata), 
keskittäminen,  keskitys. 

Konsentreerata  (ransk.  concentrer,  <  lat.  con 
=  yhdessä,  ja  cen(rt(m  =  keskipiste),  yhdistää  yh- 
teen keskipisteeseen,  keskittää:  kem.,  poistaa 
liuotin  liuok.sesta.  Suolojen  ja  haihtumattomien 
;unpiden  liuok.set  voidaan  konsentreerata  (.,väke- 
vöittää")  haihduttamalla  tai.  useiss.a  tapauksissa, 
jäädyttämällä.  Myö.skin  haihtuvien  aineiden,  esim. 
alkoholin  tai  eetterin,  sekoitukset  veden  kera  voi- 
daan  jossakin    määrin    väkevöittää   tislaamalla. 

Konsentrinen  (lat.  con  1.  c«)n=  kera,  ja  cent- 
rum =keskus).  Kahta  käyrää  viivaa  tai  pintaa 
sanotaan   k:ksi.  jos  niillä  on  yhteinen  keskipiste. 

Konsentrinen  lukusuunnitelma  ks.  L  u  k  u- 
s  u  u  n  n  i  t  e  1  m  a. 

Konsentriset  piirit  merkitsevät  opetusopissa 
sellaista  opetusainek.sen  järjestelyä,  että  oppi- 
jakso esitetään  useaan  kertaan  joka  kerralla  laa- 
jennettuna ja  täydennettynä.  Ensin  esitetään 
oppiaineesta  helpoimmin  käsitettävät  kohdat : 
ylemmillä  asteilla  esitetään  asiat  uudelleen  perus- 
teellisemmin ja  keskenäistä  yhteyttä  silmällä  pi- 
täen. Tätä  menetelmää  on  puoln.stettu  sillä,  että 
se  vapauttaa  lopullisesti  esittämiistä  vaikeasti  ta- 
juttavia a.sioita  kovin  varhoi.sella  ikäkaudell.a  ja 
että  asiat  paremmin  painuvat  oppilaiden  muis- 
tiin. Sitä  on  vastustettu,  erittäin  herbartilaisessa 
kasvatusopissa,  koska  se  ei  ole  omansa  herättä- 
mään ja  ylläpitämään  harrastusta,  joka  on  oleva 
opetuksen  päätehtävä.  O.  3/-e. 

Konsepti  (lat.  concc'ptum,  <  conCi'pere  =  som- 
mitella yhteen),  kirjallisen  työn  valmisteleva 
luonnos:  puhtaaksikirjoittamaton  työ.  Kadot- 
taa konseptinsa,  joutua  ymmälle,  sekaan- 
tua   (esim.  puheessa). 

Konseptsioni.  1.  ks.  Conceptio.  —  2.  Jon- 
kin aatteen  tajuaminen  mielikuvituksella  tahi 
ajatuskyvyllä ;    perusaatteen    eli    luonnoksen    mie- 


1287 


Konseptualisml— Konsessioni 


128S 


leeii  heriiämiueii  laajempiieiu.  taiteelliseen  tahi  aja- 
tukselliseen   henkiseen    muodostelmaan.    A.    Gr. 

Konseptualisml  (lat.,  <  conce'ptus  =  käsite) 
osoittaa  välittävää  kaataa  keskiajalla  käydyssä 
kiistassa  nominalismin  ja  realismin  (ks.  n.)  vä- 
lillä :  sitä  voidaan  myöskin  katsoa  lievennetyksi 
nominalismiksi.  K.  opettaa,  että  yleiskäsite  ei  ole 
olemassa  reaalisesti  objektiivisessa  maailmassa. 
vaan  se  on  olemassa  käsitteenä:  se  on  siis 
psykologisesti  olemassa  meissä  sekä  myöskin, 
ainakin  muutamien  konseptualistien  mielestä. 
Jumalassa  Jumalan  aatteena.  K:n  edustajaksi 
katsotaan    tavallisesti    Ab61ard'ia.  .1.    Gr. 

Konserteerata,  iniis..  panna  toimeen  konsertti. 

Konsertti  (rausk.  coiiccrt,  it.  cohcccJo  =  yhteis- 
toiminta, yhtäpitUväisyys.  oik.  kilpailu.  <  lat. 
co»pfr<(('rc  =  kilpailla).  1.  Mus.,  julkinen  tilai- 
suus musiikkiesitysten  kuulemiseksi.  K: ien  toi- 
meenpaneminen sai  alkunsa  noin  v:n  1700  vai- 
heilla (esim.  Philidorin  ,,Concerts  spirituels"  Pa- 
riisissa, v:sta  1725).  Sitä  ennen  kuuluivat  suu- 
remmat julkiset  musiikkiesitykset  ruhtinaallis- 
ten Uovijuhlien  tahi  kirkollisten  jumalanpalve- 
lusten yhteyteen.  Kuitenkin  harjoitettiin  taide- 
musiikkia jo  16: unelta  vuosis.  alkaen  yksityi- 
sissä musiikinharrastajapiireissä.  vrt.  K  o  n- 
s  e  r  1 1  o.  I.  K. 

2.  Poliliik.,  yksimielisyys;  sopimus.  Haagin 
konserteilla  tarkoitetaan  niitä  sopimuksia, 
joita  Euroopan  länsivallat  tekivät  1659  rauhan 
palauttamiseksi  Ruotsin  ja  Tanskan  kesken.  V:u 
1S15  jälkeen  puhutaan  usein  valtain  1.  euroop- 
palaisesta konsertista,  s.  o.  Euroopan  val- 
tain yhteistoiminnasta  kansainvälisen  rauhan  yllä- 
pitämiseksi. 

Konserttiaaria  ks.  Aari  a. 

Konserttimestari,  orkesterin  viulunsoittajista 
ensimäinen  ja  etevin,  esiintyy  myös  tarpeen  tul- 
len soolosoittajana  tahi  kapellimestarin  sijaisena. 
Mu.stalaisorkesterissa  on  kapellimestari  aina  sa- 
malla myös  k:na.  Ehkä  on  niin  ollut  alkuaan 
laita  yleensäkin  soittokunnissa,  siihen  asti  kun 
(16-17:nnellä  vuosis.)  johtajat  alkoivat  käyttää 
pianoa  (cembaloa)  soittimenaan,  voidakseen  oop- 
peraesityksissä johtamisensa  ohella  säestää  lau- 
lajia. 7.   K. 

Konsertto  (it.  concerto),  mus.,  sävellys  orkes- 
terin säestämälle  soolosoittimelle,  jolla  siinä  on 
tilaisuus  loistaa  keinovarojensa  tä\-dellä  moni- 
puolisuudella. K:n  muoto  oli  vanhemmalla  ajalla 
(Bach.  Händel)  eri  sävellajeissa  kertautuvan 
orkesteriosan  lomittai.sta  vaihtelua  improvisatsio- 
nin  kaltaisten  soolo-osain  kanssa.  Myöhemmällä 
ajalla  (Haydn,  Mozart)  sävellettiin  sinfoniseen 
muotoon.  -Vykyään  ovat  tavallisimpia  piano-  ja 
viulu-kon.sertot.  —  Kaksoiskonsertto  on  k., 
jossa  esiintyy  kaksi  soolosoitinta,  milloin  erikseen 
loistellen,  milloin  toisiinsa  yhtyen.  /.  K. 

Konsei-vaattori  (lat.  co  j(  sermVe  =  säilyttää), 
oik.  hoitaja;  meillä  osaksi  sellaisen  henkilön 
virkanimi,  jonka  tehtävänä  on  luonnontieteellis- 
ten museoesineiden  valmistaminen  säilytettäviksi 
(täyttäminen  y.  m.|,  osaksi  sellaisen,  jonka  his- 
toriallisessa museossa  on  valvottava  museoesinei- 
den säilyttämiseksi  .suoritettavia  teknillisiä  töitä. 

Konservatiivinen  (lat.  conservä're  =  säilyttää) , 
oik.  säilyttävä;  se.  joka  tahtoo  säilyttää  olevat 
olot,  vanhoillinen  (erityisesti  valtiollisella  alalla). 
—  Konservatismi,  vanhoillisuus. 


Konservatori  (lal.  conservu're  =  säilyttää), 
»;hs..  iiuit-iikkikorkeakoulu.  jossa  opiskellaan  lau 
lajiksi,  soittajiksi,  säveltäjiksi,  kapellimesta- 
reiksi, musiikinopettajiksi  y.  m.  Ensimäinen  k. 
perustettiin  Napolissa  15.37.  K:t  olivat  alkuaan 
orpokoteja,  joissa  .soitannollisia  lapsia  kasvatet- 
tiin kirkkojen  ja  luostarien  kuorolaulajiksi.  Huo. 
mattavimmat  muista  aikaisemmin  perustetuista 
k:eista  ovat  Pariisissa  (1784),  Praajrissa  (1811), 
Wienissä  (1S17).  Leipzigissä  (1843).  Berliinissä 
(Sterniu  185U).  Kölnissä  (1850).  Miinchenissä 
(1846),  (iencvessä  (1835),  Brysselissä  (1813)  ja 
Lontoossa  (1822).  Uudemmista  ovat  mainitta- 
vinmiat  ..Kunink.  musiikkikorkeakoulu"  (1869) 
ja  Schar\venka-k.  (1881)  Berliinissä,  „Schola 
cantorum"  Pariisissa  (1896).  sekä  Pietarin  (1862) 
ja  Moskovan  (1866)  k:t.  Skandinaavian  k:eista 
on  vanhin  Tukholmassa  (1771)  :  Kristiaanian  k. 
on  v:lta  1865,  Kööpenhaminan  1866.  —  Suomessa 
ei  ole  vielä  varsinaista  k:ia,  vaan  kaksi  valtion 
kannattamaa  ja  toistaan  täydentävää  korkeam- 
paa musiikkioppilaitosta, 
opisto    j;i    Filharmonisen 


Helsingin     musiikki- 
seuran   orkesterikoulu. 

/.  K. 
Konserveerata), 


Konservatsioni       (ks. 
säilyttäminen. 

Konserveerata  (lat.  conservä're) ,  säilyttää  va- 
hingoittumattomassa tilassa,  pysyttää  entisellään. 
—  Kouserveeraamiseksi  sanottiin  1600- 
ja  1700-luvuilla  sitä  tapaa,  että  pappi  (tai  yleensä 
virkamies)  nai  edeltäjänsä  lesken  tai  tyttären. 
Papin  pailckoja  täytettäessä  otettiin  u.sein  ensi 
sijassa  huomioon  se,  joka  suostui  konserveeraa- 
niaan  edeltäjänsä  perheen. 

Museokokoelmissa  konserveeraarainen  tarkoit- 
taa sellaista  esineiden  käsittelyä,  joka  turvaa 
niiden  pitkäaikaisen   säilymisen. 

Huoka-aineiden  konserveeraamisesta  ks.  Säi- 
I  y  k  e. 

Konsei-vi  ilat.  co«sertx('re  =  säilyttää) ,  säilyke 
(ks.  t.). 

Konsessiivi  (lat.  concessVvtis,  <  concCdere  = 
myöntyä).  Lönnrotin  ehdottama  ja  käytäntöön 
saattama  nimitys  sille  moodille  eli  tapamuodoUe, 
jota  nykyään  sanotaan  potentsiaaliksi 
(ks.  t.).  Joskus  on  ,, konsessiivi"  nimeä  käytetty 
merkitsemään  sitä  moodia,  jota  nykyään  nimi- 
tetään 2:seksi  imperatiiviksi  tai  optatiiviksi 
(tiilkcion,    tuUos).  E.    N.   S. 

Konsessiivinen  (lat.  concessVvus,  <  con- 
cr'tlirc  =  myöntyä)  konjunktsioni,  myönny- 
tystä ilmoittava  alistava  sidesana,  esim.  vaikka, 
jos  koilta,  joskin;  sen  aloittama  lause  on  k  o  n- 
s  e  s  s  i  i  v  i  1  a  u  s  e.  A.  K. 

Konsessioni  (lat.  conce'ssiö,  <  conce'dcre  = 
myöntää,  sallia),  toimilupa,  peru.stamislupa,  myön- 
nytys, varsinkin  julkisen  viranomaisen  antama 
lupa  sellaiseen  yritykseen,  joka  yleisen  turvalli- 
suuden tahi  muun  yhteiskuntaedun  vuoksi  ei 
ilman  sellaista  lupaa  ole  sallittu.  K  :11a  ahtaam- 
massa ja  varsinaisessa  merkityksessä  ymmärre- 
tään oikeuden  myöntämistä  yksityi.sten  rauta- 
teiden, puhelinjohtojen,  sähkölaitosten  y.  m. 
sellaisten  laitosten  tai  liikennevälineiden  perus- 
tamiseen ja  käyttämiseen.  Laajemmassa  mer- 
kityksessä k:  ia  käytetään  myöskin  annetusta 
paino-,  kokoontumis-  ja  yhdistymisluvasta  sekä 
eräiden  elinkeinojen  harjoittamiseen  tarvitta- 
vasta  ja    myöiinety.stä   luvasta,   ja   tällöin   puhu- 


1289 


Konsideratsioni     Konsistori 


1290 


taan  lupa-  1.  konsessionijärjestel- 
m  il  s  t  ii  ilinoif  usjiirjestelmiin  vastakohtana,  jonka 
mukaan  luvanpyyunin  asemesta  tarvitaan  vain 
asianomaiselle  viranomaiselle  tehliivii  ilmoitus 
aiotusta  oikeuden  kiiyttJimisestS.  K.  on  kuiten- 
kin laajemmassakin  nierkityksessiiiin  vain  erikoi- 
nen iuvan  laji,  jonka  ohella  aina  tavataan  nniun- 
Isistakin   viranomaisten   antamaa   lupaa. 

K.   Ka. 

Konsideratsioni  (lat.  constderiVre  =  ottaa  huo- 
mioon), huomioonottaminen,  erikoisten  (lieventii- 
vien  tai  siifilittävien)  asianhaarain  varteenotta- 
minen. 

Konsigneerata  (lat.  cons%gnä're  =  varustaa  alle- 
kirjoituksella ja  sinetillä).  1.  Eauppat.  Lilhettäil 
tavaroita  jollekin  kauppiaalle  toiseen  (tavalli- 
sesti kaukaiseen)  paikkaan,  jotta  hiin  myisi  ne 
siellii  omistajan  laskuun.  Tavallisesti  vastaan- 
ottaja (k  o  n  s  i  g  n  a  t  a  a  r  i)  suorittaa  liihettä- 
jiille  (k  o  n  s  i  g  n  a  n  t  i  1 1  e)  etukiiteen  osan  ta- 
varain hinnasta  hyviiksymällii  jiilkimiiisen  hiinen 
maksettavakseen  asettaman  vekselin.  K  o  n  s  i  g- 
natsionikaiippaa  harjoitetaan  enimmiik- 
seen  suurista  merikaupungeista  kiisin.  2.  Sotat. 
Sotaviien  konsigneeraamisella  tarkoitetaan  sitii, 
että  sotaväki  pidetään  koottuna  kasarmissa  ja 
valmiina  lähtemään  liikkeelle  minä  hetkenä  hy- 
vänsä, varsinkin  järjestyksen  ylläpitämistä  var- 
ten  levottomuuksien   aikana. 

Konsiili  (lat.  conci'lium),  kirkolliskokous,  sy- 
nodi, katolisessa  kirkossa  arvohenkiliiiden  kokous 
kirkon  elämää  koskevien  kysymysten  pohtimista 
ja  päättämistä  varten.  Harhaoppien  sellaisten 
kuin  montanolaisuuden  ja  gnostilaisuuden  sekä 
erimielisyyksien  sellaisten  kuin  pääsiäisriidan 
(ks.  Pääsiäinen)  ilmaantuessa  piispat  ko- 
koontuivat 2:selta  vuosis.  alkaen  yhteisesti  neu- 
vottelemaan ja  päättämään  kirkon  opista,  ju- 
malanpalveluksesta ja  tavasta.  Seur.  vuosisadalla 
metropoliittain  johtamat  piispain  kokoukset  kuu- 
luivat jo  kirkon  elämän  säännöllisiin  elimiin. 
Kun  kirkko  sitten  4:nnellä  vuosis.  pääsi  etuoikeu- 
tettuun asemaan  ja  lopulta  valtiokirkoksi,  tuli 
näiden  maakuntakokousten  lisäksi  vielä 
arkkipiispain  johtamat  d  i  o  i  k  e  s  i  s-k  o  k  o  u  k- 
s  e  t  sekä  keisarin  kokoonkutsumat  valtakun- 
nan 1.  yleiset  (ekumeeniset i  kirkollis- 
kokoukset. Kokousten  täysivaltaisia  jäse- 
niä olivat  piispat:  papeilla  oli  ainoastaan  neu- 
vottelevan jäsenen  asema.  Yleisten  kirkollis- 
kokousten päätöksiä  pidettiin  Pyhän  Hengen  sa- 
nelemina. Usein  puolueet  taistelivat  kiivaasti 
keskenään,  ja  saattoi  tapahtua,  että  toinen  ko- 
kous julisti  toisen  mitättömäksi.  Sentähden 
eivät  myöskään  molempain  katolisten  kirkkojen 
yleisiksi  tunnustamat  kokoukset  ole  kaikki  sa- 
moja. Eoomalais-katolinen  kirkko  tunnustaa  van- 
hemmista kokouksista  seuraavat  8  yleisiksi:  Ni- 
kaian  v.  325,  Konstantinopolin  381,  Ephesoksen 
431,  Kalkedonin  451.  Konstantinopolin  553, 
Konstantinopolin  680.  Nikaian  787  sekä  Konstan- 
tinopolin 869.  Kirkkojen  eron  jälkeen  paavi  on 
kutsunut  koolle  Länsimailla  yleisiksi  nimitettyjä 
kokouksia.  Niihin  kuuluvat  lateraanikokoukset 
1123,  1139,  1179  ja  1215,  Lyonin  kokoukset  1245 
ja  1274,  Viennen  kokous  1311-12,  Firenzen  ko- 
kous 1439.  5:s  lateraanikokous  1512-17.  Triden- 
tin kokous  1545-63  sekä  Vatikaanin  kokous 
1869-70.    Pisan    (1409),  Konstanzin    (1414-18)    ja 


Baselin  (1431-48)  n.  s.  yleiset  reformatorilli- 
set  kokoukset,  jotka  tahtoivat  kohottaa  ylei.sen 
kirkolliskokouksen  arvon  paavia  ylemmäksi,  tun- 
nustetaan ainoastaan  osaksi.  Myöiitiimällä  paa- 
ville oikeuden  päätöstensil  selittämiseen  Tridentin 
kokous  luopui  arvostaan  kirkon  opin-  ja  elämän- 
kysymysten korkeimpana  ratkaisijana,  ja  hyväk- 
symällä opin  paavin  erehtymättömyydestä  Vati- 
kaanin kokous  lopullisesti  hävitti  yleisten  kir- 
kolliskokousten itsenäisen  aseman.  Kreikkalais- 
katolinen kirkko  tunnustaa  ainoastaan  .seitsemän 
ensiksi  mainittua  vanhan  kirkon  aikana  pidettyä 
kokousta  yleisiksi.  Protestanttien  keskuudessa 
voi  Dortrechtin  kokousta  1618-19  sanoa  reforraee- 
r;itun  kirkon  yleiseksi  kokoukseksi.  [Hefele, 
..Konziliengesohichte"  (2:nen  pain.  1873  seur., 
7    nid.K]  A.   ./.    Pii. 

Konsiisi  (lat.  co»cVsus,  <  cowct'rfere  =  leikata 
irtil.    täsmällinen,   lyhytsanainen. 

Konsipeerata  (lat.  conci'pere).  1.  Hedelmöit- 
tyä, tulla  raskaaksi.  —  2.  Tajuta  mielikuvituk- 
sella tai  ajatuskyvyllä  jokin  aate:  muodostaa 
perusaate  laajempaan  henkiseen  tuotteeseen. 

Konsistenssi  (lat.  eon,srsffre  =  olla  jo.stakin 
kokoonpantu),  kokoonpano,  laatu,  varsinkin  kap- 
paleen lujuuden  ja  tiheyden  laatu,  elimistön  eri 
osien  yhteyden  luonne. 

Konsistori  1.  konsistorio  1.  konsisto- 
riumi  imlat.  co}isistö'ritim  =  kokouspaikka), 
eräiden  kirkollisia  tai  opetusasioita  hoitavien 
virkakuntien  nimitys.  —  Yliopiston  k.  ks. 
Yliopisto.  —  Paavillinen  1.  kardi- 
n  a  a  1  i-k.  ks.  Kardinaali.  Katolisen  kirkon 
piispallinen  k.  on  piispan  rinnalla  toimiva 
kollegiaalinen  tuomioistuin,  joka  kirkollisissa 
asioissa  tuomitsee  ensimäisenä  oikeusasteena. 
K:lla  on  katolisessa  kirkossa  monta  merkitystä. 
Kalvinilaisessa  kirkonjärjestyksessä  k.  on  seura- 
kunnallisen hallinnon  virasto,  jonka  muodostavat 
seurakunnan  papit  ja  vanhimmat.  Presbyteriaa- 
nisissa  reformeeratuissa  kirkoissa  ei  ole  k:eja. 
—  Saksan  luterilaisessa  kirkossa,  jossa  kirkolli- 
nen hallinto  kokonaan  joutui  ruhtinaalle,  osoit- 
tautuivat kirkolliset  tuomioistuimet  (varsinkin 
avioliitto-  ja  kurinpitoasioita  varten)  pian  tar- 
peellisiksi ja  näin  syntyivitt  luterilaiset  k:t.  ensi- 
mäinen  Saksissa  (Wittenbergissä)  1539.  Useim- 
mat Keski-  ja  Pohjois-Saksan  valtiot  noudatti- 
vat Saksin  esimerkkiä.  Kirkollisen  tuomiovallan 
ohella  k:eilla  tuli  olemaan  muitakin  tehtäviä. 
Wiirttembergissä  kirkkoneuvosto  tuli  (1559)  ruh- 
tinaallisen kirkkohallinnon  keskusvirastoksi  koko 
maata  varten.  Tämä  järjestelmä  otettiin  Sak- 
sissakin käytäntöön  (1580),  jossa  kirkkoneuvosto 
sai  konsistorin  nimen,  ja  siten  k:sta  tuli  ruhti- 
naallisen kirkkohallinnon  elin.  Tavallisesti  oli 
lakimies  k: n  puheenjohtajana.  Nykyisin  k:t  ovat 
kollegiaalisia  virastoja,  joiden  sekä  hengelliset 
että  maalikkojäsenet  ruhtinas  nimittää  eliniäksi, 
ja  ne  ovat  kultus-ministeriöiden  alaisia.  Niiden 
oikeudellinen  asema  on  vaihteleva  Saksan  eri  val- 
tioissa. K:n  lähin  toimeenpanovalta  on  tavalli- 
sesti superintendentillä :  hänen  rinnallaan  on  ny- 
kyisin jo  synodaalisiakin  viranomaisia.  — Sieben- 
biirgenin  luterilaisessa  kirkossa  seurakunnat  va- 
;  litsevat  k:nsa;  on  myös  olemassa  8-jäseninen  yli- 
'  konsistori.  —  Venäjän  luterilainen  kirkko  on 
I  jaettu  5  konsistoriaalipiiriiu.  —  Venäjän 
'  kreikkalaisessa   kirko.ssa   on   piispan    rinnalla    k.. 


1291 


Konsistoriaalinen — Konstanssiteoria 


1292 


jonka  jäseuet  piispan  ehdotuksesta  synodi  ui- 
mittäu. 

K  u  o  t  s  i  n  ja  Suomen  kirkossa  ruvettiin 
1500-Iuvun  lopulla,  nähtävästi  saksalaisen  mallin 
mukaan,  tuomiokapituleista  käyttämään  nimeä 
k.,  ja  1600-luvulla  tämä  nimitys  oli  vallitsevana. 
Tällöin  myös  l\uot.sin  hallitus  perusti  k:eja  Itä- 
meren toiselta  puolen  valloitettuihin  maihin. 
Tuomiokapituli  nimitys  voitti  kuitenkin,  ks. 
Tuomiokapituli.  [J.  B.  Sägmiiller,  ,,Lehr- 
buch  des,  katolisehen  Kirclienrechts"  (2:neu  pain. 
1909)  ;  E.  Friedberg,  ..Lehrbuch  des  katholisohen 
und  evangelischea  Kirchenrethts"  (6:s  pain. 
1909)  ;  N.  Milasch,  „Das  Kirchenreeht  der  mor- 
genläudischen  Kirche"  (saks.  käänn..  2:nen  pain. 
1905)  ;  K.  Muller,  ..Die  deutsche  Konsistorialver- 
fassung"  („Hist.  Zeilschrift",  1909)  :  Hj.  Holm- 
(|vist,  „De  svenska  domkapitlens  förvandling  tili 
läraiekapitel  1571-1686"    (1908).] 

Konsistoriaalinen  (lat.  consistoriä'lis) ,  kon- 
sistoria koskeva,  siihen  kuuluva,  sen  alainen.  — 
ks.  Seurakunta.  A.  J.  Pä. 

Konsistorio    ks.    Konsistori. 

Konsistoriumi  ks.  Konsistori. 

Konskribeeraus  1.  konskriptsioni  (lat. 
coHsorötre  =  kirjoittaa  luetteloon),  sotaväen  vär- 
väys. 

Konskriptsioni  ks.   Konskribeeraus. 

Konsoli  (rausk.  console,  <  lat.  consoUdO' re  = 
vahvistaa),   olkakivi,   kannike.    1.   Seinästä   ulko- 


nonloli 


Il  i  ^^^a^ 


Konsolirauotoja. 

nevia  rakennusosia,  kuten  simssejä,  ovien  päällys- 
kappaleita,  parvekkeita  ja  ulokkeita,  tahi  myös 
irtonaisia  taide-esineitä,  patsaita,  rintakuvia, 
y.  m.  ja  holvireisiä  kannattava  konstruktiivinen 
muotojäsen.  Pylvääseen  ja  seinään  kiinnitettynä 
k.  vähentää  palkkien  kantoväliä.  —  2.  Käyrä- 
jalkainen,  .seinään  nojautuva,  Ranskassa  rokoko- 
ajalla  tavallinen  seinäpöytä.  —  3.  ks.  C  o  n  s  o  1  s. 

V-o  N. 

Konsolideerata  (lat.  consoHdä're,  <  con  =  yh- 
dessä, ja  soMus  =  kiinteä),  vahvistaa;  yhdistää; 
vakauttaa,  esim.   valtiovelka. 

Konsonanssi,  mus.  (lat.  con.sona'ntia  =  yhteen- 
soimineu)  eli  „tasasointu"  syntyy  samaan  (duuri- 
tahi  molli-)  sointuun  kuuluvain  sävelten  .yhty- 
misestä. Sen  va.stakohtana  on  dissonanssi  (ks.  t.) 
eli    ,, riitasointu".  /.    K. 

Konsonantti  (lat.  conso'»ton«  =  keralla  ään- 
tyvä), k  e  r  a  k  e,  sellainen  kielen  äänne,  joka 
yleensä  vain  yhdessä  vokaalien  kera  muodostaa 
tavuja.  K.  sanalla  on  oikeastaan  kaksi  merki- 
tystä sen  mukaan,  onko  puheena  äänteiden  muo- 


dostumistapa vai  niiden  tehtävä  tavussa.  —  A 
Äänteiden  muodostumistavasta  puliuttaessa  k.  on 
=  s  u  u  n  s  u  1  k  u-  ja  -s  u  p  i  s  t  u  m  a  ä  ä  n  n  e,  s.  o. 
äänne,  joka  saa  luonteenomaisimman  sävynsä  suu- 
ontossa  tapahtuvasta  sulusta  tai  supistumasta 
[suomessa  esiintyviä  k:eja  ovat:  (b),  d,  (f),  (g), 
h,  j.  k.  l,  m,  n,  p,  r,  s,  (s,  z,  zj,  t  i;,  7j  ja  n.  s. 
loppuaspiratsioni] ;  sen  vastakohta  on  vokaali 
1.  s  u  u  n  a  u  k  k  o  ä  ä  n  n  e.  jota  äännettäessä  suu- 
väylä  on  avoimempi.  —  B.  Sen  tehtävän  mukaan, 
mikä  äänteellä  on  jossakin  tavussa,  äännettä  nimi- 
tetään tavun  k:ksi,  jos  se  ei  ole  tavun  keskiönä, 
s.  o.  sen  helakkuuden  (sonoriteetin)  pääasialli- 
sena kannattajana;  sen  vastakohta  tällöin  on 
s  o  n  a  n  1 1  i,  tavun  keskiö.  Tällaisina  k;eina  ovat 
yleisimmin  suunsulku-  1.  -supistumaäänteet.  suun- 
aukkoäänteitä  (vokaaleja)  ainoastaan  diftongeissa 
(esim.  o,  ö  ja  i  tavuissa  suo,  lyön,  kait)  ;  so- 
nantteina  taas  ovat  yleensä  vokaalit,  harvemmin 
(suomessa  hyvin  harvoin)  suunsupistumaäänteet, 
kuten  s  ja  to  sanoissa  ks!  (kissaa  kutsuttaissa) 
ja  liin!    ks.  Äänne.  A.  K. 

Konsonanttivartalo  ks.   V  a  r  t  a  1  o. 

Konsortsiumi  1.  konsortsio  (lat.  co»so'r- 
tiutn.  <  cojisors  =  osanottaja),  yhtymä,  varsinkin 
taloudellisessa  tarkoituksessa  tapahtuva  kahden 
tai  useamman  henkilön  tai  toiminimen  yhteen- 
liittyminen, esim.  kun  jotkut  pankit  liittyvät 
yhteen  välittääksensä  valtio-  tai  muun  ohli- 
gatsionilainan  laskemisen  rahamarkkinoille,  vrt. 
Emissioni.  J.   F. 

Konspiratsioni  (lat.  consplrä'tiö),  salaliitto, 
—  Konspiratööri  1.  konspiraattori. 
sahiliittolainen.  vehkeilijä.  —  Konspiree- 
r  a  t  a.   tehdä   salaliitto,   vehkeillä. 

Konstaapeli  (eugl.  constahle,  alkuaan  sama 
sana  kuin  kounetabeli,  ks.  Connfitable). 
alempaan  poliisikuntaan  kuuluva  henkilö.  —  Me- 
rcvk.,  aluksen  alipäällikkökuntaan  kuuluva  ko- 
kenut, luotettava  merimies,  joka  lain  myöntä- 
missä  tapauksissa  hoitaa  alaperämiehen  tai  perä- 
miehen tehtäviä,  ja  vielä  sen  lisäksi  useimmiten 
liuolehtii  muonavarojen  hoidosta.  F.   W.  L. 

Konstans   (Constans),  Rooman  kei.sareita: 

1.  K.  (323-50),  hali.  v:sta  337,  Konstantinus 
Suuren  nuorin  poika,  hoiti  v:sta  335  Italian. 
Tllyricumin  ja  .\frikan  hallitusta,  jotka  maat 
hän  isänsä  kuoltua  337  sai  pitää  jakaessaan 
valtakunnan  veljiensä  kanssa.  Pian  alkaneessa 
sodassa  K.  voitti  vanhimman  veljensä  Konstan- 
tinuksen  Aquilejan  taistelussa  340  ja  anasti  hä- 
nen osuutensa:  Gallian,  Espanjan  ja  Britannian  ; 
kukistui  Galliassa  syntyneen  sotilaskapinan  joh- 
dosta, jolloin  hänet  murhautti  henkivartioväen 
päällikkö   Magnentius. 

2.  K.,  Itä-Rooman  keisari  (629-668),  hali.  v:.sta 
641.  Suosi  monoteleettien  lahkoa  (ks.  t.) ;  puo- 
lusti urlioollisesti.  mutta  huonolla  menestyksellä 
valt;ikuntaa  arabialaisia  vastaan  :  joutui  julmuu- 
tens.a  tähden  kansan  vihoihin ;  jätti  Konstanti- 
nopolin 662  ja  muutti  Italiaan,  halliten  Syra- 
kusasta  käsin,  missä  hänet  murhattiin.       G.  R. 

Konstanssiteoria  (lat.  constans  =  muuttuma- 
ton), oppi  perinnöllisyyden  varmuudesta,  jonka 
mukaan  rotu  tahi  laji  säilyttää  muotonsa  ja 
ominaisuutensa  muuttumattomina,  niin  kauan 
kuin  ne  ulkonaiset,  luonnolliset  olosuhteet,  joissa 
se  on  syntynyt  ja  elänyt,  pysyvät  entisellään. 
Tämän    kon.stanttisuuden    1.    pysyväisyyden    opin 


1293 


Konstantin     Konstantinopoli 


129-J 


perustajat  ovat  vaiihau  koulun  oppineet  J  u  s  t  i- 
II  11  s.  M  e  u  t  z  e  1  ja  v.  W  e  c  k  e  r  I  i  n.  He  pani- 
vat pääpainon  siihen,  että  siitoksessa  ainoastaan 
rodun  tai  lajin  pnhtaiidesta  riippui  vanhempien 
ominaisuuksien  varma  periytyminen  jälkeläisiin 
ja  että  sekarotuisten  periytymiskyky  oli  varsin 
epä'-arnia.  vrt.  Perinnöllisyys.  E.  v.  K. 
Konstantin,  venäläisiä  suuriruhtinaita: 
1.  K.  Pavlovits  (1779-1831),  keis.  Paa- 
vali I:n  toinen  poika,  otti  v:sta  1799  osaa  so- 
tiin Ranskan  tasavaltaa  ja  Napoleonia  vastaan. 
Nimitettiin  1816  Puolan  armeian  ylipäälliköksi, 
mutta  oli  samalla  jonkinlainen  varakuningas. 
Nai  toisessa  aviossaan  puol.  kreivittären  Gru- 
dzinskau  (ensimäinen  oli  saks.  ruhtinatar).  Luo- 
pui veljensä  .Vleksanteri  I:n  vielä  eläessä  kruunun- 
perimysoikeudestaan,  mutta  kun  tätä  luopumusta 
ei  oltu  julkaistu,  tunnustettiin  hänet  Aleksante- 
rin kuoltua  keisariksi  9  p.  jouluk.  1825  (Suomes- 
sakin vannottiin  K:lle  u,skollisuuden  vala).  Täl- 
löin K.  julkisesti  selitti  luopuvansa,  ja  valta- 
istuimelle nousi  hänen  nuorempi  veljensä  Niko- 
lai I.  —  Puolan  käskynhaltijana  K.  esiintj-i  kyllä 
keisarillisen  veljensä  edessä  Puolan  autonomian 
puoltajana,  mutta  sotilaallisella  ja  mielivaltai- 
sella hallinnolla  hän  suututti  puolalaisia,  josta 
.«eurauksena  oli  vallankumous  Varsovassa  1830. 
K.  oli  vähällä  joutua  puolalaisten  vangiksi,  mutta 
pääsi  pakenemaan;  hän  vei  sitten  pois  venäläiset 
joukot   Varsovasta   sekä   lähti   Puolasta. 

2.  K.  Nikolajevits  (1827-92).  keis.  Ni- 
kolai I:u  toinen  poika,  johti  Krimin  sodassa 
Itämeren  laivastoa  ja  v:sta  1855  meriministe- 
riötä;  nimitettiin  suuramiraaliksi.  Harrasti  va- 
paamielisiä uudistviksia,  esim.  maaorjuuden  pois- 
tamista. Tuli  1SC2  Puolan  maaherraksi,  jolloin 
häntä  vastaan  tehtiin  murhayritys.  K.  osoitti 
kuitenkin  sovinnollisuutta  puolalaisia  kohtaan; 
kapinan  puhjettua  1863  hän  lähti  Puolasta.  Tuli 
1865  valtioneuvoston  puheeujolitajaksi.  Vapaa- 
mielisen vakaumuksensa  tähden  K:n  täytyi  luo- 
pua viroistaan  ja  hänet  karkoitettiin  Pietarista 
1881 ;  sai  palata  1883. 

3.  K.  Konstantinovits  (s.  1858) ,  edel- 
lisen poika,  karkoitettiin  yhdessä  isänsä  kanssa 
1881,  sai  kuten  hänkin  palata  1883.  Tiedeakate- 
mian puheenjohtaja  v:sta  1889.  Tunnettu  lyyril- 
linen runoilija;  esiintynyt  salanimellä  K.  R(o- 
manov).  G.  R. 

Konstantinopoli  (turk.  laiambul  1.  Stambtd, 
virali.  myös  Dar-i-Seadet  1.  Baii-Seadet  s.  o. 
..autuaallisuuden  portti  1.  talo",  kreik.  Konstan- 
iVnil  j)o/«s  =  „Konstantinoksen  kaupunki",  levan- 
til.-it.  Cospoli;  slaav.  Tsargrad,  ,.keisarikau- 
punki",  muin.-skand.  Miklagard,  ..suuri  kavi- 
puuki",  vanhan  ajan  Bysantion) ,  Turkin  valta- 
kunnan pääkaupunki,  sijaitsee  Bosporin  varrella, 
sen  eteläpäässä:  as.  arviolaskun  mukaan  1.106.000, 
joista  Euroopan  puolella  942,900;  näistä  on  muha- 
mettilaisia (turkkilaisia)  43  %,  kreikkalaisia 
18  %,  armeenialaisia  18  %,  juutalaisia  5  <J,  lo- 
put vieraitten  valtojen  alamaisia.  —  K:n 
asema  on  tavattoman  kaunis:  pääosa,  varsi- 
nainen S  t  a  m  b  u  1,  sijaitsee  JIarmara-meren. 
Bosporin  ja  siitä  luoteeseen  pistävän  lahden, 
„K  ultaisen  sarve  n",  välisellä  kolmionmuo- 
toisella niemellä,  kohoten  amfiteatterimaisesti  ve- 
destä. Lahti  on  7  km  pitkä,  kapea,  mutta  pai- 
koitellen   aina    40   m    syvä    ja    Bosporista    siihen 


tunkeutuvan  merivirran  alati  puhtaaksi  huuh- 
telema.  Mantereen  puolelta  .Stambulia  rajoittaa 
5:nneltä  vuosis:lta  oleva,  n.  7  km  pitkä  kaksin- 
kertainen, rappeutunut,  kaivannolla  varustettu 
muuri,  joka  ulottuu  Marmara-mercstä  Kultai- 
seen sarveen;  18  esikaupunkia  kuuluu  K:n  po- 
liisipiiriin, muodostaen  3,900  km":n  suuruisen 
kenraalikuvernöörikunnan  (vilajeetin).  Niitä  on: 
E  j  u  b,  Stambulista  luoteeseen  Kultaisen  sarven 
eteläpuolella;  pohjoispuolella  ovat,  luoteesta  lu- 
kien, II  a  s  k  ö  i,  juutalaisten  asuma,  T  e  r  s  h  a  n  e, 
K  a  s  s  i  m  P  a  s  a,  meriarsenaaleineen,  G  a  1  a  t  a, 
etupäässä  kreikkalaisten  asuma,  suurkaupan  kes- 
kus, Bosporin  rannalla  Tophane  ja  F  y  n  d  y- 
k  1  y,  näiden  takana  Perä,  länsi -eurooppalais- 
ten („£raukkien")  kaupunginosa  ja  S.  Dimitri. 
Aasian  puolella  ovat:  Skutari  1.  Yskydar. 
Galataa  vastapäätä,  laajoine  kalmistoineen.  minne 
K:u  oikeauskoiset  muhamettilaiset  tahtovat  tulla 
haudatuksi.  Haidar  Pasa,  uudenaikaisine 
satamalaitteineen  ja  Anatolian  rautatien  pääte- 
asema, K  a  d  i  k  ö  i,  vanhan  ajan  Kalkedon,  y.  m. 
—  Mereltä  tullessa  K.  tarjoo  viehättävän  kauniin 
näköalan,  jota  elähyttävät  lukemattomien  mos- 
keiojen  loistavat  kupolit  ja  solakat  minareetit, 
kumpujen  vihreät  puuryhmät,  sataman  ja  salmen 
vilkas  elämä.  Mutta  kaupungissa  kadut  ovat  ah- 
taita, säännöttömiä,  vailla  kivitystä,  huonosti  va- 
laistut, itämaisen  siivottomia,  vaikka  viime  vuo- 
sina tässä  suhteessa  paljon  on  parantunut,  senkin 
jälkeen  kun  katujen  varsinaiset  puhdistajat,  K:n 
kuuluisat  katu  koirat  on  siirretty  parille  saa- 
relle. Talot  ovat  yleensä  mitättömät,  puiset,  puis- 
toja on  vähän.  Perä  sekä  muutamat  muut  osat 
muistuttavat  katujen  ja  rakennusten  puolesta 
Länsi-Euroopan  kaupunkeja.  —  K:n  huomatta- 
vimmat rakennukset  ovat  sen  m  o  s  k  e  i  a  t,  joita 
lienee  n.  400,  useat  entisiä  kristittyjen  kirkkoja, 
-sekä  lisäksi  ainakin  sama  määrä  muhamettilais- 
ten rukoushuoneita,  hautakappeleita  sekä  n.  260 
dervissi-luostaria.  Mainittakoon  ennen  muita 
mailmaukuulu,  keisari  Justinianuksen  raken- 
tama, sitten  puolikuulla  ja  rumentavilla  lisä- 
rakennuksilla varustettu  Sofian  moskeia 
(ks.  t.)  Agia  Sopltia,  Aja  Sofia,  Stambulin  itä- 
päässä; sen  luona  on  K:n  huomattavin  avonainen 
paikka  Atmeidan  (,.Hevostori") ,  osa  entistä 
kilpa-ajorataa,  hippodromia.  Sen  lukuisista  taide- 
teoksista ja  muistomerkeistä  on  säilyn\"t  ainoas- 
taan Teodosius  II :n  Egyptistä  tuottama  obeliski, 
Delphoihin  Plataian  voiton  muistoksi  pystytett.v 
pronssinen  „Käärmepatsas"  sekä  n.  s.  „Alaston 
pat.sas".  Torin  kaakkoislaidassa  on  moskeia  Ah- 
medie,  ainoa,  jolla  on  6  minareettia;  Suleimanie- 
moskeia  (rak.  1550-66).  turkkilaisen  rakennus- 
taiteen mestariteos,  on  lännempänä.  Vielä  mai- 
nittakoon Pieni  Aja  Sofia.  Bajasidin  moskeia, 
Nuri-Osmanie  sekä  Ejubin  moskeia,  samannimi- 
sessä etukaupungissa,  pyhin  kaikista,  rakennettu 
Ejubin.  profeetan  .vstävän  ja  lipunkantajan  hau- 
dalle (1459)  :  täällä  sulttaani  kruunajaisissaan 
vyöttää  kupeelleen  Osmanin  miekan.  Kristitty- 
jen kirkot,  luvultaan  144  (61  kreikk.,  52  armeen., 
26  room.-kat.,  5  protestantt.),  sekä  juutalaisten 
41  synagogaa  eivät  kiinnitä  huomiota.  —  Sult- 
taanien palatseista  mainittakoon  ensinnä  S  e- 
ralji  (Top  Kapu  SeraiJ,  joka  käsittää  kokonai- 
sen korttelin  Stambulin  niemen  uloimmassa  kär- 
jessä  (pääosat  Muhammed  II:n  rakentamat  1455- 


i2tt:> 


Konstantinopoli 


11»;  m; 


KunstäntinopuLin  kama. 

l.    Sofian  moskeia.  —  2.    Atmeidan.  —  3.    Ahmedie  moskeia.  —  4.    Ejubin  moskeia.  — 

5.    Seralji.  —  6.    Besiktas.  —  7.    Dolma-Bahtsf.  —  8.  Jildis-kioski.  —  9.   Korkea  portti. 

10.    Seraskerat.  —  11.    Jedi  Kule.  —  12.    Top  Kapu.  —  13.  Rautatieaspma.  —  14.  Vanha 

silta.  —  15.    Uusi  silta.  —  16.    Iso  basaari.  —  17.   Pörssi.  —  18.    Ottom.  pankki. 

80)  ;  sinne  on  sijoitettu  valtio-aarteet,  profeetan 
pyhä  viitta  sekä  Hamdi-Bein  perustama  arkeolo- 
ginen mu.seo  (jossa  m.  m.  tunnettu  n.  s.  , , Alek- 
santerin sarkofagi"  Aleksanteri  Suuren  historiaa 
esittävine  korkokuvineen),  rahapaja  y.  m.  Toisella 
puolen  Kultaista  sarvea,  Bosporin  rannalla  on 
Mahmud  II:n  1679  rakentama  palatsi  Besiktas, 
Abd-ul-Medzidin  palatsi  Dolma-Bahtse  saman- 
nimisissä esikaupungeissa,  Tsiragan  Serai,  Abd- 
ul-Asis-sulttaanin  rakentama,  sekä  näiden  poh- 
joispuolella Jildis-kioski,  valtaistuimelta  syöstyn 
Abd-ul-Hamid  II:n  entinen  asunto;  lähettyvillä 
komea  Hamidie-mo.skeia.  Muita  yleisiä  rakennuk- 
sia: äskettäin  (1911)  tulipalon  pahasti  vahingoit- 
tama „Korkea  portti"  fBabiali  1.  Pasa  Kapusi), 
pitkä  italialaistyylinen  rakennus  länteen  Seral- 
jista, missä  suurvisiirin  sekä  useitten  ministerien 
virasto  (siitä  Turkin  hallituksen  nimi  ..Portti")  ; 
edelleen  länteen  sota-  ja  rahaministeriöitten  ra- 
kennus Seraskerat,  Stambulin  kauneimpia 
rakennuksia  (uusittu  1870),  Eski-Serai  torin  ää- 
ressä; sen  luona  on  Mahmud  II:  n  rakentama,  60 
m  korkea  marmoritorni,  jonka  huipusta  suuren- 
moinen näköala  yli  K:n  (toinen  hyvä  näkötorni 
on  Galatassa.  genovalaisten  aikoinaan  linnoituk- 
seksi rakentama  4.5  m  korkea  .,Galatantorni") . 
.Stambulin  lounaiskulmassa,  muurin  ääressä  on 
pitkän  aikaa  valtiovankilana  käytetty  ,, seitsemän 
tornin  linna",  Jedi  Kule.  Huomattavin  muurin 
10:.stä  suuresta  portista  on  „Tykkiportti",  Top 
Kapu,  josta  turkkilaiset  1453  ryntäsivät  kaupun- 
kiin ja  jonka  ääressä  Itä-Rooman  viimeinen  kei- 
sari kaatui.  —  Verrattuna  muihin  Euroopan 
suurkaupunkeihin  K.  on  sangen  köyhä  huomatta- 
vista sivistys-  ja  oppilaitoksista ;  —  moni  muu 
i.slamin  kaupunki  onkin  siinä  suhteessa  K:n  edellä. 
V:sta  1901  K:ssa  on  (ainakin  nimellisesti)  keis. 
ottomanilainen    yliopisto;     Galatan     puolella    on 


keis.   lyseo,   edelleen    mai- 
nittakoon     sota-,      meri- 
sota-, insinööri-,  lääkäri-, 
oikeus-,   met.sä-   ja   vuori- 
opistot,    n.    180   korkeam- 
paa,    moskeiojen     yhtey- 
dessä    olevaa     hengellistä 
koulua,      lähemmäs      100 
muuta,    osaksi    muhamet- 
tilaista     osaksi      kristit- 
tyä koulua,   n.   400   alem- 
paa   turkkilaista   koulua; 
kreikkalaisilla  on  arvossa- 
pidetty tieteellinen  seura, 
pappisseminaari,    kauppa- 
koulu,     opettajainvalmis- 
tuskoulu    y.    m.    m.    oppi- 
hiitosta.       Kirjastoja      on 
puolen    sataa,    sanomaleh- 
distö    lukuisa,     varsinkin 
^ensuuriolojen     parannut- 
tua     nopeasti      kasvanut, 
kielellisesti  ja  uskonnolli- 
sesti  mitä   kirjavin.    Hy- 
väntekeväisyyslaitoksia, 
köyhäinkeittiöitä,      yöma- 
joja  y.   m.    s.   on   Koraa- 
nin  sääntöjen   mukai.sesti 
paljon.  —  K:n  palokunta 
on  aivan  vanhanaikainen, 
eikä   se   kykene   vastusta- 
maan   helposti   viriävien   tulipalojen   levenemistä, 
jotka    usein    hävittävät    laajoja    aloja,    viimeksi 
suuren  osan  Kadiköistä   (1911)  ja  monta  tuhatta 
taloa   Stambulissa    (sam.   v.).    Teattereita   on    ai- 
noastaan   muutama,    kaikki    toisluokkaisia.    pari 
niistä  Perässä;   täällä  ja  varsinkin  Galatassa  on 
huvittelupaikkoja  runsaasti;    niillä  ja  lukematto- 
milla    pelihuoneilla     on     kosmopoliittinen     leima. 
Oikeauskoiset     turkkilaiset     kokoontuvat     kylpy- 
huoneisiin ja  kahviloihin  pohtimaan  asioitaan  ja 
viettämään  joutohetkeä. 

Teollisuus  on  melkein  poikkeuksetta  käsi- 
työmäistä ;  suurempia  laitoksia  ovat  muutamat 
kauppajauhomyllyt,'  olutpanimot,  kehräämöt.  val- 
tion valimot  ja  konepajat.  —  Liikenne  on 
tavattoman  vilkas.  K:iin  päättyy  Länsi-Euroo- 
pa.sta  tuleva  tärkeä  rautatie  (asema  Stambulin 
itäpäässä.  Kultaisen  sarven  rannalla),  ja  Skuta- 
ri.sta  alkaa  toinen.  Vähän-Aasian  halki  kulkeva 
Anatolian  rautatie.  K:n  satama.  Kultainen 
sarvi,  on  maapallon  paralta  luonnonsatamia.  Sen 
yli  vie  kaksi  proomujen  päälle  rakennettua  rauta- 
siltaa.  Vanha- (Mahmud-)  silta  sisempänä  ja  T'usi. 
(Suitan  Valide-)  silta  (700  m  pitkä)  ulompana, 
varsinkin  viimemainittu  maailman  vilkasliik- 
keisimpiä  paikkoja;  nämä  jakavat  Kultaisen  sar- 
ven kolmeen  osaan,  joista  sisin  on  sotalaivojen 
siitama;  kaikkiaan  mahtuu  Kultaiseen  sarveen 
1.200  alusta.  K:n  sataman  tulli.selvitykset  (pur- 
jehduskautena 1908-09)  olivat  13,«7  milj.  rek.-ton- 
nia  (1900-01  lO.s  milj.  rek.-tonnia).  Laivaliikettä 
Euroopan  satamien  kanssa  ylläpitää  11  hö.vry- 
laivalinjaa.  —  Euroopanpuolei-sessa  K:ssa  on  rai- 
tiotie. —  Kauppa  on  hyvin  vilkas,  vaikkakin 
luonteeltaan  toisenlainen  kuin  Länsl-Euroopassa ; 
lukuisista  basaareista  herättää  huomiota  Stambu- 
lissa. Eski  Serai-torin  ääressä  oleva.  1895  maan- 
järistyksen   pahasti    hävittämä    Iso    basaari,    Bö- 


Konstantinopoli  I 


Näköala  Stambulista. 


Ahmcdije   mnskein. 


Ajria  Sopbian  sisusta. 


Jildiz-kjoski  ja  Ilaniiilije  nioskeiii. 


Oolmabaptse. 


Konstantinopoli  II 


•*r*'!Wi 


Seraljiii-niemcu  kärki. 


Kappale  vanhaa  kaupunginmuuria. 


Katu  Skutarissa. 


t.  luiiili-  Kui-  dv  l'i 


N.jil^ilUe    iVia-kadullc 


1297 


Konstantinos 


12'J» 


jyk  Tsarsi,  jonka  3,000  inyyiniUä-  ja  mnkasiini- 
huonettn.  kukin  tavaralaji  ryhmiissäiin,  muodos- 
taa jättiliiismiiisen  labyrintin;  n.  s.  karavaani- 
seraljeja  on  n.  500.  Galatassa  on  pörssi,  kauppa- 
kamari, Ottonianiluinen  pankki.  CrCdit  Ijyonnais'n 
haarakonttori  y.  m.  kaupjia-  ja  liikflaitok.sia.  — 
Tuonti  ulkomailta  on  vientiä  tuntuva.-iti  suurempi, 
kilsittäeii  kiviliiiltii,  rautaa,  terästä,  koneita,  kar- 
jaa, kankaita,  kultasepänteoksia,  siirtomaantava- 
roita,  yhteensii  107  milj.  mk.  (1908-09);  vienti 
vuotia,  viljaa,  öljysicmeuiä,  tupakkaa,  meren- 
vahaa,  mattoja,  silkkiä,  ruusuöljyä.  ooppiumia, 
yhteensä  :!2  milj.  mk.  —  Pääsyä  K: iin  meritse 
vallitsevat  lujat  linnoituk.set  Bosporin  ja  Darda- 
uellien-salmen  suulla;  maanpuoliset  linnoitukset 
ovat  heikommat.  —  K.  on  maallisten  ja  hengel- 
listen keskusvirastojen  istuin;  siellä  asuu  m.  m. 
kreikkalainen  ja  kaksi  armeenialaista  patriark 
kaa.    room.-kat.   arkkipiispa,   suur-rabbiini    v.   m 

E.  E.'  K. 
Historia.  Konstantinus  Suuri  teki  330  j.  Kr. 
entisen  iiysantionin  (ks.  t.)  valtakunnan  pääkau- 
puufriksi  Rooman  sijaan  (sitä  nimitettiin  myös 
uudeksi  Roomaksi.  Ifoma  nova,  sittemmin  ylei- 
sesti hänen  nimensä  mukaan).  Parhaat  taideteok- 
set koottiin  uuden  pääkauiuingin  koristukseksi, 
ja  suurenmoisia  rakennustöitä  suoritettiin,  kuten 
keis.  palatsi,  kilpa-ajorata  y.  m.  Siirtymi.stä  K:iin 
suosittiin  (myöntämällä  samoja  etuoikeuksia  kuin 
Rooman  asukkaille) .  väestö  lisääntyikin  nopeasti, 
mutta  siltä  puuttui  kansallista  3'htenäisyyttä. 
Edullinen  asema  tärkeiden  kulkuteiden  risteyk- 
sessä teki  K:n  Euroopan  aikoinaan  eteviramäksi 
kauppakaupungiksi.  Valtakunnan  jaosta  saakka 
395  K.  oli  Itä-Rooman  valtakunnan  pääkaupun- 
kina. Se  varustettiin  uusilla  muureilla  400-luvulla. 
—  K:sta  tuli  myös  kreikkalaisen  sivistyksen  kes- 
kus. K:n  piispa  sai  patriarkan  arvon  ja  vaati 
itämaisen  kirkon  yliherruutta:  täällä  pidettiin 
yleisiä  kirkolli-skoköuksia  381,  553.  680  ja  869.  — 
Ylellisen,  turmeltuneen  liovin  vaikutuksesta  rap- 
peutui K:n  väestö,  eläen  joutilaisuudessa  ja  nau- 
tinnoissa sekä  jakaantuen  puolueihin,  jotka  kii- 
vaasti vainosivat  toisiansa,  usein  myös  uskonnol- 
lisista syistä.  Kuuluisa  on  kilpa-ajoradan  puo- 
lueiden n.  s.  sinisten  ja  vihreäin.  toimeenpanema 
verinen  Nika-kapina  Justinianus  I:n  aikana 
532,  jolloin  suuri  osa  kaupunkia  paloi.  Kei- 
sari rakennutti  sen  uudestaan  ja  teetti  tiseita 
kirkkoja,  m.  m.  kuuluisan  Sofiankirkon;  hän  pe- 
rusti myös  Euroopan  ensimäiset  silkkikutomot 
K:iin.  Hyökkäysten  torjumiseksi  kaupunkia  suo- 
jattiin lujilla  varustuksilla.  Sitä  ahdistivatkin 
usein  mutta  turhaan  avaarit,  persialaiset,  venä- 
läiset y.  m.  viholliset.  Kuuluisat  ovat  varsinkin 
arabialaisten  piiritykset  668-674  sekä  717-718, 
jotka  nekin  jäivät  tehottomiksi,  m.  m.  „kreikka- 
laisen  tulen"  vaikutuksesta.  Keisarit  alkoivat 
n.  900-luvulta  otta,".  vartioväkeensä  skandinaavi- 
laisia  (väringit  1.  varjagit).  —  V.  1203  risti- 
retkeläiset  kuitenkin  (4:nnellä  ristiretkellä)  val- 
loittivat K:n  asettaessaan  Isaak  Angeloksen  ta- 
kaisin valtaistuimelle,  ja  tämän  kukistuttua  he 
uudestaan  omaksi  hyödykseen  anastivat  kau- 
pungin, joka  nyt  perinpohjin  ryöstettiin;  ihanim- 
mat taideteokset  hävitettiin  tai  vietiin  Venetsiaan. 
Ristiretkeläisten  perustama  Latinalainen  keisari- 
kunta tosin  pian  rappeutui,  mutta  Italian  kauppa- 
valtiot  saivat  kuitenkin  tästä  ajasta  saakka  suu- 


ren vaikutusvallan  K:ssa,  varsinkin  kcskeniiän 
kilpailevat  venetsialaiset  ja  genovalaiset,  jotka 
pysyviiisesti  a.settuivat  Galataan.  Kun  palaiologi 
Mikael  VIII  oli  jälleen  uudistanut  Kreikan  kei- 
sarikuniuui  genovalaisten  avulla  1261,  saivat 
nämä  kilpailijansa  syrjäytetyiksi;  K:ia  häiritsi- 
vät kuitenkin  venetsialaisten  uudistetut  hyök- 
kilykset. 

1300-luvun  keskivaiheilta  alkaen  osmannit  al- 
koivat uhata  Kna,  heidän  tähän  aikaan  valloit- 
taessaan  suuren  osan  Kreikan  keisarikuntaa,  ja 
Nikopolin  taistelun  jälkeen  1390  sulttaani  Baja- 
sid  piiritti  kaupunkia.  Timurin  hyökkäys  kes- 
keytti hiinen  aikeensa,  mutta  seuraavat  sulttaanit 
uudistivat  näitä  yrityksiä.  Moliammed  III  alkoi 
K  :n  piirityksen  1453  suurella  ylivoimalla  ja  lukui 
sia  koneita  ja  tykkejä  käyttämällä,  mutta  vii- 
meinen keisari.  Konstantinos  Xl  Dragases  puohis- 
tihe  urhoollisesti  genovalaisen  Giustiniani'n  avulla. 
Vihdoin  turkkilaiset  touk.  29  p.  tunkeutuivat 
kaupunkiin,  keisari  ja  osa  väestöä  sai  surmansa, 
iv.  ryöstettiin  jälleen  ja  taideteoksia  hävitettiin, 
iSofiankirkko  muutettiin  moskeiaksi.  Kristityt  sai- 
vat  kuitenkin  pitää  uskonvapautensa.  K:n  suo- 
jaksi, josta  nyt  tuli  turkkilaisvallan  pääkaupunki, 
korjattiin  linnoitukset  enti.selleen.  Syntyi  myös 
useita  sulttaanien  palatseja  y.  m.  rakennuksia, 
mutta  yleensä  on  kuitenkin  turkkilaisvalta  ollut 
K:lle   rappeutumisen   aika. 

Kreikan  vapaus.sodan  sytyttyä  1822  Km  turk- 
kilaiset harjoittivat  suuria  julmuuksia  siellä  asu- 
via kreikkalaisia  kohtaan,  nuirhaten  m.  m.  heidän 
patriarkkansa.  V.  1826  syttyi  täällä  janitsaarien 
kapina,  jonka  johdosta  heidän  joukkonsa  tuhot- 
tiin. V.  1878  venäläiset  tunkeutuivat  K:n  por- 
teille saakka  ja  tekivät  siellä  .San  Stefanon  rau- 
han. V.  1896  murhattiin  K:ssa  joukoittain  armee- 
nialai.sia  hallituksen  suostumuksella.  V.  1909  syt- 
tyi K:ssa  „vauhain  turkkilaisten"  sotilaskapina, 
jolloin  useita  uudistuspuolueen  jäseniä  surmat- 
tiin. Mutta  ..nuorturkkilaiset"  marssivat  viipy- 
mättä joukkoineen  Salonikista  K:iin  ja  valloitti- 
vat kaupungin,  missä  sulttaani  Abdul  Ilamid  II 
syöstiin  valtaistuimelta  ja  kapinan  johtajat  an- 
karasti rangai.stiin  (ks.  myös  I  t  ä-R  o  o  m  a  n 
keisarikunta  ja  Turkki,  historia). 

G.    R. 

Konstantinos  (kreik.  KönstantVnos),  Itä- 
Rooman  keisareita. 

1.  K.  IV  Pogonatos  (,. Parrakas";  k.  6S5)  ; 
hali.  v:sta  668;  Konstans  II: n  poika,  puolusti 
urhoollisesti  Konstantinopolia  arabialaisia  vas- 
taan, jotka  piirittivät  sitä  668-75.  Bulgaareille 
K.  sen  sijaan  jätti  alisen  Tonavan  ja  Balkanin 
välisen  maan;  samoin  serbialaisille  ja  kroaa- 
teille heidän  valloittamansa  alueet.  Kutsui  680 
kuudennen  ylei.sen  kirkolliskokouksen  Konstanti- 
nopoliin   (ks.   Monoteleetit). 

2.  K.  V  Kopronymos  (..Likaniminen" 
719-75),  hali.  v:sta  741.  Leo  Isaurilaisen  poika, 
oli  voimakas  hallitsija,  kielsi  kuvainiialveluksen 
ja  kukisti  sen  kannattajat  sekä  soti  onnelli- 
sesti bulgaareja  ja  arabialaisia  vastaan.  Kuu 
kirkolliskokous  754  oli  hyljännyt  kuvainpalve- 
luksen,  mutta  varsinkin  munkit  edelleen  niskoit- 
telivat, lakkautti  K.   vihdoin  kaikki   luostarit. 

3.  K.  VI  P  o  r  p  h  y  r  o  ge  n  n  e  t  o  s  (.,Purp- 
purasyntyinen",  770-97),  hali.  v:sta  780,  ks. 
1  t  ä-R  o  o  m  a  n   keisarikunta. 


1599 


Konstantinos— Konstantinus 


1300 


4.  K.  VII  Porphyrogeunetos  (905-Ö9), 
liall.  v:sta  912,  Leo  VI:n  poika,  makedonia- 
laista hallitsijasukua,  oli  ensin  muiden,  sit- 
ten appensa  Ronianos  Lekapenoksen  holhotta- 
vana, joka  syrjäytti  hänet  Ir.iUituksesta.  Kun 
Uonutnoksen  hänen  omat  poikansa  olivat  kukis- 
taneet 944,  otti  K.  seur.  v.  hallituksen  omiin 
käsiinsä.  Hallitsijana  hän  oli  heikko,  mutta  teki 
itsensä  sen  sijaan  tunnetuksi  tieteiden  ja  tai- 
teiden harrastajana;  esiintyi  itsekin  kirjai- 
lijana: on  laatinut  isoisänsä  Basileios  I:n  elämä- 
kerran sekä  esityksen  valtion  hallinnosta  poi- 
kaansia  Romanosta  (Il-.ta)  varten,  jossa  m.  m.  on 
liiieltäkiinnittäviä  tietoja  pohjoisista  ja  itäisistä 
kansoista  (esim.  kuvaus  „russien"  kulkutiestä 
Dnepr-jokea    myöten    Konstantinopoliin) . 

5.  K.  VIII  (k.  1028),  Romanos  II:n  nuo- 
rempi poika,  veljensä  Basileios  II:n  kanssa- 
liallitsija  976-1025,   hali.   yksin   v:een    1028. 

6.  K.  IX  Mono  m  a"k  h  o  s  (k.  10.54.  hali. 
v:sta  1042),  pääsi  valtaan  naimalla  Zoen,  K. 
VIII:n  tyttären.  Oli  tuhlaileva  ja  irstas,  mutta 
sivistystä  suosiva,  soti  menestyksellä  venäläisiä 
ja  seldzukkeja  vastaan,  valloitti  Armeenian.  K. 
luopui    10.54  hallituksesta  ja   meni   luostariin. 

7.  K.  XI  Dragases  (1403-53),  hali.  v:sta 
1448.  Manuel  II:n  i)oika.  .Johannes  VITI:n  veli 
ja  seuraaja,  Palaiologien  sukua,  viimeinen  Itä- 
Rooman  keisari,  är.sytti  Muhammed  IT:ta  sotaan 
auttamalla  turkkilaista  vallantavoittajaa  Urka- 
nia.  puolusti  urhoollisesti  pääkaupunkiansa  turk- 
kilaisten suurta  ylivoimaa  vastaan,  sai  surmansa 
Konstantinopolin   valloituksessa.  (r.  R. 

Eonstantinos  (kreik.  Könstanti'nos)  (s.  1868), 
Spartan  herttua,  Kreikan  kruununprinssi,  ku- 
ningas Yrjö  I:n  vanhin  poika.  Sai  1897  Krei- 
kan arraeian  ylipäällikkyyden  sodassa  Turkkia 
vastaan.  Kun  tässä  kärsittiin  tappioita,  kään- 
tyi yleinen  tyytymättömyys  varsinkin  K:ta  vas- 
taan: hän  julkaisi  .sen  johdosta  virallisiin  asia- 
kirjoihin perustuvan  kertomuksen  sodasta,  jossa 
hän  syytti  tappioista  varustusten  puutteelli- 
suutta ja  myös  yksityisiä  päälliköitä.  Sai  1900 
ylipäällikkyyden  toimeenpannakseen  perinpohjai- 
sia uudistuksia  armeiassa.  mutta  luopui  1909  v:n 
sotilaskapinan  pakottamana  tästä  toimesta  ja 
poistui  joksikin  ajaksi  Kreika.sta,  johon  palasi 
1910.  G.  R. 

Konstantinuksen  lahjoitus  (Donatio  Con- 
atantini).  Katolisessa  kirkossa  pidettiin  kauan 
oikeaperäisenä  merkillistä  asiakirjaa,  jonka  mu- 
kaan keisari  Konstantinus  Suuri  kiitollisena 
siitä,  että  paavi  Sylvester  I  oli  kastamalla  pa- 
rantanut hänet  pitaalitaudista,  oli  antanut  paa- 
ville (ja  Rooman  papistolle)  useita  erittäin  laa- 
jalle ulottuvia  kirkollisia  ja  valtiollisia  oikeuk- 
sia, m.  m.  kaikkien  kirkkojen  esimiehyyden,  ja 
laskenut  paavin  vallan  alaisiksi  „Eooman  kau- 
pungin sekä  koko  Italian  ja  länsimaiden  maa- 
kunnat, paikkakunnat  ja  kaupungit".  Tämä 
asiakirja  (Ctmstitutum  domini  Constantini  impe- 
raioris)  esiintyy  aikaisimmin  800-luvulla;  se  on 
otettu  vale-isidoristen  dekretaalien  joukkoon,  ja 
siihen  vedottiin  sittemmin  usein  paavinvallan 
vaatimusten  tueksi.  Vähitellen  alettiin  kuiten- 
kin epäillä  sen  oikeaperäisyyttä  tai  ainakin  sen 
pätevyyttä,  kunnes  14001uvun  keskipalkoilla  Ni- 
colaus  Cusanus,  Laurentius  Valla  (kirjoitukses- 
saan  „De   falso   credita  et   ementita   Constantini 


donatione  declainatio")  ja  Reginald  Pecock  to- 
distivat sen  väärennykseksi.  Katolinen  tutkimus 
on  kuitenkin  vasta  19:nnellä  vuosis.  täydellisesti 
hyljännyt  sen.  Asiakirja  on  luultavasti  laadittu 
Roomassa  8:nnen  vuosis.  keskivaiheilla,  ja  sen 
tekijä  oli  ehkä  paavin  kanslian  primicerius 
Kristoforos.  Paraimman  tekstin  on  julkaissut 
Zeumer  ..Der  älteste  Text  des  Konstitutum  Kon- 
stantini"  („Festgabe  fiir  R.  v.  Gneist",  1888K 
fDiillinger,  ..Die  Papstfabeln  des  Mittelalters" : 
Friedrich,  „Die  konstantinische  Schenkung": 
Maver,  „Die  Sehenkungen  Konstantins  und  Pi- 
pins".]  .r.   F. 

Konstantinus    (lat.   Constantinus) ,   Rooman 
keisareita. 

1.  K.  Suuri  (C.  Flavius  Valerina 
Constantinus.  274-337).  Constantinus  Chlo- 
rHk.sen  ja  ITelenan  poika.  K.  oleskeli  nuoresta 
saakka  sotaretkillä.  ensin  isänsä,  myöhemmin 
Diocletianuksen  ja  Galeriuk.sen  seurassa.  C.  Chlo- 
ruksen  jälkeen,  joka  kuoli  augustuksena  306. 
sotamiehet  huusivat  K:n  augustukseksi.  mutta 
Oalerius  tunnusti  hänet  vain  fa>sariksi.  Tästä 
vastarinnasta  K.  ei  paljoa  välittänyt,  vaan  otti 
307  augustuksen  nimen  ja  jatkoi  edelleen  so- 
tiaan karkoittaen  m.  m.  frankit  jälleen  heidän 
entiselle  alueelleen.  Näihin  aikoihin  augustusteu 
luku  oli  kasvanut  kuudeksi.  Vaarallisimmat  K;n 
kilpailijat  olivat  Maxentius  ja  Lirinius.  Edelli- 
sen K.  voitti  312  Milvisen  sillan  luona  lähellä 
Roomaa,  jonka  jälkeen  Maxentius  hukkui  Tibe- 
riin.  Erään  tarun  mukaan  K.  käytti  tässä  tais- 
telussa ristillä  varustettua  sotalippua  (Inharum). 
Taistelun  jälkeen  K.  313  julkaisi  kuuluisan 
kri.stittyjä  koskevan  suvaitsevaisuussääntönsä  1. 
ediktinsä.  Viimeisen  kilpailijansa  Liciniuksen 
kanssa  K.  hallitsi  yhdessä  10  vuotta  314-24  jät- 
täen hänelle  Traakian,  Aasian  ja  Egyptin  halli- 
tuksen. Mutta  riitauduttuaau  uudestaan  Lici- 
niuksen kanssa  K.  voitti  hänet  324  ja  antoi 
325  mestata  hänet.  Sisällisessä  hallituksessa  K., 
päästyään  yksin  hallitsijaksi,  jatkoi  Diocletia- 
nuksen  työtä  antaen  hallinnolle  lujan  järjestyk- 
sen. Siten  hän  saattoi  loppuun  siviili-  ja  sotilas- 
vallan täydellisen  erottamisen  toisistaan.  Valta- 
kimnan  alue  jaettiin  hallinnollisessa  .suhteessa 
Diocletianuksen  jo  suuressa  määrin  toimeenpane- 
malla tav;illa  4  prefektuuraan.  ne  taas  12  diffce- 
siin  ja  nämä  116  maakuntaan.  Tarkkain  arvo- 
luokkain mukaan  järjestetty  virkamiehistö  toimi 
valtion  hallinnossa.  Kun  kaikille  virkamiehille 
maksettiin  vuotuinen  palkka  ja  K:n  hovi  ynnä 
valtion  menot  vaativat  suuria  raliasummia,  täy- 
tyi veroja  lisätä,  josta  syntyi  paljon  tyytymät- 
tömyyttä. Verot  olivat  joko  maaveroja  (indictio) 
tai  teollisuus-  ja  elinkeinoveroja  fchri/sarfiyrum). 
.Tärjestäes.sään  valtakuntansa  raha-asiat  K.  mää- 
räsi sen  rahayksikön,  jota  sitten  koko  n.  s.  bysant- 
tilaisella aikakaudella  käytettiin  (vrt.  1 1  ä-R  o  o- ' 
man  keisarikunta).  Bysantioniin  (ks.  t.i. 
jossa  ei  ollut  muistoja  Rooman  tasavallasta,  K. 
siirtyi  asumaan :  uusi  pääkaupunki  sai  hänestä 
nimen  Konstantinopoli.  K.  julkaisi  useita  edik- 
tejä  kristittyjen  hyväksi,  joi.sta  huomattavimpia 
ovat  edellä  mainittu  vrlta  313  ja  v:na  324  ilmes- 
tynyt. Niillä  hän  koliotti  kristinuskon  valtion 
pääuskonnoksi,  mutta  ei  yksinvallitsevaksi  opiksi. 
Kirkon  omaisuutta  hän  alkoi  vapauttaa  veroista 
ja    vahvisti    piispoille    heidän    tuomarinvaltansa. 


1301 


Konstantius  -Konstanzin  kirkolliskokous 


1302 


Hiin  kutsui  kokoon  ensiniäisen  yleisen  kirkollis- 
kokouksen Xikeaan  325  ja  sekaantui  siellä  kir- 
kon sisäHisten  asiain  järjestämiseen  etenkin 
Areioksen  ja  Athanasiukseu  välisen  riidan  rat- 
kaisuun (ks.  Areiolainen  riita).  Hän 
haki  kristinopista  tukea  vallalleen,  mutta  kristin- 
opin vaikutus  häneen  ei  ollut  syvällinen.  Sitä 
osoittaa  hänen  julmuutensa,  kun  hän  heitätti 
petojen  raadeltaviksi  suuret  määrät  vihollisiaan, 
ja  osoittamansa  kovuus,  mestauttaessaan  poi- 
kansa Chrispuksen  ja  puolisonsa  Faustan.  Vasta 
kuollessaan  hän  antoi  it-seusä  kastaa.  Hänen  jul- 
muuksistaan huolimatta  kristityt  kirjailijat  ovat 
liäntä  ylistäneet,  varsinkin  Csesarean  piispa  Eu- 
sebius.  K:n  sivistys  oli  vähänlainen,  mutta  hä- 
nen luonnonlahjansa  suuret.  Hän  oli  saneen  te- 
räväjärkinen  ja  osoitti  suurta  itsensähillitsemistä. 
Hiin  oli  varsin  taitava  sekä  hallinnon  järjestä- 
jänä että  sotapäällikkönä.  Taisteluissa  hän  ei  ker- 
taakaan joutunut  tappiolle.  [Manso,  ,,Leben 
Kon.stantins  d.  Gr."  (1817)  ;  Burckhardt,  „Die 
Zeit  Konstantins  d.  Gr."  (3:s  pain.  1898);  Firth, 
..Constautiue  the  Great"    (1905).]  K.  R.  M. 

2.  K.  II  (317-40,  hali.  v:sta  337),  K.  Suu- 
ren vanhin  poika,  sai  335  Gallian,  Espanjan  ja 
Britannian  hallittavakseen,  jotka  hän  sai  pitää 
isänsä  kuoltua  337.  Pian  syttyi  sota  K:n  ja 
hänen  nuorimman  veljensä  Konstansin  välillä, 
jolloin  K.  voitettiin  ja  kaatui  Aquilejan  tappe- 
lussa   340. 

Konstantius  ks.  C  o  n  s  t  a  n  t  i  u  s. 

Konstantsa  (rom.  C  o  n  s  t  a  n  t  a,  v:een  1878 
turk.  Kiistendze).  satamakaupunki  Mustan- 
meren rannalla  Dobrudzassa,  merikylpypaikka 
ja  pääkaupunki  Romaanian  samannimisessä  piiri- 
kunnassa (jiidets),  n.  13.000  as.,  eri  kansallisuuk- 
sia: romaanialaisia,  turkkilaisia,  armeenialaisia, 
bulfraarialaisia.  kreikkalaisia,  saksalaisia  ja  juu- 
talaisia. Bautatie  Bukarestiin.  Hyvin  rakennettu, 
kauniita  istutuksia.  Suuri,  kahden  aallonmurta- 
jan suojelema  satama,  josta  viedään  viljaa,  lam- 
paita ja  paloöljj^ä.  ja  johon  tuodaan  kankaita, 
rauta-  ja  siirtomaatavaroita.  Säännöllinen  laiva- 
liike  Välimeren  pääsalamien  ja  Hampurin 
kanssa.  Lukio,  ammattikouluja;  useimpien  val- 
tojen kou.sulaatteja.  —  K.  on  vanha,  C  o  n  s  t  a  u- 
t  i  a  n  a  niminen  roomal,  siirtokunta,  n.  s.  Traja- 
nuksen  vallin  itäinen  loppukohta.  Läheisyydessä 
oli  Tomi,  Ovidiuksen  karkoituspaikka.  —  V:sta 
1878  Romaanian  hallussa,  sitä  ennen  Turkin. 

(W.  S-m.) 

Konstantsia  (Constantiaj  (k.  1198),  Sisilian 
kuningatar,  keisarinna,  Roger  n:u,  Sisilian  ku- 
ninkaan tytär  normannilaista  sukua,  keis.  Hen- 
rik VI:n  puoliso  (v:sta  1186),  peri  veljenpoi- 
kansa  Vilhelm  TI:n  kuoltua  1189  Sisilian  valta- 
kunnan, jonka  Henrik  anasti  tämiin  perustuk- 
sella 1194.  K:n  poika  oli  sittemmin  keis.  Fredrik 
II,  jolle  hän  miehensä  kuoltua  anoi  paavi  Inno- 
centius  III:n  suojelusta.  Ennen  kuolemataan  K. 
määräsi  paavin  poikansa  holhoojaksi.         G.  R. 

Konstantti  (lat.  constä're  =  pysyä  muuttumat- 
tomana)   ks.    Vakinainen. 

Konstanz  f-ntsj  {Kostiiiz  on  Hussin  aikui- 
nen tsekkiläinen  nimenmuoto),  badenilai-sen 
maakomisariaatin  pääkaupunki  Boden-järven 
etelärannalla,  missä  Rein-virta  laskee  tästä  Un- 
tersee-järveen :  27,582  as.  (1910).  Vanhan,  muu- 
reilla    ympäröidyn,     keskiaikaisista     muistoista 


rikkaan  keskikaupungin  (tuomiokirkko,  raken- 
nettu 1052-89,  uusittu  1500-luvulla.  entinen 
dominikaaniluostari,  jossa  Huss  oli  v;i]ikina.  ^ 
Kaufhaus,  rakennettu  1388  y.  m.)  ulko|)uolella 
on  neljä  esikaupunkia,  joista  kolme  Heinin  toi- 
sella puolen  olevaa  rautatiesillalla  yhdistetty 
keskustaan.  —  U.seita  oppilaitoksia,  arvokkaita 
kirjastoja  ja  arkistoja.  Kangas-,  kemiallinen, 
huonekalu-  y.  m.  teollisuus  huomattava.  Kauppa 
vilkas.  —  K:n  nykyiselle  paikalle  roomalaiset  pe- 
rustivat Civitas  Constantia  nimisen  siirtolan 
200-luvulla.  Paikka  tuli  tärkeäksi  570,  kun 
sinne  siirrettiin  piispan  kapituli.  Hiippakunta 
kasvoi  Saksan  suurimmaksi.  K.  sai  1192  vapaan 
valtakunnankaupungin  oikeudet.  Vv.  1414-18 
täällä  pidettiin  k:n  kirkolliskokous. 
Liittyi  reformatsioniin,  jonka  johdosta  kadotti 
oikeutensa  1548.  Kuului  sitten  Itävallalle  v:een 
1803.  jolloin   liitettiin   Badeniin.  (E.   E.   K.) 

Konstanzin  kirkolliskokous,  1414-18  Konn- 
tanzissa  pidetty  yleinen  kirkolliskokous,  jonka 
tehtävänä  oli  lopettaa  suuri  skisma,  tukahuttaa 
Juhana  Hussin  harhaopit  ja  panna  toimeen 
kirkon  puhdistus.  Paavi  Johannes  XXIII:n 
keisari  Sigismundin  vaatimuksesta  kokoonkutsu- 
mana  se  avattiin  5  p.  marraskuuta  1414.  Paitsi 
keisaria,  mainittua  paavia  sekä  kahden  muun 
sumaan  aikaan  hallitsevan  paavin  lähettiläitä 
kokoukseen  otti  osaa  3  patriarkkaa,  33  kardi- 
naalia, 47  arkkipiispaa,  145  piispaa,  124  apot- 
tia sekä  tuhansia  tohtoreita,  pappeja,  munkkeja 
ja  aatelismiehiä.  Paavillisen  puolueen  vaikutuk- 
sen heikentämiseksi  päätettiin  toimittaa  ääne.s- 
tykset  kansakunnittain  (saksalaiset,  ranskalai- 
set, englantilaiset,  italialaiset  sekä  sittemmin 
espanjalaiset)  eikä  miesluvun  mukaan.  Ensiksi 
ryhdyttiin  toimiin  kirkon  yhteyden  aikaan- 
saamiseksi. Johannes  XXTII  luopui  1  p.  maa- 
lisk.  1415  virastaan,  mutta  pakeni,  peruutti  luo- 
pumisensa ja  tahtoi  lakkauttaa  kokouksen.  Sil- 
loin kokous  julisti  etupäässä  Jean  de  Gersonin 
(ks.  t.)  vaikutuksesta,  että  yleisen  kirkollis- 
kokouksen valta  on  suoraan  Jumalalta  ja  että 
.se  .sentiihden  oli  paavia  ylempi.  Tämän  jäl- 
keen Johannes  XXIII  erotettiin  virasta  29  p. 
toidvok.  Gregorius  XII  luopui  virastaan  vapaa- 
ehtoisesti 4  p.  heinäk.  1415,  Benedictus  XIII  ero- 
tettiin sitkeän  vastarinnan  jälkeen  26  p.  heinäk. 
1417.  Harhaopin  tukahuttamiseksi  Huss  poltet- 
tiin roviolla  O  p.  heinäk.  1415.  ja  seur.  v.  saa- 
vutti hänen  ystävänsä  Hieronymus  Praagilaisen 
saraa  kohtalo.  Nyt  olisi  kokouksen  pitänyt  ryh- 
tyä t.äydellä  voimalla  poistamaan  kirkollisia  epä- 
kohtia. Mutta  tuskin  oli  päästy  yksimielisyy- 
teen pul\distustyön  yleisistä  periaatteista,  kun 
kardinaalien  puolue  sai,  keisarin  ja  saksalaisten 
vastustuksesta  huolimatta,  kokouksen  päättä- 
mäiln,  että  ensin  oli  valittava  uusi  paavi.  Siksi  va- 
littiin 11  p.  marrask.  1417  kardinaali  Colonna. 
joka  otti  nimekseen  Martinus  V.  Taitavasti 
hyväkseen  käyttäen  kokouksen  jakautumista 
kansakuntiin  uusi  paavi  sai  aikaan  eri  kansa- 
kuntain kanssa  erikoissopimuksia,  joissa  hän 
myöntyi  pahimpain  epäkohtain  poistamiseen. 
Täten  heikennetyn  kokouksen  uudistustyö  hu- 
peni peräti  vähiin,  ja  22  p.  huhtik.  1418  kokous 
suljettiin,  [v.  d.  Hardt,  ..Magnum  coucilium 
Constantiense"  (1700-02),  ..Acta  concilii  Con- 
stantieusis"    (julk.   Finke,    1896) ,   Marmor,   „Das 


1303 


Konstateerata — Konsulentti 


1304 


KoDzil  zu  Konstauz"  f2:iien  pain.  1S74),  Finke. 
..Forscliuucen  und  Qiiollen  zur  Geschichte  des 
Konstaiizer  Konzils"   (1889).!  A.  ./.  P-ä. 

Konstateerata  (ransk.  constaler) ,  todeta,  to- 
ileiuaa. 

Konstellatsioni  (lat.  con  =  yhdessä,  samalla, 
ja  sfeZ/o  =  tähti),  yleensä  tähtit.  tähtikuvio,  erit- 
täin   astrologiassa    (ks.    t.)    kiertotähtien    asema 

n.  R. 

liat.     co)ister)iä're).     tyrmis- 


(lat.     fons^tpnVe  =  sulloa     yh- 


maasta  kat.sottuna 

Konsterneerata 
tyttäli. 

Konstipatsioni 
teeni,    unipitauti. 

Konstitueeraava  valta  (ks.  K  o  n  s  t  i  t  u  e  e- 
ratai.  rausk.  poutoir  constituant,  se  valtio- 
vallan harjoittamismuoto.  jota  käytetään  oikeus- 
järjestyksen perussäännöksiä,  perustuslakia  eli 
valtiosääntöä  luotaessa.  Jo  n.  s.  luontaisoikeus- 
opin  kannattajat  erottavat  erityisen  ..konsti- 
tueeraavan  valtiovallan",  joka  on  lainsäädäntö- 
vallan yläpuolella.  Ranskan  suuren  vallan- 
kumouksen aikana  oli  suuri  vaikutus  sillä  (erit- 
täinkin Sievisin  kehittämällä)  teorialla,  että 
mainittu  valta,  poinoir  coiistitiiatit,  voi  kuulua 
:iinoastaan  kansalle  itselleen,  joka  sitä  harjoit- 
taa sillä  tavalla  ja  niissä  muodoissa,  joita  se 
itse  kulloinkin  haluaa  käyttää.  —  Vaikka  ta- 
vallisen lainsäädännön  ja  perustuslainsäädännön 
(valtiosääntöä  säädettäessä  ja  muutettaessa  nou- 
datettavan menettelyn)  välillä  useimmissa  maissa 
on  huomattava  muodollinenkin  eroavaisuus,  ei 
näitä  kuitenkaan  käsitteellise.sti  ja  asiallisesti 
voida  toisistansa  erottaa  sillä  tavalla  kuin  lain- 
säädäntö erotetaan  hallinnosta  ja  oikeudenhoi- 
dosta. Selvimmässä  muodossaan  valtiovallan 
konstitueeraava  eli  oikeusjärjestyk.'5en  perusteita 
määräävä  toiminta  esiintyy  silloin,  kun  vallan- 
kumous on  tuhonnut  ja  poistanut  aikaisemmat 
perustuslait  ja  jollakin  valtio-orgaanilla,  useim- 
miten täysivaltai.sella  ja  rajattomalla  vallalla 
päättävällä  kansalliskokouksella  on  toimena  luoda 
oikeusjärjestyk.selle  uusi  perustus.  Niinpä  Euot- 
.-issakin  säädyt  vv.  1719-20  sekä  1809  harjoitti- 
vat tällai.sta  valtaa.  [Zweig.  ..Die  Lehre  vom 
Pouvoir  constituant"  (1909);  Borglaud,  „i;tablis- 
.-iement  et  revision  des  constitutions"  (1892): 
Erich,  ..Valtiosääntöjen  säätäminen  ja  muutta- 
minen" (1909).]  • —  ks.  Perustuslaki.  Val- 
tiosääntö. R.   E. 

Konstitueerata  (lat.  constitu'ere),  perustaa: 
olla  olennaisena  osana  jossakin  kokonaisuudessa : 
määrätä,  asettaa.  —  Konstitueerautua, 
muodostautua   vakinaiseksi  yhdistykseksi. 

Konstitutiivinen  (ks.  Konstitueerata). 
olennainen:  se  mikä  määrää  jonkin  objektiivi- 
sesti todelliseksi.  Niinpä  Kantin  mukaan  kate- 
goriat ovat  konstitutiivisia,  mutta  aatteet  vain 
regulatiivisia. 

Konstitutoriaali  (lat.  constitu'ere  =  asettaa) , 
virkavahvistuskirja  1.  asiakirja,  jolla  henkilö  ase- 
tetaan johonkin  virkaan,  johon  ei  valtakirjaa  an- 
neta. Meillä  annetaan  k.  useille  alemmille  virka- 
miehille, niinkuin  kruununvoudeille,  nimismie- 
liille.  eräille  lääninhallituksen  virkamiehille  y.  m., 
joiden  oikeus  pj-syä  virassaan  on  vähemmän  tur- 
vattu kuin  niiden,  jotka  saavat  valtakirjan,  vrt. 
\'  a  1  t  a  k  i  r  j  a.  K.   K-a. 

Konstitutsionalismi  (ks.  Konstitut- 
sioni),    hallitustapa    ja    oikeusjärjestys,    jonka 


l)eru.stuksena  on  hallituksen  valtaa  rajoittava, 
kansan  valtiollista  ja  yhteiskunnallista  va- 
pautta turvaava  konstitutsioni  eli  valtiosääntö, 
ks.  Perustuslaillinen  h  a  1 1  i  t  u  s  j  ä  r- 
j  e  s  t  e  1  m  ä.  V  a  1 1  i  o  s  ä  ä  n  t  ö.  R.  E 

Konstitutsioni  dat.  constitu'tiö),  asettami 
nen,  laatu,  rakenne;  lääkct.  ruumiintila,  taudin 
laatu:  x-aliio-oik.  v.ikaanuutettu  olotila,  järjestys 
muoto,  valtion  oikeudellinen  rakenne  ja  järjestyi 
ensi  sijassa  sellaisen  valtiomuodon  järjestys,  joi 
takaa  kansalle  oikeuden  määrääviillä  vallalla  otti 
osaa  valtiotehtäviin,  n.  s.  valtiosääntö.  Jo  vanhat' 
roomalaiset  käyttivät  lauselmaa  ..rem  publicam 
constituere"  =  laskea  valtion  oikeusjärjestyksen 
perusteet:  nykyaikana  k :11a  useimmiten  tarkoi- 
tetaan kirjoitettua  valtiosääntöä  eli  perustus- 
lakia. —  ks.  Konstitueeraava  valta.  Pe- 
r  u  s  t  u  s  1  a  k  i.  V  a  1 1  i  o  s  ä  ä  n  t  ö.  R.  E. 

Konstriktori    ks.    Constrictor. 

Konstriktsioni  (lat.  constri'ngere  =  kiristää 
kokoon) ,  supistus,  puristus,  esim.  jäsenen  tiuk- 
kaan kääriminen  keinotekoisen  verettömyyden 
aikaansaamiseksi   siinä. 

Konstrueerata  (lat.  constru'ere).  liittää  jär- 
jestetyksi kokonaisuudeksi,  rakentaa:  liittää 
sanoja  lauseeksi ;  tehdä  luonnos,  valmistaa  malli, 
piirustaa:  koettaa  antaa  todellisuudesta  filosofi- 
nen selitys  sovittamalla  siihen  kaavamaisella 
johdonmukaisuudella  abstraktisia  periaatteita: 
koettaa  selittää  historiallisia  ilmiöitä  vetoamalla 
omiin  abstraktisiin  ennakkoteorioihin,  vieläpä 
tosiasioille  väkivaltaa  tekemällä.  —  vrt.  K  o  n  s- 
truktsioni.  —  Konstruktiivinen, 
koossapitävä ;  rakennust.  sellainen  rakennuksen 
osa,  joka  (vastakohtana  koristeelliselle)  on  vält- 
tämätön antamaan  sille  lujuutta.  —  K  o  n  s- 
truktööri.  rakennusten,  koneiden,  alusten 
y.  m.  s.  .smmnittelija  ja  piirtäjä. 

Konstruktsioni  (lat.  co?iÄtr«'ctiö=  rakennus), 
rakenne,  suunnitelma;  piirustus:  ajatusraken- 
nelma, vrt.  Konstrueerata.  —  1.  Mntrm.. 
ne  apupiirustukset.  jotka  ovat  tarpeen  jonkun 
väittämän  tai  probleeminratkaisun  pätevyyden  to- 
distamiseksi. —  2.  Kielit,  sanojen  järjestelmälli- 
nen yhdistelmä,  järjestelmä,  sanojen  lauseopilli- 
nen    suhde;     lauserakenne. 

Konstruktsionipiirustus,  koneesta, 
sillasta  y.  m.  s.  tai  niiden  osista  laadittu  niin 
tarkka  piirustus,  että  sitä  voidaan  käyttää  yhteen- 
asettelupiirustidisena  yksityiskohtia  laadittaessa 
ja  joskus  ohjeena  rakentajille  ja  kokoonpani- 
joille sekä  myös  työpiirustuksena  työpajassa: 
sellainen  laivaupiirustus.  jossa  aluksen  runko  esi- 
tetään kolmelle  toisiaan  vastaan  kohtisuoralle 
tasolle  projisioituna. 

Konstruoida    ks.    Konstrueerata. 

Konsulaatti  (ks.  Konsuli),  konsulinvira.sto 
asianomaisine  henkilökuntineen.  —  K:ksi  eli 
konsulihallitukseksi  nimitetään  sitä  hallitu.smuo- 
toa.  jota  Napoleon  Bonaparte  ylläpiti  Ranska.ssa 
1799-1S04.  —  ks.  Kon  suli.    "  R.   E. 

Konsulentti  (lat.  coH.'i«7crc  =  kysyä  neuvoaK 
korkeamman  maataloudellisen  ammattisivistyk- 
sen saanut  neuvoja.  Paitsi  karjataloutta  varten 
on  k:eja  maanviljelystä  varten  yleensä  (maan- 
viljelysseuraiu  palveluksessa) ,  hevoshoitoa  varten 
(valtion  ja  hevosjalostusliittojen  palveluksessa) 
sekä  maitotalouden  neuvontaa  varten  (meijeri- 
konsulentit.  useimmat  valtion  palveluksessa,  jos- 


ni- 

il 

lat^B 


1300 


Konsuli—  Konsultatiivinen 


i;tOG 


kii>    nioijeiiliittojen).     Joskus    nimitetään    k:ksi 
nniillakiu    aloilla   toimivia   neuvojia.  U.    B. 

Konsuli  liat.  c('jnsul,  luult.  =  virkaveli).  I.Roo- 
massa kuningasvallan  loputtua  50!>  e.  Kr.  2  kor- 
keinta, kansan  vuodeksi  valitsemaa  virkamiestä. 
Näitä  nimitettiin  ensi  aikoina  asemansa  mukaan 
prietoreiksi  1.  johtajiksi.  Alussa  k:eilla  oli  mel- 
kein sama  valta  kuin  muka  kuninkailla  oli 
ollut,  nim.  esiniieliyvs  senaatissa  ja  kansan- 
kokouksissa, ylin  tuomiovalta  ja  ylijolito  sodissa. 
K:t  hoitivat  vuorotellen  kuukausittain  juok- 
sevia tehtäviä.  Viihitellen  k:ien  valta  vähen- 
nettiin kansankokousten  vallan  laajentamisella 
ja  uusien  virkamiesten  (censorien,  kansantribuu- 
nien. pr;rtorieu  y.  m.)  asettamisella.  Tasavallan 
loppuaikoina  heidän  käsissään  oli  vaalien  johto, 
esimiehyys  senaatissa  ynnä  sen  päätösten  toi- 
meenpano sekä  sodissa  ylijohto  täydellisin  tuo- 
miovalloin. Alkuaan  olivat  vain  patriisit  vaali- 
kelpoisia, mutta  ainakin  v:sta  366  e.  Kr.  tuli 
säännöksi,  että  toinen  k.  oli  valittava  plebeijeistä. 
Virkaansa  k:t  astuivat  v:sta  153  tammik.  1  p. 
ja  vuosi  nimitettiin  heidän  mukaansa.  Tasa- 
vallan lopulla  lainmukaisesti  vasta  43  v:n  ikäi- 
nen kansalainen  saattoi  päästä  k:n  toimeen 
sekä  uudelleen  10  v.  väliajalla.  Tavaksi  tuli 
myös,  että  k:t  vasta  virkavuotensa  loput- 
tua lähtivät  alusmaita  (maakuntia)  hallitse- 
maan. Sen  jälkeen  kuin  diktaattoria  (ks.  t.) 
ei  enää  määrätty,  myönnettiin  vaaran  hetkinä 
rajaton  valta  erityi.sel!ä  senaatinpäätöksellä  k:ille. 
K:ien  arvon-  ja  virkamerkkinä  oli  purppura- 
reunainen  viitta  (tnpa  prmtcxtaj.  norsunluinen 
virkaistuin  (sella  ctirulis)  ja  12  liktoria  (ks.  t.) 
vitsakimppuineen  (fasccsj  saattueena  ulkosalla. 
Keisariajalla  oli  konsulinvirka  oik.  senaatin  aset- 
tama kunniavirka  muodollisine  oikeuksineen;  tav. 
nimitettiin  vars.  k:  ien  ohessa  (consules  ordi- 
narii)  joukko  muita  (consules  siiffectij.  Länsi- 
roomal.  valtakunnassa  virka  jatkui  v:een  .534  ja 
itäroomal.  v:een  541  j.  Kr.  K.  J.   R. 

2.  Keskiajalla  tarvittiin  suurissa  kauppa- 
kaupungeissa erityisiä  viranomaisia  erittäinkin 
kauppa-asioista  aiheutuvien  riitaisuuksien  rat- 
kai.semista  varten.  Tällaisia  paikalli.sia  viran- 
omaisia nimitettiin  k:iksi.  ja  niistä  nykyi- 
nen konsulilaitos  johtaa  alkunsa.  Nykyänsä 
k:t  ovat  viranomaisia,  jotka  vieraassa  maassa 
huolehtivat  kotivaltionsa  (sen  valtion,  joka  hei- 
dät on  asettanut)  taloudellisista,  varsinkin 
kauppa-asioista.  Vastakohtana  n.  s.  diplomaatti- 
sille agenteille  eli  asiamiehille  he  eivät  varsi- 
naisesti edusta  tämän  valtion  julkista  valtaa, 
sillä  heidän  hoidettavinaan  eivät  ole  varsinaiset 
poliittiset,  s.  o.  ulkonaisia  valtasuhteita  koske- 
vat asiat.  K:ien  oikeudellinen  asema  riip- 
puu osaksi  tavanomaisesta  oikeudesta,  osaksi  se 
on  valtiosopimuksilla  järjestetty.  K:t  ovat 
osaksi  n.  s.  ammattikonsuleita  eli  „lähetettyjä 
konsuleita"  (consules  missi),  osaksi  n.  s.  vaali- 
konsuleita  (consules  electi).  Edelliset  nimitetään 
melkein  aina  sen  maan  kansalaisista,  joka  kon- 
sulit asettaa :  he  ovat  palkatut  ja  nauttivat 
usein  suurempia  oikeuksia  kuin  vaalikonsulit, 
jotka  usein  otetaan  asianomaisen  vieraan  maan 
kansalaisista.  Virka-arvoltaan  k:t  jakautuvat 
kenraalikonsuleihin.  konsuleihin.  varakonsuleihin 
j.  n.  e.  Toimitusta,  jolla  vieras  valtio  tunnustaa 
uuden  k:n,  nimitetään  exegMa/ariksi. 


Paitsi  kotivaltion  taloudellisten  etujen  valvo- 
mista kuuluu  tavallisesti  myöskin  tämän  valtion 
alamaisten  etujen  huolehtiminen  k:  ien  tehtä- 
viin. Valtio.sopimusten  kautta  heille  usea.sti 
myönnetään  oikeus  esim.  vahvi.staa  sopimuksia 
ja  todistaa  asiakirjoja,  joita  kotivaltion  ala- 
maiset keskenään  tekevät,  ottaa  talteen  näit- 
ten jäämistö.  vahvLstaa  avioliittoja  y.  m.  — 
K:ille  voidaan  suoda  erikoinen  valtuutus  har- 
joittaa myöskin  varsinaisia  diplomaattisia  teli- 
täviä,  mutta  muuten  he  eivät  kuulu  diplomaat 
tisiin  asiamiehiin  eivätkii  myöskään  nauti 
eksterritorialiteettia  (vapautusta  oleskeluvaltion 
valtiovallasta)  eivätkä  muita  erikoisetuja,  ellei 
sellaisia,  kuten  toisinaan  tapahtuu,  valtiosopi- 
muksella ole  myönnetty.  .-Vivan  erikoisessa  ase- 
massa ovat  kuitenkin  n.  s.  lainkäyttökon.sulit, 
joita  Euroopan  valtiot  pitävät  puolisivistyneissä 
maissa,  kuten  Turkissa,  Persiassa,  Siamissa.  Sen 
julkisen  vallan  laajuus,  jota  nämä  harjoittavat, 
riippuu  asianomaisten  valtioitten  tekemäin  sopi- 
musten sisällöstä,  mutta  yhteistä  on  aina  se,  että 
tällaisessa  maassa  asuvain  eurooppalaisten  kes- 
kinäiset riitaisuudet  eivät  joudu  oleskeluvaltion 
viranomaisten,  vaan  asianomaisen  (vastaajan 
kotivaltion)  k:n  ratkaistaviksi.  Nämä  k:t  naut- 
tivat myöskin  laajaa  eksterritorialiteettia. 

Suomella  ei  ole  ulkomailla  mitään  krita  eikä 
muita  näitä  vastaavia  asiamiehiä,  mistä  sei- 
kasta tietysti  johtuu  haittaa  sekä  Suomen  kau- 
palle että  vieraalla  maalla  oleskelevien  .suoma- 
laisten eduille.  Venäjän  konsuliohjesäännön  mu- 
kaan käsitellään  Suomenkin  kansalaisia  ja  Suo- 
men merenkulkua  koskevia  asioita,  mutta  siitä 
seikasta,  että  Suomen  kansalaiset  välittömästi 
ovat  ainoastaan  Suomen  oikeusjärjestyksen  ja 
esivallan  alaiset,  johtuu,  että  mainittu  ohje- 
sääntö (kuten  erinäi.sissä  sen  säännöksissä  ni- 
menomaan lausutaankin)  sisältää  moniaita  mää- 
räyksiä, jotka  eivät  ole  Suomen  kansalaisiin 
sovellutettavissa,  sekä  että  k:t  monenlaisissa 
asioissa  ovat  velvolliset  noudattamaan  Suomen 
lakien  (erittäinkin  merilain)  säännöksiä.  Suo- 
men kansalaisia  koskevissa  asioissa  he  ovat  vä- 
littömässä yhteydessä  Suomen  kenraalikuvernöö- 
rin kanssa.  Venäjän  nykyinen  konsuliohjesääntö 
on  annettu  31  p.  jouluk.  1902  (13  p.  tammik. 
1903)  .sekä  Suomessa  julkaistu  10  p.  kesäk.  1904. 
T^seimmilla  Euroopan  sekä  muutamilla  Amerii- 
kan  valtioilla  on  eriarvoiset  k:t  Suomen  tär- 
keimmissä kauppakaupungeissa;  nämä  ovat  suu- 
reksi   osaksi    Suomen   kansalaisia. 

3.  Ranskan  n.  s.  konsulaarikonstitutsionin  mu- 
kaan (vv.  1709-1804)  kuului  valtion  ylin  johto 
kymmeneksi  vuodeksi  valitulle  pääkonsulille  (en- 
simäiselle  konsulille),  jonka  rinnalla  oli  neuvon- 
antajina kaksi  var.akonsulia.  [v.  Liszt.  ..Völker- 
recht"  (1910);  StowelI,  „Le  con.sul"  (1909);  Con- 
tuzzi,   ,,Diritto  con.solare  e  diplomatico"    (1910).] 

K.   E. 

Konsulin-   1.    konsulaarimatrikkeli,    luettelo, 
jota   jonkun    valtion    konsuli    pitää    niistä    tämän 
valtion    alamaisista,    jotka    asuvat    hänen    toimi- 
!  piirissänsä.  U.   E. 

I  Konsultatilvinen  (lat.  consultä're  =  neuvo- 
tella), neuvotteleva.  Konsultatiivisia  1.  neuvotte- 
levia jäseniä  voi  kuulua  johonkin  virastoon  var- 
sinaisten jäsenten  ohella.  Niinpä  ovat  rauta- 
tiehallituksessa  sellaiset    asiat,    jotka    tuntuvam- 


1307 


Konsultatsioni — Kontinentaalinen 


looS 


min  koskevat  liikenneyleisön  etuja,  ennenkuin 
ne  joutuvat  rautatiehallituksen  täysi-istunnossa 
^  käsiteltäviksi,  valmisteltavat  neuvottelevien  jä- 
senten avulla,  joita  senaatti  määrää  kuusi  ker- 
rallaan kolmeksi  vuodeksi  (Arm.  asetus,  koskeva 
Suomen  valtionrautateiden  hallintoa,  toukok. 
7    p:ltä    1003).  K.    Ka. 

Konsultatsioni  (ks.  K  o  n  s  u  1 1  e  e  r  a  t  a) , 
neuvottelu,  neuvon  kysyntä,  arveluttavan  taudin- 
tapauksen  aiheuttama  kahden  tai  useamman  lää- 
kärin   neuvottelu. 

Konsulteerata  (lat.  consultä're) ,  neuvotella, 
vrt.   Konsultatsioni. 

Konsumeerata  (lat.  constVmcrc) ,  kuluttaa, 
nauttia.   —   Konsumentti,    kuluttaja. 

Konsumtsioni    (lat.   consu'mtiö) ,   kulutus. 

Konsunitsionivero,   kulutusvero. 

Konsumtsioniylidistys,  kulutusyhdistys,  ks. 
O  s  11  u  s  t  o  i  m  i  n  t  a. 

Kontakti  (lat.  co>ita'ctus),  kosketus.  1.  Matem. 
Jos  kahdella  käyrällä  viivalla  tai  pinnalla  on 
yhteinen  piste  ja  siinä  pisteessä  yhteinen  tangentti 
tai  tangenttitaso,  niin  sanotaan  niiden  ko.sketta- 
van  toisiaan  ja   kosketusta   sanotaan  k:ksi. 

2.  Geol.  Kahden  toisiinsa  rajoittuvan  vuori- 
lajin  kosketuspinta.  K;n  laatu  tavallisesti  luo 
valoa  vuorilajien  ikäsuhteeseen.  Xiitä  saattaa 
erottaa  kolme  päälajia:  1)  E  r  u  p  t  i  i  v  i-k.,  erup- 
tiivivuorilaji  on  purkautuessaan  joutunut  kosket- 
tamaan vanhempaa,  minkälaista  vuorilajia  ta- 
hansa. Tällaisen  k:n  tunnusmerkkinä  on,  että 
nuoremmasta  vuorilajista  lähtee  vanhempaan 
juonia  tai  suonia.  Kumpikin  vuoriU.ji  on  tavalli- 
sesti rajan  lähellä  asultaan  muuttunut  (ks.  Kon- 
taktimetamorfismi).  —  2.  Sediment- 
t  i-k.,  nuorempi  sedimenttivuorilaji  on  kerrostu- 
nut vanhemmalle,  minkälaiselle  vuorilajille  ta- 
hansa. Viimemainitussa  silloin  k:n  lähellä  tava- 
taan rapautumisilmiöitä,  se  kun  on  sedimentin 
muodostumisen  edellä  ollut  maanpinnassa.  Nuo- 
remmassa sedimentissä  ei  huomata  kontaktimeta- 
morfismia.  —  3)  Mekaaninen  k.,  alkuaan 
erillään  olleet  vuorilajit  ovat  tulleet  kosketukseen 
maankuoren  liikunnoissa  (siirroksissa  tai  poi- 
mettumisessa)  oltuaan  jo  sitä  ennen  kumpikin 
kiinteinä.  Rajakohdalla  on  liukumisen  tai  ruh- 
joutumisen merkkejä.  Tällainen  k.  ei  selvitä 
vuorilajien  ikäsuhdetta.  —  K:n  tutkiminen  on 
vuorilajien  suhteellisen  iän  määräämisessä  tärkeä 
varsinkin  semmoisissa  muodostumissa,  joissa  ei 
ole  fossiileja.  P.  E. 

3.  Sähkövirran  sulkeutuminen. 
Kontaktimetamorfismi,    sulina    purkautuvien 

vuorilajien  aiheuttamat  muutokset  niihin  vuori- 
lajeihin,  joita  ne  purkautuessaan  koskettavat. 
Maanpinnalle  purkautuva  laava  saa  vuori-  ja 
maalajeissa  verraten  vähäisiä  muutoksia  aikaan: 
savi  palaa  kovaksi,  tillimäiseksi,  tiivis  kalkki- 
kivi kiteytyy  marmorimaiseksi,  hiekka  piintyy 
lasimaiseksi.  Syviillä  tapahtuvissa  purkaus- 
ilmiössä  k.  on  paljoa  perinpohjaisempi,  sillä 
täällä  ei  vaikuta  ainoastaan  kuumuus,  vaan  myös 
maamassa  olevat  kaasut  ja  liuokset,  jotka  pin- 
nalla haihtuvat  ilmaan,  mutta  syvällä  tunkeutu- 
vat rajoittavaan  vuorilajiin  1.  sivukiveen  saaden 
siinä  aikaan  uudelleenkiteytymis-ilmiöitä.  Usein 
sivukiveen  tunkeutuu  uusia  aineita,  jotka  sekaan- 
tuvat sen  entisten  aineitten  kanssa  ja  muodostu- 
vat uusiksi   kivennäisiksi.    Etenkin   kalkkikiveen 


syntyy  magmavuorilajien  kontaktivaikutuksesta 
monenlaisia  kalsiumsilikaatti-mineraaleja,  esim. 
jrranaatteja,  malakoliittia,  vesuviaania,  sädekiveä 
y.  m.  Toisinaan  magmakaasut  tuovat  mukanaan 
metalliyhdistyksiä.  joista  muodostuu  sivukiveen 
malmeja.  Tämänlaiset  k  o  n  t  a  k  t  i  m  a  1  m  i  t 
ovat  verraten  yleisiä.  Suomessa  Pitkänrauuan 
kupari-,  tina-  ja  sinkkimalmit  kuuluvat  niihin, 
ulkomailta  mainittakoon  esimerkkinä  Elban 
rautamalmit  ja  Cornvvallin  tinamalmit.  —  Sitä 
vyöhykettä,  jossa  k.  tuntuu,  sanotaan  eksogee- 
niseksi  kontaktivyöhykkeeksi.  Tä- 
män vahvuus  vaihtelee  sentimet reistä  kilometrei- 
hin riippuen  syvyyden  ja  lämpötilan  erilaisuu- 
desta sekä  magmakaasujen  määrästä.  Kontaktin 
läheltä  muuttuu  myös  itse  purkautuva  vuorilaji. 
varsinkin  jos  purkaus  tapahtuu  siksi  lähellä 
maanpintaa,  että  sivukivi  vaikuttaa  jäähdyttä- 
västi. Näin  syntyy  n.  s.  endogeenineukon. 
taktivyöhyke.  jossa  magmavuorilaji  tavalli- 
sesti on  hienorakeisempaa  kuin  muualla,  saat- 
taapa  se   itse   rajalla   olla   aivan   lasistakin. 

P.  E. 

Kontaktivaikutus  ks.  Katalyysi. 

Kontaminatsioni  (lat.  contämimVre  =  liata, 
turnielhi;.  kielellinen  sekamuoto:  sana  (tai 
lauseparsi),  joka  on  muodostunut  kahden  sanan 
(tai  lauseparren)  sekaantumisesta  siten,  että 
siinä  on  näiden  kumpaisenkin  ainesosia  sulautu- 
nut yhteen.  Niinpä  esim.  suom.  rohiia  on  syn- 
tynyt samanmerkityksellisten  rohjeta  ja  tohtia 
verbien  sekaannuksesta,  murteellinen  aastaki  taas 
aastailca  (ajastaika)  ja  -taki  loppuisten  viikon- 
päivien nimitysten  (esim.  iiistaki,  torstaki)  se- 
kaantumisesta ;  samaan  tapaan  murteell.  lause- 
parsi näin  verran  <^  näin  paljon  r^^  tämän  ver- 
ran: lauseopillinen  murteell.  konstruktsioni  käs- 
ken poikieni  menemään  <^  käsken  poikien  metmä 
,^j  käsken  poikia  menemään.  [Paul.  ,,Principien 
der   Spraehgeschichte".]  Y.   W. 

Kontantti  (ransk.  corn pt an t  =  oik.  , , laskeva". 
laskettu.  <  lat.  computare),  käyvässä  rahassa 
tai    sen    vastikkeissa    .suoritettu,    käteinen. 

Konteksti  (lat.  conte'xtus),  ajatuksenyhteys : 
kirjallisen  tuotteen  sisällys;  määräysten  ja  ehto- 
jen   tarkka    sovitus   asiakirjassa. 

Kontemplatiivinen  (ks.  K  o  n  t  e  m  p  1  a  t- 
sioni),  mietiskelyä  harrastava,  mietiskelyyn 
taipuva,   mietiskelevä. 

Kontemplatsioni  (lat.  conten\plä'tiö  =  kat- 
selu), (sisäinen)  mietiskely,  mystiikkaan  (ks.  t.) 
kuuluva    hengentoiminta. 

Kontenanssi  (ransk.  contenance),  mielen- 
maltti. 

Kontenta  ks.   C  o  h  t  e  n  t  a. 

Konteramiraali    ks.    K  o  n  t  r  a-a  m  i  r  a  a  1  i. 

Konterfei    (ransk.   contrefait),  muotokuva. 

Kontergardi  (ransk.  contre-garde),  vanhoissa 
linnoissa  tavattava  valli,  joka  rakennettiin  ulko- 
varustukseksi  suojelemaan  bastionin  sivuviivoja 
suoranaiselta  tulelta.  Jos  tämä  valli  oli  raken- 
nettu vain  jalkaväkeä  varten,  oli  se  nimeltään 
..contre-face".  it.  v.   B. 

Kontinentaalijärjestelmä  ks.  Manner- 
m  a  a  II  s  u  1  k  e  m  u  s. 

Kontinentaalinen  (ks.  Kontinentti), 
mantereinen,  mannermaata  koskeva,  manner-; 
suurten  mannermaan  sivistyskansain  elämälle 
ja   katsomukselle   ominainen. 


1S09 


Kontinentti — Kontrabandi 


1310 


Kontinentti  (lat.  coiitinois),  manner,  eritoten 
Euroopan  iniuinermaa  vastakohtana  Isollc-Britan- 
iiinlli". 

Kontingentti  (rausk.  contingent,  <  lat.  coji- 
<«'n<7erc  =  koskettaa) ,  osuns,  lisä;  eritoten  se 
miehistön  (joskus  myös  aseiden,  rahojen,  sota- 
tarpeiden)  osa,  mikil  jonkin  valtion  osan  tai 
liittokunnan  jäsenen  on  lähetettävä  yhteiseen 
irnipiaan;  myös  vuotuisesti  asevelvollinen  ikä- 
luokka. 

Kontinuerlinen,  paremmin  kontinuitii- 
V  i  n  e  n,   ks    ,1  a  t  k  u  v  a. 

Kontinuiteetti  I.  tasajatkuisuus,  tasa- 
jatkiiisen  1.  jatkuvan  suureen  ominainen  luonto, 
ks.    .1  a  t  k  n  v  a. 

Kontinuitiivinen  ks.  Jatkuva. 

Kontiolahti  (ruots.  K  o  n  t  i  o  1  a  k  s).  1. 
Kunta  Kuopion  1.,  Liperin  kihlak..  Kontio- 
lahden nimismiesp. :  kirkolle  22  km  .Joensuun 
kaupungista,  3  km  Kontiolahden  a.semalta;  kir- 
konkylä Höytiäisen  itärannalla.  Pinta-ala  879,8 
km',  "josta  viljeltyä  maata  11,486  ha  (1!)01).  Maa- 
tilojen lukuniilärä  523,  manttaalimäärä  44,ojso, 
talonsavuja  643,  torpansavuja  186  ja  muita  sa- 
vuja 29  (1907).  10,172  as.  (1910);  2,466  ruoka- 
kuntaa, joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan 
harjoitti  1,283  (1901).  770  hevosta  ja  4,685  nau- 
taa (1909).  —  Kansakouluja  13  (1911).  .Säästö- 
pankki. —  Teollisuuslaitoksia:  Karsikon,  Pekka- 
lan ja  Penttilän  höyrysahat,  3  meijeriä,  2  höyry- 
myllyä, tiilitehdas.  Utran  suuret  tehdaslaitok.set, 
sahat  (per.  1780)  ja  lasitehdas  ovat  nyttemmin 
hävitetyt.  —  Kalansiitoslaitos  Puntarinkoskella 
(valtion  kannattama).  —  Luonnonnähtävyyksiä: 
lUiytiäinen.  Pyytivaara  y.  m.  —  Mönninvaaran, 
Leppävirran  ja  Pielisensuun  kahakkapaikat  Suo- 
men viimeisen  sodan  ajalta.  —  Pohjöis-Karjalan 
kansanopisto  toimi  kunnassa  1895-99  (siirrettiin 
sittemmin  Kiihtelysvaaraan).  —  Kunnan  alueella 
on  viimeaikoina  tehty  runsaita  kuparilöytöjä.  — 
2.  Seurakunta,  keisarill.,  Savonlinnan  hiip- 
pak.,  Ylä-Karjalan  rovastik.;  perustettu  Liporiin 
kuuluvaksi  rukoushuonekunnaksi  1737,  kappeliksi 
1783  ja  omaksi  khrakunnaksi  keis.  käskykirj. 
^/;  1857  (ensimäinen  vakinainen  khra  v:sta 
1874):  seurakuntaan  kuuluu  myös  Joensuun  kau- 
punki ja  Utran  tehdasseurakunta.  Kirkko  pui- 
nen, rak.  1881.  [T.  Könönen,  ..Joensuun  kau- 
punki"; J.  Maukonen.  ,, Muinaisjäännöksiä  Lipe- 
rin kihlakunnassa"  (Suom.  rauinaism.-yhd.  ai- 
kak.  IV  sivv.  141-150).]  —  3.  Rautatien- 
asema,  Joensuun-Xurmeksen  rata-osalla,  16  km 
Joensuun  kaupungista.  L.   U-nen. 

Kontioleppälahti,  kylä  Kuskealan  pitäjässä, 
•liinisjärven  lounaisrannalla;  entistä  lahjoitus- 
maa-aluetta. L.   H-ven. 

Konto  ks.  Kontto. 

Kontokki.  Kunta  Vienan-Karjalan  lounais- 
kolkassa. Suomen  rajaa  vasten  Kuhmoniemen 
kohdalla:  1,872  as.  (1907),  kaikki  karjalaisia. 
K:n  kunnan  alue  on  vanhaa  tunnettua  runo- 
seutua,  jossa  Elias  Lönnrot  m.  m.  kolmannella 
(1832)  ja  neljännellä  (1833)  runonkeruumatkal- 
laan kierteli ;  huomattavimmista  kylistä  mainit- 
takoon usean  suomalaisen  tutkijan  käyntipaikat 
Akonlahti  1.  Akonlaksi,  Munankilaksi,  Kontokki, 
Ko.stamus.  Kiimasjärvi  ja  Nokeus.  —  Useasta 
paikoin  K:n  kuntaa  kulkee  hyviä  polkuja  Suo- 
men puolelle,  joita  myöten  vanhastaan  käy  suuri 


liike  Vienan-Karjalaan.' —  Kunnan  pääkylä  on 
Kontokki,  samannimisen  järven  rannalla  hiu- 
kan pohjoi.sceii  Kiitehen- (1.  Kivi-)  järveltä;  kun- 
nanhuone.  £,.    //-»ien. 

Kontra-  (lat.  contra),  vasta-,  vastaan-,  vas- 
tainen,  vastakkainen. 

Kontra-altto,  nm,'!.,  tavallista  matalampi 
altto-äiini.  Tt.  kielessä  on  tavallisellakin  altolla 
nimenä  contr'-alto,  joka  johtuu  altto-äiinen  alku- 
peräisestä nimityksestä.  Alkuaan  nimittäin  sä- 
vellettiin varsinaisen  (miesäänisen)  melodian 
(tenor)  ohelle  poika-äänillä  laulettava  „discan- 
tus"  sekil  toinen  miesääni  (contratenor),  joka 
liikkui  vapaasti  tenoriäilnen  ylä-  ja  alapuolit.se. 
Kun  3-äänisen  laulun  ohelle  kehittyi  4-ääninen- 
kin,  jakautui  contratenor  kahdeksi  eri  ääneksi, 
joista  toinen  liikkui  tenorin  yläpuolella  (contra- 
tenor altus)  ja  toinen  sen  alapuolella  (contra- 
tenor bassus).  Siitä  ovat  sitten  johtuneet  nykyi- 
set nimitykset:   altto  ja  basso.  /.  K. 

Kontra-amiraali  (ransk.  contre-amiral,  < 
con<re  =  ohella,  sivulla;  ks.  Amiraali),  alin 
amiraalinarvo,    vastaa   armeian    kenraalimajuria. 

M.  V.  n. 

Kontra-aprossit  (ransk.  contre-approclic), 
linnoituksenpuolustajain  rakentamat  juoksu- 
haudat, joiden  avulla  koetetaan  estää  vihollista 
lähestymiistä   linnoitusta.  M.    v.    FI. 

Kontraarinen  (lat.  conträ'rius) ,  vastakkai 
nen;  loy,  erotetaan  kontradiktorisen  ja  kontraa- 
risen  vastakohdan  suhteet.  Kontradikto- 
rinen (eli  negatiivinen)  vastakohta  on  ole- 
mas.sa  arvostelmien  ja  käsitteiden  välillä,  joista 
toinen  ainoastaan  kumoo  toisen  lisäämättä  mi- 
tään sen  enempää  väitettä  tai  määräystä  (esim. 
luurankois-eläiu,  luurangoton  eläin).  Kontraa- 
rinen (eli  positiivinen)  vastakohta  on 
sellaisten  väitteiden  ja  käsitteiden  välinen  suhde, 
joista  toinen  kumoo  toi.sen  ja  sen  ohessa  lisää 
yhden  tai  useita  erikoismääräyksiä  (esim.  luu- 
rankoinen,  hyönteinen,  mato  j.  u.  e.).  Joskus  puhu- 
taan kontraarisesta  vastakohda.sta  suppeamma.ssa 
merkityksessä,  jolla  tarkoitetaan  sitä  vastakoh- 
taa, joka  on  olemassa  niiden  kahden,  saman 
yleisemmän  käsitteen  alaan  kuuluvan  käsitteen 
välillä,  jotka  enimmin  eroovat  toisistaan  (esim. 
musta  ja  valkea,  luurankoinen  ja  alkueläin,  — 
..periv;istaisia"   käsitteitä).  A.    Gr. 

Kontrabandi  (lat.  contra  hannitm,  ran.sk. 
cntitrihiuidc).  ..kieltotavara".  tavara,  jota  kiel- 
losta huolimatta  kuljetetaan.  Erittäinkin  k:lla 
tarkoitetaan  tavaraa,  jota  sodan  aikana  luvat- 
tomasti kuljetetaan.  Voimassa  olevain  kansain- 
välis-oikeudellisten  periaatteitten  mukaan,  jotka 
ovat  lausuttuina  1856  hyväksytyssä  Pariisin 
merioikeusjulistuksessa,  on  neutraalisilla  val- 
tioilla vapaa  kaupankäyntioikeus  sodan  aikana. 
Neutr.aalisten  valtioitten  alamai.set  saavat  maalla 
ja  vesillä  sekä  keskenään  että  sotaakäyvien  kanssa 
käydä  kauppaa,  myöskin  sotanäyttämöllä.  Kui- 
tenkin on  sotaakäyvällä  valtiolla  oikeus  m  e- 
rellä  anastaa  n.  s.  kieltotavaraa  1.  kontraban- 
dia.  Mitä  tavaroita  on  luettava  tähän  kuuluviksi, 
on  aina  ollut  riidanalaista.  Aikain  kuluessa  k; n 
käsite  on  laajentunut.  Varsinkin  Lontoon  meri- 
oikeusjulistuksella  on  nykyänsä  sopimusvaltioit- 
ten  kesken  määrätty,  millä  ehdoilla  jokin  tavara 
on  pidettävä  k:na.  Eräänlaisia  tavaroita  ei  mis- 
sään tapauksessa  ole  lupa  sellaisena  pitää.    N  ii- 


i.ni 


Kontrabasso — Kontraposto 


i:U2 


liin  kuuluvat  esim.  sairashoituon  tarvittavat  ai- 
uiH.>t.  Niitten  tavarain  joukossa,  jotka  voivat 
olla  k: ia,  tehdäivn  ero  absoluuttisten  ja  relatii- 
visten (suhteellisten)  k. -tavarain  välillä.  Edelli- 
siin kuuluvat  erittäinkin  kaikenlaatuiset  aseet. 
.\bsoluuttisia  k.-tavaroita  on  lupa  ottaa  taka- 
varikkoon, jos  lie  todistettavasti  ovat  aijotut  vi- 
lioUi-sen  aluetta,  vihollisen  valtaamaa  aluetta 
taikka  vihollisen  sotavoimia  varten,  riippumatta 
siitä,  ken  on  oleva  lähetyksen  saaja,  relatiivisia 
k.-tavaroita  sitävastoin  saadaan  mainitulla  ta- 
valla käsitellä  ainoastaan,  jos  ne  todistettavasti 
ovat  aijotut  vihollisen  sotavoimaa  taikka  vihol- 
lisvaltion  hallintolaitoksia  varten.  Jälkimäisten 
k. -ominaisuuden  määrää  siis  lähetyksen  tarkoi- 
tus (di's  li  nation  hostile).  Takavarikkoon  otetta- 
vaksi joutuu  laiva  itse,  joka  sitä  kuljettaa,  ai- 
tiuastaau  poikkeustapauksissa.  Neutraalisuuden 
periaatteita  loukkaavaa  avustusta  pidetään  k:n 
kuljettamisen  veroisena  tekona.  Sotaakäyvällä 
valtiolla  on  oikeus  pidättää  ja  tutkia  ueutraali- 
sia  kauppalaivoja,  ottaakseen  selville  kuljete- 
taanko niissä  k:ia  taikka  harjoittavatko  ne  lu- 
vatonta avustusta.  Kysymys  k. -tavaran  anastami- 
sen luvallisuudesta  ratkaistaan  ,.priisioikeudel- 
lista"  menettelyä  käyttämällä,  vrt.  Kaappaus- 
oikeus.  if.fi. 

Kontrabasso  on  suurin  ja  matalaäänisin 
jouhisoittimista.  Sen  kielet  viritetään  kvartit- 
tain  (eikä  kvintittäin,  kuten  muitten  jouhisoi- 
tinten) :  E,  A,  D  G.  Sen  nuotit  merkitään  ok- 
taavia korkeammalle  kuin  ne  soitetaan.  K:n 
tehtävänä  orkesterissa  on  tukevan  bassoääuen 
aikaansaaminen  (enimmiten  oktaaveissa  sellojen 
tahi  fagottien  mukana).  Senvuoksi  se  tavataan 
joskus  puhallinorkestereissakin  ainoana  jouhi- 
soittimena.  /,  K. 

Kontradiktorinen  vastakohta  ks.  K  o  ö- 
t  r  a  a  r  i  n  e  n. 

Kontradiktsioni  (lat.  contradi'ctiö  =  vasta- 
lause) ..vastaan  puhuminen",  ristiriita,  ks.  C  o  n- 
tradictio  ja  Ristiriitaisuuden  laki. 

Kontrafagotti,  orkesterisoitin,  äänialaltaan 
jotensakin  oktaavia  matalampi  kuin  fagotti. 
Sen  nuotit  merkitään  oktaavia  korkeammalle 
kuin  ne  soitetaan.  K:ia  on  vasta  uudemmalla 
ajalla  ruvettu  säännöllisemmin  käyttämään.  Se 
muodostaa  parhaan  pohjabasson  puhaltimien 
yhteissoitossa.  Kamaliin  tahi  humoristisiin  eri- 
koisvaikufuksiin  se  on  myös  sovelias.        1.  K. 

Kontrahentti  ks.  Kontrahti. 

Kontrahti  (lat.  contra'ctiif<) ,  sopimus:  asia- 
kirja, jolla  sopimus  kirjallisesti  on  tehty,  väli- 
kirja. —  Kontrahentti,  sopimuskumppani, 
ks.  Sopimus. 

Kontrahtiapulainen,  Luulajan  hiippakunnassa 
Pohjois-Tiuotsissa  palveleva  tuomiokapitulin  vuo- 
deksi kerrallaan  määriiämä  ylimääräinen  pappis- 
mies.  Virka  perustettiin  v.  1002  suomenkielisen 
väestön  sielunhoitoa  varten.  V.  1910  oli  k:ia  7. 
K.  nauttii  vakinaista  palkkaa  ja  on  oikeutettu 
lukemaan  papillisia  virkavuosia. 

A.  J.  Pä. 

Kontrahtikunta  (ks.  Kontrahti),  rovas- 
lin  johtama  kirkollinen  lialliiitopiiri,  johon  kuu- 
luu suurempi  tai  pienempi  luku  yksityisiä  seura- 
kuntia. Suomen  hiippakuntain  jako  kontrahti- 
rovastikuntiin  on  v:n  18()9  kirkkolain  mukaan 
tuomiokapitulien   tehtävä.    V.    1910   oli   Suomessa 


48     kontralilikuiilaa.     niistit     44    lutherilaista,   4 
kreikkalais-venäläistä.  A.   J.   P-ä. 

Kontrahtirovasti  ks.  Lääninrovasti. 

Kontraktiliteetti  (<  lat.  co«(ru'/iere  =  vetää 
kokoon),  supistuvaisuus,  eräiden  eläimellisten 
kudosten,  esim.  lihassäikeitten.  kyky  ärsytyksen 
vaikutuksesta   supistua. 

Kontraktsioni  (Uit.  coHfrf('c<tö=kokoonvetäy- 
tyminenl.  1.  Astiasta  purkautuvan  nestesuihkun 
kokoon vetiiyty niinen  Uiliellä  purkaantumisaiikkoa. 
2.  Tilavuudenvähennys,  joka  syntyy  toisiinsa  liu- 
kenevia nesteitä  sekoitettaessa.  Kun  esim.  80  1 
vettä  ja  20  1  väkiviinaa  sekoitetaan,  sekoituksen 
tilavuus  on  98.»  1.  —  3.  Kielit,  ks.  Supistu- 
111  i  n  e  n. 

Kontraktuuri   ks.   Contractura. 

Kontramandeerata  (ransk.  contremander),  pe- 
ruuttaa annettu  käsky  antamalla  uusi  sijalle,  pe- 
ruuttaa. 

Kontramars,  kangaspuiden  niisivarsien  alla 
olevat  välittäjät,  jotka  ovat  sidotut  sekä  varsiin 
että  polkusiin.  Ne  ovat  varsien  suuntaiset,  siis 
kohtisuorassa  polkusia  va.staan.  Välittäjien  tar- 
koitus on  estää  varsien  haitalliset  sivuttaisliikkeet. 
Kontraniars-koneita  sanotaan  myös  vipukoneiksi. 

E.  J.   S. 

Kontramarssi  iruots.  kontramarsch),  vanhan- 
aikainen joukon  liike,  jolla  joukko  siirrettiin 
entiseen  asemaansa  nähden  päinvastaiseen  asen- 
toon sivustojen  keskinäistä  .suhdetta  vaihta- 
matta. M.  V.  H. 

Kontramerkki  (ransk.  contre-mnrque),  merkki, 
joka  oikeuttaa  omistajansa  pääsemään  takaisin 
(teatterisaliin  j.  n.  e.,  josta  hän  satunnaisesti  on 
lähtenyt  ulos)  tai  saamaan  haltuunsa  toisen  huos- 
taan  antamansa  tavarat  y.  m. 

Kontramiekkailu    ks.    Miekkailu. 

Koutramiina  (ransk.  contremine)  1.  vasta- 
miina,  a.,  linnoituksen  asettama  miina,  jonka 
tarkoituksena  on  tehdä  tyhjäksi  vihollisen  miina- 
hyökkäykset :  6.,  mereen  asetettu  miina,  jonka 
tarkoituksena  on  saada  vihollisen  asettamat 
miinat   räjähtämään.  M.  v.  B. 

Kontraoktaavi,  m  n  s.,  sävelalue  „suuren"  ok- 
taavin alapuolella,  ulottuen  kontra-c:stä  kontra- 
h:hon.  Sen  käyttäminen  tulee  kysymykseen 
uruilla  ja  muutamilla  orkesterin  bassosoittimilla, 
jonkun  verran  myös  pianolla.  K:n  sävy  on  enim- 
miten  juhlallinen   tai    mahtava.  /.    K. 

Kontraorderi  (ks.  Kontra-,  ja  O  r  d  e  r  i) . 
va.stakäsky.  entisen  käskyn  sijalle  annettu  uusi 
käsky. 

Kontrapositsioni  (lat.  conträpffnere  =  aset- 
taa vastaan) ,  log.,  arvostelman  muuttaminen 
uudeksi  arvostelmaksi  siten,  että  subjekti-käsite 
tehdään  uuden  arvostelman  predikaatti-käsit- 
teeksi, entisen  arvostelman  predikaatti-käsit- 
teen kontradiktorinen  vastakohta  tehdään  sub- 
jektiksi ja  arvostelman  laatu  muutetaan  myöntö- 
peräisestä  kielteiseksi  tahi  päinvastoin.  Esim. 
..kaikki  ihmiset  ovat  kuolevaisia";  ..ei  mikään 
olento,  joka  ei  kuole,  ole  ihminen".  Nämä  arvos- 
telmat sanotaan  olevan  kontrapositsioni- 
suhteessa   toisiinsa.  A.    Or. 

Kontraposto  (it.  cor>trappo'sto  =  vastakohta), 
ihmisruumiin  osien  rytmillisen  vastakkaisuuden 
periaate  taiteessa.  K,  tarkoittaa  yksinkertaisim- 
massa muodossaan  sitä  vartalon  pystyasentoa,  jol- 
loin   ruumiin    paino    pääasiallisesti    lepää    toisen 


1313 


Kontrapropositsioni  — Kontributsioni 


1314 


jalau  varassa,  kun  taas  toinen  jalka  on  verraten 
vapaassa  asennossa.  K. -asennot  vaihtelevat  tämän 
lisäksi  hyvin  monella  tavalla;  jopa  voivat  ruu- 
miin eri  osat  olla  niin  paljon  kuin  mahdollista 
eri   suuntiin   käännettyinä.  E.    li-r. 

Kontrapropositsioni  (lat.  conira  =  vastaan,  ja 
ftroposi'liii  =  ehdotus) ,    vastaehdotus. 

Xontrapunkti,  mus.,  (nilat.  contrapu'nctus)  on 
(käytännöllisen  engl.  määritelmän  mukaan)  sä- 
velmä, joka  säestää  toista  sävelmää.  —  Krlla 
tarkoitetaan  yleensä  myös  sellaista  varsinaiseen 
säveltämiseen  valmistavaa  oppijaksoa,  jossa  har- 
jaannutaan muodostamaan  eri  äänet  itsenäi- 
sesti ja  kuitenkin  toisiinsa  sopeutuvasti.  Nimi 
johtuu  k. -harjoitelmien  menettelytavasta ;  pää- 
sävelmän  nuottien  kohdalle  on  merkittävä  toisille 
viivastoille  muitten  äänien  vastaavat  nuotit 
(punctum  contra  piiiictum),  joka  kohdassa  tar- 
katen sävelten  keskinäistä  sopeutumista.  K.  on 
siis  polyfonisen  tyylin  hallitsemiseen  tähtäävä 
oppijärjestelmä.  /.    K. 

Kontrarevolutsioni  (ks.  Kontra  ja  Re- 
vo 1  u  t  s  i  o  n  i) ,  vastavallankumous. 

Kontrasigneerata  (lat.  contra  =  vastaan,  ja 
siynu'(f  =  merkitä,  varustaa  sinetillä),  varmen- 
taa, nimikirjoituksellaan  todistaa  ja  mennä  vas- 
tuuseen siitä,  että  asiakirja  on  yhtäpitävä  jon- 
kin viranomaisen  päätöksen  kanssa.  Kontrasig- 
natsioniin  v  o  i  p  i  sitäpaitsi  sisältyä,  että  var- 
mentaja vastaa  myöskin  päätöksen  lainmukai- 
suudesta. Viranomaisten  kirjalliseen  muotoon 
laadittujen  päätösten  varmentaminen  sellaisen 
virkamiehen  nimikirjoituksella,  jonka  asiana  (ai- 
nakin useimmissa  tapauksissa)  ei  ole  olla  mukana 
päätöstä  tekemässä,  on  kaikkialla  yleisesti  käy- 
tetty muoto,  varsinkin  silloin,  kun  päätöksen  teke- 
minen riippuu  yhdestä  ainoasta  henkilöstä.  Suo- 
messa on  esim.  lääninhallituksen  toimituskir- 
joista säädettynä,-  että  ne  allekirjoittaa  kuver- 
nööri (silloin,  kun  hän  itse  virkaansa  hoitaa)  sekä 
varmentaa  asianomainen  esittelijä.  —  Esittelijän, 
joka  ei  ole  pöytäkirjaan  merkityttänyt  eroavaa 
mielipidettänsä,  katsotaan  päätökseen  yhtyneen. 
Jos  hän  sitävastoin  on  mainitulla  tavalla  vasta- 
lauseensa tehnyt,  on  tällä  seikalla  se  merkitys, 
että  hän  ei  päätöksestä  oikeudellisesti  vastaa, 
vaikkakin  se  olisi  lainvastainen.  (Tästä  kaikesta 
ei  voida  päätellä,  että  varmentaminen  kaikissa 
tapauksissa  olisi  asianomaisen  velvollisuus, 
päinvastoin  hänellä  epäilemättä  on  oikeus  kiel- 
täytyä varmentamasta,  jos  havaitsee  esimiehensä 
päätöksen  lainvastaiseksi.)  Sama  periaate  näyt- 
tää pitävän  paikkansa  muissakin  virastoissa  toi- 
miviin esittelijöihin  nähden,  joiden  asiana  on 
päätösten  varmentaminen.  —  Senaatin  ohjesään- 
nössä säädetään  (72  §),  että  talousosastosta  me- 
nevät asiakirjat,  joitten  yhtäpitäväisyydestä  pää- 
tösten kanssa  asianomainen  toimituskunta  on 
vastuunalainen,   laatii   ja   varmentaa   esittelijä. 

Kontrasignatsioni  eli  varmennus  on  mitä  lä- 
himmässä yhteydessä  n.  s.  oikeudellisen  ministeri- 
vastuunalaisuuden  kanssa.  Jo  keskiaikaisissa 
säätyvaltioissa  pääsi  vallalle  käsitys,  että  se 
virkamies  (ministeri),  joka  painoi  valtion  sine- 
tin sen  asiakirjan  alle,  joka  sisälsi  hallitsijan 
päätöksen,  taikka  allekirjoitti  sellaisen  asiakir- 
jan, samalla  sitoutui  päätöksestä  vastaamaan. 
Se  käsitys,  mikä  tässä  ilmenee  on,  vaikkakin 
olennaisesti  muuttuneena,  säilynyt  perustuslailli- 
42.    IV.    Painettu  ".'sip- 


sissä valtioissa.  Ranskan  179t  v:n  valtiosääntö 
sääsi,  ettii  ministerit  ovat  vastuunalaiset  parla- 
mentille ja  että  jokainen  hallitsijan  piiätös  on 
asianomaisen  ministerin  varmennettava.  Melkein 
poikkeuk.settomasti  nämät  oikeusperiaatteet  sit- 
ten ovat  päässeet  vallalle  nykyajan  valtioissa. 
Hallitsijan  neuvonantajina  ministerit  kansan- 
eduskunnalle vastaavat  virkatointensa  laillisuu- 
desta (useissa  maissa,  ainakin  johonkin  määrään, 
sen  lisäksi  niitten  tarkoituksenmukaisuude.sta), 
ja  tärkein,  joskaan  ei  ainoa  muoto,  jossa  minis- 
teri ottaa  vastuunalaisuuden  liart  loilleen,  on 
juuri  k.  —  Valtionpäämiehen  päätös,  joka  ei  ole 
asianmukaisesti  ministerin  varmentama,  on  (ellei 
joihinkin  asioihin  nähden  ole  toisin  säädetty) 
pidettävä  mitättömänä  eikä  sitä  ole  noudatet- 
tava. —  Ruotsissa  tavataan  varmennussäännöstö 
jo  1628  v:n  kansliajärjestyksessä  sekä  1634  v:n 
hallitusmuodossa.  Näitten  mukaan  k  :11a  kuiten- 
kin on  vain  se  merkitys,  että  asianomainen  esit- 
telijä vastaa  siitä,  että  toimituskirja  on  yhtä- 
pitävä päätöksen  kanssa.  Vasta  1772  v:n  hallitus- 
muodossa k:n  merkityksen  selvästi  lausutaan  ole- 
van siinä,  että  hallitsijan  päätös,  joka  ei  ole 
varmennettu,  on  sitovaa  voimaa  vailla.  21  §:ssä 
säädetään  nim.  m.  m.:  ..Älköön  senvuoksi  tästä- 
lähin, enemmän  kuin  tähänkään  asti,  toteltako 
ja  noudatettako  mitään  käskyä,  joka  ei  ole  oi- 
kealla varmennuksella  varustettu,  sota-asioita 
lukuunottamatta."  Tämän  säännöksen  nojalla  on 
selvää,  että  myöskin  Suomessa  hallitsijan  pää- 
tösten varmentaminen  oli  oleva  erityisen  tai  eri- 
tyisten suomalaisten  virkamiesten  tehtävänä.  Sel- 
laisena tuli  toimimaan  valtiosihteeri  (sittemmin 
ministerivaltiosihteeri).  Se  omituisuus  on  siis 
meillä  havaittavana,  että  hallitsijan  päätösten 
varmentaminen  ei  ole  niitten  virkamiesten  (se- 
naatin talousosaston  jäsenten)  asiana,  jotka  ylei- 
seen virka-asemaansa  nähden  vastaavat  muitten 
maitten  ministereitä,  vaan  kuuluu  yksistään  mi- 
nisterivaltiosihteerille.  Tämä  taasen  ei  oikeudel- 
lisesti vastaa  muusta  kuin  asiakirjain  yhtäpitä- 
väisyydestä hallitsijan  päätöksen  kanssa.  Mitä 
muuten  tulee  hallitsijan  päätösten  laatimiseen  ja 
julkaisemiseen,  noudatetaan  erilaisia  muotoja. 
Toisinaan  hallitsija  allekirjoittaa  n.  s.  julistus- 
kirjan 1.  manifestin  taikka  muuten  sen  asia- 
kirjan, joka  sisältää  vahvistetun  lain  tekstin; 
ministerivaltiosihteeri  sen  silloin  varmentaa.  Sama 
tehtävä  kuuluu  hänelle  silloinkin,  kun  hallitsija 
omakätisesti  allekirjoittaa  kenraalikuvernöörille 
osoitetun  n.  s.  reskriptin  1.  käskykirjeen.  —  ks. 
Ministerinvastuunalaisuus.      R.  E. 

Kontrasti  (lat.  co?i<ra  =  vastaan.  s<are  =  seista), 
vastakohta,  joka  vallitsee  tai  tekee  eroavaisuuden 
ilmeiseksi  erilaisten,  keskenään  rinnastettujen 
asiain  ja  esineiden  välillä.  K:ia  käytetään  var- 
sinkin taiteellisena  vaikutuskeinona.         E.  R-r. 

Kontrektatsioniteoria  (lat.  co»i<rec<ä'/iö  =  kos- 
ketus)   ks.    A  b  1  a  t  s  i  o  n  i  t  e  o  r  i  a. 

Kontri    (amer.  suom.,   <   engl.   country),  maa, 
I  alue. 

1  Kontributsioni  (lat.  contrihu'ere  -  antaa  osansa 
johonkin),  lisä,  vero,  erittäinkin  rahassa  tai  luon- 
!  oossa  tapahtuva  suoritus,  jonka  vihollinen  val- 
taamallaan alueella  kantaa  maan  asukkailta  sota- 
!  joukon  tarpeeksi.  Kansainvälisen  oikeuden  mu- 
I  kaaa  voi  tällaista  sotaveroa  nykyisinkin  kantaa 
\  eräissä  tapauksissa,  nim.  kun  se  on  tarpeen  sota- 


1315 


Kontrolli — Konvehti 


1316 


joukkojen  ylläpitoon  tai  valliitun  alueen  hal- 
lintomenojen korvaamiseksi  sekä  eräissä  tapauk- 
sissa rangaistuksena  ja  oikeutettuna  kostona 
(repressaaleina)  viholliselle,  ja  mikäli  mahdol- 
lista on  silloin  noudatettava  maassa  veronkan- 
nosta voimassaolevaa  järjestystä.  K:n  kantami- 
nen yksinomaan  hyötymistarkoituksessa.  niin- 
kuin entisaikojen  n.  s.  paloverotuksen  tavallisesti 
oli  laita,  on  sitävastoin  kielletty.  K.  K-a. 

Kontrolli  (ransk.  contr<5?f  =  vastaluettelo) ,  toi- 
sen henkilön  tarkastusta  varten  pitämä  vasta- 
lasku,  valvonta,  tarkastus;  valtionhallintoon  näh- 
den hallinnon  säänuöllisvyden  ja  laillisuuden 
valvonta  yleensä  ja  varsinkin  julkisessa  talou- 
dessa (finanssikontrolli).  Viimemainittu 
jakaantuu  kassa-  ja  varasto-k:iin.  tili-k:iin,  hal- 
linto-k;iin.  jonka  tarkoituksena  on  tarkastaa, 
miten  hallintoviranomaiset  ovat  julkista  taloutta 
koskevia  asetuksia  ja  niihin  nojautuvia  mää- 
räyksiä noudattaneet,  sekä  valtiovarainhallinnon 
perustuslainmukaisuutta  ja  finanssipolitiikkaa 
tarkastavaan  vaItion£inanssi-k:iin.  Ensinmainit- 
tua näistä  harjoitetaan  meillä  aika-ajoin  toimi- 
tettavien kassa-  ja  varastoukatsastusten  kautta. 
Yleinen  tili-k.  on  samaten  kuin  pääasiallisesti 
hallinto-k.  uskottu  revisionikonttorille  ja  ylei- 
selle revisioni-oikeudelle  (ks.  n.),  ja  valtion- 
finanssi-k.  kuuluu  eduskunnalle,  jolle  valtio- 
varain tila  varsinaisten  valtiopäiväin  alussa  on 
nä.vtettävä,  jotta  eduskunta  saisi  tietää,  miten 
valtion  tulot  on  maan  hyödyksi  ja  parhaaksi 
kä.vtetty.  Sotaväen  kontrollia  1.  tarkas- 
tusta käytetään  nykyajan  sotalaitoksessa  aivan 
yleisesti,  koska  sotapalveluk.seen  velvollisista 
vain  osa  on  palveluksessa  ja  useimmat  on  pääs- 
tetty kotiin,  jonka  vuoksi  ne  aika-ajoin  ovat 
kutsuttavat  tarkastettaviksi.  Kontrollee- 
r  a  t  a,  tarkastaa.  —  Kontrollööreiksi 
sanotaan  meillä  paloviinan  sekä  mallasjuomain 
tehdasmaista  valmistamista  ynnä  paloviinan  ja 
muiden  väkiviinajuomain  kauppaa  valvomaan  ase- 
tettuja tarkastajia,  joita  johtamassa  on  ylikont- 
roUöörejä:  myöskin  on  sennimisiä  tulli-  ja  rauta- 
tievirkamieliiä,  ja  rautatiehallituksessa  on  erityi- 
nen konttorinesimiehen  johtama  kontrolli- 
konttori.  —  Kontrollileima  ja  kont- 
rolli virasto   ks.    Tarkastusleima. 

K.  Ka.  (K.  J.  S.) 

Kontrolliasslstentti,  tarkastuskarjakko,  ks. 
K  a  r  j  a  II  t  a  r  k  a  s  t  u  s  y  h  d  i  s  t  y  s. 

Kontrollikassa    ks.    Kassakone. 

Kontrollikonttori  ks.  R  a  u  t  a  t  i  e  h  a  1 1  i- 
t  u  s. 

Kontrollilaitos  („K  uita-,  h  o  p  e  a-  ja  tina- 
teoksien  kontrollilaito  s")  ks.  Raha- 
paja. 

KontrcUiyhdistys,  tarkastusyhdistys,  karjan- 
tarkastusylidistvs    (ks.   t.). 

Kontrollööri   ks.   Kontrolli. 

Kontroverssi  (lat.  contröve'rsid),  ristiriita, 
tieteellinen  riita,  uskonnollinen  tai  lainopillinen 
riitakysymys. 

Konträäriaen  (ransk,  contraire)  ks,  K  o  n  t- 
r  a  a  r  i  n  e  n. 

Kontsas,  Yrjänä  (k.  1597),  nuijapäälllkkö, 
talonpoika  Isonkvrön  kirkonkylässä,  oli  Ilkan 
rinnalla  nuijamiesten  johtajia  heidän  lähties- 
sään retkelle  etelään  päin.  Kapinan  kukistuttua 
vouti  Abraham  Melkiorinpoika  otti  hänet  kiinni 


ja   teihuitti   Kyrön   kirkon   luona  eräässä  saaressa, 
joka   siitä   sai   nimen   Kontsaansaari.         K.   G. 

Kontski,  Ap  oi  Iina  ry  (1825-79),  puol, 
viuluniekka,  Paganini'n  oppilas.  Oli  keis.  kamari- 
virtuosina  Pietarissa  1S53-61,  Perusti  uudelleen 
Varsovan   konservatorin   1861    (vrt,   Elsner). 

Kontti  ks.  Tuohiteollisuus. 

Kontto  (it,  conto,  <  lat.  computus  =  yhteen- 
lasku t.   lasku.   tili. 

Konttokurantti  (ransk.  compte  courani.  it. 
conto  <V)r)f)i(e  =  ..juokseva  tili"),  henkilötili:  tili, 
joka  käsittää  vuoroin  saatavia,  vuoroin  velkoja 
(erotuk.seksi  yksinomaan  edellisiä  käsittiiviistä 
velallis-  1,  debitoritilistä  ja  jälkimäisiä  käsittä- 
västä velkoja-  1.  kreditoritilistä.  Myös  =  tiliote, 
jossa  samalla  lasketaan  hyväksi  ja  velaksi  ker- 
t.yneet  korot  (progressiivista,  retrogradista  tai 
Staffeli-nienetelmää  käyttämällä),  /.  E-o. 

Konttori  (ransk.  cnmptoir,  <  comptcr  =  las- 
kea), oik.  laskupöytä,  kauppatiski ;  kirjoitus-  ja 
laskuhuone,  se  tai  ne  huoneet,  joissa  jonkun  liike- 
yrityksen kirjoitus-  ja  laskutyöt  suoritetaan 
(liikekonttori)  :  ekspeditsionihuoneisto  (esim, 
pilettikonttori,  sanomalehtikonttori  y.  m.);  säi- 
lytyshuone. Konttori  sana  esiint.vy  myöskin 
useiden  valtion  tai  kunnan  virastojen  tai  viras- 
tonosastojen  nimenä  (esim.  valtiokonttori, 
leimakonttori,  revisionikonttori,  rautatiehalli- 
tuksen kamreerikonttori.  kassakonttori,  kont- 
rollikonttori, y,  m.,  rahatoimikonttori).  — 
Konttorikirjoittaja,  alempi  virkamies 
eräissä  valtion  ja  kunnan  virastoissa,  esim.  tulli- 
kamareissa, •'suomen  pankin  konttoreissa,  raha- 
toimikonttoreissa.  —  Konttoripäällikkö, 
konttorin  ensimäinen  mies,  jonka  tehtävänä  on 
konttorin  töiden  johto.  —  Konttoristi, 
konttorissa  palveleva  liikeapulainen:  kirjan- 
pitäjä,  kirjeenvaihtaja,   j.    n.    e. 

Kontupohja.  1.  Kunta  Aunuksessa  (ven. 
Kondopoiskaja),  Äänisjärven  luoteisrannalla,  Uu- 
nitskalahden  ja  Sandalojärven  välissä,  Petros- 
koin kihlakunnassa.  8.249  as.  (1905).  Kunnan 
alueella  T  i  u  d  i  e  n  kylässä  kuuluisa  marmori- 
louhos,  josta  on  tuotu  m.  m.  Pietarin  Talvi-  ja 
Marmoripalatsien,  Aleksanteri  III:n  venäläisen 
museon  sekä  Kasaanin  ja  Iisakin  kirkkojen  mar- 
mori. —  Kunta  enimmästään  venäläinen.  Kou- 
luja 22  (1905).  —  2.  Kylä  Aunuksessa  (ven. 
Kondopo'ga) ,  samannimisen  kunnan  pääpaikka, 
samannimisen,  Äänisjärvestä  pistävän  lahden 
perukassa,  kannaksella,  joka  jää  laliden  ja 
Sandalojärven  väliin,  tärkeällä  liikepaikalla  Pet- 
roskoista Poventsaan  kulkevan  valtamaantien 
varrella,  lähes  62  km  Petroskoista.  48  taloa,  300 
as.    (1892),   2  kirkkoa,   1   kansakoulu    (ven.). 

L.  H-iicn. 

Kontusioni  (lat,  contffsiö)  ks.  Ruhje- 
V  a  m  ni  a. 

Kontuuri  (ransk.  contour) ,  ääriviiva,  joka 
määräil   esineen    muodon;    ulkopiirre,    peruspiirre. 

Konvalessenssi  (lat.  co»a'a7e'scere  =  toipua  tau- 
dista), toipumistila,  se  tila,  jolloin  taudin  tauot- 
tua ruumiinvoimat  jälleen  alkavat  vahvistua  ja 
entinen  terveydentila  palata. 

Konvalessentti,  toipuva,  vrt.  Konvales- 
senssi. 

Konvehti  1.  konfityyrit  (it.  confe'tto, 
ransk.  confitures,  <  lat.  co7ift'cere  =  hillota) , 
sokerileipurintuote,   makeinen. 


1317 


Konveksi — Konversatsioni 


1318 


Konveksi   ks.   K  u  p  e  r  a. 

Konveksilinssi   ks.   L  i  n  s  s  i. 

Konvektsioni  ilat.  foii  I.  r«»i=kera.  jii  vchcre 
=  siirtuu|.  läiiimön  tui  sähkön  leviäminen  nes- 
teessä tai  kaasussa  näissä  väliaineissa  syntyneit- 
ten virtauksien  välityksellä.  Jos  esim.  vedessä 
tai  ilmakehässä  joku  paikka  lämpenee  enemmän 
kuin  ympäristö,  niin  vesi  tai  ilma  siinä  koh- 
den laajenee,  tulee  kevyemniäksi  ja  kohoaa  siis 
ylöspäin.  Uutta  kylmempää  vettä  tai  ilmaa  tul- 
vaa sijaan.  Samoin,  jos  ilmassa  on  sähköinen 
kappale,  sen  yhteydessä  olevat  ilmahiukkaset  tu- 
levat varatuiksi  samanlaisella  sähköllä  kuin  kap- 
pale itse  ja  siis  poistyönnetyiksi.  Uutta  ilmaa 
virtaa  sijaan,  sähköittyy  ja  tulee  poistyönne- 
tyksi.  vieden   mukanansa   sähköä,  j.  n.  e. 

U.    S.-Ji. 

Konvenanssi  (ransk.  convenance,  <  lat.  con- 
i-entre  =  sopia  yhteen;  sopia),  sopivaisuus,  käypä 
tapa.  seuraelämän  ja  yleisen  mielipiteen  hyväk- 
symä tapa:  tämän  tavan  vaarinottaminen.  — 
K  o  n  V  e  n  a  n  s  s  i  a  V  i  o  1  i  i  1 1  o.  avioliitto,  jonka 
perustana  ei  ole  molemminpuolinen  rakkaus,  vaan 
kummankin  liittopuoleu  sääty  ja  varallisuus- 
suhteet. —  Konveneerata,  olla  sopiva,  olla 
mukava. 

Konventikkeli  (lat.  conventi'culum,  vähennys- 
muoto  sanasta  con  i'e'»i/«s  =  kokous),  yksityinen 
uskonnollinen  hartauskokous;  eroaa  kotijumalan- 
palveluksesta  siinä,  että  osanottajat  eivät  kuulu 
samaan  perhekuntaan.  Luterilaisessa  kirkossa 
k.  meno  nlkoi    pietismin   yhteydessä.   A.  J.  P-ä. 

Konventikkeliplakaatti,  Ruotsin  kuninkaan 
Fredrik  I;n  12  p.  tammik.  1726  kirkollisen  oikea- 
oppisuuden turvaksi  julkaisema  asetus,  jossa 
kiellettiin  kaikki  yksityiset  uskonnolliset  hartaus- 
kokoukset (konventikkelitl.  joita  ei  voinut  lukea 
kotihartaudeksi.  Tluidimatta  lukuisista  pyyn- 
nöistä sen  kumoamiseksi  k.  oli  toista  vuosisataa 
pahimpana  lainsäädännön  asettamana  esteenä 
uskonnollisen  elämiin  vapaalle  kehitykselle,  an- 
taen aihetta  monilukuisiin  rettelöihin  ja  oikeu- 
denkäynteihin (vrt.  H  e  r  ä  n  n  e  i  s  y  y  s) .  K.  ku- 
mottiin Ruotsissa  1858,  Suomessa  sen  syrjäytti 
v:n  1869  kirkkolaki,  joka  myöntää  hartaus- 
kokouksien pitämisen  ilman  papiston  johtoa,  ei 
kuitenkaan  ilman  kirkkoherran  erityistä  lupaa 
sellaisena  aikana,  jolloin  seurakunnassa  pidetään 
yhteistä  jumalanpalvelusta.  Sitäpaitsi  on  huo- 
mattava, että  tämäkin  rajoitus  koskee  ainoas- 
taan evankelisluterilaisen  kirkon  jäseniä,  ei  eri- 
uskolaisia.  ks.  H  a  r  t  a  u  s  s  e  u  r  a.       A.  J.  P-ä. 

Konventsionalismi  (ks.  Konventsio- 
n  e  1  1  il.  katsantokanta,  joka  asettaa  sovinnaisuus- 
näkökohdat   ensisijaan. 

Konventsionelli  (<  lat.  co«rc'ntiö  =  sopi- 
mus), sovinnainen,  totunnainen,  konvenanssin 
(ks.    t.i    mukainen. 

Konventsioni  (lat.  conve'ntiQ  =  sopimus), 
sopimus,  valtiosopimus,  erittäinkin  sellainen, 
joka  säännöstelee  tarkoin  määrättyjä  suhteita  ja 
on  aiottu  pysyväiseksi  tai  pitkäaikaiseksi.  Useat 
Saksan  valtiot  ovat  n.  s.  sotilaskonventsioneilla 
myöntäneet  Preussille  johdon  ja  laajan  toimi- 
vallan sotalaitokseensa  nähden.  —  Konventsio- 
neiksi  nimitetäiin  useasti  erittäinkin  sellaisia 
sopimuksia,  joissa  osallisina  on  useita  valtioita. 
Niinpä  Haagin  vv.  1899  ja  1907  pidettyjen 
rauhankonferenssien    päätökset    aineenmukaisesti 


jakautuvat  (paitsi  n.  s.  loppuaktia)  erikoissopi- 
muksiin  1.  konventsioneihin.  —  Konventsioneilla 
(engl.  conveiitioiis)  tarkoitetaan  myö.skin  toisi- 
naan konventteja  ja  konventsionisääntöjä  — 
ks.  n.  sekä   Valtiosopimus.  Ii.  E. 

Konventsionisaännöt  (engl.  conrcntions, 
myös  understandings) ,  Englannin  julkiselle  oi- 
keudelle ominaiset,  tavanonuiiseeu  oikeuteen 
taikka  käytäntöön  perustuvat  säännökset,  jotka 
valtiollisen  elämän  kirjoittamattomina  ohjeina 
vaikuttavat  yhtä  voimakkaasti  kuin  muualla 
muodollisen  valtiosääntöoikeuden  määräyk.set. 
Oikeustieteellisesti  niitten  luonne  on  vaikeasti 
määrättävissä.  Toiset  pitävät  niitä  lähinnä  vain 
poliittiseen  moraaliin  kuuluvina,  toi.set,  varmaan- 
kin paremmalla  syyllä,  arvelevat  ainakin  mel- 
koisen osan  niistä  olevan  lain  veroisina  voi- 
massa. Arvostelemista  vaikeuttaa  itse  convention 
käsitteen  verrattain  suuri  epämääräisyys.  — 
Krinä  englantilaiset  juristit  tavallisesti  luettele- 
vat m.  m.  seuraavat  periaatteet,  joita  kirjoite- 
tussa laissa  ei  säiidetä:  parlamentti  on  vuosittain 
kutsuttava  kokoon;  ministeristön,  joka  on  me- 
nettänyt alahuoneen  luottamuksen,  tulee  erota; 
kuningas  ei  voi  kieltäytyä  parlamentin  päätök- 
siä  valivistamasta  y.   m.  R.   E. 

Konventti  (lat.  cotii:e'ntus),  kokous,  eräs  laji 
eduskuntia  1.  lainsäätäjäkuntia,  erittäinkin  sel- 
lainen kansalliskokous,  jonka  asiana  on  pe- 
rustuslain säätäminen  tai  muuttaminen.  Englan- 
nissa on  ,,kon  ventiksi"  (convention)  nimitetty 
sellaista  parlamentin  kokousta,  joka  on  tapahtu- 
nut valtaistuimen  ollessa  avoinna  ja  joka  rajat- 
tomalla vallalla  päättää  jostakin  tai  joistakin 
valtion  elinkysymyksistä.  Tällaiset  ..konventit" 
ovat  aikoinaan  luoneet  Bill  of  rightsin  (1688) 
ja  Act  of  settlementia  (1701).  —  Pohjois-Amerii- 
riikan  Yhdysvaltoihin  kuuluvissa  osavaltioissa 
on  yleisesti  voimassa  se  sääntö,  että  uuden 
valtiosäännön  säätäminen  on  u.skottava  varta- 
vasten valittavalle  konventille,  kun  taas  osittai- 
sen perustuslain  mimtoksen  useimmiten  suorit- 
taa tavallinen  lainsäätäjäkunta.  Itse  liittoval- 
tiossakin on  yleisen  konventin  valitseminen 
liittovaltiosäännön  muuttamista  varten  mahdolli- 
nen, vaikka  tätä  menettelyä  ei  ole  tähän  asti 
noudatettu.  [Jameson,  ,,A  treatise  on  constitu- 
tional  conventions"  (2:nen  pain.  1887)  ;  Arnoult, 
„De  la  revision  des  constitutions''  (18961;  Zweig, 
,.Die  Lehre  vom  pouvoir  constituant"  (1909)  ; 
Erich,  ,. Valtiosääntöjen  säätäminen  ja  muutta- 
minen" (1909).  —  ks.  Kansalliskokous, 
Konstitueeraava  valta,  Pouvoir 
constituant.  —  K:eiksi  nimitetään  myös 
koululaisten    toverikuntia.  R.    E. 

Konvergeerata  (lat.  con  =  kera,  ja  rergere  = 
taipua,  lähestyä).  Geometriassa  sanotaan  kahden 
säteen  konvergeeraavan.  kun  ne  tarpeeksi  pi- 
tennettyinä   leikkaavat   toisensa.  U.    S:n. 

Konvergenssi  (ks.  Konvergeerata),  yh- 
teenlänkeäväisyys.  silmäakselien  k.,  näkösuun- 
tien  kohdistuminen  yhteen  paikkaan,  yhteen  kat- 
sottavaan pisteeseen. 

Konvergentti  (ks.  Konvergeerata)  mat. 
ks.   Sarja. 

Konversatsioni  (<  lat.  coHtcrs(17iö  =  seurus- 
telu!, keskustelu,  seurapuhein.  —  Konversee- 
r  a  t  a.  keskustella,  ylläpitää  sivistynyttä  keskus- 
telua. 


1319 


Konversatsionikappale— Konvulsioni 


1320 


Konversatsionikappale  (ks.  Ken  v  ersä  t- 
sieni),  se  laji  huviuäytelmää.  jossa  toimin- 
nan ja  miljöö-kuvauksen  asemesta  henkevä  kes- 
kustelu ja  sattuvan  sukkelat  mietteet  ovat  etu- 
alalla, j.   B-l. 

Konversatsioniooppera  (ks.  Konversat- 
sioni),  19:uiien  vuosis.  alussa  it.  koomillisesta 
oopperasta  kehittynyt  ransk.  sävellystyyli,  jonka 
erikoisuutena  on  sekä  pateettisen  että  sentimen- 
taalisen sanontatavan  välttäminen.  Vallitsevana 
sävynä  on  asiallinen  ja  sattuva  älykkäisyys. 
Laulettavien  osien  välillä  on  myös  puhuttavia. 
K:n  etevimmät  edustajat  olivat  Boieldieu  ja 
.■Vul>er.  /.  K. 

Konversatsionisanakirja  (ks.  K  o  n  v  e  r  s  a  t- 
sioni),  tietosanakirja  (ks.  t.)  ;  vrt.  En- 
syklopedia. 

Konversioni  (lat.  co«ye'rsiö  =  kääntäminen), 
log..  arvostelman  muuttaminen  uudeksi  arvostel- 
maksi siten,  että  subjekti  tehdään  uuden  arvos- 
telman predikaatiksi  ja  entisen  arvostelman  pre- 
dikaatti-käsite subjektiksi.  Yleispäteviä  kielteisiä 
arvostelmia  voidaan  aina  puhtaastaan  konver- 
teerata;  esim.:  .,ei  kukaan  suomalainen  ole  nee- 
keri": ..ei  kukaan  neekeri  ole  suomalainen",  vrt. 
Kontrapositsioni.  A.    Gr. 

Konversionisalpietari,  kalisalpietari, 
ks.   Salpietari. 

Konverteerata,   suorittaa  konverttaus   (ks.  t.). 

Konverteri  1.  konvertori  ks.  B  e  s  s  e  m  e- 
rin  menetelmä. 

Konvertiitti  (<  lat.  co«t!e'rtere  =  kääntää), 
kääntynyt,  henkilö,  joka  on  siiitynyt  toisesta 
uskonnollisesta  yhdyskunnasta  toiseen.  Katoli- 
sessa kirkossa  vaaditaan  kääntyneiltä  erityinen 
vala  (konvertiittivala) ,  jossa  heidän  täytyy  ki- 
rota entiset  harhaoppinsa ;  evankelisessa  kir- 
kossa pidetään  täydellisen  ehtoollisen  nauttimista 
kääntymisen   merkkinä. 

A.  J.  P-ä. 

Konvertori  (lat.  conve'rtere  =  kääntää)  ks. 
Bessemerin   menetelmä. 

Konverttaus  (lat.  conve'rtere  =  muuttaa)  1. 
velan  muuntaminen  tietää  yleensä  kai- 
kenlaista obligatsionilainan  muuttamista,  koske- 
koonpa  se  koron  suuruutta,  suoritusvelvolli- 
suutta, rahalajin  muutosta  tai  muuta.  K:lla 
ahtaammassa  merkityksessä  ymmärretään  velan 
muuttamista  toisenmuotoiseksi,  niinkuin  vakaut- 
tamattoman  velan  muuttamista  vakautetuksi  (ks. 
Vakauttaminen),  haltijapaperien  nimipape- 
reiksi  j.  n.  e.  Verrattomasti  tärkein  on  koron 
alentamista  tarkoittava  k.  Obligatsionien  antaja 
(valtio,  kunta  y.  m.)  sanoo  hyvinä  raha-aikoin.a 
vanhat  obligatsionit  irti  saadakseen  lainansa 
edullisemmaksi  ja  antaa  niiden  haltijoiden  valita 
joko  pääomansa  takaisinsaamisen  tai  suostumi- 
sen uusiin  samansuuruisiin,  mutta  alempikorkoi- 
siin obligatsioneihin.  Tällöin  annetaan  joko  aivan 
uusia  obligatsioneja  tahi  ainoastaan  leimataan 
vanhat,  ja  jotta  k.  tulisi  houkuttelevammaksi, 
tarjotaan  joskus  n.  s.  konverttauspalkin- 
t  o  j  a.  Jo  lainaa  otettaessa  voidaan  sopia  siitä, 
että  se  määrätyn  ajan  kuluttua  k  o  n  v  e  r  t  a- 
taan  I.  muunnetaan,  jolloin  korko  ilman 
muuta  sanotusta  ajasta  alkaen  alenee,  ja  toi- 
.selta  puolen  voi  lainanottaja,  saadakseen  obli- 
gatsioneille  paremman  menekin,  sitoutua  olemaan 
konverttaamatta    joko    määrätyn    ajan    kuluessa 


tai  ei  ensinkään.  Konvertatessa  maksetaan 
oikeastaan  vanha  velka  ja  otetaan  uusi  edulli- 
semmilla ehdoilla.  Suomessakin  on  valtio  käyt- 
tänyt k:ta,  niinpä  1881  ja  1886,  1889,  1890  ja 
1898  on  myöskin   otettu  konverttauslainoja. 

K.  K-a. 

Konvikti  (lat.  convVctus  sekä  convictö'rium), 
yhteinen  elämä,  sitten  se  paikka,  jossa  sitä  vie- 
tetään. Yliopistoissa  sanotaan  konvikteiksi  lah- 
joitetuilla tai  yleisillä  varoilla  ylläpidettyjä 
sisäoppila-slaitoksia  katolilaisia  jumaluusopin  yli- 
oppilaita varten.  Usein  käytetään  nimitystä  ruo- 
kailupaikoistakin, joissa  ylioppilaille  tarjoillaan 
joko  ilmaiseksi  tai  pientä  maksua  vastaan.  Kym- 
naaseissakin on  konvikteja,  joita  katolisissa 
maissa   tavallisesti    piispat   pitävät   yllä. 

A.  J.   P-ä. 

Konvoji  (ransk.  conroi,  <  lat.  con  =  yhdessä, 
ja  tio  =  tie).  1.  Sotat.  Sotilassaattojoukon  seu- 
raama kulkue,  joka  kuljettaa  elintarpeita,  am- 
pumavaroja,  hevosia,  vankeja  tai  muuta.  Kun 
k:n  saattojoukko  aina  on  pieni,  hyökkää  vihol- 
linen mielellään  k:ien  kimppuun  varsinkin  sissi- 
sodassa. 

2.  Merenk.,  saattoseura,  kansainvälisessä  oi- 
keudessa puolueettoman  valtion  sotalaiva,  jonka 
turvissa  saman  valtion  kauppalaiva  kulkee.  Sään- 
tönä on,  että  sotaa  käyvän  valtion  sotalaivoilla 
on  valta  pysähdyttää  ja  tutkia  neutraalisia 
kauppalaivoja,  saadakseen  selville,  kuljettavatko 
nämät  kiellettyä  tavaraa  (kontrabandia)  taikka 
loukkaavatko  muuten  neutraalisuusvelvoUisuutta. 
V.  1909  pidetyn  Lontoon  merioikeuskonferenssin 
päätöskirjaan  on  kuitenkin  otettu  määräys, 
jonka  mukaan  neutraaliset  kauppalaivat,  jotka 
kulkevat  kotimaansa  sotalaivan  saattamina,  ovat 
vapautetut  tällaisesta  tutkinnasta.  Sen  sijasta 
on  saattolaivan  komendantti  velvollinen  vaadit- 
taessa antamaan  vastaantulevalle  sotaa  käyvän 
valtion  sotalaivan  päällikölle  kaikki  sellaiset  tie- 
dot ja  ilmoitukset,  joiden  hankkimista  laivan 
ja  sen  lastin  tutkiminen  muuten  tarkoittaa.  Jos 
jälkimäinen  päällikkö  epäilee,  että  saattolaivan 
komendanttia  on  väärillä  tiedonannoilla  eksy- 
tetty, on  hänen  ilmoitettava  epäilyksensä  tälle, 
joka  silloin  on  velvollinen  panemaan  tutkinnan 
toimeen.  Saattolaivan  komendantin  omasta  har- 
kinnasta riippuu  sitten,  onko  katsottava  laivan 
turvissa  kulkevan  kauppalaivan  tai  -laivain 
joutuneen  syypääksi  neutraalisuutta  loukkaavaan 
tekoon;  jos  niin  on  laita,  saadaan  nämä  val- 
lata (ottaa  ..priisiksi") .  —  ks.  Kaappaus- 
oikeus,   Kontrabandi.  R.   E. 

Konvokatsioni  (engl.  convocatioti,  <  lat.  con- 
i-octt'rc  =  kutsua  kokoon),  eräs  Englannin  kirkon 
edustuslaitos,  alkuisin  jo  1200-luvun  alkupuolelta. 
Piispat  ja  apotit  muodostivat  ylihuoneen  (Upper 
house),  muu  papisto  alihuoneen  (Loicer  house), 
K:n  tehtävänä  oli  päättää  papiston  puolesta  ve- 
rotusasioista. 1600-  ja  varsinkin  1700-luvulla  k. 
menetti  merkityksensä  eikä  lopulta  enää  kokoon- 
tunut.   V:.sta  1861  k.  on  kokoontunut  säännöllisesti. 

Konvoluutti  (lat.  convolu'tum  =  kokoonkää- 
ritty,  <  CO  71  Do'Jt;ere  =  kääriä  kokoon),  kääry, 
kirjekuori,   kirje,   paketti. 

Konvulsiivinen     (lat.    convu'lsiö  =  kouristus), 
j  kouristuksentapainen. 

j     Konvulsioni    (lat.    conuu7stö  =  kouristus) ,    ks. 
Kouristus. 


I 


1321 


Koodeksi — Koomillisuus 


1322 


Koodeksi  ks.  Codex. 
Koodi  ks.  C  o  d  a. 
Kookos  ks.  K  o  o  k  o  s  p  a  1  ni  u. 
Kookoskakut  ja   -j  a  u  h  o  t,   kookospähkinästä 
öljyä    pusertaessa    saatuja    jätteitä,    joita    käyte- 
tiliin     kotieläimille     vilkirehuksi.      Ne     sisältävät 
n.    18-24  %    raakaa  valkuaisainetta,  8-10  %   ras- 
vaa,   38  o;     typettömiä    liuosaineit<i   ja   14  ^raa- 
kaa   syytä.     Väri    vaihtelee    vaaleanpunertavasta 
ruskeahkoon.       Pilaantuvat       helposti       kosteassa 
siiilytyspaikassa.      Ovat    helposti    sulavia,    mauk- 
kaita,    ja     sopivat     kaikille     kotieläimille,     erit- 
täinkin lypsylehmille   (enint.  2  kg  päiv.) .    K:jen 
on     luultu     lisäävän     maidon     rasvanpitoisuutta. 
Hinta  on  yleensä  liian  kallis.  E.  v.  K. 

Kookosmaito  ks.  K  o  o  k  o  s  p  a  1  m  u. 
Kookospalmu  (Cocos  nucifera)  lienee  alku- 
jaan kotoisin  Etelä- Anieriikan  troopillisista 
osista,  mutta  on  nykyään 
levinnyt  kaikkiin  päivän- 
tasaajan seutuihin,  missä  se 
kasvaa  vesistöjen,  etenkin 
murtovesien  äärillä.  Sen  ta- 
vallisesti jonkuuverran  kal- 
listunut, 25  m:n  korkui- 
seksi kasvava  runko  kantaa 
latvassaan  10-12  muutaman 
m:u  pituista  lehteä,  joiden 
hankoihin  haaraiset  kukka- 
puikelot  kasvavat.  K.  on 
yksikotinen.  hedekukat  pui- 
kelohaarojen  päissä,  emi- 
kukat tyvessä,  kummatkin 
vihreitä,  vähäpätöisiä.  He- 
delmä iso  luumarja,  jonka 
nahkean  päällimäisen  ker- 
roksen alla  on  syinen,  rus- 
kea hedelmänmalto,  joka 
vuorostaan  peittää  kiven- 
kovan luun.  Onton  siemen. 
valkuaisen  täyttää  nestemäi- 
nen, väritön,  imelä  „maito". 
Kasviaihe  on  mitättömän  pieni.  —  K.  on  tropiikki- 
maiden  tärkeimpiä  hyötykasveja.  Juuren  syistä 
palmikoidaan  koreja,  varren  kovaa  pintaosaa 
käytetään  rakennuspuuksi,  vanhat  rungot  anta- 
vat lujaa  „porkupine"-puuta,  josta  tehdään  kä- 
velykeppejä y.  m.,  lehtituppien  syistä  valmiste- 
taan karkeaa  kangasta,  ja  kehittymättömät 
lehtisilmut  ovat  herkullista  vihannesruokaa.  Täy- 
sinkehittyneitä  lehtiä  käytetään  kattoaineeksi, 
koreihin  ja  paperintekoon.  Hedelmän  syistä 
(k  o  i  r)  saadaan  laivatouveja  (jotka  uivat  veden- 
pinnalla),  eteismattoja,  harjoja  j.  n.  e.  Lehtien 
tuhka  sisältää  runsaasti  potaskaa.  Nuorissa 
varrenosissa  on  runsaasti  imelää  nestettä,  joka 
käy  hienoksi  palmuviiniksi  ja  josta  tislataan 
viinaa  (arrakkia)  tai  jota  keitetään  kokoon  so- 
keriksi (jaggery).  Siemenvalkuaisen  jähmeä 
osa  (kauppatavarana  kopra)  on  ravintoaine  ja 
vientitavara.  Piitä  puserretaan  Euroopassa  ja 
Pohjois- Ameriikassa  kookosrasvaa  1.  -öl- 
jyä, jota  käytetään  voin  sijakkeena,  joko  si- 
nänsä tai  margariiniin  sekoitettuna,  ja  raaka- 
aineena  saippu,ateollisuudessa.  Kopran  puserrus- 
jäännöksiä  käytetään  väkirehuna  (kookos- 
kakut).  —  Ruukkukasvina  viljellään  yleisesti 
brasilial.  Cnrofi  Weddelianaa.  J.  A.  W. 

Kookoss3ryt   ks.   Kookospalmu. 


Kookuspalmu. 
a  hedelmä,  b  sam.i  hal- 
kaistuna. 


Kookosvoi   ks.   K  o  o  k  o  s  p  a  1  m  n. 

Kookosöljy   ks.   K  o  o  k  o  s  p  a  1  m  u. 

Koolon  (krcik.  fcö/o«  =  jäsen,  osa)  ks.  Kak- 
soispiste. 

Koomikko  (kreik.  kömiko's) .  jonkun  koomil- 
lisen .seikan,  ilmiön,  osan  esittiijä;  henkilö,  jolla 
on  konmillista  aistia  ja  joka  havaitsee  ja  tuo 
esiin   olioiden   hupaisia  ja   naurettavia   puolia. 

./.    //-/. 

Koomillinen  (ks.  Koomikko),  koomilli- 
suutta  (ks.  t.)  sisältävil  tai  ilmaiseva;  nurin- 
kurinen, hullunkurinen,  hilpeyttä  tai  naurua  he- 
rättävä. J.    ll-l. 

Koomillisuus  (kreik.  kömos  -  Dionysoksen 
kunniaksi  toimeenpantu  juhlakulkue),  tärkeä 
k.iunotieteellineu  käsite,  tra,i.gillisuuden  vasta- 
kohta. Vilteistä  koomillisuudelie  ja  traagillisuu- 
delle on,  että  siinsi  ilmiössä  tai  henkilössä,  joka 
niitä  edustaa,  esiintyy  joku  epäkohta,  eroavai- 
suus säännöllisyydestä,  normaalisuudesta,  elämän 
sopusuhtaisuudesta  tai  järje.styksestä.  Mutta 
koomillisiiuden  esiintuoma  epäkohta  ei  ole  luon- 
teeltaan vakava  eikä  seurauksiltaan  vaarallinen, 
vaan  se  on  nurinkurisuutta,  puutteellisuutta, 
heikkoutta,  joka  aluksi  voi  herättää  meissä 
vastenmielisyyttä,  mutta  joka  sitten  pian  .syn- 
nyttää hilpeyttä  ja  naurua.  Varmimpia  koomil- 
lisuuden  tunnusmerkkejä,  joita  kaunotieteilijät 
ovat  koettaneet  eri  tavoin  selvitellä,  on  juuri 
se,  että  se  panee  havaitsijan  nauramaan.  Tätä 
naurua  voi  pitää  koomillisen  ilmiön  arvostelemi- 
sena, joka  m.  m.  sisältää  kaksi  eri  puolta:  1) 
nauriija  älyää  koomillisen  ilmiön  paljastaman 
nurinkurisuuden,  ja  2)  naurulkaan  hän  tämän 
nurinkurisuudeu  tuomitsee,  huomaten  sen  tosin 
epäkohdaksi,  mutta  seurauksiltaan  vaaratto- 
maksi, ja  .asettuen  itse  sen  yläpuolelle.  —  Koo- 
millisuus esiintyy  voimakkaampana,  jos  sen  he- 
rättäjässä huomataan  silmään  pistävä  tai  äkil- 
linen kontrasti  eli  vastakohta.  Jos  esim.  joku 
henkilö  kadulla  tai  juhlapaikalla  astuu  kopeasti, 
itsetietoisena  ryhtiään  oikoen,  ja  samassa  tuuli 
tempaa  hänen  päästään  hatun,  kiidättäen  sitä 
hänen  edellään,  ja  jos  hän  hätääntyneenä  ja 
käsiään  huitoen  juoksee  sitil  tavoitellen,  herät- 
tää tämä  äkillinen  nurinkurinen  käänne  vaisto- 
maisesti katsojissa  naurua.  Jos  lisäksi  tuuli 
nostaa  hatun  korkealle  puun  oksalle  tai  puhaltaa 
sen  veteen,  on  sen  omistajan  avuttomuus  ja  no- 
lous, hänen  alussa  osoittamansa  ylpeyden  vasta- 
kohtana, omansa  enentämään  koomillisuutta. 
Mutta  tälle  hänen  hankaluudelleen  nauramme, 
eli  se  on  koomillinen  ainoastaan  siinä  tapauk- 
sessa, ettei  hän  hattuaan  tavoitellessaan  joudu 
tapaturman  alaiseksi.  Jos  hän  esim.  juostessaan 
kompastuisi  ja  taittaisi  jalkansa  tai  kaatuisi 
kaivantoon  ja  menettäisi  henkensä,  emme  enää 
nauraisi,  vaan  tuntisimme  sääliä.  Epäkohta,  joka 
seurauksiltaan  on  vakava,  auttamattoman  vaa- 
rallinen, synnyttää  pelonsekaista  jännitystä  ja 
sääliä  ja  on  alkeellisessa  merkityksessä  sukua 
traagillisuudelle. 

Estetiikassa  erotetaan  objektiivista 
ja  subjektiivista  koomillisuutta.  Jälki- 
mäistä sanotaan  sukkeluudeksi.  Mutta  mo- 
lemmissa näissä  lajeissa  voidaan  vielä  erottaa 
hienoa,  karkeata,  oppinutta,  kan- 
sanomaista, jopa  vielä  säädyllistä  ja 
rivoa    komiikkia.     Objektiivinen    koomillisuus 


1323 


Kooni — Koori 


1324 


taas  on  kalulenlajinen:  situatsioniko- 
miikki  ja  karakteerikomiikki.  Edel- 
linen ei  johdu  henkilön  omasta  toiminnasta  ja 
jiyrkimyksestä.  vaan  ulkonaisista  oloista  ja  sat- 
tumista, jälkimäinen  taas  johtuu  henkilön 
oraasta  luonteesta  ja  toiminnasta.  Usein  ne  kui- 
tenkin esiintyvät  samanaikuisesti  tai  sekoitet- 
tuina, jolloin  ainoastaan  voi  puhua  toisen  pai- 
na vammuudesta.  [Jean  Paul.  ,.Vorschule  der 
Ästhetik";  Vischer,  „Ästhetik";  Bohtz,  „t)ber 
das  Komische  und  die  Komödie"  (1844)  ;  Kräpe- 
lin,  „Zur  Psychologie  des  Komischen"  (Wundt. 
..Philosophische  Studien",  2:nen  nid.  1885); 
Lipps,    ,.Komik    )ind    Ilumor"    (1898).]     J.    H-l. 

Kooni    dat.   cönus)    ks.   Kartio. 

Koonillinen  refraktsioni  ks.  K  a  h  t  a  i  s  t  a  i  t- 
luminen. 

Koonillinen  sektsioni  ks.  K  a  r  t  i  o  1  e  i  k- 
k  a  u  s. 

Ko'operatsioni  (lat.  cooperä'tiö  =  yhteistyö), 
yhteistoiminta,  osuustoiminta  (ks.  t.).  —  K  o'- 
operatiivinen,  yhteistoiminnallinen,  osuus- 
toiminnallinen. 

Ko'optatsioni  (lat.  cooptäVe  =  valita  lisäksi). 
uusien  jäsenten  vaali,  joilla  tav.  jonkun  yhtei- 
sön hallitus  tai  joku  komitea  itse  täydentää  it- 
seään, täytevaali.  —  K  o'o  pteerata  =  toimittaa 
täj-tevaali. 

Ko'ordinaatti  (lat.  co- /con/ =  kera,  ja  ordinäre 
=  järjestää).  Pisteen  k:t  ovat  mittausopillisia  suu- 
reita, joiden  avulla  sen  asema  tasossa  tai  ava- 
ruudessa määrätään.  Jos  piirretään  kaksi  toi- 
siaan leikkaavaa  suoraa  OY  ja  OX  (kuva  1),  niin 
niitten  määräämässä  tasossa  P-pisteen  asema  on 
tietty,  kun  tunnetaan  pisteestä  suorien  kanssa 
yhdensuuntaisiksi  piirrettyjen  janojen  PA.n  ja 
PB:n  pituudet.  Oi'-  ja  ÖY-suoria  sanotaan  k.- 
akseleiksi,  edellistä  (vaakasuoraa)  erikseen 
a  b  s  k  i  s  s  a-a  k  s  e  1  i  k  s  i  ja  jälkimäistä  o  r  d  i- 
n  a  a  1 1  a-a  k  s  e  1  i  k  s  i.  BP-  tai  sen  kanssa  yhtä- 
suuri OA-jana  (merkitään  a;:llä)  on  P-pisteen 
abskissa  ja  AP-jana  (merkitään  j/:llä)  sen 
2  ordinaatta.        Leik- 

0/7  kauspistettä  O  sanotaan 
origoksi.       Abskissa 


^  merkitään  positiiviseksi, 
jos  se  on  origon  oi- 
Kuva  2.  kealla  puolella,  nega- 
tiiviseksi, jos  se  on  va- 
semmalla puolella.  Abskissa-akselin  yläpuolella 
oleva  ordinaatta  merkitään  positiiviseksi,  sen 
alapuolella  oleva  negatiiviseksi.  Pisteen  asema 
on  täydelleen  määrätty,  jos  sen  k:t  tunne- 
taan sekä  lukuarvolleen  että  merkkinsä  puo- 
lesta ja  päinvastoin.  Tavalli.sesti  valitaan  k.-ak- 
selit  niin,  että  ne  ovat  kohtisuoria  toisiansa 
vastaan.  Sellaista  järjestelmää  sanotaan  suora- 
kulmaiseksi k.-j  ärjestelmäksi,  muissa 
tapauksissa  järjestelmä  on  vinokulmainen. 
—  Pisteen  P:n  (kuva  2)  aseman  määräämiseksi 
avaruudessa  otetaan  kolme  toisiaan  yhdessä  pis- 
teessä leikkaavaa  suoraa  OX,  OY,  OZ,  joita  sa- 
notaan k.-a  k  s  e  1  e  i  k  s  i.  Jos  näitten  kautta  pa- 
rittain  asetetaan  tasoja,  saadaan  k.-t  a  s  o  t. 
P-pisteestä  yhdensuuntaisiksi  k. -tasojen  kanssa 
piirretyt  tasot  erottavat  k.-akseleista  mainitun 
pisteen  k:t  O  A,  OB,  OC  (merkitään  x,  y.  z). 
K:t  ovat  erimerkkisiä  eri  puolella  origoa.  Pis- 
teen  asema  avaruudessa  on   täydelleen   määrätty. 


jos  sen  k:t  ovat  sekä  merkkinsä  että  lukuarvonsa 
puolesta  tunnetut  ja  päinvastoin.  Tavallisesti  va- 
litaan sellainen  k. -järjestelmä,  jossa  ak.selit  ovat 
parittain  kohtisuoria  toisiaan  vastaan  (suora- 
kulmainen järjestelmä).  —  Edellä  mai- 
nittuja kteja  sanotaan  suoraviivaisiksi, 
mutta  käj-tetään  muitakin  k:eja.  Muista  ovat 
tavallisimmat  p  o  1  a  a  r  i-k:t.  Pisteen  asema  ta- 
sossa on  tunnettu,  jos  sen  etäisyys  määrätystä 
pisteestä  ja  se  kulma,  jonka  mainittujen  pistei- 
den yhdistysviiva  —  radius  vector  —  tekee 
määrätyn  akselin  kanssa,  on  tietty.  Radius  vector 
ja  mainittu  kulma  ovat  pisteen  polaari-k:t.  Pis- 
teen paikka  avaruudessa  voidaan  myös  polaari- 
k:ien  avulla  määrätä.  Pisteen  paikka  on  näet 
tietty,  jos  tunnetaan  l:o  pisteen  etäisyys  ori- 
gosta O  (kuva  2),  2;o  OP-.suoran  ja  OZ:n  muo- 
dostama kulma.  3:o  OP.n  O.TV-tasossa  olevan 
projektsionin  ja  OX-akselin  muodostama  kulma. 
—  Koska  pallotähtitieteessä  tähtien  ajatellaan 
olevan  samalla  pallonpinnalla,  niin  siinä  tähden 
asema  mukavasti  määrätään  p  a  1 1  ok  :e  i  1 1  a  s.  o. 
isoympyrän  kaarilla.  Analyyttinen  geometria  pe- 
rustaa tehtäviään  k:ien  käyttöön,  sitä  sanotaan 
sentähden   myös   k. -geometriaksi.  U.   S:n. 

Ko'ordinatsioni  (lat.  co  =  rinnan,  ja  ordinäre 
=  järjestää),  rinnastussuhde.  sopusuhtainen  yh- 
teistoiminta, esim.  useamman  lihaksen  tarkoituk- 
senmukainen yhteistoiminta,  mikä  ilmenee  kysy- 
myksenalaisen  liikkeen  kunnollisessa  ja  täsmäl- 
lisessä .suoriutumisessa.  Sellaisia  liikkeitä  ovat 
enimmät  ruumiinliikkeet,  niinkuin  astuminen, 
pureminen;  nieleminen,  y.  m.,  joissa  kaikissa  aina 
on  useampia  lihaksia  yhtä  aikaa  toiminnassa. 
K:n  häiriintyessä,  niinkuin  alkoholin  vaikutuk- 
sesta tapahtuu,  ruumiin  liikkeet  käyvät  epäröi- 
viksi ja  epävarmoiksi;  sama  on  laita  monessa 
keskushermoston  taudissa.  jossa  hermoston 
lihastoimintaa  valvova  johto  on  viallinen. 

(M.   0-B.) 

Ko'ordineerata  (lat.  on-  =  rinnan,  ja  ordi- 
n(i'rc  =  järjestää),  järjestää  yhteen  eli  rinnak- 
kain,  rinnastaa;    ks.   Rinnastaa. 

Koori  (kreik.  khoro's.  alkuaan  =  tanssitanner), 
joukkue,  joka  kreikkalaisten  uskonnollisissa  ja 
muissa  juhlissa  tanssi  ja  lauloi  juhlayleisön 
edessä.  Näistä  tansseista  ja  lauluista  sukeutui 
monihaarainen  ja  taidokasrakenteinen  taide- 
muoto, n.  s.  k  o  o  r  i  1  y  r  i  i  k  k  a.  Kreik.  koorin 
laulu  (k  o  o  r  i  1  a  u  1  u)  oli  yksiääninen.  Säes- 
tyksenä oli  kitharan-  tai  huilunsoitto.  K:t  olivat 
osaksi  ..kyklisiä"  eli  pyöreitä  (s.  o.  tanssivat 
piirissä)  osaksi  „nelikulmaisia".  Kukin  koori- 
tanssi  lauluineen  oli  eri  kompositsioni ;  runoilija 
oli  samalla  säveltäjänä  ja  tanssikaavojen  keksi- 
jänä. Tanssin  rytmi  määräsi  laulujen  rytmin, 
tanssivuorot  laulujen  jäsentelyn.  Siten  kehit- 
tyi toisiansa  vastaavain  säkei.stöjen  järjestelmä. 
7-5:nnen  vuosis.  itsenäiset  kooriteokset  (niiuk. 
esim.  Pindaroksen)  olivat  enimmäkseen  niin  ra- 
kennetut, että  säkei.stöä  (strofia)  seurasi  ryt- 
miltään ja  sävelmältään  samanlainen  vastasäkelstö 
(antistrofi) ;  tähän  säkeistöpariin  liittyi  raken- 
teeltaan erilainen  jälkisäkeistö  (epodi)  ;  siten 
syntynyttä  säkeistökolmikkoa  sitten  toistettiin 
samanlaisena  läpi  koko  runoelman  (kaava: 
a  a  b,  a  a  b,  a  a  b, ....).  Tragedian  koori- 
lauluissa  taas  kukin  strofin  ja  antistrofin  muo- 
dostama  säkeistöpari   oli    eri    rakennetta,   ja   sa- 


1326 


Koorthausi — Kopernikus 


1326 


raoin  myös  epodit.  milloin  niitii  oli   (kaava:  a  a, 

b   b,  c  c, la\   a   a  b,  c  o  d,  c   e  f .  .  .).    Di- 

tliyrainlii-koorilauluissii  luovuttiin  5:unen  vuo- 
sis.  loii|iui)uuli'lla  V.  Kr.  toisiansa  vastaavien  sä- 
keistöjen jiirjestelniiistii,  niin  että  niistä  tuli 
läpisävellettyjä  konipositsioneja.  —  Koorilaulut 
olivat  lennokasta  lyriikkaa,  vaikka  niissä  olikin 
useininiiten  keskuksena  tarina  junialais-  tai 
sankaritarnstosta.  Niitä  oli  monta  eri  lajia,  niin- 
kuin ditliyraniliit  {ks.  t.)  paiaanit  (ks.  t.).  pro- 
sodionit  ijulilakulkue-laulut),  parthenion-laulut 
(neitosten  knlkuplaulut),  cpinikiouit  (ks.  t.) 
y.  m.  Krikoisen,  itsonäisestii  koorilyriikasta  mo- 
nessa suhteessa  eriävän  ryhmän  muodostavat 
tragedian  ja  komeiiian  koorilaulut.  —  Useissa 
valtioissa  koorin  esitykset  oli  järjestetty  uskon- 
nollisten juhlien  menoiliin  kuuluviksi  kilpai- 
luiksi. Niinpä  oli  Ateenan  dionysia-,  thargelia- 
ja  panathenaia-juhlissa  köörien  kilpailuilla  tär- 
keä sija.  Koorin  kustantaminen  (klioregiaj  oli 
varakkaimpien  kansalaisten  suoritettava  kun- 
niakas ulosteko  (leiturgia).  Voittaneen  koorin 
kustantaja  (khoregi)  sai  palkinnoksi  kolmijalan 
(ks.  t.).  Myöskin  tragediain  ja  komediain  kil- 
])ailu  oli  oikeastaan  köörien  kilpailua.  Koori  oli- 
kin alkuaan  näiden  runoudenlajien  pääainek- 
sena, vaikkakin  vasta  siihen  liittynyt  näytteli- 
jäin vuoropuhelu  teki  niistä  varsinaisen  draa- 
man. Vanhimmissa  tragedioissa  koorin  osuus 
oli  hyvin  laaja  ja  se  oli  mitä  lähimmässä  vuoro- 
vaikutuksessa toimivien  henkilöiden  kanssa,  vie- 
läpä joskus  tärkeä  toiminnan  kannattajakin; 
mutta  tragedian  keliittyessä  sen  osuus  supistui 
ja  sen  tärkeys  väheni,  niin  että  se  Euripideen 
jälkeen  kutistui  pelkäksi  ulkonaiseksi  koristuk- 
.seksi.  Komediassa  kehitys  kävi  samaan  suun- 
taan, (ks.  Kreikan  kieli  ja  kirjalli- 
suus, T  r  a  ge  d  i  a.)  O.   E.   T. 

Koorthaussi  (amer.  suom.,  <  engl.  court  - 
oikeusto.  oikeus,  ja  7io«se  =  talo),  raastuvanoikeus, 
käräjiitalo. 

Koosa,  keskiaikainen  juoma-astia,  oluthaa- 
rikka.  joka  m.  m.  veljeyksien  1.  kiltojen  juomin- 
geissa kulki  käde.stä  käteen.  Olaus  Magnus  ker- 
too niistä:  „Sarvihaarikat  ovat  pohjoissuomalais- 
ten tiiitehikkaita  teoksia  ja  niitii  ---  nimitetään 
kuosiksi.  Ja  niissä  on  sekä  luontevuutta  että  tai- 
teliikasta  somuutta,  ne  kun  valmistetaan  kuusen 
kauniimmista  juurakoista,  jotka  haudotaan,  ko- 
verretaan sisäpuolelta  ja  varustetaan  ulkopuo- 
lelta monenlaisilla  kuvioilla.  Ja  kun  niitä  vielä 
kultalevyillä  ja  muilla  kallisarvoisilla  paineilla 
taitavasti  kirjaillaan,  niin  viehättävät  ne  somuu- 
dellaan, niin  että  niitä  jotenkin  kalliista  hinnasta 
ostetaan."  V.  T.  S. 

Kootinki  jengi,  coating),  neliniitinen  tasa- 
valtainen puuvillakangas.  K:n  nimellä  tunnetaan 
mvös   eräitä   villaisia   päällysvaatekankaita. 

E.   J.   S. 

Kopaali,  eräiden  kovien,  vaikeasti  sulavien, 
meripihkaa  muistuttavien  hartsien  nimi.  K. -lajit 
ovat  hyvin  vähän  tunnettuja  ja  tutkittuja.  Ne 
jaetaan  tavallisesti  saantipaikkojensa  mukaan. 
I  t  ä-a  frikkalainen  k.  on  syntynyt  Traclnjlo- 
hiHm-lajeista  ja  kaivetaan  maan  sisästä.  Länsi- 
afrikkalainen  k.  on  peräisin  Guibourtia 
copaliferasta.  Kauri  hartsi  (agathiskopali) 
on  syntynyt  Dommara-lajien  hartsista.  M  a  n  i  1  a- 
k:ia    saadaan    Vateria    indtcosta.     E  t  e  1  ä-a  m  e- 


riikkalainen  k.  on  peräisin  Ilymciuea-  jn 
'/';oo/ii/io6iuni-kasveista.  K:t  ovat  hajuttomia  ja 
mauttomia;  väri  vaihtelee  vaaleankeltaisesta  rus- 
kahtavaan;  ne  sulavat  1 80-340" :ssa,  niiden  liu- 
kenevaisuussuhteet  vaihtelevat  suuresti.  Kovim- 
in:it  lajit  ovat  arvokkaimpia.  —  K:ia  käytetään 
lakkojen  ja  vernissojen  valmistukseen  ja  pikku- 
esineiden sorvauk.seen  ja  veistelyyn.      S.  V.  H. 

Kopaisjärvi  1.  Topolla,  ennen  rämeen- 
tapainen,  ajoittainen  järvi  Boiotian  nomoksessa 
Kreikassa,  joka  maan-alaisten  kanavien,  kata- 
votrUm  kautta  laski  mereen.  8en  pinta  oli  kor- 
kean veden  aikana  97  m  yi.  merenp.,  peittäen 
230-250  km-:n  alan.  Kanavien  ja  tunnelien 
kautta  on  1883-94  johdettu  K:n  ja  siilien  laske- 
van Kephissos-joen  vesi  mereen  ja  siten  kuiva- 
tusta järven  pohjasta  saatu  mitii  hedelmällisin 
peltomaa,  jossa  viljellään  m.  m.  puuvillaa.  Ym- 
päröivän seudun  ilmaston  epäterveellisyys  on 
samalla    viilien  nyt.  (E.    E.    K.) 

Kopaivapalsami,  kopaivahartsin  kopaivaöljy- 
liuos,  Copahuba  nimisestä  puusta  saatu  valmiste, 
jota  käytetään  tipi)urin  hoidossa  taudin  äkillisen 
tilan   nienty'ä  ohi. 

Kopeekka  (ven.  kope'jka,  <  fcop;e  =  keihäs ; 
vanhimmissa  k:oissa  oli  nim.  kuvattuna  ratsu- 
mies, keihäs  kiidessä),  ven.  vaihtoraha,  = '/loo  rup- 
laa =2,«7  i)euniä.  Ensimäiset  k:t.  jotka  lyötiin 
n.  1535,  olivat  hopeata  ja  muodoltaan  epäsään- 
nölliset. V:sta  1656  lyötiin  vaskisia  k:oja.  Nii- 
den sijaan  tuli  v:n  1867  jälkeen  pronssikopee- 
kat.  Pronssisia  ovat  5:n,  3:n,  2:n,  l:n,  'l,:a  ja 
^j^■.n  k:n  rahat,  sitäpaitsi  on  hopeisia  20;n,  15:n, 
10:n   ja   5:n   k:n    rahoja. 

Kopernikus  (Coppernieus),  Nikolaus 
(14731543),  uudenakaisen  tähtitieteen  ja  n.  s.  h  e- 
liosentrisen  mail- 
manjärjestön  kuuluisa 
keksijä.  K.  syntyi  Thornissa. 
jonne  hänen  isänsä  oli  muut- 
tanut Krakovasta.  Saatuaan 
koulukasvatuksensa  kotikau- 
pungissaan K.  jatkoi  v:sta 
1491  opintojaan  Krakovan 
yliopistossa,  jossa  hän  luki 
teologiaa  ja  lakitiedettä 
sekä  hankki  itselleen  lääke- 
tieteen tohtorin  arvon.  Sa- 
malla hän  kuunteli  tähti- 
tieteellisiä luentoja  ja  miel- 
tyi tähän  aineeseen,  niin  että 
hän  lähti  Wieniin  kuuntele- 
maan sen  ajan  kuuluisimpia  tähtitieteilijöitä 
Purbaeliia  jaRegiomontanusta.  Täällä 
jonkun  aikaa  viivyttyään  hän  lähti  pitkiille  opin- 
tomatkalle Italiaan.  "Vv.  1495-1500  K.  luki  laki- 
tiedettä Bolognassa.  V.  1500  hän  matkusti  Roo- 
maan ja  piti  siellä  matemaattisia  ja  tähtitieteel- 
lisiä esitelmiä.  V.  1501  K.  luki  lakitiedettä  ja 
lääketiedettä  Padovassa  ja  sai  1503  Ferrarassa 
kirkollislainopin  tohtorinarvon.  V.  1505  hän  pa- 
lasi kotimaahan.  Jo  1497  K.  oli  nimitetty  Frau- 
enburgin  tuomiokirkon  kanonikoksi.  Myöhem- 
min hän  sai  tämän  kirkon  palveluksessa  erilai- 
sia tehtäviä.  Hän  toimi  myös  lääkärinä.  K.  asui 
v:sta  1506  alkaen  kuusi  vuotta  Heilsbergin  lin- 
nassa sukulaisensa  Ermlandin  piispan  luona  tä- 
män kuolemaan  saakka.  Tilalla  hän  sai  häiriyty- 
mättä  antautua   elämänsä    suureen    päätehtävään 


Kopernikus. 


1327 


Kopieerata — Koponen 


1328 


heliosentriseu  imiilmanjiirjestBnsii  suunnittelemi- 
seen. K:n  käsitys  taivaankappaleiden  liikkeestä  on 
enemmän  kuin  kolmikymmenvuotisen  perusteel- 
lisen harkinnan  tulos.  Se  sisältää  seuraavat  pää- 
kohdat: 1:0  Maapallo  pyörii  lännestä 
itään  kiinteän  akselin  ympäri. 
Tästä  seuraa  taivaankappalten 
jokapäiväinen,  näennäinen  liike 
idästä  länteen.  2:o  Maa  liikkuu,  sa- 
malla kun  se  pyörii  akselinsa  ym- 
päri lännestä  itään,  samassa  suun- 
nassa auringon  ympäri,  jolloin  maan 
akseli  kaiken  aikaa  muodostaa  sa- 
man vinon  kulman  maan  radan 
kanssa.  Tämän  nojalla  voidaan  vuo- 
denajat selittää.  3:0.  Samoin  kuin 
maapallo  kiertävät  myös  kaikki 
kiertotähdet  aurinkoa,  josta  seu- 
raa, että  ne  välistä  näyttävät  sei- 
sovan paikallaan,  välistä  taas  liik- 
kuvan taaksepäin.  —  Kahdesta  ensinmaini- 
tusta  seikasta  oli  jo  pythagoralaisilla  ja  Aris- 
tarkhos  Samokselaisella  jonkinmoinen  käsitys, 
mutta  heidän  ajatuksillaan  ei  ollut  menestystä, 
kun  Aristoteles  niitä  vastusti  ja  hyväksyi  geo- 
sentrisen  maailmanjärjestön,  jota  H  i  p  p  a  r- 
khos  ja  Ptolemaios  myöhemmin  matemaat- 
tisesti kehittivät.  K.  ei  lausunut  käsitystään  helio- 
sentrisesta  mailmanjärjestöstä  vain  löyhänä  olet- 
tamuksena kuten  mainitut  kreikkalaiset,  vaan 
esitti  sen  tieteellisen  perustuksen  syvän  vakau- 
muksensa mukaisesti.  Kolmannessa  kohdassa  lau- 
suttu väitös  on  sen  ohessa  K:n  kieltämätön  kek- 
sintö. —  Tunnustamalla  K:n  teorian  suuret  an- 
siot ei  kuitenkaan  saa  ummistaa  silmiään  sen 
heikoilta  ja  virheellisiltä  puolilta.  Hän  esim. 
otaksui,  että  kiertotähtien  radat  ovat  epäkeskelli- 
siä  ympyröitä,  olettamus,  minkä  Kepplerin  tutki- 
mukset ovat  osoittaneet  vääräksi.  —  K.  päätti 
va.sta  vähää  ennen  kuolemaansa  ystäviensä  kehoi- 
tuk.sesta  julkaista  pitkällisen  työnsä  tulokset. 
Painatus  toimitettiin  Nurnbergissä,  missä  Rhe- 
ticus  ja  Osiander  valvoivat  sitä.  Teos  ilmestyi 
nimellä:  „De  revolutionibus  orbium  ecelestium  VI" 
(1543,  uusin  pain.  1873;  saks.  1879).  [Leopold 
Prowe,  „Nicolaus  Coppernicus"    (2  nid.  1883-84) .] 

U.  S. -n. 

Kopieerata  ks.  Kopioida. 

Kopio  1.  K  o  p  i  a  (lat.  cöpia  -  runsaus,  va- 
rasto), oik.  jäljentämällä  saatu  monistus  josta- 
kin kirjasta,  sitten  asiakirjan,  taideteoksen  y.  m. 
jäljenniis. 

Kopioida  fks.  Kopio),  valmistaa  jäljennös, 
jäljeiitäii. 

Kopioiminen,  jäljennöksen  laatiminen,  ks. 
Kopioida.  —  Valokuvauksessa  positiivisen 
jäljennöksen,  s.  o.  valokuvan  valmistaminen 
negatiivi-kuvasta,    vrt.  Valokuvaus. 

Kopiolmiskehys    ks.    Valokuvaus. 

Kopioimiskone     ks.     Jäljennyspainin. 

Kopiokirja,  jäljennyskirja.  vrt.  Jäljen- 
n  y  s  ]i  a  i  n  i  n. 

Kopiopainin   ks.    Jäljennyspainin. 

Kopiopaperi  ks.  Valokuvaus. 

Kopisch  l-ih],  August  (1799-1853),  saks.  maa- 
lari ja  runoilija,  suoritti  taideopintonsa  Praagin 
ja  Wienin  taideakatemioissa  ja  harjoitti  Dres- 
denissä  maalaustaidetta  1819-22,  kunnes  käteen 
syntynyt  vika  esti  häntä  maalaamasta.    K.  läksi 


silloin  Itali:\an  ja  antautui  siellä  runoilemiseen. 
Yhdessä  Ernst  Fricsin  kanssa  hän,  ollen  taitava 
uimari,  löysi  Caprin  kuuluisan  sinisen  luolan. 
Merkillisimmut  K:n  kirjallisista  tuotteista  ovat 
hänen  tonttu-  ja  peikkolaulunsa,  mitkä,  vaikka 
eivät  suora.staan  ole  lapsille  kirjoitetut,  kuiten- 
kin vastaavat  heidän  mieltänsä.  K:n  kootut 
teokset  (1856,  5  n.)  julkaisi  Böttieher.         J.   Il-l. 

Kopisti  (ks.  Kopio),  jäljentäjä.  1600-lu- 
vulla  alettiin  Ruotsin  valtakunnassa  tätä  nimi- 
tystä käyttää  eräistä  alemmista  hallinnollisista 
virkailijoista,  nykyjään  se  on  meillä  eräiden  .se- 
naatin   alempain    virkailijain    nimityksenä. 

Kopitar,  Bartholomseus  (1780-1844), 
kuuluisa  itäv.  slaavilaistutkija,  sai  koulusivistyk- 
sensä Laibachissa  ja  oli  sen  jälkeen  useamman 
vuoden  kotiopettajana  ja  sihteerinä  eriiän  itä- 
valtalaisen ylimyksen  luona.  V.  1808  hän  jul- 
kaisi sloveenin  kieliopin  (..Grammatik  der  sla- 
visehen  Sprache  in  K  räin.  Kärnthen  und  Steyer- 
mark"),  jossa  hän  otti  huomioon  toisetkin  slaa- 
vilaiset kielet.  Siirryttyään  Wieniin  hän  sai  vi- 
ran hovikirjastossa  ja  nimitettiin  Itävallassa 
slaavilaisilla  ja  uuskreikan  kielillä  ilmestyvän 
kirjallisuuden  sensoriksi.  Tässä  toimessa  hän  tu- 
tustui silloin  Wienissä  oleskelevaan  Vuk  Ka- 
radziciin (ks.  t.) ,  ja  saattaapa  sanoa,  että  juuri 
K:n  opastuksella  tämän  kirjallinen  toiminta 
tuli  saamaan  suuren  hi.storiallisen  merkityksen.sä. 
Kirjaston  virkamiehenä  K.  tutki  vanhoja  slaavi- 
laisia käsikirjoituksia  ja  on  ensimäisenä  tieteel- 
lisen tarkasti  julkaissut  muutamia  slaavilaiselle 
kielitutkimukselle  tärkeitä  tekstejä.  Huomatta- 
vin niistä  on  ..Glagolita  Clozianus"  (1836),  jonka 
johdannossa  hän  esitti  sen,  nyt  kyllä  jo  hylätyn 
mielipiteen,  että  se  kieli,  jolle  Kyrillos  ja  Metho- 
dios  käänsivät  osan  Raamattua  ja  joka  sittem- 
min tuli  kreikanuskoisten  slaavilaisten  kirkko- 
kieleksi, oli  muinaissloveenin  kieli.  Toinen  huo- 
mattava käsikirjoitusjulkaisu  on  ,,Hesychii  glos- 
sographi  discipulus  et  epiglossistes  russus  in 
Constantinopoli  sec.  XII-XIII"  (1839).  Kun 
Reimsin  kaupungissa  Ran.skassa  säilytetty  mui- 
naisslaavilainen evankeliumiteksti,  n.  s.  ,,Texte 
du  sacre",  jonka  päällä  Ranskan  kuninkaat  oli- 
vat tehneet  kruunausvalansa,  keisari  Nikolai  I:n 
käskystä  julkaistiin,  kirjoitti  K.  sen  johdan- 
noksi „Prolegomena  hi.storica"  (1843),  jossa  hän 
käsittelee  kysymystä  slaavilaisten  käännytyk- 
sestä kristinuskoon.  Hänen  pienemmät  tutkimuk- 
sensa on  Miklosich  julkaissut  nimellä  ..Kopitars 
kleinere  Schriften"  (1857l.  K:n  tieteellisellä  toi- 
minnalla on  perustava  merkitys  slaavilaisen  filo- 
logian historiassa,  ja  sitä  on  viime  aikoihin  asti 
usein   puolueellisesti   ja   väärin   arvosteltu. 

J.  J.   M. 

Koplata  (ruots.  koppia).  1.  Mus.,  yhdi.stää 
urkuäänikertoja  toisiinsa,  jotta  ne  saataisiin 
yht'aikaa  soimaan  (ks.  K  o  p  p  e  1  i).  —  2.  Kytkeä. 

/.    K. 

Kopolanvirta  vie  Unnukkaveden  eteläpää.stä 
Soisalon  länsipuolisia  vesiä  eteenpäin;  se  sijait- 
see Leppävirran  pitäjän  eteläosassa,  n.  4  km 
yläpuolella  Taipaleen  kanavaa  ja  se  on  tunnettu 
suuresta  luonnonkauneudestaan  sekä  lohirikkau- 
destaan.  K:n  kautta  kulkee  Leppävirran-Savon- 
linnan laivareitti.  —  K:n  varrella  on  Kopolan- 
niemen  kartano.  L.  H-nen. 

Koponen,    Fredrik    .\  1  b  i  n    (s.    1858),    ap"-' 


1329 


Koporie     Koptilainen  kirkko 


1330 


toekkari.  K.  on  uutterasti  työskennellyt  lääk- 
keiden valniistviskoneiden  keksimiseksi  sekil  al- 
kauut  kotimaassa  valmistella  lääkkeitä  ja  lääke- 
tieteellisiä laitteita.  Laajalti  tunnettuja  ovat  hä- 
nen filisiini-  y.  m.  kapselinsa.  K.  on  keksin- 
nöillään saanut  monta  patenttia  sekä  kultamita- 
lin Suomen  teollisuusnSyttelyssä  näytteille  pan- 
nuista tuotteistaan.  K:n  tehdas  on  Nurmijärvellä. 

it.   OB. 

Koporie   ks.    K  a  p  r  i  o. 

Kopp.  Ceorg  (s.  1837).  saks.  ruhtinaspiispa 
ja  kardinaali,  tuli  1881  Fuldan  piispaksi,  1887 
Breslauii  ruhtinaspiispaksi,  1893  kardinaaliksi; 
kutsuttiin  1S84  Preussin  valtioneuvoston  ja  1886 
Preussin  herrainhuoneen  jäseneksi,  otti  ISOO 
osaa  työväensuojeluskonferenssiin.  Breslaun  ruh- 
tinaspiispana  K.  on  myöskin  Itävallan  herrain- 
huoneen ja  Itävallan  Sleesian  maapäivien  jäse- 
nenä. K.  on  toiminut  hyvällä  menestyksellä  paa- 
vin ja  Preussin  hallituksen  „kulttuuritaistelun" 
johdosta  särkyneitten  välien  korjaamiseksi. 

Kopp,  Hermann  (1817-92),  saks.  kemisti, 
professorina  Giessenissä  1841  ja  Heidelbergissa 
1864,  oli  ensimäisiä  varsinaisen  fysikaalisen  ke- 
mian tutkijoita  ja  tutki  erittäin  aineiden  fysi- 
kaalisten ominaisuuksien  riippuvaisuutta  atomi- 
painoista ja  kem.  konstitutsionista.  K:n  tärkein 
elämäntyö  ou  kumminkin  kemian  historian  tut- 
kiminen ja  esittäminen.  Hänen  arvokkaat  klas- 
silliset teoksensa  tältä  alalta  ovat  ,,Geschichte 
der  Chemie"  (4  nid.  1843-47),  „Entwickelung 
der  Chemie  in  neuerer  Zeit"  (1873),  .,Beiträge 
rur  Geschichte  der  Chemie"  (1880)  ja  „Die  AI- 
chemie"   (1886).  Edv.  Hj. 

Kopp,  .Tosepli  Eutychius  (1793-1866), 
sveits.  historiantutkija,  oli  1819-64  lyseonopetta- 
jana  Luzerniss.a  ja  toimi  ajoittain  myöskin  val- 
tiollisella alalla:  perusti  Sveitsin  kriitillisen  his- 
toriantutkimuksen ja  selvitti  varsinkin  tarujen 
(Teli-taru  y.  m.)  hämmentämää  ensimäisten 
Habsburgien  aikuista  Sveitsin  historiaa ;  teok- 
sia:  ..Urkunden  zur  Geschichte  der  eidgenös- 
sischen  Biinde"  (1835-51)  ja  hänen  pääteoksensa 
., Geschichte  der  eidgenössischen  Biinde"  (myös 
nimellä  ,.Gesch.  von  der  Wiederherstellung  und 
dem  Vertaile  des  heiligen  römischen  Reiches", 
1845-82) ,  sekin  oikeastaan  vain  suunnaton  aines- 
kokoelma  ;  julkaissut  myös  historiallisia  näytel- 
miä:   ..Dramatische   Gedichte"    (1855-66). 

Kopp,  Ulrich  Friedrich  (1762-1834), 
saks.  paleografi.  tunnettu  vars.  uranuurtavista 
teoksistaan:  ..Palaeographia  critica"  (4  osaa, 
1817-29)  ja  ..Bilder  und  Schriften  der  Vorzeit" 
(2  osaa.   1819-21). 

Koppakuoriaiset  ks.   Kovakuoriaiset. 

Koppakytkin  ks.  Kytkin. 

Koppapallo  (engl.  basket  ball).  alkujaan  ame- 
riikkalainen  palloleikki,  jonka  sen  keksijä  suun- 
nitteli usein  liian  rajuksi  käyvän  jalkapallo- 
pelin sijaiseksi.  Sitä  voidaan  harjoittaa  sekä 
ulkona  että  sisällä.  Kaksi  puoluetta  koettaa  eri- 
näisiä sääntöjä  noudattaen  saada  pallon  oman 
puolueensa  koppaan.  Pelaajia  on  kummallakin 
puolella  mieluimmin  5  tai  9  ja  heidät  on  jaettu 
eri  osille  leikkipaikkaa,  joilla  heidän  tulee  py- 
sytellä. Vilkasta  ja  samalla  kevyttä  peliä, 
omiaan  etenkin  naisille.  L.  P. 

Kopparber^n  f-bärjinj  lääni  Keski-Ruotsin 
pohjois-osassa.   29,849  km»,   233.874  as.    (1910),   8 


km':llä,  hallinnollinen  alue.  vastaa  vanhaa 
Taalainmaan  (ks.  t.)  maakuntaa,  johon 
edellisen  lisäksi  vain  kuuluu  vähäinen  osa  Gäfle- 
borgin  lääniä,  n.  s.  Orsan  Suomalaismaa  (Orsa 
Finmark).  E.    E.    K. 

Koppe,  Johann  Gottlieb  (1782-1863), 
saks.  maatalousmies,  toiminut  Möglinin  maan- 
viljelyskoulun opettajana;  perustanut  sen  tunne- 
tun lammaskarjan.  Tuli  1854  Preussin  valtio- 
neuvoston jäseneksi.  Hänen  teoksellaan  „Unter- 
richt  im  Ackerbau  und  in  der  Viehzucht"  on  ol- 
lut suuri  merkitys.  K.  vastusti  ankarasti  Liebi- 
gin    launoitusteorioja. 

Koppeli  ( ruoLs.  koppel,  <  lat.  copula  =  side) . 
1.  Miis..  yhdiste,  iTkuihin  kuuluva  laite, 
jonka  avulla  saadaan  eri  äänikertoja  tahi  ääni- 
kertaryhmiä  tarpeen  tullessa  yhfaikaa  soimaan 
tai  soimasta  lakkaamaan.  ITudemmassa  urku- 
rakenteessa  k:ien  merkitys  ja  lukumäärä  on 
käynyt  yhä  suuremmaksi,  niillä  aikaansaatavier. 
monipuolisten  äänenvärivaihdosten  vuoksi. 

/.    K. 

2.  a)  Ketjut  tai  hihna,  jolla  koirat  pidetään 
kytkettyinä ;  b)  kaksi  yhteen  kytkettyä  koiraa, 
jotka  ovat  tottuneet  ajamaan  yhdessä. 

Koppeliviljelys  (saks.  Koppel  =  aidattu  pelto- 
maa, jota  ajoittain  käytetään  viljankasvuun, 
ajoittain  laitumena),  viljan-  ja  heinän  viljelys, 
s.  o.  kierto,  missä  maa  pidetään  määrävuodet 
viljalla  (myös  juurikasveilla)  ja  jätetään  sitten 
muutamaksi    vuodeksi    heinää    kasvamaan. 

Koppelo,   naarasmetso.  ks.  Metso. 

Koppi  ks.   Vankila. 

Koppiloartisokka  ks.   A  r  t  i  s  o  k  k  a. 

Koppisiemeniset  ks.  Angiospermse. 

Kopra  ks.  K  o  o  k  o  s  p  a  I  m  u. 

Kopra  ks.  Kalastus. 

Koprina,  suom.  seurakunta  Inkerinmaalla 
Länsi-Inkerin  rovastikunnassa  etelään  Hatsinan 
kaupungista.  Ruotsin  vallan  aikana  seurakunta 
(  oli  alaltaan  laajempi,  vaan  on  ven.  väestön  muutto- 
jen kautta  supistunut  ja  muuttunut  yhä  enem- 
män sekaväestöiseksi:  K:n  34  kylästä  on  noin 
puolet  enää  yksinomaan  suomalaisten  asumia. 
Lson  vihan  jälkeen  olivat  papin  puutteen  täh- 
den myöskin  Kolppanan  ja  Spankkovan  seura- 
kunnat 1710-48  yhdistettyinä  K:aan.  Nykyinen 
P.  Katariinan  puukirkko  on  rakennettu  1786. 
Väkiluku  5.719  henkeä.  Papin  valitsee  seura- 
kunta ja  vaalin  vahvistaa  kuvernööri.       P.  T. 

Koprofagia  (kreik.  kopropha' gos  -  lannan- 
syöjä)  1.  skatofagia,  erinäisissä  mielensai- 
raustiloissa  esiintyvä  halu  omien  ulostusten  syö- 
miseen. 

Koproliitit,  muinaisaikojen  eläinten,  etenkin 
liskoeläinten    kivettyneinä    säilyneet    ulostukset. 

Koprostaasi  (kreik.  kopros  =  ulostukset,  ja 
.«.faÄis  =  seisominen) .  ummetus,  vatsaumpi,  ulos- 
tusten kovettuminen  ja  kasaantuminen  paksuun 
suoleen,  sen  luontaisen  toiminnan  kykenemättä 
ulostamaan   niitä. 

Koptilainen     kirkko,      koptien      muodostama 
monofysiittinen   kirkkokunta,   joka   juontaa   juu- 
i  rensa    Jakob    ai    Baradain   6:nnella  vuosis.  Syy- 
riaan    perustamasta     jakobiittisesta    kir- 
I  kosta.     Koptilaisen   kirkon    huomattavin    ominai- 
1  suus  on  jäykkä,  muotoihin  kangistunut  vanhoilli- 
suus.  Johtajana  on  9:n  Pyhän  Antoniuksen  luos- 
'  tariin  kuuluvan  munkin  joukosta  arvalla  valittu. 


1331 


Koptin  kieli  ja  kirjallisuus— Koputteleminen 


1332 


Kairossa  asuva  patriarkka,  joka  nimittää  itseään 
Aleksandrian  patriarkaksi  ja  pitää  itseään  Egjptiu 
luullun  apostolin  Markuksen  jälkeläisenä.  Hän  ni- 
mittää uhCinan  arvonimeä  kantavan  Abessiinian 
kirkon  esimiehen.  Papisto,  johon  kuuluu  12 
munkkien  joukosta  valittua  piispaa,  arkkipres- 
byteercjä,  presbyteerejä.  ja  diakoneja,  on  sekä 
tietopuolisesti  että  siveellisesti  alhai.sella  kan- 
nalla. Selibaatti  on  yleensä  vallalla,  mutta  ai- 
noastaan ylemmälle  papistolle  se  on  pakollinen. 
Kirkot  ovat  enimmäkseen  pieniä  ja  likaisia.  Ko- 
ristuksina niissä  käytetään  maalauksia  ja  puu- 
leikkauksia, ei  veistokuvia.  Jumalanpalvelus  toi- 
mitetaan suurimmaksi  osaksi  vanhalla  koptin 
kielellä,  jota  eivät  kaikki  papitkaan  ymmärrä. 
Ehtoollisen  viettäminen  muistuttaa  muinaiskris- 
tillisistä  ,,rakkaudenaterioista".  Kaste  toimite- 
taan upottamalla  kastettava  3  kertaa  veteen.  Po- 
jat kastetaan  40,  tytöt  80  päivän  vanhoina,  Kon- 
firmatsioni  toimitetaan  kohta  kasteen  jälkeen, 
Muinaiskristillisten  tapojen  mukaisesti  voidel- 
laan kastettavia  öljyllä,  samoin  sairaita  ja  mur- 
heellisia. Uskonnollisuus  supistuu  useimmissa  ta- 
pauksis.sa  paastoamiseen.  Marian  palvelemiseen, 
uhraamiseen,  taikakalujen  kantamiseen  y.  m, 
mnotomenoon.  Roomalaiskatoliseen  kirkkoon 
kääntyneiden  johtajana  on  Kairossa  asuva  apos- 
tolinen provikaari;  kreikkalaiskatoliset  ovat 
Aleksandrian  patriarkan  alaisia.  Viimeaikoina 
protestanttiset  raamattu-  ja  lähetysseurat  ovat 
levittäneet  koplien  keskuuteen  paljon  Eaamatuita, 
joita  nämä  yleensä  mielellään  lukevat.  Englan- 
tilaisten, saksalaisten  ja  ameriikkulaisten  har- 
joittamasta lähetystyöstä  on  ollut  seurauksena, 
että  joku  määrä  varsinkin  valistuneempia  kopti- 
laisen kirkon  jäseniä  on  kääntynyt  protestantis- 
miin. '     A.   J.    P-ä. 

Koptin  kieli  ja  kirjallisuus.  Samoin  kuin 
koptit  (ks.  t.)  ovat  pidettävät  muinaisegyp- 
tiläisten jälkeläisinä,  on  koptin  kieli  kehittynyt 
muinaisegj-ptiu  kielestä,  minkä  tähden  sen  tunte- 
minen on  ollut  tärkeänä  apuna  muinaisegyptin 
kielen  selittämiselle.  Koptin  kielen  tunteminen 
perustuu  kokonaan  kirjallisiin  lähteisiin,  jotka 
valaisevat  sen  käyttöä  2-17:nnelle  vuosis.  j.  Kr. 
Siinä  on  runsaasti  kreikkalaisia  lainasanoja, 
myöhemmissä  käsikirjoituksissa  havaitaan  myös 
arabian  vaikutusta.  Suullisesta  käytännöstä  k.  k. 
vähitellen  yhä  enemmän  väistyi  arabian  kielen 
tieltä,  ja  1600-luvulta  alkaen  sitä  käytetään 
ainoastaan  jumalanpalveluksen  kielenä,  jota  tus- 
kin papitkaan  enää  ymmärtävät.  Huomattavista 
murteista  ovat  tärkeimmät  yli-egyptiläinen  1. 
sahidinen  ja  ali-egyptiläinen  1.  bohairinen  murre, 
joitten  eroavaisuudet  kuvastuvat  kahdessa  eri 
kirjoituslajissakin  (vrt.  E  g  y  p  t  i  1  ä  i  n  e  n  kir- 
joitus, II,  551).  Koptilainen  kirjallisuus  kä- 
.sittelee  melkein  yksinomaan  uskonnollisia  ja  kir- 
kollisia aineita.  Sen  kukoistusaika  kesti  arabia- 
laiseen valloitukseen  saakka.  Vanhimmat  tuot- 
teet ovat  käännöksiä  kreikasta.  Huomattavin  on 
sahidinen  raamatunkäännös,  jolla  on  melkoinen 
tekstikriitillinen  arvo,  vanhimmat  käsikirjoituk- 
-set  kun  ovat  4:nneltä  ja  5:nneltä  vuosis.  Nuo- 
rempia ovat  Ali-Egyptistä.  Sketen  luostareista, 
Faijumista  y.  m.  löydetyt  käsikirjoitukset.  Maal- 
lisen kirjallisuuden  tuotteiden  joukossa  huoma- 
taan lääketieteellinen  ja  alkemistinen  teos,  Alek- 
santerin tarun  katkelma,  kirjeitä  y.  m,  ja  muu- 


tama kieliopillinen  teos.  Piispa  Joannes  kir- 
joitti asSullam  („tikapuut")  nimisen  kop- 
tilais-arabialaiseu  sanakirjan,  piispa  Atlianasios 
kieliopin  j.  n.  e.  Euroopassa  aloitti  Kircher 
1600-luvulla  koptin  kielen  tutkimisen,  jota  meidän 
aikoinamme  varsinkin  QuatremSre,  Zoega,  de 
Lagarde,  Revillout,  Stern,  Piehl,  Steindorff  y,  m. 
ovat  edistäneet.  [Peyron,  „Lexicon  linguje  cop- 
tic-a?"  (1835,  1896),  Stern,  „Koi)tische  Cramma- 
tik"  (1880),  Steindorff,  „Kopt.  Grammatik" 
(1904),  Mallon,  „Grammaire  copte"  (1907), 
Leipoldt,  „Geschichte  der  koptischen  Litteratur" 
(1007).]  A'.    T-t. 

Koptit,  muinaisten  egyptiläisten  jälkeläiset. 
Nimi  (arab.  tjhuht  1.  kyht)  johtunee  väännöksen 
kautta  egyptiläisen  kreikkalaisesta  nimestä  ot- 
tiyptos.  Ulkomuodossa  näkyvät  vanhain  egypti- 
läisten tuntomerkit :  leveä,  useimmiten  matala 
otsa,  musta  tukka,  joka  osoittaa  taipumusta  kiha- 
ruuteen,  suora,  teräväpiirteinen  nenä,  suuret, 
loistavan-mustat  silmät,  kellertävä  tai  ruskea 
ihonväri.  K.,  joiden  lukumäärä  nousee  600,000:een, 
asuvat  etupäässä  Ylä-  ja  Keski-Egyptissä  käsi- 
työläisinä, kauppiaina,  kirjureina  y,  m,  keveäm- 
päin  ammattien  harjoittajina.  Punai.';en-meren 
ja  Niilin  välillä  ovat  heidän  ikivanhat  Pyhälle 
Antoniuk.selle  ja  Pyhälle  Paavalille  pyhitetyt 
luostarinsa.  Niilin  suistomaan  länsipuolella 
heitä  on  Natron-järvien  luona  olevissa  luosta- 
reissa. Muinaisten  esi-isäinsä  tavoista  k.  ovat 
säilyttäneet  m.  m.  ympärileikkauksen.  Vanha 
kieli,  joka  on  läheistä  sukua  muinaiselle  egyptin 
kielelle,  on  kansankielenä  kokonaan  kuollut.  Puhe- 
kielen, samoinkuin  monta  tapaa  k.  ovat  omista- 
neet vihatuilta  arabialaisilta.  Arabialaiset,  jotka 
he  itse  kutsuivat  maahan  päästäkseen  kreikka- 
laisen keisarikunnan  ikeestä,  ovat  heitä  rasitta- 
neet toista  tuhatta  vuotta,  vaikuttaen  erittäin 
turmelevasti  heidän  luonteeseensa.  Vasta  19:nnellä 
vuosis.  k.  ovat  saaneet  uskonnonvapauden.  Us- 
konnoltaan ovat  useimmat  jakobiittisiä  mono- 
fysiittejä;  ainoastaan  pienempiä  ryhmiä  on  yhty- 
nyt roomalais-  ja  kreikkalaiskatoliseen  kirkkoon. 
Osa  on  kääntynyt  muhamettilaisuuteen.  Luosta- 
reissa on  suuria  aarteita  vanhoja  käsikirjoituksia, 

A.   J.    P-ä. 

Kopula  (lat,  cöp«/a  =  side),  n.  s.  vaillinainen 
verbi  käsitettynä  predikaatintäytteen  ja  subjek- 
tin yhdistimeksi  (esim.  „Kirves  on  tylsä";  „Kesä 
tuli  myöhäinen") .  Nimitystä  käytetään  nykyään 
harvoin.  A.   K. 

Kopulatiivinen  (lat.  cöpulätVvus,  <  cöpulä're 
=  yhdistää)  konjunktsioni,  yhdistystä  il- 
moittava rinnastava  sidesana,  esim.  ja,  ynnä, 
suka,    sekä  .  . .  että,    saati,    jopa.  A.    K. 

Kopulatsioni  ks.  Siitos. 

Koputteleminen  1.  perkussioni  ( percus- 
sio),  se  menettel_v,  jota  lääkäri  käyttää  tutkies- 
saan rinnan  ja  myöskin  vatsan  fysikaalisia  omi- 
naisuuksia näissä  onteloissa  sijaitsevien  elimien 
ilmakkuuden  selville  saamiseksi.  K.  tapahtuu 
enimmäkseen  siten,  että  vasemman  käden  sormi 
kohtalaisen  tiukasti  painetaan  tutkittavaan  ruu- 
miinkohtaan  ja  oikean  käden  koukistetulla  sor- 
mella koputetaan  näin  asetettua  vasenta  sormea, 
jolloin  syntyvän  koputusäänen  laadusta  voidaan 
päätellä,  millainen  alla  olevien  kudosten  ja  eli- 
mien ilmakkuus  ja  muu  fysikaalinen  tila  on. 
Niinpä  esim.  heleä  1,  sonoori  koputusääni   rinta- 


1S33 


Koputuslaatta— Koraani 


1334 


kehässä  ilmaisee,  että  keuhkoilla  on  luontainen 
ilmakkuus  ja  että  niitten  kudos  on  terve,  pai- 
nunut ääni  taas,  että  keuhkojen  ilmakkuus  sillä 
kohdalla  on  tavallistaan  vähempi  ja  niitten  ku- 
des tautisesti  tiivistynyt;  kumea  1.  tympaniit- 
tiueu  koputusääni  vatsassa  sanoo,  että  suolet 
ovat  liiallisen  ilmamäärän  1,  puhkuisuuden 
pin<roittiimat ;  maksan  kohdalla,  jossa  ei  lähi- 
mailla ole  ilmaa,  antaa  koputus  jotenkin  soin- 
nuttoman 1.  mykän  äänen,  vallan  niinkuin  esim. 
on  laita,  kun  koputamme  käsivartta,  reittä  tahi 
muuta  pelkkää  tiivistä  kudosta  sisältävää  ruu- 
miinosaa. K:n  toimittamiseen  käytetään  myös- 
kin  erityistä   koputuslaattaa   ja   koputusvasaraa. 

.V.    OB. 

Koputuslaatta  ks.   Koputteleminen. 

Koputusääni  ks.   Koputteleminen. 

Kora  (hepr.).  Leevin  pojanpoika,  pahan  mai- 
neen saanut  Moosesta  vastaan  nostamastaan 
kapinasta,  jolloin  maa  halkesi  ja  nieli  hänet  per- 
heinensä;  muut  kapinalliset.  K:n  joukkion,  tuli 
surmasi  (4  Moos.  16,-„).  Kapinaan  osaaottamat- 
tomista  pojista  johtuivat  ne  K:n  jälkeläiset,  joille 
temppelin  ovenvartiatoimi  oli  uskottu.  Näistä  tu- 
livat erittäin  kuuluisiksi  ne  .,K:n  pojat",  jotka 
jumalanpalveluksessa  olivat  soiton  ja  veisuun  joh- 
tajina; heidän  nimellisiään  virsiä  on  Psalt- 
tarissa  12   (42-49;   84;   85;   87;   88).         Edv.  St. 

Koraali  (lat.  c7i  orus  =  kuoro),  alkuaan  yksi- 
äänisen kuoron  laulettava  messun  osa,  vastakoh- 
tana pappien  solistiselle  messuamiselle.  Moni- 
äänisen (..figuraali"-l  laulun  tultua  käytäntöön 
messun  säännöllisissä  jokapyhäisissä  lauUiissa. 
..koraali"-lauIu  jäi  tarkoittamaan  messun  vaihte- 
levien osien  yksiäänistä  esitystä.  Uskon- 
puhdistuksen kautta  tuli  näiden  tilalle  seura- 
kunnan veisattavia  mitallisia  virsiä,  jotka  peri- 
vät niiden  nimityksen.  K.  siten  nykyään  tar- 
koittaa juuri  yksiäänistä  laulua,  jopa  evankeli- 
sissa kirkoissa  kaikkein  yksinkertaisinta,  har- 
jaantumattomimpainkin  esitettävää.  /.  K. 

Koraalikirja,  nuottikirja,  joka  sisältää  seura- 
kunnan käyttämät  koraalit,  urkusäestyksineen. 
Suomessa  nykyään  yleisimmin  käytettyjä  ovat 
Faltinin  laa"tiinat  k":t  (1871-1909).  Sitä  ennen 
oli  Nordlundin  k.  (1850),  uudelle  virsikirjalle 
nagforsin  sovelluttamana  (1876),  laajimmin  le- 
vinn^•t.  /.    K. 

Koraalinuotit  ovat  johtuneet  nuottiviivastoille 
merkityistä  neumeistä(ks.  Guido  Arentino). 
Niillä  merkitään  vielä  nykyäänkin  yksiääniset  ka- 
toliset koraalisävelmät.  Ne  eivät  osoita  sävelten 
rytmiä,  vaan  ainoastaan  niiden  melodisen  kulun 
ja  niiden  jakautumisen  eri  tavuille.  K:ien  ryt- 
min oikeasta  esittämisestä  ovat  tutkijat  eri  mieltä. 
Niiden  nykyinen  esitys  on  tavallisesti  jotenkin 
sattuman    varassa.  /.    K. 

Koraalivirsikirja  sisältää  koraalisävelmät  yksi. 
iiänisinä,  ilman  säestystä.  Vanhimman  painetun 
suom.  k:n  toimitutti  piispa  Gezelius  nuor.  1702. 
(Äskettäin  on  löydetty  Kangasalan  kirkonarkis- 
tosta tätäkin  vanhempi  käsinkirjoitettu  k.  v:lta 
1624.)  Verraten  tätä  julkaisua  samanaikuiseen 
ruots.  koraalikirjaan  (1697),  on  niissä  noin  200 
yhteistä  sävelmää,  mutta  noin  50  erilaista  kum- 
ma.ssakin.  Tämän  suom.  k:n  musikaalista  toi- 
mittajaa ei  tiedetä.  —  Nykyinen  kimme  on  1903 
v:n  kirkolliskokouksen  hyväksymä.  Ristiriita 
. , rytmillisen"  ja  „tasatahtisen"  laulutavan  välillä 


on  siinä  ratkaistu  siten,  että  kumpikin  on  kissa 
jotenkin  yhtä  runsaasti  edustettuna,  mutta  seura- 
kunnille on  suotu  vapaus  muuttaa  tasatahtiset 
rjlmillisiksi  ja  päinva.stoin.  Erityisesti  huomat- 
tava on  k;nime  siihen  sovellettujen  suom.  hengel- 
listen kansansävelmäin  puolesta,  joiden  luku- 
määrää on  sittemmin  melkoise.sti  lisätty  vapaa- 
ehtoiseen käytäntöön  tarjolle  annetun  lisävihko- 
julkaisun  kautta  („Uusia  hengellisiä  sävelmiä", 
I-III,  1905-12).  K:n  kehittämisessä  nykyiseen 
asuunsa  ovat  työskennelleet  etenkin  R.  Lagi, 
O.  I.  Colliander  ja  R.  Faltin,  sekä  sen  viimei- 
sissä vaiheissa  myös  I.  Krohn,  H.  Klemetti  ja 
M.  Nyberg.  —  Varhaisemmilta  ajoilta  on  säi- 
lynyt lukuisia  lukkarien  käsinkirjoittamia  k: ja, 
jotka  omituisine  mviunteluineen  ovat  hyvin 
mieltäkiinnittäviä.  Aikoinaan  paljonkin  käytetty 
oli  D.  H.  Fagerroosin   (eli  Kukkaselan)  k.  (1857). 

/.  A'. 
Koraani  (arab.  a/(?«r'<in  =  ..lukeminen") ,  mu- 
hamettilai.sten  pyhä  kirja,  sisältäii  Muhammedin 
ilmestykset,  jotka  hänen  seuralaisensa  osaksi 
säilyttivät  muistissa,  osaksi  heti  kirjoittivat  pro- 
feetan sanelemisen  mukaan.  Jo  ensimäinen  ka- 
lifi Abu  Bekr  (632-034)  toimitti  kirjallisen  ko- 
koelman näitä  hajanaisia  ilmestyksiä  1.  koraanin- 
värssyjä,  mutta  lopullinen  koraanilaitos  toimitet- 
tiin Othmanin  aikana  (644-656),  jolloin  kaikki 
muut  koraanikokoelmat  hävitettiin.  etteivät 
tekstitoisinnot  aikaansaisi  erimielisyyttä.  Tämän 
kanoniseksi  aiotun  tekstikokoelman  toimittami- 
sessa meneteltiin  niin.  että  huolimatta  kronologi- 
sesta ja  asiallisesta  järjestyk.sestä  pisimmät  il- 
mestykset asetettiin  kirjan  alkuun,  lyhyemmät 
loppuun.  Poikkeuksen  tästä  tekee  kumminkin 
seitsemän  värssyä  sisältävä  ensimäinen  luku, 
jolla  islamissa  on  isämeidän  rukouksen  asema 
ja  joka  kuuluu:  ,. Jumalan,  armollisen  armahta- 
jan nimessä!  Kiitos  Jumalalle,  maailman  her- 
ralle, armolliselle  armahtiijalle.  tuomiopäivän  val- 
tiaalle! Sinua  me  palvelemme  ja  sinulta  rukoi- 
lemme apua.  Johda  meitä  oikealla  tiellä,  niit- 
ten tiellä,  joille  olet  hyvyyttä  osoittanut,  joita 
et  vihaa  ja  jotka  eivät  ole  eksyksissä!"  Mekassa 
ja  Medinassa  ilmestyneet  luvut  ovat  K:ssa  sekai- 
sin, eikä  eurooppalaisten  tutkijainkaan  ole  on- 
nistunut kuin  vaillinaisesti  määrätä  eri  lukujen 
kronologista  järjestystä.  Sekaannusta  lisää  se- 
kin seikka,  että  samassa  luvussa  useinkin  kä- 
sitellään ihan  erilaisia  aineita.  Kooltaan  K.  on 
Uutta  testamenttia  vähän  pienempi.  Se  jakaan- 
tuu 114  lukuun  (arab.  siira),  joista  2:nen  („pikku- 
koraani"!  on  pisin  sisältäen  286  värssyä,  kun 
kahdessa  lyhyimmä.ssä  luvussa  on  vain  kolme 
värssyä.  Kullakin  luvulla  on  oma  nimi,  joksi 
jotensakin  mielivaltaisesti  on  otettu  joku  luvussa 
esiintyvä  sana,  „lehmä",  „tähti".  ..sarastus".  ..ele- 
fantti" y.  m.  Lisäksi  joka  luku.  paitsi  9:s,  alkaa 
sanoilla  ,, Jumalan,  armollisen  armahtajan,  ni- 
messä" (n.  s.  iasmalah).  Paitsi  uskonnollisessa 
suhteessa  K.  ensimäisenä  arabiankielisenä  kir- 
jana ansaitsee  huomiota  tyylinsä  puolesta.  Mu- 
hammed ei  ollut  kirjailija  eikä  runoilija,  vaan 
profeetta  ja  puhuja.  K:n  esitystapa  on  sen- 
tähden  parhaasta  päästä  puhetaidoUinen.  Se  on 
suorasanaista,  joka  kuitenkin  puhujan  haltiois- 
saan ollessa  lähentelee  runoutta,  lainaten  siltä 
paikoittain  rytmin  ja  ennen  kaikkea  loppusoin- 
nun,  jota    välistä   noudatetaan    läpi   kokonaisten 


1335 


Korais — Korallieläimet 


1336 


pitkien  lukujen.  Osaksi  kSsiteltUvien  aineitten 
kirjavuus,  osaksi  haltiotila,  jonka  kestäessä  aina- 
kin varhemmat  ilmestykset  lausuttiin,  osaksi 
myös  profeetan  puutteellinen  ajatuskyvyn  sel- 
vyys on  vaikuttanut  sen.  että  K:n  esitystapa 
on  hyvin  epätasainen.  Muutamissa  osissa  on  tu- 
lista mielikuvitusta  ja  tosirunoUista  kuvausvoi- 
maa.  toiset  ovat  peräti  kuivia  ja  väsyttävän 
pitkäveteisiä.  Esityksen  yhtenäisyyden  puute, 
ajatusjuoksussa  huomattavat  harppaukset  ja  jyr- 
kät käänteet  sekä  kielen  niukkuus  osoittavat, 
että  Muhammed  yleensä  vain  kömpelösti  osasi 
ilmaista  ajatuksensa,  mutta  muhamettilaisten 
miele.stä  K.  ou  mallikelpoisin  arabiankielinen 
kirja.  K:n  selitys  muodostaa  tärkeän  pääosan 
arabiankielistä  kirjallisuutta  ja  on  hedelmöit- 
tävänä vaikuttanut  muhamettilaisten  tieteellisiin 
harrastuksiin.  Etevimmät  muhamettilaiset  ko- 
raaninselittäjät  olivat  Tabari  (839-923),  Za- 
makhiari  (1075-1143)  ja  Beidawi  (k.  1286), 
Länsimailla  K:n  tutkimus  on  n.  200  vuoden 
vanha,  mutta  monessa  suhteessa  vielä  verrattain 
puutteellinen.  K.  painettiin  ensi  kerran  Roo- 
massa 1530,  mutta  tämä  painos  näkyy  tulleen 
paavin  käskystä  poltetuksi.  Uudestaan  toimitti- 
vat sen  painoon  Hinkelmann  Hampurissa  1694 
ja  Maracci,  joka  myös  toimitti  latinaisen  kään- 
nöksen, Padovassa  1698.  Enimmin  käytetty  lai- 
tos on  Fliigelin  toimittama,  jota  vista  1834  ai- 
kain on  ilmestynyt  useita  painoksia.  Ensimäisen 
käännöksen  valmistivat  Robertus  Retenensis  ja 
Hermannus  Dalmata  1100-luvulla  (julkaistiin 
1543).  Ranskaksi  käänsi  K:n  Kazimirski  (uusi 
pain.  1887),  englanniksi  Säle  (uusi  pain.  1892), 
Rodwell  (1861,  1876)  ja  Palmer  (1880).  saksaksi 
Ullmann  (9:s  pain.  1897).  Henning  (1901),  Bi- 
schoff  (1904)  sekä  osittain  Ruckert  (runomuotoi- 
neif,  1888)  ja  Klamroth  (1890).  ruotsiksi  J.  F.  S. 
Crusenstolpe  11843),  Tornberg  (1874)  ja  (osit- 
tain) Zetterstöen  (,,Främmande  religionsurkun- 
der",  1908).  [Lindberg,  , .Mohammed  och  Qorä- 
nen"  (1897),  Wherry,  „A  comprehensive  commen- 
tary  on  the  Qurän.  comprising  Sales  translation" 
(1882-86),  Hirschfeld,  „New  researches  into  the 
composition  and  exegesis  of  the  Qoran"  (1902), 
Wolla.ston,  „The  religion  of  the  Koran"  (1904), 
Nöldeke.  „Ge,schichte  des  Qoräns"  (2:nen  pain., 
toim.  Sch\vally,  I.  1909).]  vrt.  Islam  i  ja  Mu- 
hammed. K.   T-t. 

Korais,  Adamantios  (1748-1833),  uuskreik- 
kalainen  hellenisti  ja  isänmaanystävä,  synt. 
Smyrnassa,  johti  kauppakonttoria  Amsterdamissa 
(1772-78),  harjoitti  lääketieteellisiä  opintoja 
Montpellier'ssä  ja  asettui  vihdoin  Pariisiin 
(1788).  K.  oli  etevin  niistä  isänmaallisista  kreik- 
kalaisista, jotka  1700-luvulla  ryhtyivät  kansalli- 
seen herätystyöhön  m.  m.  tekemällä  maanmie- 
hensä osallisiksi  länsimaisesta  sivistyksestä.  Hä- 
nen lukuisat  julkaisunsa  ovat  osaksi  valtiollisia: 
„Adelfike  didaskalia"  (1798),  ,.M6moire  sur  Tfitat 
actuel  de  la  civilisation  de  la  Grfice"  (1803) 
y.  m.,  o.saksi  filologista,  historiallista  ja  filo- 
sofista laatua:  m.  m.  hän  on  julkaissut  mui- 
naiskreikkalai.sta  kirjallisuutta:  „Hellenike  bi- 
bliotheke"  (16  os.,  1805-27),  „Parerga"  (9  os., 
1809-27)  }'.  m.  K.  on  tavallaan  luonut  uuskreik- 
kalaisen  kirjakielen,  jonka  historian  ja  sanaston 
tutkimukseen  nähden  hänen  teoksellaan  „Atakta" 
(5   os.,   1828-35)    on   perustava   merkitys.    Hänen 


jälkeensäjättiimät  kirjoitelmansa  (8  os.)  julkais- 
tiin 1881-91.  K: n  omatekemä  elämäkerta  ilmes- 
tyi 1833;  myöhemmin  on  hänen  elämäänsä  ku- 
vaillut Therianos  teoksessaan  „Adamantios  K." 
(1889-901.  E.   Rn. 

Koralliakaatti,  eräs  punajuovainen  akaatti- 
muunnos. 

Korallieläimet,  korallipolyypit  ("An- 
thozoa),  ovat  yksinomaan  meressä  yksitellen  tai 
yhteiskunnissa   elä-  , 

via  onteloeläimiä  _2sV 
(ks.  t.).  Niiden 
ruumiinseinämä  on 
muodostunut,  paitsi 
kaikilla  onteloeläi- 
millä  tavattavasta 
ekto-  ja  entoder- 
mista,   myös  näiden 

välissä  olevasta 
monisoluisesta  me- 
sodermista.  Ruumis 
on  säkin  muotoi- 
nen, leveämpi  ala- 
pää liittyy  alus- 
taan, mutta  ka- 
peampi yläpää  on 
kääntjmyt      sisään- 

piiin  ontelovatsaan  nieluputkena.  Tämän 
kiekkomaiseksi  levinneessä  sisäänkääntymi.stai- 
peessa.  suulevyssä,  sijaitsee  useimmin  jon- 
kun verran  pitkänpyö- 
reä  tai  rakomaineu  suu, 
joka  toimii  sekä  ravit- 
semis- että  ulostusauk- 
kona.  Ontelovatsan  säteet- 
täiset  väliseinät  jakavat 
kuurniin.  Väliseinistä 
toiset  ulottuvat  nieluput- 
keen asti,  toiset  päätty- 
vät vapaasti  ontelovat- 
saan. Kuurnat  jatkuvat 
suulevyn  reunassa  oleviin 
onttoihin,  sisäänvedettä- 
viin,  poltinsoluja  sisältä- 
viin lonkeroihin.  Väli- 
seinissä ovat  sukupuoli- 
elimet ja  lihassyykimp-  Korallipolyypin  kaavamainPD 
puja;  niiden  vapaata  sisä-      pituusleikkaus.    1  nielu. 

,-   ,  s    reuBusputki.     3    suulevv. 

puolista  reunaa  paarmaa  ^  io„u,ro,  s  entodermi,  s  me- 
reunusnauhan  tavoin  rau-  sodermi.  7  ektodermi.  s  jal- 
has-  ja  poltinsoluja  run-  kalevy,  9  akontio.  lo  seina- 
„)■:     „;„xit^„::    i....t*..:    poimu,    11  mesent«riaalinau- 


JalokoralU. 


han  kurttuja,   13  munasarja. 


saasti  sisältävä  kurttui- 
nen epitelikaista, 
mesenteriaalinauha.  Tämän  alapuolella  on  muu- 
tamilla lajeilla  pitkiä,  poltinsoluilla  varustet- 
tuja rihmoja  (saks.  Akontien],  jotka  eläin  puo- 
lustuksekseen singahduttaa  ruumiin  seinässä  ole- 
vien reikien  tai  suun  kautta  ahdistajaa  vastaan. 
Erityistä  verenkiertoelimistöä  ei  ole.  Hermosto 
on  kehittynyt  varsinkin  ektodermissa  ja  muo- 
dostaa suulevyssä  epitelin-alaisen  paksuhkon  ker- 
roksen hermosäikeitä  ja  -soluja.  Yhteiskunnissa 
elävillä  k:llä  on  useimmiten  ektodermista  synty- 
n}'t,  hiilihappoi-sen  kalkin  tai  eräänlaisen  sarveis- 
aineen muodostama  ranko,  joka  jossain  määrin 
toistaa  korallipolyypin  monimutkaisen  rakenteen. 
—  Hedelmöitetystä  munasolusta  kehittyy  ripsi- 
karvainen,  vapaasti  uiskenteleva  toukka,  joka 
myöhemmin   kiinnittyy   pohjaan,   kadottaa   ripsi- 


1337 


Korallihiekka— Korasan 


1338 


karvansa,  muuttuu  säkkimäiseksi,  saa  suuiiukon, 
lonkerot  ja  väliseinät  ontelovatsaan.  Toukasta 
on  näiu  kehittynyt  korallipolyyppi.  Tavallisempi 
iin  suvuton  lisääntyminen  silmikoimalla.  Silmut 
harvoin  irtaantuvat,  vaan  jäävät  tavallisesti  emä- 
eläimen  yhteyteen  synnyttäen  lopulta  miltei  epä- 
lukuisten yksilöiden  muodostaman  yhteisrungon. 
Yksilöitä  yhdistää  luja,  kauan  säilyvä  sideaine, 
jossa  kulkee  runsaasti  haaraautuvia  entodermi- 
kanavia.  Vaikka  eläimet  jo  aikoja  ovat  kuolleet, 
kannattavat  niiden  kalkkirungot  kuitenkin  myö- 
hemmin syntyneitii.  Näin  kasvaa  yhteiskuntaa 
kannattava  kalkkirunko  aikojen  kuluessa  ääret- 
tömän suureksi,  muodostaen  laajoja  koralliriut- 
toja ja  -saaria.  —  Kaikki  k.  elävät  eläimellisellä 
ravinnolla,  pienistä  äjTiäiseläimistä,  toukista, 
vähäisistä  kaloistakin.  Niitä  tavataan  kuuman 
vyöhykkeen,  ainoastaan  harvoja  lajeja  lauhkeam- 
pien vyöhykkeiden  merissä.  Kiuttakorallit  esiin- 
tyvät vain  kuuman  vyöhykkeen  merissä  päivän- 
tasaajasta 28-30°:seen  pohj.  ja  et.  lev.  Useim- 
min ne  viihtyvät  matalassa  rannikkojen  lähei- 
syydessä, mutta  on  niitä  tavattu  hyvinkin  syvistä 
paikoista  (6,000  metrin  syvyydestäkin).  —  K. 
ryhmitetään  kahteen  alalahkoon,  k  u  k  k  a  s- 
koralleihin  (Zon>itharia  1.  Bexacorallia)  ja 
sulkakor  a  Heihin  ( Alcyonaria  1.  Octocornl- 
lia).  Edellisten  lonkerot  ovat  eliytlaitaisia,  niit- 
ten ja  usein  monilukuisten  seinäpoimujen  pohja- 
luku 6.  Näihin  kuuluvat  pehmeärunkoiset  meri- 
vuokot ja  kovarunkoiset  riuttakorallit.  Sulka- 
korallien  lonkerot  ovat  pariliuskaisia  tai  hammas- 
laitaisia. Seinäpoimujen  ja  lonkerojen  pohjaluku  8. 
Tärkein  sulkakoralleista  on  Välimeren  p  u  n  a- 
1.  jaloko  ralli  (Corallium  ruhrum),  jonka 
kovaa,  kauniinpunaista  runkoa  käytetään  kaiken- 
laisiin koristuksiin.  Sulkakoralleja  ovat  myös 
meri  sulka  (Pennatula),  urkukoralli 
(Tubipora)    ja   korkkikoralli    (Alcyonium), 

P.    B. 

Korallihiekka,  koralliriuttojen  rannoilla  aal- 
tojen murskaamista  koralleista  muodostunut 
hiekka. 

Koralliini,  väriaine,  jota  saadaan  kuumen- 
tamalla auriinia  ammoniakin  kanssa.  Liukenee 
alkoholiin,  mutta  ei  veteen.  Käytetään  lakka- 
värinä.  (S.  V.  n.) 

Korallijuuri  ks.  Coralliorrhiza  In- 
nat a . 

Korallikalkkikivi,  pääasiallisesti  koralli- 
rangoista  muodostunut  kalkkikivi.  Sitä  on  nyky- 
ajan koralliriutoissa  ja  myös  vanhoissa  kalkki- 
kivimuodostumissa.  Liitusysteemiin  kuuluva  k. 
on  esim.  Tanskan  faksekalkki,  ja  vielä  vanhem- 
pia, siluurilaisia  k:iä  on  monin  paikoin  Gotlan- 
nissa. P.   E. 

Korallipolyypit   ks.   Korallieläimet. 

Korallipuu  ks.   E  r  y  t  h  r  i  n  a. 

Koralliriutat,  kuumissa  merissä  n.  28°  :n  vä- 
lillä pohj.  ja  etel.  lev.  tavattavat  korallieläinten 
saarentapaiset  rakennukset,  jotka  ulottuvat 
vedenpintaan  tai  vähän  yläpuolelle.  Niitä  on 
runsaasti  etenkin  Isossa  ja  Intian  valtameressä, 
mutta  ne  puuttuvat  kokonaan  Ameriikan  ja  Af- 
rikan länsirannikoilta.  Korallieläimet  alkavat 
työnsä  korkeintaan  30-50  m:n  (poikkeustapauk- 
sissa vielä  90  m:n)  syvyydellä,  matalikoilla  aa- 
vassa meressä  tai  saarien  rannoilla;  riutat  kas- 
vavat  ylöspäin    jokseenkin    nopeasti;    murtuneet 


•SÄji^r:;;— 


Ki<l'aniriutt;i   [iaUii\  >-<l>-ii   ;iik:ina. 

korallisirut,  nilviäisten  kuoret,  kalkkilevät,  fora- 
miniferit  y.  m.  tiiyttävät  kolot  ja  raot,  tyrsky 
heittää  niitä  merenpinnalle  kohonneen  riutan 
päälle,  siten  muodostuu  laakea,  hiukan  nousuvesi- 
rajan  yläpuolelle  kohoova  kapea  maakaistale,  jolle 
aikaa  myöten  ilmestyy  kasvullisuutta  (kookos- 
palmu,  pandanus,  leipäpuu  y.  m.)  ja  eläimiä.  — 
Riuttoja  on  kolmea  päälajia:  rantariutat 
ovat  n.  40-90  m  leveitä,  välittömästi  rannan  yh- 
teydessä; valli  riutat  kilometrienkin  levyi- 
siä, reunustavat  saarien  ja  mantereitten  rantoja 
jonkun  matkan  päässä  niistä  (suurenmoisin  valli- 
riuttajono  on  Austraaliassa,  Queenslandin  itä- 
rannikkoa noudattava  1,600  km  pitkä  Great  Bar- 
rier  Reef )  ;  kehäriutat  1.  atollit,  yksitel- 
len tai  suurissa  parvissa  mantereitten  tai  saarien 
rannoista  riippumattomina,  usein  keskellä  valta- 
merta esiintyviä  kehänmuotoisia  (soikeita  tai 
pyöreitä)  riuttasaaria:  '/«"'/^  '^^  levyinen  (yhte- 
näinen tai  salmien  katkoma)  kehys,  sisällä  60- 
150  m  syvä  järvi,  jonka  rannasta  toiseen  saattaa 
olla  parikin  km.  —  Se  seikka,  että  riutat  voivat 
nousta  suoraan  kymmeniä  kertoja  suuremmista 
syvyyksistä  kuin  missä  riuttoja  rakentavat  ko- 
rallit saattavat  elää  (porauksilla  on  todettu  sa- 
tojen m: ien  vahvuisia  korallikerroksia)  samoin- 
kuin kehäriuttojen  omituinen  muoto  on  antanut 
aihetta  monenlaisiin  selityksiin.  Darwinin  esit- 
tämä mielipide,  että  kehäriutat  ovat  syntyneet 
valliriutoista  (nämä  vuorostaan  rantariutoista) 
siten  että  näiden  perusta  on  vähitellen  vaipunut, 
korallieläinten  samalla  rakentaessa  riuttaa  ylös- 
päin, on  yleensä  osoittautunut  paikkansa  pitä- 
väksi. Koska  korallieläimet  paraiten  viihtyvät 
riutan  ulkosyrjällä,  missä  aallokko  tuo  niille  ra- 
vintoa ja  raikasta  vettä  (likainen  ja  suolaton  vesi 
tappaa  ne),  kasvaa  riutan  ulkosivu  nopeammin, 
kasvun  tyrehtyessä  .sen  sisällä.  —  Koralliriutoista 
syntyneen  kalkin  merkityksestä  maapallon  vuori- 
perustan   rakennusaineena   ks.   Kalkki. 

E.   E.   K. 

Korallisaaret    ks.    Koralliriutat. 

Korallit  ks.  Korallieläimet,  Koralli- 
riutat. 

Koramalmi,   muuan  järvimalmin    (ks.  t.)    laji. 

Korasan    1.    C  h  o  r  a  s  a  n,    maakunta    Koillis- 

Persiassa,  n.   O,»   milj.  km',  as.   1   milj.    Pohjois- 

j  osan  täyttävät  korkeat  itä-läntistä  suuntaa  kul- 


1339 


Korbei — Kordillieerit 


1340 


kevät  vuorijonot  (korkein  huippu  4,360  mi.  nii- 
den välissä  on  hedelmällisiä,  hyvin  viljeltyjä 
jokilaaksoja,  joissa  kasvaa  m.  m.  riisiä,  hedelmiä, 
melooneja,  tupakkaa,  puuvillaa  y.  m.  Joista  At- 
rek  laskee  Kaspianmereen.  Kesef-rud  Heri- 
rudiin.  Kaakkoiosassa  vallitsevat  myöskin  vuo- 
ret, mutta  lounaisosa,  Kevir.  on  suola-eränuiata 
ja  aroa.  Täällä  on  runsaasti  petoeläimiä.  Paitsi 
maanviljelystä,  jota  harjoittavat  tadzikit.  kylien 
ja  kaupunkien  paikallaan  pysyvät  asukkaat,  on 
karjanhoito  laajoilla  aroseuduilUi  tärkeä.  Pai- 
mentolaiskansoja  on  useita  (turkmeeneja.  kur- 
deja y.  m.) :  useimmat  harjoittavat  samalla  ros- 
vousta.  Käsityömäinen  teollisuus  on  huomattava: 
silkkikankaita,  mattoja,  miekkoja  y.  m.  Vuori- 
työ:  Nisapurin  lähettyvillä  kaivetaan  turkooseja. 
Pääkaupunki  on  M  e  s  e  d.  —  K.  on  asemansa 
puolesta  tärkeä;  sen  omistuksesta  riippuu  Iraanin 
herruus.  E.    E.    K. 

Historia.  K.  kuului  muinoin  Persialle,  sitten 
vuorotellen  Aleksanteri  Suurelle.  Syyrian  valta- 
kunnalle, parthilaisille,  sassanideille  ja  arabia- 
laisille. V:sta  820  se  oli  itsenäi.senä  Tahiridien 
y.  m.  sukujen  vallitessa,  joutui  1000-luvulla 
seldzukeille  ja  r200-luvulla  mongoleille.  V.  1396 
K.  tuli  (kuningaskunnan  muiden  alueiden  kanssa) 
Tiniurin  pojalle  ,^ah  Eochille  ja  kukoisti  hänen 
hallitessaan.  1500-luvulla  maan  valloittivat  us- 
beekit.  sitten  persialaiset ;  nämä  taas  ovat  saa- 
neet riidellä  siitä  afganilaisten  kanssa.       G.  R. 

Korbei  ks.  K  o  r  v  e  y. 

Korda    ikreik.    khordt')    ks.   Jänne. 

Korderoj  (engl.  cnrduroy,  ransk.  cordelet) ,  pit- 
kittäisesti  vakomaiiien  puuvillakangas  n.  s.  leik- 
kaamaton Manchester-sametti.  K.  on  kudottu 
kahta  kudetta,  peruskudetta  ja  nukkakudetta 
käyttäen.    Leikkaamalla  muodostuu  siitä  sametti. 

E.   J.   S. 

Eordiaalinen  (ransk.  cordial,  <  lat.  cor  =  sy- 
dän i.    sydämellinen. 

Kordieriitti  (ioliitti,  steinheiliitti, 
d  i  k  r  o  i  i  1 1  i),  sinertävän-vedenharmaa  kiven- 
näinen, kokoomukseltaan  magnesiumaluminium- 
silikaatti  (Mg,Al,Si...O,s),  kidemuodoltaan  rombi- 
nen.  Sen  kovuus  on  7,  ominaispaino  2,«.  K.  esiin- 
tyy rakeiua  kordieriittigneississä  ja  monessa  gra- 
niitissa. Orijärven  kuparikaivoksessa  tavataan 
k:ia  kauniina  sinisinä  kiteinä.  Turun  seudun 
graniitissa  sitä  on  harmaina  täplinä  granaatin 
keralla.  Ceylonista  saadaan  läpinäkyvää  k:ia, 
jota  käytetään  jalokivenä.  —  K.  muuttuu  hel- 
posti kiilteeksi  tai  kloriitiksi,  ja  puolittain,  vie- 
läpä täydellisestikin  muuttuneilla  kiteillä  on  mo- 
nesti k:n  muoto  jäljellä.  Näillä  muuttumis- 
tuloksilla  on  lukuisia  nimiä:  gigantoliitti.  falu- 
niitti,   auraliitti,   bonsdorffiitti,    piniitti    y.   m. 

P.  E. 

Eordiitti  (kreik.  kliorde' =  jiinneK  eräs  engl. 
vähäsavuinen  ruuti,  sisältää  eetterialkohaliin  liu- 
kenematonta nitro.selluloosaa,  nitroglyseriiniä  ja 
Tähän  vaseliinia.  On  saatavana  tankoina  tai  säi- 
keinä. 

Kordillieerit  (esp.  CordiHeras  =  vuorijonot) ,  on 
.sen  mahtavan  vuorLstosarjan  yhteisnimi,  joka,  kul- 
kien Ameriikan  länsirannikkoa  pitkin  meridio- 
naalista  pääsuuntaa  130  leveysasteen  poikki,  muo- 
dostaa Ison  valtameren  itäisen  äären.  Se  ei  ole 
yhtenäinen  vuori  järjestelmä,  kuten  aikaisemmin 
oltiin  taipuvaiset  olettamaan,  vaan  se  jakaantuu 


aivan  erilaatuisiin  Etelä-  ja  P  o  h  j  o  i  s-A  m  e- 
r  iikan  K:hin;  näiden  väliin  työntyvät 
K  e  s  k  i-A  m  e  r  i  i  k  a  n  K.,  jotka  myös  ovat  eri 
järjestelmää. 

E  t  e  1  :i-.\  m  e  r  i  i  k  a  n  K.,  1.,  niinkuin  niitä 
myös  nimitetään  (kenties  Peron  anti  s-intiaa- 
nien  mukaan),  Andit  (esp.  Vordilleras  de  los 
Andes),  ulottuvat  7.300  km  pitkänä  poimuvuoris- 
tona  Tulimaan  kärjessä  olevasta  Staten-saaresta 
etelässä  Darien-  ja  Coro-lahtiin  pohjoisessa; 
täällä  rajat  Keski-Ameriikan  ja  Antillein  vuori- 
järjestelmiä  vastaan  ovat  epävarmat.  Keskimää- 
räinen harjaunekorkeus  on  3,000-3,500  m,  keski- 
määräinen leveys  500  km.  pienin  178  km,  suu- 
rin 920  km.  Niiden  poimettuminen  lienee  ta- 
pahtunut lännestä  käsin.  Itäiset  ketjut  ovat  muo- 
dostuneet vanhoista,  arkeisista  ja  paleozooisista 
aineksista,  läntiset  mesozooisista.  Poimettuminen 
alkoi  paleozooisella  ja  mesozooi.sella  ajalla,  jälki- 
mäisellä voimakkaitten  tuliperäisten  purkausten 
seuraamana.  \"iimeinen  poimettuminen  tapahtui 
tertiääriajalla ;  silloin  jatkui  näitä  purkauksia, 
jotka  ovat  peittäneet  suunnattomia  aloja,  nosta- 
neet vunri.ston  korkeimmat  liuiput  (56  tuli- 
vuorta, joista  26  toimivaa),  uuiodostaneet  sille 
ominaiset  korkeat  ylänkö-altaat  ja  siten  salan- 
neet sen  sisäisen  rakenteen  näihin  piiiviin  saakka. 
—  Tämän  vuoriston  eteläinen  osa.  Tulimaasta 
Aconcaguaan,  on  muodostunut  kahdesta  rin- 
nakkaisjonosta.  Ison  valtameren  puoleinen,  ma- 
talampi jono  (Monte  Darwin  Tulimaalla  2,150  m), 
on  etelässä  osaksi  mereen  vaipunut,  muodostaen 
Etelä-Chilen  vuonomaiseman  lukemattomat  saa- 
ret ja  osan  niemistä.  Pituuslaakso  rannikkojonon 
ja  itäisen  jonon  välillä  on  täällä  myös  vajon- 
nut melkein  kokonaan  mereen.  Itäinen  harjanne 
on  etelässä  matala,  ylätasankoinainen,  pohjoisessa 
korkea,  rikas  tulivuorista  (Tupungato  6.710  m. 
Juncal  6.208  m  y.  m.) ;  sen  kummallakin  puo- 
lella kulkee  rivi  alppijärviä  (Naliuel  Huapi, 
Llanquihue).  Tämä  K:n  harjanne  lähettää  34  le- 
veys-asteen seutuvilta  alkaen  haaranteita.  n.  s. 
.\ntikordillieerit.  Argentiinan  Pampas-tasangolle 
i.Sierra  Kamatina,  S.  de  la  Huerta,  S.  de  Cor- 
doba  y.  m.)  tullen  itse  läntiseksi  päähaaraksi. 
Sen  huippu  Aconcagua  on  Etelä-Ameriikan  kor- 
kein, 7,040  m  yi.  merenp.  JIahtavia  ovat  muut- 
kin huiput:  Cerro  Mercedario,  tulivuori  Co- 
piapö,  Cerro  del  Cobre  y.  m.  N.  27  lev. -asteen 
seuduilla  K.  haarautuvat  kahteen  pääjonoon, 
jotka  sulkevat  väliinsä  keskimäärin  3.800-4,000  m 
korkeat  Bolivian  ja  Peron  ylätasangot.  Nämä 
osaksi  erämaanluontoiset  seudut  suurine  jäte- 
järvineen  (Titicaca,  Pampa  Aullagas)  ja  suola- 
lampineen  olivat  suhteellisen  korkealle  kehitty- 
neen ketsua-kansan  sivistyksen  kehtona.  Ympä- 
röivien K:n  keskikorkeus  on  4.400-4.700  m,  mo- 
net huipuista,  etupäässä  läntisessä  jonossa,  nou- 
sevat 6.000  m:iin.  Enimmät  niistä  ovat  tuli- 
vuoria (LluUaillaco.  Socompa.  Parimacota.  Sajama, 
Illimani,  Soratan  kaksoishuiput  Ancohuma  ja 
lUampu) .  Täällä  Arica-mutkan  kohdalla  K.  tekevät 
luoteeseen  kääntyen  polvekkeen  (jonka  mukaan  ne 
usein  jaetaan  eteläisiin  ja  pohjoisiin).  —  Peron 
eteläosassa  rajoittavat  korkeat  Itä-  ja  Länsi- 
kordillieerit  (Picacho  Yaga  5,310  m  idässä,  Am- 
pato  6,950  m  lännessä)  monimutkaisen  jono- 
ryhmän  Ucayali-joen  yläjuoksun  seuduilla.  Keski- 
Perössa    näiden    sijaan    tulee    selvä,    molempien 


1341 


Kordofan 


1342 


Reunakonlillicprieii  välissii  kulkeva  Kc^kiKorilil- 
lieeri.  Näistä  kolmesta  liintinen  on  korkea  (Ne- 
vado  de  lluascan  6,721  m),  molemmat  muut 
keskimäärin  ainoastaan  n.  2,000  m.  Maranonin 
polvekkeen  pohjoispuolella  Peron  K:eja  yhdistää 
matala  ja  kapea  harjanne  Ecuadorin  nialitaviin, 
kaksijonoisiin  K:hin  (Chimborazo  6.310  m,  tuli- 
vuori Cotopaxi  .1.043  m  y.  m.),  joiden  välissä 
on  monta  korkeaa,  tuliperäisten  purkausten 
kautta  syntyneitten  kynnysten  toisistaan  erotta- 
maa yiänköallasta  (ks.  Ecuador).  —  Kolum- 
bian alueella  K.  haarautuvat  kolmeen,  Cauca-  ja 
Mafrdalenajokien  laaksojen  toisistaan  erotta- 
maan jonoon  (L;insi-K:n  huippu  Munchique 
3.012  m.  Keski-K:.ssa  Tolima  5,.5S4  m.  Itä-K:ssa 
Pico  Concha  4.700  m),  jotka  pohjoiseen  päin 
etenevät  toisistaan  ja  —  varsinkin  Itä-K.,  jonka 
itäisin  osa  nimeltä  Cordillera  de  M(5rida  —  haa- 
rautuvat viuhkan  muotoisesti.  —  K.  ovat  jyrk- 
känä ilmastorajana:  niiden  länsipuolella  vallit- 
see, etelässä  kostea,  pohjoisessa  kuivempi  Ison 
valtameren  ilmasto  ja  itäpuolella  taas  Atlantin- 
valtanieren  vaikutuksen  alainen  ilmasto,  jolla  on 
päinva.staiset  kosteussuhteet.  Siten  Ison  valta- 
meren kapea  rantakaistale  (ja  K:n  korkeammat 
osat)  kasvi-  ja  eläinkunnan  sekä  asutusolojen 
puolesta  eroaa  Etelä-Ameriikan  pääosasta.  —  Ko- 
vin korkealla  olevien  solapaikkojen  takia  on  lii- 
kenne K:n  yli  tavattoman  hankala;  täällä  ovat 
maapallon  korkeimnuit  rautatiet:  Antofafjastan 
ja  Oruron  välisestä  rautatiestä  haarautuva  sivu- 
rata 4.820  m  yi.  merenp..  sekä  Peron  K  :11a  oleva 
Oroya-rata.  4.7C9  m  yi.  merenp.  Ensimäineu 
rautatie  poikki  K:n  valmistui  vasta  1910  ja 
vie  Argentiinasta  Cumbre-  1.  Uspallata-solan 
(3,960   m)    kautta   Chileen. 

K  e  s  k  i-A  m  e  r  i  i  k  a  n  K.  Välittäjänä  edelli- 
sistä näihin  on  Kolumbian  länsirannikolta  al- 
k.iva.  matala  (ke-skim.  500-600  m)  n.  s.  Kannas- 
Kcrdillieeri,  joka  päättyy  Panaman  painantee- 
seen. Täältä  Tehuantepecin  209  m  korkeaan  kan- 
nakseen ulottuvat  Keski-Ameriikan  K.,  keski- 
määrin tuskin  2.000  m  korkeina  (myöhemmin 
syntyneet  tulivuoret  nousevat  liki  4,000  m:iin, 
Volcan  de  Agua,  Acatenanpo.  A'olcan  del  Fuego). 
Ne  jakaantuvat  kahteen  pääjonoon.  joiden  vä- 
ii.ssä  on  1,500  km  pitkä,  120-125  km  leveä  Nica- 
ragua-järvi;  (pituussuunta  itäkaakosta  länsiluo- 
teeseen). Ilmastollisissa,  liikenne-  y.  m.  suhteiss.a 
nämä  eivät  ole  sellaisena  jyrkkänä  rajamuurina 
kuin   Etelä-.'\meriikan   K. 

P  o  h  j  o  i  s-.\  meriikan  K:n  pituus  on  liki 
8,000  km,  Tehuantepecista  Beringinsalmeen,  suu- 
rin leveys  1.700  km.  Eteläisimmät  kahteen  pää- 
jonoon jakaantuneet  Meksikon  K.  (Sierra 
Madre  Orieutal  idässä.  Sierra  Madre  Occidental 
lännessä)  sulkevat  väliinsä  Meksikon  korkean, 
enimmäkseen  aroluontoisen  ylänkömaan  (Meksi- 
kon kaupunki  2,265  m  yi.  merenp.),  joka  täyttää 
melkein  koko  Meksikon.  Korkeimmat  huiput 
ovat  täälläkin  tulivuoret  (Potocatepetl  5.452  m. 
Iztaecihuatl,  Orizaba  5,700  m,  Colinia  y.  m.). 
Vallitsevat  vuorilajit:  laava,  liitukauden  muodos- 
tumat, vähemmin  paleozooiset  ja  arkeiset  ainek- 
set. —  Meksikon  K.  vaihtuvat  huomaamatto- 
masti Yhdysvaltojen  K  :ksi.  Nämä  jakaan- 
tuvat kahteen  monijonoiseen  pääosaan :  Kallio- 
vuoret idässä  ja  Ison  valtameren  K.  lännessä; 
viimemainittuihin      kuuluvat:       Sierra      Nevada 


(Mount  Wliitney  4.541  m)  ja  Kaskad-vuoret 
(tulivuori  Mount  Rainier  1.  Taeoma  4,403  m), 
sisempiinä.  Rantavuoret  aivan  rannalla.  Kallio- 
vuorten ja  Ison  valtameren  K:n  välissä  levit- 
täytyvät suunnattomat  ylänkö-  ja  pengermaat 
(Koloradon  pengernuia.  Lsoallas  1.  Great  Ba- 
sin,  Kolumbian  ylänkömaa).  Täällä  K.  ovat 
leveimmillään.  Näiden  vuoristojen  syntymisen 
piiäkausi  oli  tertiääriaika.  Aineksia  ovat  kitei- 
set liuskeet,  paleozooi.set,  juura-  ja  liitukauden 
muodostumat  sekä  suures.sa  määrässä  nuorvul- 
kaaniset  laavat.  —  Yh<lysvaltojen  K.  liittyvät 
viilittömästi  rakenteeltaan  vielä  vähän  tunnettui- 
hin K  a  n  a  d  a  1  a  i  s-a  1  a  sk  a  1  a  i  s  i  i  n  K:hin. 
Tiialla  piiäjonot  lähestyvät  toisiaan.  Rantavuorien 
jatkot  niuodo.stavat  osaksi  mereen  vajonneina 
vuonorikkaan  saaristorannikon  (Vancouver,  Ku- 
ningatar Charlotten  .saaret,  Aleksanterin  saa- 
risto y.  m.).  Pohjoisempana  ne  jälleen  yhtyvät 
mantereeseen.  Niillä  seuduin  Länsi-K.  nousevat 
huomattaviin  korkeuksiin  (Mount  Elias  5.495  m, 
Mount  Logan  5,950  m),  joista  useat  tulivuoria 
(Mount  \Vrangell  5,390  m).  Pohjois-Ameriikan  kor- 
kein mitattu  huippu  on  pohjoisempana,  missä  K. 
kääntyvät  lounaiseen  suuntaan,  nim.  Mount  Mc 
Kinley.  6.240  m;  äskettäin  ilmoitetaan  löyde- 
tyksi yli  7.000  m  korkea  vuori  näillä  seuduin.  — 
Ilmaston,  kasviston,  eliiimistön  ja  asutussuhteit- 
ten  puolesta  Pohjois-Ameriikan  K.  eroovat  niiden 
itäpuolella  olevista  alavammista  tasankomaista, 
samoinkuin  Yhdysvaltain  ja  Kanadan  K:n  vä- 
lillä on  suuria  eroavaisuuksia.  Läntiset  K.  ovat 
saderikkaita.  niiden  takana  olevat  ylänkömaat  ja 
Itä-K.  sitävastoin  vähäsateisia.  —  .Suuria  vai- 
keuksia on  liikenteellä  ollut  voitettavanaan  tääl- 
läkin, vaikkakaan  solat  eivät  ole  niin  korkealla 
kuin   Etelä- Ameriikassa. 

Kaikki  K.  ovat  tavattoman  rikkaita  jaloista 
metalleista:  hopeaa  saadaan  nii.stä  enemmän 
kuin  mistään  muualta,  ja  kullantuotannossa  ai- 
noastaan Etelä-Afrikka  vie  niistä  nykyään  voi- 
ton: runsaasti  on  myös  lyijyä,  kuparia,  elo- 
hopeaa, polttoöljyä  y.  m.,  jotavastoin  rautaa  ja 
kivihiiltä  vähän.  Kulta-  ja  hopealöytöjään  K:n 
seudut  saavatkin  yksinomaan  kiittää  ensimäisestä 
eurooppalais-rotuisesta  asutuksestaan.      E.  E.  K. 

Kordofan  (=  ..Valkoinen  maa").  Englannin  vai- 
kutuspiiriin kuuluva  maakunta  Sudanissa.  Bahr- 
el-Abiadin  (Valkoisen  Niilin)  länsipuolella, 
12°-16°  välillä  pohj.  lev.,  n.  100.000  km=.  Se 
on  lakeaa  ylätasankoa.  vailla  jokia  ja  läh- 
teitä, peittyy  ihmisille  epäterveellisenä  sade- 
aikana rehevään  heinäkasvullisuuteen.  mutta  on 
kuivana  aikana  aron  tai  erämaankin  luontoi- 
nen. Vettä  saadaan  kaivetuista  kuopista.  Pai- 
koitellen on  metsikköjä,  m.  m.  kasvaa  Acacia- 
lajeja,  joista  saadaan  hyvää  kumia;  runsaasti 
on  palmuja,  joista  tärkein  taatelipalmu.  Eläi- 
mistö rikas.  Väestöstä  (n.  2S0.000)  ovat  nuba- 
laiset  alkuasukkaita,  myöhemmin  maahan  tun- 
keutuneita taas  tagalli-  ja  barabra-heimot  sekä 
beduiinit  y.  m.;  asukkaista  on  '/^  paikallaan  py- 
syviä, maanviljelys  pääelinkeinona.  Hirssi  (Pen- 
itiscttim  thyphoideum)  tärkein  vilja.  Paimento- 
laiset pitävät  etupäässä  nautakarjaa  ja  kameleja, 
vähemmiin  hevosia,  vuohia  ja  lampaita.  Vienti- 
tavaroista tärkeimmät:  arapikumi,  vuodat,  nor- 
sunluu, kamelikurjen  sulat,  kultahiekka.  Pää- 
kaupunki El-Obeid.  —  K.  joutui   1821   Egyptille, 


IMS 


Kordonetti-silkki     Korea 


\U[ 


joka  sen  kadotti  Muhammed-Alimedille  (inah- 
dillel  1SS3.  Englantilaiset  puhdistivat  alueen 
malulilaisista  ja  v.sta  1809  se  on  kuulunut  Eng- 
lannin  Sudaniin.  E.   E.   K. 

Kordonetti-silkki  (ransk.  cordonnet]  on  eräs 
laji  grege-silkkiä,  joka  lujan  kierteensä  takia 
näyttää  pyiireältä,  sileältä  ja  nuoramaiselta.  Se 
ou  paksumman  ompelusilkiu  vahvuista,  mutta 
näöltään  kauniimpaa ;  käytetään  etupäässä  kuvio- 
ompeluun  sekä  virkkaus-  ja  nvpläystölhin. 

E.   J.   S. 

Kordongi  (ransk.  cordon,  <  A-^iordt^  =  suoli, 
suolikieli).  1.  Muurilista,  muurin  sivuseinän  ylä- 
reunassa juokseva  ylimmän  kivityksen  ulkonema, 
jonka  tarkoituksena  on  suojella  muuria  pakkasta 
ja  kosteutta  vastaan;  eritoten  vallihaudan  sisem- 
män jyrkänteen  ja  sen  takana  olevan  vallin  ulom- 
man rinteen  välisen  leikkauksen  muodostava 
muurilista.  —  2.  Sotilasketju,  poliisiketju,  vartio- 
ketju. 

Koidova   ks.  Cördoba. 

Kore  /-'•("/  (kreik.  =  tyttij,  neitonen)  1.  Perse- 
p  h  o  n  e,  kreikkalaisten  uskonnossa  manalan  lial- 
litsijatar,  Demeterin  tytär,  Haadeksen  puoliso. 
Häntä  palveltiin  enimmäkseen  yhdessä  Deraete- 
rin  kanssa,  ks.  D  e  m  e  t  e  r.  Varsinkin  hänellä 
samoin  kuin  Demeterilläkin  oli  tärkeä  sija  Eleu- 
siin   mvsteeripalveluksessa,  ks.  E  1  e  u  s  i  s. 

O.   E.   T. 

Korea  (maan  asukasten  Kori,  kiinalaisten 
KaoH  1.  Tsaohsien,  virall.  jap.  nimi  Tsosen), 
entinen  keisarikunta,  v:sta  1910  Japanin  alus- 
maa Itä-Aasiassa,  käsittää  etelästä  pohjoiseen 
ulottuvan,  970  km  pitkän,  140-200  km  leveän  K  o- 
rean  niemen  Japanin-meren,  Korean-salmen 
ja  Keltaisen-meren  välissä,  manteretta  Tumen- 
ula-jokeeu  pohjoisessa  ja  Tsangpaisan-vuoristoon 
(suurin  korkeus  2,440  m:iä)  sekä  Jalu-jokeen 
luoteessa.  Rikkoutuneitten  ja  lahtirikasten  etelä- 
ja  länsirannikoitten  edustalla  paljon  saaria;  iso 
Quelpart-saari  (Tsedzu)  on  Korean-salmen  etelä- 
suussa.  Pinta-ala  217,826  km",  13,125,027  as. 
(1910),  60  km':llä;  miespuolisia  816,000  enem- 
män kuin  naispuolisia.  —  K:u  vuoriperusta  on 
ikivanha,  arkeisista  ja  paleozooisista  aineksista 
syntynyt,  siirrosten  sakkilaudan  tapaan  jäsen- 
telemä  lohkomaa,  pohjoisessa  (Kaima-yliitasanko) 
600-1,000  m,  keskellä  300  m,  etelässä  300- 
800  m  korkea;  pitkin  itärantaa  kulkee  yhte- 
näinen, 1,900  m:  iin  nouseva  vuoriharjaune. 
Keski-Korean  katkaisee  Soulista  Vönsaniin 
niemimaan  poikki  kulkeva  Tsynkkariöng-hauta, 
tertiäärikauden  basaltin  täj'ttämä;  sitä  noudat- 
taa tärkeä  ilmastollinen  raja:  pohjois- 
puolella on  ilmasto  mannermainen,  maa  talvella 
lumen  peittiiniä  (tammikin  ke.skilämpö  Soulissa 
—  4,i°C,  heinäk:n  -f  27°  C,  v:n  +  12°  C),  ran- 
nat pitkän  aikaa  jää.ssä.  Haudan  eteläpuolella 
on  valtameri-ilmasto  (Fusan:  tammik.  -|- 4,!°  C, 
heinäk.  +  27°  C,  v.  -f  15,5°  C).  Sademäärä  itä- 
rannikolla runsaampi  (Fusanissa  1,090  mm)  kuin 
länsirannikolla.  Joet  virtaavat  enimmäkseen 
länteen  (Simjönggang,  Hangang)  ja  etelään 
(Naktunggang).  Niiden  uomat  kapeita,  syvälle 
uurtuneita,-  liikennemerkitys  vähäinen;  ovat 
kulkukelpoisia  ainoastaan  suupuolelta  (Nak- 
tunggang 230  km,  muut  vähemmän).  K  a  s  v  u  1- 
1  i  .s  u  u  s  vähän  tunnettu,  samanluontoinen  kuin 
PohjoLs-Kiinan.    Metsät   ovat  enimmäkseen   hävi- 


tetyt paitsi  ponjoisessa.  EteliiK  :ssa  kasvaa 
riisi,  bambu  ja  kamelia.  Eläimistö  sama 
kuin  Mantsuriassa:  tiikereitä,  karhuja,  ilvek- 
siä, hirvieläimiii,  kauriita,  metsäsikoja,  etelässä 
apinoita.  —  Mongolilaiseen  rotuun  kuuluvat  k  o- 
r  e  a  1  a  i  .s  e  t  muistuttavat  ulkomuodoltaan  enem- 
män japanilaisia  kuin  kiinalaisia;  jälkim.äisiltä 
lie  ovat  lainanneet  sivistyksensä,  valtiomuotonsa, 
uskontonsa,  vaatekuosinsa,  eroten  heistä  kuiten- 
kin monessa  kohdin.  Miehet  eivät  palmikoi  tuk- 
kaansa, antavat  parran  kasvaa.  Vaatetuksessa 
käytetään  paljon  valkoista  väriä.  Suuri  siisteys 
erottaa  heidät  edullisesti  kiinalaisista;  teetä  ei 
K:ssa  kiiytetä.  —  Luonne  on  arvokas,  vakava, 
tunne-elämä  kehittyneempi  kuin  kiinalaisten,  us- 
kontokysymyksissä  he  kuitenkin  ovat  välin- 
pitilmättömiä  (nimellisesti  buddhalaisia,  ylemmät 
luokat  konfutselaisia) ;  naisen  asema  hyvä,  moni- 
avioisuus kielletty.  Yhteiskunnallisesti  korealai- 
set jakaantuvat  aatelisiin,  vapaisiin  ja  orjiin, 
mutta  aatelin  etuoikeudet  ovat  japanilaiset  pois- 
taneet. Varsinaisen  kansan  henkinen  ja  talou- 
dellinen tila  huono.  Japanilaiset  tekevät  paljon 
kansanvalistuksen  kohottamiseksi  ja  opillisen 
sekä  ammattisivistyksen  levittämiseksi;  on  pe- 
rustettu kansakouluja  (59  1908),  korkeakoulu 
Souliin  virkamiehien  valmistamiseksi  y.  m.  kor- 
keampia opistoja;  sitäpaitsi  on  joukko  alem- 
pia kouluja  ja  käsityö-oppilaitoksia,  osaksi  lu- 
kuisain  lähetysseurain  ylläpitämiä.  Vieraita  kan- 
sallisuuksia "K:ssa:  146,147  jap.,  9,568  kiin., 
valkoisia  853  (1910).  —  Pääelinkeino  on 
maanviljelys;  Etelä-  ja  Länsi-Korea  sekä  joki- 
tasangot  ovat  erinomaista  viljelysaluetta.  Vil- 
jelyskasvit: riisi,  papu,  vehnä,  ginseng  (Panax) 
etelässä,  ohra,  hirssi,  kaura  pohjoisessa,  edelleen 
peruna,  sesami,  ramie,  hamppu,  tupakka,  pip- 
puri y.  m.  Puuvillan  viljelysmaata  on  4'/,  % 
koko  viljelysalueesta,  puuvillansato  45,800  ton- 
nia (1905).  ■ —  Karjanhoito  kehittymätön. 
Meri-  ja  jokikalastus  tärkeä;  valaanpyyntiä 
on  ryhdytty  harjoittamaan.  —  V  u  o  r  i  t  y  ö  h  ö  n 
on  viime  aikoina  kiinnitetty  ulkomaalai.sta,  etu- 
päässä ameriikkiilaista  pääomaa;  tärkein  tuote 
kulta  (4,585  kg  1908);  lisäksi  tavataan  m.  m. 
kuparia,  rautaa,  kivihiiltä,  mutta  liikenneteitten 
puute  estää  niiden  käyttämisen.  —  Teolli- 
suus kehittymätön,  käsityömäinen,  huomattavin 
valmiste  paperi.  —  Kaupalle  K.  avautui  1876 
Japanin  kanssa  tehdyn  kauppasopimuksen  kautta, 
seuraavina  vuosikymmeninil  samanlaisilla  sopi- 
muksilla muiden  valtojen  kanssa  avattiin  11  sa- 
tamaa (tärkeimmät  Tsemulpho,  Masanpho,  Fu- 
san ja  Vönsan)  ja  yksi  sisämaankaupunki, 
Phjöngsan  (1908).  Tuonti  ]24,s  milj.  mk.,  vienti 
42  milj.  mk.,  kultaa  lukuunottamatta  v.  1909. 
Tuontitavaroista  tärkeimmät;  puuvilla  ja  puu- 
villatavarat,  rauta  ja  teräs,  silkkitavarat,  tu- 
pakka ja  paperossit,  puutavarat  y.  m.;  ne  tule- 
vat .Japanista  (7^),  Englannista,  Kiinasta  ja 
Yhdysvalloista;  vientitavaroista  riisi  (milj.  mk. 
14,28),  kulta  (12,j8,  1908),  pavut  (9),  ginseng 
(2, m),  vuodat  (2.i),  vehnä  (l,s),  karja  (l,i),  me- 
nevät Japaniin  ('/.)  ja  Kiinaan.  —  Liikenne- 
tiet  ovat  kelvottomat,  siltoja  puuttuu,  kuljetuksen 
suorittavat  kantajat  tai  kuormahevo.set;  japani- 
laisten toimesta  on  rakennettu  rautateitä.  Niitä 
oli  1910:  1.080  km,  Söuli.sta  eri  haaroille.  Sanan- 
lennätiiilinjoja   1910:   5,567   km,   postiasemia  439. 


1345 


Korean  kieli 


134G 


K.  kulliini  iiiaiiiliiiaii|instiliittonii.  K:ii  .satainieii 
liiivaiiiseh  ityksel  |19()!)|  G,o»  milj.  rek.toii.  Oma 
kHii|iliiilaivasti>  4.60G  toimia.  — Mitta-  ju  paino- 
yksiköt vaihtelevat.  —  Halin  viralli.-iesti  japa- 
nilainen. Palikkoja  .'?  koreilla i.stu,  4  japanilaista. 
9  kauppa-  ja  toolli.-uuspaiikkia.  —  Tulo-  ja  meno- 
arvio piiiittyy  llllO  .">;{.«  milj.  mk:aan.  Valtio- 
velka Oli  '.t:>.ss  milj.  mk.  —  V.  1910  uudestaan 
järjestetyn  liallitiiksen  etunenässä  on  jap.  ken- 
raalikuvernööri, joka  asuu  i)äUkaupungissa  Sou- 
lissa; täällil  on  myös  korkein  oikeiisliovi.  Pai- 
kallista hallintoa  varten  maa  on  jaettu  13  kuver- 
nöörikiiiitaaii.  — •  K:ii  vanha  lippu:  valkoinen, 
nurkissa  neljii  sanaa  (taivas,  vesi.  maa.  tuli), 
keskellä  tumma  ympyrä;  vaakuna:  kierteisesti 
kaksio.saiiien.   punainen   ja   sininen   vmpvrä. 

e',  e.  ä. 

Historia.  K:n  asukasten  alkuperä  ja 
maahantulo-aika  on  tuntematon.  Kiina  ja  Ja- 
pani ovat  ammoisista  ajoi.sta  alkaen  koettaneet 
.saada  sitii  lialtuunsa.  mutta  Kiinan  vaikutus  oli 
k;iuaii  ylivoimainen.  K.  oli  alkuansa  jakautu- 
nut useampiin  valtakuntiin,  jotka  olivat  ajoit- 
taisin Kiinan  vallan  alla  tai  ainakin  siitä  riip- 
puvia. Neljännen  viiosis.  lopulla  buddhalaisuus 
ja  Konfiitseu  oppi  sai  jalansijaa  K:ssa.  mistä 
kiinalainen  sivistys  korealaisten  välityksellä  le- 
visi .lapaniin  (vrt.  Japani,  historia).  Koko 
niemimaan  yhdi.sti  012  yhdeksi  Korai  nimi- 
seksi valtakunnak.si  .sotapäällikkö  V  a  n  g-k  e  n. 
jonka  seuraaja  suostui  maksamaan  Kiinalle  ve- 
roa. Kun  monjrolit  13:nnella  viio.sis.  olivat  saa- 
neet Kiinan  lialtuunsa.  ali.stui  K.  niiden  val- 
taan, mutta  joutui  siitä  huolimatta  monjjolien 
hyökkäysten  alai.seksi.  K:sta  käsin  Kublai  kaani 
teki  oniiistiimattoniat  yrityksensä  Japanin  val- 
loittamiseksi (1274-81).  Kostoksi  japanilaiset  liä- 
vitteliviit  Korean  rannikoita,  ja  tämän  johdosta 
alkoivat  korealaiset  ja  japanilaiset,  jotka  tähän 
asti  olivat  olleet  läliei.sessä  kiilttiiuriyhteyde.ssä 
keskenänsä,  vieraantua  toisistaan.  Kun  Vang- 
suviin  32:s  hallitsija  kieltäytyi  tunnustamasta 
Kiiiia.s.sa  13GS  valtaan  päässeen  Mingsuvun  yli- 
herruutta, kukisti  hiineii  kenraalinsa  X  i-t  a  i  j  o 
hänet,  nousi  itse  valtaistuimelle  ja  alistui  Kii- 
nan ylivaltaan  1392.  Nitaijo.  joka  oli  viime 
aikoihin  asti  hallinneen  Ni-suviin  perustaja,  va- 
litsi pääkaupungiksi  Ilan-jangin  (nyk.  Soulin) 
ja  jakoi  maan  kahdeksaan  maakuntaan.  1.t90- 
luviiUa  japanilaiset  turhaan  yrittivät  valloittaa 
K:aa  hävittäen  sitä  julmasti  ja  herättäen  siten 
vastaansa  leppymättömän  vihan.  Tosin  K:u  hal- 
litsijat 1600-luvulla  lähetystöjä  lähettämällä  ni- 
mellisesti tunnustivat  Japaninkin  yliherruutta, 
mutta  liihetystöt  lakkasivat  pian.  minkä  jälkeen 
näiden  maiden  keskinäinen  yhteys  supistui  hy- 
vin vähiin:  ainoastaan  Fusanissa  japanilai.set 
saivat  tarkan  valvonnan  alaisina  käydä  kaup- 
paa, ilantsujen  hyökkäy.sten  torjumiseksi  hävi- 
tettiin 1616  Jalu-joen  oikealla  rannalla  oleva 
480  km:n  pituinen  ja  100  kin:n  levyinen  maa- 
kaistale autioksi  ja  joen  vasemmalle  rannalle 
rakennettiin  paalutuksia  ja  vallituksia  (..Korean 
muuri"),  mikä  ei  kuitenkaan  estänrt  mantsuja 
pääsemästä  maahan:  1637  he  lopullisesti  pakotti- 
vat K:n  kuninkaan  alistumaan  verovelvollisuu- 
teen. Xäistä  ajoista  lähtien  K.  oli  ulkomaalai- 
silta kokonaan  suljettu.  Kristityt  liihety.s.^aar- 
naajat.  jotka  vasta  v;n  1835  jälkeen  pääsivät 
^^^.     IV.    Painpttu  » ^  12. 


maahan,  joutuivat  samaten  kuin  kotimaisetkin 
kri.stityt  ankarien  vainojen  alaisiksi.  Japani  oli 
ensimäinen  ulkovalta,  jonka  onnistui  murtaa 
sulku  v:n  1H76  sopimuksella.  .Sen  mukaan  oli 
Kusan  heti  ja  kaksi  muuta  satamaa  1880  avat- 
tava japanilaisille.  Pian  tehtiin  joukko  saman- 
tapaisia sopimuksia  muiden  vallain  kanssa  (1882- 
1903).  19:nnen  vuosisadan  viimeisinä  vuosikyin- 
meninä  riehui  K:ssa  myöskin  liallitsijasuvun 
omassa  keskuudes.sa  kiivaita  puoluetai.steluja. 
jotka  aiheuttivat  naapurivaltain  puolelta  sekaan- 
tumisia K:n  sisäisiin  asioihin  ja  jouduttivat  K  :n 
valtakuniuin  lopullista  perikatoa.  .Vluksi  kilpai- 
livat ylivallasta  Kiina  ja  Jajiani.  V.  1885  nämii 
vallat  tekivät  keskenänsä  sopimuk.sen,  jonka  mu- 
kaan ne  sitoutuivat  kutsumaan  pois  K:ssa  olevan 
sotaväkensä;  jos  jompikumpi  valta  vastaisuu- 
dessa katsoi  tarpeelliseksi  lähettää  sinne  sota- 
väkeä, oli  siitii  hyvissä  ajoin  ilmoitettava  toiselle. 
Kun  Kiina  1894  K:n  hallituksen  pyynnöstä  lä- 
hetti maahan  osaston  sotaväkeä  kukistamaan 
erään  uskonlahkon  aloittamaa  kapinaa,  oli  tästä 
seurauk.sena  sodan  syttyminen  Kiinan  ja  Japa- 
nin välillä  sam.  v.  siinonoseki'n  rauhassa  189.) 
Kiinan  täytyi  luopua  vanhoista  ylivallan-vaati- 
muksistaan Koreaan.  Mutta  Japanilaisten  tun- 
keutuminen K:aaii  ei  ollut  maan  asukasten  mie- 
leen, ja  varsinkin  hallitus-  ja  hovipiireissä  oli 
vihamielisyys  heitä  va.staan  suuri.  Japanilaisten 
päävastustaja  oli  kuningatar,  joka  murhattiin 
lieidiin  toimestaan  8  p.  lokak.  189:');  kuningas  ja 
perintöprinssi.  jotka  pelkäsivät  samaa  kohtaloa, 
pakenivat  lielmik.  1S96  Venäjän  lähety.stöön.  mistä 
poistuivat  vasta  helmik.  1897.  Sam.  v.  kuningas  otti 
keisarin  arvonimen.  Japani  oli  sillä  välin  saanut 
Kiinan  sijaan  uuden  kilpailijan  Venäjästä,  joka 
myöskin  pyrki  laajentamaan  vaikutusvaltaansa 
K:aan,  Posti,  sananlennätiu.  kauppa,  rahalaitos 
joutuivat  japanilaisten  käsiin,  ja  maahan  alkoi 
asettua  joukoittain  japanilaisia  uutisasukkaita. 
Venäjä  taas  otti  itselleen  sotilaallisessa  suhteessa 
tärkeitä  alueita,  hankki  rautatiekonsessioneja  ja 
sijoitti  sotaväkeii  .Jalu-joen  rannalle.  Etujen 
ristiriidasta  oli  lopulta  seurauksena  sota  1904-05 
(ks,  Japanin  sotal.  Tämän  sodan  johdosta 
K.  joutui  Japanista  kokonaan  riippuvaiseksi. 
Maan  todelliseksi  hallitsijaksi  tuli  jap.  kenraali- 
residentti,  jonka  viran  ensimäiseksi  haltijaksi 
nimitettiin  markiisi  Ito.  Korealaisten  tyyty- 
mättömyys uusiin  oloihin  puhkesi  ilmoille  mo- 
nella muotoa.  V.  1906  syntyi  maassa  kapina  Ja- 
panin ylivaltaa  vastaan:  keisari  itse  kannatti 
virkamiesten  passiivista  va.starintaa.  josta  oli 
seurauksena,  että  Ito  vangitutti  hänet.  Turhaan 
korealaiset  1907  valittivat  Haagin  rauhankonfe- 
renssiin. Heinäk.  1907  keisari  Ji-höug  pako- 
tettiin luopumaan  hallituksesta:  hänen  seuraa- 
jansa J  i-s  j  e  k  oli  kokonaan  japanilaisten  val- 
la.s.sa.  K:ssa  edelleen  vallit.sevan  mieltenkuohun 
ilmauk.seua  oli  m.  m,  Iton  murha  (19091.  V.  1910 
keisari  Ji-sjek'kin  pakotettiin  luopumaan  kruu- 
nustaan ja  K.  yhdistettiin  T.soseiiin  kenraali- 
kuvernöörikunnan  nimellä  Japaniin.  fJ.  F.) 

Korean  kieli,  Korean  kansan  puhuma  kieli, 
jonka  kielikunnallista  asemaa  toistaiseksi  ei  ole 
voitu  niiiärätä:  muutamissa  suhteissa  se  kuiten- 
kin muistuttaa  japanin  kieltä.  Äänteellisistä 
seikoista  on  huomattava  eräänlaisen  vokaalisoin- 
nun   olemassaolo.     Substantiivin    (tavall.    2-tavni- 


1347 


Korean-salmi — Korff 


i:i4s 


sen)  taivutuksessa  ou  (yksikössä  ja  monikossa) 
9  sijaa:  nominatiivi,  genetiivi,  datiivi,  akkusa- 
tiivi, ablatiivi,  lokatiivi,  instrumentaali,  apposi- 
tiivi  ja  vokatiivi.  Kieliopillista  sukua  ei  ole.  Pro- 
nomini taipuu  samoin  kuin  substantiivi:  relatiivi- 
pronomini puuttuu.  Adjektiivi  on  ikiiiuikuin 
substantiivin  ja  verbin  väliaste:  eri  lauscasemissa 
siihen  liittyy  eri  verbisuffikseja:  attribuuttina 
ollessaan  adjektiivi  oi  taivu.  Komparatiivi  il- 
maistaan syntaktisesti.  Dekadi-järjestelmään  pe- 
rustuvia lukusanojii  on  1-99;  muut  kiinasta  lai- 
nattuja. Verbin  aikamuotoja  on  verrattain  run- 
saasti (preesens,  preteriti,  futuuri,  fut.  exactum: 
imperfekti,  pluskvamperfekti,  konditsionaali), 
mutta  varsinaista  persoonallista  taivutusta  ei 
ole.  Hiippuen  puhuttelevan  ja  puhuteltavan  eri 
arvoasteista  voi  jokaisesta  varsinaisesta  verbi- 
muodosta sitäpaitsi  muodostua  monta  erilaista 
,,kohteliaisuusmuotoa".  Kiinalaisia  lainasanoja 
on  runsaasti.  —  Koreal.  kirjoitus  on  kirjain- 
kirjoitusta; kirjaimet  alkujaan  intial.  devanä- 
parista  lainattuja.  Kirjoittamistapa  kiinalainen 
(pystysuorissa  riveissä  oikealta  vasemmalle).  — 
Kansanrunoustuotteet  ja  muutamat  kiinal.  klas- 
sillisten teosten  käännökset  muodostavat  nykyään 
koko  koreankielisen  kirjallisuuden.  Muu 
Korean  kirjallisuus  on  kiinankielinen.  [Kieli- 
oppeja: „Grammaire  corCenne"  (1881);  Under- 
wood,  ,,Introduction  to  the  korean  spoken  lan- 
guage"  (1890),  Sanakirjoja:  „Dictionnaire  eor6en- 
franjais"  (1880);  Gale,  „Korean-english  dictio- 
nary"  (1897).  Kansanrunouskokoelmia:  Allen, 
,.Corean  tales"  (1889)  ;  Arnous,  ,, Korea.  Miirchen 
und  Legenden"  (1893).]  fY.  W.) 

Korean-salmi,  100  km  leveä.  170  km  pitkä, 
.lapanin-merestä  Itä-Kiinan-mereen  johtava 
.salmi  Korean-niemen  ja  Japanin  saarten  Kiusiun 
ja  Hondon  välillä.  Tsusima-saaret  jakavat  sen 
kahteen  osaan,  Broughton-salmeen  luoteessa,  Kru- 
senstern-salmeen  kaakossa.  Viimemainitussa 
salmessa  tapahtui  Tsusima-saarten  mukaan  nimi- 
tetty verinen  meritaistelu  .Japanin  j;i  Ve- 
näjän laivaston  välillä.  27  p.  toukok.  1905  (vrt. 
Tsusi  ma).  E.  E.  K. 

Korehtuuri  1.  k  o  r  r  e  li  t  u  u  r  i  (lat.  corri'- 
<7<'rr  =  korjata),  korjausvedos  painokehilöstä,  kor- 
jausluku.    ks.    K  o  r  j  a  u  s  1  u  k  u. 

Koreisilaiset,  llidzasissa  asuva  arab.  heimo, 
jonka  etuoikeutena  .'imneltä  vuosis.  alkaen  oli 
Kaaban  temppelin  hoito.  Muhammed  kuului  k:n 
heimoon.  K.    T-1. 

Korekti  ks.  Korrekti. 

Koi'ela.  1.  ,,Karjalankaupunki",  venäläisten 
entisinä    aikoina    käyttämä    Kiikisalmen    nimitys. 

—  2.  Ratsutila  ITattulan  kirkolla,  4  km  päässä 
Parolan  asemalta,  -'/.,  m:inttaalia,  215  ha.  Omis- 
tajat eri  aikoina:  nimismies  J.  V.  Pihlman 
1820-30-luvulla,  hänen  jälkeensä  nimismies  A. 
Axi-n  1870-luvulle.  maanviljelijä  Aug.  Niemi- 
nen n.  1880:een,  maanvilj.  V.  Sandell  1880-1908 
ja    v:sta    1908    alkaen    maiuivilj.    K.    O.    Ilakari. 

—  Päärakennus    (talonpoikaistyyliä)     rak.    1829. 

—  Erittäin  luoiinonilianaa  seutua  Vanajaveden 
äärellä.  —  Tiilitehdas  (omiksi  tarpeiksi)  rak. 
1909.  L.    n-nen. 

Koren,  Johan  (1809-85),  norj.  eläintieteilijä, 
lääket.  toht.  18:50.  1838-.54  sotila.slääkäri  ja 
sen  ohessa  v:.sta  1845  Bergenin  eläintieteellisen 
museon   konservaattori.    Hänen   teoksistaan   mai- 


nittakoon ..Otversigt  af  Skaiidinaviens  echino- 
dermer"  (1844);  ,,Til  pectinibranchiernes.  holo- 
thuriernes  og  sostjeruernes  iidviklingshistorie" 
(1856)  :  „Bidrag  til  de  ved  den  norske  kyst  le- 
veude  pennatuliders  naturhistorie"  (1877)  ;  „Bi- 
drag  til  de  norske  gephyreers  naturhistorie" 
(1877).  (P.  B.) 

Korennoiset  I  Pifcitdonvurujttirn),  hyönteis- 
lahko,  jolla  on  vaillinainen  muodonvaihdos,  pure- 
vaiset  (tai  surka.stuneet)  suuosat  ja  4  kalvo- 
maista  siipeä.  Toukat  elävät  vedessä  ja  hengit- 
tävät enimmäkseen  ilmaputkikiduksilla.  Jakau- 
tuu kolmeen  alalahkoon :  p  ä  i  v  ä  k  o  r  e  n  n  o  i- 
s  e  t  (Ephemerida:),  sudenkorennoiset  (Li- 
belliilidcE  1.  Odnnata)  ja  iltakorennoiset 
( 1'lccoplcra    1.    Perlidce).  V.    S-s. 

Korento,  tavallisin  muoto  suora  puusalko 
(usein   varustettu   keskeä  poikkipuulla,  joka   riip- 


Kuva  1. 


Ku  Vii 


puu  rautamäärlyssä),  millä  kaksi  henkeä  olallaan 
kantaa  vesikorvoa  y.  m.;  enimmäkseen  maan 
länsiosissa  käytetään  yhden  hengen  korentoa, 
joka  on  tehty  kahta  (kuva  1)  tai  yhtä  (kuva  2) 
astiaa    varten.  IT.    T.    .S». 

Koreografia  (kreik.  A-/ioro's  =  kuoro,  ja  gra- 
/)/ici»  =  piirtää),  taito  merkkien  avulla  kuvata 
tanssiaskeleita  ja  -asentoja,  aivan  kuin  säveliä 
kuvataan  nuoteilla:  lisäksi  taito  ohjata  tans- 
sia, varsinkin  balettien  järjestäminen  ja  ohjaa- 
minen, sitten  yleensä  tanssitaide.  J.  Hl. 

Korespondenssi    ks.    Korrespondenssi. 

Koreutiikka  (kreik.  l;horeutikiy  {tekhnc']). 
tanssitaide,    varsinkin    näyttämöllinen. 

Korff.  1.  J  oh  an  n  "a  Ib  rek  t  K.  (1697- 
1766),  ven.  valtiomies,  kuului  vanhaan  Westfa- 
lenista  Kuurinmaahan  siirtyneeseen  sukuun.  Ol- 
tuansa Anna  Ivaiiovnan  kamariherrana  ja  tiede- 
akatemian tirehtöörinä  K.  1740  nimitettiin  Ve- 
näjän lähettiliiäksi  Kööpenhaminaan  ja  1746 
Tukholmaan,  missä  hän  varsin  häikäilemättö- 
mällä tavalla  sekaantui  Ruotsin  sisäisiin  asioi- 
hin ja  m.  m.  esiintyi  loukkaavasti  perintöruhti- 
nasta  Aadolf  Fredrikiä  vastaan.  Tämä  kuiten- 
kin herätti  Ruotsissa  yleistä  suuttumusta  ja  1748 
hänet  kutsuttiin  sieltä  pois.  Hänellä  oli  rikas 
kirj.isto.  joka  hänen  kuoltuansa  ostettiin  keisaril- 
liselle perineelle  ja  josta  suuri  osa  sitten  on  joutu- 
nut    Helsingin    yliopi.ston    kirjastolle.         Ä.    G. 

2.  Modes  t  "  A  nd  re  j  e  vi  ts  K.  (1800-72), 
ven.  virkamies,  oli  v:sta  1S34  valtakunnan  sih- 
teerinä ja  v:.sta  1843  valtakunnanneuvoston  jäse- 
nenä sekä  1S49-61  Pietarin  keisarillisen  julki- 
sen kirja.ston  ylijohtajana,  jona  hän  teki  paljon 
tämän  suurenmoisen  laitoksen  uudestaan  järjestä- 
miseksi ja  laajentamiseksi.  V.  1872  hän  koro- 
tettiin kreiviksi.  7\.  on  m.  m.  kirjoittanut  tun- 
netun teoksen  Speranskista,  jonka  alaisena  hän 
aikoinaan   oli   palvellut. 

3.  Nikolai  A  I  e  k  s  a  n  d  r  o  v  i  t  s  K.  (1834- 
83),  vapaaherra,  ven.  kansanvalistnsmies,  antau- 
tui ensin  virkamiesalalle.  mutta  .Meksanteri  II  :n 
hallituksen  alussa  .syntyneen  innostuksen  valtaa- 
mana muutti  1S56  .lekaterinoslavin  kuvernement- 
tiin  maaseudulla  edistääkseen  tekeillä  olevia  suu- 
ria yhteiskunnallisia  uudistuksia.    Ennen  kaikkea 


1349 


Korfu — Korintti 


l.)50 


hän  liarrastl  kiinsanvalistiistyotii  ja  jiirjesti  omnn 
suumiitelniaiisii  mukaan  mainitun  knvernemen- 
tin  AlcksandroTskin  piirikuntaan  lyliytkurssisia 
kansakouluja  ja  sai  semstvon  porustaniaau  useita 
samanlaisia.  Sen  ohella  hän  julkaisi  sanoma- 
lehdissä ja  aikakauskirjoissa  joukon  kansanvalis- 
tusta ja  opetuskysj-myksiä  koskevia  kirjoituksia 
sekä  useita  oppikirjoja  kansakouluja  varten, 
jotka  herättivät  suurta  huomiota.  Oltuaan  taau- 
tumukselH.sen  hallitussuunnan  vallitessa  1872-80 
Sveitsissä  hän  perusti  kertauskursseja  kansakou- 
luissa käyneille.  V.  1883  Moskovan  kaupunki 
tahtoi  valita  hänet  koulujensa  tarkastajaksi, 
mutta  ..Moskovskija  Vedomostin"  ja  ,.Novoe 
Vremjan"  nostama  hälv  teki  sen  mahdottomaksi. 

J.  J.  il. 

Korfu  [-fii'].  virall.  Kerkyra  (lat.  Corcyra). 
—  1.  Pohjoisin  ja  isoin  Balkanin  niemimaan  länsi- 
rannikolla olevista  Joonian-.saarista;  593  km', 
95.451  as.  (1907).  kreikkalaisia,  albanialaisia,  ita- 
lialaisia. Pohjoisosa  on  kalkkivuoristoa  (korkein 
huippu  Pantokrator  914  m),  pienempi  eteläosa  ter. 
tiääristä  kumpumaata.  Rapnikko  lännessä  äkki- 
jyrkkii.  idässä  loivempi,  hyväsatamainen.  Ilmasto 
lauhkea,  sataa  runsaasti  (lännessä  1,579  mm  v:ssal. 
Jokia  puuttuu,  lähteitä  yltäkyllin.  Maanvilje- 
lys tuottaa  öljyä  (60,000  hl),  viiniä,  viikunoita, 
eteläiihedelmiä.  maissia,  perunoita.  Metsää  vä- 
hän, karjanhoito  ja  teollisuus  mitättömät.  Me- 
renkulku korkealle  kehittynyt.  Kauppalaivasto 
16.655  rek. -tonnia  (1907).  s.itamain  laivanselvi- 
tyksiä  1,1  milj.  rek.-t.  Kauppavaihto  1].«  milj. 
mk.  (1906-07).  Lähisaarien  kanssa  K.  muodostaa 
kreikkalaisen  nomoksen.  681  knr.  99.571  as.  — 
K.  lienee  Homerok.^en  laulujen  Sklieria,  phaiaa- 
kien  asuma.  N.  736  e.  Kr.  korinttilaiset  perusti- 
vat K:lle  siirtolan.  Korkyran.  joka  pian  tuli  ku- 
koistavaksi. Se  joutui  riitaisuuksiin  emäkaupun- 
kinsa  kanssa,  voitti  sen  meritaistelussa  665  e.  Kr., 
sekä  aiheutti  myöhemmin  osaltaan  peloponneso- 
lais-sodan  puhkeamisen  431.  Antautui  229  e.  Kr. 
roomalaisille,  keskiajalla.  1386.  Venetsian  tasa- 
vallalle, johon  kuului  sen  kukistumiseen  asti  1797; 
.senjälkeiset  vaiheet  samat  kuin  muitten  Joonian- 
saarten.  —  2.  Edellisen  pääkaupunki,  itäranni- 
kolla; 18,978  as.  il907i.  Kadut  ahtaat,  raken- 
nukset venetsialaistyyliset :  oppilaitoksia:  kreik.- 
kat.  ja  room.-kat.  arkkipiispan  istuin.  —  Satama 
erinomainen,  vilkasliikkeinen,  säännöllinen  höy- 
rylaivayhteys  Lontooseen  ja  Välimeren  satamiin. 
Teollisuus  vähäinen.  —  K:n  eteläpuolella.  Gastu- 
rin  kalliolla  on  Itävallan  keisarinna  Elisabetin 
rakentama,  nykyään  Saksan  keisarin  Vilhelm 
IT:n  omistama  huvilinna  Akhilleion. 

E.   E.   K. 

Korhonen,  Paavo  (1775-1840).  suom.  runoi- 
lija. K.  (,. Vihta-Paavo")  eleli  Rautalammilla 
Vihtajärvi  nimisessä  uudistaIos,sa  ja  oli  tuotte- 
liain ja  kuuluisin  itä.suomalaisista  talonpoikais- 
rnnoilijoista.  jotka  vanhalla  Kalevalanmitalla 
kirjoittelivat  tilapäärunoja  mitä  erilaisimmista 
ainei.sta.  K:n  runohenki  on  yleensä  matalaa  -a 
jokapäiväistä,  mutta  muoto  sujuu  häneltä  luon- 
tevasti ja  ajatukset  ovat  kansanomaisi.i  ja  sel- 
keitä. Tunnetuimpia  hänen  tuotteistaan  ovat 
..Häälaulu"'-  ..Entisestä  ja  nykyisestä  ajasta"  ja 
ivaruno  ..Nimismies  Kokista".  K:n  runot,  joist.i 
useimmat  olivat  ilmestyneet  sanomalehdissä. 
arkkiveisuina  tai  eri  kirjasina,  toimitti  Lönnrot 


Korianteri, 
kukka,  h  hf^delma. 


painosta   KS4.S    uiusi   painos   19(18:    ..Paavo  Korho- 
sen  viisikvmuieutä   runoa  ja   kuusi   laulua"). 

1".   T. 
Koria,    rautatiea.sema    (III   1.)    Ilelsingin-Pieta- 
rin    radalla,   Kausalan    ja    Kouvolan    asemien    vä- 
lillä,  IS.")   km   Helsingistä.   7   km   Kouvolaan. 

L.    Il-nen. 
Koriambi   ks.  K  h  o  r  i  a  m  b  i. 
Korianteri     (Coriandrum    saliium).    sarjakuk- 
kaisiin kuuluva  maustekasvi,  jota  viljellään  aro- 
maattisten        hedelmlensä 
vuoksi.    Nämä  ovat  palle- 
roisia,  niiden    harjut   ovat 
matalat,  jonkunverran 

aaltomutkaiset,  lohkohedel- 
missä valkuaisen  sisäpinta 
syvästi  kovera.  K: ia  käy- 
tetään leivän,  keittojen, 
„eurryn"  (ks.  t.).  liköö- 
rien y.  m.  juomien  maus- 
tamiseen. Kasvaa  villinä 
Etelii-Euroopassa.  viljel- 
tynä suuressa  osassa  Keski- 
Euroopp;ia.         J.  A.  \\'. 

Koridori  ks.  K  o  r  r  i- 
d  o  r  i. 

Koriini,  eräs  eläinvuo- 
dan  aines.  Eläinvuodassa 
selitetään     olevan     kolme 

eri  kerrosta:  päiillimäi.senä  orvaske.si  (epidcrmis), 
sitten  verinahka  (coritim)  ja  rasvakerros,  joista 
verinahka-kerros  on  juuri  .se  osa  vuotaa,  joka  par- 
kitessa muodostuu  nahaksi.  Verinahka  on  kokoon- 
pantu ristiin  rastiin  liittyneistä  kuiduista,  joiden 
lomissa  on  muiianvalkuaisaineita  sekä  k  o  r  i  i- 
n  i  a.  K.  lienee  paisuneessa  tilassa  olevaa  koriu- 
mia.  K.  liimaa  vuodan  kuivuessa  toisiinsa 
joten  parkitsematon  vuota 
Parkitessa  taasen  k.  poistuu 
nahkaa.  S.  V.  H. 

n  a. 

runoilijatar.  kotoisin  Boio- 
I  tian  Tanagrasta,  Pindaroksen  aikalainen  (5:nnen 
I  vuosis.  alussa  e.  Kr.),  sepitti  boiotialaismurteella 
lauluja,  joissa  etupäässä  käsitteli  paikallis-myyt- 
■  tejä.  Hänen  teoksistaan  on  säilynyt  vain  katkel- 
i  mia:  pisimmät,  äskettäin  Egyptistä  löydetyt  (n. 
I  70  säettä),  julkaistiin   1907.    "  O.  E.  T. 

j      Korinthos   ks.    Korintti. 

Korintin-kannas  ikreik.  /sf/imos  =  „kannas") 
liittää  Peloponnesokseu  niemimaan  mantereeseen, 
erottaen  toisistaan  Lepanton-  ja  Saronin-lahdet. 
Se  on  paikoitellen  ainoastaan  6  km  leveä,  mata- 
limmalla  kohdallaan  79  m  korkea.  —  Jo  van- 
halla ajalla  parikin  kertaa  kannaksen  poikki 
suunniteltu  kanava  saatiin  aikaan  vasta  1881- 
93:  se  on  6.s  km  pitkä.  S  m  syvä,  pohjasta  22  m 
leveä.     Kanavaa    käytetään    vähän.        E.    E.    K. 

Korintinmalmi,  eräs  vanhalla  ajalla  käytetty 
vaskilejeeriaki.  jonka  kokoomusta  ei  tunneta. 

Korintit,  pieniä,  siemenettömiä,  kuivattuja 
viinirypälemarjoja.  Niitä  saadaan  eräästä  viini- 
köynnösmuunnokse.sta  (Vitis  vinifera  apyrenaj, 
jota  suuret  määrät  viljellään  varsinkin  Kreikassa 
Korintin  kaupungin  seuduilla  mutta  myös  muis- 
sakin Välimeren  maissa.  E:eja  käytetään  talou- 
dessa  leivoksiin,   kastikkeihin   y.    m.   J.   A.    W. 

Korintti,  kreik.  Korinthos.  1.  U  u  s  i-K.  (Xea 
EorinthosJ,    kaupunki    samannimisen    kannaksen 


kiinni     vuotakuidut 
kovettuu  jäykäksi, 
ja  saad;ian  notkeaa 
Korina  ks.  Rahi 
Korinna,    kreik. 


1351 


Korinttilainen  tyyli— Korinttilaiskirjeet 


1352 


^^ 


Knrintin  kanava. 


läiisiraiiualla.  Lepauton-  1.  Korintin-laliden  itii- 
periikassa  (Korinthia  nimisen  nomoksen,  2.370 
km-.  71.229  a.s..  pääkaupunki),  n.  4.800  as.,  kreik. 
arkkipii.span  istuin.  E.  E.  K. 

2.  Vanljalla  ajalla  kuului.sa  kaupunki.  5  km 
lounaiseen  edellisestä.  Korinthia  maakunnan 
pääpaikka,  sekä  kaupallises.^^a  että  sotilaallisessa 
suhteessa  tärkeä.  Sen  eteläpuolella  kohosi  jyr- 
källä kukkulalla  kaupungin  linna  (Akrokorin- 
thos).  K:lla  oli  kolme  satamaa;  Lekhaion  K:u- 
lahden.  Kenkhreai  ja  Skhoinos  Saronin-lahden 
rannalla.  —  Foinikialaiset  olivat  tänne  tuoneet 
sivi>tyksen  siemeniä:  heilun  viittaavat  sekä  K:n 
taideteollisuus  ipurppurakankaat.  pronssi-  ja 
saviteokset  }'.  m.)  ettii  muinaistarut  ja  uskonnon 
menot.  Maalaustaidetta  ja  runoutta  {vrt.  A  r  i  o  n) 
liarjoitettiin  jo  aikaisin.  Jlyölieiumin  aineellinen 
kulttuuri  syrjäytti  henkisen.  Harrastus  suun- 
nattiin etupäässä  teollisuuteen,  kauppaan  ja 
merenkulkuun.  Erittäin  edullinen  asema  teki 
K:sta  Kreikan  rikkaimman  kauppakaupungin 
sekä  kansainvälisen  liikenteen  keskuksen.  Hal- 
litseva luokka  oli  doorilainen,  mutta  muodosti 
vain  pienen  osan  väe.stöstä.  K.  perusti  useita 
siirtoloita,  m.  m.  Syrakuusan.  Korkyran.  Poti- 
daian.  —  Kaupunki,  jonka  keskustana  oli  tori 
far/Diti),  oli  runsaasti  koristettu  temppeleillä  y.  m. 
julkisilla  rakennuksilla,  linna.ssa  oli  Aphroditen 
temppeli.  —  Lujan  asemansa  tähden  .\kroko- 
rinthosta  myölieniminkin  käytettiin  linnoituk- 
sena,  mutta   -se  on    nyt    rappeutunut. 

ir  i  s  t  o  r  i  a.  K:n,  joka  on  ikivanhaa  alku- 
perää, valloitti  tarun  mukaan  Heraklidi  Aletes 
doorilaisineen.  Kuninkuuden  kukistuttua  hallitsi 
(10'.n  vuosisadan  keskivaiheilta  e.  Kr.)  hänestä 
polveutuva  bakkhiadein  ylimy.ssuku  K:ssa.  Kyp- 
.selos  lienee  tehnyt  lopun  heidän  valla.staan 
n.  658,  anastaen  kansan  avulla  itsevaltiuden ; 
häntä    .seurasivat    Periandros    ja    Psammetikhos. 


Tämä  oli  K:n  loistoaika,  kauppa  ja  teollisuus 
kohosi  suurimpaan  kukoistukseensa,  useita  siirto- 
kuntia perustettiin  ja  julkisia  rakennuksia  tee- 
tettiin. X.  .ISl  poistettiin  yksinvalta  ja  sijaan 
tuli  ylfmysvultainen  hallitusmuoto.  Kntinen  yrit- 
teliiiisyys  lamautui  vähitellen  ja  K;n  valta  vai- 
pui. Kateus  .Vteenaa  kohtaan  sai  K:u  liitty- 
mään Spartaan;  sen  riita  .\teenan  kan.ssa  ai- 
heutti osaltaan  peloponnesolaissodan  |4:!1-404|. 
K.  ei  kuitenkaan  hyötynyt  kilpailijansa  kukis- 
tukse.sta.  eikä  myöskään  n.  s.  K:n  .sota  (395-.387), 
jossa  se  useiden  muiden  valtioiden  liitossa  koetti 
murtaa    Spartan    ylivallan,    tuottanut    sille    etua. 

—  Kreikau  itsenäi.syyden  hävittyä  makeihmialai- 
nen  varustusväki  piti  K;n  linnan  mieliitettynä. 
\'.  24:!  K.  yhtyi  .\khaian  liittokuntaan:  tiiman 
jouduttu;i  tappiolle  roonuUaineu  Mumniius  hävitti 
kaupungin  tiiydellisesti  146.  Ca-sar  rakennutti 
sen  uudestaan  n.  sata  vuotta  myöhemmin.  Kan- 
sainvaellusten aikana  K.  jiiUeen  monesti  hävi- 
tettiin. .Se  kuului  sitten  vuorotellen  bysantti- 
laisille, ristiretkeilijöille,  turkkilaisille  ja  venet- 
sialaisille. \'.  1822  K.  pääsi  vapaaksi  Turkin 
herruudesta  ja  alkoi  vähitellen  kohota  rappio- 
tilastaan. Kaupungin  hävitti  kuitenkin  ISSH 
maanjäristys,  jonka  jälkeen   perustettiin  Uusi   K. 

—  V:sta  189S  toimittaa  Ateenassa  sijaitseva 
amer.  muinai.stieteellinen  laitos  kaivaustöitä  Van- 
hassa K:ssa.  On  löydetty  m.  m.  teatteri,  kuu- 
lui.sa   Peirene-lähde   ja    Propylaiat.  G.    R. 

Korinttilainen  tyyli,  kolmas  ja  nuorin  kreik 
kalaisten  luoma  pylväsjärjestö,  jonka  joonialai- 
sesta erottaa  vain  kapiteeli  in.  s.  k  a  1  a  t  h  o  s. 
kapiteeli)  ja  usein,  etenkin  suuremmissa  ra- 
kenteissa,    kattolistaa     kannattavat     konsulit 


knrnnnr 

ROHAlAI/KORirfr 


KORimrilAiNEn  PYLVA/^AP1T[XU•  KOnPO/lTAlVV? 


iks.  t.).  Roomalai.sen  arkkitehdin  Vitruviuksen 
kertoman  unikaan  kapiteelin  keksijä  oli  korintti- 
lainen kuvanveistäjä  ja  kulta.seppä  Kallinuikhos, 
joka  muka  aiheena  oli  käyttänyt  uuoreu  tytön 
liaudalle  a.setetun.  leluilla  täytetyn,  laakatiilellä 
suojatun  vasun  ympäri  versoavia  akantlius-lehtiä 
(ks.  A  kantti).  Metallitekniikkaa  tosin  ka- 
piteelin varhaisemnuit.  aran  hapuilevat  muodot 
elävästi  muistuttavatkin,  mutta  Kalltmakhos 
lienee  näitä  kapiteeliyrityksiä.  joille  jo  aikai- 
semmin Kgyptissä  ja  Itämailla  oli  vastineita, 
ainoastaan  varmentanut  ja  kehittänyt.  Itsenäi- 
seksi pylväsjärjestöksi  k.  t.  muodostuu  vasta  hel- 
lenistisellä ja  roomalaisella  ajalla,  joka  kuten  re- 
nesanssikin  loppumattomiin  pylväissään  ja  pilas- 
tereissaan vaihtelee  sen  siroja,  dekoratiivisia  ai- 
heita, ks.  K  o  m  p  o  s  i  t  a  k  a  p  i  t  e  e  1  i  ja  P  y  1- 
V  ä  s  j  ä  r  j  e  s  t  ö  t.    vrt.    P  y  I  v  ä  s.  U-0    X. 

Korinttilaiskirjeet.  1.  Korintti  oli  Akhaia 
niniLsen  roomalaisen  provinssin  (=  nykyinen 
Kreikka I  pääkaupunki,  liuouuittava  väkilukunsa, 
teollisuutensa  ja  kauppansa  puolesta,  mutta  myös- 
kin kuuluisa  epäsiveellLsyydestään.    Sinue  -aapui 


1353 


Korioidea— Koriteollisuus 


1854 


Paaviili  iMisiiiiiiiscii  kerran  toisella  lähetysmatkal- 
Inan.  luultavasti  syksyllii  52.  Ateenasta,  ja  vai- 
kutti siellä  viiteen  niittaan  1  'j.,  vuotta.  Tiimiin 
hiilien  vaikutuksensa  tulos  oli  Korintin  kristilli- 
nen seurakunta.  Viillän  niyiijieiiiinin  kuin  apos- 
toli itse  saapuivat  myöskin  liänen  työtovorin.sa 
Tiniotlieus  ja  Silas  Korinttiin  ja  ottivat  l.ekiii 
OKan  evankeliumin  julistamistyöliön  .\kliaiassa. 
U:s.sa  T:ssa  on  meillii  kaksi  Paavalin  korintti- 
Ini.sille  kirjoittamaa  kirjettii.  Mutta  jo  ennen 
ensimiiistii  niiistä  apostoli  oli  kirjoittanut  tiille 
seurakunnalle,  niinkuin  1  Kor.  5,  osoittaa.  On 
arveltu,  että  2  Kor.  6„-7,.  joka  kappale  tuntuu 
jonkunverran  vieraalta  nykyisessa  yhteydessäiln. 
mutta  sisiillykseltään  eriftiiin  hyvin  iiäyttä.-t  sopi- 
van siilien,  mitii  1  Kor.  "i,:stii  saamme  tictiiii 
tuon  kaiioksiin  joutuneen  kirjeen  sisällyksestii. 
olisi  katkelma  juuri  tästä.  Paitsi  täfii  1  Kor.  5„ 
mainittua  kirjettä  olettavat  useat  tutkijat  vielä 
toisenkin  Paavalin  kadoksiin  joutuneen  kirjeen 
Korintin  seurakunnalle,  joka  kirje  olisi  kirjoi- 
tettu l:sen  ja  2:sen  korinttilaiskirjeen  välillii. 
Tämii  olettamus  perustuu  siihen,  että  2:sessa  ko- 
rinttilaiskirjeessä esiintyvät  viittaukset  eräiiseen 
apostolin  aikaisemmin  tälle  seurakunnalle  kir- 
joittamaan kirjeeseen  eivät  näytä  soveltuvan  mei- 
iliin  1  :see:i  korinttilaiskirjeeseemme.  eivätkä 
myöskään  voi  tarkoittaa  tuota  aikaisempaa,  ka- 
doksiin  joutunutta    kirjettä. 

2.  ]:nen  Kor. -kirje  on  kirjoitettu  Ephesoksesta. 
Paavalin  siellä  oleskelun  loppuaikoina  (16j.tl  luul- 
tavasti piiäsiäisen  seuduilla  Ivrt.  5;  seur.)  v.  ö7 
(,>6I.  Sen  lähin  aihe  oli  eräs  Korintin  seurakunnan 
apostolille  lähettämä  kirje,  jossa  oli  kysytty  hänen 
mielipidettiiiin  useista  eri  asioista  (7,).  ja  joihin 
kysymyksiin  Paavali  nyt  täs.sä  vastaa  (7,5  seur., 
.S,  seur..  12,  seur.,  16,  seur..  16,.  seur.  y.  m.).  Mutta 
paitsi  sitä  hän  oli  varmaankin  kirjeen  tuojilta, 
mutta  myöskin  muuta  tietii  il,,l  saanut  kuulla 
Korintin  seurakunnan  oloista  yhtä  ja  toista,  mikä 
vaati  hiintä  sinne  kirjoittamaan,  vaikkakin  hän 
oli  aikeissa  itse  persoonallisesti  sinne  kohdakkoin 
saapua.  Paavalin  lälidettyä  Korintista  olivat  ni- 
mittäin olot  siellä  kehittyneet  osittain  epärait- 
tiiseen suuntaan.  Ensinnäkin  seurakunta  oli  ja- 
kaantunut toisiaan  halveksuviin  joukkioihin. 
Muutamat  nimittivät  itseään  Paavalin  puolue- 
laisiksi, toiset  taas  pitivät  hengellisenä  johtaja- 
naan Apolloa,  miuitamat  Pietaria  1.  Kefasta.  kun 
taas  toiset,  ikäänkuin  tahtoen  asettua  kaikkien 
edelliimainittujen  yläpuolelle,  sanoivat  itseään 
Kristuksen  puoluelaisiksi.  Erimielisyydessään  he 
menivät  niin  pitkiille.  että  keskinäisissä  rii- 
doissaan kiiäntyivät  maallisten  tuomioistuinten 
puoleen.  Eriniielisvyttii  oli  myöskin  olemassa 
siitä,  miten  oli  suhtauduttava  |)akanoihin  ja  paka- 
nallisiin menoihin.  .Siveellisiä  hairahduksia  oli 
myös  seurakunnassa  saanut  rankaisematta  tapah- 
tua. Epäkohtia  oli  vielä  ilmennyt  seurakunnan 
yhteisissä  jumalanpalveluksissa,  jopa  rakki lulen- 
aterioissakin.  jotka  viimemainitut  numtaniat  oli- 
vat nuuittaneet  miltei  juomingeiksi.  K.iikki 
nämä  seikat  vaativat  ojennusta  ja  opetusta,  jota 
Paavali    kirjeessään    korinttilaisille    antaa. 

'■'>.  2:nen  Kor. -kirje  on  kirjoitettu  muutamia 
kuvikausia  myöhemmin  kuin  ensimäinen.  Riip- 
puen siitä,  oletetaanko  lisen  ja  2:sen  kirjeen 
välille  kadoksiin  joutunut  kirje,  vai  ei.  on  näi- 
den   väliaika    asetettava    jonkun    verran    suurem- 


maksi tai  pienemmäksi.  2  Kor.  on  kirjoitettu 
•Makedoniasta  (2,..  seur.:  Sj|.  1'aavalin  luokse  on 
juuri  saapunut  Titus  Korintista  (7,  seur.),  ja  hä- 
nen sieltä  tuomansa  tiedot  ovat  kirjeen  kirjoit- 
tamisen liiliin  aihe.  Titus  myös  vei  perille  tii- 
man toisen  kirjeen  («,„  seur.|,  joka  on  kirjoi- 
tettu .sekii  Paavalin  ettii  Timoteuksen  nimessä 
(1,1  ja  osoitettu  ei  ainoastaan,  kuten  1  Kor., 
Korintin,  vaan  koko  Akhaian  kristityille.  Alku- 
luvuissa 1-0  Paavali  yleensä  puhuttelee  korintti- 
laisia erittäin  lempeästi,  vieläpä  ilmaisee  erikoi- 
.sen  ilonsa  siitä  hyvästä  vaikutuksesta,  mikä  hä- 
nen aikaisemmalla  kirjeelliiiln  oli  ollut  korintti- 
laisiin (7,  seur.).  mutta  jälkimäisessä  osassa. 
1(1  luvu.s*a  alkaen,  puhe  on  ankaraa.  Munta- 
main  tutkijain  mielestä  tämä  jälkimäinen  osa 
ei  alkuperin  niekkaan  kuulunut  samaan  kirjee- 
seen  kuin  edellinen. 

Korinttilaiskirjeiden  oikeaperäisyyttä  vastaan 
ei  syyllä   voida   mitiiiin   muistuttaa.         A.  F.  P. 

Korioidea,    suonikalvo,   ks.    S  i  1  m  ä. 

Korioiditis,  siionikalvon  tulehdus,  vrt.  Silmä- 
taudit. 

Korioni    ks.    ('  h  o  r  i  o  n. 

Korioretinitis,  suonikalvon  ja  verkkokalvon 
tulehdu^,    vrt.    S  i  1  m  ;i  t  a  u  d  i  t. 

Koripa ju   k  s.   Paju. 

Koriste  ks.  P  u  k  n.  O  m  ]>  e  1  u  k  i  r  j  a  u  s, 
E  e  i  k  k  a  u  s  k  o  r  i  s  t  e  e  t ;  vrt.  K  o  r  i  s  t  e  e  1  1  i- 
n  e  n   tai  d  e. 

Koristekirjailu    k~.    O  m  p  e  I  u  k  i  r  j  a  u  s. 

Koristeellinen  taide  on  laidetta,  jolla  on 
yht'aikaa  käytännöllinen  ja  kauneusaistia  tyy- 
dytti! vä  tarkoitus.  Jyrkkää  eroa  tai  määrättyä 
rajaa  ei  voi  väittää  olevan  olemassa  sen  ja  muun 
taiteen  välillä  —  varsinkin  on  nykyajan  ku- 
vaamataide, eroten  1870-  ja  188(i-luvuilla  vallin- 
neesta naturalismista,  alkanut  mitä  suurimmassa 
määrin  noudattaa  k:n  t;n  periaatteita.  Saat- 
taa vain  sanoa,  että  käytännöllinen  puoli  on 
k:ssa  t:ssa  pääasiana  ja  että  se  on  luonteel- 
taan sidottua,  riippuvaista  ja  s  o  v  e  1  1  u  t  e  1 1  u  a, 
kun  taas  muu  taide,  jolla  on  päämiiäränään  vain 
oma  itsensä,  on  it.seniiistii.  vapaata.  K:ta  t:ta 
sanotaan  dekoratiiviseksi  senvuoksi.  että 
sen  esineet  eivät  ainoastaan  ole  koristeltuja,  vaan 
ovat  myös  itse  koristeita  eli  dekoratsioneja.  K:n 
t:n  alaan  kuuluvat  koristeellinen  plastiikka, 
jota  käytetään  etupäässä  rakennusosien  (frii- 
sien, pylväiinpiiiden  y.  m.)  somistamiseksi,  ja  ko- 
ristemaalaus.  jota  käytetään  etupäässä  katto-  ja 
seinäpintojen  somistamiseksi:  se  on  laadultaan 
sekä  ulkokoristelua  (mosaikki-  ja  freskomaalausta. 
sfjraffitoa  y.  m.)  että  sisäkoristelua  (huoneiden 
sisustamista  hminekaluilla.  verhoilla  y.  m.  taide- 
teollisilla tuotteilla).  Yleensii  on  k.  t.  yhteisenii 
nimit.vk.senä  taideteollisuuden  eri  haaroille,  ks. 
Taideteollisuus    ja    Ornamentiikka. 

E.   Rr. 

Koristustaide  k  s.  Koristeellinen 
taide. 

Koriteollisuus  käyttää  punontatöihinsä  etu- 
jiäässil  pajua  mutta  myöskin  rottinkia,  olkia, 
kaisloja  y.  m.  s.  Pisimmät  ja  sitkeimmät  paju- 
vitsat  saadaan  koripajusta  ISnlix  riminnlis). 
Se  leikataan  mieluimmin  huhti-toukokunssa.  jol- 
loin ne  ovat  mehukkaimmat  ja  sitkeimmät.  Kuo- 
riminen suoritetaan  koneellisesti.  Hienompia  töitä 
varten    vitsat    halkaistaan    erikoisella    h  aikai- 


1355 


Korjausluvun  näyte 


1356 


vaara  kirjain 

Vaara  sana 

Puuttuva  kirjain  tai  välimerkki 

Kahdesti  ladottu  tai  liikakirjain 

Latomatta  jaanyt  (n.  s.  „ruumis"j 
Esiinpistava  suluke 

Vaara  sanajärjestys 

Vaara  jako 

Yli^salaisin  ladottu  kirjasin 
Viallinen  kirjasin 
Vaara  kirjasinlaji 
Yhdistettävä 
Eroitettava 

Epätasainen  kirjaketaso 
Toista  kirjasinlajia 

Harvennus  poistetaan 

Kursiveeartaan 

Yhdistetään  samaksi  kappaleeksi 

Harvennetaan 


Vusi  rivi 


Tavsi  rivi 


Ruumis. 


Harra  painotuote  on  tiiysfn  vapaa 
painovirheistä,  joskaan  ftv/  aina  oivat 
ole  häiritseviä.  T^keätä  on/ettii  aina 
luetaan  useampi  kuin  ^kmrJ  yks^i 
korjausvedos.  Kaikissa  huolellisissa 
kirjapainoissa  Tensimäinen  korjaus- 
vedos painonjpuolesta  latomavirhei- 
den  poistamiseksi  ja  lähetetään  vedos 
korjattu  vasta  tekijälle.  Jos  koria^ 
Cö^'edokseen  tehdään  lisäyksiä  tai 
poistoja,  tuottaf  tämä  meljloista  lisä- 
työtä ja  lisä/ustannuks/a  Koska 
Tietosanakirja  ladotaa^T  liiiotype-ko- 
neella,  on  pienim/mänkin  korjauksen 
takia  kokonainen  rivi  ladottarajiiudes- 
taan  ja  usein  Pojston  tai  lisäyksen 
takia  (useitS)  rivejä.  T^Korjausluvulla 
varustettu  vedos  on  sitten  tarkalleen 
verrattava  koj"jattuun,  jotta  näh- 

luy 


I  /ClA.    ff 

/f 
I  t  :>  y 


täisiin,  onko  korjaukset  suoritettu 


Aax, 


\A/-. 


CLopuksi  vielä  kirjapainon  puolesta 
on  tarkastettava  n.  s.  revideeri 
s.  o.  painokoneesta  saatu  vedos,  jonka 
avulla  kaikki  työn  puhtautta  häirit- 
sevät ammatillisetkin  virheet  on  pois- 
tettava. [Kirjapainon  tulee  valvoa, 
että  työ  on  siistiä  ja  tasaista ;  että  sivu- 

^  numerot  ja  sivuotsikot  ovat  oi- 
j 

[eat  j.  n.  e.  Korjauslukuun  vaadi- 
taan tarkkaa  silmää.  Parasta  on  suo- 
rittaa korjausluku  tavaamalla. 

iroy    mAA^yu   AA/CtAAx.   l4^,<2jp<>  ^  ^Jio-    /ä/e^  /e<:  cryxjoc 
rryxALAjilAjAyOyu-ä^      /JX/Vx</<>t-     /^Z<i   -    ZCt^     /CcZdy. 


1/  r^ 
iK  r  ^^ 

CD  ..ayyd.   '     <f^ 

—   —   -      6/6    AyGAyv: 


L  lUAyi/.     /out/x. 


3  1  löu^/iZ  fUAn. 


sijalla  (kovasta  puusta  tehty  3-4  kärkinen 
kiila)  tai  pienellä  koneella.  Näin  saadut  kolmi- 
kulmaiset  virvet  höylätään  ja  litistetään  erikoi- 
sella höylällä  tai  höyläkoneella,  joka  poistaa  yti- 
men. Yhtäläisen  leveyden  aikaansaamiseen  ja 
reunojen  tasoitukseen  käytetään  myös  erikoista 
kojetta.  Kottinkia  käsitellään  jotakuinkin  sa- 
moin kuin  pajua.  —  Valmistettaessa  tehdään  en- 
sin korin  pohja,  sitten  seinämät.  Monimuotois- 
ten (ulokkeilla  y.  m.  varustettujen)  korien  val- 
mistukse.ssa  käytetään  vastaavanmallisia  puu- 
pölkkyjä, joiden  ympärille  työ  palmikoidaan. 
Koriteollisuuteen  kuuluvat  myös  korihuonekalut. 
Suurin    un   k.   Ranskassa.   Saksassa   ja   Japanissa, 


josta  viimemainitusta  maasta  tämän  teollisuu- 
den tuotteita  on  alettu  tuoda  Suomeenkin.  — 
K.  on  varsin  sopiva  .sokeiden  ammatti  ja  sen- 
vunksi   opetusaineena  sokeainkouluissa. 

Korjaakit,  mongolilainen  kansa  Koillis- 
Aasiassa,  läheistä  sukua  tsuktseille;  asuvat 
Anadyr-joesta  pohjoise.ssa  Kamtsatkan  pohjois- 
osiin ja  Ohotskijn-meren  koillisrannoille  saakka. 
Lukumäärä  5.000-7,500  vähentyy.  Osa  heistä  on 
paikoillaan  asuvia,  osa  paimentolaisia.  Edelliset 
ovat  kookkaita,  kasvojen  piirteissä  paljon  mon- 
golilais-tyjpistä  poikkeavaa,  m.  m.  suorat  silmät. 
He  eliivät  enimmäkseen  kalastuksella,  ovat 
kreikk.-katolisia.   tavoiltaan   huonomaineisia.    Po- 


i:ir>7 


Korjausluku     Korkeasaari 


1358 


ronhoidolla  eluviit  painuMitolaisk.  ovat  ulkomuo- 
doltaan selviä  mongolejii,  pienikasvuisia,  uskon- 
noltaan sanianisteja;  heidän  vieraanvaraisuut- 
taan kiitetään.  Mitäiln  valtiollista  tai  yhteiskun- 
nallista järjestystä  k.  eivät  tunne.  [Jochehson, 
„Religion  and  niyths  of  the  Koryaks"  (1905)  ; 
soma.   ..Tiu-    Koryaks"    (1908).]  E.   E.   K. 

Korjausluku  1.  k  o  r  e  h  t  u  u  r  i  suoritetaan 
painokehilöstä  t.  Iati>muksesta  vedettyyn  jäljen- 
nökseen ja  sen  tarkoituk.sena  on  ladottaessa  syn- 
tyneiden tai  virlieellisen  käsikirjoituksen  aiheut- 
tamien virheiden  oikaiseminen.  (Myöskin  ennen 
kivipaino-  ja  värikuvien  y.  m.  s.  painamista 
otetaan  korjausvedokset.)  Oikaisut  tehdään  mie- 
luimmin oikeanpuoliseen  sivunreunaan  pysty- 
suoraan vedetyn  lyliyen  viivan  viereen,  ja  ta- 
vallisia k  o  r  e  h  t  u  u  r  i  V  i  r  h  e  i  t  ä  oikaistaessa 
käytetään  määrätyitä  korjaus  merkkejä 
(ks.  tälliin  liittyviiä  korjausluvun  näy- 
tettä), ks.  kirjoituksessa  Kirjapaino- 
taito olevaa  kuvasarjaa.  —  Korjausve- 
dokset merkintöineen  ja  käsikirjoituksineen 
kuljetetaan  postissa  samasta  maksusta  kuin 
painotuotteet. 

Korkeakirkko  ks.  Anglikaaninen 
kirkko. 

Korkeakosken  jalkinetehdas  (omistaja  vrsta 
1899  Suomen  kenkä-  ja  nahkatehdas 
o.-y.,  osakepääoma  O.s  milj.  mk.,  vararahasto 
70.000  mk.)  sijaitsee  Längelmäveteen  laskevassa 
Juuvan  reitissä  olevan,  yhtiön  omistaman  14.»  m 
korkean  Korkeakosken  ääressä  Oriveden  pitii- 
jässä,  1,9  km  Tampereen-Vaasan  radalla  olevalta 
Korkeakosken  asemalta,  jonne  tehtaalta  on 
kapearaiteinen  rautatie.  Tänne  perustettiin  1894 
saha  ja  nahkatehdas,  sekä  1898  maamme  e  n  s  i- 
mainen  j  a  1  k  i  n  e  t  e  h  d  a  s.  Liike  ei  aluksi 
ottanut  menestyäksensii.  V.  1902  valittu  uusi 
johtokunta  (isännöitsijänä  everstiluutnantti  O. 
Ehrström)  on  saanut  yrityksen  menestymään: 
1902  oli  myynti  352,15,5"  mk.,  1906  l,i  milj.  mk., 
1910  l.se  milj.  mk.  Jalkineita  myytiin  1906  yli 
100,000  paria.  Jalkineiden  päällysnahka  tuodaan 
Pohjois-Ameriikasta  ja  Saksasta.  Pohjanahka 
valmistetaan  (myös  myyntiä  varten)  omassa 
nahkatehtaassa  osaksi  kotimaisista,  osaksi  Etelä- 
-Vmeriikasta  tuoduista  vuodista.  —  Sahassa  saha- 
taan jonkun  verran  lautoja  ja  lankkuja.  —  Työ- 
väestö 200  henkeä  (1910),  asuu  enimmäkseen 
yhtiön  huoneistoissa :  heillä  on  käytettävänään 
suuri  kokoussali  näyttämöineen  sekä  kirjasto 
(504   nid.)    —  JIaata   vlitiö   omistaa   5   tilaa. 

E.  E.  K. 

Korkeakosken    puuhiomo    ks.    Karhula. 

Korkeakoski.  1.  Koski  Kymijoen  itäisen  suu- 
haaran  itäisimmässä  haarassa,  on  valtava  putous, 
jo.ssa  vesi  syöksyy  8  m;n  korkeudelta  alas: 
keskiveden  aikaan  4,160  hevosv.  ja  korkeanveden 
aikaan  7.040  hevosv.;  vesimäärä  keskiveden  ai- 
kaan n.  39  m'  sek:ssa,  korkeanveden  aikaan 
66  m'  sek:säa.  —  Kosken  rannalla  Karhulan 
puuhiomo  ja  sähkövoima-asema  (vrt.  Karhula). 
—  Kotkan  kaupunkiin  4  km:n  matka.  —  2.  Maan- 
kuulu vesiputous  3:n  km:n  päässä  Tuovilanlah- 
den  (ks.  t.)  laivalaiturista.  Maaningan  ja  Piela- 
veden rajoilla;  putouskorkeus  46  m.  Kevättul- 
vien aikaan  putous  tekee  valtavan  vaikutuksen, 
jolloin  muuten  vähävetinen  joki  syöksee  vaah- 
toisena, suurella   pauhulla  louhuista  kalliojyrkän- 


nettil  alas.  Myöskin  kesäaikaan  saa  putouksen 
kauneutta  ihailla,  sen  jälkeen  kuin  on  yläpuolelle 
rakennettu  sulkulaitos  veden  kokoamista  varten. 
—  3.  Koski  Pielaveden  pitäjässä,  Koivujärvestä 
Piehiveleen  laskevassa  joessa,  n.  1'/,  km  suun 
yläpuolelhi;  putouskorkeus  7  m  ja  pituus  60  m, 
keskiveden  aikaan  187  hevosv.  ja  korkeanveden 
aikaan  840.  Myllj-laitos.  —  4.  Koski  Oriveden 
pitiijässii,  Haaviston  1.  Iluikkojoessa;  putouskor- 
keus 15.9  m  ja  pituus  240  m,  keskiveden  aikaan 
425  hevosv.  ja  korkeanveden  aikaan  1.060.  — 
Teollisuuslaitoksia:  saha,  2  myllyä:  K:n  j  a  1- 
k  i  n  e  t  e  h  d  a  s  (k.s.  t.)  sekä  terva-  ja  tiirpätti- 
tehdas  (perust.  1891).  —  Lähellä  Korkeakosken 
rautatienasema.  —  5.  Kylä  samannimi.sen  pikku- 
kosken  seutuvilla,  n.  1  km  Jyväskylästä  etelään- 
päin. Korpilahden  maantien  varrella.  —  Aikai- 
semmin viinatelidas  ja  .saha,  mainitun  kosken 
rannalla.  L.  Il-nen. 

Korkeakoulu,  sellainen  oppilaitos,  jossa  ope- 
tusta annetaan  luentojen  sekä  käytännöllisten 
harjoitusten  ja  töiden  muodossa  —  meillä  yli- 
opisto, teknillinen  korkeakoulu  j.a  kauppakorkea- 
koulu, muissa  maissa  lisäksi  esim.  eläinlääkäri- 
opisto.  sotaopLsto  y.  m.  Kansanopistolla  on  myös 
esim.  Skandinaavian  maissa  ja  Saksassa  k:n 
nimitys  iruots.  folkhöijskola.  saks.  Volkshoch- 
schulc).  O.   il-e. 

Korkeammat  oppilaitokset,  meidän  maas- 
samme ja  muissakin  maissa  käytetty  oppikoulu- 
jen: lyseoiden,  yhteiskoulujen  ja  tyttökoulujen 
nimitys. 

Korkeapainekone,  sellaisen  höyrykoneen  van- 
hentunut nimitys,  jossa  ei  ollut  lauhduttajaa  ja 
jonka  höyrypaine  oli   3-12   ilmakehää.  V.  L. 

Korkea  raati  (kreik.  si/nedrion) ,  korkein  juu- 
talainen tuomioistuin,  joka  m.  m.  tuomitsi  Jee- 
suksen kuolemaan.  Sillä  oli  oikeus  niin  hyvin 
vangituttaa  rikollisia,  kuin  myöskin  tuomita  ja 
rangaista.  Kuolemantuomioihin  vaadittiin  kui- 
tenkin roomalaisen  prokuraattorin  suostumus.  — 
Xäin  oli  laita  Jeesuksen  aikoihin,  jolta  ajalta 
meillä  U:sta  T:sta  on  varmimmat  tiedot  tästä 
juutalaisesta  tuomioistuimesta.  Kuinka  vanha  lai- 
tos se  oli.  sitä  ei  varmuudella  tiedetä.  Juuta- 
laisen traditsionin  mukaan  .se  on  peräisin  jo 
Mooseksen  .ajoilta,  mikä  ei  kuitenkaan  ole  toden- 
näköistä. Mutta  ainakin  jo  makkabealaisajalta 
näyttää  tällainen  korkein  tuomioistuin  olleen  juu- 
talaisilla olemassa.  A.  F.  P. 

Korkeasaari  ( ruots.  Högholmen),  Hel- 
singin  kaupungin  saaria,  itäisessä  saaristossa 
heti  Pohjoissataman  reunustalla,  1'/,  km  kau- 
pungista pinta-ala  n.  22  ha.  Luonnoltaan  karu, 
kallioinen  saari  on  nyt  hyvinhoidettuna  puis- 
tona. Laatuaan  ainoa  eläintarha  koko  maassa. 
Keskellä  saarta  sijaitsevan  ravintolarakennuksen 
luota  tiet  säteettäisesti  vievät  eläinhäkeille  ja 
rakennuksille,  joista  viimemainituista  erikoisesti 
mainittakoon  akvaario.  Saaren  lounaisosassa  on 
huvimajantapainen  rakennus  „Mineralia",  jossa 
on  nähtävänä  Suomen  tärkeimmät  kivilajit,  ja 
koillisosassa  pienoinen  kivitorni  ..Vesilinna", 
sekä  näkötorni  ravintolan  eteläpuolella.  Muista 
rakennuksista  mainittakoon  lukuisat  eläinten 
asumarakennukset.  Eläimiä  on  nykyään  ('/i  1912) 
saaressa  677  yksilöä,  edustaen  137  eri  eläinlajia. 
Eläinten  tarkastelua  helpottaa  „K:n  opas".  — 
V:sta    1910    on    saareen    ollut    järjestettynä   myös 


1359 


Korkeaveisu— Korkeuskulma 


1360 


kouliipmitnrha.  —  Yleisiin  Imviki-i  esitetUän  kesäi- 
sin kansantansseja  ja  lanliileikkejä.  —  V.  188-2  1  p. 
hnlitik.  Anniskelu-osakeyhtiö  vuokrasi  K;n  Hel- 
singin kauptin<;ilta.  tarkoituksella  muuttaa  saari 
kansanpuistoksi,  mutta  luutn.  Aug.  Fabritiuksen 
ehdotuksesta  (lokak.  1888)  alettiin  ajatella  eläin- 
tarhan perustamista:  sen  alkujärjestelyn  Annis- 
kelu-o.y:n  hallitus  uskoi  komitealle.  jonka 
suunnitelman  mukaisesti  eläintarha  sitten  laadit- 
tiin. Sitä  varten  mainittu  osakeyhtiö  luovutti  Oinä 
ensimäisenä  vuotena  yhteensä  Smk.  44ti.S60:.'{0. 
Eusimäiseksi  intendentiksi  tuli  luutn.  Fabritius. 
V.  1011  eläiuosaston  menot  tekivät  Smk.  56.0fiö;87 
ja  tulot  Smk.  2.634:25:  kasviosaston  menot  s.  v. 
Smk.  28.290:  Sti.  —  K.  on  yleisölle  avoinna  9:stä 
aamulla  iltahämärään,  llöyrvlaivoja  lähtee  saa- 
reen .Vleksanterinkadun  i)äästä  joka  puoli-  ja 
täysitunti  (sunnuntaisin  joka  ",  t.l.  V.  1911  kävi 
saarella  avoveden  aikaan  246. Ö96  henkilöä  (v.  1910 
233.291).  —  Saarella  ensiluokkainen  ravintola. 
[R.  Palmgren.  ..Korkeasaaren  opas  I"'  ja  ..Korkea- 
saaren   kuvasto"    (1911).J  L.    Tl-ncti. 

Korkeaveisu  i=saks.  dus  lloliclied.  ruots. 
Ilöya  visan;  hepr.  ssir  /'<;ssr)/«i  =  laulujen  laulu I. 
V:n  T:n  hagiografeihin  iks.  t.)  kuuluva  runolli- 
nen kirja,  jossa  kuvataan  Salomon  ja  Sulamitin 
rakkautta.  Juutalainen  synagoga  selitti  sen  ver- 
tauskuvaksi .lahven  ja  Israelin,  kristillinen 
kirkko  Kristuksen  ja  seurakunnan  tai  Kristuksen 
ja  yksityisen  sielun  välisestä  suhteesta.  Tämä 
selitys,  jolla  ei  ole  mitään  tukea  itse  tekstissä, 
on  17:nneltä  vuosis.  alkaen  saanut  väistyä  oi- 
kean käsitvksen  tieltä:  kirjassa  ylistetään  luon- 
nollista, miehen  ja  naisen  väli.stä  rakkautta,  joka 
...Jahven  liekkittä"  (8,)  on  Jumalasta  peräisin. 
U.seat  selittäjät  (esim.  Franz  Delitzsch,  Ewald, 
König.  Driveri  ovat  koettaneet  ymmärtää  ru- 
noelmaa draamana.  Nykyisin  ollaan  miltei  yksi- 
mielisiä siitä,  että  K.  on  katsottava  kokoelmaksi 
lyyrillisiä  lemmenlauluja,  joita  oli  tapana  lau- 
laa häätilaisuuksissa.  Vieläkin  vietetään  Syy- 
riassa ja  Palestiinassa  viikon  kestäviä  häitä  luu- 
luin  ja  tanssein:  paikoittain  nimitetään  hääviik- 
koa  ..kuningasviikoksi".  nuori  pariskunta  esiin- 
tyy kuninkaana  ja  kuningattarena,  ja  heidiin 
kunniakseen  esitetään  lauluja,  jotka  muistuttavat 
K:ssa  olevia.  Xiitä  ovat  viime  aikoina  kansan- 
suusta  koonneet  varsinkin  G.  Dalman  (..Palesti- 
nisfher  niwan"  1901 1.  E.  Littman  (..Xeuarabisehe 
Volkspoesie".  1002).  A.  Musil  (..Arabia  Petrsea" 
111.  1908).  Myöskin  muinaisten  egyptiläisten 
lyyrillisten  laulujen  joukosta  on  tavattu  useita, 
joidenka  sekä  muodossa  että  sisällvk.sessä  on  yhtä- 
läisyyttä K:n  kanssa.  Kuitenkin  K.  on  kirjallis- 
esteettisel  täkin  kannalta  arvosteltuna  verraton 
itämaalaisen  kansanrunouden  tuotteena.  —  Kie- 
lelliset seikat  o.soittavat.  että  K:n  laulut  ovat 
■syntyneet  verrattain  m.vöhäisellä  aikakaudella  — 
todennäköisesti  .T:nnellä  tai  4:nnellä  vuosis.  e.  Kr. 
fitsakirjoituk.ses.sa  (1,)  mainitaan  Salomo  kirjan 
tekijäksi  syy.stä.  että  hänen  nimensä  esiintvy 
laului.ssa  muutaman  kerran  (l5:3,  ja  seur. :  S„ 
ja  seur.),  vaikkakaan  ei  niiden  sepittäjänä.  Tätii 
päällekirjoitusta  on  meidän  kiittäminen  siitä, 
että  K:n  uskonnonhistoriallisestikin  kallisarvoi- 
nen runo-aarre  on  meille  säilynyt.  [Kommentaa- 
reja julkaisseet  m.  m.  Franz  Delitzsch  (1875). 
öttli  (1889),  Siegfried  (19081,  Budde  (1908); 
muita   tutkielmia   mainittakoon:    \Vetzstein,   „Die 


syrisilie  Dre.sihtafel"  (Zeit.schr.  f,  Ethnologie 
1873,  siv.  270  ja  seur.).  Budde,  ..IVas  ist  das  llohe 
Eied?"  (Preuss.  Jahrb.  1894  siv.  92  ja  seur.). 
Ilaupt.   ..15ibli.sche  Liebeslieder"   (1907).] 

Ar.  n. 

Korkein  oikeus,  jonkun  maan  ylin  tuomio- 
istuin. Yhdistys-  ja  vaknuskirjau  2  kohta  -sää- 
tää, että  kuninkaan  korkeimmassa  oikeudessa 
(joka  vastasi  hallitusnnu>don  8  §:ss;i  siiädettyä. 
neuvoskunnan  osana  olevaa  tarkastusoikeutta 
Jiiftliticiciisioiion  kuninkaalla  on  kaksi  ääntä, 
sekä  että  täliän  tuomioistuimeen  pitää  kuulua 
sekä  aatelisia  että  aatelittomia  jäseniii.  —  .Suo- 
messa tuli  v:u  1809  jälkeen  hallituskonseljin, 
sittemmin  keis.  .senaatin  oikeusosasto  olemaan 
korkeimpana  oikeutena,  joka  hallitsijan  nimessä 
harjoittaa  tuomiovaltaa,  ja  jossa  hallitsija,  jos 
haluaa,  ä.skenmainitun  perustuslainsäänuöksen 
nojalla.  voi|)i  käyttää  kahta  ääntä.  Senaatin 
oikeusosastoa  tarkoittaa  vaalilaki  puhuessaan 
uuian  korkeimmasta  oikeusvira.stosta.  —  vrt.  Se- 
naatti,  oikeusosasto.  R.   E. 

Korkeudet.  Yhtäläisten  korkeuksien 
metodi  ajanmääräystä  varten.  Jos  havaitaan 
(tähti-)aika  7'.  jolloin  itäpuolella  meridiaania  ole- 
valla tälidellä  on  määrätty  korkeus,  sekä  se  aika 
7",  jolloin  tähti  meridiaanin  länsipuolella  on  ylitä 
korkealla,  niin  kulkee  tähti  meridiaanin  kaufta 
aikana  ',  r7'-f-7"y,  ja  koska  meridiaanissa  olevan 
tähden  rekta.scensioni  (ra)  on  sama  kuin  tähti- 
aika, saadaan  /\  ti  =  a-'l,(T-\-T'J,  missä  kaavassa 
^\  II  on  kellon  haettu  korrektsioni.  Ylitäläisteu 
korkeuksien  metodia  käytetään  useimmiten  aurin- 
koa liavaittaessa,  jolloin  auringon  liikkeestä 
y.  m.  johtuvat  korrektsionit  ovat  huomioonotet- 
tavat. H.  R. 

Korkeus,  nmt.  Kolmion  k.  on  sen  kärki|)isteen 
ja  vastaisen  sivun  kolitisuora  väli.  Suunnikkaan 
k.  on  kahden  vastakkaisen  sivun  väli.  Prisman 
ja  -ylinterin  k.  on  asemien  väli.  Pyramidin  ja 
kartion  k.  on  huipun  ja  aseman  väli.  —  vrt.  Kor- 
keudet. U.  ^:n. 

Korkeusasemat  1.  v  u  o  r  i  s  t  o  a  s  e  m  a  t  ks. 
I  1  m  n  t  i  e  d  e. 

Korkeuskartta,  kartta,  missä  esitetään  kuva- 
tun alueen  korkeussuhteita  käyttämällä  korkeus- 
käyriä, erilaisia  värivivahduksia.  kaltevunsvii- 
voja  t.   m.  s. 

Korkeuskulma.    Tiilititieteessä  sanotaan  k:ksi 
sitä     kulmaa,     jonka     havaintopaikasta     taiyaan- 
kap]>aleeseen     ve- 
detty  viiva   muo-  ;. 
dostaa       horison-                                                  '    ^^ 
taalitason                                              -'      ,''    .■ 
kanssa.    K:nmit-                              "  -'     ,'       .'' 
tana    on     siis    .se                          ,',''.'' 
vertikaaliympy- 
rän   osa,  joka  on 
taivaankappaleen  •♦ 
ja  horisontin   vä- 
lillä.    Esittäköön 
vierei.sessä        ku- 
vassa   K  havain- 
topaikkaa    maan 
pinnalla.       flKH' 

horisontaalita- 
son  leikkausviivaa  piiru.stustason  kanssa  ja  T  tai- 
vaankappaletta. Korkeuskulma  on  TKIl'.    Jos  ha- 
vaintopaikka  oletetaan   olevan   pisteessä   K',   hie- 


Korkeuskulma. 


ir>(ii 


Korkeuskäyrä     Korkkikivi 


1362 


imiii  yl;i|uioIelln  iiinaii  pintaa,  niin  on  taivaankap- 
palpen  k.  tässä  pisteessä  myöskin  7'A//',  koska  tai- 
vaankappaleen suuren  etiiisjyilen  takia  voidaan 
olettaa,  ettii  K"I'jlKT.  Jos  pisteestii  K'  havaitaan 
taivaankappaleen  pisleessii  /'  olevaa  lieija.stus- 
kuvaa.  niin  on,  koska  myö.skin  PT,:KT.  ja  liei- 
justue.ssa   tulo-   ja   tnenokulniat   ovat   vlitä   suuret. 

^  PK'r  =  s  ^  i'i'j"r  =  2  a  ivkt  =  2  \ii"K'r.  vrt. 

Horisontti.  77.    H. 

Korkeuskäyrä,  inrtsihili..  ilmaisee  firaafilli- 
.sesti  puuryliinän  tai  yksityisen  puun  pituus- 
kasvun. 

Korkeuslämpömittari  ks.  T  e  r  m  o  li  y  p  s  o- 
metri. 

Korkeusmittari    ks.    }|  y  p  s  o  m  e  t  r  i. 

Korkeusmittaus.  K:ksi  sanotaan  menettely;!. 
jonka  avulla  iniiiirätiiiin.  |)aljotiko  joku  |)aikka  on 
toista  korkeauiiMalla.  Tiirkeiminiit  k. -menetelmät 
ovat  n  i  V  e  1  1  e  e  r  a  u  s  (ks.  t.) .  k  o  1  m  i  o  m  i  t- 
t  a  u  s  (ks.  t.l  ja  fysikaalinen  k.  \'iiniemai- 
nittu  k.  tapalituu  ilmapuntarin  (barometrini  ja 
lämpömittarin  avulla,  mutta  siten  saatu  tulos  ei 
tarkkuuteen  niilulen  vedä  vertoja  edellämainittu- 
jen keinojen  saavutuksiin.  Ihnapuntarin  käyttö 
k:een  perustuu  siilien,  että  ilman  tiheys  (liaro- 
metrikorkeus)  vähenee  miiiirättyjen  sääntöjen  uiu- 
kaisesti  sitii  myöten,  kuta  korkeammalla  yläpuo- 
lella meren  pinnan  |)aikka  sijaitsee.  Kahden  jiai- 
kan  pystysuoraa  väliii  tutkittaessa  barometrikor- 
keiidet  /{  ja  h  sekä  ilmanlämpötilat  7'  ja  f  ovat 
nialidollisimman  lyhyillä  väliajoilla  huomioon- 
otettavat, jolloin  mainittu  viili  K  voidaan  laskea 
kaavasta  : 

K  =  1846-i  (log  H—log  b)  (J—0,oi,t^) 

Tulos  ilmoittaa  K.n  arvon  m:eissii.  Tarkem- 
missa mittauksissa  ovat  ilman  kosteus  ja  paik- 
kojen maantieteellinen  leveys  tarkattavat.  Seu- 
raavasta taulukosta  niilidään.  montako  m:iä  -(-^fl", 
0°  ja  —1(1=  lämpötilassa  .sekä  7(!0.  720  ja  fiSO 
nini:n  ilmanpaineessa  va.staa  barometrikorkeuden 
1   mm: n   suuruista   vähenemistä   tai   kasvamista 


Ilmanpaine 
inm:eiss;i 

Ilman  lämpötila 

■20° 

0° 

-10° 

760 
720 
680 

11.4 

12,0 

12,7 

IO.ä 
11.1 

11.» 

10.1 

10.6 
11.3 

K:iin  tarvittavien  barometrikorkeuksien  ha- 
vaitsemiseksi käytetään  melkeiu  yksinomaan  a  n  e- 
r  o  i  d  i  a.  koska  sitä  on  sangen  mukava  kuljettaa 
mukana  matkoilla.  Se  on  kuitenkin  vähä  väliä 
tarkistettava  vertaamalla  elohopeailmapuntariin. 
—  K: ia  voidaan  myöskin  toimittaa  tutkimalla, 
niillä  lämpöasteella  vesi  kiehuu  kysymyksenalai- 
silla  paikoilla.  Siihen  tarkoitukseen  käytetään 
kojetta.  jota  sanotaan  h  y  p  s  o  t  e  r  m  o  m  e  t- 
riksi  tai  b  a  r  o  t  e  r  m  o  m  e  t  r  i  k  s  i  (ks.  t.l. 
vrt.   myös   Hypsometri.  f".    S;«. 

Korkeustähystin  ks.  Katetometri. 

Korkiakoski    ks.   Korkeakoski. 

Korkinvalmistus.  Raaka-aineena  käytetään 
enimmäkseen  korkkitammeu  kuorta.  Espanjassa. 
Portugalissa.  Algeriassa  y.  in.  Välimerenmaissa, 
joissa  korkkitammea  kasvaa,  on  k.  vielä  nytkin. 


kuten  .satakunta  vuotta  sitten,  pääasiassa  kiisi- 
työtii.  muualla  se  on  muuttumassa  teollisuudeksi, 
jonka  keskuksia  ovat  esim.  Hremen.  Ilerliini, 
W'ien  y.  m.  —  Korkkeja  kiisin  valmistettaessa 
telidäiin  laataksi  leikattu  korkkiaiiie  vedellä  peh- 
meäksi ja  leikellään  korkille  ominaisiin  muotoi- 
hin joko  suora-  tai  kiiyriiteräisillii  erittäin  terä- 
villii  veitsillii.  Käsin  leikkeleminen  vaatii  erikoi- 
sen suurta  tottumusta  ja  kätevyyttä,  "iksi  hen- 
kilö valmistaa  korkeintaan  1.2011  kpl.  ]);iivii.ss!i. 
—  Korkinleikkuukoneissa  on  leikkaavana  osana 
joko  terävillii  hampailla  varustettu  teräslieriö  tai 
suora  terävii  veitsi,  jolion  nelikulmaiseksi  veiste- 
tyn korkkipalan  vie  erityinen  ruuvilaite.  Täl- 
laisella koneella  voi  leikata  aina  24.0flO  korkkia 
päivässä.  —  Kaupassa  esiintyvät  korkit  joko  kat- 
kaistaan kartion  tai  lieriön  muotoisina.  —  Keino- 
tekoisestikin valmistettuja  korkkeja  on  nykyään 
käytännössii.  Pääasiallisimmin  tehdiiiin  niitii 
korkkijauheesta,  johon  on  sekoiteltu  sopivaa 
sideainetta. 

Korkki  (lat.  siibcr)  muodostuu  monivuotisten 
runkojen  ja  kauan  paksuutta  kasvavien  kasvi- 
osien  pinnalle,  missä  se  korvaa  päällysketon.  K -ia 
muodostun  myös  kasvien  haavoihin,  paikkoihin, 
mistä  piiällysketto  on  poi.stettu  (haavakorkki). 
Korkki.solukon  (peridermin)  solut  ovat  sääiinöl- 
li.sen  (poikkileikkaukses.sa  neliön  tai  suorakai- 
teen) muotoisia,  soluvälejä  ei  ole.  vanhempien 
.solujen  ontelo  ilmalla  täyttynyt,  ketto  korkkiu- 
tunnt.  usein  ohut.  tavallisesti  ruskeaksi  vär- 
jäytynyt, huokosia  vailla.  K. -solukko  syntyy  eri- 
tvisen  k  o  r  k  k  i  j  ä  1  1  e  n  ( f  e  1  1  o  g  e  e  n  i  n)  solu- 
jen jakautuessa  varsimyiitiii- 
sillä  seinillä.  Askenniainittu 
jälsi  muodostaa  ulospäin  korkki- 
soluja,  sisäänpäin  korkki- 
kuorta  1.  -t  y  1  p  ])  ,v  ä  (f  e  1- 
1  o  d  e  r  m  i  ä).  —  Teknillisesti 
kilytettäväii  k: ia  saadaan  län- 
tisissä Välimeren  maissa,  run- 
saasti varsinkin  .Algeriassa  kas- 
vavista korkkitammi.sta 
(Quvrciis  sitbrr  ja  Q.  orcidoi- 
talix).  Paitsi  pullojen  tulpiksi  käytetään  k:  ia 
hengenpelastusesineideu  ja  jauhettuna  linoleumi- 
1.  korkkimattojen  valmistamiseen  y.  m.     J.  A.  IV. 

Korkkihuokonen,  useimmin  pyöreähkö,  muusta 
korkista  rajoittunut  kohta,  jossa  korkkisolut 
ovat  soluvälien  toisis- 
taan erottamia.  K:sten 
kalitta  pääsee  ulkoilma 
elävän  kuorisolukon  yh- 
teyteen. K:t  syntyvät 
aina  jonkun  ilmaraon 
alle  ja  ovat  erittäin- 
kin yksiviiotisissa  ok- 
sis.sa  paljaallakin  sil- 
mällä huomattavia  rus- 
keahkoina tai  vaikeah- 
koina täplinä. 

I      I     ly        Korkkihuiikosen  poikkileikkaus 

TT-     1  1  •!_•    ■'     i'     li-       (Betula  albal.    e  epidermis. 

Korkkikivi,    korkki-     ,  huokonen,  sen  alla  täyte- 
ainetta   sisältävä   .sekoi-  soluja, 
tus.   jota   keveytensä   ja 

huonon  lämmönjohtokykynsä  vuoksi  käytetään 
eristysaineena  rakennuksiin  y.  m.  K:eä  valmiste- 
taan eriiän  sak.s.  patentin  mukaan  siten,  että  hie- 
noksi  jauhettua   korkkia   lämmitetään    120-140°  C 


Kurkkisolukkn 


I3r.3 


Korkkikuori — Korko 


1364 


ja  tähän  sekoitetaan  sementtiä,  hiekkaa,  savea, 
sammutettua  kalkkia,  kuituaineita  y.  m.  taiki- 
naksi, josta  k. -kappaleet  kaavailhian  joko  tiilen 
tai  muuhun  tarvittavaan  muotoon.  Parliaimniaksi 
korkkikiveksi  on  käytännössji  näyttäytynyt  se, 
joka  on  tehty  sekoittamalla  korkkiainetta.  savea, 
sammutettua   kalkkia  ja  vesila.sia   toisiinsa. 

V.   V. 

Korkkikuori   ks.   K  o  r  k  k  i. 

Korkkimatto   ks.   L  i  n  o  1  e  u  in  i  ni  a  t  t  o. 

Korkkitammi    k.s.    Tammi    ja    Korkki. 

Korkkitylppy   ks.   K  o  r  k  k  i. 

Korko.  ).  Kielit,  (a  k  sen  tt  ii.  K:lla  tarkoi- 
tetaan yleensil  äänteen  tai  iiiiiineryhmiin  tähden- 
tiimistä  muihin  iiänteihin  tai  äänneryhmiin  ver- 
raten. Tämii  erityi.sten  puheenosieu  tiilulentii- 
minen  ilmenee  joko  äänen  painovoimas.sa  tai 
sen  korkeudessa  tai  molemmissa  yhtaikaa.  Ää- 
nen painovoimaan  perustuvaa  korkoa  nimite- 
tään painokoroksi  (intensiteetti- 
aksentti-,  ekspiratorinen  a.,  dyna- 
minen  a.),  äänen  korkeuteen  perustuvaa  taas 
sävelkoroksi  (tonaliteetti-aksentti, 
musikaalinen  a.,  kromaattinen  a., 
melodinen  a.,  ,,intonatsion  i") .  Sitä  ää- 
nen painoa  tai  korkeutta,  jolla  tavun  eri  äänteitä 
toisiinsa  verraten  tähdennetään.  nimitetään 
tavukoroksi  (ekspiratorinen  tavukorko  tai 
musikaalinen  tavukorko) ;  esim.  suo  sanassa  sekä 
paino-  että  sävelkorko  «-äänteessä.  Sana- 
koroksi  (ekspiratorinen  sanakorko  tai  musi- 
kaalinen sanakorkoi  taas  sanotaan  sitä  äänen 
painoa  tai  korkeutta,  millä  sanan  eri  tavut  tu- 
levat toisiinsa  verraten  tähdennetyiksi.  Samalla 
tapaa  voidaan  puhua  myös  lausekorosta 
(.sekä  ekspiratori.sesta  että  musikaalisesta),  jonka 
kautta  lauseen  eri  sanat  ekspiratorisesti  tai 
musikaalisesti  korostetaan  (vrt.  esim.  ..Hän  an- 
toi kirjan."  ..Hän  antoi  kirjan."  ..Hän  antoi 
kirja  n."). 

Painokorko.  Tavallisessa  hengityksessä 
ilma  jotenkin  tasaisella  painolla  ja  jotenkin 
yhtäsuurilla  väliajoilla  vedetään  sisään  ja  hengi- 
tetään ulos.  Puhuessa  sitävastoin  keuhkojen  il- 
malla täyttyminen  tapahtuu  paljoa  äkillisemmin. 
Uloshengitys  tapalituu  eripitkissä  työnnälidyk- 
sissä.  joiden  painovoima  on  hyvin  erilainen.  Näi- 
den työnnähdyksien  painovoimasta  juuri  riippuu 
niiden  kielellisten  muodostelmien  (äänteiden,  ta- 
vujen, sanojen)  voimaisuus  eli  intensiteetti,  jotka 
hengityksen  tapahtuessa  muodostuvat.  Paino- 
voiman erilaisuus  esiintyy  selvimmin  sanakorossa, 
jossa  tavujen  keskinäiset  voimasuhteet  helposti 
ovat  havaittavissa.  Niinpä  huomaamme  heti,  että 
o'ppimn'ftn  sanassa  ensi  tavun  painovoima  on  suu- 
rin, .senjälkeen  kolmannen:  toLsen  ja  viime  ta- 
vun painovoima  taas  on  verrattain  heikko.  Vah- 
vinta painovoima-astetta  sanotaan  p  ä  ä- 
koroksi,  sitä  seuraavaa,  keskivahvuista,  sivu- 
koroksi;  heikkovoimaisia  asteita  nimitetään 
korottomiksi.  Sanan  pääkorko  on  toisissa 
kielissä  kiintynyt  määrättyyn  tavuun  (niink. 
esim.  suomen  ja  unkarin  kielessä  ensimaiseen, 
puolan  kielessä  viimeistä  edelliseen),  jolloin  kor- 
koa sanotaan  kiinteäksi;  toisissa  kielissä 
se  taas  ei  ole  kiintynyt  mihinkään  määrättyyn 
tavuun,  niink.  esim.  venäjässä,  jolloin  korkoa 
sanotaan   siirtyväksi. 

Sävelkorko.     Äänen    musikaalinen    korkeus 


riijipuu  kurkunpäässä  syntyvän  soinnin  (tavall. 
äänijänteiden  I  värähdyksien  nopeudesta.  Vaikka 
siis  sävelkoron  ja  painokoron  edellytykset  ovat 
aiv;ui  erilaisia,  niin  ne  kuitenkin  voivat  esiin- 
tyä yksissä  siten,  että  muita  tavuja  painokkaampi 
tavu  samalla  säveleltäänkin  on  nuiita  tavuja  kor- 
keanii>i;  niin  esim.  suonien  kielessä.  Toisissa  kie- 
lissii  taas  niink.  esim.  Kuotsin  ruotsissa,  sävel- 
korko voi  esiintyä  itsenäisenä,  s.  o. :  painokoroton 
tavu  voi  olla  siivelkorollinen.  Kiinan  kielessä  sä- 
velkorolla  on  aivan  erikoinen  merkitys  sen  vuoksi, 
että  jokainen  kiinalainen  (yksitavuinen)  sana  saa 
erilaisen  merkityksen  .sen  mukaan,  minkälainen 
sen    s:lvelkorkt>    on. 

Kielihistoriassa  korolla  (vars.  painokoroUa)  on 
tärkeä  merkitys  siitä  syystä,  että  äänteiden 
muutokset  korottomissa  tavuissa  usein  ovat  toi- 
senlaiset   kuin    korollisissa. 

Tavallisessa  kirjoituksessa  korkoa  ei  yleensä 
merkitä.  Kreikkalaiset  korko-  1.  aksentti- 
merkit, jotka  tavallisesti  tunnetaan  latina- 
laisilla nimillään  acutus  ('),  gravis  (')  ja  ctr- 
cumflcxus  ('),  ilmaisivat  alkuaan  sävelkorkoa 
(  ■  =  i)uheäänen  peruskorkeus.  '  =  peruskorkeutta 
korkeampi  sävel,  "  =  liukuva  sävel).  Nykyään 
näitä  merkkejä  eri  kielissä  käytetään  eri  tarkoi- 
tuksiin. Niinpä  esim.  a.r«(KS-merkki  unkarilai- 
.sessii  kirjoituksessa  ilmaisee  vokaalin  pituutta : 
Jokai  =  jokai:  ranskalaisessa  kirjoituksessa  Vac- 
cent  aigu  f  ')  ja  Vacccnt  gravc  (')  merkeillä  il- 
maistaan e-kirjaimen  eri  äännearvoja  (6  =  e,  5--= 
«.  e  =  j).  jotapaitsi  viimemainittua  käytetäiin 
erottamaan  liomonymeja  (ks.  t.),  esim.  a  =  ..(hä- 
nellä, sillä)  on",  il  =  ,,-lle",  ,,luo";  oö  =  ..missä",  ou 
=  .,tai".  L'accent  circonflexe  (')  ilmaisee  tavalli- 
sesti äänteen  kado.sta  johtunutta  pituutta,  esim. 
fete  (<  feste).  Tieteellisessä  transskriptsionissa 
pääkorko  ilmaistaan  pisteellä,  sivukorko  kaksois- 
pisteellä, esim.  o-ppima:tta;  vanhoja  aksentti- 
merkkejä taas  käytetään  laajuuden  merkitsemi- 
seen: ~  =  puolipitkä,  "  =  ylipitkä  ('  =  pitkä,  "=  ly- 
hyt). [Sievers.  .,Grundziige  der  Phonetik"  (1901) : 
Jespersen,  ,.Fonetik"  (1907-09);  suonien  korosta 
ks.  Setälä,  „Suomen  kielioppi"  (1910).]  —  2. 
tiiiis.  ks.  I  s  k  u.  y.   TV. 

.3.  .Se  hyvitys,  minkä  pääomanomistaja  saa 
pääoman  aikamittaisesta  käyttämisestä.  Milloin 
tämän  hyvitjksen  suuruus  lasketaan  pitämällä 
nimenomaan  silmällä  sitä  hyötyä,  mikä  pysyvän 
pääoman  (esim.  maan)  lainaajalla  on  sen  käyt- 
tiimisestä.  tahi  mainittuun  hyvitykseen  sisältyy 
myöskin  korvaus  lainatun  hyödykkeen  (huonei- 
den, koneiden  y.  m.)  kulumisesta,  puhutaan 
vuokra-k:sta  1.  vuokrasta  (ks.  t.) .  Käytän- 
nössä tällöin  usein  erotetaan  osa  vuokraa  varsi- 
naiseksi k:ksi.  jonka  suuruus  määrätään  n.  s. 
käyvän  korkokannan  mukaan,  toinen  osa  pide- 
tään varsinaisena  vuokrana.  Tämä  erottaminen 
on  kuitenkin  yleensä  muodollista  laatua,  koska 
noiden  kahden  erän  tarkka  määrääminen  useim- 
missa tapauksissa  ei  ole  mahdollista.  —  Milloin 
ei  tarkoiteta  mainitunluontoista  vuokra-k:oa,  s.  o. 
yleensä  kun  on  kysymyksessä  pääoma  kulutus- 
hyödykkeissä tahi  rahassa,  puhutaan  pääoma- 
k:sta.  Tätä  sanotaan  alkuperäiseksi,  jos 
tarkoitetaan  päiiomasta  johtuvaa  k. -tuloa  yleensä, 
käyttipä  pääomaa  sen  omistaja  itse  tahi  joku 
toinen.  Milloin  nimenomaan  tarkoitetaan  laina- 
tusta pääomasta  saatavaa  hyvitystä,  sanotaan  sitä 


1305 


Korkoa  korolta— Korkokanta 


13G6 


lainan  s-k  ;k  s  i.  .lokapuiväisessii  kieleukiiytössä 
k:n  kSsite  yleensä  sulaa  viiteen  Iainaus-k:n  kä- 
sitteen kanssa,  ja  tieteessiikiu  on  saanut  kanna- 
tusta käsitys,  jonka  mukaan  pääoma-k.  on  tulo 
lainatuista  pääomista,  ja  kun  on  kysymys  lai- 
niuimattomien  pääomien  tuottamasta  tulosta,  lai- 
nattujen päiiomien  tuottaman  tulon  vastine 
(Landry),  —  Ne  epäkohdat,  joita  lainaus-k:n 
ottaniiscen  usein  liittyy,  herättivät  jo  aikaisin 
ky.syrayksen,  onko  k:n  ottaminen  oikeutettua. 
Aikaisemmin  tähän  kysymykseen  vastattiin 
yleensä  kieltävästi.  Keskiajalla  kirkko  ankarasti 
kielsi  kaiken  k:n  ottamisen  pitäen  sitä  kisko- 
misena. Tätä  kieltoa  kuitenkin  yleisesti  rikot- 
tiin. Uudella  ajalla  kysymys  k:n  ottamisen  oi- 
keutuksesta johti  toiseen  kysymykseen:  mistä 
johtuu  pääoma-k.,  tuo  pääoman  puhdas  tuotto, 
joka  syntyy  ilman  pääomanomistajan  työtä  ja 
vaivaa,  ilman  pääoman  kulumista,  ikäänkuin 
pääoman  automaattisena  lisäyksenä.  Tämä  kysy- 
mys on  synnyttänyt  joukon  eri  teorioja.  jotka 
voi  jakaa  kuuteen  rylimään.  1.  Tuottavuus- 
teoriain  kannattajat  ovat  sitä  mieltä,  että 
k.  johtuu  pääoman  ominaisuudesta  tuottaa  lisä- 
hyödykkeitä  ja  niiden  ohella  myöskin  lisäarvoja. 
Nämä  lisäarvot  ovat  pääonia-k;oa.  2.  Käyttö- 
arvoteoriain  kannalla  clevien  mielestä  pää- 
omalla on  varsinaisen  perusolemuk.sensa  (sub- 
stanssinsa) rinnalla  käyttöarvo.  Kun  esim.  lai- 
nataan pääoma,  niin  lainataan  paitsi  sen  ole- 
musta, myöskin  sen  käyttöarvo  ja  takaisin  saa- 
daan laiuausajan  päätyttyä  pääoma  sellaisenaan 
ynnä  se.  minkä  käyttöarvo  on  sillä  aikaa  tuot- 
tanut, nim.  k.  3.  P  i  d  ä  1 1  y  v  ä  i  s  y  y  s  t  e  o- 
r  i  a  i  n  mukaan  k.  on  hyvitys  siitä  pääoman- 
omistajan  itsensäkieltämisestä  1.  pidättyväisyy- 
destä.  johon  hän  alistuu  luopuessaan  vapaasta 
nautinto-oikeudesta  hyödykkeeseen.  4.  T  y  ö  t  e  o- 
r  i  a  i  n  mukaan  k.  on  pääomanomistajan  työ- 
palkka. Se  käsitetään  joko  palkaksi  ennen  teh- 
dystä, pääomaan  kiteytyneestä  työstä  tahi  työstä, 
jonka  pääomanomistaja  tekee  pääoman  yhteiskun- 
nallisena hoitajana  tai  säästäjänä  (säästämistyö). 
5.  A  i  k  a  t  e  o  r  i  a  i  n  mukaan  k.  johtuu  siitä,  että 
ihminen  arvioi  yleensä  tulevaiset  nautinnot  ja 
tuleva isuushyödykkeet  vähemmänarvoisiksi  kuin 
nykyhetken  nautinnot  ja  hyödykkeet.  Kun  hän 
siis  lykkää  hyödykkeen  nauttimisen  nykyhet- 
kestä vastaisuuteen,  käyttääkseen  sitä  sillä  välin 
tuotantotarkoituksiin  (teollisuuslaitoksiin,  lainaa- 
miseen j.  n.  e,),  esiintyy  hänelle  tuo  tulevaisuu- 
teen lykätty  nautinto  pienempänä  kuin  se.  minkä 
tuottaisi  hyödykkeen  nykyhetkellä  nauttiminen. 
Tällaiseen  lykkäämiseen  ei  hän  voi  suostua  muu- 
toin kuin  että  saa  tuota  pienemmyyttä  vastaa- 
van korvauksen.  Tämä  korvaus  on  pääoma-k. 
Se  on  siis  arvolaista  johtuva,  sielullisesti  seli- 
tettävä ilmiö.  Tulevaisuusarvon  pienemmyys  ai- 
heutuu etupäässä  kahdesta  syystä.  Ensiksikään 
ihminen  ei  tiedä,  onko  hän  enää  hengissä,  sil- 
loin, kun  hän  saa  hyödykkeen  vapaasti  käytet- 
täväkseen, tahi  voiko  hän  muutoin  tätä  tilai- 
.suutta  hyväkseen  käyttää.  Mahdollisuus  menet- 
tää koko  nautinto  pienentää  siten  tulevaisen  nau- 
tinnon arvoa,  nykyhetkellä  laskettuna.  Toiseksi 
on  ihmisluonteelle  ominaista  panna  paikallisesti 
ja  ajallisesti  lähempänä  oleville  hyödykkeille  suu- 
rempi arvo  kuin  kauempana  oleville,  kokonaan 
riippumatta     mainitusta     elämän     epävarmuuden 


tunteesta.  6.  Anastamisteoriain  mukaan, 
joissa  ei  niinkuin  edellä  pääoma-k  :oa  käsitetä 
luonnolliseksi,  pääoman  yhteiskunnallisista  omi- 
naisuuksista johtuvaksi  tuloksi,  pääoma-k.  perus- 
tuu pääoman  antamaan  yhteiskunnalliseen  val- 
taan rii.stää  taloudellisesti  heikommalta  osa  hä- 
nen tuotantonsa  (lähinnä  työnsii)  tuloksia.  K:n 
r.ttaniiiien  on  siis  anastamisteoriain  mukaan 
vääryyttä  ja  on  yhteiskunnan  velvollisuus  tehdii 
siitä  loppu,  [v.  Böhm-Ba«erk.  „Capital  und  Ca- 
pitalzins":  Engländer.  ,,Zur  Theorie  des  Pro- 
duktivkapitalzinses";  Landry,  ,.L'int6r<'t  du  Ca- 
pital".] "  O.   IV.   L. 

Korkoa  korolta  ks.  Korkolasku. 

Korkokanta,  pääomakoron  suhde  korkoa  kan- 
tavaan päiiomaan.  ilmaistaan  tavallisesti  prosen- 
teissa vuotta  kohden  ja  riippuu  kunakin  aikana  ja 
ku.ssakin  maa.ssa  tarjona  olevien  pääomien  ja  nii- 
den ky.synnän  välisestä  suhteesta.  Yleensä  on  vähän 
kehittyneissä,  köyhis.sä  oloissa  k.  korkeampi  sii- 
täkin syystä,  että  niissä  vahingonvaara  (riski) 
on  suurempi  ja  mahdollisuus  käyttää  hyväkseen 
satunnaisia  tilaisuuksia  suurten  yrittäjävoiltojen 
(ks.  t.)  saamiseen  parempi.  Tosin  on  tahdottu 
teoreettise.sti  eristää  pääomakorosta  nämä  kaksi 
erää,  vahingonvaaran  korvaus  ja  yrittäjävoitto, 
mutta  käytännössä  se  ei  ole  mahdollista.  Talou- 
dellisen vaurastumisen  ja  luottotalouden  kehitty- 
misen mukana  voi  panna  merkille  korknkaunau 
vähittäisen  alenemisen.  Kuinka  alhaiseksi  se  lo- 
pulta tulee,  on  vaikea  edeltäpäin  sanoa.  —  Alin 
on  korkokanta  yleensä  Ranskassa,  sitä  lähinnä 
Englannissa,  sitten  Saksassa.  Muutamissa  maissa 
on  laissa  määrätty,  kuinka  korkean  koron  kor- 
keintaan saa  lainatuista  pääomista  ottaa.  Suo- 
men lain  mukaan  ,, älköön  kukaan  ottako  tahi 
kirjoituttako  itsellensä  suurempaa  korkoa  kuin 
kuusi  sadalta  vuodessa"  paitsi  lainoista,  jotka 
annetaan  määräajaksi,  korkeintaan  yhdeksäksi 
kuukaudeksi,  [v.  Böhm-Bawerk.  „Capital  und 
Capitalzins";  Wallich,  „Zinsfuss"  (Handwörter- 
buch  der  Staatswissenschaften  VIII.  2  pain. 
1911).]  O.  W.  L. 

K.  metsiinh.  lasketaan  yleensä  verrattain  al- 
haiseksi (2'/,-3V3  %)  seuraavista  syistä:  1)  metsä- 
talous on,  verrattuna  teollisuus-  y.  m.  liike- 
yrityksiin, erittäin  varma  talous;  .,met.sätalou- 
den  takia  ei  varmaankaan  kukaan  metsän- 
omistaja ole  vararikkoa  tehnyt"  (.Judeich)  ;  2) 
kuta  pitemmäksi  aikaa  pääoma  keskeymättä  on 
lainassa,  sitä  alempi  on  korkokanta;  metsä- 
talouteen sijoitetut  varat  ovat  verrattavat  hy- 
vin pitkäaikaisiin  lainoihin,  koska  metsän  kierto- 
aika on  pitkä  itav.  70-150  vuotta);  3)  metsän- 
tuotteiden  hinnat  osoittavat  aivan  yleisesti  kai- 
kissa maissa  taipumusta  kohoamaan  ja  ennättä- 
vät yhden  kiertoajan  kuluessf  kohota  sangen 
paljon  (esim.  Saksassa  viime  öO-vuoden  kuluessa 
noin  1';,  kertaiseksi,  jotavastoin  m.  m.  viljan 
hinnat  ovat  pysyneet  muuttumatta  tai  alenneet). 
Koska  lehtimetsät  ovat  paremmin  suojattuja 
kaikenlaisilta  vahingoilta  (kulot,  hyönteiset,  sie- 
net y,  m.)  kuin  havumetsät,  niin  voidaan  lehti- 
metsätaloudessa  käyttää  hieman  alhaisempaa 
korkokantaa  kuin  havumetsätaloudessa.  edellytet- 
tynä, että  kiertoaika  on  sama.  [M.  Endres,  „Lehr- 
buch  der  Wald\vertrechnung  und  Forststatik" 
(1895,  2:nen  pain.  1910);  H.  Martin,  ..Die  Folge- 
rungen   der   Bodenreinertragstheorie".]        A.    C. 


1367 


Korkokartta— Kormtsaja  kniga 


1368 


Korkokartta  (relicfikiirttal.  kipsistä,  pahvista, 
vallasta  t.  m.  s.  valmisteltu  kartta,  jossa  iiiaan- 
piiinan  epätasaisimdet  esitetiiiiii  korotuksina  ja 
.svvenuyksiiiä.  Suurempia  (ja  tasaisempia)  aloja 
esitettäessii  paremnuui  liavainiiollisuudeii  vuoksi 
on  korkeussuhteet  esitettiivii  vaakasuoria  suliteita 
suuremmassa  mittakaavassa.  —  K:ja  kaytetiian 
havainto-  ja  sokeaiiiopetuksessa.  Niiden  valmis- 
tus on  kehittynyt  etenkin  Sveitsissii  ja  muissa 
.Alppimaissa.  E.    E.    K. 

Korkokirjasin,  aksenttilatoumuksessa  esiin- 
tyvi!  kirjasin,    ks.   .V  k  s  e  n  t  t  i. 

Korkokuva  on  kuvanveistoteos.  jossa  lienkilö-. 
eliiiti-  y.  ni.  kuvaesitykset  tai  koristeet  kohoavat 
niitii  kiinnittävii.stä.  yhteisestä  pohja|iinnasta 
eli    taustasta,    ks.    Reliefi.  E.    R-r. 

Korkolasku  lainatun  pääonuiu  koronkasvua  ja 
-iitä  johtuvia  pääoman  nuiutoksia  käsittelevä 
l.iskutapa.  K:ua  sanotaan  y  k  s  i  n  k  e  r  t  a  i- 
s  e  k  .s  i.  jos  korkoa  lasketaan  vain  alkuperäisestii 
]>ääoiriasta.  eikä  korosta  siinäkään  tapauksessa,  et- 
tei korkoa  sovitulla  ajalla  nosteta.  Jos  taas  korko 
aina  määrätyn  ajan  kuluttua  —  tavallisesti  kerta 
tai  kahdesti  vuodessa  —  lisätään  pääomaan  ja 
siten  lisääntynyt  päiioma  jälleen  kasvaa  korkoa 
samalla  tavalla,  niin  pääoman  sanotaan  kasva- 
van korkoa  korolta  1.  koro  n  korko  a. 
Vksinkertaises.sa  k:ssa  korko  /,  ollen  verannoUi- 
nen  ajan  /:n  pituuteen  ja  i>ääoman  A':ii  suuruu- 
teen, lasketaan,  jos  ;)  merkitsee  vuotuista  pro- 
K.p.t 


senttiä,    kaavasta    /  : 


Jos    /    ou    lausuttu 


kiuikausissa.  niin  ylitalon  oikeanpuolinen  jäsen 
vielä  ou  jaettava  12:lla.  ja  kun  /  on  päiviä,  saraa 
jäsen  on  jaettava  360:llä.  —  Koron  korkoa  kas- 
vavan pääoman  A:  n  lopullinen  arvo  L  laske- 
taan   kun    aika    on    I    ja    prosentti    p,    kaavasta: 

I,  =  Kfl-i-—)    .    Tämän   kaavan   sovelluttamiseen 

perustuvat  laskut  vaativat  lonaritmieu  käyttöä. 
-Mikä  pääoma  tahansa  kasvaa,  jos  korko  lisätään 
pääomaan  kerta  vuodessa,  kaksinkertaiseksi  11,9 
vuodessa  6  '/c  mukaan,  ja  14.»  vuodessa  5  lyf,  mu- 
kaan. Pääoma  A",  joka  kasvaa  ji  prosentin  mu- 
kaan t  vuodessa  koron  korkoa  ja  pääomaan  sitä 
paitsi  tehdään  li.säys  .v  joka  vuoden  lopussa, 
on     lisääntynyt,   jo.s     lyhyyden     vuoksi     pannaan 

/ -i- —  =  a,     seuraavasta     kaavasta     laskettavan 

T^  JOO 
pääoman   L:n   suurui.seksi: 


L  =  Ka' 


s. 


u  —  l 

Jos  s: n  .suuruinen  rahamäärä  taas  joka  vuo- 
llen lo]iussa  vähennettäisiin  pääomasta,  viimemai- 
nittu kaava  muuttuisi  vain  siinä  suhteessa,  ettii 
oikeanpuolisen  jäsenen  jälkimäisen  termin  eteen 
tulee  —  merkki.  Koroiikorkoa  käsitteleville  kaa- 
voille voidaan  antaa  erilaisia  tarkoituksia  vas- 
taava   \".iililfle\'a   muoto.  f.  .S.■;^ 

Korkolippu  ks.   K  u  |i  o  n  k  i. 

Korkomerkit    ks.    K  o  r  k  o. 

Korkoossänky,  2-  tai  3-kertainen  sänky,  jota 
varsinkin  Pohjanmaan  ja  maan  länsiosien  tuvissa 
käytetiiän  (ks.  Huonekalut  ja  siihen  liitty- 
viiä    pi>hjalaistu   sisustakuvaa) .  V.    T.    S. 

Korkorata.  Nykyaikaisten  suurkaupunkien 
kaupunkiradat  rakennetaan  joko  maatialaisiin 
tunneleihin,    taikka    k:ina    maan    pinnan    yläpuo- 


lelle kivisille  taikka  rautaisille  silloille,  jotta  ju- 
nien kulku  ei  hiiiritsisi  liikettii  kaduilla,  vrt. 
K  a  u  p  u  n  k  i  r  a  t  a.  J.    V-^ii. 

Korkotae,  taottavasta  ja  venytettävästä  metal- 
lista valmistetut  esineet,  joihin  takomalla,  pakot- 
tamalla ja  painamalla  on  muodostettu  ulkonevia 
kuvioita.  Pakotettaessa  venytetään  kultu,  hopea-, 
kupari-  y.  ni.  levyii  takomalla  vunroin  kummal- 
takin |>uolen  sopivan  alustan  tav.  pikilevyn 
piiiillä.  jolloin  takapuolelta  taotaan  itse  kuviota 
ulospäin  ja  päällyspuolelta  kuvioiden  välistä 
pohjaa  taaksepäin  eli  sisiiänpäin.  Yksinkertai- 
siinmin  käy  työ  malleilla  eli  staiisseilln.  joihin 
korkokiivio  on  kokonaisenaan  muodostettu;  stans- 
sin  ))äälle  )>annaan  nimittäin  levy  ja  sen  päiille 
ly  ij.\  laatta,  jota  taotaan,  kunnes  stanssin  kuvio 
on  painunut  levyyn.  Tehtaissa  käytetään  taon- 
nan asemasta  puristimia,  jolloin  työ  muuttuu 
kokonaan  mekaaniseksi.  Jo  vanhalla  pronssikau- 
della ympäröitiin  \alukappaleita.  nappeja  y.  m. 
kultalevyllä,  joka  pakitettiin  näiden  muotoon  ja 
voitiin  niistä  sitten  irrottaa.  Roomassa  ja  liysan- 
tionissa  tehtiin  k. -koristeita  ja  -astioita  käyttä- 
mällä puisia  niallistansseja;  samaa  tapaa  kiiytet. 
tiin  vielä  keskiajan  alkupuolella.  I6:nnella  vuo- 
sis.  loi  Italiassa  ja  Saksa.ssa  taiteeksi  kehittynyt 
korkotaonta  ihanimmat  teoksensa,  astioita,  koru- 
tavaroita, varuksia  y.  m.  Suomessakin  on  korko- 
taonnan  samoinkuin  nuiun  korutaonnan  harras- 
tus  viime  aikoina   uudelleen   elpynyt.     J.  C-6n. 

Korkotulovero  ks.  P  ii  ii  o  m  a  n  k  o  r  k  o  v  e  r  o. 

Korkovakuutus  ks.  E  1  i  n  k  u  r  k  o  v  a  k  u  u- 
t  us. 

Korkunov  {■>io'fJ,  Nikolai  M  i  h  a  i  1  o  v  i  t  s 
1 1  ,S.5:M904  I .  ven.  lakimies,  opetti  v:sta  1876 
oikeusensyklopediaa  .Meksanterin  lyseossa  ja  Pie- 
tarin yliopistossa,  sekii  v.sta  IST!)  valtio-oikeutta. 
tullen  1894  vakinaiseksi  professoriksi.  Hän  on 
veiiiijiin  kielellii  julkaissut  useita  teoksia,  kuten 
..Luentoja  yleisessä  oikeuden  teoriassa"  11886), 
..Oiktuden  yhtei.skunnallinen  merkity.s"  (1890), 
..Ulkovaltojen  valtio-oikeus,  vertaavasti  esitettynä" 
(1S!)()).  ..Venäjän  valtio-oikeus"  (189:i).  ..Ukaasi  ja 
laki"  (1894).  ..Yleisiä  oikeuden  ja  oikeushistorian 
kysymyksiä"  (18PSI.  joissa  on  esitetty  useita 
omintakeisia  ja  omituisia  näkökohtia.  K.  oli  tun- 
nettu luennoitsija.  Itsenäiset  ja  omintakeiset  aat- 
teensa hän  v:n  ]8S(l:n  jälkeen  sovitti  sopusoin- 
tuun vallit.sevan  liallitussuunnan  ja  kansallis- 
kiihkon kanssa,  tullen  m.  m.  kiivaaksi  Suomen 
valtiojiirjestyksen  vastustajaksi,  jonka  johdosta 
hän  1893  nimitettiin  Suonien  perustuslakien 
kod  itikat  tilini  komitea  n   jäseneksi. 

Kormofyytti    ks.   ('  o  r  m  o  p  h  y  t  a. 

Kormtsaja  kniga  (..peränpitokirja").  Venä- 
jiillii  kauan  kiiytännössii  ollut  kanoninen  laki- 
kirja, perustuu  bysanttilaisen  kirkon  ..nomoka- 
nonin"  nimellä  tunnettuihin  lakikokoelmiin. 
Huli;:uirialaista  kirkkoa  varten  oli  jo  9:nnen  vuo- 
sis.  lopvilla  toimitettu  kreikkalaisesta  kirkko- 
laista slaavilainen  käännös,  nimeltä  ..zakono- 
pravilo"  (..lakiohje")  ja  tämä  otettiin  Venäjällä- 
kin käytäntöön,  heti  kun  siellä  oli  peru.stettu 
kri.stillinen  kirkko.  Hyvin  pian,  nähtävästi  jo 
Jaroslavin  aikana,  sen  sijaan  tuli  eräästä  toi- 
se.sta  nomokanoniii  kokoelmasta  tehty  käännös, 
joka  oli  toimitettu  \eiiäjäll;i.  ja  se  sai  nimen 
k.  k.  (..periinpitokirja".  koska  kreikassa  kirkol- 
listen   .säänniisten    kokoelmasta    kävtettiin    nimeä 


I 
#1 


Korkolasku-taulukkoja. 

I.      Kiiikii    1    piiiviistä    I    viiotct-n   :{,  S',,  4,  4'/,,  5,    '> '  j.  tj   iirosenlin   iiiuk. 


I 

5 
10 
20 

40 
50 
60 
70 
80 
90 
100 
500 
1000 


<  I 


I  10  I  20  I  M 


;t    I    6    I    12 
kuukautta 


S  °/o.n  muk.  ponnilt 


0.01 

0.M 

»M 

0,1, 

0.a 

0,5 

0.75 

Ij 

0.0. 

0.., 

0.4: 

0^ 

1.83 

u 

:i.75 

IA 

O.» 

O.n 

Ojo 

l.(!7 

2j 

5,0 

t.5 

15,0 

0.,; 

Ooo 

l.«7 

:<j> 

5.0 

lOj) 

15.0 

■Mj, 

Ojö 

l.a 

2j 

5,0 

<.i 

15j) 

22j 

45j) 

O.S. 

l.«7 

■ix 

«.« 

10.O 

20.0 

30j) 

60j) 

0.K 

2.* 

4,17 

8jI3 

12j 

25.0 

:»7ji 

75.0 

i)^ 

2j 

D.0 

10j> 

1.5.0 

:«),o 

4ÖJ) 

90,0 

(Lv 

2.K 

5.«i 

iljr. 

17.5 

;«.o 

■52,-, 

105.0 

0..7 

a.j. 

li,« 

13.» 

20.0 

40.0 

60.0 

120.0 

0,75 

:<.75 

I.& 

15.0 

22.5 

4.5.0 

67ji 

l:»,o 

0.K» 

4.17 

8jj 

16.« 

25.0 

50.0 

75j) 

1.50.0 

4.17 

20.KS 

41.«; 

S:!.sj 

12.5.0 

2.50.0 

375j) 

7.50j. 

8.13 

41.«7 

SHjs 

16B.67 

2.50.0 

500  j) 

750,0 

1500.0 

».0 

15.0 

30., 

60,0 

90. 

120,0 

150,0 

180,0 

210,0 

240.0 

270.0 

300, 

1.500. 

;ilKK).o 


I    5    I    10    I    20    I    30 
pitivät  ii 


I     3     I      O     I     12 
kuukautta 


3>/-''/o:n  muk.  penniä 


0.01 

0.05 

0,1 

O.IB 

0.» 

Oj« 

0.». 

l.nl 

o.,« 

0.S4 

0,49 

0.97 

Im 

•2.H 

*M 

8,75 

0.1 

0.» 

Ojr7 

l3l 

•Ix 

5^ 

8.a 

17,i 

0.i> 

Ujn 

1.M 

3.» 

.5x1 

ll,m 

17,5 

:»,o 

0.» 

l.« 

2.M 

5x1 

H.75 

I7j 

26.» 

52j 

Oj. 

Im 

3,« 

*,M 

ll.«7 

•2:tjs 

:«.o 

70ji 

0.» 

2.4, 

4.M 

9,7» 

14,,» 

■29,17 

43.75 

87,5 

Oj» 

2jB 

5,« 

ll.m 

17.-. 

35,0 

.52j 

10.5,0 

O.O. 

3.4 

6,HI 

13,«i 

■20.4! 

»Oj9 

61.25 

l-22j 

0.7» 

3v« 

',7H 

15.-« 

23jn 

46.«7 

70.0 

14O.0 

(U 

4j>. 

8.75 

17j. 

2r,.r. 

.5->j 

78.75 

157.5 

0.«7 

iM 

U.J! 

1'.)..4 

29.17 

58j3 

87... 

175.0 

4.-K 

24.,, 

48.B, 

97  *• 

14.5..3 

•.'91.B7 

437.5 

87.5.0 

».:v 

4,Sj„ 

97.n 

194,44 

■291.07 

.58;i.T, 

87.5.0 

1750.0 

3ji 

17js 

:t5j> 

lOj, 

1(15. 

140j> 

175.0 

210j> 

•24.5. 

280.0 

3!5j) 

3.50.0 

17.50jj 

;l.5(H)/. 


4'',.(;n  muk.  ppnniii 


4  'a*,;»  uiuk.  pi>nniii 


10 
•20 
30 
40 
.50 
60 
70 
80 
90 
100 
500 
1000 


0.1, 
0.s<i 
l.n 
2ä 
3jo 
4,44 

5j6 

B.«7 
7,78 

8je 
10,0 
11.11 

.5.5.;« 


O-! 

1,11 

•1  ^ 

4,44 
6.87 

8,*» 
11,. 
13j3 
15j« 

17.7S 

20.0 
2*2ja 

ni.ii 


0j3 
1.67 

3ja 

6.67 
10.0 
13.33 
16.67 

■20.0 
■2:ljj 
26,6. 

30,0 

ir,6.s7 


0.67 

3.SS 

6.67 
VijB 

■20,0 

26,67 

33 j3 
40.0 

46.67 

.5:lj3 
60.0 

66.67 


!:t:'.3j3!666.«; 


Ij) 

.5.0 

lOj) 

20j) 

30  j) 

40,0 

50,0 

60,0 

70.0 

80.0 

90.0 

100.0 

.500.0 

K  KK  l.n 


10,0 
20,0 
40,0 
60,0 
80,0 
100.0 
120.0 
140.0 
160.0 
180.0 
•2(Kl.o 
KKHl.., 
2(HKI..i 


4 

■20.0 

40. 

80.0 

120.0 

160.0 

■•(Hl.o 

■J4II.0 

280.0 

3-20.0 

360.0 

41 H 

■JlHHl.., 

4INHI. 


D,63 

6. 
31. 
r2.5  |6^2. 


n.is 

0.ra 

1.35 

2j 

3,75 

5,0 

6j5 
7.5 

8,73 

10. 

11,» 

12.^ 

62.-, 

r25.„  [ 


Oji 

1.S 


lOj, 
l->J 

15,0 

17.5 

■20j, 
2-2j 

•2.5.0 
r2.5.o 
2.50.0 


3.75 
11.35 

15.0 

18.75 

22j 

■26.33 

:10.o 

■ilj, 
187.:. 
375.0 


0.. 
3,  a 

7..5 

1.5j) 

22j; 

3Öj) 
37j^ 
4.5j) 
5-2j 
60j) 
67.5 
7.5.0 
:!7.5.o 
7.50  j) 


1.13 

2j5 

4,5 

OJ3 

11  JS 

2-2J 

11« 

•2^5 

45* 

■>■>.■. 

4öj> 

90j> 

:ö..5 

07ji 

135j) 

45,0 

90.0 

180j> 

.56ä 

112,3 

■i■>r^J, 

«7.5 

145  j, 

270j> 

78.73 

157,5 

315j) 

aoji 

180,0 

:l60j> 

101.35 

20-2j 

405ji 

ir2.-. 

2^>5.o 

4.50,0 

562.5 

112.5.1. 

2-2.50.0 

1 12.5.0 

■32.511.0 

4.1(10.0 

5%ji  muk.  penniä. 


ö'/3°'„:n  muk.  penniä. 


1 
5 
10 

20 
30 
40 
50 
60 
70 
80 
90 
100 
.500 
1000 


Ojii 

0.07 

0.14 

0.3» 

0.43 

0.«j 

1.35 

-2j 

ij, 

0,0. 

Oj» 

0,u 

Ojn 

0.46 

0.93 

1.» 

•>.r,l 

0.07 

Ojiä 

0.6» 

1.» 

■2,0» 

4,.7 

6j!5 

1-2.5 

2.5.0 

0.0» 

Oj» 

0.76 

Ijs 

2«. 

4j» 

6j« 

i:J.75 

0.14 

0.» 

Ut. 

■2.7» 

4.17 

8j3 

12.i 

•2.5.0 

.50j> 

0.15 

0,;« 

1.53 

3jK 

4,5» 

9,17 

13.75 

■27j 

0.3» 

I.XI 

2.7» 

,5.w 

8,si 

16,67 

■2.5.0 

.50.0 

llK).o 

Oji 

1,38 

3.06 

6.11 

9.17 

I8j3 

•27.5 

aojj 

0.43 

■2.». 

4.17 

8..a 

r2j 

■2.5.0 

37.5 

1.1.0 

1.50,0 

0.«i 

•2.3S 

4.5» 

9.17 

13.75 

27.5 

41ä 

8-2j 

0.« 

■2.7» 

0,5« 

11,1. 

16.67 

:«.T! 

50,0 

100.0 

■M)j, 

0.61 

3jx; 

6.11 

12ä 

18j3 

;56.67 

.5.5.0 

IlOj) 

0.6» 

3.47 

6.M 

13^ 

■20.S1 

41,67 

62j 

125j, 

•2.50,0 

0.76 

■i^ 

I.C. 

1.5.!» 

■>rlj^ 

45,« 

68,75 

137j 

0.*a 

4.17 

8j3 

16..;7 

■25.0 

.50.0 

io,o 

1.50,0 

■m>.o 

0_«3 

4.5» 

9..7 

18..S 

27j 

.5.5.0 

8-2,5 

16.5.0 

0,«7 

4.w 

9,73 

19.44 

■29.17 

.58j3 

87,5 

175,0 

:ttOj, 

1.07 

DJ5 

10.« 

21j3 

:f2ji» 

M.17 

96,35 

192.5 

l.n 

■•ijo 

11.11 

■*2.— 

;wjj 

66.67 

lOOj, 

•200  j) 

400.O 

1.3! 

6.1. 

12^3 

■24.44 

36.67 

73js 

llOj, 

•2^->0.o 

1.8» 

6-5 

12  5 

25.0 

37.5 

7.5.0 

11-2.5 

•2-2.5.0 

450.0 

\.^ 

6.*. 

13.75 

•2';j 

41ä 

82js 

12:!.75 

•247j 

1.» 

6,M 

13.» 

•27.7» 

41.67 

8:!j3 

12.5.0 

■2.50.0 

.5(K).o 

Ija 

1.6. 

1.5.3» 

:<0,5« 

4.5j3 

91.67 

137.5 

-27.5.0 

«.•4 

«,^ 

69.4. 

|:W.«. 

■208...B 

410,67 

62.5.0 

1  •2.50.0 

■2.5(H).o 

1.6. 

;i8.is 

76js 

1.52,7» 

229.17 

4.58.33 

6S7j^ 

1375.0 

3.* 

69.« 

1:18.» 

277.78 

416.K; 

8;Wjs 

r>50j, 

•2.500j) 

.5000.0 

15.». 

76.39 

1.52.7. 

:t05„i6 

4.58.33 

916.67 

137.5.0 

27.541.0 

27j 

55. 

llOjo 

16.5,0 

•220j> 

275,0 

:t30,o 

:».5,o 

440j) 

495jj 

.5.50.0 

27.50.0 

.5.500.0 


6  "/oin  muk.  penniä 


1  I   5  I  10  I  ^20  i   W 

paiviiii 


2  I  3  I    6    I    9    I  1-2 
kuukautta 


12 

CO 

3 

vr 

s: 

6j, 

60 

■Mj, 

70 

60,0 

80 

120^1 

90 

180,0 

100 

•240j) 

.500 

.iOOj) 

1000 

1    I    5    I    10    I   20    I   30 
paiväil 


3     I     6     I     U 
kuukautta 


0.0! 

O.0S 

0.17 

0.S1 

0.0» 

0.43|0.83 

1.67 

0.17 

0.iO 

1.67 

3.33 

Ojo 

1.67 

3.33 

6.67 

0,5 

2^ 

;>.o 

10.0 

0.67 

3J3 

6.67 

13.J3 

0.M 

4.17 

8jo 

16.67 

3j, 
1.5.0 

30.0 
60.0 
90.0 
120.0 
löOji 


4,5 

2-2,5 
4.5j> 
90.0 
135.0 
180j) 
•2-25.0 


1j) 

.■).o 

10.0 

-20j, 

1.17 

.'>ja 

11.67 

2:<jj 

1.0 

lijn 

13js 

26.67 

1,3 

1.5.0 

30.0 

1.67 

8j3 

16.« 

:«.S3 

8.« 

41.67 

8:tjs 

166.67 

16.m 

8:lj3 

166jn 

:ö3,si 

:W..o 

40j) 

4öj> 

.50j) 

•2.50j> 

.500* 


60j) 

90.0 

180.0 

270* 

70* 

10,5* 

210* 

315* 

80* 

1-20* 

-240* 

360* 

90* 

135.0 

270* 

405* 

100* 

150* 

■.m.o 

4.50* 

500* 

750* 

1.500* 

-2-2.50* 

1000* 

1500* 

3000* 

4.500* 

:i60* 
420* 
480* 
540* 
600* 
3000* 
6000* 


111.      HMi   mk:ii   siKiruiseii   |iäiiiiiiutii   kasvu  lukien   knrkoa   kcirolta. 


1    1     2    ;     3    1     4     1     5    1     6    1     7     1     8     1     9    1    10   1    -20   1    :»:     40    1     50    1     60    1      80      |     100 

3     »/o 

\'uotta 

10:3*  10ti*9 

109.37 

11-2.53   11.5jO   119.41 

1-2-2.»  12«.*  l:HI...  l:54..-6.:iS0.6i  -24-2.73 

:H6jo 

4:iSj8l  .589.16 

10«.,» 

1921.« 

3V,„ 

KMj  107.1! 

110.7 

114.75  118.77  r2-2.w 

r27.=i 

i:U.6>  l:16.!9  14I.,>6tl98.».  ■280.». 

:i9.5j8 

.5.58.18 

787.«i 

1.567.57 

3119.14 

4      „ 

101*  108.16 

l|-'40 

116.<«  121.67  1-26JB1 

131..* 

1:M.h-.  14-2.33  14.S.«j219.ii|324j4 

480.10 

710.67 

1051.«i 

■2:XH_« 

.5.150.49 

*'.., 

104.5  109.- 

1!4.i! 

119.33(1-24.6!  1:!0j3 

l:16.09 

142.31 

14S.6i!l.55.3j|241.i7':174.5s 

.581.64 

90;!.-6 

1402.74 

:i;»!.oi 

S1.58.:* 

105o 

no- 

115 7.-. 

121.55 

r27.s  l:l4.oi 

140.71 

147.7.5 

1.5.5.13 

16-2.«  ■.>6.5jB  4:)'2.i9 

70»* 

1146.74 

1867.9! 

49.56,14 

131.50.13 

5V3- 
6      „ 

105  -, 

in.» 

1174. 

123». 

1:tO.;o  137.» 

145.47 

l.5:t.47 

161.91 

170>,  291.7»  498.40 

851j, 

14.54  jD 

■2483* 

7247*4 

21 146.»» 

106* 

ii-'.« 

119.10 

1'26.s 

Vi.i^  141,»3 

1.50.36 

1-59.». 

168*5 

179*»  :V20.7i  .574j3 

1028^7 

1842.0! 

:i298.77 

10579.» 

:«»30.-. 

H.      Keiku    1    viKuIflta   ja    1    kiuikaudelta   :f- 


..:n  mukaan. 


3% 


8 

9 

10 

15 

20 

25 

30 

35 

40 

45 

50 

55 

60 

65 

70 

75 

80 

85 

90 

95 

101) 

200 

:i00 

400 

500 

600 

700 

800 

900 

1000 

1500 

2000 

2500 

3000 

3500 

4000 

4500 

5000 

5500 

6000 

6500 

7000 

7500 

8000 

8500 

9000 

9500 

10000 


3  i 


O.» 
0.06 

Oji 

0.13 

0.1, 
Oju 

OjM 

Oj; 
Ojo 

0.15 

Oj» 

0,75 
0,K, 
1.05 

Isa 

1.15 

Ijo 

IJB 


2.K 

3.0, 

V.OO 

9.» 

12.00 
15.00 
18.^ 

21. CO 

24.00 
27.0,, 
30,00 
45jio 
60,«, 
75,00 
90.00 

lO.i.00 

120.00 
135.0, 
150j„ 
165,00 
180,00 
195.00 
210,00 
22.1,0,. 
240.00 
2-55.0O 
270.00 
28.54» 
300,00 


3  »r 

K*  a: 


3./.» 


3« 


Ojjoa 
0,ixs 

Oja 
Ojjia 
Oj)U 
0.01S 
0.1S 
0.as 
0,as 

OvOK 

0,os 

0,089 

0,ms 
0,0». 

0,10 

0,11» 
Ojsä 
0.1» 
O.u 

0,163 
0.175 

0,1» 

0,20 

0.ia 

0.225 

0.238 

Oj!5 

Oja 

0,75 

1.00 

1,K 

1,50 

1,73 

2,00 


.3,75 

5.00 

6,25 

7.50 
8.75 
10,00 
11.S3 

12.» 

13,75 

15,00 

16,15 

17..w 

18,75 

20,00 

21.25 

22.50 

23,75 

25.0U 


0,0115 
OjiTo 

0405 

0,110 
0,175 
0,210 

Ojms 
0.^ 

0j(l5 
0.S3O 
0.15 
0.70 
Oj,75 
1.05 
1.225 

l.in 
lj75 
1,75 
IjÄ 

2,10 
2jr75 
2.« 

2,625 

2,» 

2,1,75 
3.15 
3.325 
3,50 

7,00 

10,50 

14,0, 

17,60 

21,00 
24,50 
28.00 
31jo 
:i5,oo 
52,50 
70.00 
87.30 

105.00 

122.äo 

140.,» 

157.50 

175.0U 

192,», 

210,00 

227,.v, 

24.5.00 

262.SO 

280.00 

297.50 

31.5.00 

:«32,5o 

3.50.00 


Ke 


Ojxa 
Ojm 
Ojca, 

0.0,! 

Oois 

0.O1H 

Oj20 
0.023 
0.026 
0.029 
0.OM 
0.<£8 
OjKl 

Ojcm 

0.102 
0.1,7 
0.131 
0.116 
0.16 
0a75 

O.in, 

0.2O1 
0.219 
0.233 
Ojls 
OjKI 
Oj!77 

Oa» 

0.58 
0,« 
1,17 
1,« 
1,75 


^,92 
4,38 

.5.0 

7j3 
8.75 
10.21 
11.67 
13.13 
14.5S 
16.M 
17,30 
18.06 

20.12 

21. w 

23.33 
24.79 
26.25 

27,70 
29,17 


4"„ 


0,01 
0,0. 
0.12 

0.16 

Oo,, 

0.2. 
0.2» 
0.32 

O.ao 

0.10 
0,00 

0.80 
1,00 

Ijo 

1,» 

1,00 


3.00 
3j» 
3,« 

3,60 

3,>« 

4,00 

8.(w 

12,00 

16,0, 

20.00 

24.00 

28,00 

32.00 

36,00 

40,0., 

60,00 

80.0,, 

100.10 

120.,o 

140,.«i 

160.00 

180,00 

200,00 

220,00 

240,00 

260,00 

280.1.1 

.300,00 

320,«, 

.340.,« 

MO,.» 

380,00 

400,00 


*'/2% 


3  i 


O-fxa 
0,007 
Oj>i 
Omis 

0.O17 

O.QS 

0..(-, 

0.127 

0.«, 

0.033 
0.05 
0.067 
0,,MI 
0.10 
Ojl7 
0.133 
0.15 
0,167 
O.IK 

Ojo 

0.217 
0,233 
0j!5 
0.267 

0.aö 

0.31, 
0,317 

0,xi 

0,67 
1.00 
1.SS 

1,67 

2m 


3.00 
.3.3a 
5,00 

6,67 

8jö 
10.«, 

11.67 
13.33 

1.5.0O 

16.67 

18.:o 
20.1», 

21.67 

23.3:, 
2.i.,o 
26.07 

2S,33 

30.U, 

31.67 

3:^,33 


0,OK 

O.IS 

0,UB 

O.IS 

Oj!25 
0.27 
0.315 
0.36 
0.»5 
0.15 
0.675 
O,» 
1,125 
1,35 


2.175 

2.70 

2..-, 

3.15 
3j75 
3.60 
3j:25 
4JB 
4,275 
4.50 
9.00 

13jo 

18.00 

22j„ 
27jB 

31.50 

36  j» 

40,50 

45,,» 
B7jo 
90.00 

112.50 

135jw 
157.30 
180.00 
202.50 
225.00 
247.50 
270,00 
292j» 
31.5.1» 
337,30 
360.00 
382..50 
40.5,00 
427,3» 
4.50j« 


O.CDI 
O,»» 
0.011 

0,015 
0.0,9 
0.023 
0.,M 
O.o«, 
0.031 

0.,w 

0.O56 
0.075 
0.001 
0.113 
O.uil 
0.15 
0.,c9 
0.,n 
OjMi 
Oj» 
fl.2« 
0.2«1 
Os,l 

Ojb 

0j(19 
0.338 
0ji56 

Ojs 

0.75 
l.U 

l,;o 

1.* 
2.2, 
2j3 

3jw 
3j„ 
3.75 

.5.0! 

7jo 
9ä 

11.25 
13,13 

15j» 

16.8, 

18,75 

20ji3 
22jo 
24..», 

2B.25 

28.13 
30.,., 
31.,« 

33,75 

3.5,'B 
37,^, 


5  o,' 
■>    ,0 


Ojb 
0,10 

0.15 

Ojo 

025 

0,30 

Ojis 
0,,o 

O.K 
0.50 
0,75 
l,ou 
1,25 
1.50 
1.75 


3.25 

3,0, 

3.75 

4,00 
4ä 
4jo 

f" 
5.00 

10,00 

15.00 

20.00 

2.5.,» 

Mm 

35j» 

40,00 

45jw 

50.00 

75.00 

100,0,, 

12.5,00 

150,00 

175.00 

200.00 

225j» 

2.50.,  o 

27.5jao 

300.00 

32.5.00 

:W>j., 

37.5,.,, 

400j„ 

425.,,, 

450..» 

4  (.5.00 

500jB 


0,001 
0.c« 
O.01S 

0.017 
0.021 
0.025 
0.,29 

Oloss 

0.038 

Om.s 

0.063 

O.UM 
0.,25 
0.116 

0.,.;7 

O.I«S 

O.!» 

0.2», 

Ojä5 

0,271 

0.S12 

0,U 

0333 

OjBl 

0.K5 

0..3% 

0.12 

0,83 

\ss 

1,67 
2.08 

2jo 
2^ 
.3jb 


0jl&5 

0.U 

0.165 

".ai 

0.275 

o.», 

0..»,5 

11.11 

0.1,5 
0.55 
0.>25 
I.IO 
1,375 
1.65 
l.i!ä 
2.20 


3  S- 


6»/„ 


3.(a5 
3j„ 

3^75 

3je 

4.125 

4.10 

4..i75 

4j« 

5j25 

5,50 

11.00 

16,i« 

22.00 
27,50 
33j» 
:w.5o 
44  j„ 


3,75 

49jo 

4.17 

OOmi 

6js 

82,50 

8,33 

110.00 

10.12 

137,30 

12.30 

165.«, 

14j» 

192.50 

16.67 

220j„ 

18.75 

247,50 

20.83 

27.5,,» 

22.!2 

302.50 

2.5,00 

330j» 

27.,», 

3ö7jo 

29.17 

:W5j„ 

31.25 

412jo 

33.33 

440  j» 

.35.12 

467^ 

3,,5o 

495j» 

39,58 

522j„ 

41,67 

550  j» 

0.,US 

0.0» 
0.011 

O.OIH 
0.0£l 
0.0». 

0,«ts 

0,«,7 

O.iui 
0.,wi 

0.06» 
0.0I2 
0.1,5 
0.1», 
0.16 

O.isi 

0206 

Oa! 

0.275 

0.298 

0,321 

0.3U 

0.387 

0.390 

0.1,3 

0,135 

O,» 

0.!2 

1.38 

l.S 

2.29 

2  75 

3.21 

3.87 

4,13 

4.58 

6.88 

9,17 
11.16 
13.75 
16.01 

18.» 

20.63 
22,!2 

2.5,21 
27,50 

29,79 

32,08 
•34,38 

36.67 
38,96 
41.25 

43,ii 
4.5^.3 


0,06 
0,12 
0.18 

Ojii 
Ojo 

0,38 
0,18 
0,18 

Oja 

0.60 
0,90 
1.30 

13) 

1.» 

2.10 
2,10 

2.70 

3,00 

3,30 
3,60 
3,90 
4,20 

4^ 

4,80 

5.10 
5,10 

5,7X, 

6.00 

■12.00 

18,,» 

24.00 

30.00 

36.00 

42.00 

48.00 

•54,00 

60.00 

90.00 

1-20.00 

150.00 

180.00 

210.00 

240.O) 

270.,» 

:W0.«, 

3:lO,oo 

360,00 

390.00 

420.00 

450.00 

480,00 

510j» 

540.00 

570.00 

«00,00 


3i- 


Ojn5 
Ojiio 

0jll5 

Ojoo 
O,., 

0,0! 
0,085 

Oj>io 

Oj«5 

0,050 

0,075 

O.lu 

0.1! 

0,15 

0,17 

O.a, 

Oj! 

Ojö 
Oj. 

OjD 

OjK 

Oj5 

0,375 
0,10 
0.125 
0.15 
0,175 
0,50 
1.00 
1.50 
2j„ 

2jo 
3,00 

3,50 

4.00 

4,50 

5j» 

"ija 
lOj» 

12,50 

1.5j» 

17.50 

20j» 
22jo 
2.5j» 
27,3*1 
.30j» 
32j« 
35  j» 
37.^ 
40j» 
42.50 
45.00 
47jo 
50,t» 


Kasvu- 
aika 


1  V. 

2 

3  l 

4  . 

7  _ 

R  . 

9  , 

10  . 

15  , 

20  _ 

25  . 

30  . 

:«  , 

40  . 

45  _ 

50  , 

I    75  „ 

100  „ 


I\'.      Vuotuisesti    KHI   ink:lla    li.sätyii    Hill   nikrn   [lolijapääoman    kasvu, 
lukien   k,,ik,,a   ki.rclta   rl  '  ., — ii  "      niuk... 


2'/!% 


102.50 
207,56 

31.5js 
42.5,«, 
5:38.7: 
654.71 
77.3/11 
S9.5.15 
1  020,31 

1  148,j5 
18:t8j8 

2  618.23 

3  501.17 

4  500ju3 

5  630.11 

6  908,76 

8  :i5iiM 

9  992.15 
22026j» 
44  3:l6ji 


3"/„ 


I0:3jo 
209  j» 
318j6 
430.61 
■546^,1 
606,25 
789^3 
91.-,..,, 
1046jb 
1  18(l,7« 

1  91.5.,B 

2  767ji; 

3  7.5.')j,, 

4  9(H).27 

6  227^ 

7  766,23 
9  .VKt.is 

n6I8j» 
28  080^ 
62550.M 


3V2»/o 


10:3jo 
21  Oja 
321,» 
436ji5 
55.5.02 
677j(i 
805j7 
936,85 
1  073.,i 
1  214j,, 

1  997.10 

2  926ja 
4  031.31 
5.342.M 
6  900,76 
8  7.50,iB 

10  948jo 
13  .5.58.2„ 
36  072j« 
89  280.31 


4»/„ 


104  j» 
212.16 
324.65 
441ja 
.563.», 
689  ja 
821.1! 
958j9, 

1  100.61 

124«j!i 

2  082j5 

3  096j2 
4:«l.i7 
5  8;i2j« 
7  6.59ja 
9  8824.5 

12  5s7j« 

15  877.3» 

46  657.06 

128712j,7 


*Vä  °/„ 


5  »/o 


104jio 

lOijj» 

213.70 

215^5 

327« 

3;ii.oi 

447,07 

452,56 

.571.69 

580^9 

701j! 

714.» 

8:18j» 

8.>4j,i 

980.21 

1002.66 

1  128j2 

1  1.57.7» 

I284.U 

1  320.« 

217I.M 

2  26;5.75 

3  278J,, 

3  471j3 

4  657.,.! 

5  0llj,5 

6  375.!, 

6  976.08 

8  5l6.,o 

9  4R3.rs 

11  184.67 

12  68:3.* 

14  .509  »2 

16  768.-2 

18  6.53.57 

21  981jM 

60  719.11 

79  448.61 

87  144.15 

274  052.61 

5  ■/!»/„ 


10.5^ 
216.« 
334.2:, 
4.58.1, 
.588^,1 
726j!9 
872.16 
1  02.5,63 
1  187.M 

1  3.58.15 

2  364,1 1 

3  678j:i 
5  396,00 
7  641.M 

10. 576,2 
14  411j« 
19424.57 
25  975.M 
104  453.10 
403  717.10 


6  °/o 


106  JO 
218.», 
337.16 
463.71 
.597^3 
739j» 
889,75 
1  049.13 
1  218.,« 

1  397  16 

2  467.25 

3  899.27 
5  81.5,M 
8  380.17 

11812.09 
16  404.77 
22 .5.50j,i 
:iO  775.61 
137  9(X).oo 
597  607.0, 


1373 


Kormu — Korologia 


1371 


p("-rfii7io«  =  periisiii).  Tiiman  sijalle  tiias  1274 
tuli  uusi  Serbiassa  tehty  kUiiiinös  n.  s.  fotiolal- 
sesta  nomokanonista.  Tämiiii  rinnalle  syntyi 
myöskin  välimuoto  tiistai  ja  vanhasta  veniiliiisestä 
kliiinnöksestii.  l":nnellii  vuosis.  patriarkka  Jo- 
sifin  ja  Nikouin  toimesta  ,,kormtsaja  knigasta" 
toimitettiin  tarkistettu  ja  muutettu  painos.  Ni- 
konilaisen  k:n  sijalle  tuli  17.S7  Katariina  ll:n  k. 
Aleksanteri  I:n  aikana  1816  tiiniä  lakikirja  pai- 
nettiin  viimeisen   kerran.  ,/.   J.    ,U. 

Kormu,  K  o  r  m  u  s  e  i  v  ii  s,  K  o  r  m  u  m  i  i  1  u 
ks.   M  i  i  1  u. 

Kornelli  (Cornus  mas),  Etelii-Euroopassa  ja 
Etu-Aasiassa  kasvava  kanukkapensas,  jolla  on 
imeliit.   syötäviit    marjat. 

Kornetti  (it.  foinr((o  =  pikku  torvi).  1.  Posti- 
torvesta kehittynyt  kimeii-iiiininen  vaskisoitin: 
sotilasorkesterissa  se  on  tavallinen,  mutta  taide- 
orkestereissa  sitii  ei  kiiytetii.  • —  2.  K:n  iiiintii 
jäljittelevii  3-5-kuoroinen  urkuiiilnikerta;  tuottaa 
loistoa  urkujen  kokonaissointiin  tahi  koraali- 
sävelmiiiin,  jota  toiset  iiiinet  vahvoin  Uiinikerroin 
sUestiiviit.  /.    K. 

Kornetti  (ransk.  coriictte.  <  esp.  corncta  = 
lippu),  alkuaan  ratsuviienkomppanian  lippu,  sit- 
temmin komppanian  (myiiheramin  eskadroonan) 
nuorin  upseeri,  jonka  tehtiivänii  oli  lipun  kanta- 
minen. Viihitellen  kornetin  arvonimi  on  eri 
maissa  vaihtunut  aliluutnantin  arvonimeksi. 
K:eja    on    enäii    vain    VenäjilUii. 

Komin  kieli  ks.  Cornin  kieli,  Keltti- 
läiset kielet. 

Kornwall-kattila,  makaava,  liereii  höyrykat- 
tila, jossa  on  ainoastaan  1  tulitorvi  tulisijoi- 
neen  ja   ulkopuolella  muurattuja  savusolia. 

V.  L. 
Koro,     vaillinaisesti     kyljestynyt,     tav.     kulon 
aiheuttama    haava,   jommoinen   suuresti    vähentää 
tukki]Huiii   arvoa.  A.   C. 

Korografia  (kreik.  l-liöros  =  maa,  seutu,  y.i  gra- 
/i/ici«  =  kuvataj,  rajoitetun  alueen  maantieteelli- 
nen kuvaaminen   (erikoismaantiede). 

KoToinen,  arkkipiispanistuimelle  kuuluva 
manttaalin  suuruinen  säteritila  Rantamäen  1. 
Maarian  pitäjässä.  Mainitaan  ensikerran  1.303 
piispa  Maunu  I:n  omistamana  ja  on  siitä  läh- 
tien, lyhyitä  väliaikoja  lukuunottamatta,  kuulu- 
nut Turun  piispoille,  mutta  liitettiin  varsinai- 
sesti mainittuun  piispanistuimeen  vasta  Kaarle 
herttuan  ja  valtaneuvoston  päätöksellä  27  p. 
elok.  1595.  joka  edelleen  vahvistettiin  Kustaa 
II:n  Aadolfin  säädöksellä  4  p:ltä  helmik.  1616 
ja  kunink.  kirjeellä  20  p:ltä  huhtik.  1639.  V. 
1429  paloi  osa  piispain  asuinrakennusta  Koroi- 
sis.sa,  jossa  palossa  m.  m.  sasellaani  Bero  sai 
surmansa,  ja  tämän  jälkeen  on  arveltu  sen  kivi- 
rakennuksen tulleen  rakennetuksi,  joka  oli  „kes- 
keilä  pihaa,  liy  vin  korkea  ja  pyöreä  ja  jossa  oli 
monta  suurta  luukkua  ja  aukkoa".  —  Koroisten 
kohdalla  yhtyy  Aurajokeen  pohjoisesta  päin 
Vähiijoki,  ja  näiden  väliin  muodostuvalla  niemek- 
keellä sanotaan  Turun  kaupungin  aikoinaan  ol- 
leen. Xiemen  katkaisee  kuiva  vallihauta  ja  sen 
länsipuolella  kulkeva  valli.  Tämän  ja  jyrkkien 
jokiäyräideu  rajoittamalli  kolmikulmaisella  nie- 
meukärjellä  toimitettiin  1900-02  laajaperäisiä 
muinaistieteellisiii  kaivauksia,  joilla  paljastet- 
tiin m.  m.  alueen  keskellä  sijainneen  kirkon  pe- 
rustus,  sen   luoteis-   ja    pohjoispuolella    runsaasti 


käytetty  hautausmaa  sekä  eteläpuolella  .Aurajoen 
äyräällä  kahdenkin  tornivarustuksen  jäännök- 
siä, lukuunottamatta  muutamia  yksityisraken- 
nusten  perustuksia,  osittain  viimeksimainittujen 
tornien    raunioillakin. 

Tavatut  muinaisjäännök.set  ovat  piiäasiassa 
1100-1300-luvuilta  ja  voivat  siis  olla  muinaisen 
Turun  jäännöksiä,  mutta  asutusta  on  tiinne  jää- 
nyt jossain  määrin  senkin  jälkeen  kuin  kaupunki 
oli  siirtynyt  nykyiselle  paikalleen.  Täkäliiistä 
kirkkoa  ja  erittiiinkin  hautausmaata  lienee  niin- 
ikiiiin  käytetty,  kenties  siksi  kunnes  nykyinen 
Käntämäen  kirkko,  arvatenkin  1300-luvun  jälki- 
puoliskolla, valmistui.  [R.  Hansen,  ,,Kustö 
.slott"  (siv.  6)  ;  J.  K.  Aspelin,  ,. Koroisten  Turku 
KiiutUmiielUi''    („Suomen   museo",    1898).] 

J.    Uc. 

Korolenko  {le'»-],  Vladimir  G  a  1  a  k  t  i  o- 
novits  (s.  18.53),  ven.  kirjailija,  on  kotoisin 
Lounais- Venäjältä,  Zito- 
miristii.  Tsii  oli  vanhaa 
kasakkasukua,  äiti  puola- 
lainen. K.  valmistui  en- 
sin käytännölliselle  alalle, 
kävi  Pietarin  teknologista 
opistoa        ja       Mo.skovan 

maanviljelysakatemiaa, 
mutta  erotettiin  viime- 
mainitusta 1874  valtiol- 
listen .syiden  takia  ja  1879 
hän  karkoitettiin  Pieta- 
rista, ensin  Vjatkan  ku- 
vernementtiin  ja  sitten 
Itä-Siperiaan,  josta  1885 
sai  siirtyä  Nizni-Novgo- 
rodiin.  V:sta  1895  hän 
on  aikakauskirjan  „Rus- 
skoe  Bogatstvon"  toimittaja.  K:n  ensimäi- 
nen  huomattava  teos  oli  ..Makarin  uni"  (1885), 
erinomainen  kertomus  puolipakanallisesta  jakuut- 
tilaistuneesta  Itä-Siperian  venäläisestä.  Kar- 
koitusajalta  saatuja  aiheita  käsittelee  kirja  ..Si- 
perialaisen matkamiehen  muistelmia"  (1885).  Lou- 
nais-Venäjällä  liikkuvat  kertomus  „Huonossa  seu- 
rassa" (1885),  „Metsä  humisee"  (suom.),  „Sokea 
soittaja"  (1886;  suom.)  ja  „YöIlä"  (1888).  K.  ei  ole 
.syvälle  tunkeva  p.sykologinen  erittelijä,  mutta  hä- 
nen kaunis,  väririkas  tyylinsä,  hieno  ja  herkkä 
tunne,  tarkka  todellisuuden  havainto  ja  luja 
luottamus  parempaan  tulevaisuuteen  tekevät  hä- 
nen kertomuksensa  erittiiin  miellyttäviksi.  V.  1892 
hän  suuren  nälänhädän  vallitessa  Itä-Venäjällä 
kulki  puutetta  kärsivillä  seuduilla  avustusta  jär- 
jestämässä ja  lievensi  paljon  toiminnallaan  hä- 
tää. Havaintonsa  hän  julkaisi  kirjassa  ..Nälkä- 
vuonna" (1893).  Niinikään  hänen  sanomalehti- 
kirjoitustensa  ansioksi  on  luettava,  että  joukko 
votjaakkeja.  jc.tlca  jo  olivat  tuomitut  kuolemaan 
ihmisuhrien  toimittamisesta,  joutui  uudestaan 
tutkittaviksi  ja  syyttömiksi  havaittuna  vapau- 
tettiin. "  "  J.  J.  M. 

Korollaari  (lat.  coroll(i'rium) ,  lat.  sanan  mer- 
kitys alk.  kukkaiskiehkura,  sitten  kultainen  tai 
hopeinen  seppele,  joka  annettiin  lisäpalkinnoksi 
näyttelijöille  y.  m.,  sitten  yleensä  lahja,  lisä- 
anti; vihdoin  lisäväitelmä.  joka  välittömästi  seu- 
raa edelläkäyvästä  väitelmästä  eikä  sentähden 
tarvitse  erityistä   todistelua. 

Korologia,     khorologia     (kreik.     khöros  = 


Vladimir  Kurolcnku. 


1375 


Koromandel-ranta-  -Korpimetso 


i:i70 


iiiiUi.  ja  /oi/os  =  oppiK  kasvieu  ja  eliiiiiten  le- 
viiiiiiistapnja  kiisittelevU  kasvi-  tai  eläintieteen 
liaara. 

Koromandel-ranta,  Ktu-Intian  itärannikko 
llC.Jir  ja  IG'  polij.  lev.  välillä;  matala,  luioiui- 
.sataniainen.  Tärkeii  kauppapaikka  on  kuitenkin 
Ma.lras  E.  E.  K. 

Korona.  1.  Tähtit..  ks.  Aurinko.  —  2.  Itäv.- 
unk.    kruunun    iraliavksiköni    unk.    nimitys. 

Koroneia  lii)'-/,  muinaiskreik.  kaupunki  Boio- 
tian  niaakuunassa.  lounaaseen  päin  Kopai.s-jär- 
vestii.  llelikon-vuori.ston  juurella  :  sen  edustalla 
oli  .Ateena  Itonian  temppeli,  hoiotialaisliiton  kes- 
kuspyliäkkö.  jonka  ääressä  vietettiin  liiton  yh- 
teinen jullia  P  a  111 1>  o  i  o  t  i  a.  T,ähellä  K:aa  tais- 
teltiin kaksi  tärkeätä  tai.stelua ;  447  e.  Kr.,  jol- 
loin boiotialaiset  voittivat  ateenalaisten  joukot, 
ja  3!)4  e.  Kr.,  jolloin  s]>artalaiset  Agesilnos  pääl- 
likkönään voittivat  boiotialaiset.  ateenalaiset 
y.   m.  O.  E.  T. 

Koronium,  liypoteettineii  alkuaine  Icoronium), 
hyvin  kevyt  i luultavasti  vetykaasua  keveämpi) 
kaasu,  jonka  olemassaolo  auringon  koronassa  on 
havaittu  spektroskoopin  avulla.  K.  ja  vety- 
kaasu aiheuttavat  koronan  sisimmän  kehän  ta- 
saisen valon,  ja  k.  on  etupäässä  tavattavissa 
sisäkiiriiiiaii    ulkopuolisissa   kerroksissa.      //.   R. 

Eoronkiskominen.  Koronkiskomiseen  tekee 
it.sensä  .Suomen  lain  mukaan  .syypääksi  se,  joka 
sellaisesta  velaiiannosta.  josta  ei  saa  ottaa  enem- 
pää kuin  määrätyn  koron,  on  toimituspalkkioksi 
taikka  muuten  ottanut  tahi  edustanut  itsellensä 
korkeamman  koron,  kuin  minkä  laki  sallii,  taikka 
muusta  velanannosta  tahi  maksuajan  pidennyksen 
myöntämisestä  on  hyväksensä  käyttäen  toisen  pu- 
laa, ymmärtämättömyyttä  tai  kevytmielisvyttä. 
käyvän  koron  yli  ottanut  tahi  edustanut  itselleen 
aineellista  etua.  joka  on  ilmeisessä  epäsuhteessa 
siihen,  mitä  hän  on  antanut  tahi  myöntänyt. 
Lain  sallima  korkein  korko  on  säännök.sen  mu- 
kaan kauppakaaren  9  luvun  6  §:ssä  kuusi  sa- 
dalta vuollessa:  kuitenkaan  tämä  määräys  ei  ase- 
tuksen mukaan  ti  p:ltä  kesäk.  1883  koske  velaksi- 
antoa,  joka  tapahtuu  määrä-ajaksi.  korkeintaan 
yhdeksäksi  kiiukaiiileksi.  Rangaistus  koronkisko- 
mi.sestii  on  sakkoa,  korkeintaan  1.000  markkaa, 
taikka  vankeutta  korkeintaan  kuusi  kuukautta. 
Kuitenkin  rangaistaan  se.  joka  tekee  koronkisko- 
niiseu  ammatikseen  tahi  tavakseen,  taikka  har- 
joittaa sitä  laillisen  so])imuksen  varjolla  tahi 
vekselillä,  korkeintaan  2.000  markan  sakolla  taikka 
vankeudella  korkeintaan  yhdeksi  vuodeksi.  Sama 
on  laki.  jos  asianhaarat  muuten  ovat  erittäin 
raskauttavat.  Ijisäksi  on  säädetty  rangaistusta 
sille,  joka  hyväksensä  käyttää  tai  luovuttaa  saa- 
mi.sen,  jonka  hän  on  itsellensä  hankkinut,  tietiien 
sen  koronkiskomisen  kautta  syntyneeksi,  ollen 
rangaistus  sama  kuin  koronkiskomisessakin.  Mitä 
koronkiskomiselUi  on  saatu,  on  annettava  ta- 
k.ii>iii.  A.   T. 

Koronkorkoa    k>.    K  o  r  k  o  I  a  s  k  u. 

Korostus,  IIIII.1..  eli  sävelen  esittäminen  eri- 
tyisellJi  painolla  (,.korolla"i.  tulee  ky.syinykseen 
kahdessa  eri  tapauksessa:  1.  säännöllisten  rytmi- 
Lskujeii  ilmentämisessä  oikeilla  kohdillaan  ja 
oikeassa  keskinäisessä  suhteessaan,  ja  2.  tila- 
päisessä yksityisten  sävelien  esille  saattamisessa 
viustoin  säännöllisiä  iskusuhteita  ie|)ä-iskutl.  Jäl- 
kimäistä    k:n     kiivttöä     on     monta     eri     laatua: 


kohotahdillinen.  syiikooppinen.  melodinen,  liar- 
inoiiinen    y.   m.    (vrt.   Iskii.l  /.    A. 

Korotusmerkkl   ks.  A  1  e  n  n  u  s  m  e  r  k  k  i. 

Korpi,  rautatiepysäkki  Hyvinkä.än-Karjan 
rataosalla,  liövkiin  aseman  ja  Selin  pvsäkin  vä- 
lillä. '  /.".    //h, H. 

Korpiainen   k>.   S  e  i  p  i. 

Korpi-Jaakko    ks.    Stenius. 

Korpilahti   iniots.   K  o  r  p  i  1  a  k  s).    1.   Kuut  a 


]  Iliiinee:i    1..    .liimsän    kihlak..    Korpilaini 


en    iiiniis 


mic:Jp.:  sijaitsee  Pohjois-Piiijänteen  kuniniallakiii 
puolen.  Kistin-  ja  Vauhanselän  ynipäristciillä. 
kirkonkylä  Päijänteen  länsipuolisella  rannalla. 
30  km;ii  päässä  Jyväskyliin  kaupungista.  Pintji- 
ala  S26.D  knr.  jo.sta  viljeltyä  maata  6,302  ha 
(1901):  maatilojen  lukumäärä  282.  manttaali- 
määrä 40.U05,  talonsavuja  286,  torpansavuja  40t 
ja  muita  savuja  573  (1907).  9.835  as.  (1910)  ; 
2.528  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  l.Sll  ja  teollisuutta 
354   (1901.    1.125  hevosta  ja  4,662  nautaa    (1009). 

—  Kansakouluja  16  (18  opett.)  (1911).  Kun- 
nanlääkiiri  ;  piiä-apteekki  kirkolla  ja  haara- 
apteekki        Muuramen       kylässä.       Säästöpankki. 

—  'reollisuuslaitoksia :  Muuramen  tiiolitehd  is. 
Kirkonkyliin.  .Säynätsalon  ja  Uudenkartanon 
höyry.sahat.  Rutalahden  ja  Muuramen  vesisah.it. 
Kirkonkylän  ja  Putkilahden  höyrymyllyt.  Muu- 
ramen. Rutalahden.  Saukkolan  ja  Saakosken  vesi- 
myll.vt.  —  Luonnonnähtävyyksiä:  suurenmoisia 
iiiiköalajiaikkoja  Haukkavuori  14  km  kirkolta). 
Paljakka  (9  km)  ja  Puolakan  mäet  (11  km); 
luoiinonihanat  rannikot  ja  saaristot  etenkin  Kär- 
kistensalmen seuduilla.  —  Vanhoja  huomattavia 
maatiloja:  Kurkela  ja  Veijo.  —  Säännöllinen  laiva- 
liike  Lahteen  ja  Jyväskylään.  Vilkasliikkeisiä 
laivalaitureita:  Kirkonkylän.  Kärkisten,  Koros- 
polijan.  Juokslahden.  Muuramen  ja  Rutalahden 
laiturit  ynnä  joukko  pienempiä.  —  2.  Seura- 
k  u  n  t  a.  keisarillinen.  Porvoon  liiippak.,  J.vväs- 
kylän  rovastik.,  alkujaan  Jämsän  kappeli,  perus- 
tettu lliOl.  erotettiin  omaksi  kkhrakiiniiaksi  keis. 
käskykirj.  ';,„  1.S61  (ensimäinen  vakinainen  kkhra 
v;sta  1872).  Kirkko  puinen,  nykyiseen  muotoon 
r;ikeniiettu    1826.  L.    H-Hcu. 

Korpimetso  (Trtrito  iirofjiilliis  x  tetri.r)  on 
[  metson  ja  teeren  .sekasikiö.  Useimmiten  se  lienee 
.syntynyt  koirasteeren 
ja  koppelon,  kuin  koi- 
rasnietson  ja  naaras- 
teeren  sekaantumi- 
sesta. K:  ja  tavataan 
varsinkin  Feuno-Skan- 
dian  jiohjoisosi.ssa  ja 
Pohjois- Veniljällä,  sel- 
laisissa seuduissa, 
joissa  joko  koirasmet- 
sot  tahi  koirasteeret 
ovatsyystii  tahi  toise.sta  I 
koppelo  ollut  pakotettu 
melle  koirasmet.sojen  puuttee.ssa.  Koiras-k.  on 
yliipuolelta  kiiltomusta  tahi  on  mustalla  poh- 
jalla harmaita  tiipliä  ja  hienoja  piirtoja,  siiven- 
päiill.vk.set  ruskeanmustat.  Tasapiiinen  pyrstö 
on  mu.sta,  harvoin  joku  valkea  viiru  kärjessä. 
.Mapuolen  hiiyhenet  mustat,  rinnalla,  kaulalla  ja 
päässii  sinipunainen  purppurahohde.  Nokka  on 
sarvenmusta.  kyvnärsulissa  hieman  valkoista. 
Naaras      muistuttaa      u.seimmiteu      uaarasteertä. 


I 


A  kuppoion.  B  naaraskorpi- 

metson.  C  naarasiefron 

pyrstö  altapäin. 

jirvinai.sia.    Siten  on  esim. 
menemään    teeren    soiti- 


1377 


Korpisammakko—Korpoon  virta 


1378 


mutia  on  suurempi.  Pyrstön  kaikki  sulat  ovat 
jokseenkin  yhtUpitkät,  jotavastoin  naarasteeren 
ulommaiset  pyrstösulat  ovat  pisimmät.  Koiraan 
pituus  on  65-75  cm,  naaraan  55-60  cm.  Koiraat 
näyttävät  olevan  paljoa  yleisempiä  kuin  naaraat, 
joita  myös  on  vaikeampi  tuntea,  vrt.  kuvaliitettä 
Ka  naii  n  t  u  j  a.  E.    W.   S. 

Korpisammakko,  rupisammakko, 

konna    (Bufo    vulgaris),    n.   8-12   cm   pituinen 
hännättörniin     (AtitiraJ    kuuluva    sammakkoeläin.  I 
Hampaaton;    korvan   luona  suuri   kyhmy.    Taka- 
raajat   eturaajoja   vain    vähän    pitemmät;    edelli-  1 
sissä  5  uimaräpylän  yhdistämää  varvasta,  jälki- 
mäisissä 4.    Iho  käsnäinen,  mustan-  tai  harmaan-  i 
ruskea,    epäselvään    mustatäpläinen,    alta    vaalea.  1 
—   K.    asuu    viljelysmailla    tai    metsissä.     Pysyy  ' 
päivisin  piilossa,  ilmestyy  hämärän  tultua  teille,  j 
poluille  tai  viljelyksille,  missä  etsii  ravinnokseen  j 
hyönteisiä,   toukkia   ja   matoja.     Talveksi    k.   pii-  | 
loutuu    maakoloihiu    tai    juurien    alle.     Kutuaika  j 
keväällä  paria  viikkoa  myöhemmin  kuin  samma-  i 
kon.    K.  tavataan  Euroopassa  ja  Keski-Aasiassa, 
Suomessa  se  on  etelästä  aina  Tornioon  asti  ylei- 
nen, tavattu  kerran  Sodankylässäkin. 

P.  B. 
Korpiselkä.  1.  Kunta,  Viipurin  1.,  Salmin 
kihlak..  Korpiselän-Soanlahden  nimismiesp. :  kir- 
kolle Värt-silän  rautatienasemalta  40  km.  Pinta- 
ala  1,308.4  km=,  josta  viljeltyä  maata  1,861  ha 
(1901)  ;  manttaalimäärä  21,s4,  talonsavuja  217, 
torpansavuja  3  ja  muita  savuja  275  (1907).  2,892 
as.  (1910),  joista  luterilaisia  n.  950  (1911):  408 
ruokakuntaa,  joista  maanvilj.  pääelinkeinonaan 
harjoitti  339  (19011.  268  hevosta  ja  1,445  nautaa 
(1909).  —  Kansakouluja  5  (1911),  joista  4  kreik.- 
katolista;  kaikki  suomenkielisiä.  — r  Värtsilän 
tehtaan  lääkäri  käy  kunnassa  kerran  kuussa. 
Säästöpankki.  —  Teollisuu.slaitoksia:  Kotikos- 
ken, Sokkisen,  Pitkäkosken  ja  Saarivaaran  myl- 
lyt sekä  Siikon  mylly  ja  höyrysaha.  —  Mui-  ' 
naismuistoja:  linnoitusmuurien  jätteitä  Linna- 
mäellä (kirkonkylässä)  ;  vanhoja  kalmistoja  Tolva- 
järven  .saaressa  ja  Kirkkokunnaalla  sekä  mai- 
nitun Linnamäen  pohjoispuolella  n.  s.  „Lapin  i 
hautuumaa".  —  Luonnonnähtävyyksiä:  Tolvajär- 
ven,  Ylämieluun  ja  Kilpijärven  harjut;  Sih-  j 
vosenmäeltä  (kirkonkylässä)  näköala  miltei  yli 
koko  Korpiselän.  —  K.  on  vanhain  runolaula- 
jain  koti-  ja  asuntopaikkoja;  sieltä  kotoisin  ole- 
vista mainittakoon  m.  m.  Veljekset  Stopana  ja 
Iivana  (Kassananpoika)  Vornaset,  ynnä  samoja 
Vornasia:  Anni  ja  Pedri  (Iivanan  lapsia) ,  Miitrei 
Konstantiininpoika  sekä  Mihaila  Timonpoika:  Vas-  | 
lei  Ahapoinen  ja  Pekka  Torvinen.  —  V.  1760  an- 
nettiin kreivi  Buturlinille  lahjoitusmaana  m.  m. 
koko  K:n  pitäjä,  joka  sittemmin  joutui  Viipurin 
kuvernöörin  Nikolai  Engelhardtin  haltuun  ja  hä- 
nen jälkeensä  kenraali  Kaskinille;  viimemaini- 
tun perilliset  möivät  lahjoitusmaan  kreivi  Orlov- 
Tsesmenskijlle;  seuraavia  omistajia:  Gr.  Orlov, 
Aleksei  Orlov.  Anna  Orlova-Tsesmenskaja,  veljek- 
set Gromov  (1826),  Venäjän  vuorihallitus  (1856), 
Suomen  valtio  j.  n.  e.  —  2.  Luterilainen 
seurakunta  kuuluu  Soanlahteen  rukous- 
huonekuntana; se  perustettiin  keis.  käskykirjeellä 
1SS5.  Pappi  (..virallinen  apulainen")  asuu  K:n 
kirkolla.  Kirkko  puusta,  rak.  1890.  —  3.  K  r  e  i  k- 
kalaiskatolinen  seurakunta  kuuluu 
Suomen  kreik.-katolisen  kirkon  „neljänteen  ro-  , 
44      IV      Paiiietiu  =,-12. 


vastikuntaan"    eri    kkhrakuntana.     Kirkko    K:n 
kirkonkylässä  ja  rukoushuone  Akläjärvellä. 

L.    n-nen. 

Korpisärkl  ks.  S  e  i  p  i. 

Korpoo  (K  orpo).  1.  Kunta,  Turun  ja  Po- 
rin 1.,  Mynämäen  kihlak.,  Korpoo-Houtskarin  ni- 
mismiesp.; käsittää  joukon  saaria  Turun  ulkosaa- 
ristossa Berjihamninselän  koillispuolella,  kirkolle 
Turusta  n.  50  km.  Pinta-ala  161.»  km',  josta  vil- 
jeltyä maata  1,606  ha  (1901).  Manttaalimäärä 
36'/u,  talonsavuja  156,  torpansavuja  33  ja  muita 
savuja  041  (1907).  2,730  as.  (1910),  joista  91,e  % 
ruotsink.  (1900)  ;  584  ruokakuntaa,  joista  maan- 
viljelystä pääelinkeinonaan  harjoitti  153  ja  me- 
renkulkua 133  (1901).  225  hevosta  ja  843  nau- 
taa (1909).  —  Kansakouluja  4  (joista  1  Utössä, 
kokonaan  valtion  ylläpitämä),  Avensarin  pienten- 
lastenkoulu (1911).  —  Säästöpankki.  —  Korpoon 
osuusmeijeri.  —  9  purjelaivaa  (yht.  1,815  netto 
rek.-ton.).  160  kalastajaperhettä  (155  venekuntaa)  ; 
pääasiallinen  saalis  silakoita  n.  170,000  kg  (1907). 
—  Vanhoja  herraskartanolta:  Korpoon  kartano, 
Korpoström.  —  Kirkonkylä  pääsaaren  luoteisran- 
nalla. Kesä-  ja  talviliikenne  kirkolle  Galtbyn 
laivalaiturin  kautta  (4  km  kirkolta).  K.  on  luon- 
nonihanuudestaan  tunnettua  seutua,  erittäinkin 
Korpoonvirran  jinpäristöt.  —  2.  Seurakunta, 
keisarin.,  Turun  arkkihiippak..  tuomiorovastik.: 
on  ollut  eri  khrakuntana  ainakin  v:sta  1434  al- 
kaen, siihen  on  kuulunut  Houtskari  kappelina; 
nykyjään  siihen  kuuluu  Jurmon  ja  Aspön  ru- 
koushuonekunnat ynnä  Utön  majakka.  Kirkko 
harmaasta  kivestä,  rak.  n.  1384.  [L.  W.  Fager- 
lund, ,.Anteckningar  om  Korpo  och  Houtskärs 
socknar"  (Finska  vet.  soe.  bidrag  tili  kännedom  om 
F:s  natur  och  folk  1878,  sivv. '^1-329)  ;  J.  Sjöros, 
,, Muinaismuistoja  Mynämäen  kihlakunnasta" 
(Suom.  muinaism.-yhd.  aikak.  VIII,  sivv.  167- 
170).]  "  L.  H-nen. 

Korpoon  kartano,  verotila  Korpoon  kirkolla 
lähellä  meren  rantaa;  sekä  kesäisen  että  talvisen 
laivaliikenteen  äärellä;  l'/^  manttaalia,  pinta-ala 
625  ha.  Kaarle  XI :n  aikana  sai  K:n  kartanon 
Hedvig  Bjelke  (Thure  Bjelken  leski) ;  1695  se 
joutui  pastori  Fridiliukselle  (132  hopeataalarin 
hinnasta) ;  venäläiset  sotajoukot  hävittivät  kar- 
tanon 1713  ja  se  jäi  sitten  autioksi  v:een  1721. 
jonka  jälkeen  pastori  Fridilius  jälleen  pani  ti- 
lan hyvään  kuntoon.  V.  1742  se  joutui  Fridi- 
liuksen  tyttärelle  ja  hänen  miehelleen,  kapteeni 
J.  Laurbeckille.  heidän  poikansa  möi  sen  1771 
Nauvon  kirkkoherra  A.  Mjödhille;  hänen  poi- 
kansa, sihteeri  H.  Mjödhin  jälkeen  tila  joutui 
1828  apteekkari  L.  E.  Stigzeliukselle,  jonka  su- 
vussa se  pysyi  70  vuotta.  Nykyinen  omistaja 
maanviljelijä  V.  Vahe.  —  Päärakennus  tiilinen, 
kaksikerroksinen;  sen  rakennutti  sihteeri  Mjödh 
1802-05;  sitä  varten  hän  myös  rakennutti  tiili- 
tehtaan, joka  on  ollut  käytännössä  viime  päi- 
viin saakka.  L.  B-nen. 

Korpoonsalmi  ks.  Korpoonvirta. 

Korpoonvirta  (1.  Korpoonsalmi),  kapea 
salmi  Korpoonsaaren  eteläpuolella,  sen  ja  Kait- 
holm  nimisen  pikkusaaren  välissä,  Turun  lounais- 
saaristossa; pituus  n.  3  km  ja  suurin  leveys  '/i 
km.  —  Kuotsin  kaleerilaivaston  päällikkö  ken- 
raali Falkengren  hyökkäsi  täällä  20  p.  toukok. 
1743  Keithin  johtaman  venäläisen  kaleerilaivas- 
ton kimppuun,  mutta  lyötiin  häviöllä  takaisin.  — 


137a 


Korporatsioni     Korppikotkat 


1H80 


Korppi. 


Rum;» mäsin  iiiemekkeellii  K:n  rannalla  on  Kus- 
taa llT:n  nimikirjaimet  kallioon  hakattuna, 
muistona  hiinon  käynnistään  siellä  1788.  —  K:n 
rannikot  ovat   suosittuja  kesänviettopaikkoja. 

L.  U-nen. 
Korporatsioni  (ransk.  Corporation,  <  lat. 
CO»  piis  =  ruumis,  yhdyskunta),  yhdistys,  laillis- 
tettu yhdyskunta,  ks.  Juridinen  henkilö. 
Korppi  (Cornis  corax)  on  variksen  heimon 
suurin  lintu,  pituus  n.  65-72  cm.  Väri  on  loista- 
van musta,  teräs- 
sininen  ja  metalli- 
hohtoinen,  nokka 
musta,  suuri,  70- 
S4  mm:n  pituinen. 
Kaulan  etupuolen 
höyhenet  ovat  tun- 
tuva.sti  pidenneet 
suippokärkisiksi. 
Useampia  paikal- 
lismuotoja  erote- 
taan, jotka  poik- 
keavat toisistaan 
pääasiallisesti  no- 
kan kokoon  ja 
muoloon  nähden.  K.  asustaa  kallioisilla  meren- 
rannoilla ja  korkeilla  vuorilla  ja  laajoissa  met- 
sissä mahdollisimman  kaukana  ihmisasunnoilta. 
Se  on  levinnyt  koko  palearktiseen  vyöhykkeeseen 
ja  Pohjois-Ameriikkaan.  Meksikkoon  asti.  K.  on 
kaikkiruokainen  paikka-  tahi  kiertolintu,  joka 
erittäinkin  ])ohjoisissa  .seuduissa  lähestyy  talvella 
asuttuja  paikkoja,  haaskoja  hakien.  Useista  pai- 
koi.sta  hävinnyt  jäljettömiin  viljelyksen  tieltä. 
Luonteeltaan  arka  ja  varovainen.  Pesii  kallioille 
tahi  suuriin  puihin  synkkään  metsään.  Munia 
tapaa  joskus  jo  hehnikuulla.  meillä  useimmiten 
maaliskuulta  hulitikuulle.  Niitä  on  useimmiten 
4-5,  joskus  3  tahi  6,  suurien  variksen  munien  ta- 
paisia, likaisen  vaaleanvihreitä,  ruskein  ja  vih- 
rein täplin  ja  juovin.  Soitimen  aikaan  on  kor- 
pin ääni  kauas  kaikuva  ,,klong,  klong",  muutoin 
syvä.  sointuva  ..kraah,  kraah".  E.   W.  S. 

Korppihaarake  (proccssus  coracoidcus)  lapa- 
luun etupuolella,  olkanivelen  kohdalla  ulospäin 
siiuiitautuvu    haarake. 

Korppikotkat  fViiUiirid<e)  ovat  suurimpia 
petolintuja.  Nokka  usein  päätä  pitempi,  vahva, 
samoin  jalat,  jotka  ovat  hyvin  kömpelötekoiset, 
varpaat  pitkät  ja  kynnet  heikosti  kouki.stuneet. 
Ilöyhenistö  karkea,   siellä   täällii   pitkiä   suippoja 


1  .\funkkik<>rp|Mkijika.  :'  l.ikakurppikolka. .'!  Hanhikorppikotka. 


höyheniä.    Monen  lajin  päil  ja  kaulan  yläosa  höy- 
henettöniät,  niissä  on  vain  nnuitamia   untuvia  ja 
karvoja.      llöyhenrajassa     uutuvakaulus.      Paljas 
iho  hyvin  epätasainen,   korkeissa  poimuissa.  Sii- 
vet erinomaisen  pitkät,  leveät  ja   pyöreät.    Koko 
ulkomuoto     tekee     kömpelön     ja     siistimättiimän 
vaikutuksen.      K.     syövät     enimmäkseen     raatoja, 
jotka    niiden    tarkka    silmä    keksii    tavattomien 
matkojen  päiistä.    Harvoin  joutuu  jokin  suurempi 
elävä   eläin,    lammas   tahi    vuohi    niiden    saaliiksi. 
Useimmat    lajit    asustavat    joukoissa,    harvemmat 
yksinään.    Kakentavat  pesänsä  joko  kallioille  tahi 
puihin,   muutama   laji   rakennuksiin.     Suuremmat 
lajit     munivat     säännöllisesti     vain     yhden     mu- 
nan, pienemmät  '2.    Kaikki  ovat  lämpimien  mai- 
den   asukkaita,    vaikka    useat    kyllä    voivat    kes- 
tää   kylmääkin,    asustaessaan    korkeilla    vuorilla 
tahi    lennellessään    korkeissa   ilmakerroksissa.   — 
T  öy  h  t  ö-k:i  s  t  a    (Viiitur)    on   Euroopassa   vain 
yksi    laji,    m  u  n  k  k  i-k.    (V.    monachus).    It0-1].'> 
em:n    pituinen,    siivenkärkien    väliä    225-23(1    eni. 
Väri    ta.saisesti    tummanruskeanharmaa,    pää    ja 
kaula   vaaleanharmaan-,    punertavan-   ja   sinisen- 
kirjavat.    Paitsi  Etelä-Euroopassa  tavataan  näitä 
koko  Etelä-Aasiassa  Kiinaan  saakka,  sekä  Efryp- 
tissä.     —     Heimon      suurimmat     lajit     kuuluvat 
korva-k:ien     sukuun     (Otogyps),    joista     afr., 
korkeilla  vuoristoseuduillakin  elävä  yleinen  k. 
(O.  auricularis)  on  100-105  cm:n  pituinen,  siiven- 
kärkien väliä  275-280  cm.    Intiassa  tavataan  toi- 
nen   laji,    p  a  1  j  a  s  p  ä  ä-k.    (O.    calvus),    joka   on 
edellistä    tuntuvasti    pienempi.    —    Hanhi-k:ia 
(Gyps)  tunnetaan  6  lajia,  jotka  kaikki  asustavat 
Afrikassa    ja    Kaakkois-Aasiassa    Himalajaan    ja 
Malakkaan   asti.    Välimeren-maissa  ja  Kaakkois- 
Aasiassa   tavataan   yli   metrin   pituinen   h  a  n  h  i- 
k.  (Gyps  fulvus)  ja  Keski-Afrikassa  kaunis  v  a  r- 
p  u  s  h  a  u  k  k  a-k.  (G.  riippelli).  —  Kuuluisin  kai- 
kista k. -suvuista   on  lika-k:t  (Neophroti),  joista 
..F  a  a  r  a  o  n  k  a  n  a"  (X.  percnoptcrusj  ou  hyvin 
usein   kuvattu   vanhoihin   egyptiläisiin    rakennuk- 
siin. Sitä  pidettiin  pyhänä,  vanhempain  rakkauden 
vertauskuvana.    Euumiinmuoto   on  korppimainen. 
siivet  pitkät  ja  suipot,  pituus  70  cm.  Naama  vain 
on  paljas,  mutta  pää  ja  kaula  höyheniset.  Asustaa 
Välimeren-maissa,   Egyptissä   ja   Intiassa.    Kons- 
tantinopolin  Stamhul-kaupunginosan   sypresseissä 
ja  moskeioissa  se  pesii  yleisesti.    Useissa  Intian- 
kin kaupungeissa  se  elää,  syöden  raatoja  ja  ruu- 
miita, joita  kaduille  ja  veteen  heitetään.  —  K:iin 
luetaan  joskus  myöskin  p  a  r  t  a-k:i  e  n  (Gyptietus) 
suku,  joka  on  väliasteena  k:ista  kotkiin.    Tunne- 
tuin   laji    on    laajalle    Etelä-Eurooppaan,    Sieben- 
biirgeniin    ja    Kaukasukselle    levinnyt    parta- 
korppikotka (Gypacfus  harbatus).    Aasiassa 
.se  elelee  kaikilla  korkeilla   vuorilla   Altaista   Kii- 
nan     reunavuoriin      ja     täältä      Sinaille,      Etelii- 
Arabiaan    ja    Himalajalle.     Aikaisemmin    pesinyt 
Sveit.sissäkin.     On    Espanjassa    erittäin    yleinen. 
.\f rikan  jiohjoisrannikolla  sitä  myöskin  tavataan. 
Selkäpuolen    väri    ruskeanmu.sta,   vaalein   viiruin, 
alapuolet  ruosteenkeltaiset.  Nokantyvestä  silmiin 
leveä,    musta    läiskii.     Pituus    100-115    cm,    siiven- 
kärkien   väli    250-270   cm.     Elintavoiltaan   erilai- 
nen  kuin    varsinaiset  korppikotkat,   m.   m.   siinä, 
että  se  pyydystää  eläviäkin  eliiimiä.  —  K: iin  laa- 
jemmassa  merkityksessä   kuuluvat  eri   heimoina: 
1)    U  u  d  e  n  m  a  a  i  1  m  a  n   k  :t   fCathartidce),   joi- 
den tuntomerkkinä  ovat  suuret  muna.soikeat  sie- 


I 


1381 


Korppiluu  — Korrektsioni 


1382 


ruinaukot  ja  lUvolliiien  sieraiuteuvUlys.  Näitä  on 
kondori  i  Snrcorhamphus  gryphus),  petolin- 
nuilta suurin,  koko  pi- 
tuus yli  metrin,  siiven- 
kärkien  väli  280  cm. 
Se  elää  Etelä-Amorii- 
kan  Andeilla,  Pertissä 
ja  Cliilessä  Patagoni- 
aan  saakka,  asustaen 
3,000-5,000  m:n  kor- 
keudessa. Kuten  k:t 
yleensä,  on  kondori 
ulkomuodoltaan  köm- 
pelön ja  ruman  näköi- 
nen. Pää  ja  kaulan 
yläosa  ovat  paljaat, 
kaulassa  on  vaalea  un- 
tuvapuvihka,  siivet  ko- 
vin pitkät  ja  leveät. 
Väri  hyvin  tumman- 
ruskea, vanhemmiten 
melkein  kiiltomusta, 
vaaleanruskein  läis- 
kin. Siipisulat  valkea- 
reuauksiset.  Ivondori 
elää  enimmäkseen  raa- 
doista, jotka  sen  tarkka 
silmä  keksii  pitkien 
matkojen  päästä.  Myös- 
kin se  pyydystää  pie- 
^  !   .  uempiä       imettäväisiä, 

joilta  se  ensimäiseksi 
.>iyö  silmut.  K  u  n  i  n  sr  a  s-k.  (Gypagus  papa)  on 
pienempi,  8ö-90  oin:n  pituinen,  niinikään  etelä-  ja 
keski-amer.  lintu.  Se  elelee  alempana  kuin  kon- 
dori, harvoin  1,500  m:iä  korkeammalla,  enimmäk- 
seen aarniometsäseuduissa.  Vanhan  linnun  puku 
loistava.  Kaulapuuhka  harmaansininen,  etuselkä 
ja  ylimmät  siiven  peitinhöyhenet  punertavan- 
valkeita,  alapuolet  puhtaanvalkoiset,  siivet  ja 
pyrstö  -sysimustat,  harmaareunuksiset,  pää  ja 
kaula  ihonvärisen,  tummanpunaisen  ja  kirk- 
kaankeltaisen kirjavat.  Molemmat  nämä  la- 
jit luetaan  usein  samaan,  harja-k:n  (Sar- 
corhamphusj  sukuun  kuuluviksi.  Uudenmaail- 
nian  k:iin  kuuluu  vielä  haaskavaris  1. 
gallinazo  (ks.  t.)  1.  urubu  (Catharistcs 
urubiii.  —  2)  Kurki-k:t  (Serpe»taridw)  käsit- 
tiiä  vain  yhden  suvun  ja  yhden  lajin,  sihtee- 
rin (Gypogeraniis  secretarius),  joka  eroo  kai- 
kista muista  petolinnuista  pitkien  sääriensä  ja 
n.  30  om:n  pituisten  nilkkojensa  puolesta,  joten 
ulkomuoto  tosiaankin  muistuttaa  kurkea.  Sihteeri 
on  hoikkaruumiinen.  pienipäinen,  siivet  pitkät, 
samoin  poikkipäineu  pyrstö.  Niskassa  on  15cm:n 
pituisia  töyhtöhöyheniä.  Ohjakset  ja  silmäinympä- 
rys  höyhenettömät.  Väritys  yläpuolelta  tuhkan- 
harmaa,  hiukan  ruskeahko,  korvalliset  ja  kau- 
lan kupeet  likaiseuharmaankeltaiset,  niskatöyhtö, 
siipisulat  ja  takapuolet  mustat,  ylemmät  siiven 
peitinhöyhenet  valkoiset,  tummatäpläiset.  Pyrstö 
harmaa,  mustakärkinen.  Pituus  115-125  cm.  Se 
on  levinnyt  suurimpaan  osaan  Afrikkaa,  jossa  se 
puuttomilla  aroseuduilla  pyydystelee  pienempiä 
luurankoisia.  myöskin  hyönteisiä.  Sihteeri  on 
Kap-maassa  rauhoitettu.  Martinique-saarelle  sitii 
on   istutettu   myrkyllisiä   käärmeitä   hävittämään. 

E.  IF.   .9. 
Korppiluu    (coracoideum).    parillinen    hartia- 


luu,  joka  yhdessä  lapa-  ja  solisluun  kanssa  sam- 
makkoeläimillä, matelijoilla,  linnuilla  ja  useim- 
milla imettäväisillä  surkastuneena  muodostaa  etu- 
raajojen kannatinluuston.  Sen  toinen  pää  liittyy 
rintalastaan,  toinen  lapaluuhun.  K:u  ja  lapa- 
luun rajalla  on  nivelkuoppa,  johon  olkaluu  ni- 
veltyy. Kaloilla  nimitetään  k:ksi  rintaevien 
kannatinluiden  ventraalista  osaa,  mutta  vasta 
sammakkoeläimillä  voimme  puhiui  todellisesta 
k:sta.  Se  syntyy  yhtenäisestä  rustolevystä,  mutta 
myöhemmin  siitit  erilaistuu  oraalisempi  rusto, 
etukorppiluu  (procoracoidetim),  jota  hännät  tö- 
millä  sammakkoeläimillä  luinen  solisluu  osaksi 
ympäröi.  Matelijoilla  k.  od  vahvasti  kehitty- 
nyt, mutta  etu-k.  surkastunut,  jopa  monelta 
muodolta  hävinnytkin,  joten  solisluu  niillä  esiin- 
tyy itsenäisenä,  liaajattomilta  matelijoilta  k. 
ja  muutkin  hartialuut  puuttuvat.  Lintujen  k:t 
ovat  erittäin  lujat,  ventraalipäällään  rintalas- 
tan etureunaan  kiinnittyneet.  Sileälastaisilla  ta- 
vataan vielä  etu-k:t,  harjalastaisilta  ne  useim- 
min ovat  kokonaan  hävinneet.  Täysikasvui- 
sista imettäväisistä  vain  nokkaeläimillä  k.  ulot- 
tuu rintalastaan  asti.  kaikilla  muilla  se  on  hy- 
vin surkastunut,  mutta  on  kuitenkin  aina  ole- 
massa erityisenä  lapaltiun  lisiikkeenä,  korppi- 
h  a  a  r  a  k  kree  n  a  ( piocessiis  coracoidcus).  olka- 
nivelen kohdalla.  P.  U. 

Korppumalmi   ks.   J  ii  r  v  i  m  a  1  m  i. 

Korpraali  (ransk.  caporal,  it.  caporale,  < 
capo,  lat.  caput  =  pää,  siis  oik.  =  päämies) ,  muu- 
tamain  armeiain  alin  aliupseerinarvo.  Venäjän 
väessä  k:n  arvoa  vastaa  nuoremman  aliupseerin 
arvo.  —  Korpraalikunta.  komppanian 
osasto.  it.   V.    Tl. 

Korps  ks.  C  o  r  p  s. 

Korpulenssi  (lat.  corpus  =  ruumis),  pyylevyys. 
— K  orpulentti,    pyylevä. 

Korpus,  kirjasinlaji,  jonka  keilinmitta  on  10 
typografista  pistettä;  saanut  nimensä  siitä,  että 
sillä  alkuaan  painettiin  lakikokoelma  Corpus  iii- 
ris.     vrt.    Kirjasin. 

Korpusa,  corpx  (ks.  t.)  sanasia  muodostunut 
kansanjohdannainen,  jolla  tarkoitettiin  Hami- 
nan  kadettikoulua. 

Korreaalinen  (lat.  con  =  kera,  ja  reus  =  syylli- 
nen) ,  yhteisvastuulliseen  velkasuhteeseen  perus- 
tuva,   ks.  Solidaarinen. 

Korreaaliobligatsionl  (ks.  Korreaalinen 
ja  Obligatsioui).  oikeussuhde,  jossa  useista 
velallisista  kukin  on  omasta  ja  toistensa  puole.sta 
vastuullinen,  ks.  Solidaarinen. 

Korrehtuurl  (lat.  corri'jere  =  korjata),  lyh. 
korr.   ks.    Korjausluku. 

Korrekti  ilat.  corrc'ctu.i.  <  corri'gerc  =  oi- 
kaistai.   säntillinen,  moitteeton. 

Korrektiivi  (lat.  corri'5frf  =  korjata),  ojen- 
uuk.>eksi   oleva :    parannuskeino,   ohje. 

Korrektsioni  (lat.  corrCgere  =  oikaista) ,  kor- 
jaus, virheen  vastakohta,  tieteellisissä  tehtävissä 
suure,  joka  on  lisättävä  havaittuun,  korjaamat- 
tomaan arvoon,  jotta  saataisiin  oikea  tai  mah- 
dollisimman oikea  arvo.  K:eja  voi  usein  yhtä 
suuretta  varten  olla  useampia,  jolloin  kukin 
termi  k. -lausekkeessa  ilmaisee  erityisen  virheen 
vaikuttaneen  havaintoarvoon.  K.  määrätään  joko 
ottamalla  huomioon  havaintokoneen  tai  muita 
ulkonaisia  ominaisuuksia,  tahi  myöskin  laskun 
avulla    pieninten    neliöitien    menetelmää    käyttä- 


1383 


Korrelaatti — Korsholma 


1384 


miilln,  jolloin  usein  voidaan  määrätä  k:n  toden- 
niiköincn  suuruus  tuntematta  sen  alkuperää  ja 
kokoonpanoa.  H-  K- 

Korrelaatti  (lat.  corrclä'ium,  <  con  =  yhteen, 
ja  rrjrrdis  =  kohdistettu).  K:eja  ovat  käsitteet, 
jotka  toisiinsa  ovat  vastaavaisuiissuhteessa  1. 
korrelatsionissa,  esim.  oikea  ja  vasen. 
Kieliopissa  k:eja  ovat  eri  lauseisiin  kuuluvat  sa- 
nat, jotka  viittaavat  toisiinsa  siten  yhdistäen  ne 
lauseet,  joihin  kuuluvat;  huomattavin  on  rela- 
tiivipronominin k.,  se  hallitsevan  lauseen  sana. 
johon  relatiivipronomini  viittaa,  esim.  ..missä 
tähti,  siellä  taivas";  painottomana  se  jää  usein 
poiskin,  esim.  „tehköön.  ken  taitaa"  (=  tehköön 
se,  ken  taitaa).  A.  fi". 

Korrelatsioru.     1.  ks.   Korrelaatti. 

2.  Biol.,  elävissä  olennoissa  se  ilmiö,  missä 
jonkun  elimen  kehitys  synnyttää  vastaavan  kehi- 
tyksen muissakin  elimissä.  Jos  esim.  jonkun 
peuralajin  sarvet  sukukehityksen  aikana  suure- 
nevat, täyt\-T  kallonkin  suurentua  ja  lujittua  ja 
niska-  kaula-  ja  selkälihaksien '  vahvistua,  jotta 
eläin  voisi  suuria  sarviaan  kantaa  ja  tehokkaasti 
käyttää.  P-   B. 

korrespondenssi  (ransk.  correspondanee,  < 
lat.  co?i=kera,  ja  respond^re  =  vastata.],  kir- 
jeenvaihto, yhdenmukaisuus,  vastaavaisuus.  — 
Swedenborgin  oppia  henkimaailman  ja  luonnon 
välisestä  täydellisestä  vastaavaisuudesta  sano- 
taan korrespondenssiopiksi. 

Korrespondentti  (ks.  Korrespondenssi), 
kirjeenvaihtaja. 

Korridori  (it.  corridö're  oik.  =  käytävä,  jossa 
juostaan  edestakaisin,  <  lat.  c« rrere  =  juosta), 
kahden  huonerivin  välinen  tai  huonerivin  sivussa 
kulkeva  käytävähuone,  johon  huoneiden  ovet 
avautuvat. 

Korrigeerata  (lat.  corrVgere),  oikaista,  tehdä 
oikaisuja,   parantaa,    vrt.    Korehtuuri. 

Korrigentia  (lat.),  aineita,  joita  sekoitetaan 
johonkin  lääkkeeseen  sen  hajun  tai  maun  pa- 
rantamiseksi ja  pahanmakuisten  tai  huonohajuis- 
ten   ainesten  korjaami.seksi  ja  peittämiseksi. 

Korroboratsloni  (lat.  corröhorä're  =  vahvistaa) , 
vahvistaminen ;  korroboratiiviset  ai- 
neet,  vahvistavat   aineet;    rauta,   kiina  y.   m. 

Korrodeerata  (lat.  corrö'derc  =  jyrsiä  rikki), 
aikaansaada  korrosioni,  syövyttää  ja  siten  hä- 
vittää kudosta  (niinkuin  esim.  sublimaatti  ynnä 
erikoiset  taudin  synnyttämät  eritteet,  märkä,  avo- 
naisesta ruumiinkoista  heruva  neste,  y.  m.  s.) . 

Korrosioni  (lat.  corrö'dere  =  jyrsiä  rikki), 
geoL,   ks.   Syöpyminen. 

Korrumpeerata  (lat.  corru'm.pere) ,  turmella; 
vietellä  pahaan.  —  Korruptsioni,  turme- 
lus,  tapainturmelus;    lahjomisjärjestelmä. 

Korsabad,  kylä  Mesopotamiassa  Mosulista 
koilliseen.  Kuuluisa  Sargonin  linnan  Dur  S  a  r- 
r  u  k  i  n  i  n  raunioi.sta,  joissa  on  tehty  tärkeitä 
muinaistieteellisiä  kaivaustöitä.  E.   T. 

Korsakkikettu  (Ca- 
nia  corsac)  on  Kaak- 
kois-Venäjän  aroilta 
jaKaspian-meren  ran- 
noilta Mongoliaan 
saakka  levinnyt  kettu- 
laji.  Se  on  meikä- 
läistä kettua  pie- 
nempi, häntä  lyhempi 


Korsak 


ja  silmäterät  pyöreämmät.  Ruumiin  pituus  50-60 
oni.  hännän  n.  25  cm.  Kesällä  sen  tuuhea  turkki 
on  punertava,  alta  kellertävä,  talvella  vaaleampi. 
K.  ei  koskaan  elä  metsässä  vaan  aina  aroilla 
ja  erämaissa  asustaen  aromurmelin  maakoloissa 
ja  käyttäen  ravinnokseen  jyrsijöitä,  lintuja,  sisi- 
liskoja ja  suurempia  hyönteisiä.  Erittäinkin  se 
seuraa  heinäsirkkaparvia.  —  K:ua  pyydystetään 
paljon  sen  kauniin  ja  tiheän  talviturkin  takia, 
jota    varsinkin   kiinalaiset   kävttävät    turkiksina. 

P.  B. 

Korsakov  [su'-].  Aleksandr  Ivano- 
vits  Rimskij  (1753-1S40),  ven.  kenraali,  kun- 
nostautui Turkin  sodassa  1788  ja  1789  sekä  Kus- 
taa III:n  aikaisessa  Suomen  sodassa,  oli  mukana 
Persiata  vastaan  tehdyllä  sotaretkella  1796.  Kei- 
sari Paavali  lähetti  1799  hänet  40,000-miehisen 
armeian  ylipäällikkönä  karkoittamaan  ranskalai- 
sia Sveitsistä;  mutta  Massena  voitti  hänet  Zu- 
richin  luona;  tappionsa  jälkeen  K.  peräytyi  Keln- 
virralle  liittyen  Suvorovin  armeiaan,  jonka  mu- 
kana hänen  joukkonsa  jäännökset  palasivat  Venä- 
jälle. K.  oli  sitten  1805-30  Liettuan  kenraali- 
kuvernöörinä. -T-  O.  L. 

Korsatunturi  sijaitsee  Kittilän  pitäjän  poh- 
joisimmassa kolkassa;  vuorilaji  on  nuorta  (post- 
kalevalaista)  graniittia  ja  korkeus  yi.  merenp.  lie- 
nee hiukan  yli  600  m.  K.  on  hyvänä  tienviittana 
Ounasjoen-Ivalojoen  reittiä  kulkeville  matkusta- 
jille, sillä  sen  eteläpuolella  on  lakeata  maata.  K. 
on  Maanselän  vedenjakajalla,  ja  sen  pohjois- 
juurella  on  .syvä  ja  kapea  Korsajärvi,  jonka  ran- 
nalla on  autiotupa.  Ennen  kuljettiin  paljon 
Peltojokea  ylös,  vedettiin  veneet  teloja  myöten 
Korsajärveen   ja   siitä   Ivaloon.  J.    E.   R. 

Korsetti  (ransk.  corset,  vähennysmuoto  muin.- 
ransk.  cors,   <  lat.  corpas  =  ruumis),  kureliivi. 

Korsholma.  1.  Linna  Pohjanmaalla,  Vaasan 
vanhan  kaupungin  luona,  mainitaan  ensimäisen 
kerran  nimellä  „Kr^-tseborg"  Bo  Jouinpojan  tes- 
tamentissa 10  p:ltä"huhtik.  1384  ja  oli  ehkä  ra- 
kennettu jonkun  aikaa  sitä  ennen.  Se  sijaitsi  pie- 
nellä meikein  neliskulmaisella,  ainakin  osaksi 
maasta  ja  kivistä  ihmiskäsin  tehdyllä  saarella 
ja  muodosti  luultavasti  rakennuksineen  vahvasti 
varustetun  hovin,  jolle  etupäässä  sen  jyrkät  val- 
lit ja  ympäröitsevä  vesihauta  tuottivat  linnan  ni- 
men ja  merkityksen.  K.  oli  kuulunut  Bo  Jonin- 
pojan  lukuisien  läänitysten  joukkoon,  mutta  jou- 
tui kymmenkunta  vuotta  hänen  kuolemansa  jäl- 
keen kuuluisien  merisissien,  n.  s.  vitaaliveljesten 
valtaan,  1396.  Parin  vuoden  ajan  nämä  hallitsi- 
vat täältä  Pohjanlahden  molempia  rantoja,  kun- 
nes kuningatar  Margareeta  vihdoin  sai  heidät 
taivutetuksi  sovintoon,  jonka  johdosta  K.  20  p. 
huhtik.  1399  heitettiin  hänen  haltuunsa.  1430- 
luvulla  K.  oli  läänitetty  valtaneuvos  Niilo  Kus- 
taanpojalle,  jonka  poika  Eerik  Puke  isänsä  ni- 
messä joliti  sen  hallitusta.  K.  oli  sittemmin  keski- 
ajan loppupuolella,  usein  muiden  Suomen  linno- 
jen ohessa,  liiänitettynä  muutamille  Ruotsin  valta- 
kunnan johtomiehille,  niinkuin  valtakuunan- 
flrotsille  Kristen  Niilonpojalle  (1441-42),  Kaarlo 
Knuutinpojalle  (1465-67),  Sten  Sture  vanliem- 
uialle  (1497-99).  Mutta  nämä  läänitysherrat  ei- 
vät itse  siellä  asuneet,  vaan  jättivät  linnan  vou- 
tiensa  hoidettavaksi.  Ison  venäläissodan  aikana, 
v:n  1490  paikoilla.  K:n  vouti  Hannu  Reen  tar- 
mokkaasti  johti   maakunnan   puolustusta   viholli- 


1385 


Korsholman  kihlakunta — Korsikka 


1386 


sia  vastaan.  Mutta  vähitellen  linnan  varustuk- 
set rappeutuivat,  jotenka  se  ennen  pitkää  kadotti 
sotilaallisen  merkityksenaii.  löOO-luvun  alusta 
sitä  ei  eniiä  niainitakkaan  linnaksi,  vaan  karta- 
noksi. Kuitenkin  K.  pysyi  Pohjanmaan  voutien 
asuntoan  aina  v:een  1571,  jolloin  se  läänitettiin 
Kustaa  BancTille.  Oltuaan  sitten  v;sta  1598  jäl- 
leen kruunun  hallussa,  yhdistettiin  kartano  1053 
Korshohnan  kreivikuntaan.  —  Korsholman 
lääni  käsitti  alussa  paitsi  Pohjanmaata  myös- 
kin Ruotsin  puoleisen  Länsipohjan,  joka  siitä 
erotettiin  vasta  1441.  Jo  Kustaa  Vaasan  jär- 
jestämien n.  s.  kartanonläiinien  aikana  oli  Perä- 
pohjalla  ollut  omat  voutinsa  (1557-72),  mutta 
vasta  1600-luvun  alussa  lääni  jaettiin  lopullisesti 
kahteen  voutikuntaan,  eteläiseen  ja  pohjoiseen 
vouti-  eli  ..rovastikuntaan".  Edellisen  keskus- 
paikkana pysyi  yhä  K:n  kartano.         J.  W.  H. 

2.  Entinen  kuninkaankartano.  7  km  Vaasan 
kaupungista,  2  km  Korsholman  rautatienase- 
malta;  4  manttaalia,  viljeltyä  maata  130  ha. 
Suomen  valtion  omistama.  —  Lähellä  kartanoa 
Korsholman  linnan  rauniot.  —  Euotsinkielinen 
maamieskoulu.  h.  B-nen. 

EoTsholman  kihlakunta  käsittää  Maalahden, 
Petolahden.  Bergön,  Sulvan,  Pirttikylän.  Musta- 
saaren, Koivulahden,  Raippaluodon.  Laihian, 
Jurvan,  Vähänkyrön,  Isonkyrön  ja  Ylistaron  kun- 
nat  Vaasan  lääniä.  L.  H-nen. 

Korsholman  lääni   ks.   K  o  r  s  h  o  1  m  a. 

Korsholman  tuomiokunta  käsittää  seuraavat 
4  käräjäkuntaa:  1.  Oravaisten,  Vöyrin  ja  Maksa- 
maan pitäjät;  2.  Mustasaaren,  Raippaluodon  ja 
Koivulahden  p:t;  3.  Vähänkyrön  pit;'ijä:  4.  Lai- 
hian ja  Jurvan  p:t.  Vaasan  hovioikeuden  alai- 
nen. L.    H-nen. 

Korsikka  (ransk.  Corse,  it.  Corsica;  nimen 
johto  tuntematon).  Ranskalle  kuuluva  saari  Väli- 
meren länsiosassa.  Sardinian  pohjoispuolella, 
josta  sen  erottaa  15  km  leveä  Bonifaoion-salrai. 
K:n  pituus  pohjoisesta  etelään  on  183  km.  leveys 
84  km,  pinta-ala  »,722  km':  291,160  as.  1.  33 
km':llä  (1906).  —  Suurimman  osan  täyttää  luo- 
teesta kaakkoon  kulkeva  kiteinen  vuoristo  (hui- 
put Monte  Cinto  2,710  m,  Monte  Rotondo  2,625 
m.  Monte  d'Oro  2,391  m),  joka  on  sangen  vai- 
keakulkuinen (tärkeä  Vizzavonen  sola  1,162  m, 
Scaglian  sola  2.029  m).  Siitä  lounaiseen  lähte- 
vät monet  vuorihaarakkeet  ulottuvat  ranni- 
kolle asti.  muodostaen  K:n  jyrkkärantaisen, 
niemi-  ja  lahtirikkaan  (isoimmat:  Porton-,  Sa- 
gonen-,  Ajaccion-,  Valincon-  ja  Ventilegnen- 
lahdet)  länsirannikon.  Saaren  koillisosan  mata- 
lamman (San  Pietro  1.760  m),  triaskauden  kal- 
keista muodostuneen  vuoriston  erottaa  K :n  pää- 
osasta pitkä  Corten-laakso.  Itärannikolla  reu- 
nustaa vuoriston  juurta  10-15  km  leveä  alava, 
malaarian  vaivaama  ja  siitä  syystä  harvaan  asuttu 
rautatasanko,  jossa  on  useita  isoja  rantajärviä. 
Koko  itärannikolla  on  ainoastaan  pari  satamaa. 
—  Jokia  on  paljon  (pisimmät  Golo  ja  Tavig- 
nauo  itä-,  sekä  Liamone,  Gravone  ja  Taravo 
länsirannikolle  laskevia),  mutta  kaikki  liiken- 
teelle arvottomia,  useat  kesällä  kuivuvia.  Sisä- 
maan monet  vuoristoj arvet  mitättömiä.  —  Il- 
masto laaksoissa  suopea  ja  terveellinen  (paitsi 
itäistä  rantakaistaletta),  v:n  keskilämpö  -\-  17°- 
-f-  18°  C.  Korkeammalla  vuoristossa  sää  on  usein 
kolea;    vuorten    korkeimmat   huiput    suuren    o.=;an 


Korsikkal.iisi.-i. 

vuotta  lumen  peitossa.  Sadetta  tulee  eneuinrin 
kuin  S;>rdiniassa,  riittävästi.  —  Paitsi  \ä\\- 
meren-maille  leimaa  antavia  alativilieriöiviä  oka- 
pensaikkoja  on  K:n  vuorilla  vielä  laajoja  rai.s- 
kaamattomia  lehti-  ja  havupuuraetsiä,  jois.sa 
elelee  metsäsikoja,  hirviä,  villejä  lampaita  1. 
mufloneja  y.  m.  sekä  suuret  määrät  metsälintuja. 
—  K:n  asukkaat,  korsikkalaiset,  ovat 
sukuperältään  italialaisia,  joita  he  ovat  hyvin 
lähellä  ulkomuotonsa  ja  kielimurteensa  puolesta. 
Luonteeltaan  he  ovat  kiivaita,  kostonhaluisia, 
sangen  itsetietoisia,  mutta  toiselta  puolen  kiite- 
tään heidän  rajatonta  vieraanvaraisuuttaan, 
vapaudenrakkauttaan  sekä  kohtuullisia  tapojaan. 
Viimemainittu  ominaisuus  johtunee  heidän  suu- 
resta haluttomuudestaan  työliön;  vähällä  vai- 
valla vuoristolaisperhe  tuleekin  toimeen;  muu- 
tama kastanjapuu  sekä  vuohiparvi  riittää  toi- 
meentuloksi. Perhesiteet  ovat  hyvin  lujat,  ja 
perheet  puolestaan  liittjvät  läheisesti  suurempiin 
sukuihin,  joiden  mahtavuudesta  lendettan,  veri- 
koston, aikoina  jäsenten  turvallisuus  riippui. 
Vendetta  on  ranskalaisten  toimenpiteitten  kautta 
vähitellen  häviämässä,  mutta  vuoriston  turvalli- 
siin piilopaikkoihin  lain  kättä  paenneita  rosvo- 
joukkoja on  yhä  lukuisasti.  —  Kansanvalistuk- 
sen kohottami-seksi  hallitus  on  tehn}'t  paljoa; 
kansaJcouluja  oli  791,  joissa  oppilaita  45.058 
(lukuv;na  1905-06).  —  Uskonto  roomalais  k;ito- 
linen.  —  Elinkeinot  ovat  aivan  kehittymät- 
tömät. Halveksittuja  maatöitä  suorittamaan  tu- 
lee saarelle  lukuisasti  italialaisia.  Pääviljakasvit 
vehnä  (sato  135,200  hl  1906),  ohra  (S2,500  l,ll. 
maissi  ja  kaura;  yleinen  viininviljelys  tuotti 
145,000  hl  (1906).  '  Tärkeät  ovat  hedelmäpuu- 
istutukset.  Leivänveroinen  kastanja  kasvaa  vil- 
jelemättä. Karjaeläimistä  ovat  lampaat  ja  vuo- 
het lukuisimmat  (edell.  409.000,  jälk.  216,000 
1899).  ajojuhtina  muulit  ja  aasit  yleisemmät 
kuin  hevoset.  Kalastus  rannikoilla  tuottaa 
tonnokaloja,  silliä  ja  anjovista,  mutta  sitä  har- 
joittavat parhaasta  päästä  muukalaiset.  Vuori- 
työ  tuottaa  mitättömästi  kuparia,  lyijyä,  kivi- 
hiiltä y.  m.,  yhteensä  198,000  mk: n  arvosta 
(1906),  suolaa  kuivattiin  350  tonnia  (sam.  v.). 
Tehdasteollisuus  vähäpätöinen,  perheet  valmista- 
vat tarvetavaransa  itse.  Myytäväksi  liikenee  etu- 
päässä kastanjapuun  kuoresta  valmistettua  hap- 
poa ja  hedelmäsäilykkeitä.    Näiden  lisäksi   vienti 


1387 


Korsirehu     Korte 


1388 


kiisittilä  vielii  puuhiiltä,  puuaiueita.  nahkoja, 
kastanjoja  y.  m.;  arvoltaan  se  on  n.  8.4  milj.  mk. 
Maahan  tuodaan  tupakkaa,  rakennu.saineita,  vii- 
niä, viljaa,  kivihiiltä  y.  m.,  arvoltaan  2.8  milj.  mk. 
—  Sisämaiueu  kulkuyhteys  on  sangen  hankala. 
Rautatie  kulkee  poikki  saaren  Ajaccioista  Bas- 
tiaan:  siitä  lähtee  pari  haararataa.  Kaikkiaan 
rautateitä  on  296  km.  Tärkeimmät  satam.it 
Ajaccio,  Bastia  ja  Calvi  ovat  säännöllisessä 
höyrylaivayhteydessä  mantereen  kanssa.  —  Hal- 
linnollisesti K.  on  täydellisesti  liitetty 
Ranskaan,  muodostaen  K:n  departementin,  pää- 
kaupunkina Ajaccio  (Napoleon  Bonaparten  .-yn- 
tymäkaupunki).  —  Historia.  .Jo  vanliilta 
ajalta  K.  on  ollut  veristen  taistelujen  kentt.änä. 
Saaren  alkuasukasten,  iherialaisten  ja-  liguri<;u 
keskuuteen  phokialaiset  perustivat  merirosvo- 
kuntia:  näiltä  K;n  anastivat  etruskit,  jotka  \t\o- 
rostaan  kadottivat  sen  foinikialaisille.  Rooma- 
laisten haltuun  se  joutui  23S  e.  Kr.,  jotka  ku- 
kistettuaan ankaran  6-vuotisen  kapinan  kauan 
menestyksellä  hallitsivat  K:aa.  V.  436  j.  Kr. 
saarelle  hyökkäsivät  vandaalit.  533  sen  anasti 
Belisarius,  sitten  itägootit.  langobardit.  frankit 
(754).  saraseenit  (S50),  jonka  jälkeen  se  vähi- 
tellen hajaantui  pikkuruhtinaskuntiin.  V.  1098 
saari  joutui  pisalaisten  haltuun,  joilta  sen  ana.s- 
tivat  genovalaiset  (lopullisesti  1387).  Genovan 
valtaa  vastaan  kesti  kapinoita  useita  vuosi- 
satoja, kunnes  tämä  1768  möi  ilmikapinassa  ole- 
van saaren  Ranskalle.  Vasta  1774  onnistui  K:n 
rauhoittaminen.  Ranskan  vallankumouksen  ai- 
kana viimei.sen  kapinan  päämies  Pasquale  Paoli 
joutui  riitaan  kansalliskonventin  kanssa,  ryhtyi 
niidelleen  kapinaan  sekä  muodosti  1794  Englan- 
i'in  suojeluksen  alla  sekä  tämän  valtiomuotoa 
jiiljitellen  K:n  kuningaskunnan,  jolla  oli  engl. 
Gilbert  Elliot  varakuninkaana.  V.  1796  Napo- 
leon Bonaparte,  jonka  isä  oli  ollut  Paoli'n  apu- 
lainen kapinassa  Genovaa  vastaan,  lähetti  saa- 
relle sotajoukon.  Suurempaa  va.starintaa  teke- 
niättä  englantilaiset  luovuttivat  saaren  Ranskalle, 
jolle  se  sittemmin  on  kuulunut,  lukuunottam.itta 
Ivhvtaikaista   englantilaisvaltaa    1814-15. 

E.   E.   K. 

Eorsirehu,  käytännössä  sama  kuin  „kuiva  k.", 
heinä-,  palko-  y.  m.  kasvei.sta  kuivaamalla  saatu 
rehu.  Kuivaa  k:ua  ovat  kaikenlaiset  heinät  ja 
oljet,  palko-  }■.  m.  kasvien  varret  tai  muut  osat. 
kuten  ruumenet.  K:jen  ravintoarvo  vaihtelee 
paljon  riippuen  kasvilajista,  maanlaadusta,  sää- 
suhteista,  korjuuajasta,  valmistustavasta,  säily- 
tyksestä y.  m.  seikoista.  Kaikella  k:lla  on  tuo 
eläinten  terveydelle  ja  kannattavalle  taloudelle 
ruokinnassa  niin  tärkeä  täyttävä  ominaisuus  (ol- 
jilla  ensi  sijassa).  Sitä  paitsi  on  arvokkaammilla 
k.-i;ij('illa  verraten  suuri  r.avit-sevaisuui;kin  (esim. 
apilasheinillä).  Minkään  kotieläimen  päivittäi- 
sistä  rehuannoksista  ei  pitäisi   k:n   puuttua. 

E.    V.    K. 

Korsman,  Carl  (1829-1907),  kapteeni,  liike- 
mies; palveltuaan  upseerina,  viimeksi  Turun 
ruotuväkipataljoonassa,  K.  pataljoonan  hajotessa 
1868  joutui  lakkautuspalkalle  ja  antautui  tämän 
jälkeen  liikealalle:  toimi  ensin  rannikkoliiken- 
teen vilkastuttamiseksi  m.  m.  perustamalla  höyry- 
laivaosakeyhtiö  Ahkeran  1868  ja  Turun  läänin 
rannikkohöyryaluso-sakeyhtiön  1870;  muodosti 
1872   Abo  ja    1875   Turku   nimiset   yhtiöt,   joiden 


laivat  kulkivat  linjalla  Tukholma  Pietari.  Huo- 
mattavin K:n  saavutuksista  tällä  alalla  on  kui- 
tenkin säännöllisen  talviliikenteen  aikaans;xanii- 
nen  Suomen  ja  Ruotsin  välillä  v:sta  187S  läh- 
tien, jolloin  hän  otti  Express  laivalla  yllU- 
pitääksensä  talviliikennettä  Hangon  ja  Tukhol- 
man välillä.  K.  perusti  myöskin  muutamia  teol- 
lisuusyrityksiä, Vätin  teknokemiallisen  tehtaan 
1872  ja  Turun  knnepajayhtiön  1873;  oli  jäse- 
nenä m.  m.  talviliikennekomiteassa  (18881  ja 
jäiininurtajakomiteassa    (18S9i.  J.    F. 

Korsnäs  (rsj,  suurenmoinen  sahalaitos  Ruot- 
sissa, kenties  maailman  suurin,  Gäfleborgin  lää- 
nissä, lähellä  Gefleä.  Sen  omistava  yhtiö  (perust. 
1855)  sijaitsi  ensin  lähellä  Falunia  olevassa 
K:ssa.  jonka  nimi  uudelle  paikalle  siirryttyä 
säilyi.  \'.  1899  valmistunut  sahalaitos  käsittää 
m.  m.  30  saharaamia:  yhtiö  omistaa  sitäpaitsi 
höyläämön,  sulfiittitehtaan,  hiiliuuneja,  rauta- 
tehtaita y.  m.  Metsiä  sille  kuuluu  388.000  ha 
(josta  175,000  ainoastaan  kä^^ttöoikeudella) :  saha- 
tun puutavaran  vienti  n.  40,000-50,000  standert- 
tia.    Yhtiön  pääoma  14,«  milj.  mk.       (E.  E.  K.) 

Korsnääsi  (1.  Ristitaipale:  ruots.  K  o  r  s- 
n.äsl.  1.  Kunta,  Vaasan  1.,  Ilmajoen  kihlak.. 
Korsnääsin-öfvermarkin  nimismiesp..  rannikko- 
pitäjä  n.  10-25  km  pohjoispuolella  Kaskisten  k;iu- 
punkia:  kirkolle  Tobyn  a.semalta  (Vaasan  ra- 
dalla) 65  km,  Kaskisten  kaupungista  n.  60  km 
ja  omasta  laivasatamasta  3  km.  Pinta-ala  264,i 
km-,  josta  viljeltyä  maata  3.705  ha  (1901);  maa- 
tilojen lukumäärii  508,  manttaalimäärä  33*/,,. 
talonsavuja  503.  torpansavuja  19  ja  muita  savuja 
418  (1907).  5.208  as.  (1910),  miltei  kaikki  ruot- 
sinkielisiä; 831  ruokakuntaa,  joista  maanvilje- 
lystä pääelinkeinonaan  harjoitti  515  (1901);  491 
hevosta  ja  1.844  nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  5 
(1911)  (kaikki  ruotsink.).  —  Lääkäri  yhteinen 
Maalahden  ja  Petolahden  kuntain  kan.ssa;  haara- 
apteekki.  Säästöpankki.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Korsnääsin.  Moikipään.  Harrströmin  ja  Töjbyn 
höyrysahat,  Taaklahden  kylän  meijeri.  —  Huo- 
mattava lastauspaikka  Töjbyn  kylässä.  —  2. 
Seurakunta,  keisarill.,  Turun  arkkihiippak.. 
Vaasan  alarovastik.;  Närpiöön  kuulunut  kappeli, 
perustettu  rukoushuonekuntana,  todennäköisesti 
katolisella  ajalla,  mainitaan  kappelina  jo  1604; 
erotettiin  omaksi  kkhrakunnaksi  keis.  käskykirj. 
"/,olS61.  Kirkko  puusta,  rak.  1831  (kellotorni 
v:lta  1743),  L.   H-nrn. 

Korso,  rautatienasema  (V  1.1  Helsingin-Riihi- 
mäen rata-osalla  Tikkurilan  ja  Keravan  a.semien 
välillä.  23  km  Helsingistä.  —  Suomen  kylvö- 
siemenyhdistyksen  koe-asema  ja  koekentät  n. 
'/j  km  asemalta.  L.  H-nen. 

Korso  ks,  C  o  r  s  o. 

Korsun  ks.   S  e  v  a  s  t  o  p  o  1. 

Korser  [-orj,  kaupunki  Tanskassa,  Ison-Beltin 
varrella  Sja-Uandin  länsirannalla:  7,747  as. 
(1909),  joista  '/j  elää  liikenteestä.  Satama  7  m 
.syvä.  Höyrylautta.vhteys  Nyborgiin  Fynillä, 
postihöyry-yhteys  Langelandiin  ja  Kieliin.  —  Sai 
kaupunkioikeudet    1425.  E.    E.    K. 

Korte  (Eguisetiim),  sanikkais-suku.  Vrttimäi- 
siii  ka-sveja,  joilla  on  laajalti  suikertava  juurakko, 
joka  työntää  liereitä,  liaaraisia,  onttoja,  uurtei- 
sia maanpäällisiä  varsia.  Kasvulliset  lehdet  mi- 
tättömiä, suomumaisia,  yhtyneet  vartta  ympäröi- 
väksi tupeksi  nivelvälin  yläpäähän.    Haarat  tule- 


I 


i;vs9 


Korteesi — Korundi 


1390 


it   esiin 
|i'*äkkeiti 


tui>I)ieu    tyvea    läpi.     Kilpiiniiiset,    iliii- 


i    • 


kantavat  lehdet  ovat  kokoontuneet 
tähkämäiseksi  ryhmäksi  var- 
ren latvaan.    Niiden  alapiu- 


■^* 


Ppltoknrte.    1  juurakko, 
?  lÄlikHllinen  varsi. 


ualla  ovat  -säkkimäi.sct  itiö- 
pesäkkeet.  Vihreiden  itiöi- 
den ulkokelmn  halkeaa  kali- 
deksi  kiertei-seksi  kosteus- 
\Au  L/y        I  hakuiseksi    rihmaksi,    jotka 

^|r        ,    I  kuivuessaan  ojentuvat,  kos- 

tuessaan kietoutuvat  ko- 
koon. Alkeisvursikot  yksi- 
neuvoiset,  syvään  liuskai- 
set. Siittiöt  isot,  nauhamai- 
set, heikosti  kierteiset.  N.  40 
lajia  kaikissa  maanosissa, 
meillä  7,  melkein  kaikki 
vedessä  tai  vesiperäisellä 
alustalla  kasvavia.  Kiusal- 
linen rikkaruoho  on  p  e  1- 
t  ok.  (Equisetuiii  aivense),  jonka  juurakot  tun- 
keutuvat muutaman  m:n  syvyyteen.  Itiöitä  kan- 
tava varsi  haaratou,  pehmeä,  hyvin  lyhytikäi- 
nen, tähkätön  varsi  haaraineu,  kulmikas,  kova. 
Vedessä  kasvavaa  järvi-k:tta  (E.  fluviatile) 
kjiytetään  lehmäin  rehuna,  kaugas-k:tta  (E. 
hienmle)  on  käytetty  varren  runsaasti  sisältä- 
män piihapon  vuoksi  puun  kiillotuk.seen.  Länsi- 
Intiassa  ja  Etelä- Ameriikassa  j  ä  1 1  i  1  ä  i  s-k.  (E. 
(liyanlviini  i  kasvaa  11,5  m:n  korkuiseksi.  —  Jo 
devonikaudella  tavattiin  korteka.sveja,  mutta 
vasta  kivihiilikaudella  ne  saavuttivat  siuirim- 
man  kukoistuk.sensa.  Tärkeimpiä  sukuja  olivat 
Valamltes  ja  Asterocaiamites,  joista  edelliseen 
kuuluvat  puumaiset  lajit  ovat  olleet  tärkeitä 
kivihiilikerrosten  muodo.stajia.  Nykyisen  Equi- 
setiim-  tai  sille  läheisen  Equisetitcs-Siuvun  edus- 
tajia tavataan  triaskaudelta  alkaen,  jolloin  useat 
lajit  olivat  puun  kokoisia.  10  cm:n  läpimittaisia. 

J.  A.  W. 
Korteesi  ks.  C  o  r  t  e  <r  e. 

Korteinen,  ent.  lietsinpaja  Kaavilla,  Saari- 
järven ja  Eikkaveden  kautta  Juojärveen  laske- 
van Vaikonjoen  varrella.  Se  oli  perustettu  ilman 
lupakirjaa,  mutta  sai  kuitenkin  1829  annetun 
luvan  nojalla  jäädä  toimeensa.  Oli  käynnissä 
1830-luvun  loppuun  saakka;  lakkauttamislupa 
1858.  E.   E.   K. 

Kortepetäjä  (Ephedra)  ks.  G  n  e  t  u  mk  a  s- 
V  i  t. 

Kortepuu  ks.  C  a  1  a  m  a  r  i  a  c  e  ie. 
Kortesalmi,  salmi  Puulaveden  luoteiskulmassa, 
ylidi.stää  Haapaseläu  varsinaiseen  Puulaveteen, 
Kanjrasniemen  ja  Joutsan  rajalla:  näiden  pitä- 
jäin välinen  maantiesilta;  laivalaituri,  tärkeä 
liikepaikka  etenkin  Joutsan  ja  Leivonmäen  pitä- 
jille; höyrylaiva  välittää  matkustajaliikettä  Ota- 
van  asemalle  Savon   radalla.  L.   B-nen. 

Koi-tesjärvi.  1 .  Kunta,  Vaasan  1.,  Kuorta- 
neen kihlak.,  Evijärven-Kortesjärven  nimis- 
miesp. ;  kirkolle  Voltin  rautatienasemalta  19  km. 
Pinta-ala  286,j  km-,  josta  viljeltyä  maata  .5.657 
ha  (1901).  Manttaalimäärä  20"/».  maatilojen 
lukumäärä  345,  talonsavuja  360.  torpansavuja  91 
ja  muita  savuja  319  (1907).  4.372  as.  (1910), 
joista  0,i  %  ruotsink.  (1900)  :  678  ruokakuntaa, 
joista  maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti 
538  (1901).  494  hevosta  ja  2.125  nautaa  (1909). — 
Kansakouluja   2    (1911).     Säästöpankki.   —   Teol- 


lisuuslaitoksia: Kukkolan  salia  ja  mylly.  —  2. 
Seurakunta,  keisarillinen.  Turun  arkkihiip- 
pak.,  Lapuan  rova.stik.;  perustettu  1789  Lappa- 
järvcen  kuuluvaksi  .saarnahuonekunnaksi,  muo- 
dostettiin kappeliksi  n.  1834  ja  erotettiin  eri 
khrakunuuksi  keis.  käskykirj.  '/„  1865.  Kirkko 
puinen,   rak.    1792.  L.   B-nen. 

Kortteeri  (ruots.  kvarter,  <  rausk.  guartier), 
satunriiiinen    asunto,   majapaikka. 

Kortteerimajoitus.  Sota-aikana  sotajoukot  si- 
joittuvat joko  taivasalle  n.  s.  bivuaakeille 
(k  e  n  t  t  ii  m  a  j  o  i  t  u  s)  tahi  asuinpaikkoihin  ka- 
ton iille.  Jos  viimeisessä  tapauksessa  kaikki  sekä 
ihmiset  että  hevoset  ovat  sijoitetut  katon  alle, 
niin  joukon  sanotaan  olevan  k  o  r  1 1  e  e  r  i  m  a- 
joituksessa.  Jos  taas  ainoastaan  osa  ihmi- 
sistä on  sijoitettu  katon  alle,  mutta  muut  ihmi- 
.set  sekä  hevoset  taivasalle  niin  joukon  sanotaan 
olevan  m;xjoitettuna  kortteeribivuaak- 
keihin.  M.  v.  B. 

Kortteli  (ruots.  kvarter,  <  ransk.  guartier), 
oik.  neljiinnes;  vanha  pituusmitta  = '/,  kyynärää, 
ja  vanha  tilavuusmitta  =  7<  tuoppia;  neljän  ka- 
dun  r;ijoittama   kaupunginalue;    kuun    neljännes. 

Kortti  (ransk.  cartc,  <  lat.  ehnr?a  =  paperi- 
lelitii,  kankealiko,  suorakaiteenmuotoinen  paperi- 
levy,  jonka  toisella  sivulla  ain:ikin  on  kirjoi- 
tusta (myös  painettua)  tai  kuva  (nimi,  posti-, 
osoite-,  meri-  y.  m.  kortit).  —  Pelikortteja 
on  ollut  Kiiniissa  ja  Japanissa  jo  paljoa  aikai- 
semmin kuin  Euroopassa.  Kiiniil.  ja  jap.  k:t 
olivat  alkua;in  norsunluulevyjä.  ohuita  puulistoja 
tai  poltotuita  savipalasia.  Ensimäinen  varma 
tiedonanto  korttien  olemassaolosta  on  Saksasta 
v:lta  1377,  Belgiasta  1379  ja  Ranskasta  eräs 
v:lta  1392  oleva  lasku  kolmesta  pelikortista, 
jotka  osti  kuningas  Kaarle  VI.  Englannissa  an- 
nettiin 1463  pelikorttien  tuontikielto  kotimaisen 
korttiteoUisuuden  hyväksi.  —  Pelikortit  ovat 
kahta  päälajia:  it.  tarokkikortit,  jotka  si- 
sältävät 4  väriä  numerokortteja  ja  22  kuviollista 
korttia,  ja  nelivärikortit  1.  ranskalai- 
set k:t,  joissa  on  neljä  väriä,  ,. maata",  kortteja, 
ruutu,  hertta,  pata  ja  risti,  ja  kussakin  värissä  ku- 
ningas, kuningatar,  sotamies,  kymmensilmä.  yh- 
deksikkö, kahdeksikko,  seitonen,  kuutonen,  viito- 
nen, nelonen,  kolmonen,  kakkonen  ja  ä.ssä.  Nämä 
k;t  ovat  kaupassa  tavallisesti  kaksipakkaisina 
peleinä,  jolloin  molemmat  pakat  erottaa  toisis- 
taan takasivun  väritys.  Pelikorttien  valmistus 
on  meillä  kuten  myös  esim.  Ruotsissa  y.  m.  leima- 
veronalainen. 

Koru  1.  .,Taidetakomo  Koru  Konstsmideri", 
arkkitehtien  V.  Nykäsen.  E.  Schroderuksen  ja 
T.  Thom^Q  Helsinkiin  1907  perustama  taide- 
takomo,  joka  jo  seur.  v.  kokonaan  siirtyi  hra 
Schroderuksen  haltuun.  Työpajassa  on  valmis- 
tettu pääasiallisesti  valaistuslaitteita,  mutta  myös 
muita  rakennus-  y.  m.  aloille  kuuluvaa  taiteel- 
lista takomatyötä.  Liikkeessä  työskentelee  nyky- 
jään   (191-2)    20   henkilöä. 

Korundi  (t  i  m  a  n  t  t  i  s  ä  1  p  ä) .  kivennäinen, 
jonka  huomattavin  ominaisuus  on  harvinainen 
kovuus,  timantin  jälkeen  suurin,  mitä  millään 
aineella  tunnetaan.  Kokoomuk.seltaan  k.  on  .ilu- 
miniumoksidia  (ALO^).  kidemuodoltaan  puoli- 
lukuisesti  heksagoninen.  isomorfinen  hematiitin 
kanssa.  Ominaispaino  on  4.  Se  on  hyvin  har- 
voi'i  läpinäkyvän  valkoista,  useimmiten  läpikuul- 


1391 


Koruompelu  — Korvanalusrauhanen 


Ud-2 


tamatouta.  humuiata.  sinertävää,  ruskeahkoa. 
Läpinäkyvät  värittömät  ja  kaunisväriset  muun- 
nokset ovat  arvokkaita  jalokiviä  ja  käyvät  sem- 
moisina eri  nimillä:  valkea  on  leukosafiiri, 
sininen  safiiri,  punainen  rubiini  j.  n.  e. 
(ks.  Jalokivet).  Näitä  jaloja  k:eja  saadaan 
etupäässä  Birmasta  ja  Ceylonista,  myös  Ura- 
lista, Polijois-Ameriikasta,  Brasiliasta  ja  Aust- 
raaliasta.  Läpinäkymätön  1.  epäjalo  k.  on  verra- 
ten yleistä  kiteinä  pegmatiitissa,  gneississä  ja 
muissa  kiteisissä  liuskeissa.  5L  m.  Helsingin  kal- 
lioista on  harmaita  k. -kiteitä  löydetty.  Suurissa 
määrin  on  kiteytynyttä  k: ia  Chesterissä  Mas- 
sachusettsissa ja  Culsageen  kaivoksessa  Pohjois- 
Karoliinassa.  Viimemainitusta  paikasta  on  saatu 
yli  kolmen  sentnerin  painoisia  k. -kiteitä.  Epä- 
jaloa  k:ia  käytetään  jauhettuna  jalokivien,  tie- 
teellisten vuorilajipreparaattieu  ja  metallin  hion- 
nassa. Samoin  käytetään  smirkeliä.  joka  on 
rakeista,  epäpuhdasta  k:ia.  Tämän  paras  löytö- 
paikka on  Naxossaari,  mutta  sitä  on  myös  suu- 
rissa määrin  Gummachdaghissa  Vähässä-Aa.siassa 
ja  ennen  mainitussa  Chesterissä.  — ■  K:  ia  on 
voitu  keinotekoisesti  valmistaa  liuottamalla  alu- 
miniumoksidia  sulatettuun  boorihaponanhydri- 
diin  tai  myös  kaliumkarbonaattiin,  johon  on 
sekoitettu  fluorideja.  Moisista  sulaliuoksista  alu- 
miniumoksidi  kiteytyy  k.-kiteinä.  Värillisiäkin 
muunnoksia,  sekä  rubiinia  että  safiiria  on  saatu 
syntymään  lisäämällä  sulaliuokseen  värillisiä  me- 
tklliöksideja.  P.    E. 

Koruompelu  ks.  Ompelukirjaus. 

Korusävel,  mus.,  koloratuuriin  (Ls.  t.)  kuuluva 
sävel.  Teoreettisesti  on  k:ksi  luettava  jokainen 
sävel,  joka  on  liian  lyhyt  sietääksensä  omaa  ta- 
vua, jos  säveliin  kuuluisi  sanoja.  K:ien  erotte- 
leminen muista  sävelistä  on  mitä  tärkeintä  sä- 
vellysten analyyttisessä  selvittelyssä.  Jälkimäi- 
set muodostavat  sävelten  varsinaisen  sanonta- 
rungon,  jonka  yllä  k:t  ikäänkuin  hohteena  hel- 
kehtävät.  /.    K. 

Korva  ks.  Kuuloelin. 

Korvaaminen  ks.   Vahingonkorvaus. 

Korva-apina  ks.  K  o  r  v  a  m  a  k  i. 

Korvahermo   ks.    Kuuloelin. 

Korvahylkeet  (Otariidw),  eväjalkaisten  (Piti- 
nipedia)  lahkoon  kuuluvia,  vedessä  eläviä  imettä- 
väisiä. Korvalehdet  pienet,  mutta  selvästi  huo- 
mattavat. Takajalat  kääntyvät  eteenpäin  ruu- 
miin alle,  tehden  siten  liikkumisen  maallakin 
mahdolliseksi.  Raajat  ovat  verrattain  pitkät, 
uimaräpylä  varpaiden  välissä  suuri  ja  levinnyt 
liuskana  varpaita  ulommaksi.  Koiraat  ovat  na.a- 
raita  ainakin  kaksi  kertaa  pitemmät  ja  kolme  tai 
neljä  kertaa  painavammat.  Useita  lajeja,  joita 
nimitetään  merileijoniksi  ja  merikarhuiksi,  tava- 
taan Tyynenmeren  pohjoisosi.sta  aina  eteläisen 
napaseudun  jäätiköille  asti.  Pohjoinen  meri- 
leijona (Otaria  Slelleri)  asustaa  meressä  Japa- 
nista ja  Kaliforniasta  Beringin-salmeen.  Se  on 
suurin  suvustaan,  koiras  kasvaa  5   metrin  pitui- 


Pohjoinen  merileijona. 


Merikarhu. 


seksi  ja  n.  .iOO  kg: n  painoiseksi.  On  äkäinen  ja 
villi,  pakenee  kuitenkin  ihmistä,  ryhtyy  vain 
jjoikkeustapauk^essa  itsepuolustukseen.  Asuu  ran- 
noilla jTnpäri  vuoden,  mutta  kiima-aikana  eläi- 
met kokoontuvat  totutuille  parittelupaikoilleen. 
Täällä  uros  kokoo  ympärilleen  useampia  naaraita, 
joiden  omistamisesta  sen  on  pakko  antautua  veri- 
siin tappeluihin.  Tähän  aikaan  pyydystetään  meri- 
leijonia laumoittain  siten,  että  ne  sateenvarjoa 
avaamalla  ja  sulkemalla  pelotetaan  rannalta  sisä- 
maahan, missä  ne  sitten  nuijitaan  tai  keihäste- 
tään. Niiden  nahka  ja  rasva  on  haluttua  kauppa- 
tavaraa. Pohjoinen  merileijona  on  helposti  kesy- 
tettävissä; kaikissa  suuremmissa  eläintarhoissa 
se  huvittaa  katsojia  nopeilla  ja  sulavilla  liik- 
keillään ja  rohkeilla  hyppäyksillään  kallion- 
kielekkeiltä veteen.  Eteläinen  merilei- 
jona (Otaria  juhata),  jolla  on  selvä  harja  kau- 
lassa, elää  Tulimaan  rannoilla.  Täällä  alkuasuk- 
kaat sitä  pyydystävät  omiksi  tarpeikseen.  Meri- 
karhu (Otaria  vrsina)  asuu  Tyynenmeren 
pohjoisosissa;  varsinkin  se  esiintyy  lukuisasti 
.St  Paulin-,  St  Georgen-  ja  Beringin-saarella  Be- 
ringin-nieressä.  Ruumiinpeite  kankeakarvainen, 
koiraalla  musta,  naaraalla  harmaa.  Koiraat  kas- 
vavat 3  m:n  pituisiksi.  Elämäntavoiltaan  meri- 
karhu muistuttaa  pohjoista  merileijo- 
naa. Sitä  pyydystetään  uutterasti  samalla  ta- 
valla kuin  viimemainittuakin  arvokkaan  tiirk- 
kinsa  takia.  Se  oli  jo  joutua  sukupuuttoon  hävi- 
tetyksi, mutta  on  viime  aikoina  taas  rauhoitus- 
määräysten   astuttua   voimaan    lisääntynyt. 

'  P.   B. 

Korvakatetri,  metallista  tahi  kovasta  kautsu- 
kista  tehty,  kärjeltään  vähän  käyristynyt  ohut 
putki,  jonka  avulla  puhalletaan  sieraimen  kautta 
ilmaa  Eustachion-torven  suuhun,  tämän  torven 
ollessa  turvoksissa  ja  tukossa,  niin  että  luontai- 
nen ilmanvaihto  täryontelon  ja  kidan  välillä  on 
häiriintynyt.  Tällaista  korvan  katetriseerausta 
käytetään  paljon  eräi.ssä  pitkällisissä  korvatau- 
deissa.     vrt.    Korvataudit.  (M.    0-B.) 

Korvakauha,  pieni  kauhantapainen  koje,  jolla 
pulidistetaan  korvasolaa  vaikusta. 

Korvake  (lat.  stipula),  tavallisesti  lehtimäi- 
nen  elin.  yksi  kummallakin  puolella  ruotia  leh- 
den kannassa.  K:t  saattavat  myös  olla  pieniä, 
suomumaisia,  okasiksi  tai  mesikätköiksi  muodos- 
tuneita. J.  A.   W. 

Korvakivi   ks.   Kuuloelin. 

Koi-vamaki  (OtoJictius  galago),  noin  oravan 
kokoinen,  air.  puoliapina.  Korvat  i.sot  ja  karvat- 
tomat, nukkuessa  kokoonkää- 
riytyneet,  silmät  isot  ja  lä- 
hellä toisiaan,  häntä  pitkä 
kierteishäntä.  Sormet  ja  var- 
paat hyvin  pitkät  ja  kapeat. 
K.  on  yöeläin.  joka  päivällä 
nukkuu  varjoisan  puun  oksilla, 
mutta  pimeän  tultua  se  kette- 
rästi puusta  puuhun  liikkuen 
kuin  orava,  tai  maassa  kengu- 
run tapaan  hypellen  pyydys- 
tää pienempiä  luurankoisia  ja 
hyönteisiä  vain  poikkeus- 
tapauksissa kasvisaineisiin  tyy- 
tyen. P.  B. 

Korvamätä  ks.  Korvataudit. 

Korvanalusrauhanen  ks.  .S  v  1  k  i  r  a  u  h  a  s  e  t. 


Korvamaki. 


1393 


Korvanalusrauhasen  tulehdus-  Korvataudit 


1394 


Korvanalusrauhasen     tulehdus     ks.     S  i  k  o-  , 
tauti. 

Korvan  suhina,  ilman  ulkonaista  aiheutusta 
syntyvä  kuulo-aislimus,  joka  esiintyy  monessa 
heikkoudeiitilassa,  niinkuin  viihäverisyydessä, 
suurempien  veri-  ja  ruumiin  nestemäärien  mene- 
tyksessä, ruuansuhitushäiriöissä,  aivo-  ja  mieli- 
sairauksissa, ja  joka  johtuu  jonkinlaisesta  kiuilo- 
hermon  sisällisestä,  taudillisesta  ärtymisestä. 
Suuret  annokset  kiinaa,  salisylihappoista  nat- 
riumia, aspiriinia  y.  m.  lääkeaineet  voivat  aikaan- 
saada saman. 

(M.    OB.) 

Korvan  tulehdus  ks.  Korvataudit. 

Korvarippi  ks.   Kippi. 

Korvarusto  k  s.   Kuuloelin. 

Koi-vasienet  ks.   K  o  t  e  1  o  m  a  1  j  a  i  s  e  t. 

Korvataudit  jaetaan  korvan  anatomisen  ra- 
kenteen mukaan  uiko-,  keski-  ja  sisäkorvan  tau- 
teihin. Ulkokorvan  tauteihin  kuuluvat 
korvalehden  ja  korvakäytävän  taudit,  jotka  ovat 
joko  synnynnäisiä  epämuodostumia  ja  kasvan- 
naisia tahi  ulkonaisen  väkivallan  aiheuttamia 
vammoja  taikka  tulehduksia.  Korvalehden  e  p  ä- 
muodostu  mistä  ovat  tavallisimmat  suuri- 
korvaisuus  (miikrotia)  ja  pienikorvaisuus  (mik- 
lotiaj,  jotka  johtuvat  liiallisesta  tahi  kesken  py- 
sähtyneestä kehityksestä.  Jälkimäiseen  näistä 
liittyy  usein  vielä  korvakäytävän  synnynnäinen 
umpeutuma  (atrcsia).  Kasvannaiset  ovat 
korvalehdessä  pääasiallisesti  samanlaisia  kuin 
muuallakin  ruumiin  ihossa;  useimmat  niistä  ovat 
pieniä  pallomaisia,  puurontapaista  ainetta  sisäl- 
täviä n.  s.  puurokasvaimia  (ateromeja)  taikka 
sinipunertavia  suonikasvainiia  (angiomeja).  Kor- 
vakäytävässä sitävastoin  tuskin  tavataan  maita 
kasvannaisia  kuin  luuupak.suntumia  (hyperos- 
tooseja)  ja  varsinaisia  hiukasvaimia  (eksostoo- 
seja),  jotka  enemmän  tahi  vähemmän,  toisinaan 
kokonaankin,  sulkevat  korvakäytävän.  Ulko- 
naisen väkivallan  aiheuttamista 
vammoista  on  korvalehden  paleltuminen  epäi- 
lemättä tavallisin.  Samaten  saattaa  korvaleh- 
den ulkoneva  asema  sen  helposti  alttiiksi  kaiken- 
laisille tapaturmille.  Tällaisten  seurauksena  nä- 
kee varsinkin  painijoilla  ja  mielisairailla  korva- 
lehden yläosassa  n.  s.  veripahkoja  (othematomeja) , 
jotka  muodostuvat  veren  ja  lymfanesteen  kerään- 
tymisestä ruston  ja  ihon  väliin.  Ulkokorvan  t  u- 
lehdukset  ovat  enimmäkseen  kaikenlaisia 
ihotulehduksia,  joista  tavallinen  ruusu  (erysipe- 
las)  ja  varsinkin  lapsilla  esiintyvä  rohtuma  (ek- 
seemi)  eivät  suinkaan  ole  harvinaisia.  Korva- 
käytävässä saattaa  niinikään  olla  rohtumaa,  joka 
toisinaan  on  kuiva  ja  ihohil.^että  erittävä,  toi- 
sinaan taas  on  märkivä  ja  voidaan  niin  ollen 
helposti  sekoittaa  märkivään  keskikorvatulehduk- 
seen.  Kumpikin  näistä,  sekä  kuiva  että  märkivä 
rohtuma,  syyhyvät  kovin  ja  voivat  sentakia  käydä 
sairaalle  hyvinkin  kiusallisiksi.  Tavallisin  korva- 
käytävän tulehduksista  on  kuitenkin  paise  (fu- 
runkkeli),  joka  yleensä  aiheuttaa  vaikean  korva- 
säryn, mutta  varsinkin  korvalehteä  liikuttaessa 
tahi  korvakäytävän  etupuolelle  painettaessa  tuot- 
taa ankaraa  kipua.  Tällainen  paise  voi  usein 
tehdä  puremisenkin  sangen  tuskalliseksi.  Korva- 
käytävän sulkevat  usein  myös  kaikenlaiset  vie- 
raat esineet,  jotka,  kuten  esim.  pumpuli- 
tukot, huomaamatta  jäävät  korvaan  taikka  joita 


ajattelcmattomasti  sinne  pistetään.  Tavallisin  syy 
korvakäytävän  tukkeutumiseen  on  kuitenkin 
k  o  r  v  a  V  a  i  k  k  u.  jota  korvakäytävän  rauhaset 
toisilla  henkilöillä  erittävät  luonnottoman  run- 
saasti. —  Ulkokorvan  tautien  hoito.  Epä- 
muodostumat, kasvannaiset  ja  osittain  ulkonai- 
sen väkivallan  aiheuttamat  vammat  ovat  kirurgi- 
sesti hoidettavat.  Korvalehden  paleltuminen  para- 
nee t.avalliscsti  parhaiten  itsestään.  Ruusua  on 
paras  hoitaa  vakiviinakääreillä  ja  kaikenlaisia 
rohtumia  joko  boorivesikääreillä  tahi  erilaisilla 
pastoilla  riippuen  siitä,  ovatko  ne  märkiviä  vai 
eivät.  Korvakäytävän  rohtuma  on  tavallisesti  hy- 
vin itsepäinen,  mutta  voi  sekin  parantua  käyttä- 
mällä 5  %:ista  laapisliuvosta.  Paise  korvakäytä- 
vässä on  luonnollisesti  kuten  muuallakin  ruu- 
miissa puhkaistava,  vieraat  esineet  tahi  korva- 
vaikku  poistetaan  korvakäytävästä  parhaiten 
ruiskuttamalla  siihen  lämmintä  vettä. 

Keskikorvan  tauteihin  lasketaan  rum- 
pukalvon,  rumpuontelon  sekä  rumpuonteloa  ja  nie- 
lua yhdistävän  korvatorven  taudit.  Nitistä  ovat 
rumpu  kalvon  taudit  sellaisenaan  harvinai- 
sia. Sitä  huomattavampia  ovat  rumpuonte- 
lon taudit,  joista  rumpuontelon  eli 
keskikorvan  tulehdus  (otitis  media) 
kaikkine  lisätauteineen  on  miltei  kaikkein  ta- 
vallisin ja  vaarallisin  korvatauti.  Sen  aiheutta- 
vat kaikenlaiset  bakteerit,  jotka  nenä-  ja  nielu- 
ontelosta  korvatorvea  pitkin  vaeltavat  korvaan, 
ja  niiin  ollen  syntyvätkin  tiillaiset  korvataudit 
sangen  usein  nuhan,  angiuan  y.  m.  nenä-  ja  nielu- 
tulehdusten seurauksina.  Erittäin  vaikeita  ke.ski- 
korvantulehduksia  aikaansaavat  tulirokko,  tuhka- 
rokko ja  influensa.  Tauti  alkaa  tavallisesti  vai- 
kealla korvasäryllä  sekä  kuumeella,  jonkun  ajan 
perästä  menee  korva  lukkoon  ja  alkaa  humista. 
Lievis.sä  tapauksissa  tulehdusneste  on  usein  hera- 
maista  tahi  limaista  eikä  puhkai.se  rumpukalvoa 
(otitis  media  serosa).  jolloin  tulehdus  tavallisesti 
pian  paranee  itsestään  tahi  voi  toisinaan  muut- 
tua kroonilliseksi  synnyttäen  huonokuuloisuutta 
ja  korvansuhinaa.  Useimmiten  kuitenkin  tuleh- 
dusneste muuttuu  märkiväksi,  puhkaisee  muuta- 
man tunnin  tahi  päivän  kuluttua  rumpukalvon 
ja  tulee  ulos  n.  s.  k  o  r  v  a  m  ä  t  ä  n  ä  (otitis  me- 
dia suppurativa).  Tällöin  särky  melkein  aina 
helpottaa  ja  monessa  tapauksessa  tauti  asian- 
mukaisella hoidolla  paranee.  JIutta  toisissa  ta- 
pauksissa se  joko  hoidon  puutteessa  tahi  kaikesta 
hoidosta  huolimatta  muuttuu  kroonilliseksi  ja  saat. 
taa  turmella  rumpukalvon  ja  rumpuontelon  koko- 
naan sekä  muuttua  vaikeaksi  1  u  u  m  ä  d  ä  k  s  i. 
Korvamädän  vaikutuk.sesta  rumpuontelo  ja  korva- 
käytäväkin voi  täyttyä  n.  s.  korvapolyy- 
peiliä.  Sitäpaitsi  ilmenee  märkivän  keski- 
korvantulehduksen  yhteydessä  useita  vaarallisia 
lisätauteja  (komplikatsioneja).  Jos  märkä  ni- 
mittäin tunkeutuu  rumpuontelon  ympärillä  ole- 
viin luu-onteloihin,  aiheuttaa  se  niissä  hyvin  vai- 
kean n.  s.  kartiohaarakkeen  tulehduk- 
sen (mastoidiiis),  joka  ilmenee  korvalehden  ta- 
kana esiintyvänä  arkuutena  sekä  turvotuksena 
ja  vaatii  kiireellistä  asianymmärtävää  hoitoa. 
Samaten  korvamätä  saattaa  mennä  sisäänpäin 
sisäkorvaan  ja  aivoihin  sekä  synnyttää  siellä 
hengenvaarallisia  märkimisiä.  —  Korvator- 
ven taudeista  on  huomioonotettava  ainoas- 
taan korvatorven  katarri  (Catarrhus  tu- 


1395 


Korvatunturi — Korybantit 


1390 


l)cr  EiistnchiiJ,  joku  tavallisesti  ailieutuu  neniin 
tukkeutumisesta.  Sen  vaikutuksesta  korvatorven 
limakalvo  turpoo  ja  erittUit  runsaasti  limaa,  jol- 
loin korvatorvi  tietysti  tukkeutuu  ja  rumpuontelo 
niin  ollen  jiiii  ulkoilmasta  eristetyksi.  Tiistil  on 
seurauksena  n.  s.  katarrillinen  keski- 
k  o  r  V  a  n  t  u  1  e  h  d  u  s  (otitis  media  catarrhalis), 
joka  liuomattavasti  heikentiiii  kuuloa  sekä  aiheut- 
taa useinkin  liyvin  vaikean  korvansuhinan.  — 
Keskikorvan  tautien  li  o  i  t  o  vaatii  tarkkaa  asian- 
tuntemusta. Äkillisessil  keskikorvantulehduksessa 
on  rumpukalvo  ajoissa  puhkaistava  ja  myöhem- 
min on  miirkivä  korva  joka  päivii  puhdistettava 
tiputtaman»  sinne  muutamia  tippoja  sekoitusta, 
jossa  on  puhdistettua  viikiviinaa  ja  3  <~f  :ista  per- 
liydroliliuosta,  yhtii  jialjon  kumpaakin.  Kroonil- 
lisessa  miirkiviissä  tulehduksessa  on  korvamätä 
siiiinnöUisesti  poistettava  liimpimillii  boorivesi- 
liuuhteluilla.  Jos  korvaan  on  muodostunut  po- 
lyyppejä, ovat  ne  tietysti  leikattavat.  Pitkälle 
mennyt  märkiminen  ja  luumätä  eivät  kuitenkaan 
aina  tällaisen  säänniillisenkiiän  hoidon  kautta 
ole  parannettavissa,  vaan  vaativat  perinpohjaista 
leikkausta,  jossa  märkivä  luu  ja  limakalvo  on 
tarkkaan  poistettava.  Kartiohaarakkeen  tuleh- 
duksessa on  leikkaus  niinikään  melkein  aina  vält- 
tämätön. Korvatorven  katarrissa  ja  siitä  johtu- 
neessa katarrillisessa  keskikorvantulehduksessa  on 
tukkeutunut  nenä  ensin  avattava  sekä  senjälkeen 
korvakateterilla  puhallettava  ilmaa  kor- 
vaputken  kautta  runipuouteloon.  Kroonillisen 
keskikorvantulehduksen  aiheuttama  huonokuuloi- 
suus ja  korvansuhina  voivat  myöskin  jossain  mää- 
rin parantua  kateterilioidolla.  —  Tavallaan  viili- 
muotona  keskikorvan  ja  sisäkorvan  tautien  vä- 
lillä on  n.  s.  otoskleroosi  (otosclerosis), 
tuntemattomasta  syystä  aiheutuva  tulehdus  sisä- 
korvaa ympäröivässä  luussa:  se  on  usein  perin- 
nöllinen saman  suvun  ja  perheen  jiisenissä.  Se 
alkaa  tavallisesti  1.')-16  vuoden  iässä  ja  ilmenee 
suhinana  ynnä  kaikenlaisina  muina  ääninä  kor- 
vissa sekä  kuulon  heikkenemisenä,  joka  lopulta 
voi  viedä  täydelliseen  kuurouteen.  Otoskleroo- 
sin  hoito  on  miltei  toivotonta;  jodikalilla  ja  kor- 
va n  tärrtyksellii  lienee  kuitenkin  saatu  jonkin- 
laisia   tuloksia. 

S  i  s  ä  k  o  r  V  a  n  t  a  u  d  i  t  ovat  vielä  verraten 
vähän  tutkittuja.  Ne  voidaan  jakaa  synnynnäisiin 
epäsääntöisyyksiin,  tulehduksiin  ja  varsinaisiin 
korvahermon  tauteihin.  Epäsääntöisyyk- 
sistä  (anomalioista)  on  mainittava  vain  synnyn- 
näinen kuurous,  joka  johtuu  sisäkorvan  epätäy- 
dellisestä kehityksestä.  Sisäkorvan  tulehduk- 
set voivat  loisinaan  aiheutua  ulkonaisesta  väki- 
vallasta, mutta  syntyvät  useimmiten  tulehduksen 
suoranaisesti  levitessä  sisäkorvaan  joko  aivokal- 
voista tahi  keskikorvasta.  Ne  ovat  kuten  keskikor- 
van tulehduksetkin  tulehdusnesteen  laadun  mukaan 
joko  heramaisia  (lulitirinlhilia  serosa)  tahi  mär- 
kiviä (lahijrintUitis  suppurntiva).  Sisäkorvan  tu- 
lehdus synnyttää  päänsärkyä,  oksennuksia,  hui- 
mausta ja  tasapainohäiriöitä  sekä  yleistä  pahoin- 
vointia. Kuulo  katoo  ainakin  jonkun  ajan  pe- 
rästä u.seimmiten  kokonaan.  Hyvin  monessa  ta- 
pauksessa leviää  myö.skin  sisäkorvan  tulehdus 
aivokalvoihin  ja  aivoihin  sekä  päättyy  kuole- 
malla. Sisäkorvan  tulehduksiin  on  tavallaan  las- 
kettava myös  ne  kroonilliset  sisäkorvan  muutok- 
set, jotka  aiheutuvat  joko  perinnöllisestä 


tahi  hankitusta  kuppataudista  ja 
jotka  melkoisesti  huonontavat  kuuloa.  Korva 
li  e  r  m  o  n  taudeista  ovat  huomattavat  her- 
mosta johtuva  korvansuhina.  joka 
esiintyy  hermostuneilla  ja  vähäverisillii  henki- 
löillä verrattain  useasti,  sekä  n.  s.  a  m  m  a  t  i  s  t  a 
johtunut  huonokuuloisuus,  jota  hyvin 
paljon  tapaa  levysepillä,  veturinkuljettajilla,  teh-  . 
taantyöntokijöillä  y.  m.  alituisessa  kolinassa  toi- 
mivilla henkilöillä.  —  Sisiikorvau  tautien  hoito 
on  vielii  saneen  vähän  kehittynyt.  Tulehduksissa 
on  potilaan  maattava  vuotee.ssa  mikäli  mahdol- 
lista liikkumatta  ja  hoito  on  ennen  kaikkea 
kohdistettava  hänen  yleistilaansa.  Vaikeissa  ta- 
pauksissa saattaa  leikkaus  tulla  kysymykseen. 
Kuppataudista  johtuneet  sisäkorvan  taudit  ovat 
tietysti  elohopealla  ja  jodkalilla  hoidettavat. 
Korvahermon  taudeissa  on  ensi  sijassa  pyrittävä 
poistamaan  niitä  aiheuttavat  yleistaudit  tahi 
ulkonaiset   olosuhteet.  JS.   S-/»'. 

Korvatunturi,  noin  497  m  yi.  merenp.,  on  ete- 
läi.--in  firaiuiliittihuippu  Lapissa.  Sillä  on  tärkeä 
rajapyykki.  Jaurijoen  ja  Nuortijoen  laaksojen 
viilillii,  missä  Venäjän  raja  tekee  tylsän  kulman. 
Seutu  on  jylhää  ja  hyvin  autiota.  K:n  juu- 
rella nn  kuilumainen  Nuortijoen  laakso  syvim- 
millään. J.    E.'  K. 

Korvaus  ks.   Vahingonkorvaus. 

Koi-vavaikku,  korva.solassa  olevien  tali-  ja 
liikirauhasten  erite,  kellertävä,  kitkeränmakui- 
nen,  vahan  näköinen,  puhdistamattomassa  kor- 
vansa   usein    näkyvä    aines. 

Korvavuoto  ks.  K  o  r  v  a  t  a  u  d  i  t. 

Korvei  ks.  K  o  r  v  e  y. 

Korvetti  (ransk.  corvelte,  esp.  corhclc,  lat. 
corhVtu.  eräänlainen  alus,  <  cori!)!'s  =  mastokori). 
.sota-alus.  jonka  taklaus  on  samanlainen  kuin 
fregatin,  mutta  joka  kooltaan  on  sitä  lähinnä 
[lienempi.  Höyryn  käytäntöön  tultua  k.  on  tul- 
lut merkitsemään  useita  erilaisia  sota-aluksia, 
joille  kaikille  on  yhteistä,  että  pääpatteri  ei  ole 
minkään  kiinteän  kannen  alla.  —  Risteilijä- 
k..  2:sen  ja  3:nnen  luokan  risteilijä.  —  H  y  ö  k- 
käyskorvetteja  olivat  nimeltään  sota- 
satamien    turvana    olevat    panssarilaivat. 

.1/.    r.    E. 

Korvettikapteeni,  majurin  arvoinen  laivasto- 
upseeri. 

Korvey  iCorvey.  Uus-Korvey),  benedik- 
tiiniluo.stari  West{alenissa.  lähellä  Höxteriä  siinii, 
missä  Soheipe  laskee  Weseriin.  kuuluisa  tieteel- 
lisestä toiminna.staan.  Saksin  käännyttämisestä 
kristinuskoon  ja  suhteistaan  pohjoismaiden  lä- 
hetystyöhön. Klodvig  II:n  puolison  Batildnii 
n.  6ö4  Picardiehin  perustaman  Corbien  luostarin 
(Corheja  i;ef»s  =  Vanha  K.)  tytärluostari.  Vihit- 
tiin 822-  ja  sai  nimen  Corheja  nova  (Uus-K.). 
Uusi  luostari  vaurastui  pian  ja  saavutti  kukois- 
tuk.sonsa  saksilaisten  keisarien  aikana.  Erityi- 
sesti kuuluisaksi  K.  tuli  A  n  s  g  a  r  i  n  (ks.  t.) 
johtaman  koulun  vuoksi  ja  sillä  oli  Pohjois- 
Saksalle  sama  merkitys  kuin  Fuldan  ja  S:t  Gal- 
lenin  luostareilla  valtakunnan  eteläisille  osille. 
Luostarilla  oli  aikanaan  suuri  ja  arvokas  kir- 
jasto, joka  liajoitettiin  30-vuoti.sen  sodan  aikana; 
myöskin   rakennuksia  hävitettiin. 

Korybantit,  kreik.  tarustossa  fryygialai.sen 
suuren  iiitijumalan,  Kybelen  seuralaisia,  jotka 
palvelivat   jumalatarta  hurjalla,  meluavalla  tans- 


1397 


Korydon — Kosciuszko 


1398 


sillii.  Historialliseua  iiikauu  juiiuilatlaren  palve- 
lijat jilljittelivät  k:eja,  pyörien  liuimaavassa 
tanssissa,  joka  johti  hiiriuaustilaan  (k  o  r  y  b  a  n- 
tiasmos),  minkii  kestäessii  he  liaavoittivat  it- 
sensä verille,  tuntematta  siitä  kipua.  K:eja  on 
jo  varliain  sekoitettu  Kreetan  äitijumalan, 
Rbeao  farupiiriiu  kuuluviin  kureetteihin 
(ks.  t.).  Molemmat  eduistavatkin  epäilemättä  sa- 
maa,  yhteistä   uskontokautaa.  O.   E.   T. 

Korydon  lry'dOn]  (lat.  co'rydihi),  kreik.  ja 
rooui.  paimenrunoudessa  esiintyvä  paimenen  nimi; 
on  rcnesanssista  asti  käytetty  runoudessa  tun- 
teellisen  rakastajan  merkityksessä. 

Koryfea  (kreik.  knriipha'ios,  •<  fcorj/p/i?  =  pää- 
laki, huippu),  teatterissa  tai  muissa  juhlatilai- 
suuksissa esiintyvän  kuoron  johtaja.  Nykyajan 
kielissä  tämä  sana  kuvannollisesti  merkitsee  jo- 
kaista, joka  jollakin  tavoin  alallaan  tai  ympä- 
ristössään on  johtavassa  tai  määräävässä  ase- 
ma.ssa. 

Koryfodontit,  alkukavioeläimiiu  kuuluva  var- 
haistertiäärinen  nisäkässuku.  Ruumiinmuoto 
muistutti  karhua,  mutta  raajojen  rakenne  ele- 
fanttia. Niitä  on  tavattu  Etelä-Enplannin  ja 
eräissä    Pohjois-Ameriikan    eoseeni-kerrostumissa. 

(P.   E.) 
Koryza  ks.   N  u  li  a. 

Korzeniowski  fl.ozenjo'vskij.  J6zef  (179"- 
lSfi3i.  puol.  kirjailija,  oli  ensinnä  Kremenetsin 
ptiolalaisen  lyseon  ja  .sen  jälkeen  Kiovan  yli- 
opiston professorina  sekä  myöhemmin  Puolan  ku- 
ningaskunnan koulujen  tarkastajana  ja  1861-63 
Puolan  kansanvalistusdepartemeutin  päällikkönä. 
K.  oli  hyvin  tuottelias  näytelmä-  ja  novellikir- 
jailija.  Hänen  näytelmänsä,  joista  paras  on 
..Karpacey  gftrale"  (..Karpaatin  vuoristolaiset". 
1842 1.  ovat  nytkin  vielä  hyvin  suosittuja.  K:n 
monista  novelleista  mainittakoon  ..Krewni"  (..Su- 
kulaiset". lS.i7).  Hän  on  tarkka  havainnontekijä 
ja  hyvä  tyyliniekka,  mutta  jotenkin  kylmä  ja 
väritön.  K.  on  ensimiiinen  huomattava  realisti 
puolalaisessa  kirjallisuudessa.  J.  J.  3/. 

Korzlnskij  [-i'n-J,  S  e  r  c  e  j  Ivanovits 
(1861-inoO).  ven.  ka.svitieteilijä.  kasvitieteen  mais- 
teri 1887.  saman  aineen  tohtori  ja  Tomskin  yli- 
opiston professori  1888.  senjälkeen  Pietarin  kasvi- 
tieteellisen puutarhan  pääbotanisti  (..srlavnyj  bo- 
taiiik").  K:n  tärkeimmät  tutkimukset  koskivat 
uusien  kasvil.ijien  syntyä.  Puutarhanviljelyksestä 
saamiensa  kokemusten  nojalla  hän  o!i  saanut  sen 
käsityksen,  että  tämä  tapahtuu  aivan  äkisti  eikä, 
kuten  kehitysopin  kannattajat  yleensä  otaksui- 
vat, äärettömän  hitaasti  lukemattomien  välimuo- 
tojen välityksellä.  Ilmiötä  hän  nimitti  ..hetero- 
senesis".  Luonnon  valintaa  ja  taistelua  olemassa- 
olosta hän  ei  pitänyt  lajinuiodostuksen  syinä, 
vaan  päinvastoin  ehkäisijöinä,  ne  kun  karsivat 
pois  itsestään  syntyneitä  heikkoja  muotoja.  Uu- 
sien muotojen  esiintymistä  juuri  suotuisat  olo- 
suhteet näyttivät  helpottavan.  Siten  K.  lausui 
(..Heteroseuesis  und  Evolution".  Natur\v.  Wochen- 
schr.  1899.  n:o  24)  Hugo  de  Vriesin  muutamaa 
vuotta  myöhemmin  laajemmin  esittämän  mutat- 
sioniteorian  perusajatukset.  J.  A.  W. 

Korzon,     Tadeusz     (s.     1839).     puol.     histo- 
rioitsija, oli   1860-luvulla  muutaman  vuoden  kar-  j 
koitettuna    Itä- Venäjälle,    oli    vrsta    1867    lukion; 
opettajana  ja  tuli  1897  Zamoyski-kirjaston  hoita- 1 
jaksi.     Hän    on   julkaissut    laajan   ja    erinomaisen  | 


esityksen  Puolan  taloudellisesta  ja  valtiollisesta 
tilasta  Stanislaus  l'oniatowski'n  aikana  („Wew- 
netrzne  dzieje  Polski  ?a  Stanisla\va  Aupusta", 
2  pain.  C  os.  1897-98),  seikkaperäisen  tutkimuk- 
sen Kosciuszkosta  (1894)  ja  „Dola  i  niedola  Jana 
Sohieskiego"  (3  nid.  1898)  sekä  on  suuren  puola- 
laisen tietosanakirjan  päätoimittajia.     J.  J.  M. 

Kos  [il]  (turk.  Istankui,  it.  Stanco),  Tur- 
kille kuuluva  saari  Vähän-Aasian  lounaisran- 
nalla, 286  km',  n.  10,000  as.,  kreikkalaisia.  Vil- 
java maa  tuottaa  m.  m.  viiniä.  Vanhaan  aikaan 
harjoitettiin  teollisuutta  („K:n  kankaat").  — 
Piiäkaupunki  Ko.  Sen  lähellä  oli  vanhalla  ajalla 
kuuluisa  Asklepios-temppeli  ja  sen  yhteydessä 
parantola  ja  lääketieteellinen  koulu  (Hippokrates 
opiskeli   täällä).  E.   E.   K. 

Kosciuszko  [kostsjusko],  Tadeusz  (1746- 
1817),  puol.  kenraali  ja  vapaudensankari,  sai 
sotilaallisen  kasvatuksen 
Varsovan  kadettikoulussa 
ja  sitten  VersaillesMn 
sota-akatemiassa,  jonka 
jälkeen  meni  kapteenina 
Puolan  sotapalvelukseen, 
lähti  Pohjois-Ameriik- 
kaan  (1778),  jossa  tais- 
teli vapaussodassa,  tul- 
len Washingtonin  aju- 
tantiksi;  korotettiin  so- 
dan päätyttyä  brigadi- 
kenraaliksi  "(1783).  K. 
palasi  Puolaan  1786;  in- 
nokkaana isänmaanystä- 
vänä hän  kannatti  1791 
laadittua  perustuslakia, 
jonka  kautta  tahdottiin 
tehdä  loppu  Puolan  heik- 
koudesta. Kun  venäläiset  lähettivät  sotajouk- 
koja sinne,  otti  hän  osaa  taisteluihin  m.  m.  puo- 
lustaen Duhienkan  luona  leiriään  paljoa  lukui- 
sampaa venäläisjoukkoa  vastaan  (1792).  Puolan 
toisen  jaon  jälkeen  (1793)  K.  oleskeli  Leipzi- 
gissä: saapui  1794  Krakovaan,  jossa  kansallis- 
kokous antoi  hänelle  diktaattorin  vallan.  Hän 
kehoitti  antamassaan  julistuksessa  puolalaisia 
palauttamaan  1791  v:n  hallitusmuotoa,  voitti 
venäläisen  joukon  Eaelavicen  luona  (huhtik.  4  p.), 
jonka  johdosta  Varsovassakin  syntyi  kapina; 
mutta  kärsittyään  tappion  preussilais-venäläistä 
armeiaa  vastaan  taistellessaan  Szczekoczyn  luona 
(kesäk.  8  p.),  hän  vetäj-tyi  Varsovaan,  jota  hän 
puolusti  preussilaisia  vastaan.  He  jättivätkin 
piirityksen  kesken:  mutta  kun  hän  lähti  venä- 
läisiä vastaan  taistelemaan,  kärsi  hän  perin- 
pohjaisen tappion  Maciejovicen  luona  (lokak. 
10  p.  1794).  joutueu  itse  haavoitettuna  vangiksi. 
Hänen  on  sanottu  silloin  huudahtaneen:  Fiiiis 
Polonice!  (Puolan  loppu) :  mutta  sen  hän  on 
itse  kieltänj-t.  Katariina  II  piti  häntä  vankeu- 
dessa, mutta  keisari  Paavali  vapautti  hänet  1796 
sillä  ehdolla,  ettei  hän  enää  taistelisi  Venäjää 
vastaan.  K.  lähti  nyt.  Suomen  ja  Kuotsin  kautta, 
jolloin  hänen  kunniakseen  m.  m.  pantiin  Tu- 
ru.ssa  juhla  toimeen.  Englantiin  ja  sieltä  Ame- 
riikkaan  (1797),  tuli  1798  Yhdysvaltain  kongres- 
sin asioissa  Ranskaan,  jonne  asettui  asumaan. 
Napoleonin  1806  K:lle  tekemään  ehdotukseen, 
että  hän  saisi  tämän  nimessä  virittää  uuden 
kapinan    Puolassa,    ei    K,    antamansa    lupauksen 


T.  Kosciuszko. 


1399 


Kosegarten — Koskenniemi 


l-tl)U 


johdosta  suostunut.  Aleksanteri  l:n  tavatessaan 
1S14  hän  pyysi  maanpaossa  oleville  puolalaisille 
anteeksiantoa  ja  kelioitbi  häntä  huudattamaan 
itsensä  Puolan  kuninkaaksi  sekä  antamaan  Puo- 
lalle valtiosäännön.  V.  1816  K.  asettui  Sveit- 
siin Solothurniin,  jossa  kuoli.  Hänen  ruumiinsa 
siirrettiin  ISIS  Aleksanteri  I:n  toimesta  Krako- i 
van  tuomiokirkkoon:  muistopatsas  Krakovan  lä- 
hellä ja  Chicagossa.  K:n  elämäkertoja  ovat  kir- 
joittaneet m.  m.  Korzon  ja  Choloniewski. 

E.  O.  L. 

Kosegarten  [köze-J,  Ludwig  Theobul 
(1758  ISIS),  saks.  runoilija,  tuli  1785  Wolgas- 
tiin  koulunrehtoriksi,  1792  papiksi  Altenkirche- 
niin  Riigenin  saarelle,  1808  historian  professo- 
riksi Greif.swaldin  yliopistoon.  Hänen  mainitta- 
vimmat  runoteok.sensa  ovat  ..Gediclite"  (1788, 
2  n.),  „Khapsodieu"  (1790-94),  ,,Romantisclie 
Dichtungen"  (1S0006,  6  n.),  ,,Legenden"  (1804). 
K:n  runoja  haittaa  liiallinen  koristelevien  lisä- 
sanojen  käyttäminen,  ja  ne  muistuttavat  yleensä 
Hofmannswaldaun  koulun  mahtipontista  runo- 
tyyliä.  Vlei.stä  suosiota  nauttivat  hänen  eepillis- 
idylliset  kuvauksensa:  ..Die  Inselfahrt"  (1805) 
ja  varsinkin  „Jucunde"  (1808).  joka  viimemai- 
nittu oli  Vossin  (ks.  t.)  ,.Luise"-runoelman  jäl- 
jitelmä.    [Franck,    „G.    L.    Kosegarten"    (18S7).] 

J.    E-l. 

Kosekantti,  trigonometrinen  funktsioni,  ks. 
Trigonometria. 

Kosemkina  1.  N  a  r  r  u  s  i,  suom.  seurakunta 
Inkerinmaalla  Laukaanjoen  alajuoksun  ja  Suo- 
menlahden välisellä  niemimaalla.  Narvan  suom.- 
ruots.  kaupunkiseurakunnan  kappeli ;  luultavasti 
Inkerin  vanhin  suom.  seurakunta  (n.  v:sta  1615). 
Suomalaisia  asuu  21  kylässä  3,754  henkeä,  usein 
yhdessä  kreikanuskoisten  Inkeroisten  kanssa. 
Kivikirkko  rakenn.  1879.  Papin  valitsee  seura- 
kunta ja  vaalin  vahvistaa  Pietarin  luter.  kon- 
sistori. P.  T. 

Kosenilli   ks.   K  o  k  e  n  i  1 1  i. 

Koser  fkOzgr],  Reinhold  (s.  1852),  saks.  his- 
torioitsija. Oltuaan  professorina  Berliinissä  ja 
Bonnissa  K.  tuli  1896  Preussin  arkistolaitoksen 
ylitirehtööriksi  ja  päälliköksi;  nimitettiin  1898 
Preussin  valtion  historiankirjoittajaksi.  K.  on 
erityisesti  tutkinut  Fredrik  Suuren  historiaa: 
teoksia:  ..Friedrich  der  Grosse  als  Kronprinz" 
(18S6),  „König  Friedrich  der  Grosse"  (1890-1903) : 
julkaissut  myöskin  joukon  arvokkaita  asiakirja- 
kokoelmia: „Preussische  Staatsschriften  aus  der 
Regierungszeit  Friedrichs  II"  (1874  ja  1885), 
.,Politische  Korrespondenz  Friedrichs  des  Gros- 
sen"  (1879-83),  ,.Briefwechsel  Friedrichs  des  Gros- 
sen   mit   Voltaire"    (1909).  J.   F. 

Koser  f<  hepr.  kaser),  puhdas,  sallittu:  juuta- 
laiset nimittävät  näin  sellaista  ruokaa,  jota  hei- 
dän uskonsääntönsä  eivät  kiellä  nauttimasta 
(kiellettyä  ruokaa  sanotaan  /refaksi). 

Koseria  (ransk.  caj/serte  =  keskustelu),  huolet- 
toman kevyt  puhelu,  kevyen  ja  huvittavan  puhe- 
lun muotoinen  kirjallinen  tyyli,  varsinkin 
sanomalehtikirjoitelmissa  esiintyvä.  Kosööri,  ko- 
serian  kävttäjä  puheessa  tai  kirjoituksessa. 

J.    El. 

Kosini,  trigonometrinen  funktsioni,  ks.  T  r  i- 
g  o  n  o  m  p  t  r  i  a. 

-     Koskelon  suku   (ilergus)   kuuluu  sälönokkai- 
siin.     Xe    tunnetaan    pitkästä    nokastaan,    jonka 


isukuskelo. 


yläleuka     on    yhtä 
kapea      kuin      ala- 
leukakin     ja     kei- 
lanmuotoisten 

hammassälöjen 
reunaama.  Ylä- 

leuan kynsi  on 
pitkä  ja  vahvasti 
koukistunut.  Ruu- 
miinmuoto  on  pit- 
kulainen, pyrstö 
tavallista  pitempi. 
Koskelot  ovat  sälö- 
nokkaisten  parhaat 
sukeltajat.  Uivat 
mainiosti  ja  lentävät  myöskin  hyvin,  mutta  kä- 
velevät huonommin.  Elävät  pääasiallisesti  ka- 
loista, asustaen  ulappain  kivikkorannoilla.  Te- 
kevät pesänsä  rantakivien  tai  pensaiden  alle, 
autioiden  rantarakennusten  kivijalkaan  tahi 
rakennuksiin  ja  onttoihin  puihin  sekä  pesimä- 
pönttöihin.  Munia  suuri  luku,  8-13.  aina  yksi- 
värisiä, valkeita  tahi  kellahkoja.  3  lajia  tunne- 
taan pohjoiselta  pallonpuoliskolta,  kaikki  levin- 
neinä jokseenkin  samalle  alalle  Euroopas.sa  ja 
Pohjois-Ameriikassa.  Isokoskelo  (M.  mer- 
ganscr)  on  koko  joukon  sinisorsaa  suurempi, 
komea  lintu.  Koiraan  pää  on  mustanvihreä,  ly- 
hyine niskatöyhtöineen,  etuselkä  musta,  taka- 
selkä  ja  pyrstö  harmaat,  alapuolet  vähän  keller- 
tävät, kaula  valkea.  Naaras  on  siniharmaan-  ja 
valkean-  ja  mustankirjava,  pää  ruskea,  alapuo- 
let valkeat.  Nokka  ja  jalat  ruskeanpunaiset.  Suo- 
messa on  tämä  laji  yleinen  rannikoilla,  varsinkin 
Pohjanlahden  saaristossa,  mutta  sisämaassa  har- 
vinainen. Pienempi  pikku-  1.  tukkakos- 
kelo (M.  serrator)  on  jonkun  verran  edellisen 
näköinen,  mutta  kaula  ja  rinta  ovat  ruskeat  ja 
nokka  nilkan  pituinen,  edellisellä  nilkkaa  ly- 
hempi. Kaikkialla  Suomessa  hyvin  yleinen.  Har- 
vinainen on  Lapin  metsäseuduissa,  jo  Kuusa- 
mossa säännölli.sesti  pesivä  herna  (M.  albelltisi. 
mustan-  ja  valkoisenkirjava  38-46  cm: n  pitui- 
nen lintu.  Sen  nokka  on  verrattain  lyhyt,  ja 
poikkeaa  muutenkin  muista  koskeloista.  Erote- 
taan usein  eri  suvuksi   Mergellits.         E.  W.  S. 

Koskenkylä   ks.    Forsby. 

Koskenkylänjoki  (1.  Forsbynjoki)  saa 
alkunsa  usean.  Salpausselän  rinteiltä  virtaavan, 
pienehkön  puron  yhdistyessä  Art-  ja  Pyhä- 
järvessä (U.  1.) :  70  km  pitkä  (Pyhäjärvestä 
laskettuna):  laskee  Pernajanlahteen.  Suurim- 
mista koskista  mainittakoon  Kuuskoski  (putous- 
korkeus  5. s  m)  n.  6  km  suun  yläpuolella  ja 
Ko.skenkylänkoski  (putouskorkeus  4,i  m)  aivan 
lähellä  joen  suuta;  edellisen  hevosvoimamäärä 
keskiveden  aikaan  494  ja  jälkimäisen  383  (vas- 
taavat luvut  korkeanveden  aikaan:  4,945  ja 
4,045).  K.  tuo  keskiveden  aikaan  mereen  7  m' 
vettä  sek:ssa  ja  korkeanveden   aikaan   n.   74  m'. 

L.    H-vPii. 

Koskenlasku  ks.  Oulujoki  ja  Matkailu. 

Koskenniemi,  Veikko  Antero  (s.  1885) , 
suom.  kirjailija,  alkup.  nimeltään  F  o  r  s  n  ä  s, 
s.  Oulus.sa.  yliopp.  1903  ja  fil.  kand.  1907.  Julkais- 
sut  runokokelmat  ..Runoja"  (1906i  ja  ,, Valkeat  kau- 
pungit y.  m.  runoja"  (1908)  sekä  proosakuvauk.sen 
,,Kevätilta  Quartier  Latin'issa"  (1912).  K:n  runous 
ei    kumpua   elämästä    verevänä    ja   voimakkaana, 


1401 


Koskenniska — Koskenperkausjohtokunta 


1402 


vaan  viivUlitelee  etupäässä  hiljaisissa  yö-  ja  yk- 
siniiisyystunnelmissa.  Sille  ou  ominaista  hillitty, 
uneksiva  ja  harras  sävy  ja  ehyt,  harkittu  muoto, 
taiteellisesti  parhaimpia  saavutuksia  uusim- 
massa lyriikassamme.  K.  on  suomentanut  eräitä 
suorasanaisia  teoksia  sekä  Grillparzerin  runo- 
muotoiset näytelmät  „Meren  ja  lemmen  aallot" 
ja  „Sappho".  Sitäpaitsi  kirjoittanut  kirja-  ja 
teatteri-arvosteluja.  Hänen  ensimäinen  runovih- 
konsa ou  ilmestynyt  myös  saksaksi  Johan  Ja- 
kob Meverin  kääntämänä   („Gedichte")   v.  1907. 

y.  T. 

Koskenniska  (I.  V  u  o  1  e  e  n  k  o  s  k  i) ,  ylin, 
tunnetun  M  a  n  k  a  1  a  n  koskenlaskureitin  (ks.  t.) 
Koskista  Kymijoessa;  putouskorkeus  l,s  m,  pi- 
tuus 300  m:  keskiveden  aikaan  4,400  hevosv.  ja 
korkeanveden  aikaan  6.800.  K:n  yläpuolella 
matkailijat  siirtyvät  laivasta  koskiveneisiin.  — 
Kosken  vierellä  on  Koskenniskan  talo.  Saha  ja 
2  myllyä,   rullatehdas.  L.  Il-nen. 

Eoskenperkaus,  joen  uoman  oikominen  koski- 
paikoissa ja  puhdistaminen  kivistä  ja  kallioista 
ja  son  syventäminen  toimitetaan  joko  venekulun 
helpottamiseksi  taikka  tulvien  ehkäisemiseksi  kos- 
kien yläpuolella.  Mutkainen  ja  kivien  ja  kallioiden 
supistama  joenuoma  koskipaikoissa  ei  useinkaan 
ehdi  niellä  sulavasta  lumesta  taikka  pitkällisistä 
sateista  lisääntynyttä  vesimäärää,  vaan  vesi  pa- 
toutuu kosken  yläpuolelle  ja  synnyttää  tulvan. 
Meillä  lisäj^tyy  jokien  vesi  enimmän  keväällä 
sulavasta  lumesta.  Kuta  enemmän  metsät  jokien 
varsilta  hakataan  ja  maat  viljellään  ja  suot  kui- 
vataan, sitä  nopeammin  lumi  sulaa  jokien  var- 
silta ja  sitä  pikemmin  ja  sitä  suurempi  osa 
sulamisvedestä  juoksee  jokiin.  Tästä  on  seurauk- 
sena tulvien  lisääntyminen  viljelyksen  edistyessä, 
ellei  jokien  vedenjohtokykyä  samassa  määrässä 
lisätä.  Tämä  tehdään  useimmin  juuri  k:n  avulla. 
K.  on  tarpeellinen  erittäinkin  sellaisissa  joissa, 
joiden  vesistöissä  ei  ole  varasäiliöinä  toimivia 
suurempia  järviä  ja  joiden  rannat  ovat  alavia. 
K.  toimitetaan  joskus  siten,  että  sora  ja  pienet 
kivet  haravan  tapaisella  aseella  irroitetaan  poh- 
jasta, jolloin  virta  ne  vie  suvantoon,  missä  pai- 
nuvat pohjaan  niin  pian  kuin  uoma  syvenee 
ja  virta  heikkenee;  siten  koski  sjvenee.  Taval- 
lise.sti  koskia  perattaessa  pienemmät  kivet  varrel- 
lisilla rautakouruilla  nostetaan  ylös,  isommat  ki- 
vet ja  kalliot  ammutaan  ensin  rikki  dynamii- 
tilla (vrt.  K  i  V  i  t  eo  1 1  i  suus).  Usein  k.  on 
osana  yleisemmästä  joenperkauksesta,  jolloin 
kaikki  ahtaammat  paikat  joenuomassa  joko  sy- 
vennetään taikka  levitetään  kaivamalla,  mutkat 
oikaistaan  (vrt.  J  o  k  i  r  a  k  e  n  n  u  s)  ja  alavissa 
paikoissa  rakennetaan  joen  rantoja  pitkin  maa- 
valleja rajoittamaan  tulvien  alaa.  Suomessa  on 
jo  vanhoista  ajoista  saakka  toimitettu  k:ia  ja  ne 
ovat,  vaikka  alkuaan  tarkoittivatkin  pääasialli- 
sesti venekulun  helpottamista,  paljon  vaikutta- 
neet asutus-  ja  viljelysolojen  kehittämiseen,  erit- 
täinkin Pohjanmaalla,  jossa  suurimmat  ja  tär- 
keimmät työt  ovat  tehdyt.  Niinpä  ryhdyttiin  jo 
1755  Samuel  Chydeniuksen  johdolla  k.-töihin 
Kyrönjoessa  ja  muutamissa  muissa  Pohjanmaan 
joissa  ja  niitä  jatkettiin  sitten  v:een  1767  nuo- 
remman Jaakko  Steniuksen  johdolla.  Myöhem- 
min ovat  u.seimmat  Etelä-Pohjanmaan  joet  pera- 
tut viljelystarkoituksia  varten;  Kalajoen  per- 
kaukseen  pantiin   1903-10   '  755,000   mk.   ja   1910 


aloitettiin  4,400,000  mk.  maksavaksi  arvioitu 
Lapuanjoen  perkaus.  Kokemäenjoessa  on  myös 
vanhastaan  koskia  perattu  ja  tehty  muita  saman- 
tapaisia töitä  varsinkin  Huittisten  ja  Kokemäen 
pitäji.ssä  Samuel  Chydeniuksen  suunnitelmien 
mukaan,  ja  myöhemminkin  on  niitä  jatkettu  pi- 
teuimillä  ja  lyhemmillä  väliajoilla,  niin  että 
useimmat  Kokemäenjoen  kosket  ovat  kokonaan 
kaivetut  ja  latvavesilläkin  ou  suuria  k.-töitä 
suoritettu.  Siitä  huolimatta  tarvitaan  siellä  vielä 
niin  laajoja  perkaustöitä,  että  niiden  ku.stannuk- 
set  arvioidaan  n.  5,«  milj.  markaksi.  Kyminjoen 
vesistössä  on  myös  isoja  perkaustöitä  suori- 
tettu viime  vuosisadan  alku-  ja  keskivaiheilla.  — 
Alkuaan  k.-tj'öt  suoritettiin  enimmäkseen  kan- 
san päivätöillä,  joista  joko  ei  maksettu  mitään 
taikka  aivan  vähäinen  ruokaraha,  toisinaan 
paikkakunnan  väestö  vapaaehtoisestikin  otti  työ- 
hön osaa.  Työtä  johtivat  joskus  maanmittarit 
taikka  1799  asetettu  koskenperkausjohto- 
kunta (ks.  t.)  ja  sittemmin  muodostettu  T  i  e- 
ja  vesirakennusten  ylihallitus  ja 
sen  alainen  insinöörikunta,  jotka  nyt  k.-töitä 
johtavat.  J.  C-6n. 

Koskenperkausjohtokunta  oli  Ruotsin  vallan 
aikana  erityisesti  Suomea  varten  perustettu  vi- 
rasto, joka  1808  v:n  sodan  alussa  hajaantuneena 
1816  uudestaan  järjestettiin,  sekä  sitten  laajen- 
nettuna toimi  v:sta  1860  Tie-  ja  v  e  s  i  k  u  1  k  u- 
laitosteu  sekä  v:sta  1887  Tie-  ja  vesi- 
rakennusten ylihallituksen  (ks.  t.) 
nimellä.  Koskenperkauksia  oli  aikaiseen  harras- 
tettu vesirikkaassa  Suomessa;  Samuel  Chyde- 
nius ja  nuorempi  Jaakko  Stenius  (ks.  n.)  ovat 
olleet  tämän  tehtävän  huomattavimmat  johtajat. 
Kun  erikseen  Kokemäenjoen  alueelta  oli  tehty 
valituksia  siitä  vahingosta,  jonka  tulvavesi  vuo- 
sittain teki  alavilla  pelloilla,  sen  lisäksi  estäen 
käyttämästä  paljon  viljelyskelpoisia  rantamaita, 
annettiin  17  p.  jouluk.  1799  julistus  „Koskein- 
perkamisesta  Suuresa  Ruhtinan-Maasa  Suo- 
mesa".  Siinä  tunnustettiin  voitettavien  vastus- 
ten olevan  yksityisten  voimaa  suuremmat,  joten 
hallitus  suostui  ryhtymään  työhön;  kuten  Ruot- 
sin vallan  aikana  oli  tapa,  työnnettiin  samassa 
uudesta  laitoksesta  koituvat  kustannukset  Suo- 
men maksettavaksi.  Jo  1797  oli  uudestaan  pantu 
voimaan  Suomen  ruotuväen  velvollisuus  tehdä 
työtä  kruunun  hyväksi  kuten  jo  oli  tehty  Viapo- 
rin rakentamisessa;  rahamenojen  hankinta  kävi 
helpoksi  sillä,  että  hallitus  1799  määräsi  Suomen 
passevolanssikassan  säästöt  koskenperkaustöihin 
käytettäviiksi,  vaikka  nämä  varat  olivat  ruotu- 
ja rustitilallisten  suostumuksesta  kerätyt  vastai- 
sen, sotaväen  liikekannalle  asettamisen  helpotta- 
miseksi. Luvattiin  tosin,  että  tämä  laina  „sjtten 
Statsverkildä  tulee  palkittavaxi,  koska  sen  tila 
sitä  myöden  anda  ja  Pas.sevolanee-Cassa  sijtä 
löyty  olevan  tarpeessa",  mutta  tuo  aika  tietysti 
ei  koskaan  tullut.  Johtokunnan  esimieheksi  ni- 
mitettiin Suomen  sotavoiman  silloinen  ylipääl- 
likkö, kreivi  Maurits  Klingspor;  hänen  ollessaan 
estettynä  sai  lähin  jäsen,  Turun  ja  Porin  läänin 
maaherra  E.  G.  von  Willebrand,  pitää  johtoa. 
Muut  jäsenet  olivat  aluksi  Porin  rykmentin 
päällikkö,  vapaaherra  J.  F.  Aminoff,  Karjalan 
laamanni  O.  Vibelius,  Turun  ja  Porin  läänin 
Uiäuinkamreeri  A.  J.  Winter  sekä  professori  H. 
Cr.  Porthan;  sen  lisäksi  oli  kulloinkin  kutsuttava 


1403 


Koskenpää — Kosketusherkkyys 


1401 


jolitokiintaan  yksi  tai  kaksi  jäsentä  siitti  maa- 
kunnasta, missä  työt  suoritettiin.  Jä.senten  tuli 
tehdä  työtä  ilmai.^eksi,  mutta  heidän  matka- 
kustannuksensa olivat  korvattavat.  Julistus  edel- 
lyttää, että  500  miestä  ja  n.  6,000  riksiS  vuo- 
sittain käytettäisiin  ko.skeuperkaustyössä;  lisäksi 
edellytettiin  vapaaehtoista  apua.  koska  maan 
väestön  ..pidäis  löytymän  hyvätahtoisexi  oman 
kustannuxen  päälle  asettamaan  Koskenperkami- 
sia".  Ruotsin  vallan  aikui.seu  koskenperkaus- 
johtokunnan  huomio  kohdistui  Kokemäenjoen  ali- 
seen alueeseen;  ISOO  käytettiin  työhön  200  miestä 
ja  3,2.'i6  riksiä.  seuraavina  vuosina  työ  kadon  täh- 
den jäi  sikseen,  mutta  180307  sitä  jatkettiin 
keskimäärin  800  miehellä  ja  käyttämällä  5.300- 
9.300  riksiä  vuotta  kohti.  Usean  kosken  perkaa- 
misen välttämiseksi  kaivettiin  kanavaa,  joka  val- 
miina olisi  Kokemiien  kirkon  seudulta  johtanut 
itään  siihen  paikkaan,  mistä  joki  tekee  jyrkän 
polvensa  pohjoiseen.  .Sota  keskeytti  työt  ja  alettu 
..kravi"  jäi  valmistumatta:  johtokuntakaan  ei 
enää  voinut  kokoontua.  Se  uudistettiin  20  p.  hel- 
mik.  1816.  jolloin  sille  annettiin  uusi  kokoon- 
pano; maan  kenraalikuvernööri  oli  oleva  pääl- 
likkö, jäseninä  senaatinjäsenet  K.  E.  Gyldenstolpe 
ja  N.  G.  at  Sehultön  sekä  maaumittaustyön  ti- 
rehtööri A.  Norden.stedt ;  myöhemmin  ..koski- 
paroni",  vapaaherra  K.  Rosenkampff  tuli  viras- 
ton johtavaksi  henkilöksi.  Johtokunnan  myö- 
hempi toiminta  kuvautuu  siinä,  että  1826-36  sen 
tarkoituksiin  käytettiin  vuotuisesti  valtiovaroja 
n.  47,000  paperiruplaa  sekä  vapaaehtoisia  päivä- 
töitä 35.000;  sillä  välin  saatiin  57  perkaus- 
työtä tehdyksi  tai  ainakin  aletuksi  eri  osissa 
maata,  tästä  noin  puolet  Turun  ja  Porin  sekä 
Uudenmaan  lääneissä.  Vv.  1855-62  käytettiin 
vuotui.sesti  tähän  tarkoitukseen  21.428  ruplaa  ho- 
peata, jonka  ohessa  Saimaan  kanavaa  oli  1845-56 
saatu  tehdyksi  eri  määrärahoilla.  Parannetut 
vesitiet,  järvien  laskut  sekä  soitten  kuivaus  oli 
koko  koskenperkausjohtokunnan  toiminnan  ai- 
kana sen   päätehtävinä.  E.   G.  P. 

Koskenpää  ks.  .T  ä  m  s  ä  2. 

Kosken  rautatehdas  Kosken  kunnassa  Kis- 
konjoen  varrella  on  lakkautettu  v:sta  1890..  V. 
1679  Daniel  Faxell  sai  luvan  Kosken  ratsutilalle 
perustaa  ruukin;  siihen  tuli  masuuni  ja  kanki- 
vasara.  Toiminta  lakkasi  jo  1697.  Uudelleen 
sinne  rakennettiin  rautalaitos,  masuuni,  1834, 
jolloin  vuorineuvos  J.  von  Julin  sai  sitä  varten 
lupakirjan.  —  Koskella  oli  myös  vaski- 
tehdas;  sen  perusti  tehtaanomistaja  B.  M. 
1'jörkman  1799  saadun  lupakirjan  nojalla  Orijär- 
ven kaivoksen  malmin  käyttämistä  varten.  Lak- 
kautettu  1848.  "  (E.   E.   K.) 

Koskensaaren  tehdas-o.-y.,  useitten  teolli- 
suuslaitosten omistaja  Petäjäveden  pitäjässä, 
.lämsänjoen  reittiin  kuuluvain  Ala-Kintausjärven 
ja  Huhtiajärven  viilillä  olevain  Koskensaaren 
koskien  (n.  1,200  hevosv.)  partaalla.  Lähin 
asema  Koskensaaren  pysäkki  Jyväskylän  radalla, 
Kintauden  ja  Petäjäveden  asemien  välillä.  Maata 
kuuluu  yhtiölle  1.750  ha.  Laitoksia  on:  naula-, 
rautalanka-,  mustataetehtaat,  saha  ja  höyläämö, 
lastuvillatehdas,  tervanpolttimo  y.  m.  Ensimäi- 
nen  yhtiö  perustettiin  1899  0,75  milj.  mk:n  pää- 
omalla, joutui  oston  kautta  tilanomistaja  A. 
Kordelinille  1905.  joka  perusti  mainitut  naula- 
tohtaat,    nostaen    laitosten    tuotantoarvon    900.000 


nik:aan   v:ssa.     \'.    1910   hän   möi    telitaat    uudelle 
K:n   yhtiölle.  E.   E.    K. 

Kosken  verkatehdas  (omistaja  teht.  A.  Kor 
honen:  liikepääoma  350,000  mk.)  Kosken  pitä- 
jässä (H.  1.)  20  km  Järvelän  asemalta  Helsingin- 
Pietarin  radalla;  tänne.  Pääjärveen  laskevassa 
Puu-  1.  Teuronjoessa  olevan  Lammenkosken  (pu- 
touskorkeus  4.8  m.  ke.skivedellä  192  hevosv.)  var- 
relle kapteeni  C.  L.  v.  Essen  perusti  tehtaan  1857. 
Xyk.  omistajalle  se  joutui  oston  kautta  1877. 
Tämä  on  sittemmin  tehdasta  laajentanut  ja  va- 
rustanut höyryvoimalla  (osaksi  käytetään  vielä 
vesivoimaa).  Laitos  käsittää  nykyään  kehruu-, 
viirjäys-  ja  apretuuriosastot  (vuokramaalla)  sekä 
kutomon  (omalla.  Jokela  nimisellä  tilalla).  Val- 
mistus: 34.300  m  kankaita.  2.400  kpl.  saaleja  ja 
huopiii)eitteitä.  34.000  kg  villalankaa,  yleisön 
omistamain  ainesten  värjäystä  y.  m.  (1910).  Val- 
mistuksen arvo  354.500  mk.  (1910;  246,000  mk. 
1900;  95.000  mk.  1890;  35,000  mk.  1880).  Työ- 
väestö 56  henkeä  (1910);  asunto  pääasiallisesti 
teiltään  huoneistoissa;   sairasapukassa  16.375  mk. 

E.  E.  K. 

Kosketin,  miis..  on  norsunluinen  tai  puinen 
laite,  jota  painamalla  saadaan,  erityisen  koneis- 
ton välityksellä,  soittimesta  soimaan  kulloinkin 
tarkoitettu  sävel.  —  K. -s  o  i  1 1  i  m  e  t,  yhteisnimi- 
tys koskettimilla  varustetuille  soittimille.  Paitsi 
yleisesti  tunnettuja,  pianoa,  urkuja  ja  harmoo- 
nia.  kuuluvat   niihin  mvös  svmpaali  ja  ksylofoni. 

Koskettimet   ks.   K  1  a  v  i  a  t  u  u  r  i. 

Koskettimisto  ks.  K  1  a  v  i  a  t  u  u  r  i. 

Kosketus,  tiiiis.,  tapa.  millä  kosketinsoittimieii 
koskettimia  painetaan.  K:n  laatu  riippuu  sekä 
soittimesta  että  soittajasta.  K.  voi  olla  eri  soit- 
timissa  verrattain  keveä  tai  raskas.  Mutta  soit- 
tajan k. -tavasta  johtuu  soiton  koko  elävyys, 
lämpö  ja  runollisuus,  riippuen  siitä,  onko  se  peh- 
meä vai  terävä,  voimakas  vai  veltto,  keveä  vai 
painava.  Sitäpaitsi  noudatetaan  soitossa  erityi- 
siä säveltäjien  merkitsemiä  k.-tapoja,  kuten  le- 
gato  (sävelet  toisiinsa  sitoen),  staccato  (säve- 
lestil  toiseen   hypähdellen)    y.   m.  /.   K. 

Kosketusaisti  on  se  osa  tuntoaistia,  jonka 
avulla  tunnemme  kosketuksen  kovuuden  ja  hui- 
duii  ja  tiedämme,  mitä  paikkaa  ruumiistamme 
kosketus  kulloinkin  kohtaa.  .Jonkun  esineen  tark- 
kaan määrittelemiseen  kosketuksen  avulla  vaadi- 
taan paitsi  kosketusaistia  myös  paino-  ja  lämpö- 
aistia,     vrt.   Tuntoaisti.  E.    Th-n. 

Kosketusherkkyys.  thigmotropismi. 
haptotropismi,  se  ominaisuus  kasvavissa 
kasvinosissa,  että  ne  jähmeän  esineen  kosketuk- 
.sesta  suorittavat  määrättyjä  joko  kasvu-  tai 
nestejännitysliikkeitä.  Edellisiä  ovat  esim.  kar- 
hien kiertyminen  tukensa  ympäri ;  kiertyminen 
johtuu  tällöin  siitä,  että  kosketuskohdan  va.sta- 
piiolella  oleva  karhen  osa  ärsytyksen  vaikutuk- 
sesta pitenee  voimakkaammin  kuin  kosketettu 
l)aikka.  Samanlainen  liike  on  kihokin  lehden 
nystykarvojen  ja  lehtilavan  kääntyminen  hyön- 
teisen ympärille.  K:stä  riippuva  ne.stejännitys- 
liike  on  kärpäsloukun  lehtipuoliskojen  vastak- 
kain kääntyminen  kirjanlehtien  tapaan,  mikä 
johtuu  siitä,  että  nestejännitys  keskisuonen  ylä- 
osassa äkkiä  vähenee.  Tällaisia  ovat  myös  tunto- 
kasvin  lehdyköitten  suorittamat  liikkeet.  On  huo- 
mattava, ettii  liike  ei  tapahdu  ainoastaan  kasvin 


1405 


Kosketussähkö- -Koski 


1406 


iirsytetyssii  osassa,  vaan  että  ärsytys  johtuu  jon- 
kun matkan  piinhän  saaden  aikaan  liikkeitä  kos- 
ketuskohdasta verrattain  etiiiillii  olevissa  pai- 
koissa. ,/.    .4.    TV. 

Koskeutussähkö  ks.  G  a  1  v  a  n  i  s  m  i. 

Eosketusvaikutus    ks.     K  o  n  t  a  k  t  i  v  a  i  k  u- 
t  u  s. 

Koski  on  niin  jyrkkä  tai  ahdas  osa  joen  uo- 
maa, ettii  vesi  siinä  virtaa  suurella  nopeudella 
aaltoillen  ja  vaahdoten.  Jos  k.  on  lyhyt  ja  Ukki- 
jyrkkä,  sanotaan  sitä  vesiputoukseksi  :  tavallinen 
k.  on  pitempi,  tasaisempi  taikka  jakautunut 
useampaan  pienempiiän  putoukseen,  joiden  väli 
on  tasaisemman  kalteva,  jotta  isommat  kivet 
siinä  pysyvät  ahdistaen  uomaa  ja  kuohuttaen 
vettä.  Suomen  k:t  ovat  enimmäkseen  viimeksi 
mainittua  lajia,  mainittavimpia  vesiputouksia  on 
8  m  korkea  äkkijyrkkä  Korkeakoski  Kymijoen 
itäisessä  suuhaarassa.  Tavallinen  putouskorkeus 
on  1-2  m;  k:t,  joissa  on  3-4  m  putousta,  ovat  jo 
Imomattavat.  ja  sellaiset,  joissa  sitä  on  yli  n  m. 
harvinaiset.  Imatra  putoaa  18  m  1.300  m:n  mat- 
kalla ja  sen  20-2.T  m  leveä  ke.skiosa  12  m  300 
niillä.  Suurin  putou.skorkeus  57  m  on  Oulujoen 
Pyhäkoskessa.  mutta  k:n  pituus  on  n.  20  km. 
K: ien  kansataloudellinen  arvo  perustuu  siihen 
vesivoimaan,  mikä  niistä  voidaan  ottaa  teoUi- 
suuilen  ja  mtuin  taloudellisen  elämän  tarpeisiin 
joko  suorastaan  tai  sähköksi  muutettuna.  Pu- 
touksen vesivoima  riippuu  paitsi  putouskorkeu- 
desla  //  (metriä)  myös  siitä  veden  paljoudesta 
Q  (m':iä  sekunnissa),  joka  vesilaitokseen  voi- 
daan ottaa  siten,  että  hevosvoimamäärä  N  = 
^OxQxHt  jolloin  turpiinin  tehon  1.  vaikutus- 
määrän  otaksutaan  olevan  75  ^  luonnollisesta 
voimasta  (vrt.  J  o  k  i  r  a  k  e  n  n  u  s).  Suuriko  osa 
kosken  koko  luonnollise.sta  voimasta  voidaan 
vesilaitokseen  ottaa,  riippuu  monesta  seikasta. 
Ensinnäkin  on  putous  keskitettävä  yhteen  koh- 
taan ja  sitä  varten  on  rakennettava  sitä  pitempiä 
johtoja,  kuta  pitemmältä  matkalt.a  putous  on 
koottava,  ja  jolitojen  —  kanavien,  ruuhien 
taikka  torvien  -  rakentamismahdollisuudet  ja 
■kustannukset  riippuvat  kosken  muodosta  ja  ran- 
tojen luonteesta.  Toiseksi  k:n  vesimäärä  on  var- 
sin erilainen  tulvan  ja  kuivan  aikana,  ja  voi- 
daanko se  kokonaan  tai  osaksi  ottaa  siitä 
patojen  (ks.  t.)  y.  m.  rakennusten  avulla,  taikka 
ilman  niitä,  johtuu  teknillisistä  rakentamismah- 
dollisuuksista ja  vesioikeudellisista  seikoista  ku- 
ten valtaväylää  (ks.  t.)  koskevista  määräyksistä 
ja  omistusoikeussuhteista.  .Jo  mainittu  suuri  pi- 
tuus ja  pieni  putous  tekee  vesivoiman  ottamisen 
monestakin  inaamme  k:sta  varsin  kalliiksi  ja  epä- 
edulliseksi ja  hankaluutta  tuottaa  sopivissakin  ta- 
pauksissa usein  se.  että  k  :11a  on  monta  omistajaa, 
jopa  kokonaisia  kyläkuntiakin.  Esteenä  on  monissa 
k:issa  vielä  jääsohjun  muodostuminen,  joka  tuk- 
kii voimalaitokset,  ja  rajut  jäänlähdöt.  K: ien  ar- 
voon vaikuttaa  myös  suuresti  niiden  asema  kulk>i- 
neuvoihin.  erittäinkin  rautateihin  nähden,  sillä 
niistä  riippuvat  paljon  teollisuuslaitoksen  elin- 
ehdot, esim.  raaka-aineen  saantimahdollisuudet. 
Ylempänä  mainitut  syyt  osittain,  sekä  pääomien 
ja  yritteliäisyyden  puute  ovat  vaikuttaneet  sen. 
että  ainoastaan  pieni  osa  {^j„;  v:n  190S  teol- 
lisuustilaston mukaan  90.000  hevo.sv.)  käyte- 
täiin  teollisuuden  hyväksi  koskiemme  koko  luon- 
nollise.sta    voimamäärä.stä,     joka     veden     ollessa 


keskikorkeudella  on  laskettu  tasaluvuin  n.Smilj. 
hevosv:ksi.  Mutta  huomautettava  on,  että  tästä 
luonnollisesta  voimamääriistä  ainoastaan  niin 
pieni  osa  voidaan  voimalaitokseen  ottaa,  että 
voidaan  sanoa  teollismiden  1908  käyttäneen  n.  ''j 
koskiemme  tarjolla  olleesta  vesivoima.sta.  .Seur. 
taulukossa  on  tietoja  muutamien  tunnetuimpien 
koskiemme    luonnollise.sta    kokonaisvesivoimasta. 


Kosken  nimi 


Taivalkoski  Kemijoessa 
Niskakoski  Oulujoessa 
Pyhakoski 

Tammerkoski     .    .    . 
Xdkian  koski     .    .    . 
Voikankoski  Kymijoessa 
Kuusankoski  , 

.\njalankoski  , 

Korkeakoski 
Taioionkuski  Vuoksessa 
Imatra 
KaikkölUnkoski 


X 

•c 

c 

B  i 

3S 

o 

•c 

(» 

• 

w 

500 

5vi 



31,5 

20,ouo 

56,7 

945 

1-j) 

1,6110 

16.0 

400 

6.6 

750 

9,5 

850 

8,1 

— 

8j) 

550 

.-),« 

1,300 

18.. 

1,160 

8,, 

< 
3  » 


3>   S.Ö 

.<  3  = 


701  ■ 

54.13.1 

24(1 

99,840 

261 

'97.317 

115 

■27,447 

1.57 

33.4v:! 

3011 

26.400 

:«x) 

38.iHK) 

:!(H) 

3.',4(H1 

.1' 

4,160 

.576 

4.5.312 

57(; 

141,312 

577 

68,471 

(H  ä  m  e  e  n-K  o  s  k  i      1. 


6.800 

3,600 
.5.100 
O.IIX) 

4."no 
-.'.noo 

6,000 


4,000  I 

J.    C-in. 
Lammin- 


Koski 

Koski:  ruots.  K  o  s  k  i  s) .  1.  K  u  n  t  a,  Hämeen 
I..  Hollolan  kihlak.,  Kosken-Lammin  nimismiesp.; 
kirkolle  Järvelän  asemalta  n.  20  km.  Lahden  kau- 
punjrista    n.    30    km.     Pinta-ala    185,7    km',    josta 

j  viljeltyä  maata  4,240  ha  (1901).  Manttaalimäärä 
41,is75,  talonsavuja  155,  torpansavuja  80  ja  muita 

1  .savuja  259    (1907).    3,050  as.    (1910),  joista  2,i  % 

\  ruotsinkielisiä  (1900)  ;  802  ruokakuntaa,  joista 
maanviljelystä  pääelinkeinonaan  harjoitti  529 
(1901).  '54"l  hevosta  ja  1.603  nautaa  (1909).  — 
Kansakouluja  5  (1911).  Kunnanlääkäri  yhteinen 
Lammin  kunnan  kanssa;  oma  säästöpankki.  — 
Teollisuuslaitoksia:  osuusmeijeri,  Kurjalan  mei- 
jeri. Heikkilän  saha  ja  mylly.  Kurjalan  ja  Etolan- 
kylän  myllyt,  Korhosen  verkatehdas  ja  Hanka- 
lan pellavanruokkouslaitos  ynnä  mylly.  —  Van- 
hoja herraskartanolta:  Kurjala  (entinen  Essenien 
ja  Tavastien  sukuk.)  ja  Pätilä.  —  Luonnonnähtä- 
vyyksiä: Linnakallio.  —  2.  Seurakunta,  kei- 
sarillinen. Porvoon  hiippiik.,  Hollolan  rovastik. ; 
Lammin  pitäjään  kuulunut  kappeli,  mainitaan 
1410  eri  pitäjänä,  mutta  taas  1540:n  jälkeen  Lam- 
min kappelina,  jommoisena  se  pysyi,  kunnes  se 
"',1870  erotettiin  omaksi  khrakunnaksi  (ensi- 
mäineu  khra  v:sta  1894).  Kirkko  tiilistä,  rak. 
1867-70  (kellotapuli  1824).  [V.  Vallin,  „Hollolan 
kihlak.  muinaisjäännöksistä"  sivv.  234-38  (Suom. 
muinaiäm.-yhd.   aikak.    XIV).]  L.   H-nen. 

Koski  (ruots.  Koski  s).  1.  Kunta.  Turun 
ja  Porin  1.,  Maskun  kihlak..  Marttilan-Tarvas- 
joen-Kosken-Karinaisten      nimismiesp.;      kirkolta 

1  20  km  Mellilän  asemalle  (Turun-Toi jalan  radalla). 

,  Pinta-ala  189,3  km',  josta  viljeltyä  maata  6.443 
ha  (1901).  Manttaalimäärä  32  7,,  talonsavuja  153. 
torpansavuja  144  ja  muita  savuja  374  (1907). 
3,348  as.  (1910),  miltei  kaikki  suomenkielisiä: 
658  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelin- 
keinonaan harjoitti  450  (1901).  616  hevo.sta  ja 
2.113  nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  4  (1911). 
Kunnanlääkäri  ja  säästöpankki  yhteisiä  Martti- 
lan kunnan  kanssa.  —  Teollisuu.slaitoksia:  osuus- 


1407 


Koski — Kosmas 


1408 


meijeri,  Koskenkiirtauon,  Tuomisen,  Tuimalan, 
Patokosken,  Myllykylän  ja  Koivukylän  myllyt. 
Vanhoja  kartanoita:  Koski  ja  Suikkila.  —  2. 
Seurakunta,  Turun  arkkihiippak.,  Perniön 
rovastik. ;  Marttilaan  kuulunut  kappeli,  perustettu 
1647;  määrätty  erotettavaksi  omaksi  khrakun- 
naksi  sen,  päätöksellä  '/m  1901  (toistaiseksi  vielä 
Marttilan  yhteydessä).   Kirkko  puusta,  rak,  1817. 

L  B-nen. 
Koski  (ruots.  K  o  sk  is).  1.  Kartano  Kos- 
ken kappelissa  (T.  ja  P.  1.) ;  ollut  pitkät  ajat 
de  Pont-suvun  hallussa,  joutui  1912  maanvilje- 
lijä J.  Nybergille  (310,000  mk:.'ita).  —  2.  Säteri- 
rustitila  Kirkkonummen  pitäjässä,  yhteisviljelyk- 
sessä  Xavalan  kanssa;  yht.  1  manttaali,  600  ha. 
Kuului  1500-luvulla  Grabbe-suvulle;  nyk.  omis- 
taja valtioneuvos  C.  von  Wahlbergr.  —  Teol- 
lisuuslaitoksia: saha,  mylly  ja  turvepehkutehdas. 
Xavalan  oluttehdas    (nyttemmin   lakkautettu).  — 

3.  Allodiaalisäteri  Vehmaan  pitäjässä;  2  mant- 
taalia. Oli  1300-1500-luvuilla  Garp-suvuUa,  1600- 
luvun  loppupuolella  Taube-suvulla:  1737-49  vapaa- 
herra Tiesenhausenilla,  1749-55  Yxkull-suvuUa ; 
seuraavia  omistajia:  vapaaherra  Klaus  Lybecker, 
Meldercreutz-suku,     Eneskjöld-suku     j,    n,    e.    — 

4.  K,  1,  E  r  i  k  s  b  e  r  g,  varustettu  säteri  Muurlan 
kappelissa  11  km  Salon  kauppalasta;  2'/,  mant- 
taalia, 700  ha  (käsittää  4  eri  tilaa).  Nykyinen 
omistaja  (v:sta  1902)  varatuomari  A.  Wasastjerna. 
—  Päärakennus  v:lta  1902.  —  (Koski  nimisiä 
maatiloja  on  vielä  m.  m.  Rautalammilla,  Kar- 
kussa,  Ijohjalla  y.  m,).  L.  H-nen. 

Koski-Jaakko  ks.  Stenius. 
Koskikara    (Hydrobata    cinclus)    on    noin    rä- 
kättirastaan   kokoinen    varpuslintu,    peukaloisen 

ja  tiaisen  läheinen 
sukulainen,  sukunsa 
ainoa  edustaja  meillä. 
Höyhenpeite  on  san- 
gen tiheä,  mustan- 
ruskea, kurkkua  ja 
kaulaa  lukuunotta- 
matta, jotka  ovat 
valkeat.  K.  asustaa 
Keski-Euroopan  vuo- 
Matoissa.  Skandinaa- 
vin tunturi-  ja 
iiulraseuduissa,  Vä- 
hän-Aasian vuorilla 
ja  Länsi-Siperian  keskiosissa.  Suomessa  se  pesii 
Lapissa  ja  harvinaisena  Kuusamossa  ja  Pudas- 
järvelläkin  kivisten  jokien  ja  koskien  rannoilla. 
Talvek.^i  useimmat  vetäytyvät  etelään,  sulien  kos- 
kien varsille.  Ui  ja  sukeltaa  mainiosti,  kovim- 
milla talvipakkasillakin,  puron  pohjaan  hyöntei- 
siä ja  toukkia  etsimään.  Rakentaa  pesänsä  kiven- 
koloon koskenrannalle  tahi  silta-arkkuun.  Pesä 
pallon  muotoinen,  aukko  kupeessa.  Munia  4-6, 
valkeita.  E.  W.  S. 

Koskimies  (Forsman).  1.  Kaarlo  K. 
(s.  1851),  koulumies,  suomentaja;  yliopp.  1870, 
fil.  Us.  1883;  v:sta  1887  lehtorina  Hämeenlinnan 
lyseossa;  suomennoksia:  Goethen  „Faust"  (I  osa; 
1884),  „Runebergin  runoelmia",  Sophokleen  „Anti- 
gone"  (1885),  Ai.skbyloksen  „Agamemnon"  (1897) 
sekä  Platonin  „Gorgias",  Liibken  „Taiteen  histo- 
ria", Eutkenin  „Suurten  ajattelijain  elämänkat- 
somukset" y.  m.;  julkaissut  sen  lisäksi  Ahlmanin 
ruots.-suom.  sapakirjaa  3:nnen  painoksen    (A.  V. 


Eoskika 


K:n    kanssa;    1885),    „Kreikkalaisten    ja    rooma- 
laisten mytologiia"   (1895),  y.  m. 

—  2.  Aukusti  Valdemar  K.  (s.  1856), 
edellisen  veli.  koulu-  ja  tiedemies,  yliopp,  1874, 
fil.  kand,  1882,  fil,  toht.  1891,  v:sta  1888  suomen 
kielen  kollega  Porvoon  lyseossa,  v:sta  1891  lati- 
nan lehtori  Porin  lyseossa,  v:sta  1892  kotimais- 
ten kielten  lehtori  ja  v:sta  1907  samojen  aineiden 
yliopettaja  Helsingin  suom.  normaalilyseossa.  Tie- 
teellisiä julkaisuja:  „Kristfriid  Ganander,  eräs 
Porthanin  työkumppani"  (Joukahainen  7,  1887), 
„Tutkimuksia  Suomen  kansan  persoonallisen  ni- 
mistön alalta.  I.  Pakanuuden  aikainen  nimistö. 
Johdanto"  (1891),  ..Suomenkielen  kansanjohdan- 
naisista" (Valvoja,  1891),  „T.  E.  T.  Europajus" 
(1896).  Suom.  kirj.  seuran  toimesta  toimittanut 
julkisuuteen  Kalevalan  3:nnen  helppohintaisen 
painoksen  (1887)  sekä  ..Kokoelman  Suomen  kan- 
san sananlaskuja"  (1906).  Toimitti  (yhdessä  vel- 
jensä Kaarlo  K:n  kanssa)  3:nnen  lisätyn  ja 
korjatun  laitoksen  Ahlmanin  ruots.-suom.  sana- 
kirjaa (1885).  K.  on  myös  julkaissut  runoja, 
m.  m.  kaksi  promotsionirunoa  (kantaatin  1897 
ja  ..Tervehdyssanoja"   1900). 

Koskinen,   Yrjö  ks.   Y  r  j  ö-K  o  s  k  i  n  e  n. 

Koskipää.  1.  Säterirustitila  Hartolan  kir- 
kolla, 24  km  Suopellon  laivalaiturilta  (Sysmässä) 
ja  52  km  Heinolan  kaupungista;  0,789i  manttaa- 
lia, 6,657,1  ha;  aikaisemmin  Tandefelt-,  sittem- 
min von  Gerdten-suvun  hallussa.  Päärakennuk- 
sia 2,  nuorempi  1800-luvun  alkupuolelta.  Teolli- 
suuslaitoksia: saha  ja  mylly.  —  Kuningas  Kus- 
taa IV:n  Aadolfin  väitetään  käyneen  karta- 
nossa. —  2.  Hartolan   pitäjän  vanha  nimi. 

L.    H-nen. 

Koskis   ks.   Koski. 

Koskull  [kfi-J,  liiviläinen,  sittemmin  myöskin 
ruots.  aatelissuku;  vanhin  tunnettu  jäsen  on 
Andreas  de  Koskele  1302  Liivinniaalla.  V.  1638 
Anders  K.  sisäänkirjoitettiin  Ruotsin  ritari- 
huoneeseen. Hän  oli  Tarton  maaherrana  ja  ratsu- 
väen everstinä,  ja  lyhyen  aikaa  (1656-57)  Vii- 
purin läänin  maaherrana.  Kaksi  suvun  jäsentä, 
Anders  K.  (1677-1746)  ja  Otto  Johan  K. 
(1680-1728),  molemmat  sotureita  ja  Kaarle  XII:n 
sotatovereita,  korotettiin  vapaudenajan  alussa 
vapaaherran    arvoon.  E.    G. 

Kosmas,  lisänimeltä  Indikopleustes, 
,.Intianpurjehtija",  bysanttilainen  maantieteilijä, 
oli  kotoisin  Aleksandriasta,  teki  kauppamiehenä 
laajoja  matkoja  Arabiassa  ja  Itä-.\frikassa,  ru- 
pesi sitten  munkiksi  ja  kirjoitti  535-547  j.  Kr. 
..Kristillisen  maantiedon",  jossa  hän  kyllä  vas- 
ten Ptolemaioksen  esitystä  väittää  maan  olevan 
nelikulmaisen,  mutta  antaa  tärkeitä  tietoja  Aa- 
siasta ja  Afrikasta.  Hänen  maantietonsa  eli 
,, topografiansa"  oli  Bysantissa  sangen  suosittu 
ja  Muinaisvenäjällä  se  oli  maantiedon  auktori- 
teettina. [Mc  Crindle,  „The  Christian  topography 
of  Cosmas"  (1897),  itse  teksti  Mingön  „Patrolo- 
gia  grsEca"  kokoelman  88  os.]  J.  J.  it- 

Kosmas  ja  Damianos  [-ä'-J,  kaksi  pyhi- 
mystä, joita  eritoten  vanha  kirkko  kunnioitti 
taivaallisina  lääkäreinä.  Heidän  kulttinsa  on 
todennäköisesti  alkuisin  Syyriasta,  josta  se  5:nnen 
vuosis.  keskimaissa  levisi  Konstantinopoliin  ja 
vuosisadan  lopulla  Roomaan.  Heidän  legendaansa 
on  olemassa  kolme  eri  toisintoa.  Yksi  niistä 
kertoo  heidän  käännyttäneen  keisari  Carinuksen, 


1109 


Kosmas — Kosmogonia 


1410 


mutta  piiiii  senjiUki'1'ii  tiilU-eii  kivitetyiksi  Roo- 
massa, toisen  mukaan  lie  i;livat  sjiitjisin  Ara- 
biasta: lieidiit  teloitettiin  Diokletiauukseu  aikana. 
Kolmas  kertoo  lieidiin  olleen  kotoisin  Aasiasta 
ja  rauhassa  eliineen  eliinuinsä  lopjiunn  saakka. 
K.  ja  D.  olivat  keskiajalla  lääkärien  ja  apteekka- 
rien fuojeluspyliimyksiä.  \'enäjiillä  ovat  Koz.jmo- 
llemjausk  nimiset  paikat  saaneet  nimensä  heidän 
luuknansa.  |L.  Deuliner.  ..Cosmas  und  Damiau" 
(1907) :    P.  Maas.  ..By?,.  Zeitschr."  ( 1!)08.  siv.  602) ,] 

Kosmas  P  r  a  a  g  i  1  a  i  n  e  n  (1045-112.')),  van- 
hin Böilmin  historiankirjoittaja,  oli  Praa};in  tuo- 
miokirkon dekanus,  on  kirjoittanut  Böömin  his- 
torian (,.Chroniea  lioheniornm"),  joka  ulottuu 
v:eeu  1125.  Paras  julkaisu  K.  Köpke'n,  kokoel- 
nnissa  ..Mouumeiita  tiermania;"   (Scriptores  0). 

J.  J.  M. 

Kosmeettinen  k.s.  Kosmetiikka. 

Kosmetiikka  (ran.sk.  cosmötiqiie,  <  kreik, 
Aosmk'!»!  =  järjestää,  kori.staa),  taito  säilyttää  ja 
elistäil  ruumiin  kauneutta.  —  Kosmeettiset 
aineet,   [ilion]   kaunistusaineet. 

Kosmillinen  (kreik.  A-osmos  =  maailma)  ;  maa- 
ilman avaruutta  tai  järjestelmää  koskeva.  K:iksi 
suhteiksi  sanotaan  ylei.>*esti  astronomiassa,  meteo- 
rologiassa, freologiassa.  fyysillisessä  maantieteessä 
j.  n.  e.  käsiteltyjä  suhteita,  jotka  riippuvat  ava- 
ruudessa vallitsevista  yleisistä  voimista,  ja  näit- 
ten suhteitten  käsittely  erik.seen  kuuluu  tieteelle, 
jota  Miillerin  ja  Arrlieuiuk.sen  mukaan  (Joli. 
Miiller.  ..Lehrbueh  der  kosmischen  Physik",  1856; 
Svante  .Vrrhenius,  „Lehrbuch  der  kosmischen  Phy- 
sik",   1903)    nimitetään   k:k  s  i    fysiikaksi. 

B.    R. 

Kosmillinen  tomu,  maailman  avaruudesta 
maahan  tullut  hieno  tomu.  Nordenskiöld  ha- 
vaitsi 1870  Grönlannin  sisämaanjäällä  tämmöistä 
tonma.  jota  hän  nimitti  kryokoniitiksi.  Jlyö- 
hemmin  on  sitä  löydetty  jäältä  Huippuvuorilla 
1872  sekä  lumelta  Ruotsissa  ja  Suomessa.  Myös- 
kin ilmasta  on  tämmöistä  tonuui  voitu  kerätä. 
Tomu  on  luultavasti  suurimmaksi  osaksi  meteo- 
rien räjähtäessä  syntynyttä,  mutta  osaksi  myös- 
kin auringon  .säteilypaineen  tuottamaa  ainesta. 
Tomu  sisältää,  niinkuin  meteorikivetkin.  mag- 
neettisia aineksia,  rautaa,  fosforia  ja  kobolttia. 
Auringosta  tullut  tomu  lienee  jonkunmoisessa  yh- 
teydes.sä  revontulien  kanssa,  ilta-  ja  aamutaivaan 
ajoittain  huomattavan  kauuiiii  värityksen  aiheut- 
tava tomu  ei  sitävastoin  liene  kosmillista  alku- 
perää, vaan  maan  tulivuorien  purkauksissa  .syn- 
tynyttä. E.    R. 

Kosmogonia  (kreik.).  oppi  maailmansynnystä 
ja  kehitykse.stä.  Koska  k.  käsittelee  kysymyksiä, 
joitten  ratkaisuun  tarvittaisiin  perusteellisia  tie- 
toja kiintotälitien  fyysillisistä  ominaisuuksista 
äärettöminä  aikakausina,  on  luonnollista,  että 
suuri  osa  jää  enemmän  tai  vähemmän  toden- 
näköisten hypoteesien  varaan.  K.  olikin  18:nnen 
vuosis.  loppuun  asti  puhtaasti  spekulatiivinen 
tiede,  joka  kirjoitti  maailman  syntyhistorian 
silmällä  pitäen  ainoastaan  mielikuvitusta  sekä 
filosofisia,  etupäässä  uskonopin  asettamia  vaati- 
muksia. Täten  on  k:n  alalla  syntynyt  mitä  eri- 
laatuisimpia  suunnitelmia,  joitten  joukosta  kui- 
tenkin mainittakoon  Cartesiuksen,  Leibnitzin, 
Buffonin.  Sxvedenborgin  ja  Wrightin  laatimat, 
jotka,  joskaan  ne  eivät  käy  yhteen  myöhempien 
tutkinuisten  kanssa,  kuitenkin  osoittavat  pitkälle 
45,    IV.    Painettu  =/,  12. 


käynyttä  syventymistä  kysymykseen  eiviltkä 
myöskään  ole  kaikkea  totuutta  vailla.  Kuuluisa 
filosofi  I.  Kant  koetti  saada  siihen  aikaau  tun- 
nettujen luonnonlakien  mukaisen  kuvan  maail- 
man synnystä  ottamalla  huomioon  aurinkokun- 
nassamme havaittuja  olosuhteita.  Kant  kiinnitti 
huomionsa  siihen  -seikkaan,  että  kaikki  planeetit 
kiertävät  auringon  ympäri  jokseenkin  samassa 
ta.sossa.  ja  että  kaikkien  siihen  aikaau  tunnet- 
tujen planeettien  ja  kuitten  kiertosuunta  sekii 
akselinsa  että  auringon  ympäri  on  sama  kuin 
auringonkin  kiertosuunta  akselinsa  ympäri. 
Kant  oletti  koko  avaruuden  alkuaan  muodosta- 
neen stuninattouian  nnissapaljouden,  kaaoksen, 
ilman  minkäänmoista  järjestystä  tai  itseliikun- 
toa.  Kroavaisiiudet  aineen  kokoonpanossa  aiheut- 
tivat sitten,  että  enemmän  ainesta  kerääntyi  eri 
paikkoihin  Xevvtonin  attraktsionilnin  mukaan. 
Täten  syntyi  tiheämpiä  kohtia  alkuaineksessa, 
ja  liikuntaa  näitii  tihennyksiä  kohti.  Aikojen 
kuluessa  poistuivat,  liikkuvaa  massaa  ympäröi- 
vän ainek-sen  kimmoisuuden  takia,  kaikki  ne 
liikunnat,  jotka  eivät  käyneet  yhteen  pääosan 
liikunnan  kanssa,  ja  aineksen  sulautuessa  yhä 
suurempiin  massoihin  syntyivät  niistä  aurinko 
ja  planeetit.  Tämän  nerokkaan  teorian  johto- 
päätökset ovat  kuitenkin  suureksi  osaksi  aivan 
väilriä.  Mekaniikka  osoittaa  m.  m,  mahdotto- 
maksi, että  massapaljous  voisi  omata  jonkun 
määrätyn  liikunnan,  jos  tämänsiumtai.set  liikun- 
nat eivät  jo  alkuaan  olisi  olleet  voitolla.  Siitä 
syystä  olettikin  Laplaee  teoksessaan  ,.Exposition 
du  systeme  du  monde",  1796.  esittäessään  n.  s. 
nebulaariteoriansa,  että  aurinkokunta  alkuaan 
oli  äärimmäisten  kiertotähtien  ulkopuolelle  ulot- 
tuva hehkuva  kaasupaljous,  jossa  kuitenkin  oli 
havaittavissa  hidas  liikunta  tiheämmän  keskus- 
tan ympäri.  Lämmön  haihtuessa  avaruuteen  ve- 
täytyi tämä  massa  kokoon,  mikä  taas  aiheutti 
kiertonopeuden  kasvamisen.  Täten  tultiin  vih- 
doin hetkeen,  jolloin  keskipakoisvoima  kaasu- 
pallon ekvaattorin  kohdalla  voitti  keskustaa 
kohti  vetävän  vetovoiman.  Silloin  irtaantui 
rengas  pyörivästä  massasta  ja  kiersi  erikseen 
edelleen  kesku.stan  ympäri.  Kaasupallon  yhä  ve- 
täytyessä kokoon  erkani  siitä  yhä  uusia  ren- 
kaita, joista  sitten  samalla  lailla  planeetit  kui- 
neen syntyivät.  Että  planeetit  kiertävät  samaan 
suuntaan  akselinsa  kuin  auringon  ympäri,  se- 
litti Laplaee  siten,  että  kiertonopeus  oli  sama 
renkaan  kaikissa  osissa.  Tästä  johtui,  että  to- 
dellinen nopeus  oli  suurempi  renkaan  ulko-osissa 
ja  siis.  planeetiu  syntyessä  renkaasta,  vei  voi- 
ton sisäpuolisesta  nopeudesta  ja  aiheutti  kierron 
samaan  suuntaan.  Tämä  Laplacen  teoria,  tav. 
nimitetty  K  a  n  t-L  aplacen  teoriaksi,  on 
vallinnut  läpi  vuosisadan  melkein  ilman  mitään 
vastaväitteitä  ja  vaikuttanut  suuresti  sekä  filo- 
sofiaan että  a.stronomiaan,  geologiaan  j.  n.  e. 
Mvöhemmin  on  kuitenkin  huomattu  erinäisiii 
kohtia,  jotka  eivät  käy  yhteen  tämän  teorian 
kanssa,  m.  m.  pyörii  Saturnuksen  rengas,  ainoa 
havaittu  esimerkki  rengasmuodostuksista,  siten, 
että  joka  osa  kiertää  planeetin  ympäri  Keplerin 
lakien  mukaan.  Tästä  johtuisi  sisäosille  suurempi 
todellinen  nopeus  kuin  ulko-osille  ja  siis  vas- 
takkainen pyörimissuunta  planeeteille.  paljon 
muitakin  havaintoja  on  tehty,  jotka  eivät  käy 
yhteen  tämän  teorian  kanssa,  ja  monta  tärkeätä 


1411 


Kosmografi — Kossinna 


1412 


parauniisfa  ja  tuyilenuystU  ou  koeteltu  sovittaa 
Laplaceii  suunnitelmaan.  Mainittakoon  Rochen, 
Fayen  ja  G.  H.  Darwinin  tutkimukset.  Eten- 
kin viimemainittu  on  kehittänyt  k:aa  ulottaes- 
saan  luode-  ja  vuoksiteoriaan  perustuvia  lasku- 
jaan kosniogouisiin  kysymyksiin.  Kuitenkin  on 
myönnettävii.  ettil  Laplacen  nebulaaritcoria  ei 
näytii  paranuuksiueen  ja  täydennyksineenkiUin 
eniiän  voivan  saavuttaa  valta-asemaansa.  Viime 
aikoina  on  myö.skin  esiintynyt  monta  kosmogo- 
nista  suunnitelmaa,  jotka  hylkiiiiviit  koko  nebu- 
laariteorian.  NiiistU  suunnitelmista  mainittakoon 
Chamberliuin  ja  Moultonin  teoria,  n.  s.  plane- 
tesimaalihypoteesi,  joka  selittää  aurinkokunnan 
syntyneen  planeettialkuosista.  sekä  Loekyerin, 
Belotin.  Arrheniuksen.  Niplierin  ja  Seen  teoriat. 
K:lle  tärkeitä  matemaattisia  tuloksia  on  saavut- 
tanut, paitsi  jo  mainittu  G.  H.  Barvvin,  ransk. 
11.  Poincare.  H.  R. 

Kosmografi,    kosmoiirafian    (ks.   t.)    tekijä. 

Kosmografia  (kreik.  kosmos  =  maailma,  ja 
(7rnp7ifiH  =  kirjoittaa),  maailmankuvaus,  seliti-i- 
vän  tähti-  ja  maantieteen  yhteensovitus.  —  Jos- 
kus k  :11a  on  tarkoitettu  tähtitiedettä  yleensä. 
1400-  ja  1500-luvuilla  k.  tarkoitti  äskenlöydetty- 
jen    maiden    kuvausta. 

Kosmologia  (kreik.  tosmos  =  maailma,  ja  logos 
=  sana,  tiede),  tiede  maailman  rakenteesta  ja  kai- 
kesta mikä  koskee  maailman  avaruutta.  K. 
koetti  ennen,  vanhalla-  ja  ke-skiajalla,  vieläpä 
uudenkin  ajan  alussa,  itsenäisesti,  suoraan  spe- 
kulatiivista tai  dialektista  tietä,  ratkaista  maail- 
man rakennetta  koskevia  kysymyksiä,  mutta  on 
nyttemmin   astronomian   alaosa.  H.   F. 

Kosmopoliitti  (kreik  JtosmopolVtes,  <  Icosmos 
=  maailma,  ja  7ioZr(('s  =  kansalainen),  ,, maailman- 
kansalainen", henkilö,  jonka  harrastukset  ovat 
niin  yleiset  ja  laajat,  että  niiden  piiriin  ei  si- 
sälly ainoastaan  hänen  varsinainen  isänmaansa, 
vaan  tavallaan  koko  ihmiskunta;  henkilö,  joka 
ole.skelee  milloin  mi.ssäkin  maassa,  tai  jonka  on 
helppo  mukautua  eri  kansojen  tapoihin.  — 
Kosmopoliittinen,  yleismaailmallinen,  se 
mikä  on  luonteenomaista  kosmopoliitille.  — 
Kosmopolitismi,  maailmankansalaisuus, 
yleismaailmallisuus,  se  käsitys,  että  ihmiskunta 
rotu-,  kansallisuus-  ja  uskonnollisista  erilaisuuk- 
bista  huolimatta  on  pidettävä  kokonaisuutena, 
yhdenvertai,sten  kansalaisten  muodostamana  yh- 
dyskuntana: koko  ihmiskunnan  parasta  tarkoit- 
tava, aatteellinen  riento:  yleismaailmallisuuden 
peittoon  kiitkeytyvä  välinpitämättömyj's  oman 
isänmaan  eduista.  Kosmopolitismin  ensimäiset 
l>ontevat  kannattajat  olivat  stoalaiset;  se  oli 
myöskin  18:nnen  vnosis.  valistusfilosofian  luon- 
teHiHiiiiaisia    piirteitä. 

Kosmopoliittiset  kasvit,  yleisinä  kaikissa 
maanosissa  esiintyvät  kasvit  (esim.  piharatamo 
ja   kylänurmikka) . 

Kosmoraama  (kreik.  /.-«.snios  =  maailma,  ja  ho- 
?(7'?i  =  katsoa),  optillinen  näyttelykoje,  joka  esit- 
liiä  perspektiivisiä  kuvia  maailman  suurimmista 
kaupungeista  y.  m.  nälitävyyksi.stä.  vrt.  P  a  n  o- 
r  n  a  m  a. 

Kosmos  (kreik.,  oik.  =  järjestys),  maailma, 
maailmankaikkeus,  taivaankafppaleet  yhtenä  koko- 
naisuufena.  Tässä  merkityksessä  k.  esiintyy  jo 
Pythagoraalla,  vrt.  Kosmologia  ja  Kosmo- 
gonia. 


Kosraozooiteoria,  II.  E.  Richterin  (1870  ja 
-71)  esiltiimä  ja  Svante  Arrheniuksen  uudessa 
muodossa  omaksuma  teoria,  että  elämä  maapal- 
lolla olisi  saanut  alkunsa  muista  taivaankappa- 
leista sinne  kulkeutuneista  elävistä  iduista. 

J.  A.  Tl'. 

Kosoniemi,  perintötila  Ri.stiinan  pitäjässä,  ai- 
koin.ian  neljästä  eri  tilasta  yhdistetty,  yht.  '/, 
manttaalia,  pinta-ala  n.  600  ha;  omistaa  (v:sta 
IDOSi  maanviljelijä  I.  Puhakka.  Joakim  Sakari 
Punckerin  syntymäkoti.  —  Päivittäinen  laiva- 
liike    Mikkeliin.  L.    Il-nen. 

Kosovo,  vilajeetti  Turkin  luoteisosassa,  rajoit- 
tuu Turkin  neljään  pohjoiseen  naapuriin;  32.900 
km=.  1,038.100  as.,  31  kmMlii.  Pääväestönä  ovat 
albanialaiset  428.000,  enimmäkseen  muhametti- 
laisia: bulgaarialaisia  on  '26.5.000,  serbialaisia 
113,000,  turkkilaisia  89,350.  ^  Pääkaupunki 
Skoplje   (Yskyb).  (E.   E.   K.) 

Kosovo  pol.ie  („Rastaskenttä".  jonka  tähden 
saks.  ..Amselfeld") .  32  km  pitkä  ja  22  km  le- 
veä ylätasanko  Turkin  Serbiassa,  Kosovon  vila- 
jeetissa.  Bosnian.  Serbian  ja  Makedon^m  kul- 
mauksessa, entinen  järven  polija.  Ikivanhojen 
tärkeiden  teiden  yhtymäkohtana  se  on  usein  ollut 
tai.steluken'^tänä.  Kuuluis».  serbialaisessa  kausan- 
runnudessii  monasti  kuvattu  on  Pyhän  Vituksen 
päivänä  (serb.  Vidov  dan),  s.  o.  15  p.  kesäk.  1389 
tapahtunut  taistelu  sulttaani  Murad  I:n  ja  Ser- 
bian kuninkaan  Lazarin  välillä.  Turkkilaisia  oli 
kolme  kertaa  enemmän  kuin  serbialaisia,  mutta 
jälkimäiset  olivat  voitolla,  kunnes,  kansanrunon 
kertonuikseii  mukaan,  Lazarin  vävy,  ruhtinas 
Vuk  Hrankovic  petollisesti  jiitti  serbialaiset  pu- 
laan. V.  1448  J;tnos  Hunyadi  (ks.  t.)  kärsi  sa- 
malla paikalla  perinpohjaisen  ta|)pion  taistelles- 
saan turkkilaisia  vastaan,  niinikään  1089  Piecolo- 
mini.  J.  J.  ui. 

Kosroes  Nusirvan  (pers.  Kliosiu  Anusariran), 
Persian  kuningas  sassanidien  sukua,  seurasi 
isänsä  Kobadin  jälkeen  531  j.  Kr.,  edisti  valta- 
kuntansa vaurastumista,  sivisty.stä  ja  tiedettä, 
kävi  sotaa  itäroomalaista  valtakuntaa  vastaan 
Mesopotamiassa.  Svvriassa  ja  Armeeniassa,  k.  578. 

K.   T-f. 

Kossel,  Albrecht  (s.  1853),  saks.  fysiologi. 
f)ltuaan  dosenttina  Strassburgissa  ja  ylimääräi- 
senä professorina  Berliinissä  K.  tuli  1895  fysio- 
logian professoriksi  Marburgiin,  ja  1901  Ileidel- 
liergiin.  Tieteellisen  toimintansa  K.  on  kohdis- 
tanut fysiologiseen  kemiaan,  jolla  alalla  hiin  on 
tehnyt  joukon  varsin  tärkeitä  ja  arvokkaita 
tutkimuksia.  Etupäässä  ovat  munanvalkuaisai- 
neiden  emäksiset  hajaantumistuotteet  olleet  hä- 
nen tutkimustensa  esineenä.  Tutkimustuloksensa 
liän  on  julkaissut  v:sta  1895  toimittamassaan 
aikakau.skirjassa  ..Zeitschrift  fiir  physiologisehe 
Cliemie".  Tieteellisistä  ansioistaan  K.  sai  Nobelin 
palkinnon  1910.  M.  OB. 

Kesseli   ks.   A  u  r  a. 

Kossinna,  Gustaf  (s.  1858),  muinaistieteeii 
professori  Berliinin  yliopistossa  v:sta  1902.  jul- 
kaissut suuren  joukon  tutkielmia  vallankin  esi- 
historiallisen etnologian  abilta,  joissa  hän  selvit- 
telee rotu-  ja  kansallisuusky.symyksiä  arkeolo- 
gian avulla.  Tärkeimmät  näistii  julkaisuista  ovat : 
..Die  vorgeschichtliclie  Ausbreitung  der  Germa- 
uen  in  Deutsdihmd"  (189G),  ..Die  indogermauische 
Frage   archiiologisoh   beantwortet"    (1902).   ..Cber 


1413 


Kossogol — Kossuth 


Mli 


Lajus  Kusv^utl». 


den  Urspninj;  der  Urfiuuen  uiul  Uriiulogerma- 
nen"  (1909-11).  V:sta  1909  liiiu  julkaisee  perus- 
tamaausa  aikakauskirjaa  ..Maiinus"  ja  toimii 
niinikään  muodostamansa  ..Deutsche  Gesellscliaft 
fUr  Norjje.sctuolite"  seuran  pulieeiijohtajaiia.  — 
Suomen  suvunkin  muinaisuutta  K.  on  tutkimuk- 
sissaan käsitellyt,  kummiukaau  saavuttamatta 
yleistä  hyv:ik.symistä.  .1.  M.  T. 

Kossogol,  järvi  Mongolian  liinsiosassa  Sajanin 
vuoristossa.  1,615  m  yi.  merenp.,  n.  130  km  pitkä, 
30-50  km  leveä.  3.300  km=.  Laskee  Ejriukol-joen 
kautta  Selengaan.  —  Sen  keskellä  buddhalaisten 
pyhä  saari  Dalai-Kuh. 
Kossova  ks.  Kosovo. 

Kossuth  [kosiutj.  1.  La  jos  (Ludvikl  K. 
11802-941.  unk.  valtiomies,  synt.vi  syyskuun 
19  p:n!i  1802:  ruvettuaan 
1826  asianajajaksi  K.  1831 
asettui  Budapestiin:  pääsi 
toisen  sijaisena  1832  Un- 
karin valtiopäiville  ja  he- 
rätti suurta  huomiota,  kun 
kiellosta  huolimatta  jul- 
kaisi ensin  kiisinkirjoitet- 
tuiua.  sittemmin  litojrra- 
feerattuina  selontekoja  val- 
tiopäivien neuvotteluista, 
ja  siten  teki  varsinkin 
vii>tustuspuoIueeseeu  kuu- 
ii'u  puhujien  Metter- 
I  iiin  järjestelmää  vas- 
taan suuunatut  lausunnot 
tunnetuiksi  yleisölle;  val- 
tiopäivien hajaannuttua  K. 
tämän  johdosta  pidätettiin 
1837  ja  tuomittiin  neljäksi  vuodeksi  vankeuteen, 
mutta  sai  1840  armahduksen.  Vv.  1841-44  hän 
julkaisi  vastustuslehteä  ..Pesti  birlap",  joka  ajoi 
vapaamielisiä  ja  kansallisia  aatteita  saavuttaen 
laajan  lukijakunnan:  harrasti  sen  jälkeen  varsin- 
kin Unkarin  taloudellista  vapauttamista  Itä- 
vallasta ja  oli  innokkaimpia  toimimiehiä  isän- 
maallisessa ..suojelusyhdist.vksessä"  (Vcdcgylet). 
jonka  jäsenet  sitoutuivat  käyttämään  yksinomaan 
unk.  teollisuustuotteita.  V.  1847  K.  valittiin  Un- 
karin valtiopäiville,  ja  nyt  alkoi  hänen  valtiolli- 
sen uransa  loistokausi.  Erinomaisella,  mukaansa 
tempaavalla  puhetaidollaan  hän  pian  saavutti 
johtavan  aseman  vastustuspuolueen  keskuudessa. 
Kun  saapui  sanoma  Ranskan  helmikuun  vallan- 
kumouksesta, piti  K.  3  p.  maalisk.  1848  valtio- 
päivillä kiihkoisan  puheen,  jossa  hän  vaati  Un- 
karille painovapautta,  omaa  ministeristöä  ja  täy- 
dellistä riippumattomuutta.  Kohta  sen  jälkeen 
kreivi  L.  Batthyilnyn  ja  K:n  johtama  lähet.vstö 
lähti  viemään  tämänsuuntaista  adressia  Wie- 
uiin.  jonka  väestö  15  p.  maalisk.  otti  unkarilai- 
.set  riemulla  vastaan:  17  p.  maalisk.  keisari  an- 
toi suostumuksen.sa  unkarilaisten  vaatimukseen. 
Batthyfiny  muodosti  Unkarin  ensimäisen  ministe- 
riston,  jossa  K.  tuli  (huhtik.)  raha-asiain  ministe- 
riksi ja  jossa  hän  yhä  kasvavan  kansansuosionsa 
perustuksella  pian  oli  vaikutusvaltaisin  jäsen. 
Monta  K:n  jo  aikaisemmin  vaatimaa  parannusta 
I  talonpoikain  vapauttaminen  feodaalisista  rasi- 
tuksista, vaalioikeuden  laajennus,  y.  m.)  pantiin 
nyt  toimeen,  mutta  K:n  yltiökansallinen  poli- 
tiikka, joka  tahtoi  pidättää  kaiken  vallan  Un- 
karin    valtiossa     unkarilaisille,     kiihotti     muita 


kansallisuuksia  vastarintaan.  Kroatsialai.set  nou- 
sivat Jellaöiein  johdolla  kapinaan  Unkaria  vas- 
taan, minkä  johdosta  K.  sai  heinäk.  11  p.  valtio- 
päivät päättämään  kaksisatatuhanti.sen  nosto- 
väkijoukon  aseisiin  kutsumisen  ja  myöntämään 
42  miljoonaa  floriinia  maan  puolustukseen.  Kun 
keisarillisen  hallituk.sen  ja  unkarilaisten  välit 
syyskuussa  rikkuivat  täydellisesti  ja  Batthyäny 
luopui,  tuli  K.  kansallispuolustusvaliokunnan 
puheenjohtajana  Unkarin  diktaattoriksi.  Väsy- 
mättömällä toiminnallaan  hän  sai  varustetuksi 
suuren  arnioian  ja  kiihotti  tulisilla  puheillaan  kan- 
san isänmaallisen  inno.stuksen  voimakkaaseen 
liekkiin.  Mutta  itävalt.  sotajoukkojen  hyökättyä 
maalian  K.  turmiollisella  tavalla  sekaantui  so- 
dan johtoon,  m.  m.  silloin  kun  hän  helniik.  1849, 
epäluottamuksesta  Unkarin  armei:in  etevimpään 
upseeriin  Görgevliin.  asetti  ylipäälliköksi  puola- 
laisen maanpakolaisen  Dembinski'n.  jolla  ei  ollut 
sotamiesten  luottamusta  ja  jonka  esille  asettami- 
nen kiihotti  Venäjän  halua  sekaantua  Unkarin 
vapaussotaan.  Samalla  kuin  K:n  itsetunto  suun- 
nattomasti paisui,  sai  hänen  politiikkansa  yhä  sel- 
vemmin  kumouksellisen   suunnan.    Hänen   valtiol- 

i  linen  ohjelmansa  oli  alkuan.sa  ollut:  it.senäinen, 
mutta   Hab-sburpin   suvun    vallan   alainen.   Itäval- 

j  lan     kanssa     personaaliunionissa     oleva     Unkari. 

'  Mutta  huhtik.  1849  hän  Görgeyn  voittojen  roh- 
kaisemana kehoitti  ja  sai  Debreozeniin  siirtyneet 
valtiopäivät  erottamaan  H.ihsburgin  suvun  Un- 
karin valtaistuimelta  ja  julistamaai»  Unkarin 
tasavallaksi.  Hallituksen  johto  jäi  K:lle.  joka 
määrättiin  väliaikaiseksi  ..kuvernööripresiden- 
tiksi".  Tästä  varomattomasta  teosta  oli  m.  m. 
seurauksena  Venäjän  liittyminen  Itävaltaan  ja 
ven.  sotajoukkojen  hyökkäys  Unkariin.  Kun 
unkarilai.sten  urhoollisen  puolustautumisen  jäl- 
keen oli  mahdotonta  jatkaa  taistelua  luovutti  K. 
11  p.  elok.  diktaattorinvallan  Görgeylle.  jolla  ei 
ollut  muuta  neuvoa  kuin  antautua  joukkoineen 
Vilägosissa  13  p.  elok.  K.  pakeni  kätkett.vään 
Tapanin  kruunun  maahan  Orsovassa  rajan  yli 
Turkkiin.  Kohta  tämän  jälkeen  K.  esitti  Gör- 
irevtä  va.staan  aiheettoman  syytöksensä  maan- 
kavalluksesta,  jonka  hän  sittemmin  vielä  mo- 
nasti uudisti.  Loppu-ikänsä  K.  eli  maanpaossa. 
Oltuaan  kaksi  vuotta  Turkissa,  ensin  vangittuna, 
sittemmin  Vähään-Aasiaan  karkoitettuna.  hän 
1S51  Englannin  ja  Yhdysvaltain  hallitusten  vaa- 
timuksesta pääsi  vapaaksi  ja  teki  1851-52  laa- 
joja agitatsionimatkoja  Englannissa  ja  Yhdys- 
valloissa puhuen  sorretun  Unkarin  puolesta:  aset- 
tui sen  jälkeen  Lontooseen,  mistä  käsin  hän  yh- 
dessä Jlazzini'n  ja  Ledru-Kollin'in  kanssa  har- 
joitti vallankumouksellista  propagandaa.  V.  1859 
hän  Italian  .sodan  alkaessa  ryhtyi  salaisiin  neu- 
votteluihin Napoleon  III:n  kanssa  ja  .vritti  saada 
toimeen  uutta  kapinaa  Unkarissa,  mutta  sodan 
äkillinen  päättyminen  keskeytti  nämä  hankkeet. 
Asetuttuaan  kohta  tämän  jälkeen  Torinoon  K. 
taas  Preussin  ja  Itävallan  sodan  aikana  1866 
kehoitti  maanmiehiään  tarttumaan  aseisiin  ja 
varoitti  heitä  1867  tekemästä  sovintoa  Itävallan 
kanssa.  \'iimemainittuna  vuonna  hän  pääsi  osal- 
liseksi yleisestä  armahduksesta,  mutta  ei  palan- 
nut Unkariin,  ko.ska  ei  tahtonut  vannoa  uskolli- 
suudenvalaa hallitsijalle  eikii  tunntistaa  Unkarin 
uutta  olojen  järjest.vstä.  vaikka  hänet  kaksi  eri 
kertaa  valittiin  valtiopäivillekin.    K.  kuoli  Tori- 


1415 


Kosteikko — Kostroma 


1416 


nossa  maalisk.  20  p:uä  1S94:  haudattiiu  suu- 
rilla juhlallisuuksilla  Budapestissä  kaupungin 
kustannuksella;  hilnelle  on  pystytetty  useita 
muistopatsaita  Unkarissa.  —  K.  oli  ensi  sijassa 
loistava  puhuja  ja  suuri  agitaattori.  Hiineu  isän- 
maanrakkautensa oli  hehkuva  ja  vilpitön,  mutta 
häneltä  puuttui  todellisen  valtiomiehen  arvostelu- 
kyky ja  asioita  kylmästi  harkitseva  järki.  Hä- 
nen valtiotaitonsa  perustui  liiaksi  tunteisiin  ja 
haaveiluihin  ja  tuli  sen  vuoksi  seurauksiltaan 
turmiolliseksi.  —  K:n  maanpaon  aikana  synty- 
neet kirjoitukset  julkaistiin  1880-82  unkariksi, 
ranskaksi  ja  englanniksi;  unkariksi  on  myös  ole- 
massa koottu  painos  hänen  kirjoituksiaan.  [So- 
mogyi.  „Ludwig  K."    (1894).] 

2."Ferencz  (Frans)  K.  (s.  1841),  edellisen 
poika,  valtiomies,  toimi  v:sta  1861  rautatie-insi- 
nöörinä ja  teollisuuslaitosten  johtajana  Italiassa, 
palasi  isänsä  kuoltua  1894  Unkariin,  missä  liän 
siitä  lähtien  otti  huomattavaa  osaa  valtiolliseen 
«lämään;  valittiin  1895  valtiopäiville  ja  oli  v:sta 
1896  itsenäisyyspuolueen  (ks.  t.)  johtajia.  Suurem- 
man merkityksen  K.  saavutti  kuitenkin  vasta  1904, 
jolloin  hän  tuli  vastustuspuolueitten  muodostaman 
koalitsionin  johtajaksi.  Kun  itsenäisyyspuolue  v:n 
1905  vaaleissa  oli  kasvanut  enemmän  kuin  kaksin- 
kertaiseksi, rupesi  K.  1906  Wekerlen  muodos- 
tamassa koalitsioniministeristössä  kauppaminis- 
teriksi; sai  1907  aikaan  että  Itävallan  ja  Unka- 
rin {v:een  1917)  yhteinen  tullitariffi  julkaistiin 
erikseen  Unkaria  varten,  mutta  vastusti  itsenäi- 
syyspuolueen radikaalisen  siiven  vaatimusta,  että 
Unkarille  oli  heti  perustettava  oma  valtiopankki, 
josta  oli  seuratiksena  puolueen  hajoaminen;  erosi 
hallituksesta  Weker!en  ministeristön  mukana 
tammik.  1910.  K.  on  hyvä  puhuja  ja  tunnettu 
myöskin  maalaustaiteen  harjoittajana.  J.  F. 
Kosteikko  ks.   K  e  i  d  a  s. 

KostekuUe,  poveton  nuotta,  jolla  jokien  luon- 
taisista tai  padoilla  aikaansaaduista  tyvennöistä 
lohta  ja  siikaa  apajoidaan  (ks.  Kalastus). 

r.  T.  8. 
Kosteushakuisuus  ks.   H  y  d  r  o  t  r  o  p  i  s  m  i. 
Kosteusmittari  k  s.  Hygrometri. 
Kosteusmittausoppi  ks.  H  y  g  r  o  m  e  t  r  i  a. 
Kosteusoppi  ks.  11  y  g  r  o  l  o  g  i  a. 
Kostianvirta    yhdistää    Pälkäneveden    Mallas- 
veteen.    Sen  takana  Kaarle  Armfelt  syksyllä  1713 
yritti    pidättämään    venäläistä    armeiaa    sisämaa- 
han tunkeutumasta,  mutta  pakotettiin  6  p.  lokak., 
sittenkuin     vihollinen     lautoilla     oli     hänen     ase- 
mansa kiertänyt,  urhoollisen  vastarinnan  jälkeen 
peräytymään. 

Kostnitz  ks.   K  o  n  s  t  a  n  z. 
Kosto  ks.   Verikosto. 

Kosto,  neliniitinen  rohtimista  kudottu  karkea 
kangas. 

Kostomarov  f-nuVrofJ,  Nikolai  Ivano- 
vits  (1817-85),  kuuluisa  ven.  historioitsija,  ko- 
toisin Voronezin  kuverneraentista,  sai  yliopisto- 
sivistyksensä  Harkovassa.  Jo  aikaisin  vakuutet- 
tuna siitä,  että  „hi.storiaa  ei  tule  tutkia  vain 
kuolleitten  aika-  ja  asiakirjojen  mukaan,  vaan 
itse  elävän  kansan  keskuudessa",  hän  kuljeskeli 
vähävenäläisissä  kylissä  tutustumassa  kansanelä- 
mään ja  -runouteen.  Vv.  1839-41  hän  julkaisi 
pari  näytelmää  ja  runokokoelmaa  vähävenäjän 
kielellä.  V.  1842  hän  painatti  yliopistollisen  väi- 
töskirjan     ..Kirkollisen     unionin     merkityksestä 


Länsi-Venäjälle",  mutta  ei  ehtinyt  sitä  puolustaa, 
ennenkuin  kirja  Harkovan  arkkipiispan  toimesta 
määrättiin  poltettavaksi.  Sen  sijasta  K.  julkaisi 
1843  toisen  väitöskirjan,  nimeltä  „Venäläisen 
kansanrunouden  merkityksestä".  V.  1840  hiin  tuli 
historian  professoriksi  Kiovan  yliopistoon,  jossa 
hänen  luentonsa  tekivät  valtavan  vaikutuksen 
kuulijoihin.  Yhdessä  useiden  nuorten  vähävenä- 
läisten  kanssa,  jotka  olivat  innostuneet  vähävenä- 
läisen  eli  ukrainalaisen  kansallisuuden  asiaan  K. 
perusti  ..Kyrillo-Metodiolaisen  seuran".  Sen  jä- 
senet haaveksivat  kansanvaltaiselle  pohjalle  ra- 
kennettavaa  yleisslaavilaista  valtioliittoa.  Erään 
ylioppilaan  ilmiannosta  K.  ja  hänen  seuransa 
vangittiin  valtiopetoksesta  syytettyinä.  K.  sai  is- 
tua vuoden  Petropavlovskin  vankilassa  ja  karkoi- 
tettiin  sitten  Saratoviin,  mutta  nimitettiin  1859 
historian  professoriksi  Pietarin  yliopistoon,  jossa 
hän  taas  sai  innostuneen  kuulijaparven  ympäril- 
leen. Ylioppilaslevottomuuksien  aikana  1862  hä- 
nen kuitenkin  täytyi  jättää  professorinvirkansa 
eikä  saanut  myöhemminkään  vastaanottaa  hä- 
nelle tarjottua  oppituolia  Harkovan  ja  Kiovan 
yliopistoissa.  Huolimatta  useista  yksityiskohtai- 
sesta virheistii  ja  epätarkkuuksista  on  K:n  teok- 
silla suuri  merkitys  Venäjän  historiantutkimuk- 
sessa. Hiin  se  on  ensimäisenä  yrittänyt  selvittää 
Venäjän  kansan,  eikä  vain  sen  hallitsijoiden  his- 
toriaa. Etenkin  hänen  mieltänsä  kiinnittivät 
venäläiset  eri  heimot  ja  niiden  yksilöllinen  ke- 
hitys, ennenkuin  ne  joutuivat  Moskovan  yliher- 
ruuden alaisiksi.  Varsinkin  oli  vähävenäläisen 
heimon  historia  hänelle  rakas  ja  paljon  tätä  kos- 
kevia kirjoituksia  hän  on  julkaissut  aikakauskir- 
jassa ..Osnova".  Hänen  teoksistaan  mainittakoon: 
..Bogdan  Hmelnitskij"  (1857),  „Stenka  Eazinin 
kapina"  (1858),  ..Helmani  Vyhovskij"  (1862), 
„Pohjoisvenäläiset  tasavallat"  (1863),  „Liitto- 
valtaperiaate  Muinais-Venäjiillä"  (1861),  ..Puo- 
lan valtakunnan  viime  vuodet"  (1866),  „Venäjän 
historia  eliimiikerroissa"    (1873  j.  s.).       J.J.M. 

Kostotragedia,  murhenäytelmä,  jossa  huomat- 
tavimpana  toiminnan  v.nikuttimena,  varsinkin 
päähenkilöllä,  on  kosto,  kuten  esim.  Kydin  (ks.  t.) 
draamassa  ..The  Spanish  tragedy"  ja  Shakes- 
pearen   ..Hamlet"issa.  </.    B-L 

Kostroma  f -a'].  1.  Volgaan  vasemmalta  las- 
keva lisäjoki,  360  km  pitkä,  josta  kuljettavaa 
310  km.  —  2.  Kuvernementti  (ven.  Kostrom- 
slcaja  rfuhernija)  Iso-Venäjän  aluetta,  Volgan 
vnipiirillä.  länsirajana  osaksi  K. -joki:  84.149  km^ 
1.71)0,900  as.  (arv.  1910),  20  km':llä.  Maa  on 
enimmäkseen  tasaista,  alavaa,  ainoastaan  pai- 
koitellen se  kohoaa  kumpuriveiksi.  Soita  ja  rä- 
meitä on  paljon,  vaihdellen  osaksi  raiskattujen 
nietsäseutujen  kanssa.  Pieniä  järviä  on  run- 
saasti, jokia  samoin.  Kaikki  laskevat  Volgaan; 
paitsi  tätä  ovat  kuljettavia  K.,  Unza  ja  Vetluga, 
jotka  kaikki  laskevat  Volgaan  vasemmalta.  Yh- 
teensä on  vesiliikenneteitä  2.235  km,  josta  953 
km  höyryaluksilla  kuljettavia.  —  Asukkaista  on 
99.6  f^c  venäläisiä,  loput  tseremissejä,  tataareja, 
juutalaisia  ja  puolalaisia.  Lukutaitoisia  on  24  %. 
—  Pääelinkeino  on  maanviljelys  (sato  1910:  ru- 
kiita O.jj  milj.  ton.,  kauroja  O.s  milj.,  ohria 
0.05  milj.,  perunoita  0.38»  milj.  ton.;  hyvin 
tärkeä  myös  pellavan  viljelys;  1907  korjattiin 
1(5.8  milj.  kg  pellavaa),  mutta  ei  se,  eikä  alhai- 
.sella    kehitysasteella    oleva    karjanhoito     (nauta- 


II 


1417 


Kostuttaminen — Kota 


1418 


1.    Kota  Polvijärveltä.  —  2.    SiirrettavÄn  lappalaiskodan  ranko.  —  3.    Kodan  ranko  Venäjiin  Lapista.  — 
4—6.    Kodan   runkoja  ja  kota  Suomen  Lapista.  —  7.    Votjaakkilainen  kuala.  —  8.    Ostjaakkilaiaen  takka. 


karjaa  463.900,  hevosia  237,500,  lampaita  ja  vuo- 
hin 426,700,  sikoja  45.200)  siviielinkeinoineen 
kykene  tarjoamaan  koko  väestölle  toimeentuloa, 
vaan  asukkaitten  on  turvauduttava  kotiteollisuu- 
teen, jonka  tuotteita  levitetään  osaksi  maan  rajo- 
jen ulkopuolellekin,  tai  kuljettava  suurin  joukoin 
työnansiolla  kautta  Venäjän.  Tehdasteollisuudesta 
on  mainittava  kukoistava  kehruu-  ja  kutoma- 
teollisuus  (puuvilla-,  pellava-  ja  hampputehtaita). 
Yhteensä  oli  aksiisista  vapaan  teollisuuden  tuo- 
tantoarvo 271.8  milj.  mk.,  työmiehistö  78,792 
(1910);  aksiisin  alaisissa  tehtaissa  oli  1907  ai- 
noastaan 537  työmiestä.  - —  Rautateitä  K:ssa  on 
572  km.  —  Kansakouluja  oli  1909  1,271  (oppi- 
laita 76,483),  keskikouluja  14  ^opp.  4,189).  amma- 
tillisia keski-  ja  alempia  kouluja  25  (opp.  2,990». 
(sairaaloita  lOS.  lääkäreitä  150  (1908).  —  Hal- 
linnollisesti K.  jaetaan  12  piirikuntaan.  —  Ku- 
vernementin  alkuperäiset  asukkaat  olivat  suoma- 
laissukuiset  merjalaiset  (ks.  t.).  —  3,  Edel- 
lisen pääkaupunki,  Volgan  vasemmalla  rannalla, 
sen  ja  K. -joen  yhtymäkohdassa;  46,600  as. 
(arv.  1909).  —  Kirkkoja  n.  40,  osaksi  vanhoja 
(Uspenskij  sobor  v:lta  1239);  useita  keskikou- 
luja, ammattioppilaitoksia  y.  m.:  pari  sairaalaa. 
Teollisuus:  kehruu-,  kutomatehtaita,  myllyjä, 
viina-  ja  tupakkatehtaita  y.  m.  —  Hoararata  yh- 
distää   K:n    rautatieverkkoon.    —    Kaupunki    pe- 


rustettu luultavasti  1100-luvulIa.  .Sen  ensimäi- 
nen  ruhtinas  oli  Vasilij  (v:sta  1248).  Jaroslav 
Vsevolodovit.sin  poika.  Sitä  ryöstivät  milloin 
tataarit,  milloin  jokirosvot  ja  puolalaiset.  Mos- 
kovan suuriruhtinaiden  suosiossa  se  sittemmin 
sa.ivutti   suuren  kukoistuksen.  E.  E.  K. 

Kostuttaminen  (=nuorruttamiuen), 
menetelmä,  jolla  kylmiltään  tapahtuneen  mekaa- 
nisen käsittelyn  kovaksi  ja  hauraaksi  tekemä 
metalli  ensin  kuumentaen  ja  sitten  hitaasti  jääh- 
dyttäen saadaan  jälleen  sitkeäksi.         S.  V.  H. 

Kostymi  (ransk.  costume),  puku.  —  K  o  s  t  y- 
ni  e  e  r  a  t  a,  pukea. 

Kosva,  Kaman  lisäjoki  (vas.) ,  Permin  kuverne- 
mentissa,  lähteet  Uralissa,  pituus  320  km.  josta 
130  kuljettavaa.  —  Varsilla  rauta-  ja  kupari- 
malmia,    kivihiiltä.  E.    E.    K. 

Kota,  Euroopan  ja  Aasian  pohjoisilla  kansoilla 
alkuaan  huippukattoinen  asumus,  jonka  runkona 
ovat  kahden  tai  useamman  yläpäistään  yhteensido- 
tun  tuki  puu  n  varaan  sijoitetut  kehä  puut 
ja  katteena  talvisin  taljat  (peuran-  ja  hirven- 
nahkamatot  kahdess.a  kerroksessa:  alapuolisessa 
karva  sisään-  ja  yläpuolisissa  ylöspäini,  kesäisin 
ja  ylipäätään  lämpimämpinä  vuodenaikoina  keit- 
tämällä nahkistetuista  tuohilevyistä  ommellut 
pt-itteet.  Tällaisissa  kodissa  asuvat  vielä  nykyään 
esim.  ostjaakit  ja  vogulit   (etupäässä  poroja  pai- 


1419 


Kota — Kotelopulloiset 


1420 


mentävät),  ja  vanhempien  tietojen  mukaan  ne 
olivat  aikoiuaua  lappalaisillakin  käytänuössU. 
Siunaulaista  tekoa  oli  epäilemättä  sviomalaisten- 
kin  kuljeskelevaa  elämää  viettäneiden  esi-isäin 
kota,  joka  katteettomana,  mutta  sensijaan  moni- 
lukuisilla keliäpuilla  varustettuna  keittohuoneena 
vieläkin  jatkaa  olemistaan  maamme  itä-,  keski- 
ja  pohjoisosissa  (kuva  1).  Kahdesta  vanhan  ve- 
neen puolikkaasta  tehtynä  se  nähdään  silloin  täl- 
löin Hämeessä  ja  maamme  lounaisosissa.  —  Ta- 
vallisin siirrettävä  lappalaiskota  on  nykyään  va- 
rustettu rungolla  (kuva  2),  jossa  on  neljä  kaa- 
revaa tukipuuta.  oven  pielipuut.  oksakas  perä- 
puu  ynnä  12-16  kehäpuuta,  ja  katteella  eli  kah- 
della isolla  peitteellä,  joina  talvella  on  villa- 
kangasta ja  muina  vuodenaikoina  palttinaa  tai 
säkkikangasta.  Kiintonaisten  kotain  rungot  muo- 
dostuvat vähitellen  sellaisiksi  kuin  kuvat  3-5 
osoittavat  ja  varustetaan  salvosalustalla.  Kat- 
teena ovat  kesäkodissa  tuohet  ja  haljispuolik- 
kaat,  talvikodissa  lisäksi  turpeet  (kuva  6) .  — 
O-stjaakkilaisen  kiintonaiskodan  (m  a  a  k  o  d  a  n) 
rungon  (ks.  Asuinrakennus  I,  667  ja 
siihen  liittyviä  kuvia)  katepuut  peitetään  hei- 
nillä (harvemmin  sammalilla)  ja  maalla.  — 
Kaikissa  näissä  kodissa  on  tulisija  alkuaan 
keskipermaunolla,  tavallisimmat  oleskelupaikat 
oikealla  ja  vasemmalla  puolella  (isännän  sija 
tavallisesti  perällä  tai  oikealla  puolen),  parait- 
ten  tavarain  säilytyspaikka  perällä  (siellä  m.  m. 
kotijumalat).  Nykyisissä  ostjaakkilaisissa  kiiu- 
tonaiskodissa  on  takkauuni  (kuva  7),  joka  si- 
jaitsee jommallakummalla  sivuseinällä.  — -  Kota 
sanan  va.stineet  muissa  suomalais-ugrilaisissa  kie- 
lissä: lapp.  (joatle  1.  Aoie,  mordv.  kud,  tser. 
ku6o,  votj.  kuala,  syrj.  kola,  ostj.  kät,  Xix,  unk. 
häz.  „Kota"  nimitys  on  suomalaisilla  myöhemmin 
siirtynyt  neliseinäiselle  keittohuoneelle  (entiselle 
kesäasunnolle,  m.  m.  saunan  kota);  samoin 
on  käynyt  tseremisseillä  ja  votjaakeilla  (kuva  8), 
jotka  paikoitellen  vielä  nykyäänkin  kesäisin 
paljon  ole.skelevat  keittohuoneessaan  ja  sen  perä- 
seinän puolta  pitävät  pyhättönä  (votjaakeilla  se 
on  kotionnen  suojelijan,  vorstid  nimisen,  uhreilla 
ja  rukouksilla  palveltavan  haltijan  olinpaikka). 
ks.  Asuinrakennus  ja  G  a  m  m  e.  [Sirelius, 
,,'Cber  die  primitiv.  wohnungen  der  Jinn.  und 
ob-ugr.  völker"  (..Finn.-ugr.  Forsehungen",  VI-X).] 

V.  T.  S. 

Kota   ks.  Hedelmä. 

Kotakoski  Kuhmoisissa,  luonnonihanan  Iso- 
järven laskujoessa.  n.  1  km  alempana  joen  nis- 
kassa olevaa  forelli-  ja  lohirikkaudestaan  tunnet- 
tua Kivikoskea.  Putouskorkeus  10,9  m,  pu- 
touksen pituus  330  m;  141  hevosv.  keskiveden 
aikaan  ja  1,413  korkean  veden  aikaan.  K:n  yli 
kulkee   .Jämsän-Kuhmoisten    valtamaantie. 

L.  H-nen. 

Kotangentti,  trigonometrinen  funktsioni,  ks. 
Trigonometria. 

Kotau  ikiin.,  =  „pään  lyöminen"),  kiinal.  tapa 
ehdottoman  nöyryyden  merkiksi  maahan  polvis- 
tuneena kolmasti  lyödä  otsa  lattiaan.  Käytetään 
esi-isien  palveluksessa  tai  keisaria  lähestyttäessä. 

Kotelo,  hyöntei.sen  muodonvaihdoksessa  esiin- 
tyvä aste,  jolloin  hyönteinen  lepää  liikkumatto- 
mana eikä  nauti   ravintoa.  U.  S-s. 

Koteloitiö   ks.    Itiö. 

Kotelojäkälät   (Ascnlichencs)   ks.  Jäkälät. 


Kotelokaihi  (cataracta  capxiilaris).  kaihi,  joka 
ailuniluu  siitA  että  mykiön  1.  linssin  kotelo  on 
menettänyt  kirkkaan,  läpikuultavan  tilansa  ja 
käynyt  sameaksi  siten  häiriten  valonsäteitten 
pää.semistä  tunkemaan  silmän  verkkokalvoon  vai- 
kuttamaan ja  näköaistimusta  herättämään,  vrt. 
U  a  r  m  a  a    k  a  i  h  i. 

Kotelokoppa,  k  o  k  o  n  k  i.  koppa,  jonka  useat 
hyönteistoukat,  esim.  kehrääjäperhosten  toukat 
(silkkiperhoset  y.  m.)  kutovat  ympärillensä  hyy- 
tyneestä kehruurauhasten  erittymästä  ennen  ko- 
teloitumistaan. Myös  muniensa  suojaksi  monet 
liyönteiset  ja  hämähäkit  y,  m,  valmistavat  sa- 
mantapaisen  kopan.  U.   S-s. 

Kotelomalja  ks.  K  o  t  e  1  o  m  a  1  j  a  i  s  e  t. 

Kotelomaljalset  (Discomycetes),  kotelosieni- 
lahko,  jossa  itiökotelot  kehittyvät  tavallisesti 
maitoisessa,  maljamai.sessa  itiöemässä  (ks.  A  p  o- 
thecium)  tahi  muodostavat  kerroksen  itiö- 
emän  pinnalla.  Jakautuu  3  heimoon:  —  1.  Pha- 
cidiacece.  itiömaljat  suuressa  joukossa  ohuessa 
pahkamaisessa  kerroksessa;  loisia  ovat  Rhyiisma 
acirinnm  vaahteralla,  Rh.  salicinum  pajuilla. 
Molemmat  muodostavat  kynnenkokoisia  mustia 
täpliä  lehdille.  —  2.  Pezizaccce,  itiömaljat  yksi- 
tellen esiintyviä,  usein  varrellisia.  Pcziza.  Chlo- 
rospleitittm  oeruginosum  yleinen  maatuvassa 
puussa,  jonka  se  painaa  vihertävän  siniseksi. 
Tällaisen  puun  sanotaan  loistavan  pimeässä.  Valo 
riippuu  kuitenkin  erään  toisen  sienen,  Armilla- 
ria  melleaa  (ks.  Helttasienet)  esiintymi- 
sestä samassa  puussa.  Scierotinia-sukn  (ks. 
Kasvitaudit)  muodostaa  ;talvehtivan  pah- 
kan useiden  kasvien  hedelmiin  (muumiomarjat). 
Sd.  irifoliornm  (ks.  A  p  i  1  a  s  m  ä  t  ä)  apilaalla. 
Dasyscj/pha  Willkommii  muodostaa  syöpää  lehti- 
kuuseen.  Conida,  Celidium  y.  m.  sukuja  loisina 
jäkälillä.  —  3.  HelvellacecE,  itiökotelot  itiö- 
emän  ulkopinnalla.  Gyromitra  esculenta,  korva- 
sieni, sisältää  helvella-happoa  ja  on  sen  tähden 
raakana  myrkyllinen  (on  ennen  käyttöä  kiehau- 
tettava tahi  pidettävä  pari  kuukautta  ilmakui- 
vassa tilassa).  Morchella,  huhtasieni.  harvi- 
naisia, hyviä   ruokasieniä.  J.  I.   L. 

Kotelopullo   ks.   Kotelopulloiset. 

Kotelopulloiset  (Pyrenomycetes),  kotelosieni- 
lahko,  jossa  itiökotelot  ovat  pullontapaisen,  suu- 
aukolla varustetun  itiöemän  (Perithecium)  si- 
sässä. Tämä  erittäin  suuri  lahko,  joka  käsittää 
myös  monta  loisivaa  lajia,  jotka  lisääntyvät  mitä 
erilaisimmilla  kuromilla  (vrt.  Homesienet), 
jakautuu  3:een,  usein  heimoina  käsiteltyyn  ala- 
lahkoon.  —  1.  Sphceriacc(e,  kotelopullot  kuivia, 
tummanvärisiä,  joko  yksitellen  tahi  suurem- 
missa joukoissa  kuivan  ja  tumman  stroma- 
muodostuksen  ulko-osassa  esiintyviä.  Berpotrtchia 
niyrii  muodostaa  mustanruskean  tiheän  rihmas- 
tonsa havupuiden  lumenpeitossa  oleville  oksille. 
Mjicosp)i(Erella  Fragari(e  synnyttää  kuroma- 
asteessaan  (Ramularia)  purppuranpunaisia  laik- 
kuja hyötymausikau  lehdille  (ks.  Homesie- 
net ja  kuvaliitettä  Kasvitauteja).  Ven- 
<wrio-lajit  (ks.  Homesienet.  Hedelmä- 
rupi  ja  kuvaliitettä  Kasvitauteja)  esiin- 
tyvät hedelmäpuilla  y.  m.  Daldinia  covcentrica, 
jopa  kananmunan  suuruinen,  kiiltävän  nokipal- 
lon  tapainen,  elää  mädänsyöjänä  palaneissa  lehti- 
puissa. Ccraiosiomella  pilifera  painaa  havupuun 
siniseksi.  —  2.  Uypocrcacrce,  kotelopullot  maltoi- 


liL>l 


Kotelorakko — Kotieläimet 


1422 


-il,  lieleiiiiviiriset.  .Vt'c(ria-Iajien  pyöreät,  jopa 
-iiureii  iiuppiueulan  piian  kokoiset,  heleiinpunai- 
M't  tahi  valkoiset  kiiromapalikat  erittäin  tavalli- 
-ft  ja  joukoissa  esiintyviä  kuolleilla  oksilla. 
\ .  cinnabnrina  (ks.  kuvaliitettä  Kasvitau- 
teja) syksyisin  ja  keväisin  lehtipuillamme  hy- 
'  iii  tavallinen  punaisessa  kuroma-asteessaan  (ks. 
iiyös  Homesienet).  i\\  cucurliliila,  vahingol- 
iiiicu  havupuille;  on  niinkuin  etlellinenkin  laji 
liaava-loiuen.  Poli/sligmu  muodostaa  heleänkel- 
taisia,  kynnenkokoisia  täpliä  tuomen  lehdille. 
Clariceps  piiipiirca  (ks.  Härkä  jyvä  ja  kuva- 
liitettä K  a  s  V  i  t  a  u  t  e  j  ai,  härkäjyvä, 
viljalajeissa.  Cordyccps-\a}it  loisivat  hyönteisillä. 
—  3.  Ilystcriacr(r,  kotelopuUot  tummia  palhon- 
tapaisia.  Vaarallisia  loisia  havupuiden  neula- 
silla ovat  Lopliodermium-  ja  Hypodermella-\a.}it 
(karistelautii.  J.  l.  L. 

Kotelorakko  ks.  Kotelorakkoiset. 

Eotelorakkoiset  (Pcrisporiacece),  kotelosieni- 
lahko,  joissa  itiökotelot  ovat  kauttaaltaan  sul- 
jetun itiöemän  (Perithcciiitn)  sisässä.  Itiöt  va- 
pautuvat vasta  itiöemän  lahottua.  Käsittää  3 
heimoa  1.  ErysiphacetB  (ks.  t.  ja  kuvaliitettä 
Kasvitauteja).  —  2.  Aspergillacece,  mädän- 
syöjiä  (ks.  Homesienet),  joista  muutamat 
voivat  esiintyä  ehdollisina  loisinakin.  —  3.  Tube- 
raci'w  maanalaisia  mädänsyöjiä  tahi  loisia,  joilla 
on  verrattain  suuret  itiöemät.  Keski-  ja  Etelä- 
Euiocp-issa  tärkeitä  ravintosieuiä.  Ttiber  brtt- 
mule  (Perigordtryffeli),  tärkeä  vientitavara 
Hauskassa.  Elaphonniccs  grnnulatns,  kangas- 
maillamme erittäin  tavallinen:  kullankeltaiset 
sienirihmat  muodostavat  usein  sienijuuria  män- 
nyn juurien   ympärille.  J.  I.   L. 

Kotelosienet  (Ascomycetcs).  sieniluokka,  jossa 
itiölava  ou  muodostunut  vk:  isoluisista  sieni- 
rihmojen päistä  n.  s.  itiökotel»ista  (ascus),  joi- 
den välissä  usein  on  nesterihmoja  ja  joiden  si- 
sä.s.sä  vapaan  solueneuemisen  kautta  syntyy  2, 
4.  8,  16.  harvoin  monta  n.  s.  kotelo-itiötä. 
Muutamilla  lajeilla  syntyvät  itiökotelot  enemmän 
tai  vähemmän  suoranaisesti  soluista,  joissa  eri 
tavalla  on  tapahtunut  siitokseksi  .selitetty  tu- 
mien yhteensulautuminen.  Lisäitiömuotoja  (ku- 
romia) esiintyy  yleisesti.  —  K.  jaetaan  itiö- 
koteloja  peittävien  suojusten  mukaan  luonnoUi- 
simmiu  4:ään  lahkoon;  1.  P  a  1  j  a  s  k  o  t  e  1  o  i- 
set  iGymnoasci),  itiökotelot  paljaat.  2.  Ko- 
telorakkoiset (Perisporiacece),  itiökotelo- 
jen  ympärille  on  muodostunut  kauttaaltaan  sul- 
jettu suojus  1.  rakko.  3.  Kotelopu  Iloiset 
(Pyioiomycetes),  itiökoteloiden  ympärille  muo- 
do.stunut  rakko  aukeaa  lopulta  latvassaan  ole- 
van pienen  reiän  kautta  (pullonmuotoinen). 
4.  Kotelomaljaiset  (DiscomyccfesJ.  itiö- 
koteloja  ympäröivä  suojus  lopulta  maljamaisesti 
aukeava.  J.  I.  L. 

Kothen  [hutien].  1.  K  a  s  i  m  i  r  v  o  n  K.  (1807- 
80).  vapaaherra,  hallitusmies;  yliopp.  1822,  meni 
1826  sotapalvehd^.seen.  oli  1828  Turkin  ja  1831 
Puolan  sodassa,  määrättiin  1840  kenraalikuver- 
nöörin kanslian  päälliköksi,  oli  1844-46  virkaa 
toimittavana,  1846-53  vakinaisena  kuvernöörinä 
\  iipurin  läänissä  herättäen  jo  tällöin  huomiota 
toimeliaisuudellaan,  mutta  samalla  mielivaltai- 
suudellaan; hänen  tointaan  oli  m.  m.  ..Kanava" 
ja  ..Saima"  lehtien  lakkauttaminen  (1846) ;  tuli 
1851  kenraalim.ijuriksi  ja  kutsuttiin  1853  senaat- 


tiin kirkollisasiain  toimituskunnan  päälliköksi, 
jossa  virassa  vaikutti  tuntuvasti  v:n  18.")6  koulu- 
lain sisällykseen;  erityisesti  oli  K:n  keksimä 
siinä  säädetty  uusi  koulumuoto,  siviilikj-mnaasit, 
joissa  latinan  sijasta  oli  luettava  ranskaa  ja  ve- 
näjää. Itämaisen  sodan  aikana  K.  v:sta  1854  oli 
kenraalikuvernöörin  apuna  sota-asioissa,  varsin- 
kin ruotuviikipataljoonia  järjestettäessä;  tuli 
1855  ruotupataljoonain  tarkastajaksi  ja  1858  se- 
naattiin vasta  perustetun  sota-asiain  toimitus- 
kunnan päälliköksi.  K:n  omavaltainen  menettely 
ruotuväkiasiassa  herätti  yleistä  tyytymättö- 
myyttä maassa,  ja  1859  hän  sai  eron  kaikista  vi- 
roistan.sa.  Seuraavat  kymmenen  vuotta  hän  oles- 
keli Venäjiillä;  kohosi  1861  kenraaliluutnantiksi 
ja  kutsuttiin  Venäjän  johtavan  senaatin  jäse- 
neksi. \'.  1869  K.  nimitettiin  yliopiston  v.  t.  si- 
jaiskansleriksi ja  äsken  perustetun  koulutoimen 
ylihallituksen  puheenjohtajaksi.  Ollen  yhtä  toimi- 
haluinen  kuin  ennenkin  hän  pian.  sai  sekä  yliopis- 
tossa että  varsinkin  koululaitoksen  alalla  ai- 
kaan tärkeitä  muutoksia.  Yliopistossa  muutet- 
tiin m.  m.  entiset  määräykset  tutkinnoista  ja  yli- 
oppilasten oikeuksista.  Elok.  8  p.  1872  ilmesty- 
nyt uusi  koululaki  teki  venäjän  kielen  opetuksen 
uudelleen  pakolliseksi  kouluissamme,  Helsinkiin 
perustettiin  uusien  kielten  opetuksen  pohjalle  ra- 
kentuva „reaalilyseo",  joka  tuli  olemaan  koulu- 
hallituksen päällikön  erityisen  valvonnan  alai- 
nen, suomalainen  normaalilyseo  siirrettiin  Hel- 
singistä Hämeenlinnaan,  y.  m.  K:n  koulupolitii- 
kan  tarkoituksena  oli  ehkäistä  suomalaisuuden 
pyrintöjä,  vahvistaa  ruotsinkielisen  yläluokan 
valta-asemaa  Suomessa  ja  venäjän  kielen  opinto- 
jen kautta  tehdä  sille  mahdolliseksi  hankkja  it- 
selleen vaikutusvaltaa  Venäjälläkin.  Mutta  hä- 
nen toimintansa  herätti  jälleen  levottomuutta 
ja  vastustusta,  joka  ilmeni  v;n  1872  valtiopäi- 
vien kouluanomuksissa;  vihdoin  hallituskin  huo- 
masi hänet  toimiinsa  sopimattomaksi,  ja  1874 
hän  sai  eronsa.  Tämän  jälkeen  K.  enimmäkseen 
oleskeli   ulkomailla,   Mecklenburgissa. 

(J.  F.) 

2.  Carl  Axel  von  K.  (s.  1871),  vapaah., 
suom.  laulaja,  laulunopettaja  ja  säveltäjä,  yliopp. 
1894,  harjoittanut  laulu-  ja  sävellysopintoja  Hel- 
singissä, lioomassa,  Pietarissa,  Wienissä,  Dresde- 
nissä.  Pariisissa  ja  Munchenissä;  T:sta  1908 
soololaulun  opettajana  Helsingin  musiikkiopis- 
tossa. Säveltänj-t  yksiäänisiä  lauluja  (piano- 
säestyksellä), kuorolauluja  (a  cappella  ja  orkes- 
terisäestyk.sellä) ,  sviitin  (orkesterille),  „Andante" 
(Orkesterille),  „Till  musiken"  (orkesterille  ja 
sekakuorolle) ,  kantaatin  Vaasan  kaupungin  300- 
vuotisjuhlaa  varten  y.  m.  Antanut  menestyk- 
.sellä  laulukonsertteja  kotimaassa  ja  sen  ulko- 
puolellakin (Pietarissa,  Berliinissä,  Pariisissa). 
..Finsk   musikrevy"u   perustajia.  O.    A-n. 

Kotiaresti  ks.  K  a  s  a  r  m  i  a  r  e  s  t  i. 

Kotieläimet,  yhteisnimi  niille  eläimille,  joita 
ihrainen  huvin  tai  hyödyn  vuoksi  luonaan  pitää, 
elättää  ja  hoitaa.  Ensinmainittu  vaikutin  ja 
sympaattinen  tunne  lienevätkin  perimmäiset  syyt 
siihen,  miksi  ihminen  alkuaan  rupesi  eläimiä 
kesyttämään  (ks.  Elinkeinot).  On  paljoa 
luonnonkansoja,  joitten  kaikki  kotieläimet  (papu- 
kaijat, fregattilinnut.  kurpat,  apinat,  laiskiaiset, 
yksinpä  eurooppalaisilta  saadut  kanatkin)  ovat 
vain  leikkikaluja.    Vasta  vähitellen  lienee  niiden 


1423 


Kotietsintö 


1424 


byödylli.-iet  ominaisuudet  opittu  tuntemaan  ja  liy- 
viiksi    käyttämään. 

K:iä    sanan    ahtaammassa    merkityksessä    ovat 
oikeastaan  vain   ne.  jotka   ruumiinsakin   puolesta 
huomattavasti  poikkeavat  villeistä  sukulaisistaan. 
—    Kaikki    k.    polveutuvat    epäilemättä    villeistä 
kantamuodoista,    vaikka    ne    pitkäaikaisen    ke.sy- 
tykseu  kuluessa  ovat  siihen   määrin   muuttuneet, 
ettii   niiden   alkuperä   on    vaikea   jopa   mahdoton- 
kin nykyään  määrätä.  —  Strutsin  kesyttämisestä 
Etelä-Afrikassa   on   vasta   kulunut    n.   40   vuotta, 
mutta    muuten    vain    aniharvat    k.,    esim.    ankka, 
fasaani,    helmikana,    ovat    historiallisella    ajalla 
joutuneet  ihmisen  hoidokkaiksi ;  u.seimmat  on  ke- 
sytetty    niin     varhain,     ettei     enää     varmuudella 
voida   päättää,   missä  ja   milloin   kesytys   on    ta- 
pahtunut.   Jo  kivikauden   ihmiset   pitivät  koir.ia 
kotieläimenä,    muinaiset    egyptiläi.set    olivat,    ku- 
ten heidän  muistomerkeissään  olevat  kuvat  osoit- 
tavat,  jo   n.    2500   paikkeilla    e.   Kr.   ke.syttäneet 
aasin,   lehmän,   lampaan,   jotka   kaikki    polveutu- 
vat Aasiasta   ja  jotka  varmaankin   oli   kesytetty 
siellä      jo      melkoista      aikaisemmin.       Samoihin 
aikoihin  kuin  yllämainitut  lienee  kissakin   kesy- 
tetty   Eg}-ptissä.     Vanhan-maailman    sivistyskan- 
sojen  yhteistä  vanhaa   perua  ovat   aasi.   hevonen 
(Homeroksen    ajan    kreikkalaisilla,    egj-ptiläisillä 
n.     1500     e.     Kr.,     assyrialaisilla,     kiinalaisilla), 
lehmä,   vuohi,   lammas,   sika,   kanat    (kukkotaiste- 
luita   muinaisessa  Kreikassa).    Hyvin   vanha   lie- 
nee myös  eri  paikoilla  itsenäisesti  kehittynyt  me- 
hiläishoito,   samoin    silkkiperhosen    toukan    hoito, 
joka  on  vanha  kiinal.  keksintö.    Verrattain  myö- 
hään pantiin  Indoneesiassa  alulle  puhvelin  hoito, 
mikä  sitten  antoi  aiheen  bantengin  ja  gajaalin  sekä 
Tibetissä  jak-härän  kesyttämiseen.  Verraten  nuori 
kotieläin    lienee    Pohj.- Aasiassa    kesytetty    poro- 
kin, koska  se  niin  vähän  poikkeaa  villeistä  suku- 
laisistaan. —  Useimmat  k.  polveutuvat  Aasiasta; 
seebu,     puhveli,     jak-härkä,     kameli,     kiinal.     1. 
intial.  sika,  eräät   hevos-  ja  koirarodut  sekä  ka- 
nat   ja     riikinkukko    Keski-     ja     Etelä- Aasiasta, 
vuohi   ja   eräät   lammas-   ja   aasirodut   Länsi-   ja 
poro    Pohjois-Aasiasta.     Euroopasta    polveutuvat 
euroopp.     sikarodut.     eräät     lammasrodut     .sekä 
eräät    hevos-     ja     lehmärodut,     Afrikasta     kissa, 
Kuiutamat    koirarodut,    yleinen    aasi,    helmikana, 
er.-iät    lammasrodut,    Ameriikasta    vain    kalkkuna 
ja   laamaeläimet.   —  Niin   pian  kum   eläimet  jou- 
tuvat  ihmisen   huostaan   ja   vapautuvat  olemisen- 
taistelusta,    osoittavat    ne    melkoista    taipumasta 
muuntelemiseen:    muuttavat   väriään    (väliin    val- 
koiseksi, esim.  lammas,  sika,  hanhi),  käyvät  kir- 
javiksi,  käheräkarvaisiksi,    mikä    m.    m.    saattaa 
johtua    siitä    etteivät    enää    tarvitse    määrättyjä 
suojavärejään.    Puhumatta  kyyhkysestä,  joka  ke- 
sj-ssä   tilassa   on    osoittautunut    kovin    muuntele- 
vaksi,   havaitaan    puheenaoleva    ominaisuus    mo- 
nissa    kaloissakin,     jotka     kiinalaisten     lammi- 
koissa    ovat     muuttaneet     väriään     (kultakalat), 
muotoaan    (tiistinpää),   eviään    (tavattoman    suu- 
ret evät)    j.   n.   e.    Mutta   on   sellaisiakin   eläimiä, 
jotka    vaikeasti    kesyttyvät   eivätkä    sanottavasti 
muuta  muotoaan   (esim.  poro). 

Satunnaiset  muutosilmiöt  voidaan  jalostuksen 
avulla  saada  pysyviksi.  Tämänlaatuisiin  ennä- 
tyksiin kuuluvat  esim.  monien  sikarotujen  liha- 
vuus, lammasrotujen  hienovillaisuus,  lehmärotu- 
jen    runsasmaitoisuus.     (Darwin,    „The   variation 


of  animals  and  plants  under  domestioation" 
(1SG7,  2  nid.) ;  \Vilckens,  „Grundzuge  der  Natur- 
ge.schichtc  der  Haustiere"  (1880);  Otto,  „Zur  Ge- 
schichte  der  ältesten  Haustiere"  (1890);  Hahn, 
,.Die  Haustiere  und  ihre  Beziehungen  zur  Wirl- 
Sfhaft  des  Menschen"  (1896) ;  Keller,  ..Die  Abstam- 
mung  der   ältesten   Haust."    (1902).]        U.   T.  S. 

Kotietsintö,     toisen,     kotirauhan     suojeleman 
asunnon  tarkastus,  jonka  tarkoituksena  on  saada 
todisteita   rikoksesta  tai   panna  omaisuutta  taka- 
varikkoon.     Suomen     oikeuden     mukaan     saattaa 
kotietsintöä  pitää  joko  yksityinen  henkilö  taikka 
viranomainen.     Edelliseen    nähden    rikoslain    voi- 
maanpanoasetuksen   13    §    säätää,    että    jos    joku 
syystä   pitää   epäluuloa   taikka   tietää,   missä   va- 
rastettua tai  muuta  rikoksen  kautta   häneltä  vie- 
tyä   tavaraa    on.    saattaa     hän    kruununvoudilta 
tahi  nimismieheltä  maalla,  tahi  maistraatilta,  po- 
liisikamarilta  tahi  järjestysmieheltä   kaupungissa 
pyytää   luvan   sitä   sieltä   etsiä.     Hänen    tulee   sil- 
loin   ilmoittaa,    missä    ja    millaista    hän    on    ka- 
dottanut,   samoinkuin    myöskin    esittää    pyynnöl- 
leen    perusteita,    niinkuin    että    epäluulonalainen 
on    ennen    varastanut,    taikka    että    sellaista    ka- 
lua  on    hänellä    nähty   taikka    että    hän    on    sitä 
myynyt,  taikka  että  hän  piilee  ja  näyttää  asiata 
karttavan,    taikka    että    hän    on    ollut    sellaisten 
seurassa,   joita  on   aihe  siltä   rikoksesta   syyttää. 
Näissä    ja    muissa    samanlaisissa    tapauksissa    ei 
kotietsintöä     saa     häneltä     kieltää,     vaan     tulee 
edellämainitun  viranomaisen  taikka  oikeuden,  jos 
asia   jo   on   sen   käsiteltävänä,   antaa   hänelle  lupa 
etsinnön  pitämiseen.    Etsinnön  pyytäjän  tulee  sit- 
ten ottaa  todistajaksi  kaksi  lautamiestä  tahi  kaksi 
vannotettua    kaupungin    palvelijaa    taikka    kaksi 
muuta  u.skottua   miestä  ja  ilmoittaa  siellä  missä 
aikoo  etsintöä  pitää,  naapureille  tai  isännälle,  että 
he    ovat    sinne    sanotussa    tarkoituksessa    tulleet. 
Ellei   isäntä   itse  ole  kotona,  vaan  hänen  vaimonsa, 
taikka,   jos  hän   on   naimaton,   se,  jonka  hän   on 
pannut     talouttansa     hoitamaan,     voidaan     koti- 
etsintö  kuitenkin    toimittaa.     Jos    etsittyä   ei    ta- 
vata,    tulee     etsinnön     pyytäjän     näyttää    toteen 
taikka  valallansa  vahvistaa,  että  hän  on  omansa 
kadottanut    ja    ettei    hän    ilkeydestä    ole    etsintöä 
pyytänyt.     Muulla    kuin    edellämainituUa    tavalla 
ei    yksityinen    omin    valloin    saa    etsintöä    pitää; 
jos  hän  sen  tekee,  rangaistaan  häntä  kotirauhan 
rikkomisesta.   —    Viranomaisen    oikeudesta    pitää 
kotietsintöä  säätää  edellämainitun  asetuksen   14  §, 
että  jos  jotakuta  to.dennäköisillä  perusteilla  epäil- 
lään salahankkeista  valtion  turvallisuutta  vastaan 
taikka  muusta  törkeästä  rikoksesta,  taikka  pahan- 
tekijän  kätkemisestä,   on   keisarin   ja   suuriruhti- 
naan    käskynhaltijalla      (kuvernöörillä)      taikka 
kruununvoudilla  tahi   nimismiehellä  maalla  taikka 
maistraatinjäsenellä,      kaupunginviskaalilla      tahi 
poliisimiehellä    kaupungissa    oikeus    pitää    hänen 
luonaan   kotietsintöä.   jos   se  asian   ilmisaamiseksi 
on  tarpeen.    Tässä  mainituilla  viranomaisilla  on 
sama   oikeus   niissä   tapauksissa,    jolloin    yksityi- 
sellä,  sen   mukaan   mitä   edellä   on   sanottu,   olisi 
kotietsinnön   pitoon   oikeus.    Asioissa,   jotka   kos- 
kevat väkeväin  juomain  luvatonta  valmistamasta, 
kuljetusta,  varastossa  pitoa  tahi  myyniLstä,  sekä 
tulliasioissa   voidaan   myöskin   pitää  kotietsintöä. 
niinkuin   niitä  koskevissa   asetuksissa   erittäin   on 
säädetty.    Jos  virkamies  pitää  kotietsintöä  ilman 
laillista  oikeutta,  rangaistaan  häntä.  Ä.  T. 


1 125 


Kotihartaus — Kotilot 


1426 


Kotihartaus,  kaikki  kodin  piirissä  harjoitettu 
(■yrkiniys  uskoimoHiseksi  rakpiiniikseksi  Jumalan 
sanau  viljelemisen,  rukouksen  ja  laulun  avulla. 
Krilyisesti  sanotaan  k:ksi  perheen  yliteisiä  ju- 
malaupalvelustilaisuuksia,  joihin  sen  jäsenet  ko- 
koontuvat vahvistaakseen  itseiiän  jokapäiväistä 
toimintaansa  varten  maallisessa  kutstimuksessa. 
K.  on  uskonpuhdistuksen  jälleen  oikeuksiinsa 
saattaman  kristittyjen  henf;ellisen  pappeuden 
luonnollinen  ilmaus,  ja  seutäliden  siihen  on  pro- 
testanttisessa kirkossa  aina  sekä  lainsiiädännön 
että  sielunhoidon  kautta  kristityltä  velvoitettu. 
Kun  oikeaoppisuuden  aikana  pelättiin,  että  k:n 
nimess.ä  kokoontuisi  suurempia  joukkoja  ja  siten 
syntyisi  levottomuutta  ja  hajaannu.sta  seurakun- 
nissa, koetettiin  Ruotsi-Suomessa  lainsäädännön 
kautta  rajoittaa  sitä  todelliseen  perhepiiriin,  ks. 
Konve  n  tikkelipl  akaatti.      A.  J.  P-ä. 

„Koti  ja  yhteiskunta",  naisasialehti,  joka  il- 
mestyi 1SS9-1911  Aleksandra  Gripenbergin  toi- 
mittamana. 

Eotijumalat,  perhekulttiiu  kiuihivia  jumalia. 
Kotijumalana  saattaa  olla  fetisi  tai  kuva.  jonka 
palveleminen  rajoittuu  yksityiseen  perheeseen. 
Tätä  laatua  olivat  heprealaisten  t  e  r  a  f  i  m. 
jotka  mainitaan  1  JIoos.  31,,..,,;  Sam.  19,3  y-  ™-i 
ja  joita  käytettiin  oraakkelien  saamiseen.  Kreik- 
kalaisilla oli  kotijumalia.  jotka  usein  ajateltiin 
olevan  yhteydessä  kotilieden  kanssa.  Itse  koti- 
liesi oli  myöskin  palvonnan  esineenä  ITestia 
jumalattaren  nimellä.  Roomassa  liittyivät  koti- 
jumalat  esi-isien  palvelukseen  ja  niillä  oli  nimenä 
larcs  ja  pcnatcs.  Keisari  Augustus  suosi  näiden 
palvelusta    suuresti.  E.    K-a. 

Kotikappalalnen.  Kirkkolaissa  v:lta  1686  oli 
aateliston  jäsenille  myönnetty  oikeus  pitää  omaa 
kotisaaruaajaa.  Suomen  nykyinen  kirkkolaki  ei 
tällaista   oikeutta   myönnä.  E.   Ka. 

Kotikielen  seura,  Aug.  Ahlqvistin  ehdotuk- 
sesta 1870  perustettu  ylioppilasyhdistys,  jonka 
tarkoitus  .sen  sääntöjen  mukaan  on  ..kerätä  ja 
selvitellä  kaikkea,  mikä  suomen  kielen  tuntemista 
ja  sen  kirjallista  käytäntöä  voi  edistää  ja  siten 
myös  virittäii  ja  vireillä  pitää  suomen  kielen 
tutkimisen  halua  yliopiston  nuorison  keskuu- 
dessa'". K.  s.  on  m.  m.  avustanut  paikannimien, 
kansan  merkkipäivätietojen  sekä  kansankielen 
sanakirjan  ainesten  keräystyötä;  se  on  ollut  osal- 
lisena useiden  ammattisanastojen  (kuten  kodin 
ja  liikesanaston)  laatimisessa  sekä  pohtinut  lu- 
kuisia oikeakielisyys-  ja  oikeinkirjoitu,skysymyk- 
siä:  viera.skielisille  se  on  toimittanut  suonien 
kielen  oppikursseja  ja  välittänyt  kesäasuntoja 
suomalaisiin  seutuihin.  Seuran  toimesta  on  synty- 
nyt ..Täydellinen  Kalevalan  sanasto"  (1878)  ja 
..Kodin  sanasto"  (1896)  sekä  kaksi  osaa  al- 
bumia ..Virittäjä.  Kieli-  ja  kansatieteellisiä  leh- 
tiä" (1883  ja  1886);  v:sta  1897  alkaen  se  on  jul- 
kaissut omaa  äänenkannattajaa  ,, Virittäjä.  Uusi 
jakso.  Kotikielen  seuran  aikakauslehti."  Seuran 
kirjasto  sisälsi    (1911)    n.  500  n:oa.  A.  K. 

Kotikuri  ks.  Kurittamisoikeus. 

Kotilot  (Gastropoda  1.  Cephalophora),  nilviäi- 
siin (ilollusca)  kuuluva  eläinluokka.  Ruumii.s.sa 
erotetaan  pää.  sisälmyspussi,  jalka,  vaippa  ja 
sen  pinnalla  kuori.  Päässä  huomataan  tunto- 
sarvet ja  yksinkertaiset,  rakkomaiset  silmät.  Sil- 
mät sijaitsevat  tavallisesti  tuntosarvien  juure.ssa, 
mutta    ovat    muutamilla    lajeilla    siirtyneet    näi- 


Kfutikiikutiliin  sisillmykset. 
a  suoliavikkn.  il  suoh,  fi  munan- 
valkuaisrauhan(*n,  f  limaraulia- 
set,  ft  piiska  tfUi^cUuni),  fti  jalka, 
(1  aivosoluin,  li  sydiimen  etehinen, 
l  maksa,  lu  keuhkon  tiiussuoni- 
vorkko,  ■  m  vatsa,  u  nuinuainen, 
p  urospuolinen  sukuelin,  ps  nuoli- 
pussi,  r  sieinensailiti,  .«  nielu. 
.<j>  sylkirauhanen,  «  yhteistiehyt, 
r  vagina,  i-rf  siementieh.vt,  2  her- 
mafrodiitti rauhanen. 


den  kärkeen.  Toisilla  ne  ovat  erityisten  nysty- 
räin päiissä,  jotka  keuhkokol  iloilla  muodosta- 
vat ikäänkuin  toi- 
.sen  tuntosarviparin. 
Jalka  on  lihakas, 
tavallisesti  anturan- 
tapainen  muodostus, 
jonka  avulla  eläin 
liikkuu.  Sisälmys- 
pussi, joka  tavalli- 
sesti on  melkoisen 
suuri,  on  harvoin 
ta.samukainen,  kaksi- 
puolinen, vaan  useim- 
min sj)iraalikiertei- 
nen.  Jota  vanhem- 
maksi eläin  tulee, 
sitä  useampia  kier- 
teitä sisälmyspus- 
sissa  on,  ja  viimei- 
set ovat  aina  edelli- 
siä suuremmat.  Kier- 
tymisestä  sisälmyk- 
setkin  joutuvat  epä- 
järjestykseen; al- 
kuaan vasemman- 
puoleiset osat  häviä- 
vät tavallisesti  ko- 
kosiaan  oike:ini)uolisten  kustannuksella.  Perä- 
aukko joutuu  liihelle  päätä,  sen  viereen  avau- 
tuu munuaistiehyt  tavallisesti  parittomasta  munu- 
aisesta. Hermosto,  joka  on  useamman  herniosolmu- 
parin  ja  näitä  yhdistävien  hermojen  muodostuma, 
kiertyy  sekin  omituisella  tavalla  ristiin.  Sydä- 
messä on  1,  harvoin  2  eteistä  ja  kammio.  Veri 
kiertää  osaksi  suonissa,  osaksi  ruumiinontelossa 
ja  puhdistuu  hengityselimissä,  jotka  ovat  vaippa- 
ontelossa,  vain  muutamilla  pienillä  kuoretto- 
milla meri-killa  toimivat  iholisäkkeet  hengitys- 
eliminä. Useimmilla  vedessä  elävillä  k:lla  on  ki- 
dukset (kiduskotilot),  mutta  maalla  elä- 
villä on  vaippaontelo  muuttunut  verisuonista  rik- 
kaaksi keuhkopussiksi  (keuhkokotilot). 
Suussa  on  sarveisaineiuen  yläleuka  ja  moniham- 
paiuen,  viilantapainen  kieli.  Ruuansulatuskanava 
on  pitkä  ja  vahvasti  mutkitteleva,  siinä  tuskin 
voidaan  erottaa  erityistä  ruokatorvea,  mahalauk- 
kua ja  suolta.  Maksa  on  erittäin  iso;  se  muodos- 
taa suurimman  osan  sisälmysjoukkiosta.  Vaippa 
erittää  pinnalleen  kalkkikuoren,  joka  tavallisesti 
on  kierteinen,  kuten  sisälmyspussikin,  vain  har- 
voin ilman  kierteitä  tai  puuttuu  kokonaan.  Kuori 
on  monimuotoinen  ja  kaunis,  usein  hyvin  paksu 
ja  kova;  se  kasvaa  sen  mukaan  kuin  eläinkin. 
Siihen  k.  voivat  vaaran  uhatessa  vetäytyä  suo- 
jaan, ja  muutamilha  lajeilla  on  sitäpaitsi  jalassa 
levy.  joka  kannen  tavoin  sulkee  kuoren  suun. 
On  sekä  jksi-  että  kaksineuvoisia  muotoja.  Suku- 
puolielimet ovat  monimutkaiset,  varsinkin  kaksi- 
neuvoisilla muodoilla.  Maalla  elävät  k.  panevat 
suuret,  kovakuori.set  munansa  kosteaan  maa- 
han. Useimmilla  Tesi-k:lla  on  muodonvaihdos. 
Toukalla  on  purjemainen  elin  (velutn),  jolla  se  ui 
veden  pinnalla,  jalka  on  vielä  heikosti  kehittynyt. 
—  U.seimmat  k.  elävät  vedessä,  varsinkin  meressä; 
maalla  elävät  vain  muutamat  keuhko-k.  Monet 
käyttävät  ravinnokseen  eläimellisiä  aineita,  toiset 
yksinomaan  kasviaineita.  K.  jaetaan  seuraaviin 
lahkoihin:      takakiduksiset     (OpistJiobran- 


1427 


Kotimehiläinen     Kotirauha 


1428 


Eotiniemon  kasvatuslaitos. 


chiata),  evä-  1.  siipijalkaiset  (Pteropoiia), 
etukiduksiset  (Prosobranchiata),  k  ii  1  i- 
j  a  I  k  a  i  s  e  t  f  Hetrropoda)  ja  k  e  u  h  k  o-k.  (Pul- 
monata).  Näistä  yhdistetään  joskus  neljä  ensi- 
mäistä lahkoa  ryhmäksi  kiduskotilot  (Bran- 
chiala).  vastakohtana  keuhko-k:lle.  Kuvia  ks. 
Nilviäiset.  P.    U. 

KotimeMläinen  ks.  JI  e  h  i  1  ä  i  n  e  n. 

Kotiniemen  kasvatuslaitos  Vilppulan  pitä- 
jässä Ajosjärven  rannalla  4  km  matkan  päässä 
Vilppulan  asemalta  on  suurin  valtion  perusta- 
mista ja  ylläpitämi.stä  laitoksista  sellaisia  ala- 
ikäisiä miespuolisia  lainrikkojia  varten,  jotka 
tuomioistuin  rikoslain  3  luvun  1  §:n  nojalla  mää- 
rää pantavaksi  laitoskasvatukseen.  Laitoksen 
maa-alue  käsittää  noin  250  ha  (joista  viljelys- 
kelpoista 90  ha)  ;  sen  rakennukset  ovat  tehdyt 
erittäin  miellyttävään  tyyliin  ja  täyttävät  kai- 
kissa suhteissa  varsin  korkeita  vaatimuksia. 
Laitos,  jonka  toiminta  alkoi  1905,  on  järjestetty 
n.  s.  paviljonki-  1.  kotikunta-  fcoifa^e-yjärjestel- 
män  mukaisesti,  jonka  kautta  oppilaat  ikänsä 
ja  edellytystensä  mukaan  voidaan  jakaa  eri 
..koteihin"  I.  ..perheisiin",  kukin  sijoitettuna 
omaan  rakennukseensa.  Jokainen  koti  on  aiottu 
30  pojalle,  ja  koteja  on  neljä,  joten  siis  laitok- 
sen on  la.skettu  ottavan  vastaan  kaikkiaan  120 
poikaa.  Paitsi  oppilaskoteja  on  lisäksi  johtajan 
asunto,  talousrakennus,  2  koulu-  ja  työpajaraken- 
nusta.  4  perheiden  asuntoa  sekä  maa-  ja  karja- 
talousrakennukset.  Rakennusten  ja  maaomaisuu- 
den hinta  76,000  mk.  Henkilökuntaan  kuuluu 
johtaja,  yliopettaja.  4  kansakoulunopettajaa,  12 
kat.sastajaa  1.  työnjohtajaa  y.  m.  Laitoksen  kas- 
vatustyössä harjoitetun  työliikkeen  bruttotulot 
olivat  1910  20.007  mk.  ja  "maatilasta  15,458  mk. 
Oppilaita  on  ollut  yli  normaalimäärän,  n.  160. 
Laitokse.sta  päästetyistä  oppilaista  (146)  on  96  ^ 
menestynyt  tähän  saakka  saatujen  tietojen  mu- 
kaan. (A.  V.   B.) 

Kotipaikka.  ..Laillinen  k."  =  henkikirjoitus- 
paikka. Kun  kotipaikkaa  osoittamaan  käytetään 
lausepartta  ,, asunto  ja  koto",  tarkoitetaan  sitä 
paikkaa,  jossa  henkilö  tosiasiallisesti  asim  ja 
joka  on  hänen  toimintansa,  taloutensa  ja  perhe- 
elämänsä  keskus  tai  ainakin  pääasiallisin  keskus. 
Viimeksi  mainittu  ei  ole  aina  sama  kuin  henki- 
kirjoituspaikka. Sillä  vaikka  asunto  ja  koto,  poik- 
keu.stapauksia  lukuunottamatta,  on  perusteena 
asetuk-senmukaiselle  henkikirjoitukselle,   aiheutta- 


vat kalenterivuoden  aikana  tapahtuvat  muutok- 
set kunnasta  toiseen  muutoksen  henkikirjoitus- 
paikkaan  vasta   seuraavan  kalenterivuoden  alusta. 

A.   T. 

Kotipaikkalait   ks.    Homestead. 

Kotipaikkaoikeus.  K.,  jonka  käsitteen  vai- 
vaishoitolainsäädäntö  on  synnyttänyt,  on  se  pe- 
ruste, jonka  mukaan  vaivaishoitorasitus  jakaan- 
tuu vaivaishoitoyhdyskuntain  kesken,  s.  o.  se 
määrää,  minkä  vaivaishoitoyhdyskunnan  lopulli- 
sesti tulee  suorittaa  kustannukset  annetusta  vai- 
vaisavusta.  Suomessa  on  voimassaolevan  vaivais- 
hoitoasetuksen  mukaan  15  vuotta  täyttäneellä 
miehellä  ja  naimattomalla  naisella  sekä  leskellä 
ja  avioeron  saaneella  vaimolla  kotipaikkaoikeus 
siinä  kunna.ssa,  jossa  hänen  asetuksenmukainen 
henkikirjoituspaikkansa  on.  50  vuotta  täyttä- 
neellä tahi  saamattomaksi  käyneellä  pysyy  vas- 
taiseksi se  kotipaikkaoikeus,  joka  hänellä  silloin 
oli.  Vaimolla  on,  iästä  huolimatta,  sama  koti- 
paikkaoikeus kuin  hänen  miehellänsä.  Aviolap- 
sella.  joka  on  alaikäinen,  on  isän  tahi  hänen 
kuoltuansa  ja  äidin  eläessä,  äidin  kotipaikkaoi- 
keus, mutta  jos  molemmat  vanhemmat  ovat  kuol- 
leet, se  kotipaikkaoikeus,  joka  viimeksi  kuol- 
leella kuollessansa  oli.  Aviottomalla  alaikäisellä 
lapsella  on  sama  kotipaikkaoikeus  kuin  äidillä 
tahi  jos  äiti  on  kuollut,  se  mikä  hänellä  viimeksi 
oli.  Lapsella,  joka  on  täyttänyt  15  vuotta,  on 
edelleen  sama  kotipaikkaoikeus,  kunnes  se  itse 
hankkii  toisen.  Jos  vaivai.shoitoyhdyskunnasta 
toiseen  muuttanut  henkilö  kahden  vuoden  kuluessa 
muuton  jälkeen  tarvitsee  pakollista  vaivaisapua. 
kadottaa  hän  uuden  ja  saa  takaisin  entisen  koti- 
paikkaoikeutensa. [Onni  Talas,  ..Kotipaikka- 
oikeus   Suomen   lain   mukaan"    (1905).]      A.    T. 

Kotirauha  on  se  erityinen  lain  turva,  jota 
ihminen  nauttii  asuntoonsa  ja  kotiinsa  nähden. 
Ruotsissa  Birger  Jaarli  sääsi  kotirauhan  kuu- 
luvan kuninkaan  rauhavalaan  ja  tämä  vah- 
vistettiin Alsnön  säännössä  1285.  Yleensä  van- 
hat ruotsalai.set  maakuntalait  suojelivat  sekä 
asuntoa  että  määrättyä  alaa  sen  ympärillä.  Up- 
lannin  lain  mukaan  esim.  k.  ulottui  60  jalan  pää- 
hän asunnosta.  Erityise.sti  oli  tässä  laissa  myös 
määrätty,  että  jos  sepän  paja  oli  niin  lähellä  hä- 
nen asuntoansa,  että  hän  saattoi  heittää  pihdit 
ja  vasaran  pajasta  asunnolle,  oli  myö.skin  pajassa 
k.  suojattu.  Kuningas  Kristofferin  maanlain  mu- 
kaan  k.  oli   suojattu  myöskin   saunassa,  pajassa. 


112;) 


Kotiseutututkimus    Kotiteollisuus 


1430 


sulaliuoiieessa  jn  ladossa,  vaikka  niiniii  olisivatkin 
iilleet  talon  ulkopuoloUa.  Nykyisen  lain  mukaan 
suojallaan  yleensä  asuntoa,  olkoonpa  se  huone, 
lain,   kartano    lai    alus.   — 

K: n  rikkomiseen  tekee  rikoslain  24  lu- 
vun mukaan  itsensä  se  syypäiiksi,  joka  ilman 
laillista  .syytä,  vastoin  toisen  talitoa  tunkeutuu 
hänen  asuntoonsa,  joko  hänen  omaansa  taikka 
luvalla  tai  vuokralla  asumaansa  taikka  ilman 
syytii  jättää  noudattamatta  käskyä  läliteä  sieltä 
pois  taikka  ilman  otollista  aihetta  hii])ii  sisään 
taikka  kätkeytyy  sinne.  Haufrai.stus  on  enintään 
.tOO  mk.  sakkoa  taikka  vankeutta  korkeintaan 
kuusi  kuukautta.  Mutta  jos  joku  vastasanotuUa 
tavalla  rikkoo  rauhan  siinä  talossa,  kartanossa 
talli  aluksessa,  jossa  keisari  ja  suuriruhtinas 
oleskelee,  taikka  siinä  talossa,  jossa  maan  edus- 
kuuta  tahi  valiokunta  valtiopäivillä  pitää  ko- 
kousta, taikka  virkahuoneessa  taikka  siinä  huo- 
neessa, jossa  virkatointa  pidetään,  on  rangaistus 
puolta  ankarampi.  Jos  taas  edellämainittu  rikos 
tapahtuu  aikomuksessa  pidellä  jotakuta  väki- 
valtaisesti taikka  vahingoittaa  omaisuutta  taikka 
jos  sen  tekee  joku  aseella  tahi  hengenvaaralli- 
sella astalolla  tahi  muulla  vahingoittamisen  väli- 
kappaleella varustettu,  taikka  jos  kaksi  tai 
useammat  sen  yhdessä  tel<evät,  on  rangaistuk- 
sena korkeintaan  kahden  vuoden  vankeus.  —  Se 
joka  tahallansa  lyö  sisään  toisen  akkunan,  taikka 
heittää  hänen  asuntoonsa  kiven  tahi  ampuu 
sinne,  joutuu  saman  rangaistuksen  alaiseksi  kuin 
varsinainen  kotirauhan  rikkoja.  Lisäksi  on  vielä, 
säädetty,  että  jos  kotietsintöä  pitää  joku,  jolla 
ei  ole  siihen  valtaa,  taikka  jos  se.  jolla  valta 
on,  pitää  sitä  laittomassa  järjestyksessä,  rangais- 
taan tekijä  enintään  500  markan  sakolla  taikka 
vankeudella  korkeintaan   kuudeksi  kuukaudeksi. 

A.  T. 

Kotiseutututkimus  tahtoo  käyttää  mahdolli- 
simman lukuisasti  paikallisväestöä,  oppineita  ja 
oppimattomia  ja  eri  yhteiskunta-  ja  ikäluokkiin 
kuuluvia,  työssä  kunkin  oman  kotiseudun,  sen 
luonnon,  enti.syyden  ja  nykyisyyden  tutkimisessa. 
Kaikkinaisessa  keräilytyössä  ja  muistiinpanoja 
tekemällä  kotiseuduntutkija  a.stuu  kotimaata  tut- 
kivien tieteitten  palvelukseen,  samalla  kuin  hän 
syventymällä  kotiseutunsa  erikoisuuteen  kiintyy 
siihen  enti.stä  lujemmin  ja  tahtoo  tehdä  työtä  sen 
hyväksi.  K.  myös  on  omiaan  tarjoamaan  työalaa 
henkisille  voimille  ja  harrastuksille,  jotka  usein 
kuihtuvat  etäällä  sivistyskeskuksista  olevalla  maa- 
seudulla  ja   pikkukaupungeissa. 

Suomen  k.  on  saanut  alkunsa  varsinaisesti 
vapaudenajalla,  jolloin  ylioppilaat  harvinaisen 
suuressa  määrin  julkaisivat  tutkielmia  kotiseu- 
duistaan ja  vielä  yliopistosta  lähdettyäänkin 
virkamiehinä,  etenkin  pappeina,  jatkoivat  mieli- 
harrastustaan, kuten  useat  tämänaikuiset  pai- 
kalliskertomukset  todistavat.  Sittemmin  jää  täl- 
lainen topografinen  harrastus  1800-luvun  alulta 
alkaen  .«yrjemmäksi.  vilkastuakseen  taas  viime 
vuosisadan  viimeisinä  vuosikymmeninä,  jolloin 
etenkin  tieteelliset  seurat  ryht.vivät  paikallis- 
harrastuksia  vaalimaan.  Sen  lisäksi  alettiin  pe- 
rustaa maaseutumuseoita,  joiden  keräykset  jäi- 
vät maaseutukaupunkeihin,  usein  maakuntien 
pääpaikkoihin. 

Ensimäinen  pitäjäseura,  joka  perustettiin  suo- 
rastaan k:ta  varten,  on  toht.  Rob.  Boldtiu  (ks.  t.), 


Suomen  varsinaisen  k:n  luojan  ja  virittäjän  1894 
perustama  Lohjan  kotiseutuyhdistys.  Se  on  jul- 
kaissut 2.5  vihkoa  „Lisiä  Lohjan  i>itäjän  kerto- 
mukseen", koonnut  600-numeroiseii  kokoelman 
„Lohjalaisia  kuvia",  sekä  pannut  alulle  Lohjan 
mu.seohankkeen.  —  Paitsi  Lohjan  pitäjäyhdis- 
ty.stii  toimivat  maassanmie  nykyään  seuraavat 
paikalliset  kotiseutuyhdistykset:  Porin,  Turun, 
Käkisalmen,  Viipurin.  Tlangon.  Tammisaaren, 
U.skelan,  Porvoon,  Kirkkonummen  ja  Helsingin 
pitäjän.  Sen  lisiiksi  on  k:n  keskusseuroja  Uuden- 
maan, EteläKarjalan,  Ahvenanmaan,  Etelä-Poh- 
janmaan suomalaista  ja  erikseen  ruotsalaista 
aluetta  varten.  Nämä  keskusseurat  valvovat  ja 
jiirjestävät  kotiseututyön  alueillaan,  toimittavat 
ohjeita  y.  m.  s.,  ja  edustavat  aluetta  Suomen  koti- 
seutututkimuksen Keskusvaliokunnassa,  joka  v:sta 
1901    alkaen   toimii   Helsingissä. 

Paitsi  näitä  kotiseutututkimusliikkcen  omia 
järjestöjä  on  viime  vuosina  tehty  kotiseututyötil 
maassamme  niiden  ulkopuolella,  etenkin  yli- 
oppilasosakuntien, kansanopistojen  ja  nuorisoseu- 
rojen toimesta.  Näin  on  kerätty  aineksia  maan  eri 
osien  kuvastoksi  ja  paikallisiksi  kirjallisuusluet- 
teloiksi. Myös  on  v:sta  1910  ilmestynyt  k:n 
äänenkannattajina  kaksi  aikakauskirjaa,  suoma- 
lainen ..Kotiseutu"  ja  ruotsalainen  „Hembygden". 
[..Suomen  kotiseutututkimuksesta".  Oma  maa 
VI.  479-490.]  A.  U.   T. 

Kotisiirtolat   ks.   Työväensiirtolat. 

Kotitarkastus   ks.     Kotietsintö. 

Kotitarvemetsä  ks.  M  e  t  s  ä. 

Kotitai^vepoltto  ks.  Väkijuomalain- 
s  ä  ä  d  ä  n  t  ö. 

Kotitarvepuut,  puut.  joita  käytetäiin  n.  s. 
kotitarpeiksi,  kuten  rakennuspuut,  veistopuut, 
polttopuut  ja  aitauspuut.  Yksityismetsäkomitea 
1900  arvioi  silloisen  kotitarvepuukulutuksen 
maassamme  n.  13  miljoonaksi  m':ksi.  I.  Lassi- 
lan laskelman  mukaan  se  nousee  nykyään  25 
miljoonaan  meriin.  A.  C. 

KotiteoIUsuudentarkastaja  ks.  Kotiteol- 
lisuus. 

Kotiteollisuus.  Saksassa.  Ranskassa,  Englan- 
nissa y.  m.  ..kotiteollisuudella"  (saks.  Haiisindu- 
strie)  tarkoitetaan  sellaista  teollisen  työn  järjes- 
tystä, että  työntekijä  tekee  teollista  työtä  jon- 
kun yrittäjän,  kustantajan  laskuun  omassa 
asunnossaan,  tavallisesti  viimemainitun  anta- 
mista raaka-aineista.  Tässä  merkityksessä  k.  on 
vain  n.  s.  kustannusjärjestelmän  (Verlagssystpm) 
työsuhde,  ja  tällaisen  k:n  harjoittajissa  voi  erot- 
taa seuraavat  kolme  pääryhmää:  1)  v  ä  1  i  m  e  s- 
t  a  r  i  t,  jotka  ottavat  kustantajalta  vastaan  ti- 
laukset ja  raaka-aineen  ja  jotka  sitten  teettä- 
vät työn  palkkaamillaan  työntekijöillä  joko 
omassa  asunnossaan  tai  viimemainittujen  asun- 
noissa; Englannissa  esiintyy  erityisesti  vaatetus- 
teollisuuden alalla  kustanjan  ja  välimestarin  vä- 
lillä vielä  toinenkin  välittäjä,  contractor;  2) 
kotiteollisuusapulaiset,  välimestarin 
palkkaamat  työläiset:  3)  k  o  t  i  t  y  ö  1  ä  i  s  e  t, 
jotka  suorastaan  tekevät  sopimuksen  kustantajan 
kanssa  ja  joiden  mukana  myöskin  heidän  vai- 
monsa ja  lapsensa  ottavat  osaa  työhön.  Kuiten- 
kin on  puheenaolevissa  maissa  olemassa  sellai- 
siakin k:n  harjoittajia,  jotka  ovat  itse  yrittäjiä 
ja  jotka  kaikkien  tuotantovälineittensä  omista- 
jina   tekevät    työtä    omaan    laskuunsa   ja   omalla 


1431 


Kotiteollisuus 


1432 


riskillään  myyilen  tuotteensa  joko  kulkukiuipassa 
tai  jolioukiii  suureen  kaupi);iliikkfesei'U  (maka- 
siiniin). 

Kustaunusjärjestelmälliiieii  k.  on  tätä  nykyä 
ulkomailla  hyvin  huonossa  huudossa  kurjien  työ- 
olojensa  ja  k:ta  harjoittavan  työväen  avuttoman 
tilan  tähden.  Työläisten  vuositulot  vaihteh^vat 
suuresti,  mutta  keskimäärin  ne  tavallisesti  nou- 
sevat vain  eksistenssiminimin  tasalle,  usein  ne 
ovat  sen  alapuolella.  Palkkain  polkeminen,  nii- 
den välientäminen  pienten  virheiden  johdosta  ja 
tavaroilla  maksaminen  on  hyvin  yleistä.  Liian 
pieniä  tuloja  koetetaan  lisätä  ylenmääräisellä  työ- 
ajan pitentämisellä.  yötyöllä  ja  sunnuntaityöllä. 
Kun  työhuoneita  samalla  käytetään  asuin-,  ma- 
kuu- ja  keittiöhuoneina.  on  jo  tästäkin  seurauk- 
sena terveydellisiä  vaaroja,  joille  varsinkin  puut- 
teellisesti ravitut  ja  liialla  työllä  rasitetut  lap- 
set ovat  alttiita.  Kaikenlaiset  taudit,  varsinkin 
tuberkuloosi,  raivoavatkin  senvuoksi  tässä  työ- 
väen luokassa,  jossa  selvästi  näkyy  henkisen  ja 
ruumiillisen  rappeutumisen  merkit.  Sanalla  sa- 
noen, kustannusjärjestelniällisessä  k:ssa  työväen 
riistäminen  esiintyy  pahimmassa  muodossaan, 
siinä,  jota  sanotaan  strcutinri-  iliioitus-)  järjestel- 
mäksi. —  Kotityöläisten  vaikea  asema  johtuu  en- 
sinnäkin kust.antajan  ja  kotiteollisuuden  harjoit- 
tajan välisestä  pääoman  jaosta,  siitä  että  kus- 
tantaja tavallisesti  toimii  vain  liikkuvalla  pää- 
omalla, kun  k:n  harjoittajan  puolestaan  on  han- 
kittava työkalut  ja  työpaikka,  joten  suurin  osa 
liikeriskiä  joutuu  hänen  niskoillensa.  Toiseksi 
siitä,  että  yksi  tai  useampi  välittäjä  erottaa  k:n 
harjoittajan  hänen  tuotteittensa  kuluttajista,  jo- 
ten hän  ei  voi  ensinkään  vaikuttaa  tuotteittensa 
markkinoihin  ja  hintoihin.  Erittäin  epäedulli- 
sesti vaikuttaa  myöskin  työläisten  kesken  val- 
litseva kilpailu  siinä  tapauksessa,  että  toiset  työ- 
läiset saavat  koko  toimeentulonsa  k:sta,  kun  taas 
toiset  harjoittavat  sitä  vain  sivuansionaan.  Sitä- 
paitsi työsuhteen  lyhji^aikaisuus,  työläisten  eri- 
lainen asema  ja  useiden  työläisten  luonnollinen 
heikkous  (kotityöläisten  joukossa  ovat  vanhim- 
mat ja  nuorimmat  ikäluokat  sekä  naiset  lukui- 
sasti edustettuina)  estää  k:n  harjoittajia  liitty- 
mästä ammattiyhdistyksiksi  ja  siten  yhteisesti 
valvomasta   etujansa. 

Kustannusjärjestelmällinen  k.  sai  alkunsa  jo 
keskiajan  lopulla  ja  oli  se  muoto,  missä  uuden 
aikainen  kapitalismi  (ks.  t.)  ensin  pääsi  tun- 
keutumaan teollisuuden  alalle.  Kun  koneita  käyt- 
tävä tehdasteollisuus  alkoi  kehittyä  18:nnen 
vuosis.  lopulla,  näytti  siltä,  kuin  k:n  päivät  oli 
sivat  luetut.  Mutta  se  ei  sittenkään  hävinnyt 
täydellisesti,  ja  viime  aikoina  se  on  pyrkinyt  jäi 
leen  elpymään,  vieläpä  leviämään  uusille  aloille 
suurkaupungeissa.  Tämä  seikka  saa  pääasiassa 
selityksensä  siitä,  että  kustannusjärjestelmä  on 
yrittäjälle  edullisempi  kuin  tehdasjärjestelmä, 
silloin  kun  on  kysymys  monilajisista  tavaroista. 
joiden  kysyntä  vaihtelee  nopeasti.  Kustannus 
järjestelmä  tekee  näet  yrittäjälle  mahdolliseksi 
harjoitta.a  liikettä  ilman  seisovaa  pääomaa  ja 
mitä  pienimmillä  yleisillä  ku.stiuinuksilla,  li 
kettä  kun  voi  joka  hetki  ilman  sanottavaa  kus- 
tannu.sta  ja  tappiota  mielin  määrin  laajentaa 
supistaa  tai  kokonaan  lakkauttaa.  Mutta  pa 
lautuminen  tehdasjärjestelmä.stä  kustannusjärjes- 
telmään    johtuu    varmaan    osaksi    siitäkin,    ettei 


ammattiyhdistysliike  ole  saanut  jalansijaa  koti- 
työläisten keskuudessa  ja  ettei  työväensuojelus- 
lainsiUidäntöä  ole  yleensä  sovellettu  k:een.  Pi- 
simmälle on  k:n  työntekijäin  suojelemisessa 
menty  Uudessa-Seelannissa  ja  Austraaliassa,  jossa 
sovinto-  ja  palkkalautakuunat  ovat  m.  m.  mää- 
ränneet k:ssakin  noudatettaviksi  minimipalkka- 
tariffeja.  J.    F. 

Ihanteellisimpana,  joskin  monasti  vain  har- 
vemmin asutuissa,  etupäässä  vuoristoseuduissa, 
tavataan  eri  maissa  (esim.  Irlannissa,  Skotlan- 
nissa, Islannissa.  Balkanin  niemimaalla.  Itä- 
vallan vuoristossa,  Böömissä.  Sisä-Venäjällä  ja 
Skandinaaviassa)  vielä  jonkun  verran  semmoista 
k:ta.  jonka  harjoittajat,  omaten  omassa  ympä- 
ristössään riittävästi  tarvittavia  raaka-aineita  ja 
perinnäistä  taitoa  valmistaa  heimonsa  vanhaan 
kulttuuriin  perustuvia  tuotteita,  ovat  sekä  v.al- 
mistajina  että  kaupiiaajina  säilyttäneet  itsenäi- 
sen aseman.  Xe  monet  voittamattomilta  näyttä- 
neet epäkohdat,  jotka  1800-luvulla  alkoivat  ke- 
rätä niin  paljon  kurjuutta  suurtuotannon  alalla, 
aiheuttivat  useita  yhtei.skuntaolojen  tutkijoita 
kiinnittämään  huomiota  tämmöiseen  syrjässä  säi- 
lyneeseen k. -tuotantoon.  Tukemalla  rauhallisissa 
maaseutuoloissa  omillaan  tyydyttävästi  toimeen- 
tulevia käsiteollisuuden  harjoittajia,  tahdottiin 
pysyttää  lieitii  kotiseuduillaan,  ettei  väestön  yhä 
monilukuisempi  kaupunkeihin  ja  tehdasyhdys- 
kuntiin  kasaantuminen  tarpeettomasti  kasvaisi. 
Sen  jälkeen  kuin  varsinkin  englantilaiset  E  u  s- 
k  i  n  ja  Morris  ryhtyivät  selvittämään  käsi- 
teollisen työn  sielullisesti  kehittäviä  puolia  vasta- 
kohtana yksipuoliselle  tehtaissa  työskentelylle, 
on  aate  itsenäisen  k:n  elvyttämisestä  ja  tukemi- 
sesta saanut  rinnan  kotityöläisten  ammatti- 
suojeluksen  kanssa  jalansijaa  kaikissa  sivistys- 
maissa. —  Xiin  tuntuvasti  kuin  käsiteollinen 
työskentely  kodin  tarpeiksi  suurissa  teollisuus- 
maissa onkin  vuosi  vuodelta  häipynyt  vähiin, 
on  sitä  kumminkin  varsinkin  maanviljelysval- 
tioissa.  kuten  esim.  ^■enäjällä  ja  Pohjoismaissa, 
yleisesti  tavattavissa.  Ulkoniaalai.set  yhteiskunta- 
talouden tutkijat  eivät  kuitenkaan  käsittele  tätä 
käsiteollisuutta    varsinaisen    k:n    yhteydessä. 

Suomi.  Xiin  paljon  kuin  syrjäinen  maamine 
on  saanut  teollisellakin  alalla  vaikutteita  suu- 
resta maailmasta,  ovat  k. -olomme  kuitenkin  mo- 
nessa suhteessa  vielä  säilyttiineet  vanhaa  alku- 
peräisyyttään, varsinkin  maamme  syrjäisen  ase- 
man ja  harvan  asutuksen  takia. 

Käsityöt  kotitarpeiksi,  k:n  alku- 
peräisin muoto  ja  edelleen  monissa  osissa  maata 
yleiseen  tavattavi.ssa.  luetaan  meillä  syystä  yh- 
deksi lajiksi  k:ta.  Sikäli  kuin  tehtaan  valmis- 
teet ovat  tulleet  yleisemmiksi  ja  halvemmiksi, 
on  kotoinen  käsityönteko  kuitenkin,  varsinkin 
vilkkaammilta  liikeseuduilta.  jäänyt  yhä  vähem- 
mäksi. Kun  näin  harvaan  asutussa  maassa  kui- 
tenkin eritoten  maanviljelys-  ja  talouslaitteitten 
kunnossapitoon  tarvitaan  oman  talonväen  apua, 
on  kansan  yleistä  käsityötaitoa  syystä  koetettu 
edelleen   yllä])itää. 

Kauppa-k:ksi  luetaan  meillä  erotuksena 
edellisestä  se  kotikäsityö,  jonka  tuotanto  menee 
yli  omien  tarpeitten.  Erotukseksi  ammattikäsi- 
työstä  ja  pienteoIlisuude.sta  luetaan  k:ksi  sään- 
nönmukaisesti kuitenkin  vain  se  teollinen  tuo- 
tanto,   joka    tapahtuu,    kuten    elinkeinoasetuksen 


1433 


Kotiteollisuus 


1434 


5  §:ssft  sanotaan,  „ilnian  muita  työ-apulaisia 
kuin  vaimoa  ja  holhonalaisia  lapsia".  Samassa 
suhteessa  kuin  tolidasteollisuus  on  maassamme 
kasvanut,  on  kauppa-k.  viUiiiu  kerrassaan  pie- 
nentynyt ja  syystäkin  kadottanut  entistä  yleistä 
merkitystiiän  kansamme  talomlessa.  Missä  on 
oivallettu  luopua  yksistään  mekaanisesti  suori- 
tettavasta työstä  ja  keskittää  valmistus  laittei- 
siin, jotka  vaativat  luiolcllisempaa  raaka-aineen 
käsittelyä  sekä  yksilöllisiä,  varsinkin  kansalli- 
sia muotoja,  siellä  on  elinkeinollinenkin  k.  kui- 
tenkin säilynyt  niin  tuottavana,  että  sillä  on 
jatkuva  olemisen-oikeutuksensa.  Kun  täten  mo- 
net alat  k;ta  ovat  osoittautuneet  taloujelli.sesti 
kannattaviksi,  on  niitä  ylläpitämällä  tahdottu 
vaikuttaa  sopivan  talviansion  saantia  varsinkin 
maaseutumme  tilattomalle  väeslölle.  K:n  harjoit- 
tajat maaseudullamme  ovat  suurimmalta  osaltaan 
luettavat  kuuluviksi  semmoisiin,  jotka  tähän  tuo- 
tantoon nähden  toimivat  kaikin  puolin  itsenäi- 
sinä. Kustannusjärjestelmällistä  k:ta  esiintyy 
etupäässä  vain  muutamilla  a.lempaua  erikseen 
mainittavilla  aloilla.  Vaivaishoidon  tarkastajaa 
1903  keräämän  tilaston  mukaan  harjoitti  siihen 
aikaan  maaseudulla  57.000  henkeä  kauppa-ktta. 
—  Se  laji  kotityötä,  mitä  viime  vuosina  on 
alkanut  yhä  enemmän  ilmetä  suuremmissa  kau- 
pungeissamme, erityisesti  vaatetusteollisuuden 
alalla,  on  paremmin  kuin  maaseudun  k.  luet- 
tava ulkomailla  yleisimpänä  tavattavaan  kus- 
tannusjärjestelmälliseen  k:een.  Samassa  suhteessa 
ovat  työolotkin  tällä  alalla  yleensä  vähemmän 
kehuttavia.  Kotityöläisten  lukumäärä  kaupungeis- 
samme oli  alustavasta  tutkimuksesta  päättäen 
1908  ainakin  2.000.  Päiviipalkka  vaihtelee  Smk. 
0:40-6: —    sekä    viikkoansio    sillä    kaupalla    tjös- 

kenteleville  Smk.   3: 18:—. 

Xaisten  töistä  maaseudulla  on  kehruu 
vanhimpia,  mutta  nykyään  kauppatavaraksi  enää 
mitä  huonoimmin  kannattavaa,  Samaa  voi  sanoa 
sukanneulomisesta  (kutomisesta) :  eräissä  Länsi- 
Suomen  pitäjissä  se  on  kuitenkin  vielä  varsin 
yleistä.  Kankaankudontaa  harjoittavat  lukuisat 
naiset  useilla  paikkakunnilla,  kuten  esim.  Por- 
voossa. Paraisissa.  Pieksämäellä.  Kuopion  seu- 
duilla, Kauhavalla,  Lapualla,  Vähässäkyrössä  ja 
Kruunupyyssä  ainoana  elinkeinonaan;  kansan- 
omaisten peitteitten  ja  varsinkin  uutimien  ku- 
donta on  osoittautunut  kannattavimmaksi.  Var- 
sinkaan kauppa-k  :na  ei  ompelu  maassamme  ole 
hyvällä  kannalla.  Pitsiennypläystä  harjoitetaan 
etupäässä  vain  Raumalla  ja  Orimattilassa,  nau- 
hain  kudontaa  Orimattilassa  ja  varsinkin  eräissä 
Pohjanmaan  pitäjissä,  osaksi  myös  Etelä-Karja- 
lassa. Vaatenappeja  tehdään  vielä  Satakunnassa, 
kalanpyydyksiä  yhdessä  miesten  kera  varsinkin 
meren  rantamilla.  Eräisiin  alempana  lueteltui- 
hin miestentöihin  ottavat  naiset  myös  osaa. 
Naisten  ansio  k. -työstä  vaihtelee  maaseudulla 
Smk.  — :40-4  ; — ään.  —  Xaisten  työn  alalla  tava- 
taan kustannusjärjestelmää  etup.äässä  vain  ku- 
donnan alalla,  ja  tätä  jonkun  verran  kaikissa 
ylempänä  luetelluissa  pitäjissä.  Vakiintuneim- 
pana  tavataan  tämmöinen  järjestelmä  Porvoon 
ja  Pieksämäen  pitäjissä,  missä  näitä  olosuhteita 
on  myöskin  tilastollisesti  tutkittu.  Porvoossa 
nousi  1900  45  itsenäisen  kutojan  vuotuinen  tuo- 
tanto 11,601  markkaan,  teettäjille  työskentele- 
väin  165   kutojan    143,414   mk:aan.    Pieksämäellä 


olivat  vastaavat  luvut  sam.  v.  43  ja  5,341  mk., 
sekä  70  ja  11,813  mk.  Kummassakin  pitäjässä 
osoittautui  itsenäisten  kutojain  ansio  suurem- 
maksi tehden  edellisessä  pitäjässä  Smk. — :66-3:52 
jälkimäisessä  1  ;S6-3:50,  jota  vastoin  teettäjille 
kutojain  vastaavat  ansiot  olivat  Smk.  — :49-2:20 
ja  1:30-2:50,  kuu  työpäivä  on  ■  laskettu  10-tun- 
tiseksi. 

Miesten  töistä  on  varsinkin  puuesineit- 
ten  valmistus  supistunut  pienempään  kuin  metsä- 
rikkaassa maassamme  olisi  suotavaa.  Lusikoita, 
kauhoja,  kalalautoja  y.  m.  talou-skapineita  val- 
mistetaan etupäässä,  vain  Pohjanmaalla  ja  Sata- 
kunnassa, puuastioita  .Säkkijärvellä,  Laihialla  ja 
Isolla  joella.  Pärevasujen  valmistaminen  on  viime 
vuosina  päässyt  jonkun  verran  elpymään  eri 
osissa  maata.  Tuohityö  on  saatettu  uuteen  ku- 
koistukseen Keski-Suomessa.  Juurivasuja  valmis- 
telaan vain  harvoilla  .syrjä.seuduilla,  etupäässä 
Iveski-Pohjaumaalla.  l'ajuvasut  ja  pajuhuone- 
kalut  samoinkuin  harjojenkin  valmistaminen  on 
koetettu  varata  etupäässä  sokeain  ansiotyöksi. 
Tavallisista  huonekaluista  ovat  kuuluisimpia 
Satakunnan  keinutuolit  sekä  .Turvan  ja  Maalah- 
den  sekaliiiset  huonekalut.  Monissa  muissakin 
pitäjissä  useat  elävät  yksinomaan  tällä  työllä; 
kun  valmisteitten  kuosi  ja  kestävyys  ei  yleensä 
ole  ollut  kehuttava,  on  ansiokin  jäänyt  kesku- 
laiseksi.  Veneitä  valmistetaan  varsinkin  Etelä- 
suomen saaristossa,  Laatokan,  Saimaan  ja  Päi- 
jänteen vesistöillä.  Suksien  valmistaminen  on 
vuosi  vuodelta  edistynyt  ja  muodostunut  yhä 
tuottavammaksi.  Tunnetuimpia  saantipaikkoja 
ovat  Kajaanin,  Oulun  ja  viime  vuosina  myöskin 
Jyväskylän  seudut.  Vempeleitä  (luokkeja)  teh- 
dään varsinkin  Kurkijoella  ja  Mikkelin  pitäjissä, 
länkiä  Kuortaueella  ja  Lelitimäellä.  Ajokalutyöon 
osoittautunut  k:na  erittäin  sopivaksi  ja  tuotta- 
vaksi: suurimpia  keskuksia  tällä  alalla  ovat  Valk- 
järvi, Ktirikk.a  ja  Tuulos.  Maanviljelystyökaluja 
valmistetaan  vain  hajallaan  siellä  täällä.  Puuk- 
kojen teko  on  edelleen  huomatuinta  Kauhavalla, 
valutyöt  Nurmossa  ja  peltityöt^  Vähässäkyrössä. 
Nahkatöistä  on  mainittava  rukkasien  ja  tupakka- 
pussien  valmistus  Rantasalmella  ja  Kokkolan 
^^npäristöllä;  pieksusaappaitten  Kankaanpäässä, 
Härmässä  ja  Sotkamossa.  Huopakenkiä  tehdään 
etupäässä  eräissä  Keski-  ja  Pohjois-Karjalan 
pitäjissä.  Sarvityöt  ovat  säilyneet  edelleen  var- 
sinkin Satakunnassa.  Leikkikaluja  on  alettu  v.al- 
mistaa  etenkin  Porvoossa.  Porissa,  Turussa  ja 
Jala.sjärvellä.  Saviastioita  tehdään  Etelä-Suo- 
messa ja  .Satakunnassa,  mutta  varsinkin  Kaak- 
kois-Karjalassa.  Kiviesineistä  on  mainittava 
Längelmäen  ja  Kontiolahden  kovasimet  sekä  Ka- 
jaanin puolen  vuolukivi-esineet.  Miesten  työ- 
alalla on  kustannusjärjestelmä  .selvemmin  huo- 
mattavissa Vähänkyrön  peltityön  valmistuksessa. 
Tässä  pitäjässä  oli  1909  itsenäisiä  tekijöitä  89 
ja  heidän  puhdas  vuosi-ansionsa  766  mk.  teki- 
jää kohden  sekä  103  teettäjille  työskentelijää  ja 
heillä  740  mk:n  puhdas  vuosiansio.  Tavallisim- 
missa töissä  edelliset  ansaitsevat  päivässä  keski- 
määrin Smk.  2:51,  jälkimäiset  2:33.  Puukkojen 
valmistus  Kauhavalla  sekä  rukkasien,  tupakka- 
pussien  ja  piippujen  teettäminen  Rantasalmella 
tapalituu  myös  miltei  kauttaaltaan  työnantajien 
välityksellä,  mutta  yleispätevää  tilastoa  näitten 
pitäjien    kaikista    tekijöistä    toistaiseksi    ei    ole 


1435 


Kotiteollisuuskoulut— Kotka 


1436 


olemassa.  Kau|>|>a-k;ta  harjoittuvain  iiiiestea 
työansiot  pysyttelevät  tavallisesti  1-3  nik:u  vä- 
lillä, mutta  iiioiiiailla  työaloilla  saattaa  ansio 
usein   nousta   3: — 8: —   niktaau. 

Yhdistykset:  K:n  kaikenpuolisesta  -niis- 
täuiisestä  ovat  aikaisininiiii  pitäneet  huolta  maan- 
viljelysseurat. V:n  1906  jälkeen  on  näitten  ali- 
osastoiksi  muodostettu  kotiteollisuu.syhdistyksiä, 
joita  nykyäiin  on  seuraavat,  lueteltuina  siinä  jär- 
jestyksessä, kuin  ovat  syntyneet:  Itä-Karjalan 
(Sortavala),  Ktelä-Pohjanniaan  (Seinäjoki»,  Lou- 
nais-Suomen  (Turku),  Oulun  läänin  (Oulu),  Perii- 
Pohjolan  (Tornio),  Viipurin  läänin  (Viipuri', 
Mikkelin  läitnin  (Mikkeli).  Kuopion  läänin  (Kuo- 
pio), Kajaanin  (Kajaani).  It;i-lliimeeu  (Lahti), 
Pohjois-Karjalan  (Joensuut  ja  Satakunnan-Hä- 
meen k. -yhdistys  (Tampere) .  Paitsi  näitä  yhdis- 
tyksiä toimivat  k:n  hyväksi  Suomen  yleinen 
käsiteollisuusyhdistys.  Suomen  käsityön  ystiivät 
ja  Suomen  käsityönopettajain  liitto,  joilla  kai- 
killa   on    kotipaikkana   Helsinki. 

Kotiteollisuuskouluja  on  naisille 
sekä  miehille  ja  ne  ovat  valtion  sekä  kuntien  ja 
yksityisten  yhteisesti  kannattamia.  Naiskouluja 
oli  V.  1910  56,  mieskouluja  30.  Edellisissä  oli 
opettajia  95,  oppilaita  1,251,  jälkimäisessä  opetta- 
jia 71,  oppii.  640.  Osa  näistä  siirtyy  vuosittain 
ja  lyhcmmilläkin  väliajoilla  pitäjästä,  toiseen, 
muut  ovat  paikallisia.  Opetus  on  sekä  käj^tän- 
nölli.stä  että  tietopuolista.  Naiskouluissa  käsit- 
tää käytännöllinen  työ  etupäässä  kudontaa  ja 
ompelua,  mieskouluissa  puu-  ja  rautasepän  työtä 
sekä  maalausta.  —  Näyttelyjen  avulla,  joita 
valtio  vuosittain  avustaa,  saatetaan  koulujen  ja 
yksityisten  työn  tulokset  aika-ajoin  yleisön  ar- 
vosteltaviksi. Helsingissä  on  myös  alkua  koti- 
teoUisuusmuseoon. 

Kaupanteko  on  yleensä  vielä  puutteelli- 
sella kannalla.  Aivan  yleistä  on,  että  tekijä  itse 
kiiy  tuotteitaan  myyskentelemässä.  Erityisiä 
kulkukauppiaita  on  kuitenkin  myös  k:ta  varten. 
Markkinat  muodostavat  vielä  vilkkaimman 
myyntitilaisuuden,  mutta  eivät  ole  omiaan  tava- 
raa kunnollisena  säilyttämään.  K. -tuotteiden 
saattami-seksi  yleisölle  entistään  parempina  on 
yksityi.sten  ja  yhdistysten  puolesta  peru.stettu 
erikoisia  k. -kauppoja.  Tämmöisiä  on  nykyään 
Helsingissä,  Turussa,  Viipurissa,  Mikkelissä, 
Kuopiossa,  .Jyväskylässä,  Tampereella  ja  Vaa- 
sa.ssa.  V.  1911  perustettiin  Ilelsinjrissä  sijaitseva 
k:n  keskuskauppa  ..Pirtti".  —  Kotiteollisuustuot- 
teitten  vuosimyynti  maassamme  voidaan  arvioida 
muutamiksi  miljooniksi  markoiksi;  edellämainit- 
tujen kauppojen  myyntimäärä  toistaiseksi  vain 
n.  300,000  mk.  Ulkomaille  viedään  etupäässä  ajo- 
kaluja, kovasimia,  suksia,  pieksuja  ja  puukkoj.a 
yhteensä  'j,  milj.  mk:n  arvosta.  Suomeen  tuodaan 
ulkolaisia  k. -tuotteita,  ommellut  vaatteet  niihin 
luettuina,   vuosittain   n.   10   milj.   mk:n   arvosta. 

Valtion  tarkastus.  K. -koulujen  valvo- 
mista ja  muuta  k:n  edistämistä  varten  on  v:.sta 
190S  ollut  asetettuna  erikoinen  k:n  tarkastaja, 
jolla  on  toimistonsa  Helsinjiissä.  Tällä  virkaili- 
jalla on  apulaisinaan  eri  osissa  maata  toimivain 
k.-yhdi.stysten  sihteerit,  osaksi  naisia,  osaksi  mie- 
hiä, jotka,  valtion  palkkaamina  hekin,  tekevät  ku- 
kin alueellaan  samanlaista  neuvontatyötä,  mikä 
k:n  tarkastajalla  on  koko  maahan  nähden  osal- 
laan. /,.    .1/ncH. 


Kotiteollisuuskoulut   ks.  Kotiteollisuus. 

Kotivarkaus   k>.    P  e  s  ä  n  k  a  v  a  1 1  u  s. 

Kotivarpunen  ks.  Varpusen  s  u  k  u. 

Kotivartioväki,  hallitsijan  (ruhtinaan)  pal- 
velukseen   asetetut   joukot. 

Kotka.  Mytologiassa  k.  usein  tarkoittaa  au- 
rinkoa, on  monesti  jumalain  ilmestysmuotona  tai 
vertauskuvana,  myös  heidän  sanansaattajansa, 
esim.  kreikkalaisessa  mytologiassa  Zeus  jumalan. 
Kristillisessä  symlioliikassa  k.  on  evankelista 
Johanneksen  attribuutti.  Voitollisen  voiman 
vertau.skuvana  k:sta  tuli  myös  maallisen  vallan 
vertau-skuva.  Jo  muinaispersialaisilla  k.  oli  hal- 
litsijan vallan  merkkinä,  samalla  tavalla  sitä 
käyttivät  Aleksanteri  Suuri,  diadokit,  Rooman 
ja  Bysantiouin  keisarit.  Roomalaisten  legioonain 
sotamerkiksi  k:n  otti  ensinnä  käytäntöön  Ma- 
rius (104  e.  Kr.).  —  Myöhempinäkin  aikoina 
useat  hallitsijat  .sekä  aateliset,  ritarikunnat  ja 
kaupungit  käyttivät  k:aa  vaakunanaan.  Saksa- 
lais-roonialaisen  valtakunnan  merkkinä  k.  (ken- 
ties Kaarle  Suuren  ensinnä  käyttämänii)  oli  al- 
kuaan yksipäinen,  kaksoiskotka  tavataan  ensi- 
kerran Ludvik  Baierilaisen  lyöttämiissä  rahassa 
1325,  py.syväise.sti  vaakunana  v:sta  1433.  Valta- 
kunnan hajoamisen  jälkeen  1806  Itävalta  omak- 
sui sen.  Nykyisen  Saksan  valtakunnan  k.  on 
yksipäinen.  \'enäjä  lainasi  Iivana  Vasiljevitsin 
aikana  (1472)  kaksoiskotkan  bysanttilaisilta  kei- 
sareilta. Ran.skassa  Napoleon  I  teki  k: n  keisari- 
kunnan vertauskuvaksi  ja  sotamerkiksi;  sitä 
käytti  myös  Napoleon  III.  K.  oli  m.  m.  vaaku- 
nana Puolan  kuningaskunnalla  (Valkoinen  k.) 
ja  edelleen  Ameriikan  Yhdysvalloilla  y.  m.  — 
Heraldiikassa  k.  aina  kuvataan  tyyliteltynä  s.  o. 
määrättyjen  sääntöjen  mukaan  ja  enemmän  tai 
vähemmän  luonnosta  poikkeavaksi,  esim.  ruumis 
on  suorana,  eteenpäin  käännettynä,  siivet  ja  ja- 
lat levällään,  pää  (tai  päät)  sivulle  käännettynä 
j.   n.  e.    ks.   myös  Kotkat.  O.   R. 

Kotka  (Aquiln).  kaunis  tiihtikuvio  pohjoisella 
taivaanpallopuoliskoUa  linnunradan  kohdalla. 
Joutsenen  ja  Lyyryn  tähtikuvioista  etelään.  Suo- 
messa korkeimmillaan  näkyvissä  iltataivaalla 
etelässä  loppupuolella  kesää  ja  syksyllä.  K:ssa 
huomaa  kolme  suora.ssa  viivassa  olevaa  tähteä, 
fi,  a  ja  y.  Tähti  ra  Aquila;  (Altair  tai  Atair) 
on  ensimäi-stä  suuruutta  oleva  optillinen  kaksois- 
tähti, jonka  parallaksi  on  O",  232.  Likellä  tähteä 
7.  Aquilaj  on  linnunradassa  rikas  tähtiryhmä  So- 
bieskyn  kilpi.  II.  R. 

Kotka,  kaupunki  Kymijoen  itäisimmän  haa- 
ran suulla,  Viipurin  lääniin  kuuluvassa  osassa 
Uuttamaata,  60°  25'  pohj. 
lev.  ja  27°  3'  it.  pit. 
Greenw.  Kaupunki  on 
kallioisella  kivikkosaa- 
rella,  jonka  kapea  Kivi- 
salmi  erottaa  suurem- 
masta Hovinsaaresta,  joka 
jää  Kymijoen  Huuman 
ja  L^angin  haarojen  vä- 
liin. Eteliipuoli  Hovin- 
saarta n.  O  km:n  pituu- 
delta kuuluu  kaupun- 
gille. Kaupungin  aluee- 
seen, joka  on  8,i>  km", 
kuuluu  vielä  joukko  pienempiä  saaria  ja  ka- 
reja sekä  laaja  vesialue  näiden  ympärillä.    Suu- 


Kul)^all   va;ikuna. 


1437 


Kotka 


1438 


rinimat  kaupungin  san 
rista  ovat  Iso-  ja  Pikku- 
Hietaneii.  Vasikkasaarpt. 
Kuusineu.  Elisabet  ja 
Norssaari.  Tositeossa  Kot- 
kaan, sen  nimiseen  salia - 
kaupunkiin,  täytyy  lukea 
asutus  ja  tehdaslaitokset. 
jotka  ovat  levinneet  lii- 
heisille  Kymin  pitäjään 
kuuluville  saarille  ja  man- 
tereen rannalle.  Liihei- 
sessä  tulevaisuudessa  ne 
nähtävästi  liittyvätkin 
kaupunkiin.  Valmistavia 
tciimenpiteitä  on  jo  suori- 
tettu, että  Hallan  saha 
saarineen  yhtyisi  Kot- 
kaan, vaikka  asia  ei  vielä 
ole  ehtinT.^;  selviytyä.  Sen 
ympärillä  olevat  vesi- 
alueet kuuluvatkin  jo  kau- 
pungille. 

Asemakaava  on 
palaillaan  (1911)  muu 
toksien  alaisena.  Nykyi- 
nen asutus  suorine  katui- 
neen täyttää  Kotkan  saa 
ren  pohjoisen  ja  keski- 
osan, jakautuen  4  kau- 
punginosaan. Uuteen 
vasta  valmistuneeseen 
asemakaavan  suunnitel- 
maan on  järjestetty  4 
uutta  kaupunginosaa  Kot- 
kan saaren  lounaisosassa 
olevassa  Katriinan  puis- 
tossa sekä  Hovinsaaren 
eteläpäässä.  Näihin  suun- 
nitellut kadut  ovat,  alueen 
epätasaisuuden  ja  vaihte- 
levan luonteen  vuoksi, 
mutkikkaita  ja  mäkisiä, 
kaupungin  huomattavin 
katu  on  Kirkkokatu,  joka 
kulkee  halki  nykyisen  asu- 
tuksen koillisesta  lounaa- 
seen. Sitä  pitkin  suuntau- 
tuu liike  Hovinsaaren  valtatielle,  joka  vie  yli 
Kivisalmen  ja  läpi  Hovinsaaren  Etelä-Suomen 
kaupunkien  väliselle  rannikkotielle.  Se  siivuut- 
taa  kaupungin  n.  2  km;n  päässä  kaupungin  poh- 
joisrajalta. Kirkkokadun  varrella  on  kauppatori 
ja   useimmat    kauppaliikkeet,   luter.    kirkko    (piir. 


Kotkan  kaupunki. 


K(>tk.in  nsfiuakiiava. 

J.  Stenbäck,  valni.  1898),  suomal.  yhteiskoulu 
(piir.  Usko  Nyström  ja  \'ilho  Penttilä,  valm. 
190.5),  ruots.  yhteiskoulu,  kauppakoulu  ja  -opisto, 
ammattikoulu,  kaupungin  palolaitos.  Rinnakkain 
Kirkkokadun  kanssa  kulkee  leveä  Maarian  ja 
Aleksanterin  kaksoiskatu.  jonka  keskus  on  jär- 
jestetty puistoksi.  Katujen  eteläpuolella  on  Suo- 
men pankin  komea  kivitalo,  sen  länsipäässä  työ- 
väentalo. Lson-Satama-,  Papin-  ja  Itäkadun  vä- 
lissä on  suuri,  lehtevien  kujasien  halkoma  kau- 
pungin puisto.  Puiston  pohjoisosassa  on  ven. 
kirkko  (rak.  179-5).  Kaupungin  rakennukset  ovat 
vielä  enimmäkseen  mataloita  puutaloja.  Toistai- 
seksi ainoastaan  3  suurta  kivitaloa.  Kotkan  saa- 
ren rantamat  tarjoovat  luonnostaan  erinomaisen 
hyviä  satamarantoja.  joihin  suurimmatkin  aluk- 
set pääsevät.  Saaren  pohjoisrannalla  on  990  m 
pitkä  rantalaituri  tuontia  ja  ylimaan  tuotteiden 
vientiä,  sekä  rannikko-  ja  paikallisliikettä  var- 
ten. .Sitä  laajennetaan  ja  parannetaan  paraillaan 
melko  lailla.    Kaupungin  nykyisenä  pääsatamana 


1439 


Kotka 


1440 


sahatun  i>uutavarau  lastausta  varten  on  saaren 
pohjois-  ja  koillispuolella  oleva  avara  meren- 
lahti, joka  rajoittuu  Hietasen,  Pyötisen  ja  Hal- 
lan saariin.  Satama  on  merenkululle  avoinna 
keskimäärin  10  kuukautta  vuodessa  (osaksi 
jäänmurtajan  avulla)  ;  jääesteiden  takia  suljet- 
tuna vain  tammi — maaliskuussa.  Entisaikaan,  jol- 
loin puutavaran  kuljetus  toimitettiin  purje- 
laivoilla,   oli    siellä 

toistakin  sataa 
alusti.  Nykyisin 
siellä  näkee  har- 
voin enemmän  kuin 
10-20  höyryä.  Saa- 
ren länsipuolella 
Langin  haaran  suu- 
lahti.  joka  lännessä 
rajoittuu  Mussalon 
saariin,  on  senjäl- 
keen  kuin  keisaril- 
linen kalamaja 
Langinkosken  par- 
taalle rakennettiin, 
alkanut  muodostua 
■<  ta-aluksien  ank- 
Ivuripaikaksi.  Tätä- 
kin n.  s.  keisari- 
sataKia  on  vaka- 
vasti ajateltu  kaup- 
satamaksi.  Uutta 
toistaiseksi  se  ei 
vielä  ole  tarpeen 
vaatima.  Kaupun- 
gilla on  vielä  suo- 
jattuja, laajoja 
vesialueita  Kymi- 
joen suuhun  muodostuneissa  lahdissa  ja  saarien 
rantamilla  ja  salmissa.  .Sahakaupungin  liike  tar- 
vitsee niitä  tukkieuvara.stopaikoiksi.  Ne  eivät 
enää  moneen  aikaan  ole  riittäneet.  Sahaliikkeen 
alkuaikoina  1870-80-luvuilla  uitettiin  Kymijoesta 
1-2  milj.,  nykyisin  n.  4  milj.  tukkia.  Tämän  li- 
säksi tuodaan  vielä  .suuret  määrät  meritse  eri 
puolilta    Suornenlaliden    rantamilta. 

Kiiupiingin  tulot:  1909  Smk.  1,589,185:—, 
uii-stä  tak.soittamalla  Smk.  3.30,000:—;  1910 
1,014.859:—,  niistä  tak.soittamalla  Smk.  350,000:—. 
Tärkeimmät  menoerät  '1911):  korkoihin 
105,000  mk.,  virastot  281.000  mk.,  koulut  183,000 
mk.,  erilaiset  kunnan  työt  155,000  mk.,  uutis- 
rakennuk^et  207.000  mk." 

Kaupungin    omaisuus,    tonttien,    rakennus- 


Kutkan  kirkku. 


ton.  maa-alueiden  arvo  (1910)  Smk.  3.374.300:— 
ja  velat  Smk.  1.717,963:37.  Kaupungin  ra- 
astoi: Aleksanteri  II:n  stipendirahasto 
Ui.OilO  mk.,  käsitycikouluii  rahasto  3.).0()0  mk. 
ja  Kotkan  höyrysahan  työmiesten  sairasapu- 
rahasto    14,000   mk. 

Suurimmat  puutavaran  viejät  ovat  o.y.  W.  Gut- 
/:i'it  Ä.  C:o  (ks.  t.;  vuotuinen  vienti  n.  50.0110  stan- 
dorttia.  18.000  ton.  selluloosaa)  ja  Halla  o.-y. 
(ks.  t.:  40,000  standerttia,  9,000  ton.  selluloosaa: 
iso  tiilitehdas).  Viipurilaisella  Hackman  &  C:olla 
i.n  Sunilan  saha  (15,000  standerttia).  Lähis- 
tOllil  olevasta   Karhulan  tehda.saluee.sta  ks.  K  a  r- 

u  1  a.  Muista  tehdaslaitoksista  on  mainittava 
Kotkan  rautayhtiöii  konepaja  ja  sähkötehdas. 
Kotkan  selluloosatehdas  (lO.OUO  ton.),  liitutehdas, 
sokeritehdas,  oluttehdas.  Satamakaupunkinaan 
käyttäviit  Kotkaa  Kotkan-Kajaanin  ratavarsilla 
olevat  tehtaat,  joista  suurimmat:  Inkeroi.sten, 
Myllykosken,  Kymin,  Kuusan.  Voikan,  Kajiia- 
nin  tehtaat  ja  Suomen  paperiyhdistys.  —  K:ii 
tullitulot  1910  tekivät  1,096,59»"  mk.  (1901 
527.888  mk.,  1905  853.605  mk.),  satamassa  käy- 
neiden laivojen  lukumäärä  771.  yhteensä  363.389 
rek.-tounia.  Tuonti  teki  1910  8,718,072  mk. 
(1901  3.693,660  mk.,  1905  5,688,843  mk.), 
vienti  30,421,724  mk.  (1901  15.562.768,  1905 
19.525,214  mk.) ,  päävientitavaroita  puutavarat 
566,290  m^  (1901  453,856  m^  1905  513,606  m'), 
jmumassa  y.  m.  59,158  ton.  (1901  9,589,  1905 
31.771  ton.).  Kotkan  rautatie-aseman  tulot  te- 
kivät 1910  Smk.  713,823:08  (1905  Smk.  472.605:71, 
1908  Smk.  772,468:60);  asemalle  saapui  puutava- 
roita (hirsiä,  lautoja,  halkoja  j.  n.  e.)  44,604 
ton.    ja    paperiteollisuuden    tuotteita    19,541    ton. 

Kaupungilla  on  satamastaan  liikenne-  ja  tuu- 
laakimaksuja  ollut:  1909  Smk.  238.833,  1910 
Smk.  302.038.  Nyt  kun  Keski-  ja  Itä-Suomen 
pahvin,  paperin  ja  puumassan  vienti  on  keski- 
tetty Kotkaan,  nousevat  vastaavat  tulot  melko- 
lailla. Kaupungilla  on  kerta  viikossa  säännölli- 
nen laivayhteys  Lyypekkiin  ja  (2  kertaa 
kuukaudessa)  Hamiiuriin,  sekä  pitkin  rannikkoa 
Viipuriin  ja  Vaasaan  ja  niiden  välisatamiin. 
K:n  laivarekisterissä  on  100  purjealusta  (8.289 
lek.-tou.),  14  höyryalusta  (376  rek.-ton.).  yleensä 
pieniä  aluksia  (ainoastaan  yksi  suurempi  purje- 
laiva ja  5  kaljaasia,  yhteensä  2.004  rek. -tonnia) . 
Seuraavilla  valloilla  on  edustajia:  Alankomailla. 
Englannilla,  Espanjalla.  Norjalla,  Ruotsilla,  Sak- 
salla ja  Tanskalla  varakonsulit.  Ranskalla  kon- 
suliasiamies.  Pankin  konttoreja:  Suomen 
pankilla.    Kansallis-osakepankilla,    Pohjoismaiden 


■s 

f 


Sahkutehdas. 


1111 


Kotkakala — Kotkan  selluloosatehdas 


H42 


p.uikilhi.  Yluly.spankilla,  sitäpaitsi  siliistöpankki 
(talletukset  1910:  •2".2.000  mk.).  Telefouilla 
330  tilaajaa. 

Kduluja  (1910):  kansakoulu  (per.  1880, 
1,083  oppii..  30  opett.)  ;  kauppakoulu  (64  oppii., 
9  opett.).  kauppaopisto  (34  oppii.);  suom.  yhteis- 
koulu iv:sta  1S84  2-Iuokkaiiieu  ja -kielinen  alkeis- 
koulu; v;sta  1S'J()  ö-luokkainen  suom.  yliteiskoulu, 
1S99  laajennettu  S-luokkiU.^^eksi ;  oppii.  229,  14 
opett.);  ruots.  yhteiskoulu  (144  oppii.,  12  opett.); 
poikieu  aminattikouhi.  alempi  käsityöläiskoulu, 
ven.  kansakoulu,  iltakoulu,  käsityökoulu,  työ- 
väenopisto, K:u  esiseminaari.  Kaupungin  k  i  r- 
j  as  to  SS  a  on  2,390  suom..  1,450  ruots.  nidosta. 
K:ssa  ilmestyy  4  sanomalehteä  (..Eteenpäin"; 
., Etelä-Suomi",  ., Kotka  Nyheter"  ja  ,, Kymin 
Laakso") . 

.\sukasoloja   kuvaavat   seur.   numerot: 


nianltaiilikir.jnjfn 

kiikcillkirjnjon 

mukaan 

ninkaail 

,,  1901 

5,857 

6,100 

..  1906 

6,654 

7,795 

..  1911 

8.725 

9,947 

TvovUpnUilo. 


Mutta  todellinen  määrä  on  hyvinkin  kahden- 
vert;iinen.  sillä  kaupungin  tarjoomia  etuja  naut- 
tivat yllä  luetel- 
lut tehtaat,  joista 
moni  kuuluu  vielä 
Kymin  pitäjään. 
Suuri  osa  kau- 
jiungissa  toimi- 
vista tehtaalaisista 
;isuu  lähisaarilla. 
Yhdistyk- 
siä: raittiusseura 
..Kotka  yhdistys", 
puolueyhdistykset, 
voimisteluseurat 
„Iuto"  ja  ..Riento".  K:n  kauppaseura.  K:n  käsi- 
työ- ja  lehdasyhdistys.  Musiikin  ystäväin  yhdis- 
tys. —  .Sairashuoneolot  ovat  vielä  perin  alku- 
])eräisellä  kannalla.  Sairaaloita:  yleinen 
sairaala,  synnytyslaitos,  kulkutautisairaala.  Kun- 
nan   palveluksessa   on    kaksi   lääkäri;!. 

Historia.  Kotka  on  kaupunkiemme  jou- 
kossa nuorimpia.  Sai  meri-  ja  tapulikaupungin 
oikeudet  keis.  kirjeellä  21  p.  toukok.  1878.  Se 
on  syntynyt  meidän  päiviemme  liike-elämän,  lä- 
hinnä puuliikkeen  vaatimuksesta.  Vanhempana 
aikana  ei  seutu  näytä  olleen  missään  erityisessä 
huomiossa.  Kymijoen  suuhaarat  ovat  siksi  kos- 
kisia, ettei  laivaliike  aikaisemmin  voinut  tulla 
kysymykseen.  Vanhempina  sota-aikoina  joki 
muodosti  luonnollisen  rajan.  Niin  syntyi  sen 
rannoille  vähitellen  pienempiä  inaavarustuksia. 
\':n  1791  jälkeen  rakennettiin  Kymijoen  suussa 
oleville  saarille  Kuotsinsalmesta  nimensä  saanut 
venäläinen  linnoitus.  Sillä  oli  joku  merkitys 
Viaporin  antautumiseen  saakka,  mutta  sittem- 
min se  menetti  arvonsa.  Itämaisen  sodan  aikana 
1855  sen  hävitti  englantilainen  laiva.sto  sekä 
samalla  nykyisellä  Kotkansaarella  olleet  sota- 
väen asunnot  ja  varastorakennukset,  vrt.  E  u  o  t- 
s  i  n  s  a  1  m  i.  —  V.  1870  haminalainen  kauppa- 
neuvos C.  A.  Ahlqvi.st  (ja  Hackman  &.  C;o)  ra- 
kensi ensimäisen  sahan  ,. Vanhan  sahan",  joka 
paloi  1S79.  mutta  rakennettiin  uudelleen  heti. 
Se  on  nykyään  lakannut  ja  alue  on  otettu  kau- 
lii.   IV.    Painettu  '°/.,  12. 


pungin  uusien  satamasuunnitelmien  palvelukseen. 
V.  1871  perustettiin  Norjan.  1874  Hietasen,  Suni 
lan.  Hovinsaaren.  H;illan  j;i  Jum;>Iniemen  saluit. 
V.  1890  valmistui  Kouvolan-Kotk;in  rata,  jonka 
merkitys  Kotkan  liike-elämässä  on  ollut  perin 
tärkeä,  siitä  kun  syntyi  luonnollinen  lähtökohta 
Savon    radalle. 

Kirkollisesti  K.  kuuluu  Kj'min  seura- 
kuntaan; mäilrätty  eroamaan  itsenäiseksi  kirkko- 
herrakunnaksi (sen.  päiit.  1  p:ltä  luihtik.  1892). 
V:sta  1895  on  kaupunkiin  ollut  sijoitettuna  Ky- 
min kirkkoherranapulninen.  kunnes  K.  1903  sai 
oman  kappalaisen.  Kirkko  rakennettu  tiilestä 
(1897-99);  urut  36-äänikertaiset ;  alttaritaulu: 
..Itämaan  tietäjät"  (Pekka  Halonen).  [Herman 
Hultin.    ..Kotkan    kaupungin    historia"     (1904).] 

A.  J.  77. 

Kotkakala  {i<cicena  aijuilaj,  piikkieväineu. 
liopeanharmaa.  selkäpuoleltaan  ruskea,  vatsapuo- 
leltiKin  vaaleampi,  n.  2  m  pitkä  kala.  Eliiä  par- 
vis.-,a  Välimeren  ja  Atlantin  itäosissa,  eksyy  jos- 
kus Itämereenkin.  Synnyttiiä  urkujen  soittoa 
muistuttavan   äänen.     Liha    syötävää.  P.    7!. 

Kotkan  rata  IMIitee  Kouvolaii  asemalta  Hel- 
singin-Pietarin radiiUa  ja  päättyy  Kotkan  kau- 
punkiin; 51  km  pitkä;  muodostaa  suoranaisen 
jatkon  .Savon  radalle  sen  eteläpäästä  meren  ran- 
taan, ollen  siten  erinomaisen  tärkeä  sisämaankin 
liikenteelle.  5  asemaa  (Kouvolaa  lukuunotta- 
matta) ja  1  pysäkki;  radan  eri  a.seraille  saapui 
1909  89.849  matkustajaa  ja  lähti  92,727;  saapui 
131.900  ton.  tavaraa  ja  lähetettiin  97,414  ton.  — 
Rata  päätettiin  rakennettavaksi  v:u  1888  valtio- 
päivillä ja  rata  kokonaisuudessaan  avattiin  ylei- 
selle liikenteelle  1  p.  lokak.  1890.  Alkuperäinen 
kustannusarvio  teki  2.147,000  mk.;  kustannukset 
nousivat  radan  valmistuessa  1890  2.710.000  mk. 
ja  tilinpäätöstä  tehtäessä  1892  2.962.920  mk. 
i=Smk.  58.096:47  1  km:iä  kohti).  JIatka  Hel- 
singistä Kotkaan  243  km.  —  Radalta  haarautuu, 
Inkeroisten  asemalta,  yksityinen  normaaliraitei- 
nen   rautatie  Haminaan  (vrt.  H  a  m  i  n  a  u   rata). 

L.    Il-nen. 

Kotkan  rautaosakeyhtiö  i  K  o  t  k  a  j  ä  r  n  a  k- 
t  i  e  b  o  1  a  g)  Kotkassa.  Suomen  suurimpia  yksityi- 
siä konepajoja  (1908  ilmoitetun  valmistusarvonsa 
puolesta  kolmas),  o.sakepääoma  1.200.000  mk., 
vararahasto  320.000  mk.  K.  r.  on  nuiodostettu 
1897  yhdistämällä  1890-luvun  keskivaiheilla  kon- 
suli A.  Gullichsenin  ja  Conr.  Lönnströmin  (K.  r:n 
nyk.  isännöitsijä)  perustamaan  Kotkan  urheilu-' 
kauppaan  (yliteydessä  korjauspaja;  1897  20  v;ksi 
yksinoikeus  Kotkan  sähkölaitoksiin)  Ernst  Ny- 
strömin rautaliike.  Osakeyhtiön  nimi  oli  ensin 
Kotkan  rauta-,  urheilu  ja  sähköliikeosakeyhtiö, 
piiäoma  300,000  mk.  —  Valmistuksen  erikoisalat: 
voimansiirtolaitokset.  selluloosa-,  rima-,  tukin- 
nosto-, pinomakoneet,  tukkien  kimputuslaitteet, 
hinaaja-  sekä  matkustaja-alukset  y.  m.;  veto- 
telakka.  Työmiehistö:  .300  henkeä  (1912;  1904; 
150;  1895  oli  urheilukaupan  korjauspajassa  5 
miestä).  Vuotuinen  tavaranvaihto  3  milj.  mk. 
—  Liike  harjoittaa  rauta-,  kone-,  kivihiili-  sekä 
koksikauppaa.  E.  E.   K. 

Kotkan  selluloosatehdas  (omistaja  Aktie- 
bolaget Kotka  eellulosafabrik,  pe- 
rust.  1906,  uusittu  1908;  pääoma  1.836,200  mk,) 
Kotkassa,  valmistaa  sulfaattiselluloosaa  n,  10.000 
ton.  v:ssa;   työväestö   150   henkeä    (1911), 


UJ:! 


Kotkansiipi — Kottabos 


]AA\ 


Kotkansiipi  ks.   O  ii  o  c  1  e  a. 

Kotkat  (Aguilince)  Bnuodostavat  monimuotoi- 
sen petolinturyhmän.  Sen  tuntomerkkejä  ovat 
lyhyet,  säärtä  paljoa  lyhyemmät  nilkat,  uiko-  ja 
keskivarpaan  tyveä  yhdistävä  nahka,  aivan  ta- 
sainen yläleuan  reuna  ja  pyöreäpäinen  pyrstö. 
K:iin  luetaan  meidän  linnustostamme  maa- 
kotkan (AquUa),  käärmekotkan  (Cir- 
caetusj,  merikotkan  (HaliaetusJ,  hiirihau- 
kan (DuleoJ  ja  piekana  haukan  (Archi- 
biileo)   suvut.  E.  W.  S. 

Kotkata,  puun  läpi  lyödyn  naulan  kärkipään 
Kääntäminen  takaisin  puuhun,  jolloin  naula  saa- 
mansa koukkumaisen  muodon  vuoksi  saa  paljoa 
suuremman    pitävyyden.  T.    S. 

Kotkatjärvi.  Kunta  eteläisessä  Aunuksessa, 
kahden  puolen  Aunuksen  kaupungista  Petroskoi- 
hin kulkevata  maantietä.  As.  3,325  (1905).  Tär- 
keimpiä kyliä:  Keskjärvi  (1.  Ke.skotjärvij , 
Konduselgä,  Torasjärvi  ja  Kotkatjärvi ;  kunnan- 
huone  viimeksimainitussa.  L.  H-neii. 

Kotkinkiina  ks.  K  o  t  s  i  n  k  i  i  n  a. 

Kotletti  ( ransk.  cotelette,  vähennysmuoto  sa- 
nasta c61e  =  kylkiluu) ,  kyljys,  vasikan,  härän, 
lampaan  tai  sian  kylkilihasta  otettu  palanen, 
joka  on  niin  leikattu,  että  poikkileikatun  kylki- 
luun tynkä  pistää  esille  lihasta. 

Kotiin  ks.  Retusaari,  Kattila. 

Kotljarevskij  [-re'i-].  Ivan  Petrovits 
il76fl-lS3Si,  vähäven.  kirjailija,  sai  sivistyksensä 
pappisseminaarissa,  oli  jonkun  aikaa  sotilas- 
uralla ja  tuli  1808  erään  kasvatuslaitoksen  tar- 
kastajaksi Pultavassa.  K.  on  vähävenäiäisen  kir- 
jallisuuden pervistaja.  Hänen  pääteoksensa  on 
väliävenäläinen  pilkkakäännös  ^■ergiliuksen  Enei- 
diii  kolmesta  ensimäisestä  laulusta  (1798),  jonka 
merkitys  on  erinomaisessa,  omintakeisessa  kie- 
lenkäytössä. Hänen  kirjoittamansa  operetit 
..Natalka  Poltavka"  ja  ..ileskal  tsarivnik"  (Noita- 
ryssä)  kuuluvat  nytkin  vielä  vähävenäläiseen 
näytelmistöön.  J.    J.    M. 

Koto  ks.  Japanilainen  musiikki. 

Kotoslhin  f-si'-],   Grigori  j    (k.   1667),   veu. 
historiankirjoittaja,      palveli     alkuansa     kanslia-  j 
virkamiehenä   Venäjällä,   pakeni    1664   Puolaan   ja  i 
saapui   1666  Tukholmaan;   tarjoutui   ilmaisemaan 
ven.   valtiosalaisuuksia   ja   pääsi   v:n   1666   lopulla  | 
Ruotsin    kansliaan    virkamieheksi ;    sepitti    venä- 
jäksi    merkillisen     kirjoituk.sen     tsaari     Mikael  1 
Aleksejevitsin     aikuisesta     Venäjästä,     joka     on ' 
Venäjän   1600-luvun   alkupuoliskolla   vallinneitten 
sisällisten  olojen  liistorian  paras  lähde.    K.  mes- 
tattiin   miestapon    johdosta    lokak.     1667.     Veu. 
tutkija  S.  V.  Soloviev  löysi  1838  K:n  alkuperäi- 
sen  kirjoituksen   Upsalan   kirjastosta;    se   painet- 
tiin ensi  kerran  venäjäksi  1840;  ruotsal.  käännös 
julkaistiin   1908. 

Kotsenilli  ks.  K  o  k  e  n  i  1 !  i. 

Kotsinkiina  (ransk.  Cochinchi?w) .  siirtomaa 
Ranskan  Indo-Kiinassa,  Taka-Intian  eteläpäässä, 
Siamin-lähden  ja  Etelä-Kiinanmeren  rannalla; 
.56,900  km=.  2.870,514  as.  (1906).  Ennen  K.  tar- 
koitti laajempaa  aluetta;  nyk.  K.  on  siitä  osa, 
ennen  Ala-K.  nimeltään.  K:aan  kuuluu  saari- 
ryhmä Pulo  Condor  Etelä-Kiinaumere.ssä.  —  K. 
on  muodostunut  etupäässä  monihaaraisen  Me- 
kongin  hedelmällisistä  sui-stokerrostumista;  ai- 
noastaan sisempänä  tavataan  kumpumaita.  koilli- 
sessa   vuoristoa     (korkeimmat    kohdat   1,000   m). 


Paitsi  ilekougia,  jonka  suilla  on  nimenii  vuu. 
virtaa  K:n  kautta  useita  muita  jokia  (Iso-  ja 
Pieni  Vaico,  Saigon  y.  m.).  Ne  ovat  kuljettavia, 
mutta  suiden  poikki  laskeutuneet  hiekkasärkilt 
estävät  3-4  m  syväkulkuisempien  aluksien  pää- 
syn (Mekongin  pohjoinen  suuhaara  on  5  ml: 
kanavaverkko  lisää  niiden  merkitystä  sisämai- 
selle  liikenteelle.  Ilmasto  kuuma  (Saigonissti 
v:u  keskilämpö  +27,!°f'.  kylmimmän,  joulukuun 
-1-19°C).  eurooppalaisille  epäterveellinen;  sade- 
kausi huhtikuusta  marraskuuhun.  Saigonissa  sa- 
taa v:ssa  2,110  mm.  Kasvullisuus  alavilla, 
rämeisillä  rannikoilla  on  mangrove-tiheikköä: 
tämän  sisäpuolella  oleva  alue  kasvaa  kaislaa,  ja 
sen  takana  levittäytyvät  troopilliset  metsät  kal- 
lisarvoisine  puulajeineen.  Eläimistössä  ta- 
vataan isoja  kissaeläimiä,  norsuja,  sarvikuonoja, 
hirvilajeja.  —  Asukkaista  on  yli  2  milj. 
myöhemmin  maahan  tulleita  annamilaisia : 
khmer-kansaan  kuuluu  n.  '/,  milj..  alkuasukas- 
heimoja (moi  y.  m.)  on  joku  tuhat  säilynyt  vuori- 
maa.ssa;  1600-luvulla  maahan  muuttaneilla  kiina- 
laisilla (n.  100.000)  on  taloudellisessa  elämässä 
suuri  vaikutusvalta.  Eurooppalaisia  on  14,160 
(1906),  paitsi  sotaväkeä.  Pääuskonto  on  buddha- 
laisuus. Katolilaisia  lähetyssaarnaajia  on  ollut 
toimimassa  v:sta  1624.  Kouluja  on  380,  niissS 
oppilaita  19,000.  —  K.  on  Ran.skan  Indo-Kiinan 
taloudellisesti  arvokkain  maa.  Sen  jiää- 
tuote  on  riisi;  viljellystä  maa.sta  on  89,»%  riisi- 
peltoa. Lisäksi  viljellään  maissia,  papuja,  ba- 
taatteja.  maapähkinöitä,  sokeriruokoa,  tupakkaa, 
kahvia,  silkkiäispuuta,  pippuria  y.  m.  Peltojen 
muokkausta  varten  pidetään  puhveleita,  joiden 
vuotia  y.  ra.  viedään  ulos.  Kalastus  sisävesissä 
ja  meressä  tärkeä:  sitä  harjoittaa  76,500  kalas- 
tajavenettä.  Vuorityö  tuottaa  hiukan  kivihiiltä. 
Teollisuuslaitoksia:  9  isoa  riisimyllyä,  2  sahaa,  2 
saippuatehdasta  y.  m.  —  Kauppa  on  eurooppa- 
laisten ja  kiinalaisten  käsissä.  Tuonti  (omaa 
kulutusta  varten)  151.5  milj.  mk.:  vienti  (omia 
tuotteita)  138.9  milj.  mk.:  riisiä,  kalaa,  kalaöljyä. 
pippuria,  puuvillaa,  kopraa,  silkkiä  y.  m.  Tär- 
kein satama  on  Saigon;  siinä  käy  säännöllisin 
kulkuvuoroin  useitten  eurooppalaisten  yhtiöitten 
höyryt.  Satamissa  selvitettiin  1908  yhteensä  l.ss 
milj.  rek. -tonnia  aluksia.  Rautateitä  on  Saigo- 
nista ilythoon  ja  Annamiin;  sähkölennätinlinjoja 
yli  5,000  km.  —  Hallitusta  hoitaa  Indo- 
Kiinan  kenraalikuvernöörin  alainen  varakuver- 
nööri, jolla  on  sivullaan  salainen  neuvosto  ja 
siirtomaaneuvosto.  missä  m.  m.  6  maan  alku- 
asukasta. Pääkaupunki  Saigon.  Menot  1909: 
1,S7  milj.  mk.,  jonka  lisäksi  Ranska  saa  suorit- 
taa (1910)  13,8  milj.  mk.  Raha:  piasteri  =  2,5» 
mk.  —  K.  oli  vanhempina  aikoina  milloin  Kii- 
nan tai  Tonkinin  alainen,  milloin  itsenäinen  tai 
Annamiin  liitettynä.  Ranska  sai  jalansijan 
täällä  1858-02,  anastaen  nykyisen,  n.  s.  Ranska- 
laisen  K: n.  "    "  E.  E.   K. 

Kottabos  (kreik.).  varsinkin  pidoissa  suosittu 
seurapeli,  jota  oli  u.seita  eri  lajeja.  Yksinkertai- 
sin muoto  oli  sellainen,  että  lepopatjalla  ma- 
kaava henkilö  joko  suustaan  purskautti  tai  mata- 
lasta maljasta  laajassa  kaaressa  lennätti  viiniä 
vaskiastiaan.  niin  että  tämä  helähti.  Toinen 
muoto  —  muita  mainitsematta  —  oli  sellainen, 
että  viini  oli  viskattava  pysty.suoran  tangon 
päässä  olevalle  levylle,   niin  että  tämä  solui  toi- 


1415 


Kottarainen— Kotzebue 


1116 


selle,  alempana  olevalle,  siten  aikaansaaden  he- 
lälidyksen.  K:ta  käytettiin  myös  lemmenoraak- 
kelina.  E.   K-ii. 

Kottarainen  (Uturnus  vulgaris),  palearkti.sella 

alueella    useampina    paikallismuuunoksina    elävä, 

^^^         n.    laulurastaan    kokoinen 

^^^^^^^    varpuslintu.    Suomessa   se 

^^^^^M  on    yleinen     nuian     etelu- 

^^^^^^K  ja    keskiosissa,    ja    osoit- 

^^^^^K^^  taa   taipumusta  leviämään 

^^^^^^^%  pohjoiseen,     pesien     sään- 

^  ^lT  nöllisesti        Pohjanlahden 

•™  perukoilla.   Lapin    perillä- 

KuttaiaiEi™.  kin  jo  silloin  tällöin  huo- 

mattu. Xuoren  linnun  en- 
simäinen  höyhenpuku  on  ruskeanharmaa,  kurkku 
vaalea,  siipisulat  ja  peitiuhöjhenet  kellanruskea- 
reunaiset.  Tämä  puku  vaihtuu  jo  samana  syk- 
synä uuteen,  jonka  pohjaväri  on  musta,  me- 
tallihohtoinen,  sinipunaiseen  ja  viheriään  vivah- 
tava. Selkäpuolella  ovat  höyhenten  kärjet  ruskea- 
täpläisiä.  alapuolella  valkeita  tahi  keltaisia.  Van- 
hemmiten täplät  melkein  häviävät.  Xokka  kel- 
tainen, tummakärkinen.  K.  tekee  pesänsä  ont- 
toon puuhun,  rakennuksiin  ja  pesiniäpönttöihin, 
aina  viljeltyjen  seutujen  lähettyville.  On  hyö- 
dyllinen, hävittäen  valunkoh3-önteisiä  ja  touk- 
kia, mutta  syö  myöskin  kastematoja  ja  pehmeitä 
siemeniä.  Muuttolintu.  Laulu  jokseenkin  somaa, 
vaikkei  se  kuulu  kauas.  Suosittu  liäkkilintu, 
oppii  viheltämään  usein  kuulemiaan  säveleitä  ja 
hiukan    puhumaankin.  E.    W.    S. 

Kottbus  (Cottbiis).  kaupunki  Preussissa, 
Frankfurtin  hallitusalueessa  Spreen  varrella; 
48,792  as.  (1910).  Tärkeä  rautateiden  solmu- 
kohta. Teollisuus  kukoistava;  suurenmoinen  on 
verkateollisuus  (jo  useita  vuosisatoja  vanha), 
jonka  tuotantoarvo  tämän  vuosisadan  alussa  oli 
40  milj.  mk.;  edelleen  mainittakoon  muu  kutomo- 
ja kehruuteollisuus,  kone-,  rauta-,  tupakka-,  ke- 
miallinen, saha-  ja  olutteollisuus.  Kauppa  vil- 
kas (teollisuuden  ja  maatalouden  tuotteita).  — 
K.  mainitaan  en.-iikerrau  lliö.  joutui  144.5  Bran- 
denburgille, kuului  1807-13  Saksille.       E.  E.  K. 

Kotteria  (ransk.  coterie,  <  kesk.  lat.  coteria  = 
talonpoikajoukkue,  joka  yhteisesti  on  ottanut 
vuokralle  tilanomistajan  maat,  <  cofa  =  maja), 
suljettu  ihmisryhmä,  joka  on  liittäytynyt  aja- 
maan omia  itsekkäitä  tai  yksipuolisia  tarkoitus- 
periään tai  toimeenpannakseen  huvitilaisuuksia; 
keskinäiseen    ihailuun    yltynyt   kumppanuskunta. 

Kotti    (ruots.  skoti),  väliseinä  laivassa. 

Kottikärryt    (  ruots.  skottkärra) .  työntökärryt. 

Kottiset  alpit,  ryhmä  Länsi-Alpeissa,  Italian 
ja  Ranskan  rajalla.  Korkein  huippu  Jlonte  Viso 
(3.843  m). 

Kottoniöljy  (engl.  cotton  =  puuvilla) ,  puuvil- 
lan siemenistä  puserrettu  öljy.  Sitä  käytetään 
suuressa  määrin  ravinto-  ja  valoöljynä,  saippuan 
valmistuksessa,  voiteluaineena  ja  eritoten  mui- 
den kalliimpien  öljyjen  väärentämisaineena. 
Raaka  puuvillasiemenöljy,  jota  usein  väärin  ni- 
mitetään puuöljyksi,  vaikka  tällä  kaupassa  tar- 
koitetaan halvempaa  oliiviölj\iajia,  on  paksua, 
ruskeanviiristä  ja  läpinäkymätöntä  ja  muistut- 
taa ulkonäöltään  ja  hajultaan  pellavansiemen- 
öljyä,  jonka  väärennysaineena  sitä  paljon  käy- 
tetäänkin. Kemiallisesti  puhdistettuna  se  on 
kirkasta    ja    helakankellertävää    väriltään.     Täl- 


laisena sitä  sekoitetaan  ravintona  käytettävään 
oliiviöljyyn.  Kottoniöljyn  tärkeimpiä  tuotanto- 
maita  ovat  Pohjois-Ameriikan  Yhdysvallat  ja 
Egypti.  Puuvillansiemeniä,  joista  öljy  on  puser- 
rettu pois,  käytetään  ala-arvoisten  rehukakkujen 
raaka-aineena.  V.    V. 

Koturni  (kreik.  kothonios.  lat.  cothu'r)ius), 
kreikkalaisilla  korkea,  etlestä  sidottava  met- 
sästyssaapas,  erittäinkin  kreikkalaisten  ja  roo- 
malaisien murheniiylelmissäiin  käyttämä,  kor- 
kealla puuanturalla  tai  puujalantapaisella  varus- 
tettu kenkä,  joka  soveltui  kumpaiseenkin  jal- 
kaan. Kuvaannollisesti  k.  =  nuirhenäytelmä  täisen 
ylevä  tyyli,  joskus  ylimalkaan  mahtipontinen 
esitystapa.  E.  Un. 

Kotys  1.  Kotyto  [-tylö'],  traakialainen  ju- 
malatar, jonka  hurmaukseen  menevä  palvelus  le- 
visi Kreikkaankin.  Hänen  seurakuntiensa  sala- 
juhlissa  miehet  esiintyivät  uaispuvussa.  Tätä 
tapaa  pidettiin  Kreikassa  häpeällisenä;  luul- 
tiinpa  K:n  palveluksessa  haureuttakin  harjoitet- 
tavan. O.   E.   T. 

Kotzebue  (kofs-ebri].  I.August  Friedrich 
Ferdinand  K.  (17G1-1819J,  saks.  näytelmän- 
kirjoittaja,  huikenteleva  luonteeltaan,  usein  peri- 
aatteiltaan epäilyttävä,  seurasi  20-vuotiaana  ken- 
raali V.  Baueria  tämän  sihteerinä  Pietariin,  missä 
j-hdessä  B:n  kanssa  johti  saks.  teatteria.  V.  1785 
hän  sai  Tallinnassa  kuvernementin-maistraatin 
presidentin  paikan.  Täällä  K.  perusti  amatööri- 
teatterin,  missä  esitettiin  hänen  näytelmänsä 
,.Menschenhass  und  Rene",  joka  tuotti  hänelle  laa- 
jan maineen.  Keisari  Paavali  nimitti  liänet  Pieta- 
rin saks.  hoviteatterin  johtajaksi  ja  lahjoitti  hä- 
nelle Worokellin  maatilan  Liivinmaalla.  Paava- 
lin murhan  jälkeen  K.  1803  muutti  Weimariin. 
V.  1813  K.  palasi  Venäjän  palveluk.seen  ja  sai 
m.  m.  toimekseen  hankkia  tietoja  saks.  ylioppilas- 
yhdistys-liikkeistä.  Varsinkin  tämä  hänen  toi- 
mensa herätti  suurta  vihaa  saksalaisissa,  ja 
1819  kiihottunut  saks.  ylioppilas  Karl  Ludwig 
Sand  surmasi  hänet  tikarilla.  —  K.  ei  monilukui- 
sissa kappaleissaan  koskaan  tavoitellut  taiteel- 
lista päämäärää.  Hänen  pääpyyteenään  oli  yksin- 
omaan näyttämöllisen  vaikuttavaisuuden  ja  me- 
ne.styksen  saavuttaminen.  Hänen  kappaleidensa 
moraali  on  usein  epäilyttävä.  Mutta  suuren  ylei- 
sön suosion  hän  saavutti.  K.  on  esityttänyt  yh- 
teensä 211  kappaletta.  Suurimman  menestyksen 
saavuttivat,  paitsi  yllämainittua  kappaletta, 
..Die  Indianer  in  England"  (1790),  ..Der  weib- 
liche  Jakobinerklub"  (1795).  ..Die  Verschwörung 
auf  Kamtschatka"  (1795).  ,.Die  Wittwe  und  das 
Reitpferd"  (]79()).  ,.Armut  und  Edelsinn"  (1797). 
K:n  kootut  draamalliset  teokset  täyttävät  44 
nidosta  (1827-29).  [Bahlsen,  „K.  und'  .Sheridan" 
(1889)  ;  Rabanv,  „K.,  sa  vie  et  son  temps"  (1893).] 

J.   E-l. 

2.  Alexander  von  K.  (1815-89).  edellisen 
poika,  sotakuvien  maalaaja.  Oltuaan  aluksi  soti- 
lasuralla K.  opiskeli  maalausta  1838-44  Pietarin 
taideakatemiassa,  työskenteli  1846-48  Horace  Ver- 
net'n  johdolla  Pariisissa,  matkusteli  Belgiassa, 
Hollannissa,  Italiassa  ja  Saksassa,  kunnes  1860 
asettui  Muncheniin.  Täällä  hän  maalasi  Venä- 
jän keisarin  (Pietarin  Talvipalatsiin)  tilaamia 
sotakuvia,  joissa  hän  esittää  venäläisten  taiste- 
luja, esim.  Pietari  Suuren  sotia  Kaarle  XII:ta 
vastaan    (m.  m.  ,,Poltavan  taistelu")   ja  venäläis- 


1447 


Koukistusjänteen  tulehdus— Koulukeittoyhdistys 


1448 


ten  osanottoa  Seitsein  uotiseeu  sotaiiii.  Kartonki- 
kuviua  liäii  ou  esittänyt  Siivorovin  sotaretkiä. 
Suomen  sotaa  1S08-09  sekä  Barclay  de  Tolly"n  ja 
Kufuzovin  johtamia  taisteluja  Napoleonia  vastaan 
ISli   j,i    ISi:?.  E.   R-r. 

Koukistusjänteen  tulehdus  ks.  Jänteen 
t  u  I  e  li  t  u  in  i  n  e  n. 

Koukkari  1.  p  i  r  t  a  k  o  u  k  k  u.  koukku,  jolla 
loimiliinfiat  vedetään  niisien  ja  pirran  läpi.  Myös 
koukku,  jota  käytetään  virkkaukses.sa  tai  pak- 
.^unipien    silmukudosten    valmistuksessa. 

E.  J.  S. 
Koukku  ks.  K  a  1  a  s  t  u  s  ja  M  e  t  s  ä  s  t  y  s. 
Koukku  I  viljelysmaan  mitta.  veroluku). 
Useis>a  maissa  nimiteltiin  keskiaikana  mäiirät- 
tyU  viljelysmaan  alaa  viljelysa.seen  1.  auran  mu- 
kaan. Senaikaisissa  lat.  a.siakirjois.sa  tavataan 
tässä  merkityksessä  sana  aratriini.  Joskus  tava- 
taan myöskin  eri  maitten  omaukieli.set  nimityk- 
.set  tälle  käsitteelle  niinkuin  Englannissa  plomj- 
land  ja  Saksassa  Pfliiri.  \iimeksimainitussa 
maa.ssa  muutamat  tutkijat  ovat  väittäneet  lliife 
sanan  alkuaan  tarkoittaneen  auranalaa.  mutta 
toiset  ovat  sen  ehdottomasti  kieltäneet.  Itämeren- 
maakunnissa  on  saksalaisten  keskuudessa  ollut 
vanhastaan  valloilla  nimitys  Hakenland,  joka 
tarkoittaa  auranalaa.  Venäjällä  on  käytetty 
tässä  merkityksessä  sanaa  sohd,  joka  oikeastaan 
tarkoittaa  auraa.  Auraa  merkitsee  myöskin  ruots. 
sana  krolc  (suomeksi  ..koukku") .  nimittäin  aivan 
alkuperäistä  yksinkertaista  kyntöasetta.  Ruot- 
sissa tavataan  tämä  maanalan  nimitys  historialli- 
sella ajalla  vain  Helsinglandissa.  jossa  siltä  käy- 
tetään lat.  nimeä  aratrum.  Suomessa  taas  k. 
oli  keskiaikana  yleinen  maamme  koko  länsi - 
o.sassa.  nimittäin  Ahvenanmaalla,  Varsinais-Suo- 
messa,  Uudellamaalla.  Hämeessä  ja  Satakunnassa, 
niinkuin  huomaa  eräästä  kuningas  Maunu  Eeri- 
kinpojan kirjeestä  v:lta  1334.  Vielä  uudella 
ajalla  koukku  oli  Hämeessä  ja  Yli-Satakunnassa 
veroyksikkönä.  Jo  keskiajalla  näkyy  sitä  ruve- 
tun käyttämään  veroyksikkönä  1.  verolukuna.  lau- 
den ajan  alussa  kannettiin  Hämeessä  koukku- 
luvun  mukaan  useita  veroja,  Yli-Satakunnassa 
taas  n.  s.  vuotuinen  vero.  Satakunnassa  miini- 
taan  1600-luvulla  toisinaan  auranala  (ploglandj 
pinta-alan  mittana.  Kun  KäJiisalmen  lääni  joutui 
Ruotsin  vallan  alaisuuteen,  käytettiin  sen  etelä- 
osassa eli  n.  s.  eteläisessä  läänissä  aatraa  (auraa) 
verolukuna.  jonka  mukaan  vuotuinen  vero  suori- 
tettiin. K.   R.   M. 

Koukkuaminen,  naisten  käsityö,  jota  tehdään 
koukkupäisellä  puu-  tai  tavallisemmin  luuvar- 
taalla.  Koukulla  muodostetaan  yhdestä  lan- 
gasta silmuja,  jotka  liittyen  toisiinsa  saavat  ai- 
kaan trikoota  muistuttavan  sidoksen.  Noudat- 
tamalla erityi.stä  järjestelmää  silmukankaan  si- 
dok-sessa,  voidaan  muodostaa  kauniita  pitsiraäi- 
siä  sido.skuvio)ta.  Koukkuamistyössä  käytetään 
mieluummin    paksua    lankaa,    usein    villalankaa. 

E.   J.    S. 
KoUkkulohi   on   yleinen   nimitys   koiraslohelle 
kutuaikana,     jolloin     sen     alaleuka    on    tavallista 
eneniinlin   knukistunut.  P.    Ii. 

Xoukkuluku  ks.  K  o  u  k  k  u. 
Kouko,    suom.    myt.,    merkitsee    suomalaisissa 
kansanmuiätoissa      ja      runoudessa      ,, kuolemaa, 
aavetta,    petoa,   karhua"    (tavataan    myös   henki- 
lön- ja  paikannimissä,  niink.  Kouvo,  Kouvola,  Kou- 


kolu)  :  vastaava  vir.  sana  kijii,  kiiiik  j.  n.  e.  mer- 
kitsee osaksi  ..vanhaa  mie.stä",  mutta  tavallisim- 
min ja  vielä  nykykielessäkin  ..ukkosta".  Sana 
näkyy  olevan  sangen  vanhaa  alkuperää  ja  alkuaan 
merkinneen  ..kuolleen  henkeä";  se  on  todennäköi- 
.sesti  indoeurooppalaista  alkuperää  (vrt.  liett. 
t«HA-«.s  =  ..maanalainen  kääpiö",  jonka  aikaisempi 
indo-euroopp.  nuioto  on  ''kouki)-).  [E.  X.  Setälä, 
..Finuischugr.   Forschungeu"   XII.J        E.    X.   S. 

Koulu  ks.  Alkeiskoulu.  K  a  n  s  a  k  o  u  1  u. 
K  a  u  p  p  a  o  p  p  i  1  a  i  t  o  k  s  e  t.  Luki  o.  K  o  r- 
k  e  a  m  m  a  t  oppilaitokset.  Koululai- 
tos. 

Kouluhygienia,  hygienia  1.  terveysoppi  sovel- 
lettuna kciuluoloihin.  K.,  joka  jakaantuu  ylei- 
.seeu  ja  yksilökohtaiseen  hygieniaan,  pyrkii  edis- 
tämään ver.sovan  sukupolven  ruumiillista  ja  hen- 
ki.stii  terveyttä  ja  valvimiaan  sen  tervepohjaista 
kehitystä.  Yleisen  k:n  tulee  pitää  liuolta  siitä. 
että  koulutalo  asemaansa  ja  lähimpään  ympä- 
ristöönsii  nähden  vastaa  terveyden  vaatimuksia, 
.sekä  on  niin  sijoitettu  ja  rakennettu,  että 
luokkahuouiet  saavat  riittävästi  valoa  ja  tulevat 
auringon  terveyttä  edistävästii  vaikutuksesta 
osallisiksi:  lisäksi  niiden  tulee  olla  tarpeeksi  ti- 
lavia ja  ilmavia  (vähintään  1.4  m-  lattia-innta- 
alaa  ja  '^  n\'  huoneen  tilavuutta  oppilasta  kohti). 
Tuuletiislaitos  olkoon  mieluimmin  sellainen,  että 
se  takaa  oppilasta  kohti  n.  15-20  m'  raitista  il- 
maa tunnissa,  mikä  vain  ke.skustuuletuslaitok- 
sella  on  saavutettavissa.  Missä  tuuletus  on  jär- 
jestettävä ikkunatuuletuksen  pohjalle,  olkoon 
avattavat  ikkunaosat  niin  korkeat  kuin  suin- 
kin mahdollista  niin.  että  huoneen  ilma  voidaan 
välitunneilla  nopeasti  saada  kokonaan  uudiste- 
tuksi, minkä  lisäksi  joka  luokkahuoneessa  tulisi 
olla  ainakin  kaksi  n.  s.  terveysikkunaa  (ks.  t.) , 
joita  suotuisalla  säällä  voisi  pitää  auki  tunneil- 
lakin. Lämmityslaitoksen  tulee  taata  tasaista  ja 
helposti  sovitettavissa  olevaa  lämpöä.  K:n  ylei- 
seen puoleen  kuuluu  myöskin  huolenpito  siitä, 
että  käytettävät  pulpetit  ovat  sopivia  sekä  hy- 
vää ja  virheetöntä  istuma-asentoa  edistäviä,  ynnä 
siitä,  että  opetusvälineet  kirjan  painosta  alkaen 
aina  suuren  taulun  tekotapaan  ja  kunnollisuu- 
teen saakka  vastaavat  silmän  terveydenhoidon 
vaatimuksia.  Lukuaikojen  määrääminen,  rangais- 
tu.stapojen  valit.seminen  ja  salliminen  y.  m. 
koululaisten  ruumiillista  terveyttä  koskevat  sei- 
kat kuuluvat  niinikään  k:n  alaan.  Mitä  k:n 
yksilökohtaiseen  puoleen  tulee,  edellyttää  se  oppi- 
lasten säännöllistä  tarkastamista  toiselta  puolen 
sairaiksi  huomattujen  toimittamiseksi  asian- 
omaiseen hoitoon,  toiselta  puolen  tarttumavaaraa 
tarjoavien  oppila.steu  pidättämiseksi  koulunkäyn- 
nistä, kunnes  tämä  vaara  on  mennyt  ohi.  Ne 
taudit,  mitkä  jälkimäisessä  suhteessa  vetävät  eni- 
ten mielenkiintoa  puoleensa,  ovat  tuberkuloosi  ja 
trakomi.  vrt.  Koululääkäri  ja  Koulu- 
pa ra  n  t  oi  a.  .U.   OB. 

Koulukeittoyhdistys,  kansalaisten  v.  1905  pe- 
rustama yhdistys,  jonka  tarkoituksena  on  saada 
aikaan  parannusta  koululasten  ravitsemisessa  an- 
tamalla neuvoja  ja  tarpeen  tullen  raha-avustusta. 
Tarvittavat  varat  yhdistys  hankkii  jäsenmaksu- 
jen, arpajaisten  ja  vapaan  keräyksen  kautta. 
Näistä  varoista  yhdistys  jakaa  avustusta  kansa- 
kouluille ympäri  maan  paikallisasiainiestensä  vä- 
I  lityksellä,  kumminkin  vain  sellaisilla   paikkakun- 


1149 


Koulukuri — Koululoma 


1450 


iiilla.  joissa  ei  omin  iu'ii\'()in  voida  ylUipitiul 
koiilutcfittiötii.  Lukiiv.  liMO-Il  ylulislys  jakoi 
aviistu.sta  ylileeiisii  Il.!)45  mk.  102  koulnllr.  joissa 
keittoa  sai  kaikkiaan  G.lilHi  u|)i)ilasta,  Vlulistyk- 
seu  toimesta  on  myös  pidetty  jonkko  esitelmiii. 
joilla  OM  pyritty  viiittiiniiiän  lianastusta  asiaan 
sekil  annettn  neuvoja  koulukeittiöiden  perusta- 
iiiisesfa  ja  hoidosta.  Yhdistyksen  johtokunta  on 
lIelsinj,Mssä;  ]>uheenjohtajana  sen  perustamisesta 
siakka  on  ollut  rouva  Augusta  af  Heurlin.  — 
Oppivelvollisunilen  katsotaan  ehdottomasti  johta- 
van siihen,  että  pidetiiäu  huolta  sellaisten  la.sten 
ravinnosta,  jotka  eivilt  kouluaikanaan  saa  ra- 
vintoa kotona.  Asiaa  ei  ole  vielii  missään  maassa 
lopuUi.sesti  jiirjestetty,  vaikka  sitä  esim.  Tans- 
kassa ja  Enirlannissa  on  |)yritty  ratkaisemaan 
lainsäädiinuön  avulla.  Vleensii  koululasten  ra- 
vitseminen on  muualla  niinkuin  meilläkin  vapai- 
den kansalaisyhdistysten  tai  kuntien  huolen- 
pitona. Muutamat  suurkaupunjrit  käyttävät  var- 
sin suuria  summia  tähän  tarkoitukseen.  Kaikkia 
muita  edellä  on  Pariisi,  jossa  kunta  vuosittain 
uhraa  koululiisten  ravit.semiseen  1.020.000  frangia. 
—  Helsingissä  toimii  myös  erityinen  yhdistys 
..Ruokaa  köyhille  kansakoululapsille  Helsingissä". 
Se  aloitti  toimintan.sa  lukuv.  1907-OS.  vl^  1911 
jaettiin  ruokaa  kevätlukuk.  678  lapselle,  syys- 
iukuk.  779: lie.  Menot  nousivat  22,083  mk:"aän 
Kaupungilta  yhdistys  sai  avustusta  17,000  mk. 
Syksystä  1912  kuuta  pitää  huolen  köyhien  kansa- 
koululasten   ravinnosta.  O.  .!/-<. 

Koulukuri  tarkoittaa  niitä  toimenpiteitä,  jotka 
ailieufuvat  oiipilaiden  laiminlyönneistä  ja  rikok- 
si.sta  ja  joilla  turvataan  koulutyön  säännöllinen 
kulku  ja  vaikutetaan  kasvattavasti  oppilaiden 
käytökseen.  \'arhaisemmin.  keskiajalla  ja  kauan 
uudellakin  ajalla  k.  oli  hyvin  ankara:  nnimiilli- 
nen  kuritus  oli  yleistä,  eikä  sitä  käytetty  vain 
rangaistuksena  tehdyistä  rikoksista,  vaan  myös- 
kin koulutehtävien  laiminlyönneistä  ja  tarpeelli- 
sen taidon  puutteesta.  Myöhemmin  k.  on  tullut 
yhä  inhimillisemmäksi.  Ruumiillinen  kuritus  on 
yleensä  poistettu,  ja  sen  sijaan,  että  kurinpitoa 
ja  järjestystä  ennen  ylläpidettiin  etupäässä  1)6- 
lon  voimalla,  on  kurinpitotoimenpiteissä  yhä 
enemmän  ruvettu  vetoamaan  oppilaiden  kunnian- 
ja  va.stuuntuutoon.  Aiikinäiset  keinot  saavat 
jäädä  mikiili  nuihdollista  syrjään,  tärkeämmäksi 
tulee  opettajan  pyrkin.ys  vaikuttaa  oppilaiden 
vakaumukseen.  Onpa  alettu  tehdä  yrityksiä  jär- 
jestyksen ja  kurinpidon  jättämiseksi  suurelta 
osalta  oppilaiden  itsensä  huoleksi.  .Siinä  tarkoi- 
tuksessa on  eräissä  Ameriikan  kouluissa  muodos- 
tettu n.  s.  kouluvaltioita,  joissa  oppilaat  järjes- 
täytyneinä ottavat  huolehtiakseen  lieidäu  hoi- 
toonsa annetuista  järjestys-  ja  kurinpitoasioista. 
Samaa  on  yritetty  muissakin  maissa  ja  meillä- 
kin. —  Herhartilaisella  kasvatusopilla  on  huo- 
mattavia ansioita  näiden  kysymysten  käsitte- 
lyssä. Viime  aikoina  on  m.  m.  Foerster  etevästi 
valaissut  näitä  asioita,  vrt.  K  o  u  1  u  r  a  n  ga  i  s- 
t  ukset.  [Soininen,  ..Yleinen  kasvatusoppi"; 
Foerster,  ..Koulu  ja  luonteeukasvatus" ;  Keinier, 
..Tie    oppilaau    sydämeen".]  O.    Me. 

Koululaitos,  maan  oppilaitosten  kokonaisjär- 
jestö.  Alimman  asteen  koululaitoksessamme  muo- 
dostavat Suomessa  kiertokoulut,  a  1  e  m  j)  i 
kansakoulu  ja  pikku-  1.  v  a  1  m  i  s  t  a  v  .i  t 
koulut.       Ensinmainitut      ovat      seur.akuatien, 


alemmat  kansakoulut  kunnallisia,  valmistavat 
koulut  yksityiskouluja  ilman  valtion  kannatusta, 
^■lemmiin  kansakoulun  2:.sen  vuosiosaston  oppi- 
niiiiirä  vastaa  myös  pääsyvaatinuiksia  oppi- 
koulun l:selle  luokalle.  Oppikouluista  käyte- 
täiin  v:n  1H72  koulujärjestyksen  nuikaan  viralli- 
sesti edelleen  nimitystä  a  I  k  e  i  s  o  p  p  i  I  a  i  t  o  k- 
s  e  t.  Ne  jaetaan  8-Iuokkaisiin  klassillisiin 
ja  reaalilyseoihin  sekä  tyttökoulu  i- 
h  i  n,  jotka  ovat  5-luokkaisia,  lukuunottamatta 
kahta  Helsingin  tyttökoulua,  joi.ssa  valmista- 
vat luokat  nuikaan  lukien  on  7  luokkaa.  Luku- 
vuonna 10O9-1O  oli  maassamme  kaikkiaan  51 
valtion  oppikoulua,  jatko-opistot  ja  jatkoluo- 
kat  niihin  luettuina.  Niisiä  oli  suomenkielisiä 
35.  ruotsinkielisiä  Hi.  Oppilaita  on  näis.sä  kou- 
luissa yhteensä  10.807,  suomenkielisiä  7.551, 
ruotsinkielisissä  3,316.  Paitsi  valtion  oppikou- 
luja toimi  maassamme  mainittuna  lukuvuonna 
87  valtion  kannattamaa  kunnallista  tai  yksi- 
tyistä oppikoulua,  59  suomen-  ja  28  ruotsinkie- 
listä. Niiss.ä  oli  oppilaita  yhteensä  12,829,  suo- 
menkielisissä 9,288,  ruotsinkielisissä  3,541.  Suu- 
rin osa  yksityisoppikouluista  on  yhteiskouluja. 
Oppikoulunopettajien  valmistusta  varten  ou  pää- 
kaupungissa 2  n  o  r  m  a  a  I  i  1  y  s  e  o  t  a.  suomen - 
ja  ruotsinkielinen,  joi.ssa  on  täydellinen  .sekä 
klassillinen  että  reaalio.sa.sto.  Samoin  on  pää- 
kaupungissa jatko-opistot  opettajattarien 
valmi.stami.seksi  tyttökouluihin.  Kansakoulun- 
opettajia valmistaa  6  siuimenkielislä  ja  2  ruot- 
sinkielestä seminaaria.  Kaikki  nämä  oppi- 
laitokset toimivat  Koulutoimen  ylihallituksen 
valvonnan  alaisina.  Suomen  koululain.säädän- 
nössä  ei  ole  eduskunnalla  osallisuutta.  —  Paitsi 
kansa-  ja  oppikouluja  toimii  maassamme  joukko 
eri  ylihallitu.sten  alaisia  ammattikouluja, 
valmistaen  oppilaita  erilaisille  toimialoille  yhteis- 
kunnassa. —  vrt.  Alkuopetus,  Ammatti- 
koulut, Kansakoulu.  Oppikoulu,  Y' h- 
teiskoulu,  Y'ksitTisoppikoulut. 

O.   Me. 

Koululaivat,  yleensä  piirjealuksia.  joissa 
merenkulkijoiksi  aikoville  nuorukaisille  (appren- 
liccsj  annetaan  sekä  tietopuolista  että  erittäin- 
kin käytännöllistä  ammattiopetusta.  Kun  pur- 
jeilla kulkevat  kauppa-alukset  vuosi  vuodelta 
käyvät  yhä  harvalukuisemmiksi,  joten  niissä  ei 
euää  ole  tilaa  kaikille  kokelaille,  ja  kun  höyry- 
aluksilla .saatua  merimieskokenuista  ei  yleensä 
pidetä  tarkoitusta  vastaavana,  niin  ovat  useim- 
mat merenkulkua  harjoittavat  kansat  viime 
aikoina  hankkineet  sanotuutapaisia  koululaivoja. 
Uranaukaisijana  tällä  alalla  oli  .Suomessa 
..Raunio  nya  skeppsrederi  a.-b."  niminen  liike, 
joka  keväällä  1895  varusti  ..Fennia"  laivan.sa 
kotilulaivaksi.  1897  taas  ..Fa«-eir'  laivansa  ja 
1901  ..Glenard"  laivansa.  Liikkeen  pääisännän, 
kunnallisneuvos  J.  W.  Söderlundin  kuoltua  lai- 
vat 1906  siirtyivät  Suomen  laivanisännisto  o.-j-:lle. 
joka  sittemmin  joutui  vararikkotilaan.  V.  1911 
on  muodostettu  uusi  yhtiö,  joka  aikoo  ottaa  hal- 
tuunsa edeltäjäinsä  alukset.  —  Höyrylaiva  o.-y. 
Suomen  Lloyd  varusti  1897  ..Hellas"  nimisen  lai- 
vansa myös  koululaivaksi ;  yritys  oli  huonojen 
liikeolojen  takia   lakkautettava   jo    1902. 

F.   W.   L. 

Koululoma,  se  aika.  jolloin  koulut  ovat  sul- 
jettuina.   Vanhempina  aikoina  oli  kouluilla  sään- 


1451 


Koululääkäri — Koulunäytelmä 


1452 


nöllisesti  lomaa  (lat.  feriie.  lepo-,  juhlapäivät) 
kirkollisiaa  juhlapäivinä,  joita  oli  runsaasti,  li- 
säksi markkinain  aikana,  niitä  kun  vietettiin- 
kin kirkollisten  juhlain  yhteydessä,  sekä  jul- 
kisten tutkintojen  ja  koulujuhlien  toimeenpanoa 
varten.  Myöhemmin,  kirkollisten  juhlapäivien  vä- 
hentyessä ja  silmällä  pitäen  oppilaiden  terveyttä, 
on  otettu  käytäntöön  pitemmät  yhtäjaksoiset 
loma-ajat.  Osittain  ne  vieläkin  ovat  kirkon 
juhla-aikoina,  nim.  joulu-  ja  pääsiäisloma,  mutta 
useiss.i  maissa  kesäloma  on  pisin.  I\:n  pituus 
vaihtelee  muutoin  huomattavasti  eri  maissa. 
Useimmissa  maissa,  kuten  Saksassa,  Ranskassa 
ja  Norjassa,  se  käsittää  n.  12  viikkoa  vuodessa. 
Tanskassa  vain  S';,  viikkoa.  Ruotsin  uusi  koulu- 
laki säätää  loman  14  viikoksi.  Meillä  koulujen 
loma-aika  on  jo  pitkät  ajat  ollut  n.  18  viikkoa. 
Paitsi  lyhyttä  pääsiäis-  ja  helluntailomaa  oli 
ennen  2,  myöhemmin  2'/,  kuukautta  kesälomaa 
ja  2  tai  l"'/,  kuukautta"  joululomaa.  V.  1862 
kesäloman  pituus  määrättiin  3  kuukaudeksi  ja 
joululoma  2.5  päiväksi.  Sittemmin  on  annettu 
toisia  määräyksiä,  mutta  1883  palattiin  samoi- 
hin loma-aikoihin.  O,  il-e. 

Koululääkäri,  koulunuorison  terveydenhoitoa 
valvova  lääkäri.  Kokemuksesta  tiedetään,  että 
koulunkäyntiä  seuraa  moni  seikka,  jolla  saattaa 
olla  epäedullinen  vaikutus  oppilaan  terveyteen; 
lisäksi  moni  lapsi  jo  ennen  kouluikäänsä  on 
terveydeltään  tahi  ruumiillisen  tai  henkisen  vau- 
rastumisensa puolesta  heikko,  joten  koulutyö  käy 
hänelle  liian  raskaaksi,  jopa  mahdottomaksikin. 
Kaikesta  tästä  koituu  koululle  velvollisuus  val- 
voa oppilaitten  terveyttä  ja  poistaa  tahi  aina- 
kin mikäli  mahdollista  vähentää  koulunuorison 
terveydelle  haitallisia  vaikutelmia.  Tällainen  ter- 
veydenhoidon valvominen  koulussa  ja  koulunuo- 
risossa käy  mahdolliseksi  ainoa.staan  siten,  että 
se  uskotaan  asianymmärtävän,  tarpeellisilla  eri- 
koi.stiedoilla  varustetun  lääkärin,  n.  s.  koulu- 
lääkärin käsiin.  - —  Eri  maissa  tehtiin  jo  kau- 
kaisina aikoina,  osaksi  valtion,  osaksi  kuntien 
palveluksessa  olevien  lääkärien  muuhun  varsi- 
naiseen työohjelmaan  myöskin  määräys,  joka  ta- 
valla taikka  toisella  tarkoitti  koulujen  terveyden- 
hoitoa. Tämä  sivutoimi  käsitti  aluksi  vain  koulu- 
huoneistojen tarkastamista  ja  poikkeustapauk- 
sessa jonkun  oppilaan  terveydentilan  tutkimista, 
kun  siitä  koulun  puolesta  lausuttiin  epäilyksiä. 
K:eitä  sanan  nyk.  merkityksessä  nämä  lääkärit 
eivät  kuitenkaan  olleet.  Saksassa,  jossa  yleinen 
koulupakko  aikaisimmin  astui  voimaan,  kohotet- 
tiin ensimäisiä  ääniä  koulujen  asettamisesta  eri- 
tyisten k:  ien  valvonnan  alaisiksi.  Esimerkkiä 
ovat  sittemmin  vähitellen  seuranneet  useimmat 
muut  sivistysmaat.  Tärkeään  käännekohtaan  jou- 
tui k. -laitos  1897,  jolloin  Wiesbaden  asetti  kun- 
nan palvelukseen  k:eitä  uusille  perusteille  laadi- 
tuin ohjesäännöin.  Tässä  ohjesäännössä  anne- 
taan yksilökohtaiselle  terveydenhoidolle  täysi 
arvo  ja  tunnustus ;  siinä  vaaditaan,  että  jokai- 
sen oppilaan  terveydentila  on  tarkastettava, 
sillä  ainoastaan  siten  käy  mahdolliseksi  saada 
ilmi  olemassaolevat  taudit  ja  sairaudentilat, 
mikä  on  yhtä  tärkeätä  itse  sairastavien  oppi- 
laitten hoitoa  ja  oikeata  käsittelyä  varten  kuin 
muitten  koululasten  suojelemiseksi  taudintartun- 
nalta.  —  Suomesi;a  varsinainen  k. -laitos  on  vielä 
varsin  nuori.    Asia  pantiin  vireille  1885  Suomen 


lääkäriseuran  yleisessä  kokouksessa.  Sittemmin 
otti  ensiksi  neljä  Helsingin  yksityiskoulua  oman 
koululääkärin;  jotkut  Tampereen  yksityiskoulut 
seurasivat  esimerkkiä  1900.  V.  1905  perustet- 
tiin Helsingin  kansakouluihin  k:u  toimi,  joka 
1911  jaettiin  kahtia,  niin  että  suomenkielisille 
kouluille  tuli  toinen  ja  ruotsinkielisille  kouluille 
toinen  lääkäri.  Kieitä  on  nykyään  usean  muun- 
kin kaupungin  kansakouluissa,  niinkuin  Tampe- 
i  reellä,  Turussa.  Viipurissa,  Käkisalmessa,  Kuo- 
pionsa ja  Vaasassa.  M.  OB. 

Kouluneuvosto,  lähin  paikkakunnallinen  kou- 
lunvalvojakunta,  määrätty  alkujaan  1869  v:n 
asetuksessa  asetettavaksi  kaikille  oppikouliiille. 
Sen  tehtävästä  säädetään  tarkemmin  Ylihalli- 
tuksen kiertokirjeessä  marrask.  3  p:ltä  1870 
sekä  sittemmin  1872  v:n  koulujärjestyksessä 
(82-87  §§).  K.  asetetaan  joko  kullekin  koululle 
erikseen  tai  useammille  yhteisesti.  Jäsenet  ni- 
mittää Ylihallitus  3  vuodeksi  kerrallaan  henki- 
löistä, jotka  kunta  ehdottaa  (arm.  ohjes.  18  p:ltä 
lokak.    1S9S   15   §).  O.   Me. 

Koulunäytelmä,  eräs  näytelmän  laji.  joka 
joko  kokonaan  tai  etupäässä  oli  aiottu  kouluissa 
ja  koululaisten  esitettäväksi.  Erityisen  merki- 
t3'ksen  k:t  saivat  Saksassa,  missä  ne  varsinkin 
uskonpuhdistuksen  aikakaudella  kukoistivat  ja 
melkoisesti  vaikuttivat  muuhunkin  draamalliseen 
tuotantoon.  16:nneIIa  vuosis.  koulujärjestys  sääti 
useissa  vastaperustetuissa  lukioissa  ja  latina- 
kouluissa  vuosittain,  jopa  useamminkin  esitettä- 
väksi k:iä.  joiden  sepittämisessä  monet  etevim- 
mät  koulumiehet  kokeilivat,  joko  luoden  omin- 
takeista, tai  muodostamalla  toisia  näytelmiä. 
Uskonpuhdistuksen  alussa  k.  ja  kansandraama 
alkoivat  vahvasti  lähennellä  toisiaan.  Luther 
suosi  suuresti  tällaisia  koulunäytäntöjä,  ja  ylei- 
senä vakaumuksena  oli,  että  ne  olivat  omiaan 
totuttamaan  koululaisia  vapaampaan  esiintymi- 
seen sekä  heitä  siveellisesti  kohottamaan.  16:nnen 
vuosis.  latinaksi  kirjoittavista  k:ien  tekijöistä 
ovat  mainittavia  Xystus  Betulius  (Sixt  Birk), 
Thomas  Xaogeorgus  (Kirchmair)  ja  Christopho- 
rus  Stymmelius.  Lat.  koulunäytelmien  rinnalla 
syntyi  saksankielisiäkin,  ja  näiden  sepittäjistä 
olivat  etevimpiä  RoUenhagen,  Barthol.  Kriiger, 
Martin  Rinkhardt  y.  m.  16:nnen  vuosis.  jälki- 
puolella tuli  jesuiittain  johtamissa  kouluissa  esi- 
tettyihin k:iiu  vanhojen,  voittopuolisesti  retoris- 
ten ainesten  lisäksi  uusia,  it.  pastoraali-  ja 
oopperarunoudesta  lainattuja.  Jesuiitat  lisäksi 
enensivät  koulunäytelmien  esityksen  ulkonaista 
loistoa.  17:nnen  vuosis.  ensi  vuosikymmeninä  oli- 
vat suosituimpia  k:ien  kirjoittajia  Paul  Crusius, 
Kaspar  Briilovius  ja  Heinr.  Hirzwigius.  K. -esi- 
tyksiin, kuten  kulttuurioloihin  yleen,sä,  vaikutti 
tuhoisasti  30-vuotinen  sota.  Koulut  yrittivät 
kuitenkin  esittää  uudempia  saks.  näytelmiä,  ku- 
ten esim.  Andr.  Gryphiuksen  ja  Lohensteinin 
kirjoittamia.  Viimeinen  saks.  kouludramaatikko 
oli  17:nnen  ja  18:nnen  vuosisadan  vaiheilla 
Zittaun  rehtori  Christian  Weise.  Lopulta  koulu- 
näytännöt  rupesivat  kilpailemaan  varsinaisen 
näyttämötaiteen  kanssa,  alkaen  esittää  tämän 
ohjelmistoon  kuuluvia  kappaleita,  ja  tämä  tiesi 
koulunäytäntöjen  vasituisen  merkityksen  katoa- 
mista, samalla  kuin  se  ennusti  niiden  raukea- 
mista. Muissakin  maissa,  etenkin  Englannissa, 
on    havaittavissa    koulunävtelmätaiteen    ilmiöitä. 


1453 


Koulupakko — Kouluttaminen 


1454 


[O.  Fraiicke.  ..Terenz  iind  die  laleinische  Sduil- 
komödie"  (1877)  ;  Riedel,  ..Sohuldraiiiii  und  Tliea- 
ter"  (1885)  ;  O.  F.  M.  Schmidt.  .,Die  Buhnen- 
verliältiiisse  des  deiitsclion  Schuldramas  im  16. 
.Talirh."    (100?,).!  J.   H-l. 

Koulupakko  ks.  (1  p  p  i  v  e  1  v  o  II  i  s  ii  u  s. 

Kouluparantola  I.  k  o  u  1  u  s  a  n  a  t  o  r  i,  pa- 
rantola, joka  samalla  toimii  kouluna.  K.  asettuu 
etupäässä  tuberkuloosin  vastu.stamisen  palveluk- 
.seeu  tarjoten  tulierkelitautia  sairastaville  koulu- 
laisille lienki.sen  kehityksen  tilaisuutta  tehden  sa- 
malla malulollisek.si  poistaa  tuherkelitartunnan 
koulusta.  Ilmeistä  on.  että  tällaiiieu  laitos  vasta 
.silloin  täydelleen  vastaa  tarkoitustaan,  kun  sii- 
hen otetut  lapset  saavat  osakseen  kaikkea  sitä 
parantolahoitoa.  jota  heidän  heikontunut  tervey- 
tensä niin  kipeästi  kaipaa.  Toistaiseksi  ei  ole 
Suomessa  tällaisia  k:oita;  on  kuitenkin  nostettu 
ky.symys  k:n  suunnittelemisesta  ysteistoimintaan 
Helsingin  kaupungin  kansakoulujen  kanssa,  jol- 
loin kaikki  tuberkuloosia  tartuntaa  levittävässä 
muodossa  potevat  koululapset  ynnä  ne,  jotka 
ovat  tästä  taudista  erityisesti  epäiltyjä,  siirret- 
täisiin   tavallisista   kouluista   tähän.      M.    0-B. 

Koulupiiri  ks.   Kansakoulu. 

Koulupuutarbat,  koulujen,  varsinkin  seminaa- 
rien ja  kansakiiiilujen  yhteyteen  perustetut  puu- 
tarhat puutarhahoidon  opetusta  ja  luonnontiedon 
opetuksen  havainnollistuttamista  varten.  Useissa 
Euroopan  maissa  on  19:nnen  vuosis.  jälkipuolis- 
kolla koulupuutarhoja  perustettu  ja  niistä  an- 
nettu säännöksiä.  Meidänkin  maassamme  sääde- 
tään seminaarien  k:sta  jo  1866  v:n  kansakoulu- 
asetuksessa:  mutta  vasta  v:sta  1904  on  puutar- 
hojen perustaminen  kaiisakouluihin  pantu  pa- 
rempaan vauhtiin  (ylihall.  kiertok.  25  p;ltä 
toukok.    1904).  '  O.   J/-C. 

Koulurangaistukset,  rangaistukset,  joita  kou- 
luissa käytetään  oppilaiden  rikkomuksista  ja 
laiminlyönneistä.  Suomen  oppikouluissa  voidaan 
v:u  1872  koulujärjestyksen  (35-47  §§)  mukaan 
määrätä  seuraavat  rangaistukset:  1)  varoitus  luo- 
kan edessä,  2)  erottaminen  tovereista,  3)  muutto 
alimaiseksi  luokalla,  4)  jälkeenpito  koulussa  vii- 
kon lopulla,  5)  nuhteet  koko  koulun  läsnäollessa, 
6)  aresti,  7)  kehoitus  erota  koulusta.  8)  karkoitus 
määräajaksi,  9)  karkoitus  ainiaaksi.  —  Neljää 
ensinmainittua  on  jokainen  opettaja  oikeutettu 
käyttämään,  neljää  seuraavaa  rehtori  neuvotel- 
tuaan luokan  johtajan  kanssa.  Ainaiseksi  kar- 
koittamisesta  päättää  koko  opettajakunta,  ja  pää- 
tös on  alistettava  Koulutoimen  ylihallituksen  tut- 
kittavaksi. Jos  oppilas  tuomitaan  tuomioistui- 
messa, on  hänet  erotettava  koulusta,  ennenkuin 
tuomio  pannaan  täytäntöön.  —  Kansakoulussa 
(Kansakoulua.setus  96-97,  141  §§)  ovat  käytän- 
nössä pääasiassa  samat  rangaistukset.  vrt. 
Koulukuri.  O.    il-e. 

Koulusäästöpankki,  koulunuorisoa  varten  jär- 
jestetty säästölaitos.  Sen  tarkoituksena  on  kas- 
vattaa oppilaita  säästäväisyyteen,  itsensähillitse- 
miseen ja  auttavaisuuteen.  Säästöönpaneminen 
tapahtuu  yleensä  siten,  että  joku  opettaja  ottaa 
rahat  oppilailta  pienissä  erissä  ja  säilyttää  ne 
säästöpankissa  (postisäästöpankissa)  yhteisesti, 
siksi  kunnes  yksityispanokset  ovat  tulleet  siksi 
suuriksi,  että  ne  voidaan  tallettaa  erikseen  pank- 
kiin. Säästöönpanija  saa  kuitin  merkkien  tai 
kirjan   muodossa.     K:eja   on   viime   vuosis.   alku- 


puolelta lähtien  perustettu  runsaasti  eri  maihin. 
Toisissa  maissa  ovat  säästöönpanot  varsin  huo- 
mattavia; niinpä  Ranskassa  teki  säästöönpantu 
summa  1893  13  milj.  fr.,  Belgiassa  sam.  v.  yli 
5  mii.  fr.  Meidän  maassamme  tehtiin  1910  posti- 
säästöpankkiin eri  konlui.sta  kaikkiaan  4,456 
säästöönpanoa,  joiden  rahamäärä  teki  15,753  mk. 

O.  M-e. 
Koulutoimen  ylihallitus,  keskusvirasto,  jonka 
telitiivänä  on  maiimme  koulujen  ylin  valvonta 
ja  tarkastus.  .Se  asetettiin  valtiosäätyjen  1807 
tekemän  anomuksen  johdosta  julistuksella  mar- 
raskuun 24  p:ltä  1869  ja  aloitti  toimensa  kesä- 
kuun 1  p.  1870.  Siihen  saakka  koulut  olivat 
olleet  tuomiokapitulien  alaisia.  Alkujaan  tähän 
virastoon  kuului  esimies  ja  kuusi  jäsentä,  joista 
kaksi  valittiin  epämääräiseksi  ajaksi  maan  kor- 
keimmista virkamiehistä,  yksi  oli  kansakoulujen 
ylitarkastajana  ja  kolme  muuta  alkeisoppilaitos- 
ten  ylitarkastajina.  Näiden  ohelle  määrättiin 
otettavaksi  lainopilli.sesti  sivistynyt  siliteeri  ja 
notaari  sekä  1887  kamreeri.  V.  1898  annetun 
arm.  ohjesäännön  mukaan  ylihallitukseen  kuu- 
luu ylitirehtööri,  ylitirehtöörin  apulainen,  kolme 
ylitarkastajaa  alkeisoppilaitoksia  ja  yksi  ylitar- 
kastaja kansakouluja  varten.  Alkeisoppilaitos- 
ten  ylitarkastajista  edustaa  yksi  erittäin  his- 
toriallisia, yksi  kielitieteellisiä  ja  yksi  matemaat- 
tisia ja  luonnontieteellisiä  aineita.  Lisäksi  se- 
naatti saattaa  nimittää  neuvottelevan  jäsenen. 
Näiden  lisäksi  on  ylihallituksessa  kaksi  sihtee- 
riä, toinen  alkeiskouluja,  toinen  kansa-  ja  aisti- 
vialliskouluja  varten,  kaksi  kansakouluntarkasta- 
jaa (v:sta  1910  4),  aistivialliskoulujen  tarkastaja 
.sekä    kamreeri     (v:sta    1907    2)     ja    notaari.     V. 

1901  asetettiin  ylihallitukseen  yksi  vanhempi  ja 
kaksi  nuorempaa  venäjän  kielen  tarkastajaa.  Yli- 
tirehtöörin nimittää  hallitsija  senaatin  esityk- 
sestä; ylitirehtöörin  apulaisen  ja  ylitarkastajat 
nimittää  senaatti  hakemuksen  jälkeen.  Näihin 
virkoihin  määrätään  asetuksen  mukaisesti  miehiä, 
jotka  tarpeellisten  tieteelli-sten  opintojen  ohella 
ovat  .saaneet  käytännöllistä  kokemusta  koulu- 
toimesta. Ylitirehtöörin  apulaiselta  ja  kansa- 
koulujen ylitarkastajalta  vaaditaan  lisäksi  tietoa 
ja  kokemusta  kansakoulutoimessa.  —  Y'lihalli- 
tuksen  silmälläpidon  alaisia  ovat  kaikki  sekä 
valtion  että  yksityiset  oppikoulut,  seminaarit, 
kansakoulut  ja  muut  kansansivistystä  tarkoitta- 
vat oppilaitokset  sekä  aistivialliskoulut.  \'ksi- 
tyiskoulujen  valvonnasta  on  osittain  erikois- 
määräyksiä. Valvonnasta  ja  tarkastuksesta  on 
määräyksiä  1872  v;n  koulujärjestyksessä  (70-81 
§§)  sekä  arm.  ohjesäännössä  lokak.  18  p:ltä  1898 
(12  §).  —  Asiat  käsitellään  osaksi  yhteisessä 
täysistunnossa,  osaksi  kahdessa  osastossa,  joista 
toinen  käsittelee  alkeisoppilaitosten  ja  tyttö- 
koulujen (1.  oppikoulujen) ,  toinen  kansakoulu- 
jen ja  aistivialliskoulujen  asioita.  —  Eri  kertoja, 
m.  m.  yleisessä  koulunopettajakokouksessa  1906, 
on  ollut  keskustelun  alaisena  kysymys  ylihalli- 
tuksen muuttamisesta  niin,  että  oppikoulujen 
opettajat  tulisivat  siinä  edustetuiksi.  —  Yli- 
tirehlööreinä  ovat  olleet:  Kasimir  v.  Kothen 
1869-73,  Lorenz  Leonard  Lindelöf  1874- 

1902  ja   Y.   K.   Yrjö-Koskinen   v:sta    1902. 

O.   M-e. 
Kouluttaminen.     Puuntaimien   k:lla    tarkoite- 
taan   niiden     muuttamista    taimitarhojen     kylvö- 


1455 


Koulutyöpajat— Koutajoki 


145(i 


penkeistii  toisiin  peukkeiliiii  pitL-iniiieii  v;iliiii;il- 
kojen  piiäluia  toisistaan.  Tämmöinen  muutos  viil- 
jempäiin  kasvutilaan  edistää  niiden  kasvua,  hel- 
pottaa istuttamista  metsään  ja  tekee  ne  kestä- 
vämmiksi tainii-iän  vaaroja  vastaan.  Koulutta- 
minen tapahtuu  taimien  ollessa  1-3-vuotisia, 
mutta  voidaan  se  uudistaa  parikin  kertaa.  Ny- 
kyään toimitetaan  k;ta  myös  vartavasten  keksi- 
tyillä   koulutuskoneilla.  L.    I-o. 

Koulutyöpajat,  laitoksia,  joita  perustetaan 
koulujen  yhteyteen  oppilaiden  opastamiseksi 
kasvatusopillisissa  tarkoituksissa  teoUisi-ssa  am- 
matei.ssa.  Tällaisia  työpajoja  on  varsinkin  Ame- 
riikassa  ja  Englannissa  pyritty  perustamaan 
oppilaitoksiin.  Seu  jälkeen  kuin  kansakoulun 
jatko-opetus  on  koetettu  saada  säännölliseksi  ja 
suunnatuiksi  uusille  kiiyliinnölli.semmille  urille, 
ovat  koulutyöpajat  tulleet  yleisemmiksi.  Meidän- 
kin maassamme  on  nuuitamiin  suurempiin  kau- 
punkeihin sellaisia  perustettu  ja  uusia  suunnitel- 
laan. O.   .V-f. 

Kouluviraston  leski-  ja  orpokassa  ks. 
i;  I  ä  k  e  k  a  s  >  a  t. 

Kouluylihallitus  ks.  Koulutoimen  yli- 
hallitus. 

Kouraruoppaaja   ks.    Ruoppaaja. 

Kouri  1.  ruutana  (Cyprinopsis  carassiuts)  en 
karpin  sukuun  kuuluva  rakkosuinen  makean- 
veden kala.  Selkäpuoli  sillä  on  tavallisesti  vih- 
reän- tai  kellanruskea,  sivut  messinginkeltaiset, 
vatsapuoli  hiukan  vaaleampi,  mutta  sen  väri  vaih- 
telee hyvin  paljon  veden  ja  pohjalaadun  nuikaan. 
buurimmat  k:t  meillä  painavat  noin  1  kg.  K: ia 
on  kaksi  rotua:  j  ä  r  v  i-k.  (C.  vulgaris),  ruumis 
n.  2  kertaa  korkeuttaan  pitempi,  ja  1  a  m  p  i-k. 
fC.  gibelio),  ruumis  n.  3  kertaa  korkeuttaan  pi- 
tempi. Viimemainittu  lienee  vain  ravinnon  puut- 
tee.sta  edellise.stä  huonontunut  muoto.  K.  viihtyy 
paraiten  pienissä  järvissä  ja  lammikoissa,  joissa 
on  tumma  vesi,  mutapohja,  ja  runsaasti  vesikas- 
veja. Se  on  erittäin  sitkeähenkinen,  virkoo  eloon 
oltuaan  pitkät  ajat  jäätyneenä,  elää  kauan  ve- 
destä otettuna,  tulee  toimeen  vesissä  (esim.  suo- 
haudoissa), joissa  muut  kalat  hapen  puutteesta 
ennen  pitkää  kuolisivat.  K.  on  hidasliikkeinen, 
tonkii  tavallisesti  pohjamudassa  ja  tulee  vain  kuu- 
mina kesäpäivinä  pintaan.  Elää  pienistä  vesi- 
eläimistä ja  mätänevistä  kasviaineista,  kaivautuu 
talveksi  pohjamutaan.  Kutuaika  keväällä  tai 
kevätkesällä.  —  K.  tavataan  Keski-  ja  Pohjois- 
Euroopassa  sekä  Länsi-Aasian  lauhkeissa  osissa. 
Suomen  etelä-  ja  keskiosissa  yleinen  Oulun  seu- 
duille asti,  mutta  tavattu  pohjoisempanakin. 
Esiintyy  meres.säkiu  Suomen-  ja  Pohjanlahden 
matalissa    lahdelmissa.  P.    B. 

Kouristus  (spasmus),  hermoston  tautiperäi- 
sestä  kiihottumise.sta  aiheutunut  lihasten  saira- 
loinen  supistuminen,  joka  saattaa  reflektorisesti 
1.  heijastusmaisesti  syntyä  eri  ke.skushermoston 
osien  joutuessa  kiihotuksen  alaisiksi.  Erotetaan 
selkäytimen  ja  aivojen  ärsytyksestä  lähteneet 
kouristuk.set.  K.  saattaa  muuten  olla  joko  vuo- 
roin tempaavaa  ja  vuoroin  höUittävää  laatua 
(klooninen  k.)  tahi  yhtäjaksoisesti  kouristavaa 
(tooninen  k.).  J/.   0-B. 

Kouristuspoltot,  synny tyspoltot.  joissa  polt- 
tojen väliajat  käyvät  kovin  vaillinaisiksi  jopa 
kokonaan  puuttuvatkin,  niin  että  emän  lihas  py- 
.syy    yhtämittaisessa    kouristuksentapaisessa     su- 


|ii.Ntunii>tila>>;i.  K:oja  seuraa  sangen  kovat  ki- 
vut. Hoitona  rauhoittavat  liiiikkeet.  liimpöiset 
hauteet  vatsalla  ja  läui])öiset  kylvyt. 

Kouristusta  asettavat  lääkkeet  ja  numt  toi- 
menpiteet ovat  mouta  eri  lajia:  lämpöiset  kää- 
reet ja  lämjjöi.set  kylvyt,  monet  narkootti.set  ai- 
neet niinkuin  opiumi  ja  morfiini,  helladouna, 
Valeriana,  kloraali.  veronaali.  sulfnnaali.  hromi- 
suolat  ynnä  monet  uunit  hermostoa  rauhoittavat 
aineet.  "  .V.  O.  Jl. 

Kouristustauti  on  nimityksenä  monelle  tau- 
dille, jossa  kouristuksia  ilmenee,  vrt.  E  k  1  a  m  |)- 
s  i  a,  J  ä  y  k  k  ii  k  o  u  r  i  s  t  u  s  ja  K  a  a  t  u  v  a- 
tauti. 

Kouristusähky  ks.   A  li  k  y. 

Kouria  il.  S  t  r  a  n  d  v  i  k),  allodiaalisäteri  Vih- 
din pitäjässä.  3.S  km  kirkolta.  13  km  Otalani- 
nien  aseuuilta:  päätilaa  lukuunottamatta  kuuluu 
K:aan:  ilokskosken  ratsutila.  Suonen  ja  Liuk- 
kaan aukmenttitilut  sekä  Moksjärven  perintö- 
tila; kaikkiaan  •2.733»  nuiuttaalia.  pinta-ala  2. 113.«i 
ha.  —  llästesko-suvun  hallussa  l.')0(lluvulta  17(HI- 
luvun  alkuun.  Oli  176,S-1836  Toll-suvun  hallu-ssa: 
siitä  saakka  se  on  ollut  af  Hällström-suvulla 
(paitsi  1863,  jolloin  seu  omisti  K.  E.  Ground- 
stroem) ;  nykyinen  omistaja  Emil  af  Hällström 
(v:sta  1899).  —  Tilanhoidosta  mainittakoon  eri- 
koisesti pengerrysviljelys.  jolta  vesi  poistetaan 
sähköpumpulla  ja  kastelu  järjestetään  läheisen 
järven  vedellä;  keinotekoinen  vesitys  iloksinojan 
varrella.  —  Teollisuuslaitoksia:  puolet  Olkkalan 
tuUimyllystä  ja  sahasta  (perust.  lölS.  uudisl. 
1831.  1867,  1599)  ;  kalkkiuuni  (Jloksissa) ;  sähkö- 
laitos. Kiskotie  Hangon  radalle  (tekeillä).  —  Pää- 
rakennus n.  v:lta  181.5.  —  Historiallisia  muistoja 
Toll-suvun  hautakappeli.  Vanha  puutarha.  — 
Luonnonnähtävyyksiä:  Konnianvuori  (142  m) 
näköaloineen  ja  hiidenkiruuineen;  Moksin  koski 
(17   mi. 

Kourukirves,  kaarevateräinen.  varteeu  poi- 
kittain kiinnitetty  kirves. 

Kourulista  (saks.  Ilohlkclile.  ransk.  cavet), 
kovero,  leikkauksessa  '/•■yipyäukehää  lähente- 
levä muinaisegjptiläisten  rakennu.sten  luonteen- 
omainen päälösmuoto.  Antiikissa  ja  renesanssissa 
sen  tapaa  sekä  päättävänä  että  kantavana,  k». 
Profiili.  Simssi.  V-o  S. 

Kouta.  Kunta  pohjoisimmassa  Vienan-Kar- 
jalassa. Kannanlahden  perukan  lounaisrannalla 
Koutajoen  suun  ympäristöllä:  siilien  on  kuulu- 
nut aikaisemmin  myös  Kannanlahden  kunta,  joka 
nykyjään  on  erotettu  siitä  erilleen.  Asukkaita 
713  (1907),  joista  karjalaisia  94.  —  Pää- 
paikka on  Koudan  kylä  1.  kauppala  Koutajoen 
suussa,  siellä  posti-  ja  sähkölennätinasemat, 
tullitoimisto  ja  suuria  sahalaitoksia:  välskäri. 
K.  on  pohjoisimman  Vienan-Karjalan  tärkein 
liikekeskus:  puhumattakaan  suure.sta  puutavara- 
liikkeestä, harjoitetaan  vielä  sisämaan  kauppaa 
aina  Suomenkin  puolelle.  kaLLstusta  ja  meri- 
liikettä;  säännöllinen  laivaliike  Kemiin  (Vienan 
K.),  Arkangeliin,  y.  m.  liikepaikkoihin  Vienan- 
meren   rannalla.  L.   B-iicn. 

Koutajoki.  1.  Laskujoki  Kouta  järvestäl 
Kannanlahteen  (Vienanmereen)  ;  se  ei  oikeastaan 
ole  mikään  yhtenäinen  joki,  vaan  reitti  vuolai- 
den virtakatkelmien  yhdistämiä  pikkujärviä.  pi- 
tuudeltaan n.  3  penink.  K:n  nimellä  mainitaan 
usein  myös  Koutajärveen  la.skevaa  joki-  ja  järvi- 


1-IÖ7 


Koutajärvi— Koväcs 


1458 


reittiä,  jopa  aina  PääjiiivestU  astikin,  vaikkakin 
tiiman  reitin  eri  osilla  on  onuit  paikalliset  ni- 
Mieusä  (Knnti-,  Kiiniajoki  j.  n.  e.);  vasta  Snsi- 
järvestii  alkaen  sillä  on  usein  paikallisninienii- 
kin  K.  K:n  kautta  virtaa  sen  laajan  vesialneen 
vedet,  joka  tiiyttiiii  koko  pohjoisen  \'ienan- 
Karjalan,  saaden  lisävesiä  myös  Suiinen  puo- 
lelta (Tnntsa-  ja  Oulankajoet)  ja  jolla  on  erit- 
täin snnri  merkitys  laajojen  seutujen  liikenteelle 
ja  taloudelle.  —  2.  Vesialue.  K:n  vesialueen 
etäisimmät  päähaarat  ovat:  Oulankajoeu  ve- 
sistö (ks.  t.).  Kuusamon  yliini;öll;i.  Paanajiirvi 
(128  m  yi.  nierenp.  kesknsjärveuäiin.  ja  Tnoi)pa- 
järveu  suuri  vesi-allas  keskellä  pohjoista  Vienan- 
Karjalaa:  nämä  molemmat  alkuhaarat  yhtyviit 
Pääjärvessä  (92  m  yi.  nierenp.)  :  edellinen  las- 
kee siihen  hu)nnouih;in:in  Onlank:ijoen  kautta, 
jossa  on  m.  m.  kuuluisa  Kivakkakoski.  ja  jiilki- 
mäinen  Tnoppa-  (1.  Sohjenan-i  joen  kautta,  jossa 
on  jyrkkii  ja  kaunis  Solijeuiiukoski :  ennen  las- 
kuaan Piiäjärveen  .saa  viimeksimainittu  joki 
Suonu'!!  rajoilt;!  juoksevan,  omituisiin  moreeni- 
maisemiin  kivivautnneeu  Pont-s-jlejoen.  Pääjärven 
|)ohjoispäästii  vedet  lähtevät  sitten  Kuntijokea 
myöten  Knntijärveen  ja  siitä  Kumajokea  myö- 
ten Sonkelojärveen ;  viimeksimaiuitnn  joen  nis- 
kassa on  raivoisa  mahtava  Kumakoski.  Soukelo- 
järvestii  Kuvankoski  vie  Ruvajärveen  ja  siitä 
Koudankoski  Susijärveeu:  viimeksimainittuun 
laskee  vielä  Maanselän  itärinteiltä  juokseva  vuo- 
las Tuntsajoki  Tuntsajärven  kautta.  Susijärvi 
laskee  Tutijärven  kautta  Koutajärveen,  tällä 
taipaleella  on  monta  kovaa  koskea:  Tutijärven 
yläpuolella  Kallikorva,  Iijava,  Kuivapatuna, 
Häränsilmä.  Patuna  y.  m.  ja  alapuolella  Lehmi- 
korva.  Skorotuuma,  Niskakorva  .y.  m.  Kouta- 
järveen laskee  luotee,=ta  vielä  Torvantojärvi  jn 
etelästä  Tiiksjärven  reitti:  yhtyneet  vedet  vir- 
taavat sitten  Vienanmereen  kuten  yllä  jo  mai- 
nittiin. —  Samaten  kuin  Kemijoen  vesistö  eteläi- 
semmässä Vienan-Karjalassa,  muodostaa  Kout.i- 
joen  vesistö  pohjoisemmassa  kaikki  tärkeimmät 
kulkuväylät.  Paitsi  sitä.  että  vesistön  varsilta 
uitetaan  vuosittain  satojatuhansia  tukkipuita. 
jota  varten  on  Uöyr.vlaivojakin  (ainakin  Kitka-. 
Pää-  ja  Koutajärvillä) ,  on  Koutajoen  vesistöä 
pitkin,  yksityistä  paikallisliikennettä  huomioon- 
ottamatta, vielä  varsin  merkittävää  liikettä. 
Tätä  kantta  käy  näet  enimmän  käytetty  kulku- 
tie Suomeupuolelta  Kannanlahteen  ja  Kuollaan; 
se  .seuraa  pääasiallisesti  vesistöä  Kuusamosta 
Koutajärvelle  saakka,  mutta  kulkee  sitten  mai- 
nitun järven  koilliskulmitse.  lyhyen  maataipa- 
leen  kautta  Xäsöin  (Knäsöin)  kylään  Kaiinan- 
lahden  rannalla  ;  Xäsöin  kautta  kuljetaan  Kouta- 
joen .suussa  olevaan  Koudan  kyläänkin  men- 
täessä, koska  vesitie  Koutajärveltä  on  vaikea- 
kulkuinen. —  Vesistön  järvet  ja  joet  ovat  erin- 
omaisen kalarikkaita;  huomattava  on  etenkin 
siika-,  harri-  (harjus-),  forelli-  ja  lohiruusans. 
Vesistön  n.seita  järviä  (esim.  Pääjärveä)  pide- 
tään Pohjolan  ihanimpina:  valtavina  kohoaa  nii- 
den äyräillä  j.vlhiä  tuntureita,  kuten  esim.  Pää- 
nuorunen  ja  Kivakkavaara  Pääjärven  ja  Kalli- 
korva Koutajärven  rannalla,  puhumattakaan  ve- 
sistön alueelle  sattuvista  monista  tunnetuista 
Kuusamon  tuntureista  (Rukatunturi.  Kiisitun- 
turi  y-  m.).  Lukuunottamatta  muutamia  mylly- 
pahasia     ja     kotitarvesahoja     ei     vesistön     tuhan- 


sissa koskissa  ole  vielil  teoUisuvi.slaitoksiu.  — 
PisimmJit  vesiuuitkat  Koutajoen  suusta  eri  reit- 
tejä |)itkin  ovat:  Tuntsajoen  latvoille  24(1  km. 
Tuoppajärven  kaakkoisp-iähiin  2SU  km.  Oulanka- 
joeu latvoille  (Onkamojärvellel  2S.")  km  ja  Ou- 
lankajoeu vesistöön  kuuluvan  Kitk;ijoen  reitin 
liihteille  (Posiolammillel  ^525  km.  —  Koko  vesistö 
on  puhtaasti  suomalai.sen  asutus-alueen  sisällä, 
ainoastaan  laskujoen  suussa  on  venäläistii  asu- 
tusta. —  Tarkempi  yksityiskohtainen  .selo.stus  ve- 
sistön tärkeimmistä  reiteistä,  järvistä,  joista  ja 
koskista  esitetään  eri  hakusanoissa.  [U.  T.  Sire- 
lius. ..Kautta  Vienan  Kiirjalan"  (..Nuori  Suomi" 
alhumi.    1911.   sivv.    161-l,S2).l  L.   II-iioi. 

Koutajärvi,  järvi  \ienan-Karjalan  pohjois- 
osassa. Koutajoen  vesistössä,  laskee  mainitun 
joen  kautta  Kannanlahden  Kont:ivuodnaan:  pi- 
tuus n.  40  km.  leveys  15-31)  km  ja  |)inta-ala 
5,S4  km-;  tietoja  järven  syvyydestä  ja  jiinnan- 
korkeiidesta  yi.  merenp.  puuttuu.  K.  on  tun- 
nettu eriuonuiisesta  saaririkkaiulestaan:  niitä 
sanotaan  olevan  yli  3.50  ja  ne  ovat.  samaten 
kuin  rannikotkin,  pääasiallisesti  havumetsää  kas- 
v;ivia  kallioita.  Rannat  ovat  asumattomia  ja 
autioita,  siellä  on  olemassa  vain  yksi  ainoa 
kylä,  Järvenpää.  K:n  läntisellii  rannalla:  kevät- 
kesästä, tukinuiton  aikaau  on  järvellä  kuiten- 
kin elämää  j;i  liikettä:  tämän  kautta  kuljetetaan 
näet  aina  8uome.sta  tuotuja  puit;i  Koutajoen  suu- 
hun. Koudan  kylän  .sahoihin,  jota  varteu  jär- 
vellä on  pari  höyrylaivaakin.  —  K:u  vedet  pistä- 
vät koillisessa  pitkälle,  aivan  lähelle  Kannan- 
lahdesta  va.staan  tulevaa  Näsöinlahtea,  niin  että 
ainoastaan  n.  5  km:n  taival  jää  välille.  Tätä 
kautta  käykin  pääasiallinen  matkn.stajaliike 
Koutajärveltii  Vienanmerelle  ja  Kuollaan.  — 
Huomattavimpia  luonnonnähtävyyksiä  on  Kalli- 
korvan  tunturi  K:n  länsipäässä.  —  K:n  ase- 
masta vesistössä  ja  siihen  virtaavista  vesisiii 
ks.   K  o  u  t  a  j  o  k  i.  L.    Il-iien. 

Kouvola.  1.  R  a  u  t  a  t  i  e  n  as  em  a  (TT  1.) 
Helsinjiiu-Pietarin  radan  varrella.  Kajaaniin  ja 
Kotkaan  lähtevien  ratojen  haarautumiskohdassa: 
Helsinkiin  192  km.  Pietariin  2.')0  km.  Kajaaniin 
441  km  ja  Kotkaan  51  km:  vilkasliikkeisimpiä 
maalais-asemia  koko  maassa;  1909  saapui  50.591 
ton.  tavaroita  (eniten  halkoja,  32,012  ton.)  ja 
lähetettiin  8,685  ton.  (eniten  hirsiä  ja  propsia. 
4,569  ton.).  Ratapihan  sivu-  ja  syrjäraiteiden 
pituus  yht.  14.4J8  km.  —  2.  Taaja  asutus  edellä- 
mainitun rautatienaseman  ympärillä:  3,058  as. 
(1911).  Yhteiskoulu  (täysiluokkainen).  Sairas- 
huone. Nykyjään  on  hankkeessa  K:n  muodosta- 
minen kauppalaksi:  asiasta  tehtiin  1911  senaat- 
tiin  anomus,   joka    1912   ratkaistiin   kielteise.sti. 

L.  E-ncn. 

Kova  aivokalvo   ks.   Aivo  t. 

Koväcs,  Päl  [koväts  päl]  (1808-86),  unk. 
kirjailija,  lääkiiri.  saavutti  1830-  ja  1840-luvuilla 
suuren  suosion  hilpeillä.  tervettä  huumoria  huo- 
kuvilla novelleillaan,  joiden  aiheet  hän  otti  hy- 
vin tuntenumsa  keskisäädyn  elämästä.  Kirjoitti 
myös  —  vaikka  vähemmällä  menestyksellä  — 
näytelmiä.  K:n  kirjallisessa  tuotannossa  K.  Kis- 
faludyn  vaikutus  on  tuntuva.  Erikseen  on  il- 
mestynyt ..Thalia"  I-III  (kokoelma  näytelmiä, 
1833-37),  ,.Beszelyfiizer'"  IIII  (novellikokoelma, 
1841-40).  ..Eredeti  szfnmiivek"  (..Alkuperäisiä 
näytelmiä",   1846).  (Y.   M'.) 


1459 


Kovajuote — Kovalevskij 


14fiO 


Kovajuote   ks.   Juottaminen. 

Kovakuoriaiset  (Colcoptera,  Eleutherata), 
liyönteisiU.  joilla  on  purevaiset  suuosat,  koviksi 
peitinsiiviksi  muuttuneet  etusiivet  ja  kaivomai- 
siksi lenninsiiviksi  muuttuneet  takasiivet  sekä 
tjiydellinen  muodonvaihdos.  —  Tuntosarvet  tav. 
11 -niveliset,  joskus  on  nivelten  luku  pienempi. 
Silmät  verkkosilmiä;  pikkusilmät  puuttuvat. 
Keskiruumiin  ensimäinen  rengas  selvästi  muista 
«rillään.  muodostaen  kovakuoriaisruumiin  toisen 
vapaasti  liikkuvan  osa.ston  pään  ja  vartalon  vä- 
liin, toinen  ja  kolmas  rengas  muodostavat  yh- 
dessä takaruumiin  kanssa  kovakuoriaisen  ruu- 
miin kolmannen  peitinsiipien  peittämän  osaston. 
Peitinsiivet  ulottuvat  tavallisesti  takaruumiin 
kärkeen  asti,  toisinaan  ne  ovat  aivan  lyhyiksi 
typistyneet  (esim.  lyhytsiipiset),  joskus  ne  voivat 
puuttua  kokonaan  (esim.  kiiltomadon  naaras). 
Lenninsiivet  ovat.  hyönteisen  ollessa  lepotilassa, 
moneen  poimuun  laskeutuneina  kätkössä  peitin- 
siipien alla ;  usein  surkastuneet.  Nilkkojen  nivel- 
luku  vaihtelee.  Tämän  mukaan  jaettiin  kova- 
kuoriaiset ennen  4:ään  suureen  pääryhmään: 
Pentamera  (ö-niveliset) ,  Uetcromera  (erilaisnive- 
liset:  molemmat  etumaiset  nilkkaparit  5-niveli- 
set,  takanilkat  4-niveIiset) ,  Tetramera  1.  Crypto- 
pentamcra  (4  selvästi  näkyvää  niveltä)  ja  Tri- 
mcra  1.  Cryptotriramcra  (.3  selvästi  näkyvää  ni- 
veltä). Lisääntyminen  tapahtuu  aina  suvullista 
tietä.  Munasta  kehittyvällä  toukalla  taval- 
lisesti liereä  ruii"'is;  pää  selvästi  vartalosta 
eroava,  .suuosat  purevaiset;  raajoja  kolme  paria, 
jcskus  puuttuvat  (useat  puiden  rungoissa  ja 
kaarnan  alla  elävät  lajit).  Syövät  eläviä  tai 
kuolleita  kasvi-  tai  eläin-aineksia,  lantaa  j.  n.  e. 

—  Kotelo  vapaa  s.  o.  raajat,  tuntosarvet  ja 
siivet  pistävät  esiin  ruumiinpinnasta.  Täysi- 
muotoiset  kovakuoriaiset  ovat  osaksi  eläin-, 
osaksi  kasvin.syöjiä.  Tavallisesti  ne  syövät  saman- 
tapaista ruokaa  kuin  toukkina  ollessaan,  toisi- 
naan ne  voivat  kuitenkin  syödä  esim.  kukan- 
osia  toukan  ollessa  lihansyöjä.  Monet  elävät 
muurahaisten,  mehiläisten  tai  termiittien  pesissä. 

—  K.  ovat  levinneet  yli  koko  maapallon.  Niitä 
tunnetaan  nykyään  n.  120,000  lajia,  Suomessa 
n,  3,000.  Monet  ovat  ihmiselle  vahingollisia  (ks. 
Tuhohyönteiset).  Fossiileja  tavattu  jo 
trias-kaudella,   vielä   enemmän   tertiääri-kaudella. 

Tärkeimmi.stä  heimoista  mainittakoon:  hieta- 
kiitäjät  (CicindelidcBj,  m  a  a  k  i  i  t  ä  j  ä  t  (Ca- 
rahidfe),  sukeltajat  (DyiiscidoeJ,  hopea- 
sepät (GyrinidcB),  lyhytsiipiset  (Staphy- 
linidce),  raatokuoriaiset  (Silphidte),  s  i- 
1  a  V  a  i  s  e  t  (Dermeatidce),  lehtisarviset 
(Lameilicorncs),  1  e  s  i  ä  i  s  e  t  (Ptinidoe),  jalo- 
kuoriaiset  (Buprestidoe),  sepät  (Elafe- 
ridm),  pehmeäsiipiset  (Malacodermata), 
toukohärät  (ilelnidcs),  jauhopukit  (Te- 
nehrionidoe),  kärsäkkäät  (CurcuHonidce) , 
kaarnakuoriaiset  (Tomicidce),  pitkä- 
sarviset  (Cerambycidm),  lehtitertut 
fChrysomelidcE),  leppätertut  (Coccinellidce). 
ks.  liitettä  Kovakuoriaisia.  [Erichson  y.  m., 
„Naturgeschichte  der  Insecten  Deutschlands" ; 
Seiulitz,  „Fauna  baltica";  Sturra,  „Deutschlands 
Insecten";  Ganglbauer,  „Die  Käfer  von  Mittel- 
Europa";  Schiodte,  ,.De  Metamorphosi  Eleuthera- 
torum  observationes" ;  C.  R.  Sahlberg,  „Insecta 
Fennica";    E.   Reitter,   „Catalogus   Coleopterorum 


Euro[>a'";   J.  Sahlberg,  „Catalogus  Coleopterorum 
fauna;  fennica-".]  f.  S-.*. 

Kovalevskij  /-e'-/.  1.  Aleksandr  K.  (1841- 
1901).  ven.  eläintieteilijä.  Tehtyään  laajoja  tut- 
kimusmatkoja K.  nimitettiin  Pietarin  yliopiston 
professoriksi.  Hän  oli  innokas  polveutumisopin 
puoltaja  ja  edisti  tämän  vallalle-pääsemistä 
embryologisilla  lutkimuksillaan.  Huomiota  herätti 
varsinkin  hänen  todistamansa  vaippaeläinten  ja 
suikulai.sen  läheinen  sukulaisuus.  Täten  hän 
osoitti  luurankoisten  ja  luurangottomien  väli.sen 
yhteyden.  K:n  teoksista  mainittakoon  „Ent- 
wickelungsgeschichte  der  einfachen  Ascidien" 
(1860).  ,.Ent\vickeluugsgeschichte  der  Rippen- 
quallen"  (1866),  ,,Entwickelungsgesehiehte  des 
Amphioxus  lancBolatus"  (1867),  ,,Embryologische 
Untersuchungen  an  Wiirmern  und  Arthropoden" 
(1871),  „Embryog6nie  du  Chiton  polii  avec  quel- 
ques  remarques  sur  le  döveloppement  des  autres 
Chitons"  (1883),  ,.Beitriige  zur  Kenntnis  der 
nachembrvonaleu  Ent\vicklung  der  Musciden" 
(1887). 

2.  Vladimir  K.  (1843-83),  edellisen  veli, 
ven.  paleontologi.  Paleontologian  professorina 
Moskovassa  v:sta  1880.  Esitti  todistuksia  pol- 
veutumisopin hyväksi  selvittelemällä  kavioeläin- 
ten kehityshistoriaa.  Teoksia:  „Sur  1'Anchithe- 
rium  aurelianense"  (1873),  „Osteology  of  the 
nyopotamida-"  (1873),  „Monographie  der  Gat- 
tuug  Anthraootherium  und  Versuch  einer  natiir- 
licheu  Classification   der  Huftiere"    (1876). 

P.    Ii. 

3.  Sonja  Vasiljevna  Kovalevskaja 
(1853-91).  edelli.sen  puoliso,  etevä  matemaatikko 
ja  kaunokirjailija,  venäläisen  tykistökenraali 
Corvin-Krukovskijn  tytär.  Päästäkseen  ulko- 
maille tyydyttämään  suurta  opinhaluaau  nuori 
Sonja  solmi  sovinnaisen  avioliiton  Vladimir  K:n 
kanssa  1809  ja  yhdessä  he  lähtivät  sam.  v.  Sak- 
saan opintoja  harjoittamaan.  Sonja  K.  kuunteli 
Königsbergerin,  Helmholtzin  ja  Kirehlioffin  mate- 
matiikan ja  teoreettisen  fysiikan  luentoja  Heidel- 
bergin yliopistossa  ja  vv.  1871-74  sen  ajan  suu- 
rimman matemaatikon  Weierstrassin  luentoja 
Berliinissä.  Kirjoitettuaan  väitöskirjan  „Zur 
Theorie  der  partiellen  Differentialgleichungen" 
rouva  K.  1874  sai  saks.  filos.  tohtorin  arvon 
Göttingenissä.  fläu  palasi  nyt  takaisin  kotimaa- 
hansa ja  asettui  asumaan  Moskovaan,  missä  hä- 
nen miehensä  oli  saanut  professorin  viran.  Mutta 
kun  tämä  1883  teki  itsemurhan,  muutti  Sonja  K. 
professori  Mittag-Lefflerin  kutsusta  luennoitsi- 
jaksi Tukliolman  tiedeakatemiaan  ja  tuli  siellä 
jo  sam.  V.  1884  vakinaiseksi  korkeamman  mate- 
maattiseii  analyysin  professoriksi..  Rouva  K:n 
tärkein  tieteellinen  julkaisu  on:  .,M6moire  sur 
un  cas  partioulier  du  problSme  de  la  rotation 
d'un  oorps  pesant  autour  d'un  point  fixe.  oO 
1'integration  s'effectue  ä  l'aide  de  fonctions  ultra- 
elliptiques  du  temps".  (ransk.  tiedeakat.  ,.M6moi- 
res  des  savants  etrangers"issä.  31  nid..  1890  ja 
..Acta  mathematica"ssa,  22  nid.,  1889  lyh.).  Tätä 
julkaisua  pidettiin  niin  ansiokkaana  ja  tär- 
keiinä,  että  rouva  K.  siitä  sai  Bordin'in  palkin- 
non kaksinkertaisena.  —  Rouva  K.  on  myös  tun- 
nettu kaunokirjailijana.  Hän  on  esim.  kertoellut 
nuoruutensa  muistelmia  Venäjältä  novelleissa: 
„Systrarna  Rajevsky"  ja  .,Vera  Vorontzoff". 
Rouva    K.    kuoli    Tukholmassa    1891.    juuri    kun 


Kovakuoriaisia  I. 


i 

6 


I 


10 


11 


fv- 


13 


15 


1 1  ¥. 


21 


1  Miiukiitajil  (Caralms  luiitensi.).  _  1.  Maakiitiijn  (Feronia  viilgari.s).  —  :!.  lli.-takiitaja  (Cioin- 
,löla  inn.p.-stiis).  -  4.  Maakiitajii  (Klnphnis  cupreus).  -  5.  llopeaseppii  (Gyriuus  l.u-olor)  - 
O  Siikoltaia  (Rantus  sutinvlUis).  _  7.  .Sukeltaja  (Dytisc-iis  latissimiis),  koiras  -8  Mikeltaja 
(Dvtis<-.,s  iatissin.u.),  naaras.  -  9.  lyhytsiipinen  (Stnphylinus  cwsareus).  -  O  Lyhytsiipinen 
Mvnm-.h.nia  hnmeralis).  _  11.  Uaatokuoriainen  (Silpha  thoratica).  -  12.  Turkkilo  Ne.rophonis 
vespillo)    -    13.   Derniostes  lanlarius.  _   U.   Sittiäinen  (Geotrnpps  ster.-oraruis).  —   lo.   Apliodius 


inietarius    —    l(i.  Tnrilas  (Mt-loh.ntl.a  llippacostani).  —    17.   Knltaknonainen  (rotonia  aurata). 
IS.  Trichius   fasoiatus.  _    li».  Jalokuoriainen   (.\ncyloc-hira  punctata).  —  20.  Soppa 
(Corvmhitos  crueiatus).  —  21.   Seppä  (Corymhitos  peetinieurnis). 


Kovakuoriaisia  II. 


^  f  f  1* 


W^  1.  *  'f 

15 

iH.»    1*^»   1^^' 


0.  _  Kaarnakuoriainen  (T,.mi.us  «^''""f^'^"^^   Uanseukakkiaiuen,  »sarvi  aakko»  (Aeantl.ocmus 
II.  napsenkakkiainen  (Pacl,yta  4-maeulata).  -  12   Uap^euLj^Lk^^^^^^^  .«lilik  naaras.  -  U.  Uap- 

anlilis)!  koiras.  _  13.  ^-^^''"^^'-^'^r''^::::^^^^:^^^^-^-''  (^^^"•■'"•""  -ola<.ou,n). 
senkakkiainen(Saperdascalans).-15.  ^"P^'^"^^^^;^;'^  ^,'^"  oiuoruca  tanacoti).  _   18.  Leht.terttu 

<"'^'^^pv:ir?Utl^a,'''^'2i:'LeiatorUu  (cUineUa  T-punctata). 


UiU 


Kovaresmia— Kovno 


1462 


häii  oli   maineensa   huipun   saavuttanut.     [A.   Ch. 
I.efflpr,    ..Sonja   Kovalovsky"    (1892).]      f".    S:n. 

Kovaresniia,  muhamettilainen  valtakunta 
keskiajalla.  Varsinainen  K.  vastaa  nyk.  Rukha- 
raa  ja  Kiivaa.  Se  liitettiin  1000-luvuihi  soldzuk- 
kien  valtakuntaan,  mutta  llOOluvulla  sen 
kiiskynhaltijat  tekeytyivät  itsenäisiksi  ja  laajen- 
sivat valtansa  yli  suuren  osan  Traania  ja  Tu- 
raania.  Nämii  hallitsijat  suosivat  tieteitä  ja  tai- 
teita. Mahtavin  heistä  oli  Muhammed  ITI 
<1'200-20),  jonka  valtakunta  ulottui  Tijjris-joesta 
Indus-jokeen.  Hiitaannuttuaau  Basdadin  kalifin 
kanssa  hän  syöksi  tämän  vallasta  ja  korotti  toi- 
sen sijaan.  Mutta  pian  Tsingis-kaanin  hyök- 
käys kukisti  K:n  valtakunnan,  ja  Muhammed 
kuoli  pakoUii.sena  eräällil  Tvaspian-meren  saarella. 
Hänen  poikansa  I)  z  e  1  a  1  e  d  d  i  n  joutui  anka- 
ran taistelun  jälkeen  tappiolle  samaa  valloit- 
tajaa vastaan  sotiessaan  Indus-joella  1221.  Kun 
K.  täten  joutui  mongolien  valtaan,  hyökkäsi- 
vät sen  ratsuparvet  .sen  sijaan  hävittäen  län- 
tisempiin  alueisiin;  niinpä  ne  1244  valloittivat 
Jerusalemin  kristityiltä.  Tämän  jälkeen  Tv:n 
nimi    katoaa    historiasta.  G.    R. 

Kovasimet,  hiomi.skivet.  erilaatuisista  aineista 
valmistetut  kappaleet,  joita  käytetään  teräasei- 
den, työkalujen  y.  m.  hiomiseen.  Tavallisimmin 
käytetään  kovasinaineeksi  luontaista,  kvartsi- 
rikasta   liuskakiveä.  S.    V.   U. 

Kovasuola  (saks.  IlartsaU),  karnalliitin.  kai- 
niitin.  .sylviinin  ja  schöniitin  rinnalla  tärkeä 
Stassfurtin  abraumsuolojen  (ks.  t.)  aines,  se- 
koitus   sylviinistä.    vuorisuolasta    ja    kiseriitistä. 

Kova  vesi  ks.  Iv  a  1  s  e  a  vesi.  Vesi. 

Koweit  1.  K  u  e  i  t,  vähäinen  alue  ja  kaupunki 
(n.  5,000  as.,  1900)  Persian-lähden  luoteis-peru- 
kassa,  nimellisesti  Turkin  valtaan  kuuluva.  TC:u 
.seikki  on  antautunut  Englannin  suojeluksen  alle; 
tämä  on  todellisuudessa  ottanut  haltuunsa  K:n. 
joka  luultavasti  on  .saava  smiren  merkityksen 
tulevaisuudessa.  Sen  satama,  30  km  leveä.  15  km 
pitkä  lahti,  on  paras  Persian-lähden  rannalla, 
josta  syystä  T\.:sta  tehdään  Bagdadin-radan 
pääteasema.  E.  E.  K. 

Koveli,    koukkuteräinen    veitsi, 
jolla   paraastaan   puulusikan  teriä   f  ,-'H£r«~^~^ 
koverretaan    ja    vuollaan;    k  u  u  r- 
n  a  k  o  V  e  1  i   on   kaksiteräinen.  Koveli. 

U.  T.  S. 

Kovero.  1.  Kuuta,  Kuopion  1.,  Ilomantsin 
kihlak..  Ilomantsin-Koveron  nimismiesp.;  uusi  pi- 
täjä muodostettu  Ilomantsin  lounaisista  osista; 
tuli  omaksi  kunnaksi  '/■  1910.  Pinta-ala  501  km', 
manttaalimäärä  33,!s»6.  3,201  as.  (1910),  joista 
osa  kreikkalaiskatolisia.  344  hevosta  ja  2.625 
lehmää  (1911)  (hevoshoito  harvinaisen  hyvällä 
kannalla  .samoin  kuin  Ilomantsissakin).  — 
Kansakouluja  5  (1912).  Sonkajanrannan  kylässä 
venäjänkielinen  kansakoulu  sisäopistoineen.  — 
Kunnanlääkäri  yhteinen  Ilomantsin  kanssa;  ap- 
teekki Ilomantsin  kirkolla.  —  Teollisuuslaitoksia: 
Koveron  kylän  osuusmeijeri.  —  Kirkolle  Tohma- 
järven asemalta  48  km  (nykyinen  kesäkulkutie), 
Värtsilän  asemalta  45  km  (talvikulkutie  ja  tu- 
leva kesäkulkutie).  —  K:n  kunnan  Kortevaaran 
kylästä  oli  kotoisin  kuuluisa  sissipäällikkö  Olli 
Räty.  —  2.  Seurakunta,  konsistorilliuen, 
Savonlinnan  hiippak..  Ala-Karjalan  rovastik. ; 
määrättv  erotettavaksi  omaksi  khrakunnaksi  sen. 


Koveronjarvi. 

päät.  =/.  1896,  erosi  '/,  1902.  —  Kirkko  puusta, 
valmistui  1902.  —  3.  Luonnonihaua,  jyrkkäin 
vuoriseinäin  ympäröimä,  kapea  järvi  Ruovedellä, 
7  kilometrin  päässä  kirkolta.  L.  H-nen. 

Kovero  1.  kovera  on  kaareutuvan  viivan 
tai  pinnan  sisäpuoli.  Esim.  ympyräviivan  ja 
pallonpinnan  sisäpuoli  on  k.  K  o  v  e  r  o  k  u  v  a  s- 
t  i  n  (ks.  Kuvastin),  k  o  v  e  r  o  1  i  n  s  s  i  (ks. 
Linssi).  U.  S:n. 

Kovettuina,  joko  kudoksen  tiivistymisestä  tai 
siinä  olevien  pehmosempien  ainesten  katoami- 
sesta aiheutunut  kudoksen  mimtos  tavallistaan 
kovemmaksi,  niinkuin  esim.  kuppataudin  pri- 
maari-vaiheessaan aikaan.saama  induratsioni  tahi 
erikoisten  ainesten,  kalkkisuolojen,  asettumisesta 
johonkin    kudokseen    syntynvt    skleroosi. 

M.   OB. 

Kovjoen-TJudenkaarlepyyn  rata  ks.  Uuden- 
k  a  a  r  1  e  p  y  y  n   rata. 

Kovjoki,  rautatienasema  (IV  1.)  Oulun  ra- 
dalla, Jepuan  ja  Pännäisten  asemien  välillä, 
510  km  Helsingistä  (91  km  Seinäjoelta)  ja  244 
km  (hiluun.  Yksityinen  haararata  X  udenkaarle- 
pyyn   kaupunkiin.  L.  H-nen. 

Kovno.  1.  Kuvernementti  (ven.  Kovenskaja  gii- 
bernija)  Länsi-Venäjällä,  etelärajana  osaksi  Nje- 
men  ja  Saksa;  40,641  km-  (ilman  vesistöjä), 
1.775,900  as.  (arv.  1910),  1.  44  km=:llä.  —  Maa  on 
matalakumpuista  tasankoa;  korkein  kohta  251  m 
yi.  merenp.  Pieniä  järviä  runsaasti,  etenkin  idässä 
(yli  700)  ;  suurimmat  Snudy.  Drisvjaty,  Drivjaty 
ja  Disna.  .Jokia:  Njemen  ja  sen  lisäjoet  Vilija, 
Nevjata  ja  Dubissa,  Vindava,  Kuurilainen  Aa  y.  m. 
A^esiteitä  on  926  km,  joista  158  höyryaluksilla 
kuljettavia.  Ilma.sto  vähemmän  mantereinen  kuin 
Sisä-Venäjällä.  —  Suuria  soita  ja  rämeitä  on 
paljon,  n.  4  f/c  pinta-alasta ;  metsämaata  on  n. 
17  %.  —  Asiikkaista  on  pääosa,  6S,s  %,  liettua- 
laisia, enimmäkseen  zmudineja;  juutalaisia  on 
13.S  %,  puolalaisia  9  %,  venäläisiä  7,s  %,  saksa- 
laisia 1.4%;  76.6%  tunnustaa  roomalaiskato- 
lista oppia,  juutalaiset  ovat  mooseksenuskolaisia, 
kreikkaiais-katolilaisia  on  5  %,  protestantteja 
4.5  %.  Lukutaitoisia  42  %,  melkein  kaksi  kertaa 
enemmän  kuin  keskimäärin  Venäjällä.  Maa- 
taloutta harjoittaa  68,«  %,  teollisuutta  9,8  % 
väestöstä.  Maanviljelys  tyydyttävällä  kannalla ; 
sadosta  (rukiita  398,500  ton.,  kauroja  309,300, 
ohria  135,000,  vehnää  62,800,  perunoita  647,800. 
herneitä   35,600   ton..   1910)    riittää   paljon   myy- 


14G3 


Kovrov — Kraemer 


14C4 


tavaksi.  Tärkeä  kau|>i>i«kasvi  on  peUava;  lllUT 
korjattiin  "JO.i  iiiilj.  k^  pellavaa.  Puiitarlimi- 
tuotteita  viedään  Pietariin  asti.  Karjanlioito 
ou  keliittymä.s.sä  inaitotalciideksi :  nautakarjaa 
1.224..")0(1.  hevosia  2.t7.700.  lampaita  ja  vuoliia 
49-».!)00.  sikoja  337.71)0  (1910).  —  Teollisuus  mi- 
tätön: aksiisista  vapaitten  tehtaitten  valmistus- 
arvo !15  milj.  mk.  (1910:  metalli-,  kono-  ja  puu- 
teollisuutta). .\ksiisin  alaisista  tehtaista  (t.vii- 
mieliiä  777  1907 1  mainittavat  ainoastaan  tu- 
pakki!-, olut-,  tulitikku-  ja  viinatehtaat.  —  Vuori- 
työtä  ei  ole.  —  Rautateitä  57()  km  (1911).  — 
Kansakouluja  Ö4-2  (op\iilaita  37.r).')7:  1909), 
keskikouluja  12  (opp.  3.328).  ammatillisia  keski- 
ja  alempia  kouluja  3  (opp.  486).  yksityisiä  .v.  m. 
oppilaitoksia  OS  (opp.  4.004).  Sairaaloita  1)7. 
lääkäreitä  170  (1908).  —  K.  jakaantuu  7  piiri- 
kuntaan. Se  nuiodostaa  \'ilnon  ja  Oroduou 
kera  kenraalikuvernöörikuunan.  —  Suuriinniau 
osan  K  :oa  käsittiiä  entinen  S  a  m  o  g  i  t  i  a  (ks.  t.). 
Kuverneiiientiksi  .se  muodostettiin  1842  Vilnon 
kuvernementin  pohjoisosasta.  —  2.  Edellisen  lin- 
noitettu pääkaupunki  (liett.  Kaiitins:  entis- 
ajan historiankirjoittajaiu  Kirno\v).  sen  etelä- 
rajalla. Xjemeuin  oik.  rannalla  tämän  ja  Vilijan 
yht\-mäkohdassa :  79.200  as.  larv.  1909).  Kirk- 
koja yli  20.  n.  puolet  kreikkalais-katolilaisia  ; 
useita  synagogia.  Pari  ronmalais-katolista  luos- 
taria; samaan  uskontokuntaan  kuuluva  hengel- 
linen seminaari.  Pari  lukiota.  Teatteri.  Kolme 
sairaahui.  Historiallisia  muistoja:  vanha  raati- 
huone, kome;in  goottiluistyvlisen  linnan  rau- 
niot. —  Teollisuus  (rauta-,  olut-  ynnä  muutamia 
muita  tehtaita)  jokseenkin  vähäinen.  Maalais- 
tuotteiden kaupp:ia.  —  Pietarin-Varsovan  rata 
kulkee  K:n  kautt;i.  —  K.  lienee  perustettu  jo 
1000-luvun  alussa.  Oli  liettualaisten  pääpaikkana 
taistelussa  ristiritareita  vastaan.  Edullisen  ase- 
mansi  takia  so  pian  kehittyi  tärkeäksi  kauppa- 
kaupungiksi. Rappeutui  sodissa  170()-luvun  lo- 
pulla. V.  1812  sen  ran.skalaiset  hävittivät  (muis- 
toksi pystytetty  komea  muistomerkki).  Tuli  1842 
kuvernementin   pääkaupungiksi.  E.   E.    K. 

Kovrov  f-o'f],  isovenäläinen  piirikunnankau- 
punki  Vladimirin  kuvernementissa,  Okan  lisä- 
joen  Kljazman  varrella;  10.804  as.  (1900).  — 
_\sema  rautatienristeyksessii  on  suuresti  edistii- 
nyt  K:n  kauppaa  (viljaa,  puutavaroita,  niintä, 
kalaa,  suolaa;.  Suuret  puuvillatehtaat  ja  kone- 
pajat, r:.   E.   K. 

Kovuus.  Kun  jähmeätii  ;uuetta  viilletään  toi- 
sen jähmeän  aineen  teriivällä  särmällä,  niin 
ensinmainittuun  syntyy  naarmu,  jos  se  on  toista 
ainett:i  pehmeiimpi.  mutta  ei,  jcs  se  on  kovempi. 
Kivennäisten  —  ja  muittenkin  aineitten  —  km 
määräämiseksi  käytetään  n.  s.  k  o  v  u  u  s  a  s  t  e  i  k- 
k  o  a,  johon  kuuluvat  seuraavat  kymmenen  ki- 
vennäistä, järjestettyinä  niin.  että  jälkimiiinen 
aina  on  edellistä  kovempi:  li  talkki,  2)  kipsi, 
3)  kalkkisälpä,  4)  fluorisälpä.  5)  apatiitti, 
6)  maasälpä.  7)  kvartsi.  8)  topaasi,  9)  korundi, 
10)  timantti.  —  Jos  ainetta  naarmuttaa  maa- 
sälpä, vaan  ei  apatiitti.  niin  sen  kovuus  on  5:n 
ja  6:n  välillä.  Näin  kovaa  on  tavallinen  ikkuna- 
lasi. Teräsase  tuskin  naarmuttaa  0:n  kovuista 
ainetta.  2:n  kovuisiin  ja  sitä  pehmeämpiin  ainei- 
siin  pystyy  kynsi.  P.   E. 

Kovuusasteikko  ks.   K  o  v  u  n  s. 

Kozjmodemjansk  /-o'-/,  |iiirikuinian  kaupunki 


K;isaanin  kuvernementissa.  Volgan  oik.  rannalla. 
5. 284  as.  (1897).  —  Kirjasto,  alempia  oppikoiihija. 
sairailla  y.  m.  Metsiiutuolteideu  vientiä.  Höyry- 
laivasatama.  —  Tseremissien  k:ipinoimisen  täh- 
den perusteltiin  tänne  linnoitus  I.'>83;  K:u  kau- 
[)unki  m;iinitaau  Ui09.  —  K:n  piirikuuiuissa  asui 
1894:  72.!  17  tseremissiii  ja  tsuvassia  (77  9^,  väes- 
töstii);  tseremissit  harjoittavat  nuianviijelystä, 
karjanhoitoa.   mchiliiisliDitoa  ja   metsästvstä. 

E.  E.  K. 

Kozlov  [-(i'1'J.  piirikunnan  k:uipunki  Keski- 
Veniijällä  Tiimhoviu  kuvernementissa.  Doniin 
laskevan  Lesnoi-^'oroue^.in  varrella;  4:'). 300  as. 
(1909).  —  Viljavan  seudun  keskustana  K.  har- 
joittaa suurta  viljan  ja  karjat:iloustuotteitteu 
kauppaa,  jota  edistää  kolmelle  suunnalle  haarau- 
tuva rautatie.  Myllyjä,  viinapolttimoita,  nahka-, 
öljy-,  tupakkatehtaita.  —  K.  perustettiin  1636 
aikaisemman  luostarin  viereen,  suojaksi  Krimin 
tataarien    ryöstöretkiä   vastaan.  E.   E.   K. 

K.  P.  T.  (=  ..koko  progranuni  toimeen"),  1879 
suomenmielisten  ylioppilaiden  keskuudessa  synty- 
nyt yhdistys,  joka  ajoi  kieliky.symyksessä  jyr- 
kempäii  olijelmaa  kuin  yhdistys  ..Suomalainen 
nuija"  ja  suomalaisen  puolueen  pää-äänenkannat- 
taja  Uusi  Suometar;  peru-stajat  olivat  Lauri 
Kivekäs  ja  Kaarlo  Grönqvist,  joka  myöskin  se- 
pitti K.  P.  T:n  marssin  („Jos  sydän  sulia  puh- 
das on" ). 

kr.    (K  r.i.   ..kruunun"    (rahan)    lyheuuys. 

Kraali  (holl,  krual,  <  esp.  corrn/ =  aituus), 
hottentottien  y.  m.  alkuasukasten  kehämäinen, 
usein  okapensasaidan  ympäröimä  kylä  (nimi  al- 
kn:iau  buurien   käyttämä).  E,  E.   K. 

Kraaniumi  (lat.  crO  n  i  n  m .  <  kreik.  kiäiifoH). 
päiikalli)    iks.  t.i. 

Kraatari  (kreik.  krf'H(-'r),  sekoitusmalja,  jossa 
vanlian  ajan  kreikkalaiset  ja  roomalaiset  aterian 
aikana  sekoittiv;it  vettä  viiniin.  —  Tuliperäisten 
vuorien  kadilan  t.  sup)(ilonmuotoisen  purkau- 
tumisaukon    suu    (vrt.   Tulivuoret). 

S.    V.    B. 

Krabbe-s  u  k  n  j  a  mainitaan  Ruotsissa  ja  Suo- 
mess;i  keskiiijasta  asti.  mutta  niiden  ke.skinäinen 
yhteys  on  epätietoinen.  Eräs  Suomessa  toiminut 
Lauri  Olavinpoika  K.  meni  Sigismundin  kannat- 
tajana maa:;pakoon  Puolaan.  Kaarle  IX  :n 
kamarijunkkari,  jaiitimestari  Eerik  K.  tili 
Svaneby  sisäänkirjoitettim  1625  Ruotsiu 
ritari!iuoneeseen.  Hänestä  viiitti  polveutuvansa 
eräs  Inkerinmaalla  asunut  sukuluuira.  joka  1779 
aateloitiin  ja  jonka  jäseni.stä  maiuittakoon:  1. 
Kngelbrekt  Adam  K.  (1692-1768),  joka 
kunnialla  otti  osaa  Suureen  pohjan  .sotaan  In- 
keriiinia;illa  ja  Suomessa  1708-14,  jona  viime- 
mainittuna vuonna  Napuen  taistelussa  pahasti 
haavoittui,  sekä  hattujen  sotaan  1741-43  ja  Uu- 
denmaan jiilkaväen  everstiluutnanttina  kuoli 
Somerolla.  —  2.  Hiilien  iiojanpoikansa  oli  Karl 
Arvid  K.  (1779-183.')!.  sihteeri  Vaasan  hovi- 
oikeudessa. 1808  valittu  Suomalai.sen  lähetys- 
kunnan  jäseneksi  Pietariin,  1818  hovioikeuden- 
neuvos. 1826  Pohjanmaan  laamanni.  A'.  (1. 

Krsemer  [krr-],  v  o  n.  ruots.-suom.  aatelissuku, 
alkiKuiii    kotoisin    VVestfalenista. 

1.  Robert  Fredrik  v.  K.  (1791-1880), 
ruots.  vapaaherra,  maaherra,  synt.  Suomessa, 
meni  Ruotsin  armeiaan,  otti  osaa  1813-14  vv:n 
sotaan    ja    kohosi    1826    pääesikunnan    nuijuriksi. 


1165 


Kraepelin — Krafft-Ebing 


1466 


Oli  Upsalan  liiiinin  iii.iaherraiia  1S30-S2  osoittaen 
tässä  virassa  suurta  toimeliaisuutta:  vesi-  ja 
maanteitä  paianiiettiin.  liöj  rylaivaliikennettä 
2'.listettiin.  useat  järvet  laskettiin  lltunan  maan- 
viljelysoi'i-t;.  perustettiin  1848  y.  m.  K  :n  aloit- 
teesta ruvettiin  piläniiiän  yleisiä  maanviljelys- 
kokouksia  ja  ryhdyttiin  Kuotsin  geologiseen 
tutkimiseen.  Otti  osaa  useihin  valtiopäiviin.  Tuli 
vapaaherraksi    1837.  G.    K. 

■1.  Anders  Robert  v.  K.  (1S25-1903).  va- 
paaheriii,  ruots.  valtiopäiväniies.  kirjailija. 
V:sta  1850  kuolemaan.sa  .saakka,  lyliyitä  väli- 
aikoja  lukuunottamatta,  K.  on  harvinaisen  ete- 
vällä tavalla  ja  yleistä  luottamusta  nauttien  ot- 
tanut osaa  lUiotsin  valtioi)äivien  töihin,  m.  m. 
harrastaen  vapaakauppaa,  .vunniiUisen  ja  valtiol- 
lisen iiäni:yikeuaen  laajentamasta  sekä  henkisen 
viljelyksen  edistämistii.  Saavutettuaan  tunnus- 
tusta jo  runoillaan  ..Xordens  natur"  ja  „Syd- 
frukter"  hän  herätti  suurempaa  huomiota  matka- 
muistelmillaan ..Diamanter  i  stcnkol"  il857), 
jossa  hän  m.  m.  hyökkää  silloin  yleisesti  hyväk- 
syttyjen esteettisten  katsantotapojen  kimppuun 
ja  esiintyy  elävän  puhekielen  lämpimänä  puolus- 
tajana, vaatien  sille  sijaa  kirjallisuudessakin. 
Mielipiteensä  kielikysymyksessä  hän  sitten  laa- 
jemmin esitti  mieltäkiiunittävässä  kirjasessaan 
..Om  spräkfrägan"  (1858),  jossa  ensi  kertaa  terä- 
vällä tavalla  tehdään  selkoa  ruotsin  puhe-  ja 
kirjakielen  eroavaisuuksista.  Tutkimuksiaan  K. 
sitten  jatkoi  ulottaen  ne  metriikan  alalle.  Tär- 
keimmät tulokset  näistä  tutkimuksista  ovat 
tutkielmat  .,0m  enstafviga  ords  rytmiska  värde 
i  Svenskan"  ja  „0m  trestafviga  ords  användning 
i  ver»".  kumpikin  oikeastaan  vain  osia  suu- 
resti suunnitellusta  teokse.sta  ..Svensk  nietrik". 
josta  kuitenkin  vain  kaksi  vihkoa  on  ihnesty- 
nj-t  (1874  ja  1893).  K:n  muista  kaunokirjalli- 
sista teoksi-sta  mainittakoon  ..Tvä  resor  i  Spa- 
nien".  ..En  vinter  i  orienten"  sekä  runokokoelma 
,.Dikter".  R.  S. 

3.  Charlotta  (L  o  1 1  e  n)  L  o  v  i  s  a  v.  K. 
(s.  1828).  edellisen  sisar,  kirjailija,  julkaissut: 
..Dikter.  Ackorder".  ..Nya  dikter".  ..Tankar  i  reli- 
giösa  ämnen".  .,Fantasiklängväxter  kriug  verk- 
lighetens  stam".  matkakertomuksia,   näytelmiä. 

4.  Johan  Fredrik  Oskar  v.  K.  (1829- 
1904).  amiraali,  otti  osaa  Sevastopolin  puolustuk- 
-seeu  Krimin  sodassa  1854-55,  jolloin  hän  haavoit- 
tui. Palveli  sodan  jälkeen  edelleen  laivastossa, 
kohoten  vara-amiraaliksi  1886.  Vv.  1878-82  ve- 
näl.  laivaston  päällikkönä  Kreikan  vesillä;  1886 
keisarin  kenraaliajutantti :  1888-96  laivaston  pää- 
esikunnan päällikkönä  toimittaen  sillä  ajalla 
yksitoista  eri  kertaa  meriministerin  virkaa.  Val- 
takunnanneuvoston jäsen  1896.  ven.  punaisen  ris- 
tin   johtokunnan    puheenjohtaja    1898.        G.    R. 

Krsepelin,  Emil  (s.  1856).  saks.  psykiaatteri, 
])rofessorina  v:sta  1896  Tartossa.  1890  Heidelber- 
gissa ja  1903  Munchenissä,  on  uuden  suunnan 
perustajana  nykyajan  tunnetuimpia  tutkijoita 
mielisairauksien  alalla.  Oppikirjansa  (..Psychi- 
atrie".  8:s  pain.  1909)  ja  muitten  julkaisujensa 
..Einfuhrung  in  die  psychiatrische  Klinik"  ja 
..P.syehologische  Arbeiten".  v:u  1895  jälkeen  jul- 
kaistuja tutkimuksia  hänen  klinikaltaan)  sekä 
laajan  opettajatoimensa  kautta  hän  on  suuresti 
vaikuttanut  psykiatrian  nykyiseen  nopeaan  kehi- 
tvk.seeu.  "  E.    Th-n. 


Krafft  (Kr;ifl).  .\  d  a  m  (n.  1450-1509),  saks. 
kuvanveistäjä ;  työskenteli  Niirnbergissä,  jonka 
koulukunnassa  hän  kuuluu  Saksan  taiteen  kor- 
keimman kukoistuk.sen  edustajiin.  Käsityöläis- 
perheestä  syntyisin  K.  lienee  alkuanv  ollut  kiven- 
hakkaaja, jota  hänen  h,\ivinainen  teknillinen 
taitavuu*onsa  ja  hänen  taiteensa  hiukan  vanhan- 
aikainen .sääntöperäisyys  muistuttavat.  K:n  lah- 
jakkaisuus  taiteilijana  ilmenee  hänen  sommittelu- 
taidossaan, etenkin  voimakkaiden  draamallisten 
kohtauksien  kuvauksissa,  sekä  hänen  käsityks;naä 
syvyydessä,  jossa  suhteessa  =amoinkuin  myös  esi- 
tyksensä vilpittömyydessä  j;i  hartaassa  luonnon 
seuraamisessa  hän  on  Diirerin  välitön  edeltäjil. 
Renesanssivaikutteiden  ulkopuolella  oleva  niirn- 
bergiläinen  naturalismi  saavuttaa  hänessä  huip- 
punsa. K:n  aikaisimpia  ja  parhaimpia  töitä  n. 
v:lta  1490  ovat  hänen  hiekkakiviset  korkokuvansa 
„spitsemän  vaihetta"  (7  Stationen)  Kristuksen 
vaelluksesta  Golgatalle  (alkup.  teokset  nyk. 
Xiirnbergin  Germanisches  Museumissa).  K :n  pää- 
teos on  kivestä  myöhäisgoottilaiseen  tyyliin  ylen 
hienosti  ja  kuvarikkaasti  veistetty,  kapean  torni- 
pyramiidin  muotoinen  ja  19  m:n  korkuinen  sak- 
ramenttisäiliö  Niirnbergin  St.  Lorenz-kirkossa 
(1493-1500).  Hänen  muista  Niirnbergissä  olevista 
veistoksistaan  mainittakoon  hautamerkit  Sebal- 
dus-.  Franen-  ja  Aegiedien-kirkoissa,  pienet  ma- 
donnaesitykset  yksityisrakennuksissa  sekä  isot 
korkokuvat  ..Ristiinnaulitseminen"  ja  ..Kristuk- 
sen hautaaminen"  Johanneksen  kirkkomaalla. 
[Daun.   ..Peter  Vischer   und   Adam  K."    (1905).] 

E.  Rr. 
Krafft,  David  von  (1655-1724).  saks.-ruots. 
taidemaalari,  kotoisin  Hampurista;  sai  taide- 
kasvatuksensa äidinisänsä  Ehrenstrahlin  (ks.  t.) 
johdolla,  jonka  seuraajana  hänestä  tuli  hovimaa- 
lari, nimitettiin  hovi-intendentiksi  ja  iuiteloitiin. 
Tunnettu  etupäässä  Kaarle  XIl:ta  ja  tämän  soti- 
laista maalaamistaan  tummasävyisistä  muoto- 
kuvista.  [A.  Hahr,  ,.David  von  K."   (1900).] 

E.  R-r. 
Krafft,  Johann  Peter  (1780-1856).  itäv. 
t:iidemaalari,  Wienin  keis.  taidegallerian  johtaja. 
Maalasi  aluksi  akateemis-klassillisia  kuvia  sa- 
maan tyyliin,  joskin  värikkäämmin  kuin  opet- 
tajansa L.  David.  Myöhemmin  K.  saavutti  mai- 
neensa kansanomaisilla  ja  omaa  aikaansa  käsit- 
televillä   sotilas-    ja    historiakuvilla.        E.    R-r. 

Krafft.  1.  Per  K.  vanh.  (1724-93),  ruots.  taide- 
maalari, saanut  varsinaisen  taideopetuksensa  Ros- 
linMlta  Pariisissa.  Pitkän  ulkomailla-olon  jälkeen 
(m.  m.  Puolan  kuninkaan  Stanislaus  II:n  hovi- 
maalarina) K.  palasi  1768  Ruotsiin  ja  työsken- 
teli Tukholmassa  paljon  käytettynä  muotokuvaa- 
jana. [A.  Hahr.  ..En  gustavian.sk  mälare.  P.  Krafft 
d.  ä."  (18981. J  —  2."Per  K.  nuor.  (1777-1863), 
edellisen  poika  ja  maalaustaiteessa  hänen  oppi- 
laansa; jatkoi  taideopintojaan  Pariisissa  L.  Da- 
vidin johdolla,  jonka  suuntaa  hän  kaavamaisesti 
seurasi  äärettömän  lukuisissa  muoto-  ja  historia- 
kuvissaan. E.    R-r. 

Krafft-Ebing,  Richard  von  (  s.  1849),  itäv. 
lääkäri.  v:sta  1886  psykiatrian  ja  hermotautien 
professorina  Grazissa.  v:.sta  1889  Wienissä:  tun- 
nettu ansiokkaasta  opettajatoimestaan  sekä  mo- 
nista laajalle  levinneistä  tieteellisistä  tutkimuk- 
sistaan ja  oppikirjoistaan.  Näistä  mainittakoon: 
..LehrbueL     der     gerichtlichen    Psyohopathologie" 


1467 


Kraftman — Krajina 


14C8 


(3:s  pain.  1900),  „Lehrbucli  der  Psychiatiie" 
(7:s  paiu.  1903).  ..Psycliopathiu  sexualis"  y.  m. 
sekU  kansantajuiset  julkaisut:  „t'ber  gesunde 
und  kranke  Nerven",  .,Eiue  experimentelle  Studie 
auf  dem  Gebiete  des  Ilvpnotismus". 

M.   OB. 

Kraftman,  J  o  li  a  n  (1713-91),  taloudellinen 
kirjailija;  tuli  1746  talousopin  dosentiksi  Tu- 
run yliopistoon,  oli  1 748-55  Porin  koulun 
rehtorina,  1755-58  ylimUäräiseuä  matematiikan 
professorina;  tuli  tunnetuksi  etevänä  maan- 
viljelijänä Koivisto  nimisellä  tilallaan  Ulvi- 
lassa: hänen  toimestaan  kuivattiin  Porin  etelä- 
puolella oleva  laaja  Lattomeren  suo.  K:n  kirjoi- 
tuksista, joissa  hän  puolustaa  taloudellista  pak- 
koa, mainittakoon:  „Utdra';  af  academiska  före- 
läsningar  uti  landthushällniugen"  (1747),  „Taii- 
kar  om  hushällningeus  upphjelpande  i  Carelen" 
(1756),  „Tankar  om  svenska  folkbristen"  (1756), 
.,Tankar  om  den  vanmagt  uti  livilken  finska 
landtmannen  sig  befinner"  (1761),  „Tankar  om 
svedjande"  (1765),  „Tankar  öfver  spannemäls- 
och  penningebristen"  (1786),  ,,Tankar  om  kring- 
strykaude  tiggare"    (1787). 

Krag  /-((-/.  1.  Thomas  Peter  K.  (s.  1868), 
norj.  kirjailija.  Hänen  lukuisista  teoksistaan  mai- 
nittakoon: „Jon  Grteff"  (1891),  „Mulm"  (1893), 
näytelmäkappale  ,.Kong  Aagon"  (1894),  Kobber- 
slangen"  (1895),  „Ada  \Vilde"  (1896;  suom.),  „Ulf 
Kan"  (1897),  „Enkeu"  (1899),  „Guuvor  Kjeld" 
(1904;  suom.),  „Ildliljen"  (1905),  „Stenba'nken" 
(1905),  ,,Det  allerhelligste"  (1907)  ja  „Mester 
Magius"'  (1909).  Hänen  teok.sensa  eivät  usein- 
kaan ole  keskitettyjä,  niiden  rakenteessa  kaipaa 
varmoja  viivoja  ja  niiden  ihmiskuvaus  on  liian 
lyyrilli.stä.  Mutta  niiden  tyyli  on  tummaa  ja  v(  i- 
makasta  ja  tunnelma  eheää,  varsinkin  kun  hän 
kuvaa  perittyjen  sukuominaismiksien  merkitystä 
ja  vanhojen  sukujen  ja  sukukartanoiden  vaiheita. 
jolla  alalla  hän  mieluimmin  liikkuu,  taikka  myös- 
kin voimakkaita  intohimoja  ja  ihmisen  ja  luon- 
non   salaperäistä    yhteenkuuluvaisuutta. 

2.  Wilhelm  Andreas  W  e  x  e  1  s  K.  (s. 
1871),  edellisen  veli,  norj.  runoilija.  Obstfelde- 
rin  ja  W.  Kragiu  runot  ovat  Norjan  uudemman 
lyriikan  korkeimpia  saavutuksia.  K  :11a  yhtyy 
laulava  ja  melodinen  muoto  tunnelman  alakuloi- 
sen herkkään,  hieman  romanttiseen  haaveellisuu- 
teen.  Paitsi  useita  lyyrillisiä  kokoelmia  K.  on 
julkaissut  suorasanaisia  teoksia  ja  näytelmiä, 
joista  jälkimäisistä  mainittakoon  ,,De  gamles 
julaften"  (1894),  ,.Den  sidste  dag"  (1897)  ja  „Li- 
vet  en  leg"  (1901)  sekä  idylli  „Baldevins  bryl- 
lup"  (1900).  Muita  teoksia:  „Digte"  (1891), 
„Sange  fra  syden"  (1893),  „Nye  digte"  (1897), 
„Vestlandsviser"  (1898),  „Norge''  (1903);  romaa- 
nit „Hjemve"  (1895),  ..Marianne"  (1899;  suom.), 
„Holmerne  de  graa"  (1905),  u.seita  muita  mainit- 
.sematta.  Sitäpaitsi  K.  on  toiminut  teatterinjoh- 
tajana. A. -M.    Tn. 

Kragere  /-5/,  kaupunki  Etelä-Norjassa,  Brats- 
bergin  amtissa  Skagerrakin  rannalla;  4,954  as. 
(1900).  Harjoittaa  vilkasta  morciikulkua  (lai- 
vasto 23,210  rek. -tonnia  1909)  ja  kauppaa  (vienti 
puutavaroita,  puuvanuketta,  jäiitii).  —  Vasta- 
päätä K:tä  olevan  Skaatim  hautausmaalla  on  1910 
pystytetty  muistopatsas  suom.  parkkilaiva  „Val- 
lonan"  haaksirikossa  1907  hukkuneen  13  meri- 
miehen  yhteiselle   haudalle.  E.    E.   K. 


Kragujevac  l-ti'jcv(ils].  1.  Piirikunta  Ser- 
bia.-^sa  (2.295  km^  1S5.8S2  as.  1909).  —  2.  Edelli.sen 
pääkaupunki,  Moravaaii  laskevan  Lepenican  var- 
rella; 15,596  as.  (1905).  Lukio;  tykkivalimo,  ase- 
teluhis,  ar.seuaali.  —  Oli  v:een  1842  Serbian  ruhti- 
aaitten  asuinpaikka.  E.  E.  K. 

Kralihi  (saks.  Kracli  oik.  =  romahdus,  rysäh- 
dys), kauppapula,  pörssipula,  yleensä  taloudelli- 
nen sortuminen,  joka  johtuu  hintojen  laskemi- 
sesta, varomattomasta  keinottelusta,  huijauk- 
sesta y.  m.  Sanaa  käytti  ensi  kerran  tällaisessa 
merkinnössä  wieniläislchti  ., Figaro"  ennustaes- 
saan 9  p.  toukok.  1873  tapahtunutta  Wienin- 
krahliia.  joka  lopetti  n',  s.  ,,Griinder"-ajan  (1871- 
73)    Itävallassa. 

Krain,  Itävallan  kruununmaa,  herttuakunta 
arvoltaan;  sijaitsee  Kärntenin,  Steiermarkin, 
Kroatsian  sekä  Istrian  ja  Görziu  välillä;  9,954 
km^  525,083  as.  (1910),  joista  94.s  %  slovee- 
neja, 5.6  (/c  saksalaisia,  kaikki  uskonnoltaan  roo- 
malais-katolilaisia.  —  K:n  pohjoisrajalla  on 
Karavankien  vuoret,  lännessä  Juliset  alpit,  etelä- 
osan täyttävät  karsti-alueet.  Keskellä  maata 
on  Laibachin  suuri  murtolaakso,  tärkein  asutns- 
ja  viljelyskeskusta.  Sen  läpi  virtaa  Sava,  K:d 
pääjoki.  Järviä  on  vähän,  mainitsemista  an- 
saitsee merkillinen  karsti-alueer  järvi  Zirknitz. 
—  Ilmasto  on  mantereinen:  v:n  keskilämpö  Lai- 
baehissa  -\-  9°  C,  heinäkuun  -f  19,6  C,  tammi- 
kuun —  2,5°  C.  TTsein  puhalta.a  kylmä  ,,bora". 
V:ssa  sataa  1,430  mm.  —  Pääelinkeino  on  maa- 
talous. Täliän  elinkeinoluokkaan  kuuluu  69,8  % 
väestöstä.  Peltomaata  on  pinta-alasta  14, s  %  (vilja- 
kasvit: vehnä,  maissi,  kaura,  ruis,  ohra,  peruna), 
viini-  ja  puutarhaa  1,6  %  (viinin  sato  0,36  milj.  hl), 
laidunmaata  34. s  %  (karjalaadut  vähempiarvoi- 
sia; siipikarjaa  runsaasti).  Metsän  peitossa  on 
vielä  44.9%  (luvut  v:lta  1909).  Teollisuus-  ja 
vuorityöluokkaan  kuuluu  16.2  %  väestöstä.  Vuori- 
työn  tuotteista  on  vars.  mainittava  elohopea: 
K:ssa  ovat  maailmankuulut  Idrian  elohopea- 
kaivokset.  V,  19(»S  saatiin  elohopeaa  572  ton., 
ruskoliiiltä  0,s4  milj.  ton.,  antimonimalmia  150 
ton.,  mangaanimalmia  2,132  ton.  Teollisuus  on 
keskittynyt  Laibachiin.  ■ —  Liikenneteinä  joet 
ovat  vähäarvoiset:  139  km  on  lauttateitä,  osaksi 
veneillä,  mutta  ei  ollenkaan  höyryaluksilla  kuljet- 
tavia. l\autateitä  on  513  km  (1908).  —  Oppilai- 
toksia (1907-08);  2  teologi.sta  opistoa,  8  keski- 
koulua, 4  seminaaria,  86  ammattikoulua,  429 
kansakoulua.  —  K.  jaetaan  hallinnollisesti  11 
piirikuntaan  ja  1  kaupunkialueeseen.  Maan  halli- 
tus on  L  a  i  1)  a  e  h  issa.  Maapäivillä  on  37  jäsentä; 
Itävallan  valtioneuvostoon  K.  lähettää  11  edus- 
tajaa.—  Nykyiset  slaavilaiset  asukkaat  saapuivat 
tänne  500-luvulla,  ollen  ensin  avaarien  ja  baieri- 
laisten  alaisia;  joutuivat  sitten  Kaarle  Suu- 
ren alamaisiksi,  jonka  jälkeen  heidän  maastaan 
muodostettiin  rajakreivikunta  (973).  V.  1335  K. 
tuli    habsburgeille,    joille    se    sitten    on    kuulunut. 

E.    E.    K. 

Kraina    ks.    K  r  a  j  i  n  a. 

Krajcär  [kraitsfir]  (unk.,  <  saks.  krcuzer) 
ks.  K  r  e  u  t  s  e  r  i. 

Krajina  1.  Kraina  (=  ..raja.  rajamaa"). 
1.  Serbian  koillinen  rajapiirikunta,  2,909  km% 
109,507  as.  (1909).  —  2.  Bosnian  luoteisin  alue, 
va.staa  jokseenkin  Bihacin  piirikuntaa  (5,526  km', 
191,897    as.    1895).    —   Asukkaitten    enemmistönä 


1469 


Krajova — Krakova 


1470 


muhamettilaiset  ja   kreik.-katolisct,   jotka   room.- 
katolisistu   käyttävät   ..magvari"   nimitystä. 

E.   E.  K. 

Krajova,  oik.  C  r  a  i  o  v  a,  kaupunki  Romaa- 
ulassa,  lähellä  Tonavan  Jiu  nimistä  lisäjokea, 
Doljiuu  piirikunnan  pääkaupunki;  45,508  as. 
(1909).  —  Kolmen  rautatien  risteys;  monta  kirk- 
koa, kauppa-,  kadetti-  y.  m.  kouluja,  komea 
kylpylaitos;  appcllatsioni-  ja  kauppaoikeus. 
Kaupi)a  vilkas;  lähettyvillä  suolatehtaita.  —  Oli 
ennen  Vähiin- Valakiau  pääkaupunki.  Sen  luona 
valakialaiset  1397  voittivat  turkkilaiset;  1853 
pieni  taistelu  venäläisten  ja  turkkilaisten  vä 
Iillä.  (E.    E.    K.) 

Krakatau  1.  Krakatoa,  tuliperäinen,  asu 
maton  saari  (15,«  km'),  kappale  vajonneen  kraa 
terin  suuta  Jaavan  ja  Sumatran  välissä  Sunda- 
salmessa;  sen  pohjois-sivu  laskeutuu  äkkijyrk- 
känä mereen  (korkein  kohta  Kakata  on  tässä 
822  m).  Oltuaan  '200  v.  levossa  tuliperäinen  toi- 
minta alkoi  uudelleen  keväällä  1883:  elokuun 
26-27  p:nä  tapahtui  sarja  voimakkaimpia  pur- 
kauksia mitä  milloinkaan  on  havaittu.  Toinen 
puoli  33,5  km=  suuresta  saaresta  lensi  ilmaan 
tai  vajosi  300  m  syvälle  mereen,  muut  kraaterin 
suun  muodostamat  saaret  muuttuivat  suuresti. 
Räjähdysten  synnyttämä  ääni  kuului  2.250  km: n 
päähän.  Tuhka-  ja  hohkakivisade  ulottui  827,000 
km-    laajalle    alalle    ja    liikenne    Sunda-salmessa 


keskeytyi  sen  tähden.  Osa  hienointa  tuhkaa  jou- 
tui ylimpiin  ilmakerroksiin  aiheuttaen  optillisen 
ilmiön,  jota  sanottiin  punaiseksi  hohteeksi.  Meri 
joutui  voimakkaaseen  liikkeeseen:  maanjäristys- 
aallot  (30-40  m  korkeita)  huuhtoivat  Sunda- 
salmen  rannoilta  taloja  ja  kyliä  hukuttaen  ihmi- 
siä tuhansittain.  Kaksi  aalloista  kulki  puolen 
maapallon  ympäri  useampaan  kertaan,  toinen 
länteen,  toinen  itäänpäin  palaten  takaisin  lähtö- 
kohtaansa. Ilmanpaineen  muutos  tuntui  ilma- 
puntareissa koko  maapallolla.  —  K:n  ja  lähi- 
saarten kasvullisuus,  joka  kokonaan  tuhoutui,  on 
jo  uudelleen  alkanut  versoa.  E.  E.  E. 

Krakau  ks.   Krakova. 

Krakova  ipuol.  Krakoio,  saks.  Krakau),  kau- 
punki Itävallassa,  Länsi-Galitsiassa  Veikselin 
pohjoisrannalla  (siinä  kohden,  missä  joki  tulee 
purjehduskelpoiseksi),  vallitsee  vanhoista  ajoista 
tärkeää  liikeuneuraa.  joka  kulkee  Karpaattien  ja 
ylä-sleesialais-puolalaisen  kumpumaan  välistä 
painannetta;  150.318  as.  (1910),  joista  '/<  juuta- 
laisia, muut  puolalaisia,  lukuunottamatta  joita- 
kuita tuhansia  saksalaisia.  K.  on  Puolan  valta- 
kunnan ent.  pääkaupunki,  ja  yhä  edelleenkin  mo- 
nine   sivistyslaitoksineen    ja    muistoineen    puola- 


VerkahaiUt  ja  raastupa. 

laisuuden  henkinen  keskus.  —  K:n  pääosa  on 
revityn  muurin  sijalle  istutetun  puistokäytävän 
ympäröimä  vanha  kaupunki  (keskustana  R  y- 
nek-tori),  jonka  eteläpäässä  Veikselin  partaalla, 
W'a\vel-mäellä  on  K:n  kuninkaanlinna.  Vanhan 
kaupungin  ympärillä  ovat  uudemmat  kaupungin- 
osat: pohj.  Kleparz,  länn,  Piasek  ja  NoHy  Svviat, 
et.  Stradom  ja  Kazimierz,  id.  Wesola.  —  Huo- 
mattavia ovat  K:n  kirkot,  39  luvultaan.  Näistä 
etevin  on  Kasimir  Suuren  1300-luvulla  raken- 
tama goottilai-styylinen  linnan-  ja  tuomio- 
kirkko, niissä  Puolan  kuninkaat  kruunattiin 
ja  minkä  kuoriholviin  sen  suurmiehet  (m.  m. 
Sobicski,  Kosciuszko,  Poniatonski,  ilickiewicz) 
ovat  haudatut.  Yhdessä  sen  kappeleista  on  Puo- 
lan suojeluspyhimyksen  P.  Stanislauksen  sarko- 
faagi.  Monet  arvokkaat  taideteokset  (mestareina 
Veit  Stoss.  Guido  Reni,  Peter  Vischer,  Thor- 
valdsen  y.  m.)  koristavat  tuomiokirkkoa.  Arvok- 
kaita ovat  muutkin  kirkot:  goottilaistyylinen, 
juhlallinen  Maria-kirkko  (rakennettu  1223),  sa- 
moilta ajoilta  olevat  Dominikaani-  ja  Fransis- 
kaanikirkko,  Florianin  kirkko  1100-luvulta  y.  m. 
Maallikkorakennuksista  on  huomattavin  kunin- 
kaallinen linna,  aloitettu  1200-luvulla,  Ka- 
simir Suuren  ja  Sigismund  I:n  valmistama.  Oli 
v:een  1610  Puolan  kuninkaitten  asunto;  v:n 
1846  jälkeen  käytetty  jonkun  aikaa  sairaalana 
ja  kasarmina,  nyt  uusittu.  Huomattava  on  myös 
J  a  gell  o-y  1  i  o  p  i  s  t  o  n  1881-87  valmistunut 
rakennus.  Tämä  valtakunnan  kahdesta  puolan- 
kielisestä yliopistosta  tärkeämpi  on  perustettu 
jo  1364  Kasimir  Suuren  toimesta  ja  siis  Euroo- 
pan mantereen  vanhimpia.  Sen  j^hteydessä  on 
arvokas  kirjasto  (400,000  nidettä),  arkeologinen 
museo  y.  m.  kokoelmia,  tähtitieteellinen  obser- 
vatori,  kasvitieteellinen  puutarha.  Lukuvuotena 
1910-11  oli  siinä  opettajia  18S,  ylioppilaita  3,308 
(joista  n.  98 '/^  puolankielisiä).  Vanha  yliopisto- 
rakennus on  puolalaisen  rakennustaiteen  jaloim- 
pia tuotteita.  Tiedeakatemialla  (perustettu  1872) 
on  oma  komea  palatsi.  V.  1257  rakennettu  S  u- 
k  i  e  n  n  i  c  e  („verkahalli")  sisältää  puolalaisen 
kansallismuseon.  Muita  sivistys-  ja  oppilaitoksia: 
Czartoryski-museo  (maalauksia,  taide-esineitä 
y.  m.),  kansallisteatteri,  taideakatemia,  lukioita, 
musiikki-,  kauppa-  y.  m.  kouluja.  —  K:ssa  on 
useita  keskusvirastoja,  roomalaiskatolisen  ruh- 
tinaspiispan  istuin  y.  m.    K:lla  on  erityiset  hai- 


1471 


Krakoviak— Kranaattitykki 


1472 


-■kirjaston  piha. 

linnoUiset  asetuksensa;  muodostaa  ympäristöi- 
neen ,,Bezirkshauptmaniischaft"in.  —  Siinä  on 
useita  kone-,  maanviljelyskalu-,  ravintoaine-,  puu- 
sepäntehtaita; K:n  teollisuus  ei  kuitenkaan  ole 
erikoisen  tärkeä.  Kauppa  sensijaan  jo  van- 
hoista ajoista  kukoistava,  nyt  useain  rautateiden 
edistämä  (etupää.ssa  puutavaroita,  suolaa,  kan- 
kaita, karjaa,  viiniä,  maanviljelystuotteita).  — 
Vastapäätä.  Veik.seliu  toisella  puolen  on  sil- 
lan yhdistämä  esikaupunki  Podgorze.  Huomat- 
tavia paikkoja  ympäristössä:  2  km  luotee- 
seen oleva  ..Ko.sciuszko-kukkula".  34  m  korkea 
Bronislawa-kummulle  sankarin  muistoksi  hänen 
taistelutanteriltaan  kootusta  mullasta  kasattu, 
samalla  tavalla  .syntynet  .,Krakus-vuori"  K:  n 
tarunomaisen  perustajan  muistoksi.  —  K.  on 
laajalla   linnoituskehällä   lujasti    varustettu. 

K:n  perustaja  oli  tarun  mukaan  ruhtinas  Kra- 
kus  1.  Krokus   (josta  kaupungin  nimi)   n.  v.  700. 

Kuului       900- 
,  luvulla      Böö- 

mille, joutui 
999  Puolalle. 
1290  jälleen 
Böömille,  kun- 
nes 130.5  lo- 
pullisesti    jäi 

Puolalle, 
jonka  päiikau- 
puukina  se  oli 
v:een  1610  ja 
kruunauskau- 
punkina  v:eeu 
1764.  K.  oli 
1257  saanut 
mafrdeburgi- 
hiiset  oikeu- 
det. Oli  monta 
kertaa  tataa- 
rien ja  myö- 
hemmin ruot- 
salaisten hal- 
lussa. Puolan  kolmannessa  jao.s.sa  179.5  K.  jou- 
tui Itävallalle,  kuului  1809-15  Varsovan  herttua- 
kuntaan.  Wienin  kongressissa  siitä  muodostet- 
tiin ympäristöineen  (1.260  km')  itsenäinen,  puo- 
lueeton. Venäjän.  Itävallan  ja  Preussin  suoje- 
luk.sen  alainen  tasavalta,  jonka  Itävalta  siellä 
tapahtuneitten.    Puolan    vapauttamista   tarkoitta- 


M... 


kirkkn 


vien    liikkeittä  1    takia    1.S40    anasti,    liittäen    sen 
1S49   erityisenä   osana   Galitsiaau.  E.   E.    K. 

Krakoviak  (=  kriikovalainen),  iloinen  ja  su- 
l.iva    pui>l.    tanssi    '-'(-tahdissa. 

Kramaf  [-ril,  Karl  (s.  1860),  tsekkil.  poli- 
tikko;  kuului  alkuansa  n.  s.  r  e  a  1  i  s  t  e  i  h  i  n, 
jotka  1890  etupäässä  jimri  hänen  toimestaan  yh- 
tyivät nuortsekkiläisiin ;  ollut  v:sta  1891  vaiku- 
tusvaltaisena jäsenenä  sekä  Böömin  valtiopäivillä 
rttä  itävallan  valtakunnanneuvostossa;  julkais- 
sut ..Papiergeld  in  Oesterreich  >eit  1848"  ja  „Das 
M.huiix-lie  St:iatsrecht"    (1896).  J.  F. 

Krambaiubuli  [■ha'm-],  alkujaan  väkevä  dan- 
zigilainen  kirsikkaviina,  sitten  saks.  ylioppilas- 
kielessä  vleensä  väkevä  päihdyttävä  juoma;   mel- 

kka. 

Kramsu,  Kaarlo  Robert  (1855-95),  suom. 
ruiioilija,  s.  22  p.  jouluk.  1S55  Oulussa,  yliopp. 
1874,  toimi  sanomalehti- 
miehenä  monessa  eri  kau- 
pungissa, k.  26  p.  elok. 
1895  Niuvanniemen  mieli- 
sairaalassa. Julkaisi  kaksi 
vihkoa..  Runoelmia"'  tl878 
ja  1887),  joista  jälkimäi- 
seen, laveampaan,  hän 
valitsi  edellise.stä  ne  ru- 
not, mitkä  piti  arvokkaim- 
pina. K:n  runoissa  ku- 
vastuu synkkä  pessi- 
mismi, elämäntuska,  jota 
ei  mikään  lievennä.  Nii- 
den poljento  on  voima- 
kas ja  loppusoinnut  ras- 
kaasti iskeviä,  niiden  sävy 
on  koruttoman  miehekäs, 
aina  rautaiseen  karuuteen  asti 
harvinaisen  välitön,  mieleentarttuva  teho.  Suo- 
menmielisen liikkeen  nousuajassa  hänestä  sai 
laulajansa  suomalainen  rotutunne.  Suomen  kan- 
.san  synkkien,  sorronalaisten  kohtalojen  läpi- 
tunkemana. Sitä  väräjävät  hänen  historialliset 
balladinsa  Nuijasodan  ja  Ison  vihan  ajoilta,  sellai- 
set kuin  „Santavuoren  tappelu",  „Jaakkima  Be- 
rends"  ja  ..likka",  niistä  mahtavin.  [Pontus 
Artti,  ,, Kaarlo  Kramsun  runoilijaluontee.sta"  (Val- 
voja 1900.  sivv.  412-423) ;  Eino  Leino,  „Suoma- 
laisia  kirjailijoita"    (sivv.   137-152).] 

Kran  l-Ct-j.  persialainen  hopearaha  =  20  sahia; 
v:sta  1877  .sen  piti  vastata  yhtä  frangia  (ISmk.). 
mutta   sen   arvo  on   vähitellen   alentunut. 

Krana  k<.   Nostokoneet. 

Kranaatti  (vrt.  Granaatti),  rautainen 
ontto  tykinkuula,  täytetty  jollakin  räjähdys- 
aineella, ruudilla,  meliniitillä  t.  m.  s.  K:t  ovat 
joko  aiotut  räjähtämään  niiden  sattuessa  pää- 
inaaliinsa.  jolloin  niiden  poikkileikattuun  kär- 
keen on  ruuvattu  .sytytin  (s  y  t  j  t  i  n-k:t),  tai 
puhkaisemaan  panssarisuojuksia.  jolloin  kärki 
on  eheä  ja  suippo,  vailla  sytytintä  (panssari- 
k:t).  Edellisen  lajin  k:t  valmistetaan  valu- 
rauda.sta  jälkimäi.sen  takoteräksestä  ja  kärki 
karaistusta   kroiniteräksestä.  M.  v.   B. 

Kranaattihaulit,  pienet  käsikranaatit,  joita 
kä.vtetäiin  joskus  25  ä  30  kappaletta  kimpus- 
saan isopiippuisissa  mörssäreissä  heittokappa- 
leina.  il.  v.   H. 

Kranaattikartessi   ks.   A  m  p  u  m  a-a  s  e  e  t. 

Kranaattitykki,    lyhyt    rihlaton    tykki,    jolla 


Kaarin  Kramsu. 

.   mutta   niillä   on 


147.! 


Kraniologia— Krapu 


1474 


«mmuttiiu  jiireitä  laukauksia.  Nykyiiäu  ei  euiiä 
rakenneta  eri  tykkejä  erilaisia  lieittokappale- 
lajeja  varteu. 

Kraniologia  (kreik.  Ar("nit'on  =  pääkallo,  ja  io- 
iros  =  i>p)>i|,    piiäkalloticile.   ks.    Pääkallo. 

Kraniometri  (kreilc.  krihifoyi  =  pääkallo,  ja 
;;ie<cott  =  mitta),  koje,  jolla  niitataan  pääkalloa 
tai  sen  osia;  p.-iäkallon  ynipiirys  mitataan  taval- 
lisella uaulianiitalhi,  kalidon  pisteen  suoraviivai- 
nen  välimatka  liarppilaitteella. 

Kraniotomia  (kreik.  ],rri»i'on  =  pääkallo,  ja 
(cmiitiH  =  leikalal.  sikiön  pääkallon  paloittelemi- 
nen   vaikeissa    synnytyksissä. 

Kraniunii  ks.   K  r  a  a  n  i  u  m  i. 

Kranjcevic  [-vitsj,  S  i  1  v  i  j  e  S  t  r  a  h  i  m  i  r 
(1S65-1908),  kroats.  runoilija,  syntyi  ja  vaikutti 
Bosniassa.  Hänen  syvämietteiset  runonsa  kuvas- 
tavat surumielisyyttä  ja  synkkää  maailmankatso- 
uuista.  J.   J.    M. 

Krankka,  Eerik  ja  Hannu,  isä  ja  poika, 
kotoisin  Limingalla,  esiintyvät  Juliana  III:n  ve- 
uilläissodaJi  sekä  Nuijasodan  aikoina  Pohjanmaan 
talonpoikien  päällikköinä  ja  jolitomieliinii.  Edelli- 
nen on  m.  m.  tunnettu  siitä,  että  hän  ilman  ku- 
ninkaan lupaa  1577  maakuntansa  puolesta  solmi 
rajarauhan  venäläisten  kanssa,  mutta  hänen  sano- 
taan pari  vuotta  myöhemmin  kaatuneen  sodassa. 
Iläuen  poikansa,  Hannu,  tuli  kuuluisaksi  ,. nuija- 
päälliköksi"  pohjalaisten  noustessa  taisteluun 
Klaus  Flemingiä  ja  Sijri^nuind  kuninkaan  puoluetta 
vastaan.  Hänen  onnistui  tammikuun  lopulla  1597 
Tarha  rannan  kahakassa  liihellä  Kokkolaa  ottaa 
vangiksi  kuninkaan  Pohjanmaalle  lähettämä  uusi 
vouti,  Abraham  Melkiorinpoika,  mutta  tuskin 
kuukautta  sen  jälkeen  hän  itse  Santavuoren  on- 
nettomassa tappelussa,  jossa  johti  Limingan,  Iin 
ja  Kemin  talonpoikaisjoukkoja,  joutui  Klaus 
Flemingin  käsiin  ja  suljettiin  Turun  linnaan. 
Kun  Kaarle  herttua  seur.  syksynä  oli  valloitta- 
nut tämän  linnan,  pääsi  K.  jälleen  vapaaksi,  tuli 
1600  kruunun  lohivoudiksi  Peräpohjaan  ja  otti 
vielä  1011  pohjalaisten  suksimiesten  päällikkönä 
osaa  sotaretkeen  Vienan  tienoille.  Hän  näkyy 
kuolleen   v:n    1(330   paikoilla. 

J.    W.    R. 

Krantz  [-ts]  (C  r  a  n  t  z  i  u  s).  .V  1  b  e  r  t 
(k.  1517),  .saks.  historioitsija,  oli  professorina 
Itostockin  yliopistossa,  sittemmin  Hampurin  tuo- 
miokapitulin kauiikkiua  ja  dekaanina,  v:sta 
1500  Hampurin  syndikuksena  (pormestarina), 
jona  m.  m.  hansa-liiton  asioissa  kävi  lähetti- 
läänä Ranskassa  y.  m.  Tunnetuksi  K.  on  tullut 
varsinkin  historiallisista  teoksistaan :  „Vanda- 
lia"  (1518),  vendien  historia,  „Saxonia"  (1520), 
saksilaisten  historia,  ja  ,.Chroniea  regnorum 
aijuilonarium"  (pain.  1546),  Tanskan,  Ruotsin  ja 
Xorjan  historian  esitys.  Joskohta  ne.  mitä  van- 
hempiin aikoihin  tulee,  ovatkin  vain  vanhempain 
kirjoittajain  kompilatsiouia,  on  K:n  teoksilla 
myöhempiin  aikoihin  nähden  itsenäisen  lähteen 
arvo.  7i.   G. 

Krapf,  Johan  Ludwig  (1810-81),  saks. 
lähetyssaarnaaja  ja  tutkimusmatkailija.  Oleskeli 
v:sta  1837  Itä- Af  rikassa,  löysi  Kilima-Ndzaron 
(1848),  kuuli  ensimäisenä  puhuttavan  suurest? 
järvestä  (Victoria  Njansa).  Kieli-  y.  m.  tutki- 
muksensa hän  julkaisi  useina  teoksina;  mainitta- 
koon „Vocabulary  of  six  East  African  languages", 
..Elements  of  the  Kisuäheli  language",  „Reisen 
47,    IV.    Painettu  ";,,  12. 


in  Ostafrika  in  den  Jahren  1837  bis  1855",  „UiC- 
tionary  of  the  Suahili  language".         (E.  E.  K.) 

Krapotkin  [-o'-/,  (K  ropotkin)  Petr 
Aleksejevits  (s.  1842),  ruhtinas,  ven.  oppi- 
nut ja  anarkisti ;  palveli  kasakkaupseerina  Amu- 
rinmaassa  1862-67  ja  kokoili  laajoilla  matkoil- 
laan aineksia  Siperian  ja  Mantsurian  maantie- 
teellistä tutkimusta  varten;  tutki  1871  Suomen 
ja  Ruotsin  jääkauden  kerrostumia  ja  toimitti 
Venäjää  koskevan  osaston  E.  Reelus'n  teokseen 
„Gi5ographie  universellc".  1870-luviilla  K.  liittyi 
sosiaalivallankuinoukselliseen  liikkeeseen  B  o  r  o- 
dinin  nimellä;  vangittiin  1874,  mutta  pääsi 
1876  pakenemaan  Englantiin.  V.  1877  hän  aset- 
tui Genöveeu,  missä  julkaisi  anarkistista  lehteä 
,,La  rfivolte";  karkoitettiin  Sveitsistä  1881,  tuo- 
mittiin 1883  Lyon'issa  viideksi  vuodeksi  vankeu- 
teen, mutta  sai  armahduksen  1886;  on  sittemmin 
asnnnt  Lontoossa.  —  K.  on  tuottelias  ja  moni- 
puolinen kirjailija  ja  n.  s.  kommunistisen  anar- 
kismin huomattavin  teoreetikko.  Teoksia:  ,.Paro- 
les  d'un  revoltö"  (1885),  „In  russian  and  french 
prisons"  (1887),  „La  conquete  du  pain"  (1892), 
,,L'anarchie,  sa  philosophie  —  son  idöal"  (1896), 
„FieIds,  tactories  and  workshops"  (1899),  „Me- 
moirs  of  a  revolutionist"  (1900,  suom.  „Val- 
lankumousmiehen  muistelmia") ,  ..Mutual  aid, 
a  factor  of  evolution"  (1902),  ,.Moderu  science 
and  anarchism"  (1903),  ,,The  desiccation  of  Asia" 
(1904),  „The  orography  of  Asia"  (1904),  „Rus- 
sian   litterature"    (1905).  J.  F. 

Krappi   ks.   V  ä  r  i  m  a  t  a  r  a. 

Krappilakka,  luonnosta  saatavan  krappi- 
punavärin  tai  tätä  jäljittelevien  alitsariinivärien 
aluminiumiyhdistys,  joka  on  kaunis  ruusun- 
punainen väri.  Krappilakkaa  käytetään  paljon 
vesi-  ja  öljymaalina.  Se  kestää  valoa  erinomai- 
sesti. Usein  sitä  sävytetään  muilla  väriaineilla 
kuten  esim.  kokenillilla  y.  m.  Eräs  täten  val- 
mistettu maaliväriaine  käy  kaupassa  nimellä  kar- 
miini. V.   V. 

Krappipuna,  värimataran  (Ruhia  finctorumj 
juuresta  saatavalla  krappiväriaineella  peitatuille 
kasvi-  tai  eläinkuituaineille  värjätty  punainen 
väri.  Tunnetaan  ylei.senimin  ..turkinpunaisen" 
nimellä.  Kestää  valoa  ja  pesua  erittäin  hyvin. 
Miltei  kokonaan  syrjäytynyt  alitsariinin  (ks.  t.) 
tieltä.  V.   V. 

Krapu.  1 .  ks.  Jokiäyriäinen.  —  2.  Tähtit. 
(Cancer).  Eläinradan  4:s  merkki  Gp.  —  3.  Tähti- 
kuvio pohjoisella  taivaanpallopuoliskolla  Kak- 
soi.sten   ja   Leijonan    välillä,   ei    sisällä   4:ttä   suu- 


■:  :•.;* -^ 

KrapukorisKMta. 


1475 


Krapula — Krasnov 


1-176 


ruusluokkaa  suurempia  tähtiä.  Suuruiisluokkasiii 
0.;  asti  on  laskettu  92  tähteä.  Vanhoissa  tähti- 
kartoissa kuvataan  ..aasien"  (tähdet  6  ja  y 
Cancri)  svöväu  ..seimestä"  (Prwsepcj,  rikas  tähti- 
ryhmä,  joka  on  tarkkaan  tutkittu  sekä  fotometrin 
että  spektroskoopin  avulla.  —  4.  (saks.  Krahbc, 
Kricchbliinir  =  TYömivii  kukka),  gotiikan  torneissa 
fiaaleissa.  päädyissä  vinoja  särmiä  nouseva,  väli- 
matkoilla toistuva,  kouristuneen  lehden  tapainen 
särniiikoriste. 

Krapula   dat.  cräpiila).  kohmelo    (ks.  t.). 

Krasaani  i  ruots.  kraschan.  <  ransk.  crachat 
=  sylki,  sylkiiys.  Ranskan  vallankumouksen  ai- 
kana rahvaan  kesken  komendöörintähden  nimi- 
tys), ritarikunnan  merkki    (prenikka). 

Krasicki  [krasi'tskij,  Ignacy  (1735-1801). 
puol.  kirjailija,  vanhaa  ylimyssukua,  oli  saanut 
pappissivistyksen,  tuli  1767  Ermlannin  ruhtinas- 
piispaksi  ja  1795  Gnesenin  arkkipiispaksi.  Hie- 
nona, terävänä  ja  sukkeluutta  säteilevänä  mie- 
heuii  hän  oli  yhtä  suosittu  Varsovan  kuin  Ber- 
liinin hovissa.  Runomittaa  hän  käytteli  varsin- 
kin ivan  palvelukseen  paremmin  kuin  kukaan 
ennen  häntä  puolalaisessa  kirjallisuudessa.  Hä- 
nen kuuluisimmat  teoksensa  ovat  koomilliset  ker- 
tomarunot ..Myszeis"  („Sankariruno  hiiristä")  ja 
.,SIonachomachia"  (., Munkkien  .«ota",  1778),  jotka 
ovat  täynnä  hienoja  pistoksia  aatelistolle  ja  pa- 
peille, sekä  .,Bajki  i  przypovviesci"  (..Eläinsatuja 
ja  -kertomuksia",  1779)   ja  ,.Satvrv"  (1779). 

J.  J.   il. 

Kraslnski  1-i'nj-].  W  a  1  e  r  y  a  n  (179.5-1855) , 
puol.  historioitsija,  opiskeli  Vilnon  yliopistossa, 
oli  Puolan  Kansanvalistuskomitean  esimiehenä 
Varsovassa,  jossa  1826,  ensimäisenä  Puolassa, 
alkoi  stereotvyppipainolla  julkaista  halpoja  kan- 
.saukirjoja.  mutta  oli  v:n  1830-31  kapinan  jälkeen 
pakotettu  jättämään  Puolan  ja  oleskeli  kuole- 
maansa saakka  Englannissa.  Vanhan  puolalaisen 
protestanttisen  suvun  jälkeläisenä  ja  itse  har- 
taana protestanttina  K,  tutki  Puolan  protestant- 
tien historiaa  ja  julkaisi  siitä  tärkeän  teoksen 
„Historical  sketch  of  the  rise.  progress  and 
deoline  of  the  Reformation  in  Poland".  2  nid. 
183S-40.  J.  J.   M. 

Krasinski  [-Vnj-],  Z  y  g  m  u  n  t  (1812-59) ,  puol, 
runoilija,  oli  ylimyssukua,  isä  kreivi  Vincenty  K, 
oli  kenraalina  ensin  Napoleonin  palveluksessa  ja 
sitten  puolalaisena  senaattorina  sekä  myöhem- 
min Venäjän  valtakunnanneuvoston  jäsenenä,  äiti 
oli  ruhtinatar  JIaria  Radzi\vill,  K,  joutui  Varso- 
vassa ylioppilaana  ollessaan  suureen  sisälliseen 
ristiriitaan,  kuu  yleinen  mielipide  syyttä  epäili 
hänen  Venäjän  hallitsijalle  uskollista  isäänsä 
puolalaisvastaisista  aikeista.  Hän  siirtyi  silloin 
ulkomaille.  Lähestyvä  heinäkuunvallankumous 
ja  sosiaalinen  kuohunta  panivat  nuoren  ylimyk- 
sen selvittelemään  itselleen  eurooppalaisen  si- 
vistyselämän ja  yhteiskunnan  perimpiä  kysymyk- 
siä. Tältä  pohjalta  ovat  nousseet  „Nieboska  Ko- 
medya"  (,,Ei-jumalainen  komedia"  1833:  suom.) 
ja  sen  myöhempi  jatko  ,.Niedokoi'ic7.ony  poemat" 
(,,Ke.skenjään.vt  runoelma")  sekä  mahtava,  vain 
näennäisesti  kreikkalaisten  ja  roomalaisten  vä- 
listä kansallis-  ja  sivistystaistelua  kuvaava  näy- 
telmä ..Irydjon"  (1836),  "K:n  kansalliset  ihanteet 
ja  hänen  sieluntu.skansa  Puolan  kolitalosta  ovat 
ibana,sti  ilmaistut  runoelmassa  ,,Przeds\vit" 
(,,Aamunsara.stus",   1843)    ja   ,, Tulevaisuuden    vir- ; 


sissä"  (..Psalmy  przyszlosci",  lS4,'i-48),  .\jatus- 
ten  syvyys,  tunteiden  jalous  ja  vilpittömyys  sekä 
muodon  ihmeteltävä  kirkkaus  antavat  hänelle  si- 
jan Puolan  suurinten  runoilijoiden  joukossa  ja 
K:n  nimi  mainitaankin  aina  Mifkiewicziu  ja 
Slo\vaeki"n  ohella,  K:n  kootut  teokset  ilmestyi- 
vät ensin  Leipzigissä  1863,  Paras  tutkimus  hä- 
nestä on  St,  Tarnowski'n.  J.  J.   M. 

Krasinski -kirjasto,  täydelliseltä  nimeltr.än 
mhlifttf  l:ii  (irdiiiKicvi  Krdsiniikir}! ,  puolalainen 
kirjasto  \"aisovassa.  on  nykyään  jonkinlainen 
kansalliskirjasto.  Tämän  suuren  ja  erittäin  ar- 
vokkaan kirjaston  pervisti  runoilija  Zygmunt 
Krasinski'n  poika  Wladysla\v  1860.         J.  J .  M. 

Krasnoe  selo  [-hi']  (ven.  =  ..punainen  kylä"), 
1.  K.vlä  Venäjällä,  Pietarin  kuvernementissa,  26 
km  rautatiellä  Pietarista  lounaiseen;  3,126  as. 
11900),  —  Keisarillinen  linna,  Pietarin  hienoston 
huviloita,  —  Kesäisin  suuret  sotaharjoitukset,  joi- 
hin ennen  Suomestakin  otti  osaa  2  pataljoonaa, 
kaarti  ja  rakvuina rykmentti.  —  2.   ks.    K  y  .V  r  ö  1  ä. 

e',  e.  k. 

Krasnohorskä,  El  iskä  is.  1847).  omalta  ni- 
meltään Peehovä.  tsek,  kirjailijatar,  on  jul- 
kaissut muutamia  huomattavia  runokokoelmia, 
kuten  ..Z  mäje  ziti"  (.,EUimän  toukokuu"  1871), 
,,Ze  .sumavy"  (,,Böhmer\valdista",  1874)  ja  no- 
velleja sekä  oivallisia  kiiännöksiä  muutamista 
Miokie\viczin,   Bvronin  ja   Puskinin   teoksista. 

J.  J.  M. 

Krasnojarsk  [-ja'rsk].  kaupunki  Siperiassa, 
Jeniseiskin  kuvernementin  pääkaupunki,  .Jeni- 
sein ja  Siperian  rautatien  varrella:  30,500  as. 
(1909).  —  T"seita  kirkkoja,  oppilaitoksia,  sai- 
raaloita, oppineitten  seuroja,  —  Rauta-,  kone-, 
nahka-  y,  m.  tehtaita.  —  K:n  merkitys  perustui 
ennen  alueen  kultahuuhtomoihin :  nykvinen  no- 
pea kasvaminen  Siperian  radan  aiheuttama,  — 
K:n  paikalle  kasakat  perustivat  linnoituksen 
1628:   1823  siitä   tuli  kuvernementin  pääkaupunki, 

E.  E.  K. 

Krasnoje  selo  ks.  Krasnoe  selo, 

Krasnoufimsk  /-i'-/,  piirikunnankaupunki 
Venäjiillä.  PHrniin  kuvernementissa,  L"fan  oik, 
rannalla;  6,427  as.  (1,897).  —  Xaislukio.  teolli- 
suuskoulu,  alempi  ven,-l)a.skiirilainen  maanvil- 
jelyskoulu; sairaala,  —  Perustettiin  1736  suo- 
jaksi ba.skiireja  vastaan,  —  K:n  jiiirikunnassa 
(334,500  as,  1909)  asuu  venäläisiä,  tataareja, 
baskiireja.  tseremissejä,  metserjaakkeja.  teptja- 
reja.   voguleja   sekä   sekarotuisia   n.   s,   ,,bobvleja", 

E.  E.   k. 

Krasnov  [-o'fJ,  Andrej  Nikolaevits 
(s.  1862),  ven.  kasvimaantieteilijä,  Harkovan  .vli- 
o]>i.ston  professori  1894.  tutkinut  etenkin  Etelä- 
Venäjän  ja  Länsi-Siperian  arojen  kasvullisuutta 
ja  maaperää  .sekä  Tiansanin  ja  Kaukasuksen 
kasvimaantiedettä.  Kirjoittanut;  „JIustan  mul- 
lan synnystä"  (1884,  ven,),  ,,The  blaek  earth  of 
the  steppes  of  Southern  Russia"  (Bull.  geol,  soc, 
Ajner.,  voi,  3,  1891),  ,. Maaperän  ja  kasviston 
keskenäisestä  suhteesta  Euroopan  Venäjän  mus- 
tan mullan  alueella"  (1886-87,  ven,),  „Pohjoisen 
pallonpuoliskon  heinäarot"  (1884.  ven,),  ,,Geo- 
botaanisia  tutkimuksia  Kalmukkien  arolla"  (Ven. 
maant,  seur,  ,, Izvestija"  X.XII),  ..Kaukaasian 
päävuori.ston  kanssa  yhdensuuntaiset  vuorijonot 
ja  niiden  merkitys  Länsi-Kaukaasian  metsä- 
ja   arokasvuUisuuden    ryhmittymiselle    (Harkovan 


un 


Krasnovodsk — Kratinos 


1478 


yliopiston  luoiiiiont.  yhdist-.n  ..Trudy"  XXVIII), 
..Svanetiiin  vuoristokasvullisuus  ja  omituisuuksia 
sea  ryliiuittymisessii"  (Ven.  maaut.  seur.  ..Izves- 
tija" XXVII),  „ItU-Tiausuiuii  kasviston  kehitys- 
historia"   (JIaaut.  seur.   ..Zapiski".    I8SO1. 

J.  A.  TV. 
Krasnovodsk  /-ro'-/,  piirikunnankaupunki 
Veuäjän  I\i'ski-.\asiassa,  Transkaspian  alueessa. 
Knspiaii  int-restä  pistävän  Balhanin-lahden  poh- 
joisTaiiualla :  6.3.59  as.  (1807).  Ympäristö  aroa: 
salama  paras  Kaspian-meren  itärannalla;  Trans- 
kaspiau  rautatie  alkaa  K:sta.  Läheisyydessä 
suuria  suolakuivaanioita.  —  K.,  joka  on  linnoi- 
tettu, perustettiin  1868  suojaksi  turkmceneja  vas- 
taan. E.   E.   K. 

Krasnyj,  piirikunnankaupunki  Venäjällä  Smo- 
lenskin  kuveruementissa.  lounaiseen  Smolens- 
kista:  3.537  as.  (19001.  —  K:n  luona  ranskalai- 
set Murafn  ja  Neyn  johdolla  saivat  voiton  venä- 
läisistä elok.  1812:  3  kuukautta  myöheniniin 
Kutu/.ovin  johtamat  venäläiset  nelipäiväi.sessä 
taistelussa  tuottivat  tuhoisan  tappion  ranskalai- 
sille. (E.  E.  K.) 

Krassi,  nimi  joka  tarkoittaa  sekä  Lepidium- 
että     7'(i)/)(ro/MW)-sukuisia     kasvilajeja.      Edelli.set 

ovat  ristikuk- 
kaisia, hedel- 
mät lyhyitä, 
litteitä,  kape- 
asti siipipal- 
teisia.  päässii 
pieni  lovi.  ku- 
kat pieniä,  val- 
keita, teriö 
iisein  hävin- 
nyt. X.  UlO  la- 
jia        kaikissa 

maanosissa, 
meillä  kaksi, 
joista  varsin- 
kiij  p  i  11  a  k  r  a  s  s  i  {Lcpidium  rudcralej  on 
yleinen  kaupunkiseuduissa,  satamissa  j.  n.  e.  Itä- 
mailta polveutuvaa  ruoka  krassia  (L.  sati- 
viim)  viljellään  säätyläisten  puutarhoissa  koko 
maassamme  JIuonionniskaan  ja  Inariin  saakka, 
eniten  Pohjanmaalla,  vähemmin  eteläisissä  maa- 
kunnissa. —  rrojio-o/"  m -sukuun  kuuluu  n.  35 
keski-  ja  etelä-amer.  yrttilajia.  jotka  kiipeilevät 
kärhimäi.sesti  kiertyvien  lehtiruotieusa  avulla. 
Lehtilavat  liu.skattomia.  kilpimäisiä,  terät  kan- 
nuksellisia, hedelmä  luuniarjamaisia  lohkohedel- 
rayksiä.  Meillä  viljellään  yleisesti  Intian-  1. 
Turkin  krassia  (T.  vjajus)  isojen  loistavan- 
väristen   kukkiensa   vuoksi.  .7.   .1.   W. 

Kraszewski  [kruse'vski].  Jözef  Ignacy 
(1812-87,1.  puol.  kirjailija,  opiskeli  Vilnon  korkea- 
koulussa ja  alkoi  hyvin  varhain  suunnattoman 
runsaan  kirjallisen  tuotantonsa,  saavuttamatta 
kuitenkaan  alussa  mene.stystä.  Oltuaan  jonkun 
aikaa  maanviljelijänä  ja  11  vuotta  sauonialehti- 
miehenä  Vilnossa  hän  tuli  1853  Volynian  kou- 
lujen ylitarkastajaksi.  Varsovassa,  jonne  hän 
oli  siirtynyt  1860.  hänellä  sekä  kirjailijana  että 
sanomalehtimiehenä  oli  tavaton  vaikutus.  1863 
v:n  kapinan  jälkeen  K:u  täytyi  paeta  ulkomaille, 
jossa  hän  kirjoitti  Boleslawitan  nimellä.  V.  1879 
vietettiin  Krakovassa  suuri  kansallisjuhla  hänen 
50-vuotisen  kirjailijatoimensa  johdosta,  mutta 
1883   panetti   Saksan   hallitus,  epäillen  K:n  jättä- 


Turkinkrassi. 


iieen  ranskalaisille  salaisia  valtiollisia  asiakir- 
joja, liänet  vankeuteen,  josta  hän  kuitenkin 
vuoden  päästä  vapautettiin.  Hänen  tj-ökykynsä 
oli  tarumainen,  hän  kirjoitti  aina.  niissä  paikassa 
ja  missä  oloissa  hyvänsä  ja  niin  hänen  teoksiansa 
onkin  n.  600  nidosta.  Harvinaisella  joustavuu- 
della hän  on  liikkimut  runouden,  romaanin,  his- 
torian, muinaistieteen  ja  mitä  monipuolisiminan 
yhteiskunnallisen  toiminnan  alalla.  Innokkaana 
edistysmielisenii  sanomalehtimiehenä  hän  on  vai- 
kuttanut laajoihin  piireihin  erittiiin  kasvattavasti 
ja  kaunokirjailijana,  vaikka  ei  ollutkaan  erit- 
täin etevä  taiteilija,  hän  on  herättänyt  keski- 
luokassa laajempaa  kirjallista  harrastusta  kuin 
kukaan  muu  puolal.  kirjailija  häntä  ennen. 
Hänen  teoksistaan  mainitsemme  romaanit:  ,..Swiat 
i  poeta"  (..Maailma  ja  runoilija",  1839),  ..Ulana" 
(1843).  ..Latarnia  czarnoksieska..  (..Xoitalyhty", 
4  OS.  1843).  ,.Ostap  BondarC7.uk"  (1848i.  ..järyna" 
(1850).  ..Hrabina  Ko.sel"  (..Kreivitär  Cosel"  1876), 
..Morituri",  ..Resurrecturi".  runoteokset  ...Vnafie- 
las"  (3  nid..  1840-43),  joka  kuvaa  Liettuan  mui- 
naisuutta, ja  ..Hymny  bolesei"  (..Tuskan  hym- 
nejä", 1857)  ja  historialliset  teokset:  ..Wilno  od 
poczfttk6w  jego  do  1750"  (..Vilnon  historia 
1750:een".  4  os.  1840-42)  ja  ..Polska  \v  czasie 
trzech  rozbior6w"  („Puola  kolmen  jaon  aikana", 
3   OS.    1873-75).  J.   J.    M. 

Krateros    (lat.    Cratirus).    Aleksanteri    Suuren 
sotapäällikkö,    johti    paluumatkalla    Intiasta   poh- 
joispuoli t. se    (Arakhosian.   Drangianan  ja  Karma- 
I  liian    kantta)     marssivaa    armeianosastoa.     K:lle 
annettiin  324  e.  Kr.  tehtäväksi  viedä  makedonia- 
i  laiset   sotavanhukset   takaisin   kotimaahan   ja   ku- 
I  ninkaan   kuoltua   hän   sai    Autipatroksen    (ks.   t.) 
I  rinnalla  hoidettavakseen  Makedonian  ja  Helkaan. 
I  Sitten   hän   yhdessä   Antipatroksen   kanssa,  jonka 
tyttären  hän  oli  nainut,  taisteli  n.  s.  Lamian  so- 
i  dassa    liittoutuneita   kreikkalaisia    sekä    Aasiassa 
Perdikkasta    ja    Eumene.stä    vastaan.     Viimemai- 
nittua  vastaan   sotiessaan   hän  menetti  henkensä 
Kappadokiassa    (321  e.  Kr.l.  E.  R-n. 

Krates  [-fesj.  1.  Kreikk.  komediankirjoittaja 
(5:nnen  vuosis.  keskipalkoilla  e.  Kr.),  ks.  Krei- 
kan kieli  ja  kirjallisuus.  —  2.  Kreik. 
grammatikko  (kielen  ja  kirjallisuuden  tutkija), 
synt.  Kilikiau  Mallos  kaupungista.  Pergamouin 
suuren  kirjaston  hoitaja  ja  sikäläisen  tieteellisen 
suunnan  pääedustaja  (2:sella  vuosis.  e.  Kr.).  K. 
noudatti  Homerosta  selittäessään  suuressa  mää- 
rin allegorista  (kuvaannollista)  selitystapaa,  kie- 
lellisiä seikkoja  käsitellessään  anomalian  (s.  o. 
yhdenmukaisuuden  kieltämisen)  periaatetta,  ol- 
len kummassakin  kohden  Ari.starkhoksen  vastus- 
taja. Käydessään  167  e.  Kr.  lähettiläänä  Roo- 
massa hän  siellä  luennoillaan  herätti  kirjallisuus- 
ja  kieiitieteelli.stä  harrastusta.  O.   E.   T. 

Kratinos  l-f''-J,  kreik.  komediankirjoittaja. 
n.  s.  vanhemman  attikalaisen  komedian  tärkeim- 
piä edustajia  (5  ;nnen  vuosis.  keskipalkoilla  e.  Kr.; 
kuoli  n.  422).  jätti  jälkeensä  21  komediaa, 
joista  9  komediakilpailussa  oli  saavuttanut  ensi- 
mäisen  voiton.  K:n  teoksissa  ilmeni  rohkea  ku- 
vausvoima  ja  kuohuvaa  elämäniloa.  Ne  olivat 
suureksi  osaksi  taruaiheiden  travestioja  (iva- 
mukailuja).  Useissa  komedioissa  K.  käänsi  ivansa 
riikansa  uusmuotista  sivistystä  ja  silloisia  val- 
tiollisia johtomiehiä  (varsinkin  Periklestä)  vas- 
taan,    lläneu    teoksistaan    on    säilvuvt    vain    kat- 


1479 


Kraus — Kravtsinskij 


14S0 


kelmiä.  [Kock,  „Comicoriim  atticorum  frag- 
menta".]  ks.  Kreikan  kieli  ja  kirjaili- 
sims.  O.  E.  r. 

Kraus.  Franz  Xaver  (1840-1901).  sak.^. 
taidearkeolopi  ja  katolilainen  jumaUiiisoppiimt. 
tuli  1S72  taidearkeolojrian  ylim.  professoriksi 
Strassburjrin  yliopistoon  ja  1S78  kirkkohistorian 
professoriksi  Breisiravm  Freiburgin  yliopistoon. 
•Julkaissut  m.  m.:  ..Die  christliehe  Kunst  in 
ihren  friitiesten  .Vnfiinjren"  ilS72K  ..'Ronia  sot- 
terranea.  Die  römisohen  Katakomben"  (1873). 
..Lehrbuch  der  Kirchengeseliichte"  (4  nid.  1872- 
76;  4:s  pain.  1896),  ..Real-encyklopädie  der 
christliehen  Alterthiimer"  (I.  II.  "l8S2-86).  ..Die 
Kunstdenkm.äler  des  Grossherzogt.  Baden"  (1MS7, 
.seur.).  ,,Die  ehristlichen  Tnsohriften  der  Rhein- 
lande"  (2  nid..  1890-04)  ja  kuuluisimman  teok- 
sensa ..Geschichte  der  christlichen  Kunst"  (1896- 
1900,  J.  Sauerin  loppuun  saattama  1908).  Taide- 
historioit.sijana  K.  on  perustanut  koulun,  jonka 
mielestä  kristillisen  taiteen  juuret  ovat  löydettä- 
vissä Roomasta  eikä  itämailta  (rastoin  Strzy- 
gowski'a  y.  m.  uuden  suunnan  edustajia).  Mai- 
nittakoon myös  K:n  laaja  ja  etevästi  kirjoi- 
tettu ..Dante,  sein  Leben  und  sein  Werk"  (1897). 
Jumaluusoppineena  K.  oli  historiallis-kriitillisen 
suunnan  miehiii  ja  anti-ultramontaaninen  katoli- 
lainen: suurta  liuomiota  herättivät  hänen  tyylil- 
lisesti loisteliaat,  purevat  kirkkopoliittiset  SpeJc- 
/ofor-kirjeensä  (,, Allgemeine  Zeitung"issa,  1895- 
99),  joissa  hän  myös  puolsi  valtion  oikeutta  kato- 
lisen kirkon  vaatimuksia  vastaan.  K.  määräsi 
jälkisäädöksellä  omaisuutensa  kristillisen  arkeo- 
logian professorin  viran  perustamiseksi  Freibur- 
gin yliopistoon.  V.  1904  perustettiin  Miinche- 
nissä  Krausegesellschatt  uskonnollisen 
ja  sivistyksellisen  edistyksen  harrastamiseksi 
K:n  hengessä. 

Kraus,  Josef  Martin  (1756-92),  saks.  ka- 
pellimestari ja  säveltäjä;  toimi  Tukholman  oop- 
perassa v:sta  1778,  Ruotsin  hovikapellimestariua 
v:sta  1788.  Sävelsi  Kustaa  III:n  hautajais- 
kantaatin sekä  sinfonioja,  kamarimusiikkia  y.  m. 
K.  oli  kustavilaisen   ajan  huomattavin  säveltäjä. 

/.   K. 

Krause  f-zej,  Ernst  Ludwig  (1839-190.3), 
tunnettu  kirjailijanimellä  Carus  Stern  e, 
saks.  luonnont.  kirjailija,  joka  taitavana  polveutu- 
misopin  kansantajuistuttajana,  varsinkin  julkai- 
semalla aikakauslehteä  ..Kosmos"  (1877-82),  teki 
Dar\vinin  ja  Ha^ckelin  opit  tunnetuiksi  laajem- 
mille piireille.  K:n  teoksista  mainittakoon; 
„Erasmus  Darwin  und  seine  Stellung  in  der 
Geschichte  der  De.szendenztheorie"  (1880),  ,.Wer- 
den  und  Vergehen.  Eine  Entwickelungsgeschichte 
des  Naturganzen"  (1876,  6:s  Bölschen  toimittama 
laitos  1905) ,  ..Geschichte  der  biologischen  Wissen- 
schaften  im   19.  Jahrhundert"   (1901).         P.  B. 

Krause,  Karl  Cliristian  Friedrich 
(1781-1832),  saks.  filosofi,  opiskeli  Jenassa  Fich- 
ten  ja  Sehellingin  johdolla  ja  tuli  yksityisdosen- 
tiksi  1802.  Muutti  seuraavina  vuosina  tuontuos- 
takin  asuinpaikkaa  ansiota  etsien;  toimi  m.  m. 
musiikinopettajana.  Eli  v:sta  1814  lähtien  Ber- 
liinissä taaskin  yksityisdosenttina.  pidettiin 
syyttä  valtiollisesti  „epäluotettavana",  muutti 
1824  Göttingeniin  ja  sieltä  Miincheniin  1831  saa- 
matta missään  professorin  tointa.  Tärkeimmät 
julkaisut:    „Grundlage   des   Naturrechts"    (1803); 


„System  der  Sittenlehre"  (1810)  :  „Das  Urbild 
der  Menschheit"  (1811.  3:s  pain.  1903);  ,.Die 
drei  ältesten  Kunsturkunden  der  Freimaurcrbrii- 
derschaff  (1811,  2:nen  pain.  (1851)  ;  ..Vorlesun- 
gen  iiber  das  System  der  Philosophie"  (1828. 
2:nen  pain.  1869-89):  ..Abriss  des  Systems  der 
Philosophie  des  Rechts"  (182S).  Jälkeenjääneitä 
kirjoituksia  ovat  julkaisseet  Leonhardi.  Rö- 
der  (..System  der  Eechtsphilosophie",  1874), 
Hohlfeld  '  (..Briefwechsel",  1903).  —  K.  kuului 
Sclicllingin  aatetovereihin.  n.  s.  identiteettifilo- 
sofeihin.  Hänen  filosofiansa  on  oppia  absoluutti- 
sesta Jumalasta.  Tällöin  K,  pyrkii  sovittamaan 
teismiä  ja  panteismiä  kutsuen  oppiaan  panen- 
1  ('ismiksi.  K:n  oikeusfilosofia,  jonka  mukaan 
iniiimillinen  oikeus  riippuu  jumalallisesta,  on 
saanut  paljon  kannatusta,  sillä  se  kannatti  idea- 
listisia uudistuspyrkimyksiä  vastakohtana  Hege- 
lin vanlioilliselle  oikeuskäsitykselle.  K:n  optimis- 
tinen miolikuvitusihanne  oli  koko  maailman  kä- 
sittävä i  h  ni  i  s  y  y  s  1  i  i  1 1  o.  Hän  luuli  vapaa- 
muurariliittoa  tämän  aluksi.  —  Syynä  siihen, 
miksi  K.  eläessään  ei  kotimaassaan  herättänyt 
sanottavaa  liuomiota,  oli  osaksi  se.  että  nerok- 
kaampi Hegel  samoihin  aikoihin  alkoi  esiintyä,  ja 
osaksi  se,  että  K:n  kieltä  on  melkein  mahdo- 
ton ymmärtää.  Hän  näet  äärimäisenä  puristina 
käänsi  kaikki  vierasperäiset  sanat  saksaksi  ja 
muodosti  sen  lisäksi  aivan  omatekoisia  mitä  mer- 
killisimpiä sanoja  ja  lausetapoja.  Mutta  kun  hä- 
nen oppilaansa  Ahrens  käänsi  hänen  teoksiaan 
ranskan  ja  del  Rio  Espanjan  kielelle,  saavutti 
K:n  filosofia  suurta  suosiota  Ranskassa,  Belgiassa 
ja  varsinkin  Espanjassa,  missä  vieläkin  skolas- 
tiikan  vastustajia  kutsutaan  nimellä  ,.krausis- 
tas".  Viime  aikoina  on  K:n  filosofiaa  taasen 
ruvettu   S.aksassa   harrastamaan.  E.    O. 

Krause  [-zej,  Luise  (s.  1846),  saks.  mu- 
siikkipedagogi. Keksi  ..siirrettäviä"  nuotteja,  joi- 
den avulla  lapset  ikäänkuin  leikiten  tutustuvat 
sävelopin  alkeisiin.  Johtaa  perustamaansa  mu- 
siikkikoulua Berliinissä.  7.  K. 

Kravalll  (kesk.  lat.  charat^a'llium,  >  ransk. 
cliaiiiari).  mellakka,  tappelu,  kapina. 

Kravatti  (ransk.  cravate  alkuaan  =  kroatsialai- 
nen.  sittemmin  =  kroatsialaisten  sotilaiden  käyt- 
tämä kaulusta),  miesten  käyttämä  kaulaliina, 
joka   kiinnitetään   paidankaulukseen. 

Kravtsinskij  [kraftsVnskijJ,  Sergej  Mihai- 
lovits  (1852-95).  kirjailijanimeltään  S  t  e  p- 
n  i  a  k.  ven.  vallankumousmies,  kotoisin  Etelä- 
Venäjältä,  oli  ensin  tykistöupseerina,  mutta  an- 
tautui v:sta  1871  valtiolliseen  kiihotustyöhön, 
ollen  ruhtinas  P.  Krapotkinin  ja  Sofia  Perov.ska- 
jan  hyvä  ystävä.  Yhdessä  näiden  kanssa  hän  le- 
vitti vallankumouksellisia  aatteita  työväen  kes- 
kuudessa. Kun  Krapotkin  vangittiin,  suunnitteli 
ja  valmisti  K.  hänelle  mahdollisuuden  karata 
vankilasta.  Valmistuaksensa  aseellisen  kapinan 
johtajaksi  hän  aikoi  opiskella  Ranskan  korkeim- 
massa sotakoulussa  Saint-Cyrissä.  mutta  lähtikin 
1876  vapaaehtoisena  taistelemaan  Hertsegovinassa 
turkkilaisia  vastaan  ja  otti  seur.  v.  osaa  rah- 
vaan kapinaan  Beneventissä  Italiassa.  Päästyään 
kuningas  Umberton  valtaistuimelle  nousemisen 
johdosta  armahdettuna  vapaaksi  italialaisesta  van- 
kilasta K.  palasi  Venäjälle,  jossa  perusti  salai- 
sen kirjapainon  ja  levitteli  siellä  painettuja 
„maata  ja  vapautta"  vaativan  salaisen   järjestön 


1181 


Kreatiini — Kreetta 


1482 


(Zemlja  i  voija)  lentolehtisiä.  Tehtyiiiin  1878 
murhayrityksen  santarmipaiiUikköU  Jlezontsovia 
vastaan  ja  nuiodostettuaan  äskenmainitiiii  sala- 
jiirjestön  ..Kaiisau  tahto"  (Xarodnaja  volju  i  nimi- 
seksi terroristiseksi  liitoksi,  hän  siirtyi  ulko- 
maille, ensinnä  Sveitsiin  ja  sitten  Lontooseen. 
Tuskin  uskottava  on  väite,  että  Bisniarok  olisi 
tarjonnut  K:lle  rahoja  venäläisen  vallankumouk- 
sellisen lehden  julkaisemista  varten,  jonka  tar- 
jouksen K.  inliolla  torjui  hiDtaan.  Lontoossa  hän  ! 
jatkoi  ahkerasti  vallankumouksellista  kirjailija- 
tointaan,  saavuttaen  laajan  maineen.  Tunnetuin 
o'i  hänen  u.seaan  kieleen  käjiunetty  teoksensa 
,,Maanalaisestii  Venäjästä",  joka  ensiunä  ilmestyi 
italiankielisenä   ,.La  Russia  sotterrauea"    (1881). 

Kreatiini  (C.HjNjOj) ,  fysiol.  kem.,  ainevaih- 
doksessa  syntyneitä  kuona-aineksia,  esiintyy  run- 
saimmin ihmisen  ja  selkärangallisten  eläinten 
lihaksissa,  veressä  ja  aivoissa.  —  K  r  e  a  t  i- 
niini  (CiH;N,.0),  edellisen  anhydridi,  tavataan 
pääasiallisesti  ihmisen  ja  muutamien  imettäväis- 
ten  virtsassa.  E.   Th-n. 

Kreatsianisml  (lat.  creä're  =  luoda) ,  käsit.ys, 
jonka  mukaan  Juinala  ihmisen  syntyessä  välit- 
tömästi luo  hänen  sielunsa,  kun  sitä  vastoin 
ruumis  polveutuu  vanhemmista,  vrt.  P  r  e- 
eksistenssioppi    ja   Traducianismi. 

E.  K-a. 

Kreatuuri  (lat.  crentu'ra  =  luomakunta,  < 
creu'rr  =  luoda) .  luotu  olento,  luontokappale,  ih- 
minen, jota  voimakkaampi  käyttää  tahdottomana 
välikappaleenaan. 

Kredeerata  (lat.  cj-eio  =  liitu) ,  tait.-tekn.,  hie- 
no.-ta  liidusta  ja  liimaliuoksesta  valmistettu  aine, 
joka  ohuesti  ja  tasaisesti  sivellään  puun  pinnalle 
knltauksen  tai  maalauksen  pohjakerrokseksi. 

Kredensata  (it.  crfde'Hza  =  luottamus,  <  lat. 
c/cJprc  =  luottaa) ,  maistella  jotakin  juomaa  tai 
ruokalajia  (sen  vahingottomuuden  tai  kohteliai- 
suuden osoitukseksi)  ja  sitten  tarjota  se  nautit- 
tavaksi;  kaataa  ja  tarjota  juomia  vieraille. 

Kredenssi  ks.  K  r  e  d  e  n  ?,. 

Kredenz  1.  kredenssi  (ransk.  credence,  ks. 
Kredensata),  tarjoilupöytä,  syrjäpöytä,  jolle 
ruuat  ja  juomat  ennen  tarjoilua  asetetaan;  van- 
hemmalla ajalla  itse  juoma-astia,  malja;  kato- 
lisessa kirkossa  pieni,  alttarin  vieressä  oleva 
pöytä,  jolle  kalkki,  kolelitilaatikko  y.  m,  asete- 
ta;) n. 

Krediitti    (ransk.    credit,    it.    credifo, 
crfrfire  =  luottaa) ,  luotto   (ks.  t.). 

Krediitti-   ,   ,   ,  ks.   Luotto-   .  .  . 

Krediittori  ks.  K  redit. 

Kredit  (lat.  crcdere  =  uskoa  jollekin' 
—  merkkiä  vara-  ja  velkatilien  sekä  + 
voitto-  ja  tappiotilien  suhteen;  kun 
henkilötileistä,  osoittaa  se  siis  otsakkeessa  olevan 
henkilön  saatavaa  (josta  „credit")  siltä  liik- 
keeltä, jonka  kirjanpito  on  kysymyksessä,  eli 
liikkeen  velkaa  mainitulle  henkilölle,  —  K  r  e  d  i- 
t  e  e  r  a  t  a,  hyvittää,  —  Krediittori,  velkoja, 
saarnamies.  /.  K-o. 

Krediteerata   ks.  K  r  e  d  i  t. 

Kreditiivi  (lat.  crcdere  =  luottaa).  1.  Kredi- 
tiivi  ia  k  k  r  ed  i  t  i  i  v  i)  1.  kreditiivi- 
kirja  on  vakinaisen  lähettilään  tai  diplomaat- 
tisen asiamiehen  valtakirja,  jonka  hän  antaa 
vieraan  valtion  päämiehelle  juhlallisessa  vastaan- 
otossa.   Lähettilään   sanotaan   silloin   olevan   a  k- 


<    lat. 


)  vastaa 
merkkiä 
on    puhe 


k  r  ed  1 1  ee  r  a  t  u  n.  —  2.  Valtakirja,  joka  oi- 
keuttaa nostamaan  rahaa  määrätt.vyn  summaan 
asti  tai  ilman  määrän  rajoitusta  (avoin  kre- 
ditiivi); pankin  tai  muun  rahalaitoksen  jolle- 
kin myöntämä  oikeus  pankin  kreditiivi- 
sopimuksessa  tekemillä  ehdoilla  määrätystä 
maksusta  (kreditiivimaksu)  määrä;ijan  ku- 
luessa pankista  nostaa  tai  pankkiin  tallettaa 
rahoja  määrättyyn  summaan  asti,  jolloin  korko 
lasketaan  sekä  debet-  että  kreditpuolella,  niin 
että  kreditiivinsaaja  todenteolla  suorittaa  kor- 
koa ainoastaan  siitä  suunnasta,  joka  on  nostettu 
(ki-editiivitili,  kassakreditiivi  vrt. 
Pankki);  pankin  tai  pankkiirin  antama 
kirja,  joka  oikeuttaa  sen  haltijan  kreditiivin 
asettajan  kreditiivissä  mainituilla  toisilla  paikka- 
kuunilla  asuvilta  kirjeenvaihtajilta  nostamaan 
rahaa  määrättyyn  summaan  asti,  milloin  hyvänsä 
(määrätyn  ajan  kuluessa)  ja  minkälaisissa  erissä 
hvvänsä  (kreditiivikirja,  matkakre- 
d"i  tii  V  i),  J.  F. 

Kreditiivisopimus  ks,  Kreditiivi  2, 
Kreditiivitili  ks,  Kreditiivi  2, 
Kredz,  oma  nimi  a  d  z  e,  neekerikansa  Afri- 
kassa Dar-Fertitissä  Dar-Furin  rajalla;  ovat 
njam-njam-kansan  alaisia.  Viljelevät  puuvillaa, 
josta  valmistetulla  kankaalla  käyvät  kauppaa. 
Heidän   maassaan   kävi   Schwein{urth   1871, 

E.  E.  K. 
Kreetit  ja  pleetit,  useissa  kohdin  Vanhassa 
testamentissa  (2  Sam,  8,s;  20;,  n:  1  Kun,  Ij,, «) 
mainittu  kuningas  Daavidin  henkivartioston  ni- 
mitys. Ilmeisesti  nämä  olivat  ulkomaalaisia 
palkkasotureita,  jotka  siksi  olivat  varmoja,  ettei- 
vät olleet  henkilökohtaisesti  osallisia  niissä  tais- 
teluissa, jotka  Daavidin  oli  käytävä  ennen  ku- 
ninkaaksi tuloaan.  Mitä  nimitys  oikeastaan  mer- 
kitsee, ei  ole  täysin  varmaa.  Kreetit  näyttää 
(1  Sam.  30„)  tarkoittavan  erästä  filistealaista 
heimoa,  ja  luultavasti  pleetit  (peletealaiset)  on 
merkitykseltään  samanlainen.  —  Jokapäiväisessä 
puheessa  ..kreetit  ja  pleetit"  tarkoittaa  sivisty- 
mättömiä, alhaisoon  kuuluvia,  asiattomia  henki- 
löitä, 

Kreetta  (muinaiskreik,  Krete,  lat,  Creta,  uus- 
kreik,  Kriti,  turk,  Kirid,  it.  Caiidia),  saari  Väli- 
meren itäosassa,  Aigeian-meren  suussa,  8,591  km^: 
muodostaa  lähisaarineen  fiavdos,  Kuphonisi,  Dra- 
gonera.  Dia  y.  m.  (yht.  27  km=)  v:sta  1898  Tur- 
alaisen  autonomisen  valtion ; 
—  K.  on  idästä  länteen  260  km 
leveä.  Oli  vielä  nuorimmalla 
Kypron  ja  Peloponnesoksen 
sen   poimuvuoret   ovat   kitei- 


kin    .vliherrnuden 
310,185  as,   (1900). 
pitkä.    12-56    km 
tertiäärikaudella 
kanssa   yhteydessä ; 


siä  liuskeita  ja  kalkkeja  sekä  mesozooisia  ja 
tertiäärisiä  aineksia.  Korkeimmat,  matalampien 
selänteitten  .vhdistämät  vuoriryhmät  ovat:  Mada- 
ras  (2.470  m)  läntisin.  Psiloritis  (2,457  m),  La- 
sithi  (2,160  m)  ja  Sitia  (1,478  m)  itäisin.  Köyhä- 
satamaiselle  etelärannikolle,  missä  ainoa  isompi 
tasanko  Mesara  on,  vuoret  laskeutuvat  jyrkästi, 
pohjoisrannikolle  loivemmin,  muodostaen  useita 
niemiä  (Buza,  Spatha,  Akrotiri,  Lasithi,  Sitia) , 
joiden  välissä  olevien,  usein  hyväsatamaisten 
lahtien  (Kisamo,  Kanea,  Suda,  Mirabella,  Sitia) 
takana  on  kumpuisia  rantatasankoja.  —  Monet 
sadeaikana  kuohuvat  moripurot  ovat  uurtaneet 
vuoriston  rotkoiseksi,  vaikeakulkuiseksi.  1 1- 
masto    on    erinomainen ;    Kaneassa    v:n    keski- 


14S3 


Kreetta 


1484 


läiii|>u  4-19°C.  tammikuun  +11°C.  heiiiiikuuii 
-;-27'C.  Sade  tulee  etupäässä  talvella.  Kaueassa 
kaikkiaan  v:ssa  589  mm.  K  a  s  v  vi  1 1  i  s  u  u  >. 
paikoitellen  rehevä,  on  viilimereumaineii  :  metsät 
on  hävitetty,  mutta  oliivit,  oranssit,  kastanjat 
y.  m.  muodostavat  isoja  lehtoja.  E  1  ä  i  m  i  s- 
t  ö  s  s  ä,  jonka  suurin  kesytön  edustaja  on  eräs 
vuohilaji  (Capra  cegagriis),  on  ainoastaan  pari 
afrikkalaista  lajia,  muuten  se  on  eurooppalainen. 
—  K:n  nykyiset  asukkaat  ovat  kreikkalaisia, 
etupäässä  doorialaisia:  he  ovat  nykypäiviin 
saakka  säilyneet  täällä  puhtaampina  kuin  man- 
nermaalla. Melkein  kaikki  tunnustavat  kristin- 
uskoa: 1900  oli  muhamettilaisia  ainoastaan 
34,496:  heidän  lukunsa  oli  v:sta  1881  vähenty- 
nyt puoleen.  Ulkomaalaisia  oli  sam.  v.  6,113: 
niistä  Kreikan  alamaisia  3.977.  Kaikki  saaren 
asukkaat  puhuvat  kreikkaa.  —  Koulunkäynti  ni- 
mellisesti pakollinen:  1910  oli  637  kristittyä.  19 
muhamettilaista  kansakoulua,  joissa  yhteensä 
40,559  oppilasta.  Kirkollisia  asioita  hoitaa 
metropoliitan  ja  seitsemän  piispan  muodostama 
synodi.  —  Elinkeinoista  tärkein  on  maan- 
viljelys: ollen  hyvin  alkuperäi.stä  se  ei  kuiten- 
kaan voi  tuottiia  kylläksi  viljaa  omiin  tarpei- 
siin. Sitävastoin  öljypuun,  viinin.  Johanneksen- 
leipäpuun  ja  kaikenlaisten  muitten  etelänhedel- 
mäin  viljelys  on  hyvin  tärkeä,  tuottaen  etevim- 
mät  vientitavarat.  —  Pientä  karjaa,  vuohia 
(120.000).  lampaita  (400.000)  ja  aaseja  (40.000) 
pidetään  paljon,  nautakarjaa  ja  hevosia  vähem- 
män. Mehiläishoitoa  harjoitetaan  kaikkialla.  Ka- 
lastus verrattain  vähäinen,  ei  riitä  edes  omiksi 
tarpeiksi.  Teollisuus,  lukuunottamatta  muutamia 
maatalouden  tuotteisiin  perustuvia  tehtaita  (18 
saippuatehdasta,  valmistusarvo.  17.«  milj.  mk.) 
on  kotiteollisuutta.  —  Kauppa  ulkomaiden 
kanssa  1909:  tuonti  arvoltaan  17.48  milj.  mk. 
(jauhoja  4.1?  milj..  nahkatavaroita  t.os  milj.. 
kapakalaa  ja  silliä  0.7«  milj..  puuvillalankaa, 
riisiä,  sokeria,  puutavaroita,  voita,  kahvia,  kivi- 
hiiltä); vienti  13.»;  milj.  mk.  (oliiviöljyä  6.03 
milj.,  johanneksenleipäpuun  palkoja  l.ss  milj., 
saippuaa  l.i»  milj..  rusinoita  I.07  milj..  viiniä, 
vuohennahkoja,  tammenterhon  kuoria  1.  ..valo- 
neaa").  Satamissa  (tärkeimmät  Kandia.  Ketimo 
ja  Kanea)  selvitettiin  1909  1.»  milj.  rek.-tonnia 
aluksia;  '/s  niistä  oli  itävalta-unkarilaisia.  — 
Rautateitä  ei  ole:  maantiet  ovat  yleensä  huonot. 
Sähköleniiätinlinjoja  (1909)  602  km;  meren- 
alaisia jolitoja  sekä  tärkeimpien  satamien  välillä 
että  naapurimaihin.  Postitoimistoja  28.  lisäksi 
muutamia  valtojen  ylläpitämiä.  Lähetysten  luku 
2,5  milj.  (1908-09).  —  R  a  h  a  on  drakma  =  1  mk.. 
sama  kuin  Kreikassa.  Mitat  ja  painot  samoin. 
K:n  pankki  perustettiin  1899  30-vuotisella  sete- 
lien yksinauto-oikeudella:  pääoma  5  milj.  mk. 
Maanviljelystä  tukemaan  perustettiin  1869  maan- 
viljelyspankki,  pääoma  3.»«  milj.  mk.  —  Halli- 
tuksen etunenässä  on  v:sta  1898  ylikomisaari, 
hnrmostes,  jonka  vallat  (s.  o.  Ranska,  Englanti. 
Venäjä  ja  Italia)  määräävät,  v:sta  1906  Kreikan 
kuninkaan  ehdotuksen  mukaan.  Nykyään  yli- 
komisaaria  ei  ole,  vaan  hänen  telifävänsä  on  jä- 
tetty väliaikaisesti  järjestetylle  hallitukselle.  V:n 
1907  i)erustuslain  mukaan  on  K:lla  eduskunta, 
hule.  jossa  05  piirikunnittain  valittua  jäsentä; 
se  kokoontuu  kerran  v:ssa.  I'lkoasiat  ratkaise- 
vat valtojen  edustajat.    Hallintoa   varten  maa  on 


jaettu  5  finmoksccii.  Oikeudenhoito  on  järjes- 
tetty kreikkalaiseen  malliin.  —  A'altion  tulot 
il9llS-09)  5.9S  milj.  mk.,  menot  5.»  milj.  mk.. 
valtiovelka  5.j  milj.  mk.  —  Sotalaitos  pcrustini 
asevehollisuuteen :  miliisiin  kuuluu  1,000  miestä, 
Santarmistossa  on  n.  1.300.  Xpseerit  ovat  kum- 
massakin kreikkalaisia.  Maan  värit:  sininen  ja 
valkoinen.  Lippu:  valkoinen  risti  sinisellä  poh- 
jalla, vasen  ylänurkka  punainen,  jossa  valkoinen 
tähti.  ■  E.  E.   K. 

Historia.  Asemansa  tälidon  K:sta  aikai- 
sin tuli  fryygialaisten,  foinikialaisten,  kreikka- 
laisten y.  m.  kansojen  yhtymäpaikka  sekä  siten 
myös  rikkaan  taruston  kesku.sta.  Täällä  sijaitsi 
m.  m.  kreikkalaisten  satujen  mukaan  viisaan 
ilinoksen  valtakunta.  Sen  pääkaupunki  oli  K  n  0- 
sos  liihellä  nyk.  Kandiaa.  Muita  tärkeitä  kau- 
punkeja oli  K  y  d  o  n  i  a.  G  o  r  t  y  n  a.  1.  G  o  r- 
t  y  s  y.  m.  JIuinaislöydöt  osoittavat  korkean  si- 
vistyksen vallinneen  täällä  jo  esihistorialliseen 
aikaan  iks.  Kreetta  laine  n  kulttuuri). 
Aikaisin  K:aan  siirtyi  kreikkalaisia,  vars.  doori- 
laisia: he  l)erustivat  u.seita  pikkuvaltioita,  joi- 
den ylimysvaltaiset  olot  muistuttivat  Spartan 
myöhempiä  laitoksia.  Kreettalaiset  olivat  hy- 
vin sotaisia;  kauppaa  harjoitettiin  kuitenkin 
sen  ohessa  paljon.  —  Kukistettuaan  K:n  meri- 
rosvot roomalaiset  pääsivät  saaren  herroiksi  67 
e.  Kr.  Se  kimlui  myöhemmin  Itä-Roomalle,  ol- 
len kuitenkin  arabialaisilla  vv.  823-961.  V.  1204 
.se  joutui  ristiretkeläisille.  sitten  venetsialai- 
sille, jotka  1645  menettivät  sen  turkkilaisille. 
Pääkaupunki  Kandia  (jonka  mukaan  koko 
saarta  oli  ruvettu  nimittämään)  joutui  kuiten- 
kin vasta  kolmivuotisen,  verisen  piirityksen  jäl- 
keen 1669  viimemainittujen  käsiin.  —  Turkin 
vallan  aikana  K.  suuresti  rappeutui.  Se  liittyi 
Kreikan  vapaustaisteluun,  mutta  Ibraliim  pasa 
sen  kukisti  jälleen  1824:  K.  kuului  sitten  Egyp- 
tille joutuen  1841  taas  Turkille.  K:n  kristityt 
olivat  hyvin  tyytymättömät  haluten  yhdisty- 
mistä Kreikkaan:  u.seita  kapinoita  syttyi,  esim. 
1866.  Kreikka  auttoi  kapinaa,  ja  Turkki  sai  sen 
vain  vaivoin  kukistetuksi.  Turkin  hallitus  rupesi 
tekemään  parannuksia,  ja  monivuotinen  vero- 
vapautus myönnettiin  K:lle.  Vasta  1869  kapina 
lakkasi  ja  Kreikka  luopui  vaatimasta  K:aa.  V. 
1878,  jolloin  jälleen  puhkesi  levottomuuksia 
K:ssa,  Turkki  teki  uusia  myönnytyksiä,  muodos- 
tettiin m.  m.  eduskuntalaitos,  eräs  kreikkalainen 
nimitettiin   K:n  kenraalikuvernööriksi   y.  m. 

Eripuraisiuis  saaren  kristittyjen  ja  muhametti- 
laisten välillä  sekä  Turkin  hallituksen  käytös,  se 
kun  m.  m.  vähensi  eduskunnan  oikeuksia,  aiheutti 
kuitenkin  taas  1896  uuden  kristittyjen  kapinan. 
Kreikasta  toimitettiin  avuksi  rahoja  ja  aseita. 
Sulttaani  julkaisi  asetuksen  K:n  rauhoittami- 
seksi: sen  mukaan  hän  suurvaltain  suo.stumuk- 
sella  oli  nimittävä  kristityn  kenraalikuvernöörin 
5  vuodeksi,  upseereista  oli  ='5  oleva  kristittyjä 
y.  m.  Eduskunta  hyväksyi  säädöksen,  mutta  sen 
toimeenpaiu)  aikaansai  uusia  rettelöltä  ja  kapina 
leimahti  jälleen  ilmituleen.  K:aan  lähetetty 
eversti  Vassos  julisti  omi.stavansa  saaren  Krei- 
kan ktminka;in  nimessä  (helmik.  1897).  Mutta 
suurvallat  panivat  vastalauseensa  Kreikan  menet- 
telyä vastaan  ja  sulkivat  K:n  satamat,  ja  Kreikka 
poisti,  jouduttuaan  tappiolle  sodassa  Turkkia 
vastaan,   sotajoukkonsa   K:sta    (toukok.   sam.   v.) . 


I 


1485 


Kreettalainen  kulttuuri 


1486 


K:lle  Turkki  iiipa.^ii  tiiydellisen  autonoiiiian. 
Tästä  iieuvotellessii  suurvallat  ja  Turkki  vuoros- 
taan riitaantuivat,  kunnes  neljä  valtaa.  Venäjii. 
Ensrlanti.  Hanska  ia  Italia,  marra.sk.  sani.  v. 
määräsi  Kreikan  prinssin  Yrjön  K:n  ylikomi 
sivariksi  I liarmoxtra  hi/patos)  1898;  valtain  suo 
jelukseu  alaisena  hänen  tuli  järjestää  K:n  auto- 
nominen lialliuto:  Turkin  rlilierruus  kuitenkin 
tunnustettiin  edelleen.  Eilu.skunta.  joka  kokoon- 
tui lielmik.  ISOO.  valmisti  uuden  valtio.siiännön 
(julkaistu  1901)  :  sen  mukaan  kouiisaarilla  sekä 
eduskunnalla  on  lainsäädäntövalta;  eduskunta, 
jonka  jiisenten  luku  on  70,  kokoontuu  jokii  vuosi: 
komisaari  määrää  ministerit.  Vaikeuksia  tiu)tti- 
vat  varsinkin  ralia-asiat;  lainat  eivät  riittäneet 
rappeutuneeu  maanviljelyksen  elvyttämi.seksi.  — 
Muliameltilai.set.  jotka  olivat  tyytymättömät  uu- 
siin oloihin,  siirtyivät  joukoittain  Vähään-Aasiaan. 
Kuitenkin  parani  yleinen  turvallisuus:  sotalaitos 
järjestettiin  asevelvollisuudeu  kannalle.  —  Käy- 
den matkoilla  suojelusvaltojen  hoveissa  prinssi 
turhaan  puuhasi  K:u  liittämistä  Kreikkaan:  itse 
K:ssa  syntyi  vastapuolue.  johtajana  oikeusminis- 
teri \'enizelos,  joka  tahtoi  muuttaa  K:n  Turkin 
yliherruuden  alaiseksi  itsenäiseksi  ruhtinaskun- 
naksi. V.  1905  svttyi  taas  kapina,  joka  tarkoitti 
yhdistymistä  Kreikkaan,  mutta  kun  suojelus- 
vallat  sitä  vastustivat  ja  prinssikin  kehoitti  rau- 
haan, niin  se  lakkasi.  Näiden  vaikeuksien  joh- 
dosta prinssi  erosi  toimestaan  1906:  hänen  seu- 
raajakseen tuli  Kreikan  ent.  johtava  ministeri 
Z  a  i  m  i  s.  V.  1907  K.  sai  vielä  voimassa  olevan 
valtiosääntönsä.  A'.  1908  alkoi  Turkin  vallan- 
kumouksen johdosta  uusi  liike  K:ssa.  Eduskunta 
päätti,  ettii  saari  yhdistettäisiin  Kreikkaan,  mutta 
suojelusvaltain  kanta  oli  epäröivä,  ja  nuorturkki- 
lainen  hallitus  vastusti  pontevammin  kuin  enti- 
nen K;n  luovuttamista.  Kesällä  1909  suojelus- 
vallat  poistivat  joukkon.sa  K:sta.  Khaniassa  nos- 
tettiin Kreikan  lippu,  ja  sota  oli  vähällä  srttyä 
Turkin  ja  Kreikan  välillä.  Suojelusvallat  kuiten- 
kin poistivat  lipuu  ja  saiv;it  neuvotteluilla  sodan- 
vaaran  torjutuksi.  Xe  ovat  senjälkeen  tahtoneet 
Krssa  ylläpitää  tähänastista  tilaa,  peläten  sen 
muuttamisesta  aiheutuvan  suuria  selkkauksia 
Balkanin  valtioiden  oloissa.  Kreikassa  e<ielleen 
puuhataan  K:n  omistamista:  sitä  tarkoitusta 
varten  perustettiin  Ateenassa  K:n  liitto  1909.  — 
Zaimis  luoi>ui  toimestaan  1909:  senjälkeen  on 
väliaikainen  hallitus  hoitanut  K:aa.  V.  1910  ko- 
koontunut kansalliskokous  vaati  jälleen  yhdisty- 
mistä Kreikkaan.  V.  1911  elokuussa  K:n  kan- 
salliskokous julisti  saaren  tasavallaksi,  mutta 
suurvaltain  päätöksestä  ylläpidettiin  entinen  tila. 

G.  R. 
Kreettalainen  kulttuuri,  se  omituinen  kult- 
tuuri, joka  historiantakaisena  aikana  on  vallin- 
nut Kreetassa  ja  jonka  jälkiä  on  tavattu  useilta 
muiltakin  seuduilta  Aigeian-meren  ja  yleensä 
Välimeren  itäosan  rannikoilta.  .?eu  varsinai- 
sena pesäpaikkana  oli  Kreetan  itäpuolisko,  jossa 
etenkin  englantilaiset  (etupäässä  A.  J.  Evan  s) 
ja  italialaiset  (F.  Halbherr  y.  ra.i  tutkijat 
1890-luvulta  ga  varsinkin  vista  1900)  alkaen 
ovat  saattaneet  ilmoille  runsaita,  laadultaan 
hämmästyttäviä  nuoremman  kivikauden  ja  ennen 
kaikkea  pronssikauden  jätteitä.  Tärkeimpiä  ovat 
Knosoksen  ja  Phaistoksen  (ks.  n.)  pronssikautis- 
ten palatsien  suurenmoiset  rauniot.  —  Kreetassa 


s.  •  10. 

/.  2  seinilraaalauksia,  3  fajanssinen  kuva,  i  Karaares-vaasi, 

•i  pyhäkön  edf^ssft  kallioQ  huipulla  seisova  jumalatar.  6  pa- 

latsityylinen  vaasi,  7,  s.  9  sineteissU  olevaa  kuvakirjoitusin, 

10  saviliuskassa  oleva  kirjoitus. 

pronssikautis-kulttuuri  näkyy  murroksetta  liit- 
tyneen kivikautiskulttuuriiu  ja  kestäneen  n.  3000- 
12.50  e.  Kr.  Evans  on  jakanut  tämän  kulttuuri- 
kauden  kolmeen  jaksoon:  varhais-,  keski-  ja 
myöhäisminolaiseen.  ja  kunkin  näistä  taas  kol- 
meen alijaksoon ;  jakoperusteena  ovat  palatseja 
kohdanneet  hävitykset  ja  uudistukset  sekä  löy- 
döissä yleensä  (varsinkin  keramisissa)  ilmenevä 
tyylinkehitys.  Absoluuttisten  ajaninääräysten 
tukipisteinä  ovat  Kreetasta  löydetyt  egyptiläiset 
ja  Egyptistä  löydetyt  (tai  egypt.  maalauksissa 
kuvatut)  kreettal.  esineet.  —  V  a  r  h  a  i  s  m  i  n  o- 
laisella  aikakaudella  .saviastiat,  joiden  maa- 
laukset alussa  jäljentävät  kivikautisten  astiain 
piirtokoristeita,  kehittyvät  useihin  omituisiin  muo- 
toihiu  (esim.  pitkänokkaiset  ..Schnabel-kannen". 
oudosti  yhdistetyt  astiaryhmät  y.  m.) .  Tämän 
ajan  rakennusjätteitä  on  löydetty  Knosoksen  pa- 
latsien alta.  Yleensä  tämän  aikakauden  jäännök- 
sissä ilmenee  paljon  yhtäläisyyksiä  Troian  2:sen 
kaupungin  (ks.  1 1  i  o  n)  ja  Kykladi-saariston  sa- 
manaikaisen kulttuurin  kan.ssa.  —  Keski- 
minolainen  aikakausi  (n.  2000-1650)  oli  mah- 
tavan nousun  aika.  Sen  toisen  alijakson  aikana 
rakennettiin  Knosoksen  ja  Phaistoksen  palatsit 
(Vanhimmat  osat).  Aikakauden  l:selle  ja  2:selle 
alijaksoUe  ovat  omituisia  erinomaisen  hienotekoi- 
set  saviastiat,  joiden  kiiltävälle  mustalle  pin- 
nalle maalatut  moniväriset  kuviot  tehoavat  lois- 


14S7 


Kreettalainen  kulttuuri 


1488 


tavalla  ja  samalla  aistikkaalla  väriharmonialla 
(n.  s.  Kamares-vaasit) :  3:nneu  alijakson  aikana 
pääsi  jälleen  valtaan  yksinkertaisempi  koristus- 
tapa: enimmäkseen  maalataan  vaalealle  pohjalle 
tummemmalla  vernissavärillä  hienoja  kasvi-  ja 
merieläinkuvia.  Aikakauden  lopulla  joutui  Kno- 
soksen  l:nen  palatsi  hävityksen  alaiseksi;  sen 
perusmuurille  rakennettiin  uusi  (2:neu  palatsi)  ; 
samoihin  aikoihin  uudistettiin  Phaistoksen  pa- 
latsi. —  Myöhäisminolaisen  aikakauden 
l:sen  ja  2:sen  alijakson  aikana  kreettal.  kult- 
tuuri kohoaa  suurimpaan  loistoonsa.  Palatsit  ovat 
komeimmillaan.  elämä  niissä  upeimmillaan.  Maa- 
laus- ja  kuvanveistotaide  saavat  aikaan  elämää 
uhkuvia  teoksia;  samoin  kultasepäntaide  (esim. 
Liikonian  Vaphiossa  löydetyt  kultakupit);  savi- 
astiain  maalauksissa  vallitsee  komea,  sovinnai- 
nen ..palatsityyli".  On  saavutettu  kypsyys,  joka 
jo  ennustaa  rappeutumista.  —  Tämän  ajanjakson 
kreettal.  kulttuurimuodot  ovat  yleensä  samat,  jotka 
aikaisemmin  olivat  tulleet  ilmi  Mykenain,  Tirynsin, 
Troian  6:nnen  kaupungin  y.  m.  muinaisjäännök- 
sistä: sen  ■2:nen  alijakso  vastaa  n.  s.  Slykena- 
laiskulttuurin  loistokautta.  Tämä  alijakso  päät- 
tyi n.  1400  e.  Kr.  suureen  mullistukseen;  Kno- 
soksen  ja  Phaistoksen  palatsit  hävitettiin  väki- 
vallalla. Myöhäisminolaisen  aikakauden  3:nnen 
alijakson  aikana  elettiin  niiden  raunioilla  köy- 
hissä oloissa;  kulttuurimuodot  olivat  samat  kuin 
ennen,  mutta  surkastuivat  surkastumistaan.  — 
Noin  1250  on  rauta  astunut  pronssin  rinnalle; 
solki  (,,fibula")  tulee  käytäntöön;  vaasimaalauk- 
sessa kreettalais-mykenalainen  tyyli  on  hävin- 
nyt, ja  sen  sijassa  vallitsee  kreikkalaisten  tulok- 
kaiden ,.talonpoikaismainen"  geometrinen  tyyli. 
—  Kreettal.  rakennustavalle  on  omituista  moni- 
lukuisten huoneiden  sokkelomainen  ryhmittely 
avarain  pihain  ympärille;  monikerroksisissa  ra- 
kennuksissa on  m.  m.  käytetty  neliskulmaisia 
muuripilareja  ja  pyöreitä,  alaspäin  suippenevia 
puupylväitä  (ks.  Knosos).  Seinissä  olevat 
korkokuvat  ja  maalaukset  osoittavat  samoin  kuin 
osaksi  myös  sinettien  kaiverrukset,  pystykuvaset 
j.  n.  e.  niin  vanhanaikuisia  ja  osaksi  virheelli- 
siä kuin  ovatkin,  aivan  hämmästyttävään  vapau- 
teen kehittynyttä  taitoa.  Miehet  on  kuvattu 
harteviksi,  vyötäisiltään  hoikiksi,  kenopäiksi, 
pukuna  enimmäkseen  vain  lanneverho.  Naisilla 
taas  valuu  ylen  kapeista  vyötäisistä  väljä, 
usein  horisontaalisista  liehukaistaleista  („volan- 
geista")  muodostettu  hame;  ihomyötäinen,  edestä 
avonainen  miehu.sta  jättää  uhkeat  rinnat  aivan 
paljaiksi.  Yleensä  varsinkin  naiskuvat  tekevät 
hämmästyttävän  modernin  vaikutuksen.  Mahta- 
vain  linnoissa  on  ilmei.sesti  vietetty  upeata  elä- 
mää, jossa  naisilla  on  ollut  hyvin  huomattava 
sija.  Erityisen  suositulta  huvituksia  olivat  m.  m. 
jonkunmoiset  härkäsirkukset;  useissa  kuvissa  näh- 
dään mitenkä  milloin  notkeat  nuorukaiset  mil- 
loin neitoset  telmivät  jykevien  sonnien  kanssa, 
hyppäävät  niiden  ylitse  tai  joutuvat  niiden 
heiteltäviksi.  Juhlamenojen  ja  kisojen  katso- 
moiksi oli  erityisten  pihojen  ääreen  raken- 
nettu leveitä  portaita.  —  Useimmin  esiintyvänä 
uskonnollisena  symbolina  oli  kaksiteräinen  sota- 
kirves (muuten  tunnettu  kaarialaisten  Zeus  Lab- 
randeus  jumalan  tunnusmerkkinä).  Etupäässä 
näkj'y  kuitenkin  palvellun  jumalatarta,  luon- 
nonäitiä.    Dikten   (ks.  t.)    luolaa   pidettiin  jo  sil- 


loin pyhänä  paikkana.  Varsinkin  sineteissä  ja 
näiden  tapaisissa  kivihelmissä  on  usein  kuvattu 
sekamuotoisia  haltijakumraituksia,  härkä-miehiä, 
vuorikauris-miehiä,  kotka-naisia  y.  m.  s.  —  Mer- 
killisimpiä kreettal.  kulttuurin  jätteitä  ovat  kir- 
ioitukset,  joita  on  sineteissä  y.  m.  esineissä, 
vieläpä  saviliuskoissakin,  joita  on  löydetty  Kno- 
soksesta  melkoinen  kokoelma.  Oli  olemassa 
kaksi  kirjoitusjärjestelmää:  kuvakirjoitus  ja 
siitä  kehittynyt  viivakirjoitus.  Ne  osoittavat 
kosketuksia  niin  hvvin  Ejryptin  kuin  Kyprok- 
sen ja  Vähän-Aasian  kirjoitusjärjestelmien 
kanssa;  niitä  ei  ole  kuitenkaan  vielä  osattu  se- 
littää. —  Kreetan  muinaisjäännökset  todistavat, 
paitsi  korkealle  kehittynyttä  kulttuuria,  myös 
erinomaista  rikkautta;  se  seikka,  että  suuret  pa- 
latsit olivat  linnoittamattomat,  osoittaa  niiden 
haltijain  vallan  olleen  suuren  ja  lujan  ja  varsinkin, 
että  meri  laajalti  on  ollut  heidän  hallussaan.  — 
i  Sen  väestön  kansallisuudesta,  joka  loi  kreettal. 
kulttuurin,  tiedetään  vain.  että  se  ei  ollut  kreik- 
kalainen. On  arveltu,  että  niissä  eri  seuduissa. 
I  josta  tämän  kulttuurin  jälkiä  on  tavattu,  on 
,  asunut  samaa  heimoa,  sitä,  joka  oli  helleenien 
edelläkävijä  Kreikassa  ja  jonka  asumusalue,  pai- 
kannimistä päättäen.  on  ulottunut  Vähään- 
Aasiaankin;  muutamat  tutkijat  sanovat  sitä  kaa- 
rialaiseksi.  toiset  varovaisemmin  aigialaiseksi. 
Vielä  historiallisena  aikana  eli  Kreetan  itäkol- 
kassa  eteokreettien  (..varsinaiskreettalais- 
ten")  heimo,  joka  puhui  barbarilaista  (ei  kreik- 
kal.)  kieltä.  Pronssikauden  kreettalaisten  (tai 
kreettal.  kulttuurin  kannattajain)  egyptiläinen 
nimi  näkyy  olleen  k  e  f  t  i  u.  —  Epätietoista  on 
sentään,  missä  määrin  pronssikauden  kulttuuri- 
muotojen yhtäläisyys  Kreetassa,  Kreikan  man- 
nermaalla ja  saaristossa  sekä  muutamissa  pai- 
koin Vähää-Aasiaa  perustuu  yhteiseen  kansalli- 
seen alkuperään  ja  missä  määrin  se  johtuu  Kree- 
tan mahtavasta  vaikutuksesta.  Muutamat  sei- 
kat (varsinkin  rakennusten  aivan  erilainen 
pohjakaaval  viittaavat  kuitenkin  siihen,  että 
kreettal.  kulttuuri,  levitessään  pohjoiseen  päin, 
on  painanut  leimansa  toista  alkuperää  olevaan 
kulttuurikantaan.  Egyptistä  taas  kreettal.  kult- 
tuuri on  saanut  tuntuvia  vaikutuksia,  samalla 
kuin  sekin  puolestaan  on  vaikuttanut  egyptil. 
kulttuuriin.  Kosketuksia  on  myös  ollut  Syyrian 
kanssa.  —  Epävarmaa  on,  milloin  helleenit  ensin 
tulivat  Kreettaan  ja  onko  joku  sinne  saapunut 
helleeniläisheimo  vielä  ehtinyt  omaksua  kreettal. 
kulttuurin.  Sen  lopullinen  häviäminen  niin 
Kreetasta  kuin  sen  muulta  levenemisalueelta  ase- 
tetaan yhteyteen  doorilaisen  vaelluksen  kanssa. 
—  Hämäriä  kreettal.  kulttuurin  muistoja  säi- 
lyi kreik.  uskonnossa  ja  tarustossa  (varsinkin 
sankarirunoudessa) .  Xiitä  ovat  Rhean  palvelus, 
joka  niin  suuresti  muistuttaa  Vähän-Aasian  äiti- 
jumalattaren  palvelusta;  Dikten  luolan  pyhyys; 
tarut  Minoksen  laajasta  merivallasta,  nuorukai- 
sista ja  neitosista,  jotka  ateenalaisten  oli  muka 
pakko  hänelle  lähettää  härkä-ihmiselle  „Minotau- 
rokselle"  uhrattavaksi  (kaiketi  =  härkätaistelui- 
hin  käytettäväksi) ;  labyrintista  (=  Knosoksen 
palatsin  raunioiden  sokkelot)  j.  n.  e.  [Evansin 
kaivauskertomukset  on  julkaistu  aikakauskirjassa 
,.Annual  of  the  British  school  at  Athens"  VI 
(1899-1900)  ja  seur. ;  hänen  ja  muiden  englanti- 
laisten tutkimuksia  aikakauskirjassa  „JournaI  of 


1489 


Kreeviinit — Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1490 


Helieuic  stiidies"  XIV  (1894)  ja  seur. ;  italia- 
laisten tutkimukset  julkaisussa  „Monvinienti  an- 
ticlii  pubhl.  per  cura  della  R.  aceadeinia  dei 
Liucei"  Xlii  seur.  Evans,  ..Scripta  Minoa"  I 
(1909);  Burrows,  ,,The  discoveris  in  Crete"  (1907) ; 
Fimnien,  ..Zeit  u.  Daiier  der  kret.mvkpnisclien 
Kultur"  (1909)  :  Ed.  Mever,  „Gescti.'  d.  .4her- 
tluims"  I  2'  (1909);  R."  Uussaud.  „Lps  civili- 
satioiis   pi-^helleniiiues"    (1910).]  O.    E.   T. 

Kreeviinit,  vatjalais-ryhmä,  jonka  jiitteitä 
vielä  viime  vuosi-sadan  alkupuolelln  eli  Kuurin- 
maalla lähellä  Bausken  kaupunkia  Aavirran 
rannoilla.  Kaupnnpin  perustaja,  saks.  ritari  von 
Overberj,'  kävi  1444-47  .«otaa  Novfjorodia  vastaan, 
kulkien  sotaretkellään  Vatjan-  ja  Inkerinmaalla 
aina  \eva-joelle  saakka.  Tältä  retkeltä  hän  toi 
mukanaan  sotavankeina  joukon  vatjalai.sia,  joi- 
den jälkeläisiä  juuri  k.  olivat.  Nimensä  nämä 
saivat  siitä,  että  heidät  tuotiin  ..venäläisten"  eli, 
lätiksi,  krcetosien  maalta.  Kreeviinien  kieli- 
murre, josta  on  säilynvt  kirjaanpantuja  näytteitä 
(Appelbaumin  v:lta  1774.  Lntzaun  v:lta  1810. 
Sjögrenin  v:lta  1846),  on  kielihistoriallisesti  tär- 
keä, se  kun  eräissä  suhteissa  oli  vanhemmalla 
kaunalla  kuin  nykyään  elävä  vatjan  kieli.  [F.  J. 
Wiedemann,  ,,tjber  die  Nationalität  und  Spraehe 
der  jetzt  ausgestorbenen  Kreevinen  in  Kurland" 
(M6m.  de  TAcad.  Imp.  des  sciences  de  St.  P:bourg, 
VII.  T.  XVII.  n:o  2,  1871).]    ks.  Vatjalaiset. 

Y.   W. 

Krefeld  1.  C  r  e  f  e  1  d  [-efelt],  kaupunki  Sak- 
sassa, Diisseldorfin  hallitusalueessa,  n.  T  km  Rei- 
nistä länteen:  129.412  as.  (1910).  —  Säännölli- 
sesti rakennettu,  kirkkoja  n.  20,  kaunis  raati- 
huone ja  Kaiser-Wilhelm-museo ;  useita  oppi- 
kouluja, korkeampi  ammattikoulu  kangasteolli- 
suutta  varten.  värjäys-  ja  apretuurikoulu, 
kauppa-,  taideteollisuus-  y.  m.  ammattikouluja. 
—  K.  on  Saksan  tärkein  silkki-  ja  samettiteolli- 
suuden  keskus ;  ensimäiset  tehtaat  perustivat 
naapurimaista  karkoitetut  reformeeratut  ja 
mennoniitit  1700-luvulla.  Nykyään  tehtaita  on 
n.  140.  Tämän  vuosis.  alussa  silkki-  ja  sametti- 
valmisteitten  tuotantoarvo  oli  86  milj.  mk.  Huo- 
mattava on  muukin  teollisuus:  K:ssa  on  suuria 
värjäämöitä.  puuvillakutomoita,  matto-,  rauta-, 
kone-,  viina-,  kemiallisia  y.  m.  tehtaita.  — 
Kauppa-asema  oivallinen:  satama  Reinin  var- 
rella, jonka  liikenne  1909  oli  195,948  ton.  tava- 
roita, rautatieverkko  monihaarainen.  K.  sai 
kaupunkioikeudet  1373,  joutui  1702  Preussille.  — 
Lähettyvillä.  Fischelnin  luona  preussilais-eng- 
lantilainen  sotajoukko  Ferdinand  Braunschweigi- 
laisen  johdolla  voitti  Clermont-Condön  ranska- 
laisen armeian   1758.  E.  E.  K. 

Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus.  1.  Kreikan 
1.  hellaan  kieli  kuuluu  indoeurooppalaisten 
kielten  k  e  n  t  u  m-osastoon  (ks.  Indoeuroop- 
palaiset kansat  ja  kielet).  Taivutusmuo- 
tojen runsaus  (varsinkin  erinomai.sen  vivahdus- 
rikas  ja  täsmällinen  verbijärjestelmä)  samoin 
kuin  johtamisen  ja  yhdistämisen  helppous  teki- 
vät kreikan  kielen  erittäin  notkeaksi  ja  kuvaa- 
vaksi havaintojen,  ajatusten  ja  tunteiden  ilmaisu- 
keinoksi, ja  siitä  koitui,  suurilahjaisen  kansan 
kehittyessä,  mitä  herkin  ja  tehoisin  sivistyksen 
väline.  Kreikan  kieli  on  historiantakaisista 
ajoista  asti  ollut  vallitsevana  kielenä  Kreikassa, 
ja   se  on   kreikkalaisen   heimon   levitessä  seuran- 


nut tätä  nniillekin  asumusalueille.  Kreikassa  se 
syrjäytti  kokonaan  sen  (luultava.sti  ei-indo- 
eurooppalaisen)  kielen,  jota  siellä  puhuttiin  en- 
nen kreikkalaisten  tuloa  ja  jonka  jiilkiä  ilmenee 
eräissä  Kreikalle  ja  Vähälle-Aasialle  yhteisissä 
paikannimimuodoissa  (joiden  lopussa  esiintyy 
■vtli-,  -ssA  :  ainoastaan  Kreikan  itäknlkassa  säi- 
lyi kauan  ei-kreik.  kieltä.  —  Kreikan  kieli  esiin- 
tyy alusta  pitäen  useina  eri  murteina,  joita  par- 
haiten voi  yhdistää  3  pääryhmään:  itä-,  keski- 
ja  länsikreikkalaiseen  (makedonialaisten 
kieltä  ei  liene  pidettävä  kreikan  kielen  mur- 
teena vaan  läheisenä  sukukielenä).  Selvimmin 
eroaa  muista  itä  kreikkalainen  1.  ioonia- 
lais-  (joonialais)  attikalainen  ryhmä,  jonka 
silmäänpistävimpänä  omituisuutena  on  alkuperäi- 
sen ä:n  sijalla  esiintyvä  c.  ja  joka  muistotari- 
nan  mukaan  muinoin  on  vallinnut  .suuressa  osassa 
Itä-Kreikkaa  (Boiotiassa,  Attikassa,  Peloponne- 
soksen  itäosissa,  ajoittain  sen  pohjoisranni- 
kolla, n.  s.  Akhaiassa).  Historiallisena  aikana 
SP  esiintyy  kahtena  eri  haarana,  ioonialaisena 
(Euboiassa.  useimmilla  Kykladi-saarilla,  Vähän- 
Aasian  länsirannikon  keskiosassa  sekä  näiltä 
seuduilta  lähteneissä  siirtoloissa)  ja  attikalaisena 
(jossa  ö  eräissä  asemissa  säilyi) .  Keski- 
kreikkalaiset.  keskenään  sangen  erilaiset 
murteet  polveutuivat  niistä  murteista,  joita  ennen 
doorilaista  vaellusta  puhuttiin  niissä  osissa  Kreik- 
kaa, jossa  ei  puhuttu  ioonialaista  murretta.  Puh- 
taita tämän  ryhmän  murteita  olivat  toiselta 
puolen  Vähän-.'\asian  (varsinkin  myös  Lesbos 
saaren)  aiolilaisten  kieli,  toiselta  puolen  arka- 
dialainen  ja  siihen  läheisesti  liittyvä  kyprolai- 
nen murre:  muissa  saman  ryhmän  murteissa 
(niink.  Thessalian  ja  Boiotian)  ilmenee  vahva 
länsikreikkalaisten  murteiden  vaikutus.  Länsi- 
kreikkalaisessa  ryhmässä  erotetaan  kaksi 
päähaaraa:  doorilainen  (etupäässä  Lakoniassa, 
Argoliissa,  Megarassa,  Korinthoksessa,  Messe- 
niassa,  eteläisissä  Kykladi-saarissa.  Kreetassa, 
Vähän-Aasian  länsirannikon  eteläosassa,  Rho- 
doksessa sekä  näistä  seuduista  lähteneissä  siirto- 
loissa) ja  luoteiskreikkalainen  (Epeiroksessa, 
Pindoksen.  Othryksen  ja  Oiten  vuoristoissa, 
Akarnaniassa.  Aitoliassa,  Phokiissa.  Lokriissa, 
Peloponnesoksen  Akhaiassa:  Ellissä  sekamurre). 
Sitä  myöten  kuin  joku  kreikkalainen  heimo  ko- 
hosi henkisen  viljelyksen  kannattajaksi,  kehittyi 
sen  murre  runous-  ja  kirjallisuuskieleksi;  mil- 
loin useat  heimot  olivat  jonkun  kirjallisuuslajin 
kehittämisessä  osallisina,  syntyi  kirjallisia  seka- 
murteita. Niinpä  sankarieepoksen  pääasiallisesti 
ioonialaisessa  murteessa  on  koko  joukko  tämän 
runouden  vanhemmista  asteista  periytyneitä 
aioiilaisia  omituisuuksia.  Tämä  n.  s.  eepillinen 
murre  vakiintui  sitten  eepillisen  ja  sen  perus- 
teella kehittyneen  elegia-runouden  yleiseksi  kieli- 
parreksi.  Puhtaasti  ioonialainen  murre  oli  Vähän- 
Aasian  ioonialaisten  keskuudessa  kehittyneen 
proosakirjallisuuden  kielenä.  Lesbolais-aiolilai- 
sella  murteella  kehittyi  alkaioksen  ja  Sapphon 
tunnelmalyriikka ;  koorilyriikan  alalla  taas  yh- 
tyi doorilaisia,  aioiilaisia  ja  eepillis-ioonialaisia 
aineksia  omituiseksi  runokieleksi.  5:nnestä  vuo- 
sis. alkaen  e.  Kr.  attikan  murre  kohosi  hellee- 
niläiskansan  korkeimman  kulttuurin  kannatta- 
jaksi. Kun  Hellaan  pikkuvaltiot  4:nnen  vuosis. 
loppupuolella    menettivät    varsinaisen    itsenäisyy- 


1491 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1492 


teiisii  ja  Aleksanteri  Suuren  valloitukset  levitti- 
vät kreik.  kulttuuria  jii  kreikau  kieltii  Intian 
rajoille  ja  Egyptiin  asti.  sukeutui  Attikan  kie- 
lestä yleiskreik.  kirja-  ja  sivistyskieli.  Levites- 
sään niin  liyvin  eri  murteiden  alueille  kuin 
myös  kauas  ulkopuolelle  entistä  kreikkalais- 
maailmaa  tämä  yhteiskieli  ikoint')  kuiten- 
kin erottautui  monessa  suhteessa  puhtaasta  atti- 
kalaisuuilesta.  Sen  tiihilen  ruvettiin  kirjallisissa 
piireissä  l:sestä  vuosis.  alkaen  j.  Kr.  harrasta- 
maan aitoattikalaisen  kielenkäytön  palauttamista 
(ks.  AttikismiU  Erikoismurteet  taas  syr- 
jäytyivät vähitellen;  n.  100  j.  Kr.  ne  nähtävästi 
olivat  hävinneet  käytännöstä.  Poikkeuksena  on 
vain  Lakouian  murteesta  polveutunut  T  s  a  k  o- 
nien  murre,  jota  yhä  vielä  puhutaan  Parnonin 
niemimaalla.  Yhteiskielen  pohjalla  kehittyi  vie- 
rassukuisen  väestön  keskuudessa  m.  m.  se  rah- 
vaanomainen murre,  jota  puhuttiin  Egyptissä  ja 
Syyria-ssa  ja  jolla  \'anhan  te.stamentin  kreikan- 
nos  (n.  s.  Septuaginta)  ja  Uuden  testamentin 
kirjat  ovat  kirjoitetut. 

Kreikau  kielen  myöhemmälle  kehitykselle  omi- 
tuista on  kirja-  ja  sivisty-skielen  jyrkkä  eris- 
täytyminen elävästä  kansankielestä.  Edellistä  on 
näet  koetettu  pysyttää  niin  lähellä  vanhan  ajan 
kirjakieltä  kuin  suinkin  mahdollista:  jälkimäi- 
sessä taas  on  aikojen  kuluessa  tapahtunut  suuria 
muutoksia,  joiden  alkuasteita  osaksi  on  huomat- 
tavissa jo  vanhan  ajan  kielessä.  Artikulatsionin 
siirtyminen  suuontelon  etuosiin  päin  synnytti 
m.  m.  ..itasismin"  iks.  t.)  :  kaksoisääntiöt  muut- 
tuivat yksinkertaisiksi ;  koron  muuttuminen  mu- 
sikaalisesta ekspiratoriseksi  tuotti  laajuussuhtei- 
den  mullistuksen:  tärkeitäkin  muotoryhmiä  hä- 
visi; sanavarastoon  tunkeutui  slaavilaisia,  turk- 
kilaisia, albanialaisia  ja  italialaisia  lainoja  j.  n.  e. 
Tämän  kehityksen  lopputuloksena  on  n.  .s.  u  u  s- 
kreikk  alainen  kieli,  jossa  yhä  on  sj"vä 
juopa  kirja-  ja  kansankielen  välillä  (ks.  U  u  s- 
kreikka  lainen  kieli  ja  kirjalli- 
suus). 

Kreikkaan  saapuessaan  kreikkalaiset  eivät  tun- 
teneet kirjoitustaitoa,  eivätkä  myöskään  omak- 
suneet kreettalaisen  kulttuuripiirin  kirjoitusjär- 
jestelmää. Sittemmin  (luultavasti  10:nnellä  tai 
ll;nnellä  vuosis.  e.  Kr.)  he  oppivat  kirjoitus- 
taidon seemiläiseltä  taholta  {muistotarinan  mu- 
kaan foinikialaisiltal.  sovittaen  seemiläisiä  kir- 
jaimia oman  kielensä  luonteen  mukaan,  m.  m. 
siten,  että  ääntiötkin  merkittiin  eri  kirjaimilla. 
Kirjainten  seemiläisiä  nimiä  säilytettiin  joten- 
sakin vähän  muutettuina.  Vanhimmissa  kreik. 
piirtokirjoituksissa  kirjaimet  orat  melkein  saman- 
muotoisia kuin  Moabin  kuninkaan  Mesan  muisto- 
kirjoituksessa (ks.  Heprean  kieli  ja  kir- 
jallisuus). Eri  seuduin  kehittyi  eri  kirjai- 
miston muunnoksia;  mutta  muut  paikalliskirjai- 
mistot  syrjäytti  tarkimmaksi  kehittynyt  ioonia- 
lainen,  joka  40:{  e.  Kr.  otettiin  Ateenassa  viral- 
lisestikin käytäntöön.  Tässä  kirjaimistossa  on 
seuraavat  24  varsinaista  kirjainta  (niiden  ohella 
muutamia,  joita  käytettiin  vain  numeromerk- 
keiuäj  : 


l..la 

/.    1 

=  i 

H  ho 

P.   n      =  r 

Kappa 

K.  X 

=  k 

Signu» 

^■.  a.  z  =  s 

Lambda 

J,  i. 

=  1 

Tau 

r,  T    =t 

Mv 

M,  u 

=  m 

Y  psilon 

y.  .■    =y 

Nv 

y.  i' 

=  n 

Phi 

■/>.  if    =  ph 

Ksi 

i,  3 

=  ks 

Khi 

X.  X    =  kh 

O  mikron 

O.  o 

=  ö 

Psi 

*/',  .;■   =ps 

Ti 

n.  r, 

=  P 

f)  mega 

il.  vt     =  ö 

Alpha  ,■/,  K  =a 

Beta  B,  ,■}  =h 

Gamma  /",   y  =  g 

Delta  J,  ö  =d 


E  psilon  E.  t    =  ö 

Zeta  Z.  ,-    =dz  (zd?) 

Eta  H.  >j  =e 

Theta  H.  ,'>  =  th 


Li.säksi  mainittakoon  u.seiden  murteiden  alalla 
säilynyt  F  in.  s.  digammal.  bilabiaalisen  spirantin 
uo:n)  merkki.  —  Kyprok.sessa  käytettiin  vielä 
■l:nnellä  vuosLs.  e.  Kr.  erityistä  syllabi.sta  (tavu-) 
kirjoitusjärje.stelniää,  joka  näkyy  olleen  .sukua 
sekä  muiuaiskreettalaisen  että  Vähän-Aasian  kir- 
joitusjärjestelmäin kanssa.  [Kretschmer,  „Ein- 
leitung  in  die  Ge.schichte  der  Gr.  Sprache"  (1896)  ; 
(;.  Meyer.  ,.Griechische  Grammatik"  (3  pain. 
1896)  ;  Uurgman,  ..Griechische  Grammatik" 
(3  pain.  1900):  Hirt.  ..Handb.  der  Gr.  Laut- 
u.  Formenlehre"  (1902)  :  Lindeqvist.  ..Kreikan 
kielioppi"  (1881)  :  Thumb.  ..Handb.  der  Gr.  Dia- 
lekte"  il909):  Kirchhoff,  ..Studieu  zur  Gesch. 
d.  Gr.  Alphabets"  .4  pain.  1887)  ;  Larfeld, 
.,Handb.   d.    Gr.    Epigraphik"    I    (1907).] 

2.  K  i  r  j  a  1 1  i  s  u  u  s.  I.  A  1  k  u  a  j  a  t  j  a  k  I  a  s- 
sillinen  kirjallisuuskausi  (n.  v:  een 
300  e.  Kr.) .  Kreikan  runouden  aikaisimmat 
vaiheet  kätkeytyvät  kaukaisen  muinaisuuden  pi- 
meään. Sellaisena  kuin  se  astuu  silmiemme  eteen 
vanhimmissa  säilyneissä  tuotteessaan,  n.  s.  Ho- 
meroksen sankarieepoksissa  (Tlia- 
dissa  ja  Odysseiassa),  se  jo  edellyttää  hyvin 
pitkäaikaista  kehitystä.  Mainituissa  eepoksissa 
on  säilynyt  ainakin  muutamia  tietoja  runouden 
lähinnä  aikaisemmista  kehitysasteista.  Niinpä 
niissä  kuvataan,  mitenkä  jumalien  (lähinnä 
Apollonini  lepyttämiseksi  lauletaan  rukous-  ja 
ylistyslaulua  {pnieon  =  paian  r.  häissä  lauletaan 
/ij/HicHaios-laulua :  vainajan  ruumiin  ääressä  eri- 
tyiset laulajat  laulavat  (nähtävästi  vuorolauluna) 
itkuja  (threnos,  myöhemmin  myös  koiiimos)  ; 
viininkorjuussa  poikanen  laulaa,  kitharalla  säes- 
täen, n.  s.  7inos-laulua.  nuoren  väen  hyppies.sä 
tahdin  mukaan;  kesteissä  ja  muissa  juhla- 
tilaisuuksissa oli  tanssilauluilla  tärkeä  sija.  Etu- 
alalla esiintyy  Iliadissa  ja  Odysseiassa  kui- 
tenkin eepillinen  runous,  jota  sitäkin  laulet- 
tiin. Iliadissa  ylhäinen  sankari  Akhilleus  lau- 
laa ratokseen  ..miesten  mainetta",  säestäen  itse 
phorminksilla  i  kitharalla  I :  jonkun  verran  nuo- 
remmassa Odysseiassa  taas  eepillinen  laulanto 
on  siirtynyt  ammattilaulajille  laoidoi),  jotka 
ylhäisten  hoveissa,  kitharalla  säestäen,  laulavat 
Troian  sodasta  ja  sankarien  paluuretkistä  vie- 
läpä jumalien  ke.sken  tapahtuneesta  lemmen- 
seikkailusta. ..Miesten  maine"-laulut  ja  hoveissa 
esiintyvien  laulajain  esitykset  ovat  nähtävä-sti 
olleet  eri  asteita  siinä  eepillisen  runouden  ke- 
hityskulussa, jonka  lopputuloksena  itse  nuo  Krei- 
kan suuret,  iki-ihanat  kansalliseepokset  ovat. 
Niillä  taruilla,  joihin  Ilia.s  ja  Odysseia  perus- 
tuvat, on  kaiketi  suurimmaksi  osaksi  ollut  juu- 
rensa Euroopan  Hellaassa,  mutta  Vähään-Aasiaan 
kulkeutuneina  ne  ovat  vähitellen  kehittyneet  ja 
keskittyneet,  ensin  aiolilaisten  ja  sitten  ioonia- 
lai.sten  ke.skuudessa.  kunnes  eepokset  viimeistään 
S:nnella  vuosis.  e.  Kr.  ovat  saavuttaneet  pää- 
asiallisesti   nykyisen    muotonsa.     Niiden    kompo- 


1493 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


l-li»4 


sitsionissa  iliiionpe  itsetietoisesti  toimivaa  ja 
liarkitspvaa  runoili  janeroa :  samalla  iiiissil  ku- 
vaantiui  Kreikan  kansan  sisäinen  ja  ulkonainen 
elämä  niin  välittömästi,  että  niitä  on  voitu  pi- 
tää kansanrnnoutena.  Niiden  vaikutus  ulottuu 
mahtavana  Ilellaau  kansan  koko  henkiseen  kehi- 
tykseen ja  varsinkin  myös  koko  sen  kirjalli- 
suuteen, ks.  Homeros.  —  Iliadiin  ja  Odys- 
seiaan liittyivät  runollisessa  suhteessa  toisarvoi- 
set Kykliset  eepokset  (ks.  K  y  k  I  i  s  e  t  runoel- 
mat). Ainakin  7:nuellä  vuosis.  eepillisen  ru- 
nouden esittäminen  jo  on  hoveissa  esiintyvien 
laulajain  huostasta  siirtynyt  n.  s.  rhapsodeille. 
jotka,  kädessä  virpi  1.  sauva,  laulavalla  äänellä 
(vuoron  mukaan  kilpaillen)  lausuvat  juhliin 
kokoontuneen  kansan  kuunneltavaksi  kappaleita 
ruuovarastosta.  .Tohdantnna  esitetään  n.  s.  llo- 
merolaisia  hymnejä,  jotka  nekin  usein  laajene- 
vat pikku-eepoksiksi.  Vähitellen  ritarillisen  san- 
karieepoksen elinvoima  ehtyy;  S:nnen  vuosis. 
kuluessa  ilmenee  euroopjialaisessa  Hellaassa  runo- 
ja kielimuodoltaan  .sankarieepoksesta  riippuva 
mutta  hongeltääu  aivan  toisenlainen  opetta- 
vainen (didaktineu)  runous.  Se  kehit- 
tyy Keski-IIellaassa,  varsinkin  Boiotian  vähä- 
varaisten maalaisten  keskuudessa  ja  liittyy  par- 
haasta päästä  Hesiodok.sen  nimeen  ;  pääteokset : 
Theogonia  ja  ,.Työt  ja  päivät".  —  7:nnellä  ja 
6:nnella  vuosis.,  ankaran  yhteiskunnallisen  nuir- 
roksen  aikana,  tuli  kasvavan  subjektiivisen  tie- 
toisuuden ilmaisumuodoksi  ia  mb  o  s-  ja  ele- 
gia-runous (ks.  n.),  jotka  ensin  kehittyivät 
Aigeian-saariston  ja  Vähän-Aasian  ioonialaisteu 
keskuudessa,  mutta  sitten  siirtyivät  Euroopan 
Hellaaseenkin,  säilyttäen  yhä  ioonialaista  kieli- 
muotoaan.  I  a  m  b  o  s  t  a.  hyökkäyslaulua.  edusta- 
vat etupäässä  parolainen  Arkhilokhos.  amorgo- 
lainen  Semonides  ja  ephesolaiuen  Hippouaks  sekä 
Euroopan  Hellaassa  ateenalainen  Solon.  Elegia 
kohdistui  etupäässä  valtiolliseen  ja  yhteiskunnal- 
liseen elämään  .sekä  eetillisiin  periaatteisiin;  ru- 
noilijoina esiintyi  usein  kansan  johtomiehiä. 
jotka  julkisesti  esittämällä  laulujaan  koettivat 
kansalaisten  mieliin  vaikuttaa.  Harvemmin  esiin- 
tyy lemnienelegia.  Edellistä  siuintaa  edustavat 
ephesolaiuen  Kallinos.  spartalainen  Tyrtaios  (ja 
yleensä  hänen  nimellään  käyvät  runot),  Solon 
ja  megaralainen  Theoguis  (sekä  se  elegia- 
kokoelma,  jonka  keskuksena  hänen  runonsa 
ovat)  ;  kolophonilainen  Ksenophanes  esitti  muis- 
tojansa ja  aatteitansa  sekä  elegian  että  didakti- 
sen eepoksen  muodossa.  .Jälkimäistä  suuntaa 
taas  edustaa  Mimnermos.  jonka  kaihoisat  lemmen- 
elegiat  olivat  myöhemmän  (aleksandrialaisen) 
elegian  lähtökohtana.  —  Sekä  elegiaa  että  iam- 
Ijosta  on  alkuaan  laulettu,  mutta  niitä  ei  kui- 
tenkaan luettu  varsinaiseen  laulurunouteen  eli 
lyriikkaan.  —  Taiteellisen  lyriikan  kehitys 
oli  suuressa  määrin  musikaalisten  taidemuotojen 
kehityksestä  riippuvainen.  Edelläkävijöinä  esiin- 
tyvät Lesboksen  aiolilaiset;  Lesboksesta  toi 
(7:nnen  vuosis.  alkupuolella)  herätyksiä  Hellaa- 
seen (lähinnä  Spartaan)  kitharodi  (kitharan- 
soittaja  ja  laulaja)  Terpaudros.  yhden  lauletta- 
van HOJnos-nimisen  kulttilaulun  kehittäjä.  Koori- 
laulun  (ja  -tanssin)  kehitykseen  taas  kerro- 
taan Kreetasta  (niin  ikään  Spartaan)  tulleiden 
herätT.sten  (Thaletas)  vaikuttaneen.  Alusta  pi- 
täen    näet     kreik.     lyriikka     esiintyy     jakautu- 


neena kahteen  haaraan:  m  o  n  o  d  i  s  e  e  n  (yhden 
laulettavaan)  t  u  n  n  e  1  m  a  1  a  u  1  u  u  n  ja  useiden 
yksiäänisesti  laulettavaan  (ja  tanssittavaan) 
koorilyriikkaan.  Monodista  lyriikkaa  ke- 
hitetään etupäässä  Lesboksessa,  jossa  se  Trnnen 
ja  6:nnen  vuosis.  vaihteessa  .Alkaioksen  ja 
Sapphon  lauluissa  puhkeaa  ihanaan  kukoistuk- 
seen. Lesbolaisen  lyriikan  vaikutuksen  alaisena 
kehittyy  ioonialainen  juonia-  ja  lemmenlaulu 
(Anakreon).  Erityi.senä  ryhmänä  ovat  s  k  o  1  i  o- 
n  i  t  !.  pöytälaulut,  jotka  6:nnella  vuosis.  joskus 
ovat  isänmaallisten  tunteiden  ja  puolue-into- 
himojen ilmaisuna  (niin  Ateenassa  skolionit 
Ihiiiiiodiok.sesta  ja  Arislogeitonista).  —  Koori- 
lyiiikka  kehittyi  taidemuotoonsa  etupäässä  doo- 
rilaismurteiden  alueella.  Sen  tuotteita  esitti  us- 
konnollisissa ja  nmissa  juhlissa  tanssiliikkein 
asteleva  joukkue  (koori.  ks.  t.).  Niiden  sävy 
oli  juhlallinen,  sanonta  lennokas,  rytmillinen  ra- 
kenne hyvin  taidokas.  Laulun  keskuksena  oli 
tavallisesti  tarina  jumalais-  tai  sankaritarus- 
tosta.  Koorilyriikan  kehitystä  edisti  epäilemättä 
tehokkaasti  se,  että  koorilaulujen  esittäminen 
useissa  valtioissa  oli  järjestetty  u.skonnollisiin 
juhlamenoihin  kuuluvaksi  kilpailuksi.  Tämän  ru- 
noudenhaaran  edustajia  olivat:  Alkman  (Spar- 
tassa. ■  7:nnellä  vuosis.),  Stesikhoros  (Sisilian 
Himerasta.  7:nnen  ja  (i:nnen  vuosis.  vaihteessa)  ; 
puoleksi  tai  kokonaan  tarunomainen  Arion  (Les- 
hokse.sta),  Ibykos  (Ala-Italiasta,  fl:nnella  vuosis.). 
Lasos  (Argoliin  Hermionesta ;  toimi  Ateenassa 
6:nnen  vuosis.  loppupuolella)  :  korkeimpaan  huip- 
puun kohottivat  sen  Simonides  (ioonialaisesta 
Keos-saaresta.  .5.t6-46S)  ja  Pindaros  (Thehasta, 
n.  Ö22-442).  joihin  liitt.vi  hieman  nuorempi  keo- 
lainen  Bakkhylides.  Koorilyriikan  lukuisista  la- 
jeista oli  Dionysoksen  palvelukseen  kuuluva  d  i- 
t  h  yr  a  m  b  i  (ks.  t.)  kaikkein  tärkeimpiä.  Mu- 
siikin kehittyessä  5:nneu  vuosis.  loppupuolella 
uusiin  muotoilun  dithyramhi  muuttui  komeaksi 
ja  taiturimaiseksi  mutta  sisäisesti  tyhjäksi  mu- 
siikkidraamaksi, joka,  varsinkin  Ateenassa,  saa- 
vutti erinomai.sen  suosion  ja  vaikutti  niin  hyvin 
muuhun  laulurunouteen  (etenkin  nomos-lauluun) 
kuin  myös  (huippukohdaltansa  alenevaan)  trage- 
diaankin. Tätä  nuorempaa  dithyramhia  edu.sta- 
vat  .5:nnen  ja  4:nneii  vuosis.  vaihteessa  kythera- 
lainen  Philoksenos  ja  miletolainen  Timotheos. — 
Lyriikan  rinnalla  oli  6:nnen  vuosis.  lopulla  ke- 
hittynyt uusi  runoudenlaji,  draama.  Sekä  tra- 
gedia että  komedia  saivat  alkunsa  Dionysoksen  pal- 
veluksen menoista.  Aristoteleen  mukaan  trage- 
dia syntyi  dithyrambista;  alkuaan  olikin  koori 
sen  pääaineksena.  X.  s.  traagillisten  köörien  ker- 
rotaan esiintyneen  Peloponnesoksessa  iSikyo- 
nissa)  n.  600  e.  Kr.  Ateenassa  tragediakooriin 
liittyi  puhelu  (kertomus  ja  vuoropuhelu),  joka, 
runomuodosta  päättäen,  on  iambos-runoudesta 
lähtöisin ;  näihin  kahteen  pääainekseen  tuli  li- 
säksi vuorolaulu,  n.  s.  kommos.  joka  nimestä 
päättäen  on  saanut  alkunsa  itkuvirsistä,  ja  (myö- 
hemmin) yksinlaulu  1.  monodia.  Näistä  eri  ai- 
neksista kehittyneelle  taidemuodolle  antoi  aivan 
erikoisen  luonteen  Dionysoksen  juhlamenoihin 
kuuluvasta  naamioituksesta  sukeutunut  näyt- 
teleminen. Siten  tragediasta  saattoi  kehit- 
tyä toiminnan  runoutta,  näytelmää.  Aiheet  otet- 
tiin (harvat  poikkeukset  lukuunottamatta)  san- 
karitarustosta.     Yleissävyssä    ilmeni    Dionysoksen 


149Ö 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1496 


palveluksen  vakava  puoli.  syvU,  valtava  haltioi- 
tuminen. Tragediain  näytteleminen  otettiin  534 
-Ateenan  valtion  uskonnollisten  menojen  joukkoon 
kilpailun  muodossa;  kunkin  kilpailijan  oli 
asetettava  nSyttumöUe  4  näytelmää,  joista  yksi 
tavallisesti  oli  n.  s.  satyyrinäytelmä  (ensimäinen 
voittaja:  Tliespisl.  Klioiriloksen.  Piafinaan  ja 
Plirynikhoksen  trage<iioissa  (C:nnoii  ia  5:nnen 
Tuosis.  vaihteessa)  musikaalis-lyyrillinen  puoli 
oli  vielä  etusijalla.  Lisäämällä  näyttelijäin  luku- 
määrän yhdestä  kahdeksi  .Viskhylos  (n.  525-455) 
saattoi  asettaa  toimintaa  kannattavan  vuoro- 
puhelun ensi  sijalle  ja  siten  kehittäii  tragedian 
draamaksi  sanan  varsinaisessa  merkityksessä. 
Sophokles  (496-406)  lisäsi  3:nnen  näyttelijän; 
hänen  ja  varsinkin  Kuripideen  (n.  484-406)  tra- 
gedioissa koori  yhä  supistui  niin  laajuuden  kuin 
tärkeyden  puolesta;  5:nneu  vuosis.  lopussa  se  ku- 
tistui pelkäksi  välimusiikintapaiseksi.  Aiskhy- 
los,  persialaissotien  ajan  suuri  runoilija,  edus- 
taa tragedian  nuorekasta  nousua,  Perikleen  aika- 
kauden mestari  Sophokles  sen  hienointa  taiteel- 
lista kehitystä;  Euripides  laajensi  sen  ainepiiriä 
ja  rikastutti  sen  uusilla  tunnearvoilla ;  samalla 
luinen  tragediansa  henkilöt  ovat  lähempänä  arki- 
todellisuutta; tuntuupa  hän  välistä  muinaissan- 
karien  hahmoissa  kuvaavan  oman  revinnäisen 
aikansa  ihmisiä.  Euripideen  jälkeen  tragedia 
kangistui  kaavamaiseksi  muodoksi,  jolta  puuttui 
elämänlämpö  ja  elinvoima.  —  Komedia  sai  al- 
kunsa niistä  osaksi  rivoista  pililauluista  ja  ku- 
jeista, joilla  Dionysosta  palveltiin  hedelmälli- 
syyden jumalana.  Sen  ituja  tavataan  ori  osista 
kreik.  maailmaa,  m.  m.  doorilaisesta  Megarasta. 
Taiteelliseen  muotoon  doorilainen  komedia  ke- 
hittyi Sisiliassa  (Epikharmos.  5:nnen  vuosis. 
alussa).  Korkeimman  kehityksen  saavutti  kui- 
tenkin attikalainen  komedia,  joka  487  otettiin 
Ateenan  valtion  huostaan  vuotuisten  juhlakilpai- 
lujen muodossa  (ensimäinen  voittaja:  Khioni- 
des).  Attikalaisen  komedian  elämä  jakaantuu 
3  jaksoon:  vanhaan  (n.  400:aan),  keskimäiseen 
(n.  400-320)  ja  uuteen  (n.  320-).  —  V  a  n  h  a  atti- 
kalainen komedia  oli  mitä  vallattominta  leikkiä, 
eikä  mikään  säästynyt  sen  julkealta  pilalta ;  var- 
sinkin se  hyökkäsi  kiivaasti  ajan  merkkihenki- 
löiden ja  heidän  edustamiensa  valtiollisten,  kir- 
jallisten y.  m.  pyyteiden  kimppuun.  Sen  rakenne 
on  ilmeisesti  pitkän  kehityksen  tulos;  pääainek- 
set ovat:  vilkas  ja  luonteva  vuoropuhelu,  jonka 
huippukohtana  on  eri  aatekantain  edustajain 
säännöllisesti  rakennettu  kiivas  sanaottelu  ('a_(7'>»iy, 
ja  koorilaulu,  leikillinen  tai  korkealentoinen.  Köö- 
rin esiintymisen  ydinkohtana  on  symmetrisesti 
jäsennelty  n.  s.  parabasis,  jossa  koori.  luopuen 
draamallisesta  Illusionista,  suoraan  yleisölle  tuo 
esille  runoilijan  ajatuksia.  Komedian  loppuosana 
on  tavallisesti  sarja  hajanaisia  kohtauksia,  joissa 
kuvataan  saavutetun  ratkaisun  hullunkurisia  seu- 
rauksia ja  jotka  enimmäk.seen  päättyvät  hurjaan 
mässäykseen  tai  rivoon  balettiin.  Aiheiltaan 
vanha  komedia  saattoi  olla  satukomedia  (fantas- 
tiset, hullunkuriset  utopi:it),  kirjallisuus- ja  taru- 
parodia  tai  suoraan  valtiollisia  ja  yhteiskunnal- 
lisia oloja  pilkkaava  (esim.  sofisteja  sättivä). 
Etevimmät  kirjailijat:  Kratinos,  Krates,  Phere- 
krates,  Eupolis,  Platon  ja  ennen  kaikkia  Aristo- 
phanes.  —  Ateenan  valtiollisen  mahtavuuden  sor- 
ruttua komedian  luonne  muuttui.    Koorin  sijalle 


tuli  irralUiu'11  välinuisiikki  ja  tanssi.  Valtiolli- 
nen ja  persoonallinen  iva  menetti  jalansijan. 
Satu-  ja  kirjallisuusaiheisiin  tuli  lisäksi  arkielä- 
män tyyppien  kuvaaminen.  Tähän  n.  s.  keski- 
mäiseen komediaan  voidaan  lukea  jo  .Aristo- 
piianeen  viimeiset  kappaleet.  Sen  päämestareja 
olivat  Antiplianes  ja  Aleksis.  —  U  u  d  e  s  s  :•. 
attikalaisessa  komediassa  kuvataan  ;iteeno laisten 
yksityiselämää,  sellaisena  jommoiseksi  se  muodos- 
tui vapauden  sorruttua  ja  valtiollisten  harras- 
tusten himauduttua.  Tavallisimpia  aiheita  ovat 
veltostuneen  nuorison  lemmenseikkailut,  joidenka 
tuloksena  useimmiten  on.  että  tyttökauppiaan 
liallussa  oleva  kaunotar  havaitaankin  vapaan 
kansalaisperheen  tyttäreksi,  niin  että  avioliitto 
käy  mahdolliseksi.  Yksitoikkoisten  aiheiden  kä- 
sittelyssä ilmenee  älykkäästi  harkitsevaa  taidetta, 
luonnetyyppien  kuvauksessa  tarkkaa  havaitse- 
mista ja  hienoa  sielunelämän  ymmärtämystä. 
Sävyltään  uusi  attikalainen  komedia  on  hillittyä, 
ja  siitä  huokuu  suvaitsevainen,  humaaninen,  jon- 
kun verran  väsähtänyt  ja  ytimetön  elämänviisaus. 
Pääedu-stajat:  Menandros.  Philemon,  Diphilos. 
Uusi  attikalainen  komedia  on  roomalaisten  mu- 
kailijain  välityksellä  vaikuttanut  ylen  tehok- 
kaasti uuden  ajan  näytelmän  kehitykseen.  — 
Paitsi  komediaa  viljeltiin  Sisiliassa  m  i  m  o  s  t  a, 
suorasanaista  realistista,  psykologisesti  tarkkaa 
pikkukuvausta  arkielämästä  (Sophron.  Ksenar- 
khos,    5:nnellä    vuosis.). 

Seuraavan  aikakauden  varhaisena  enteenä  on 
mainittava  kolophonilaisen  .'\ntimakhoksen  oppi- 
peräinen  runoilu  (sankarieepos,  kertova  lemmen- 
elegia;   5;nnen  vuosis.  lopulla). 

Suorasanaisenkin  kirjallisuuden  vilje- 
leminen alkoi  Vähän-Aasian  ioonialaisten  kes- 
kuudessa; sen  edelläkävijöinä  olivat  toiselta  puo- 
len kaikenlaiset  viralli.set  merkinnöt,  toiselta  puo- 
len suupuheeii  varassa  leviävät  kertomukset  (no- 
vellit ja  sadut  [ks.  Aisopos]).  Joonialainen 
luonnonfilosofia  oli  ensimäinen  kirjalli- 
suuden laji,  jossa  proosa  syrjäytti  runomuodon 
(ei  tosin  täydellisesti,  vrt.  K  s  e  n  o  p  li  a  n  e  s). 
Niinpä  miletolaiset  Anaksimandros  ja  .4naksi- 
menes  (6:nnella  vuosis.)  kirjoittivat  teok.sensa 
suorasanaisesti:  samoin  rohkealentoinen  epheso- 
lainen  Herakleitos  (5  :nnen  vuosis.  alussa) ,  klazo- 
menalainen  Anaksagoras  ja  atomiopin  perustajat, 
miletolainen  (?)  Leukippos  ja  abderalainen  De- 
mokritos  (5:nnen  vuosis.  jälkipuoliskolla).  Ita- 
lian ja  Sisilian  kreik.  filosi  fit  taas  esittivät, 
Ksenophaneen  esimerkkiä  noudattaen,  ajatuk- 
sensa runomuodossa;  niin  elealainen  Parmenides 
ja  akragantilainen  Empedokles  (Pythagoras  esitti 
oppinsa  vain  suullisesti) .  —  Luonnonfilosofian 
rinnalla  kehittyi  ioonialaisten  keskuudessa  myös- 
kin huomattava  lääketieteellinen  kirjal- 
lisuus (pääedustaja:  Hippokrates,  5:nnellä  vuo- 
sis.). —  Joonialainen  historiankirjoitus 
oli  alussa  joko  paikallis-ajantietoa  tai  laajan- 
puoleista  maiden  ja  kansojen  kuvau.sta ;  taru-  ja 
novelliaineksilla  oli  siinä  sen  kehittyneimmällä- 
kin  asteella  laaja  sija.  Edustajia  (niiden  jou- 
kossa useat,  jotka  eivät  olleet  syntyperältään 
ioonialaisia  vaikka  kyllä  käyttivät  ioonian  mur- 
retta): miletolainen  Hekataios,  argolainen  Aku- 
silaos,  lyydialainen  Ksanthos.  ateenalainen  Phe- 
rekydes,  lesbolainen  Hellanikos  ja  halikarnasso- 
lainen    Herodotos,    „historian    isä"    (5:nnen    vuo- 


1497 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1198 


?is.  keskipaikoilla),  jonka  hänen  palava  tiedou- 
iialunsa.  laaja  katseensa  ja  verraton  kertoja- 
kykynsä  kohottivat  edelläkävijöitä  paljoa  kor- 
ki-ammalle.  loonialaismurteella  kirjoitti  vielä 
ö:nnen  ja  4:nnen  vuosis.  vaihteessa  knidolainen 
Ktesias  teoksensa  Persian  historiasta  ja  Intiasta. 

—  Kreik.  kulttuurieUiniän  siirryttyä  Ateenaan 
Attiknn  murre  s.yrjäytti  ioonialaisen  murteen 
sen  valta-asemasta.  Vanhin  attikalainen 
proosateos  on  n.  425  kirjoitettu  lentokirja  „Atee- 
nan  valtiojärje.styksestä".  Ateenalainen  Thukydi- 
des  (n.  460-400),  peloponnesolaissodan  syvälle  pyr- 
kivä kuvaaja,  oli  antiikin  suurin  historioit- 
sija. Melkoista  alemmalle  jää  monipuolisista  har- 
rastuksistaan huolimatta  Ksenophon  (n.  430-354) . 
Muita  historioitsijoita  mainittakoon  ateenalai- 
nen Kratippos,  syrakusalainen  Philistos  ja  Iso- 
krateen  retoriikan  kohtalokkaan  vaikutuksen 
alaiset,  laajojen  ja  paljon  luettujen  historiateos- 
ten kirjoittajat  Ephoros  (Kyinestä)  ja  Theopom- 
pos     (Khioksesta)  :    molemmat    4:nne!lä    vuosis). 

—  Ateenassa  5:nnellä  vuosis.  vallitseva  vilkas  jul- 
kinen elämä,  jonka  keskuksina  olivat  kansan- 
kokous ja  suuret  valamies-tuomioistuimet,  antoi 
puhetaidolle  erinomaisen  merkityksen.  Sen 
tähden  Ateena  tarjosi  otollisen  maaperän  kreik- 
kalaismaailman  eri  haaroilta  sinne  tulvaavien, 
uusia  aatteita  edustavien  ..viisauden  harrasta- 
jain", sofistain  opetukselle,  jonka  päätarkoi- 
tuksena oli  nuorten  miesten  kasvattaminen  poli- 
tikoiksi,  jotka  puoluetaistelujen  riehunnassa  ky- 
kenisivät puhetaidon  avulla  ajamaan  pyyteensä 
perille  (tunnetuimmat  sofistat:  abderalainen 
Protagoras,  sisilialainen  Gorgias,  kalkhedonilai- 
nen  Thrasymakhos,  eliläinen  Hippias,  Prodikos 
Keos-saarelta).  Sofistain  opettama  retoriikka 
tuli  innokkaan  harrastuksen  esineeksi  ja  vaikutti 
mahtavasti  antiikkiseen  proosatyyliin,  —  osaksi 
haitallisesti,  se  kun  totutti  niin  kirjailijoita  kuin 
yleisöäkin  panemaan  pääpainoa  hienostuneisiin 
muodollisiin  vaikutuskeinoihin,  sisäisen  totuuden 
kustannuksella.  Ateenassa  kukoistavan  puhetai- 
don edustajia  (sellaisia  jotka  julkaisivat  puhei- 
taan kirjallisesti):  Antiphon  ja  Andokides 
i5:nnellä  vuosis..  Lysias  ja  Isaios  (.5:nnellä  ja 
4:nnellä  vuosis.),  hieno  tyylitaituri  Isokrates. 
Hypereides,  Lykurgos,  valtava  Demosthenes,  Ais- 
khines  (4  mnellä  vuosis.).  —  Filosofian  alalla 
nousi  sofistain  kielteistä  kantaa  ja  varsinkin  hei- 
dän itsekkyysmoraaliansa  vastaan  Sokrates, 
jonka  kasvattava  toiminta  kuitenkin  oli  yksin- 
omaan suullista.  Hänen  aatesuuntaansa  kehitti 
ja  laajensi  ankarassa  taistelussa  kaikkea  alhaista 
ja  pintapuolista  vastaan  Platon  (427-347),  jonka 
vuoropuhelut  (dialogit)  ovat  yhtä  ihmeteltävät 
havainnollisten  kuvausten  ja  runollisen  lennon 
kuin  suurten,  ihanteellisten  aatteiden  vuoksi.  Hä- 
nen oppilaansa  stageiralainen  Aristoteles  (384- 
322),  antiikin  laajatietoisin  tutkija,  käsitteli 
miltei  kaikkia  tietämyksen  aloja  teoksissa,  jotka 
suureksi  osaksi  olivat  viimeistelemättömiä,  tai- 
teellista muotoa  vailla  olevia  muistiinpanoja. 
Platonin  perustamalla  akateemisella  koulukun- 
nalla ja  Aristoteleen  perustamalla  peripateetti- 
.sella  koululla  oli  edelleen  pysyväinen  tyyssija 
Ateenassa,  —  Eksaktisten  tieteiden  edusta- 
jia mainittakoon  tarentolainen  matemaatikko  ja 
fyysikko  Arkhytas  ja  knidolainen  matemaatikko 
ja    tähtientutkija    Eiidoksos    (4:unellä    vuosis.). 


II.  Hellenistinen  eli  aleksandria- 
lainen kirjallisuuskausi  (n.  300-30 
e.  Kr.).  Kreikan  vapauden  sortuminen,  kansal- 
listen elinvoimain  häviäminen  sen  yhteiskunnista, 
valtaetujen  polttopisteen  siirtyminen  Aasian  ja 
Egyptin  uusiin  mahtikeskuksiin,  kaikki  nämä 
mullistukset  saivat  aikaan  kreik.  kirjallisuuden 
oloehtojen  täydellisen  muutoksen.  Kirjallisuus 
lakkasi  olemasta  kansan  henkisen  elämän  suora- 
nainen ilmaisu;  se  muuttui  oppineiden  ammatti- 
työksi. Ruhtinaiden  suosio  tarjosi  tälle  työlle 
runsaita  apuneuvoja,  samalla  kuin  kreik.  kulttuu- 
rin leviäminen  kaukaisiin  maihin  avasi  sille 
uusia  aloja.  Edellisten  aikain  kirjalliset  tuot- 
teet koottiin  suuriin  kirjastoihin  (varsinkin 
-Vleksandriaan  ja  vähä  myöhemmin  myös  Perga- 
moniin),  ja  akatemiain  kaltaiset  laitokset  (ku- 
ten Aleksandrian  Museion)  soivat  eri  tieteiden 
tutkijoille  rauhalli.sen  tyyssijan.  Tärkein  kult- 
tuurikeskus oli  Aleksandria. 

Runoudesta  hävisi  innostuksen  tuli  ja 
fantasian  luova  voima;  se  muuttui  liovi-  ja  aka- 
teraia-runoiluksi  (mikäli  se  ei  antautunut  palve- 
lemaan kaupunkilaisjoukkojen  kiihkeätä  huvitus- 
halua).  Runoilijat  olivat  usein  samalla  oppineita 
tutkijoita.  Pääpaino  pantiin  hienosti  hiottuun 
j  muotoon.  Hienosteluun  yhtyy  usein  siron  naivi- 
I  suuden  tavoittelua.  Eepillisen  runouden 
I  alalla  suositaan  syrjäisiä  paikallistaruja.  Par- 
liaiten  vastasi  ajan  henkeä  kyreneläisen  Kalli- 
makhoksen  (3:nnella  vuosis.)  edustama  idylliin 
vivahtava  pikku-eepos  lepyllion)  ;  tähän  voidaan 
lukea  myös  hänen  hymninsä.  Pääasiallisesti  sa- 
maa suuntaa  edustaa  myöskin  Euphorion  (Khal- 
kiista).  Vanhaa  suurisulitaista  sankarieeposta 
jäljenteli  Apollonios  Rhodios  :  kreettalainen  Rhia- 
nos  sepitti  eepoksen  Messenialaissodista,  Ahke- 
rasti käsiteltiin  runomuodossa,  useimmiten  eepil- 
lisessä, tieteellisiä  tai  puolitieteellisiä  aineita, 
kuten  tähtitiedettä  tähtikuvio-taruineen  (kilikia- 
lainen  Aratos,  kyreneläinen  monitieteilijä  Era- 
tosthenes  [3:  unella  vuosis.])  tai  lääketiedettä 
(Nikandros,  myrkyistä  ja  vastamyrkyistä);  filo- 
sofista väittelyä  esitti  sukkelissa  siilo  i-runoissa 
skeptikko  Timon  Phliuksesta  (3:nnella  vuosis.)  ; 
runomuotoinen  oli  myös  ateenalaisen  Apollodo- 
roksen  tärkeä  ..Ajantieto"  (2:sella  vuosis.). 
Haennaisen  oppineisuuden  huippuna  mainitta- 
koon Lykophronin  (Khalkiista)  ongelmantapai- 
nen  iambosmuotoinen  tarurunoelma  Aleksandra. 
—  Suuresti  suosittiin  elegiaa,  jossa  käsitel- 
tiin monenlaisia  aineita  (ks,  K  a  1 1  i  m  a  k  h  o  s) , 
enimmin  kuitenkin  eroottisia:  niin  Philitas; 
Hermesianaks  ja  Phanokles  esittivät  elegioissa 
pitkiä  lemmentarina-sarjoja.  Aleksandrialaisen 
runouden  luonteenomaisimpia  tuotteita  ovat  hie- 
nosti kärjistyneet  pikku-elecriat.  epigrammat 
(Kallimakhos,  Asklepiades.  Leonidas.  runoilija  ja 
kokoilija  Meleagros  y.  m.);  ks.  Kreikkalai- 
nen anthologia.  —  Teatterissa  esitet- 
tiin edelleenkin  tragedioja,  komedioja  ja  dithy- 
rambeja,  mutta  suosituimmat  olivat  kaikenlaiset 
,,varieten"  tapaiset  esitykset,  niinkuin  karkeat 
pilanäytelmät  1,  parodiat  (phlyal-es:  pääedustaja 
tarentolainen  Rhinton),  mimos-näytelmät  (lyhyet 
kohtaukset  arkielämästä!,  ivalliset  ja  hekumalli- 
set laulut  kuvaavine  tansseineen  (ioonialaiset 
kinaidoi:  pääedustaja  Sotades),  myö.skin  tunteel- 
liset   laulut    (esim,    „Hyljätyn    valitus") .     Alek- 


H!t9 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1500 


saiidrialitisajitn  miinos  oli  inonihaariiiiieii  runo- 
mittainen  kirjallisuuslaji.  joka  ei  näy  olleen 
yksinomaan  teatteria  varten  laadittu.  Mimos- 
ruooja  ovat  Herondaan  realistiset  ..niimiambit". 
Mimokseeu  liittyy  myös  läheisesti  paimen-  1. 
b  u  k  o  1  i  n  e  n  runous,  jossa  miellyttävällä  ta- 
valla kuvautuu  hienostuneiden  olojen  synnyttämä 
luonnon  ja  yksinkertaisen  ihmisyyden  ihantein 
iTheokritos  3:nnella.  Bion  ja  Mo.skhos  2;sella 
vuosis.  I. 

S  u  o  r  a  s  a  n  a  i  n  e  n  kirjallisuus  oli  runsas- 
tuotteinen  ja  osaksi  tieteellisesti  suuriarvoinen. 
Useat  tutkijat  käsittelivät  kiihkeän  tiedonhalun 
innostamina  melkein  kaikkia  tietämyksen  haa- 
roja ;  niin  varsinkin  Eratosthene.s.  Filoso- 
fian varsinaisena  pesäpaikkana  pysyi  edelleen 
Ateena.  Entiset  koulukunnat,  akateeminen  ja 
peripateettinen,  jatkoivat  yhä  toimintaansa,  tai- 
puen, edellinen  skeptilHsyyteen  (epäilyyn),  jäl- 
kimäinen erikoistietojen  kokoamiseen.  Akatemian 
edustajia  mainittakoon  Karneades  (2:sella  vuo- 
sis.), peripateetikkoja  monipuolinen  Theophras- 
tos,  rytmi-  ja  harmoniaopin  esittäjä  Aristokse- 
nos.  Kreikan  maakuntien  kulttuurihistoriallisen 
kuvauksen  laatija  Dikaiarkhos.  valtiomies  ja  ree- 
tori Dirir.etrios  Phalerolaiuen  y.  m.  Mahtavam- 
min valtasivat  sentään  mieliä  ajan  olojen  syn- 
nyttämät uudet  suunnat,  stoalainen  (Zenon, 
Khrysippos)  ja  epikurolainen  (Evjikuros,  Philode- 
mosj,  jotka,  luopumatta  kokonaan  filosofian  teo- 
reettisista puolista,  pääasiallisesti  pyrkivät  — 
tosin  vastakkaisia  teitä  —  kasvattamaan  yksi- 
löä kohtalon  oikuista  riippumattomaksi  olemi- 
sensa herraksi.  - —  Suuriin  kirjastoihin  kootun 
•  kirjallisuuden  tutkimisesta  sukeutui  monipuoli- 
nen kirjallisuustiede,  filologia,  joka  meto- 
diin nähden  kohosi  sangen  korkealle  ja  sai 
aikaan  tuloksia,  joilla  osaksi  vieläkin  on  py- 
syvä arvo.  Etevimmät  aleksandrialaiset  filologit 
(.jgrammatikot")  olivat  Zenodotos,  Aristophanes 
Bysanttilainen  ja  etevin  kaikista,  Aristarkhos 
(•2:sella  vuosis.)  ;  lisäksi  kieliopin  järjestelmän 
laatija  Dionysios  Thraks.  Pergamonin  filologi- 
suunnan  pääedustaja  oli  Krates.  —  Histo- 
rioitsijoista mainittakoon  ensiksi  Aleksan- 
terin suurtöiden  kertojat:  Nearkhos  (laivaston- 
retki  Intiaumerelläi.  Kallisthenes.  Ptolemaios  I, 
Aristobulos.  Pian  kuitenkin  Aleksanterin  historia 
joutui  mielikuvallisten  ja  reetorillisten  vaikutus- 
keinojen temmellyspaikaksi,  kunnes  se  vihdoin 
muuttui  pelkäksi  romaanintapaiseksi  (Pseudo- 
Kallisthenes).  Diadokhien  historioitsijoita  mai- 
nittakoon Hieronymos  Kardialainen.  Ulkopuo- 
lella aleksandrialaista  piiriä  olivat  akhaialainen 
valtiomies  Aratos  (Muistelmia)  ja  hänen  kansa- 
laisensa, ajan  etevin  historioitsija,  laajakatsei- 
nen Polybios  (2:sella  vuosis.).  Sisilian  ja  sen 
naapurimaiden  historiaa  esitti  tauromeniolainen 
Timaios  i4:nnellä  ja  3:nnella  vuosis.).  Jo 
4:nnellä  vuosis.  alkoivat  ne  Attikan  paikallis- 
muistojen  ja  -merkillisyyksien  muistiinpauosar- 
jat,  jotka  käyvät  yhteisellä  Atthis-nimellä  (Klei- 
todemos.  Androtion.  Philokhoros  y.  m.).  Histo- 
rian ja  maantiedon  yhteisalaa  käsittelivät 
(paitsi  Dikaiarkho.sta)  Slegststhenes  (kertoi  In- 
tiasta) ja  muistomerkkien  tutkija  Polemon.  \'ielä 
mainittakoon  pohjoisilla  merillä  purjehtineen 
massilialaisen  Pytheaan  matkakertomus  (n.  300). 
Matkakertomuksiin    sekoittui    usein    taruaineita; 


>ei>itettiinp:i  matkakertomuksen  muotoon  seik- 
kailu- tai  utopiaromaaneja  (kuten  Euemerok.sen 
..Pyhä  kirjoitus").  Fysikaalista  maan- 
tiedettä edisti  suuresti  Eratosthenes.  —  Ar- 
vokkaimmat voittonsa  aleksandrialaisten  tutki- 
jain työ  saavutti  eksaktisten  tieteiden 
alalla.  Matematiikassa  Eukleides  (n.  300)  m.  m. 
loi  järjestelmän  (n.  s.  Alkeet  i.  joka  yli  2.000 
vuoden  ajan  on  pysynyt  geometrian  opetuksen 
perustuksena:  suuria  tutkijoita  olivat  myös 
Arkhimede.--  (matematiikan,  tähtitieteen,  meka- 
niikan alalla),  .\pollcinios  Pergalainen  (mate- 
matiikassa), samolaineii  Aristarkhos  (o:nnella) 
ja  nikaialainen  Hipparkhos  i2:sella  vuosis.,  mo- 
lemmat tähtitieteen  alallai;  tämän  ajan  tutki- 
joihin on  myös  luettu  matemaatikko  ja  fyysikko 
Keron,  jonka  toiset  arvelevat  eläneen  vasta 
room.  ajalla.  —  Lääketieteen  alalla  saa- 
vuttivat varsinkin  Herophilos  ja  Erasistratos 
(3:nnella  vuosis.)  anatomisilla  tutkimuksillaan 
suuriarvoisia  tulok.sia. 

III.  E  o  o  m  a  n  vallan  aikakauden 
kreik.  kirjallisuus  (Aleksandrian  valloi- 
tuksesta 30  e.  Kr.  Ateenan  filosofikoulujen  sul- 
kemiseen 529  j.  Kr.).  Helleeniläismaailman  su- 
lautuminen Eooman  maailmanvaltaan  ei  voinut 
oll.T  tuntuvasti  vaikuttamatta  kreikkalaisten  kir- 
jalliseen ja  tieteelliseen  elämään.  Rooma  tuli 
yhä  enemmän  henkistenkin  harrastusten  keski- 
pisteeksi, ja  kreik.  kulttuurin  päätehtäväksi  tuli 
sen  vaikutus  valloittajakansan  kulttuurikehi- 
tykseen. 

Runouden  alalla  viljellään  edelleen  aikai- 
semmin kehittyneitä  muotoja,  mutta  elinvoima 
on  poissa.  Suuresti  suositaan  kaikenlaisia  näyt- 
tämöllisiä esityksiä,  mutta  kuvaavaa  on,  että 
mimoksen  rinnalla  rehottaa  sanaton  tanssin- 
tapainen  p  a  n  t  o  m  i  i  Tn  i.  Eepoksia  yhä  kir- 
joitetaan: niinpä  Ciceron  puolustuspuheesta  tun- 
nettu antiokheialainen  Arkhias  esitti  eepoksissa 
ilariuk.sen  ja  Luculluksen  sotia:  enimmin  kui- 
tenkin matkittiin  taruaiheista  eeposta.  N.  400 
j.  Kr.  on  havaittavana  jonkunmoinen  eepillisen 
runoihin  elpvmys:  Kointos  (Quintus)  Smyrna- 
lainen  käsittelee  vanhain  kyklillisten  runojen 
ainehistoa :  Xounos  (Egyptin  Panopoliista)  ku- 
vaa lennokkaassa  mutta  pöyhkeilevässä  eepok- 
sessa Dionysos  jumalan  voittokulkua  ja  luopi 
uuden  eepillisen  suunnan  (Trvphiodoros,  Kollu- 
thos,  Heron  ja  Leandroksen  lemmentarinan  ker- 
toja ilusaios) .  —  Erikoisena  ryhmänä  ovat  ne 
(enimmäkseen  sangen  myöhäiset)  runoelmat,  jotka 
mtika  olivat  muinaisen  tarunomaisen  laulajan 
Orpheuksen     sepittämiä      (eepos     ,.Argonautika", 

runo   kivien    taikavoimista,    hymnejä). 2:sella 

vuosis.  Babrios  esitti  runomuodossa  vanhoja 
eläinsatuja.  —  Opettavaista  runoutta 
edustavat  m.  m.  Dionysioksen  Periegesis  (maan- 
tietoa. 2:sella  vuosis.)  ja  Oppianoksen  runo  ka- 
lastuksesta, johon  liittyy  tuntemattoman  runo 
metsästyksestä.  —  Parhaimmalla  menestyksellä 
viljeltiin  edelleen  epigrammaa  (m.  m.  Philippos 
Thessalonikesta,    runoilija    ja    kokoilija). 

.\ikakauden  suorasanaisen  kirjallisuu- 
den luonnetta  määrää  suureksi  osaksi  3  vir- 
tausta: taipumus  otteiden  poimimiseen 
edellisten  aikain  tuotteista  ja  niiden  kokoomi- 
seen  kompilatsioneiksi.  at  tik  ismi  ja  n.  s. 
toinen    sofistiikka.   —    Parhaasta   päästä 


1501 


Kreikan  kieli  ja  kirjallisuus 


1502 


otteiden  poimintaan  perustun  DiiKliiroksen  (vii- 
meisen vuosis.  loppupuolella  e.  Kr.l  laaja  nuia- 
ilmanliistiiria.  Muita  liistorioitsijoita  mainitta- 
koon Timagenes.  Nikolaus  Daiuaskolaineu.  Roo- 
man muinaisuuden  kuvaaja  Dionysios  Halikar- 
uassolaineu  (nämä  Aujrustukseu  aikalaisia),  juu- 
talaisten liiiitorioitsija  ]osei)lios  (.loseplius.  l:sellä 
vuosis.  j.  Kr.),  monipuolinen  kirjailija  Phi- 
tarkhos  (Itsellä  ja  2:sella  vuosis.),  Arrianos, 
Appiauos  (2:sella  vuosis.i,  Kassios  (Cassius) 
Dion.  llerodianos  (3:nnella  vuosis.),  Zosimos 
(.5:nnen  ja  6:nnen  vuosis.  vaihteessa).  Histo- 
rialliselta kannalta  käsitteli  maantietoa 
Strabon  (viim:llä  vuosis.  e.  ja  l:sellä  j.  Kr.). 
Pausanias  esitti  (2:sella  vuosis.)  matkakertomuk- 
sessa etupäassii  uuiinaisen  taiteen  jäänuöksiä  ja 
niihin  liittyviä  muistoja.  Fysikaalista 
m  a  a  n  t  i  e  d  e  t  t  ä  (ynnä  tähtitiedettä)  käsitteli 
kuuluisa  Klaudios  Ptolemaios  (2:selliv  vuosis.). 
—  Filologian  alalla  on  Didymos  (viimillä 
vuosis.  e.  ja  Itsellä  j.  Kr.)  tekemällä  selkoa 
aikaisempien  filologien  tutkimuksista  suorittanut 
myöhemmälle  tieteelle  tärkeän  työn:  samaan 
suuntaan  työskenteli  m.  m.  Aristonikos.  Kieli- 
oppia käsittelivät  ansiokkaasti  (2:sella  vuosis.) 
ApoUonios  Dyskdlos  ja  hänen  poikansa  Hero- 
dianos:  metriikkaa  taas  Hephaistion.  Vanhem- 
mista sanakirjoista  kokoonpantu  on  Hesykhiok- 
sen  sanakirjateos  (luult.  5:nneltä  vuosis.).  — 
Jo  viimeisellä  vuosis.  e.  Kr.  ilmenee  kirjalli- 
sissa piireissä  vahva  pyrkimys  takaisin  vanhan 
attikalaisen  kirjallismiden  klassilliseen  tyyliin 
ja  kielenkäyttöön.  Tämä  n.  s.  attikismi, 
joka.  toteutettuna,  yhä  edisti  kirjallisuuden  vie- 
raantumasta elämiistä,  pääsi  Itsellä  ja  2:sella 
vuosis.  laajoilla  kirjallisuuden  aloilla  voittoon. 
Varsinkin  .se  vaikutti  tehokkaasti  elpyvän  puhe- 
taidon teoriaan  ja  käytäntöön.  Innokkaasti  vil- 
jeltiin sekä  retoriikan  teknillistä 
puolta  (Hermogenes,  2:sella  vuosis.)  että  reto- 
riikkaan luettua  tyylioppia  (Pionysios  Hali- 
karnassolainen.  Kaikilios  Kalaktelainen  [viimtllä 
vuosis.  e.  ja  Itsellä  j.  Kr.]  ja  se  tuntematon, 
joka  fluult.  Itsellä  vuosis.]  kirjoitti  henkevän, 
ennen  Longinoksen  [3:  unella  vuosis.]  tekemiiksi 
luullun  teoksen  ..Korkeasta  [1.  lennokkaasta]  tyy- 
listä"). Suoranaisena  attikismin  tuloksena  oli- 
vat tutkinmkset  oikeasta  attikalaisesta  kielen- 
käytöstä (Phrynikhos)  ja  asiatietojakin  si.sältä- 
vät  attikalai.set  sanakirjat  (Harpokration.  Poly- 
deukes  1.  Polluks.  2tsella  vuosis.).  Itsen  vuosis. 
lopulla  retoorillinen  harrastus  alkaa  vetää  valta- 
väyläänsä miltei  koko  kirjallisen  sivistyksen. 
Syntyy  n.  s.  toinen  soJistiikka.  Lukui- 
.sat  ajan  sivistyksen  huipulla  olevat  miehet  kier- 
tävät puhujina  kaupungista  kaupunkiin,  milloin 
opettaen  viisautta  ja  hyvettä,  milloin  pitäen  ylis- 
tyspuheita vallanpitäjille,  milloin  huvittaen  ylei- 
söä loistoesitelmillä  jos  jonkinlaisista  aineista.  — 
pääsilmiimäjiränä  melkein  aina  kuulijain  hurmaa- 
minen retoorisen  taituruuden  vaikutuskeinoilla. 
Puheet  julkaistiin  ja  painoivat  kirjallisuuteen 
leimansa.  Arvokkaimpia  tämän  suunnan  miehiä 
oli  Dion  Khrysostomos  (Itsen  vuosis.  lopussa, 
2:sen  alussa)  :  muita  mainittakoon  Herodes  Atti- 
kos.  Ailios  Aristeides  ja  .sukkela  pilkkaaja  Lu- 
kianos  (2tsella  vuosis.),  Philostratokset.  Hime- 
rios,  Libanios  (4tnnellä  vuosis.)  t  heihin  voidaan 
lukea   mvös    keisari    .Tulianus.     Erityisenä    sofis- 


tisen kirjallisuussuuTHitin  liaaraiui  ovat  sepuste- 
tut kirjeet  (.\ilianos.  Lukianos,  Alkiphron). 
Sophistiikan  vaikutuk.sen  alaisena  rehoittaa 
myös  seikkailu-  ja  rakkausromaani 
(lamhliklios  [2tsella  vuosis.:  ei  sekoitettava 
samannimisen  uusplatoonikon  kanssa],  Ksenophon 
Kphesolainen,  Heliodoros.  Longos  [i)aimenrom;iani 
Daphnis  ja  Khloe].  Akhilleus  Tatios  [luult. 
Stnnellä  vtiosis.],  Khariton).  Sofistain  piiriin 
kuuluu  myös  kaskukokoelmain  laatija  Ailianos 
(2:.sella  vuosis.)  sekä  Athenaios.  joka  (3:nnella 
vuosis.)  pö.vtäkeskiistelujen  muodossa  esitti 
äärettömän  runsaan  kokoelman  tietoj;i  mennei- 
den aikojen  elämästä  ja  kirjallisumlesta.  M.vö- 
heniMiiiltii  ajalta  (luult.  .5:nneltä  vuosi.s.)  on 
loaunes  Stobaiok.sen  tärkeä,  läliinnä  filosofisessa 
tarkoituksessa  laadittu  kokoelma  kirjallisuus- 
otteita.  —  Eksaktisten  tieteiden  alalta 
mainittakoon  (ylempänä  maantieteen  edu.stajana 
mainittu)  matemaatikko  ja  tähtientutkija  Ptole- 
maios :  1  ii  ä  k  e  t  i  e  t  e  e  n  alalta  Dioskorides 
(l:sellä)  ja  Galenos  (2tsella  vuosis.).  —  Filo- 
sofia pysyy  edelleen  kauan  kääntyneenä  etu- 
päässä käytännöllisen  siveysopin  puoleen:  ilme- 
neepä  sen  jaloimmissa  edustajissa  entistä  sy- 
vempi siveellisyyden  ja  vanhurskauden  kaipuu 
(Epiktetos  ja  keisari  Marcus  Aurelius,  molem- 
mat stoalaisia.  2tsella  vuosis.).  Skeptillisyyttä 
edustaa  Sextus  Empiricus  (2tsella  vuosis.). 
Tietolähteenä  tärkeä  on  Diogenes  Laertioksen 
(3tnnella  vuosis.)  teos  filosofien  elämästä  ja 
opeista.  —  Jo  hellenistisellä  ajalla  oli  alkaiuit 
tulla  näkyviin  kreikkalaisen  ja  itämaisen  kult- 
tuurin vuorovaikutusta:  se  ilmeni  m.  m.  Sibyl- 
lojen  ennustuksissa :  filosofiassa  sen  etevin  edus- 
taja oli  Aleksandrian  juutalainen  Philon  (1  :sellä 
vuosis.  j.  Kr.).  Antiikin  lojipuaikoina  itämai- 
nen hengensuunta  tenlioo  yhä  mahtavammin  mie- 
liä: yhä  useammat  hakevat  itämaiden  uskonnoista 
sitä  tukea  ja  lohtua,  jota  vanha  kansallinen  us- 
konto ei  eniiä  kykene  antamaan.  .Samasta  hen- 
kisestä virtauksesta  sukeutuu  3:unesta  vuosis.  al- 
kaen uusi.  mystisismiin  ja  teosofiaan  antautuva 
tilosofis-uskoniiollinen  siumta,  n.  s.  u  u  s  p  1  a  t  o- 
nismi.  joka  pyrkii  perinniii.sen  uskonnon  tarui- 
hin ja  muotoihin  valamaan  uutta,  syvempää  si- 
sällystä. Tämän  suunnan  edustajia  mainittakoon 
syvä  ajattelija  Plotinos  (3:nnelia  vuosis.),  Por- 
phyrios  (samalla  vuosis.),  lamblikhos  (4:nnen 
vuosis.  alussa),  Proklos  (5:nnelUi  vuosis.).  Mutta 
vanhaa  u.skoa  ei  voitu  tälläkään  keinoin  enää 
pysyttää  elossa.  Syrjässä  helleeniläisen  kulttuu- 
rin keskuksista  oli  kehittynyt  uusi  henkinen 
voima,  joka  oli  antava  ihmiskunnan  kehitykselle 
uuden  käänteen.  Kristinuskon  lähdekirjoista  ks. 
Uusi  testamentti:  muusta  muinaiskris- 
tillisestä  kirjallisuudesta  ks.  Apostoliset 
isät.  Kirkkoisät.  A  p  o  1  o  g  i  a,  M  u  i  n  a  i  s- 
kri  s  tiilinen    kirjallisuus. 

[Fabricius.  ..Bibliotheca  Grseca"  (1705-28,  4ts 
painos  1790-1838)  t  Bernhardy,  ..Grundriss  der  gr. 
Litteratur"  (P  1892.  II'  188o')t  K.  O.  iluller.  ..Ge- 
sehichte  der  gr.  Litteratur"  (-1  painos  1882-84); 
Bergk.  ..Gr.  Litteraturgesehichte"  (1872-94) ;  A.  et 
M.  Croiset.  ..Histoire  de  la  litt^rature  greeque" 
(1887-99);  Schiick,  ..Världslitteraturens  historia  I, 
Antiken"  (1900)  :  Heilierg.  ..Kreikan  kirjallisuus" 
(Yleisen  kirjallisuuden  historian  I  osassa:  1902): 
WilanKnvitz-Moellendorff,   ..Die  gr.   Literatur   des 


i:>03 


Kreikka 


1504 


Aitertums"  (teoksessa  ..Die  Kultur  der  Gegeii- 
wart  I  S:  Die  Grieohiscbe  uiul  lateiuische  Lite- 
Tatur  II.  Sprache",  3   painos  1911).]       O.  E.   T. 

Kreikka   (<  lat.  Ortecia,  ks.  t.),  kreik.  flclhts 
(ks.  t.),  Balkanin  niemimaan  eteläisin  osa,  39°  ^y 
pohj.  lev.  polijoiseen,  johon  valtiollisesti  kuuluvat 
vielii   Joonian-saaret    niemimaan    Uiusipuolella    ja 
Pohjoiset  Sporadit,  Enboia  ynnä  melkein  kaikki 
Kj-kladit   sen    itäpuolella:    Ö4.C57    km^    2,631.952 
as.     (1907).     1.     41     km':llä.      Nykyinen    maaraja 
alkaa      Arta-lahden      pohjoisrannikolta,      kulkee 
ensin    pohjoiseen,    kääntyj'    sitten    itäänpäin    ja 
saavuttaa   Aigeian-meren   rannan   lähellä   Peneios- 
joen  suuta.    Maantieteellisesti  kuuluu  K:aan  kui- 
tenkin  myös   se   osa   Balkanin    niemimaata,   joka 
on  länsipuolella  mainittua  rajaa,  Joonian-niereen 
asti.    Vanhana   aikana   käsitettiin   K;lla   1.   Hel- 
laalla  myös    koko   kreikkalaisten    asuma    alue, 
siis    Makedonian    ja   Thraakian    rannikon    kreik- 
kalaiskaupungit.     kaikki     Aigeian-meren     saaret, 
Vähän-Aasian     länsirannikko.     Sisilia     ja     Etelä- 
Italia    (n.   s.   Suurhellas  1.   Iso  Kreikka, 
lat.   Grcecia  magna),  Kyrene,  Kypros-saari  y.  m. 
Vaikka  K:n  Balkanin   runkoon   liittyvä  kanta 
on    300    km    leveä   ja    maan    geologinen    rakenne 
pääpiirteissään    on    sama    kuin    Balkanin,    eroaa 
se  kuitenkin  kokonaan  tästä  tavattoman   vaihte- 
levilta   piutasuhteiltaan    sekä    rikkinäiseltä    ran- 
nikkomuodostukseltaan,     joka     meren     ja     maan 
keskinäisten    kosketusten    runsauteen    nähden    on 
ainoa  laatuaan.    Maanpinnan   poimettumisen  jäl- 
keen    (poimut    kulkevat    Länsi-K:ssa    dinaarisen 
suunnan     jatkona     luode-pohjoisesta     etelä-kaak- 
koon. Itä-K:ssa  ne  kaartuvat,  pohjoiseen  aueten, 
itään,     jo     yksistään     siten     aiheuttaen     Itä-K:n 
pintasuhteissa   suurempaa   vaihtelua   kuin   Länsi- 
K:ssa)    alkoi    nimittäin    keski.sellä    tertiääriajalla 
voimakas  lohkeileminen,  joka  vielä  nykypäivinä- 
kin  ilmenee   hävittävinä   maanjäristyksinä,   kuu- 
mina  lähteinä   j.    n.   e.;    tuliperäisiä    purkauksia 
historiallisella    ajalla    ainoastaan  Santorinin-saa- 
rella  ja   Methana-niemellä,   Aiginan-lahdessa;    si- 
ten   murtunut   maankuori    vajosi    lukemattomis.sa 
kohdin    hauta-    ja    kattilalaskeutumina.     Tämän 
jälkeen  seurasi  plioseeni-  ja  kvartiääriajalla  koko 
alueen  vajoaminen,  jolloin  meri  katkaisi  K:n  ja 
Etu-Aasian    välisen    yhteyden    (.sen    jätteitä    ovat 
Kykladit    ja    Kreetta).    tulvi    hautalaskeutumiin, 
salmina  erottaen   osan   vuorista   saariksi    (Euboia 
[Trikerin-   Oreoksen-   Atalanten-   ja   Eretrian-sal- 
met],  Joonian-saaret  y.  m.)    tai  lahtina   (suurim- 
mat   luoteesta    lukien:     Arta-,    Korinton-    1.   Le- 
panton-lahdet   lännessä,   Messenian-   ja  Lakonian- 
lahdet     etelässä,     .Vrgoliiu-     1.     Nauplian-,     Aigi- 
nan-     1.     .Saronilaisen-,     Malilaisen-     sekä    Volon- 
lahdet   idässä)   muodostaen   niemiä   (nelihaarainen 
Peloponnesos   1.   Morea   sekä   Attika   suurimmat). 
K:n    rantaviiva    on    pitempi    kuin    Pyreneitten- 
niomimaan,    vaikka   se   pinta-alaltaan    on    tätä   9 
kertaa    pienempi:     alasta    on    liki    25%    saaria. 
Kaikkialla,    paitsi    Peloponnesoksen    länsiranni- 
kolla   sekä    useain    lahtien    ja    poukamain    peru- 
koissa   meri    ja    vuoristo    yhtyvät    välittömästi, 
tarjoten     (paitsi    siellä,    missä,    kuten    varsinkin 
Pohjois-K:n   länsiosassa,   vuorijonot  ovat   sam.an- 
suuntaisia  merenrannikon   kanssa)    mitä   parhaat 
edellytykset  merenkululle. 

Pinnanmuodostus.     Syvälle   tunkeutuvat 
Arta-     ja     Malilainen-lahti     sekä     Korintin-lahti 


jaJcavat  maan  kolmeen  osaan:  Pohjois-,  Keski- 
ja  Etelä-K.  1.  Peloponnesos.  K:u  mantereisin 
osa  on  P  o  h  j  o  i  s-K.  Lännessä,  jossa  sen  ni- 
menä on  Epeiros,  sen  täyttävät  jylhät,  syvä- 
kuiluiset  ja  karut,  luode-pohjoisesta  etelä-kaak- 
koon kulkevat  kalkki-  ja  flysch-vuoret.  Niiden 
itäosassa  olevien  Pindosvuorten  (Kataphidi 
2,392  m)  yli  vievät  harvat  vaikeakulkuiset  so- 
lat Polijois-K:n  itäosaan.  Thessaliaan.  Tämä 
.,K:n  etehinen"  on  matalien  selänteitten  useam- 
paan osaan  jakama  allasalue,  K:n  vilja-aitta. 
.Siitä  kokoo  vedet  joki  Peneios  1.  Salambria. 
Pohjoisessa  aluetta  rajoittavat  Khasia-vuoret  ja 
2,9'*5  m  korkea,  suurimman  osan  vuotta  lumi- 
huippuinen Olympos,  josta  etelään,  meren  ran- 
taa pitkin  jatkuvat  itä-läntiseen  suuntaan  poi- 
mettuneet  Ossa  ja  Pellon.  Etelärajana  olevan 
laivan  Othrys-vuoren  yli  tullaan  Malilaisen-läh- 
den perukassa  olevaan  Sperkheios-joen  laaksoon, 
josta  päästään  Keski-K:aan  kiertämällä  kal- 
keista .syntyneen  Oita-vuoren  (2,152  m)  itäpäilse 
vievän  Thermopylai  nimistä  rantakaistaletta 
myöten.  Ensinnä  kohtaamme  Kephissos-joen  kas- 
teleman, useampiosaisen  allasalueen  (siinä  ollut 
iso  Kopais-järvi  osaksi  kuivattu),  joka  suurim- 
maksi osaksi  kuuluu  Boiotiaan.  Etelässä  aluetta 
reunustaa  jono  kalkkivuoria  (Kiona,  Parnassos 
2,459  m,  Helikon,  Kithairon  ja  Parnes),  erottaen 
sen  meren  yliteydessä  olevasta  Attikasta.  Viime- 
mainitusta kohoavat  kiteiset  Pentelikon,  Hvmet- 
tos  ja  Laurion,  ensimäinen  i-rinomaisesta  marmo- 
ristaan, viimeinen  metalleistaan  jo  vanhalla  ajalla 
kuuluisa.  —  Keski-K:n  länsiosassa  jatkuvat 
Epeiroksen  jylhät  vuoristojonot,  joihin  syviä  ero- 
sionilaaksoja  on  uurtanut  Aspropotamos  1.  Akhe- 
loos.  Arta-lahde-sta  etelään  pitkin  meren  ran- 
nikkoa on  Akarnanian  autio  kalkkivuoristo.  Sen 
itäpuolella  on  järvien  (Trikhonis  y.  m.)  täyttämä 
allasalue,  Aitolian  keskusta,  jota  idässä  ympä- 
röivät ensinnä  loivat  hiekkakivi-,  ulompana  jyl- 
hät kalkkivuoret  (Velukhi  2,319  m,  Bardusia 
2,495   m). 

E  t  e  1  ä-K.  1.  Peloponnesos  erkani  pit- 
kän hautalaskeutuman  (Patraan-Korinton-lahti, 
Aiginan-lahti)  kautta  tertiääriajalla  kokonaan 
mantereesta,  yhtyäkseen  siihen  uudelleen  plio- 
seeniajan  jiilkeen  nuorista  kerrostumista  syn- 
tyneen Korinton-kannaksen  kautta.  Peloponiie- 
soksella  vallitsee  Epeirok.sesta  ja  Aitolian-vuo- 
rista  jatkuen  meridionaalinen  vuorisuunta.  Ko- 
rinton-lahdesta  nousevat  porrasmaisesti  jyl- 
hät merkeli-  ja  konglomeraattilohkot  (huiput 
Khelmos  2.355  m  ja  Kyllene  1.  Ziria  2.374  m) 
muodostaen  Arkadian  vuorimaan;  sen  itäosassa 
olevat  laskeutuma-altaat  ovat  maakunnan  viljelys- 
keskustoja.  Etelään  päin  vuoristomaa  jatk.iu 
osaksi  kiteisinä  vuorijonoina  Taygetoksona 
(2.409  m)  ja  Parnonina;  edellinen  päättyy  K;n 
eteläkärkeen  Matapaniin  1.  Tainaroniin,  jälki- 
mäinen Maleas-niemeen,  josta  vuoristo  jatkuu 
Kythera-  ja  Antikythera-saaria  myöten  K  reet- 
tään. Näiden  jonojen  välissä  on  Lakouian 
alanko,  jonka  läpi  virtaa  Eurotas-joki,  sekä 
Taygetoksen  länsipuolella  Messenian  alanko,  Mo- 
lemmat viljelyskeskustoja;  semmoisia  ovat  m.vös 
länsi-  ja  luoteisrannikoilla  olevat  nuorten  ker- 
rostumien peittämät  Eliksen  ja  Akhaian  ta- 
sankoseudut.  Edellisen  läpi  virtaa  joki  Alpheios. 
Ainoastaan    Peloponnesoksen   koillisosan    vuorilla 


1505 


Kreikka 


150G 


on  itU-luntineii  kulkusuunta.  Plioseeiiiajalla  ta- 
pahtui täällä  tuliperäisiä  purkauksia,  jonka 
aineksia  ou  Kalaraakissa,  Methanalla  y.  m. 
Xauplian-lahden  pohjukassa  on  Ar^oksen  ta- 
sanko, joka  OQ  Argolis-maakunnan  keskus.  — 
Km  saarista  ks.  E  u  b  o  i  a,  K  y  k  1  a  d  i  t.  Poh- 
joiset Sporadit   ja   Joonian-saaret. 

Täten  K.  on  hajaantunut  lukuisiin,  vaikc^a- 
kulkuisten  vuoristojen  toisistaan  eristämiiu 
asutuskesku.stoina  tärkeihin  altaisiin  ja  alankoi- 
hin, jotka  kuitenkin  melkein  kaikki  meren  kautta 
ovat  mitä  parhaassa  yliteydessä  ulkomaailman 
kanssa;  K:ssa  ei  mikään  paikka,  muutamia 
Thessalian  sisäosia  lukuunottamalta.  ole  S  pe- 
nink.    etäämmällä    merestä. 

K:n  joet  ovat  vuolaita,  koskisia  vuoristopuroja, 
useat  kesäaikana  kuivillaan.  Liikenteelle  ne  ovat 
merkityksettömät.  Järviä  on  monta,  kaikki  pie- 
niä, useat  kesällä  kuivuvia;  muutamilla  on  -■mi- 
tuiset,    maansisäiset    laskutiehyet.    ,.katavothrit". 

Välimeren  ilmasto  vallitsee  muualla  paitsi 
sisäosissa,  missä  ilmasto  on  mantereinen.  Länsi- 
rannikko on  kaikin  puolin  edullisemmassa  ase- 
massa kuin  maan  itäosat.  Joonian-meren  ran- 
nalla talvet  ovat  tuntuvasti  lauhkeammat  (tam- 
mikuun keskilämpötila  -|-9°--|-ll°C)  kuin  idässä 
(tammikuun  n.  2°  kylmempi),  kesät  taas  viileätn- 
niät  (4-26°C,  idässä  4-27°C  heinäkuun  keski- 
lämpötila) ;  kaikilla  merenrannoilla  päivisin  pu- 
haltavat merituulet  lauhduttavat  kesäkuumuutta. 
Itäosa  on  usein  äkillisten  lämpövaihteluiden  alai- 
sena. Täällä  vaikuttavat  K:ssa  kesällä  puhalta- 
vat kuivat  pohjoistuulet  tuntuvammin  kuin 
muualla,  niin  että  heinä-  ja  elokuu  ovat  melkein 
sateettomat.  Sade  tulee  talvikuukausina;  Atee- 
nassa 40S  mm.  Joonian-saarilla  (Korfulla)  1,280 
mm  v:ssa.  Sisämaan  vuorilla  ja  Thessaliassa 
sade  tulee  talvisin  usein  lumipyryinä,  peittäen 
maan  pitemmäksikin  aikaa.  —  K.  on  varsinkin 
Aigeian-meren  rannoilla  kuuluisa  kirkkaan  sini- 
sestä taivaastaan;  aivan  pilvetön  se  kuitenkin 
on   ainoastaan   4-5   p.   v:ssa. 

Kasvullisuudelle  ovat  yleensä  epäsuo- 
tuisat K:n,  etenkin  kuivan  Itä-K:n  multaköy- 
hät  kalkkikalliot.  Varsinaisia  metsiä  ei  ole;  ta- 
vallinen kasvullisuusmuoto  Itä-K:ssa  on  ksero- 
vuni,  ,,kuivavuori".  joka  on  %'ielä  köyhempi  kuin 
Italian  maccliiat.  Tällaisen  pensaskasvullisuuden 
sekä  ko-steammilla  ja  hedelmällisemmillä  laakso- 
seuduilla  esiintyväin  metsikköjen  lasketaan 
peittävän  ainoastaan  n.  9-13%  K:n  pinta-alasta. 
Metsikköjen  päämuotoina  ovat  n.  500  m:n  kor- 
keudelle asti  Välimerenmaiden  ainaviheriät 
lehtipuut:  oranssit,  oliivit  (800  m:n  korkeu- 
delle), mantelit,  granaattiomenat,  viikunat,  viini- 
köynnökset, laakeripuut,  oleanderit,  myrtit  y.  m. 
Ylempänä  esiintyvät  tammet  (taloudellisesti  tär- 
keii  Qiiciciis  (cijilops,  josta  saadaan  valoueaa)  ja 
kastanja,  sekä  1,200  m:stä  alkaen  pyökki  ja 
kuusi-  ja  mäntypuut;  1,800  m:n  yläpuolella  al- 
kaa puuton  vyöhyke.  —  Jletsätöntä  ja  muuten 
taloudellisesti  arvotonta  on  n.  35%  koko  alasta; 
ainoastaan  Pohjois-Euroopan  maissa  on  kelvo- 
tonta   maata    enemmän. 

Eläimistö.  Asutus  on  hävittänyt  alku- 
peräisen villin  eläimistön  kaikkialta  paitsi  syr- 
jäisemmillä vuoriseuduilta;  siellä  esiintyvät  run- 
saslukuisina vielä  sudet  ja  sakaalit.  Metsäsikoja 
ja  jokunen  karhu  tavataan  Pindos-vuorilla,  ket- 
4S.    n*.    Painettu  »9/,12. 


muuttolintuja    surraa- 
Meressä   on    runsaasti 
pesusieniä. 
Uuskreikkalaisia    voi 


tuja  sitävastoin  kaikkialla.  .Saksanhirviä  ja  kau- 
riita elelee  Pohjois-  ja  Keski-K:ssa.  Jäniksiä 
ja  kaniineja  on  paljon  etenkin  Kykladeilla. 
Lintumaailma  on  köyhä; 
taan  suurissa  määrin, 
kaloja,  saarien  rannoilla 
Kansa  ja  asutus, 
ainoastaan  puolittain  sanoa  persialais-sotien  ai- 
kuisten kreikkalaisten  jälkeläisiksi.  Jo  vanhalla 
ajalla  kreikkalaiset  sulattivat  itseensä  vieraita 
aineksia,  etupäässä  sotavankeina  saatuja  orjia; 
keskiajan  alussa  slaavilaisten  kansojen  K:aan  te- 
kemät hyökkä}'kset  muuttuivat  maata  746-47  hä- 
vittäneen ruton  jälkeen  kansainvaelluksiksi.  Ne 
asuttivat  väestä  puoleksi  tyhjentyneen  Pelopon- 
nesoksen  sisäosat,  sekä  mantereesta  etenkin 
suuret  osat  Akarnaniaa,  Aitoliaa.  Phokista  ja 
Lokrista;  Kreetalla  asti  on  paikannimistössä 
säilynyt  jälkiä  niistä,  kuten  kaikkialla  edellä 
mainituilla  seuduilla,  sillä  itse  kansan  ovat  kor- 
keammalla kehitysasteella  olleet  kreikkalaiset 
aina  hallussaan  pitämistään  kaupungeista  käsin 
sulattaneet,  niin  että  täten  syntynyt  sekarotui- 
nen kansa  nykyään  on  kauan  aikaa  ollut  koko- 
naan yhtenäinen.  Uuskreikkalainen  on 
tavallisesti  pitkäkasvuinen,  solakka  ja  laihahko, 
kasvot  pitkulaiset,  nenä  pitkä,  kaareva,  hampaat 
säännölliset,  silmät  eloisat,  tukka  musta;  pään- 
muoto  lyhjiikalloinen.  Henkiset  kyvyt  ovat  suu- 
ret; kreikkalaiset  ovat  tiedonhaluisia,  terävä- 
päisiä,  kekseliäitä,  mutta  eivät  kykene  sitkeään 
henkiseen  tai  ruumiilliseen  työskentelyyn.  Siitä 
syystä  he  kaihtivat  maataloudellisia  elinkeinoja 
ja  teollisuutta,  sensijaan  innolla  harjoittaen 
kauppaa  ja  merenkulkua,  joihin  heillä  on  mitä 
parhaat  taipumukset.  Säästäväisyys  esiintvj' 
usein  saituruutena.  Ihmeteltävä  on  opinhalu  kai- 
kissa yhteiskuntaluokissa;  se  on  jo  vienyt  äärim- 
mäisyyksiin, sivistyneeseen  köyhälistöön.  Juop- 
pous on  tuntematon,  sukupuolisiveyden  taso  erin- 
omaisen korkea.  —  Kaikkein  luonteenomaisim- 
pia ominaisuuksia  on  ääretön  isänmaanrakkaus, 
joka  huolimatta  siitä  että  itsekkäät  politikoitsi- 
jat  ja  demagogit  monasti  ovat  käyttäneet  sitä 
väärin,  yhä  uudelleen  on  altis  mitä  suurimpiin 
uhreihin  ,. suuren  aatteen"  puolesta:  vieraan  val- 
lan alaisten  helleenien  vapauttamisen  sekä  yli- 
vallan hankkimisen  helleeniläisille  Idässä.  Tämä, 
sekä  kreikkalaisten  suuri  sivistyskyky  takaa 
maalle  ja  kansalle  vaikuttavan  aseman  Balka- 
nin tulevaisuudessa.  —  Monet  huonot  ominai- 
suudet on  pantava  suureksi  osaksi  pitkäaikaisen 
vieraanvallan  laskuun,  vaikka  paljon  olisikin 
synnynnäistä.  Epärehellisyys,  viekkaus,  laiskuus 
ja  epävakaisuus  ovat  heidän  pahimpia  vikojaan; 
yhteiskunnallisessa  ja  valtiollisessa  elämässä  v;il- 
litsevaa  vapaudenrakkautta  vieras  ies  ei  milloin- 
kaan ole  voinut  heikontaa.  Veritekoihin  usein 
vievä  kuumaverisyys  on  yhteistä  kaikille  Väli- 
meren kansoille.  —  Puvut  ovat  kaupungeissa 
yleiseurooppalaiset,  samoin  jossakin  määrin  ta- 
vat; itämaista  vaikutusta  ilmenee  kuitenkin 
kaikkialla.  >.'aisilla  ei  ole  varsinkaan  maaseudulla 
miesten  vertaista  asemaa;  ovat  suljetut  julki- 
sesta elämästä;  maatyöt  lankeavat  useinkin  hei- 
dän tehtäväkseen.  Avioliitto  usein  raha-asia.  Yh- 
teiskunnalliseen ja  valtiolliseen  elämään  painaa 
leimansa  hillitön  virkojen  tavoittelemisen  yllyt- 
tämä   (voitollepäässyt  puolue  m.  m.  riistää  voite- 


1507 


Kreikka 


1508 


tun  jiiseiiiltä  kaikki  virat)  politikoiminen,  joka 
liiallisesta  itsenäisyyden  ja  vapauden  kahlehtimi- 
sen pelosta  johtaa  tuhoisaan  kurittomuuteen; 
sanomalehdistöllä  on  puoluetaisteluissa  merkit- 
tävä sija.  Katsantokannaltaan  kreikkalaiset  ovat 
mitä  puhdasverisimpiä  demokraatteja,  kansan- 
valtaisimmat  Euroopan  kaikista  kansoista.  Yh- 
teiskunnallisia luokkarajoja  ei  ole,  ei  mitään 
aatelissäätyä.  —  Asumusten  ja  kaupunkien  pe- 
rustamisessa on  pidetty  silmällä  paikan  turvalli- 
suutta; siitä  syystä  merikaupungit  eivät,  meri- 
rosvojen pelosta,  ole  aivan  meren  rannalla,  vaan 
jonkun  matkaa  siitä,  turvaa  tarjoovan  kukku- 
lan äärellä.  Paikoitellen  asunnot  vielä  ovat  va- 
rustettuja. —  Vaikka  kaupungeissa  on  usein  pal- 
jon komeita  rakennuksia,  on  siivottomuus  sil- 
miinpistävä; Ateenassakin  talojen  likaviemäri- 
johdot  päättyvät  kadulle.  Terveydelliset  olot 
olisivat  kurjat,  ellei  ilmasto  olisi  siksi  suotuisa. 
— Alkujaan  albaanialaisilta  lainatusta  kauniista 
kansallispuvusta  ovat  varakkaammat  luokat  ja 
kaupunkilaiset  luopuneet,  mutta  maaseudulla 
sitä  vielä  näkee;  pienestä,  punaisesta  päähineestä 
riippuu  pitkä  sininen  tupsu,  leveähihaisen,  val- 
koisen paidan  päällä  on  kultaompeleilla  koris- 
tetut, toisinaan  samettiset  liivit  sekä  takin- 
tapainen  vaateparsi,  aseilla  täytetystä  vyöstä 
ulottuu  polviin  a.sti  valkoinen,  monipoimuinen 
hame,  peittäen  polvinauhoihin  päättyvät  valkoi- 
set housut.  Jaloissa  teräväkärkiset,  tupsuuiekka 
kengät.  Kylmiillä  säällä  on  hartioilla  kaiken 
yllä  valkea,  pitkänukkainen  vaippa.  Saarelaisten 
puku  on  tummansininen  ja  muutenkin  edellisestä 
poikkeava.  Naisten  puku  vaihtelee,  yleinen  on 
m.  m.  lyhyt,  samettinen  takki.  Tanssi  on  in- 
nolla harjoitettu  kansallinen  huvi;  sävelet  alku- 
peräisiä, yksitoikkoisia.  Kortinpeluu  on  into- 
himona. Kahvi  on  nautintoaine,  jota  ei  saa  puuttua 
köyhimmältäkään.  —  Kaikenlainen  taikaiusko  on 
syvälle  juurtunut.  —  Kreikkalaiset  kunnioitta- 
vat uskontoa,  esiintyen  kiihkouskonnollisina, 
njilloin  uskontokysymykseen  yhtyy  kansallisuus- 
kysymys. —  K:n  rajojen  ulkopuolella  kreikkal.ii- 
sia  asuu  Epeiroksessa.  Kreetassa,  muutamilla 
Turkille  kuuluvilla  Aigeian-saarilla  ja  muual- 
lakin Turkin  valtakunnan  rantaseuduilla  kau- 
pungeissa. Yhteensä  kansallisuudeltaan  kreikkalai- 
sia on  n.  8,85  milj.,  joista  K:ssa  n.  2.s  milj.  — 
'V"ieraita  kansallisuuksia  K: ssa  ovat 
1347-1454  maahan  tulleet  albanialaiset,  1. 
kuten  itse  sanovat  skipetaarit  (n.  225,000). 
He  asuvat  maaseudulla  Akhaiasta  ja  Argoliista 
Korintin,  Attikan  ja  Boiotian  ylitse  Etelä-Eu- 
boiaan  ja  Androkseen  asti.  Heidän  kreikkalais- 
tumisensa  alkoi  vasta  K:n  kuningaskunnan  muo- 
dostumisen jälkeen  edistyen  hyvin  hitaasti. 
Useimmat  miehistä  puhuvat  myös  kreikkaa.  Luon- 
teeltaan he  ovat  kreikkalaisia  hitaammat,  mutta 
erinomaisina  sotilaina  ja,  missä  meren  yhteyteen 
ovat  joutuneet,  taitavina  merimiehinä  he  näyt- 
telivät loistavaa  o.saa  Kreikan  vapautustaiste- 
lussa (esim.  Hydran  ja  Spetsain  miehet).  —  Vie- 
raskielisiä ovat  myös  vlakhit  1.  aromunit 
(n.  25,000),  luultavasti  niitä  roomalaisvallan 
aikana  latinalaistuneitten  Pohjois-  ja  Keski-K:n 
asukasten  jätteitä,  jotka  slaavilaistulvan  aikana 
pakenivat  vuoristoihin,  missä  vieläkin  paimen- 
tolaisina asuvat;  osa  miehistä  puhuu  myös  kreik- 
kaa. —  Joonian-.saariIla  asuneet  italialaiset  ovat 


sulautuneet  kreikkalaiseen  väestöön.  —  Muha- 
mettilaisia, sukuperältään  osaksi  kreikkalaisia, 
lienee  vapautumisen  aikoina  K:ssa  asunut  u. 
70,000;  nykyiiiin  heitä  on  vain  5.000.  —  Väestön- 
lisäännyksen  pienuus  (1896-1907  keskim.  O.71  % 
v:ssa;  1896  I.3  '^.)  johtuu  viime  vuosikymme- 
nenä suuresti  kasvaneesta  siirtolaisuudesta  Yh- 
dysvaltoihin; tiliv:ua  1909-10  sinne  siirtyi  K  :sta 
25.S88  henkeä  (ainoastaan  Itävalta-Unkarista, 
Italiasta,  Venäjältä,  Englannista  ja  Saksasta 
sinne  lähti  enemmän).  Siirtolaisuus  muihin  etäi- 
siin maihin  on  vähäinen.  Omituista  K:n  väe.^stö- 
suhteissa  on  miespuolisten  enemmyys,  joka  oli 
0.1 '/c  1907  (4%  1896).  —  Asukastiheys  on  suu- 
rin Joonian-saarilla,  pienin  Pohjois-K:ssa.  Kau- 
pungeissa  asui   28,5  %. 

Elinkeinot.  Epävirallisten  laskujen  mu- 
kaan 1901  harjoitti  toimessa  olevista:  maataloutta 
04.0  f/c.  kauppaa  ja  liikennettä  17, 1  %  (ainoas- 
taan Englannissa  oli  tämän  elinkeinoluokan  % 
suurempi),  teollisuutta  ja  vuorityötä  9,s  %.  — 
Pääelinkeino  maanviljelys  on  kehitty.iiä- 
tön:  työkalut  ja  -tavat  alkuperäiset,  edistystä 
ehkäisee  työvoimain  ja  pääoman  puute  (korko- 
kanta esim.  .Joonian-saarilla  10';^),  paikoitellen 
epäedulliset  maanomistussuhteet  y.  m.  Missii 
maata  keinotekoisesti  kastellaan,  antaa  se  erin- 
omaiset sadot.  Peltoa  ja  puutarhaa  on  maast.i 
14%,  viinitarhoja  4,t%  (peltoa  vähemmän  kuin 
muualla  Euroopassa  Pohjoi.smaita  lukuunotta- 
matta). Viljansato  (n.  350,000  ton.  vehnää, 
100,000  ton.  maissia,  kauraa,  ohraa,  ruista) 
ei  riitä  ollenkaan,  vilja  on  K:n  tärkein  tuonti- 
tavara. Huomattavampi  on  hedelmäin  viljelys, 
joista  kaikki  muut  voittaa  korintti,  K:n  tärkein 
vientitavara.  Korintti-istutukset  ovat  rajoite- 
tulla alueella;  Korintin-lähden  etelä-  ja  Pelo- 
ponnesoksen  länsirannalla,  läheisillil  Joonian- 
saarilla  sekä  paikoitellen  Akarnaniassa  ja  Aito- 
liassa.  Muualla  se  ei  menesty.  Korinttien  vilje- 
lys paisui  tavattomasti  1870-luvulla,  jolloin 
ranskalaiset  viinitehtailijat  viinikirvan  hävit- 
täessä Ranskan  viinitarhoja  rupesivat  tuomaan 
K:sta  korintteja  viininvalmistussijakkeiksi.  Vi. 
ninviljelyksen  toivuttua  korinttien  osto  Rans- 
kaan lakkasi  1890-Iuvulla,  josta  K: lie  johtuvaa 
vaikeaa  pulaa  on  koetettu  poistaa  monella  ta- 
valla, viimeksi  20  v;ksi  (v:sta  1905)  erioikeuk- 
silla varustetun  „Korinttien  viljelyksen  ja  kau- 
pan suojeluskonippanian"  kautta,  jonka  tulee 
ostaa  korintit  määrättyyn  hintaan.  V.  1905  ko- 
rinttien sato  oli  163,000  tonnia,  öljypuu-istu- 
tuksia on  kaikkialla  (arviolta  10  milj.  puuta); 
niistä  saadaan  n.  300.000  hl  öljyä  ja  100,000 
tonnia  oliiveja.  Paljon  on  viikuna-,  oranssi-, 
sitruuna-,  manteli-,  aprikoosi-  y.  m.  puita.  Mul- 
peripuiden  viljelys  tuottaa  vuotuisesti  n.  1  milj. 
kg  silkkikoteloita.  Tärkeä  viininviljelys  (n.  3 
milj.  hl)  on  kasvamassa,  kreikkalaisten  viinien 
kysynnän  ulkomailla  suuretessa.  Tupakanvilje- 
lys  niinikään  kasvaa  (sato  n.  9  milj.  kg).  Puu- 
villaa viljellään  Boiotiassa.  —  Metsistä  omis- 
taa suurimman  osan  valtio.  Niiden  pitkälle  men- 
nyttä, maanviljelyksellekin  tuhoa  tuottavaa  hävi- 
tystä (sade  on  huuhtonut  ma;in  pois  metsättö- 
miltä vuorenrinteiltä)  metsäpalojen,  vuohien 
y.  m.  kautta  hallitus  koettaa  ehkäistä  voimainsa 
mukaan.  Omain  metsäntuotteiden  arvo  ei  ole 
paljoa   suurempi    ulkomailta  tuotujen  puutavarain 


1509 


Kreikka 


1510 


arvoa.  —  Kehittymiltön  karjanhoito  pe- 
rustuu melkein  yksinomaan  pieneen  karjaan. 
Naudanlihaa  syödään  harvoin,  lehmänmaitoa  .sa- 
moin, ja  voi  on  melkein  tuntematonta.  Epiiviral- 
listen  laskujen  mukaan  K:ssa  oli  ilS9'.)i:  lam- 
paita 4,5GS.000,  vuohia  3,339.000.  '  muuleja  ja 
aaseja  230,000.  nautakarjaa  409,000  (käytetään 
vetojuhtina),  hevosia  157,000,  sikoja  80,000.  Kar- 
jantuotteiden  tuonti  on  vientiä  monta  kertaa 
suurempi.  —  Kalastusta  ja  pesusienten  nos- 
t.Tmista  harjoitetaan  rannikoilla.  —  Vanhalla 
ajalla  kuuluisa  v  u  o  r  i  t  y  ö  alkoi  uudelleen  vasta 
viime  vuosisadalla  tuottaen  nykyään  tuntuvat 
määrät  vietiiväksi.  Tärkeimmät  kaivosseudut 
ovat  Laurion  (hopeanpitoista  lyijymalniia  y.  m.), 
Thci^salia.  Euboia  sekä  muutamat  Aiceian-saa- 
rista.  Tuotteet  ovat:  hopeanpitoinen  lyijymalini 
(7,»  milj.  mk.  1907).  rautamalmi  (0.;;  milj.  ton.), 
sinkkimalmi,  suola,  magnesiitti,  smirgeli  (Nak- 
sos-saarelta,  erinomaista).  mancaaninpitoinen 
rautamalmi  y.  m.,  arvo  yhteensä  23,9  milj.  mk. 
(1907).  Lisäksi  tulee  vielä  marmori,  jota  on 
kokonaiset  vuoret,  erinomaista  ja  useaa  eri  vä- 
riä (tärkeimmät  kaivosseudut:  Pentelikos,  Pa- 
ro.s,  Naksos,  Skyros,  Taygetos,  Tenos).  —  Teol- 
li  suut  ta  edustavat  laivaveistämöt  (valmista- 
vat n.  200  alusta  v:ssa),  muutamat  isot  viini- 
ja  konjakkitehtaat  sekä  joukko  vähäpätöisem- 
piä  kangas-,  kone-,  ravinto-  sekä  nautintoaine- 
ja  muutamia  muita  tehtaita.  Teollisuuden  elpy- 
mistä vaikeuttaa  ra.  m.  suuressa  määrässä  koti- 
maisen kivihiilen   puuttuminen. 

Liikenne  ja  kauppa,  ilaakulkuneuvoja 
on  parannettu,  nmtta  ne  eivät  kuitenkaan  ole 
tyydyttävät.  Kantateiden  rakentamista  vaikeut- 
taa suuresti  maan  vuoriluonto.  pääoman  puute 
y.  m.  Rautatieverkko,  pituudeltaan  1..590  km 
(1910),  onkin  Euroopan  harvimpia:  radat  k.a- 
pearaiteisia.  Merikanava  Korintin-kannaksen 
poikki  avattiin  liikenteelle  1S93.  Sähkölennätin- 
linjojen  pituus  on  9,105  km  (1908),  puhelin- 
verkon 5,741  (sam.  v.)  ;  postitoimistoja  on  1.147 
(1909).  Tuntuva  osa  Välimeren  ja  Mustan-meren 
meriliikenteestä  kulkee  kreikkalaisten  aluksilla; 
K:n  kauppalaivastoon  kuului  (1909)  261  höyry- 
alusta, nettovetoisuus  292,081  rek.-tou.  ja  882 
purjealusta,  nettovetoisuus  165,393  rek.-toii. 
inämä  alusten  omistajain  ilmoittamat  luvut  ovat 
liian  alhaiset).  Välimerenmaista  ainoastaan  Ita- 
lialla (ellemme  Ranskaa  ota  lukuun)  on  suurempi 
kauppalaivasto.  —  K:n  omissa  satamissa  selvi- 
tettiin 9,«  milj.  rek.-tonnia  aluksia  1907;  Pei- 
raieuk.sen  osalle  yksistään  tuli  1910  7.»  milj.  ton. 
—  Rahtiliikenteen  yhteydessä  kreikkalaiset  välit- 
tävät suurta  kauppaa;  heillä  on  vaikutusvaltai- 
sia kauppasiirtoloita  kaikissa  suuremmissa  Väli- 
meren ja  Mustan-meren  satamakaupungeissa. 
Turkin  viljakauppa  esim.  on  melkein  kokonaan 
kreikkalaisten  käsissä.  —  K :n  oma  ulkomaan- 
kauppa on  vähäinen  Suomenkin  kauppaan  ver- 
rattuna, eikä  osoita  juuri  sanottavaa  kasvamista. 
Tuonti  oli  130,9  milj.  mk.  (1909;  116.T  milj.  mk. 
1892)  ja  vienti  lOl.s  milj.  mk,  (1909;  82,!  milj. 
mk.  1892).  V.  1908  olivat  tärkeimmät  tuonti- 
tavarat (milj.  mk.)  :  vilja  35,2.  langat  ja  kan- 
kaat 21.5,  kivihiili  13,«,  mineraalit  ja  metalli- 
teokset  9,2,  puu  ja  puutavarat  8.5,  rohdokset  ja 
keni.  tuotteet  7.:,  kala  7,i ;  vientitavarat:  ko- 
rintit   30.:,,    oliiviöljy    14,s,    hopeapitoinen    lyijy- 


malmi  10,!,  viini  9,  tupakka  6,1.  rautamalmi  ö.t, 
sinkkimalmi  4,?,  oliivit,  viikunat,  rusinat,  silkki 
ja  silkkikotelot,  valonit,  vuodat  ja  konjakki. 
Kauppatuttavat;  tuonnista  tuli  (milj.  mk.)  Eng- 
lannista 36,  Venäjältä  22,!,  Itävalta-fnkarista 
17,-,  Saksasta  14,:.  Turkista  14,j;  viennistil  meni 
Englantiin  26,6,  Itävalta-Unkariin  12,;,  Rans- 
kaan ll,s.  Saksaan  10,!,  .Alankomaihin  9,«,  Ita- 
liaan   9,!, 

Railat,  mitat  ja  painot,  V.  1868  K. 
ylityi  latinalaiseen  rahaunioniin:  rahayksikkö  ni- 
meltä drakhma  =  100  leptaa.  =  1  Smk.  Sitäpaitsi  ovat 
yhdeksän  ulkovallan  kultarahat  laillisia  maksu- 
välineitä. •■/,  %  vähennettynä  nimellisarvosta. 
Setelinanto-oikeus  on  (v:een  1930)  Kansallis-  ja 
Joonian-pankilla.  Mitat  ja  painot  metriset,  ui- 
mi.stö  poikkeava.  Osaksi  on  käytännössä  vielä 
vanhoja  mittoja. 

Oppilaitokset.  Näiden  perustamiseen  j:i 
ylläpitoon  sekä  valtio  että  yksityiset  tekevät 
suuria  uhrauksia.  Koulunkäynti  pakollinen. 
Kansakouluja,  nimellisesti  kuntain,  todellisuu- 
dessa valtion  ylliipitämiä,  oli  2,604  (1905;  opp. 
210.570  1902,  joista  tyttöjä  ainoastaan  47,570). 
Keskikouluja  oli  306  (1905;  opp.  21,575),  ylem- 
piä kouluja  1,  kymnaaseja  39  (opp.  6,485).  Sitä- 
paitsi on  useita  yksityisiä.  Ateenassa  on  iso 
tyttökoulu  (1,500  oppilasta);  maassa  on  poly- 
teknillinen  opisto  (Ateenassa),  pari  pappissemi- 
naaria, yksityinen  kauppa-  ja  teollisuusakatemia 
(Ateenassa),  neljä  kauppakoulua,  useita  meri-  ja 
sotilaskouluja,  mutta  ainoastaan  yksi  vähäinen 
maatalouskoulu.  Ateenan  yliopistossa  oli  6  tiede- 
kunnassa 2,598  ylioppilasta  (1905),  joista  557 
ulkopuolelta  K: aa.  —  Ateenassa  on  useita  tie- 
teellisiä ja  taiteellisia  seuroja,  useita  museoja, 
kansalliskirjasto.  —  Sanomalehtiä  ilmestjry  jo- 
kai.sessa   pienessä   maaseutukaupungissa. 

Kirkollisesti  K:n  kreikkalaiskatolinen 
kirkko  on  riippumaton  Konstantinopolin  pat- 
riarkasta (v;sta  1833).  Sen  johdossa  on  pyhä 
synodi;  korkein  pää  on  kuningas.  Piispan- 
istuimia on  32;  pappeja  5,500,  yleensä  vähän 
sivi.styneitä.  Munkkiluostareita  on  170  (kuului- 
sia Meteoran  jyrkille  kallioille  rakennettu  ryhmä 
Pohjois-Thessaliassa,  Daphne  ja  Penteli  Ateenan 
luona,  Megaspilaion  ja  Lavra  Kalavrytan  lähellä 
y.  m.),  nunnalnostareita  4.  Uskontunnustus- 
ryhmistä  ei  ole  tarkempia  tilastollisia  tietoja. 
Ainoastaan  pieni  vähemmistö  on  vierasuskoisia; 
näistä  on  kristittyjä  n.  15.000.  enimmäkseen  roo- 
malais-katolisia   (Naksos-saarella  ja  Kykladeilla). 

Valtiomuoto  ja  hallitus.  Valtiomuoto 
on  v:lta  1864:  sen  mukaan  K.  on  perinnöllin^m, 
rajoitettu  kuningaskunta.  Hallitsijan,  ..Helleenien 
kuninkaan",  tulee  kuulua  valtiokirkkoon  (poik- 
keus nyk.  kuninkaaseen  nähden).  Lakia  säätää 
kuningas  ja  yksikamarinen  kansaneduskunta 
bule'  (äänn.  vuli)  ;  edustajat  (1  edust.  12,000 
asukasta  kohti)  valitaan  4  v:ksi  yleisen,  jokai- 
sella 21  V.  täyttäneellä  miespuolisella  kansalai- 
sella olevan  äänioikeuden  mukaan.  Eduskunta 
kokoontuu  kerran  v:ssa  3-6  kuukauden  ajaksi 
pääkaupunkiin  Ateenaan,  —  Kuninkaan  rinnalla 
on  vastuunalainen  ministeristö:  sota-  ja  laivasto-, 
uiko-,  sisä-,  raha-,  kauppa-  ja  maatalous-,  oikeus- 
sekä  opetusministeri.  —  Paikallista  hal- 
lintoa varten  maa  on  (v:sta  1900)  jaettu  26 
läänejämme   vastaavaan   osaan   nomoi,   joita   !ioi- 


1511 


Kreikka 


1512 


taa  II  o  »1  a  rt/l  OS :  niiitä  pieuempiä  ovat  eparkkiui, 
luvultaan  69,  jotka  jakaantuvat  kuntiin,  demoi 
(4Ö0).  Molemmissa  viimemainituissa  on.  paitsi 
johtajaa,  kansan  valitsema  neuvosto.  —  Oikeuden- 
hoidossa on  4  astetta:  rauUantuomarit  (2.37), 
ditastenoiioikeudet  (22),  appellatsionioikeudet 
(5)   sekä  korkein  oikeus  areopagi  Ateenassa. 

Valtion  r  a  h  a-a  siat.  Suurten  sotavarustus- 
ten lakia  hunningolle  joutuneet  raha-asiat  johtivat 
valliovararikkoon  IS93.  Turkin  sodan  (1897) 
kautta  vielä  entisestäänkin  huonontuneita  raha- 
asioita  valvomaan  asetettiin  1898  rahaministerin 
rinnalle  O  suurvallan  edustajat,  ja  valtiovelko- 
jen maksamiseksi  määrättiin  useita  valtion  tulo- 
eriä. \'altiou  oblijratsionien  omistajat  eivät  siitä 
liuolimatta  saa  enem|)ää  kuin  32-43  ^  koroista. 
Valtion  velka  oli  701,»  milj.  mk.  kullassa  ja 
162,1  milj.  mk.  paperirahassa  (1909).  Tuloarvio 
v:lle  1910  141,16  milj.  mk.  (välillisiä  veroja 
öS.j  milj.,  välittömiä  veroja  24,5  milj.,  mono- 
poleja 15,8  milj.,  leimaveroa  14,?  milj.  mk.) ; 
menoarvio  140, i  milj.  mk.  (valtiovelka  30,»  milj., 
rahaministeriö  2S,5  milj.,  sotaministeriö  23. is 
milj.,  sisäasiainministeriö  18,55  milj.,  laivasto- 
ministeriö    ll,«a    milj.    mk.). 

Sotalaitos.  Sotajoukko  uusittu  1897  jäl- 
keen täydellisesti;  asevelvollisuutta  oli  jo  aikai- 
semmin soviteltu  käytännössä.  Sotavoima  rau- 
hanaikana  (nimellisesti)  1,886  upseeria  ja  20,491 
sotamiestä  (1910),  sodanaikana  n.  82,000,  jonka 
lisäksi  yhtä  suuri  ,.territoriaaliarmeia".  Sota- 
laivastoa myös  uusittu;  siihen  kuuluu  12  isoa 
laivaa  (30,827  tonnia,  158  tykkiä)  sekä  45  eri- 
laista pienempää  alusta  (torpeedonahdistajia,  tor- 
peetloveneitä  y.  m.)  ;  miehistö  4,941  henkeä  (1910). 

K:n  vaakuna:  sinisellä  pohjalla  hopeainen 
risti,  jonka  keskustassa  sinivalkoinen  kilpi. 
Kansallisvärit:  sinivalkoinen.  Lippu: 
5  sinistä,  4  valkoista  vaakasuoraa  kaistaletta, 
lipputangon  viereisessä  ylänurkassa  valkoinen 
risti  sinisellä  pohjalla;  sotalipussa  on  ristin  kes- 
kuksessa kruunu.  —  (ks.  karttaliitettä  Balka- 
nin n  i  e  m  i  m  a  a.)  E.  E.  K.   (O.  E.  T.j 

Esihistoria.  Muinaislöydöt  todistavat,  että 
jo  4:nnellä  vuosituhannella  e.  Kr.  on  vallinnut 
yhtenäinen  kivikausikulttuuri  Kyprok- 
sesta ja  Vähän-Aasian  sisäosista  alkaen  aina  Ad- 
rian-merelle  saakka.  Sen  jätteitä  (kivi-  ja  luuaseita, 
saviastioita  y.  m.)  on,  vaikka  niukalti,  tavattu 
m.  m.  Kreetasta  ja  Kreikan  mantereelta.  3:nnen 
vuosituhannen  alussa  oletetaan  pronssin  päässeen 
käytäntöön  Aigeian-meren  maissa.  Silloin  alkaa 
Kreikan  saarilla  (Melos  y.  m.)  n.  s.  k  y  k  1  a  d  i- 
kulttuuri,  jonka  jäännöksiä  m.  m.  ovat  mar- 
moriset jumalattarenkuvat;  koristeluaiheena  esiin- 
tyy m.  m.  kierukka.  Sitä  vastaa  Kreetassa  n.  s. 
varhais-minolainen  kausi.  Samoihin  aikoihin  on 
samantapainen  kulttuuri  vallinnut  myös  Kreikan 
mantereella  (Tiryns,  Orkhomeuos)  ja  Troian  ..toi- 
sessa kaupungissa",  jossa  se  saavutti  kukoistuk- 
sensa 3:nnen  vuosituhannen  lopulla.  Rakennus- 
aineena on  siellä  käytetty  epäsäännöllisiä  kiviä, 
ilmatiilejä  ja  puuta.  Tälle  n.  s.  „t  r  o  i  a  1  a  i  s  e  1 1  e 
kulttuurille"  olivat  ominaiset  ihmis-  ja  eläin- 
hahmoiset  saviastiat,  nuorasta  kannettavat  ruu- 
kut, „nokkakannut",  sekä  sirot  kulta-,  hopea-  ja 
vaskiesineet  ynnä  -koristeet  (otsanauhat,  ränne- 
jä korvarenkaat  y.  m.).  Noin  v:sta  2000  e.  Kr. 
alkavaa  kulttuurikautta  on   tapana   sanoa   „nuo- 


remmaksi  kykladi-kultluuriksi",  jolle  m.  m.  ovat 
kuvaavia  viivakoristeet  ja  myöhemmin  kasvi- 
maailmasta otetut  aiheet.  Kreetassa  sitä  vastaa 
n.  s.  vanliempi  keski-minolainen  kausi.  N.  1700 
e.  Kr.  alkaa  varsinaisessa  Kreikassa  n.  s.  m  y- 
k  e  n  e  1  ä  i  n  e  n  kulttuuri,  joka  on  haarau- 
tunut ja  kehittynyt  Kreetan  kulttuurista  (siitil 
nimitys  .,krcettalais-mykeneläinen").  Pe  on  saa- 
nut vaikutteita  Egyptistä,  Syyriasta.  Babylo- 
niasta, Vähästä-Aasiasta  ja  ennen  kaikkea  itse 
Kreetasta.  Kuitenkin  Kreikan  mannermaan  lin- 
nat eroavat  pohjajiiirrol-^sensa  jmolesta  Kreetan 
palatseista.  Mykeneläis-ajan  varhaisinta  astetta 
(n.  1700-1550  e.  Kr.1  edustavat  varsinkin  Myke- 
nain  ..kaivoshaudat"  aarteineen,  joista  mainitta- 
koon ihmetyttävän  taitehikkaasti  valmistetut  kul- 
taiset naamiot,  lehdentapaiset,  kaulakiiädyt  ja 
otsanauhat,  erivärisillä  metallilevyillä  kirjaillut 
tikarit,  kaiverretut  jalokivet  y.  m.  Usein  tava- 
taan eläinten  ja  kasvien  kuvia,  joissa  esiintyy 
hämmästyttävän  tarkka  luonnon  mukailu.  N.  s. 
keskimäistä  mykeneläiskautta  (n.  1550-1400  e.  Kr.) 
edustavat  Tirynsin  ja  Mykenain  linnat  osaksi 
vielä  ..kyklooppisine"  nnuireineen,  Mykenain 
kupuhaudat  (m.  m.  n.  s.  „Atreuksen  aarrekam- 
mio") sekä  Kreetan  n.  s.  myöhäis-minolainon 
kausi.  Siihen  luetaan  myös  Troian  , .kuudes  kau- 
punki" (toisten  mukaan  se  kuuluu  vasta  seu- 
raavaan aikakauteen).  N.  s.  myöhäis-mykeneläisen 
ajan  (n.  1400-1250  e.  Kr.)  muistomerkkejä  ovat 
m.  m.  Attikan  Menidin  ja  mahdollisesti  Boiotian 
Orkhomenoksen  kupuhaudat.  Kuvaava  on  savi- 
astian-tyyppi, jossa  on  jalustimennäköinen  käden- 
sija sekä  koristelussa  esiintyvä  vahva  tyylittely. 
Mykeiieliiis-ajan     lopulla     alkaa     raudan     käyttö. 

Aigeian-meren  maitten  vanhempien  kulttuuri- 
kausien  kannattajat  olivat  esikreikkalaisia,  ja  on 
oletettu  niiden  kuuluneen  n.  s.  vähä-aasialaiseen 
rotuun.  Mutta  ainakin  kehittyneemmän  myke- 
neläis-ajan edustajat  olivat  epäilemättä  jo  kreik- 
kalaisia. 

Kreikkalaiset  ovat  indoeurooppalaisen  rodun 
haara,  jonka  ensimäisen  laineen  otaksutaan  vii- 
meistään n.  2000  e.  Kr.  tulvineen  Balkanin  niemi- 
maan eteläosiin.  Tämän  vanhimman  kreikkalai- 
sen kansankerrostuman,  jota  on  tapana  (Home- 
roksen mukaan)  nimittää  akhaialaiseksi, 
on  arveltu  n.  12-14  vuosis:lla  e.  Kr.  levinneen 
Aigeian-meren  saaristoon.  Niinpä  kielitiede  osoit- 
taa jo  tällä  aikakaudella  tapahtuneen  siirtymi- 
sen Arkadiasta  Kyprokseen.  Tällöin  ovat  myös 
—  ilmeisesti  useiden  vuosisatojen  kuluessa  — 
vanhimmat  Vähän-Aasian  länsirannikolla  olevat 
kreikkalaiset  siirtokunnat  muodostuneet.  Pohjois- 
Kreikasta  on  saanut  alkunsa  n.  s.  a  i  o  1  i  1  a  i- 
n  e  n  asutus,  joka  käsitti  Aigeian-meren  koilliset 
saaret  (Le.sboksen  y.  m.)  sekä  Vähän-Aasian 
luoteisrannikon  (Myysian  ja  Troas-maakunnan; 
kaupungeista  mainittakoon  Kyme  ja  sittemmin 
joonialaistunut  Smyrna).  Sen  eteläpuolelle  syn- 
tyivät Keski-Kreikasta  ja  Peloponnesoksen  itä- 
osista alkunsa  saaneet  joonialaiset  siirto- 
kunnat (Samos,  Khios  y.  m.  saaret  sekä  Lyydian 
rannikolla  olevat  kaupungit  Miletos,  Ephesos,  Ko- 
lophon  y.  m.). 

Mykeneläis-aikuiset  löydöt  osoittavat  Kreikassa 
hallinneen  ruhtinaita,  jotka  hyvin  varustetuissa 
linnoissaan  viettivät  ylimyksellistä  elämää  ja 
näistä  käsin   vallitsivat   ympäristöä.    Niistä   saa- 


1513 


Kreikka 


1M4 


Iliaamme  käsitystä  tJiydentHä  se  kuva.  minkä 
homerolainen  runous  antaa.  On  näet  kieltämä- 
töntä, että  tämä  uskollisesti  on  säilyttänyt  pal- 
jon mui.-itoja  mykeneläis-ajan  loppuk:iudelta, 
vaikka  siinä  tavataan  myöliempiäkin  piirteitä. 
Pääelinkeinoina  olivat  .sen  mukaan  maanviljelys, 
karjanhoito  ja  merenkulku.  Kuninkaat  olivat  so- 
dassa päälliköitä,  rauhan  aikana  tuomareita,  toi- 
mittivat uhrit  j.  n.  e.  ITeidän  rinnallaan  istui 
oikeutta  kansan  vanhimmista  muodostunut  neu- 
vo.sto.  Kansan  tavat  olivat  yksinkertaiset,  avio- 
liittoa ja   majaystävyyttä   pidettiin   pyhänä. 

Jlykeneläisestä  kulttuurista  näyttävät  tehneen 
lopun  ne  kansanliikkeet,  joita  on  tapana  sanoa 
doorilaiseksi  vaellukseksi  (ks.  Doo- 
rilaiset). Luoteisesta  Keski-Kreikkaan  (Do- 
ris) tunkeutuneet  doorilaiset  etenivät  vähitellen 
Peloponnesokseen,  jonka  suureksi  osaksi  valta- 
sivat, ja  asuttivat  myöhemmin  Aigeian-meren 
eteläiset  saaret.  Kytheran.  Theran.  Kreetan,  Rho- 
doksen, sekä  Vähän-Aasian  lounaisrannikon  (kau- 
pungit: Halikaruassos  ja  Knidos).  Heidän  mu- 
kanaan oli  Epeiroksesta  siirtynyt  thessalialaisia 
heistä  myöhemmin  nimensä  saaneeseen  maahan, 
jonka  vanhempi  väestö  perintätarinan  mukaan 
muutti  Boiotiaan.  Nämä  siirtymiset  vaikuttivat 
mullistavasti  Kreikan  oloihin,  ja  niiden  lähin 
seuraus  oli  yleinen  kulttuuritason  aleneminen. 
Kreikkalaisten  oli  alettava  uusi  kehitysjakso 
omalta  pohjaltaan,  mutta  he  joutuivat  kuitenkin 
taas  itämaisen  vaikutuksen  alaisiksi.  Mainittu- 
jen kansanliikkeiden  tauottua  kreikkalaiset  pää- 
asiassa jäivät  niihin  seutuihin,  joissa  heidät  myö- 
hemmin tavataan.  Kreikan  heimoista  ks.  Krei- 
kan kieli  ja   kirjallisuus. 

Historiallinen  maakuntajako.  Var- 
sinaisen Kreikan  pääosat  olivat:  1.  Pohjois- 
Kreikka  (maakunnat:  lännessä  Epeiros  ja  idässä 
ThessaliaK  2.  Keski-Kreikka  1.  Hellas  ahtaam- 
massa merkityksessä  (ma.akunnat:  lännessä  Akar- 
nania  ja  Aitolia:  Korintin-lähden  rannalla 
ozolilainen  Lokris;  sisämaassa  Doris,  siitä 
itäänpäin  Phokis.  jonka  pohjois-  ja  koillispuo- 
lella sijaitseva  Maliin-  ja  Euboian-lahtien  ran- 
tama oli  nimeltään  epiknemidinen  ja  opuntilai- 
nen  Lokris;  edelleen  itäänpäin  Boiotia  ja  siitä 
kaakkoon  Attika:  sen  länsipuolella  Korintin- 
ja  Saronilaisen  lahden  välillä  Megaris) .  3.  Pelo- 
ponnesos  (maakunnat:  pohjoises.sa  Akhaia,  .Si- 
kyon  ja  Korinthos,  jonka  länsipuolella  Phlius; 
lännessä  Elis  ja  Messenia;  sisämaassa  Arkadia; 
idässä  Argolis  ja  Lakonia.   4.   Saaret. 

Kuninkuuden  häviäminen.  Siirto- 
kuntien perustaminen.  Hallitus- 
muoto- ja  s  ä  ä  t  y  t  a  i  s  t  e  1  u  t  (n.  800-500  e. 
Kr.).  Sille  aikakaudelle,  joka  yllämainittujen  kan- 
sanliikkeiden jäljestä  alkaa,  on  ominaista,  että  ku- 
ninkuus Kreikan  useimmissa  valtioissa  häviää 
tai  surkastuu.  Lukuunottamatt.a  Spartaa,  jossa 
vallitsi  kaksoi.skuninkuus.  tavataan  historiallisena 
aikana  vasituisia  kuninkaita  vain  kreikkalais- 
maailnian  laidoissa,  Epeiroksessa,  Makedoniassa 
ja  Kyproksessa.  Syntyy  mahtava  aatelisluokka, 
joka  riistää  itselleen  yhä  useampia  kuninkaille 
kuuluneita  oikeuksia.  Perinnöllisen  kuninkuu- 
den sijalle  astuu  vuosittain  valittu  tasavaltai- 
nen presidentti  (prvtanis  Korintissa  ja  useissa 
Vähän-Aasian  kaupungeissa,  arkontti  Ateenassa 
j.   m.,   damiurgos  Argoksessa  y.   m.).    Ateenassa 


kehitys  on  asteettainen.  Kuninkuus  rajoitettiin 
ensin  10  vuodeksi  ja  se  pysyi  aluksi  hallitse- 
van huoneen.  Medontidien.  jäsenten  hallussa, 
mutta  se  ulotettiin  sitten  muiliinkin  aatelisiin, 
kunnes  liallitusaika  supistettiin  vuodeksi;  kunin- 
kaalle siiilyivät  vain  papilli.set  tehtävät,  Ja  val- 
tiollisia toimia  varten  asetettiin  uusi.  vuotuinen 
virka  larkontaatti).  Muutamissa  valtioissa  kor- 
kein hallitusvirka  edelleen  pysyy  kuningas- 
suvuissa (Bakkhiadit  Korintissa.  Penthilidit 
Lesboksessa,  Aleuadit  Thessaliassa) .  Tämä  liike 
tapahtuu   8:nnen   ja   7:nnen   vuosis:n   kuluessa. 

Samaan  aikaan  alkoi  myös  vilkas  siirtokuntien 
perustaminen.  Maiotis-järven  rannoilta  pohjoi- 
se.ssa  Niilin  suistamoon  etelässä  ja  ..Herakleen 
I)atsaille"  lännessä  syntyi  kreikkalaisia  siirto- 
loita, jotka  levittivät  helleeniläistä  sivistystä  vie- 
rasten kansojen  keskuuteen  ja  elähyttävästi  vai- 
kuttivat emäkaupunkeihinsa.  Aigeian-meren  poh- 
joisosiin sekä  Traakian  ja  Makedonian  ranni- 
koille perustivat  niitä  etenkin  Khalkis  ja  Eretria. 
Varsinkin  miletolai.set  asuttivat  llellespontoksen 
(Abydos),  Propontiin  (Kyzikos)  ja  Mustan-meren 
rannat  (75-90  siirtolaa,  m.  m.  Sinope).  phokaia- 
laiset  perustivat  Lampsakoksen,  samolaiset  Pe- 
rinthoksen.  Kyzikoksesta  ja  Sinopesta  käsin  pe- 
l  rustettiin  suuri  luku  siirtoloita  Mustan-meren 
rannoille,  Megarasta  Kalkhedon  ja  Bysantion 
y.  m.  (7:nnen  vuosis.  keskivaiheilla),  Jliletok- 
sesta  Naukratis  Egyptissä,  Therasta  Kyrene. 
!  Sisiliaan  perustivat  korinttilaiset  Syrakusan 
1  (n.  735  e.  Kr.),  megaralaiset  Megaran  (n.  728 
ie.  Kr.).  Khodoksen  ja  Kreetan,  doorilaiset  Gelan 
(n.  690  e.  Kr.),  josta  sai  alkunsa  Akragas  (n.  580 
e.  Kr.),  khalkidilaiset  Naksoksen.  Leontinoin  ja 
'  Katanen  (8:nnen  vuosis.  lopulla).  Vanhin  Italian 
siirtola  oli  Kyme  (n.  728  e.  Kr.),  Neapoliin 
(Napolin)  emäkaupunki;  akhaialaisten  perusta- 
mia olivat  Sybaris  ja  Kroton  (8:nnella  vuosis.) 
lakedaimonilaisten  Taras  (Tarentum)  (n.  700 
e.  Kr.),  lokrilaisten  Lokroi  (Locri)  (7:nnen 
vuosis:  n  alussa).  Joonian-meren  saarille  ja 
rannoille  syntyivät  korinttilaiset  siirtokunnat 
Korkyra.  Leukas.  Anaktorion  ja  Ambrakia 
(7;nnellä  vuosis:lla):  Korkyrasta  sai  alkunsa 
Epidamnos  (n.  620  e.  Kr.).  Vihdoin  perustivat 
phokaialaiset  Massalian  (n.  600  e.  Kr.).  Multa 
karthagolaiset  ja  etruskilaiset  liittyivät  kreikka- 
laisia vastaan  ja  estivät  heitä  pääsemästä  Väli- 
meren länsiosan  valtiaiksi.  —  Siirtolat  säilytti- 
vät enimmäkseen  läheiset  suhteet  emäkaupun- 
kiinsa,  mikä  seikka  ei  kuitenkaan  estänyt  jos- 
kus sotaa  synt^Tnästä  niiden  kesken,  samoinkuin 
yleensäkin  kauppaedut  aiheuttivat  riitaisuuksia 
Kreikan  valtioitten  välillä.  Niinpä  kävivät  Khal- 
kis ja  Eretria  7:nnellä  vuosis.  pitkällistä  sotaa, 
;  johon  suurin  osa  Kreikan  yhteiskuntia  sekaan- 
;  tui :  edellisen  puolella  olivat  Korintti.  Sarr.os, 
y.  m.,  jälkimäisen  Miletos.  Megara  ja  Algina. 
Sota  päättyi  Eretrian  kukistumiseen.  Senjälkeen 
1  olivat  Aisina  ja  Korintti  etevimmät  kauppa- 
valtiot.  Siirtolain  perustaminen  vaikutti  voimak- 
kaasti kreikkalaisen  kansallistunnon  elpymiseen, 
niissä  kun  Kreikan  kaikilta  kulmilta  saapuneita 
tulokkaita  kohtasi  toisiaan,  kun  taas  juuri  vie- 
rasten kansojen  ympäröimissä  kreikkalaisissa 
yhteenkuuluvaisuudentunne  erityisesti  vahvistui. 
j  Samaan  suuntaan  vaikutti  myös  se.  että  siirtolat- 
I  suutta  järjestelmällisesti  ohjasi  Delphoin  papisto. 


151  f) 


Kreikka 


1516 


Kreikan  maantieteellinen  muodostus  vaikutti 
valtioUisesti  eristiivUsti:  syntyi  suuri  luku  toi- 
sistaan riippumattomia  piirikuntia  ja  kaupun- 
keja. Tosiu  naapuriheimot  toisinaan  perustivat 
uskonnoUis-valtioUisia  liittoja,  joista  tärkein  oli 
useiden  Keski-Kreikan  heimojen  muodostama 
delpholais-pylolaineii  amphiktyoni-liitto,  mikä  ko- 
koontui Delphoihin  ja  Thermopylai^u  lähellä  si- 
jaitsevaan Anthelaan.  Niinikään  liittyivät  sa- 
man heimon  asumat  yhteiskunnat  viettämään  juh- 
liaan sukujumalanpalveluksensa  yhteydessä  (esim. 
Arkadiassa,  .\khaiassa.  Boiotiassa;  joonialaisten 
uskonnollisena  keskuksena  oli  8:nnelta  vuosis. 
Delos).  tai  asettuivat  sodan  sattuessa  yhteisen 
liittopäällikön  johdettaviksi  (esim.  Thessaliassa). 
Mutta  nämä  yhtymät  olivat  osaksi  tilapäistä  laa- 
tua, ja  jäivät  suurempaa  valtiollista  merki- 
tystä vaille.  Kreikan  laajempien  maakuntien 
joukosta  onnistui  valtiollinen  yhdistyminen  täy- 
dellisesti vain  kahdessa :  Lakoniassa  ja  Attikassa. 

Lakonian  vanhin,  sovinnainen  historia  on 
tarunomainen.  X.  s.  Lykurgoksen  valtiomuodon- 
uudennus  ja  lainsäädäntö,  jotka  muka  ovat  ta- 
pahtuneet 9:nnellä  vuosis.  e.  Kr.,  ovat  myö- 
hempien aikojen  tulos.  Mutta  Spartassa  vallit- 
seva sotaisa  henki  ilmeni  jo  aikaisin.  Messenia 
kukistettiin  (n.  s.  l:nen  messenialaissota  8:nnen 
vuosis.  jälkimäisellä  puoliskolla)  ja  messenia- 
laisten  tekemä  pitkällinen  kapina  tukahutettiin 
(n.  s.  2:nen  messenialaissota  7:nnen  vuosis.  jäl- 
kimäisellä puoliskolla).  Myös  Argoksen  ja  Arka- 
dian kustannuksella  Sparta  pyrki  laajentumaan. 
Argos  oli  T:nnellä  vuosis.  saavuttanut  lyhyt- 
aikaisen mahtavuuden  ja  ulotuttanut  valtansa  yli 
Argoliin  ja  KoiUis-Peloponnesoksen  ynnä  Aigi- 
nan.  Varsinkin  kuningas  Pheidonin  aikana 
(V-8  vuosis.)  sen  merkitys  oli  suuri:  Pheidonin 
mitta-  ja  painojärjestelmä  otettiin  käytäntöön 
kautta  koko  niemimaan.  Argolaiset  tosin  voitti- 
vat spartalaiset  Hysiain  luona  (n.  669  e.  Kr.), 
mutta  nämä  riistivät  Argokselta  Parnon-vuoren 
ja  meren  väli-sen  alueen  sekä  Kytheran-saaren 
ja  vihdoin  Thyrean.  Senjälkeen  kuin  Argoksen 
liittolaiset  (Epidauros,  Phlius.  Troizen,  Her- 
raione)  olivat  yhtyneet  Spartaan  (v:n  540  jäl- 
keen), se  yhä  heikkeni,  kunnes  495  e.  Kr.  sai 
tältä  musertavan  iskun.  Sillävälin  oli  Spartan 
politiikassa  tapahtunut  käänne.  Tegean  ankaran 
vastarinnan  ehkäistyä  Arkadian  valloituksen  se 
perusti  liiton,  johon  se  rauhallista  tietä  vähi- 
tellen sai  sekä  Arkadian  yhteiskunnat  että 
Eliin  yhtymään,  ja  saavutti  siten  määräävän 
aseman   Peloponnesoksessa. 

Kreikan  j-hteiskunnissa  synnytti  vastakohta 
varakkaiden  ja  vähävaraisten  välillä  puoluerii- 
toja, jotka  toisinaan  saatiin  rauhallisesti  sovi- 
tetuiksi (Pittakos  Mytilenessä)  ,\  mutta  useimmi- 
ten päättyivät  siten,  että  joku  yksityinen  aate- 
linen puolueen  johtaja  rahvaan  avulla  anasti  lait- 
toman itsevaltiuden  (tyranniuden).  ..Tyrannit" 
tekivät  monasti  paljon  sekä  aineellisen  että  hen- 
kisen viljelyksen  kohottamiseksi;  Korintti  (Kyp- 
selos  ja  Periandros)  ja  Samos  (Polykrates) 
saavuttivat  tyrannivallan  aikana  korkeimman 
kukoistuksensa.  Mutta  usein  he  julmuudellaan 
herättivät  katkeraa  vihaa  (Phalaris  Akragaassa 
n.  v:sta  570  e.  Kr.),  ja  harvoin  yksinvalta  jat- 
kui pitemmälle  kuin  toiseen  polveen.  Kauimmin 
pysyivät  vallassa  Sikyonin  Orthagoridit   (n.  670- 


570  e.  Kr.).  Suuren  mahtavuuden  saavuttivat 
5:nuellä  vuosis.  Sisilian  (Syrakusan,  Gelan  ja 
Akragaan)  tyrannit. 

Aatelisvallasta  johtuvat  epäkohdat  astuvat  var- 
sinkin Attikassa  räikeästi  näkyviin.  Niinpä  joh- 
tui m.  m.  paljon  väärinkäytöstä  siitä,  että  tuomio- 
oikeus  oli  yksinomaan  aatelisten  käsissä.  Ja 
taloudellisesti  joutuivat  pienviljelijät  korkean 
korkokannan  vuoksi  kokonaan  riippuviksi  suur- 
tilallisista; heidän  maansa  pantattiin,  itse  he 
alenivat  päivätyöläisiksi  tai  heidiit  myytiin  per- 
heineen orjiksi.  Sen  ohella  syntyi  valtiollisia 
levottomuuksia.  Muuan  aatelinen  Kylon  (ks.  t.l 
yritti  tekeytyä  tyrannik.si,  mutta  ei  onnistunut 
(632  s.  Kr.,  mahdollisesti  myöhemmin).  Lain- 
käytön alalla  vallitsevan  mielivallan  ehkäise- 
miseksi annettiin  tosin  Drakonin  (ks.  t.)  toi- 
meksi kirjoituttaa  muistiin  käytännössä  olevat 
lait  (n.  621  e.  Kr.).  Mutta  yhteiskunnan  talou- 
delliset vammat  eivät  silti  parantuneet.  Sen  li- 
säksi ateenalaisilla  oli  Megaran  kanssa  kestettävä 
pitkällistä  sotaa  Salamiin  omistamisesta.  Vih- 
doin valittiin  v:n  594/3  arkontiksi  Solon,  joka 
rajattomalla  vallalla  varustettuna  samalla  sai 
tehtäväkseen  sovittaa  keskeniiän  puolueet.  Ensi 
työkseen  liän  poisti  rasittavan  velkaknorman 
(sei.inkht)ieia),  jonka  johdosta  pantatut  tiluk- 
set ja  persoonallisella  vapaudellaan  velastaan 
vastaavat  henkilöt  pääsivät  vapaiksi.  Sitten  hän 
järjesti  Ateenan  valtiomuodon  varallisuusperi- 
aatteen  mukaan  (ks.  Solon).  Pitkäaikaista 
rauhaa  Ateenan  sisällisissä  oloissa  ei  hän  kui- 
tenkaan saanut  aikaan.  Oli  3  puoluetta:  van- 
hoilliset Attikan  tasangon  aateliset  tilanomista- 
jat (pediako'i),  keskisäätyä  edustava,  merenkul- 
kua, kaappaa  ja  teollisuutta  harjoittava  rannikko- 
ja kaupunkiväestö  (para'Uoi)  ja  jyrkän  kansan- 
valtaiset vuoriseutujen  pienviljelijät  (dia'krioi). 
Viimemainittujen  avulla  onnistui  Peisistratoksen 
(n.  561/0  e.  Rr.)  anastaa  itsevaltius,  jonka  jätti 
perinnöksi  pojilleen  Hippiaalle  ja  Hipparkhok- 
selle  (528/7  e.  Kr.).  (Peisistratidien  hallituksesta 
ks.  P  e  i  s  i  s  t  r  a  t  o  s,  H  i  p  p  i  a  s  ja  H  i  p- 
parkhos).  Hipparkhoksen  tultua  murhatuksi 
(514  e.  Kr.)  ja  Hippiaan  Spartan  avulla  kar- 
koitetuksi  (511/0  e.  Kr.)  astui  etualalle  Kleisthe- 
nes.  joka  kehitti  Ateenan  valtiomuodon  kansan- 
valtaiseen suuntaan.  (Hänen  uudistuksi-staan  ks. 
K  1  e  i  s  t  h  e  n  e  s.)  Spartan  avustama  ylimyspuo- 
lue  tosin  karkoitti  hänet,  mutta  hän  pääsi  ta- 
kaisin, ja  Spartan  Ateenaa  vastaan  muodostama 
liitto  hajosi,  senjälkeen  kuin  Attikaan  tunkeutu- 
nut peloponnesolainen  sotajoukko  tyhjin  toimin 
oli  palannut. 

Persialaissodat,  Ateenan  suuruu- 
den aika,  peloponnesolaissota  (n.  500- 
400  e.  Kr.),  jo  6:nnen  vuosis.  puolivälissä  olivat 
Vähän-Aasian  kreikkalaiset  kadottaneet  itsenäi- 
syytensä. Lyydian  kuningas  Kroisos  oli  näet  las- 
kenut heidät  valtansa  alle,  ja  pian  sen  jälkeen  he 
olivat  joutuneet  Persian  alamaisiksi.  Useimmissa 
kaupungeissa  hallitsi  suurkuninkaan  käskynhalti- 
joina kreikkalaisia  ..tyranneja".  Kun  Dareioe 
teki  retkensä  skyyttiläisiä  vastaan  (513  e.  Kr.), 
seurasivat  monet  hei-tä  hauen  mukanaan,  ja 
erästä  näistä,  Miletoksen  hallitusmiestä,  His- 
tiaiosta,  hänen  oli  kiittäminen  siitä,  ettei  tu- 
houtunut. V.  500  e.  Kr.  aloitti  Histiaioksen 
seuraaja    ja    vävy    Aristagoras    Persiaa    vastaan 


1517 


Kreikka 


inis 


kapinan,  joka  levisi  kuutta  Viihän-Aasian  lilnsi- 
rannikon  ja  saariston.  IMutta  emilmaasta  anottua 
apua  antoivat  vain  Ateena  ja  Eretria,  eikä  Aris- 
taporaasta  ollut  liikkeen  johtajaksi.  Kreikkalai- 
set tunkeutuivat  tosin  sisämaalian.  missä  ni.  m. 
Sardes  poltettiin  (n.  499  e.  Kr.),  mutta  494  e.  Kr. 
Dareios  tä3'(lellisesti  voitti  kapinalliset  Tjaden 
meritaistelussa  ja  saattoi  koko  Vähiin-Aasian 
jiilleen  valtaansa.  Ja  koska  hiin  halusi  kostaa 
myös  kapinaa  avustaneille  atecnalai.sille,  liihetti 
hiin  {492  e.  Kr.)  Mardoiiioksen  Eurooppaan,  missä 
tämä  vahvisti  Persian  valtaa  Traakiassa  sekii  ku- 
kisti Makedonian.  Tosin  per.>ialainen  laivasto  tu- 
houtui Athos-niemen  iUiressä.  mutta  useat  Krei- 
kan valtiot  antoivat  alamaisuulensa  osoitteeksi 
suurkuninkaalle  ..maata  ja  vettä";  vain  Sparta  ja 
Ateena  kieltiiytyivät  alistumasta.  V.  490  e.  Kr. 
saapui  persialainen  laivasto,  johtajinaan  Datis 
ja  Artaphreues,  Kreikan  vesille  ja  laski,  vallat- 
tuaan Kaksoksen  ja  Eretrian.  Attikan  itiiran- 
taan.  Vaikka  ateenalaisille  tuli  avuksi  ainoastaan 
1.000  plataialaista.  saavuttivat  he  kuitenkin  Mil- 
tiadeen  johdolla  Marathonin  kentällä  persialai- 
sista täydellisen  voiton  (490  e.  Kr.).  Voidalcseen 
torjua  Persian  vastaiset  hyökkäyk.set  ateenalai- 
set Themistokleen  aloitteesta  ryhtyivät  lujan  lai- 
vaston rakentamiseen,  joten  Ateena  ennen  pit- 
kää kehittyi  Kreikan  mahtavimmaksi  merival- 
Inksi.  Keväällä  4S0  e.  Kr.  Kserkscs  aloitti  sodan 
Kreikkaa  vastaan  ja  kuljetutti  laivasiltoja  myö- 
ten Hellespontoksen  poikki  maasotajoukkonsa, 
joka  sitten  marssi  Traakiau  ja  Makedonian  kautta 
Tliessaliaa  kohti.  Monet  Kreikan  valtioista  (Argos, 
Thebai,  Syrakusa  y.  m.)  pysyivät  syrjässä  so- 
dasta. Ne  kreikkalaiset  sitävastoin,  jotka  päät- 
tivät puolustautua,  uskoivat  ylijohdon  Spartalle. 
Koska  Tempe-laaksoon  lähetetty  lO.OOO-mielii- 
nen  sotajoukko  ei  riittänyt  puolustamaan  Thes- 
saliaan  johtavia  solia  ja  jätti  taistelutta  ase- 
mansa, marssi  Leonidas,  mukanaan  4,000  pelo- 
ponnesolaista  y.  m.  Thermopylaihin  ja  miehitti 
sen.  Mutta  vihollisten  kiertäminä  kuningas  ynnä 
hänen  300  spartalaistaan  kuoli  sankarikuoleman 
(elok.  480  e.  Kr.).  Ja  vaikka  Eurybiadeen  joh- 
tama kreikkalainen  laivasto  Artemisionin  koh- 
dalla oli  pitän}'t  puoliaan  vihollisia  vastaan,  oli 
sen  niin  muodoin  pakko  vetäytyä  Salamiin  ää- 
reen. Mutta  siellä  sai  Themistokles  aikaan  meri- 
taistelun, joka  muodostui  ratkaisevaksi  voitoksi 
(syysk.  480  e.  Kr.).  Persialaislaivasto  vetäytyi 
ITellespontok.5een,  ja  Kserkses  itse  läksi  maa-ar- 
meiau  mukana  Euroopasta,  jätettyään  Kreikkaan 
Mardonioksen  300.000  miehen  kera.  Mutta  Pau- 
saniaan  johtama  liittolaissotajoukko  voitti  tä- 
miin  Plataiain  läheisyydessä  (479  e.  Kr.)  ;  Mar- 
donios  itse  sai  surmansa,  ja  persialai.set  poistui- 
vat Kreikasta.  Samaan  aikaan  kreikkalaisten 
yhdistetyt  merijoukot  (Leotykhides  ja  Ksantip- 
pos)  täydellisesti  voittivat  persialaiset  Mykalen 
meritaistelussa,  jonka  jälkeen  ateenalaiset  ja  joo- 
nialaiset miehittivät  Sestoksen  (478  e.  Kr.)  y.  m., 
kuu  taas  Pausanias  valloitti  suuren  osan  Kyp- 
rosta sekä  Bysantionin  (478-77  e.  Kr.) .  Mutta 
hänen  kopeutensa  ja  omavaltaisuutensa  vieroit- 
tivat joonialaiset  Spartasta,  ja  he  luovuttivat  so- 
dan ylijohdon  ateenalaisille.  Näin  syntynyt  „at- 
tikalainen  meriliitto"  (478-77  e.  Kr.)  käsitti  en- 
nen pitkää  n.  200  kaupunkia  Aigeian -meren  saa- 
rilla,   Vähän-Aasian    länsirannikolla,    Traakiassa 


y.  m.  T,iiton  asioita  hoitamaan  asetettiin  Delok- 
seon  kokoontuva  neuvosto,  ja  sea  jäsenet  suorit- 
tivat Aristeideen  laatiman  maksujärjestelmiin  mu- 
kaisesti osuutensa  yhteiseen  raha.stoon.  joka  aluksi 
sijaittua.in  Deloksessa  myöhemmin  (4.')4  e.  Kr.) 
siirrettiin  Ateenaan.  Rahaston  hoito  sekä  ylin 
sodan  jolito  joutui  alunpitiien  Ateenalle,  joka  vä- 
liitellen  pääsi  yksinmääriiäväksi ;  liittolaiset  jou- 
tuivat täydellisiksi  alamaisiksi,  ja  heidiin  tiiy- 
tji  m.  m.  erin.-iisissä  tapauksissa  saapua  Atee- 
naan tuomittaviksi.  Sillävälin  ateenalaiset  ynnä 
heidän  liittolaisensa  menestyksellä  olivat  jatka- 
neet sotaa  persialaisia  vastaan;  viimemainitut 
karkoitettiin  melkein  koko  Euroopasta  ja  Väliiin- 
Aasian  länsirannikolta,  ja  Kimon  saavutti  loista- 
van kaksoisvoiton  Eurymedon-joeu  suulla  (467 
tai  466  e.  Kr.).  Myöhemmin  tosin  Ateenan  yri- 
tys saada  jalansijaa  Kyproksessa  ja  Egyptissä  jäi 
onnistumatta,  ja  Kyproksen  Sivlamiin  luona  saa- 
mastaan voitosta  (449  e.  Kr.)  huolimatta  sen  täy- 
tyi luopua  liyökkäyssodastaan.  Senjiilkeen  knm- 
mankinpuoliset  vihollisuudet  lakkasivat;  mahdol- 
lisesti tehtiin  Persian  kanssa  nimenomainen 
rauha.  —  Sparta  oli  turhaan  koettanut  e.stilä 
ateenalaisia  varustamasta  kaupunkiaan  ja  uu- 
desta rakentamasta  muurejaan.  Ja  sillä  aikaa 
kuin  Ateena  meriliittonsa  nojassa  paisui  Krei- 
kan voimakkaimmaksi  valtioksi,  järkyttelivät 
Spartaa  Pausaniaan  vehkeet  sekä  vaaralliset 
heloottien  ja  messenialaisten  464  e.  Kr.  nostamat 
kapinat.  Ateenassa  oli  tosin  jonkun  aikaa  vau- 
hoillispuolueen  johtaja  Kimon  ajanut  spartalais- 
ystävällistä  politiikkaa,  mutt<a  hänen  tultuaan 
maanpakoon  ajetuksi  (461  e.  Kr.)  ja  kansanval- 
taisten ainesten  päästyä  valtaan  huononivat  vä- 
lit Spartan  kanssa,  jotavastoin  ateenalaiset  te- 
kivät liiton  Argoksen,  Thessalian  ja  Megaran 
kanssa.  Kun  Sparta  asevoimin  koetti  auttaa  The- 
b.aa  saamaan  tiikaisin  479  e.  Kr.  menettämänsä 
ylivallan  Boiotiassa,  syttyi  sota,  jossa  thebalais- 
peloponnesolainen  sotajoukko  tosin  voitti  ateena- 
laiset Tanagran  luona  (457  e.  Kr.),  mutta  kärsi 
tappion  Oinophytan  luona  (s.  v.),  jonka  jälkeen 
Boiotian  kaupungit  jälleen  vapautuivat  Theban 
vallanalaisuudesta.  .Ta  kun  ateenalaiset  vielä  oli- 
vat saattaneet  Aiginan  veronalaiseksi  (n.  457 
e.  Kr.)  sekä  vallanneet  Troizenin  ja  polttaneet 
Spartan  Gytheionissa  olevan  asevaraston  ja  laiva- 
veistämön,  oli  Ateena  mahtavuutensa  kukkuloilla. 
Mutta  pian  .senjälkeen  ateenalaisilla  oli  vastoin- 
käymisiä Egyptissä.  Kreikassa  syntyi  yleinen 
taipumus,  ja  Kimonin  villityksellä  aikaansaatiin 
vihdoin  Ateenan  ja  Spartan  kesken  aselepo  (450 
e.  Kr.).  Tästä  puolen  alkoi  Ateenan  valtiollinen 
mahtavuus  jonkun  verran  aleta;  Argos  luopui  siitä 
ja  teki  Spartan  kanssa  rauhan  30  vuodeksi  (450 
e.  Kr.) ,  jonka  lisäksi  sen  liitosta  erosivat  boiotia- 
laiset,  tuotettnaau  Ateenalle  tuntuvan  tappion 
Koroneian  luona  (447  e.  Kr.),  sekä  Phokis,  Lok- 
ris  ja  Megara  (446  e.  Kr.) .  Niinpä  Ateena  solmi 
Spartan  kanssa  30  vuodeksi  rauhan,  missä  se 
m.  m.  luovutti  takaisin  Peloponnesoksessa  teke- 
mänsä   valloitukset    (446/5    e.    Kr.). 

Ateenan  sisällisissä  oloissa  kulki  kehitys  yleensä 
kansanvaltaiseen  suuntaan.  Heti  Plataiain  tais- 
telun jälkeen  kerrotaan  Aristeideen  ehdotuksesta 
päätetyn  suoda  Solonin  4:nteenkin  omaisuusluok- 
kaan  kuuluville  pää.sy  valtionvirkoihin;  kuiten- 
kin    pysyi     arkontinvirka     molempien     ylempien 


1519 


Kreikka 


1520 


luokkien  etuoikeutena,  kunnes  siitä  (457  e.  Kr.) 
joutuivat  osallisiksi  myös  3:nnen  varallisuus- 
luokan  jäsenet.  Ephialteen  ja  Perikleen  johtama 
kansanvaltainen  puolue  pääsi  4601uvun  loppu- 
puolella täydellisesti  vallalle.  Vanhoillisuuden 
tyyssija,  Areiopagi  (ks.  t.),  menetti  valtiollisen 
valvontaoikeutensa,  ja  sen  sijalle  astui  Kleisthe- 
neen  järjestämä  500:n  neuvosto,  joka  sai  osan  en- 
sinmainitun tuomiovaltaa:  suurin  osa  tätä  siirtyi 
kansan  valamies-tuomioistuimelle,  heliaialle.  Sen 
ohella  säädettiin  palkkio  tuomareille  ja  neuvos- 
miehille.  otettiin  käytäntöön  näytäntömaksut 
j.  n.  e.  Ephialteen  murhan  jälkeen  (n.  457  e.  Kr.) 
oli  Perikles  Ateenan  ensimäinen  mies,  joka  15 
vuodfn  aikana  vuosittain  strategiksi  valittuna 
johti  valtiota  miltei  yksinvaltiaana.  Jleriliitto 
oli  440-luvun  lopulla  lujimmillaan.  turhaan  yrit- 
tivät Samos  ja  Bysantion  siitä  irtautua  (440/39 
e.  Kr.).  Ateena  jakeli  omille  kansalaisilleen  (n.  s. 
kleruukeille)  maita  Khersonesoksesta.  Lemnok- 
sei;ta,  Imbroksesta  y.  m.,  ja  perustettiin  uusia 
siirtokuntia  (Thurioi  443  e.  Kr.,  Amphipolis 
437  e.  Kr.).  Perikleen  sisäinen  hallitus  oli 
loistava;  kaupunkia  koristettiin  mitä  komeim- 
milla  rakennuksilla,  ja  Ateenassa  puhkesi  henki- 
nen viljelys  ihanimpaan  kukkaansa  (ks.  P  e- 
r  i  k  1  e  s). 

Samaan  aikaan,  jolloin  Kserkses  teki  sota- 
retkensä  emämaan  helleenejä  vastaan,  kävivät 
karthagolaiset  Sisilian  kreikkalaisten  kimppuun, 
mutta  Syrakusan  ja  Akragaan  itsevaltiaat  Gelon 
ja  Theron  saivat  heistä  loistavan  voiton  Hime- 
ran  luona  (480  e.  Kr.) .  Ja  Kampanian  hellee- 
nejä ahdistaneet  etruskit  voitti  Syrakusan  Hie- 
ronin  lähettämä  laivasto  Kymen  meritaistelussa, 
siten  ankarasti  järkyttäen  heidän  ylivaltaansa 
Tyrrhenian-merellä. 

Ateenan  suojeluksen  alaisen  Korkyran  joudut- 
tua sotaan  emäkaupunkinsa  Korintin  kanssa 
lähettivät  ateenalaiset  korkyralai.sten  avuksi  lai- 
vaston, jonka  tulo  riisti  korinttilaisilta  varman 
voiton  (Sybota-saarten  taistelu  433  e.  Kr.).  Pian 
syntyi  selkkauksia  myös  Traakian  rannikolla, 
missä  Potidaia,  Korinthokseen  turvautuen,  julis- 
tautui irti  liittosuhteestaan  Ateenaan  (432  e.  Kr.). 
Korinttilaiset  lähettivät  apujoukon  Potidaiaan, 
ja  ateenalainen  sotajoukko  saartoi  kaupungin 
(431  e.  Kr.).  Seurauksena  oli  yleiskreikkalainen 
sota,  jossa  Ateenan  puolella  olivat,  paitsi  sen 
alamaisia,  Korky-ra,  Plataiai,  Thessalia  y.  m., 
Spartan  puolella  peloponnesolaisliitto,  johon  me- 
garalaiset,  boiotialaiset.  phokilaiset  ja  itäiset  lok- 
rilaiset  yhtyivät.  Vihollisuudet  alkoivat  Boio- 
tiassa,  missä  thebalaiset  kävivät  Ateenaan  liitty- 
neen Plataiain  kimppuun,  sekä  Attikassa.  jonne 
spartalaiset  tekivät  hyökkäyksen  (toukok.  431 
e.  Kr.).  Ateenalaiset  puolestaan  hävittivät  Pelo- 
ponnesok.sen  rannikkoa  ja  karkoittivat  aiginalai- 
set  heidän  saarestaan.  Seuraavan  vuoden  ke- 
väällä marssi  Arkhidamoksen  johtama  peloponne- 
solainen  sotajoukko  jälleen  Attikaan,  mutta  sota- 
toimia ehkäisi  hirveä  rutto,  joka  v:sta  430  e.  Kr. 
alkaen  riehui  Ateenassa  tuhoten  '/«  koko  väestöä 
ja  johon  myös  Perikles  kuoli  (429  e.  Kr.).  Kun 
ateenalaiset  olivat  sulkeneet  spartalaisen  miehis- 
tön Sphakterian  saareen  (425  e.  Kr.),  tarjosi 
Sparta  rauhaa,  mutt.a  ne  hylkäsivät  sen  Kleo- 
nin  vaikutuksesta;  viimemainittu  läksi  itse  sota- 
näyttämölle   ja    pakotti    mukaansa   ottaman    De- 


mostheneen  avulla  spartalaiset  antautumaan.  Sen- 
jälkeen  spartalaisten  päällikkö  Brasidas  siirsi 
sodifukäynnin  Traakiaan.  jonka  enimmät  kau- 
pungit antautuivat  hänelle.  Ja  Boiotiassa  (De- 
lionin  taistelussa)  ateenalaiset  kärsivät  ankaran 
tappion  (424  e.  Kr.).  Senvuoksi  kun  Aniplupoliin 
edu,stalla  Kleonin  sotajoukko  oli  voitettu  ja  hän 
itse  menettänyt  henkensä  (422  e.  Kr.),  tehtiin 
Spartan  kanssa  n.  s.  Xikiaan  rauha  (421  e.  Kr.). 
Tyytymättömyys  Spartaan  aikaansai  tosin  vasta- 
liiton  Korintin.  Argoksen.  Eliin  y.  m.  kes- 
ken, mutta  Spartan  Mantineian  luona  saavut- 
tama voitto  (418  e.  Kr.)  teki  siitä  lopun.  Sillä- 
välin lietsoi  Ateenassa  sotaa  Alkibiades,  joka 
sai  aikaan,  että  lähetettiin  laivasto  Sisiliaan; 
johto  uskottiin  hänelle  itselleen,  ynnä  Nikiaalle 
ja  Lamakhokselle  (415  e.  Kr.).  Mutta  heti  lai- 
vaston lähdettyä  nostettiin  Alkibiadesta  vastaan 
uskonnon  häväi.semi.stä  koskeva  oikeu.sjuttu.  Tlän 
luopui  sotajoukon  johdosta  ja  siirtyi  sittemmin 
Spartan  puolelle,  jota  alkoi  tehokkaasti  avustaa. 
Niinpä  spartalaiset  hänen  aloitteestaan  lähetti- 
vät ateenalaisten  piirittämän  .Syrakusan  avuk.si 
Gylippoksen,  jonka  onnistuikin  päästä  kaupun- 
kiin (414  e.  Kr.).  Niinikään  lie  hänen  neu- 
vostaan miehittivät  tärkeän  Dekeleian  Attikassa 
(413  e.  Kr.).  Ateenalainen  laivasto  suljettiin  Sy- 
rakusan satamaan  ja  tuhottiin.  Myös  maasota- 
joukon  täytyi  antautua  (413  e.  Kr.)  ;  Nikias 
ja  Demosthenes  mestattiin,  ja  n.  7,000  ateena- 
laista pantiin  pakkotöihin  Syrakusan  kivilouhok- 
siin, missä  enin  osa  hei.stä  nääntyi. 

Kansanpuolueen  johtama  onneton  sotapolitiikka 
sai  aikaan  sen  kukistumisen.  V.  411  e.  Kr.  ase- 
tettiin ylimysmielinen  n.  s.  400:n  neuvosto,  joka 
ryhtyi  rauhanneuvotteluihin  Spartan  kanssa.  Se 
kuitenkin  kukistui,  ja  ennen  pitkää  oli  taasen 
vallalla  liillitön  kansanvalta.  Merellä  tai.stelivut 
ateenalaiset  laivaston  etunenään  jälleen  asetetun 
Alkibiadeen  ja  Thrasybuloksen  johdolla  menes- 
tyksellä peloponnesolaisia  vastaan  Abydoksen  (411 
e.  Kr.)  ja  Kyzikok.sen  luona  (410  e.  Kr.)  sekä 
valloittivat  Bysantionin  (408  e.  Kr.).  V.  408 
e.  Kr.  Alkibiades  väestön  suureksi  riemuksi  pa- 
lasi Ateenaan  ja  sai  pian  rajattoman  vallan 
maalla  ja  merellä  ynnä  koko  valtion  johdon. 
Mutta  kun  eräs  hänen  alipäälliköistään  oli  kär- 
sinyt tappion  Notionin  luona  (407  e.  Kr.),  puh- 
kesi liäntä  vastaan  tyytymättömyys ;  hänet  ero- 
tettiin ylipäällikkyydestä,  ja  johto  annettiin  jäl- 
leen 10  strategille.  Ateenalaiset  saavuttivat  to- 
sin vielä  loistavan  voiton  Arginusai-saarten  luona 
(406  e.  Kr.),  mutta  Aigospotamoin  luona  Ly- 
sandros  perinpohjin  voitti  ateenalaiset  (405 
e.  Kr.l,  ja  huhtik.  404  e.  Kr.  Ateena  antautui 
hänelle.  Ateenalaisten  täytyi  purkaa  Peiraieuksen 
varustukset  ynnä  ,, pitkät  muurit",  luovuttaa  suu- 
rin osa  laivastoaan  sekä  kaikki  merentakaiset 
alusmaansa  ja  yhtyä  Spartan  liittoon.  Lysandros, 
joka  jo  ennen  oli  useihin  kaupunkeihin  asetta- 
nut spartalaisten  käskynhaltijain  (harniostien) 
tukemia  ,,kynimenmiehiä".  aikaansai  myös,  että 
.Meenan  hallitus  uskottiin  30  miehelle,  jotka 
heti  anastivat  täyden  määräämisvallan  ja  tuomio- 
oikeuden.  ,, Kolmenkymmenen"  neuvostosta  tuli 
pian  verinen  hirmuliallitus  („30  tyrannia")  ;  se 
mestautti  tai  ajoi  maanpakoon  valtiolliset  vas- 
tustajansa eikä  säästänyt  omia,  maltillisempia 
jäseniäänkään    (Theramenes) .    Se  3,000  kansalai- 


1521 


Kreikka 


1522 


sestii  muodostuuut  valiokunta,  jolle  toiineeu- 
paneva  valta  päätettiin  uskoa,  jäi  kaikkea  mer- 
kitystä vaille.  Mutta  karkoitetxit  i.sänniaanystä- 
vät  .«aivat  turvapaikan  Tliebasta,  josta  käsin  he, 
jolitajanaan  Tlirasybulos,  vielä  lopulla  v:tta  404 
e.  Kr.  valtasivat  Attikan  rajalinnan  Phylen.  Voi- 
tettuaan ..tyrannien"  joukot  he  miehittivät  Pei- 
raieuksen  ja  saivat  vihdoin  haltuunsa  Ateenan 
(403  e.  Kr.),  josta  oligarkit  jo  olivat  karkoi- 
tetut  ja  paenneet  Eleusiiseeu.  Saatiin  aikaan 
sovinto,  jonka  jälkeen  pantiin  toimeen  kansan- 
valtainen hallitus  ja  julistettiin  valtiollinen  an- 
teeksianto. 

Peloponnesolaissodan  lopiista 
Kreikan  vapauden  kukistumiseen 
(n.  400-322  e.  Kr.). 

Kun  persialainen  maaherra  Tissaphernes  koetti 
saattaa  valtaansa  Joonian  kreikkalaiskaupungit, 
pyysivät  ja  saivat  nämä  apua  Spartalta,  jonka 
ystävälliset  välit  Persiaan  myös  olivat  kylmen- 
neet senvuoksi.  että  se  oli  auttanut  persialaista 
vallantavoittajaa  Kyyros  nuorempaa.  Spartan 
kuningas  Agesilaos  kävi  menestyksellä  sotaa  Vä- 
hässii- Aasiassa  (396/5  e.  Kr.).  Mutta  Spartan 
väl<ivaltainen  menettelytapa  aikaansai  tyytymät- 
tömyyttä. Xiinpä  Ateena  päätti  auttaa  Spartan 
ahdistamaa  Thebaa.  Lysandroksen  johtamat  spar- 
talaiset kärsivät  ankaran  tappion  Haliartoksen 
edustalla,  missä  ensinmainittu  itsekin  kaatui 
(395  e.  Kr.).  Tämä  Spartan  tappio  aiheutti,  että 
Ateenaan  ja  Thebaan  myös  yhtyivät  Korintti 
ja  Argos.  Sittemmin  tosin  Agesilaos  voitti  liit- 
tolaiset Koroneian  luona  (394  e.  Kr,),  mutta  vä- 
hää ennen  oli  persialainen  laivasto  Pharnabazok- 
sen  ja  ateenalaisen  Kononin  johdolla  saanut  rat- 
kaisevan voiton  Spartan  merivoimasta  Knidoksen 
luona.  Useist.i  valtioista  poistettiin  harmostit  ja 
kymmenmieliet,  ja  Persian  varoilla  korjattiin 
-Vteenan  satama  ja  yhdistysmnurit  (394-93  e.  Kr.). 
Seuraavina  vuosina  jatkoivat  Iphikrates  ja  Thra- 
sybulos  menestyksellä  sotaa  Spartaa  vastaan. 
Mutta  viimemainittu  valtio  teki  liiton  Persian 
ja  Syrakusan  kanssa,  ja  aikaansai  n.  s.  Antal- 
kidaan  rauhan  (386  e.  Kr.).  —  Spartalaisen  Phoi- 
bidaan  anastettua  Theban  linnan  (382  e.  Kr.) , 
nousivat  kaupungin  demokraatit,  johtajinaan  Pe- 
lopidas  ja  Epameinondas,  Spartaa  vastaan,  ja  näi- 
den onnistui  vähässä  ajassa  kohottaa  Theba 
Kreikan  ensimäiseksi  valtioksi.  V.  378  e.  Kr, 
Ateena  perusti  uuden  meriliiton,  mihin  Theba 
ja  sittemmin  myös  Makedonia  ja  Thessalia  yh- 
tyivät. Khabriaan  merivoitto  Naksoksen  luona 
(376  e.  Kr.) ,  missä  peloponnesolaisten  meri- 
voimasta tehtiin  loppu,  hankki  liittolaislaivas- 
tolle  ylivallan  Aigeian-merellä.  Kun  Theba.  joka 
Boiotiasta  oli  muodostanut  ylilierruutensa  alai- 
sen yhteisvaltion,  Spartaan  kokoontuneen  yleis- 
helleeniläisen  kongressin  kiellosta  huolimatta, 
edelleen  tahtoi  säilyttää  johtoasemansa,  syt- 
tyi sota.  Sparta  lähetti  sotajoukon  Boiotiaan. 
mutta  Epameinondas  sai  siitä  loistavan  voiton 
Leuktran  luona  (371  e.  Kr.)  ;  pian  senjälkeen 
Theba  oli  laajan  ke.ski-kreikkalaisen  liiton  etu- 
nenässä. Nyt  Spartan  j'livalta  alkoi  horjua  Pelo- 
ponnesoksessa.  Arkadian  muodo.stuminen  liitto- 
valtioksi aiheutti  Theban  sekaantumisen  Pelo- 
ponnesoksen  asioiliin.  Niinpä  Epameinondas  teki 
sinne  useita  retkiä,  joilla  ankarasti  ahdisti  Spar- 
taa  (m.  m.  370  e.  Kr.  ja  362  e.  Kr.)    ja  perusti 


sen  vastapainoksi  itsenäisen  Messenian  valtion 
(369  e.  Kr.).  Sen  ohella  Epameinondas  ryhtyi 
muodostamaan  Thebasta  voimakasta  merivaltaa. 
Mutta  hänen  kuolemansa  Mantineian  taistelussa 
(362  e.  Kr.)  hautasi  ainiaaksi  Theban  suuruuden- 
unelmat. —  Tälle  aikakaudelle  on  kuvaavana  osit- 
tain mitä  katkerin  luokkataistelu,  osittain  yksin- 
valtiuden uudestaelpyminen  (n.  s.  nuorempi  ty- 
rannivalta)  :  Syraknsassa  Dionysios  I  ja  Diony- 
sio3  II,  Thessaliassa  lason,  Kyproksessa  Euago- 
ras  j.  n.  e. 

Samalla  kuin  Kreikka  sisällisesti  heikkeni. 
kasvoi  ulkonainen  vaara:  Makedonian  Pliili))- 
pos  II  levitti  valtaansa  Traakiassa  ja  väi- 
jyi vain  tilaisuutta  saadakseen  jalansijaa  varsi- 
naisessa Kreikassakin.  Sen  tarjosi  hänelle  n.  s. 
pyhä  sota  (356-346  e.  Kr.),  jonka  Theba  oli  aloit- 
tanut phokilaisia  vastaan,  koska  nämä  olivat 
miehittäneet  Delphoin  ja  ryöstäneet  sen  aarteet. 
Sota,  johon  Philippos  Thessalian  aateliston  kut- 
sumana otti  osaa  phokilaisia  vastaan,  päättyi 
näiden  täydelliseen  kukistumiseen  (346  e.  Kr.), 
jolloin  Philippos  astui  heidän  sijalleen  ampliiktyo- 
nien  neuvo.stossa.  Ennen  pitkää  kuningas  tiesi 
hankkia  itselleen  yhä  suuremman  vaikutusvallan 
Kreikassa,  jonka  valtioista  Ateena  (Demosthenes 
.y.  m.)  pontevimmin  koetti  ehkäistä  hänen  val- 
lanhimoisia pyyteitään.  Mutta  saatuaan  uuden. 
Amphissaa  vastaan  käydyn  „pyhän  sodan"  joh- 
don (339  e.  Kr.)  Philippos  anasti  tärkeän  Ela- 
teian  Phokiissa.  Turhaan  sai  Demostheneen  puhe- 
taito Theban  yhtymään  Ateenaan,  johon  useat 
Peloponnesoksen  valtiot  jo  aiemmin  olivat  liitty- 
neet ;  poikansa  Aleksiinterin  avulla  Philippos 
ratkaisevasti  voitti  liittolaiset  Khaironeian  tais- 
telussa (338  e.  Kr.).  Thebalais-boiotialainen  liitto- 
kunta hajoitettiin,  Ateena  sitävastoin  sai  säilyt- 
tää itseuiiisyytensä;  Kreikan  valtiot,  lukuunotta- 
matta Spartaa,  tekivät  rauhan  Philippoksen 
kanssa.  Korintissa  pidettiin  kongressi,  jossa 
julistettiin  maanrauha  ja  perustettiin  yleiskreik- 
kalainen  liitto,  jossa  ensi  sija  oli  Makedonialla 
ja  jonka  ylimpänä  sodanjohtajana  oli  sen  kuningas. 

Philippoksen  kuolema  (336  e.  Kr.)  herätti 
kreikkalaisissa  vapautuksen  toiveita.  Ennenkuin 
vielä  Aleksanteri  Suuren  a.sema  oli  vakaantunut, 
puhkesi  häntä  vastaan  useissa  Kreikan  valtioissa 
vihamielisiä  liikkeitä  ja  niiden  tultua  tukahute- 
tuiksi  syttyi  Theban  johtama  kapina.  Siitä  Alek- 
santeri kuitenkin  teki  pikaisen  lopun  valloitta- 
malla ja  hävittämällä  tämän  kaupungin.  Kreik- 
kalaiset alistuivat  ja  kreikkalaisia  liitt.olaisjouk- 
koja  sekä  palkkasotureita  seurasi  Aleksanteria 
hänen  sotaretkilleen.  Mutta  hänen  kuoltuansa 
leimahti  kapinan  liekki  kautta  suuren  osan  Hel- 
lasta. Kreikkalaisilla  oli  aluksi  menestystä.  He 
sulkivat  Antipatroksen  Lamiaan  (..Lamian  sota"), 
mutta  hän  vapautui  piiritystilasta,  ja  kreikka- 
laisten vastoinkäjTuinen  Krannonin  taistelussa 
(322  e.  Kr.)  aiheutti,  että  Kreikan  valtiot  alis- 
tuivat toinen  toisensa  jäljestä.  Ateenankin  täytyi 
taipua.  Makedonialais-vastaisen  puolueen  johta- 
jat tuomittiin  kuolemaan  ;  niistä  Hypereides  mes- 
tattiin, jota  vastoin  Demosthenes  itsemurhalla 
päätti  päivänsä   (322  e.  Kr). 

Kreikka  makedonialaisten  ja  Roo- 
man vallan  alaisena  Rooman  valta- 
kunnan jakoon   (322  e.  Kr.-395  j.  Kr.). 

Kreikka   sai    senjälkeen   useita   vuosikymmeniä 


1523 


Kreikka 


1524 


kärsiä  diadokkien  välisistä  sodista.  Ateena  jou- 
tui 31S  e.  Kr.  Autiputioksen  pojalle  Kassandrok- 
selle,  joka  asetti  sen  huUitusmieheksi  Demetrios 
Plialereuksen  (317-307  e.  Kr.),  ja  311  e.  Kr.  Kas- 
.'iaudros  tunnustettiin  Makedonian  ja  Kreikan 
hallitsijaksi.  Useiden  vaiheiden  jälkeen  Demet- 
rios Poliorketes  vihdoin  pääsi  Makedonian  ja 
melkein  koko  Kreikan  valtiaaksi  (294  e.  Kr.)  ja 
jätti  viimemainitun  maan  perintönä  pojalleen 
Antigonos  Gonataalle,  jonka  aikana  keltit  tekivät 
hyökkäyksen  Kreikkaan  (278  e.  Kr.).  Sittemmin 
Antigonos  tunnustettiin  myös  JIakedonian  hallit- 
sijaksi (276  e.  Kr.).  Kreikka  pysyi  siitä  lähtien 
yhdistettynä    Makedoniaan. 

Kreikkalaisten  kansalliset  harra.^tukset  keskit- 1 
tyivät  näinä  aikoina  n.  s.  aitolialaisten  ja  Akhaiau 
liittoihin  (ks.  Ai  toi  ia  ja  A  k  h  a  i  a  1  a  i  s  e  t). 
Xäistä  jälkimäinen  Aratoksen  johdolla  (n.  v:sta 
250  e.  Kr.)  saavutti  suuren  merkityksen,  mutta 
tiima  riitaantui  sekä  aitolialaisten  että  Spartan 
kanssa,  joka  Kleomenes  III:n  vaikutuksesta  val- 
tiollisesta voipumuksestaan  kohonneena  vaati  it- 
selleen Peloponnesoksen  ylivaltaa  ja  taisteli  voi- 
tokkaasti Akhaian  liittoa  vastaan.  Hädissään 
kutsui  Aratos  avukseen  Makedonian  Antigonos 
Dosonin.  Kleomenes  piti  Egyptin  avulla  aluksi 
puoliaan,  mutta  Sellasian  luona  (221  e.  Kr.)  An- 
tigonoksen  ja  akhaialaisliiton  päällikön  Philopoi- 
meniu  johtama  ylivoimainen  sotajoukko  hänet 
voitti.  . —  Makedonian  Philippos  V;n  (III:n)  jou- 
duttua sotaan  roomnlaisten  kanssa  (200  e.  Kr.) 
asettuivat  spartalaiset  ja  aitolialaiset,  myöhemmin 
myös  Akhaian  liitto  jälkimäisten  puolelle.  Flami- 
ninuksen  Kynoskephalain  taistelussa  (197  e.  Kr.) 
saavuttaman  voiton  jälkeen  roomalaiset  julis- 
tivat enimmät  Kreikan  valtioista  itsenäisiksi. 
Mutta  kun  aitolialai.-iet  olivat  auttaneet  Sj-yrian 
kuningasta  Antiokhos  Tll:ta  roomalaisia  vastaan, 
kukistivat  nämä  heidät  täydellisesti  (189  e.  Kr.). 
Voimakkaampi  oli  Akhaian  liitto.  Se  käsitti  koko 
Peloponnesoksen  ynnä  mimtamia  paikkoja  sen 
ulkopuolellakin.  Mutta  yksityisten  valtioitten 
tyytymättömyys  akhaialaisten  johtoon  antoi  roo- 
malaisille ainaista  aihetta  sekaantua  Kreikan 
asioihin.  Voitettuaan  Perseuksen  Pydnan  taiste- 
lussa (168  e.  Kr.)  ja  siten  tehtyään  Makedonian 
merkityksestä  lopun  roomalaiset  kohtelivat  an- 
kara.sti  kaikkia  hänen  puoltaan  pitäneitä  kreik- 
kalaisia; ja  vaikka  Akhaian  liitto  oli  esiintynyt 
erittäin  varovasti,  lähetettiin  lähes  tuhat  sen  ete- 
vimpiä  miehiä  panttivankeina  Italiaan  (167  e.  Kr.). 
Uudet  selkkaukset  sen  ja  Spartan  välillä  aiheut- 
tivat Kooman  senaatin  vaatimuksen,  että  liiton 
oli  luovuttava  sekä  "Spartasta  että  useista  muis- 
takin valtioista.  Tästä  vimmastuneena  akhaia- 
laiset  aloittivat  sodan  Spartaa  ja  roomalaisia  vas- 
taan, mutta  Metellus  voitti  heidät  perinpohjin 
Skarpheian  luona  Lokriissa.  ja  Mummius  musersi 
heidät  Isthmoksen  (Leukopetran)  taistelussa  (146 
e.  Kr.).  Vastarintaa  yrittämättä  antautuivat  lii- 
ton kaupungit,  m.  m.  Korintti,  joka  hävitettiin 
maan  tasalle,  ja  Akhaian  liitto  hajoitettiin. 
Kreikka  menetti  valtiollisen  ilsenäisjytensä  ja 
näkyy  yhdistetyn  va-^jtaperustettuun  Makedonian 
maakuntaan;  sen  yhteiskunnat,  joista  varsinkin 
Ateena  ja  Sparta  nauttivat  erioikeuksia,  säilytti- 
vät   kunnallisen    itsehallintonsa. 

Vielä    kerran    virisi    kreikkalaisten    vapauden- 
lialu   Pontoksen   kuninkaan    Mithradateen    alettua 


sodan  Roomaa  vastaan  (88  e.  Kr.),  .\teenalai.set 
y.  m.  kreikkalaiset  kävivät  hänen  puolelleen,  mutta 
Sullan  viiitot  Khaironeian  ja  Orkhonienoksen 
luona  lopettivat  kaiken  vastarinnan  Kreikassa. 
Rooman  puoluetaLsteluissa  (Caesar  ja  Pompeius. 
Octavianus  ja  Antonius)  Kreikka  jälleen  joutui 
sodan  jalkoihin.  V.  27  e.  Kr.  Augustus  muodosti 
siitä  Akhaia  nimisen  maakunnan.  Kreikka 
nautti  sitten  Rooman  keisarikunnan  turvissa  rau- 
haa: Ateena  pvsyi  pitkät  ajat  korkeimman  si- 
vistyksen pesäpaikkana,  ja  Ca-sarin  uudestaraken 
tama    Korintti    oli    kukoistava    kauppakaupunki. 

Kreikka  It  ä-R  ooman  valtakunnan 
osana,  frankkien,  venetsialaisten 
ja  turkkilaisten  vallan  alaisena  395- 
1821. 

Rooman  valtakunnan  jaossa  (395  j.  Kr.)  Kreikka 
liitettiin  Itä-Rooman  keisarikuntaan.  Sekin  sai 
kokea  kansainvaellusten  myrskyt.  Goottien  267 
j.  Kr.  tekemä  ryöstöretki  ei  ollut  jättänyt  pysy- 
väisiä jälkiä.  Sitä  tuhoisampi  oli  Alarikin  ja 
länsigoottien  oleskelu  Kreikassa  395-397.  Muinais- 
helleenineu  uskonto  säilyi  Kreikan  maarahvaan 
kesken  sitkeämmin  kuin  muualla,  ja  kristinusko 
saavutti  siellä  vain  hitaasti  jalansijaa;  niinpä 
esim.  Slainan  asukkaat  kääntyivät  siihen  vasta 
9:iinellä  vuosis.  Korkeampi  antiikkinen  si- 
vistys menetti  viimei-sen  tyyssijansa  Justinianus 
I:n  lakkautettua  Ateenan  filosofikoulun  (529). 
Kreikan  väestöoloissa  tapahtui  aikojen  kuluessa 
suuria  muutoksia:  helleeniUiinen  aines  väheni  ja 
maahan  tunki  vieraita  kansoja  (hunneja,  avaa- 
reja,  bulgaareja,  vlakheja)  :  varsinkin  slaavilai- 
sia siirtyi  Luoteis-Kreikkaan  ja  Peloponnesok- 
seen  (5:nnellä  ja  6:nnella  vuosis.  sekä  eten- 
kin 7:nnen  vuosis.  edellisellä  puoliskolla),  mutta 
ne  sulautuivat  vähitellen  kreikkalaisiin  omistaen 
heidän  kielensä.  14:  unella  vuosis.  asettui  Pelo- 
ponnesokseen  albanialaisia.  Kautta  koko  keski- 
ajan Kreikka  pysyi  jotenkin  vähän  huomattuna 
maaseutuna,  saaden  kuitenkin  joskus  kärsiä  so- 
dista, m.  m.  Sisilian  normannien  1147  tehdessä 
sinne  retken,  jolla  perinpohjin  ryöstivät  Theban 
ja  Korintin.  Latinalaisen  keisarikunnan  perus- 
tamisen (1204)  jälkeen  syntyi  Kreikkaan  frank- 
kilaisia  vasallikuntia.  Montferrafn  rajakreivi 
Bonifatius  muodosti  Thessalonikan  kuningaskun- 
nan, johon  m.  m.  Euboia  luettiin.  Otto  de  la 
Roche  otti  haltuunsa  Ateenan,  johon  myös  lii- 
tettiin Theba  ynnä  Boiotia;  näin  .syntynyt  „Atee- 
nan  herttuakunta"  siirtyi  1308  Brienne-suvulle 
ja  oltuaan  n.  s.  „Katalonian  komppanian  "sekä  Si- 
silian kuningaskunnan  hallussa  se  1381  joutui  fi- 
renzeläiselle Acciajuoli-suvulle.  Ouillaume  de 
Champlitte  tekeytyi  Akhaian  ruhtinaaksi  ottaen 
suuremman  osan  Moreaa  haltuunsa.  Hänen  ruh- 
tinaskurit;insa  siirtyi  kuitenkin  jo  1210  Geoffroy 
de  Villehardounille  ja  periytyi  tämän  pojille  sekä 
naispuolisille  jälkeläisille,  joiden  naimisliittojen 
johdosta  se  joutui  milloin  minkin  suvun  haltuun, 
kunnes  se  hajosi  useihin  paroonikuntiin.  Venetsia, 
joka  jo  ennestään  oli  omistanut  erinäisiä  paik- 
koja Peloponnesoksessa,  sai  vähitellen  haltuunsa 
Joonian-saaret,  Kyproksen,  Kreetan  y.  m.  Sen 
ohella  anastivat  yksityiset  venetsialaiset  ylimyk- 
set useat  Aigeian-meren  saarista  (Marco  Sanudo 
Naksoksessa) .  —  Epeiros  sitävastoin  jäi  eräälle 
kreikkalaisen  Angelos-suvun  sivuhaaralle,  ja  by- 
santtilaiselle     valtakunnalle      säil_vneessä      osassn 


1530 


Kreikka 


1526 


Pploponnesosta  (myöhemmin  '/s  siitil)  oli  käskyn- 
haltijoina keisarillispn  huoneen  jäseniä.  Konstan- 
tinopolin valloituksen  jälkcsMi  (1453)  Kreikka  en- 
nen pitkää  joutui  turkkilaisten  käsiin.  Niin  kävi 
Ateenan  14.50  ja  suuriuinian  o^■an  Pcloponnesosta 
1460.  Venetsia  menetti  Euboian  1470,  viimeiset 
alueensa  Peloponnesoksessa  l.'i40,  Kreetan  1069, 
valloitti  tosin  uudestaan  Peloponnesoksen  (1687- 
99),  mutta  kadotti  sen  1718;  Korfun  se  luovutti 
Ranskalle  vas*a   1797. 

Kreikka  oli  turkkilaisvallan  aikana  jaettuna 
pa.5a-kuntiin,  joitten  ylin  hallitusmies  oli  ,,Rumeli- 
Valessi"  (Rumeliaii  ylituomari),  Aigeian-meren 
.saarten  käskynhaltijana  taas  oli  ..Kapudan-pasa" 
siuir-amiraali)  :  ainoastaan  mainootit  pysyivät 
melkein  itsenäisinä,  ja  Pohjois-Kreikan  kleftit 
jatkoivat  kansallistaistelua  turkkilaisia  vastaan. 
Kuitenkin  jäi  kuntien  hallinto  paikallisten  viran- 
omaisten („arkonttien")  käsiin.  Mutta  pasojen 
mielivalta  ja  kiskomiset  tekivät  Kreikan  tilan 
kurjaksi.  Suurin  osa  maaomaisuutta  joutui 
turkkilaisille,  josta  syystä  kreikkalaisten  oli 
pakko  miltei  yksinomaan  harjoittaa  kauppaa. 
Tosin  tiesivät  Konstantinopolin  fanariootit  (ks.  t.) 
hankkia  itselleen  vaikutusvaltaisia  toimia,  mutta 
Kreikan  kansalle  ei  siitä  koitunut  mitään  hyötyä. 
Ainoana  kansallisena  yhdyssiteenä  oli  kirkko. 

V.  1768  syttyneen  venäläis-turkkilaisen  sodan 
aikana  lähetti  Katariina  II  kreivi  Orlovin  johta- 
man laivaston  Kreikkaan  nostattamaan  sen  asuk- 
kaat kapinaan  turkkilaisia  vastaan  (1769).  Nämä 
noudattivatkin  Peloponnesoksessa,  saarilla  y.  m. 
kehoitusta,  mutta  venäläiset  voitettiin  ja  jätti- 
vät Kut.5uk-Kainardzin  rauhassa  (1774)  kreikka- 
laiset oman  onnensa  nojaan.  Turkin  hallitus  an- 
toi Kreikan  alttiiksi  albanialaisjoukkueille,  jotka 
hirveästi    sitä   hävittivät    (v:een    1779). 

Sillävälin  olivat  kreikkalaiset  isänmaanystävät 
ryhtyneet  kansalliseen  herätystyöhön,  ja  samalla 
kasvoi  valtiollisen  vapauden  kaipuu.  Ensimäisen 
Kreikan  vapautusta  tarkoittavan  liiton  perusti  ru- 
noilija Rhigas,  mutta  Itävallan  hallitus  luovutti  hä- 
net turkkilaisille,  jotka  ammuttivat  hänet  (1798). 
Tärkeämmäksi  muodostui  1814  Odessassa  synty- 
nyt liitto  (phililce'  hetairi'a).  joka  1818  siirsi  toi- 
mintansa Konstantinopoliin  ja  levitti  vaikutuk- 
sensa kautta  koko  kreikkalaismaailman.  Siitä 
sai    alkunsa 

Kreikan  vapautussota  (1821-28).  Lii- 
ton johtajaksi  valittu  Aleksandros  Ypsilantis 
astui  (maalisk.  18211  Pruth-joen  yli  Moldovaan 
ja  kehoitti  kaikkia  kreikkalaisia  nousemaan  ka- 
pinaan Turkkia  vastaan  Asetuttuaan  Jassyyu 
liän  ryhtyi  sotavarustuksiin  muodostaen  m.  m. 
n.  s.  „pyhän  joukon".  Sieltä  hän  marssi  Vala- 
kiaan,  missä  romaanialaiset  Vladimirescon  joh- 
dolla yhtyivät  häneen.  Mutta  vastoin  Aleksan- 
teri I:n  lupausta  ei  tullutkaan  apua  Venäjältä, 
jonka  vuoksi  turkkilainen  armeia  esteettä  saat- 
toi tunkeutua  Valakiaan,  jota  se  hävitti.  Ja  käy- 
tyään turkkilaisen  etujoukon  kimppuun  Dragasa- 
nin  luona  ikesäk.  19  p.  1821)  Ypsilantis  ynnä 
hänen  pyhä  joukkonsa  kärsivät  tappion,  ja 
hänen  oli  pakko  miehistönsä  tähteitten  kera  ve- 
täytyä Itävaltaan,  missä  hänet  vangittiin.  Sillä- 
välin oli  Peloponnesoksessa  Patraan  piispa  Ger- 
manos  kohottanut  kapinanlipun  (maalisk.  s.  v.) 
ja  mainootit,  johtajanaan  Mavromichalis,  nousi- 
vat  niinikään    (huhtik.   s.   v.) .    Muutamassa   vii- 


kossa surmattiin  n.  15,000  turkkilaista.  Näistä 
tapauksista  raivoissaan  murhasivat  Konstanti- 
nopolin turkkilaiset  m.  m.  300  kreikkalaista  kavip- 
piasta  sekä  hirttivät  pääsiäispäivänä  (huhtik. 
22  p.  1821)  SO-vuotiaan  patriarkan  Gregoriok- 
sen  hänen  pääkirkkonsa  oven  päälle.  Useissa 
muissakin  kaupungeissa  turkkilainen  alhaiso  pani 
toimeen  kauheita  veritöitä.  Mutta  kapina,  jota 
johti  Kalamataan  asettunut  „Messenian  senaatti" 
levisi  saariin.  Keski-Kreikkaan  ja  Makedoniaan. 
Hydran,  Spetsian,  Psaran  y.  m.  saarten  asuk- 
kaat, johtajinaan  Miaulis.  Konduriotis  y.  m.,  tuot- 
tivat tuntuvaa  vauriota  Turkin  laivastolle,  Epei- 
roksen  suliootit  tekeytyivät  itsenäisiksi,  ja  tär- 
keä Tripolitza  vallattiin  (lokak.  1821).  Epi- 
dauroksen  läheisyyteen  kokoontunut  kansallis- 
kokous julisti  Kreikan  kansan  itsenäiseksi  ja 
sääsi  sille  valtiomuodon  (tammik.  1822).  Sotaa 
jatkettiin  vaihtelevalla  onnella.  Turkkilaiset  val- 
loittivat Khios-saaren,  missä  panivat  toimeen 
hirveän  verilöylyn  (huhtik.  1822);  tämän  hirmu- 
työn kosti  Kanaris  polttoaluksillaan  hukutta- 
malla turkkilaisen  amiraalilaivan  (2,000-3,000 
miestä)  (kesäk.  1822).  Mavrokordatoksen  sulioot- 
tien  avuksi  tuoma  joukko  kärsi  tosin  ankaran 
tappion  Petän  luona  (heinäk.  1822),  mutta  kreik- 
kalaiset saivat  haltuunsa  suurimman  osan  Pelo- 
ponnesosta  (Nauplian  jouluk.  s.  v.)  sekä  taiste- 
livat onnellisesti  merellä,  ja  elok.  1823  sai  turk- 
kilaisista loistavan  voiton  Karpenisin  luona 
Aitoliassa  Markos  Botzaris.  joka  taistelussa  itse 
kaatui.  Mutta  kreikkalaisten  asiaa  vahingoitti 
hallitusta  kannattavan  porvarillisen  ja  sotilaal- 
lisen ,,päällikköptiolueen",  samoinkuin  Kreikan 
eri  seutujen  edustajain  kesken  vallitseva  eripurai- 
suus, mikä  kiihtyi  täydelliseksi  kansalaissodaksi. 
Siinä  pääsi  vihdoin  voitolle  hallitus,  jonka  joh- 
tajana (v:sta  1824)  oli  Konduriotis;  vastapuo- 
lueen  päämiehet  (Kolokotronis  y.  m.)  vietiin  van- 
keina Hydraan  (tammik.  1825),  yksi  heistä.  Odys- 
seus, joka  oli  ryhtynyt  vehkeilyihin  turkkilais- 
ten kanssa,  suljettiin  Akropoliiseen  ja  lienee 
murhattu  hallituksen   toimesta    (heinäk.   1825). 

Vaikka  virallinen  Eurooppa,  m.  m.  Veronan 
kongressin  (1822)  edustamana,  pysyi  kylmäkis- 
koisena,  jopa  suora.staan  vihamielisenä  (Itävalta) 
kreikkalaisten  vapaudentaistelulle.  heräsi  kui- 
tenkin sivistyskansojen  yleisössä  lämmin  m.yötä- 
tunto  sitä  kohtaan,  muodostettiin  seuroja,  jotka 
ryhtyivät  rahankeräyksiin,  ja  monet  ..filhelleenit" 
riensivät  Kreikkaan  uhraam.aan  verensä  sen  puo- 
lesta. Yleensä  oli  kreikkalaisilla  menestystä, 
varsinkin  merellä,  kunnes  egyptiläinen  sotavoim.a, 
valloitettuaan  suurimman  osan  Kreettaa  (1824), 
Ibrahim  pasan  johdolla  laski  maihin  Messenian 
Modonissa  (helmik.  ja  maalisk.  1825).  Hän  val- 
tasi Navarinon  (toukok.  s.  v.)  ja  oli  ennen  vuo- 
den loppua  saanut  käsiinsä  enimmän  osan  Pelo- 
ponnesosta,  jota  hävitti  mitä  julmimmin.  Lähes 
vuoden  ajan  urhoollisesti  puolustautunut  Misso- 
longhi  sortui  huhtik.  22-25  p.  1826.  Keski- 
Kreikassa  kreikkalaisilla  oli  jotenkin  hyvä  me- 
nestys (Karaiskakis  y.  m.)  ja  Guras  y.  m.  puo- 
lustivat kauan  Akropolista:  mutta  englantilai- 
set Cochrane  ja  Church,  jotka  olivat  ottaneet, 
edellinen  Kreikan  meri-,  jälkimäinen  sen  maa- 
voimien ylijohdon,  tekivät  onnistumattoman  yri- 
tyksen avustaa  linnaa  (toukok.  6  p.  1827),  jonka 
täytyi    antautua    (kesäk.    5    p.    s.    v.) .     Kreikka- 


1Ö27 


Kreikka 


15-28 


laisteu  asema  näytti  toivottomalta.  Mutta  turk- 
kilaistea  julmuudet  olivat  viliiloinkiu  aikaan- 
saaneet suurvaltain  sekaantumisen.  Englanti  ja 
Venäjä  tekivät  hulitik.  4  p.  1S26  sopimuksen, 
jonka  mukaan  Ivreikasta  oli  muotlostettava  si- 
sällisesti itsenäinen,  mutta  Turkille  veroaniaksava 
ja  sulttaanin  yliherriuiilen  alainen  ruhtinaskunta, 
ja  heinäk.  6  p.  1827  mainitut  valtiot  ynnä  nii- 
den lisäksi  Ranska  tekivät  n.  s.  TAnitoon  sopi- 
muksen, jossa  aikaisemman  välipuheen  pääkohdat 
vahvistettiin,  minkä  ohella  vallat  tarjoutuivat  vä- 
littämään rauhaa  sekä  ehdottivat  aselepoa.  Mutta 
sulttaani  hylkäsi  välitysyritykset,  ja  uusi  egyp- 
tiläinen sotavoima  saapui  Navarinoon  (syysk. 
s.  v.).  Kun  sitten  välirauhasta  huolimatta  Ibra- 
him pala  jatkoi  Messenian  hävittämistä,  tunki 
Codringtonin  johtama  en<rla!itilais-ranskalais- 
venäläinen  laivasto  Xavarinou  satamaan,  missä 
syntyneessä  taistelussa  egyptiläis-turkkilainen  lai- 
vasto miltei  täydellisesti  tuhottiin  (lokak.  20  p. 
1827).  Pian  senjälkeen  (1828)  puhkesi  Venäjän 
ja  Turkin  kesken  sota,  joka  päättyi  Adrianopo- 
lin  rauhaan  (1829).  Siinä  Turkin  täytyi  .suos- 
tua niihin  päätöksiin,  jotka  vallat  Kreikan  tule- 
vaisuuteen nähden  olivat  tehneet.  Mainitun  so- 
dan aikana  oli  Maisonin  johtama  ranskalainen 
armeia  pakottanut  Ibrahim  pasan  poistumaan 
Moreasta  (1828),  ja  Demetrios  Ypsilantis  oli  saat- 
tanut   valtaansa    suuremman    osan    Itä-Kreikkaa. 

Kreikka  itsenäisenä  valtiona 
(1828).  Kreikan  presidentiksi  1827  valittu  Jo- 
hannes Kapo  d'lstrias  saapui  maahan  tammik. 
1828  ja  ryhtyi  järjestämään  sen  hallintoa  ja 
raha-asioita.  Mutta  hänen  absolutistinen  katsanto- 
tapansa, virkavaltainen  esiintymisensä  ja  ve- 
näläismielisyytensä  vieroittivat  hänestä  kansan 
enemmistön.  Kuitenkin  hän  pysyi  toimessaan 
senkin  jälkeen  kuin  vallat  helmik.  3  p.  1830 
(2:nen  Lontoon  sopimus)  olivat  päättäneet  tehdä 
Kreikan  täydellisesti  itsenäiseksi.  Sillä  Saksi- 
Koburgin  prinssi  Leopold,  jolle  uuden  kuningas- 
kunnan kruunu  oli  tarjottu,  kieltäytyi  sitä  vas- 
taanottama.sta.  Sillävälin  yltyi  tyytymättömyys 
presidenttiin;  Hydrassa  muodostui  riippumaton. 
Ranskan  suojeluk.sen  alainen  hallitus,  Mainassa 
puhkesi  kapina,  ja  Miaulis  poltti  Kreikan  lai- 
vaston. Vihdoin  murhattiin  Kapo  d'Istrias 
(lokak.  9  p.  1831).  Hänen  veljensä  Agostino 
valittiin  sittemmin  väliaikai-seksi  presidentiksi, 
mutta  vastapuolue  pakotti  hänet  luopumaan 
(huhtik.  1832).  Toukok.  7  p.  1832  määrättiin 
Kreikan  kuninkaaksi  Baierin  prinssi  Otto,  jonka 
ehdokkuuden  kansalliskokous  yksimielisesti  hy- 
väksyi (elok.  8  p.  s.  V.)  ;  samalla  säädettiin, 
että  maan  pohjoisrajan  tuli  kulkea  Artan-  ja 
Lamian-lahtien  väliltä. 

Otto  I  (1832-62)  oli  Kreikkaan  saapuessaan 
(tammik.  1833)  alaikäinen  (synt.  1815),  minkä 
vuoksi  asetettiin  baierilaisen  kreivi  Armansper- 
gin  johtama  sijaishallitus.  Toimeenpanemistaan 
parannuksista  huolimatta  ei  tämä  pääs.syt  kan- 
san suosioon,  se  kun  tuhlasi  valtion  varoja, 
osoittautui  virkavaltaiseksi  ja  suosi  ulkomaalai- 
sia. Eikä  tila  parantunut  senkään  jälkeen  kuin 
Otto  itse  ryhtyi  hallitsemaan  (kesäk.  1  p.  1835), 
sillä  nuori  kuningas  oli  heikko  ja  kyvytön. 
Valtiokanslerina  toiminut  Armansperg  tosin  pois- 
tui (1837),  ja  ministereinä  oli  sittemmin  kreik- 
kalaisia, jonka  ohella  useat  ulkomaalaiset  virka- 


miehet erosivat.  Mutta  hovissa  vallitseva  suo- 
sikkijärjestelmä ja  .suurvaltain  vehkeet  pitivät 
vireillä  tyytymättömyyttä.  Ateenassa  puhkesi 
syysk.  1S43  sotilaskapina,  ja  marrask.  20  p. 
s.  V.  kansalliskokous  laati  uuden  valtiosäännön 
(vahv.  marrask.  30  p.  1844).  jonka  mukam  ku- 
ninkaan nimittämän  senaatin  ja  kansan  valitse- 
man alihuoiioen  tuli  miiodostaa  eduskunta.  Mutta 
taajat  ministeristönvailidokset  ja  puolueriidat 
häiritsivät  maan  rauhallista  kehitystä,  jonka  li- 
säksi välit  huononivat  ulkovaltain  kanssa. 
Englannin  kanssa  syntynyt  selkkaus  aiheutti 
Kreikan  satamien  saarroksen  (1850),  ja  kun  Itä- 
maisen sodan  aikana  (1853-56)  kreikkalaisia 
va]i:in  ioukkfija  tunkeutui  Turkin  alueelle,  pako- 
tettiin Kreikka  pysymään  alallaan  sijoittamalla 
ranskalainen  varusjoukko  Peiraieukseen.  Otto 
menetti  lopulta  täydellisesti  alamaistensa  suosion, 
syntyi  kapinaliikkeitä  (Xaupliassa  y.  m.) .  ja  ku- 
ninkaan ollessa  matkalla  Peloponnesoksessa,  muo- 
dostui väliaikainen  hallitus,  joka  julisti  hänet 
erotetuksi  (lokak.  22  p.  1862).  Ryhtymättä  vasta- 
rintaan Otto  poistui  maasta  (jouluk.  s.  v.).  — 
Uudessa  yleisessä  kansanäänestyksessä  sai  Eng- 
lannin prinssi  Alfred  enimmät  äänet,  mutta  ei 
voinut  valtain  aikaisemman  päätöksen  vuoksi 
tulla  kysymykseen.  Sitävastoin  vallat  hyväksyi- 
vät Englannin  ehdokkaan.  Tanskan  prinssin 
Vilhelmin.  jonka  kansalliskokous  yksimielisesti 
valitsi  (maalisk.  30  p.  1863).  Hän  vastaanotti 
kruunun  kesäk.  6  p.  s.  v.  ottaen  nimekseen  Yrjö  I 
(Georgios)  ja  saapui  Ateenaan  lokak.  s.  v.  Pian 
senjälkeen  Englanti  luovutti  Kreikalle  Joonian- 
saaret  (1864).  Kansalliskokous  päätti  s.  v.  pois- 
taa sena.atin.  mihin  kuningas  vasten  tahtoaan 
taipui.  Valtiovarain  huono  tila,  tavantakaa 
uudistuva  ministeripula  ja  puolueriidat  jatkuivat 
edelleen.  Toiselta  puolen  Kreikka  heittäytyi  ulko- 
poliittisiin seikkailuihin  avustaesssaan  Kreetan 
kapinaa  (1866-69).  Kun  vallat  kielsivät  tämän, 
oli  vähällä  .syttyä  sota  (1869).  minkä  kuitenkin 
uuden  ministeristön  (Zaimis)  alistuminen  valtain 
vaatimuksiin  sai  estetyksi.  Venäläis-turkkilaisen 
sodan  aikana  (1877-78)  marssi  kreikkalainen 
sotajoukko  Thessaliaan  (1878),  mutta  ei  toimit- 
tanut mitään  sanottavaa,  jonka  vuoksi  Kreikan 
etuja  ei  otettu  huomioon  Santo  Stefanon  rau- 
hassa (s.  v.).  Myöhemmin  (1881)  Turkki  suos- 
tui luovuttamaan  Kreikalle  Thessalian  ja  Etelä- 
Epeirokson  (n.  13.200  km').  Balkanin  niemi- 
maalla 1885  syntyneet  selkkaukset  saivat  Krei- 
kan (pääministerinä  v:sta  1SS5  Dplyannis)  ryh- 
tymään innokkaihin  sotavarustuksiin,  joita  jat- 
kettiin huolimatta  valtain  ultimatumista  (toukok. 
6  p.  1SS6).  Vasta  valtain  julistettua  Itä-Kreikan 
satamat  saarro.stilaan  ja  Delyanniksen  erottua 
sai  uusi  pääministeri  Trikupis  keskeyttämällä 
varustukset  rauhalliset  suhteet  ulkovaltoihin  pa- 
lautetuiksi ja  koetti  m.  m.  parantaa  edeltäjänsä 
täydelliseen  rappiotilaan  saattamia  valtiovaroja. 
Delyanniksen  (1890-92)  jäljestä  uudestaan  halli- 
tukseen palattuaan  hän  esitti  eduskunnalle  laki- 
elidotuksen,  joka  merkitsi  täydellistä  valtion- 
vararikkoa.  V.  1896  Kreetassa  puhjennut  ka- 
pina viritti  kansallisen  sotainnon  Kreikassa  ilmi- 
tuleen,  ja  ryhdyttiin  suurenmoisiin  varu.stuk- 
siin  (Ftlinike'  }ietairi'a).  Kreikan  koko  maa- 
armeia  sijoitettiin,  perintöprinssi  Konstanti- 
nos  ylipäällikkönä,  Thessaliaan.    Samaan   aikaan 


1Ö29 


Kreikkalainen  anthoio^ia 


1530 


eversti  \'assos  laski  Kreetassa  maihin  kreikka- 
laisen sotaväenosaston  julistaen  ottavansa  ku- 
ningas Yrjö  I:n  nimessä  saaren  haltuunsa 
(helmik.  15  p.  1897).  Kun  Kreikka  ei  vienyt 
joukkoja;iii  sieltä  [lois,  julistivat  vallat  Kreetan 
saarrostilaan.  Mutta  koottuuan  Edhem  pasan 
johtaman,  melkoisen  sotavoiman  rajalle  Turkki 
aloitti  sodan  (huhtik.  17  p.)-  Siinä  oli  Turkilla 
yhtämittaista  menestystä.  Voitettuaan  kreikka- 
laiset Turnavoksen  luona  turkkilaiset  miehittivät 
Larissan  (huhtik.  25  p.),  ja  2  päivää  taistel- 
tuaan  (toukok.  5  ja  6  p.)  kreikkalaiset  luopui- 
vat asemastaan  Phersalassa  sekä  voitettiin  Veles- 
tinon  luona  (toukok.  6  p.),  jonka  jälkeen  turk- 
kilaiset miehittivät  Volon  (toukok.  8  p.).  Pian 
seujälkeen  Kreikan  pääarmeia  kärsi  tappion  Do- 
mokoksen  luona  (toukok.  18  p.).  Ja  kun  kreik- 
kalaiset eivät  myöskään  Epeiroksessa  olleet  saa- 
neet mitäSin  aikaan,  solmittiin  aselepo  toukok. 
19  p.  Kreikka  uskoi  valtain  huostaan  rauhan- 
neuvottelut. Lopullinen  rauha  allekirjoitettiin 
Konstantinopolissa  jouluk.  4  p.  s.  v.  Kreikan 
tuli  sotakuluina  suorittaa  4  milj.  turkk.  puntaa, 
jota  vastoin  se  sai  pitää  Thessalian :  kuitenkin 
ojennettiin  makedonialais-turkkilaista  rajaa  Tur- 
kin eduksi.  Samalla  asetettiin  Kreikan  valtio- 
varain hoito  kansainvälisen  komissionin  valvon- 
nan alaiseksi.  Toiselta  puolen  Turkki  myönsi 
Kreetalle  itsehallinnon,  pidättäen  itselleen  yli- 
herruuden. Kreetan  ylikomissaarioksi  määrät- 
tynä Kreikan  prinssi  Yrjö  ryhtyi  toimeensa 
jouluk.  1898.  —  Onneton  sota  oli  paljastanut  epä- 
kohtia Kreikan  sotalaitoksessa.  Senvuoksi  pan- 
tiin siinä  1900  toimeen  erinäisiä  parannuksia; 
m.  m.  jätettiin  koko  sotavoiman  ylijohto  sota- 
ministerille, mutta  armeian  pääkomento  arvos- 
saan vanhimmalle  divisioonanpUälliköUe  (perintö- 
prinssille)  ,  jonka  yleisesikunnanpäälliköksi  ase- 
tettiin ulkomaalainen  upseeri.  Taajoja  ministe- 
ristönvaihdoksia  aiheutti  etenkin  n.  s.  ,,korintti- 
monopoolikysymys",  joka  1903  sai  aikaan  mella- 
koita maaseudulla.  Delyanniksen  kabinetti  (joulu- 
kuusta 1904)  oli  jo  järjestämäisillään  asian,  kun 
ministeripresidentti  yksityiskostosta  murhattiin 
(kesäk.  13  p.  1905).  Häntä  seurannut  Rhallis 
kukistui  jouluk.  s.  v.,  jonka  jälkeen  Theotokis 
4:nnen  kerran  astui  hallituksen  johtoon  (jouluk. 
1905).  Lakiehdotus,  joka  koski  alempien  upsee- 
rien poistamista  eduskunnasta,  herätti  helmik. 
12  p.  1896  myrskyn  kamarissa,  joka  hajoitettiin. 
Mutta  uusi  parlamentti  hyväksyi  lain  (kesäk. 
s.  V.).  Myös  ulkopolitiikassa  syntyi  vaikeuksia. 
Turkin  kanssa  1904  kehittynyt  ristikohta  saatiin 
tasoitetuksi,  mutta  Romaauiau  kanssa  huononivat 
välit  siihen  määrään,  että  diplomaattiset  suhteet 
kokonaan  katkaistiin  (kesäk.  1906),  ja  Makedo- 
nian levottomuudet  olivat  vähällä  aikaansaada 
sodan  Bulgaarian  kanssa  (s.  v.).  Prinssi  Yrjö 
poistui  Kreetasta  (syysk.  s.  v.),  ja  hänen  sijal- 
leen määrättiin  Zaimis.  V.  1908  Kreetan  kan- 
salliskokous julisti  saaren  yhdistetyksi  Kreik- 
kaan, mutta  vallat  eivät  ole  yhdistymistä  hy- 
väksyneet. Zaimis  luopui  toimestaan  syysk.  1911. 
V.  1909  puhkesi  sotilaspiireissä  vallitseva  tyyty- 
mättömyys ilmoille.  Johtajanaan  majuri  Zorbas 
upseerit  vaativat  kuninkaallisten  prinssien  pois- 
tamista aktiivisesta  sotajoukosta,  tämän  jättä- 
mistä vieraan  kenraalin  uudestajärjestettäväksi 
sekä  armeian  menoarvion  korottamista;  myöhem- 


min he  vaativat  jyrkkää  muutosta  koko  valtio- 
elämässä.  Theotokis  oli  pakotettu  eroamaan  (hei- 
näk.  s.  v.).  Utiden  kabinetin  muodosti  Rhallis 
ja  sitten  Mavromichalis,  „sotilasliiton"  johtaja. 
Lokak.  28  p.  s.  v.  meriluutnantti  Typaldos  koetti 
tovereineen  vallata  Kreikan  Salamiin  ääreen  si- 
joitetun laivaston,  mutta  yritys  ei  onnistunut. 
Helmik.  1  p.  1910  Dragumis  muodosti  uuden  mi- 
nisteristön,  johon  m.  m.  Zorl)as  astui,  ja  lokak. 
s.  V.  tuli  Venizelos  pääministeriksi.  Hajoitet- 
tuaan  edeltäjänsä  aikana  .\teenaan  kutsutun  kan- 
salliskokouksen, jonka  tuli  telidä  erinäisiä  muu- 
toksia valtiosääntöön.  Venizelos  toimitutti  uudet 
vaalit,  ja  toinen  kansalliskokous  suoritti  tehtä- 
vänsä tammik. -kesäk.  1911.  Päätiikset  koskivat 
in.  ni.  maan  virallista  kieltä,  valtiollisin  rikok.sen- 
tekijöitä  ja  tutkintovankeja,  sanomnlehtien  taka- 
varikkoon ottoa,  edustajakamarin  hajoituksen  jäl- 
keen toimitettavia  uudisvaaleja,  vaalikelpoisuutta 
eduskuntaan,  uutta  valtioneuvostoa,  tuomarivir- 
koja  y.  m. 

[Vanha  aika:  Ridgeway,  „The  early  age  of 
Greeoe"  (1901),  Hall,  „01dest  civilisation  of 
Greece"  (1901),  Fimmen,  ,,Zeit  u.  Dauer  der 
kretisch-mykenischen  Kultur"  (1909),  v.  Lichten- 
berg,  „Die  Agäische  Kultur"  (1911),  Grote,  „His- 
tory  of  Greece"  (6:des  pain.  1888),  Curtius,  „Grie- 
chische  Gesehichte"  (6:des  pain.  1887-89),  Duncker, 
..Geschichte  des  Altertums"  (5-9  os.,  uusi  pain. 
1888),  Busolt,  ,.Griechische  Geschichte  bis  zur 
Schlacht  bei  Chäroneia"  (2:nen  pain.  1892-95), 
Holm.  ..Griechisehe  Geschichte"  (1885-93),  Beloch, 
„Griechische  Geschichte"  (1893-1904),  E.  Meyer, 
..Geschichte  des  Altertums"  (2-5  os.,  1893-19"02; 
uusi  painos  ilmestyy  v:sta  1909),  Pöhlmann, 
„Grundriss  der  griechischen  Geschichte"  (3:mas 
pain.  1900),  Swoboda.  ,. Griechisehe  Geschichte" 
(1911),  Droysen,  ,, Geschichte  des  Hellenismus" 
(2  pain.  1877),  Kaerst,  ..Geschichte  des  hellenis- 
tischen  Zeitalters"  (1901),  Hertzberg,  „Geschichte 
Griechenlands  unter  der  Herrschaft  der  Römer" 
(1866-75). 

Keski-  ja  uusi  aika:  Hopf.  ..Geschichte  Griechen- 
lands vom  Mittelalter  bis  auf  unsere  Zeit"  (1870). 
Finlay,  „nistory  of  Greece"  (2:nen  pain.  1877). 
„History  of  Greece  under  the  Othoman  and  Ve- 
netian  domination"  (1856),  „History  of  Greek 
revolution"  (1861),  Mendelssohn-Bartholdy,  „Ge- 
schichte  Griechenlands  von  1453  bis  auf  unsere 
Tage"  (1870-74),  Hertzberg,  ..Geschichte  Griechen- 
lands seit  Absterben  des  antiken  Lebens  bis  zur 
Getren^-art"  (1875-78),  Gordon.  ..History  of  the 
Greek  revolution"  (1832),  Prokesch-Osten,  ..Ge- 
schichte des  Abfalls  der  Griechen"  (1867-68), 
Schmeidler,  „Geschichte  des  Königreichs  Griechen- 
land"  (1877).  Smith,  „Greece  under  King  George'' 
(1893),  Sergeant,  ..Greece  in  the  nineteenth  cen- 
turv"  (1897),  Kloer,  „Der  tiirkisch-griechische 
Kri"eg  im  J.  1897"  (1897),  v.  Prollius,  „Der  tur- 
kisch-griechische  Krieg"  (1897),  von  der  Goltz. 
„Der  thessalisehe  Krieg  u.  die  tiirkische  Armee" 
(1898).  Boysen,  ..Griechenland  vor  u.  nach  dem 
Kriege"  (1899).  Uuskreikkalaista  historiakirjal- 
lisuutta  (Trikupis,  Y'psilantis,  Vlachojannis 
y.  m.).]  E.   R-n. 

Kreikkalainen  anthoiogia  (=  kukkaspoiminto), 
krcik.  pikkurunoelmain,  epigrammain  (ks.  t.) 
kokoelma.  Viimeisellä  vuosis.  e.  Kr.  eroottisten 
pikkuruD -himain     sepittäjä    Meleagros     (Syyrian 


1531 


Kreikkalainen  keisarikunta — Kreikkalainen  taide 


1532 


Gadarasta)  laati  ,,Stephauos"  (seppele)  nimisen 
vKlikoiman,  johon  otti  sekä  vanhempia  että  oman 
aikansa  epigraminoja.  Toisen  kokoelman  laati 
i:sellä  vuosis.  j.  Kr.  Philippos  Thessalonikolainen. 
Xämä  kokoelmat  olivat  päärunkona  myöhemmissä 
kokoelmissa,  joita  yhä  syntyi  uusia;  vielä  bysant- 
tilaisella aikakaudella  niihin  liitettiin  uusia  teke- 
leitä. Tärkeimmät  säilyneet  k:t  a:t  ovat:  se 
minkä  Konstautiiios  Kephalos  laati  10:nnellä 
vuosis.  j.  Kr.  (n.  s.  auth.  palatina),  ja  pienempi, 
Maksimos  Planudeen  14: unella  vuosis.  kokoama 
(anth.  planudea).  —  Pääjulkaisu:  .,Anthologia 
gricca",   julk.   H.   Stadtmiiller.    1S94   seur. 

O.    F.    T. 

Kreikkalainen  (Kreikan)  keisarikunta  ks. 
1  t  ;i-R  o  (1  m  a  n  k  e  i  s  a  r  i  k  u  n  t  a. 

Kreikkalainen  kirjallisuus  ks.  Kreikan 
kieli  ja  kirjallisuus. 

Kreikkalainen  kirkko  ks.  Itämainen 
k  i  r  k  k  o. 

Kreikkalainen  kirkkomusiikki  ks.  B  y- 
s  a  n  l  t  i  1  a  i  n  e  n    taide. 

Kreikkalainen  musiikki.  Muinaisessa  Krei- 
kassa pidettiin  säveltaidetta  suuressa  arvossa 
sekä  yleisen  sivistyksen  että  nuorison  kasvatuk- 
sen välineenä.  Sen  laadusta  on  olemassa  tie- 
toja etupäässä  senaikuisten  teoreettisten  teosten 
kautta,  joita  on  runsas  määrä  säilynyt  tahi  jäl- 
leen löytynyt.  Itse  sävellyksistä  on  vain  har- 
voja löydetty,  ja  niistäkin  enimmät  ovat  peräi- 
sin verrattain  myöhäiseltä  ajalta,  jolloin  taiteen 
varsinainen  kukoistus  jo  oli  ohimennyt.  Tär- 
keimpänä kukoistusajan  muistomerkkinä  ovat  sä- 
vellysten runotekstit,  mikäli  niiden  rytmillinen 
rakenne  tutkimukselle  selviää.  K.  m.  olikin  pää- 
asiallisesti vokaalimusiikkia,  ja  sen  taiteellinen 
arvo  oli  ennen  kaikkea  jmiri  sävelten  ja  sanojen 
(sekä  niihin  liittyvien  ruumiinliikkeiden)  keski- 
näisessä sopeutumisessa  sekä  tämän  sopeutumi- 
sen pohjalla  kehittyneessä  rytmin  monipuoli- 
suudessa ja  johdonmukaisessa  eheydessä.  Näissä 
seikoissa  k.  m.  epäilemättä  oli  kehittynyt  pitem- 
mälle mj-öhempäin  aikojen  saavutuksia.  Toisissa 
suhteissa  se  pysyi  hyvinkin  alkeellisella  kan- 
nalla, kuten  soinnutukseen  ja  soitin- 
nukseen nähden.  Moniäänisyyttä  ei  tunnettu, 
paitsi  oktaaveissa  laulamista  ja  soittamista.  Ar- 
vellaan kuitenkin  säestävällä  soittimella  silloin 
tällöin  lisätyn  tilapäisiä  korusavella  varsinais- 
ten laulun  sävelten  lomiin ;  päinva.stoin  myös 
mahtoi  säestäjä  joskus  soittaa  vain  tärkeimmät 
sävelet  laulun  mukana,  vaieten  niiden  lomissa. 
Soittimina  olivat  kitara  ja  aulos  yleisimmät 
ja  paraiten  arvossa  pidetyt.  Edellinen  (ynnä  sen 
muunnos,  lyyra)  oli  pyhitetty  Apollonille, 
jälkimäinen  Dionysokselle.  Xäiden  jumalien 
kunniaksi  pidetyissä  juhlissa,  kilpailuissa  ja  näy- 
tännöissä k.  m.  kehittyi  tärkeimpiin  ilmauksiinsa. 
Mutta  mainittujen  soittimien  tehtävä  jäi  hyvin 
yksinkertaiseksi.  Sekä  soolo-  että  kuorolaulajia 
säestämässä  oli  aina  vain  yksi  ainoa  soitin. 
Myöhemmällä  ajalla  esiintyi  kilpailuissa  myös 
soolosoittajia,  joiden  esitykset  kehittyivät  koru- 
suveliseen  taiturimaisuuteen.  —  Melodii- 
kassa  ilmeni  samantapaisia  omituisuuksia 
kuin  keskiajan  yksiäänisissä  laulusävellyksissä 
ja  u.seiden  Euroopan  nykykansain  kansansävel- 
missä (ks.  Kirkkosävellajit).  Teoreeti- 
kot  määrittelivät   niiden   mukaisesti   7   sävellajia 


I liannoniiii /,  joiden  oktaaviasteikot  jaettiin  kah- 
teen nelisiiveliseen  ryhmään  1.  tetr;ikordiin,  sil- 
mällä   pitäen    sävelten    melodista    merkitystä; 

1.  Doorilainen  (=  molli,  dominantti  pää- 
sävelenä).  esim:   e  f  <;  a  hede.   (a-moUi). 

2.  F  r  y  y  g  i  a  1  a  i  n  e  n  (=  duuri,  teräsävcl  1. 
sekunti  pääsävelenä),  esim.  d  e  f  g  a  h  c  d. 
(C-duuri). 

3.  L  y  3' d  i  a  1  a  i  n  e  n  (=  duuri,  dominantti 
pääsävelenä.  kvartti  korotettuna),  esim.  c  d  e  f 
g  a  h  c,    (F-duuri). 

4.  M  i  k  s  o  I  y  y  d  i  a  1  a  i  n  e  n  (=  molli,  teräsävel 
pääsävelenä),  esim.  hede  efga  h,   (a-molli). 

5.  A  i  o  1  i  1  a  i  n  e  n  1.  H  y  p  o  d  o  o  r  i  1  a  i  n  e  n 
(=  molli,  perussävel  pääsävelenä),  esim.  a  hede 
efga,    (a-molli). 

6.  Joonialainen  1.  H  _y  p  o  f  r  y  y  g  i  a- 
lainen  (=  duuri,  dominantti  pääsävelenä) ,  esim. 
gahe  d  e  f  g.    (C-duuri). 

7.  n  y  p  o  1  y  y  d  i  a  1  a  i  n  e  n  (=  duuri,  perus- 
sävel pääsävelenä,  kvartti  korotettuna),  esim. 
f  gahc  cdef,   (F-duuri). 

Tietymätöntä  on,  oliko  tarkoitus  ilmaista  näillä 
asteikkomuodoilla  sävelmäin  melodista  ulottu- 
vaisuutta vai  niiden  päätössäveltä,  vaiko  ehkä 
kumpaakin.  —  Sävellajien  nimitykset  ovat  moni- 
naisin erehdyksin  periytyneet  bysanttilaiseen  ja 
gregoriaaniseen  kirkkomusiikkiin.  —  Kustakin 
sävellajista  määriteltiin  sitäpaitsi  3  eri  sävel- 
sukua  (gcnc):  diatoninen.  kromaattinen  ja 
enharmoninen.  Diatonisella  tarkoitettiin  samaa, 
kuin  nykyään,  mutta  kahden  jälkimäisen  varsi- 
nainen laatu  on  yhäkin  kysyrayksenalainen.  — 
K:n  m:n  historiallinen  kehitys  jakautuu  seuraa- 
viin ajanjaksoihin: 

1.  Esi  aika  (-700  e.  Kr.),  eepillinen  runo- 
laulu (rapsodit),  eepilliset  hymnisävelmät  1.  ,.no- 
moi"  (Olympos,  Terpandros),  nuottikirjoituksen 
alkeet  ( kirja innuoteilla). 

2.  K  e  h  i  t  y  s  a  i  k  a  (700-500) ,  kuorotanssi 
(Thaletas  Spartassa),  lyyrillinen  soololaulu  (Al- 
kaios,  Sappho  y.  m.),  lyyrillinen  kuorolaulu  (Alk- 
man,  Stesikhoros). 

3.  Kukoistusaika  (500-400) ,  kuoro- 
IjTiikka  (Pindaros),  säveldraama  (Aiskhylos, 
Sophokles.    Euripides, .  Aristophanes) . 

4.  .Jälkiä  ika  (400-300),  solistitaituruus 
(Timotheos  y.  m.) ,  teoreettinen  tutkimus  (Aris- 
toksenos) . 

5.  Rappioaika  (300  e.  Kr. -300  j.  Kr.), 
diletanttinen  musiikinharrastus,  joka  leviää  yli 
Rooman  valtakunnan,  ammattimaisen  musiikki- 
taidon aleneminen  kiertävien  seurueitten  käsiin 
(joculatores,  jongleurit),  joiden  kautta  k;n  m:n 
pääpiirteet  periytyvät  keskiaikaisen  laulumelo- 
diikan  omaksi. 

[Gevaert,  ..Ilistoire  et  thforie  de  la  musique 
de  Tantiquite";  Riemaun,  „IIandburli  der  Musik- 
geschichte"  I,  1:  Schmidt,  ..Autike  Kompositions- 
leliro".]  /.   K. 

Kreikkalainen  taide.  1 .  Rakennustaide. 
Kreikkalaisen  rakennustaiteen  luonteenomaisim- 
man  tuotteen  temppelin  pohjakaava  tulee, 
tosin  kehittymättömiinä  ituna,  näkyviin  jo  pronssi- 
kauden kosicivailieilla  (2500-2000)'  Troian  1.  Ilio- 
nin  toisen  kaupungin  ruhtinaantaloLssa:  suora- 
kaiteenmuotoinen huone,  jonka  oviaukko  on  kes- 
kellä toista  lyhyempää  seinää  ja  jonka  eteen 
sivuseinäin  jatkot  fantai   1.   parastades)   muodos- 


1533 


Kreikkalainen  taide 


1Ö3-1 


lavat  etupuolelta  avonaisen  katetun  eteisen. 
Ivivijalalle.  polttamattomista  tiilistä  pystytetty- 
jen .seinäin  vahvistuksek.si.  on  näihin  sovitettu 
vaakasuoria  hirsiä;  sideliirsikerroksia  oli  kai 
ylinnii  pyiiroitä  kattoparruja  kautamassa  ja 
pystyhirsillä  ovat  myöskin  antain  otsasivut  tue- 
tut ja  suojatut.  Huone  on  joko  yhtenä  suurena 
salina  tahi  poikki.-^oinällä  kahtia  jaettu,  rakennus 
kokonaisuudessaan  laakakatoUa  katettu  ja  tämän 
päälle  tasoituksek.si  ja  sateen  suojaksi  levitetty 
keskeltä,  räystäille  jonkinverran  viettävä  savi- 
kerros. Mykeneläisellä  ajall.a  on  ilmeisesti  kreet- 
talaisen  kulttuurin  vaikutuksesta  tullut  lisäksi 
ylen  tärkeä  aines:  pylväs,  etehisen  aukon  kanto- 
väliä  vähennetään  pylväsparilla  ja  täten  anta- 
etehinen  on  jo  valmis,  mutta  myöskin  pääsalin 
keskellä  olevan  lieden  eli  alttarin  ympäri  ovat 
savu-aukon  neljään  kulmaan  ilmestyneet  kan- 
natuspylväät.  Mimumentaalincn  porttirakennus 
I prnpiilaion  I  esiintyy  sekin  jo  mykeneläisaikana 
peruskaavaltaan  kehittyneenä  (kaksi  oH?a-etehistä 
selitysten  ja  väliseinässä  ovi),  samaten  pylväistöt 
pihan  sivustoilla.  Pylväät  ovat  puusta  tai  ki- 
vestä ja  usein  alaspäin  kapenevat  (vrt.  M  y  k  e- 
n  e  1  ä  i  n  e  n  kulttuuri),  vanhimmat  kreikka- 
laiset temppelit,  joista  tietoja  on  olemassa,  oli- 
vat vielä  polttamattomasta  tiilestä:  seinäin  suo- 
jaksi pystytetyn,  usein  koko  temppeliä  kiertävän 
avoimen  käytävän  (pteroma,  pcristylion)  sekä 
antain  väliset  pylväät,  palkistot  ja  räystäät 
puusta;  puuräystäs  kokonaan  ja  palkiston  puu- 
osat ainakin  osaksi  terrakotta-laatikoilla  ja  laa- 
toilla suojatut,  ililen  pinipylväideu  sijalle  sitten 
aikain  kuluessa  tuli  kiviset,  siitä  Olympian  He- 
raiou  on  ainoa  ja  tärkeä  esimerkki,  mutta  muut- 
kin rakennuksen  puuosat  vähitellen  korvataan 
kivisillä,  ja  jo  600-luvulla  e.  Kr.  on  harkkokivistä 
rakennettu  temppeli  pylväineen,  palkistoineen, 
satulakattoineen  täysin  valmis  kaikissa  osissaan. 
EuToopanpuolisessa  Hellaassa  ja  sen  läntisissä 
siirtokunnissa  vallitsee  n.  s.  doorilainen 
tyyli.  Pääpiirteet:  kolmelta  korkealta  porras- 
askeleelta  kohoava  temppelirakennus  fnaosprosty- 
los,  amphiprostylos,  periptcros):  jalattomat,  ylös- 
päin kapenevat,  keskeltä  jonkinverran  paisuvat, 
tanakat,  teräväsärmäi.sesti  uurretut  (20  uuretta) 
pylväät;  pystypylväästä  vaakasuoraan  palkistoon 
välittävä  kapiteli  ekinuksineen  (varrenpäätä  vah- 
vistava rengasmainen  laajennus) ,  abakuksineen 
(neliskulmainen  katelaattal ;  pylväiden  kannat- 
tama palkisto.  jonka  tasanauhaan  päättyvä 
konstruktiivinen  alaosa,  arkitraavi.  on  sileä, 
mutta  friisintapaisessa  yläosassa  vaihtelevat  ma- 
talat uurrekoristeiset  pilarit  (trighjphail)  ja 
neliömäiset,  usein  korkokuvakoristeiset  välipinnat 
(metoopit.  Thermonin  vanhassa  temppelissä  maa- 
lattuja terrakottalaattoja) ;  rakennuksen  päätök- 
senä suojaava  ulkoneva  geison :  päätykolmiot 
(tympano)ij  kuvakoristeineen.  vesikouru  (sima); 
kattopaanut,  aikaisemmin  terrakottaisia  laaka-  ja 
saumatiilejä.  myöhemmin  myöskin  marmoria; 
terrakotta-  tai  marmoriset  räystäs-,  harja-  ja 
päätykoristukset  (antefiksit  ja  akroteriot) :  peris- 
tylin  ja  cellan  puiset  kasettikatot,  peristylissä 
myöhemmällä  ajalla  usein  marmoria  (n.  s.  ka- 
lymmatia-katto:  aineena  paikkakunnan  kivi, 
marmorijauhostukin  peittiimä  kalkkikivi,  mar- 
moriseuduissa  marmori  yhä  enemmän  tulee  käy- 
täntöön   (niin    esim.   vanha   Hekatompedon    Atee- 


nan Akropoliilla  oli  kalkkikivestä,  mutta  sai 
sittemmin  Peisistratoksen  aikana  marmoripyl- 
väistön).  Kattolistan  varjostamissa  seinäosissa 
sekä  yleen.sä  kaikissa  koristeosissa  oli  moni- 
värinen koristus  (polykromia):  doorilainen,  leik- 
kauksessa linnunnokanmuotoinen  kyma,  mel- 
kein ainoa  välijäsen.  —  Vanhimpia  doorilaisia 
temppeleitä,  joista  jälkiii  on  olemassa,  on  Olym- 
pian Heraion,  jonka  suuret  pylväsvälit  todista- 
vat, että  palkisto  oli  vielä  puusta  —  mitenkä 
vähän  kiviaineeseen  alussa  luotettiin,  selvenee 
Syrakusan  Ortygia-saaren  vanhasta  tempi)elistä, 
jossa  pylväät  ovat  niin  likitysten.  että  kapiteeli- 
laatat  melkein  tapaavat  toisiaan,  ja  vanhan  puu 
traditsionin  mukaan,  samaten  kuin  Korintin 
Apollon  temppelissäkin  (n.  6.')0  e.  Kr.)  monoliittejjl 
(viidestä  kappaleesta).  Sisilian  Selinuksen  nui- 
nesta  (4-G)  maanjäristysten  tuhoanuista  temppe- 
listä ke.skimäinen  linnatemppeli  (n.  630  e.  Kr.) 
arkaisine  metooppikuvioineen  ja  rehevine  terra- 
kottakoristeineen  sekä  valtava  Apollon  temppeli 
(Sy  17-pylvästä  ja  osaksi  arkainen)  ans;iitsevat 
erityistä  huomiota,  Akragaksen  (Girgenti'n)  6 
temppelistä  120  m:n  mittainen  suuri  Zeus  temppeli 
(rak.  4SO-406,  lopettamatta  jäänyt  7xl4-pylväi- 
neu  fPseudoperiptcronJ)  oli  kaikin  puolin  erikoi- 
nen ja  antiikin  mahtavimpia.  Magna  Grjcciassa 
Tarentumin  Akropoliin,  Metapontumin  Tavola  dei 
Palladini  ja  Paistumin  3:sta  temppelistä  n.  s. 
basilika  (cella-pylväiköllä  kahtia  jaettu)  ja  n.  s. 
Demeter  temppeli  ovat  nekin  600-luvulta,  mutta 
hyvin  säilynyt,  tanakan  ytimekkään  P  o  s  e  i  d  o- 
n  i  u  temppelin  eheä  pohja,  varmistuneet  muo- 
dot ja  punnitut  suhteet  myöhemmän  (n.  550) 
syntyperän  puolesta  puhuen  päättävät  arkaisen 
ajan  kivitemppelin  kehityksen.  Temppeli  on  ai- 
noa, jossa  cellan  yläpylväitä  on  säilynyt  —  Pau- 
saniaan  kertomus  Olympian  Zeus  temppelin  lehte- 
reistä käy  siten  ymmärrettäväksi.  400-luvuu 
alkupuolella  päätyryhmistäJin  kuuluisa  Aiginan 
Aphaian  temppeli  ja  01i.-mpian  Zeus  temppeli  ovat 
Kreikan  emämaassa  Parthenonin  lähempiä  edel- 
täjiä. 

Iktinoksen  ja  Kallikrateen  447-434  rakenta- 
massa Ateenan  Akropoliin  Parthenonissa 
(ks.  t.)  doorilainen  tyyli  Kreikan  emämaassa  on 
korkeimmillaan.  Aineena  käytetty  jalo  marmori, 
viivain  ja  muotojen  verraton  puhtaus,  tarkka 
tunteellinen  suoritus,  kaksiosaisen  cellan  suhteel- 
lisuus koko  pohjaan  nähden  ovat  itsetietoisen, 
keinojaan  valitsevan,  kypsyneen  taiteen  tunnus- 
merkkejä. Parthenonin  muoto-  ja  käsityspiiriin 
kuuluvat  vieläkin  Akropoliin  pylväseteinen,  pro- 
pylaia  (arkkitehti  llnesikles)  437-32.  vuoren  alla 
n.  s.  Theseion,  Iktinoksen  väljentämä,  suuren 
nelikulmaisen  kokoushuoneen  tapaan  rakennettu 
Eleusiiu  Demeterin  temppeli  fn.  s.  Telesterion)  ja 
saman  arkkitehdin  merkillinen  .Vrkadian  Phiga- 
leian  Apollonin  temppeli  (432  e.  Kr.).  Keveämpiin, 
kuivempiin,  elottomampiin  muotoihin  tähtäävän 
tyylikehityksen  Hellaassa  päättää  Xemean  Zeuksen 
temppeli  (pylväskorkeus  =  6 '/,  alempaa  halkaisi- 
jaa, vanhimmissa  4),  mutta  Vähässä-Aasiassa  ja 
saarilla,  jossa  300-luvun  alkupuolelta  aina  pit- 
källe roomalaiseen  aikaan  saakka  näillä  mailla 
.syntyneellä  ja  vallitsevalla  joonilaisella 
tyylillä  on  renesanssikauteasa,  kehitystä  jat- 
kuu. —  Joonilaisessa  tyylissä  tapaamme  samat 
konstruktiiviset     muodot     kuin     doorilaisessakin. 


1535 


Kreikkalainen  taide 


1536 


imitta  varhaisemman  puurakenteen  jäljet  vielä- 
kin selvemmin  esiintyvät:  solakat,  jalalliset  pyl- 
väät (S-10  alilävistäjää  korkeat,  uurteita  24), 
kaksisivuinen  n.  s.  voluutti  1.  kierrekapiteeli,  3- 
jakoinen  arkitraavi.  kattolistaa  kannattava  ham- 
niaslista  saavat  Mesopotamian  ja  Vähä-Aasian 
vuoriseutujen  (Lyykian)  puutyylistä  selityksensä. 
Friisi  joskus  puuttuu,  mutta  muodostuu  toisinaan 
temppeliä  kiertäväksi  kuva-friisiksi  (sophorosl. 
Muodot  yleensä  ovat  rikkaammat  ja  joustavam- 
mat kuin  doorilaisessa  ja  pienemmillä,  jyrkkiä 
siirtoja  pehmentävillä,  välittävillä  muotojäse- 
nillä  on  suurempi  merkitys.  Polykromia  vieläkin 
on  käytännössä,  mutta  maltillisempi.  Joonilai- 
sista  vanhemmista  temppeleistä  tiedot  ja  jätteet 
yleensä  ovat  niukempia.  Efrjptin  Xaukratiin 
Apollonin  temppeli,  arkainen  Ephesoksen  Arthe- 
misin  temppeli,  molemmat  n,  v:n  560  vaiheilta; 
Delphoissa  knidokselaisten  aarreaitta  karyatidei- 
neen,  kuva-friiseineen  ja  naksolaisten  votiivipyl- 
väs  edustavat  arkaisen  ajan  tyylikehitystä,  mutta 
täyteen  kukkaansa  tyyli  puhkeaa  vasta  400- 
luvulla  Ateenassa,  jossa  kolmelle  attikalaiselle 
paikallisjumalale  pyhitetty  siron  hieno  Erek- 
theion  ja  pieni  Nike  .\pteroksen  amphiprostylos- 
temppeli  ovat  tyylin  helmiä.  300-luvun  loistavin 
arkkitektoninen  luoma  ja  samalla  tyypillinen 
kerrosrakennus  oli  arkkitehti-kuvanveistäjä  Py- 
theoksen  johdolla  jälkeen  353  Kaarian  kuninkaan 
Mausoloksen  kunniaksi  pystytetty  Halikarnassok- 
sen  Mausoleiön.  Kanonista  arvoa  nautti  sa- 
man mestarin  rakentama  ja  Aleksanteri  Suuren 
vihkimä  Prienen  Athenen  temppeli.  Ephesoksen 
suuri  Arthemiin  temppeli  (muutamain  pylväiden 
alaosat  kuvakoristeisia)  ja  Miletoksen  Didyman 
Apollonin  temppeli  uudemman  ajan  levottomuutta 
kuvastavine  vaihtelevina  pylväänj  aikoineen  ja 
kapiteeleineen,  molemmat  valtavia  dipteros-temp- 
peleitä  (peristylit  kaksilaivaisia),  rakennetaan 
vuosisadan  lopulla  uudestaan;  kolmannen  suu- 
ren dipteros-tenippelin,  Magnesian  Arthemis  Leu- 
kophrynen  temppelin  Hermogenes  poistamalla  si- 
semmän pylväsrivin  muuttaa  pseudo-dipterok- 
seksi;  Sardeen  Kybelen  temppelin  komeutta 
on  enää  vain  kaksi  pylvästä  muistuttamassa, 
jotavastoin  Fryygian  Aizanoin  Juppiterin  temp- 
peli iiyvin  säilyneenä  rauniona  edustaa  kreik- 
kalaisen temppelirakenteen  lakastuvaa  kukois- 
tusta, Pergamonin  teatteripenkereellä  joonilai- 
nen  temppeli  sen  viimeistä  kehitysastetta;  roo- 
malaisella ajalla  varsin  yleistä,  korkealle,  ainoas- 
taan etusivulta  noustavalle  jalustalle  kohotettua 
podium-temppeliä.  —  Tj^yleistä  nuorin  oli  k  o- 
rinttilainen  tyyli.  Muodot  pääasiassa  sa- 
mat kuin  joonilaisessa,  mutta  vieläkin  runsaam- 
paa, plastilli.sempaa  (muovailtua)  muotovaiku- 
tusta  silmällä  pitäviä.  Nelisivuisena,  kuten  doori- 
lainen, kapiteeli,  n.  s.  k  a  1  a  t  h  o  sk  a  p  i  t  e  e  1  i 
välttää  joonialaisen  kulmakapitelin  hankaluudet 
ja  ensikerran  kapiteelin  koristamisessa  käytetään 
luonnollista  kasviaihetta,  yhteen  tai  kahteen  riviin 
järjestettyjä  akanthus-lehtiä.  Friisi  on,  ellei  se 
esiinny  kuvallisena,  joskus  kupera  tai  käyristyvä, 
ja  kattolistaa  jo,  kuten  myöhemmin  roomalaisilla 
oli  tavallista,  kannattavat  hammasli.stan  päällä 
vasituiset  olkakivet  (konsolit).  Itsenäisenä 
pylvä.sjärjestönä  tj-ylin  ensikerran  tapaa  jalossa 
Lysikrateen  koregisessa  monumentissa  (334),  — 
nelikulmaiselle     jalustalle     kohotettu,     pronssista 


kolmijalkaa  kantava  pieni  pyöreä  temppeli,  — 
sitä  ennen  ensikerran  yksityisenä  pylväänä  Ph iga- 
leian  Apollonin  temppelin  oellassa,  sittemmin  300- 
luvun  alku-  ja  keskivaiheilla  sisäpylvästönä  Epi- 
dauroksen  Tholoksessa  ja  pilastereina  Olympian 
Philippeionin  sisilseinillä  —  molemmat  pyöreitä 
sentraalirakenteita,  joille  jatkuvaa  traditsionia  oli 
mykeneläiseltii  ajalta  saakka  olemassa.  Korintti- 
laisen tyylin  valtavin  muistomerkki,  .\tepnan  jo 
530  e.  Kr.  Peisistratidien  aikana  aloitettu,  sit- 
temmin 400  v:ksi  keskeytetty  Antiokhos  IV:n 
uudelleen  roomalaisen  Cossutiuksen  johdolla  jat- 
kama suurenmoinen  Olympieion  valmistui 
vasta  135  j.  Kr.  TTadrianuksen  hallitessa  ja  on 
jo  luonteeltaan  roomalainen  rakennus.  Kauneus- 
ja  käytännölliset  syyt  kai  lienevät  etupäässä  ol- 
leet vaikuttamassa,  että  400-luvulta  saakka  tyyli- 
kireys  murtuu  ja  muodoUi.sesti  rikkaammat  joo- 
nilainen  ja  korinttilainen  tyyli  melkein  yksin- 
omaan otetaan  sisäarkkitehtuurissa  käytäntöön. 
Niinpä  esim.  melkein  jiiljettömiin  hävinneessä 
suuressa  Tegean  Athena  Alean  temppelissä  kaikki 
tyylit  olivat  tasa-arvoisesti  edustettuina,  mutta 
vasta  myöhemmän  aleksandrialaisen  ajan  kerros- 
rakennuksissa  ne  muodostavat  elimellisen  fasadi- 
jUrjestelmän.  jolloin  kireämpi  ja  kömpelömpi 
doorilainen  tyyli  kokonaisuuden  jäsenenä  menet- 
tää suljetun  yksilöllisen  luonteensa,  ja  tiedetään, 
että  aleksandrialaiset  Joonian  arkkitelidit  teoreet- 
tisestikin siihen  suuntaan  työskentelivät.  Ja  muu- 
tenkin tyylien  johdonmukainen  kireys  loppuajalla 
yhä  enenimiin  löyhtyy.  Doorilaista  palkistoa  kan- 
tava joonilainen  tai  korinttilainen  pylväs  ei  alek- 
sandrialaisen ajan  arkkitehtuurissa  ole  mikään 
harvinainen  ilmiö  ja  entisten  lisäksi  uusiakin 
kapiteelimuotoja  otetaan  käytäntöön  (Pergamo- 
nissa  pa!muka])iteeli  egyptil.  lainana  on  varsin 
yleinen).  —  Perikleen  aikana  Ateena  oli  vielS 
epäsäännöllisesti  rakennettu  kaupunki  ja  vasta 
sitten  kuin  kaupunkien  sommitteluissakin  ale- 
taan näkökohtina  noudattaa  terveyden,  kauneu- 
den ja  monumentaalisuuden  vaatimuksia,  kau- 
pungin pohja-arkkitehtuuri  astuu  uusille  urille. 
Alun  tekee  Ateena,  joka  uskoo  Peiraieuksen  järjes- 
tämisen nerokkaalle  Rippodamos  Miletolaiselle; 
Etelä-Italian  Thurioi  (445).  satamasta  säteilevillä 
kaduillaan  Ehodos  ja  300-luvulta  alkaen  Vähän- 
Aasian  kaupungit  seuraavat  esimerkkiä.  Mitenkä 
useinkin  maanlaatuvaikeuksista  huolimatta  Hippo- 
damoksen  ruutujärjestelmä  vesijohtoineen  ja  vie- 
märeineenkin  on  johdonmukaisesti  toteutettu,  siitä 
Vähän-Aasian  pieni  Priene  ja  Magnesiakin 
tarjoavat  varsin  valaisevia  ja  viehättäviä  esi- 
merkkejä: Ephesos,  Miletos,  ITalikarnassos,  pyl- 
väs-alleioilla  satamakaupunkiinsa  Seleukiaan  yh- 
distetty Antiokia,  Deinokrateen  luoma  Alek- 
sandria y.  m.  suuremmat  kaupungit  esittävät 
järjestelmän  mahdollisuudet;  loistavana  arkkitek- 
tonisena  kokonaisuutena  Pergamonin  linna- 
vuori, •  teatteri-,  agora-,  suurenmoisine  Zeuksen 
uhrialttari-,  Athene  Polias  pyhättö-,  kirjasto-, 
Trajaneum-  ja  palatsi-penkereineen  hakee  antii- 
kissa vertai.staau.  —  Kreikkalaisessa  kaupungissa 
laajojen,  välistä  kahdella  tai  useammalla  pylväs- 
rivillä  jaeltujen  yhden-  tai  kahdenkertaisten  pyl- 
väshallien  (.?/oain)  ympäröimä  monumentaalinen 
neliskulmainen  agora  (tori)  muodostuu  kaupun- 
kien henkisen  ja  kauppaelämän  kesku.staksi. 
Siellä  oli  raatihuone  (buleuierionj,  nelikulmainen 


1537 


Kreikkalainen  taide 


1538 


huone  alttarin  ja  puhujalavan  ympiiri  kohoa  vi  ne 
istuinpnikkoineen  (Priene,  Miletos)  ;  prytaneion, 
kanpniifjin  pyhiin  lieden  vartijain  asunto;  Eleu- 
siin  Telesterion  ja  Mepalopoliin  Tersilion  (mah- 
tui 20.000  kuulijaa),  monine  kattoa  kannattavine 
pyhäsriveiuoon  edustavat  suurempaa  kokoushuo- 
netta. Nuorten  henkisestä  ja  ruumiillisesta  kas- 
vatuksesta huolehtivien  laitosten,  g  y  m  n  a  s  i  o- 
n  i  n  ja  p  a  1  a  i  s  t  r  a  n  ohjelmaan  kuuluivat  avoi- 
met, hiekoitti  ut,  pjdväskiiytävieu  ympäröimiit  piha- 
maat, harjoitus-,  luento-,  puku-  ja  kylpyhuoneet, 
eksedrat  y.  m.  (esim.  Olympia.  Kpidauros,  Alek- 
sandrian mainio,  jäljettömiin  hävinnyt  Museion, 
Ateenan  komea  n.  s.  JIadrianuksen  stoa  oli  oi- 
keastaan kai  kirjasto,  jommoisista  myöliemmältä 
ajalta  on  jiitteitä  säilynyt  muuallakin,  m.  m. 
Epliesoksessa  ja  Perganionissa) .  Stadionista 
(600:n  olymp.  jalan  mittainen  kilparata)  Ateenan, 
vanhan  paikalle  rakennettu  uusi  kilparata  mar- 
moripenkkeineeu  (maks.  9  miljoonaa)  antaa  sel- 
vän kuvan  —  Olympiassa  katsojat  vielä  saivat 
tyytyä  istumaan  radan  multaäyräillä.  Julkisiin 
rakennuksiin  verraten  porvarillinen  yksityisasu- 
mus  on  suhteellisesti  vaatimaton,  vaikka  näihin- 
kin uTihden  vaatimukset  myöhemmällä  ajalla 
k.isvoivat.  Valaisevia  esimerkkejä  tapaa  Prie- 
nessä.  Deloksessa  y.  m.  Itämaalaiseen  tapaan 
lieristylien  ympäröimii  pihanuia  on  näissiikin  ta- 
lon keskustana,  kadunpuolella  ainoastaan  muuta- 
mia ikkunoita  ja  nekin  korkealla  maasta,  lat- 
tiana kovettunut  savi  tai  kipsikerros,  kivilaatat 
tai  mosaiikki,  katot  maalauksilla,  seinät  harkko- 
rakennetta  sekä  simssiä  ja  pilastereita  jäljittele- 
villä maalauksilla  koristetut  (vrt.  Pompejin  van- 
hempaan n.  s.  inkrustatsionityyliin) ,  talo  korkein- 
taan kahdenkertainen,  ainoastaan  palatsiraken- 
nuksissa  oli  erityinen  miesten  ja  naisten  osasto 
(Ksenophonin  andronitis  ja  gynaikonitis)  ole- 
massa. Harvasta  keskikokoisesta  kreikkalaisesta 
kaupungista  puuttuu  teatteri,  joka  alkuaan 
Dionysoksen  palveluksen  vaatimuksista  lähte- 
neenä, myöhemmin  (jo  300-luvulla)  kehittyy 
kreikkalaisen  nuiallikkoarkkitehtuurin  loistavim- 
maksi  pohjaratkaisuksi.  Valitsemalla  paikaksi 
luonnollisen  vuoren  tai  laakson  rinne,  vältettiin 
vaikeat  alustakonstruktsionit,  katsomona '/.,-ympj'- 
rän  tai  hevosenkeugäntapaan  rinnettä  nousevat, 
pj-öreiitä.  tasaista,  kuoroa  varten  varattua  paik- 
kaa (orkhestraa)  ympäröivät,  katottomat  istuma- 
sijat  (thcatron),  keskellä  orkhestraa  alttari  (thy- 
melc).  katsomon  avonaisen  puolen  sulkeva  erityi- 
nen näyttämörakennus  (skcne)  muodostivat  ihan 
erikoisen  ulkoilmateatterin,  jonka  tärkeydestä 
istumasijain  luku  antanee  paraimman  käsityk- 
sen: Megalopoliin  suuressa  teatterissa  oli  niitä 
44.000  hengelle,  Ateenan  Dion^.sos-teatterissa 
30,00D:lle  j.  n.  e.  (muita  esimerkkejä:  varsin  kau- 
nis Epidauroksen  teatteri  300-luvulta,  Aspendok- 
sen  hyvin  säilynyt,  tyypillinen  myöhemmän  ajan 
vähä-aasialainen  teatteri).  Nykyajan  konsertti- 
huoneita  vastasi  katettu  teatteri,  odeion  (esim. 
Perikleeu,  Kserkseen  telttaa  jälittelevä,  ja  Hero- 
des Attieuk.sen  rakentama,  molemmat  Akropoliin 
alla).  —  Kirjavan  vaihteleva,  monimuotoinen  ar- 
kainen  aika  on  Kreikan  taiteen  muodostumisen 
aika,  400-luku  Ateenassa  on  sen  kukoistusaika, 
aleksandrialainen  aika  edustaa  loppukukoistusta, 
ja  väljentymistä.  Uusissa,  kreikkalais-makedonia- 
laisen  niaailmanvaltion  pääkaupungeissa.  Perga- 
49.    IV.     Painettu  «/» 12. 


monissa,  Autiokhiassa  ja  etenkin  helleeniläisyy- 
den  tyyssijas.sa  Aleksandriassa  rakennustaiteelle- 
kin tarjoutuu  tänä  kroikkalai.sen  taiteen  barokki- 
aikana  uusia,  laajempia,  etupäässä  maallikko- 
laatua  olevia  telitäviä,  joissa  arkkitehdeiltä  ky- 
.syttiin  etupäässä  runsasta  mielikuvitusta,  mutta 
samalla  myöskin  monipuolista  sekä  taiteellista 
että  tieteellisteknillistä  insinööritaitoa.  Tärkeitä 
.yleishyödyllisiä,  mutta  myöskin  tilapäistöitä  ho- 
vien tilauksina  suoritetaan  ja  vieläkin  suuren- 
moisempia  suunnitellaan.  Pharoksen  ma- 
jakka Alek.sandrian  ulkopuolella,  115  m  korkea 
ja  parin  kilometrin  pituisella  aallonmurtajalla 
manteree.seen  yhdistetty,  oli  maailman  ihmeitä. 
Aleksanteri  Suuren  ruumisvaunu.  Ilephaistionin 
60  miljoonaa  maksava  rovio,  Stasikrateen  tuuma 
Athos-vuoren  muuttamisesta  kämmenellään  10.000 
asukasta  sisältävää  kaupunkia  kantavaksi  kuva- 
patsaaksi, koru-teltat,  alttarit  ja  laivat  ovat  ajan 
hengelle  luonteenomaisia.  .Ja  uusissa  oloissa  sa- 
jualla  rakennustaiteen  muodot  ja  keinotkin  vaih- 
tuvat. Muodollinen  hienous  ei  enää  aina  ole  tai- 
teilijain päämääränä,  vaan  useinkin  helpompi  suo- 
ritus j;i  vaikuttavaisuus  astuu  sijalle.  Pylväs- 
töjcn  it.senäinen  merkitys  vähenee  ja  suhde- 
erotukset  tasaantuvat.  Suurempaa  vaihtelevai- 
suutta pohjamuodoissa  j;i  muodoissa  tavoitellaan 
ja  rehevän  koristeellinen  korinttilainen  tyyli 
voittaa  yhä  enemmän  jalansijaa.  —  Kreikkalai- 
nen kulttuuriperintö  on  yleismaailmallinen,  ja  ra- 
kennustaiteellekin se  ikipäiviksi  on  luonut  aat- 
teellisia ja  muodollisia  ihanne;irvoja.  Arkkitek- 
tonista  kokonaiskuvaa  tiiydensivät  kuvanveisto 
ja  maalaustaide.  Satulakatto  näkyy  olevan  kreik- 
kalaisten kehittämä,  samaten  kattojen  tiilipaanut, 
jotka  myöhemmin  kopioitiin  marmoriin.  Kreikka- 
laisilta olemme  saaneet  kolme  pylvilsjärjestöä  ja 
simsseiksi  (kuten  joonilaisessa  tyylissä)  järjeste- 
tyn jatkuvan  sarjan  profiileja.  Puun  järkiperäi- 
nen käyttö  pinnoissa,  ovissa  ja  kattokaseteissa 
kehys-  ja  täyterakenteineen.  koristeaiheena  kä,v- 
tet}  t  p  a  1  m  e  t  i  t,  m  e  a  n  d  e  r  i  t.  köynnök- 
set ja  m  o  s  a  i  i  k  k  i  tekniikka,  elleipä  juuri 
heidän  keksimiään,  ovat  kumminkin  mallikelpoi- 
siin muotoihin  heidiin  kehittämiään.  ja  verraton 
täj-dellisyyttä  lähentelevä  keramiikka,  jossa 
astioiden  perusviivain  yksinkertainen  tunteelli- 
suus ja  jou.stava  sulavuus  sekä  maltillinen  ja 
mallikelpoisesti  astiain  pinnoille  ja  muodoille 
jaoiteltu  maalattu  koristus  ei  enää  jätä  toivomi- 
sille varaa,  on  toki  omintakeinen  kreikkalainen 
ilmiö.  SivuvaikutteLsta  vapautuneessa  kreikka- 
laisessa rakennustaiteessa  ilmenevät  taiteen  ylei- 
set luonnolliset  kauneus-  ja  peruslait.  Ei  mitään 
vierasta  tai  vieroittavaa,  ei  muodottoman  suurta 
ja  väsyttävää;  sen  harkittu  maltillisuus,  läpikuul- 
tava kirkkaus  ja  olympilainen  rauha,  sen  herttai- 
nen sulous  ovat  jokaisen  humanistisen  sivistyk- 
sen saaneen  ihmisen  ymmärrettävissä  ja  nautitta- 
vissa, kaikkialla  ja  kaikkina  aikoina.  Roomalai- 
set omLstivat  kreikkalaisen  rakeunustaidon  kuni 
minkäkin  valloitetun  provinssin,  renessanssi  sii- 
hen valaa  uutta  henkeä,  ja  aina  kun  taide  on 
hairahtunut  yksipuoliseen  liiallisuuteen,  korjaa 
antiikki  erehdykset,  kreikkalainen  pylväs  on  kuin 
viileä  alttari,  jonka  turviin  pakenet  ja  joka 
kuumehaaveilusi  jäähdyttää.  Antiikin  jäljet  ovat 
ikuiset,  ks.  M  y  k  e  n  e  1  ä  i  n  e  n  kulttuuri, 
Pylväsjärjestöt,  Temppeli.       U-o  N. 


1539 


Kreikkalainen  taide 


1540 


2.  K  uv  a  11  m  a  t  a  i  t  e  e  n  vanliiiiiinat  muisto- 
merkit kreikkalaiselta  alueelta  ovat  peräisin 
3:nnelta  ja  2:selta  vuosituhannelta  e.  Kr.  Ne 
eivSt  kumminkaan  edusta  varsinaisesti  kreikka- 
laista taidetta  vaan  ovat  sen  edelläkävijöiden, 
kreettalaisen  ja  mykeneliiisen  kulttuurin  tuot- 
teita. Tämän  kulttuurin  aikaisimmin  Kreikkaan 
saapuneet  helleenit  omaksuivat,  ja  sen  jäännöksiä 
on  löydetty  sekä  Aigeian-nieren  saarilta  että 
myö.skin  mannermaalta.  —  N.  1100:n  vailieilla 
e.  Kr.  sattunut  doorilainen  kansainvaellus  teki 
nähtävästi  siitä  lopun.  t'usi.  varsinaisesti  hel- 
leeniläinen  taide,  joka  pian  alkoi  versoa,  kasvoi 
ja  kehittyi  melkein  kokonaan  vapaana  mykene- 
läisen  taiteen  vaikutuksesta. 

Kuvanveistotaide.  Tällä  taidelajilla  oli 
muinaisessa  Kreikassa  huomattavia  edellytyksiä: 
kansan  niielik\ivitus  oli.  kuten  Homeroksen  laulut 
osoittavat.  |ilastillisesti  luovaa  laatua,  julkiset 
voimisteluharjoitukset,  joissa  osanottajat  jo  v:n 
700  vaiheilta  alkaen  esiintyivät  alastomina,  tar- 
josivat taiteilijoille  mainioita  tilaisuuksia  ihmis- 
ruumiin ja  .sen  liikkeiden  tutkimiseen,  ja  lisäksi 
he  saivat  sekä  saarilta  että  mannermaalta  käy- 
tettäväkseen erinomaista  marmoria.  Kreikan 
kuvanveistotaide  jakautuu  kolmeen  suureen  ke- 
hity.skauteen :  arkaiseen.  khi.ssilliseen  ja  hellenis- 
tiseen. Arkainen  taidekausi  kestää  n. 
v:een  500  e.  Kr.  eli  persialaissotien  alkuun.  Sen 
vanhimmat  säilyneet  tuotteet  näyttävät  olevan 
peräisin  6:nnelta  tai  7:nneltä  vuosis.  e.  Kr.  Ne 
ovat  sekä  korkokuvia  —  muutamat  spartalaiset 
hautareliefit  ja  Selinuntin  temppelin  metoopit  — 
että  myöskin  pystykuvia.  Kummatkin  viittaavat 
tyylillisessä  suhteessa  siihen,  että  ennenkuin  kivi 
—  pehmeämpi  kalkkikivi  ja  kovempi  marmori  — 
joutui  käytäntöön,  varhaisimmat  taiteilijat  veis- 
tivät kuvansa  puusta:  paksusta  laudasta  tai  pyö- 
reästä rungosta.  Marmori  näyttää  tulleen  käy- 
täntöön n.  v:n  700  vailieilla.  varsinkin  Paros-. 
Xaksos-  ja  Khios-saarilla.  Samoihin  aikoihin  lie- 
nee kehittynyt  myöskin  pronssitekniikka:  aikai- 
sempien tekotapojen  a.semesta  alkoivat  samokse- 
laiset  taiteilijat  Khoikos  ja  Tlieodoros.  jotka  eli- 
vät 6:nnen  vuosis.  ;ilkupuolella.  käyttää  nähtä- 
västi Egyptistä  opittua  onttojen  pronssikuvien 
valamista,  ja  tämä  taito  levisi  pian  yli  koko 
Kreikan.  Jo  varhaisimman  veistotaiteen  tuot- 
teissa voidaan  erottaa  kaksi  suuntaa:  ankarampi, 
miehekkäämpi  doorilainen  ja  pehmeämuotoisempi, 
naisellisem]ii  joonilainen  tyyli,  jotka  sittemmin 
yhtyneinä  muodostavat  myöhemmän  kreikkalai- 
sen taiteen  sopusuhtaisen,  klassillisen  kauneuden. 
Edellisen  tyylin  ominaisuudet  esiintyvät  aivan 
selvä.sti  jo  nu)nissa  n.  s.  Apollonin  —  oikeastaan 
alastoman  atleetin  —  kuvissa  fn.  v:n  600  vaih. 
e.  Kr.),  vaikka  niissä  vielä  onkin  egjptil.  vai- 
kutus havaittavissa.  Ne  ovat  vielä  täydelleen 
frontaliteettilain  alaisia,  s.  o.  se  pinta,  jonka 
ajatellaan  kulkevan  päälaesta  nenän,  rintalastan 
ja  navan  sekä  selkärangan  kautta  alaspäin  ei 
joudu  milloinkaan  pois  tasapinta-asennosta;  ruu- 
mis tai  joku  .sen  osa  voi  siis  kyllä  liikkua  eteen- 
ja  taaksepäin,  mutta  ei  taipua  eikä  kiertyä  sivulle- 
päin. Niiden  aikaista  alkuperää  o.soittavat  lisäksi 
säännöUi.sesti  kiiherrelyt  hiukset,  ulkonevat  sil- 
mät, jäykjisti  hymyilevä  suu  sekä  nyrkkiin  pu- 
ristetut kädet.  Vieläkin  varhaisempia  on  kaksi 
naisvartalokuvaa,    toinen    Naksos-    ja    toinen    — 


Hera-torso  —  Samos-saarelta.  niissä  tulee  kulmik- 
kaan tai  pyöreiin  puutukin  luonne  aivan  selvästi 
näkyviin.  \'anhenMuan  joonilaiseu  taiteen  pesä- 
paikkoja olivat  Miletos  ja  myöhemmin  Khios,  ja 
seu  huomattavimmat  tunnusmerkit  olivat  muo- 
tojen sirous  ja  pyrkimys  esittämään  pukua  si- 
ten, että  ruumiiiinuiodöt  tulevat  selviisti  näky- 
viin, sekä  marmorin  hieno  ja  yksityiskohtaisen 
tarkka  käsittely.  Ne  ilmenevät  esim.  delolaisessa 
Xike-patsaassa,  jonka  luullaan  olevan  kiolaisen 
taiteilijan  Arkhermoksen  työtä.  —  Joukunverran 
myöhemmin  veistotaide  alkoi  kukoistaa  myö.skin 
Aiginan-saarella  ja  mannermaalla.  varsinkin 
Attikassa  ja  Peloponnesoksella.  Tältä  ajalta  an- 
saitsevat mainitsemista  Ateenan  vanhimman 
temppelin,  Hekatompedonin  päätykolmio,  joka 
esittää  Zeus  jumalan  taistelua  kolmipäistä  petoa 
Typlionia  vastaan,  samoilta  paikoilta  löydetyt  lu- 
kuisat naisen  pystykuvat  —  Athenen  palvelijat- 
taret — .  joista  useat  ilmeisesti  ovat  joonialaisten 
taiteilijain  työtä,  attikalaisen  Antenorin  kaksois- 
patsas  Harmodias  ja  Aristogeiton  sekä  erittäin 
kaunis  naisen  rintakuva,  joka  yleiseen  käy  Eu- 
thydikoksen  patsaan  nimellä.  Sitäpaitsi  on  tältä 
taidekaudelta  siiilynyt  muutamia  korkokuvia,  ku- 
ten hautapatsaita  ja  1887  Villa  Ludovisi'n  maalta 
Koomasta  löydetty  marmorinen  valtaistuin.  — 
Klassillinen  taidekausi  kestää  persia- 
laissodista siihen  saakka  kuin  Makedonian  Phi- 
lippos  valloitti  Kreikan  (500-338  e.  Kr.).  Sen 
alkupuolen,  välityskauden  tuotteilla  on  vielä 
joukunverran  tyylillistä  kosketusta  arkaisen  tai- 
teen kanssa,  kuten  varsinkin  peloponnesolaisten 
ja  aiginalaisten  taiteilijain  veistokset  osoittavat. 
Aiginassa,  jonka  mestareista  mainitaan  etenkin 
kaksi:  Kalon  ja  Onatas.  harjoitettiin  etupäässä 
pronssi  n  valamista.  Huomattavimmat  välityskau- 
den teoksista  ovat  ne  1811  löydetyt  marmoriset 
kuvapatsaat,  jotka  aikoinaan  koristivat  Aiginan 
temppelin  molempia  päätykolmioita  (ks.  A  i  g  i  n  a, 
kuvaryhmät).  Tyylillisessä  suhteessa  ne  ovat 
sangen  mielenkiintoisia:  niiden  tekijät  ovat  sekä 
tasapainosuliteihin  että  yksityiskohtien  huolitte- 
luun  nähden  käsitelleet  haurasta  kiveä  samojen 
periaatteiden  mukaan  kuin  sitkeätä  metallia.  Huo- 
mattava edistysaskel  on  varsinkin  itäpäädyssä 
ilmenevä  asentojen  ja  ruumiinosien  suurempi  va- 
paus ja  luonnollisuus  aikai.sempien  veistoksien 
jäykkyyden  rinnalla.  —  Persialaissotien  jälkeen 
koitti  kaikkialla  Kreikassa,  mutta  varsinkin 
Ateenassa,  taiteille  oikea  kulta-aika;  sodan  vau- 
riot oli  tyyten  korjattava  ja  jumalille,  jotka 
olivat  pelastaneet  maan  vihollisista,  oli  kohotet- 
tava uudet  ja  entistä  uhkeammat  pyhäköt.  Näistä 
on  ennen  muita  mainittava  Olympian  (ks.  t.) 
Zeuksen  temppeli  sekä  Ateenan  kuulut  Akropolis- 
rakennukset  (ks.  Ateena).  Olympian  temppe- 
lin metoopeissa  on  aiheina  Herakleen  12  uro- 
työtä, päätykolmioissa  taas  kuvataan  itäisessä 
hetkeä  ennen  Oinomaoksen  ja  Pelopsin  kilpa- 
ajoa  ja  läntisessä  lapithein  ja  kentaurein  taiste- 
lua. Tyyliltään  ne  ovat  kumpikin  suurisuuntai- 
sia ja  rohkean  naturalistisia,  edellisessä  vallit- 
seva tyyneys  ja  tarkka  symmetria  tekee  sen. 
että  eri  henkilöitä  ja  ryhmiä  yhdistävä  toiminta 
ei  ole  niin  selvä  kuin  jälkimäisen  eloisassa  ja 
kiihkeässä  sommittelussa.  Työ  on  suoritettu  ko- 
risteellista vaikutusta  silmälläpitäen,  niin  että 
vain    katsojaan    päin    käännetty    puoli    on    teko- 


1541 


Kreikkalainen  taide 


1542 


tnvaltaiui  jossain  iiiiiäriii  liuoliteltua.  Ratkaise- 
matta on  yhä  vielä  kysymys  niiden  luojista.  Tii- 
miin aikakauden  pcUipunnesolaista  veistotaidetta 
edustavat  lisiik.-i  pionssiteokset:  i)eli)lioista  löy- 
detty vaununolijaaja  ja  ,,Ji>l'istaan  oasta  ottava 
poika"  sekii  maiinoriveistos  ..Kilpajuoksijatai". 
Kiittiiin  hyvin  säilynyt,  1900  lioomassa  löy- 
detty Nioben  tytiir.  jota  jotkut  tutkijat  pitii- 
vSt  tiimiin  aikakauden  tuotteena,  lienee  kummin- 
kin paljoa  myöhiiisempi  (4:nneltii  vuosis.K  Tai- 
teen varsinainen  pesäp.Tikka  oli  ennen  muita 
Ateena.  Jo  .Täinen  vuosis.  alkui>u(diskolIa  eli 
sicllii  eteviii  kuvauveistiijiii,  kuten  Kalamis,  jonka 
eliiinkuvia  paljon  ihailtiin,  sekil  Myron  (ks.  t.). 
joka  pronssiryhmiissiiän  Atliene  ja  Marsyas  sekii 
tunnetussa  ,,Diskoksen  heittiijässiiiin"  on  illusoo- 
risesti  kuvannut  ihmisruumiin  nopeata  liikettii. 
Mutta  vasta  senjiilkeen  kuin  Perikles  otti  halli- 
tuksen ohjat  kiiteensii  ja  alkoi  kiiyttiiii  valtion 
varoja  taiteen  hyviiksi.  se  puhkesi  Ateenassa  tiiv- 
teen  kukkaansa.  Perikleellii  olikin  apunaan  suur- 
ten suunnitelmien  toteuttajana  yksi  kaikkien 
aikojen  etevinipiii  taiteilijoita.  Pheidias  (ks.  t.). 
Myron  oli  ollut  todellisuuden  naturalistinen  ku- 
vaaja. Pheidiian  taide  oli  perusluonteeltaan 
suurta,  yleviiii  ja  ihanteellista.  Jumalien  kuva- 
patsaiden luominen  kuului  kuin  itsestiiiin  hä- 
nelle. Hän  miiäräsi  Athene  jumalattaren  tyypin 
mainioilhi  teoksillaan,  joista  tunnetuimmat  ovat 
jättiläiskokoinen  pronssipatsas  Athena  Promakhos 
Akropoliilla,  sen  lähettyvillil  sitä  pienempi 
Athena  Lemnia.  pronssia  .sekin,  ja  12  m  korkea 
kul'anorsunluinen  Athena  Parthenos  sisällä  temp- 
pelissä (ks.  Ateena  ja  Athene).  Näiden  jäl- 
keen Pheidias  ryhtyi  luomaan  Ol.ympian  Zeus- 
temppeliin  kultanorsunluista  ylijumalan  kuvaa. 
Se  näyttää  pystytetyn  jo  432.  Hiinen  monien 
oppilaittensa  joukosta  lienee  Alkamenes  (ks.  t.) 
ollut  huomattavin  ja  itsenäisin.  On  arveltu,  että 
muuan  Etelä-Ran.skassa  löydetty  Aphrodite-patsas 
(n.  s.  Venus  Genetrix)  ja  Vatikaanissa  säily- 
tetty Diskonheittäjä  olisivat  hänen  teostensa  jäl- 
jennöksiä. Toisen  oppilaan  Agorakritoksen  pää- 
teoksesta, suuresta  marmori.sesta  Xemesis-pat- 
saasta  Rhamnuksessa  on  löydetty  jiiännöksiä. 
Niin  varmaa  kuin  onkin  Pheidiaan  ja  hänen 
oppilaittensa  suvirenmoinen  työ  Ateenan  kaunis- 
tamisessa, yhtä  vaikeata  on  edes  suunnilleenkaan 
määritellä  heidän  yksityiskohtainen  osuutensa 
siinä.  Tämä  koskee  erityisesti  kuuluisimman  ra- 
kennuksen. Parthenonin.  lukuisia  veistoksia.  Tie- 
detiiiin  kyllä,  ettii  Pheidiaan  toimeksi  oli  us- 
kottu Perikleeu  mahtavien  rakennustöiden  ylin 
valvonta,  mutta  on  luultavaa,  ettei  hän  persoo- 
ualli-sesti  ottanut  osaa  esim.  Parthenon-veistos- 
teii  luomiseen  (ks.  Parthenoni.  Pheidiaan  ja 
hänen  koulunsa  monumenttaaliset  teokset  vaikut- 
tivat sanpen  hedelmöittävästi  myöskin  korko- 
kuviin, joita  pystytettiin  joko  huomattavien  ta- 
pausten tai  vainajain  muistoksi  näiden  haudoille, 
etupäässii  pienten  temppelien  muotoisina  kivi- 
laattoina.  ilonet  niistä,  kuten  melko  hyvin  säi- 
lynyt Ilepeson  kaunis  hautapatsas,  muistuttavat 
tyyliltään  elävästi  temppelireliefejä.  —  Saman- 
aikaisista ei-ateenalaisista  kuvanveistäjistä  on 
kuuluisin  doorilainen  Polykleitos  (ks.  t.),  joka 
niihtävästi  asui  suurimman  osan  elämäänsä  Ar- 
goksessa.  Yhtä  suuri  mestari  kuin  Pheidias  mar- 
moriukäsittelyssä  oli  Polykleitos  pronssitekniikan 


alalla.  Hänen  enimmät  teok.sensa  ovat  alastomia 
nuorukaisia.  Uutta  hänen  taiteessaan  on  asento: 
tiiydellinen  pysähdys  kesken  näennäistä  eteen- 
päin rientävää  liikettii.  Ruumiinpaino  lepäu 
yksinomaan  toisella,  tukijalalla,  ja  toinen,  vain 
varpaille  nojautuva  liikcjalka,  on  ainoastaan  tasa- 
painoa kannattamassa.  Tunnetuimmat  hänen 
teoksistaan  ovat  Doryphoros  (keihiiiinkantaja) 
(ks.  t.)  ja  Diadumenos  (voittonauhalla  it.seään 
kori.stava  nuorukainen),  joilla  hän  matemaatti- 
sen tarkasti  miliiräsi  miehisen  kauneusihanteen 
suhteet,  suuri  kultanorsuiiluinen  nera-])atsas  sekä 
hiukan  miesmäinen  ..Haavoitettu  amatsoni".  Poly- 
kleitoksen  jälkiä  kulkivat  monet  peloponnesolai- 
set  taiteilijat,  kuten  hänen  sukulaisensa  Polyklei- 
tos nuorempi  ja  Daidalos.  —  Joonialai.sen  tai- 
teen tuotteet  näiltä  ajoilta  ovat  suurimmalta 
osalta  hävinneet,  jonkinlaisen  käsityksen  sen 
kaunasta  antavat  Paionioksen  pahoin  särkynyt 
olympialainen  lentilvän  Niken  patsas  sekä  nii- 
den kahden  komean  hautamonumentin  jätteet, 
jotka  on  kaivettu  esille  toinen  Gjölbasiss.a  toinen 
Ksanthoksessa  Vähässä-Aasias.sa.  —  Peloponne- 
solaissotien jälkeen  muuttui  kreikkalaisen  taiteen 
asema  ja  luonne  varsinkin  Ateenassa  sanfren  huo- 
mattavasti. Valtiolla  ei  ollut  enää  varoja  suu- 
riin monumenttaalisiin  tilauksiin,  sen  sijalle  as- 
tuivat yksityiset  rikkaat  taiteensuosijat.  mese- 
naatit. Usko  jumaliin  oli  alkanut  jo  myöskin 
järkkyä,  4: unen  vuosis.  taiteilijat  panivat  enem- 
män painoa  yksilölliseen  inhimilliseen  kauneu- 
teen kuin  jumalalliseen  ylevyyteen,  ja  samalla 
he  saattoivat  valaa  teoksiinsa  myöskin  enemmän 
omaa  persoonallista  käsitystään  ja  tunnettaan 
kuin  ennen,  jolloin  yleensä  vallalla  olleet  mieli- 
piteet olivat  olleet  heidän  luomiensa  luonnetta 
ainakin  jossain  määrin  sitomassa.  Tätä  sekä 
aihepiirin  että  käsittelytavan  muutosta  kuvastaa 
hyvästi  ateenalaisen  Kephisodotoksen  Eirene- 
patsas,  joka  rauhan  vertauskuvana  seisoi  Areo- 
papin  rinteellä.  Sillä  Eirene  on  enemmän  äiti 
kuin  jumalatar,  kun  hän  hellästi  katselee  käsi- 
varrellaan istuvaa  Plutos-lasta.  Kephisodotoksen 
poika  oli  vuosisadan  suurin  kuvanveistäjä  Praksi- 
teles  (ks.  t.).  Kreikan  klassillisen  taiteen  henke- 
vin ja  tuntehikkain  mestari.  Teoksiinsa  hän 
käytti  yksinomaan  marmoria,  sitenkin  eroten 
edeltäjistään,  ilieluimmin  hän  kuvasi  ihmis- 
eliimän  kukoistavinta  ikäkautta,  siksipä  Aphro- 
dite  onkin  hänen  kuuluisin  luomansa.  Jonkin- 
verran muiden  vaikutusta  on  vielä  havaittavissa 
niissä  kahdessa  veistoksessa,  joiden  on  arveltu 
olevan  hänen  nuoruuden  teoksiaan:  n.  s.  Arlesin 
Venuksessa  ja  „Viiniä  kaatavassa  satyyrissä", 
vaikka  Praksiteleelle  ominainen  sielukkaisuus  jo 
niissäkin  tulee  selvästi  näkyviin.  Kovin  monLsta 
jäljennöksistä  päättäen  lienee  hänen  ..Lepäävä 
satyyrinsa"  herättänyt  erikoista  ihailua,  sen  omi- 
tuinen puoleksi  nojaava  asento  on  myöskin  tun- 
netulla Apollon  Sauroktonoksella.  Kaikki  nämä 
ovat  säilyneet  vain  kopioina,  alkuperäinen  teos 
«en  sijaan  on  verraten  vähän  vahingoittunut 
olympialainen  Hermes,  joka  käsivarrellaan  pitelee 
pientä  Dionysos  poikasta.  Vaikka  se  ei  lienekkään 
Praksiteleen  pääteoksia,  voi  sen  tavattoman  henke- 
västä ja  hienosta  muotokäsittelystä  saada  mai- 
nion kuvan  Praksiteleen  loi.stavasta  taiteilija- 
kyvystä.  Vv.  356-346  näyttää  Praksiteles  oleskel- 
leen Vähässä- Aasiassa,  ja  siltä  ajalta  on  peräisin 


1543 


Kreikkalainen  taide 


1544 


hänen  kuntuisin  veistoksensa  Knidolainen  Aphro- 
dite  iks.  A  p  h  r  o  d  i  t  e) .  Samanaiknisten  raho- 
jen ja  säilyneiden  jäljennösten  mukaan  oli  juma- 
latar aivan  alasti,  vieressä  oleva  ruukku,  jonka 
päälle  hän  laskee  vasemmalla  kädellä  verhonsa, 
osoittaa  hänen  riisuutimeen  astuakseen  kylpyyn. 
Että  Praksiteles  käsitteli  taiteellisesti  itsenäisenä 
motiivina  myöskin  pukua  ja  sen  vaihtelevia  peh- 
meitä poimuja,  siitä  on  todisteena,  paitsi  edellä- 
mainittua liermes-patsasta.  korkokuvasarja  Man- 
tineian  runottaret.  —  Praksiteleen  rinnalla  on  en- 
nen muita  mainittava  hänen  aikalaisensa  Skopas, 
haltioituneen  intomielen  nerokas  esittäjä.  Hän  oli 
kotoisin  Paros-saarelta,  mutta  asui  sittemmin  jo- 
tenkin kauan  Ateenassa.  Hänen  teoksistaan  on 
enimmäkseen  vain  sirpaleita  jäljellä,  mutta  muuta- 
mista eheämpinä  säilyneistä  Tegean  Athena-temp- 
pelin  päätyryhmiin  kuuluneista  päistä  voi  saada 
käsityksen  siitä,  miten  liän  on  keskittänyt  si.säisen 
elämän  ulkonaisen  ilmauksen  varsinkin  silmään. 
Hän  näyttää  olleen  sangen  tuottelias,  sillä  kir- 
jallisten tietojen  mukaan  olivat  hänen  teoksensa 
yleisiä  kautta  koko  kreikkalaisen  maailman.  Ja 
hänen  pateettinen,  intohimoinen  taiteensa  olikin 
epäilemättä  hyvin  ajan  levottoman  luonteen  mu- 
kainen. —  Paljoa  edullisemmat  elinehdot  kuin 
Ateenassa  oli  taiteilijoilla  Vähän-Aasian  rikkaissa 
kaupungeissa  ja  loistavissa  ruhtinashoveissa.  Siellä 
pystytettiin  vielä  uhkeita  temppeleitä  ja  hauta- 
rakennuksia,  joiden  koristamisessa  kuvanveistäjät 
saivat  koetella  kykyäiin.  Suurenmoinen  ihmetyö 
oli  varsinkin  Halikarnassoksen  maailmankuulu 
Mausoleion  (ks.  H  a  1  i  k  a  r  n  a  s  s  o  s) ,  kaarialai- 
sen  kuninkaan  Mausoloksen  hautarakennus.  Sen 
monet  pysty-  ja  korkokuvat  osoittavat,  miten  pit- 
källe kreikkalainen  taide  oli  kehittynyt  muotojen 
varmassa  hallitsemisessa  ja  tekotavan  taituruu- 
dessa. Paitsi  Skopasta  ja  muutamia  vähemmän 
tunnettuja  kuvanveistäjiä  otti  sen  kaunistamiseen 
osaa  myöskin  etevä  Leokhares  (ks.  t.),  jonka  te- 
kemiä lienevät  Ganymedes  sekä  mahdollisesti 
myöskin  tunnetut  Belvederen  Apollon  ja  Versail- 
les'in  Artemis.  Tuntemattomien  mestarien  luo- 
mia ovat  monihenkilöinen  Niobe-ryhmä  ja  Pat- 
rokloksen  ruumista  kantava  Menelaos,  jälkimäinen 
kenties  vasta  hellenistiseltä  ajalta.  —  Klassilli- 
sen ja  hellenistisen  taidekauden  rajalle  on  jo  luet- 
tava myöskin  sikyonilainen  T.ysippos  (ks.  t.).  Hä- 
nen erinomaisen  runsas  taiteelliuon  tuotantonsa 
rajoittuu  vv:n  3.jO  ja  .SOO  välille.  Teolcsiinsa  hän 
kiiytti  yksinomaan  pronssia.  Myöskin  aihepiiril- 
tään hän  oli  sangen  monipuolinen,  hänen  työhuo- 
neessaan valmistui  jumalien  ja  kilpavoittajien 
patsaita,  eläinveistoksia  ja  varsinkin  erinomaisia 
muotokuvia.  Yleensä  hän  vain  kuvasi  miehiä,  ani- 
harvoin naisia.  Niistä  ei  liene  alkuperäisinä  säi- 
lynyt jälkimaailmalle  ainoatakaan.  Marmorikopi- 
oiden  joukosta  on  asetettava  etusijaan  tunnettu 
atleettikuva  Apoksyomenos  (Kaapija).  Jos  sitä 
vertaa  esim.  Polykleitok.scn  Doryphoros-veistok- 
sein,  huomaa  Lysippoksen  poikkeavan  käsityksen 
ihmisruumiin  suhteista  ja  taiteelliset  erikoisomi- 
naisuudet: pienen  pään,  hoikat  raajat,  solakan 
vartalon,  pehmeät  ääripiirteet  sekä  pintojen  ta- 
vattoman eloisuuden.  Hyvin  samantapainen  on 
myöskin  Delphoista  löydetty  Agias-pitsaan  mar- 
morikopia.  Muita  hänen  teoksiaan  tunnetaan  i.sth- 
molainen  Poseidon  ja  lepäävä  Ilerakles.  Myöskin 
n.  s.  Ares  Ludovisi,  Herkulanuraista  tavattu  prons- 


sinen lepiiävä  Hermes  (kopio  .\teneumissa)  ja  San- 
daalinsitoja  liittyvät  kyllä  tyylillisesti  Lysippok- 
sen luomiin,  mutta  niiden  alkuperäisyydestä  ei 
kumminkaan  ole  täyttä  varmuutta.  —  Miten  ylei- 
siä terävä  havaintokyky  ja  taiteellinen  kätevyys 
olivat  Kreikan  taiteen  kultakaudella,  sen  osoit- 
tavat parhaiten  ne  pienoiskokoiset,  iloisin  värein 
maalatut  terrakotta-pystykuvat,  jotka  tärkeim- 
män löytöpaikan  mukaan  kulkevat  Tanagra-.sta- 
tyettien  nimellä  ja  joita  nähtävästi  aivan  tehdas- 
maisesti  valmistettiin   kotien   koriste-esineiksi. 

Hellenistisen  taidekauden  voi  kat- 
soa alkavan  silloin  kun  Makedonian  Philippos  laski 
Kreikan  valtansa  alle  ja  kestävän  siihen  saakka 
kuin  roomalaiset  sen  valloittivat  (338-146  e.  Kr.). 
Jotkut  tutkijat  ulottavat  sen  aina  Rooman  kei- 
sarikauden alkuun  (v:een  30  e.  Kr).  Taide  jou- 
tui sen  kuluessa  palvelemaan  yksinomaan  ruhti- 
nasten komeudenhalua  ja  koristamaan  uusia  mah- 
tavia kaupunkeja  sellaisia  kuin  Aleksandriaa 
Egyptissä,  Rhodosta  ja  Pergamonia  Vähässä- 
Aasiassa.  Sen  luonne  muuttui  yhä  suuremmassa 
määrin  dekoratiiviseksi  ja  suurta  ulkonaista  vai- 
kutusta tavoittelevaksi.  Ylevyyden  ja  hillityn  su- 
lon sijalle  astuivat  intohimoisuus  ja  raju  voima 
niin  aiheiden  valinnassa  kuin  taiteellisessa  suo- 
rituksessakin. Ihmisruumiin  anatomia  joutui  yhä 
tarkemman  ja  seikkaperäisemmän  tutkimisen  alai- 
seksi. Lysippoksen  ja  hänen  koulunsa  periaat- 
teita kehitettiin  yhä  pitemmälle.  Tämän  uuden 
suunnan  kuvaavimpia  tuotteita  ovat  sellaiset 
teokset  kuin  n.  s.  Borghesen  taistelija  (kuva  ks. 
A  g  a  s  i  a  s)  ja  tunnettu  Laokoon  ryhmä.  Edelli- 
nen on  efesolaisen  Agasiaksen  luoma,  jälkimäi- 
nen taas  kolmen  rhodolaisen  taiteilijan  Agesand- 
roksen,  Athenadoroksen  ja  Polydoroksen  veistämä 
(kuva,  ks.  Laokoon).  Rhodolaista  koulua  edus- 
tavat lisäksi  Khareksen  jiittiläiskokoinen  Apol- 
lon pronssipatsas  (..Rhodon  kolossi")  sekä  Apol- 
lonioksen  ja  Tauriskoksen  suuri  ryhmäkuva, 
n.  s.  Farnesen  härkii  (kuva  ks.  Dirke).  —  V:n 
200  vaiheilla  tunkeutui  villejä  gallialaislaumoja 
Välimeren  rantamaille  ja  aina  Vähään-Aasiaan 
asti.  Täällä  heidät  kumminkin  voittivat  Perga- 
monin  hallitsijat.  Voiton  muistoksi  pystytettiin 
Pergamoniin  mahtava  rakennus.  Zeuksen  alttari, 
jonka  korkokuvissa  esitettiin  Olympon  jumalien 
taistelua  gallialaisia  edustavia  gigantteja  vastaan. 
Näissä  veistoksissa  oli  luovuttu  tykkänään  aikai- 
semman taiteen  kauneusperiaatteista,  tyyneyden 
ja  tasapainon  aseme.sta  niissä  vallitsi  intohimoi- 
nen liikehtiminen  ja  hurja  temmellys.  Pergamo- 
nilaisen  koulun  taiteilijat  ovat  jättäneet  jälkeensä 
myöskin  useita  yksityisiä  veistoksia,  jotka  kuvaa- 
vat noita  heille  outoja  barbaareja  ja  joissa  luon- 
toenomaisuus  on  a.stunut  kauneuden  tilalle.  Sel- 
laisia ovat  Kuoleva  gallialainen  ja  Gallialainen, 
joka  surmaa  vaimonsa  ja  itsensä.  Äärimmäistä 
naturalismia  edustaa  pronssinen  Istuva  nyrk- 
kitaistelija  (Lateranissa),  raaka  ja  ruma  ammatti- 
atleetti,  joka  ei  näytä  kuuluvan  enää  samaan  ih- 
misrotuun kuin  Polykleitoksen  ja  Lysippoksen 
sopusuhtaiset  taistelijat.  —  Attikalainen  koulu 
eli  enimmäkseen  perintätaiteen,  Skopaan  ja  Prak- 
siteleen mestariluomien  turvin.  Se  oli.  kuten  ta- 
vallisesti epigoonitaide.  ulkonaiselta  suorituksel- 
taan loistavata,  mutta  henkiseltä  sisällykseltään 
joko  vanhaa  lainatavaraa  tai  imelähkön  tunteel- 
lista  ja   tarkoitusperäisen    ai.stillista.     Tanssivat, 


1545 


Kreikkalainen  taide 


1546 


soittavat  ja  juopuneet  satyyrit  olivat  sen  mieli- 
ailieita  —  esim.  n.  s.  Barlieriniiien  fauui  — , 
niinikään  ovat  Aphrodite-pafsaat  hyvin  yleisiä, 
koska  ne  tarjosivat  tilaisuuden  alastoman  nais- 
ruumiin  kuvaamiseen.  Näihin  kuuluvat  tunnetut 
Kapitolilainen  ja  Medioiläinen  Aphrodite  sekä 
Aphrodite  Kallipysos.  .Vttikalaisen  koulun  tuot- 
teita ovat  myöskin  toisiaan  syleilevät  Eros  ja 
P.sykhe  .sekä  monihenkilöinen  ryhmäkuva  Isä 
Niili.  —  On  sentäiin  muutamia  luomia,  joissa  hel- 
lenistinenkin taide  on  säilyttänyt  ylevän,  hienos- 
tuneen ia  henkevän  kauneuden  ja  aikaisemman 
ihanteellisuuden.  Niistä  ovat  ennen  muita  mai- 
nittavat Samotraken  Nikepatsas  ja  kuuluisa 
Slelolainen  -\phrodite.  antiikin  kaikkein  ihanim- 
pia veistoksia.  Se  löydettiin  1820  Melos-saarelta 
ja  sen  arvellaan  olevan  peräisin  toiselta  vuosis. 
e.  Kr.  Onko  se  tosiaankin  alkuperäinen  teos  vai 
jonkun  vanhemman  mukaelma,  se  on  yhä  vieläkin 
kiistanalaista  samoinkuin  puuttuvien  käsien  oi- 
kea asentokin.  Kaikissa  tapauksissa  se  on  sekä 
sielulliselta  ilniehikkyydeltään  että  myö.skin  tai- 
teelliselta suoritukseltaan  täysipainoinen  mes- 
tariteos, klassillisen  kauden  parhaiden  veistosten 
veroinen.  Se  osoittaa,  että  kreikkalainen  taide- 
henki  oli  yhä  edelleenkin  elinvoimainen  siitä 
huolimatta,  että  siltä  puuttui  sen  tärkein  elämän- 
edellytys, vapaus.  Vielä  senkin  jälkeen,  kuin  Krei- 
kasta oli  tullut  roomalainen  maakunta,  vaikutti 
se  määräävästi  ja  hedelmöittävästi  voittajien  tai- 
teeseen, joka  oikeastaan  ei  olekkaan  muuta  kuin 
kreikkalaisen  taiteen  epäitsenäistä  mukailua  ja 
heikkoa   jälkikaikua. 

3.  Maalaustaide.  Suoranaiset  tiedot  kreik- 
kalaisesta maalaustaiteesta  ja  sen  merkityksestä 
supistuvat  paljoa  vähempään  kuin  kuvanveisto- 
taiteesta. Sillä  lukuunottamatta  vaasilöytöjä  eri 
ajoilta  on  varsinaisia  maalauksia  säilynyt  mei- 
dän päiviimme  asti  vain  muutamia  jotenkin  myö- 
häisiä seinämaalauksia  sekä  joukko  maalattuja 
hautapatsaita.  Luotettavana  jäljennöksenä  pide- 
tään oikeastaan  vain  yhtä  ainoaa:  Aleksanterini 
taistelua  (ks.  t.)  tunnetussa  Pompejin  mosaiikki- 
kuvassa.  Kirjallisista  lähteistä  päättäen  maa- 
lauksella on  kumminkin  ollut  yhtä  huomattava, 
jollei  huomattavampikin  asema  kuin  veistotai- 
teella. Niiden  perusteella  on  myöskin  voitu  luoda 
jonkinlainen  historiallinen  esitjs  maalaustaiteen 
etevimmistä  edustajista;  mitä  taas  aiheiden  ja 
eri  tekotapojen  kehitykseen  tulee,  nojautuvat  joh- 
topäätökset melkein  yksinomaan  harvoihin  säily- 
neihin seinämaalauksiin,  viime  vuosina  Thessa- 
liau  Pagasaista  löydettyihin  hautapatsaisiin  sekä 
varsinkin  maalattuihin  saviastioihin  (vaaseihin), 
joita  on  löydetty  kreikkalaisen  taiteen  kaikilta 
aikakausilta  ja  jotka  epäilemättä  kuvastavat  var- 
sinaisen suuren  taiteenkin  vaihteluista  yleensä 
niin  tarkoin  kuin  niiden  teknilliset  ja  koriste- 
peräiset  ominaisuudet  sallivat.  —  Vanhinta  puh- 
taasti kreikkalaista  tyylikautta,  n.  s.  geometrista 
ma.alausta  edustavat  n.  s.  Dipylon  vaasit.  Ko- 
risteaiheina käytettiin  etupäässä  kutoma-  ja  pu- 
nontatöistä lainattuja  tai  vapaasti  sommiteltuja 
suoraviivaisia  kuvioita,  jotka  maalattiin  tum- 
malla kiiltävällä  vernissalla  astian  luonnostaan 
vaalealle  ja  säännöllisiin  ruutuihin  ja  kaistalei- 
hin  jaetulle  pinnalle  (vrt.  Kreettalainen 
kulttuuri).  Varsinkin  attikalaisissa  astioissa 
tavataan  —  tosin   vahvasti   tvvliteltvinä  —  sen- 


tään jo  henkilö-  ja  eläinkuvauksia,  jopa  kokonai- 
sia tapahtumiakin  esitettyinä.  Ja  vähitellen 
muuttuikin  näissä  kertova  puoli  itse  taiteellista 
koristelua  tiirkeämmäksi.  —  Geometristen  kuvioi- 
den sijalle  alkoi  sittemmin  idästäpäin  tulla  uusia 
koristeaiheita:  tyyliteltyjä  kasviaiheita  ja  vil- 
lejä eläimiä,  ja  7:nnen  vuosis.  lopulla  vaasitaitei- 
lijat  löysivät  uuden  ehtymättömän  aihealueen: 
kertomarunouden  jumalais-  ja  sankaritaruston. 
Kuviot  maalattiin  yhä  edelleenkin  siluettikuvien 
tapaan  mustalla  värillä  astioiden  ruskealle  pin- 
nalle, hienokiirkisellä  piirtimellä  suoritettiin  ver- 
raten niukka  sisäpiirustus  s.  o.  ruumiinosien,  li- 
hasten, puvun  eri  osien  y.  m.  s.  väliset  rajavii- 
vat. Erinomaisen  kaunis  tämäntyylinen  esi- 
merkki on  suuri  Klitiaan  ja  Ergotimoksen  te- 
kemä n.  s.  Franfois-vaasi  n.  v:lta  580  e.  Kr. 
Paitsi  mustaa  käytettiin  jonkun  verran  muitakin 
värejä:  niinpä  maalattiin  naisten  kasvot  kädet 
ja  jalat  valkealla,  ja  koristeellisen  vaikutuksen 
kohottamiseksi  joitakin  yksityiskohtia  tumman- 
punaisella. Mustakuvioinen  tyyli  oli  luonteeltaan 
yksinomaan  koristeellinen  eikä  tavoitellutkaan 
mitään  tarkoin  luonnononiaista  vaikutusta.  Sitä 
käj-tettiin  suurempienkin  esineiden  kuin  vaasien 
koristaraiseen;  sellaisia  ovat  esim.  klazomenelai- 
set  savisarkofagit.  Näissä  tavataan  kumminkin 
jo  yrityksiä  toisenlaiseenkin  maalaustapaan,  joka 
lienee  ollut  yleinen  samanaikuisessa  marmori- 
maalauksessa.  Siinä  näet  kuviot  piirrettiin  ensin 
itse  pinnalle,  joka  sitten  niiden  ympäriltä  joko 
punaisella  tai  sinisellä  värillä  tummennettiin. 
Kun  tällainen  tekotapa  tarjosi  paljoa  suurempia 
mahdollisuuksia  kuin  mustakuvio-tekniikka  sekä 
varjostukseen  että  myöskin  lyhennyksiin  katsoen, 
sai  se  pian  aikaan  täydellisen  käänteen  vaasi- 
maalauksenkin alalla.  Astian  ruskealle  pinnalle 
piirrettiin  mustalla  vernissalla  vain  kuvien  ääri- 
viivat ja  sitten  peitettiin  samalla  värillä  kuvioi- 
den väliset  tyhjät  alat.  Täten  syntynyt  puna- 
kuvioinen  vaasityyli  joutui  6:nnen  vuosis.  lopulla 
varsinkin  attikalaisten  taiteilijain  kesken  vallit- 
sevaksi ja  sen  kukoistuskausi  kesti  n.  v:een  420 
e.  Kr.  Aikakauden  kahden  suurimman,  monu- 
menttaalisen  maalauksen  harjoittajan,  thasokse- 
laisen  Polygnotoksen  ja  ateenalaisen  Mikonin 
vaikutus  on  siihen  ilmeinen.  Heidän  seinämaa- 
lauksensa ovat  olleet  monella  vaasimestarilla  suo 
ranaisena  esikuvana  ja  mallina.  Mitenkä  pit 
källe  nämä  olivat  vähitellen  kehittäneet  taitonsa 
ryhmittelyssä,  yksityisten  henkilö-  ja  eläinkuvien 
sekä  pukujen  luonnonomaisessa  ja  sulavassa  kä- 
sittelyssä osoittaa  Meidiaan  erinomai-sen  kaunis 
Leukippoksen  tytärten  ryöstöä  kuvaava  hydria. 
Mutta  vaasitaide  alkoi  kumminkin  pian  rappeu- 
tua. 4:nnellä  vuosis.  oli  Ateenassa  kaksi  eri 
suuntaa  vallalla:  toinen  koetti  pyrkiä  maalauk- 
sellisempaan tyyliin  käyttämällä  apunaan  erilai- 
sia värejä,  valkeata,  keltaista,  sinistä,  vaalean- 
punaista, vihreätä,  jopa  kultaakin,  toinen  taas 
pani  yksinomaisen  painon  tavattoman  hienoon  ja 
varmaan  piirustulcseen  ja  lainasi  aiheensa  sa- 
manaikaisista veistokuvi,sta.  Sen  jälkeen  kuin 
helleni-stinen  korkokuvakeramiikka  oli  varsinai- 
sessa Kreikassa  syrjäyttänyt  vaasimaalauksen, 
kukoisti  se  vielä  jonkun  aikaa  Etelä-Italian 
kreikkalaisissa  siirtokunnissa.  Sieltä  ovat  peräi- 
sin m.  m.  suuret  tareiitolaiset  loistoamphorat.  — 
Vanhanajan    kirjailijat    mainitsevat    Polygnotok- 


1547 


Kreikkalainen  tuli — Kreikkalainen  uskonto 


1548 


sen  varsinaisen  suuren  maalaustaiteen  keksijiiksi.  j 
Tavallaan  luin  se  lienee  ollutkin,  sillä  mouu- ! 
nienltaalinen  seinämaalaus  oli  doorilaisen  vael- 
luksen jiilkeeu  joutunut  Kreikan  niemimaalla  ai- 
van unohduksiin.  Joonialaisella  alueella  .se  sitä- 
vastoin näyttää  kumminkin  säilyneen,  ja  sieltä 
1'olyjrnotos  toi  .sen  mukanaan  Ateenaan.  Hänen 
n-.:alauksi:ian  ei  tosin  ole  .säilynyt,  mutta  Pau- 
.<aniaan  kertouuiksista  käy  ihui  hänen  rikas  ja 
rohkea  niielikuvituk.sensa  ja  hänen  mahtava  paa- 
tok.sensa.  Parista  viime  vuosina  löydetystä,  sa- 
manaikaisesta vaasista  voidaan  lisäksi  tehdä 
johtopäätöksiä  hänen  ja  hänen  koulunsa  suuri- 
suuntai.sesta  sommittelutavasta.  Niistä  päättäen 
hän  lienee  pyrkinyt  käsittelemäiin  sekä  ihmis- 
rylimiä  että  itse  ulkonaista  tilaakin  joukuuver- 
ran  perspektiivise.sti.  eri  tasoina,  luopuen  siten 
tavanomaisesta  piutaesitykspstä.  Kolmeen  aikai- 
semmin käytettyyn  pääväriin,  valkeaan,  punai- 
seen ja  tummaan  (mustaan  tai  siniseen)  hän 
näyttää  lisänneen  keltaisen.  Varsinaisen  muotoi- 
lun varjostuksen  avulla  toi  maalaustaiteeseen 
ApoUodoros.  Hän  myöskin  alkoi  taustoja  kuva- 
tessaan käyttää  perspektiiviä,  ja  mitenkä  uutta 
tämä  itse  asiassa  silloin  vielä  oli,  käy  ilmi  ra.  m. 
siitä,  että  Platon  nousi  sellaista  muka  todellisuu- 
deu  väiirentämistä  vastaan.  A:a  aikalaisia  5:nnen 
vuosis.  lopulta  olivat  kuuluisa  maalaaja  Zeuksis 
sekä  Parrasios  ja  Timanthe-S.  sielullisemman  ilme- 
hikkyyden  ja  paatoksen  edustajat.  Heidän  aika- 
naan alettiin  käsitellä  myöskin  idyllisiä  aiheita 
sekä  seinä-  että  taulumaalauksessa.  —  Joonialai- 
nen maalaus  alkoi  4:nnellä  vuosis.  väistyä  yhä 
enemmän  syrjään  kahden  uuden  koulukunnan,  at- 
tikalaisen ja  sikyonilaisen.  tieltä.  Attikalaisen 
koulun  vahvin  puoli  oli  sisällyksellinen  henkevyys 
ja  kekseliäisyys  aiheiden  valinnassa,  sikjonilai- 
sen  taas  tekotavallinen  taituruus  ja  hienous.  Mo- 
lemmat ])Uolet  näyttävät  yhtyneen  korinttilaisen 
Euphranorin  (ks.  t.)  taiteessa.  Attikalaiseen  kou- 
luun kuului  myöskin  eretrialaineu  Philoksenos, 
jonka  suuresta,  Aleksanterin  ja  Dareioksen  välistä 
taistelua  esittävästä  seinämaalauksesta  Pompe- 
jista  löydetyn  mosaiikkikuvan  —  Aleksanterin- 
taistelun  —  arvellaan  olevan  jotenkin  tarkka 
jäljennös.  Sikyonialaisten  taiteilijoiden  maine 
oli  niin  suuri,  että  joonialainen  Apelleskin,  Alek- 
santeri Suuren  aikakauden  etevin  mestari,  kävi 
heidän  luonaan  ammattiaan  oppimassa.  He  har- 
joittivat ihmisruumiin  suhteiden  ja  symmetrian 
tutkimista  yhtä  innokkaasti  kuin  kuvanveistä- 
jät. Niinikään  kiitettiin  heidän  teoksiaan  yleensä 
onnistuneesta  ryhmittelystä.  Attikalaisten  kuten 
sikyonilaistenkin  taiteilijoiden  teokset  olivat 
enimmäkseen  marmori-  tai  puulevyille  maalat- 
tuja tauluja,  ja  he  käyttivät  yleensä  n.  s.  en- 
kaustiikka-tekniikkaa;  värit  sulatettiin  ennen 
sivelemistä  vahaan,  ja  kun  maalaus  oli  valmis, 
kuumennettiin  se.  Tämän  menettelyn  avulla  vä- 
rit saivat  tavallista  suuremman  loiston  ja  ke.stä- 
vyyden.  Värinkäyttelyssä  oli  kaksi  eri  suuntaa 
vallalla;  toiset  tyytyivät  neljään  pääväriin:  mus- 
taan, valkeaan,  keltaiseen  ja  punaiseen,  toiset 
taas  käyttivät  mustan  asemesta  sinistä  saaden  si- 
ten eri  värien  yhdistelmien  avulla  aikaan  sangen 
monia  eri  vivahduksia.  Nelivärimaalaajia  liene- 
vät olleet  m.  m.  Poly<.'notos,  Zeuksis.  Timanthes 
ja  Apelle.skin.  Neliväritekniikkaa  edustaa  Alek- 
santerin-taistelu,  moniväristä   taas   osaksi   samaa 


aihetta  käsittelevät  n.  s.  Aleksanterin  sarkofa- 
gin marmorikuvat.  —  Hellenistisen  ajan  maa- 
lauksen luionuittavin  ominaisuus  —  Pompejin 
myöhäisimpiä  tyylejä  lukuunottamatta  —  on  sen 
pyrkimys  yhä  suurempaan  todenmukaisuuteen 
sekä  aiheiden  valinnassa  että  niiden  käsittelyssä- 
kin, se  oli  varsinaisen  reali.stisen  laatumaalauk- 
.sen  aikakausi.  Vain  yksi  ainoa  ala,  maisema- 
maalaus, ei  koskaan  saavuttanut  nykyisessä-mer- 
kityksessä täysin  it.senäistä  asemaa  vanhan  ajan 
taiteessa.  Kreikkalaisessa  maailmankatsouuik- 
.sessa  ihminen  oli  siksi  keskeinen  ja  hallitseva, 
eitä  luonnolle  sellaisenaan  ei  voitu  myöntää  mi- 
tään   itsenäistä   aivoa   ja    merkitystä. 

Perrot  et  Chipiez,  ..Histoire  de  l'art  dans  Tanti- 
quitö"  (1898);  Brunn.  ..Griec1\ische  Kunstfje- 
sehichte"  (1803-97):  Bruun.  ..Gesoliielite  der 
grieehischen  Kiinstler"  (1888-89);  Overlieck.  „Ge- 
schichte  der  griecliischen  Plastik"  (1892-94); 
Collignou.  ..Hisloire  de  la  sculpture  grecque" 
(1891-07:  käänn.  saks.)  ;  Gardner,  „Handbook  of 
greek  sculpture"  (1896-97)  ;  Furtwängler  u.  Ur- 
lichs,  ,.Denkmäler  griechischer  und  römischer 
Skulptur"  (1904);  Katz,  „Werke  klassiseher 
Kunst"';  Klein,  „Geschichte  der  griechischeu 
Kuust"  (1007)  ;  Lange.  ..Darstellung  des  Men- 
sclien  in  der  älteren  griechischeu  Kunst"  (1899); 
Lermann.  ..Altgriechische  Plastik"  (1907);  Menge, 
..Einfiilirung  in  die  antike  Kunst"  (1901)  ; 
Schultz..  Bauman  u.  GrUnwedel.  ..Kunst  des  Alter- 
tums"  (1903);  Winter,  „Griechische  Kunst" 
(Gercke-Nordenin  teoksessa  „Einleitung  in  die 
Altertumsnissenschaft"  Bd.  II.  1910)  ;  Pfuhl.  „Die 
griechische  Malerei"  (1911);  Perniee,  ..Das  Kunst- 
ge\verbe  im  Altertum"  (teoksessa  ..Illustr.  Ge- 
schichte   des   Kunstgewerhes"   Bd.    I,    1907).] 

vrt.  Kuvanveistotaide.  F.  L. 

Kreikkalainen  tuli,  helposti  syttyvä,  hei- 
kosti räjälitävä.  runsaasti  paksua  savua  kehittävä 
seos,  luultavasti  salpietaria,  rikkiä,  hiiltä  pikeä, 
hartsia,  naftaa  y.  m.  Keksitty  Kiinassa.  Maini- 
taan Euroopassa  ensiksi  330  e.  Kr.  Oli  vuosi- 
satoja kreikkalaisten  salaisuutena,  josta  nimi. 
Käytettiin  sotatarkoituksiin.  —  Ruudin  keksin- 
nön jälkeen  käsitettiin  k.  t:lla  ruudista,  rikistä, 
piestä,  tervasta,  naftasta,  y.  m.  valmi-stettuja 
palavia  mörssärin  kuulia,  jotka  eivät  vedessä- 
kään helposti  sammuneet.  —  Uudenaikaisista  n. 
s.  k.  t:ista  mainittakoon  3  osaa  bentsiiniä  ja  I 
osan  fosforinpitoista  rikkihiiltä  sisältävä  seos, 
joka  syttyy  itsestään,  veteenkin  heitettynä,  riip- 
puen siitä,  että  rikkihiili  haihtuessaan  jättää  jäl- 
keensä hieno-osaista  fosforia,  joka  helposti  il- 
massa svttvv,  sytvttäen  lientsiinin. 

S.  r.  n. 

Kreikkalainen  uskonto.  Varsin  harvat  ovat 
ne  uskonnolliset  käsitykset,  joita  varmasti  voi 
olettaa  muinaisten  kreikkalaisten  tuoneen  muka- 
nansa indoeurooppalaisesta  alkukodistaan;  yh- 
teistä perintöä  on  epäilemättä  m.  m.  taivaan  ja 
sen  ilmiöiden  (sateen,  ukkosen  ja  salaman)  ju- 
mala Zeus.  Sitä  runsaspiirtei.sempi  on  se  kuva, 
minkä  muinaistiede  on  paljastanut  Aigeian-me- 
reu  seutujen  esihistoriallisen  väe.stön  uskonnosta. 
Ja  vaikka  n.  s.  kreettalais-mykeneläisen  kulttuu- 
rin kannattajat  todennäköisesti  vasta  tämän  myö- 
hempinä kausina  ovat  olleet  kreikkalaisia  ja  mai- 
nittu Uskonto  siis  on  vierasta  alkuperää,  on  se 
varmaan     vaikuttanut     kreikkalaiseen     jumalais- 


1549 


Kreikkalainen  uskonto 


1550 


uskoon.  MiiiiiuislöydöistU  päiittiieii  on  m.  m.  pal- 
veltu äidillisiä  jumalatarta.  hinlelniUllisyyden  ja 
syntymisen  valtiatarta,  jolle  kyyhkynen  oli  py- 
hitetty. Epätietoista  on.  onko  tämä  jumalatar 
sama  kuin  se,  joka  kuvataan  vieressään  jalopeu- 
roja y.  m.  eläimiä.  Kreetassa  palveltu  n.  s. 
..käärmejumalatar"  oli  luultavasti  maanalainen 
junialuusulento.  Muita  mahtavampi  oli  epäile- 
mättä se  jumala  (taivaan  tai  ukkosen  ?),  jonka 
vertauskuva,  kaksiteräinen  kirves  (,.labry.s"i.  ta- 
vataan lukuisissa,  varsinkin  Kreetasta  löydetyissä 
kuvaesityksissä  tai  pronssista  tehtynä.  Sitäpaitsi 
kohtaa  kuvissa  kirjava  joukko  demoonintapaisia 
ilimisen  ja  eläimen  sekamuotoja.  Siitä,  että  pu- 
heenalaisella aikakaudella  vainajainpalvelus  oli 
vallalla,  ovat  epäämättömänä  todistuksena  Myke- 
nain  haudat  aarteineeu:  onpa  otaksuttu  jo  esi- 
mykeneläisellä  ajalla  olleen  sielunpalvelusta.  Vih- 
doin on  varmoja  merkkejä  siitä,  että  kreettalais- 
mykeueläisellä  aikakaudella  on  palvottu  pyhiä 
puita  ynnä  puupatsaita.  —  Mainitulta  kaudelta  on 
m.  ra.  vainajainpalvelus  säilynyt  Kreikan  mante- 
reella historialliseen  aikaan  saakka.  Muuten  oli 
kreikkalainen  uskonto  varhai.semmalla  asteellaan 
varsin  alkuperäinen,  kuten  monet  myöhempiin  ai- 
koihin säilyneet  menot  todistavat.  On  jumaloitu 
hakkaamattomia  kiviä,  kasvavia  puita  sekä  puu- 
palkkeja,  ilonesta  seikast.a  on  päätetty  eläinten- 
palveluksen  vallinneen.  Yleinen  oli  animismi,  joka 
kansoitti  luomakunnan  lukemattomilla  henkiolen- 
noilla. Jotkut  niistä  olivat  ..silmänräpäys"-  ja 
..erikois-jumalia".  joiden  merkitys  kohdistui  vain 
määrättyyn  hetkeen  tai  tapaukseen.  Varsinkin 
näkyy  maanalaisilla  haltijoilla  olleen  tärkeä  sija. 
Enimmiikseen  nämä  olennot  lienevät  olleet  pa- 
hansuopia, joiden  turmiollista  vaikutusta  oli  tor- 
juttava uhreilla  im.  m.  ihmisuhreilla),  loitsuilla 
y.   ra. 

Kokonaan  toinen  on  se  näköala,  joka  avautuu 
Homerolaisessa  runoudessa.  Synkkien,  epämää- 
räisten ja  epälukuisten  henkiolentojen  sijalla  on 
valoisa,  rajoitettu  jumalamaailma.  jonka  jäsenet 
plastillisen  selväpiirteisinä,  niin  ulkonaisesti  kuin 
sisällisesti  ihmistyneinä.  iuhimillisine  tunteineen, 
intohimoineen  ja  siveellisine  heikkouksineen  as- 
tuvat eteemme:  he  eivät  ole  kaikkivaltiaita  ei- 
vätkä kaikkitietäviä  ja  eroavat  ihmisistä  vain  täy- 
dellisempien  aistiensa,  kauneutensa  ja  mahtavuu- 
tensa puolesta.  Xe  muodostavat  Olympos-vuoren 
huipulla  autuaallista  eloa  viettävän  yhdyskunnan, 
jota  vallitsee  sisarus-  ja  samalla  aviopari  Zeus 
ja  Hera.  Muut  ..olympolaiset",  joiden  luku  myö- 
hemmin määrättiin  l'2:ksi.  olivat  Poseidon, 
Athene.  Apollon.  Artemis.  Hephaistos.  Ares,  Aphro- 
dite.  Hermes,  Demeter  ja  Ilestia.  Sitävastoin  Ha- 
des  ja  Persephone  eivät  oleskele  Olympoksessa, 
vaan  manalassa.  Kukin  olympolainen  on  saanut 
määrätyt  tehtävänsä  sekä  paikkan.sa  jumalien 
perheessä;  vielä  täydellisemmin  on  kaikkien  kreik- 
kalaisten jumalien,  ei  vain  olympolaisten,  suku- 
laissuhteet järjestänyt  ja  vakaannuttanut  Hesio- 
dos.  Paitsi  varsinaisia  jumalia  homerolainen  my- 
tologia käsittää  suuren  määrän  alempia  olentoja. 
Varsin  monet  näistä  ovat  personoituja  luonnon- 
ilmiöitä {esira.  Helios.  Selene.  Eos.  Iris  y.  m.) : 
lisäksi  on  mainittava  lukuisat  meri-,  joki-  ja 
lähdejumaluudet.  edelleen  Hehe,  Ganymedes.  Pan. 
seileenit.  .satyyrit,  nymfit,  vihdoin  Hekate.  Eri- 
nyit  y.  m.  —  Oh-mpolaiset  kuuluvat  nuorempaan 


u.skontokerro.stuniaan,  jok.i  on  työntänyt  .syrjään 
vanhemman  uskonnon  jumalat.  Xäitä  ovat  esim. 
Gaia.  Ilyperion,  Theniis,  Muemosyne  y.  ra.,  joi.sta 
muutamat  vielä  historiallisella  ajalla  saivat  osak- 
seen jumalallista  kunnioitusta.  Enimmäkseen  ne 
kuitenkin  sulautuivat  olympolaisiin,  jolloin  van- 
hemmasta jumalasta  moua.sti  säilyi  vain  nimi  tai 
hän   aleni   „herokseksi". 

Homerolainen  runous  luo  kuitenkin  sangen 
vaillinaisen  kuvan  aikansa  uskonnollisesta  ke- 
hityskannasta.  Sen  edustama  kulttuuri  on  näet 
.sekä  paikallisesti  että  yhteiskunnallisesti  ra- 
joitettu, koska  siitä  etupäässä  kuvastuu  vain 
.Joonian  pikkuhovien  ylimyspiireissä  vallitseva 
epäuskonnollinen  katsantotapa.  Yhtäkaikki  sen 
vaikutus  on  ollut  valtava,  se  kun  on  painanut 
leimansa  Kreikan  heimojen  viralliseen  uskon- 
toon. Mutta  silti  .se  ei  kyennyt  ko.skaan  tukehut- 
tamaan  ikivanhoja  kansanomaisia  käsityksiä. 
Kautta  Kreikan  kansan  koko  historian  kulkee  si- 
ten rinnan  2  virtausta:  ylempi,  Homeroksen  tra- 
ditsioneja  jatkava  järkiperäinen  ja  esteettinen 
suunta,  jota  valtiot,  kirjallisuu.«i  ja  taide  kan- 
nattivat, ja  alempi,  joka  itsepintaisesti  piti  kiinni 
feti.sismistään,  haltijauskostaan  ja  taikamenois- 
taan.  edelleen  kehittäen  esihomerolaisia  käsityksiä. 

Homerolaisten  jumalien  edustama  siveellinen 
kanta  ei  ajan  pitkään  voinut  olla  loukkaamatta 
ajattelevia  henkiä.  Se  herätti  vastustusta  varsinkin 
filosofian  puolelta  (KsenophanesK  Alkoipa  myös 
ilmetä  taipumusta  vapautu.a  monijumaluudesta.  Ne 
jumalat,  joihin  historiallisella  ajalla  ennen  muita 
liittyi  monoteistisiä  pyrkimyksiä,  olivat  Zeus. 
Aphrodite.  Hekate  ja  myöhemmin  ..onnellisen  sat- 
tuman" jumalatar  Tykhe.  Usein  kuitenkin  kirjai- 
lijat, välttäen  kansanuskonnon  nimityksiä,  tällöin 
käyttävät  ylimalkaisia  abstraktisia  sanontatapoja 
(..jumala",  ..jumaluus"  y.  m.).  Xiiden  jumalten 
joukossa,  jotka  paremmin  kuin  muut  pystyivät 
t.\"ydyttäraään  Kreikan  kansan  uskonnollisia  ja 
siveellisiä  tarpeita,  on  ensi  sijassa  mainittava 
Apollon,  jonka  palvelus  Delphoissa  m.  m.  vaikutti 
yleisen  katsantotavan  inhimillistymiseen  ja  oi- 
keuskäsitteiden  kehittymiseen  asettamalla  veri- 
koston sijaan  puhdistusmenojen  muodossa  tapah- 
tuvan sovituksen:  tulipa  Delphoin  pyhäköstä 
Kreikan  heimojen  henkinen  ja  kansallinen  kes- 
kus, jonka  sana  valtiollisellakin  alalla  painoi  pal- 
jon. Apollonin  rinnalla  astuu  etualalle  2  jumalaa, 
joilla  homerolaisessa  runoudessa  on  hyvin  vähän 
huomattu  asema  ja  joitten  palvelus  alkuaan  oli 
rajoittunut  Kreikan  mannermaan  talonpoikaisen 
väestön  keskuuteen:  Dionysos  ja  Demeter.  Nähtä- 
västi Traakiasta  lähtenyt  Dionysoksen  palvelus, 
jolle  oli  ominaista  osanottajien  hurmautunut  hal- 
tioituminen, oli  kulkutaudin  tavoin  levinnyt  yli 
Kreikan,  s.aattaen  ilmoille  kreikkalaisten  uskonto- 
eläinässä  siihen  asti  syrjemmällä  pysyneitä  puo- 
lia. Ja  siitä  haarautunut  ..orphilainen"  uskon- 
lahko, joka  t):nnella  vuosis.  e.  Kr.  varsinkin  Atti- 
kassa  alkoi  rehottaa,  sai  aikaan  voimakkaan  us- 
konnollisen liikkeen,  jonka  vaikutuksen  alaisia 
m.  m.  eräät  Kreikan  etevimmät  runoilijat  ja  ajat- 
telijat ovat  olleet.  Se  antoi  siveellisiä  ohjeita  ja 
vaati  m.  m.  askeesia  sekä  kehitti  varsinkin  n.  s. 
eskatologisia  käsityksiä  (oppia  sielunvaelluksesta, 
kuolemanjälkeisestä  tuomiosta  y.  m.).  Demeterin 
(ynnä  hänen  tyttärensä  Koren)  Eleusiiseen  keskit- 
tynyt palvelus,  joka  kehittyi  koko  Kreikan  kansan, 


1551 


Kreikkalaiset  viinit — Kreivi 


ir)52 


jopa  ulkolaisiakin  käsittäväksi  salaismeno-kultiksi, 
oli  syveiiimälti  kuin  sovinnainen  uskonto  omiaan 
yksityisessä  herättämään  ja  vireillä  pitämään 
hurskautta,  etenkin  vakuuttamalla  vihityille  toivoa 
onnellisesta  haudantakaisesta  elämästä.  Vihdoin 
on  mainittava  Asklepios,  jonka  palvelus  tosin 
vasta  5:niiellä  vuosis.  e.  Kr.  tuli  laajemmalti 
tunnetuksi,  mutta  jonka  arvo  .siitä  pitäen  kasva- 
mistaan kasvoi.  Hänen  pyhäkkönsä  (varsinkin 
Epida  uroksessa),  jossa  ..inkubatsionia"  käyttä- 
mällä harjoitettiin  ihmeparannusta,  olivat  maan- 
kuulut. 

Lukuunottamatta  Dionysosta  omaksuivat  kreik- 
kalaiset jo  klassillisella  ajalla  muitakin  vie- 
raita jumalia.  Mutta  varsinkin  helleni.stis-rooma- 
laisella  ajalla  kotiutuivat  Kreikkaan  lukuisat 
egyptiläiset  ja  itämaiset  jumalat,  jotka  ajan 
..synkretistinen"  henki  sekoitti  kotimaisiin.  Edel- 
lisistä mainittakoon  Isis.  jota  miltei  monoteisti- 
sesti  käsitettiin  koko  maailman  valtiattareksi, 
Sarapis.  Osiris  y.  m.,  itämaisista  Vähän-Aasian 
..s:ii:ri  iiiti"  (Kybele,  Ma  y.  m.),  jonka  palvelus 
jo  4:iinellä  vuosis.  e.  Kr.  kukoisti  Ateenassa,  sekä 
iraanilainen  auringonjumala  Mitlira.  joka  myö- 
hemmin (2:sella  ja  3:nnella  vuosis.  j.  Kr.)  kan- 
nattajiensa lukumäärän  puolesta  saattoi  kil- 
pailla kristinuskon  kanssa.  Hellenistis-roomalai- 
nen  aika  oli  uskonnollisessa  katsannossa  levotonta. 
ristiriitaista.  Ne,  jotka  eivät  turvautuneet  vie- 
raisiin uskontoihin,  a.settuivat  enimmäkseen  kiel- 
teiselle kannalle,  ja  Euhemeroksen  ratsionalismi 
voitti  paljon  alaa;  jotkut  etsivät  lohdutusta 
stoalaisen  filosofian  ylevistä  siveysihanteista.  Toi- 
selta puolen  kohosi  jälleen  pinnalle  ikivanha 
kreikkalainen  taikausko,  yhtyen  uuteen,  itä- 
mailta tulleeseen,  joka  m.  m.  toi  mukanansa 
astrologian.  —  Jo  hellenistisellä  aikakaudella  ku- 
koisti hallitsijain  jumaloiminen,  josta  kehittyi 
roomalainen  keisarikultti.  Antiikin  viimeinen 
huomattava  uskonnollinen  ilmiö  oli  uusplatoni- 
luisuus,  joka  koetti  valaa  syvempää  sisällystä 
vanhoihin   uskontomuotoihin. 

Yleensä  ei  Kreikassa  ollut  eristettyä,  etuoikeu- 
tettua ja  luokitettua  pappiskuntaa.  Siksi  ei  myös- 
kään kehittynyt  määrättyjä  uskonkappaleita,  joita 
jokainen  yksityinen  olisi  ollut  velvollinen  pitämään 
tosina.  Kreikkalaisen  uskonnon  keskustana  oli 
aina  jumalanpalvelus,  joka  oli  joko  yleinen  (val- 
tiokultti)  tai  yksityinen  (suku-  tai  perhekultti). 
Sen  muodostivat  rukoukset,  uhrit  ja  puhdistu.s- 
menot.  Uhratessa  tavallisesti  poltettiin  tapetun 
teuraan  rasvaan  käärityt  reisikappaleet,  jolloin 
luultiin  jumalien  nauttivan  uhrisavusta;  muun 
lihan  söivät  uhraajat.  Sovitusuhria  toimeenpan- 
taessa poltettiin  teuras  kokonaan.  Toisinaan  uh- 
rattiin ruokaa  ja  juomaa,  usein  viljan,  hedel- 
mien y.  m.  esikoiset.  Taivaallisten  jumalien  uhri 
tapahtui  pyhällä  alueella  sijaitsevan  alttarin 
luona,  joka  säännöllisesti  oli  temppelin  edustalla. 
Meri-  ja  jokijumalille  tulevat  uhriantimet  vis- 
kattiin veteen.  Maanalaisille  jumalille  uhrattiin 
kuopan  iiäressä,  johon  valettiin  verta,  hunajaa, 
vettä  y.  m.  Heitä  lähellä  olevien  ..herosten"  pal- 
velukseen, joka  oli  sidottu  lieidän  hautanaan  pi- 
dettyyn paikkaan,  kuului  tavallista  matalampi 
alttari.  Kummallekin  ryhmälle  uhrattiin  mustia 
elukoita.  .Sitäpaitsi  omistettiin  jumalille  lahjoja, 
usein  kallisarvoisia  taideteoksia,  vieläpä  temppe- 
leitä. —  Kaikkina  aikoina  oli  kreikkalaisen  elä- 


mässä suuri  merkitys  enteillä.  Sellaisina  pidet- 
tiin esim.  auringon-  ja  kuun]iimennystä,  lintujen 
lentoa,  merkitsevää  sanaa  tai  ääntä,  niitä  etsit- 
tiin uhriteurasten  sisälniyksistä  j.  n.  e.  Mutta 
tärkeämmissä  tiloissa  kreikkalainen  kääntyi 
oraakkeliensa  puoleen,  joista  vanhin  sijaitsi  Do- 
donassa.  historiallisella  ajalla  kuuluisin  taas 
Delphoissa. 

[Miiller.  ..Prolegomena  zu  einer  wissenschatt- 
liolien  Mythologie"  (1825),  Lobeck,  ..Aglaopha- 
mus"  (1829),  ^eleker,  „Grieehische  Götterlehre" 
(1857-63).  Nägelsbach,  „Homerisehe  Theologie" 
(3:mas  painos  1884)  ja  ..Nachhomerische  Theo- 
logie" (1857),  Rohde,  „P.syche"  (3:mas  painos 
1903).  Dieterich,  ,.Nekyia"  (1893),  Maass.  „0r- 
pheus"  (ISO.i),  Usener,  „Götteruamen"  (1890), 
Farnell.  ..The  eults  of  the  greek  states"  (1896- 
1910),  Gruppe.  ..Griechische  Mythologie  u.  Reli- 
gion.sgeschichle"  (1807-1905),  Campbell,  ,.Religion 
in  greek  litterature"  (1898).  Harrison,  „Prolego- 
mena  to  the  study  of  greek  religion"  (1903), 
Wendland,  ..Die  hellenistisoh-römisehe  Kultur  in 
ihren  Beziehungen  zu  Judentum  u.  Christentum" 
(1907),  Wide.  ..Griechisclie  Eeligion"  Gercken  ja 
Nordenin  teoksessa  ..Einleitung  in  die  Altertums- 
« is.senschaf t"  (II  osa,  1910);  runsas  kreikka- 
laista mytologiaa  käsittelevä  kirjallisuus.! 

E.  R-n. 

Kreikkalaiset  viinit,  vanhalla  ajalla  .yli  koko 
tunnetun  maailman  kiitettyjä;  turkkilaisvallan 
aikana  niiden  viljelys  ja  korkealle  kehittynyt 
valmistustaito  joutuivat  rappiolle.  Nykyään  k.  v. 
viedään  enimmäkseen  Ranskaan,  jossa  ne  jalos- 
tetaan. Alkoholiprosentti  korkea.  —  V.  1909  vie- 
tiin  Kreikasta   viinejä   9. oi    milj.  mk:n  arvosta. 

Kreikkalaiskatolinen  kirkko  ks.  Itämai- 
nen kirkko. 

Kreikkalais-oikeauskoinen  ks.  Itämai- 
nen kirkko. 

Kreikkalais-venälä-inen  kirkko  ks.  Itämä  i- 
n  e  n  kirkko. 

Kreivi  (saalalaisessa  laissa  garafio  1.  grafiOf 
angls.  gercfa,  saks.  Graf.  ruots.  grefve;  sitä  vas- 
taa lat.  coiiicx,  ransk.  comte.  engl.  earl),  aateli- 
nen arvonimi,  jonka  omistaja  on  arvonsa  puo- 
lesta lähinnä  vapaaherran  (tai  vicomten  1.  vis- 
countin)  yläpuolella.  —  Frankkien  valtakun- 
nassa kreivi  oli  alkuansa  kuninkaan  asettama 
gaun  (kreivikunnan)  hallitusmies;  krei- 
vin nimeä  käytettiin  kuitenkin  muistakin  virka- 
miehistä, jolloin  siihen  liitettiin  viran  laatua 
osoittava  li.sä.  esim.  linna  kreivit,  pfalz- 
k  reivit  (jotka  johtivat  kuninkaan  tuomiois- 
tuinta), m  ark-  1.  rajakreivit  (jotka  hal- 
litsiv.at  laajoja  rajamaakuntia  laajalla  sotilaal- 
lisella vallalla).  Apulaisena  oli  kreivillä  usein 
sijainen,  vicecomes  (siitä  vicomte  =  vara- 
kreivi). Läänityslaitoksen  kehittyessä  kreivien 
hallitsemista  kreivikunnista  tuli  perinnöllisiil 
läiinejä,  ja  kreivit  muuttuivat  virkamiehestä  va- 
.salleiksi.  —  Ranskassa  nouseva  kuningas- 
valta vähitellen  teki  lopun  mahtavien  kreivien 
vallasta,  ja  kreivin  nimi  muuttui  pelkäksi  arvo- 
nimeksi,  joka  lakkautettiin  1789,  mutta  jonka 
Napoleon  I  uudisti.  —  Saksassa  kreivit  al- 
kuansa olivat  herttuain  alaisia,  mutta  moni  kreivi 
pääsi  sittemmin  suorastaan  keisarista  riippu- 
vaksi valta(kunnan)kreiviksi.  Näin  oli  esim. 
maakreivien   laita;    myöskin   mark-   1.    raja- 


1553 


Kreivikunta— Krematoriumi 


1554 


kreivit  imarchioncs)  saaviittivat  Saksassa  ruh- 
tinaallison  aseman.  Pfalzkreiveistä  oli  Reinin 
pfalzkreivi  sittemmin  yksi  Saksan  mahtavimpia 
rnlitinaita.  Uudella  ajalla  keisarit  nimittivät 
useita  kreivejä,  mutta  ainoastaan  valtakreiveillä, 
jotka  olivat  edustettuina  Saksan  valtiopäivillä, 
oli  ruhtinaallinen  asema.  1800-luvun  alussa  valta- 
kreivit  menettivät  suvereenisen  asemansa  (me- 
diatiseerattiin),  lukuunottamatta  Hessen-Hom- 
burgin  maakreiviä,  joka  saih'tti  sen  suvun  sam- 
mumiseen asti  1866.  —  Tanskassa,  missä 
kreivin  arvonimi  esiintyy  joskus  jo  keskiajalla, 
perusti  kreivin  ja  vapaaherran  arvot  Kristian  V 
1071.  Kreivit  saivat  kreivikuntia  ja  laajoja  etu- 
oikeuksia, m.  m.  tuomiovallan  alustalaistensa  yli. 
V:n  1849  perustuslaki  poi.sti  kaikki  aateliset  etu- 
oikeudet, joita  jo  aikai.seinmin  oli  vähennetty. 
Nykyiset  .,läänikreivit"  ovat  vain  fideikomissaa- 
reja,  joiden  fideikomisseja  sanotaan  kreivikun- 
niksi. Viimemainittujen  luku  on  tätä  nykyä  21. 
Läänikreivien  rinnalla  on  joukko  muitakin  krei- 
vin arvonimellä  varustettuja  sukuja.  —  Nor- 
jassa ei  ole  olemassa  kreivikuntia  eikä  kreivin 
arvoa.  —  Ruotsin  valtakunnassa  perusti  krei- 
vin- ja  vapaaherran-arvot  Eerik  XIV  kruunajai- 
sissaan  29  p.  kesäk.  1561.  Vähää  myöhemmin 
(1562)  kaikille  kolmelle  silloin  nimitetylle  krei- 
ville annettiin  kreivikunnat.  Nämä  olivat  kui- 
tenkin alaltaan  pienet,  ja  samaten  olivat  krei- 
vien saavuttamat  etuoikeudet  vähäpätöiset.  Ju- 
hana TII:n  aikana  kreivikuntia  ja  kreivien  etu- 
oikeuksia tuntuvasti  laajennettiin.  Kreivikuntien 
tuli  erikoisoikeuden  mukaan  mennä  perintönä 
kreivillisen  suvun  miespuolisille  jäsenille.  Kreivillä 
oli  oikeus  kantaa  läänistään  vanha  vakinainen 
viiosivero,  kruununkymmenykset  koko  tai  osasta 
lääniä  ja  kuninkaan  sakko-osuus ;  hänellä  oli  tuo- 
miovalta ja  tuomarin  nimitysoikeus  y.  m.  Juha- 
nan hallitessa  perustettiin  1571  Suomeen  ensi- 
mäinen  kreivikunta,  Raaseporin  kreivi- 
kunta Uudellemaalle.  Sittemmin  perustettiin  var- 
sinkin Kristiina  kuningattaren  aikana  useita 
uusia  kreivikuntia,  Suomeen  seuraavat:  Vaasa- 
porin  kreivikunta  1646,  Sortavalan  kreivi- 
kunta, Porin  kreivikunta,  Korsliolman 
ja  Vaasan  kreivikunta.  Salmin  kreivikunta, 
Kurkijoen  kreivikunta,  kaikki  1651,  Ny- 
borgin kreivikunta  (Käkisalmen  läänissä)  ja 
Kaarleporin  kreivikunta  (Pohjanmaalla) 
1652,  V,  1644  aatelille  annettu  privilegio  lisäsi 
vielä  kreivien  samaten  kuin  vapaaherrainkin 
nauttimia  etuja,  niin  että  melkein  kaikki  kreivi- 
kunnista nostetut  verot  siitä  lähtien  joutuivat 
kreiveille.  V.  1651  kreivit  saivat  tärkeitä  etu- 
oikeuksia m.  m.  niihin  kaupunkeihin  nähden, 
joita  he  saivat  perustaa  kreivikunnissaan,  esim. 
oikeuden  kantaa  puolet  pikkutullista  ja  kolman- 
neksen aksiisista.  —  Kustaa  II:n  Aadolfin  ja 
Kri.stiinan  myöntämien  etuoikeuksien  mukaan 
kreivillinen  arvo  annettiin  kreivin  kaikille  mies- 
ja  nai-spuolisille  rintaperillisille.  Myöskin  valtiol- 
lisessa suhteessa  kreiveillä  ja  vapaaherroilla  oli 
etuoikeutettu  asema  sen  johdosta  että  ne  v:n  1626 
ritarihuonejärjestykseu  mukaan  muodostivat  eri- 
tyisen luokan  ritarihuoneessa  ja  että  asiat  aate- 
lissäädyssä  ratkaistiin  luokittain.  Tämä  seikka 
ynnä  se  suuri  vaikutusvalta,  mikä  kreiveillä  ja 
vapaaherroilla  oli  valtakunnan  hallinnossa,  sa- 
maten    kuin     heidän     rikkautensa   hankki    heille 


mahtiaseman,  joka  ei  ollut  sopusoinnussa  kruu- 
nun ja  muiden  yhteiskuntaluokkien  etujen 
kanssa.  Varsinkin  läänitysjärjestelmä  osoittau- 
tui sekä  valtiolle  että  talonpojille  tuhoisaksi  ja 
teki  reduktsionin  välttämättömäksi.  Jo  v:n  1655 
neljänneskorjaus  koski  osittain  kreivi-  ja  vapaa- 
herrakuntiakin, ja  lopullisesti  ne  peruutettiin 
v:n  1680  valtiopäiväpäätöksen  perustuksella.  V. 
16SS  Kaarle  Xl  kielsi  kreivejä  ja  vapaaherroja 
käyttämä.stii  arvonimissään  entisten  lääniensä 
nimiä.  Valtiopäivillä  kreivit  ja  vapaaherrat  me- 
nettivät erikoisasemansa  1719,  jolloin  luokka- 
jako poistettiin  ritarihuoneesta.  V.  1778  se  uu- 
distettiin, mutta  lakkautettiin  uudelleen  1809 
(Suomessa  1869).  Ruotsin  ritarihuoneeseen  kirjoi- 
tetuista 142  kreivillisestä  suvusta  oli  1906  elossa 
60,  Suomen  ritarihuoneen  11  kreivillisestä  su- 
vusta on  elossa  6.  J.  F. 

Kreivikunta  ks.  Kreivi. 

Kreivin  aika,  kreivi  Pietari  Brahen  (ks.  t.) 
kenraalikuvernöörinä  olo-aika  Suomessa;  siitä 
merkitys  onnellinen,  otollinen  aika. 

Kreivisota,  1534-36.  lyypekkiliiisten  Tanskan 
kuninkaan  Fredrik  I:n  kuoltua  Tanskaa  ja  Ruot- 
sia vastaan  alkama  sota,  jonka  tarkoituksena 
oli  puolu.staa  Hansan  herruutta  Pohjoismaissa 
sekä  vapauttaa  ja  jälleen  valtaistuimelle  asettaa 
vangittu  Kristian  II,  on  saanut  nimensä  siitä, 
että  heidän  päällikkönsä  täs.sä  sodassa  oli  Olden- 
burgin  kreivi  Kristofer.  Kä\-ttäen  hyväkseen 
Tanskan  silloisia  sisäisiä  .selkkauk.sia  —  siellä 
kun  porvarit  ja  talonpojat  vaativat  uudestaan 
kuninkaakseen  heitä  suosivan  Kristian  II  :n, 
ylhäisten  säätyjen  puolustaessa  Fredrikin  pojan 
Kristian  III:n  oikeuksia  —  liittyi  Lyypekin, 
Yrjö  Wullenweverin  johtama  hallitus  edellisiin, 
ja  kreivi  Kristofer  valloitti  Kristian  II:n  nimessä 
Sjfellandin.  Kun  Kustaa  Vaasa  kiiruhti  autta- 
maan Kristian  III:ta,  levisi  sota  yhä  laajem- 
malle. Ulottuipa  sen  vaikutus  tavallansa  Suo- 
meenkin, kun  Kustaan  lanko  Viipurin  haltija 
Hoijan  kreivi  petollisesti  liittyi  lyypekkiläisiin 
ja  lähti  Tanskaan,  jättäen  linnansa,  jonka  Kus- 
taan päälliköt  lyhyen  piirityksen  jälkeen  valloit- 
tivat, kesällä  1534.  Mutta  monien  ankarien  tap- 
pelujen jälkeen  sotaonni  kääntyi  yhä  enemmän 
lyypekkiläisiä  vastaan.  Kreivi  Kristofer  lyötiin 
ratkaisevasti  öxnebergin  tappelussa  1535,  jossa 
Hoijan  kreivikin  sai  surmansa,  ja  seur.  v.  päät- 
tyi sota.  kun  Kööpenhamina  oli  antautunut.  So- 
dan tuloksena  Pohjoismaihin  nähden  on  etenkin 
huomattava,  että  sen  jälkeen  niiden  kauppa,  va- 
pautettuna Hansan  kahleista,  saattoi  kehittyä 
omintakeisella  kotimaisella  pohjalla.   J.   TT.  R. 

Kreling  f -e-],  August  von  (1819-76),  saks. 
kuvanveistäjä  ja  taidemaalari.  Niirnbergin  taide- 
koulun johtajana  v:sta  1853.  K.  toimi  ansiok- 
kaasti taideteollisuuden  kohottamiseksi.  On  muo- 
vaillut m.  m.  Keplerin  muistomerkin  Weidel- 
stadtiin  (1870)  sekä  maalannut  m.  m.  historia-, 
muoto-  ja  monumentaalikuvia,  laatien  myöskin 
lukuisia,  Saksa.ssa  suuresti  suosittuja  Goethen 
„Faust"in  kuvituksia.  E.  R-r. 

Krematologla  (kreik.  khrema  =  varallisuus, 
raha.  ja  ?opos  =  oppi),  raha-oppi,  rahan  merki- 
tyksen   selvittäminen. 

Krematori  (lat.  cremä're),  ruumiinpolttouuni. 
ks.    Ruumiinpoltto. 

Krematoriumi   ks.    Krematori. 


1555 


Kremenets — Krepitatsioni 


1556 


Kremenets  /-(''s/  ipuol.  Kr::cmieniect.  piiri- 
kuiiiKuikuupuiiki  Veiiäjiillä.  Volhynian  kuverne- 
iiieiitissa.  lähellä  Galitsiaii  rajaa;  17,704  as.  (1897), 
joista  n.  '/s  juutalaisia.  Kouluja,  pari  sairaalaa. 
Viljakauppa.  Rautatie.  (E.  E.  K.) 

Krementsug  /-«'-/,  piirikunnankaupunki  Väliä- 
VeiiUjällU,  Poltavan  kuvernementissa,  kuljetta- 
van Dnepriu  vas.  rannalla,  rautatien  varrella; 
72.730  as.  (1909).  joi.^^ta  ';.  juutalaisia.  —  U.seita 
opistoja,  sairaaloita,  kirjastoja,  teatteri.  —  Teolli- 
suus huomattava:  kymmenkunta  isoa  höyrymyl- 
lyä, olut-,  tupakka-,  viina-,  tiili-,  saippua-,  kynt- 
tilä- y.  m.  telitaita,  sahoja.  Vilkas  viljan,  puu- 
tavarain, talin,  suolan  ja  villan  kauppa.  —  K. 
perustettiin  1600-luvulla:  oli  176.5-75  Novoros- 
sijskin  kuveriiementin  pääkaupunki.       E.  E.  E. 

Kremer,  Alfred  von  (lS2S-S9i.  itäv.  orien- 
talisti, konsulina  itämailla  1858-72.  ulkoasiain 
ministeriön  neuvonantajana  1872-80,  kauppa- 
ministerinä 1880-81.  on  julkaissut  m.  m.  ..Beiträge 
zur  Geographie  des  nördlichen  Syriens"  (1852 1. 
..Agypten"  (1863),  ,,Geschichte  der  herrschenden 
Ideen  des  Islams"  (1868),  ..Culturgeschichte  des 
Orients  unter  den  Chalifen"   (1875-77).     K.T-t. 

Kremlj  (ven.),  vanhemmissa  Venäjän  kau- 
pungeissa oleva  linna  tai  se  vallilla  ja  muurilla 
ympäröity  kaupunginosa,  missä  linna  on.  Kuu- 
luisa on  varsinkin  Mo.skovan  k.  ks.  Moskova. 

E.  E.  K. 

Kremnitz  ks.  K  ö  r  m  ö  c  b  ä  n  y  a. 

Kremometri  dat.  cremor  =  sakea  neste,  ja 
kreik.  medoH  =  mitta) .  asteikolla  varustettu  si- 
linterimäinen  la.-ii  maidossa  olevan  kerman  pro- 
senttimäärän selville  saamista  varten.  Epäluo- 
tettavana se  on  jäänyt  syrjään  uudempien  mai- 
dontutkimiskoneiden  ja   laitteiden  tieltä.  V.  B. 

Krenatieri  (ruots.  gretiadiär,  aikaisemmin 
myös  granadiir),  alkuaan  soturi,  jonka  tehtä- 
vänä oli  käsikranaattien  (ransk.  grenade)  heit- 
täminen. Ensimäiset  k:t  lienee  asettanut  ruots. 
kenraali  Lars  Kagg.  joka  Kegensburgin  piirityk- 
sessä 1634  otti  tähän  tehtävään  vapaaehtoisia. 
Aluksi  k:ejä  oli  4  kussakin  komppaniassa,  mutta 
jo  1672  Ranskassa  järje.stettiin  erikoisia  k.-komp- 
panioja.  V.  1676  Ludvik  XIV  myös  järjesti  ratsu- 
k:ejä.  V.  1749  järjestettiin  Ranskassa  kokonai- 
sia k. -rykmenttejä.  Ruotsin  armeiassa  oli  k:ejä 
jo  Kaarle  XI:n  aikana.  K:ltä  vaadittiin  3  kj"ynä- 
rän  pituus  ja  komea  ulkonäkö.  Päähineenä  oli 
korkea,  suippo  k. -lakki.  Käsikranaatit,  joita  k:t 
heittivät,  painoivat  n.  1  kg:n,  räjähdyspanok.sen 
paino  oli  05  g.  K:illä  oli  alkuaan  etuoikeutettu 
asema  armeiassa  iFredrik  II  :n  k:t).  Kaartin 
k:ejä  on  vielä  sekä  Saksan  että  Venäjän  armeiassa, 
mutta  yleensä  ne  eivät  enää  arvonsa  eikä  ope- 
tuksen puolesta  eroa  nmusta  jalkaväestä.  Venä- 
jällä on  kokonainen  kreuatierikunta,  joka 
on  tasa-arvoinen  muiden  armeiakuntien  rinnalla. 

il.  V.  n. 

Krenatööri   ks.  Krenatieri. 

Kreneleerattu  (ransk.  creneler,  <  crenaii  ~ 
anipumaaukkoi,    ampuma-aukollinen. 

Kreoliini,  jäte,  jota  saadaan  fenolin  valmis- 
tuksessa; ruskeaa,  terv.amaista  ainetta,  sekoittuu 
veteen  emulsioniksi.  jota  käytetään  desinfisioimi- 
seen  ja  lääkkeenä  ihotaudeissa.  S.  V.  H. 

Kreolit  (esp.  criollos,  ransk.  cr^oles),  Ame- 
riikkaan  siirtyneitten  romaanilaisten  kansain 
sekoittumattomat   jälkeläiset ;    myös   Ameriikassa 


j.yntyueet  neekerit.  Edelliset  ovat  valkoisia, 
jälkimäiset  mustia  k:ja.  E.  E.   K. 

Kreon  (-önj.  kreik.  tarusankari,  kuuluu  Thee- 
ban  tarupiiriin.  Hän  on  lokasten  veli.  Oidi- 
puksen eno  ja  lanko;  tulee  Oidipuksen  ja  hä- 
nen poikiensa  sorruttua  Theeban  hallitsijaksi ; 
tuomitsee  Antigonen  elävältä  haudattavaksi ; 
aiheuttaa  siten  poikansa  Haimouin  itsemurlian. 
ks.  A  n  t  i  g  o  n  e  ja  H  a  i  m  o  n.  O.   E.   T. 

Kreosoli,  m  e  t  y  1  i  f  e  n  o  1  i,  C„HvCH,.OH.  eräs 
fenolilaji.  jota  on  kolme  isomeeristä  muotoa: 
orto-.  meta-  ja  para-k.  Ne  esiintyvät  kaikki  kivi- 
hiili-, havu-  ja  pyökkipuutervassa.  Orto-k.  on 
jähmeä;  sulattamalla  kalihydraatin  kanssa  saa- 
daan salisylihappoa.  Meta-k.  on  neste;  typpi- 
hapon vaikutuksesta  syntyy  siitä  t  r  i  n  i  t  r  ok. 
(räjähdysaine  kresy  liitti).  Para-k.  on  jäh- 
meä; sitä  syntyy  m.  m.  munanvalkuaisen  mädä- 
tessä.  sen  hapan  sulfaatti  on  ihmisvirtsassa. 
typpihapon  vaikutuksesta  syntyy  siitä  dinitro-k.. 
jonka  kaliumsuola.  Viktoria-  1.  a  n  i  1  i  i  n  i- 
oranssi,  indigokarmiinin  kanssa  .synnyttää 
smaragdin  vihreää  (likööriväri)  ja  rosa- 
niliinisuolan  kanssa  karmiinisurrogaa- 
t  i  n.  Orto-  ja  paradinitro-k:n  seosta  on  sah- 
r  a  m  i  s  u  r  r  o  g  a  a  1 1  i.  (ks.  myös  A  n  t  i  n  o  n- 
niini.)  —  K:ia  käytetään  lääketieteellisiin  val- 
misteihin. "  S.  V.  n. 

Kreosootti,  raa'asta  kreosoottiöljystä  valmis- 
tettu aine.  Kiehuniap.  205-220°.  K.  on  väritön 
öljy,  haju  pistävä,  savumainen,  maku  polttava ; 
liukenee  hyvin  vähän  veteen,  helposti  alkoholiin 
ja  eetteriin,  on  neutraalista,  kellertyy  ilmassa, 
syövyttää  ihoa.  K.  estää  niätäneraistä ;  aiheut- 
taa ruuansulatuselimistössä  vaikeita  tulehduksia. 
—  K.  on  pääasiassa  guajakolin  ja  k  r  e  o- 
s  o  o  t  i  n  seosta.  Käytetään  lääkkeenä  keuhko- 
taudissa, vatsa-  ja  suolikatarreissa,  desinfisioimis- 
aineena  paiseille  y.  m.  s. ;  on  savun  konservee- 
raava  osa  esim.  lihaa  savustettaessa.  —  K.-v  e  s  i 
sisältää  n.  1 '7o  k:ia.  —  K.-n  a  t  r  o  n  i  a  .saa- 
daan paraffiiniteollisuudessa  (tervasta);  sitä  käy- 
tetään (happameksi  muutettuna)  puun  kyllästyt- 
tämiseeu  ja  desinfisioivana  aineena.  Kuivatislauk- 
sella  saadaan  k.-n.atronista  k. -k  a  a  s  u  a  ja  n  a  t- 
r  o  n  k  o  k  s  i  a.  —  K  i  v  i  h  i  i  1  i-k.  ks.  K  a  r  b  o  I  i- 
h  a  p  p  o.   F  e  n  o  1  i.  S.   V.   H. 

Kreosoottiöljy,  havupuiden  ja  etenkin  pyökin 
tervasta  tislaamalla  saatu,  vettä  raskaampi  öljy. 
joka  puhdistetaan  pesemällä  vedellä  tai  laimealla 
soodaliuoksella  sekä  sitten  uudestaan  tislaamalla; 
täten  saadussa  k:ssä  on  n.  50  '^c  fenoleja,  kreo- 
soottia  ja  guajakolia.  joita  siitä  valmistetaan.  — 
Kivi-  ja  myös  ruskuhiilitervan  250-2S0°:ssa  kie- 
huva osa;  sakea,  kellanruskea,  pahanhajuinen 
öljy;  käytetään  valaistus-  ja  polttoaineena;  valo- 
kaasun  karbyroimiseen.  puun  kyllästyttämiseen. 
kreoliinin.  lysolin,  y.  m.  tämäntapaisten  desin- 
fisioimisaineiden   valmistukseen  y.  m.     S.  V.  H. 

Kreosotaali  (kreosoottikarbonaatti). 
guajakolin  ja  kreosootin  hiilihappoestereiden  seos. 
Valmistetaan  johtamalla  kreosootin  natronlipeä- 
liuokseen  klooriliiilioksidia;  kellertävä,  sakea 
öljy;   kiiytetiiiin  läiiketarkoituksiin.         S.  V.  B. 

Krepeerata.  1.  (lat.  crispä'rc).  kähertää,  sy- 
kertää.  poimuttaa.  —  2.  (lat.  crepä're=  räiskyä), 
räjähtää;    menehtyä,    heittää   henkensä. 

Krepitatsioni  (I.at.)  merkitsee  lääket.  useissa 
eri    sairaloisissa    tiloissa    svntvviiä    ratisevaa    eli 


1557 


Kreppi — Kretzer 


I5r)8 


ritiseviiii  iiäiitii.  kuten  esim.  kntkpiiiircu  liuiii 
päitten  toisiinsa  liaiikautuossn,  kouhkotiilcliduk- 
sessa  tavattavien  liivistyniien  syntyessä  ja  liiivi- 
tessä   tai    ilniapöliiiistä   kudusta    painettaessa. 

K.    T!i-ii. 

Kreppi  (ransk.  cirpc  =  surnUarso.  <  hit.  eris- 
;)«,<  =  käliiirii)  on  liyvin  tavallinen  nimitys  useille 
kanfraslajeille  sekä  sidoksille.  K.-  1.  graiiiittisidos 
on  sellainen  sidosinuoto,  joka  saa  kankaanpinnan 
näyttämään   sääniiöttömästi   j.vvä-    1.    raemaise)ta. 

I\.:ksi  nimitetiiiin  myös  eräitä  ohuita  silkki- 
harsokankaita,  joiden  pinta  on  aaltomaisen  epä- 
tasainen. Tämä  saadaan  aikaan  1)  käyttämälhi 
loimeksi  ja  kuteeksi  vuoroin  raakoja  ja  keitet- 
tyjä silkkilankoja,  jotka,  kvin  kaujfas  viimeis- 
telyssä keitetään,  kutistuvat  eri  tavalla  teliden 
kankaan  i)inuan  epätasaiseksi:  2)  kreppikoneessa 
puristamalla  silkkiharsoa  kuumien  uurteisten 
valssien  välissii.  Näin  valmistetut  ovat  oikeas- 
taan krepeerattuja  kankaita.  —  Crepe  de 
Chine  on  eräs  kierteen  nimitys:  kaksi  alkuaan 
vascnkierteistä  laukaa  kerrataan  yhteen  siten, 
että  niille  annetaan  luja  oikealle  käyvä  kierre- 
suunta,  'e.   J.   s. 

Kreppipaperi,  ryppypaperi,  kosteana  ko- 
neessa rypistetty  silkkipaperi,  jota  käytetään 
koristetarkoituksiin.  .4,   S-r. 

Kresilas  lkitsi'lus],  kreik,  kuvanveistäjä,  synt, 
Kreetan  Kydoniasta,  työskenteli  m,  m,  Ateenassa 
(.5:nnellä  vuosis,  e.  Kr,),  Hänen  tunnetuimpia 
teoksiaan  olivat  Perikleen  kuva  (luult,  hermi- 
kuva)  Ateenan  Akropoliissa  ja  haavoittunut 
amat.soni  Ephesoksessa,  Edellisen  kopioina  pide- 
tään British  Museumissa  ja  Vatikaanin  museossa 
olevia  henkeviä  Perikleen  rintakuvia:  jälkimäi- 
sen jäljennökseksi  on  arveltu  sitä  amatsonityyp- 
piä,  jota  parhaiten  edustaa  Rooman  Museo  capi- 
tolinossa  oleva,  liaavaansa  hoivaavan  amatsonin 
pystykuva.  O,  E.  T. 

Krestomatia  (kreik.  khrcstoma'theia,  <  khres- 
/o's  =  hyödyllinen,  ja  ma>itha' ncin  =  opjiia) ,  vie- 
raan kielen  opetusta  varten  aiottu  lukukirja, 
joka  sisältää  kuvaavia,  etupäässä  suorasanaisia 
otteita  eri  kirjailijain  teoksista,  vrt.  Anto- 
logia, J.    HL 

Krestovskij  [-o'f-J,  N,  D.  ks,  H  y  o  s  t  s  i  n- 
s  k  a  j  :i-Z  a  j  o  n  t  s  k  o  v  s  k  a  j  a, 

Krestovskij  [-o'f-],  V  s  e  v  o  1  o  d  V  1  a  d  i  m  i- 
rovits  (1840-95),  ven,  kirjailija,  saavutti  huo- 
miota räikeällä  romaanillaan  ,, Pietarin  kur- 
juudenpesissä"  (186T),  Hänen  muu  kirjallinen 
toimensa  on  suureksi  osaksi  ollut  kansalliskiih- 
kon palveluksessa  puolalaisia  ja  juutalaisia  vas- 
taan. 

Kreta  ks,  K  r  e  e  1 1  a, 

Kretikos  {kritiko'sJ  (lat,  cre'ticus).  ,,kreetta- 
lainen  runojalka",  kreik,  rytmiikassa  ja  metrii- 
kassa paionilaiseen  C/^)  tahtilajiin  kuuluva  tahti 
1,  runojalka,  jossa  on  pitkä,  lyhyt,  pitkä;  kaava: 
—  VJ  — :  vaihtelee  l:,sen  ja  4:nnen  patonin 
( — \j  \j  ^  ja  <u 'u  yj — )  kanssa.  Joskus  esiin- 
tyy sen  nimenä  a  m  p  h  i  m  a  k  r  o  s,  lat,  a  m  p  h  i- 
macer    (=  kummastakin    päästä    pitkä), 

O.   E.  T. 

Kretinismi,  lääket-,  paikkakunnittain  varsin- 
kin vnoriseuduissa  (.Sveitsissä,  Tyrolissa  .v,  m,) 
esiintyvä  tauti,  joka  vioittamalla  ruumiillista  ja 
henkistä  kehitystä  u.seimmiten  johtaa  heikko-  tai 
tylsämielisvvteen.      Vaikkei     olla     selvillä    taudin 


is-vuiiiiiis  krciiiiu  diiii-u  huilua  j,i  liuiJuii  jiilkri-u. 

aiheuttajasta,  niin  todennäköisesti  kumminkin 
sen  syy  on  haettava  maaperän  ja  juomaveden  laa- 
dusta. Ensi  kädessä  turmeltuu  kilpirauhanen 
muodostuen  kaulakuvuksi  (strumaksi)  tai  surkas- 
tuen kokonaan  ja  siitä  seuraavat  sitten  kaikki 
muut  sairauden  oireet.  Luuston  kehitys  lakkaa 
ennen  aikojaan,  jonka  vuoksi  kretiinit  ovat  kool- 
taan kääpiömäisiä:  ihonalainen  kudos  ja  iho  ke- 
hittyy taas  ylenmääräisesti,  joten  he  lapsina  ovat 
pöhöttyneen  näköisiä  ja  keski-ikäisinä  ryppyihoi- 
sia.  Luonteeltaan  he  ovat  hitaita,  välinpitämät- 
tömiä ja  tunteettomia.  Säännölliseen  työhön  he 
ovat  ylimtilkaan  kykenemättömiä.  —  Eläinten 
kilpirauhasista  tehdyillä  lääkitysaineilla  voi  tau- 
tia estää  tulemasta  ja  jossain  määrin  paran- 
taakkin,  E.  Th-n. 

Kretonki  (ransk,  cretonne)  on  kangaspainossa 
kuvitettu  toimikaskangas,  joka  tavallisesti  val- 
mistetaan haaskio-  eli  vei.stipuuvillasta  kehrä- 
tystä langasta.  Sitä  käytetään  useihin  tarkoituk- 
siin, kuten  verhokankaiksi,  huonekalujen  pääl- 
hstykseen  y,  m.  Myös  kaksiniitisiä  puuvillaisia 
hienoja    painokankaita    nimitetään    k:ksi. 

E.  J.  8. 

Kretschmer  [-tsm-].  Edmund  (1830-1908) , 
saks.  oopperansäveltäjä:  toimi  Dresdenissä  hovi- 
urkurina  |18Ö4-1901)  ja  johti  useita  laulukuoroja. 
Tunnetuimmat  ovat  K:n  varhaisimmat  oopperat; 
..Folkungit"   ja   „Heurik   Leijona",  /.   K. 

Kretschmer  [-Ism-J.  Paul  is,  1866),  saks, 
kielentutkija,  vert,  kielitieteen  professorina  v:sta 
1897  Marhurgissa,  v:sta  1899  Wienissä,  Pää- 
julkaisut:  ,,Die  griechischen  Vaseninschriften" 
(1894),  ,,Einleitung  in  die  Geschichte  der  griechi- 
■schen  Sprache"  (1896),  „Der  heutige  lesbische 
Dialekt"  (1905).  Julkaisee  v:sta  1908  yhdessä 
F,  Skutschin  kanssa  kreik,  ja  lat,  kielentutki- 
musta edustavaa   .,Glotta"   aikakauskirjaa, 

Kretzer  f-t.iarj.  Max  (s,  1854),  saks,  ro- 
maaninkirjoittaja,  joka  autodidaktina  on  kehit- 
tänyt itseään,  kohoten  työmiehestä  ,suurkaupungin 
yhteiskuntaolojen  kuvaajaksi.  Monasti  hän  hy- 
vin onnistuu  sosiaalisen  joukkokuvauksen  alalla. 
Hänen  monilukuisista  romaaneistaan  ja  novel- 
leistaan ovat  mainittavimmat  ,,Die  Betrogenen" 
(1882)  ja  „Die  Verkommenen"  (1883),  .,Meister 
Timpe"    (1888),  ja  ,,Das  Gesicht  Christi"   (1897), 


1559 


Kretzschmar— Kreutzvvald 


1560' 


uskonnonis-symbolistinen  ja  sosialistinen  romaani, 
ehkä  voimakkainta,  mitä  K.  on  kirjoittanut. 
[Kloss.  ..Max  Kretzer"   (189S).]  J.  ll-l. 

Kretzscliinar  {-tsm-J,  A.  F.  II  e  r  m  a  n  n 
(s.  184S),  suks.  musikologi,  nykyajan  huomatuim- 
pia  miisiikkikirjailijoita.  Tuli  18S7  Leipzigin  yli- 
opiston musiikkitirehtööriksi,  pani  1890-95  toi- 
meen liistoriallisia  akateemisia  orkesterikonsert- 
teja, nimitettiin  1890  ylimäär.  professoriksi.  Siir- 
tyi 1904  Berliinin  yliopiston  ensimäiseksi  var- 
sinaiseksi musiikin  professoriksi  ja  tuli  1907  myös 
kirkkomusiikkikorkeakouluu  johtajaksi.  K:n  pää- 
teos on  laaja  historiallis-analyyttineu  ..Fiihrer 
durch  den  Konzertsaal"   (1887-90).]  /.   K. 

Kretzschmar  {-ism-J,  Johannes  (s.  1864). 
saks.  historiantutkija,  arkistonhoitajana  Lyype- 
kissä, julkaissut  m.  m.  kolmikymmenvuotisen  so- 
dan historiaa  valaisevat  tutkimukset:  „Gustav 
Adolfs  PlUne  und  Ziele  in  Deutschland  etc." 
(sarjassa  „Qvellen  und  Darstelluugen  zur  Ge- 
schichte  Niedersachsens"  XVII)  ja  ,.Die  Allianz- 
verhandlungen  Gustav  Adolfs  mit  Kurbranden- 
burg  im  Mai  und  Juni  16-31"  (sarjassa  „For- 
schungen  zur  brandenburgischen  und  preussischeu 
Geschichte",   XVII).  J.   F. 

Kreuger  [krö],  Nils  Edvard  (s.  1858), 
ruots.  taidemaalari.  K.,  joka  on  Ruotsin  nykyään 
elävistä  taiteilijoista  etevimpiä,  sai  varsinaisen 
taidekasvatuksensa  Pariisissa,  jossa  hän  ulkoilma- 
maalarien  joukkoon  kuuluen  oleskeli  pitkät  ajat. 
Etelä-Ruotsin  rannikoilta,  ölandista  ja  myöskin 
nykyise.stä  asuinpaikastaan  Tukholmasta  K.  on 
valinnut  aiheet  maisemiinsa,  joissa  hän  useim- 
miten esittäii  hevosia,  härkiä,  lehmiä  tai  lam- 
paita. Yksinkertaiset  aiheet,  valööreiltään  tai- 
tava luonnontunnelmien  kuvaus  sekä  koristeelli- 
nen ja  viivavaikutukseltaan  suuripiirteinen  kä- 
sittely ovat  hänelle  tunnusomaisia.  Pienet  väril- 
liset tuäsipiirustukset,  jotka  hän  on  tehnyt  eri- 
koiseen pilkku-  tai  viivamaneeriin.  herättävät 
tekotavallisessa  suhteessa  huomiota  hänen  leveä- 
täpläisten  maalaustensa  ohella.  Eräihin  Tukhol- 
man kansakouluihin  K.  on  maalannut  isoja  monu- 
mentaalikuvia.  Helsingissä  on  häneltä  Antellin 
kokoelmissa  iso  öljyvärimaalaus  ..Vanha  tamma" 
(1909).  E.   R-r. 

Kreusa  [-usnj,  useiden  kreik.  tarustossa  esiin- 
tyvien naisten  nimi.  Niitä  ovat:  1)  Erektheuk- 
sen  tytär,  joka  .synnytti  -Vpollonille  Ionin  ja  sit- 
temmin tuli  Ksuthoksen  puolisoksi,  ks.  lon;  2) 
argonauttilaistaru.stossa  korintholainen  kunin- 
kaantytär (muutamissa  tarun  toisinnoissa 
Glauke),  jonka  Jason  nai  hyljäten  Medeian 
(ks.  t.)  :  täni;i  surmaa  K:n  myrkytetyllä  häälah- 
jalla;  3)  Priamoksen  ja  Ilekaben  tytär,  Aiueiaan 
puoli.so;  hävisi  (Vergiliuksen  mukaan)  ihmeelli- 
sellä  tavalla   Aineiaan    pakomatkalla.    O.   E.    T. 

Kreutseri  (saks.  Kreuzer,  unk.  krajcär,  lat. 
criicifcr,  crncigcr  1.  cruciatus  nim.  denurius], 
Saksassa  ja  Itävalta-Unkarissa  käytetty  vaihto- 
raha. Nimi  johtuu  rahassa  olevasta  rististä 
(saks.  Kretiz).  Kreita  ruvettiin  1200-luvulla 
lyömään  Tyrolissa.  Ensimäiset  k:t  olivat  ho- 
peata. Sittemmin  k.  oli  vaskinen  vaihtoraha, 
jota  käytettiin  Itävallassa  ja  Lounais-Saksassa. 
Etelä-Saksassa,  jossa  k:n  sijaan  on  tullut  pfen- 
nig,  k.  oli  Veo  guldenia  =  4  pfennigiä.  Itävalta- 
Unkarissa,  jossa  k.  v:sta  1858  oli  '/loo  guldenia, 
k.   on   tätä   nykyä   häviämässä   hellerin    (fillarin) 


tieltä  (1  kreutseri  =  2  helleriä  1.  fillöriä).  K:u  ly- 
hennysmerkki  on  xr.  — V.  1632  lyötiin  Ruotsissa 
Saksassa  olevia  ruots.  sotajoukkoja  varten  suuria, 
vaskirahoja,  joita  sanottiin  k:eiksi.  Sam  v.  lyö- 
tiin Saksassa  Kustaa  II:ta  Aadolfia  varten  eri- 
arvoisia  hopeisia    k. -rahoja.  J,    F. 

Kreutzer  {-öits-J,  Konradin  (1780-1849). 
saks.  oopperausäveltäjä,  Albrechtsbergerin  oppi- 
las. Toimi  1812-17  kapellimestarina  Stuttgar- 
tissa, sittemmin  Wienissä  (1822-27,  1829-40,. 
1846-49),  ja  siirtyi  vihdoin  Riikaan.  K:n  ooppe- 
roista ovat  näyttämöllä  pysyneet  vain  ,, Yökausi 
Granadassa"    (1834)    ja   „Tuhlaaja"    (1833). 

I.  K. 

Kreutzer  fkrötsä'r],  Rod  oi  ph  e  (1766-1831), 
ran.^k.  viulut  aituri,  viulunsoitonopettaja  ja  oop-' 
per;iiisäveltiijä.  Toimi  Pariisin  kouservatorin  opet- 
tajana (v:sta  1795),  suuren  oopperan  soolosoit- 
tajaua  (1801)  ja  kapellimestarina  (1816),  sekä 
kamarisoittajana  Napoleonin  (1802)  ja  Ludvik 
XVITI:n  (1815)  hovissa.  K:n  säveltämät  viulu- 
etydit  ovat  vieläkin  käytännössä.  K:lle  Beetho- 
ven oiuisti  suurimman  viulusonaattinsa  ..Kreutzer- 
sonaatin".  /.   A'. 

Kreutzer   ks.   Kreutseri. 

Kreutzer-sonaatti,  1.  ks.  Kreutzer,  Ko- 
dolphe.  —  2.  Erään  tunnetun,  Leo  Tolstoin  no- 
vellin   nimi. 

Kreutzwald  [kröitsvalt],  Friedrich  Rein- 
hold (1803-82),  Kalevipoegin  luoja,  viron  kirja- 
kielen uudistaja.  (Nimi 
Kreutz\vald  on  saksan- 
nos virolaisesta  R  i  s  t- 
m  e  t  s.)  Syntyi  jouluk. 
14  p.  1803  V.  1.  Jöeperen 
kartanon  alueella  Viron 
maakunnassa.  Hänen  van- 
hempansa olivat  jo  1700- 
luvun  lo|>ulla  saaneet  va- 
pauden orjuudesta.  12 
vuoden  vanhana  K.  pääsi 
pitäjänkouluun  ja  kahta 
vuotta  myöhemmin  piiri- 
kouluun.  Varattomuut- 
taan liän  joutui  keskeyt- 
tämään koulunkäyntinsä 
ja  siirtyi  Tallinnaan 
kauppa-apulaiseksi.  Kun 
tämä  ala  ei  häntä  miellyttänyt,  palasi  hän  van- 
hempiensa luo,  mutta  päätti  sitten  ruveta  opet- 
tajaksi ja  suoritti  Tallinnassa  ensin  piirikoulun, 
sitten  1823  alkei.skoulunopettajan  tutkinnon. 
Virkatoimensa  ohella  hän  alkoi  opiskella  latinaa 
ja  kreikkaa.  Siirtyi  sittemmin  kotiopettajaksi 
Pietariin  ja  suoritti  1826  ylioppilastutkinnon. 
Pietarissa  opintojaan  jatkamatta  hän  muutti 
Tarttoon,  jossa  tuli  lääketieteen  tohtoriksi  1833. 
Ylioppilasaikanaaukin  hän  sai  kärsiä  puutetta  ja 
elättää  itseään  m.  m.  tuntien  antamisella.  Toh- 
toriksi tultuaan  K.  joutui  lääkäriksi  pieneen 
etäiseen  Vörun  kaupunkiin  (virolaisen  Liivin- 
maan  kaakkoisosaan),  jossa  toimi  44  vuotta.  Vii- 
meiset vuotensa  hän  eli  Tartossa;  siellä  hän  kuo- 
likin  13   p.   elok.    1883    (v.   1.). 

Suurimman  kuuluisuutensa  K.  on  saanut  Kale- 
vipoegin (ks.  t.)  sommittelijana.  Jo  Fr.  R.  Fähl- 
mann  oli  vähäisen  koonnut  Kalevipoegin  aineksia 
ja  hiinen  aikomuksensa  oli  koota  ne  yhtenäiseksi 
runoelmaksi.    Tämän   tuuman   teki   tyhjäksi    var- 


Kri'utzwal(l. 


156 1 


Kreuznach— Kriikunapuu 


1562 


hailien  kuolema  1850.  Viron  oppineiden  seura 
(„Gelelirte  Estnische  Gesellscliaft")  antoi  Fähl- 
mannin  aatteen  toteuttamisen  K:u  huoleksi,  joka 
jo  koulupoikana  oli  pannut  kirjaan  kuulemiaan 
muinaisjuttuja  ja  oli  virolaisen  kansanrunouden 
ensimäisiii  tuntijoita.  Suurella  innolla  K.  ryh- 
tyi työhön.  Vörun  kaupunki  on  lähellä  virolais- 
alueen  paraita  runomaita.  niin  että  runonkerääjä 
helposti  saattoi  löytää  uusia  aineksia.  K.  liitteli 
yhteen  kansanrunoja,  mutta  puki  itsekin  —  hä- 
nellä oli  huomattavat  runolahjat  —  kansansatuja 
Kalevipoeirista  runomuotoon.  Näin  on  K:n  osuus 
Kalevipoesissa  ep:iilemättä  paljoa  suurempi  kuin 
Lönnrotin  Kalevalassa.  Kalevipoej;  valmistui  ah- 
kerain  esitöiden  jälkeen  18G1  ja  heriitti  kansalli- 
sen innostuksen  Virossa,  .suurta  huomiota  ulko- 
maillakin. Xiinpä  Kreutzwald  siitä  sai  Pietarin 
tiedeakatemialta  palkinnon.  —  Hänen  muista 
kansanrunousansioistaan  on  mainittava  hänen 
osuutensa  H.  Xeusin  kokoelmassa  ..Estnische 
Volkslieder"  T-II  (1850-52),  hänen  Neusin  kanssa 
yhdessä  toimittamansa  ..Mythisclie  und  Ma- 
frische  Lieder  der  Ehsten"  (1854),  K:n  yksin 
toimittama  ..Der  Ehsten  abergläubische  6e- 
bränche.  W"eisen  und  Gewohnheiten"  (1854:  oik. 
suomalaisen  J.  Forseliuksen  1600-luvun  lopulla 
kirjoittama  esitys)  ja  ..Eesti  rahwa  ennemuist- 
sed  jutud"  (1866).  Hyvin  huomattava  on  K:n 
osuus  virolaisen  kirjallisuuden  historiassa.  Hän 
on  ollut  erittäin  tuottelias  käännöskirjailija.  V. 
1840  hän  käänsi  viroksi  Zschokken  kirjan  juo- 
pottelua vastaan:  .,Wiina  katk"  1842,  .,Waga  Je- 
uonewa  eluaeg",  1843  ,.Sipelgas"  (opettavaista 
lukemista).  Vista  1844  lähtien  K.  kirjoitti  31 
vuotta  peräkkäin  ..Eesti  rabwa  Ka.suline  Kaleu- 
der"  nimi.seen  kansankalenteriin  huvittavia  opet- 
tavaisia kertomuksia  (m.  m.  ..Reinuwader  Re- 
bane".  1851  eri  kirjana,  käännös  saksalaisesta 
..Reiuecke  Fuchs"ista).  V.  1848  ilmestyi  „Maailm 
ja  mönda.  mis  sääl  sees  leida",  v.  1851  ..Ristisöit- 
jad"  (..Ristiretkeläiset") ,  ,.SIaa.  ja  merepildid" 
ja  ..Kilplased".  V.  1853  ilmestyi  K:n  ensimäinen 
omatekemä  kertomus:  ..Paar  sammukest  rända- 
niise  teed".  liikuttava  rakkauskertomus.  Tästä 
teoksesta  alkaen  K.  on  kaikissa  vironkieli- 
sissä julkaisuissaan  käyttänyt  uutta  suomenkie- 
len mukaista  oikeinkirjoitusta.  Sitä  vastu.stet- 
tiin  kyllä  alussa,  mutta  se  sai  pian  paljon  kan- 
nattajia, varsinkin  kun  tunnettu  kielioppimies 
Abrens  asettui  sen  puolelle.  K.  on  myös  julkais- 
sut runoja  (..Rahunurme  lilled",  2  os.)  sekä  näy- 
telmiä. JIainittakoou  vielä  K:n  jälkeenjättämistä 
papereista  julkaistu  eepos  ..Lembitu".  —  K.  on 
virolaisten  Elias  Lönnrot,  ja  näiden  kahden  suur- 
mielien  elämänvaiheet  ja  elämäntyö  ovat  häm- 
mästyttävän samanlaiset.  Kalevipoeg  on  virolai- 
sen kulttuurin  kulmakivi  aivan  samoin  kuin  Ka- 
levala suomalaisen.  [K.  A.  Hermann,  . , Eesti  kir- 
jandiise  ajalugu";  LT.  Karttunen,  ..Kalevipoegin 
kokoonpano";  .,Kreutzwald  ja  Koidula  kirjevahe- 
tus"  I.  IL]  H.  O. 

Kreuznach  fkröitsnah],  kaupunki  Preussissa 
Koblenzin  hallitusalueessa,  Xahen  varrella,  14  km 
sen  ja  Reinin  yhtymäkohdasta:  23,165  as.  (1910). 
—  Harjoittaa  tupakka-,  nahka-,  viini-,  lasi-, 
marmoriteollisuutta,  viininviljelystä,  viinin  ja 
viljan  kauppaa.  —  K.  on  tunnettu  parannus- 
tarkoituksiin käytetyistä  suolalähteistään ;  nämä 
löydettiin  1478,  laajempi  käyttäminen  alkoi  1830. 


Nykyään  kylpyvieraiden  luku  on  6,000-7,000 
v:ssa.  — K.  mainitaan  819  Cruciniacum-nimisenä. 

Krevetti   ks.   K  r  e  v  e  1 1  i  r  a  v  n  t. 

Krevettiravut  ovat  kymmenjalkaisia  äyriäis- 
eläimiä.  jotka  elävät  kaikissa  merissä,  muuta- 
mat joissa  ja  sisäjärvissäkin.  Ne  ovat  yleensä 
pieniä,  muutaman  cm:n  pituisia,  syötäviä.  Varsi- 
naista krevettirapua  (Crangon  vulgaris)  syödään 
suolavedessä  keitettynä;  siitä  valmistetaan  myös 
;  kuivaamalla  ja  hienontamalla  jauhoa,  jota  käyte- 
tään linnun- ja  kalanravinnoksi  (granaattijauhoa) 
tai  lannoitusaineena  (granaattiguano).  Samalla 
tavalla  käytetään  useita  Pa/fFmoii-lajeja  Ranskan 
ja  Englannin  rannikoilla.  Välimeressä  elää  iso, 
hyvänmakuinen  PcHfPMs-äyriäinen.  P.   B. 

Kreyssig  fhröUihj,  Friedrich  (1818-79), 
saks.  kirjallishistorioitsija;  pääteokset:  „Justus 
Mö.ser"  (1856)  ;  „Vorlesungen  uber  Shakespeare" 
(1860)  :  ..Studien  zur  französiscben  Kultur-  und 
Literaturgesehichte"  (1864)  ;  ,,Vorlesungen  iiber 
Goethes  Faust"  (1866)  ;  ..Trois  si^cles  de  la 
litt(5rature  francaise"  (1869)  ;  „t'ber  die  franzö- 
sische   Geistesbewegung    im    19.    Jahrh."    (1873). 

Kri  (engl.  cree) ,  algonkin-intiaaneihin  kuu- 
luva metsä.stäjä-  ja  kalastaja-kansa  Kanadassa, 
Hudsonlahden  eteläpuolella.  Heidän  lukunsa  on 
suuresti  vähentynyt  kaubeitten  rokkoruttojen  ja 
rii.stan  tyrebtymisen  takia;  nyk.  heitä  lienee 
n.  15,000."  (E.  E.  K.) 

Krieger  f-lg-},  Andreas  Fredrik 
(1817-93),  tansk.  oikeusoppinut  ja  valtiomies; 
tuli  1845  professoriksi  Kööpenhaminan  yliopis- 
toon: otti  aikaisin  osaa  valtiolliseen  elämään, 
oli  jäsenenä  v:n  1848  perustuslakia  säätävässä 
valtakunnankokouksessa  ja  valittiin  1849  folke- 
tingiin;  1856-59  sisäasiain-,  jonkun  aikaa  myös- 
kin raba-asiainministerinä  ajaen  perille  m.  m. 
uuden  elinkeinolain  1857:  valtakunnanneuvoston 
jäsenenä  v:sta  1857  kannatti  Eider-politiikkaa  ja 
V.  1863  marraskuuuvaltiosääntöä.  Landstingin 
jäsenenä  1863-90  hänellä  oli  kauan  johtava 
asema;  1870-72  oikeusministerinä,  1872-74  raba- 
asiainministerinä.  Estrupin  ja  vasemmiston  vä- 
lisen taistelun  aikana  bän  ei  hyväksynyt  kum- 
pai-senkaan  menettelyä  ja  vetäytyi  1890  yksityis- 
elämään. K.  oli  myöskin  oppinut  lakimies  ja 
historioitsija:  julkaissut  m.  m.  „Grundlag  for 
forel^sninger  over  den  dauske  privatrets  almin- 
delige    deeV'     (1849-50).  J.    F. 

Kriemhiit,  Siegfriedin  puoliso  ja  bänen  kuole- 
mansa leppymätön  kostaja  saks.  sankari-eepok- 
ses.sa,   Nibeluugenliedissä    (ks.   t.). 

Krii  (ruots.  kri),  laivanrak.,  käyrä  sidepuu, 
joka  sitoo  keulavantaan  alapään  kiinteän  kölin 
keulapäähän.  F.    W.    L. 

Kriia  (kreik.  khrcia  =  käyttö,  hyöty)  merkitsi 
vanhan  ajan  koulukielessä  sellaisia  luettujen 
kirjailijain  kohtia,  joilla  valiolauseina  (apo- 
phihcgmata)  voi  olla  erikoista  merkitystä  elä- 
män käytännöllisinä  ohjeina.  Kun  tällaisia  valio- 
lauseita  u.sein  annettiin  kirjallisten  tehtävien 
aiheiksi,  tuli  k.  merkitsemään  ainekirjoitustehtä- 
vää  ja  itse  ainetta. 

Kriikunapuu  fPruntts  insititia),  korkeahko, 
barvapiikkinen  pensas  tai  matala  puu.  Eroaa 
lähisukuisesta  luumupuusta  pyöreiden  hedel- 
miensä  ja  samettikarvaisten  oksiensa  kautta. 
Lehdet  alta  untuvakarvaiset,  valkeat  kukat 
useimmiten    parittain,    hedelmät    tummansiniset. 


1563 


Kriisi — Kriin 


15G-I 


Kasvaa  villinä  Etelä-  ja  Keski-Kiiroopassa,  viljel- 
lään meillä  pääasialli.«esti  Louiiais-Suomessa.  Sen 
levenemisen  [pohjoinen  raja  on  n.  62"  pohj.  lev. 
Talvikylmien  takia  on  kriikunan  viljelys  paljoa 
epävarmempi  kauempana  sisämaassa  ja  varsin- 
kin Itä-Suomessa.  Taimet  monistetaan  parhaiten 
juuriversoista,  ja  istutetaan  n.  4  m:n  etäisyy- 
delle toisistaan.  Parhaiten  menestyy  kriikuna 
savensekai.-ella  multamaalla,  jonka  jankko  läpäi- 
see veden.  Leikkauksen  suhteen  on  oltava  varo- 
vaisia, sillä  k.  on  sille  arka.  Paras  lannoitus 
on  runsaasti  kalkkia  ja  tuhkaa  sisältävä  ja  hy- 
vin multunut  sekalanta.  Kriikunan  hedelmät 
nautitaan    parhaiten    hilloiksi    keitettyinä. 

J.  A.  IV.  rf  B.  IV.  n. 

Kriisi  ikreik.  Ä-risis  =  erottaminen,  ratkaisu), 
käänteentekevä  muutos,  vaarallinen  käänne  jon- 
kun asian  tasai.^^e.sta  kulusta:  taudin  käänne 
(tav.  onnellisesta  käänteestä  puhuttaessa),  liike- 
pula,  rahapula.  —  Ministerikriisi,  mi- 
nisteripula. 

EriitUlinen  (ks.  Kritiikki),  arvosteleva, 
tutkiva,  tarkka,  arveluttava,  vaaranalainen,  rat- 
kaiseva. 

Kriitillinen  kohta  ks.  Kriitillinen 
lämpötila. 

Kriitillinen  lämpötila.  Kaasun  k.  1.  on  kor- 
kein lämpötila,  jolla  se  voidaan  tarpeellisen 
suurta  painetta  n.  s.  kriitillistä  painetta 
käyttämällä  muuttaa  nesteeksi.  Nimitys  k.  1.  on 
engl.  fyysikon  Audrensin  ehdottama.  Hän  teki 
1869  kuuluisat  kokeensa  hiilihapon  puristuvaisuu- 
desta  ja  tuli  johtopäätöksiin,  mitkä  ovr.t  paraiten 
selvitettävissä  kuvamme  avulla.  Tässä  tutkitta- 
van kaasun  tilavuuden  suuruutta  kuvataan  vaaka- 
suoralla viivalla  (abskissalla)  ja  vastaavaa  pai- 
netta pystysuoralla  viivalla  (ordinaatalla).  Lämpö- 
tila on  samassa  kokeessa  muuttumaton.  Kun 
seuraa  15.i°:lla  merkittyä  viivaa  f  J.Bf'/);  oikealta 
vasemmalle,  niin  huomaa,  että  kaasua  kokoon- 
puristamalhi      (tilavuutta      pienentämällä!      paine 


Hulihappo-isotermpjä  .\ndrfiwsin  mukaan. 


aluksi  nopeasti  kasvan  ,l:sta  H.hen.  Jälkimäi- 
sestä pi>t('Ostä  alkaen  ]>aine  (49  atmosfääriä)  py- 
syy miltei  muutluniatloiiiann.  vaikka  tilavuus 
suuresti  pienenee.  Kaasu  miuittuu  silloin  iie=;- 
teeksi.  .Sittenkuin  muutos  on  täydellise.sti  tapah- 
tunut, painetta  saa  tavattoma.sti  lisätä,  ilman 
että  tilavuus  enää  sanottavasti  pienenee.  Sen- 
tähden  käyrä  AH('T>  C-pisteestä  alkaen  nousee 
melkein  ]>ystysuoraan  ylös.  Lämpötilan  ollessa 
21.5°  huomaa  aivan  samallaisen  ilmiön,  joskin 
paine  on  nyt  kaiken  aikaa  suurempi  vastaten  kor- 
keampaa lämpötilaa.  \'aaka.suora  osa  fIi'C')  on 
pienempi  kuin  edellisessä  tapauksessa  fBC).  K.  l:a 
31,1  astetta  vastaavalla  käyrällä  vaakasuora  osa 
on  supistunut  pisteeksi.  Sitä  sanotaan  kriitil- 
liseksi kohdaksi.  Tällä  kertaa  ei  kaasu 
enää  yhtään  muutu  nesteeksi.  Paine  kasvaa  kui- 
tenkin mainitusta  kohdasta  alkaen  tilavuuden 
pienetessä  hyvin  nopeasti,  kuten  edellisissäkin  ta- 
pauksissa kaasun  muututtua  nesteeksi.  Yläpuo- 
lella k.  l:aa  käyrät  tekevät  yhä  pienempiä  mut- 
kia. Ylimmäinen  niistä  on  miltei  tasasivuinen 
hyperbeli.  Tämä  seikka  merkitsee  sitä.  että  paine 
ja  tilavuus  ovat  kaiken  aikaa  kääntäen  verran- 
nolliset  kuten   ideaalisilla  kaasuilla.  U.  S:n. 

Kriitillinen       paine      ks.       Kriitillinen 
1  ä  m  \>  (■>  t  i  1  a. 

Kriitillinen    temperatuuri    ks.    Kriitilli- 
nen   1  il  III  ])  ö  t  i  1  a. 

Kriitilliset  päivät  ks.  F  a  1  b. 
Krik  (oik.  enjil.  crceks)  1.  muskogi  (niiix- 
cofjccj,  intiaanikansa  Pohjois-Ameriikan  Yhdys- 
valloissa. Asui  ennen  Apjialakkien  eteläpiiän 
ympärillä,  siirrettiin  sodittuaan  Yhdysvaltoja 
Vastaan  1813  ja  1814  Tntiaani-territorille  1830- 
luvulla.  —  Jo  eurooppalaisten  tullessa  k. -intiaa- 
nit olivat  verrattain  korkealla  kehitysasteella: 
luetaan  nyk.  ..viiteen  sivistyneeseen  heimoon" 
kuuluviksi."    Lukumäärä    40.674     (1900). 

E.  E.  K. 
Krira  (ven.  Kryin,  <  kreik.  Kritnnoi,  <  Tcrcm- 
iios  -  jyrkänne,  aikoinaan  niemimaan  mahtava 
skyyttalainen  piiäkaupunki).  suuri  niemimaa 
Venäjän  Mustanmeren  rannikolla.  Asovan-meren 
.suulla;  25.140  km'.  675.900  as.  (arv.  1910),  1. 
26  km-:llä.  —  K:n  yhdistää  mantereeseen  ai- 
noastaan 5-7  km  leveä  Perekop-kannas.  Tämän 
itäpuolella  on  matala,  hiekkasärkkien  ja  saarien 
täyttämä  vahva.suolainen  Sivas  1.  „Mädännyt 
meri",  johon  pohjoisesta  pistävää  Tsongar- 
nientä  myöten  rautatie  K:lle  kulkee.  K:sta  itään 
ulottuu  matala,  mutavulkaaninen  Kertsin-niemi. 
jonka  kannaksesta  työntyy  luoteeseen  päin  112  km 
pitkä  Arabat-niemi,  erottaen  .Sivasin  Asovan- 
merestä.  Perekopin  liinsipuolella  on  Karkinit- 
lahti.  Kaikki  rannat  eteläistä  lukuunottamatta 
ovat  matalat.  satam;ittomat.  —  K.  jakaantuu 
kahteen,  jyrkä.sti  erilaiseen  alueeseen.  Suurim- 
man osan  täyttää  Etelä-Venäjän  aroalueen  jatko. 
Se  on  mannerilniastoinen  (mantereella  Melito- 
polissa,  jossa  ilmasto  on  samanlainen,  on 
v:n  keskilämpö  -|- 9°  C,  tammikuun  — 7°  C, 
heinäkuun  -|-23.i,°C),  vähäsateisuuden  takia 
(n.  300  mm  v:ssa)  enimmäkseen  viljelemätön, 
harvan  asutuksen  karjalaitumena  käyttämä 
aro.  K:n  etelärannikolla  kohoaa  (korkein  kohta 
Roman  ko.s  1.541  m)  iyrkkiinä  merestä  jurakau- 
den  muodostumista  poimettunut  .laila-vuoristo. 
Se  on   metsän    peittämä,   metsättömiä   vain   poh- 


15(15 


Kriminaaliantropologia  -Kriminaalisosiologia 


]f.6fi 


joiset  alirinteet  ja  korkeimmat  luii|>ut.  Eten- 
kin etelä.-ivnllu  safan  tuntuvasti  runsaammin 
kuin  polijdiscUa  arolla  (n.  500  mm  v:ssa). 
Etelärannikon  pohjoistuulilta  suojattu  ilmasto 
on  Venäjän  lauhkeinipia ;  Jaltassa  on  v:n  keski- 
lämpö -|-13.4°C,  tammikmin  -|- 3,5°  C,  heinii- 
kuun  +  24.8°  C.  Tiimil  ,,V  e  u  ä  j  ii  n  rivi  e- 
r  a  k  s  i"  nimitettj'  etelärannikko  on  kasvulli- 
suudenkin puolesta  vieliättävii  rehevine  viini- 
ja  hedelmätarhoineen  sekä  pyökki-  ja  tammi- 
metsien välissä  esiintyvine  ainaviheriöivine  lehti- 
puineen. Joet  (Aljma,  Katäa.  Beljbek,  jonka 
juoksua  noudattaa  tärkeä  .Jaila-vuoriston  yli 
vievä  tie.  Salgir  y.  m.)  ovat  kaikki  vähäi- 
siä, liikenteelle  arvottomia;  järvet  ovat  suola- 
lampia.  joista  kuivataan  suolaa.  - —  Asutus  on 
hyvin  kirjava.  Pääaines  on  maasta  siirtymisen 
kautta  paljon  vähentynyt  tataarilaisväe-stö ;  K:n 
vuoristo-tataarit  eroavat  ulkomuodoltaan  tuntu- 
va.sti  Kasaanin  tataareista:  he  ovat  suuresti  se- 
kaantuneet kreikkalaisiin,  italialaisiin  y.  m.  Ta- 
taarien jättäniille  maille  asettuu  venäläisiä,  sak- 
salaisia, virolaisia,  bulgaarialaisia  y.  m.  JIuuta 
väestöil  ovat  juutalaiset,  arnieenialaiset.  musta- 
laiset. —  Paitsi  tavallisia  viljalajeja  ovat  maan- 
viljelyksen huomattavimmat  tuotteet  viini  ja  tu- 
pakka. Karjarodut  kehittymättömät;  teollisuus 
samoin.  Vuorityön  tuotteita  ei  ole.  Moskovan- 
Sevastopolin  rautatiestä  lähtee  haara  Kertsiin ; 
.Taila-vuoriston  yli  rautatietä  ei  vielä  ole  saatu. 
Paras  K:n  harvoista  merisatamista  Sevastopoli 
on  nyttemmin  kokonaan  suljettu  kauppameren- 
kululta. —  Etelärannikko  on  kehittynyt  venä- 
läisten tunnetuimmaksi  ja  eniten  käytetyksi  vir- 
kistyspaikaksi. .Siellä  on  Venäjän  ylimyksillä 
upeat,  etelämaisilla  puutarhoilla  ympäröidyt  kesä- 
palatsinsa,  siellä  usea  Venäjän  hallitsijan  huvi- 
linna,  m.  m.  tunnettu  Livadia.  —  Hallinnolli- 
sesti K.  on  osa  Taurian  kuvernementtia.  käsit- 
täen Simferopolin,  Eupatorian,  Perekopin.  Jal- 
tan  sekä  Feodosian  piirikunnat.  (Tilastoa  y.  m. 
ks.   T  a  u  r  i  a.) 

K:iin  (vanhan  ajan  Tauris  1.  Klierso'nesos  tau- 
rike'),  siellil  asuvien  skyyttalaisten  (joita  ennen 
täällä  kimmerialaisilla  oli  ollut  valtakunta  Kim- 
uieiiahiinen  Bosporus)  pariin  muodostui  jo  600 
e.  Kr.  kukoistavia  kreikkalaisia  siirtokuntia.  Sit- 
temmin K.  oli  osana  Pontoksen  mahtavaa  valta- 
kuntaa, joka  Jlitliridateen  aikana  47  e.  Kr.  jou- 
tui Kooman  valtaan.  Oltuaan  kansainvaelluksen 
aikana  alaanien,  goottien,  hunnien  y.  m.  kanso- 
jen temmellyskenttänä,  se  640  liitettiin  Itä- 
Rooman  keisarikuntaan,  joutuen  jo  seur.  vuo- 
sis.  kumanien.  petsenegien  y.  m.,  sekä  vih- 
doin 1237  tataarien  hävitettäväksi.  K.  kuului 
sen  jälkeen  viimemainittujen  perustamaan  Kul- 
taisen ordan  valtakuntaan,  mutta  erosi  siitä 
1441  itsenäiseksi  Krimin  kaanikunuaksi. 
.To  ennen  tataarien  tuloa  genovalaiset  y.  m.  ita- 
lialaiset olivat  K:lle  perustaneet  kukoistukseen 
kehkeytyviä  kauppasiirtoloita.  V.  1478  Turkin 
vasallivaltioksi  joutunutta  kaanikuntaa  Pietari 
Suuri  ahdisti  anastaen  (1697)  Perekopin.  Niemi- 
maalle venäläiset  tunkeutuivat  1736  sekä  anasti- 
vat sen  1783.  turkkilaisten  luovuttua  yliherruu- 
desta Kutsuk-Kaiuardzin  rauhassa  1774.  —  K. 
oli  siitä  nimensä  saaneen  Krimin  sodan  pää- 
näyttämönä   (1834-.'i6K  E.   E.   K. 

Kriminaaliantropologia,     tieteenhaara,     joka 


tutkimalla  rikokselli.stcn  henkilöitten  ruumiilli- 
sia ja  henkisiä  ominaisuuksia  koettaa  päästä 
selville  rikokscllisuuden  syistä  itsekussakin  eri 
tapauksessa.  Sen  tärkein  haara  on  kriminaali- 
psykologia   (ks.  t.).  /■:.   Th-n. 

Kriminaalinen  (lat.  critncti  =rikos),  rikosasiaa 
koskeva,   rikosoikeudellinen. 

Kriminaalioikeus  (lat.  rrinnn  =  rikosl  ks. 
Rikosoikeus. 

Kriminaalipolitiikka  (ks.  Kriminaali- 
nen. Politiikka)   ks.  R  i  k  o  s  p  o  1  i  t  i  i  k  k  a. 

Kriminaaliprosessi  (ks.  Kriminaalinen 
ja  Prosessi)    ks.  Rikosprosessi. 

Kriminaalipsykologia  1.  rikossielu- 
tiede  määritellään  monella  eri  tavalla.  Ah- 
taimman  mäiirityksen  mukaan  se  on  tutkimus 
rikoksen  syistä,  mikäli  ne  jolituvat  rikoksen- 
tekijäin sielunelämästä.  Tavallisesti  käsitettä  ym- 
märretään laajemmin,  joten  se  merkitsee  yleensä 
rikok.sentekijöitä  käsittelevää  sielutiedettä.  K:n 
on  käsiteltävä  m.  m.  tuota  myöskin  siveysopille 
ja  rikosoikeudelle  erinomaisen  tärkeätä  kysy- 
mystä vastuunalaisuudesta  eli  .syyntakeisuudesta. 
K:n  tulee  yhdessii  sivey.sopin  kanssa  määrätä 
syyntakeisuuden  käsite  sekä  selvittää,  mitkä  sie- 
lulliset olot  ja  sieluntilat  tekevät  ihmisen  syyn- 
takeettomaksi tahi  välientävät  hänen  syyntakei- 
suuttaan. 

Suurta  huomiota  on  viime  vuosikymmeninä  k:n 
alalla  herättänyt  n  s.  italialainen  kriminali.sti- 
nen  eli  kriminaaliantropologinen  oppikunta,  jonka 
pani  alkuun  hermotaudin  lääkäri  C.  Lombroso 
(ks.  t.).  Hän  väitti,  että  on  olemassa  synnyn- 
näisiä rikoksellisia.  jotka  ruuniiillis-sielulli- 
sen  rakenteensa  omituisten  säännöttömyyksien 
takia  auttamatta  joutuvat  rikoksiin,  ja  koetti 
osoittaa  niitä  ulkonaisia  tunnusmerkkejä,  joi.sta 
heidät  voi  tuntea.  Hänen  oppinsa  sai  aluksi  pal- 
jon kannattajia  Italiassa.  Ranskassa  y.  m.  Muu- 
tamat oppikunnan  jäsenet,  esim.  R.  Garofalo 
(ks.  t.) ,  tekivät  sen  johtopäätöksen,  että  yhteis- 
kunnan pitiiä  erittäin  ankarilla  toimenpiteillä, 
—  toimeenpanemalla  kuolemanrangaistuKsia, 
pakkosiirtoloita  y.  m..  —  poistaa  yhteydestään 
taikka  muuten  tehdä  vahingoittamattomiksi  pa- 
rr.ntimiattomat  rikoksentekijät.  Kriitillinen  tar- 
kastus osoitti  kuitenkin  sangen  pian,  että  oppi 
synnynnäisestä  ..rikoksentekijän -tyypistä"  nojau- 
tui kovin  heikkoihin  perusteisiin.  Italialaisessa- 
kin oppikunnassa  on.  osaksi  jo  Lombroson  oppi- 
laiden Colajanni'n  ja  Ferri'n  (ks.  t.)  vaikutuksesta, 
päässyt  vallalle  toinen  suunta,  joka  ennen  kaik- 
ke.a  panee  huomiota  niihin  yhteiskunnalli- 
siin oloihin,  jotka  aiheuttavat  rikoksia,  sekä 
työ.skentelee  niiden  parantamiseksi.  Samaan  suun- 
taan vaikuttaa  Kansainvälinen  kriminalistiyhdis- 
tys  (ks.  t.).  Joka  tapauksessa  ital.  oppikunta  on 
antanut  sangen  huomattavan  aloitteen  niihin 
viime  vuosikymmenien  uudistuspyrintöihin.  jotka 
tarkoittavat  rikoksellisunden  vastustamista  tar- 
koituk.senmukaisemmilla  keinoilla  kuin  tätä  en- 
nen. A.  Gr. 

Kriminaalisosiologia,  se  rikosoikeustieteen 
haara,  joka  koettaa  ottaa  selville  rikollisuuden 
syyt,  mikäli  ne  ovat  etsittävät  rikollista  ympä- 
röivän yliteiskunuan  oloista.  Se  suunta,  jota 
kansainvälinen  kriminalistiyhdistys  edustaa,  pitää 
etupäässä  juuri  yhteiskunnallisia  seikkoja  ri- 
kollisuuden   svinä,    kun    taas    italialainen    krimi- 


1507 


Kritninaalistatistiikka— Kristalloidit 


1568 


ualistikouhikuntn  johtaa  rikollisuuden  yksityi- 
sessä paliantekijussil  tavattavista  biologisista 
omituisuuksista    (atavismi.    degeneratsioni). 

Eriminaalistatistiikka  iks.  Kriminaali- 
u  p  II  ja  Statistiikka)  ks.  R  i  k  o  s  t  i  1  a  s  t  o. 

Kriminaalivalokuvaus  ks.  R  i  k  o  s  v  n  1  o- 
k  u  V  a  u  s. 

Kriminalisti  ilat.  cmiicii  =  rikos) ,  rikosoikeu- 
den   tuntija. 

Kriminalistiyhdistys  ks.  Kansainväli- 
nen k  r  i  m  i  n  a  1  i  s  t  i  y  h  d  i  s  t  y  s. 

Kriminaliteetti  (lat.  t-rim  en  =  rikos),  rikok- 
sellisuus. 

Krimin  kaanikunta  ks.  K  r  i  m. 

Kriminkangas.  kutomatuote.  jonka  oikea  puoli 
on  täydellisesti  silmupeitteinen  jäljitellen  krimin- 
nahkaa.  Xämä  silmut  saadaan  muodostumaan  va- 
nuttamalla, jos  ne  ovat  kudotut  Crossbred-langasta 
tai  muista  samankaltaisista  langoista.  Kohotus- 
rautoja  käyttäen  ne  saadaan  muodostumaan  mistä 
langasta   tahansa.  E.  J.  S. 

Kriminnahka,  turkiksiksi  muokattu  ja  tavalli- 
sesti mustaksi  värjätty  Krimin  lampaan,  varsin- 
kin karitsan  kiharavillainen  nahka.  Vastasynty- 
nyt karitsa  vyötetäiin  kankaalla,  joka  eläimen 
ka.«vapssa  kiristyy  yhä  lujemmalle  ja  näin  keino- 
tekoisesti muuttaa  luontojaan  kiharaisen  villan 
yhä  kauniimmaksi.  Hyvät  karitsannahat  mak- 
savat jo  raakoina  n.  40-50  mk.,  tavalliset  nahat 
5-10  mk.  (meillä  n.  15-20  mk.).  —  Meilläkin  on 
Keski-  ja  Itä-Suomessa  maatiaislammaslaji.  jolla 
on  melkoisen  kihara  villa,  ei  kuitenkaan  kiiltävä 
kuten  Krimin  lampaan,  ja  jonka  nahka  värjät- 
tynä ja  keinotekoisesti  kiharrettuna  käy  k:n  ni- 
mellä. Uiuta  raakoina  n.  2-3,  valmiina  5-7  mk. 
kpl.  U.  L.  h. 

Kriminologia  (lat.  crlmen  =  rikos,  ja  kreik. 
loffos  =  oppi  1 .  oppi  rikoksesta  kokemusperäisenä 
ilmiönä.  K.  tutkii  rikosta  ulkonaisena  ilmiönä, 
koettaen  samalla  päästä  selville  sen  sisäisistä 
syistä.  K.  voidaan  jakaa  kahteen  eri  tieteenhaa- 
raan :  krimin  a  alibiologiaan  1.  krimi- 
naaliantropologiaan  ja  kriminaali- 
sosiologiaan.  Edellinen  tutkii  rikosta  tapah- 
tumana yksityisen  ihmisen  elämässä,  koettaen  löy- 
tää yksilössä  olevat  syyt  rikokseen  ja  jakautuu 
kriminaalisomatologiaan  (anatomiaan  ja  fysiolo- 
giaan) ja  kriminaalipsykologiaan.  .Jälkimäinen 
tutkii  rikosta  yhteiskunnallisena  tapahtumana, 
koettaen  päästä  selville  sen  yhteiskunnallisista 
syistä.  Myöskin  muita  jakoja  k. -piirissä  on 
tehty.  Muistettava  kuitenkin  on,  että  kaikki 
nämä  eri  tutkimushaarat  eivät  ole  muuta  kuin 
eri  menettelytapoja  rikoksen  olemuksen  kokemus- 
peräiseksi selvillesaami.seksi  ja  että  k:n  tehtävä 
onnistuu  ainoastaan  käyttämällä  niitä  kaikkia 
toistensa   rinnalla   yhtaikaa.  A.   T. 

Krimin  sota  ks.  Itämainen  sota. 

Krinoliini  1.  k  r  e  n  u  1  i  i  n  i  (ransk.  crino- 
line,  alkuaan  =  jouhikangas.  jota  m.  m.  käytet- 
tiin alushameiksi;  •<  lat.  cmits  =  karva),  vanne- 
hame,  eräänlainen  alushame,  jonka  pitävät  auki 
pingoitettuna  harvassa  olevat  kalanluu-,  rottinki- 
tai  ohkaiset  teräsvanteet,  niin  että  hame  saa 
kellomaisen  muodon.  Tämä  sekä  terveydelliseltä 
että  kauneuden  kannalta  järjetön  pukine  tuli 
Ranskassa  käytäntöön  1855  ja  pysvi  muodissa  n. 
v:een   1868.   vrt.   Puku. 

Kris,    malaijilaisten   kaksiteräinen,   usein    aal- 


tomaisesti nuitkitteleva  tikari,  pituus  '/.j-'/»  ni. 
Sekä  terä  että  kädensija  ovat  hyvin  huolellista 
ja   taidokasta   tekoa. 

Krisis  ks.  K  r  i  i  s  i. 

Krismatori  (ks.  Khrisma),  astia,  jossa 
khrisma  säilytetään,  pyhäinjäännöslipas. 

Krismoni  (c  h  r  i  s  m  o  n) ,  vanhimmissa  käsi- 
kirjoituksissa (400-1200-luvuilta)  esiintyvä  merkki, 
jonka  muodostaa  Kristus-monogrammista  (ks.  t.) 
johtuva  pitkähkö  kuvio  ja  joka  on  varustettu 
tironilaisilla  pikakirjoitu.smerkeillä;  myöhemmin 
koristeina  on  merkityksettömiä  koukeroita.  Lo- 
pulta k.  muuttuu  koristetuksi  C  kirjaimeksi. 
K.  sisältää  lyhyen  rukouksen  Kristuksen  puoleen. 

Krisna,  int.  jumaluusolento,  Visnun  kalidek- 
sas  inkarnatsioni.  K.  oli  alkuaan  itsenäinen 
jumaluus,  mutta  vasta  yhdistyneenä  Visnuun 
hän  sai  hindulaisessa  uskonncssa  yleisemmän 
merkityksen.  ,.Gitagovinda"  runossa  kuvaillaan 
laajasti  K:n  yliluonnollista  syntyperää,  lapsuutta 
ja  iloisia  leikkejä  paimentyttöjen  kanssa,  ks. 
Hindulaisuus.  E.    K-a. 

Kristalli  (kreik.  krystallos  =  jää.  Nimitys  an- 
nettiin ensin  Alpeilta  löydetyille  läpinäkyville 
vuorikiteille,  joitten  luultiin  olevan  kovettunutta 
jäätä.)    ks.   K  i  d  e. 

Kristallifysiikka  1.  fysikaalinen  kideoppi,  ks. 
Kideoppi. 

Kristalliininen    ks.    Kiteinen. 

Kristalliitit  ks.   Kide. 

Kristallijaulio,  pieuikiteinen  jauho,  jota  saa- 
daan kiteytettäessä,  jos  kyllä.stytettyä  liuosta 
kovasti  ja  nopea.sti  jäähdytetään  ja  samalla  häm- 
mennetään. Kiteytyminen  tulee  silloin  liäirityksi 
eikä  suurempia  kiteitä  synny.  Tekniikassa  on 
tällaisesta  kiteyttämisestä  usein  etua:  pikku  ki- 
teet ovat  puhtaampia,  sillä  ne  eivät  pidätä  niin 
paljon  emävettä  kuin  suuret,  ja  liuotinneste  on 
niistä  helpompi  .saada  pois  imemällä,  purista- 
malla tai  muilla  tavoilla.  S.  V.  E. 

Kristallilasi,  1  y  i  j  y  1  a  s  i,  ks.  Lasi. 

Kristallioptiikka    ks.    Kide. 

Kristallipalatsi,  Lontoon  k.  ks.  S  y  d  e  n  h  a  m. 

Kristalliponceau,  neukoecini,  punainen 
atsoväriaine:  valmistetaan  suolahappoisesta 
diatsonaf  tali  inistä  ja  ^-uaftolidisulfonihaposta. 
Kaupassa  olevaa  veteen  liukenevaa  natriumsuolaa 
käytetään   villan    värjäykseen.  S.   V.   II. 

Kristallisatsioni    ks.    Kiteytyminen. 

Kristallisokeri.  valkoinen,  karkea,  jauhomai- 
neu  sokeri,  muodostunut  pienistä  sokerikiteistä ; 
k: ia  saadaan,  kuu  sokeriliuos  haihdutetaan  kide- 
muodostumiseen  saakka  ja  kiteet  estetään  liit- 
tymästä  toisiinsa.  S.   V.    B. 

Kristallivesi    ks.    Kidevesi.- 

Kristallivioletti,  punainen  väriaine,  keni. 
kaava  C^;!!  ,.N,C1,  heksametylipararosaniliinin 
suolahapposuola ;  valmistetaan  dimetylianilii- 
nista  ja  fosgeenista;  hyvin  kiteytyvä,  veteen 
ja  alkoholiin  liukeneva  aine;  käytetään  villan 
ja  silkin   värjäykseen.  S.   V.   B. 

Kristallofysiikka  1.  fysikaalinen  kris- 
t  a  1 1  o  L'  r  a  f  i  a    ks.   Kideoppi. 

Kristallografia   ks.    Kideoppi. 

Kristalloidit,  1)  pallomaiset  massat,  jotka 
syntyvät  yhteiseen  keskipisteeseen  suuntautuvan 
vedon  vaikutuksesta,  olematta  kuitenkaan  raken- 
teeltaan kiteitä,  2)  kiteytyvät  aineet,  jotka  liuok- 
sina   helposti    tunkeutuvat    kalvojen    läpi,    vasta- 


Kristiaania  1. 


Vlfiskuvu. 


Suur  kiirii  jäin' talo. 


Kiiiiinkiiulliueu   Hana. 


Yliiipistii. 


;   1  -  .1 1 1.  1  1   -.k  Tl   Bjerusonin 
ju   Ilj^eniu  patsaat. 


Karl   Jiihaus  gade. 


Karl    JuUans  "adi' 


Kristiaania  11. 


iUrf 


I   irdenskjold*  platls 


Kuninkaau   huvila   llulnienkuUeuiUa. 


Bvaclnii   kuuiiikaanknrtMiio. 


iw^^^;6^  1    0^=^=^?^ 


..Drdiininiien' 


llnlmeiikollen. 


Akerslius. 


Alielin   iiiiiistopatsas 


15C9 


Kristaliokemia — Kristiaanta 


\:,-!0 


kolitana  kolloideille,  3)  kiteentapaiset  hiukka- 
set, jollaisina  munanvalkuaisaineet  esiintyvät 
kasveissa. 

Kristaliokemia,  oppi  kiteiden  kemiallisista 
omiiiaisiiuksista. 

Kristallometria,  kiteitten  kulmainmittaami- 
seii   o|ppi,   ks.  G  o  n  i  o  m  e  t  r  i. 

Kristalloosi   ks.   Sakariini. 

Kristensen.  Evald  Tang  (s.  1843) ,  tansk. 
kan.sanriinoiulen  kerääjä.  Jo  kouluaikana  K:ssä 
lieräsi  Uarra.^stus  kansanrunouteen,  ja  tultuaan 
koulunopettajaksi  maaseudulle  hän  alkoi  keräys- 
työnsä muistiinkirjoittaen  aluksi  etupäässä  lau- 
luja, joita  julkaisi  ensi  kerran  1868  nimellä 
,,Jydske  Folkeviser  og  Toner";  sai  1888  vuotui- 
sen tekijäavustuksen,  joten  saattoi  jättää  opettaja- 
toimensa  sekä  antautua  kokonaan  kansanrunou- 
den keräämi.«een  ja  julkaisemiseen.  K:n  kokoon- 
.saamat  kansanrunousvarastot  ovat  äärettömän 
runsaat.  Hänen  lukuisista  julkaisuistaan  mai- 
nittakoon „Jydske  Folkeminder"  (puolentoista- 
kymnientä  nid.),  ..Danske  Sagn"  (7  paksua  nid.) 
ja  ..Gamle  Folks  Forta-llinger  om  det  jydske 
Almueliv"  (useita  nid.).  Vv.  1884-90  hän  jul- 
kaisi aikakauskirjaa  ..Skattegraveren",  joka  se- 
kin pääasiallise.sti  sisälsi  kansanrunoutta.  Hä- 
nen käsikirjoituskokoelmansa  säilytetään  Köö- 
peiihaniiiian   kuninkaallisessa  kirjastossa.  A.  A. 

Krister  Niilonpoika  ks.  Vaasa. 

Kristiaania  (norj.  Kristiania,  engl.,  tansk. 
ja  saks.  Chrisiinnia) .  Norjan  pääkaupunki,  Ska- 
gerrakista  pistiiviin  K:n-vuonon  sisimmässä  peru- 
kassa, Akerselven-joen  kummallakin  puolen; 
50.     IV.    Painettu  »3I2. 


muodostaa  oman  amtin,  16,!»  knr,  240,178  as. 
(1910).  K.  on  kuninkaan  ja  hallituksen  asunto- 
paikka sekä  suurkäräjäin  kokoontumiskaupunki ; 
se  on  myös  maan  henkisten  ja  aineellisten  har- 
rastusten keskus.  —  K:n  pääosa  on  mainitun 
joen  länsipuolella.  Keskustana  täällä  on  komea, 
osaksi  puiston  reunustama  katu  Karl  Johansgade 
(1.  yksinkertaisesti  „Karl  Johan"),  K:n  valta- 
suoni. Sen  varrella  olevasta  Stortorvet  torista 
haarautuu  säteettäisesti  tärkeitä  katuja.  Ete- 
lään torista,  osaksi  Akershusin-niemellä  on  K:n 
vanha,  säännöllisesti  rakennettu  osa,  nykyään 
liike-elämän  keskus.  XTlompana  niemellä  on 
Akershusin  vanhan  linnan  alue.  K:n  kasvaessa 
on  siihen  sulautunut  monta  esikaupunkia,  osaksi 
kadottaen  käytännössä  entiset  nimensä.  Län- 
teen keskustasta  ovat  kaupunginosat  Piperviken, 
samannimisen  lahden  ympärillä,  Homansby, 
HfEgdehaugen ;  pohjoiseen  Hammersborg,  sen  ta- 
kana Akerselvenin  kummallakin  puolen  Sagene; 
itäänpäin  ovat  Vaterland,  Stortorvetin  ja  Akers- 
elvenin välissä;  viimemainitun  toisella  puolen 
etupäässä  työväen  asumat:  Oslo  1.  Gamlebyen 
(niissä  K:n  edeltäjä  Oslo  sijaitsi)  Ekeberg-vuoren 
juurella.  Oslosta  itään  ja  pohjoiseen  Valerengen, 
Kampen,  Enerhaugen,  Gronlaud,  Griinerlokken 
ja  Rodelokken.  Itäisiin  kaupunginosiin  vie 
Aker-selvenin  yli  monta  siltaa.  —  Nopeasti  kas- 
vaneella K:lla  on  yleensä  uudenaikainen  leima. 
Huomattavampia  rakennuksia  ovat:  kuninkaall. 
linna  (rak.  1823-48)  mäellä  Karl  Johansgaden 
luoteispäässä,  edustalla  Kaarle  XIV:n  Juhanan 
ratsastajapatsas;    linnaa   ympäröivässä   puistossa 


1571 


Kristiaanian-vuono — Kristian 


1572 


on  matemaatikko  X.  H.  Abelin  muistomerkki 
(Vigelandin  muovailema).  Karl  Johansjraden 
varrella  ovat  edelleen  Xorjan  kansallisteatterin, 
yliopiston,  suurkärUjäin  talot  (viimemainittu  rak. 
1S61-6C),  sen  lähikatujen  varsilla  komea  hallitus- 
palatsi, oikoushovi  y.  m.  virastojen  ja  laitoksien 
rakennuksia.  Kirkoista,  joita  eriuskolaisille  kuu- 
luvia lukuunottamatta  on  16.  mainittakoon  Stor- 
torvetin  ääressä  oleva  Vor  Frel.sers  kirke  (rak. 
1695-98),  Hellig  Trefoldigheds  kirke  (1850- 
luvulla)  Hammersborgissa,  pohjoiseen  siitä  Gamle 
.•\kers  kirke,  kaupungin  vanhin  (rak.  1000- 
luvulla,  uusittu  1860-61).  Eriuskolaisten  kir- 
koista ovat  huomattavimmat  katolilaisten  S:t 
Olafs  kirke  ja  S:t  ITalvards  kapel  sekä  englan- 
tilaisten S:t  Edmunds  kirke.  —  Puistoista  ja 
avonaisista  paikoista  mainittakoon  paitsi  linnan- 
puistoa  ja  Stortorvetia,  missä  m.  m.  Kristian 
I\':n  muistopatsas,  sadunkertoja  P.  Chr.  As- 
bjornsenin  patsaalla  koristettu  S:t  Hanshaugenin 
puisto  vesialtaineen  ja  joutseiilampineen,  puistot 
Kampen,  Toienhaven  ja  Birkelunden  K:n  itä- 
osassa, Froguer,  Bjolsen  ja  Stensparken  länsi- 
osassa, Kjerulfs  plads  (säveltäjä  H.  Kjerulfin 
muistopatsas),  Tordenskjolds  plads  (missä  on 
Tordenskjoldin),  Wessels  plads  (runoilija  J.  H. 
AVesselin),  Eidsvoldsplads  (runoilija  H.  .Werge- 
landin),  Uranienborgs  park  (vieressä  runoilija 
J.  S.  C.  TVelhavenin  muistopatsas) .  Muita 
muistopatsaita  mainittakoon  vielä  H.  Ibsenin, 
B.  Bjornsonin  ja  Johannes  Brunin  Studenter- 
lundenin  puistossa  kansallisteatterin  ääressä  sekä 
A.  M.  Sdnveigaardin  yliopiston  luona.  —  Sivis- 
tys- ja  oppilaitoksia.  K:n  yliopisto  (Fre- 
deriks  universitet)  on  perustettu  vasta  1811. 
Tiedekuntia  on  5:  jumaluusopillinen,  lainopillinen, 
lääketieteellinen,  historiallis-kielitieteellinen  (jossa 
1911  perustettu  suomalais-ugrilaisea  kielitieteen 
profes.sorin virka)  ja  matemaattis-luonnontieteelli- 
uen.  V.  1909  oli  professoreita  69,  ylioppilaita 
1,550.  Nuoresta  iästään  huolimatta  yliopi-sto 
omistaa  täydelliset  tieteelliset  laitokset.  Niitä 
on:  kirjasto  (yliopistorakennuksessa,  yli  380,000 
nidettä,  1,500  käsikirjoitusta)  ;  historiallinen 
museo,  yliopistorakennuksista  pohjoiseen,  si- 
sältävä muinai.sesinekokoelman  (26.000  esinettä. 
Dl.  m.  2  viikinkilaivaa),  rahakokoelman  (67.000 
rahaa  ja  mitalia)  sekä  kansatieteellisen  museon 
(20.000  numeroa);  eläintieteellinen  ja  kasvitie- 
teellinen museo  y.  m.  —  Oppi-  ja  ammattikou- 
luist.a  mainittakoon:  korkeampi  teknillinen  koulu, 
kauppakymnaasi  ja  sotakoulu,  taide-  ja  käsi- 
teollisuuskoulu,  merimieskoulu,  sokeain,  kuurojen 
ja  tylsämielisten  koulut,  työväenopisto  (Arbeider- 
akademien),  y.  m.  —  Paitsi  yliopiston  kokoelmia 
on  mainittava:  valtion  taidekokoelma  (Statens 
kunstmusoum:  rakennus  yliopistosta  pohjoiseen), 
K:n  kaupunginmuseo,  K:n  taideteollisuusmuseo, 
K:n  kaupunginkirjasto  (Deichmanske  biblio- 
tek),  Xobel-laitos  kirja.stoineen.  Teattereita  on 
kansallisteatteri  sekä  yksityiset  Fahlstroms  thea- 
ter  ja  Centraltheatret.  Kansallisteatterista  lou- 
naiseen on  huvittelupaikka  Tivoli,  missä  kesäi- 
sin myös  on  teatteri.  —  Sairaaloita  on  Eigs- 
hospitalet,  Fodselstiftelsen,  kaupungin-  ja  soti- 
lassairaala. —  Elinkeinot.  Teollisuus  on 
monipuolinen,  kuitenkin  etupäässä  omaa  kulu- 
tusta varten  työskentelevä.  Tehtaat  ovat  enim- 
mäkseen Akerselvenin  koskien  ääressä  sekä  K:n 


itäosissa  ja  lännessä  Frognerkilen  nimisen  lahden 
rantamilha.  V.  1909  teollisuuslaitoksissa  työsken- 
televien lukumäärä  oli  18,834,  laitosten  503. 
Ulkomaankauppa  on  Xorjan  suurin;  1909  K:n 
kautta  kävi  32  %  maan  ulkomaisesta  kaupasta. 
Tuonti  oli  arvoltaan  232  milj.  mk.  1.  43  %  maan 
koko  tuonnista,  vienti  60  milj.  mk.,  16  cj,.  Vienti- 
tavaroista tärkeimmät:  puuvanuke,  puutavarat, 
tiivistetty  maito,  vuodat.  Kauppalaivasto  on  kul- 
jetuskykyynsä  nähden  Xorjan  toinen  (ensi  si- 
jalla on  Bergenin  laivasto),  absoluuttisen  tonni- 
määränsä  puolesta  ensimäinen  (211,762  rek.-ton. 
liöyryaluksia,  62,460  rek.-ton.  purjealuksia,  1909). 
Satama  on  hyvä,  kaksiosainen:  Akershusin- 
j  niemen  itäpuolella  Bjorviken,  jossa  ankkuroivat 
I  suuremmat  alukset,  sekä  länsipuolella  Piperviken, 
missä  on  salamalaitteet  rannikkolaivoja  varten. 
Satamaselkäii  suojaavat  saaret  Hovedoen,  Lind- 
oen,  iso,  pohjoispäästään  mantereeseen  yhtynyt 
Bygdo  y.  m.  Talvisin  jäänmurtajat  pitävät  väy- 
lät auki.  Säännöllinen  laivaliikeyhteys  maan 
rannikkosatamiin  ja  useimpiin  suuriin  Euroopan 
merikaupunkeihin.  —  K.  on  Xorjan  harvan  rauta- 
tieverkon keskus;  itäiseltä  rautatieasemalta  (0st- 
banestation)  haarautuu  ratoja  etelään  rannikkoa 
pitkin  Euotsiin,  itään  Ruotsiin,  pohjoiseen 
Trondlijeuiiin.  luoteeseen  Gudbrandin-laaksoon, 
Bergeniin  y.  m.  Läntiseltä  rautatieasemalta 
(Vestbanestation)  lähtevät  radat  Drammeniin, 
Randsfjordiin,  Kongsbergiin  y.  m.  Kaupungin 
eri  osat  yhdi.stää  toisiinsa  sähköraitiotie.  —  Ka- 
lastuksen tuotantoarvo  0.»  milj.  mk.  (1909).  — 
K:ssa  ovat  maan  tärkeimmät  rahalaitokset:  Nor- 
jan pankki  (talo  Akershusin-niemellä),  Xorjan 
hypoteekkipankki,  säästöpankki,  luottopankki, 
pörssi  y.  m.  —  K:n  ympäristö  on  luonnon- 
kaunis; laaksoa,  jossa  kaupunki  sijaitsee,  reu- 
nustavat metsäiset  kukkulat:  kaakossa  Ekeberg, 
pohjoisessa  Grefsenaasen,  Vettakollen,  Holmen- 
kollen  (kuuluisat  mäenlaskukilpailut  helmi- 
kuussa) ,  jonne  kaupungista  vie  sähkörata,  Vok- 
senkollen  parantoloineen  y.  m.  Lounaaseen  kau- 
pungista olevalla  Bygdollä  on  kansat,  museo  (jossa 
m.  m.  sauvakirkko  1100-luvulta),  huvittelupaikka 
Oskarshal,  kuninkaankartano  y.  m.  —  Histo- 
ria. K:n  perusti  Kristian  IV  1624  Akersliusin 
linnan  viereen  senjälkeen  kuin  tulipalo  oli  hä- 
vittänyt vanhan,  1000-luvulla  perustetun  Oslon. 
Kaupunki  kehittyi  aluksi  hitaasti,  paloi  useasti, 
oli  1716  ruotsalaisten  hallussa,  jotka  kuitenkaan 
eivät  saaneet  linnaa  valloitetuksi.  Kauppa  ia 
merenkulku  alkoivat  1720-luvulta  kehittyä  ri- 
peästi, joutuen  kuitenkin  ISOO-luvun  alussa  sota- 
aikojen  tähden  uuteen  lamautumistilaan.  Tätä 
ei  ke.stänyt  kauan,  sillä  Xorjan  erottua  1814 
Tanskasta  K:sta  tuli  itsenäinen  pääkaupunki 
kaikkine  sellaiselle  kuuluvine  etuineen ;  väkiluku 
kasvoi  nopeasti:  1801  se  oli  9,527,  1860:  48.502, 
1890:    151.239.  E.    E.    K. 

Kristiaanian-vuono,  Etelä-Norjan  pisin  (n. 
100  kni),  ulottuu  .Skagerrakista  suoraan  pohjoi- 
seen; jakaantuu  ulommaiseen  (23-6  km  leveä) 
ja  sisimmäiseen  (8-4  km  leveä)  osaan,  jotka 
yhdistää  kapea  salmi.  Sisempi,  jonka  perukassa 
Kristiaania  on,  peittyy  talvella  jäähän;  jään- 
murtajalla   pidetään    siinä    vävlä    auki. 

(E.    E.    K.) 
Kristian,     Tanskan,     useat    myöskin    Nor- 
jan   ja    Ruotsin    kuninkaita. 


1573 


Kristian 


1574 


1.  K.  (K  r  i  s  t  i  e  r  II)  I  O  1  d  e  ii  b  u  r  g  i  1  :i  i- 
nen  (1426-81),  unioiiiliiiningas  1457-64,  OMon- 
biirijin  kreivin  Dietiicli  Onnellisen  poika,  valit- 
tiin knnin<j;as  Kristoferin  jälkeen,  jonka  nuoren 
lesken  Dorofea  Brandenburgilaisen  liiin  nai,  1448 
lanskan,  1440  Norjan  sekä  14ri7  —  kun  unioni- 
puolue  arkkipiispa  Julio  Pentinpojaii  johdolla  oli 
knrkoitlanut  Kaarlo  Knuutinpujan  -  -  myöskin 
Ruotsin  kuninkaaksi.  Viimemainittu  vaali  liy- 
väksyttiiu  erikseen  Suomessa,  jossa  kuitenkin 
Kaarlella  oli  paljon  puolustajia,  eräiin  Eerik  Ak- 
selinpoika  Tottin  toimesta  Turun  P.  Gertrudin 
veljeyden  tupaan  kutsutun  säätykokouksen  kautta. 
K.  oli  tosin  uljas  ulkonäöltäiln  ja  toimelias  luon- 
teeltaan, eikä  hauen  hallitukseltaan  puuttunut 
hyviäkään  puolia,  mutta  kun  hän  suuresta  raha- 
summasta oli  lunastanut  itselleen  perintöoikeuden 
Slesvigin  ja  Holsteinin  herttuakuntiin,  joutui 
hän  alituiseen  rahanpuutteeseen,  jota  yhä  uu.silla 
veroilla  koetti  täyttää.  Juhannuksena  146:!  hän 
tuli  Suomeen,  aikoen  —  niinkuin  itse  väitti  — 
lähteä  sotaan  venäläisiä  vastaan,  mutta  kun  hän 
samalla  rylityi  uuden  veron,  n.  s.  laivaveron,  nos- 
tamiseen, pulikesi  Piuotsissa  talonpoikaiskajiina, 
joka  pakotti  hänet  nopeasti  palaamaan  Tukhol- 
maan. Kuu  hän  siellä  varomattomasti  vangitsi 
arkkipiispan,  jota  .syytti  talonpoikain  salaiseksi 
yllyttäjäksi,  nostatti  Linköpingin  piispa  Kettil 
(Vase)  raiiitsin  rahvaan  vapaussotaan  ja  K.  kar- 
koitettiin  1464.  K.  koetti  turhaan  useita  kertoja 
uudestaan  valloittaa  Ruotsin,  viimeisen  kerran 
Kaarle  Knuutinpojau  kuoltua  1471,  jolloin  val- 
tionhoitaja Sten  Sture  löi  hänet  ratkaiseva-sti 
Brunkebergin  taistelussa. 

2.  K.  (K  r  istiern)  IITy  rann  i  (HSM.i.^O). 
unionikuningas    (Tanskassa  ja   Norjassa   1513-23, 

Ruotsissa  1520-21),  kunin- 
gas Hannun  ja  Kristiina 
Saksilaisen  poika,  oli  va- 
rustettu etevillä  luonnon- 
lahjoilla  ja  saanut  huolel- 
li.sen  kasvatuksen,  jonka 
tulokset  kuitenkin  hä- 
nen itsepintainen  ja  oi- 
kullinen luonteensa  jos- 
sain määrin  turmelivat. 
Lyhyen  aikaa  hän  nuo- 
rena oleskeli  rikkaan 
Kööpenhaminan  porvarin 
Hannu  Bogbinderin  per- 
heessä, mieltyen  jo  silloin 
porvarillisten  piirien  elä- 
mään ja  harrastuk.siin. 
K.  valittiin  jo  1487  kruu- 
nunperilliseksi Tanska.ssa, 
14S9  Norjassa  ja  1497  Ruotsissa.  Mutta  kun  hä- 
nen isänsä  Hannu  kuningas  1501  Sturein  toi- 
mesta karkoitettiin  Ruotsista,  sai  K.  lähes  kak.si- 
kymmentä  vuotta  odottaa  tilaisuutta  päästäkseen 
nauttimaan  viimemainitun  vaalin  hedelmiä.  Sillä 
välin  hän  Norjassa  käskynhaltijana  isänsä  ni- 
messä osoittautui  varsin  kelvolliseksi,  mutta  itse- 
valtaiseksi hallitsijaksi,  säälimättömällä  ankaruu- 
della kukistaen  kaiken  vastarinnan.  Siellä  hän 
myöskin,  Bergenin  kaupungissa,  1507  tutustui 
erääseen  hollantilaiseen  ravintolapitäjävaimoon 
Sigbrit  Willumsiin  ja  hänen  tyttäreensä  Dyve- 
keen,  jotka,  jälkimäisen  tultua  hänen  lemmityk- 
seen,    saavuttivat    kestävän     vaikutuksen     hänen 


i'.    Kristian  II  T^■ranni. 


hallitukseensa.  Tullen  isänsä  kuoltua  1513  Tans- 
kan kuninkaaksi,  hän  tosin  nai  keisari  Maksi- 
milianin  pojantyttären  Elisabetin,  mutta  ei  sillt 
luopunut  Dyvekestä,  jonka  kuolemankin  jälkeen 
1517  hiinen  äitinsä  Sigbrit  yhä  pysyi  kuninkaan 
neuvoiianlajaiia.  varsinkin  ralia-asioissa.  Kun  K. 
sen  ohessa  Dyveken  kuolemasta  syytti  erästä 
tanskalai.>ta  aatolismiestä  Torbern  Oxea,  jonka 
sen  johdosta  laittoinasti  mestautti,  nosti  hän 
vastaansa  Tanskan  mahtavan  yliniyssäädyn  vi- 
han. Sen  sijaan  hän  suunnittelemalla  ja  toimeen- 
panemalla parannuksia  porvarien  ja  talonpoikien 
oloissa  saavutti  alhai.sten  kansanluokkien  suo- 
sion. 

Kun  1517  Ruotsissa  .syntyi  riita  Upsalan  o  rlcki- 
piispan  ja  Sten  Sture  nuoremman  välillä,  katsoi 
K.  ajan  tulleeksi,  jolloin  vilidoin  saattoi  ottaa  tä- 
mänkin valtakunnan  haltuunsa.  Tehtyään  sinne, 
1517  ja  1518.  kiuksi  tuloksetonta  retkeä,  hän  jäl- 
kimiiisellä  kerralla  vei  mukaansa  vankina  Tans- 
kaan kuusi  ruotsalaista,  niiden  joukossa  Kustaa 
Vaasan  ja  Hemming  Gadin,  jotka  ehdotettuja 
rauhankeskusteluja  varten  oli  hänelle  panttivan- 
geiksi lähetetty.  Hyökätessään  sitten  1520  kol- 
mannen kerran  Ruotsiin  hän  voitti  Bogesundin 
luona  Sturen,  joka  kuoli  tappelussa  saavuttamis- 
taan haavoista,  ja  pakotti  Tukholman,  jota  vai- 
najan leski  Kristiina  Gyllenstjerna  urhoollisesti 
oli  puolustanut,  antautumaan.  Kun  Suomenkin 
linnat,  etupäässä  nyt  kuninkaan  puolelle  käänty- 
neen, entisen  tanskalaisvihaajan  Hemming  (tädin 
toimesta  olivat  joutuneet  kuninkaan  valtaan,  cli 
vihdoinkin  koko  Ruotsin  valtakunta  hänen  hal- 
lussaan. Mutta  hyvin  käsittäen,  että  Ruotsin  it- 
senäisy^-dellä  oli  sen  ylimyskunnassa  vahva  tuki, 
päätti  hän  yhdellä  iskulla  ma.sentaa  koko  tuon  mah- 
tavan säädyn,  joka  niin  kauan  oli  hänen  valta- 
istuimelle nousemistaan  estänyt.  Itse  kruunaus- 
tilaisuudessaan  hän  8  p.  marra.sk.  1520  antoi  ilman 
laillista  tutkintoa  vangita  ja  teloittaa  etupäässä 
joukon  Sturen  entisiä  puoluelaisia,  mutta  sen 
ohessa  myöskin  sellaisia,  jotka  viime  aikoina  olivat 
hänen  omia  asioitaan  ajaneet.  Tämä  n.  s.  „Tukhol- 
man  verilöyly",  jatkui  sitten  maaseuduillakin, 
myöskin  Suomessa,  jossa  useat  ruotsalaiset  ylimyk- 
set kuninkaan  käskystä  mestattiin,  niiden  joukossa 
tuo  juonikas  vanhus  Hemming  Gad  itse.  Kaikkiaan 
sanotaan  n.  600  henkeä,  niiden  joukossa  lapsia- 
kin, näin  menettäneen  henkensä  kuninkaan  jul- 
muuden uhreina.  Tuo  kamala  teko  herätti  kuiten- 
kin pian  kapinan,  jonka  johtajaksi  tuli  Tanskan 
vankeudesta  palannut  Kustaa  Vaasa.  Lyypekki- 
Iäiset,  jotka  paheksuivat  K:n  heidän  kilpailijoil- 
leen hollantilaisille  osoittamaa  suosiota,  liittyi- 
vät ruotsalaisiin.  Jopa  Tanskassakin  puhkesi 
ilmi  tyytymättömyys  kuninkaan  tosin  alhaison 
parasta  tavoittelevaa,  mutta  perin  mielivaltaista 
hallitusta  vastaan.  Kuningas  ei  nyt  osoitta- 
nutkaan tavallista  rohkeuttaan,  vaan  lähti, 
vastarintaa  yrittämättä,  perheensä  ja  Sigbritin 
kanssa  1523  pakoon  Hollantiin,  heittäen  valta- 
kuntansa setänsä  Fredrikin  saaliiksi.  Hollan- 
nissa hän  vihdoin  sai  kootuksi  laivaston, 
jolla  1531  lähti  valtakuntiansa  takaisin  val- 
loittamaan, mutta  vangittiin  ja  suljettiin  Son- 
derborgin  linnaan,  jossa  sai  istua  17  vuotta, 
ensin  jokseenkin  lievässä,  mutta  v:sta  1534,  jol- 
loin hänen  puoluelaisensa  „kreivisodassa"  (ks.  t.) 
tahtoivat    hänet     vapauttaa    ja     uudestaan     nos- 


1575 


Kristian 


157G 


taa  valtaistuiniclle,  varsin  ankarassa  vankeudessa. 
Vasta  kuu  K.  1546  oli  luopunut  kruunusta,  siir- 
rettiin liän  vapaampiin  oloiliin  Kaltundbor>;in  lin- 
naan Sjirllanriissa,  jossa  kuoli  25  p.  tainniik.  1550. 
—  K.  oli  sisiillisessii  hallituksessaan  noudattanut 
periaatteita,  jotka  osoittavat  hänen  monessa  suh- 
teessa olleen  aikakautensa  edellä.  Hän  paransi 
oikeudenkäyttöä,  koulu-  ja  postilaitosta,  ja  ko- 
rotti talonpoikien  ja  porvarien  a.semaa.  Yiiteon 
aikaan  hän  taipui  myöskin  uskonpuhdistuksen 
puoleen,  vaikka  myöhemmin  jiiUeen  lälienteli  ka- 
tolisuutta. Mutta  hänen  persoonalliset  puut- 
teensa, varsinkin  hänen  oikullisuutensa  ja  vallan- 
himonsa, vaikuttivat  siihen,  että  hän  kukistui 
taistelussaan  hyvien  periaatteittensa  puolesta. 

J.  IV.  R. 
3.  K.  IIT  (1503-50),  hali.  v:sta  1533.  Fredrik 
I:n  poika  ja  seuraaja,  oli  ensin  Slesvijrin  ja 
Holsteinin  maaherrana  :  sai  sitten  i.sänsä  kuoltua 
taistella  ..kreivisodassa"  (ks.  t.)  Lyypekkiä  sekä 
katolismielisiä  alamaisiansa  va.staan,  ennenkuin 
hänet  yleisesti  tunnustettiin  kuninkaaksi.  Pää- 
kaupunki Kööpenhamina  antautui  vasta  vuoden 
kestäneen  piirityksen  jälkeen  15.'56.  K.  edisti  in- 
nokkaasti uskonpuhdistusta  herttuakunnissa  ja 
valloitettuaan  Kööpenhaminan  liän  saattoi  sen 
voittoon  Tanskassakin  (Kööpenhaminan  valtio- 
päivillä 1536).  Katolisen  kirkon  tilukset  omistet- 
tiin osaksi  kruunulle,  osaksi  ne  käytettiin  si- 
vistys-, armeliaisuus-  sekä  edelleenkin  Kirkolli- 
siin tarkoituksiin.  Kirkolliset  olot  järjestettiin 
Saksi.sta  saapuneen  Bugenhagenin  myötävaiku- 
tuksella. —  Samoilla  valtiopiiivillä  K.  sai  poi- 
kansa kruununperiniisoikeuden  tunnustetuksi. 
Norja,  joka  vasta  1537  alistui,  menetti  itsenäi- 
syytensä ja  tuli  Tanskan  valtakunnan  osaksi. 
Yleensä  K.  suuresti  vahvisti  kruunun  valtaa,  ja 
l;allinto  tuli  paremmin  järjestetyksi.  K.  edisti 
myös  tehokkaasti  opetusoloja  ja  elinkeinoja  sekä 
toimitti  tärkeitä  lakikokoelmia.  Hän  oli  liitossa 
Saksan  protestanttien,  Frans  I:n  ja  Kustaa  Vaa- 
san kanssa,  ollen  keisari  Kaarle  V:n  vastustaja. 
K.  oli  hartaasti  uskonnollinen,  hyväntahtoinen 
ja  oikeamielinen  hallitsija.  Hän  oli  saanut  saksa- 
laisen kasvatuksen  ja  kuunteli  varsinkin  alussa 
saksalaisia  neuvonantajiaan,  mutta  ei  kuitenkaan 
sallinut  Tanskan  joutua  holsteinilaisen  vaikutuk- 
sen alai.seksi.  —  Onnettomia  seurauksia  tuotti  se, 
että  K.  1544  toimitti  herttuakuntien  jaon  yh- 
dessä kahden  velipuolensa.  Hansin  ja  Aadolfin 
kanssa.  Jälkimäisestä  polveutui  Tanskalle  viha- 
mielinen Holstein-Gottor- 
pin   ruhtinassuku. 

4.  K.  IV  (1577-1648), 
liall.  v:sta  158R,  Fredrik 
n:n  poika  ja  seuraaja, 
•  dellisen  pojanpoika.  Hol- 
hoojat jolitivat  hallitusta 
v:een  1596,  jolloin  K.  otti 
>en  omiin  käsiinsä.  K. 
oli  saanut  hyvän  kasva- 
tuksen, hän  oli  opinhalui- 
nen ja  toimelias.  Hänen 
sisällisiä  parannuksiaan 
keskeytti  sota  Ruotsia 
vastaan  (1611-13),  joka 
päättyi  Tanskalle  •,'dulli- 
gesti.  Myöliemmin  K  :11a 
Kristian    IV.  ei      enää      ollut      menes- 


tystä ulkopolitiikassaan,  varsinkin  syystä,  että 
hiin  aina  epäili  Ruotsia  eikii  tahtonut  yhdessä 
Kustaa  Aadolfin  kanssa  toimia  protestanttien 
auttamiseksi.  Hänen  osanottonsa  kolmikymmen- 
vuotiseen sotaan  (1625-29)  päättyi  huonosti,  ja 
K.  sai  Lyypekin  raulianteossa  menetetyt  maansa 
takaisin  vain  sillä  ehdolla,  ettei  hän  enäii  se- 
1  kaantuisi  Saksan  asioihin.  K:n  vihamielisyys 
Kuotsia  kohtaan  saattoi  hänet  uuteen  sotaan 
(1643-45),  joka  piiättyi  tappioon  ja  alueen  luo- 
vutukseen Brömsebron  rauliassa,  huolimatta 
siitä  persoonallisesta  urhoollisuudesta,  jota  K. 
osoitti  johtaessaan  laivastoansa  (esim.  Femernin 
meritappelussa) .  Kaine  vastoinkäymisine.^^nkin 
K.  oli  alamaistensa  rakastama  reippautensa,  kan- 
sanniielisen  käytöksensä  ja  iloisen  luonteensa 
tähden ;  hänen  vikansa  olivat  kohtuuttomuus  ja 
aistillisuus.  —  K:n  sisällinen  hallinto  oli  mer- 
killinen ja  yleensä  hyödyllinen.  Tärkeä  oli  tässä 
suhteessa  pitkä  raulianaika  hänen  hallituksensa 
alkii])Uolella.  Erityisesti  K.  harrasti  meriliikettä, 
keliitti  Tanskan  kauppa-  ja  sotalaivastoa,  perusti 
kauppakomppanioja,  iiankki  Trankebarin  siirto- 
lan Itä-Intiassa,  tutkitutti  Grönlantia  ja  purjehti 
kerran  Norjan  koko  pohjoisrannikon  ympäri. 
Viimemainitussa  maassa  hän  u.sein  kävi.  Suuri 
joukko  kaupunkeja  perustettiin  (m.  m.  Kristiaania 
1624).  Tarka.sti  K.  valvoi  tuomareita  ja  muita 
virkamiehiä;  useita  lakikokoelmia  julkaistiin 
(esim.  Norjaa  varten  1604).  Eakennustaidetta 
K.  suuresti  suosi:  hän  teetti  joukon  linnoja 
(Frederiksborg,  Rosenbora:)  ja  muita  rakennuksia. 
Myös  yliopistoa  ja  muita  sivistyslaitoksia  edis- 
tettiin, vaikkei  K  :11a  ollutkaan  erit.yistä  tieteel- 
listä harrastusta.  Yleensä  hän  oli  Tanskan  kel- 
vollisimpia  hallitsijoita;  hän  ei  kuitenkaan  aina 
ollut  johdonmukainen  eikä  malttanut  saattaa 
loppuun  alkuunpantuja  yrityksiä.  —  Hän  tah- 
toi vahvistaa  omaa  valtaansa  ja  päästä  riippu- 
mattom.aksi  neuvoskunnasta  sekä  aatelistosta, 
joka  oli  osoittanut  kelvottomuutta  ja  puuttuvaa 
isänmaallisuutta  .sotien  aikana,  mutta  ei  huolinut 
toimittaa  itselleen  tarpeeksi  tukea  alempien  sää- 
tyjen puolelta.  Hänen  yrityksensä  vapauttaa  ta- 
lonpojat maaorjuudesta  raukesi  aateliston  va.stus- 
tukseen;  itse  hän  myös  rasitti  talonpoikia  päivä- 
töillä. —  K:n  myöhemmät  onnettomat  sodat  saat- 
toivat valtakunnan  rappiolle  ja  varsinkin  raha- 
asiat  epäjärjestykseen.  K :11a  oli  myös  kotoisia 
huolia:  hänen  vanhin  poikansa  Kristian  kuoli 
ennen  isäänsä,  ja  hänen  toinen,  syrjäpuolinen 
vaimonsa,  Kirsten  Munk,  joka  karkoitettiin 
hovista,  aikaansai  rettelöltä,  vävyjensä  kannat- 
tamana, jotka  kuuluivat  maan  korkeimpaan  yli- 
mystöön. K:n  kirjeet  on  julkaistu  1878-91.  [Be- 
ring-Liisberg,   „Christian   IV".] 

5.  K.  V  (1646-99),  hali.  v:sta  1670,  Fredrik 
TTT:n  poika  ja  seuraaja,  edellisen  pojanpoika,  oli 
ritarillinen  ja  hyväntahtoinen,  mutta  vähähih- 
jainen  ja  heikko  luonteeltaan,  joten  suosikit  saat- 
toivat vaikuttaa  liäneen.  K:lla  oli  korkeat  aja- 
tukset kuninkaalli.sesta  vallasta  ja  hiin  rakasti 
Ranskan  Ludvik  XIV:n  esimerkin  mukaan  tuh- 
laavaista ja  komeaa  hovieliimiiä,  niin  että  raha- 
asiat  varsinkin  hänen  hallituskautensa  loppti- 
puolella  joutuivat  epäjärjestykseen.  Alussa  oli 
etevällii  Griffenfeldillä  (ks.  t.)  ratkaiseva  vai- 
kutusvalta; hän  saattoi  hallinnon  hyvään  järjes- 
tykseen     tarkoittaen     etupäässä     kuningasvallan 


1577 


Kristian 


1578 


vahvistamista.  Hänen  toimestaan  perustettiin 
1671  vastapainoksi  vanhalle  aatelistolle  uusi 
läänitysaatelisto  kreivin-  ja  vapaaherran  arvoi- 
neen; sille  lahjoitettiin  perinnöllisiä  läänejä  ja 
suuria  etuoikeuksia.  Tämä  ylhäisautelisto  oli 
enimmäkseen  saksalainen,  ja  K:n  aikana  saksa- 
laisuus yleensä  suuresti  edistyi.  Sam.  v.  K.  myös 
perusti  Elefantti-  ja  Danebrofr-tUhdistöt  sekä 
sääsi  arvoa.steikon.  —  Griffenfeldin  toimesta  K. 
sai  yksin  koko  Oldenburgin  ja  Delmenhorstin. 
Ansiokas  ministeri  kukistettiin  1676,  sodan  sy- 
tyttyä Ruotsin  kanssa  edellisenä  vuonna,  sekä 
tuomittiin  syyttä  valtionkavallukse.sta.  Sittem- 
min ei  enää  palannut  hallintoon  lujuutta  ja  jär- 
jestystä. Sota  päättyi  Lundin  rauhaan  1679,  K:n 
onnistumatta  toiveensa  mukaan  valloittaa  Skä- 
nea  takaisin  Ruotsilta.  Holstein-Gottorpin  hert- 
tua Kristian  Albrekt,  jolta  K.  oli  riistänyt  maan 
ja  vapauden,  hänen  täytyi  asettaa  takaisin  oi- 
keuksiinsa. Myöhemmin  riita  syttyi  uudestaan, 
jolloin  K.  valloitti  herttuan  osan  Slesvigiä,  mutta 
Altonan  sovinnossa  1689  hänen  kuitenkin  taas 
täytyi  siitä  luopua.  - —  Lainsäädännön  alalla  K. 
toimi  ansiokkaasti:  hän  julkaisi  Tanskan  pnsi- 
mäisen  yleisen  lain  1683,  ja  Xorjan  lain  16S7. 
Hänen   pfiiväkirjansa   on   Molbechin   julkaisema. 

6.  K.  VT  (1699-1746),  hali.  v:sta  1730,  Fred- 
rik IV:n  poika  ja  seuraaja,  edellisen  pojanpoika, 
oli  oikeudentuntoinen  ja  uskonnollinen,  mutta 
ahdasmielinen  ruhtinas.  Hän  oli  puolisonsa,  Sofia 
Magdalenan  sekä  hovipappinsa  Bluhmen  vaikutus- 
vallan alaisena.  Ankara  kirkollinen  suunta  val- 
litsi K:n  aikana;  tarkkoja  säädöksiä  annettiin 
hurskauden  kohottamiseksi  ja  kirkkokurin  teroit- 
tamiseksi (niin  esim.  kirkossakäynti  tehtiin  pa- 
kolliseksi) ;  nämä  määräyk.set  aikaansaivat  mo- 
nesti tekopyhyyttä  ja  teeskentelyä.  Ankara  kirja- 
sensuuri pantiin  voimaan.  K.  osoitti  suurta  intoa 
hallitsijavelvollisuuksien  täyttämisessä,  mutta  sa- 
malla  hän  asettaen  kuningasarvon  hyvin  kor- 
kealle eleli  kansastaan  miltei  kokonaan  .erotet- 
tuna komeassa  Kristiansborgin-linnassa,  jonka 
rakentamiseen  hän  oli  tuhlannut  suuria  summia. 
Yliopistoa  ja  muita  sivistyslaitoksia  K.  edisti 
sekä  myös  teollisuutta  merkantilismin  aatteiden 
mukaan.  Tanskan  talonpojille  sen  sijaan  hänen 
hallituksensa  tuotti  onnettomia  seurauksia:  hei- 
dän vapaa  muutto-oikeutensa  näet  rajoitettiin, 
kun  he  joutuivat  ,,stavnsbaandet"in  alaisiksi 
1731.  Tanskalaista  kansallisuutta  sorrettiin  ku- 
ningattaren ja  hänen  saksalaisten  suosikkiensa 
vaikutuksesta  varsinkin  hovissa  ja  ylempien  sää- 
tyjen piirissä.  —  K:n  yksityinen  elämä  oli  anka- 
ran siveellinen,  jossa  suhteessa  hän  poikkesi 
useista  sekä  edeltäjistään  että  seuraajistaan. 
[Koch,   ,,K.    VI:s   historie".] 

7.  K.  VII  (1749-1808),  hali.  v:sta  1766.  Fred- 
rik V:n  poika  ja  seuraaja,  edellisen  pojanpoika, 
oli  hyvälahjainen,  mutta  syntymästä  saakka  hä- 
nessä oli  mielenvian  siemen.  Sitäpaitsi  häu  jo 
aikaisin  turmeli  ruumiin-  ja  sielunroimans.a  si- 
veettömällä elämällä  sekä  vaipui  tylsyyteen,  joka 
ajoittain  muuttui  täydelliseksi  heikkomieli.syy- 
deksi  ja  teki  hänet  kykenemättömäksi  hallitse- 
maan. Ansiokkaan  ministerin  J.  H.  Bernstorffin 
syöksi  saks.  lääkäri  Struensee  vallasta:  hänestä 
tuli  K:n  vaikuttavin  suosikki  ja  johtava  minis- 
teri sekä  K:n  puolison,  kuningatar  Karolina 
Mathildan  rakastaja.    Kun  sitten  Struensee  .sekä 


hänen  ystävänsä  ja  apulaigen.sa  Brandt  kukis- 
tettiin 1772  K:n  emintimän,  le.skikuningatar  .Ju- 
liana Marian  sekä  hänen  velipuolensa,  perintö- 
prinssi  Fredrikin  y.  m.  toimesta,  allekirjoitti  K. 
tylsämielisesti  ja  välinpitämättömiisti  kuten  aina- 
kin heidiin  vangitsemiskäskynsä  ja  kuoleinan- 
tuomionsa.  Karoliina  Mathilila  erotettiin  K:stji 
ja  lähetettiin  Hannoveriin;  .Struenseen  valistus- 
ajan aatteiden  hengessä  tehdyt  uudistukset  ku- 
mottiin. Seuraavan,  Guldbergin  ministeristön 
aikana  Tanska  yhtyi  a.seelliseen  puolueettonuius- 
liittoon  Englantia  vastaan  1780.  Tämän  mini.^^te- 
ristön,  joka  myös  yritti  kohottaa  tanskalaisualta, 
kuki.sti  K:u  poika,  perintöruhtinas  Fredrik, 
uudella  kumouksella  1784:  hän  johti  sitten  val- 
tioasioita  isiinsii  koko  hallituskauden.  Hänen 
sekä  A.  P.  Bernstorffin.  Reventloxvin  y.  m. 
toimesta  vapautettiin  talonpoikaissääty  maa- 
orjuudesta 1788  ja  muita  vapaamielisiä  luidi.stuk- 
sia  tehtiin.  Ulkoasioita  johti  eteviisti  Bernstorff 
(k.  1797)  ;  hänen  toimestaan  Ruotsi  ja  Tansica 
tekivät  uuden  aseellisen  puolueettomuusliiton  1794 
(uudi.stettu  1800)  ;  sittemmin  jouduttiin  onnetto- 
miin selkkauksiin  Englannin  kanssa,  joissa 
Tan.ska  m.  m.  menetti  koko  laivastonsa  (ks.  F  r  e  d- 
r  i  k  VI) .  [Blangstrup,  „K.  VII  og  Caroline  Ma- 
thilde".] 

8.  K.  VIII  (1786-1848),  hali.  v:sta  1839  (myös 
Norjan  kuninkaana  nimellä  Kristian  Fred- 
rik 1814),  edellisen  velipuolen,  perintöprinssi 
Fredrikin  poika.  K.  nimitettiin  1813  Xorjan 
käskynhaltijaksi  ja  saavutti  norjalaisten  suosion. 
Kun  Tanska  oli  luovuttanut  tämän  maan  Ruot- 
sille Kielin  rauhanteossa  1814,  kieltäytyivät  norja- 
laiset siihen  suostumasta,  ja  K.  yhtyi  heihin. 
Xorjan  valtiopäivät  valitsivat  hänet  kuninka:xksi 
nimellä  Kristian  Fredrik  Eidsvoldissa  17 
p.  toukok.  1814,  ja  sam.  p.  hän  allekirjoitti  Nor- 
jan peru.stu.slain.  Mutta  jo  lokak.  sam.  v.  hänen 
täytyi  Ruotsin  ja  suurvaltain  pakotuksesta  luo- 
pua kruunusta  ja  palata  Tanskaan,  turvattuaan 
kuitenkin  sitä  ennen  Xorjan  itsenäisyyden  ja 
valtiosäännön  Mossin  sopimuksessa.  K.  harjoitti 
.seur.  aikana  luonnontieteellisiä  opintoja  ja  teki 
laajoja  ulkomaanmatkoja.  Ollen  lahjakas  jn  hie- 
nosti sivistynyt  hän  vietti  aikansa  etupäässä 
tiedemiesten  ja  taiteilijain  seurassa.  Serkkunsa 
Fredrik  VI:n  kuoltua  K.  nousi  valtaistuimelle. 
Kun  K.  oli  antanut  Xorjalle  vapaan  hallitusmuo- 
don, odotettiin  häneltä  samaa  Tanskassakin, 
mutta  hän  pysytti  itsevaltiuden,  lieriittiien  siten 
I  vapaamielisissä  tyytymättömyyttä.  Kuitenkin  hän 
I  hallituksensa  lopulla  valmisti  vapaata  valtio- 
sääntöä koko  Tanskan  monarkialle.  Hallinnossa 
tehtiin  K:n  aikana  paljon  parannuksia  (kunnal- 
lislakeja säädettiin,  verotusolot  järjestettiin  y. 
m.).  —  Slesvig-Holsteinin  kysymys  tuli  yhä  polt- 
tavammaksi. Kun  Slesvigiu  tanskalaiset  vaativat 
kielelleen  suurempia  oikeuksia,  vastustivat  saksa- 
laiset sitä  ankarasti.  K.  tahtoi  käydä  keskitietä, 
mutta  hänen  1840  antamansa  asetus  ei  tyydyttä- 
nyt kumpaakaan  puoluetta.  K:n  lancot,  Augus- 
tenborgin  prinssit,  joista  K.  oli  nimittänyt  nuo- 
remman, Fredrikin,  Slesvigin  ja  Holsteinin  maa- 
herraksi, yrittivät  vehkeillään  saada  aikaan,  että 
herttuakuntieu  perimysoikeus  tulisi  taatuksi  hei- 
dän sukuhaaralleen.  K.  vihdoin  erotti  prinssi 
Fredrikin  ja  julisti  avokirjeellään  1846  Slesvigin 
erottamattomaksi     Tanskan    valtakunnan    os;iksi 


1579 


Kristian 


mso 


Kristian  IX. 


seka  perintöjiirjestyksen  molemmissa  maissa  yli- 
teiseksi.  Mutta  slesvig-liolsteinilaiset  prinssit 
panivat  tähiiu  vastalauseensa  ja  Slesvigin  sääty- 
kokous  hajosi  omavaltaisesti,  kuu  K.  ei  peruut- 
tanut kirjettäiin.  Täten  oli  K:n  ja  slesvig-hol- 
steinilaisen  puolueen  väli  rikkoutunut,  mikä  oli 
vaarallista,  kun  Saksassa  hyvin  kiivaasti  puolus- 
tettiin herttuakuntien  vaatimuksia.  V.  1883  jul- 
kaistiin „K.  VIII:s  dagbog  fra  regenttiden  i 
Norge". 

9.  K.  IX  (1818-1906),  hali.  v;sta  1863,  oli  Tans- 
kan kuningassuvun  n.  s.  Ghkksburgin  sivuhaaraa, 
joka  polveutui  Kristian  III:n 
pojasta  Hans  nuoremmasta. 
K:n  isä  Slesvig-Holstein-Son- 
derburg-Gliicksburgin  herttua 
Vilhelm  oli  tansk.  kenraali- 
majuri; hänen  äitinsä  polveu- 
tui Fredrik  V:stä.  K.  meni 
sotapalvelukseen  pysyen  1848 
v:n  kapinan  aikana  yksin 
kaikista  slesvig-holsteinilai- 
sista  prinsseistä  Tanskalle 
uskollisena.  V.  1851  hänet 
määrättiin  koko  Tanskan  mo- 
narkian kruununperilliseksi, 
ja  Lontoon  sopimuksessa 
1852  suurvallat  antoivat  tä- 
hän suostumuksensa.  V.  1853 
julkaistiin  uusi  perintö- 
järjestys,  jonka  mukaan  vallanperimysoikeus  oli 
K:n  miehisillä  jälkeläisillä.  Herttuakunnissa 
ei  kuitenkaan  tunnustettu  hänen  oikeuksiaan. 
Fredrik  VII:  n  kuoltua  K.  tuli  kuninkaaksi 
ja  vahvisti  epäröiden  ja  }'leisen  mielipiteen  pa- 
kotuksesta marrask.  1863  uuden.  Tanskalle  ja 
Slesvigille  yhteisen  (n.  s.  ,,eider-tanskalaisen" 
1.  ..marraskuun")  valtiosäännön.  .-Vugustenborgin 
prinssi  Fredrik  otti  heti  Slesvig-Holsteinin  hert- 
tuan arvon;  häntä  kannatti  Saksan  liitto- 
kokous, ja  suurvallat  Preussi  ja  Itävalta  vaati- 
vat marraskuun  valtiosäännön  peruuttamista. 
Kun  K.  kieltäytyi  tottelemasta  heidän  vaati- 
muksiaan, syttyi  sota;  välittävät  ehdotukset, 
tarkoittaen  m.  m.  Slesvigin  jakoa,  eivät  vieneet 
perille,  ja  Tanskan  täytyi  turhaan  ponnistet- 
tuaan  ylivoimaa  va.staan  luopua  Slesvigistä,  Uols- 
teinista  ja  Lauenburgi.sta  Wienin  rauhanteossa 
(lokak.  1864).  Praagin  rauhan  (1866)  lupauksesta, 
että  Pohjois-Sle.svig  jätettäisiin  Tanskalle,  jos 
yleinen  kansanäänestys  niin  vaatisi,  ei  tullut  mi- 
tään. —  Tanskaa  varten  K.  nyt  julkaisi  uuden 
periistu.slain  1866,  joka  oli  marraskuun  valtio- 
säännön ja  1849  („kesäkuun")  perustuslain  yh- 
teensulatus.  V.  1874  Islanti  sai  oman  valtio- 
sääntönsä ja  laajemman  itsehallinnon,  ja  Islan- 
nin tuhatvuotista  riemujuhlaa  vietettäessä  sam. 
V.  K.  kävi  saarella  ensimäisenä  Tanskan  kunin- 
kaista. —  V.  1872  alkoi  pitkällinen  riita  folketin- 
getin  enemmistön  (vasemmiston)  ja  K:n  neuvou- 
autajain,  vars.  E.strupin  ministeristön  (1875-94) 
välillä.  Vaadittiin  parlamentaarista  hallitus- 
tapaa, mutta  K.  piti  jyrkästi  kiinni  oikeudestaan 
saada  mielensä  mukaan  valita  neuvonantajansa, 
sekä  puolsi  myös  landstingetin  kannattamana  tä- 
män yhdenvertaisuutta  folketingetin  kanssa. 
Viimemainittu  h.ajoitettiin  useita  kertoja  ja  hal- 
litus sääsi  ominpäin  väliaikaisia  finanssilaknja 
(1885-93),  jolTaikaa  Kööpenhaminaa  vastoin  folke- 


tingetin tahtoa  linnoitettiin.  Riita,  joka  oli  kiih- 
tynyt hyvin  katkeraksi,  sovittiin  vihdoin  1894,  ja 
1901  K.  kokonaan  muutti  hallitussuuntaa  otta- 
malla vasenuni.stosta  uuden  mini.steristön.  —  K:n 
l)uoliso  oli  Luise.  Ilessen-Kasseliu  maakreivin  ty- 
tär. Hänen  vielä  ollessaan  perintörulitinaana  liä- 
nen  toinen  poikansa  Vilhelm  valittiin  1863  Krei- 
kan kuninkaaksi  (Yrjö  I)  ja  1905  K:n  pojan- 
poika Kaarle  vastaanotti  Xorjan  kruunun  (Haa- 
kon  VII).  K:ia  seurasi  hänen  vanhin  poikansa 
Fredrik  VIII  (k.  1912).  —  K:n  tyttäristä  Alek- 
sandra joutui  naimisiin  Englanuin  kruununperil- 
li.sen,  sittemmin  kuningas  Edvard  VII:n,  ja  Dag- 
mar Venäjän  perintöruhtinaan,  sittemmin  keisari 
Aleksanteri   III:n   kanssa.  O.   R. 

10.  K.  X  (s.  1870),  nousi  valtaistuimelle 
1912  isänsä  Fredrik  VIII:n  kuoltua;  v;sta  1898 
naimisissa  Mec-klenburg-Sch%verinin  prinsessan 
Alexandrinen  (s.  1879)  kanssa.  Tästä  avioliitosta 
on  syntynyt  kaksi  poikaa  Fredrik  ja  K  n  u  d. 

Kristian  (saks.  Christian),  saks.  ruhti- 
naita. 1.  K.  I  (1568-1630),  Anhalt-Bernburgin 
rulitinas;  vei  1591  16.000  miestä  Ranskaan  Hen- 
rik IV:n  avuksi;  käännyttyään  luterilaisuudesta 
kalvinilaisuuteen  tuli  1595  käskynhaltijaksi  Yli- 
Pfalziin  ja  johti  sen  jälkeen  Pfalzin  politiikk.na ; 
otti  tehokkaasti  osaa  evankelisen  unionin  perus- 
tamiseen 1608  ja  johti  unionin  sotajoukkoja; 
neuvoi  Pfalzin  Fredrik  V:tä  ottamaan  vastaan 
Böömin  kruunun  ja  johti  hänen  armeiaansa  Val- 
kean vuoren  tappelussa  1620;  lähti  sen  jälkeen 
Ruotsiin  ja  sittemmin  Tanskaan;  julistettiin  1621 
valtionkiroukseen,  mutta   sai   1624   armahduksen. 

J.   F. 

2.  K.  (1599-1626),  Braunschweig- Wolfenbiittelin 
herttua.  Halberstadtin  piispa,  herttua  Henrik 
Juliuksen  poika.  Tuli  1616  piispaksi,  mutta  har- 
rasti yksinomaan  sotaa  ja  oppi  sotataitoa  Moritz 
Oranialaisen  johdolla.  Kun  Fredrik  V  Ptalzilai- 
nen  oli  kadottanut  Böömin  kruunun,  rupesi  K., 
joka  ihaili  liänen  puolisoansa.  Elisabetia,  kan- 
nattamaan hänen  asiaansa  ja  kävi  sotaa  pestaa- 
mansa  joukon  avulla.  Ollen  hyvin  hurja  hän  kaik- 
kialla harjoitti  ryöstöä,  erityisesti  kuitenkin  ah- 
distaen hiippakuntia;  hän  sanoi  itseänsä  Jumalan 
ystäväksi  ja  pappien  viholliseksi;  oli  myös  tun- 
nettu ., hullun  piispan"  nimellä.  Tilly  voitti  hä- 
net Höchstin  tappelussa  1622 ;  K.  soti  sitten 
Mansfeldiin  yhtyneenä  Elsassissa  sekä  saatiuian 
Fredrikiltä  eron  .\lankomaissa.  V.  1623  hän  uu- 
destaan hyökkäsi  Saksaan,  mutta  nyt  Tilly 
voitti  hänet  Stadtlohnin  luona  ja  karkoitti 
maasta.  Kolmannen  kerran  K.  palasi  1625  Eng- 
lannin ja  Ranskan  avustamana;  hän  liittyi 
Mansfeldin  kanssa  Tanskan  Kristian  IV:3en, 
mutta  kuoli   pian. 

3.  K.  Karl  Fredrik  A  u  g  u  s  t  (1798-1869), 
Slesvig-Holstein-Augustenborgin  herttua.  Tans- 
kan kuningassuvun  nuoremman  haaran  päämies. 
K.  yritti  saada  haltutmsa  Slesvigin  ja  Holsteinin 
herttuakunnat  sekä  mahdollisesti  koko  Tanskan, 
ja  alkoi  kiivaan  yllytyksen  Tanskan  hallitusta 
vastaan  sekä  yritti  syrjäyttää  tanskan  kielen 
Pohjois-Slesvigistä.  Kun  hänen  lankonsa.  Tans- 
kan kuningas  Kristian  VIII.  julkaisi  avoimen 
kirjeensä  kuningaskunnan  ja  Slesvigin  yhtei- 
sestä perintöjärjestyksestä  (1840),  esiintyi  K. 
vastustuksen  johtajana.  Sodan  jälkeen  bän  su- 
kuineen  tuomittiin  maanpakoon.    V.  1852  K.  luo- 


1581 


Kristian  August— Kristiern  Pedersen 


1582 


pui  kaikista  vaatimuksistaan,  mutta  Fredrik 
VII:n  kuoltua  1863  liäii  luovutti  oletetut  oikeu- 
tensa   pojalleen    Fredrikille.  O.    R. 

4.  K.  (1722-75),  Zweit)riickenin  herttua.  Ruot- 
sin valta-istuimelle  pyrkijä,  hallitsi  v:sta  17-10. 
Kun  Ruotsissa  vv:n  1742-43  valtiopäivillii  oli 
valittava  kruununperillinen,  esiintyi  K:kin 
1?anskan  aloitteesta  elulokkaana  ja  saavutti 
alaksi  paljon  kannattajia  varsinkin  aatelis-  ja 
porvarissiiädyn  hattujen  joukossa.  K.  tuli  tunne- 
tuksi etevänii  liallitusmiehenil  ja  tieteiden  ja  tai- 
teiden auliina  suosijana.  J.  F. 

Kristian  August,  Augustenborgin  prinssi,  ks. 
Kaarle   A  n  s  u  s  t . 

Kristian  Fredrik,  Norjan  kuningas,  ks. 
Kristian  V  T  I  I.  Tan.skan  kuninkaita. 

Kristiania   ks.    K  r  i  s  t  i  a  a  n  i  a. 

Kristians  amt,  amti  Norjan  sisämaassa, 
Laagen-joen  seuduilla;  25,342  km",  110.081  ns. 
(1910).  Suurin  osa  jylhäil  vuoristoa  (.Jotunhei- 
men,  Dovre  y.  m.),  osaksi  ikuisen  lumen  peit- 
tämää; 25,5  f>j,  on  metsää,  S.o  %  peltoa  ja  niittyä. 
Karjanlioito  keliitlynyt,  metsätalous  samoin.  — 
Amti  nuiodostettiiu  1781  Kristian  VII:n  hal- 
litusaikana ;    hänestä   se   on   .saanut   nimensä. 

(E.  E.  K.) 

Kristiansand,  linnoitettu  merikaupunki  Etelä- 
Norjassa.  Lister  og  Mandal  amtissa,  Otter-joen 
suun  oikealla  puolella;  15,151  as.  (1910).  — 
Piispanistuin.  —  Rautatie  sisämaahan,  satama 
hyvä,  suojainen.  Kauppalaivasto  54,704  rek.- 
tonnia  netto  (1909),  kauppavaihto  ulkomaitten 
kanssa  34.»  milj.  mk.  (1909).  —  K:n  asema  on 
kaunis;  huomattavia  rakennuksia  ja  laitoksia; 
tuomiokirkko,  seminaari,  katedraalikoulu,  Werge- 
landin  muistopatsas.  —  K:n  perusti  1641  Kris- 
tian   IV,    jonka    mukaan    se   on    nimitetty. 

E.  E.  K. 

Kristiansborg,  hovilinna  Kööpenhaminassa; 
sen  rakennutti  1733-40  kuningas  Kristian  VT 
suurilla  kustannuksilla  ylelliseen  rokoko-tyyliin; 
paloi  1794.  rakennettiin  uudestaan  1800-luvun  en- 
simäisinä  vuosikymmeninä.  Toisen  kerran  K.  pa- 
loi melkein  kokonaan  1884;  siinä  säilytetty 
taulukokoelma  sekä  suurin  osa  arvokkaista 
kuvanvei.stoksista  (Thorvaldsenin  y.  m.)  saatiin 
pelastetuksi.  Valtiopäiväin  päätöksen  mukaan 
ryhdyttiin  1906  sitä  uudelleen  rakentamaan; 
sinne  tulee  sijoitettaviksi  huoneistot  hallitsijaa, 
valtiopäiviä  ja  ylioikeutta  varten.       (E.  E.  K.) 

Kristianstad  [kriWnstiid],  samannimisen  lää- 
nin pääkaupunki  Etelä-Ruotsissa,  Helge-joen 
laskupaikassa  Ilelge-järveen.  n.  22  km  Itämerestä, 
jonka  rannalla  satamapaikka  Ahus;  11,569  as. 
(1910);  monen  rautatien  risteyskohta.  Paitsi 
lääninhallituksen  virastoja  K:ssa  on  Skänen  ja 
Blekingen  hovioikeus,  tykistörykmentin  kasar- 
mit, useita  oppilaitoksia,  teatteri.  Pyhän  Kolmi- 
naisuuden kirkko  (rak.  1628),  säästöpankki 
y.  m.  Teollisuus  kehittynyt  (myllyjä,  tislaus- 
laitoksia,  kehruu-  ja  kutomatehdas  y.  m.) ;  val- 
mistusarvo 31  milj.  mk.  1908.  —  Kaupungin  pe- 
ru.sti  1614  Kristian  IV,  jonka  mukaan  nimi. 
.Toutui    lO.-iS   Ruotsille.  E.   E.   K. 

Kristianstadin  lääni,  lääni  Etelä-Ruotsissa, 
käsittää  Skänen  pohjois-  ja  itäosan;  6,445  km". 
228,321  as.  (1910),  35  km=;llä  (asukastiheydeltään 
5:s  Ruotsin  lääneistä).  —  Pääelinkeino  on  maa- 
talous:  viljeltyä  maata  on  40%  alasta,  luonnon- 


niittyä 6  %,  metsämaata  40  %.  Huonoimmin  vil- 
jeltyjä ovat  läänin  pohjoiset,  Smälandin  rajalla 
olevat  kihlakunnat.  Kauraa  korjataan  eniten  (liki 
1  milj.  hl),  sitten  ruista,  sekaviljaa,  ohraa,  vehnää; 
I)erunoita  n.  3  milj.  hl.  reliujuurikkaita  2,«  milj.  hl. 
Tärkeä  on  sokerijuurikkaan  viljelys:  sato  100,000 
ton.  Tupakkaa  korjataan  587  ton.  JIaanviljelys 
ja  karjanhoito  (147,318  nautaa,  172,630  sikaa, 
29,992  lammasta,  46.393  hevosta  1909)  tuottaa  yli 
oman  kulutuksen.  Metsiä  suuret  kartanot  hoita- 
vat hyvin.  Kalastus  ja  kotiteollisuus  huomatta- 
via sivuelinkeinoja.  Vuorityö  mitätön.  Teol- 
lisuuslaitoksista ovat  tärkeimmät  viinapolttimot 
ja  tislauslaitokset  (valmistusarvo  41.4  milj.  mk. 
1908),  myllyt  ja  .sokeritelitaat;  valmistusarvo 
kaikkiaan  96. «  milj.  mk.  (1908).  —  Rautateitä 
on  732  km,  joista  126  km  valtion.  Kauppalaivas- 
toon kuuluu  206  alusta,  nettovetävyys  39,800  rek.- 
ton.  —  Pääkaupunki  Kristianstad.  Valtio- 
päiville läJini  lähettää  15  edustajaa.  Lääni  muo- 
do.stettiin   1719.  E.  E.  K. 

Kristiansund,  varakas  kalastaja-  ja  kauppa- 
kaupunki Norjan  länsirannikolhi,  Romsdalin  am- 
ti.ssa;  13.012  as.  (1910).  On  rakennettu  kolmelle 
saarelle,  joiden  välissä  hyvä  satama ;  rakennuk- 
set melkein  poikkeuksetta  puusta.  Kauppalai- 
vasto 7.-209  rek.-ton.  netto  (1908),  vienti  (kalaa, 
puutavaroita,  voita)  18  milj.  mk.  (1909).  —  Pe- 
rustuskirjan  ja  nimen  antoi  kaupungille  Kris- 
tian VI   1742.  E.  E.  K. 

KristiansB  /-<"/  (ennen  Ertliolmene) ,  kolme 
vähäistä  Tanskalle  kuuluvaa,  karien  ympäröimää 
luotoa  18  km  koilliseen  Bornholmista ;  146  as. 
(1906).     Valotorni.   —   Aikoinaan    linnoitettu. 

(E.   E.  K.) 

Kristian  Troyesilainen  ks.  C  h  r  6  t  i  e  n 
(Chrestien)    de   T  r  o  y  e  s. 

Kristiern   ks.    Kristian. 

Kristiern  Pedersen  (n.  1480-1554),  tan.sk. 
hengellinen  ja  humanistinen  kirjailija,  oli  tuomio- 
herrana  Lundissa.  Lähti  Pariisiin  1510,  missä 
tuli  maisteriksi  seur.  v.  Kirjoitti  osaksi  siellä 
osaksi  kotimaassa  useita  teoksia,  m.  m.  latinai- 
sen  sanakirjan,  rukouskirjan  ja  „Jertegns  pos- 
til"  teoksen.  Kristian  II:n  käskystä  hän  toi- 
mitti 1514  painoon  Saxo  Grammaticukseu  Tan.s- 
kan historian,  siten  pelastaen  sen  häviämästä 
sekä  aloitti  saman  teoksen  tanskankielisen  kään- 
nöksen. V.  1522  K.  tuli  Lundin  arkkipiispan 
kansleriksi.  Hän  piti  vielä  Kristianin  karkoituk- 
sen jälkeen  tämän  puolta  ja  oleskeli  Kristianin 
luona  Alankomailla  sihteerinä  ja  kotipappina. 
Hän  kääntyi  1528  Lutherin  oppiin,  käänsi  Uuden 
testamentin  ja  Davidin  psalmit  tanskaksi  sekä 
mukaili  Lutherin  kirjoituksia.  Asettui  Malmöhön, 
jonne  perusti  kirjapainon  ahkerasti  jatkaen 
kirjallista  toimintaansa,  myöhemmin  Kööpen- 
haminaan. Vielä  kreivisodan  aikana  hän  kan- 
natti entistä  hallitsijaansa.  —  K.  Pedersenin 
teoksista  mainittakoon  vielä:  uudet  laitokset 
Tan.skan  riimikronikkaa  ja  Kaarle  Suuren  kro- 
nikkaa, Holger  Tanskalaisen  kronikka  (kä.äri- 
uös  ranskankielisestä)  1534,  josta  tuli  suosittu 
kansankirja,  käännös  Lutherin  raamatusta  (pnin. 
1550.  n.  s.  Kristian  III: n  raamattu),  pari  lääke- 
opillista  teosta.  K.  pederseniä  voidaan  pitää 
Tanskan  kirjakielen  ja  kirjallisuuden  perusta- 
jana. [Brandt,  „0m  Lunde-kanniken  K.  P.  og 
lians  skrifter".]  G.  R. 


15S3 


Kristiina — Kristiinankaupunki 


1584 


Kristiina  ks.  Kristiinankaupunki. 
Kristiina  (1626-S9),  Ruotsin  kuningatar. 
Kustaa  II  :n  Aadolfin  ja  brandenburgilaisen  prin- 
sessan Ilaria  Eleonooraa 
tytär,  tunnustettiin  1G27 
kruununperijäksi,  ja  tuli 
isänsä  kuoltua  1632 
Muotsin  kuningattareksi, 
mutta  holhoojahallitus,  jo- 
hon kuului  valtaneuvos- 
ton  jäsenet,  hoiti  halli- 
I  tusta  v:een  1644,  jolloin 
K.  18-vuotiaana  julistet- 
tiin täysi-ikäiseksi.  Hä- 
nen kasvatustaan  johti 
l,aluksi  hänen  tätinsä, 
pialz-kreivitär  Katariina, 
ja  hän  sai  nauttia  usei- 
Krisiiina  kiminK.iiar,  ^^'^  eteväin  opettajain 
opetu.sta.  K:ssa  ilmeni 
jo  lapsena  erinomaiset  luonnonlahjat,  varsinkin 
muisti  oli  verraton;  hän  osasi  kreikkaa  ja  lati- 
naa sekä  u.seita  eläviä  kieliä  ja  osoitti  terävää 
älyä  sekä  tieteellisissä  että  valtiollisissa  asioissa. 
Opintoja  hän  suurella  uutteruudella  harrastikin, 
mutta  naisten  toimet  eivät  häntä  miellyttäneet. 
Hänen  luonteensa  ominaisuuksia  oli  kopeus, 
oikullisuus  ja  itsepäisyys.  K:u  hallitusaika  oli 
Ruotsin  loistoaika :  sotia  käytiin  voitokkaasti 
sekä  Tanskan  kanssa  että  Saksassa,  ja  Bröm- 
sebron  rauhassa  (1645)  sekä  Westfaleuin  rau- 
hassa (164S)  Ruotsi  sai  paljon  lisää  maita.  Ku- 
ningatar otti  aluksi  osaa  valtioasioihin  ja  tah- 
toi itse  olla  määrääjänä,  vastustaen  vanhan 
valtiokanslerin  Aksel  Oxenstiernankin  mieli- 
piteitä. Mutta  ennen  pitkää  hän  näytti  jättä- 
vän valtion  edut  syrjään  ja  pää.sti  omat  yksityi- 
set taipumuksensa  valloille;  hänen  hovinsa  oli 
loistava,  vaikka  hän  muuten  elämässään  oli  yk- 
sinkertainen; suurta  anteliaisuutta  hän  osoitti, 
mutta  valtion  raha-asiat  joutuivat  huonolle  kan- 
nalle sen  johdosta,  että  hän  lahjoitteli  sotapäälli- 
köille ja  suosituilleen  läänityksiä,  ja  rahan  tar- 
peessa niitä  myytiin  ja  pantattiinkin.  Useita 
Euroopan  oppineita  miehiä,  niinkuin  Cartesius 
ja  Hugo  Grotius,  oleskeli  jonkun  aikaa  hänen 
hovis.saan,  ja  myöhemmin  ranskalainen  lääkäri 
Bourdelot  ja  espanjalainen  Pimentelli  y.  m. 
käyttivät  hyväkseen  hänen  anteliaisuuttaan. 
Tyytymättömyyttä  rupesi  ilmaantumaan  hänen 
tuhlaavaisuutensa  takia,  ja  aatelittomat  vaativat 
valtiopäivillä  läänitysten  peruuttamista.  K.  huo- 
masi itsekin  epäkohdat,  mutta  itse  hän  ei  ruvennut 
niitä  poistamaan,  vaan  luopui  hallituksesta,  jota 
hän  jo  kauan  oli  ajatellut.  Saatuaan  kruununperi- 
myksen  siirretyksi  serkulleen  pfalz-kreivi  Kaarle 
Kustaalle,  K.  jätti  hänelle  hallituksen  1654; 
valtiosäädyt  myönsivät  K:lle  vuotui.seksi  eläk- 
keeksi muutamista  maakunnista  ja  kaupungeista 
tulevat  tulot,  jotka  laskettiin  noin  200,000  riikin- 
taalariksi  (u.  1,100,000  mk.).  Hän  lähti  heti 
Ruotsista  ja  kääntyi  sam.  v.  Brusselissä  salaisesti 
katoliseen  uskoon ;  165.5  se  tapahtui  julkise.sti 
Innsbruckissa,  ja  sieltä  hän  meni  Roomaan,  jossa 
paavi  otti  hänet  juhlallisesti  vastaan.  Kaarle 
X:n  Kustaan  kuoltua  (1660)  hän  tuli  takai- 
sin Ruotsiin,  haluten  päästä  uudelleen  hallitsi- 
jaksi, ja  vielä  kahdesti  myöhemminkin  hän  uu- 
disti   P3:yntönsä.    mutta    se    hylättiin;     koettipa 


hän  päästä  Puolankin  hallitsijaksi  Juhana 
Kasimirin  jälkeen  1668.  Sittemmin  hän  jiii  Roo- 
maan asumaan,  harrastaen  tieteellisiii  ja  kir- 
jallisia asioita,  perusti  m.  m.  sinne  akatemian, 
joka  sitten  oli  hänen  johdossaan.  Hänen  viimei- 
sinä elinvuosinaan  oli  hänen  paras  ystävänsä 
kardinaali  Azzolino,  jonka  hän  määriisi  omaisuu- 
tensa perijäiksi.  Hänen  ruumiinsa  haudattiin  suu- 
rilla juhlallisuuksilla  Pietarin  kirkkoon  Roomassa. 
[J.  Arckenholtz,  ,,JIemoires  de  Christine,  reine 
de  Suede";  Grauert,  ..Christine,  Königin  von 
Schn-eden  und  ihr  Hof";  Bain,  „Christina,  queen 
of  Sweden";  Taylor,  „Christina  of  S\veden": 
E.  Hildebrand,  teoksessa  „Sveriges  historia  iiitill 
tjugonde  seklet";  K.  Bildt,  ..Christine  de  Sufide 
et  le  Cardinal   Azzolino".]  K.   O.   L. 

2.  K.  (1573-1625),  Kaarle  IX:n  puoli.so,  Kus- 
taa II:n  Aadolfin  äiti.  kotoisin  Holstein-Gottor- 
pista;  hoiti  v:sta  1611  nuoremman  poikansa 
Kaarle  Filipin  holhoojana  hallitusta  tämän 
herttuakunnassa.  K.  oli  tylyluonteinen  ja  hänen 
sanotaan  monasti  kehoittaneen  puolisoansa  anka- 
ruuteen. Kiivaasti  hän  vastusti  Kustaa  Aadolfin 
aietta  mennä  naimisiin  Ebba  Brahen  kanssa. 

J.  F. 
Kristiina  (1461-1521),  Tanskan,  Norjan  ja 
Ruotsin  kuningatar,  kuningas  Hannun  puoliso. 
Saksin  vaaliruhtinaan  Fredrik  Viisaan  sisar,  oli 
etevä  nainen;  hän  puolu.sti  8  kuukautta  Tuk- 
holman linnaa,  kun  ruotsalaiset  1501  olivat  al- 
kaneet kapinan  Hannu  kuningasta  vastaan.  K. 
oli  hurskas  katolilainen,  perusti  nunnaluostarin 
Kööpenhaminaan    sekä   Odenseen.  K.    O.    L. 

Kristiina  Maria,  Espanjan  kuningatar,  ks. 
Maria    Kristiina. 

Kristiinankaupunki  I.  Kristiina  (ruots. 
K  r  i  s  t  i  n  e  s  t  a  d),  merikaupunki  Etelä-Pohjan- 
maalla, Vaasan  läänissä, 
62»  16'  pohj.  lev.,  38°  58' 
it.  pit.  Greenwichistä. — 
As.  kirkonkirj.  mukaan 
3,146  (1910),  joista  908 
suomenkiel.;  henkikirj. 
mukaan  2.694  (1910).  — 
K.  sijaitsee  nyk.  maatu- 
neen Koppön  saaren  itä- 
rannalla, n.  s.  „Kirkko- 
vuoren"  rinteellä.  Asema- 
kaavaltaan (vahv.  1844, 
ala  230  ha)  se  on  vanhan- 
aikainen, kadut  kapeita,  Kristiinank.iiipirngin  Taakun;i. 
säännöttömiä,       ahtaine, 

raäkisine  poikkikujiueen.  kivitys  vanha;  sähkö- 
valaistus  (o.-y.  ,, Lumen").  Uuden,  vielä  hyväksy- 
mättömän (1911)  asemakaavan  mukaan  tulisi  kau- 
punki laajennettavaksi  ..Kirkkoviioren"  länsipuo- 
lelle, sekä  satamalahden  itäpuolelle,  missä  nyk.  on 
vara.stomakasiineja,  laiturit,  hautausmaa,  puisto, 
ja  minne  tulee  sijoitettavaksi  rautatienasema; 
.satamalahden  yli  vie  1845  rakennettu  330  m  pitkä 
kivisilta.  Rakennukset  ovat  puisia,  enim- 
mäkseen vanhoja  (K.  ei  ole  koskaan  palanut). 
Niistä  mainittakoon  puinen  (rakennettu  1700), 
nyk.  käyttämätön  Vanhakirkko,  „Ulriika  Eleo- 
noora", jonka  alttaritaulu,  luultavasti  jonkun 
keskiaikaisen  mestarin  tuotetta  ja  tänne  Sak- 
sasta .sotasaaliina  kulkeutunut,  on  siirretty  uu- 
teen tiilikiviseen  kirkkoon  (valm.  1899;  pii- 
rust.   Jae.   Ahrenberg) ;    raatihuone,   Engelin   pii- 


I58J 


Kristiinankaupunki 


ir.86 


KRISTriNANkAUPUNKl    '^i 


P 


Mfc^hotnfr  / 


Kristiinan  kaupungin  asemakaava. 

rustania  (viilm.  ISöS ;  torni  myöhempi  lisiiys) . 
Piiäl<atuja:  Eanta-,  Itäiuen-  ja  Läutineii 
Pitkiikatu;  toreja  Kauppa-,  Vanhankirkon-  ja 
Uusitori.  Puistoja:  Itii-,  Kylpyhuoneen- 
puisto,  Raatihuoneen-  ja  Kirkkopuistikko.  Paitsi 
edellämainittuja,  on  iso  puisto  Högholmen  nimi- 
sellä   saarella    kaupungista    etelä-lounaiseen. 

K:n  pääelinkeino  on  kauppa.  Sisämaasta 
johtaa  tänne  neljältä  haaralta  maantiet,  joita 
myöten  kristiinalaiset  1860-luvulle,  rautateiden 
rakentamiseen  asti,  välittivät  suurta  kauppaa 
silloisen  laajan  kauppa-alueensa  kanssa ;  esim. 
Tampereen  raaka-aineet,  puuvilla  y.  m.  tulivat 
suureksi  osaksi  K:n  kautta.  Tällöin  K.  oli  ajoit- 
tain neljäs  Suomen  kauppa-  ja  merenkulku- 
kaupungeista.  Rakennuksen  alainen  raut.atie 
hankkinee  K;lle  takaisin  osan  entise.stä  kauppa- 
alueestaan.  Sataman  huonous  on  tähän  asti 
vaikuttanut  ehkäisevästi  K:n  kaupan  kehittymi- 
seen. Väylä  satamaan  (luotsiasema  Högklubbe- 
nilla)  ou  ahdas  ja  mutkainen,  ilman  johtolois- 
toja;  suunniteltuna  on  8  jolitoloiston  rakenta- 
minen ja  väy- 
län suorentami- 
nen,  niin  että 
satamaan  pääs- 
täisiin neljällä 
kurssilla.  Var- 
sinaista sata- 
maa on  (1906) 
tarmokkaasti 
ryhdytty  syven- 
tämään; sa- 
tanualahden  pe- 
rukkaan las- 
keva Tjöck-joki 
oli  sitä  arve- 
luttavassa mää- 
rässä madallut- 
tanut  kuljetta- 
mallaan liet- 
teellä.    Nyt   on 

jo     ruopattu 
väylä    (pohjale- 
veys  100  m)  sa- 
tnmalahden  itä- 
rannalle,     van- 


Vanlia   l^irkku. 

hau  tervahovin  eteläpuolelle.  '/,  km  pitkäksi  ra- 
kennettavan kivilaiturin  (6 '/^  "i:n  vesi  matalan- 
veden  aikana)  kohdalle  (kääntöallas  '/<  km),  missä 
myös  sijaitsee  ..Tervahovinlaituri",  sekä  .sisem- 
mäksi kapeampi  väylä  samoin  lahden  itärannalla 
olevan  ..Höyrylaivalaituriu"  (syvyys  5  m)  luo. 
Nykyisten  laiturien  pituus  on  n.  135  m.  lukuun- 
ottamatta matalavetistä  ,, Vanhaa  pakkahuoneen 
siltaa"  kaupungin  rannassa.  Niiiden  uudistusten 
kustannusarvio  nousee  800,000  mk:aan.  Satama 
on  jäistä  vapaa  n.  7  kk.  Laivaliike  (1910) 
1.39,994  rek. -tonnia  (ilman  rannikkoliikennettä), 
josta  suomalaisia  aluksia  54,470  rek.-tonuia.  Oma 
laivasto  käsittää  2  o.-y.  „Navigator"in  omista- 
nuia  höyryalusta  (3,118  rek.-tonuia  netto)  paitsi 
proomuja.  Säännöllinen  höyrylaivayhteys  ran- 
nikkosatamiin. Vientitavaroista  puutavarat 
ovat  tärkeimmät:  lankut,  battensit  ja  laudat 
1,104.515  mk.  (31,340  m'),  kaivospölkyt  733,189 
mk.  (81,583  m'),  muita  puutuotteita  138.116  mk. 
(7,199  m');  vähän  tervaa  (5,454  mk.),  voita 
(2,268  mk.),  lihaa,  pihkaa  ja  puolukoita;  kau- 
raa, ennen  huomattava  vientitavara,  ei  viety 
ollenkaan.  Viennin  arvo  yhteensä  1.987.988  mk. 
(1910).  Tuonnista  tärkeimmät  ovat  jauhot 
486.533  mk.  (2,376,5  tonnia),  kahvi  160,314  mk., 
sokeri  74.358  mk.,  viini  69.652  mk.,  polttoöljy 
65.137  mk.,  vhteensä  1,374.879  mk.  (1910;  tuonnin 
arvoihin  lisätty  tulli).  —  Tullitulo  232,383  mk., 
satama-  y.  m.  maksut  28,019  mk.  (1910:  yllä- 
mainitut ulkomaankauppaa  koskevat  tiedot 
Kauppias}'hdistyksen  vuosikertonuiksen  mu- 
kaan). Englannilla,  Ruotsilla,  Norjalla.  Tans- 
kalla ja  Portugalilla  on  K:ssa  sijaiskonsulit  sekä 
Espanjalla  konsuli-asiamies. 

Teollisuus  on  vähäinen:  höyrysaha,  2 
konepajaa,  2  panimoa.  2  tislauslaitosta,  sähkö- 
laitos: valmistusarvo  kaikkiaan  340,000  mk. 
(1909);  työmiehiä  71  (1910).  Käsityölaito.sten 
valmistusarvo    136,000    mk.     (1909).     Kalastusta 


15S7 


Kristillinen  arkeologia— Kristillinen  sosialismi 


1588 


harjoittaa  23  venekuntan.  —  Säästöpankki  (tal- 
letuk^ia  471,155  mk.  1909),  Vaasan  ja  Pohjoi.s- 
inaiden   pankin   haarakonttorit. 

Paitsi  tavallisia  kunnallisia  y.  m.  viras- 
toja ja  laitoksia  on  K:ssa  tullikamari, 
säUkölennätinkonttori,  apteekki,  piiri-  ja  kau- 
punginlääkäri, eläinlääkäri,  vaivaistalo  (maksa- 
nut löO.OOO  mk.),  jonka  yhteydessä  hulluin- 
huone,  kunnallissairaala.  kuuuietautisairaala.  van- 
hain- ja  lastenkoti;  kylpylaitos.  Puhelimella 
n.  160  tilaajaa,  haarakeskusasemia  monta  maa- 
seudulla  ja    Kaskisissa. 

Sivistyslaitoksia:  kaupungin  ruots.  8- 
luokk.  yhteiskoulu  (109  oppila.sta  1911),  yksit, 
suomal.  yhteiskoulu  (nyk.  5-luokkainen,  jatke- 
taan S-luokkaiseksi ;  oppilaita  69),  ruots.  sekä 
suom.  kansakoulu,  ruots.  valmistavakoulu,  ku- 
tomakoulu,  alempi  käsityökoulu;  kirja.^to,  luku- 
sali. Kauppiasyhdistys  (eläkerahasto  333,213  mk. 
19U9),  käsityöyhdistys  (eläke-  ja  avustusrahasto 
15,412  mk.  1909),  vapaaehtoinen  palokunta, 
2  raittiusseuraa,  rouvasväenyhdistys,  Drama- 
tiska  föreningen,  purjehdusseura,  „KansalIis- 
seura",  työväenyhdistys,  „Arbetets  vänner".  — 
Paitsi  edellämainittuja  mainittakoon  seuraavat 
rahastot,  jotka  eivät  ole  kaupungin  hoidossa: 
Sjöbergin  köyhäinrahasto  57,435  mk.  (1909)  sekä 
Carlströmin  lahjoitusrahasto  iäkkäitä  palvelijat- 
taria varten  37,049  mk.  (1909).  Kolmessa  kirja- 
painossa painetaan  sanomalehdet:  „Etelä-Pohjan- 
maa"  (3  kert.  viikossa),  „Suupohjan  Kaiku" 
(3  kert.  viikossa),  „Sydösterbotten"  (2  kert.  vii- 
kossa) . 

Kaupungin  talous.  Paitsi  Koppötä,  sii- 
hen maatumalla  yhtynyttä  Björnötä  sekä  useita 
pienempiä  saaria,  kaupunki  omistaa  maata  man- 
tereella, kaikkiaan  3,540,8  ha,  josta  niittyä 
996.6  ha.  metsämaata  1,793,»  ha;  metsän  arvo 
440,881  mk.  (1907).  Menoarvio  v:IIe  1911:  Smk. 
203,672:74.  Tärkeimmät  menoerät:  ruots.  yhteis- 
koulu 45,860  mk.,  palkkoja  40,770  mk.,  kansa- 
koululaitos 35,600  mk.,  vaivaishoito  30,600  mk.. 
Kaupungin  osuus  anniskeluyhtiön  voittovaroista 
18.062  mk.  (1910).  Taksoitus  Smk.  59,526:74 
(1911).  Velat:  47,560  mk.  (1910).  Kaupungin 
hoidossa  olevia  rahastoja:  4  kansakoulurahastoa 
73,268  mk.,  tyttökoulurahasto  50.317  mk.,  vai- 
vais-  ja  työkotirahasto  20,000  mk.,  viinavoitto- 
raha-sto  17,047  mk.,  kivisillan  korjausrahasto 
18.936    mk.;    kaikkiaan    Smk.    201,086:83    (1909). 

K:n  vaakuna:  vas:lUi  metsäinen  ranta, 
oikealla  meri.  Xykyään  käytännössä  oleva  si- 
netti on  jonkunverran  poikkeava  jäljennös  alku- 
peräisestä, mutta  n.  200  v.,  alkuperäisen  kadot- 
tua, käytettiin  toista,  johon  on  kuvattu  ilves. 
—  Kirkollisesti  K.  on  itsenäinen  kirkko- 
herrakunta (erotettu  1897  Lapväärtistä),  johon 
kappelina  kuuluu  sen  maaseurakunta.  Kau- 
pungissa on  mj-ös  metodi.sti-episkopaalinen  seura- 
kunta, jolla  on  oma  rukoushuone. 

Historia.  Kaupungin  perusti  Pietari  Brahe 
1649,  jolloin  .se  sai  nimen  Koppöstad,  joka  nimi 
uudessa  perustuskirjassa  1651  muutetaan  Chri- 
stinaistadiksi.  mahdollisesti  kuningatar  Kristii- 
nan, mutta  luultava.sti  Pietari  Brahen  ensimäi- 
sen  puolison  Kristiina  Stenbockin  mukaan. 
Seur.  V.  kaupunki  saa  1649  lahjoitetun  IVj  mant- 
taalia käsittävän  Koppön  ja  Björnön  lisäksi  16 
manttaalia  kiisittävät  kylät  öfre-  ja  Nedre  Tjöck. 


UiuHtihuone. 

Kaarle  XI  peruutuksessa  jää  K:lle  5"!^  mant- 
taalia. Ennen  suuria  nälkävuosia  oli  kau- 
pungissa 400  as.  Kehityskausi  alkoi  1789,  jol- 
loin kaupunki  sai  tapulioikeudet,  mitkä  jo  1765 
oli  myönnetty  sen  Kaskön  saarella  olevalle, 
mutta  1785  itsenäiseksi  kaupungiksi  muodoste- 
tulle satamalle.  [Painovalmis  on  kaupungin  toi- 
mesta V.  Sjöblomin  kirjoittama  Kristiinankau- 
pungin historia.]  E.  E.  K. 

2.  Kristiinan  maalaiskunta,  Vaasan 
lääniä.  Ilmajoen  kihlak.,  Lapväärtin-Kristiinan- 
Sidebyn  nimismiesp. ;  pinta-ala  90,7  km',  josta 
viljeltyä  maata  1.012  ha  (1901);  manttaalimäärä 
11^/5,  maatilojen  lukumäärä  134,  talonsavuja  124, 
torpansavuja  33  ja  muita  savuja  93  (1907).  1,516 
asukasta,  joista  11  %  suomenkielisiä  (1910)  ;  284 
ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelinkeino- 
naan harjoitti  174  (1901).  187  hevosta  ja  497 
nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  2  (ruotsinkieli- 
siä) (1911).  Teollisuuslaitoksia:  Tjöckforsin 
höyrysaha  ja  Tjöckin  mylly.  —  Kansa  käyttää 
yleisesti  kansallispukua,  etenkin  naiset.  —  3. 
Kristiinan  kaupunki-  ja  maaseura- 
kunta (yhdistetty),  konsistorillinen,  Turun 
arkkihiippak.,  Vaasan  alarovastik. ;  erotettiin 
Lapväärtistä  omaksi  khrakunnaksi  sen.  pää- 
töksellä 27  p:ltä  marrask.  1897  (ensimäinen 
khra  nimitetty  1906).  Kirkko  tiilistä,  rak.  1896-97. 
Vanha  kirkko  puusta.  v:lta  1700.  L.  H-nen. 

Kristillinen  arkeologia  (ks.  Arkeologia), 
kirkkohistoriaan  kuuluva  tieteenhaara,  josta  kui- 
tenkin tutkimusaineiston  laajuuden  ja  sen  tie- 
teellisen käsittelyn  takia  on  tullut  itsenäinen 
teologisen  tieteen  osa.  Yleensä  k:n  a:n  tutki- 
nioäsen  sanotaan  käsittävän  ajan  Gregorius  Suu- 
ren kuolemaan,  604.  Toisten  mielestä  sen  tut- 
kimu&esineenä  eivät  ole  ainoastaan  tavat,  ju- 
malanpalvelusmenot, pyhät  esineet,  puvut  j.  n.  e. 
vaan  myös  vainot,  munkkilaisuus  y.  m.  Mutta 
esim.  Rosenkranz  (k.  1879)  rajoittaa  ainehiston 
vain  kulttiin.  Yleensä  sanotaan  k:seen  a:aan 
kuuluvan  1)  kirkkojärjestyksen,  2)  jumalanpalve- 
luksen (kultin),  3)  kirkollisen  tavan.  Katakombi- 
löydöt  ovat  synnyttäneet  erikoisen  kristilli- 
sen taide  arkeologia  n.  [Kraus,  „Eeal- 
encyklopädie  der  christlichen  Altertilmer"  (2  nid.. 
1882-86),  sama,  ..Geschichte  der  christlichen 
Kunst"   (2  nid.,   1896-1908).] 

Kristillinen  sosialismi  on  nimityksenä  niille 
aatesnuiinille  y■^  pyrinnöille,  joiden  päämääränä 
on  yhteiskunnallisten  parannusten  aikaansaami- 
nen     kristillisellä      pohjalla      joko      autettavien 


1589 


Kristillinen  sosialismi 


1590 


oinalln  avulla  tai  valtion  avulla  tai  molempia 
niiitä  keinoja  kiiyttämiiUä.  Nimitys,  joka  ensin 
otettiin  kiiytäntööu  Englannissa,  on  siihen  näh- 
den harhaan  viepii,  ettii  kristillis-sosiaalisella  liik- 
keellä vain  poikkeustapauksissa  on  ollut  sosia- 
listinen leima,  mikäli  uim.  sosialismilla  tarkoi- 
tetaan niitä  aatesuuntia,  jotka  periaatteellisesti 
hylkäävät  yksityisomaisuuden  tai  ainakin  tahto- 
vat tehdä  tuotantovälineet  yhteiskunnan  omiksi. 
Toiselta  puolen  kristillis-sosiaalinen  liike  on  ero- 
tettava niistä  pelkän  hyväntekeväisyyden  rien- 
noista, jotka  käyvät  kristillisyyden  nimissä. 
K.  s.  on  vain  yksi  haaraus  niistä  nykyajan 
yhtei.skunta-reformatorisista  pyrinnöistä,  jotka 
tarkoittavat  yhteiskunnallisten  epäkohtien  kor- 
jaamista nykyisen  yhteiskuntajärjestyksen  puit- 
teissa. Sen  erikoisuutena  on  se  käsitys,  että 
yhteiskunnallisen  parannustyön  tulee  tapahtua 
kristinuskon  hen<;essä  ja  että  tämän  työn  tu- 
lokset vain  siinä  tapauksessa  saattavat  olla  elin- 
voimaiset. 

Kristillis-sosiaalisten  rientojen  esiinti,Tninen 
liittyy  läheisesti  19:nnen  vuosis.  alkupuolella  huo- 
mattavissa olevaan  uskonnollisten  harrastusten 
elpjTiiiseen  ja  siihen  tieteelliseen  kritiikkiin, 
jonka  alaiseksi  m.  m.  sveitsiläinen  Sismondi 
laski  vapaan  kilpailun  periaatteen  ja  silloin  voi- 
makkaasti esiin  pyrkivän  industrialismin  (ks.  t.) 
cpäkohtineen.  Myöskin  nousemassa  oleva  sosia- 
lismi sai  kirkollisetkin  piirit  entistä  enemmän 
kiinnittämään  huomionsa  yhteiskunnallisiin  ky- 
symyksiin. Ranskassa  ovat  Saint-Simon'in  oppi- 
las Buohez  ja  abbfi  Lamennais  pidettävät  kris- 
tillis-sosiaalisen  liikkeen  edelläkävijöinä,  Englan- 
nissa Carlyle.  19:nnen  vuosis.  keskipalkoilta 
lähtien  on  erikoinen  kristillis-sosiaalinen  liike 
huomattavissa  sekä  roomalais-katolisessa  että 
protestanttisissa  kirkkokunnissa. 

Katoli  SS  osia  alinen  liike  pitää  työ- 
väenkysymjksen  tehokkaimpana  ratkaisukeinona 
keskiajan  oloja  muistuttavaa  korporatiivista 
järjestelmää:  ammattijärjestöjä,  joko  yhteisiä 
(työnantajien  ja  työväen  yhteisesti  muodostamia) 
tai  erikoisia,  mutta  rinnakkaisia  järjestöjä; 
katolisuuden  yleisen  luonteen  mukaisesti  kirkko 
tunnustetaan  yhteiskunnallisessa  reiormityössä- 
kin  korkeimmaksi  auktoriteetiksi,  jonka  ohjeita 
on  ehdottomasti  noudatettava.  Katolis-sosiaali- 
sissa  riennoissa  on  huomattavissa  kaksi  pää- 
suuntaa, toinen.  vapaamielisen  taloudellisen 
koulukunnan  kannalla  oleva,  joka  vetoaa  asian- 
omaisten omaan  apuun  (hyläten  kuitenkin  man- 
chester-koulukunuan  äärimmäisyyteen  menevän 
individualismin),  ja  toinen,  tätä  nykyä  voimak- 
kaampi suunta,  joka  vaatii  valtion  väliintuloa. 
Viimemainitun  kannan  hyväksyi  myöskin  paavi 
Leo  XIII  15  p.  toukok.  1S91  antamassaan  on- 
syklikassa  ..Eerum  novarum",  jossa  valtiolle 
myönnetään  pitkälle  menevä  valta  järjestää  tuo- 
tanto- ja  jakosuhteet  työväenluokalle   edullisiksi. 

Ranskan  ja  Belgian  katolis-sosiaali- 
sessa  liikkeessä  vallitsi  alkuansa  vapaamielinen 
suunta,  jonka  etevimmät  edustajat  olivat  F.  Le 
Play,  Cl.  Jannet  ja  belgialainen  Ch.  Pgrin. 
Vasta  v:n  ISTO  sodan  jälkeen  esiintyi  Rans- 
kassa valtion  väliintuloa  vaativa  ryhmä  „Ca- 
tholiques  sociaux".  jonka  johtaja  kreivi  A.  de 
Mun  perusti  myöskin  yhdistyksen  „ffiuvre  des 
cercles  catholiques".    Jotta  myöskin  työväki  saa- 


taisiin yhtymiiän  liikkeeseen,  perustettiin  de 
Mun'in  ylimyksellisen  ja  vanhoillisen  ryhmän 
rinnalle  1896  erityinen  kristilliskansanvaltai- 
nen  puolue  („D6moeratie  chrötienne")  ja  1899 
käytännöUis-sosiaalista  toimintaa  harrastava 
M.  Sangnier'n  johtama  ryhmä  ..Siilon"  (vaJco). 
Näitä  kristillis-kansanvaltaisia  pyrintöjä  on  kui- 
tenkin tuntuvasti  lamauttanut  se  seikka,  että 
paavi  ei  ole  niitä  hyväksynyt  — •  „Sillon"  ha- 
josi 1910  saatuaan  paavilta  nuhteet.  Puhtaa.sti 
katolisia  työväenyhdistyksiä  on  Ranskassa  vä- 
hän. Belgiassa  on  kehityksen  suunta  ollut  saman- 
lainen kuin  Ranskassa.  V.  1,891  syntyi  Poltier'n 
ja  Daens'in  johdolla  kristillinen  kansan-  ja  työ- 
väenpuolue, joka  on  julkiriidassa  vanhoillisen 
katolisen  hallituspuolueen  kanssa.  Myöskin  I  l  a- 
1  i  a  n  katolis-sosiaalisessa  liikkeessä  on  ole- 
massa samanlainen  ristiriita  vanhoillisen  ja 
kansanvaltaisen  suunnan  välillä.  Saksassa 
pani  katolis-sosiaaliset  riennot  alulle  Mainzin 
piispa  \V.  E.  v.  Ketteler.  Kirjassaan  „Die  .Ar- 
beiterfrage  und  das  Christentum"  (1864)  hän,  yh- 
tyen Lassalleen,  suositteli  työn  ja  pääoman  väli- 
sen ristiriidan  poistamiseksi  työväen  tuotanto- 
osuuskuntia.  Myöhemmin  hän  ja  hänen  työtove- 
rinsa Chr.  Moufang  esittivät  vielä  laajemman 
sosiaalipoliittisen  ohjelman,  jossa  valtiolta  vaa- 
dittiin tehokkaita  suojelustoimenpiteitä  työväen- 
luokan hyväksi.  1870-luvulIa  syntyi  lukuisia  ka- 
tolisia työväenyhdistyksiä.  Ne  olivat  kuitenkin 
kokonaan  papiston  ja  työnantajain  johdon  alai- 
sia, joten  mikään  itsenäinen  työväenliike  ei 
niissä  päässyt  kehittymään,  vaikka  niissä  sit- 
temmin muodostettiin  erityisiä  ammattiosastoja- 
kin. Itsenäinen  kansanvaltainen  kristillinen  työ- 
väenliike pääsi  Saksassa  alulle  vasta  1890- 
luvulla.  Silloin  syntyivät  n.  s.  kristilliset  am- 
mattiyhdistykset, joihin  kuuluu  sekä  katolisia 
että  protestanttisia  työläisiä  (edellisiä  kuitenkin 
enemmän)  ja  joiden  jäsenmäärä  v.  1910  oli 
n.  295.000.  Nämä  sekatunnustukselliset  yhdis- 
tykset eivät  ole  saavuttaneet  johtavien  katolisten 
piirien  suosiota,  jotka  edelleen  koettavat  pysyttää 
katoli.sta  työväkeä  katolisissa  työväenyhdistyk- 
sissä ja  niiden  ammattiosastoissa  (näiden  jäsen- 
luku 1909  oli  130.000).  Työväenkysymyksen 
ohessa  Saksan  katoliset  sosiaalipolitikot  myöskin 
ovat  ajaneet  talonpoikien  ja  käsityöläisten  ase- 
man parantamista  tarkoittavaa  keskisäädyn  poli- 
tiikkaa. Suuri  merkitys  Saksan  katolis-sosiaali- 
sessa liikkeessä  on  1890  perustetulla  yhdistyksellä 
,.Volksverein  fiir  das  katholische  Deutschland", 
joka  harjoittaa  monipuolista  propaganda-työtä  ja 
ylläpitää  yhteiskunnallista  tiedonantotoimistoa 
j.a  kirjastoa  Miinehen-Gladbachissa.  Itävallan 
j  katolis-sosiaalisen  liikkeen  aikaisemmista  edusta- 
jista oli  tunnetuin  vapaaherra  C.  v.  Vogelsang. 
Vanhoillisen  suunnan  rinnalla  esiintyy  täälläkin 
kansanvaltais-radikaalinen  virtaus,  joka  sai  syn- 
tymään erityisen  kristillis-sosiaalisen  puolueen. 
Ruhtinas  A.  Liechtensteinin  ja  Wienin  pormesta- 
rin K.  Luegerin  (k.  1910)  johdolla  tämä  puolue 
on  päässyt  vallitsevaksi  Wienin  kunnallisneuvos- 
tossa  ja  Ala-Itävallan  maapäivillä  ja  saavutta- 
nut vaikutusvaltaisen  aseman  myöskin  Itävallan 
valtakunnanneuvostossa.  Tämän  puolueen  erikoi- 
sia tunnusmerkkejä  on  sen  ankara  juutalais- 
vihollisuus  (antisemitismi).  Itävallan  katolis- 
sosiaalisen    liikkeen    kannattajana    on    etupää.ssä 


1591 


Kristillinen  taide 


1592 


keskisiiUty.  Siilien  liittyneet  työväenyhdistykset 
(jäsenluku  n.  90,000)  ovat  viime  aikoina  pyrki- 
neet muodostumaan  itsenäiseksi  työväenjärjes- 
töksi. Sveitsissä  on  olemassa  sävyltään 
kansanvaltainen  ja  edistysmielinen  katolis-sosiaa- 
linen  liike,  jonka  edustajista  mainittakoon  G. 
Decurtius  ja  professorit  J.  Beck  ja  K.  Eberle. 
Englannissa  ja  Pohjoi  s-A  m  e  r  i  i  k  a  n 
Yhdysvalloissa  ei  ole  esiintynyt  erikoista 
katolis-sosiaalista  liikettä,  vaikka  yksityiset 
kirkkorulitinaat,  esim.  kardinaalit  Manning  ja 
Vaughan  Englannissa,  kardinaali  Gibbons  Yhdys- 
valloissa, ovatkin  voimakkaasti  kannattaneet  so- 
siaali-reformatorisia  pyrintöjä.  Sen  sijaan  on 
Hollannissa  olemassa  joukko  katolis-sosiaa- 
lisia   järjestöjä. 

Protestanttis-sosiaalinen  liike  on  vä- 
hemmän yhtenäinen  kuin  katolis-sosiaalinen  liike. 
Protestanttisissa  maissa  kirkko  sellaisenaan  ei 
ole  niääriinnyt  eikä  maallisesta  vallasta  riippu- 
vaisena ollen  Voikkaan  määrätä  kantaansa  yhteis- 
kunnalliseen kysymyk.seen ;  sen  saattavat  tehdä 
vain  yksityiset.  Huolimatta  protestanttisuuden 
yksilöllisestä  sävystä  on  sen  helmassa  synty- 
nyt kristillis-sosiaalinen  liike  usein  ollut  valtio- 
sosialismiin taipuvainen.  Protestanttisuuden  kes- 
kuudessa ovat  myös  esiintyneet  ne  kristillis- 
sosiaali.set  riennot,  joilla  on  selvästi  sosialisti- 
nen leima.  Englannissa  kristillis-sosiaali- 
nen liike  sai  alkunsa  jo  1840-luvun  lopulla  rans- 
kalaisesta vaikutuksesta  ja  ehartisniin  (ks.  t.) 
jhteydessä.  Sen  edustajina  oli  ryhmä  pap- 
peja, lakimiehiä  y.  m.,  F.  D.  Maurice,  J.  M. 
Ludlon-,  Cli.  Kingsley  y.  m.,  jotka  sanoivat  it- 
seänsä ,, kristillisiksi  sosialisteiksi",  osoittaak- 
sensa siten  että  heidän  tarkoituksensa  oli  ,, saat- 
taa epäsosiaalinen  kristillisyys  ja  epäkristillinen 
sosialismi  paremmalle  tolalle  ja  vapauttaa  yhteis- 
kunta yksipuolisen  yksilöllisyyden  pahasta". 
Nämä  miehet  harrastivat  etupäässä  osuustoimin- 
nan kehittämistä  ja  varsinkin  tuotanto-osuus- 
kuntien perustamista.  Tuntuvammin  he  kuiten- 
kin ovat  vaikuttaneet  Englannin  työväenlain- 
säUdäntöön.  Samaan  suuntaan  ovat  myöhemmin 
toimineet  m.  m.  Ruskin  ja  A.  Toynbee.  Mainitta- 
via kristillis-sosiaalisia  yhdistyksiä  ovat:  „Chris- 
tian  .social  union"  ja  puhtaasti  sosialistinen  „The 
Church  socialist  league".  Mitään  kristillis-sosiaa- 
lista  puoluetta  Englannissa  ei  ole  muodostunut. 
Saksassa  protestanttis-sosiaalisten  rientojen 
edelläkävijöinä  olivat  sisälähetyksen  ystävät  J.  H. 
Wichern  ja  V.  A.  Huber.  Varsinainen  evankelis- 
sosiaalinen  liike  alkoi  vasta  1877.  Se  liittyi  ulko- 
naisesti pastori  R.  Todtin  sam.  v.  julkaisemaan 
kirjaan  ,,Der  radikale  deutsche  Sozialismus 
und  die  christliche  Gesellschaft".  Liikkeen  var- 
sinaisena aiheuttajana  oli  Saksan  julki.sessa 
elämässä  yhä  suurempaan  merkitykseen  kohon- 
nut sosialismi,  jonka  taloudellisia  vaatimuksia 
mainitussa  kirjassa  evankeliumin  kannalta  suo- 
peasti arvostellaan.  Sam.  v.  Todt  ynnä  talous- 
tieteilijät A.  Wagner  ja  R.  Meyer  sekä  hovi- 
saarnaaja A.  Stöeker  perustivat  uskonnollisella 
ja  perustuslaillis-monarkisella  pohjalla  toimiv.in 
yhdistyksen  „Zentralverein  fiir  Sozialreform". 
V.  1878  Stöeker  ja  Wagner  perustivat  „kristillis- 
.sosiaalisen  työväenpuolueen",  jonka  ohjelma  oli 
jyrkästi  valtiososialistinen.  Uusi  puolue  saavutti 
kuitenkin     vähän     kannatusta    työväenpiireissä. 


Etupiiässä  siihen  liittyi  käsityöläisiä,  pikkukaup- 
piaita.  virkamiehiä  y.  m.  Stöckerin  johtamana  se 
[  sai  pian  yhä  vanhoillisemman  ja  samalla  vahvasti 
l  antisemiittisen  luonteen  ottaen  jo  1880  nimekseen 
„kristillis-sc!sianliiien  [luoUie".  Sanottavia  tuloksia 
ei  tämä  nyttemmin  hävinnyt  puolue  koskaan  saa- 
vuttanut. V:sta  1890  on  Saksan  evankelis- 
1  sosiaalisen  liikkeen  ke.skuksena  ollut  vuosittain 
1  kokoontuva  evankelis-.sosiaalinen  kongressi,  jossa 
m.  m.  useat  etevät  protestanttiset  yliopi.ston- 
opettajat  (Harnack.  Wagner.  Schmoller,  Sohm 
y.  m.)  ovat  esittäneet  huomattavia  lausuntoia, 
ja  jonka  tarkoituksena  oikeastaan  vain  on  evan- 
kelisen mielialan  vireillä  pitäminen.  Kongres- 
sissa törmäsi  pian  vastakkain  kaksi  suuntaa,  van- 
hoillinen ja  pappismiesten  Fr.  Naumannin  ja  P. 
Göliren  johtama  radikaalinen  suunta,  joka  vaatii 
aktiivista,  pitkälle  menevää  sosiaalipoliittista 
toimintaa.  Kun  Preussin  ylikirkkoneuvosto  1895 
oli  kieltänyt  pappeja  ottamasta  osaa  sosiaali- 
poliittiseen agitatsioniin,  luopuivat  Naumann  ja 
Göhre  papinviroistaan  ja  perustivat  1896  ,.r)er 
national-soziale  Verein"  nimisen  kansallis-sosiaa- 
lisen  puolueen  (ks.  t.).  joka  kuitenkin  hajosi  jo 
1903.  Evankelis-sosiaalisia  työväenyhdistyksiä  on 
perustettu  v;sta  1882  alkaen.  Niiden  kasvamista 
ovat  ehkäisseet  sisäiset  vanhoillisen  ja  radikaali- 
sen suunnan  väliset  riidat  ja  jäsenten  siirtyminen 
kristillisiin  ja  muihin  ammattiyhdistyksiin  (1909 
niissä  oli  n.  125.000  jäsentä).  Myö.skin  Rans- 
kassa, Sveitsissä  ja  Hollannissa  on 
olemassa  protestanttis-sosiaalisia  rientoja,  ensin- 
mainitussa maassa  perustettiin  188"  yhdistys 
„Assoeiation  protestante  pour  Tötude  des  ques- 
tions  sociales".  Yhdysvalloissa  on  sekä 
sosiaalireformatorisia  että  sosialistisia  kristilli- 
siä järjestöjä.  Tanskassa  kristillis-sosiaali- 
sia aatteita  ovat  ajaneet  m.  m.  piispa  Slarten- 
sen,  professori  H.  Westergaard  ja  valistusseura 
,,Det  soeiale  sekretariat  og  bibliotek".  Suo- 
messa syntyi  v:n  1905  suurlakon  jälkeen  eri- 
tyisiä kristillisiä  työväenyhdistyksiä,  syystä  että 
kristillisen  työväen  uskonnollisia  tunteita  louk- 
kasi se  tapa,  millä  uskonnollisia  kysymyksiä  kä- 
siteltiin sosialistisissa  sanomalehdissä  ja  yhdis- 
tyksissä. V.  1906  perustettiin  ensimäisessä  kris- 
tillisten työväenyhdistysten  edustajain  kokouk- 
sessa Tampereella  Suomen  kristillinen 
t  y  ö  V  ä  e  n  1  i  i  1 1  o.  V.  1910  tarkistetun  ohjel- 
man mukaan  liitto  ..pyrkii  kristinuskon  ja  isän- 
maanrakkauden pohjalla  vapauttamaan  kansan 
niin  hyvin  pääoman  sortavasta  ylivallasta  kuin 
kristinuskoa  halveksivista  maailmankatsomuk- 
sista". Ohjelman  yksityiskohdat  ovat  jotenkin 
yhtäpitävät  sosiaalidemokraattisen  puolueen  käy- 
tännöllisten vaatimusten  kanssa;  maalaisohjelma 
on  kuitenkin  itsenäisempi.  V.  1909  oli  liitossa 
110  yhdisty.stä  ja  43  ammattiosa.stoa.  Valtio- 
päivävaaleissa sen  ehdokkaat  ovat  saaneet  n. 
20.000  ääntä;  valtiopäiväedustajia  on  v:sta  1909 
ollut   1.  J.  F. 

Kristillinen  taide.  Kun  antiikkinen  maailma 
oli  vaipunut  rapjiiotilaan,  toi  kristinusko  ihmi- 
sille uuden  elämänsisällyksen.  Eivät  ainoastaan 
uskonnon  ulkonaiset  muodot  muuttuneet,  vaan 
maailmankäsityskin  muuttui.  Kaikkeutta  ei  hal- 
linnut enäii  jumalten  ja  ihmisten  yläpuolella 
oleva  tasasuhtaisuuden  laki,  vaan  taivaallinen 
Jumala,  joka  vihasi  pahaa  ja  rakasti  hyvää.    Th- 


1093 


Kristillinen  taide 


IMi 


miueu  ei  ollut  enUU  itsetietoinen,  muodoissaan 
varniii,  vaan  sjMitiinlanjrennut,  rikokseen  taipu- 
vainen olento,  joka  jnnial-iUmisen  Jeesuksen  Kris- 
tuksen lunastuksen  kautta  saattoi  päästii  au- 
tuaaksi jos  oli  otollinen,  mutta  piiinvastaisessa 
tapauksessa  saattoi  joutua  tuomion  alai,seksi  ja 
kuoltuaan  ikuisen  piinan  paikkaan.  Ainainen 
epävarmuus  sai  tiilen  sijan  ihmismielessä; 
maailma,  joka  antiikin  käsityksen  mukaan  oli 
jumalallisuiulesta  osallinen,  oli  ensimiiisten  kris- 
tittyjen mielestä  vaarallinen  ja  viettelevä;  elämä, 
joka  ennen  oli  semmoisenaan  arvokas  ja  täydel- 
linen, oli  heistä  vajanaisuuden,  turhuuden  ja  tus- 
kan tila,  mistä  mieli  halasi  oikeaan  täydellisyy- 
den ja  autuuden  paikkaan,  taivaalliseen  Jerusale- 
miin. --  Läpi  uudemman  taiteen  saatamme  seu- 
rata näiden  kahden  kristilli.sen  tunnearvon,,  toi- 
selta puolen  synnin  ja  tuskantunnon,  elämänkiel- 
tämisen  (asketismin)  ja  toiselta  puolen  armon,  pa- 
ratiisin toivon  ja  taivaallisen  hurmauksen  (eks- 
taasin)   ilmausta. 

Vanhan  kristillisen  taiteen  täyttilä 
armon  toivo.  Sille  on  ominaista  ujo,  viaton  luot- 
tavainen henki.  Vapahtaja  kuvattiin  katakom- 
bien seinämaalauksissa  ja  sarkofa<rien  korko- 
kuvissa nuoreksi  paimeneksi,  joka  kantaa  kadon- 
nutta lammasta  olkapiiiillään,  tai  Orfeus-soitta- 
jaksi, joka  lumoo  villipedot  sävelillään.  Niin- 
kuin David  pelastui  jalopeurain  luolasta  tai 
niinkuin  Latsarus  heräsi  kuolleista,  niin  toivoi 
ihminen  Jumalan  armon  kautta  pelastuvansa 
kadotuksesta  ja  heräävänsä  uuteen  taivaalliseen 
elämään. 

Kirkon  ulkonaisen  mahtavuuden  kasvaessa  ja 
kirkollisen  kurin  käydessä  ankaraksi  jäykistyi 
ja  synkistyi  myö.skin  kristillinen  taide.  Tälle  by- 
santtilaiselle kaudelle  ominaisimpia 
ovat  kirkkojen  välkkyvät  mosaiikkikuvat,  jotka 
u.sein  pitkissä  sarjoissa  kertovat  Vanhan  ja  Uuden 
testamentin  tapauksia,  mutta  varsinkin  esittävät 
Kristusta  kunniassaan  ja  hänen  ylhäistä  äitiään 
ja  kirkon  pyhiä  miehiä.  Ankara,  järkähtämä- 
tön, ylimaailniallinen  pyhyj-s  vallitsee  varsinkin 
Ravennan  ja  Palernion  kirkkojen  mosaiikkiku- 
vissa.  Kristus  ei  ole  enää  alkukristillisen  tai- 
teen lempeä  nuorukainen,  vaan  juhlallinen  ja 
jäykkä  taivaan  hallitsija;  pyhimykset  ovat  elä- 
viä muumioita,  jotka  ajattelevat  vain  kirkkoa 
ja  tekevät  sen  minkä  kirkko  käskee.  Eusimäi- 
nen  kristillinen  taide  oli  ollut  enemmän  yksi- 
tyisten kristittyjen  hartaan  mielen  ilmausta; 
b}'santtilainen  taide  oli  ennen  kaikkea  kir- 
kon taidetta,  kaikesta  yksilöllisyydestä  vapaata. 
Länsi-Euroopassa  ilmenee  tämä  ankaran  kirkol- 
linen henki  keskiajan  romaanilaisessa 
taiteessa.  Tyypillisimpiä  sille  ovat  kankeat  ja 
synkät  pyhimyspatsaat,  joista  käy  esille  lain, 
ei  evankeliumin  henki.  Kirkon  ankara  lainjulis- 
taminen  synnytti  ihmisissä  synnin-  ja  kuoleman- 
pelon, helvetinkauhun,  joka  on  varsinkin  huomat- 
tavissa keskiajan  lopulla.  Se  ilmenee  parhaiten 
helvetinesityksissä,  joilla  koristettiin  kirkkojen 
seiniä  (mainioinipia  Bources'in  tuomiokirkon  pää- 
portaalin  korkokuva.  Orvieton  tuomiokirkon  fa- 
sadin korkokuva).  Järkyttävimmän  ilmauksensa 
tämä  kauhuntunne  saa  Pisan  Campo  santou  kuu- 
luisassa kuoleman  voittokulkua  esittävässii  fresko- 
kuvassa  (t300-luvulta).  Elämän  traagillisuus- 
tunto     saa     ilkkuvan      luonteen     keskiaikaisissa 


kuolemantanssin  esityksissä  ja  niissä  hullun- 
kurisissa piruhistorioissa,  joilla  pylvääupäät  ko- 
ristettiin —  aihepiiri,  joka  germaanisissa  maissa 
vielä  1500-luvulla  esiintyy  uudestaan  ((jruuewald, 
JJosch    ja    iiruegel). 

Mutta  kristinuskossa  oli  toinenkin  puoli,  para- 
tiisiunelinain,  iankaikkisen  autuuden  toivon  puoli. 
1200-luvulla  alkavat  taiteessa  iloisemmat  tunteet 
päästä  jälleen  voitolle.  Koittaa  nuorekas,  onnel- 
linen kevääuaika,  ja  mieli- on  tiiynnä  kauniita 
maallisia  haaveita  ja  lemmenunelmia.  Kitarilli- 
nen  goottilainen  taide  muuttaa  kristin- 
uskon hennoksi  lyyrilliseksi  runoksi,  joka  ylis- 
tää etupäässä  neitseellistä  junialaniiitiä  ja  us- 
kaltaa loihtia  hymyn  ennen  niin  ankaroiden  py- 
himysten huulille.  Niille  lainattiin  nyt  siro- 
kiiytöksisten  aatelisten  henkinen  hienou.s  ja  not- 
keus, ja  musiikin  tahdissa  näyttiivät  yksin  hei- 
dän vaatteensakin  liehuvan.  Lukemattomia  ker- 
toja taide  kuvasi  ihanan  Neitsyen  onnellisena 
sei.som,as.sa  tai  istumassa  lapsi  käsivarrellaan  tai 
syli.ssiiän,  tavan  takaa  kuvattiin  tuo  iiime.  kun 
Jumalan  enkeli  ilmestyi  Maarialle  ilmoittamaan 
Jeesus-lapsen  syntymää  (kauneimpia  sienalaisen 
Simone  Martini'n  maalaus  v:Ua  13.33),  ja  myö- 
hemmin Jumalan  nuorekas  äiti  esitettiin  nurmi- 
kolla lepäävänä  ruusupensaston  keskellä   ympäril- 

j  läiiii  joukko  nuoria  enkeleitä  (kölnil.-iisen  »Stephan 
Lochnerin.   veronalaisen   Stefano  da   Zevion,   umb- 

i  rialiii.sen  Ottaviano  Nelli'n  maalaukset  1.5  vuosis. 
alkupuolelta).  Ajan  ritarimaailma  vaelsi  rukouk- 
sissaan hänen,  armollisen  Välittäjättären  luo, 
niinkuin  näemme  umbrialaisen  G  e  n  t  i  1  e  da 
Fabrianon  (k.  1428)  siuiressa  kolmen  kunin- 
kaan palvomismatkaa  esittävässä  Uffizi-galle- 
riassa  olevassa  taulussa.  Kaikkein  puhtaimpana, 
maallisuudesta  vapaana,  kirkastettuna  tiima  <joot- 

!  tilainen  uskonnollisuus  esiintyy  italialaisella 
munkkimaalaajalla  F  r  a  A  n  sr  e  1  i  co  lla  (k.  14.55), 

jjoka    on    antanut    kauniin,    epäterveestä    ekstaa- 

j  sista  vapaan  ilmauksen  kristillisille  paratiisi- 
unelmille.  —  Mutta  tämä  taide  oli  yliliienostu- 
nutta  ja  teenniiisen  tunteellista.  Sitä  ymmärsi- 
vät varmaan   vain   ajan   ritarisivistyksestä   o.salli- 

j  siksi  päässeet,  jokapäiväisen  elämän  huolista  va- 
paat ihmiset.  Kansan  käsitystapaa  kuvasivat 
parhaiten  varmaan  ylempänä  mainitut  kauhuesi- 
tykset,  jotka  elivät  tämän  hienostuneen  taiteen 
rinnalla. 

Oli  selvää,  että  ihmismieli  kerran  halusi  pa- 
lata terveeseen  tasapainoon  suurimman  askeet- 
tisen tuskan  j<a  korkeimman  paratiisinkaipuun 
välisestä  läikälitelystä.  Kolmas  säiity,  joka  var- 
maan keskiajalla  syvimmin  sai  tuntea  kirkon 
orjuutuksen,  piiasi  viihitellen,  varsinkin  Italiassa, 
suurempaan  taloudelliseen  itsenäisyyteen.  Se  al- 
koi myöskin  henkisesti  vapautua,  kun  kolman- 
nellatoista ia  neljänuellätoi.sta  vuosisadalla  antii- 
kin sivi.styksen  tunteminen  ja  kansallinen  vil- 
jelys kasvoi  ja  vaurastui.  Aivan  vaistomaisesti 
tiimii  nouseva,  ihmisarvon  tunteva  porvarillinen 
sivistys  liittyi  antiikkiin,  ja  kuvaavaa  on.  että 
italialainen  kuvanveistäjä  Niceolö  Pisaiio  (k.  12S0) 
käytti  kristillisissä  esityksissäiin  antiikkisia  veis- 
toksia mallinaan.  Tämä  porvarillisen  jiirkevä, 
antiikki.seen  rauhaan  j.a  tasapainoon  pyrkivä 
henki  ilmenee  kuitenkin  selvimmin  firenzeliiisen 
Giotton  (k.  1337)  juhlallisissa  seinämaalauksissa, 
joissa  pyhät  ihmiset  ensi  kerran  esitetään   iuhi- 


1595 


Kristillinen  taide 


1596 


millisesti  tuntevina,  vakaino.  syvinä,  elävinä  olen- 
toina, ei  bysanttisesti  elottomina  ja  luoksepääse- 
inättöminä  eikä  goottilaisesti  sentimentaalisina. 
Vasta  paljoa  myöhemmin  taide  Alankomailla 
raittiin  todellisuustajunsa  kautta  saavutti  saman- 
tapaisen, antiikkiin  viittaavan  varmuuden  (Hu- 
bert, k.  1426,  ja  Jan  van  Eyck,  k.  1441),  mutta 
siellii  vain  vähemmässä  määrässä  ja  lyhemmäksi 
aikaa,  sillä  germaaninen  maailma  ei  ollut  vielä 
ke.skiaikaisuudesta  vapautunut. 

Ei  myöskään  italialaisessa  taiteessa  antiikin 
henki  läheskään  vielä  päässyt  vallalle.  Jo  Gio- 
vanni Pisano  (k.  1328),  Niecolö  Pisanon  poika 
lankeaa  jälleen  entiseen  tunteen  vaihteluun,  ku- 
vatessaan milloin  jumalanäidin  lempeyttä,  milloin 
Kristuksen  kärsimyksen  surkeutta.  Tuohon  ai- 
kaan saa  vasta  helvetinpelko  Orvieton  fasadi- 
kuvassa  ja  Pisan  Campo  santon  kuoleman  trium- 
fissa hirvittävimmän  ilmauk.sensa,  ja  vielä  niin- 
kin m.vöhään  kuin  viidennentoista  vuosisadan 
lopulla  esittää  Signorelli  Orvieton  tuomiokirkon 
freskomaalauksessa  rajun  intohimoisesti  helvetin 
kauhuja;  toiseltapuolen  taas  goottilainen  uskon- 
nollisuus vasta  1455  kuolleessa  Fra  Angelieossa 
puhkee  kauneimpaan  kukkaansa.  Niin  innok- 
kaa.sti  kuin  renesanssin  taide  ajoikin  takaa 
antiikin  ihanteita,  ei  keskiaikainen  tunnepiiri  kui- 
tenkaan ollut  helposti  voitettavissa.  Päinvastoin 
saatamme  läpi  15:nnen  vuosisadan  taiteen  seu- 
rata taistelua  uuden  ihmisen  itsetietoisuustunnon 
sekä  vanhan  kristillisen  asketismin  ja  paratiisi- 
unelmoimisen  välillä.  Esi-renesanssin  tai- 
teen suurimpia  viehätysvoimia  on  juuri  näiden 
eri  tunnepiirien  vaihtelu,  mikä  saattaa  samankin 
taiteilijan  eri  teoksissa  tulla  esille.  Niin  esim. 
Donatellon  (k.  1466),  joka  on  renesanssin  taiteen 
varsinainen  alkaja.  Järkyttävällä  luonnonmukai- 
suudella, josta  goottilaisella  taiteella  ei  ollut  tie- 
toakaan, on  tämä  firenzeläinen  kuvanveistäjä 
esittänyt  ihmisen  raihnauden  ja  kärsimyksen, 
jumal-ihmisen  kuoleman  ja  omaLsten  surun 
(Pietä).  Hänen  keskiaikainen  askeettinen  kä- 1 
sitystapansa  meni  perinnöksi  padovalaisille,  jotka 
Pyhän  Hieronymuk.sen  kanssa  pakenivat  kallioi- 
seen luontoon  ja  Johannes  Kastajan  tavoin  saar- 
nasivat parannu-sta.  Mutta  Donatellolla  oli  myös- 
kin toinen  puoli,  nimittäin  nuorekas  paratiisil- 
linen hilpeys,  mikä  meni  perinnöksi  firenzeläi- 
sille ja  varsinkin  umbrialaisille  taiteilijoille. 

Niecolö  Pisanon  ja  Giotton  antiikin  harra.stuk- 
.sen  tapaamme  15:llä  vuosis.  selvimpänä  Dona- 
tellon vaikutuksen  alaisessa  maalarissa  Manteg- 
nassa  (k.  1506),  joka  tarmokkaassa  taiteessaan 
koettaa  kytkeä  kristillisyyden  roomalaisen  antii- 
kin pukuun.  Hentoluontoisempi  on  antiikin  in- 
nostus B  o  1 1  i  cel  1  i'lla  (k.  1510),  jonka  taide 
kenties  parhaiten  kuvastaa  humanismin  ja  uskon- 
nollisen hengen  välistä  taistelua,  mikä  näytti  S  a- 
vonarolan  esiintymisen  kautta  päättyvän  hu- 
manismin kukistukseen.  mutta  kääntyikin  16:nnen 
vuosisadan  <alussa  antiikin  tapaiseen  klassillisen 
kauneuden   ja  elämänilon   voittoon. 

Savonarolan  vaikutuksesta  kristillisyys  vä- 
häksi aikaa  syventyi  ja  vaipui  ensi  kerran  eks- 
taasiin, surumieliseen,  innostunee-seen  taivaan- 
liaaveiluun,  jota  parhaiten  kuvastaa  vanhan 
Botticelli'n  sekä  umbrialaisen  maalarin  Perugi- 
non  (k.  1524)  .taide.  Savonarolan  vaikutus  oli 
kuitenkin  ohimenevää  laatua  ja  humanismi  pää- 


see voitolle.  Kuten  ennen  Kreikassa  saavuttaa 
taide  Italiassa  iliauteellisen  sopusoinnun  ja  täy- 
dellisyyden; edelliselle  kaudelle  ominainen  tais- 
telu ja  vaihtelu  lakkaa.  Syntyy  t  ä  y  sr  e  n  e- 
sanssin  klassillinen  taide,  joka  kohoo  tavan- 
mukaisen kristillisen  käsityksen  yläpuolelle.  Sen 
arvokkaassa  liumaauisiuidessa  ei  ole  kuitenkaan 
mitään  kristillisyydelle  vastaistakaan.  Rikkaassa 
ja  loistavassa  Venetsiassa  tämä  taide  kehittyy 
kukkaansa,  latinalaisen  maailman  muinaisessa 
pääkaupungissa  Roomassa  se  suorittaa  monumen- 
taalisintmat  teok.sensa.  Uuden  t,vylin  perustajia 
ovat  varsinkin  venetsialainen  Giovanni  Bellini 
(k.  1516)  ja  firenzeläinen  Leonardo  da  Vinci  (k. 
1519).  Sen  varsinaiset  edustajat  ovat  urbinolai- 
nen  Rafaello  Santi  (k.  1520)  ja  firenzeläinen  Fra 
Bartolommeo  (k.  1517).  sekä  venetsialaiset  Gior- 
gione  (k.  15101  ja  Tizian  (k.  1576),  jotka  maa- 
laavat jaloja,  juhlallisia  kristillisiä  aate-esityksiä 
ja  alttaritauluja.  Taiteessa  tapahtuneen  muutok- 
sen huomaa  kenties  selvimmin  madonnanmaa- 
lauksista.  Jumalanäiti  ei  ole  enää  bysanttisen 
kolkko,  ei  goottilaisen  hempeä,  ei  esi-renesanssin 
ujo,  tyttömäisen  vaihemielinen  Neitsyt,  vaan  jalo 
ruhtinatar,  maallisen  nöyrä  ja  taivaallisen  ylhäi- 
nen samalla  kertaa.  Niinkuin  kuninkaat  kokoon- 
tvivat  p,vhimykset  ylhäisinä  ja  vakavina  osoitta- 
maan hänelle  kunnioitustaan  (Santa  conversa- 
zione). 

Mutta  kri.stil!isessä  taiteessa  ei  kauankaan  säi- 
lynj»!  tämä  antiikkinen  hengen  tasapaino.  Mo- 
lemmat äärimäiset  tunnearvot,  paratiisintoivo  ja 
asketismi,  alkavat  jälleen  vaikuttaa  ja  saavat 
taiteessa  mahdollisimman  korkeat  ilmaisunsa.  Jo 
uuden  klassillisuuden  perustajan  Leonardon  vii- 
meisissä teoksissa  on  huomattavissa  kristillisyy- 
delle vierasta  sybariittista  kauneudenpalvelusta. 
Se  kehittyy  Leonardon  oppilailla  hempeäksi,  he- 
kumalliseksi aistillisuuden  ihailuksi.  Sodomalla 
(k.  1549)  muuttuu  uskonto  tunteen  nautinnoksi, 
mihin  on  sekaantunut  jumalallista  hurmausta  ja 
hekumallista  tuskaa.  Andrea  del  Sarto  (k.  1531) 
käsittelee  hjmyilevällä  huolettomuudella  pyhiä 
aiheita  ja  Correggio  (k.  1534)  muuttaa  ne  hur- 
maaviksi, lapsellisen  veitikkamaisiksi  värirunoel- 
miksi.  Häntä  vastaava  ilmiö  kuvanveistossa  on 
myöhemmin  esiintynyt  Bernini  (k.  1680),  joka 
raaahiuksellisen  vapaasti,  barokkimaisen  liioitel- 
lusti  esitti  suunnalle  kuvaavan  P.  Teresan  ek.staa- 
sin.  Katolinen  vastareformatsioni 
vaikutti  näihin  taiteilijoihin  imeltävästi  ja  kii- 
hottavasti, niinkuin  voimme  huomata  Guido  Re- 
ni'n  (k.  1642)  ja  Carlo  Dolci'n  (k.  1686)  jesuiit- 
tamaisen pyhistä  tauluista.  Korkeimman  ilmai- 
sun tälle  uuskatoliselle  ..jumalannautinnolle"  on 
kuitenkin  antanut  espanjalainen  Murillo  (k. 
1682).  joka  avaa  nähtäväksemme  muhamettilai- 
set suloiset  paratiisit  ja  loihtii  pilvien  palteille 
taivaan  hellän  kuningattaren,  ylimaallisen  iha- 
nan kaunottaren  tuhansine  enkeleineen.  Niinkuin 
Fra  Angelico  on  goottilaisen  kauden  lopulla  an- 
tanut ihanimman  kuvan  paratiisihaaveista,  niin 
Murillo  renesanssin  päättyessä  —  mutta  kuinka 
eri  tavoilla  kumpikin:  edellisellä  on  haave  lapsel- 
lisen viaton  ja  kirkas,  jiilkimäisellä  täynnä  eks- 
taasin suloista  huumausta.  —  Kun  kristillinen 
taide  Italiass.a  menettää  vähäksi  ajaksi  saavutta- 
mansa henki.seu  tasapainon,  pääsee  myöskin  en- 
tinen   asketismi   jälleen    vaikuttamaan.     Antiikin 


1597 


»Kristillinen  työväenliike—  Kristinusko 


1598 


ihanne,  elämän  jalo  nauttiminen,  saattoi  tuskin 
olla  nialuloUincn  kristillisessä  maailmassa  — 
kuinka  voimakas  ja  itsetietoinen  ihminen  olikin, 
oli  kuitenkin  hänen  tuleva  kohtalonsa  tuntema- 
ton. Miehelanpelon  (k.  1564)  taiteessa  kuvastuu 
selvimmin  renesanssin  jättiläisihmisen  kamp- 
pailu kohtalon  voimien  keralla.  Taistelu  ei  pääty 
titaanien  voittoon.  Hänen  .,Viimei.>;essä  tuomios- 
saan" syöksee  vihastunut  Kristus  kadotettujen  lau- 
mat helvettiin,  missä  paholaiset  iskej-tyvät  heihin 
kiinni  ylitä  intohimoisesti  kuin  konsanaan  keski- 
aikaisissa kuvissa.  Elämän  pelottava  traagilli- 
suustunto  (terribilitäj  on  siis  paratiisihaaveilun 
ohella  astunut  taas  klassillisen  ihauteellisuuden 
ja  tyynen  punnitsemisen  sijaan.  Tiziankin  kään- 
tyy vanhoilla  päivillään  terriliilitfl  suuntaan,  ja 
häineu  oppilaansa,  italialainen  Tintoretto  (k. 
1594)  ja  espanjalainen  El  Greco  (k.  1GI4)  tulevat 
v  a  s  t  a  r  e  f  o  r  m  a  t  s  i  o  n  i  n  uskonkiihkoisen  as- 
ketismin tyypillisiksi  edustajiksi.  Villimmin  kuin 
koskaan  ennen  kristillinen  taide  nyt  kuvaa  ihmi- 
sen tuskaa  ja  maailman  kieltäymy.«tä  (espanjalai- 
nen Morales.  k.  15SG),  ja  hartaammin  kuin  milloin- 
kaan se  kääntyy  taivaaseen  apua  rukoilemaan  (El 
Greco).  Ignatius  Loyolan  sairaloisesti  kiihtynyt 
henki  saa  vallan  taiteessa.  Italiassa  vastarefor- 
matsionin  taide  ottaa  liittolaisekseen  äsken  uu- 
delleen henkiin  heränneen  naturalismin  (Cara- 
vaggio,  k.  1609),  ja  tällä  tavoin  väkevöityneenä 
se  kuvaa  seikkaperäisesti  Kristuksen  ja  marttyy- 
rien kamaloita  tuskia  (espanjalais-italialainen 
Ribera,  k.  1656).  Suunnan  viimeinen  suuri  edus- 
taja on  espanjalainen  munkkimaalari  Zurbaran 
(k.  1662),  joka  hävittää  kaiken  paatoksen  terri- 
bilitä-esityksistään.  ja  saattaa  ne  pöyristyttävän, 
synkän  todellisuuden  maailmaan. 

Zurbaranin  asketismissa  ja  Murillon  ekstaa- 
sissa kristillinen  katolinen  taide  oli  saavuttanut 
huippunsa.  Seuraavan  ajan  kirkollinen  maalaus 
ja  kuvanveisto  on  enimmäkseen  kaikua  entisestä 
ja  oleellisesti  uutta  ei  katolinen  uskonto  ole  tai- 
teessa .synnyttänyt.  —  Germaaninen  uskon- 
puhdistus vaati  taiteelta  suurempaa  totiuitta 
ja  yksinkertaisuutta.  Pyrkimystä  siihen  suun- 
taan ilmaantmi  jo  saksalaisen  Albrecht  Durerin 
(k.  1528)  mielikuvitusrikkaissa  raamatullisissa 
piirrossarjoissa.  Hollantilainen  Rembrandt  van 
Ryn  (k.  1669)  on  viimein  evankelisen  yksin- 
kertaisissa raamatullisissa  kuvissa  antanut  ku- 
vastella uudenaikaisen  syvän  inhimillisen  myötä- 
tunnon. 

Ei  yli  Euroopan  leviävä  ranskalainen  klassilli- 
suus,  ei  valistuskausi  eikä  vallankumous  uusklas- 
sillisine  harrastuksineen  olleet  sopivia  kristillisen 
taiteen  kehittymiselle.  Toiset,  maallisemmat  aihe- 
piirit valtasivat  uskonnollisten  paikan.  Vasta 
]9:nnen  vuosisadan  romantiikka  kohotti  jälleen 
uskonnollisen  taiteen  kunniaan.  Chateaubriand 
kirjoitti  v.  1802  ..Genie  du  Christianisme"  kir- 
jan, jossa  hän  ylisti  kri.stinopin  taiteellista  kau- 
neutta, ja  Saksassa  Schlegel  veljekset  kohottivat 
arvoon  keskiajan,  jolloin  taide,  runous  ja  uskonto 
olivat  likeisessä  yhteydessä  keskenään.  Niinkuin 
nämä  protestanttiset  kaunosielut  kääntyivät  ka- 
tolisuuteen, niin  kääntyi  taide  jälleen  esittämään 
uskonnollisia  aiheita.  Tätä  uuskristillistä  maa- 
lausta edustavat  Ranskassa  .Scheffer  (k.  1858)  ja 
Flandrin  (k.  1864),  Saksassa  n.  s.  natsareenit, 
jotka  V.   1810  tienoilla   perustivat  Roomassa  eri- 


koisen ma.alari-veljeskunnan.  Heidän  Fra  Ange- 
licoa  ja  Peruginoa  jäljittelevä  taiteensa  ei  voinut 
kuitenkaan  kiinnittiiii  yleisöä  kauankaan.  Paljoa 
suurempi  taiteellinen  merkitys  oli  englantilai- 
silla ideali.';teilla.  n.  s.  prerafaeliiteilla.  jotka  lä- 
hemmin nojautuivat  luontoon  ja  osasivat  uskon- 
nollisiin esit.vksiinsä  liittää  uudenaikaisen  maa- 
ilmankaihon    ja    kalvavan    surun. 

19:nnen  vuosisadan  realismi  sysäsi  jälleen 
syrjäiin  uskonnolliset  aiheet.  Mitään  py.syväm- 
pää  u.skonnoUista  virtausta  ei  taiteessa  ole  sen 
jälkeen  ollut  huomattavissa.  Merkillisimmän  yri- 
t.vksen  kristillisen  taiteen  elvyttämiseksi  on  mei- 
dän aikoinamme  tehnyt  saksalainen  von  Uhde 
(s.  1848),  esittäessään  maalauksissaan  Jeesuksen 
nykyaikai.sen  työväen  keskuudessa.  19:nnen  vuosi- 
sadan lopulla  valtaan  päässyt,  vanhaan  italialai- 
seen taiteeseen  nojautuva  synteettinen  tyylittely, 
jonka  kuuluisin  edustaja  on  ranskalainen  Puvis 
de  Chavannes  (k.  1898).  valoi  maallisiinkin  aihei- 
siin jotain  juhlallista  giottolnista  kristillistä 
henkeä.  —  Kokonaan  maailma.sta  paenneet  ja  van- 
hojen esikuvien  jiiljittelyyn  vaipuneet  ovat  Sak- 
sassa Beuronin  ja  Italiassa  Monte  fasinon  uskon- 
nollisia ailieita  viljelevät  luostarikoulut.  Tans- 
kassa grundtvigilainen   herätys  johti   uuskristilli- 

I  seen   maalaukseen,  jonka  etevin  edustaja  on   ita- 
lialaiseen  tre-   ja   quattrocento-taiteeseen    liittyvä 

[Joachim  Skovgaard   (s.   1856).    Suomessa  on  vas- 

!  taava     tyylittelevä     suunta    synnyttänyt    Tampe- 

I  reen    Johanneksen    kirkon    alttarimaalauksen    ja 
koristekuvat  (Magnus  Enckell  ja  Hugo  Simberg) . 

O.   0-«. 

I      Kristillinen     työväenliike    ks.    K  r  i  s  t  i  1 1  i- 

jnen   sosialismi. 

Kristillis-sosiaalinen  puolue  ks.  Kristil- 
linen sosialismi. 

I      Kristillis-sosiaaliset      pyrinnöt     ks.     Kris- 
tillinen   sosialismi. 

Kristillisyys  ks.  Kristinusko. 
Kristinehnmn  fkrif^ll'-].  maakaupunki  Ruot- 
sissa, Värmhmdin  läänissä,  n.  1  km  Venernin 
koillispäästä  pistäviistä  Varnunisvikistä:  8.669  as. 
(1909).  Kahden  radan  yhtymäkohta.  Harjoittaa 
teollisuutta  ja  puutavaran,  puuvanukkeen  sekä 
roudan  vientiä.  —  Kaupungin  paikalla  oli  ennen 
kauppapaikka  Brohamna;  perustamiskirjan  ja  ni- 
men  K.  sai  Kri.stiina  kuningattaren  aikana   1642. 

(E.  E.  K.) 
Kristinestad  ks.  Kristiinankaupunki. 
Kristinusko,    se    uskonto,    jonka    kesku.shenki- 
lönä    on    Jeesus    Kristus    ja    tunnustajain    järjes- 
tönä kristillinen   kirkko.   —  ks.   Uskonto. 

Kristinuskon  synty.  Sitä  on  joskus 
koetettu  yksinomaan  selittää  ajanlaskumme  ensi 
vuosisadan  yleisistä  oloista  Rooman  valtakun- 
nassa, tuloksena  joko  esikristillisten  uskontojen 
ja  filosofisten  järjestelmien  yleisestä  kehityk- 
sestä tai  silloisen  ajan  sosiaalisista  pyrkimjk- 
sistä.  Tällöin  ajatellaan  ensin  muodostuneen 
kristittyjen  seurakunnan  ja  sen  uskonnollisten 
käsitysten  ja  laitosten,  jonka  jälkeen  kristittyjen 
mielikuvitus,  liittymällä  ennalta  oleviin  taru- 
aineksiin  ja  mahdollisesti  myöskin  tietoihin  jos- 
takin historiallisesta  Jeesus  nimisestä  henkilöstä 
muka  olisi  luonut  evankeliumien  kertomukset  tä- 
män uskonnon  perustajasta.  Xämät  selitysyri- 
tykset ovat  kuitenkin  pystyneet  valaisemaan  vain 
jatkuvan   kehityksen   syrjäilmiöitä,   mutta   ei   k:n 


Ib99 


Kristinusko 


1600 


ensi  alkua,  joka  ei  ele  käsitettävissä  ilman  suu- 
ren, alkuperäisen  persoonallisuuden  luovaa  vaiku- 
tusta. 

K:n  kehto  on  juutalaisuus  (ks.  t.),  ni- 
menomaan palestiinalainen,  jolion  ajan  yleiset 
virtaukset  olivat  vaikuttaneet  paljoa  vähemmän 
kuin  hellenistiseen  eli  diaspora-juutalaisuuteen. 
Sen  lainomaiseksi  kiteytyneen  juutalaisuuden  rin- 
nalla, joka  Palestiinassa  oli  olemassa  Babeliu 
vankeuden  ajoista  saakka,  oli  siellä  myöskin  ole- 
massa piirejä,  joissa  säilyi  profeettain  ylevän 
eetillinen  ja  henkinen  käsitys  uskonnosta.  Näissä 
piireissä  ei  oikeata  jumalasuhdetta  ratkaissut 
ulkonainen  kuuluminen  ..valittuun  kansaan", 
vaan  yksilöllinen  sydämenhurskaus;  uhrit  ja 
muut  ulkonaiset  menot  saivat  toisarvoisen  mer- 
kityksen. Tä.stä  profeettain  ja  psalmilaulajain 
uskon noUi.sesta  traditsionista  ammensi  Jeesus, 
jonka  sisäinen  elämä  on  k: n  synnyn  varsinainen 
■selitysperuste:  se  on  kuitenkin,  niiukuin  persoo- 
nallisuuden sisin  ydin  yleensä,  jotain  salaperäistä, 
tieteelliselle  erittelylle  saavuttamatonta.  Jeesus 
vaikutti  lähinnä  profeettana,  verrattomalla  voi- 
malla julistaen  uskonnoUis-siveellisiä  opetuksia. 
Hän  oli  sellaisena  juutalaisuuden  puhdistaja, 
joka  jättäen  syrjään  tai  karsien  pois  myöhem- 
mät liimmentävät  ja  turmelevat  lisäykset  pa- 
lautti takaisin  profeettain  uskonnon  yksinkertai- 
sen yleviin  ja  henkeviin  periaatteisiin.  Mutta 
hän  oli  samalla  juutalaisuuden  kehittäjä, 
joka  vasta  kohotti  profeettainkin  lausumat  aat- 
teet täyteen  puhtauteen  ja  samalla  olennaisesti 
poisti  Israelin  uskonnon  kansalli-sen  rajoituksen, 
julistaessaan  Jumalaa  Isäksi,  jonka  olemus  on 
rakkaus,  jumalallista  vanhurskautta  ehdottoman 
sydämen  puhtauden  vaatimukseksi,  jonka  edessä 
synnintunnon  täytyy  syventyä,  jumalallista  ar- 
moa katuville  annetuksi  lahjaksi  ja  lähimäisen- 
rakkaudessa  ilmenevää  uskonnollisuuden  ja  siveel- 
li.sen  toiminnan  erottamatonta  yhtej-ttä  („vuori- 
saarna",  vertaukset).  Mutta  se  mikä.  teki  Jee- 
suksen esiintymisen  uuden  uskonnon  aluksi,  ei 
niinkään  ollut  hänen  oppinsa  näistä  asioista, 
kuin  se  erikoinen  asema,  mikä  hänen  persoo- 
nallaan oli  sekä  hänen  omassa  että  häneen 
liittyneiden  uskovaisten  tietoisuudessa.  Hän  tiesi 
olevansa  erikoisessa  suhteessa  .Jumalaan  ja  ju- 
malasuhteen välittäjänä  muillekin  (Matt.  Il,,-,»)  ; 
hiiiiell:i  oli  erikoinen  vapahtaja-kutsumus,  jonka 
täyttämiselle  hänen  elämänsii  ja  kuolemansa  oli 
omistettu  (Matt.  18,,,  Mark.  lO.j  y.  m.).  Sellaista 
ke.skeistä  asemaa  ei  ole  minkään  muun  histo- 
rialli.sen  uskonnon  peru.staja  itselleen  omistanut, 
vaan  he  ovat  vaatineet  itselleen  vain  opettajan 
arvoa.  Tämän  aseman  ilmaisemiseksi  Jeesus 
käytti  juutalaisuudessa  tarjona  olevia  nimityksiä 
ja  käsitteitä,  varsinkin  M  e  s  s  i  a  sk  ä  s  i  t  e  1 1  ä 
(ks.  t.),  jonka  hän  siirsi  valtiolliselta  alalta  puh- 
taasti uskonnolliselle  ja  kohotti  opetuslastensa 
tunnustuk.^eksi    (Matt.    IC,.-,;). 

Usko  Jeesuk.seu  Messias-arvoon  vakaantui  hä- 
nen opotuslapsissaan  lopullisesti,  sittenkuin  heissä 
ilmestyksien  perustuksella  oli  syntynyt  vakau- 
mus hänen  ylösnousemise.staan  ja  korotuksestaan, 
ja  siten  .syntyi  Jerusalemissa  ensimäinen 
seurakunta.  Se  esiintyi  aluksi  vain  juuta- 
laisena lahkona,  jonka  tunnusmerkkinä  oli  usko, 
että  Jeesus  on  Messias  (kreik.  Khristos,  Kris- 
tus), joten  ei  toista  Messiasta  enää  ole  odotet- 


tava, ja  että  hän  Herrana  hengelliinsä  välit- 
tömästi hallitsee  seurakuntaansa.  Se  juutalaisille 
loukkaava  tosiasia,  että  tämä  Me.ssias  ei  ollut 
saapunut  odotetussa  hallitsijamuodossa,  vaan  hal- 
pana ja  kärsivänä  (., ristin  pahennus'"),  pakotti 
seurakuntaa  syventämiiän  käsityksiään  Jeesuksen 
persoonasta  ja  työstä;  opittiin  ymmärtämään 
Messiaan  ristinkuolemaa  Jumalan  tarkoituksien 
mukaiseksi  ihmiskunnan  lunastukseksi,  uhrikuole- 
maksi. Niillä  ajatuksilla,  jotka  sittemmin  pu- 
keutuivat dogmeiksi  Kristuksesta,  on  juurensa  jo 
ensimäisen   seurakunnan  käsityksissä  Herrastansa. 

Pian  alkoi  k:n  irtauminen  juutalai- 
suudesta, jota  edistivät  varsinkin  seurakun- 
taan liittyneet  diaspora-juutalaiset  (Stephanos 
y.  m.),  he  kun  vanhastaan  olivat  väliemmin  anka- 
ria lain  noudattamisessa.  He  myöskin  alkoivat 
julistaa  k  :oa  pakanoille  ja  Antiokiassa  syn- 
tyi ensimäinen  pakanakristillinen  seurakunta; 
siellä  ruvettiin  opetuslapsia  ensin  sanomaan 
..kristiaaneiksi"  eli  ..kristityiksi"  (Ap.  t.  Ilj,). 
Kaikkein  suurin  merkitys  k:n  irroittajana  juuta- 
laisuudesta on  apostoli  Paavalilla  (ks.  t.) ; 
kuitenkin  on  aivan  väärin  pitää,  niinkuin  jos- 
kus tehdään,  hiintä  k:n  varsinaisena  perustajana, 
ja  itse  hän  mitä  painavimniin  teroittaa  olevansa 
vain  ..Jeesuksen  Kristuksen  palvelija"  ja  kai- 
kessa häne.stä  riippuvainen.  Irroittamistyön  Paa- 
vali on  suorittanut  toisaalta  lähetyssaarnaajana, 
jonka  elämäntyö  siirsi  seurakuntien  painopisteen 
Palestiinasta  kreikkalais-rooraalai.seen  maailmaan, 
toisaalla  teologina,  joka  käsitteellisesti  selvitti 
r!:jan  vanhan  ja  uuden  välillä,  asettaen  vastak- 
kain lain  ]a  evankeliumin,  kirjaimen  ja  hengen 
valta-ajan  ja  periaatteellisella  selvyydellä  pois- 
taen  juutalaisten   ja   ei-juutalaisten   erotuksen. 

Kristinuskon  historia.  Jerusalemin 
hävityksen  jälkeen  (v.  70)  Palestiinan  seurakun- 
nat ja  yleensä  juutalaiskristityt  kadottivat 
miltei  kaiken  merkityksen,  ja  k:n  jatkuva  kehi- 
tys tapahtuu  pakanakristittyjen  keskuu- 
dessa jakreikkalais-roomalaisenkult- 
tuurimaailman  pohjalla,  keskuksina  An- 
tiokia, Ephesos,  Eooma,  Aleksandria  y.  m.  Aluksi 
seurakunnat  vielä  elivät  huomaamatonta,  eristet- 
tyä elämäänsä,  jolla  oli  erinäisiä  a  1  k  u  k  r  i  s- 
tillisyydelle  ominaisia,  myöhemmin  heikon- 
tuneita tai  hävinneitä  piirteitä:  entusiasmi,  joka 
näki  Kristuksen  hengen  välitöntä  vaikutusta 
kaikkialla  ja  varsinkin  sellaisissa  erinomaisissa 
armolahjoissa  kuin  profetoiminen  ja  kielillä-puliu- 
minen  (ks.  Karisma),  kiihkeä  Herran  pikai- 
sen palaamisen  odotus,  järjesty.smuotojen  suuri 
vapaus  ja  kristittyjen  keskinäisessä  elämässä 
osoittauva  rajaton  avuliaisuus  ja  rakkaus.  No- 
peasti leviten  k.  sitten  joutui  antiikkisen  kult- 
tuurin kanssa  sekä  vihamielisiin  (ks.  Kristit- 
tyjen vainot)  että  ystiivällisiin  kosketuksiin. 
Viilimerenmaiden  siihenastinen  henkinen  ja  us- 
konnollinen kehitys  oli  monella  tapaa  koitunut 
valmistukseksi  k:lle.  Filosofiassa  Sokrates  oli 
kääntänyt  huomion  ihmisen  sisäiseen  elämään  ja 
omaantuntoon,  Platon  esittänyt  aistimaailman 
jyrkkänä  vastakohtana  ikuisten  ihanteitten  maa- 
ilman, jossa  sielulla  on  oikea  kotinsa,  ja  stoa- 
laLsuus  opettanut  käyliinnöllistä  liyveoppia  ja 
yleistä  ihmisyyttä;  miltei  kaikki  f ilosofi.set  j;ir- 
jestelmät  olivat  kriitilli.sellä  kannalla  pakanalli- 
seen   kan.sanuskontoon    ja    pyrkivät    yksijumalai- 


1601 


Kristinusko 


1602 


suuteeu.  Uskonnollise.ssa  suliteessa  meiiläu  ajanlas- 
kuimiie  iMisi  viiosisaclat  olivat  kasvavan  harras- 
tuksen ja  kiilikoäii  etsinnän  aikaa;  tyvdytystii 
etsittiin  etenkin  mysteereistä  (ks.  t.)  ja  itämai- 
sista uskonnoista  (Osiriksen  ja  Isiksen.  Mith- 
raan  y.  m.  palveluksesta i.  Useissa  niistä  oli 
myyttejä  —  esim.  kuolleesta  ja  ylösnousseesta 
jumalasta  —  sekä  symboleja,  joihin  k  :11a  oli 
vastineensa  ja  jotka  siten  tuntuivat  silloisille 
ibmisille  tutunomaisilta.  Myöskin  ulkonaiset  olot. 
kuten  sivistyskielen  yhteisyys  ja  vilkas  keskus- 
liike, edistivät  k:n  nopeata  levenemi.stä.  Mutta 
seurauksena  k:n  kotiutumisesta  kreikkalais-roo- 
malai.seen  kulttuurimaailmaan  oli  toisaalta  suu- 
ria vaaroja  sen  sisäiselle  kehitykselle,  jolla  toi- 
sella vuosisadalla  oli  kohtalokas  murroskautensa. 
Alkukristillinen  tunnelma  ja  henki  heikkeni;  tä- 
män vastavaik\itukseksi  syntyi  yltiöheufrellinen 
monta  nismi  iks.  t.l.  jonka  kirkko  hylkäsi, 
siten  osoittaen,  että  se  käsitti  k:n  tehtäväksi  ai- 
kansa oloiliin  nuikautumista.  maailman  sisällistä 
voittamista  eikä  siitä  erillään  pysymistä.  Kun 
taa.sen  samaan  aik,i;in  ff  n  o  s  t  i  s  i  s  m  i  (ks. 
Gnostilaisuus)  pyrki  vetämään  k:oa  mu- 
kaan ajan  suureen  uskonnolliseen  yhteensulauinis- 
liikkeeseen  ja  hävittiimään  sen  erikoisluonnetta, 
niin  kirkon  johtajaiu  jyrkkä  suvaitsemattomuus  ja 
sen  lujittunut  jiirjestö  torjuivat  senkin  vaaran. 
Tulok.sena  taistelusta  montanismia  ja  gnostisis- 
mia  vastaan  ja  nuikautun)i.sesta  kreikkalais- 
roomalaiseen .sivistysmaailmaan  oli  v  a  n  h  a- 
katolisuus  (ks.  Katolinen  kirkko), 
jossa  k.  tosin  oli  saanut  paljon  ja  pysyväisiä 
vaikutuksia  ympäristöstään,  oli  ..helleeniläisty- 
urt",  nuitta  kuitenkin  säilyttänyt  siksi  paljon 
alkuperäisen  evankeliumin  voimaa  ja  puhtautta, 
että  se  sillä  saavutti  voiton  pakanuudesta.  Ja 
U:n  T:n  kirjojen  kokoelmassa  vanha  kirkko  jätti 
jälkipolville  todistuksen  alkuperäisestä  k:sta.  joka 
siten  saattoi  tulla  ylul  uudistuvan  puhdistuksen 
lähteeksi.  —  Vanhakatolisen  k.-käsityk.sen  ete- 
vimmät  edustajat  ovat  Iren;Eus.  Klemens  Alek- 
sandrialainen, Origenes.  TertuUianus  ja  Cypria- 
nus   (ks.    n.). 

Tultuansa  valtionuskonnoksi  Kooman  valta- 
kunnassa (ks.  Konstantinus  Suuri)  k. 
pääsi  tuntuva.sti  vaikuttamaan  yhteiskunnallisiin 
oloihin,  mutta  entistä  enemmän  siihen  myös  tun- 
keutui vierasperäisiä  aineksia;  syvien  rivien  k.  ei 
u.seinkaan  ollut  paljon  muuta  kuin  lievästi  verhot- 
tua pakanallista  kansanuskontoa  (ks.  Pyhäin- 
jäännökset). Vierasta  alkuperää,  vaikka  aito- 
kristillisiin  ajatuksiin  liittyvä,  oli  myös  se  uusi 
k:n  elämän  ilianne.  joka  näihin  aikoihin  m  u  n  k- 
k  i  1  a  i  s  u  u  t  e  n  a  (ks.  t.)  sai  jalansijaa  kirkossa. 
Pakanuuden  ja  kristillisten  lahkosiuintien  kukis- 
taminen tapahtui  usein  väkivaltaisella  tavalla, 
joka  oli  jyrkässä  ristiriidassa  aikaisemman  me- 
nettelyn kanssa.  Mutta  ..valtakunnankirkon"  aika 
oh  myöskin  harvinaisen  rikas  jaloista  kristilli- 
sistä persoonallisuuksista.  Xäinä  aikoina  osoit- 
tautui yllä  selvemmin  ero  itämaisen  ja 
länsimaisen  kristinuskonkäsityksen  välillä, 
jolla  oli  juurensa  roomalaisen  ja  kreikkalaisen 
kansanluonteen  eroavaisuudessa  ja  josta  aiheutui 
kirkon  jakautuminen  kahteen  päähaaraan.  Itä- 
maalaisille  k.  oli  ensi  sijansa  pelastavaa  tietoa. 
Jumalan  näkemy.stä.  joka  kohottaa  ihmisen  ka- 
toavaisuuden maailmasta;  paitsi  mietiskelyllä. 
.il.    IV.    P.iiDpttu  -,',,,12. 


joka  etenkin  koluli.stuu  kysymyksiin  Jumalan  ja 
Kristuksen  olemuksesta,  pääsee  ihminen  yhtey- 
teen tuon  korkeamman  maailman  kanssa  sakra- 
mcnltimysteereissä.  Länsimaalaisten  katsantotapa 
oli  oikeudellinen:  k.  käsitettiin  määrätyksi  vel- 
vollisuuksien suhteeksi  Jumalaan,  joka  helposti 
asettui  ansion  ja  palkan  kaavaan;  harrastettiin 
etupäässä  käytännöllis-kristillisen  elämän  kysy- 
myksiä. Itämainen  kirkko  (ks.  t.)  jatkoi 
päiiasiassa  vanhakatoli.sen  ja  valtakuntakirkon 
traditsioneja.  Sen  merkitystä  kokonaisuudelle  su- 
pisti sisällLsen  kehityksen  pysähdys  ja  muha- 
mettilaisuuden valtaanpääsy  k:n  vanhoissa  pää- 
maissa.  Länsinuiises.sa  kirkossa  tapahtui  Augus- 
tinuksen (ks.  t.)  kautta  k;n  käsityksen  sy- 
ventyminen, joka  vaikutti  ratkaisevasti  kaikkeen 
myöhempään  kehitykseen   sillä   taholla. 

K:n  levitessil  kansainvaellusten  .ajoilta  lähtien 
kelttiliiisille.  germaaneille  ja  muille  uusille  kan- 
.-anheimoille  alkoi  tiias  uusi  suuri  k:n  mukau- 
tumiskehilys,  jonka  päätekijät  ov;it  toisaalta 
paavin  d  e  n  johtaman  r  o  o  m  a  I  :>  i  s  k  a  t  o  I  i- 
sen  kirkon  (ks.  t.)  edustama  antiikkis-kristil- 
linen  perintö,  toisaalta  uusien  kansojen  olot  ja 
luonteenimiinai.iuudet.  K.  esiintyi  heille  kirkon 
auktoriteetin  nojalla  omistettavana  oppina  ja 
tarkasti-  seurattavana  uskonnollis-kirkollisena  ta- 
pana; mikäli  se  omistettiin  kansanomaisissa  käsi- 
tyksissä, oli  sillä  vahva  kansallinen  väritys. 
Kirkko  tuli  kaiken  yhteiskunnallisen  ja  sivistys- 
elämän holhoojaksi.  Itsenäisemmin  käsitettynä 
k.  osoittautui  Anselm  Canterburylaisen 
teologiassa  ja  Bernhard  Clairvauxlai- 
sen  tuntehikkaassa  Kristus-mystiikassa,  kunnes 
Franciscus  Assisilaisessa  alkukristil- 
lisestä evankeliumista  puhkesi  luisi  elävöittävä 
suoni.  ..Kristuksen  seuraaminen"  tuli  tunnus- 
sanaksi. (^ermaanilai.-<en  kansanluonteen  ominai- 
nen harra.stunteisuus  ja  voimakas  subjektivismi 
tuli  keskiajan  viime  vuosisatoina  ilmi  saksalai- 
sessa ja  alankomaalaisessa  mystiikassa,  jonka 
edustajista  alkuperäisin  oli  ..mestari"  Eckart 
(ks.  t.l  ja  jonka  hengessä  on  kirjoitettu  keski- 
ajan paras  hartauskirja  ..Kristuk.sen  seuraami- 
sesta" (ks.  Tuomas  Kempiläinen).  Tämä 
mystiikka  itse  asiassa  syrjäytti  kirkollisten  lai- 
tosten ja  sakramenttien  välityksen  ja  asetti  yksi- 
lön välittömään  jumalasuhteeseen.  Toisilla  ta- 
hoilla u.skonnolliset  liikkeet  kääntyivät  suoras- 
taan vallitsevaa  kirkkoa  ja  sen  väärinkäytöksiä 
vastaan  (ks.  VV  i  c  1  i  f ,  H  u  s  s  ) ,  samalla  kuin 
renesanssi  kehitti  puhtaasti  maallishenkistä 
kulttuurielämää. 

Niin  mystiikka  kuin  vastustusliikkeet  valmis- 
tivat tietä  uskonpuhdistukselle,  jonka 
alkajana  Martti  Luther,  saaden  vaikutuksia 
Augustinuksesta  ja  .sj-ventyen  varsinkin  Paava- 
lin oppiin  synnistä  ja  armosta,  kehitti  protes- 
tanttisen k. -käsityksen  periaatteet  (ks.  Pro- 
testanttisuus). Se  tahtoi  taas  olla  tietoista 
palaamista  alkuperäisen  evankeliumin  käsityk- 
seen Kristuksen  välittämästä  yksilöllisestä  ju- 
malasuhteesta, asetti  Raamatun  ja  siinä  etu- 
päässä U:n  T:n  k:u  ainoaksi  lähteeksi  ja  oh- 
jeeksi ja  tunnusti  yksityisen  kristityn  oikeuden 
itsenäisesti  sen  perustuksella  muodostaa  uskon- 
nolliset käsityksensä  ja  siveellisen  toimintansa 
periaatteet.  Pääasiassa  s;i maila  kannalla  olivat 
sveitsiläLset  uskonpuhdistajat  Z  w  i  n  g  1  i  ja  Cal- 


1603 


Kristittyjen  vainot 


IGOi 


V  i  n.  Taistelu  toisaalta  katolisuutta,  toisaalta 
yltiöprotestanttisia  suuntia  (ks.  Kasteen- 
uudistajat)  vastaan  johti  protestauttisuu- 
Jenkiu  erikoisiin  kirkkomuodostuksiin  (ks.  Lu- 
terilainen. Keformeerattu,  Angli- 
kaaninen kirkko),  joissa  ennen  pitkää 
aitoreformatorinen  k. -käsitys  monella  tapaa  ki- 
teytyi ahtaisiin  kaavoihin  (ks.  Puhdasoppi- 
suus). K.  tuli  taaskin  olennaisesti  opin  ja 
ulkonaisen  kirkollisuuden  asiaksi  ja  kirkko  säi- 
lytti holhoojavaltansa,  tosin  ei  enää  valtiollisen, 
vaan  kyllä  sivistyselämän  yli.  1600-luvun  lo- 
pulta alkaa  yksilöllisen  k:n  vapautuminen  Eng- 
lannin independentismissä  (ks.  Inde- 
pendentit) ja  Saksan  ja  pohjoismaiden  p  i  e- 
t  ismissä  (ks.  t.) .  edellisessä  enemmän  kirkol- 
lisen Järjestyksen,  jälkimäisessä  uskonnollisen 
elämän  alalla.  Samaan  aikaan  tiede  ja  sivistys- 
elämä alkoi  vapautua  teologisen  katsantokannan 
määräämisvallasta.  Tätä  kehitystä,  joka  merkit- 
see renesanssin  pyrkimysten  luidistusta,  jatkoi 
ITOO-luvun  valistus  (ks.  t.),  jonka  kristin- 
uskonkäsityksessä järkiperäinen  selvyys  ja  mora- 
lismi ovat  vallitsevina  piirteinii.  Uudet,  voimak- 
kaat uskonnolliset  liikkeet,  kuten  metodismi 
(ks.  t.)  Englannissa  ja  19:nnen  vuosis.  alun  he- 
rätysliikkeet mannermaalla,  muodostavat  vihdoin 
uusimman  kehityk.sen  taustan. 

K:n  historiassa  on  sen  kehityksen  lisäksi,  mikä 
on  tapahtunut  kirkon  puitteissa,  otettava  huo- 
mioon k:n  laajemmat  vaikutukset  siveellisiin 
ihanteisiin,  sosiaaliseen  edistykseen  ja  yleensä 
sivistysoloihin.  K:n  suhdetta  kulttuuriin  on  eri 
tavoin  arvosteltu,  riippuen  siitäkin  mitä  k:n  muo- 
toa pidetään  silmällä;  mutta  suurin  piirtein  his- 
toriaa tarkastettaessa  lienee  kieltämätöntä,  että 
k.  ennen  muita  uskontoja  on  osoittautunut  tär- 
keäksi edistäväksi  kulttuurivoimaksi.  Se  ei  voi 
olla  sattuma,  että  juuri  k:n  vaikutuksen  alai- 
sina Euroopan  kansat  ovat  kehittyneet  maapallon 
johtaviksi  kansoiksi.  K.  ei  ole  ehkäissyt  luonnol- 
lisia voimia  niinkuin  esim.  Intian  uskonnot,  vaan 
pyrkinyt  niitä  jalostamaan.  Että  k.  ja  kirkko 
monissa  yksityistapauksissa  ovat  esiintyneet  kult- 
tuurin vihollisina,  ei  kumoa  tätä  yleisarvostelua. 

Nykyinen  asema.  Viime  vuosisata,  var- 
sinkin sen  loppupuoli,  on  ollut  uusi  suuri  k:n 
levenemiskausi.  jolloin  se  pääasiassa  eurooppa- 
laisesta uskonnosta  on  muuttumassa  todelliseksi 
maailmanuskonnoksi.  Tämä  johtuu  osittain  Eu- 
roopa.sta  lähteneestä  siirtolaisuudesta,  osittain  lä- 
hetystyöstä (ks.  Lähetys),  jonka  tulokset,  3.» 
milj.  katolista  ja  ll.«  milj.  protestanttista  (Yhdys- 
valtain neekerit  siihen  luettuina)  pakanakristit- 
lyä,  näyttävät  pieniltä  verraten  ei-kristittyjen 
1  miljaardiin,  mutta  osoittavat  erittäin  nopeata 
kasvamista  varsinkin  viimeisenä  40  vuotena. 
Xykyäiin  lasketaan  kristittyjä  olevan  noin  500 
milj.  Kinnan  laajenemisen  kanssa  uusille  alueille 
Käy  kuitenkin  k:n  vaikutuksen  supistuminen 
vanhoissa  „kristityissä"  kansoissa.  Valistusajalta 
aaakka  on  ollut  olemassa  juopa  yleisen  sivistys- 
elämän ja  k:n  välillä,  ja  laajat  piirit  kristi- 
tyi.ssä  kansoissa  ovat  vain  nimeksi  kristityltä. 
K.  on  yhä  suuremmassa  määrässä  tullut  yksilöl- 
lisen vakaumuksen  asiaksi;  toisaalta  on  huomat- 
tavissa voimakas  kristillisen  innon  ja  toiminnan 
nousu,  toisaalta  laaja  tietoinen  luopumus  ja  kiih- 
keä  vastustus.    K:n-vastainen   maailmankat.somus 


on  periaatteellisena  esiintynyt  u.seissa  filosofisissa 
järjestelmissä  (Schopenhauer,  Nietzsche)  ja  n.  s. 
monismissa;  sosialismi  on  laajoissa  kansankerrok- 
sissa muodostunut  jonkunlaiseksi  vasta-uskon- 
noksi; teosofia,  spiritismi  ja  n.  s.  eetillinen  kult- 
tuuri tarjoutuvat  myöskin  korvaamaan  k:oa  ja 
tyydyttiimään  nykyajan  ihmisten  uskonnollisia 
tarpeita.  Itse  k:n  periaatteellisten  kannattajain 
piiris.sU  on  olemassa  syvälle  käypiä  vastakohtia, 
umpiuskoisimmasta  katolisuudesta  lähtien,  jossa 
hurskaus  etsii  mitä  ulkonaisimpia  ja  koneelli- 
simpia  ilmauksia,  vapaamielisimpään  protestant- 
tisuuteen saakka,  jossa  uuslestumentillisesta 
k:sta  tahdotaan  riisua  sen  nykyaikaiseen  maail- 
mankuvaan soveltumaton  kuori  ja  säilyttää  vain 
se,  mikä  käsitetään  yleispäteväksi  ydinajatuk- 
.seksi.  Onpa  ilmestynyt  ;nvan  uudenluontoisia- 
kin  k;n  muotoja,  kuten  uskonnoUis-terveyshoidol- 
linen  Christian  scteHce-liike  (ks.  t.)  Ameriikassa 
ja  tolstoilaisuus  Venäjällä.  Mutta  tämä 
uiiköjään  niin  arveluttava  käsityksien  ja  suun- 
tien kirjavuus  osoittaa  sittenkin  k:n  ehtymä- 
töntä voimanrikkautta  ja  sitä  mukautumis-  ja 
nuortumi.skykyä,  jota  sen  historiakin  todistaa.  Ja 
k;n  ja  sen  kieltäjäin  vastakohdan  jyrkentyessä 
on,  huolimatta  kirkollisten  järjestöjen  ja  k:n- 
käsitysten  hajanaisuudesta,  k:n  kannattajain  kes- 
ken huomattavissa  kasvavaa  yhteistuntoa.  [Kir- 
jallisuutta, ks.  K  i  r  k  k  o  h  i  s  t  o  r  i  a.]         J.  G. 

Kristittyjen  vainot.  Rooman  valtiomahti  oli 
uskonnollisesti  suvaitsevainen,  kunhan  vain  eri 
uskontojen  tunnustajat  antoivat  tunnustuksensa 
valtiolle  vannomalla  keisarin  hengen  kautta  tai 
uhraamalla  hänen  kuvansa  edessä.  Jlouoteistinen 
juutalaisuus  oli  kuitenkin  erikoisasemassa  ja  niin 
kauan  kuin  kristityt  ulkonaisesti  ikäjlnkuin  kuu- 
luivat juutalaisuuden  piiriin,  saivat  he  olla  rau- 
hassa: ensimäiset  vainot  tulivatkin  juutalaisten 
taholta.  Xeron  vainokaan  ei  ole  varsinainen 
valtiovallan  toimenpide,  vaan  säikähtäneen  itse- 
valtiaan  tilapäinen   mielenilmau.s 

Kristinu.skon  monoteismi  ei  ollut  yhdistettä- 
vissä pakanallisen  valtion  vaatimuksiin,  ja  kun 
juutalaisten  kapinan  jälkeen  (vv.  G()-70)  kris- 
tittyjen ja  juutalaisten  välinen  ero  käy  valtiolle- 
kin ilmeiseksi,  tulee  valtiovallan  suhde  kristin- 
uskoon itsetietoisesti  vastustavaksi.  Ensimäinen 
tältä  pohjalta  lähtenyt  kristittyjen  vaino  toimeen- 
pannaan Domitianuksen  aikana  (v.  95  ja  seur.). 
—  Aluksi  vainot  kuitenkaan  eivät  ole  järjestel- 
mällisiä kri.stinuskon  hävittämisyrityksiä.  vaan 
niillii  on  enemmän  tilapäinen  luonne.  N.  112 
keisari  Trajanus  kirjoitti  Bithynian  maaherralle 
Pliniukselle  vastauksen  tämän  kysjTnykseen, 
kuinka  kristityltä  oli  kohdeltava:  1)  nimettömiä 
ilmiantoja  ei  saa  ottaa  huomioon.  2)  viranomais- 
ten ei  tule  etsiä  kristityltä.  3)  mutta  jos  heitä 
julkisesti  syytetään  eivätkä  tahdo  uskoaan  kiel- 
Ulä.  on  heitä  rangaistava  valtiorikok.sesta.  Näitä 
ohjeita  pääasiassa  noudatettiin  keisari  Deciuksen 
vainoon  saakka,  veen  249.  Vainot  olivat  siis  pai- 
kallisia eikä  valtiovalta  niihin  ottanut  aloitetta. 
Erikoisesti  mainittakoon  Marcus  Aureliuksen 
(161-180)  vainot  ja  Septimus  Severuk.sen  (193- 
211)  vaino  202  ja  seur.  vv.  (marttyyreja:  Orige- 
neen  isä  Leonidas,  Perpetua,  Felicitas).  V:n  203 
jälkeen    seurasi   40   v:n   rauha. 

Uusi  vainojen  vaihekausi  alkaa  keisari  Deciuk- 
sen   hallituksesta.    Hänen   mielestään   kristinusko 


1605 


Kristityn  vaellus — Kristofer  kuninkaan  maanlaki 


1606 


oli  valtakunnalle  suuri  vaara;  ja  hän  alkaa  val- 
tiovallan jolitamat,  koko  valtakuntaa  kiisittävät 
yloiset  vaiiml:  valtiorikokseen  vikapäinä  ja  junia- 
laiikicltäjinä  (ateisteina)  kristittyjii  oli  etsittävä 
ja  tallottava.  Vaino  jatkui  Galluksen  aikana  ja 
yhä  järjestelniiilliseniniiu  Valerianukseu  (253- 
260)  aikana.  Monet  pelastivat  silloin  lu»nkensä 
ostamalla  viranomaisilta  todistuksia  (libelli)  siitä 
että  olivat  ulirauneet  keisarille  (n.  s.  lihcllaticij. 
fiallienukscn  260  antamasta  suvaitsevaisuusase- 
luk.spsta  alkaa  40  v:n  raulianaika;  se  loppuu 
Diokletianuksen  liirvittäväiin  vainoon,  joka  oli 
ankarin  kaikista.  Kristintisko  oli  muka  esteenii 
keisarin  valtiolliselle,  valtakunnan  ylitej'den  lu- 
jittamista tarkoittavalle  järjestystylille.  V.  303 
julkaistiin  ensimäinen  edikti  Nikoinedeiasta:  kir- 
kot oli  hävitettävä,  virkamieliet  erotettava  j.  n.  e. 
ja  v:n  304  edikti  vaati  kristittyjii  uliraamaan  kuo- 
leman uhalla.  .Suurta  jnlnuiutta  liarjoitettiin. 
Kristittyjen  kirjoja  koetettiin  hävittää,  jolloin 
syntyi  uusi  luopioiden  luokka:  kirjojen  luovut- 
tajat (traditores).  Vainon  varsinaisena  toimeen- 
panijana oli  alikeisari  Galerius.  Liinsimailla 
Konstantius  ja  Konstantinus  elikäisivät  vainon. 
V.  311  Galerius  kuolemansairaana  ediktillä  myiinsi 
kristinuskolle  olemassaolon  oikeuden.  Lyhyen  vai- 
tuju  jälkeen  (Maximinus  Daja)  Konstantinus  ja 
I.icinius  julkaisivat  313  ediktin.  joka  lopettaa  vai- 
not (vrt.  Julianus).  [Allard,  ..Ristoire  des 
persr^cntions",    I-V    (3:s    pain.    1899-1907).] 

Kristityn  vaellus  ks.   B  u  n  y  a  n. 

Kristofer  B  a  i  e  r  i  1  a  i  n  e  u,  E  u  o  t  s  i  n  ku- 
ningas, ks.  Kristofer  III,  Tanskan  ku- 
ninkaita. 

Kristofer,  Tanskan  kuninkaita.  1.  K.  I, 
kuninkaana  1252-59,  Valdemar  Seierin  ja  ku- 
ningatar Berengarian  nuorin  poika,  anasti  kruu- 
nun veljenpojaltaan  Valdemarilta:  oli  väkivaltai- 
nen kuningas,  jok.a  vangitutti  arkkipiispa  .Jaakko 
Erlaiulinpojan  ja  pian  sen  jiilkeen  äkkiä  kuoli, 
huhun  mukaan  erään  apotin  myrkyttämänä.  — 
2.  K.  II,  kuninkaana  1320-32.  edelli.';en  pojan- 
poika, vehkeilevä  ja  kavala  hallitsija,  jonka  lial- 
litusaika  oli  täynnä  levottomuuksia  (1326-29  hän 
oli  maanpaossa).  —  3.  K.  III  (141S-48),  kunin- 
kaana 1440-48,  Eerik  Pommerilaisen  sisaren- 
poika. Reinin  pfalz-kreivi  ja  Baierin  herttua, 
valittiin  vasta  22-vuotiaana  kuninkaaksi  ensin 
Tanskassa  ja  sitten  Ruotsissa  sekä  1442  myös- 
kin Norjassa.  Vastoin  lupaustaan  hän  ei  ryhty- 
nyt millinkään  mainittaviin  toimenpiteisiin  Got- 
lannin valloittamiseksi  Eerik  Pommerilaiselta  ja 
.sen  yhdistämiseksi  Ruotsiin.  Hänen  aikanansa 
vallitsi  kova  katoaika.  josta  syystä  ruotsalaiset 
talonpojat  nimittivät  häntä  ..pettukuninkaaksi". 
Juutinmaalla  hänellä  oli  kukistettavana  talon- 
poikaiskapina, jonka  jälkeen  talonpoikain  asema 
Tanskassa  suuresti  liuononi.  Huomattavin  toi- 
menpide hänen  hallituksensa  ajalta  oli  Ruotsissa 
uuden  maanlain  laitoksen,  n.  s.  Kristofer  ku- 
ninkaan maanlain  julkaiseminen  (ks.  Kristo- 
fer kuninkaan  maanlaki).  Hän  kuoli 
äkkiä  vuoden  1448  alussa,  hautoen  mielessiinsä 
tuumia  Lyypekin  ja  hansan  mahtavuuden  ku- 
kistamiseksi. K.  G. 

Kristofer,  Oldenburgin  kreivi  (1502  t.  1504-66). 
kasvatettiin  ensin  hengellistä  säätyä  varten,  tuli 
TV.  m.  kapitulin  jäseneksi  Kölniin,  mutta  antau- 
tui pian  sotilasuralle,  saavuttaen  kuuluisuutensa 


lyypekkililisten  ylipäällikkönä  n.  s.  kreivisodii.«a 
(ks.  t.).  Tämiin  sodan  jiilkeen  hiin  oleskeli  jon- 
kun aikaa  perhetilallaan  Rastedessa,  esiintyen 
iunokk;iana  uskonpuhdistuksen  ja  humanistisen 
opintojen  harrastajana.  Kun  Pfal/.in  vaaliruhti- 
naan Fredrik  II:n  tuumasta  vap:iu11aa  Kristian 
II  ja  tätä  varten  liiliettää  K.  uuteen  sotaan  l"ans- 
kaa  vastaan,  ei  tullut  mitiiän,  antautui  K.  1546 
Solimalkaldin  sotaan,  jossa  suuresti  kunnostau- 
tui protestanttien  puolella.  K:n  nimi  on  kiinty- 
nyt moneen,  vielii  voimassa  olevaan  hyvänteke- 
väisyyslaitokseen. ,/.   W.   I\'. 

Kristofer  kuninkaan  maanlaki,  kuningas 
Kristofer  Baierilaisen  loiikokuun  2  p.  1442  vah- 
vistama yleinen  laki.  Uuden  lakikirjan  kunin- 
kaallisessa valivistuksess:i  sanotaan  syyksi  sen 
ilmestymi.seen,  että  edellisten  kuninkaiden  aikana 
oli  ulkopuolella  yleistil  lakia  annettu  joukko  ase- 
tuksia, jotka  joko  olivat  lainkäyttiijille  tunte- 
mattomia tai  olivat  tulleet  väärin  sovelletuiksi, 
minkä  vuoksi  niiitil  uusia  asetuksia  oli  sovitettu 
tiihiin  ,, muuttuneiden  olosuhteiden  mukaan  pa- 
rannettuun laitokseen  vanhasta  laista".  Tosi- 
asiassa katsottiinkin  uutta  maanlakia  ainoas- 
taan Orebron  herrainpäivillä  1347  käsiteltä- 
viini! olleen  ylei.seu  lain,  n.  s.  Maunu  Eeri- 
kinpojan maanlain  parannetuksi  toisinnoksi. 
Tosin  ei  viimemainittu  laki  milloinkaan  ollut 
saanut  kuninkaallista  vahvistusta,  mutta  se  oli 
kuitenkin.  yh;l  enemmän  syrjäyttäen  vanhat 
maakuntalait,  tullut  lainkäytössä  yleiseksi.  Uu- 
delle maanlaille  ei  kuningas  katsonut  tarpeelli- 
seksi liankkia  herrainpiiiväin  hyväksymisiä 
eikii  sitä  myöskään,  kuten  laki  olisi  vaatinut, 
esitetty  asianomaisille  maakuntakäräjille.  Si- 
sällykseensä  nähden  uusi  laki  ei  sanottavassa 
määrässä  eronnut  vanhemman  maanlain  sään- 
■löksistä  ja  oikeusperiaatteista.  Eroavaisuuksia 
oli  pääasiassa  olemassa  kuninkaaukaaressa, 
jossa  aatelille  ja  hengelliselle  säädylle  on  i;unin- 
kuuden  tukemiseksi  myönnetty  muutamia  eluja 
entisten  lisäksi.  Yhtii  vähän  kuin  Maunu  Eeri- 
kinpojan maanlaissa  oli  uudessa  laissa  kirkko- 
kaarta.  Tiima  johtui  osaksi  siitä,  että  Ruotsin 
papisto  oli  noussut  Maunu  Eerikinpojan  laki- 
elidotuksessa  alkuaan  olleen  kirkkokaaren  .sään- 
nöksiä ankarasti  vastustamaan,  koska  ne  muka 
olivat  ristiriidassa  kanonisen  lain  kanssa,  osaksi 
siitä,  että  Kri.stofer  kuningas  valtansa  tuke- 
miseksi oli  papiston  suosiosta  riippuvainen. 
Säilyneissä  lain  käsikirjoituksissa  on  useimmiten 
kuitenkin  ollut  myöskin  kirkkokaari,  minkä- 
vuoksi  kauan  erehdyttävästi  on  luultu,  että  iv.ai- 
nittu  kaari  tosiaan  oli  maalain  osa,  kunnes  on 
tultu  huomaamaan,  ettil  tämä  kirkkokaari  on 
otettu  Uplandin  laista.  Kri.stofer  kuninkaan 
maanlaki  oli  lähes  kolme  vuosisataa  noudatetta- 
vana lakina  Ruotsissa  ja  Suomessa.  Uuden  lain 
ja  vanhemman,  jota  ei  virallisesti  oltu  kumottu, 
keskinäinen  epämääräisyys  sekä  lainjiiljennök- 
sien  virheellisyys  ja  ristiriitaisuus  vaikutti,  ettii 
vanhempaa  lakia  käytettiin  kauan  sen  perästä 
kuin  Kristoferin  maanlaki  oli  vahvistettu.  Sitä 
todistaa  se  seikka,  että  vanhemman  maanlain 
säilyneistä  käsikirjoituksista  suuri  osa  on  tehty 
v:n  1442  jälkeen.  Vasta  16:nnen  vuosis.  alusta 
niiyttää  vanhempi  maanlaki  jääneen  uuhotuk- 
siin  ja  uudempaa  ruvettu  Ruotsissa  yleise.sti  nou- 
dattamaan.     Suomessa     näkvv     Maunu     Eerikin- 


1607 


Kristoforos— Kristologia 


1608 


pojan  maanlakia  käytetyn  vielä  senjälkeeiikin. 
Asianlaita  on  selitettävissä  siten,  että  uuden 
maanlain  leviäminen  ja  tunnetuksi  tuleminen 
tapalitui  ylen  hitaasti,  kun  se  kävi  päinsä  yk- 
sinomaan käsinkirjoitettujen  jäljennösten  villi- 
tyksellä. Heti  kun  kirjapainotaito  oli  tullut 
yleisemmäksi,  virisi  kysymys  yleisen  lain  pai- 
nattamisesta. Kun  kuitenkin  laki  kaipasi  tar- 
kastamista ja  parantamista,  mikä  ei  ollut  hel- 
posti suoritettavissa,  lykkääntyi  ehdotuk-^en  to- 
teuttaminen odottamattoman  pitkälle.  Vasta 
Kaarle  IX:n  aikana  painatettiin  uusi  maanlaki. 
Joulukuun  20  p.  160S  antamassaan  vahvistuk- 
sessa kuningas  lausui  m.  m.,  että  lakia  oli  kai- 
kissa tuomioissa  väliaikaisesti  noudatett.iva. 
kunnes  elidittäisiin  saada  aikaan  parannettu  ja 
korjattu  lainlaitos,  mikä  oli  ensi  tilassa  tapah- 
tuva. Kuitenkin  kului  lähes  130  vuotta,  ennen- 
kuin uusi  lakikirja  oli  aikaansaatu.  Painettu 
laki  antoi  kaikissa  tapauksissa  kaivattua  vaka- 
vuutta oikeudenkäytiille  koko  valtakunnassa.  — 
Suomalaisen  käännöksen  Kristoferin  maanlaista 
on  tehnyt  Tukholman  .suom.  .seurakunnan  kirkko- 
herra Martti  (1.548l  sekä  Ljungo  Tuomaanpoika 
1600-luTun  alulla:  molemmat  käännökset  on  mei- 
dän aikanamme  painettu  kieleunävtteinä. 

A',  r.  n. 

Kristoforos  1.  Kristofer  ks.  Kristopho- 
r  o  s. 

Kristologia  iks.  Jeesus  Kristus  ja  Lo- 
gosi, kristillinen  oppi  Jeesuksen  Kristuksen  per- 
soonasta. Apo.stoleilla  ei  vielä  ole  mitään  käsitteel- 
listä oppia  Kristuksesta:  heidän  lausuntonsa  hä- 
nestä ovat  sisällisestä  uskonkokemuksesta  lähte- 
neitä. Heidän  käsityk.sensä  Kristuksesta  riippuu 
siitä,  että  heidän  kokemuksensa  Jumalasta  on  ko- 
konaan välitetty  Kristuksen  kautta.  Jee.sus  Kris- 
tus on  ainoalaatuisessa  suhteessa  Isään  ja  ihmis- 
kuntaan. Tämä  esitetään  kolmelta  eri  näkökan- 
nalta. 1.  Jeesus  on  Jumalan  täydellinen  ilmoi- 
tus itsestään  ihmisille:  hänessä  me  opimme  tun- 
temaan Jumalan  armollisen  mielialan  ihmisiä 
kohtaan.  Kristus  on  jumalallisen  ilmoituk.sen  lo- 
pullinen aste:  Hengen  tehtävänä  on  ainoastaan 
kirkastaa  Kristusta.  2.  Jeesus  on  Vapahtaja, 
jumalallisen  armon  tuoja  ihmiskunnalle.  .Jumala 
asettuu  hänen  kauttansa  uuteen  suhteeseen  ihmis- 
kuntaan nähden,  sovittaen  langenneen  ihmis- 
kunnan itse  kanssansa.  3.  Kristus  on  Herra, 
seurakunna.ssa  aina  elävä  ja  läsnäoleva,  joka 
yhdistää  kaikki  kristityt  keskenään  ja  taivaal- 
liseen Isään.  Usko  Kri.stukseen  Herrana  on 
kristittyjen  erikoinen  tunnus.  —  Tämä  aposto- 
lien usko  oli  välittömässä  .sopusoinnussa  Jeesuk- 
sen oman  yli-inhimillisen  itsetajunnan  kanssa. 
Hän  pitää  oikeutenaan  antaa  .syntejä  anteeksi, 
hän  korjaa  ja  kumoaa  V:u  T:n  sääntöjä  ja  hän 
ilmoittaa,  että  hän  on  kerran  palaava  maailmaa 
tuomitsemaan.  Kaikista  hänen  lausunnoistaan 
käy  selville,  että  hän  katsoo  olevansa  Pojan 
suhteessa  .Jumalaan  ja  tuntevansa  Jumalan  armo- 
päätöksen.  Meidän  täytyy  seutähden  sanoa,  että 
alkuseurakunnan  usko  Kristukseen  ei  ole  mikään 
vieras  lisä  Jeesuksen  omaan  evankeliumiin,  vaan 
on  siitä  suoras.sa  linjassa  kasvanut  esiin. 

Myöhempi  kehitys  vanliakatolisessa  kirkossa 
liittyi  logos-oppiin,  jota  kehitettiin  kreikka- 
laisessa filosofiassa  käypien  kiisitteiden  avulla. 
Pääprobleemit   olivat:    1)    kuinka    voidaan   säilyt- 


tää .lumalan  yk.seys.  jos  Poikakin  tunnustetaan 
Jumalaksi?  2)  kuinka  voidaan  käsittää  Kris- 
tuksen persoonan  yhteys,  jos  liäiielle  tunnus- 
tetaan sekä  jumalallinen  että  inhiuiillinen  luonto? 
Monen  taistelun  tuloksena  syntyivät  uikealais- 
konstantinopolilaiueu  ja  Athanasiuksen  uskon- 
tunnustus, joissa  vanhakirkollinen  kristologia 
sai  lopullisen  muotonsa  (ks.  A  r  e  i  o  1  a  i  n  e  n 
riita   ja   Jeesus   Kristus). 

Uskonpuhdistus  hyväksyi  ä.skenmaini- 
tut  vanhat  uskontunnustukset,  mutta  liittyi  käy- 
tännöllisessä julistuksessaan  Raamattuun  ja  kris- 
tilliseen uskonkokemukseen.  Kristus  käsitettiin 
ennen  kaikkea  Vapahtajaksi  ja  Herraksi.  JIutta 
kun  puhdasoppiset  luterilaiset  teologit  koettivat 
dogmaattisesti  kehittää  vanhaa  kristologiaa,  jou- 
tuivat he  hiuksia  halkovaan  skola.st iikkaan,  joka 
liengettömyydessä  oli  keskiajan  skolastiikan  ver- 
tainen. 

Uudemman  ajan  kristologise.ssa  mietiske- 
lyssä voidaan  erottaa  neljä  pääsuuntaa. 
1.  Ratsionalismin  mukaan  on  Kristuksen 
persoona  sivuasia,  hänen  oppinsa  pääasia.  Jee- 
suksen merkitys  on  .siinä,  että  hän  ensin  on  ju- 
listanut uskonnon  korkeimmat  totuudet  Juma- 
lasta, sielun  kuolemattomuudesta  ja  hyveestä. 
Hänen  persoonallaan  ei  seutähden  ole  uskonnolle 
olennaista  merkity.stä.  Hän  oli  viisas  juutalainen 
rabbi,  korkeintaan  suurin  profeetoista.  Tällä 
kannalla  olivat  Semler.  Paulus  y.  m.  2.  Spe- 
kulatiivinen jumaluusoppi  asettaa 
kristinuskon  keskukseen  jumal-ihmisyyden  aat- 
teen. Historiallisen  Jeesuksen  merkitys  on  siinä_ 
että  hän  ensimäisenä  on  opissaan  ja  elämässään 
paljastanut  ja  tehnyt  havainnolliseksi  aatteen 
jumaluuden  ja  ihmisyyden  yhteydestä.  Kristo- 
logia on  siis  kohdistettava  mainittuun  aattee- 
seen eikä  Kristuksen  per.soonaan.  Tätä  kantaa, 
jonka  filosofisesti  ensin  kehitti  Hegel,  ovat  myö- 
hemmin edustaneet  Lipsius  ja  Pfleiderer.  taval- 
'.■>.an  myöskin  Arthur  Drews.  ivristuksen  histo- 
riallisuuden kieltäjä.  3.  K  e  n  o  s  i  sk  r  i  s  t  o  1  o- 
g  i  a.  joka  sei.soo  lähinnä  vanhaa  kirkollista  op- 
pia. Sen  mukaan  .Jumalan  Poika,  iäinen  logos, 
yhdistyessään  inhimilliseen  Jeesuk.seen  luopui 
niistä  jumaluuden  ominaisuuksista,  jotka  kuten 
kaikkivalta  ja  kaikkitietäväisyys  ovat  soveltu- 
mattomia inhimillisen  elämän  laatuun.  Historial- 
linen Jeesus  omisti  nämä  ominaisuudet  ainoas- 
taan mahdollisuuksina,  kunnes  hän  korotnkse.Tsa 
kautta  jälleen  rupesi  niitä  käyttämään.  Huo- 
mattavimmat tämän  kannan  edustajista  ovat: 
Thomasius.  Frank,  Martensen  ja  Granfelt.  4. 
.Srhleiermaeherin  kristologia  lähtee 
kuten  koko  hänen  jumaluusoppinsa  kristityn  us- 
konnollisesta tajunnasta.  Tähän  sisältyy,  että 
kristityn  jumalasuhde  on  kokonaan  miiärätty 
Kristuk.sen  kautta.  Kristus  voi  meidät  pelastaa 
ja  sovittaa  ainoastaan  sillä  edellytyksellä,  että 
luinen  oma  jumalasuhteensa  oli  täydellisesti  eheä 
ja  rikkomaton,  mistä  taas  johtui  hiinen  häiritse- 
mätön autuutensa.  Eläessään  täydellisessä  yhtey- 
dessä Jumalan  kanssa  Jeesus  on  normaalisen 
uskonnollisen  suhteen  peruskuva  (Urbild).  Vas- 
toin ratsionalismia  Schleiermacher  siis  teroitti 
Jeesuksen  persoonan  jatkuvaa  uskonnollista  mer- 
!  kitystä.  —  .Schleiermacherin  aatesuuntaa  kehitti 
[edelleen  A  1  b  r.  Rits  e  hl,  pannen  historialli- 
I  seen    Kristukseen    vieläkin    suuremman    painon. 


1609 


Kristophoros— Kristuksen  kuvat 


1610 


Jeesus  Kristus  on  näkymättönuiu  Juuuiliiu  läy- 
dellinen  ilnioittujii  iluniskuniiassii.  Jeesuksen 
inliimillinen  kutsumus  oli  Juinnlau  valtakuunan 
toteuttainiiuMi  maan  päällä,  joten  hänen  tahdos- 
saan ja  toiminnassaan  ilmenee  Jumalan  oma 
iankaikkinen  rakkaustahto.  Tämä  rakkaustahto 
ynnä  siihen  liittyvä  valta  maailman  yli  muo- 
dosta:) Kristuksen  junuiluuden.  Kitschliin  liit- 
tyvät lähiiinii  llerrmann,  \Vendt  y.  m.:  toiset 
hänen  oppilaansa  kuten  Härinjj  ja  J.  Kaftan 
ovat  lähestyneet  vanhaa  kirkollista  kristologiaa. 
toiset  taas  kuten  Bousset  ovat  lähestyneet  ratsio- 
nali.smia.  —  Tuloksena  jumalnnsopin  tähänasti- 
sista taisteluista  voidaan  pitää  se  vakaumus, 
että  Jeesuksen  persoona  erottamattomasti  kuu- 
luu itse  evankeliumiin:  Jeesuk.sen  julistus  Isiistä 
ja  apostolien  opettama  usko  Kristukseen  ovat  eli- 
mellisessä yhteydessä  keskenään  ja  muodostavat 
yhdessä  täydellisen  evankeliumin.  fJ.  A.  Dorner. 
..Lehre  von  der  Person  Je.sn"  (1 84.5-561  ; 
H.  Sehultz,  ..Die  Lehre  von  der  Cottheit  Christi" 
(1881).l  K.    Ka. 

Kristophoros  (kreik..  =  ..Kristnk.sen  kantaja"), 
katolinen  pyhimys,  jonka  sanotaan  kärsineen 
marttyyrikuoleman  3:nnen  vuosis.  keskivaiheilla. 
Hänen  ^'ermaani.sen  jumalaistaruston  värittämä 
legendansa  tietää  hänen  olleen  Palestiinasta  tai 
Syyriasta.  Kuu  hän  oli  12  jalkaa  pitkä,  ei  hän 
ylpeydessään  tahtonut  palvella  ketään  mimta 
kuin  mahtavinta  ruhtinasta.  Huomattuaan,  että 
se  kuningas,  jonka  palvelukseen  hän  oli  ruven- 
nut, pelkäsi  paholaista,  antautui  hän  paholaisen 
palvelijaksi,  mutta  hylkäsi  tiiman  isänniin  huo- 
mattuaan hänen  pelkäävän  Kristuksen  kuvaa. 
Lähdettyään  etsimään  Kristusta  hän  tapasi  era- 
kon, joka  oli  valmis  hänet  kastamaan.  Hylät- 
tyääu  kaikki  tavalliset  parannuk.sentekokeinot 
hän  sai  tehtäväkseen  kantaa  pyhiinvaeltajia 
erään  joen  yli.  Kerran  hän  sai  kannettavakseen 
lapsen,  jonka  yhä  lisääntyvä  paino  oli  tekemäi- 
sillään  ylimenon  mahdottomaksi.  Tämä  oli  maa- 
ilman syntitaakkaa  kantava  Kristus.  Toinen, 
ehkä  vanhempi  kertomus  antaa  hänen  sauvastaan 
kasvaa  palmupuun  ja  tuhansittain  pakanoita 
kiiäutyä  tämän  ihmeen  vaikutuksesta.  Kateelli- 
nen prefekti  Dagnus  panetti  K:n  vankeuteen, 
jossa  hän  m.  m.  käännytti  häntii  viettelemään 
lähetetyt  neitoset.  Jlitkään  kidutukset  (ranta- 
raipat,  hehkuva  tuoli)  eivät  häneen  pystyneet. 
Kun  häntä  kohti  suunnattu  nuoli  ponnahti  pre- 
fektin silmään,  tarjosi  K.  päänsä  pyövelille,  että 
hiinen  verellään  silmä  parannettaisi.  Jakob  de 
Voragine  on  yhdistänyt  kertomukset  yhtenäi- 
seksi legendaksi  (1280).  Keskiaika  esitti  K:ta 
kristillisenii  Herkuleksena,  joka  kantaa  Kristus- 
lapsen  yli  joen.  Hänen  päivänsä:  kreik. -kat.  9  p. 
toukok..  room.-kat.  2.5  p.  heinäk. 

Kristuksen  kuvat.  Autenttisia  Kristuksen  ku- 
via ei  ole  eikä  koskaan  liene  ollutkaan  olemassa. 
Augustinus  väittää,  ettei  Kristuksen  ulkomuotoa 
lainkaan  tunneta,  jotavastoin  muut  kirkkoisät 
kuvittelivat  sitä  vuoroin  Jes.  52„  ja  53  mukaan 
rumaksi,  vuoroin  45:nnen  Psalmin  mukaan  kau- 
niiksi. Kirkkoisä  Irenrens  sanoo  gnostilaisilla 
olleen  ensimäiset  Kristuksen  kuvat  2:.sella  vuosis. 
Tällä  vuosis.  nähdään  myös  ensi  kerran  äitinsä 
sylissä  istuva  Jeesus-lapsi  esitettynä  katakombi- 
maalauksissa.  Muinai-skristillisen  taiteen  varhai- 
simpina   aikoina    esitettiin    Kristusta    kuitenkin 


enimmiikseen  vain  erinäi.sten  merkkien  (ks. 
K  r  i  s  t  u  s  m  o  n  o  g  r  a  m  m  i)  ja  tunnu.skuvien 
(ks.  Kristuksen  tunnuskuvat)  muo- 
dossa. Vertauskuvallisia  ovat  ne  Rooman  kata- 
kombeista tavatut  kreikkalaisroomalaista  taru.s- 
toa  ja  taidetta  noudattavat  nniaUmkset  ja  veis- 
tokset, jotka  esittävät  Kristuksen  ihanteellisen 
kauniina,  käherätukkaisena.  antiikkiseen  pukuun 
puettuna  niK)rukaisena.  jollaisena  hänet  tavalli- 
sesti on  kuvattu  ..hyväksi  paimeneksi"  (karitsaa 
kantavien  antiikkisten  llermecn  ja  faunin  ku- 
vien mukaan)  tai  soitollaan  luomakuntaa  hur- 
nuuivaksi  Orfeukseksi.  Kristuksen  n  u  o  r  u  k  a  i  s- 
tyyppiä  käytetäiin.  minkiiänlaista  yksilölli.stä 
näköi.syyttii  tavoittelematta,  myö-skin  raamatulli- 
sia kohtauksia  kuvaltae.ssa,  ja  etenkin  Liinsi- 
Euroopassa  tämä  tyyppi  pysyy  vallalla  n.  1100- 
luvulle  saakka.  Mutta  viimeistään  jo  4:nnellä 
vuosis.  alkaa  sen  rinnalla  kehittyii  osaksi  kir- 
kon käsitystavan  miiäräiimii.  osaksi  antiikkisista 
Zeus-.  Asklepios-  ja  Serapis-|)atsaista  vaikutusta 
saanut  yksilöUis-realisti.senipi.  täysin  varttunutta, 
parrakasta  ja  hiuksiaan  pitkänä,  keskijakauk- 
sella  pitäviiä  miestä  esittävä  n.  s.  Kristuksen 
historiallinen  t  y  y  p  ])  i.  joka  yhil  vieliikin 
elää  taiteessa  ja  ihmisten  mielessä.  Ensimäiset 
tämän  tyypin  mukaiset  kuvat  tavataan  jo  kata- 
kombeissa, joissa  samoinkuin  yleensä  muinais- 
kristillisessä  taiteessa  Kristn.sta  kuvataan  lempeä- 
piirteiseksi.  kun  taas  myöhemmi.ssä  mosaiikki- 
kuvissa,  varsinkin  kaavamaisen  jäykässä  ja  juh- 
lallisessa bysanttilaisessa  taitees.sa.  pannaan  pää- 
paino Kri.sfnksen  ankarata  kunnioitusta  vaati- 
vaan yli-inhimilliseen  arvokkuuteen  antamalla  hii- 
nelle  useimmiten  ukkomaiset.  askeettiset  piirteet. 
—  JIuinaiskristilliseltä  ajalta  ovat  myös  peräisin 
legendat  Kristuksen  muka  oikeaperäisistä  muoto- 
kuvista, jotka  perustuvat  historialliseen  tyyppiin. 
Niihin  kuuluvat  n.  s.  akheiropoicta-  1.  ..ihmis- 
käsin tekemättömät"  kuvat,  joi.sta  kuuluisimpia 
ovat  Edessan  Abgar-kuvat  (ks.  t.)  ja  ennen  muita 
Veronikan  liina,  josta  taru  kertoo,  että  ristinsä 
alle  uupuva  Kristus  sai  kasvojaan  pyyhkiäkseen 
Veronika  nimiseltä  naiselta  hikiliinan,  johon  Va- 
pahtajan kasvonpiirteiden  kuva  seujiilkeeu  jäi. 
Lisäksi  on  olemassa  taruja  siitä,  että  muka  evan- 
kelista Luukas  olisi  maalannut  Kristuksen  kuvia, 
ja  kirkkohistorioitsija  Ensebios  kertoo  Ca'sarea 
Philippi'ssä  olleen  4:nnellä  vuosis.  Kristuksen  ja 
hänen  jalkojensa  juureen  polvistuvan  naisen 
(Veronikan  I.  Bereniken)  pronssiryhmän.  — 
Länsi-Euroopan  varsinaisessa  keskiajan  taiteessa 
ilmaisevat  romaanilaisen  tyylin  jäykät  ja  karkea- 
tekoiset  Kristus-tyypit  voimakkuutta  ja  maailman- 
valtiutta,  jotavastoin  gotiikan  Kristus-kuvat  ovat 
sirompia,  nuorekkaampia  ja  tulkitsevat  enemmän 
puhtaasti  inhimillisiä  tunteita.  Italiassa  jalos- 
tuttaa  Giotto  Kristus-tyypin  muodot.  Fra  Ange- 
lico  syventää  sielullisen  ilmeen  ja  Leonardo  da 
Vinci  luo  (Ehtoollis-kuvassaan)  sekä  ulkonaisen 
että  sisäisen  täydellisyyden.  Eri  taiteili  jaluontei- 
den  suurista  eroavaisuuksista  johtuvat  Kristuksen 
perustyypin  vaihtelevat  muodot  löOO-  ja  1600- 
luvuilla.  jolloin  myös  antiikin  vaikutus  on  usein 
sangen  ilmeinen.  Viimeisten  vuosisatojen  tai- 
teessa on  uskonnollisella  puolella  verrattain  vä- 
häinen sija.  Yleisen  Kristus-tyypin  esitystavasta 
1800-luvulla  ansaitsee  kuitenkin  mainitsemista 
se    ihannoiva    suunta,    jota    Thorvaldsen    edustaa 


1611 


Kristuksen  seuraamisesta— Kritiikki 


1012 


kuvapatsaassaan  ..Siunaava  Kristus",  se  arkeo- 
lo.sristeu  ja  kansatieteellisten  seikkojen  realistisen 
tarkka  varteenottamiiien.  joka  tavataan  esim. 
prerafaelisti-maalarilla  Holman  Huntilla,  tai  se 
käsitystavan  kan.*anonini.<uus,  mikä  jo  ilmeni 
Diirerillä  ja  Rembraniltilla  ja  mitä  F.  v.  Ulide 
on  nykyään  noudattanut.  [W.  Grimm.  „Die 
Sage  vom  Ursprunp  der  Christusbilder"  (1843)  ; 
A.  riauck.  ..Die  Ent.<teliun<;  des  Cliristustypus  in 
der  abendländ.  Kunst"  (1880)  :  L.  Dietrichson. 
..Kristu-sbilledet"  (1880):  L.  Lund.  ..Virkelige 
Portra^ter  af  Jesus"  (1887);  Sir  \Vyke  Bayliss. 
..Rex  re^um"  (1898)  ja  v.  Dobschiitz,  ..Christus- 
bilder''   (1899).]  E.   li-r. 

Kristuksen  seuraamisesta  ks.  Tuomas 
K  e  m  p  i  1  ä  i  n  e  n. 

Kristuksen  tunnuskuvat.  Kristusta  merl.it- 
sevänä  tunnuskuvana  käytettiin  jo  2:sella  ^  uo- 
sis.  kalan  kuvaa  (ks.  myös  K  r  i  s  t  u  s  m  o  q  o- 
g  rämmi).  Jonkunverran  myöhemmin  oteiaan 
käytäntöön  karitsa  (Johannes  Kastajan  san(t: 
, .Katso  Jumalan  karitsa"  sekä  Ilmestyskirjan  1  a- 
ritsa).  Tasein  karitsan  kuvan  yläpuolella  on  ki  is- 
tusmonogranimi. 

Kristus  ks.  Jeesus  Kristus. 

Kristusmonogrammi  1.  „K  ristuksen 
n  i  m  i  k  i  r  j  a  i  m  e  t",  Kristuksen  nimen  erinäi- 
set lyhennysmerkit,  joita  aikoinaan  on  käytetty 
kuvannoUisina  merkkeinä  Kristuksen  kuvan 
asemasta  tai  koristeina,  myöhemmin  myöskin  se- 
littävänä kuvien  liitteenä.  Yksinkertaisin  näistä 
on  kreikkalaisen  XlllTO^  iKhristos)  sanan 
alkukirjain,  tähän  yhdistettiin  sitten  I  (kreik. 
IH^Ui^:  (=Jeesus)  sanan  alkukirjain  tai  XPI 
.i7"«.i  sanan  toinen  kirjain  P  (=E).    Näin  saadut 

merkit    >^    (=IIvh  =  Jeesus  Kristus),     X>     (=KhR) 
jj!f   (=KhR    tai     IKhR),     esiintyen    myös    muo- 
dossa    -p    '.  Tämä  on   perinnäinen   .selitys  näiden 

merkkien  .synnystä.  Uudemmat  tutkimukset  ovat 
osoittaneet  niiden  osaksi  johtuvan  egyptiläi- 
sestä jumalanmerkistä,  osaksi  kuusivärttinäi- 
sestä,  jumaluutta  kuvaavasta  auringonrattaasta 
(ks.  Risti).  Joskus  yhdistetään  kristusmono- 
grammiin  N,  lat.  noster  (=  meidän)  tai  kreik. 
ni!:a  (=  hän  voittaa)  sanan  alkukirjain,  sekä 
^NUl  =  I(csus)  X(azarenus)  I!(ex)  I(udceorum), 
s.  o.  Jee.sus  Nasaretilainen  juutalaisten  kuningas. 
Myöhemmin  ruvetaan  käyttämään  vielä  selvem- 
piä kirjainyhdistelmiä  XPC  ja  TCXC  (Ht,r.„rjl 
Xfnimujl)  sekä  lyhennyksiä  IHS  (tai  IIIO), 
jotka  ovat  IHIO')!  sanan  ensimäiset  kirjaimet. 
Kri.stusnionogrammille  ovat  sukua 
kirjaimet  A  ja  i/,  A  ja  O,  jotka 
usein  liittyvät  varsinaisiin  nimi- 
kirjaimiin (ks.  kuvaa),  kreik.  "ii.V 
=  oleva,  sekä  /AWy^  (IKHTHY.S), 
joka  sisältää  alkukirjaimet  kreikka- 
laisiin sanoihin  l>ir,ur<  Xnimo:  <-l>ui> 
yio:  2(071)0  (=  Jeesus  Kri.stus  Ju- 
malan poika  Vapahtaja)  ja  joka 
sanana  merkitsee  ..kala". 
Kriterio  (kreik.  Jcrite'rinn),  koetin,  koetuskivi; 
määre,  joka  jollekin  asialle  on  aivan  ominainen, 
niin  että  määreen  olemassaolosta  voidaan  päät- 
tää asian  olemassaolo. 

Kriteriumi  ks.  Kriterio. 


Krisiusiiiono- 
gT.-iinini.  johon 
i>n  lisätty  kir- 
jaimet ^./  ja  SI 


Kritias  [-ti'-]  (lat.  Critias),  ateenalainen 
valtiomies,  yksi  n.  s.  30  tyrannista,  joiden  jou- 
kosta hiin  Therameneen  kukistumisen  jälkeen  oli 
vaikutusvaltaisin,  mutta  samalla  häikiiilemätlö- 
myytensä  ja  ankartiutensa  vuoksi  vihatuin.  K. 
kaatui  taistelussa  Thrasybulosta  vastaan  (403 
e.  Kr.).  Aikansa  sofistisivistyksen  lalijnkkaana  ja 
monipuolisena  edustajana  K.  esiintyi  elegiain  ja 
näytelniiiin  tekijänä,  filosofina,  puhujana  sekä 
historiallisena  ja  valtiollisena  kirjailijana.  K -.n 
teoksista  on  säilynyt  vain  katkelmia,  jotka  vii- 
meksi on  koonnut  Diels.  ,,Fragmente  der  Vorso- 
kratiker".  2:nen  pain..  II.  G07  seur.    (1906-07). 

E.   R-n. 

Kritiikki  (kreik.  kritike'  [tckhnej  =  arvos- 
telu[taito]) ,  tarkastelu,  arvostelu,  huolellinen, 
punnitseva  tutkimus.  Objektiivinen  k. 
koettaa  ottaa  huomioon  ankarasti  asiallisia  näkö- 
kohtia ja  pyrkiä  järjestelmällisesti  tutustumaan 
koko  siihen  aineeseen  tai  alaan,  johon  arvostel- 
tava kuuluu.  Negatiivinen  (1.  kielteinen) 
k.  pysytteleiksen  virheellisissä  ja  hylättävissä 
asianhaaroissa,  kun  taas  positiivinen  (1. 
myönteinen)  k.  koettaa  valaista  esinettään  mah- 
dollisimman moni-  ja  tasapuolisesti.  Useimmiten 
tavanomaisessa  käsityksessä  kritiikki  sanalla  on- 
kin kielteinen  merkitys.  Kun  arvostelussa  käy- 
tettävästä mittapuusta  voi  olla  erimielis3'yttä, 
syntyy  k:n  johdosta  antikritiikki.  Tie- 
teellisessä esityksessä  on  mielipiteiden,  hypotee- 
sien ja  menetelmäin  kriitillinen  käsittely  taval- 
lisesti esityönä,  jonka  pohjalta  lähdetään  esit- 
tämään uusia  teorioja  ja  asetutaan  uudelle  pe- 
ruskannalle.  Teksti-k:llä  tarkoitetaan  (van- 
hojen) kirjateo.sten  aitoperäisy3'den,  kielen,  esi- 
tystavan y.  m.  tutkimista  ja  arvostelua.  Tähän 
alaan  kuuluu  m.  m.  r  a  a  m  a  t  u  n  k  r  i  t  i  i  k  k  i 
(ks.  t.).  Historiallinen  k.  tarkoittaa  his- 
toriallisten lähteiden  luotettavaisuuden  tutki- 
musta ja  se  on  tärkeänä  osana  sekä  raamatun- 
k:ssä  että  historiantutkimuksessa  ja  sen  apu- 
tieteissä. 

Erikoinen  merkityksensä  on  esteettisellä 
k:llä.  joka  arvo.stelu-alainsa  mukaan  jakautuu 
kirjalliseen-,  taide-  ja  musiikki-kdin.  Kirjalli- 
nen k.  tutkii,  selittää  ja  arvioi  kaunokirjal- 
lisia tuotteita  ja  on  siis  jälki-ilmiönä  itse  ru- 
uolli.selle  tuotannolle,  joko  sitten  kohdistuen  etu- 
päässä negatiivisesti  arvosteltavansa  virheisiin 
ja  heikkouksiin  tai  „uusintaen"  esineensä,  s.  o. 
ps3'kologisella  ymmärtämyksellä  ja  runollisella 
myötätunnolla  selittäen  siinä  ilmenevää  määrä- 
tyn aikakauden  tai  yksilön  erikoisluonnetta. 
Mutta  k.  voi  myöskin  olla  aloitteellista,  sikäli 
kuin  se  antaa  herätteitä,  viittoo  uusia  uria  tai- 
teelliselle luomi-selle.  Kirjailijan  omanaikainen 
k.  on  osittain  hänen  ja  yleisön  välittäjänä,  opas- 
tajana hänen  tuotteidensa  oivaltamiseen;  usein 
se  mj-ös  tahtoo  antaa  tekijöille  osviittoja,  esim. 
aiheenvalintaan,  tekotapaan  nähden.  K.  erittelee 
arvosteltavansa  teok.sen  luonteen,  tyylin,  raken- 
teen ja  määrittelee,  teoksesta  päätellen,  tekijän 
luonteensävyn,  lähtökohdat,  hänen  ja  hänen  tuot- 
teensa suhteen  aikaisempiin  samanlaatuisiin  tai 
-aiheisiin  teoksiin  ja  hänen  asemansa  kirjalli- 
suudessa tai  kulttuurissa  yleensä. 

Kirjallisen  kritiikin  historian  la.sketaan  alkavan 
Aristoteleen  poetiikkaa  käsittelevästä  teoksesta. 
Vanhan  ajan  kirjallisuusarvostelijoista  mainitta- 


1G13 


Kritisismi — Kriza 


1614 


koon  vielä  Cicero  („De  oratore")  ja  Quiutilianus 
(..Institutio  oratoria")  ja  Horatius  (..De  arte  poe- 
tica").  Roomal.  piilietaidon  opetus  oli  osaltaan  myös 
kirjallisuuskritiikkiä.  Tästii  vanliau  ajan  retorii- 
kasta olivat  keskiaikaiset  esitystaidon  oppikirjat 
riippuvaisia.  Renosanssi  merkitsee  uudistusta 
tälliikin  alalla.  1600-luvulla  johto  kritiikin  alalla 
siirtyy  Italiasta  Kanskaan.  Ransk.  kritiikin, 
jossa  renesanssilta  perittyyn  klassillis-filologi- 
seen  pohjaan  liittyi  kansallis-yksilölliuen  kiisitys- 
tapa,  perustaa  n.  s.  ..Plejadi"  (ks.  t.) :  Du  Bellay 
teoksellaan  ,.D(5fense  et  illustration  de  la  lan- 
gue  franjaise"  (1549),  Ronsard  esityksineen  ru- 
noudesta y.  m.  Mutta  .«en  ankarimmaksi  lainsäil- 
täjäk.si  tuli  Malhorbe  (löö.T-lBiS),  jolta  ransk. 
pseudoklassillisuus  saa  tyylilliset  norminsa.  Hä- 
nen seuraajiaan  olivat  m.  m.  Vaugelas  (158.5- 
ir.,-)0),  Regnier  (1373-1613)  ja  Balzac  (1597-1654), 
jotapaitsi  Corneille  näytelmäinsii  esipuheissa  an- 
toi tärkeitä  lisiä.  Vaikuttavin  oli  kuitenkin  Boi- 
leau-Despr(?aux,  jonka  ,.L'art  poStique"  pitkät 
ajat  jäi  olemaan  kirjallisen  kritiikin  lakikir- 
jana. 

Knglannissa  ilmestyivät  1500-luvulla  ensimäi.set 
huomattavat  kriitilliset  teokset,  T.  WiIsonin  ,,Art 
of  rhetoric"  (1333)  ja  G.  Gascoignen  ,.Tu.struc- 
tion"  (1575).  Suurta  italialaista  vaikutusta  ilmai- 
see Ph.  Sidneyn  (m.  m.  ,,Apologie  for  poeterie", 
1595).  Ben  Jonson  (1573-1037)  on  Englannin  vii- 
meinen renesanssikritiikin  edustaja.  Ranskan 
p^eudoklassillinen  vaikutus  pääsee  valtaan:  sen 
teorinja  opettavat  Addison.  Dryden  (..Essay  on 
draniatic  poesj-".  166S).  Rymer  ja  sittemmin  Pepe 
(pääteos  ..Essay  on  criticism",  1711),  Blair,  Gold- 
smith, Sam.  Johnson  y.  m. 

Saks.  kritiikin  vakaannutti  Opitzin  ..Buoh  der 
teutschen  Poeterey"  (1624).  joka  oli  laadittu  Ron- 
sard'in,  Scaligerin  y.  m.  esikuvien  mukaan.  Opitzin 
tavoin  liittyi  visusti  ransk.  akatemiallisuuteen 
Gottsched  (1700-76),  jonka  eläessä  kuitenkin  jo 
heräsi  uusia  .suuntia  uusine  ihanteineen,  ensin 
Bodmer  ja  Breitinger  (..Kritisolie  Dichtkunst". 
1740).  sitten  uuden  kirjalliskriitillisen  aikakauden 
perustajat  Le.ssing  ja  Herder.  edellinen  syven- 
täen käsitystä  sääntöjen  merkityksestä,  jälkimäi- 
nen laajentaen  kirjallisuuden  tuntemusta  ja  ava- 
ten vapaamman  katse?n  kriitillisten  lakien  rela- 
tiivisuuteen. Kantin.  Schelliugin  y.  m.  filosofien 
teokset  estetiikan  alalta  laskivat  uuden  pohjan 
taideteosten  tajuamiselle.  Schillerin  ja  Goethen 
tutkielmat  ja  keskinäinen  kirjeenvaihto  ylentävät 
ja  muuttavat  kaunokirjallista  arvioimista.  Vel- 
jekset A.  W.  ja  F.  SchleTel  olivat  vaikuttavia 
kirjallisuus-  ja  taidekriitikkoja:  subjektiivinen  ja 
opettavainen  on  J.  P.  Richter. 

1800-luvun  varrella  kriitillinen  kirjallisuus  kas- 
voi suunnattomasti,  ja  etevimmät  kriitikot  ovat 
usein  olleet  kirjallisuuden  suurimpia  luovia  voi- 
mia eikä  vain.  B.  Disraeli'n  katkeran  sanan  mu- 
kaan, . , henkilöitä,  jotka  ovat  epäonnistuneet  kir- 
jallisuudessa ja  taiteessa".  Saksassa  oli  Hegel 
pitkiin  aikaa  esteettisen  tutkimuksen  lähtökoh- 
tana, vaikuttaen  pohjoismaidenkin  kirjalliseen 
käsitykseen  aina  1870-luvulle  asti,  m.  m.  J.  V. 
Snellmaniin.  Valtiollisten  näkökohtien  vahvasti 
värittämää  kritiikkiä  harjoitti  H.  Heine.  Krii- 
tikkoia  ovat  suurelta  o.salta  seur.  ajan  saks. 
kirjallishistorioitsijat  Gervinus,  J.  Schmidt,  W. 
.Scherer  ja  H.  Hettner,  ja  eteviä  saks.  kriitikoita 


ovat  sittemmin  K.  Hillebrand,  F.  Kiirnberger, 
P.  Linden,  ,1.  Rodenberg  ja  H.  Grimm:  veljekset 
II.  ja  J.  Hart  aloittivat  realistisen  kritiikin,  ja 
lisäksi  voidaan  mainita  F.  Mautliuer.  F.  Avena- 
rius,  A.  Bartels.   II.   Bahr  ja  W.  Kirlibach. 

Ranskassa   kritiikki   on   saavuttanut   ylen   suu- 
ren   analyysin    hienouden    sekä   samalla   taiteelli- 
semman   muodon    kuin    missään    muualla.     1800- 
luvun  kritiikin  aloittivat  siellä  rouva  de  Staelin 
teok.set;   Guizot,  Villemain  ja  Cousin  pitävät  kir- 
jallisuutta    yhteiskunnan      ilmauksena.      Sainte- 
Ijeuve    merkitsee    kritiikin    huippua.     Taine'n    ja 
1'enan'in  luomat  pääsuunnat  vaikuttavat  muissa- 
kin maissa.    Gauthier.  Saint-Marc,  Girardin,  Paul 
de  S:t  Victor,  Brunctifere,  Lemaltre,  Faguet,  Sch6- 
rcr,     Vinet,     Larroumet,     Lanson.     A.      France, 
P.   Bourget,   Rod.    Doumic,   Pellissier   y.   m.   ovat 
nykyransk.    kriitillisen    taiteen    edustavia    nimiä. 
Eri    kirj.    suuntien    johtajat,    esim.    V.    Hugo    ja 
!  Zola,   ovat    myös    kriitillisesti    kehitelleet    teono- 
ijaan.    Englannissa  vaikutti   \Vords\vorth   ja   var- 
I  sinkin    Coleridge    merkittävästi    kritiikin    alalla, 
I  niinikään   Southey  ja  Lamh.  Carlyle  ja   De  Quin- 
I  cey,    myöhemmin    Ruskin.    Sninliurne,    M.    Arnold 
ja     W.     Pater.      Ameriikkalaisista     mainittakoon 
I  Poe.      Tanskassa    on     J.     L.     Heibergin     jälkeen 
j  G.  Brandes  saavuttanut  johtavan,  laajalti  vaikut- 
tavan  aseman.  —  Suomessa   olivat,   jo   mainitun 
Uegelin-henki.sen  J.  V.   Snellmanin   keralla,  kirj. 
I  elämän  ensimäiset  suuret   herättäjät  J.   L.  Rune- 
berg ja  F.  Cygnaeus  aloitteenmiehiä  myöskin  kri- 
tiikin   alalla,    edellinen    antiikkisen    ja    kansan- 
runouden  pohjalta  vaatien  vapautusta  tegnöriläi- 
.syyden  y.  m.  ajansuuntien  kaavoi.sta.  jälkimäinen, 
romanttisessa    haaveilussaan,    syvävai-stoisesti    oi- 
valtaen Runebergin.  Kalevalan.  Aleksis  Kiven  ru- 
nouden    uusia     arvoja.      Runebergiläisiä     aatteita 
ajoi   sittemmin   C.   G.   Estlander,  ja   nykyaikai.sen 
kritiikin    edustajana    on    huomattava    W.    Söder- 
hjelm.   [Spingaru,  ,,A  history  of  criticism  in  the 
renaissanee"     (2:nen     pain.     1908),     Saintsbury, 
.,nistory     of     criticism     and     literary     tasle     in 
Europe"    (1 900-04).] 

Kritisismi  (ks.  Kritiikki),  ..kriitillisyyden 
kanta",  osoittaa  uusimmassa  filosofiassa  sellaista 
tutkimussuuntaa,  joka,  ennenkuin  se  esittää  mi- 
tään asiallisia  väitteitä,  ottaa  tutkiakseen  inhi- 
millisen tietokyvyn  luontoa,  päästäksensä  sel- 
ville tietomme  peruslähteistä  ja  rajoista.  Nimi- 
tys on  tullut  käytäntöön  Kantin  jälkeen,  joka 
nimitti  oman  oppinsa  kriitilliseksi  filosofiaksi  eli 
k:ksi.     (vrt.    Dogmatismi.)  A.    Gr. 

Krivitsit,  ven.  heimo,  joka  ensin  asui  Väinä- 
joen  ja  Pripetin  välillä,  sittemmin  Volgan,  Okan 
ja  Dnjeprin  yläjuoksun  varsilla.  Heidän  pää- 
paikkansa olivat  Izborsk.  Polotsk  ja  Smolensk. 
Kriza,  J  :1  n  o  s  (1812-75),  unk.  kansan- 
runoudenkerääjä,  kirjailija  ja  pappi,  v:sta  1861 
unitaarinen  piispa  (Kolozsvärissa).  Alkoi  jo 
ennen  J.  Erdelyi'ä  (ks.  t.)  kerätä  kansanrunoutta 
heimolaistensa  szökely-unkarilaisten  keskuudessa 
(Siebenbiirgenissä) ;  julkaisi  huolella  ja  taidolla 
toimitetun  kansanrunouskokoelman  „Vadr6zsäk" 
I  (..Metsäruusuja",  1863,  sisältää  m.  m.  joukon 
kansanballadeja),  johon  liittyi  esitys  szfikely- 
murteeu  omituisuuksista  ynnä  sanasto:  II;sta 
osaa,  jonka  ainek.set  kyllä  olivat  koottuina,  K. 
ei  ehtinyt  julkaista.  K.  kirjoitti  myös  itse  lyy- 
rillisiä   runoja    (vars.    rakkaus-    ja    sot.amieslau- 


1615 


Krizanic— Kroatsia-Slavonia 


1616 


luja),  joista  monet  kaiisanoiiuu.sen.  naiivin  sii- 
vynsä  tähden  ovat  jääneet  kansanlauluina  elä- 
mään. K.  oli  harras  kirkonmies  ja  esiintyi  myös 
uskonnollisena   kirjailijana.  V.    IV. 

Erlzanic,  ven.  nmodossa  Krizanits  l-Oi-] 
ja  Kryiutiits,  Juri  (s.  n.  1617),  ensimäinen 
panslavistinen  kirjailija,  syntyisin  Kroatsiasta, 
opi.skeli  \Vienissä.  Bolognassa  ja  Roomassa, 
lähti  16.iO  Vähä-Venäjälle,  josta  sittemmin  siir- 
tyi Moskovaan.  Täällä  näyttää  hänen  suora- 
puheisuutensa herättäneen  pelkoa  ja  1661  hän 
sai  peitetyssä  muodossa  käskyn  lähteä  Tobols- 
kiin.  jossa  hän  aikansa  kuluksi  kirjoitti  ..Poli- 
tika"  nimisen  teoksen.  Vasta  tsaari  Aleksei  Mi- 
hailovitsin  kuoltua  K.  1G76  palasi  Moskovaan, 
josta  seur.  v.  liihti  Länsi-Eurooppaan.  Hänen 
myöhemmät  vaiheensa  ovat  tuntemattomat.  Mai- 
nittu ..Politika",  joka  julkaistiin  vasta  1S60.  on 
monessa  suhteessa  merkillinen.  Siinä  hän  sanoo 
venäläisille  suoraan  heidän  heikot  puolensa,  mutta 
on  samalla  vakuutettu  Venäjän  kansan  suuresta 
tulevaisuude.sta  ja  tekee  uudistusehdotuksia,  jotka 
Pietari  myöhemmin  toteutti.  Tässä  samoinkuin 
K:n  matkakertomuksessa  ..Putno  opisanie  od  Le- 
vova  do  Jloskvi"  ja  kirjoituksessa  ..Besida  ko 
eerkasom"  on  läpikäyvänä  ajatuksena  slaavilais- 
ten yhteenkuuluvaisuus  ja  pyrkimys  sovittaa  kes- 
kenäiin  itäinen  ja  läntinen  kirkko.  K:n  paljon 
puhuttu  panslavismi  on  tuskin  johtunut  mistään 
kansallisesta  harrastuksesta,  vaan  pikemmin  Roo- 
massa silloin  suunnitellusta  suurenmoisesta  yri- 
tyksestä muodostaa  yhteisen  slaavilaisen  kirja- 
kielen ja  sen  avulla  saattaa  itäisetkin  slaavit  ka- 
tolisen kirkon  yhteyteen.  Ja  tällai.sen  yrityksen 
toteuttajaksi  oli  K -.n  tarkoituksena  tulla.  Hänen 
kootut  teoksensa  julkaisee  Jloskovan  historialli- 
nen  seura.  J.  J.  M. 

Krmann,  Daniel  (1663-1740),  Unkarin  slo- 
vaakkien  luterilaisen  kirkon  superintendentti; 
kävi  1708  Kaarle  XII:n  puheilla  Mohilevissa 
anoen  apua  Unkarin  sorretuille  protestanteille 
ja  seurasi  Kaarlea  Benderiin  asti;  laati  näke- 
mistään Ukrainan  sotaretkellä  latinaisen  kirjoi- 
tuksen: ..Historia  ablegationis  Dni  superinten- 
dentis  Danielis  Krmann  et  Dni  Samuelis  Po- 
horszky  ad  refrem  .Suecifc  Carolum  XII"  (pai- 
nettu 1904  Unkarin  tiedeakatemian  julkaisussa 
..Monumenta    Hunjjaria-    historiea".    23    nid.). 

Kroaatit   ks.    S  e  r  b  o-k  r  o  a  a  t  i  t. 

Kroasee-kangas  (ransk.  croiser  =  risteyttää), 
varsin  useiden  kan<;aslajieu  nimitys.  1.  Silkki- 
kankaista a)  eräs  4-niitinen  loimivaltainen  toi- 
niikas:  bl  edellisen  kaltainen  mutta  8-niitinen 
silkkikangas,  myös  tunnettu  nimellä  ,.vir<:inie": 
c)  eräs  3-niitinen  silkkitoimikas.  ..sätin  de  Lyon". 
2.  Villakankaista  sekä  3-niitii]en  loimivaltainen 
että  4-niitinen  tasavaltainen  ohut  toimikas.  joita 
usein  käytetäiin  naisten  pukukankaiksi,  kulkevat 
tällä  nimellä.  3.  Sidokseltaan  edellisen  kaltainen 
hieno  puuvillakangas  kiiy  usein  nimellä  kroasee, 
nmtta  melkein  tavallisemmin   nimellä  „merino". 

Kroatsialaiset,  slaavilainen  kansa,  varsinaisen 
Kriialsiaii  j;i  l'olijois-Dalmatsian  asukkaat,  ks. 
S  e  r  1)  o-k  r  o  a  a  t  i  t. 

Kroatsian  kieli  ja  kirjallisuus  ks.  S  e  r  b  o- 
k  r  o  a  t  s  i  a  n    kieli    ja    kirjallisuus. 

Kroatsia-Slavonia  (kroats.  Urvatska-Slavo- 
iiija,  unk.  llorrätHzliivönorszug).  kuninga.skunta. 
joka  siihen   1881    liitetyn   k.-s:laisen   sotilasrajan 


kera  kuuluu  sisällisesti  ilseniiiseuä  Unkarin  val- 
tioon; ilSMl  km^  2,693.346  as.  (arv.  I909I. 
63  knr:llii.  —  Alueen  länt.  osa  ulottuu  kol- 
meen rinnakkaisjonoon  (Velebit,  Kapela,  Pljese- 
vica)  järjestyneen  karstiyliitasangon  yli  Adrian- 
meren rantaan,  käsittäen  Unkarin  ainoan  meren- 
rannikon. Pohjoisosa  on  myös  vuorista;  tänne  tun- 
keutuvat Alppien  haarakkeet  Uskokit  (1,181  m), 
ilaeelj-  (680  m),  Ivanscica-  (1,061  m)  sekä 
näistä  itäänpäin,  jokseenkin  vuoriseen  Länsi- 
Slavoniaan  ulottuvat  Bilo-vuoret,  Slavonia, 
joka  kiilamaise.sti  pistäytyy  rajajokien  Draa- 
van  ja  Saavan  väliin,  on  yleensä  alavaa,  paikoin 
suoperäistiikin  maata;  poikkeuksena  itäosassa 
yksinäinen  vuori  Fruska  gora  iö46  m).  —  Ve- 
sistä juoksee  82.8%  Tonavaan  Draavaa  ja  .Saavaa 
sekil  jälkimäi.sen  lisäjokia  (Sotia.  Krapina. 
Kulpa  ja  Unna)  myöten.  .Adrianmereen  laskee 
ainoastaan  vähäisiä  rannikkojokia.  Katoavia  jo- 
kia on  monta,  kuumia  lähteitä  samoin.  —  Ilmasto 
sisämaassa  nnuinermainen :  v:n  keskilämpö  Agra- 
missa  +  11. s"  C  (tammikuun  — 0,5"  C,  heinäkuun 
+  22°C).  Fiumessa  +  13,s°  C,  karstilla  ainoas- 
taan +  8°--f-  6°  C.  Rantaseuduilla  raivoaa  usein 
Jioro-tuuli.  Sisämaassa  sataa  n.  600  mm.  ranni- 
kolla ja  karsti-;ilueella  1.300  mm.  Viimemainittu 
on  karua  ja  vähäkasvuista.  muuten  maa  on  he- 
delmällistä ja  viljelyskelpoista.  Maasta  on  34.2  % 
peltoa,  kasvi-  ja  viinitarhaa.  24,5  %  laidunmaata 
ja  niittyä.  35.7  %  metsää.  —  Pääelinkeino  on 
maanviljelys;  siitä  elää  85  %  väestöstä.  Sato 
raha-arvon  mukaisessa  järjestyksessä:  vehnil  0.s5 
milj.  ton..  maissi  O.55  milj.  ton..  perunat  0,4«  milj. 
ton..  kurpitsat  O.71  milj.  ton.,  pavut,  kaura, 
ruis;  teollisunskasveista  viljellään  mainittavassa 
määrässä  ainoastaan  hamppua  6  milj.  kg,  ja  pel- 
lavaa 3,5  milj.  kg.  Viiniköynnös  on  tärkeä;  s;ito 
1,08  milj.  hl  (tilastonumerot  v:lta  1909,  samoin 
kaikki  seur.i.  Hedelmänviljelys,  vars.  luumujen. 
huomattav:i;  luumuista  valmistetaan  kotoista  \  Ii- 
naa (f:lirriiit.'<l.  —  Metsi.stä  saadaan  maan  tär- 
kein kauppatavara.  —  Karjanhoidon  haaroista  on 
sikainhoito  huomattavin;  runsaasti  on  lehmiä, 
lampaita  ja  hevosia,  vaikka  laatunsa  puolesta 
yleensä  jalo.stamattomia.  SiLkkiäistoukan  viljelys 
tuottaa  0.28  milj.  kg  silkkikoteloita.  —  Vuori- 
kaivoksissa  työskentelee  3,500  henkeä :  tuotanto 
ruskohiiltä  O.3  milj.  ton.,  vähän  rautamalmia, 
rikkiä,  kuparia  y.  m. — Teollisuus  etupäässä  koti- 
ja  käsiteollisuutta,  tuottaen  mattoja,  harsokan- 
kaita j.  m.  s.  Suurempia  teollisuuslaitoksia  oli  223, 
niissä  19,453  työntekijää,  liki  puolet  puuteollisuu- 
den alalla.  —  Rautateitä  2.107  km;  suurimmat  joet 
kulkukelpoisia.  —  Liikenne  K.-S:n  merisatamissa 
ei  ole  päässyt  täysin  kehittymään  Unkarin  hal- 
lituksen suosiessa  Unkariin  vapaakaupunkina  lii- 
tettyä Fiumea.  Tärkeimmät  K.-S:n  satamat  ovat 
Cirkvenice.  Portorfi.  Selee.  Novi.  Zengg  ja  Buc- 
eari;  kaikissa  satamissa  selvitettiin  yliteensä  2,8! 
milj.  rek.-ton.  Kauppalaivasto  käsittää  ainoas- 
taan 1.592  rek.-ton.  —  Sähkölennätinlinjoja  oli 
3,139  km,  postitoimistoja  430. 

Väestön  enemmistönä  ovat  eteläslaavit:  kroat- 
sialaiset 60,8  %  ja  serbialaiset  25.»  %.  Saksalai- 
sia 5,»  %.  unkarilaisia  4.4  %  (1900  oli  molempia 
viimemainittuja  5,8%  ]'•>■  3,8%).  —  Roomalais- 
katolisia 71.5  %,  oikeauskoisia  kreikkalais-kato- 
lisia  25,1  %.  evankelisia  I.4  %.  juutalaisia  O, s  %. 
—  Maasta  siirtvi  13.441   henkeä.  —  Kansansivis- 


1617 


Kroatsia-Slavonia 


1618 


tys  on  vielä  alhaisella  kalinalla;  1900  oli  6  v. 
vanlieniniista  44, i  '■/^  luku-  ja  kirjoitustaitoisia, 
mutta  tarmokasta  työtä  tehdään  sivistyksen  ja 
kansallisen  itsetietoisuuden  kohottamiseksi.  Kan- 
sakouluja 1.611.  joissa  262.362  oppilasta,  alkeis- 
kouluja .iO.  opp.  :!.462.  keskikouluja  ja  korkeam- 
pia oppilaitoksia  32.  opp.  8.000.  ammatti-  y.  m. 
erikoiskouluja  64,  opp.  4.324.  Kroatsialais-ser- 
bialai.sen  sivistyksen  ahjo  on  Zagrebin  (Agramin) 
yliopisto. 

Unkarin  kanssa  1868  ja  1873  tehtyjen  sopimus- 
ten mukaan  K. -S  :11a  on  autonomia  si.säUistä  hal- 
lintoa, uskonto-  ja  opetusoloja  sekä  oikeuden- 
hoitoa koskevissa  asioissa.  Hallitusta  hoit.ia 
Unkarin  ministeripresidentin  ehdotuk.sesta  ku- 
ninkaan nimittämä  haani  .sekä  koluie  edellä- 
mainittujen virastojen  esimiestä.  Ylliimainituissa 
asioissa  K.-S:n  maapiiivillil  on  lainsäiidäntö- 
valta.  Maapäivillä  istuu  90  valittua  ja  4.5  itse- 
oikeutettua jäsentä.  Unkarin  valtiopäiville  K.-S-.n 
maapäivät  lähettävät  40  edustajaa  ala-  ja  3  edus- 
tajaa ylähuoneeseen,  sekä  valtakunnan  dele^atsio- 
niin  .5  jäsentä.  Unkarin  ministeriössä  on  eri- 
tyinen K.-S:n  ministeri.  —  Tuloista  jätetään 
56  'Jc  Unkarin  kanssa  yhteisiin  menoihin.  —  Hal- 
lintoa varten  K. -.S.  on  jaettu  8  komitaattiin.  — 
Pääkaupunki  Zagreb  (unk.  Zägräh,  saks.  Agram). 
—    Maan    värit:     punainenvalkoiuen-sininen. 

E.   E.   K. 

Historia.  Xykyinen  K  r  o  a  t  s  i  a  oli  van- 
himpaan aikaan  illyrialais-sukuisten  pannonia- 
laisteu  asuma;  Octavianus  valloitti  maan  35 
e.  Kr.  ja  liitti  sen  roomalaiseen  Pannonia 
provinssiin.  Valtakunnan  jaossa  395  j.  Kr.  se 
tuli  kuulumaan  Länsi-Roomalle.  Kansainvaellus- 
ten aikana  .se  kuului  eri  herroille,  m,  m.  500-  ja 
6001uvulla  Itä-Eoomalle,  kunnes  634-38  slaavi- 
laiset kroaatit  anastivat  maan,  joka  heistä  sai 
nimensä  (keskiajan  K.  käsitti  kuitenkin  osaksi 
toisen  alueen  kuin  nykyinen,  uim.  Länsi-K:n. 
Bosnian  ja  osan  Dalmatsiaa;  muu  osa  K: aa  taas 
kuului  siihen  aikaan  Slavoniaan).  Aikoinaan  K. 
kuului  Kaarle  Suuren  valtakuntaan  ja  vastaan- 
otti myös  roomalaiskatolisen  uskon.  N.  900 
kroaatit  oltuaan  taas  jonkun  ajan  Itä-Eooman 
alla.  pääsivät  täysin  itsenäisiksi:  kuuluisim- 
mat heidän  kuninkaistaan  olivat  Kresimir  II 
Suuri  (1009-351  ja  Kresimir  Pietari  (1053-73», 
jotka  laajensivat  valtakuntaa  länteenpäin  Bal- 
matsian  rannikolle  s;iakk;i.  Sittemmin  syntyi  si- 
sällisiä  riitaisuuksia,  joiden  johdosta  unkarilai.set 
valloittivat  maan  1091:  K.  säilytti  kuitenkin  si- 
sällisen itsenäisyytensä.  Hallinnon  etunenässä 
oli  baani,  jota  virkaa  usein  hoitivat  Unkarin 
kuninkaalliset  prinssit.  Lyhyitä  väliaikoja  lu- 
kuunottamatta K.  sittemmin  pysyi  Unkariin  yh- 
distettynä; se  tuli  sentähden  myös  (v:sta  1527) 
kuulumaan  Habsburg-suvun  alueihin.  Samoihin 
aikoihin  perustettiin  K:n  Sotilasraja.  Kun  k.aak- 
kois-osa  maasta  menetettiin  Turkille,  liitettiin 
sen  korvaukseksi  K:aan  uusi  alue.  unkarilainen 
K.,  muodostettu  muutamista  (siihen  saakka  sla- 
vonialaisista)  komitaateista  (Agram  y.  m.l.  1600- 
luvun  alussa  turkkilaisten  hallu.ssa  oli  suurin  osa 
K:aa.  mutta  he  antoivat  Karlo\vitzin  rauhassa 
1699  takaisin  valloittamansa  maan  Unna-jokea 
myöten.  —  Slavonia  n  ensimäiset  tunnetut 
asukkaat  olivat  skordiskit.  sittemmin  pannoni:i- 
laiset:  Augustus  laski  maan  Rooman  vallan  alle. 


Kansainvaellusajau  lopulla  sen  valtasivat  slaavi- 
laiset heimot;  .se  tuli  myös  kuulumaan  frankki- 
lai.selle  ja  sittemmin  Kro:itsian  valtakunnalle. 
V:.sta  1091  S.  kuului  Unkarille.  1500-luvulla 
turkkilaisvalta  levisi  yhä  laajemnmlle  maahan; 
vasta  keisari  Leopold  I:n  aikan.i  koko  S.  valloi- 
tettiin takaisin  ja  liitettiin  Karlowitzin  rau- 
hassa osaksi  Unkariin  osaksi   Sotilasrajaan. 

Vv.  1767-77  K.-S:aa  ja  Dalmatsiaa  hallittiin 
yhteisesti  Illyriau  nimellä,  nuitta  myöhemmin  ku- 
kin ma;i  taas  muodosti  erityisen  kuningaskunnan; 
Sotilasrajiia  hallittiin  erikseen.  Vv.  1809-13  Saa- 
vasta itään  oleva  osa  kuului  Ran.skan  keisari- 
kuntaan, sen  ..Tllyriläisiin  maakuntiin".  Napo- 
leonin kuki.stuttua  1814  K,  ja  S.  jälleen  jou- 
tuivat Unkarin  kruunulle,  säilyttäen  kuitenkin 
erityi-seii  hallintonsa.  Kun  unkarilaiset  n.  1840 
yrittivät  tehdä  unkarin  kielen  niissä  viralliseksi, 
vastustivat  sitä  slaavilai.set;  näiden  maiden  kan- 
sallinen puolue  tahtoi  yhdi.stäii  K;n.  S:n  ja  Dal- 
matsiau  yhteiseksi  slaavilaiseksi  kuningaskun- 
naksi. 

V.  1848  tämän  puolueen  toiminta  vilkastui  ja 
viha  Unkaria  vastaan  yltyi.  Kroatsialainen  ,Jel- 
lachich,  joka  valittiin  baaniksi,  ryhtyi  julki- 
seen kapinaan  Unkaria  vastaan,  Wienin  kei,sa- 
rillinen  hallitus  oli  alussa  vastustavalla  kan- 
nalla, mutta  antoi  sitten  hyväksymi,sensä  etelä- 
slaavilaiselle liikkeelle.  Jellarhieh  hyökkäsi  sota- 
joukkoineen Unkariin,  mutta  lyötiin  takaisin; 
kroatsialai.set  pysyivät  kuitenkin  koko  sodan 
aikana  Itävallalle  uskollisina.  Palkinnoksi  tästä 
K.  ja  S.  erotettiin  Unkarista  ja  yhdistettiin  eri- 
tyiseksi kruununmaaksi.  —  Kun  Itävallan  hal- 
litus alkoi  kallistua  perustuslaillisuuteen,  olivat 
eteläsl-aavilaisetkin  tähän  tyytyväisiä,  mutta  1861 
annettu  ..helmikuun  valtiosääntö",  joka  tavoitti 
suurempaa  keskitystä,  herätti  taas  va.stvistusta, 
K:n  maapäivät,  joilla  kiivaasti  riideltiin  var- 
sinkin suhteesta  Unkariin,  hajoitettiin  useam- 
man kerran.  Ankaroilla  toimenpiteillä  L^nkarin 
hallitus  sai  vihdoin  syntymään  unkarilaismieli- 
sen enemmistön  maapäivillä,  joten  saatiin  aikaan 
sopimus  Unkarin  kanssa;  siinä  määrättiin 
K,-.S;ii  edustajain  luku  Unkarin  valtiopäivillä 
sekä  sen  osuus  Unkarin  kanssa  yhteisiin  me- 
noihin. Tämä  sopimus  tarkistettiin  1873  (ks. 
K.-S..  hallinto).  V.  1870  Fiume  yhdistettiin 
Unkariin,  mutta  muu  rannikkoalue  K.-S:aan. 
Sotilasraja   liitettiin    lopullisesti    K.-S:aan    1881. 

—  Bosnian  miehittämisen  johdosta  1878  elpyi 
slaavilainen  liike,  ja  1883  syntyi  levottomuuksia, 
jotka  olivat  tähdätyt  Unkaria  ja  baania.  kreivi 
Khuen-Hf^dervärya  vastaan.  K.-S: n  osuus  Unka- 
rin kanssa  yhteisiin  menoihin  korotettiin  1889;  so- 
pimus uudistettu  1904.  —  K:ssa  vallitsi  edelleen 
tyytymättömyyttä  vanhentuneen  vaalijärjestelmän 
ja  ankaran  painotarkastuksen  tähden.  Taloudelli- 
nenkin tila  huononi  ja  riita  Unkarin  kanssa  jatkui. 
V.  1904  tapahtui  uusia  verisiä  levottomuuksia  ja 
unkarilaismielisiä  ahdistettiin.  Liike  tosin  kukis- 
tettiin, mutta  Khuen-Höderväryn  täytyi  poistua; 
hänet  nimitettiin  Unkarin  ministeripresidentiksi. 

—  Unkarin  perustuslaki-pulan  johdosta  1905 
yltyi  taas  slaavilais-kansollinen  kiihotus.  Tiszan 
kukistuminen  Unkarissa  vaikutti,  että  K.-S:n 
kansallismielinen  puoiue  joutui  tappiolle  vaa- 
leissa 1906.  ja  maltillinen  puolue  sai  enemmis- 
tön;   olot   jäivät   kuitenkin    edelleen    levottomiksi. 


1619 


Krodegang-Krohg 


1620 


Kun  Unkari  1907  asetti  vaatimuksen,  että  val- 
tionrautateiden virkamiehet  K:ssa  osaisivat  myös 
unkarin  kieltä,  herätti  tämä  yleistä  tyytymättö- 
myyttä, eikä  vaatimusta  voitu  toteuttaa.  V.  1908 
tapahtuneen  maapäiväin  toistaiseksi  keskeyttä- 
misen johdosta  hallittiin  K:ssa  jonkun  aikaa 
ilman  säännullistii  menoarvion  myöutämistä. 
Sam.  V.  tapahtunut  Bosnian  lopullinen  anastus 
herätti  jälleen  kaikissa  eteläslaavilaisissa  suu- 
ria toiveita;  vaadittiin  nyt  Bosnian  yhdistä- 
mistä K.-S:aan  ja  Dalmatsiaan;  Unkari  tätä 
vastusti.  Suurta  huomiota  herätti  valtion- 
kavallusjuttu  -Vgraniissa  53  henkilöä  vastaan, 
joiden  arveltiin  Serbian  avulla  puuhanneen  ka- 
pinaa ja  „Suur-serhialaisen  valtakunnan"  perus- 
tamista K:n,  Dalmatsian  ja  Bosnian  osista.  Osa 
syytetyistä  tuomittiin  vankeuteen,  mutta  ylempi 
oikeus"  kumosi  tuomion  1910.  —  Unkarin  uuden 
—  Khuen-Hedervdryn  johtaman  —  ministeristön 
(v:sta  1910)  aikana  laajennettiin  valtiollinen 
äänioikeus.  G.  E. 

Krodegang  (Chrodegang).  frankkilainen 
kirkkoruhtinas  (k.  766),  tuli  Kaarle  JIartelin 
hovipapistoon  ja  referendariukseksi.  kohosi  742 
Metzin  piispaksi  ja  nimitettiin  sittemmin  arkki- 
piispaksi, sai  palliumin  ja  oikeuden  valita  piis- 
poja. K:n  suurin  ansio  on  hauen  ponnistuk- 
sensa rappeutuneen  frankkilaisen  papiston  kurin 
kohottamiseksi.  Tämän  tarkoituksen  saavuttami- 
seksi hän  vaati  pappeja  noudattamaan  luosta- 
reille säädettyä  elämänjärjestystä.  Hän  laati, 
aluksi  Metzin  tuomiokirkon  papistoa  varten 
aiotun,  34  lukuun  jaetun  säännön,  joka  enim- 
miiltä  osalta  oli  otettu  Benediktuksen  luostari- 
jäännöstä.  Sittemmin  K:n  sääntö  saavutti  var- 
sin vleisen  käytännön. 

Krog  /-ö-y."A  r  nold  Km  il  (s.  1856),  tansk. 
taiteilija.  Suoritti  1879  arkkitehtitutkinnon  Köö- 
penhaminan taideakatemiassa,  harjoitti  sittem- 
min etup.  -arkkitehtuurimaalausta,  kunnes  koko- 
naan antautui  koristeellisen  taiteen  alalle  ja  tuli 
1885  Kööpenhaminaa  kunink.  posliinitehtaan  tai- 
teelliseksi johtajaksi.  V.  1900  K:sta  tuli  tämän 
tehtaan  johtaja,  ja  varsinkin  juuri  hänen  ansios- 
taan tehtaan  tuotteet  ovat  saavuttaneet  maail- 
manmaineensa. K.  ei  ole  ainoastaan  erinomainen 
johtaja,  joka  on  osannut  tehtaaseensa  kiinnittää 
joukon  eteviä  maalareita  ja  kuvanveistäjiä,  vaan 
hän  on  myös  monipuolinen  ja  hienoaistinen  toi- 
miva taiteilija.  .J;[panilaisen  taiteen  vaikutus  il- 
menee hänen  dekoratiivisessa  tyylissään,  jonka 
koristemuotoina  hän  suurimmaksi  osaksi  käyt- 
tää  kansallisia   kasvi-   ja   eläinaiheita.     E.   R-r. 

Krog  [krög],  Giaa  (s.  1847),  norj.  nais- 
asianajaja,  toimi  ensin  opettajana,  otti  1884 
o.saa  Norjan  naisasiayhdistyksen  ja  1885  naisen- 
äänioikeusyhdistyksen  perustamiseen,  ollen  viime- 
mainitun puheenjohtajana  v:een  1898,  jolloin 
ryhtyi  johtamaan  maalaisnaisenäänioikeusyhdis- 
tystä;  naisasialehti  ,.Nyla!nde"n  toimittaja;  pe- 
rusti 1904  Norjan  naisten  kansallisneuvoston, 
jonka  puheenjohtaja  on;  julkaissut  „Noiske 
kviiiders  sooiale  og  ret.slige  stilliug"    (1894). 

Krogh  [krög],  Gerhard  Christof  von 
(17H5-1860),  tansk.  sotilas,  kohosi  armeiassa  ken- 
raalimajuriksi. Slesvig-holsteinin  sodan  aikana 
K.  määrättiin  kaksi  eri  kertaa  ylipäälliköksi 
ja  sai  Istedin  ratkaisevan  voiton  slesvig-holstei- 
nilaisLsta   (25   p.  heinäk.   1850).  O.  R. 


Krogius  {kru-l,  Ruotsista  lOOO-luvulIa  Suo- 
meen siirtynyt  suku.  —  1.  Paul  K.  (1689-1762), 
pappi;  K.  on  tullut  kuuluisaksi  kirjavista,  näi- 
den aikojen  oloille  kuvaavista  elämänvaiheistaan, 
hänen  kun  täytyi  sekä  Ison  vihan  että  Pikku 
vihan  aikana  paeta  venäläisten  tieltä  ja  poistua 
Ruotsin  puolelle;  toimi  useissa  papinviroissa 
sekä  Suomessa  että  Ruotsissa;  kuoli  Pieksämäen 
kirkkoherrana.  —  2.  Lars  Thiodolf  K. 
(18.32-90),  merikapteeni,  rupesi  18.'i0  merimiehek.si 
ja  tuli  18.56  kapteeniksi;  oli  1857-63  veniiläis- 
ameriikkalaisen  komppanian  palveluk.sessa,  1863- 
89  Helsingin  merikoulun  johtajana;  v;sta  1S84 
Suomen  höyrylaivaosakeyhtiön  johtajana.  K. 
toimi  menestyksellä  Suomen  merenkulun  kehit- 
tämiseksi ja  säännöllisen  laivaliikenteen  aikaan- 
saamiseksi Englantiin,  Saksaan,  Ran.skaan,  Es- 
panjaan y.  m.:  oli  puheenjohtajana  tai  jäsenenä 
useissa  merenkulkuasioita  käsittelevissä  komi- 
teoissa; porvarissäädyn  jäsenenä  v:n  1872-85 
välisillä  valtiopäivillä. 

3.  Frans  Ali  Bruno  K.  (s.  1864),  suom. 
lääkäri,  tuli  1892  lääket.  ja  kirurg.  tohto- 
riksi väitöskirjalla:  „Recherches  hacteriologiques 
sur  1'infection  urinaire"  sekä  1901  kirurgian 
professoriksi  Helsingin  yliopistossa.  Laajan  kiiy- 
tänuöllisen  lääkärintoimintansa  ohella  K.  on 
erittäinkin  kohdistanut  mielenkiintonsa  umpi- 
suolentulehduksen ja  vatsakalvontulehduksen 
ynnil  kasvannaisten  kirurgi.seen  hoitoon.  Hänen 
julkaisuistaan  mainittakoon;  „t)ber  die  vom  Pro- 
cessus  vermitormis  ausgehende  diffuse  eitrige 
Peritonitis  und  ihre  chirurgische  Behandlung" 
(1901),  „Die  Friihoperation  bei  akuter  Appen- 
dicitis"  (1905),  „t)ber  die  chirurgische  Behand- 
lung der  diffusen  eitrigen  Peritonitis"  (1907), 
Myöskin  kansantajuisia  kirjoja  K,  on  julkais- 
sut: „0m  den  s.  k.  blindtarmsinfhimmationen"' 
(1906)  sekä  ,,röreläsningar  öfver  urinvägarnas 
kirurgiska  sjukdomar"   (2:nen  pain.  1909). 

M.    OB. 

Krohg  [krög],  Christian  (s.  1852),  norj. 
taidemaalari  ja  kirjailija.  Suoritettuaan  lain- 
opillisen virkamiestutkinnon  K.  opiskeli  Karls- 
ruhessa ja  Berliinissä  maalaustaidetta  Gussowin 
johdolla.  1870-luvun  lopulta  K.  on  vuoroin  asu- 
nut Pariisissa,  jossa  hän  monena  vuonna  toimi 
maalausakateniian  opettajana,  vuoroin  Kristiaa- 
niassa,  jonka  1909  uudestiperustetun  maalaus-  ja 
kuvanveistoakatemian  professoriksi  ja  johtajaksi 
hiin  sam.  v.  tuli.  Kotimaassaan  K.  oli  ulkoilma- 
maalauksen  uranaukaisijoita  ja  kuului  Norjan 
taide-elämässä  1880-luvun  vaiheilla  vallinneen 
murroskausi-taistelun  johtomiehiin.  K:n  runsas- 
tuotteinen  toiminta  realistisena  taidemaalarina 
käsittää  kuvauksia  rannikkoväestön,  etenkin  luot- 
sien ja  kalastajien,  sekä  Kristiaanian  köyhälis- 
tön elämästä  (esim.  päiUeos  „Albertine",  1887, 
Norjan  kansallisgalleriassa).  Lisäksi  K.  on  maa- 
lannut luonteenkuvaukseltaan  oivallisia  muoto- 
kuvia (esim.  Gerhard  Munthen  ja  „Tädin"  ku- 
vat) ja  tehnyt  lukuisasti  piirustuksia  (julkaistu 
kokoelmissa  ,.Lodsen"  ja  „Kunstnere")  sekä  kir- 
jankuvituksia  (m.  m.  Ibsenin  .,Terje  Vigen"iin). 
—  Kirjailijana  K.  on  sanomalelidissä  ja  aikakaus- 
kirjoissa hyvin  usein  käsitellyt  taideky.symyksiä 
ja  ennenkaikkea  hän  on  kirjoittanut  harvinaisen 
vilkkaita  ja  sattuvia  „haastatteluja"  (osaksi 
kirjanmuodossa  julkaistut).    Hänen   kaunokirjal 


1621 


Krohn 


1622 


Julius    Kruhn. 


lisiä  teoksiaan  ovat  lioti  ilmestyttyään  takavarik- 
koon otettu,  julkista  prostitutsionia  vastustava 
teudeiissiromaani  ..Alhertine"  (1886),  jonka  mu- 
kaan liänen  samanniniineii  taulunsa  on  maalattu, 
lierliiniliiisen  taiteilijacliiniän  kuvaus  ,,En  duel" 
(1888)  ja  novellikokoelma  ..Dissonantser"  (1906). 
—  liänen  puolisonsa  O  d  a  K.,  synt.  Lasson 
(s.  1860),  on  Pariisissa  opiskellut  taiteilijatar, 
joka  on  maalannut  maisemia  ja  muotokuvia 
(Gunnar  Ileiberg,  Aasta  llansteen  y.  m.)  sekä 
tehnyt  värillisiä  nahkaplastiikka-töitä. 

E.  R-r. 
Krohn.  1.  Julius  L  e  o  p  o  1  d  Fredrik  K. 
(LSS.l-SSi.  kirjailija,  runoilija  ja  kansanrunou- 
den tutkija  (kirjailijanimi 
Suonio),  synt.  Viipu- 
rissa 10  p.  töukok.  1835 
Suomeen  asettuneista  sak- 
salaisista vanhemmista, 
luli  ylioppilaaksi  1853, 
:i  ist.-kielit.  kandidaatiksi 
M  maisteriksi  1860,  ni- 
mitettiin suomen  kielen 
ja  kirjallisuuden  dosen- 
tiksi 1862.  suomen  kielen 
lehtoriksi  yliopistoon  1875 
sekä  suomen  kielen  ja  kir- 
jallisuuden ylimäär.  pro- 
fessoriksi 1885.  Yliopiston 
kunniatohtoriksi  hän  vi- 
llittiin 1882.  Lääkäriksi 
aikovana  K.  yliopistossa 
en.sinnä  harjoitti  luonnontieteellisiä  ja  matemaat- 
tisia opinnolta;  muistona  näistä  hänen  harras- 
tuksistaan .sekä  samalla  todistuksena  hänen  var- 
haisesta liittymisestään  suomalaiseen  kansallisuus- 
liikkeeseen ovat  hänen  Suomi-kirjassa  1860  eh- 
dottamansa kemialliset  tiedesanat  ja  Stöckhardtin 
Kemian-opin  suomennos  (1864),  joissa  ensi  kertaa 
kemiaa  käsiteltiin  suomeksi  ja  valmistettiin  tälle 
aineelle  tiedesanastoa. 

Runoilijana  K.  ensi  kertaa  esiintyy  Suonion 
nimellä  ..Mansikoita  ja  mustikoita"  nimisessä 
kalenterissa  (1860,  jo  vuotta  aikaisemmin  samassa 
kalenterissa  runonsuomentajanaK  Paitsi  13  runoa 
ilmestyi  tässä  14  kappaletta  ..Kuun  tarinoita"; 
seuraavissa  vihoissa  oli  vielä  uusia  runoja  sekä 
kuun  tarinoita.  Viimeksimainitut  suorasanaiset 
runoelmat,  joihin  ulkonainen  kehys  oli  H.  C.  An- 
dersenilta lainattu,  mutta  joiden  aiheet  olivat  i 
täysin  omaperäisiä,  ovat  saavuttaneet  huomatta- 
van paikan  myöskin  sivistyshistoriassamme  si- 1 
ten,  että  ne  olivat  ensimäisiä  suomalaisen  kauno- 
kirjallisuuden tuotteita,  jotka  levisivät  sivisty-  ! 
neiliin  koteihin.  Koottuina  ilmestyivät  sekä  nämä 
runoelmat  että  eräät  uudet  ,, Runoelmia  Suoniolta" 
nimisenä  kokoelmana  1865  (toinen  lisätty  painos 
..Suonion  runoelmia".  I.  Il  1869).  Jälkeenkinpäin 
syntyneet  runoelmat  ja  muut  kaunokirjalliset 
kappaleet  ilmestyivät  sitten  1882  nimellä  „Suo- 
nion  kootut  runoelmat  ja  kertoelmat"  sekii  teki- 
jän kuoleman  jälkeen  (1897)  uutena  painoksena, 
johon  on  lisätty  eräitä  jäljestäpäin  kirjoitettuja 
runoja,  mutta  poistettu  lasten  tarinat  ja  laulut 
muuten  julkaistaviksi.  Lasten  runoja  .Suonio 
usein  kirjoitti  eri  aikakauslehtiin;  hänen  kädes- 
tään on  lähtenyt  teksti  erinäisiin  lasten  kuva- 
kirjoihin (..Pienokaiset"  1869,  , , Kylän  lapset" 
1S70.    ..Kotieläimet"    1872,    „Metsä-elävät"    1874, 


„Minun  äitini"  1875,  „Pikku  joululahja",  yhdessä 
Samuli  Suomalaisen  kanssa  1878). 

Suonion  runoilu  on  .syntynyt  melkoiseksi  osaksi 
Runebergiltä  ja  Topeliukselta  saatujen  herättei- 
den ja  vaikutteiden  johdosta.  liänen  runoilija- 
luonteensa  on  puhtaasti  lyyrillinen;  se  kuvastaa 
hänen  puhdast;i  .sj'<läntänsä,  hänen  harrasta  in- 
no.stustaan  kaikkeen  hyviiän  ja  jaloon,  hänen  vie- 
noa, miltei  lapsellisen  suoraa  luonnettansa.  Ai- 
heena olivat  toiselta  puolen  oman  .sydämen  tun- 
teet ja  mielialat,  toiselta  puolen  isänmaan  koh- 
talot, ennen  kaikkea  Suomen  kansan  pyrkimys 
omaan  itsenäiseen  kansalliseen  elämään.  Samalla 
kuin  hän  —  lähinnä  Oksasta  —  on  runoiluUaan 
taivuttanut  suomen  kieltii  runouden  eri  muotoi- 
hin, samalla  hänen  runoutensa  yhdessä  Oksasen 
runoelmien  kanssa  muodostaa  suomalaisen  taide- 
runouden varsinaisen  alun.  Yleiseksi  kansallis- 
omaisuudeksi on  tullut  .,Suksimiesten  laulu" 
(1860)  ;  myös  ,.Kuun  tarinoilla"  on  pysyvä  si- 
jansa suomalaisessa  kansalliskirjallisuudessa. 

K:n  kirjallisen  toiminnan  päätarkoituksena  oli 
aluksi  suomalaisen  sivistyneen  lukijakunnan  kas- 
vattaminen ja  ravitseminen.  Tätä  varten  hän 
Suomen  kodeille  ryhtyi  julkaisemaan  suomen- 
kielisiä ktivalehtiä  ..Maiden  ja  merien  takaa" 
(peru.st.  1864.  loppui  keskellä  vuotta  18661  sekä 
tämän  jatkona  ..Suomen  kuvalehteä"  (1873-80); 
näitä  lehtiä  toimitettiin  tilaajien  vähyyden 
vuoksi  melkoisilla  henkisten  ja  aineellisten  voi- 
mien uhrauksilla.  Samaa  tarkoitti  K.  myös  suo- 
mentajatoimellaan:  hän  julkaisi  suomeksi  An- 
•lersenin  satuja.  Bickensin  „Mugbyn  rautatie- 
haaran".  Macaulayn  Englannin  historian  l:sen 
osan  sekä  6  \Valter  Scottin  romaania,  jotka  kään- 
nökset  puutteistaan  huolimatta  raivasivat  tietä 
suomen  kielen  käyttämiselle  etenkin  historialli- 
sessa ja  romaanityylissä.  —  Historian  esittämi- 
nen olikin  yksi  K:n  mieliharrastuksia.  Asken- 
mainituissa  aikakauslehdissään  hän  alkoi  jul- 
kaista kuvauksia  .Suomen  lii.storiasta,  jotka  sitten 
ilmestyivät  erikseen  neljänä  osana  nimellä  ,. Ker- 
tomuksia Suomen  historiasta"  (1869-78).  jatkona 
..Suomen  historia  nuorisolle"!!  vihko,  1880) :  näissä 
kuvauksissa  on  Suomen  historia  esitettynä  Kaarle 
X;n  Kustaan  hallituksen  loppuun  asti.  Yleisen 
historian  kertojana  K.  on  esiintj-nyt  toimittaen 
kaksi  osaa  Suom.  kirj.  seuran  „Kertomuksia 
ihmiskunnan  historiasta"  (6;nnen  ja  7;nnen  osan. 
myös  lukuja  5:nnestä  osa.sta.  1866-74).  Erikois- 
tutkimuksia historiallisista  aineista  hän  on  pai- 
nattanut Kirjallisessa  kuukau.slehdessä  ja  Histo- 
riallisessa arkistossa  (jälk:ssä  m.  m.  kirjoituk- 
sen „Henrik  Lättiläisen  kertomukset  Liiviläisten 
ja   Virolaisten   tavoista",   VII   osa.   1881). 

Historian  harrastus  nähtävästi  K:n  johti  sille 
työalalle,  jolla  hän  on  esiintynyt  varsinaisena 
tutkijana,  vieläpä  tietä  raivaavana  tutkijana; 
kirjallisuuden  ja  kansanrunouden  alalle.  Tähän 
kuuluu  jo  hänen  dosenttiväitöksensä  ..Suomen- 
kielinen runollisuus  Ruotsinvallan  aikana,  ynnä 
kuvaelmia  suomalaisuuden  historiasta"  (1862), 
joka  sisältää  hyvin  paljon  sivistyshistoriallisiakin 
aineksia;  jo  sitä  ennen  hän  oli  julkaissut  tut- 
kielman ,, Suomen  nykyisemmästä  kansarunolli- 
suudesta"  (..Mansikoita  ja  mustikoita",  2  vihk.) . 
Mainittuun  väitöskirjaan  lähinnä  liittyivät  ko- 
koelma „Helmivyö  suomalaista  runoutta"  (1866) 
sekä    „SuomaIaisen    virsikirjan   historia"    (1880), 


1623 


Krohn 


1624 


joka  samalla  oli  sivutuotteena  K:u  jäsenyydestä 
virsikirjakoniiteassa.  Yliopistollisissa  luennois- 
saan K.  esitti  suomalaisen  kirjallisuuden  histo- 
riaa A^rieolasta  alkaen  uusiin  aikoihin  saakka: 
nUmii  Inentoluoiinokset  hiinen  poikansa  Kaarle 
K.  toimitti  paiuokuntoiseen  asuun  ja  julkisuu- 
teen nimellä  ..Suomalaisen  kirjallisuuden  vaiheet" 
0897). 

T\:n  tieteellinen  pääteos  on  kuitenkin  hänen 
tutkimuksensa  Kalevalasta,  joka  ilmestyi  1S83-85 
nimellä  ..Suomalaisen  kirjallisuuden  historia".  I. 
VähtUvästi  oli  kirjallisuuden  historian  tutkimus 
johtanut  K:n  kansanrunoutta  tutkimaan.  Hänen 
aikeenaan  oli  julkaista  täydellinen  suomalaisen 
kirjallisuuden  historia  —  kirjallisuus  ymmärret- 
tynä sillä  tavoin,  että  siihen  luetaan  myöskin, 
niinkuin  onkin  luettava,  kansanrunous,  ja  luon- 
nollistahan oli,  että  kun  meidiin  kirjallisuudes- 
samme kansanrunoudella  on  mitä  tärkein  merki- 
tys, suomalainen  kirjallisuudenhistorioitsija  asian 
näin  käsitti.  Teos  oli  näin  ollen  suunniteltu  ja- 
kautuvaksi kolmeen  osaan,  joista  ensimäisen  piti 
käsitellä  Kalevalaa,  toisen  Kanteletarta,  kolman- 
nen kirjallisuutta  sanan  ahtaammassa  merkityk- 
sessä. Ainoa.staan  ensimäinen  näistä  osista  saat- 
toi ilmestyä  painosta  K:n  itsensä  toimitta- 
mana. Suunniteltu  kolmas  osa  oli  äsken  mai- 
nittu ..Suomalaisen  kirjallisuuden  vaiheet",  toi- 
nen osa  taas  oli  tekijällä  ainoastaan  luonnok- 
sina ja  suunnitteluina  paperille  pantuna,  ja  se 
saattoi  ilmestyä  julkisuuteen  vasta  Kaarle 
K:n  olennaisesti  muodostelemana  ja  jatka- 
mana nimellä  ..Kantelettaren  tutkimuksia".  I.  II 
11900-02).  K  :n  kansanrunoudentutkimusten  yhtey- 
dessä oli  Inkerin  runoista  tiiydennetty  uusi  Kul- 
lervo-runojen laitos  ..Kullervon  runot"  (1882), 
sekä  aloitettu  ..Kalevalan  toisintojen"  julkaisu, 
jossa  työ  oli  aiottu  jaettavaksi  K:n  ja  Aksel 
Boreniuksen  välillä:  ainoasti  yksi  vihko  il- 
mestyi (1888).  sen  jälkeen  työ  pitkäksi  ajaksi 
keskeytyi.  Erikoistutkimuksia  kansanrunouden 
alalta  K.  on  julkaissut  aikakauskirjoissa,  eten- 
kin ..Valvoja.ssa".  jonka  toimitukseenkin  kuului 
1887-88.  Kansanrunouden  tutkimuksiin  liitty- 
vät myös  suomalaisten  ja  suomalaisugrilaisten 
kansain  pakanallista  uskontoa  ko.skevat  tutki- 
mukset ja  luennot,  joiden  pohjalla  Kaarle  K:n 
toimittamana  ilmestyi  ..Suomen  suvun  pakanalli- 
nen  jumalanpalvelu.s"    (18941. 

K:n  Kalevalateos  sekä  hänen  muut  kansan- 
runoutta koskevat  tutkimuksensa  ovat  tämän  tie- 
teen alalla  perustavaa  laatua.  Sen  sijaan,  että 
kan.sanrunoudentutkimus  meillä  aikaisemmin  oli 
pääasialli.-esti  painetun  Kalevalan  tutkimusta,  pe- 
rustettiin K:n  teoksissa  tutkimus  ensi  ker- 
taa itse  alkuperäisiin  runoihin.  Suomalaisen 
kansanrunouden  runsas  toisintovara.sto  johti  K: ia 
keksimään  uuden  tutkimustavan  n.  s.  typo- 
logi sm  a  a  n  t  i  e  t  e  e  1 1  i  s  e  n  eli  h  i  s  t  o  r  i  a  1- 
I  i  s-m  a  a  n  t  i  e  t  e  e  1 1  i  s  e  n  menetelmän.  Perus- 
tuen siihen  kokemuksen  todentamaan  tosiasiaan, 
että  runot  vaeltavat  ihmiseltä  ihmiselle  ja  kan- 
sanryhmältii  kansanryhmälle,  sekä  että  tämä  vael- 
taminen säännön  mukaan  tapahtuu  lähintä  tietä 
ja  lähinnä  asuville,  hän  päätti,  että  runot  oli- 
vat ryhmitettävät  tyyppeihin  7naantietee]li.sellä 
perustalla.  Näiden  tutkimusten  nojalla  oli  sit- 
ten aineksien  vaelluk.sen  suunta  ja  tie  inäärät- 
tävä.     Samoja    näkökohtia    oli    silmällä,   pidettävä 


])äätettäessä,  mitkä  ainekset  olivat  laiiuina  kul- 
keneet kansalta  kansalle  kulttuurin  mukana.  Eri 
kansojenkin  kansanrunousaineksia  oli  toisiinsa 
verrattava  kansojen  maantieteellistä  asenuia  sil- 
mälläpitäen. Uusi  tutkinuistapa  vaikutti  suonui- 
laisen  kansanrunouden  tutkimuksessa  täydellisen 
nuiUistuksen:  vaikkakaan  K.  ei  tietysti  kaikissa 
yksityiskohdissa  ensi  iskulla  osunut  oikeaan,  on 
luinen  keksimällään  meneteliniillä  epäilemättä 
kantavuutta  kansanrunouden  tutkimukselle  yleen- 
säkin. 

Kielitieteen  ahilla  K.  on  julkaissut  teokset  ..Vi- 
ron kielioppi  suomalaisille"  (1872)  ja  ..Lappalai- 
sia tekstejä  sanakirjan  kanssa"  (188.5) .  molemmat 
syntyneet  yliopistollisen  opetuksen   yhteydessä. 

"  K.    hukkui    purjehdusretkellä   28    p.    elok.    1888. 

E.   y.   S. 
2.   Kaarle   Leopold   K.    (s.    1863).   kansan- 
runouden   tutkija,    edellisen    poika,    vliopp,    1880, 
fil.    kand.     1883,    fil.    lis. 

1888.  suomal.  ja  vertail. 
kansanrunoudentutkimuk- 
sen dosentiksi  .sani,  v..  sa- 
man aineen  ylimäär.  pro- 
fessoriksi 1898  ja  vars. 
protes-soriksi  1908,  Keräsi 
1881-8.5  useilla  tutkimus- 
matkoilla Keski-  ja  Itä-  ' 
Suomes.sa.  Pohjanmaalla, 
Aunuksessa.  Venäjän  Kar- 
jalassa sekä  Vermlannin 
suomalaisten  keskuudessa  ' 
suuren  määrän  kansan- 
runoutta (etupäässä  kan- 
sansatuja), ja  on  v:sta 
1884  alkaen  johtanut  Kaarlf  Kruhn, 
Suom,  kirjall,  seuran  toi- 
meenpanemaa laajaperäistä  keräystyötä  kansan- 
runouden alalla.  Ottanut  tehokkaasti  osaa  Kansan- 
valistusseuran, Kotikielen  seuran.  Suomalais-ugri- 
laisen  seuran  sekä  varsinkin  .Suomal.  kirjall.  seu- 
ran (varaesimies  v:sta  18981  ja  Suomal.  tiedeaka- 
temian toimintaan  ja  jolitoon.  Ollut  savokarjal. 
ylioppilasosakunium  kuraattorina  1S94-99  ja  ins- 
pehtorina 1905,  eteläsuomal.  osakunnan  inspeh- 
torina v:sta  1906;  edustajana  kirkolliskokouk- 
sis.sa  1893  ja  1898.  —  Tutkijana  K.  o.saJisi  on 
täydentänyt  ja  julkaissut  isänsä  alullepanemia, 
ke.skenjaäneitä  töitä,  osaksi  jatkanut  tutkinms- 
työtä  kansanrunouden  ja  mytologian  aloilla,  so- 
vittamalla ja  edelleen  kehittämällä  isänsä  maan- 
tieteellis-historiallista  tutkimusmenetelmää.  Näin 
hänen  kädestään  on  lähtenyt  sarja  tieteellisiä 
tutkimuksia,  joilla  on  perustava  merkitys  ei  ai- 
noastaan suomalaisessa,  vaan  myös  yleisessä  kan- 
sanrunoudentutkimuksessa. Julius  K:n  alkamia 
ja  Kaarle  K:n  täydentämiä  ja  toimittamia  ovat: 
„Suomen  .suvun  pakanallinen  jumalanpalvelus" 
(1894),  „Suomalaisen  kirjallisuu<len  vaiheet" 
(1897)  ja  ..Kantelettaren  tutkinuiksia"  I-II 
(1900-02).  K:n  muista  tutkimuksista  mainitta- 
koon: ,, Tutkimuksia  suomalaisten  kansansatujen 
alalta.  I.  Eläinsadut.  1."  (1887),  .,Die  geogra- 
phische  verbreitung  der  estnisehen  lieder"  (18921. 
..\Vo  und  \vann  ent.standen  die  finnischen  zau- 
berlieder?"  (1901-03).  ..Zur  Kalevalafrage"  (1901), 
,.Die  freierei  der  himmelslichter"  (1904),  ..Lem- 
minkäinens  tod  <  Christi  >Balders  tod"  (1905), 
,,Lappische    beiträge    zur    germanischen    mytholo- 


1625 


Krohn — Krokotiili 


162(i 


gie"  (in06),  ..Der  gefangene  unhold"  (1007), 
..Suomalaise.stjv  kansanruuoudentutkimuksen  nie- 
todi.stu''  (l!)(l!l)  .spkii  suurisuuntainen,  vv.  1903-10 
ilmestynyt  ..Kalevalan  runojen  lii.storia"  I-VII 
(Sampo.  Ilmarinen.  \'äiniiniöinen.  lieniminkäineii. 
Kullervo.  Sampsa  Pellervoinen.  Yleiskatsaus.  — 
K:n  tutkimusten  tuloksista  ks.  Kalevala).  Sitil- 
paitsi  K.  on  julkaissut  tieteellisiä  kansansatulai- 
toksia  (..Suonuilaisia  kansansatuja":  1.  ..Elilin- 
satuja".  IS.Sfli.  .sekä  Kalevalan  esitöitii  valaise- 
via julkaisuja  (..Kalevalan  esityöt":  1.  R.  v. 
Beckerin  ..\iiinämiiisestii",  E.  Lönnrotin  ..Väi- 
töskirjan aineksia.  Lemminkäinen.  Väinämöinen. 
Naimakansan  virsiä",  1891,  ja  2.  E.  Lönnrotin 
..Runokokous  Väinämöisestä",  sam.  v.) .  K.  on  myös 
(yhdessä  E.  N.  Setälän  kanssa  perustamansa) 
aikakauskirjan  ,,Finnisch-uf;risclie  Forsohuu- 
gen"in  toimittajia.  —  K:n  herättävän  yliopistol- 
lisen toiminnan  vaikutuksesta  on  syntynyt  koko- 
nainen ..koulukunta"  nuorempia  kansanrunouden 
tutkijoita.  Hänen  aloitteestaan  on  myös.  hajalla 
olevien  tutkimusainesten  saannin  helpottamiseksi. 
1907  perustettu  kansainvälinen  kansanrunouden- 
tutkijain  liitto  ..Folklore  Fellows"  (jonka  julkai- 
sujen toimittajia).  —  K.  on  esiintynyt  runoilija- 
n-Tkin.  julkaisten  yksityisiä  runoelmia  sekä  pro- 
motsionikantaatinlSOl."  Y.  W. 

3.  1 1  m  a  r  i  Henrik  R  e  i  n  h  o  1  d  K.  (s.  18t)7), 
edellisen  veli.  säveltäjä,  yliopp.  ISSö.  f  il.  kand. 
IS94.  fil.  toht.  1900.  V:ita  1900  musiikinhisto- 
rian ja  -teorian  dosentti  Helsingin  yliopi.stossa. 
Opiskellut  musiikkia  .Suomessa  ja  ulkomailla. 
Ollut  opettajana  Helsingin  lukkari-  ja  urkuri- 
koulussa, orkesterikoulussa,  musiikkiopistossa, 
esiintynyt  kuorojen  johtajana  ja  musiikkiarvos- 
telijana. Toimittanut  ...Säveletärtä"  1906.  Tam- 
pereen Aleksanterin  kirkon  urkuri  1894-190.5. 
Söörnäisten  suom.  seurakunnan  urkuri  v:sta 
1911.  Ollut  koraalikomitean  sihteerinä  ja  puheen- 
johtajana. Musiikkitutkimuksia:  järjestänyt  ja 
julkaissut  ..Suomen  kansan  sävelmiä"  oman  kek- 
simänsä melodis-rytmillisen  menetelmän  pohjalla, 
koonnut  kansan  hengellisiä  sävelmiä,  kirjoitta- 
nut näistä  eteviä  tieteellisiä  tutkimuksia  (m.  m. 
väitöskirjan:  ..<'her  die  Art  uud  Entstehung  der 
fieistlichen  Volksmelodien  in  Finland".  1S99),  jul- 
kaissut teoriatutkimukset  ..Puhdasvireisen  sävel- 
tapailun opas"  (1911)  ja  ..Rytmioppi  I"  (1911) 
y.  m.  Silvellyksiä :  lauluja,  kuoro-,  orkesteri-, 
viulu-,  piano-  ja  urkuteoksia,  joista  mainittakoon 
..Juhannuskantaatti"  (1909).  ..Sionin  sointuja" 
(19121,  ..Valittuja  psalmeja"  (1903).  ..Liturgiset 
sävelmät".  ..Meidän  lasten  lauluja"  (1908)  sekä 
oratori   ..Tkiaartehet"    (1912).  A.    Tdd. 

4.  H  i  1  j  a  Teodoli  nda  K.  (s.  1874),  kirjai- 
lija, alkuaan  Hahnsson.  Yliopp.  1898,  fil.  kand. 
1902.  julkaissut  nimimerkillä  Hilja  Haahti 
runokokoelmat:  ..Oraita"  (1895).  ..Tuomenterttuja" 
(1899).  ..Kaksi  kotimaata"  (1903).  ..Vanhaa  ja 
uutta"  (190S);  romaanit:  ..Helvi"  (1900),  ..Israe- 
lin tyttäret"'  (1903).  ..Ke.sätoverit"  (190.5).  ..Kot- 
kat" (1907),  ..Valkeneva  tie"  (1910)  sekä  joukon 
kertomuksia  ja  suomennoksia.  Edustaa  tuotan- 
nossaan kristillis-siveellisiä  pyrkimyksiä  ja  hem- 
peitä tunnealoja.  Useimmat  TIaahden  romaaneista 
ovat  ilmestyneet  myös  vierailla  kielillä.  Naimi- 
.sissa   toht.    Ilmari    Krohnin    kanssa.  V.    T. 

Krohn  [krö„  /.  Pietro  K  o  b  b  e  (1840-1 905) . 
tansk.    taiteilija;     monipuolinen,    oppinut    ja    hie- 


nosti sivistynyt  mies,  joka  m.  ni.  toimi  v.  1893 
perustetun  Kööpenhaminan  taideteollisuusmuseon 
johtajana. 

Kroisos  (lat.  (Croesus),  Lyydian  viimeinen  ku- 
ningas, Alyatteen  poika  ja  seuraaja,  Mermna- 
dien  sukua,  hallitsi  n.  5C0-546  (tai  541)  e.  Kr. 
Jatkaen  edeltäjänsä  tarmokasta  politiikka:i  K. 
laski  Vähän-Aasian  länsirannikon  kreik.  siirtola- 
kaupungit  valtansa  alaisiksi;  Lyydia  saavutti 
mahtavuutensa  huipuu.  K.  oli  läheisissä  väleissä 
Kreikan  kanssa,  ja  osoitti  kreik.  oraakkeli- 
pyhäkköjä  ja  temppeleitil  kohtaan  mitä  loista- 
vinta  auliutta.  Kun  Kyros  oli  kukistanut  Meedian 
kuninkaan  Astyageen.  K:n  langon,  ja  kohotta- 
nut persialaiset  meedialaisten  entiseen  mahtiase- 
maan, teki  K.  häntä  vastaan  Babylonian  kunin- 
kaan Nabunaidin  ja  Egyptin  kuninkaan  Ama- 
siin  kanssa  liiton,  johon  myös  spartalaiset  yh- 
tyivät, ja  hyökkäsi  Halys-joen  yli  persialaisia 
vastaan.  Kyros  pakotti  hänet  peräytymään  ja 
sai  lähellji  Sardesta  ratkaisevan  voiton.  Sardes. 
Lyydian  pääkaupunki  valloitettiin,  ja  K.  joutui 
sotavangiksi.  Erään  tarinan  mukaan  hän  oli, 
nähdessään  että  kaikki  oli  kadotettu,  nou.ssut 
perheineen  polttoroviolle,  lopettaaksensa  siten 
elämänsä,  mutta  pelastunut  ihmeen  kautta;  toi- 
sen kertomuk.sen  mukaan  Kyros  oli  määrännyt 
hänet  poltettavaksi,  mutta  armahtanut  hänet, 
kun  sai  kuulla  Solonin  K:lle  nuiinoin  lausinnat 
varoitussanat  (..ei  ole  ketään  kehuttava  onnelli- 
seksi, ennenkuin  hänen  elämänsä  on  ])äättynyt"). 
—  Sittemmin  K.  eli  Kyroksen  hovissa  tämän  ys- 
tävänä ja  neuvonantajana;  hänen  kerrotaan  ol- 
leen elossa  vielä  Kambyseen  aikana.  —  Kreik- 
kalaisten keskuudessa  K:n  rikkaus  tuli  sanan- 
parreksi. Hänen  kohtalonsa  antoivat  heille  ai- 
lieen  novellintapaisiin  taruiliin;  niitä  on  m.  m. 
kertomus   liiineu   keskustelustaan   Solonin   kanssa. 

O.    E.    T. 

Krokaani  (ransk.  vroqunnte  <  ('?09Mfr  =  murs- 
kata hampaillaan),  iso.  monivärinen  sokerileivos- 
laite. 

Kroketti  (engl.  ja  ransk.  eroquet).  1.  Pallo- 
peli, jota  jo  muinaiset  kelttiläiset  harjoittivat 
ja  joka  kautta  vuosisatojen  on  ollut  suosituim- 
sia  seurapelejä.  Puisilla  nuijilla  osanottajat 
(luvultaan  2-8)  lyövät  puisia  palloja  kentälle 
|>y.stytettyjen.  rautalangasta  taivutettujen  port- 
tien läpi  (porttien  lukumäärä  vaihtelee  6-10). 
Voittaja  on  se.  joka  ensiksi  on  läpäissyt  kaikki 
portit.  Osanottajat  toimivat  joko  aivan  itsenäi- 
sesti   tahi    puoliieihin    jakautuneina. 

2.   Kcittot.,  kuorukka. 

Kroki  ks.  Croquis. 

Krokodiili  ks.  Krokotiili. 

Krokoiitti  I.  punainen  1  y  i  j  y  m  a  I  m  i, 
hyasiiitinpunninen.  pitkähköinä  monokliinisina 
kiteinii  esiintyvä  harvinainen  kivennäinen,  ko- 
koomukseltaan lyijykromaatti,  PbCrO,.  Sen  ko- 
vuus on  2, s,  ominaispaino  6.  Tavataan  maluii- 
juouissa  Berezovskissa.  .Mursinskissa,  Niznij  Ta- 
gilskissa,  Luzonissa  ja   (Unkarissa)    Rgzbftnvassa. 

P'.   E. 

Krokotiili  (Crocodiliis  niloiiciis)  on  n.  6  m 
pitkä,  tumnianvihreiinruskea.  mustapilkkuinen, 
alta  likaisenkeltainen.  Tämä  ja  moni  sen  lähei- 
nen sukulainen  elää  Afrikan  joissa  ja  järvissä, 
muutamat  Aasian  eteläosis.sa.  K.  ahdistelee  kaik- 
kia   eläimiä,    mitkä    se    voittaa,    hvökkää    vedes.sä 


1G27 


Krokotiilieläimet— Kromaattinen 


i(;-28 


NnUu  kriikiitiili. 

iliniisenkiu   kimppuun.    On   viisas  ja   varovainen; 
elUii  hyvin  vanhaksi.    Naaras  munii  n.  60  munaa. 

P.   B. 

Krokotiilieläimet  (Crocodilia),  kahdella  raaja- 
parilla  ja  pitkällä,  sivulta  litistyneellä  pyrstöllä 
varustettuja,  vedes.sä  eläviä  suuria  matelijoita. 
Ruumis  on  paikoitellen  luulevyjen  suojaama,  ihoa 
peittävät  vahvat  sarveiiskilvet.  Korva-aukkoja  suo- 
jaavat iholiuskat,  sierainaukkoja  paksut  reiiua- 
poimut.  Leuat  venyneet  pitkäksi  kuonoksi,  ham- 
paat terävät  ja  lukui.sat,  hammaskuoppiin  painu- 
neina. Kloaakkiaukko  pitkittäinen;  sen  etu- 
osassa pariton  paritteluelin.  Kallo  erittäin 
lujarakenteinen,  nelisluu  (quadratum)  liikkuma- 
ton. Koaaniaukot  ovat  kaukana  kallon  t.aka- 
osassa,  lähellä  niskareikää.  K:llä  on  verenkierto 
täydellisempi  kuin  muilla  matelijoilla,  sillä  sydä- 
men kammioiden  välissä  on  vain  pieni  aukko. 
—  K.  liikkuvat  pyrstönsä  avulla  nopeasti  ve- 
dessä, nousevat  maalle  auringonpaisteesta  naut- 
timaan ja  laskemaan  kovakuoriset  munansa  hiek- 
kaan hautoutuniaan,  liikkuvat  maalla  kömpelösti 
ja  pakenevat  alidistettuina  aina  veteen.  Syövät 
kaloja  ja  lämminverisiä  eläimiä.  —  Nykyään  elä- 
vistä n.  25:stä  lajista  ovat  alligaattori  1. 
kaimaani  (Alligator  missisippcnsis),  g  a- 
viaali  (Gavinlis  gangeticus)  ja  krokotiili 
(Crocodiliis  niloticiis)   huomattavimmat.      P.   li. 

Krokotiilinkyyneleet,  teeskennelty  itku,  tees- 
kennelty suru.  Sana  johtuu  kansanuskosta,  jonka 
mukaan  krokotiili  matkii  lapsenitkua  houkutel- 
lakseen  ilimisiä  luoksee'1. 

Krokotiilinnahka,  sellaisten  nahkalajien 
kauf)panimi.  joiden  niartiopuoli  on  kuvioitu 
krokotiilinnahkaa  muistuttavaksi.  Tavallisesti 
ovat  krokotiilinnahkaiset  laukut  ja  kukkarot  teh- 
dyt lampaannahasta,  matkakirstut  y.  m.  suurem- 
mat esineet  taas  naudanvuodasta.  Luonnollisella 
k  :11a  ei  ole  mitään  käytännöllistä  merkitystä. 

U.    L.    L. 


Krokfitiilin  vanija. 


Krokotiilinvartija  (Ctirsorius  (sgyptitts)  un 
pieni  |iolij.-afr.  kahhiaja.  Päälaki,  posket  ja 
selkä  ovat  mustat,  samoin  rintasepel  ja  leveä 
poikkijuova  siiven  käsisulilla.  Muuten  valkean- 
ja  harmaankirjava,  erittäin  kaunis  lintu.  Van- 
hat egyptiläiset  pitivät  tätäkin  lintua  pyhänä, 
heidän  kirjoituksessaan  sen  kuva  merkitsee 
«-kirjainta.  Nimensä  k.  on  saanut  siitä,  että  .se 
poimii  krokotiilista  kaikenlaisia  syöpäläisiä, 
esim.  hyönteisiä  ja  juotikkaita.  Lisäksi  se 
kimakoilla  huudoilla  varoittaa  hietikolla  nukku- 
via krokotiileja  lähestyvästä  va.arasta.  Omi- 
tuista on,  että  k.  ei  itse  haudo  muniaan,  vaan 
jättää  tämän  tehtävän  auringolle.  Pesä  on  kos- 
teassa  hietikossa,   auringonpaisteisella   paikalla. 

E.   W.   S. 

Kroksnäs  {kifilcsncs]  (1.  S  t  o  r-K  r  o  k  s  n  ä  s, 
myöskin  Krogsnäs),  säterirustitila  Porvoon 
saari.stossa,  n.  8  km  kaupungista,  rajoittuu  llai- 
kouselkään  ja  Kroksundin  salmeen,  0,6«  manttaa- 
lia, pinta-ala  n.  150  ha.  —  Venäläiset  polttivat 
kartanon  1708,  jolloin  sen  omisti  ratsumestari 
V.  Köhlerin  perikunta;  kapteeni  A.  v.  Köhler 
möi  K:u  1768  rehtori  Kraftmannille,  hän  taas 
1770  tohtori  J.  Borgströmille.  hänen  poikansi 
rovasti  Johan  B.  möi  sen  tuomiorovasti  Daniel 
Lindhille;  viimeksimainitun  suku  on  sittennnin 
pitänyt  kartanoa  hallussaan;  nykyisin  omistavat 
kartanon  arkkitehti  A.  \Vendell  ja  hänen  vai- 
monsa (o.  s.  Liudh).  —  Ympäristö  on  erittäin 
luonnonihanaa  seutua.  J.  L.  Runeberg  vietti  K:ssä 
kesiiiän  1838-68.  L.  Il-nen. 

Krokydoliitti,  asbestimaisen  kuituinen,  sini- 
nen, anifiiiolin  sukuinen  kivennäinen,  kokoomuk- 
seltaan natriumferrisilikaatti,  Na^FejSijO,,.  Ta- 
vattu Kap-maassa  ja   Norjassa.  P.   E. 

Krolevets,  piirikunnankaupunki  Vähä-Venä- 
jällä, Tsernigovin  kuvernementissa,  rautatien 
varrella;  10.384  as.  (1897).  Naiskymnaasi,  sai- 
raala. Maalaistuotteitten  kauppaa,  jonkunverran 
teollisuutta.  (E.    E.   K.) 

Kromaatit,   kromihapon  suolat. 

Kromaattinen  (..väritetty";  kreik.  khröma= 
väri),  vnis.  1.  K:t  sävelet  johtuvat  sävellajien 
runkosävelistä  korottamalla  tahi  alentamalla 
niitä  puoli  sävelaskelta.  Tavallisimmin  ne  ovat 
johtosävelenä  sille  runkosävelelle,  jota  kohti 
korotus  tahi  alennus  on  tapahtunut.  Nuotti- 
kirjoituksessa ne  merkitään  siten,  että  runko- 
säveltä  vastaava  nuotti  tilapäisesti  varustetaan 
korotus-  tahi  alennusmerkillä.  —  2.  K.  as- 
teikko sisältää,  paitsi  sävelalan  7  runkosäveltä, 
vielä  lisäksi  5  säveltä,  joiden  kautta  diatoniscn 
asteikon  kokoaskelet  jakautuvat  puoliaskeliksi 
ja  siten  asteikko  kokonaisuudessaan  liikkuu  pel- 
kissä puoliaskelissa,  esim. 

knkciaskfl       l-nk  k.  k.  k. 

f 


c     cis     d     dis 

tahi    (alaspäin) 

k  k, 

c 


fis 


(e). 


h     b 


a     as 


des 


ges     f     e     es     a     des     (c). 

—  3.  K:t  merkit,  korotus-  ja  alennu.smerkit, 
milloin  niitä  tilapäisesti  käytetään  (vrt.  Sävel- 
lajit). —  4.  K.  sävelkulussa  tavataan  dia- 
toni.seen  a.steikkoon  kuuluvien  sävelten  ohella 
myös  k.  säveliii.  Etenkin  tarkoitetaan  k.  s:lla 
melodista  liikettä   vähintään   3;ssa  peräkkäisessä 


1629 


Kromaattinen  aberratsioni — Kromiitti 


1&3(> 


'/j-askelessa.  esim.  c  h  b  a,  e  f  fis  g.  tahi  vaih- 
dellen Va"  jii  f/j-askelissa,  esim.  e  f  gis  a,  g  fis 
es  (i.  —  5.  K.  musiikissa  ovat  vallitsevana 
aineksena  k.  sävelkulut  sekä  alinomaiset  äkki- 
näiset   sävellajivuihdokset.  /.    K. 

Kromaattinen  aberratsioni  ks.  Linssi. 

Kroman  [krn-],  Kristian  Frederik 
V  i  Ih  e  1  m  (s.  1846),  tansk.  filosofi,  f  il.  toht.  1877, 
prof.  ja  samalla  pedagogiikan  dosentti  Kiuipen- 
liaminan  yliopistossa  1884;  oli  kansanvalistus- 
ministeriön  kasvatu.sopillisena  neuvojana  1886-99. 
Julkaissut:  „Den  exakte  viden.skabs  inloeg  i 
proMemet  om  .sja"Iens  existens"  (1877.  tohtorin- 
väitöskirja):  ,.T;enke-  og  sja^lela;re"  (1882,  2-4:s 
pain.  nimellä  ..Kortfattet  t.  o.  s."  1888-1905,  sup- 
peampi laitos  ..Grundtrsk  af  sjjelelaren''  1889, 
5:s  pain.  1911);  ,.Vor  naturerkjendel.se,  bidrag 
til  en  mathematikens  og  fysikens  theori"  1883, 
palkittu  Tanskan  tiedeseuran  kultamitalilla) ; 
..Is  Xe\vton  og  hans  betydniug  for  videnskabun" 
(1884);  .,0m  maal  og  midler  for  den  hoiere 
.skoleundervisning"  (1886,  suom.  ..Korkeamman 
kouluopetuksen  tarkoituksesta  ja  välikappaleista 
sekä  sen  yhdistämisestä  alempaan  opetukseen", 
1904)  ;  .,Begrebet  det  etiske"  (1903) ;  „Etik,  al- 
mindelig  del"  (1904) ;  ..Kapsejladseus  logik, 
bidrag  til  losning  af  maaleproblemet"  (1893). 
Moraalifilosofian  alalla  K.  puolustaa  jonkun- 
laista tahdonvapautta.  Sielullisen  ja  aineellisen 
suhteen  hän  käsittää  kahden  substansin  väliseksi 
vuorovaikutukseksi.  Kasvatusopillisena  kirjaili- 
jana K.  kannattaa  reaalista  suuntaa,  ehdottaa 
kouluopetuksen  perustaksi  latinan  sijaan  ma- 
tematiikkaa ja  luonnontieteitä  ja  puolustaa  voi- 
mistelua, käsitöitä  ja  havainnollista  opetustap:xa. 

E.   O. 

Eromatiikka  =  värioppi. 

Kromatiini.   solutuman  osa.  ks.  Solu. 

Kroinatoforit.  1.  Eläint.,  väriainetta  sisäl- 
täviä soluja  pääjalkaisten,  useiden  äyriäiseläin- 
ten.  kalojen,  sammakkoeläinten,  matelijain  (var- 
sinkin kameleontin)  ihossa.  Saavat  supistumalla 
tai  laajentumalla  aikaan  näiden  eläinten  värin- 
muutoksen  ympäristön  kaltaiseksi.  —  2.  Kasvit. 
ks.    V  ä  r  i  h  i  u  k  k  a  s  e  t. 

Kromatoskooppi  (kreik.  fcÄrömo  =  väri,  ja  sko- 
pe'in  =  katsoa),  kaleidoskooppi,  jossa  kuvia  syn- 
nyttävät kirjavat  esineet  eivät  ole  irtonaisina 
kahden  lasilevyn  välissä  vaan  kiinnitettyinä  te- 
laan, joka  pyöriessään  aiheuttaa  kuvien  vaihtelun. 

Kromatrooppi  (kreik.  khröma  =  väri,  ja  tro- 
;jf'ni  =  kääntää) ,  koje.  jolla  luodaan  valkoiselle 
varjostimelle  värillisiä,  alituisesti  vaihtelevia  ku- 
vioita. 

Kromer  (Cromerl,  Martin  (1512-.''9), 
puol.  historiankirjoittaja;  toimi  prinssi  Sigis- 
mund  Augustin  sihteerinä  ja  sai  tämän  valta- 
istuimelle noustua  toimekseen  järjestää  Kr.i- 
kovassa  olevan  valtionarkiston;  häntä  käytettiin 
usein  lähettiläänä;  m.  m.  hän  lähetettiin  l."i70 
välittämään  rauhaa  Ruotsin  ja  Tanskan  välillä 
Stettinin  kongressissa,  josta  hän  on  laatinut 
kertomuksen.  K.  oli  kiivas  uskonpuhdistuksen 
vastustaja  ja  otti  osaa  Tridentin  kirkolliskokouk- 
seen; tuli  1.579  Ermelandin  piispaksi;  kirjoitta- 
nut: ,,De  origine  et  rebus  gestis  Polonorum" 
(1555)  ja  ..Polonia.  sive  de  situ,  moribus.  populis, 
magistratibus  et  Eepublica  regni  Polonici"  (15tiS). 
K: ia  pidetään  myöskin   erään  Katariina  Jagello- 


nican  Ruotsissa  kokemia  onnenvaiheita  esitt.'ivän 
kertomuk.sen  tekijänä.  [A.  Eichorn,  ..Der  ermlän- 
disehe  Bi.schof  M.  C",  Finkelin  monografia  Kra- 
kovan akatemian  toimituksissa   (I883i.]     J.  F. 

Eromi,  metallinen  alkuaine,  esiintyy  niukasti 
luonnossa.  Kem.  merkki  Cr,  atomip.  51.?j.  Sen 
keksi  Vauquelin  1797.  Tärkein  k. -mineraali  on 
kromirautakivi  (saks.  C7iro»ici.sc>is^cin),  rautaoksi- 
dulin  ja  kromioksidin  yhdistys,  FeO.  Cr,Oj.  Siitä 
valmistetaan  ensin  hapettamalla  kaliumdikro- 
maattia,  josta  sitten  muut  kromiyhdistykset  eri 
tavoilla  saadaan.  K.  metallilla  sellaisenaan  ei  ole 
käytännöllistä  merkitystä.  Se  on  valkoinen,  kova 
ja  hauras.  K;n  tärkeimmät  oksidit  ovat  kromi- 
oksidi ja  kromitrioksidi.  Edellinen, 
CrjOj,  on  vihreä,  veteen  liukenematon  ja  tulen- 
kestävä jauho,  jota  käytetään  vihreän  lasin  val- 
mistukseen ja  posliinin  maalaamiseen.  Luonnossa 
sitä  tavataan  useissa  vihreänvärisissä  mineraa- 
.leissa,  esim.  smaragdissa.  Se  on  emäksinen  ok- 
sidi, ja  siitä  johtuvat  tavalliset  kromisuolat, 
esim.  kromikloridi,  CrClj,  ja  kromi- 
sulfaatti,  Cfj  (S0,)„  joka  viimemainittu  on 
aineosana  kromialunassa  (ks.  t.).  Kromisuolat 
ovat  joko  vihreitä  tai  sinipunaisia  ja  antavat 
samanvärisiä  liuoksia.  Kromitrioksidi,  CrOj,  1. 
kromihappoa  n  hydridi  muodostaa  pu- 
naisia kiteitä,  jotka  helposti  liukenevat  veteen 
kromihapoksi,  H,CrO,.  Tämän  suolat,  kro- 
maatit, ovat  keltaisia  tai  punaisia,  esim.  k  a- 
liumkromaatti.  K.CrO,  (keltainen  kromi- 
suola)  ja  kaliumbikromaatti.  KjCr.O,  (punainen 
kromisuola).  Viimemainittu,  joka  on  tärkein  kai- 
kista kromiyhdistyksistä,  saadaan  suorastaan 
kromiraudasta.  sulattamalla  sitä  potaskan  ja 
salpietarin  kera,  liuottamalla  massa  veteen  ja 
lisäämällä  sekaan  rikkihappoa.  Suola,  joka  ki- 
teytyy suuriksi  punaisiksi  kiteiksi  ja  helposti 
liukenee  veteen,  on  myrkyllinen.  Sitä  käyte- 
tään värjäykseen  ja  kankaiden  painamiseen,  mui- 
den kromiyhdistysten  valmistamiseen,  sekä  tär- 
keänä hapettamisaineena.  Lyijy  kromaat  ti, 
PbCrO,.  1.  k  r  o  m  i  k  e  1 1  a,  on  veteen  liukene- 
maton keltainen  pulveri,  joka  sj-ntyy  saoksena 
kaliumdikromaattiliuoksen  vaikutuksesta  lyijy- 
asetaattiliuokseeu.  Sitä  käytetään  kauniina,  hy- 
vin peittävänä  maalivärinä.  Toinen  kromiväri  on 
kromipuna.  emäksinen  lyijykromaatti,  joka 
saadaan  sulattamalla  k. -kelta  salpietarin  kera. 
Se  on  sinoperinpunainen  ja  sanotaan  myös 
kromisinoperiksi.  Kromioranssi 

saadaan  keittämällä  kromikeltaa  kalkkimaidossa. 
Se  on  tav.  lyijykromaatin  ja  emäksisen  lyijy- 
kromaatin  seos.  Edv.  Hj. 

Kromialuna,  kromisulfaatin  ja  kaliumsulfaa- 
tin  kaksoissuola,  Cr.(S0,)3.  K-SO.-f-24H;0,  eroaa 
tav.  alunasta  (ks.  t.)  vain  siinä,  että  se  alumi- 
niumin sijasta  sisältää  kromia.  Se  kitevtyy 
sinipunaisiksi  oktaedreiksi  ja  on  täydellisesti 
isomorfinen  alunan  kanssa.  Käytetään  peittaus- 
aineena  värjäyksessä.  Edv.  Hj. 

Kromidiopsidi,  krominpitoinen  ja  siitä  syystä 
vahvasti  vihreänvärinen  diopsidimuunnos,  löy- 
detty m.  m.  Kuusjärveltä  Outokummun  kupari- 
kaivoksesta. P.   E. 

Kromihappo  ks.  Kromi. 

Kromihappoanhydridi  ks.  Kromi. 

Kromihyytelö  ks.   K  r  o  m  i  1  i  i  m  a. 

Kromiitti  1.  kromirautakivi,  musta  ki- 


1631 


Kromikelta — Kronecker 


1632 


veuniiinen.  esiintyy  oktaedrisi»;»  kiteinä  tai  ra- 
keisina massoina  serpentiinissä  ja  muissa  majjne- 
siumrikkaissa  liuskeissa.  On  kokoomukseltaan 
ferrokroniiitti,  FeCr-Oj.  ja  isomorfineii  magne- 
tiitin sekä  spinellin  kanssa.  K.  on  yleisin 
krominpitoinen  kivennäinen,  ja  siitä  tehdään 
kromi-viiriainoet  sekä  muut  kromivalmisteet.  Sitä 
tavataan  serpentiiniin  muodostuneina  juonina  ja 
pesäkkeinä  Kraubatissa  Steierniarkissa,  Eibentha- 
lissa  Baanaatissa,  Tromsassa  ja  Rohanmierissa 
Xorjassa.  Wooded  Peakissa  Uudessa-Seelannissa 
y.  m.  Suomen  serpentiinikivissä  se  on  pieninä 
oktaedreina  yleiseen  levinnyt,  ja  niinikään  se 
on    vuolukivessä    .s;iännöllinen    aines.  P.    E. 

Kromikelta   ks.   K  r  o  m  i. 

Kromikypsytys,  nahan  kypsyttäminen  kromi- 
yhdistyksillii.  Y  k  s  i  k  y  1  p  y  i  s  e  s  s  ä.  kypsy- 
tysmenetelmässä  käytetään  kypsyttimenä 
soodalla  emäksiseksi  tehtyä  kroniialunaa  tai  jo- 
tain muuta  kromisuolaa.  K  a  k  s  i  k  y  1  p  y  m  e  n  e- 
telmässä  liotetaan  karvottuja  ja  puhdistettuja 
vuotia,  nahaksia,  ensin  kromaattiliuoksessa  ya 
sitten  uatriumsulfaatista  ja  suolahaposta  valmis- 
tetussa liuoksessa,  joka  pelkistää  nahaksiin  imey- 
tyneen kromaatin  kypsytyskykyiseksi  kromi- 
suolaksi.  Krominahka  on  lujempaa  ja  sekä  vettä 
että  korkeampaa  lämpötilaa  vastaan  kestäv.äm- 
pää  kuin  parkittu  nahka.  Se  soveltuu  siitä  syystä 
paremmin  kuin  parkittu  nahka  päällisnahaksi, 
joksi  eitä  onkin  jo  ruvettu  vleisesti  kävttämään. 

'  J.   Vi. 

Kromiliima,  k  r  o  m  i  h  y  y  t  e  1  ö.  kaliumdi- 
kromaatin  ja  liiman  seos;  tulee  Kukenematto- 
maksi  valon  vaikuttaessa  ja  käytetään  valon- 
aran kalvon  valnii.stamiseeu  valokuvau.skopio- 
paperiin.  S.   V.    TI. 

Kromimusta,  sinipuusta  ja  kaliumdikromaa- 
tista  suoraltaan   kankaille  valmistettu   väri. 

Kromioksidi  ks.  Kromi. 

Kromioranssi  ks.  Kromi. 

Kromiparkitus  ks.  Kromikypsytys. 

Kromipuna  ks.   Kromi. 

Kromirautakivi  ks.  K  r  o  m  i  i  t  t  i. 

Kromiryhmä,  alkua  iueryhmä,  johon  kuuluu 
kromi,    iiiolyhdeeni,    wolframi    ja    uraani. 

Kromisuola  nimellä  tarkoitetaan  tavallisesti 
kaliumdikroinaattia    (ks.   Kromi). 

Kromitrioksidi  ks.   Kromi. 

Kromivihreä,  erilaisten  maalivärien  nimitys. 
Sellaisia  ovat  kromioksidi  ja  sen  hydraatti.  sekä 
kromikellan  ja  berliinin-sini.sen  seos.  Viimemai- 
nittu aine,  jota  myös  nimitetään  vihreäksi  sinope- 
riksi,  .saadaan  saostamalla  lyijy-  ja  rauta-a.se- 
taattiliuoksia  kaliumdikromaatti-  ja  verilijieä- 
suolaliuosten   seoksella. 

Kromofototypia  (kreik.  khröma  =  väri,  ja 
fototypial,  fotomekaanisin  keinoin  painettu- 
jen   viirikuvien    vanhentunut    nimitys. 

Kromogeenit  ikreik.  khrömn  -\äTi,  ja  geneCv 
=  syntyä),  väriainetta  .synnyttävät  yhdistykset, 
jotka    itse   ovat    värittömiä,     ks.    Väriaineet. 

Kromoliitti  (kreik.  A/iröiHa  =  väri,  ja  liihos  = 
kivii.  kova.  lasittamaton  kivitavara,  jonka  ko- 
ristesyvenuykset  on  täytetty  eri  värisellä  aineella. 

Kromolitografia  (kreik.  khrOma  =  väTi,  ja 
1  i  t  o  f;  r  a  i  i  UI,  värillinen  kivipainokuva.  ks. 
V  ä  r  i  p  a  i  n  o. 

Eromoplasti  ks.  Lehtivihreä  ja  Väri- 
hiukkaset. 


Kroinopsia  (kreik.  t/irömo  =  väri.  ja  o/i.ti.f  i 
näköi.  yhteisnimitys  niille  näkokoneiston  tiloille, 
joitten  vaikutuksesta  esineitten  väri  näyttää 
nuiuttuneelta  tai  näkyy  niitten'  ympärillä  väril- 
lisiä renkaita  tai  esiintyy  näköpiirissä  väriti't- 
tyjii  harhakuvia  ihallusinatsionejaK  Tiima  ilmiö 
syntyy  joko  valon  fysikaali.sesti  muuttuessa  kul- 
kiessaan silmiin  läpi  tai  subjektiivisesti  näkö- 
keskuksien sairaloisesti  toimiessa.  K.  Thn. 

Kroniosfiiäri    k^.    A  n  r  i  n  k  o. 

Krcmosomi   ks.    Soi  n. 

Kroiuotypia  ikreik.  khröma  =väz\.  ja  typos- 
jäljennösi.  moniväristen  kuvien  painaminen 
painokoneessa. 

Kromotypografia  ikreik.  AAröma  =  väri,  ja 
typografia),  J.  I.  DesjardinsMn  keksimä 
menetelmä    valmistaa    värillisiä    etsauksia. 

Kronberg  [kriinbärjj.  Johan  Julius  Fer- 
dinand IS.  18.50),  ruots.  taidemaalari.  Opis- 
keli Tukholman  taideakatemiassa  ja  sai  vaiku- 
tusta  varsinkin  J.  Höekertin  taiteesta.  Tuskin 
20  vuotta  täyttäneenä  hänelle  annettiin  jo  suuri 
kultamitali  taulusta  ..Kustaa  Vaasa  va.staanottaa 
raamatunkäännöksen".  V.  1873.  jolloin  hän  oli 
maalannut  eloisasti  sommitellun  ..Markkinakoli- 
tauksen  l.jOO-luvulta"  (päähenkilöinä  F.erik  XI\' 
ja  Kaarina  Mannuutytäri.  hän  valtion  stipen- 
dillä lähti  ulkomaille.  Miinehenissä  K.  loi  1875 
ensimiiisen  merkkiteoksensa  ..Jletsänneito  ja  fau- 
neja" iTukholnian  Kansallismuseossa),  joka  lois- 
tavalla värityk.sellään  ja  tekotapansa  rohkeudella 
voitti  kaikki  Euotsin  tämiinaikuiset  maalaukset. 
Tutkittuaan  sitten  Venetsiassa  vanhoja  mesta- 
reita, joista  K.  on  tehnyt  erinomaisia  jäljen- 
nöksiä, hän  jälleen  Miinehenissä  maalasi  väri- 
kylläiseen ja  elämäniloa  uhkuvaan  tapaansa  vie- 
hättävän allegorian  ,. Kevät".  Lukuunottamatta 
erästä  matkaa  Egyptiin  ja  Tunisiin  K.  asui 
1877-89  pääasiallisesti  Roomassa.  Täällä  hänen 
maalauk.sensa  saavat  levollisemman  ja  suuripiir- 
teisemmän  luonteen,  mikä  etenkin  ilmenee  tau- 
lussa ,, David  ja  Saul"  (1885,  Tukholman  Kan- 
sallisnnis.l,  joka  henkilökuvauksena  on  hänen 
parhaimpiaan  ja  osoittaa  hänen  suurta  oppinei- 
suuttaan kulttnurihistorialli.sella  alalla.  K:n 
mielikuvitusrikkaassa  ja  hieno.stuneessa  taiteessa 
on  koristeellinen  leima,  joka  varsinkin  on  tullut 
näkyviin  hänen  kotimaahan  palattuaan  suoritta- 
missaan isoissa  kattomaalauksissa,  joilla  hän 
Tukholmassa  on  m.  m,  koristanut  kunink.  lin- 
nan pääportaita  (Oskar  II:n  tilauksesta  1890-941, 
Hallwylin  palatsia  ja  Aadolf  Fredrikin  kirkon 
kupolia.  K.  on  Ruotsissa  ensimäisiä.  jotka  nyky- 
päivinä ovat  harrastaneet  rakennus-  ja  maalaus- 
taiteen saattamista  keskinäiseen  vuorovaikutuk- 
seen, ja  hän  on  osoittanut  monipuolisia  lahjo- 
jaan muotokuvamaalauksenkin  alalla. 

K.    Rr. 

Kronberg  /krtlnhorjj.  linna  Juutinrauman 
rannalla  Tanskassa  Helsingorin  luona.  On  neli- 
kulmainen, renesanssi-ty3'linen  rakennusryhmä, 
sivusta  80  m  pitkä;  sen  rakensi  Fredrik  II 
1.574-8.'5.    Käytetään   nyk.  osaksi  kasarmina. 

Kronecker,  Leopold  (1823-91),  saks.  mate- 
maatikko, saatuaan  filos.  tohtorin  arvon  Berlii- 
nissii  !,S4.')  eli  yksityisenä  tiedemiehenä.  V.  18C1 
K.  rupesi  ..yksityisesti"  luennoimaan  matematiik- 
kaa Berliini.ssä.  Edellisenä  vuonna  hän  oli  valittu 
sikäläisen  tiedeakatemian  jäseneksi.    V.   1883  hä- 


1C33 


Kronikka— Kronometri 


1G34 


iiet  kutsuttiin  Berliinin  yliopiston  vakinaiseksi 
professoriksi.  K:n  laaja  ja  tärkeä  tieteellinen  työ 
on  omistettu  etenkin  alarebran  ja  lukuteorian  ke- 
liittämiselle.  ITän  on  esim.  tutkinut  juurilausek- 
keilten  avulla  ratkaistavien  alj.'el)rallisten  ekvat- 
sionien  juurien  muotoa  seku  esittänyt  algebral- 
listen suureitten  aritmeettisen  teorian  pääpiirteet 
kirjoituksessa  .Xirundziise  einer  rein  aritUme- 
tisehen  Tlieorie  der  algebraisclien  GrOssen".  K. 
keksi  samaan  aikaan  kuin  Ilerniite  viidennen  as- 
teen ekvatsionieu  ratkaisun.  Yksissä  Weierstras- 
sin  kanssa  ja  myöhemmin  yksin  K.  toimitti  Crel- 
len  perustamaa  aikakauskirjaa  „Journal  fiir  die 
reine  und  angevvandte  JIatliematik".  johon  hän 
on  painattanut  monta  tutkimuksiensa  tulosta. 
K:n  koottujen  teoksien  toimittaminen  on  uskottu 
IliMselille   (nid.   I-III   vv.    1895-99). 

(V.  S:n.) 

Kronikka  (lat.  chronica,  <  kreik.  khronUra' 
=  aikakirjat,  <  fc/iio»os  =  aika),  „aikakirjat",  his- 
toria; historiateos,  jossa  tapaukset  esitetään  yh- 
tenäisesti tarkassa  aikajärjestykses.sU,  mutta 
jossa  ei  vielä  yritetä  .selvittää  tapausten  sisäistä 
.vhteyttä  ja  syitä.  On  kuitenkin  vaikea  jyrkästi 
erottaa  k:aa  yhtävähän  sen  edelläkävijästä,  si  u- 
naaleista,  kuin  sen  seuraajasta,  varsinaisesta 
historiasta,  vrt.  Historia.  —  Kroni- 
koita kirjoitettiin  varsinkin  keskiajalla.  Kris- 
tilliset kronikat  kirjoitettiin  alkuansa  kreik.an 
ja  latinan  kielillä.  Muunkielisistä  ovat  vanhim- 
mat anglosaksilainen  k.,  jonka  vanhin  muodos- 
tus on  10:nneltä  vuosis.,  ja  venäläinen  n.  s.  Xes- 
torin  k.  ll:nneltä  ja  12:nnelta  vuosis.  Kroita 
on  monta  eri  lajia:  maailmankronikoita.  maa-, 
maakunta-,  kaupunki-,  piispan-  ja  luostarikroni- 
koita.  Keskiajan  kronikankirjoittajista  mainit- 
takoon Grejrorius  Tonrsilainen,  Widukind,  Dudo, 
Cosmas  Praagilainen,  JIattheus  Parisiensis,  Jean 
Froissart  ja  Giovanni  Villani.  —  Ruotsin 
k:ista  ovat  huomattavat  riimikronikat  (ks.  t. 
ynnä  Eerikinkronikka  ja  Kaarien- 
kronikka),  ,, suorasanainen  ruotsalainen  kro- 
nikka" 1450-luvulta  ja  Ericus  01ai'n  „Chronica" 
(painetut  kokoelmaan  ,,Scriptores  rerum  sueeica- 
riun  medii  a?vi").  Tanskan  kronikoista  mai- 
nittakoon Saxo  grammaticuksen  ,, Historia  da- 
nica"  ja  „Chronicon  Skibyense"  (painetut  ko- 
koelmassa ,,Scriptores  rerum  danicarum  medii 
a?vi").  J.  F. 

Kronion  [iiVmiJ,  Kronoksen  poika,  kreik.  ru- 
noudessa   Zeuksen   lisänimi. 

Kronisti  ks.  Bysanttilainen  kirjal- 
lisuus. 

Kronlund  [Urun-],  Georg  Adolf  Edvin 
(s.  1860),  ruots.  lakimies  ja  politikko;  oli  1593- 
1905  tuomarina  Tornion  tuomiokunnassa;  valit- 
tiin 1S96  toiseen  kamariin.  K.  on  innokkaasti 
harrastanut  Tornionlaakson  ruotsinpuoleisten 
suomalaisten  ruotsalaistuttamista.  Hän  sai  ai- 
kaan Tornionlaakson  ruotsalaisen  kansanopiston, 
jonka  yhteydessä  on  malliviljelys.  perusti  ruot- 
salaisia kirjastoja  sikäläisiin  suomalaisiin  pitä- 
jiin ja  pani  alulle  suuren  omakotiyrityksen  Tor- 
nionlaaksossa. 

Kronoborg  [krn>iuho'rj].  1.  Hämeenlinnan 
(ks.  t.)  vanha  nimi.  —  2.  ks.  Kurkijoki.  — 
3.  Kreivikunta,  per.  1651.  käsitti  Kurkijoen 
pogostan  Käkisalmen  läänissä,  2.3807j  arvio- 
ruplaa  ynnä  673  talonpoikaa  ja  97  populia,  ja 
52.    IV.     Painettu  '/,„  12. 


tuotti  tuloja  vuodessa  6,377  talaria;  annettiin 
valtiodrotsi    Gabriel    Oxenstjernan    pojille. 

Kronoborgs  Iän  [kruniibo'rjs  lettj,  lääni  Etelä- 
liuot  sissa,  käsittää  Smillandin  eteläo.san;  9,9t0 
km',  158.226  as.  (1909).  Viimeisen  neljännes- 
vuosisadan kuluessa  asukasmäärä  on  vähentynyt. 

—  Järviä  (Bolmen,  Asnen,  Helgasjön,  Möekeln) 
ja  jokia  (Lagan,  Helgeä  y.  m.)  run.saasti,  pinta- 
alasta  on  10  ^c  vesiä.  Pääelinkeino  on  maa- 
talous: viljelt.vä  maata  on  10%,  niittyä  11%, 
metsää  29%.  Viljasta  riittää  kauraa  ja  ohraa 
yli  oman  tarpeen,  samoin  perunoita,  mutta  ruista 
ja  vehnää  täytyy  tuoda.  Karjan  ja  metsän  tuot- 
teita riittää  myytäviksi.  V.  1909  oli  nauta- 
karjaa 118.850  kappaletta,  lampaita  53.808,  si- 
koja 35,004,  hevosia  10.685.  Jlaatalouden  sivu- 
elinkeinoja ovat  puutarhanhoito,  marjainpoi- 
minta,  kalastus.  Vuorityötä  ei  ole.  Teollisuus- 
laitoksista ovat  tärkeimmät  paperitehtaat  (Lesse- 
bo),  sahat  ja  lasitehtaat;  valmistusarvo  kaik- 
kiaan 24,ä5  milj.  mk.  (1909).  Rautateitä  on 
626  km,  melkein  kaikki  yksityisiä.  —  Pääkau- 
punki   ja    ainoa    kaupunki    läänissä    on    V  ä  x  j  ö. 

—  Valtiopäiville  lääni  lähettää  12  edustajaa.  — 
Nykyisen   muodostuksensa   K.   sai    1687. 

E.   E.   K. 

Kronöby   fl-runubyj   ks.    K  r  u  u  n  n  p  y  .v. 

Kronobynjoki   ks.   K  r  u  u  n  u  p  y  y  n  j  o  k  i. 

Kronofotografia  (kreik.  A/iroJio.s  =  aika,  ja 
fotografia),  sarja  peräkkäisessä  järjestyk- 
sessä otettuja  pikavalokuvia  liikkuvasta  ilmiöstä. 
Ensimäiset  k. -kokeet  teki  amer.  Muybridge  1877 
riviin  asetetuilla  valokuvauskoneilla.  Ransk.  Ma- 
rey  otti  tällaisia  sarjakuvia  ihmisen  liikkeistä 
samalle  valokuvauslevylle  käyttämällä  sulkijana 
pyöriviiä,  raoilla  varustettua  ympyriäistä  levyä. 
Saks.  O.  Anschiitzin  onnistui  1887  yhdistää  kuva- 
sarja liikkuvaksi  kuvaksi.  Hän  käytti  valo- 
kuvaukseen 24  rinnakkaista  pientä  valokuvaus- 
konetta,  joiden  pikasulkijat  toimivat  nopeasti 
peräkkäisessä  järjestyksessä.  Kuvasarjan  nega- 
tiivista valmi.stettiin  hieman  suurennettu  dia- 
positiivi,  jonka  avulla  voitiin  saada  liikkuva 
kuvasarja.  Seuraava  askel  tällaisen  sarjavalo- 
kuvauksen  alalla  ovat:  n.  s.  ,,elävät  kuvat"  1. 
kinematografia. 

Kronografi  ks.  Kronoskooppi. 

Kronogrammi  (kreik.  khronos  =  aika.  ja 
jromnid  =  kirjain),  sana  tai  lause  (tavallisesti 
latinalainen),  jossa  esiintyvät  roomalaiset  luku- 
kirjaimet  yhteenlaskettuina  muodostavat  vuosi- 
luvun. Niinpä  esim.  Pariisin  verihäiden  vuosi- 
luku sisältyy  sanoihin:  LVtetla  Mater  natos  sVos 
DeVoraVIt  =  1572  (nim.  M  =  1000.  D  =  500,  L  =  50, 
neljä  V=20,  kaksi  1  =  2).  Tällainen  säe  on  k  r  o- 
n  o  s  t  i  k  o  n  (aikasäe)  1.  eteostikon  (vuosi- 
säe) ,  mutta  kronodistikon.  jos  vuosiluku 
sisältyy  kaksoissäkeeseen.  1600-luvulla  käytet- 
tiin kirjain  nimilehdillä  joskus  kronogrammeja 
ilmaisemaan  painovuotta.  J.  F. 

Kronologia  (kreik.  khronos  =  aika,  ja  logos  = 
oppi),  ajanlasku,  ajantieto,  ks.  Ajanlasku, 
Juutalainen  ajanlasku.  Esihisto- 
rialliset   ajanjaksot,    Historia. 

Kronologinen  (ks.  Kronologia),  ajan- 
tietoa, ajanlaskua  koskeva;  aikajärjestystä  nou- 
dattava. 

Kronometri  (kreik.  A-/iroiiOs  =  aika.  ja  metron 
=  mitta),     kompensatsioniheilnrilla     varustettujen 


1635 


Kronos — Krook 


1636 


kellojen  jälkeen  tarkimmin  kSyvät  kellot,  eroa- 
vat tavallisista  taskukelloista  pääasiallisesti  lii- 
pottimensa  ja  salpansa  puolesta,    ks.  Kello. 

Kronos,  kreik.  jumalolento,  Uranoksen  (tai- 
vaan) ja  Gaian  (maaemon)  poika,  lannisti  isänsä, 
silpomalla  hänet  sirpillä,  ja  anasti  maailman 
vallan;  nai  sisarensa  Rheian  (Rhean) ;  tämän 
s}-nnyttämät  lapset  hän,  peljäten  isänsä  kohta- 
loa, nieli  vatsaansa.  Mutta  nuorimman  poi- 
kansa Zeuksen  asemesta  Rheia  antoikin  hänelle 
kapaloidun  kiven  nielaistavaksi,  ja  vartuttuaan 
Zeus  pakotti  K:n  päästiimään  kaikki  sikiönsä 
ilmoille.  Yhdessä  näiden  kanssa  Zeus  sitten  an- 
karan taistelun  jälkeen  syöksi  K:n  sekä  tämän 
veljet  ja  sisaret,  titaanit,  Tartaroksen  maan- 
alaiseen pimentoon.  —  Toisten,  luultavasti  or- 
philaisten  piirissä  kehitettyjen  tarujen  mukaan 
K.  elää  autuaitten  saarilla,  kuolemattomien  mui- 
naissankarien  hallitsijana.  Toiselta  puolen  ker- 
rottiin myös  K:n  hallitusajan  olleen  ihmiskun- 
nan kulta-ajan  (ks.  t.).  ■ —  Eräät,  kenties  hämä- 
rästä muinaisuudesta  periytyneet  tarut  viittaa- 
vat siihen,  että  K:ta  on  alkuaan  ajateltu  hevo- 
senmuotoiseksi.  Uistoriallisena  aikana  K  :11a  oli 
tarustossa  suurempi  sija  kuin  kultissa.  Olym- 
piassa  hänelle  uhrattiin  n.  s.  Kronoksen  kum- 
mulla. Ateenassa  vietettiin  heinäkuussa  Kronia- 
juhla,  jolloin  pidettiin  remuisaa  iloa  ja  isännät 
kestitsivät  orjia.  —  Roomalaiset  pitivät  K:ta  sa- 
mana kuin  heidän  oma  Saturnuksensa.  Muuten 
on  K:ta  identifioitu  milloin  minkin  barbaro- 
laisjumalan  (niink.  Molokin  y.  m.)  kanssa.  — 
K.  nimen  sekoittaminen  Khronos  (=  aika)  sa- 
nan kanssa  on  aiheuttanut  sen,  että  K:ta  on 
välistä  kuvailtu  ajan  jumalaksi.  O.  E.  T. 

Eronoskooppi  (kreik.  khronos  =  aika.  ja  sko- 
pei'n  =  katsoa) ,  kello,  joka  erittäin  tarkasti  ilmai- 
see ajan  kulun.  Tavallisesta  kellosta  se  eroaa 
huomattavimmin  siinä,  että  k:ssa  on  keskusakse- 
liu  ympäri  kiertävä  sekuntiviisari.  Tämä  voidaan 
pysähdyttää  ja  panna  käyntiin  painamalla  sitä 
varten  olevaa  nappulaa.  —  Erikoislaji  k: ia  on 
kronografi,  jossa  kellolaitteen  kuljettama 
kynä  piirtää  yhtä  nopeasti  liikkuvalle  paperikais- 
taleelle  suoraviivaisen  pistesarjan.  Kahden  pe- 
räkkäisen pi-steen  väli  on  aina  yhtäsuuri  ja  vas- 
taa yhtä  sekuntia.  Toi.sta  kynää,  joka  edelliseen 
on  siinä  asennossa,  että  niiden  kärkien  yhdys- 
viiva on  kohtisuorassa  paperin  liikkumasuuntaa 
vastaan,  käytetään  joko  kädellä  tai  sähkövirran 
avulla  ja  se  merkit.see  ajanmomentit  myöskin  pis- 
teenä. Tämän  asema  kahteen  läheiseen  sekunti- 
pisteeseen  nähden  ilmaisee  ajan  osasekunneissa. 
Tätä  kojetta  käytetään  tähtitieteellisissä  ajan- 
mitta uksissa. 

Krouotermometri  (kreik.  khronos  =  aika,  ja 
termometri,  ks.  t.)  1.,  paremmin,  t  e  r  m  o  i  n- 
legraattori,  koje.  joka  ilmai.see  määrätyn 
ajan  keskimääräisen  lämpötilan.  Tähän  tarkoi- 
tukseen voidaan  käyttää  heilurikelloa,  jonka  hei- 
lurin pituus  herkästi  vaihtelee  lämmönmuutosten 
mukaan. 

Kronslott  ks.  K  r  o  n  s  t  a  1 1  i. 

Kronstadt  ks.  B  r  a  s  s  ö. 

Kronstadt  ks.  K  r  o  n  s  t  a  1 1  i. 

Kronstatinlahti,  Suomenlahden  itäisin  perukka 
Retusaaren  ja  Nevajoen  suun  välillä,  n.  3  penin- 
kulmaa pitkä,  l'/j  leveä.  Se  on  hiekkasärkkien 
täj-ttämä,  matala,  ke.skeltä  ainoastaan  5  m  syvä; 


suurempia  aluksia  varten  on  kaivettu  meri- 
kanava  (1S75-S9)  Kronst.atista  Pietariin.  Retu- 
saari,  samoinkuin  sen  kummall.ikiu  puolen  ole- 
vat salmet  on  varustettu  lujilla  linnoituksilla.  — 
K.  jäätyy;  jäänmurtajillakaan  sitä  ei  voida  pi- 
tää liikenteelle  auki  keskitalvella.  —  K:n  ran- 
noilla on  paitsi  Pietaria  ja  Kronstattia  lukui- 
sasti huvila-  y.  m.  asutuksia,  varsinkin  eti-Iä- 
puolella;  Oranienbaum,  Pietarhovi.  Poezija, 
Streljiia  y.  m.  E.  E.   K. 

Kronstatti,  ven.  Kronstadt,  saks.  y.  m.  Kron- 
stadt, Inkerin  suomalaisten  Saari,  kaupunki 
ja  linnoitus  Suomenlahden  itäperukassa,  Kron- 
statinlahden  suulla  olevan  Retusaaren  itä- 
päässä, 25  km  Pietarista,  9  km  Suomen,  6  km 
Inkerinmaan  rannikosta;  59,525  as.  (1897),  sota- 
väki mukaan  luettuna.  —  K.  on  säännölli-sesti 
rakennettu,  jakaantuu  kahteen  osaan:  komen- 
dantti- ja  amiraliteettikaupunkiin.  N.  20  kirk- 
koa, poika-  ja  tyttökymnaasi.  reaalikoulu,  meri- 
laitok.sen  teknillinen  koulu,  perämies-,  välskäri- 
y.  m.  kouluja,  monta  sairaalaa;  observatori,  sota- 
varikkoja,  kasarmeja,  kuivia  telakoita,  laiva- 
veistämöitä,  kone-  y.  m.  tehtaita,  sekä  valtion 
että  yksityisten.  Satama  etelärannalla  jakaan- 
tuu kolmeen  osaan:  lännessä  kauppasatama,  jo- 
hon saattaa  mahtua  1,000  alusta;  keskisatama  lai- 
vain  varustamista  ja  korjaamista  varten;  sota- 
satama  idässä.  —  K.  välitti  ennen  suurta  liikettä, 
kunnes  7  m  syvä  merikanava  Nevajoen  suusta 
K:n  eteläkärkeen  (kaivettu  1875-89)  teki  meri- 
aluksille  pääsyn  Pietariin  mahdolliseksi.  —  K. 
on  Venäjiin  tärkein  merilinnoitus  ja  sotasatama, 
suojelee  täydellisesti  reittiä  Pietariin.  Salmi  K;n 
pohjoispuolella  on  täytteillä  tukittu  suurem- 
milta aluksilta  ja  vahvistettu  seitsemällä  patte- 
rilla; väyläksi  eteläpuolella  on  jätetty  ainoas- 
taan kapea  uoma  aivan  K:n  sivutse,  muu  osa 
eteläistä  salmea  on  tukittu  ja  varustettu  patte- 
rilla. —  Pähkinälinnan  ja  Nevanlinnan  valloi- 
tuksen jälkeen  Pietari  Suuri  ryhtyi  rakennutta- 
maan linnoituksia  „Kron.slott"  Retusaarelle  1703. 
Seur.  V.  ruots.  sotavoima  hävitti  venäläisten  val- 
litukset, ja  1705  eversti  Armfelt  1.000  miehen 
kanssa  marssi  jään  yli  Retusaareen  tuhoten  vi- 
hollisen veistämön  ja  sotalaivat,  mutta  linna  jäi 
valloittamatta.  Kahdesti  sam.  v.  heinäkuussa 
uudi.stetut  maallenousuyritykset  sitävastoin  ei- 
vät  onnistuneet.  (E.  E.  K.) 

Krook-  [kruk-]  sukuja  tavataan  Suomessa 
useampia,  joiden  mahdollinen  sukulaisuus  keske- 
nään on  tietymätön.  Jo  keskiajan  lopulla  on 
Uudellamaalla  Porvoon  pitäjässä  alempaan  va- 
paasääty}'n  kuuluva  K.-suku,  jonka  jäsenistä  on 
mainittava  Pietari  K.,  joka  1456  .  saa  Kaarle 
Knuutiupojalta  Boen  kartanon,  ja  Savonlinnan 
linnanhaltija  1542-47  Klemetti  Henrikinpoika.  Sa- 
von erämaiden  asutuksen  alkaja.  Tämän  veljen- 
poika oli  Lempäälän,  sitten  Vanajan  kirkkoherra 
Olaus  Martini  K.,  kuollut  1590-luvulla.  —  Seu- 
raavan vuosisadan  keskivaiheilla  esiintyy  eräs 
Pähkinälinnasta  kotoisin  oleva  sukuhaara,  jonka 
tunnetuin  jäsen  oli  maisteri  ja  Nevanlinnan 
kirkkoherra  Benjamin  K.  (k.  1675).  —  Toiseen 
sukuun,  jonka  vanhin  tunnettu  jäsen  rovasti 
Benedikt  K.  1698  ..uusmaalaisena"  kirjoitettiin 
ylioppilaaksi  Turussa,  kuuluvat  taas  laamanni, 
hallituskonseljin  jäsen  Johan  Magnus  K.  (1760- 
1828)     ja     soturi,     Krimin     sotaan     1854,     Puo- 


UVM 


Kroonillinen     Krueger 


1688 


lan  kapinan  kukistamiseen  18C3  y.i  Turkin  so- 
taan 1877  osaa  ottanut  kenraalimajuri  Karl 
Edvard  K.  (1823-87).  Erikseen  on  mainittava: 
Johan  K.  (1713-78),  kirjailija,  Hollolan  kirkko- 
herran Pentti  K:n  poika,  tuli  ylioppilaaksi  Tu- 
russa 1730,  Upsalassa  1733  ja  jälkimäisessä  pai- 
kassa maisteriksi  1737  sekä  dosentiksi.  Julkaisi 
1746  Turussa  väitöskirjan  ,,The.ses  philosophic^". 
K.  kirjoitti  erään  noita  siihen  aikaan,  Swiftin 
y.  m.  esimerkin  mukaan,  suosittuja  mielikuvituk- 
sen luomiii  matkakertomuksia,  joka  1741  ilmestyi 
Tukholmassa  nimellä  ,.Tankar  om  jordens  skap- 
nad  eller  Fonton  Freemassons  äfventyr"  ja  kuvaa 
ilmalaivalla  tehtyä  matkaa  kuuhun.  Kirja  osoit- 
taa lukeneisuutta,  mutta  on  ilman  omaperäi- 
syyttä. K.  sai  hovisihteerin  arvon  ja  kuoli  Tuk- 
liolmassa.  [Eichhorn,  ..Svenska  studier"  I,  s.  199).] 

K.   G. 

Kroonillinen  (kreik.  /.•?ito7!o,'!  =  aika),  pitkä- 
aikainen, vähitellen  kehittyvä,  pysyväinen.  Kroo- 
nilliseksi  sanotaan  tautia,  joka  alunpitäen  on  hii- 
pivää laatua  tai  joka  kadotettuaan  äkillisen 
luonteensa  on  muuttunut  pitkälliseksi,  kuukau- 
sia ja  vuosikausia  kestäväksi  (vrt.  Akuutti- 
nen).  E.  Th-n. 

Krooseri  (amer.  suom..  <  engl.  grocery), 
maustetavarakauppa,   sekatavarakauppa. 

Kroseilni,  rikinpitoinen  tervaväriaine;  käy- 
tetään villan  värjäykseen.  —  K.-s  a  r  1  a  k  k  i  a 
k.äytetään  villan,  silkin  ja  puuvillan  värjäykseen. 

S.  V.  n. 

Krosiini.  eräissä  kiinalaisissa  hernelajeissa 
tavattava  punainen,  amorfinen,  veteen  ja  alko- 
holiin liukeneva  aine,  josta  laimeiden  happojen 
vaikutuksesta  saadaan  sokeria  ja  punaista  k  r  o- 
s  e  t  i  i  n  i  a,  joka  tinasuolojen  ja  ammoniakin 
kanssa  värjää  kankaan  keltaiseksi.         S.  V.  H. 

Krossi  ks.  G  r  o  s  s  i. 

Kroton  f-tönj  (lat.  Croto  t.  Croton).  muin. 
kreik.  merikaupunki  Etelä-Italian  Bruttiumissa, 
alkuaan  akhaialaisteu  n.  700  e.  Kr.  perustama 
siirtola.  K.  oli  kuuluisa  kukoistavasta  kaupas- 
taan ja  hyvistä  laeistaan  sekä  korkeasta  sivis- 
tyksestään ynnä  taitavista  lääkäreistään;  siellä 
eli  ja  vaikutti  kauan  Pythagor.is.  jonka  perus- 
tama ylimysmielinen  koulukunta  noin  vuosisadan 
ajan  K:ssa  piti  valtion  johtoa.  K:sta  oli  m.  m. 
kotoisin  kuuluisa  atleetti  Milon.  Sen  asukkaat 
kärsivät  lokrilaisia  vastaan  sotiessaan  tappion 
Sagras-joen  luona,  mutta  hävittivät  Sybariin  kau- 
pungin (510  e.  Kr.).  Jlyöhemmissä  sodissa  brut- 
tiumilaisia,  S.yrakusan  itsevaltiaita,  Pyrrhosta  ja 
roomalaisia  vastaan  K.  heikkenemistään  heikkeni, 
joutuen  toisinaan  vihollisten  valtaan.  Toisen 
puunilaissodan  aikana  K.  oli  karthagolaisten 
hallussa  ja  oli  Hannibalilla  tärkeänä  sotaliikkeit- 
ten  tukikohtana.  K:n  jälleen  jouduttua  rooma- 
laisille sijoitettiin  sinne  siirtokunta  (194  e.  Kr.), 
mutta  entistä  kukoistustaan  ei  kaupunki  enää 
saavuttanut.  K:n  paikalla  on  nyk.  vähäinen 
Cotronen   kaupunki.  E.   R-n. 

Krotonkloraali  ks.  Butylikloraali. 

Krotonöljy,  Croton  Tiglium  nimisen  tyräkki- 
kasvin siemenistä  saatu  ruskea,  pahanhajuinen 
öljy,  jota  käytetään  ulostuttavana  lääkkeenä 
(ks.  Croton). 

Krouvari  (ruots.  krögare),  kapakan,  krouvin, 
omistaja,   kapakoitsija. 

Kru,  useaan  heimoon  jakautunut,  sukuperältään 


tuntematon  neekerikansa  LIinsi-Afrikassa,  Norsun- 
luu- ja  Pippuri  rannalla  Kap  Palmas-niemen  kum- 
mallakin puolen.  K. -neekerit  ovat  voimakas- 
rakenteisia, ihonväri  musta,  parrankasvu  pa- 
rempi kuin  muilla  neekereillä.  Laivamiehinä, 
lämmittiijinä  ja  lyömiehinä  kauppa-faktorioissa 
on  heillä  ollut  huomattava  merkitys  Länsi-Afri- 
kan siirtomaakehityksessä.  Suuri>M  hyötynsä 
vuoksi  he  ovat  säästyneet  orjametsästyksiltä. 

E.  E.  K. 
Krueger  Ikryg-],  Karl  Nikolaus  Adal- 
bert  (1S32-9G),  saks.  tähtitieteilijä,  jonka  tie- 
teelliset ansiot  ovat  suomalaisille  micltäkiinnit- 
täviä  erityisistil  syistä,  hän  kun  vietti  14  vuotta 
Suomessa  Helsingin  yliopiston  professorina  ja 
ob.servatorin  johtajana.  K.  .syntyi  3  p.  jouluk. 
1832  JIarienburgissa  Liinsi-Preussissa.  opiskeli 
1851-53  Berliinin  yliopistossa  ja  siirtyi  1853  Bon- 
niin, missä  tuli  Argelanderin  toiseksi  apulaiseksi 
tämän  aloittamassa  suurenmoisessa  pohjoisen  tai- 
vaanpallopuoliskon  tähtien  luetteloimistyössä. 
Tämä  luettelo,  tavallisesti  tunnettu  nimellä  „Bon- 
ner  Durchmusterung",  valmistui  7  v:ssa,  1852- 
59;  se  sisältää  324,198  tähteä,  s.  o.  kaikki  9:iinen 
suuruusluokan  ja  suuren  osan  10:nnea  suuruus- 
ludkan  tähdistä  ja  perustuu  yli  miljoonaan  ha- 
vaintoon, jotka  suureksi  osaksi  ovat  K:n  ja  hä- 
nen työtoverinsa  E.  Schönfeldin  tekemiä.  Tämän 
työn  ohessa  K.  myöskin  havaitsi  kiertotätitiä, 
pyrstötähtiä.  vaihtelevia  tähtiä  y.  m.,  väitteli 
tohtoriksi  1854,  mittasi  tälitiparallaksej,a  ja  suo- 
ritti ratalaskuja.  Bonnissa  K.  oli  v:een  1802  asti, 
jolloin  hän  haki  ja  nimitettiin  Helsingin  yliopis- 
toon tähtitieteen  professoriksi  Woldstedtin  jiil- 
keen.  K:n  tieteelliset  ansiot  maassamme  ovat 
erittäin  suuret.  Aluksi  hän  asetti  observatorin 
koneiston  uuteen  kuntoon,  jonka  jälkeen  hän  jat- 
koi tarkkoja  tutkimuksiaan  tähtiparallakseista, 
tähtiryhmistä  y.  m.  Tiedeseuran  jäsenenä  hän 
toimi  suurella  innolla,  kuului  meteorologiseen 
valiokuntaan,  otti  osaa  meteorologisen  aineiston 
julkaisemiseen,  julkaisi  itse  Helsingin  havain- 
toihin perustuvia  lämpömäärän  keskiarvotauluja. 
Toimi  myöskin  matematiikan  professorina  1870- 
72.  Toimitti  ylidessä  Järnefeltin  ja  Pussin  kanssa 
telegrafisia  longitudimääräyksiä  Piilkovan.  Hel- 
singin, Turun.  Loviisan  ja  Viipurin  välillä.  Todis- 
teina K:n  tarkkuudesta  ja  kätevyydestii  ovat  myös 
u.seat  koneistotekniikkaan  kuuluvat  julkaisut  ja 
samaan  alaan  laskettavat  keksinnöt.  Helsingissä 
K.  aloitti  erinomaisella  huolellisuudella  ja  uut- 
teruudella tekemänsä  zoonihavainnot,  joitten  pää- 
määränä oli  määrätyn  vyöhykkeen  (zoonin)  täh- 
tien tarkka  paikanmääräys.  Työ  oli  ..Astrono- 
mi.sche  Gesellschaffin  aloitteesta  syntynyt  mo- 
nen observatorin  yhteistyö,  ja  K.  suoritti  ensimäi- 
senä  loppuun  osansa,  joka  oli  useimpien  osanot- 
tajien tehtäviä  suurempi.  Tuloksena  on  Helsingin 
yliopiston  kustannuksella  ilmestynyt  suuri  luet- 
telo, joka  sisältää  15,000  tähden  tarkat  asemat. 
Tämä  työ  ei  ollut  vielä  päättynyt,  kun  K.  1876 
muutti  Hansenin  jälkeen  observatorin  joht,ajaksi 
Gothaan.  missä  hän  jatkoi  zoonihavaintojaan  ja 
muita  tieteellisiä  tehtäviään.  V.  1880  hän  kut- 
suttiin Kielin  yliopistoon  tähtitieteen  professo- 
riksi ja  observatorin  johtajaksi.  Näitten  toi- 
miensa ohessa  K.  Kielissä  ollessaan  ansiokkaasti 
julkaisi  aikakauskirjaa  ..Astronomisehe  Nach- 
richten".    K.    kuoli    Kielissä  21   p.  huhtik.   1896. 


1639 


Krug — Krumpen 


1640 


KMiii|MU  telidasuhn' 


Suomeen  K.  oli  koko  ikiiusä  syvästi  kiintyuyt,  ja 
hiin  kuvasi  itse  oloaan  maassamme  elämänsä  on- 
nellisimmaksi jaksoksi.  U.  Ii. 

Krug  [kruhj,  \Vilhelm  Traugott  (1770- 
184-21.  saks.  filosofi  ja  kirjailija,  Frankfurt  a.  d. 
0:n  yliopiston  filosofian  professorina  1801-04; 
Kantin  jälkeen  Königsbergiu  jliopiston  meta- 
fysiikan ja  logiikan  professorina  ja  1809-34 
Leipzigin  yliopiston  filosofian  professorina.  Otti 
innokkaasti  osaa  Saksan  vapausliikkeeseen,  oli 
m.  m.  vapaaehtoisena  mukana  1814.  K.  oli  erin- 
omaisen tuottelias  ja  monipuolinen  kirjailija  (hä- 
nen teostensa  luettelo  käsittää  189  numeroa). 
Tärkeimmät  teokset :  „Fundamentalphilosopliie" 
(180.J):  ,, System  der  theoretischen  Pliilosophie" 
(1800-10);  System  der  praktischen  Philosophie" 
(1817-19);  „Handbuch  der  Philosophie  und  philo- 
.sophischen  Litteratur"  (1820);  „Gesehichtliehe 
Darstellung  des  Liberalismus  alter  und  neuer 
Zeit"  (1823);  ,.AlIgemeines  lland«'örterbuch  der 
pliilosophischen  \Vissenschaften"  (1827-34) ;  ,,Ge- 
sammelte  Schriften"  (1830-41).  —  K:n  filosofi- 
nen kanta  on  ylei.stajuisteltua  kantilaisuutta. 
Ficliteä,  Sehellingiä  ja  Hegeliä  hän  arvostelee 
teoksissaan  mieltäkiinnittävästi.  Politiikan  ja  teo- 
logian alalla  hän  kannatti  innokkaasti  liberaa- 
lisia aatteita.  E.   O. 

KrukOTsrlecki  [-vjf:'1sl:i],  Jan  (1770-1850), 
kreivi,  puol.  kenraali,  palveli  1796-1806  Itävallan 
armeiassa  ja  sen  jälkeen  Varsovan  suurherttua- 
kunnan sotajoukossa,  tuli  1813  kenraaliksi.  Puo- 
lan kapinan  aikaan  K.  1831  Varsovan  kenraali- 
kuvernööriksi nimitettynil  rupesi  tarmokk.iasti 
varustamaan  pääkaupunkia;  mutta  Ostrolenkan 
tappelun  jälkeen  Skrzynecki  sai  hänet  syrjäyte- 
tyksi, jolloin  hän  liittyi  kiihkoisänmaalliseen 
puolueeseen,  ja  sai  presidentiksi  valittuna  hal- 
litusasioiden  johdon;  mutta  kun  hän  Wolan  tais- 
telun jälkeen  teki  antaumissopimuksen  venäläis- 
ten kanssa,  erottivat  valtiopäivät  hänet.  Hänet 
vietiin  kuitenkin  Venäjälle  ja  oli  kolme  vuotta 
vankina  KasaanLs.sa.  K.  O.   h. 

Krumbacher  [-bahherj,  Karl  (1856-1900), 
saks.  filologi,  v:sta  1891  ylimääräisenä,  v:sta 
1897  vakinai.sena  professorina  Miinchenissä.  Jo 
nuorena  innolla  antauduttuaan  laiminlyödyn  by- 
saiittisen  filologian  tutkimiseen  hän  harvinai- 
.sella  tarmollaan  kohotti  tämän  tieteenhaaran  sel- 
laiselle tasolle,  että  häntä  on  pidettävä  nyky- 
aikaisen bysanttisen  tutkimuksen  (bysantinistii- 
kan)     varsinaisena     luojana.      K:sta,     jolla     oli 


erinomainen  järjestelykyky,  tuli  siihen  asti  ha- 
jallaan työ.skentelevien  voimien  johtaja  ja  koossa- 
pitäiä,  ja  hänen  1892  perustamansa  ..Byzanti- 
nische  Zeitschrift"  on  muodostunut  puheenalaisen 
tutkimuksen  kansainväliseksi  keskustaksi;  v:sta 
1898  alkaen  on  ilmestynyt  sitä  täydentävä  ,,By- 
zantinisches  Archiv".  Hänen  1891  julkaisemansa 
..Geschiehte  der  byzantinischen  Litteratur",  jo.sta 
1897  ilmestyi  kahta  vertaa  laajempi  laitos,  ou 
laatuaan  ensimäinen.  Sen  lisäksi  hän  kirjoitti 
lukuisia  keski-  ja  uuskreikkalaista  kielihistoriaa 
ja  filologiaa  käsitteleviä  tieteellisiä  tutkielmia, 
joista  useimmat  alallaan  uranuurtavia,  sekä 
yleistajuiset  julkaisut  ..Grieehische  Reise"  (1886), 
",Populäre   Aufsätze"    (1909)    y.    m.  E.    R-n. 

Krumlr,  arabialais-  ja  berberiläisheimoista 
syntynyt  kansa  Luoteis-Tunisissa.  K:ien  alitui- 
set rosvoretket  Algeriaan  antoivat  Ranskalle 
aiheen  Tunisin  ana.stamiseen  1881.  E.  E.  K. 

Krummacher  f-mnhher].  1.  Friedrich 
Adolf  K.  (1767-1845),  saks.  jumaluusoppinut, 
oli  1824-43  saarnaajana  Bremeni.ssä.  jossa  voi- 
makkaasti vastusti  aikansa  järkeisuskoa.  K.  kir- 
joitti u.seita  hartaus-  ja  kansankirjoja,  joista 
sievä  kertonuiskokoelma  ,.Parabeln"  (vertaus- 
kertomuksia)  on  suomeksi  ilmestynyt.  —  2. 
Friedrich  Wilhelm  K.  (1796-1868),  edel- 
lisen poika,  reformeerattu  saarnaaja,  vastusti 
niinikiiän  kiivaasti  järkeisuskoa  ja  julkaisi  useita 
paljon  luettuja  hartau.skirjoja.  joista  ..Elias  der 
Thisbiter"   on    suomeksi    käännetty.  E.    K-a. 

Krummedike,  alkuansa  holsteinilainen  aatelis- 
suku, jonka  haaroja  tavataan  Tanskassa  ja 
Ruotsissa.  Sen  huomattavimmat  jäsenet  olivat: 
Eerik  K.  (k.  1439),  tansk.  valtaneuvos  ja 
valtakunnan  hovimestari,  otti  osaa  unioni-selk- 
kauksiin Eerik  Pommerilaisen  aikana,  ja  hänen 
pojanpoikansa  Henrik  K.  (k.  1530),  norj.  ja 
tansk.  valtaneuvos,  Varbergin  lääniniiehenä,  luo- 
pui Kristiern  II:sta  ja  toimi  Fredrik  I:n  kohot- 
tamiseksi valtaistuimelle.  K.  G. 

Krumpen,  Otto  (1473-1509).  tansk.  aatelis- 
mies, oli  tansk.  armeian  päällikkönä  valloitus- 
retkellä  Ruotsiin  1520.  mutta  mainitaan  lausu- 
neen paheksumisensa  Tukholman  verilöylystä. 
Johti  1525  retkeä  Gotlantiin  Severin  Norbytä 
vastaan.  Kreivisodan  aikana  hän  luopui  kreivi 
Kristoferin  puolelle,  joutui  vangiksi  ja  menetti 
virka-arvonsa,  jotka  kuitenkin  myöhemmin  sai 
takaisin,   tullen   vielä   valtakunnan    marskiksikin. 

K.   O. 


KUI 


Krupp — Kruskopf 


1642 


Krupp,  AI  lied  (1812-87),  saks.  tehtailija; 
otti  1818  hiilliniiisa  isiinsii  perustaman  pienen 
rautaruukin  ja  teräsvalimon.  Valmisti  1S47  en- 
simäisen  3-naulaisen  suusta  ladattavan  tykin  ja 
asetti  1851  Lontoossa  näytteille  suurimman  valu- 
teriiskappaleen,  kovia  kiillotettuja  valsseja  ja 
6-naulaiseu  vaippatykin,  jonka  putki  oli  valu- 
teriiksestii.  K.  ja  sittemmin  hänen  poikansa 
Friedrich  K.  laajensivat  edelleen  tehdasta 
alinomaa,  samalla  kuin  sen  tuotteita,  etenkin  tyk- 
kpjii  ja  panssarilevyjii  yhä  parannettiin  ja  kehi- 
tettiin. Suurissa  määrin  ruvettiin  valmistamaan 
myöskin  rautatievaunuja  ja  -veturien  pyöriä,  ak- 
seleita, jousia,  ratakiskoja  sekä  kaikenlaista 
rauta-  ja  ter.-islevyä.  kankea  y.  m.  Liike  on  vähi- 
tellen hankkinut  haltuunsa  hiili-  ja  rautakaivok- 
sia,  laivaveistämöitä  ja  teriissulatoita  sekä  Sak- 
san eri  osissa  että  ulkomaillakin.  V.  1903  liike 
muutettiin  osakeyhtiöksi  (toiminimi  on  Fried. 
Krupp).  jonka  kaikki  osakkeet  ovat  K:n  perheen 
hallussa;  osakepääoma  on  ISO  milj.  Saksan  mk. 
Liikkeen  suurenmoisuutta  kuvaavat  seuraavat 
numerot:  1  p.  tammik.  1912  yhtiön  tehtaissa  oli 
työss-i  69,950  henkilöä,  niistä  virkamiehiä  7,126. 
Suurin  työmiesmäärä  37.853  oli  Essenin  valu- 
terästehtaassa.  Toiminimi  on  rakentanut  työväes- 
tölleen 9.452  perlieasuntoa.  Sen  omistamien  aluei- 
den yhteinen  pinta-ala  oli  1912  2.368.15  ha,  josta 
rakennettua  alaa  175.0:  ha.  V.  1910  yhtiö  käytti 
hyväntekeväis^-ystoimiin,  sairaus-  ja  eläkemaksui- 
hin  yli  10  milj.  mk.  Tehtaan  työväestön  ja  virka- 
miesten käytettävänä  on  kirjasto,  jossa  on  noin 
65.000  nidosta  sekä  50,000-nidoksinen  ammatti- 
tietoja käsittävä  kirjasto. 

V.  n. 

Kruppi    (ensi.   crovp)    ks.   K  u  r  i  s  t  u  s  t  a  u  t  i. 

Kruraalinen,  reittä  (lat,  crus)  koskeva,  esim. 
kruraalikohju.  kruraalikanava.  Nykyjään  tämä 
nimitys  on  omistettu  säärelle,  ja  reidestä  puhut- 
taessa käytetään  tavallisesti  sanaa  femoraa 
Unen."  E.  Th-n. 

Krus   ks.   K  r  u  u  s. 

Kruse  [krfi],  Eilhard  (k.  1587).  liivil. 
aatelismies,  oli  nuorempana  piispanvoutina  Tar- 
to.ssa  ja  1557  sen  lähetystön  johtajana,  joka 
Liivin  säätyjen  nimessä  meni  iloskovaan  tsaa- 
rin luo  rauhasta  keskustelemain,  mitään  kui- 
tenkaan aikaansaamatta.  Palattuaan  hän  jou- 
tui Pernussa  jouluk.  1560  ryöstävän  venäläis- 
joukon käsiin.  Niinkuin  ihmeen  kautta  hän  pe- 
lastui kuolemasta,  kun  muut  vangit  surmattiin, 
ja  kuljetettiin  vankina  Moskovaan.  Siellä  hä- 
nelle tarjottiin  henki  ja  tsaarin  armo,  jos  K. 
tahtoi  hänen  palvelukseensa  ruveta,  ja  K.  suos- 
tui. Jonkun  vuoden  perästä  K.  palasi  koti- 
maahan, nyt  Iivana  Julman  miehenä.  Erään  toi- 
sen luopion  Juhana  Tauben  kanssa  hän  koetti 
viekoitella  (1569)  Tallinnaa  Ruotsista  luopumaan, 
mutta  turhaan.  Sitävastoin  heidän  1570  onnis- 
tui saada  nuori  Saarenmaan  herttua  Mavmu  liit- 
tymään Iivanaan.  JIutta  jo  seuraavan  vuoden 
lopussa  K.  ja  Taube  pettävät  tsaarin  ja  rupeavat 
Puolan  kätyreiksi,  jonka  asioita  nyt  uutterasti 
ajoivat.  Kuitenkin  he  salassa  vielä  kääntyivät 
kirjeillä  tsaarinkin  puoleen  ja  joutuivat  asiasta 
syytökseen,  mutta  tiesivät  siitä  puhdistautua. 
K.  kuoli  1587  lähetysmatkalla  Preussiin.  Taube 
jo  kaksi  vuotta  aikaisemmin.  [Th.  Schiemann, 
,. Johann   Taube   und    Eilhard   Kruse.     Zwei    Ver- 


riither"   (kirjassa  „Characterköpfe  u.  Sittenbilder 
aus  der  baltischen  Geschiehte",  1885).]        K.  G. 

Kruse  /lcn'i-J,  Friedrich  Karl  Her- 
mann (1790-1866),  Oldenbuffii.sta  syntyisin,  oli 
1828-53  historian  professorina  Tarton  yliopis- 
tossa. Hiinen  teoksistaan,  jotka  kyllä  osaksi 
o.soittivat  kritiikin  puutetta,  mutta  joilla  kuiten- 
kin aincskokoelmina  on  arvonsa,  mainittakoon: 
..Anastasis  der  Waräger"  (1841),  „Chronicon 
Nortmannorum,  Variasrorussorum  ete."  (1851)  ja 
huomattava  nminaistieteellinen  julkaisu  „Nee- 
rolivonica  oder  Alterthiimer  Liv-,  Est-  und  Kur- 
lands"    (1842.   2:nen   pain.   1859).  K.   G. 

Kruse  [kruze],  Heinrich  (1815-1902),  saks. 
näytelmänkirjoittaja.  K.:n  esikoistuote.  murhe- 
näytelmä ,.Die  Gräfin"  (1868),  sai  Schiller-pal- 
kinnon;  mui.sta  näytelmistä  mainittakoon  .,Wul- 
lonuever"  (1870),  "..Marino  Falieri"  (1876)  ja 
..Uosamunde"  (1878).  K.  kallistuu  näytelmis- 
sään realistiseen  suuntaan,  ja  hänen  draamo- 
jensa  pääavut  ovat  säästeliäs  draamallinen  tyyli, 
etevä  situatsioniesitys  ja  ytimekäs  luonteen- 
kuvaus, jota  varsinkin  huvinäytelmän  alalla  kan- 
nattaa onnistunut  huumori.  [F.  H.  Brandes, 
,  n.  K.  als  Dramatiker"  (1898);  E.  L.ange,  .,H. 
Kruses  ponimersche  Dramen"  (1902) .]         J.  H-l. 

Krusenstern  [kruzensternj,  Adam  Johann 
von  (1770-1846).  ven.  merenkulkija,  amiraali, 
synt.  Vironniaalla  ruots.-saksalaisesta  suvusta. 
Palveli  Venäjän  laivastossa  sodassa  Ruotsia  vas- 
taan 1788-90,  sitten  Englannin  laivastossa.  Kei- 
sari Aleksanteri  T  lähetti  hänet  1803  tieteellisen 
retkikunnan  johtajana  Japaniin.  Matka  kävi 
maapallon  ympäri  ja  ke.sti  3  v.  Rotken  arvok- 
kaista tieteellisistä  tuloksista  K.  on  tehnyt  selkoa 
useissa  teoksissa;  mainittakoon  ..Reise  um  die 
Welt  in  den  Jahren  1803-06",  „Beiträge  zur 
Hydrographie  der  grössern  Ozeane",  ..Atlas  de 
rOcfian  Pacifique",  ,,Recueil  des  m^moires  hydro- 
graphiques".  —  Pietariin  pystytettiin  1876  hä- 
nen muistopatsaansa.  —  K  :n  poika  Paul  Theo- 
dor von  K.  ja  tämän  poika  Paul  von  K. 
ovat  tehneet  huomattavia  tutkimusmatkoja  Poh- 
joisen jäämeren   rannoilla.  K.   E.  K. 

Krusenstjerna  fkrusensärnaj,  Julius  Ed- 
vard von  (1841-1907),  ruots.  virkamies,  poli- 
tikko,  palveli  Svean  hovioikeudessa,  oli  m.  m. 
jäsenenä  uudessa  lainvalmistelukunnassa,  tuli 
1881  toimituspäälliköksi  siviilidepartementtiin. 
Oli  1883-89  sekä  1896-1902  siviiliministerinä  eri 
ministeristöissä.  Harrasti  tässä  toimessa  tehok- 
kaasti m.  m.  liikenteen  kehittämistä,  kuten  rauta- 
teiden ja  kanavien  rakentamista.  Oli  v:sta  1889 
ylipostipäällikkönä,  jona  osoittautui  erittäin  kel- 
volliseksi. Otti  osaa  valtiopäiviin  v:sta  1885, 
liittyen  lähinnä  maltillis-vapaamielisiin.    ff.  R. 

Krusifiksi  (lat.  crux,  genet.  crucis  =  risti, 
ja  f I j-Ks  =  kiinnitetty),  ristiinnaulitun  Kristuk- 
sen   plastillinen    kuva. 

Kruska  ks.  K  r  u  z  k  a. 
■  Kruskopf  [-fi-J.  Pehr  Adolf  (1805-52), 
taidemaalari  ja  piirustuk.senopettaja;  synt.  Pie- 
tarissa, missä  hänen  isänsä  Peter  K.,  sittem- 
min Äyräpään  tuomiokunnan  tuomari,  oli  oikeus- 
kollegin  sihteeri.  K.  tuli  Turussa  ylioppilaaksi 
1823  ja  hovioikeuden  auskultantiksi  1S27.  Pal- 
veli senaatissa  v:sta  1830  ylim.  kopistina  ja 
1831-32  ylim.  kamarikirjurina".  Tuli  1831  Suomeen 
sijoitetun    sotaväen    esikunnan    kielenkääntäjäksi 


1643 


Krusta — Kruunu 


1644 


ja  sai  1841  kihlakuimantiiomariu  arvon.  K:n 
merkitys  sivistyshistoriassamme  perustuu  siihen, 
että  hän  kuuluu  taiteemme  ani  harvoihin  edusta- 
jiin 1830-  ja  lS40-luvuilhi.  Hänen  ainoana  opas- 
tajanaan taiteen  alalla  oli  hänen  opettajansa 
F.  F.  Sedmiijradskij  (ks.  f.)  Pietarin  saksalaisessa 
S:t  Petri-koulussa.  Maalauksissaan  K.  aina  jäi 
avuttoman  dilettantin  kannalle,  jotavastoin  hän 
piirustuksissaan  onnistui  edes  hiukan  paremmin, 
niinkuin  osoittavat  hänen  kivipiirroksensa,  jotka 
ovat  osaksi  omia  sommitteluja,  osaksi  näköaloja, 
muotokuvia  y.  m.  K.  julkaisi  näitä  piirroksiaan 
kokoelmana  .,Finska  vyer,  tecknade  efter  naturen" 
(Helsingissä  183"  ja  seur.  v.).  Teoksessa  „Fin- 
land  framstäldt  i  teckningar"  (1845-52)  on  31 
K:n  piirustamaa  näköalaa  etup.  Itä-Suomesta. 
K.  oli  yliopiston  piirustuksenopettajana  1831-49. 
Suomen  taideyhdistyksen  perustamiseen  1846  K. 
otti  toimekkaasti  osaa  ja  asetti  myös  nä3'tteille 
teoksiaan    sen   ensimäisessä   näyttelyssä    1847. 

E.  R-r. 

Krusta  (lat.  crusta),  karsta  1.  rupi  haavoissa 
ja    ihottumissa. 

Ki-ustadi  (ransk.  croiistade) ,  kuoriainen,  pi- 
karinmuotoinen,  vehnäjauhotaikinasta  valmis- 
tettu kuori,  joka  tä.vtetään  jollakin  muhennok- 
sella; mj-öskin  koko  annosta  sanotaan  k:ksi.  Toi- 
set k:t  eivät  ole  aiotut  syötäviksi,  vaan  ovat 
ainoastaan  muiden   ruokain  jalustana. 

Kruunaaminen  ks.  Vakaus  ja  Kruunaus. 

Kruunaus,  toimitus,  jolla  äsken  valtaistui- 
melle noussut  hallitsija  ulkonaisin  juhlamenoin 
vastaanottaa  valtansa  merkit.  Paitsi  kruunun 
painamista  hallitsijan  päähän  kuuluu  siihen 
muittenkin  valtaa  symboliseeraavieu  arvomerk- 
kien ojentaminen  sekä  voitelu.  Kruunaustoimi- 
tus  on  ikivanhaa  alkujuurta.  Sen  perusajatuk- 
sena on,  että  hallitsijalla  on  valtansa  „Jumalan 
armosta";  sen  mukaan  k.  kautta  aikojen  on  säi- 
Iyttänj't  selvästi  uskonnollisen,  ylhäisten  hen- 
gellisten virkamiesten  suoritettavan  toimituksen 
luonteen.  Samalla  sen  alkuperäisenä  tarkoituk- 
sena oli  tehdä  vallan  siirto  kansalle  ulkonaisesti 
havaittavaksi.  Vanhempina  aikoina  sillä  tavalli- 
sesti oli  tärkeä  oikeudellinenkin  merkitys,  ny- 
kyänsä  sitävastoin  hallitsijan  valtio-oikeudelli- 
nen asema  ja  suhde  kansaan  ei  mitenkään  ole 
kruunauksesta  riippuvainen.  Useimmissa  maissa 
k:ta  ei  ole  laissa  säädetty,  jonka  vuoksi  se  niissä 
jotenkin  ylei.se.sti  on  joutunut  käytännöstä  pois. 
Toiset  maat  sitäva.stoin  ovat  uskollisesti  säilyt- 
täneet tämän  vanhan  muodon  ja  k:n  toimeen- 
paneminen esiintyy  niissä  hallitsijan  oikeudelli- 
sena velvollisuutena.  Näin  on  laita  erittäinkin 
Englannissa,  Unkarissa  ja  Venäjällä.  Viimeksi- 
mainitun maan  nykyisissäkin  perustuslaeissa  eri- 
tyinen luku  käsittelee  „pyhää  kruunausta  ja  voi- 
telua". Toimitus  tapahtuu  Moskovan  Uspenski- 
katedraalissa  ja  itsevaltiuden  käsitystavan  mukai- 
sesti on  vieläkin  voimassa  säännös,  että  keisari 
itse  painaa  kruunun  päähänsä  sekä  tarttuu  val- 
tikkaan   ja   omenaan.  R.    E. 

Jo  muinaisegyptiläisillä,  juutalaisilla  ja  per- 
sialaisilla tavataan  jonkinlaisia  kruunausmenoja. 
Itämaan  kansoilta  bysanttilaiset  keisarit  saivat 
tämän  tavan,  ja  heiltä  taas  muut  kri.stityt  hal- 
litsijat, lähinnä  frankkien  kuninkaat,  sen  peri- 
vät. Viimemainittujen  kruunajaisissa  Eeimsissä 
käytettiin     voitelua     varten     pyhäil    öljyä,     joka 


säilytettiin  tarinan  mukaan  taivaasta  tuodussa 
astiassa.  Langobardien  kuninkaitten  k;ssa  käy- 
tettiin n.  s.  rautakruunua.  Kaarle  Simri  sai 
800  keisarinkruunun  Rooman  Pie^arinkirkossa 
paavi  Leo  ITLlta.  Saksan  kuninkaat  kruunat- 
tiin keskiajalla  Aachenissa  (jota  paitsi  he  ta- 
vallisesti saivat  Roomassa  keisarinkruunun  paa- 
vilta) uudella  ajalla  enimmäkseen  Frankfurt 
am  Mainissa.  Nykyisen  Saksan  valtakunnan  kei- 
sareita ei  kruunata.  Mvöhemmätkin  Ranskan 
kuninkaat  kruunattiin  Reimsissä.  Napoleon  I 
kruunautti  itsensä  paavilla  Pariisissa,  pannen 
itse  keisarinkruunun  päähänsä  (2  p.  jouluk. 
1804).  Englannissa  k.  tapahtuu  Westminster 
abbey'ssä  Lontoossa,  Unkarissa  Budapestissä, 
jolloin  käytetään  Tapanin  kruunua.  Ruotsissa 
tiima  toimitus  tavallisesti  tapahtui  Upsalan  tuo- 
miokirkossa (Fredrik  Iistä  alkaen  enimmäkseen 
Tukholmassa) ;  Kustaa  V  lakkautti  sen.  Norjan 
kuningasten    k.    pidetään    Trondhj emissä. 

(O.  R.) 

Kruunu  (lat.  corö')! a  =  seppele),  pystyssä  ole- 
villa tai  .yhteentaivutetuilla  sangoilla  varustettu, 
jalosta   metallista  tehty  päänkoriste. 

Ueruld.  K:n  rengasmuoto  on  kehittynyt  seppe- 
leestä. Roomalaiset  antoivat  ensin  seppeleitä, 
sitten  kruunuja  sotamiesten  palkinnoiksi.  Yksin- 
vallan aikana  k.  tuli  merkitsemään  keisarin- 
arvoa,  ja  yleensä  sillä  ruvettiin  diadeemin  ase- 
mesta, joka  useilla  kansoilla  oli  ollut  käytän- 
nössä, tarkoittamaan  hallitsijanvaltaa.  Bysantti- 
laiset keisarit  käyttivät  sangoilla  varustettuja 
kruunuja,  samoin  saksalais-roomalaiset.  N3't  käy- 
tetyissä kruunuissa  on  kaksi  pääosaa:  alempi, 
eri  tavoin  koristettu  rengas,  sekä  ylempi  lehti- 
neen, kärkineen  ja  sankoineen,  jotka  (hallitsi- 
jain   kruunuissa)    kannattavat   ristin   koristamaa 


I 


Wo^^^^^:iM 


1  aatelinen  kruunu,  2  vapaaherrankruunu,  3  kreivinkriiunu, 
4  Suomen  vaakunan  suuriruhtinuallinon  kruunu,  !i  kuninkaan- 
kruunu,  ö  VenUjan  k  t- is  arin  kruunu,  7  paavintiara. 


1645 


Kruunu— Kruununkalastus 


1G46 


palloa  I.  omenaa.  Arvoluokkiin  kuuluvat  hen- 
kilöt kliyttivUt  niinikään  kruunuja,  jotka  heral- 
disia vaakunoita  kuvattaessa  asetettiin  niiden 
yläpuolelle,  ja  k:n  eri  muotojen  avulla  ruvet- 
tiin tarkoin  osoittamaan  eri  arvoasteita.  Niinpä 
esim.  on  ruhtinaan-,  herttuan-,  kreivin-,  vapaa- 
herran- ja  aatelisniiehenkruunuja,  jotka  kuiten- 
kin vaihtelevat  jonkun  verran  eri  maissa.  Eri- 
tvistä  muotoa  on  paavin-k.  1.  tiara    (ks.   kuvia). 

(G.  R.) 

Valtio-oik.  Hallitsijavallan  symboleista  ja  arvo- 
merkeistä tärkein,  jota  hallitsija  erityisen  juhlal- 
lisissa tilaisuuksissa  kantaa  päässään;  johdannai- 
sessa merkityksessä  hallitsijavalta,  vieläpä  valtio- 
valta eräissä  suhteissa  katsottuna.  Huutamissa 
maissa,  varsinkin  Englannissa,  ,. kruunulla"  erityi- 
sesti tarkoitetaan  hallitsijaa  mieskohtaisesti  ja  hal- 
litsijavaltaa (vaan  ei  hallitusvaltaa  koko  laajuu- 
dessaan, siis  ei  niinisteristöä)  :  puhutaan  sen  mu- 
kaan esim.  kruunun  prerogatiiveista  1.  etuuksista, 
kruunun  suhteesta  parlamenttiin  j.  n.  e.  —  Ruot- 
sissa ja  Suomessa  on  ..kruunulla"  vanhastaan  tar- 
koitettu etupäässä  valtiota  varallisuusoikeudelli- 
sena juridisena  henkilönä  (josta  varsinkin  Sak- 
sassa käytetään  nimitystä  fiskus),  joskus  valtio- 
valtaa sellaisenaan.  .Sen  mukaan  puhutaan  esim. 
„kruunun  oikeudesta"  (H.  M.  5  §),  kruunun- 
tiloista, kruununm.ikasiineista  y.  m.  B.  E. 

Kruunu  (ruots.  fcrono,  tansk.,  norj.  krone, 
saks.  Krone,  engl.  croicji,  unk.  torono,  port.  cöroa), 
useissa  maissa  käytetty  raha.  saanut  nimensä  en- 
siksi engl.  rahoissa  olleesta  kruunuleimasta.  —  1. 
Ruotsissa.  Tanskassa  ja  Norjassa  rahajärjestelmän 
la.skuyksikkö  (1873  tehdyn  Ruotsin  ja  Tanskan 
väli.sen  rahasopimuksen  mukaan,  johon  Ncrja 
yhtyi  1875)  =  100  äyriä  =  1  Smk.  38,8  penniä. 
K.  =  V=4so  k<r  hienoa  kultaa.  Kull.ista  lyödään 
5:n,  10:n  ja  20:n  k:n  rahoja,  hopeasta  l:n  ja 
2:n  k:n  rahoja.  Tanskassa  oli  myöskin  1619- 
1750  k.   niminen   raha  laskuyksikkönä. 

2.  Saks.  kultaraha.  V.  1875  määrättiin,  että 
20  markan  kultarahalle  oli  annettava  nimeksi 
Doppelkrone  ja  10  markan  rahalle  nimeksi  Krone. 
Tätä  nimitystä  käytetään  kuitenkin  harvoin. 

3.  Engl.  hopearaha  ks.  C  r  o  w  n. 

4.  Itäv.-unk.  rahayksikkö.  =  100  lielleriä  (f nie- 
riä) =1  Smk.  5  p.  Kullasta  lyödään  20:n  ja  10:n, 
hopeasta  5:n  ja   l:n  k:n  rahoja. 

5.  Port.  kultaraha  =  10   milreisiä  =  56  Smk. 

J.  F. 
Kruunu,  kaksi  tähtikuviota:  Pohjoinen  k. 
(Corona  borcalis)  ja  Eteläinen  k.  (Corona 
australis).  Pohjoinen  k.  on  pieni  ja  kaunis  tähti- 
kuvio pohjoisella  taivaanpallopuoliskolla  itään 
Karhunvartijan  tähtikuviosta.  Sen  päätähdet 
muodostavat  säännöllisen  puoliympyrän,  jonka 
keskessä  seisoo  loistavin  niistä,  tähti  Gemma, 
a  Coronse  borealis,  spektroskooppinen  kaksois- 
tähti  2:ta   suuruusluokkaa,   jonka   kiertoaika   on 

17.4  päivää.  Muista  „kruunun"  muodostavista 
tähdistä  ovat  ij,  y  ja  a  Coronse  borealis,  kaksois- 
tähtiä,  joitten  kiertoajat  ovat  järjestyksessä  41, 

81.5  ja  1,700  V.  Tähtikuviossa  on  myöskin  monta 
vaihtelevaa  tähteä.  Kuuluisa  on  eräs  10:nnen 
suuruusluokan  tähti  likellä  e  Coronse  borealis, 
joka  12  p.  toukok.  1866  äkkiä  alkoi  loistaa  toi- 
sen suuruusluokan  tähden  valolla,  mikä  valo 
Hugginsin  spektroskooppisten  tutkimusten  mu- 
kaan   oli    hehkuvan    kaasun    synnyttämää.     Valo 


heikkeni  nopeasti  ja  muutamien  päivien  jälkeen 
tähti  oli  uudelleen  10:ttä  suuruusluokkaa.  —  Ete- 
läinen k.  on  meillä  näkymätön  vähäpätöinen 
tähtikuvio  eteläisellä  taivaanpallopuoliskolla  li- 
kellä Jousimiehen  tähtikuviota.  Linnunradan  koh- 
dalla, ja  sisältää  useita  vaihtelevia  ja  kaksois- 
tähtiä. Jälkimäisistä  mainittakoon  y  Coronse 
australis,  jonka   periodi   on   153   v.  II.   R. 

Kruunukyyhkynen  (Megapelia  [GouraJ  coro- 
nata)  on  Uudessa-Guineassa  elävä,  fa.saaneja 
muistuttava  kyyhkynen.  Se  on  saanut  nimensä 
tiheästä  viuhkanmuotoisesta  päälaenhöyhennyk- 
sestään.  Höyhenpuku  harmaan-sinertävä.  Oles- 
kelee paljon  maassa,  jossa  se  verrattain  pitkillä 
jaloillaan  voi  nopeasti  liikkua.  Neljä  läheistä 
lajia  tunnetaan  Uudesta-Guineasta  ja  sen  lähi- 
saarilta. E.   IV.   S. 

Kruununasiamies,  henkilö,  joka  joko  vir- 
kansa puolesta  tai  erityisen  määräyk.sen  nojalla 
edustaa  kruunua  oikeudenkäynneissä  ja  erilai- 
sissa toimituksissa,  joissa  etupäässä  kruunun  yk- 
sityisoikeudellinen  etu  on   kysvmvksessä. 

K.  V.  n. 

Kruununjyvät,  jyvissä  suoritettava  osa  kruu- 
nunveroa.  Nykyään  on  kutakin  veroruplaa  kohti 
suoritettava  kruunulle  verona  kaikkialla  maassa, 
erinäisiä  kalastuksesta  verotettuja  ulkosaaria  lu- 
kuunottamatta, 25  1.  jyviä,  10  1.  kauroja  sekä  1 
mk.  17  p:stä  1  mk.  45  p:iin  rahaa,  eri  paljon  eri 
osissa  maata.  Jyvissä  suoritettava  vero  laske- 
taan puoleksi  rukiissa  puoleksi  ohrissa.  Jyvissä 
ja  kauroissa  suoritettavasta  verosta  saa  korkein- 
taan '/s  suorittaa  luonnossa,  muu  osa  on  aina  suo- 
ritettava rahassa  vuoden  keskiverohinnan  mu- 
Kaan.  ks.  Kruunun  verohinta.  Kruu- 
nun veronkanto,   Ruplavero.    K.    B-a. 

Kruununkalastus.  Kruunun  yksityiset  kalas- 
tukset meressä,  sisävesissä  ja  joissa  ovat  nykyään 
osaksi  kruunulle  kuuluvia  vesialueita,  osaksi  ne 
käsittävät  kruunun  yksinomaisen  oikeuden  mää- 
rättyjen kalalajien,  pääasiallisesti  lohen-  ja  siian- 
pyyntiin  muutamissa  joissa  ja  niiden  suilla.  Tär- 
keimmät viimemainittua  laatua  olevista  k:ista 
ovat  kruunulle  Vuoksessa,  Kymi-  ja  Kokemäen- 
joissa, sekä  Pohjois-Pohjanmaan  suurissa  vir- 
roissa, pääasiallisesti  Oulu-,  Ii-,  Kemi-  ja  Tornio- 
joissa kuuluvat  lohen-  ja  siiankala.stukset.  —  Kruu- 
nun oikeus  yksityisiin  kalastuksiinsa  perustuu 
osaksi  kruunun  omiin  kalastuslaitoksiin,  joita  se 
keskiajalla  perusti  suurimpiin  jokiin  lohen-  ja 
siianpyyntiä  varten,  osaksi  sai  kruunu  niitä  re- 
duktsioneissa  (ks.  t.)  kirkoilta  ja  luostareilta,  osa 
niistä  taas  perustuu  kalastusregaleen  (ks.  t.).  — 
Näitä  kalastuksiansa  kruunu  käyttää  yksityi- 
sille vuokraamalla,  tavallisesti  6  vuodeksi  ker- 
rallaan: Pohjois-Suomen  virroissa  on  lohen-  ja 
siiankalastus  ollut  vuokrattuna  pitemmiksi 
ajoiksi  kruununlohenkalastusvuokrayhtiöille.  joi- 
I  hin  melkein  kaikki  asianomaisten  pitäjien  tilan- 
I  omistajat  ovat  kuuluneet.  K.  Torniojoessa  on  ny- 
[  kyään  järjestetty  Venäjän  ja  Ruotsin  valtioiden 
välisellä  sopimuksella  23   (11)   p:ltä  helmik.  1897. 

Paitsi  kruunun  yksityisiä  kalastuksia,  jotka 
muodostavat  maakirjaan  merkittyjä  erityisiä 
'  tiloja,  kuuluu  kruunulle  kalavesiä  myös  sen  omis- 
'  tamien  tilojen  perusteella.  Sellaiset  kruunun  kala- 
j  vedet  ovat  asianomaisten  tilojen  käytöstä  voimassa 
olevien  määräysten  alaisia.  Sitäpaitsi  kruunu 
I  omistaa  myös  kruununmaihin  ja  kruununpuistoi- 


1047 


Kruununkalastusarentiyhtiö — Kruununmetsät 


1648 


liin  kuuluvat  kalave<let.  Laki  23  p:ltä  lieiuilk. 
1902.  joka  säiitäii  Rakeimuskaaren  17  ja  18  luvun 
toisin  kuuluviksi,  edellyttää  kalastuksesta  sellai- 
sissa vesissä  annettavaksi  erityisiä  määräyksiä. 
Xiitä  ei  kuitenkaan  vielä  ole  annettu,  vaan  ka- 
lastuksen valvonta  näissä  vesissä  kuuluu  lähem- 
min järjestämättöniiinä  metsähallitukselle,  joka 
on  oikeutettu  kalastusoikeuksia  niissä  vuotuista 
maksua  vastaan  määrä.-ijoiksi  yksityisille  luovut- 
tam.aan.    ks.    Kalavesi.  K.    B-a. 

Kruununkalastusarentiyhtiö  on  lohi-  ja 
siikapitoisen  joen  varrella  olevien  tilojen  muo- 
dostama yhtiö,  joka  maksua  vastaan  on  valtiolta 
ottanut  vuokralle  kyseenalaisten  kalojen  pyytä- 
misen, mikä  joko  kokonaan  tai  suureksi  osaksi 
on  valtion  oikeutena.  K.  jakaa  voittonsa  mant- 
taalimäärää vastaavina  osuuksina  kullekin  yh- 
tiöön kuuluvalle  tilalle.  Tällaisia  yhtiöitä  ovat 
Kemi-.  Oulu-,  Simo-  ja  Iijoen  k:t.     T.    n.   J-i. 

Kruununkylä   ks.  K  r  u  u  n  u  p  y  y. 

Kruununkymmenykset  ks.  K  y  m  m  e  n  y  k- 
s  e  t. 

Kruununkyytl,  alkuaan  määrätyn  maaomai- 
suuden omistajan  velvollisuus  vaadittaessa  kyyditä 
viranomaisia  ja  arvoheukilöitä  sekä  valtion  omai- 
suutta. Virkamiesten  mielivaltainen  kyydinotto 
on  kielletty  jo  Alsnön  säännössä  ja  useissa  hal- 
linnollisissa määräyksissä  rajoitetaan  vapaata 
kyytiä,  jolloin  k. -velvollisuus  tarkemmin  määri- 
tellään velvollisuudeksi  kuljettaa  kuninkaalli-seen 
perheeseen  kuuluvia  henkilöitä  (kuninkaan- 
kyyti),  sotaväkeä  ja  niiden  tarpeita  sekä  van- 
keja. Vankikyytinä  k.  onkin  kauimmin  säilynyt 
(vrt.  Vankien  kuljetus).  K:ksi  sanotaan 
nykyisin  irtolaisten,  vankien  y.  m.  kuljettamista 
yhteisön   kustannuksella. 

Kruununliikamaa    ks.   Liikamaa. 

Kruununlinna  (ruots.  Kronoborg),  Birger 
jaarlin  v.  1249  perustaman  Hämeenlinnan  toi- 
sintonimi. 

Kruununlohenkalastus  ks.  Kruunun- 
k  a  1  a  s  t  u  s. 

Kruununluontoinen  ks.   51  a  a  n  luonnot. 

Kruununmaa  on  joko  kruununluontoinen  maa 
(ks.  Maan  luonnot)  tahi  maa,  johon  kruu- 
nulla on  omistusoikeus.  Tässä  käsitellään  k: ta 
sen  viimemainitussa,  ahtaammassa  merkitykse.^sä. 
—  Käyttämistapaan  nähden  erotetaan  kolme  eri 
lajia  kruununmaita:  1.  kruununtilat,  joihin  yksi- 
tyisillä on  vakaa  hallintaoikeus ;  2.  kruunun- 
tilat, joita  kruunu  yksityisille  vuokraa;  3.  kruu- 
nun yliteismaat  ja  -puistot.  Omistusoikeuden  ti- 
loihinsa kruunu  on  saanut  usealla  eri  ta>alla. 
Ensimäisen  kruunun  maaomaisuuden  muodostivat 
tiettävästi  kuninkaalle  aikaisemmin  yksityisenä 
omaisuutena  kuuluneet  tilat,  joita  valtiovallan 
varttuessa  ruvettiin  katsomaan  erityiseksi  kruu- 
nun omaisuudeksi.  Sittemmin  kruunu  on  saa- 
nut paljon  tiloja  reduktsioneissa  ja  veronvähen- 
nyksissä  (ks.  n.).  Kruunulla  on  ennen  v.  1789  ol- 
lut myös  oikeus  lunastaa  veromaa  siinä  tapauk- 
sessa, että  sen  omistaja  möi  sen  sukunsa  ulkopuo- 
lella olevalle,  jotapaitsi  aikaisemmin  on  erinäis- 
ten törkeämpien  rikosten  takia  voitu  julistaa  ri- 
koksentekijän omaisuus  kruunulle  menetetyksi. 
Lisäksi  kruunu  on  verohylkyinä  sekä  erinäisillä 
muilla  tavoilla  voinut  saada  tiloja  haltuunsa. 
Huomattava  osa  kruununtiloista  on  muodostettu 
perustamalla   uutistaloja   kruunun   metsämaille. 


Niistä  kruununtiloista,  joihin  yksityisillä  on 
vakaa  hallintaoikeus,  ovat  tärkeimpiii  k  r  u  u- 
n  u  n  t  a  1  o  t,  u  u  t  i  s  t  a  1  o  t  ja  k  r  u  u  n  u  n  t  o  r- 
pat  (ks.  n.).  Kruununtiloista,  joita  kruunu  yk- 
sityisille vuokraa,  ovat  taas  tärkeimpiä  kunin- 
kaankartanot ja -k  arjat  aiot,  sotilas- 
ja  siviilikunnan  virkatalot,  paikka- 
ili a  t  ja  s  a  i  r  a  s  h  u  o  n  e  t  i  1  a  t  (ks.  n.) .  Sitä- 
paitsi kruunu  käyttää  yksityisille  vuokraamalla 
myös  kruununluoutoisia  takalikkotiloja  sekä  itse- 
näisiksi tiloiksi  luettuja  niittyjä  ja  saaria  ynnä 
kruunun  kalastuksia. 

K  ruununyhteis  maihin  1.  varsinaisiin 
kruununmaihin  sekä  k  r  u  u  n  u  n  p  u  i  s  t  o  i  )i  i  n 
kruunu  on  saanut  omistusoikeuden  osaksi  omis- 
tamalla itselleen  kaikki  asumattomat  erämaat, 
osaksi  liikamaiden  erottamista  (ks.  Liika- 
maa) koskevien  määräyksien  perusteella,  jota- 
paitsi Ruotsissa  kruunu  on  regaali-oikeuden  pe- 
rusteella saanut  osuuden  maa-  ja  kihlakuntien 
yhteismetsiin.  —  Asumattomat  erämaat  katsot- 
tiin varhaisimpina  aikoina  kenellekään  kuulu- 
mattomiksi, joissa  jokaisella  oli  oikeus  vallata 
alueita  viljelykseen  ja  omistukseensa.  Tätä  yksi- 
tyi.sten  alkuaan  rajatonta  valtaamisoikeutta  ru- 
vettiin jo  varhain  valtiovallan  puolelta  rajoitta- 
maan ja  vihdoin  Kustaa  Vaasa  1.542  julisti  kaikki 
asumattomat  erämaat  , ..Jumalalle,  kuninkaalle  ja 
Ruotsin  kruunulle''  kuuluviksi.  —  ks.  D  o  m  e  e  n  i. 
Kruunun  yhteismaiden  sekä  kruununpuistojen 
käj-ttämisestä    ks.    Kruununmetsät. 

A'.    H-a. 

Kruununmaat,  varsinkin  Itävalta-Unkarin 
monarkian  eri  maista  käytetty  nimitys. 

Kruununmakasiini.  Kruunulle  verona  ja 
kymmen^  ksinä  maksettavien  jyvien  säilyttämistä 
varten  oli  jo  varhain  määrätty  perustettavaksi 
erityisiä  kruununmakasiineja  jokaiseen  lääniin, 
kussakin  .sellaisiin  kaupunkeihin,  joista  jyviä 
voitiin  mukavimmin,  mieluummin  vesitse,  kul- 
jettaa. Pohjanmaalla  on  krien  sijasta  ollut  kus- 
sakin pitäjässä  n.  s.  kruununaittoja.  Kullakin 
k:lla  on  oma  makasiininhoitajansa,  joka  on 
lähinnä  asianomaisen  kuvernöörin  alainen. 
ks.  Kruunun  veronkanto.  Kruunun- 
jyvät.  K.   Ha. 

Kruununmetsät,  metsämaat,  joilla  harjoite- 
taan metsiinhoitoa  ja  metsänkäyttöä  valtion  hy- 
väksi ja  valtion  toimimiesten  kautta.  Useassa 
valtiossa  on  valtion  omistamia  metsämaita.  — 
■Suomen  k:.«tä  on  voimassa  metsälaki  syyskuun 
3  p:ltä  1886.  Sen  muk.aan  (1  §)  ovaV  k:iä: 
..kaikki  kyläkuntain  piirien  ulkopuolella  olevat 
metsät  ja  erämaat,  kuin  myöskin  kyläkuntain 
piirien  sisäpuolella  yksityisten  tiloista  pyykeillä 
erotetut  metsämaat  ja  saaret  sekä  jakotoimituk- 
sen  kautta  syntyneet  tai  vastedes  .syntyvät  liika- 
maat, joihin  yksityinen  mies  tahi  yhdyskunta  ei 
voi  parempaa  oikeutta  näyttää".  Mutta  tämän 
lisäksi  valtio  on  hankkinut  itselleen  joukon 
metsämaita   ostamalla    niitä   yksityisiltä. 

Kameraaliselta  luonteeltaan  k.  ovat  kahta  laa- 
tua :  kruununmaita  ja  kruununpuis- 
toja. Nimitykset  kruunun  yhteis-  tai  liikamaat 
ovat  ainoa.staan  historiallisia.  Kruununmaat  hoi- 
detaan valtion  tiliin,  mutta  niiden  lopullinen 
käyttäminen  on  vielä  ratkaisematta.  Niitä  voi- 
daan nimittäin  käyttää  uudistaloiksi  tai  kruunun- 
metsätorpiksi,    mikäli    niissä   on   viljelyskelpoi.sta 


1(H\) 


Kruununmetsät 


1G50 


niiiata.  tai  knumunpuistoiksi.  Kruununpuisto  taas 
on  tarl<oituli.seunsa  jo  lopullisesti  käytetty  alue, 
,,joka  senaatin  määräyksen  mukaan  jo  ou  ero- 
tettu tahi  vastedes  erotetaan  kruunun  omista- 
masta nietsiimaasta  käytettäväksi  kruununpuis- 
ton nimellä  metsänhoitoa  varten  kruunun  va- 
ralle" (2  §).  Kruununpuistojakin  voidaan  luo- 
vuttaa asutukselle.  Niiliin  voidaan  nimittäin  pe- 
rii.staa  kruununmetsätorppia  ja  vuokrapalstoja, 
mikäli  niissä  on  asutukseen  ja  viljelyk.seen  so- 
pivia paikkoja  ja  mikäli  a.sutus  ei  ole  haitaksi 
valtion   metsätaloudelle. 

K:n  hallinto  ja  hoito  on  uskottu  metsä- 
hallitukselle (ks.  t.).  Hoitoon  ja  hallintoon  näh- 
den k.  ovat  jaetut  kahdek.saan  tarkastuspiiriin 
ja  nämä  78  hoitoalueeseen  (sitäpaitsi  on  4  hoito- 
aluetta, jotka  eivät  kuulu  mihinkään  tarkastus- 
piiriin)  ja  hoitoalueet  yhteensä  798  vartiopiiriin. 
Kussakin  tarkastuspiirissä  on  yksi  ylimetsän- 
hoitaja,  kussakin  hoitoalueessa  yksi  metsän- 
hoitaja ja  metsäkasööri.  useassa  sitäpaitsi  yksi 
tai  useampi  metsätyönjohtaja,  ja  kussakin  var- 
tiopiirissä  jksi  metsänvartija.  Kruununmetsien 
hoidossa  työskentelee  sitäpaitsi  12  metsänhoidon- 
tarkastajaa,  joiden  tehtävänä  on  hoitoalueittain 
tutkia  ja  arvioida  kruununmetsät  sekä  laatia 
niille  hoitosuunnitelmat  10  v:ksi  kerrallaan, 
edellisten  avustajina  4  metsänarvostelijaa  ja 
kruununmetsissä  olevien  vesiperäisten  maiden 
kuivaamista  varten  4  suonkuivausmetsänhoita- 
jaa.  Sitäpaitsi  työskentelee  k:ssä  epämääräinen 
luku   metsäkonduktöörejä. 

K:n  pinta-ala.  joka  v:n  1910  lopulla  oli 
12.772.227  ha,  jakautuu  eri  tarkastuspiireissä  ja 
itsenäisissä  hoitoalueissa  eri  tiluslajeihin  ja  kruu- 
nunpuistoihinsa nähden   seuraavasti: 


35  p.  ja  vuokramaista  1  markasta  hehtaarilta 
korkeampiin  hintoihin,  riippuen  vuokramaan  laa- 
dusta ja  asemasta  sekä  siitä,  mihin  tarkoituk- 
seen   sitä   käytetään. 

K :  n     tätä     nykyä     arvokkain     hyödyke,     sen 
h  i  r  s  i  V  a  r  a  s  t  o,  näkyy  seur.  taulukosta : 


Arvioitu  arvopuuroiiara.        1 

_l3'=S 

_      1^=^ 

Tarkastnspiiri  tai 

=  c  £  s=  3 

hoitoahio. 

?g?f 

-  i  3  — ^■ 

S-^^S 

.£■'-  S"-  => 

r.5==  § 

s' S' 

■       P  =  | 

Turun— Hameen  1.  tkp.  .    . 

3.499.-562 

2,.566.7»4 

6.066,296 

Evon — Vesijaon  hoitoalue. 

319.914 

78.192 

:!98.100 

Viipurin— Mikkelin  l.  tkp.. 

4,874,315 

2.824,.552 

7.698.867 

Joroisten  hoitoalue     .     .    . 

;I52.270 

41,520 

39:i.790 

Kuopion  Uianin  tkp.   .     .     . 

7..580.4S;S 

5,290,605 

12.S71.0S8 

Vaasan  liianin      

4.491.241 

2.629.841 

7,121.082 

Tuoniarnienien  hoitoalue   . 

5.5.4.54 

;«i.o:!5 

85.489 

Oulujärven  tkp 

7.5B1.956 

4,888.470 

12.450.420 

Iin                    

11,867.288 

6,510.178 

I8,:i77.466 

Kemin             „        .    .    .    . 

l:!.949.90- 

14,25.5.044 

28.204,951 

Lapin              „        .    .    .    . 

17.974.086 

l:W.57,133 

31.431.219 

Yhteonsii 

72,.526,476 

52,572,304 

125.098.780 

Edelläluetelluista  puumääristä  on  tosin  arvioi- 
misen jälkeen  hakkauksien,  mj'rskyjen  y.  m.  ta- 
kia poistunut  melkoinen  määrä,  mutta  kun  osa 
pienemmistä  arvopuista  arvostelun  jälkeen  on 
ehtinyt  varttua  täysmittaisiksi  sahapuiksi  ja 
muita  pienempiä  puita  Silläaikaa  hirrenaineiksi, 
voidaan  edellä  ilmoitettua  puumäärää  pitää  ar- 
vosteltujen metsämaiden  nykyisenäkin  minimi- 
puumääränä. 

K:n  tulot  ja  menot.  Pääasialliset  tulot 
k:stä    saadaan    metsän- 


Tarkasiuspiiri  tai 
hoitoalue. 

< 
2 

Koko  pinta-ala  sisältää  likiraila- 
rilisen  arvion  mukaan : 

Koko  pinta-alasta  on 

kruununpuistoiksi 

julistettu. 

Viljelysmaata 

ii 

3  _ 

< 

0 
ta 

2^ 

Hehtaaria. 

Turun — Hiimeen  lään.  tkp.    . 
Siikakankaan  hoitoalue     .    . 
Evon— Vesijaon        .,         .    . 
Viipurin — Mikki^lin  lään.  tkp. 
Joroisten  hoitoalue   .... 

Kuopion  lailnin  tkp 

Vaasan        .,         „    .    .    .    . 
Tuoniarnienien  hoitoalue  .    . 

Ouliijiirven  tkp 

Iin                  .,        

Kemin            

Lapin             

234,684 

3.847 

9,303 

281,407 

6.488 

5:W.456 

422,755 

2.761 

1,480.951 

1,876.584 

2.4.50.977 

5.472.064 

2,595 

59 

121 

356 

43 

579 

1,999 

43 

1.484 

852 

264 

33 

4,547 

54 

301 

2,:}78 

26 

3.055 

5,419 

67 

16.725 

20.243 

5,511 

1,027 

119,257 

2,:320 

6.378 

151,794 

5,:394 

268.848 

213.791 

1.282 

771.987 

922.075 

1,265,151 

1.722,321 

100,585 

L:3.57 

i;994 

111.426 

920 

240.684 

194,766 

663 

629,760 

868.416 

1,11:3.648 

3.496.479 

7,700 

57 

509 

15,453 

105 

17,290 

6,780 

706 

60,995 

64.998 

66.403 

252.204 

218.829 
a847 
9.:303 

259.:360 
1,987 

3&1.2:35 

249,811 

353.244 

457.097 

293 

Yhteensä 

12.772.277 

8,428 

59,353 

5,450,598 

6,760,698 

493,200 

1,938,006 

K:  n  asutus  käsittää,  paitsi  metsänhoito- 
viranomaisten  virka-asuntoja,  n.  4.200  kruunun- 
metsätorppaa,  jotka  ovat  maanviljelystiloja,  sekä 
noin  500  vuokramaata,  jotka  pääasiallisesti  ovat 
asuntotontteja,  käsittäen  tavallisesti  myös  muu- 
taman ha:n  viljelysmaata.  Kruununnietsätorp- 
parit  saavat  sitäpaitsi  kotitarvepuunsa  maksutta 
k:stä,  vuokramaiden  haltijain  sitävastoin  tulee 
ne  ostaa.  Vuokramaksu  sekä  kruununmetsä- 
torpista  että  vuokramaista  on  yleensä  huokea, 
kruununmetsätorpista     keskimäärin     n.     18     mk. 


hyödykkeitten        myyn- 
nistä.   Maanvuokrat  ja 

erinäiset  korvaukset 
muodostavat  ainoastaan 
vähäpätöisen  osan  kruu- 
nunmetsien tuloista. 
Arvokkaammat  metsän- 
hyödykkeet  myj-dään 
etupäässä  julkisilla  huu- 
tokaupoilla ja  erinäi- 
sissä tapauksissa  myös 
välikirjakaupalla,  vä- 
hemmän arvokkaat  taas 
pienemmissä  erissä,  n.  s. 
käsikaupalla.  Yleensä 
m}'ydään  metsänhyö- 
dykkeet  jalostamatto- 
mina, ja  ostajan  velvol- 
lisuus on  itse  ottaa 
ostamansa  hyödykkeet 
metsästä.  Myytävät 
puuaineet  merkitään  kuitenkin  ennen  myyntiä 
metsänhoitoviranomaisten  toimesta.  Viime  ai- 
koina on  kumminkin  alettu  jossain  määrin  ja- 
lostaa puita  ennen  niiden  myyntiä.  Niinpä  myy- 
dään jo  melkoisia  määriä  valmiiksi  tehtyjä  poltto- 
puita, paperi-  ja  propsipuita  y.  m.  apuharvennus- 
ja  perkaushakkuiden  yhteytiessä  saatavia  puu- 
aineita. K:n  puiden  jalostamistarkoitusta  varten 
onkin  metsähallinnolla  jo  kolme  sahalaitosta  ja 
useita  halkolaitoksia.  —  Maanvuokrat,  torpan- 
verot,   laidunmaksut,   erinäiset   korvaukset   t.   m. 


1651 


Kruununmetsätorppa — Kruunun  perimys 


1652 


muodostavat  muut  k:n  tuloerät.  Menoeristä  taas 
ovat  nykyisin  kustannukset  puutavarain  hankin- 
nasta valtion  laitoksille  suurimmat,  34.»  %,  kus- 
tannukset varsinaisista  metsänhoitotöistä  23,0  %, 
ja  vasta  kolmannella  sijalla  hallintoviranomais- 
ten palkkaukset  (n.  12,»  %)  ja  neljännellä  metsä- 
työnjohtajien ja  metsänvartijain  palkkaukset 
(8.»%). 

Tulot    ja    menot    Suomen    k:stä    vv.    1861-1910 
näkyvät  seur.  taulukosta  ja  diagrammista: 


- 

_  _  —  ^ 

-    Pf^ 

::.  ^^ 

~  ~  ~  "^ 

'X 

■s    =.  S=  3" 

5= 

II 

Vuosina. 

a:5| 

•-«icSs-^ 

-^ 

cE 

X  z: 

K-S        c  = 

g   K 

iS" 

fSSg 

?r 

•     3 

1861— W  .    . 

282.812 

383,641 

— 100,829 

135,1 

1865—69  .     . 

160,482 

— 

428,154 

— 

-207,672 

— 

270,3 

1870—74  .    . 

805,350 

— 

464.598 

— 

340.752 

— 

57,8 

1S75— 79  .     . 

aö5,047 

— 

648.282 

— 

206,765 

— 

75.8 

1880—84  .     . 

1.0fiS,290 

— 

699,322 

— 

363,968 

— 

65,8 

188ä— 89  .     . 

1,562,894 

— 

741.251 

— 

821,643 

— 

47,. 

1890-94  .    . 

2,169,871 

— 

827.039 

— 

1,342.832 

— 

38,^ 

1895-99  .    . 

2,494.386  i— 

881,071 



1.613.315 



35j! 

1900-04  .    . 

4.960,976 

— 

1.162.829 

— 

3,798.147 

— 

23,0 

190")     .     .    . 

4,81.5..50O 

— 

1.777,194 

09 

3.038.306;  27 

36,9 

1906     .     .    . 

6,995.803 

47 

1,815,057 

94 

5.180.745:53 

25,9 

1907     .     .     . 

9,9;U,347 

20 

2.225,075 

83 

7.709.27137 

22,. 

190S     .     .     . 

9.267.922 

11 

2.948,425 

.50 

6,319.496161 

31.8 

1909     .     .     . 

a.281,782 

14 

3,790,593 

29 

.5.491.188 185 

40,8 

1910     .     .     . 

12.715.867 

44 

4,366,084 

48 

8,:349,782 

96 

34,.i 

IIS                                T 

aa 

" 

tis 

ILO 

1 

-.0.5 

* 

m       _ 

iL... 

V 

f" 

M                           

„ 

«J 

l 

_M _ 1 

_Zi 

7t 

s 

SS 

f 

~ 

e/> 

___  ^ 

5S 

;.ji ., 

\ 

-JA                            + 

•LS 

;::::;:::::::::::]rl  = 

u  ;  1              _l1 

ii 

3J    1 

...             L,' 

w 

:■ 

3.t 

'     .. 

^ 

^ 

ej 

V> 

"":;:::;"V:'!i;;:::: 

Ts   .                      !\ 

10                1  !      '/■.,• 

"•    > '  /^  ■'  \  /       •" 

«s  j             ,    jf 'J-- f '■"■■■  ■ 

/^-  -f-— ^^: "^ 

M\^i.''--=-~,^P\\/\.-^ 

VriT         , 

"-9.jT?It-SVlllin;  ' 

iil^--i - 

ass    im     ms    im     lus     is»     ass    a»     ms     mi 
'  ■  -  Tulot,  —  saasto, menot. 

Edellä  oleva  taulukko  ja  diagrammi  osoittavat 
kuitenkin  koko  metsähallinnon  menoja,  sisältäen 
siis  erinäisiä  k:n  hoidon  ulkopuolellakin  käytet- 
tyjä menoeriä,  kuten  menot  metsänhoito-opetuk- 
seen, metsänhoidonneuvojien,  sotilas-  ja  kirkoUis- 
virkatalometsänhoitajien  palkat  ja  matkakustan- 
nukset, metsämaiden  ostoa  varten  valtiolle  käy- 
tetyt rahamäärät  y.  m.  kustannuksia,  jotka  viime 
vuosina  ovat  nous.seet  n.  300,000  mk:aan.  Jos 
tämä  erä  vähennetään  menosummasta,  tulee  kruu- 
nunmetsien  tulo-  ja  menobilanssi  vielä  edullisem- 
maksi. T.  A.  B. 

Kruununmetsätorppa,  kruununmetsämaalla 
viljelys-  ja  asumistarkoituksessa  vuokralle  an- 
nettu alue.  Ensimäiset  yleiset  määräykset  k:ista 
annettiin  sen.  päätöksessä  23  piitä  toukok.  1867, 
Sitä  ennen   oli   ollut   määräyksiä   vain   uutist.alo- 


jeu  perustamisesta  kruununmetsiin,  jotavastoin 
muiden  sinne  muodostuneiden  asumusten  oikeu- 
dellinen asema  oli  ollut  kokonaan  järjestämätön 
ja  tuli  vasta  sanotulla  sen.  päätöksellä  järjeste- 
tyksi. Sittemmin  annettiin  määräyksiä  k: ien  pe- 
rustamisesta kruununpuistoihin  sen.  päätöksellä 
27  p:ltä  liuhtik.  1872,  ja  muille  kruuiuummille 
päätöksellä  16  p;ltä  toukok.  1874.  Näiden  päätök- 
sien perusteella  k: ien  perustaminen  on  nykyään 
sallittu  kaikilla  metsähallinon  alaisilla  kruunun- 
mailla,  niitä  lukuunottamatta,  jotka  erityisten 
määräysten  mukaan  ovat  muihin  viljelystarkoi- 
tuksiin  erotetut.  K:u  perustamisen  myöntää  ny- 
kyUiln  metsähallitus.  Vuokrasopimuksen  tekee 
torpparin  kanssa  asianomainen  metsänhoitaja,  ja 
se  on  metsähallituksen  vahvistettava.  Vuokra- 
sopimukset tehdään  25  v:ksi  kerrallaan.  K:n 
vero  on  määrättävä  erityisellä  veronpanotoimi- 
tuk.sella,  jossa  arvioidaan  torpasta  saatava  vuo- 
tuinen sato  sekä  määrätään  siitä  '/«'/n  veroksi, 
eri  paljon  eri  osissa  maata.  Verollepanon  toi- 
mittaa asianomainen  metsänhoitaja;  verollepano- 
ehdotus  on  senaatin  vahvistettava.  Vero  suo- 
ritetaan joko  luonnontuotteissa  tai  rahassa,  tahi 
myös  päivätöissä,  niissä  nykyään  kuitenkin 
ainoastaan  mikäli  maan-  tai  kylänteitteu  kun- 
nossapito on  jätetty  kruununmetsätorpparien  teh- 
täväksi tahi  mikäli  työ  on  myös  kruununmetsä- 
torpparille  itselleen  hyödyksi.  Virallisen  tilas- 
ton mukaan  k:ien  luku  1910  oli  kaikkiaan  4,216. 

K.  B-a. 

Kruununnimismies,  virkamies,  jonka  tehtä- 
vänä on  toimia  yleisen  järjestyksen  valvojana 
ja  virallisena  syyttäjänä  virkapiirissään.  Kruu- 
nunvoudin käskystä  ja  vastuulla  nimismies  toi- 
mii myös  ulosottomiehenä.  Hänen  ohjesääntönsä 
on  marrask.  28  p:ltä  1898.  K.  V.  B. 

Kruununori.  Ilevossiitoksen  edistämiseksi  alet- 
tiin Suomessa  jo  n.  v:n  1870  vaiheilla  ostaa 
valtion  varoilla  siitosoriita,  joita  nimitettiin 
k:ksi.  Ori  sijoitettiin  yksityisen  henkilön  hoi- 
dettavaksi, joka  sai  pitää  määrätj^t  astutus- 
maksut  ja  sitäpaitsi  tuli  oriin  omistajaksi,  niin 
pian  kuin  sen  astumista  tammoista  oli  syntynyt 
60  varsaa.  K:ta  hankittiin  —  mikäli  määrä- 
rahat riittivät  —  aina  niihin  paikkakuntiin, 
mi.?sä  tarvis  oli  suurin.  V.  1893  jaettiin  maa 
100  k. -piiriin,  joissa  kussakin  tuli  olla  yksi  ori. 
Iloitamisehdot  olivat  jokseenkin  samat  kuin 
ennenkin,  jiaitsi  että  nyt  vaadittiin  80  varsaa, 
ennenkuin  ori  tuli  hoitajan  omaisuudeksi. 
V:n  1905  asetuksella  lakkautettiin  tämä  piirijako 
ja  nykyjään  valtion  hevoshoidonneuvoja  ostaa 
k:ta  niaanviljelyshallituksen,  hevoshoidonneuvo- 
jan  t.  Iievosjalostusliiton  aloitteesta  ehdotettuihin 
paikkakuntiin.  Ori  voidaan  asettaa  joko  jolle- 
kin valtion  tilalle  tahi  jättää  hevosjalostusliiton 
käytettäväksi,  jolloin  liitto  on  siitä  vastuun- 
alainen. K.  pysyy  aina  valtion  omaisuutena,  vrt. 
H  o  v  o  non.  K.  G:s. 

Kruununpalvelija,  alempi  virkamies,  joka  vir- 
kansa puolesta  tai  eri  määräyksen  nojalla  mää- 
rätyllä alalla  valvoo  kruunun  etua  ja  oikeutta. 
Sellaisia  olivat  aikaisemmin  esim.  silta-  ja  jahti- 
voudit,  joiden  tehtävät  myöhemmin  ovat  siirty- 
neet kruununnimismiehelle  ja  poliisiviranomai- 
sille. K.   V.   B. 

Kruununperillinen  ks.  Kruununprinssi. 

Kruununperimys   ks.   Vallanperimys. 


1653 


Kruununprinssi     Kruununveromaa 


1654 


Kruununprinssi  1.  perintöpriiissi  (Ve- 
uiijiillä  p  e  r  i  n  t  ö  r  u  h  t  i  n  a  s),  se  henkilö,  joka 
monarkkisen  valtion  valUinperimysjiirjestyksen 
mukaan  hallitsevan  hallitsijan  kuoltua  taikka 
kruunusta  luovuttua  on  tuleva  hallitsijaksi. 
Yleensä  k.  on  hallitsijan  (vanhin)  poika  tai  po- 
janpoika. Sellaisella  kruunun])erijälläkin,  joka 
ei  ole  hallitsijaan  edellämainitussa  sukulaisuus- 
suhteessa, on  k:n  asema  joskin  häntä  sanotaan 
perintöruhtinaaksi.  —  1772  v:n  Hallitusmuodon 
34  ja  35  §:ssä  puhutaan  valtakunnan  perintö- 
ruhtinaasta:  näillä  säännöksillä  ei  tietysti  enää 
ole  merkitystä  meillä,  koska  ^'enäjän  laki  yksin 
Suomeenkin  niihden  määrää  sekä  vallanperimyk- 
sen että  hallitsijahuoneen  mieskohtaiset  suhteet, 
ks.  ^'  a  1  1  a  n  p  e  r  i  m  y  s.  R.  E. 

Kruununpuisto   ks.   Kruununmetsät. 

Kruununpuustelli  ks.   Virkatalo. 

Kruununratsutila  ks.  Ratsutila. 

Kruununtaalari  (kruunu,  B  r  a  b  a  n  t  i  n 
taalari,  hopeakruunu),  isonpuoleinen 
hopearaha,  jota  v:sta  175.5  lyötiin  Itävallan 
Alankomaissa  ja  pian  sen  jälkeen  myöskin  useissa 
Etelä-Saksan  valtioissa,  arvoltaan  n.  6  Smk.  Jo 
aikaisemmin,  17:nnellä  vuosis.,  oli  Tanskassa  ja 
Norjassa  tämänniminen  raha  jonkun  aikaa  käy- 
tännössä. 

Kruununtalo,  sellainen  kruunun  omistama 
talo.  jota  kruunu  käyttiiä  luovuttamalla  sen  yk- 
sityiselle n.  s.  vakaalla  hallintaoikeudella  asut- 
tavaksi. Asukasoikeudesta  kruunun  tiloilla  on 
nykyään  voimassa  siitä  hallinnollista  lainsää- 
däntötietä  annettu  asetus  6  p:ltä  kesäk.  1S83. 
K:n  asukkaan  metsänkäyttöoikeudesta  on  mää- 
räyksiä 1886  v:n  metsälaissa  sekä  sen  johdosta 
annetussa  hallinnollisessa  asetuksessa,  ja  kruu- 
nuntilojen osittamisesta  yleisessä  osittamisase- 
tuksessa  v:lta  1895,  sellaisena  kuin  se  on  muutet- 
tuna asetuksella  v:lta  1902.  Myös  ovat  erinäi- 
set 1734  v:n  laissa  olevat  lampuodin  käyttöoi- 
keutta koskevat  määräykset  myös  kruununtalon 
asukkaihin  vielä  nytkin  ulotettavat.  K:n  asukas 
on  oikeutettu  hallintaoikeuttaan  nauttimaan  niin 
kauan  kuin  hän  tilan  huoneet  ja  tilukset  lain  mu- 
kaan kunnossa  pitää.  Jos  hän  niitä  huonosti  hoi- 
taa, tulee  kruununvoudin  pitää  paikalla  katsel- 
mus ja  kuvernööri  voi  sen  perusteella  juli.staa 
asukkaan  hallintaoikeutensa  menettäneeksi.  Hal- 
lintaoikeutensa voi  asukas  välikirjalla  luovuttaa 
toiselle,  mutta  ei  lahjoittaa  eikä  testamentata. 
Vaimollensa  asukas  voi  määrätä  oikeuden  talon 
hallitsemiseen  hänen  kuolemansa  jälkeen;  sellai- 
nen määräys  on  tehtävä  kirjalli.sesti  ja  leski  on 
sen  perusteella  oikeutettu  taloa  hallitsemaan  niin 
kauan  kuin  hän  on  leskenä  ja  pitää  taloa  kun- 
nossa. Jos  leski  kuolee  tai  menee  toisiin  nai- 
misiin, tai  jos  mies  kuolee  jättämättä  hallintaan 
oikeutettua  le.skeä,  taikka  jos  mies  on  hallinta- 
oikeutensa menettänyt  tai  luovuttanut  väli- 
kirjalla, ovat  ne  miehen  sukulaiset,  jotka  ovat 
lähimmät  häntä  perimään,  ennen  muita  oikeu- 
tetut asukkaiksi  pääsemään.  Aina  kun  asukas- 
oikeus  kruununtaloon  on  tullut  vapaaksi,  kuulut- 
taa kuvernööri  sen  haettavaksi.  Sitten  kuin 
asukkaaksi  ottamisesta  tehty  kuvernöörin  päätös 
on  lain  voiman  voittanut,  antaa  kuvernööri  a.suk- 
kaaksi  otetulle  henkilölle  erityisestä  hakemuk- 
sesta n.  s.  sijoituskirjan.  —  K;n  asukkaan  tilan- 
käyttöoikeutta   rajoittavat   erinäiset   määräykset. 


Hän  saa  vuokrata  tilansa  toiselle  ainoastaan  jos 
kuvernööri  hyväksyy  vuokramiehen  ja  vuokra- 
ehdot. Uusia  torppia  hän  saa  tilalle  perustaa 
vain  kuvernöörin  luvalla.  Entisiin  torppiin  hän 
saa  ottaa  omaksi  hallintakaudekseen  asuk- 
kaita ilman  erityistä  lupaa,  mutta  jos  torppari 
tahtoo  vuokraoikeutensa  pysyväksi  myös  uutta 
asukasta  kohtaan,  on  hänen  saatava  vuokraoikeu- 
delleen kuvernöörin  vahvistus.  K:n  metsää  asu- 
kas saa  käyttää  kotitarpeisiin  ja  huonekalujen 
sekä  pelto-  ja  ajokalujen  myytäväksikin  valmis- 
tamiseen; sitäpaitsi  hän  saa  erityisillä  rajoituk- 
silla polttaa  siitä  tervaa  sekä  myjdä  käpyjä  ja 
puun  kuoria;  muuten  hän  ei  saa  metsää  myytä- 
väksi käyttää  ilman  asianomaista  lupaa.  Kruu- 
nuntalojen  osittamisesta  ovat  nykyään  voimassa 
pääasiassa  samat  määräykset  kuin  perintötalojen 
osittamisesta;  oikeus  niiden  osittamiseen  kuuluu 
asukkaalle.  K:n  asukkaalla  on  oikeus  saada  ti- 
lansa perintötaloksi  n.  s.  perinnöksiostou  (ks.  t.) 
kajitta.    ks.  U  u  t  i  s  t  a  1  o.  E.  H-a. 

Kruununtilallinen,  kruununtalon  asukas,  ks. 
K  r  u  u  n  u  n  t  a  1  o. 

Kruununtilat  ks.  D  o  m  e  e  n  i,  Kruunun- 
maa. 

Kruununtorppa,  itsenäinen  tila,  jolle  tilus- 
tensa pienuuden  takia  ei  ole  pantu  manttaalia, 
vaan  joka  suorittaa  kruunulle  erityisesti  määrä- 
tyn raha-  tai  jyväveron.  Niitä  on  voinut  muodos- 
tua aikaisemmin  veronväheunyksen  kautta  tahi 
V.  1877.  27  p:nä  joulukuuta  uutistalojen  ja  kruu- 
nuntorppain  peru.stamisesta  annetun  keis.  julis- 
tuksen perusteella.  Aikaisemmin  nim.  tuli  jokai- 
sen talon  vastata  Viipurin  läänissä  vähintään 
'/lo  manttaalia  ja  muualla  Suomessa  '/g  manttaa- 
lia. Jos  talon  veroluku  veronvähennyksessä  meni 
alle  sanotun  määrän,  tahi  jos  uutta  viljelystilaa 
kruununmaalle  perustettaessa  sillä  ei  ollut  niin 
paljon  viljelyksiä,  että  sen  veroluku  olisi  voinut 
mainittuun  manttaalimäärään  nousta,  muodostet- 
tiin tilasta  kruununtorppa,  jolle  ei  pantu  mant- 
taalia, vaan  erittäin  määrätty  vero.  Nykyään 
voimassa  olevien  määräysten  mukaan  ei  kruunun- 
torppia  enää  voi  perustaa.  —  K:t  ovat  yleensä 
samojen  määräysten  alaisia  kuin  kruununtalot 
(ks.  t.).  "  K.   n-a. 

Kruununvero  ks.   Vero. 

Kruununverohinta,  rahassa  virallisesti  mää- 
rätty arvo  muutamille  tavaroille,  joissa  kruu- 
nulle maaomaisuudesta  maksettava  n.  s.  rupla- 
vero  on  laskettu.  K.  on  määrättävä  vuosittain; 
määräämisen  toimittavat  läänittäin  kustakin  sää- 
dystä valitut  kaksi  edustajaa.  Aateliston,  por- 
variston ja  talonpoikaissäädyn  edustajat  toimi- 
tukseen valitsee  kuvernööri,  papiston  edustajat 
määrää  tuomiokapituli.  Määräämisen  tulee  olla 
kunakin  vuonna  toimitettu  ennen  lokak,  15  p;ää. 
K:n  vahvistaa  lopullisesti  senaatin  talousosasto. 
—  K:aa  määrättäessä  on  määrättävä  myös  n.  s. 
keskiverohinta,  jona  on  kunakin  vuonna 
sen  ja  yhdeksän  lähinnä  edellisen  vuoden  vero- 
hintojen keskiarvo.  Samoin  on  silloin  määrättävä 
yhtä  veroruplaa  vastaavan  veron  raha-arvo  keski - 
verohinnan  mukaan,  ks.  Kruununjyvät, 
R  u  p  1  a  V  e  r  o.  E.  B-a. 

Kruununveromaa,  sama  kuin  veromaa.  Nimi- 
tys k.  johtuu  ajalta,  jolloin  kruunu,  ulkomaisia 
esikuvia  noudattaen,  pyrki  laajentamaan  oikeuk- 
sian.?a  veromaahan  siinä  määrin,  että  verotalolli- 


IGö.-) 


Kruunun  veronkanto — Kruus 


1656 


sia  uhkasi  vaara  joutua  kruunun  lampuotien 
asemaan.  Kun  verotalolliset  olivat  velvolliset 
maksamaan  kruunulle  veroa  samaan  tapaan  kuin 
lampuodit  suorittivat  vuokraa,  sekoitettiin  kä- 
sitteet vero  ja  vuokra  sekä  ruvettiin  katsomaan. 
että  kruunulla  oli  veron  perusteella  jonkinlainen 
omistusoikeus  veromaahan.  Samantapainen  käsi- 
tys ilmenee  käsitteissä  rälssiveromaa  ja  vero- 
rälssimaa  (ks.  n.)  aatelisten  oikeudesta  heille  ve- 
roa mak.<avaan  maahan.  Tällaisista  käsityksistä 
johtuvat  monet  riitaisuudet  ratkaisi  lopullisesti 
21  p.  helmik.  1789  annettu  asetus  niistä  eduista 
ja  ehdoista,  joilla  verotaloja  on  hallittava. 
Siinä  tunnustetaan  verotaloUiselle  yhtä  täydel- 
linen omistusoikeus  maahansa  kuin  aatelisella 
on    rälssimaahan.    ks.    Verotalo.        K.    H-a. 

Kruununveronkanto,  toimitus,  jossa  virka- 
mies ottaa  vastaan  valtiolle  suoritettavan  veron. 
JXaalla  toimitetaan  kruunulle  tulevan  suoranai- 
sen rahaveron  kanto  nykyään  pitäjittäin,  kuna- 
kin vuonna  helmikuun  3: unen  maanantain  ja 
huhtikuun  10  p:n  välisenä  aikana.  Lapin  kihla- 
kunnassa samaan  aikaan  kuin  talvikäräjät  pide- 
tään. Kannon  toimittaa  kruununvouti,  ja  henki- 
kirjurin  tulee  olla  siinä  saapuvilla.  Veronkannon 
aika  on  kuulutettava  asianomaisen  kunnan  kir- 
kossa tai  kirkoissa  kolme  kertaa,  ensimäisen 
kerran  kolme  viikkoa  ennen  määräaikaa,  jota- 
paitsi  ilmoitus  siitä  on  kolme  viikkoa  ennen 
naulattava  asianomaisen  kuntakokouksen  ko- 
koontumishuoneen  ovelle.  Perusteena  k:ssa  on 
aikaisemmin  toimitettu  veloittaminen  (debitee- 
raus).  Maksamistaan  summista  maksuvelvollinen 
on  oikeutettu  saamaan  kuitin.  —  Ennen  raha- 
veronkantoon  ryhtymistä  tulee  jj'väveronkannon 
olla  toimitettu.  Se  toimitetaan  kruununmaka- 
siineissa  (ks.  t.)  vuosittain  Tuomaan-  ja  kynt- 
tilänpäivän välisenä  aikana,  sen  mukaan  kuin 
kuvernöörin  toimesta  kulloinkin  lähemmin  il- 
moitetaan. Jyväveronkannon  toimittaa  maka- 
siininhoitaja  asianomaisen  pitäjän  kruununpal- 
velijan  kulloinkin  saapuvilla  ollessa.  Pohjan- 
maalla olevissa  kruununaitoissa  kruununvouti  ot- 
taa jyvät  vastaan.  Jyvät  mittaa  vannottu  mit- 
taaja erittäin  määrättyä  menettelytapaa  noudat- 
taen. Maksamistaan  eristä  verovelvollinen  saa 
kuitin  rahaveronkannossa  niiytettäväksi.  —  Kau- 
pungeissa toimittaa  veronkannon  kunkin  vuoden 
ensi  kuukausina  maistraatin  tai  järjestysoikeu- 
den  puolesta  kaupungin  rahastonhoitaja.  —  Var- 
sinaisen veronkannon  päätyttyä  on  toimitettava 
siinä  maksamatta  jääneiden  verojen  kantami- 
seksi n.  s.  rästiveronkanto.  ei  kuitenkaan  ennem- 
min kuin  kuukauden  kuluttua  edellisen  veron- 
kannon loppumisesta  lukien.  Luettelo  veroista, 
joita  ei  siinäkään  saada  kannetuiksi,  on  sen 
päätyttyä  jätettävä  asianomaiselle  ulosottomie- 
lielle   niiden   ulo.sottamista   varten. 

Xe  verot,  joita  Venäjällä  oleskelevat  suoma- 
laiset maksavat  Suomen  kruunulle,  kantaa  suo- 
malainen passitoimisto  Pietarissa.  Sentonaali 
(ks.  t.)  pidätetään  siihen  kassaan,  jo.sta  asian- 
omainen palkka  tai  eläke  maksetaan.  Paloviina- 
vero  (ks.  t.)  on  kaupungissa  neljännesvuosit- 
tain etukäteen  maksettava  kruunun  veronkanto- 
miehelle,  jonka  on  toimitettava  se  läänin  ra- 
hastoon. Mallasveron  (ks.  t.)  kantaa  maalla 
kruununvouti,  kaupungissa  kruununrahastonhoi- 
taja.     Tullitulojen    kanto    kuuluu    asianomaisille 


tullilaitoksille.  Erinäisiä  muita  veroja  kantavat 
lääninrahastot.  Muutamien  pienempien  verojen 
kannosta  on   voimassa  erityisiä  määrävksiii. 

'k.   Ila. 

Kruununverotalo  ks.   Verotalo. 

Kruuuunvirkatalo  ks.  Virkatalo. 

Kruununvouti  on  maalla  yleisenä  syyttäjänä, 
ulosottomiehenä  ja  yleisten  varojen  ylöskanto- 
miehenä.  Kruununvoutien  ohjesääntö  on  annettu 
marrask.  20  p.   189S. 

Kruununväylä  ks.  Valtaväylä. 

Kruunun  yhteismaa  ks.  Kruunun  m  a  n. 

Kruunupyy  1.  Kruununkylä  (ruots. 
K  r  o  n  o  h  y) .  1.  Kunta  Vaasan  1.,  Pietarsaa- 
ren kihlak.,  Kruunupyyn-Terijärven  nimismiesp. ; 
se  käsittää  n.  30  km  pitkän  kaistaleen  jokilaak- 
soa Kruunupyynjoen  suussa  ynnä  sen  edessä  ole- 
vaa merensaaristoa  :  kirkolle  Kruunupyyn  rauta- 
tienasenialta  1  km.  Pinta-ala  317,s  km^  josta 
viljeltyä  maata  5.518  ha  (1901)  ;  manttaalimäärä 
55.810»,  maatilojen  lukumäärä  406,  talonsavuja 
410.  torpansavuja  33  ja  muita  savuja  307  (1907). 
3,544  asukasta  (1910),  joista  n.  1  ^J,  suomenkie- 
lisiä (1900)  :  650  ruokakuntaa,  joista  maanvilje- 
lystä pääelinkeinonaan  harjoitti  375  ja  teolli- 
suutta 126  (1901).  477  hevosta  ja  2,341  nautaa 
(1909).  —  Kansakouluja  (kaikki  ruotsink.)  8 
(1911).  Kansanopisto  (ruotsink.).  Apteekki. 
Maamiespankin  haarakonttori.  —  Teollisuuslai- 
toksia: 2  saippuatehdasta  (Fabr.  a.-b.  Kronoby 
ja  J.  Stalin  saippuatehdas),  rivetehdas,  tiili- 
tehdas, höyrysaha  sähkövalaistuslaitoksineen, 
Äminnen  mylly  sähköv.-laitoksineen,  2  pienem- 
pää myllyä,  osuusmeijeri  ja  virvoitusjuomateh- 
das. —  2.  Seurakunta,  konsistorillinen.  Tu- 
run arkkihiippak.,  Kokkolan  rovastik. ;  muodos- 
tettu khrakunnaksi  Kokkolan  ja  Pietarsaaren 
pitäjän  osista  1607  (vähän  jälkeen  Kaarle  TX:nnen 
kruunauksen).  Seurakuntaan  ovat  kuuluneet 
Terijärven  kappeli  ja  Korpholman  sairaala,  jolla 
Viimeksimainitulla  oli  oma  kirkko  ja  saarnaaja 
v:een  1811.  Kirkko  puinen,  rak.  1822.  [L.  H. 
Sandelin,  „Arkeologislc  och  historisk  beskrifning 
öfver  den  svenskspräkiga  delen  af  Pedersöre 
härad"  (Suom.  nuiinaism.-yhd.  aikak.  XIV  sivv. 
76-94).]  —  3.  R  a  u  tat  ien  a  sema  (V  1.)  Ou- 
lun radalla,  Källbyn  ja  Kokkolan  asemien  vä- 
lillä,  538   km    Helsingistä;    Ouluun   216   km. 

L.  H-nen. 

Kruunupyyn  joki  laskee  Pohjanlahteen,  Häst- 
ön  aukkoon,  Kokkolan  ja  Pietarsaaren  keski- 
välillä; se  juoksee  Perhonjoen  eteläpuolella  ja 
alkaa  Porasjärvestä  Suomenselän  rinteiltä,  juos- 
ten Terva-  1 .  Terijoen  (myös  Teerijoen)  nimel- 
lisenä aina  Terijärven  (1.  Teerijärven)  kirkolle, 
jossa  olevista  pikkujärvistä  alkaen  sitä  vasta 
tavallisesti  sanotaan  Kruunupyynjoeksi;  pituus 
lähteiltä  mereen  n.  110  km,  Terijärveltä  n.  45  km; 
vesi -alue  805  km'.  ITuomattavimmista  koskista 
mainittakoon  peräkkiiiset  Hammar-.  Sägkvarn-  ja 
Rönnkosket,  joiden  yhteinen  pituus  560  m,  put.- 
kork.  5.1  m  ja  lievosvoimamäärä  keskiveden  ai- 
kaan 544  sekä  Pitkäkoski  (Längfors,  yläp.  Krono- 
byn  kirkonk.),  jonka  vastaavat  luvut  ovat  480  m, 
4,0  m  ja  533  hevosv.  Kaikkiaan  on  Terijärveltä 
mereen  24  koskea,  joissa  kaikkiaan  1  saha  ja  12 
myllyä.  L.  Jl-nen. 

Kruus  /-«-/.  1.  Matti  Laurinpoika  K. 
(k.  1606),  .soturi,  vanhaa  saksalaista  sukua,  jonka 


1 007 


Kruzka — Kruger 


1658 


sanutaan  kuningas  Kristoferiu  seurassa  tulleen 
Ruotsiin.  Oltuaan  jonkun  aikaa  Uplannin  lipul- 
lisen  ratsumestarina  K.  1583  nimitettiin  Viipu- 
rin linnanpiiiilliköksi,  jossa  toimessa  ollessaan 
hän  Tiiyssiniin  rauluuiteon  jiilkeeu  kiivi  uutta 
rajaa  Suomen  ja  Venäjän  viililUl  sekä  1597  suo- 
ritti Kiikisalmen  linnan  takaisin  luovuttamisen 
\'eniijälle.  Ruotsin  sisiiUisissä  taisteluissa  hän 
ylipäänsä  piti  kunincas  Sipismundin  puolta, 
vaikka  ei  ollut  Fleniinfrin  ehdottomia  iliailijoita. 
Kaarle  herttuan  ensiniäisen  voiton  jälkeen  1597 
K.  uudisti  uskollisuusvalansa  Sisjismundille,  mutta 
koska  luin  ankarasti  moitti  sijiismundilaisten 
harjoittamaa  sortovaltaa  maassa,  joului  iiän  ku- 
ninkaan epäluuloon  ja  erotettiin  vielä  sam.  v. 
linnanpäiillikkyydestään.  Kaarle  herttuan  toista- 
misi'1'n  käydessä  Suomessa  1599  K.  näkyy  tehneen 
sovinnon  hiinen  kanssaan  ja  saavutti  pian  hänen 
erinomaisen  suosionsa.  V.  1602  hän  nimitettiin 
valta  neuvokseksi  ja  sai  toimekseen  Yrjö  Boijen 
ja  ."muonien  piispan  ohessa  —  valtiopäiviä  kun 
suurien  kustannusten  tähden  ei  silloin  voitu  ko- 
kooukutsua  —  neuvotella  maan  asioista  voutien 
ja  nimisniiesten  kanssa.  Tunnettuna  eteväksi 
lakimieheksi  K.  asetettiin  myöskin  lakikomissio- 
nin  jiiseneksi  1602.  Kuoli  1606  ja  haudattiin  Va- 
najan kirkkoon,  jossa  hänen  hautakiveasä  vielil 
nälidiiän.  J.  W.  R. 

2.  Jesper  Matinpoika  K.  (n.  1576-1622), 
sotapäällikkö  ja  virkamies,  edellisen  poika.  Oli 
ensin  ratsumestarina  ja  kunnostautui  suuresti 
Kaarlo  IX  :n  aikuisessa  Liiv>n  .sodassa.  Tuli  1609 
vallaneuvokseksi  sekä  1611  ylipäälliköksi  sodassa 
Tanskaa  vastaan,  jolloin  saavutti  voiton  Gullber- 
gin  luona  ja  julmasti  havitteli  vihollisten  maassa 
(..polttovaino"),  mutta  ei  voinut  estää  Elfsborgia 
joutumasta  tanskalaisten  haltuun.  Suurimman 
ansion  hän  saavutti  kuitenkin,  kun  hän  1615  tul- 
tuaan valtiovarainhoitajaksi  erinomaisella  huo- 
lella ja  tarkkuudella  hoiti  niitä  varoja,  joita  Ruot- 
sissa ja  Suomessa  oli  koottu  mainitun  linnan  ta- 
kaisin lunastamiseksi.  Tässä  virassa  ollessaan 
hän  myöskin  1618  toimitti  tarkastuksen  Suomen 
aatelin  tiloista  ja  läänityksistä,  tehden  niistä 
täydellisen  luettelon,  joka  sittemmin  on  ollut  pää- 
lähteenä kaikille  maamme  kameraalisia  oloja  kos- 
keville asioille  ja  sellaisena  m.  m.  tuli  käytän- 
töön suurta  reduktsionia  toimitettaessa.  V.  1860 
se,  „Adelen.  samt  Adelens  bodhe  Gamble  och  Nye 
Frelsis  landbönder  uthi  Findland,  Anno  1618",  W. 
G.  Laguksen  toimesta  julkaistiin  painosta,  varus- 
tettuna .selityksillä  ja  elämäkerrallisilla  lisäyk- 
sillä. V.  1615  K.  korotettiin  myöskin  sotamar- 
.salkaksi  ja  kutsuttiin  Puolan  .sodan  aikana  1621 
Riian  ensimäiseksi  ruotsalaiseksi  kuvernööriksi, 
mutta  palasi  pian  kivulloisuuden  takia  Suomeen 
ja  kuoli  Lempisaaren  kartanossa  1622.  K.  oli  ai- 
kanaan Ruotsin  etevimpiä  ja  vaikuttavimpia  mie- 
hiä, joka  nautti  kuninkaittensa  erinomaista  luot- 
tamusta ja  miltei  rajattomalla  vallalla  sai  toi- 
mia   eri    virka-aloillaan.  </.   W.    R. 

Kruzka  (ven.),  veu.  tilavuusmitta  nesteiden 
mittaamiseksi.  1  k.  = '/im  6of;J-aa  = '/lo  vedroa.^ 
1,!3   litraa. 

Kriidener  /-.i/-/,  Barbara  Julia  n  e  von 
(1704-1824),  vapaaherratar,  uskonnollinen  intoi- 
lija, kotoisin  Kuurinmaalta.  Vietettyään  moni- 
vaiheista ja  liikkuva.a  elämää  K.  1804  sai  voi- 
makkaan   uskonnollisen    herätyksen.     Hänen    us- 


konnollisuutensa muuttui  pian,  varsinkin  sitten- 
kuin hän  oli  tutustunut  Swedenborgin  oppeihin, 
yhä  mystillisemmäksi  ja  haaveellisemmaksi.  TTän 
matkusteli  .Saksassa,  Ranskassa  ja  Sveitsissä 
saarnaten,  peru.staen  u.skonnollisia  yhdistyksiä  ja 
harjoittaen  suurenmoista  hyväntekeviiisyyttä  eri- 
tyisesti Sveitsissä  nälkävuosina  1816  ja  1817. 
Tutustuttuaan  Venäjän  keisariin  Aleksanteri 
I:een  K.  saavutti,  tosin  vain  vähäksi  aikaa, 
jonkinlaisen  vaikutusvallan  tämän  herkkään  mie- 
leen. Tänä  aikana  Aleksanterissa  syntyi  .ajatus 
„pyhän  allianssin"  perustamisesta,  [Turquan,  „La 
baronne  de  K.",  Miihlenbeck,  „f;tude  sur  les  origi- 
nes  de  la  Sainte-.Mliance",] 

Kruger  Ikry-],  Franz  (1797-1857),  saks. 
taidemaalari;  kehittyi  taiteilijaksi  enimmäkseen 
ominpäin,  toimi  Berliinissä  akatemian  professo- 
rina ja  hovimaalaajana  ja  kävi  usein  Pietarissa 
suorittamassa  Venäjän  hovin  tekemiä  muotokuva- 
tilauksia. K.  on  taiteili jaluimteeltaan  aito  preus- 
silainen, kuuluu  ..Biedprmei('r"-suunnan  mestarei- 
hin ja  on  Chodowieckin  seuraaja  ja  Meiizelin 
edeltiijä.  Mitä  suurimmalla  tunnollisuudella  ja 
miltei  valokuvamaisella  tarkkuudella  hän  maa- 
lasi varsinkin  sivistyshistoriallisesti  huomattavia 
muoto-  ja  paraatikuvia.  sota-  ja  metsästyskoh- 
tauksia  sekit  hevosia  (viimemainittujen  kuviensa 
vuoksi  hän  sai  liikenimen  ..hevos-Kriiger").  Ar- 
vokkaina pidetäiin  K:n  muotokuvallisia  kynä-, 
liitu-  ja  vesiväriluonnoksia,  joista  osa  on  jul- 
kaistu valopainoksina  (1883).  Elämäkertoja  kirj. 
G.  Cohn   (1909)  ja  M.  Osborn   (1910).         E.  R-r. 

Kriiger  [-§-],  Friedrich  Joachim 
Christian  (s.  1864),  saks.  tähtitieteilijä.  K:n 
1893  toimittama  värillisten  tähtien  luettelo  si- 
sältää yli  2,000  keltaisenpunaista  ja  punaista  täh- 
teä, joitten  joukossa  ovat  useimmat  siihen  aikaan 
tunnetut  vaihtelevat  pitkäperiodiset  tähdet.  K.  on 
1893  perustamassaan  yksityisobservatorissa  Al- 
tenburgissa  tehnyt  paljon  tärkeitä  havaintoja, 
etenkin  värillisten  tähtien  spektreistä.         77.  R. 

Kruger  f-y-J,  Hans  Andreasen  (1816-81), 
.slesvigiläinen  isänmaanystävä,  tilanhaltija.  K. 
herätti  ensi  kerran  yleistä  huomiota,  kun  hän 
Holsteinin  ja  Slesvigin  säätyedustajain  kokouk- 
se.ssa  Rendsborgissa  maalisk.  1848  pani  vasta- 
lauseen sitä  vastaan,  että  muodostettaisiin  erl- 
Icoinen  Saksaan  liittyvä  Slesvig-Holstein,  huo- 
mauttaen että  tanskankielinen  ja  -mielinen  Sles- 
vig  ei  halunnut  eroa  Tanskasta,  vaan  päinvastoin 
lähempää  yhdistymistä  Tanskaan.  Vv.  1848-50  so- 
dassa K.  teki  Tanskan  armeialle  suuria  palveluksia 
järjestäiTiällä  tiedustelutoiminnan:  tuli  1851  Flens- 
borgin  notabelikokouksen  jäseneksi  ja  oli  1853-63 
slesvigiläisenä  säätyedustajana;  valittiin  1856 
valtakunnanneuvostoon,  missä  1862  esitti  Tanskalle 
ja  Slesvigille  yhteisen  valtio.säännön  luonnoksen, 
jota  ei  kuitenkaan  hyväksytty.  Sittenkuin  Sles- 
vig  oli  yhdistetty  Preussiin,  edusti  K.  v:sta 
1867  Pohjois-Slesvigin  tanskalaisia  ensin  Pohjois- 
Saksan  liiton  ja  sitten  Saksan  valtakunnan 
valtiopäivillä,  huomauttaen  aina  sopivassa  tilai- 
suudessa Slesvigin  tanskalaisten  omituise.sta  ase- 
masta ;  hänet  valittiin  myöskin  Preussin  maa- 
päiville,  mutta  ei  saanut  siellä  istunto-oikeutta, 
koska  ei  suostunut  vannomaan  säädettyä  valaa. 
Ranskan  ja  Saksan  välisen  1870-71  sodan  aikana 
K.  vietiin  neljäksi  kuukaudeksi  erääseen  Itä- 
Preussin  linnaan.  J.  F. 


1659 


Kruger—  Kryof  ori 


1660 


Paulus  Kruger. 


Kriiger  [-y-],  Stephan  us  Johannes 
Paulus  11825-1904).  Transvaalin  presidentti; 
polveutui  Kap-maahan  1713 
asettuneesta  saks.  per- 
heestä. Hiinen  vanhem- 
pansa olivat  niitä  Englan- 
nin hallitukseen  tyytymät- 
tömiä  tiuureja,   jotka    1837 

siirtyivät  Kap-maasta 
Oranje-joen  pohjoispuolelle; 
lopullisesti  perhe  asettui 
Transvaaliin.  K.  kunnos- 
tautui Katalin  kaffereja 
vastaan  käydyissä  taiste- 
luissa, valittiin  1845  sota- 
kornetiksi  ja  1S52  komen- 
dantiksi ja  johti  Etelä-Af- 
rikan tasavallan  sotavoi- 
mia siinä  pitkällisessä  ja 
hävittävässä  sodassa,  jota 
1864-68  käytiin  erästä  mah- 
tavaa kafferiheimoa  vastaan.  Kun  Englanti  1877 
anasti  Etelä-Afrikan  tasavallan,  esiintyi  K.  hy- 
vin kaksimielisesti,  menipä  vielä  ajaksi  Englan- 
nin palvelukseenkin,  mutta  alkoi  kuitenkin  pian 
toimia  Englantia  vastaan,  jota  hän  pojasta  asti 
oli  vihannut.  V.  1880  hän  oli  yksi  kapinan  johta- 
jia ja  valittiin,  Transvaalin  päästyä  jälleen  itse- 
näiseksi, 1883  presidentiksi,  tullen  18S8.  1893  ja 
1898  yhä  uudelleen  valituksi.  K:n  johtaessa  tasa- 
vallan hallitusta  maan  varallisuus  kasvoi  huo- 
mattavasti, varsinkin  sittenkuin  siellä  oli  löy- 
detty antavia  kultakaivoksia.  Nämä  houkutte- 
livat maahan  ulkomaalaisia,  etupäässä  englanti- 
laisia, jotka  pian  rupesivat  vaatimaan  itselleen 
täysiä  kansalaisoikeuksia.  Kun  K.  itsepäisesti 
kieltäytyi  hyväksymästä  useimpia  heidän  vaati- 
muksestaan, vaikka  Englantikin  kannatti  niitä, 
syntyi  paljon  selkkauksia  ja  lopulta  (1899)  sota 
Englantia  vastaan  (ks.  Buurisota).  Kun 
onni  oli  kääntynyt  huureille  vastaiseksi,  lähti  K. 
lokak.  1900  Eurooppaan  pyytämään  suurvaltojen 
välitystä.  Matkasta  ei  kuitenkaan  ollut  tulok- 
sia, vaikka  K.  sai  j'stävällisen  vastaanoton  Rans- 
kassa ja  Hollannissa,  myöskin  hallitusten  puo- 
lelta. Saksan  keisari  sitävastoin  kieltäytyi  las- 
kemasta häntä  puheilleen.  K.  oli  teräväjärkinen 
ja  tarmokas,  mutta  samalla  häikäilemätön  ja  it- 
sepäinen valtiomies,  jossa  hartaa.seen  uskonnolli- 
suuteen yhtyi  palava  isänmaanrakkaus.  Hän  oli 
kansalaistensa  suuressa  suosiossa  ja  tunnettu  ni- 
mellä „0om  (setä)  Paul".  V.  1902  ilmestyivät 
hänen  muistelmansa.  [Stathamin  ja  van  Oordtin 
elämäkerrat.]  J.   F. 

Kriigersdorp  /-.)/-/,  kaupunki  Transvaalissa, 
Etelä-Afrikan  liittovaltiossa,  33  km  luoteeseen 
Johannesburgista  rautatien  varrella;  53,881  as. 
(1911).  Täällä  on  Paardekraalin  muistopatsas, 
pj-stytetty  voiton  mui.stoksi,  jonka  liuurit  .^nd- 
ries  Pretoriuk.sen  johdolla  saavuttivat  sulukunin- 
gas  Dingaanista  16  p.  jouluk.  1838;  taistelun 
vuosipäivänä  vietetäiin  kansalliset  muistojuhlat, 
joihin  sittemmin  yhdistettiin  englantilaisista 
Majuban  luona  1881  saavutetun  voiton  muisto- 
päivä. Samana  vuosipäiviinä  1880  buurit  täällä 
julistivat  Transvaalin  riippumattomuuden.  Ijä- 
hellä  K:ia  Boornkopin  luona  buurit  Piet  Cronjen 
johdolla  ottivat  L.  S.  Jamesonin  retkikunnan  van- 
giksi  (2  p.  tammik.  1896).  —  Kaupunki  perustet- 


tiin  1887   Witwatersrandin  kultalöytöjen   aikana; 
nimensä  se  sai  presidentti  Kriigerin  mukaan. 

E.   E.   K. 

Krylov  [•lo'fJ,  Ivan  A  n  d  r  e  j  e  v  i  t  s  (1768- 
1844),  ven.  saturunoilija,  synt.  Moskovassa,  sai 
lapsena  elää  suuressa  kurjuudessa  Orenburgissa 
ja  Tverissä  ja  pikkupoikana  hankkia  elatuksensa 
kirjurina.  Siirryttyään  1782  Pietariin  hän  pääsi 
parempiin  oloiliin  ja  tuli  virkamieheksi,  palvellen 
lopulta  keisarinnan  hovikansliassa,  kunnes  hän 
1790  antautui  kokonaan  kirjailijatoimeen.  Oles- 
keltuaan  1797-1801  Etelä-Venäjällä  ruhtinas  S. 
C4olitsynin  luona  ja  sen  jälkeen  pari  vuotta  tämän 
kansliapäällikkönä  Riiassa  hän  kuljeskeli  eri  pai- 
koissa ja  tuli  Moskovassa  tutuksi  silloin  kuului- 
san saturunoilijan  Dmitrijevin  kanssa.  Tämän 
neuvosta  kääntyi  K.,  jonka  käännökset  La  Fon- 
tainen saturunoista  suuresti  miell^^ttivät  Dmitri- 
jeviä,  kokonaan  tälle  runouden  alalle.  Asetuttuaan 
uudestaan  Pietariin  K.  tuli  taas  virkamieheksi  ja 
1812  Keisarillisen  kirjaston  hoitajan  apulaiseksi. 
K.  alkoi  kirjailijauransa  hyvin  aikaiseen.  Jo  15- 
vuotiaana  hän  kirjoitti  näytelmän  (oopperan 
..Kahvista  ennustava  nainen"),  teki  onnistumatto- 
mia  yrityksiä  murhenäytelmän  alalla  (..Kleopatra". 
1785,  ..Filomele",  1786)  ja  julkaisi  aikakauskir- 
jaa ..Henkien  posti"  (1789)  ja  yhdessä  Kljusinin 
kanssa  aikakauskirjoja  ..Katsoja"  (170'2)  ja  „Pie- 
tarin  Merkurius"  (1793)  jotenkin  vähiiisellä  me- 
nestyksellä. Vähän  onnistuneemmat  olivat  hänen 
hyvinäytelmänsä  („Hullu  perhe",  1793,  „Veijari", 
1794,  ,. Muotiliike",  1806  y.  m.).  Maineensa  ja 
merkityksensä  K.  sai  vain  saturunoilijana.  Hä- 
nen satunsa,  joista  ensimäinen  kokoelma  sisäl- 
tää 23  runoa  ilmestyi  1809  ja  lopullinen,  197  ru- 
noa sisältävä  laitos  1843,  perustuvat  osaksi  sa- 
moihin aiheihin.  joita  aikaisemmat  saturunoili- 
jat,  varsinkin  La  Fontaine  ovat  käyttäneet;  suu- 
remman osan  on  K.  itse  keksinyt.  Niiden  pää- 
ansio  ei  kuitenkaan  ole  aiheessa  eikä  ajan  oloi- 
hin ja  henkilöihin  tähdätyssä,  usein  vanhoillisia 
taipumuksia  ilmaisevassa  pilassa,  vaan  sanonnan 
verrattomassa  sattuvaisuudessa  ja  kansanomai- 
sesti venäliiisessä  mehevyydessä,  jonka  tähden  K. 
kuuluukin  Venäjän  suosituimpiin  kirjailijoihin. 

J.  J.   M. 

Kriimmel,  Otto  (s.  1854),  saks.  maantietei- 
lijä; v:sta  1883  maantieteen  professori  Kielin 
yliopistossa  ja  dosentti  saman  kaupungin  meri- 
akatemiassa.  K:n  erikoisalana  on  valtameri- 
tutkimus.  Seurasi  merentutkimusretkikuntaa  1889 
Atlantin  valtamerellä.  Julkaissut:  „Versuch  ei- 
ner  vergleichenden  Morphologie  der  Meere.s- 
räume",  ,,Der  Ozean",  „Die  Bevvegungstormen 
des  Meeres"  (2:nen  osa  Boguslawski'n  teoksessa 
,,Handbucli  der  Ozeanograpliie"),  ,.Reisebeschrei- 
bung  der  Planktonexpedition"  y.  m.    (E.  E.  K.) 

Kryofori  (kreik.  /.ri/o.s- =  pakkanen  j.a  pherein  = 
synnyttää),  Wollastonin  suunnittelema  koje,  jossa 
vesi  saadaan  oman  hailitumisensa  avulla  jääty- 
mään. Siinä  on  kaksi  onttoa  lasipalloa,  jotka  laa- 
jahko, käyrä  putki  yhdistää  toisiinsa.  Toinen 
pallo  on  puoleksi  täytetty  vedellä  ja  laitteesta  on 
ilma  tarkkaan  tyhjennetty.  Kun  toinen  p.allo 
la.skelaan  jiiälulytysseokseen,  niin  sen  sisältämä 
vesihöyry  tiivistyy  vedeksi.  Toise.sta  pallosta 
haihtuu  uutta  höyryä  entisen  sijaan.  Haihtumi- 
nen sitoo  lämpöä  niin  paljon  ja  niin  nopeasti, 
että  vesi  kissa  jäätyy.  17.  S:n. 


1661 


Kryohydraatti — Kryptoskooppi 


1662 


Kryohydraatti  (kreik.  kryos  =  pakkanen  ja 
li  y  d  r  a  a  t  t  i  ks.  t.) ,  e  n  t  e  k  t  i  n  e  n  seos, 
kahden  aineen  sellainen  seos  tai  liuos,  että.  ai- 
neet sen  jähmettyessä  eroavat  siitä  tai  toisis- 
taan samoissa  keskinäisissä  suhteissa,  missä 
ovat  sekoitetut.  K: ja  ovat  esim.  jäähdvtysseok- 
set.  s.'v.  n. 

Kryoliitti  (kreik.  A-ri/o.'!  =  pakkanen,  ja  lithoa 
=  kivi),  väritön,  suolannäköinen,  hyvin  hel- 
posti (jo  kynttilänliekin  kuumuudessa)  sulava 
kivennäinen,  kokoomukseltaan  natriumalumini- 
umfluoridi,  Na^AlFj.  K:n  harvoin  kehittyuyt 
kidemuoto  on  monokliininen,  sen  kovuus  3  ja 
ominaispaino  2.»5.  Sitä  tavataan  suurissa  mää- 
rin ainoastaan  Ivigtutissa  Grönlannin  lounais- 
rannikolla, missä  se  esiintyy  kerrosmaisina  mas- 
soina tinamalminpitoisessa  gneississä  rautasäl- 
vän,  pyriitin,  kuparikiisun  ja  lyijyhohteen  ko- 
ralla.  Muuten  sitä  on  löydetty  vain  nimeksi 
Miaskista  Uralista  ja  Pikes  Peakista  Colora- 
dosta. —  Kalsiumoksidin  keralla  kuumennettaessa 
k.  hajaantuu  natriumaluminaatiksi  ja  kalsium- 
fluoridiksi.  Johtamalla  edellisen  vesiliuok.seen 
hiilidioksidia  saadaan  soodaa  ja  aluminiumhyd- 
roksidia.  Näihin  reaktsioneihiu  perustuu  k:n 
käyttö  soodan,  alunan  ja  fluorivetyhapon  valmis- 
tukseen. Lisäksi  siitä  voidaan  valmistaa  alumi- 
nimn-metallia.  Nykyään  tähän  tarkoitukseen 
enimmin  käytetään  runsaasti  saatavissa  olevaa 
bauxiittia,  mutta  tällöinkin  käytetään  sulamisen 
helpoittamiseksi  yleisesti  myös  k:ia  lisäaineena. 
K.  on  näin  ollen  arvokas  raaka-aine,  jota  viedään 
Grönlannista   sekä   Ameriikkaan  että  Eurooppaan. 

P.   E. 

Kryoskopia  (kreik.  kryos  -  pakkanen,  ja  sko- 
pcr'H  =  katsoa),  aineen  molekylipainon  määrää- 
minen liuottamalla  se  johonkin  liuottimeen,  jol- 
loin liuok.sen  jäätymispiste  alenee.  Jäätymis- 
piste alenee  tällöin  säännöllisesti,  nim.  siten,  että 
yhtämonta  molekylia  liuotettua  ainetta  samassa 
liuottimessa  alentaa  jäätymispisteen  samalla 
määrällä,  josta  sitten  aineen  molekylipaino  voi- 
daan laskea.  "    S.  V.   H. 

Krypta  (lat.  crypta,  <  kreik.  l-ri/p<t' =  kätketty 
huone,  salakäytävä),  kreikkalaisilla  ja  roomalai- 
silla luola,  maanalainen  käytävä,  tahi  kotoinen 
varjoisa  holvattu  pylväskäytävä:  kristillisellä 
ajalla  kristityn  vainajan  maanalainen  hauta- 
kammio, Rooman  katakombeissa  (ks.  t.)  sano- 
taan k:iksi  avarahkoja  maanalaisia  huoneita, 
jotka  paikoitellen  keskeyttävät  pitkiä  hautakäy- 
täviä.  Ne  olivat  hartauden  harjoituspaikkoja, 
jotka  saattoivat  muodostua  suurenmoisiksi  ko- 
koussaleiksi, etenkin  kun  jonkun  tunnetun  mart- 
tyyrin maalliset  jäännökset  olivat  niihin  kätke- 
tyt. Kun  myöhemmin  näiden  maanalaisten  ko- 
koussalien päälle  alettiin  rakentaa  kirkkoja,  jotka 
saivat  nimensä  k: aan  haudatusta  marttyyrista, 
johtui  siitä  kirkkorakennuksissa  kauan  säilynyt 
tapa  tehdä  basilikan  tahi  kirkon  kuorin  alle  vä- 
listä hyvinkin  laaja  hautakappeli,  krypta,  sen 
pyhimyksen  jäännöksille,  jonka  kunniaksi  ja  ni- 
mikoksi kirkko  oli  rakennettu.  Tämä  rakennus- 
tapa siirtyi  Etelä-Euroopasta,  missä  se  oli  val- 
lalla 4:nneltä  8:nnelle  vuosis.,  Keski-Euroopan 
romaanilaiseen  tj-yliin.  Ruotsissa  saakka  on  Lun- 
din tuomiokirkko  kryptoineen  sen  ajan  tyypillinen 
luoma.  Romaanilaisen  tyylin  syrjäydyttyä  gootti- 
laisen   tieltä    hävisi    k;n    käyttö.     Suomen    kir- 


koissa, jotka  pääasiallisesti  liittyvät  goottilaisen 
tyylin  aikaan,  ei  ole  ainoatakaan  kryptaa  säily- 
nyt, eikä   niitä  tiettävästi  ole  ollutkaan,   T.  S. 

Krypteia  (<  A-ri/p/o's  =  salainen),  muin.  Spar- 
tassa salainen  poliisipalvelus,  joka  tarkoitti  he- 
loottien  silmälläpitoa.  Kertomuksen  mukaan  efo- 
rit  julistivat  vuosittain  nimenomaan  sodan  he- 
lootteja  vastaan,  jonka  jälkeen  lähetettiin  maa- 
seudulle nuoria  spartiaatteja  surmaamaan  kaikki 
epäluulonalaiset   helootit.  E.   R-n. 

Krypto  .  .  .  (kreik,  t)j/;)fo'«  =  salainen),  sana- 
yhtymissä  =  salainen,  sala-;  esim,  k  r  y  p  t  o  k  a  1- 
vinisti,  luterilainen,  joka  salaisesti  suosii  kal- 
vinilaisuutta ;  kryptokatolilaisuus,  sala- 
katolilaisuus. 

Kryptofoni  (kreik.  krypto's  =  salainen  ja 
p/iönf' =  ääni),  Henryn  1883  keksimä  ja  hänen 
ynnä  Bcrthonin  1887  parantama  kone,  jolla  etäi- 
siä heikkoja  ääniä  ■voidaan  kuulla  ja  siten  esim. 
estää  laivojen  yhteentörmäjksiä.  K,  on  v  i  b- 
raattori,  jonka  ilmassa  edentyvät  ääniaal- 
lot panevat  värähtämään.  Värähdykset  jatkuvat 
mikrofoniin  ja  siitä  edelleen  johtolankojen  väli- 
tyksellä telefoniin.  K:lla  voidaan  3  km: n  päästä 
selvään  kuulla  laivan  potkurin  synnvttämä  ääni. 

'(V.    Sm). 

Kiyptogaamit   ks.    S  a  1  a  s  i  i  1 1  i  ö  t. 

Kryptografia  (kreik.  kyypto's  =  salainen,  ja 
_7ro/)/i Clii  =  kirjoittaa),  salakirjoitus  (ks.  t.).  — 
K  r  y  p  t  o  g  r  a  m  m  i,   salakirjoitus. 

Kr3rptokalvinismi  (kreik.  krypto's  =  salainen, 
ja  Calvin,  ks.  t.).  ,.salakalviinilaisuus",  se 
1500-luvulla  luterilaisessa  kirkossa  esiintynyt 
suunta,  joka  koetti  luterilaisuuden  varjolla  saada 
sijaa  kalviinilaiselle  ehtoollisopille.  Saksassa 
tätä  suuntaa  levitettiin  innolla  ja  sen  johdosta 
Bremen  ja  Pfalz  siirtyivät  vähitellen  kalvinilai- 
suuteen.  Ruotsis.sa  tämän  pyrkimyksen  suosijana 
oli  Kaarle  IX.  Kiivain  taistelu  k:n  ja  „aitoluteri- 
laisuuden"  välillä  käytiin  Saksissa.  K:n  edusta- 
jina olivat  täällä  ..filippistit"  (Filip  Melanchton, 
Kasper  Peucer  ynnä  heidän  hengenheimolaisensa) . 
Vaaliruhtinas,  joka  oli  ankara  luterilainen,  esiin- 
tyi ankarasti  ja  jyrkästi  filippistejä  vastaan. 
Taistelun  lopetti  sovintokaava  (Formula  concor- 
diw)   luterilaisuuden   voitolla. 

Kryptokristalliininen  ks.  S  a  1  a  k  i  t  e  i  n  e  n. 

Krypton  ikreik.  A-ri/pfo's  =  salattu),  alkuaine, 
joka  kuuluu  jalokaasuihin  (ks.  t.).  Atomip.  81. 
Kem.  merkki  Kr.  K:n  keksivät  Ramsay  ja  Tra- 
vers  1898  ilmasta,  jossa  sitä  on  hyvin  vähän  ar- 
gonin seurassa.  Sen  vihreä  spektraaliviiva  on  sama 
kuin  se,  joka  esiintyy  revontulen  spektrumissa. 

Edv.  nj. 

Kryptorkia  (kreik.  krypto's  =  salattu,  ja  orkhis 
=  kives) .  salakiveksisyys,  s.  o.  kivekset  eivät  ole 
kivespusseissa,  vaan  vatsaontelossa  tai  nivus- 
kanavassa.  Sikiöllä  kivekset  ovat  ensin  vatsaon- 
telossa munuaisten  alapuolella;  kasvaessaan  ne 
laskeutuvat  sitten  nivuskanavan  kautta  pusseihin, 
mutta  eri  syistä  ne  voivat  kulussaan  seisahtua. 
Tämä  vika  korjataan  leikkauksen  avulla. 

E.    Th-n. 

Kryptoskooppi  (kreik.  irj/p/o's  =  salainen  ja 
sA-ope'iH  =  katsella),  suippenevan  laatikon  muo- 
toinen koje,  jolla  Röntgen-säteitten  aikaansaamia 
fluoressenssi-ilmiöitä  voidaan  päivänvalossa  tai 
valaistussa  huoneessa  katsella.  Fluoressenssilevy, 
jonka  kerrospuoli  on  k:ssa  sisäänpäin  käännetty, 


1663 


Krysamiinihappo— Kröpelin 


1664 


sulkee  sen  laajemman  pään  ja  vastakkaiselle  puo- 
lelle on  varattu  aukko  katsojan  päätä  varten, 
'oka  sulkee  laatikon  siltä  puolen.  Laatikon  si- 
sus muodostaa  siten  umpinaisen,  päivänvalolta 
suojellun  tilan.  Katsoja  näkee  sentähden  selvästi 
fluoressenssilevjUe  syntyneen  valoilmiön  keskellä 
päivääkin,  huonetta  pimentämättä,  vrt.  L  u  m  i- 
nisenssi.  U.    S:n. 

Erysamlinihappo  (kreik.  khrpso's  =  kulta), 
a  1  o  e  h  a  p  p  o.  typpihapolla  aloesta  synt.vvä  kel- 
tainen katkeranmakuinen,  alkoholiin  liukeneva 
kiteinen  aine.  Liukenee  vaikeasti  veteen:  liuos 
purppuranpunainen.  Värjää  villan  ja  silkin  rus- 
keaksi. S.  V.  H. 

Krysaniliini  (kreik.  i-7ir^so's  =  kulta,  ja  a  n  i- 
liini),  {  o  s  f  i  i  n  i,  n  a  h  k  a  k  e  1 1  a  i  n  e  n,  f  i- 
ladelfiakeltainen.  eräs  nahkaväri ;  on 
pääasiassa  diamidofenvliakridiinin  nitraattiii. 

S.    V.    II. 

Krysarobiini  (kreik.  khryso's  =  ku\ta),  brasi- 
lialaisen puulajin  .indira  Araiohan  runko-onte- 
loista bentsolilla  uuttamalla  saatu  keltainen,  ki- 
teinen, ihoa  ja  limakalvoja  ärsyttävä  aine;  käy- 
tetään lääkkeenä  etupäässä  ihotaudeissa,  etenkin 
hil-setystaudissa  (prosiasis).  S.  V.  H. 

Krysoberylli  (kreik.  i/ui/so'»  =  kulta,  ja  hvryl- 
/os  =  jalokivi),  eri  vivahduksin  vihreä  kivennäinen, 
joka  esiint.vy  graniitissa  tai  gneississä  rombi- 
sina  levymäisinä  kiteinä,  usein  kaksosina  tai 
kolmosina.  Kokoomukseltaan  k.  on  beryllium- 
aluminaatti.  Be.\l,0,.  Sen  ominaispaino  on  3.63- 
3,8.  Suuren  kovuutensa  (8.5)  ja  kauneutensa 
vuoksi  k.,  milloin  se  on  läpinäkyvää,  on  arvokas 
jalokivi.  „Jaloa"  vaaleanvihreää  k:iä  saadaan 
Ceylonista  ja  tumman-smaragdinvihreää  (alek- 
sandriittia)  Stretinskistä  Uralista.  Suo- 
messa epäjaloja  k. -kiteitä  on  Helsingissä  Neit- 
sytpolun ja  Kapteeninkadun  välisissä  graniitti- 
kallioissa. P.    R. 

Krysofaanihappo,  rabarberin  juurissa,  suola- 
heinässä y.  m.  esiintyvä  happo.  Valmistet.ian 
rabarberista  uuttamalla  alkoliolinsekaisella  ka- 
lilla ja  saostamalla  hiilihapolla.  Syntjy  krysa- 
robiinia  (ks.  t.)  hapettaessa.  Oranssinkeltainen, 
kuUankiiltävä,  alkoholiin,  eetteriin  ja  kiehuvnan 
veteen  liukeneva,  .sublimeeraava  aine.  Alkolioli- 
liuos    purppuranpunainen.  S.    Y.    U. 

Krysoidiini  (kreik.  khryso' s  =  kulta.,  ja  ei- 
dos  =  näkö),  eräs  väriaine,  diatsoamidobentso- 
lin  kloorivetyhapon  suola  (vrt.  Atso  v  ä  r  i- 
aineet);  kiteet  mustia,  on  jauhettuna  ruskean- 
punaista, liukenee  veteen  ja  alkoholiin,  värjää 
villan,  silkin  ja  puuvillan  oranssinväriseksi. 
Absorbeeraa  spektrin  kemiallisesti  vaikuttavat 
säteet  niin  tä.vdellisesti,  että  sitä  esim.  sellakka- 
vernissassa  voidaan  käyttää  valokuvaamoissa  pi- 
meän kamarin  ikkunan  päällvstvkseen. 

S.  V.   n. 

Krysoliitti  ikreik.  l:hrpso's  =  \iu\ta.,  ja  lithos  = 
kivi),  jalokivenä  käytetyn  oliviinin  (ks.  t.)  nimi- 
tys. Itämainen  k.  =  krysoberylli;  saksi- 
lain  f  I]  k.  =  topaasi. 

Krysopraasi,  omenanvihreä  kalsedonimmin- 
nos,  jota  saadaan  Sleesiasta  ja  käytetään  koru- 
kivenä. 

Krysoriini,  mosaiikkikulta,  prins- 
sin-metalli, prinssi  Ruprechtin  me- 
talli, Bristolin  messinki,  kaunis,  kult.a- 
kiiltoinen    kuparisinkkiseos,    jonka    voi    helposti 


kullata;  käytetään  etupäässä  koristusesineiden 
valamiseen.  S.    V.    //. 

Krysostomus  (kreik.  Khryso'stomos  =  kulta- 
suu), Johannes  (n.  345-407).  kreik.  kirkko- 
isä. K.  syntyi  Antiokiassa ;  tullakseen,  van- 
hempiensa toivomuksen  mukaan,  lainoppineeksi 
hän  nautti  kuuluisan  pakanallisen  reetorin  Liba- 
niuksen  opetusta  puhetaidossa,  mutta  jo  aikailin 
saivat  hänessä  voiton  n.skonnolliset  harrastuksot, 
joihin  hänen  hurskas  äitinsä.  Anthusa,  oli  laske- 
nut siemenen.  Hän  vetäytyi  yksinäisyyteen  an- 
tautuen askeettisiin  harjoituksiin  ja  teologisiin 
opintoihin,  joissa  hänen  varsinainen  opettajansa 
oli  antiokialaiseen  koulukuntaan  (ks.  t.)  kuMluva 
Diodorus  Tarsolainen.  Näin  K.  tuli  johdatetuksi 
raittiiseen,  allegorisia  selityksiä  vierovaan  raa- 
matuntutkimukseen. V.  3SC  K.  tuli  presbyteriksi 
Antiokiaan  ja  saavutti  pian  etevän  saarnaajan 
maineen.  Kun  sitten  Konstantinopolin  patriar- 
kanistuin  tuli  avonaiseksi,  kutsuttiin  Krys.->sto- 
mus  aleksandrialaisen  patriarkan  Theopliiloksen 
vehkeistä  huolimatta  tuohon  vastuunalaiseen  ase- 
maan (398).  Theophilos,  joka  ei  voinut  kärsi- 
määnsä tappiota  unolitaa,  tavoitteli  nyt  lakkaa- 
matta K:n  kukistamista.  K.  kävi  Konstantinopo- 
lissa pelottomasti  niin  hyvin  maallistuneen  pa- 
piston kuin  hekumoivan  ylhäisön  kimppuun  ja 
hankki  itsellensä  täten  vaikutusvaltaisia  vihol- 
lisia. Ennen  pitkää  Theophilos  sai  aiheen  s.v^"t- 
tää  K:ta  origenelaisista  harhaopei.sta,  ja  kun 
keisarinna  Eudokia  samalla  oli  loukkautunut 
eräästä  K:n  naisten  komeilua  vastaan  pitämästä 
saarnasta,  kutsuttiin  synodi  kokoon  Kalkedouiin 
kiisittelemään  K  tn  asiaa,  ja  kun  K.  ei  tullut  sa;"- 
puville  vastaamaan,  erotettiin  hän  virasta  (403) 
sekä  lähetettiin  maanpakoon  Bithyniaan.  Toi- 
menpide herätti  kuitenkin  pääkaupungissa  sem- 
moista suuttumusta,  että  hovi.  peljäten  kapinan, 
kutsui  piispan  takaisin.  —  Sovinto  ei  kuitenkaan 
kestänyt  kauan.  Keisarinna,  joka  uudestaan  oli 
K:n  puheista  loukkautunut,  kutsui  kokoon  uu- 
den s.vnodin.  joka  jälleen  pani  piispan  viralta. 
Keisari  tuomitsi  hänet  maanpakoon  Armeeniaan, 
ja  tällä  matkalla  K.  kuoli.  —  K.  oli  ensi  sijassa 
saarnaaja  ja  käytännöllinen  kirkonmies.  Hänen 
puheensa  osoittavat  aikaan  niihden  harvinaista 
sosiaalisten  epiikohtain  ymmiirtäniistä.  K:n  saar- 
nat ja  raamatunselitykset  ovat  vanhan  kirjcou 
ctevimpiä  kirjallisia  tuotteita  ja  ovat  kreikka- 
laiskatolisessa kirkossa  vieläkin  arvossapidetyltä 
ja  paljon  luetuita.  K.  oli  peloton,  eheä  luonne. 
[A.  Neander.  ..Der  heilige  Johannes  Chrysosto- 
mus  und  die  Kirclie  besonders  des  Orients  in  d-js- 
sen  Zeitalter"  (1821);  Bush,  „Life  and  times  of 
Chryso.stom"   (1885).]  E.   K-a. 

Kryssi  (ruots.  kryss).  1.  Luoviminen  vastatuu- 
lessa. —  2.  Kolmima.stoisten  alusten  perämuston 
ja  siihen  kuuluvien  osien  yhdistett.vjen  nimien 
ensiosa.  esim.  kryssimasto,  kryssitanko,  kryssi- 
takila  j.  n.  e.         "  F.  W.  L. 

Krystalli    ks.    K  i  d  e. 

Kryzanic,  Juri  ks.  K  r  i  z  a  n  i  e,  J. 

Kröpelin,  II  a  n  s  (k.  1440),  valtaneuvos,  lin- 
iianhaltiia  Turussa  1436-40,  luultavasti  saksa- 
laista sukua  Preussin  maakunna.sta,  oli  jo  Marga- 
reetan aikana  tullut  uniouin  palvelukseen  sekä 
142]  saanut  päällikkyyden  Tukholman  linnassa, 
jonka  ohessa  hän  seuraavana  vuonna  mainitaan 
mvöskin  valtaneuvoksena.    Vaikka  K.  olikin  uiko- 


lIll).") 


Kroyer — Ksantliippa 


IfifiG 


maiilaiiiiMi,  saavutti  liän  kuitenkin  reliellisyytensä 
ja  oikeutlentuutousa  vuoksi  yleisen  kunnioituksen 
Ruotsissa.  Entrellircktin  kapinan  aikana  kunin- 
gas Eerik  Poninierilainen  epäillen  K:n  ruotsalais- 
ystävyyttä  erotti  liiinet  Tnkholnian  linnan  päiil- 
likkyydestä.  multa  Kuotsin  neuvoskunta  sen  si- 
jaan antoi  liiinelle  samanlaisen  toimen  Turussa, 
jonka  lisiiksi  liiin  Eerik  Puken  mestauksen  jälkeen 
lunasti  itselleen  myöskin  Kastelliolman.  Turun 
linnanpiiiillikkönii  K.  osoitti  rauhan  liarrastus- 
taan  sillä,  ettii  hiin  Suonien  piispan  ohessa  ilman 
.■erenvuodatusta  sai  vaarallisen  talonpoikaiskapi- 
•lan  Ylii-Satakunnassa  1439  asetetuksi  sekii  niin- 
ikään eriiiin  tuhoa  uhkaavan  riidan  Tallinnan 
kanssa  sovitetuksi.  Erittiiin  kiittiiä  riimikro- 
nikka  hänen  suopeuttaan  talonpoikia  kohtaan, 
joita  hän  ei  sallinut  vääryydellä  kohdeltavan  tai 
verotettavan.  Sen  ohessa  K:iä  myötänsä  Ruot- 
sis.sa  käytettiin  sovittajana  ja  rauhanhierojana 
<ri  puolueiden  välillä.  Iliinen  ei  kuitenkaan  on- 
nistunut taivuttaa  Eerik  Pommerilaista.  jolle  hän 
aina  pysyi  uskollisena,  rehelliseen  sovintoon 
ruotsalaisten  kanssa  ja  hän  niiki  siten  unionin 
hajoavan  kuninkaan  itsepäisyydeu  takia.  K.  piti 
marraskuussa  1439  suuren  kokouksen  Turussa, 
jossa  ehkä  Ruotsissa  tapahtunut  vallanmuutos 
Suomen  puolesta  hyväksyttiin.  Mutta  pian  tä- 
män jälkeen  K.  kuoli  Turun  linnassa,  laskiaisena 
1440,  nähtyänsä  elämänsä  pääpyrinnön.  unioni- 
aatteen  toteuttamisen  sen  kauniimmassa  muo- 
dossa, tyhjiin   rauenneen.  J.  W.  R. 

Kroyer.  t.  H  e  n  r  i  k  Nikolai  K.  (1709-1870). 
tansk.  eläintieteilijä,  kunink.  luonnontiet,  mu.seon 
inspelitori;  matkustettuaan  1821  ottaaksensa  osaa 
Kreikan  vapautussotaan  hän  vasta  opettajana 
ollessaan  Stavansrerissa  (1827-30)  antautui  eläin- 
tiet,  opintoihin,  tutkien  etenkin  kaloja,  ostereita 
ja  äyriäiseläimiä:  ..De  danske  ostersbanker" 
(l'!37'l  ja  ..Danmarks  fiske"  (183S-.53),  jälkimäi- 
nen Tanskan  eläintiet.  kirjallisuuden  pääteoksia. 
Aloitti  aikakauskirjan  ..Dansk  naturhistoiisk 
tidskrift"  julkaisten  sitä  1837-49,  otti  osaa 
Huippuvuorten  retkikuntaan  1838-39.    J.  A.  W. 

2.  Peter  Severin  K.  (18.51-1909),  tansk. 
taidemaalari,  edellämainitun  sukulaisensa  H.  N. 
K:n  ottopoika.  Varhain  ilmenevät  K:n  taiteilija- 
lahjat:  jo  10-vuotiaana  hän  piirustaa  kasvatus- 
isälleen  kuvia  eliiintieteelliseen  teokseen  ja  13-vuo- 
tiaasta  hän  on  Kööpenhaminan  taideakatemian 
oppilaana  v;een  1870.  Seur.  v.  K.  alkaa  ottaa 
osaa  taidenäyttelyihin  ja  osoittautuu  ennen  pit- 
kää muotokuvissaan  ja  Hornba^kistä  maalaamis- 
.saan  kansanelämänkuvauksissa  kaikkia  Tanskan 
vanhempia  maalareita  rohkeammaksi  ja  käteväm- 
mäksi.  V.  1877  hän  matkustaa  Pariisiin  kehit- 
täiikseen  L.  Bonnafn  oppilaana  huippuunsa  mil- 
tei taiturimai-sen  teknillisen  kykynsä  ja  1878 
hän  tutkii  Velasquezia  Espanjassa,  jossa  hän  luo 
voimakkaan  plastilli.sen,  loistavan  valotutkielman 
„Grauadalaiseu  jritanan  asunnon  edustalla"  (Köö- 
penhaminan taidemuseossa).  Uuden  oleskelun 
ajalta  Ranskassa  1879  on  peräisin  hänen  yleistä 
huomiota  herättänyt  taulunsa  ..Bretasrnelainen 
sardiinin  valmistuspaikka".  Senjälkeen  K.  kierto- 
matkallaan Italiassa  maalaa  m  m.  kuuluisan  ku- 
vansa ..Italialaisia  hatuntekijöitä"  (1880,  Ilirsch- 
sprungin  kokoelmassa  Kööpenhaminassa),  joka 
merkitsee  uudenaikaisen  naturalistisen  maalaus- 
suunnau  tuloa  Tanskan  taiteeseen.  V:sta  1881  K. 
•)).    IV.    Paineuu  '»;,o  12. 


P.  S.  KrB.vor:  Kesililta  Skagonin  rannalla  (taiteilija  ja  htt- 
nen  vaimonsa,  1899;  Hirschsprunsin  kokoelmassa). 

asettuu  kesäisin  asumaan  Skageniin,  liittyen  sen 
vakinaiseen  ,, taiteilija-siirtolaan",  ja  täällä  hän 
varsinaisesti  alkaa  noudattaa  ulkoilmamaalausta, 
jonka  ensimäinen  huomatuin  edustaja  hän  on 
Tanskassa,  samoinkuin  Edelfelt  oli  meillä.  Isossa 
taulussaan  ,. Kalastajia  Skagenin  rannaUa"(1883, 
Kööpenhaminan  taidemuseossa)  K.  ensi  kerran 
tiiydellisesti  seuraa  ulkoilmamaalauksen  periaat- 
teita, jotka  sitten  esiintyvät  hänen  kaikissa  muis- 
sakin Skagenin  kuvissaan,  joissa  hän  esittää  sekä 
kalastajien  ja  toveripiirinsä  elämää  että  omia 
lyyrillisiä  luonnontunnelmiaan.  Lukuunottamatta 
alati  uudistuvia  ulkomaanmatkojaan  K.  asuu  tal- 
visin Kööpenhaminassa,  jossa  hänen  erikoisala- 
naan ovat  monihenkilöiset,  useimmiten  tulen- 
valossa  esitetyt  ryhmäkuvat.  Näistä  psykologi- 
selta käsittelyltään  oivallisista  kuvista  mainit- 
takoon aikaisimpien  jouko.sta  ..Soittoa  ateliee- 
rissa"  (1886,  Kristiaanian  galleriassa)  sekä  sen- 
jälkeen maalatut  tunnetuimmat  taulut  ..Kööpen- 
haminassa 1888  pidetyn  ranskalai.sen  taidenäyt- 
telyn valiokunta"  (1890,  Ny  Carlsbergin  Glypto- 
teekissa  K  ihaininassa),  „Kööpenhaminan  pörs- 
sistä" (1895)  ja  „Tiedeseuran  kokous"  (1897,  mo- 
lemmat Kööpenhaminassa).  K:n  erittäin  lukui- 
sissa muotokuvissa  nähdään  m.  m.  esitettyinä 
kukkasmaalaaja  Otte.sen  (1873),  valtioneuvos  Jlel- 
dahl  (1882),  ministeri  Rosenorn-Lehn  (1891),  sä- 
veltäjä Grieg  puoli.soineen  (1898),  Björnstjerue 
Björnson  (1901)  sekä  useassa  eri  kuvassa  Drach- 
mann.  Sehandorph.  G.  Brandes  ja  etenkin  K:n 
vaimo  ynnä  taiteilija  itse  (hänen  omista  kuvis- 
taan on  eräs  v:lta  1888  Firenzen  Uffizigalle- 
riassa).  Tämän  lisäksi  K.  on  tehnyt  hyviä  lasten 
kuvia,  lukemattomia  piirustuksia  (suuri  joukko 
Hirschsprungin  kokoelmassa)  ja  joitakuita  radee- 
rauksia  ja  kuvanveistoksiakin.  K:n  oppilaina 
ovat  olleet  monen  monet  nuoremmat  taiteilijat. 
Aikanaan  K.  oli  Tanskan  edustavin  ja  kuuluisin, 
joskaan  ei  syvin  taiteilijapersoonallisuns,  sen  en- 
simäinen todellakin  maalauksellinen  kyky,  joka 
iloisella,  sopusointuisella  ja  helppotajuisella  tai- 
teellaan on  kotimaansa  nj-kyaikaisen  maalauksen 
uranaukaisija.  E.   Sr. 

Ksantelasma  (kreik.  A-s<ih<7io's  =  keltainen,  ja 
c/«smö  =  paisuma),  rasvaa  sisältävä  sidekudos- 
kasvain ihcssa  (etenkin  silmäluomissa);  liittyy 
usein   kelta-,   sokeri-   tai   munuaistautiin. 

(E.   Th-n.) 

Ksanthippa     ikreik.     Ksanthi'ppe),    Sokrateen 


1667 


Ksanthos — Kserkses 


1068 


vaimo,  oti  tullut  kuuluksi  pahana  ja  riitiii^an.i 
vainiona.  Jo  Sokrateen  oppilas  K.^enophon  sa- 
noo K:u  olleen  luonteeltaan  kovin  kiivaan  ja 
toraisan,  ja  niyöhenimät  muinaisajan  kirjailijat 
kertovat  räikeitä  juttuja  siitä,  miten  hän  kai- 
kin tavoin  pahasti  kohteli  miestänsä,  joka  tyy- 
nesti kärsi  kaikki  loukkaukset.  K:n  puolus- 
tukseksi on  huomautettu,  että  hänellä  lienee  ollut 
paljonkin  ailtetta  valituksiin  ja  kärsimättöiMry- 
teen.  ki>ska  Sokrates  nähtävästi  laiminlöi  per- 
hettään eikä  liene  pitänyt  huolta  sen  toimeen- 
tulosta. [Zeller,  ..Vorträge  u.  Abhandlungen"  I 
(2  pain.  iSTö)  ;  Th.  Rein,  ..Uppsatser  o.  tai"  I 
19031.]  A.    Or. 

Ksanthos,  Vähän-.\asian  Lykian  tärkein  joki; 
tämän  varrella  sijainnut  muinainen  kaupunki, 
jonka  alueelta  enj:l.  Ch.  Felkms  1838  ja  seur.  vv. 
löysi  muinaisjäännöksiä,  jotka  merkillisellä  ta- 
valla valaisevat  kreikkalaisen  taiteen  vaikutusta 
omaperäi.seen  lykialaiseen  kulttuuriin.  Tärkeim- 
piä ovat  n.  s.  Harpyia-patsas  ja  Xereidi-monu- 
mentti.  joiden  veistokuvia  ja  arkkitehtuuri-osia 
säilytetään  Lontoon  British  Museumissa.  —  llia- 
dissa  K.  esiintyy  joskus  Skamandros-joen  toisena 
nimenä.  O.    E.    T. 

Ksantofylli  ks.   Karoteenit. 

Ksatria   ks.   Kasti. 

Ksenia  ikreik.l.  ke.stilahjat.  ne  lahjat,  joila 
muinaisajan  kreikkalaisilla  ja  roomalaisilla  isän- 
nillä oli  tapana  antaa  vierailleen  kotia  vietäviksi. 

Ksenografia  (kreik.  A-sphos  =  vieras,  ja  t)ra- 
;)7i(wi  =  kirjoittaa),  muukalaisten  kielten  ja  kir- 
joit usta]  loj  en   tuntemus. 

Ksenokrates  [-l.ra'tes]  (396-314  e.  Kr.),  kreik. 
filosofi,  kotoisin  Khalkedonista,  oli  Atecnas.sa 
Platonin  oppilaana,  tuli  S^g  ..akatemian"  pää- 
mieheksi ja  vaikutti  siinä  asemassa  kuolemaa.isa 
asti.  On  käsitellyt  tieteen  eri  haaroja  lukuisissa 
teoksissa,  joista  vain  katkelmia  on  säilynyt. 
Hänen  oppinsa  läheni  pythagoralaisuutta;  hän 
sanoi  ..ideain"  olevan  yhtä  kuin  ..luvut"  ja  ra- 
kenteli mystillistä  jumalaoppia.  nimittäen  tai- 
vaankappaleita ja  luonnossa  vaikuttavia  voimia 
..jumaliksi"  sekä  olettaen  kansanuskonnon  ta- 
paan hyviä  ja  pahoja  ..daimoneja".  [R.  Heinw, 
..Xenokrates.  Darstellunfr  der  Lehre  u.  Sammlnn^ 
der  Fragmente"   (1892i.]  A.   Gr. 

Ksenomania  (kreik.  k.ienos  =  vieras,  ja  innpi'n 
=  vinimai.  muukalaisuuden  liiallinen  ihailu. 

Kssnophanes  [-a'ncs]  (  n.  .570-480  e.  Kr.), 
kreik.  ajattelija  ja  runoilija,  syntyisin  Kolopho- 
nista.  Kotikaupunkinsa  jouduttua  persialaisten 
valtaan  K.  kuljeskeli  Kreikassa  ja  Etelä- 
Italiassa  elättäen  itseään  runoelmia  esittämällä: 
asettui  lopulta  Eleaan  Etelä-Italiaan,  missä 
iäkkäänä  kuoli.  On  säilynyt  katkelmia  hänon 
oppirunoelmistaan,  joissa  hän  jyrkästi  vastu=taa 
kansanomaisen  jumalataruston  monijumalnutti 
sekä  Homeroksen  ja  Ilesiodoksen  kertomuksi  i  ju- 
malista, jotka  varastelevat,  irstailevat  ja  pettä- 
vät; ,. jumala  on  yksi.  eikä  hän  ole  kuolevaisten 
kaltainen  muodoltaan  eikä  ajatuksiltaan".  Tä- 
män yhden  jumalan  K.  käsittää.  —  myöhäi- 
sempien kirjailijain,  m.  m.  .Vristoteleen,  todistuk- 
sen mukaan,  —  panteistisesti.  Kaikki  on  yhtä; 
jumala  on  ,.yksi  ja  kaikki".  Näillä  väitteillätiu 
K.  perusti  Elean  filosofisen  oppisuunnan,  vaikka 
va-sta  hänen  seuraajansa  Parmeuides  lienee  ke- 
hittänyt .sen  opin  järjestelmäksi.  A.   Gr. 


Ksenophon  /-/i/i<»'h/  (lat.  Xcnophon)  (n.  4?0- 
355  e.  Kr.),  kreik.  historioitsija,  filosofinen  kir- 
jailija ja  sotilas,  kotoisin  .Vteena.^ta.  K.,  joka 
oli  Sokrateen  oppilaita,  seurasi  Kyyros  nuorem- 
paa hänen  retkelleen  tämän  veljeä  .\rtakserkses 
II:ta  Mnemonia  vastaan  ja  johdatti  Kyyroksen 
kaaduttua  Kunaksan  taistelussa  (401  e.  Kr.)  tä- 
män 10.000  kreikkalaista  palkkasoturia  takaisin 
Mesopotamiasta  Armeenian  ylätasanpron  liulki  Tra- 
petsns  kaupunkiin  Mustanmeren  rannalle  ja  sieltä 
Bysantioniin.  Sitten  hän  Agesilaoksen  (ks.  t.) 
rinnalla  taisteli  Vähässä-Aasiassa  (396  e.  Kr.t 
ja  läksi  tämän  seurassa  myös  Boiotiaan;  niinpä 
liän  Koroneian  taistelussa  (394  e.  Kr.)  oli  isiin- 
maan.sa  vihoUi.sten.  lakedaimonilaisten  sotajou- 
ko.ssa.  Tämän  johdosta  K.  tuomittiin  iiaan- 
pakoon.  mutta  .sai  spartalaisilta  Skillus  kau- 
pungin lähellä  sijaitsevan  tiluksen  Elis-maakcn- 
nassa.  Leuktran  taistelun  jälkeen  sieltäkin  kar- 
koitettuna  (370  e.  Kr.)  hän  asettui  Korint- 
tiin, jonne  jäi  senkin  jälje.stä  kuin  ateenalaisten 
tuomio  oli  peruutettu:  siellä  hänen  myös  kerro- 
taan kuolleen.  K:n  runsas  kirjallinen  tuotanto, 
jonka  pääansiona  on  yksinkertainen,  selvä  ja 
miellyttävä  esitystapa,  on  historiallista,  filo.so- 
fista  ja  opettavaista  laatua.  Hänen  teok=ens:i 
ovat  ..Anabasis"  (Kyyros  nuoremman  retki  risä- 
n.aahan  ja  10,000:n  paluu)  :  ..Hellenika"  (T!iu- 
kydideen  historiateoksen  jatko,  joka  käsitläii 
vv:n  411-3G2  e.  Kr.  välisen  aikakauden);  ylisty.-;- 
puhe  ..Agesilaos",  ...\pologia  Sokratus"  (..Sokra- 
teen puolustu.s") ;  ..Apomnemoneumata  Sokratus" 
(..Muistelmia  Sokrateesta")  ynnä  siihen  liittyvät 
,.Oikonomikos"  (ke.skustelu  taloudenhoidosta)  ja 
,.Symposion"  (,.Pidot") ;  ..Kyrupaideia"  („Kyy- 
rcksen  kasvatus"  s.  o.  Kyyros  vanhemman  eläioä, 
esitettynä  valtiollis-opettavaisen  tendenssironi:ia- 
nin  nuiodossa) ;  ..Hieron"  (esitys  itsevaltiaan 
ihanteesta):  ..Lakedaimonion  politeia"  ..(La- 
kedaimonilaisten valtiomuoto)".  ..Poroi"  („Val- 
tiontulot") ;  ,. Hippa rkliikos"  (neuvoja  ateenalai- 
selle ratsuväenpäällikölle)  ynnä  ..Peri  hippikes" 
(neuvoja  ateenalaiselle  ratsumiehelle).  Epäi- 
lyksenalainen on  ..Kynegetikos"  (metsästyksestä). 
K:n  teoksien  joukkoon  joutunut  ..Ateenalaisten 
valtiomuoto"  on  varmasti  toisen  kirjoittama. 
K:n  kootut  teok.set  ovat  m.  m.  julkaisseet  Schnei- 
der. Kiihner.  Breitenbach,  Sauppe.  Marchant, 
jonka  ohella  yksityisteoksista  on  olemassa  lukui- 
sia laitoksia.  [Kruger.  ..De  Xenophontis  vita" 
(1851);  Ranke,  ,.De  Xenophontis  vita"  (1851): 
Roquette.  ,.De  Xenophontis  vita  et  scriptis" 
(1884)  :  Croiset,  ,,X6nophon.  son  caractöre  et  son 
talent"    (1S73)    y.  m.]  E.   /?•". 

Kserkses  /-(■«/  (kreik..  <  pers.  Khsäjarsä  > 
bab.  K  h  i  s  i  a  r  s  ä,  V:ssa  T:ssa  A  h  a  s  w  e  r  ö  s, 
A  h  a  s  V  e  r  u  s) ,  Persian  kuningas  485-465  e.  Kr., 
Dareios  Hy.staspeen  ja  Atossan  poika,  päätti  heti 
kuninkaaksi  tultuansa  jatkaa  isänsä  aloittamaa 
hyökkäyssotaa  Kreikkaa  va.staan.  Ensin  oli  kui- 
tenkin kaksi  kapinaa  kukistettava.  K.  lähti  itse 
Egyptiin  485  ja  nöyryytettyänsä  egyptiläiset 
asetti  veljensä  Akhaimeneen  Egjptin  maaher- 
raksi. Babyloniassa  syttyneen  kapinan  kukisti 
sam.  V.  kuninkaan  vävy  Megabytsos.  Koottuiin^ä:!. 
äärettömän  suuren  armeian  ja  1.200  laivaa  K. 
ryhtyi  Kreikan  kimppuun,  valloitti  Traakian  ja 
Makedonian  ja  tunki  Ateenaan  saakka,  mutta 
katsoi    parhaaiksi    palata    Aasiaan,    kun    laiva.sto 


1669 


Kseroftalmia— Kuanza 


1(570 


kärsi  suuren  tappion  Salmnis-saiiren  luona  480 
(ks.  I' e  r  s  i  11 J  a  i  s  s  o  d  a  t).  Loppuosan  elll- 
irUänsil  K.  näkyy  viettäneen  hekumallisessa  toi- 
met tonuiudossa  harjoittaen  julmuuksia;  sai  van- 
liiminan  poikansa  kera  surmansa  henkivartios- 
ton   piiällikiin    Artaliaueen   kädestä   4G5.    A".   T-t. 

Kseroftalmia  ikreik.  kscro's  =  kuiva,  ja  ophthal- 
»/o'.v  =  silmä),  sairaloinen  tila  silmän  sidekalvossa, 
jcka  lopulta  jolitaa  kudoksen  kutistnmiseeu  ja 
kyyuelkäytävien  tukkeutumiseen.  Siitä  voi  olla 
seurauksena  myös  sarveiskalvon  himmeneminen 
j.i    n.-iön    menettäminen.  E.   Th-ti. 

Kserofyytit  ks.   K  u  i  v  a  k  k  o  k  a  s  v  i  t. 

Ksuthos  /ksfi-J.  kreik.  tarulienkilö,  ITellenin 
])(.ika.    Ionin    j;i    Akhaioksen    isä. 

Ksyleeinl  (kreik.  ksylon  =  puu),  johtojänteen 
iks.  t.i   puuosa,  siihen  luettuna  myös  n.  s.  puusyyt. 

Ksylidiini,  kivihiilitervassa  oleva.  2r2-218°:n 
liimmössä  kiehuva,  ksylidiinien  1.  amidoksylolien 
seos    (ks.   Ksylolit)".  J!.    V.    II. 

Ksylofoni  (kreik.  ksi/lon  =  puu.  ja  iihfmc'  = 
ääni).  lyömäsoitin,  jonka  puiset  koskettimet  ovat 
viritetyt  täyden  12sävelisen  asteikon  mukaisesti 
(e' — d*).  Koskettimiston  pohjalla  on  olkinen 
alusta;  soitinta  lyödään  puisilla  palikoilla.  K:ia 
käytetään  kansansoittimena  Tyrolissa.  Takn- 
Intiassa  se  kuuluu  orkesterin  tärkeim])iin  .soit- 
timiin. K:n  omituista  kalistelevaa  sointia  on 
Saiut-Saens  sattuvasti  käyttänyt  ..Kuoleman- 
tanssi"  uimise.ssä  sinfonisessa   runoelmassaan. 

/.    K. 

Ksylografia  ks.   Puupiirros. 

Ksyloliitti  (kreik.  A-s.i//ok  =  puu.  j;i  lit}ios  = 
kivi),  kivipuu,  sahajauhoista,  masnesiumklori- 
dista  ja  poltetusta  magnesiasta  valmistettu  seos. 
rakennusaine,  joka  kovan  paineen  alaisena  muut- 
tuu kivenkovaksi:  siihen  ei  vaikuta  vesi  eikä 
sanottavasti  laimeat  hapotkaan;  samalla  sillä  on 
puun  ominaisuuksia:  käytetään  levyiksi  muovat- 
tuna,  etupiiässä   lattia])eitteeksi.  S.   1'.    H. 

Ksylolit,  dimetylibentsolit,  kem, 
kaava  C„Hj(CH3),,  joita  on  kolme,  136-140°  :ssa 
kiehuvaa  isomeeristä  lajia:  orto-,  meta-  ja  par;x- 
ksyloli;  niitä  on  keveässä  kivihiilitervaöljyssä, 
s.  o.  raa'assa  bentsolissa.  Tästä  saadaan  ensin 
tislaamalla  ksyloliseos,  josta  eri  isomeerit  moni- 
mutkaisten menetelmien  avulla  toisistaan  erote- 
t;uin.  Orto-  ja  paraksyloli  hapettuvat  laimean 
typpihapon  vaikutuk.se.5ta  helposti  ensin  toUiyli- 
hapoksi  ja  sitten  ftaalihapoksi:  metak.syloli  rea- 
geeraa  vaikeammin.  Teknillisesti  tärkein  on 
metak.syloli.  jota  k;iytetään  erilai.sten  tervavärien 
valmistukseen.  Kaikista  kolmesta  ksylolista  saa- 
daan viikevällä  typpihapolla  n  i  t  r  o  k  s  v  1  o  1  e  j  a, 
CoHjiCHJXO..  joista  pelkistämällä  ksylidii- 
n  e  j  ä  1.  a  m  i  d  o  k  s  y  1  o  1  e  j  a,  C^Hj  (CH3)  .NH,„ 
joita  tunnetaan  6  isomeeristä  muotoa.    S.  V.  II. 

Ksylometri  (kreik.  ksylon  =  puu,  ja  metron  = 
mitta),  tav.  sinkkipellistä  tehty  vesiastia  puu- 
kappaleen kuutiosisällön  määräämiseksi,  mikä 
määrääminen  tapahtuu  joko  astian  vesipatsaan 
kohoamisen  (Reissigin  malli)  tai  astiasta  poi-- 
\;iluvan  vesimäärän  perusteella  (Heyerin  malli), 
kun    siihen   puu   upotetaan.  A.    C. 

Ksystos  l-sto's]  (kreik.;  lat.  xysttis,  xj/stum). 
kreik.  voimi.stelulaitoksissa  (gymnasioneissa)  oleva 
pylvässali.  jossa  voitiin  harjoitella  talvisaikaan; 
roomalaisten  huviloissa  xystum  oli  taivasalla 
oleva    tasoitettu    kävely-     tai     urheilupaikka.   — 


Keskiajalla  -xystuk.seksi  sanottiin  niitit  pilari- 
kiij'täviä,  jotka  yhdistävät  luostaria  ja  kirkkoa, 
reunustaen  näiden  välistii  pihaa  (myös  cloistcr, 
cloifrc.   Krcuzijang) .  O.  E.   T. 

Ktesias  l-isiTi/  (lat.  f/csias),  kreik.  historian- 
kirjoitt;ija  Knidoksen  kaupungista,  joutui  persia- 
laisten sotavangiksi  ja  eli  17  vuotta  Persiassa, 
toimien  kuninkaan  lienkilääkiirinii.  Itämailla  ke- 
räämiäiin  tietoja  K.  käytti  hyväkseen  jooniau- 
murteella  kirjoittamassaan  teok.sessa  ..Persika", 
jossa  hän  23  kirjassa  käsitteli  Assyrian,  Babylo- 
nian ja  Persian  historiaa  v:een  398  e.  Kr.,  sekä 
..Tndika"  teoksessaan,  missä  tavataan  ensimäiset 
ilmoitukset  Intiasta.  K:n  teoksista  on  säilynyt 
vain  katkelmia,  jotka  on  koonnut  C,  Milller. 
[Riiter.  ..De  Ctesi;r  fide  et  auctoritate"  (1873) 
y.  m.]  /•;.  /^n. 

Ktesibios  /-m'-/,  mekaanikko  .Vleksiindriasta, 
lieron  Aleksandrialaisen  opettaja,  eli  2:11a  vuo- 
sis:lla  e.  Kr.  K:n  sanotaan  keksineen  painepum- 
pun.  joka  oli  jotenkin  monimutk:unen  kokoou- 
p;inoltaan.  Hän  rakensi  muitakin  ilmapaineeseen 
perustuvia  koneita.  Xiinpä  luullaan  hänen  kek- 
sineen ilmapyssyn:  hän  olisi  siis  tuntenut  ilman 
puristuvaisuuden.  K.  valmisti  myös  vesikelloja, 
jotka  ehkä  olivat  ensimäiset  koneet,  missä  ham- 
masrattaita   käytettiin.  [7.    {<:n. 

Ktesiphon  /-c-  -ö'-]  (lat.  Ctesi'phon,  pers.  Ta- 
saifi(ii).  muinainen  kaupunki  Babylonissa,  Tigris- 
joen  itärannalla,  vastapäiitä  Seleukeia:i.  Oli  par- 
thilaisten  kuninkaiden  talviasunto  j;i  sitten  Se- 
leukeian  kukistuttua  (10,5  j.  Kr.)  pääkaupunki. 
Septinuis  Severus  sen  poltti.  Sassanidien  aikana 
(226-636)  se  oli  maailman  suurimpia  ja  komeim- 
pia kaupunkeja.  Maan  tultua  arabialaisten  hal- 
tuun kaupunki  joutui  rappiolle  ja  sen  raunioita 
käytettiin   Bagdadin   rakennuksiin. 

Ktonisotermit  (kreik.  khthÖH  =  ma.a.  ja  iso- 
termit),  viivat,  jotka  yhdistävät  maan  sisässä 
olevat    samanlämpöiset    kohdat. 

Kuala   (votj.)    ks.  Kota. 

Kuango  1.  K  v  a  n  g  o,  Kongo-jokeen  laskevan 
Kassain  lisäjoki  vas.  Lähteet  Portugalin  Ango- 
lassa, lähellä  Kassain  lähteitä;  pääkulkusuunta 
pohjoinen.  Pituus  n.  1,000  km,  jokihöyryillä  kul- 
jettava 300  km  suusta.  Osaksi  rajana  Angolan 
ja  Kongo-valtion  välillä.  —  Lisäjokia  Vaniba  ja 
Kuilu   1.   Dzuma   oikealta.  E.   E.   K. 

Kuang-su  (,.loi.stava  menestys'"!.  Kiinan  kei- 
sarin T  s  a  i-t  i  e  n  i  n  (1872-1908)  hallitsijanimi; 
K,  hallitsi  1875-1908,  ryhtyi  itse  hallitukseen 
1889  ja  rupesi  muutamia  vuosia  myöhemmin 
kannattamaan  Kang-ju-vein  johtamaa  reformi- 
liikettä;  tästä  oli  seurauksena  palatsivallan- 
kumous  1898:  K.  pakotettiin  luovuttamaan  hal- 
litus ottoäidilleeu,  leskikeisarinna  Tse-hsille. 
Loppuaikansa  tämä  onneton  hallitsija,  joka  lie- 
nee ollut  älykäs  ja  hienosti  sivistynyt,  mutta 
heikko  mies,  sai  viettää  vankina  omassa  palat- 
sissaan, vrt.  Kiina. 

Kuantung  ks.   K  v  a  n  t  u  n  g. 

Kuanza  f-a'n-],  C  u  a  n  z  a.  K  v  a  n  z  a, 
K  o  a  n  z  a,  joki  Afrikassa,  Portugalin  Angolassa. 
Lähteet  1,6.50  m  korkealla  ylätasangolla.  kulku- 
suunta etelästä  pohjoiseen  sitten  länteen.  Joki- 
aluksilla  kuljettava  225  km  suu.sta  oleville  Kam- 
bambe-putouksille,  missä  se  laskeutuu  rantatasan- 
golle.  Lisäjokia  Loando,  Lukalla  oik..  Kutato 
vas.:   vesialue   150,000  km=.  E.   E.   K. 


1671 


Kuba 


1672 


Maalaistalo  Havannan  läheisyydessä. 

Kuba  /■»■/  1.  C  u  b  a  (alkuperäinen  intiaanil. 
nimi;  merkitys  tuntematou) ,  tasavalta,  suurin  ja 
tärkein  Länsi-Tntian  saarista,  sijaitsee  uiistä 
läntisimpänä  Sleksikon-lahden  suussa;  Polijois- 
Ameriikan  mantereesta  sen  erottaa  Floridan- 
salmi,  Ke.ski-Ameriikasta  Yucatanin-salmi.  Lähi- 
saaret Isla  de  Pinos,  Jardines  de  la  Reina  (etelä- 
rannikolla), Islas  de  Cardenas  (pohjoisranni- 
kolla) J-.  m.  mukaanluettuina  114,524  km'  (pie- 
nempi "kuin  7,  Suomesta),  2.150.112  as.  (1910), 
n.  18  km':llä.  — Saaren  pituus,  idästä  länteen, 
1,450   km,   leveys   vaihtelee   40-lfO    km. 

Pinnanmuodostuksensa  puolesta  K. 
jakaantuu  viiteen  pääosaan:  kolmeen  vuori- 
alueeseen  sekä  näiden  välissä  olevaai.  kahteen 
alavampaan  kumpu-  ja  tasankomaahan.  Itä- 
osassa on  K:n  ainoa  varsinainen  vuoristo,  jyrk- 
känä merestä  kohoava  Sierra  Maestra.  jossa 
saaren  korkein  huippu  Pieo  de  Tarquino  (2.560 
m).  Itäänpäin  Sierra  Maestra  alenee  Baracoan 
mäkimaaksi  paikoittaisine  jyrkkärinteisine  taf- 
fel-vuorineen.  Näiden  pohjoispuolella  alkaa  ta- 
sainen, osaksi  savannien  peittämä  El  Camagiiey, 
K:u  toistaiseksi  taloudellisesti  vähimmin  merkit- 
f=evä  alue.  Sen  länsipuolella,  jokseenkin  saaren 
ke.skellä  on  vuorialue  Las  Villas  (korkein  kohta 
1.700  m),  josta  alkaa  alava,  paikoitellen  räme- 
inäinen  alue  (Zapatan  suot).  Tästä  länteen  oleva 
Tuorisempi  alue  jakautuu  Havannan  itäpuolella 
olevaan  vahvasti  rapautuneeseen  Vuelta  Arri- 
ban  aluee.seen  ja  länsipuolella  olevaan  vähem- 
män rapautuneeseen  Vuelta  Abajon  pengermaa- 
lian  (Sierra  de  los  Organos-vuoren  huippu 
772  m),  jonka  eteläpuolella  on  samanniminen  ta- 
sanko    maailmankuuluine     tupakkaistutuksineen. 

—  Vuoriperustassa  on,  mikiili  tunnetaan,  arKei- 
sia  liuskeita,  vanhoja  purkautuneita  vuorilaj'?ja, 
mesozooisia  aineksia,  keskustassa  pitkä  serp-n- 
tiinijono,  lisäksi  nuorempia  purkautuneita  ainek- 
sia ja  liuskeita,  hiekka-  sekä  kalkkikiviä;  viime- 
mainitut muodostavat  esim.  Vuelta  Abajo^sa 
karstimaisia   alueita   luolineen   ja    louhikkoinc-^n. 

—  Saaren  syntymishistoriasta  tiedetään  vähän; 
Sierra  Maestra  lienee  Antillien  kiteisen  keskus- 
vyöhykkeen    jatkoa.     Maanjäristyksiä   on    usein. 

Rannikot  ovpt  laajalti  rämeisiä,  koralli- 
riuttojen reunu.stamia,  vars.  El  CamagUeyssä. 
Mutta  omituiset,  kouran  tapaan  maahan  työnty- 
vät lahdet  tarjoo.at  erinomaisia  luonnonsata- 
mia; hjviä  ankkuripaikkoja  on  runsaasti.  — 
Suurempia  lahtia  on  etelärannikolla  Guacanayabo 
ja   Bätabanö. 


Ilmasto  troopillinen.  Havannassa  v:n 
keskilämpö  -f  25.4°  C,  kuumimman  kuukauden 
+  27,8°  C,  kylmimmän  -f  21,8°  C.  Sataa  1,443  mm; 
sadeaika  toukokuusta  marraskuuliun.  Suurim- 
man osan  v:sta  puhaltaa  koillispasaati.  Elo- 
lokakuussa,  jolloin  pasaati  ei  puhalla,  sattuu 
usein  tuhoisia  pyörremyrskyjä,  jotka  hävittä- 
vät laajalti  istutuksia.  Viimeinen  sellainen  oli 
1910.  —  Esiinnyttyään  ensi  kerran  1647  on 
keltakuume  raivonnut  K:Ila  lakkaamatta,  kun- 
nes Yhdysvaltain  sotilashallinto  1901-02  tarmok- 
kailla terveydellisillä  toimenpiteillä  sai  sen 
osaksi   vaimennetuksi. 

Jokia  on  useita,  mutta  kaikki  Ivhyitä, 
paitsi  Sierra  Mae.stran  pohjoispuolella  virtaava 
Cauto,  joka  on  330  km  pitkä,  osaksi  kuljettava. 
Ainoa  järvi  on  Vuelta  Abajossa  oleva  .^riguanabo. 

Kasvullisuus  troopillinen,  vaikka  köyhä- 
lajisempi  kuin  Etelä-Anieriikan;  sen  sijaan  esiin- 
tyj-  täällä  pohj.-ameriikkalaisia  havupuulajeja. 
—  Rannikoilla  on  yleensä  ensin  rämeisiä 
mangrove-tiheikköjä,  niiden  takana  kuivemmilla 
alueilla  kampeä-puita,  Croton-lajeja  y.  m.  s.,  tai 
harvapuisia  savanneja.  Sateisimmilla  paikoilla 
kasvaa  vielä  taajoja  aarniometsiä  palmuineen 
sekä  monine  kallisarvoisine  puineen,  kuten  ma- 
honki, länsi-intialainen  setri,  guajak-puu  y.  m. 
Korkeammilla  vuorilla  esiintyy  havupuita  ja 
niiden  rinnalla  myös  muita  pohjoismaisia  kasveja. 

Eläimistö  verrattain  köyhälajinen.  Aikai- 
semmin tavatut  pesukarhut  ja  kubalaiset  apinat 
ovat  hävinneet  sukupuuttoon;  ainoastaan  pari 
kotimaista  imettäjää  on  jäljellä,  lintuja  on  run- 
saammin, matelijoista  krokotiileja,  käärmeitä  ja 
kilpikonnia.  Nilviäisiä  700  lajia,  useimmat  en- 
deemisiä. 

Asutus.  Espanjalaisten  saapuessa  saarella 
asuva  intiaaniväestö  (arviolta  '/s'!  milj.)  kuoli 
sukupuuttoon  jo  ennen  1560.  Työvoimaksi  intiaa- 
nien sijaan  espanjalaiset  olivat  jo  1517  ruven- 
neet tuomaan  neekeriorjia,  joita  v:een  ISSO  ar- 
vellaan maahan  kaikkiaan  tuodun  n.  S44.000. 
Orjuuden  lakkauttaminen  tapahtui  täällä  asteet- 
tain;  vapautetut  neekerit  saivat  jonkun  ajan 
(v:sta  1880)  palvella  työmiehinä  entisiä  herro- 
jaan.  Orjain  vapauttaminen  ei  sentähden  täiillä 
synnyttänyt  sellaisia  mullistuksia  kuin  muualla 
Länsi-Intiassa.  Kiinalaisia  kuleja  tuotiin  K:lle 
1847-71.  Heidän  lukumääränsä  on  tuntuvasti  vä- 
hentynyt, samoinkuin  kaikkien  värillisten  suh- 
teellinen lukumiiärä.  V.  1907  oli  asukkaista 
maassasyntyneitä  valkoisia  58,8  %,  muualla  syn- 
tyneitä valkoisia  9,«  %  (vv.  1900-06  siirtyi  maa- 
han 143,122  henkeä,  joista  124.863  Espanjasta), 
neekereitä  ja  sekarotuisia  29, i  %  (1841:  58,5%), 
kiinalaisia  0,«  %.  Sodan  aikana  väkiluku  aleni 
tuntuvasti,  ollen  1899  1,572.797.  Näistä  oli  liki 
52  %  miespuolisia.  Mainittakoon  myös  kaupun- 
kilaisväestön  lukuisuus:  1907  asui  8.000  henkeä 
kJisittävissä  tai  suuremmissa  kaupungeissa  30,«  % 
koko  väestöstä. 

Elinkeinoista  maanviljelys  on  tärkein. 
Maasta  on  ainoast;ian  n.  16%  viljelty  (1905!; 
siitä  on  85  %  valkoisten  käsLssä.  V.  1899  oli 
viljelysalasta  47  %  sokeri ruokoistutuksina.  So- 
kerin' viljelys  alkoi  1700-luvulIa :  1880-luvulta 
alettiin  sitä  harjoittaa  järkiperäisesti,  N.  75  % 
.•sokerisadosta  tuottavat  maakunnat  Matanzas  ja 
Santa    Clara.     V.    1910    valmistettu    raakasokeri- 


1673 


Kuba 


1674 


mniirii  oli  l.ss  milj.  tonnia,  suurempi  kuin  mi- 
nään edellisenä  v.  (1901:  0.»  milj.  ton.),  ja 
ainoastaan  Etu-Intian  raakasokerintuotantoa 
(sam.  V.)  pienempi.  V.  1907  meni  sokerista 
98.»  %  Yhdysvaltoihin.  Toiseksi  tärkein  viljelys- 
kasvi on  tupakka:  75  ^^  sen  sadosta  tulee  Pinar 
del  Kion  maakunnasta,  jossa  Vuelta  Abajo  tuot- 
taa maailmankuulua  havanna-tupakkaa.  Sato 
1906-08  keskimäärin  19.»  milj.  kp.  Kahvinvilje- 
lystä harjoitetaan  Orienten  maakunnassa.  Sen 
sato  on  vähentynyt.  Kaakaon  sato  1909:  1,»4 
milj.  kjr.  Banaaneja,  bataatteja,  riisiä,  yams- 
juurta,  yuccaa.  oransseja,  kokospähkinöitä  y.  m. 
viljellään  osaksi  kulutusta,  osaksi  vientiä  varten. 
—  Metsiä  käytetään  jossain  määrin.  —  Savan- 
neilla on  laajat  laidunmaat;  karjatalous  kuite.i- 
kin  laatunsa  puolesta  alhaisella  kannalla.  V. 
1909  oli  nautakarjaa  2,»j  milj.,  hevosia  O.s-  milj., 
muuleja  ja  aaseja  0,o«  milj.  —  Rannikoilla  har- 
joitetaan kalastusta  ja  sienen  pyyntiä. 

Vuori  työ  on  viime  aikoina  ollut  nouse- 
massa rappiotilastaan.  Parhaat  kaivosalueet  ovat 
Orienten  ma;>kunnassa.  Siellä  on  mangaani- 
malmivuoria,  kuparia  ja  rautamalmia.  Tuottei- 
den vienti  melkoinen. 

Teollisuus  yksipuolinen.  Havannassa  on 
paljon  isoja  paperossi-  ja  sikaritehtaita  (val- 
mistus arvioitiin  1908  500  milj.  kappaleeksi); 
sokeriruovon  viljelykseen  perustuu  myös  suuren- 
moinen sokeri-,  rommi-  ja  viskyteollisuus.  Muun- 
laisiin raaka-aineisiin  perustuvaa  teollisuutta 
edustavat  ainoastaan  jotkut  nahka-  ja  hedelmä- 
säilyketehtaat. 

Kauppa.  Tuonti  (1909-10)  510  milj.  mk., 
vienti  750  milj.  mk.:  tämä  käsittää  sokeria 
369  milj.  mk.,  tupakkaa  171.»  milj.  mk.,  kuparia 
ja  mancraania  13.;  milj.  mk.,  hedelmiä  12  milj. 
mk.  (19091.  Kauppa  on  molemminpuolisten  tulli- 
huojennusten  kautta  (v:sta  1903)  riippuvainen 
Yhdysvalloista;  sinne  menee  viennistä  87%, 
tuonnista  tulee  50,»%  sieltä.  —  Kauppalaivas- 
tossa 1909:  48.518  tonnia,  josta  46  höyryalusta 
käsittää  '/«•  V-  1906-07  K:n  satamiin  saapui 
ulkomailta  9.85  milj.  ton.  aluksia,  sekä  rannikko- 
liikenteessä 3.87  milj.  ton.  —  Halki  saaren  käy 
idästä  länteen  rautatie,  josta  rannikolle  haara.m- 
tuu  ratoja.  Linjojen  pituus  3.748  km  (1909; 
jotenkin  yhtä  suuri  kuin  Suomessa).  Sälikö- 
lennätinlinjoja  8,151  km":  kipinäsähkötys-asemia 
10;  postitoimistoja  472  (1909).  —  Mitat  ja  pai- 
not  metriset. 

Valtiomuoto.  Pariisin  rauhassa  1898  Ks- 
panja  tunnusti  K:n  itsenäiseksi;  epäjärjestyk- 
seen joutuueitten  olojen  takia  maata  hoiti  v:eon 
1902  yhdysvaltalainen  sotila.shallinto,  joka  tois- 
tamiseen puhjenneitten  epäjärjestysten  tähden 
1906-09  otti  hallituksen  käsiinsä.  K:n  perustus- 
laki on  v:lta  1901:  sen  mukaan  K.  on  tasa- 
valta, etunenässä  presidentti  (4  v:ksi  valittu), 
24-jäseninen  senaatti  sekä  83-henkinen  edustaja- 
kamari.  —  Valtiolainan  ottaminen  sekä  osaksi 
suhde  ulkovaltoihin  on  Yhdysvaltain  valvonnan 
alaisena:  10.000  mk: n  vuotuista  korvausta  vas- 
taan Yhdysvallat  varasivat  itselleen  pari  hiili- 
satamaa K:n  rannikolla.  —  Hallintoa  hoitaa 
kabinetti,  jossa  on  ulkoasiain-,  oikeushoidon, 
sisäasiain-,  raha-asiain-.  opetusasiain-,  yleisten 
töitten,  maatalouden  sekä  teollisuuden  ja  kaupan, 
tervevdenhoidon    vnnä    hvväntekeväisvvslaitosten 


osastot.  , —  Oikeudenhoito  on  järjestetty  useampi- 
asteiseksi,  korkein  oikeushovi  Havannassa.  — 
Hallinnollisesti  K.  on  jaettu  maakuntiin:  Ha- 
vanna, Pinar  del  Rio,  Matanzas,  .Santa  Clara, 
Puerto  Principe  (1.  Camagiiey),  Oriente  ("nt. 
Santiago).  Pääkaupunki  Havanna  (esp.  H  n- 
b  a  n  a). 

Raha-asiat.  Tuloarvio  191011:  KSO.ie  milj. 
mk.,  josta  tullit  128, u  milj.  mk.  Menoarvio 
sam.  V.  160  milj.  mk.,  josta  sisäasioihin  46.t 
milj.  mk.,  opetuk.seen  21,45  milj.  mk.,  terveyden- 
hoitoon ja  hyväntekeväisyyslaitoksiin  21,si  milj. 
mk.  Tulo-  ja  menoarvio  tiliv:lle  1911-12  päättyy 
summaan  176,!«  milj.  mk.  Valtiovelka  1908: 
253.85  milj.  mk.,  korkoja  ja  kuoletuksia  In.i 
milj.  mk.  —  Kansallisen  pankin  maksettu  i>iiä- 
oma  25.9  milj.  mk.  Omaa  rahayksikköä  ei  ole; 
rahat  ameriikkalaisia,  espanjalaisia,  ranskalaisia. 

Opetusolot.  V.  1899  647,  asukkaista  oli 
lukutaitoa  vailla:  ISSO  säädetty  koulupakko  ni- 
mellinen. Yhdysvaltalaisen  sotilashallinnon  aikana 
alkuopetus  uudistettiin.  Kansakouluja  oli  1909 
2.171,  joissa  143.085  oppilasta  (30%  neekereitä). 
Keskikouluja  useita.  Havannassa  yliopisto,  yli- 
oppilaita 554  (1907).  —  V:een  1869  oli  katoli- 
laisuus ainoa  sallittu  uskonto. 

Sotajoukko,  järjestetty  1908  v:n  lain  mu- 
kaan, jakaantuu  kolmeen  osaan:  seisova  armeia. 
guardia  rural,  miliisi.  Aseissa  on  n.  10.000 
miestä  (1909).  —  Lippu:  viisi  vaakasuoraa, 
vuoroin  sinistä  ja  valkoista  vyötä.  Va.semmalla 
kolmikulmainen  punainen  levy,  jossa  hopeinen 
tähti.  E.  E.  K. 

Historia.  K:n  löysi  Kolumbus  ensimäisellä 
matkallaan  1492.  Vasta  1508  se  huomattiin  saa- 
reksi, kun  Ocampo  purjehti  sen  ympäri.  V.  1511 
Velasquez  valloitti  K:n,  jossa  hän  hallitsi  ensi- 
mäisenä  espanjalaisena  maaherrana.  Hän  perusti 
tänne  useita  kaupunkeja  m.  m.  Havannan.  — 
Intiaaneja  kohdeltiin  Iv:ssakin  julmasti  ja  hei- 
dät hävitettiin  melkein  sukupuuttoon.  —  Espan- 
jan sodissa  K.  paljon  kärsi,  ranskalaiset  esiin, 
hävittivät  Santiagon  1554.  Myöhemmin,  1600- 
Invun  loppupuoliskolla,  merirosvot,  n.  s.  flibus- 
tierit  1.  bukkanierit.  mellastivat  saarella,  ahdis- 
taen vars.  espanjalaisia.  Saari  rappeutui  suu- 
resti; kuitenkin  viljeltiin  sokeria  ja  tupakkaa, 
jota  varten  tuotiin  paljon  neekeriorjia.  Ku- 
ten muidenkin  siirtomaiden  rajoitettiin  myös 
K:n  kauppaa  valtionmouopoleilla,  vientikielloilla 
y.  m.:  ainoastaan  Havannalla  oli  merkitystä 
siirtomaista  tulevien  hopea-armadojen  kokooii- 
tumispaikkana.  Kun  englantilaisilla  lyhyen  ai- 
kaa (1762-63)  oli  K.  hallussaan,  tekivät  he  Ha- 
vannan vapaasatamaksi,  ja  kun  saari  joutui  ta- 
kaisin Espanjalle,  sallittiin  sen  edelleen  harjoit- 
taa vapaasti  kauppaa,  josta  hyvinvointi  kasvoi. 
V.  1777  K.  sai  itsenäisemmän  aseman  ..kenraali- 
kapteenikuntana".  Kun  Haitin  neekeritasavalta 
perustettiin,  siirtyi  sieltä  paljon  valkoihoisia 
K:aan;  he  toivat  tänne  kahvinviljelyksen.  — 
Myös  K:ssa  ruvettiin,  lähinnä  Yhdysvaltojen  esi- 
merkin mukaan,  harrastamaan  suurempaa  val- 
tiollista vapautta.  Etelä-ameriikkalaisten  siirto- 
maiden vapautuessa  Espanjasta  raivosi  kuiten- 
kin K:ssa  neekerikapina  (1812),  joka  pakotti 
kaikki  saaren  valkoihoi-set  liittymään  yhteen. 
Kapinallisista  siirtomaista  pakeni  myös  paljon 
kuningasmielisiä    K:aan.    josta    johtui,    ett.ä    K, 


1675 


Kuba— Kuban 


1676 


pysyi  Espanjalle  uskollisena  Keski-Anieriikan- 
kin  siirtomaiden  luopuessa.  Taloudellisesti  K. 
\  hä  vaurastui,  sokeriruovonviljelys  lisäiintyi.  ja 
K.  korvasi  Espanjalle  muiden  siirtomaiden  mene- 
tyksen. Mutta  emämaa  uylki  edelleen  saarta 
omaksi  edukseen,  eiviitkä  K:u  kreolit  nauttineet 
.samoja  oikeuksia  kuin  espanjalaiset;  heiltä  oli 
m.  m.  kielletty  pääsy  korkeampiin  virkoiliin. 
Kubalaisten  tä.stä  syntynyttä  tyytymättömyyttä 
kiihdyttivät  Yhdysvallat,  varsinkin  orjia  omis- 
tavat etelävaltiot  halusivat  saaren  liittämistä 
Unioniin.  Yhdysvallat  tahtoivat  ostaa  Tv:n. 
mutta  Espanja  ei  myynyt.  Uusi  uhk.oava  nee- 
kerikapina  1S4.T  pidätti  kuitenkin  vielä  kreoleja 
tarttumasta  aseisiin,  mutta  v:sta  1S49  alkaen 
tehtiin  Yhdysvaltain  salaisella  avustuksella 
useita  kapina-yrityksiä;  ne  jäivät  kuitenkin 
kaikki  onnistunuittomiksi.  V.  1854  Espanjan 
hallitus  turhaan  koetti  neekerikauppaa  rajoitta- 
malla ja  orjuutta  osaksi  poistamalla  vähentää 
etelävaltioiden  anastamishalua.  lS60-luvulla  ku- 
balai-set  uudistivat  vaatimuk.sensa.  he  tahtoivat 
suurempaa  vapautta,  parempaa  hallintoa,  verojen 
huojennusta  jii  neekeriorj uuden  täydellistä  lak- 
kauttamista. Kun  Espanjassa  oli  syttynyt  vallan- 
kumous 1S68,  julistautui  K.  Cespedesin  johdolla 
seur.  V.  it.senäiseksi  tasavallaksi.  Sotaa  käytiin 
kummallakin  puolen  julmasti.  Vasta  Alfonso 
XII;n  noustua  valtaistuimelle  1S75  Espauja  saat- 
toi suuremmalla  tarmolla  ryhtyä  kapinaa  ku- 
kistamaan. Sen  sai  loppumaan  marski  Marti- 
nez Campos.  osoittamalla  tarpeen  vaatiessa 
viisasta  sovinnollisuutta  (1878).  Luvattiin  toi- 
meenpanna uudistuksia,  jotka  osaksi  toteutui- 
vatkin,  orjuus  esim.  poistettiin  1880,  ja  K.  sai 
oikeuden  lähettää  edustajia  Espanjan  cortesiin, 
veroja  vähennettiin  y.  m.  Mutta  näiden  pa- 
rannusten vaikutus  jäi  vähäiseksi  varsinkin 
syystä,  että  maailmanuiarkkinat  olivat  muuttu- 
neet hyvin  epäedullisiksi  sokerille,  sille  tuot- 
teelle, josta  K:n  hyvinvointi  kokonaan  riippui. 
Espanjan  hallituksen  toimesta  parannettiin  kyllä 
sokerinvalmistusmenetelmää,  mutta  kun  Y'hdys- 
vallat  sulkeutuivat  K:n  tuonnilta,  tuhoutui  saa- 
ren sokerituotanto  melkein  kokonaan  (1894). 
Sitäpaitsi  Espanja  taas  korotti  veroja  ja  mo- 
net virkamiehet  tekivät  itsensä  syypäiksi  väärin- 
käytöksiin. Pian  .syttyi  uusi  kapina  (1895), 
jota  'Yhdysvallat  taas  kannattivat.  Kapinalliset, 
johtajina  Slarti,  Gomez,  Maceo,  Garcia  y.  ra., 
olivat  suureksi  osaksi  järjestymättöminä  jouk- 
koina, jotka  kävivät  sitkeää  sissisotaa.  Kapi- 
naa ei  saanut  asettumaan  Martinez  Campos  lem- 
peydellään eikä  hänen  jälkeensä  tänne  lähetetty 
kenraali  \Veyler  .säälimättömällä  julmuudellaan. 
Viimemainittu,  joka  aikoi  hävittää  kapinalliset 
sukupuuttoon,  sai  vain  aikaan  suuren  ihmis- 
henkien ja  omaisuuden  häviön,  ennenkuin  hä- 
netkin kutsuttiin  pois.  Espanjan  hallitus  lupasi 
vihdoin  K:Ile  itsehallinnon  (julkaistu  1898), 
mutta  tämä  myönnytys  oli  niyöhiiinen,  sillä  nyt 
Yhdysvallat  julki.sesti  sekaantuivat  asiaan.  Ame- 
riikkalaiset  liikemiehet  olivat  sijoittaneet  suuria 
piiäomia  K:aan,  jotka  he  pelkäsivät  menettä- 
vänsä, sanomalehdistö  kiihotti  sotaan,  ja  kun 
Yhdysvaltain  .sotalaiva  Maine  räjähytettiin  il- 
maan Ilavannan  satamassa,  kuten  väitettiin, 
espanjalaisten  toimesta,  syntyi  Yhdysvalloissa 
ankara    mieltenkuohu.      Unionin     hallitus     vaati 


I  uhkaavalla  tavalla  K:n  täydellistä  vapaulta- 
I  mistä,  ja  Espauja  julisti  nyt  sodan  1898.  Mutta 
Yhdysvaltain  sot;ilaivasto  sulki  heti  K:n  sata- 
mat, ja  valloitusarmeia  nousi  maihin  Santia- 
gossa. Samaan  satamaan  suljettiin  espanjalainen 
K:aan  lähetett}'  laivasto.  Koettaessaan  tunkeu- 
tua ulos  se  täydellisesti  hävitettiin,  ja  espanja- 
lainen maa-armeia  antautui,  .\meriikkalaiset  val- 
loittivat myös  Porto  Ricon  ja  Filippiiuein  saa- 
ret. Pariisissa  solmittiin  sam.  v.  raidui.  jossa 
Espanja  luopui  K:sta  ja  muLsta  mainitui.sta  saa- 
rista. —  K:aa  hoiti  ensin  yhdysvaltalainen  so- 
tilashallitus, joka  koetti  parantaa  rappeutuneita 
elinkeinoja  sekä  terveys-,  oikeus-  ja  opetusoloja. 
V.  1900  kokoontui  Yhdysvaltain  toimesta  perustus- 
lakia säiitävä  kokous.  Se  julisti  K:n  itsenäi- 
seksi tasavallaksi,  mutta  Yhdysvalloille  pidätet- 
tiin kuitenkin  heidän  vaatimuksestaan  jonkin- 
lainen valvonta-valta:  he  saisivat  sekaantua  K:n 
asioihin  sen  itsenäisyyden  ylläpitämiseksi.  K;n 
oikeus  tehdä  sopimuksia  ja  ottaa  valtiolainoja 
järjestettiin  niinikiiiin  ja  ameriikkalaisille  va- 
rattiin K:ssa  muutamia  hiiliaseniia.  Vain  vasta- 
hakoisesti kubalaiset  taipuivat  näihin  vaatinuik- 
siin.  —  \'.  1902  valittiin  K:n  ensimäiseksi  presi- 
dentiksi   T.    Estrada    Palma.  G.    n. 

Kuba  [a'],  KiiiUal-knlc,  piirikunnankaupunki 
Itä-Kaukaasiassa,  Bakun  alueessa  Kudial-tsai- 
joen  varrella;  15.363  as.  (1897),  enimmäkseen  ta- 
taareja, juutalaisia,  armeenialaisia.  Harjoitetaan 
puutarhanhoitoa,  matto-  ja  silkkikangasteolli- 
suutta.  —  Per.  1700-Iuvun  keskivaiheilla:  joutui 
1806  venäläisille.  E.   E.   K. 

Kuban  /-n'-/.  1.  Joki  (tserkessien  Psiz,  van- 
han ajan  llypanis  1.  Vnrdmics)  samannimisessä 
alueessa  Venäjän  Kaukaasiassa,  vuoriston  poh- 
joispuolella. Lähdejoet  Elbrus-vuoren  rinteill.ä, 
kulkusuunta  ensin  pohjoinen,  kaartuu  sitten  län- 
teen, la.skee  Mustaan-mereen;  toinen  suuhaara 
johtaa  Asovan-mereen.  Pituus  810  km;  höyry- 
aluksilla kuljettava  118  km  suusta.  Suurimmat 
lisäjoet  Laba,  Belaja.  Urup,  Malyi  ja  Boljsoi 
Zelentsuk.  tulevat  vasemmalta.  Vesialue  55,057 
knr.  —  2.  .\lue  (ven.  Kuhanskaja  ohlastj)  saman- 
nimisen joen  ympärillä  ^'enäjän  Etu-Kaukaa- 
siassa.  Asovan-merestä  itään;  94.904  km', 
2,625.800  as.  (arv.  1910),  1.  27  km=:llä.  K:n 
eteläosan  täyttävät  Kaukasus-vuorten  haarak- 
keet.  Ilmasto  täällä  on  lauhkea,  sadetta  riittä- 
västi, metsää  runsaasti.  —  K. -joen  pohjoispuo- 
lella oleva  osa  on  kuivaa  mannerilmastoista 
aroa.  Pääjoki  on  K.  K:n  rajojen  sisällä  on 
kuljettavia  vesiteitä  400  km,  joista  hyöryaluk- 
sille  sopivia  210  km.  Meren  rannikolla  run- 
saasti limaaneja.  joiden,  samoin  kuin  jokien 
mataloilta  rannoilla  on  laajoja  kaislaruovikoita. 
Tanianin-nieniimaalla  mutavulkaaneja.  —  Asuk- 
kaat enimmäk.seen  venäliiisiä:  90,i  %.  Kaulcia- 
sian  vuoristolaisia  on  3.5 '^.  tataareja  2%. 
Oikeauskoisia  on  92,s  %,  muhamettilaisia  5,»  %, 
protestantteja  I  %.  Kasakkaväestöön  kuuluu 
41  ^.  Lukutaitoisia  on  10,8  %  (alle  Venäjän 
ke.skimäärän).  Maataloutta  harjoittaa  79%.  teol- 
lisuutta ja  vuorityötä  8,»  %  väestö.stä.  K.  on 
nuorta,  nopeasti  edistyvää  uutisasutusmaata;  en- 
simäiset  uutisa.sukkaat  EteUl-K:iin  siirrettiin  Ve- 
niijältä  1861.  Maanviljelys  on  ripeästi  kasva- 
nut: vehnänsato.  suurempi  kuin  missään  muussa 
Venäjän    kuvernementissa,    2,278,000    ton..    ohran 


ll)T7 


KubatuurI— Kudos 


1G78 


882.300  toii..  kMiinm  :i44.400  toii..  rukiin  20.-..000 
ton.  (1910;  lisäksi  viljellään  maissia  ja  hirssiä). 
Perunansato  vain  324,700  ton.  Tupakanviljelyk- 
sessä  K.  on  Venäjiin  etevimpiä:  sato  1.5. <  milj.kfr 
(1908).  melkein  yksinomaan  turkkilaista  tupak- 
kaa. Sellaisen  tupakan  sadosta  Venäjällä  K.  kor- 
jasi .595^.  Viiniköynnöstä  viljellään  melkoi.sesli. 
viini  kuitenkin  ala-arvoista.  Karjanhoidolle  irol 
ovat  oivallisia  laidunmaita:  hevosia  on  813.200. 
nautakarjaa  1.30S.,500.  lampaita  ja  vuohia 
1.913,000.  sikoja  497.900  (iniOK  Tärkeä  on  me- 
hiläishoito: hunajaa  myytiin  1.»  milj.  kcr  (1908). 
Rannoilla  harjoitetaan  kalastusta.  —  Kaivostyö 
on  vasta  alulla:  Maikopin  luona  tavattiin  1909 
poraamalla  tavattoman  rikkaita  naftakerroksia. 
joiden  merkitys  maailman  markkinoilla  tulee  ole- 
maan suuri,  koska  ne  sijaitsevat  lähellä  maan- 
pintaa, eivätkä  ole  kaukana  merestä.  Kivihiiltä 
kaivetaan  vähän.  Teollisuus  kehittymätön:  aksii- 
sittoman  teollisuuden  tuotantoarvo  27.8  milj.  mk. 
(1910):  aksiisin  alaisessa  teollisuudessa  tvösken- 
teli  1.070  miestä  (1907).  Kantateitä  911  km 
(1911).  --  Kansakouluja  1..590  (oppilaita  131.200: 
1909).  ke.skikouluja  19  (opp.  .5.9431.  ammatilli- 
sia keski-  ja  alempia  kouluja  23  (opp.  1.957.. 
•Sairaaloita  42.  lääkäreitä  154  (1908).  K.  ja- 
kaantuu 7.  kuvernementtien  piirikuntia  vastaa- 
vaan alaosastoon  (ofdjcll.  Pääkaupunki  .Teka- 
t  e  r  i  n  o  d  a  r.  —  Genovalaiset  omistivat  Ta- 
maiiin-niemen  1200-luvulta  alkaen,  käyden  laa- 
jalti kauppaa.  Turkkilaiset  valtasivat  1484 
alueen,  joka,  ynnä  K. -joen  oikeanpuoleinen  maa. 
luovutettiin  Venäjiille  1783.  Joen  eteläpuolella 
asuvat  kaiikaasialaiset  kansat  kukistettiin  pit-  ' 
kien  taisteluiden  jälkeen  1861:  siuirin  osa  hei.stä 
muutti  maasta  pois.  sijaan  alkoi  veniiläineu 
uutisasutus.  ensinnä  kasakkasiirtolain  turvissa. 

r.   E.   K. 
Kubatuuri    (kreik.   ki/hos.   lat.   raftji.s  =  kuutio), 
kuutiosisällyksen    määrääminen,     ks.   Kuutioi- 
minen. 

Kubba  (arah..  =  ..holvi".  ..kupu"),  muhametti- 
laisten pyhimysten  hautakappeli,  vrt.  A  1  k  o  o  v  i. 

K.  T-t. 
Kubeberi  (farmak.  friirfiis  mbetm).  Sunda- 
saarilla  villinä  kasvavan  pippurikasvin  Piper  ru- 
brhrrn  kuivatut,  läpimitaten  4.5  mm:n  kokoiset 
hedelmät,  joita  käytetään  rohdoksena  virtsa- 
tiehveitten   katarreja    vastaan. 

Kubelik,  .1  a  n  (s.  1880).  tsekk.  viulutaiteilija, 
aikamme  kuuluisimpia.  Sevcikin  oppilas.  Asuu 
Praaeissa.  kiiy  konserttimatkoilla  Euroopassa  ja 
.Vmeriik.issa.  /.    K. 

Kubenskoe  [-e'n-]  1.  K  u  b  i  n  s  k  o  e.  6.5  km 
pitkii.  15  km  leveä,  pinta-alaltaan  435  km-,  keski- 
määrin ainoastaan  2  m  syvä  järvi  Venäjällä. 
Vologdan  kuvernementin  lounaisosassa.  Siihen 
laskee  monta  kymmentä  jokea.  m.  m.  Kubina. 
Uftjuga  ja  Porozovitsa.  Järvi  la.skee  Suhonan 
kautta  Vienanjokeen.  Seksna-jokeen  ja  siten 
Voljran  vesistöön  K.  on  yhdistetty  Porozovitsa- 
joesta  kaivetulla  Aleksanteri  Wiirttembergin- 
kanavalla.  —  Jo  vanhoista  ajoista  K.  oli  tun- 
nettu  kalarikkaudestaan.  E.   E.   K. 

Kublai-kaani  (1214-94).  mongolien  suurkaani 
ikakaani).  Kiinan  Juen  nimisen  mongoli-hallit- 
sijasuvun  alkaja.  Tuli'n  poika.  Temudzinin  (Tsin- 
gis-kaanin)  pojanpoika :  aloitti  12.50  Kiinan  val- 
loituksen,   seurasi    120O    veljeänsä    Mangu-kaania 


mongolein  .suurkaanina.  teki  Pekingin  pääkau- 
pungikseen;  päätti  Kiinan  valloituksen  1279  anas- 
tamalla maan  eteläosan.  K.  valloitti  myös  Tibe- 
tin  ja  osan  Taka-Intiaa,  mutta  hänen  yrityksensä 
Japania  ja  Jaavan  saarta  vastaan  eivät  onnis- 
tuneet. K.  kallistui  ensin  kristinuskoon,  mutta 
käiiutyi  sitten  Buddhan  oppiin:  hän  suosi  elin- 
keinoja ja  piiätti  m.  m.  n.  s.  Keisarinkanavan 
rakennuksen.  Venetsialainen  matkustaja  Marco 
Polo  oleskeli    1275-92   K:n   loistavassa   hovissa. 

G.   R. 

Kubonki  ks.  O  a  1  e  o  p  i  t  h  e  e  u  s. 

Kudatku  bilik  (lurk.,  =  ..autuuttava  oppi"). 
Orkhonkirjoitusten  jälkeen  vanhin  turkkilais- 
tataarilaisten  kielten  nmistomerkki  v:lta  1069. 
K.  b:n  kirjoittaja.  Jusuf-Has-IIadzib,  esittää  73 
luvussa  niitä  uskonnollissiveellisiä,  valtiollisia 
ja  yhteiskunnallisia  periaatteita,  joita  valtio- 
elämässä  on  noudatettava.  K.  b:n  kieli  on  itä- 
turkkilaista  uigurin  kieltä.  [Radloff.  ,,K.  B. 
Faksimile  der  uigurischen  Ilandschrift"  (1890): 
sama,  ..Bas  K.  B.  des  Jusuf-Chass-Had.schib  aus 
Bälasagun.  I.  DerText.  in  Transseription.  lI.Text 
uiid    t'ber.setzung"    (1891    ja    1900).] 

Kuddnäs  [-ms],  maatila  hiukan  pohjoi.seeu 
Uudestakaarlepyystä.      Uudenkaarlepyyn-     1.     L:i- 


Kiiddnils, 

puaiijoen  rannalla:  runoilija  Sakari  Topeliuksen 
.synt\nnäkoti;  tähän  lapsuudenkotiinsa  runoilija 
palasi  joka  kesä  äitinsä  kuolemaan  saakka.  v:een 
1868  ja  vietti  aina  silloin  muutamia  viikkoja 
pienessä  Mainieraen  huvilassa  Alön  saarella,  mai- 
nitun  joen   suun   ulkopuolella    (5   km   K;stä). 

L.    Tl-nen. 

Kude  on  se  lanka  tai  lankajärjestelmä.  joka 
kankaassa  kulkee  poikin  kangasta  syrjästä  toi- 
seen. K. -lanka  on  tavallisesti  heikompaa,  peh- 
meämpää ja  löyhempikierteistä  kuin  loimilanka 
ja  yleensä  sillä  on  päinvastainen  kierresuunta 
kuin  loimella:  useimmin  k.  on  vasenkierteistä. 
K;n  tarkoitus  on  muodostaa  yhdessä  loimen 
kanssa  kankaan  sidos  ja  se  viedään  vireeseen 
sukkulan  1.  syöstävän  avulla,  harvemmin  käyte- 
tään   muita   apuneuvoja.  E.   J.    S. 

Kudos  (fela)  on  soluryhmä,  missä  kaikki  solut 
ovat  samanlaiset  ja  läheisessä  yhteydessä  keske- 
nään ja  toimien  kaikki  samalla  tavoin  muodosta- 
vat ympäristöstään  erilaistuneen  kokonaisuuden. 
Eläinruumiissa  erotetaan  seuraavat  kudokset: 
epiteli  1.  pinta-k.,  side-  eli  tuki-k..  lihas-k.  ja 
liermo-k.    ks.   mvös  Solukko.  P.  B. 


lllTil 


Kudos — Kuha 


1680 


Kudos,   !;anpastcoll.  ks.   Sidos. 

Kudosjännitys    ks.    S  o  I  u  k  k  o  j  ii  n  n  i  t  y  s. 

Kudosneste  ks.  L  y  m  f  a. 

Kudosoppi  ks.   Histologia. 

Kudrun  ks.  O  u  d  r  u  n. 

Kudu  ks.  K  u  u  tl  u. 

Kuehl  fkyl],  Gotthard  (s.  1850),  saks. 
taidemaalari,  v.sta  1S95  Dresdenin  taideakate- 
mian professori,  undeuaikaisen  ranskalaisen  va- 
lööriniaalauksen  eusimäisiä  harjoittajia  Saksassa. 
Maalannut    maisemia    ja    etenkin    sisäkvivia. 

Kuei-hua-tsong  ks.  K  v  e  i  h  v  a  t  s  ö  n  g. 

Kuenen  IkrineiiJ.  A  b  raha  m  (1828-01) ,  alank. 
teologi,  professori  Leidenissä  v:sta  1852  alkaen. 
Tunnettu  varsinkin  V:n  T:n  tutkijana.  Hänen 
pääteoksensa  on  hi.storiallis-kriitillinen  johdanto 
V:n  T:n  kirjoihin:  ..Historisch-kritisch  onderzoek 
naar  het  ontstaan  en  de  verzameling  van  de 
boeken  des  Ouden  Verbonds"  I-III  (1861-65, 
2:nen  pain.  1885-93,  saksaksi  1887-94).  Siinä 
K.,  liittyen  saksalaisen  Grafin  mielipiteeseen, 
jonka  mukaan  n.  s.  pappiskodeksin  sekä  lait 
että  kertomukset  muodostavat  pentateukin  (ks.  t.) 
myöhimmän  kerrostuman,  erinomaisen  perinpoh- 
jaisesti perustelee  uutta  käsitystä  Mooseksen  kir- 
jojen synnystä.  K.  oli  Julius  Wellhauseniu  rin- 
nalla tämän  nimellä  nimitetyn  uuden  koulukun- 
nen  etevin  edustaja.  Hänen  lukuisista  muista 
teoksistaan  mainittakoon  vain:  ..De  Godsdienst 
van  Israel"  I-II  (1SG9-70),  „De  profeten  en  de 
profezie  onder  Israel"  (1875),  „Volksgodesdienst 
en  werelds  godsdienst"  (1882,  saks.:  ..Volks-  uud 
\VeltreIigioii",  1883).  [K.  Budde,  ..Gesammelte 
Abhandlungen  zur  biblisehen  Wissenschaft  von 
Dr.  Abraham  Kuenen"  (1894;  esipuheessa  K:n 
elämäkerta).]  Ar.   E. 

Kuenlun,  K  v  e  n  1  u  n  1.  K  y  e  n  1  y  n,  „Aasian 
selkärangaksi"  sanottu  vuoristojono  Keski- 
Aasiassa.  ulottuu  Pamirista  76°  it.  pit.  itäiseen 
ja  itäkaakkoiseen  suuntaan  113°  it.  pit.  Keski- 
Kiiuassa.  Se  on  etupäässä  gneissistä  ja  kitei- 
si.stä  liuskeista,  keskiosassa  myös  paleozooisista 
muodostumista  syntynyt:  viimeinen  poimettumi- 
nen  tapahtunut  luultavasti  kiviliiilikaudella.  Poh- 
joiseen se  laskeutuu  jyrkkänä  .seinämänä,  etelään 
Tibetin  ylätasangolle  loivasti.  —  Läntinen 
K.  on  jokseenkin  yhtenäinen,  harjannekorkous 
6.000  m.  huipuilla  (6.700-6.800  m)  ja  solilla 
(5.200-5.800  m.)  ei  ole  suurta  korkeuseroa;  tämä 
osa  päättyy  86°  it.  pit..  missä  alkaa  moneen  jo- 
noon lia;i Taantunut  Keskinen  K.,  jonka  har- 
jannekorkeus  on  4.200-6.000  m.  huippujen  5.900- 
7.000  m,  solien  4,000-5,580  m.  Ke.skisen  K:n  kah- 
den pääryhmän  välillä  on  laaja  rämeinen 
Zaidam;  pohjoisessa  ryhmässä  on  pääjono  Altyn- 
1.  Astun-tag,  jonka  jatko  Nan.san  haarautuu  mo- 
neen o.saan:  Riehthofen-.  Humboldt-,  Ritter-  ja 
Etelä-Kukunor-vuoret.  Eteläisessä  mainittakoon 
Przeval.ski-,  Zaidam-,  Kolumbus-,  Arkatag-, 
Marco-Polo-,  Burhan-Buddha-,  Amnjematsin-,  Sa- 
rydangerii-jonot.  N.  104°:  n  kohdalla  it.  pit.  ete- 
läinen ja  pohjoinen  ryhmä  yhtyvät;  tästä  al- 
kaa Itäinen  K.,  jonka  nimi  ensin  on  Tsin- 
lingsan.  Tämä  on  ainoastaan  55  km  leveä,  kor- 
kein huippu  3,350  m,  solakorkeus  1,900  m, 
mutta  sangen  vaikeakulkuinen,  muodostaen  sel- 
vän rajan  Etelä- ja  Pohjois-Kiinan  välille.  Idässä, 
Funiusan  nimisenä,  vuoristo  päättj-y  selvään  siir- 
rosreunaan.     Mahdollisesti    kuitenkin    näiltä   seu- 


duin etelään,  sitten  kaakkoon  kulkeva  Hvaijang- 
san   on   K:n   jatkoa.  (E.   E.   K.) 

Kufa  (syyr.  Akulti),  nykyään  raunioina  oleva 
kaupunki  Turkin  Aasiassa,  Bagdadin  vilajeetlssa. 
Eufratin  varrella,  Omarin  perustama  637,  oli 
kalifien  hallituskaupunkina  750-58.  K:ssa  oli  kuu- 
luisa kielikoulu,  josta  levisi  kuufalainen 
kirjoitus  (ks,  t.),  sekä  rahapaja,  jossa  k  u  u- 
f  a  1  a  i  s  i  a  rahoja  (ks.  Kuufalainen 
ra  li  a)    Ivötiin.  (E.  E.  K.) 

Kuff  ks.  K  o  f  f  i. 

Kufra  (monikko  sanasta  A-ofir  =  uskoton), 
keidasrylimä  Saharassa.  24°-28°  välillä  pohj,  lev, 
ja  19°-23'  it,  pit,;  17,800  knr.  Keitaita  on  5 
(Taiserbo,  Sighen,  Buseima,  Erbehna  ja  Kebabo), 
kuss.akin  järvi  tai  lampi.  Asukkaat,  n.  700 
kiihkomuliamet  ti  laista  arabialaista,  harjoittavat 
karjanhoitoa  ja  maanviljelystä.  Viljely-skasveista 
tärkein  on  taatelipalmu,  joita  on  n.  1  milj.  Se- 
nussi-lahkolla  on  täällä  sauya,  luostarintapni- 
nen  keskuspaikka.  —  K:ssa  kävi  G.  Rohlfs   1879. 

E.   E.    K. 

Kufstein  [-sliiin],  kaupunki  Tiroli.ssa,  Innin 
varrella,  lähellä  Baierin  rajaa;  2,897  as.  (1900). 
Paljon  käytetty  matJcailijapaikka.  —  Kaupungin 
vieressä  kohoavalla  kalliolla  on  Geroldseckin 
linna,  jota  useasti  on  käytetty  valtiovankilana; 
nykyään   .se   on   kasarmina. 

Kufu  ks.  K  e  o  p  s. 

Kug^gsund,  salmi  Emäsalon  (Emsalö)  ja  m.m- 
tereesta  eteläiinpäin  pistävän  niemen  välillä,  yh- 
distää Svartbäckin-selän  Haikonselkään;  salmen 
liipi  kulkee  TTelsingin-Porvoon  laivareitti.  Laiva- 
laituri: matka  Porvooseen  n.  10  km.    L.  H-nen. 

Kugler,  Franz  Theodor  (1808-58),  saks. 
t;iidehistorioitsija ;  oli  Berliinissä  v;sta  1833 
taideakatemian  taiteenhistorian  professorina  ja 
v:sta  1849  kultusministeriön  esittelijäneuvoksena. 
K:n  huomattavimpia  teoksia  ovat  hänen  taiteen 
historian  abilta  kirjoittamansa  laajat  tieteelliset 
käsikirjat  ,,Haiidbufh  der  Geschichte  der  Malerei" 
(1837)  ja  etenkin  ,,Handbucli  der  Kunstgesehichte" 
(1842.  ö:nnen  pain.  julk.  W.  Liibke  1872),  jossa 
koko  taiteen  kehitys  ensi  kerran  esitetään  orgaa- 
nisessa ylitäjaksoisuudessaan  ja  kulttuurihisto- 
riaan kuuluvana  tärkeänä  osana.  Perustava  mer- 
kitys on  niinikään  teoksella  ..Geschichte  der  Bau- 
kunst"  (1855-60),  jota  J.  Burckhardt,  Liibke  ja 
Gurlitt  ovat  myöliemmin  jatkaneet.  K:n  historia- 
tutkielma  ,.Gescliichte  Friedrichs  des  Grossen" 
(1840,  A.Menzelin  kuvittama)  on  tullut  saks. 
kansankirjaksi.  K.  julkaisi  myöskin  runoja,  .,Ge- 
dichto"  (1840),  sekä  draamoja  ja  novelleja,  ,,Belle- 
tristi.sche    Schriften"    (1852).  E.    R-r. 

Kuguaari  ks.  P  u  u  m  a. 

Kuha  (Lucioperca  sandra),  piikkieväinen, 
soikkaruumiinen,  ahvenen  heimoon  kuuluva  kala, 
selkä  viheriänharmaa,  sivut  hopeanvalkeat,  tumma- 
täpläiset  tai  poikkijuovaiset.  Suussa  suuria  ja 
pieniä  hampaita  sekaisin;  piikkejä  ainoastaan 
etukannen  reunassa;  kiduskannet  sileäreun<ai.set. 
yieensii  n.  50  cm  pitkii.  kasvaa  kuitenkin  paljoa 
suuremmaksikin  ja  monen  kilon  painoiseksi.  K. 
on  ahnas  petokala,  joka  syö  erittäinkin  kuoreita, 
myös  J/i/sis-äyriäisiä;  ei  lialveksi  kuolleitakaan 
kaloja.  Elää  syvissä,  mieluimmin  tummaveti- 
sissä  järvissä.  Kutee  Etelä-Suomessa  keväällä, 
Pohjois-Suomessa  kesäkuun  loppupuolella  4-7  ra 
vedessä    kovalla     hiekkapohjalla.      Liha     erittäin 


1681 


Kuhac    Kuhmoinen 


1682- 


maukasta.  K.  tavataan  Ruotsissa,  Kaakkois-Nor- 
jassa  sekä  Elbe-virrasta  itään  päin  Itämeressä, 
Mustassa-nieressä,  Kaspianmeressä,  Aral-järvessä 
ja  näihin  laskevissa  sisävesissä.  Etelä-  ja  Keski- 
suomessa yleinen  (puuttuu  Längelmäveden  rei- 
tistä), tavataan  vielä  Oulu-järvcssäkin.  ks.  K  a- 
1  a  t.  kuvaliitettä  J  ä  r  v  i  k  a  1  o  j  a.  P.  B. 

Kubac  l-tsj,  Franz  (s.  1834),  kroatsialai- 
nen  kansansävelten  keräilijä  ja  tutkija,  Lisztin 
ja  Hauslickin  oppilas.  /.  K. 

Kuhankeittäjä  (Oriolus  gnlhiila)  kuuluu  sa- 
mannimiseen sukuun  varislintujen  ryhmässä. 
K:t  ovat  oikeastaan  tropiikkien  lintuja,  joista 
vain  yksi  laji  pesii  Euroopassa,  meillä  maan 
kaakkoisosissa;  luoteisrajana  suunnilleen  Hel- 
sinki-Tampere-Jyväskylä-Kuopio-Joensuu. K.  on 
noin  rastaan  kokoinen,  koreankeltaisen-  ja  mus- 
tankirjava lintu.  Ylä-  ja  alapuolet  keltaiset,  sii- 
vet mustat,  pyrstö  musta,  keltakärkinen.  Naaras 
oliivinvihreä,  kellahko,  siivet  himmeänmustat, 
Pesii  erittäinkin  lehtimetsissä  ja  rakentaa  pe- 
sänsä korkeiden  koivujen  latvukseen,  oksahan- 
kaan.  Pesä  on  riippuva,  matala,  koivunhilseellä 
päällystetty.  Munat  ovat  erittäin  kauniita,  puh- 
taanvalkoisia, ruusunpunaisin  hohtein,  tumman- 
purppuranpunaisin  tahi  melkein  mustin  täplin; 
niitä  on  4-5,  K.  saapuu  meille  vasta  touko-  ja 
kesäkuun  vaihteessa  ja  muuttaa  pois  jo  elo- 
kuussa Etelä-Afrikkaan  ja  Madagaskariin  saakka. 
ks.  Laululinnut  (värillinen  liite  Suomen 
laululinnut).  E.  W.  S. 

Kuhankoski,  koski  n.  7  km  Laukaan  kirkon 
eteläpuolella  :  sen  kautta  Saravesi  laskee  Leppä-  ^ 
veteen.  Koski  käsittää  oikeastaan  kaksi  peräk- 
käistä putousta,  Y  1  ä-  ja  A  1  a-K  uhankosket,  j 
joiden  välillä  on  n.  270  m:n  pituinen  suvanto; 
edellisen  kosken  putous  on  l.is  m,  pituus  80  m, 
hevosvoimamäärä  keskiveden  aikaan  2,800,  jäl- 
kimäisen vastaavat  luvut:  2.ss  m,  1.50  m,  5,367 
hevosv.  Ylä-Kuhankosken  jakaa  kivikkosaari 
itäiseen  ja  tukinuittoon  käytettyyn  läntiseen 
haaraan,  jonka  rannalle  on  rakennettu  kivinen 
vetotie  (1862).  Ala-Kuhankosken  vasemman  ran- 
nan kautta  louhittiin  3  m:n  levyinen  venekanava 
koskien  perkaustöiden  yhteydessä  tv,  1838-43; 
mainittujen  perkaustöiden  kustannukset  tekivät 
2,400  hopearuplaa.  —  Ylä-K:n  suunta  pohj.-etel., 
Ala-K:n   koilL-loun,   —  Lohirikkaus   huomattava. 

L.  E-nen. 
Kuhilas  (Karjalassa.  Savossa  ja  Pohjois-Pohjan- 
maalla:  muissa  osissa  Suomea,  etenkin  Hämeessä: 
k  y  ä  s,  k  y  k  k  ö,  kykki,  kokko,  k  o  k  k  o  n  e  n, 
kökkö,  kavea),  pikku  ruis- 
keko (Etelä-Savossa  myös  ohra-, 
kaura-  ja  vehnäkuhilaita),  joissa 
lyhteet  kuivuvat  ja  j.vvät  k  ä  1- 
V  y  v  ä  t  (lopullisesti  tuleentu- 
vat), kunnes  lyhteet  saatetaan 
lopulliseen  säilrtyspaikkaansa 
tai  riiheen.  Lyhteitä  pannaan 
kuhilaaseen  eri  paikoilla  eri 
määrät.  10-30.  sadeaikoina  aina  vähemmän  kuin 
poudalla.  Ensin  tehdään  jalka;  jos  siinä  on 
yksi  lyhde,  pannaan  se  pystyyn,  jos  2-5,  sijoi- 
tetaan ne  toisiaan  vastaan  nojalleen:  jalkalyh- 
teet  taitetaan  aina  tähkäin  alta  kaksinkerroin; 
muut  lyhteet  asetellaan  jalan  ympäri  tyvet  maa- 
han ja  peitetään  hatulla,  s,  o.  yhdellä  tai 
kahdella  tyvin  ylöspäin  asetetulla  lyhteellä,  jotka 


Kuhilas 


taitetaan  polvelle  ja  joitten  oljet  levitetään  kuhi- 
laan ympärille.  V.  T.  S. 

Kuhlau  fh-filauj,  Friedrich  (1 786- 1 832) , 
saks.  säveltäjä  ja  pianopedapojri;  toimi  v:sta  ISU 
Kööpenhaminassa.  K:n  oopperat  eivät  siellä 
ole  vieläkään  aivan  unhotettuja.  Muuten  hänen 
teoksistaan  ovat  ainoastaan  pianosonaatit  ja  so- 
natiinit säilyneet  yleisemmässä  käytännössä,  ne- 
kin vain  opetustarkoituksiin.  /.  K. 

Kuhlut,  eläinlääk..  ovat  jännetuppiloiden  tai 
nivelpussien  pullistumia,  jotka  aiheutuvat  tuleh- 
duk,sen  vuoksi  erittyvästä  nesteestä.  Kun  tuppi- 
lon  seinämä  turpoaa  ja  kovettuu,  puhutaan  ko- 
vista k:sta.  Kylmät  k,  jälleen  .syntyvät  ilman, 
huomattavia  tulehduksen  oireita,  pienenevät  eläi- 
men olle.ssa  levossa  ja  turpoavat  ta.as  työssä- 
K,  haittaavat  harvoin  liikuntoa,  jonka  vuoksi 
niitä  pidetäänkin  yleensä  vain  kauneusvikoina.. 
Niitä  parannetaan  siteillä,  kääreillä,  väkevillä 
voiteilla,    polttamalla   j,    n,   e,  Kp. 

Kuhmalahti.  1.  Kunta,  Hämeen  I.,  Jämsän 
kihlak,,  Luopioisten-Kuhnialahden  nimismiesp. ; 
sijaitsee  Längelmäveden  keskiosan  itärantamalla. 
Pinta-ala  173.3  knr,  josta  viljeltyä  maata  2,058  ha 
(1901)  ;  manttaalimäärä  26,4S9i,  talonsavuja  90, 
torpansavuja  91  ja  muita  savuja  205  (1907).^ 
2,257  as.  (1910)  ;  486  ruokakuntaa,  joi.sta  maan- 
viljelystä pääelinkeinonaan  harjoitti  283  (1901). 
277  hevosta  ja  1,257  nautaa  (1909),  —  Kansa- 
kouluja 3  (1912),  Säästöpankki.  —  Osuusmeijeri 
ja  sen  yhteydessä  myllylaitos.  —  Kirkolle  Pun- 
tarin laivalaiturilta  3  km  ja  Tervaniemen  laitu- 
rilta 9  km;  molemmista  säännöllinen  laivaliike 
Oriveden  rautatienasemalle.  jonne  matkaa  edelli- 
seltä 23  km  ja  jälkimäiseltä  29  km,  —  2,  S  e  u  r  a- 
kunta,  keisarin,,  Porvoon  hiippak.,  Tampereen 
rovastik,:  perustettu  Kangasalan  kappeliksi  n. 
1640,  siirretty  Sahalahden  emäseurakunnan  kap- 
peliksi 1896  ijota  ennen  siihen  oli  liitetty  Saha- 
lahdesta  Vehkajärven  rukoushuoneen  alue)  :  mää- 
rättiin omaksi  khrakunnaksi  sen.  päät.  22  p:ltä 
tammik.  1901  (ensim.  vakinainen  khra  v:sta 
1910),  Kirkko  puusta,  rak,  1846  (kellotapuli 
v:lta    1780).  L.   TZ-nt-n. 

Kuhmoinen  (ruots.  Kuhmois).  1.  K  u  n  t  a, 
Hämeen  1.,  Jämsän  kihlak..  Kuhmoisten  nimis- 
miesp,: sijaitsee  Keski-Päijänteen  länsirannalla; 
kirkolle  .Jyväskylästä,  Tampereelta,  Hämeenlin- 
nasta ja  Lahdesta  n.  100  km;  Orivedelle  talvi- 
teitse  55  km.  Pinta-ala  727,7  km^  josta  vil- 
jeltyä maata  5,611  ha  (1901)  ;  manttaalimäärä 
44,1808,  talonsavuja  245,  torpansavuja  223  ja 
muita  savuja  135  (1907),  6,916  asukasta  (1910); 
1,603  ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pää- 
elinkeinonaan harjoitti  1,172  (1901),  887  he- 
vosta ja  4,058  nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  8 
(1912).  Lääkäri  yhteinen  Padasjoen  kunnan 
kans,sa,  samoin  sairaala;  apteekki.  Säästöpankki 
(v:sta  1902).  Teollisuuslaitoksia:  Kuhmoisten 
osuusmeijeri,  Pihlajalahden  ja  Puukkoisten  yhtiö- 
meijerit, Ruolahden'  ja  Kotakosken  sahat.  — 
Luonnonnähtävyyksiä:  Nihtilän  luola  (Saares- 
järven  rannalla),  u.seita  korkeita  näköalapaikkoja 
(Hartikanmäki,  Kotavuori,  Pakomäki  y.  m.); 
koko  seutu  erinomaisen  luonnonihanaa.  varsinkin 
Päijänteen  rantamat  ja  saaristo,  Puukkoisten  ve- 
sistöt, Lummene  y.  m.  —  Muinaismuistoja:  lin- 
nan jäännöksiä  Linnavuorella,  lukuisia  kivikau- 
den löytöpaikkoja  ja  raunioita.  —  Vilkas  laiva- 


16!?3 


Kuhmoniemi— Kuikat 


1684 


liike  JyväskylaUu  jii  Lahteen;  tärkeimmät  laiva- 
laiturit kirkolla,  Harmoisissa.  Kiiolahdessa  ja 
Pihlajakoskella.  —  2.  Seurakunta,  konsisto- 
rillinen.  Porvoon  hiippak..  Jämsän  rovastik.: 
mainitaan  Padasjoen  kappelina  jo  1540.  tuli  eri 
kbrakunnaksi  163ft  mutta  muodostettiin  1741 
jälleen  Padasjoen  kappeliksi,  kunnes  .se  taas  tuli 
khrakiinnaksi  keis.  kä.skykirj.  1  p : Itä  lokak.  1860. 
Kirkko  puusta,  rak.   1784-S.i.  korjattu   1885. 

L.  H-ncn. 
Kuhmoniemi  1.  K  u  h  m  o.  1.  K  u  n  t  a.  Oulun 
1..  l\ajaaniii  kililak..  Kulinioniemen  nimismiesp.; 
sijaitsee  läänin  kaakkoisinniiassa  kulmassa  vas- 
ten Venäjän  rajaa;  kirkolle  Xurmeksesta  n.  80 
km  ja  Kajaanista  1 10  km.  Pinta-ala  4.739,ä  km', 
josta  viljeltyä  maata  13.!)27  lia  (1901)  ;  manttaali- 
määrä 60"/„.  talonsavuja  420.  torpansavuja  104  ja 
muita  savuja  608  (1907).  8.189  as.  (1910);  1.248 
ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelinkeino- 
naan harjoitti  775  (1901).  557  hevosta  ja  2.932 
nautaa  (1909).  —  Kansakouluja  4  (1911).  —  Ka- 
jaanin piirilääkäri  käy  kunnassa  6  kertaa  vuo- 
dessa. Apteekki  (Kajaanin  haara-apt.).  Säästö- 
pankki. —  Teollisuuslaitoksia  :  .Sillankorvan  höyry- 
mylly. Kiekinkosken  mylly  ja  pikku  saha.  .sekä  11 
pienempää  vesimyllyä.  —  Luonnonnähtävyyksiä: 
Änätti-,  Kaarne-,  Poro.  Lentua-,  Pajakka,  Saari, - 
Louhi-,  Hiien-,  ja  Katermankosket,  Ontojärvi, 
Vuosanganjärvi,  Lentua.  Lentiiran  seudut  y.  m.. 
sekä  lukuisia  näköalapaikkoja  (Katerman  Musta- 
vaara y.  m.).  —  Historiallisia  muistopaikkoja: 
Jonkerin  rajakivi  (1595-1618),  rajalinnar  jään- 
nöksiä Lauvuskylässä,  Komulan  rantapatterit 
(Lammasperän  kylässä),  Varpuniemen  patterit 
(Vieksin  kylässä),  ,,Lapinkirkko"  Kivijärven 
rantakalliossa.  —  K:n  kunnan  kautta  käy  iki- 
vanhoja kulkuteitä  Vienan-Karjalan  rajakyliin 
ja  liikepaikkoihin   (Miinoaan.  Akonlahteen  j.  n.  e.). 

—  Lähin  höyrylaivalaituri  kirkolta  4  pnk:n 
päässä.   Ontojoella    (jonne   laivaliike   Kajaanista). 

—  2.  .Seurakunta,  konsistorillinen.  Kuopion 
hiippak.,  Kajaanin  rovastik.;  perustettu  kappe- 
liksi Sotkamon  emiiseurakuntaan  1753.  erotet- 
tiin omaksi  khrakunnaksi  keis.  käskykirj.  1  p:ltä 
lokak.  1856  (ensimäinen  vakinainen  khra  v:sta 
1871).  Kirkko  puinen,  rak.  1816.  Pukou.shuone 
Lentiirassa,  rak.  1812.  [K.  A.  Pfaler,  „Muistel- 
mia  Kuhmoniemeltä" ;  R.  Kngelherg,  „Paavo 
Pulkkisen  muistiinpanoja  Kulinioniemen  vai- 
heista".] L.   Tl-nen. 

Kuhn  fk-fitij.  1.  Franz  Felix  Adalbert 
K.  (1.812-81).  saks.  kielentutkija,  v:sta  1841 
kymnaasinopettajana  Berliinissä:  julkaissut  suu- 
ren joukon  tärkeitä  tutkimuksia  vertailevan  indo- 
eurooppalaisen kielitieteen  alalta  aikakauskir- 
joissa ..Zeitsfhrift  fiir  vergleiehende  Sprachfor- 
schung"  ja  ,,Beiträ{ro  zur  vercrlcichenden  Sprach- 
forschung"  (edellisen  hän  perusti  1851  yhdessä 
Th.  Aufrechtin,  jälkiuLäisen  yhdessä  Schleicherin 
kanssa  1858),  jotka  1875  yhdistettiin  yhdeksi 
aikakauskirjaksi  ..Zeitsfhrift  fiir  vergleiehende 
Sprachfor.schung  auf  dem  Gehiete  der  indogerma- 
ni.schen  Sprachen"  (myöliemniin  tämä  yhdistettiin 
Bezzenbergerin  aikakauskirjaan  ..Beiträge  zur 
Kunde  der  indogermanisrhen  Sprachen").  Sangen 
huomattavia  ovat  myös  K:n  julkaisut  kulttuuri- 
historian, mytologian  sekä  myytti-  ja  satututki- 
inuk.sen  alalla,  niink.  ..Zur  ältesten  Ge.schichte 
der  indogermanischen  Volker"  (1845),  ,,DieHerab- 


kunft  des  Feuers  und  des  Göttertranks"  (1859), 
..Cber    die    Ent\vickelungsstufen    der    Mythenbil- 

dung"    (1873). 

2.  E  r  n  s  t  W  i  1  h  e  1  m  Adalbert  K.  (s.  1846), 
eiielli.sen  poika.  v:sta  1877  san.skriitin  ja  vertai- 
levan kielitieteen  professorina  Miinehenissä,  jul- 
kaissut m.  m.  ..Beiträge  zur  Päligrammatik" 
(1874).  ..t'ber  Herkunft  und  Sprache  der  trans- 
gangetischen  .Spradien"  (1883).  ..Grundriss  der 
iranischen  Philologie"  (yhdessä  Geigerin  kanssa, 
1895-1904).  ..Zeitschrift  fiir  vergleiehende  Spraeh- 
forscliung"  (yhdessä  Schultzen  kanssa  v:sta  1879). 
..Litteraturlilatt  fiir  orientalische  Philologie" 
(1883-88). 

Kuhnamojärvi,  Saarijärven  ja  Viitasaaren 
reittien  ylitymisjärvi,  muodoltaan  jokimainen. 
16,5  km  pitkä,  suurin  leveys  ],s  km;  ensiksi- 
mainittu  reitti  laskee  siihen  Naarakosken,  vii- 
meksimainittu taas  Ääne-  ja  Jlämmikoskien 
kautta.  K:n  pinnan  korkeus  91.5  m  yi.  merenp. 
Kannikot  korkeita,  varsinkin  lounaisranta,  .sekä 
kallioisia  ja  metsäisiä.  Loukeenvirta  jakaa  K:n 
kahteen  osaan.  Vastapäiitä  Äänekosken  laskua 
K.  saa  länneni>uolelta  Niiniveden  pikku  reitin. 
Järven  pintaa  on  laskettu  n.  1  m  vv.  1841-45. 
K:n  vedet  virtaavat  Vatiajärveen  Pörrinvirran, 
Lujakosken,   Kapeenkosken   kautta.     L.    H-vcn. 

kuhnau  fkunauj.  Johann  (1660-1722). 
saks.  säveltäjä.  Bachin  edeltäjä  Leipzigin  Thomas- 
kirkon  kanttorina  ja  yliopiston  musiikinjohta- 
jana.  K.  oli  ensimäinen,  joka  sävelsi  moniosai- 
sia sonaatteja  pianosoololle.  Muutamat  niistä  ku- 
vailivat ohjelmamusiikin  tapaan  raaniatuUi-ia 
kertomuksia.  /.    A'. 

Kuhne-parannus     fkitnc-J    1.    k  n  li  n  i  m  i  n  e  n 
ks.   Tj  u  o  n  n  o  n  p  a  r  a  n  n  u  s. 
Kuhnuri  ks.   Mehiläinen. 
Kuhnurikenno     ks.     Kenno     ja     Kenno- 
r  a  k  e  n  11  e. 

Kuhnuripyydys  ks.  ]\r  e  h  i  1  ä  i  s  h  o  i  t  o. 
Kuhnuriäiti,  työmehiläinen.  joka  kuningitta- 
ren  syystä  tai  toisesta  mehiläispesästä  puut- 
tuessa rupee  munimaan.  Pesässä  voi  olla  ,yht'- 
aikaa  u.seampia  k:ejä.  Ne  ovat  ja  pysyvät  liedel- 
möittämättöminä  ja  niiden  munista  syntyy  pelk- 
kiä koiraksia,  jotka  kasvavat  työmehiläisken- 
noissa  n.  s.  kyssätoukkina.  K.  tuottaa  hoitajalle 
suuren  vahingon,  kun  työmehiläiset  vanhuuttaan 
yhä  kuolevat  eikä  k.  kykene  niitä  synnyttämään 
lisää.  K:nä  voi  myö.skin  olla  jostakin  syy.stä  ikä- 
kulu  kuningatar,  jonka  siemenrakkulasta  (recep- 
faridiitii  acniinis)  koiraksen  siemenneste  on  jo 
loppuun    kulunut.  A.    .1f. 

Kuihtuminen  ks.   K  a  k  e  k  s  i  a. 
Kuikat    l<'nl)imhns   I.    Gdvia)   ovat   peräjalkais- 
ten    suurimpia    lintuja.     Niiden    ruumis    on    erin- 
omaisesti    vesielii- 
mään        mukautu- 
nut,  sukkulan 
muotoinen,       jalat 
aivan  ruumiin  ta- 
kana,     nilkat     li- 
tistyneet   ja    var- 
paiden  väliset   rä- 
pylät    suuret. 
Kaula     paksu    ja 

nokka  pitkä,  vahva,  suora,  sivuilta  liti.stynyt, 
teräväkärkinen.  Pyrstö  lyhyt.  K:n  sukuun  kuu- 
luu      4       lajia;      musta  nokkain  en      jää- 


Kuikk.!. 


U185 


Kuikkaniemi — Kuitia 


1U86 


k  u  i  k  k  u  K',  torqualtis),  v  a  a  1  e  ii  n  o  k  k  a  i- 
II  e  n  j  ii  ä  k  u  i  k  k  a  (C.  adamsi),  kuikka  (C. 
(irctica)  ja  kaakkuri  iC.  lumme).  Molemmat 
•■(lelllset  ovat  .liiiimeren  lintuja,  joita  vaiu  poik- 
kpukselta  ou  Suomoii  vesillii  tavattu,  jälkimiiiset 
Suomessakin  pesivlii:  kuikka  yleisenä  kaikilla 
maamme  sisävesillii.  kaakkuri  varsinkin  Lapissa  ja 
1'olijois-Suoniessa.  Kykeneniiittöniinä  maalla  liik- 
kumaan k.  tekevät  pesänsä  rantaäyräälle,  vesi- 
rajaan, josta  pääsevät  suorastaan  uimaan.  Mu- 
nat sangen  suuria,  niitä  on  aina  2,  vilireänrus- 
keita,  mustatäpläisiä.  Uutuvapoikaset  melkein 
mustia.  Kuikka  erotetaan  kaakkureista  parhai- 
ten sinipunaliolitoiscsta  kaulastaan,  viimemaini- 
tun kaulan  etupuolella  on  iso  ruskeanpunainen 
läiskä.  Talvi]>viku  on  yleen.sä  paljoa  vaaleampi. 
Ollen  suurikokoisia  (kuikka  72-78  em.  kaakkuri 
CO-70  cm  pitkii,  jääkuikat  vielä  isompia)  ja  saa- 
liinliimoisia  kalansyöjiä  nämä  taitavat  sukeltaja- 
linnut     ovat     kalavesille    erittäin     vanhinjrollisia. 

E.   W.   S. 

Kuikkaniemi,  kylä  Suojärven  pitäjässä  n. 
7  km  Varpakylästä  kaakkoon,  luterilainen  ru- 
koushuone (Soanlaliden  kirkkoherrakunnan  alai- 
nen). L.   H-nen. 

Kuilu  on  joko  pystysuora,  kalteva  tahi  kat- 
konainen käytävä  eli  tie  maanpinnalta  alas  kai- 
vokseen. Se  kuuluu  n.  s.  kaivoksen  valmistustöi- 
hin.  ks.   ^'u  o  r  i  t  e  o  1  1  i  s  u  u  s. 

Kuilu-uuni  1.  p  u  r  n  u-u  u  n  i.  korkea  uuni, 
jossa  aineksia  eri  tarkoituksia  varten  joko  sula- 
tetaan tai  hehkutetaan.  Sellaisia  ovat  masuunit, 
kupoliuuuit,  kaasunkehitysuunit.  monet  pasutus-. 
kalkinpoltto-,  kuparin,  tinan,  lyijyn  y.  m.  metal- 
lien valmistuksessa  käytetyt  uunit.  Poikkileik- 
kaukseltaan k:t  ovat  tavallisesti  pyöreitä,  joko 
lieriömäisiä  taikka  laajemmasta  keskiosastaan, 
kuvusta,  sekä  ylös-  että  alaspäin  keilaniai- 
sesti  suippenevia.  Polttoaineena  niissä  käytetään 
puuhiiltä  taikka  koksia,  joskus  puuta,  kivihiiltä 
ja  kaasuakin.  Jähmeät  polttoaineet  pannaan  k  : iin 
ylhäältä,  suusta,  yhdessä  lämmitettävien  aines- 
ten kanssa.  Tavara  sulaa  ja  kokoontuu  k:n  pe- 
sään ja  lasketaan  sieltä  ulos  lasku  reiän  I. 
-aukon  kautta:  jos  laskureikiä  oii  kaksi,  laske- 
taan toisesta  metalli  ja  toisesta  kuona.  Pesää  ra- 
joittaa ylös  kupuun  päin  sidepalkki.  Jos 
pesä  ei  ole  .suorastaan  uunin  alla.  nimitetään  sitä 
etupesäksi,  jota  sen  ollessa  avonainen  sivulle 
ja  eteenpäin  rajoittavat  pielusmuurit  ja 
k  }'  n  n  y  s  1.  k  y  n  n  y  s  k  i  v  i.  Hormien  1. 
hormireikien  kautta  puhalletaan  henki 
taikka  imetään  ilma  uuniin.  K:ien  seinät  teh- 
dään 2-4-kertaisesta  muurauksesta,  joista  sisäker- 
ran  tulee  olla  sellaista  ainetta,  että  se  kestää 
uunissa  vallitsevan  kuumuuden  ja  sulavan  metal- 
lin, kuonan  ja  kaasujen  kemiallisen  vaikutuksen. 
Ohutseinäisissä  uuneissa  käytetään  keinotekoista 
jäähdytystä,  ja  onpa  metallisiakin  k:eja.  joissa 
kahdenkertaisten  seinäin  välissä  kiertää  kylmä 
jäähdytysvesi.  K:ien  vaikutuskyky  on  suuri  (aina 
80  ff ) ,  sillä  lämpö  tulee  niissä  hyvin  käytetyksi, 
kun  tulistavat  kaasut  nousevat  alaspäin  painu- 
vaa   kylmää    tavaraa    eli    aineksia   vastaan. 

G.    A.    A. 

Kuippana,  ,,nr.etsän  kuningas",  esiintyy  kar- 
jan- ja  metsänluvuissa.  Tämän,  kerran  (Lönnrot 
A  TI  8  n.  7)  muistiinpannun  muodon  ohella  ta- 
vataan:   Kuikuli,    Kuihkamo.    Kuihkanen,    Kuih- 


taiui.  Kuittia.  Kuitio  (ohdon  emäntäi,  Ivuituva. 
Kuitua  ja  Hiutus.  Hänen  rinnallaan  usein  esiin- 
tyy metsän  emäntä,  joskus  nimellä  Purppura, 
(Barbara).  Luultavasti  tässä  monella  tavoin 
väännetyssä  nimessä  piilee  katolinen  pyhimys. 
Äänteellisesti  sopisi  paraiten  Guido  eli  Vitus,  toi- 
mintansa puolesta  taas  Hubert  us,  joka  oli  met- 
sästäjäin suojeluspyhä.  K.   K. 

Kuiri    ks.    K  u  o  v  i  t. 

Kuirimo  ks.  P  i  p  a  r  u  u  1 1  i. 

Kuiskaaja  1.  s  u  f  1  ö  ö  r  i,  henkilö,  joka  istuen 
teatterinäytännön  aikana  näyttämön  etualan 
keskikohdalla  olevassa,  näkinkengän  muotoisen 
katoksen  suojaamassa  komerossa,  esitettävä  näy- 
telmätek.sti  edessään,  seuraa  näytöksen  kulkua  ja 
lukee,  katsomoon  kuulumatta,  näyttelijöille  ne 
kohdat,  joita  he  eivät  satu  muistamaan.  K:n 
toimi  on  teatterielämässä  perin  tärkeä,  se  ky- 
syy taitoa  ja  altista  tarkkaavaisuutta:  tuskin 
yksikään  näyttelijä  tulee  ilman  k:n  avustusta 
toimeen.  J.    IJ-l. 

Kuisma  ks.  H  y  p  e  r  i  c  u  m. 

Kuisti  on  ulko-oven  eteen  porrasta  sateella 
suojelemaan,  tav.  laudoista  rakennettu  huone  tahi 
aitauksella  suljettu  puisien  pylväiden  kannat- 
tama katos:  aitaus  tehdään  usein  tiiviiksi  ja  pyl- 
väiden  välit  muodostetaan  akkunapinnoiksi. 

T.  a. 

Kuitata  ks.   K  u  i  1 1  i. 

Kuitia  (ruots.  Kv  id  ja),  Paraisten  pitäjässä, 
on  Varsinais-Suomen  suurimpia  maatiloja.  Pää- 
tila on  tosin  vain  manttaalin  suuruinen  säteri, 
mutta  siihen  on  aikojen  kuluessa  yhdistetty  kaikki 
ympäröivät  maatilat  Lemlahden  saarella,  kirkolta 
kaakkoon,  ja  ainakin  yksi  tila  AIöu  luodolta,  jo- 
ten siihen  on  kaikkiaan  kuulunut  32  rälssitilaa 
eli  yhteensä  25 '/s  manttaalia.  K:n  ensimäinen 
tunnettu  omistaja  oli  Turun  porvari  Peder  van 
Linden.  Hän  möi  tilan  400  nik:sta  piispa  Maunu 
Tavastille.  joka  taas  sen  1439  lahjoitti  veljel- 
leen Jöns  Olavinpojalle  ja  tämän  puolisolle  Mar- 
talle. Perintösopimuksella  6  p:ltä  toukok.  1477 
tila  joutui  Jaakkima  Flemingille,  jonka  poika 
valtaneuvos  Eerik  Fleming  (k.  1548)  ja  pojan- 
poika Klaus  Eerikinpoika  Fleming  (k.  1.597), 
Nuijasodan  kukistaja.  ovat  varmaan  merkillisim- 
piä tämän  tilan  omistajista.  Kun  viimeksimaini- 
tun poika  Juhana  oli  nuorena  1599  mestattu 
Turussa,    siirtyi   tila   hänen   sisarelleen    Hebl.alle, 


1687 


Kuitti— Kuitu 


1688 


jonka  iiieunessil  naiinisiin  1615  Per  Baiu''riii 
(k.  1644)  kanssa  se  joutui  tillle  suvulle.  Tilan 
myiihemmistä  omistajista  mainittakoon  eversti 
Karl  Falckenberg  (1670-SO-luvuilla).  vapaaherral- 
liset Wre(ie-  ja  Creutz-suvut.  apteekkari  Lars 
von  Mell  (1789)  y.  m.  Nykyäiiu  sen  omistaa 
agronomi  Wilhelm  af  Heurlin.  —  Vanhoilta 
ajoilta  on  kartanossa  vielii  jäljellii  kolmikerrok- 
sinen linnarakennus  harmaasta  kivestä,  nyk. 
vilja-aittana.  Rakennuksen  kaksi  ylempäii  ker- 
rosta ovat  sisiiltäneet  asuin-  ja  juhlahuoneita, 
kuten  suurten  Flemingien  aikoja  muistuttavista 
maalausten  jätteistä  kattoparruissa  ja  pieli- 
penkeillä  varustetuista  ikkunoista  voidaan  päät- 
tää. Sanotaanpa  rakennuksen  kolmannen  kerrok- 
sen olleen  ]>iiolustuksen  varaltakin  varustetun, 
ja  linna  lieneekin  saanut  puolustautua  Kaarle 
IX:n  joukkoja  vastaan  Klaus  Flemingin  aikana 
tai  hänen  kuoltuaan,  jos  tärinäin  kertomukset 
ovat  tosia.  [S.  Elmgren.  ..Beskrifning  öfver 
Pargas  socken";  Väinö  Wallin,  „Varsinais- 
Suomi"    (siv.   66).]  J.   Re. 

Kuitti  (ransk.  quitte,  <  lat.  gj/ittKS  =  tyyni, 
huoleton),  kirjallinen  todistus,  joka  annetaan 
jollekulle  siitä,  ettil  hän  on  maksanut  rahasum- 
man tai  oikeassa  järjestyksessä  luovuttanut  lial- 
lustaan  jotakin;  suoritus-  tai  va.staanottotortis- 
tus.  • —  Kuitata,  kirjallise.sti  tunnustaa,  että 
on  saanut  maksun  saatavasta,  että  on  perinyt 
palkan   tai   ottanut   vastaan   jotakin. 

Kuittijärvet,  Y  1  ä-,  K  e  s  k  i-  ja  A  1  a-K  uitti- 
j  ä  r  V  i,  kolme  suurta  järveä  keskisessä  Vienan- 
Karjalassa;  ne  muodostavat  (Vienan)  Kemijoen 
vesistön  huomattavimmat  vesialtaat  ja  sijait- 
sevat jotenkin  64°  ,55'  ja  65°  24'  välillä  pohj.  lev. 
sekä  5°  8'  ja  7°  2'  viilillä  it.  pit,  (Helsingistä). 
Läntisin  on  Ylä-  (1.  Yli-)K.;.se  on  muodostu- 
nut kolmesta  osasta,  joista  yksi  pistää  pitkänä 
lahteua  luoteeseen,  toinen  länteen  ja  kolmas  koil- 
liseen; pinta-ala  291  km',  suurin  pituus  luotei- 
sen osan  perältä  koilliseen  perukkaan  60  km,  le- 
veys 2-10.5  km.  Läntinen  osa  saa  vesiä  kahden 
huomattavamman  joen  kautta,  toinen  virtaa  Suo- 
men rajoilta  Lapukka-  ja  Venehjärvien  kautta, 
saaden  lisävesiä  vielä  Kivi-  ja  Tsenajärvistä 
ja  toinen,  Joutsenjoki,  virtaa  etelän  puolelta; 
luoteiseen  osaan  laskee  myös  kaksi  huomatta- 
vampaa jokea:  vesirikas  Pistojoki  Kuusamon 
ylängöltä,  Muo-  ja  Joukamojärvistä  y.  m:ista 
Pistojiirven  kautta  ja  sen  länsipuolitse  Vuou- 
nisenjoki  Maanseliin  itäisiltä  reunamilta.  Y'lä- 
K:n  koilliseen  pistävästä  osasta  lähtevät  vedet 
iläii  kohti  laskien  vuolaana  virtana  pikku  koski- 
neen Alajärven  kautta  KeKki-l\:n  eteliiranuikolle 
(•■Vlajärveen  la.skee  eteliistä  Kenttijoki  Luoma-, 
Karsikko-  ja  Kenttijärvistä  y,  m;!sta).  Keski- 
K:n  pituussuunta  käy  lännestä  itään;  pinta-ala 
403  km',  suurin  pituus  41  km  ja  suurin  leveys 
22  km.  Siinä  on  kaksi  huomattavaa  suurta 
saarta,  Uliutsaari  ja  Suurisaari.  Lisävesiä  las- 
kee pääasiallisesti  lännen  ja  luoteen  puolelta, 
\ö-  ja  Uhut jokien  kautta.  Ke.ski-K:n  kaakkois- 
pää  yhtyy  kapealla  salmella  Ala-K;een;  vii- 
meksim.  järven  pituussuunta  käy  luoteesta  kaak- 
koon: pinta-ala  237.5  km^  suurin  pituus  28  km 
ja  suurin  levej^s  10,5  km.  Se  laskee  Icaakkoa 
kohti  Jyskyjiirvcen  (ks.  t.),  jonka  kautta  vedet 
sitten  joutuvat  Kemijokeen.  —  Kuittijärvet  ovat 
Vienan-Karjalan     kehittyneimmän     osan    ke.skus- 


tassa  ja  muodostavat  lisä-  ja  la.skuvesineen  erin- 
omaiset kulkutiet  aina  Suomen  rajoilta  Vienan- 
merelle saakka.  Tärkeimmiit  liikepaikat:  Ylä- 
K:n  rannoilla  Vuokkiniemen,  Vuonuisen,  Ponka- 
lahden.  Pirttilahden  ja  Jyvöälahden  (ks.  n.)  ky- 
lät; Keski-K:n  polijoisraunalla  Uhtuau  (ks.  t.) 
suuri  kylä  (koko  Vienan-Karjalan  tärkeimpiä 
keskuksi:i).  Ylä-K:sta  tiilevan  laskujoensuulla 
Enonsuu  (Keski-K;n  eteliiisellä  rannikolla)  sekä 
Keski-  ja  Ala-Kuittijärvien  yhtymäkolidalla  Luu- 
salmen  kylä.  Ala-K:n  koillisrannikoUa  Nurmi- 
laliden  kylä.  —  Kalastus  varsin  tuottavaa,  sa- 
moin helmenpyynti  (etenkin  Ylä-K:een  laskevissa 
joissa).  —  K:n  vesistöjä  pitkin  ovat  ikivan- 
lioista  ajoist.a  alkaen  kulkeneet  Vienan-Karjalan 
tiirkeimmät  kauppa-  ja  kulkutiet.         L.   Tl-nen. 

Kuittivero  on  irtaimistonsiirtovero,  jota  suo- 
ritetaan laskuista  ja  kuittauksista.  Veron  suo- 
rittaa kuitinantaja.  Verovelvollisuus  voi  käsit- 
tää joko  kaikki  asiakirjat,  jotka  ovat  kuittauk- 
sia tai  jotka  laillisesti  sellaisi.sta  käyvät,  taikka 
ainoastaan  julkisissa  vira.stoissa,  kaikissa  tai 
muutamissa,  esiintuodut  kuitit.  Veronkanto  ta- 
pahtuu tavallisesti  leimalla,  joko  suuiiiudeltaan 
muuttumattomalla  tai  arvoleimalla,  ja  siitä  syystä 
veroa  sanotaan  kuittileimaksikin. 
Kuittivero  on  tätä  nykyä  olemassa  jossakin  muo- 
dossa esim.  Hessenissä,  Braunschweigissä,  Rans- 
kassa   ja    Ruotsissa. 

Kuitu  on  yleisnimi  kasvi-  ja  eläinkunnasta 
saataville  rihmamaisille  osille,  joita  k:iyt<>tään 
m.  m.  kutoma-,  paperi-  ja  harjateollisuudessa.  Ku- 
tomateollisuuden  k:ista  ks,  K  e  h  r  u  u  a  i  n  e  e  t. 
Paitsi  niiltä  tavataan  monta  eri  k. -lajia,  osini. 
puukuidut.  joita  käytetään  paperiteollisumlossa. 
IIarja-k:t  ovat  osaksi  eläinharjaksia  tai  jouhia 
osaksi  jäykkiä  etelämaisia  kasvisyitä  ja  hienoja 
juuri-k;ja.  —  Kaikki  kasvi-k:t  ovat  selluloosaa, 
mutta  useat  niistä  sisältävät  mj'ös  puuainetta 
(ligniiniä)  sekä  muita  lisäaineita  kuten  hart.*ia, 
väriainetta,  kivennäissuoloja  y,  m.  Eläinsyyt 
taas  ovat  eläinselatiinia.  albumiinia  ja  fibroiiiiia. 
Ne  ovat  joko  ihonmuodostuksia.  kuten  villa  ja 
karvat,  siis  sarveisainetta,  jossa  selatiinin  ]>ää- 
aineena  on  keratiini,  tai  silkkiä,  joka  on  iiuio- 
dostuuut  albumiinista  ja  fibroiinista  sisiiltiien 
lisäaineina  vaha.a  ja  väriainetta.  Kaikki  el.äin- 
.syyt  ovat  typenpitoisia.  Iliomuodostuksissa  ta- 
vataan alkuaineina  hiiltä,  vetyä,  happea,  typ- 
peä ja  rikkiä,  silkissä  .samoja  paitsi  rikkiä. 
Kasvi-  ja  eläinsy3't  voidaan  kemiallise.sti  erottaa 
toisistaan,  sillä  eläin.syyt  liukenevat  helposti 
10%  natron-  t.  kalilipeäliuoksessa  n,  10  mi- 
nuuttia keitettäessä,  jota  vastoin  selluloosa  ci 
huomattavasti  tästä  kärsi,  jos  vain  tutkittava 
kuituseos  koko  ajan  pidetään  huolelli-sesti  neste- 
pinnan alla,  ettei  ilma  saa  siihen  vaikuttaa  ha- 
pettavasta Väkevän  rikkihapon  vaikutusta  villa 
vastustaa  kauan,  jota  vastoin  silkki  ja  kasvi- 
syyt  liukenevat  siihen  pian.  Eri  kasvisyitii  on 
vaikea  kemiallisesti  erottaa  toisistaan,  vaikka 
monet  (mikrokemialliset)  värireaktsionit  tarjoa- 
vat tärkeitä  tuntomerkkejä.  Ne  riippuvat  u^ein 
enemmän  kasvisyissä  tavattavista  lisäaineist'» 
kuin   selluloosasta. 

Syiden  parhaat  ja  varmimmat  tuntomerkit 
saadaan  niiden  nmodosta,  mikroskoopilla  tarkas- 
taessa, Silkki-k:n  muodostaa  kaksi  }'hteenliitty- 
nyttä     silcäpintaista,     amorfista     lankaa.      Villa- 


1689 


Kuitu 


1G90 


^f^^t^h 


'n 


SKf-, 


Sk^*  • 


r 


v^ 


1  Raakasilkkikiiidun  pitmiskuva,  2  .\ustraalian  merinoviUan  pituuskuvia,  J, -*.  5  ja  6  puu- 
villa-, ppllava-,  ramie-  ja  juutiisyiden  pituuskuvia,  7.  s.  u  ja  10  puuvilla-,  pellava-,  ramie 
ja  juuuialkukuitujen  poikkileikkauskuvia.    (vahv.  suur.) 


lampaiden  ja  vuohien  villat.  Kasvi-k:t,  paitsi 
puuvillaa,  ovat  tavallisesti  hyvin  pitkiä,  mutta 
jakautuvat  pieniin  alku-k:ihin.  Yleisimpien  kasvi- 
k:jen  mittasuhteet  esitetiiän  seuraavassa  taulu- 
kossa : 


Mp 


k:Äsa  nähdään  sel- 
västi k:ua  ympäröi- 
vät suomut,  joista 
villan  vaniimisorai- 
naisuus  riippuu.  Puu- 
villa-k.  on  litteä,  kier- 
teinen .solu,  jossa  ku- 
ten muissakin  kasvi- 
syissä  on  ontelo  si- 
sus. Pellava-k:ssa  on 
solmumaisia  Tnuodos- 
tuksia  samoin  kuin  juutti-  ja  osittain  ramie-k ris- 
sakin, mutta  harjaantunut  tutkija  voi  huomata 
niissä  selviä  eroavaisuuksia.  Paperiteollisuuden 
luotettavin  tutkimistapa  perustuukin  mikroskoop- 
pi.seen   tarkastukseen   ja   värireaktsioneiliin. 

K.-jen  kehruuarvon  määrää  niiden  pituus,  hie- 
nous, tasaisuus  ja  lujuus.  Eri  villalajien  k.-pitu\is 
ja  -paksuus  vaihtelee  suuresti.  maksimipituu.s 
aina  50  cm.  paksuus  0,oio-0.o7s  mm.  Hieniiim- 
pia  ovat  merinovillat  Electoral-,  Negretti-,  South- 
down-  ja  Hampshire-rotuisilla  lampailla,  pak-  |  Yllä  esitetyt  k. -lajit  ovat  tärkeimmät  ja  teolli- 
suimpia  taas  pitkävillaisten  englantilaisten   rotu- '  suudessa    tavallisimmin    käytetyt;    monet    harvi- 


Kuitulaji 

5 

^  5 

Kiiituleveys 

tuhannesosa 

mm 

,2^ 

«  =  -1 

Puuvilla: 

See  Island      .    .    .     . 

Bengajililninen  .    .    . 

Iniialaiufii     .    .    ,     . 

Pellava 

Hamppu 

4.w 

2^ 
20-140 

tno-300 

150— 3- '0 

4.. 
l.i~ 

2-4 

0.«     4.1 

Oj<-4.i 

8 

2.0-5,6 

19,ä-27,, 
ll,»-2.' 
20-37,8 
12-25 
16—32 
lB-^^2 
16—126 

8-29 

25.3 

18,9 

29.9 
16 
20 
20 

l.f 

Ramie 

Uuden    Seelanain    pel- 

>0     110 

1691 


Kuiva-aine — Kuivapoltto 


1692 


raisemmat  k:t  ovat  oiiiiiiaisiiuksiltaau  hyvin  suu- 
ressa määrin  edellisten  kaltaisia.  Vähempi- 
ar''oisista  k. -lajeista  mainittakoon  jäniksen,  ki- 
niinin, lehmän  ja  vasikan  karvat,  joiden  käy- 
täntö  vasta   viime   aikoina   on   alkanut   kehittvä. 

E.   J.    S. 

Kuiva-aine  on  se  osa  jotakin  ainetta,  mikä 
jilä  jäljelle,  kun  aineesta  jxiistetaan  kaikki  vesi. 
Ihmisten  ja  eläinten  ravitseniissuhteita  määrät- 
täessä on  tarpeen  tietäii  etenkin  kasvi-  ja  eläin- 
kuntaan kuuluvien  aineiden  k. -a. -määrä,  koska 
tämän  mukaan  näitä  seikkoja  parhaiten  voidaan 
arvostella.  Se  saadaan  tietää,  kuumentamalla  ai- 
neita 100-110  C^ieen.  jolloin  kaikki  vesi  poistuu 
ja   k.-a,   jää   jäljelle.  J.   E.   8. 

Kuivaavat  aineet,  kosteutta  imevät  ja  kudok- 
sia supistavat  liiiikity.saineet.  kuten  vanu,  tärk- 
kelys,   aluna,    pirkkihappo,    kromihappo   y.    m.    s. 

Kuivajoki,  joki  Simojoen  ja  Olhavaujoen  vä- 
lillä, lähtee  Oi  järvestä  ja  laskee  Pohjanlahteen 
n.  10  km  ensiksimainitun  joen  suun  eteläpuolella 
Kuivaniemen  kirkon  lähettyvillii :   pituus  43  km. 

L.   B-nen. 

Kuivakkokasvit,  k  s  e  r  o  f  y  y  t  i  t.  kasvit, 
jotka  menestyvät  seuduissa  tai  paikoilla,  missä 
kova  ajoittainen  kuivuus  vallitsee.  K.  ovat  mikä 
milläkin  tavoin  varustetut  kuivuuden  tuottamaa 
liiallista  haihtumista  vastaan.  Päällysketto- 
.solukko  on  hyvin  täydelliseksi  kehittynyt,  usein 
k.  ovat  mehukasveja  (sukkulentteja).  jotka  ko- 
koovat  varsiinsa  tai  lehtiinsä  suotuisan  ajan 
vallite.ssa  vesivaraston:  lehtien  reunat  kiertyvät 
vastakkain  ilman  kuivuudesta,  ilonet  k.  ovat 
pienilehtisiä  tai  kokonaan  lehdettömiä,  jolloin 
varsi  toimittaa  lehtien  tehtävän.  —  Suojelus- 
keinot  haihtumista  vastaan  vaikeuttavat  kuiten- 
kin hiilihapon  pääsyä  kasviin  tuottaen  sille  näl- 
kiintymisen vaaran.  Tämän  välttämiseksi,  sääs- 
tämällä orpraanista  ainettaan  mahdollisimman 
paljon,  useilla,  k :11a,  etenkin  mehukasveilla,  on 
jonkunverran  modifioitunut  aineenvaihto,  niin 
että  hengityksessä  hiilihapon  asemesta  muodostuu 
omenahappoa,  mikä  jää  kasviin  ja  mikä  valon 
vaikutuksesta  uudestaan  saattaa  muuttua  soke- 
riksi y.  m.  orgaanisiksi  yhdistyksiksi,  —  Kcs.i- 
vihantain  lehtipuiftemme  lehtisatoa  on  myös  pi- 
dettävä mukautumisena  talviseen  vedenpuuttce- 
seen,  juuret  kun  eivät  voi  nostaa  jäätynee.stä 
maasta  kylliksi  vettä  korvaamaan  hailituniista 
laajasta  lehvästä.  Kaikilla  talvivihannoilla  puilla 
(myös  havupuilla)  onkin  lehdissä  paksu  ja  tiiv-.s 
päälly.sketto.  K:eja  ovat  tavallaan  mj-ös  monet 
yksivuoti.set  kasvit,  jotka  kuivan  ajan  ovat  sie- 
menasteessa.  Niihin  kuuluvat  myös  useat  sipuli- 
kasvit, j.   A.   W. 

Kuivakylki  (en-rl.  freehnard),  pystysuora  väli 
veden  [linnasta  (aluksen  sivulla)  vesikannen 
ulkosyrjän  yläpintaan  aluksen  keskikohdalta 
mitaten.  F.    w.    Ij. 

Kuivamelloittaa    ks.    K  u  i  v  a  m  e  1 1  o  i  t  u  s. 

Kuivamelloitus  (vrt.  Aduseerata),  valkoi- 
sen takkiraudan  muuttaminen  taottavaksi  rau- 
daksi sulattamatta  sitä.  K  :11a  tehdään  moni- 
mutkaisen muotonsa  takia  valamalla  valmistetut 
esineet,  koneo.sat  y.  m.  sitkeämmiksi  siten,  että 
ne  pannaan  happirikkaan  rautamalmin  tahi 
hehkuhilseen  sisään  ja  kuumennetaan  hyvään 
punahehkuun.  Malmin  happi  yhtyy  silloin  rau- 
dan  hiileen    hiilioksidiksi,    joka    palavina    kaasu- 


kuplina poistuu,  ja  rauta  muuttuu  jonkun  ver- 
ran taottavaksi.  Mutta  jos  esinettä  kuumenne- 
taan liiaksi  tahi  rauta  on  sopimatonta,  muuttuu 
raudan  hiili  srrafiitiksi,  ja  esineeseen  jää  harmaa 
takkir;iutasydän.  Muitakin  aineita  paitsi  mal- 
mia käytetään  hiilen  poistamiseen.  K:een  Sopi- 
vaa valkoista  takkirautaa  (2.5-3,o  %  C)  valmis- 
tetaan nykyään  myöskin  sulattamalla  koksilla 
tak(ir;iutaromua    kupoli-uunissa.  O.    A.   A. 

Kuivanhorros  ks.  Horros. 

Kuivaniemi,  1,  Kunta.  Oulun  1..  Oulun  kih- 
lak„  lin-Kuivaniemen  nimismiesp.,  sijaitsee  Kui- 
vajoen (ks.  t.)  suulla;  kirkonkylä  Pohjanlahden 
rannikolla  n.  35  km  Kemistä  kaakkoon.  Pinta- 
ala  l.()39.s  km^  josta  viljeltyä  maata  1.428  ha 
(1001):  manttaalimäärä  O^^/js ,  maatilojen  luku- 
määrä 201,  talonsavuja  163,  torpansavuja  35  ja 
muita  savuja  38  (1907).  2.180  as.  (1910):  290 
ruokakuntaa,  joista  maanviljelystä  pääelinkeino- 
naan harjoitti  198  (1901).  157  hevosta,  826  nau- 
taa (1909).  —  Kansakouluja  2  (1911).  —  Teolli- 
suuslaitoksia; kirkonkylän  saha-  ja  myllylaitos, 
Kuivajoen  yhtiömeijeri.  —  2.  Seurakunta, 
Kuopion  hiippak..  tuomiorovastik.:  perustettu 
Iin  kappeliksi  1600-luvulla.  v:een  1752  Alakii- 
mingin  kanssa  yhteinen  kappalainen,  sittemmin 
ilman  omaa  pappia  v:een  1771,  siitä  alkaen  pitä- 
jän apulaisen  hoidettavana  v:een  1848.  jolloin 
kappalaisen  virka  perustettiin.  K.  määrättiin  ero- 
tettavaksi omaksi  khrakuunaksi  sen.  päät.  7  p:ltä 
jouluk.  1894,  mutta  on  toistaiseksi  vielä  Iin 
kappelina.  —  3.  K  a  u  t  a  t  i  e  n  a  s  e  m  a  (V  1.) 
Oulun-Kemin  rataosalla,  Olhavan  ja  Simon  ase- 
mien välillä.  70  km  Oulusta,  35  km  Kemiin; 
824   km    llelsincistä,  L.    Il-nen. 

Kuivapaino  ks.  K  u  i  v  aa  i  n  e. 

Kuivapari,  galvaaninen  elementti  (ks,  t,), 
jossa    elektromotoreina     (metalleina)     ovat    tina- 

ja  kulta-(vaski-)pa- 
perin  metallikerrokset 
ja  nesteenä  on  mainit- 
tujen paperien  sisäl- 
tämä kosteus,  Z  a  m  b  o- 
u  i'n  k  u  i  V  a  p  a  r  i  s  t  o 
1.  -patsas  valmiste- 
taan siten,  että  tina-  ja 
kultapaperiarkki  liiste- 
röidään toisiinsa  kiinni 
paperipuolet  vastakkain. 
Useampia  tällaisia  kak- 
soisarkkeja  asetetaan 
päällekkäin  ja  terävällä 
leimaraudalla       lyödään 

irti  pyöreitä  levyjä.  Niitä  puristetaan  sitten  muu- 
tamia satoja  tai  tuhansiakin  kovasti  kokoon 
lasiputkeen  metallikerrokset  siten  vastatusten, 
että  sama  metalli  aina  on  samannepäin.  Metalli- 
helat  c  ja  f  (ks.  kuvaa)  sulkevat  putken  kumman- 
kin pään.  Patsaan  navat  (n  ja  g)  osoittavat 
vuosikausia  melkoisen  jännityksen  (poteutsiaa- 
lin),  mutta  paperin  huonon  johtokyvyn  tähden 
saadaan  tällaisella  pari.stolla  vain  hyvin  heikkoja 
virtoja.  Kuivaparisto  soveltuu  sentähden  parai- 
ten  käytettäväksi  tarkoituksiin,  joihin  tarvitaan 
vakinaista,  mutta  ei  vahvaa  sähköjännitystä,  ku- 
ten esim.  elektro.skoopin  (kuva  esittää  F  e  c  h  n  e- 
rin  elektroskooppia)  tai  kvadrantti- 
elektrometrin  neulan  varaamiseen.  U.  S:n. 

Kuivapoltto  ks.  Närästys, 


FechntTia  eiekuuskuuppi. 


1693 


Kuivasmäki  — Kuivikkeet 


um 


Kuivasmäki,      Petäjäveden     pitäjän     entinen 
niini. 

Kuiva   tie   ( kcm.)   ks.  Märkä  tie. 

Kuivatislaus,  orpianisten  aineiden  hajaantu- 
minen liininiiin  vailvutuksesta,  kun  ilma  ei  pääse 
vaikuttamaan.  Nimitys  johtuu  siitä,  että  aine 
tislatiian  sellaisenaan  (kuiviltaan).  Kaikki  or- 
gaaniset aineet  hajaantuvat  kyllin  korkeassa 
lämpötilassa  yksinkertaisemmiksi  yhdistyksiksi: 
toiset  haihtuvat  kokonaan,  toiset  jättävät  kuu- 
mennusastiaau  haihtuniattoman  jäännöksen,  joka 
on  etupäässä  hiiltä.  Tislaustulok.set  ovat  hyvin 
erilaisia,  riippuen  tislattavan  aineen  laad\ista ; 
samasta  aineesta  saattaa  eri  lämpötiloissa  kuiva- 
tislatessa  syntyä  erilaisia  tuotteita.  —  Tavalli- 
simmat kuivatislaustuotteet  ovat  vesi,  hiilioksi- 
dit,  kaasumaiset,  nestemäi.set  ja  jähmeät  hiili- 
vedyt, etikkahappo,  metylialkoholi,  ammoniakki, 
fenolit,  orgaaniset  emäkset  j.  n.  e.  Haihtuvat 
tislaustuotteet  jäähdytetään  sopivissa  laitoksissa, 
jotka  u.seimniin  ovat  järjestetyt  vastavirtaperi- 
aatteen  mukaan.  —  Teollisuudessa  kuivatislatua.i 
etupäässä  puuta,  kivi-  ja  ruuuihiiltä,  turvetta, 
hartsia  j.  n.  e.  —  Puun  kuivatislank- 
s  e  e  n  kuuluu  m.  m.  miilun-  1.  s  y-  d  e  n  p  o  1 1 1  o, 
jolloin  ainoastaan  hiilet  otetaan  talteen.  T  e  r  v  a- 
hautapoltossa  saadaan  (havupuista)  ter- 
vaa. Järkiperäinen  puun  kuivatis- 
laus toimitetaan  joko  muuratuissa  kammioissa 
(hiiliuuneissa),  tai  tavallisemmin  rautalevyistä  val- 
mistetuissa n.  s.  retorteissa,  jolloin  kootaan  kuiva- 
tislatessa  syntyneestä  n.  s.  ..puuhaposta"  etikka- 
happo  (harmaana  kalkkina,  s.  o.  kalsiumasetaat- 
tina  1.  etikkahapon  kalsiumsuolana) .  metylialko- 
holi ja  asetoni  sekä  tärpätti,  keveät  öljyt,  pikiöljy, 
terva,  hiili,  tiivistymättömät  palavat  kaasut  j.  n.  e. 
Siitä  riippuen,  käytetäänkö  havu-  vai  lehtipuita, 
saadaan  osaksi  erilaisia  tuloksia,  joiden  määrä 
myöskin  osaksi  on  eri.suuri.  Lehtipuuta  (etu- 
päässä pyökkiä)  kuivatislattaessa  (esim.  Keski- 
Euroopassa  ja  Ameriikassa)  saadaan  runsaasti 
etikkahappoa  ja  metylialkoholia.  mutta  ei  ollen- 
kaan tärpiittiä.  Havupuun  k.  tulee  kysymykseen 
yleensä  vain  pohjoismaissa  (esim.  Ameriikassa, 
Ruotsissa  ja  meillii,  missä  käytetään  tähän  tar- 
koituk.seen  tervaskantoja)  ja  saadaan  tällöin 
kaikkia  yllälueteltuja  tuotteita.  Etenkin  tervak- 
sista saadaan  runsaasti  tervaa  ja  tärpättiä.  — 
Kuivatislausta  harjoitetaan  yleensä  joko  hiilien 
saamiseksi  (metallurgisten  laitosten  yhteydessä) 
tai  muiden  samalla  syntyvien  tuotteiden  valmis- 
tusta varten.  Tislaustulokset  jalostetaan  yleensä 
samoissa  tehtaissa  osaksi  valmiiksi,  osaksi  puoli- 
valmiiksi kauppatavaroiksi.  —  Viime  aikoina  on 
tehty  lukuisia  kokeita  kuivatislata  puujätteitä 
(esim.  sahajauhoja) :  toistaiseksi  ei  kuitenkaan 
kysymystä  vielä  ole  tyydyttävästi  ratkaistu. 
—  Kivihiilen  kuivatislaus  (koksittaminen, 
koksitus)  toimitettiin  ennen  melkein  yksin- 
omaan hiilen  (koksin)  saamiseksi  metallurgi- 
siin tarkoituksiin  (ks.  Koksi).  Sittemmin  ke- 
hittyi valokaasuteollisuus,  jossa  pääpaino  pau- 
naan saatuun,  palavaan,  tiivistymättömään  kaa- 
suun. V  a  1  o  k  a  a  s  u  u  n.  Varsinainen  kivihiilen 
k.  toimitetaan  retorteissa.  regeneratiivista  lämmi- 
tystä käyttäen.  Päätulokset  ovat:  tiivislym.itön 
kaasu  (käytetään  itse  kuivatislauspannujen  läm- 
mitykseen), arvokas  polttoaine  koksi,  ammo- 
niakkivesi    (kaasuvesi),  keveät   öljyt   (raaka  bent- 


soli)  sekä  nykyaikaisen  kemiallisen  teollisuuden 
tärkein  raaka-aine,  kivihiiliterva.  R  u  u  n  i  li  i  i- 
1  e  n,  samoinkuin  bitumiinisten  liuskei- 
den k.  toimitetaan  seisovissa  retorteissa;  piiil- 
tulokset  ovat:  kaasuvesi,  josta  saadaan  ammo- 
niakkia, ruunihiiliterva,  josta  valmistetaan  poltto- 
öljyjä (fotogeeni,  solaariöljy,  kaasuöljy  j.  n.  e.) 
ja  paraffiinia  sekä  jäljelle  jäänyt  koksi  ja  pala- 
mattomat  kaasut.  11'.    lV'-9. 

Kuivatokka  ks.  T  e  1  a  k  k  a. 

Kuivattaminen,  veden  poistaminen  jostakin 
aineesta.  Useat  aineet  tulevat  jo  ilmassa  olles- 
saan jotakuinkin  kuiviksi:  niiden  kuivuus  riip- 
puu lämn:östä.  ilman  kosteudesta,  ilman  vaihdon 
tehokkaisuudesta  ja  tietenkin  myös  aineen  itsensä 
laadusta.  Ilmassa  kuivattua  ainetta  nimitetään 
ilmakuivaksi  ja  voidaan  sellaisesta  aineesta 
poistaa  lopullinenkin  vesi  kuumentamalla  tai 
muilla  keinoilla.  U.seat  kuivat  aineet  imevät  kui- 
tenkin ilmasta  uudelleen  kosteutta,  joten  monen 
kuivatunkin  aineen  kuivuus  on  riippuva  ilman 
kosteussuhteista.  —  Vesi  voidaan  jähmeistä  ai- 
neista poistaa  esim.  puristamalla  (joko  vals- 
seilla tai  erikoisilla  puristuskoneilla) ;  s  e  n  t  r  i- 
f  u  g  e  e  r  a  a  m  a  1  1  a  poistetaan  vettä  esim.  pesu- 
laitoksissa  marista  vaatteista;  samoin  voidaan 
vettä  poi.staa  siivilöimällä,  joko  tavalli- 
sella tavalla  tai  kiinnittämiillä  siivilä  sellaisen 
astian  suulle,  josta  imetään  ilmaa  pois.  Tällöin 
tietenkin  ilma  painaa  ainetta  siiviläpintaa  vas- 
taan ja  työntää  veden  nopeammin  alas.  Usein 
levitetään  märkiä  aineita  myös  huokoisille  le- 
vyille, joihin  vesi  imeytyy  (savilevyille.  kipsille 
y.  m.  s.).  Monasti  poistetaan  vettä  kuumenta- 
malla joko  ilmassa  tai  ilmatyhjässäkin  tilassa, 
jolloin   kuivuminen   tapahtuu   nopeammin. 

S.   V.   H. 

Kuivatus  ks.  Kuivattaminen. 

Kuivauskone  on  yleisnimitys  useissa  teolli- 
suuden haaroissa  käytettäville  kuivauslaitoksille. 
Kaikkien  näiden  toiminta  perustuu  siihen,  että 
kuivaa  lämmitettyä  ilmaa  puhalletaan  kuivattrv- 
vien  aineiden  läpi  tai  välitse.  Hyvin  järjeste- 
tystä lämpömäärän  ja  tuuletusnopeuden  keski- 
näisestä suhteesta  riippuu  kuivauskoneen  talou- 
dellinen kannattavaisuus.  Useat  kuivauskoneet, 
esim.  monet  villan-  ja  kankaiden  kuivauskoneet, 
toimivat  siten,  että  ne  kuljettavat  kuivattavan 
aineen  lämpimän  kaaiipijärjesielmän  läpi  päin- 
vastaiseen suuntaan  kuin  mihin  kuivaa  lämmintä 
ilmaa  puhalletaan.  Nämä  toimivat  siis  jhtämit- 
taisesti.  Toisissa  taas  kuten  eräissä  langan  kui- 
vauskaapeissa on  eri  osa.stoja.  joissa  kuivattava 
tuote  p.v-syy  paikallaan  ja  lämmin  tuuli,  joka  kul- 
kee koko  järjestelmän  läpi.  voidaan  asettaa  pu- 
haltamaan mihin  kaappiin  tahansa  aluksi.  Ylei- 
simmin puhalletaan  kuiva  ilm.a  siihen  kaappiin, 
joka  on  kuivin  ja  se  tulee  ulos  kosteimmasta  kaa- 
pista ko.steana. 

Tavallisesti  kuuluu  kuivauskoneeseen  tuulet- 
taja ja  lämpöpattereja  ilman  lämmittämistä  var- 
ten. E.  .7.   ,S. 

Kuivikkeet,  kotieläinten  alla  navetoissa  ja 
talleissa  käytettäviä  aineita,  joiden  tarkoituk- 
sena on  antaa  eläimille  kuiva  ja  lämmin  makuu- 
paikka sekä  sitoa  itseensä  eläinten  ulostuksissa 
oleva  kosteus  ja  niiden  sisältämät,  helposti  huk- 
kaan joutuvat  kasvin  ravintoaineet,  etenkin  ty- 
penpitoiset,    ja    estää    lantaa    liiaksi     käymästä 


Ui95 


Kuivumisjäte— Kukka 


1696 


(palamasta).  K:ii  arvo  riippuu  siis  etupäii.-sli 
ji-lläniainitusta  sitoiuiskyvystä.  K:na  käytetäiin 
etenkin  syysviljan  pitkiksi  silpuiksi  hakattuja 
olkia,  turvepehkua.  sahajauhoja,  kuusen  ja  in;iii- 
nyu  havuja,  kuivia  lehtiä,  sananjalkoja,  y.  m. 
Paras  kuivike,  turvepehku,  sitoo  itseensä  12-18 
kertaa,  olkisilput  4  kertaa,  sahajauhot  3-4  ker- 
taa, lehdet  2  '/.  kertaa  ja  huouoiu,  havut.  1  'l,-2 
kertaa   oman    painonsa   kosteutta.  J.  F.    S. 

Kuivumisjäte  ks.  K  u  i  v  a-a  i  n  e. 

Kujanjuoksu,  19:nteen  vuosis.  saakka  sofa- 
väessä  käytännössä  ollut  ruumiillinen  rangaistus- 
tapa, joka  määrättiin  törkeistä,  kuria  vastaan 
tehdyistä  rikoksista.  Sotilaat  asetettiin  kahteen 
vierekkäiseen  riviin,  joiden  väliä  oli  n.  2  m.  ja 
heille  annettiin  kepit  tai  raipat  käteen.  Rikol- 
lista kuljetettiin  hitaasti  selkä  paljaana  ja  kä- 
<let  sidottuina  rinnalle  kujaa  pitkin,  jolloin  kun- 
kin rivissä  olevan  sotilaan  tuli  kerran  sivaltaa 
häntä  selkään.  Toimitus  suoritettiin  rumpujen 
päristessä  ja  se  voitiin  uudistaa  usea  kerta  pe- 
räkkäin ja  vieläpä  kolmen  päivän  aikana.  Tapa 
lienee  alkuisin   nostoväen   ajoilta.  M.   v.    II. 

Kujundzik  (turk..  ., pikku  lammas"),  kylä 
vastapiiätä  Mosulla  Tijrris-virran  vasemmalla 
rannalla,  osoittaa  muinaisen  Niniven  sijaa.  Kai- 
vauksia ovat  siellä  toimittaneet  Botta  1842,  Lay- 
ard  1849-51,  Smith  1873-76,  Rassam  1852-54.  vrt. 
AssurbanipaljaNinive.  K.   T-t. 

Kuka,  1.  K  u  k  a  u  a,  kaupunki  Afrikassa.  Eng- 
lannin Pohjois-Nigeriassa.  7  km  Tsad-järvestä 
Ijinteen.  Oli  ennen  Bornun  neekerivaltion  mah- 
tava pääkaupunki,  per.  1814;  kaksiosainen. 
Nachtigalin  tiiällä  käydessä  1870  oli  as.  100.000, 
kau[ipa  vilkas,  isot  viikkomarkkinat,  Tripoliin 
karavaanien  keskuspaikka.  K.  hävitettiin  1840; 
uudestaan  sen  kokonaan  tuhosi  entinen  orja  Rab- 
beh  1898.  V.  1902  englantilaiset  ryhtyivät  sitä 
■uudistamaan;  1908  seikin  hovi  siirrettiin  K:aan 
takaisin.  E.   E.   E. 

Kukinto,  enemmän  tai  vähemmän  selvästi  ra- 
joitettu kukkaryhmä.  joka  syntyy  niin,  että  kuk- 
kien väliset  nivelvälit  lyhenevät  ja  niiden  tuki- 
lehdet  muuttuvat  ylälelidiksi.  —  Haarautumis- 
tavan,  nivelvälien  pituuden  ja  kukkien  kehitys- 
järje.styksen  mukaan  erotetaan  eri  kukintomuo- 
toja:  I.  Yksihi|)akkoiset  keskihakuiset  1-  terttu- 
maiset  k:t,  joiden  kukat  kehittyvät  kärkihakui- 
isesti.  a.  Tertulla  (raccmiisj  on  pitkä  yhteinen 
kukkalapakko  ja  perälliset  kukat.  Erityinen 
terttumuoto  on  h  u  i  s  k  i  1  o  (corymhus),  jonka 
kaikki  kukat  ovat  jokseenkin  samassa  vaaka- 
suorassa tasossa,  koska  niiden  perät  ovat  sitä 
pitemmät,  mitä  alempana  päälapakolla  kukat  si- 
jait-sevat.  h.  Tähkällä  (spica)  on  yhteinen  la- 
pakko  pitkä,  kukat  perättömiä.  Pui  keloksi 
(spudix)  nimitetään  erityisesti  muodostunutta 
tähkää,  jonka  yhteinen  la  pakko  on  enemmän  tai 
vähemmän  maitoinen  ja  kukat  ikäänkuin  upon- 
neet lapakkoon.  No  r  kko  (amenium,  julusj  on 
pehmeiilapakkoinen  tähkä,  joka  varisee  kukkimi- 
sen jälkeen  kokonaan,  sen  kuk.it  ovat  pienet  ja 
•epä täy dell i. set.  c.  Mykeröllä  (capitulum)  on 
lyhyt,  kartiomainen  tai  leveä,  litteähkö,  jopa  jos- 
kus maljamaisesti  kovertunutkin  lapakko  ja  pe- 
rättömät kukat.  Koko  mykerön  tyveä  ympäröi 
usein  joukko  ylälehtiä,  jotka  muodostavat  keh- 
don, d.  .Sarjalla  (umbella)  on  yhteinen  la 
pakko    lyhyt    ja    kukat    pitkäperäiset,    useimmin 


r 


•i 


\^:'J 


^'^ 


Kukinlomaotiija.    A  tertt\i,  B  huiskilo,  C  tilhkil.  J)  sarja, 
E  mykerö,  F  kiemura. 

samassa  tasossa.  —  II.  Monilapakkoiset.  keski- 
pakoiset 1.  viuhkomaisirt  kukinnot,  joiden  kukat 
kehittyvät  tyvihakuisesti.  a.  Y  k  s  i  h  a  a  r  a  i- 
sessa  viuhkossa  (nionochasium)  tulee  pääte- 
kukan  alla  olevan  suojuslehden  hangasta  vain 
yksi  haara,  joka  sekin  päättyy  kukkaan.  Yksi- 
liaaraista  viuhkoa  nimitetään  samanhankai- 
seksi  viuhkoksi  1.  kiemuraksi  (bo- 
stryxj,  kun  haarautumissuunta  aina  pysyy  sa- 
mana, ja  vuorohankaiseksi  (cincinnus), 
kun  haarautumissuunta  vaihtuu.  6.  Kaksi- 
haaraisessa viuhkossa  (dichasium )  syn- 
tyy kukan  alla  kaksi  haaraa,  kumpikin  oman 
suojuslehtensä  hankaan,  c.  S  a  r  j  a  v  i  u  h  k  o  s  s  a 
(plciochasium)  syntyy  kukkien  alle  useampia 
kuin  kaksi  haaraa.  —  III.  Kerrottu  ku- 
kinto syntyy,  kun  useampia  kukintoja  yhtyy 
yhdeksi  suuremmaksi  kukinnoksi.  Kun  kaikki 
pikkukukinnot  ovat  samanlaisia  kuin  se  iso  ku- 
kinto, jonka  ne  yhdessä  muodostavat,  on  kukinto 
yhtenäisesti  kerrottu;  jos  ne  ovat  eri- 
laiset, vaihtelevasti  kerrottu.  Näitä  on 
esim.  heinäkasvien  röyhy,  jossa  on  pikku  täh- 
kiä   Oähkylöitä)    tertussa.  (J.  A.   W.) 

Kukka,  selväsiittoisten  kasvien  verson  osa 
suvullisen  lisääntj-misen  palveluksessa  olevine 
lehtineen.  Näissä  erotetaan:  1.  Kehä  (perian- 
thium),  joka  on  muodostunut  selvistä  lehdistä  ja 
jossa  useimmin  alempana  on  vihreä  v  e  r  h  i  ö 
(calyx)  ja  ylempänä  värillinen  teriö  (corolla). 
Jos  kehän  kaikki  lehdet  ovat  samanväriset,  nimi- 
tetään sitä  kokonaisuudessaan  kuvuksi  (peri- 
guniitm).  Kehätön  k.  on  tykkänään  kehä- 
lehtiä  vailla.  2.  Siitoslehdet,  heteet  (ks. 
Hede)  ja  emit  (ks.  Emilehdet).  Kaksi- 
neuvoisessa k:ssa  tavataan  sekä  hetiö  että 
emiö.  yksineuvoisessa  on  jompikumpi 
näistä  hävinnyt,  neuvottomassa  1.  mar- 
rossa molemmat.  Hyöty-  1.  täytetyssä 
k:ssa  terälehtimäisten  kukkalehtien  luku  on  li- 
säänt}"nyt  yli  tavallisen  määränsä,  usein  siitos- 
lehtien  kustannuksella.  —  Kukkapohjukäella(ks.t.) 
k. -lehdet  ovat  1)  kaikki  yhtenäisessä  kierre- 
viivassa,  köynnöksiset  (acykliset)  k :t,  2) 
kaikki  kiehkuroissa.  kokokiehkuraiset 
leucykliset  k:t),  3)  muutamat  lehdet,  esim.  terä- 
lehdet,  kiehkuroissa,  toiset  taas,  useimmin  liede- 
jä emilehdet,  kierteissä,  köynnös-  1.  puoli- 
kie  h  kuraiset  (hemicykliset)  k:t.  —  Mukai- 
suussuhteiltaan  k:t  ovat  1)  monitasoisia 
1.  säteettäisiä  (polysymmetrisiä,  aktinomor- 
fisia,  radiaarisia),  milloin  ne  saattaa  jakaa  use- 
ammalla kukkaperän  kautta  asetetulla  tasolla 
kahteen  samanlaiseen  puoliskoon,  2)  yksit  a- 
soisia,  vastakohtaisia,  kaksipuoli- 
sia  (monosymmetrisiä,  zygomorf isiä),  jos  ne  saat- 


1G97 


Kukkabiologia— Kiikkaskärpäset 


1G98 


tiia  vain  ylulellil  tasolla  jakaa  kahteen  sanianlaiseeu 
puoliskoun.  3)  harvoiu  e  p  ii  in  u  k  a  i  s  i  a  (asym- 
metrisiä, jolloin  niillii  ei  ole  lainkaan  mukaisuus- 
tasoa.  K. -lelli ien  luku-,  kiiunys-,  kiinnity.s-  ja 
k:ii  nmkaisuussuliteel  ilmaistaan  kukka-  ja 
polijakaavoilla  (ks.  n.)  1.  cUaj:rannneilla.  —  Yksi- 
ja  harvakukkaisilla  kasveilla  on  yleensä  isot  k:t 
(lumpeet,  Virloria  regia) .  monikukkaisilla  pienet 
(mykeriikukkaisot).  K:ien  värin  määräävät 
useimmin  keliälelulet,  varsinkin  teriö,  mutta  toi- 
sinaan, milloin  nämä  ovat  väliäpätöi.set,  muutkiu 
kukkalelidet,  esim.  heteet  akaasioilla  ja  emi  pa- 
juilla. —  Kukkimiskausi  1.  se  aika.  minkä 
kukat  ovat  puhjenneina,  vaihtelee  pituudelleen 
eri  lajeilla.  ..Yön  kuninjrattarella"  se  kestää  vain 
muutaman  tunnin  yöllä,  eräillä  kämmekkiiisillä 
jopa  60-80  päivää.  Kukkaosien  ikä  on  lyliyt  kes- 
täen yleensä  vain  yliden  kasvukauden.  Eriiillä 
kasveilla  (i)ajut,  jalava,  syreeni)  ne  syntyvät  toi- 
sella kasvukaudella  ja  saavuttavat  täyden  kehi- 
tyksen   va>ta   seuraavalla.  J.   A.   W. 

Kukkabiologia  ks.  P  ö  1  y  y  t  y  s. 

Kukkakaali   ks.   Kani  i. 

Kukkakaava,  kukan  luku-,  kiinnys-,  kiinnitys- 
ja  nuikaisuu.ssuhteiden  lyhyt,  kaavamainen  esi- 
tystapa. K:issa  (suom.  tekstissä)  V  tarkoittaa 
verhiötä,  T  teriötä,  K  kupua,  II  hetiötä,  E  emiötä. 
numerot  kiehkuran  lehtilukua  (qq  =  luku  suuri 
ja  vaihteleva),  yhdislehtisyys  o.soitetaan  () 
merkillä,  kehänpäällistä  sikiiiintä  emiön  leliti- 
lukua  osoittavan  numeron  alapuolella  olevalla, 
kehiinalaista  sikiäintä  sen  yläpuolella  olevalla 
viivalla,  yksitasoisuutta  merkillä  f.  Siten  esim. 
gcrnjihtdiirian  kaava  \V  (5),  T  (5),  II  i,  E  (2)  i\- 
maisec,  että  tämän  suvun  kasveilla  on  yksitasoi- 
nen kukka,  verhiö  ja  teriö  5-  ja  yhdislehtiset, 
hetiö  4-  ja  erilehtinen,  emiö  2-  ja  yhdislehtinen 
ja  sikiäin  kehänpäällinen.  vrt.  Pohjakaava. 

J.  A.   M'. 

Kukkakasvit    =  selväsiittiöt    (ks.    t.). 

Kukkakärsäkäs  (Anthonomus  pomorum)  ks. 
K  ä  r  s  ä  k  k  ä  ä  t. 

Kukkamesi,  kukkien  mesirauhasten  eritt.imä 
makea  neste.  Se  on  mehiläisten  raaka-aine,  josta 
ne  valmistavat  hunajaa,  llehiläisten  nestettä 
kukista  imiessä  ja  sitä  pesässä  kennosta  toi.seen 
siirrettäessä  sekoittuu  siihen  eläimellisiä  aineita 
mehiläisten  sylkirauhasista  ja  hunajalauku.sta. 
K.,  jossa  rypäle-  ja  hedelmiisokerin  ohessa  on 
enin  o.sa  ruokosokeria,  sisältää  20-25  %  .sokeria 
ja  70-75  %  vettä,  hunaja  n.  75-80  Jo  sokeria, 
20-2.i  o^   vettä,  loput  muita  aineita.  A.    M. 

Kukkapohjus  (receptaculnm  torus),  verson 
latva,  joliou  kukkalelidet  ovat  kiinnittyneet. 
K.  on  milloin  kartiomainen  ja  emiö  kukkalelidistä 
ylinnä  sen  latvalla  (s  i  k  i  ä  i  s  a  1  a  i  n  e  n  1.  h  y- 
pogyninen  kehä,  k  e  b  ä  n  p  ä  ä  1  1  i  n  e  n  si- 
kiiiin,  kuva  A],  milloin  maljamaisesti  kovertu- 
nut  ja  emiö  kiinnittynyt  koverruksen  pohjaan 
m  a  1  j  a  k  e  h  ä  i  n  e  n  1.  p  e  r  i  g  y  n  i  n  e  n  kehä, 
m  a  1  j  a  k  e  s  k  i  n  e  n  sikiäin,  kuva  Ii,  II'].  tai  si- 
kiäin kasvanut  kiinni  pohjuspikarin  seiniin  (si- 
k  i  ä  i  s  p  ä  ä  1 1  i  n  e  n  1.  -peräinen  1.  e  p  i  g  y- 
n  i  n  e  n  kehä,  kehän  a  lainen  sikiiiin,  kuva 
C).  liräissä  kukissa  k.  hetiön  ja  emiön  välissä 
pullistuu  turpeaksi  renkaaksi,  p  o  h  j  u  s  k  e  h- 
r  ii  k  s  i  (disciis),  harvoin  se  pitenee  ruotiin  tapai- 
.seksi  verhiöD  ja  teriön  välissä  (CaryophijllacecB), 
kehän  ja  hetiön  välissä  (hetiöpielukseksi) 
.")+.    IV.    Painettu  "/m  12 


Kukkapohjukspn  muotuja. 


tai     hetiön     ja     eiuiön 
seksi   (Capimridacrie). 


llissä 


e  m  i  ö  p  i  e  1  u  k- 
./.  A.  W. 
Kukkaro,  tarkoituksensa  mukaan  h  a  u  1  i-, 
luoti-,  raha-,  tulus-  tai  t  u  p  a  k  k  a  k  u  k- 
k  a  r  o.  llauli-k.  on  tavallisesti  kapea  ja  .\Vvä, 
luisella  tai  puisella  .siuilla  ja  tulpalla  varustettu 
nahkapussi  (kuva  1).  Luoti-k.  on  muutoin  sa- 
manlainen, mutta  matalampi;  se  varustettiin 
muinoin  joskus  ,,ukonnuole.sta"  (kiviaseesta)  v.al- 
niistetulla  tulpalla,  koska  tämän  luultiin  tek-»väa 
luodit  telicllisemmiksi  (Sakkola;  kuva  2).  — 
Haha-k.  tehtiin  ennenvanhaan  useinkin  tupps- 
naan  nyljety.stä  kissannahasla  ompelemalla  kaula- 
reikii  kiinni:  takapuoleen  tehty  suu  suljettiin 
takajalkanahoilla,  ja  etujalkanahat  jiiiviit  va- 
paina riippumaan  (kuva  3)  ;  kiiytettiin  myöskia 
tup|)enaau  nyljettyä  norpannahkaa:  siihen  om- 
meltiin pyöreä  pohjakappale  ja  suu  suljettiin 
kurepaulalla.  josta  sitä  useinkin  kaulassa  kannet- 
tiin (kuvat  4  ja  5).  Vasta  viime  vuosikymmeninä 
ovat  metallisilla  suukaarilla  ja  lukcdla  varustetut 
raha-k:t   kansaan    levinneet.     Tupakka-k:t    olivat 


vanhempina  aikoina  yleisesti  n.  s.  sää  velejä 
I.  m  a  s  s  e  j  a,  s.  o.  taskumaisia  torven  muotoon 
käärittäviä  suusiteellä  (kuva  6)  varustettuja  va- 
sikan-, hylkeeu-  (kuva  7)  tai  ankeriaannahkaisia 
[inssejä.  Joskus  oli  tupakka-k:oon,  jonka  suu  sul- 
jettiin kureuauhalla,  tuluskukkaro  liitetty  (kuva 
8).  Myöhemmin  tulivat  kansankin  keskuudessa 
kiiytäntöön  useista  nahkakappaleista  yhteen  lii- 
tetyt (kuva  9)  tai  kankaasta  tai  villalangasta 
(kuva  10)  valmistetut  k:t.  Viimemainitut  olivat 
semminkin  maan  länsiosissa  muodissa.  Siteessä 
tai  kurepaulassa  riippuu  tavallisesti  puinen,  lui- 
nen  tai    rautainen   p  i  i  p  u  n  r  a  s  s  i.        U.  T.  .S. 

Kukkaskärpäset   (Syrphidoe),   mustan-  ja  kel- 
taisenkirjavia    kärpäsiä,   jotka   muistuttavat   suu- 


1699 


Kukkaslähetys — Kulaani 


noo 


resti  ampiaisia  tai  kimalaisia  ja  lentelevät  ku- 
kiila.  Lento  on  nuolennopea.  Toukat  elävät  joko 
mätänevissä  aineissa  tai  lehdillä,  jolloin  ne 
muistuttavat  iilimatoa,  ja  syövät  kirvoja.  Hyvin 
lajirikas  heimo.  Tärkeimmistä  suvuista  mainit- 
takoon Syrphus,  Voineella,  Eristalis.  vrt.  Kär- 
päset. U.  S-s. 

Kukkaslähetys.  kristillisen  rakkaudentyön 
muoto,  joka  tarkoittaa  sairaiden  mielen  virkistä- 
mistä. Kukkien  mukana  sairaat  saavat  raamatun- 
lauseen tai  kristillisen  lentolehtisen.  Jos  kuk- 
kien tuoja  siihen  kykenee,  puhelee  hän  sairaan 
kanssa  tämän  hengellisistä  tarpeista;  muussa  ta- 
pauksessa hän  jättää  lahjansa  iloisella  pään 
nyökähdyksellä  tai  lausuen  ystävällisen  sanan 
tervehdykseksi.  Suomessa  on  k:tä  harjoittanut 
varsinkin   Nuorten   naisten   kristillinen   vhdistys. 

A.   j.   P-ä. 

Kukkasmaalaus,  johon  hedelmä  maalaus 
läheisesti  liittyy,  oli  vanhalla  ajalla  enimmäk- 
seen vain  käytäntöön  sovellettua  koristelevaa 
taidetta.  Kiinan  ja  varsinkin  Japanin  taiteessa 
on  tyylittelevällä  kukkasmaalauksella  jo  aikaisin 
ollut  huomattava  sija,  jotavastoin  se  Euroopassa 
vasta  1600-luvulla  kehittyy  itsenäiseksi  taiteen- 
haaraksi  ja  saavuttaa  silloin  korkeimman  kukois- 
tuksensa Alankomailla,  missä  sitä  harjoittivat 
monet  taiteilijat,  kuten  esim.  Jan  Brueghel  (k. 
1625)  ja  D.  Seghers  (k.  1661).  Tämän  ajan  hol- 
lantilaisten innokas  kukkaviljelys  lienee  osaltaan 
vaikuttanut,  että  tällä  taiteenhaaralla  vielä  sil- 
loinkin, kun  Hollannin  muu  maalaustaide  rap- 
peutui, oli  erittäin  eteviä  edustajia,  esim.  Jan 
Davidsz  de  Heem  (k.  1683)  ja  Jan  van  Huysum 
(k.  1749).  Viime  vuosistn  loppupuoli.skolla,  jol- 
loin entistä  suurempi  kiintymys  väreihin  syntyy 
ja  uudenaikainen  väritaide  saa  alkunsa,  ovat  eri 
maiden  taiteilijat  varsinaisen  „stilleben"-maa- 
lauksen  ohella  alkaneet  sangen  yleisesti  harras- 
taa tätä  maalauslajia.  joskin  sen  yksinomaisina 
harjoittajina  ovat  suurimmaksi  osaksi  olleet  pel- 
kät   dilettantit.  E.    R-r. 

Kukkiajärvi,  Hauhon  reitin  järviä  Luopiois- 
ten pitäjän  alueella;  rannikot  hyvin  lahtisia, 
saaririkkaus  huomattava :  matka  itäisimmästä 
lahdenperukasta  läntisimpään  n.  12  km.  koilli- 
simmasta  perukasta  eteläisimpään  n.  10  km.  Jär- 
veen laskee  Kuohijärvi  kaakosta;  vedet  virtaa- 
vat K:stä  edelleen  lounatta  kohti  Roineeseen 
j.  n.  e.  —  K:n  luoteisrantamalla  Luopioisten  kir- 
konkylä. L.    Enen. 

Kukkimiskausi   ks.   Kukka. 

Kukko  on  moniavioisten  kanalintujen  koiras; 
se  on  tavallisesti  suurempi,  vahvempi  ja  komea- 
värisenipi   kuin   naaras,  kana.  E.  W.  S. 

Kukkolankoski  1.  Jylhänkoski,  koski 
Torniojoessa,  hiukan  Karungin  kirkonkylän 
eteläpuolella.  Putouskorkeus  13,8  m;  116,2.50 
hevosv.  L,    B-ncn. 

Kukkulapalvelus.  Muinaisajan  ihmiset  ja 
luonnonkansat  ovat  halusta  valinneet  vuorten 
kukkulat  junmlanpalvcluspaikoikseen.  Niin  jo 
Palestiinan  esilii.storialllset  asukkaat  uhrasivat 
jumalilleen  kukkuloilla:  heidän  uiiripaikkanaan 
oli  paljas  kallio,  johon  oli  koverrettu  maljan 
muotoisia  koloja.  Samoin  kanaanilaisten  k.  ta- 
pahtui taivasalla:  kivjaitauksen  ympäröimälle  py- 
hälle kalliolle  oli  pystytetty  kivipatsas  (masseha) 
ja  puupaalu   fasera);   edellinen  oli   Baalin,  jälki- 


mäinen naisjumaluuden  —  Astart-Baalan  —  a.su- 
muksena  tai  edustajana.  Uhrit  asetettiin  kal- 
liolle masseban  juurelle  tai  jonkinlaiselle  uhri- 
pöydälle;  myöhemmin,  kun  ruvettiin  uliria  poltta- 
maan, tuli  varsinainen  alttari  käytäntöön.  Geze- 
riu  rauniokummusta  on  kaivettu  ilmoille  vanha, 
hyvin  säilynyt  kanaanilainen  uhripaikka.  Aset- 
tuessaan „luvattuun  maalian"  israelilaiset  ottivat 
haltuunsa  kanaanilaisten  vanhat  uhrikukkulat 
pyhittäen  ne  Jahven  jumalanpalveluspaikoiksi. 
Eivät  puhtaan  Jahve-uskon  edustajatkaan  huo- 
manneet siinä  mitään  väärää,  niinkuin  näkyy 
esim.  siitä,  että  Samuel  (1  Sam.  9,2  ja  seur.i  ja 
Elia  (1  Kun.  IS,,  ja  seur.)  uhrasivat  kukku- 
loilla. Myöhemmät  kirjailijaprofeetat,  jotka  tais- 
telussa Israelin  uskonnon  puhtauden  ja  henki- 
syyden puolesta  kävivät  yhä  tarkkanäköisem- 
miksi  tuomitsemaan  kanaanilaisen  pakanuuden 
ilmauksia,  lausuivat  hylkäystuomionsa  k:sta.  Sen 
mukaisesti  Deuteronoiniumin  laki  (5  Moos.  12, 
ja  seur.)  vaati  uhrikukkulat  hävitettäviksi  ja 
kaiken  jumalanpalveluksen  keskitettäväksi  Jeru- 
salemin temppeliin.  Kuningas  Josia  (ks.  t.1  pani 
621  e.  Kr.  tämän  vaatimuksen  täytäntöön.  Maan- 
paon    jälkeisenä     aikakautena     juutalaiset     eivät 

j  eniiä  kukkulapalvehista  harjoittaneet.        Ar.  H. 

I  Kuklux-Clan  fkjfiklak-slcliinl.  salainen  valtiol- 
linen liitto  Ylidysvaltojen  etelävaltioissa,  synty- 
nyt neekeriorjain  vapauttamisen  johdosta,  pe- 
rust.  Pohjois-Karoliinassa  1867,  levisi  sieltä  mui- 

[  hin  etelävaltioihin.  Siihen  kuului  orjuuden  kan- 
nattajia sekä  Unionin  ja  tasavaltaisen   puolueen 

I  vastustajia.  Jäsenet  olivat  kuolemanrangaistuk- 
sen uhalla  vannoutuneet  vaitioloon.  Hevosen  se- 
lästä ja  kasvot  naamioiden  peittäminä  he  ahdis- 
tivat varsinkin  neekereitä  ja  heidän  suojelijoi- 
taan, murhaten  heidät  ja  polttaen  heidän  asun- 
tonsa.   Kongressin   1871   säätämä  laki   antoi   pre- 

'  sidentti     Grantille     melkein     rajattoman     vallan 

j  (Antikuklux-laki)  tämän  liikkeen  kukistamiseksi, 
mikä  hänelle  onnistuikin.  G.  R. 

Kukonhar  ja  ks.  C  e  1  o  s  i  a  c  r  i  s  t  a  t  a. 
Kukonkannus  ks.  D  e  1  p  h  i  n  i  u  m. 
Kukuhoto  ks.  K  V  e  i  h  V  a  t  s  ö  n  g. 
Kukuljevic-Sakcinski  f-kiiljeiits-sakisinskij 
(1810-89),  kruatsial.  kirjailija,  julkaisi  ensin  no- 
velleja ja  ensimäisen  kroatsialaisen  draaman  ,.Ju- 
ran  i  Sotia"  (1839)  sekä  panslavistisecn  henkeen 
kirjoitetun  runokokoelman  ..Slavjanke"  (1848). 
Perusti  1850  ..Eteläslaavilaisen  historiallisen  .seu- 
ran", oli  mukana  1867  peru.stamassa  Eteläslaa- 
vilaista 1.  Agramin  tiedeakatemiaa  ja  oli  kroat- 
sialaisen kirjallisuuden  seuran  (..Matica  Hrvat- 
ska")  esimies;  on  julkaissut  tärkeitä  kokoelmia 
Kroatsian  ja  yleensä  eteläslaavilaisten  historiaa 
valaisevia  asiakirjoja  (..Jura  regni  Croatise,  Sla- 
vonia; et  Dalmatise",  1861,  ..Monumenta  slavorum 
meridionalium"  1863,  ..Codex  diplomatieus  regni 
Croatia;",  1874-75  y.  m.).  Myöskin  valtiolliseen 
elämään,  varsinkin  1848-49  vuoden  kansalliseen 
liikkeeseen,  K.  otti   innokkaasti  osaa.  J.  J.   il. 

Kukunor  (mong..  =  „sininen  järvi";  kiin. 
Tsinghai),  järvi  Tibetin  koillisosassa,  lähellä 
Kiinan  rajaa,  3.040  m  yi.  merenp.;  n.  100  km 
pitkä,  03  km  leveä,  3,780  km";  jäätyy  talvella. 
Lännestä  laskee  siihen  Butsingol.  Kalarikas. 
Etelä-rantaa  kulkee  5,000  m  korkea  Etelä-K.- 
vuoristo.  E.   E.    K. 

Kulaani  ks.  D  z  i  g  g  e  t  a  i. 


1701 


Kuldealaiset — Kulissiohjaus 


1702 


Kuldealaiset  (iir.  ce!e  Ik',  latinisnitumi  ck/k/h', 
elikii  =  ..Junnilan  palvelijat"*,  kelttiliiisten  hengel- 
listen yhteykisiä  9:nnell!i  vuosis..  varsinkin  kelt- 
tiläisessä kirkossa  pohjoisessa  Britanniassa  (Skot- 
lannissa) .  vrt.  Kelttiläinen  kirkko. 

Kuldza.  1.  K.  1.  Iii,  kiinalainen  raja-alue 
Keski-Aasiassa.  Ili-joen  ympärillä,  n.  60.000  km', 
70.000  as.,  tarantseja,  sartteja,  dungaaneja.  kii- 
nalaisia, kalmukkeja,  mantsuja.  Maanviljtiys 
tuottaa  riisiä  ja  muuta  viljaa,  hedelmiä,  puuvil- 
laa y.  m.  Rikkaita  kivihiili-,  kupari-  ja  hopea- 
kerroksia  on  tavattu.  Duniraani-kapinan  johdosta 
K.  oli  venäläisten  hallussa  1871-81.  —  Pää- 
kaupunki on  samanniminen,  Ili-joen  rannalla; 
n.  20.000  as.,  enimmäkseen  muhamettilaisia; 
muutamia  huomattavia  moskeioja.  Läntisen  Mon- 
golian liikennekeskus,  kauppa  hyvin  vilkas,  teol- 
lisuus melkoinen.  K:ssa  asuu  sotilasvartioston 
suojelema  veniiläinen  konsuli.  —  Ktsta  40  km 
alempana  joen  varrella  on  Uuden  K:n  rauniot; 
perustettuna  1764  se  pian  kohosi  kukoistukseen, 
as.  oli  70.000.  Se  hävitettiin  kokonaan  dun- 
gaani-kapinassa  1866.  —  2.  Venäläinen  alue  Tli'u 
varrella  edellisestä  länteen,  11,300  km',  n.  70,000 
as.  Dungaaui-kapinan  aikana  anastetusta  K:sta 
venäläi.set    pidättivät   tämän   alueen   itselleen. 

E.   E.    K. 

Kulho,  virkatalo  (everstiluutnantin)  yksinäi- 
sellä saarella  Turun  saaristossa  Kakskerran  kap- 
pelissa; 1  ';,  manttaalia,  145  ha.  Nykyinen  omis- 
taja  U,   X.  Nieminen.  L.   H-nen. 

Kuli  1.  kuuli  (engl.  coolie,  <  joko  köli  1. 
kuli.  alkuasukasheimo  Etu-Intian  länsiosassa,  tai 
tamil.  A'«/i  =  palkkalainen),  nimitys,  jota  laajem- 
ma.ss.a  merkityksessä  käytetään  ai\sialaisesta 
uiko-,  satama-  t.  m.  s.  työläisestä,  yleensä  vasta- 
kohtana ammatinoppineelle  käsityöläiselle:  ah- 
taammassa merkityksessä  sillä  tarkoitetaan  In- 
tiasta ja  Kiinasta  (joskus  myös  Japanista  Ma- 
laijisaaristosta  ja  Polyneesiasta)  rajoitetuksi 
ajaksi  (tavallisesti  5  v:ksi)  siirtynyttä,  jo  läh- 
tiessään työsopimuksen  sitomaa  työmiestä.  — 
Kun  neekeriorjia  vapauttamisen  jälkeen  oli 
mahdoton  kiinnittää  säännölliseen  työhön,  ryh- 
tyivät (ensi  kerran  1844)  entiset  orjain  omista- 
jat Länsi-Intiassa  ja  Etelä- Ameriikassa  istutuk- 
sillensa  ja  Pertin  hallitus  guano-saarille  tuotta- 
maan laivanlastittain  k:eja  Kiina.sta,  Hongkon- 
gissa olevien  asiamiesten  välityksellä.  K:ien  koh- 
telu oli  kuitenkin  niin  epäinhimillistä,  että  Eng- 
lannin hallituksen  täytyi  ryhtyä  rajoittamaan 
tätä  peitettyä  orjakauppaa  (Chinese  passengers' 
act  18.55  kieltää  englantilaisia  aluksia  kuljetta- 
ma.sta  enempää  kuin  20  k:ia  viikon  matkaa 
kauemmaksi;  myöhemmin  lisämääräyksiä  k:ien 
oikeuksien  valvomiseksi  y.  m.) .  K. -asiamiesten 
siirrettyä  liikkeensä  Macaoon,  Portugalin  halli- 
tuksen oli  pakko  ryhtyä  samanlaisiin  toimen- 
piteisiin (1873).  —  Intialaisten  k: ien  viennissä 
epäkohdat  eivät  piiässeet  kehittymään  niin  räi- 
keiksi,  sillä  jo  1837  hallitus  antoi  asiaa  koske- 
via määräyksiä,  joita  sittemmin  täydennettiin; 
m.  m.  pitää  k. -asiamiehen  olla  hallituksen  hyväk- 
symä, kuljetuslaivat  ja  k:t  on  terveydellisesti 
tarka.stettava,  työsopimuksen  sisältö  tehtävä 
k:ille  selväksi  j.  n.  e.  Intian  k.-vientisatamat 
ovat  Kalkutta,  Madras,  Bombay  ja  Karachi,  Kii- 
nan Hongkong,  Macao  ja  Singapoore  (Malakka- 
niemellä).    Useimmissa   sellaisista   k.-siirtolaisuu- 


deii  kolita;imista  maista,  joissa  on  valkoinenkin 
työväestö,  on  etupäässä  tämän  vaatimuksesta 
käyty  lainsäädäntötietii  rajoittamaan  tai  koko- 
naan estämään  k:ien  tuontia  (koskee  etupäässä 
kiinalaisia  k:eja  Yhdysvalloissa,  Austraaliassa, 
Etelä-.Vfrikassa.  Kanadassa).  Etu-Intiassa  halli- 
tus on  kieltänyt  k:ieu  viennin  ran.skalaisiin 
siirtomaihin.  E.    E.    K. 

Kuli  (<  veu.  ktilj).  jauhosäkki,  jyväsäkki;  ven. 
tilavuusmitta  =  300  ven.  naulaa  ruisjauhoja,  320 
naulaa  suurimoita,  360  naulaa  rukiita,  260  nau- 
laa  ohria.  220  naiilaa   kauroja. 

Kuli-khan  ks.   N  a  d  i  r-S  h  a  h. 

Kulikovon-kenttä,  kenttii  Venäjällä  Tulan 
kuvernenientissa.  lähellä  Donin  latvoja.  Täällä 
tapahtui  8  p.  syysk.  1380  verinen  taistelu  Mosko- 
van suuriruhtinaan  Dmitrij  loannovitsin  johta- 
main  Venäjän  sekä  tataarikaani  Mamain  joukko- 
jen  välillä.  Dmitrij  voitti,  saaden  kunnianimen 
Dnttskoi.  mutta  tiitaarien  ylivalta  murtui  vasta 
100   V.   myöhemmin.  E.  E.   K. 

Kulinaarinen  (lat.  CH7i'7!a  =  keittiö) ,  keittiö- 
taitoa   ko.skeva. 

Kulis  l-li'sj.  Panteleimon  Alcksandro- 
vits  (1819-97),  vähäven.  kirjailija,  opiskeli  Kio- 
van yliopistossa,  jossa  kuului  ukrainalais-kansal- 
li.seen  Kyrillo-Metodilaiseen  seuraan  ja  vangit- 
tiin yhdessä  Kostomarovin  ja  Sevtsenkon  kanssa. 
1850-luvulla  jonkun  vuoden  oltuaan  virkamiehenä 
Pietarissa  K.  palasi  Vähä-Venäjälle  ja  antautui 
kokonaan  kirjailija-alalle.  Ollen  Ukrainan  ja  sen 
kielen  erinomainen  tuntija  hän  on  julkaissut  ko- 
koelman vähäven.  historiallisia  lauluja  ja  kansan- 
taruja, nimeltä  ,, Muistiinpanoja  Etelävenäjältä" 
(1856).  romaanin  , .Musta  neuvosto"  (1857),  jou- 
kon vähäven.  kertomuksia  ja  kokoelman  runoja 
(..Dosvitki",  1862),  paljon  kirjoituksia  vähäven. 
aikakauskirjoissa,  muutamien  raamatunkirjaiu  ja 
vieläpä  Shakespearen  draamain  vähäven.  kään- 
nöksen (1882).  Vähävenäjän  kieltä  varten  luin 
sepitti  uuden  oikeinkirjoituksen  (n.  s.  ,,kulisev- 
kan"),  joka  oli  pitkät  ajat  hallituksen  kieltämä. 
K.,  joka  nuoruudessaan  oli  vähäven.  kansallisen 
erikoisuuden  innokas  puoltaja,  on  teoksessaan  „Ve- 
näjän  valtakunnan  eheäksi  yhdistäminen"  (3  os.  « 
1874-77)   jo  aivan  toisella  kannalla.         .7.  J.  il. 

Kulissi  (ransk.  coulisse).!.  Paperille  tai  useim- 
miten kankaalle  maalatut  ja  puukehyksille  pingoi- 
tetut  kuvat,  jotka  täyttävät  näyttämön  tau.stan 
ja  sivut,  yhdessä  muodostaen  sen  näyttämökuvan, 
jota  näytös  tai  kuvaelma  kulloinkin  vaatii.  2. 
Kauppat.  ks.  Coulisse. 

Kulissihakkaus,  sellainen  kaistalehakkaus- 
tapa,  jossa  saman  hakkausjonon  kaistaleista 
muutamia  kaistaleita  jätetään  toistaiseksi  kasva- 
maan vanhaa  metsää,  joka  uudistetaan  vasta 
myöhemmin.  Näillä  kasvamaan  jätetyillä  kaista- 
leilla 1.  kulisseilla  on  tarkoituksena  siementää 
molemmilla  puolilla  olevat  paljaat  kaistaleet  sekä 
käyttää  hyväkseen  n.  s.  valokasvua.  A.  C. 

Kulissiohjaus  1.  kulissilaitos  (ks.  K  u- 
1  i  s  s  i),  höyrykoneiden  höyrynjakolaitteiden  (luis- 
tien t.  venttiilien)  käyttölaitos,  jolla  koneen 
käynnin  suunta  voidaan  muuttaa.  K:ta  käyte- 
tään m.  m.  kaikissa  höyryvetureissa  ja  laiva- 
höyrykoneissa.  K:ta  on  monta  järjestelmää,  joista 
tavallisin  on  n.  s.  Stephensonin  k.  Siinä 
on  (kuva)  kaksi  kiinteää  epäke.skoa  D  ja  D^. 
Epäkeskonvarsien  päät  C  ja  C,  yhdistää  toisiinsa. 


1703 


Kulissit — Kulkukivet 


liOi 


.^^^^^ 


/ 


*^-a 


Kulissiobjaus. 


n.  s.  k  u  1  i  s  s  i  k  a  a  r  i  1.  kulissi  J.   Tämä  voi- 
daan kammella   X  siirtää  eri  asentoihinsa,  jolloin 

sen  lovessa  oleva, 
luistiin  ybdistettv 
n.  s.  liuku  juutiui 
epäkeskoista  liikun- 
tansa saavan  ku- 
lissikaaren  eri  köli- 
tien  liikuteltavaksi. 
Jos  A  <  n  keskiasen- 
nossaan  ja  liuku 
siis  kulissikaaren 
keskellä,  niin  kone 
ei     käy     lainkaan : 

kaikissa  muissa 
asennoissansa  ku- 
lissikaari  liikuttaa 
luistia  niin,  että 
kone  käy  joko  eteen-  tai  tanpäin  riippuen  siitä 
kummalla  puolen  keskiasentoaan  kulissikaari  on. 
Mitä  kauemmas  kulissi  keskiasennostaan  siirre- 
tään, sitä  pienemmäksi  tulee  höyryn  paisunta 
sylinterissä.  —  JIuista  kulissilaitoksista  mainit- 
takoon Alla  n-T  r  i  c  k  i  n,  G  o  o  e  h  i  n,  W  a  1- 
s  e  h  a  e  r  t-II  eusingerin,  Marschallin  ja 
Kl  usin  k:t.  V.  V-la. 

Kulissit  ks.  Kulissi. 

Kuljeksiva  lehti  ks.  K  u  m  m  i  t  u  s  s  i  r  k  a  t. 
Kuljetusalus,     sotalaivastoon     kuuluva     alus, 
joka  011  aiottu  joukkojen  tai  sotatarpeiilen  kulje- 
tukseen.   Tähän   tarkoitukseen   vuokrataan    usein 
tavallisia   kauppa-aluksiakin.  31.  v.   II. 

Kuljetuslaitteet,  kojeita,  joita  käytetiiän  kul- 
jettamaan aineita  tai  esineitä  lyhyitä  matkoja. 
Näitä  ovat:  k  u  1  j  e  t  u  s  r  u  u  v  i,  vaakasuora  tai 
hiukan  kalteva  torven  ympäröimä  ruuvi,  joka 
pyöriessään  työntää  kierteillään  ainetta  torvessa 
eteenpäin.  K  u  1  j  e  t  u  s  k  o  u  r  u.  1.  Edestakaisin 
heilahteleva  kouru,  joka  heilahtaa  eteenpäin  niin 
hitaasti,  että  kourussa  oleva  aine  seuraa  kourvin 
mukana,  mutta  taaksepäin  niin  nopeaan,  ettei 
aine  seuraakkaan  kourua.  —  2.  Kouru,  joka 
eteenpäin  työntyessään  nousee,  taaksepäin  hei- 
lahtaissaan  laskee,  joten  kourussa  kuljetettava 
aine  hyppäyksittäin  kulkee  eteenpäin.  —  3.  Kouru, 
jossa  kulkee  ketjuun  tai  köyteen  kiinnitettyjä 
hakoja,  koukkuja,  kauhoja  tai  levyjä,  jotka  työn- 
tävät ainetta  kourussa  eteenpäin.  Kuljetus- 
torvi,  kiertyvä,  hiukan  kalteva  liereä  torvi, 
jonka  sisiiseiniissä  on  kuljetettavaa  ainetta  joh- 
tavia kierteitä.  Pneumaattinen  kulje- 
tustorvi,  kuljetuslaite,  jossa  ilmavirta  kuljet- 
taa esineitä.  K  u  1  j  e  t  u  s  v  y  ö,  200-l,.500  mm  le- 
veä kanfras-,  kumi-  tai  rautalevyvyö,  joka  kul- 
kee koneluhnan  tavoin  telojen  piiällitse;  hihnaa 
poikkileikkaus  on  suora  tai  kovera,  jolloin  aine 
paremmin  py.syy  vyöllii.  Kuljetusketju, 
altailla  tai  kauhoilla  varustettu  päätön  ketju, 
joka  kulkiessaan  kaataa  määrätyissä  paikoissa 
kauhat,  jotka  toi-sessa  paikassa  ovat  täytetyt; 
kiiytetään  hiilen  kuljetukseen  kone-  ja  kaasu- 
tehtaissa,  veturiasemilla  y.  m.  V.  L. 

Kuljetusvakuutus  tarkoittaa  kulkuneuvojen 
tai  kuljptcttujpn  tavarain  turmeltumisesta  tai  mc- 
noltjiminestä  syntyneen  vahinf;on  korvausta,  oli 
tiiman  vahingon  aiheuttajana  joku  luonnontapaus, 
rikos  tai  muu  .syy.  Kuljetustien  (ja  kulkuneuvo- 
jen) mukaan  erotetaan  merivakuutus  ja  sisämai- 
nen  kuljetusvakuutus,  mikii  taas  saattaa  olla  si- 


sävosivakuutusta.  rautatie-  ja  postivakuutusta  y. 
m.  K:n  vanhin  muoto  on  merivakuutus  (ks.  t.), 
joka    tavataan    Italiassa   jo    14:nnellä   vuosis. 

Kuljetusvankila,  säilytyspaikka  vankeja  ja 
pidätettyjä  lienkilöitä  varten,  kun  heitä  siirre- 
tään vankilasta  toiseen,  kuljetetaan  käräjäpai- 
kalle  ja  sieltä  vankilaan  j.  n.  e.  ks.  V  a  n  k  i  1  a. 

Kuljetusvero,  henkilöitten  tai  tavarain  kulje- 
tuk.scsta  nostettu  vero.  jolla  yleensä  on  välilli- 
sen, useissa  tapauksissa  myöskin  elinkeinoveron 
luonne.  Kuljetusveroja  ovat  esim.  silta-,  ja  tie- 
rahat, omnihus-  ja  vuokra-ajuriliikkeiden  li>pus- 
sit,  laivaliikemaksut  y.  m.  Suuremman  iiierki- 
tyk.sen  on  viimeaikoina  saavuttanut  rautatievcro, 
jota  muutamissa  valtioissa  suoritetaan  rautatie- 
pileteistä,    ralitikirjoista   y.   m. 

Kulju.  1.  Ixautatieupysäkki  Lempäälän  ja  Tam- 
pereen viilillä.  13  km  Tampenelta.  Pysäkiltii  2 
km  samannimiseen  kartanoon.  —  2.  Kar- 
tano  Suoniemen   pitäjässä.   Kuloveden    rannalla. 

L.    B-nen. 

Kulkeva  juutalainen  ks.  Jerusalemin 
suutari. 

Kulkkila,  kylä  Teiskon  pitäjässä,  Paarlahden 
pohjoisrannalla,  n.  8  km  kirkolta  kaakkoon. 
Huyrylaivalaituri.  L.  Il-ven. 

Kulkku  ks.  Kurkku. 

Kulku  I.  kulkusuunta,  vuorilajin  liuskei- 
suuden  tai  kerroksellisuuden  ja  vaakasuoran  ta- 
son leikkausviivan  suunta.  K.  ilmaisee  nykyisen 
tai  muinaisen  vuorijonon  päiisuuntaa  ja  on  usein 
sama  pitkissä  vyöhykkeissä.  Esim.  koko  Etelä- 
suomen liuskevuorilujien  vallitseva  k.  on  itä- 
liintinen.  Itä-Suomessa  taas  on  pitkä  liuskevyö- 
hyke,  jolla  k.  on  eteläkaakosta  pohjoisluoteeseen. 

P.    E. 

Kulkukauppa,  pääasiallisesti  rihkamatavaran 
kaupaksi  kuljettaminen  paikasta  toiseen.  Kaupun- 
kien eduksi  k.  on  maalla  ollut  kiellettynä  koko- 
naan 1734  vuoden  yleisen  lain  mukiinu.  Peri- 
aalteess.a  voimassa  oleva,  maaliskuun  31  päivänä 
1879  annettu  elinkeinolakikin  kielläii  k:n,  mutta 
tekee  kuitenkin  .sen  tärkeän  poikkeuksen,  että 
savi-  ja  lasiastioita,  fajanssiteoksia  ja  oman  maan 
kotiteollisuuden  tuotteita  saa  jokainen  hyvämai- 
neinen kansalainen  läiinin  kuvernöörin  antaman, 
vuosittain  uudistettavan  lupakirjan  nojalla  kul- 
jettaa kaupaksi  paikasta  toiseen.  Heinäkuun 
2  päivänä  1000  annettu  a.setus  ulottaa  saman 
oikeuden  myöskin  veiiäliiisiin  huolimatta  siitä 
ovatko   he   Suoiiien    kansalaisia.  N.    M. 

Kulkukivet,  suurenlalset  yksinäiset  kivilolika- 
reet,  jotka  eiviit  ole  alustakalliosta  lolijpimeita, 
vaan  muualta  siirtyneet  nykyisille  paikoilleen 
ja  monesti  ovat  seudun  vuoriperälle  vierasta 
kivilajia.  K:iä  tavataan  seuduissa,  jotka  j;iä- 
kaudella  ovat  olleet  mannerjiiän  peittäminä.  Ne 
ovat  kulkeneet  nykyisille  sijoilleen  joko  1) 
mannerjiiän  mukana  tai  2)  jäävuorissa  myöhiiis- 
jiiäkautisen  jäiimeren  aikana.  Edellisessä  tapauk- 
sessa k:ien  tulotien  on  mäiirännyt  mannerjiiiln 
liikuntosuunta.  ja  niiden  emiikallio  on  etsittiivä 
sieltäpiiin.  minne  seudulla  uurteitten  suunta  ja 
silokallioiden  vastnsivujen  asema  viittaa.  Toi- 
selta puolen  saadaan  juuri  kulkiikivien  avulla, 
jos  niiden  emiikallio  tunnetaan,  tietoja  manner- 
jiiätiköii  liikunnoista.  Tässä  tulevat  etupiiiissä 
kysymykseen  tyypilliset  ja  tarkoin  rajoitettuja 
alueita     muodostavat     vuorilajit,     sellaiset     kuin 


1705 


Kulkulaitokset — Kullaa 


1706 


Suomen  vuorilajeista  rap.ikivi,  oliviiiiidiabaasi, 
uraliittiporfyriitti  ja  KuoUan  nefeliiiiisyeniitti. 
—  Jäilvuorifsa  kulkeneet  k:t  ovat  saattaneet 
liikkua   millin   suuntiin   taliansa.  P.   E. 

Kulkulaitokset.  Tavara-  ja  lienkilöliikennettä 
välittäviit  rakennukset,  liikevälineet  ja  niitii  hoi- 
tavat henkilö-  ja  virkakunnat  kokonaisuutena  kä- 
sitettynä. K  :ia  erotetaan  maa-  ja  v  e  s  i  k  u  1  k  u- 
1  a  i  t  ok  set.  J.  C-6n. 

Kulkulaitosrahasto    ks.    Valtiontalous. 
Kulkulaitostoimituskunta   ks.    S  e  n  a  a  1 1  i. 
Kulkuneuvot.     Ihmisten   ensimäisiä  kulkuneu- 
\o\:\  lienevät  olleet  puunruncot,  ensin  yksinäi.set. 
sitten   lautoiksi   kyhätyt,   joilla   laskettelivat   vir- 
toja   alaspäin,    liikkuivatpa    keutiesi    järvien    ja 
nierienkin    rannoilla.     Seuratessamme   vesikul- 
kuneuvojen kehitystä  on  .seuraavana  kehitys- 
asteena   merkittävä    puunrun.ijoista   kovertamalla 
tehdyt    ruuhet    ja    veneet    (suomalaiset    haapiot). 
Siitä  kehit.vttiin  suurempiakin   aluksia   valmista- 
maan ja  meidän  aikoihin  saakka   säilyneistä  ku- 
vista  voidaan   päättää,   että   egyptiläiset  jo   1300 
e.    Kr.,    ja    kenties!    ennemminkin,    ovat    Niilin- 
virralla   käyttäneet   laivoja,   joilla   on   ollut   sekä 
jiurjeet   että  airot,    .\irot  olivat  kaiki-ssa  vanhan 
ajan    jopa    keskiajankin    laivoissa    pääasiallisena 
liikuntavälineenä,    viikinkilaivat    kuitenkin    liik- 
kuivat   enimmäkseen    purjein    ja    suurten    löytö- 
retkeilijäin   laivat    olivat   jo   yksinomaa    purjelai- 
voja    (ks.    L  a  i  v  aU     Suuren    mullistuksen    vesi- 
kulkuneuvojen  alalla    sai   höyrykoneen   ja   hö.vry- 
laivojeu   (ks.  t.)   keksiminen  aikaan  ja  uusimpana 
e<listysaskeleena    lienee    polttomoottorien    käytän- 
töön ottaminen  merkittävä  laivojen  kulkuvoiman 
synnyttäjänä.  —  M  aakulku  neuvoista  oli- 
vat   varmaan    ratsas-    ja    kantojuhdat     (kamelit, 
härät,  hevoset  y.  m.)  ensimäiset  ja  jo  hyvin  var- 
haisina   aikoina    tunnetut     samoin    kuin    sukset 
y.   m.   sentapaiset   laitteet,   jotka   helpoittivat   ih- 
mi.sen  liikkumista  teittömillä  taipaleilla.    Varhai- 
simmat  tiet    olivat    aavikot    sekä    jokien    ja   jär- 
vien  rannat   sekä   sittemmin   metsien   läpi   johta- 
vat  ..pilkkatiet",   joilla   puiden   kylkeen   vei.stetyt 
pilkat   viittoivat  tien:    näistä   muodostui   vähitel- 
len p  o  1  k  u.  jonka  paikalle  lopulta  tuli  ratsas- 
tie    ja    viimein    kärrytie.     Vanhimmat    tiet 
olivat  arvatenkin  Kiinassa  jo  useita  vuosituhan- 
sia ennen  ajanlaskumme  alkua  (vrt.  Maantie). 
Sivistyksen    kehityshi-storia    tietää    aina    mainita 
ihmisten  asumasijojen  ryhmittymisestä  kyliksi  ja 
kaupungeiksi  ja   näiden  ja  kokonaisten  kansojen 
sotaisesta  ja   kaupallisesta  kanssak;iymi.sestä   kes- 
kenään.   Kaupunkeihin,  kuta  enemmän   ne  kehit- 
tyivät, muodostui  jonkunlaisia  teitä  cli  katuja, 
ja  eri   paikkakuntien  välisille  taipaleille  kehittyi 
teitä,   jotka   vastasivat   kulkuneuvojen    vaatimuk- 
sia.    Ratsastiet   olivat   ensimäiset.    vaunut   olivat 
alkujaan    vain    sotatarkoituksia    ja    sitten    myös 
kuormien  kuljetusta  varten  (vrt.  Ajoneuvot). 
Kreikkalaiset   ja    erittäinkin    roomalaiset    kehitti- 
vät   teiden    rakennustaidon    hyvin    korkealle    as- 
teelle, jopa  roomalaiset  niinkin  pitkälle,  että  vasta 
uusin  aika  on  pystynyt  luomaan  parempia  teitä. 
Koko    pitkän    keskiajan    ja    uuden    ajan    alunkin 
pantiin    teiden   laadulle   hyvin   vähän   merkitystä, 
sillä   kärryt   olivat   kulkuneuvoina   pääasiallisesti 
vain  kuorman  kuljetusta  varten:  Rooman  keisari- 
vallan aikana  oli   postinkulku  jo  ollut  voimassa, 
mutta    sen    jälestä    ei    postiliikettä    ollut    ennen- 


kuin Frans  Taxis  uskonpuhdistuksen  aikoina  sen 
uudelleen  herätti  eloon,  ja  vielä  16:nnen  vuosis. 
lopulla  pidettiin  ajopeleissä  kulkemista  miehiselle 
miehelle  häpeällisenä.  Suuret  sodat  19:nnen  vuo- 
sis. alussa  edistivät  välillisesti  teiden  rakennusta 
ja  vuosisadan  eiisimäi.sen  neljänneksen  lopulla  il- 
mestyivät jo  rautatiet  uutena  tekijänä  kulku- 
neuvojen alalle;  nämä  taas  muutamassa  vuodessa 
antavat  uuden  käänteen  kansojen  yhdysliiken- 
teelle ja  uusimman  ajan  kehitykselle  sen  kentiesi 
tuntuvimman  virikkeen,  vapaamman  ja  laajem- 
man kilpailun  mahdollisuuden,  vrt.  Liikenne.. 

.].  C-in. 
Kulkunopeus  rautateillä  määrätään  kilomet- 
reillä tunnissa  ja  se  riippuu  sekä  veturien  laa- 
dusta että  erittäinkin  radan  päällysrakenteesta, 
s.  o.  kiskojen  ja  niiden  kiinnitteiden  vahvuu- 
desta ja  vakavuudesta.  Suomen  valtion  rauta- 
teillä k:tta  on  vähitellen  lisätty  osittain  senkin 
perusteella,  että  päällysrakennu.sta  on  vahvistettu. 
Ennen  vähennettiin  k:tta  aina  talveksi,  kun  ar- 
veltiin silloisen  teräsaineksen  ki.skoissa  ja  vau- 
nujen ak.seleissa  ja  pyörissä  pakkasessa  pahem- 
min murtuvan,  .\setusten  mukainen  suurin  keski- 
nopeus on  korkeintaan  .'?0  akselia  sisältäville  pika- 
junille Helsin.sin-Pietarin  tiellä  .50  km  tunnissa, 
Riihimäen-Tampereen  ja  Toijalan-Turun  tiellä 
48  km  tunnissa,  muille  junille  4.5  km  tunnissa, 
sekajunien  keskinopeus  35  km  ja  tavara-  ja  so- 
tilasjunien nopeus  30  km  tunnissa.  Näitä  no- 
peuksia saa  lisätä  5  km:llä  tunnissa  tarpeen  vaa- 
tiessa. Suurin  kulkunopeus  voi  radan  ja  junan 
laadun  mukaan  vaihdella  melkoisesti  ja  se  novi- 
see  paikoittain  60-90  km:iin  tunnissa.  Nyt  (1912) 
laaditaan  valtionrautateille  uutta  k. -sääntöä, 
jossa  radan  laatu  nousuineen  ja  kaarteineen  sekä 
junien  pituus  otetaan  tarkemmin  huomioon  kuin 
entisissä  säännöksissä.  Saksassa  on  asetusten 
mukainen  suurin  k.  pääradoilla  matkustaja- 
junilla 100-60  km  tunnissa  riippuen  siitä,  onko 
junassa  läpimenevä  jarrulaitos  vai  ei,  tavara- 
junille 60-4-5  km  ja  työjunille  45  km;  sivuradoilla 
30-50  km  tunnissa.  Suurin  nopeus  ulkomaiden 
erikoisjunissa  voi  lyhemmillä  matkoilla  olla  mel- 
koisesti yli  100  km  tunnissa.  Sähköradoilla 
(ks.  t.)  kokeiltaessa  on  saavutettu  melkoista  suu- 
rempia nopeuksia.  —  Laivojen  k:tta  ilmaistaan 
solmuväleissä,  millä  tarkoitetaan  tunnissa  kuljet- 
tujen meripeninkulmien  (1.852  m)  määrää,  vrt. 
Laiva.  J  ■  C-Sn. 

Kulkutauti  ks.  Epidemia. 
t      Kulkuus,     eräs     ajoverkon     laji,     ks.     Ajo- 
verkko. 

Kulkuvahti  ks.  Patrulli. 
Kullaa         (ennen        Levanpelto:        ruots. 
Kulia).    1.   Kunta.   Turun   ja    Porin   1.,   Ulvi- 
lan   kihlak.,    Ulvilan-Porin-Nakkilan-Kullaan    ni- 
mismiesp.;    kirkolle    Porin    kaupungista    25    km. 
Fritalan    pysäkiltä   19   km.     Pinta-ala   269..    km», 
josta  viljeltyä  maata  3.014  ha   (1901);  manttaali- 
määrä 14''/„".  talonsavuja  67,  torpansavuja   141   ja 
!  muita    savuja   23    (1907).   2.825   as.    (1910);    551 
,  ruokakuntaa,   joista  maanviljelystä   pääelinkeino- 
naan harjoitti  324  (1901).  309  hevosta,  1,152  nau- 
t.aa    (1909).    —Kansakouluja  3    (1911).    lieinepe- 
rin  emäntäkoulu.  —  Teollisuuslaitoksia :  Leinepe- 
rin  saha  ja  vesimylly,  Sippolan  ja  Äijän  vesimyl- 
j  lyt   sekä   Kullaan    osuusmeijeri    (Koskenkylässä). 
I  —  Luonnonnähtävyyksiä:     Joutsijärvi.  —  Huomat- 


1707 


Kullak— Kulle 


1708 


tava  kivikautinen  asuinpaikka  Storforsin  torpan 
luona.  —  2.  Seurakunta,  Turun  arkkihiip- 
pak..  Porin  alarovastik.;  perustettu  Ulvilan  kap- 
peliksi 1766.  määrätty  erotettavaksi  omaksi  klira- 
kunnaksi  sen.  päät.  19  p:ltä  iiiarrask.  1901  (nyky- 
jään vielä  toistaiseksi  kappelina).  [K.  Törmillä. 
..Kultaan  historia"  (sanomalehti  „Lounas"  1887- 
SS.]  L.    B-ncn. 

Kullak,  Theodor  (1818-82),  saks.  pianisti 
ja  pianopedagogi.  Czernyn  oppilas;  perusti  1855 
Berliinissii  musiikkikoulun  („Neue  Akademie  der 
Tonkunst").  K:n  oppilaita  olivat  Moszkovski. 
Xaver  ja  Philip  Scharvenka  y.  m.  Hänen  piano- 
pedagogiset  teoksensa  ovat  vieläkin  arvossa  pi- 
detyt. /.   K. 

Kullanhuuhdonta  on  vanhimpia  kullan  saanti- 
tapoja.  Väitetääupä,  että  vanhojen  sivistysmai- 
den kultahiokkakerrokset  olisivat  loppuun  huuh- 
dotut. Plinius  kertoo,  että  Kooman  keisarikunnan 
aikana  saatiin  Espanjan  joista  vuosittain  10,000 
kg  kultaa.  Böömissä  sekä  Tonavan  ja  Reinin 
varsilla  olleet  kultahiekkakerrokset  ovat  hävin- 
neet. K.  perustuu  siihen,  että  kullan  ominais- 
paino on  suurempi  kuin  sen  mukana  esiintyvien 
mineraalien,  joten  ne  voidaan  huuhtoa  pois  ve- 
dellä, kullan  jäädessä  jälelle.  Yksinkertaisin 
luonnonkansojen  ja  kullanetsijäin  käyttämä  huuh- 
tomiskoje  on  n.  s.  pannu 
1.  kattila.  Seonn.  5,5-7 
1  sisältävä,  tasapohjainen, 
matalahko,  kaltevalaitai- 
nen.  puusta  tai  rauta- 
levystä tehty  astia,  jota 
kieritellään  ja  sysäillään 
vedessä,  niin  että  siinä  olevasta  hiekasta  kevyempi 
osa  huuhtoutuu  pois  ja  jälelle  jää  karkeammat  osat, 
raskaat  mineraalipalaset  ja  kulta.  Kivet  otetaan 
pois  käsin  ja  astiaa  sopivalla  tavalla  pyörähyttä- 
mällä  saadaan  kultajyväset  erkanemaan  sen  poh- 
jalle levijivästä  sakasta.  Tehokkaampi  on  kiikku 
1.  kehto,  0,9 X 0,45  m  puulaatikko,  jonka  päällä 
on  seula.  Hiekka  lapioidaan  seulaan,  josta  vesi 
huuhtoo  hienommat  ainekset  ensin  alla  olevalle 
kankaalle  ja  siitä  laatikkoon,  mutta  karkeammat 
osat  viskataan  laatikkoa  kiikuttamalla  ulos, 
KuUansekainen  hiekka  kokoontuu  laatikon  kalte- 
valle pohjalle  ja  siinä  olevien  poikkirimojen 
taakse  hienoimpien  hiukkasten  tarttuessa  edellä- 
mainittuun knnkaa.seen.  2  miestä  voi  tällaisella 
huuhtoa  1-1,5  hl  hiekkaa  päivässä.  Lähes  5  ker- 
taa tehokkaampi  huuhtomiskoje  on  n.  4,5  m  pitkä 
kalteva  ränni,  jossa  voimakas  ve-sivirta  huuhtoo 
maasta  hienommat  osat  erilleen  alempana  olevaan 
toiseen  samanlaiseen  ränniin  kivien  pysähtyessä 
rännin  päässä  olevan  ristikon  taakse.  Kultahieta 
pysähtyy  toisen   rännin   pohjassa   olevien   poikki- 


nmihlomakatlila. 


Muutitomariinni. 


Hydraulini.'!!  luiulitnin.TiiK'nt'tt.'l_\    Kalilnrniassa. 

rimojen  taakse,  johon,  samoin  kuin  kehtoihinkin 
toisinaan  pannaan  elohopeaa  kullan  amalgamoi- 
mista  varten.  Näistä  ovat  kehittyneet  nyky- 
aikaiset hydraulisten  huuhtomoiden  suuret  h  u  u  h- 
toma  rännit  (sluices),  joissa  n.  3.«  m:n  p.ila- 
sista  on  kyhätty  satoja  jopa  tuhatkin  metriä 
pitkiä  kaltevia  (1:10-1:25)  rännejä.  Karkeampi 
kulta  jää  ylempiin  ränneihin,  hienomman  seura- 
tessa alemmassa.  Tällä  sitä  koetetaan  erottaa 
putouksilla,  ala-  tai  sivuvirroilla  y,  m.  keinoilla. 
Näillä  kannattaa  köyhempienkin  kerroksien 
huuhtominen.  Tarvittava  vesi  kerätään  usein 
sadevedestä  laaksosalvalla  (ks,  t.)  suljettuihin 
umpilaaksoihin,  josta  vesi  johdetaan  huuhtomoi- 
hin.  Näissä  suunnataan  n.  0,i-0.25  m:n  läpimit- 
tainen suihku  vielä  15  ilmakehän  paineella  hiekka- 
seinän  alaosaa  vasten,  jolloin  se  syöpyy  ja  sor- 
tuu hiekan  huuhtoutuessa  ränneihin.  —  Sipe- 
riassa, jossa  työpalkat  ovat  alhaiset,  huuhdo- 
taan hiekkaa,  jossa  on  1,5  gr  kultaa  1  tonnia 
kohden,  ja  suurissa  hydraulisissa  huuhtomoissa 
voidaan  huuhtoa  vielä  vähemmänkin  kuin  1  gr, 
kultaa  sisältjivää  hiekkaa.  Suomessa  huuhdotaan 
kultaa  Ivalojoesta,    ks.  Kulta  ja  Ivalojoki. 

G.  Ä.  A. 

Kullantaonta  ks.  K  u  1 1  a  s  e  p  ä  n  t  y  ö. 

Kullanteko,  alkemistien  kokeet,  jotka  tarkoit- 
tivat epiijalojen  metallien  muuttamista  kullaksi 
(ks.    Alkemia). 

Kullberg  f-bnrj].  1.  Anders  Karlsson 
at  K.  (1771-1851),  ruots.  kirjailija,  virkamies, 
piispa,  K.  toimi  ensin  useissa  viroissa,  tuli  1830 
Kalmarin  hiippakunnan  piispaksi.  Julkaissut: 
„Poetiska  försök"  (2  nid.,  18161.  K.  oli  myöhäis- 
KustavilaLsen  ajan  enimmin  suosittuja  edustajia. 
Omaperäistä  runoilijanlahjaa  hänellä  ei  ole,  mutta 
runorakenne  on  taipuisa  ja  varnui. 

2.  K  a  rl  Anders  af  K.  (1813-57),  ruots,  kir- 
jailija, edellisen  poika.  K:n  tyyli  on  leikkivä,  suk- 
kela ja  loistelias.  K:n  runsaasta  tuotannosta 
mainittakoon:  „Carl  Gustaf  Wrangel"  (1833), 
„En  ung  mans  memoirer"  (3  os,,  1835-36),  „Gus- 
taf  III  och  hans  hof"  (2  os.,  1838-39),  „Do- 
maren"  (1842),  „Minnen  frän  en  vistelse  i  Stock- 
holm ären  1844-45  af  Francois  Rouel.  öfversätt- 
ning  af  A.  O."  (1847),  „Stycken  pA  vers"  (1847), 
„Samlade  smärre  berättehser  och  .skizzer"  (3  os., 
1847-48),  näytelmäkappale  ,,Svenskarne  i  Neapel" 
(1836).  Toimitti   1336-38  „Freja"  nimistä  lehteä. 

Kulle  ks.  K  a  1  a  s  t  u  s. 

Kulle,  ruots.  taiteilijasuku.  Nils  Jakob  K. 
(1838-98)     työskenteli    aluksi    kultaseppänä,    opis- 


1709 


Kullero — Kulina 


1710 


keli  sitten  Tukholman  taideakatemiassa  ja  rupesi 
laatukuvaa  jana  maalaamaan  pieniä,  etnografisen 
tarkkoja  SkAnen  talonpoikaiselämän  kuvauksia. 
Toimi  samalla  orittiiin  ansiokkaasti  taidelooUi- 
suuden.  etenkin  kulomateollisnuden  alalla,  jolion 
hän  lopulta  kokonaan  antautui.  TTänen  veljis- 
tään  oli  Henrik  .\  x  e  1  K.  (1846-190S)  laatu- 
kuvamaalari  ja  v:sta  1891  Tukholman  taideaka- 
temian piirustuk.senopettaja,  kun  taas  Sven 
Servatius  K.  (s.  1800)  on  toiminut  mitalin- 
ja  rahankaivertajana.  E.  Ji-r. 

Kullero  ks.  T  r  o  1 1  i  u  s. 

Kullervo  on  pääsankarina  Kalevalan  syvästi 
traauillisessa  Knllervorunostossa.  Sankarin  alku- 
peräinen nimi  luultavasti  ei  kuitenkaan  ole  ollut 
Kullervo,  vaan  tämä  nimi  näyttää  runostoon  liit- 
tyneen tilapäisesti.  Nimen  on  oletettu  johtuvan 
joko  kukannimestä  kuUeri  =  viT.  kuller  (vir.  ru- 
noissa esiintyy  myös  nimi  Kiiller)  tai  skand. 
yleis-  tai  ominaisnimenä  esiintyvästä  sanasta 
kntlr  ..henkilö,  poika".  —  K  u  11  e  r  v  o  r  u  n  o  s- 
t  o  n  kantaosana  on  runo  Untamon  ja  Kalervon 
veljesvihasta,  joka  päättyy  veljensurmaan,  sekä 
jälkimäisen  pojan  suorittamasta  kostosta.  Tämä 
runo  näkyy  perustuvan  alkuperäisempään  muo- 
toon erästä  tarinaa.  joka  tavataan  Saxo 
Grammaticuksen  ..Tanskan  historiassa"  tarinana 
Amlethista  (ks.  Hamletl  ja  joka  nähtävästi 
kaikille  skandinaavisille  kansoille  tuttu  tarina 
Suomen  ruotsinkielisten  asukkaiden  välityk.sellä 
(todennäiköisesti  jo  1200-luvuna)  on  levinnyt  Var- 
sinais-Suomeen.  Täällä  tarina  on  paikallistutettu: 
Untamon  ja  Kalervon  nimet  näkyvät  liittyneen 
paikannimiin  Untnmala  (aik.  pitäjä  Uudenkau- 
pungin seiiduilla.  nyk.  Laitilan  pitäjään  kuuluva 
kylä)  ja  Kaland.  suom.  Kala(ja)s  (tästä  nimestä 
johtunut  myös  nimi  Kaalimaa,  joka  Kullervo- 
runostosta  on  siirtynyt  piispa  Henrikin  surma- 
virteen, ks.  Kaland  ja  Kaalimaa).  Tämä 
kostoruno  on  sittemmin  nimi-  ja  aineyhtäläi- 
syyksien  johdosta  yhtynyt  runoon  Kalevan- 
pojasta  (ks.  t.).  Kolmantena  on  tähän  ru- 
noon vielä  sulautunut  runo  paimenen  kos- 
tosta tylylle  emännälle.  Kunon  sankarin  nimi 
on  myöhemmin  toisinaan  siirtynyt  runoihin, 
joilla  ei  muuten  ole  KuUervorunojen  kanssa 
yhtej-ttä  ja  jotka  eivät  kansanrunossa  ole  sii- 
hen sulautuneet  (runot  sisaren  turmeluksesta, 
jäähyväisistä  sotaan  lähtiessä  ja  kuolonsano- 
niista,  jotka  sotaretken  aikana  tuodaan  sanka- 
rille). Alkuperäinen  länsisuomalainen  runo,  jossa 
kostoruno  ja  Kalevanpojanruno  jo  olivat  yhty- 
neinä, on  ^ulkeunut  Inkeriin  ja  Vienan  Karja- 
laan; paraiten  runo  on  säilynyt  Inkerissä.  — 
Painetun  Kalevalan  alkulaitoksessa  (1835)  esiin- 
tyi Kullervorunosto  ^'ienan  Karjalan  runojen 
mukaisena,  ilman  varsinaista  kostotarinaa.  Uuden 
Kalevalalaitoksen  kauniimpia  lisiä  oli  juuri  In- 
kerin runojen  nojalla  uudelleen  luotu  Kullervo- 
runosto. Painetun  Kalevalan  Kullervorunostossa 
ovat  yhteen  liitettyinä  sekä  ne  kolme  runoa, 
jotka  kansanlaulussa  ovat  sulauneet  yhteen,  että 
myös  ne  ylempänä  mainitut  runot,  joihin  tä- 
män runoston  sankarin  nimi  on  liittynyt.  Vielä 
uusilla  Inkerin  runoilla  lisätyn  laitoksen  Kul- 
lervorunoista  toimitti  J.  Krohn  (1882).  —  Kul- 
lervorunosto on  runollisen  arvonsa  puolesta  he- 
rättänyt melkoista  huomiota  oman  maamme  ulko- 
puolellakin.   Se  on   kahdesti   muodostettu   näytel- 


4 

Kuva 


CL  .\f 

Kuva  3. 


maksi  (Kivi  1859  ja  1864,  Erkko  1895)  ja  jou- 
tunut esteettisten  tarkastusten  alaiseksi  (F.  Cyg- 
na>us,  F.  Perander,  J.  Krohn).  [Kaarle  Krohn, 
„Kalevalan  runojen  historia"  (sivv.  643-749) ; 
E.  N.  Setälä,  „Kullervo-namIet"  (Finnisch-ugr. 
Forschungen  III,  VII  ja  X  sekä  Valvoja  1910).] 

E.  K.  S. 

Kullei-vo,  kotimainen  tapaturmavakuutusyhtiö 
Helsingissä,  ks.  T  a  p  a  t  u  r  m  a  v  a  k  u  u  t  u  s. 

Kullervoinen,  pienennysmuoto.  ks.  K  u  1- 
1  e  r  V  o. 

Kulm  (alk.  engl.  paikallinen  nimitys),  kivi- 
hiilisysteemin  vanhemman  osaston  muut  muodos- 
tumat, paitsi  kalkkikivi,  jota  nimitetään  vuori- 
kalkiksi,    vrt.  Geologiset  muodostumat. 

Kulm,  Böömissä,  Teplitzi.stä  12  km  koilliseen 
oleva  kauppala,  jossa  elok.  29  ja  30  p.  1813  k.mr. 
Barclay  de  Tollyn  johtamat  venäläiset,  preussi- 
laiset ja  itävaltalaiset  (103,000)  voittivat  kenr. 
Vandamnien  komentamat  ranskalaiset  (37,000). 
Voittajain  niieshukka  11,6%,  voitettujen  46,»^Jj; 
taktillinen   arvo   0,4?.  -luh-m-. 

Kulma.  Kaksi  samasta  pisteestä  lähtevää  suo- 
raa (kaksi  sädettä)  muodostavat  keskenään  k:n. 
Kun  suorien  sisältä- 
mässä tasossa  toinen 
suora  kiertää  yhteisen 
pisteen  ympäri  kaiken 
aikaa  samassa  suun- 
nassa, kunnes  se  yh- 
tyy toiseen  suoraan,  il- 
moittaa kiert^nnisen  määrä  suorien  muoilostaman 
kulman  suuruuden.  Suoria  sanotaan  k  y  1  j  i  k  s  i 
1.  sivuiksi,  yhteistä  pistettä  k;n  kärjeksi. 
(Toisen  vähemmän  levinneen  käsityksen  mukaan 
k.  on  kylkien  välinen  taso-osa.)  Jos  k:n  kyljillä 
kaksi  mielivaltaista  pistettä  merkitään  B:ksi  ja 
C:ksi  ja  k:n  kärki  4:k5i  (kuva  1)  niin  k:aa  ni- 
mitetään B-4r:ksi  1.  r47?:ksi  tai  lyhyesti  A.ksi 
tai  miksi  (m  on  kirjain  k:n  sisässä).  Samassa  ta- 
tossa  olevia  k:ia,  joilla  kärki  ja  yksi  sivu  ovat 
ji  hteiset  ja  muut  sivut  ovat  yhteisen  sivun  kum- 
mallakin puolen,  sanotaan  sivu-kiksi  (k:t  BAG 
ja  LAB.  samoin  LAB  ja  LAD  kuvassa  2).  Jos 
kahden  k:n  ulkopuoliset  kyljet  ovat  suorana  vii- 
vana, niin  k:t  ovat  vierus-k:ia  (k:t  DAL  ja 
LAC).  K:aa,  joka  on  vierus-k:nsa  suuruinen  sa- 
notaan suoraksi  (k:t  DAB  ja  CAB).  K.  on 
terävä,  jos  se  on  suoraa  k:aa  pienempi  (DAL), 
mutta  tylsä  (tylppä)  k:n  ollessa  suoraa  k:aa  suu- 
rempi (LAC).  Teräviä  ja  tylsiä  k: ia  sanotaan  yh- 
teisellä nimellä  vinoiksi.  K.,  jonka  molemmat 
kyljet  ovat  suorana  viivana  on  o  i  k  o- (ojennettu-) 
k.  Oiko-k:aa  pienempi  k.  (BAC  kuva  1)  on  ko- 
vera; oiko-k:aa  suurempi  k.  {L^[y  kuva  3)  on 
kupera.  K:ien  mittana  käytetään  suoraa  k:aa. 
Se  jaetaan  90:een  yhtäsuureen  osaan  1.  astee- 
seen (90°).  Aste  jaetaan  60:een  minuut- 
tiin (60')  ja  minuutti  60:een  sekuntiin 
(60").  Suoraa  k:aa  asteisiin  jaettaessa  jakoviivat 
osittavat  k:n  kärki  keskipisteenä  ja  mielimääräi- 
nen  jana  säteenä  piirretyn,  k:n  kylkien  väliin 
joutuvan  ympyränkaaren  myöskin  90;een  yhtä- 
suureen osaan.  Kutakin  sellaista  osaa  sanotaan 
samoin  asteeksi  (kaariasteeksi).  Se  jaetaan  pie- 
nempiin osiin  samalla  tavalla  kuin  k.-aste.  Jos 
niin  ollen  kaaren  suuruus  mitataan  asteissa,  mi- 
nuuteissa ja  sekunneissa,  niin  vastaavan  k:n  suu- 
ruuskin on  samalla  saatu.    Tällainen  mittaus  suo- 


1711 


Kulmahaka — Kulnev 


1712 


ritetaau  helposti  astelastalla  (ks.  t.)-  —  Korkeam- 
massa matematiikassa  valitaan  k. -yksiköksi  se  k.. 
jonka  vastaava  mielivaltaisella  siiteellii  piirretty 
kaari  on  säteen  pituinen.  Koska  puoliympyrän 
kaari    sisältää    säteen    .T  =  3,i4i5>  .  .  .  kertaa,  on 

ISO 
mainittu    k.-yksikkö    siis     -7— =  57°17'44",8.    — 

Kahden  toisiaan  leikkaavan  käyrän  muodosta- 
malla k:lla  tarkoitetaan  k:aa.  minkä  leikkauspis- 
teestä käyrille  piirretyt  tangentit  keskenään  muo- 
dostavat. —  Kahden  toisensa  leikkaavan  tason  vä- 
linen diedri-  1.  telki  n-k:n  mitta  on  se  taso-k., 
joka  syntyy,  kun  tasojen  leikkausviivalla  olevasta 
mielivaltaisesta  pisteestä  kummassakin  tasossa 
piirretään  kohtisuorat  tätä  viivaa  vastaan. 

V.  S:n. 

Kulmahaka,  se  kolmilaitainen,  laatikontapai- 
nen,  vasemmassa  kädessä  pidettävä  metallikapiiie, 
johon  latoja  latoo  kirjasimet  riveihin.  vrt. 
Kirjapainotaito. 

Kulmakarvat  fsnpcrciliaj  ovat  ylöspäin  taipu- 
neina kaarina  silmien  yläpuolella  muodostaen  ra- 
jan otsan  ja  silmien  välissä.  Karvat  ovat  lyhyet 
ja  kankeat,  vinosti  sivullepäin  suunnatut.  K.  es- 
tävät otsahien  valumasta  silmiin  ja  varjostavat 
silmäterää.  P-    B. 

Kulmakuvastin  ks.  Kuvastin. 

Kulmamittari  ks.  G  o  n  i  o  m  e  t  r  i. 

Kulmanlvel   ks.   Nivel. 

Kulman  kolmijako  (lat.  trisectio  anguli),taso- 
kulman  jako  kolmeen  keskenänsä  ylitäsuureen 
osaan.  Telitävä  on  mahdollinen  suorittaa  eri  ta- 
voilla esim.  konkoidi  nimisen  neljännen  asteen 
kä}-rän  ja  hyperbelin.  tai  ympyrän  ja  hyperbelin 
avulla.  Mutta  k.  k:lla  tarkoitetaan  tavallisesti 
telitävän  suorittamista  ympyrän  ja  suoran  avulla. 
Tältä  alkeisgeometriselta  kannalta  katsoen  teh- 
tävä on  mahdollinen  vain  muutamissa  poikkeus- 
tapauksissa, esim.  jos  kulma  on  180°,  90°,  45°, 
mutta  yleensä  mahdoton.  Vanhalla  ajalla  kreik- 
kalaiset matemaatikot  (Pappos,  Proklos,  Nikome- 
des)  omistivat  paljon  aikaa  tämän  probleemin  tut- 
kimiseen. Nikomedeen  (n.  200  e.  Kr.)  ratkai.su 
keksimällään  konkoidin  avulla  on  vanhin,  mikä 
tunnetaan.  Arabialaisilla  k.  k.  oli  huomion  esi- 
neenä etenkin  lOtnnen  vuosis.  loppupuolella  ja 
ll:nnellä  vuosis.,  joka  oli  matemaattisen  tutki- 
muksen vilkkain  aikakausi  heillä.  Kun  ranska- 
lainen matemaatikko  Frangois  Vi6te  1500-luvun 
loppupuolella  todisti,  että  kuuluisan  probleemin 
suoritus  voidaan  muuntaa  kolmannen  asteen  yh- 
tälön ratkaisemiseksi,  oli  kysymys  tieteelliseltä 
kannalta  kat.sottuna  saanut  lopullisen  vastauk- 
sensa. Käytännöllisesti  voidaan  kulma  jakaa  kol- 
meen yhtä  suureen  osaan  tarkoitusta  varten  val- 
mistetuilla kojeilla.  ['.  S:n. 

Kulmanopeus,  Akselin  varassa  pyörivän  kap- 
paleen k.  on  .se  kulma  v,  joka  ilmoittaa  kappaleen 
kiertymisen  suuruutta  aikayksikössä.  K:tta  mita- 
taan tavallisimmin  akselista  etäisyydellä  1  olevan 
pi.steen  aikayksikös.sä  piirtämän  kaaren  pituu- 
della. Mittayksikkönä  käytetään  silloin  sädettä 
itseänsä  (kulmayksikkö  siis  57°17'45"  vrt. 
Kulma),  Etäisyydellä  v  akselista  oleva  piste 
kulkie   aikayksikössä   matkan   rv.  V.   S:tt. 

Kulmapeili  1.  kulmakuvastin  ks.  Ku- 
vastin. 

Kulmarauta,  kankirauta  jolla  on  suorankul- 
man  ([_)   muotoinen  poikkileikkaus.    Kulman  kyl- 


jet ovat  joko  samansuuruiset  taikka  suhtautuvat 
toisiinsa  kuin  1:1'/:  taikka  1:2.  Suurimmis.sa 
tasakylkisissä  k:issa  kyljen  leveys  on  160  mm 
ja  paksuus  15-19  mm,  merkitään  160x160x19; 
suurimmat  epäkylkiset  100xl'''0xl4  mm  ja 
100x200x16  mm,  kankien  suurin  pituus  12  m. 
K:t  valmistetaan  hehkuvista  rautaharkoista  ve- 
nyttämällä erikoismuotoisten  rautavalssien  vä- 
lissä —  valssaamalla,    vrt.  K  u  v  i  o  r  a  u  t  a. 

J.  C-en. 

Kulmarumpu,  kulmanmittauskoje,  ontto  sylin- 
teri, jonka  vaipassa  on  hienoja  rakoja  tähtäämistä 
varten.  Tälitä.ysviivat  leikkaavat  toisensa  sylin- 
terin ak.selilla.  Jos  k.  asetetaan  mitattavan  kul- 
man kiirkeen  pystytetyn  sauvan  päähän,  voidaan 
tähtäämällä  raoista  kulman  kylkien  asema  mää- 
rätä. ■  (V.  8:n.) 

Kulmavii^u.  1.  Kaksivartinen,  tavalli.sesti 
suorakulmainen  vipu,  käytetään  voiman  suunnan 
muuttamiseen   esim.   soittokelloissa.  —   ,  . 

2.  Nivelillä  varustettu  tanko  (kuva) ,  "p^^^l.^H' 
kä}-tetään    puristus-,  liivisty.s-,  niittaus-,  ] 

ja  rahanpainokoneissa,  lankapihdeissä  KuUnavipu. 
y.  m.  V.  L. 

Kulmbach  [-ah],  kaupunki  Baierissa,  Ylä- 
p'rankin  hallitusalueessa.  Mainin  lähdejoen  var- 
rella, luoteeseen  Bayreuthista;  10,731  as.  (1910). 
Teollisuus,  vars.  oluenvalmistus,  kukoistava.  Olut- 
panimoja oli  tämän  vuosisadan  alussa  15,  joi- 
den   tuotteita    lähetettiin    ulkomaille    0,«    milj.   hl. 

—  Läliettyvillä  ent.  linna  Plas.senburg,  nykyään 
rangaistusvankilana  käytetty, 

Kulmbach  [-ah],  Hans  von,  oik.  Hans 
Siiss  (n,  1475-1522),  saks,  taidemaalari.  K:n 
sanotaan  saaneen  vaikutusta  Jacopo  de'  Barba- 
ri'lta.  K.  kuului  Niirnbergiss.ä  Diirerin  koulu- 
kuntaan, jonka  lahjakkain  väriniekka  hän  on. 
Pääteoksia:  ,,Tucherin  alttari"  (Nurnbergin  Se- 
baldus-kirkossa) ,  .,P.  Katariinan  mestaus"  (Kra- 
kaun  Jlaarian  kirkossa)  ja  „Kuninkaiden  kumar- 
rus" (Berliinin  Kaiser  Friedrich-museossa).  [K  o  e- 
litz,  Hans  Suss  von  K.   (1891).]  E.  Kr. 

Kulminatsioni  (lat.  culmen  =  huippu) .  korkein 
kohta  kappaleen  liikunnassa.  Taivaankappaleen 
näennäi.sessii  vuorokautisessa  liikunnassa  k.  on 
taivaankappaleen  läpikulku  meridiaanin  kautta, 
ylimmäksi  k:ksi  sanotaan  sen  läpikulkua 
meridiaanin    kautta   taivaannavan    ylä-   —   meillä 

—  eteläpuolella,  jolloin  se  on  korkeimmillaan, 
alin    k.    on    läpikulku    meridiaanin    kautta    ala- 

—  meidän  luona  —  pohjoispuolella  taivaannapaa, 
jolloin  taivaankappaleen  korkeus  on  pienin,    vrt. 
\'uorokautinen    lii- 
kunta. II.   li. 

Kulnev,  Jakov  Pet- 
r  ov  i  ts  (1764-1812),  ven. 
sotilas;     taisteli     Turkissa 

1789,  Puolassa  1794, 
Preussissa  1807  ja  otti 
alusta  alkaen  osaa  Suo- 
men sotaan  1808-09  ollen 
tavallisesti  etujoukon  joh- 
tajana; oli  mukana  Yi)pä- 
rissä,  Viirteellä,  Pyhä- 
joella, Siikajoella,  Lintu- 
lahdella,  Kuonalla,  Sal- 
milla, Oravaisissa,  Tul- 
tuaan jouluk.  1808  ken- 
raalimajuriksi     K,      johti  j,  p.  Kuhiev, 


1713 


Kuloaari — Kulta 


1714 


sen  veii.  sotajimkon  etujoukkoa,  jonka  oli  miiärä 
talvella  1809  liyökätä  jäätyneen  Ahvenanmeren 
poikki  Ruotsiin,  ja  saapuikin  ensin  Ahvenan- 
maalle ja  19  p.  maalisk.  Grisslehamniin,  mistä 
l',än  kuitenkin  seur.  päivänä  sai  kii.skyn  palata. 
V.  IStO  K.  otti  kunniakkaasti  osaa  Turkin  so- 
taan; sai  kuolinliaavan  taistellessaan  ranskalai- 
sia vastaan  1S12.  K.  oli  nrlioollinen,  iloinen,  läm-  ', 
minsydäniinen  ja  ritarillinen  mies.  jommoiseksi 
Ivuiiebcrfrkin,  joka  nelivuotiaana  näki  hänet  Pie- 
t.irsnaressa.  on  kuvannut  hänet  ..Vänrikki  Stoo- 
lin   tarinoissa".  J.    F. 

Kuloaari   ks.   C  o  u  1  o  i  r. 

Kuloi,  joki  Pohjois-Veniijällä,  Vienan  kuverne- 
mentissa.  laskee  Vienanmeren  suussa  olevaan 
Mezenjin-laliteen.  Pituus  320  km;  lisäjokia: 
Telrta.  Xyrzeiicra,  Nemmoga.  E.  E.   K. 

Kulonsuomäki,  vanha  rautakaivos  7  km  luo- 
teeseen päin  Karkkilan  tehtaalta  (ks.  t.).  mai- 
nitun tehtaan  omaisuutta;  käyttämätön  v:sta 
18S8.  L.   Tl-nen. 

Kulovalkea  on  huomattavalla  tavalla  vaikut- 
tanut metsiemme  kehitykseen.  Vain  aniharvat 
seudut  ovat  siltä  kokonaan  säästyneet,  mutta 
useat  sitiivastoin  palaneet  moneenkin  kertaan. 
Knnen  ihmisen  tuloa  saattoivat  k:t  syttyä 
ainoastaan  salamoista,  mutta  asutuksen  edis- 
tyessä tulivat  k:tkin  yleisemmiksi  ja  tuhosivat 
meillä  ylidessä  kaskenpolton  kanssa  laveat  alat 
aarniometsiä.  Kuusi,  joka  muinoin  varmaan  oli 
paljoa  laajemmin  levinnyt  kuin  nykyään,  ei 
ohuen  kuorensa  ja  matalalla  kulkevan  juuris- 
tonsa takia  kestänyt  uudistuneita  kuloja,  vaan 
hävisi  monin  paikoin  kokonaan  kangasmailta, 
säilyen  ainoastaan  tuoreissa  notkomaissa.  Vahva- 
kuoriselle  ja  paalujuurella  varustetulle  männylle 
kulot  .sensijaan  päinvastoin  tarjosivat  erinomai- 
sen tilaisuuden  uudistumiseen.  Männyn  tärkeim- 
pänä elinelitona  nimittäin  on  runsas  valonsaanti 
ja  sitähän  ei  suinkaan  puuttunut  mäntytaimis- 
tolta  aukeilla  kuloaloilla.  80  kenties  90  % 
maamme  mäntymetsistä  onkin  noussut  palo- 
aloille. Parhaimmilta  kasvumailta  täytyi  kui- 
tenkin miinnynkin  yleensä  väistyä,  ja  sijaan 
tunki  koivu.  Syynä  tähän  oli  se,  että  männyllä 
siemenvuodet  sattuvat  ainoastaan  6-7  v:n  väli- 
ajoilla maan  etelä-  ja  keskiosissa,  Pohjois- 
suomessa vieläkin  harvemmin,  koivun  sitävas- 
toin miltei  joka  vuosi,  joten  muutamatkin  koi- 
vut pian  saattoivat  siementää  paloalan,  joka 
männyn  myöhemmin  sille  siemeniään  varistaessa  i 
tavallisesti  jo  oli  joko  koivuntaimi.ston  tai  rikka- 
ruohon peitossa.  Sitäpaitsi  koivu  on  nuorena 
hyvin  nopeakasvuinen,  joten  mänty  helposti  jäi 
varjoon.  K: in  uuvuttamilla  mailla,  joilla  kuusi 
ja  koivu  eivät  enää  olisi  viihtyneetkään,  maa- 
perään nähden  vaatimattomampi  mänty  taas 
säännöllisesti  tuli  vallitsevaksi  puulajiksi.  Pai- 
koin k:t  ovat  yhdessä  metsänraiskauksen  kanssa 
kokonaan  hävittäneet  metsät,  niin  että  laajoilla 
aloilla  on  hyvin  vähän  noussut  uutta  kasvua 
(Pohjankangas,  Vierustenkangas  y.  m.).  Myös- 
kin metsänrajan  etelämmäksi  siirtymiseen  La- 
pissa k:t  ovat  osaltaan  vaikuttaneet.  —  Viime 
aikoina  metsiipalot  ovat  puun  arvon  nousemi- 
sesta johtuneen  varovamman  tulenkäsittelyn  seka 
metsävirkakunnan  asettamisen  kautta  käyneet 
harvinaisemmiksi  (katso  allaolevaa  kruunun- 
metsiä    koskevaa   taulukkoa),    ja   tämä    seikka 


on   yhtenä  syynä  siihen,  että  kuusi  jälleen   huo- 
mattavasti  on   alkanut   voittaa  alaa. 


Ki'>kiniaarin  viinsiua  u      1 

Pulojpn  lukii- 
r-:iUlril  keski- 

pnlunut 'Vi, 

Auosina 

määrin  vtiotia 

palnntit  ala 

kriiuniiitmet* 

kutiden 

h» 

Sten   kuku 
piutn  altista 

1865-69 

]1S,S 

1.5,4J4,r. 

00.183 

187.';— 79 

14,5.» 

8.91.5,. 

0.(1610 

1885—89 

lORji 

■.>,-42.» 

0,Ol9G 

189.5  -  99 

79.S 

1.9fi7.c 

0.0130 

1905-09 

5-<.o 

I.G14,5. 

0.™=r. 

—  K:n  sammuttaminen.  Voimassa  ole- 
van metsälain  (v:lta  1886)  mukaan  tulee  yhden 
työhön  kykenevän  henkilön  kustakin  ruoka- 
kunnasta, johon  arpakapula  on  saapunut,  viipy- 
mjittä  lähteä  kulovalkeata  sammuttamaan.  .Sam- 
mutustyö.ssä  koetetaan  etupäässä  rajoittaa  tulen 
levenemistä  avaamalla  palolinjoja.  joilta  metsä 
hakataan  pois  ja  kasvipeite  revitään  irti.  sytyt- 
tämälhi   vastavalkeita   j.  n.  e.  L.   l-o. 

Kulovesi,  jokijärvi  Hämeen  ja  Turun  läänieu 
rajoilla.  Satakunnassa,  va.staanottaa  Nokian- 
virran idästä  ja  Kyrösjärven  reitin  pohjoisesta 
Siuion  kosken  kautta.  Länteen  K:n  jatkona  on 
Rautavesi,  josta  Kokemäenjoki  laskee  57.5  m  yläp. 
merenp. ;  K:n  pinta-ala  20.5  km^  saarineen  (saa- 
rien pinta-ala  O.e  km-);  rannan  pituus  51,«  km. 
järven  pituus  16,5  km,  leveys  n.  1.»  km.  K.  on 
pitkähkö  vesi,  joka  paremmin  muistuttaa  jokea 
kuin  järveä.  Rannat  ovat  paikoittain  sangen 
kauniita,  niille  antavat  eloa  herraskartanot  ja 
huvilat    sekii    suuret    viljelykset.  J.    E.    R. 

Kulta,  ikivanhoista  ajoista  tunnettu  ja  ar- 
vossa pidetty  metalli,  alkuaine.  —  Puhtaalla 
k:lla  on  kaunis,  keltainen  väri  ja  vahva  me- 
tallinkiilto.  Puhdas  k.  on  kaikista  metalleista 
sitkeintii,  jotakuinkin  yhtä  pehmeää  kuin  lyij.v. 
.Sitä  voidaan  takoa  O.oooi  mm:n  ohuisiksi  levyiksi, 
joiden  läpi  valo  tulee  vihreänä.  Puhdasta  k:aa 
ei  voida  valaa,  koska  se  jähtyessään  kovasti 
kutistuu;  se  sulaa  1064°  kuumuude.ssa  vihertä- 
väksi nesteeksi.  Jos  sulaa  k:aa  hitaasti  jähdy- 
tetään,  kiteytyy  se  kuutioiksi  tai  oktaedreiksi: 
kem.  saostuskeinoin  k.  saadaan  muuttumaan  rus- 
keaksi, kiillottomaksi  jauhoksi,  joka  kuitenkin 
puristettaessa  muuttuu  tavallisen  k:n  näköiseksi. 
K:sta  voidaan  saada  myöskin  kolloidinen  vesi- 
liuos, joka  on  väriltään  punainen  (esim.  elektro- 
kemiallisilla  keinoilla  tai  pelkistämällä  kiehuvaa 
alkalista  k.-kloridiliuosta  formaldehydillä) .  Näistä 
liuoksista  voidaan  k.  saostaa  samalla  tav.alla  kuin 
muutkin  kolloidit.  Amorfiset  aineet  kiinnittä- 
vät koUoidaali.sta  k:aa:  tällä  tavoin  valmistetaan 
esim.  posliiniteollisuutta  varten  k.-p  u  r  p  p  u  r  a- 
väriä.  —  K:n  om.-p.  on  19,s :  se  johtaa  erit- 
täin hyvin  sähköä,  at,-p.  197,!,  kem.  merkki  Au(lat. 
Aiiritm).  K.  on  yhdistyksissään  joko  yksi-  tai 
kolmiarvoinen.  Happeen  k.  ei  yhdy  suoraan  ko- 
vimmassakaan  kuumuudessa.  Ilmassa  k.  p.vsyy 
aivan  muuttumattomana  eivätkä  sitä  syövytä  ta- 
valliset hapot  eikä  alkalit:  siksipä  voidaan  k. 
erottaa  hopeasta  joko  typpi-  tai  rikkihapolla, 
joihin  hopea  kyllä  liukenee.  Kloori  ja  bromi 
taasen  syövyttävät  k:aa  ja  samoin  kuningasvesi. 
siinä  kun  on  vapaata  klooria.  Jos  kloori  vai- 
kuttaa k:  aan  200°  lämmössä,  syntyy  vedetön 
k:n    ja    kloorin    yhdistys,    k.-k  1  o  r  i  d  i    (AuCy. 


1715 


Kulta 


1716 


kostuva,  veteen,  alkoholiin  ja  eetteriin  liiilconeva 
keltaisenruskea  aine.  Jos  hailidxitetaan  kuningas- 
vettii.  johon  on  liuotettu  k:aa,  kiteytjy  siitit 
lopuksi  pitkinii,  keltaisina  neuloina  k.-k  1  o  o  r  i- 
vefyliappo  {nAuCl4+4IL0) :  sitii  myydiiän 
kaupassa  k. -kloridin  nimellä  ja  kiiytetiiän  m.  m. 
valokuvauksessa.  Kuumennettaessa  poistuu  k.- 
kloridista  ensin  alemmassa  liimmössä  osa  kloo- 
rista ja  syntyy  k.-kloruuri  (AuCl),  joka  sit- 
ten korkeammassa  kuumuudessa  hajoaa  k:ksi  ja 
klooriksi.  K. -s  y  a  a  n  i  v  e  t  y  h  a  p  o  n  (HAu(CN),) 
värittömiä  alkalimetallisuoloja  käytetiiän  galvaa- 
niseen kultaukseen.  Samoin  erotetaan  niiden 
avulla  k.  k:n-pitoisista  vuorilajeista  ja  hiekasta. 
K.  ei  kernaasti  muodosta  happojen  kanssa  suo- 
loja. Sen  molemmat  oksidit  (k. -o  k  s  i  d  u  1  i, 
AUjO,  k.-o  k  s  i  d  i,  Au.O,)  saadaan  vastaavia 
hydroksideja  kuumentamalla;  ne  hajoavat  taas 
vuorostaan  enemmän  kuumennettaessa  k:ksi  ja 
hapeksi.  —  R  ä  j  ä  h  d  y  s-k:a  a  saadaan  k.-hydrok- 
sidista  ammoniakilla:  se  on  oliivin-vihreää,  lyö- 
dessä tai  kuumennettaessa  kovasti  räjähtävää 
jauhoa.  —  Alkemistit  nimittivät  k:aa  metallien 
kuninkaaksi  ja  merkitsivät  sitä  auringon  mer- 
killä 0.  Yli  vuosituhannen  ajan  uskottiin,  että 
tätä  metallia  voitiin  valmistaa  keinotekoisesti, 
luultiin,  että  epäjaloja  metalleja  voitaisiin  muut- 
taa k:ksi    (ks.   Alkemia). 

Luonnossa  on  k.  miltei  aina  pelkkänä,  ta- 
vallisesti vain  sekoittuneena  toisiin  metalleihin, 
etenkin  hopeaan.  Usein  on  k:aa  hienoina  lan- 
koina, pikku  jyvinä  t.  m.  s.  kvartsisuonissa  ;  useim- 
miten ovat  k:n-pitoiset  kvartsisuonet  rautahyd- 
raatin  ruskeaksi  värjäämiä:  tavallista  on  myös- 
kin, että  k:n-pitoisissa  kvartsisuonissa  on  rikki-. 
ar.senikki-  ja  antimoniyhdistyksiä  (kiisuja).  Kun 
kultaa  sisältävät  vuorilajit  rapautuvat  ja  sora 
joutuu  jokiin,  asettuvat  k:n-pitoiset  hiekkajyvät 
määrättyihin  paikkoihin,  verrattain  lähelle  ra- 
pautumispaikkaa;  tällöin  saattaa  k.  liittyä  suu- 
remmiksi kappaleiksikin  (pepiten  1.  nuggets). 
Suurin  k. -kappale,  joka  on  tavattu  (Austraaliassa), 
painoi  124  kiloa.  —  K:aa  on  sangen  usein  pieniä 
määriä  vaski-,  rikki-  ja  arsenikkikiisussa,  l.yij,y- 
kiilteessä  y.  m.  s.,  joissa  tavallisesti  on  samalla 
myöskin  hiukan  hopeaa.  Kun  malmit  murskataan 
metalleiksi,  jää  k.  hopeaan;  siksipä  olivat  vanhat 
hopeaesineet  (esim.  hopearahat)  jonkun  verran 
k:n-pitoisia.  Merivedessä  on  hiukan  k:aa  (0,o! 
mg  1  m°;ssä) ;  valtamerissä  on  arvioitu  olevan 
k: aa  yli  20  miljoonaa  tonnia. 

K:n  erottamiseksi  vuorilajeista  käytetään  eri- 
laisia menettelyjä,  riippuen  sen  esiintymistavasta. 
Soraisista  esiintymispaikoista  saadaan  se  huuh- 
tomalla, minkä  työn  jo  luontokin  on  osittain 
saattanut  suorittaa.  Huuhtomismenettehllä  ei 
kuitenkaan  saada  k;aa  tarkkaan  erotetuksi; 
tämä  erottamistapa  perustuu  k:n  suureen  omi- 
naispainoon, ks.  Kullanhuuhdonta.  Jos  k. 
on  kvartsisuonissa  (esim.  Etelä-Afrikassa),  täytyy 
kvartsi  ensin  rouhia  ja  jauhaa  hienoksi;  jauho  si- 
rotetaan sitten  kallellaan  oleville,  amalgameera- 
tuille  vaskilevyille,  joihin  k. -jyväset  tarttuvat. 
Kun  työtä  on  tehty  jonkun  aikaa,  raaputetaan  le- 
vyistä kulta-amalgami  pois,  levyt  sivellään  uu- 
delleen elohopealla  ja  menettel.vä  jatketaan.  K.- 
amalgamista  puristetaan  nahkaisissa  pusseissa 
liika  elohopea  pois  ja  loput  tislataan  rautaisissa 
retorteis.sa.    Amalgamimenettelyllä  ei   saada  k:aa 


tarkkaan  erotetuksi.  Erittäin  tarkka  on  sen  si- 
jaan n.  s.  s  y  a  n  i  d  i  m  e  n  e  1 1  e  1  y ;  sen  avulla 
saadaan  k:aa  helposti  hyvin  kultaköyhistäkin 
kerroksista.  Työ  toimitetaan  siten,  että  hiekkaa 
t.  m.  s.  liotetaan  kaliunisyanidiliuok.sessa  (ilman 
läsnäollessa),  jolloin  k.  liukenee.  Liuoksesta  se 
saadaan  .saostumaan  sinkkilastuilla  tai  sähkö- 
kemiallisin keinoin.  K:n-pitoisista  kiisuista  voi- 
daan k.  erottaa  monilla  eri  tavoilla.  Kun  kii- 
suissa  tavalli.sesti  on  samalla  hopeaa,  täytyy  lo- 
puksi k.  ja  hopea  erottaa  toisistaan.  Tätä  erot- 
tamista nimitetään  affineeraukseksi  ja  se  voi- 
daan toimittaa  joko  kuivin  keinoin  tai  paremmin 
typpihapolla,  joka  liuottaa  vain  hopean,  ei  kul- 
taa. Myöskin  rikkiliappoa  käytetään  ja  se  tulee 
halvemmaksi;  hopea  liukenee  kieliuvan  kuumaan, 
väkevään  rikkiliappoon.  Nykyään  pulidistetaan 
k:aa  paljon  sähkökemiallisin  keinoin. 

Kulta  lejeerautuu  helposti  sinkin,  elohopean, 
tinan,  lyijyn,  vasken  ja  hopean  kanssa.  Useita 
näistä  lejeeringeistä  on  luonnossakin.  Vaskilejee- 
ringillä  on  suuri  käytäntö  (puna-k.).  90  %  kul- 
taa ja  10  %  vaskea  sisältävällä  seoksella  on  vielä 
k:n  jalot  ominaisuudet:  sen  väri  ja  muuttumatto- 
muus, mutta  on  puhdasta  k-aa  kovempaa.  Näissä 
suhteissa  sisältävät  useimpien  maiden  k.-rahat 
k:aa  ja  vaskea.  Koriste-esineissä  on  k:aa  taval- 
lisesti vähemmän.  K. -teokset,  joita  Suomessa  val- 
mistetaan, ovat  valtion  valvonnan  alaisia  kuten 
useimmissa  muissakin  maissa.  K. -esineet  varus- 
tetaan meillä  viidellä  leimalla:  1) k. -sepän  nimi- 
leimalla;  2)  paikan  leimalla  (vaakunalla  t.  m.  s.)  ; 
3)  vuosiluvulla  (erikoisesti  valituilla  kirjaimilla 
ja  numeroilla)  :  4)  luvulla,  joka  ilmoittaa  puhtau- 
den tuhannesosissa;  5)  tarkastusmerkillä  (kruu- 
nulla). Suomessa  leimatun  esineen  tulee  sisältää 
k:aa  vähintään  ""/looo-  Aikaisemmin  ilmoitettiin 
k:n-pitoisuus  karaateissa  1.  24-osissa.  Esi- 
neiden k:n-pitoisuus  voidaan  suunnilleen  määrätä 
tummanvärisillä  k  o  e  k  i  v  i  1 1  ä,  joita  raapute- 
taan tutkittavalla  esineellä  ja  verrataan  synty- 
neitä metallijuovia  kultapitoisuudeltaan  tunne- 
tulla esineellä  vedettyihin  juoviin.  Jos  kiven  pin- 
nalle kaadetaan  typpihappoa  jää  juoviin  metal- 
lia (k:aa)  jälelle  sitä  enemmän,  mitä  k. -rikkaampi 
koeteltava  kappale  on. 

Kaikista  metalleista  k.  oli  aikaisimmin  käy- 
tännössä. Sen  sopivaisuus  koristetarkoituksiin 
ja  sen  harvinaisuus  aiheuttivat  sen  suuren  ar- 
von. Egyptiläi.set  saivat  k:nsa  pääasiallisesti 
Nuubiasta  ja  Senegal- joen  yläjuoksun  varsilta. 
Mistä  juutalaiset,  esim.  Salomo,  saiv.at  k:aa,  ei 
varmasti  tiedetä.  Euroopasta  saatiin  ennen  k:aa 
Traakiasta.  Unkarista,  Pyreneitten  niemimaalta, 
Irlannista.  Galliasta  y.  m.  Keskiajalla  k:n 
saanti  väheni  Euroopassa,  mutta  Anieriikan  löy- 
dön jälkeen  tuotiin  sitä  tästä  uudesta  maan- 
osasta, etenkin  Meksikosta  ja  Brasiliasta,  suu- 
ret määrät.  Vuosien  1691-1800  välillä  saatiin 
esim.  Brasiliasta  k:aa  noin  3  miljardin  mk:n 
arvosta.  Myöhemmin  tuotiin  k:aa  Perösta,  Chi- 
lestä ja  Kolumbiasta.  Vuoden  1800  jälkeen  alkoi- 
v.at  k:n  kokoamistyöt  kehittyä  korkealle  Uralin 
vuoristossa.  V.  1845  saatiin  täältä  k:aa  liki 
kaksi  kertaa  enemmän  kuin  koko  Etelä-Amerii- 
kasta.  V.  1848  löydettiin  k:aa  runsaasti  Kalifor- 
niasta ja  lS:'il  Austraaliasta.  Kalifornian  k:n- 
t\iotanto  on  nykyään  mitättömän  pieni.  Austraa- 
lian   k. -tuotanto  oli   korkeimmillaan   v.   1857;    ny- 


ITI'; 


Kulta-aika 


1718 


kviiän  se  on  iiiouinkerroin  pienempi.  Tärkeim- 
mät myöhemmistä  k:n  löytöpaikoista  ovat  Trans- 
vaal.   Klondyke   ja   Yukon-joki. 

Nykyään  ovat  huomattavimpia  krn-saantiseu- 
tuja  Pohj.-Ameriikka.  Etelä-Afrikka,  Austraalia 
ja  Venäjä.  Pohj.-Ameriikassa  kootaan  k: aa  Neva- 
dassa ja  Coloradossa,  Oregonissa,  Montanassa. 
Alaskassa  ja  Klondykessa,  Myöhäisimpiä  löytö- 
paikkoja ovat  Thunder  Mountain  Idahossa.  Etelä- 
Ameriikan  löytöpaikoista  on  vain  Kolumbia  mai- 
nitsemisen arvoinen.  Etelä-Afrikan  tärkein  kulta- 
alue  on  Transvaal.  Muualta  Afrikasta  saadaan 
k:aa  huomattavat  määrät  Senegal-joen  yläjuok- 
sun varsilta.  Niilin  lähteiltä  ja  Abessiiniasta, 
Austraalian  kultarikkaimmat  paikat  ovat  Vik- 
toria, Uusi  Etelä-Wales,  Uusi-Seelanti  sekä  muu- 
tamat seudut  Länsi-Austraaliassa,  Aasiassa  siir- 
tyy k:n-kokoojien  työalue  yhä  enemmän  ja  enem- 
män Uralista  Tibetiin  ja  Amurin-maahan  päin, 
Euroopassa  saadaan  k:aa  mainittavissa  määrin 
vain  Pohjois-  ja  Itä-Unkarissa  (Siebenbiirgenissä), 

K:aa  löydettiin  Suomesta  v,  1837  Kemijoen 
suulta;  sitä  oli  verrattain  suurina  rakeina  muu- 
tamissa kalkkikivilohkareissa,  V.  1868  löydettiin 
tuntuvia  määriä  Ivalojoen  rantamien  hiekasta, 
ja  silloin  aloitettiin  k:n-huuhdonta.  Ensi  vuosina 
oli  työssä  satoja  henkiä.  Vaikka  k:aa  on  siellä 
niukasti,  on  työ  kuitenkin  jatkunut  ja  jatkuu 
yhä.  Suurin  määrä  saatiin  v.  1871  (56.692  g); 
1886  saatiin  vain  5,000  g.  Seuraavina  vuosina 
tuotanto  nousi,  mutta  on  viime  aikoina  vähen- 
tynyt: nykyvuosina  saadaan  vain  3,000-3,500  g 
(arvoltaan  noin  10.000  mk.).  Kaikkiaan  on  Suo- 
mesta saatu  k: aa  vain  vaille  puolentoista  mil- 
joonan mk: n  arvosta,  —  Myöskin  Ivalojoen  laak- 
son kiinteistä  vuorista  löydettiin  tämän  vuosi- 
sadan alkupuolella  k:aa.  mutta  löytöjen  jälkeen 
jatketut  kalliit  työt  eivät  ole  tuottaneet  mitään 
tuloksia.  Muuallakin  Suomessa  on  löydetty  k:aa 
kiinteistä  vuorista  (esim.  Kiskon  pitäjästä), 
mutta  vaikea  on  sanoa,  tuleeko  niillä  olemaan 
mitään  merkitystä. 

Maailman  k:n-tuotanto  vaihtelee  uusien  löytö- 
paikkojen ilmaantumisen  vuoksi.  Keskimäärin 
saatiin  koko  maailmassa  kultaa 

VV,  1800-50    23  tonnia 

„    1851-80    187 


VV,  1881-90    160  tonnia 

„    1891-95     235 

„    1896-1900    411 

V,    1903    494 

„    1905    567        „ 

Viime  vuosikymmeninä  on  k. -määrä  markki- 
noilla lisääntynyt  suhteellisesti  paljoa  enemmän 
kuin  hopea.  Vv,  1891-95  suhde  oli  1:20,  vuonna 
1903  jo  1:12,  Määrän  lisäyksestä  käyttää  suu- 
rimman osan  teollisuus  eikä  rahapajat.  Suurin 
osa  maailman  k:sta  tulee  tuotantomaista  Englan- 
tiin ja  sieltä  muihin  maihin,  —  Teollisuudessa 
käytetään  k:  aa  etupäässä  k.-sepänta  varoihin, 
kelloihin,  galvanoplastiikassa,  lasi-  ja  posliini- 
tehtaissa, hammastekniikassa  ja  valokuvauksessa, 

S,  V.  n. 

Kulta-aika,  hyvin  yleisesti  eri  kansojen  kes- 
kuudessa ja  eri  aikakausina  esiintyvä  mielikuva, 
joka  aiheutuu  siitä,  että  kulloinkin  oman  ajan 
olot  tuntuvat  kalseilta  ja  ilottomilta.  Synkän  to- 
dellisuuden vastakohdaksi  kuvitellaan  aikakautta, 
I  jolloin  oikeus  vallitsee  maan  päällä,  jolloin  aulis 
luonto  vaivatta  antaa  kaikille  antimiaan,  jolloin 
ihmiset  elävät  viattomina  ja  onnellisina,  väki- 
vallasta, vääryydestä  ja  kärsimyksistä  tietä- 
mättä. Tämä  kulta-aika  asetetaan  tavallisesti 
kaukaiseen  muinaisuuteen.  Niin  esim.  Raamatun 
paratiisi,  —  Kreikkalaisten  maailmankuvassa 
kulta-ajalla  oli  niinikään  tärkeä  sija.  Tunnettu 
on  varsinkin  Hesiodoksen  „Työt  ja  päivät"  nimi- 
sessä runoelmassa  oleva  viiden  ihmispolven  ku- 
vaus. Ensinnä  muka  eli  Kronoksen  (ks,  t.)  halli- 
tessa kultainen  suku,  joka  ei  tuntenut  vai- 
vaa, .ei  kärsimystä  eikä  vanhuutta:  ihmiset  eli- 
viit  silloin  nuoruuden  kukoistuksessa  vapaina  kai- 
kesta pahasta,  kunnes  kuolema  heidät  lannisti 
unen  tavoin.  Maa  kasvoi  runsaa.sti  viljaa:  va- 
paasta tahdosta  he  hoitivat  vainioita  rauhas.sa 
ja  onnessa.  Kuoltuaan  he  muuttuivat  hyviksi  ih- 
misten suojelushengiksi.  —  Kultaisen  suvun  jäl- 
keen eli  ja  sortui  Hesiodoksen  mukaan  älytön 
hopeinen  suku;  sitten  seurasi  röyhkeä  ja 
väkivaltainen  vaskinen  suku;  sen  jälkeen 
eli  .sankariajan  sukupolvi,  joka  sortui  suuriin 
sotiin  (paitsi  niitä,  jotka  Zeus  siirsi  autuaitten 
saarille) ;  viimeksi  tulivat  runoilijan  omat  aika- 
laiset, tavallisten  ihmisten  vääryyttä  harjoittava. 


1719 


Kulta-amalgami — Kultainen  vasikka 


1720 


kaikin     puolia     onnetou     rautainen     suku- 
p  o  1  V  i.  O.   E.   T. 

Kulta-amalgami  ks.  A  m  a  1  g  a  m  i. 

Kulta-ampiainen   ks.   C  U  r  y  s  i  s. 

Kultaeliksiiri,  Bestusevin  tinktuuri  (tinctttra 
ferri  chiorati  wtherea),  nykyjään  enää  vähän 
käytetty  rautalä;Lke;  myös  alkeraiallinen  prepa- 
raatti. '  "  (E.  Th-n.) 

Kultaesikko  ks.  Esikot. 

Kultafasaani  ks.  Fasaanit. 

Kultaguldeni  ks.  Guldeni. 

Kultahiekka,  kullanpitoinen  hiekka.  Seu- 
dus.sa.  missä  vuoriperässä  on  kultaa,  joutuu  tätä 
metallia  kallion  rapautuessa  myös  irtonaisiin 
maalajeihin,  ja  kun  sitten  juokseva  vesi  näitä 
huuhtoo  ja  lajittelee,  jää  kultamurusia  niiden 
suuren  ominaispainon  takia  verraten  runsaasti 
lähiseudun  hiekkakerroksiin,  kun  taas  paljoa  ke- 
vyemmät vuorilajikivenniiisrakeet  suuremmaksi 
osaksi  kulkevat  pitemmälle.  Näin  jokihiekkaan 
ja  -soraan  saattaa  kerääntyä  kultaa.  Siitä  saadaan 
huuhtomalla  kultamuruset  jotenkin  puhtaina  ero- 
tetuiksi, ja  tätä  tuotetta  nimitetään  usein  myös 
kultahiekaksi.  vrt.  Kulta.  P.  E. 

Kultahuuhde    ks.    Valokuvaus. 

Kultahäät,   häiden  50  :s  muistopäivä. 

Kultainen  bulla  (lat.  aurca  bulla]  on  oikeas- 
taan jokainen  ktiltaisella  sinetillä  ibiiUa  ks.  t.) 
varustettu  asiakirja;  mutta  erityisesti  käytetään 
tätä  nimitystä  Saksan  keisari  Kaarle  IV:n 
Metzin  valtiopäivillä  13.56  julkaisemasta  valtio- 
asetuksesta,  jossa  m.  m.  säädettiin  keisarinvaa- 
lissa noudatettavat  ohjeet  sekä  vaaliruhtinaiden 
oikeudet.  Yksi  alkuperäinen  kappale  tätä  asia- 
kirjaa on  Frankfurt  a.  M:n  raatihuoneessa  (Rö- 
mer), jossa  keisarit  valittiin.  Muista  tämän- 
nimisistä asiakirjoista  mainittakoon  se  kirje, 
jolla  Fredrik  II  1214  luovutti  Tanskan  kunin- 
kaalle Valdemar  II;lle  Elben  ja  Elden  tuolla 
puolen  olevat  maat  ja  Andreas  II. n  Unkarille 
1222  antama  vapauskirja. 

Kultainen  hordi  ks.  Kultainen  orda. 

Kultainen  leikkaus  (sectio  aurea),  janan  jako 
kahteen  osaan  siten,  että  koko  jana  suhtaantuu 
suurempaan  osaan  ku- 
ten tämä  pienempään. 
Jana  on  silloin  toisin 
sanoen  jaettu  jatku- 

vaisessa  suh- 
teessa. Olkoon  AB 
jaettava  jana  (ks.  ku- 
vaa). Toiseen  päätepis- 
tee.seen  B  piirretään 
kohtisuoraksi  janaa 
vastaan  sen  puolikkaan 
OB-.n  kokoinen  jana. 
0/J-jana  säteenä  ja  0-pi.ste  keskipisteenä  piirre- 
tään ympyrä.  O-  ja  jl-piste  yhdistetään  suoralla. 
CA  mitataan  AD -.n  pituiseksi.  C-pisteessä  k.  1.  on 
AB-  janalle  suoritettu.  Jana  on  silloin  suunnil- 
leen jaettu  suhteessa  8:5.  K:n  l:n  arvellaan  Py- 
thagoraan jo  tunteneen.  Euklides  käytti  sitä 
säännöllisen  kymmenkulmion  piirtämiseksi.  Tai- 
teessa ja  luonnossa  k:n  l:sen  mukaisilla  suhteilla 
on    huomattava   sija.  V.   S:n. 

Kultainen  luku,  se  luku,  joka  ilmaisee  mo- 
nesko jokin  vuosi  on  kuunsykkelin  10:stä  vuo- 
de.sta.  Nimitys  johtunee  siitä,  että  Metonin  las- 
kelma,  joka    on    t9-vuotisen    sykkelin    peru.stana. 


Kultainen  leikkaus. 


ioli  Ateenassa  piirrettynä  erääseen  muuriin  kul- 
taisin kirjaimin. 

Kultainen   oinaantalja.    1.   ks.    Argonaut- 

Itien  retki.  —  2.  Kultaisen  taljan  ritarikunta 

I  (ransk.  Ortlre  de /a  (oiso)i  d'or^,  itäv.  ja  esp.  ritari- 
kunta. Burgundin  hei-ttuan  Filip  Hyviin  perus- 
tama 1429.  —  Sääntöjen  mukaan  sai  siihen  ottaa 
vain  ruhtinaita  tai  vanhojen  aatelissukujen  jäse- 
niä, jotka  olivat  suorittaneet  huomattavia  palve- 
luksia:  tätä  ei  kuitenkaan  ole  myöhemmin  aina 
tarkasti  noudatettu.  Kaarle  Rohkean  kuoleman 
jälkeen  1477  suurmestarin  arvo  siirtyi  h.änen 
vävylleen  Habshurg-sukuiselle  ilaksimilianille  ja 
Kaarle   V:n  jälkeen   tämän   suvun   espanjalaiselle 

i  haaralle.  Kun  se  sammui,  vaati  sekii  Itävallan 
Kaarle  VI  saksalaisen  haaran  päämiehenä  eitä 
Espanjan  Filip  V,  joka  oli  Bourbon-sukua,  tä- 
män arvossa  pidetyn  ritarii^ton  jäsenten  nimit- 
tämi.soikeuden,  ja  sitä  käytettiin  sittemmin  kum- 
massakin maassa.  Ritarimerkkinii  on  kultainen 
oinaantalja,  joka  riippuu  sinise.stä  liekehtivästä 
piikivestä.  Kannetaan  juhlatilaisuuksissa  ket- 
ju.sta,  jossa  on  tulirautoja  ja  liekehtiviä  piikiviä 
(Burgundin  vaakuna),  muutoin  i)unaisesta  iiau- 
hasta.    [Zoller,  ..Der  Orden  vom  goldenen  Vlies".] 

G.  R. 
Kultainen  orda  (kultainen  leiri,  veu.  zolo- 
taja  ordn] .  mongolilaisen  Tsingis-kaanin  pojan- 
pojan B  a  t  u  n  n.  1240  perustama  valtakunta, 
joka  käsitti  Venäjän,  Mustan-meren  pohjoispuo- 
lella olevat  alueet  ja  Aral-järven  ympärillä  ole- 
vat maat.  Valtakunta  on  myöskin  tunnettu 
Kaptsakin  1.  Kiptsakin  kaanikunnan 
nimellä.  Pääkaupungiksi  teki  Batun  veli  ja  seu- 
raaja Berke  Sarain,  missä  veroa  maksavain 
Venäjän  ruhtina.sten  täytyi  käydä  kaanille  ala- 
maisuuttaan osoittamassa.  Kultainen  orda  oli 
mahtavimmillaan  kaani  U  s  b  e  k  i  n  hallitessa 
1312-40.  (Hänestä  ovat  Turkestanissa  vallitsevat 
usbekit  saaneet  nimensä.)  Tsingis-kaanin  suvun 
sammuttua    1359    syntyi    pitkällisiä    valta-istuin- 

!  riitoja.  V.  1370  kaaniksi  päässii-t  M  am  ai,  jonka 
ven.  suuriruhtinas  Diraitrij  Donskoj  voitti  Ku- 
likovon-kentällä  1380.  menetti  1382  valtansa 
Toktamisille.  Tämä  uudisti  Moskovaan  tekemäl- 
liiän  sotaretkellä  ordan  vallan  Venäjiillä,  mutta 
1395  Timurlenk  karkoitti  hänet.  Tämän  jälkeen 
orda  heikontumistaan  heikontui.  V.  1438  siitä 
irtaantui  Kasaani,  1441  Krim  ja  1480  Astrakaani, 
ja  14811  se  sortui  vihollisten  tataarien  hyökkäyk- 
seen. [Hammcr-Purgstall,  ,,Gesoliichte  der  Golde- 
nen  Horde".  Cahun,  „Introduction  ä  Thistoire  de 
l'Asie".] 

Kultainen  ruusu  1.  h  y  v  e  r  u  u  s  u.  paavilli- 
nen armolahja,  jonka  paavi  kardinaalikollegin 
läsnäollessa  juhlallisesti  vihkii  n.  s.  ruusu- 
sunnuntaina  (neljäntenä  paastosunnuntaina)  ja 
sitten  antaa  jollekin,  tavallisesti  ruhtinaalliselle 
henkilölle. 

Kultainen  sarvi.  1.  (kreik.  Khrysokeras), 
Bosporista  luoteeseen  pi.stävä  lahti  (ks.  Kons- 
tantinopoli). —  2.  Vladivostokin  satama- 
lähti. 

Kultainen  vasikka  ilmaisi  2  Moos.  32  kerto- 
muk.sen  mukaan  Israelin  luopumista  Jumalasta. 
Tämä  luku  on  ilmeisesti  kokoonpantu  useista  läh- 
teistä, jotka  kuitenkin  kaikki  niiyttiivät  kuulu- 
van Pentateukin  vanhimpiin(jahvistisiin) .  —  Kul- 
taisen   vasikan    muodossa    on    Jumala    uskonnolli- 


1721 


Kultainen  ämmä — Kiiltarannikko 


1722 


sen  palveluksen  esineeiiii  Efraiiiiissa  Jerobeamin 
(ks.  t.)  ajasta  alkaen  (1  Kun.  12),  ja  tätä  kuvan- 
palvelusta,  joka  levisi  Juudaankin,  profeetat  kii- 
vaasti vastustivat.  —  Kertomus  2  Moos.  32  osoit- 
taa ja  tahtoo  o.soittaa,  ettei  tällainen  Israelin 
Jumalan  palveleminen  alkuaan  kuulunut  Israelin 
uskontoon.  —  Kuvannolli.sesti  k.  v.  merkitsee 
rahanliimou    epäjnnialaa. 

Kultainen  ämmä  1.  K  u  1  t  iiii  k  k  a  ks.  B  a  b  a. 

Kultajänis  ks.  A  jr  u  t  i. 

Kultakala  (Carassius  auratun)  on  kourin  su- 
kuinen karppikala,  jota  pidetään  kauniin  vä- 
rinsä takia  akvarioissa  ja  lanunikoissa.  Aivan 
pienenä  k.  on  hopeanharmaa,  muuttuu  kullanväri- 
seksi vasta  1-3  :na  ikävuotenaan.  Kotoisin  Kii- 
nasta ja  .Tapanista,  missä  sitä  ammoisista  ajoista 
saakka  on  viljelty.  Tuotiin  Eurooppaan  IGOO- 
luvuUa.  elää  Portugalissa  ja  Mauritiuksessa  luon- 
nonvesissä; viljellään  nykyiiän  paljon  Keski-  ja 
Etelä-Kuroopassa  ja  Ameriikassa.  K:sta  on  vali- 
koimalla ja  ristisiitoksen  avulla  .saatu  useita  väri- 
muunnoksia ja  omituisenmuotoisia  kaloja,  joilla 
on  pyrstö  kaksinkertainen,  silmät  vahvasti  ulko- 
nevat, kuono  lyhyt  ja  paksu  y.  m.  —  K:oja  ak- 
vaariossa hoidettaessa  on  otettava  huomioon,  että 
vesi  aina  pysyy  kirkkaana  ja  lämpötila  tasaisena, 
ettei  ruokaa  panna  veteen  enempää  kuin  kalat 
yhdellä  kertaa  jaksavat  syödä,  ja  ettei  liian  pal- 
jon kaloja  sullota  samaan  astiaan.  Kaikenlaiset 
vesikasvit  ovat   akvaariossa   hyvät  olemassa. 

P.   B. 

Kultakanta  ks.  1!  a  h  a  k  a  n  t  a  ja  R  a  h  a  j  ä  r- 
j  e  s  t  e  1  m  ii. 

Kultakloridi   ks.   Kulta. 

Kultakoe,  kullanpitoisuuden  määrääminen 
kulta-  ja  vaski-  tai  kulta-  ja  hopealejeeringeissä. 
Määräys  voidaan  toimittaa  joko  n.  s.  k  o  e- 
kivellä  (ks.  Kulta)  tai  k  a  p  e  1  1  e  e  r  a  a- 
maila.  Kapelleeratessa  sulatetaan  tutkittava  le- 
jeerinki  lyijyn  kanssa  huokoisessa  sulatusmal- 
jassa  ilmassa,  jolloin  sekä  lyijy  että  lejeerinjrin 
vaski  hapettuvat  ja  imeytyvät  astian  huokosiin; 
jäljelle  jää  kirkasta  kultaa  ja  hopeaa.  Hopeasta 
voidaan  kulta  sitten  erottaa  typpihapon  avulla, 
kun  lejeerinki  ensin  valssataan.  S.  V.  B. 

Kultakuoriainen   ks.   C  e  t  o  n  i  a. 

Kultakäpälä,  eräs  eternellilaji  (Helichrysum), 
ks.    E  t  e  r  11  e  1  1  i   ja   Helichrysum. 

Kultala,  Suomen  valtion  kullanhuuhdonnan 
asema  v:sta  1870,  sijaitsee  Ivalojoen  pohjoisran- 
nalla, Inarin  pitäjän  eteläpäässä,  suurenmoisen 
Porttikosken  jyrkällä  rinteellä.  Asema  rakennet- 
tiin kuUanliuuhdonnaii  valvomi.sessa  tarvittavien 
virkamiesten  asunnoksi.  Siilien  aikaan  oli  siellä 
vilkas  elämä,  ja  moni  etevä  ,.kultainsinööri"  tui 
muu  Lapin  kulkija  on  asemalla  nauttinut  vie- 
raanvaraisuutta ja  saanut  yösijan.  Aseman  oven 
päällä  näkyy  Suomen  vaakuna,  ilutta.nyt  ovat 
K:n  ovet  lukitut,  luultavasti  ainaiseksi.  K:aa 
on  usein  kuvattu  kirjallisuudessa,  sekä  sanoma- 
lehdissä että  kirjoissa,  esim.  K.  Granit,  ,, Mat- 
kustus Kultalaan  jouluna  18S2"  („0m  den  finska 
polarexpeditionen  tili  Sodankvlä  och  Kultala 
dren  1882-83  och  1883-84")  ja  E.  Katila,  „Ensi- 
mäinen  tuloni  Kultalaan"  (..Suomen  Matkailija- 
yhdistyksen  vuosikirja    1901").  J.    E.   R. 

Kultalakka  (Cheiranflius  cheiri),  koristekasvi 
ristikukkaisten  heimoa.  40-80  cm  korkea,  Etelä- 
ja  Kpski-Euroopassa   villinä  kasvava   ruohovarpu, 


Kullahikk.t. 


jolla  on  suikeat  lehdet  ja 
kullankeltai.set.  ruskeat  t. 
sinipunaiset,  yksiväriset  tai 
kirkkaasti  kailavat,  hyvän- 
hajuiset, yksinkertaiset  tai 
hycitykuka't.         J.    A.     W. 

Kultalehti      ks.     Lehti- 
ni  1'  1  a  11  i. 

Kultalejeeringit,     kullan 
ja  muiden  metallien  seokset 
(vrt.    Kulta).     Kultaa    o)->- 
koitetaan     tavallisesti    joko 
hopean     tai     vasken    kanisa 
(vaskilejeerinki   =  „punainou 
karateeraus";      hopealejee- 
rinki  =  ..valkoinen      karatee- 
raus";    kupari-hopealejee- 
rinki  =  ..sekoitettu      karatee- 
raus").      Hienoin     kultaesi- 
neisiin käytetty  kulta  on  n.  s.  d  u  k  a  a  1 1  i  k  u  I- 
taa     (0,ii;»-0.»s«    kultaa);    tavallisinta    on    18-ka- 
raattinen  eli  O.tso  kulta  (k  r  u  u  n  u  k  u  I  t  a).  Jo  u- 
j  n  u-k  uita  on   vain  6-2.;  karaattista.  S.  V.  H. 

Kultamakrillit  (Coryphceiia),  piikkieväisiin  ja 
makrillin  heimoon  kuuluva  suku,  jonka  lajit  tun- 
netaan pitkästä,  melkein  yli  koko  selän  ulottu- 
vasta selkiieviistä,  syväpykeisestä  pyrstöevästä  ja 
kauniin  kiiltävästä  väristään.  Useita  lajeja  kuu- 
man vyöhykkeen  merissä.  Kultamakrilli  (C.  hip- 
purus),  1,5-1,5  m  pitkä,  15-20  kg  painoinen,  elää 
Atlantin  ja  Välimeren  ulapoilla  ja  tulee  vain 
syksyllä  rannikoille  kutemaan.  K.  on  ihmeteltä- 
vän monivärinen  ja  metallinhohtoinen.  On  ahnas 
petokala,  joka  ahdistelee  erittäinkin  lentokaloja. 
]-iha   hyvänmakuista.  P.    Ii. 

Kultamyyrä  (Chrysocliloris  inaurata),  Etelä.- 
.»\frikassa  elävä,  hännätön  ja  sokea  n.  12  cm 
pitkä  myyrälaji.  K:n  turkki  on  huikaisevan  me- 
tallihohtoinen,  useiden  hyönteisten  ja  lintujen 
kiiltävän  värin  kaltainen.  Elämäntavoiltaan  k. 
on  samanlainen  kuin  tavallinen  myyrä.     P.  B. 

Kultaoksidi  ks.  Kulta. 

Kultaoksiduli  ks.  Kulta. 

Kultapiisku  ks.  S  o  1  i  d  a  g  o. 

Kultapistiäiset    ks.    C  h  r  y  s  i  s. 

Kultapronssi,       m.  aalarikulta, 
k  u  I  t  a  p  r  o  n  s  s  i,  hieno  kultajauho,  jota  käyte- 
tään  kulta  väri -maalaukseen. 

Kultapurppura   ks.   K  u  I  t  a. 

Kultarannikko  (engl.  Gold  Coast  Colovy), 
Englannin  kruununsiirtomaa  Länsi-Afrikas.sa,  kä- 
sittää Guinean-laliden  rannikolla  K:n  ahtaam- 
massa merkityksessä,  siitä  pohjoiseen  olevan  en- 
tisen neekerivaltion  Asantin  alueen,  sekä  tä.- 
män  takaisen  n.  s.  Pohjoisalueen  CSorihern 
Territory);  308.870  km=.  n.  1.7  milj.  as.  (1906), 
5  km-:llä.  —  N.  500  km  pitkä  rannikko  on 
osaksi  kallioista,  kaikkialla  pauhaavan  tyrs- 
k}'n  takia  vaikeapääsyistä.  Eannikolta  maa  ko- 
hoaa penkereittäin.  Maan  kaakkoi.sosassa  on 
laaja  vuoriseutu.  Joista  ainoastaan  Volta  ja 
Ankobra  osaksi  kuljettavia;  suussa  olevat  sär- 
kät e.stävät  i.'-ompien  aluksien  päiisyä.  Ilmasto 
varsinkin  rämeisellä  rannikolla  tavattoman  epä- 
terveellinen ;  kuumuus  rasittava.  —  Ranta-alueella 
on  metsiä,  sisempänä  vallitsee  savannikasvuUi- 
suus.  Eläimistö  runsas.  —  Asukkai.sta  eurooppa- 
laisia ainoastaan  640  (1901).  Neekerit  jakaan- 
tuvat    moneen     heimoon,    joista    mainittavimmat 


oikea 


1723 


Kultaranta — KulttivaattoH 


1724 


ahanta  jn  fnnti  rannikolla,  asanti  sisämaassa; 
pääelinkeino  on  maanviljelys  (maissia,  maapähki- 
nöitä, jams-juurta,  banaaneja,  kokaa  y.  m.)  ja 
kauempana  sisämaassa  karjanhoito.  Rannikolla 
on  kalastus  tärkeä.  —  Useat  lähetysseurat  yllä- 
pitävät valtion  kannattamia  kouluja,  joita  on 
195.  niissii  17,694  oppilasta:  sitäpaitsi  on  9  val- 
tionkoulua. --  Paljon  työtä  on  tehty  plantaasi- 
viljelyksen  kehittämiseksi  (kasvitieteellinen  koe- 
asema Aliurissa),  ja  nykyään  onkin  plantaasi- 
viljelyksen  tuote  kaakao  toiseksi  tärkein  vienti- 
tavara, arvo  19  milj.  mk.  (1909),  kullan  uudel- 
leen saavuttaessa  ensimäisen  sijan:  25,4  milj.  mk. 
Muita  vientitavaroita  on  kautsu,  palmuöljy,  pal- 
nuinsyilämet.  jalot  puulajit  (metsissä  on  runsaasti 
mahonkia  y.  m.)  :  yhteensä  vienti  67  milj.  mk. 
(1909),  tuonti  (puuvillakankaita,  väkijuomia,  ko- 
neita) 60  milj.  mk.  Pankki  Bank  of  British  West 
Africa  Ltd.  Rautatie  on  Seccondeen  satamasta  Ku- 
massi'in(270  km)  ;  rakennuksen  alaisena  on  97  km. 
Sähkölennätinlinjoja  2.194  km.  Tärkeimmät  sata- 
mat: Accra.  Cap  Coast  Castle,  Seccondee.  Addah. 
Laivoja  selvitettiin  2,5  milj.  rek. -tonnia  (1909). 
—  Hallitusta  hoitaa  kuvernööri,  jonka  rinnalla 
on  Englannin  hallituksen  nimittämät  toimeen- 
panevat ja  lakiasäätävät  neuvostot.  Pääkaupunki 
Accra;  hallitus  asuu  läheisessä  Christians- 
borgissa.  Tulot  19.«  milj.  mk.  (1909;  ilman 
Englannin  avustusta),  menot  IS.s  milj.  mk., 
velka  67.!  milj.  mk.  —  K:n  löysi  portugalilai- 
nen Santander  1470.  Kauppa-asemia  ja  linnoi- 
tuksia tänne  perustivat  portugalilaiset,  englanti- 
laiset, saksalaiset,  ruotsalaiset,  tanskalaiset,  hol- 
lantilaiset. Oston  kautta  tai  muulla  tavoin 
englantilaiset  vähitellen  hankkivat  käsiinsä  koko 
alueen,  josta  1874  tuli  siirtomaa.  Asantin  nee- 
keriruhtinaita  vastaan  kesti  sotia  koko  ISOO- 
luvun,  saattaen  siirtomaan  usein  sangen  vaikeaan 
ahdinkoon.  V.  1900  viimeinkin  Asanti  kukistet- 
tiin ja  liitettiin  K;oon  1901;  sam.  v.  siihen 
yhdistettiin    Pohjoisalue.  E.    E.    K. 

Kultaranta  ks.  Kultarannikko. 

Kultarikki,  vanha  auripigmentin  (antimoni- 
.sulfidiiii    nimi. 

Kultarinta  ks.  Kerttuset. 

Kultasadekaura   ks.    Kaura. 

Kultasadepensas  ks.  C  y  t  i  s  u  s. 

Kultasepäntyö,  taitrellisten  esineiden  valmis- 
taminen jaloista  metalleista  usein  lasituksia, 
kamee-veistoksia  ja  jalokiviä  y.  m.  lisiä  käyttä- 
mällä. Levyistä  tehdään  takomalla,  puristamalla, 
pakottamalla  j.  n.  e.  korkokuvia,  astioita  y.  m., 
langoista  n.  s.  f  iligrani-töitU ;  valua,  galvano- 
plastiikkaa,  siselöimistä,  kaiverrusta  käytetään 
myös.  Kultakoristeita  käytettiin  jo  esihistorialli- 
sella ajalla  ja  niiden  valmi.stus  tunnettiin  jo  hy- 
vin varhaisina  aikoina  Aasiassa  ja  Egyptissä; 
erityiseen  kukoistukseen  k.  kohosi  Tyroksessa  ja 
Kreikassa.  Bysantissa  (Konstantinopolissa)  se 
saavutti  täyden  kehityksensä  ja  siirtyi  sielfi 
länsimaihin,  jossa  se  varsinkin  romaanisella  ja 
goottilaisella  taidekaudella  loi  taiteellisia  pyhäiu- 
jäännöskir.stuja  ja  muita  kirkollisia  esineitä.  K:n 
huippua  edustavat  16:nnella  vuosis.  Italiassa 
Foppa  ja  Benevenuto  Cellini;  .Saksassa  .Jamnitzer, 
Petzolt  ja  Eisenhoit;  Ranskassa  kehittyi  rokoko- 
suunta  17:nnellä  vuosis.,  jotavastoin  vanhemmat 
suunnat  Saksassa  säilyivät  18:nteen  vuosis. 
saakka.       19:Dnen      vuosis.      alussa      antiikkinen 


suunta     oli     vallalla     k:ssä   ja    uudemmalla    ajalla 
on   taasen   ronesanssityyli   euinimin  suosiossa. 

Kultasieni,  kultakloridiliuoksesta  oksaaliha- 
polla saostamalla  saatu,  huokoinen  kulta;  käy- 
tetään hampaiden   paikkaamiseen. 

Kultasiipi  (Polyo/nviatusi,  päiväperhos-suku. 
Koiraksen  siivet  päältä  punakeltaiset,  sinipunai- 
I  selle  vivahtavat;  etusiipien  ulkoreuna  musta. 
I  Na;iraksen  etusiivet  päältä  mustatäpläiset.  Tou- 
j  kiila  hieno  punainen  karvapeite.  Suomessa  4 
1  lajia.  U.    S -s. 

j      Kultasuola,     kultakloridin     tai     natriumkulta- 
I  kloridin   nimi. 

I      Kultatinktuuri,  kultakloridin  eetteriliuos,  jota 
käytetiiän   m.   m.   teräksen   kultaamiseen. 

Kultaus,  esineitten  peittäminen  hienolla  kulta- 
kerrok.-^ella.    Levy-k:ssa   kiinnitetään  ohut    (aina 
0,0001   mm  paksu)   kultalehti   liimalla  taikka  ver- 
nissalla esineen  pinnalle.    Lehdet   saadaan   1   mm 
paksuista    levyistä    takomalla    niitä    hiotulla    gra- 
niittialustalla  pergamenttilehtien  välissä.    T  u  I  i- 
k:ssa    sivellään     esineen    pinnalle    ohut     kerros 
j  kulta-:imulganiia      (elohopean     ja    kullan    seosta), 
'  kun   sitä  sitten  kuumennetaan,  haihtuu  elohopea 
[  ja   kultakerros   jää   pinnalle.     Uudistamalla    sama 
I  temppu  saadaan  kerros  paksummaksi.    Kun  haih- 
j  tuva   elohopea   on   myrkyllinen,   tehdään   kuumen- 
[taminen   hyvässä   vedossa.    Upotus-k:ssa  kas- 
j  tetaan    pienet    esineet     (teräskynät,    silmäneulan 
j  päät   y.   m.)    kultakloridiliuokseen.     Galvaani- 
sessa k:s  s  a  erotetaan  kulta  sähkövirran  avulla 
I  kultaliuoksesta    esineen     pinnalle    käyttäen     ano- 
!  dina  kultalevyä  ja  katodina  kullattavaa  esinettä. 
Liuoksena  käytetään  sekoituksia.    Punertava  kul- 
taus  saadaan   käyttämällä  kuparianodia   tahi   pa- 
nemalla   kuparisuola    kultauskylpyyn.     Kiilto- 
jk:ssa  kiillotetaan  kullattavan   esineen  pinta  en- 
1  nen    kultausta.    joka    tehdään    hyvin    hieno,    sillä 
,  kuta  paksumpi  kerros  tulee,  sitä  vähemmän  kiil- 
tävä   se    on.     Himmeässä    k:ssa    pohjataan 
esine  ensin  himmeällä  metallikerroksella. 

G.  A.  A. 
Kultausvaha,  sulattamalla  valmistettu  keltai- 
sen vahan,  etikkahappoisen  kuparin,  alunan  ja 
punamullan  seos.  jossa  toisinaan  vielä  on  rauta- 
ja  kuparioksidia,  booraksia,  rauta-  ja  sinkki- 
sulfaattia. Kun  lämmin,  kullattu  esine  kastetaan 
sulaan  kultausvahaan  ja  sen  jälkeen  hiilitulessa 
varovasti  kuumennetaan,  pelkistää  vaha  kupari- 
yhdistyksistä  vähän  kuparia,  joka  sekoittuu  kul- 
taan muodostaen  punertavan  vaski-kultaseoksen 
esineen  pinnalle.  G.  A.  A. 

Kultavernissa  ks.  Vernissa. 
Kultaväri,  hienon  hienona  lehtenä  (=  lehti- 
kuita) tai  jauhona  (=  maalikuita,  simpukka- 
kulta)  kaupassa  käyvä  kultausaine.  Tätä  val- 
mistetaan joko  kullasta  tai  sellaisi.sta  metalli- 
sekoituksi.sta.  joilla  on  kultaa  muistuttava  väri. 
Tavallisimpia  metallisekoituksia  ovat  tällöin  ku- 
parin ja  sinkin  sekoitukset.  Tietenkään  ei  näistä 
valmistetuilla  kultaväreillä  ole  samaa  kestävyyttä 
kuin  kalliilla  kullasta  tehdyllä  kultavärillä. 
Kultaväriä  käytetään  kirjansitoniatöihin,  taulu- 
jen kehyksiin,  tapettien  painoon  y.  m.       V.  V. 

Kultti  (lat.  citltus) ,  ks.  Jumalanpalve- 
1  u  s. 

Kulttivaattori  (lat.  cjiirns  =  viljeleminen),  sy- 
vältä muokkaava,  raskas  äes,  nykymerkinnössä 
\ar.sinkin     pyörien     varassa    kulkeva   äes,   jousi-, 


1725 


Kultti  veerata — Kulttuurihistoria 


172G 


JiuisikuHtivaÄltori. 


kynsi-  j.  n.  e.  äes  (ks.  A  e  s) ,  joukii  työsyvyys  on 
suurempi  ja  varmempi  kuin  esim.  tavallisen  kan- 
nat uspyörät  torniin  jousi- 
Ukeeu.  Akeitten  luoki 
tuksessa  annetaan  useim 
miten  k:n  nimitys  iikeelle, 
joka  työskentelee  viiluin 
matalampaan  kuin  grub- 
ber  (ks.  t.).       /.  A.  S. 

Kulttiveerata  (raiisk. 
cultiver,  <  lat.  cultus 
=  viljelty),  viljellii,  sivis- 
tiiil. 

Kulttuuri  (lat.  cultiVra,  <  cofere  =  viljellii) , 
viljely,  alk.  etupiiiissä  maanviljelys;  myöskin 
muiden  esineiden,  esim.  kasvien  tai  eläinten,  ke- 
liiltämiuen  ja  [larantaminen  lioidou  avulla;  sitten 
ilimisliengen  ..viljeleminen"  1.  kehittäminen. 
Kulttuurityö  pyrkii  alkuansa  lisäämään  aineel- 
lisia hyödykkeitä  ja  siten  turvaamaan  ilimistä 
hätää  ja  vaaroja  vastaan.  Kulttuuri-ihminen  ajat- 
telee tulevaisuutta  ja  varustautuu  sitii  varten, 
jota  vastoin  raakalaisen  huomio  on  kiintyneenä 
melkein  yksinomaan  nykyhetkeen.  Mutta  kun 
ihminen  muovailee  ympäröiväii  luontoa  ja  muo- 
dostelee luonnonesineitii  tarkoitustensa  mukai- 
siksi, niin  tämä  toiminta  vaikuttaa  takaisin  hä- 
neen itseensä  siten,  että  sen  johdosta  hänen  omat 
ruumiilliset  ja  henkiset  kykynsä  voimistuvat. 
Hänen  käytännöllinen  taidokkuutensa  ja  älynsä 
kehittyvät  ja  ne  saavat  vuorostansa  aikaan  lä- 
heisempää  yhteiselämää  ihmisten  kesken,  jonka 
johdosta  verkalleen  siveellisetkin  suhteet,  tunteet 
ja  käsitteet  hienostuvat  ja  jalostuvat.  Historial- 
liseen k. -kehitykseen  kuuluvat  sentähden  hyvin 
nioninaiset  ihmiselämän  eri  puolet.  Siihen  kuuluu 
ulkonaisten  elämänolojen  parantaminen,  yhä  pa- 
rempien työaseiden  ja  muiden  tarvekalujen  val- 
mistaminen, pysyväisten  asuntojen  hankkiminen, 
maanviljelyksen  synty,  yhteiskunnallisen  elä- 
män muodo-stus,  työnjako,  kaupan  ja  kulkulaitos- 
ten kehitys,  erittäin  nykyaikana  köyhälistön 
asunto-olojen  ja  yleisen  terveydenhoidon  yhä  jat- 
kuva parantaminen  y.  m.  Mutta  k:n  varsinai- 
nen ydin  on  ihmiskunnan  henkinen  ja  siveelli- 
nen kehitys,  joka  ilmenee  siinä,  että  tavat  muo- 
dostuvat lempeämmiksi.  lait  inhimillisiksi  ja  jär- 
jellisiksi, ihmisten  väleissä  pääsee  valtaan  suu- 
rempi hyvänsuonti  ja  hienotunteisuus,  syntyy 
ystävällistä  kanssakäyntiä  eri  kansojen  kesken 
ja  tunnustetaan  kansainvälistä  oikeutta,  kasva- 
tuksesta huolehditaan,  pidetään  kunniassa  yksi- 
lön oikeutta  persoonallisuutensa  omalaatuiseen 
kehittämiseen,  taiteen  ja  tieteen  viljeleminen  saa 
sijan  yhteiselämässä  ja  ihmisten  mielissä,  uskon- 
nolliset käsitteet  puhdistuvat  ja  jalostuvat.  K:n 
ytimenä  on  siten  oikeuden,  totuuden,  kauneuden, 
yleisen  ihmisrakkauden  ja  uskonnon  ihanteiden 
toteuttaminen  ihmiskunnassa.  —  Kieltämätöntä 
on,  että  k.-kehityksen  ensimäisenii  liikkeelle 
panevana  voimana  on  ollut  taistelu  olemassa- 
olosta; mutta  k.  pyrkii  muuttamaan  taistelun 
olemassaolosta  yhteistyöksi  inhimillisen  olemassa- 
olon kohottamiseksi. 

K. -pyrintö  voi  eksyä  „liikasivistyksen"  harha- 
teille, jos  niin  kiivaa.sti  tavoitellaan  joitakin  k.- 
tarpeita,  että  niiden  takia  laiminlöydään  tär- 
keämpiä luonnollisia  tarpeita,  joten  ihmineii  ta- 
voittelemalla   „k.-niiutintoja"    tekee    itsensä    on- 


nettomaksi. Myöskin  esim.  k. n  aiheuttama  pit- 
källe menevä  työnjako  tekee  ihmiset  yksipuoli- 
siksi ja  tuottaa  sentähden  toisinaan  kärsimyksiä. 
Suojana  naitit  hairahduksia  vastaan  on  kunnioi- 
tus luontoa  kohtaan;  k:n  ei  pidä  ylenkatsoa  luon- 
toa eikä  asettua  luonnonmukai.sen  elämäntavan 
vastakohdaksi,  vaan  sen  pitää  hyvin  hellävaroin 
koettaa  jalostaa  luontoa,  (vrt.  suunnilleen  yhtä- 
merkitseviä     Sivistys,     S  i  v  i  1  i  s  a  t  s  i  o  n  i.) 

A.    Gr. 

Kulttuurifilosofia  (ks.  Kulttuuri  ja 
Filosofia)  on  tutkistelu,  joka  koettaa  perus- 
teellisesti selvittää,  mikä  on  kulttuurin  olemus 
ja   varsinainen    arvo. 

Kulttuurihistoria  (ks.  Kulttuuri)  1.  s  i- 
V  i  s  t  y  s  li  i  s  t  o  r  i  a  tutkii  ja  esittää  menmuden 
aikojen  kulttuurioloja  ja  niiden  kehitystä.  K. 
on  tieteenhaara,  jota  on  viime  aikoina  erittäin 
ahkerasti  viljelty;  monet  sen  edustajat  ovat  %aa- 
tineet  koko  historiatieteen  uudistusta  siten,  että. 
siinä  k.  on  tehtävä  kerrassaan  pääasiaksi.  Oli 
vanhastaan  totuttu  pitämään  „maailnianhisto- 
riassa"  etupäässil  silmällä  valtiollisia  ja  erit- 
täinkin sotaisia  tapahtumia,  sekä  kiinnittämäiin 
huomiota  varsinkin  yksilöiden  —  mahta- 
vien ruhtinaiden,  suurien  sotapäällikköjen  ja  ete- 
vien valtiomiesten  —  tekoihin,  ikäänkuin  ne  oli- 
sivat määränneet  maailmankulun.  K.  sitä  vas- 
toin tutkii  kansojen  elämäntapoja,  taloudelli- 
sia ja  yhteiskunnallisia  oloja  sekä  niiden  hen- 
kistä elämää,  niinkuin  se  ilmenee  niiden  oikeus- 
jiirjestyksessä,  elämänkatsomuksessa,  kirjallisuu- 
dessa, taiteessa  ja  uskonnossa,  ja  koettaa  kai- 
ken tämän  nojalla  päästä  paremmin  ymmärtä- 
mään kansojen  pyrintöjä  ja  toimia.  K.  on  tä- 
ten monissa  kohdin  syventiinyt  tietoamme  maail- 
manhistoriallisen kehit.ykseu  todellisista  syy- 
sulitei.sta.  Se  tulee  ehdottomasti  enemmän  kuin 
valtiollinen  historia  panneeksi  huomiota  niihin 
yhteisvoimiin,  jotka  historiassa  vaikutta- 
vat, laajojen  ihmisryhmäin  yhteisiin  oloihin,  t;ir- 
peisiin  ja  harrastuksiin.  Näiden  seikkain  syvem- 
mälle tunkeva  tutkimus  on  kieltämättä  osoitta- 
nut, että  suuret  yksilöt  eivät  ohjaa  historian  kul- 
kua siinä  määrässä  kuin  kansanomainen  histo- 
riankäsitys tavallisesti  arvelee,  vaan  että  enim- 
mäkseen ,, kollektiiviset"  olot  ja  niiden  verkalleen 
tapahtuvat  muutokset  määräävät  kehityksen 
pääpiirteet.  Silti  ei  k:n  suinkaan  tarvitse  lai- 
minlyödä yksilöiden  toiminnan  ja  yksityisten, 
vain  kerran  sattuneitten  tapahtumain  tarkkaa 
tutkimista.  Sen  tulee  ottaa  huomioon,  että  sel- 
laisetkin seikat  toisinaan  vaikuttavat  mahta- 
vasti kulttuurin  kehitykseen,  niinkuin  esim.  jh- 
den  nerokkaan  henkilön  esiintyminen  monesti  on 
»•aikuttanut  kirjallisuuden,  taiteen  ja  uskonnol- 
lisen   elämän    aloilla. 

1700-luvulla  huomauttivat  m.  m.  Voltaire  ja 
Herder  pontevasti  kansojen  tapoja  ja  henkistä 
elämää  kuvaavan  k:n  suurta  merkitystä,  1800-Iu- 
vun  alussa  johdatti  siihen  huomiota  Hegel,  1800- 
luvun  keskipalkoilla  m.  m.  Buckle.  Sittemmin 
on  kansatieteen  ja  antropologian  suurenmoinen 
kehitys  valaissut  sitä  pohjaa,  josta  k:n  on  läh- 
dettävä. Ihmiskunnan  kulttuurikeliityksen  alku- 
aikoja ovat  käsitelleet  m.  m.  Tylor,  ..Early  his- 
tory  of  mankind"  (1863,  3:s  pain.  1878)  ja  .,Pri- 
mitive  Culture"  (1871),  Lubboek.  „The  origin  of 
civilization"    (1870),    Hoernes,    „Urgeschichte    des 


1T:.'7 


Kulttuuri-idealismi — Kulttuurikieli 


17-28 


Menschen"  (1892),  Schurtz.  ,,1'rgesehichte  der 
Kultur"  (1900),  Hildebrand,  „De  förhistoriska 
folken  i  Europa"  (1873-80),  Euroopan  sivistys- 
kansojen k:aa  ovat  esittäneet:  Guizot  (ks.  t.) , 
Taine,  „Les  origines  de  la  France  coutempor;iiiie" 
i6  OS.,  1875-94),  Lecky,  ,.Rise  and  iufluence  of 
the  spirit  of  rationalisme  in  Europe"  (2  os., 
1865)  ja  „nistory  of  England  in  tlie  XVTH  ren- 
tury"  (8  os.,  1878-90),  amer,  Draper,  ..History 
of  the  intellectual  development  of  Europe"  (2  os., 
3:s  pain.  1886),  Henne  am  Rliyn  (ks.  t.),  J. 
Scherr,  ..Deutsclie  Kultur-  iind  Sitten^e.scliiehte" 
(11  :s  pain.  1902),  Lampreolit,  ..Deutsclie  Ge- 
scliiclite"  (v:sta  1891  alk.).  Erityisiä  aik.ikau- 
sia  ovat  kuvailleet:  Burekliardt,  „Die  Kultur  der 
Renaissance  iu  Italieu"  (10:s  pain.  190S|,  Ilikle- 
brand.  ..Sveriges  medeltid"  (18  vilik.  1880-1903), 
Troels  Lund,  „Danniarks  og  Norges  liistorie  i 
slutningen  af  16  aarliundrede"  (14  os.,  1879- 
1901).  Koko  ihmiskunnan  yhteistä  kulttuuri- 
kehitystä ovat  koettaneet  esittiiä,  paitsi  nuuita- 
mia  edellämainituista,  Fr,  v.  llelhvalil,  ,,Kiiltur- 
geschiclite  in  ihrer  natiirliclien  Entwickelti  ig" 
(4:s  pain.,  4  os.,  1896-98),  ruots,  positivisti  A. 
Nyström,  „AlImän  kulturhistoria"  (6  os.  1886-92), 
molemmat  naturalistisen  maailmankatsomuksen 
pohjalla,  „Världskulturen"  (8  os.,  v:sta  1905  alk., 
ilm.  tau.sk.  ja  ruots.).  Suomeksi  on  ilmesty .iji;: 
G.  Bang,  „Euroopan  sivistyshistoria"  (2  os, 
1902-04),  „X1X  vuosisata,  sanoin  ja  kuvin",  toim. 
O.  Hannikainen  (2  os.,  1901-02),  Troels  I  und, 
„EUimänvalaistus.  Muutamia  piirteitä  ihmiskun- 
nan kehityshistoriasta"  (1908),  White,  „Tiet'^i- 
den  taistelut"  (1897).  [Jodi,  „Die  Culturgeschiolit- 
schreilmug"  (1878)  ;  Troels  Lund,  ,,0m  Kultur- 
hi.storie"    (1894).]  A.   Gr. 

Kulttuuri-idealismi  nimityksellä  muutamat 
nykyaikaiset  kirjailijat  osoittavat  ajatussuuntaa, 
jonka  mukaan  ihmiselämä  saa  arvokasta.  ai.t- 
teellista  sisällystä  etenkin  kulttuurista;  ihmisen 
aiTokkaimpana  tehtävänä  on  yliä  uusien  ..kult- 
tuuriarvojen" tuottaminen  eli  kulttuurin  kehit- 
tämiiien  yhä  korkeammalle.  Ruots.  filosofi  A. 
Vannfirus  on  pontevasti  esittänyt  k:n  aatetta 
tärkeänä    filosofisen     elämänkatsomuksen     perus- 


piirteenä, m.  m.  kirjasessaan  ..Kulturidealism" 
(1903)  ja  teoksessaan  „Till  det  andliga  lifvets 
filosofi"   (1910).  A.  Gr. 

Kulttuurikansa  (ks.  Kulttuuri)  on  kansa, 
jrlla  on  kulttuuria;  va.stakohd:iksi  katsotaan  ta- 
vallisesti luonnonkansoja.  S;inan  käytäntö  oa  ta- 
vallann  erehdyttiivä,  koska  ei  tunneta  yhtään  ai- 
van kulttiuiritonta  kansaa.  Sopii  kuitenkin  tiPlä 
nimityksellä  osoittaa  kansoja,  jotka  ovat  elitineet 
huomattavan  korkealle  kulttuuriasteelle,  joko  si- 
ten että  ovat  luoneet  itsenäisen,  alkui>eräisen 
kulttuurin  tahi  että  ovat  omistaneet  ja  •^linvoi- 
maisesti  kehittäneet  muilta  kansoilta  saamaansa 
kulttuuria,  varsinkin  jos  ovat  sen  kautta  tuntu- 
vasti vaikuttaneet  ihmiskunnan  ylitei.seen  kult- 
tuurikehitykseen. Käsitteen  merkitys  on  siis 
saneen  epämääräinen  ja  suhtei'Uinen.  Voi  kui- 
tenkin sanoa,  että  k:oja  ovat  tahi  ovat  olleet 
esim.  kiinalaiset,  intialaiset,  babylonia  haiset, 
ejr.N  ptiläiset,  kreikkalaiset,  etruskit,  roomalaiset, 
arabialaiset,  muiuai.set  perulaiset,  muinaiset  niek- 
sikkolaiset,  Euroopan  nykyiset  kansat,  japanilai- 
set. Aivan  väärin  on  sanoa  k;oiksi  ainoastaan 
niitä  kansoja,  jotka  kuuluvat  nykyiseen  euroop- 
palais-ameriikkalaiseen  eli  kristittyyn  kulttiuiri- 
piiriin.  A.    Gr. 

Kulttuurikasvit  ks.    Viljelyskasvit. 

Kulttuurikerros.  Muinaistutkijat  nimittävät 
kulttuurikerrokseksi  sitä  maata,  joka  muodostuu 
asutuille  paikoille,  hautoihin  y.  m.  ihmisasutuk- 
.sen  vaikutuksesta.  Riippuen  asutuk.^en  pitkä- 
tai  lyhytaikaisuudesta  ja  hautakuopan  syvyy- 
destä on  kulttuurikerroksen  vahvuus  hyvin  eri- 
lainen. Kun  esim.  Persiassa  ja  muissa  Lounais- 
Aasian  vanhoissa  sivistysmaissa  voi  tavata  aina 
30-40  metrin  korkuisia  sora-  ja  rauniokerrok- 
sia,  jotka  kauttaaltaan  sisältävät  jälkiä  mui- 
naisesta asutuksesta,  ei  meillä  Suomessa  kult- 
tuurikerros missään  saavuta  3  m  vahvempaa 
korkeutta  (Turussa).  Esihistorialliset  löytöpaik- 
kamme, etenkin  kivikauden  asuinsijat,  ovat  n. 
40  cm  syviä,  poikkeustapauksissa  —  liedensijat, 
kuopat  y.  m.  —  lähes   1   m.  A.  il.  T. 

Kulttuurikieli  (ks.  Kulttuuri)  ks.  Si- 
vistyskieli. 


Oikaisuja: 


II 


III 


259 

rivi      10  ylluuilfil 

0) 

hans 

lue 

Sveriges 

„        11 

,, 

hänen 

i) 

Ruotsin 

269 

„       19 

»t 

alkohoi 

alkuhl 

520 

„       22         „ 

» 

VästerAsin     läänissä     Väst- 
manlannin   maakunnassa 

" 

Västmanhuuiin   liiänissä 

695 

.,       34 

„ 

Upsalassa 

jj 

Tukholmassa 

716 

0 

„ 

(1  i  VV  i  k  ö  t  ja 

jj 

(1  i  V  V  i  k  ö  t)    ja 

816 

„         1  allianlta 

,, 

Köröshegy  713  ni 

»> 

Pilis  757  m 

082 

19  ylhäältä 

>> 

1700 

tj 

1701 

984 

„       20  alhaalta 

useita  vuosia 

1887-88 

1178 

„       20 

„ 

153 

,, 

508 

1396 

19  ylhäältä 

j' 

,.Keilanheittäjät" 

»J 

,.Keilanlieittäjä" 

1434 

„         4  alhaalta 

„ 

1498 

ji 

14S9 

1538 

12  ylhäältä 

„ 

Bourg;(ois'n 

Loubefn 

>J 

,,12-13 

" 

ja  1895-96 

ja     sotaministerinä     Bour- 
geois'n   ministeristössä 
1895-96 

1566 

34  alhaalta 

,, 

tsctfnje 

j, 

tsetinje 

1613 

„       13 

" 

on  pohjoisessa 

•' 

on  enimmin  etelässä  ja  poh- 
joisessa 

1628 

„       29  vlhäältä 

,j 

hots- 

)) 

hots- 

1C54 

.,       24 

ku 

van    allel-irjoitukseen    lisättävä 

sanat:    seka    Circaea    lutetianan 

kukka  ja  hfdolmil 

32 

„  15-14  alhaalla 

on 

korkeavahti 

lue 

päävahti 

157 

„       27 

„ 

BergPlkin 

Bargellun 

257 

„  24-25  ylhäältä 

" 

ja     valittiin     1906     jälleen 
edusta  jakamariin 

" 

mutta  ei  tullut  v:n  1906 
vaaleissa  valituksi  ediis- 
tajakamariin 

700 

„       19 

j, 

1585 

1586 

862 

13 

)) 

1810 

jt 

1808 

922 

,..      9-8  alhaalta 

" 

Eura-Kiukaincn-Houkilah- 
den 

» 

Eurajoen 

923 

,,       1-2  ylhäältä 

Eurajokeen  kuuluu  Irjan- 
teen   rukoushuonekunta 

" 

Irjanteen  kylässä  vanha 
puukirkko 

., 

..       20         „ 

sana  kappelin   poistettava 

985 

„       29  alhaalta 

on 

förmyndares  visit 

lue 

förmiddagsvisit 

222 

7  ylhäältä 

„ 

1799 

„ 

1797 

318 

11  alhaalta 

„ 

psi/ke' 

)» 

psykhe' 

329 

25  ylhäältä 

,, 

1908 

1905 

567 

26  alhaalta 

sanat  Tervansalmeu  luona  poistettava 

619 

„  17-18  ylhäältä 

,      Keik}'län   ja   Rekikosken 

osuusmeijerit,  Ristiaution  y.  m. 

meijerit  poistettava 

.■       19 

on 

Huittisten  ja  Loimaan  turve- 
pehkutehdas  o.-y:t 

lue 

turvepehkutehdas 

738 

2  ylhäältä 

,, 

Luhangasta 

>» 

Längelmäestä 

856 

„         4  alhaalta 

., 

IS  +  ä  VX  „8 

lat  Ne  ovat  kohonneet  aina  29, 

„ 

m:n  korkeuteen,  poistettava 

895 

„  39-38 

sat 

000 

..       11 

lisiittiivu:  Ilmatieteelliset  vapaat  havaintopallot  ovat  kohonneet 

aina  29,000  m:n  korkeuteen 

915 

1  ylhäältä 

on 

Tottien 

lue  Töllien 

918 

„       24 

i  +  y  —  1 

„ 

i  =  +  y_  1 

1171 

7  alhaalta 

„ 

E.  G. 

,, 

E.  G-ng.   (toht.  E.  Gylling.) 

1377 

„      2-3  ylhäältä 

" 

säilynyt  viime  vuosina,  vä- 
hentymättöminä, 

" 

säilynyt,  viime  vuosina  vä- 
hent3-mättöminä. 

TII  osa  palsta 


TV 


130 
143S 
1440 
1455 

1475 

14S0 
1529 
155S 
1033 
1704 
134 


rivi      12  alhaalla 
2  vlhiiUltä 
18  "      .. 
24  alhaalta 

,.       20 
.,       34 

26  ylhäältä 
„       23 

8  alhaalta 
,.       27 
„  22-21 


174 
241 

271 

276 

278 
311 
353 

439 
508 


1497 


1501 
1502 

1531 


22 
45 


1 


„      1-2 

24 

.,14-13 

.,  26-24 

„  16-15 
„      3-2 

„       13 


ylhäältä 

alhaalta 

ylhäältä 
alhaalta 


512 

„       31 

>' 

829 

1 

983 

„  34-35 

ylhäältä 

986 

„       29 
„       27 

alhaalta 

997 

15 

ylhäältä 

1042 

19 

1046 

„        19 

,, 

1160 

5 

alhaalta 

1191 

..        14 

„ 

1488 

,.       28 

ylhäältä 

1489 

5 

»» 

1490 

8 

alhaalta 

1491 

3 

., 

1492 

2 

vlhäältä 

18 


25 

34 

4 


on   47"  35' 

..    793 

..    per.  1903 

kuvan  allekirjoituksessa  Jiiosi- 

vasara 
OM  Gegenreformation 

,.    375 

„    20  km 

„    Rautuaii 

„    kolmeen 

„    iinunaa 

„    K.   va.staanottaa   erään   las- 
kelman mukaan 

..    länsisuunnassa 
..    antoi  senaatti  1894  v:n  val- 
tiopäiville arm.   esityksen 

*'    Polijuis-Karjalan  kansanupisto. 


lue  29°  44' 
„    393 
„    ks.  n. 
.,    Jousivasara 

„    Reformation 

„    357 

„    95  km 

„    Rantuisten 

„    kahteen 

„    idunaa 

„  K: n  vedenkorkeushavainto- 
jeu  nojalla  laskettujen  lisä- 
vesipolygonien  suuruus  oli: 

„    läusisuussa 

telitiin   v:n   1894   valtiopäi- 
villä anomus 

Pohjois-Karjalan      kansanopismn 
ensimäinen  asunto. 


poistclfai-a  sanat:  lähellä  Vöyrin  asemaa 
on  29  opistolle  hte  39  opistolle 

„    Notorp  „    Natorp 

sanat    mutta    muutamat  hallitsijat  saavat  suosittaa  henkilöitä 

tämän  arvon  saamiseen    (kruununkardinaalit)    poistettava 
on  Cassinon,  Palestinan.  lue  Sabinan,   Palestrinan, 


ylijohdossa     on     ..Kasakka- 
joukkojen    päähallinto" 
Antonio    Possevinon,    Herb- 
stin 

Catherine 
kä  änneaksel  ista 
1908    k  i  r  j  a  s  t  o  n  h  o  i  t  a- 
j  a  i  n  liitto 
sinne 

piiritetystä    kaupungista 
muulle  maailmalle 
Aiaios-saarella 
Savonlinna 
L.    E.nen. 
Mannisen 
Juuan 
aigialaiseksi 
discoveris 
alkaioksen 


Burgmau 
kulttuurielämän  siirryttyä 


alhaalta 


vuosis. 
vuosis. 


ylijohto     on     pääesikunnan 
alainen 

ja  Antonio  Possevinon  sekii 
Ilerbstin 
Catherine 
käänneaskelista 
1910        Suomen        kir- 
jastoseura 
sieltä 

piiritettyyn    kaupunkiin 
muusta  maailmasta 
Aiaian-saarella 
Savonranta 
il.   n:nen. 
Mannosen 
Pielisjärven 
aigeialaiseksi 
discoveries 
Alkaioksen 

C 
c 

Brugmann 

kulttuurielämän  keskipis- 
teen siirryttyä 
vuosis.) 
vuosis.   j.   Kr. 


kirjallisuusluetteloon  lisättävä:  W.  v.  Christ,  „Gesehichte  der  gr. 
Litteratur"  (5:s  W.  .Schmidin  toimittama  painos,  1908  seur.) 
9  ylhäältä  on  Kephalos  lue  Kephalas 


Tietosanakirjan  IV  osan  liitteet. 

.fiirvikaloja värikuva palsta  73 

Merikaloja väriktiva ,,  73 

Kalevala-ailieista    taidetta.     I.     II „  96 

Kanalintuja,   kanarotuja ,.  184 

Kansakouluja.     I.     II „  225 

Ka.svitauteja.      I rärtAui-o ..  485 

Kasvitauteja.     II i^ärikuva ,,  485 

Kaukaa.<;ia.     I.     II ..  552 

Keuhkotautikuolleisuus kartta „  776 

Kiina.     I.     II 864 

Kiina   ja   Japani kartta .,  864 

Kirjansidonta.  Kirjapaino „  964 

Koirarotuja.     I.     IT .,  1152 

Konstautinopoli.     I,     Il 1296 

Kovakuoriaisia.     I. värikuva .,  1460 

Kovakuoriaisia.     II värikuva ,,  1460 

Kristiaania.     I.     Tl ,,  1569 


^.^i^-^  .i' -,■:*- 


mm^